ellauri018.html on line 701: Muhammed kannattajineen otti vallan haltuunsa Medinassa ja perusti sinne umman eli uskovien yhteisön. Kärsiköhän se ummetuksesta. Vois selittää sen kiukkuisuutta. Tässä vaiheessa elämänkertaa Hisham varoittaa, että hän on karsinut Ibn Ishaqin selostusta ja jättänyt pois ne asiat, jotka ovat häpeällisiä kertoa. Hisham kertoo, että Muhammed alkaa saaliin toivossa ryöstää kauppakaravaaneja, on sukupuoliyhteydessä lapsen kanssa, anastaa ottopoikansa vaimon (vrt. Koraani 33: 37–40), kiduttaa ja tappaa vankeja, järjestää murhapolton moskeijassa, käskee tappaa häntä pilkanneet naiset, ja järjestää Medinassa juutalaisten joukkomurhan. Hisham kertoo, että Medinan joukkomurhaa seurannut sivullinen tokaisi: "Kautta Jumalan, tämäpä vasta uskonto!" ja kääntyi islamiin. Nää ei siis olleet häpeällisiä. Hitzi, mitähän Hisham jätti pois Ibn Ishaqin raportista. Oiskohan Muhammed epähuomiossa ollut laupias? Hypittänyt tyttöä vaan polvella? Myynyt maton tappiolla? Kazonut izeänsä peilistä ja katunut koko ideaa? Se tuntui aluxi niin hyvältä.
ellauri023.html on line 517: Ne on tosiaan enemmän noloja tilanteita kuin häpeällisiä. Noloissa tilanteissa muut nauraa sulle, häpeällisissä ne suuttuvat.
ellauri043.html on line 6819: Me muistetaan kiskoa lehmien utareita, ja puhkastaan Tampereen ilvexen silmät, me paskannetaan puiden latvoista, me levitellään häpeällisiä juttuja päivänvalossa.
ellauri151.html on line 1174: Parempi antaa vaikka köyhille. Huudan samalla enkelien yli-inhimillisellä äänellä... Kaikki rukoukseni on hyvin valitettavia. Rakastaako Jérôme minua vähän vähemmän?… Valitettavasti! En ole koskaan rakastanut häntä tämän enempää. Puhuimme Pascalista, on siinäkin varsinainen måtäblaise. Mitä häpeällisiä, absurdeja huomautuksia! Otin käteeni raskaan Penseet-kirjan, joka itsestään avautui tämän kohdan kohdalta kuin Syvännön peukkuvärssy: Näkemiin / nyt oikein paljon... Jumalauta, anna minun nähdä se uudelleen. Dojonggg-jonggg se sanoi ja putkahti ulos Jeromen sepaluxesta. Piuu! piuu! piuu! sanoivat napit. Jumalani, sori mutta en voi poistaa sitä huuliltani enkä unohtaa sen aiheuttamaa kutinaa emättimessäni. Kuinka monta kertaa olen huutanut nimeäsi pyökkimetsässä!...
xxx/ellauri440.html on line 239: Syyllisyyden tunne ei ole aivan sama asia kuin parannus. Syyllisyys voi olla sen tunnustamista, että se, mitä olet tehnyt, on väärin, parannus on halu kääntyä ja tulla sovintoon Jumalan kanssa. En tiedä oletko koskaan kokenut tätä, mutta se ei ole niin outo reaktio. Teet jotain kauheaa kuten Nikolaj, näytät kyrpää luokassa ja mätkit tyttöystävää, ja tiedät, että se oli kauheaa, mutta et pysty näyttämään kasvojasi Jumalalle. Haluat vain ryömiä reikään ja piiloutua. Se on sama vastaus kuin Aadam ja Eeva saivat puutarhassa juosta ja piiloutua ja yrittää peittää häpeään. Reijät ovat häpeällisiä ja niihin ryömiminen on syntiä. Muutamien muiden seikkojen selventämiseksi totean, että Kristuksen kuolema ei ollut ehdottoman välttämätöntä, jotta saisimme anteeksi. Jumala olisi voinut valita toisen tavan, mutta Hän ei tehnyt niin, jotta Hänen rakkautensa meitä kohtaan voitaisiin osoittaa. Siinä mielessä voisi sanoa, että sen täytyi tapahtua.
5