Katujen päästä päähän pelkkää kauhistuneen kansan hälinää.
ellauri061.html on line 259: Nyzitten palaa näyttämölle Ateenan herrasväet. (Mekot on vaihdettu karviaismarjapensaassa aika vauhdilla.) Karhuntappaminen on näistä vekkuleista hauskaa hälinää. Voi vittu. En ole ihan seurannut, mutta nähtävästi Dimitri nyt styylaakin Helenaa ja Oleanteri ja Hernia myös on sovussa. Loppu hyvä kaikki hyvin, niinkuin komeljassa ainakin. Paragon/paramour pila kääntyy huiluharppu/huuliharppu sanaleikixi. Taas tollasta dynaamista käännöstä. Yx puujalkavizi korvautuu toisella puujalalla.
ellauri062.html on line 872: Gurnemanz kertoo "Pyhästä keihäästä", O wunden-wundervoller heiliger Speer! (Se on kikkeli. Siis silleen symbolisesti.) Lammelta kuuluu hälinää. Veljeskunnan pyhä eläin kärpänen tuodaan nuolen lävistämänä Gurnemanzille. Gurnemanzin vakuututtua Parsifalin viattomuudesta hän toiveikkaana kyselee kuka nuorukainen on. Parsifal ei ymmärrä nyt YHTÄÄN. Gurnemanz toivoo Parsifalin olevan sen kauan odottama "puhdas houkka".
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri243.html on line 745: Ja taas tää "shot heard round the world", joka kuten muistetaan oli vaan lääläälää päällehälinää jostain typerästä kunnarista pesäpallomatsissa, jottei kukaan huomaisi planeetan ympärillä orbitoivaa Laika koiraa.
ellauri313.html on line 105: Se isoin kysymys on sitten onko siinä sanoma, vai onko se vain epämääräistä sanahälinää? Ölinää tahdonvastaisella pukilla? Kieli särkyy, säikkyy, naksuu, jytisee ja laulaa. Häpykieli läpsyy vasten munapusseja perätarjonnassa tahi kääntäen.
ellauri323.html on line 234: yhtä positiivinen vaatiessaan hälinää eikä orjuudesta.
ellauri335.html on line 450: Vaimeaa hälinää Ukrainan rintamalta
ellauri335.html on line 452: Lännen propagandameediat pitää yllä vaimenevaa hälinää Ukrainan asiassa vaikka rintamat on talviunilla. Ei edes ZIL-157 kuorkkeja liikuskele Ukrainan mutaisilla pelloilla.
ellauri412.html on line 324: Koko maasta tulee hyeenojen tanner, kamelikurkien asuinsija. Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat, villivuohi villivuohta kutsuu. Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar, sieltä hän löytää rauhallisen sijan. Myös nuolikäärme löytää sieltä turvapaikan, pesii ja munii, hautoo munansa hiekassa. Sinne kokoontuvat haaskalinnut kukin kumppaninsa kanssa. Kaikiila on lopultakin kivaa ja rauhaisaa ilman mölyapinoiden hälinää.
xxx/ellauri121.html on line 265: Oluet alkavat olla juotu (numerusvirhe). Helsingin päärautatieaseman nurkalla Heikka ja Marttinen jäävät vielä vaihtamaan muutaman sanan. Sanat sakenevat. Pihalta kuuluu hälinää ja huutoja, sitten yxinäinen revolverin laukaus. Tapaus Kuula on lopultakin kuitattu.
xxx/ellauri229.html on line 785: drowned in the noise of day, unheard... Hukkuisivat normipäivän hälinään...
xxx/ellauri230.html on line 244: Laskiessamme satamaan aallonmurtajan sisäpuolelle pitkän merelle pistävän laiturin ääreen oli rannalle kerääntynyt joukko vastaanottajia, hiljaista, odottavaa joukkoa. Ei kuulunut tältä laiturilta sellai hälinää ja huutoa kuin oli ollut vastassamme Suezissa, Dzhibutissa, Colombossa, Singaporessa ja viimeksi Shanghaissa.
15