ellauri002.html on line 1501: Seuraava tapaaminen oli sovittu leffaillaksi, mentiin katsomaan Kubrikin Barry Lyndonia, pääosassa Peyton Placen Ryan O'Neil. Tämän kaiken jouduin katsomaan Wikipediasta. Pitkästyttävästä filmistä en muista tuon taivaallista, oli muita asioita mielessä. Leffan jälkeen mentiin Fazerille, tai Kluuvin pubiin, kumpaan, siitä on pientä erimielisyyttä. Parhaiten on jäänyt mieleen, että innoissani puhuessani mitä sylki suuhun tuo onnistuin sylkemään jonkun kakunmurun pienelle kädelle. Hirmu noloa, vaikka kelpaa sitä näin jälkeenpäin nyt naureskella.
ellauri025.html on line 277: suomalaisesta puskateatterista tai 40-luvun Suomi filmistä.

ellauri032.html on line 277: Ja onhan tästä monia muitakin tarinoita, mulla on jopa joku paasaus yhdestä filmistä jostain etelämeren saarelta. Mikäs sen nimi oli? Joo se oli Vanuatulla, Tanna. Niillä oli jumaluutena prinssi Philip, joka sopi siihen rooliin paremmin kuin moni muu, onhan se vieläkin elossa vaik on 98v (siis oli). Ja jyreen näköinen kuin mikä.
ellauri034.html on line 92: 1949 Quangelit on äänestäneet Hitleriä kerran, 2015 aina. 1949 juodaan "Voiton onnexi!", 2015 seisoo Sieg Heil! Jos alkutextissä luki tosiaankin niin, olisi kuvitellut että 1949 se olisi ollut yhtä tuttu radiosta kuin se on 2015 ziljoonasta nazifilmistä. SS jätetään kääntämättä 2015 (mutta selitetään kirjan takana niille millenniaaleille jotka ei ole nähneet ziljoonaa nazifilmiä), 1949 lukee "natsipoliisi". Plötzen giljotiini mainitaan vain 2015. Se oli varmaan sensuroitu harppisakuissa.
ellauri055.html on line 560: Sysmän värin ja maalin mies näkyi maalaavan jälleen kerran jo ennestäänkin kylän parhaassa maalissa olevaa taloaan entisen myymälänsä vieressä. Vähän laitan maalia, se sanoi. Olen asunut tässä talossa lähestulkoon koko ikäni, se vielä kehaisi, kirahvinnäköinen miehenkuikelo. Viereisessä entisessä värimyymälässä möi sälää Antiikista nykyaikaan 2 herraskaista vanhusta. Seija ei kärsi mennä sinne kun ne tarttuu ostajaan kuin kärpäset ja seuraa perässä kommentoiden vaarujansa Constant Comment tyylillä ja utelevat kaikkea. Seija ei kehtaa olla ostamatta mitään. No mäkin jouduin ostamaan värikäskantisen kansanpainoxen Taata Sillinpään kirjasta Setämiehen tie kiskurihinnalla a 4:50e. (Ilmatteexi ize löytäneet Suomalaisen kerhon poistohyllystä Tukholmasta.) Siinä on mustavalkoisia kuvia Taata-filmistä. Selkä oli irronnut, mistä huomautin alennuxen toivossa, mutta pihi äijä näytti omaa liimaputkea ja neuvoi että tälläsellä voit sitten liimata seljän kii. Hinnasta ei tinkinyt.
ellauri062.html on line 398: Tää on taas jotain salaliittoteoriaa jostain typerästä filmistä.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri088.html on line 63: Lingvistit koko internetissä oli hirmu innostuneita kun tää filmi tuli ulos - vihdoinkin filmi meistä, joka on (lähes) asiallinen! Naislingvisti, vielä aika nättikin! Internetin suosikkilingvisti Gretchen McCulloch keräsi joukon artikkelilinkkejä (tässä) ja teki episodin podcastiinsa nimeltä Lingthusiasm tästä filmistä (transkripti). Kun sen kilpailija Neil deGrasse Tyson teki naisia halventavan huomautuxen että olisi pitänyt valita salakirjoitusexpertti ja astrobiologi puhumaan mustekaloille (ne on sentään enimmäxeen miehiä, Turing jopa homo sapiens), Kieliloki postasi avoimen kirjeen lingvisteiltä selittämään mixi se on väärässä.
ellauri150.html on line 426: Edmond Eugène Alexis Rostand (1. huhtikuuta 1868 Marseille – 2. joulukuuta 1918 Pariisi) oli ranskalainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Silläkin oli pitkät wiixet niin kuin lähes kaikilla fin de siecle tyypeillä (paizi Baudelairella, joka olikin vähän varhaisempaa ikäpolvea). Se kirjotti myös L'homme que j'ai tué, josta tehdystä filmistä Franz me tykättiin, Kristina ei.
ellauri163.html on line 789: Mouchetten kärsimys on luettu uskonnolliseksi vertaukseksi, jossa hänen hyljeksintänsä koulussa, isänsä julma laiminlyönti, kyläläisten vihjailevat katseet ja hänen raastavat kotitehtävänsä ovat risteysasemilla. Mutta olivatpa Bressonin tai Bernadotten hengelliset aikomukset mitkä tahansa, elokuva tarjoaa rajattomat esimerkit elokuvasta ylevimmillään. (Yäk.) Vihaisessa mutta myötätuntoisessa ilmiannossaan maaseutuyhteiskunnasta, joka turmelee ja kellistää epätavallisen enkelin oman edun, moraalittomuuden, alkoholismin ja hengellisen konkurssin vuoksi, ohjaaja johdattaa sinut elämän paradoksin ytimeen. Se paradoxi on että kaikki on niin kurjaa mutta silti mukavaa kun kazoo filmistä muiden kurjuutta.
ellauri220.html on line 196: Ihme hehkutusta tosta vähävenäläisen lumppukauppiaan kaitafilmistä. Samanlaista onttoa pulinaa filmeistä oli Fosterilla. Kaise sitten on niin että jenkkien on vaikea erottaa todellisuutta filmeistä ja perusapinoita filmitähdistä.
ellauri222.html on line 41: Kuopiolainen taloyhtiö antoi 70-vuotiaalle rikosrekisterittömälle naiselle varoituxen kun sen alaikäinen lapsenlapsi oli puristanut finnin hississä ja pyyhkinyt sen peiliin. 2sta varoituxesta saa yhtiö ottaa huoneiston hallintaansa. Finnijäljen pyyhki taloyhtiön hallituxen jäsen peilistä wiledaliinalla. Syyllinen käytiin kazomassa valvontakameran filmistä. Varmaan nainen ja sen lapsenlapsi olivat väärää heimoa. Eivät olleet kasvantavääriä pohjoissavolaisia, joilla huumori on syntyperäistä.
ellauri248.html on line 56: Et mua vituttaa nää länkkärien "murhaviihteet", ne on niin syvältä että niillä voitaisiin pitää kokonaisia urbaaneja väestökeskuxia kuumina maalämmöllä. Porukat on niin vitun urbaaneja että niitä pelottaa joku puolen aarin mezälö jossa kuuluu linnunääniä, varmemmaxi vakuudexi on kuvaan morfattu jostain luontofilmistä leikattu fiktiivinen susihahmo. Ja koska tää on olevinaan irkkuvaikutteista, tietysti loppupeleissä on jotain mystisiä peikkoja joita ei sentään näytetä. Mikä helpotus että toikin taikamezä raivataan pois moottoritien reitiltä. Siitä kaunis kiitos oligarkeille!
ellauri249.html on line 455: Monissa lähteissä on maininta siitä että Mannerheim oli joskus päättämätön ja horjui päätöksissä. Tämä voi johtua iästä ja sairauksista. Tämä tulee ilmi hyvin Felix Forsmanin leikkaamattomasta TK-filmistä, joka esitettiin muutama vuosi takaperin YLE:llä. Mannerheim on siinä Saksassa Hitlerin vieraana vastavierailulla Hitlerin vierailulle Mannerheimin 75-vuotispäiville. Filmissä Mannerheim ei pääse edes suoraan kävelemällä rappuja alas vaan hänen piti tulla sivuttain rappu kerrallaan. Hahaa LOL! Olipa päättämätöntä!
ellauri324.html on line 133: Näin vastaa Aki Kaurismäen filmistä tuttu heteronormaali Holappa (ei siis se edesmennyt homo kirjakauppias):
15