ellauri008.html on line 2146: Huono puoli näissä kovaxikeitetyissä konnakirjoissa on että sankari näyttää aina häviävän lopussa, sekin tapetaan joteskin julmasti. Paha saa palkkansa. Mitä hittoa? Onx tää jotain fiktiota? Vitun moraliteetteja. Ehkä niitä ei saa muuten julkasta. No sellaistahan se on aina ollut, saduissa paha susi täytetään lopuksi kivillä ja ommellaan kiinni, löysäresoriset punahilkat tapetaan epämoraalisten romaanien loppupeleissä. Saavat opetuxen.
ellauri014.html on line 51: Britit sanoo et ekat romskut tuli briteistä, ranskalaiset että Ranskasta. Tästä tais puhua se Turkkiin karannut saksanjuutalainenkin, joku Erich Auervaara, Mimesis. Vaik se väitti (tietysti) et ekan romskun oli kirjoittanut jehova. No fiktiota jehovan tuotanto on kyllä valtaosalta. Moraalia siinä piisaa vaikka muille jakaa, mut juoni on vähän epäuskottava. Siitä on kyllä tehty valtavasti leffoja ja fan fictionia.
ellauri014.html on line 605: Julle ja sen faija manipuleeraa toisiansa kilpaa, ärjyy ja vetistelee toisilleen vuoron perään. Millainen isä sellainen tytär tosiaan. Säälix kävi vaimovainajaa niiden välissä, paitsi se on jo kuollu, ja fiktiota anyway.
ellauri014.html on line 772: Herrasväillä on noin puoli tiuta väkeä sisäpalveluxessa, kaikki hirmu auliita ja hövelejä. Eivät maleksi förmaakissa kahta kättä heittäen tai seiso tumput suorina juoruumassa keskenään, luppoaikanakin auttaa puutarhassa tai kuskaa lantaa takapihalla. Hymyhuulina. Tää on vahvaa fiktiota, tositeeveetä.
ellauri029.html on line 38: Jan Blomstedt rakastaa keinotekoista ja sievää jaottelua ja luokittelua. Koska me emme sellaista rakasta, voimme jakaa Das Janin tuotannon kolmeen lohkoon ennen sen päälleastumista: 1) Blomstedtin "parodista ja itsetiedostavaa fiktiota" voimme kuzua tiedostamattomaxi izeparodiaxi (näitä räpellyxiä löytyy mm Punkakatemiasta sekä Synteesistä 3/1984-1&2/1985); 2) esseen ja sepitteen raja-aitoja yliastuvat yritelmät käyvät hänen kriitikittömän tyylitajuttomuutensa osoituxesta ja 3) Blomstedtin normaalin esseegenren tuotteet ovat onttoudessaan ja lukkiutuneisuudessaan vain latteaa ja i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä-ä luettavaa. Samaa voidaan sanoa myös hänen 'ironiastaan'. Blomjanin fiktion ja esseen raja-aitojen kaataminen todistaa vain sen, että hän on onneton raja-aitojen kaataja (hän kaatuu tuleen makaamaan aidan alle ja ryömii riman alize). Mutta nää oon vaan kuriositeetteja siinä Jan Blomstedtissa joka Roland Barthesin torso mukanaan harhailee pitkästyneenä pitkin maailmaa ja hyräilee: I bore myself to sleep at night / I bore myself in bright daylight / I'm bored / I'm the chairman of the bored. Markku Envall on väittänyt, että on vaikea kuvitella Blomstedtia innostuneena. E.Saarinen ja J.Blomsted on koominen pari, jotain Mikin ja Hessun tapaista.
ellauri032.html on line 483: Pietarsaaren pieni suurmies, Philip "Grels" Teir. Kahden naisen koukussa viiden piston mato. Haarapursto teeri, punanokka kanalintu kukkoilija. Kertoo yleisölle jälleen kerran kaiken izestään ja läheisistään. Ottaa mallia muilta paskiaisilta, Henrik Tikkaselta ja Knausgårdilta. Autofiktiota, käteenvetoa.
ellauri034.html on line 300: Mikä sen näkemästä on faktaa mikä fiktiota
ellauri042.html on line 455: Filmi oli hyvä: samaan aikaan karmaiseva, naurattava ja liikuttava, eikä siinä tapahtunut kovin kummosia, ristiriitoja ei ratkottu, ei ollut sankareita, eikä varsinkaan mitään moraalia. Täst mie piän, tää on oikeata elämää. No se onkin autofiktiota, tehty kirjasta. Ei mitään netflixin koneella kexittyä fantasiaa, nykymyyttiä ja mykynyyttiä. Ja aivan oikein: se saa hyvät arviot toiselta kirjailijalta kirjana, mutta elokuvan nuijii 3-4 amerikan ääliötä aivan maanrakoon, loput kuittaa vaitiololla.
ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri058.html on line 317: Juoxuhaudantie on juoxien umpihankeen kustua suomiklisheetä. Mitä iloa izevihaisella Karilla kirjoittaa noin läpipaskasta urbaanisuomiäijästä jos se on täysin kuvitteellinen. Tässä täytyy olla autofiktiota mukana.
ellauri058.html on line 329: No fiktiotahan hää vaan on. Mut silti aiika heikkoa. Sama vika vaivaa Slimenonia, ks. alla. Yhtä lailla vituttaa väärän ajan kulissit ja sentimentit epookkisarjoissa, niinkuin siinä Netflix brittisarjassa jossa tänäpänä 20v naimisissa olleet esiintyy takautumissa 70-luvun vermeissä. Heittää 20 vuodella. Ei perse ihmiset välitä kuin oman ajan jutuista, siinä syy.
ellauri061.html on line 1115: Tää on tyypillistä autofiktiota sikäli et Jarza parantelee elämänsä suurimpia vajavuuxia. Tässä tarinassa sillä on tyttökin ja se voi esittää sovinistisesti reippaan Voltteri- pojan ja ihqun kuopustytön isää. Vaimo tekee ruokia. Jarza kazoo izeään peilistä. Mulkku näyttää pienentyneen. Aika lähteä kustantamon jouluglögeille. Se on julkun työtä. Edustamista. Narsististen linssiluteiden kausikazelmus. Siihen tuli joku viestintäviipottaja, entinen miesuutisankkuri Maikkaris
ellauri064.html on line 364: Moi! Mä olen Marko Suomi! Antti Arnkil, kuka sä oikeen oot? Mä oon 1/2v Siltalassa ja kirjotan esseekirjoja friinä. 9-10 esseetä kirjallisuudesta ym sälästä per nide. Käsiapulainenkin oli kustannustoimittaja. Kässärien lukemista ja niiden kommentointia. Väärennän Komentajan allekirjoituxia. Omia kirjailijoita. Arnkililla on Juotikas, Harri Haanpäällä Pervo. Siin pääsee vaikuttaa aika paljon. Ateljeekriitikkona ja muusana. Mäkin kyllä paransin Juotikkaan MS-kasaa, ainakin oleellisesti ohensin. Kirjailijat jotka näkyy myyvät. Jaakko ei valitettavasti ole kovin näyttävä. Sen kirjat on niin paxuja ettei niitä saada edes kirjakaupan hyllylle. Ja se tuppaa piileskelemään ujona jossain kirjakasan takana. Psykologin otetta siinä tarvitaan. Joskus isän apua. Isä tulee antaa isän kädestä. Touko ja Alexi lähti Södikasta 2008 eli lamavuotena. Oiskohan ne joutuneet pihalle? Arnkil on aktiivinen twitterissä. Se on raakaa työtä. Lukeminen ei koukuta. Netflix vie mennessään. Se on aistillista, ei aivohommaa. Teemu Mäki on jättimäinen paska, se on se runkkari ja kissantappaja. Mitä on essee? Se on tarina joka ei ole fiktiivinen. Oliko H.K.Riikonen samaa mieltä? Entä Antti Nylen? Entä Pentti Linkola? Hienoja textejä. Vahvoja arvoja. Nylen kuuluu olevan vegaani. Jos Linkola ei oliskaan ekofasisti, se olisi iso pettymys. Onko ne tietokirjoja vai kaunoa? Kaunoa. Muttei fiktiota. Fiction, but not fiction. Oravat puhuvat ristiin, eikö teistäkin? Okei! Aivan!
ellauri065.html on line 243: P.S. Onkohan Jaakko ollut Aurorassa lepositeissä? Onko Extran nosografia M1-lähetteellä s. 554 autofiktiota? M1-tarkkailulähetettä käytetään, kun potilas lähetetään psykiatriseen arvioon tahdosta riippumatta. Lähetteen kirjoittamisen taustalla tulee olla psykoositasoisen sairauden epäily. M1-lähete ei ole vielä määräys pakkotoimiin tai tahdosta riippumattomaan hoitoon.
ellauri065.html on line 408: Jatkosota-extra sisältää suunnilleen kaikkea ja kuka tietää (räpylää pystyyn, jos tiedät), mitkä teokseen upotetut ns. dokumentit ovat totta ja mitkä taas fiktiota, joka luonnollisesti kuvastaa hyvin sitä, että asioilla on tapana mennä sekaisin
ellauri066.html on line 348: Tästä tuli hyvä aasinsilta ize niteisiin. Vaikka kirjat on fiktiota (juu on ne), ne on tärkein lähde Pynchonin ymmärtämiseen - sen sisäisen elämään, pakkomielteisiin ja idoleihin. Useimmat lukijat jotka vaan surffaa literäärisiä kiksejä, ei vaivaudu kaivautumaan textin pinnan alle ja haeskelemaan sieltä meduusamaista tekijää. Pygofiilit sen sijaan tykkää tämmösestä pelistä, on fasinoivaa kaivella palapelin paloja ja koota niistä kubistista rintakuvaa the Pynchistä. Joka fiilillä on eri fiilis siitä, ainaskin vähäsen. Mutta muista että kaikki pygofiilit on alottaneet nuubeina, kunnes ovat jääneet koukkuun. Varo paranoidi sinä voit olla seuraava.
ellauri072.html on line 314: Neljännen seinän rikkominen tarkoittaa näiden illuusioiden korvaamista toisilla. Elokuvassa päähenkilö saattaa yhtäkkiä puhutella suoraan kameraa (eli siis "muka" yleisöä, siis sinua NIIN! TARKOITAN JUURI SINUA! ÄLÄ YRITÄ PIILESKELLÄ! SINUT ON NÄHTY! joka löhööt sohvalla ja luet tätä paasausta just kännystä) tai kirjassa kirjailija ize tai jopa joku kirjan henkilö saattaa alkaa kommentoida juonenkulun epäloogisuutta. Tää on kyllä täynnä fiktiota koko paska, koska se "kirjailija"kin voi olla vaan joku "otaxuttu tekijä" tms viiden eri käärepaperin sisässä, tämmöisille kusetuxille on kirjallisuustieteessä silmittömästi eri nimiä. (Videopeleistä en viizi sanoa yhtään mitään, ne on niin lopen syvältä. "Olen pahoillani, mutta olen tallentanut videota siitä kun sä vedät käteen kazellessasi pornokuvia. Maxa X bitcoinia tälle tilille tai lähetän sen nauhoituxen sun soittolistalle. Terveisin Ahmed Ahne Bangla Deshistä." )
ellauri073.html on line 399: Se kommentoi ajatusten hajoamista, onnen ja ikävystymisen liittoa, ja ihmisruumiin kauneuden ja hirveyden käänteissuhdetta. Fiktiossa on kyse siitä mitä on olla vitun ihminen. Se halusi kirjoittaa moraalisesti kiihkeää ja kiihkeän moraalista fiktiota, jotta lukijana tuntisit olevasi vähän vähemmän yxin sisäpuolelta.
ellauri083.html on line 44: Ei siinä mitään, romaanit on autofiktiota, suorapuheisia omaelämäkertoja. Jos ne ei olis fiktiivisiä pitäisi kaunistella paljon enemmän. Toi ize koettu kiinnostaa paljon enemmän kuin toi nimellinen sanottava. Se on kaikki sanottu paljon paremmin niissä lähteissä joita romaanikirjoittajat käyttävät.
ellauri083.html on line 252: Puolet suurbostonin asukkaista työskentelee digilinkin takaa kotoa kuten korona-aikana. 50% koulutuxesta hoidetaan koodatuin pulssein kotisohvalla kuten korona-aikana. Mari Kondon suunnattoman suosittu siivousohjelma menee suoraan jakeluun Onaniassa kaikilla 3 aikavyöhykkeellä klo 0700; kysymyxessä on yhdistelmä helppoa imurointia, depend-alusvaatteiden viikkausta, Kanadan ilmavoimien alapesua ja niin sanottua kosmeettista autofiktiota - yli 300 miljoonaa amerikkalaista potkii ja elehtii päivittäin Mari Kondon tahtiin, osallistuu valtavaan siivoussavottaan josta voisi tulla mieleen Maon kiinan pakolliset aamujumpat paizi että kiinalaiset kokoontuivat ulkona. 1/3 niistä 50%:sta jotka vielä lähtee töihin on työttömiä. Ja mieti tätä: 94% Onanian maxetusta viihteestä nautitaan kotisohvalla: on etäpornoa, pumpattavia barbaroita barbeja ja kenejä, jopa digitaalinestekidenäyttöjä. Sormien ja silmien viihdemarkkinat.
ellauri088.html on line 79: Mutta mun uskontahto ei siltikään pirstaloitunut (vaikka kyllä mua usein harmitti, noin ammatillisesti). Chiangin kirjanen ja sen pienoisromanttinen filmatisointi pysyi mulla kasassa, ja tarinan sisästä kaikki näytti järkeenkäyvältä. Loppuviimexihän se on vaan fiktiota, kai.
ellauri132.html on line 37: Se on ihan samaa tuubaa, on se sitten fundamentalistiuskontoa tai jotain talousipilaaripaskaa, self helppiä, fiktiota tai filosofiaa. Pienet erot siinä on vaan loiskiehuntaa. Pääasia on motivoida apina niin eze ei anna matelijanaivon määrätä, vaan tyytyy alisteiseen osaan, arkiryskeeseen ja viivästettyyn palkkioon, vaikka sitten vasta kiven alla.
ellauri185.html on line 438: 43. Mixemme ole saaneet vihiä avaruuden älystä? Mixemme saa vihiä älystä edes maapallolla? Hiljaisuuteen on monta hyvää syytä. Abigail hoxaa epäillä, että ehkä ufot ovat fiktiota. Olisivatpa legal alienitkin! Toinen selitys voisi olla että täällä on käyty toteamassa tilanne ja lähdetty vähin äänin pois. 3. on, että samaa tietä kulkeneet sivilisaatiot ovat muutkin räjäyttäneet izensä tähtitaivaan tuuliin heti kun ovat kyenneet. Tai sitten alienit ovat olleet täällä valloitusretkellä mutta ne ovat pienempiä kuin kärpäset, ja joku nauta on huiskaissut niiden armadan hännällä lehmänläjään. Muumissa marsilaiset arvelivat Vilijonkan lehmän perusteeella että muumilaaxo on vähän jäljessä kehityxestä. Samahan voisi päteä tyhmistä alieneista, tai sitten meistä. Nojoo, ei tästä tämän enempää. Tää on selvästi jonkinlaista modernia taivastoivoa.
ellauri222.html on line 288: Vitun paintballspedet rynnäkkökivääreineen ja kevlarliiveineen. Saatanan tyhmät svedupellet länkkärien kurinpitäjät. Tää oli tosin fiktiota Sandhamnin murhissa (vittu suomentajan tollo, morden on murhat, ei murha!) , mutta svedupelleissä tällä on jo vankka faktapohja. Ei tää paljon eroa siitä mitä tapahtuu päivittäin Rinkebyssä ja suomalaisten ilmastoaktivistien laittomissa pidätyxissä ruozinlaivalla. Ja nyt on siellä vallan kahvaan tulossa oikein pesunkestävät ruozinazit. Kuningas Carl Gustav den femte taputtaisi karvaisia käsiään. Kohta ne ovatkin ainoat karvaiset kädet vapaalla jalalla Sveariikissä. Tosin niistä lie jo onnexi nahka lähtenyt.
ellauri244.html on line 55: Puusta tehty kirkkoveneen näköinen kirjasto on kaikille. Siellä on vähän kaikkea, vain 100K kirjaa väljästi aseteltuna tarjoiluehdotuxina. Kaikki taattuja menestyxiä. 4 hyllyä jännitystä ja 1 kauhua (K), 2 hyllyä viihdettä (F), loput fiktiota (E). Läckbergin naisen kosto oli jännärihyllyssä. Esa Sariolalta oli 1 viisikymppisenä kynäilty myöhäisteos. Taattua Sariolaa. 2001 suikahtaneen Harri Sirolan 1. ja viimeinen nide löytyivät fiktiohyllystä. Hizi etten älynnyt ottaa samalla Anja Kaurasnellmanin Syysprinssiä. Camillan 1. luku on perinteistä pornoa. Raastepöydästä soppii aloittaa.
ellauri248.html on line 79: Pimennossa yhdistelee murhamysteeriä, psykologista jännitystä ja hieman spekulatiivista fiktiotakin. Kirjasarjasta on lisäksi tehty tv-sarja. Frenchin kustannustoimittaja olisi voinut tiivistää tekstiä huomattavasti.
ellauri258.html on line 269: 2. Autofiktiota
ellauri258.html on line 271: Tieteen termipankin mukaan autofiktio on ”omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota yhdistelevä laji, jossa kirjailija, kertoja ja päähenkilö ovat samannimisiä, vaikka teos määritteleekin itsensä fiktioksi esimerkiksi kansilehdellään”. Ja kyllähän Kari Hotakaisen Klassikossa kyse on henkilöstä nimeltä Kari Hotakainen – vallankin kun mukana on yli kolmanneksen kirjasta haukkaava 15 vuoden päiväkirjaosuus – mutta toki sangen fiktiivisestä Hotakaisesta. Mutta Hotakainen tarkentaa autofiktion käsitettä, sillä Klassikossa on oikeasti kyse autoista, nopeista, kauniista, miehekkäistä autoista. Ja lisäksi kirjassa on legendaarinen aloituslause:
ellauri266.html on line 380: Kuuluisemman tieteisluomuksensa lisäksi Boulle säilytti myöhemmissä tarinoissaan joitakin tieteisfiktiota: hänen vuoden 1966 romaaninsa Gardens on the Moon, joka seuraa kuvitteellista avaruuskilpailua, on vain yksi esimerkki. Hänen nimeään ei kuitenkaan voi erottaa apinoiden franchising-sopimuksesta, jonka luomisessa hän auttoi. Apinoiden planeetta on huomionarvoinen, koska se oli yksi menestyneimmistä tieteelokuvan esimerkeistä Star Wars -elokuvan julkaisuun asti vuonna 1977. Elokuvasarja auttaa leikkaamaan 1960-luvun ajankohtana, jolloin tieteiskirjallisuus erillisenä genrenä alkoi levitä ja tavoittaa valtavirran yleisön: ennen tätä aikaa genretarinoita oli suurelta osin aikakauslehdissä ja romaaneissa. 1960-luvun lopulla tämä oli muuttumassa: sarjat, kuten Star Trek, ja hampurilaisketju-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi suuren yleisön keskuudessa.
ellauri272.html on line 772: – Nimeäni ei mainita tässä yhteydessä koskaan. Olen kirjoittanut autofiktiota jo 60-luvulla, Christer Kihlman kertoi Efter nittiossa.
ellauri272.html on line 818: – ”Minulla ei ole mitään tunnustettavaa. En ole tehnyt syntiä”, hän sanoi röyhkeästi sanomalehden syntymäpäivähaastattelussa. Se oli kaikki fiktiota LOL. Väärää todistusta lähimmäisistä.
ellauri279.html on line 475: Meksikolainen historioitsija Enrique Krauze arvosti ankarasti Fuentesia ja hänen fiktiota ja kutsui häntä "sissidandyksi" hänen marxilaisen huulipolitiikkansa ja hänen henkilökohtaisen elämäntapansa välisestä erosta. Krauze syytti Fuentesia pepun myymisestä hallitukselle ja siitä, että se oli "poissa kosketuksesta Meksikoon" ja liioitteli sen ihmisiä houkuttelemaan ulkomaista yleisöä: "Meksikossa epäillään, että Fuentes vain käyttää Meksikoa teemana ja vääristelee sitä Pohjois-Amerikan yleisölle käyttäen valtakirjoja, joita hänellä ei ole."
ellauri288.html on line 279: Pursoke on romaani, joka yhdistää taitavasti fiktiota ja historiaa, runoutta ja vulgaarisuutta, halveksuntaa ja transsendenssia. Marianne, Ranska
ellauri288.html on line 328: Purgessa on myös hieman "goottilaista fiktiota" – tarinaa rakkaudesta ja maanpetoksesta, väkivallasta, kauhusta ja sietämättömästä. Welt Online, Saksa
ellauri326.html on line 186: On epäoikeudenmukaisuuden tunne nähdä unohduksen, johon tämä romaani on pudonnut. Samaa voisi sanoa myös muista samansuuntaisista ja samalta aikakaudelta olevista teksteistä, alkaen Jacques Spitzin kirjoista. Se oli aikana, jolloin tieteisfiktiota tai fantasiaa ei ollut vielä vakiinnutettu kirjallisuuden genreinä, ja vielä vähemmän gettoja. Sen ajan eurooppalaisesta tuotannosta ei ole paljon jäljellä kollektiivisessa muistissa, paitsi ehkä Barjavel muutaman vuoden kuluttua. Näin suurelle yleisölle Capekin nimi mainitaan juuri "robotin" keksimisen yhteydessä hänen vuonna 1920 kirjoitetussa näytelmässään RUR.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri332.html on line 594: fiktiota eikä todellinen kuvaus Aleksanterin elämästä".
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
ellauri352.html on line 692: Sisällissotaan (kahdeksan sivua), osterien ruoppausliiketoimintaan ja 1900-luvulle – joka on pelkistetty kolmeen omituisen valikoivaan vinjettiin: Paxmore, joka pelasti 40 000 juutalaista Hitleriltä, erottelutaistelu ja. . . Watergate, jossa toinen Paxmore teki itsemurhan Valkoisessa talossa. Siis fiktiona – kauttaaltaan pinnallinen ja luonnosmainen, ilman teemaa (paitsi "Se on mennyt. Kaikki on mennyt"), joka yhdistää tai rikastaa melodramaattisia jaksoja. Myöskään kaikki Michenerin sulatettu tutkimus ei tuota kivuttomia faktajuhlia: paljon lukee kuin yläkoulun tekstiä ("Kolme syytä tähän"); muun muassa Henry Clayn ja Geon vierailevat esiintymiset. Washington ("Sinun sopimus, kenraali") vaikuttaa typerältä; ja dialektiset keskustelut uskonnosta ja orjuudesta ovat tylsiä. Mutta sellaisissa asioissa kuin laivanrakennus, osterointi, ankanmetsästys, Jimmy-sininen rapu ("se herkullinen äyriäinen") ja Onk-tai hanhi, Michener on suuri käsityön ja tieteen popularisoija. Tämä merkittävä lahja yhdessä valtavan Michener-vaikutuksen kanssa lähettää varmasti miljoonat lukijat sukeltamaan miljoonan lempeästi luettavalle sivulle tylsää historiaa ja kaavafiktiota.
ellauri352.html on line 700: Yksinkertainen mutta epäjohdonmukainen Michenerin perhekolmio -lähestymistapa tarjoaa täplän, hämmentävän yleiskatsauksen monimutkaiseen historiaan; samalla kun hän korostaa Puolan johtajuuden puutteita, hän idealisoi ja hämärtää muualla – esimerkiksi lähes täydellisellä puolalaisen antisemitismin kalkinpoistolla. Ja huolimatta muutamista seurusteluista ja häistä, hahmojen paraati täällä on tasaista, täysin huumorintajutonta, ei-osallistuvaa. Etsi sitten muualta joko vahvaa historiallista fiktiota tai johdonmukaista johdatusta Puolan historiaan. Mutta katso siitä huolimatta bestseller-luetteloita: tosiasiat ovat kasaantuneet, otsikko on otsikoissa, sivurivi on väistämätön.
ellauri353.html on line 568: Isaac Babel näyttää olleen läsnä kuudennen divisioonan politrukkina ja hänen novellinsa tapahtumien ympärillä viittaa huomattavaan hengenmenetyxeen sekä komentajien että miesten keskuudessa. Mutta on muistettava, että hän kirjoitti fiktiota ja nimien muuttamisen lisäksi hänen tarinansa eivät ole luotettavia yksityiskohtiensa suhteen – esimerkiksi hänen tarinansa Cześnikistä kertoo taistelusta Jakolevin entisiä Neuvostoliiton kasakkoja vastaan, jotka olivat Puolan armeijan pohjoispuolella, joten melko kaukana Cześnikistä.
ellauri362.html on line 80: Pamela Mogen (s. 18. lokakuuta 1953), joka tunnetaan paremmin kynänimellä Pamela Aidan, on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen romaaninsa ovat Jane Austenin fanifiktiota, joka perustuu Pride & Prejudiceen. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on ollut hänen suosikkiromaaninsa lukiosta lähtien. Pamela Piukkapepun kexeliään juonen yhteenvedot alla. Jännää miten erilaisilta tapahtumat näyttivät Mr. Darcyn silmäkuopista!
ellauri369.html on line 27: KUULUISIA
MIEHIÄ
Paleofiktiota
ellauri369.html on line 53: Oulunkylän kirjaston rottahyllystä löytyi 1959 julkaistu ja 1977 painettu neuvosto-Vamireh. Se edustaa paleofiktiota useammassakin kuin yhdessä mielessä.
xxx/ellauri056.html on line 227: Hupasaa miten kirjailijat kohentaa naismenestystään rompskuissaan, noloista tyräyxistä tulee mahtavia scoreja. Dumppaavista naisista halukkaita misuja. Dickens, Sillinpää, Rusoo, Jöötti, näistä tulis taulukko. Tai sit hylyistä tulee tyhmiä rumia ilkimyxiä, esim Bellow ja Philit Roth ja Teir. Vähän sellaista autofiktiota, piippu-unta. Piipunrassit panee kynällä ize piirrettyjä pinuppeja, paperitiikereinä ruittaa kaunaisesti hylkääjien naamaan mustetta.
xxx/ellauri136.html on line 111: Nää on aivan hirveitä suosituxia. Säälittävää fantasiasälää. Vittu millaisia turveloita on Quora väärällään. No on siinä pari nonfiktiotakin. En ole tutustunut näistä muihin kuin Marqueziin poikasena ja Coelhoa luin ihan vittuilumielessä. Se on mieltäkääntävä.
xxx/ellauri138.html on line 195: Ei vaan niinkö Marxia tai Freudia tai Darwinia tai Stalinia tai Hitleriä tai Maoa ei olis ollut olemassa - jopa niinkö ettei Sinclair Lewisia ois ollut olemassa. Ihan niin kun Babbittia olisi koskaan kirjoitettu, Coleman Peppu ajatteli. Ihan niin kuin edes tuota kaikkein yksinkertaisinta fiktiota ei olisi päästetty
xxx/ellauri208.html on line 859: Antin matka alkaa loppupäästä, ikkunalaudalta, ja kertoo sitten omituisesta vuodesta pojan elämässä. Kertomuksen aikana esiin nousee myös katkelma Kaarinan kirjoittamasta romaanista, joka on tarinan maailmassa (auto)fiktiota mutta asettuu lujemmin perinteiseen psykologiseen realismiin kuin sitä ympäröivä kertomus.
xxx/ellauri227.html on line 333: Kuten natomatonorskit, niin myös talouslipilaarisvedutkin tulee hyvin toimeen ilman krimifiktiota, ne tekee krimiä koko ajan ihan faktapohjalla. Niinkyllä mongoloidisuomalaisetkin, muistellaanpa vaikka Anneli Auerta ja Jari Aarniota. Tai vielä suurempaa konnaa kuminaama Haju Pisilää, joka hakkasi koko Suomen paljaaxi kun näytti siltä että pian tulee EU:lta hakkuukielto. Nyt kun ei ole jäänyt enää mitään hakattavaa, maxetaan EU:lle miljardikorvauxia menetetyistä hiilinieluista. Sehän on kiva tulonsiirto kaupunkilaisporukoilta maanomistajille ja susien, hirvieläinten ja saamelaisten teurastajille. Ei ihme että keskustan kannatus on pakkasella, ei niitä suurmezänomistajia kuitenkaan ole kuin muutamia prosentteja.
xxx/ellauri259.html on line 146: Klassikossa päähenkilö, hyvin Kari Hotakaisen oloinen mies, ostaa tunnekuohun vallassa itselleen Alfa Romeon. Tykkäsin siitä romaanista tosi paljon, se oli tyylilajiltaan sellaista vinoa, 90-luvun autofiktiota. Innostuin siinä määrin, että ostin romaanin myötä itsellenikin Alfa Romeon. Se paljastui maailman huonoimmaksi autoksi!
xxx/ellauri287.html on line 416: Väitöskirjassaan (julkaistu nimellä Synoptische Überlieferung bei den Apostolischen Vätern, eli "Sympaattinen perinne apostolisissa isissä") Koester pystyi osoittamaan, että niin sanottujen apostolisten isien aineiston, joka on rinnakkainen synoptisten evankeliumien elementtien kanssa, ei välttämättä tarvitse olla fanifiktiota meille perriytyneestä synoptikkojen kirjoitetusta muodosta. Tämä oli erittäin merkittävä havainto, joka kaikkien myöhempien varhaiskristillisten evankeliumin perinteiden tutkijoiden olisi otettava huomioon. Mutta ei ne ota, vintiöt. Ei se niiden intressissä ole. Hänen lukuisten myöhempien julkaisujensa joukossa hänen kaksiosaisesta Johdanto Uuteen testamentistaan on tullut tavallinen hakuteos. Koester näkee tarinoiden Jeesuksen neitseestä syntymästä kloonatuxi hellenistisestä mytologiasta.
xxx/ellauri295.html on line 444: Korkea-arvoisten naisten ja matalaozaisten koiraiden kohdaanto-ongelmasta on romaaneja kirjoitettu maailman sivu. Ne ovat fiktiota.
xxx/ellauri312.html on line 205: Teoria on seuraava: Infinite Jest on Wallacen yritys ilmentää ja dramatisoida vallankumouksellista fiktiota, jota hän vaati esseessään "E Unibus Pluram: Television and US Fiction". (Vittu et toi Sikiökin oli sivistymätön: "Unibus"? "pluram"? HAHAHA. Jätkä ei osaa latinasta edes alkeita. Koitin lukea Sikiön ao. prujua mutta se oli loputtoman pitkästyttävä.) Tyyli on sellainen, jossa uusi vilpittömyys kumoaa ironisen ironisuuden, joka on 1900-luvun loppua kohden kovertanut nykyisen fiktion. Wallace yritti kirjoittaa vastalääkettä kyynisyydelle, joka oli valloittanut ja surullittanut niin paljon amerikkalaista kulttuuria hänen elinaikanaan. Hän yritti luoda viihdettä, joka saisi meidät puhumaan isänmaallista potaskaa uudelleen. On jo aika unohtaa Vietnamin turpiinotto, sitäpaizi rättipäistä saa helpommin mureketta, kun niillä ei ole niitä viidakoita missä kykkiä. Lisäksi lukuisia kirjailijoita on kuvattu New Sincerity -liikkeen myötävaikuttajiksi, mukaan lukien Jonathan Franzen, Zadie Smith, Dave Eggers (n.h.), Stephen Graham Jones (n.h.), ja Michael Chabon (n.h.). Ei kun suuri narratiivi takas kunniaan!
xxx/ellauri320.html on line 79: tulevat olemaan: Mihin pyrimme? No päihittämään muut tietysti, ollaanhan tässä jenkeissä. Ylivoimapyrkimys määräytyy aina subjektiivisen alemmuuden tunteen perusteella, joka määrittelee ainutlaatuisen tavoitteesi tai itseideaalisi. Ja koska alemmuuden tunne on subjektiivinen, se on itse luotu. Biologia tai ympäristö voi toki vaikuttaa, mutta perustasolla se on fiktiota. Oikeasti olet ylempi, kunhan sen oikein ymmärrät. Me sua autamme. Meediomme Alina Mueller asetti tämän tarinan vain Median jäsenten saataville. Rekisteröidy ja luovuta meille identiteettisi lukeaksesi tämän ilmaiseksi.
xxx/ellauri329.html on line 234: Bezmozgis, 43, oli yksi heistä. 6-vuotiaana perheensä kanssa Torontoon saapunut latvialainen sijoittuu ikääntymistarinansa 90-luvun alkuun, vaikka hän onkin haluton kutsumaan "Natashaa" omaelämäkerralliseksi. "Se on puoliksi puoliksi puoliksi omaelämäkerrallinen", hän sanoi. "Katso, se on fiktiota."
xxx/ellauri354.html on line 69: Aiemmin lyhyempiä fiktiota ja käsikirjoituksia kirjoittanut García Márquez syrjäytti itsensä México Cityyn pitkäksi aikaa saadakseen valmiiksi vuonna 1967 julkaistun romaaninsa Cien años de soledad eli Sata vuotta yksinäisyyttä. Kirjoittaja sai kansainvälistä suosiota teoxesta, jota myytiin lopulta kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. García Márquez on auttanut tutustuttamaan joukon lukijoita maagiseen realismiin, genreen, jossa yhdistyvät tavanomaisemmat tarinan kerrontamuodot eloisiin fantasiakerroksiin.
xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan "The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
xxx/ellauri380.html on line 281: Dirlewangerin nekrofiliaa koskevia syytöksiä kohtaan on esitetty jonkin verran skeptisyyttä. Huolimatta siitä, että hänen uralleen on ominaista "lasten raiskaukset, murhat, perversio, sadismi ja alkoholismi", nekrofiliasta ei ole todistettu todisteita ja "voidaan vain olettaa, että tällaiset olettamukset ovat pelkkää kirjallista fiktiota".
xxx/ellauri385.html on line 421: On yleisesti hyväksyttyä, että Apostolien teot ovat fiktiota, mutta nämä kolme kenties olivat todellisia marttyyreja, varsinkin kun heidän haudansa Praetextatuksen hautausmaalla olivat erittäin suosittuja keskiajalla. Apostolien tekojen mukaan Valerian oli Cecilian aviomies, Tiburtius hänen veljensä ja Maximus roomalainen sotilas tai virkamies, joka kuoli heidän kanssaan. Kolmea marttyyria kunnioitettiin perinteisesti yhteisellä juhlapäivällä 14. huhtikuuta, kuten trendikalentereista näkyy.
59