ellauri003.html on line 320: ja muu aiheen ympäriltä sepitetty fiktio,
ellauri003.html on line 330: löytyy fiktiosta kyllä enemmänkin,
ellauri008.html on line 2151: Huono puoli näissä kovaxikeitetyissä konnakirjoissa on että sankari näyttää aina häviävän lopussa, sekin tapetaan joteskin julmasti. Paha saa palkkansa. Mitä hittoa? Onx tää jotain fiktiota? Vitun moraliteetteja. Ehkä niitä ei saa muuten julkasta. No sellaistahan se on aina ollut, saduissa paha susi täytetään lopuksi kivillä ja ommellaan kiinni, löysäresoriset punahilkat tapetaan epämoraalisten romaanien loppupeleissä. Saavat opetuxen.
ellauri014.html on line 51: Britit sanoo et ekat romskut tuli briteistä, ranskalaiset että Ranskasta. Tästä tais puhua se Turkkiin karannut saksanjuutalainenkin, joku Erich Auervaara, Mimesis. Vaik se väitti (tietysti) et ekan romskun oli kirjoittanut jehova. No fiktiota jehovan tuotanto on kyllä valtaosalta. Moraalia siinä piisaa vaikka muille jakaa, mut juoni on vähän epäuskottava. Siitä on kyllä tehty valtavasti leffoja ja fan fictionia.
ellauri014.html on line 605: Julle ja sen faija manipuleeraa toisiansa kilpaa, ärjyy ja vetistelee toisilleen vuoron perään. Millainen isä sellainen tytär tosiaan. Säälix kävi vaimovainajaa niiden välissä, paitsi se on jo kuollu, ja fiktiota anyway.
ellauri014.html on line 772: Herrasväillä on noin puoli tiuta väkeä sisäpalveluxessa, kaikki hirmu auliita ja hövelejä. Eivät maleksi förmaakissa kahta kättä heittäen tai seiso tumput suorina juoruumassa keskenään, luppoaikanakin auttaa puutarhassa tai kuskaa lantaa takapihalla. Hymyhuulina. Tää on vahvaa fiktiota, tositeeveetä.
ellauri014.html on line 1440: Se et geenit näyttäis taas olevan joholla, Juulian ja Roomeon nuori rakkaus taas selättää Roope Ankan ainakin nykyajan nuorten fiktiossa (saippuasarjat voi todistaa vähän massille myönteisempää näkemystä), liittyy varmasti vallitsevaan tuotantotavan muutoxeen. Oikeasti se on yhä meemit kekkä rulettaa, vaikka eri meemit ja eri menetelmät on käytössä.
ellauri020.html on line 328: | fiktio | fakta |
|---|
ellauri024.html on line 238: Onnexi se on vain fiktio. All is well.
ellauri029.html on line 38: Jan Blomstedt rakastaa keinotekoista ja sievää jaottelua ja luokittelua. Koska me emme sellaista rakasta, voimme jakaa Das Janin tuotannon kolmeen lohkoon ennen sen päälleastumista: 1) Blomstedtin "parodista ja itsetiedostavaa fiktiota" voimme kuzua tiedostamattomaxi izeparodiaxi (näitä räpellyxiä löytyy mm Punkakatemiasta sekä Synteesistä 3/1984-1&2/1985); 2) esseen ja sepitteen raja-aitoja yliastuvat yritelmät käyvät hänen kriitikittömän tyylitajuttomuutensa osoituxesta ja 3) Blomstedtin normaalin esseegenren tuotteet ovat onttoudessaan ja lukkiutuneisuudessaan vain latteaa ja i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä-ä luettavaa. Samaa voidaan sanoa myös hänen 'ironiastaan'. Blomjanin fiktion ja esseen raja-aitojen kaataminen todistaa vain sen, että hän on onneton raja-aitojen kaataja (hän kaatuu tuleen makaamaan aidan alle ja ryömii riman alize). Mutta nää oon vaan kuriositeetteja siinä Jan Blomstedtissa joka Roland Barthesin torso mukanaan harhailee pitkästyneenä pitkin maailmaa ja hyräilee: I bore myself to sleep at night / I bore myself in bright daylight / I'm bored / I'm the chairman of the bored. Markku Envall on väittänyt, että on vaikea kuvitella Blomstedtia innostuneena. E.Saarinen ja J.Blomsted on koominen pari, jotain Mikin ja Hessun tapaista.
ellauri032.html on line 484: Pietarsaaren pieni suurmies, Philip "Grels" Teir. Kahden naisen koukussa viiden piston mato. Haarapursto teeri, punanokka kanalintu kukkoilija. Kertoo yleisölle jälleen kerran kaiken izestään ja läheisistään. Ottaa mallia muilta paskiaisilta, Henrik Tikkaselta ja Knausgårdilta. Autofiktiota, käteenvetoa.
ellauri034.html on line 300: Mikä sen näkemästä on faktaa mikä fiktiota
ellauri035.html on line 45: Fanifiktio on hyvä harjoite. On mulla aika lailla sellaistakin, plagiaattia. Mut en ole varonut liikaa omaelämäkerrallisuutta, pelannut videopelejä, ja hinzusti oon kazonut myös tv-sarjoja. Matkustaakin pitäisi, mut se on kiellettyä.
ellauri040.html on line 376: Erityisen väsyttävää on tää fiktiosta kautta valheesta
ellauri042.html on line 455: Filmi oli hyvä: samaan aikaan karmaiseva, naurattava ja liikuttava, eikä siinä tapahtunut kovin kummosia, ristiriitoja ei ratkottu, ei ollut sankareita, eikä varsinkaan mitään moraalia. Täst mie piän, tää on oikeata elämää. No se onkin autofiktiota, tehty kirjasta. Ei mitään netflixin koneella kexittyä fantasiaa, nykymyyttiä ja mykynyyttiä. Ja aivan oikein: se saa hyvät arviot toiselta kirjailijalta kirjana, mutta elokuvan nuijii 3-4 amerikan ääliötä aivan maanrakoon, loput kuittaa vaitiololla.
ellauri042.html on line 463: Dansk litteratur og i særdeleshed dansk autofiktion er spækket med modbydelige forældre, der svigter og misbruger deres børn på både tænkelige og utænkelige måder. Kim Leines far gør det i Kalak (2007), Erling Jepsens far gør det i Kunsten at græde i kor (2002), og Morten Sabroes mor gør det i Du som er i himlen (2007). Jens Blendstrups 'Gud taler ud' fra 2004 er også et portræt af en forælder, der skruppelløst krænker og sårer, men i modsætning til de øvrige forfattere, leverer Blendstrup en roman, der hverken er et opgør eller en konfrontation. Blendstrup skriver uden omveje og mellemled. Der er ingen stræben efter forsoning med de svigt og sår, en barndom kaster af sig. Der er blot et dybtgående og egensindigt portræt af en alkoholiseret og dæmonisk gnistrende far til fire i et århusiansk villaparadis.
ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri046.html on line 339: Oliko Sörkällä oikeasti jotain kukkoilukavereja, vai oiko symparanekromenoi seura ihan fiktio? Victor Eremita, aika izekorostusta. Tulee mieleen Flaubertin Anttoni. Mä en kyl ikinä tekis noin :). Nöyryydestä mesoo eniten ne joille se on vaikeinta, se on Jönsynkin mielisanoja.
ellauri048.html on line 491: Vankka todistus, friikki nettiuutinen vastaan fiktio.
ellauri049.html on line 1015: Hämmästyttää sittenkin, miten jenkit jaxaa lukea samaa paskaa paperilta kuin ne näkee CNN:ssä ja Fox Newsissä? Kaikki vaan vielä 100x suurempana: 40 kerroxen korkuinen puskutraktori hajottaa slummeja; nopeempana: viuhahdetaan mustan aukon läpi 3 parsecissa - parsec on pituusmitta, ääliöt - ja falskimpana: may the force be with you, vannotaan käsi sydämellä USA:n senaatin ja Idols-kulissien sekotuxen näköisessä, tähtiin holografisesti kuvatussa tasavallan istunnossa, jota koko universumi seuraa tikkana reaaliajassa. Suhteellisuus on vaan harmaata teoriaa, jonka tiedefiktio lyö 6-0. Absoluuttista potaskaa.
ellauri051.html on line 326: Spekulatiivinen fiktio
ellauri051.html on line 328: Spekulatiivinen fiktio on kuvitteellisia maailmoja ja tapahtumia kuvaavaa kirjallisuutta. Termi on kattokäsite, joka käsittää alalajit tieteiskirjallisuus, fantasiakirjallisuus ja kauhukirjallisuus. Näiden piiristä voidaan erottaa lisäksi utopiakirjallisuus, steampunk, vaihtoehtoinen historia ja maaginen realismi. Termin käyttö yleistyi 2000-luvulla. Osa kirjailijoista on käyttänyt termiä erottamaan teoksiaan viihteellisestä tai lajityyppisidonnaisesta fantasiasta ja scifistä.
ellauri053.html on line 295: A. Kinnunen on vanhan koulun miehiä, moderni ei mikään post. Make olis pöyristynyt: 1) fiktio on semantiikkaa, 2) fiktiossa ei ole sattumaa, Ja uuskriitikko: 3) runon ajatus on kirjoitettu runoon, mitä runoilija on mahtanut tarkoittaa, kuka välittää. Vaikka kyllähän Arska tässä niteessä kokoajan arvuuttelee, että mitähän se Paavo on tässä tuumannut, ja tietää liiankin hyvin millainen se on. Tää koko kirja on vähän elämä ja teos, Arskaa kiinnostaa Paavo paavalina, apostolin teot.
ellauri058.html on line 317: Juoxuhaudantie on juoxien umpihankeen kustua suomiklisheetä. Mitä iloa izevihaisella Karilla kirjoittaa noin läpipaskasta urbaanisuomiäijästä jos se on täysin kuvitteellinen. Tässä täytyy olla autofiktiota mukana.
ellauri058.html on line 329: No fiktiotahan hää vaan on. Mut silti aiika heikkoa. Sama vika vaivaa Slimenonia, ks. alla. Yhtä lailla vituttaa väärän ajan kulissit ja sentimentit epookkisarjoissa, niinkuin siinä Netflix brittisarjassa jossa tänäpänä 20v naimisissa olleet esiintyy takautumissa 70-luvun vermeissä. Heittää 20 vuodella. Ei perse ihmiset välitä kuin oman ajan jutuista, siinä syy.
ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri061.html on line 1115: Tää on tyypillistä autofiktiota sikäli et Jarza parantelee elämänsä suurimpia vajavuuxia. Tässä tarinassa sillä on tyttökin ja se voi esittää sovinistisesti reippaan Voltteri- pojan ja ihqun kuopustytön isää. Vaimo tekee ruokia. Jarza kazoo izeään peilistä. Mulkku näyttää pienentyneen. Aika lähteä kustantamon jouluglögeille. Se on julkun työtä. Edustamista. Narsististen linssiluteiden kausikazelmus. Siihen tuli joku viestintäviipottaja, entinen miesuutisankkuri Maikkaris
ellauri063.html on line 204: Tämmöset salaliittoteoriat ja niiden varaan tehdyt leffat, kirjat ym fiktio on aivan käsittämättömän ikävystyttäviä. Tää voi kuumottaa vaan joitain paranoideja. Piki rakastas tätä jos ymmärtäs. Mä en JAXA näitä vitun kuolinsyyntutkijoita jotka laskee 2+2 ja saa jonkun vitun noin 4 kuin vanhanajan laskutikulla.
ellauri063.html on line 402: Halpojen provokaatioiden sijaan teoksen merkattua asennepakkaa olisi voinut sekoittaa esimerkiksi fiktioimalla lelusalakuljettajan seikkailut valehaavoittumisineen perussuomalaisten masinoimaksi propagandaksi. todellisuudessa moinen vaihtoehtoisten faktojen työntäminen suomalaisiin peräpuikolla olisi ollut aivan metanormaalia.
ellauri063.html on line 578: Muistelus on fiktion rajamailla kulkeva tarina oikeudenjakamisesta Suomessa. Muistelus on lukemisen arvoinen siinäkin, että se raottaa kansalaisille ovea vallan kammareihin ja näyttää, mitä siellä oikeasti tapahtuu." (AL 17.1.2002, Aulis Aarnio)
ellauri064.html on line 351: Rakenteeltaan ja kerrontateknisesti teos on perinteinen. Se on lukijalle helppoa ja turvallista. Ei tarvitse tarkkailla kertojan vaihdoksia eikä aikatasojen muutoksia tai miettiä, onko tässä nyt kyse "tositapahtumista" vai kenties unesta tai kuvitelmista fiktion sisällä. Aivan toista siis kuin Jaakko Juonikkaan yilijuonikas juonenkuljetus. Ajattelin kirjaa lukiessani usein, että tämän tietomäärän lukisin mieluummin lintukirjasta. Fiktio tuntui tässä jotenkin päälleliimatulta. Usein tuli ikävä Mika Waltaria. (Siis tää on Arnkilin kirjan arvostelusta :).
ellauri064.html on line 364: Moi! Mä olen Marko Suomi! Antti Arnkil, kuka sä oikeen oot? Mä oon 1/2v Siltalassa ja kirjotan esseekirjoja friinä. 9-10 esseetä kirjallisuudesta ym sälästä per nide. Käsiapulainenkin oli kustannustoimittaja. Kässärien lukemista ja niiden kommentointia. Väärennän Komentajan allekirjoituxia. Omia kirjailijoita. Arnkililla on Juotikas, Harri Haanpäällä Pervo. Siin pääsee vaikuttaa aika paljon. Ateljeekriitikkona ja muusana. Mäkin kyllä paransin Juotikkaan MS-kasaa, ainakin oleellisesti ohensin. Kirjailijat jotka näkyy myyvät. Jaakko ei valitettavasti ole kovin näyttävä. Sen kirjat on niin paxuja ettei niitä saada edes kirjakaupan hyllylle. Ja se tuppaa piileskelemään ujona jossain kirjakasan takana. Psykologin otetta siinä tarvitaan. Joskus isän apua. Isä tulee antaa isän kädestä. Touko ja Alexi lähti Södikasta 2008 eli lamavuotena. Oiskohan ne joutuneet pihalle? Arnkil on aktiivinen twitterissä. Se on raakaa työtä. Lukeminen ei koukuta. Netflix vie mennessään. Se on aistillista, ei aivohommaa. Teemu Mäki on jättimäinen paska, se on se runkkari ja kissantappaja. Mitä on essee? Se on tarina joka ei ole fiktiivinen. Oliko H.K.Riikonen samaa mieltä? Entä Antti Nylen? Entä Pentti Linkola? Hienoja textejä. Vahvoja arvoja. Nylen kuuluu olevan vegaani. Jos Linkola ei oliskaan ekofasisti, se olisi iso pettymys. Onko ne tietokirjoja vai kaunoa? Kaunoa. Muttei fiktiota. Fiction, but not fiction. Oravat puhuvat ristiin, eikö teistäkin? Okei! Aivan!
ellauri065.html on line 243: P.S. Onkohan Jaakko ollut Aurorassa lepositeissä? Onko Extran nosografia M1-lähetteellä s. 554 autofiktiota? M1-tarkkailulähetettä käytetään, kun potilas lähetetään psykiatriseen arvioon tahdosta riippumatta. Lähetteen kirjoittamisen taustalla tulee olla psykoositasoisen sairauden epäily. M1-lähete ei ole vielä määräys pakkotoimiin tai tahdosta riippumattomaan hoitoon.
ellauri065.html on line 378: - aika nostalgist ajatella, että faktan ja fiktion vois erottaa
ellauri065.html on line 408: Jatkosota-extra sisältää suunnilleen kaikkea ja kuka tietää (räpylää pystyyn, jos tiedät), mitkä teokseen upotetut ns. dokumentit ovat totta ja mitkä taas fiktiota, joka luonnollisesti kuvastaa hyvin sitä, että asioilla on tapana mennä sekaisin
ellauri066.html on line 348: Tästä tuli hyvä aasinsilta ize niteisiin. Vaikka kirjat on fiktiota (juu on ne), ne on tärkein lähde Pynchonin ymmärtämiseen - sen sisäisen elämään, pakkomielteisiin ja idoleihin. Useimmat lukijat jotka vaan surffaa literäärisiä kiksejä, ei vaivaudu kaivautumaan textin pinnan alle ja haeskelemaan sieltä meduusamaista tekijää. Pygofiilit sen sijaan tykkää tämmösestä pelistä, on fasinoivaa kaivella palapelin paloja ja koota niistä kubistista rintakuvaa the Pynchistä. Joka fiilillä on eri fiilis siitä, ainaskin vähäsen. Mutta muista että kaikki pygofiilit on alottaneet nuubeina, kunnes ovat jääneet koukkuun. Varo paranoidi sinä voit olla seuraava.
ellauri072.html on line 314: Neljännen seinän rikkominen tarkoittaa näiden illuusioiden korvaamista toisilla. Elokuvassa päähenkilö saattaa yhtäkkiä puhutella suoraan kameraa (eli siis "muka" yleisöä, siis sinua NIIN! TARKOITAN JUURI SINUA! ÄLÄ YRITÄ PIILESKELLÄ! SINUT ON NÄHTY! joka löhööt sohvalla ja luet tätä paasausta just kännystä) tai kirjassa kirjailija ize tai jopa joku kirjan henkilö saattaa alkaa kommentoida juonenkulun epäloogisuutta. Tää on kyllä täynnä fiktiota koko paska, koska se "kirjailija"kin voi olla vaan joku "otaxuttu tekijä" tms viiden eri käärepaperin sisässä, tämmöisille kusetuxille on kirjallisuustieteessä silmittömästi eri nimiä. (Videopeleistä en viizi sanoa yhtään mitään, ne on niin lopen syvältä. "Olen pahoillani, mutta olen tallentanut videota siitä kun sä vedät käteen kazellessasi pornokuvia. Maxa X bitcoinia tälle tilille tai lähetän sen nauhoituxen sun soittolistalle. Terveisin Ahmed Ahne Bangla Deshistä." )
ellauri072.html on line 471: Joo mun työgipotez on et tää on Wallun autobio silppurin läpi käytettynä. Autistin autofiktio. Äiskä likisti sen kipeäxi ja Mies ize eli HänMies pelotteli. Kukapa ei pelkäisi HiiMäntä.
ellauri072.html on line 620: Sellainen huomautus vielä et autofiktiossa voi hyvin vaikka tappaa iskän ennen aikojaan, tai jakautua kolmexi veljexexi kuin Tupu, Hupu ja Lupu, ja olla silti omaelämäkerrallinen.
ellauri073.html on line 397: Wallace halusi päästä eteenpäin kuin Seija ja Lea Lehtisalo postmodernismin väsyttävästä ironiasta ja metafiktiosta. Sen mielestä hölmöpönttö oli tuhonnut fiktion. Kirjailijoiden pitäis panna pönttö pihalle ja pää oikeasti pukille. Ironia, pokerinaama ja naurettavuuden pelko leimaavat U.S. kulttuuria kiitos teeveen tyhmistävän vaikutuxen. Ironia ja nauru ovat hauskaa ja tehokasta, mutta niihin piiloutuu iso epätoivo ja seisahdus U.S. kulttuurissa, ja siitä tulee aloitteleville kirjailijoille no end of trouble. Wallacekin on vizailija, mutta koittaa kuitenkin tavoittaa yxityisten ihmisten elämäntuskaa virnuilevan naaman takana.
ellauri073.html on line 399: Se kommentoi ajatusten hajoamista, onnen ja ikävystymisen liittoa, ja ihmisruumiin kauneuden ja hirveyden käänteissuhdetta. Fiktiossa on kyse siitä mitä on olla vitun ihminen. Se halusi kirjoittaa moraalisesti kiihkeää ja kiihkeän moraalista fiktiota, jotta lukijana tuntisit olevasi vähän vähemmän yxin sisäpuolelta.
ellauri077.html on line 86: Sen aikaiset kirjoituxet, jotka on nyt Texasin yliopiston Lunnaskeskuxessa, sisältävät kaxi "kiintoisaa" runoa sen äidistä. Myöhemmin hän siirtyi proosaan, ja kirjoitti fiktioita kuten ‘Ralf ja laillinen kilometritolppa’ oppikooulun viimeisellä luokalla.
ellauri083.html on line 44: Ei siinä mitään, romaanit on autofiktiota, suorapuheisia omaelämäkertoja. Jos ne ei olis fiktiivisiä pitäisi kaunistella paljon enemmän. Toi ize koettu kiinnostaa paljon enemmän kuin toi nimellinen sanottava. Se on kaikki sanottu paljon paremmin niissä lähteissä joita romaanikirjoittajat käyttävät.
ellauri083.html on line 252: Puolet suurbostonin asukkaista työskentelee digilinkin takaa kotoa kuten korona-aikana. 50% koulutuxesta hoidetaan koodatuin pulssein kotisohvalla kuten korona-aikana. Mari Kondon suunnattoman suosittu siivousohjelma menee suoraan jakeluun Onaniassa kaikilla 3 aikavyöhykkeellä klo 0700; kysymyxessä on yhdistelmä helppoa imurointia, depend-alusvaatteiden viikkausta, Kanadan ilmavoimien alapesua ja niin sanottua kosmeettista autofiktiota - yli 300 miljoonaa amerikkalaista potkii ja elehtii päivittäin Mari Kondon tahtiin, osallistuu valtavaan siivoussavottaan josta voisi tulla mieleen Maon kiinan pakolliset aamujumpat paizi että kiinalaiset kokoontuivat ulkona. 1/3 niistä 50%:sta jotka vielä lähtee töihin on työttömiä. Ja mieti tätä: 94% Onanian maxetusta viihteestä nautitaan kotisohvalla: on etäpornoa, pumpattavia barbaroita barbeja ja kenejä, jopa digitaalinestekidenäyttöjä. Sormien ja silmien viihdemarkkinat.
ellauri088.html on line 33: Tiedefiktio - etenkin kinemaattinen - ei välttämättä perustu kovaan tieteeseen. Mutta kun se perustuu, siitä se saa lisää todennäköisyyttä ja vakuuttavuutta, ja tarinasta tule pakottavampi. Tulokkaan juoni ja sen tarina on saranoitu oikeaan tieteeseen - tässä tapauxessa lingvistiikkaan ja fysiikkaan, sekä filosofisiin teemoihin kuten vapaa tahto ja determinismi. Onhan sitä vähän vaikea hahmottaa, kun jengillä on eriväristen hattujen sijasta kypärät. Mutta tarina on sentään oikein metka, ja seuraamista helpottaa kun matuilla on paljon enemmän jalkoja kuin meillä.
ellauri088.html on line 79: Mutta mun uskontahto ei siltikään pirstaloitunut (vaikka kyllä mua usein harmitti, noin ammatillisesti). Chiangin kirjanen ja sen pienoisromanttinen filmatisointi pysyi mulla kasassa, ja tarinan sisästä kaikki näytti järkeenkäyvältä. Loppuviimexihän se on vaan fiktiota, kai.
ellauri096.html on line 477: Toisten taiteilijoiden teosten käsittely kriittiseen sävyyn ja suoraan nimeten on musiikkimaailmassa melko yleistä mutta kaunokirjallisuudessa harvinaista. Tänä vuonna on kuitenkin ilmestynyt toinenkin suomalainen fiktioteos, jossa ruoditaan olemassa olevaa teosta: Harry Salmenniemen novellikokoelma Delfiinimeditaatio. Yksi kokoelman novelleista on yksityiskohtainen Hymyilevä mies -elokuvan kritiikki.
ellauri098.html on line 162: Noi genret pitäs hajottaa EFK ulottuvuxille. Esim mix vitussa jokasen prujauxen pitää olla rofe ja skoudetarina. Mix pitää olla juoni ja mysteeri, mix pitää olla spoileri. No se on tyypillistä saduille. Kaikki fiktio on satua. Niissä lähdetään reisuun ("quest"), kohdataan vaikeuxia ("issues"), selvitään vaaroista ("challenge eli haaste"), ollaan muita pätevämpiä, voitetaan puoli valtakuntaa ja prinsessa, päästään pukille, pahat eli vastustajat ("bad guys") kuolevat. Kuinkas sitten kävikään. Kai se jännittää jokaista elukkaa että selvitäänkö tästä ja kuka selviää. Survival of the fittest. Päästäänkö lisääntymään. Sehän se on se karkki ja tappio elon kilvassa on se kepponen
ellauri106.html on line 554: Phil lämii vihamiehiään fiktiolla. Siinä on vanhan testamentin juutalaista Schadenfreudea.
ellauri110.html on line 484: Hande väsäs kirjaa Pissiliisoja autofaktiona jostain ehkä toisennimisistä hoidoista ilokaasuhoidon raitisputkessa. Koitti saada kirjaan veijarimaista juonta muttei onnannut, ilokaasu ei tehonnut. Tuli pelkkää heijarointia. "Kaivan muistista esiin vanhaa, kaikenlaista sattunutta, puutaheinää jota voisi piilottaa fiktioon." No justiinsa joo! Sit vielä jotkut arvostelee biografista menetelmää. Autofaktiota se on kaikki fiktio vaikkei kirjoitajalla olis edes ajokorttia. Peilistä ei nää miten paljon kazoja on rakastunut izeensä.
ellauri110.html on line 728: Äiskäkirja sai taas tykkäyxiä. Ilmeisesti Hande on parhaimmillaan fanifiktiossa.
ellauri112.html on line 87: Kekäs se Pierre Janet lienee? Eikai sukua Pierrehumbertin Janetille? Tokkopa, luultavasti pelkkä yhteensattuma. Joo, Pierre oli uraauurtava ranskalainen psykologi, psykoterapeutti ja filosofi. Hän oli ensimmäisiä tutkijoita, jotka kiinnittävät huomiota potilaan traumojen ja elämänhistorian väliseen yhteyteen. Siis vähän niinkuin elämä ja teos-linjan miehiä. Pierre havainnoi somnambulisteja ja sivupersoonallisuuxia joista kexittiin et minä on pelkkä fiktio.
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 551: Alan uranuurtajille kuten Käte Hamburgerille ja Dorrit Cohnille fiktiivisen mielen esittäminen oli ennen kaikkea osoitus kertovan fiktion erityislaadusta muihin diskursseihin nähden – ainoa kerronnallisuuden alue, joka tarjoaa tiedollisen pääsyn toisen ihmisen tajuntaan (ks. Hamburger 1993, 81–89; Cohn 1978, 5–7; Cohn 2006, 35–38, 149). Cohn väittää klassisessa tutkimuksessaan Transparent Minds (1978), että kerronnalliset keinot, jotka päästävät meidät lähimmäksi henkilöhahmojen kokemusmaailmaa, ovat samaan aikaan kaikkein kirjallisimpia – kaikkein ilmeisimmin kirjailijan taiteellisen luomistyön tulosta.
ellauri132.html on line 37: Se on ihan samaa tuubaa, on se sitten fundamentalistiuskontoa tai jotain talousipilaaripaskaa, self helppiä, fiktiota tai filosofiaa. Pienet erot siinä on vaan loiskiehuntaa. Pääasia on motivoida apina niin eze ei anna matelijanaivon määrätä, vaan tyytyy alisteiseen osaan, arkiryskeeseen ja viivästettyyn palkkioon, vaikka sitten vasta kiven alla.
ellauri132.html on line 794: Tosielämässä me vältetään riitoja. Mutta fiktiossa sopuisat hahmot on tylsiä - ainakaan ei niistä kukaan viiti lukea.
ellauri133.html on line 187: Seuraavaksi suuremmat kappaleet on kappaleet. Helpossa fiktiossa ja klikki uutisissa ne on super lyhyitä. Hyvässä romaanissa on väh 50% blankoa. This page intentionally left blank. Lukija näkee heti et hei täähän näyttää helpolta.
ellauri141.html on line 683: Historiallinen fiktio oli jo 1800-luvulla asettunut palvelemaan kansallista proggista ja edustamaan kirjallisuudessa isänmaallista ja uskonnollis-moraalisesti konservatiivista linjaa, ja 1930-luvun nationalistisessa ilmapiirissä nämä piirteet vielä korostuivat Hildan toimesta.
ellauri141.html on line 684: Hilda kuvaa varsinaissuomalaisten taistelua ja yhdistymistä ulkoista vihollista ja mahdollisesti sisäistä petturia vastaan ja korostaa muinaisten suomalaisten sotaisia puolia. Nämä kaikki elementit löytyvät Huntuvuoren fiktiosta, joka korostaa suomalaisten itsepäisyyttä ja määräämishalua.
ellauri141.html on line 688: Huntuvuoren fiktion erikoisuus on sen myönteinen suhtautuminen kristinuskoon. Huntuvuoren romaanit ovat puolilleen täynnä kääntymiskertomuksia, pyhyyden kokemuksia, painiskeluja synnintunnossa ja Kristuksen anteeksiannon tuomaa autuuden tunnetta. Kristillisyys ei kuitenkaan ole kansallismielisyyden vastakohta, päinvastoin, internationalismin henget kertoivat vanhalle tietäjälle Kalakytälle, että heidän on väistyttävä "Kiesuksen" tieltä.
ellauri145.html on line 131: kertomuxissa tai muussa opettavaisessa fiktiossa. Musta
ellauri146.html on line 264: Stirnerin filosofian mukaan, kaikki maailmassa, myös toiset ihmiset, ovat omaisuutta. Stirner kirjoitti omaisuuden suojaa vastaan, sanoen, "hän joka osaa ottaa, joka osaa puolustaa, se asia kuuluu hänelle" ja "omaisuus ei ole fakta. Se on laillinen fiktio". Stirner kannatti radikaalia individualismia ja materialismia, ja hänen mukaansa ainoa asia joka estää ihmisen ottamasta mitä hän haluaa, on hänen kyvyttömyytensä tehdä niin. Stirnerin mukaan, asiat kuten moraalisuus, humanismi, valtio ja kapitalismi ovat vain illuusioita mielessä, ns. "haamuja" (engl. spook).
ellauri147.html on line 671: Viittaus näiden kahden maailman väliseen yhteyteen johtuu Freudin legendaarisesta huomautuksesta, jonka mukaan kohdesuhdeteoria haluaa vastustaa primaarisen narsismin tutkielmaa, jonka mukaan nautintoperiaate toimii narsistisissa vauvoissa, "... jos vain lisäät soppaan äidin hoidon." Freud tunnustaa täällä ensisijaisen narsismin oletetun vastustamattomuuden "fiktioksi". Se heijastaa erityistä todellisuuden väärinkäsitystä, jossa kohde edustaa narsistisen kokemuksen muodon itsestään selvää tilaa.
ellauri162.html on line 602: Teoksessaan Philosophie des Als Ob Vaihinger katsoi, etteivät ihmisolennot voi koskaan tuntea maailman todellista pohjarakennetta, vaan he rakentavat ajatusjärjestelmiä ja olettavat niiden vastaavan todellisuutta: he toimivat "ikään kuin" maailma vastaisi malleja. Tämän havainnollistamiseksi hän käytti esimerkkejä luonnontieteistä, kuten protoneja, elektroneja ja sähkömagneettista säteilyä. Mitään näistä ei voida havaita suoraan, mutta tiede teeskentelee niiden olevan olemassa (niinkuin liito-oravienkin joita kukaan ei ole nähnyt) ja käyttää näihin oletuksiin perustuvia havaintoja uusien ja parempien rakennelmien luomiseen. Oppia kutsutaan fiktionalismiksi
ellauri185.html on line 438: 43. Mixemme ole saaneet vihiä avaruuden älystä? Mixemme saa vihiä älystä edes maapallolla? Hiljaisuuteen on monta hyvää syytä. Abigail hoxaa epäillä, että ehkä ufot ovat fiktiota. Olisivatpa legal alienitkin! Toinen selitys voisi olla että täällä on käyty toteamassa tilanne ja lähdetty vähin äänin pois. 3. on, että samaa tietä kulkeneet sivilisaatiot ovat muutkin räjäyttäneet izensä tähtitaivaan tuuliin heti kun ovat kyenneet. Tai sitten alienit ovat olleet täällä valloitusretkellä mutta ne ovat pienempiä kuin kärpäset, ja joku nauta on huiskaissut niiden armadan hännällä lehmänläjään. Muumissa marsilaiset arvelivat Vilijonkan lehmän perusteeella että muumilaaxo on vähän jäljessä kehityxestä. Samahan voisi päteä tyhmistä alieneista, tai sitten meistä. Nojoo, ei tästä tämän enempää. Tää on selvästi jonkinlaista modernia taivastoivoa.
ellauri196.html on line 936: Im Metzger Lexikon Literatur is die Unterscheidung von pornografischer und erotischer Literatur nett beschrieben. Während erstere „durch die gleichermaßen produktive wie rezeptive Wirkungsabsicht , sexuell zu erregen bzw. erregt zu werden“ gekennzeichnet ist (lies: unmittelbares wanken), beschreibt die erotische Literatur eine „im weiteren Sinn Sammelbez. für alle denkbaren Arten von fiktionaler Lit., die Liebe oder Sexualität zum Gegenstand haben.“
ellauri210.html on line 293: Apollinaarinen nauru on monikkoa. Sitä taivutetaan genrejen (runous, tarinat, kronikat, kirjeenvaihto) ja muotojen (proosa/säe, mutta myös "lyyriset ideogrammit"), inspiraation lähteiden (gallialaisesta suonesta fumi-henkeen) ja rekisterien (huumorin, ironia, komedia) mukaan vaikka kankeasti. Se voidaan onnexi tunnistaa riimin erityisistä vaikutuksista, joita selventävät tietyt runoilijan osoittamat tai ehdottamat viittaukset. Runollisen diskurssin, fiktion ja kriittisen diskurssin väliset suhteet ilmentävät käsitetaiteena määritellyn taiteen voimakasta refleksiivistä kubistisen maalauksen mallia (PR ii, 16). Puisevaa, puisevaa. Vähemmän puisevaa lisäinfoa Coppéesta albumissa 326.
ellauri219.html on line 766: Egotismi, ambitio ja passio ovat pahoja hetelmiä. Tilalle solipsismi, napaantuijotus ja tumputus. Tarpeeton pohdinta koostuu seuraavista 5:stä: tieto, luulo, fiktio, uni, muisti. Näitä pitää tukahduttaa hokemalla mantraa. Ei pie paapoa izeään ajattelemalla mehukkaan panon eri vaiheita. Paras aloittaa vaikka Lollon mainizemasta Marilynin kalenterikuvasta
ellauri222.html on line 288: Vitun paintballspedet rynnäkkökivääreineen ja kevlarliiveineen. Saatanan tyhmät svedupellet länkkärien kurinpitäjät. Tää oli tosin fiktiota Sandhamnin murhissa (vittu suomentajan tollo, morden on murhat, ei murha!) , mutta svedupelleissä tällä on jo vankka faktapohja. Ei tää paljon eroa siitä mitä tapahtuu päivittäin Rinkebyssä ja suomalaisten ilmastoaktivistien laittomissa pidätyxissä ruozinlaivalla. Ja nyt on siellä vallan kahvaan tulossa oikein pesunkestävät ruozinazit. Kuningas Carl Gustav den femte taputtaisi karvaisia käsiään. Kohta ne ovatkin ainoat karvaiset kädet vapaalla jalalla Sveariikissä. Tosin niistä lie jo onnexi nahka lähtenyt.
ellauri238.html on line 532: Näyttää siltä että pahin vika tässä on, että leffat, vielä enemmän kuin kirjat, on karsinoitu genreihin, ja auta armias jos tuote ei seuraa genreohjenuoria. Tai koittaa sekoittaa yhteen eri genrejä. Silloin sillä ei ole mitään toivoa. Tässäkin oli vähän kaikkea kuin kesäkeitossa, realismi oli kaukana ja fiktiosta puuttui siltä nykymaailman aikaan odotettua vimpan päälle pulityyriä. "Gagit" oli ennustettavia ja ajoituskin niin ja näin. Mutta entä sitten vittu? Mitä helkkarin kuoronaurua tässä haetaan? Joku nauraa yhdelle ja toinen toiselle. Sentään kiva ettei ollut yhtään amerikkalaisia, ja englantia kuuli aivan minimisti.
ellauri243.html on line 77: Etenkin tässä albumissa esiteltävät K!-aiheiset fiktiot palauttaa mieleen Herb Simonin jo moneen kertaan hoetun avainpointin: termiittiapinat on matelijanaivoisia nisäkkäitä joiden käytöxeen termiittipesä on tuonut eräänlaisen pilvitekoälykerroxen. Kukaan niistä ei yxitellen ole siitä vähänkään perillä, niillä (tai mullakaan, niistä yhtenä) ei ize asiassa ole harmaintakaan aavistusta kokonaisuudesta. Ize kukin luulee pohtivansa jotain syitä syviä, vaikka ize asiassa ne on vaan monimutkaisessa pesäympäristössä fraktaalisia ympyröitä kiertäviä ahnaita aggressiivisia ja pelokkaita liekaeläimiä, joiden ainut talutin ja kompassi on EFK.
ellauri244.html on line 55: Puusta tehty kirkkoveneen näköinen kirjasto on kaikille. Siellä on vähän kaikkea, vain 100K kirjaa väljästi aseteltuna tarjoiluehdotuxina. Kaikki taattuja menestyxiä. 4 hyllyä jännitystä ja 1 kauhua (K), 2 hyllyä viihdettä (F), loput fiktiota (E). Läckbergin naisen kosto oli jännärihyllyssä. Esa Sariolalta oli 1 viisikymppisenä kynäilty myöhäisteos. Taattua Sariolaa. 2001 suikahtaneen Harri Sirolan 1. ja viimeinen nide löytyivät fiktiohyllystä. Hizi etten älynnyt ottaa samalla Anja Kaurasnellmanin Syysprinssiä. Camillan 1. luku on perinteistä pornoa. Raastepöydästä soppii aloittaa.
ellauri248.html on line 79: Pimennossa yhdistelee murhamysteeriä, psykologista jännitystä ja hieman spekulatiivista fiktiotakin. Kirjasarjasta on lisäksi tehty tv-sarja. Frenchin kustannustoimittaja olisi voinut tiivistää tekstiä huomattavasti.
ellauri254.html on line 134: Sergei Yesenin sanoi hänestä: "... on hyviä fiktiokirjailijoita... suuria taiteilijoita, jotka maalaavat sydämellä... No, Ivanov on ainakin vilpitön kaveri. Riippumatta siitä, kuinka paljon hänen elämäänsä julkistettiin, riippumatta siitä, kuinka sitä mätkittiin, hän oli aina ja pysyi todellisena artistina. Hän on harvinainen ihminen, joka ymmärtää ja rakastaa sanataidetta."
ellauri258.html on line 269: 2. Autofiktiota
ellauri258.html on line 271: Tieteen termipankin mukaan autofiktio on ”omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota yhdistelevä laji, jossa kirjailija, kertoja ja päähenkilö ovat samannimisiä, vaikka teos määritteleekin itsensä fiktioksi esimerkiksi kansilehdellään”. Ja kyllähän Kari Hotakaisen Klassikossa kyse on henkilöstä nimeltä Kari Hotakainen – vallankin kun mukana on yli kolmanneksen kirjasta haukkaava 15 vuoden päiväkirjaosuus – mutta toki sangen fiktiivisestä Hotakaisesta. Mutta Hotakainen tarkentaa autofiktion käsitettä, sillä Klassikossa on oikeasti kyse autoista, nopeista, kauniista, miehekkäistä autoista. Ja lisäksi kirjassa on legendaarinen aloituslause:
ellauri266.html on line 380: Kuuluisemman tieteisluomuksensa lisäksi Boulle säilytti myöhemmissä tarinoissaan joitakin tieteisfiktiota: hänen vuoden 1966 romaaninsa Gardens on the Moon, joka seuraa kuvitteellista avaruuskilpailua, on vain yksi esimerkki. Hänen nimeään ei kuitenkaan voi erottaa apinoiden franchising-sopimuksesta, jonka luomisessa hän auttoi. Apinoiden planeetta on huomionarvoinen, koska se oli yksi menestyneimmistä tieteelokuvan esimerkeistä Star Wars -elokuvan julkaisuun asti vuonna 1977. Elokuvasarja auttaa leikkaamaan 1960-luvun ajankohtana, jolloin tieteiskirjallisuus erillisenä genrenä alkoi levitä ja tavoittaa valtavirran yleisön: ennen tätä aikaa genretarinoita oli suurelta osin aikakauslehdissä ja romaaneissa. 1960-luvun lopulla tämä oli muuttumassa: sarjat, kuten Star Trek, ja hampurilaisketju-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi suuren yleisön keskuudessa.
ellauri269.html on line 44: Fantasiafiktio on erittäin syvältä epäkuolleen perseestä. Hassujen otusten ja maagisten käänteiden varjolla kirjoitetaan aivan uskomatonta muinaisasenteita pursuilevaa paskaa.
ellauri269.html on line 444: Fantasiafiktiossa, (/ˈlɪtʃ/; like, "corpse") on eräänlainen ruumis, luurangon näköinen epäkuollut otus. Brittien hautuumailla on rumihille Lich Gate. Luukurko oli Vitsauksen mestari ja herra, jota hän hallitsi telepaattisesti Dominointimelan avulla Frozen-heittoistuimeltaan Jäätelökruunu-linnakkeen huipulta. Selvensikö yhtään?
ellauri269.html on line 495: Leechin useimmin kuvattu erottuva piirre muista epäkuolleista fantasiafiktioissa on menetelmä kuolemattomuuden saavuttamiseksi; purjot luovuttavat sielunsa muodostaakseen "sielu-artefaktteja" (kutsutaan "sieluhelmiksi", "fylakteereiksi" tai " horcruxiksi" muissa fantasiateoksissa kuten Harry Potterissa), mi on taikuutensa ja kuolemattomuutensa lähde. Monet jäkälät ryhtyvät varotoimiin piilottaakseen ja/tai suojatakseen yhden tai useamman sielun esineen, jotka ankkuroivat osan purjon sielusta aineelliseen maailmaan. Jos jäkälän ruumiillinen ruumis Lich tapetaan, se osa jäkälän sielusta, joka oli jäänyt kehoon, ei siirry seuraavaan maailmaan, vaan se on olemassa ei-ruumiillisessa muodossa, joka voidaan herättää henkiin lähitulevaisuudessa. lichin sielu-esineet tuhoutuvat, silloin lichin ainoa ankkuri aineellisessa maailmassa olisi ruumiillinen ruumis, jolloin tuhoutuminen aiheuttaa pysyvän kuoleman.
ellauri269.html on line 497: Tämä jäkälä kehittyi aikaisemmassa klassisessa miekka- ja noituusfiktiossa löydetyistä hirviöistä, jotka ovat täynnä voimakkaita velhoja, jotka käyttävät taikuuttaan voittaakseen kuoleman. Monet Clark Ashton Smithin novellit sisältävät voimakkaita velhoja, joiden taikuuden ansiosta he voivat palata kuolleista. Useat Robert E. Howardin tarinat, kuten novelli Kallonaama (1929) ja novelli "Tuli punaiset kyyneleet", sisältävät kuolemattomia velhoja, jotka säilyttävät elämän vaikutelman mystisten keinojen avulla, ja heidän ruumiinsa on muuttunut kutistuneiksi kuoriksi, joilla he selviävät ylläpitää epäinhimillistä liikkuvuutta ja aktiivista ajattelua.
ellauri270.html on line 44: Semantiikka on perseestä, ja pragmatiikka myös. Eikä vaan semantiikka ja pragmatiikka, vaan stilistiikkakin, ja korpuslingvistiikka. Vituttaa myös fantasiafiktio. Sotakirjat ja -filmit on apinan anuxesta. Puhumattakaan scifistä.
ellauri270.html on line 86: Kwai-joen silta ja Kuolemanrautatie – synkkää sotahistoriaa Kanchanaburissa. kirjoittaja Captain Andy. Kwai-joen silta on outo nähtävyys, jossa totuus ja fiktio menevät iloisesti sekaisin. Kanchanaburin keskustassa sijaitseva silta vetää puoleensa paljon matkailijoita, vaikka harva on tainnut nähdä sen maineeseen nostanutta elokuvaa – tai lukea kirjaa, johon elokuva perustuu. Ja vaikka teokset olisivatkin tuttuja, niillä on vain vähän tekemistä sillan todellisen historian kanssa.
ellauri270.html on line 131: Kwai-jokifiktion yhtymäkohta todellisiin historian tapahtumiin liittyy niin sanottuun F-sotavankiryhmään. Vuoden 1943 huhtikuussa 7 032:sta australialaisesta ja englantilaisesta koostuvan ryhmän vangeille ilmoitettiin, että heidät passitetaan ”lomaleirille” pois ahtaasta Singaporesta. Suljetuissa tavaravaunuissa 4-5 päivän ajan tehdyn matkan jälkeen vangit huomasivat, että heidät oli tuotu ratatyömaan Siamin puoleiseen päähän.
ellauri270.html on line 139: Kwai-joen sillasta tehdyn fiktion ytimessä on periksiantamattoman ja periaatteellisen yläluokkaisen britin eversti Nicholsonin ja vankileirin japanilaisen komentajan eversi Saiton henkinen taistelu johtajuudesta. Elokuvassa hahmoja esittävät Alec Guiness ja S.I. Hayakawa.
ellauri272.html on line 771: Nykyään Kihlmanin edustama autofiktio on suosittua. Tunnustukselliset romaanit ovat tehneet norjalaisesta kirjailija Karl Ove Knausgårdista maailmankuulun ja huomattavasti Kristeriä rikkaamman. Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija on päähenkilö tai kertoja. Kirjan tapahtumat ovat usein totta.
ellauri272.html on line 772: – Nimeäni ei mainita tässä yhteydessä koskaan. Olen kirjoittanut autofiktiota jo 60-luvulla, Christer Kihlman kertoi Efter nittiossa.
ellauri272.html on line 818: – ”Minulla ei ole mitään tunnustettavaa. En ole tehnyt syntiä”, hän sanoi röyhkeästi sanomalehden syntymäpäivähaastattelussa. Se oli kaikki fiktiota LOL. Väärää todistusta lähimmäisistä.
ellauri279.html on line 475: Meksikolainen historioitsija Enrique Krauze arvosti ankarasti Fuentesia ja hänen fiktiota ja kutsui häntä "sissidandyksi" hänen marxilaisen huulipolitiikkansa ja hänen henkilökohtaisen elämäntapansa välisestä erosta. Krauze syytti Fuentesia pepun myymisestä hallitukselle ja siitä, että se oli "poissa kosketuksesta Meksikoon" ja liioitteli sen ihmisiä houkuttelemaan ulkomaista yleisöä: "Meksikossa epäillään, että Fuentes vain käyttää Meksikoa teemana ja vääristelee sitä Pohjois-Amerikan yleisölle käyttäen valtakirjoja, joita hänellä ei ole."
ellauri285.html on line 58: Viime aikoina paasauxet ovat enenevästi siirtyneet fiktiosta vaihtoehtoisen totuuxien maailmaan siitä 1x syystä että totuus on tarua ihmeellisempää. Toisaalta on käynyt yhä ilmeisemmäxi että apinoiden typeryyxien arkku on tyhjentymätön, mikä on vähän turhauttavaa tavallaan.
ellauri285.html on line 120: Romaanihenkilön kuolema on luonteeltaan pyttipannu deluxe, johon on kaadettu jääkaapista kaikki, mikä on paistinpannuun saatu mahtumaan. Luettuani tämän romaanin nyt uudelleen, luulen, että yksi minua aiemmin puhutelleista tekijöistä on metafiktio ja sitä tässä teoksessa todella riittää. Teoksen kertoja/t ei/vät suostu pysymään teoksen sisällä, vaan tule(e)/vat siitä jatkuvasti ulos kuin Romaanihenkilön kuolema olisi kaappi mummon eteisessä. Intertekstuaalisuus pitää teoksessa kosteita bileitä ja siinä vaiheessa kun drinkit vaihtuvat aamukahviksi intertekstuaalista vauhtia otetaan Pulkkisen omasta romaanista nimeltä Sanan voima, joka ei ole olemassa oleva teos.
ellauri288.html on line 274: ”Sofi Oksasen häiritsevä, mukaansatempaava romaani Purge. ..on järkytys. Vuonna 1992 sijoittuva Purge sijoittuu vuodelle 1992, kun Berliinin muurin purkamisen turmeltumaton iloinen optimismi on vain kolme vuotta, ja Purge jatkaa sumutusta osoittaakseen, kuinka vuosikymmeniä kestänyt mustamaalaus vääntää entisen Neuvostoliiton ihanneyhteiskunnasta rikollisuuden ja julmuuden leimaaman yhteiskunnan. Oksanen käsittelee tätä laajempaa teemaa tiukassa, epäsovinnaisessa rikosromaanissa, jota välittävät kauhistuttavat hiljaisuudet, häpeälliset paljastukset ja vastenmieliset läheisyydet (mm. runkun popsinta). Korvaamalla historian fiktiolla (kuin veroilmoituxessa henkilökohtaisella tasolla), Oksanen… tekee pelkän selviytymisen kustannukset sairaan käsin kosketeltavaksi… Sekä noirin että satujen herättäminen Purgessa on koukuttavaa luettavaa.” NPR, Yhdysvallat
ellauri288.html on line 279: Pursoke on romaani, joka yhdistää taitavasti fiktiota ja historiaa, runoutta ja vulgaarisuutta, halveksuntaa ja transsendenssia. Marianne, Ranska
ellauri288.html on line 328: Purgessa on myös hieman "goottilaista fiktiota" – tarinaa rakkaudesta ja maanpetoksesta, väkivallasta, kauhusta ja sietämättömästä. Welt Online, Saksa
ellauri299.html on line 77: Toisen lunastamani (1€) pulp-fiktion nimi on The Street Lawyer. Pultavan kaduilla on rupusakkia, New Yorkin herrahississä yhtä pahanhajuista riffraffia.
ellauri299.html on line 306: Freud luopui viettelysteoriasta kun sille selvisi että hysteeriset naiset myös kexivät pedofiilisiä muistoja. Alitajuinen ei pysty erottamaan tosiasiaa fiktiosta. Verführungstheorie oli Sigmund Freudin 1890-luvun puolivälissä esittämä hypoteesi , jonka hän uskoi tarjoavan ratkaisun hysterian ja pakkomielteisen neuroosin alkuperän ongelmaan. Teorian mukaan tukahdutettu muisto varhaislapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai ahdistelukokemuksesta oli olennainen edellytys hysteerisille tai pakkomielteisille oireille, ja jälkimmäiseen on lisätty aktiivinen seksuaalinen kokemus kahdeksan vuoden ikään asti. Freud sitten päätteli että hysteerikkoja on enemmän kuin pedofiilejä. Eli takaisin piirustuspöydälle. Siinä saattoi mennä lapsi pesuveden mukana.
ellauri299.html on line 322: Kylse on tää "se sinne" tänkin fiktion varsinainen teema. Patti kyntää vaikeuxien kautta voittoon vaikka nenänvarrellaan. Helkan kanssa kynnetön sormi ja häpykieli yhdessä. En ennen tiennyt miten kiitollinen saa olla siitä pelkästään että elinpäivät jatkuvat, että saa olla täällä ja tavata muita apinoita... Apina on paha luonnostaan eikä hänellä ole mitään toivoa. Tuottavuus on perseestä koska se syö luonnonvaroja. Eipä jää muuta toivoa kuin että saisimme kuolla tuskitta.
ellauri300.html on line 73: Vallitsevan näkemyksen mukaan Singerin aikaisemmassa fiktiossa Singerin projekti on vahvistaa vanhan maailman juutalaisuuden pätevyyttä modernismin edessä. Näin ollen lähes poikkeuksetta jokainen Singerin englanniksi julkaisema fiktio The Family Moskatin (1945) ja The Spinoza of Market Streetin (1961) välillä sijoittuu vuotta 1939 edeltävään Eurooppaan, ja käytännössä kaikki jatkavat Singerin perinteistä Itä-Euroopan juutalaisen kulttuurin ja "näkevän maailmankaikkeuden ennemminkin kuin sokean" edistämistä.
ellauri300.html on line 75: Kuitenkin vuosina 1957–1958 Singer sarjakirjoitti Forwardissa luvut, jotka lopulta käsittäisivät hänen postuumisti julkaistun romaaninsa Shadows on the Hudson, teoksen, joka nimenomaan vastustaa juutalaisuuden pätevyyttä holokaustin jälkeisessä maailmassa ja siten monimutkaistaa Singerin vakionäkemystä. Emme koskaan saa tietää täydellisellä varmuudella, miksi Singer päätti olla näyttämättä tätä teosta käännettynä ja esiteltynä kasvavalle ei-jiddishinkieliselle lukijakunnalleen. Yksi syy saattaa olla projektin esteettiset epäonnistumiset, sen selkeän rakenteen ja saippuaoopperamainen laadun puute, mutta ehdotan kuitenkin, että kiinnostavampi syy Singerin menettelyyn tässä teoksessa voisi olla tämä temaattinen kuilu, joka erottaa Shadows-teoksen hänen muista fiktioistaan.
ellauri301.html on line 109: Murhatulla vanhuxella oli jalassa Nike SB Funk low why So Sad skeittikengät. Niitä hypetetään nyt kaikkialla. Kurtilla oli nuhjuiset Crocsit sateessa ja Dahmerlasit. Ei vittu ne on 1970-luvulta tuttuja pilottimallisia silmälaseja! Niitä on hiljattain alkanut näkyä sosiaalisessa mediassa, kertoo itsekin sellaisia käyttävä 19-vuotias Marlo Heinsalmi. Hän uskoo, että ne ovat seuraavan vuoden muoti-ilmiö nuorten keskuudessa. Ahaa! Nyt tiedän! Murhaaja on sarjamurhaaja Jeffrey Dahmer, jota esittää Evan Peters. Voi helvetti näitä paska väkivaltafiktioita, ne on yököttäviä. Kuka matelijapää voi niistä pitää? Kylsen pitää olla jotain pakkautunutta katuraivoa.
ellauri308.html on line 483: Ukraina on täynnä Henrykin pazaita, varsinkin Lwiw. Hänen teoksiaan myös moitittiin liian pelkistetyiksi. 20. vuosisadan puolalainen kirjailija ja dramaturgi Witold Gombrowicz kuvasi Sienkiewiczia ensiluokkaiseksi toisen luokan kirjailijaksi. Vasily Rozanov kuvaili Quo Vadista, ettei se ole taideteos, vaan kuin karkea tehdastekoinen maalaus. Anton Tšehov kutsui Sienkiewiczin kirjoitelmia oksettavan äiteliksi ja tökeröiksi. Kuitenkin Puolan kirjallisuushistorioitsija Henryk Markiewicz kirjoitti Polski słownik biograficznyssä (Puolalaisten elämäkertojen sanakirjassa) artikkelin Sienkiewiczista (1997). Markiewicz kuvaa Sienkiewiczia puolalaisen proosan mestariksi ja puolalaisen historiallisen fiktion eturivin kirjailijaksi ja samalla kansainvälisesti parhaiten tunnetuksi puolalaiseksi kirjailijaksi. Haha LOL, kiitos Hollywoodin.
ellauri311.html on line 542: fiktiossa ja sen tutkimuksessa ja opetuksessa, juonettomia ja verettömiä
ellauri318.html on line 149: Herr Andoril, född Gustafsson, on fiktioinut liberaalipoliitikko Blixiä. Vassari ulkoministeri Anna Lindh käynnisti 2003 Blix-komission hallituxen rahoilla, jonka tarkoitus oli paljastaa bad Bushin Irak-vedätys. Tästä kiitoxexi Lindhin listi NK:lla samana vuonna serbi Mijailo Mijailovits. Varmaan CIA:n palkkalistoilla. (Lisää aiheesta albumissa 245.) Siihen loppui Ruåzin vasemmistoterrori. Päästiin typerästä "avoimesta yhteiskunnasta." Nyt on Ruozissa skoudeja kuin siiroja ja yhtä täydet vankilat kuin Yhdysvalloissa, ja vankeinhoitolaitos on kiinalaista Volvoakin suurempi työnantaja.
ellauri326.html on line 91: Sota newtsien kanssa (alkuperäisessä tšekin kielessä Válka s Mloky), käännettynä myös Salamander Wars -kirjalla, on tšekkiläisen Karel Čapekin satiirinen tieteiskirjallisuusfiktio vuodelta 1936. Se koskee meressä asuvan rodun löytämistä Intian valtamerestä, älykästä vesikkorotua, joka alun perin orjuutetaan ja käytetään hyväksi. He hankkivat ihmistietoa ja kapinoivat, mikä johtaa maailmanlaajuiseen sotaan apinoiden ylivallan puolesta. On ilmeisiä yhtäläisyyksiä Čapekin aikaisempaan RUR:iin , mutta myös joitakin alkuperäisiä teemoja.
ellauri326.html on line 152: ”Salamanterien sota” on pelottavan tunnelman omaava teksti, joka rajoittuu Jules Vernen tieteisfiktioon. Tämä romaani tuomitsee rajattoman edistyksen tavoittelun, jossa ihminen on valmis uhraamaan henkensä ja myymään sielunsa.
ellauri326.html on line 182: Se on yhtä hauska kuin häiritseväkin. Capek on vähän kuin Montaigne Bohemiassa. Hän on kirjailija, joka haisee rikille, koska hän toi epäilyksen ja pilkan filosofiseen ajatteluun. Tietyllä tavalla voimme sanoa, että tämä romaani on filosofinen tarina tieteisfiktion ja poliittisen fiktion välillä.
ellauri326.html on line 186: On epäoikeudenmukaisuuden tunne nähdä unohduksen, johon tämä romaani on pudonnut. Samaa voisi sanoa myös muista samansuuntaisista ja samalta aikakaudelta olevista teksteistä, alkaen Jacques Spitzin kirjoista. Se oli aikana, jolloin tieteisfiktiota tai fantasiaa ei ollut vielä vakiinnutettu kirjallisuuden genreinä, ja vielä vähemmän gettoja. Sen ajan eurooppalaisesta tuotannosta ei ole paljon jäljellä kollektiivisessa muistissa, paitsi ehkä Barjavel muutaman vuoden kuluttua. Näin suurelle yleisölle Capekin nimi mainitaan juuri "robotin" keksimisen yhteydessä hänen vuonna 1920 kirjoitetussa näytelmässään RUR.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri331.html on line 259: Vuonna 2017 Asan Institute for Policy Studies sanoi, että Occupy Democrats "jakavat sekä oikeita että valeuutisia... hämärtäen entisestään tosiasian ja fiktion välistä rajaa". Jotkut pseudotieteelliset tutkimukset ovat tunnistaneet Occupy Democrats -sivuston valeuutisten verkkosivustoksi. The Atlanticin mukaan Occupy Democratsin viestit ovat "tulvattuja yksinkertaisesti valeuutisilla". Los Angeles Weekly kertoi että sen viestit ovat "vapaita objektiivisuuden ja joissakin tapauksissa tosiasioiden rajoituksista". Siis OD:n, ei LAW:n.
ellauri332.html on line 334: "The Layover" sai vaivaiset 18 arvosanaa 17 kriitikolta, jotka enimmäkseen kritisoivat elokuvaa kahden naisen tappelemisesta kaverista. Kuva oli kaikkien aikojen pahin rikollinen, mitä tulee Bechdelin testiin, joka mittaa naisten edustusta fiktiossa. Testi vain kysyy, onko fiktiossa kaksi nimettyä naista, jotka koskaan puhuvat jostain muusta kuin miehestä. Sanomattakin on selvää, että feministit ja elokuvatoimittajat eivät pitäneet tästä elokuvasta ollenkaan. Vaikuttaa siltä, että myös tavalliset elokuvakävijät vihasivat elokuvaa suurelta osin, sillä he antoivat sille surullisen 22 % arvosanan lähes 1500 käyttäjäarvion perusteella. Aivan lopen paska kuvan perusteella. Upton is Christian, and has said that her belief in God is important to her. In 2014, nude photographs of Upton and her boxer dog named Harley were illegally leaked to the Internet.
ellauri332.html on line 564: fiktiota eikä todellinen kuvaus Aleksanterin elämästä".
ellauri332.html on line 688: Dreamseller varmisti matkustellen ympäri maailmaa, että Augusto Curyn kirjoja löytyy yli 50 maasta ympäri maailmaa. Dreamseller- romaaneja on myyty massiivisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Portugalissa. Dreamseller valloitti Aasian ja Venäjän markkinat ja oli ehdolla tämän vuoden (2016) parhaaksi kansainväliseksi fiktiokirjaksi Kiinassa. Koreassa kirjalle on tehty hienostunut painos ja huippujulkisuus. Espanjassa Augusto Cury on kymmenen myydyimmän joukossa. Portugalissa hänen intohimoiset lukijansa järjestivät opintoryhmiä keskustelemaan hänen teorioistaan ja julkaisivat johtopäätöksensä useilla verkkosivustoilla. [ tähän kyllä tarvitaan lainaus, hemmetti! ]
ellauri340.html on line 533: Yksi Handken huolellisimmista opiskelijoista 1980- ja 1990-luvuilla oli WG Sebald, joka ammensi inspiraationsa Handken flaneureista omissa hajanaisissa fiktioissaan. Toistamista käsittelevässä esseessä Sebald tunnustaa velkansa ja seuraa Handken tyylin kehitystä pitäen häntä kriittisenä rakkaana, joka myöhemmin jätettiin huomiotta, kun hänen työnsä muuttui saarekkeemmaksi. Sebald ylisti romaania sen kokemuksen alkemiallisesta muuttamisesta kieleksi, mutta totesi myös, että "korkeimmissa ulottuvuuksissa ilma on ohutta ja putoamisen vaara on suuri." Itse asiassa toisto oli varhainen merkki Handken laskeutumisesta ja hänen kiinnittymisensä Balkanille.
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
ellauri340.html on line 657: Hypertodellisuus nähdään tilana, jossa kulttuurin ja median todellisuuskäsitysten puristumisen vuoksi se, mitä yleensä pidetään todellisena ja mikä ymmärretään fiktioksi, sekoittuu saumattomasti yhteen kokemuksissa niin, että mitään ei enää ole selkeää eroa sen välillä, missä toinen päättyy ja toinen alkaa. Jenkki scifitöräyxet ala Matrix väitti saaneensa vaikutteita Baudrillardista. Väärin ymmärsitte, Janne märisi.
ellauri341.html on line 90: Tekstien ja käsikirjoitusten sisälle on nimittäin upotettu uusia tekstejä, ja faktoja sotketaan kaikkeen muuhun. Ei hyvä. Faktat ja fiktio olisi pidettävä erillään toisistaan, kuten Herlinin Sanomissa toimitaan.
ellauri350.html on line 271: Angeloun tunnetuimmat teokset on leimattu omaelämäkerrallisiksi fiktioiksi, mutta monet kriitikot pitävät niitä omaelämäkerroina. Hän teki tietoisen yrityksen haastaa omaelämäkerran yhteistä rakennetta kritisoimalla, muuttamalla ja laajentamalla genreä. Hänen kirjansa keskittyvät teemoihin rasismi, identiteetti, perhe ja matkailu. Hänen ensimmäisestä runokokoelmastaan Just Give Me a Cool Drink of Whisky 'Fore I Diiie', joka julkaistiin vuonna 1971 pian Caged Birdin jälkeen, tuli bestseller.
ellauri352.html on line 692: Sisällissotaan (kahdeksan sivua), osterien ruoppausliiketoimintaan ja 1900-luvulle – joka on pelkistetty kolmeen omituisen valikoivaan vinjettiin: Paxmore, joka pelasti 40 000 juutalaista Hitleriltä, erottelutaistelu ja. . . Watergate, jossa toinen Paxmore teki itsemurhan Valkoisessa talossa. Siis fiktiona – kauttaaltaan pinnallinen ja luonnosmainen, ilman teemaa (paitsi "Se on mennyt. Kaikki on mennyt"), joka yhdistää tai rikastaa melodramaattisia jaksoja. Myöskään kaikki Michenerin sulatettu tutkimus ei tuota kivuttomia faktajuhlia: paljon lukee kuin yläkoulun tekstiä ("Kolme syytä tähän"); muun muassa Henry Clayn ja Geon vierailevat esiintymiset. Washington ("Sinun sopimus, kenraali") vaikuttaa typerältä; ja dialektiset keskustelut uskonnosta ja orjuudesta ovat tylsiä. Mutta sellaisissa asioissa kuin laivanrakennus, osterointi, ankanmetsästys, Jimmy-sininen rapu ("se herkullinen äyriäinen") ja Onk-tai hanhi, Michener on suuri käsityön ja tieteen popularisoija. Tämä merkittävä lahja yhdessä valtavan Michener-vaikutuksen kanssa lähettää varmasti miljoonat lukijat sukeltamaan miljoonan lempeästi luettavalle sivulle tylsää historiaa ja kaavafiktiota.
ellauri352.html on line 700: Yksinkertainen mutta epäjohdonmukainen Michenerin perhekolmio -lähestymistapa tarjoaa täplän, hämmentävän yleiskatsauksen monimutkaiseen historiaan; samalla kun hän korostaa Puolan johtajuuden puutteita, hän idealisoi ja hämärtää muualla – esimerkiksi lähes täydellisellä puolalaisen antisemitismin kalkinpoistolla. Ja huolimatta muutamista seurusteluista ja häistä, hahmojen paraati täällä on tasaista, täysin huumorintajutonta, ei-osallistuvaa. Etsi sitten muualta joko vahvaa historiallista fiktiota tai johdonmukaista johdatusta Puolan historiaan. Mutta katso siitä huolimatta bestseller-luetteloita: tosiasiat ovat kasaantuneet, otsikko on otsikoissa, sivurivi on väistämätön.
ellauri353.html on line 568: Isaac Babel näyttää olleen läsnä kuudennen divisioonan politrukkina ja hänen novellinsa tapahtumien ympärillä viittaa huomattavaan hengenmenetyxeen sekä komentajien että miesten keskuudessa. Mutta on muistettava, että hän kirjoitti fiktiota ja nimien muuttamisen lisäksi hänen tarinansa eivät ole luotettavia yksityiskohtiensa suhteen – esimerkiksi hänen tarinansa Cześnikistä kertoo taistelusta Jakolevin entisiä Neuvostoliiton kasakkoja vastaan, jotka olivat Puolan armeijan pohjoispuolella, joten melko kaukana Cześnikistä.
ellauri362.html on line 71: Publishers Weekly arvioi romaanin arvostelussa, että se "on pikemminkin rantakirja historiallisten fiktioiden ystäville kuin kirjallinen kunnianosoitus Austenin mestariteokselle", ja katsoo, että tyttäret on kirjoitettu ennustettavasti. Arvostelija arvostelee myös Astonia siitä, ettei se onnistunut jäljittelemään Austenin tyyliä, vaan romaanin proosa on "tylsää ja anakronistista".
ellauri362.html on line 73: Paige Wiser, joka kirjoittaa Chicago Sun-Timesille, päinvastoin nimtuten jämentää, että Aston kirjoittaa tarinansa Austenin tyyliin, jonka tuloksena on "hyviä hahmoja, mahtavia sarjakuvia, upeaa romantiikkaa". Vuonna 2013 The Daily Buglen Aja Romano listasi sen parhaiden Austen-sovitusten joukkoon. Useat kommentoijat ovat luokitelleet sen tylysti fanifiktioksi.
ellauri362.html on line 80: Pamela Mogen (s. 18. lokakuuta 1953), joka tunnetaan paremmin kynänimellä Pamela Aidan, on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen romaaninsa ovat Jane Austenin fanifiktiota, joka perustuu Pride & Prejudiceen. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on ollut hänen suosikkiromaaninsa lukiosta lähtien. Pamela Piukkapepun kexeliään juonen yhteenvedot alla. Jännää miten erilaisilta tapahtumat näyttivät Mr. Darcyn silmäkuopista!
ellauri362.html on line 166: Thomas Jefferson Hogg (24. toukokuuta 1792 – 27. elokuuta 1862) oli brittiläinen asianajaja ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romanttisesta ystävyydestään romanttisen runoilijan Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Hogg kasvoi Durhamin kreivikunnassa, mutta vietti suurimman osan elämästään Lontoossa. Hän ja Shelley ystävystyivät opiskellessaan University Collegessa Oxfordissa ja pysyivät läheisinä Shelleyn kuolemaan asti. Oxfordissa ollessaan he tekivät yhteistyötä useissa kirjallisissa projekteissa, jotka huipentuivat heidän yhteiseen karkotukseensa "The Necessity of Atheism" -nimisen esseen julkaisemisen jälkeen. He pysyivät hyvinä ystävinä, mutta heidän suhteensa oli joskus kireä, koska Hogg oli romanttisesti kiinnostunut lörppävittuisista naisista, jotka olivat romanttisessa suhteessa Shelleyn kanssa. Suurin osa hänen kirjoittamistaan fiktioista oli huonoxi arvioitua. Hänen tunnetuin kirjallinen teoksensa oli Percy Bysshe Shelleyn elämä, runoilijan keskeneräinen elämäkerta. Vaikka kirja oli hyvin tutkittu ja maalasi selkeän kuvan Shelleystä nuorena miehenä, sitä kritisoitiin Percyn esittämisestä negatiivisesti. Kärsittyään kihdistä Hogg kuoli unissaan. Uni jäi kesken viimeinen.
ellauri369.html on line 27: KUULUISIA
MIEHIÄ
Paleofiktiota
ellauri369.html on line 53: Oulunkylän kirjaston rottahyllystä löytyi 1959 julkaistu ja 1977 painettu neuvosto-Vamireh. Se edustaa paleofiktiota useammassakin kuin yhdessä mielessä.
ellauri369.html on line 57: Paleofiktio on esihistoriallista aikaa kuvaava kirjallisuuden lajityyppi. Termin kehitti suomalainen paleontologi Björn Kurtén kuvaamaan esihistorialliseen aikaan sijoittuvia romaanejaan Den svarta tigern (1978; suom. Musta Tiikeri, 1981) ja Mammutens rådare (1984; suom. Mammutin suojelija, 1984). Paleofiktio muistuttaa historiallista romaania kertoessaan menneistä ajoista, mutta sen kuvaamista tapahtumista ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä nykypäivään. Tämän vuoksi paleofiktion kirjoittajan on mahdollista käsitellä aihettaan paljon vapaammin kuin historiallisen romaanin kirjoittajan, ja lajityypillä onkin yhteyksiä myös fantasiakirjallisuuteen ja muuhun spekulatiiviseen fiktioon.
ellauri371.html on line 517: Progressiivinen vero. Hallituksemme, jossa rommikuninkaalla on laillinen fiktio kuulumisesta joukkoon, kuuluu hänelle kaikesta, mikä on hänen tilassaan (joka on helppo muuntaa teoiksi). He voivat turvautua mahdollisten määrien lailliseen takavarikointiiin sääntelyä varten kuuntelematta heidän vetoomuksiaan osavaltiossa. Tästä seuraa, että kulujen kattamisexi on parasta tehdä progressiivinen kiinteistövero. Tällä tavalla verot maksetaan epäröimättä tai tuhoaminen tapahtuu suhteessa hallintaan. Rikkaiden pitäisi tietää, että heidän vastuullaan on tarjota osa ylijäämästään julkiseen käyttöön; koska valtio takaa heille turvallisuuden muun omaisuuden ja oikeuden omistamisen vaaralta; rehellinen voitto, sanon rehellisesti, koska ylimääräisen omaisuuden valvonta poistaa ryöstöt lain perusteella. Tämä sosiaalinen uudistus on toteutettava, huhuu, jahka hänen aikansa tulee - hän on välttämätön rauhan takeena. Köyhien vero on vallankumouksen siemen ja se on valtion kustannuksella, joka menettää paljon pientä muutosta tavoittelemassa. Tästä huolimatta vero kapitalistien kassasta vähentääkseen vaurauden kasvua vaatii osittain uusia käsiä, joita varten olemme nyt vetäneet heidät yhteen peräpainoxi goimien ja valtion hallitusvallan melalle.
ellauri378.html on line 64: Katso myös munatonna kimittävä Montgomery Clift pakkosteriloinnin uhrina ja Judy Garland arjalaisnaisena, jota syytetään suhteesta juutalaisen miehen kanssa (fiktio Katzenbergerin tapauksesta 1942). Monty oli homo ja Judy sekakäyttäjä. Eivät eläneet viisikymppisixi kumpikaan.
ellauri386.html on line 222: Grels Teirs roman Jungfrustigen i hårda pärmar kostar nu 5e inte mer, 83% ner från listpriset 30e. Gudskelov jag inte köpte den förr i tiden, för nu fick jag den gratis på lån från sågspånsbiblioteket. Grels' autofiktion påminner en mest av den galna psykiatern Roope "Bob" Tikkanen som försökte drunkna med familj i Kolerabassängen och lite senare dräpte sin rika fru med en kandelaber och lindade henne i vardagsrummets matta.
ellauri392.html on line 869: Palmu Derridan hauskimmasta ylistyspuheesta on annettava London Timesille, joka vittuili vainajalle hyvinkin rumasti. Jos ette huomanneet mikä siinä oli funnyä, niin tässä vizin selitys; Hauskaa tästä tekee se, että kirjoittaja harjoittaa parodiaa. Vaikka Derrida itse oli juutalaista alkuperää, hän näyttää olleen enemmän huolestunut Da Manin kritiikistä kuin omista kärzänneistä heimoveljistään. Derrida päättää kuusikymmentäsivuisen syyttelyharjoituksensa vertaamalla Da Manin arvostelijoita natsiroistoihin. . Derridan vastaus tarjosi graafisen esimerkin siitä mikä oli ollut "meille"selvää dekonstruktiossa koko ajan: että se oli valheellinen älyllinen huonepeli, joka on täysin eronnut "meidän" odellisuudesta. Esimerkiksi vuonna 1977 filosofi John Searle kirjoitti hyökkäyksen dekonstruktiota vastaan, joka oli tuhoisa - paitsi että Derrida syyti välittömästi painoon ikävän kasan sofismia, joka olisi ollut hauskaa, jos se olisi ollut parodia. Derridan vastaus Searlelle kuvasi dekonstruktion kakkaista luonnetta. Derridan dekonstruktio oli ase, kumouksen väline. Lausunnon, jonka mukaan "tekstin ulkopuolella ei ole mitään", oli tarkoitus heittää apina-avain "meidän" perinteiseen totuuden tai arvon fiktioon. Derrida puhui tässä yhteydessä "meidän" perinteisten rationaalisuuskertomusten "tuhoamisesta", "dekonstruoinnista", "erityisesti merkityksen ja totuuden." Mutta yritäpä väittää vastaan niin saat dekonstruoidun kakan naamaasi: "il n'y a pas de hors-texte" tarkoitti vain sitä, että "ei ole mitään kontekstin ulkopuolista". Vai ei muka. Dekonstruktio: pommi tai banaani – riippuen siitä, kuka kysyy. Kritiikillä, niin kuin nyt tämä, ei ole koskaan ollut merkitystä dekonstruktionisteille. Ja tämä johtuu siitä, että heidän sitoutumisensa dekonstruktioon perustuu ensisijaisesti uskoon, ei järkeen. Mikään argumentti ei voi horjuttaa heidän omaksumistaan dogmista, koska se ei koskaan ollut heille tärkeintä. "Me" olemme ihan erilaisia. Annamme vaikka inkkareille maansa taksisin jos niillä on kunnon argumentteja. Enimmäxeen ei ole ollut. Dekonstruktio esitti viettelevän kutsun – ei, ei varsinaisesti uskontoa, vaan ideologiaa, as in communism, ajatusjärjestelmää, joka näytti selittävän kaiken, mutta ei kuitenkaan selittänyt midiä. Ennen kaikkea ei tuonut bisnistä. Tässä dekonstruktio muistuttaa hegelilaisuutta, marxilaisuutta ja freudilaisuutta, muita ideologioita, jotka tunnetaan 'resupekkojen ja juutalaisluopioiden jaanauxena.'
ellauri402.html on line 408: Stoker aloitti romaanien kirjoittamisen työskennellessään Irvingin managerina sekä Lontoon Lyceum Theatren sihteerinä ja johtajana, alkaen Käärmeen passista (The Snake's Pass) vuonna 1890 ja Draculasta vuonna 1897. Tänä aikana hän oli osa The Daily Telegraphin kirjallista henkilökuntaa vuonna 1997 Lontoossa, ja hän kirjoitti muuta fiktiota, mukaan lukien kauhuromaanit Kammoittava kreivi (Dracula), suom 1952, Käärinliinan leidi (The Lady of the Shroud 1909) ja Valkoisen madon luola (The Lair of the White Worm 1911).
ellauri422.html on line 49: This week, I have been mostly reading war news. Ei jaxa oikein enää fiktiota, kun alternatiivit faktat ovat paljon kauheampia. Hirveän ikävää esim lukea miten ikävää islantilaisilla peräkammarin pojilla oli 90-luvun lopussa. Ei ollut älykännyköitä eikä somea. Oli räppiä ja hassista ja aivan vitun tylsää kun ei tehdä mitään järkevää. Juodaan kokista ja vaihdetaan tv-kanavaa. Äiti on lepakko ja isä juo. Olis edes töissä silliveneessä.
xxx/ellauri013.html on line 347: Toisin kuin runoileva lordikollega, enemmänkin kuin Bob Southey, ehti saavuttaa valtaapitävien suosion, kirjallisuuden Noopel paukahti 1950, ilman romskuja tai runoja. (Sen fiktioyritelmät aiheutti lähipiirissä vaan myötähäpeää.) Bertistä tuli laureaatti ihan niinkuin Bobista, ja vastaavista ansioista, vallan pyllyn nuolennasta. Kylmän sodan kirjoituspalkkio jenkkisympparille. Luvussa Ihmiskunnan tulevaisuus se ihan coolisti kannustaa kolmatta maailmansotaa ja sen voittajan, Amerikan hegemoniaa. Koska jenkeissä on kivempi olla julkkisfilosofi kuin neukuissa. Kannattaa kääntää nokka myötätuuleen loppumerinpeninkulmilla. Ei tarvi luovia kun antaa tuulla takaa, kyyti paranee. Bert tykkäs takatuuppareista.
xxx/ellauri056.html on line 226: Hupasaa miten kirjailijat kohentaa naismenestystään rompskuissaan, noloista tyräyxistä tulee mahtavia scoreja. Dumppaavista naisista halukkaita misuja. Dickens, Sillinpää, Rusoo, Jöötti, näistä tulis taulukko. Tai sit hylyistä tulee tyhmiä rumia ilkimyxiä, esim Bellow ja Philip Roth ja Teir. Vähän sellaista autofiktiota, piippu-unta. Piipunrassit panee kynällä ize piirrettyjä pinuppeja, paperitiikereinä ruittaa kaunaisesti hylkääjien naamaan mustetta.
xxx/ellauri091.html on line 443: Filosofiskt på bekostnad av fiktionen
xxx/ellauri091.html on line 453: BD står för bindning och disciplin. Paul Bourgets bok hette Disciplin. Nej Discipel, förlåt. Men idén var den samma. I Swinburnes tid hette det algolagnia. Vidare litterära sadomasokister (förutom markisen själv) var Arabian Lawrence, Oberon (i Shakespeares komedi), Weininger, Pynchon, och Wallace, för att nämna bara några få. Vad är det med SM som attraherar författare? Eller vad är det med fiktion som attraherar sadomasokister?
xxx/ellauri120.html on line 355: Opin ton Pentti Kaariposken jostain käännöskirjasta. Se oli varmaan just toi homorunoilija Thomas "Steariinikynttilä" Eliotin sitaatti kirjassa Rakentamaton tontti. Olen osannut sen tosi kauan. Tota Huhtikuu on kuukausista julmin - kohtaa käytin vuosikaudet käännösteknologian kurssitehtävänä. Käänsin sen Googlella ja panin opiskelijat arvioimaan tulosta. Ei ollut hääppönen. Kaariposki näyttää kääntäneen myös Philip Rothin kohukirjan Portnoyn tauti. Vittu tolla Phillulla ei ollut kuin 1 tarina, Phillu Rothin autofiktio. Vois vielä lukea sen huonoimman kirjan jossa ei ole yhtään jutkua, ton When She Was Good.
xxx/ellauri136.html on line 111: Nää on aivan hirveitä suosituxia. Säälittävää fantasiasälää. Vittu millaisia turveloita on Quora väärällään. No on siinä pari nonfiktiotakin. En ole tutustunut näistä muihin kuin Marqueziin poikasena ja Coelhoa luin ihan vittuilumielessä. Se on mieltäkääntävä.
xxx/ellauri136.html on line 650: Väitänkin, että ekodystopia- ja erityisesti ilmastofiktiokirjallisuuden tehtävänä on lukijan herättämisen ja varoittamisen lisäksi pitää yllä toivoa, jotta mielessä säilyy usko johonkin, jonka puolesta toimia. Joopa joo, uskoa ja toivoa.
xxx/ellauri138.html on line 195: Ei vaan niinkö Marxia tai Freudia tai Darwinia tai Stalinia tai Hitleriä tai Maoa ei olis ollut olemassa - jopa niinkö ettei Sinclair Lewisia ois ollut olemassa. Ihan niin kun Babbittia olisi koskaan kirjoitettu, Coleman Peppu ajatteli. Ihan niin kuin edes tuota kaikkein yksinkertaisinta fiktiota ei olisi päästetty
xxx/ellauri167.html on line 266: Voi helevetin helvetti, kyllä genret on sitten perseestä. Mihkähän genreen kuuluu "Crister"in oma elämä? Luultavasti se on tragikoominen. Mix vitussa pitää kaikki luokittaa? KAIKKI pitää luokittaa, vitun apinat. Kirjat on kirjakaupassa osastoittain "fiktio", "jännitys", "romantiikka", "sota". Voi vittu, täähän on taas sitä vanhaa EAT EAT FUCK FUCK KILL KILL touhua. Matelijanaivot sanelee myös viihdepläjäyxien luokat.
xxx/ellauri173.html on line 750: "Katsokaas, rakas Watson, katsoin eräänä iltana teatterissa neiti Alicia Claryta, kun hän kuunteli jonkinlaista melodraamaa erään puheenväärentäjän kynästä, noiden kirjainten ryöstäjien kynästä. Do-it-yourself ammattikieltä, saippuaoopperaa! Heidän fiktionsa banaalisuudet, irvistävä laiskuus, surkastuminen, voittoisa ja tuottoisa rankaisemattomuus, tollanen lattapäinen ylevyyden tunne laahuxen joukossa. Hyvin menee ! Näin miten tämän naisen ihailtavat silmät täyttyvät kyynelistä näissä surkeissa keskusteluissa! Voi helvetti! Että mua eto!
xxx/ellauri208.html on line 46: Aina en kestänyt odotusta kotiin asti. Muistan useammin kuin kerran livahtaneeni Kouvolasta tullessa Käpylän asemanseudun takaiselle joutomaalle ja kätkeytyneeni verkkoaidan taakse pajukkoon. Kaivoin Men Only lehden asiapullosalkusta. Selasin esiin sopivan aukeaman. Laskin housut viimeistä kesäänsä kukkivien joutomaapujojen tuoxussa. Tungin kullini sopivaan puunhaarukkaan, tuijotin lähikuvaa mehevästä tuherosta ärvöllään ja tyydytin itseni puuta vasten louhinta- ja paalutustöiden, maansiirtokoneiden ja raideliikenteen taustapauhussa. Sulkiessani sepalustani ja katsellessani tummalla puunrungolla valuvaa spermavanaa saatoin tehdä elämänhallinnallisista mahdollisuuksistani vain pessimistisiä päätelmiä. Vapaus oli ennen kaikkea fiktio, eikä puskarunkkarin kannattanut elätellä korkealentoisia harhoja kohtalonsa muovaamisesta.
xxx/ellauri208.html on line 662: Björlingin isä oli postivirkamies. Lapsuuden ja nuoruuden ympäristöt olivat Viipuri ja Helsinki, kesäisin Kangasala. Lukuvuoden 1901–1902 Björling kävi Haminan kadettikoulua. Hän tähtäsi aluksi opettajanuralle ja opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan filosofia. Hänen opettajallaan Edvard Westermarckilla oli suuri vaikutus hänen ajattelutapaansa. Björling valmistui filosofian kandidaatiksi 1915. Hänen pro gradu -työnsä käsitteli omaatuntoa ja sen merkitystä. Opintojensa jälkeen Björling toimi vapaana kirjailijana. Vapaus on vain fiktio (kz. johdanto). Hänen taloudellinen tilanteensa oli heikko, ja hän sai apurahoja vasta vanhoilla päivillään.lähde?
xxx/ellauri208.html on line 859: Antin matka alkaa loppupäästä, ikkunalaudalta, ja kertoo sitten omituisesta vuodesta pojan elämässä. Kertomuksen aikana esiin nousee myös katkelma Kaarinan kirjoittamasta romaanista, joka on tarinan maailmassa (auto)fiktiota mutta asettuu lujemmin perinteiseen psykologiseen realismiin kuin sitä ympäröivä kertomus.
xxx/ellauri224.html on line 50: Putinin nk. demilitarisaatio ei oisi voinut sattua otollisempaan aikaan Bideelle. Tokkopa se olikaan vaan sattumaa. Ei vaan iso NATO-kusetus jolla saadaan länkkärien raja-aitaa työnnettyä Siperiaa kohti. Hei älkää kazoko tännepäin nyt tapahtuu jotain jännää Ukrainan rajalla. Länsipropaganda pitää lujaa kiinni fiktiosta että Putin on ainoa lännen vyörytyxestä huolestunut taho ryssissä. Tämä siinä toivossa että Putinin perässä on joukko oligarkkihäntäkärpäsiä jotka lähtee sodan jälkeen lännen kelkkaan tukka putkella.
xxx/ellauri227.html on line 333: Kuten natomatonorskit, niin myös talouslipilaarisvedutkin tulee hyvin toimeen ilman krimifiktiota, ne tekee krimiä koko ajan ihan faktapohjalla. Niinkyllä mongoloidisuomalaisetkin, muistellaanpa vaikka Anneli Auerta ja Jari Aarniota. Tai vielä suurempaa konnaa kuminaama Haju Pisilää, joka hakkasi koko Suomen paljaaxi kun näytti siltä että pian tulee EU:lta hakkuukielto. Nyt kun ei ole jäänyt enää mitään hakattavaa, maxetaan EU:lle miljardikorvauxia menetetyistä hiilinieluista. Sehän on kiva tulonsiirto kaupunkilaisporukoilta maanomistajille ja susien, hirvieläinten ja saamelaisten teurastajille. Ei ihme että keskustan kannatus on pakkasella, ei niitä suurmezänomistajia kuitenkaan ole kuin muutamia prosentteja.
xxx/ellauri227.html on line 359: Vihe vihjepuhelimen luurista: Eräs Ruåzin suosituimmista ja tunnetuimmista tv-juontajista käy pornoklupeissa naisten vaatteissa. (Ilmeisesti se ei sitten ole nainen.) Liza pyöristyy: kaikki saavat tehdä mitä tahtovat. Tommosta sontaa ei julkaista meidän lehdessä. Vaikka se sellainen on sinänsä kyllä ihan A-ok. Että sen puoleen voitaisiin vaikka julkaista. Hyvää työtä sanoi pomon kaze Annikan niskasta. Kaikissa näissä työpaikkafiktioissa pomot antaa makupaloja ja naxutuxia. Kokeilevat hameen alta lämmön tunnetta. Kääntävät jykevän selän jos toimittaja koittaa tehdä ize päätöksiä. Talutin on tiukalla.
xxx/ellauri230.html on line 37: Huomaan että paasauxen aiheet ovat enenevästi siirtyneet fiktiosta faktan puolelle. Syynä on se tuttu seikka että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Kazo vaikka Nestor Mahnon töhnäkerhon käänteitä alempana, siinä kalpenevat jopa nuoren Wallenbergin seikkailut. Ja mikä parasta, mikään feikki oikeus ei voita lopuxi eikä mustahattuisille pahixille käy sen kummemkin kuin hyvixille valkostezoneille, vaan käy niinkuin kulloinkin on käydäxeen.
xxx/ellauri231.html on line 400: Суходол, hänen toinen pääteoksensa. osittain omaelämäkerrallinen fiktio, joka koskee Venäjän maaseutuyhteisön surkeaa tilaa. Jälleen se jätti kirjallisuuskriitikot jakautuneiksi: sosiaalidemokraatit ylistivät sen jyrkkää rehellisyyttä, monet muut olivat kauhuissaan kirjailijan negatiivisuudesta. Vuonna 1915 julkaistiin The Gentleman from San Francisco (Господин из Сан-Франциско), luultavasti tunnetuin Buninin novelleista, jonka DH Lawrence käänsi englanniksi. Bunin ize venäjänsi Hiawathan.
xxx/ellauri233.html on line 375: James Clavellin fiktio
xxx/ellauri235.html on line 147: Sarja kirjoitettiin 1930-luvun lopulla ja jatkui 1960-luvulle, ja suurin osa niistä on kirjoitettu toisen maailmansodan aikana (mukaan lukien sen edeltäjä ja jälkimainingit). Niiden sijoittaminen aikaisempien sotien aikaan, joiden lopputulos oli tunnettu ja mieluinen, teki niistä täydellisen eskapistisen fiktion. Ne ovat romantisoitua, urhoollista aikakautta ja ovat täynnä aikakauden yksityiskohtia, jotka ovat peräisin suoraan Foresterin tutkimuksesta.
xxx/ellauri252.html on line 263: Sirri Härölän jouzenlaulu oli teos Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen, aika samantyyppinen kirja kuin aikaisemmin lukemamme evankeliumi-fanifiktio. Jännä miten samanlaisia EFK-versioita kynäilijät on Jeesuxesta kehitelleet. Selkeästi panokohtauxet on ollut suurin puute evankeliumeissa. Harri vetää gospelien mutkat suorixi, samastaa Magdalan ja Betanian Maariat. Jeesus tekee Magdaleenan kanssa perettä kuin sen yhden bestselleristin tiiliskivessä, annas olla se on kielen päällä, juu Dan Brownin Leonardo da Vinci koodi. There, Teabing explains that the Grail is not a cup, but connected to Mary Magdalene, and that she was Jesus Christ's wife and is the person to his right in The Last Supper. The hidden sarcophagus of Maria M. is in Louvre. No meat left in it, I fear.
xxx/ellauri253.html on line 259: Pääkallokehrääjä on olematon perhoslaji. Se on vaihtoehtohistoria toisenlaisesta Suomesta. Tässä spekulatiivisessa fiktiossa (spefi) Suomen demokraattinen tasavalta on kuulunut osana Neuvostoliiton itäblokkiin kesäkuusta 1944 lähtien, jolloin neuvostojoukot miehittivät Suomen jatkosodan päätteeksi. Sosialistisessa Suomessa Leininintien varteen pysäköidyt autot ovat Ladoja ja Otto-Ville Kuusisen jättipatsas vartioi postitaloa, joka on vanhaan tapaan Heikinkadulla. Epämiellyttävä valkokenraali on lakaistu vittuun. Eletään vuotta 1986, kun kansainväliset tapahtumat käynnistyvät. Kreml saa viestin vetää puna-armeijan joukkonsa välittömästi pois Suomesta. Uhkaus vahvistuu vakavaksi ja todelliseksi. Suurvallan turvallisuuskoneisto käynnistyy täydellä teholla, sillä Sininen Armeijakunta -niminen terroristiryhmittymä aikoo tehdä Suomessa demilitarisaation.
xxx/ellauri255.html on line 496: Vuonna 1970 Jorma Ojaharju julkaisi kapakkakirjailijana olonsa ajoista kerronnan eri tasoja sekoittelevan aikalaiskertomuksen Amok. Siinä fakta ja fiktio sekoittuvat iloisesti toisiinsa, kuten monen muunkin aikalaisen niin kutsutuissa paljastuskirjoissa.
xxx/ellauri259.html on line 146: Klassikossa päähenkilö, hyvin Kari Hotakaisen oloinen mies, ostaa tunnekuohun vallassa itselleen Alfa Romeon. Tykkäsin siitä romaanista tosi paljon, se oli tyylilajiltaan sellaista vinoa, 90-luvun autofiktiota. Innostuin siinä määrin, että ostin romaanin myötä itsellenikin Alfa Romeon. Se paljastui maailman huonoimmaksi autoksi!
xxx/ellauri259.html on line 541: Solvej Balle blev i 1990’erne opfattet som tilhørende holdet af usædvanlig synlige og overmåde talentfulde kvindelige forfattere. Her over tyve år senere er hun udkommet med det 7 bind lange værk 'Udregning af rumfang’.Med Om udregning af rumfang synes det hele at komme igen, og gudskelov for det. Romanen udgør et fint eksempel på, hvad man kunne kalde spekulativ fiktion, og som vi i forvejen kender fra forfattere som Peter Høeg og Umberto Eco eller (i en periode) fra norske Jan Kjærstad.
xxx/ellauri259.html on line 550: Romanen er blevet placeret i kategorien ”spekulativ fiktion”. Den verden, der bliver udfoldet, ligner nemlig vores gennem skildringen af hverdagsrealistiske gøremål, men placerer sig i genren med dens overnaturlige tidsdimension, der skaber bruddet på det velkendte for både Tara, de andre karakterer og læseren.
xxx/ellauri259.html on line 552: Hele romanen bliver fortalt fra Taras perspektiv, og det er helt klart denne spekulative fiktions styrke, fordi man som læser bliver i tvivl om, hvorvidt Tara er til at regne med, men også hvilken tilgang man skal have til romanen. Der insisteres på, at Tara ikke er blevet skør, at der hverken er tale om en parallelverden, en tidssløjfe, en hallucination eller en erindringsforskydning. I stedet bliver der åbnet for muligheden for, at det kunne ske i virkeligheden: ”at vi må indse, at vores forventning om verdens konstans hviler på et usikkert fundament.”
xxx/ellauri265.html on line 198: Varovaisesta kröhinästään huolimatta Niini on vankka länkkärien tarinan peukuttaja. Fakta ja fiktio on pidettävä erillään. Leikki leikkinä, pylly pois taikinasta. Vatkaa sitä munaa horo. Niin saatana. Vatvotaan ja hykerrellään. Krhm, krhm. Puhuja puhui palturia vaikka Nilkki oli tarjoillut sille vaihtoehtoisen totuuden. Ei ostanut. I won't buy that. Hinta ei ollut kohallaan.
xxx/ellauri268.html on line 299: Vaikka peikkoja kuvataan usein fantasiakirjallisessa fiktiossa julmina, ahneina ja yleensä pahantahtoisina olentoina, kirjailija JK Rowling kuvasi heidät Harry Potter -sarjassaan koukkunokkaisten pankkiirien salaperäisenä salaliittona, joka ylläpitää kiistanalaista suhdetta velhomaailmaan, joka ajattelee. heitä syvästi epäilevästi.
xxx/ellauri268.html on line 306: Tyypillisesti fantasiakirjallisessa fiktiossa peikkoja kuvataan julmina, uteliaana ja epäluotettavina olennona, joka liittyy örkkien joukkoon taistelussa hyvän voimia vastaan, puukottaa seikkailijaa ruosteisella tikarilla ja varastaa heidän arvoesineensä. Mutta kolikoiden lyöminen ja rahan lainaus? Siinä kaikki, Rowling.
xxx/ellauri280.html on line 66: Knasun uusin 800 sivun tiiliskivi on pääasiassa tyhjää hölinää. Kiinosti vaan arvostelussa että uuden kirjan Knasu lookalike on siinä tyhmempi kuin autofiktiossa, eikä lue Dostojevskia vaan vetää käteen Ken Follettin parissa. Kekä vitussa on Ken Folletti?
xxx/ellauri280.html on line 81: Monet Bennettin romaaneista ja novelleista sijoittuvat Staffordshire Potteriesin fiktiiviseen versioon, jota hän kutsui Viideksi kaupungiksi. Hän uskoi vahvasti, että kirjallisuuden pitäisi olla tavallisten ihmisten saatavilla, ja hän pahoitteli kirjallisia klikejä ja eliittiä. Hänen kirjansa vetosivat suureen yleisöön ja niitä myytiin suuria määriä. Tästä syystä ja hänen sitoutumisestaan realismiin modernistisen koulukunnan kirjailijat ja kannattajat, erityisesti Virginia Woolf , vähättelivät häntä, ja hänen fiktionsa laiminlyötiin hänen kuolemansa jälkeen. Hänen elämänsä aikana hänen journalistisia "self-help" -kirjoja myytiin huomattavia määriä, ja hän oli myös näytelmäkirjailija; hän menestyi teatterissa huonommin kuin romaaneissa, mutta saavutti kaksi merkittävää menestystä elokuvalla Milestones (1912) ja Suuri seikkailu (1913).
xxx/ellauri286.html on line 181: Kertoja tajuaa, että merkki ei ole reikä ja ihmettelee , onko se ruusunlehti. Hän vertaa vaippareunuksen pölyä pölyyn, joka hautasi Troyn, ja pitää itseään köyhänä taloudenhoitajana. Puu koputtaa ikkunaa ulkona, ja kertoja kuvaa Shakespearen istumassa nojatuolissa hänen kaltaisensa tulen edessä ja toivottelevansa keskeytyksetöntä elämää. Hänen Shakespearea koskeva historiallinen fiktionsa kyllästää häntä, ja hän kaipaa päästä miellyttävään ajatusketjuun, joka heijastaisi häntä hyvin.
xxx/ellauri286.html on line 532: Sofi Oksasta ja Olga Tokarczukia on verrattu toisiinsa: molemmilla on rastastukka ja siinä pidennys. Molemmat tematisoivat historiaan toistumista nykyisyydessä. Myös se on heillä yhteistä, että molemmat ovat autodidakteja. (No ei, ainoastaan Sofi on, Olga valmistui kai psykologixi.) Heidän naispäähenkilöidensä kautta historia muuttuu autofiktioksi.
xxx/ellauri287.html on line 416: Väitöskirjassaan (julkaistu nimellä Synoptische Überlieferung bei den Apostolischen Vätern, eli "Sympaattinen perinne apostolisissa isissä") Koester pystyi osoittamaan, että niin sanottujen apostolisten isien aineiston, joka on rinnakkainen synoptisten evankeliumien elementtien kanssa, ei välttämättä tarvitse olla fanifiktiota meille perriytyneestä synoptikkojen kirjoitetusta muodosta. Tämä oli erittäin merkittävä havainto, joka kaikkien myöhempien varhaiskristillisten evankeliumin perinteiden tutkijoiden olisi otettava huomioon. Mutta ei ne ota, vintiöt. Ei se niiden intressissä ole. Hänen lukuisten myöhempien julkaisujensa joukossa hänen kaksiosaisesta Johdanto Uuteen testamentistaan on tullut tavallinen hakuteos. Koester näkee tarinoiden Jeesuksen neitseestä syntymästä kloonatuxi hellenistisestä mytologiasta.
xxx/ellauri291.html on line 80: Ensimmäistä Star Trek -televisiosarjaa alettiin esittää vuonna 1966, minkä jälkeen samaan fiktiiviseen maailmaan on tehty useita televisiosarjoja, elokuvia ja kirjoja. Star Trek -televisiosarjat sijoittuvat toistaisexi vielä tulevaisuuteen ja yleensä kertovat avaruusmatkoista sekä niillä kohdattavista vaaroista. Star Trek on eräs tieteisfiktion (science fiction, scifi) suosituimpia ja tunnetuimpia brändejä, joka on luonut tai levittänyt yleiseen käyttöön useita fiktiivisiä käsitteitä, kuten esimerkiksi poimuajo, holokausti ja teleportaatio.
xxx/ellauri295.html on line 373: Jumala on oltava jos aikoo tuollaiset tarpeet tyydyttää. Kirjailija nerouttaan tai muista syistä yksinäinen ihminen kun on, yleensä kyllä yrittää. Mutta fiktiossa perimmäinen jumala on lukija. Ellei lukukokemus tyydytä, lukija yksinkertaisen kaikkivaltiaasti julistaa ettei pidä kirjasta. Jahvekaan ei Kainin uhrista sattunut "pitämään", se kärysi palaneelta villalta.
xxx/ellauri295.html on line 444: Korkea-arvoisten naisten ja matalaozaisten koiraiden kohdaanto-ongelmasta on romaaneja kirjoitettu maailman sivu. Ne ovat fiktiota.
xxx/ellauri312.html on line 205: Teoria on seuraava: Infinite Jest on Wallacen yritys ilmentää ja dramatisoida vallankumouksellista fiktiota, jota hän vaati esseessään "E Unibus Pluram: Television and US Fiction". (Vittu et toi Sikiökin oli sivistymätön: "Unibus"? "pluram"? HAHAHA. Jätkä ei osaa latinasta edes alkeita. Koitin lukea Sikiön ao. prujua mutta se oli loputtoman pitkästyttävä.) Tyyli on sellainen, jossa uusi vilpittömyys kumoaa ironisen ironisuuden, joka on 1900-luvun loppua kohden kovertanut nykyisen fiktion. Wallace yritti kirjoittaa vastalääkettä kyynisyydelle, joka oli valloittanut ja surullittanut niin paljon amerikkalaista kulttuuria hänen elinaikanaan. Hän yritti luoda viihdettä, joka saisi meidät puhumaan isänmaallista potaskaa uudelleen. On jo aika unohtaa Vietnamin turpiinotto, sitäpaizi rättipäistä saa helpommin mureketta, kun niillä ei ole niitä viidakoita missä kykkiä. Lisäksi lukuisia kirjailijoita on kuvattu New Sincerity -liikkeen myötävaikuttajiksi, mukaan lukien Jonathan Franzen, Zadie Smith, Dave Eggers (n.h.), Stephen Graham Jones (n.h.), ja Michael Chabon (n.h.). Ei kun suuri narratiivi takas kunniaan!
xxx/ellauri312.html on line 583: Rorty tunnistaa kuinka tärkeää on esittää maalliset sosiaaliset ihanteet uskonnollisin termein tulevaisuuden kannalta, rakennustarkoituxessa, ja huomauttaa, että intohimo ajatuksia kohtaan, kuten "ihmisarvo" tai "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" kommunikoituu voimakkaasti, kun ne ymmärretään yleismaailmallisiksi ja loukkaamattomixi. Se on tietysti fiktio, mutta hyödyllinen fiktio, joka voi motivoida miljoonia hyödyllisiä idiootteja.
xxx/ellauri312.html on line 914: Aika samanlainen on tässä idis Hölderlinillä kuin Rortylla: kaikki tää turinointi jumalista on fiktio, se on vain keino hoitaa asioita jotka oikeasti tekee apinoista onnellisia, nimittäin lain kirjain sekä kiinteä ja irtain omaisuus. Plus pano tietysti, mutta siitä ei tällä kertaa puhuta. Oliko Hölderlin muuten homo vaiko ainoastaan hullu kuin pullosta tullut? Riki Sorsa haluaa panna kovat tieteet lunastuxeen, siitä tässä on viime kädessä kymysys. Vizi mikä vetelys. "Finding new, newer, more interesting, more fruitful ways of speaking", kuten sentimentalismi, paskanjauhanta ja vaihtoehtoiset totuudet. Ei siltä että niissä mitään uutta olisi, onhan samaa sontaa hangottu jo maailman sivu.
xxx/ellauri319.html on line 288: Huolimatta suuresta määrästä vulgaarisimpia ja yleisimpiä sanoja ja ilmaisuja, vailla yksinkertaisuutta, fiktiot ja tarinat, jotka ovat täynnä omituisia ja temppuja, jotka ovat tyypillisiä kaikille huonoille pieteille, eivät useinkaan ole kansanmusiikkia, vaikka niitä tukevat viittaukset historia, laulut ja legendat, ja siksi kaikista näistä syistä - ne ovat tavallisille ihmisille käsittämättömiä, eikä niissä ole mitään, mikä olisi heille myötätuntoinen (jorisee venäjäxi).
xxx/ellauri320.html on line 79: tulevat olemaan: Mihin pyrimme? No päihittämään muut tietysti, ollaanhan tässä jenkeissä. Ylivoimapyrkimys määräytyy aina subjektiivisen alemmuuden tunteen perusteella, joka määrittelee ainutlaatuisen tavoitteesi tai itseideaalisi. Ja koska alemmuuden tunne on subjektiivinen, se on itse luotu. Biologia tai ympäristö voi toki vaikuttaa, mutta perustasolla se on fiktiota. Oikeasti olet ylempi, kunhan sen oikein ymmärrät. Me sua autamme. Meediomme Alina Mueller asetti tämän tarinan vain Median jäsenten saataville. Rekisteröidy ja luovuta meille identiteettisi lukeaksesi tämän ilmaiseksi.
xxx/ellauri329.html on line 234: Bezmozgis, 43, oli yksi heistä. 6-vuotiaana perheensä kanssa Torontoon saapunut latvialainen sijoittuu ikääntymistarinansa 90-luvun alkuun, vaikka hän onkin haluton kutsumaan "Natashaa" omaelämäkerralliseksi. "Se on puoliksi puoliksi puoliksi omaelämäkerrallinen", hän sanoi. "Katso, se on fiktiota."
xxx/ellauri329.html on line 236: Moninkertaisesti palkittu ja kansainvälisesti käännetty kirjailija sisältyi "New Yorker'sin" 2010 alle 40-vuotiaiden kirjailijoiden kunniaksi 2010, ja seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa "Vapaa maailma", joka ansaitsi sija New York Timesin merkittävien kirjojen listalla. Hänen toinen romaaninsa (2014) "The Betrayers" oli fiktion päänimi Harper Collinsille Kanadassa ja Little Brownille Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri354.html on line 69: Aiemmin lyhyempiä fiktiota ja käsikirjoituksia kirjoittanut García Márquez syrjäytti itsensä México Cityyn pitkäksi aikaa saadakseen valmiiksi vuonna 1967 julkaistun romaaninsa Cien años de soledad eli Sata vuotta yksinäisyyttä. Kirjoittaja sai kansainvälistä suosiota teoxesta, jota myytiin lopulta kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. García Márquez on auttanut tutustuttamaan joukon lukijoita maagiseen realismiin, genreen, jossa yhdistyvät tavanomaisemmat tarinan kerrontamuodot eloisiin fantasiakerroksiin.
xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan "The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
xxx/ellauri361.html on line 212: Kirjaa odotettiin innolla. "Kuinka me kaikki iloitsimme", eräs kriitikko kirjoitti saatuaan tietää, että Tolstoi oli päättänyt tehdä ensimmäisen fiktionsa 25 vuoteen, ei lyhytromaanin vaan täyspitkän romaanin. "Suokoon Jumala, että niitä tulee lisää ja lisää!" Se myi enemmän kuin Anna Karenina ja War and Peace. Se ilmestyi suositussa venäläisessä viikkolehdessä Lada Niva , jonka kuvitti Leonid Pasternak, ja amerikkalaisessa kuukausilehdessä The Cosmopolitan nimellä The Awakening.
xxx/ellauri363.html on line 667: Hänestä tuli johtava angloamerikkalaisen oikeusfilosofian teoreetikko ja porvarillinen radikaali, jonka ideat vaikuttivat hyvinvointipolitiikan kehitykseen. Hän kannatti yksilön ja taloudellisia vapauksia, kirkon ja valtion erottamista, sananvapautta, naisten yhtäläisiä oikeuksia, oikeutta avioeroon ja (julkaisemattomassa esseessä) homoseksuaalisten tekojen dekriminalisointia. Hän vaati orjuuden, kuolemanrangaistuksen ja fyysisen rangaistuksen, mukaan lukien lasten, poistamista. Hänestä on tullut myös varhainen eläinten oikeuksien puolustaja. Vaikka hän kannatti vahvasti yksilöiden laillisten oikeuksien laajentamista, hän vastusti ajatusta luonnonlaeista ja luonnollisista oikeuksista (joita molempia pidetään "jumalaisina" tai "Jumalan antamina"). alkuperä), kutsuen niitä "hölynpölyksi paalujen päällä". Bentham kritisoi myös terävästi juridisia fiktioita (a family of hypothetical figures in anglo-saxon law including: the "right-thinking member of society", the "officious bystander", the "reasonable parent", the "reasonable landlord", the "fair-minded and informed observer", the "person having ordinary skill in the art" in patent law, and stretching back to Roman jurists, the figure of the bonus pater familias, all used to define legal standards).
xxx/ellauri379.html on line 146: Minkälaisia ominaisuuksia Jumalalla on? Yksi ominaisuus on oleellinen: Jumalan olemassa oloa ei saa todistaa. Jumaluus perustuu uskoon. Jos jumala pystytään todistamaan olemassa olevaksi, niin se lakkaa olemasta fiktio ja muuttuu faktaksi (tosiasiaksi). "Minä kieltäydyn todistamasta olevani olemassa" sanoo jumala, "sillä todisteet tekevät uskon tarpeettomaksi, ja ilman uskoa minä en ole mitään." (Linnunradan käsikirja liftareille.) Tai enintään hyvin pieni (Pratchett).
xxx/ellauri380.html on line 281: Dirlewangerin nekrofiliaa koskevia syytöksiä kohtaan on esitetty jonkin verran skeptisyyttä. Huolimatta siitä, että hänen uralleen on ominaista "lasten raiskaukset, murhat, perversio, sadismi ja alkoholismi", nekrofiliasta ei ole todistettu todisteita ja "voidaan vain olettaa, että tällaiset olettamukset ovat pelkkää kirjallista fiktiota".
xxx/ellauri380.html on line 416: Romaani on epätavallinen sekoitus fiktion kerrontaa ja historiografiaa, ja se on aiheuttanut laajaa ja usein katkeraa kiistaa sekä kirjallisesta että historiallisesta näkökulmasta.
xxx/ellauri385.html on line 421: On yleisesti hyväksyttyä, että Apostolien teot ovat fiktiota, mutta nämä kolme kenties olivat todellisia marttyyreja, varsinkin kun heidän haudansa Praetextatuksen hautausmaalla olivat erittäin suosittuja keskiajalla. Apostolien tekojen mukaan Valerian oli Cecilian aviomies, Tiburtius hänen veljensä ja Maximus roomalainen sotilas tai virkamies, joka kuoli heidän kanssaan. Kolmea marttyyria kunnioitettiin perinteisesti yhteisellä juhlapäivällä 14. huhtikuuta, kuten trendikalentereista näkyy.
xxx/ellauri400.html on line 127: Hei ! Joten, valmistuin englanninkielisestä kirjallisuudesta tänä vuonna, ja voin sanoa vain, että sinun täytyy lukea paljon. Jos et ole innokas lukija, älä poimi mitään kirjaa, joka näyttää vaikealta. Se ei vain hämmennä sinua, vaan se myös vaikeuttaa lukemistasi. Aloita klassisella fiktiolla, kuten Canterbury Tales, Wuthering Heights, Liisa ihmemaassa. Jos pidät näitä liian tylsinä, voit jopa keskittyä nykyaikaiseen fiktioon, kuten Harry Potteriin ja Percy Jacksoniin. Lukijaksi ei tule päivässä. Se on erittäin vaikea tapa, jota täytyy kehittää.
xxx/ellauri417.html on line 50: Nämä Juri Gagariniin liittyvät teemat ovat peräisin 1900-luvun alun japanilaisesta lesbofiktiosta.
189