Aina vain hullummaxi menee meno nazi-USA:ssa – Trumpin hallinnon kuvissa on vahvoja äärioikeistolaisia viestejä. Yhdysvaltain ministeriöiden ja virastojen viestintä tukee ajatusta valkoisesta, kristillisestä Amerikasta, jota maahanmuuttajien invaasio uhkaa.
Valkoisen talon hiljattain julkaisemassa kuvassa Grönlannille avautuu kaksi tietä eteenpäin. Toinen vie Yhdysvaltoihin. Valkoisen talon yllä on kirkas, sininen taivas. Toinen tie vie grönlantilaiset Venäjän ja Kiinan syliin, keskelle mustaa myrskyä. Teksti kuuluu:”Which way, Greenland man?”
Kuva sai äärioikeistolaisen retoriikan tuntijat hieraisemaan silmiään Yhdysvalloissa. Kysymys viittaa William Gayley Simpsonin kirjaan Which Way Western Man? vuodelta 1978, joka muistuttaa Hans Falladan nazismiin johtaneen Amerikan pörssikeinottelun aiheuttaman laman kuvauxesta Saxassa: Kleiner Mann, was nun (Mikä eteen Pinneberg).
Nach der Machtergreifung der Nationalsozialisten blieb der Roman weiterhin erhältlich (1935: 116.–145. Tausend; 1941: 179.–188. Tausend), allerdings in einer von Fallada geänderten Fassung, in der er zum Beispiel einen SA-Mann, der mit seinen Kumpanen regelmäßig in Schlägereien mit politischen Gegnern verwickelt ist, in einen prügelfreudigen Fußballtorwart ohne politische Bindungen verwandelt.
Simpson oli valkoista ylivaltaa kannattava mystikko, joka väitti valkoihoisten kristittyjen olevan vaarassa. Hän nimitti juutalaisia ”viholliseksi numero 1” ja esitti, että Hitler oli oikeassa työntäessään niitä uuniin kuin piparkakkuja. Simpsonin mukaan juutalaiset juonittelevat valkoista rotua vastaan tukemalla eri väestöryhmien integraatiota, feministisiä aatteita ja monikulttuurisuutta. Simpsonista tuli kulttihahmo Yhdysvaltain äärioikeistopiireissä.
Valkoisen talon mukaan Euroopan koiravaljakoilla Grönlannissa ei ole minkäänlaista vaikutusta presidentti Donald Trumpin pyrkimyksiin ottaa saari haltuunsa Tanskalta. Tanskan ja USA:n neuvottelijat tapaavat selvittääxeen luovutuxeen liittyviä teknisiä seikkoja. Asiasta kertoi Valkoisen talon tiedottaja Karoline Leavitt tiedotustilaisuudessa torstai-iltana Suomen aikaa.
Myös Suomi lähettää Tanskan pyynnöstä kaksi suomenlapinkoiraa (Kukonharjun kalikkakauloja) Grönlantiin tutustumaan harjoitustoiminnan mahdollisuuksiin, puolustusministeriö kertoi torstaina. Vastaavanlaiseen toimintaan Grönlannissa osallistuvat muun muassa Ruotsi, Norja, Saksa, Britannia ja Ranska. Ne ilmoittivat koiriensa osallistumisesta ennen Suomea. Kyllä me kaipaamme Pörriä! Minnekähän ICE toimittaa saarelta löytyvät epäamerikkalaiset 50K inuitia. Samaan kai kuin Minnesotasta karkotettavat native Americans. Hemmetin matut ulos täältä.
Amerikkalainen isänmaallisuus hehkuu myös työministeriön tuoreessa julisteessa. Siinä on teksti: ”Yksi kotimaa. Yksi kansa. Yksi perintö. Muista kuka olet, amerikkalainen.” Yhdysvalloissa tämä teksti on osattu yhdistää natsi-Saksan iskulauseeseen Ein Volk. Ein Reich. Ein Führer. Suomeksi: Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi Johtaja. Seuraavassa kuva hänestä.
ellauri479.html on line 120: Nainen vallassa. Laila Hirvisaaren Minä, Katariinassa 1700-luvun esifeministi hallitsee Venäjää. Onko nainen parempi johtaja kuin mies, pohtivat yxissä naisin MTV3:n päätoimittajat Merja Ylä-Anttila, Timo Harakka ja Anna Kortelainen.
xxx/ellauri068.html on line 119: In New York City, Borat sees an episode of Baywatch on TV and immediately falls in love with Pamela Anderson's character, C. J. Parker. While interviewing and mocking a panel of feminists, he learns of the actress' name and her residence in California. Borat is then informed by telegram that Oksana has been killed by a bear. Delighted, he resolves to travel to California and make Anderson his new wife. They decide not to fly, in case "the Jews repeat their attack of 9/11". Borat takes driving lessons and buys a dilapidated ice-cream truck for the journey.
xxx/ellauri076.html on line 472: Niklas Lindola, Karleby samskolan alumni ja ex-Nokian Puolan kamasaxa, nykyinen jonkun energiatiilen kauppamies, näyttää ämmille ja mamuille ihonväristä fäkkiä Hoblan insändare-kolumnissa. Se kaivaa sillä verta nenästään intersektionaalisten feministien kustannuxella täyysin ennustettavasti pelaten naiivilla tiedeuskolla ja vielä naiivimmalla peliteoreettisella talousliberalismilla. Jokainen saa ize valita onko rasisti, se on vaan sen izensä asia. Kaikki lähtevät samasta lähtöruudusta, siitä pikku Niklaskin lähti aikanaan Karleby samskolasta. Ja näin pitkälle se on jo harpponut! Pieni valkoinen sateenvarjo suojaa sitä mutiaisten ja ämmäköörin vihalta.
xxx/ellauri076.html on line 658: P.P.S. Kapen heimolaisia putkahtelee esiin somesta kuin kavalakärpässieniä (Amanita phalloides) tai haisusieniä (Phallus impudicus). Aki Manninen, "akkreditoitu" pers.treenari, on tapaus pisteessä. Tämä virttyneen näköinen hyvinvointiyrittäjä putosi jostain Selviytyjistä ja oli kilpailun kaikkein aikojen huonoin häviäjä. Syypäitä sen mielestä oli naisosanottajat, jotka juonitteli sen pois kisasta, vitun kiiltokuvakerholaiset. Jos Akilla ois ollut tissit, se olis vielä mukana, muttakun sillä on vaan nää munat. Oisi varmaan pitänyt ottaa naisia enempi huomioon. Mutta sellainen ei ole sillä tapana. Ei sen tarvize, koska sillä on nätti vaimo kotona. Ei se voi olla sovinisti, sanoo ohjelman turpavehviläinen juontaja, ei voi koska sillähän on vaimo. Ois varmaan kannattanu ottaa vaimon nätit tissit mukaan saarelle. Kyllä tulee huono soppa kun keittämässä on naisia (tästä Kape ei voisi olla enempää yhtä mieltä), täytyis olla pelkkiä miesheimolaisia. Miehet suunnittelee yhteistä strategiaa suoraviivaisesti miesten talossa, naiset vaan juonittelee keskenään jossain nurkassa. Ne on umpikieroja, Aki sensijaan on suora. Mitä Aki sanoo se pitää. Ei se nytkään aio peruuttaa näitä puheitaan. Nää on sitäpaizi sarkastisia, Aki on sarkastinen ihminen, heittää tällästä huumoria ja läppiä. Se on ihana ihminen ja lämmin, todistaa vaimokin. Se saa mut tuntemaan izeni tosi arvokkaaxi, ne on vaan noi toiset naiset jotka on halpamaisia. "Kerttuli" kommenttipalstalla on ihan samaa mieltä. Hyvä että on näitä sovinisteja, kun on niin paljon noita feministejä, eli miesvihaajia. Kerttuli on ollut töissä miesvaltaisella alalla, se tulee kyllä miesten kanssa juttuun. Läpsii niitä jos ne pyrkivät uimaan liiveihin. Työelämästä jäi monia mukavia muistoja, on se kiva kun jäi jotain jota muistella.
xxx/ellauri086.html on line 199: Ezin tätä Leavittia netistä, ensin löytyi kaljupäinen asunnonvälittäjä Nevadasta, sitten joukko samannimisiä feministisiä naisia alkaen 1800-luvulta. Ei kai vaan Troy ole vihainen jollekin Elizabeth-tädille? Lopulta löytyi youtubesta kyseinen limaska, jonka isotissisillä kuminaisilla kuvitettu pumaska sen izensä eloisasti väkyttämällä demagogialla oli just sellaista mitä saattoi odottaa. Se tekee elävistä ihmisistäkin pelihahmoja ja pompittaa niitä sinne minne sen sairas mieli johdattaa. Karmea esimerkki Amerikan ja pelimaailman mädättävästä vaikutuxesta apinaan. Kaikista hupaisin oli sen esiin marssittama "tiedemies" joka koitti perustella naisten lytistyxen "lajinomaisella dimorfismilla". Miehet nyt vaan ovat perseestä ja naiset anuxesta, ei sille voi mitään, Darwin käski niin. Ei se mun vika oo, mä noudatan vain annettuja käskyjä.
xxx/ellauri086.html on line 510: Naiset ovat tykänneet Elenan kirjoista. Ne on feministisiä. Jostain syystä menestyxeen on vaikuttanut se, ettei Elenaa tunneta. Kaikki fanit on varmoja ettei niitä ole voinut kirjottaa joku kikkelinheiluttaja. No ei olekaan, vaan Anita on ollut takapiruna. "Elena" on sanonut ize asiasta kuultuna ezen mielestä on kiva kun ei sitä tunneta. No ei se sellainen vetele, Elena, sulla on velvollisuuxia sun yleisölle, sen on nähtävä sun näpöttimet. Onxulla siniset vaipat vai vaaleenpunaiset, vaiko kerrassaan keltaiset? Ja mitä niissä on? Ms. Raja on meitä vuoden nuorempi, Eskin ikäinen. Se on ollut miehensä sen Domenicon kustannustoimittaja. Rajan vanhemat oli paenneet Nazi-Saxasta 1937. Muut niiden porukat paloi uunissa. (Hmm, oiskohan sit muutenkin osat vaihtuneet? Olisko ne Giovannan isän kuvista kumitetut sukulaiset just niitä poltettuja jutkuja?)
xxx/ellauri103.html on line 642: Tämän osti nahkoineen karvoineen vielä yxi Naimia huomattavasti ärrsyttävävämpi jenkkiämmyrkäinen, Jaakko Hintikan kotkan näköinenkin haahka nimeltä Debora L Spar. Barnardin tyttökoulun rehtori (Lionel Drivel oli sen oppilas) ja Harvardin liikekirjeopiston professori, selkeästi Naimista vielä koilliseen GAL-TAN asteikolla. Se kirjoitti myös kirjan (nimeltä Wonder Women) jossa sanotaan, että feministien olisi jo aika nostaa kaasujalkaa, kerta tasa-arvo miesten kanssa on jo saavutettu (siis mä oon saavuttanut sen ja mennyt joholle, mulla on löpsy vanha mies joka pitää huolta ruuista ja lapsista ja antaa mun kiitää kissanristiäisissä ihan vapaasti), joten voitaisiin nyt olla taas vähän vähemmän feministejä ja enempi feminiinisiä, siis tälläsiä herttasempia, naisellisempia ja pehmoisempia, ei tarvizisi angstata ja ahdistella niin hirveästi noita miehiä.
xxx/ellauri116.html on line 178: Joku feministi Élizabeth Badinter Mother love: Myth and Reality: Motherhood in Modern History väittää, ettei mitään universaalia äidinvaistoa tai äidinrakkautta ole olemassa. Sen mukaan nekin on vaan tunteita siinä kuin muutkin tunteet. Idixet vaan vaihtelee sen mukaan millasia jäseniä yteiskunta/valtio kulloinkin tarvii. Roomassa naiset antoi lapsensa imettäjille ja piti paljon mieluummin tyyliin vaikka pikkukoiria tai pikkuapinoita sylissään. Siitä tuli ongelma väestörakenteen kannalta niin että lasten poislähettämistä alettin estää lailla, kun niitä kuoli pilvin pimein kun ne naiset ei huolehtineet ize vauvoistaan eikä ne toiset toisten vauvoista.
xxx/ellauri116.html on line 416: Sosiologi Sam Bourcier syytti häntä lesbofobiasta "lesbolle" omistetusta luvusta The Second Sex -kirjassa, mutta myös hänen valinnastaan Nouvelles Questions feministes -lehden hyväksi vuonna 1981, pois lukien radikaalit poliittiset lesbot, kuten Monique Wittig . erimielisyyttä Feminist Questions -lehden toimituskomiteassa heteroseksuaalisuudesta. Mitä vittua, izehän se imuroi ja lupsutti alaikäisiä tyttöjä? Olipa onni ettei Sirkan näköisellä Simonella ollut muoskia.
xxx/ellauri121.html on line 276: Margaret Eleanor ”Peggy” Atwood (s. 18. marraskuuta 1939 Ottawa, Ontario, Kanada), CC, on kanadalainen kirjailija, runoilija, feministi ja kirjallisuuskriitikko. Hän on saanut useita palkintoja ja ollut ehdolla monien kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hän on saanut Booker-palkinnon kaksi kertaa, vuonna 2000 kirjalla Sokea surmaaja (engl. The Blind Assassin)ja vuonna 2019 teoksesta Testamentit.
xxx/ellauri122.html on line 1035: Just joking. The inspiration behind Barbie is a questionable one, as she was based off of Bild-Lilli, a German doll who pursued wealthy men and wore suggestive clothing, being sold in tobacco shops, bars and adult-themed toy stores. Is Barbie an insult to feminism? Japp, säger lilla Charlotte och skrattar glatt. Barbin unelmatalon asukkailla riittää pätäkkää, ne riitelevät aika lailla, ilmeilevät veikeästi ja saavat päähän tylpillä astaloilla pyörryttäviä iskuja. Hassua! Barbie is a feminist (yes, really). Barbie inventor, Ruth Handler, thought it was important for a young girl’s self-esteem to “play with a doll with breasts.” Det tycker jag också om, men varför kan Ken inte ha en jättestor ståkuk som kan blotta ollonet?
xxx/ellauri125.html on line 777: The album's feminist slant led many to tag the band as part of the riot grrrl movement, a movement with which Love did not associate.
xxx/ellauri128.html on line 635: Ti-Grace Atkinson (born November 9, 1938 as Grace Atkinson) is an American radical feminist author and philosopher. Atkinson was born into a prominent Louisiana family. Named for her grandmother, Grace, the "Ti" is Cajun French for petite, meaning little.
xxx/ellauri128.html on line 637: As an undergraduate, Atkinson read Simone de Beauvoir´s The Second Sex, and struck up a correspondence with de Beauvoir, who suggested that she contact Betty Friedan. Atkinson became an early member of Friedan´s National Organization for Women. Atkinson´s time with the organization was tumultuous, including a row with the national leadership over her attempts to defend and promote Valerie Solanas and her SCUM Manifesto in the wake of the Andy Warhol shooting. In 1968 she left the organization because it would not confront issues like abortion and marriage inequalities. She founded the October 17th Movement, which later became The Feminists, a radical feminist group active until 1973. By 1971 she had written several pamphlets on feminism, was a member of the Daughters of Bilitis and was advocating specifically political lesbianism. "Sisterhood," Atkinson famously said, "is powerful. It kills mostly sisters." The Daughters of Bilitis / b ɪ ˈ l iː t ɪ s /, also called the DOB or the Daughters, was the first lesbian civil and political rights organization in the United States. Bilitis is not cholitis nor Kari Matihaldi disease, but a fictional companion of Sappho.
xxx/ellauri137.html on line 123: Rantalan kumit meni puhki. Asialla oli lähes todistettavasti rekkalesbot ja feministiemakot. ”Vaikka sukupuolet kuvataan mun tutkimuksissa erilaisiksi, se ei tee niitä eriarvoisiksi”, Rantala sanoo. Auttaahan se asiaa, sitä en mene kieltämään.
xxx/ellauri138.html on line 332: Ällöttäviä vaipanvaihtajia jotka kehuskelee vaimolla. Se on aivan luonnotonta Pyllyn mielestä. Jos S. on akateemisesti koulutettu nainen joka ei löydä izellensä työtä ja mies pystyy nipin napin pitämään paikastaan kiinni, mies mieluummin luopuu omastaan kuin sallii vaimonsa ajatella et sille nyt vaan sattui huonompi osa. He saattavat jopa ylpeillä sillä että tilanne oli kääntynyt nurinperin ja miehen oli jäätävä kotiin naisen mennessä töihin. Ranskalaisesta naisesta sellainen mies olisi vastenmielinen, jopa ranskalaisesta feminististä. Amerikkalaisesta mammanpoika jutkusetämiehestä nyt puhumattakaan.
xxx/ellauri169.html on line 72: Robertson on kuvannut feminismiä "sosialistiseksi, perheen vastaiseksi liikkeeksi, joka rohkaisee naisia jättämään aviomiehensä, tappamaan lapsensa, harjoittamaan noituutta, tuhoamaan kapitalismin ja ryhtymään lesboiksi". Robertson on näissä asioissa usein samaa mieltä Jerry Falwellin kanssa, ja kannattaa Falwellin näkemystä, jonka mukaan syyskuun 11. päivän terrori-iskut johtuivat "pakanoista, abortin kannattajista, feministeistä, homoista, lesboista ja Amerikan Siviilioikeuksien Unionista (ACLU)". Kun Falwellin lausunnosta nousi kohu, Robertson perui kannatuksensa ja sanoi ettei ollut ymmärtänyt mitä Falwell tarkkaan ottaen sanoi.
xxx/ellauri169.html on line 96: Viikolla 11. syyskuuta 2001 Robertson keskusteli terrori-iskuista Jerry Falwellin kanssa, ja sanoi, että "Amerikan kansalaisoikeusliiton on otettava tästä paljon syytä" salliessaan "pakanoiden ja abortintekijöiden, feministien ja homojen ja lesbojen riehua, jotka ovat auttaneet syyskuun 11. päivän terrori-iskujen tapahtumistaa". Falwell vastasi: "Olen täysin samaa mieltä". Presidentti George W. Bush moitti molempia evankelistoja vakavasti heidän kommenteistaan, mutta pyysi myöhemmin anteeksi. Jälkeenpäin arvioiden Pat Roberzon on niinkö pussillinen karkeita vehnäjauhoja, ja Jerry Falwell pussillinen puolikarkeita. "Niin saatana!" Tom ja Jerry jamihousuissa.
xxx/ellauri169.html on line 110: Falwell oli kiistelty hahmo ja monet hänen lausuntonsa aiheuttivat pahennusta. Kaksi päivää syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Pat Robertson kysyi televisiohaastattelussa Falwellilta keitä tämä pitää syyllisenä iskuun. Falwellin luetteloon syyllisistä lukeutuivat pakanat, huorintekijät, käteenvetäjät, abortintekijät, feministit ja homot Hän totesi muun muassa, että AIDS on Jumalan rangaistus homoille, demokraatit tekevät Saatanan työtä ja syyskuun 11. päivän iskujen olleen Jumalan rangaistus Yhdysvaltain moraalittomuudesta. Hänen mukaansa syyllisiä iskuihin olivat kaikki ne, jotka olivat pyrkineet maallistamaan Yhdysvaltoja kuten pakanat, seksuaalivähemmistöt, feministit ja American Civil Liberties Union -kansalaisoikeusjärjestö. Myöhemmin hän kuitenkin perui lausuntonsa syyskuun 11. päivän iskuista ja pyysi jumalalta anteeksi. Ei se ilmaisexi antanut, joku vuosisata kiirastulta mätkähti.
xxx/ellauri170.html on line 346: Ukkolan kolumnit perustuvat tyypillisesti johonkin lausumattomaan ja akselilla vahingossa–puolivahingossa väärin-, pieleen- tai päin helvettiä ymmärrettyyn perusasiaan. Esimerkkinä alkeistason virheoletuksesta, jolla on tapana toistua Ukkolan teksteissä, mainittakoon esim. ajatus siitä, että feministit ovat jotenkin tekopyhiä siksi (ja juuri siksi), että kritisoivat jotain typeryyksiä tai antifeministisiä näkemyksiä syytävää henkilöä, joka on NAINEN. Tätä monimutkaisempaan prosessointiin Ukkola ei yleensä aivojaan kiihdytä.
xxx/ellauri170.html on line 350: Ukkola on katsonut psykologiguruna tarpeelliseksi valottaa myös seksuaalisia kiihotustilojaan. Ukkolalle kelvatakseen miehen täytyy näet olla alfa (viittaus muinaisen etologisen teorian nomenklatuuraan, jonka sen keksinyt tutkija itse on sittemmin todennut hyödyttömäksi), sillä "heteronaiset haluavat itselleen mieluummin maskuliinisen alfauroksen", jollaisesta Ukkolan go to -esimerkki on Indiana Jones. Monet varmaan haluavat Indiana Jonesin, mutta silti päätyvät jotenkin yhteen sen tyypin kanssa, jonka raamit ja ideologia muistuttavat enemmän sitä jätkää, joka on lopputeksteissä epiteetillä "Truck Nazi #4", ja joka ehkä tunnetaan jonkinlaisen nettifoorumin perustamisesta. "Onko mitään vähemmän kiihottavaa kuin feministiblogiin sukupuolihäpeäänsä purkava betamies?" Ukkola pohtii vaivaamatta päätään turhaan sillä mahdollisuudella, että miehillä voisi olla elämässään muitakin tavoitteita ja sisältöjä kuin kiihottaa tabloidien älykuningattaria. "Naiset haluavat hypätä sänkyyn voimakkaiden alfojen kanssa, jotka tihkuvat testosteronia ja saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi", päättää kolumnisti, jonka kotitalouden omakohtaisuudet tuntien alfa tarkoittanee tässä habituksen puolesta jotakuinkin samaa kuin Adenauerin kymmenen vuoden Uralin-leiriltä kotiin neuvottelema varhaiseläkeläinen.
xxx/ellauri176.html on line 767: -Me olemme taiteilijoita! Mitäs siitä tuumaatte? Hyi! Olemme feministejä. Hui!
xxx/ellauri178.html on line 132: “I wanted to be morally serious like Joseph Conrad,” Roth said of his young self. “I wanted to exhibit my dark knowledge like Faulkner. I wanted to write literature. Instead I took my dick's advice and wrote Portnoy's Complaint.” Stern, a lifelong friend, had noticed “a discrepancy between Philip as he told stories and Philip as he wrote stories.” The advice was of course excellent, with the resulting work putting Roth squarely in the middle of the literary map. Saatuaan juutalaisten palkinnon Roth sanoi et enää puuttuu feministipalkinto ja Kakutani Prize.
xxx/ellauri187.html on line 330: Pienenä Sofi leikki prinsessaleikkejä, jotta saisi pukea korsetin päälleen. Jo ala-asteella hän alkoi pukeutua mustaan ja kuunnella mieleistään musiikkia. Leikkiessään hänestä tuli myös feministi jo kahdeksan vuoden iässä. Häntä ärsytti, että tyttö hahmoja oli niin paljon vähemmän ja kaikki sankaritarinat tapahtuivat aina pojille.
xxx/ellauri187.html on line 612: Kielitieteen laitoxella makkaratalossa huseerasi koukkunokkainen tiukka feministiaktivisti nimeltä Mila Engelberg. Olikohan se mielissään vai pahastunut siitä että sen nimi tarkoittaa esinahan leikkaamista. Nyze on aika kiltinnäköisexi nuutunut. Se koittaa muuttaa sukupuolitettuja työnimikkeitä neutraaleix.
xxx/ellauri193.html on line 434: In 1981, Gordimer stated: “I am not a feminist, except insofar as I carry, still, the tattered panties of full human rights for all human beings” (Rand Daily Mail, May 14, 1981). In 1984, she described feminism as “piffling” in the face of the larger struggles of national liberation, a not unfamiliar hierarchization of priorities in South African politics, then and now.
xxx/ellauri208.html on line 958: Sinitaivas käsittelee naisen näkökulmasta, osin Märta Tikkasen 1970-luvulla aloittaman feministisen kirjallisuuden hengessä kipeitä aiheita: hylätyksi tulemista, eronneitten naisten ja yksinhuoltajaäitien sosiaalista ja taloudellista putoamista, äitiyden problematiikkaa, naisen halua ja kaipuuta ja mielen järkkymistä. Mutta vasta seuraava romaani, 1981 ilmestynyt Isäni, rakkaani, aloitti samana vuonna ilmestyneen Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä -romaanin kanssa suomalaisessa naiskirjallisuudessa uuden ajan. Molemmat lähtivät "hyvää makua" herjaavalla, epäsovinnaisella ja rankalla tavalla purkamaan suomalaista perheidylliä ja käänsivät vanhempi–lapsi-suhteita sekä miehen ja naisen roolimalleja nurin. Eikä Isäni, rakkaani ollut mitään "isänpäivälukemista", vaan se sai kriitikon ihmettelemään: " - - merkitseekö naisen emansipaatio yhteiskunnassa sitä, että hänen täytyy omaksua kirjallisuudessa ennen miehille varatut karkeat tyylikeinot tuon pyhän tasa-arvon nimissä".
xxx/ellauri225.html on line 285: Gender and sexuality are prominent themes in a number of Le Guin´s works. The Left Hand of Darkness, published in 1969, was among the first books in the genre now known as feminist science fiction, and is the most famous examination of androgyny in science fiction. The story is set on the fictional planet of Gethen, whose inhabitants are ambisexual humans with no fixed gender identity, who adopt female or male sexual characteristics for brief periods of their sexual cycle. Which sex they adopt can depend on context and relationships.
xxx/ellauri225.html on line 307: Always Coming Home, set in California in the distant future, examines a warlike society, resembling contemporary American society, from the perspective of the Kesh, its pacifist neighbors. The society of the Kesh has been identified by scholars as a feminist utopia, which Le Guin uses to explore the role of technology. Scholar Warren Rochelle stated that it was "neither a matriarchy nor a patriarchy: men and women just are". Ich bin nur. "The Ones Who Walk Away From Omelas", a parable depicting a society in which widespread wealth, happiness, and security, comes at the cost of the continued misery of a single child, has also been read as a critique of contemporary American society. The Word for World is Forest explored the manner in which the structure of society affects the natural environment; in the novel, the natives of the planet of Athshe have adapted their way of life to the ecology of the planet. The colonizing human society, in contrast, is depicted as destructive and uncaring; in depicting it, Le Guin also critiqued colonialism and imperialism, driven partly by her disapproval for U.S. intervention in the Vietnam War.
xxx/ellauri225.html on line 348: In the 1960s, the New Criticism, which since has taken hold at most American universities, came into vogue, insisting that literature be reexamined through multiple lenses so that new interpretations and voices would flourish. Elaborate curriculums looked at literature through different prisms: gay, feminist, Marxist, deconstructionist and others. Bloom was enraged. He spent decades lambasting the New Criticism, refusing to have anything to do with these critics and labeling them derisively as “the school of resentment.” Many resented his elitism.
xxx/ellauri227.html on line 91: Läckberg on perustanut yxityisen lääkäriaseman, jota hän markkinoi feministisin teemoin. Paheksuntaa on herättänyt esimerkiksi se että hän on ottanut markkinointiin avuksi yhden Ruotsin ensimmäisistä naislääkäreistä Hedda Anderssonin nimen ja kuvan jonka tarkoitus oli auttaa ja hoitaa köyhiä naisia ja lapsia. Läckbergin lääkäriasema oli suunniteltu kermaperseille.
xxx/ellauri227.html on line 704: String-housujen haaroväli oli tahmea valkovuodosta. Kenenkä? Patin. Hän työntyy kovaa syvälle sisälleni ja vetää sitten lizarit päin näköä. Kekä? Ei kerrota. Tämmösiä kryptisiä välitextejä taisi olla Stieg Larssonillakin. Arabitkin läiskivät arabifilmeissä vaimojansa kesken aktia. Isä Camillo ja Peppone ottaa oikein face slap-ottelun. Ninjabarbeista kertovassa jutussa ei ole yhtään pahexuvaa sanaa. Vaikka feministianarkistiryhmä polttaa auton ja uhkailee poliisia. Liza siis Annika plus teeveestä tuttu iso kiltti jättipomo pahexuu. Voi vittu. Annika ei saa omaa bylineä kuvan kanssa lehteen vielä pitkään aikaan. Dämit. Lizan alter ego Annika on uskomaton persepää. Mitä siitä voidaan päätellä? Sapienti sat. Pihalle olis paras laittaa ketunrautoja nuuskivien tyhjäntoimittajien varalta. [Nää vinjetit saattaa olla Lizan pitkäveteisestä niteestä Studio 6.]
xxx/ellauri230.html on line 613: Ruozin nazihallituxen uusi bisexuaaliministeri julistaa: feministisen ulkopolitiikan aika on nyt ohi. Amerikoissa naiset jättävät johtotehtäviä kiihtyvällä vauhdilla. Sillä nyt on tullut jälleen edgarhooverilaisen homomiespolitiikan aika!
xxx/ellauri230.html on line 686: Luvussa Huomoita Japanin työväen oloista Kustu antaa peukutuxia Jaappanin korporativistiselle meiningille, jossa tehdastyöläisistä tehtiin kahleita vaille tehtaanomistajan orjia. Varmaan sitä hurraisivat tämän päivän ruozidemokraatitkin, jotka ensitöixeeen lopettivat feministisen ympäristöministeriönsä. Kyllä hirvittää millä ennustettavuudella mun kaikki pahimmatkin pelot toteutuu yxi toisensa perästä. Kun tulee ahdasta, alkaa termiittipesässä sirppileuat heilua.
xxx/ellauri231.html on line 289: Mahno löysi töitä paikallisesta valimosta ja Renaultin tehtaasta, mutta joutui jättämään molemmat työpaikat terveysongelmiensa vuoksi. Oikeassa nilkassa saatu luotihaava uhkasi amputaatiota. Hänen terveydenhoitoaan valvoi anarkafeministi Lucile Pelletier, joka kuvaili hänen kehoaan "kirjaimellisesti arpikudoksen ympäröimäxi". Hiän neuvoi hänen perhettään muuttamaan pois, jotta he eivät sairastu tuberkuloosiin. Heikentävän sairautensa, koti-ikävänsä ja vahvan kielimuurinsa välissä Mahno vaipui syvään masennukseen. Esuperantosta ei ollut paljon apua. Anarkistisen sandaalitehtailija Berkemannin mukaan Mahno halveksi erityisesti asumista suurkaupungissa ja haaveili palaamisesta Ukrainan maaseudulle, missä hän voisi "taistella uudelleen pyssy kädessä vapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta".
xxx/ellauri232.html on line 74:
xxx/ellauri237.html on line 694: Feminist groups, who highlighted a passage in Neruda´s memoirs describing a sexual assault by a young house maid in 1929 (at 25) while stationed in Ceylon (Sri Lanka). Several feminist groups stated that Neruda should not be honoured by his country, describing the passage as evidence of rape. Neruda remains a controversial figure for Chileans, and especially for Chilean feminists. For most of his life, Neruda was fascinated by butterflies.
xxx/ellauri252.html on line 220: Betty Friedan (/ˈfriːdən, friːˈdæn, frɪ-/February 4, 1921 – February 4, 2006) was an American feminist writer and activist. A leading figure in the women's movement in the United States, her 1963 book The Feminine Mystique is often credited with sparking the second wave of American feminism in the 20th century. In 1966, Friedan co-founded and was elected the first president of the National Organization for Women (NOW), which aimed to bring women "into the mainstream of American society now in fully equal partnership with men".
xxx/ellauri252.html on line 235: Tshekkipanssarit saivat Handen tuntemaan hetkellistä ryssänvihaa ja individualistisia kapitalistisia ajatuxia Tappitien rivitalossa. Kaipasin vaimoa joka olisi pitänyt minusta huolta, keittänyt aamuvelliä kuin Anita, ja jota olisin rakastanut, en tollasta lakifeministiä. Jonkin vähemmän älyperäisyyttä korostavan naisen. Ollsin tarvinnut uuden kiltimmän vaimon enkä enää sen kanssa mitään vitun lasta, niinkö Pena.
xxx/ellauri286.html on line 86: SOFI OKSASEN (s. 1977) kulttikirjaksi muodostunut feministinen esikoisteos kipeistä aiheista, syömishäiriöstä, virolaisnaisten asemasta ja ryssävihasta. Stalinin lehmät tarkastelee ankarasti Viron lähihistoriaa sekä virolaisäidin ja suomalaisisän tytärtä henkisessä puristuksessa.
xxx/ellauri286.html on line 528: Oksasesta tuli feministi 28-vuotiaana hänen leikkiessään Fabuland-legoilla.
xxx/ellauri291.html on line 234: Hiänen vaikeaa avioliittoaan on tutkittu paljon feministipiireissä ja mietitty kuinka se vaikutti hänen työhönsä, niin kirjalliseen kuin aktiiviseenkin.
xxx/ellauri292.html on line 319: Sensijaan Valentin Vaalan ohjaamassa hienovireisessä komediassa Juurakon Hulda (1937) on feminististä särmää. Vakavakatseisen (so. ei kovin sexikkään) Irma Seikkulan esittämä Hulda pyrkii sinnikkäällä työllä ja opinnoilla eteenpäin 1930-luvun Helsingissä. Elokuva pohjautuu Hella Wuolijoen Juhani Terskanpää -salanimellä kirjoittamaan näytelmään.
xxx/ellauri293.html on line 114: Kun tämä erä oli hävitty, hiänen apostolin nazojensa täsmällisestä luonteesta on sitten keskusteltu sitä enemmän. Varmaan Juuniakin oli pelkkä postinjakaja oranssilla sähköpolkupyörällä? Jakoi lähetystön miehille vahvistusta Voltti-jakorasiasta selällään? No ei! Viime aikoina on feministisessä teologiassa jopa kehitetty Bauckhamin ja Jewettin pohdintoja Paavalin kaavailemisesta Juniaa Kristuxen seuraajaksi. Mitä, Kristusko ilman häntää?! Tämä on herättänyt lisäkeskusteluja Paavalin apostolisesta legitimiteetistä. Yii-Jan Lin on lisäksi epäillyt Jeesuxen liian keskeistä asemaa kristinuskossa ja sen sukupuoli-identiteettiä. Lähi-idän rooli globaalisessa dogmassa on sitäpaizi ylikorostunut Kiinan ja Amerikan kustannuxella.
xxx/ellauri296.html on line 282: Professori Herzog kiistää pornoteollisuuden idealisoinnin. "Se vetää villaa ihmisten silmien yli", hän sanoo. ”Vaikka muutama nainen tekee pornoa ja pitää sitä hienona asiana, joka todella kunnioittaa henkilöä, pornografia on pornografiaa. Kysyin heiltä: "Tuntuiko sinusta tekeväsi pornografiaa?" He sanoivat ei. Pötyä, pornografia on pornografiaa, vaikka feminististä." Porno luo uusia rusketusrajoja paikkoihin, jotka eivät ole riippuvaisia sosiaalisista ehdoista. Hienointa on se, että tuotantoyhtiötä ei nykyään tarvita ja kuka tahansa kameran omaava voi tehdä itsestään pornonäyttelijän suuntaamalla luurin genitaaleihin.
xxx/ellauri298.html on line 681: näiden myyttien kanssa hän kuitenkin havaitsi huolestuttavan "vasemman käden polun" olemassaolon varsinkin feministeillä ja naismaisilla homomiehillä.
xxx/ellauri298.html on line 791: Paglian mukaan Campbell kaipasi kreikkalaisten alastomien poikien patsaiden "visionääristä ja ylevää" androgyyniaa. Paglia on kirjoittanut, että vaikka Campbell on "monille amerikkalaisille feministeille tärkeä hahmo", hiän inhoaa häntä hänen "imelyytensä ja huonon tutkimuksensa vuoksi". Paglia on kutsunut Campbellia "mushy broccolixi" ja "vääräksi opettajaksi" ja kuvaillut hänen työtään "meluisiksi, näyttäväksi sekaannukseksi".
xxx/ellauri305.html on line 197: olevansa Suomen radikaalein feministi. Aika paxua kaverilta jolle naiset ovat leidejä. Hän esiintyi haastatteluissa ja
xxx/ellauri305.html on line 198: poseerasi erityisen mielellään kuvissa. Hänen suurin ansionsa feministinä
xxx/ellauri314.html on line 156: Jag tycker det är intressant att bildade finlandssvenskar som aldrig skulle säga något rasistiskt eller antifeministiskt kan säga lite vad som helst om tro. Meretes mamma trodde utan vidare på Gud, men hur den guden var beskaffad vet hon inte säkert. Hen kan ha varit en jättestor höna. But Martin Luther was a very bad man, som katolikerna sa åt Merete I Kina. He had foul language, talked crap and fucked a nun.
xxx/ellauri356.html on line 62: Tämän albumin heräte oli Korsisaaren thesis Tule, rakkaani. Ei tarvi enää höylätä, multa tuli jo. Korsisaaren guru oli Luce Irigaray. Luce ei ollut kummonenkaan feministi, ja kaappilesbo. Onkohan Korsisaaren kirjassa tilaa nonbinarismille. Eläköön se pieni ero.
xxx/ellauri356.html on line 96: Hélène Cixous (s. 5. kesäkuuta 1937 Oran, Ranskan Algeria) on ranskalainen filosofi, feministi, kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kahdeksankymmentä teosta näytelmä- ja romaanikirjallisuudesta filosofiaan, runouteen ja esseistiikkaan. Häntä pidetään yhtenä jälkistrukturalistisen feministisen teorian perustajista Luce Irigarayn ja Julia Kristevan ohella.
xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan "The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
xxx/ellauri356.html on line 120: Vaikka jotkut poststrukturalistisista ja teoreettisista viittauksista niteessä "The Laugh of the Medusa" voivat tuntua haastavilta tietämättömille lukijoille, ranskalaisen feministisen kirjailijan essee on täynnä silmiinpistäviä, voimaannuttavia lainauksia.
xxx/ellauri356.html on line 404: Hän huomautti, että hänen aikansa Pariisissa oli ehkä hänen elämänsä tärkein ajanjakso. Suhteellisen pienestä tuotannosta huolimatta Sontag piti itseään pääasiassa romaani- ja kaunokirjailijana. Eettiset aikomukset olivat Sontagin avainkohtia. Hänestä tuli roolimalli monille feministeille ja pyrkiville naiskirjailijoille 1960- ja 1970-luvuilla. Sontagin tinkimätön tuki Salman Rushdielle oli ratkaisevan tärkeää amerikkalaisten kirjailijoiden kokoamisessa hänen asiansa eteen.
xxx/ellauri356.html on line 415: Rachel Cooken mukaan näyttää siltä, että Sontag ei koskaan lukenut feminismin klassikoita, mukaan lukien Millettin. Vuonna 2023 otsikolla Naisista julkaistuissa esseissä on naisia halventavia ja halventavaa lausuntoa, esimerkiksi kun hän kysyy, eikö Adrienne Rich ole "ihan kuin kaikki feministit, ne valittavat mimmit, joiden ajattelu on vähän 'yksinkertaista'."
xxx/ellauri356.html on line 463: Julia Kristeva (bulg. Юлия Кръстева, Julija Krăsteva, s. 24. kesäkuuta 1941 Sofia) on bulgarialais-ranskalainen filosofi, psykoanalyytikko, feministi ja kirjailija, joka on elänyt Ranskassa 1960-luvun puolivälistä lähtien, ellei ole kuollut. Hänen teoksillaan on merkittävä paikka poststrukturalistisessa kirjahyllyssä. Kristevalle on annettava paljon anteexi, sillä se oli nuorempana suhteellisen sievä. Se muistaa että ensin oli nazisaappaita ja sitten oli sovjet saappaita. Se puhui Radio Free Europessa, se oli heroiini siellä. Se kävi nuolemassa pappismiesten saappaita. Nuoret muslimit pitäisi psykoanalysoida. Vittu mikä länkkäri.
xxx/ellauri356.html on line 495: 19. maaliskuuta 1990 FR3:lla Sollers kutsuu kanukki feministiä Denise Bombardieria "paskaksi" ja sitten "pahaksi vituksi" (kirjoittaja kiistää lausuneensa tämän viimeisen termin) kolme päivää sen jälkeen, kun Denise tuomitsi Gabriel Matzneffin pedofilian Bernard Pivot -ohjelmassa Apostrophes.
xxx/ellauri357.html on line 405: Yli 25 vuotta sitten joku WJT Mitchell toivoi, että tulevaisuudessa kriitikot kiinnittäisivät huomiota "vaaralliseen… ilkeään… likaiseen" Blakeen, jonka aikaisemmat tutkijat desinfioivat "turvallisesti pyhitetyksi" tehdessään, ja hänen teostensa asianmukaiseen tutkimiseen ammattilaisvoimin. (Mitchell 1982, 410, 411, 414). Profeetallisten pohdiskelujensa aikana Mitchell tunnisti blakelaisen seksuaalisen siveettömyyden paksun sarjan, joka otti usein hyvin outoja muotoja, ja vaikka nyt onkin epämiellyttävää nähdä hänen paimentavan homoseksuaalista fellatiota, naisellisuutta ja lesbovoyeurismia yhdessä raiskauksen, himon ja sadomasokismin kanssa sinkkuna (lika) "epänormaalin seksuaalisuuden" banneri, hänen paljastamansa elävät – heteroseksuaalisuutta hämmentävät – kohtaukset (414) tekivät kohtuulliseksi olettaa, että kun queer saapui sisään kylmästä, Blake Studies toivottaisi sille lämpimän vastaanoton. Tuon vuosikymmenen lopulla Camille Paglian (1990) karu kuvaus Blakesta "British Sade" (270) ehdotti varmasti samanlaista kriittistä tulevaisuutta. Hänen ilmestymisensä runoilijasta saattaa vapista ja iskeä "suuren äidin" alla, mutta edipaalinen terrori antaa myös outoa ymmärrystä, sillä "Blaken kauhistuttava kohtalo oli nähdä kuilu, josta useimmat miehet väistyvät: infantilismi kaikessa miesten heteroseksuaaluudessa" (287). Ja 1990-luvulla omituisia pilkkuja välähti toisinaan sukupuolitutkimuksesta, varsinkin sellaisesta, joka yritti hypätä tiiliseinää vastaan, johon feministinen kritiikki oli törmännyt yrittäessään tuomita Blaken "naisvihaa".
xxx/ellauri357.html on line 407: Juu heterosexuaaliset feministit ovat totaalisen passé, ei enää pääse puusta pitkään ellei ole pansexuaalinen. Tätä juonetonta töräysluetteloa Taivaan ja Helvetin avoliitosta homo-Jeeves siteerasi. Booth kuunteli haavi auki hölmön näköisenä. Bones tunsi heti viittauxen.
xxx/ellauri357.html on line 457: Toukokuussa 1814 Shelley alkoi vierailla mentorinsa Godwinin luona lähes päivittäin ja rakastui pian Maryyn, Godwinin ja edesmenneen feministisen kirjailijan Mary Wollstonecraftin kuusitoistavuotiaan tyttäreen. Shelley ja Mary liimasivat rakkautensa toisilleen vieraillessaan äitinsä haudalla St Pancrasin vanhan kirkon kirkkopihalla 26. kesäkuuta.
xxx/ellauri358.html on line 220: Näillä vanhan koulun feministeillä on aika paljon näitä "naiset on anuxesta miehet perseestä" tyypisiä meemejä.
xxx/ellauri358.html on line 300: Viestin vetovoimaa on selitetty muun muassa vastareaktiona #metoo-liikkeelle, joka "vahvisti feministisiä arvoja" yhteiskunnassa "kertaheitolla". Samaan aikaan julkisuudessa on puhuttu Rasmuxen mukaan yhä enemmän ja osin harhaanjohtavasti ”maskuliinisuuden kriisistä”, mikä on osaltaan vahvistanut somejulkkisten viestin vaikuttavuutta. Kyrvät ei enää seiso kunnolla eikä siittiöt kypsy kassissa. Woody Allenin näköinen yxinäinen siimahäntä siellä huhuilee turhaan matkakumppania.
xxx/ellauri363.html on line 476: sukupuolimoraalia, jota muun muassa aikakauden sinisukkien feministiset kannanotot ajoivat. Aikamme siveellisyyskysymyksiä on Yrjö Weilin kustantamon vuonna 1903 julkaisema
xxx/ellauri379.html on line 118: Tilanne muuttui 1970-luvulla kun Chinua Achebe, nigerialainen Things Fall Apart -kirjan kirjoittaja , esitti raivostuttavan kritiikin Heart of Darknessia vastaan tavasta, jolla se epäinhimillisti afrikkalaisia. Acheben kritiikki avasi ovet teoksesta tuleville postkolonialistisille analyyseille, ja sitä seurasi myös muiden akateemisten näkökulmien analyysi: esimerkiksi feministiset lukemat paljastivat Conrad polakin samanlaisen naarasaiheisiinsa tehdyn hämärtymisen. Vaikka Pimeyden sydän on pysynyt monissa opetussuunnitelmissa 1970-luvulta lähtien, sillä on nyt paljon kiistanalaisempi asema länsimaisessa kaanonissa: tarinana, joka tasoitti kolonialismia vastaan suunnattua kritiikkiä, joka oli aikansa uutta ja joka oli syntyä muotoileva. kirjallisuuden modernismista, on edelleen syvästi ja anteeksiantamattomasti juurtunut valkoisen miehen näkökulmaan.
xxx/ellauri379.html on line 130: Suuri osa nykyajan analyysistä – edellä mainittu postkolonialistinen ja feministinen kritiikki mukaan lukien – ei keskity itse tekstiin, vaan muihin tekstin kommentteihin, mikä selventää tapaa, jolla akateemisessa ympäristössä käydyt keskustelut voivat tahattomasti säilyttää joitakin teoksen ongelmallisempia elementtejä. Siten Heart of Darkness on jatkuvasti muuttuvassa asemassa kirjallisessa kaanonissa: ei enää valaisevana tekstinä, joka paljastaa inhimillisen turmeluksen syvyydet, vaan esineenä, joka on tällaisen turmeluksen tuote ja joka toistaa sen omana oikeutensa. Kysymys kuuluu sitten: kuuluuko Pimeyden sydän edelleen lännen kirjalliseen kaanoniin? Ja jos on, niin tuleeko aina? Eikö se ole vaan hölmön misogyynin kolonialisti puolalaisen aivokummitus?
xxx/ellauri387.html on line 530: Avoimesti homo Camille Paglia, Sexual Personae -kirjan kirjoittaja ja kilpaileva julkinen intellektuelli, tuomitsi Fishin "totalitaariseksi Tinkerbelliksi" (Helinä-keijuxi) ja syytti häntä tekopyhyydestä, koska hän luennoi monikulttuurisuudesta Duken homogeenisen ja suojatun norsunluutornin vakinaisen professorin näkökulmasta. Mutta Camille onkin tunnettu akateemisesti kiistanalaisten väitteiden esittäjänä. Paglia on modernin feminismin vastustaja, vanhan koulukunnan feministi. Paglian mukaan kaikki naiset ovat kykeneväisiä biseksuaalisuuteen, mistä hän on saanut muiden lesbojen vihan osakseen. Paglia on sanonut identifioituvansa muunsukupuoliseksi, sillä hän ei ole identifioitunut lainkaan naiseksi. Paglia on lesbo (mitäs minä sanoin, ihan arvaamalla heitin). Hän on ateisti.
xxx/ellauri415.html on line 56: Morbid as this story seems, Hartman feels it sends an important feminist message. "The male voice jumps back in like, ‘and then she was punished.'" End of story.
xxx/ellauri417.html on line 272: Reflecting a strain of feminist criticism of the transhumanist program, the homely lady philosopher Susan Bordo and her dog point to "contemporary obsessions with slenderness, youth and physical perfection", which she sees as affecting both men and women, but in distinct ways, as "the logical (if extreme) manifestations of death anxieties and fantasies fostered by our culture." Southpaw political scientist Klaus-Gerd Giesen has asserted that transhumanism's concentration on altering the human body represents the logical yet tragic consequence of atomized individualism and body commodification within a consumer culture.
xxx/ellauri417.html on line 407: Onko Putin enemmän vasen vai oikea? Hän on enemmän oikeistolainen, mutta se, että hän on oikeistolainen, ei tarkoita, että kaikkien, jotka ovat myös oikeistolaisia, pitäisi pitää hänestä. Olen myös oikeistolainen, mutta en ole putinisti. Nimeni on Razwan Razaq. Olen yksi UltraMasculinist Patriarchy Party -puolueen "Lallistaa raiskaus NYT!" kampanjoija. Jotkut perustajistani joutuivat pitämään henkilöllisyytensä salassa feministisen terrorin takia, mutta olen kuitenkin valinnut UltraMasculinist Patriarchy Partyn ja "Lallistaa raiskaus NYT!" Kampanjan. Uskon, että urokset ovat luonnostaan ylivoimaisia, ovat luonnollisesti alttiita raiskauksille, koska miesten dominointi on luonnollista. Tästä syystä olen valmis ottamaan riskin vankilasta, pilkkaamisesta ja tappouhkauksista, koska lopulta patriarkaatti voittaa feministisen taudin. Olen myös Israelia vastaan ja olen omistautunut tekemään sitä, mikä on moraalisesti oikein, ja uskon patriarkaatin oikeuteen.
xxx/ellauri436.html on line 163: Tagore was a humanist and universalist who believed in the unity of mankind beyond national and cultural boundaries. His philosophy promoted tolerance, spiritual values, and the idea of a global culture rooted in mutual respect and shared humanity. He even developed in himself a liberal feminist mindset. No wonder Martha gave thumbs up to The Bard of Bengal.
xxx/ellauri438.html on line 160: Linda on pankkipalvelija ja aktiivinen feministisessä liikkeessä.
xxx/ellauri438.html on line 163: Mut hei, jokainen ymmärtää kysymyxen niin että kumpi tieto selittää paremmin Lindan käytöxen. Mixi se meni siiderimainoxiin vilauttamaan tissejä eikä tyytynyt viulunvingutuxeen? Mixi se antoi persettä Peter Nymanille, pahalle suomenruåzalaiselle miljonäärille? Kaikki tietää että pankkineidit on harvoin feministejä, jotenka vastakkain on oikeastaan kaxi konjunktiota, p&~f&L (= Linda on tyypillinen pankkineiti) vastaan p&f&L. Toisin sanoen, P(L/m&f) > P(L/m). Eli vaihtoehto 2 on parempi selitys.
xxx/ellauri440.html on line 158: Mathilda: Kaksi naista, joita yhdistää sama mies. Mathilda oli kaunis ja herkkä. Loja taitava ja luova. He olivat kumpikin arkkitehti Eliel Saarisen vaimoja. Mathilda ensimmäinen, Loja viimeinen. Molemmat jäivät miehensä varjoon. Kymmenen vuotta elämistään he asuivat saman varjon alla. Kun Mathilda ja Eliel aikanaan erosivat, Mathilda päätyi nopeasti naimisiin miehensä läheisen työtoverin, Herman Geselliuksen kanssa. Vielä samana päivänä Lojasta, Hermanin sisaresta, tuli uusi rouva Saarinen. Ratkaisu oli erikoinen, ja vielä erikoisemmaksi sen teki se, että molemmat pariskunnat jäivät asumaan Saarisen suunnittelemaan Hvitträskiin. Mathilda on romaani kahdesta naisesta, heidän valinnoistaan – myös niistä, jotka tehtiin heidän puolestaan. Se on psykologisesti syvälle luotaava ja feministisesti latautunut kuvaus elämänpoluista, joista toinen oli tasapainoilua oman ja puolison uran välillä ja toinen niin kalteva, ettei se voinut päättyä kuin jyrkänteeseen. Nyrkkeilijän näköisen Milla Ollikaisen biofiktiivinen romaani leikittelee historiallisilla faktoilla ja luo epookkia, joka pikemminkin tulkitsee kuin jäljentää oman aikansa kohuliittoja ja niiden dramaattisia seurauksia. Yllättävän samantapainen siis kuin Madilda ilman hoota.
xxx/ellauri441.html on line 499:
xxx/ellauri450.html on line 492: Men derive self-esteem by being respected; women feel worthy when they are loved. He also considers feminists a threat because they question the natural leadership of men. Men like to "hunt and fish and hike in the wilderness" while women prefer to "stay at home and wait for them to show their manhood."
243