ellauri004.html on line 1347: Oli mikä oli, Uulof tulee sanoneeksi fataalisen pointin, jonka merkille on panneet fyysikot, ja joka on oleva maailmanlopun syy. Se on just tämä: onni ei ole onnea, jollei se kohta ole tätäkin, siis tätä nykyistäkin suurempi. Fyysikoiden kielellä: onni on differentiaali, erotus kahden onnentilan välillä. Niinkauan kuin se on positiivinen, ollaan onnellisia; jos se on negatiivinen, onnettomia; jos vakio, blääh, TYYLSÄÄÄ. Tän huomaa myös Dantesta, se koittaa paisutella autuuksia koko aika yhä enemmän, mut Paratiisissa on silti vitun ikävää.
ellauri004.html on line 1419: Tässä tulee avuksi toinen fataali keksintö, nimittäin sukupolvien yli kertyvä perintö, sekä sälä (tämän keksi termiititkin) että tieto (meemit, apinoiden innovaatio). Oikeet ja virtuaalit reviirit siten säilyy, eikä vaan säily, vaan alkaa kasvaa törkeästi. Tieto on valtaa sanoi Pekoni, ja sitä alkaa aappa soveltaa sekä lajitoverien että muun luonnon alistamiseen. Lisää valtaa, lisää omaisuutta! Teit isäin astumaan, isäin keräämin asein lisää keräämään!
ellauri004.html on line 1421: Kolmas fataali erehdys oli tuottavuuden kasvatus. Muut elukat kasvaa vaan lukumääräisesti, yksi elukka kuluttaa luontoa vaan yhden elukan verran, ei enempää.
ellauri012.html on line 387: Mut mut: mikä salainen huoli nyt nousee mun sieluun - mikä loppuun ajattelematon tunne nyt nousee joka vastustaa mun lupausta olla huokailematta Abelardin perään? Voi taivas! eks mä ookkaan päihittänyt mun rakkautta? Heloise sä onneton! niin kauan kun sulla henki pihisee sun pitää nähtävästi rakastaa Abelardia, niin on päätetty. Itke vaan kurja ämmä, sillä tätä parempaa tilaisuutta siihen tuskin tarjoutuu. Mun pitäis kuolla surusta; armo oli jo kerran ohittanut mut, ja sit mä lupasin olla sille uskollinen, mut nyt mä olen taas kerran pettänyt lupaukseni, ja armo on taas uhrattu Abelardille. Tää pyhäinhäväistys kyllä jo saa kupin kaatumaan. Miten mä voin tän jälkeen enää toivoa et jumala aukasee mulle aarrearkkunsa, sillä mä oon ihan väsyttänyt sen. Aloin loukata sitä heti ekasta hetkestä kun näin Abelardin; onneton sielun veljeys sai meidät ryhtymään luvattomiin panopuuhiin, ja jumala lähetti roiston erottamaan meidät puukolla. Mä valitan tätä onnettomutta, mutta jumaloin sen syytä. Aargh! mun pitäisi pitää tätä onnettomuutta taivaan lahjana, se ei hyväksynyt meidän liittoa ja erotti meidät, ja mun pitäisi pinnistää et saisin mun tunteen loppumaan. Eikö olis paljon parempi jos unohtaisin kokonaan sen kohteen, enkä jättäisi mieleeni mitään muistoa joka on fataali mun rauhalle ja pelastukselle? Herra varjele! pitääkö Abelardin kummitella mun ajatuksissa iän kaiken? Enksmä koskaan pääse vapaaksi lemmen kahleista? Mut ehkä mä pelkään ihan turhaan; ohjaahan hyve nyt kaikkia mun akteja ja ne on kaikki armon huostassa. Siis pelko pois, Abelard; ei mulla enää ole noita tunteita joiden kuvaaminen mun kirjeissä sai sut niin hermoksi. En mä enää yritä, kertomalla noista hyvistä hetkistä jotka rakkaus meille jakoi, herättää mitään syyllistä tunnetta jota sä voisit tuntea mua kohtaan. Mä vapautat sut kaikista sun valoista; unohda rakastajan ja aviomiehen tittelit ja jätä vaan toi iskä. Mä en odota sulta enää muuta kuin lempeitä nuhteita ja kirjeitä jotka pitää yllä rakkauden loimua. En vaadi sulta muuta kuin hengellistä neuvontaa ja terveellistä kuria.
ellauri014.html on line 388: No tätä ongelmaa ei oo etäpesäkettä lainaavalla Juulialla ja sen yhtä monisanaisella Roomeolla. Voi hokee tota lausetta yhtä monta kertaa kuin oopperan nk. lihava nainen, ja kyl ne hokeekin. Erityisherkkyys on tosi fataali lahjakkuuden laji, Rousseau toteaa. Lo siento, sanoi humalainen hississä kun housut putosi.
ellauri014.html on line 398: Julkku toipuu tästä flunssasta aika pian. Taudit puskee, seuraavax tulee isorokko, lopussahan flunssa koituu fataalixi kolmikymppisenä sille niinkuin meidän esi-isälle (taas spoileri). Mut uusi huoli pahentaa nyt asiaa:
ellauri082.html on line 252: Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.) Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.
ellauri115.html on line 681: Oi mies! älä ezi kauempaa pahan aiheuttajaa; sä olet se. Ei ole muuta pahaa kuin paha jonka sä teeet ja paha jonka sä kärsit, ja molemmat tulee susta izestä. Paha yleensä voi tulla vaan epäjärjestyxestä, ja maailmanjärjestys toimii kuin junan vessa. Paha erikoistapauxissa on vain sen kokijoiden turkissa; ja tää fiilis ei ole luonnonlahja, vaan miehen oma valmiste. Kivulla ei ole paljon mahtia niihin jotka ei ole ajatelleet paljoa, eikä niinkuin Runkmanni kazo eten eikä taxe. Ota pois meidän fataali edistys, ota pois meidän viat ja puristimet, ota pois miehen käsityöt, niin kaikki on hyvin kuin Harry Potterin 6. osan lopussa.
ellauri294.html on line 521: Tuotannon aikana sen julkaisu viivästyi yli kuusi kuukautta Don Bluthin ja hänen animaattoriryhmänsä äkkkilähdön jälkeen. Lisähuolia herätti myös sen kohtauksen käsittely, jossa Chief joutui junan alle, minkä alun perin suunniteltiin johtavan hänen kuolemaan. Keskusteltuaan kohtauksen käsittelystä elokuvantekijät päättivät muuttaa kuoleman ei-fataalixi vammaxi, jonka seurauksena hän vain murtuu jalkansa osalta.
ellauri375.html on line 32: Viikko elinaikaa jäljellä, jos tähystysleikkaus menee fataalisti perseelleen. Vastaansanomaton tosiseikka on että olen tähän mennessä täysin tympääntynyt jokaiseen apinan onnen kolmeen kirjaimeen. Ei nappaa syöminen, juominen eikä rikastuminen (E!), ei porno eikä naida napsehtiminen (F!), eikä edes mätkintä tai nirhaus (K!). Ei tarvi seurata uutisia eikä jännittää, ihan sama kuka voittaa kuka häviää, käykö niin tai näin. Kaikkien uskontojen viisaat sanoisivat että olen tavoittanut mielenrauhan, ataraxian, nirvanan, kun ei tee mieli enää mitään. Se jäi niiltä hokaamatta, että elämä on tässä vaiheessa aivan kuolettavan ikävää. Kaikki apinoiden E!F!K! puuha on niin vitun saman toistoa.
xxx/ellauri013.html on line 260: fataalissa veritaudissa

xxx/ellauri013.html on line 281: Velvollisuus todistaa rakkaus lähimmäiselle kävi fataaliksi.

xxx/ellauri013.html on line 991: Sitten se pätkä missä ei ole työhuonetta vaan joku koppi tai tuoli käytävässä. Uusi fataali unohduspätkä missä unohdin että on kakkupäivä töissä, kaikkien pitää viedä sinne kakku. Petterillä, joka siitä muistutti, on tietysti hieno Kikan näköinen runsas suklaakakku. Löydän jääkaapin perältä Wokun näköisen likilaskuisen katkenneen suklaapäällysteisen letunpuolikkaan ja piilotan sen varuixi, ettei joku vaan syö sitä, se on mun ainut nolo pelastus.
xxx/ellauri091.html on line 979: JK. Mun kanta on päinvastainen. Kynäilijöiden ns. oivalluxet ei ole koskaan tuoreita. Kaikki on sanottu sen tuhanteen kertaan, kuten oivalsi jo saarnaaja. Uudet apinat vaan yllättyvät huuli pyöreinä aina uudestaan niistä samoista. Kiintoisinta on nähdä mikä kunkin kulloinkin sai kaivamaan sanaisesta arkustaan just tän tai ton klisheisen rykäyxen. Mietin sitä kun luen uudestaan näitä paasauxia. Kiintoisinta siinä on miten se on ennustettavaa. Se saa mut aina vakuuttuneemmaxi siitä että tää kaikki on täysin determinististä, vaikkei fataalia. The situation is hopeless but not serious.
xxx/ellauri139.html on line 892: Fatal oracle d’Epidaure, Epidauroxen oraakkeli fataali,
xxx/ellauri176.html on line 222: Dans le parfum désert de ces anciens rois : Tekevän entreen, ja mä marssin, fataalina, kädet tyhjinä,
xxx/ellauri176.html on line 332: Une splendeur fatale et sa massive allure ! fataalin loiston ja massiivisen kilon!
xxx/ellauri329.html on line 311: Aira Samulin on poissa. Pikku syysflunssa oli fataali. Sen piti esiintyä Tanssii tähtien kanssa ohjelmassa, ja niinhän tässä kävikin, siellähän se laittaa nyt koreasti jalalla. Samaan aikaan toisaalla Nigeriassa on puolisen tuhatta lakukeppiä kuollut kurkkumätään. Hamas ilmoittaa että Israelin iskuissa Gazaan on kuollut puolisen myriadia vaippapäätä. Aika monta giga-apinaa on vielä jälellä. Hmm. Panee miettimään. Ei niin pahaa jottei jotain hyvääkin: vähään aikaan ei ole tarvinnut kuunnella länsiröllien toitotuxia Krimin sodasta kun on ollut mehevämpiäkin aiheita.
18