ellauri025.html on line 682: Tää on lainaus Ingeborg Bachmannin (1926) prujauxesta Das dreissigste Jahr (1961). Varmaan kirjoitettu 1956 kolmenkympin kriisissä. Ingeborg on Itävallan tyttöjä, Klagenfurtista, väitteli (uskokaa tai älkää) Heideggerin existentialismista. Voihan se siitä huolimatta olla ihan ok. Vaikka vähän epätodennäköistä se on. Sen byhlainin saxankielinen synopsis on aika hämärä, joku Moll siinä on joka on ilkeä, kun taas tää "er" tai "ich" joka siis on Ingeborg ize, on hyvis, ei luikuri niinkuin Moll. Jotain sekoilua Italiassa ja lopussa joku autokolari. Siinä se. Tää on siis vaan novelli. Olikohan Monikan äidillä tää kirja ruozix kotona? Kirjoittaa vähän samalla lailla kuin Monika, katkonaisilla lauseilla ja runokuvilla. Ottaa Ingeborgilta vähän mallia toi Monika. Se varmaan muistelee omaa kolmenkympin kriisiä.
ellauri038.html on line 249: Mä innostuin existentialismista lukiossa ranskantunnilla, niinkuin ziljoona muuta nuorta tomppelia (E.Saarinenkin, kunhan se saavutti lukiokypsyyden väitöskirjan jälkeen). Sehän se, sellasta jyreetä "en tottele iskää enkä äitiä" kamaahan se oli.
ellauri110.html on line 1087: Hemmo oli Århusissa vierailijana ja sillä näyttää olevan aika paha Kierkegaard-tartunta. Se näyttää tykkäävän tälläsestä "loikka" tyyppisestä teologiasta, eli existentialismista. Pääasia on tuntea izensä ensin aivan vitun syntisexi ja sitten hypätä siitä kädet levällään Jeesuxen porukoiden syliin kuin Mick Jagger Rollarien konsertissa. Nää nettisivut ei näytä johtaneen kirjan muotoiseen julkaisuun, syystä tai sitten toisesta.
ellauri378.html on line 624: Humani Generis kiertokirjeessä varoitetaan OUR PATRIARCHS AND PRIMATES liiasta järjen käytöstä, existentialismista, darwinismin nielaisusta nahkoineen karvoineen, sekä VT:n näpelöinnistä. Voihan siinä olla vähän satuilua mukana, mutta se ei suinkaan tarkoita että se olis jotain vitun myyttiä, on siinä kuitenkin ollut Jumalan inspiroiva sormi sopassa. Ainakaan Aatamiin ja Eevaan ette koske edes insestin uhalla!
xxx/ellauri116.html on line 381: Meidän naisia vaivas ja vaivaa dysmorfia. Jos rumuuttansa häpeää ei kai siitä tarvi syyllisyyttä tuntea? Ulkonäkö on sentään esanssia, sanoi Sartre mitä tahansa. Se oli ize ruma kuin rengin räkä räystäällä. Sixi kai se innostuikin existentialismista. Se koitti peittää ruman naamansa uroteoilla. Jos kilpailtaisiin esanssilla, JP jäis kuin tikku paskaan lähtötelineisiin. Uskalsikohan Simone de Beauvoir olla sen seurassa terveellä tavalla tarvizeva, vai oliko se läheisriippuvainen? Wikipedian kuvassa se on ilmetty Sirkkis. Oliko Sartre sille Hilja Koistinen?
5