existentialcomics.com/comics/languageGames1.jpg" />
Ähtävä on ruoziksi Esse. Elimäki on ruozixi Elimäe. Mikä on Elimäen tarkoitus? Älä edes kysy. Elimäen moisiolta oli peräisin Johan Wrede, knebelpartainen pikku aatelismies. Aatelismiehet pienenee kuin pyyt maailmanlopun edellä, kato vaikka herrasmiesmaanviljelijää Matias Creutzia. Must essentialismi on kivempää kuin existentialismi. Jälkimmäinen on jotain henkilökohtaista räjähtänyttä kasvua ja talousliberalismia. Parempi jäädä suutarix ja ottaa lestiä kuin räjähtää omille ja toisten silmille.
ellauri063.html on line 474: Jotkut ovat innostuneet puhumaan kerjäämiskieltoesityksen yhteydessä köyhyyden kriminalisoinnista. Kerjääminen johtuu toki yleisesti ottaen köyhyydestä, mutta monenlaisen muunkin rikollisuuden takana ovat henkilökohtaiset ongelmat. Rikoslaki on olemassa ongelmaisten ihmisten vuoksi ja viattomien suojelemiseksi, mutta eihän laissa kriminalisoidakaan ongelmia vaan teot. Vähän sellasta existentialismia. (Halla-aho, puheenvuoro ajassa 7:16.)
ellauri065.html on line 337: Ihmistuhatjalkainen on existentialistinen näky, yrittää Jaakko paikkailla. From bad to worse. Existentialismi on ihmistuhatjalkaisen perseestä. Mutta olin nähtävästi oikeessa tän paskan peukuttajan motiivista: Vaikka onnistuisin järjestämään elämäni mahdollisimman hyvin, en ikinä pääse eroon maailmasta ja ihmisistä, minut on kytketty ikuisin sitein ihmisten yhteisöön, joudun räpiköimään joukon jatkona samaan väärään suuntaan tuskallisesti korkeintaan pari senttiä kerrallaan, katkotuin nivelsitein, ulisten ja kouristellen. Tää on ilmiselvää skizoidia narsismia, Grinch tyyppistä ize- ja ihmisinhoa. Sen se on näkönenkin toi Yli-Juotikas.
ellauri069.html on line 434: Sukupuolivapaalla "existentialismilla" saadaan torjutuxi se ikävähkö syytös, että patriarkaalinen toimintatapa on uroxille tyypillistä, oli apina mikä tahansa, ei siinä mitään pyhää kirjaa tarvita, muuta kuin ehkä heittoaseena. Tollanen aseenteellinen antimaskuliinisuus kuin Pynchonilla ei riitä feminismiin, pitäis olla vähän profeminismiä. Mihin nähden sillä kyllä on rotannäköisexi piipunrassixi vähän helvetisti puoliväkisin makuuta jossa mielellään alaikäinen nainen on enimmäxeen alimmaisena ja Tomit heiluu piiska kädessä muna ulkona.
ellauri073.html on line 183: This role secured "love" for the child—that is, his parents' exploitation. He could sense that he was needed, and this need, guaranteed him a measure of existential security.
ellauri077.html on line 320: Riston mielestä ironia on suojamuuri solipsistin ympärillä. Voihan se olla sitäkin (vaikka Sokrateeseen se tuskin nazaa hyvin), mutta mitä on toi existentiaalinen ironia ala joku Den Dulk ja Kierkegaard? Googlataanpa. Tämmönen löyty ensin netistä:
ellauri077.html on line 360: Espanjalainen filosoofi ja kynäilijä Miguel de Unamuno y Jugo (1864-1936) oli aikaisin 20. vuosisadan ajattelija joka rupesi existentialistixi. Unomunan koko filosofeeraus koski "lihan ja luun miestä" - kouriintuntuvaa yxilöä hinkuineen, tarpeineen, toiveineen ja pelkoineen, sanalla sanoen, Desmond Morrisin alastonta apinaa.
ellauri077.html on line 370: Miguelin isä kuoli kun se oli 6 (Pölö siis, ei isä) ja sen kasvattivat äiskä, joka oli harras katolikko, ja liberaali pelottava isoäiti joka oli perheen öykkäröivä pää. 11 vuotiaana (ihan kuin Teresa), Pölö pyrki pyhimyxexi, psykologiaa logiikkaa ja etiikkaa opettaneen jesuiitan takia. Mutta tää henkisempi kaipaus joutui hakauxiin maallisemman lemmen kanssa jota se tunsi lapsuudenihastuxeensa, Hedelmöityxeen, josta myöhemmin tulikin sen vaimo. You cant have both, sanoi pettyneenä pappi kuin Naipaulin isä. Muna oli näkemässä kun isoäiti kuoli, ja silloin siitä tuli existentialisti.
ellauri077.html on line 462: This shared philosophical dimension is analyzed in this study by viewing the novels in light of the existentialist philosophies of Søren Kierkegaard, Jean-Paul Sartre, Ludwig Wittgenstein and Albert Camus. Pah taas näitä pahvikuvia ollaan ronttaamassa esille. Plus ca change, plus c´est la meme chose.
ellauri077.html on line 488: This also means that no positive content lies “behind” it, because existential irony places the totality of existence under negation, and, therefore, no possible meaning remains for it.
ellauri077.html on line 500: Toi esteettinen elämänasenne on just tota narsismia, tai paremminkin psykopatiaa, luulee olevansa jotakin niin hirveen ovelaa et on aina siirron edellä muita joita vedättää. Sellainen oli se sen Claran pastorimies John joka bylsi pikkutyttöjä (tarvittaessa poikia). Sierpinskin karvakolmiolta tääkin alkaa näyttää: nää existentiaalifilosofit on toinen samanlainen junan vessa, nekin päästää nää ihan samat turahduxet joka vedolla.
ellauri079.html on line 158: l'aine s. 312 on nivuset. Valizeminen on Wallulle kaikki kaikessa. Se on syntynyt ja kasvanut valintamyymälässä. Se on existentialisti. Nyt on tapahtunut se kun ihmiset ei valize rakastettavaxi mitään itseänsä suurempaa. Paizi Wallu jonka heila on rubensilainen transu. Ahaa se on Walzun mielestä vikana että jenkit ahmii viihdettä mieluumin kuin kaatuilevat isänmaansa (ei äidin) puolesta?
ellauri096.html on line 233: Those who believe that the Church-Fitch result is a genuine paradox can respond to Williamson with paradoxes that accord with common sense (and science –and religious orthodoxy). For instance, common sense heartily agrees with the conclusion that something exists. But it is surprising that this can be proved without empirical premises. Since the quantifiers of standard logic (first order predicate logic with identity) have existential import, the logician can deduce that something exists from the principle that everything is identical to itself. Most philosophers balk at this simple proof because they feel that the existence of something cannot be proved by sheer logic. Likewise, many philosophers balk at the proof of unknowables because they feel that such a profound result cannot be obtained from such limited means.
ellauri100.html on line 1361: No hyvää oli se että Barthes ei niellyt Sartren ja porukoiden existentialismia. Sartren Que sais-je sarjan prujaus "Qu'est-ce que la literature?" (1947) on tyytymätön perinteisiin kirjoihin ja uudempiinkin avantgardisteihin, jotka JP:n mielestä vaan vieraannutti lukijoita. Oikeassa oli, vaikka vasemmalla.
ellauri107.html on line 116: Rojack's journey reflects a seminal theme for Mailer in the importance of growth by confronting serious existential situations with courage. In a 1963 letter, Mailer defines what he means by "existentialism" as "that character can dissolve in one stricken event and re-form in startling new fashion".
ellauri107.html on line 124: Mailer attempted to use existentialism to excuse Rojack's misogynistic exploration as his "sexistentialist project". Rojack's victims are women and a black man, appropriate objects of the white male's "dominant wrath".
ellauri110.html on line 1087: Hemmo oli Århusissa vierailijana ja sillä näyttää olevan aika paha Kierkegaard-tartunta. Se näyttää tykkäävän tälläsestä "loikka" tyyppisestä teologiasta, eli existentialismista. Pääasia on tuntea izensä ensin aivan vitun syntisexi ja sitten hypätä siitä kädet levällään Jeesuxen porukoiden syliin kuin Mick Jagger Rollarien konsertissa. Nää nettisivut ei näytä johtaneen kirjan muotoiseen julkaisuun, syystä tai sitten toisesta.
ellauri110.html on line 1106: In an age before psychology was a modern scientific field, Fyodor Dostoyevsky (November 11, 1821 – February 9, 1881) was a Russian writer of realist fiction and essays that explored the depths of the human psyche. Known for acclaimed novels Crime and Punishment, The Idiot and The Brothers Karamazov, Dostoyevsky´s work discusses the human mind in a world full of political and social upheaval in 19th century Russia, becoming the forerunner of existentialism.
ellauri119.html on line 646: Rosenbaum left Russia at the tail end of the Trust program. She was assisted by bolshevik Hollywood. Like a typical crypto-jew and communist she used a pseudonym. She became, together with Leo Strauss, a leading philosopher of the Trotskyites. She, like Strauss, helped create the philosophy of arrogance and entitlement that justifies the lies of government leaders to the people. Her philosophies misrepresent the realities of how wealth and psychopathic greed coupled with immorality destroys civilization. Her solution to class warfare is group disloyalty of the rich to society and the exploitation of the national resources by a privileged class to destroy the economy and sabotage the nation. She misrepresented American tradition in a way that benefitted our enemies and internationalized our national resources leaving them easy pickings for the exploitation of unregulated international markets. She advocated the ruinous gold standard which allows our enemies the opportunity to deflate our money supply and strangle the economy at their whim. By simply hoarding gold and/or sending it out of the nation the bankers can ruin us under a gold standard. Her philosophy falsely claims that the market can and will correct the actions of the enemy within to ruin the nation by their designs. She wanted to grant the enemy the right to act with impunity and free rein as a Trojan horse within America to completely destroy our nation, and she has nearly succeeded. The removal of the ability of government to impose with force the collective will of the nation inevitably leads to balkanization, and that was well known and desired by our bolshevik enemies, Rosenbaum’s masters. She never pointed out the name and the nature of the enemy, instead scapegoating the poor and the communists for what international jewry was doing, with her as one of its leading members. As far as I know, she NEVER addressed the existential danger of jewish messianic prophecy and the subversion of the American government by Israel. Being herself a jew, she was disloyal to America in favor of Israel. She was disloyal to the American majority population in favor of the banking class. She did absolutely nothing that was ever in any way harmful to the communists or the bankers, who have so harmed America.
ellauri119.html on line 758:
Alisa is right that an existential sentence is in principle easier to prove than its negative. Just produce a specimen. I bet she filched it from Karl Popper. The negation takes another universal premise to prove it from. But God is a harder nut. If God supporters could produce the specimen, they'd still need to prove uniqueness and the requisite universal properties. God opposers try to argue they do not need that hypothesis. Thing is the supporters clearly feel that need. It's not logic, it's a eusocial insect's builtin circuit. Less stupid egomaniacs are aware of its usefulness as a mind numbing anesthesiac, opium for the masses. Fiction or fact, its a great hypothesis. It would deserve inventing if it did not come pre-installed. Alisa was a silly hag.
ellauri142.html on line 1039: Aikuisen voiman lehdessä 11/21 oli uutta tietoa paskan elämän oireyhtymästä. Sen tärkein tekijä on laissez-faire kapitalismin keskeinen credo, toi "maaginen vapaaehtoisuus" (Magical voluntarism). Termin lanseeraaja David Small oli hyvä joskin pieni mies. Taavi-eno kuoli 76-vuotiaana 2014. Vaikka britti olikin, se oli aivan oikeilla jäljillä. Amerikkalaisten ylläpitämä Wikipedia tuomizee (tai vähintäinkin leimaa) sen näkemyxet nimellä "a social materialist explanation of psychological distress". Tää "maaginen vapaaehtoisuus" on toi seppoilu, eli existentialistinen uskomus että jokaisella yxilöllä on voima luoda izestään mitä haluaa. No sehän on aivan ilmiselvää potaskaa. Sitä hanakammin sitä tarjotaan kaikessa jenkkiviihteessä, kz. esim. Emily in Paris. Fisherin mukaan "masennus on esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun maaginen vapaaehtoisuus tulee mahdollisen rajalle." Sillä rajalla kävi Eskikin, kun sen tieteellinen uskottavuus upposi, mutta aika äkkiä se osas rationalisoida asian ja asemoida izensä uudestaan nyt "käytännön filosofixi", lue motivaatiopuhujaxi. Pastorixihan se oli pienenä aikonutkin. Haaveet toteutuivat! Höpsismi toimii sittenkin!
ellauri145.html on line 402: Carroll often denied knowing the meaning behind the poem; however, in an 1896 reply to one letter, he agreed with one interpretation of the poem as an allegory for the search for happiness. Scholars have found various other meanings in the poem, among them existential angst, an allergy for tuberculosis, and a mockery of the Tichborne case.
ellauri151.html on line 519: The problem of evil is at bottom an existential one: how can the world have meaning and how is moral action possible, if there is pointless evil without morally sufficient reasons? The problem of evil is then associated with theodicism: God or the meaning of the world exists only, if all evils have (morally) sufficient reasons.
ellauri151.html on line 526:
1. What are the general logic and the presuppositions of the problem of evil? 2. How can the problem of evil be called into question and how can one develop grammatical methods and philosophical tools to build a successful antitheodicy? 3. How can one develop a grammatical metacritique of the presuppositions of the problem through a philosophical grammar of the underlying language/world and being/meaning-links? 4. How can the grammatical approach to metaphysical questions and to the metacritique of the presuppositions of the problem of evil be used to analyse religious and worldview questions, and articulate ways of existential, humanistic and religious sense-making that overcome the problem?
ellauri153.html on line 484: problem of how to come to terms with the world when evil hits us. The existential meaning of the
ellauri153.html on line 497: approaches to it is at the bottom humanistic. Both the existential answers to evil and the critique of
ellauri155.html on line 359: These bankers have banished God from public discourse because God is the competition. They taught us God is Dead. They promoted existentialism.
ellauri158.html on line 68: P.1. defin. 1. Per causam sui intelligo id, cuius essentia involvit existentiam, sive id, cuius natura non potest concipi nisi existens. [in: P. 1. prop. 7., prop. 24., P. 5. prop. 35.]
ellauri158.html on line 106: P.1. defin. 8. Per aeternitatem intelligo ipsam existentiam, quatenus ex sola rei aeternae definitione necessario sequi concipitur. [in: P. 1. prop. 19., prop. 20., prop. 23., P. 5. prop. 29., prop. 30.]
ellauri158.html on line 137: P. 1. axiom. 7. Quicquid ut non existens potest concipi, eius essentia non involvit existentiam. [in: P. 1. prop. 11.]
ellauri158.html on line 230: -- P. 1. prop. 17. schol. Dei existentia, sicut eius essentia, aeterna est veritas. [in: P. 1. prop. 33. schol. 2.]
ellauri158.html on line 243: P. 1. prop. 20. Dei existentia eiusque essentia unum et idem sunt. [in: P. 1. prop. 20. coroll. 2.]
ellauri158.html on line 244: -- P. 1. prop. 20. coroll. 1. Hinc sequitur 1. Dei existentiam, sicut eius essentiam, aeternam esse veritatem.
ellauri158.html on line 264: P. 1. prop. 24. Rerum a Deo productarum essentia non involvit existentiam.
ellauri158.html on line 269: P. 1. prop. 25. Deus non tantum est causa efficiens rerum existentiae, sed etiam essentiae. [in:P. 1. prop. 26., P. 5. prop. 22.]
ellauri158.html on line 283: P. 1. prop. 28. Quodcumque singulare, sive quaevis res quae finita est et determinatam habet existentiam, non potest existere nec ad operandum determinari, nisi ad existendum et operandum determinetur ab alia causa, quae etiam finita est et determinatam habet existentiam; et rursus haec causa non potest etiam existere neque ad operandum determinari, nisi ab alia, quae etiam finita est et determinatam habet existentiam, determinetur ad existendum et operandum, et sic in infinitum. [in: P. 1. prop. 32., P. 2. prop. 9., lem. 3., prop. 30., prop. 31., prop. 48., P. 4. prop. 29., P. 5. prop. 6.]
ellauri158.html on line 354: P. 2. defin. 7. Per res singulares intelligo res, quae finitae sunt et determinatam habent existentiam. Quod si plura individua in una actione ita concurrant, ut omnia simul unius effectus sint causa, eadem omnia eatenus ut unam rem singularem considero.
ellauri158.html on line 358: P. 2. axiom. 1. Hominis essentia non involvit necessariam existentiam, hoc est, ex naturae ordine tam fieri potest, ut hic et ille homo existat, quam ut non existat. [in: P. 2. prop. 10., prop. 11., prop. 30.]
ellauri158.html on line 433: -- P. 2. prop. 8. coroll. Hinc sequitur, quod, quamdiu res singulares non existunt, nisi quatenus in Dei attributis comprehenduntur, earum esse obiectivum sive ideae non existunt, nisi quatenus infinita Dei idea existit; et ubi res singulares dicuntur existere, non tantum quatenus in Dei attributis comprehenduntur, sed quatenus etiam durare dicuntur, earum ideae etiam existentiam, per quam durare dicuntur, involvent. [in: P. 2. prop. 9., prop. 11., prop. 15., prop. 45., P. 3. prop. 11. schol., P. 5. prop. 21., prop. 23.]
ellauri158.html on line 575: P. 2. prop. 17. Si humanum corpus affectum est modo, qui naturam corporis alicuius externi involvit, mens humana idem corpus externum ut actu existens, vel ut sibi praesens contemplabitur, donec corpus afficiatur affectu, qui eiusdem corporis existentiam vel praesentiam secludat. [in: P. 2. prop. 17. coroll., P. 2. prop. 19., prop. 44. schol., prop. 47., P. 3. prop. 11. schol., prop. 12., prop. 13., prop. 18., prop. 18. schol. 1., prop. 19., prop. 25., prop. 28., prop. 56., P. 4. prop. 1. schol., prop. 9., P. 5. prop. 7.]
ellauri158.html on line 736: -- P. 2. prop. 45. schol. Per existentiam non intelligatur duratio. [in: P. 5. prop. 29. schol.]
ellauri158.html on line 780: P. 3. prop. 10. Idea, quae corporis nostri existentiam secludit, in nostra mente dari nequit, sed eidem est contraria. [in: P. 3. prop. 11. schol., P. 4. prop. 20. schol.]
ellauri158.html on line 784: P. 3. prop. 13. Cum mens ea imaginatur, quae corporis agendi potentiam minuunt vel coercent, conatur, quantum potest, rerum recordari, quae horum existentiam secludunt. [in: P. 3. prop. 20., prop. 23., prop. 25., prop. 27. coroll. 3., prop. 28., aff. defin. 29.]
ellauri158.html on line 963: P. 3. aff. defin. 32. Desiderium est cupiditas sive appetitus re aliqua potiundi, quae eiusdem rei memoria fovetur, et simul aliarum rerum memoria, quae eiusdem rei appetendae existentiam secludunt, coercetur.
ellauri158.html on line 988: P. 4. defin. 3. Res singulares voco contingentes, quatenus, dum ad earum solam essentiam attendimus, nihil invenimus, quod earum existentiam necessario ponat, vel quod ipsam necessario secludat. [in: P. 4. prop. 12., prop. 13.]
ellauri158.html on line 1195: P. 5. prop. 29. Quicquid mens sub specie aeternitatis intelligit, id ex eo non intelligit, quod corporis praesentem actualem existentiam concipit; sed ex eo, quod corporis essentiam concipit sub specie aeternitatis. [in: P. 5. prop. 31., prop. 32. coroll., prop. 37., prop. 38., prop. 40. coroll.]
ellauri181.html on line 96: Tulette huomaamaan (ja kaikki teistä eivät tule sitä hyväxymään) että minä en yhdy eräisiin kollegoihini, jotka väittävät että kirjallisuus arvokkaimmillaan ja kiinnostavimmillaan on olennaisesti ei-referenttiä. Minä voin tulla teidän eteenne pikkutakissa ja solmiossa, voin herroitella ja neiditellä teitä, mutta yhtä kaikki minä vaadin teitä pidättymään sellaisten termien kuin »struktuuri-, muoto ja symboli- käyttämisestä minun läsnäollessani. Minä luulen että monet teistä on riittävästi pelästytetty ensimmäisenä opiskeluvuotenanne, niin että nyt teidän on sallittava löytää jälleen ja nostaa arvoonsa se harrastus, joka teidät alun perin kaunokirjallisuuden pariin veti, ja jota teidän nyt ei pidä hävetä. Kokeexi voisimme tämän kurssin ajaxi suorastaan luopua kokonaan luentosaliterminologiasta, hyljätä juonen- ja luonteen samoin kuin ne ylevät sanat joilla monet teistä haluavat juhlistaa havaintojaan, sellaiset sanat kuin epifania -, henkilö - ja tietenkin - existentiaalinen», kaiken sen määreenä mikä existeeraa auringon alla. Teen tämän ehdotuxeni siinä toivossa, että jos te puhutte Rouva Bovarysta enemmän tai vähemmän samalla kielellä jota käytätte puhuessanne ruokatavarakaupassa, tai rakastettunne kanssa, te voitte löytää paljon läheisemmän, mielenkiintoisemman, ja niin sanoaxemme referentimmän suhteen Flaubertiin ja hänen sankarittareensa.
ellauri182.html on line 117: As Mikage and Yuichi’s relationship develops, one of the first signs that they are drawing closer is a shared dream that they experience. In the dream, Yuichi tells Mikage that he has a desire to eat ramen, a noodle soup. Shortly after awakening from the dream, Yuichi, in real life, acknowledges his hunger. “I just woke up and I’m starving. I was thinking, hmm, maybe I’ll make some instant ramen noodles.” Instead of love, she thinks of food. It is through food, as is shown in this scene and many scenes to follow, that Mikage finds her mouth. Climbing to the balcony with her body mass was an existential feat.
ellauri182.html on line 129: Existential heroes in literature have often been plagued with despair and profound loneliness. Another philosopher that existentialists have turned to is Søren Kierkegaard (1813-1855), who called this despair “the sickness unto death.”
ellauri182.html on line 131: Once again, the existentialist idea appears that personal freedom comes at the expense of going against the mainstream crowd. This relates to existentialism because existential characters tend to focus on the personal rather than the political, and existential characters are alienated by the size and scope of the modern economic system. It is economic liberalism's religion.
ellauri182.html on line 133: Toward the climax of the story, when Mikage is climbing a hotel balcony in a daring moment of “utter desperation,” she contemplates the concept of free will. Up to this point in the story, Mikage has tended to believe in fate and in premonitions, which are beliefs that other powers are making decisions for her. She has also stated that “we have so little choice,” and that “we live like the lowliest worms.” Undergoing an existential change, Mikage finally admits to herself and the reader that human beings are ultimately free because “we’re constantly making choices. With the breaths we take every day, with the expression in our eyes, with the daily actions we do over and over, we decide.” She states that even when people think that they are being acted upon by outside forces, they are in reality choosing their situations and actions, sometimes subconsciously.
ellauri183.html on line 132: "En tarkoita existentiaalista yxinäisyyttä, ymmärräthän, jota saattaisi nimittää tietoisuudexi omasta olennaisesti subjektiivisesta olemuxesta, johon kuuluu myös jonkinlainen elämään sisältyvän kuoleman tunto, vaan termiittipesän puutteesta. Ymmärrätkö? Ojenna appelsiini, viittilöi Buz.
ellauri183.html on line 180: When Abraham raises his knife over Isaac's body, this symbolises the fact that every human relationship is haunted by the prospect of death. Love always ends in loss, at least within this life. One response to this existential fact – perhaps the most common response – is to avoid the issue of mortality as much as possible. An alternative response is to face up to the inevitable pain of loss and to relinquish the beloved in advance, so to speak, by giving up hope of enjoying a happy relationship within this lifetime. (This "movement of resignation" is described as "monastic", although it does not literally entail becoming a recluse. It is an internal movement, an adjustment of expectations.) In Kierkegaard's view, this is more noble than the first option, but it is very far from the courage of Abraham, who continues to love Isaac and enjoy his relationship to him in full awareness of the suffering that his death would bring. This aspect of the interpretation of Abraham offered in Fear and Trembling suggesz that, far from being an individualist, Kierkegaard regards human relationships as essential to life.
ellauri183.html on line 258: The nuclear holocaust has come and gone. Only one man survives: paleologist Calvin Cohn, who happened to be safely, deeply underwater at the time. And, after some black-humor-ish conversations with God, Cohn is allowed to live—for a while, at least—and he finds himself on an island a la Robinson Crusoe, with a communicative chimp named Buz (product of chimp-speech experiments) as his only companion. Cohn, son of a rabbi, engages in existential, religious, and Talmudic speculations with the chimp—though he refrains from trying to convert him to Judaism. He must reexamine the basics of social interaction—when Buz gets too physically chummy ("If you had suckled the lad, could you marry him?"), when a friendly gorilla appears and causes jealousies, and, above all, when five more talking chimps appear... including the lisping Mary Madelyn, the object of everyone's sexual attention (including Cohn's).
ellauri189.html on line 102: However, in Maria the tensions arising from differences in “class” are not taken up. Malczewski investigates man’s existential plight in connection with the “stigma” (as would Norwid put it) that has been imprinted on man by his “natural” surroundings (as we will see, the Cossack represents man before self-alienation,
ellauri189.html on line 107: In Maria the landscape of the steppe has certain existential properties that
ellauri189.html on line 141: dome with the terrestrial plain. In this space that is both boundless and hermetic (when we attempt to translate existential qualities that are experienced
ellauri198.html on line 796: Vizi mitä existentialistis-freudilaista viime vuosisadan lopun saarnausta sullottuna markkinointimixin muovipakkauxeen! Olis Roope ollut pöllämystynyt (mutta samalla myös mielissään), jos se olis nähnyt mitä Childe Harold sai tästä rykäyxestä uutetuxi modernismin nimiin vielä vuonna 1974. Mutta seuraavat alluusiot olis voineet yhtä hyvin jäädä tekemättä...
ellauri203.html on line 284: Ranea vielä katalampi pääoman kätyri lienee yhtä täysin tuntematon polakki nimeltä Czeslaw Milosz ja sen kirja The Captive Mind. Ei helvetti, sehän onkin vuoden 1980 kirjallisuuden nobelisti? Takuulla ratas lännen väsymättömässä taistelussa Puolan johdon vaihtamisexi johkin länsityyppisempään. No mistä se on muka hyvä? Se on mainittu albumissa 75 heppuna, joka sai vaikutteita Sestofiltiltä, joka puolestaan otti vahinkoa kyttyrä-Kierkegaardilta ja Dostojevskilta. Jotain existentiaalilipilaaria on siis odotettavissa.
ellauri222.html on line 819: An intensely intellectual writer who peppers his novels with allusions, Bellow draws on many cultural traditions in his analysis of both the sources of American experience and its present manifestations. His fiction fully documents the decline of Western civilization without conceding its obvious demise, and the ambiguity and tenuousness of even his most positive endings balance sadness and comic skepticism with the steadfast faith that he the artist can effect coherence and order, or failing that a lot of cash, out of the chaos of modern experience. His tip for success: kusettakaa minkä jaxatte! For his achievement in confronting the modern existential dilemma with compassion and humor, Bellow's place in twentieth-century American literary history seems assured by drooling groupies like myself.
ellauri244.html on line 197: Me uskallamme olla höpsöjä. Tulee mieleen Annan häiden puolivillaiset musiikkiesitykset, pianonpimputus ja viulunvingutus. Tyhmyys on tiedostavan 70-luvun jäljiltä kova tabu! määkyy kauraprinsessa. Onnexi en ollut näkemässä tätä. Meitä kuzutaan uussubjektivisteixi! Se on kulttuuriestablishmentille jotain eri kielteistä! riemastuu Eski. Se on lähellä Sartrea ja existentialismia. Se on lähellä talousliberalismia. Se on lähellä saarislaista narsismia. Vitun keskustapoliitikko. Pyrki sivusta kasan pinnalle, pääsi kasan sivulle. Käsittämättömän rohkeaa tulla esiintymislavalle ilman housuja. Ehkä kukaan ei ollut ennen nähnyt yhtä pientä pipua. Uskaltaminen on tärkeintä. Mitä potaskaa. Tämä ei ole mitään majakovskilaista paatosta vaan vuosikymmenten takaisia Lennon-sitaatteja. Kazokaa mun pyllyvakoa! (Missäs täällä on väliverhon rako?) Tämä sukupolvi ei ole kauppatavaraa! Haha! Hoho! Ei vai ole? Ohraprinssikirja meni kuin kuumille kiville. Eski tienasi pelkällä keekoilulla enemmän kuin tasavallan presidentti.
ellauri246.html on line 404: Brodskia vainotaan, vaikka ei voida sanoa, että poliittiset teemat vaikuttivat mihkään huomattavaan paikkaan hänen teoksissaan. Hänen runollaan on henkinen ja filosofinen, mutta iankaikkisten teemojen tulkinta oli jyrkästi poikkeava kirjallisuudessa hyväksytystä sosialistisista realismista, sillä Brodski julisti runojaan eksistentialistisiksi, elvyttää modernismin perinnettä, joka oli keinotekoisesti repeytynyt totalitarismin aikana ja erikseen ylittäen ne perinteiden pre-postmodern classicsilla. Brodsky syntetisoitiin modernistiseen foorumiin erilaisten aikaisempien järjestelmien löytämiseksi, niin että hänen taiteellisen suuntautumisensa määräytyy usein ei-modestoimiseksi. (Siis mitä? No toi existentialismi ainakin on selvää talousliberalismia.)
ellauri257.html on line 343: Gombrowicz wrote in Polish, but he did not allow his works to be published in Poland until the authorities lifted the ban on the unabridged version of Dziennik, his diary, in which he described their attacks on him. No tästä arvaa jo mixi sille oltiin tuppaamassa dynypötköä. Mikä pahinta, Gombrowicz´s work has links with existentialism and structuralism. Sen hengenheimolaisia olivat sellaiset lurjuxet kuin Foucault, Barthes, Deleuze, Lacan, and Sartre.
ellauri257.html on line 373: Gonzoviz huomauttaa aivan oikein etme ollaan vaan irvisteleviä apinoita tyhjässä kosmoxessa, että apinoiden planeetan asukkien eleet on ennalta lasketut ja päivät luetut. Entä sitten? Sellaisia tässä on oltu maailman sivu, joka on jotain muuta luullut on ollut ääliö. En kyllä tajua mitä siinä on ylpeilemistä. Gonzo on pullollaan existentialistisia virhekäsityxiä ja narsistista asennetta. Se taitaa olla mursuwiixi Nietzschen oppipoikia.
ellauri318.html on line 328: Nicholas Pritzker (1871–1957), Jewish immigrant from Kyiv, founded Pritzker & Pritzker law firm in Chicago and was a cousin of the existentialist philosopher Lev Shestov (Schwartzman). Penny is the sister of J. B. Pritzker, the current governor of Illinois.
ellauri348.html on line 1077: Mikään ei ole ihmeellisempää kuin usko, sanoi lääketieteen isä William Ostler, joka kexi 1910 lumelääkkeen. Hengellisessä yhteydessä usko on paizi luottamusta myös kuuliaisuutta jumalallisille olennoille (1 tai useampia), pyhälle tai korkeimmalle. Ishida luulee että uskon vallassa ei pelkää mitään. Tästä eivät kaikki ole yhtä mieltä kyllä. Pelkäähän se sentään isäntäänsä? Placebo-vaikutuxen lisäxi usko aiheuttaa tiettävästi ki-energiavirtoja. Parannus on kuitenkin perimmältään existentiaalinen kysymys, kuin Ukrainan rajat. Se että placebo-vaikutus on totta, ei tarkoita etteivät jumalalliseet voimat työskentele maailmankaikkeudessa. Kyllä ne työskentelevät, ihan simona! Lourdesissa kävijöistä 1% ihmeparantuu. Konevizalla on saatu hyviä hoitotuloxia myös. Lopuxi muutamia pikaohjeita ihmisarvosta:
ellauri349.html on line 552: Saarinen's philosophical interests have changed dramatically, from early writings in formal logic, to concerns with existentialism and later to media philosophy. The year 1994 saw the publication of Saarinen's most well-known work, Imagologies: Media Philosophy, written jointly with American philosopher Mark C. Taylor.
ellauri369.html on line 375: Sartor Resartus was intended to be a new kind of book: simultaneously factual and fictional, serious and satirical, speculative and historical. It ironically commented on its own formal structure, while forcing the reader to confront the problem of where "truth" is to be found. In this respect it develops techniques used much earlier in Tristram Shandy, to which it refers. The imaginary "Philosophy of Clothes" holds that meaning is to be derived from phenomena, continually shifting over time, as cultures reconstruct themselves in changing fashions, power-structures, and faith-systems. The book contains a very Fichtean conception of religious conversion: based not on the acceptance of God but on the absolute freedom of the will to reject evil, and to construct meaning. This has led some writers to see Sartor Resartus as an early existentialist text. Why of course!
ellauri378.html on line 624: Humani Generis kiertokirjeessä varoitetaan OUR PATRIARCHS AND PRIMATES liiasta järjen käytöstä, existentialismista, darwinismin nielaisusta nahkoineen karvoineen, sekä VT:n näpelöinnistä. Voihan siinä olla vähän satuilua mukana, mutta se ei suinkaan tarkoita että se olis jotain vitun myyttiä, on siinä kuitenkin ollut Jumalan inspiroiva sormi sopassa. Ainakaan Aatamiin ja Eevaan ette koske edes insestin uhalla!
ellauri390.html on line 622: Huopahatun "filosofiaa" voisi kuzua narsistisexi existentialismixi. Tyyppi on kuin aivan yxin hypermarketissa jättimäinen ostoskärry tyhjänä. Tehtävänä on fill the cart und dann geh zur Kasse, missä maxuvälineexi käy kyrptovaluutta.
xxx/ellauri027.html on line 1129: Latistusten lista on loputon. Gonzojournalismista, joka huonoimmillaankin on monien megahemanusten luokkaa, tehtiin perinteistä ryyppäämistä ja partiomerkkien saavuttamisen tasoista "vaarallista elämää". Sitä Eski makusteli Leporen kanssa Nykissä. Sartre ja existentialismi tuotiin maahan niin myöhään, että ne voivat vain pönkittää "ihmisten" harhakuvia vapaudesta ja valinnoista. Naistutkimuskin myytiin eksistentialismin sovellutuxena. Syntynyt keskustelu oli naurettavuudessaan perin suomalainen: nainen ja mies vastaan herra ja orja.
xxx/ellauri044.html on line 1039: Geenit vs meemit, essentia vs existentia. Eronteko on tärkeä. Existentialistit on tyypillisesti narsisteja.
xxx/ellauri044.html on line 1188: Nilkin hommat meni perseelleen koska se ize pörräili aina vielä mahtavampien narsistien perseessä. Ei voi kumartaa niitä pyllistämättä omille. Eskissä on vähän samaa vikaa. Keskijohdon nilkki on väistämättä eräänlainen väkkärä. Vapautta ja vastuuta kuin Eskin existentialistilla. Terve lapsi tarvii essentialismia.
xxx/ellauri056.html on line 585: Täähän kuulostaa joltain existentialismilta. Tällästä ne talousliberaalit aina höpöttää. Vernunftwille macht das aus, was wir sind – nämlich unser Ich. Samaa peliteoreettista pulinaa.
xxx/ellauri059.html on line 637: Timo ei sentään ole hyvä futari tai lätkäpelaaja, mutta on se Suomen eniten selfhelpkirjoja kirjottanut filosooferi. Timon on tommonen essentialisti, Aristoteleen linjoilla. Eskin existentialismi on sille vierasta.
xxx/ellauri075.html on line 120: Lev Isaakovich Shestov (Russian: Лев Исаа́кович Шесто́в; 31 January [O.S. 13 February] 1866 – 19 November 1938), born Yehuda Leib Shvartsman (Russian: Иегуда Лейб Шварцман), was a Russian existentialist and religious philosopher. He is best known for his critiques of both philosophic rationalism and positivism. His work advocated a movement beyond reason and metaphysics, arguing that these are incapable of conclusively establishing truth about ultimate problems, including the nature of God or existence. Contemporary scholars have associated his work with the label "anti-philosophy.
xxx/ellauri075.html on line 163: The results of this tendency are seen in his work Kierkegaard and Existential Philosophy: Vox Clamantis in Deserto, published in 1936, a fundamental work of Christian existentialism.
xxx/ellauri075.html on line 307: Central to Klages' thought is a linguistic opposition to logocentrism, a term introduced by Klages to diagnose a fixation on language or words to the detriment of the things to which they refer. (Put that in your pipe and smoke, Benjamin!) His formulation of this concept came to be of significant importance to semiotic studies of Western science and philosophy, namely within Derridean deconstruction. Klages is similarly seen as a buggybear to critical theory, deep ecology, and existential phenomenology. Historically little of his odious literary output has been available in English, being too thick and long-winded to translate.
xxx/ellauri087.html on line 35: Ilman sademetsiä ei olisi muutakaan - Ihmiset | HS.fi. Ilman Pipsaa ei olisi muutakaan, ei edes sademeziä. Ilman sademeziä ei olisi varpusia. Ilman varpusia olisi hevonpaskaa vielä enemmän. Eläköityvä Eski Saarinen summaa elämäänsä Apu-lehdessä. Ottaisinko Apu-lehden? Vai Alibin, Hymyn, Pelle Pelottoman, Juoxija-lehden, vaiko tällä kertaa Menopaussin? Olen valintojeni summa, muistuttaa existentialistifilosofi (emeriturus) E. Saarinen.
xxx/ellauri087.html on line 109: Hänen opetustyylinsä on erilainen. Kun Saarinen selittää innostusfilosofiaansa Platon-salissa, hän ei juuri viittaa muihin ajattelijoihin. Hän viittaa muumeihin. Eskillä ei taida olla kaikki muumit laaxossa. Heidegger mainitaan vain kerran, James Bondille on omistettu kokonainen teoria. No kyllä Tove Jansson yhden existentiaalinazin hakkaa.
xxx/ellauri087.html on line 471: Funny little Jew Primo Levi roughly quotes Marvell in his 1983 poem "The Mouse," which describes the artistic and existential pressures of the awareness that time is finite. He expresses annoyance at the sentiment to seize the day, stating, "And at my back it seems to hear / Some winged curved chariot hurrying near. / What impudence! What conceit! / I really was fed up."
xxx/ellauri116.html on line 206: 2. maailmansota oli 1 harvoista ajanjaxoista, jolloin äitiys oli toissijasta ja naisia houkuteltiin töihin. Mut ei sekään johtunut muusta kuin että miehet oli sotimassa sodassa jonka ne oli aloittaneet ihan ize. Jonkun piti pyörittää maailmaa, siivota jälkiä. Sillä sekunnilla kun sota oli ohi, naiset sai mennä takas kotirouvailemaan. Ja taas alettiin äidinvaistosta ja hoivavietistä ja kiintymyssuhteista ja romantiikasta. Kaiken pitäis olla existentialismia, vapaiden valintojen tekoa vauvojen valintamyymälässä, ei mitään essentialismia. En kadu tänne tuloa, koska tää on vapaa maa. Täällä saa kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa.
xxx/ellauri116.html on line 365: Esim usein korostetaan ettei lasta saa arvostella ihmisenä, pitää arvostella vain sen tekoja. Ja seuraavassa neuvokissa sanotaan, että lapsesta pitää välittää sellaisena kuin se on, eikä arvostella sitä tekojensa perusteella. Oravat puhuvat ristiin, eikö teistäkin? Kai tää tarkoittaa, että sitä pitää rakastaa teki se mitä tahansa, mutta vihata sen sen tekoja ja tekemättä jättämisiä. Muzitten siihen säntää joku existentialisti ja sanoo että ei meillä ole mitään esanssia, olemme vaan valintojen summia. Hahaa! Eli ihan sama kumpaa me arvostellaan, häiskää izeään vai sen tekoja, sak samma, same difference.
xxx/ellauri116.html on line 381: Meidän naisia vaivas ja vaivaa dysmorfia. Jos rumuuttansa häpeää ei kai siitä tarvi syyllisyyttä tuntea? Ulkonäkö on sentään esanssia, sanoi Sartre mitä tahansa. Se oli ize ruma kuin rengin räkä räystäällä. Sixi kai se innostuikin existentialismista. Se koitti peittää ruman naamansa uroteoilla. Jos kilpailtaisiin esanssilla, JP jäis kuin tikku paskaan lähtötelineisiin. Uskalsikohan Simone de Beauvoir olla sen seurassa terveellä tavalla tarvizeva, vai oliko se läheisriippuvainen? Wikipedian kuvassa se on ilmetty Sirkkis. Oliko Sartre sille Hilja Koistinen?
xxx/ellauri121.html on line 118: Katja Castillo vastaa Karen Murrisin kuzuun kertoa lapsista omilla sanoilla. Mrazafamdl afdafuoic aghacioägok. Rakastan näitä porsaanreikiä sanoi Calvin kokeessa, jossa piti selittää painovoimalakia omilla sanoilla. Emmanuel Levinasin mukaan eettisyys tiivistyy minuuden kyseenalaistamiseen, joka sysää kohti vastuullisuutta. Tää kuulostaa just päinvastaiselta kuin muilla existentialisteilla, jonka miälestä tollanen luonteeltaan yxilöllisnarsistinen kazomus on eettisin. Musta Levinas on vähän paremmin asioista jyvällä. Vittuako sitä pitää aina ajatella izeä, pitää huolta numero 1:stä.
xxx/ellauri121.html on line 531: Kuka on Ursula K. Le Guin jolta Peggy siteeraa surkean vapausaiheisen mietelmän, sitä tavallista existentiaali-jenkki-oikeistopeetä, eli jokainen on oman onnensa seppo?
xxx/ellauri121.html on line 570: Karamazovläppää ennakoi kyttyräselkä Sope ja jakoi edelleen Phillu Roth, juoppohullun Puskajussin kirjailija Murtokivi, Levinas, pastori George Paterson, Wallu "Sikiö" Wallace ja monet muut myöhemmän ajan existentialistitomppelit. Kovan luokan narsisteja koko roikka.
xxx/ellauri122.html on line 904: The haunting and challenging work delves into the complex concepts that resonate within existential philosophy, exploring themes of alienation, fear of anonymity, spiritual doubt, and the qualities that lie behind one's character. Existentialism is a fake philosophy built on narcissism to justify venture capitalism.
xxx/ellauri134.html on line 130: Hizi toihan on existentialismia, tai vittu ihan sama talousliberalismia.
xxx/ellauri178.html on line 290: Il commet son premier vol à l'âge de dix ans. C'est l'acte fondateur de la mythologie de Genet qui, fustigé pour son acte, donne un change très existentialiste en sanctifiant son geste, revendiquant ainsi une asocialité profonde. Jäbä joutuu amixeen, karkaa, rupee kute JJ aikanaan vagabondixi jää kii ja est confié par les tribunaux jusqu'à sa majorité à La Paternelle, colonie pénitentiaire agricole de Mettray, où se cristallise probablement toute la liturgie de domination/soumission, la hiérarchie masculine et virile ainsi que la féodalité brutale qui en découlent à ses yeux.
xxx/ellauri179.html on line 199: But if Hemingway’s conversions were sincere — and there is little reason to think they were not — then his “cod” is not based on the agnosticism of a disillusioned existentialist, but rather on the comprehensive, universal affirmation of Christianity.
xxx/ellauri201.html on line 199: Nk korkeimman oikeuden tuomari Sonia Sotomayor (nainen, izekin poliittisesti ja muutenkin väärän värinen) sanoi että tilanne on existentialistinen (pitkä sana joka meinaa naurettava). Nythän jengi huomaa että tämä konservatiivisten valkoisten miesten miehittämä elin onkin poliittinen.
xxx/ellauri259.html on line 224: Tässä maailmassa jokaisella syyllä on oltava seurauksensa. Olemme vastuussa toimintamme tuloksista. Emme siis ole kovin vapaita. Vapaus ja vastuu, täähän oli sitä Eskin existentialismia. Kauan aikoja sitten ihmiset kysyivät ensin itseltään, miksi jotkut ihmiset syntyvät onnellisiin olosuhteisiin, kun taas toiset ovat syntyneet kärsimään koko elämänsä? Mix kaikki on (mulle) niin epistä? Siis tää teodikeakysymys. Tämän nykyisen elämän tapahtumat eivät riitä selittämään tällaista kärsimystä. Tämän elämän ylimääräisen kärsimyksen tai nautinnon perustellusti selittämiseksi oletettiin, että meillä kaikilla on ollut aikaisempia olemassaoloja ja että me nyt korjaamme noiden aikaisempien toimien tuloksia. Niinkö Aatamin ja Eevan bylsintä vastoin Jumalan nimenomaista kieltoa. Silloin täytyy myös olla totta, että voimme ottaa kohtalomme hallintaan juuri nyt. Voimme luoda paremman huomisen päättämällä tehdä parempia toimia tänään. Kuitenkin niin kauan kuin toiveet pysyvät mielessä, taipumus uudestisyntymiseen on olemassa. Eli parempi kun ei kerta kaikkiaan toivo midiä. Haistata vitut vaan kaikella niin ei tarvi ainakaan kärsiä, jos nyt ei ole sit pahemmin kohokohtiakaan. Tasaista anestesiaa, johon pyrkii myös sekakäyttäjä tosin darran hinnalla. Kaikella on hintansa, karma on tällästä kaupankäyntiä.
xxx/ellauri261.html on line 251: Versed in foreign languages, he translated and "adapted" (appropriated) plays by Ibsen, Sartre and Obey. He read and spoke German, French and Spanish, and his scholarship included significant original research on James Joyce and Lope de Vega. He had met Jean-Paul Sartre on a U.S. lecture tour after the war, and was arrested under the influence of existentialism, although rejecting its atheist implications. In 1960, Wilder was awarded the first ever Edward MacDowell Medal by The MacDowell Colony for outstanding contributions to American LBTQ culture.
xxx/ellauri261.html on line 631: The field of secular theology, a subfield of liberal theology advocated by Robinson somewhat combines secularism and theology. Recognized in the 1960s, it was influenced both by neo-orthodoxy, Dietrich Bonhoeffer, Harvey Cox, and the existentialism of Søren Kierkegaard and Paul Tillich. Robinson, along with Douglas John Hall and Rowan Williams, see that Secular theology had digested modern movements like the Death of God Theology propagated by Thomas J. J. Altizer or the philosophical existentialism of Tillich and eased the introduction of such ideas into the theological mainstream and made constructive evaluations, as well as contributions, to the problems caused by the demise of out heavenly father.
xxx/ellauri307.html on line 155: [Kuvan alla venäjäxi: "Tyypillinen ilme. Suuresti näköinen."] Mitä potaskaa. Berdjajev edustaa motivationaalisen puhujan Eski Saarisen peukuttamaa teini-ikäistä existentialismia, länkkärimäistä valintamyymälämentaliteettia, tyyliin sää pystyt vaikka mahDOTtomaan, luota sydämmees VAAN! Sanan ja yrittämisen vapautta.
xxx/ellauri354.html on line 238:
Ernesto existentialistina
xxx/ellauri354.html on line 243: Hemingway is not an Existentialist, for there has been no known liason between him and the other existentialsists, niether personally nor intellectually, and neither has ever formally recognized a kinship to the other.
xxx/ellauri354.html on line 250: This is existential sentiment, emphasizing the real kinship between the philosophie of existance and the Wissenschaft of phänomenologie; value is
xxx/ellauri358.html on line 265: Siitinelämä ei ole muuta elämää kummempaa, sekin on vaan aktiviteetti, siis izetarkoitus. Tämä on Eevan opetus, plus se, ettei päämäärä ole tärkeää vaan liike (Bernstein). Liike-elämäkin menee aina vaan eteenpäin, optimistisesti kohti luovaa tuhoa. Just niinkö existentialismi on talousliberalismin filosofia, tää Eevan etiikka on lisääntymättömyyteen ja keskinäiseen runkkauxeen tyytyväisen laissez faire neoproletaarin yxinyrittäjän etiikka. Pääasia on että rakastavaiset tulevat myös ize jatkuvasti. Näin on rakkaus taas valjastettu markkinoiden palveluxeen, mutta tällä kertaa vapaiden. Miten huima, haasteellinen tie!
xxx/ellauri380.html on line 480: Tribalism, which was and is the salvation of the Jewish community, has been the bane of Arab society. It's due to the great Arab calamity of 1258, the true Nakba, their utter destruction at the hands of the Mongols which left them broken and helpless against the Seljuks and then the Ottomans. The Arabs were essentially slaves for nearly 700 years, until the Europeans freed them from the yoke of the Turks. They have never recovered from that existential disaster, nor are they likely to. Ironically, the only people who could take them under their wing and point them in the right direction are the Jews. But that ain't happening any time soon. We genocide them first.
xxx/ellauri410.html on line 543: Analysis (ai): This poem satirizes religious rituals and the loss of spiritual meaning. It contrasts sharply with Eliot's earlier work, such as "The Love Song of J. Alfred Prufrock," which explored existential angst. The poem reflects the disillusionment and skepticism of the post-World War I era.
117