ellauri051.html on line 1716: 1106 Accepting the Gospels, accepting him that was crucified, knowing assuredly that he is divine, 1106 Ottaa vastaan ​​evankeliumit, ottaa vastaan ​​hänet, joka ristiinnaulittiin, tietäen varmasti, että hän on jumalallinen,
ellauri088.html on line 285: Olin alkanut lukea evankeliumitekstejä kuvitellen, että kyse olisi sadusta, joka saisi minut rakastamaan Jumalaa samalla tavalla kuin Roberto. Koin siihen
ellauri088.html on line 286: tarvetta, sillä välillä ruumiini oli niin jännittynyt, että hermoni tuntuivat korkeajännitekaapeleilta. Mutta evankeliumit eivät olleetkaan mitään satuja, vaan ne tapahtuivat oikeissa paikoissa, ihmisillă oli oikeita ammatteja, henkilöt olivat oikeasti eläneet. Ja kaikkein voimakkaimmin niistä nousi esiin julmuus. Kun olin saanut yhden luetuksi, aloitin toisen, ja tarina vaikutti vielä kauheammalta. Kyllä, se oli tyrmistyttävä kertomus. Luin ja hermostuin. Me kaikki olimme Herran palveluksessa, Herran, joka tarkkaili meitā koko ajan nähdäkseen, mitä valizimme, hyvää vai pahaa. Miten jarjetöntā, miten sellaisen orjan osan saattoi hyväksyä? Inhosin ajatusta, että Isä oli taivaissa ja lapset täällä alhaalla mudassa ja veressä. Mikä isä Jumala muka oli, mikä perhe hänen luoman olennot: minua pelotti ja samalla raivostutti. Inhosin Isää, joka oli tehnyt meidät niin heikoiksi, ainaiselle kärsimykselle alttiiksi, helposti tärveltyviksi. Inhosin sitä, että hän vain katseli, kun me sätkynuket yritimme selviytyä nälästä, janosta, sairauksista, kauhuista, julmuuksista, ylimielisyydestä ja vaikka oikeamielisistäkin tunteista, jotka epäuskon aina vaaniessa kätkivät alleen petollisuuden. Inhosin sitä, että hänellä oli neitsytäidistä syntynyt poika, jonka hän altisti pahemmalle kärsimykselle kuin luomakuntansa kurjimmat olennot. Inhosin sitä, että vaikka pojalla oli kyky tehdä ihmeitä, hän käytti valtaansa joutavuuksiin, joilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä, muttei mihinkään mikä oikeasti parantaisi ihmisen osaa. Inhosin sitä, että pojalla oli taipumus kohdella huonosti äitiään, mutta hän ei uskaltanut käydä isäänsä vastaan.
ellauri099.html on line 239: R: Eli sinun mielestäsi evankeliumit ovat huonoja?

ellauri099.html on line 281: R: Kyllă. Junalan lisääntymiskäsky on minulle niin tärkeä, että tekisin kaikkeni, jopa häntä loukkaavia asioita, lähentyäkseni v- häntä. Joten neuvoni on, ettet kiirehtisi heittämään kaikkea taivaan tuuliin. Odota vähän, niin näet että evankeliumit antavat paljon enemmän kuin olet niistä tähän mennessä saanut. Niitä voi jauhaa aivan loputtomiin. Kahdestaankin. Siellä missä 2 kokoontuu 1:n hinnalla, on Jeesus kolmantena.

ellauri105.html on line 172: Apokryfievankeliumit kertoivat Jeesuksen nauraneen, mutta nehän valehtevat?
ellauri203.html on line 277: Uhraaminen on prosessi, jossa syntipukki joutuu yhteisön sisäisen väkivallan purkautumisväyläksi. Esimerkiksi länsimaisessa kulttuuriperinteessä Kuningas Oidipus ja Raamatun evankeliumit ovat Girardin mukaan verhottuja kertomuksia yhteisöväkivallan uhreista. Uhraamisen prosessi on tiedostumaton: uhraamisen hetkellä syntipukin syyllisyys uskotaan todeksi ja ylilyövä väkivalta oikeudenmukaiseksi. Uhri puhdistaa yhteisön sen sisäisistä konflikteista, ja juuri tästä juontuu Girardin mukaan myös tragedian katarttinen vaikutus. Kuollut uhri kohotetaan myyteissä jumalalliseen asemaan; näin peitetään tietoisuudelta yhteisön ja uskontojen keskiössä toimiva väkivaltainen yksiuhrimekanismi.
ellauri282.html on line 356: Ollessaan toipilaana uskonnollisessa hospitaalissa, Loyola syventyi tavanomaisen ritariromanssien puutteessa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Loyola luki muun muassa Ludolph Saksikäden (noin 1295 – 1378) kristillistä mietiskelyä käsittelevää teosta Vita Christi (suom. "Kristuksen elämä") ja Jacobus Voraginelaisen (noin 1230–1298) tylsimysten elämää käsittelevään teokseen Legenda jo eläessään. Ludolph ehdottaa, että lukija asettuisi henkisesti evankeliumitarinaan, visualisoimaan pinnasängyn sikiämishetkellä jne. Tämäntyyppinen meditaatio, joka tunnetaan nimellä Simple Contemplation, oli menetelmän perusta. jonka Ignatius esitti henkisissä vällyharjoituksissaan.
ellauri334.html on line 239: Yksi Jeesuksen kahdestatoista apostolista; hän kavalsi päällikön ja luovutti hänet papeille tuomiolle (Matt. x. 4; Mark. 3. 19; Luuk. 16.). Se, että Jeesuksen olisi pitänyt osoittaa niin vähän ennakointia apostolin valinnassa, aiheutti luonnollisesti suurta hämmennystä hänen seuraajilleen; ja näin ollen evankeliumit esittävät petoksen tosiasiat sekä Juudaksen luonteen puolueellisista näkökulmista ja eri tavoilla. Luke xxii mukaan. 3-5 (koost. Johannes xiii. 27) Saatana astui häneen hänen istuessaan pöydän ääressä muiden apostolien joukossa nauttiakseen pääsiäisaterian, ja hän lähti keskustelemaan "ylipappien ja kapteenien kanssa, kuinka hän saattoi kavaltaa" Jeesuksen, kun he "soivat liiton antaakseen hänelle [Juudalle] rahaa". Julkaisussa Mark xiv. 10-11 Saatana jätetään pois; julkaisussa Matt. xxvi. 15 kolmenkymmenen hopeakappaleen hinta on annettu Saakin kristillisen tulkinnan perusteella. xi. 12 (komp. Matt. xxvii. 3-9 ja sitä seuraavat kohdat ). Mahdollisesti tarina siitä, että Juudasta liikutti ahneus, on myöhempi keksintö. Itse asiassa taipumus tehdä Juudaksesta ahneuden tyyppi ilmenee Johannes xii:ssä. 4-6, jonka kohdan mukaan hän oli varas, joka kavalsi rahat yhteiskassassa, josta hän oli vastuussa; siksi hän vastusti sitä, että Maria käyttää Jeesuksen jalkojen voiteluun kolmensadan pennin arvoista hienoa voidetta sen sijaan, että se olisi talletettu köyhille varattuun rahaan.
ellauri360.html on line 436: Mitä tulee käsikirjoituksiin, jotka poltettiin Konstantinuksen käskystä, ei todellakaan ole mainintaa sellaisesta tosiasiassa tapahtuneesta Konstantinuksen käskystä tai Nikean kirkolliskokouksessa. Anaalipuolueen asiakirja, jossa väitettiin Kristus olevan luotu olento, hylättiin sen voimakkaan vastustuksen vuoksi ja repelöitiin silpuiksi kaikkien neuvostossa läsnä olevien silmissä. Konstantinuksella ja Nikean kirkolliskokouksella ei ollut käytännössä mitään tekemistä kaanonin muodostamisen kanssa. Siitä ei edes keskusteltu Nizzassa. Neuvosto, joka teki kiistattoman päätöksen kaanonista, pidettiin Carthagessa vuonna 397, kuusikymmentä vuotta Konstantinuksen kuoleman jälkeen. Kuitenkin kauan ennen Konstantinusta kaikki kristityt tunnustivat 21 kirjaa (4 evankeliumia, Apostolien teot, 13 Paavali, 1. Pietari, 1. Johannes, Ilmestyskirja). Siellä oli 10 kiistanalaista kirjaa (Heprealaiskirje, Jaakob, 2. Pietari, 2-3 Johannes, Juudas, Ps-Barnabas, Hermas, Didache, Heprealaiskirje) ja useita, joita useimmat pidettiin harhaoppisina – Pietarin, Tuomaan, Mattaiaan evankeliumit, Apostolien teot. Andrew, John jne.
ellauri411.html on line 312: Paavalin kirjeiden perusteellinen tutkiminen opettaa meille erilaista teologiaa, joka on juutalaisuuden ja jahvismin sekoitus, joka on sekoitettu hänen omaan kristinuskon teologiaan, joka on hyvin vastoin evankeliumien ja joidenkin muiden sen jälkeen kirjoitettujen kirjeiden teologiaa. Yleisesti ottaen Kristus Paavalissa ei ole "historiallinen" mies, jolla on maallista toimintaa ja "omaa" opetusta, kuten evankeliumit mainitsevat hänet. Paavali ei anna meille mitään Jeesuksen Kristuksen opetuksia ja tekoja, kuten evankeliumit antavat ristiriitaisuuksistaan ​​ja epäjohdonmukaisuuksistaan ​​huolimatta , vaan hän tekee oman teologisen tulkintansa ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Kristuksesta, jota hänellä ei ole koskaan ollut kunniaa tavata ja tuntea elävänä ja maan päällä. Paavalin teologia on apokalyptistä, eskatologista ja soteriologista teologiaa yksilöllisestä eikä yleisestä pelastuksesta. Paavali trumpetoi jatkuvasti ilmoituksiaan, joista hän vakuuttaa saaneensa saarnaamiensa tiedon. Välitön eskatologia ja maailmanloppu leviävät kaikkiin kirjeisiin. 
ellauri411.html on line 317: Ihmiskuntaa hallitsee ja pitää sen orjuutena, eivät yksittäisten yksilöiden syntit, "joiden puolesta Kristus kuoli", kuten evankeliumit yleisesti ja nimenomaan ilmaisevat, vaan paljon terävämpi käsite. Yksilö pelastuu tästä kirouksesta (Jumalan Jahven esikoisia vastaan) vain uskon, armon, uhrin, veren, kohtalon kautta ( esim. Room. 5:15 jne., kuten pian näemme.). Ja kirouksen merkitys tässä on se alkuperäinen Jumalan Jahven kirous esikoista vastaan, joka pitää koko ihmiskunnan välittömän tuhon ja iankaikkisen rangaistuksen hirsipuun alla, Jumalan Jahven vihan vuoksi. Nämä synnin ja kirouksen käsitteiden yleistykset ja epämääräisyydet olivat väärässä paikassa, valitettavaa, virheellistä ja tuhoisaa pseudoplatonismia ja jopa juutalaisskeptikkojen gnostiikkaa ja merkityksettömiä Paavalin kreikkalaisen filosofian kannalta!
ellauri411.html on line 361: Pelletutkija Doherty pitää kristinuskon selviytymisen syynä sitä häiskää, joka kirjoitti Markuksen mukaan evankeliumin, jota kaikkien viimeaikaisten tutkimusten mukaan pidetään ensimmäisenä (ei Matteuksen, jota ortodoksiset-katoliset pitävät ensimmäisenä, mutta kuka tietää varmasti!) Tällä Dohertyn ja muiden pelletutkijoiden mukaan oli suurin vaikutus kristinuskoon, ja se kirjoitettiin Paavalin kuoleman jälkeen. Tällä oli päärooli kristinuskon lopullisessa muodostumisessa, ja Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit perustuivat myöhemmin siihen.
ellauri411.html on line 404: Sitten tässä pelottavassa sotkussa juutalaiskristityt toivat evankeliumit ensimmäisen kerran esiin , 40-60 vuotta perustajansa ristillä kuoleman jälkeen ja 20-30 vuotta Paavalin kirjeiden jälkeen. (Erittäin outoa tämä viive! Mitä mieltä olette?). Luopumus päättyi roomalaisia ​​vastaan ​​toteutetun toisen vallankumouksen epäonnistumiseen (132-135 jKr.). Uusi katastrofaalinen epäonnistuminen, lukuun ottamatta erilaisia ​​kauhistuttavia seurauksia ja tapahtumia, sinetöitiin seuraavilla kolmella tapahtumalla:
ellauri411.html on line 538: Katsokaamme myös Paavalin orjuutta vastaisen "vallankumouksen" elementtejä. Laajan orjia koskevan lainsäädännön lisäksi, joka on olemassa Jumalan inspiroimassa, kuten oletetaan, Mooseksen Pentateukissa ja joissakin muissa Uuden testamentin Vanhan testamentin osissa , meillä on Paavalin hämmästyttävät helmet ja jotkut evankeliumit. ja muut kirjeet . Joten mitä tulee orjiin, muista lukea huolellisesti, nauttia ja arvioida itse seuraavat kohdat ja päättää, missä määrin "jättiläisen" Paavalin "vallankumous" vapautti orjat:
ellauri411.html on line 577: Uhkailu ja pelottelu oli erittäin usein käytetty väline Paavalissa, kuten koko kristinuskossa. Kristinusko on ennen kaikkea kauhun ja koston uskonto. (Pelottelu näyttää olevan kaikkien uskontojen rakastetuin väline. "Ja Pyhä haluaa pelkoa!"). Vanha testamentti , evankeliumit ja Apokalypsi ovat täynnä noita jakeita, "herran pelko on viisauden alku". Tässä tyydymme muutamaan Paavalin viittaukseen, jotka sinun tulee lukea huolellisesti:
ellauri412.html on line 546: Milloin Jeesus oli ”ilman muotoa tai comelinessia” toivomatta niin, että kaikki halveksivat ja hylkäsivät hänet? (vs. 3) Päinvastoin, evankeliumit väittävät, että Jeesusta ihailtiin suuresti kaikkialla, missä hän meni kaikkialla, missä hän meni yhteiskunnan jokaisen segmentin (Luke 4:14-15) ja jopa alueille, jotka hän ei koskaan käynyt (Matt 4:24, 25).
ellauri412.html on line 568: Miksi Jeesus ei vaitinut palvelijana (vs. 7) onko se sitten? Kaikki evankeliumit, poikkeuksetta, sanovat, että Jeesuksella oli melko paljon sanottavaa pidätyksen, oikeudenkäynnin ja ristiinnaulitsin aikana. John 18:19-23, 33-37 liittyy melko pitkään puolustamaan itseään, mikä tarkoittaa, että häntä oli rautatiellä ja että hänet siepattiin pimeässä eikä aikana, jolloin hänen seuraajansa olisivat voineet puolustaa häntä.
ellauri412.html on line 612: 9. Miksi ei ollut rikkaita ihmisiä, jotka kuolivat Jeesuksen kanssa? 9) evankeliumit kertovat meille, että hänet haudattiin rikkaan miehen hautaan, hautaan, jota ei ollut koskaan ennen käytetty.
xxx/ellauri187.html on line 281: Yksi selitys hänen Jeesuxen kannalta ennenaikaiseen kuolemaansa annetaan Jaakobin apokryfisessä evankeliumissa (kirjoitettu ~ 145AD), jonka oletetaan olevan Jaakobin – Jeesuksen veljen – protoevangeliumi, joka väittää, että Jaakob oli itse asiassa Joosefin poika aiemmasta avioliitosta. Kaanonin evankeliumit eivät koskaan mainitse Joosefin ikää, mutta tämä Kertomus Jaakobista esittää Josephin vanhana miehenä, joka kutsuttiin jumalauta vaan huolehtimaan neitsyt Mariasta. Jos tämä kertomus pitää paikkansa, selitys Josephin poissaololle myöhemmin Kristuksen elämässä johtuisi siitä, että hän siirtyi ihan vain vanhuuttaan ajasta ikuisuuteen joskus äpäräpoika Jeesuxen 12 ja 19 ikävuoden välillä.
xxx/ellauri293.html on line 145: Paavolla ei siis ollut käytettävissään evankeliumitextejä väsätessään noita kirjeitä. Markku ja Luukasa teki niistä vasta skezejä. Sixi kai Paavon kirjeissä on asiaa vain siteexi. Paavo ei ollut mikään systemaattinen ajattelija, soimaa Kotimaa-lehtikin.
21