ellauri051.html on line 1716: 1106 Accepting the Gospels, accepting him that was crucified, knowing assuredly that he is divine, 1106 Ottaa vastaan ​​evankeliumit, ottaa vastaan ​​hänet, joka ristiinnaulittiin, tietäen varmasti, että hän on jumalallinen,
ellauri088.html on line 285: Olin alkanut lukea evankeliumitekstejä kuvitellen, että kyse olisi sadusta, joka saisi minut rakastamaan Jumalaa samalla tavalla kuin Roberto. Koin siihen
ellauri088.html on line 286: tarvetta, sillä välillä ruumiini oli niin jännittynyt, että hermoni tuntuivat korkeajännitekaapeleilta. Mutta evankeliumit eivät olleetkaan mitään satuja, vaan ne tapahtuivat oikeissa paikoissa, ihmisillă oli oikeita ammatteja, henkilöt olivat oikeasti eläneet. Ja kaikkein voimakkaimmin niistä nousi esiin julmuus. Kun olin saanut yhden luetuksi, aloitin toisen, ja tarina vaikutti vielä kauheammalta. Kyllä, se oli tyrmistyttävä kertomus. Luin ja hermostuin. Me kaikki olimme Herran palveluksessa, Herran, joka tarkkaili meitā koko ajan nähdäkseen, mitä valizimme, hyvää vai pahaa. Miten jarjetöntā, miten sellaisen orjan osan saattoi hyväksyä? Inhosin ajatusta, että Isä oli taivaissa ja lapset täällä alhaalla mudassa ja veressä. Mikä isä Jumala muka oli, mikä perhe hänen luoman olennot: minua pelotti ja samalla raivostutti. Inhosin Isää, joka oli tehnyt meidät niin heikoiksi, ainaiselle kärsimykselle alttiiksi, helposti tärveltyviksi. Inhosin sitä, että hän vain katseli, kun me sätkynuket yritimme selviytyä nälästä, janosta, sairauksista, kauhuista, julmuuksista, ylimielisyydestä ja vaikka oikeamielisistäkin tunteista, jotka epäuskon aina vaaniessa kätkivät alleen petollisuuden. Inhosin sitä, että hänellä oli neitsytäidistä syntynyt poika, jonka hän altisti pahemmalle kärsimykselle kuin luomakuntansa kurjimmat olennot. Inhosin sitä, että vaikka pojalla oli kyky tehdä ihmeitä, hän käytti valtaansa joutavuuksiin, joilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä, muttei mihinkään mikä oikeasti parantaisi ihmisen osaa. Inhosin sitä, että pojalla oli taipumus kohdella huonosti äitiään, mutta hän ei uskaltanut käydä isäänsä vastaan.
ellauri099.html on line 239: R: Eli sinun mielestäsi evankeliumit ovat huonoja?

ellauri099.html on line 281: R: Kyllă. Junalan lisääntymiskäsky on minulle niin tärkeä, että tekisin kaikkeni, jopa häntä loukkaavia asioita, lähentyäkseni v- häntä. Joten neuvoni on, ettet kiirehtisi heittämään kaikkea taivaan tuuliin. Odota vähän, niin näet että evankeliumit antavat paljon enemmän kuin olet niistä tähän mennessä saanut. Niitä voi jauhaa aivan loputtomiin. Kahdestaankin. Siellä missä 2 kokoontuu 1:n hinnalla, on Jeesus kolmantena.

ellauri105.html on line 172: Apokryfievankeliumit kertoivat Jeesuksen nauraneen, mutta nehän valehtevat?
ellauri203.html on line 277: Uhraaminen on prosessi, jossa syntipukki joutuu yhteisön sisäisen väkivallan purkautumisväyläksi. Esimerkiksi länsimaisessa kulttuuriperinteessä Kuningas Oidipus ja Raamatun evankeliumit ovat Girardin mukaan verhottuja kertomuksia yhteisöväkivallan uhreista. Uhraamisen prosessi on tiedostumaton: uhraamisen hetkellä syntipukin syyllisyys uskotaan todeksi ja ylilyövä väkivalta oikeudenmukaiseksi. Uhri puhdistaa yhteisön sen sisäisistä konflikteista, ja juuri tästä juontuu Girardin mukaan myös tragedian katarttinen vaikutus. Kuollut uhri kohotetaan myyteissä jumalalliseen asemaan; näin peitetään tietoisuudelta yhteisön ja uskontojen keskiössä toimiva väkivaltainen yksiuhrimekanismi.
ellauri282.html on line 356: Ollessaan toipilaana uskonnollisessa hospitaalissa, Loyola syventyi tavanomaisen ritariromanssien puutteessa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Loyola luki muun muassa Ludolph Saksikäden (noin 1295 – 1378) kristillistä mietiskelyä käsittelevää teosta Vita Christi (suom. "Kristuksen elämä") ja Jacobus Voraginelaisen (noin 1230–1298) tylsimysten elämää käsittelevään teokseen Legenda jo eläessään. Ludolph ehdottaa, että lukija asettuisi henkisesti evankeliumitarinaan, visualisoimaan pinnasängyn sikiämishetkellä jne. Tämäntyyppinen meditaatio, joka tunnetaan nimellä Simple Contemplation, oli menetelmän perusta. jonka Ignatius esitti henkisissä vällyharjoituksissaan.
ellauri334.html on line 239: Yksi Jeesuksen kahdestatoista apostolista; hän kavalsi päällikön ja luovutti hänet papeille tuomiolle (Matt. x. 4; Mark. 3. 19; Luuk. 16.). Se, että Jeesuksen olisi pitänyt osoittaa niin vähän ennakointia apostolin valinnassa, aiheutti luonnollisesti suurta hämmennystä hänen seuraajilleen; ja näin ollen evankeliumit esittävät petoksen tosiasiat sekä Juudaksen luonteen puolueellisista näkökulmista ja eri tavoilla. Luke xxii mukaan. 3-5 (koost. Johannes xiii. 27) Saatana astui häneen hänen istuessaan pöydän ääressä muiden apostolien joukossa nauttiakseen pääsiäisaterian, ja hän lähti keskustelemaan "ylipappien ja kapteenien kanssa, kuinka hän saattoi kavaltaa" Jeesuksen, kun he "soivat liiton antaakseen hänelle [Juudalle] rahaa". Julkaisussa Mark xiv. 10-11 Saatana jätetään pois; julkaisussa Matt. xxvi. 15 kolmenkymmenen hopeakappaleen hinta on annettu Saakin kristillisen tulkinnan perusteella. xi. 12 (komp. Matt. xxvii. 3-9 ja sitä seuraavat kohdat ). Mahdollisesti tarina siitä, että Juudasta liikutti ahneus, on myöhempi keksintö. Itse asiassa taipumus tehdä Juudaksesta ahneuden tyyppi ilmenee Johannes xii:ssä. 4-6, jonka kohdan mukaan hän oli varas, joka kavalsi rahat yhteiskassassa, josta hän oli vastuussa; siksi hän vastusti sitä, että Maria käyttää Jeesuksen jalkojen voiteluun kolmensadan pennin arvoista hienoa voidetta sen sijaan, että se olisi talletettu köyhille varattuun rahaan.
xxx/ellauri187.html on line 281: Yksi selitys hänen Jeesuxen kannalta ennenaikaiseen kuolemaansa annetaan Jaakobin apokryfisessä evankeliumissa (kirjoitettu ~ 145AD), jonka oletetaan olevan Jaakobin – Jeesuksen veljen – protoevangeliumi, joka väittää, että Jaakob oli itse asiassa Joosefin poika aiemmasta avioliitosta. Kaanonin evankeliumit eivät koskaan mainitse Joosefin ikää, mutta tämä Kertomus Jaakobista esittää Josephin vanhana miehenä, joka kutsuttiin jumalauta vaan huolehtimaan neitsyt Mariasta. Jos tämä kertomus pitää paikkansa, selitys Josephin poissaololle myöhemmin Kristuksen elämässä johtuisi siitä, että hän siirtyi ihan vain vanhuuttaan ajasta ikuisuuteen joskus äpäräpoika Jeesuxen 12 ja 19 ikävuoden välillä.
xxx/ellauri293.html on line 145: Paavolla ei siis ollut käytettävissään evankeliumitextejä väsätessään noita kirjeitä. Markku ja Luukasa teki niistä vasta skezejä. Sixi kai Paavon kirjeissä on asiaa vain siteexi. Paavo ei ollut mikään systemaattinen ajattelija, soimaa Kotimaa-lehtikin.
11