ellauri054.html on line 122: Mut nyt oppimaan! Miten esseet ja aforismit suhtautuu paasauxiin ja penseyxiin? Markku Envallin aforismeja ne nyt ei oo ainakaan. Eikä mitään vitun pakinoita. Hannu sanoo että tyypillisiä esseistin aiheita on Mitä on onni? ja Kirjoista ja lukemisesta. No sittenhän nää mun paasauxet ja penseet on esseitä! Just noista aiheistahan mulla on täällä kilometrikaupalla.
ellauri054.html on line 140: Sit stoalaiset kikhernefarmari ja vanhis, jotka harrasti näitä "de sejase" muotoisia esseitä. No oli helleeneilläkin "peri tuo ja tää".
ellauri054.html on line 242: Mannin Tompalla on kokonainen nide Goethea koskevia esseitä. Maksim Gorkillakin on kirjallisuusesseitä, varmaan Romain Rollandista. Tuglas-seuran Tuglas esseili eestin kielellä. Nää on kyl jo Hannulla keräilyeriä.
ellauri054.html on line 355: Henkilöesseitä, siis ikävystyttäviä julkkiskaskukokoelmia on pulauteltu läjittäin. Jotain Arvi Kivimaata esim kismitti että Tallgrenska tuli luennolle kerran kokokretliiniset hyntteet yllä. Siihen ei VA Koskenniemi koskaan langennut.
ellauri054.html on line 365: Teologit väänsi hemmetisti esseitä, varsinkin piispa Sormunen, mut ei niitä kauan luettu. Ei Hande ainaskaan. Kirjallisuuskritiikkiä myös aivan vitusti: Rafu K-mies, Eino Krohn, Kai Laitinen, Irma Rantavaara, Eila Pennanen, Annamari Sarajas, Pekka "Tuus" Tarkka. Mulla taitaa olla JA Hollon "Kohtaamiani", vähän aloitin, en jaxanut.
ellauri055.html on line 710: Lagerkvistin tuottoisa ura kesti yli 50 vuotta, ja hän kirjoitti runoja, näytelmiä, esseitä ja romaaneita. Tunnetuin teos on romaani Barabbas (1950).
ellauri055.html on line 1154: Tässois nyt nippu niitä HK Riikosen mainostamia esseitä:
ellauri058.html on line 771: Meleagros kirjoitti lukuisia omia epigrammeja eri tyylilajeissa: kuvailevia, muistelevia ja eroottisia. Lisäksi hän kirjoitti filosofisia esseitä, joista on säilynyt jälkipolville vain kaksi mainintaa. Hänet mainitaan kyynikkona, ja kyynisyys filosofisena käsitteenä näkyy myös hänen runoissaan.
ellauri062.html on line 970: Olen koonnut tähän kirjaan vuosina 1996─2011 laatimiani epäajanmukaisia ja siis mahdollisesti sivistäviä esseitä. Liikuttava on SA:n esittämä Horst Wessel -Lied.

ellauri062.html on line 971: "Tahtoo Arvoon" on käännös Otto Weiningerin filosofian keskeisimmästä käsitteestä "Wille tumputtaa" (vrt. Nietzschen "Wille mahtailee"). Teos sisältää useita Weininger-aiheisia ja Weininger-vaikutteisia esseitä. Kieliasua on pyritty hiomaan.

ellauri073.html on line 168: 10v sitten David Foster Wallace meni autotalliinsa ja sitoi silmukan, heitti sen kaulaansa ja potkaisi pallin nurin. Kirjailijamaailma meni tolaltansa surusta. Wallu oli vasta 46vee eikä enää kirjoittaisi teräviä esseitä joissa on hirmu pitkiä lauseita ja paljon jalkanuotteja.
ellauri077.html on line 160: V. 2005, Wallacelta tuli esseekokoelma nimellä 'Tarkastellaan hummeria ja muita esseitä'. Samana vuonna hänet taivuteltiin pitämään Kenyonin opiston juhlapuhe v. 2005 valmistuville.
ellauri077.html on line 166: Wallu jatkoi työtä 'Kalpean kuninkaan' parissa, ja julkaisi siitä otteita New Yorkerissa 2007, ja 'Hoitomyöntyvyyden haaran' Harperissa 2008. Tällä kaudella hän julkaisi myös useita tärkeitä esseitä, jotka saavuttivat suurta arvostelumenestystä.
ellauri082.html on line 250: Epäilemättä Robert ja Emily Dickinson runoilevat kuolemasta, KILL! KILL! on FUCK! FUCK! in ohella keskeisin lyyrisistä aiheista. Tai mixei eeppisistäkin, mutta niissä on sentään aika lailla myös tota EAT! EAT! tematiikkaa. Netissä on runsaasti esimerkkiesseitä neuvottomille amerikkalaisille lukiolaisille joiden usein käsketään vertailla näitä runoja. Esim tällänen:
ellauri133.html on line 331: Omistus ei ole Tepon parhaita esseitä, ja voi jopa olla sen huonoin, vaikea sanoa. Se on tarina mustasta apulaistytöstä joka siivoaa huonetta, jota kuuluisa mutta pirsoonallisesti vastenmielinen kirjailija usein vuokraa. Kirjailijalla on tapana runkata pakonomaisesti petissä, jättäen runkkutahraiset lakanat neekeritytön puzattavaxi, koska hån on liian kova kynäilijä käyttään kumisukkia.
ellauri141.html on line 71: Myös Horatiuksen kirjeenvaihtoa on julkaistu. Epistulat on tavallisesti lähetetty hänen huomattaville tuttavilleen, kuten Maecenaalle. Ne eivät kuitenkaan ole arkisia kirjeitä vaan runomuotoisia esseitä, joiden aiheina ovat elämänfilosofia ja kirjallisuuskritiikki. Epistulat ovat tyyliltään viehättäviä, sillä niissä on yllättäviä kielikuvia ja rinnastuksia, joita on maustettu anekdooteilla ja tarinoilla.
ellauri161.html on line 160: Antti Nyölö oli 1990-luvun jälkipuoliskolla mukana kristillisessä kulttuuri- ja mielipidelehdessä Etsijässä, päätoimittajanakin. Hän kirjoitti jo tuolloin vakavia ja intohimoisia esseitä.
ellauri172.html on line 548: Huismannin ihannoima Barney on kirjoittanut aika huuruisia esseitä, joista tää Diner des athées oli des Esseintesin suosikkeja. Alla lyhennettynä kuin Kaluttujen Palojen kirjavaliot. Huomaa misogynia ja päähenkilöön Mesnilgrand junioriin kohdistuva narsistinen päänsilitys.
ellauri196.html on line 312: Hän oli aktiivinen kirjoittaja ja väsymätön julkaisemaan romaaneja, nykyaikaisia ja historiallisia novelleja sekä esseitä.
ellauri210.html on line 636: Arp muutti 1926 Ranskaan, jossa hän pääasiallisesti asui. Hän irrottautui 1931 surrealismista perustaakseen Abstraction-Créationin ja työskenteli Pariisissa toimineen Abstraction-Création-ryhmän kanssa sekä kirjoitti artikkeleita aikakauskirjaan Transition. Koko 1930-luvun ja elämänsä loppuun asti hän kirjoitti ja julkaisi esseitä ja runoja. Vuonna 1942 hän pakeni kotoaan Meudonista saksalaisten miehityksen alta ja asui Zürichissä sodan päättymiseen saakka. Hän kirjoitti ranskaksi ja saksaksi.
ellauri238.html on line 759: Zbigniew Herbert (1924 Lviv, Puola– 1998 Varsova, Puola) oli ukrainalais-puolalainen runoilija ja moralisti. Hän käsittelee tuotannossaan ajankohdan ongelmia historian ja humanistisen kulttuuriperinteen näkökulmasta. Hän on kirjoittanut myös kuunnelmia ja esseitä. Jussi Rostin suomentama Herbertin runojen kokoelma Kyynelten teknologiasta (WSOY, 2005) on saanut 2006 Kimityskarhu-palkinnon. Pentti Saarikosken suomennosten alkukielestä ei ole varmuutta, sillä Herbert kirjoitti myös englanniksi.
ellauri244.html on line 504: Ville-Juhani Sutinen pokkasi jostain syystä Tieto-Finlandia palkinnon. Moukka! Olis ottanut edes paskerilakin päästä sisällä. Monet lukevat klassikoita väärin, ja vääristä syistä, hän saarnaa diletanttina. Vittuako sekin niistä klassikoista mitään ymmärtää?? Siis missä kohtaa tässä on nyt se "tieto"? Täähän on vittu ihan pelkkää mutua. Waltari on bestsellerhöttöä, Marquez humoreskia, Bulgakov neuvostolaista spefiä kolkytluvulta, Proust muistelmia homoilusta, so what is new? Kuka muka ei tiennyt tätä? Minkälaisille neuvottomille tässä jaellaan tippejä? No palkinto tuli joltain rokotuslääkäriltä, jonka claim to fame oli se että se esiintyi koronapandemian aikana koko ajan telkassa. Koko esseekokoelman poinzi on ettei tarvi enää näitä klassikoita lukea, kun voi jo loistaa keskusteluissa lainaamalla Ville-Juhanin esseitä. Siihen tarkoituxeen on kyllä netissä lunttisivustot, monista klassikoista on myös kuvitetut versiot. Paulin laajat tiedot klassikoista perustuu Aku Ankka taskukirjoihin.
ellauri244.html on line 506: Ville-Juhani Sutinen (s. 1980 Kokemäki) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja sekä suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Vuonna 2019 Sutinen ja Ville Ropponen olivat tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana teoksella Luiden tie – Gulagin jäljillä. Sutinen voitti palkinnon 2022 esseeteoksestaan Vaivan arvoista – esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Tää kuikka syntyi Kokemäenjoella samana vuonna kuin Harri Sirola työnsi pientä hopeamunaa Anja Kaurasen kaninkarvoihin Herlinien maxamassa poxissa Merikadulla. Vain siis vuotta vanhempi kuin meidän John. On se surkeaa.
ellauri248.html on line 214: Salomé kirjoitti useita unohduksiin jääneitä romaaneja, näytelmiä ja esseitä. Hän oli ensimmäisiä naispuolisia psykoanalyytikkoja ja ensimmäisiä naisia, jotka kirjoittivat naisen seksuaalisuudesta psykoanalyyttisesta näkökulmasta. Hänen kirjansa Die Erotik julkaistiin 1911, jo ennen kuin hän oli tapaillut Freudia. Teos oli tehty osallistuvan havainnoinnin menetelmällä.
ellauri269.html on line 758: Joidenkin viidennen ja seitsemännen luokan oppilaidensa lisäpanoksella rabbi ja yksityiskoulun opettaja pohtii Harry Potter -sarjan arvoja ja löytää yhtäläisyyksiä Toorasta ja Talmudista. Rosenberg ottaa "elämän ikuiset kysymykset" vastuualueekseen ("Anteeksi, ei noituutta ja taikasauvoja"), ja aloittaa henkilökohtaisella käyttäytymisellä ("Sääntöjen rikkominen", "Käytöstavat") ja laajentaa näkökulmaa, kun hän lopulta menee "Kuolemaan", "Hyvään ja pahaan" ja "Rakkauteen". Hän tekee vertailuja koko ajan - Harryn sääntöjen rikkomisen välillä, ei hauskaa, ja Elian teknisesti takalaittoman mutta hauskan "välienselvittelyn" välillä Ba'alin profeettojen kanssa Karmel -vuorella; Harryn, Ronin ja Hermionen sekä Mooseksen, Aaronin ja Miriamin triojen välillä; Kalkaroksen ja Daavidin katkeransuloiset parannukset. Ne ovat vain joskus hieman venytettyjä, ja paitsi silloin, kun hän kumittaa rasistisia sävyjä, joita jotkut lukijat havaitsevat Rowlingin talonhaltijoissa (mutta nuhtelee häntä tonttujen kohtelusta), ne ovat selvästi perusteltuja. Päättyen 20 sivuun yleisesti kiinnostavia opiskelijaesseitä ("Vaikka se, mitä Harry teki, oli hieman" rohkeampaa ", se, mitä Mooses teki, oli hieman järkevämpää") ja tiettyjen Raamatun viitteiden kerääminen, kirjoittaja helpottaa varovasti vielä vähemmän mietiskeleviä lukijoita harkitsemaan, kuten yksi lukupää sanoo, "Mikä todella merkitsee."
ellauri282.html on line 410: Merton kirjoitti yli 50 kirjaa 27 vuoden aikana, pääasiassa mieliaiheestaan henkisyydestä, mutta jonkin verran myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja hiljaisesta pasifismista, sekä lukuisia esseitä ja arvosteluja. Yksi Mertonin kestävimmistä teoksista on hänen bestseller-elämäkertansa The Seven Storey Mountain (1948). Hänen selostuksensa henkisestä matkastaan ​​inspiroi lukuisia toisia kilvoituxen veteraaneja, opiskelijoita ja nuoria tutkimaan luostarien tarjontaa kaikkialla Yhdysvalloissa. Se on National Reviewin vuosisadan 100 parhaan tietokirjan listalla.
ellauri286.html on line 367: Tuohon aikaan sananvapauden rajoittamisen keinot olivat selvät. Se katkaisi esimerkiksi isosetäni, Gustas Põldmannin julkaisu-uran. Hän toimi neuvostoaikana Tartossa opettajana, mutta oli myös luontoesseitä kirjoittava kirjailija.
ellauri288.html on line 461: Tuglas-seuralla on Kaplinskista paljon lisäinfoa. Pidemmän ajan kuluessa kirjoitettuja pidempiä ja vakavampia esseitä kuten Usk on uskumatus (Usko on uskomattomuus 1998) ei suomennettu, ei liioin kevyempiä lehdissä ilmestyneitä kolumneja kuten Kajakas võltsmunal (Lokki valemunalla) 2000. Omaelämäkerrallinen lyhytproosakokoelma Kust tuli öö (Kusta tuli yöllä,1990) jäi sekin suomentamatta.
ellauri308.html on line 471: Isä Józef Sienkiewicz polveutui Liettuan suurherttuakuntaan asettuneista tataareista ja oli venäläisvaltaisen Puolan aatelistoa. Äiti Stefania Cieciszowska oli valkovenäläisestä säätyläisperheestä. Sienkiewiczin perhe muutti asuinpaikkaansa useita kertoja. Lapsuusvuosinaan Henryk eli kartanoelämää. 1870-luvun lopulla hän matkusti Yhdysvaltoihin ja lähetti takaisin matkaesseitä, jotka saivat hänet suosioon puolalaisten lukijoiden keskuudessa.
ellauri331.html on line 185: inoSMI ( venäjäksi иноСМИ, johdannainen sanasta "ulkomainen joukkomedia") on internetmediaprojekti, joka seuraa ja kääntää ulkomaisissa ja länsimaisissa medioissa julkaistuja artikkeleita venäjäksi ja on osa valtion mediakonsernia Russia Today. Suurin osa käännetyistä artikkeleista oli länsimaisten toimittajien kirjoittamia hyvänsuopia esseitä Venäjään ja entiseen Neuvostoliittoon liittyvistä aiheista.
ellauri340.html on line 489: Natoporukat kyllä kovin pahastuivat kädensijan tuesta jugoslavian serbiosapuolelle ja pahexuivat sen vekutusta natopommituxista. Ei näin Petteri! Tuota et tee! Ei tipu dynypreisia ellet pane suuta heti nappiin! Amerikkalainen kääntäjä Scott Abbott (n.h.), joka matkusti Handken kanssa Jugoslavian halki, minkä jälkeen julkaistiin lukuisia esseitä, totesi, että Handke piti Jugoslaviaa "uskomattomana, rikkaana monikulttuurisena valtiona, josta puuttui sellainen nationalismi, jonka hän näki Saksassa ja Itävallassa". Abbott lisäsi, että Handke piti maan hajoamista utopian katoamisena. Just sama juttu kuin Neuvostoliiton kohalla: kun sosialismi karkotetaan maasta, natonazit tulee tilalle.
ellauri349.html on line 222: "LUCE IRIGARAYn avainkynäilyt" (Oxford UP) on teos, joka kokoaa yhteen kirjailijan itsensä valitsemia esseitä ja DOKUMENTOI Irigarayn monipuolista toimintaa eri tieteenaloilla. Kokoelma sisältää sekä Irigarayn kenttätyön tuloksia esitteleviä esseitä esimerkiksi soveltavan lingvistin ja psykoanalyysin alalla että teoreettisia panoksia eri tieteenaloihin.
ellauri362.html on line 439: Lopulta hän ei kestänyt elämää Aldeburghissa enää. Vuoden 1779 lopulla hän päätti panostaa kaikkensa kirjallisuuteen Lontoossa, ja huhtikuussa 1780 hän lähti pääministerin sukulaisen Dudley Northin avustuksella Slaughdenin laiturilta. Lontoossa hän asui Royal Exchangen läheisyydessä, lähellä Cornhillissä asuneita Miss Elmyn ystäviä, ja ryhtyi tarkistamaan muutamaa näytelmää ja joitain mukanaan tuomiaan proosaesseitä opiskellessaan kasvitiedettä ja entomologiaa Lontoon ympärillä ja pitää Mirrille osoitettua päiväkirjaa. Vuosi oli hänelle köyhyyden ja pettymyksen vuosi. Niiden runojen joukossa, joita hän yritti julkaista, epäonnistui, olivat kirje hänen suosikkipaketeissaan prinssi Williamille (myöhemmin William IV), satiirinen kirje paholaisesta (ilmeisesti tarkistettu versio aikaisemmasta runosta, Ihmiskunnan viholliset) ja Mirrille osoitettu kirje, joissa molemmissa hän käyttää anapaestia. Yksikään julkaisija ei hyväksynyt näitä runoja niiden kirjoittajan purevasta esittelystä huolimatta salanimellä "Martinus Scriblerus". Lordit North, Shelburne ja Thurlow, yksi toisensa jälkeen, kuuntelivat kirjailijaa kuuroilla korvilla vaikka hänen säkeistyksensä Shelburnelle ansaitsi jonkinlaisen palkinnon. Ja kun hän luultavasti elokuussa 1780 löysi kirjapainon, joka halusi painaa kaksisataaviisikymmentä kopiota toisesta runosta, se ei tuonut hänelle muuta kuin yhden tai kaksi vähäistä arvostelua. Crabbe, joka useissa tämän aikakauden teoksissa kuvailee omia tunteitaan ja tilaansa, lähetti tämän jälkeen "Kuukausikatsauksen tekijöille" jakeisen kirjeen, jossa hän käytännössä pyytää heitä neuvomaan, pitäisikö hänen jatkaa runoudessa vai ei, antaen muuten itselleen satiirisia neuvoja menestykseen johtavista menetelmistä. Runossa ei ole mitään ihmeellistä paitsi idean hämmästyttävä yksinkertaisuus. Crabbe ei pitänyt viinamäen miehistä, koska sen isäpaskiainen oli ollut sellainen.
ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri370.html on line 471: Samoin Joseph Goebbels oli kääntynyt völkisch-ideologiaan luettuaan Chamberlainin kirjoja ja esseitä ja tuli Chamberlainin kirjoitusten perusteella siihen tulokseen, että länsi voidaan pelastaa vain poistamalla juutalaiset muonavahvuudesta.
ellauri386.html on line 482: Addisonin elämän myöhempi osa ei ollut ilman ongelmia. Hänen aatelinen vaimonsa oli ylimielinen ja koppava; hänen poikapuolensa, Edward Rich, oli epäystävällinen rake. Addison muistetaan tänään esseistinä. Hän kirjoitti esseitä melko rennosti. Hän kuzui epämiellyttävän poikapuolen kuolinvuoteelleen kazomaan ja ottamaan izestään mallia.
xxx/ellauri044.html on line 770: Voltaire lähti koulusta 17-vuotiaana, se oli päättänyt tulla kirjailijaksi. Isänsä kuitenkin olisi halunnut poikansa opiskelevan lakia. (Huoh, taas yxi, että näitä piisaa.) Voltaire teeskenteli työskentelevänsä Pariisissa lakimiehen apulaisena, mutta käytti suurimman osan ajastaan kirjoittaen satiirista runoutta. Kun isä sai tän selville, se luki pojalle lakia ja lähetti sen uudelleen lukemaan lakia, tällä kertaa provinsseihin. Voltaire kuitenkin jatkoi kirjoittamista, tuottaen esseitä ja historiallisia tutkielmia, jotka eivät aina olleet historiallisesti paikkansapitäviä. Tää ja Voltairen terävä äly teki hänestä suositun aatelispiireissä. Kunnes pääsi yxi läppä liikaa, kunkku sanoi "tuo ei ollut enää hauskaa" ja lukizi sen bastiljiin.
xxx/ellauri056.html on line 532: Cunt innostui suosiosta niin että kirjoitti lisää kritiikkejä vähän joka aiheesta. Kantissa oli ainesta kriitikoxi. Hän kirjoitti myös joukon osittain yleistajuistettuja esseitä historiasta, uskonnosta, politiikasta ja muista aiheista. Nämä teokset saivat Kantin aikalaisilta hyvän vastaanoton ja takasivat hänen keskeisen asemansa 1700-luvun filosofiassa. Tuohon aikaan ilmestyi useita aikakausjulkaisuja, jotka oli tarkoitettu pelkästään kantilaisen filosofian puolustamiseen ja arvosteluun.
xxx/ellauri075.html on line 230: kirjoittanut esseitä ja artikkeleita taidehistoriallisiin julkaisuihin, kirjoihin
xxx/ellauri121.html on line 533: Ursula Kroeber Le Guin (21. lokakuuta 1929 Berkeley, Kalifornia – 22. tammikuuta 2018 Portland, Oregon) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaaneja, novelleja, runoutta, lastenkirjoja ja esseitä, eritoten fantasia- ja tieteiskirjallisuutta. Tuotannossaan Le Guin käsitteli muun muassa taolaisuutta, anarkismia, feminismiä, anarkofeminismiä, sekä muita yhteiskunnallisia ja psykologisia teemoja. Le Guin on nimetty yhdeksi tieteiskirjallisuuden Grand Mastereista. Le Guin has also been called a "major voice in American Letters". Le Guin herself said she would prefer to be known as an "American novelist".
xxx/ellauri128.html on line 499: Risto Tapani Ahti (s. 27. elokuuta 1943 Lahti) on suomalainen runoilija. Hänen tuotantonsa sisältää yli kaksikymmentä runokokoelmaa, runo-ohjelmia radiossa, esseitä, kritiikkejä ja artikkeleita sekä suomennoksia. Ahti on toiminut myös opettajana muun muassa Oriveden Opistossa ja Tampereen yliopistossa.
xxx/ellauri187.html on line 264: José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali – 18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Espanja) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998. Hän on (tai siis oli) Portugalin tunnetuin nykykirjailija. Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.
xxx/ellauri268.html on line 314: Lausunto, analyysi, esseitä - JAA TÄMÄ:
xxx/ellauri286.html on line 367: Tuohon aikaan sananvapauden rajoittamisen keinot olivat selvät. Se katkaisi esimerkiksi isosetäni, Gustas Põldmannin julkaisu-uran. Hän toimi neuvostoaikana Tartossa opettajana, mutta oli myös luontoesseitä kirjoittava kirjailija.
xxx/ellauri291.html on line 229: Howe oli julkaissut esseitä Goethesta, Schilleristä ja Lamartinesta ennen avioliittoaan New York Review and Theological Review -lehdessä. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Passion-Flowers julkaistiin anonyymisti vuonna 1853. Kirja kokosi henkilökohtaisia runoja ja kirjoitettiin hänen aviomiehensä tietämättä, joka toimi silloin Free Soil -sanomalehden The Commonwealth -julkaisussa. Hänen toinen anonyymi kokoelmansa, Words for the Hour, ilmestyi vuonna 1857. Hän jatkoi näytelmien kirjoittamista, kuten esim.Leonora, Maailman oma ja Hippolytus. Kaikki nämä teokset ovat viittauksia hänen tylsistävään avioliittoonsa 18v vanhemman impotentin kanssa.
xxx/ellauri307.html on line 346: Vuosina 1924-1925 Elizaveta Skobtsova julkaisi emigranttien aikakauslehdissä romaanit The Russian Plain ja Klim Semjonovich Barynkin, jotka kuvaavat sisällissodan tragediaa , omaelämäkerrallisia esseitä Kuinka olin pormestari ja lapsuudenystäväni sekä muistokirjan ja essee. Viimeiset roomalaiset".
58