ellauri029.html on line 144: Julkaise jokainen essee Runk-akatemian Esseepankissa. Merkitse esseen alkuun tieto, minkä ”kategorian” esseestä on kyse (blogi-, yksilö-, akateeminen, podcast- vai kommenttiessee).
ellauri038.html on line 182: Koska hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, Weber varttui politiikantäyteisessä kodissa, jossa vierailivat usein merkittävät oppineet ja julkiset hahmot. Siitä tuli selväksi, että Max Weber oli älyllisesti erittäin lahjakas. Hänen lahjansa vanhemmilleen vuonna 1876 koostui kahdesta esseestä, joiden otsikot olivat ”Saksan historian kulku erityisesti viitaten keisariin ja paaviin” sekä ”Rooman keisarillinen aika Konstantinus Suuresta kansainvaelluksiin”. Ize kudottu pannulappu ois ollut lämpimämpi lahjaidea.
ellauri049.html on line 1076: Vasta Wexi Salmisen esseestä mulle valkeni että Runkku setämies on kirjottanut modernisoidun viikinki-kelttitragedian nimeltä Fjalar. Mä muistan nimen lähinnä paxusta poliisipäälliköstä nimeltä Fjalar Jarva joka antoi lapsille liikenneopastusta 50-60-luvulla. Jari Aarnio kaliiperin mafioso ja umpikonna.
ellauri053.html on line 493: Tietolaatikko: Erwin Panofsky. Tää hemmo tuli jossakin jo mainituxi. Joo se oli Salen tuttuja. Kuvataidekriitikko. Lukee paxua kirjaa kuvassa kuin Aku Ankka tietokilpailuun. Uarne tykkäs sen esseestä Symbolism and Dürer's Melancolia. Kirjassa Morris Weitz: Problems in Aesthetics 1963. Uarnekin lie napsinut antidepressantteja. Dürerin kaiverruxessa lukee kyllä Melencolia I. Lepakon siivissä. Seinällä on sudoku ja permannolla koira. Panofskykin piti koirista. Sen koira oli Dion ja vaimo Pandora. Ne oli nähtävästi dionisteja. Erwin raotteli vaimon lipasta.
ellauri107.html on line 79: Peppu-Roth ei osaa kuvata uskottavasti iloa. Ei se osaa kuvata mitään muuta kuin Peppua. Kaikki muu on vain rekvisiittaa päähenkilölle. Koko ajan se kuvittelee kaunottaria jotka pihkaantuvat siihen. Ei siis kääntäen. Tästä näkee sen narsismin syvyyden. Erittäin outoa ja epäuskottavaa että joku naislukija olisi muka liikuttunut kyyneliin noista ekoista 2 miniesseestä. Musta ne oli yxinomaan omahyväisiä ja ällöjä.
ellauri162.html on line 547: Hänen teoksensa ovat kokoelma "Ohjeita" ja "Carmenin anteeksipyyntö". Ensimmäinen koostuu kahdeksasta akrostisesta tai abekedarian esseestä, jotka on jaettu kahteen kirjaan. Tämän teoksen suunnitelma ja siinä esitellyt Raamatulliset lainaukset paljastavat St. Cyprianin "Testimonian" vaikutuksen. Ensimmäinen kirja on juutalaisia ja pakanallisia vastaan, toinen on osoitettu uskollisten eri ryhmille: katebuneille, kastetuille kristityille, katuneille, matroneille, virkailijoille, papeille ja piispoille. Osittain sen sävy on selvästi satiirinen. Kirjoittaja on selvästi uppounut etiikkaan ja suosittelee almuja ennen kaikkea.
ellauri282.html on line 442: Mertonin apotti Dunne kuoli 3. elokuuta 1948 matkustaessaan junassa Georgiaan. Dunnen poismeno oli tuskallinen Mertonille, joka oli alkanut katsoa apottia vähän muutenkin kuin isähahmona ja henkisenä mentorina. Elokuun 15. päivänä luostariyhteisö valitsi uudeksi apottiksi Dom James Foxin, Yhdysvaltain entisen laivaston upseerin. Lokakuussa Merton keskusteli hänen kanssaan jatkuvasta vetovoimastaan ​​karthusialaisia ​​ja kamaldolilaisia ​​ritarikuntia kohtaan ja heidän emeriittisestä elämäntavastaan, johon Fox vastasi vakuuttamalla Mertonille hänen (ja hänen tienestiensä) kuuluvan Getsemaniin. Fox salli Mertonin jatkaa kirjoittamistaan, koska Merton oli nyt saavuttanut huomattavaa tunnustusta luostarin ulkopuolella. 21. joulukuuta Merton vihittiin subdiakoniksi. Vuodesta 1948 lähtien Merton tunnisti itsensä anarkistiksi. (Mit vit? No sitä että Mertonista tuli vasemmistoaktivsti silloin kun se ei ollut yhtään sopivaa. Nähdessään käsikirjoitetun version Seitsemänkerroksisesta vuoresta sensorit hylkäsivät sen, koska se sisälsi lukuisia viittauksia seksiin ja juomiseen. Hälinä Seitsemänkerroksisesta vuoresta lopulta ratkesi, mutta pian sensorit olivat jälleen huolissaan Mertonin kirjoituksista sodasta ja rauhasta. Sodasta ei saanut kirjoittaa, ainoastaan rauhasta. Piis. Kiistanalainen koomikko Lenny Bruce päätti usein yökerhotoimintansa lukemalla esseestä, jonka Merton kirjoitti Saksan natsijohtajasta Adolf Eichmannista ja jossa Merton kyseenalaistaa maailman järkeä.
ellauri365.html on line 615: Tämä Heidenstamin kertomus on puhasta mänspleiningiä, kalsaa misogyniaa. Tästä esseestä käy ilmi että Heidenstam oli täys sekopää mitä naisiin tulee. Se sekosi kai siitä että sen nuoret hoidot petti sitä jonkun kauppamatkustajan kanssa kuin Lolita Humbert Humbertia. Vaikka izehän se sen 2-naamaisen pelin aina aloitti.
ellauri389.html on line 253: Vapauden käsite on Quentin Patrickin korjaan Skinnerin tutkimusteema, jossa yhdistyvät useat hänen mielenkiintonsa kohteista: renessanssi, erityisesti Machiavelli, sekä Hobbes ja republikanistinen "ajattelu". Filosofinen keskustelu, johon Skinner vapaus-artikkeleillaan osallistuu, on Isaiah Berlinin ”Two Concepts of Liberty” -esseestä liikkeelle lähtenyt ajatustenvaihto.
xxx/ellauri473.html on line 270: Ei sentään, Mikromegaxessa Voltairen suhteellisuudentaju on kunnossa. Planeettojen mittakaavassa kukin on samaan aikaan pieni ja suuri suhteessa muihin, kuten ihminen on hyvä yhden kannalta ja paha toisen mielestä, ja tämä on ilmeisesti se olennainen seikka, jonka Voltaire haluaa tuoda esiin. Pascal oli tarkoituksella asettanut ihmisen kahden kuilun, äärettömän pienen ja äärettömän suuren, väliin, niin että huimauksen vallassa hän luuli olevansa käsittämätön hirviö. Voltairen näkökulma on erilainen: ihminen on paikallaan kaitselmuksen venyttämässä suuressa olentojen ketjussa, ja juuri tämä paikka on erittäin rauhoittava. Riisuttuaan kristinuskon hänelle suomasta poikkeuksellisen luodun asemasta hän vapautuu siten raskaasta taakasta, perisynnin taakasta. Tämän näkökulman Voltaire lainaa Popelta, jonka Esseen ihmisestä kääntämistä hän sitten harkitsi ja jota hän pian jäljittelisi ihmisestä kertovissa runoluennoissaan. Ihminen ei ole enkeli eikä peto, vaan sijaitsee järkevästi näiden kahden välissä, mistä johtuu kohtuullisuuden opetus, jonka taivaalliset matkaajat hänelle opettavat. Jos korkeimman tiedon kirja pysyy hänelle tyhjänä – eli jos hän ei pääse ilmoituxen kautta käsiksi metafyysisiin totuuksiin – hän voi sentään saavuttaa lukuisia kokemuksen totuuksia. Tämä järkevä positivismi on peräisin Lockelta ja hänen esseestään "Ihmisen ymmärryksestä", jota Voltairen noin vuonna 1734 kirjoittama metafysiikan tutkielma jatkuvasti ylistää ja jonka näkemyksiä hän tiiviisti omaksuu. Jos ihminen astuu luonnon häntä rajoittavien rajojen ulkopuolelle, hän on äärimmäisen naurettava, kuten Tuomaan opetuslapsi, pieni filosofinen koiperho, joka yrittäessään näyttää taivaallisille matkalaisille, että koko maailma oli tehty yksinomaan ihmistä varten, herätti heissä sammumattoman naurun, josta heidän oli suuria vaikeuksia toipua. Kaikkialla maailmassa löytää mittasuhteita: viisaus on siis mittasuhteiden löytämisessä. Sellainen on tarinan merkitys ja Voltairen uskontunnustus hänen paratiisikaupungissaan Cireyssä. Hyvä Ransu!
10