ellauri014.html on line 1049: Alors, s’approchant avec transport, il me dit en me serrant contre sa poitrine : « Ami, je lis, dans le sort commun que le ciel nous envoie, la loi commune qu’il nous prescrit. Le règne de l’amour est passé, que celui de l’amitié commence ; mon cœur n’entend plus que sa voix sacrée, il ne connaît plus d’autre chaîne que celle qui me lie à toi. Choisis le séjour que tu veux habiter : Clarens, Oxford, Londres, Paris ou Rome ; tout me convient, pourvu que nous y vivions ensemble. Va, viens où tu voudras, cherche un asile en quelque lieu que ce puisse être, je te suivrai partout : j’en fais le serment solennel à la face du Dieu vivant, je ne te quitte plus qu’à la mort. »
ellauri014.html on line 1531: Tutta l´arte del Marini consiste nella forma, nella pura espressione; la sua poesia è scarsa di pensiero e di sentimento e quel poco che vi si trova è - come osserva il De Sanctis - privo di serietà. Quel ripetere, quel girare e rigirare la medesima idea presentandocela sotto aspetti diversi è una prova della povertà di pensiero cui il poeta supplisce con un calore veramente straordinario d´ immaginazione. Ancor più palese è il difetto del sentimento: egli non sente quel che canta; non ha fede in quel mondo da cui prende i fantasmi dell´arte sua. Vuol esser poeta religioso, patriottico, morale e riesce falso e freddo perchè in lui non vi è il sentimento della religione, della patria e della morale. Solo nel genere erotico eccelle il Marini, ma non sarebbe esatto dire ch´egli abbia il vero sentimento dell´amore. Il suo piuttosto è senso erotico. Non è la donna che suscita i suoi sospiri, ma la femmina; non è Beatrice, non è Laura, che suscitano nell´anima del poeta il fuoco soave di una passione divina, ma è la procace Lilla che con la sua carne odorosa eccita il senso del Marini e gl´ ispira i versi degli Amori notturni e dei Trastulli estivi, ove il naturalismo più crudo è espresso in una forma spirante l´estrema voluttà dei sensi. Le liriche erotiche del nostro autore sono tutto un poema in cui si fa l´apoteosi del piacere sensuale. Il Marini non analizza i suoi sentimenti e non mostra i vari atteggiamenti del suo spirito sotto l´azione d´amore, ma s´indugia nel rappresentarci la bellezza plastica delle sue amanti. I suoi madrigali e i suoi sonetti sono tanti brevissimi inni al pallore, al neo, alle chiome erranti, alla treccia ricamata di perle, ai pendenti, allo specchio, all´ago, alla bocca, al seno, al velo, al guanto, al ventaglio della sua donna; sono tanti quadretti in cui l´amante è sorpresa durante il bagno, dinanzi allo specchio, mentre si pettina, in carrozza, al giunco dei dadi; le sue canzoni sono superbe sinfonie dedicate al bacio e all´amplesso in cui culmina, per un istante, la passione carnale del poeta. La carne e il senso regnano sovrani nell´Adone e fremono di voluttà sotto il velo tenue e mal messo dell´allegoria e sotto l´ipocrisia del fine morale.
ellauri029.html on line 887: Toimiiko siis verranto:
ellauri036.html on line 276: L'esprit des temps passés, errant sur leurs décombres,
ellauri067.html on line 279: Alkuun hän kirjoitti merirosvoromaaneja, sitten historiallisia jännityskertomuksia. Sue aloitti Ranskassa lehdissä julkaistujen jatkoromaanien perinteen. Hänen tunnetuin teoksensa on Vaeltava juutalainen (Le Juif errant), jossa hän hyödyntää Ahasveruksen tarinaa.
ellauri088.html on line 238: Elena Ferranten Aikuisten valheellinen elämä vaikuttaa ensi näkemältä hyvältä. Se tavoittaa hyvin apinoiden apinamaisuuden. Kaiken koijauxen takana on vain ne 3 motiivia: EAT! FUCK! KILL! jotka pyörittävät koko tätä karusellia.
ellauri092.html on line 221: Today, there are many different Methodist denominations, but they all hold similar views in several areas. They all follow Wesleyan (or Armenian) theology, emphasize practical life over doctrine, and hold to the Apostle’s Creed. Most Methodists groups reject that the Bible is inerrant and sufficient for life and godliness, and many groups are presently debating the moral standards of the Bible, especially as they relate to human sexuality, marriage, and gender.
ellauri097.html on line 489: Ferranten Gianní: Sinä päivänä valhe ja rukous astuivat elämääni, ja sain niistä paljon apua. Justiinsa niin, ne ovat tavallaan sama asia. Fuskaamista kielipelissä. Sanotaan kissa kun tarkotetaan talo, sanotaan tiili ja toivotaan että joku tuntematon lahjoittaa tiilitalon. Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun. Mitä puppua. Mixi rukoilla sellasta, tapahtuuhan se ilmankin. Tulee tiili päähän ikkunasta. Siinä lappu: valizin sinut. Tietysti Giannin isä bylsi Costazaa ja oli muiluttanut rannekorun sille. Tyhmä Gianni haukkui väärää puuta. Giannin isä se suurin paskiainen oli, juuri kuten Vito sanoi. Alvar Aalto kävelemässä asbestihökkeleineen Vivi Lönnin yli. Viivi valizi viisaasti naispuolisen puolison.
ellauri097.html on line 491: Ferranten takakannen texti on aivan anuxesta. "Elämännälkä ajaa hyväosaista teiniä syvälle rahvaanomaiseen Napoliin." Kylläpä oli keskiluokkainen lause. Kenenkähän persepään kynästä se on peräisin. Tää on säätymoraliteetti, ei mikään vitun road movie. No on se kyllä kehityskertomus, teini-iän skizoja. 7 tarinan typologiassa ehkä lähinnä tollanen qvest, koska siinä on taikaesine, se rannekoru.
ellauri097.html on line 521:
Ferranten loppuvizit
ellauri097.html on line 523: Ferranten henkilöt on tyyppejä, kuin Klezmerin ruumiinrakenneluokituxia. Niiden käytös ja reaktiot ovat ennustettavia. Ei se silti ole huono. Se on kuin Thefrastoxen pikku vihkonen. Nää ei ole niinkään klisheitä kuin just luonnehdintoja.
ellauri097.html on line 524: Henkilöihin liittyvät havainnot pyrinnöt ja asenteet ei ole klisheisiä marvel comix mielessä. Pikemminkin Ferrante näyttää miten hienovireisetkin ajatuxet ovat jo miljoonaan kertaan koettuja, ja silti aina uusille nuorille ihmisille ihmeellisiä ja ennen kokemattomia. Ne on kaikkien kantapään kautta koettava.
ellauri098.html on line 351: Tshehovin pyssy on dead giveaway vihje tulevista käänteistä, niinkuin varmaan Ferrantella papin mustelmaiset kädet siitä että papilla on AIDS, siis varmaan Robertollakin, ne onkin homopari, eli Gianní jää taas soittelemaan lehdellä. Bugger!
ellauri099.html on line 111: | Elena Ferrante | barn swallow | perna | Astheniker | |   errante-300x300.jpg" height="100px" /> |
ellauri099.html on line 235: Ferranten teiniheroiini Gianní käy kiimaista teologista keskustelua söpön Roberton kaa. Roberto on kuvattu Robert Kennedyn tapaisexi jeesushahmoxi. Kivisaaressa kesällä 1968 iskemättömät tytöt itkivät kun tuli uutinen Robertin murhasta. Sijaiskärsimystä.
ellauri106.html on line 590: Phillu häpesi vanhempiaan jotka käveli ghettoon sateessa ja toi mummeilta pahoja mamuruokia. Kålpirog i kruka ja kenkälaatikossa omenatorttua. NOLOA. Samoja luokkanousijan huonoja fiilixiä kuin Ferranten kirjassa. Meillä ei tarvinnut niitä olla, isovanhemmatkin oli herrasväkeä. Laskukkaita ollaan, dändyjä eikä niinkuin Phillu snobeja.
ellauri112.html on line 708: Tully seems too good to be true when she quickly organizes the home, cleans it from top to bottom, and finds a place for all the errant toys too. She even makes cupcakes for Marlo to take to Jonah’s school as a peace offering. Ultimately, Tully becomes the ‘spouse’ Marlo really needs, and they even have a simpatico banter together, quipping back and forth in sharp, pithy dialogue, the only way Cody can write for her characters.
ellauri145.html on line 388: Ainsi que des esprits errants et sans patrie Samoin kun isänmaattomat harhautuneet henget
ellauri152.html on line 367: mille meae Siculis errant in montibus agnae; Mulla tuhat uuhta exyilee Sikulian vuorilla;
ellauri152.html on line 573: Ahasvérus dit le Juif errant est un personnage légendaire, condamné à l'errance éternelle pour avoir refusé à Jésus marchant au supplice de se reposer sur le seuil de sa maison.
ellauri152.html on line 574: Ce mythe, qui paraît fort ancien et dont certains érudits vont chercher l'origine jusque dans l'Inde bouddhique, se précise à partir du xiiie siècle dans l'Historia major du bénédictin anglais Matthieu Pâris. sous diverses formes. C'est dans les pays de langue allemande que la figure d'Ahasvérus connaît la plus grande faveur, à la suite d'une version de la légende due à Chrysostomus Dudulaeus qui présente l'aventure du « Juif éternel » (1602) comme un récit quasiment autobiographique. La traduction française de ce livre imposera l'expression « Juif errant » (1609). Dès lors, la légende se répand par l'imagerie populaire et les estampes, les complaintes, dont la plus célèbre est celle d'Isaac Laquedem. Le Juif errant, qui personnifie le destin du peuple juif depuis le christianisme, a inspiré de nombreux écrivains : Wordsworth, Goethe, Eugène Sue, Apollinaire. Cette figure légendaire n'a cessé d'alimenter, à l'encontre des Juifs, une dangereuse satire sociale. Elle est, pour une part, responsable de la genèse de l'agitation antisémite des temps modernes. Pour en savoir plus, voir l'article antisémitisme.
ellauri159.html on line 826: Ferrante menis ehkä tähän lokeroon. Mitä turreja olis Gianní Vitó ja vanhemmat? G ja V vois olla kurki ja sammakko. Isä vois olla susi ja äiti kana.
ellauri159.html on line 838: Kuten tragedia, paizi että hero parantaa tapansa ennenkuin on liian myöhäistä. Voi siinä Ferranten kirjassa olla vähän tätäkin. En ole vielä päässyt sen loppuvizeihin.
ellauri172.html on line 990: Kaisa Oravisto kysyi Tehtaankadulla niiden ovella että voitasko sextata. Kylmie herrantähen säikähin. Vaikka se tarkoitti vaan pusimista, kuten myöhemmin kävi ilmi.
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri365.html on line 97: kuin kalpeat kasvot, jotka vaelsivat ympäri maailmaa. Comme une face pâle errant autour du monde.
ellauri408.html on line 277: So much for the Bible being “inerrant” and “infallible.” As we will see, the book of Acts turned the Angels into false prophets, with a cartoonish prophecy. As we also will see, Jehovah’s first prophecy, in the opening chapters of Genesis, proved to be false. The Bible even turned Jesus into a false prophet, multiple times, when devious authors of the New Testament put false and foolish words in his mouth. Here’s a quick example with more to follow:
xxx/ellauri086.html on line 391: Elena Ferranten elämä ja teoxet
xxx/ellauri086.html on line 393: Helmi antoi lukuläxyxi Elena Ferranten niteen Aikuisten valheellinen elämä. Ettei vaan se ei ole sille ize koettua ja mulle läxytys.
xxx/ellauri086.html on line 395: Elena Ferrante on salanimi. Toivottavasti se on sentään nainen. Se kertoo että sen sievä isä sanoi sitä rumaxi teinityttönä. Tai siis että hän on alkanut muistuttaa Victoria-tätiä, isän siskoa, joka on tunnetusti sekä paha että ruma. Rumasti tehty muka kiltiltä isukilta. Mulla on onnexi trofeevaimo ja trofeetytär. Ei tarvi ravunsyötin verkkosilmän harhailla Melanie Trumpissa. On trofeepojatkin, come to that. Nekään ei ole mitään eeppisiä Donald Trumppeja. Eikä siskokaan ole ruma vaikka luulee niin. Ei edes niin ilkeä kuin mä.
xxx/ellauri086.html on line 397: Despite being recognized as a novelist on an international scale, Ferrante has kept her identity secret since the 1992 publication of her first novel. Speculation as to her true identity has been rife, and several theories, based on information Ferrante has given in interviews as well as analysis drawn from the content of her novels, have been put forth.
xxx/ellauri086.html on line 399: In October 2016, investigative reporter Claudio Gatti published an article jointly in Il Sole 24 Ore and Frankfurter Allgemeine Zeitung, that relied on financial records related to real estate transactions and royalties payments to draw the conclusion that Anita Raja, a Rome-based translator, is the real author behind the Ferrante pseudonym. Gatti's article was criticized by many in the literary world as a violation of privacy, though Gatti contends that "by announcing that she would lie on occasion, Ferrante has in a way relinquished her right to disappear behind her books and let them live and grow while their author remained unknown. Indeed, she and her publisher seemed to have fed public interest in her true identity." British novelist Matt Haig tweeted, "Think the pursuit to discover the 'real' Elena Ferrante is a disgrace and also pointless. A writer's truest self is the books they write." The writer Jeanette Winterson, in a Guardian article, denounced Gatti's investigations as malicious and sexist, saying "At the bottom of this so-called investigation into Ferrante's identity is an obsessional outrage at the success of a writer – female – who decided to write, publish and promote her books on her own terms." She went on to say that the desire to uncover Ferrante's identity constitutes an act of sexism in itself, and that "Italy is still a Catholic country with strong patriarchial attitudes towards women." Others responding to Gatti's article suggested that knowledge of Ferrante's biography is indeed relevant.
xxx/ellauri086.html on line 405: In September 2017, a team of scholars, computer scientists, philologists and linguists at the University of Padua analyzed 150 novels written in Italian by 40 different authors, including seven books by Elena Ferrante, but none by Raja. Based on analysis using several authorship attribution models, they concluded that Anita Raja's husband, author and journalist Domenico Starnone, is the probable author of the Ferrante novels. Raja has worked for E/O Publishing as copy editor and has been editing Starnone's books for years.
xxx/ellauri086.html on line 407: Ferrante has repeatedly dismissed suggestions that she is actually a man, telling Vanity Fair in 2015 that questions about her gender are rooted in a presumed "weakness" of female writers.
xxx/ellauri086.html on line 409: Elena Ferrante on kuin Wallun Hugh "Helen" Steeply, jonka sukupuoli-identiteetti jää arvoituxexi. Tulee mieleen amerikkalaiset koevanhemmat, joiden mielestä vaaleansinisissä vaipoissa ryömivät beibit oli reippaita ja noppelia, ja vaaleanpunaisissa kellivät herttaisia ja hymyileviä. Keltaisissa olevista vauvoista ne eivät osanneet sanoa ja koittivat kurkistella vaippoihin.
xxx/ellauri086.html on line 480: Who Is The Real Elena Ferrante?
xxx/ellauri086.html on line 484: Viimeisin tvistaus aivan lähihistorian intriigeimmässä kirjallisessa whodunitissa, unkarilainen foneetikko sanoo että Ferranten liian moitteeton ääntämys osoittaa sen olevan - ei enempää eikä vähempää kuin - Hungarian! Ei vaitiskaan, vaan köyhä italialainen kääntäjä Anita Kenkäraja - puolanjuutalaisen äidin ja napolilaisen isän lapsi.
xxx/ellauri086.html on line 486: New Yorkin Kirjarevyy paljasti viime sunnuntaina v 2016 että Claudio Gatti, 7 päivää-lehden sydäntään tutkisteleva toimittaja, raportoi, että Ms. Raja sai hurjasti pätäkkää Ms. Ferrantelta kun Ferranten kirjat alkoi mennä kuumille kiville kuin Olavi "Manne" Salmisen nailonpaidat Simonkadun puodissa takavuosina. Maalaisäijät osti niitä kaupunkireissuilla, kun se oli lähin kauppa linja-autoasemalta tullessa. Kauppa käy kuin siimaa, sanoi Manne ja lyllersi kaupan takahuoneesta jossa se oli Ansun kanssa mussuttamassa HK:n sinistä. (Röyh) syömässä.
xxx/ellauri086.html on line 488: Viime vuosina Ms. Rajan ja sen miehen, novellisti (ja oppikoulunopettaja) Domenico Starnonen, nimet ovat olleet aivan kärjessä "Kuka mahtaa olla Elena Ferrante? lyhyellä listalla. Niiden kirjat on samantyylisiä kuin Elena Ferranten. Höh, ne kirjoittaa niitä tietysti yhdessä! Ne on niinkuin se yx ruozalainen aviopari jotka kirjottaa whodunitteja. Six ne kirjat on niin androgyynisiä, mikä on mielenterveyden kannalta edullisinta, toteaa Suomen Tieteen Valitut Palat (HS-yhtymä).
xxx/ellauri104.html on line 725: Aberrant Experiences |
xxx/ellauri165.html on line 594: I know you regard Dawkins as infallible and inerrant, but the likelihood of a priest beginning mass with ‘Welcome swine’ is barely above nonzero. It is possible that a priest trained in inculturation would substitute a culturally appropriate term, but ‘swine’ is not a culturally appropriate term. Although it does make a great sneer quote.
xxx/ellauri186.html on line 398: He moved in 1941 from Chicago to New York to study philosophy at New York University, dropping out to write fiction after about a year. By the late 1940s, he was immersed in the philosophy of Wilhelm Reich, "the errant Freud disciple who turned ideology into orgasm."
42