ellauri112.html on line 168: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri115.html on line 1164: Tosin on muistettava että näitä kaikkia käyttää ällö narsisti ja kylmä psykopaatti lyömäaseina. Nää oliot on kuin muurahaispesän loiskuoriaisia jotka erittävät mettä perseestä. Muurahaiset menee nuolemaan niiden persettä ja loinen ahmaisee niiltä irti koko pään.
ellauri210.html on line 791: verdâtres secrètent leurs hosties pihvit erittävät öylätit
xxx/ellauri134.html on line 546: Kuningatar ja kuningas erittävät feromoneja, jotka estävät muiden termiittien kehittymisen lisääntymiskykyisiksi. Molempien feromit vaikuttavat vain niiden oman sukupuolen jäseniin. Kun toinen kuninkaallisista kuolee tai pesän koko kasvaa tarpeeksi, vähenee feromonin vaikutus ja osasta termiittejä kehittyy lisääntymiskykyisiä. Pesä voi myös jakautua, jos siinä on useita lisääntymiskykyisiä.
xxx/ellauri177.html on line 556: - Olit oikeassa, se on kuolema, joka mulla täällä on, se on kuolema, jonka haluan, kuolema, joka vapauttaa, joka pelastaa mut kaikesta mädyydestä... Kuuletko! Kiellän elämän, kiellän sen, syljen sen päälle. Sinun kukkasi haisee, aurinkosi sokeaa, ruohosi antaa spitaalille joka siellä makaa, puutarhasi on joukkohauta, jossa esineiden ruumiit hajoavat. Maa hikoilee kauhistusta. Valehtelet, kun puhut rakkaudesta, valosta, onnellisesta elämästä, viherpalatsin alaosassa. Sinussa on vain pimeys. Puusi tislaavat myrkkyä, joka muuttaa ihmiset eläimiksi; teidän pensaikkonne ovat mustia kyykäärmeen myrkystä; sinun joesi vierittävät ruttoa sinisten vesiensä alla. Jos repisin luonnostasi sen auringonpaisteen hameen, sen lehvistövyön, näkisit sen kauhistuttavana kuin räkä, luurangon kylkiluiden kanssa, kaikki paheiden syömä... Kiroileva siili on oikeassa, sillä oli kohta siellä!
xxx/ellauri228.html on line 66: Huom! Limakalvot erittävät jatkuvasti rasvaista eritettä eli smegmaa, jonka tarkoituksena on suojata herkkää ja ohutta aluetta. Jos sitä ei pese pois säännöllisesti, esinahan alle alkaa kertyä tätä vaaleaa, talimaista eritettä, joka aiheuttaa emättimen kiihotusta ja epämiellyttävän mutta naisia houkuttavan hajun.
xxx/ellauri388.html on line 487: Joka koko sydämmestään pyrkii puhtauteen, hän saa ennen tai myöhemmin huomata, ettei yöllinen siemenvuoto ollutkaan mikään luonnon välttämättömyys, vaan ainoastaan ruumiissa oleva jäännös hänen entisistä tavoistaan ja ajatuksistaan, joka askel askeleelta poistuu hänen uusien tapojensa ja ajatustensa tieltä. Siemenvuoto ei lakkaa niinkauan kuin ajatusten puhtaus vasta koetetaan sisällisen taistelun kautta saavuttaa. Se lakkaa vasta silloin kuin ajatusten puhtaus on muuttunut tavaksi, niin että likaiset, siementä erittävät ajatukset eivät enää herääkään. —
7