ellauri001.html on line 2486: Ei pie sekottaa pitkänhuiskeaan runoilijaan John Byromiin ämmällä 18.vuosisadan vaihteessa, joka kexi (jonkun) pikakirjoituxen, hauskan joululaulun "Christians awake salute the happy mom" sekä Tweedledum ja Tweedledee aiheisen epigrammin Händelistä ja Bononcinista (meinasin sanoa kuin Lea että no Berlusconi tietysti). Ehkä palaan siihen jossain myöhemmässä jaxossa.
ellauri037.html on line 565: Arttu meni sit Gothan aikuislukioon sakseissa ja pani rahaa menemään aatelisten bileissä. Kirjoitti jonkun epigrammin yhestä opesta ja sai potkut koulusta. (Tästäkin Arttu valehteli myöhemmin. Totuus ei ollut sille mikään kauppatavara, se valehteli ihan ilmasex.)
ellauri049.html on line 710: Tää Kalle kirjoitti epigrammin Huugolle sen kuoltua 1885. Herää pahvi! No ei, hyvin ylistävän kirjoitti. Enempi sellaisen oodin. Izekin oli jo 67v, mun ikäinen. Kokoelmassa Derniers poemes. Mulle tää kokoelma on varmaan sekä ensimmäinen että viimeinen. Kazelin sen runoja, tylsähköjä. In- ja expressionismia, väliin jotain sovinnaisia mylvähdyxiä, jotka pilaa keitoxen. Silläkin on runo Le Lac, jonka laitan tähän vertailun vuoxi. Tää kuulostaa madagascarilta baobabpuineen. Kauneutta rakastava Leconte parka oli vanhuxena ize tollainen hippopotame obèse aux palpitants naseaux. Le Lac-runon kalju baobab-puu aikalaisten lemuavan krokotiilijärven rannalla.
ellauri141.html on line 585: Pohjimmaltaan hyvin pieni määrä antiikin kirjoja merkitsee (mun) elämässä jotakin; eikä kuuluisimpia ole niiden joukossa. Tyylitajuni, joka heti aisti epigrammin tyylilajiksi, heräsi miltei heti kun jouduin kosketuksiin juoruilevan Sallustiuksen kanssa. En unohtanut kunnioitetun opettajani Corssenin hämmästystä, kun hän joutui antamaan huonoimmalle latinistilleen parhaan arvosanan, - olin yhdellä iskulla valmis, tulkaa pyyhkimään. Tiivistä, ankaraa tekstiä, jonka perustana oli mahdollisimman paljon substanssia, kylmä viha »kaunosanoja» kuin myös »kaunotunteita» kohtaan - siitä tunnistin itseni. Aina Zarathustraani asti voidaan minun tyylissäni havaita hyvin vakava pyrkimys roomalaiseen esitystapaan, tollaseen aere perenniusiin, mitä tyyliin tulee.
ellauri203.html on line 202: Kekä oli Fedja-epigrammin mainizema Leuchtenberg? Se oli venäläistynyt ranskalais-baijerilainen ruhtinas, B-sarjaa, ei Wittelsbacheja (kuten me), vaan jotain Napsun ottopoikia. Siitä liikkuu seuraavia juoruja:
xxx/ellauri027.html on line 1232: Jokainen julkkis on epigrammin arvoinen

xxx/ellauri376.html on line 476: Monet Pironin pienemmät runot ovat hienoja, silloinkin kun ne paljastavat kirjailijan heikkoudet, etenkin hänen kyltymättömän kunnianhimonsa ja epikurolaisen elämänkatsomuksensa. Kuvaavia siinä suhteessa ovat esimerkiksi hänen ilkeät ja hauskat epigramminsa, etenkin "Contre Voltaire", sekä laulunsa ja kertomuksensa.
7