ellauri102.html on line 557: 21-vuotias Carly Stasko on yhden naisen vaihtoehtoisia kuvia tuottava lenkkitossutehdas - hänen taskunsa ja selkämyksensä ovat tupaten taynna antitarroja, kopioita hänen uusimmasta vaihtoehtolehdestä ja käsin kirjoitettuja lentolehtisiä kaupunkien joutomaiden kayttöönoton (vihersissitoiminnan) hyveistä. Stasko ajaa asiaansa hyvin aktivisesti. Kun hän ei opiskele semiotiikkaa Toronton yliopistossa, kylvä auringonkukan siemeniä hylätyille tonteille tai tee omaa mediaansa, hän pitää kursseja paikallisissa vaihtoehtokouluissa ja opettaa 14-vuotiaita tekemään antimainontaa. Stasko kiinnostui markkinoinnista huomatessaan, miten paljon nykyiset, lähinnä median ja mainonnan välittämät naiskauneuden määritelmät voimaannuttivat hänen ja hänen ikätovereidensa epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteita. Mun ikäluokkani
ellauri115.html on line 460: Oliin siinä epäilyn ja epävarmuuden tilassa jota Cartesius piti välttämättömänä totuuden ezintään. Se tila ei voi jatkua, se on levoton ja tuskaisa; vain paheelliset pyrinnöt ja laiska sydän voi päästää meidät siitä pahasta. Mun sydän ei ollut niin mädäntynyt että se olis siitä tykännyt, eikä ole mitään joka pitää ajatusta liikkeellä kuin että on tyytyväisempi izeensä kuin osaansa.
ellauri131.html on line 621: Ensimmäinen tarpeista on varmuuden ja mukavuuden tarve. Että olemme turvassa ja pystymme vaikuttamaan elämäämme. Sen varmistaa että on tanakasti pätäkkää. Toinen tarpeista on ensimmäisen vastakohta: vaihtelun ja epävarmuuden tarve. On kiva väliin pettää vaimoa ja ajaa lujaa hienoilla autoilla. Kolmas on merkittävyyden tarve. Haluamme tuntea olevamme tärkeitä ja ainutlaatuisia. Tony selitti, että joillekin merkittävyyden tunne syntyy työstä, toisille kalliin auton omistamisesta tai tuhannesta Twitter-seuraajasta. Tony tunnusti, että merkittävyyden tunteen voi saada rikollisesta toiminnasta. Se kuulostaa oudolta, mutta jos esim huijaa hölmöä tai pitelee penistä toisen kurkussa, tulee äkkiä merkittäväksi tämän silmissä.
ellauri334.html on line 390: Häiriö tapahtui myös jatkuvan epävarmuuden taustalla Suella Bravermanin tulevaisuudesta sisäministerinä sen jälkeen, kun hän väitti viime viikolla, että poliisi oli osoittanut puolueellisuutta erityyppisten mielenosoitusten torjunnassa. Päivän tapahtumat avautuivat jatkuvan keskustelun keskellä siitä, olisiko poliisin pitänyt ylipäätään sallia 250 kiloapinan palestiinalaismielisen marssin edetä.
ellauri340.html on line 564: Hiljaisten paikkojen kappale, äskettäin laajennettu Handken tietokirjallisuuden kokoelma, "Essee sienihullusta" tarjoaa silmiinpistävän epävarmuuden tunnustuksen, jopa katumuksen hohtavan – tai ainakin itsetietoisuuden. Essee kuvaa "ystävää", joka on pakkomielle sienien keräämiseen. Mutta sitä lukiessa alkaa epäillä, onko kertomus juuri tästä sienenkeräilijästä; se on melkein kuin Handke kysyisi huomaamattomasti neuvoja "ystävälle". Ystävä, sotarikollisia puolustava asianajaja, näkee harrastuksensa kasvavan pakkomielteeksi, kun hän yrittää keksiä joukon kaavoja sienienkeräykseensä – lupaavimmilla paikoilla, parhaimpina vuodenaikoina. Eräänä päivänä hän huomaa oudon mielenhäiriön jälkeen pitelevän sieniä oikeussalissa. Handke pohtii: "Sienten etsiminen ja kaikenlainen etsiminen sai näkökentän kutistumaan, hän väitti, pisteeksi. Pyyhi näkemyksensä kokonaan pois." Handke ei käske lukijoitaan tekemään muita oletuksia, mutta on vaikea olla ihmettelemättä, painiko tämä Handke epäilyksensä kanssa omista vakiintuneista mielipiteistään.
ellauri350.html on line 821: Motivaatiovalmentaja Anthony Robbins on sanonut ytimekkäästi: "intohimon määrä suhteessa on suoraan verrannollinen siedetyn epävarmuuden määrään: p = kU." Esther Perel kirjoittaa tästä kirjassaan Mating in Captivity. Harmonisessa intohimossa annetaan vapaasta tahdosta. Soveltava filosofi Alain Bottom kysyy kirjassaan: Why will you marry the wrong person? Mixet minua, olen vähiten väärä ihminen. Li Andersson on sellainen. Se ei takuulla pääse presidentixi samasta syystä kuin Bones ei pääse päälliköxi Jeffersonianissa. Termiitit kuten Jerry Cotton eivät pidä järkevyydestä, ne menee feromonit edellä. Ei kannata odotella sitä oikeaa. Huono presidentti lyhentää telomeerejä. Iloisilla on kivempaa, ne ovat iloisempia. Optimistin elämä on monin tavoin parempaa kuin pessimistin. Sen lasi on vielä puolitäysi kun pessimistin on jo puolityhjä. He ovat myös sosiaalisia ja pidettyjä (mixi?). Six koska ne luulevat että muutkin (paizi vihulaiset) ovat kivoja, ja että elämällä on joku tarkoitus. Jotain izeäkin suurempaa, tiimihenkeä. Ne toimivat snipereinä Kosovossa ja makaavat porukalla Arlingtonissa. Onni on maailman yleisvaluutta, niikö dollari. Ne jotka sanovat ettei rahalla saa onnea ovat köyhiä.
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
ellauri351.html on line 278: Nassim Nicholas Taleb [a] ( / ˈ t ɑː l ə b / ; vaihtoehtoisesti Nessim tai Nissim ; syntynyt 12. syyskuuta 1960) on libanonilais-amerikkalainen esseisti, matemaattinen tilastotieteilijä, entinen optiokauppias, riskianalyytikko ja aforisti jonka työ koskee satunnaisuuden, todennäköisyyden ja epävarmuuden ongelmia 
8