ellauri014.html on line 1237: Wolmari ei uskalla kärrätä rouvaa pihalle, niin kauan kun väellä oli epäselvyyttä, onx se nyt kuollut vaiko elossa. Ne vois sen raivoissaan vaikka lynkata. Siis Wolmarin. Ootellaan siis kirstu auki päiväkausia, kunnes rouva alkaa hiljaa fermentoitua. Herra, hän haisee jo, valittavat lakeijat.
ellauri029.html on line 857: Sarkasmi on avoimempaa, siitä ei jää mitään epäselvyyttä, että esitetty totuusvaihtoehto, vähintäänkin liioiteltu väittämä tai understatement on tarkoitettu vittuilux. Sellaista lyttäystä harrasti näkymättömän lapsen julma täti, ja Lady Denham tv-saippuassa Sanditon. Ne on sivulliselle hauskoja, kohteexi joutuvalle tyypille usein
ellauri034.html on line 283: Sukupuolten työnjako lissääntymisessä vois luonnostaan tehdä koiraasta valtaa kahmivan ja reviiriä laajentavan meemipellen, eihän se tiedä loppupeleissä kuka on se poikanen, joten sen kanzii keskittyä panotilaisuuxien maximointiin max isolla reviirillä. Naaraalle ei jää äitiydestä mitään epäselvyyttä. Sen kanzii pitää superhyvää huolta omista varmoista jälkeläisistä, se ei voita mitään vitun saarnoista ja löytöretkistä. Six on isänmaa ja äidinkieli, lapsi oppii kielen lähikosketuxessa äidiltä ja idioottimeemit 7v täytettyään isältä siinä onnellisessa tapauxessa et se on pikkuveitikka. Sixiköhän nimenomaan miesrunoilijoita, pappeja, poliitikkoja, ja filosoofeja kuhisee kuin kirppuja dromedaarin kyttyrässä? Kilpaa huutavia mölyapinoita, peipposia koivun latvassa. Apus mun! Mä näin sen ensin! Jotain rajaa!
ellauri036.html on line 54: Mussen kalju kaveri Desgenais yrittää todistella ettei sillä ole väliä bylsikö Jori muitakin samaan aikaan kuin Mussea. Kert ei ole väliä sillä et sitä oli bylsitty paljon ennekin ja bylsitään sun jälkeenkin. Niinniimmutta, inttää Musse, ja sen pointti on se sama atavistinen, koitetaan välttää epäselvyyttä siitä kenen runkusta naaras kulloinkin tulee paxuxi. Ettei tule kannateltua jonkun toisen aisaa. Vaikka se ei tässä tapauxessa, toistettakoon, ole edes relevanttia.
ellauri040.html on line 422: sithän ei tule epäselvyyttä kirjoittajasta. Mikä parasta,

ellauri047.html on line 972: Vanhana Retu Sorainen oli jotenkin Immanuel Kantin oloinen. Retu oli Manua n. 10v vanhempi. Valistusfilosofit hurras Fredrikille, ne näät kannusti Platonin tyylistä valistunutta izevaltiutta. Laahus on liian tyhmä päättämään edes omista asioistaan. Tiedosta tässä on epäselvyyttä eikä tahdosta, ne kuvitteli. Väärin, väärin.
ellauri060.html on line 1078: Tässä vaiheessa on asiasta tuskin enää epäselvyyttä. Epäonnistunut ehkä, mutta setämies.
ellauri063.html on line 596: – Parasta on antaa tieto selvästi ja kattavasti, jotta jää mahdollisimman vähän epäselvyyttä. Mutta niin ymmärrettävästi että viesti menee perille. Ongelmaksi tulee toisen käden tieto, eli se, kun mediat, bloggarit, somevaikuttajat, ja oman elämänsä Einsteinit alkavat pureksia annettua infoa.
ellauri141.html on line 341: Pientä epäselvyyttä vallizee siitä oliko Flaccus sittenkään epikurolainen vaiko ize asiassa salastoalainen. Bisexuaaliko vaiko vaan asexuaali? Ehkä molempia. Satiiri tulee sanasta satura, roomalainen rosolli. Kaiken kaikkiaan voi sanoa että Flaccus oli vitun kuivakka, lähes Kimmo Koskenniemi-luokan pedantti. Häneltä puuttuu välittömyyttä, lainataxemme Eero Kivikaria. Vaikka toisinaan Horatius voi mennä suorastaan arveluttavan pitkälle, kuten esimerkixi epoodeissa 8 ja 12. Blame Horace’s snaky, samba-like rhythms and the culture that spawned the poems. Horace is fond of wordplays, including subtly allusive bilingual wordplays.
ellauri351.html on line 166: Esineet käsitetään alun perin lapsen mielessä niiden toimintojen perusteella ja niitä kutsutaan osaobjekteiksi. Rinta, joka ruokkii nälkäistä lasta, on "hyvä rinta", kun taas nälkäinen vauva, joka ei löydä rintaa, on suhteessa "pahaan rintaan". "Tarpeeksi hyvässä" helpottavassa ympäristössä osaobjektien toiminnot muuttuvat lopulta kokonaisten kohteiden ymmärtämiseksi. Tämä vastaa kykyä sietää epäselvyyttä, nähdä, että sekä "hyvä" että "huono" rinta ovat osa samaa äitihahmoa. Jopa on outoa sepustusta.
xxx/ellauri148.html on line 128: The Soviets started an airlift of arms to Syria and Egypt. The American global interest was to prove that Soviet arms could not dictate the outcome of the fighting, by supplying Israel. Kenneth Pollack is a Jew so I would not trust his accounts of the war events. Saad el Shazly was on the other side, so hardly more trustworthy as a witness. Pientä epäselvyyttä oliko Egyptin 3. armeijakunta oikeasti aivan motissa, vai oliko mukana ehkä Kissingerin juonittelua, eze saisi kunnian Israelin pysäytyxestä ja tällä lailla Egyptin lipsumaan jenkkipuolelle. Mikä sitten ajan kanssa onnistuikin.
xxx/ellauri307.html on line 100:
xxx/ellauri307.html on line 740: He played squash, sang in the Amherst Glee Club, and was a writing student of visiting novelist Alan Lelchuk (n.h.). [Merkittäviä kriittisiä tutkimuksia Lelchukista ovat olleet Philip Roth Esquiressa, Wilfrid Sheed Book -of-the-Month Club Newsissa, Benjamin DeMott The Atlanticissa, Mordechai Richler Chicago Tribunessa ja Steven Birkets The New Republicissa. Nämä olivat varmaan kaikki juutalaisia, kuten Lechuk izekin. American Mischief "Yksikään kirjailija ei ole kirjoittanut niin tietäen ja kaunopuheisesti lihallisen intohimon seurauksista Massachusettsissa Scarlet Letterin jälkeen." Philip Roth, Esquire. On Home Ground "On Home Ground herättää nuorille lukijoilleen ajankohtaisia ​​kysymyksiä ja tekee sen niin taitavasti. Se saavuttaa niin paljon menestystä kuin baseball-harjoitus ja nostalgia." Juutalaisomisteinen The New York Times Book Review. Lelchuk kirjoittaa valtavan ilolla kuvista, sanoista ja järkähtämättömästä kuolevaisesta erityisyydestä. Naisille, jotka etsivät vastauksia, hän tarjoaa juutalaisia olankohautuxia, epäselvyyttä, joka on omituisen tyydyttävää." Catherine Bateson (juutalaisen Margaret Meadin juutalainen tytärvainaa).] Brown spent the 1985 school year abroad in Seville, Spain, where he was enrolled in an art history course at the University of Seville. Brown graduated from Amherst in 1986.
xxx/ellauri363.html on line 420: Odotusten vastaisesti vankisairaala ei ratkaissut mielisairaanhoidon ja vankeinhoidon välistä työnjaollista epäselvyyttä, vaan molempia pyöritettiin samassa myllyssä. Rangaistuslaitosten uskottiin vetävän degeneroitunutta geeniperimää puoleensa kuin lehmänläjä kärpäsiä ja vankiloita pidettiin mielisairauden ”luonnollisina” pesäpaikkoina. Hoitokapasiteetti oli huipussaan 1920-luvun lopulta vuoteen 1960, jolloin sairaalan virallinen paikkaluku oli 108. Viimeiset kriminaalipotilaat siirrettiin vuonna 1965 Niuvanniemen keskuslaitokseen.
14