ellauri055.html on line 257: en usko olevan mitään niin kylmää ja epämiellyttävää kuin hänen hurskas Aeneaansa, uljas Cleontes, ystävä Achates, pieni Ascanius, tylsä Latinus-kuningas, poroporvarillinen Amata ja mauton Lavinia.
ellauri143.html on line 1645: Buddhalaiset eivät usko (vittu onko se joku uskon asia?), että elämä olisi silkkaa vitutusta, vaan euforia (sukha) on kyllä yhtä hyväksytty osa elämää. Kaikki hyväkin on kuitenkin pysymättömänä duhkhaa. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Sanan etymologiseksi alkuperäksi selitetään usein karman pyörä, joka on huonosti kiinni. Sen takia se tärisee ja hyppelehtii ja tekee matkanteosta epämiellyttävää. (Kha tarkoittaa reikää. Duh on paha, vrt. Homer Simpson: D´oh.)
ellauri310.html on line 288: epämiellyttävää, koska he pelkäsivät pahentaa isänsä tilaa. Lääkärit tutkivat
ellauri342.html on line 582: Raoul Walshin ohjaama elokuvaversio julkaistiin vuonna 1956, jossa nimiroolissa oli Jane Russell. Käsikirjoitus droppasi kirjan Hollywood-kritiikin kuin kuuman perunan. Jane Russell tekee innokasta makuutyötä tarinassa, jossa on sekä karuja että realistisia näkökohtia. Lopuksi "Pari homolaulua elävöittävät epämiellyttävää toimintaa." The Revolt of Mamie Stover sisältää aikuisten teemoja (pornoa), naisten voimaantumista, sotaa ja romantiikkaa. EFK! Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän!
ellauri350.html on line 433: Hierocleella näytti olleen mielessään erityisesti Atticus, kun hän hyökkäsi niitä filosofeja vastaan, jotka kuvasivat Platonin ja Aristoteleen edustavan vastakkaisia ​​näkemyksiä. Polemiikka Aristotelesta vastaan ​​oli epämiellyttävää uusplatonisissa piireissä; jo Plotinoksen opettaja Ammonius Saccas oli 3. vuosisadalla yrittänyt näyttää harmonian Platonin ja Aristoteleen välillä. Atticuksen näkemys siitä, että ideat olivat nousin ulkopuolella, ja hänen käsityksensä demiurgista olivat vääriä myös uusplatonisesta näkökulmasta. Hänen oppinsa maailman kronologisesta alkuperästä ja ajasta ennen maailman alkua tuntui heistä syystä absurdilta.
xxx/ellauri081.html on line 351: Väsyttää nää Wallun tennisjorinat. Mä en pidä junnuista siis urheilevista pojista. Ne haisee inherentisti runkulle, sukkamehulle ja myskinhajuisille dödöille. Ne päästää puolivillaiselta kuuluvia soturiääniä. En pidä urheilumölähdyxistä, ne on epämääräisesti uhkaavan eläinmäisiä. Junnuja oli myös Liukkosen homostelukirjassa O kuin pyllynreikä. Tää on varmaan homofobiaa. Kuten amfibilla Olli Saxikädellä. Mitähän paljastuxia mustakin kexittäs postuumisti jos oisin julkumpi. Mut onnexoon vaan kuin tää C. Tavis joka oli bylsinyt sisarpuoleensa Apriliin ton S-kätisen Marion. Aprillia aprillia juo kuravettä ja syö silliä. Ens aprillina Jönsy täyttää 70v. Erittäin hyväkuntoisessa vanhassa miehessä on jotain epämiellyttävää. (Tämä ei todellakaan tarkoita Jönsyä, ompahan vaan wallusitaatti.)
xxx/ellauri116.html on line 494: Täti oli kauhea, ei vihainen, senhän voi ymmärtää, hän oli vain jäätävän kylmä ja ironinen. Mitä on ironinen, kysyi muumipeikko. No, kuvittele että liukastut limanuljaskaan ja istahdat istumaan keskelle puhdistettuja sieniä. Tietenkin odotat äitisi suuttuvan, se olisi luonnollista. Mutta ehei, hänpä ei suutukaan, katsoo vain musertavasti ja sanoo: "Ymmärrän kyllä että tuo on sinun käsityxesi tanssimisesta, mutta olisin kiitollinen ellet tanssisi ruuassa." Suunnilleen sallaista on ironia. Hyi miten epämiellyttävää, sanoi muumipeikko. Täti oli ironinen aamusta iltaan. Lopulta lapsen ääriviivat hämärtyivät ja hän muuttui näkymättömäxi. Viime perjantaina häntä ei näkynyt enää ollenkaan. Täti antoi hänet minulle ja sanoi, ettei hän todellakaan voi huolehtia sukulaisista, joita hän ei edes näe. Sitä sanotaan dissosiaatioxi.
xxx/ellauri306.html on line 339: Itsekäs käytös ei ole lineaarista vaan paljon kierompaa – on varmasti joitain täysin itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät kunnioita ketään muuta kuin itseään ja joiden lähellä on yleensä epämiellyttävää. Mutta kaikki ovat joskus vähän itsekkäitä, eikö niin? Minä ainakin.
xxx/ellauri312.html on line 429: Samaan aikaan toisaalla Even teki mieli ranumamun makeispatukkaa. Et maxanut patukasta, huusi Frank. Haista vittu Frank, Eve tarjosi. Mautonta prameutta Roarken himassa. Elämänlaatua, jos siihen on varaa. Hattunne sir, sanoo brittislaavi hovimestari. Roarke on valtamerentakaisessa zoomissa. Tässä menee tovi. Roarke malttoi tuskin odottaa päästä maistamaan, miltä Eve maistuisi sieltä yhdestä paikasta. Roarke tarttui Eveä turkinhihasta ja kohotti kulliaan, kun tämä jäykistyi kuin viiden sentin paxuinen, puoliraaka häränfilee, vasta Montanasta lennätetty. Olen valmis pidättämään sinut, Eve varoitti. En muuta odotakaan! Jaxan ize tuskin pidättää. Käydään nyt pöytään. Kermaista kakkalapukastiketta. Kerro miten rikastuit, hän sanoi. Halusin sitä kovasti. Melkein kaikki apinat haluavat olla varakkaita, mutta he eivät halua sitä kyllin kovasti. Köyhänä oleminen on ... epämiellyttävää. Meissä kahdessa on paljon samaa, Eve. Haluat patukkaa ja minä reikää, sinulla on reikä ja mulla patukka. Roarken endiivi jäi hetkexi ilmaan, mutta työntyi sitten Eevan pehmeään haarukkaan. Myös raha merkizee valtaa. Sharon ei ollut yhtä syvällinen kuin sinä, sinuun en millään yllä pillunperälle.
xxx/ellauri357.html on line 405: Yli 25 vuotta sitten joku WJT Mitchell toivoi, että tulevaisuudessa kriitikot kiinnittäisivät huomiota "vaaralliseen… ilkeään… likaiseen" Blakeen, jonka aikaisemmat tutkijat desinfioivat "turvallisesti pyhitetyksi" tehdessään, ja hänen teostensa asianmukaiseen tutkimiseen ammattilaisvoimin. (Mitchell 1982, 410, 411, 414). Profeetallisten pohdiskelujensa aikana Mitchell tunnisti blakelaisen seksuaalisen siveettömyyden paksun sarjan, joka otti usein hyvin outoja muotoja, ja vaikka nyt onkin epämiellyttävää nähdä hänen paimentavan homoseksuaalista fellatiota, naisellisuutta ja lesbovoyeurismia yhdessä raiskauksen, himon ja sadomasokismin kanssa sinkkuna (lika) "epänormaalin seksuaalisuuden" banneri, hänen paljastamansa elävät – heteroseksuaalisuutta hämmentävät – kohtaukset (414) tekivät kohtuulliseksi olettaa, että kun queer saapui sisään kylmästä, Blake Studies toivottaisi sille lämpimän vastaanoton. Tuon vuosikymmenen lopulla Camille Paglian (1990) karu kuvaus Blakesta "British Sade" (270) ehdotti varmasti samanlaista kriittistä tulevaisuutta. Hänen ilmestymisensä runoilijasta saattaa vapista ja iskeä "suuren äidin" alla, mutta edipaalinen terrori antaa myös outoa ymmärrystä, sillä "Blaken kauhistuttava kohtalo oli nähdä kuilu, josta useimmat miehet väistyvät: infantilismi kaikessa miesten heteroseksuaaluudessa" (287). Ja 1990-luvulla omituisia pilkkuja välähti toisinaan sukupuolitutkimuksesta, varsinkin sellaisesta, joka yritti hypätä tiiliseinää vastaan, johon feministinen kritiikki oli törmännyt yrittäessään tuomita Blaken "naisvihaa".
10