ellauri052.html on line 633: Krishnamurti palasi Intiaan joulukuussa 1921 ja jatkoi sieltä Australian kautta San Franciscoon, Kaliforniaan. Hänen epäilynsä omaa messias-rooliaan kohti kasvoi vuosi vuodelta, ja lopulta vuonna 1929 hän erosi Teosofisesta seurasta ja omasta Idän Tähti -järjestöstään. Hän erosi myös kaikista luottamustehtävistään erilaisissa yhdistyksissä ja säätiöissä lukuun ottamatta Rish Valley Trust -säätiötä, joka oli perustettu Intiassa sijaitsevan Krishnamurti-koulun taustayhteisöksi.
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri115.html on line 460: Oliin siinä epäilyn ja epävarmuuden tilassa jota Cartesius piti välttämättömänä totuuden ezintään. Se tila ei voi jatkua, se on levoton ja tuskaisa; vain paheelliset pyrinnöt ja laiska sydän voi päästää meidät siitä pahasta. Mun sydän ei ollut niin mädäntynyt että se olis siitä tykännyt, eikä ole mitään joka pitää ajatusta liikkeellä kuin että on tyytyväisempi izeensä kuin osaansa.
ellauri155.html on line 609: Yhden rikosepäilyn osalta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on lopettanut esitutkinnan. Päätös koskee Räsäsen lausumia MTV:n esittämässä Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa. Siinä Räsänen kutsui homoseksuaalisuutta seksuaaliseksi vinoutumaksi. Vaikka syynä on selvästikin pikemminkin asiaton oikeneminen.
ellauri185.html on line 597: Mutta vaikka Tolstoi oppiaan perustellessaan sen sisäisen mahdottomuuden pakottamana joskus joutuu turvautumaan sangen ala-arvoisiinkin todisteluihin, niin on kuitenkin hänen ehdoton rehellisyytensä ja vilpittömyytensä kaiken epäilyn yläpuolella. Hän puolustaa tätä oppia, koska hän on vilpittömästi vakuutettu sen oivallisuudesta ja totuudesta. Hänelle ei johdu hetkeksikään mieleen, että vastustuskiellon periaate, niin ymmärrettynä ja toteutettuna kuin hän sen tekee, tekisi mahdottomaksi ei ainoastaan valtion, vaan myöskin kaiken ihmisten yhteiselämän ja siten lopulta myöskin yksilöitten elämän. Hän on päin vastoin vakuutettu siitä, että ihmisten yhteiselämä vasta sitten muodostuisi oikein rauhalliseksi, turvatuksi ja onnelliseksi, kun ei mikään väkivalta enää ole rauhaa ja järjestystä turvaamassa.
ellauri243.html on line 571: Hiän meni Phoenixin luo ja laittoi pehmeästi kätensä hänen olkapäälleen - odottamattoman lempeä ele, Phoenix ajatteli heti epäluuloisesti. Ikään kuin vahvistaakseen hänen epäilynsä, hiän sanoi sitten terävästi: "Joten irti tästä pelistä, Ken. Tunnen sinut tarpeeksi hyvin tietääkseni, että tämä on erilaista kuin sinä. Tiedän entisenä oikeusministerinä, että olet lähellä lainvalvontaviranomaisia. kenraali ja erityisesti FBI, mutta et voi antaa noiden poliisien kuoleman estää sinua unohtamasta johtamista. En halua nähdä sinua itsesäälissä, herra."
ellauri347.html on line 253: Yksilöllisen ihmisen suhteelle maailmaan on vain yksi mahdollinen, tuottava ratkaisu: hänen aktiivinen solidaarisuus kaikkia ihmisiä kohtaan ja spontaani toiminta, rakkaus ja työ, jotka yhdistävät hänet jälleen maailmaan, ei ensisijaisten siteiden kautta, vaan vapaana ja itsenäisenä pösilönä... Kuitenkin, jos taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset olosuhteet... eivät tarjoa riittävää finanssiperustaa yksilöllisyyden toteutumiselle juuri mainitussa mielessä, samalla kun ihmiset ovat menettäneet ne siteet, jotka antoivat heille turvaa, tämä viive tekee vapaudesta sietämättömän taakan. Siitä tulee sitten identtinen epäilyn kanssa, sellaisen pommielämän kanssa Boweryssä, jolla ei ole merkitystä ja suuntaa. Syntyy voimakkaita taipumuksia paeta tällaisesta vapaudesta alistumaan tai jonkinlaiseen suhteeseen ihmiseen ja maailmaan, joka lupaa setelitukuilla helpotusta epävarmuudesta, vaikka se riistääkin yksilöltä vapauden.
xxx/ellauri157.html on line 444: Materialismi, erittäinkin Marxin vaikka onkin heimoveli ei viehättänyt Iisakkia koskaan. Pahimpinakin epäilyn hetkinä hän oli tietävinään ettei maailma kehittynyt omia aikojaan vaan kaiken takana oli jokin salaliitto, viisivuotissuunnitelma, tietoisuus, metatroninen voima. Neuvostotiedemiehet ja sokeat voimat yleensä eivät kyenneet konstruoimaan kärpästäkään. Veljeni ei sopeutunut kommunistisen ideologiaan ja minä vielä vähemmän. Amerikkalaiseen menoon sopeuduimme sitä vastoin hyvin.
xxx/ellauri177.html on line 583: Ja Jeesus vastasi, että tämän ei pitäisi yllättää häntä, että suurimmat pyhät olivat usein tajuttomia aseita Jumalan käsissä. Niinpä apotti ilmaisi epäilynsä: eikö hänellä ollut vähemmän ansioita turvautua alttarin juurelle ja jopa Herransa kärsimykseen? Eikö hän ollut vielä vähän rohkea, koska hän ei uskaltanut taistella yksin? Mutta Jeesus oli suvaitsevainen; hän selitti, että ihmisen heikkous on jatkuva Jumalan miehitys, hän sanoi pitävänsä parempana kärsiviä sieluja, joissa hän tuli istumaan kuin ystävä ystävän sängyn viereen.
10