ellauri019.html on line 316: Daavid sai kuninkaana ollessaan edomilaisista selvän voiton Suolalaaksossa (2Sa 8:13; ks. SUOLALAAKSO). Vaikka taistelun syttymissyytä ei mainitakaan, se aiheutui epäilemättä edomilaisten hyökkäyksestä; ehkä he ajattelivat, että Daavidin Syyrian-sotaretkien vuoksi hänen valtakuntansa eteläosa oli jäänyt suojattomaksi maahanhyökkäystä vastaan. 1. Aikakirjan 18:12:ssa kerrotaan Abisain ja psalmin 60 päällekirjoituksessa Joabin voittaneen edomilaiset. Koska Daavid oli armeijan ylipäällikkö, Joab hänen huomattavin kenraalinsa ja Abisai puolestaan Joabin alainen joukko-osaston päällikkö, voidaan ymmärtää, miksi voitto saatettiin lukea kertomuksissa eri henkilöiden ansioksi sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa tarkasteltiin, aivan niin kuin nykyäänkin tehdään. Samaten näiden jakeiden erilaiset numerotiedot johtuvat todennäköisesti siitä, että kertoja on katsellut eri piirteitä tai sotaretkiä joltakin nimenomaiselta kannalta. (Vrt. 1Ku 11:15, 16.) Joka tapauksessa Daavid sijoitti kaikkialle Edomiin israelilaisten joukkojen varuskuntia, ja jäljelle jääneistä edomilaisista tuli Israelin alamaisia (2Sa 8:14; 1Ai 18:13). Jaakobin ”ies” painoi nyt raskaana Edomin (Esaun) niskaa (1Mo 27:40; vrt. 4Mo 24:18).
ellauri024.html on line 1088: 27. Miehen ei tule vaatia vaimoltaan muuta kuin mikä on merkityxellistä, järkevää ja oikeata. - Se osuu epäilemättä paikalle.

ellauri024.html on line 1360: von Wright torjuu vähän kaikkea, se on taantumuxen varamaalivahti, nyt kyllä jo vilttiketjussa. On torjuttava antirationalismi, joka syyttää järkeä ihmiskunnan onnettomuuxista ja uskoo, että vain lapsi ja villi-ihminen voivat tulla autuaixi. Ehei, kyllä eturauhasvaivoista kärsivät vanhuxetkin on sinne jonossa. On torjuttava, se on wrightiläinen kategorinen imperatiivi perusmuodossa. Jorin laki 1. Taas tätä antroposentrismiä: rationaalisuus on "epäilemättä" piirre joka syvällisimmin erottaa apinan eläimestä. Helvetin rasisti, taas ajamassa apinoiden apartheidia.
ellauri025.html on line 675: toisen vuoro, ikäänkuin jokaisen niistä elämä pitkän päälle oisi TLDR, niinkuin se onkin, epäilemättä. Tää piirre
ellauri028.html on line 886: Sana "love" esiintyy 310 kertaa Jaakon raamatussa, 348 kertaa uudessa amerikkalaissessa standarditeoxessa, 551 kertaa uudessa kansainvälisessä versiossa ja 538 kertaa uudessa revisionistisessä standarditeoxessa. Kasvu käännöxissä johtuu epäilemättä siitä, että rakkaudesta on tullut on jenkkijohtoisen globalisaation brändisanoja. Sillä on hyvä huijata housut jalkaan villeille. Luvut heittelehtivät niin paljon, että mitään varmaa ei voi sanoa, mutta pyöreästi puolentuhatta noita lemmensanoja kai on.
ellauri031.html on line 261: Parlamentilla on yhä aloiteoikeus mutta sillä ei ole oikeutta sotkea puoluepolitiikkaa hallituxen toiminnasta käytyyn asialliseen keskusteluun. Tämä on epäilemättä lisännyt eduskunnan työkykyä. Suurella neuvostolla on korkein valta diktaattorin ja kuninkaan jälkeen. Sen puheenjohtaja on kuten sanottua B. Mussolini ja jäsenistö on 1) Mussolinin lähimmät miehet (pysyviä), 2) ministereitä, puheenjohtajia ja sihteereitä fasistisista ammattikuntajärjestöistä, 3) muita määräaikaisia jäseniä.
ellauri033.html on line 422: No se alotti kriitikkona, eikä pääse täplistään. Tyyppien teot on vaan veruke aloittaa viisasteleva pohdinta. (Kukas tästä tulee mieleen? No Esa Sariola!) Hienoa zygologiaa epäilemättä; mutta ois kiva kun toi zygologia ei olis pelkkiä alaviitteitä, joista se pitää enemmän huolta kuin henkilöistänsä, jotka sais elää elämäänsä ilman selityxiä. Hra Bourgetin henkilöt on suoraan sanoen vaan automaatteja. Välillä ne tekee jotain eleitä; heti kun ne liikauttavat edes eväänsä, kirjailija hyökkää väliin ja pitää esitelmän mekaniikasta, joka ei pääty ennenkuin se on osoittanut ihan pikkutarkasti miten kellokoneiston rattaat liikahtivat. Sellasta marginaalihuomautusten zygologiaa. Selitys tarjoillaan eri lautasella. Se tekee siitä muistiinpanoja, niin monisanaisia että ne peittävät koko textin ja tukauduttavat romaanin. Valtaosa sen kirjoista on karkeita luurankoja, jonka jokaiseen koukkuun on kiinnitetty anatominen kyltti. Sen huomas kun Une Idyllestä tehtiin teaterikappale. Näyttämöllä selittäjä piti hiljentää. Vaan banaali raaka melodraama jäi jälelle.
ellauri043.html on line 4248: Ja ne löytää izensä tasanteelta nelkkarissa tornissa, joka on 6 muun tornin huipulla. Tornit kapenee ylöspäin mennessä niin et ne muodostaa hirmuisen pyramidin. Alhaalla erottuu iso musta massa - kaupunki epäilemättä - joka levilää tasangoille. Sää on kolea, taivas synkänsininen; tähdet vilkkuvat joukolla.
ellauri054.html on line 465: Olen epäilemättä työuraltani pisimpään Helsingin yliopistoa palvellut henkilö. Vuosikymmenien aikana olen nähnyt kaikenlaista. Minusta edellinen Vileniuksen viesti on kyynisyydessään vertaansa vailla. Ennen yliopiston keskeisistä asioista päättivät sen tulevaisuudesta vastuussa olevat professorit. Nyt ei edes päätetä, vaan "sovitaan", ja ketkä tässä ovat sopimassa? Yliopiston edellytyksiä tutkimuksen kärjessä olemisesta ovat tuhoamassa tahot, joilla ei ole ollenkaan kokemusta siitä, mitä kansainvälinen tieteellinen tutkimus on. Milloin tälle saadaan loppu?
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri063.html on line 476: Vihervasemmistolaisten humanistien aivoitusten käsittely alkaa maistua puulta. Kun puhe tulee mistä tahansa yksilön ongelmasta – köyhyydestä, ahdingosta ja epätoivosta, joita Suomeen tulleista romaneista suurin osa epäilemättä kokee -, naksahtaa vihervasurin päässä jokin rele, ja alkaa liturginen ja väräjävällä tunteella kyllästetty paatos solidaarisuudesta, jakamisesta ja ennakkoluulojen poistosta.
ellauri065.html on line 424: Olin tyytyväinen, että pääsin loppuun tämän kirjan, heittelehtineeksi sen mukana ja rypistelleeksi otsaani yrittäessäni käsittää tai todetessani, etten käsitä, mutta jatketaan eteenpäin. Jatkosota-extra nauratti, ahdisti ja sai vaikuttuneeksi tekijänsä mielipuolisuudesta. Vaikka minulla oli kirjan ja sen laajuuden kanssa myös ongelmani, olen iloinen siitä, että Suomessa julkaistaan tällaista kirjallisuutta ja ollaan valmiita tekemään epäilemättä massiivinen määrä tausta-, kirjoitus- ja toimitustyötä, jotta lopputulokseksi tulee näin maan perusteellisesti nyhveröityjä teoksia.
ellauri097.html on line 814: Tää juttu on pitkä kuin nälkävuosi eikä kovin kummonen. Niinkuin Frostin proosarunotkin. Ei noi muutkaan perheaiheiset pöpötyxet paljon hetkauta. Jääköön Frost nyt rauhaan homoepäilyxiltä. Vaik epäilemättä homo sekin oli, vaikka sitten kaapissa. Kyllä se niin söpö oli pienenä. Bella figura kuten Philip Roth. Mutta lieventävänä asianhaarana voi mainita, eze kävi ahkerasti masis vaimon luukulla. Sen voi siitä todeta, että vaikka runoilijan hommissa ei tarvi välttämättä olla hullu, on siitä paljon apua.
ellauri111.html on line 825: He ovat liian heikkoja kauan ylläpitämään kapinan henkeä. Idiotimaisesti kyyneliä vuodattaen he tulevat tunnustamaan, että Hän, joka loi heidät näin kapinallisiksi, epäilemättä teki niin heitä pilkatakseen. Ihmisen luonto ei voi kärsiä jumalan pilkkaa loputtomiin vaan kostaa sen lopulta. Silloin sulle tulee kuumat paikat! Kuvat alkaa kaatua!
ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri112.html on line 149: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille.
ellauri117.html on line 109: Jos tässä suhteessa olisikin joku vaara pelättävissä, niin tulisi vaan epäröimättä uskaltaa. Koska ihmiselämässä kerran välttämättömästi on vaaroja, niin epäilemättä on parasta siirtää ne siihen ikäkauteen, jossa ne ovat vähimmin vahingollisia. Kuta vanhemmaksi lapsi tulee, sitä suurempiarvoiseksi se käy. Kapalolapset ovat puoli-ilmaisia, palleroita ja taaperoita voi aina tehdä lisää samasta reijästä.
ellauri118.html on line 452: Pasternak opiskeli filosofiaa Marburgin yliopistossa Saksassa Hermann Cohenin oppilaana, mutta kieltäytyi hänelle tarjotusta filosofian tutkijan urasta [lähde?]. Hän palasi Moskovaan vuonna 1914 ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa tuona vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän opetti ja työskenteli Uralilla sijainneessa kemiantehtaassa, mistä hän epäilemättä nyysi Tohtori Živagoon materiaalia [lähde?]. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Pasternakin maine runoilijana kasvoi. Vuoden 1990 Venäjän hajoamisen jälkeen se romahti [fig. 1].
ellauri135.html on line 925: Varvara ei ollut varma mistään, varsinkin Lermontovin tunteet. Hän ei vain laittaa sen umpikujaan käytöksellään, joskus se tuntui, että hän vain pilkkaa. Niin äkillinen tilkka jääkylmää ja sitten mukava, ystävällinen ystävällisesti, ja sitten syytökset ilman vastavuoroisuutta puolestaan ​​ja todellinen intohimo. Sen kylmyys oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotain myyttistä petoksesta. Hiänelle oli vaikeaa sellaisen jatkuvan muuttuvuuden, suhteiden heikkouden vuoksi. Hiän epäili itsensä - hänessä. Ja periaatteessa se on oikeudenmukainen. Kuitenkin ja epäilemättä nämä rakkaus kasvoivat voimakkaammin, mutta eivät katoa.
ellauri141.html on line 750: Hyvä esimerkki tästä on sattuvasti nimetty ranskalainen nobelisti St. John Perse. Sen tuotanto on aivan perseestä, ja silti se tuli valituxi 1960 epäilemättä pyllistyxenä Saxalle, Neuvostoliitolle, Kuuballe ja Kiinalle ja kyykistyxenä Amerikalle ja länsivalloille. Kukaan ei tiedä kaverista enää muuta kuin ton hassun nimen. Ehkä se sai palkinnon koska se oli erehdyttävästi vaalenpunaisen pantterin näkönen (siis Inspector Clouseaun eri Peter Sellersin). Paizi Sellersillä oli enemmän tukkaa jäljellä. Ja six eze asui jenkeissä sodan aikana ja pitkään sen jälkeenkin.
ellauri145.html on line 743: Les Amours Jaunesissa epäilemättä sanallinen automatismi juurtuu osaxi ranskalaista runoutta. Corbièren täytyy olla ensimmäinen, joka antaa itsensä ajelehtia sanojen aallokossa, joka tietoisen ohjauxen ulkopuolella hiipuu joka sekunti korvissamme ja jossa arkiryske hyökyy vasten välittömän merkityksen aallonmurtajaa.
ellauri150.html on line 191: ”Esko Valtaoja sekä kiihkomielinen että minäkuvansa sokaisema Höpöhöpö.” Uuden Suomen ylösnousseen haavoja tökkimättömällä Tuomaalla on epäilemättä oma lehmä ojassa.
ellauri153.html on line 601: Jonatan on varmasti surrut syvästi Saulissa tapahtunutta muutosta, sillä he olivat olleet hyvin, hyvin, hyvin läheisiä (1. Samuelin kirja 20:2). Hän luultavasti pelkäsi, että Saul voisi aiheuttaa vahinkoa Jehovan valitulle kankulle. Saisiko kuninkaan tottelemattomuus hänen alamaisensakin poikkeamaan väärälle tielle ja menettämään Jehovan suosion? Tämä oli epäilemättä vaikeaa aikaa Jonatanin kaltaiselle anusaukon miehelle.
ellauri153.html on line 727: 14 Olemme jo nähneet Abigailin ottavan ensimmäisen askeleen vääryyden korjaamiseksi. Toisin kuin miehensä hän oli halukas kuuntelemaan. Nabobista taas nuori palvelija sanoi: ”Hän on liian kelvoton, jotta hänelle voisi puhua.” * (1. Sam. 25:17.) Valitettavasti Nabob piti izeään niin tärkeänä, ettei hän halunnut kuunnella muita. Tällainen ylimielisyys on hyvin yleistä myös nykypäivänä. Mutta nuorukainen tiesi omasta kokemuxesta Abigailin olevan erilainen, ja epäilemättä juuri siksi hän meni kertomaan tälle ongelmasta.
ellauri153.html on line 770: 24 Kertomus ei kuitenkaan pääty kuten satukirjoissa. Abigailin elämä Daavidin rinnalla ei tulisi olemaan aina helppoa. Daavidilla oli jo vaimo nimeltä Ahinoam, ja vaikka Jumala hyväksyikin moniavioisuuden, se epäilemättä aiheutti uskollisille naisille tuolloin melkoisia haasteita. Daavid ei myöskään ollut vielä kuningas. Hänellä olisi monia vastoinkäymisiä voitettavanaan ennen kuin hän palvelisi Jehovaa tuossa tehtävässä. Mutta kun Abigail auttoi ja tuki Daavidia elämän varrella ja aikanaan synnytti tälle pojan, hän saattoi luottaa siihen, että hänen uusi aviomiehensä arvosti ja suojeli häntä. [Jonatanista taidamme nyt vaieta.] Kerran Daavid jopa pelasti hänet sieppaajien kynsistä! (1. Sam. 30:1–19.) Näin Daavid jäljitteli Jehova Jumalaa, joka rakastaa ja arvostaa ymmärtäväisiä, rohkeita ja uskollisia naisia joiden kanssa sillä on poikia. [Paizi että Jehovalla ei tiettävästi ole siitintä, se käytti proteesia tehdessään Jeesuxenkin.]
ellauri185.html on line 695: Mutta pääasia on että Lutherin perusajatus epäilemättä oikea. Karhealla, alkuvoimaisella, terveellä ytimekkäällä nerokkuudellaan, järähtävien pierujen säestämänä, talonpoikaismaisesti terveitten vaistojensa ohjaamana hän on tässä, kuten niin usein muutenkin, rohkealla iskulla lyönyt solmun poikki. Eikä ongelman ratkaisu, minkä hän esittää, ole mikään mätä kompromissi. Hän ei tingi vähääkään Kristuksen ohjeitten ihanteellisesta ankaruudesta. Hän lievennä eikä vetistä vuorisaarnaa. Se jää päinvastoin täyteen voimaansa velvoittamaan kaikkia kristittyjä, joita onnexi on vitun vähän. Hän osoittaa sen vain oikealle alalleen, nim. Jumalan näkymättömään valtakuntaan, minne se joutaakin.
ellauri210.html on line 113: On niin kiehtova kokemus, että joudun perustelemaan teorioitani Mmea kohtaan. Yvette ja Max-setä. Toivon vain, että se olisi mahdollista muuten kuin kirjallisesti, huolimatta huonosta puheestani ja heikentyneestä kuulostani. Ja minulla ei todellakaan ole aikomustakaan antaa periksi sen tunnustuksen lisäksi, että tiedämme niin vähän. Tiedät esimerkiksi, että Charlie Chaplin on ollut viime päivinä Wienissä. Melkein minäkin olisin nähnyt hänet, mutta täällä oli hänelle liian kylmää ja hän lähti taas nopeasti. Hän on epäilemättä suuri taiteilija; varmasti hän esittää aina yhtä ja samaa hahmoa; vain heikko, köyhä, avuton, kömpelö nuori, jolle asiat kuitenkin lopulta menevät hyvin. Luuletko nyt, että tätä roolia varten hänen täytyy unohtaa oma egonsa? Päinvastoin, hän soittaa aina vain itseään, kuten hän oli varhaisessa synkässä nuoruudessaan. Hän ei pääse eroon noista vaikutelmista ja saa tähän päivään asti itselleen korvauksen tuon elämänsä menneen ajanjakson turhautumisesta ja nöyryytyksistä. Hän on niin sanotusti poikkeuksellisen yksinkertainen ja läpinäkyvä tapaus. Ajatus siitä, että taiteilijoiden saavutukset liittyvät läheisesti heidän lapsuusmuistoihinsa, vaikutelmiinsa, sortoa ja pettymyksiä, on jo tuonut meille paljon valistusta ja siitä syystä tullut erittäin suureksi kallisarvoinen meille. Uskalsin kerran lähestyä analyyttisesti yhtä suurimmista, joista tunnemme valitettavasti hyvin vähän: Leonardo da Vinciä. Pystyin ainakin tekemään todennäköiseksi, että Pyhä Anna, Neitsyt ja lapsi, jossa voit vierailla Louvrea ei voida täysin ymmärtää (ymmärrettävä) ilman merkittävää lapsuuden historiaa Leonardo. Eikä voisi, ehkä paljon muutakaan.
ellauri276.html on line 888: Wallinin vitsirunoutta leimaa kaipaus pois maanpäällisestä elämästä taivaalliseen elämään ja sukupuoliyhteyteen Jumalan kanssa. Singen beten loben den Herrn... Mikä saa porukat laulamaan tämmösiä hyllausshymnejä? Jotain joukkoizetyydytystä siinä on, ryhmäsurrogaattisexiä. Kiitos ja ylistys, kippis ja kulaus. Rehupiiklesien aiheuttama huutomyrsky, kirkuna ja pyörtyileminen on epäilemättä sama ilmiö. Ne olivat hetken rakastetumpia kuin J. Nasaretilainen. Johanin kaikkien aikojen nr 1 schlageri on den här ganska morbida "Vipp på rumpan affär'n" jonka vetää laahavasti ovenraossa Eva Rune med 210 subscribers.
ellauri277.html on line 173: Toinen vaikuttaja Gibraniin oli amerikkalainen runoilija Wilt Whatman, jota Gibran seurasi "osoittaen kaikkien ihmisten universaalisuutta ja nauttimalla luonnosta." El-Hagen mukaan saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen vaikutus "ei esiinny Gibranin kirjoituksissa aivomyrskyxi asti." Siitä huolimatta, vaikka Nietzschen tyyli "epäilemättä kiehtoi" häntä, kun Gibran "ei ollut vähiten loitsuissaan". (Ihmekös että Kallen maxa laajeni...)
ellauri279.html on line 89: »Niin ikään on ilmeistä, että hänen suosionsa kirjailijana on Neuvostoliitossa laskenut romahdusmaisesti sitten hänen esikoisteoksensa Päivä Ivan Denisovitšin elämässä ilmestymisen jälkeen. Kuva, joka suuren yleisön piirissä on muotoutunut hänestä, on jatkuvasti saanut yhä kielteisempiä piirteitä. Dramatiikalla, joka ympäröi hänen henkilöään ulkomailla, ei ole kaikupohjaa Neuvostoliitossa. Näin ollen on todennäköistä, että valtaosa neuvostoyleisöstä hyväksyy karkotuspäätöksen, joka epäilemättä vastaa suuren enemmistön oikeuskäsityksiä.»
ellauri283.html on line 335: Lord Kitchenerin johtama englantilais-egyptiläinen joukko lähetettiin vuonna 1898 Sudaniin. Sama Kitchener epäilemättä joka seikkaili kenraali Bobsin kanssa maalla, merellä ja ilmassa. Sudan julistettiin osakehuoneistoksi vuonna 1899 Britannian ja Egyptin hallinnon alaisuudessa. Esimerkiksi Sudanin kenraalikuvernööri nimitettiin "Khedivaatin asetuksella" eikä pelkästään Ison-Britannian kruunun toimesta, mutta säilyttäen yhteisen hallinnon vaikutelman Brittiläinen imperiumi muotoili politiikkaa ja toimitti suurimman osan johtajista hengiltä.
ellauri294.html on line 146: He näyttävät epäilemättä kyseenalaistaneen Paavalin auktoriteetin apostolina, ehkä vedoten Jaakobin (Jeesuksen velipojan) hallitseman Jerusalemin kirkon suurempaan auktoriteettiin .
ellauri294.html on line 316: Vaikka Kushner epäilemättä osaa selittää geometriaa, jos hän todella murskaa numeroita, hänellä saattaa olla vaikeuksia ihan saavuttaa mashiachin numerologiaa, joka on yhteensä 358.
ellauri294.html on line 658: "Ei ole ketään Margaretin kaltaista." Paizi kenties Synnöve Castrén pienenä. Nämä sanat lausuivat ensimmäisenä Margaret Meadin vanhemmat Edward ja Emily Mead. Vaikka Meadin taloudessa oli viisi lasta, perheen esikoisessa ei epäilemättä ollut jotain erityistä. Lähtevä, eloisa ja itsepäinen nuori Margaret Mead näki elämän seikkailuna ja oli päättänyt kokea kaiken. Ehkä suurin lahja, jonka Meads antoi tyttärelleen, oli kyky iloita maailmasta ja ympärillään olevista ihmisistä. Lapsuudestaan Mead huomautti myöhemmin: "Opin tarkkailemaan ympäröivää maailmaa ja panemaan merkille, mitä näin."
ellauri300.html on line 866: Betel tarvitsi Elishalta kovat sanat näyttääkseen heille heidän syntinsä ja tuodakseen heidät takaisin Herran luo. Tämä oli heidän ainoa toivonsa, ja Saatana oli aktiivinen pysäyttääkseen sen. Elisa kykeni epäilemättä palvelemaan tiettyjen siellä olevien (jäännöksen) tarpeita, mutta kaupunki kokonaisuudessaan ei koskaan todella kääntynyt Herran ja Hänen Sanansa puoleen. Saatana oli juurtunut siellä hyvin, nehän olivat maajusseja ja palvoivat naisjumalaa. Tämä on toinen tosiasia, joka meidän on joskus kohdattava. Ja kun näin on, meidän on ehkä yksinkertaisesti edettävä kuten Elisa teki ja kuten Paavali ja muut tekivät. Eli good riddance for bad rubbish.
ellauri317.html on line 595: Vuonna 1919 amerikkalainen diplomaatti todisti kongressille, että Peterssiä pidettiin yhdessä toisen Chekan johtajan Aleksandr Eidukin kanssa "Venäjän verenhimoisimman hirviönä". Tuolloin englanninkieliset sanomalehdet yliarvioivat Peterssin vaikutuksen, koska poliisi tunsi hänet Isossa-Britanniassa ja koska hän oli ainoa Chekan perustajista, joka puhui englantia. 25. tammikuuta 1919 Lontoon The Times sai myöhään tietää, että bolshevikit olivat olleet erimielisiä siitä, käyvätkö vallankumouksellista sotaa Saksaa vastaan, ja väitti, että yhtä puoluetta johtaa Lenin ja toista Trotski, Peterss , Radek ja Zinovieff ....Trotskin ja Petersin puolue uskoo sankarillisiin toimenpiteisiin... Peterss ei ansainnut mainintaa missään Trotskin laajassa tuota ajanjaksoa koskevissa kirjoituksissa, eikä todellakaan ollut bolshevikkien johdon eturintamassa. Tšekistinä hän epäilemättä tapatti monia fellow apinoita, mutta hänen esittäminen "verenjanoisimmaksi hirviöksi" on ristiriidassa brittiläisen diplomaatin Robert Bruce Lockhartin mielipiteen kanssa , joka vietti kuukauden pidätettynä Moskovassa vuonna 1918 ja jota Peterss kuulusteli. Lockhart kirjoitti:
ellauri322.html on line 464: Yhdessä hotlassa Holsteinissa kaunis nuori nainen, jolla oli rauhoittavat taivaansiniset silmät, johti meidät erittäin siistiin olohuoneeseen ja huomasi, kuinka vapaasti ja kevytmielisesti pikkutyttöni oli pukeutunut, alkoi sääliä häntä mitä hellästi sanoen terveestä punaisuudesta huolimatta. hänen poskillaan. Tämä sama tyttö oli pukeutunut – oli sunnuntai – hyvällä maulla ja jopa kekseliäästi puuvillatakkiin, joka oli koristeltu sinisen nauhan solmuilla, ja joka oli sovitettu monimutkaisesti elävöittämään hänen kaunista ihoaan. Pysähdyin hieman ihaillakseni häntä, sillä jokainen ele oli siro; ja kylän muiden asukkaiden joukossa hän näytti puutarhaliljalta, joka yhtäkkiä kohotti päänsä jyvien ja maissikukkien sekaan. Koska laitos oli pieni, annoin hänelle kolikon, hieman suuremman kuin tavallisesti annoin tarjoilijoille, koska en voinut saada häntä istumaan - jonka hän hyväksyi hymyillen, mutta piti huolen antaakseen sen läsnä ollessani tytölle, joka toi lapselle leivän; tästä ymmärsin, että hän oli talon emäntä tai tytär ja epäilemättä kylän kauneus. Lyhyesti sanottuna kaikissa pienissä kylissä, kun lähestyin Hampuria, vallitsi iloisen teollisuuden ja köyhyyden poissulkevan mukavuuden ilmapiiri, mikä yllätti minut iloisesti.
ellauri325.html on line 275: Nyt suurten miesten elämä on epäilemättä äärettömän mielenkiintoista. Mutta toisinaan minun on tunnustettava reaktio ja ajatus, että tavallisella ihmisellä on oikeus saada myös elämäkerta kirjoitettua. Tämän näkemyksen havainnollistamiseksi kirjoitan John Smithin elämästä, miehen, joka ei ole hyvä eikä suuri, vaan vain tavallinen, jokapäiväinen homo, kuten sinä ja minä ja me muut.
ellauri326.html on line 208: Joskaan tämä kirja ei ole yksi niistä, jotka herättävät tunteita, se stimuloi älyä, rohkaisee pohdiskelemaan ja kuvaa loistavasti ihmiskunnan epäonnistumisia. Capek on epäilemättä loistava kirjailija, jonka koko teoksen haluan löytää.
ellauri336.html on line 208: Lapset tulkitsevat nimittelyn ja leimaamisen, esim. lapsen kutsumisen valehtelijaksi, tyhmäksi, huolimattomaksi tai sanomisen, että hän ei voi tehdä mitään oikein, selkeinä ja yksinkertaisina merkkeinä siitä, miten vanhemmat suhtautuvat heihin. Tämän negatiivisen tunteen myötä voimme tuskin odottaa lapsen hyväksyvän vanhempiensa sanat hyödyllisinä. Kuvittele itsesi vastaavaan tilanteeseen. Esimerkiksi, kun tuot kupin kahvia pöytään, ja saat huomiosi pienestä lapsestasi, joka tekee jotain söpöä. Tämän seurauksena unohdat tilapäisesti, että pidät täyttä kuppia kädessäsi ja harjaat pöytää vasten, jolloin kahvi roiskuu koko lattialle. Miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi ensimmäinen reaktio olisi kutsua sinua huolimattomaksi, huolimattomaksi tai millä tahansa muulla halventavalla nimellä? Tuntuisit epäilemättä loukatuksi ja loukatuksi, lievästi sanottuna. Luuletko olevasi avoin mille tahansa korjaukselle sillä hetkellä? Jos mitään, olisit vihainen huomautuksen johdosta ja haluaisit poistua puolisosi läsnäolosta mahdollisimman pian.
ellauri347.html on line 548: Professori MSU, kulttuuritieteen tohtori Vladimir Elistratov uskoo, että ilmaus "liota wc:ssä" on ilmentymä vektorista kulttuurisesta ideologiseen ulottuvuuteen. Kirjoittaja kutsuu lausetta epäilemättä hyväksi, hauskaksi ja sopivaksi. Mutta "klassikoiden" lainaus, kuten Elistratov sitä kutsuu, on äärimmäisen harvinainen ilmiö venäläisessä ideologian kielessä: "Hyvin harvojen julkisten poliitikkojen puhetta voidaan kutsua kuvaannolliseksi, eläväksi jne." - kirjoittaa tutkija.
ellauri362.html on line 490: Näkymätön väkijoukko, joka epäilemättä kelluu
ellauri371.html on line 198: Aristokratian maattomuus. Goyimien aristokratia, poliittisena voimana se loppuu: sen avulla voimme ei katsota, mutta alueellisena omistajana hän se on meille haitallista, koska se voi olla itsenäinen elämäsi lähteissä. Siksi me tarvitsemme häntä tulla maattomaksi hinnalla millä hyvänsä. Paras tähän tapa on nostaa maamaksuja maan velassa. Näitä toimenpiteitä olisi lykättävä maanomistus ehdottoman huonontuneen tilassa asti. Ne, jotka eivät perinnöllisesti pysty tyytymään äitiin. No, goimien aristokraatit menevät epäilemättä pian konkurssiin.
ellauri372.html on line 316: Emil Schürer kirjoittaa: "Hilgenfeldin päinvastaisesta näkemyksestä huolimatta on melkein yleisesti sallittua, että psalmit on alun perin sävelletty hepreaksi. Eikä epäilemättä ilman hyvää syytä. Sillä psalmien sana on luonteeltaan niin selkeästi heprealainen, että se on mahdotonta olettaa, että ne on alunperin kirjoitettu kreikaksi. Ja tästä syystä on yhtä varmaa, etteivät ne ole kirjoitettu Aleksandriassa, vaan Palestiinassa. Ei ehkä ole väärin mainita edelleen kirjeenvaihtoa, jossain määrin sanallista, välillä Psalmi xi. ja Barukin viides luku . Jos olemme oikeassa olettaessamme, että psalmit on alun perin kirjoitettu hepreaksi, niin jäljitelmän on katsottava olevan Barukin tekemä." ( The Literature of the Jewish People in the Time of Jesus , s. 21-22)
ellauri373.html on line 325: Mutta juutalaiset alkavat huimaavalla menestyksellä ymmärtää, että he ovat menneet liian pitkälle ja pelkäävät että todellinen voitto jää varjoon. Venäjälläkin jotain häikkää ilmestyi tähän koska on epäilemättä uusi, hirviömäinen, epämääräinen Venäjä jonka johtajat kokoontuivat punaisen kuninkaan ympärille (Lenin) ja joiden nimet olivat: Trotshy, Zinovjev, Kamenev, Radek, Litvinov ja muut tyrannit väärillä nimillä.
ellauri373.html on line 327: Vaikka on epäilemättä väärin sanoa, että kaikki Bolshevikit ovat juutalaisia ​​ja että kaikki juutalaiset ovat b ° l p ^ v g ^ f i , on kuitenkin kiistatonta, että korkein bolshevikkihallitus ja koko kansan komissio --- kaiken asteen vankileirien saaria täydennetään enemmistön lisäxi juutalaisilla ja lisäksi enemmistö ei ole 50% vähempää. Tästä syystä monet venäläiset ovat täysin oikeassa. Kolmikot, jopa edistyneen suunnan, väittävät että Venäjä on tuhoutumassa, juutalaisen hallitsijan ikeen alla koko
ellauri373.html on line 335: Toistan vielä kerran, etten tuomitse ketään ja mitä en tulkitse uudelleen: olen vain vahvistamassa mitä joka epäilemättä on olemassa. Mitä nämä ovat - onnettoman "itsemurhapommittajan" Nefen sanat-
ellauri390.html on line 174: Radcliffe tunnettiin siitä, että se antoi loppupeleissä lukijoille järkevän selityksen yliluonnollisille käänteille. Yleensä Radcliffe paljasti loogisen tekosyyn romaaniensa loppupuolella, mikä johti kohonneeseen jännitteeseen. Walter Scottille se oli pettymys: "Salakavalilla askeleilla arraxien takana saattaa epäilemättä joissain tilanteissa, kun hermot on viritetty korkealle, olla ei niinkään pieni vaikutus mielikuvitukseen; mutta jos lukija saa loppupeleissä kuulla sen olleen vain kissan tassuttelua, tilanteen vakavuus katoaa ja lukijasta tuntuu että häntä on petetty, ja ihmettelee miksi hän on suostunut petokseen." No se on sitä epäuskon jousitusta tietysti.
xxx/ellauri027.html on line 699: Kuzumusjohtaja näkee työnsä palvelutehtävänä. Hän on johtaja, koska hän haluaa antaa taitonsa yhteiseen käyttöön. Tällaisia kuzumusjohtajia on epäilemättä paljon. Sellainen on esim. Alex Stubb, joka on jo moneen kertaan tarjoutunut vapaaehtoisesti olemaan käytettävissä isänmaan ja Euroopan unionin johtopaikoille. Jostain hemmetin syystä ne ei vaan ota sitä. Alex on hyvin hyvin pettynyt. Tosiaan sori siitä.
xxx/ellauri075.html on line 532: Tosiasiahan kuitenkin on että siinä missä kirjoitusajankohtanaan tämä epäilemättä oli radikaalia uutta (Crane ei alunperin löytänyt kustantajaa näin rajulle kirjalle joten julkaisi ensimmäisen version itse, tämä käännös ilmeisesti perustuu Red Badge of Couragen suosion jälkeen julkaistuun versioon), niin muu kirjallisuus on ottanut tätä aika haipakkaa kiinni. Ja minä kun en edes ole niin innostunut naturalismista, vaikka onkin todettava että jos jotain sen tyylilajin kirjaa pitäisi lukea niin tämä on reippaasti etenevänä pienoisromaanina varsin hyvä valinta...
xxx/ellauri104.html on line 1016: V: Jep, Marin on epäilemättä nero: 12 vuotta maisterin-tutkintoon…
xxx/ellauri123.html on line 587: (Vittu se on japanilainen hentai piirretty jossa 2 teiniä ezii izeään, epäilemättä toistensa alkkareista? Eipäs, me kazottiin se Helmin kaa, se oli söpönen, eikä alkkareihin päästy ollenkaan. Japsutyttö japaninsi Olivia Newton-Johnin 1971 hitin Country Roads, ja japsupoika vuoli viuluja. Vanha setä kyllä soitti nokkahuilua, mikä oli aika uskallettua. Helmi muistutti että se oli laulanut 14-vuotiaana Olivian toisen hitin Hopelessly Devoted To You koulun aamunavauxessa koko koulun edessä. Ja ilman autotunea!)
xxx/ellauri136.html on line 231: Teon vakavuusastetta arvioidessaan käräjäoikeus on eräässä tapauksessa todennut, että ”asianomistajan oma käyttäytyminen hänen lähtiessään yhdessä ystävänsä kanssa vapaaehtoisesti entuudestaan melkein tuntemattoman vastaajan asunnolle ja tekemiset siellä – yhdyntä toisten ihmisten nähden itseä huomattavasti vanhemman miehen kanssa, vaikkakin asianomistajan suostumuksetta – olivat epäilemättä katumisen ja häpeän tunteen muodossa olleet tosiasiallisesti paljolti vaikuttamassa aiheutuneisiin psyykkisiin tuntemuksiin.”
xxx/ellauri138.html on line 47: Tääkin ikäkulu shakesitaatti täältä löytyy, se on Julius Caesarista, epäilemättä se typerä seppukun kanssa tumpeloinut stoalainen taas äänessä:
xxx/ellauri173.html on line 405:
xxx/ellauri174.html on line 173: Hän oli kuitenkin rehellinen mies: hän jumaloi hurmaavaa vaimoaan: hän hylkäsi tämän ajatuksen, joka epäilemättä kumpui hänen aivoissaan kuhisevasta hiilihaposta.
xxx/ellauri174.html on line 235: Kaiken on täytynyt olla illuusio - epäilemättä työnnetty jossain määrin omituiselle ulkonäölle! – vaan yksinkertaisesta illuusiosta; Sanalla sanoen, tämän uteliaan lapsen kaikki viehätykset olivat ylivoimaisesti lisätty hänen yksilöllisyytensä luontaiseen niukkuuteen. Se oli siis yksinkertaisesti hurmaava petos, jonka alle tämä viehättävyyden mitättömyys kätkettiin ja jonka on täytynyt näin vääristää ohikulkijoiden ensimmäinen ja pinnallinen katse. Mitä tulee Andersonin kestävämpään harhaan, se ei vain ollut poikkeuksellista, vaan se oli väistämätöntä.
xxx/ellauri174.html on line 264: Nii et enmää tuomize Mr. Anderssonia, vika on näissä ilolinnuissa. Ne mä julistan ennen kaikkea kuolemanrangaistuksen uhriksi, koska rutto-olento, jonka tehtävänä oli kuoriutua taitavasti tuhannen pään hydraa. Ei, tämä olento ei ollut hänelle tämä nerokas Eeva se rakkaus – epäilemättä kohtalokas! - mutta lopulta se rakkaus johti harhaan tätä kiusausta kohti, jonka hänen mielestään täytyy kasvaa jumalalliseen tilaan asti, hänen paratiisin kumppaninsa!... Se oli tietoinen tunkeilija, joka halusi salaisella tavalla ja syntyperäinen, - niin puhua itsestään huolimatta, vihdoinkin – yksinkertaisesta taantumasta vaiston synkimpiin alueisiin ja päivän lopulliseen pimenemiseen ihastuneen tyytyväisyyden, rappeutumisen, surun ja kuoleman ilmassa.
xxx/ellauri174.html on line 286: " - Jaa se ! mikä sinua vaivaa? Eivätkö tällaiset moraalinpurkaukset ole vähintäänkin vanhentuneita? Loppujen lopuksi nämä naiset ovat kauniita, kauniita; he käyttävät kaikkien tiedossa näitä keinoja ansaita omaisuuksia, mikä on nykyään elämän myönteinen puoli, varsinkin kun "yhteiskunnalliset organisaatiomme" tuskin jättävät heille monia muita. - Ja jälkeen ? Miksi ei ? Se on suuri taistelu olemassaolosta, Tapa minut tai tapan sinut nykyaikaan. Kaikkien pitää pysäköidä! Ystäväsi oli loppujen lopuksi vain naiivi, ja lisäksi vain mies, joka oli kiistattomasti syyllinen kaikissa suhteissa häpeälliseen heikkouteen, hulluuteen ja aistillisuuteen: ja epäilemättä tylsä ​​"suojelija" ylijäämälle. No, requiescat! »
xxx/ellauri174.html on line 535: Tälle vitsille lordi Ewald, jo ennestään hyvin ärsyyntynyt, alkoi nauraa kevyesti; — sitten nähtyään, että Edison myös nauroi, häneen valtasi mitä kummallisin hilpeys: paikka, kellonaika, kokeen aihe, sama pillunajatus, joka heidän välillään sinkoili, kaikki näytti hänestä hetken yhtä pelottavalta kuin se oli järjetöntä: niin, että epäilemättä ensimmäistä kertaa elämässään hän sai todellisen hullun naurun kohtauksen, joka kaikui tämän haudan Eedenin kaikuista. "Olet kauhea pilkkaaja", hän sanoi. "Verraton huromisti."
xxx/ellauri175.html on line 251: "Prinsessa näyttää esimerkkiä", sanoi Edison huolimattomasti, "ymmärrät, että asia on nyt hyväksytty! Jopa kuningattaret eivät voi enää vastustaa sitä. Kun taiteilija on varustettu suurella kauneudella, hän on patsaan velkaa... jo ennen kuin se on nostettu hänelle! "Olet epäilemättä esittänyt omaasi, neiti Alicia Clary, vuosittaisissa Lontoon salongissa?" "Kuinka tämä muisto, joka kuitenkin kykeni lyömään älyn niin luonnollisella ihailulla, on jäänyt mieleeni! Punastun sanoessani sen, mutta – en muista patsastasi. Neiti Alicia Clary katsoi alas.
xxx/ellauri175.html on line 305: Hadaly oli epäilemättä nähnyt keskustelun viimeisiä olosuhteita; hän lähetti kätensä suudelman lordi Ewaldille, joka nousi äkillisesti.
xxx/ellauri175.html on line 437: Tällä hetkellä Lord Ewald oli tuhannen etäisyyden päässä neiti Alicia Clarystä: hän ajatteli tämän asuinpaikan huolestuttavia kukkia, jossa Hadaly epäilemättä odotti häntä. Niinpä hän kuunteli tätä nuoren naisen kysymystä, ja hän vapisi huomaamattomasti ärsyyntyneenä ajatuksesta, että Edison oli ehkä puhunut liikaa!
xxx/ellauri175.html on line 603: Onko meillä aikaa ajatella niitä! Sitä paitsi osallistumme aina siihen, mitä ajattelemme: suojellaan siis itseämme hieman sellaisiksi tulemista ajattelemalla! Tule. Kerran vanhojen puidesi lumouksessa herätät minut, jos haluat, suudelmaan, joka epäilemättä kiihottaa levotonta universumia! ― mutta yhden tahto on parempi kuin maailman.
xxx/ellauri175.html on line 677: "Hän lähtee täältä, jopa melko huonolla tuulella. Heti kun olitte lähteneet kävelylle, hän näytti olevan hereillä kaikesta vaikutuksesta - ja hänen sanavirtansa teki minulle mahdottomaksi kuulla sanaakaan siitä, mitä sanoitte toisillenne, epäilemättä tässä puistossa.
xxx/ellauri175.html on line 751: Sanoin Sowana aiemmin. Älä epäilemättä unohda, että useimmat suuret magnetoituneet päätyvät nimeämään itsensä kolmannessa persoonassa, kuten pieniä lapsia. He näkevät itsensä lopulta kaukana kehostaan, koko aistijärjestelmästään. Vapautuakseen entisestään lisäämällä fyysisen persoonallisuutensa, ― sosiaalisen, jos niin haluat, ― unohdusta lisäämällä, useilla heistä, jotka ovat saavuttaneet selvänäköisyyden tilan, on ainutlaatuinen tapa kastaa itsensä, voin sanoa, että unesta peräisin oleva nimi tulee heille kenestäkään ei tiedä mistä ja keneksi he haluavat tulla nimekseen, valoisassa unessaan, siihen pisteeseen, että he eivät enää vastaa muuta kuin tähän salanimeen muualta maailmasta. Näin tapahtui, että eräänä päivänä – yhtäkkiä – keskeytellen itsensä aloittamaansa lauseeseen, rouva Anderson sanoi minulle yksinkertaisella intonaatiolla, joka kykeni hämmentämään vähemmän taikauskoisia, nämä ainoat unohtumattomat sanat:
xxx/ellauri175.html on line 786: "Hetki", vastasi lordi Ewald; Tietysti on jo hyvin ihailtavaa, että pelkkä sähkö voi nykyään välittää etäisyyksillä ja korkeuksilla ilman kovin tarkkoja rajoja – esimerkiksi kaikki tunnetut voimat: niin paljon, että – jos minun täytyy uskoa kaikkialla julkaistuja raportteja – huomenna , epäilemättä, se säteilee satatuhatta verkkoa, maallisissa tehtaissa, sokeat, valtavia, tähän asti kadonneita energiaa, kaihia, virtauksia, - tiedän sen! jopa refluksitauti, ehkä. ― Mutta tämä arvovalta on tiukasti sanottuna ymmärrettävää, kun otetaan huomioon käsin kosketeltavat johtimet, ― maagiset ajoneuvot, ― joissa nesteen voima värähtelee! Vaikka elävän ajatukseni puoliolennainen käännös... kuinka tunnustaa se kaukaa, ilman induktoreita, olivatpa ne kuinka hauraita tahansa?
xxx/ellauri175.html on line 846: Yksin jäneenä, sekasortonsa säteilyn keskellä, Edison käveli hitaasti kohti mustia verhoja, joiden pitkät taitokset putosivat ennen jotain näkymätöntä. Saapuessaan heihin hän pakotti heidät liukumaan heidän renkaisiinsa. Makaamassa, kaikki pukeutuneena suruun ja epäilemättä nukkumalla valtavalla punaisella samettisohvalla, joka oli asetettu lasilevyille, hoikka nainen, joka oli vielä nuori, vaikka hänen kauniit mustat hiuksensa loistivat hopealla temppeleiden ympärillä. Kasvot, joissa oli vakavia ja viehättäviä piirteitä, puhdas soikea, ilmaisivat eräänlaisen yliluonnollisen rauhallisuuden. Matolla roikkuva käsi piti suukappaletta, jota ympäröi eräänlainen puuvillavillalla pehmustettu naamio, sähköpuhelin: jos hän puhui siellä, kukaan, edes hänen lähellään, ei voinut kuulla sitä.
xxx/ellauri175.html on line 894: Tätä lukemassa suuri keksijä vajosi istualleen laitteen lähelle: - hänen hajamielinen katseensa kohtasi, ei kaukana hänestä, eebenpuupöytä: kuutamo kalpeni yhä hurmaavaa käsivartta, valkoinen käsi sormuksilla lumoutuneena! Ja surullisena mietteliäänä, vaipuneena tuntemattomiin vaikutelmiin, silmänsä kääntyneenä ulos, hän kuunteli yöllä avoimen kehyksen läpi jonkin aikaa välinpitämätöntä talvituulta, joka mustia oksia oksasi, - sitten hänen katseensa nousi vihdoin, kohti vanhoja valopalloja, jotka paloivat, välinpitämättömänä, raskaiden pilvien välissä ja uurteutuneena, äärettömyyteen asti, käsittämätöntä taivaan mysteeriä, hän vapisi, - epäilemättä kylmyyttä - hiljaisuudessa. Perhana, eihän siitä enää mitään tule kun se Sowana pääsi karulle. Paizi jos...
xxx/ellauri177.html on line 82: Vähän apupapin taustoja, Zola naturistina tietää kuinka tärkeitä ne on elämä-ja-teos näkökulmasta. Syyläisenä nuorukaisena pappiparka veti käteen salaa Neizyt Maarialla. Ei sitä napanneet homomiehen veripipit eikä partapozo pilven reunalla. Fair enough. Sitten tuli vaikeampaa teologista stalkkausta: taivaallisen sulhasen avoliitto, missä Pyhä Henki "sinetöi valinnan maljakon", mystisesti tulppasi Neitsytäidin sisääntuloaukon, antautumaan loukkaamattoman puhtoisena ihmisten palveluxeen; selvitäxeen neizytvoittajana kaikista vastaisista harhalaukauxista, kuvanpalvojien kumiluodeista ja runkkutahroista. Aivan saatanan leppymätön vihollinen, uusi Eeva joka oli murskaava käärmeen pään, ahdas armon portti, josta vapauttajan genomi oli ensimmäisen kerran mennyt sisään, josta hän putkahti, ja josta hän epäilemättä astuisi jälleen viimeisenä päivänä!
xxx/ellauri177.html on line 675: Paha pappi suunnittelee karkumatkaa Albinen kanssa. Hän tajusi itsensä puhuvan ääneen hetken. Koska rako muurissa oli edelleen olemassa, hän yhtyisi Albineen auringonlaskun aikaan. Hän tunsi itsensä hieman suuttuneeksi tästä päätöksestä. Mutta hän ei uskonut voivansa tehdä toisin. Hän odotti häntä, hän oli hänen vaimonsa. Kun hän halusi herättää kasvonsa, hän näki ne vain hyvin kalpeana, hyvin kaukana. Sitten hän oli huolissaan siitä, kuinka he asuisivat yhdessä. Heidän olisi vaikea jäädä maahan; heidän täytyisi paeta kenenkään epäilemättä sitä; Sitten kun he olisivat piilossa jossakin, he tarvitsisivat paljon rahaa ollakseen onnellisia.
xxx/ellauri177.html on line 688: -- Albinen täytyy odottaa minua. Aurinko on jo laskemassa. Mutta kun hän kiipesi työntämään kivet sivuun ohittaakseen, kauhea räjähdys häiritsi häntä. Hänen täytyi palata alas, koska hän oli melkein asettanut jalkansa suoraan veli Archangiaksen kasvojen eteen, lepäsi maassa ja piereskeli sikeästi. Uni oli epäilemättä yllättänyt hänet, kun hän vartioi Paradoun sisäänkäyntiä. Hän sulki kynnyksen, pudonnut koko pituudeltaan, raajat erilleen, häpeällisessä asennossa. Hänen oikea kätensä, heitetty takaisin päänsä taakse, ei ollut päästänyt irti koiranpuusauvasta, jota hän näytti edelleen käyttävän kuin liekehtivää miekkaa. Ja hän kuorsasi sipulien keskellä, kasvot aurinkoon päin, ilman, että hänen ruskettunut nahkansa olisi saanut väristä. Parvi suuria kärpäsiä lensi hänen avoimen suunsa yli.
xxx/ellauri186.html on line 366: Kanaanilaiset toivat Daganin kultiin Mesopotamiaan, jossa hänen puolisonsa oli Šalas. Joidenkin tekstien perusteella on päätelty, että Dagon rinnastettiin myös Enliliin. Dagonilla oli erityinen asema amorilaisten uskonnossa Marissa. Raamatussa Dagon mainitaan useita kertoja filistealaisten yhteydessä, mutta se voi olla juutalaisten misinformaatiota. Ensimmäinen Samuelin kirja kertoo, miten juutalaisten liitonarkki varastetaan ja viedään Dagonin temppeliin Asdodiin. Seuraavana aamuna Dagonin patsas oli kasvoillaan arkin edessä. Patsas nostetaan pystyyn, ja taas sitä seuraavana aamuna se löytyy taas kaatuneena arkin edestä mutta pää ja kädet katkenneina. Juutalaisilla oli epäilemättä lusikkansa sopassa.
xxx/ellauri218.html on line 164: Vieläkin kaduttaa etten antanut Isolle T:lle vaikka se nimtuten multa kauniisti pyysi. Olisin saanut nuolla ja puristella kahmalontäydeltä valtavia lolloja muuten petiitiltä ja sievähköltä misulta. Ja olishan siellä alempana epäilemättä ollut tummakarvaista hilloviivaakin tarjolla. Oliskohan ne lollot vähän arastuttaneet. En ollut sellaisiin tottunut.
xxx/ellauri224.html on line 622: Isä/äiti/omaishoitaja/muu kamu meidän (Jumala/Jahve/Buddha/Birgit/Bob/Ei kukaan), joka kenties olet taivaassa! Me pyydämme sinulta, laupias Luoja, lohtua niille, jotka ovat joutuneet kärsimään joko Sinun, luontoäidin tai Maailmanpankin takia. Me ymmärrämme, Herra/Rouva/Neiti/Muu, ettet voi parantaa kaikkia sairaita kerralla, silla se tyhjentäisi epäilemättä kaikki sairaalat, jotka nunnat ovat perustaneet Sinun nimessäsi. Me hyväksymme sen ettet Sinä, Kaikkivaltias, voi poistaa maailmasta kaikkea pahaa sillä silloin Sinä ize joutuisit epäilemättä hyllylle.
xxx/ellauri233.html on line 69: Paluumatkan aikana Carter yrittää yhdistää Edwardin vieraantuneen tyttärensä kanssa. Edward pitää tätä luottamuksen rikkomisena, joten hän moittii Carteria ja ryntää sitten vihaisesti pois kuin Jöns. Carter palaa kotiin perheensä luo, kun taas Edward, joka tuntee itsensä yksinäiseksi saattajien joukossa, itkee ylellisessä kerrostalosviitissään. (Se on epäilemättä luhtitalo osoitteessa Porsliinikatu 3 B. Sieltä on suora sihti Lammassaaren ruovikkoon, jossa majailevia villieläimiä voi vakoilla kaukoputkella. Alakerrassa on keittiösaareke ja yläkerran parvella master bed reelingillä ja 2 ikkunatonta koppia. Seinät ovat rouheaa harmaata betongia.)
xxx/ellauri237.html on line 1082: Falskin optimismin ansa on aivan yhtä paha kuin pessimismi, koska se estää ihmisiä oppimasta kokemuksistaan, mikä on epäilemättä avainasemassa kasvamisessa ja kehittymisessä eli Mikki Hiiri-tyyppisessä izepetoxessa.
xxx/ellauri239.html on line 114: Konfutse lausui vuosisatoja ennen Kristusta tuon kultaisen säännön: ”mitä toiset eivät tahdo, että heille tekisitte, sitä älkää te heille tehkö”; ja viisaita ovat epäilemättä seuraavatkin neuvot: ”Jos hallitsija hallitsee ilman laillista pohjaa, ei hänen sanojaan mielellään totella. Jos ei hänen sanojaan mielellään totella, ei valtion asioita säännöllisesti toimiteta. Jos ei valtion asioita säännöllisesti toimiteta, ei juhlamenoilla eikä soitolla voi olla vaikutusta. Jos ei juhlamenoilla eikä soitolla ole vaikutusta, ei oikeus pääse oikeaan arvoonsa. Jos ei oikeus pääse oikeaan arvoonsa, on kansa viimein joutuva epätietoiseksi siitä, mitä pitää tehdä. Jos kansa on epätietoinen mitä pitää tehdä, se ei tee mitään, eikä sitten vittu ole wu weissä enää mitään itua kun laahuskin tekee niin."
xxx/ellauri287.html on line 440: Sale eli Paul ei ollut köyhä teltantekijä (vaikka sillä epäilemättä komeasti telttasi poikamaisen Teklan seurassa) vaan Tarsoxen juutalaista hienostoa. Osasi arameaa, puhui kreikkaa ja kenties latinaakin vähän. Kansalaisetuisuuxiin kuului ettei ristiinnaulittu eikä ruoskittu. (Haha kylläpäs, Tekla-jupakassa. Ehkä Pavella ei sattunut olemaan jänixenpassi taskussa). Pauli kävi poikasena Jerusalemissa Gamalielin koulua ja saattoi törmätä Jee-suxeenkin karzalla, mutta tuskinpa.
xxx/ellauri287.html on line 576: Damaskit on villaiset naisten alushousut. Tai sitne on Roope Ankan nilkkaimet. On se myös paksu kuvioitu kangas. Kaikkia näitä on epäilemättä valmistettu Damaskoxessa. Musliini tulee Mosulista, se on pikemminkin päinvastoin hyvin hienoa ohutta harsokangasta. Mosul on assyrialaisten muinainen Ninive, siellä oli eteviä lutkia, kuten Joona tiesi kertoa. Babylonin portot pääsivät sitten siitä voitolle. Marseillesta saa hyvää Aleppon saippuaa. Alepposta ei, koska se on niin pommitettu hajalle.
xxx/ellauri292.html on line 481: Tämä epäilemättä inspiroi häntä myöhemmin ennustamaan, mitä varpunen tarkoitti kutsuessaan toverinsa aterialle, ja siten vakuuttamaan sivulliset ajatuksella, että hän oli tehnyt mahtavan ihmeen. (Varpusen "tsirp! tsirp!" viesti nimittäin: EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!)
xxx/ellauri314.html on line 239: Which psykososiaalinen vaikutus pidät eniten? Cheerleader vaikutus epäilemättä. On olemassa kiehtova ilmiö, jossa houkuttelevan ryhmän läsnäolo vahvistaa jokaisen yksilön havaittavaa houkuttelevuutta. Havainnollistava esimerkki tästä käsitteestä voidaan poimia sen nimikkeistöstä: Cheerleader-vaikutus. Tämä vaikutus olettaa, että jokaisen cheerleading-ryhmän jäsenen viehätys on kohonnut, kun he ovat kollektiivisesti läsnä, mikä antaa heille lisääntyneen kauneuden ja kauneuden tunteen.
xxx/ellauri354.html on line 610: Tämä ei tarkoita systemaattisen raamatuntutkistelun merkitystä. Itse opiskelin vuosia systemaattista teologiaa, ekklesiologiaa, soteriologiaa, eskatologiaa, kristillistä oppia, Uuden ja Vanhan testamentin tutkimuksia, N. T Kreikkaa ja jotain hepreaa jne, mutta silti epäilemättä tarvitsen Hengellisen ilmoituksen apua ymmärtääkseni todella syvemmät totuudet.
xxx/ellauri357.html on line 310: Oletetaan seuraavaksi, että sielu on läsnä kuin kirvesmuoto raudalla: tässä, epäilemättä muoto on tärkeä, mutta se on silti kirves, täydennys raudasta ja muodosta, joka vaikuttaa siihen, mitä tällä tavalla modifioitu rauta saa aikaan: Tämän analogian perusteella meidän on siis vielä tiukemmin osoitettava kaikki yhdistelmän kokemukset keholle: heidän luonnollinen istuinpaikkansa on aineellinen jäsen, väline, mahdollinen vastaanottaja elämää.
xxx/ellauri366.html on line 102: Jotkut terroristiasiantuntijat viittasivat LaRosen ilmeiseen henkiseen epävakauteen ja väittivät, että hän oli poikkeavuus eikä edusta edustavasti naisjihadisteja. Kommentoijat huomauttivat, että sekä Ramirez että LaRose olivat blondeja, joilla oli siniset silmät, ja että Damache ja hänen kollegansa etsivät vaaleatukkaisia, sinisilmäisiä käännynnäisiä, koska radikalisoituessaan heidän olisi helppo ylittää rajat epäilemättä.
xxx/ellauri376.html on line 765: on epäilemättä nähdä, että Pluto menee pilalle,
xxx/ellauri380.html on line 107: Eurooppa ei ole onnistunut toimittamaan Ukrainalle riittävästi sotilaallista tukea. Ukrainan arvioidaan häviävän sodan, ellei se saa Yhdysvaltojen tukea. Kremlin tiedottajan mielestä tuen lahjoittaminen vaurastuttaa Yhdysvaltoja. Oikeassa epäilemättä ovat.
xxx/ellauri387.html on line 171: Bernard siirtyi sitten Saksaan, ja raportoidut ihmeet, jotka lisääntyivät melkein jokaisella askeleella, vaikuttivat epäilemättä hänen tehtävänsä onnistumiseen. Saksalainen Konrad III ja hänen veljenpoikansa Frederick Barbarossa saivat ristin Bernardin kädestä. Paavi Eugenius tuli henkilökohtaisesti Ranskaan kannustamaan yritystä. Kuten ensimmäisessä ristiretkessä, saarnaaminen johti hyökkäyksiin juutalaisia vastaan; fanaattinen ranskalainen munkki nimeltä Radulphe inspiroi ilmeisesti juutalaisten joukkomurhia Reininmaalla, Kölnissä, Mainzissa, Wormsissa ja Speyerissä Radulphen väittäessä, että juutalaiset eivät osallistuneet taloudellisesti Pyhän maan pelastamiseen. Kölnin arkkipiispa ja Mainzin arkkipiispa vastustivat jyrkästi näitä hyökkäyksiä ja pyysivät Bernardia tuomitsemaan ne. Näin hän teki, mutta kampanjan jatkuessa Bernard matkusti Flanderista Saksaan käsittelemään ongelmia henkilökohtaisesti. Sitten hän löysi Radulphen Mainzista ja pystyi hiljentämään hänet palauttaen hänet luostariinsa.
xxx/ellauri388.html on line 497: "Lopullinen johtopäätös on se, että luonto itse vaatii sukupuolia rajattomaan yhteiselämään, tai, että koska sitä yhteiskunta ei salli, on välttämätöntä ylläpitää haureuslaitoksia. Kuitenkin sekä miehen että naisen siveellinen luonto nousee tämmöistä johtopäätöstä vastaan, eikä siis voi olla epäilemättä semmoisen teorian totuutta. Minä puolestani olen sitä mieltä, että tämä kaikkien tunnustama teoria perustuu ainoastaan siveettömyyteen, joka hävittää yhtaikaa ihmiskunnan sekä elämän että onnen.
93