Alokas, tämä
ellauri069.html on line 416: Neljäs syy rompskun hankaluuteen on et se epäilee sekä eliitti- että poppikulttuuria salaliittoapulaisuudesta Niiden kaa. Kirjat ja (etenkin) filmistudiot, klikkimeedia, kaikki nää ja pilvi myös, Wagnerin ooppera ja länkkärit, kaikki kaikki ne on mukana persuraukan riistossa.
ellauri069.html on line 422: Ajatusvirhe salaliittoteorioissa on se talousliberalistien peliteoreettinen oletus että jengi on jotain ovelia pelaajia. (Tätä Nipsu näyttää välillä vähän izekin epäilevän). Ei ne ole, porukat on oikeasti clueless kuin kanat, koirat tai muutkin apinat. Ei ne täällä ole pelaamassa mitään shakkipeliä, eikä sixi tarvita salaisia koalitioita eikä viestejä jotta kaikki menee kulloinkin pintaan nousevien kökkäreiden mielen mukaan. Kaikki on jo luonnostaan niiden kanssa samaa mieltä: kaikki heti tänne mulle nyt. Komma muminspelet, heitä noppaa uudestaan. Voi, tahmatassu on syönyt aarteesi, palaa muumitaloon ja ala alusta.
ellauri072.html on line 45: Mä vähä epäilen et Nipsulla ja Wallabyllä on ollut molemmilla samanlainen määräilevä terveydenhoito- tai opetusalalla toimiva äiti. Joka sovelsi niihin selektiivistä kylmyyttä. Ne olivat ize isänsä tapaisia pehmoisia kuohilaita. Ja sixi niistä tuli tollasia hysteerisiä realisteja.
ellauri074.html on line 41: Wallun tiili on olevinaan jonkinlainen 80-luvun lähitulevaisuuden dystopia. MIT:n insinöörilehtikin on lämmennyt apokalypsin ajatuksille ja on nyt epäilevinään syyllisexi jopa kapitalismia. Tarkemmin lukien se pohtii vain miten kapitalismista saisi ihmiskasvoisempaa. Paskat sehän sen ongelma just on.
ellauri092.html on line 496: Jossain Tennesseessä joku ylioppilas väitti ettei sillä ollut sielua, että tiedemiehet oli tutkineet asian eikä löytynyt edes pientä pierua. Onnexi muut ylioppilaat viis veisasivat epäilevästä tuomaasta. Kaikki heräsivät levänneinä ja virkeinä seuraavana aamuna.
ellauri093.html on line 879: Dick ei innostunut juutalaisten omista seurakunnista. Parempi että sakemannit johtavat. Tai mixei suomalaisetkin, warum nicht. Kyllä sellaisia tulee, mutta vasta jeesuxen toistamiseen tultua. Eli kun lipputangot kukkivat, ne on jo nupulla. Niin uskoivat Dolmenit, mutta Hilja oli epäilevällä kannalla. Silloin mieheni siirtyi niittokoneen ääreen. Eikun soittokoneen. Se veti keskustelun päätteexi schlaagerin "Joudu jo Jeesus" (tai sama saxaxi). Olikohan se tää? Es harrt die Braut so lange schon - kuulostaa Hiljalta. Sinua Kristus odottaa, virsi 11 uudessa virsikirjassa.
ellauri094.html on line 136: Siinä mielessä itse nyt olen jopa ajatellut sellaista lähestymistapaa, kun esimerkiksi idässä ja monessa muussa valtiossa, Keski-Euroopan valtioissa, vaikkapa Kreikassa ja muualla, avioliiton merkkinä sormus on oikeassa nimettömässä — tämä on myös ortodoksisen kirkkokunnan tapa osoittaa avioliittoa — että itseni osalta aion tehdä niin, että 1.3., kun tämä tuhkakeskiviikko ja 40 päivän paastoaika alkaa, tulen siirtämään sormuksen oikeaan nimettömään ja pidän sitä siellä ainakin sen 40 päivän ajan, ja luotan vielä siihen, että tähän asiaan tulee uusi näkökulma. Tuhkakeskiviikko tulee olemaan merkkipaalu Suomen historiassa ajasta, jolloin yhteiskuntana käänsimme selkämme kristilliselle moraaliarvolle ja Jumalan tahdolle tältä osin. En epäile lainkaan, etteivätkö seurakunnat huomioi tuhkakeskiviikon sanomaa ja rukoile maamme tilanteen puolesta.
ellauri095.html on line 355: why should you doubt the rise Mix epäilet et näin ei ois
ellauri097.html on line 814: Tää juttu on pitkä kuin nälkävuosi eikä kovin kummonen. Niinkuin Frostin proosarunotkin. Ei noi muutkaan perheaiheiset pöpötyxet paljon hetkauta. Jääköön Frost nyt rauhaan homoepäilyxiltä. Vaik epäilemättä homo sekin oli, vaikka sitten kaapissa. Kyllä se niin söpö oli pienenä. Bella figura kuten Philip Roth. Mutta lieventävänä asianhaarana voi mainita, eze kävi ahkerasti masis vaimon luukulla. Sen voi siitä todeta, että vaikka runoilijan hommissa ei tarvi välttämättä olla hullu, on siitä paljon apua.
ellauri111.html on line 825: He ovat liian heikkoja kauan ylläpitämään kapinan henkeä. Idiotimaisesti kyyneliä vuodattaen he tulevat tunnustamaan, että Hän, joka loi heidät näin kapinallisiksi, epäilemättä teki niin heitä pilkatakseen. Ihmisen luonto ei voi kärsiä jumalan pilkkaa loputtomiin vaan kostaa sen lopulta. Silloin sulle tulee kuumat paikat! Kuvat alkaa kaatua!
ellauri111.html on line 890: Salaliittoteorioihin uskovat ihmiset ovat tyytymättömämpiä viranomaisten haluun toimia tavallisen ihmisen hyväksi sekä tyytymättömämpiä omaan elämäänsä ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Heidän lapsuuden kokemuksensa ja perheongelmansa saavat heidät syyttelemään toisia ihmisiä ja epäilemään auktoriteetteja. He ovat myös taipuvaisia fanaattisuuteen, antisosiaalisuuteen ja äärimmäisessä tapauksessa jopa terrorismiin pyrkiessään ”korjaamaan” asiat.
ellauri111.html on line 898: Ja minä sanon sinulle omana varmana vakaumuksenani, että tuo yksinäinen tyyppi, jota kuvailen näytelmässäni, ei ole milloinkaan lakannut olemasta tuon liikkeen pääjohtajien joukossa. Kuka tietää, eikö tuo kauhistuttava vanhus, joka rakastaa ihmiskuntaa niin itsepäisesti ja niin omaperäisellä tavalla, ole olemassa meidänkin päivinämme, ja vieläpä, eikö tuollaisia yksinäisiä poikkeuksia ole suuri joukko, eikä niiden olemassaolo johdu pelkästä sattumasta vaan hyvin määritellystä liitosta, joka on rakennettu yhteisen suostumuksen nojalle? Se on salainen liitto, monia vuosisatoja sitten järjestetty, säilyttämään mysterioita heikkojen ja kurjien ihmisten tietokärkkäältä katseelta, ainoastaan heidän omaa onneansa silmällä pitäen. Niin on laita, muuten ei voi ollakaan. Minä epäilen, eikö vapaamuurareillakin ole joku tuollainen mysterio oman järjestönsä perustana, ja siksipä juuri roomalaiskatolinen papisto heitä niin vihaa ja pelkää niissä kilpailijoita, pelkää että he jaottavat aatteen ykseyden, sillä sen toteuttamiseksi tarvitaan yksi ainoa lauma ja yksi paimen.
ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri112.html on line 145: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri112.html on line 149: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 157: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri115.html on line 356: Jotain sympaattista löytyy Janne-Jaakostakin. Sen synnit on enimmäxeen laiminlyöntisyntejä, mitä nyt on joitakin rikkomuxia. Se ei tahdo koskaan tehdä mitä sen pitäisi. Vapaus ei ole että voi tehdä mitä tahtoo vaan ettei tarvi tehdä mitä ei tahdo. Tässä on paljon tuttua. Janne on vastarannan kiiski. Se epäilee onko maailmassa toista apinaa joka oisi tehnyt vähemmän pahaa kuin se ize. Koska se ei ole tehnyt mielestään ylipäänsä paljon paskaakaan.
ellauri115.html on line 374: D'Alembert antaa ymmärtää että pahixet eivät pidä lapsista. Janne haistaa tässä heti loukkauxen. No paninhan mä mun omat lapset löytöeläintarhaan, mut kylmä tosi mielelläni kurkistelen muiden lapsia, enemmänkin kuin on normaalia. Ajattelin siinä lapsieni omaa etua. Musta ei silloin (vielä) ollut kasvattajaxi, enkä halunnut jättää niitä äitinsä ja äidinpuolen sukulaisten armoille. Suuri tuntematonkin on parempi. Mä olisin ollut tosi hellä isä, mut mulla ei ollut aiempaa kokemusta. Ja vanhuxet on lapsista vastenmielisiä, musta ainaskin. Tynnyrinvannehtijan pojan tapaus panee epäilemään Jannen motiivien puhtautta. Oliko se namusetä? Sit epäilyttää vähän et Teresa ei sen jutuissa ole senkään vertaa mukana kuin uskollinen koira Sultan. Se tekee tosi kylmäkiskoisen vaikutelman. Niinkuin sekin että Jannen piffaamia vohveleita arponeet pikkutytöt oli Jannesta kaikki rumia vaikka käyttäytyivät sievästi. Lysti maxoi 30 souta, ja iloa tuli 100 soun edestä. Olikohan JJ vähän pihi? Hollantilaiset ovat halpamaisia kun ottavat maxun jopa kellonajasta.
ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 758: On semmoinen ikä kun sydän on vielä vapaa, mutta innokas, levoton, ahne onnellisuudelle jota ei vielä tunneta, onnellisuudelle jota se ezii uteliaana ja epäilevänä; aistien pettämänä se pitkän päälle lasettuu tyhjän onnellisuuuden näköispazaan varaan ja ajattelee eze on löytänyt sen muttei olekaan. Mun omassa tapauxessa nää harhakuvat kesti tosi pitkän ajan. Alas harhakuvat! liian myöhään mä pääsin niistä perille, enkä mä ole täysin onnnistunut voittamaan niitä vieläkään; ne kestää yhtä kauan kuin tää kertakäyttöbody josta ne nousevat. Jos ne johtaa mut harhaan, mä en ainakaan enää usko niitä; mä tiedän mitä ne on, ja vaikka mä annan niille perixi, mä halvexin izeäni samalla; mä en pidä niitä mun onnen päämääränä, pikemminkin päinvastoin, sen esteenä. Mä kaipaan aikaa jolloin ruumiin kettingeistä vapautettuna mä saan olla oma izeni, yhtä izeni kaa, enkä enää repeile kahtia, kun mä riitän yxin izelleni onnexi. Sillä aikaa mä oon onnellinen meidankin elamassamme, sillä mä en paljon välitä sen pahoista jutuista, joihin mulla izelläni on tosi vähän syytä, kun taas kaikki oikeasti hyvä on vaan musta izestäni kii. [Nyt nyrjähti Jannella taas pahasti. Tämmöstä sillä aina on, ei se kyllä ole kovinkaan vilpitön.]
ellauri117.html on line 109: Jos tässä suhteessa olisikin joku vaara pelättävissä, niin tulisi vaan epäröimättä uskaltaa. Koska ihmiselämässä kerran välttämättömästi on vaaroja, niin epäilemättä on parasta siirtää ne siihen ikäkauteen, jossa ne ovat vähimmin vahingollisia. Kuta vanhemmaksi lapsi tulee, sitä suurempiarvoiseksi se käy. Kapalolapset ovat puoli-ilmaisia, palleroita ja taaperoita voi aina tehdä lisää samasta reijästä.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri118.html on line 452: Pasternak opiskeli filosofiaa Marburgin yliopistossa Saksassa Hermann Cohenin oppilaana, mutta kieltäytyi hänelle tarjotusta filosofian tutkijan urasta [lähde?]. Hän palasi Moskovaan vuonna 1914 ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa tuona vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän opetti ja työskenteli Uralilla sijainneessa kemiantehtaassa, mistä hän epäilemättä nyysi Tohtori Živagoon materiaalia [lähde?]. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Pasternakin maine runoilijana kasvoi. Vuoden 1990 Venäjän hajoamisen jälkeen se romahti [fig. 1].
ellauri133.html on line 180: Niinpä niin, pelko ajaa heikkoon kynäilyyn. Älä pelkää kuulostaa aivokääpiöltä, sehän just on hienoa. Luota Teppoon, se on ihan kurko näissä hommissa! Pääasia on kertoa mahd lyhyesti kuka teki mitä kenelle missä milloin ja millä astalolla. (Ainiin tossa oli adverbeja. Tee niistä kokonaisia lauseita: Mitä kello oli ja mitä astaloa hän heilutti.) Yx selkeesti huono kirjailija on Dostojevski. Se käyttää mm. Idiootissa tämmösiä adverbeja. Ippolit meinaa lukea "Minun välttämättömän selityxen", mutta Hiirulainen on epäilevä:
ellauri135.html on line 925: Varvara ei ollut varma mistään, varsinkin Lermontovin tunteet. Hän ei vain laittaa sen umpikujaan käytöksellään, joskus se tuntui, että hän vain pilkkaa. Niin äkillinen tilkka jääkylmää ja sitten mukava, ystävällinen ystävällisesti, ja sitten syytökset ilman vastavuoroisuutta puolestaan ​​ja todellinen intohimo. Sen kylmyys oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotain myyttistä petoksesta. Hiänelle oli vaikeaa sellaisen jatkuvan muuttuvuuden, suhteiden heikkouden vuoksi. Hiän epäili itsensä - hänessä. Ja periaatteessa se on oikeudenmukainen. Kuitenkin ja epäilemättä nämä rakkaus kasvoivat voimakkaammin, mutta eivät katoa.
ellauri141.html on line 750: Hyvä esimerkki tästä on sattuvasti nimetty ranskalainen nobelisti St. John Perse. Sen tuotanto on aivan perseestä, ja silti se tuli valituxi 1960 epäilemättä pyllistyxenä Saxalle, Neuvostoliitolle, Kuuballe ja Kiinalle ja kyykistyxenä Amerikalle ja länsivalloille. Kukaan ei tiedä kaverista enää muuta kuin ton hassun nimen. Ehkä se sai palkinnon koska se oli erehdyttävästi vaalenpunaisen pantterin näkönen (siis Inspector Clouseaun eri Peter Sellersin). Paizi Sellersillä oli enemmän tukkaa jäljellä. Ja six eze asui jenkeissä sodan aikana ja pitkään sen jälkeenkin.
ellauri142.html on line 828: Usko myy. Onse kumma et kaikilla apinoilla näyttää olevan synnynnäisenä tollanen uskonvakaus, joka tarkoittaa lujaa joskin perusteetonta luottamusta siihen mikä ei näy. Sellasta toki tarvitaan, se on luottotoiminnan perusedellytys, ja sen varassa suljemme jääkaapin oven luottavaisina, ettei valo jää palamaan. Tai että kaikilla naisilla piilee pillu tuolla kuteen alla. Kokeilkaa, ette pety, epäilevät tuomaat. Sinne vaan tuikkaamaan sormella. Kempiläistä ei vois vähempää kiinnostaa.
ellauri142.html on line 915: Taitamaton, välinpitämätön, itsepäinen, liehakoiva, huolimaton, laiska, epäilevä ja päättämätön toimija – hänen työnsä ovat syvältä perseestä. (tapaxet)
ellauri145.html on line 132: Descartesin cogito oli aivan älytön. Kuka ylipäänsä epäilee
ellauri145.html on line 743: Les Amours Jaunesissa epäilemättä sanallinen automatismi juurtuu osaxi ranskalaista runoutta. Corbièren täytyy olla ensimmäinen, joka antaa itsensä ajelehtia sanojen aallokossa, joka tietoisen ohjauxen ulkopuolella hiipuu joka sekunti korvissamme ja jossa arkiryske hyökyy vasten välittömän merkityksen aallonmurtajaa.
ellauri145.html on line 975: Moi, juif, je doute de mon âme, Mä, juutalainen, epäilen mun sielua,
ellauri145.html on line 976: Moi, juif, je doute de l´Amour, Mä, moosesnenä, epäilen mun lempeä,
ellauri145.html on line 1086: Ulsterin poka väittää että Rimbaud rienatessaankin pysyy izelleen uskonnollisena. Distancing himself in an at times sacrilegious or blasphemous way from conventional western attachment to the Bible and to the figure of Christ as saviour, Rimbaud nevertheless proceeds to create for himself a radically different spiritual alternative. No voihan se niinnii olla, musta tossa loppupäässä vois olla jotain homostelua. Noi 2 ekaa naista on varmaan sen kuolleet siskot Vitalie (17v) ja Victorine (4kk). Toi Bau on varmaan joku niiden keskinäinen sana. Isabellesta se ei rukoile, koska se on elossa. Ellei se sitten oo toi Lulu, mutta epäilen. Olisko to Madame *** sit tän rimpulan tiukka äitykkä? - Mut no hei! Ulsterin poka on tullut samaan johtopäätöxeen kuin mä että tässä runon lopussa on kuin onkin homostelua! Spunk tarkoittaa kuin tarkoittaakin runkkua! Se oli Rimbaudilla pahe ainainen, esim seuraavassa runossa on sama idea:
ellauri147.html on line 688: Narsismi sijaitsee välituotteessa, joka yhdistää itsensä toiseen. Narsismissa koemme itsemme ympäristömme väliaineessa. Narsismissa esiintyvä erikoinen itsesuhde on intersubjektiivisesti "saastunut". Muut ovat peili, jossa saamme refleksiivisesti itsekuvamme ja säätelemme itsetuntoamme, niitä pidetään tiedostamattomana näkymänä kaiun tai peilivaikutuksen odotuksessa. Se on sivuttain katsova maailmankuva, jossa on hiljainen kysymys siitä, mitä imagoa maailma meistä tekee. Narsismissa katsomme salaa toista, kun hän katsoo meitä ja reagoi siihen, mitä näemme, epäilemme tai fantasioimme.
ellauri147.html on line 695: Nu, Tämä kuulostaa monimutkaiselta ja jotkut epäilevät epistemologista munatanssia. Voisimme sanoa, että metapsykologia on muutenkin spekulaatiota, filosofiaa, metafysiikkaa. Heidän kapriilejaan ei tarvitse ottaa niin vakavasti, aivan kuten emme ota kuoleman vaistohypoteesia vakavasti ja hymyile – ja silti voimme puhua tuhoisista pyrkimyksistä. Jossain vaiheessa se oli Freudin toivo, neurofysiologia, edistyminen aivotutkimuksessa, esimerkiksi kognitiotieteiden yhteysmallit korvaisivat vanhentuneet metapsykologiset käsitteet.
ellauri150.html on line 191: ”Esko Valtaoja sekä kiihkomielinen että minäkuvansa sokaisema Höpöhöpö.” Uuden Suomen ylösnousseen haavoja tökkimättömällä Tuomaalla on epäilemättä oma lehmä ojassa.
ellauri151.html on line 201: Amelie ei antanut enää pastorille eikä Kerttu vielä. Pastorin munapussit pullottivat koska Amelielta ei enää saanut vakoa. Reipas pastori haluis tehdä urotöitä mut unohtaa maxaa kauppalaskut. Amelie epäilee et asia unohtui Gertruden pikkuhousuihin. Niinkuin varmaan tekikin.
ellauri153.html on line 601: Jonatan on varmasti surrut syvästi Saulissa tapahtunutta muutosta, sillä he olivat olleet hyvin, hyvin, hyvin läheisiä (1. Samuelin kirja 20:2). Hän luultavasti pelkäsi, että Saul voisi aiheuttaa vahinkoa Jehovan valitulle kankulle. Saisiko kuninkaan tottelemattomuus hänen alamaisensakin poikkeamaan väärälle tielle ja menettämään Jehovan suosion? Tämä oli epäilemättä vaikeaa aikaa Jonatanin kaltaiselle anusaukon miehelle.
ellauri153.html on line 727: 14 Olemme jo nähneet Abigailin ottavan ensimmäisen askeleen vääryyden korjaamiseksi. Toisin kuin miehensä hän oli halukas kuuntelemaan. Nabobista taas nuori palvelija sanoi: ”Hän on liian kelvoton, jotta hänelle voisi puhua.” * (1. Sam. 25:17.) Valitettavasti Nabob piti izeään niin tärkeänä, ettei hän halunnut kuunnella muita. Tällainen ylimielisyys on hyvin yleistä myös nykypäivänä. Mutta nuorukainen tiesi omasta kokemuxesta Abigailin olevan erilainen, ja epäilemättä juuri siksi hän meni kertomaan tälle ongelmasta.
ellauri153.html on line 770: 24 Kertomus ei kuitenkaan pääty kuten satukirjoissa. Abigailin elämä Daavidin rinnalla ei tulisi olemaan aina helppoa. Daavidilla oli jo vaimo nimeltä Ahinoam, ja vaikka Jumala hyväksyikin moniavioisuuden, se epäilemättä aiheutti uskollisille naisille tuolloin melkoisia haasteita. Daavid ei myöskään ollut vielä kuningas. Hänellä olisi monia vastoinkäymisiä voitettavanaan ennen kuin hän palvelisi Jehovaa tuossa tehtävässä. Mutta kun Abigail auttoi ja tuki Daavidia elämän varrella ja aikanaan synnytti tälle pojan, hän saattoi luottaa siihen, että hänen uusi aviomiehensä arvosti ja suojeli häntä. [Jonatanista taidamme nyt vaieta.] Kerran Daavid jopa pelasti hänet sieppaajien kynsistä! (1. Sam. 30:1–19.) Näin Daavid jäljitteli Jehova Jumalaa, joka rakastaa ja arvostaa ymmärtäväisiä, rohkeita ja uskollisia naisia joiden kanssa sillä on poikia. [Paizi että Jehovalla ei tiettävästi ole siitintä, se käytti proteesia tehdessään Jeesuxenkin.]
ellauri160.html on line 510: – Ei ole mitään tällaista tapahtunut, Sofia kiistää. – Marskissa olen ollut, mutta viinillä. Sofia epäilee, että huhut ovat lähteneet liikkeelle siitä, ettei häntä ole toviin nähty Stefun seurassa. – Olen ollut kipeänä, ja Stefu on ollut juhlimassa, Sofia kertoo. Kun Sofialta kysyy suoraan, meneekö hänellä ja Stefulla hyvin, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. - Normipäivä. Kuukauden vaan asuin hotellissa kun Stefulta lähti mopo käsistä. Dramaattisista suhdekäänteistään tunnetuilla Sofia Belórfilla ja Stefan "Stefu" Thermanilla oli jälleen vähintään yhtä dramaattiset tuloerot - mätkyistä puhumattamaan.
ellauri161.html on line 40: Oliko Huysmansin Jori hinuri tai edes bi? Eräät pahentuvat ajatuxestakin. Pikkusen panee epäilemään kuiteskin, eze jaxais muuten vaan kirjoittaa noin paxun kirjan jostakusta ilmipetteristä. Aika läpinäkyvästi se ihastelee kahta uudenaikaista veturia, jotka ovat hänestä kauneudessaan virheettömämpiä kuin yxikään nainen. Selkeästi junamiehiä!
ellauri161.html on line 50: Vilpittömällä punaoravalla on kuitenkin salamyhkäinen, visusti lymyilevä, huhujen mukaan lentävä serkku, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt (haista paska Antti, sellainen on purrut Helmiä, eli todisteet on paremmat kuin epäilevällä Tuomaalla), mutta jolla siitä huolimatta on outo kyky pysäyttää ihmisten turhia rakennushankkeita ja tehdä mutkia moottoriteihin. ”Liito-oravat vaarantavat Vantaan asuntomessut”, uutisoitiin menneenäkin kesänä. Se on toden totta upea saavutus oliolta, jonka olemassaoloon lähes kaikki suomalaiset uskovat ilman todisteita.
ellauri161.html on line 218: Nicon mukaan hän sai Alain Delonin kanssa yhteisen pojan, näyttelijä ja valokuvaaja Christian Aaron ”Ari” Boulognen (s. 1962), jota Delon ei ole koskaan tunnustanut omakseen. Arin isäksi sen sijaan tunnustautuu ranskalainen virkamies Jean-Marc Billancourt. Billancourtin mukaan hän on lähes täydellinen Delonin kaksoisolento, mikä oli kätevää naisten parissa: näin hän päätyi tapamaan myös Nicon. Nico luuli Billancourtia Deloniksi, ja parilla oli suhde. Billancourt paljasti todellisen identiteettinsä Nicolle, kun tämä kertoi että odottaa parin lasta – mutta Nico ei halunnut uskoa Billancourtia, kun mies sanoi ettei olekaan Delon. Eräänä päivänä Nico vain häipyi jättämättä osoitettaan, eikä se Billancourtia sinänsä haitannut, sillä mies oli jo perheellinen. Myöhemmin Billancourt näki Arin kutsuilla, ja silloin jotain loksahti kohdilleen. Viimeinenkin epäilyksen häivä isyydestä poistui, kun mies näki lehdestä kuka Arin äiti on. Billancourt kuitenkin sanoo, ettei häntä ole uskottu, kun hän sanoo olevansa Nicon pojan isä. "Mitä Teihin tulee, herra Delon, minulla on voimakas tunne siitä, että Te ainakaan ette epäile kertomaani hetkeäkään."
ellauri163.html on line 825: Rayns väittää, että tytön kuolema oli parempi kuin elämä ja että Mouchette oli täyttänyt elämänsä sukupuolen ja kuoleman kanssa elämänsä viimeisenä päivänä, ja kanin kuolema oli viimeinen oljenkorsi; Mutta tästä ei ole todisteita, ja Rayns itse epäilee Mouchetten reaktiota, koska hän on maaseutuelämän tyttö, jossa metsästys ja panokin on eläimille normaalia toimintaa. Ja vaikka Bresson saattoikin tarkoittaa sitä ja mitä hahmo on saattanut ajatella, kriitikon on mentävä pidemmälle kuin taiteilijan esittämät selitykset, erityisesti asioissa, jotka niin selvästi osoittavat taiteellisen epäonnistumisen ja jotka näyttävät hyväksyvän totossa tämän epäonnistumisen, vain siksi, että taiteilija on "hengellinen", eikä sen takia tarvi saada taiteensa toimimaan turveloiden kazojien kanssa yhdessä.
ellauri172.html on line 47: Kun rytistys on päättynyt, alkaa hovioikeus. Mä oon omin silmin nähnyt tän homopetterin seinägraffitin, vaikken muistanut. Ruumiikas Kristus ilman paitaa jamihousuissa jakaa hikipäässä oikeutta käsi pystyssä, Jehova on varmaan taas paraikaa vessassa tai jonottamassa sinne vuoroa. (Kenenkä jalat näkyy kuvan yläreunassa kykkimässä posliinilla tyhjän päällä? Onko se epäilevä Tuomas?) Nakupellet vasemmalla kädellä on vapautettu, vuohet oikealla saavat hikoilla. Vittu tämmönen koirankasvattajan vihellys ja naxutus on sitten alhaista. Vain aasi lähtee menemään kun sille näytetään keppiä ja porkkanaa. Jos sekään. On se sevverran vastahankainen.
ellauri181.html on line 412: 1950- ja 1960-lukujen taiteessa tohtori Thomas Hendrickson kehitti psykologian tohtori William Moulton Marstonin tutkimusteorian ”Emotions of Normal People” pohjalta Henkilökohtaisen Profiilin Analyysin eli Thomas HPA:n (Thomas Personal Profile Analysis (PPA). Thomas HPA on ipsatiivinen eli pakkovalintatesti, joka kattavasti selvittää henkilön työkäyttäytymistä eri tilanteissa. Sen avulla voidaan nopeasti ja luotettavasti saada kattavaa tietoa esim. henkilön johtamisen, rekrytoinnin tai kehittämisen tueksi. Sitä kuzutaan Thomasixi koska Thomas on nasevampi kuin joku Hendrickson. Hendrickson ja Kitula souteli vanhalla vitulla. Kyrpä oli airona ja munat peräpainona. Tuomas työnsi epäilevän sormen Jee-suxen uuteen reikään.
ellauri184.html on line 376: Ulkokullatut epäilevät Jeshuaa saatanaxi. Kastematoserkku on pettynyt kun se ei paastoa. Äh, se on vaan kade. Jeshua lohduttaa et Johannes on vaimoista syntyneistä paras. Tarkoittaen ehkä että Maaria ei ollut vihitty paukahtaessaan paxuxi. (Vaikka olihan se sit jouluna.) Jeshua sanoo rumasti hätiin tulleille äiskylle ja velipuolille: ketäs tekin olette. Siitä on tullut joku guru. No veljet oli kateita ja äiti nöyristeli liikaa vanhimmille. Oli aika antaa niille kyytiä.
ellauri185.html on line 695: Mutta pääasia on että Lutherin perusajatus epäilemättä oikea. Karhealla, alkuvoimaisella, terveellä ytimekkäällä nerokkuudellaan, järähtävien pierujen säestämänä, talonpoikaismaisesti terveitten vaistojensa ohjaamana hän on tässä, kuten niin usein muutenkin, rohkealla iskulla lyönyt solmun poikki. Eikä ongelman ratkaisu, minkä hän esittää, ole mikään mätä kompromissi. Hän ei tingi vähääkään Kristuksen ohjeitten ihanteellisesta ankaruudesta. Hän lievennä eikä vetistä vuorisaarnaa. Se jää päinvastoin täyteen voimaansa velvoittamaan kaikkia kristittyjä, joita onnexi on vitun vähän. Hän osoittaa sen vain oikealle alalleen, nim. Jumalan näkymättömään valtakuntaan, minne se joutaakin.
ellauri210.html on line 113: On niin kiehtova kokemus, että joudun perustelemaan teorioitani Mmea kohtaan. Yvette ja Max-setä. Toivon vain, että se olisi mahdollista muuten kuin kirjallisesti, huolimatta huonosta puheestani ja heikentyneestä kuulostani. Ja minulla ei todellakaan ole aikomustakaan antaa periksi sen tunnustuksen lisäksi, että tiedämme niin vähän. Tiedät esimerkiksi, että Charlie Chaplin on ollut viime päivinä Wienissä. Melkein minäkin olisin nähnyt hänet, mutta täällä oli hänelle liian kylmää ja hän lähti taas nopeasti. Hän on epäilemättä suuri taiteilija; varmasti hän esittää aina yhtä ja samaa hahmoa; vain heikko, köyhä, avuton, kömpelö nuori, jolle asiat kuitenkin lopulta menevät hyvin. Luuletko nyt, että tätä roolia varten hänen täytyy unohtaa oma egonsa? Päinvastoin, hän soittaa aina vain itseään, kuten hän oli varhaisessa synkässä nuoruudessaan. Hän ei pääse eroon noista vaikutelmista ja saa tähän päivään asti itselleen korvauksen tuon elämänsä menneen ajanjakson turhautumisesta ja nöyryytyksistä. Hän on niin sanotusti poikkeuksellisen yksinkertainen ja läpinäkyvä tapaus. Ajatus siitä, että taiteilijoiden saavutukset liittyvät läheisesti heidän lapsuusmuistoihinsa, vaikutelmiinsa, sortoa ja pettymyksiä, on jo tuonut meille paljon valistusta ja siitä syystä tullut erittäin suureksi kallisarvoinen meille. Uskalsin kerran lähestyä analyyttisesti yhtä suurimmista, joista tunnemme valitettavasti hyvin vähän: Leonardo da Vinciä. Pystyin ainakin tekemään todennäköiseksi, että Pyhä Anna, Neitsyt ja lapsi, jossa voit vierailla Louvrea ei voida täysin ymmärtää (ymmärrettävä) ilman merkittävää lapsuuden historiaa Leonardo. Eikä voisi, ehkä paljon muutakaan.
ellauri216.html on line 148: Hänen kirjoituksensa tulivat julkisuuteen ensimmäisenä 400-luvulla ja monofysitistit käyttivät niitä tukemaan omia argumenttejaan. Niiden (pseudo-)apostoliseen alkuperään suhtauduttiin epäilevästi, mutta vähitellen Pseudo-Dionysioksen teokset hyväksyttiin laajalti. Keskiajalla kristilliset mystikot saivat niistä vaikutteita. Keskiajalla niistä tuli hyvin suosittuja teologien keskuudessa, mutta renessanssin aikana alkoivat väittelyt teosten autenttisuudesta. 1400-luvulla erityisesti Lorenzo Valla teki paljon työtä vakuuttaakseen muut siitä, ettei Pseudo-Dionysios voinut olla sama henkilö kuin alkuperäinen Dionysios. 1800-luvun lopussa Hugo Koch ja Josef Stiglmayr osoittivat, että Dionysios on filosofiassaan tekstuaalisesti riippuvainen Prokloksen pahuuden teoriasta, mikä oli naula arkkuun väitteille, joiden mukaan hän olisi ensimmäisen tai toisen vuosisadan kirjoittaja.
ellauri216.html on line 407: Morsiamien suojelijana Feodorovskaya Jumalanäidin ikoni auttaa sinua löytämään arvokkaan parin. Sulhasen valinta tulee ottaa erittäin vakavasti - kirkollinen avioliitto on loppujen lopuksi ikuinen. On tarpeen rukoilla hartaasti, että Jumala lähettäisi kelvollisen henkilön. Viisaat vanhemmat itse keskustelevat tyttärensä käden hakijan kanssa. Jos isä epäilee, hän voi määrätä koeajan. Nuorten ei pitäisi loukkaantua tästä - todellinen tunne läpäisee ajan testin.
ellauri236.html on line 143: Chasen kirjojen nimet ovat korutonta E-F-K kertomaa. Ne on lähes kaikki suomennettu. Chase on 1 kaikkien aikojen myydyimpiä kirjailijoita. Eli kuten sanottu, mixi vaivautua kynäilemään mitään muuta? No noobelia ei näillä kyllä saa. Nobelkirjojen sivut kirjastossa on harvemmin tarttuneet tahmaisina toisiinsa. Sixi epäilen että myös tuntemattoman suomalaisen taiteilijan työ "Isokukko Uljas" (alla) on jäävä dynamiittipalkinnotta.
ellauri260.html on line 149: Personalismi on tyypillisesti länsimainen aivotuote. Jotkut epäilevät, että muslimit pyrkivät nimenomaisesti kehittämään muslimiversion persoonallisuudesta, ja siihen vaikutti erityisesti Mounier.
ellauri264.html on line 501: Naisiin menevä Iisakki epäilee ettei se välttämättä pysty seuraamaan joka ikistä Sulkhan Arukhin pykälää. Ja miettii mahtaakohan Jehovakaan niistä kaikista yhtä paljon perustaa. In transferring her loyalty to Isaac, Alma also bore his infidelities, which included a regular mistress and a number of casual ones. But as Hertz pointed out, the patriarchs did just the same, and were none the worse for it in Jehova´s estimate.
ellauri267.html on line 1159: Muurahainen. Älä koskaan epäile sitä; ja rakkautta yltäkylläisesti, vaeltaakseni kanssasi kaikkialla maailmassa.
ellauri276.html on line 888: Wallinin vitsirunoutta leimaa kaipaus pois maanpäällisestä elämästä taivaalliseen elämään ja sukupuoliyhteyteen Jumalan kanssa. Singen beten loben den Herrn... Mikä saa porukat laulamaan tämmösiä hyllausshymnejä? Jotain joukkoizetyydytystä siinä on, ryhmäsurrogaattisexiä. Kiitos ja ylistys, kippis ja kulaus. Rehupiiklesien aiheuttama huutomyrsky, kirkuna ja pyörtyileminen on epäilemättä sama ilmiö. Ne olivat hetken rakastetumpia kuin J. Nasaretilainen. Johanin kaikkien aikojen nr 1 schlageri on den här ganska morbida "Vipp på rumpan affär'n" jonka vetää laahavasti ovenraossa Eva Rune med 210 subscribers.
ellauri277.html on line 173: Toinen vaikuttaja Gibraniin oli amerikkalainen runoilija Wilt Whatman, jota Gibran seurasi "osoittaen kaikkien ihmisten universaalisuutta ja nauttimalla luonnosta." El-Hagen mukaan saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen vaikutus "ei esiinny Gibranin kirjoituksissa aivomyrskyxi asti." Siitä huolimatta, vaikka Nietzschen tyyli "epäilemättä kiehtoi" häntä, kun Gibran "ei ollut vähiten loitsuissaan". (Ihmekös että Kallen maxa laajeni...)
ellauri279.html on line 89: »Niin ikään on ilmeistä, että hänen suosionsa kirjailijana on Neuvostoliitossa laskenut romahdusmaisesti sitten hänen esikoisteoksensa Päivä Ivan Denisovitšin elämässä ilmestymisen jälkeen. Kuva, joka suuren yleisön piirissä on muotoutunut hänestä, on jatkuvasti saanut yhä kielteisempiä piirteitä. Dramatiikalla, joka ympäröi hänen henkilöään ulkomailla, ei ole kaikupohjaa Neuvostoliitossa. Näin ollen on todennäköistä, että valtaosa neuvostoyleisöstä hyväksyy karkotuspäätöksen, joka epäilemättä vastaa suuren enemmistön oikeuskäsityksiä.»
ellauri283.html on line 335: Lord Kitchenerin johtama englantilais-egyptiläinen joukko lähetettiin vuonna 1898 Sudaniin. Sama Kitchener epäilemättä joka seikkaili kenraali Bobsin kanssa maalla, merellä ja ilmassa. Sudan julistettiin osakehuoneistoksi vuonna 1899 Britannian ja Egyptin hallinnon alaisuudessa. Esimerkiksi Sudanin kenraalikuvernööri nimitettiin "Khedivaatin asetuksella" eikä pelkästään Ison-Britannian kruunun toimesta, mutta säilyttäen yhteisen hallinnon vaikutelman Brittiläinen imperiumi muotoili politiikkaa ja toimitti suurimman osan johtajista hengiltä.
ellauri284.html on line 317: Syyttäjä sen sijaan epäilee, että myös Ram Laor alias Raimo Majuri on yksi idean isistä. Israelin kansalaisuuden saanut Laor matkustaa huhtikuun lopussa 1991 Suomesta Tel Aviviin, ja sattumoisin heti perässä sinne matkustaa myös Erkkilä ja muutkin syytetyt.
ellauri286.html on line 60: USA epäilee ukrainalaisten sotilaallisuutta. Ryssät eivät ole ainoita tunareita у края. Motoffensiivista ei tule lasta eikä paskaakaan.
ellauri290.html on line 96: En ole löytänyt tarkkaa selvitystä, minkälainen Palestinan maanomistussysteemi oli tuohon aikaan. Olen ruvennut epäilemään, että se on ollut niin toivottoman sekava ettei kukaan ole edes ottanut selvittääkseen: paljosta ei ole ollut mitään kirjaanvientiä, vaan asiat on jatkuneet sukupolvien takaisten suullisten sopimusten perusteella, ikimuistoisten nautintojen ja sen semmoisten. Esimerkiksi Jordaniassa oli - Länsirannalla on vieläkin sama Jordanian laki voimassa - että maa jota kukaan ei viljele kymmeneen vuoteen on omistajatonta, "kuollutta maata" niin kuin se oli Turkin laissa man telty, sen voi ottaa käyttöön kuka hyvänsä. Tosin vuosisadan loppupuolella se Turkinkin lain mukaan kuului sulttaanille eli valtiolle, mutta kansa nähtävästi, minkä olen lähteistä löytänyt, eli uusista laeista liikoja tietämättä ja piittaamattakaan; viljeli valtion maata "omanaan" jos sattui sopivan palstan löytämään, ja jos se jäi sitten kesannolle kymmenen vuoden päästä sen saattoi omia joku muu.
ellauri294.html on line 146: He näyttävät epäilemättä kyseenalaistaneen Paavalin auktoriteetin apostolina, ehkä vedoten Jaakobin (Jeesuksen velipojan) hallitseman Jerusalemin kirkon suurempaan auktoriteettiin .
ellauri294.html on line 238: Enkelin numero 318 merkitys pyrkii myös muistuttamaan sinua massiivisesta potentiaalistasi. Tiedä, että sinulla on kaikki voima, kyvyt, energia ja taidot menestyäksesi, joten älä epäile itseäsi yhtään!
ellauri294.html on line 316: Vaikka Kushner epäilemättä osaa selittää geometriaa, jos hän todella murskaa numeroita, hänellä saattaa olla vaikeuksia ihan saavuttaa mashiachin numerologiaa, joka on yhteensä 358.
ellauri294.html on line 658: "Ei ole ketään Margaretin kaltaista." Paizi kenties Synnöve Castrén pienenä. Nämä sanat lausuivat ensimmäisenä Margaret Meadin vanhemmat Edward ja Emily Mead. Vaikka Meadin taloudessa oli viisi lasta, perheen esikoisessa ei epäilemättä ollut jotain erityistä. Lähtevä, eloisa ja itsepäinen nuori Margaret Mead näki elämän seikkailuna ja oli päättänyt kokea kaiken. Ehkä suurin lahja, jonka Meads antoi tyttärelleen, oli kyky iloita maailmasta ja ympärillään olevista ihmisistä. Lapsuudestaan Mead huomautti myöhemmin: "Opin tarkkailemaan ympäröivää maailmaa ja panemaan merkille, mitä näin."
ellauri299.html on line 430: Vaikka Mersenne oli Quaestionesissa vihjannut tulevasta toisesta teoksesta (" perfectum opus "), sitä ei koskaan kirjoitettu. Minimalisti alkoi tulla vanhemmiten epäilevälle kannalle. Ei sitä ehkä voikaan todistaa more geometrico. Mersenne vastusti ajatusta äärettömästä universumista. Giordano Brunon väittämän kaltainen ääretön maailma olisi liian lähellä välttämätöntä Jumalan emanaatiota. Jumala oli kuitenkin vapaa tekemään mitä lystäsi.
ellauri300.html on line 866: Betel tarvitsi Elishalta kovat sanat näyttääkseen heille heidän syntinsä ja tuodakseen heidät takaisin Herran luo. Tämä oli heidän ainoa toivonsa, ja Saatana oli aktiivinen pysäyttääkseen sen. Elisa kykeni epäilemättä palvelemaan tiettyjen siellä olevien (jäännöksen) tarpeita, mutta kaupunki kokonaisuudessaan ei koskaan todella kääntynyt Herran ja Hänen Sanansa puoleen. Saatana oli juurtunut siellä hyvin, nehän olivat maajusseja ja palvoivat naisjumalaa. Tämä on toinen tosiasia, joka meidän on joskus kohdattava. Ja kun näin on, meidän on ehkä yksinkertaisesti edettävä kuten Elisa teki ja kuten Paavali ja muut tekivät. Eli good riddance for bad rubbish.
ellauri313.html on line 559: Johann Kaspar Lavater (1741–1801) oli sveitsiläinen pappi ja kirjailija, Sturm und Drang -aikakauden merkittävimpiä henkilöitä. Hän toimi vuodesta 1786 Zürichin Pietarinkirkon ensimmäisenä pappina. Lavaterilla oli loistavat saarnaajalahjat, ja hän oli vakaumuksiltaan järkähtämätön. Hän esitti ajatuksensa rohkeasti vastustaessaan kantonihallituksen liian ankaria toimenpiteitä, kansanvallan liioitteluja ja Ranskan vallankumouksen väkivaltaisuuksia. Tämän vuoksi Sveitsin hallitus rupesi epäilemään Lavateria liittolaisuudesta Venäjän ja Itävallan kanssa. Niinpä hän joutui kärsimään Baselissa jonkin aikaa vankeusrangaistusta. Zürichin piirityksen aikana Lavater onnexi haavoittui ranskalaisen sotilaan luodista ja kuoli 2v myöhemmin. Lavaterin luonteessa oli suuria vastakohtaisuuksia.
ellauri316.html on line 384: Sekä pohjoinen että etelä odottivat sisällissodan aikana löytävänsä valtavan määrän ystävällisiä kasvoja ja uusia värvättyjä saapuessaan toisen alueelle. He odottivat voivansa lähestyä alkuperäisväestöä ja voittaa monia niistä, jotka suhtautuivat epäilevästi asiaansa. Molemmissa tapauksissa tämä strategia epäonnistuisi täysin.
ellauri317.html on line 595: Vuonna 1919 amerikkalainen diplomaatti todisti kongressille, että Peterssiä pidettiin yhdessä toisen Chekan johtajan Aleksandr Eidukin kanssa "Venäjän verenhimoisimman hirviönä". Tuolloin englanninkieliset sanomalehdet yliarvioivat Peterssin vaikutuksen, koska poliisi tunsi hänet Isossa-Britanniassa ja koska hän oli ainoa Chekan perustajista, joka puhui englantia. 25. tammikuuta 1919 Lontoon The Times sai myöhään tietää, että bolshevikit olivat olleet erimielisiä siitä, käyvätkö vallankumouksellista sotaa Saksaa vastaan, ja väitti, että yhtä puoluetta johtaa Lenin ja toista Trotski, Peterss , Radek ja Zinovieff ....Trotskin ja Petersin puolue uskoo sankarillisiin toimenpiteisiin... Peterss ei ansainnut mainintaa missään Trotskin laajassa tuota ajanjaksoa koskevissa kirjoituksissa, eikä todellakaan ollut bolshevikkien johdon eturintamassa. Tšekistinä hän epäilemättä tapatti monia fellow apinoita, mutta hänen esittäminen "verenjanoisimmaksi hirviöksi" on ristiriidassa brittiläisen diplomaatin Robert Bruce Lockhartin mielipiteen kanssa , joka vietti kuukauden pidätettynä Moskovassa vuonna 1918 ja jota Peterss kuulusteli. Lockhart kirjoitti:
ellauri322.html on line 365: Se sai minut ajattelemaan, että prenikat, jotka ympäröivät minua ulosottomiehen kuzuilla, häpäisivät käyttäjänsä yhtä paljon kuin kahleet rangaistusvangeilla – ehkä enemmänkin. Sai minut epäilemään, että edellinen tuotti jälkimmäisen.
ellauri322.html on line 464: Yhdessä hotlassa Holsteinissa kaunis nuori nainen, jolla oli rauhoittavat taivaansiniset silmät, johti meidät erittäin siistiin olohuoneeseen ja huomasi, kuinka vapaasti ja kevytmielisesti pikkutyttöni oli pukeutunut, alkoi sääliä häntä mitä hellästi sanoen terveestä punaisuudesta huolimatta. hänen poskillaan. Tämä sama tyttö oli pukeutunut – oli sunnuntai – hyvällä maulla ja jopa kekseliäästi puuvillatakkiin, joka oli koristeltu sinisen nauhan solmuilla, ja joka oli sovitettu monimutkaisesti elävöittämään hänen kaunista ihoaan. Pysähdyin hieman ihaillakseni häntä, sillä jokainen ele oli siro; ja kylän muiden asukkaiden joukossa hän näytti puutarhaliljalta, joka yhtäkkiä kohotti päänsä jyvien ja maissikukkien sekaan. Koska laitos oli pieni, annoin hänelle kolikon, hieman suuremman kuin tavallisesti annoin tarjoilijoille, koska en voinut saada häntä istumaan - jonka hän hyväksyi hymyillen, mutta piti huolen antaakseen sen läsnä ollessani tytölle, joka toi lapselle leivän; tästä ymmärsin, että hän oli talon emäntä tai tytär ja epäilemättä kylän kauneus. Lyhyesti sanottuna kaikissa pienissä kylissä, kun lähestyin Hampuria, vallitsi iloisen teollisuuden ja köyhyyden poissulkevan mukavuuden ilmapiiri, mikä yllätti minut iloisesti.
ellauri325.html on line 275: Nyt suurten miesten elämä on epäilemättä äärettömän mielenkiintoista. Mutta toisinaan minun on tunnustettava reaktio ja ajatus, että tavallisella ihmisellä on oikeus saada myös elämäkerta kirjoitettua. Tämän näkemyksen havainnollistamiseksi kirjoitan John Smithin elämästä, miehen, joka ei ole hyvä eikä suuri, vaan vain tavallinen, jokapäiväinen homo, kuten sinä ja minä ja me muut.
ellauri325.html on line 297: Mutta epäilen, pääsikö hän koskaan sinne. Hän oli liian samanlainen kuin me.
ellauri326.html on line 208: Joskaan tämä kirja ei ole yksi niistä, jotka herättävät tunteita, se stimuloi älyä, rohkaisee pohdiskelemaan ja kuvaa loistavasti ihmiskunnan epäonnistumisia. Capek on epäilemättä loistava kirjailija, jonka koko teoksen haluan löytää.
ellauri327.html on line 320: Balticconnector-kaasuputkessa sunnuntaina havaitun vuodon epäillään (siis Salonius porukoineen epäilee) olleen tahallisesti aiheutettu. Viron ja Suomen välinen tietoliikennekaapeli vahingoittui samaan aikaan!
ellauri327.html on line 470: Samaan aikaan toisaalla Maunulan kirjaston poistohyllystä löytyi Ilmari Kiannon vähän tunnettu tendenssiromaani Avioliitto. (Se löytyy netistä. Aiheet: avioliitto, mustasukkaisuus, naisen asema, uskottomuus.) Jo ensimmäisten rivien perusteella epäilen että Ilmari Kianto on samanlainen jätöskasa. Mutta tämä väite on vielä perusteltava. Ja onnistuuhan se! Pelkästäänn Wikipedian perustiedoilla Imi osoittautuu kansainvälisten mittojen sovinistikyrväxi!
ellauri336.html on line 208: Lapset tulkitsevat nimittelyn ja leimaamisen, esim. lapsen kutsumisen valehtelijaksi, tyhmäksi, huolimattomaksi tai sanomisen, että hän ei voi tehdä mitään oikein, selkeinä ja yksinkertaisina merkkeinä siitä, miten vanhemmat suhtautuvat heihin. Tämän negatiivisen tunteen myötä voimme tuskin odottaa lapsen hyväksyvän vanhempiensa sanat hyödyllisinä. Kuvittele itsesi vastaavaan tilanteeseen. Esimerkiksi, kun tuot kupin kahvia pöytään, ja saat huomiosi pienestä lapsestasi, joka tekee jotain söpöä. Tämän seurauksena unohdat tilapäisesti, että pidät täyttä kuppia kädessäsi ja harjaat pöytää vasten, jolloin kahvi roiskuu koko lattialle. Miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi ensimmäinen reaktio olisi kutsua sinua huolimattomaksi, huolimattomaksi tai millä tahansa muulla halventavalla nimellä? Tuntuisit epäilemättä loukatuksi ja loukatuksi, lievästi sanottuna. Luuletko olevasi avoin mille tahansa korjaukselle sillä hetkellä? Jos mitään, olisit vihainen huomautuksen johdosta ja haluaisit poistua puolisosi läsnäolosta mahdollisimman pian.
ellauri342.html on line 348: Libaussa (Liepaja) paroni vie rakastajattarensa Sabinan Sonja Strandin luo tämän ravintolaan Kultaiseen ankkuriin. Vaikka Sonja on selvästi mustasukkainen, hän tarjoaa Sabinalle töitä tanssijana. Martti kärsii yhä arestiaan kasarmin putkassa, kun muut jääkärit lähtevät Kultaiseen ankkuriin iltaloman viettoon. Siellä Sabina tanssii, Mikko vokottelee tarjoilijatarta ja antaa löylytyksen paronia tapaamaan tulleelle juutalaiselle Isaacille. Mikko epäilee Isaacia vakoilijaksi. Kapteeni Kalpa, joka on aiemmin muistellut jääkäriaktivismin alkuaikoja Suomessa, vie Sabinan lohduttamaan putkassa olevaa Marttia.
ellauri345.html on line 157: Hiän tunsi kohteliaisuuteeni kätkeytyvän moitteen, ja sain hyvän käsityksen hiänen kasvatuksestaan. Hiän avasi minulle kaksi taivaallista silmää täydellisimmästä, puhtaimmasta sinisestä, läpinäkyvästä ja kiiltävästä; Sitten hiän sanoi ylevällä äänellä, ettei hiän voisi syyttää kunniamiestä, kuten minä näytän olevan, jos hiän suhtautuisi nuorta tyttöä, jonka hiän tapasi yksin maantiellä, kohtaan hieman epäilevästi: hänelle oli varmaan usein käynyt näin; mutta vaikka hiän oli muukalainen, vaikka kenelläkään ei ollut oikeutta tutkia hiäntä, hiän pyysi häntä uskomaan, että hiänen matkansa tarkoitus voisi olla olemassa mitä tunnollisimmalla rehellisyydellä. Syyt, joista kukaan ei voinut selittää, pakottivat hiänet kantamaan käpyään ympäri maailmaa. Hiän oli havainnut, että hiänen sukupuolensa pelätyt vaarat olivat vain kuvitteellisia ja että naisen kunnia, jopa valtatieryöstöjen keskuudessa, oli vaarassa vain, jos hiänen sydämensä ja periaatteensa olivat heikkoja. Eli syy on aina naisessa, hiänen ei pitäisi räpsytellä silmiään ja lankeemuxeen houkutella miespoloja.
ellauri345.html on line 714: Tähän asti on väitetty, että hän on ollut arvoitus miehenä, ellei ajattelijana, mutta tässä hän esiintyy joukossa hahmoja: uskoton aviomies, epäluotettava isä, pakonomainen pelimies, prostituoitujen usein käyvä vieras, vedonlyöjä (hän ​​ja Gershom Scholem jäivät koko yön juomassa mustaa kahvia simuloidakseen heikkoja sydämiä ja siten epäonnistuakseen armeijan lääkintähenkilöstössä), sarjajäsen rakkauskolmioissa (hänet vedettiin eroottisesti ja kieroutuneesti, kirjoittajat vakuuttavasti ehdottavat, kolmioihin, joista hän ei saanut haluamaansa). He kertovat hänen kokemuksistaan ​​meskaliinista ja hasisista. He ihmettelevät, mitä oli kuuluisassa mustassa asiapullosalkussa, joka katosi salaperäisesti hänen itsemurhansa jälkeen vuonna 1940 – sisälsivätkö se käsikirjoituksen, joka olisi järisyttänyt maailmaa, jos se olisi löydetty? Eiland ja Jennings ovat epäileviä. Kaikesta tästä muodostuisi erinomaisen raju kerronta, mutta Eiland ja Jennings eivät rullaa sillä tavalla.
ellauri347.html on line 548: Professori MSU, kulttuuritieteen tohtori Vladimir Elistratov uskoo, että ilmaus "liota wc:ssä" on ilmentymä vektorista kulttuurisesta ideologiseen ulottuvuuteen. Kirjoittaja kutsuu lausetta epäilemättä hyväksi, hauskaksi ja sopivaksi. Mutta "klassikoiden" lainaus, kuten Elistratov sitä kutsuu, on äärimmäisen harvinainen ilmiö venäläisessä ideologian kielessä: "Hyvin harvojen julkisten poliitikkojen puhetta voidaan kutsua kuvaannolliseksi, eläväksi jne." - kirjoittaa tutkija.
ellauri348.html on line 1069: Ravi Shankar terottaa että luottamus kohistuu johkin positiiviseen ja epäilys negatiiviseen. Meillä on luottamus äärettömään voimaan, toisiin apinoihin ja izeen. Ne on siis kaikki hyviä. Jos epäilee jotain näistä, on ize paha. Älä koskaan tee siis niin! Jos luotat että Ravi Shankar on kusettaja, olet ize negatiivinen!
ellauri350.html on line 134: Internetin lyhenne ”ig” tarkoittaa ilmausta ”kai”, I guess, tai lyhennettä Instagramista. Molemmat käyttötavat ovat yhtä suosittuja. Lukijan on määritettävä merkitys keskustelun kontekstista. ”IG” -synonyymiluettelo: En ennakoi oletan I uskoa ajattelen arvioin odotan rakastan kerään kuvittelen oletan luulen tunnen oletan oletan epäilen ymmärrän. Ajattelen naintia siis olen. Lähde.
ellauri351.html on line 502: Ja ihmiskunnan viholliset ovat tässä teoksessa esitettävän aineiston nojalla osoitettavissa koronakriisin taustavoimiksi. Voimme lukea kuinka toisen sukupolven SARS-virus onkin kiinanihmisen luoma, eikä eläimistä tarttunut luonnontuote. Tulemme lukemaan, kuinka rahan ahneet lääketehtaat jakelevat suurten voittojen himossa satoja miljoonia rokoteannoksia mitään epäilemättömille ihmisille mitään epäilemättömien kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien avustamina. Rokotteiden mukana meihin uitetaan salakavalia valvontasiruja.
ellauri353.html on line 102: Kirjailija oli loistotuulella aivan kuin Espanjassa. Liuskoja kuhahti päivittäin roppakaupalla. - Mitähän tuosta oikein on tullakseen? minä kysyın epäilevänä. - Minä löystytän kiristystä.
ellauri355.html on line 121: Toisessa julkaisussaan Kallberg epäilee, että Gerasimov saattaa olla sairaalahoidossa. Hän nimittäin uskoo, että Venäjä olisi jo syyttänyt Ukrainaa Gerasimovin kuolemasta, mikäli tämä ei ole enää elävien kirjoissa. Ukrainalaiset ehkä myrkyttivät hänet.
ellauri362.html on line 490: Näkymätön väkijoukko, joka epäilemättä kelluu
ellauri369.html on line 153: Kuollessaan patriarkka Jaakob siunailee nuorinta poikaansa: "Benjamin on raateleva susi; aamulla hän kuluttaa vihollisen, ja illalla hän jakaa saaliin". Useat raamatuntutkijat epäilevät, että Joosefin heimo (mukaan lukien Benjaminin) olivat ainoita israelilaisia, jotka menivät Egyptiin ja palasivat, muut kökkivät koko ajan Kaanaalla.
ellauri370.html on line 537: Gobineau suhtautui epäilevästi tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa jo Persiassa ja kirjoitti, että vaikka persialaiset olivatkin sukulaisuutensa vuoksi ranskalaisille läheisiä, hänen aikansa persialaiset olivat roistoja, mutta että sellaisiksi ranskalaisetkin ajan myötä tulisivat. Kauniit persialaiset naiset kiehtoivat länsimaisia miehiä siinä määrin, että seurauksena oli lisää rotujen sekoittumista, mikä entisestäänkin rappeuttaisi länsimaita. Persiassa ei hänen mukaansa ollut tapahtunut mitään merkittävää sitten Herodotoksen päivien.
ellauri371.html on line 198: Aristokratian maattomuus. Goyimien aristokratia, poliittisena voimana se loppuu: sen avulla voimme ei katsota, mutta alueellisena omistajana hän se on meille haitallista, koska se voi olla itsenäinen elämäsi lähteissä. Siksi me tarvitsemme häntä tulla maattomaksi hinnalla millä hyvänsä. Paras tähän tapa on nostaa maamaksuja maan velassa. Näitä toimenpiteitä olisi lykättävä maanomistus ehdottoman huonontuneen tilassa asti. Ne, jotka eivät perinnöllisesti pysty tyytymään äitiin. No, goimien aristokraatit menevät epäilemättä pian konkurssiin.
ellauri371.html on line 323: Salainen vapaamuurarius ja sen looshit - miksi vitussa? Keksimme ja juurrutimme goimille kaiken tämän politiikan, inspiroimme antamatta heille mahdollisuutta nähdä alle muurauslaastin, mitä varten, jos ei ohittaakseen saavuttaaksemme sen, mikä on hajamielisillemme saavuttamatonta eli heimon suora tie. Tämä oli perusta salaisen vapaamuurariuden organisaatiollemme, mikä ei ole tietävät ja heillä on tarkoitus, jota raakut eivät edes epäile; goyit, joita me houkuttelemme vapaamuurarien näyttävään armeijaan käyttämällä valheita, kääntääkseen heimotovereidensa katseet pois.
ellauri372.html on line 316: Emil Schürer kirjoittaa: "Hilgenfeldin päinvastaisesta näkemyksestä huolimatta on melkein yleisesti sallittua, että psalmit on alun perin sävelletty hepreaksi. Eikä epäilemättä ilman hyvää syytä. Sillä psalmien sana on luonteeltaan niin selkeästi heprealainen, että se on mahdotonta olettaa, että ne on alunperin kirjoitettu kreikaksi. Ja tästä syystä on yhtä varmaa, etteivät ne ole kirjoitettu Aleksandriassa, vaan Palestiinassa. Ei ehkä ole väärin mainita edelleen kirjeenvaihtoa, jossain määrin sanallista, välillä Psalmi xi. ja Barukin viides luku . Jos olemme oikeassa olettaessamme, että psalmit on alun perin kirjoitettu hepreaksi, niin jäljitelmän on katsottava olevan Barukin tekemä." ( The Literature of the Jewish People in the Time of Jesus , s. 21-22)
ellauri372.html on line 498: Vuonna 1744 ilmestyi toinen uusi painos, tavalliseen tapaan toimittajan omalla yhdistelmätekstillä: tämä toimittaja oli Zachary Gray (1688–1766), kiihkeästi puritaaneja vastustava Englannin kirkon pappi. Gray lisäsi laajoja ja kiemurtelevia muistiinpanoja, joista monet olivat varsin merkityksettömiä, ja joissa hän yritti määrätietoisesti vääntää Hudibrasin tukemaan Englannin kirkkoa. (Mikään tekstissä ei näytä tukevan tätä.) William Warburton, Alexander Popen ystävä, Shakespearen toimittaja ja myöhemmin Gloucesterin piispa, kirjoitti epäilevänsä, oliko millään opitulla kielellä koskaan ilmaantunut niin säälittävä kasa hölynpölyä kuin Greyn kommentit Hudibrasista.
ellauri373.html on line 325: Mutta juutalaiset alkavat huimaavalla menestyksellä ymmärtää, että he ovat menneet liian pitkälle ja pelkäävät että todellinen voitto jää varjoon. Venäjälläkin jotain häikkää ilmestyi tähän koska on epäilemättä uusi, hirviömäinen, epämääräinen Venäjä jonka johtajat kokoontuivat punaisen kuninkaan ympärille (Lenin) ja joiden nimet olivat: Trotshy, Zinovjev, Kamenev, Radek, Litvinov ja muut tyrannit väärillä nimillä.
ellauri373.html on line 327: Vaikka on epäilemättä väärin sanoa, että kaikki Bolshevikit ovat juutalaisia ​​ja että kaikki juutalaiset ovat b ° l p ^ v g ^ f i , on kuitenkin kiistatonta, että korkein bolshevikkihallitus ja koko kansan komissio --- kaiken asteen vankileirien saaria täydennetään enemmistön lisäxi juutalaisilla ja lisäksi enemmistö ei ole 50% vähempää. Tästä syystä monet venäläiset ovat täysin oikeassa. Kolmikot, jopa edistyneen suunnan, väittävät että Venäjä on tuhoutumassa, juutalaisen hallitsijan ikeen alla koko
ellauri373.html on line 335: Toistan vielä kerran, etten tuomitse ketään ja mitä en tulkitse uudelleen: olen vain vahvistamassa mitä joka epäilemättä on olemassa. Mitä nämä ovat - onnettoman "itsemurhapommittajan" Nefen sanat-
ellauri374.html on line 507: Samanlainen sillanrakentaminen on minunkin tavoitteeni, Eduard Fomin mainitsee. Mutta partitiivinne tuottaa minulle toistuvia hankaluuksia, Fomin puuskahtaa. Partitiivinkin hän on yhtä kaikki päättänyt oppia, maxoi mitä maxoi. Jöns epäilee Oulun Houruloita ex-bashkiireixi. Ize veikkaan että niissä on saamelaista verta Fomin luonnehtii suomen kieltä melodiseksi ja laululliseksi. Siitä ne takuulla tykkäävät.
ellauri377.html on line 599: Juudaksen nimellä kulkevan apostolin henkilöllisyydestä ei siis ole täyttä varmuutta. Kirjeen kirjoittaja sanoo olevansa "Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli", ja perinteinen näkemys hyväksyy tämän. Monet tutkijat kuitenkin epäilevät tätä. Mahdollisesti kyseessä on Juudas Taddeus. Yksimielisiä on kuitenkin oltu siitä, että kyseessä ei missään nimessä ole Juudas Iskariot.
ellauri390.html on line 174: Radcliffe tunnettiin siitä, että se antoi loppupeleissä lukijoille järkevän selityksen yliluonnollisille käänteille. Yleensä Radcliffe paljasti loogisen tekosyyn romaaniensa loppupuolella, mikä johti kohonneeseen jännitteeseen. Walter Scottille se oli pettymys: "Salakavalilla askeleilla arraxien takana saattaa epäilemättä joissain tilanteissa, kun hermot on viritetty korkealle, olla ei niinkään pieni vaikutus mielikuvitukseen; mutta jos lukija saa loppupeleissä kuulla sen olleen vain kissan tassuttelua, tilanteen vakavuus katoaa ja lukijasta tuntuu että häntä on petetty, ja ihmettelee miksi hän on suostunut petokseen." No se on sitä epäuskon jousitusta tietysti.
ellauri391.html on line 106: Panee ihmettelee, onko tämä myöhäinen muisto todellinen muisto tapauksesta vai laajalti julkaistun kertomuksen hyväksyminen useiden vuosikymmenten ajan? Sekä Hoover että Paderewski näyttävät epäilevän tarpeeksi uskoakseen tarinaan muistelmissaan, paitsi tunnustaakseen, että heidän ensimmäinen tapaamisensa saattoi olla vuonna 1896. Mitä he myöhemmin tekivät puolalaiselle ruoka-avulle ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ja sen jälkeen on propagandatarina joka on muistamisen ja toistamisen arvoinen. You owe me SOO much, se on jenkkien mielilauseita. Vähävenäläiset on nyt niille velkaa monen monta vehnälastia.
xxx/ellauri010.html on line 226: Jutkuja epäilen kyllä keskimäärin

xxx/ellauri013.html on line 993: Asun taas Merikadulla vaikka ollaan aikuisia. Koitan siivota äidin vessaa, kalastan sen pohjalta vanhempien pudottelemia esineitä, puolikkaita silmälaseja, lääkepurkkeja, hammasharjoja ja muita toalettikamoja, kaivan paljain käsin, vesi tuntuu kylmältä, pönttö kakkaiselta. Kun olen sen tehnyt, äiti tulee kysymään mitä oikein puuhaan. Se epäilee kuin Seija etten vaan ole taas tehnyt jotain väärin. Suutun ja uhkaan että särjen kohta täällä kaikki.
xxx/ellauri027.html on line 699: Kuzumusjohtaja näkee työnsä palvelutehtävänä. Hän on johtaja, koska hän haluaa antaa taitonsa yhteiseen käyttöön. Tällaisia kuzumusjohtajia on epäilemättä paljon. Sellainen on esim. Alex Stubb, joka on jo moneen kertaan tarjoutunut vapaaehtoisesti olemaan käytettävissä isänmaan ja Euroopan unionin johtopaikoille. Jostain hemmetin syystä ne ei vaan ota sitä. Alex on hyvin hyvin pettynyt. Tosiaan sori siitä.
xxx/ellauri075.html on line 532: Tosiasiahan kuitenkin on että siinä missä kirjoitusajankohtanaan tämä epäilemättä oli radikaalia uutta (Crane ei alunperin löytänyt kustantajaa näin rajulle kirjalle joten julkaisi ensimmäisen version itse, tämä käännös ilmeisesti perustuu Red Badge of Couragen suosion jälkeen julkaistuun versioon), niin muu kirjallisuus on ottanut tätä aika haipakkaa kiinni. Ja minä kun en edes ole niin innostunut naturalismista, vaikka onkin todettava että jos jotain sen tyylilajin kirjaa pitäisi lukea niin tämä on reippaasti etenevänä pienoisromaanina varsin hyvä valinta...
xxx/ellauri086.html on line 567: Joku poliitikko uskaltautuu ehdottamaan että ostoskeskuxet voitaisiin väliaikaisesti sulkea vellovilta ihmismassoilta. Anders Mengele suhtautuu siihen epäileväisesti: emme tiedä etukäteen mitä kaikkea siitäkin voisi seurata. Seurataanpa mieluummin vaan näitä sairastumiskäyriä, ne näyttävät jo olevan lopettelemaan päin.
xxx/ellauri104.html on line 790: Osa lääkäreistä tunnustaa, etteivät pidä hysteriapotilaista, koska epäilevät heidän teeskentelevän. Kielteinen asenne saattaa johtua myös siitä, etteivät he eivät kykene parantamaan kyseisia potilaita.
xxx/ellauri104.html on line 1016: V: Jep, Marin on epäilemättä nero: 12 vuotta maisterin-tutkintoon…
xxx/ellauri113.html on line 199: V: Vitut muovaatte. Painelette viimeisen ihmeen perässä kuin apinat, tai veteen kallistuvaa ruohonkortta ylös kiipeävä kohortti termiittejä. Kun ajattelen neroutta, mieleeni tulee Einstein tukka pystyssä ja kieli ulkona. Tai Hawking istumassa kierona rullatuolissa naama vinxahtaneessa virnussa. Aika pelottavaa. Neron keskeisiä piirteitä on päättömyys, exentrisyys, älyvapaus ja julkeus. Onkohan kaikki nerot narsisteja? Todennäköisest ovat. Hawkingin mielikuvitus lähti laukalle sen kuunnellessa cocktailkuzuilla jotain vielä tylsempää tyyppiä. Johnkin purki leluautoja pienenä mutta se sentään oppi korjaamankin niitä. Hawking ei pystynyt muuhun kuin tekemään lisää tuhoja. Ei ihme että laahus on oppinut epäilemään asiantuntijatahoja, ne on niin selkeästi omistavan luokan renkejä. Se että nykyajan nuorten pitää olla selvillä tekniikasta on paskapuhetta, tuotteistetut arkipäivän gadgetit toimii tökkimällä tai izestään, niitä osais käyttää vaikka marakatit.
xxx/ellauri113.html on line 582: Ei linnut ole tulleet dinosauruxista, ajatelkaa itte. Kyllä te pystytte siihen. Juutalaiset on vixuja, koska ne epäilevät kaikkea. Jeesusta ennen kaikkea. Isoja dinosauruxia ei otettu arkkiin mukaan, jumala löi arkin oven kiinni niiden nenän edestä. Kevyesti mahtui, Nooan pojille Seemille Haamille ja Jaafetille jäi tilaa pelata jalkapalloa. Dinosauruxia oli vielä keskiajalla. Siis mitä? Jotain dinoja kai sitten livahti ovenraosta kun jumalan silmä vältti.
xxx/ellauri121.html on line 44: Lapset ovat luontojaan hartaita: ne kuuntelevat satuja erottamatta niitä todesta. Ne eivät pilkkaa sadun kertojaa ja epäile sen motiiveja, vaan kuuntelevat henkeä pidättävän hartaina. Eli kerro niille satuja joita ize pidät totena, ei muuta tarvita. Mitä aikaisemmin aloitat sitä paremmin ne tehoaa. Lapset oppii matkimalla, ne kopioivat vanhemmilta paizi tietoa myös asenteita arvoja ja tunteita. Ei ne mitään opetusta tarvize, vaan varhaiskasvatusta esimerkillä ja näyttämällä mallia. Kaikki uppoo niihin niinkuin häkä. Toiminta, tunteet, aistihavainnot, keholliset kokemuxet ja ajattelu yhdistyvät, hyvin on lapsen vakaumuskasvaminen kokonaisvaltaista.
xxx/ellauri121.html on line 228: On myös väitetty, että isoisälle olisi järjestetty pakomatka Tanskaan tai peräti Australiaan. Sitäkin Juhani Heikka epäilee. Hän on nähnyt tutkinta-aineistossa Vaasan poliisilaitoksen lausunnon, jossa kerrotaan ruumiin löytymisestä. Lisäksi isoäidillä oli tallella vihkisormus, jonka hän oli ottanut ruumiin tunnistamisen yhteydessä.
xxx/ellauri123.html on line 587: (Vittu se on japanilainen hentai piirretty jossa 2 teiniä ezii izeään, epäilemättä toistensa alkkareista? Eipäs, me kazottiin se Helmin kaa, se oli söpönen, eikä alkkareihin päästy ollenkaan. Japsutyttö japaninsi Olivia Newton-Johnin 1971 hitin Country Roads, ja japsupoika vuoli viuluja. Vanha setä kyllä soitti nokkahuilua, mikä oli aika uskallettua. Helmi muistutti että se oli laulanut 14-vuotiaana Olivian toisen hitin Hopelessly Devoted To You koulun aamunavauxessa koko koulun edessä. Ja ilman autotunea!)
xxx/ellauri129.html on line 494: Naista panee epäilemään äijän oma petturointi.Paul BourgetMFUCK!
xxx/ellauri136.html on line 231: Teon vakavuusastetta arvioidessaan käräjäoikeus on eräässä tapauksessa todennut, että ”asianomistajan oma käyttäytyminen hänen lähtiessään yhdessä ystävänsä kanssa vapaaehtoisesti entuudestaan melkein tuntemattoman vastaajan asunnolle ja tekemiset siellä – yhdyntä toisten ihmisten nähden itseä huomattavasti vanhemman miehen kanssa, vaikkakin asianomistajan suostumuksetta – olivat epäilemättä katumisen ja häpeän tunteen muodossa olleet tosiasiallisesti paljolti vaikuttamassa aiheutuneisiin psyykkisiin tuntemuksiin.”
xxx/ellauri138.html on line 47: Tääkin ikäkulu shakesitaatti täältä löytyy, se on Julius Caesarista, epäilemättä se typerä seppukun kanssa tumpeloinut stoalainen taas äänessä:
xxx/ellauri166.html on line 241: Silloin tapahtuu, että mekin nauramme, koskapa seurakunnan viholliset puhuvat joutavia asioita. Sillä se, että Pyhä Henki sanoo Jumalan nauravan ja pilkkaavan jumalattomia, tapahtuu meidän tähtemme, että mekin nauraisimme Jumalan kanssa. Naura sinäkin. Mutta me tunnemme, että tämä nauraminen on meille miltei mahdotonta. Siksi me emme naura, vaan itkemme, annamme rohkeutemme lannistua, epäilemme ja teemme tällä tavalla koko elämämme katkeraksi. Mutta ilman syytä. Sillä mitä me saamme sillä aikaan, vaikka murehtisimme kuolemaamme saakka? Maailmaa ei näet voida auttaa eikä perkele muutu murehtimisesta koskaan hyväntahtoisemmaksi.
xxx/ellauri167.html on line 221: Marraskuussa Helsingin Kalliossa ihmistä lyötiin puukolla kasvoihin ja toista ihmistä lyötiin nyrkeillä. Poliisi epäilee, että rikosten syinä oli erimielisyys koronarokotteista. Vuonna 2021 poliisin tietoon tuli 14 väkivaltaiseksi ekstremismiksi luokiteltavaa rikosta. 11 liittyi äärioikeiston tekemisiin ja 3 koronarajoitusten vastustamiseen: 5 pahoinpitelyä 4 laitonta uhkausta 5 kiihottamista kansanryhmää vastaan.
xxx/ellauri170.html on line 634: Mutta jo s 143 lähtien Huisman alkaa kiertää paavinuskoa kuin kissa kuumaa puuroa. Mietin taas mikä antenni se on joka alkaa vastaanottaa uskonsanomaa. Jakkoh-hintikalla K oli niinkö B plus reflexiivisyysaxiooma. Mä vähän epäilen. Toi uskonvarmuus on kyllä jotain muuta, pikemminkin neighborhood-tyyppistä preferenssilogiikkaa, koska se sallii yhteensopimattomia vakaumuxia. Will to believe, siitä siinon kysymys. Uskolla on propositionaalista sisältöä vaan siteexi, se ei oikeastaan ole propositionaalinen attitydi ollenkaan vaan pikemminkin jonkinlainen ruumiinasento, niinkuin optimismi vaikka. Sitä kuvaa parhaiten suisnan uskonahdistus: missä sehdä? Missä sehdä? MISÄ SEHDÄ? Syän muavon. Niäh! Kun riittävästi ahdistaa on apukin lähinnä, se löytyy omasta hypothalamuxesta. Tän luottamuxen tärkein tehtävä on pitää yllä toivoa ja tiimihenkeä. Ihan sama millä kuvioilla, kuten uskontojen kirjavuus jo todistaa. Muze elin on olemassa, ja on ollut ihan matelijavaiheesta, koska sille kelpaa mikä tahansa potaska. Pitäis tutkia missä kohtaa se on muilla eusosiaalisilla lajeilla. Esim ne peilisolut missä niitä on?
xxx/ellauri173.html on line 405: