ellauri009.html on line 1084: Hieman pahennuin.
ellauri009.html on line 1122: Hieman pahennuin.
ellauri014.html on line 409: Kannattaako ottaa riski, sijoittaa tulevaisuuteen, ostaa futuureja? Mutta jos Pröö on pennitön milläs sitten elellään? Ei riitä tehdä pentuja, ne pitää elättää. Samoja 50-50 senssejä koittaa optimoida Juulia ja vanhemmat, riskiarviot vaan eroovat. Niin sen on Darwin suunnitellut, tää on sukupolvien välistä kilpailua. Vanhemmat panostaa meemeihin, pennut geeneihin, koska pennuilla on geenit, vanhemmilla meemit. Elukat ei sellaisesta välitä, mut niillä ei ookkaan meemejä.
ellauri014.html on line 1213: Plus on vit, plus on aime à vivre, même sans jouir de rien : j’aurais eu l’ennui de la vie et la terreur de la mort, suite ordinaire de la vieillesse.
ellauri025.html on line 287: Je m'ennuis, äänsi poika. Tervetuloa Islantiin, äiti vastasi.
ellauri031.html on line 745: Pikku Charlotte kazoi Serengeti-luontoelokuvaa saadaxeen kiinni unenpäästä. Siinä leijonaisä murisi pennuille. - Varför är pappa arg, kysyi Charlotte huolestuneena. - Ei se ole niiden pappa, koitti famu lohduttaa. - Se on varmaan ton simpanssin isä, ehdotti Charlotte. Lapsella on vielä opittavaa, arveli Helmi-täti. Tiedä häntä, ehkä se tajuaa enemmän kuin me.
ellauri032.html on line 198: Peliteoreettisesti liikutaan kyllä aika hyllyvällä pohjalla. Mitä jos autuuden todennäköisyys on nolla, tai jos se suppenee kohti nollaa keston funktiona suht noppelaan? Jos autuuden hyöty ei olekaan vakio per ikuisuuden päivä? Muutaman miljoonan vuoden kuluttua iskee grand ennui, ja hyöty painuu sen jälkeen pakkaselle? Taitaa olla aika riskaabeli sijoitus sittenkin. Ei paska punniten parane edes Pascalin puntarilla.
ellauri037.html on line 561: Lähdetään siis Danzigista eli Gdanskista, jossa Arttu syntyi 100v ennen Mikko Rothia. Sen iskä Heikki oli saxalais-hollantilainen patriisi ja äiti Johanna monilahjakas salonginpitäjä ja kirjaltaja. Se Schopen lapiosana tulee siis hollannista. Uskonnottomia olivat, vallankumouxellisia rebublikaaneja, kosmopoliitteja ja anglofiilejä. Toisin kuin Sope siis, taas, paitsi sitä ateismia. Kun Gdanskista tuli osa Preussia, lipilaari Heikki muutti perheineen länsimielisempään Hampuriin. Artun pikkusisko Adele oli sitä 8 vuotta nuorempi. Ei siis leikkikaveri, vaan ärsyttävä vanhempien lemmikki kuin Riku. Heikki ja Hanna antoi lapsilleen A:lla alkavat nimet, niinkuin saman pesueen koiranpennuille. Artun koirankin nimi oli Atma. Arttu oli vaihdossa Ranskassa ja styylas siellä ikätoverinsa pojan kanssa, ja soitti sen kanssa huilua. 15v jolppina se lähti Euroopanympärimatkalle vanhempien kaa, business and pleasure. Tää oli Heikin juonia: se halus Artun perhebisnexeen, Arttu halus yliopistoon joka oli iskän mielestä turhuutta. Jos haluut matkalle, niin sit jatkat sen jälkeen kauppakoulussa. Jos haluut verstaalle, niin unohda koko turnee. No se lähti reisulle, mut katu sitä myöhemmin. Wimbledonissa oli tyyyylllsäää jossain anglikaanikoulussa. Sixikin se vihas uskontoa myöhemmin. Heikki rähjäsi Artulle huonoista todistuxista niin kovasti, että Hanna pelkäsi sen menettäneen järkensä. Ehkä menettikin. Heikki hyppäs kanaaliin Hampurissa 1805. Se oli yhtä autisti kuin poikansa, ja yhtä masis. Sope sanoikin et sen luonne on isän peruja. Isän puolella oli enemmänkin hulluja. Äiskä sensijaan oli seuraihminen. Sope ihaili isäänsä kai six kun ei pärjännyt alkuunkaan äidille, ja äiti vaan hemmotteli pikku Adia. No Heikiltä jäi mojova potti, joka jaettin kolmeen osaan. Arttu sijoitti omansa varovasti valtionobligaatioihin ja nettosi sillä 2x enemmän kuin yliopiston professori. Oli varaa sitten vittuilla koulufilosofeille.
ellauri045.html on line 387: Monta perhettä olen aikuisiässä sitten itsekin yrittänyt muodostaa, lähes kaikissa epäonnistunut myös niissä jo asuvien lasten tähden; kanssakäyminen ei vain onnistunut, ellei sitten kerran. Mutta sekään ei yhteiselämää enää edesauttanut. Turha miettiä miksi. Turha joo vaikka selitys on selvä: Hande oli vitun mustasukkanen noille entisille pennuille, olis mielellään syönyt ne kuin karhu panolla.
ellauri045.html on line 804: Justice is one primary virtue, of course, the balance and respect in society so characteristic of Switzerland-well, I suppose not always, and not for every single immigrant, and until 1971 not for every single woman voter; but usually. Temperance is another, the balance in a soul, controlling desire. Courage is the third. What person could flourish if like Oblomov he stayed in bed out of uncontrolled fear, or out of ennui, an aristocratic version of cowardice? Prudence is the executive virtue, as St. Thomas Aquinas called it-know-how, savoir faire, self-interest. It rounds out the four virtues most admired in the tough little cities or tougher big empires of the classical Mediterranean. The Romans called the four of justice, temperance, courage, and prudence the "cardinal" virtues, on which a society of warriors or orators or courtiers hinged (cardo, hinge). The Christians called them, not entirely in contempt, "pagan."
ellauri050.html on line 263: I triumphed and I saddened with all weather, Mä tuuletin ja masennuin säiden mukana,
ellauri077.html on line 542: Toi romantikkojen anhedonia ja emptiness, siis Weltschmerz oli koroillaelävien porvarien versio yhtä toimettomien aatelisten ennuista. Se on yhteistä kaikille jotka elää kuin iiliäiset toisten selkänahasta ilman mitään kunnollista tekemistä. Sixi se on niin yleistä isohiilijalanjälkisillä jenkkikakkiaisilla.
ellauri077.html on line 548: Toi boredom, tai aatelisten ennui, syntyy siitä ettei sisältöä elämään saa siitä mitä tekee, vaan siitä että kazoo päältä muiden tekemisiä. Sixjust mä ällöön filmejä ja kaiken maailman vitun videoita, emmä haluu kazoo mitä muut siellä ehkä tekevät kuin jossain Strömsöössä, mulle riittää mitä mä ja mun lähimmäiset tekee ize. Ja ne vitun teeveejulkkixet ja tähdet ei todellakan oo mun lähimmäisiä. Mä en vois vähempää niistä välittää. Kirjat on eri asia, koska ne ei pakota etenemään niiden tahdissa, saa pysähtyä ajattelemaan ja ehkä vähän paasaamaan. (Sen takia tää Wallukin vie niin paljon aikaa. Mut mitä vähemmän aikaa elämästä on jälellä, sitä enemmän sitä näyttää liikenevän.)
ellauri077.html on line 608: The U.S. arts are our guide to inclusion. A how-to. We are shown how to fashion masks of ennui and jaded irony at a young age where the face is fictile enough to assume the shape of whatever it wears. And then it’s stuck there, the weary cynicism that saves us from gooey sentiment and unsophisticated naïveté. Sentiment
ellauri107.html on line 489: Capitalist ennui at meaningless life
ellauri111.html on line 816: Tää ei takuulla ole totta. Kuulostaa joutilaan ylemmän keskiluokan ennuilta.
ellauri118.html on line 577: Jos nyt oikein ymmärsin niin Maijasta pääasia näissä aviorikos jutuissa on se eze tyyppi ei vaan elä elämäänsä vaan mäystää sitä samalla. Eli sillä on koko aika ego id ja yliminä messissä. Se on ize oman elämänsä kazomossa, arvostelee sitä yleisönä. Siitä tulee se nausea, tai ennui. Se on oma kertojansa sekä kriitikko. Oman ristiinsuihkimisen urheiluselostaja. Hetkinen hetkinen kazotaan ensin tämä tilanne. Kirjallinen mieli ei lopeta oman kokemuksensa fabulointia.
ellauri145.html on line 276: l'ennui,
ellauri145.html on line 338: L’ennui, fruit de la morne incuriosité, Ikävyys, tuhnun kiinnostumattomuuden hedelmä,
ellauri145.html on line 352: S’ennuie avec ses chiens comme avec d’autres bêtes. Ikävystyy koirista kuin muista elukoista,
ellauri145.html on line 373: Sur l´esprit gémissant en proie aux longs ennuis, Pitkän pitkästymisen saaliina huokailevaa henkeä
ellauri150.html on line 271: Toutes ces singeries, ces parades de petit chien, cette ingénuité frelatée, ne plaisaient à Christophe en aucune façon. Il avait autre chose à faire qu’à se prêter aux manèges d’une petite fille rouée, ou même qu’à les considérer, d’un œil amusé. Il avait à gagner son pain, à sauver de la mort sa vie et ses pensées. Le seul intérêt pour lui de ces perruches de salon était de lui en fournir les moyens. En échange de leur argent, il leur donnait ses leçons, en conscience, le front plissé, l’esprit tendu vers la tâche, afin de ne se laisser distraire ni par l’ennui qu’elle lui causait, ni par les agaceries de ses élèves, quand elles étaient aussi coquettes que Colette Stevens. Il ne faisait guère plus d’attention à elle qu’à la petite cousine de Colette, une enfant de douze ans, silencieuse et timide, que les Stevens avaient prise chez eux, et à qui Christophe enseignait aussi le piano.
ellauri150.html on line 506: "But this repetition of the old story is just the fairest charm of domestic discourse. If we can often repeat to ourselves sweet thoughts without ennui, why shall not another be suffered to awaken them within us still oftener."— Hesp.: Jean Paul F. Richter.
ellauri161.html on line 419: L'âme seulette a mal au coeur d'un ennui dense. Yxinäinen sielu voi pahoin pitkästyneenä.
ellauri161.html on line 430: Seul, un ennui d'on ne sait quoi qui vous afflige ! Ei jää kuin tää tylsistyminen ilman selvää syytä.
ellauri161.html on line 944: La honte, les remords, les sanglots, les ennuis, häpeää, katumista, nyyhkyjä, pitkästystä,
ellauri162.html on line 98: Pappi kokee ennuita ja luulee sixi että kaikki muutkin ovat pitkästyneitä.
ellauri198.html on line 786: From Hegel we can move to Mallarmé's Igitur, and an illuminating observation by Paul de Man, even as from Kierkegaard we can go back to Childe Roland and the critical mode I endeavor to develop. Meditating on Igitur, de Man remarks that in Baudelaire and in Mallarmé (under Baudelaire's influence) "ennui" is no longer a personal feeling but comes from the burden of the past. A consciousness comes to know itself as negative and finite. It sees that others know themselves also in this way, and so it transcends the negative and finite present by seeing the universal nature of what it itself is becoming. So, de Man says of Mallarmé's view, comparing it to Hegel's, that "we develop by dominating our natural anxiety and alienation and by transforming it in the awareness and the knowledge of otherness." Jotain tosi narsistista läppää tääkin näyttää olevan.
ellauri210.html on line 915: Jacques Prévert s'ennuie à l'école et fait souvent l'école buissonnière en parcourant Paris avec la complicité de son père. Dès 15 ans, après son certificat d'études primaires, il abandonne les études. Il multiplie alors les petits travaux, notamment au grand magasin Le Bon Marché. Il fait quelques larcins et fréquente des voyous mais n'est jamais inquiété par la police.
ellauri210.html on line 919: Le 30 avril 1925, Prévert épouse Simone Geneviève Dienne (1903-1994), son amie d'enfance devenue violoncelliste dans un cinéma de la rue de Cluny pour accompagner les films muets. En 1928, il quitte la rue du Château et s'installe avec elle au pied de la butte Montmartre et se lance dans l'écriture — en février, il compose Les animaux ont des ennuis, son premier poème.
ellauri210.html on line 923: Les animaux ont des ennuis
xxx/ellauri123.html on line 796: L’archer volant qui causait mes ennuis; L’archer volant qui causait mes ennuis Lentävä jousimies joka ennen vaivasi;
xxx/ellauri139.html on line 1128: Comme l'ennui des vieux Césars ! Kuin vanhojen keisareiden tylsymys!
xxx/ellauri176.html on line 259: Eau froide par l'ennui dans ton cadre gelée Tylsyyden kylmentämä vesi sun jääraamissa
34