ellauri047.html on line 871: Preussin nuori kruununprinssi oli lujasti vakuuttunut siitä, että tulevia valtiollisia tapahtumia saattaa aavistaa ennakolta jos vain tuntee edellä tapahtuneen kehityxen. Tämä pohjautui lähinnä hänen pessimistiseen käsityxeensä ihmisestä. Hänessä ei ollut rahtuakaan muiden valistusmiesten auringonpaisteisesta uskosta että ihminen yhä edistyi siveellisessä suhteessa paranemisessaan. Isänsä lailla hän piti ihmistä parantumattomasti pahana. Ihmisten pyrkimysten täytyi aina pysyä yhtä izekkäinä, ja hänen toiminnoistaan johtuivat pakostakin samat vaikutuxet. Samoin oli valtioidenkin laita; niiden politiikan määrää valloitusten ja vallanlaajennusten tavoittelu.
ellauri111.html on line 835: Mitä minulla oli sanottavaa, sen Sinä jo ennakolta tiesit, minä luen sen silmistäsi, Kuinka minä voisin Sinulta salata meidän salaisuuttamme? Mutta jos tahdot kuulla sen minun huuliltani, niin kuuntele: Me emme ole Sinun puolellasi, vaan sen toisen puolella, ja se on meidän salaisuutemme! Olemme vuohia! Päkäkäkää! Päkäpäitä kippurasarvia pukinpartoja!
ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri322.html on line 353: Se vähä, mitä olen nähnyt kansan tavoista Larvikissa ei miellytä minua senkään vertaa kuin Tonsbergin tavat. Minua varoitetaan ennakolta, että huomaan norskien olevan yhä ovelampia ja petollisempia, kun etenen länteen päin, samassa suhteessa kuin maatalous vähenee, sillä heidän kaupunkinsa on rakennettu paljaille kallioille, kadut ovat kapeita siltoja ja asukkaat ovat kaikki kieroja merenkulkijoita tai laivojen omistajia, jotka pitävät kauppoja.
ellauri345.html on line 48: Tää on oikeastaaan jatkoa Goethe-albumille 47. Märepalana on näet jälleen kerran aiemmista paasauxista tuttu saxalainen marxistijuutalainen Walter Benjaminin ja sen pitkänläntä yritelmä Goethesta, tai varsinaisesti Goethen valinnaisista sukulaisista eli seelenbryydereistä. Antisemitistinä suhtaudun jo ennakolta aika nuivasti Benjy-jyrsijään. Mutta niin kuuluu ollakin, ennakkoluuloista sopii alotella, rohkaisee Hannu-Jori Gadamer. Siis to business!
ellauri393.html on line 47: Mut minä en saa hamaan ruumeniin samaista seikkaa seulotuksi niin kuin pyhä tohtorimme Augustinus, Boëtius tai piispa Bradwardinus: Jumalan ennakoltatieto saako tekoni aikaan siis se pakoittaako vain pelkän välttämättömyyden tavoin? Vai jääkö vaalin valta täysin avoin jokaisen teon tekemiseen taikka sen tekemättä jättämiseen, vaikka Jumala ennakolta tietää sen, miten on käyvä vaihtoehtojen? Vai eikö Luojan kaikkitietävyys luo pakkoa, vaan välttämättömyys, joka on ehdollinen laadultaan?
ellauri412.html on line 364: Kuka teistä kertoi sen ennakolta jäbät, niin että olisimme sen tienneet? Kuka kertoi etukäteen, niin että nyt voisimme sanoa: »Hän puhui totta.» Ei teistä ole ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi, kukaan ei ole kuullut teidän tästä puhuvan. Mutta minä, minä yksin ilmoitin Siionille: »Huomenna hän tulee!»
xxx/ellauri234.html on line 327: Ulkona näkyi käyvän kova touhu. Kaikilla oli kiire. Oli saatava järjestykseen lukemattoman monia asioita. Päähuomio tietysti kohdistettiin siihen, mitä sotaan lähtö sotakelpoisuuden kannalta vaati. Varusteet, aseet erilaiset tarvikkeet oli hoidettava asianmukaiseen kuntoon. Siinä ohessa harjoitukset, aseen käsittely ja tarkkuuttaminen veivät päivästä suurimman osan. Eikä missään tapauksessa saanut unohtaa kotiakaan. Tässä vaiheessa, vielä kotipaikkakunnalla oltaessa, olivat siteet kotiin vielä mitä kiinteimmät. Oli niin paljon järjestettävää, niin monesta seikasta huolehdittava, niin monet yksityiskohdat suunniteltava - kuten henkivakuutuxet kaiken varalta. Kaikkialla oli vakavuutta ja vakavaa suhtautumista nähtävissä, mutta samalla levollinen, iloisen tyyni ja ehdottoman selvä ote todettavissa. Nämä miehet tiesivät, mitä sota oli, mutta tiesivät myös, mistä nyt oli kysymys. Vaara ei näistä miehistä tuntunut ennakolta miltään. Vain näiden parin päivän vanha oli tuttavuus, mutta jo sen perusteella Vaara saattoi uskoa ja olla varma, että nämä miehet täyttävät tehtävänsä miehen, tai ainakin suomalaisen persun lailla. Kyllä Jaakko ja Jyrkikin, nuoret, näille miehille täysin vieraat (mutta söpöt) koulupojat, tulisivat tähän joukkoon sopeutumaan.
8