ellauri014.html on line 1125: Omatuntomeemistä on ohessa erillinen runoelma. Muiita näkokohtia (tää fraasi on peräisin lopen leipääntyneeltä Oiva Ketos-vainajalta filosofian laudaturseminaarissa 70-luvulla)?
ellauri025.html on line 248: Leipääntynyt Oiska Ketonen kysyi seminaarissa:

ellauri060.html on line 276: - Seminaarissa on kaksi johtolankaa: teemaksi tuli Elmo, mutta myös muu tuotanto. Nyt tuodaan esiin Juhanin moninaisuus, hän on suurempi kuin Elmo itse, kertoo Tuula Nurmen aviomies, seuran varapuheenjohtaja Risto Nurmi. (Taitaisi runkkujussi olla vihainen jos tietäisi, että vaimo elää sen kanssa iloisena leskenä! Tai ehkä se jo tiesikin, kun kirjotti sitä iloisinta surua. Se Inter-Toran mies oli takuulla Risto. Runkkujussin seuran eka puhis oli Sorsan Kalevi. Alaspäin on kyllä menty vuotten saatossa. Mitäs Timppa sanoikaan miesmuistin lyhyydestä? Astu lähemmäxi, se on lyhyempi kuin luuletkaan.)
ellauri060.html on line 278: Seminaarissa kustantaja Harri Haanpää puhuu Peltosen kirjailijakuvasta ja merkityksestä ja esittelee uuden teoxen, Valitut kertomukset. (Hei tää sama Harri Haanpää oli Pervon Jarzan korvaamaton kustannustoimittaja.)
ellauri077.html on line 754: Karl Paul Reinhold Niebuhr (21. kesäkuuta 1892 – 1. kesäkuuta 1971) oli amerikkalainen reformoitu teologi, eettikko, politiikan ja julkisten asioiden kommentaattori ja professori Unionin teologisessa seminaarissa yli 30 vuoden ajan. Niebuhr oli yksi Amerikan johtavista julkisista intellektuelleista useiden vuosikymmenien ajan 1900-luvulla, ja hän sai Presidential Medal of Freedom -mitalin vuonna 1964. Julkinen teologi, hän kirjoitti ja puhui usein uskonnon, politiikan ja julkisen politiikan risteyksestä vaikutusvaltaisimpiensa kanssa. Kirjat, mukaan lukien Moral Man and Immoral Society ja The Nature and Destiny of Man olivat hipi hienoja. Niebuhr nimesi vuosien 1938–40 Gifford Lectures (maailman maineikkain teologian luentosarja) "Ihmisen luonto ja kohtalo". Julkaistun osan 1 sivulla 1 hän kirjoitti: "Ihminen on aina ollut hänen oma vaikein ongelmansa. Mixi hän ajattelee aina vain izeään?" Sivulle 2 mennessä hän pohti "ihmishistorian tunnustettuja pahoja", "kysymystä ihmiselämän arvosta" ja "onko elämä elämisen arvoista". Positiivisesti Niebuhrin työn suuri mittakaava tarkoitti, että hän saattoi temmata mukaan melkein kenetkä tahansa. Kukapa ei olisi ihmetellyt pahuuden ongelmaa tai ihmiselämän arvoa? (Scribner's oli riittävän vakuuttunut The Nature and Destiny of Manin vetoomuksesta julkaista kaksiosainen, massamarkkinoille tarkoitettu pokkaripainos vuonna 1963. Modern Library luokitteli sen 1900-luvun 20 parhaan tietokirjan joukkoon.) Niebuhrin realismi syveni vuoden 1945 jälkeen ja sai hänet tukemaan amerikkalaisia ​​pyrkimyksiä kohdata neuvostokommunismi kaikkialla maailmassa. Voimakas puhuja, hän oli yksi 1940- ja 1950-lukujen vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista julkisissa asioissa. Akateemikoiden lisäksi aktivistit, kuten Myles Horton ja Martin Luther King Jr, sekä lukuisat poliitikot ovat myös maininneet hänen vaikutuksensa heidän ajatteluunsa, mukaan lukien Hillary Clinton, Hubert Humphrey ja Dean Acheson. sekä presidentit Barack Obama ja Jimmy Carter. Niebuhr on vaikuttanut myös kristilliseen oikeistoon Yhdysvalloissa. Institute on Religion and Democracy, konservatiivinen ajatushautomo, joka perustettiin vuonna 1981, on omaksunut Niebuhrin kristillisen realismin käsitteen sosiaalisissa ja poliittisissa lähestymistavoissaan.
ellauri216.html on line 501: Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1969 ja aloitti opinnot Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, josta hän valmistui vuonna 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa Leningradin hengellisessä akatemiassa, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1977. Sieltä hän sai muistoxi Leninin pronssipään.
ellauri238.html on line 233: Pena tapasi Saran Romaniassa George Coșbucin kunniaxi pidetyssä seminaarissa. (n. 20 septembrie 1866, Hordou, Imperiul Austriac – d. 9 mai 1918, București, România) a fost un poet, critic literar, scriitor, publicist și traducător român din Transilvania, membru titular al Academiei Române din anul 1916.
ellauri275.html on line 105: Prinssi Chavchavadze toimi lyhyen aikaa jopa kirjallisena mentorina nuorelle Josif Stalinille, joka oli tuolloin ortodoksisessa pappisseminaarissa Tbilisissä. Historioitsija Simon Seatbag Castafioren mukaan
ellauri276.html on line 322: Ivan Savvitš Nikitin (1824–1861) oli venäläinen runoilija. Hän sai kasvatuksensa hengellisessä seminaarissa, mutta köyhyys ja perheikävyydet pakottivat keskeyttämään kouluopinnot. Nikitin jäi pikkukauppiaaksi kotikaupunkiinsa saamatta tilaisuutta tyydyttää luontaista tiedonjanoaan.
ellauri317.html on line 72: Kotljarevskyi oli ukrainalainen maata omistamaton aatelismies. Hän opiskeli 1780-luvulla Pultavan teologisessa seminaarissa ja toimi sen jälkeen maaseudun aatelisperheiden kotiopettajana. Hän palveli vuosina 1796–1808 upseerina Venäjän armeijassa ja komensi uhanalaista kasakkarykmenttiä vuoden 1812 sodassa. Myöhemmin hän työskenteli erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen palveluksessa ja oli vuosina 1812–1821 Pultavan teatterin taiteellinen johtaja.
ellauri349.html on line 888: James Wilk ("nudge nudge, wink wink") joka oli mukana Eskin juhlaseminaarissa 10v sitten luki sen, Eski selaili. Lawrence vahvistaa että terapeutin epävarmuus ja änkytys on tärkeää.
ellauri392.html on line 833: Kävittyään Gymnasium Illustressa Stuttgartissa hän opiskeli Tübingenin seminaarissa 20-luvulla, jolloin Hölderlin oli jo henkisesti sairas, asui siellä erakkona puusepän talossa. Waiblinger, joka vieraili vanhemman runoilijan luona ja vei hänet kävelylle, jätti selostuksen Hölderlinin elämästä silloin, Hölderlins Leben, Dichtung und Wahnsinn ("Hölderlinin elämä, runoutta ja hulluus"). 1820-luvun lopulla Waiblinger lähti Tübingenistä Italiaan ja kuoli 25-vuotiaana Roomaan, missä hänet on haudattu protestanttiselle hautausmaalle.
xxx/ellauri027.html on line 595: Vakuuttelu ei aina riitä, ihmiset haluavat todisteita. Viikon seminaarissa ne ovat omin silmin nähtävissä. Ihmiset muuttuvat ja se näkyy heissä. Silmiin palaa pilke, jonka arki niistä vei. Samalla muuttuu mieli. Palatessaan arkeensa moni häkeltyy, miten erilaiselta kaikki näyttää ja tuntuu. Raikastuneena palataan arkiryskeeseen.
xxx/ellauri027.html on line 675: Eski ei välitä tietoa, se on hyvä koska sit sen ei tarvi välittääkään tiedosta. Sen sanoma on paljas välittäminen, tout court. Vaikuttaminen ja ohjaus ovat merkitysten luomista tyhjästä. Johtaminen on poikkitieteellinen ja taiteellinen tapahtuma. Eski on just se. Jopa standup komiikkaa. Mulla ja Eskillä oli kuuluisia standup-esityxiä, esim. Jaakko Hintikka, sen isotissinen sihteeri, honottava Mårten Ringbom, Jyrisevä loogikko, ja monen monta muuta. Vieläköhän se esittää niitä luennoilla ja Pafos-seminaarissa?
xxx/ellauri027.html on line 958: Hintataso Pafoxen seminaarissa on kohtuullinen (ilmoittautumiskaavake on tän artikkelin lopussa).
xxx/ellauri059.html on line 271: Lea esiintyy laivaseminaarissa sairaalasängystä.

xxx/ellauri059.html on line 551: Kristina Carlson: Joo, just pulskean omahyväiseltä vaikutti. Tiesi muka kaikesta kaiken, vaikka kaunokirjallisuudesta ei mitään ( yhdessä seminaarissa). Sä kai opistolla väkisten siihen törmäilit.

xxx/ellauri084.html on line 132: Kävin viime viikolla palvelualojen isojen pomojen lounasseminaarissa. Tulevaisuudennäkymistä oltiin melko yksimielisiä, eivätkä ne järjellä ajatellen vaikeasti ymmärrettäviä olekaan. Teollinen työ ja tuotanto sekä monet palvelutehtävät ovat katoamassa Euroopasta. Tähän vaikuttaa yhtäältä se, että mitä vapaammin raha ja tavara liikkuvat pitkin maailmaa, sitä vähemmän mitään kannattaa tehdä tai teettää kalliiden työvoimakustannusten Euroopassa, ja toisaalta se, että automatisaation ja tietokoneistumisen seurauksena perinteisiä, ihmistyövoimaa vaativia asiakaspalvelutehtäviä on entistä vähemmän.
xxx/ellauri087.html on line 78: Vähän yli puolet on seminaarissa ensikertalaisina. Yksi pariskunta on paikalla kahdeksatta kertaa, sillä hyville ajatuksille on aina käyttöä. Kaksi miestä sanoo Esa Saarisen olevan se, joka pitää hengissä.
xxx/ellauri087.html on line 193: “Eräällä it-perheellä oli ongelma, kun nainen ei voinut tulla raskaaksi. Pariskunta tuli Pafos-seminaariin, ja kappas vain! Kuulin Pafos-vauvasta mummilta toisessa seminaarissa.” Eski pani nähtävästi kättä (tai jotain kättä pitempää) vaimon päälle, tai vaimo tarttui sitä takaa kauhtanasta.
xxx/ellauri087.html on line 197: Viimeisen luennon päätteeksi kaikki hiljentyvät kuuntelemaan Saarisen valitseman kappaleen, Kulkurin ja joutsenen. (Ylpeänä esittää: Lasse Hoikka ja Souvarit.) Ensi kertaa seminaarissa ollut nainen pitää vuolaan kiitospuheen, jossa kertoo jännittäneensä puhumista kovasti. Ihankuin David Foster Wallace. What is water. Oli tuntunut, että hän ei pysty, mutta tässä hän seisoo, kiitos E. Saarisen. Nainen kertaa oppeja ja pohtii niiden vaikutuksia. Sellaisia tulee olemaan.
xxx/ellauri087.html on line 288: Hyvä elämä kohoaa Esa Saarisen mukaan erityisesti toisten ihmisten suomasta hievahtamattomasta huomiosta ja läsnäolosta esim Pafos-seminaarissa.
xxx/ellauri149.html on line 250: Väsähdyxiä Kaaoxessa -seminaari tyynnyttää mieltä ja jäähdyttää kehoa – seminaarin jälkeen olet valmis ottamaan muut vuoden 2022 haasteet vastaan apinan raivolla. Seminaarissa on Riita Pylkäsen majan kuzuista tuttu lämmin, avoin ja kannustava ilmapiiri, jonka avulla on helppo olla hiljaa ja kuunnella pääpuhujaa niin vanhojen kuin uusienkin tuttavuuksien kanssa.
xxx/ellauri177.html on line 113: Joka aamu, heti kun hän nousi ylös seminaarissa, hän nakersi suklaa-Marieta aamupalalla. Illalla saattoi ottaa eteen laulaessa tuota kuuluisaa kuplettia:
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
xxx/ellauri177.html on line 677: Kaksikymmentä kertaa hän yritti pysäyttää sieppaussuunnitelman, järjestää heidän olemassaolonsa onnellisina rakastajina. Hän ei löytänyt mitään. Nyt se halu ei enää raivostuttanut häntä, tilanteen käytännöllinen puoli kauhistutti häntä, kohtasi hänen heikkojen käsiensä kanssa monimutkaisen tehtävän, josta hän ei tiennyt ensimmäistä sanaa. Mihin he veivät hevoset pelastamaan itsensä? Jos he lähtisivät jalan, eikö heitä pysäytettäisi kuin kulkurit? Sitä paitsi voisiko hän työllistyä, löytää minkä tahansa ammatin, joka voisi tarjota leipää hänen vaimolleen? Hänelle ei ollut koskaan opetettu näitä asioita. Hän jätti elämän huomiotta; Hän löysi muistiaan tutkiessaan vain rukouksen palasia, seremonian yksityiskohtia, Bouvierin teologisen ohjeen sivuja, jotka opittiin aiemmin ulkoa seminaarissa. Jopa merkityksettömät asiat nolostivat häntä kovasti. Hän mietti, uskaltaisiko hän antaa vaimolleen kätensä kadulla. Hän ei tietenkään voinut kävellä naisen kädessään. Hän vaikuttaisi niin kömpelöltä, että maailma kääntyisi ylösalaisin.
xxx/ellauri177.html on line 683: Ulkona hän ei ryhtynyt varotoimiin piiloutuakseen. Hän pysähtyi kylän päähän juttelemaan hetkeksi Rosalien kanssa; hän kertoi hänelle, että hänen lapsellaan oli kouristuksia, ja kuitenkin hän nauroi, se puolisuuinen nauru, joka oli hänelle tavallista. Sitten hän syöksyi kivien keskelle ja käveli suoraan kohti murtumaa. Tottumuksesta hän oli ottanut breviaarinsa mukaansa. Koska tie oli pitkä ja kyllästyi, hän avasi kirjan ja luki säännölliset rukoukset. Kun hän pani sen takaisin kainalonsa alle, hän oli unohtanut Paradoun. Hän käveli aina hänen edellään ja ajatteli uutta koteloa, jonka hän halusi ostaa korvatakseen kultaisen kangaskotelon, joka oli varmasti putoamassa pölyyn; Jonkin aikaa hän oli piilottanut kaksikymmentä soua, ja hän laski, että seitsemän kuukauden kuluttua hänellä olisi tarpeeksi rahaa. Hän oli saapumassa korkeuksiin, kun talonpojan laulu kaukaa muistutti häntä laulusta, jonka hän oli kuullut kauan sitten seminaarissa. Hän etsi tämän laulun ensimmäiset säkeet, mutta ei löytänyt niitä. Häntä vaivasi, että hänellä oli niin vähän muistia.
xxx/ellauri237.html on line 1021: Mikki opiskeli aluksi maataloutta, historiaa ja teologiaa Wisconsinin yliopistossa Madisonissa (alempi korkeakoulututkinto 1924 pääaineena historia) ja oli sitten kaksi vuotta New Yorkissa teologisessa seminaarissa (Union Theological Seminary).
xxx/ellauri303.html on line 456: Vaikka juutalaisuuden hallitseva paine on se, että Jumala on aika persoonallinen, on olemassa "vaihtoehtoinen traditiovirta, josta esimerkkinä on ... Maimonides", joka useiden muiden juutalaisten filosofien kanssa hylkäsi ajatuksen persoonallisesta Jumalasta. Tämä heijasti hänen uskoaan negatiiviseen teologiaan : Jumalaa voidaan kuvata vain sillä, mitä Jumala ei ole. Rabbi Mordecai Kaplan (juutalaisilla ei ole kovin paljon eri nimiä), joka kehitti rekonstruktistista juutalaisuutta ja opetti Amerikan konservatiivisessa juutalaisteologisessa seminaarissa, hylkäsi myös ajatuksen persoonallisesta Jumalasta. Kaplan sen sijaan ajatteli Jumalaa "voimana, kuten painovoimana, joka on rakennettu universumin rakenteeseen", uskoen, että "koska maailmankaikkeus on rakennettu mahdollistamaan henkilökohtainen onnellisuus ja yhteisöllinen solidaarisuus toimiessamme moraalisesti, tästä seuraa, että universumissa on moraalinen voima; tätä voimaa konstruktistit tarkoittavat Jumalalla", vaikka jotkut rekonstruktiolaiset uskovatkin persoonalliseen Jumalaan. Joseph Telushkinin ja Morris N. Kertzerin mukaan Kaplanin "perinteisen juutalaisen jumalakäsityksen rationalistinen hylkääminen vaikutti voimakkaasti" moniin konservatiivisiin ja reformirabeihin, jotka saivat monet lakkaamaan uskomasta persoonalliseen Jumalaan." Pew Forum on Religion and Public Life 2008 US Religious Landscape Survey -tutkimuksen mukaan amerikkalaiset, jotka tunnustavat olevansa juutalaisia uskonnon perusteella, ovat kaksi kertaa todennäköisemmin kannattaneet ajatuksia Jumalasta "persoonattomana voimana" kuin ajatusta, että "Jumala on henkilö, jonka kanssa naisilla voi olla ihmissuhde".
xxx/ellauri354.html on line 190: Annamari Sarajaksen "tapaturmaisen" kuoleman jälkeen Laitinen valittiin Sarajaksen seuraajaksi vuonna 1986, mutta virkaa hän ehti hoitaa vain muutaman vuoden ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1989. Vakiinnuttuaan professorinvirkaansa Sarajas näyttää vähitellen työlääntyneen tehtäväänsä eikä hän tutkijanakaan oikein pystynyt uudistumaan, motkottaa Juhani Niemi, tuo hampaaton lammas. Kevätlukukaudella 1969 laitoksella alkoivat vt. assistentteina pitää praktikumeja Kai Laitinen ja Pekka Tarkka, onnenpekka. Praktikumeista tuli niin suosittuja, että opiskelijat ryhtyivät vaatimaan niitä pakollisiksi. Siihen Sarajas jonkin verran pitkin hampain suostui, kun opintovaatimuksia käsiteltiin professorin kotona kokouksessa, johon minutkin opiskelijoiden edustajana kutsuttiin mukaan. Itse pidin Sarajaksen seminaarissa esitelmän Arvo Salon tuotannosta, mutta siirryin sittemmin kioskikirjallisuuteen. (Kiinnos.) Sarajas jätti joskus työt ja luennot kesken, palasi kotiinsa juomaan keskiolutta ja syömään rauhoittavia lääkkeitä. Yleisen kirjallisuustieteen kollega, narsistinen Aarne Kinnunen on kertonut, miten tiukasti Sarajas piti kiinni oppiaineensa reviiristä.
xxx/ellauri357.html on line 87: Yhdessä puheenjohtaja Heta Gyllingin kanssa toimitimme artikkelikokoelman Filosofien oikeus I-II, jossa käytiin läpi filosofien oikeutta koskevaa ajattelua Platonista Derridaan. Esimerkiksi poikkitieteellinen Heidegger-piiri, jossa Oleminen ja aika käytiin pikkutarkasti läpi. Jukka Kekkosesta en pidä, hän on kova kommunisti. Asuin jonkin aikaa Pariisissa, jossa kävin Jacques Derridan seminaarissa. Derrida käsitteli sattumalta aihetta, joka sivusi teokseni yhtä juonnetta, ajallisuutta Heideggerin ajattelussa.
31