ellauri033.html on line 454: Le Disciple on Pollen magnum opus. Sen suomensi joku Valtonen (ei hilja eikä mato) 1941 nimellä Opetuslapsi. Sillä oli silloin sosiaalinen tilaus. 21v le Disciplen ensijulkaisun 1888 jälkeen eli v 1909 T Wyzeva (häh nainenko? Älä unta nää, se on Theodore Wyszewski, puolan emigrantti, kääntäjä ja taidekriitikko, symbolistien nokkamies) esittelee Bourgetin vanhoile lukijoille ja mahdollisille uusille. No nuoret varmaan lueskeli jo modernisteja. Tätä Wyzevskiä oli silloin jo 20v sitten hämmästyttäny kirjan opettavaisuus (ei jää epäselväxi ketkä on hyvixiä ketkä pahixia ja kuinka niille käy) niin paljon ettei se eka lukemasta muuta muistakaan.
ellauri093.html on line 865: Kun Bill ja Päivi kulexivat työttöminä Lontoon kaduilla, ne yhytti eräs anglointialainen kiinteistöhuijari, joka kertoi lainanneensa melkoisen rahasumman eräälle Pietarissa asuvalle tuttavallensa ja saanut laillisexi pantixi Suomen Kannaxella sijaizevan Vammelsuun kartanon. Velka erääntyi ja kartano jäi "Mr. Edwardsille". Kartanon asiat olivat hunningolla jonkun emigranttiryssän käsissä. Lähtekää te sinne nyt heti, toistaisexi. Teillähän on lähetysseurasta palkkanne, maxakaa ne minulle! Saatte siellä lapsinenne vapaan asunnon ja ravinnon, eikä työtä liiaxi, pelkkää silmälläpitoa. Mutta asialla on kiire, ymmärrättehän, kovin kiire!
ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille.
ellauri110.html on line 937: Oltuaan 70v pessimisti Mäkelä on ruvennut optimistixi. Lukee ulkohuusissa Valittuja Paloja. Optimisti jolla on Optimisti-jolla. On vain 1 ihminen jonka kanssa pitää elää sovussa, nim. minä ize. Ize asiassa on vain 1 ihminen koko maailmassa, nim. minä ize. Siihen päätyi Sale Belovkin, emigrantti sekin vaikkei maahantunkeutuja.
ellauri204.html on line 472: Anna-Leena Härkönen syntyi suomalaiseen emigranttiperheeseen Bulgariassa, mutta perhe pakeni nuttujen ja tumppujen sotaa Sveitsin alpeille, jossa Anna-Leena vietti lapsuutensa. Anna-Leenan eläinlääkäri-isä piti menestyvää praktiikkaa alppien vuorivuohialueella. Tarkempia tietoja Anna-Leenan lapsuudesta ei ole, koska humanoidit kaappasivat perheen vuonna 1988 ja Anna-Leena menetti abduktiossa muistinsa. Suoritettuaan lukion linnunradan ulkopuolella Anna-Leena palasi maapallolle ja ryhtyi opiskelemaan kierkegaardilais-hollantilaista todennäköisyyslaskentaa Helsingin yliopistossa, mutta vaihtoi pääaineensa myöhemmin homeopaattiseen hevostenhoitoon. Lähteenä käytin Willem Kirsch-Höpfnausin teosta "Alppirinteiltä kotilaitumille" eli "Ein Duschkringen uber nicht Hochhaus keine Kliebenenckell" vuodelta 2002, 2. painos, ISBN 0002 34039 4938998.
ellauri216.html on line 1101: Tammi-helmikuussa 1940 Neuvostoliiton urheat lentokoneet pommittivat luostarin rakennuksia. Pommitukset olivat toistuvia: 6., 19., 20., 21.-28. tammikuuta, 2.-4. helmikuuta ja 10.-16. helmikuuta 1940. Valaamin pommituksista kirjoitettiin valkoisessa emigranttilehdistössä.
ellauri216.html on line 1115: Neuvostoliiton joukkojen läsnäolon aiheuttamia vahinkoja luostarille käyttivät fasistiset propagandistit. Luostarissa vieraili usein saksalaisia, jotka ottivat siitä kuvia, sekä muiden fasistisen blokin maiden - Bulgarian, Romanian, Slovakian, Unkarin ja Kroatian - edustajia. Näistä vierailijoista hyötyivät luostarin veljet – heidän kauttaan munkit lähettivät Valaamilaisille kirjeitä ja valokuvia muihin maihin. Elokuussa 1942 Valaamissa vieraili italialainen kirjeenvaihtaja ja valokuvaaja Lino Pellegrini, joka jätti yksityiskohtaisen raportin fasistisen puolueen "Il popolo d'Italia" virallisissa painetuissa elimissä (noin kuukautta myöhemmin valkoinen emigrantti painoi sen uudelleen." Paris Bulletin").
ellauri254.html on line 626: Judenitšin johtama Luoteis-Venäjän armeija eteni 19. lokakuuta 1919 Pietarin kaupungin liepeille. Bolševikkihallitus päätti jo jättää kaupungin valkoisille, mutta bolševikkien vallankumousjohtaja Lev Trotski saapui johtamaan pääkaupungin puolustusta, lisäjoukkoja tuotiin Moskovasta ja tehdastyöläiset organisoitiin punakaarteiksi. 1. marraskuuta ilman suomalaisten tukea käynnistynyt Judenitšin hyökkäys epäonnistui nolosti ja hänen joukkonsa alkoivat vetäytyä. Vuonna 1920 britit evakuoivat Judenitšin joukot Virosta laivalla, ja Judenitš pakeni itse taas Ranskaan, mutta hänellä ei ollut merkittävää osaa Ranskan venäläisessä emigranttiyhteisössä. Maanmiehet nauroivat sille tunarille xa xa xa. Judenitš kuoli aurinkotuoliin Nizzassa Ranskan Rivieralla.
ellauri254.html on line 631: Pjotr Nikolajevitš Wrangel (ven. Пётр Николаевич Врангель, saks. Peter von Wrangel, 27. elokuuta (J: 15 elokuuta) 1878 Novoaleksandrovsk – 25. huhtikuuta 1928 Bryssel) oli venäläinen vapaaherra ja kenraali, joka toimi Krimiltä operoivan valkoisen Etelä-Venäjän armeijan ylipäällikkönä Venäjän sisällissodassa vuonna 1920 Anton Denikinin jälkeen. Etelä-Venäjän armeija taisteli sekä moskovalaismielistä bolševikkien vuonna 1918 perustamaa puna-armeijaa, anarkistista Ukrainan vallankumouksellista kapinallisarmeijaa sekä Ukrainan kansallisia maan itsenäistymiseen pyrkiviä armeijoita vastaan. Wrangel muodosti myös Krimin hallituksen. Myöhemmin hän oli valkoisen emigranttiliikkeen johdossa. Pjotrin esi-isä toimi toisessa Tanskan sodasssa meidän esi-isän Karl den Tionden apumiehenä.
ellauri254.html on line 1031: Emigrantteihin Gorgi otti kantaa kärkevästi ja kirjoitti heistä säälimättömiä vieroksunnan ja suuttumuksen sanoja. Se on vihainen kuin rakkikoira. Mitähän tehtiin kuningatar Elisabethin gorgeille sen kuoltua? Vietiinkö vallan saunan taaxe tai piikille? Ihmeellinen juoni - nälkään kuoleva noita! Se johdatti mieleeni Pjotr Kropotkinin, vaikka hän ei kuollutkaan nälkään. Ihmeellistä ja traagista, noita! Maanpakolaisuudessa noidat kuolevat henkiseen nälkään. Prof. Iljin on laatinut raamatun pohjalta Koston uskon. Struve heittää kuperkeikkaa. Pariisiin muuttanut VI. Hodasevitš vakuuttaa julkisessa sanassa olevansa luotettava emigrantti. Ikävää kuin kellarissa hapanneiden suolakurkkujen parissa.
ellauri257.html on line 495: Vuonna 1940 hän solmi avioliiton Alma Haimannin kanssa, joka oli saksanjuutalainen emigrantti. Singer sai Amerikan kansalaisuuden vuonna 1943. Koko uransa ajan hän pysyi uskollisena Forverts-lehdelle, jossa hän vieläkin ilmestyy, tosin vain viikoittain. Singer oli 35 viimeistä elinvuottaan kasvissyöjä, etupäässä säälistä muita eläimiä kohtaan. Varjoja Hudsonin yllä suomensi Liisa Ryömä 1999.
ellauri267.html on line 93: Borzov kexii lopulta mikä oli Dalchimskyllä tuhoamisjärjestyxen juonena ja saa sen kiinni ize teosta. Isotissinen ja kurvikas Barbie joka sillä on bond-tyttönä onkin amerikkalaisten 2x agentti. Mutta Barbi rakastuukin aikuisten oikeasti Bronsoniin eikä luovuta kasakkaa työnantajillensa. Rakastavaiset saavat olla rauhassa, koska niillä on laukaisemattomat zombiet vielä puhelinkirjassa. Ei kovin uskottava tarina, mutta aina kivempaa kuin Dale Brownin wholesale ryssäviha. Asiaa auttoi varmasti että Wagner on ize emigrantti ryssistä. Mitäs kazojat sanovat? Että Åke Lindman ja Ansa Ikonen oli tosi hyviä ja Helsinki uskottava Moskova!
ellauri322.html on line 472: Sieni-omaisuuksia alettiin tehdä sodan aikana; ihmiset todellakin näyttävät olevan sienilajin jäseniä, ja se röyhkeä vulgaarisuus, jonka äkillinen vaurauden tulva tavallisesti tuottaa tavallisten ihmisten mielissä, on täällä hyvin silmiinpistävää, mikä on ristiriidassa monien emigranttisiirtolaisten surujen kanssa, jotka ovat kaatuneet, pudonneet kartanoiden korkeuksista, sellaisia ​ onnenpyörän ylä- ja alamäkiä. Monet siirtolaiset ovat urheasti kohdanneet sellaisen täydellisen olosuhteiden muutoksen, jota tuskin voi verrata, vetäytymällä arvokkaasti palatsista tuntemattomaan koloon, mutta suurempi joukko vaeltelee kaikkialla, loiston haamuja, St. Louisin ristit tarkoituksella esillä, täysi päättäväisyys toivoa, "vaikka taivas ja maa ovat siellä, missä heidän halunsa risteävät". Ja kuitenkin hyvä kasvatus leimaa herrasmiestä, ja kunnian ja herkkyyden tunteet näyttävät olevan sielun suuruuden tuotetta verrattuna likaisten prosenttisenttihammastajien nyyhkyviin katseisiin.
ellauri353.html on line 378: Kuitenkin, Auringonlaskulla oli edelleen ihailijoita. Vuonna 1928 lähettämässään kirjeessä valkoiselle emigrantti- isälleen Boris Pasternak kirjoitti: "Luin eilen Auringonlaskun, Baabelin näytelmän, ja melkein ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin, että juutalaisuus oli etnisenä tosiasiana myönteinen ilmiö., ongelmaton merkitys ja voima... Haluaisin sinun lukevan tämän merkittävän näytelmän..."
ellauri381.html on line 453: Vuonna 1974 Andrei Saharov puhui kriittisesti Solženitsynin näkemyksistä, ei hyväksynyt Sanyan ehdottamaa autoritaarista vaihtoehtoa siirtyä kommunismista saman tien fasismiin epädemokraattista kehityspolkua, "uskonnollis-patriarkaalista romantiikkaa" ja ideologisen tekijän yliarviointia. Saharov vertasi Solženitsynin ihanteita viralliseen Neuvostoliiton ideologiaan, Stalinin aika mukaan lukien, ja varoitti niihin liittyvistä vaaroista. Solženitsynin maanpakolainen ystävä, "sharashkaan" vangittu Lev Kopelev kritisoi julkisesti Solženitsynin näkemyksiä useaan otteeseen, ja vuonna 1985 hän tiivisti valituksensa kirjeeseen, jossa hän syytti Solženitsyniä emigranttien riitauttamisesta ja suvaitsemattomuudesta.
xxx/ellauri075.html on line 74: Tässä kertomuxessa ehkä hauskinta oli että ihotautilääkärivaimo sai Pariisissa emigranttina toimia intiimihierojana. Rahasta tuskin oli puutetta, kun Sestofiltin isä oli ollut rättitukkukauppias.
xxx/ellauri075.html on line 149: Onko anglosaxeilla mitään valaisevaa lisättävää tähän? Niihin on yleensä vähiten luottamista missään asiassa. Mut ehkä tässä, koska Sestofilt on yrittäjähenkinen vaikka onkin pariisilaisemigrantti Ukrainasta. Jenkkiyleisöä kiinnostaa kaikista eniten mikä olis ollut Sestofiltin net worth. Oliko se populääri vaiko ei? Näin:
xxx/ellauri128.html on line 481: Noailles´n isä oli romanialainen emigrantti, ruhtinas Grégoire Bassaraba de Brancovan ja äiti kreikkalaissyntyinen ruhtinatar Rachel Musurus. Kuulostaa huijareiden feikkinimiltä. Anna de Noailles oli naimisissa ranskalaisen kreivin kanssa. Hän liikkui Pariisissa taidepíireissä, joihin kuuluivat häntä ihailleet Marcel Proust, André Gide, Paul Valéry ja Jean Cocteau. Nippu homopettereitä. Suomessa häntä ihaili jo nuoresta pitäen Olavi Paavolainen, joka valitsi hänet taiteelliseksi tunnuskuvakseen. Ja Sarkia. Toinen Noailles´n ihailija oli Anna-Maria Tallgren, joka kirjoitti hänestä artikkelin esseekokoelmaansa Pikapiirtoja nykyajan kirjailijoista (1917). Yleisemminkin hän oli Nuoren Voiman Liiton runoilijoiden innoittaja, muun muassa Paavolaisen kotona Kivennavalla 1925 pidetyn telttajuhlan tuloksena syntyi hänen innoittamanaan runoja, jotka ilmestyivät tulenkantajien runokokoelmassa Hurmioituneet kasvot (1925).
xxx/ellauri231.html on line 376: Stateless domicile: France. Onko Ivan emigrantti vaiko loikkari? Ivan Bunin syntyi maanomistajien perheeseen Vorónezhissa Länsi-Venäjällä ja vietti lapsuutensa maassa perheen kartanoilla (huomaa monikko). Hänen äitinsä Lyudmila Alexandrovna esitteli hänet venäläiseen kansanperinteeseen, ja hän alkoi kirjoittaa runoutta ja proosaa varhaisessa iässä. Hän matkusti ympäri Venäjää, Etelä-Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa, Lähi-itää ja Balkania. Vuonna 1909 hänet valittiin zaari-Venäjän tiedeakatemian jäseneksi. Bolshevikkihallinnon takia hän lähti Venäjältä vuonna 1920 ja asui loppuelämänsä Ranskassa. Kyllä se sitten oli loikkari, sillä lokakuun vallankumous (25.10. vanhaa laskua) oli tapahtunut jo 3 vuotta aiemmin.
xxx/ellauri231.html on line 418: Neuvostoliitossa reaktio oli negatiivinen: Buninin voitto selitettiin siellä "imperialistiseksi juoniksi", mitä ne tietysti olivatkin. Vaikka Bunin ei halunnut osallistua politiikkaan, häntä pidettiin nyt paizi kirjailijana ennen kaikkea ei-bolsevististen venäläisten arvojen ja perinteiden ruumiillistajana. Hänen matkansa ympäri Eurooppaa olivat näkyvästi esillä Venäjän emigranttilehdistön etusivuilla loppu vuosikymmenen ajan.
xxx/ellauri235.html on line 493: Brittijoukot ja emigranttiranskisten valkokenraalit laivataan giljotiineineen Ranskaan hommaammaan vastavallankumousta. Aikomus oli antaa anarkistien maistaa omaa lääkettään. Perseelleen meni sekin. Hizi nää jutut on sitten toisteisia. Ihan sama tematiikka on nähty Ukrainassa sadan vuoden väliajoin.
xxx/ellauri307.html on line 319: Kuvassa ukrainalais-latvialaista emigranttiälymystöä. Berdyadev ja Skobzova plus joku snäfä häiskä linssiluteena jonka nimeä ei sanota. (Se on joku bulgarialainen Stefan Tsantsov, mitätön kärpässarjalainen.)
xxx/ellauri307.html on line 332: Hän ehti olla naimisissa 2 kertaa: ensimmäisessä avioliitossa sukunimenä Kuzmina-Karavajeva, toisessa Skobtsova. Äiti Maria teki pitkän päivätyön köyhien ja unohdettujen hyväksi. Toisen miehensä kuoleman jälkeen hän vihkiytyi nunnaksi, mutta luostariin vetäytymisen sijaan hän omistautui venäläispakolaisten auttamiseen Ranskassa. Hän perusti Pariisiin kaksi köyhäintaloa. Natsimiehityksen aikana hän lähetti ruoka-apua vangeille ja auttoi emigrantti juutalaisia pois maasta ja piilotti heitä kotiinsa. Hänet ilmiannettiin ja pidätettiin. Äiti Maria kuoli Ravensbrückin keskitysleirillä maaliskuussa 1945.
xxx/ellauri307.html on line 346: Vuosina 1924-1925 Elizaveta Skobtsova julkaisi emigranttien aikakauslehdissä romaanit The Russian Plain ja Klim Semjonovich Barynkin, jotka kuvaavat sisällissodan tragediaa , omaelämäkerrallisia esseitä Kuinka olin pormestari ja lapsuudenystäväni sekä muistokirjan ja essee. Viimeiset roomalaiset".
xxx/ellauri307.html on line 350: Vuodesta 1927 hänestä tuli aktiivinen hahmo Venäjän opiskelijakristillisessä liikkeessä (RSCM), kiertävänä sihteerinä hän matkusti ympäri Ranskaa, vieraili venäläisten emigranttiyhteisöissä, piti luentoja, raportteja ja julkaisi muistiinpanoja emigranttien vaikeasta elämästä. Valmistunut poissaolevana St. Sergiuksen ortodoksisesta teologisesta instituutista Pariisissa. Skobtsova osallistui Venäjän taiteilijaliiton kongresseihin, puhui Venäjän tutkimuksen piirissä ja osallistui N. A. Berdjajevin johtamaan seminaariin. Vuonna 1930 hän luki raportin RSHD:stä "Työskentely nuorten kanssa" ja hänet nimitettiin liikkeen matkustavaksi sihteeriksi. Vuonna 1931 hänen tyttärensä Anastasia haudattiin uudelleen toiselle hautausmaalle, mikä oli viimeinen syy Skobtsovan päättämiselle ryhtyä munkina. Hän sai kirkon avioeron mieheltään, ei hakenut siviiliavioeroa, ja virallisesti he pysyivät puolisoina elämänsä loppuun asti.
xxx/ellauri329.html on line 240: Aluksi työstä käyvästä jyystöstä tyrmistyneenä Mark vetää hitaasti puoleensa tätä synkkää tyttöä, joka kertoo asiallisesti kurjuudesta ja prostituutiosta Venäjällä. Hän on yhtä aikaa viekas ja suoraviivainen, viettelevä ja lapsellinen. Mark ei ole koskaan tavannut ketään hänen kaltaistaan (paizi Nabokovin Lolita), ja lyhyellä aikavälillä nämä kaksi teiniä ovat seksuaalisesti (ja salaa) perheen panohommissa mukana. Mark on kiintynyt häneen, vaikka hän ei tunnista tunteitaan sellaisiksi, eikä hän ymmärrä rakkauden mukanaan tuomia velvollisuuksia (esim korzun poisjättöä). Elokuva vihjaa myös hienovaraisesti Markin ambivalenttisiin kokemuksiin nuorena emigranttina, jolla on keskijalka sekä vanhassa että uudessa maailmassa, pillussa ja poikien karvaisessa pyllynreiässä.
xxx/ellauri376.html on line 225: Dmitri oli kotoisin Simbirskistä. Isävainaa oli husaari ja äiti emigrantti. Dmitri puhui ranskaa pienenä. Vuonna 1832 Grigorovich meni saksalaiseen lukioon, minkä jälkeen hänet siirrettiin ranskalaiseen Monighettyn sisäoppilaitokseen Moskovaan. Vuonna 1835 hän ilmoittautui Nikolajevski-tekniikan instituuttiin, jossa hän ystävystyi opiskelijatoverinsa Fjodor Dostojevskin kanssa ja kiinnostui kirjallisuudesta. Vuonna 1840 Grigorovitš erosi instituutista saatuaan ankaran rangaistuksen siitä, ettei hän ollut tervehtinyt muodollisesti suurherttua Mihail Pavlovitšia tämän kulkiessa ohitse. Hän liittyi Imperial Academy of Arts -akatemiaan, jossa ukrainalainen Taras Shevchenko oli hänen läheinen ystävänsä. Yksi hänen ensimmäisistä kirjallisista tuttavistaan oli Nikolai Nekrasov, jonka hän tapasi opiskellessaan Akatemian studioissa.
xxx/ellauri376.html on line 380: Yksinkertaisella mutta poleemisesti voimakkaalla tyylillä, joka sisälsi lainauksia Cicerolta, hän tuomitsi myös venäläisen kulttuurisen jälkeenjääneisyyden ja ansaitsi siten maineen Venäjän ensimmäisenä länsimaalaisena sekä ensimmäisenä ”toisinajattelija” ja ”emigrantti”-kirjailijana. Vituperatiivisissa vastauksissaan Ivan Kamala turvautui uhriutumiseen (itsesääli lapsuudestaan).
28