ellauri009.html on line 1490: se pukee klovniasun ja menee elokuvaan.

ellauri049.html on line 545: Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle kaksi ja puoli tähteä neljästä. Hän rinnasti sen brittiläiseen kulttielokuvaan Onnen kiertolaiset (1987): kummassakaan ei yritetä tehdä epämiellyttävistä päähenkilöistä muuta kuin he ovat. Ratkaisevina eroina hän näki kuitenkin, että Total Eclipsestä puuttuu kaikki huumori, ja elokuvassa oletetaan virheellisesti päähenkilöiden olevan kiinnostavia vain siksi, että he ovat suuria runoilijoita.
ellauri069.html on line 742: Tää on jotain niin amerikkalaista että ihan yököttää. Tyypillistä kyllä ensimmäinen linkki vie samannimiseen musikaalielokuvaan, jonka pääosassa on liioittelevasti ilmeilevä Judy Garland. Lapset eivät muuten ymmärrä.
ellauri131.html on line 401: Rhonda Byrne (/bɜːrn/ BURN; née Izon; born 1951, Melbourne, Australia) on australialainen kirjailija ja tv-tuottaja, joka tuli tunnetuksi elokuvasta The Secret ja samannimisestä kirjasta (suom. Salaisuus). Idean elokuvaan Byrne sai luettuaan erään vanhan kirjan (Wattlsiitä, miten maailmankaikkeudessa asiat tapahtuvat. Hän halusi ihmisten ympäri maailmaa saavan tietää, miten elämässä voi onnistua. Hän teki aiheesta ensin elokuvan ja sen pohjalta kirjan, jota on myyty 19 miljoonaa kappaletta. Elokuvan suosioon vaikutti oleellisesti sen näkyminen Oprah Winfreyn ohjelmassa vuonna 20. Byrne kirjoittaa Salaisuudelle jatkoteoksen aina kun edelliset pölökkiintyvät.
ellauri133.html on line 600: Stephen King ei ollut alun perin tyytyväinen Hohto-elokuvaan (1980) koska Stanley Kubrick muutti juonta vahvasti ja sai useita kohtauksia. Siksi vuonna 1997 ohjattiin kirjasta Mick Garrisin minisarja Stephen Kingin Hohto, joka on lähempänä kirjailijan näkökulmaa. Se oli aivan perseestä.
ellauri151.html on line 1146: Vertailemme tätä tarinaa Balzacin Lys in the Valley -elokuvaan, jossa Henrietten hahmo on täynnä rakkautta ja mieluummin kuolee päästäkseen paratiisiin kuin kiroaa itsensä jakamalla "maallisen" onnen Félixin kanssa. Alissan sisko Juliet meni naimisiin Ensio Tissarin kanssa mutta ajatteli silmät kiinni Jeromea jopa Ension puuhaillessa. Heillä oli silti viisi lasta kuten Arvidilla. Kyllä halutonkin kana pääsee munimaan kun on kukko koppava.
ellauri163.html on line 821: Ghislain Cloquetin elokuva ei ole näyttävä, mutta sitten sen ei tarvitse olla. Sillä on kuitenkin yksinkertainen ulkonäkö ja tuntuma vuosikymmeniä aikaisemmin kuvatun elokuvan kanssa, ja tätä elokuvaa verrataan vain Jean-Pierre Melvillen Le Samourain kaltaiseen elokuvaan, joka on samana vuonna tehty värielokuva, saadakseen käsityksen siitä, kuinka ainutlaatuinen Bressonin visio oli. Sama pätee elokuvan taustahälyn pisteyttämiseen, jossa on vähän musiikkia, joka ei ole diegeettistä (johdattelevaa). Koska elokuva nousee ja putoaa tarinansa ja suorituskykynsä mukana, teknisten näkökohtien on vain oltava vakaita, ja ne ovat.
ellauri188.html on line 237: Arvostelija vain ei viimeksimainittujen tavoin vaadi tähän elokuvaan muutoksia, jotta se vastaisi täysin hänen omaa maailmankuvaansa, ja hän myös on tietoinen, että kyseinen elokuva ei ole tehty varta vasten hänelle. Siinä oli se syy, miksi se arvostelija ei siitä sen suuremmin nauttinutkaan - kyse oli siis representaatiosta ja siitä, ettei arvostelija pystynyt samaistumaan elokuvaan ja sen hahmoihin. Nyt kuitenkin tällainen ajattelutapa onkin yhtäkkiä woke-väen mielestä väärä, vaikka aiemmin representaatiota ollaan perusteltu ihan samoin sanoin.
ellauri266.html on line 434: pilviin, mikä loi "Apemania"-villityksen. Kesäkuussa 1974 Marvel Comics julkaisi myös romaaniin ja elokuvaan perustuvan aikakauslehden nimeltä Apinoiden planeetta . Syyskuuhun 1974 mennessä Apinoiden planeetta oli tullut televisiosarjaksi. Vuonna 1975 televisiossa esitettiin animoitu Return to the Planet of the Apes -sarja.
ellauri269.html on line 720: Ärsyttävästi hahmon viimeaikaiset kuvaukset, erityisesti vuoden 2013 Man of Steel -elokuva, keskittyvät Metropolis Marvelin Kristuksen kaltaisiin messiaanisiin ominaisuuksiin. Ennen elokuvan julkaisua uskoon perustuva lehdistösuhdeyritys Grace Hill Media kutsui uskonnollisia henkilöitä eri puolilta kansakuntaa osallistumaan valikoituihin julkaisua edeltäviin näytöksiin, julkaisi leikkeitä verkossa ja toimitti muistiinpanoja mahdollisista elokuvaan liittyvistä uskonpohjaisista keskusteluaiheista. Yksi esimerkki keskittyy isyyden teemoihin ja kehottaa isiä "viemään [lapset] katsomaan Teräsmiestä" ja käyttämään sitten opasta "löytämään uusia yhteyksiä omaan elämääsi ja Jumalan sanaan". Verkkosisällön ohella Dr. Craig Detweiller, Ph.D. teologian ja kulttuurin, kirjoitti yhdeksänsivuisen esseen nimeltä "Jeesus – alkuperäinen supersankari" yhdistääkseen Kryptonin viimeisen pojan Jumalan Poikaan. Detweiller lainasi usein toistuvia todisteita päätteestä "el", joka liitti Supermanin kryptonin syntymänimen "Kal-el". Heprean kielessä "el"-päätettä käytetään merkitsemään Elohimia tai Jahvea, Jehovaa tai Jumalaa, kuten nimissä Mikael, Ariel ja Rafael. Esseessaan Detweiller viittasi myös jokebedialaisten orpoksi jäämiseen, jonka Superman kärsi, kun hänen vanhempansa, jotka varoittivat planeetan Kryptonin välittömästä kuolemasta, ampuivat vauvansa ulkoavaruuteen kuin futuristinen Mooses.
ellauri276.html on line 725: Laittomat suhteet ja avioliiton ulkopuolisten lasten väsääminen kulkivat rinnakkain hänen työelämänsä tuottavan ajanjakson kanssa. Hänen kirjeenvaihtonsa Agnes 'Nancy' McLehosen kanssa johti klassiseen Ae Fond Kiss -elokuvaan. Yhteistyö James Johnsonin kanssa johti pitkäaikaiseen osallistumiseen The Scots Musical Museumiin, johon kuului muun muassa Auld Lang Syne:
ellauri284.html on line 426: Tuntematon kirjailija Edward Gallafent kommentoi Eastwoodin vaikutusta elokuvaan 1970-1990-luvulla: "Eastwoodin rooleja ja hänen ohjaamiaan elokuvia ei voida erottaa viimeisen neljännesvuosisadan amerikkalaisen kulttuurin luonteesta, sen fantasioista ja todellisuudesta."
ellauri294.html on line 605: 40th Anniversary Edition -DVD:n kansikuva sisältää kuvatekstejä "Alkuperäinen ajaton tarina todesta ystävyydestä" ja "Tarina joka innoitti Ketun ja koiran" viitaten vuoden 1981 Disney-elokuvaan. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Disney pitää Daniel P. Mannixin vuoden 1967 romaania The Fox and the Hound elokuvansa lähdemateriaalina. Vaikea sanoa, sanoisi Raid-elokuvan Raid. Kuka plagioi ketä, joku jotakuta kuitenkin. Niinpä.
ellauri294.html on line 609: Mannixin romaanin loppu ja Belstone Fox -elokuva ovat samankaltaisia, vaikkakin käänteisiä. Mannix-romaanissa nyt iäkäs kettu putoaa kuolleena, kun koira jahtaa häntä uupumiseen asti. Kun koira aluksi elää, metsästäjän on myöhemmin lopetettava hänet (koira, ei apina), kun hänet (apina, ei koira) pakotetaan hoitokotiin. Gotta let you go. James Hillin elokuvassa kettu ja koira tekevät sovinnon keskenään ja selviävät, mutta metsästäjä itse kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen jahtaaessaan kettua. Samaan aikaan toisaalla Disney-versio The Fox and the Houndista päättyy siihen, että metsästäjä luopuu kostosta, kun kettu ja koira tekevät sovinnon, kun kettu pelastaa metsästäjän hengen. Loppu vaihtelee Rookin romaanin eri versioissa, ja jotkut versiot ovat lähempänä Disney-elokuvaa. The Belstone Fox -nimisen romaanin brittiläinen painos, joka liittyy elokuvaan, päättyy suurelta osin kuten Rookin kuva. Pieni ero on siinä, että metsästäjä kuolee keuhkokuumeeseen uupumukseen romahdettuaan mieluummin kuin sydänkohtaukseen (jos saa valita), vaikka sekä kettu että koira ovat yrittäneet pysytellä lämpimänä ruumiinlämpöään käyttämällä. Yhdysvaltalainen painos sidosromaanista kantaa vaihtoehtoista nimeä Free Spirit ja on lähempänä Disneyn versiota The Fox and the Houndista. Free Spiritissä, metsästäjä luopuu kostohakemuxesta, kun kettu ja koira pelastivat metsästäjän hengen eristämällä hänet onnistuneesti muista apinoista.
ellauri316.html on line 464: Vuodesta 2006 lähtien Bonnier jakoi aikansa Moskovan ja Yhdysvaltojen välillä, Vuonna 2005 Bonner osallistui "They Chose Freedom" -elokuvaan, joka on neliosainen televisiodokumentti Neuvostoliiton toisinajattelijaliikkeen historiasta. Ihmissusia ja mustan omantunnon roistoja. Norjan Nobel-komitea kutsui Saharovia "ihmiskunnan mustan omantunnon edustajaksi". Vuoteen 1976 mennessä KGB:n päällikkö Juri Andropov oli valmis kutsumaan Saharovia "kotiviholliseksi numero ykköseksi" ryhmälle KGB-upseereita (ml Putin). Sakharov was named the 1980 Gumanist of the Year by the American Gumanist Association.
ellauri325.html on line 163: Hei mitä lavastaja Roy eli "Juan Batiste Montabuan", siviilissä Tapio Vilpponen otti myöskin osaa propagandatalkoisiin! Arkadi Avertshenkon tyylilajissa. Tapio Vilpponen (31. toukokuuta 1913 Rauma – 31. elokuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen käsikirjoittaja, lavastaja, puvustaja, taidemaalari, graafikko, sisustussuunnittelija, kuvanveistäjä, copywriter, toimittaja, pilapiirtäjä ja pakinoitsija. Hän myös näytteli muutamassa elokuvassa. Vilpponen käytti salanimiä Roy ja Juan Batiste Montauban. Vilpponen kirjoitti useita kioskilukemistoja (El Zorron seikkailut, Tilly, Pekka Lipponen junior) sekä nelisensataa jatkojännäriä. Kexittyään Jussi-palkinnon hän oli itse ensimmäisiä Jussi-palkittuja vuonna 1944, kun hänet palkittiin parhaasta lavastuksesta elokuvaan Herra ja ylhäisyys. Juan Batiste Montabuan on selvä plagiaatti Simo Penttilästä. Zorron porukat on käytkaz yxyhteen TJA Heikkilän, tai Punavyön sivuvaunuineen. Inkkari Tacho on Tlacan kopio. Vilpponen oli Hirvosta 15v nuorempi. Heikon kuulonsa vuoxi hänkään ei joutunut ruotuun.
ellauri332.html on line 197: Kun elokuvaan sisältyy kolme erillistä aikajunaa, "The Fountain" on varmasti hämmentävä. Tämä vuoden 2006 Buttin postmodernin kusilaariin perustuva elokuva sai katsojat vaatimaan selitystä monille hämmentäviä elementtejä nähdessään sen ensimmäisen kerran. Ohjaaja Maxim Gorki kuitenkin kieltäytyi pilaamasta elokuvan symboliikkaa antamalla selkeää selitystä. Hän sanoi: "Se on elokuva, joka on matka, ja se on matka, ja se on kokemus monien näiden kysymysten meditaation aikana." Jos katsot elokuvaa tuon sepustuxen läpi, voit nähdä, että siinä on kyse plörinästä, jolla sovitaan oman kuolevaisuuden kanssa.
ellauri332.html on line 253: Mikään ei voita Johnny Deppiä mielenkiinnottomana hahmona, mutta tämä casting-valinta oli hieman liian mielenkiintoinen useimmille ihmisille. "The Lone Ranger" oli Disneylle valtava lipputulopommi, joka menetti lähes kaksisataa miljoonaa dollaria, ja Deppin casting oli ensisijainen ongelma. Tonto on intiaanihahmo, ja se olisi ollut loistava tapa intiaaninäyttelijälle näyttää taitojaan. Sen sijaan saimme kapteeni Jack Sparrow'n – ja hänen pukunsa elokuvaan nosti myös skalppeja. Deppin näytteleminen ei ollut ongelma, mutta hänen "punanahkansa" on johtava tarina, kun useimmat ihmiset puhuvat tästä elokuvasta.
ellauri332.html on line 262: Ohjaaja Rupert Sanders onnistui kokoamaan kaikkien tähtien näyttelijät elokuvaan "Lumikki ja metsästäjä", mutta oli yksi näyttelijä, josta hän ei voinut pitää silmiään (tai käsiään) pois. Stewartilla ja Sandersilla oli suhde, joka johti Pattinsonin ja Stewartin eroon huhujen keskellä.
ellauri332.html on line 518: Kukapa ei haluaisi nähdä Spockin ja kapteeni James T. Kirkin uskaltavan vanhuxina avaruuteen ja kohtaavan suuren tuntemattoman mysteereitä? Kuuluisa tv-sarja "Star Trek" käynnistyi äskettäin uudelleen, ja fanit kerääntyivät katsomaan. Tähtien sota keskittyi uudelleen käynnistetyn "Star Trek Into Darkness" -sarjan toisen osan kohtaukseen, jossa tohtori Carol Marcus esiintyy alushousuissa ilman näkyvää syytä. Mixei ilman housuja? Eikö yhtiöllä ollut siihen varaa muka? Fanit kritisoivat elokuvaa sen riittämättömästä naishahmon seksualisoinnista. Ehkä elokuvantekijöiden on aika "rohkeasti mennä" seuraavaan elokuvaansa ilman tuota tarpeetonta naisten alusvaatetta.
ellauri332.html on line 570: Pahamaineisen pilapelin pääosassa on Sasha Baron Cohen, joka esittää Borat Sagdiyevia, Kazakstanista kotoisin olevaa toimittajaa, jonka tehtävänä on matkustaa Amerikkaan dokumentoimaan siellä mahdollisesti olevaa elämää. Elokuvaa pidetään Amerikassa kiistanalaisena, ei vain sen selkeän alastomuuden, Borat-uimahousujen ja väärin suunnatun synkän huumorin vuoksi, vaan koska useat elokuvaan osallistuneet vajakit ovat väittäneet, että tapa, jolla heidät esitettiin, oli harhaanjohtava. Elokuvantekijät ovat sittemmin joutuneet usein kunnianloukkausoikeuteen. "Very nice!"
ellauri332.html on line 609: Tarantino-leffan on lähes mahdotonta paeta kiistoja. No, hänen vuoden 2019 elokuvansa "Once Upon a Time in Hollywood" ei ole poikkeus. Elokuva on fantastinen ote todellisista Hollywoodin ikoneista ja traagisista Mansonin perheen murhista. Kriitikoista huolimatta tapa, jolla toimintatähti-ikoni Bruce Lee on kuvattu Tarantinon tarinassa, herätti kiistaa. Shannon Lee, Bruce Leen tytär, on ulkoisesti panostanut elokuvaan sen loukkaavasta kuvasta hänen isänsä. Lisäksi monet ovat puhuneet elokuvasta sen selkeän naisten objektiivisuuden ja heihin kohdistuvan väkivallan kuvauksen vuoksi.
ellauri332.html on line 644: Trilogian kahdessa seuraavassa elokuvassa Binksin roolia jouduttiin vähentämään median ja fanien voimakkaan kritiikin vuoksi. Vitsinä ennen seuraavan osan kuvausten alkua ohjaaja lähetti näyttelijöille käsikirjoituksen uuteen elokuvaan nimeltä " Jah's Big Adventure " - tietäen, että se vuotaisi lehdistölle, Lucas näin ollen Ahmed Bestin mukaan: keskisormi niille, jotka sanovat "kaikki vihaavat Jahia-Jahia". Attack of the Clones -elokuvan varsinaisessa käsikirjoituksessa , jossa Jar Jar menetti suuren osan ensimmäisen elokuvan omaperäisyydestä, Lucas kirjoitti kaikki kohtaukset itse; hän kuitenkin tarjosi riittävästi näyttöaikaa Binksille voidakseen esittää "merkittävän roolin".
ellauri332.html on line 650: Jo ennen "The Phantom Menace" -jakson julkaisua Jar Jar tuli melko vakavan median ja yleisön huomion kohteeksi. Näin ollen Brent Staples New York Timesista uskoo, että gungan ”kävelee kuin parittaja. Binks on ylivoimaisesti elokuvan tyhmin hahmo", ja hänen yksinkertainen omistautuminen "valkoisille" jedimestareilleen muistutti ihmisiä Hollywoodin loukkaavimmista rodullisista stereotypioista; Slaten David Edelstein kutsui Binksiä " pullisesilmäiseksi, miehen kokoiseksi dinosaurukseksi, joka puhuu Länsi-Intian slangia " ja Eric Harrison Los Angeles Timesista vertasi Binksiä Stepin Fetchitin virheelliseen parodiaan. Harrison panee merkille Pohjois-Amerikan katsojien ennennäkemättömän suuttumuksen tämän hahmon suhteen: erityisesti luotiin verkkosivusto jarjarmustdie.com ("Jar Jar Must Die") , joka kerää fanien ääniä vetoaakseen Lucasfilmiin ja pyytää tappamaan Binks. Vanity Fairin Bruce Handy kirjoitti, että Jar Jarista "on tullut symboli siitä, mitä monet fanit pitävät esiosa-trilogian puutteina: hahmot, joista kukaan ei välitä; huumorintaju, joka on suunnattu yleisön nuorimmille ajatteleville jäsenille; liiallinen riippuvuus tietokonegrafiikasta; ja juonilinjat, jotka käsittelevät monimutkaisia poliittisia juonitteluja , jotka olisivat sopimattomia: I, Claudius tai Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho -sovituksissa , mutta sopivat elokuviin, joissa on hahmoja kuten Jar Jar Binks." Kate Phipps The A.V. Clubista totesi, että Binks oli kiusallisesti kirjoitettu elokuvaan, jonka olisi voinut tehdä ilman gungania, joka tarjoaisi koomista helpotusta pääjuonelle, mutta sen sijaan hän "pilaa melkein jokaisen kohtauksen, jossa hän avaa suunsa."
ellauri332.html on line 652: Elokuvakriitikot ja fanit syyttivät elokuvantekijöitä liiallisesta kaupallistuksesta ja kohdistamisesta pienille lapsille. George Lucas totesi, että " nämä elokuvat ovat lapsille, mutta he [fanit] eivät halua myöntää sitä... On pieni joukko faneja, jotka eivät pidä koomista helpotuksesta. He haluavat elokuvien olevan kovia, kuten The Terminator, ja he järkyttyvät ja tulevat hyvin tuomitsevaksi kaikesta, mikä liittyy lapsellisuuteen ." Rob Coleman, joka johti animaatiotiimiä Industrial Light & Magicissa , muisteli myöhemmin kertoneensa Lucasille, että tiimi ennusti Jar Jar -hahmolle epäonnistumisen; Lucas kertoi hänelle, että hän esitteli erityisesti Jar Jarin elokuvaan herättääkseen 12-vuotiaiden ja sitä nuorempien lasten huomion. Huhtikuussa 2019, Star Wars Celebrationin aikana, ennen The Phantom Menacen 20-vuotisjuhla vuotta juhlivaa paneelia, George Lucas nimesi Jar Jarin suosikkihahmokseen Star Warsissa.
ellauri332.html on line 679: Hollywoodin rakas ohjaaja Steven Speilberg saavutti suurta menestystä vuoden 1985 elokuvallaan "Takaisin tulevaisuuteen". Se on aikamatkatarina, joka on ansainnut rakastetun ikonin aseman. Se nosti Michal J. Foxin megakuuluisuuteen ja sai yleisön toivomaan sen hyppäävän lähimpään Deloreaniin ja matkustamaan helkkariin. Sen ilmestymisen jälkeisinä vuosikymmeninä katsojat ovat kuitenkin alkaneet palata elokuvaan ja kyseenalaistaa sen melko häiritsevän juonen. Puhumme oudosta tarinasta Martyn ja hänen äitinsä välillä. Höh...jätämme sen Googlen päätettäväksi...
ellauri332.html on line 686: Kuka olisi voinut ennustaa, että Disneyn "Beauty and the Breast" -elokuvan apinaversiota vastaan tulee boikotti? Ohjaaja Bill Condom otti harppauksen ja käytti taiteellisia vapauksiaan sisällyttääkseen kaikkien aikojen ensimmäisen homohahmon Disney-elokuvaan. Vaikka tähän siirtoon vedettiin herne nenään laajalti, monet olivat tyytymättömiä. Niin paljon, että se sai jotkin maat kieltämään elokuvan ja jopa boikotoivat muutamissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Myös venäläiset sensuroivat Condomin Le Foun ja Stanleyn hetken homostelun. Critics regarded the film as inferior to its 1991 animated predecessor.
ellauri332.html on line 692: Tom Cruise ja Dustin Hoffman näyttelevät vieraantuneita veljiä vuoden 1988 elokuvassa "Rain Man". Vaikka elokuvaa kiitettiin tuolloin autistisen miehen kuvaamisesta, sitä on sittemmin kritisoitu voimakkaasti autistisen miehen kuvaamisesta. Monet ovat viitanneet tähän elokuvaan yleisön yleisestä väärinkäsityksestä autismista. Hoffmanin hahmo on elokuvassa autistinen ja omaa viisaita taitoja, mikä johtaa yleiseen väärinkäsitykseen, että kaikilla autismiasteikolla on sama piirre. Ei sunkaan, enemmistö on yhtä tyhmiä kuin laumasieluisemmat kazojat.
ellauri341.html on line 444: Harareet myös käsikirjoitti käsikirjoituksen vuoden 1967 brittiläiseen elokuvaan Our Mother's House , pääosassa Dirk Bogarde, ja hän meni naimisiin elokuvan ohjaajan Jack Claytonin kanssa. Pari oli yhdessä hänen kuolemaansa saakka vuonna 1995.
ellauri343.html on line 173: He myös näyttelevät tähän elokuvaan ihmisiä, jotka ovat syntyneet näiden tapahtumien jälkeen. Eikö löytynyt sotaveteraaneja?
ellauri362.html on line 332: Heinäkuussa 2011 The Guardianissa julkaistu Sedariin essee "Kanan varpaankynsiä, kukaan?" keräsi jonkin verran kritiikkiä siitä, että se oli epäherkkä Kiinaa ja kiinalaista kulttuuria kohtaan. Vuonna 2014 hän osallistui TV-äänenä "Kuulostanko hintiltä?" David Thorpen dokumenttielokuvaan ajan homomiesten puhemallien stereotypioista. Vuonna 2022 hän pohti suhdettaan äskettäin kuolleeseen isäänsä.
ellauri367.html on line 148: George Burns (syntynyt Nathan Birnbaum ; 20. tammikuuta 1896 – 9. maaliskuuta 1996) oli yhdysvaltalainen koomikko, näyttelijä, kirjailija ja laulaja ja yksi harvoista viihdyttäjistä, jonka ura ulottui menestyksekkäästi vaudevilleen , radioon, elokuvaan ja televisioon. Hänen kaarevat kulmakarvat ja sikarin savun välimerkit tulivat tutuiksi tavaramerkeiksi yli kolme neljäsosaa vuosisadaksi. Hän ja hänen vaimonsa Gracie Allen esiintyivät radiossa, televisiossa ja elokuvissa komediaduona Burns ja Allen.
xxx/ellauri068.html on line 113: IL-Arvio: Kohuttu uusi Borat-elokuva on härski ja alkuperäistäkin röyhkeämpi: ”Mukaan jekutettujen puolesta alkaa jopa harmittaa”. Suurin kohu elokuvasta kuitenkin syntyi jo hieman ennen sen julkaisua, kun paljastui että New Yorkin entinen pormestari ja presidentti Donald Trumpin nykyinen asianajaja Rudy Giuliaini, 76, joutuu elokuvassa varsin kyseenalaiseen valoon käytöksensä vuoksi. Se makas hotellihuoneen sängyllä housut nilkoissa ja odotti suihinottoa. Kieltämättä kohtaus on varsin kiusallinen, mutta katsoja tehkööt omat johtopäätöksensä Giulianin toiminnasta. Elokuva sai kohtauksen myötä valtavasti huomiota ja jopa :D presidentti Trump päätyi kommentoimaan asiaa. Koska Borat tunnistetaan Yhdysvalloissa lähes kaikkialla, hän ei voi juurikaan kulkea omana itsenään vaan joutuu turvautumaan erilaisiin valeasuihin. Niinpä Cohen joutuu elokuvassa esittämään Boratia, joka puolestaan esittää useita erityyppisiä mieshahmoja. Tämä tuo elokuvaan ikävää sekavuutta ja on ehkä sen suurimpia heikkouksia. :D Kuulostaa Painovoiman sateenkaarelta.
xxx/ellauri122.html on line 1129: tyytyväinen elokuvaan. Hänen mielestään Audrey Hepburn oli
xxx/ellauri169.html on line 180: Walt oli usein Mikkihiiren äänen takana (vaikka hän ei ollut artisti). Hänen äitinsä suhtautui kylmästi sitä työtä kohtaan jota Walt teki. Vuoden 1940 tienoilla, pitkän suostuttelun jälkeen, hän lopulta sai tämän katsomaan Mikkihiiri-elokuvan. Hänen äitinsä (muutaman vuoden päästä Walt sai selville että tämä ei ollut hänen biologinen äitinsä) kertoi Waltille että hän ei pitänyt Mikkihiiren äänestä; Walt kertoi että se oli hänen oma äänensä, johon "äiti" vastasi että Waltilla oli hirvittävä ääni. Tämä "kylmä suihku" jonka "äiti" heitti Mikkihiiren kasvoille auttoi vakuuttamaan Waltin siitä että oli aika lopettaa Mikkihiiri-piirroselokuvat. Hyvin vähän tuli ulos Disneyltä tämän jälkeen, ja seuraavassa täyspitkässä Mikkihiiri-elokuvassa, Fantasia, Mikkihiiri oli suurimmaksi osaksi hiljaa. Idea elokuvaan Sorcerer's Apprentice tuli Waltin omasta päästä. Waltin näkemää unta käytettiin tässä elokuvassa Mickey Mouse in the Sorcerer's Apprentice. Siinä oli kyse "täydellisestä maan ja sen elementtien hallinnasta". Disneyland ja Disney World toteuttivat osittain tämän unen Mikki Hiiren kaikkivaltiudesta.
xxx/ellauri208.html on line 875: Olen mieltynyt Fellinin elokuvaan Casanova (1976), jossa päähenkilö soutaa mustista roskasäkeistä tehdyn meren keskellä. Vertaisin sitä Veljeni Sebastianiin. Säkkimeri on täydellisen keinotekoinen ja sitä, mitä tarina vaatii. Ei tulisi mieleeni epäillä, etteikö kyseessä olisi meri, merellisempi meri kuin altaallinen vettä. Monilta runoilijoilta lähtee mustia roskasäkeitä, esim Celanilta tai Bukowskilta. Sirun päällä on 250 litran musta roskasäkki kun se ei ole käytössä.
xxx/ellauri228.html on line 267: Stanislaw Lem näki Solariksen ongelman "mielenkiintoisena haasteena, joka kohtaa ihmisen", lähinnä teknologisena haasteena, vaikkakin filosofisilla mausteilla; kun taas Tarkovsky näki Lemin mukaan avaruuden "kauheana" ja ajassa isän luona maalla "jotain vaalittavaa". Elokuva tekee tämän asenteen selväksi; esimerkiksi Kelvinin matka maaseudulta kaupunkiin vaihtuu väristä mustavalkoiseen elokuvaan ja hämärään, varjoisaan valaistukseen; kun taas hänen matkansa Solarikseen näyttää Kelvinin ruumiittomassa muodossa, avaruuspuvussa, joka on lukittu liikkumattomaksi kapselin sisään, jyrkässä ristiriidassa "todellisemman" Kelvinin kanssa, jonka olemme juuri nähneet maan päällä. Kaikkia mahdollisia elokuvatekniikoita käytetään siihen, että maanpäällisen luonnon otokset erottuvat elokuvan ainoina todella kauniina ja viattomina kuvina. Se on hyvin epäamerikkalaista! Me amerikkalaiset viihdymme epäviihtyisässä: asfalttiviidakoissa, kivierämaissa ja muovisissa kulisseissa McDonaldsissa. Ja vitut filosofiasta, meitä kiinnostaa vaan EFK!
xxx/ellauri228.html on line 279: Soljarista on usein verrattu toiseen suureen ulkoavaruuselokuvaan, Stan Kubrickin vuoden 2001: A Space Odysseyyn, ja niillä on yhteisiä ominaisuuksia (paizi se että Kubrikin kuva toi Kubrikille rökälevoittoja). Tarkovsky piti vuotta 2001 "kylmänä ja steriilinä", ja hänellä oli se, mitä kerran kuvattiin "melkein viskeraaliseksi negatiiviseksi reaktioksi" elokuvaan (Johnson ja Petrie). Neuvostoliiton kriitikot pelasivat näitä eroja ja kutsuivat Soljarista "vuoden 2001 vastaiseksi". Tämä on liioittelua, mutta siinä on kyllä aivan keskeisiä eroja. Kubricin elokuva on mystifioiva ja pseudouskonnollinen, erityisesti sen Pro Life-henkinen loppuhuipennus. Soljaris on pikemminkin emotionaalinen kuin teknologinen tarina; suru ja syyllisyys ovat Tarkovskin hahmojen motivoivia voimia, tieteellinen tarina vain kehys.
xxx/ellauri229.html on line 732: Kirkkaan oranssissa ekumeenisessa suojapuvussa Vyöhykkeelle tehty virkamatka, josta kirja alkaa, on elokuvasta jätetty pois. Samoin pois on jätetty vyöhykkeen erikoisuudet, painovoimakeskittymät eli "hyttyskaljut", tappava kolloidinen kaasu eli "velhon hyytelö" ja oudot esineet, kuten "mustat roiskeet", "patterit" ja "tyhjiöt". Tarkkaan ottaen näyttää siltä, että elokuvaan on kelpuutettu vain satunnaisia otoksia ja kirjan viimeinen luku.
xxx/ellauri329.html on line 253: Silti hän pohti, oliko hänen tarinansa uskottava vuonna 2017. Merkittävin päivitys on sometekniikan ilmestyminen elokuvaan.
40