Lyhkäsiä, vaan eläviä klippejä.
ellauri018.html on line 285: Kun meret lämpenee, merivirrat pysähtyy ja meristä loppuu happi. Pulsaattorikone lakkaa pyörimästä. Kuollut meri ympäröi sitten koko planeetan. Siinä sopii useankin jeesuksen yhtä aikaa kävellä ja tehdä ihmeitä. Ajaa mereen sikalaumoja ja herätellä kuolleita. Niinkuin eläviä ei olisi jo tarpeeksi.
ellauri032.html on line 324: Hobbe avaa trendikkäästi robotiikalla ja tekoälyllä. Kerta elämä on izetoimista ruumiin liikettä, ex voida sanoa et izetoimivat automaatit on eläviä? Ja toiseen suuntaan mennessä, ex tää koko termiittipesä ole oikeastaan iso eläin, hirmuinen Leviathan, jossa johtoporras on sieluna, virkamiehet niveliä, palkinnot ja rangaistuxet jänteitä ja hermoja, omaisuus ruumista, kyldyyripellet muistia, lait tahtoa, sopu terveyttä, kapina sairautta, sota kuolema. Kukahan on se hirmu suuri juurakkosuoninen siitin? Vapaaehtoisia?
ellauri035.html on line 989: > L: Herrasväen fezi päässä tuomizi eläviä ja kuolleita.
ellauri036.html on line 1407: Teidän rakkautenne ovat kultaisia, eläviä ja runollisia;
ellauri039.html on line 740: No ei se ole sen kauhistuttavampi kuin esim. rotilla tai lepakoilla. Tai siileillä. Siilit kääntää piikit lamaan kun ne bylsivät, etteivät tahattomasti pistäisi toinen toistansa. Siilit ovat kivoja, sanoi tohtori Pauli Pylkkänen vielä vanhana miehenä, vaikka oli ollut nuorena mukana samassa sodassa tuomizemassa eläviä ja kuolleita.
ellauri043.html on line 4996: joka tulee tuomizemaan eläviä ja kuolleita, — jonka valtakunnalla ei ole loppua; — ja yhteen (1) pyhään henkeen, — ja yhteen ainoaan (1) katumuxen kasteeseen, — ja yhteen ainoaan (1) pyhään katolliseen kirkkoon, — ja (ikävä kyilä) vain yhteen (1) lihan ylösnousemuxeen, — ja ikuiseen elämään!
ellauri051.html on line 510: Useille lukijoille Wilt Whatman ja Emily Dickinson ovat 1800-luvun amerikkalaisen runouden peruspilareita. Täh? Julkihomo ja salalesbo ämmä? Ei meille repupersuille! Eritoten Whatmanin runous ilmentää perusamerikkalaisuutta. Runoilija tuo esiin tavallisen Amerikan hyvin perinteisellä jenkkityylillä (tätä on mm. vapaa tyyli). Hänen runoutensa voima tuottaa voimakkaita ja eläviä tunteita, ja hänet tunnistaa ilmaisun epä-älyllisyydestä. Whatman turvautuu toistoon luodakseen tekstinsä hypnoottisen tunnelman, tämä toisto luo samalla myös hänen runoutensa voiman, sillä se inspiroi lukijaa enemmän kuin informoi. Yleensä hänen runojaan pitää kuunnella äänikirjoina, jotta niiden sanoma avautuisi. Hänen runojensa taso tulee osittain niiden ylevästä diskurssista ja uskonnollisesta ja kvasiuskonnollisesta kielestä, kuten runoilija James Weldon Johnsonillakin (who dat?). Eli perusamerikkalaista on siis hypnoottisuus, epäinformatiivisuus ja feikkiuskonnollisuus. Check.
ellauri055.html on line 770: Lahtisella oli syötteinä kärpäsiä tulitikkulaatikossa. Kärpäset olivat eläviä, ja Lahtinen sorisi: Vaatii se pirlkele taitoa tuo kärlpäsen esille ottaminen laatikosta, jos vaatii taitoa sen sinne saaminenkin. Aina pyrlkii ulos 2 kun yhtä meinaa.
ellauri082.html on line 647: Myös Georgiassa (Gruusia) löytyy runsaasti adventisteja pidempään eläviä ihmisiä, jotka mm. juovat päivittäin viiniä.
ellauri083.html on line 392: Ei ihme eze mies haluis olla Jeesus. Ei sen tarvis enää herätä kuudelta ja mennä byrokraatixi, se vois vaan lennähtää taivaaseen ja istuutua iskän oikealle puolelle mukavaan nojatuoliin tuomizemaan eläviä ja kuolleita. Pyhä Pietari hoitaisi byrokratian. Ynnäisi plussit ja miinusit, ei tarvis edes paljon miettiä. Senkun paukuttaisi tuomioita pöytään nuijalla. Ja vetäs pilveä.
ellauri093.html on line 623: Hyvässä hartauslehdessä kirjoituxet ovat eläviä ja kohtikäypiä. Sellainen oli jutkuluopioille tarkoitettu saxalainen lehti joka oli Hiljalle käynyt rakkaaxi ilmaisista näytteistä. Rikun ja Pikin tavoin se laittoi kestotilauxen heti vetämään. Maxaahan se pitkän pennin, mutta vanhoja numeroita on sitten kovin mieluisaa jaella köyhemmille sisarille, kun niissä lukee tilaajan nimi takana.
ellauri112.html on line 190: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on.
ellauri118.html on line 415: Venäläisiltä formalisteilta periytyvä jako kerrottuun tarinaan (”fabula”, story) ja kerrontaan eli esittämisen tapaan (”sjužet”, plot) on narratologian ytimessä kaikkein sitkeimmin eläviä dikotomioita. Gérard Genetten ja Mieke Balin määritelmistä saadaan seuraava synteesi: ”kertoja puhuu tekstin jonka sisältö on kertomus; fokalisoija esittää kertomuksen, jonka sisältö
ellauri142.html on line 361: sinä puhut viisaita sanoja. Viisaat eivät sure eläviä, eivätkä kuolleita. Sitäpaizi eine lopullisesti kuole, ne herää henkiin seuraavassa jaxossa. Isänmaanrakkaus, aviopuolisojen rakkaus, vanhempien rakkaus, taitavuus ammatissa ovat jotenkuten luvallisia; mutta ne eivät ole ihan parasta A-ryhmää. Joka välissä on jotain maisteri Ekkehartin läppiä jotka on tavattoman sekavia.
ellauri242.html on line 211: 30. lokakuuta 1942 saksalaiset sotilaat vangitsivat katakombit kokonaan ja vangitsivat useita eläviä punamuurahaisten armeijan sotilaita, viimeiset taistelijat vangittiin 31. päivänä.
ellauri258.html on line 500: eläviä), ennen kuin hän haisi "venäläinen henki", koska elävien haju on
ellauri262.html on line 435: Brittisarjan skoudetytöt yhteistuumin korruptoituvat. Ottavat lain omiin käsiinsä. Alla rosvo virkavallan. 2 väärää tekee lopultakin oikean. Aslanin ristinide hyvittää luvattoman nussiretken. Kaikella on hintansa. Se joka on valmis myymään äitinsä ei ole arvollinen parantumaan syövästä. Hyvä vastaus! Oh is it? Well that is all sorted then? Lähes katolinen Clive panee tämän piippunsa ja polttaa tyytyväisenä. Sama on muuten lähes joka skoudesarjan kohokohtana. Se jolla on aseenkanto-oikeus on kaikkivaltias, tuomizee eläviä ja kuolleita, päättää hyvästä pahasta ja rumista. Sillä on valta voima ja kunnia iankaikkisesti aamen.
ellauri276.html on line 251: Koltsov käyttää eläviä metaforia, jotta lukija näkee maailman lyyrisen sankarin silmin, ymmärtää hänen tunteitaan: "kaunis aamunkoitto taivaalla syttyi tuleen", "valmistamme jyvälle pyhän kehdon".
ellauri277.html on line 383: Bahaille perhe on yhteisöjen ja kansojen perusyksikkö, sillä vahvat ja rakastavat perheet muodostavat toimivan yhteisön ytimen. Avioliitto nähdään sekä ruumiin että sielun yhdistymisenä (joka tapahtuu taas nainnin aikana), ja se on tasa-arvoinen miehen ja naisen kesken (muttei 2 naisen eikä miehen kesken, herra nähköön). Kuitenkaan naimisiinmeno ei ole elämän tärkein päämäärä eikä avioliiton ulkopuolella eläviä ja lehtolapsia ruikkivia syrjitä. Järjestettyjä avioliittoja ei suvaita, vaan jokaisen täytyy löytää oma sielunkumppaninsa omatoimisesti. Avioeroihin suhtaudutaan kielteisesti, mutta nekään eivät ole kiellettyjä. Jos aviopari ilmoittaa haluavansa erota, seuraa vuoden mittainen harkinta-aika. Tänä aikana parin tulee hakea neuvoja paikalliselta neuvostolta avioliiton pelastamiseksi.
ellauri286.html on line 382: Hänen uusi romaaninsa Neittokiva puhuu tärkeimmästä aiheesta: kuinka voittaa kuolema rakkaudella. Mixi kuolemaa pitäis ylipäänsä voittaa? Talousliberaalit ei osaa muusta puhua kuin voitosta. Kriitikot May ja Kucherskaya kuvaili Shishkinin romaania seuraavasti: "Neittokiva on loistava romaani sanasta ja kielestä, joka tulee pehmeäksi ja tottelevaiseksi mestarin käsissä. Se voi luoda minkä tahansa muun todellisuuden, joka on upeampi ja upeampi. Uskottava, että todellinen maailma. Kuilu sanan ja tosiasian, todellisuuden ja sen ihmiskielelle käännöksen välillä on todellinen sisäisen jännitteen pesä romaanissa. Sen venäjä alkaa kyllä olla vähän vanhakantaista." Boris Dralyuk kirjoitti The Times Literary Supplementissaettä "Shishkinin ihmeellinen eruditio, kapea ilmaisu ja taipumus yleiseen leikkiin ovat hänen taiteensa silmiinpistäviä osia... Nämä ominaisuudet todellakin yhdistävät hänet Nabokovin kanssa, samoin kuin hänen uskonsa kirjoitetun sanan voimaan: "Tarina on käsi, ja sinä olet käsine. Tarinat muuttavat sinua, kuten käsineet. Sinun on ymmärrettävä, että tarinat ovat eläviä olentoja, kuten käsineet."
ellauri322.html on line 323: Kaiken kaikkiaan tonaliteetti on hillitty ja Marian hahmo sekoittuu tähän väriharmoniaan ilman eläviä kontrasteja. Vaikka tämä ei ole varsinaisesti muotokuva, Wright tarvitsi mallin Marialle. Uskotaan, että rouva Mary Bassano poseerasi hänelle. Hän oli mennyt naimisiin Derby-perheeseen, jonka esivanhempien kerrottiin tulleen Italiasta muusikkona Henrik VIII:n hoviin. Maria maalattiin Edwinin kumppaniksi tohtori Beattien muutama vuosi aiemmin valmistuneesta Minstrelistä. Edwin on kuvattu unenomainen paimenpoika, jonka kuva on uskollinen runolliselle lähteelle ("The Minstrel; tai, Progress of Genius", pitkä runo tohtori James Beattien, 1771). Edwin myytiin Wakefieldin suojelijalle, mutta hän ei ostanut Mariaa, joka pysyi Wrightin hallussa hänen kuolemaansa asti. Vaikka on surullista, että tämä ilahduttavan toisiaan täydentävä kuvapari ei ole koskaan roikkunut pysyvästi yhdessä, on ilo nähdä Marian niin hyvin sijoitettuna ruokasalissa Pickford's Housessa, Friargaten Derbyssä.
ellauri333.html on line 184: Jokaisena uposatha-päivänä hartaat Upāsaka ja Upāsikā harjoittavat kahdeksaa ohjetta, mikä ehkä toistaa Buddhan opetusta, että maallikoiden tulisi "matkioida" arhateja Uposatha-päivinä joita voi olla jopa monta viikossa. Viisi ensimmäistä kahdeksasta käskystä ovat samanlaisia kuin viisi käskyä, eli pidättäytyä tappamasta eläviä olentoja, varastamasta, käyttämästä väärää puhetta ja pidättäytyä juomasta tai huumeista, mutta kolmas käsky on pidättäytyminen kaiken seksuaalisen toiminnan sen sijaan, että pidättäytyisivät vain seksuaalirikoksista (kyllä siinäkini on tekemistä).
ellauri341.html on line 60: Tuohon aikaan, edellisen kuninkaan hallituskaudella, olosuhteet muuttuivat. Hyvä lähti ja paha oli säännöllistä, Herra suuttui ja äkämystyi. Hän antoi käskyn, ja maan jumalat hylkäsivät sen, sen ihmisiä yllytettiin rikokseen. Rauhan vartijat raivostuivat ja nousivat taivaan kupoliin, oikeuden henki seisoi sivussa....joka vartioi eläviä olentoja, kumarsi ihmiset, heistä kaikista tuli kuin ne, joilla ei ole jumalaa. Pahat demonit täyttivät maan, namtar-demoni... he tunkeutuivat kulttikeskuksiin. Maa väheni, sen omaisuus muuttui. Paha elamilainen, joka ei arvostanut (maan) aarteita, hänen taistelunsa, hänen hyökkäyksensä oli nopea. Hän tuhosi asunnot, hän teki ne raunioiksi, hän vei pois jumalat, hän tuhosi pyhäkköjä. Hän saattaa olla Nabû-kudurrī-uṣur, joka mainitaan markkinahintojen kronikassa - Kuninkuuden siemen, rivit 15-24.
ellauri345.html on line 288: Sana nero on syvältä, mutta sana nero onnistuu tässä ja Hölderlinin säkeet takaavat sen: ”Eikö te tunne monia eläviä ihmisiä? | Eikö jalkasi kulje totuuden päällä niinkuin madoilla? | Joten neroni! työnny vain | Baarielämään ja älä huoli! | Tapahtuipa mitä tahansa, kaikki sopii sinulle! Jos kaikki ei ole hyvin, se ei ole lopussa!
ellauri347.html on line 398: Mutta on olemassa toisenlainen henkilö, jota hän kutsuu nekrofiiliseksi -- kuoleman rakastajat. Heillä on intohimoinen vetovoima kaikkeen, mikä on kuollut, rappeutunut, mädäntynyt, sairas; se on intohimo muuttaa se mikä on elossa johonkin elottomaan; tuhota vuoksi tuhoaminen; yksinomainen kiinnostus kaikkeen, mikä on puhtaasti mekaanista. Se on intohimo "revimään eläviä rakenteita."
ellauri374.html on line 597: Suvorovin turauxet ovat ajankohtaisia edelleen. Komentaja jätti jälkeensä paitsi loistavia voittoja myös monia eläviä aforismeja. Tässä on vain muutamia niistä:
xxx/ellauri056.html on line 267: Maukan mielestä veriraha on ällöttävä ajatus. Höpön höpön, se on selvä parannus verikostoon. Se on käytössä tänä päivänäkin. Kuollut mikä kuollut, eläviä kiinnostaa millä eläminen tästä lähin maxetaan. Kouluterroristin omaiset saa maxaa sen listimien lasten vanhemmille verirahaa. Mikäpä siinä.
xxx/ellauri116.html on line 287: Jorge Mario Pedro Vargas Llosa, Vargas Llosan markiisi (s. 28. maaliskuuta 1936 Arequipa, Peru) on perulainen kirjailija ja poliitikko. Hän on Latinalaisen Amerikan merkittävimpiä vielä eläviä kirjailijoita. Hänet on myös usein mainittu yhdeksi vaikutusvaltaisimmista Latinalaisen Amerikan intellektuelleista. Tuotannossaan hän on käsitellyt Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia. Hän on Espanjan kuninkaallisen akatemian jäsen. Hän on vallan hiivatin kiinnostunut vallasta.
xxx/ellauri130.html on line 351: Virheellisesti joku Th. Browne laskee että kuolleita on enemmän kuin eläviä ja syntymättömiä. Se ei ole lukenut Malthusia. Hizi muuten että näitä penseitä elämästä ja kuolemasta on paljon! Ajatus askartaa. Siitä kenkä puristaa. Yht. 49s.
xxx/ellauri130.html on line 436: