tässä on Kinneretin palsamia, Tammefanin niemen suizuketta, laudaanumia, kanelia, ja laaserjuurta, joka on hyvää soosissa. Sit siellä on Assyrian piziä, Gangesin norsunluuta, Elisan purppuraa; ja tää jäälaatikko sisältää leilin jotain chalibonia, jonka pitäis olla Assyrian kuninkaille varattua viiniä - jota juodaan yxisarvisesta. Täs on sit kaulanauhoja, neuloja, viiloja, parasolleja, Baasan pulveria, Tartessoxen tinaa, Pandionin sinistä puuta, Issedonian valkoisia turkixia, Palaesimonden saaren jalokiviä, ja jonkun tachas eläimen karvoista tehtyjä hammastikkuja - kadonnut eläin joka eli maan alla. Nää tyynyt on Emathoxesta, ja nää takinrimpsut Palmyrasta. Tässä Babylonian matossa on … mut hei, tule nyt, tule jo sieltä!
Rangaistus opettaa meille mitä tämä synti ansaitsee: "Sillä Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran luota taivaasta." Herra ei halunnut uskoa tämän rikoksen täytäntöönpanoa kenellekään enkelille tai ihmiselle, vaan varasi tämän rikoksen koston itselleen, niin kuin on kirjoitettu: "Minun on kosto, ja minä maksan takaisin." It's payback time. Ja siksi Herra antoi sataa Herran luota, eli itsestään, ei sadetta eikä kastetta, vaan tulikiveä ja tulta – tulikiveä himon löyhkän takia tai päälle, tulta himon kiihkon päälle – jotta rangaistus olisi synnin kaltainen. Ei sanota "lähettää", vaan "sataa", joten itse sana melkein viittaisi sen suuruuteen ja runsauteen. Hänen silmänsä ei säästänyt ketään, vaan sammutti heidät kaikki. Myös Lootin vaimo, joka tosin vain katsoi taakseen, muuttui suolapatsaaksi; eikä vain kaupungit, vaan koko ympäröivän seudun Hän muutti Kuolleeksimereksi ja Suolalaaksoksi. "Kauhistuttavaa on siis joutua elävän Jumalan käsiin": joka, mitä kärsivällisempi ja kärsivällisempi on, sitä ankarampi on hänen ankaruutensa kosto.
Siksi Saatanan enkeli taistelee pidättyvyyttä vastaan, joka lihallisesti kiihottaa ja lyö ankarasti, sytyttää luonnon tulen vitunhajun henkäyksellä, antaa siemennestettä, antaa kykyjä ja tarjoaa tilaisuuksia. Hän taistelee myös ulkonäöllä, joka yhtäkkiä nähtynä on helposti haluttava. Niinpä, kun "Daavid käveli kuninkaan talon katolla keskipäivällä, hän näki Batseban peseytymässä vastapäätä häntä, ja tämä oli hyvin kaunis nainen, ja hän lähetti oitis hakemaan hänet ja makasi hänen kanssaan." Lisäksi "se, jolla on vaimo, on huolissaan maailman asioista ja on jakautunut". Sillä hän on monien huolien hajalla ja jakautunut erilaisiin huoliin, jotta hän voisi huolehtia paizi lastensa ja vaimonsa, myös palvelijoidensa ja palvelijattariensa tarpeista. "Sentähden sellaisilla on lihan ahdistus."
xxx/ellauri123.html on line 228: Razastuxen ystävistä 1 nainen kommentoi: En naureskele esportsille, mutta kouluratsastus on ehkä vaikeinta maailmassa, vaatii valtavaa kuntoa, taitoa ja yhteistyötä eläimen kanssa, joka on luonnostaan koko ajan valmis pakenemaan. Toki helpompaa kuin ankara peukaloiden käyttö nojatuolissa.
xxx/ellauri123.html on line 472: Nainen on niikö eläimen näköinen puoli kehosta jossa on lisääntymisvietti, sokea voima joka haluu jatkuvasti kehittyä edelleen. Miespuoli on mahdollisuus keskittyä olennaiseen eli etiskellä jumalaa...
xxx/ellauri134.html on line 365: Joo tämmönen mä haluisin mieluummin olla, tää tuntuu äreämmältä. Seija sanoo mulle et älä sooloile äläkä rebelloi. Siinä on vaarana et luiskahtaa tonne voiman pimeälle puolelle. Sen tehoa ei pidä koskaan aliarvioida. Lea Pylkkänen ois skorpiooni ellei herra kirkkoherra ois tehnyt sen syntymätodistuxessa kuukauden virhettä. Eze ehkä onkin vaaka. Kiinnosti sitä ainakin aika lailla se 1 paikka. Pigita? No se kyllä osuu kuin nenä naamaan. Aika hämähäkkieläimenä se höykyttää sen Vaadinta.
xxx/ellauri173.html on line 336: Hänen kasvonsa ovat viettelevimmät soikeat; hänen julma suunsa kukki siellä, kuin verinen neilikka, joka juopui kasteesta. Kosteat valot leikkivät ja lepäävät hänen huulillaan, kun nauravat kuopat löytävät niitä kirkastuessaan hänen nuoren eläimen naiivit hampaat. Ja hänen kulmakarvat tärisevät saadakseen sävyn! hänen hurmaavien korvien lohkot ovat kylmiä kuin huhtikuun ruusu; nenä, hieno ja suora, läpinäkyvillä sieraimilla, jatkaa otsan tasoa seitsemällä sirolla pisteellä. Kädet ovat enemmän moukkamaiset kuin aristokraattiset: hänen jaloissaan on sama tyylikkyys kuin kreikkalaista marmoria.
xxx/ellauri177.html on line 146: Yöllä tämä tulinen maaseutu sai oudon intohimon ryyppymisen. Hän nukkui epäsiistiisti, huojuen, vääntyneenä, raajat erillään, samalla kun hänestä hengitti suuria lämpimiä huokauksia, hikisen nukkujan voimakkaita tuoksuja. Maa näytti joltakin vahvalta Kybeleltä, joka oli pudonnut selkärangalleen, kuuensaan kurkku puolixi ulkona, vatsansa kuunvalossa, humalassa auringon lämmöstä ja haaveilemassa yhä uudesta hedelmöityksestä. Kaukana tätä korkeaa vartaloa pitkin Abbe Mouretin silmät seurasivat tietä Paradouhun, ohueen vaaleaan nauhaan, joka ulottui kuin korsetin kelluva pitsi. Hän kuuli veli Archangiaksen kohottavan pikkutyttöjen hameita, joita hän ruoski verille, sylkevän tyttöjen kasvoille, itse haisten pukille joka ei ole koskaan saanut tarpeexi. Hän näki Rosalien nauravan alhaalla himokkaana eläimenä jalat ilmassa, kun isä Bambousse heitti maanpaloja hänen kupeisiinsa.
xxx/ellauri177.html on line 369: Äänet olivat tulleet selvemmiksi. Puutarhan eläimet puolestaan huusivat heitä rakastamaan toisiaan kuin aikuistuneet bambit Disneyn Bambi-leffassa. Rumpali rummutti puunrunkoa. Cicadas lauloi hellällä kuoliaaksi. Perhoset levittävät suudelmia siipien räpyttäessä. Varpusilla oli hetken mielijohteisuutta, sulttaanien hyväilyt kulkivat innokkaasti seragion keskellä. Kirkkaissa vesissä kuului kutuaan auringossa olevien kalojen pyörtymistä, sammakoiden kiihkeää ja melankolista huutoa, koko salaperäinen intohimo, joka oli hirviömäisesti kyllästynyt kaislikoiden harmaaseen tylsyyteen. Metsän syvyyksissä satakielet huusivat nautinnon helmiäisnaurua, polttarit uljasivat, humalassa sellaisesta himosta, että he kuolivat väsymykseen lähes supistuneet naaraat. Ja kallioiden laatoilla, harvoin pensaiden reunalla, käärmeet, solmitut kaksi kerrallaan, sihisivät hiljaa kaxihaaraisine kyrpineen, kun taas suuret liskot haudivat munia, niiden selkärangat värähtelivät lievästä hurmiosta. Kaikkein syrjäisimmistä kulmista, auringonpaistetta, varjossa olevia reikiä, nousi eläimen haju, lämmin yleisestä urasta. Kaikessa tässä kuhisevassa elämässä oli lapsellista jännitystä. Jokaisen lehden alla sikiöi hyönteinen; jokaisessa ruohotumpussa kasvoi perhe; lentävät kärpäset, liimattuina toisiinsa, eivät odottaneet laskeutumistaan lannoittaakseen. Näkymättömät elämän palaset, jotka asuttavat ainetta, aineen atomit itse, rakastivat, pariutuivat, antoivat maaperälle herkullisen liikkeen, tekivät puistosta suuren haureuden.
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
xxx/ellauri234.html on line 267: Hyvät herrat. Raamattu todistaa, että ihminen on luonnostansa paha. Ja Darwinin kehitysoppi on omituisen selvästi kyennyt osoittamaan tämän todistuksen pitäneen paikkansa menneinäkin päivinä vielä enemmän kuin nyt, vieläpä niin, että ihminen oli raakalaisen, barbaarin, eläimenkin asteella. Me olemme nousseet siitä joka päivä, vuosisata ja vuosimiljoona. Mutta elämän taistelun primitiivinen vietti on säilynyt meissä. Alkueläimet taistelevat, kirjoittamaton, väkevä, kamala luonnonlaki (EFK) vaikuttaa ihmisissäkin, kahdennenkymmenennen vuosisadan ihmisissä: jonakin odottamattomana päivänä tukahtuvat omituisesti 'Aseet pois' huudot konekiväärien, miinanheittäjien, tykkien ja mössä rien räiskeeseen ja pauhinaan. Tehkäämme työtä sen päivän eteen. Jumala varjelkoon meitä sinä päivänä, muttei ryssiä.
xxx/ellauri239.html on line 453: Sevverran voi arvata joka tapapaukauxessa että Janille ei tule käymään kuinkaan koska se on ökyrikas, vaikka se oli mulkero jo nuorena. Selataanpa sivukauppa eteenpäin, kohtaan jossa totuus paljastuu. "En tappanut häntä. Me kiusasimme häntä, ja minä katkaisin hältä suxen. Mustan lasikuitusuxen josta sen isi olis sille hirmu vihainen. Niinpä se meni ja teki samantien suikin avantoon. Minä en häntä tappanut, mitä nyt katkaisin vaan suxen!" vinkuu Jan Morell kauhuissaan. Mutta sit! Viisikymppinen naishenkilö kamppaa yllättäen wannabe murhaajan takaviistosta. Luoti tappaa harmittomasti harmittoman hirvieläimen joka sattui paikalle. Kohtalon sormi! Jumala on apinoiden puolella!
xxx/ellauri293.html on line 254: Nämä pseudopenikset eivät ole vain esittelyä varten: naaraat synnyttävät "penisensä" kautta, jonka "täytyy repeytyä, kun ensimmäinen pentu kulkee läpi", hän sanoo. (Lue lisää hyeenan seksuaalisista omituisuuksista artikkelista Kuinka voit erottaa naaraseläimen urosta? Senkö tautta hyeenat irvistää niin rumasti kun niitä aina ottaa kipiää tekofalloxesta?)
xxx/ellauri298.html on line 698: todellisuudesta tappamisen välttämättömyydestä. eläimen jumalallisuudesta. Tämä
xxx/ellauri303.html on line 74: Toisessa tarinaversiossa piti palvella jotain idolia eikä syödä kinkkua. Kolmas tarinan versio esiintyy Valituslauluissa Rabbah (Luku 1). Nainen tässä tarinassa on nimeltään Miriam bat Nakhtom (Miriam, leipurin tytär), joka kohtaa "Ceaserin". Kun seitsemäs poika teloitetaan, äiti vaatii, että hänet tapetaan ennen kuin hänen seitsemäs poikansa tapetaan. "Ceaser" kieltäytyy, koska Raamattu kieltää eläimen ja sen jälkeläisten tappamisen samana päivänä (ks. 3. Moos. 22:28). Äiti vastaa "Hyhmä! Oletko jo täyttänyt kaikki käskyt ja vain tämä on jäljellä?!" Siitä huolimatta poika on valmistautunut teloitukseen ja äiti sanoo hänelle: "Mene pakastearkkusi Abrahamin luo ja sano hänelle: Näin sanoi äitini: Älä liian kanssa paukuttele henxeleitäsi ja sano: Minä rakensin alttarin ja olin uhraavinani Iisakin, minun äitini rakensi seitsemän alttaria ja uhrasi seitsemän poikaa yhtenä päivänä."
xxx/ellauri305.html on line 420: Esim. 22:4 – Tuomioistuimen on arvioitava eläimen syömisestä aiheutuneet vahingot
xxx/ellauri305.html on line 456: Esim. 22:30 – Ei saa syödä kuolemaan haavoittuneen eläimen lihaa
xxx/ellauri305.html on line 730: Lev. 18:23 – Miehellä ei saa olla seksisuhdetta eläimen kanssa
xxx/ellauri305.html on line 732: Lev. 18:23 - Nainen ei saa olla sukupuolisuhteessa eläimen kanssa
xxx/ellauri305.html on line 1002: Lev. 27:10 – Uusi eläin, korvatun eläimen lisäksi, säilyttää pyhityksen
xxx/ellauri305.html on line 1252: Deut. 14:21 – Ei saa syödä sellaisen eläimen lihaa, joka kuoli ilman rituaaliteurastusta
xxx/ellauri305.html on line 1585: Eläimellisyys. Sekä ihmisen että eläimen on määrä kuolla.
xxx/ellauri357.html on line 394: Tällästä löpinää jatkuu pyykkikorikaupalla. Kyllä siitä selkeästi erottaa vanhan tutun freudilaisen superego-ego-id kolmikon, samaa kolminaisutta tässäkin jauhetaan mikä johtuu just tästä apinanaivon kerroxellisuudesta: matelijanaivo hoitaa tunne-elämän ja sinkauttaa kuorikerroxen vähän väliä satulasta kuin Emman Polle-ponin selästä. Kolmantena siihen sitten sekottuu vielä tää termiittipesän meemikerrostuma, jonka avulla eläimen luonnollinen kuolemanpelko koitetaan suizia uskottelemalla että päästämme lähtee kuollessa noita ikuisesti liihottelevia meemejä. Ellei mato vallan vie mennessään rotankoloon.
xxx/ellauri361.html on line 147: Matelijoiden ryhmälle oli järjestetty vierailu norsuja kasvattavalle farmille. Sillä myös käytettiin norsuja apuna raskaissa töissä. Kierroksen aikana mies näki ison norsun seisomassa paahtavalta auringolta suojaavan suuren puun alla. Mies katseli ihaillen eläimen molon valtavaa kokoa. Pari kuvaa norsusta otettuaan mies jatkoi matkaansa. Meidän paalumme on huonompi kuin elefantin. Juoskaamme silti sinnikkäästi loppuun kilpailu, se kapula kädessä joka on teille edestäni annettu.
xxx/ellauri417.html on line 342: Mies esiintyy aina eläimen hahmossa. Tämä vaikuttava vastakohta osoittaa, että sankaritar on jo pitkään ymmärtänyt elämän kulkua eikä kanna kaunaa tätä tiettyä susimiestä tai koko susirotua kohtaan. Hän jopa pilkkaa entisen rakastajansa kunnioitettavaa ikää kutsumalla tätä "harmaaturkiksi" (viittaus sananlaskuun "Harmaata parrassa, paholainen kylkiluussa").
xxx/ellauri436.html on line 225: Flora Tristan, varakkaan perulaisen miehen ja ranskalaisen naisen avioton tytär, hylkii seksiä, inhoaa miestään ja hylkää tämän kikkelin taistellakseen myöhemmin naisten ja sexityöntekijöiden oikeuksien puolesta. Paul Gauguinin tarina etenee hyvin samalla tavalla hänen mielestään ideaalisen elämän etsinnässä. Gauguin hylkää vaimonsa ja lapsensa ja työskentelee pörssimeklarina Pariisissa jatkaakseen intohimoaan maalaamiseen. Tässä prosessissa hän tekee parhaansa etääntyäkseen eurooppalaisesta sivilisaatiosta ja pakenee lopulta Tahitille ja Ranskan Polynesiaan inspiraatiota hakemaan. Kontrastit ja yhtäläisyydet ovat ällistyttävät kahden eläimen välillä, jotka yrittävät irtautua tavanomaisesta yhteiskunnasta, ne edustavat pitkää, eleganttia kehitystä. Romaanin edetessä ymmärrämme, että kaksi hahmoa ovat hyvin samankaltaisia ja molemmat pyrkivät paratiisiin, jota he eivät koskaan saavuta. Tristan veti Flooraa viixeen tulenkestävän papin laittomalla luvalla. Tämä tulenkestävä papisto vastustaa kiroilevia papistoja (kutsutaan myös vannoviksi papistoiksi tai perustuslaillisiksi papistoiksi), jotka tunnustavat Ranskan perustuslain.
77