Lyhkäsiä, vaan eläviä klippejä.

ellauri001.html on line 306: varpaan kynnet maalaa, se pahempi vielä on faux pas.

ellauri001.html on line 414:

Vielä suurempi on itku, jahka

ellauri001.html on line 489: Korkeen paikan kammo vaivaa vielä.

Mä vielä muistan hyvin hetken sen,

ellauri001.html on line 2082: Siks sattui niin perkeleesti, vieläkin muistan sen,

ellauri001.html on line 2218: jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin.
ellauri001.html on line 2322:

Tai sittemmin romanttisiin ajatuksiin koskien Norssin tanssikoulussa tavatuita tyttönorssin sieviä kaksosia joista en koskaan oppinut kumpi oli se söpömpi. Toinen on nyt kuollut, toinen elää, se söpömpi, kai.

Hui, iik, apua, pelästyn! En ole valmis! Mutta 50-luvun slangisana ei tarkoita sitä mitä luulen. Olisinpa tiennyt sen silloin, tai olisipa hän ryhtynyt vaan tuumasta toimeen. Mutta yhtä ujona jätti asian sikseen, ja kädestäpitely sai luvan jatkua ad nauseam.

Tältä ajalta mulla on tallella Steve Millerin levy Fly like an eagle. Sepalus unohtuu multa auki vielä (tai varsinkin) tänäkin päivänä. Hevoset ei enää karkaa. Opiskelukaveri, kiltti filosofi juutalaispoika (mikähän senkin nimi oli?) lainasi meille asuntoaan eläimineen, kun tultiin uudestaan Stanfordiin 1984. Siltä opin useita urbaaneja synonyymejä emättimelle.
ellauri002.html on line 1689: Siitä alkoi monta vuotta jatkunut kirjeenvaihto, jota katkoivat Suomen lomat. Kirjoitin koneella lentopostipaperille loputtomia matkakirjeitä maailmalta. Dona Carita vastasi yhtä ahkerasti kotimaasta. Historia toisti itseään: vertaa Don Wilhon ja Hiljan Kiinan kirjeet. Kirjeet on vielä tallessa vintillä. Jonakin kauniina päivänä kaivetaan ne esiin ja luetaan.
ellauri002.html on line 1700: Näppärää oli sittemmin, että dona Caritan kesäpaikka (isän maja ja päätalo Rauhis isän sisarusten hallussa) oli Päijätsalon takana, Majutjärven rannalla Talasniemessä. (Calle ensin luuli että dona Carita on sysmäläinen ja leipoo niitä hyviä reikäleipiä.) Nyt on Rauhis meillä ja maja dona Ritalla. Dona Rita löysi Münchenistä mainion miehen herrakansasta, pienen mutta vikkelän kuin oravan, väkkärän joka ehtii joka paikkaan, korjaa ja järjestää kaiken hyvin noudattaen dona Ritan käskyjä. Dona Ritalla on kolme poikaa ojennuksessa kuin Vilijonkalla. Rauhis ja maja eroaa kuin itä lännestä: Rauhis on putkinotko (taas), maja järjestyksen tyyssija, jonka laajat ruohokentät Der Barmherzige (peitenimi) meluisasti nylii yskähtelevällä päälläistuttavalla ruohonleikkurilla. El Lauri nyhertää Rauhiksen pusikkoon pienen aukon viikatteella.
ellauri002.html on line 1725: Vielä kauempana Cambridge Streetin päässä

ellauri002.html on line 1754: Nyt lievät eläkkeellä Palo Altossa,

ellauri002.html on line 1836: Liput uusittiin, lähdettiin Bostoniin, elämä jatkui. Oikea oli valinta, nyt olisi IBM Selectric
ellauri002.html on line 1846: Ei pysty elämää, tarkemmin sanoen,

ellauri002.html on line 1847: elämisen peräkkäisjärjestystä sietämään.

ellauri002.html on line 1916: No se olikin itte asiassa aika paska, Hintikalta saatu vähemmän nerokas idea sekin, joka tapauksessa sellanen josta mun pienet aivot ei pystyneet kuorimaan esiin siihen mahd kätkeytyvää salattua nerokkuutta. Ite asiassa valitsin MITn aikanaan kahesta syystä: pro primo, tän suurisuuntaisen idean kehittelyyn tarvittiin syntaksin osaamista, ja pro secundo, halusin johki eurooppalaisempaan paikkaan, en mihkään all-american two horse towniin missä jengi kulkee pesislippikset tai stetsonit päässä ja käy kirkossa, god forbid. (Oops, anakronismi, nythän ne samat lippikset on päässä joka vitun turvelolla täällä kotisuomessakin. Stetsoneit ei sentään vielä.)
ellauri002.html on line 1949: En uskonut ikinä eläväni näin vanhaksi,

ellauri002.html on line 2053: En tahdo elää, loppuis tää.

ellauri002.html on line 2078: ja valo vielä nukkui hämärässä,

ellauri002.html on line 2126: ja elää ikuisesti!
ellauri002.html on line 2138: Näiden surullisten säveleiden jälkeen iloisempi takautuma vuoden 79 kesään on paikallaan. Piristyin masiksesta, kun dona Carita tuli USAan kesäksi. Vielä samana kesänä tehtiin Nikun ja sen isän kanssa USAn kiertomatka, ajettiin syvään etelään aina Georgiaan, sieltä Teksasiin. Niku ja isä jäivät Teksasiin, me ostettiin liput junaan Meksikoon. Houstonissa kysyttiin kumpi ranta on näpeämpi, Meksikon lahti vaiko Atlantti. Molemmat, sanoi höveli meksikaano, varsin valehteli. Don Jaime muisti el Zorron numeron Ei kuolemaa Tampicoon, siis sinne! Hölmö valinta. Ekassa Meksikon puolen pikkukaupungissa tehtiin alottelijan virhe, syötiin jotain salaattia raakana. Siitä lähin don Jaimen input sekä output Meksikossa oli juoksevaa. Bussi Tampicoon hiljensi vaan kun vastaantulijat näytti ristin merkkiä. Välillä oli hätäpysähdyksiä, miehet toiselle puolelle bussia, naiset toiselle. (Ikävä kyllä ei ollut iso-hätäpysähdyksiä.) Seuraavana aamuna liikuttavassa rantahotellissa Meksikon lahdella öljytankkerien lomassa don Carita sanoi: hyi kun täällä haisee öljy. don Jaime tulee vessasta: se olen minä.
ellauri002.html on line 2144: Etelä-Kalifornia oli upea ja helteinen, Tyyni meri vaikuttavan hyrskyinen. Carpinteriassa nukuttiin pressukankaisessa armeijan teltassamme palmujen keskellä ja surffailtiin Snoopylla, pienellä puhallettavalla surffilaudan tapaisella rantalelulla. Ostettiin ekat rullalaudat, nekin lasten kokoa. San Franciscossa oli pula hotelleista, meille tarjottiin huonetta, joka oli juuri palanut, oltais oltu kuin savukalat uunissa. San Franciscon Union Square vilisi ylivuotisia hippejä. Sitten sisämaahan Utahiin. Sillä matkalla tuli kova ukkonen, valtava sade ja taivas täynnä salamoita, etupenkin musta nainen kirkui ja rukoili armoa. Salt Lake Cityssä ei saanut viinaa kuin lääkepullossa.
ellauri002.html on line 2188: Kesän jälkeen otin lomaa MIT:stä. Nyt mä sit oon sertifioitu hullu, merkitty mies. Siis omasta mielestäni, ei siitä moni tiennyt. Valkeat napit jätin pois niin pian kuin voin. Inhoon lääkkeitä, ja lääkäreitä, kuten on tullut sanotuksi. Ihan kuin äiti, vaik oli lääkäri, siis hammas-. "Eihän kukaan ole vielä anemiaan kuollut", se sanoi suunnilleen kuolinvuoteella, perna paskana. Musta sappi on meidän heikko kohta. Yks niistä.
ellauri002.html on line 2194: Mun lisänimi on "professorn", vähän naureskelee pampaksen pojat ja eteläsuomen sivistyneet kielipuolta vanhaa hurtti ukkoa. Oli siellä liikkiksiä tyyppejä, yks hirmu korsto 57 numeron saappaissa ei mahdu riviin, joko on varpaat tai kantapäät poissa linjasta. Se tykkäs kaivaa poteroita. Sen korsu hiekkamäen kyljessä oli kuin asemasodan bunkkeri, ratapölkyillä tuettu, joita se siirteli kuin korsia. Sit oli se toinen heppu jostain takametsistä, jonka felo oli rikki, "Pedin min je ruku", joka halus koittaa mun kirjoituskonetta. Iso sormi paino varmaan viittä nappia yhtä aikaa, vasarat tarttu toisiinsa. Tulkki tarvittiin, kun etelän alikessu puhutteli pampuscheja. Sit oli jotain etelän herraspoikia, von Konow kuin Ruuneperistä. Därek Breitenstein Venezuelasta, sittemmin osti apelta Eiran yksiön, koppava Eevan mies, jonka lapsi hukkui kalliolta Nauvossa. Mä kirjoittelin muistiin hurrien inttislangia, se vihko on kai jossain vielä tallessa. Ja luin C.S. Whiten kirjaa The Once and Future King. Siinä on hyvä pätkä murkuista, ihan kuin armeija, tai ihmiskunta. Jag tar hommio på det. Myror är idioter.
ellauri002.html on line 2243: ...ja sitten elivät he onnellisina elämänsä loppuun asti...
ellauri002.html on line 2252: P.S. Andreas Scholl (onxe sukua Dr. Schollille tai Johnin ja Miikan Schollylle?) vetää tän Dowlandin piisin hyvin. Se tietää että Dowlandiin ei pidä eläytyä eikä näytellä hikisenä ahistunutta kuin joku vitun David Foster Wallace. Dowlandin musiikki tekee kaiken yxin paremmin.
ellauri003.html on line 46: Sit aatellessa vielä muisti säikkyy.
ellauri003.html on line 118: Ma näin - ja sydän tuosta kiertyy vielä -

ellauri003.html on line 182: Näin varmaan - nään sen vielä silmissäni

ellauri003.html on line 256: elävän leskenä ja yötä päivää huutaa:

ellauri003.html on line 303: jotta kauwan eläisi se maan päällä.
ellauri003.html on line 313: tai vielä mieluummin sitä entisestään lisäävät.

ellauri003.html on line 398: nätimpi vielä kuin Beatrix Potter

ellauri003.html on line 412: ovat vielä tyytyväiset valintaan.

ellauri003.html on line 435: kaatoi kuin ämmiä äkeet selässä.

ellauri003.html on line 451: lahjoja on tullut vielä useammilta.

ellauri003.html on line 463: Elävät elää, kuolleit ovat kuolleet.

ellauri003.html on line 474: raadollisemmissa vielä merkeissä.

ellauri003.html on line 476: vielä kädet sentään hikoaa

ellauri003.html on line 530: Pystyyn vielä jääneet vieraat saattelee,

ellauri003.html on line 563: Siin mulle näkyi - jospa näkyis vielä!

ellauri003.html on line 655: Ja saatiin, vakuudella rikkaiden ystäviemme hienojen. Kun vielä tilattiin kotiin Boston Globe, alkoi tuntua jo oikeen kotoiselta. (Lehden kyllä joku aina varasti.)
ellauri003.html on line 736: Woku on vikkelä kuin orava.
ellauri003.html on line 753: ihan silmittömästi, ne pelästyi.
ellauri003.html on line 791: Voi kun vielä voisi sitä skulata.
ellauri003.html on line 798:

Kosto elää

silmin niin kiehtovin ja ikävöivin taipui hän lempeästi puoleen Aadamin puolsyleilyn, ja miehen rintaan nojas hän rinnon täyteläisin ... ihastuin noin viehkeään ja hellään suloon Aadam loi katseen hymyillen, kuin Juppiter luo Junon puoleen hedelmöittäin pilven, mi kylvää kevätkukkaset. Mies peitti nuo huulet rakkaat suudelmin ... Näin puhellen he käyvät käsikkäin luo lehtimajan ihanan. Tään sopen varjoon häävuoteens Eeva puki kukkasin... Luo majan tultuaan he seisahtuivat; he alla avotaivaan kääntyivät ja sanoo: "ahersimme toimin säädetyin iloiten autuaina yhteistyöstä ja rakkaudestamme, joka parhain on lahjoistas. Lupaukses mukaan syntyy meistä maan päälle suku, joka kerallamme hyvyyttäs kiittää, valveilla kun käymme tai unen lahjaas etsimme kuin nyt." Ja estämättä ahtaan puvun, joka vaivaa meitä, pian nukkuvat he vierekkäin. Ei Aadam pois puolisostaan kääntynyt, ei Eeva pelännyt lemmen salatuimman eessä: niin uskon, vaikka tekohurskaus viattomuutta, puhtautta saarnaa ja parjaa likaiseksi, minkä Luoja loi puhtaaksi ja vapaaks ihmisille. Kun Luoja meidän lisääntyä käski, vain Saatana sen kieltää! ... aviorakkaus, tään suvun lähde ja laki salainen - ja Eedenissä myös ainut, jok yhteistä et ollut! Veit ihmisestä riettaan halun olla kuin eläimet; sä, jonka perustus on velvollisus, kuuliaisuus, järki, sait aikaan veren siteet puhtaat, rakkaat välillä siskosten ja isän, lasten ... on porton hymy lemmetön ja kylmä ja hetken nautinnot ...
ellauri004.html on line 1204: Miksei se vaan sanonu niinkuin muutkin isit, et hyvä on, tää riittää selkäsauna, oo vastedes kiltti, älä enää koskaan tuota tee. Miks ihmeessä se itseensä ampuu jalkaan vielä? Pitääkö sen tosiaan ittelleen oma moka sovittaa? Kolmen hengen ringissä itseään (eli toisiaan) perseeseen potkia kuin karhukopla? No jaa, ei hassumpikaan idea, jos oli kaikki isin syytä. Mut se ei liene tämän sadun moraali.
ellauri004.html on line 1215: Tästä sekoilusta on meidän syytä olla kiitolliset hänelle (tai heille, aargh). Paratiisi odottaa taas nöyrää uskojaa. Voidaan iloisina oottaa kuolemaa. Vaikkei elämämme jatkuis lapsissa, nou hätä: se jatkuu yhteisessä seurakunnassa, täällä sekä sitten yläkerrassa.
ellauri004.html on line 1296: Yhtä voittajaa löydy ei elämän kamppailusta,

ellauri004.html on line 1300: häviäjiksi se tuomitsee nyt elävät kaikki.

ellauri004.html on line 1304: Laumaeläinten keskiset usean pelaajan matsit

ellauri004.html on line 1335: Paratiisi on ikuista liikettä. Tuo liike ei koskaan lakkaa. Kaikki pyrkii laajenemaan, kaikki tietävät, että onni joskus on oleva vielä tätäkin suurempi.
ellauri004.html on line 1349: Historiattomilla elukoilla onnen differentiaalilaki toimii hyvin, se siirtää syklisesti elukan mielenkiinnon kulloinkin akuuttiin tarpeeseen. Siitä ei seuraa mitään haittaa. Niillä tarpeet seuraa ässäkäyrää. Tän käyrän differentiaali, onnen mitta, on sykähdys, pieni onnen pala. Ensin on vähän nälkä, sitten kova, sitten syödään, tullaan kylläisiksi, ei tee yhtään mieli lisää, yäk. Nyt ois kiva leikkiä. Kun siitä väsytään, sitten nukutaan. Sama toimii kaikilla akseleilla, janon, unen, panonkin tarpeista saa elukka tarpeeksi, ja kyllästyy. Syklit toistuu samanlaisina, karman pyörä pyörii hitaasti ja tasaisesti. Elukan elämä on sarja toistuvia mutta pian aina unohtuvia menestyksiä ja takaiskuja, pieniä iloja, pieniä pettymyksiä, jotka aika ajoin kumoavat toisensa. Onnet ja onnettomuudet menee päittäin. Loppusumma pelistä on nolla, ei synny kasvua.
ellauri004.html on line 1356: Huomaa: jos onni on differentiaali, on yhdentekevää kuinka PALJON onnea on elukalla, vain kaltevuudella on merkitystä. Köyhä paska on onnellisempi rovosta kuin Roope miljoonasta. Jalan menettänyt on helpottunut kun pää on jäljellä. Ergo: jäämiehellä ei ollut onnettomampi elämä kuin jäätelöä lipovalla lippalakkieskolla, olkoonkin että lyhyempi ja tautisempi. Jos elämän tarkoitus on onnellinen elämä (kuten sanoi Aristoteles), miksi venyttää sitä kurjemmasta päästä, varastoida vanhuksia hoivakoteihin.
ellauri004.html on line 1362: Neutraalikin hymiö on vähän onnettoman näköinen, vaikka yrittää olla kuin ei olis moksiskaan. Kasvu puuttuu, elämä on tylsää ilman sitä.
ellauri004.html on line 1370: Sivuhuomautus: Nälkäpelissä varoitti paha pressa, että vahvin vaikutin, pelkoakin vahvempi on toivo, siis paremman tulevaisuuden odotus. Se taitaa olla tämän saman onnen luonnonlain seuraus. Muutos parempaan on onnen synonyymi. Toivosta Dantekin paljon pasuttaa, Uskon kaksoisveljestä. Usko myy, koska Toivossa on hyvä elää.
ellauri004.html on line 1382: Tasa-arvo ei ole onnea. Kyykystä tasa-arvoon on tosin parannus, mutta se ei riitä, sen jälkeen (ellei jo ennen) on päästävä vielä joholle. Siks kökkäreet, apinoiden kerma, vastustamatta AINA nousee pintaan.
ellauri004.html on line 1386: Tai sit on säädyt joilla ei ole kilpailua, ne on eri dimensioilla kuin lihan kasvis ja raadonsyöjät, linnut, kalat ja madot. Ehkä vielä muodostavat ravintoketjun, hierarkian jossa katotaan vaan yhteen suuntaan, alaspäin. Taikka ravintoverkon, suunnatun syklin: madothan lopulta syövät kaikki muut.
ellauri004.html on line 1388: Ylä- ja keskiluokka voi yhdessä tehä voittoa rotinkaisista, win-win on beat-beat. Samaan aikaan yläluokka nylkee vielä enemmän keskiluokalta. Keskiluokka ei kato alaspäin, onni ei ole sillä suunnalla, Se vilkuilee vaan sivulle, joneseihin, pyrkii niiden kanssa kilpaa yläluokkaan.
ellauri004.html on line 1401: Jos elukoita tulee liikaa, ne kuolee nälkään, tai tulee syödyksi. Populaatiotkin seuraa ässäkäyrää, niidenkin elämä on onnen sykähdys. (Ihmislaji tuskin tulee eroamaan tässä muista, vaikka aikajänne saattaa hämätä.)
ellauri004.html on line 1427: maailman kolkassa, se oli myös hieno keksintö. Se säästää rikkaalta riistämisen vaivaa. Paha kyllä sen ehto on ehtymätön kasvu, korkoa korolle, siis kasvuräjähdys. Renesanssista näihin päiviin asti se on toiminut, kiitos siirtomaiden. Nyt alkaa maailma loppua, useammassakin mielessä. Kasvu sakkaa, alkaa sahata, apinat pelästyvät ja kiukustuvat toisilleen, pian alkaa paukkua. Ilmaston romahdus ei juuri auta asiaa. Samasta sylttytehtaasta on sekin, termiittiapinan vitun kikyloikasta. Ois saanu jäädä keksimättä koko paska. Seis maailma, tahdon ulos!
ellauri004.html on line 1428:

No ihan kohta pääset, hetki vain - hetki vielä ... vieeelä hetki ... kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja, olkaa hyvä ja odottakaa sulkematta puhelinta...
ellauri004.html on line 1466: kurkisti vielä kakkimaton kakka.
ellauri004.html on line 1508: Voi, vikkelään nää viimeiset, ennen aikojaan

ellauri004.html on line 1516: Sanoi Calle alzheimerina vielä

ellauri004.html on line 1646: Katson kun elämä valuu pois.

ellauri004.html on line 1649: jolta elämäni näytti

ellauri004.html on line 1668: Mä en vielä nähnyt viime iltaa, mutta

ellauri004.html on line 1677: Ja maineetta ken elämänsä elää,

ellauri004.html on line 1734: Ois elämää tai ilolla sen kohta

ellauri004.html on line 1738: Miksei muut eläimet ajattele näin,

ellauri004.html on line 1779: Vielä yksi opetus
ellauri004.html on line 1792: Jos ihminen ei elämässä

ellauri004.html on line 1813: Jumalattoman elämän ja käytösten maalaus
ellauri004.html on line 1816: meidän elämämme on lyhykäinen ja vaivaloinen;

ellauri004.html on line 1830: meidän elämämme menee niinkuin pilvi, ja katoo niinkuin sumu,

ellauri004.html on line 1838: 6. Niin tulkaa siis, ja eläkäämme hyvästi,

ellauri004.html on line 1839: niin kauvan kuin me taidamme ja nautitkaamme elämäämme

ellauri005.html on line 53: rapsuta vähän, niin eläin kurkistaa

ellauri005.html on line 54: sieltä, moni vanha tuttu eläintarhasta.

ellauri005.html on line 56: eläimet on kivoja, as a rule,

ellauri005.html on line 206: Mikä on elämän perimmäinen tarkoitus? Viiskytvuotispäivänäni yliopiston anatomian laitoksella, ubi mors gaudet succurrere vitae, virallisena floruit päivänäni, vedin kiitospuheessani ilmiselvän johtopäätöksen: ei mikään. Elämän tarkoitus on elämä itse. Sen kyllä tietää sarjakuvapiirtäjätkin nykyään (Fig. 1.). Aristoteles sanoi saman filosofisemmin: elämä on entelekiaa, aktuaalista, se on läsnä, meneillä, kunnes loppuu. Elämä on aktiviteetti, aktiviteetti on aspekti (terveisiä Orvokki Heinämäelle ja Marja Leinoselle sinne jonnekin! Tervemenoa sinne nilkki!), joka on oma päämääränsä, siis itsetarkoitus. Tarkemmin sanoen, Ari sanoo onnellinen elämä, siis elämän tarkoitus on onnellinen elämä, ei paska. Mutta tää on vaan tarkennus. Pääpointti on, että tää on nyt tässä.
ellauri005.html on line 209: Kun näin on näkyleipä, voi elämän huippukohdan valita aika vapaasti. Mä päätin kerran, että se on päiväkahvin kera nautittava pulla.
ellauri005.html on line 364: Ne elää toisten selkänahasta,

ellauri005.html on line 380: Vaan kiitoksella elääkseen.

ellauri005.html on line 503: Kelpaa mennä eläkkeelle plokimoskaa rustaamaan,

ellauri005.html on line 504: kulissien taakse lisää vielä kähmiskelemään.

ellauri005.html on line 505: Onneks sentään nilkkiin eläkkeelle lähtiessä iski ripuli.

ellauri005.html on line 517: ajan vielä lopuksi paskantamaan sun haudalle.

ellauri005.html on line 569: Nippu eläköityneitä dekaaneja

ellauri005.html on line 574: Mitä tästä vois saada vielä hyötyä,

ellauri005.html on line 580: varsinkin sen eläköityneitä dekaaneja.

ellauri005.html on line 583: Näin lupaa Niemelän tää Jari pyhästi,

ellauri005.html on line 599: 2. Punanenä parkas ja eläkkeelle karkas

ellauri005.html on line 627: Entä onko tahtominen itse vapaata? Voiko vapaasti tahtoa mitä vaan? Jos tahdon että tahdon, tahdonko? Joskus joo, joskus ei. Pelin säännöistä voi järjestyä toinen peli (lainsäädäntö on sellaista), tai sitten ei. Täytyy muistaa että ollaan eläimiä, vietti vie. Jos on nälkä, on nälkä, ei siinä auta järkeily. Mustalaisen hevonen oppi syömättömäksi, ja kuoli.
ellauri005.html on line 675: pace Marx, ei sillään vielä muuta

ellauri005.html on line 743: Kerrataanpa vielä. Jos apina mokaa,

ellauri005.html on line 902: tai vaihtaa suuntaa vikkelämmin.

ellauri005.html on line 951: mutta kääntyy vikkelämmin.

ellauri005.html on line 1007: Pienimpiä eläimiä aina sorretaan.
ellauri005.html on line 1018: palvelusta eläville tekee siten ainaista

ellauri005.html on line 1304: ja eto elävä bullshit artistina.

ellauri005.html on line 1474: ja mieti, mikä koskee elämääs,

ellauri005.html on line 1500: Aatami ja luoja on herttaisen yksimielisiä siitä, et eläimiin ei pidä sekaantua. Väsätään siis Eeppa.
ellauri005.html on line 1542: eläimellistä. Siinä suhteessa

ellauri005.html on line 1554: Lähtiessä Rafu vielä varoittaa:

ellauri005.html on line 1566: ei raiskausta tarvi pelätä, edes tahatonta.

ellauri005.html on line 1815: eläin raukka liika kikkelin on näkönen,

ellauri005.html on line 1828: Ylipäänsä muut eläimet saa kärsiä kaikista

ellauri006.html on line 117: kävelylle järvenselälle.

ellauri006.html on line 128: uivat sikaa järvenselällä.

ellauri006.html on line 160: Vielä keittiöstä

ellauri006.html on line 255: ettei sen tarvis elää eikä kuolla yksin.

ellauri006.html on line 406: Ja sit on tää ihastus koneisiin laitteisiin vempeleisiin roboihin ja geenimanipuloituihin mutantteihin. Nää varsinkin on ajan merkkejä. Ne näkyy myös lasten videoissa. Niis jumalat on korvattu julmilla vehkeillä, tottelevaisilla roboteilla, söpöillä mutanttieläimillä joilla on bioniset jäsenet. (Miten niin korvattu? Sitähän ne jumalat on aina ollu, eri elukoita, superheroja.) Paw Patrol on ihan pahimmasta päästä koneuskontoa, apinan johtama koirapartio muuttuu koneiksi.
ellauri006.html on line 412: (Amerikax ehkä Mousketoo-oo-ools?) josta saa valita ongelmiin sopivia powertools. Muikean hiiren, kaakattavan ankan, tollon neekerikoiran (aina saman aapan, vaikka muita eläimiä halventavissa valepuvuissa) ainoax tehtäväx jää painaa nappia, rakentaa ohjeen mukaan tekolinnuille tekolin-lin-lin- lintulautoja muovipelikorteista, muovipilleistä tai ihan vaan muovista. Tvii, tvii! Tvi helvete.
ellauri006.html on line 457: ja myös medzän eläimet.

ellauri006.html on line 474: mutta loppu nijncuin eläimetkin.
ellauri006.html on line 512: ja maalliset piscuiset eläimet nijncuin hijret

ellauri006.html on line 545: ja heidän eläimens rutolla cuoletti.
ellauri006.html on line 555: Joca eläinden anda heidän ruocans

ellauri006.html on line 665: Pyhi heitä eläwitten kirjasta

ellauri006.html on line 686: ja minun elämän on juuri liki Helwettiä.
ellauri006.html on line 888: ja mengän eläwänä alas helwettijn

ellauri006.html on line 953: että minun sydämen nuhdetoinna elä

ellauri006.html on line 987: ja älä nijn ratki unohda sinun köyhiä eläimitäs.

ellauri006.html on line 1018: ja cuin he wielä enä kiucuidzewat

ellauri006.html on line 1019: nijn sinä myös wielä olet.
ellauri006.html on line 1085: Pedot ja caicki eläimet

ellauri006.html on line 1252: Ensin saatana wie siltä mammonan ml perheen, ja kun se ei tehoa, vielä terweyden, siitä tulee ihan rupinen. Waimo sille jää. Tosi hirweää.
ellauri006.html on line 1256: Tää on teodikean vanha pähkinä. Eli mix hyville voi käydä kehnosti, ja pahat senkun porskuttaa? Tää on teologian perusongelmia, lukuisien muiden ohessa. Taas kerran orawat nähtäwästi puhuu ristiin, waikka ristiä ei ollut teologisessa mielessä wielä edes kexitty.
ellauri006.html on line 1291: Kun ihminen kuolee, tuleeko hän enää eläväxi? Silloin minä odottaisin kaiket sotani päivät, siksi kuin muutteeni tulisi. Sinä kuzuisit minua, ja minä wastaisin sinulle, ja sinä armahtaisit kätteni töitä.
ellauri006.html on line 1293: Mut jopi ei ole tyhmä, se huomaa catch-22:n: ei riitä vaihtoehtoinen elämä, sen pitäis olla jatkoa tähän edelliseen, muuten se on yhtä tyhjän kaa. Owatko hänen lapsensa kunniassa, sitä ei hän tiedä; wai ovatko he ylenkazeessa, sitä hän ei ymmärrä. Buddhalaiset älkööt waiwautuko.
ellauri006.html on line 1295: Hizi jopi, onko oltawa niin izekäs? Anna lasten olla lapsia, ja elää oma elinkautisensa, ei se sulle enää kuulu. Onhan nekin vesoja, eikä puukaan tiedä, menestyykö ne.
ellauri006.html on line 1297: Tosin jopin lapset on jo listitty, et revi siitä. Mut onhan sillä vaimo. Ai jaa, jopihan on munaton, tai ainaskin, munat rupiset. Sittenhän on game over. Mut äläpäs nuolaise ennenkuin tipahtaa, tätä on monta episodia vielä jälellä.
ellauri006.html on line 1315: No, jopi uskoo et se pääsee vielä nahastaan ja lihasta ja näkee loppupeleissä omin silmin jumalan. (Silmät vaan siis jää? Mites se ruumiin ylösnousemus, hei kristityt?) Tää kohta on painettu lihavalla kuvaraamatussa, kert täs on tää ylösnousuidea eka kertaa mustaa valkoisella, vaikka ollaan vielä vanhan liiton miehiä. Tän hokas ehkä ekax Hipon Agustin, tuo katolisen kirkon behemotti, hippopotamus sen sohwassa.
ellauri006.html on line 1322: Vilautetaan kristittyjen loppuratkaisua: veri punnitaan vasta kuoleman jälkeisissä loppupeleissä, ei täällä maan päällisissä alkuerissä. Kristityistä se on ainoo keino saada tolkku teodikeasta. Peli ei ole vielä pelattu, odottakaahan jumalattomat! Hyppikää te täällä, me päästään palkinnoille pilvilampaina. Ja teille käy siellä niin maan huonosti! Se on vaan reilua. On yllettävä tasoihin, ja joholle.
ellauri006.html on line 1328: 24 Ei tää nyt vielä ihan selvää pässinlihaa ole jopille, kyllä se vielä ihmelettää maailman menoa, mix kaikenlaiset konnat menestyy, ja kiltit kuten jopi raapii rupia. Sattuvia kielikuvia:
ellauri006.html on line 1332: Vähän se koittaa vihjailla siihenkin suuntaan, että puntit tasottuu pitkässä juoxussa, joko six että isäin synnit tosiaan maxatetaan jälkeläisillä myöhemmissä polvissa Darwinin kukkarosta, tai sitten vaan suurten lukujen lain voimasta, geenilotto arpoo kaikille ituradoille tasaisesti voittonumeroita:
ellauri006.html on line 1354: Jopi kehuu vielä pitkästikin izeään, kunnes sen sanat loppuvat.
ellauri006.html on line 1364: 36 Wenaa wähä, jatkaa El Luihu. Sillä on vielä jotain sanomista. Leili ei ole tyhjä, vielä riittää paukkuja. Ei siellä enää kyllä ole yhtään uutta pointtia, niitä entisiä se tolkuttaa toisilla sanoilla, eli kohtia 1 ja 2 teodikean lyhyellä listalla. Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä. No voishan tässä olla se pointti, ettei termiittiapinat ole missään erikoisasemassa, kert jumalalla on niin paljon duunia. Siis deistinen pelitapa 6.
ellauri006.html on line 1375: Taidatko ajaa jalopeuralle saaliinsa? Ja rawita nuoret jalopeurat? Helppo, niistä taitaa enemmistö olla eläintarhoissa, loput on ammuttu ja syöty, tai ripustettu seinälle. Kuka walmistaa kaarneelle ruuan? Taas termiittiapinat, niiden roskixista ne ryöstää nakkeja. Tiedätkö koska mezäwuohet poikiwat, tahi oletko hawainnut peurain synnytyskipuja? Tottakai, luontovideoista ne voi kattoa, tai netistä. Mut nää ihmeellinen luonto-kysymyxet on enempi retorisia. Yxisarwisen valjastus jää auki, se on yhtä sadunomainen kuin ize jehowa. Kummastakaan ei ole varmaa ewidenssiä. Ehkä ne on sama asia? Yxisarvinen tuikkaa jalkoväliin kaxisarvista. Sarviaisen salaisuus, laivalastillinen malspiikkia.
ellauri006.html on line 1383: 40 Tässä kohen marssitetaan esiin Behemot, kuvaraamatussa wirtahepo, jolla oli valtavan kokoinen kalu. Näytä dorkalle palaa, niin se hiljenee. Pystytkös sille panemaan päihin? No, wirtahewosetkin wiruu eläintarhassa. Walaat olis wielä isompia, ja niiden kalu apinan kokoinen, mut nekin on melkein tapettu. Ja krokodiileista tehdään kenkiä.
ellauri006.html on line 1387: Pitäskö tässä pelätä? Must alkaa tuntua, ettei tää tuulispää tule ihan ratki taivaasta, vaan ehkä äskeisen El Luihun leilistä. Sen werran kämästä on pölinää. Tolkien-leffoissakin on paremmat efektit. Tää on kyllä aika säälittävää. No, kun tää kyhättiin 2500v sitten, ei digiefekteistä ollut tietoa. Pelästyttiin vähemmästäkin. Vaik efektiivisesti pelottavin eläin oli jo silloin tiedossa, sama siis kuin nyt.
ellauri006.html on line 1470: No mullon kolme lasta, kaks lastenlasta toistaseks, ei sillä kuuhun mennä. Kulutus vähenee pakosta eläkkeellä, en osta vaatteita, korjaan vanhoja, lajittelen jätteitä, en matkustele, inhoon lentämistä. Tämmöstä pientä voin tehdä oman osan, jos muutkin tekee. Mut en aio mennä apoptoosiin, itteäni ristiin naulita, omista joukoista nyt puhumattakaan, ihmiskunnan puolesta.
ellauri006.html on line 1577: Hudaan tulee, kosto elää

ellauri006.html on line 1606: Brianin elämä

ellauri006.html on line 1611: julkkiselämää.

ellauri006.html on line 1720: - siks just siitä tykätään ja pelätään.

ellauri006.html on line 1736: Sain tän banaanikirjaston pokkarin isosiskolta. Kirjan juoni ja moraali on seuraava. Läpimätä mutta sentimentaalinen lakimies Charlie huijaa kaverinsa kanssa mafiosoa, ansaitsee hirmu läjän massia sen selän takana. Tarkoitus on lähtä karkuun jouluaattona. Suunnitelma komplisoituu, Charlie "joutuu" tappamaan lähes kaikki muut juonessa olijat, paitsi tyhmää pornoklubin pokea, joka katuu katkottuaan ilkeeltä juipilta kaikki sormet. Poke joutui lapsenvahdix kun sen äiti ja isäpuoli lähti matkailuautolla katolisten jouluhuvipuistoretkelle.
ellauri006.html on line 1738: Monien huvittavien kommellusten jälkeen Charlie pääsee matkaan rahoineen kohti onnea, mutta kääntyy auttaman tien päällä kahta vanhusta, joilta pääsi karavaanarista pensa loppumaan. Joulumielestänsä tyytyväisenä se jää tienviereen vielä kuselle. Hölmö kuskivanhus peruuttaa epähuomiossa sen ylize. Vanhuxet on pahoillaan, kunnes löytää Charlien autosta sen miljoonat. Hyvillään ne pakkaa ruumiin pressuun ja jatkaa matkaa joulupyhiin vaelluxelle.
ellauri006.html on line 1742: Konnien sielunelämä on hullua. Ne nitistää toisia konnia, mut niille sillon väliä miten ne nitistää ne, hukuttaako elävältä vaiko ampuu ensin. Ne on katolisia ja höpöttää rukouxia vielä laatikossa matkalla järveen, muttei siedä joululauluja. Lapset on sentään kasvatettava katolisixi, muu ei tule kuuloonkaan.
ellauri006.html on line 1817: ei kierrä ympyrää kuin maa ja hyvät eläimet,

ellauri006.html on line 1837: Vai ettekö tiedä, veikkoset, puhun nimittäin lakia tunteville (=jutkuille) että laki hallizee ihmistä sevverran aikaa kun se elää? Sillä miehen alainen nainen annetaan lailla elävälle miehelle; vaan jos mies kuolee, laki vapauttaa sen miehestä. Kun taas miehen eläessä se tottelee nimeä avionrikkoja jos menee toiselle miehelle; Niin että veikkoseni, myös te olette kuolleet laillisesti Krissen ruumiin läpitte; mennäxenne toiselle, kuolleista nousseelle; (vaikka ette ole naisia, mutta unohdetaan nyt se), jotta hedelmöityisimme jumalalle. Sillä näät olimme lihassa, lain mukaisten rikkomusten kolauxet toimahtivat kaluissamme hedelmöittääxeen kuolevaisia.
ellauri006.html on line 1842: Mut mäkin elin kerran ilman lakia. Käskyn tullen heräs eloon mussa erhetys, ja mä kuolin, mut sit mä kexin tän käskyn elämään, eikä kuolemaan.
ellauri007.html on line 106: koipien välissä, luut kasassa, kun niitä vielä on.
ellauri007.html on line 109: Ei tarvi koiran koulumatkaa pelätä.

ellauri007.html on line 113: ne jotka ei ymmärrä pelätä ihmistä.

ellauri007.html on line 114: Jos vielä löytyy niin tyhmiä eläimiä.

ellauri007.html on line 205: Hassua, uni vielä pasikuikalta

ellauri007.html on line 335: vielä satakakskytvuotiaanakin.

ellauri007.html on line 348: elämänkazomuxellisista eroista.
ellauri007.html on line 455: Ei elämästä selwiä kukaan hengissä, ei Wilhokaan

ellauri007.html on line 665: Peltikatolla kulkee joku eläin.

ellauri007.html on line 687: - "Vielä kysyt", jo suuttui emo, "no Raiku

ellauri007.html on line 691: - "Ei meillä pelätä", isä vastas -
ellauri007.html on line 991: olla vielä kädellisten taivaassa

ellauri007.html on line 999:

Ilta eläintarhassa

ellauri007.html on line 1091: elämässään käyttämät vessapaperit.

ellauri007.html on line 1166: Ei me teitä pelätä!

ellauri007.html on line 1195: Laps´ Suomen, vielä sul on maa

ellauri007.html on line 1250: parkkisakoista vielä äkäisinä

ellauri007.html on line 1489: ei vielä olla ihan siinä asti.

ellauri007.html on line 1492: ja vieläkin enemmän ehkä korvia.

ellauri007.html on line 1506: Tissejä älä tafsaa vielä, edes tuijota tai kiitä.

ellauri007.html on line 1513: Ja hei kädet pois vielä sieltä takapuolesta!

ellauri007.html on line 1516: Vyötärön alapuolelle on vielä matkaa.
ellauri007.html on line 1535: älä pöki sillä typerästi reiteen, vielä.

ellauri007.html on line 1548: vielä siirryttyä puheesta pussaamiseen.

ellauri007.html on line 1550: ja pussaamaan tarpeen tullen vielä pannessa.

ellauri007.html on line 1584: Vielä 1 opetus:
ellauri008.html on line 47: Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Korzeniowski pestautui 1878 englantilaislaivaan. Vuonna 1886 hänellä oli komennossaan oma laiva ja hän oli saanut Britannian kansalaisuuden. Tässä vaiheessa hän muutti nimensä Joseph Conradiksi. Seuraavat kahdeksan vuotta hän purjehti eri puolella maailmaa kartuttaen kokemuksia, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa. Vuonna 1893 hän jätti merimieselämän, jonka aikana hän oli täysin englantilaistunut.
ellauri008.html on line 49: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 sydänkohtaukseen.
ellauri008.html on line 140: vielä enemmän, jos inhimillisesti

ellauri008.html on line 177: Lloyd eli v 2004 saakka eli vielä 50 v.

ellauri008.html on line 179: Ester eli vielä äskettäin. Hoiti lapsia,

ellauri008.html on line 252: oman elämänsä valttikortti,

ellauri008.html on line 329: ei naiseen jälkeläinen tule,

ellauri008.html on line 363: Vain elämä pääomaks annettiin

ellauri008.html on line 385: on koko elämämme istua

ellauri008.html on line 407:

Ikuinen lämpöelämä

ellauri008.html on line 476: Bertrand "Marriage and Morals" Russell oli ilman muuta bi. Ehtiköhän se telakoida 17v nuoremman Wittgensteinin kaa. Näistä muistelmista vaikuttaa että Conrad oli Pertin sielun veli. Pölisiköhän nytkin patjat petipuuhissa? Merimiehissä sellaisia löytyy monia, kun keskenänsä viikkokaudet merellä saavat samaan tahtiin vedellä. Valasmies Melville oli samaa maata. "Scarlet letter" Hawthorne vallan pelästyi, pois muutti naapurista.
ellauri008.html on line 483: Wiiksiwallu eläinmurhaaja Hemingway tietysti, tyhmä sonni Henry Miller, kaakelileukainen Knut Hamsun, valassarjamurhaaja Melville enimmäkseen (paitti se "mieluummin en" novelli). Conrad merenkävijä myös eri selvästi, en meinaa jaksaa lukea. Henry James on yllättävän ällö myös, vaikkei mikään sonni. Ite asiassa Dostojevskikin soveltuvin osin kuuluu tähän. Ja Paulo Coelho, mirabile dictu. Naismaista miesmäisyyttä on näet myös näiden harrastama nokintajärjestyksen vahtaus ja sitä palveleva pyhyyshymistely, vaikka itse ovat piipunrasseja. Mieskirjailijoita on selvästi jenkkijutkut Bellow, Malamud, Roth etenkin, Paul Auster. Amos Oz ei kuulu joukkoon, mut se ei ookkaan jenkki. Eikä Singer. Naismainen Åke-Håkan Knausgård on selvä mieskirjailija, sukuaan haukkumalla koittaa päästä julkuksi, alistamalla ylistää itseään ja lyttää naisiaan. (Mussakin voi olla sitä vikaa. Mut en sentään ole julkkis.) Bylsii lapsia, fanittaa Hamsunia, Hördeliniä ja Hitleriä, kaikki hulluja mieskirjailijakolleegoja. Hyi. Sen eka kirja enkeleistä oli aika hyvä.
ellauri008.html on line 490: Ne koittaa ymmärtää pientä kulkijaa, jollanen löytyy joka matin ja maijan sisältä, ihan riippumatta killuttimista. On toki eroja, mutta kameran sukupuolenvaihtoapista huomaa miten pieniä ne on. Ja homohäissä homot kirjoittaa toisilleen just yhtä liikkiksesti kuin heterot. Hyvät kirjailijat tajuaa, että kaikissa sioissa on pikkuisen likaa. Ne ei erottele jyviä ja akania, kärpäsiä ja härkäsiä. Toinen ei ole niille toista parempi. Ei ole lehmipaimenilla selkeästi valkoiset tai mustat stetsonit. Koko hyvä paha erottelu on pointin vierestä. Ne kertoo miten eri lailla voi maailman kokea, oudosti ja silti tutusti. Niiden kirjoissa ei tarvi tapahtua mitään merkillistä, joskus ei tapahdu juuri mitään, ja silti niissä on koko elämä. Kirjallisuus, niinkuin elämä, ei tarvitse juonta, eikä opetusta.
ellauri008.html on line 493: Ns. jännät kirjat on enimmäkseen paskoja. Pageturnerit on perseestä, syvältä koko käsite. Hyvän kirjan voi laskee käsistä ja lukee uudestaan. Thrillereihin en koske tikulla. Dekkarista katon ensin lopusta kuka on murhaaja. Jos se on hyvä sen viitsii vielä lukea. Juoni ja kuka voitti on mulle ihan sama.
ellauri008.html on line 520: turhan paratiisimaiseen elämään

ellauri008.html on line 595: palaa kuolleista ilmielävänä, liidellen mahtavin siivin Andien yllä.
ellauri008.html on line 639: Siis tätä edeltäneen sellaisen. Aikansa elähtänyttä.

ellauri008.html on line 659: Oman elämänsä pelkureista, jotka koittaa olla sankareita muiden silmissä. Pelon päihittää kunnia ja häpeä, i.e. kaverien ja kazojien tuomio. Sosiaalisuus on cro magnonin menestyxen salaisuus. Mä en ole niitä. Mä oon miisu kissanpoika, hepeteeu, pikku peikko neandertaali, rehellinen pelkuri, rhipsaspis, kilvenheittäjä. Erilainen kuin muut, muhun sattuu. Lähden karkuun, ryömin piiloon. Ajatelkoot muut mitä tahtovat. Arvonkieltäjä. Siitä ylpeä.

ellauri008.html on line 727: Kun tänään tuli puhe käännöstieteen pikkujouluissa Kouvolan instituutin lopettamisesta vuonna 2009, tulin vertailun vuoxi ohimennen maininneeksi Torquato Tasson Jerusalemin vapautuxen. En ole Torquatoa yhtään lukenut, kai sen vuorokin vielä tulee. Arvatenkin se on aivan vitun ikävystyttävä. Joku renessanssin Iliadi-jäljitelmä ristiretkistä. Hehkutellaan jotain alusmaiden ryöstöä. Näitä piisaa, tyyliin Vergiliuxen Aineias tai Camõesin Os Lusiadas.
ellauri008.html on line 775: Marlow on selkeesti homahtava, sen innostus Lordi Jimiin on aika epäilyttävää, varsinkin monet kauniin pojan ulkonäkökuvauxet. Keskivanha narsisti on innoissaan ja samalla huolissaan nuoresta romanttisesta alter egostaan. Pani miettimään, millainen romantikko mä sit oon. Kyllä aika lailla löytyy ikäviä piirteitä (paizi homoilua, tykkään kyllä suklaasta muissa muodoissa). Mut yxi puuttuu, ja sen mukana kaikki, kuten lohkaisi suomalainen Paavo Ruotsalainen, nimittäin kristuksen sisällinen tunto, siis sosiaalisuus. Tää mun autismi on varmaan pelastanut mut narsismin pahimmilta seurauxilta. Jos välittäisin enemmän mitä muut ajattelee musta, ois varmaan vielä pahempi.
ellauri008.html on line 777: P.S. Tää runo oli aika hemmetin monitassoinen (Alfonsia ei lasketa, en tiedä vieläkään ketä se on)
ellauri008.html on line 819: Aika törkeetä naisten tuuppimista Wikipediassa tässä kohtaa. Mites successful oli Jessie Georgen elämä? Mix sen pojista tuli pikkurikollisia? Niin voi käydä toisen polven mamuille. No, ketä kiinnostaa.
ellauri008.html on line 868: Kun jenkeissä tehtiin hiljan poliisisarja jossa savunaama oli puikoissa ja paleface sidekickinä, enemmistökatsojat oli shokissa. Sellaisetkin sarjat on vähän kyseenalaisia missä pomona on joku ämmä. Puuttuu vaan et jumala ois musta apinanaaras joka olis vielä mamu, muu tai lesbo. Hintelä ja vanha ja kukkahattu päässä, tai alaikänen läski rättipää vammanen ja ruma. Ei helkkari, ei jumalauta tulis uskonnosta mitään, missä olis pelote? Ketä ihailtas ja toteltas? Hirveydet ja niiden sepitys kysyy palleja, sen tiesi Palle Hirviseppä. Pojat ovat poikia, miehet miehiä. Vähän tyhmempiä, siks voisivatkin alkaa koulun myöhemmin, niin saisivat taas lytätyksi tytöt siinäkin. Sais nenäkkäät tytöt opetuksen. Lisää miesopettajia suosimaan poikia ja bylsimään tyttöjä, ja niille kunnon palkat, munalisä.
ellauri008.html on line 874: Brittipaskiaiset ryösti siirtomaiden mutiaisia jumalan ja kruunun nimissä ihan tieten tahtoen, ajatellen tekevänsä siinä palveluxen kaikille. Ne oli siinä vielä karmeampia kuin Roope Ankka, joka tietää rikastuttavansa muiden kustannuxella vaan izeään. Conrad-Marlow kirjottelee menestyneelle brittiläiselle siirtomaatavarakauppiaalle näin:
ellauri008.html on line 964: Pahin piina on vielä edessä nimittäin talouslama.

ellauri008.html on line 1003: Carita Peltonen oli juhlittu yrittäjä, jonka selätti työuupumus.

ellauri008.html on line 1100: antamalla rumia jäteläjiään kummilapsillensa lahjaxi.

ellauri008.html on line 1148: on vielä miettivinään oliko Dresdenin käristys sotarikos

ellauri008.html on line 1154: Niin sit on vielä Klesa Siira, jonka miälest Fukuyama,

ellauri008.html on line 1163: Onkohan se yks vanhan transun näkönen hyyppä jo eläkkeellä

ellauri008.html on line 1236: Sitten on jo aika tyhmienkin pelätä.
ellauri008.html on line 1370: vielä saavuta, mutta minut

ellauri008.html on line 1390: Ei sillä vielä ehkä kuuhun mennä

ellauri008.html on line 1410: Konfliktit kuuluu elämään, Googlen maajohtaja

ellauri008.html on line 1433: Stressiä, kiirettä, ahdistusta, näköalattomuutta, pakkomielteistä suorittamista ja loppuun palamisia. 28-vuotias toimittaja Oskari Onninen kuulee huoli- ja stressipuhetta ympärillään päivittäin eikä ymmärrä, mikä hänen ikätovereitaan vaivaa. Heillähän pitäisi olla asiat paremmin kuin hyvin, ainakin jos tilastoihin on uskominen. Tutkijat selittävät nuorten aikuisten ahdinkoa monilla eri tekijöillä – yksi niistä on internet, joka on tehnyt elämästä jatkuvaa vertailua ja kilpailua.
ellauri008.html on line 1464: Maran magnum opus venyi kuin purukumi, kun ei ollut deadlinea. Sit tuli viranhaku, Sein und Zeit on siihen kässäristä irrotettu hätäpaska. Toisen osan, luvatun yhteenvedon Mara poltti itse, kun siitä ei tullut mitään, tai vielä paskempi.
ellauri008.html on line 1468: Natsit itse piti Maraa joutavana suunpieksäjänä, eikä ihme, veikkohan nostaa avainongelmaksi tän: "Warum ist überhaupt etwas und nicht vielmehr nichts?" Leila Haaparanta rassu mietti tätä kuusivuotiaana taimisena, ehkä nytte emeritana vieläkin. Pian se selviää. Kysymykseen vastaa Hegel: Weil nichts existiert nicht, das Nichts nur nichtet. Hoo hoo jaa jaa, metafysiikkaa. Palataan Parmenideeseen kuin koira oksennukselle. Ei jaksa. Nyrjähtänyttä kielipeliä. Kiinalainen kissa joka huitoo ilmaa, yhden käden merirosvo ilman jackpottia. Hitler varmaan sanoi Maralle: Martin, du nichtssagender Pfurz! Ei huijannut Adlerhorstin ajattelijaa.
ellauri008.html on line 1485: Mut ei tämä Martti, tästä vasta alkaa ihan hirvittävä kallon pulina. Hypnoottisesti Martti popottaa sivukaupalla das Seinista ja der Sinnistä, anaalisesti pihtaa pilkkuja ja pisteitä, ilman ainuttakaan konkreettista esimerkkiä, edes substantiivia. Kauempaa katsoen vois luulla järkeväksi puheeksi, mut läheltä lukien se on loputonta suoltoa, ihan kuin mielenvikaisen höpinää. Tulee mieleen Irja mummon hölötys Kivelässä Lean viereisessä sängyssä, mitä Lea luuli radioksi:
ellauri008.html on line 1533: kansalaispalkka, eläke ja hoivakoti.

ellauri008.html on line 1544: Kolmas pointti vielä, kuin Alex Smurffilla.

ellauri008.html on line 1614: Vielä vähemmän vastavallankumouksen ehdot täytty Puolassa, jossa isäpappa tuloksetta agitoi jälkijättöisesti aatelisten puolesta, kornetti nelisti tankkeja vastaan, pelasi puolalaista rulettia paukkupanoksilla, käänteli loputtomasti papereita: olet tyhmä, käännä, luki molemmilla puolilla. Hyvä oli Konrad että lähdit hamletista merille. Voit sentäs pukeutua hienosti ja pyörit brittiaatelisten fölissä, sait ruskokielenä niiltä läpyjä ja ropoja ja ehkä reikää golfviheriöllä. Tai sitten ei.
ellauri008.html on line 1639: Lihakset on heikot. Jäsenet jäykät paitsi se jonka pitäisi olla. Jalka ei nouse. Ei jaksa kumartua. Rakko täyttyy, ei enää veny, ei tyhjene. Yöllä herää kuselle. Kusi tulee vaivoin. Niskaa ja näpytyskättä särkee. Ruoka ei sula. Rintaan tai mahaan sattuu syötyä. Pierettää. Jotain alavatsan kipuja. Varmaan peräpukamat. Munuaiset juilii välistä. Henki loppuu kesken lausetta. Oikea silmä on ratkennut. Näkö sumenee. Kihti pistää isovarvasta. Väsyttää helposti. Yöllä ilma vihisee, portaissa hengästyttää. Lonkkaa vetää, kalkkeutuneet nivelet, luupiikkejä. Selässä on joku patti. Torkuttaa.
ellauri008.html on line 1652: Kulkee vielä, vaikka hitaasti.

ellauri008.html on line 1728: etelämeren saarille kustomoidun pikku veikon.

ellauri008.html on line 1859: Omistamaan kaiken, ja vielä enemmän.
ellauri008.html on line 1867: Mutta vielä paremmin voisi mennä

ellauri008.html on line 1968:

Ja vielä hetki...

ellauri008.html on line 2054: Aktiivimannekiinilla on nyt vetelähkö kulli.

ellauri008.html on line 2096: Ja kerro ne vielä kolmasti kolmella.

ellauri008.html on line 2097: Et silti vielä ole ihan perillä, mut

ellauri008.html on line 2103: Vielä paljon pahempi kuin Redi,

ellauri008.html on line 2117: kiitos vielä köyhempien virkaveljien

ellauri008.html on line 2124:

Konnaelämän peliteoriaa

ellauri008.html on line 2136: Miten niin ihmisten laki. Sehän on Darwinin laki yksineläville eläimille. Vahvempi vittuilee viimeksi. Rupikonnien. Kilpikonnien. Konnaliskojen. Ihmiskonnien.
ellauri008.html on line 2155: Moraali korjaa puueläimen vaistoja niiltä kohdin kuin ne ei ole sopeutuneet urbaanielämään. Kaikki minkä moraali kieltää on jotenkin kivaa. Kuten tappaminen, ja tappamisen ja tappeluiden kazominen. Mikä ei olekaan kielletty kuin pikkulapsilta, jotka hölmönä vielä voi eläytyä uhrin osaan. Äkkiä ne oppivat. Nainnin kazominen on paljon pahempaa.
ellauri008.html on line 2156: Siinä ei sovi eläytyä mihinkään ruumiinosaan. Ei-toivottu lapsi on pahempi asia kuin ei-toivottu vainaja. Jos sellaista edes on. Toisten kuolema on aina kotiin päin.
ellauri008.html on line 2179: Iso tyyppi. Huono iho. Paxusankaiset silmälasit. Rumat viixet. Se oli se tyyppi kellarista eteläisessä Philadelphiassa. Hei se on se, sanoi iso tyyppi jolla oli paxusankaiset silmälasit. Se pankkirosvo. Lennon ampui häntä suoraan linssien väliin.
ellauri008.html on line 2200: Niitä pitäis vielä tuhansittain kaatua kuin keiloja,

ellauri009.html on line 41: Täss' asuu Timon; eläissään vihasi elämää;

ellauri009.html on line 52: Onko elukoilla keskijohtoa? Ei ehkä as such, virkatien mielessä. Ei ainakaan oo asiantuntijaporrasta. Mutta onhan niillä aateliset kunkun kiusana? Ne de Waalin hopeaselät?
ellauri009.html on line 55: Raportoiko se kunkulle vastuualueestaan? Välittääkö se kunkun käskyt kansalle? Mätkiikö se kansaa kruunun nimissä? Vetooko se kunkkuun, piiloutuu sen selän taaxe kun kansa napisee? Kanske det. Mut se onkin ihminen. Apina-aateliset ei menettele samoin.
ellauri009.html on line 95: Myyriäiset on ehkä ainoita eusosiaalisia nisäkkäitä. On ne ainakin vielä rumempia kuin ihmiset. Joillakin katkoilla on ritarillisia koiraita. Ihmisillä ritarillisuus on katkolla.
ellauri009.html on line 97: Biological caste system puuttuu vielä. Tätä ei rotuerottelu ole ihan saanut aikaan, vaikka koitettu on kovasti, on säätyjä ja kasteja. Ei olla vielä niin sosiaalisia.
ellauri009.html on line 99: Mut tää on biologinen ajatusvirhe! ihmisillä ei voi tuijottaa biologiaan, ihminenhän korvaa geenejänsä meemeillä. Kyllä tällä tulkinnalla ihminen on sosiaalisin kaikista eläimistä. On enää vaan yxi jättimäinen pörisevä ihmispesä, kaikkien aikojen dyssosiaalinen dystopia.
ellauri009.html on line 111: Subsocial hoitaa vaan omia jälkeläisiä. Ei adulttien välistä veljeilyä. Asosiaalinen eläin on solitary. Solitary but social nukkuu yhessä. Esim orangit. Ihmisillä esintyy tätä kaikkea, you name it.
ellauri009.html on line 138: Joo nyt Darwinin ennuste näkyykin tilatoissa: rikkailla on enempi lapsia kuin köyhillä. Proleaikoina vaan lisääntymisstrategia erosi: varattomien ja kodittomien on tehtävä paljon poikasia kuten saaliskalojen, jotta edes joku jäisi elämään. Reviirieläimet, pedot tekee vähän pentuja mutta hyviä, jottei reviiri täyty.
ellauri009.html on line 142: Joo, kyllä se on vaan panohalu, ja lisääntymispakko joka meitä ajaa. Se on vahvin primitiivinen voima kaikessa elävässä. Ei siihen mitään järkeä eikä suunnitelmaa tarvita. Naiset on miesten lisääntymisväline. Panos/tuotos tase nainnissa on miehille huippuedullinen. Ei ihme et äijät vastustaa aborttia ja nuoret naiset puolustaa.
ellauri009.html on line 148: Raiskaako eläimet? Monilla on kiima, siis ei ainakaan raiskaa kaiken aikaa kuin nää apinat. No sorsat raiskaa ainaskin. Jahdataan ja pihdataan pimpsaa sielläkin. Kun sorsarouva raiskataan, panee oma mies vielä viimeisexi, jotta pääsee mukaan lottoarvontaan.
ellauri009.html on line 178: kuolleille, eläville,

ellauri009.html on line 192: Kun kesä lentää pakoon etelään,

ellauri009.html on line 195: elämäs kirja loppuun luetaan.
ellauri009.html on line 197: Mieluusti mäkin vielä telttaisin

ellauri009.html on line 240: Köyhässä päässä otetaan väkisin, ryöstäminen kannattaa, se on halpaa. Köyhiltä ryöstetään maxamalla köyhille säälittävä ostohinta, rikkailla on varaa isoon myyntihintaan. Köyhät myy halvalla, vähä tienaavat, mut pysyy suht köyhinä, kauppias rikastuu, rikas rahoittaja rikastuu vielä enemmän. Kapitalisti ei ole yrittäjä, se on sijoittaja. Tase tekee töitä, ei porho.
ellauri009.html on line 259: Jared, Eenokin isän kaima, Diamond siis, kertoo että etelämeren saarilla oli verikosto. Maatalous teki siitä lopun lännessä. Mihi vindicta, kosto on minun, sanoo herrat isoherrat. Eipäs riidellä siellä ilman lupaa, pannaan (mun) talentti kasvuun.

ellauri009.html on line 295: Sakemannnit hävisi nolosti, otti revanssin seuraavassa sukupolvessa, 2. vielä isompi siirtomaasota. Voittajasta, entisestä siirtomaasta, tuli atoomipommivyöllä uhkaileva maailmanpoliisi. "Länsi". Vitun länsi. Kiina on USA:sta länteen. Eurooppa on Itä-Amerikka. Ryssät sinnitteli ihmisiän ajan sodassa hyvin pelanneella rajallisten resujen hallintomallilla, diktatorisella puutopologialla. Sen kerkisi vuostuhannen vaihteessa jyrätä alleen markkinatalous, jonka verkkotopologia palvelee tehokkaammin kasvuräjähdystä. Nyt kun resut loppuu, kovien aikojen diktatuuri nostaa taas päätään. Samahan se oli Spartassa ja Ateenassa: pysähtyneisyyden ajan Sparta oli sotilasdiktatuuri, Ateena demokraattinen kasvumarkkina.
ellauri009.html on line 313: Lopux tulee robotit, kun ihmisten säädyt loppu. Ihmisistä ei enää voi säästää tekemällä niistä vielä vixumpia orjia, se tie on kulettu.
ellauri009.html on line 539: Tää on jo eläimillä, ei tää ole uutta.

ellauri009.html on line 541: hintelää paxuhuulta sammakkoa,

ellauri009.html on line 605: Mut kosto elää: tasoihin on pääsy tärkeää,

ellauri009.html on line 606: tai vielä joholle. Siis turpiin vaan

ellauri009.html on line 863: Walt Disneyn muovieläimet, vapaan lännen oopiumi.
ellauri009.html on line 913: sitä pelätään ja tykätään.

ellauri009.html on line 925: Sitä tartti metästäjät tappaaxeen ison eläimen

ellauri009.html on line 1145: Ja eläin.
ellauri009.html on line 1234: Vielä pahempi kuin kakka,

ellauri009.html on line 1236: pahempi ja vielä jenkimpi
ellauri009.html on line 1245: Niin näitä vielä pahempi puska,

ellauri009.html on line 1318: kun vielä ehtii, tyhjänä se kevyemmin

ellauri009.html on line 1322: puoliso. Ei vielä, vastaan näin sille,

ellauri009.html on line 1351: tai ilmassa vielä leijailevan idean.

ellauri009.html on line 1391: "Parisuhteessa elävä nainen voi sanoa menevänsä sänkyyn toisen miehen kanssa, jos kumppani ei suostu. Hän voi myös uhata kertoa miehen työkavereille, että tämä on kyvytön."
ellauri009.html on line 1416: Sen päälle vikkelä ja nokkelahko räpätys

ellauri009.html on line 1439: Pojat tajuisivat myös, että kyllä niille vielä kunnian kukko laulaa, kun kasvavat isommiksi. Yhtä isoiksi kuin ope, isommiksi vielä kuin opettajatar.
ellauri009.html on line 1443: Mut asiaan. To business! Eläköön se pieni ero! Mikä on se ero jota tässä haetaan, apart from the obvious? Mikä malli on uhanalaisena? Vielä kysyt, siitähän on valtava kirjallisuus. Miehet ovat perseestä, naiset anuksesta. Miehet metästää, naiset hoivaa. Miehet istuu tupakalla miesten talossa, ottaa neuvoa antavia neuvostossa. Naiset kuokkii peltoa lapset selässä, käy kaupat, tekee perheelle hyvää mättöä, siivoilee. Odottaa miestä kotiin ohkasessa nailonnegligeessä. Mies pesee auton ja vaihtaa lamput.
ellauri009.html on line 1613: Illalla miettii vielä opasta, miten lisää nylkeä.

ellauri009.html on line 1684: Paitsi jos häviäjät luulee vielä olevansa voittajien puolella, tai toivoo pääsevänsä vielä sinne. Kuten persut ja köyhät Trumpin kannattajat. Silloin ne nauravat pappien mukana, kirkonvartijat. Aika säälittävää. Ei niitä huolita. Vedetään vaan lisää nenästä. Se nauraa parhaiten joka nauraa viimeksi.
ellauri009.html on line 1775: Tää syksy talvi kevät pitää vielä pukertaa

ellauri009.html on line 1783: Jaksaa jaksaa, vielä jaksaa

ellauri009.html on line 1790: Tätä olen usein miettinyt: miten sopii yhteen lämpökuolema ja elämä, entropian laki ja kasvuräjähdys? Toinen vähentää eroja, toinen lisää? Vai lisääkö? Ehkä me ollaan vaan paikallisia eetteripyörteitä. Aurinko on kuuma, avaruus kylmä, me siltä väliltä. Oisko tää paakkuuntuminen vaan paikallinen välivaihe globaalissa tasoittumisessa? Vähänniinkun Suomi viilenee koska maapallo kuumenee? Singulariteettipuuro silottuu pipunoiden kautta? Maailmankaikkeus jäähtyessään kuplii, kuplat kasvaa ennenkuin plätsähtää ja lässähtää.
ellauri009.html on line 1812: Ne on vaan onnekkaita heppuja, jotka on arvanneet kerran oikein, olleet oikealla paikalla oikeella hetkellä. Kun lukee niistä vähän tarkemmin, huomaa että muun aikaa ne on ollu yhtä pieniä ja tyhmiä ääliöitä kuin muut, ellei vielä pienempiä ja tyhmempiä.
ellauri011.html on line 34: Ihan se tieto, että elämä on ollut turhaa,

ellauri011.html on line 61: Täällä ollaan jäljellä vaan me elävät.

ellauri011.html on line 84: Kaiken mitä oisin etsinyt ja vielä etsin,

ellauri011.html on line 85: tiedän, koen, tunnen, kun elän, yhteen sanaan,

ellauri011.html on line 107: verhon raosta. Se heittää kulmikkaan valoläikän tyynylle. On pimeää. Onko vielä yö? Peltikattoon sataa. On hätä. Katson luurista. Kello on puoli kuusi. Runon ja kusen aika.
ellauri011.html on line 112: Nyt muistan, näin unta että Kikka itki katkerasti, koska Annassa oli havaittu sama syöpä kuin Kikassa. Mistähän sellainen lie tullut uniin. Kun menen vessaan, mieleen juohtuu vanha tuttu lause: että osaa olla kurjaa tämä elämä. Kusihätäkin tekee kipeää.
ellauri011.html on line 176: on sen elämä suhteellisen lohdutonta.

ellauri011.html on line 321: Syyskuun kolmannen viikonlopun sunnuntain aamu vaalenee Rauhiksessa. Käyn kuudennen kerran samana yönä keittiöstä kusella. Viisi kertaa pimeässä, nyt on valoisampaa. Jälkeenjääneet linnut rähisee freneettisesti puissa ja kellastuvissa puskissa. On niitä sentään vielä. Joutsenet puupittaa lennossa joen yllä kuin peruuttavat rekat.
ellauri011.html on line 376: vielä on velhon oppilaan kuultava tarkkaan,

ellauri011.html on line 479: tai vielä vanhemmilta ajoilta turkkiin jäänyttä.

ellauri011.html on line 491:

Kanin elämää

ellauri011.html on line 541: Tää on kanin elämää, saa mettä kämmentää. Kasvattaa ananaksia. Ei niinkään perseestä.

ellauri011.html on line 580: Kun nuori Ploiri kulki kartsalla, kaikki tuijotti sitä. Ploiri hymyili niille takasin ihan kiusalla, pysähty ja käänty vielä katsomaan niiden perään. Niin paljon sitä harmitti kansansuosio. Ei ilmeisesti enää. Kaipaavasti katsoo perään.
ellauri011.html on line 584:

Monille jotka uskoo mystiikkaan ei ole kovin tärkeetä onko se mihin ne uskoo totta, totuus ei ole niille mikään prioriteetti. Tieto ei ole niille pyhempää kuin satu. Ne ei ole tietouskovaisia, kuivia kireitä realisteja. Ne on loivempia ihmisiä, leväperäisiä, löyhäperseitä. Sillä lailla menee elämäkin lupsakammin.
ellauri011.html on line 589: Paulon postillassa viisautta on tieto ja muutos. Tietäminen on miesten heiniä, muutos naisten, nimittäin toi naiminen. Mas ainda no tocaste na grande força feminina, uma das forças mestras da transformação. - Eque força é essa? - Não continues a fazer-me perguntas tolas - respondeu Wicca. - Porque eu sei que sabes qual é. Brida sabia. O sexo. Dodi! Viimeinkin sexiä! Paulo pääsee itse asiaan kirjan puolivälissä. Quando os homens estavam próximos de Deus, o sexo era a comunhão simbólica com a unidade divina. O sexo era o reencontro com o sentido da vida. Joppajjo, bonobot, niihä se just on, pano on kaikist kivintä, se se on elämän tarkoitus: lisää elämää ja suuremmat lusikat, kauhat, suppilot ja melat. Mystikon ekstaasi on kuin mällin ruiskahdus, ja kääntäen, sanoo kaniguru expressis verbis.

ellauri011.html on line 604: Neuvoja elämiseen neuvottomille,

ellauri011.html on line 631: Mutta vielä pienempi kuin mulla

ellauri011.html on line 706: Julistus on profetiaa. Sääennustusta. Se on nyt ajankohtaista. Paavo on Jeesuksen profeetta niinkuin Muhammed on Allahin. Muhammedin mielestä Jeesuskin oli profeetta, tosin pienempi kuin se, tai Aapraham. Sentään jotakin. Nokintajärjestys käy selväksi. Jihad ja ristiretkeily alkoi myöhemmin tonttipulan mukana. Sitä on taas ilmassa, odotettavissa iltaan saakka käsirysyä, mm. puolikuun ja ristin välistä. Lännen ristiretkeläiset kokoo voimiaan, talloo kuun sirppiä kuin sapelia suomen jellona. Vähän aasialaiset saa turkkiin. Ei oo tullut Alepposta aikapäiviin narusaippuaa. Kai ne kohta ottaa natsimenetelmät käyttöön.
ellauri011.html on line 908: Diogeneelle ja hipeille on yhteistä koreilu, ylpeys ekstra valkkaamistaan reikäisistä hyntteistä. Vaateaatteita. Turhamaisuus paistaa nutun reijistä. Asuu ruukussa mut portin lähellä et se takuulla huomataan. Ei jää lyhty vakan alle, raotetaan ovea, lauletaan hare krishnaa kovaa kadulla vaikka nakuna et jengi varmasti kattoo ja hämmästyy. Ei olla epikuurolaisia sanan alkuperäisessä merkityksessä, vaan nykyisessä. Diogeneskin ansaitsi tienestinsä mainonnalla, se piti koulua. Samoin Epikuros. Salattuja eläimiä just joo.
ellauri011.html on line 921: Suuret sanat ei suuta halkase. Sanat voi pullistua isoiksi kuin ilmapallo, asiat pysyy saman kokosina. Apinan kokemus on yks ja sama, ruisk on ruisk vaik sen voissa paistais. Jotkut vaan katsoo aiheellisex paisutella kaikkea, silmät säihkyy ja kaikes on olemisen sietämätöntä keveyttä ja hohtoo. Sen falskius paistaa Paulosta vaan super selvästi koska se on niin lattapäinen pauka. Suuret sanat ja pienet mielet on sillä ilosesti sekasin. Sekundahippi, eteläjenkki.
ellauri011.html on line 949:

Jes mä voitin sen, riemuitsee Paulo paukuttaen selkään itseään. Oli se aika äijä, mut mä selätin sen lopulta, en väkisten vaan väsyttämällä. Eipä uskaltanut Karla täti enää näyttäytyä. Better that way.

ellauri011.html on line 1015: Ilkeä Ahab hylkäsi ilkeän elämänsä ja alkoi kehittää Viskoosin seutua kuin Inkeri Vehmas-Lehto Kouvolaa. Ahab on kyllä jutkunimi eikä arabi. Tää ilkeä Ahab oli kiskuri eli todennäköisemmin jutku. Koronotto on kiellettyä koraanissa, mutta se on jutkujen ja kristittyjen peruskauraa. Se myös soveltaa anteexiantopäivää, mikä on juutalainen kexintö. Siinä annetaan anteexi jahvelle vuoden ilkeilyt. Aloitetaan uusi vuosi molemmin puolin puhtaalta pöydältä, unohdetaan kaunat.
ellauri011.html on line 1025: "Hyödytöntä kilpailua", sanoo pelkurimaiset ihmiset. Pelkurit vaan ovat ns. hyviä, koska pelkäävät olla rohkeasti pahoja, vastata pahaan isommalla pahalla. Tästä kohtaa löytyy taas aika tyypillistä sosiaalidarwinismia, oman elämän seppoilua. Onkohan kani tällä kertaa tätä mieltä, vai pöyhiikö se taas vaan hippien kierrätysaatekasoja?
ellauri011.html on line 1029: Yks sivuhenkilö, Paksu Bertta elää miehensä henkivakuutuxen koroilla. Sen mies oli Wisconsinin hyvänahkaisin mezästäjä, varmaan kunnioitti tappamiaan eläimiä hiljaisella hetkellä. Tästä kani kertoo huvittavan tarinan. Heppu yritti antaa turisteille hyvän opetuxen et kannattaa pitää silmät auki ampuessa. Mut yx opetettava ampuikin sitä vahingossa niskaan ja se kuoli. Hah hah. Niskalaukaus. Tää on vähän kuin se maailman parhaaxi äänestetty vizi mezästäjän harhalaukauxesta: varmistu ensin että kaverisi on oikeasti kuollut. Blam, ok mitä seuraavaxi?
ellauri011.html on line 1037: Njaa, tässä kerrotaankin tän surullisen pirun elämäntarina. Se oli upporikas asekauppias, tosin rehellinen reilun pelin rohmu kuten Roope Ankka, jonka perhe kidnapattiin lunnaiden toivossa. Kokemattomat nuoret terroristit listi koko konkkaronkan äijän pyssyillä ja sitten poliisi listi terroristit samoilla torrakoilla. "Kadotin jotain joka on ihmiselle tärkeintä", se valittaa, nimittäin uskon lähimmäiseen (perhe jää hopealle, niinhän Jeesuksellakin). Kai se oli uskonut et terroristit ei osuisi lähimmäiseenkään, sen tekemillä aseilla. Täähän oli Hararinkin pointti: usko on luottoa, sen varassa toimii taloudellinen yritteliäisyys. "Nauroin ja itkin jumalan ironiaa," sanoo se. Aika absurdia. Sen jälkeen siitä tuli paha kuin Silppurista väriammeessa, siis entistäkin pahempi.
ellauri011.html on line 1041: Miksi juuri minä? Miksei kukaan muu? Voi nössö sentään, kysyy piruparka. Typerä kysymys. Miksi ei? Vastaus on yleensä yxinkertainen: sattumalta. Sun kohdalla enemmänkin kuin sattumalta, pakkox oli tehtailla aseita ja riistää niilla törkeästi, tehdä eläimistä riistaa.
ellauri011.html on line 1043: "Verenhimoiset nuoret raukat, mixi ampuivat, vaikka näkivät et mä olin jo voitolla?" Kysytkin vielä, vaikka ize vastasit: pitäis päästä muiden kanssa ensin tasoihin ja sitten ohize. Muu on epistä.
ellauri011.html on line 1048: Mut taas kerran tän lavastajan plagijoijan juoni on täyysin perseestä. Miten muka todistaa onx Villanuevan kylän asukkaat kilttejä vai tuhmia, se tekeekö ne suht pienen ja erittäin epäluotettavan voiton takia henkirikoksen? Enintään se todistaisi tyhmyyttä, tai vielä paremmin, kuinka huono herra Kani on laskuopissa, vaikka nettoo roskakirjoillansa miljoonia.
ellauri011.html on line 1050: 22 kg * 43 Ke/kg kullan nykyhinnoilla, eli vähän alle 1M euroa, jaettuna 281 hengellä tekee alle 3400e per henki, kuukauden tienesti nykyisillä keskipalkoilla. Jos sen sijoittais vaikkapa Kani Oy:n osakkeisiin 10% tuotolla, siitähän tulisi, hetkinen, melkein euro päivässä, miinus verot. Kelpo eläke.
ellauri011.html on line 1060: Sen yhä toistelema sanoma on Peukaloliisalta: Sä pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydämees vaan. Sillä kävi käsittämätön pulla itellään, vaikka olikin tyhmä pikku pelkuri, ja nyt se nettoo miljoonia jakamalla vielä tyhmemmille tätä voittosanomaa. Vaikka oikee sanoma olis: sulle käy hyvin, jos sullon pulla, se on kaikki sattumaa.
ellauri011.html on line 1062: Hassuin piirre tässä on, että nyt luettavan kirjan piruparkaa ei lohduttaisi se et toisetkin olis pahoja, vaan että niille kävis yhtä huonosti. Ei se vielä liity kiltteyteen tai tuhmuuteen. Tottakai se lohduttaa kun muillekin käy huonosti, voi päästä muiden kanssa tasoihin ja sitten ehkä ohize.
ellauri011.html on line 1066: Kohelo myllää tän tyynesti yhteen moraaliseen hyvään ja pahaan, eli ilkeyteen ja kiltteyteen, joka koskee kahden tai useamman hengen pelejä. Tyyppi on ilkeä tai kiltti sellaisessa pelissä ihan tahalteen, jos peli on nollasumma tai ei ainakaan win-win, silloin toinen tieten tahtoen koittaa vähentää toisen voittoa, koska toisen voitto on sen oma tappio. Tää on eläimellistä. Ja darwinistista.
ellauri011.html on line 1074: Kohelo mato narsisti pohdiskelee teodikeaa, mix mulla kävi hurja pulla ja muilla vähemmän, ei että valittaisin, kysyn vain lukijoiden puolesta. Mul on kivaa, mä oon kiltti, mut onx se reilua? No kaikki ei voi ansaita vitusti enemmän kuin muut, se on vaan niin. Suurin osa lukijoista joutuu kohtaamaan kaikki ne vaikeudet joita kohtaavat (häh?), joita elämä ja muut ihmiset kohtelevat usein epäoikeudenmukaisesti ja joiden on taisteltava pystyäkseen maxamaan lasten koulunkäynnin ja ruokapöydän antimet. Nekin haluaisi lähtee vetään kuin kani kultaharkkoineen. Osaansa tyytyväinen, henkisesti köyhä väki. Vitun kohelo, hengen pohatta.
ellauri011.html on line 1076: Piki pohtii samaa: mix iso ja pikku seeffi on epixiä, siskot ilkeitä, ja mun elämä on kurjaa? Mix? Mix? Mix? Älä japita, sanois Pirkko tähän. (Sanois mullekkin, tai niinkuin Seija älä paasaa.) Tätä kysymystä kani lähti jauhamaan n:nnen kerran, tutulla jäljittelemättömällä taidollaan.
ellauri011.html on line 1078: Perinteinen vastaus teodikeaan on et sullon kurjaa, koska sä oot ollut ilkeä, tai josset sä, niin sun esi-isät, oliko se kolmanteen vai neljänteen polveen saakka. Tää selittää miks pikkuvauvoillekin voi käydä kalpaten. Kaikilla on kurjaa, koska me ollaan perusilkeitä, perisyntisiä, se on ihan geeneissä. No sehän on ihan totta, paitsi toi "koska" sana. Ei se ole mikään rangaistus eikä vika, se on tän elämisen piirre. Eikä me aina olla ilkeitä, enimmäkseen vaan silloin kun on jotain kilpailtavaa, eli nollasummapeliä. Vatsa täysinä ja pussit tyhjinä voidaan olla kilttejä. (Naisille myös pussit täysinä.)
ellauri011.html on line 1088: Hehe, oikeudenmukaisuudexipa hyvinkin. Sitähän se on. Aristoteleskin sanoi että oikeudenmukaisuus on voiton jakoa voimasuhteiden perusteella. Kosto elää, tit for tat, tasoitetaan tilit, maxut kiertämään. Pääsee muiden kanssa tasoihin ja sitten ehkä ohize.
ellauri011.html on line 1096: Valaslaivan kapteenin kaima kertoi kaskun taivaasta ja helvetistä. Helevettiin ei saa tuoda ihmisen parhaita ystäviä kuten hevosia ja koiria, no pets. Taivaassa ei ole yhtä hienoa, mutta lemmikit on tervetulleita. Taivaassa ei ole allergioita. Ne jotka on kilttejä eläimille on kilttejä myös apinoille. Fair enough. Miten se liittyy tässä mihinkään on epäselvempää.
ellauri011.html on line 1100: Tehdään pilkkaa kylän herrasväestä, jotka myisi sielunsa 11 kultaharkosta. Sillä muka Winsconsinin asukkaat ja niiden lapset pärjäis loppuikänsä. Alle euro päivässä per nuppi. Halpaa on eläminen missä tää Viskoosi nyt onkaan, brasseissako vaiko ehkä Pyreneillä. Siellähän kani bunkkaili kai aikanaan, siellä on enää mezästäjiä ja turisteja. Ja oli kelttejä. Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa.
ellauri011.html on line 1104: Pelleiltyään tovin puussa pahaa sutta paossa kuin apinat, neiti ja herra saavat nuotiolla valaistuxen hetkiä: herra tajuaa et se on täysi paska, ja neidin vika on et se leikkii uhria, eli pelkää toteuttaa sen unelmia. Niiden kotipaholaiset pelästyy: sielun temppeliin on tullut reikä, ulosmenotunnelista näkyy valoa. Herran pelko on viisauden alku, ja neidinkin.
ellauri011.html on line 1134: Flight or fight? Turvallisempaa on lähtee vetää, neuvoo P. Coelho, liueta mieluummin kuin laota. Ja koska elämä on satua, neiti Prym saa siitä vielä palkinnon, nimittäin vieraspaikkakuntalaisen setämiehen ja repullisen kultaharkkoja. Paxulle Bertalle pystytetään korvauxex kivusta ja särystä suihkukaivo, jossa se pissii pormestarin suuhun. Häpi end.
ellauri011.html on line 1171: lyötte kättä kivi tai pyssy selän takana

ellauri011.html on line 1185: Hävittäkää kaikki muut eläimet sieltä,

ellauri011.html on line 1192: Muu elävä on pallolla ihan teitä varten.

ellauri011.html on line 1207: en ole vielä päättänyt, - korjaan,

ellauri011.html on line 1226: Mut mitä vielä, jengi on et ihan jees.

ellauri011.html on line 1227: Omat konnat tuntuu vielä omemmilta

ellauri011.html on line 1241: USAn presidentti pilkkaa julkisesti aspergerlasta ja lupaa kiihdyttää ekokatastrofia. Jakaa kamuilleen lupia viimeisten isojen eläinten tappamiseen.
ellauri011.html on line 1284: Kun rojalteista on vielä jotain iloa.

ellauri011.html on line 1324: joka sitten kellistetään selälleen.

ellauri011.html on line 1350: Suomalaiset on naiveja, 60% luulee että mediassa painettu (tai klikattu) sana on totta, mustaa valkoisella (nyttemmin värikuvina). Ranskalaisista ja jenkeistä enää pieni vähemmistö. Mut niinhän ne vähän aikaa sitten vielä uskoi Raamattuun. Ja kirkon seinille maalattuihin pirunkuviin. Asiaa auttaa, että vasemmistolehdet saatiin ryssän romahduksen jälkeen hengiltä ja Yle hallituksen kontrolliin. Ei kuulu enää soraääniä. Vaihtoehtoisia totuuksia.
ellauri012.html on line 27: Tässä osastossa on kaikenlaista puolivillaista aiheesta miehet on perseestä ja naiset anuxesta. Eli eläköön se pieni ero tyyppistä tuubaa. Me takaa trumpetoivat setämiehet vastaan iloiset nuoret tytöt joita odottaa hieno tulevaisuus. Läppä läppä!
ellauri012.html on line 52: Kohun ohessa paljastettu kuva on laadultaan yhtä utuinen kuin Carlsonin synkän sanelun maalaama maailmankuva: Törön Tärähdys on tutkielma iänikuisen elämän hattaruudeesta sekä pian räjähtävästä kellarista, jossa asunnottomat sielut möyhivät mustaa kultaa.
ellauri012.html on line 68:

Törö hykertelee narsistisesti herättämästään huomiosta. Ihanaa kun joku välittää sen töräyksistä. Seija alkaa olla TOSI KYLÄSTYNYT. Pilatakseni hyvän vaikutuksen haluan tuoda esiin vielä seuraavaa.
ellauri012.html on line 87: Miksi lippispäiset nuoret kuskit ajaa moottoritiellä koviten? Jos lippa osoittaa taaksepäin niin vielä enemmän koviten. Jos lippa osoittaa taaksepäin ja kaara on joku vanha riisipussi ja pelkääjän paikalla istuvalla on kanssa lippis väärinpäin niin kaikista kovimmin koviten. Se harmittaa setämiestä joka ajaa köröttelee kohtuuvauhtia edellä mustalla Volvo-merkkisellä farmariautolla ilman lippalakkia. Ajavat ihan puskuriin kiinni, parhaassa tapauksessa vilkuttelee valoja. No mä köröttelen tasaista vauhtia vasemmalla kaistalla, pidän varani ettei ne pääse oikealta ohi. Kiusa se on pienikin kiusa. Ja baseball-lippistä en laita vaikka se parantaisi vauhtia. En oikein enkä väärin päin.
ellauri012.html on line 160: Vielä mies pahasta pääsi

ellauri012.html on line 227: En säästä ketään koska kukaan ei piittaa susta, ja sun viholliset ei koskaan väsy vainoomaan sua viatonta. Voih! mun muisti on aina täynnä katkeria muistoja kärsityistä vääryyksistä; onko niitä lisää vielä tulossa? Eikö mun Abelardia koskaan mainita huokailematta? Huomaa, pyydän, mihinkä surkeeseen kuntoon sä oot saanut mut: surullinen, vaivainen, ilman mitään lohtua ellei se lähde susta. Älä siis ole tyly, äläkä kiellä mua, rukoilen, sen vähän helpotuksen voit vaan sä suoda. Anna mulle luotettava selitys kaikesta mikä koskee sua; mä haluun tietää kaiken, kurjimmankin. Ehkä huokailemalla sun kanssa kuorossa voin vähentää sun vaivoja, sanotaanhan, että jaettu suru on vaan puolikas.
ellauri012.html on line 231: Kirjoita siis mulle heti äläkä odota ihmeitä; niitä on niin harvoin, ja me ollaan liian totuttu onnettomuuksiin että uskottaisiin onnenpotkuihin. Mä oon aina tämmönen, jos sopii, ja mulle on aina tarpeeksi, kun saan edes jonkun kirjeen että nään että sä vielä muistat mut. Senecakin (jonka sepustuksia sä mulle luit) vaikka stoalainen olikin näytti tykkäävän yhtä paljon Luciliuksen kirjeistä kuin sen kanssa juttelusta.
ellauri012.html on line 233: Mä oon huomannut meidän eron jälkeen että sitä tykkää paljon enemmän toisen kuvasta kun se on kaukana kuin kun se on tässä lähellä. Musta näyttä kuin kuvat näyttäis paremmilta ja näkösemmiltä mitä kauempana kuvattava on, tai ainakin mielikuvitus joka aina kuvaa ne sellaisina kuin haluais, saa siltä näyttämään. Jollain voimalla rakkaus saa kuvan näyttämään elävältä, mut kun rakastettu palaa, ei kuva ole enää mitään. Mulla on sun kuva huoneessani; pysähdyn aina sitä katsomaan; kuitenkin kun sä olet täällä, mä en vilkaisekaan sitä. Jos kuva, joka on pelkkä heijastus, voi olla niin kiva, niin entä sitten kirje? Kirjeillä on sielu, ne puhuu; niissä on kaikki sydämentykytyksen voima ja tunteiden palo, ja ne voi herättää niitä yhtä paljon kuin tyyppi itse; niissä on kaikki puheen hellyys ja herkkyys, ja joskus ne sanoo enemmän kuin suusanat.
ellauri012.html on line 237: Kaikista kurjuuksista huolimatta voit olla millainen tahdot kirjeessä. Kirjeet keksittiin lohduttamaan sellaisia yksinäisiä kurjia kuin mä. Nyt kun mä olen menettänyt ilon nähdä ja pitää sut, niin koitan korvata sitä vähän sun kirjeillä. Sieltä luen sun salaisimmat ajatukset; mä kuljetan niitä aina mukanani, ja pussaan niitä koko ajan; jos olet mustasukkainen, kohdista se sun kirjeisiin, ne on sun ainoat kilpailijat. Jottei siitä koidu vaivaa, kirjoita aina vaan mikä tulee ensin mieleen, älä suunnittele; kuulisin mieluummin sydäntä kuin aivoja. En voi elää ellet kerro että vielä rakastat mua; mutta sen pitäis tulla niin luonnostaan, että voin uskoa, että teet sen vapaaehtoisesti. Ja koska tämä surullinen kertomus sun ystävälle herätti mun kaikki surut, on vähintään oikein että lohdutat mua nyt muuttumattomalla rakkaudella.
ellauri012.html on line 247: Kun kirjoitat mulle kirjoitat vaimollesi; avioliitto on tehnyt tän kirjeenvaihdon lailliseksi, ja kerta voit tehdä mun mieliksi ilman skandaalia, mikset tee niin? Mua ei sido vaan mun valat, vaan pelkään myös mun setää. Sulla ei ole mitään pelättävää. Sä näät mut, kuulet mun huokaukset, ja voit todistaa kaikki suruni ilman vaaraa, koska voit helpottaa mua kyynelillä ja sanoilla. Jos mun piti mennä luostariin, edes auta mua kestämään sitä jotenkin. Sä olet aiheuttanut mun ikävyydet, sun pitää myös mua lohduttaa.
ellauri012.html on line 249: Et voi olla muistamatta (eihän rakastavaiset unohda) miten mieluusti mä kuuntelin päivät pitkät sun saarnoja. Miten mä sulkeuduin sun lähdettyå kirjoittamaan sulle; kuinka olin kärsimätön kunnes kirje tuli perille; miten vaikeaa oli löytää viestinviejiä. Tää detalji voi yllättää sua, ja saatat kärsiä kun kuulet jatkon. Mutta mä en aio enää hävetä että mun rakkaudella ei ollut rajoja, mä oon tehnyt vielä enemmän. Olen vihannut itseäni jotta rakastaisin sua; tulin tänne vankeuteen tuhoomaan itseni et sulla olis mukavaa ja helppoa. Mikään muu kuin hyve ja täydellinen rakkaus ei voisi saada tälläistä aikaan. Pahe ei tämmöistä synnytä, se on liikaa kiinni ruumiissa. Ruumiillinen rakkaus rakastaa elävää ruumista, ei kuollutta. Tää oli mun sedän käsitys; se mittasi mun hyvyyttä mun sukupuolen mitalla, ja luuli että rakastin kikkeliä enkä ihmistä. Turha vaiva; mä rakastan sua enemmän kuin koskaan, ja kostan tällä lailla sille. Rakastan sua hellästi elämäni viimeiseen hetkeen saakka. Aikaisemmin mun rakkaus ei ollut ihan näin puhasta; silloin rakastin sua sekä mielellä että ruumiilla. Mutta silloinkin sanoin että sydän oli tärkeintä, ja kikkeli vaan bonusta.
ellauri012.html on line 251: Paras todiste tästä on mun äärimmäinen haluttomuus naida sua (siis mennä naimisiin, älä ota tätä väärin), vaikka tiedän että vaimona olo on kunniallista maailman ja uskonnon silmissä; olin mieluummin sun rakastajatar, koska se on vapaampaa. Avioliitto, vaikka kunniallista, sitoo liiaksi, enkä mä halunnut joutua sidotuksi mieheen joka ei välttämättä aina rakastaisi mua. Hyljeksin rouvan titteliä jotta eläisin onnellisena rakastajattarena; ja näen sun kirjeestä kaverille, että et ole unohtanut miten hellästi mä aina rakastin sua ja halusin rakastaa enemmän! Huomautit aivan oikein kirjeessä että pidän sellaisia julkisia menoja typerinä jotka sitoo kuolemaan saakka, ja panee elämän ja rakkauden samaan pantaan. Mutta et muistanut lisätä kuinka usein olen sanonut että miljoonasti mieluummin elän Abelardin kokottina kuin kenenkään muun kaa maailman kesiarinnana. Tottelin sua halukkaammin kuin maailman kuninkaan rouva sitä. Rikkaus ja pösöily ei kuulu rakkauteen. Tosi hellyys erottaa rakastetun kaikesta ulkoisesta, panee syrjään aseman ja ammatin, keskittyy vaan siihen itseensä.
ellauri012.html on line 263: Mut voi! missä on noi onnelliset ajat? Nyt valitan rakastajaani, ja mulla ei ole muita iloja kuin tuskalliseet muistot menneestä. Kaikki te menneet kilpailijat jotka katoitte mua kadehtien, kuulkaa, se teidän kadehtima ei enää ole mun. Rakastin sitä; mun rakkauteni oli sille rikos ja rangaistuksen syy. Mun kauneus kerran lumosi sen; toisiimme tyytyväisenä me vietettiin hienoimmat päivämme rauhassa ja onnessa. Jos se oli rikos, olkoon vaan, tykkään siitä vieläkin. Mä en sure muuta kuin että nyt mun pitää olla ilman. Mut mitä sanonkaan? Mun onnettomuus oli että mulla oli julmat sukulaiset, joiden ilkeys tuhosi meidän onnen; jos ne olis ollut järkeviä, olisin ollut onnellinen mun rakkaan miehen kaa. Mut ei! Ne oli tosi julmia kun ne raivossaan laitto roiston yllättämään sut unessa! (Roistot siis sahasivat irti Abelardin munat, ikäänkuin väänsivät siltä irti kikkelin. Tää oli se suuri onnettomuus josta ei suoraan sovi puhua.) Missä mä olin silloin? Olisin tosi mielelläni puolustanut rakastettua; olisin suojellut sua väkivallalta henkeni hinnalla. Äh! minne tää liika into on viemässä mua? Rakkaus säikähtää ja häveliäisyys vie mun kielen.
ellauri012.html on line 265: Mutta sano mistä johtuu ettet välitä musta enää kun mä oon luostarissa? Tiedät että mikään muu ei saanut mua siihen kuin sun sun häpeä, enkä mä suostunut siihen vaan sinä. Sano miksi olet noin kylmä, tai anna mun edes kertoa mun oma näkemys. Eikös vaan ollutkin pelkkä nautinnonhalu joka sai sut kihloihin mun kanssa? Ei kai mun hellyys, joka ei jättänyt mitään toivomisen varaa, sammuttanut sun intoa? Heloise raiska! sä miellytit silloin kun yritit välttää sitä; ansaitsit suitsutusta kun pysyit loitolla kädestä joka jakoi sitä; mut heti kun sydän pehmeni ja antoi perään, kun omistauduit ja uhrauduit, sut hylätään ja unohdetaan! Tiedän ikävästä kokemuksesta, että on luonnollista vältellä niitä joille ollaan liikaa velkaa, ja että ylenmääräinen anteliaisuus aiheuttaa välinpitämättömyyttä eikä kiitollisuutta. Mun sydän antautui liian pian ansaitakseen valloittajan kunnioituksen; otit sen vaivatta ja heität sen yhtä helposti sivuun. Mutta vaikka olet epäkiitollinen, en mä ole tässä hyvällä mukana, ja vaikka mun ei pitäisi elätellä toiveita, silti haluisin salaa sun vielä rakastavan mua. Kun lausuin surullisen nunnalupauksen, mulla oli mukana sun viimeiset kirjeet, jossa sanoit vielä olevasi kokonaan mun, etkä koskaan eläisi muuten kuin rakastaen mua. Sulle mä tarjouduin siis; sulla oli mun sydän ja mulla sun; älä vaadi mitään takaisin. Sun pitää sietää mun tunne jonakin sellaisena joka kuuluu sulle, ja josta sä et voi koskaan luopua.
ellauri012.html on line 267: Voi surkeus! Onpa hullua selitellä näin. Täällä on vaan jumalankuvia, ja mä puhun vaan miehistä! Sä olit julma aihe tähän käytökselläs, senkin uskoton! Pitikö sun kerralla katkaista tää suhde! Mikset edes huijannut mua jonkin aikaa sen sijaan että heti hylkäsit? Olisit edes antanut jotain loppumerkkejä rakkaudesta, mä olisin kyllä uskonut ne. Mutta turhaan uskottelen itselleni että sä voisit olla uskollinen; sä et ole esittänyt mitään lieventäviä asianhaaroja. Mun oikeesti pitäis nähdä sut, mut jos se ei onnistu, tyydyn pariin riviin sulta postissa. Onko se nyt rakastavan niin vaikee kirjoittaa? En pyydä niitä sun opettavaisia kirjeitä, joilla tavoittelet mainetta; mä haluun vaan kirjeitä suoraan sydämestä, mitä käsi ei edes voi kirjoittaa kyllin nopeasti. Miksi petin itseäni toiveilla että sä olisit kokonaan mun, kun menin nunnaksi, ja lupasin elää niiden lakien mukaan? Siinä en oikeasti luvannut muuta kuin olla yksin sun, ja suostuin vankilaan jonka sä mulle määräsit. Vain kuolema saa mut pois tästä luostarista johon sä mut länttäsit; ja sit mun tuhat odottaa täällä sun tuhkia pölistäkseen vielä maassakin sun edessäs.
ellauri012.html on line 274: Meinasin lopettaa jo kirjeen tähän, mutta kun nyt kerran valitan susta niin mun pitää keventää sydäntä ja kertoa sen kaikki mustasukkaisuudet ja syytteet. Pidin tosiaan aika raukkiksena sitä että kun me molemmat oltiin päättäneet pyhittää itsemme taivaalle, niin sä panit mut kaikki tekee ensiksi. Epäileekö herra Abelard siis, sanoin, että kuin Lootin vaimo, mä katson selän taakse? Jos mun nuoruus ja sukupuoli antoi aiheen pelätä että palaisin maailmaan, eikö mun käytös, uskollisuus, ja tää sydän jonka tunnet, karkottanu sellaiset epäreilut epäilykset? Tää luottamuksen puute satutti; sanoin izelleni, Kerran oli aika jolloin se luotti mun pelkkään sanaan, haluuko se nyt multa nunnalupauksen suojellakseen oman selustansa? Mitä mä olen ikinä tehnyt ansaitakseni tällaisen epäluottamuksen? Mä tulin kaikkiin sen sopimiin salaisiin tapaamisiin, miks sitten kieltäytyisin seuraamasta sitä luostariin? Minä, joka en kieltäytynyt olemasta mielihyvän uhri ollakseni sille mieliksi, miten voisin kieltäytyä kunniasta sen hyväksi? Onko pahe niin koukuttavaa, että kun kerran on juotu siitä kupista niin ei voi ryypätä pyhimysten maljasta? Vai olitko pätevämpi opettamaan paheita kuin hyveitä, tai minä parempi oppimaan edellisiä kuin jälkimmäisiä?
ellauri012.html on line 276: Ei; sellainen epäilys loukkaisi meitä molempia: hyve on niin kaunis et sitä on pakko halaata kun näet sen sulot, ja pahe liian karmea et sitä vois sietää kun sen muodottomuuden näkee. Ei, kaikki mikä sulle on mieleen näyttää musta ihanalta, ja mikään ei ole rumaa kun mä oon sun kanssa. Mä oon heikko vaan kun mä olen yksin ilman sun tukea, ja siksi on sun asia tehdä musta sellainen kuin haluat. Vittu miten mä toivon ettei sulla oisi sellaista valtaa muhun! Jos sulla olis jotain syytä pelätä mua, sä et olis noin välinpitämätön. Mutta mitä sulla on pelättävää? Olen tehnyt liian paljon, ja nyt en voi tehdä muuta kuin niittää sun kiittämättömyyttä. Kun elimme onnellisina yhdessä, olisit voinut epäillä oliko se mielihyvä vai kiintymys joka liitti suhun mut, mutta mun oleminen täällä kyllä poisti epäilykset siitä. Täälläkin mä rakastan sua yhtä paljon kuin ulkona maailmassa. Jos se olisi ollut vaan mielihyvä, enkö mä ois löytänyt muita keinoja sitä hankkia? En ollut kuin 22, ja onhan niitä muitakin miehiä kuin Abelard. Ja kuitenkin mä hautasin itseni elävältä luostariin, ja jätin elämän iässä jolloin oisin voinut vielä nauttia siitä täysillä. Sulle pyhitän nää katoovan kauneuden jämät, nää leskenyöt ja tylsistävät päivät; ja koska sä et ota niitä vastaan, mä otan ne sulta ja tarjoon ne taivaalle, teen näin uudelleen lämmitetyn näkyleivän mun sydämestä, mun päivistä, mun elämästä!
ellauri012.html on line 278: Olen tietoinen että olen jauhanut liian kauan tätä asiaa; pitäisi puhua sulle vähemmän sun onnettomuudesta ja mun kärsimyksistä. Hyvät työt menettää kiiltonsa kun kehuu niistä itse itseään. Se on totta, silti on aika jolloin voi kohtuudella ajaa omaa asiaa; kun asioi sellaisen kanssa jonka kiittämättömyys on tylsistänyt, täytyy nostaa oma häntä itse. Jos sä olet tämmöinen tyyppi, tää olisi sulle opiksi ja ojennukseksi. Mutta koska olen heikkotahtoinen, rakastan sua yhä, vaikka ilman toivoa. Olen hylännyt elämän, riisunut siitä kaiken, mutta tajuun että en ole enkä pysty hylkäämään Abelardia. Vaikka menetin rakastetun, jäi rakkaus. Vitun valat! Vitun luostari! En ole menettänyt ihmisyyttä ankarassa kurissanne! Ette ole muuttaneet mua marmoriksi muuttamalla asua; sydän ei ole kovettunut vankilassa; tunnen vielä mikä mua on koskettanut, vaikka, voi nössö sentään, mun ei pitäisi. (Seuraa tiukka puhuttelu taivaan isälle.)
ellauri012.html on line 284: Odotan tätä sulta, koska sä et VOI kieltäytyä. Jumalalla on on erioikeus luomiensa suurmiesten sydämiin. Kun se koskee niihin, ne ravistuu, se ei salli niiden puhua eikä hengittää muuta kuin omaa kunniaansa. Kunnes se armon hetki koittaa, ajattele mua - älä unohda mua - muista mun rakkaus ja uskollisuus ja vakaus: rakasta mua sun rakastajattarena, hemmottele lapsena, sun siskona, sun vaimona! Muista että mä rakastan sua vielä, vaikka yritänkin päästä siitä. Mikä kauhea asia sanoa! Vapisen kauhusta, ja sydäntä kääntää se sana. Kastelen koko paperin kyynelillä. Lopetan pitkän kirjeen toivottaen, jos sä tahdot sitä (voi jos jumankauta pystyisinkin!), ikuisesti hyvästi!
ellauri012.html on line 295: Uskonto käskee mun tavoitella hyvettä koska mulla ei ole enää mitään saatavana rakkaudelta. Mutta rakkaus vallitsee yhä mun mielikuvitusta ja viihdyttää menneillä nautinnoilla. Muisti toimii mun rakastajattarena. Vanhurskaus ja velvollisuudentunto ei aina seuraa eläkkeelle menosta; autiomaassakin kun taivaasta ei tule mannaa, sitä halaa mitä ei enää saa. Yksinäisyyden herättämät himot täyttää nääkin maisemat kuolemalla ja hiljaisuudella; harvoin täällä tehdään mitä pitäisi, harvoin palvotaan vain jehovaa. Jos mä oisin tiennyt tän aiemmin, oisin opettanut suakin paremmin. Sä sanot mua sun mestariksi; totta on että sut uskottiin mun huostaan. Mä näin sut, koitin tosissani opettaa sulle kaiken maailman tieteitä; se maksoi sulle neitsyyden ja mulle vapauden. Sun sedästä, joka tykkäs susta, tuli mun vihollinen ja se kosti mulle. Jos olisin munat menetettyäni lakannut rakastamasta sua, olisi se ollut joku lohtu. Konnat oisi antaneet mulle saman onnen mihkä Origenes pääsi omin käsin vaikka ilman lupaa. Kyll on kurjaa! Tunnen itseni syyllisemmäksi nyt sua ajatellessani itku kurkussa kuin silloin kun panin sua täysissä voimissa. Mä mietin sua koko ajan; mä muistan koko ajan sun hellyyden. Tässä kunnossa, herran pieksut! jos juoksen sun alttarille, ja pyydän sua mua säälimään, miksei hengen kestoliekki kuluta tarjottua uhria? Eikö nää mun katumusharjoitukset kiinnosta taivasta pätkän vertaa? Mutta taivas on yhä taipumaton, koska mun himo on vielä elossa; tuli on vaan pettävien hiilten peitossa, eikä sitä sammuta kuin joku poikkeusarmahdus. Ihmisiä käy pettäminen, mut millään et huijaa jumalaa.
ellauri012.html on line 297: Sä sanot että elät mun tähden huiviasussa; miksi sä halvennat univormua sellaisilla puheilla? Miks ärsyttää karsasta jumalaa kirosanoilla? Mä toivoin että sä oisit meidän eron jälkeen kääntänyt kelkkasi; toivoin myös että jumala ois vapauttanut mun tunnemyrskystä. Tavallisestihan me kylmetään niiden kiintymykselle ketä me ei nähdä enää, ja ne meihin; ero on rakkauden hauta. Mut mulle ero on vaan levotonta muistelua siitä mitä kerran rakastin ja mikä yhä mua kiduttaa. Petin itseäni että kun en näkis sua enää, sä jäisit mieleen häiriöttömästi; että Bregtagne ja meri veisi ajatukset toisaanne; että paastot ja opinnot vähitellen haalistais sut mun sydämestä. Mut ei vaitiskaan, kovat paastot ja pänttäys ja kolmen sadan mailin välimatkakaan ei auta, sun kuva kun sa kuvailet itseäsi huivissa, tulee mun silmiin ja sotkee kaikki päätökset.
ellauri012.html on line 303: Mut mitä lieventäviä näkökohtia löytyiskään sussa jos rikos oisi anteeksiannettava? Kannattamaton kunnia, vaivalloinen rikkaus ei mua koskaan oisi houkuttanut; mutta noi sulot, toi kauneus, toi ilme, jonka näen silmissäni vielä nyt, ne aiheutti mun lankeemuksen. Sun kasvot oli mun syyllisyyden syy; sun silmät, sun puhe lävisti mun sydämen; ja vaikka mun kunnianhimo ja omatunto koitti panna vastaan, rakkaus kohta voitti. Jumala hylkäs mut mua rangaistakseen. Sä et ole enää maailmassa, sä sanoit sen irti: mä oon munkki olosuhteiden pakosta; eikö meidän pitäisi ottaa lusikka nyt kauniiseen käteen? Koitatko sä tuhota mun hartauden näin alkumetreillä? Pitäiskö mun jättää apottikunta jonka just vasta aloitin? Hylätä valat? Mä tein ne jumalan katsoessa päältä; minne mä pakenen sen vihaa jos mä rikon ne? Anna mun hakea helpompaa oloa työhommista, vaik se onkin vaikeaa. Multa kuluu kokonaisia päiviä ja öitä täällä luostarissa ilman silmän täyttä. Mun rakkaus palaa vaan kuumemmin keskellä näitä huolettomia hessuja, ja mun sydäntä pistää sun surut ja mun omat. Vitsi mä menetin paljon ajatellen sun uskollisuutta! Mitä nautintoja jäikin kokematta! Mun ei pitäs tunnustaa tätä heikkoutta sulle; tiedän että teen siinä virheen. Jos mä voisin olla lujempi, saattaisin suututtaa sut muhun ja sun vihastus vois saada aikaan sen mihin sun tahdonvoima ei näytä riittävän. Mä julkaisin mun heikkouteni maailmalle rakkauslauluissa ja värssyissä, eikö tän rakennuksen pimeät sellit vois peittää saman heikkouden ees vähän? Mut ei! Mä oon yhä sama! Tai jos vältänkin mä pahimman, en pysty hyvään. Velvollisuudentunto, järki ja säädyllisyys, jotka joskus on merkinneet mulle jotakin, on täällä hyödyttömiä. Kaikkien näiden äänten keskellä jotka käskee mun tehdä mitä pitää, mä kuulen ja tottelen vaan salaisen ja epätoivoisen tunteen ääntä. Nauttimatta yhtään hyveestä, välittämättä tilastani ja keskittymättä lukuihin, mä olen mielikuvituksessani koko ajan just siellä missä mun ei pitäis olla, enkä pysty oikaisemaan itseäni. Koko ajan panttaa vastakkain taipumus ja pakko. Olen sekopäinen rakastaja, meluan hiljaisuuden keskellä, olen levoton täällä rauhan sydämessä. Tää on niin vitun noloa!
ellauri012.html on line 317: Mut taivaan kiitos sä päätit ottaa valat. Mä seurasin sua alttarille, ja kun sä ojensit kätes koskettaakses pyhää rättiä mä kuulin sun pupeltavan noi kohtalokkaat sanat, jotka lopullisesti erotti sut miehistä. Siihen asti olin pelännyt että sun nuoruus ja kauneus voisi sotkea mun konseptit ja pakottaa sut palaa siviiliin. Eiks joku pieni houkutus ois voinut muuttaa sun mielen? Voiko hylätä lopullisesti itsensä vasta kakskytkaksivuotiaana? Voiko silloin, kun pitäis olla maksimi vapaa, ajatella ettei maailma tunnu miltään? Vähänpä mä tein sulle hallaa, ja pidin sua heikkona. Sä olit mun mielikuvituksessa kevytmielinen ja häilyvä. Voiko nainen, joka kuulee Sodoman liekit ja romahduksen, olla kääntämättä päätään sääliessään jotakuta? Katsoin sun silmiä, sun joka liikettä, sun ilmettä; kaikki vapisutti. Saatat pitää tämmöistä itsekästä toimintaa petoksena, julmuutena, murhana. Rakkaus joka muistuttaa noin paljon vihaa ei voi synnyttää muuta kuin halveksuntaa ja vihaa takaisin.
ellauri012.html on line 319: Sun on paras tietää, että siitä lähtien kun näin sun täysin omistautuneen vaan mulle, kun näin että olit kaiken rakkauteni arvoinen, kuvittelin etten voisi rakastaa sua enää. Ajattelin että oli aika lopettaa antamasta rakkauden merkkejä, ja tuumasin, että nunnalupausten ansiosta olit nyt taivaan erityisessä suojeluksessa, etkä enää mun akka etkä taakka. Mustasukkaisuuteni näytti kuolleen pois. Pelkkä jumala mun kilpakosijana ei olis iso riski; ja tyynempänä kuin koskaan ennen saatoin pyytää yläkerran kuomaa "ottamaan" sut tyystin "pois" mun silmistä. Mutta aika ei ollut kypsä pyytää sitä niin hätäisesti, eikä mun usko riittänyt sen toteutumiseen. Välttämättömyys ja epätoivo oli mun tointen motiivina, ja siksi se oli taivaalle enemmän loukkaus kuin uhraus. Jumala hylkäsi mun vienon ehdotuksen, ja jatkoi mun rangaistusta jatkamalla sun elämää ja mun tunnesidettä. Nyt mun täytyy kantaa sun lupaushuijauksen taakka plus sitä edeltäneet tekoseni, ja tulla kidutetuksi päivieni loppuun saakka. Vituiksi meni.
ellauri012.html on line 321: Jos jumala puhuis sun sydämeen kuin nunnalle jonka viattomuus saa pyytämään jotain suosiota, mulla ois syytä lohtuun; mutta kun nään meidät molemmat rikollisen rakkauden uhreina, ja nään miten tää rakkaus loukkaa meidän vielä sileitä asepukuja ja lupauksia, se kauhistaa mua ihan sairaasti. Onko tää joku ehdonalainen? Vai krapulaa pitkästä maisen lemmen humalasta? Ei tiedä onko rakkaus myrkkyä ja huumausta ennenkuin saadaan armoa. Siihen saakka se on vain pahaa josta nautiskellaan. Kun ollaan erheessä, sen huomaaminen on eka askel parannukseen. Tiedetäänhän että jahve antaa meille anteeksi just siksi että ite loi meidät tälläsiksi paskoiksi. Kun se on osoittanut meille meidän mokan ja me ollaan voivoteltu sitä, se voi panna teräsvoimat liikkeelle ja auttaa meitä. Sun lohduksi voin kertoa et just näitä kiusauksia on kärsineet pyhimmistäkin pyhimmät pyhistelijät. Ollaan hyvässä seurassa.
ellauri012.html on line 324: Näin sun silmät, kun sanoit viimeisen kerran hyvästi, sul oli silmät ihan ristissä. Kesti yli puoli vuotta ennenkuin kirjoitit mulle, koko sinä aikana en saanut mitään messua. Ihailin tätä vaitioloa, en voinut sitä syyttää, mutten kyennyt samaan. Kirjoitin sulle, sä et vastannut: sun sydän oli kiinni, mutta nyt tää siipan puutarha on auki; jumala on vetänyt ulos ja jättänyt sut yksin. Se vaan testaa sua; pure hammasta ja koita imaista se takaisin. Me tarvitaan jahven apua jotta saadaan kettingit rikki, me ollaan liian kiintyneitä irrottaaksemme itse itsemme. Meidän hullutukset ulottuivat kaikkein pyhimpään; meidän lemmiskelyt oli valtakunnallinen skandaali. Niitä luetaan ja ihaillaan; siitä rakkaudesta kirjoitetaan vieläkin. Me ollaan lohdutuksena mokaileville nuorille tästä ikuisuuteen; ne jotka jää kiinni meidän jälkeen voi tuntea itsensä vähemmän syyllisiksi. Me ollaan rikollisia, jotka narahti tosi myöhään; ollaan rehellisiä! Korjataan siinä määrin kuin mahdollista tekemämme hairahdukset, Ranska joka todisti meidän munaukset hämmästyy kun sanomme: Sori siitä. Hämätään kaikkia jotka koittaa kopioida meitä; pelataan jahven jengissä itseämme vastaan, et vältetään sen tuomarointi. Meidän vanhat mokat vaatii sovitukseksensa kyyneleitä, häpeää ja surua. Tarjotaanpa näitä lääkkeitä siis sydämen pohjasta, punastutaan ja ulvotaan. Jos meidän sydämet ei ole alkuun ihan mukana, ainaskin voidaan ajatella et niiden pitäisi olla.
ellauri012.html on line 328: Älä mutustele liian ankarasti omaa tunne-elämää, vaan opi virheistä ja neuvo heikompia siskoja; sääli niitä omien vikojesi tähden. Ja jos luonto kerran kuussa kiusaa sua levottomilla ajatuksilla, pakene ristin juurelle ja pyydä sieltä apua, sieltäkin löytyy säännöllistä verenvuotoa aina uudelleen delppaavan jumaluuden jalkain välistä. Kun komennat uskonjärjestöä, älä nöyristele, saathan käskeä kunigattaria, käske myös omaa persettä. Punastu pienimmästäkin haksahduksesta. Muista että alttarin juurellakin uhrataan makuulla oleville hengille, ja kaikkein mieluisin suitsuke on niille nunnan nännit. Jos olet oppinut maailmalla rakastelemaan, säästä se nyt jesselle. Kadu kaikkia maallisia nautintoja. Joo joo, syytä kaikesta vaan mua, jos tuntuu siltä, mähän ne sulta ryöväsinkin.
ellauri012.html on line 334: Jotkut jumala pelastaa panemalla ne kärsimään. Rukoileppa siis sinä että minä pelastun, sä joka itket niin paljon ja olet hyvin pyhä. Ja herra, vaikka mun sydän rakastaakin sun luomusta, sun käsi voi putsata sen muusta kuin rakkaudesta suhun. (Siitä ei kyllä tule lapsia, mut mullahan on jo yksi jossakin.) Paras rakkaus Heloiselle on nyt jättää se rauhaan sinne luostariin. Sen mä oon nyt päättänyt: tää kirje on mun laitimmainen erehdys. (Erehdys: niitä tuli vielä lisää.) Moido. Jos mä kuolen täällä, niin mä käsken että mun ruumis viedään Parakleteen. Sittenhän sa näät mut siinä kunnossa; ei siksi, et sä itkisit, koska se on myöhäistä; vollota mieluummin nyt ja sammuta sillä mussa palava roihu. Vaan siksi, et sun pitää nähdä mut jotta sun usko vahvistuu kun näät tän haaskan, ja mun loppu kertoo paljon puhuvasti miten käy kun rakastaa munatonta miestä. Toivon et sä haluisit kuoltuasi tulla haudatuksi jonnee lähelle. Sun tuhka on sit jo suht turvassa, varsinkin kun mun munat meni roskikseen. Ja sun kanssa mun hauta näyttää hienommalta ja meistä tulee julkkikset.
ellauri012.html on line 345: Sä toivot että sun kuoltua mä hoitaisin sun tuhkat ja pakkaisin ne kuntoon. Kurjuus! Missä mielentilassa sä keksit nää synkät aatteet, ja miten sä voit kuvailla ne mulle? Eikö pelko mun slaagista saanut kynää putoomaan sun kädestä? Ei yhtään taas ajatellut, tietystikään, kaikkia niitä tuskia jotka sillä mussa aiheutit? Taivaskaan, niin ilkeä kun se onkin ollut, ei ole niin julma että antais mun elää hetkeäkään sun jälkeen. Elämä ilman Abelardia ois sietämätön rangaistus, ja kuolema ihan herkkua, jos siten päästäisiin taas yhteen. Jos taivas yhtään kuuntelee mun alituista huutoa, sun päivät on pitemmät ja sä hautaat mut.
ellauri012.html on line 347: Eikö sun tehtävä ole tehokkain kehotuksin valmistella mua siihen isoon kriisiin, joka koettelee vahvintakin mieltä? Eikö sun pitäisi vastaanottaa mun viimeiset henkäykset, hoidella mun hautajaiset, pitää mulle muistopuhe arkulla? Kuka muu kuin sinä voi mua suositella yhtä vahvasti jumalalle, ja rukouksilla saatella lupauksen tehneitä sieluja yläkerran saleihin? Kyllä me odotetaan sulta sitä, isä hyvä. Sen jälkeen saat olla rauhassa näiltä epäilyksiltä jotka nyt sua kiusaa, ja voit lähteä vaivatta milloin vaan jumala niin toivoo. Tulet perässä sitten tyytyväisenä kaikkeen mitä teit, ja varmana autuudestas. Mutta siihen saakka älä helvetissä kirjoita mulle noin karseita juttuaja, sillä meillä on täällä ihan tarpeeksi kurjaa muutenkin, ei tänne tarvita enää lisäahdistusta. Meidän elämä on täällä vaan pitkitetty kuolema, miks sä nopeutat sitä? Meidän nykyiset kurjuudet riittää jutuntyngäksi ihan hyvin, pitääkö tulevaisuudesta noutaa vielä lisää? Kyllä miehet on sitten ääliöitä, sanoi Senecakin, kun ne tekee tulevista kurjuuksista nykyisiä, ja keksii ongelmia ennen kuolemaa jotka vie elämästä kaiken ilon.
ellauri012.html on line 349: Kun olet vaeltanut vaellukses loppuun täällä alhaalla, sanoit että haluut tulla haudatuksi Parakleteen tontille, jotta sä olisit aina mun silmien alla ja mielessä. Luulitko että sun mun mieleen kaivertamat jäljet voi koskaan kulua jäljettömiin, tai että mikään ajan kulu voi kuluttaa pois sun hyväntekeväisyyksien muiston täältä? Ja milloin mä ehtisin noita sun vaatimia rukouksia pomiloida? Hemmetti! Mulla on sillon tuhat muuta huolta, sillä semmoinen onnettomuus ei jättäisi hetken rauhaa. Voiko mun heikko järki kestää sellaista runkutusta? Kun mä olen hulluna ja raivoon taivastakin vastaan, mä en pehmitä sitä mun huudoilla, vaan haastan sitä haukkuen. Miten mä sit rukoilisin ja miten kestäisin suruani? Mä lähtisin mieluummin messiin kuin järjestäisin sun hautajaisia. Sua varten, Abelard, mä elän, ja jos sut temmataan pois multa, ei mulla ole mitään käyttöä mun kurjille päiville. Aargh! Mitä valituksia mä voisin tehdä jos taivas julman säälin vallassa säästäisi mut sillä hetkellä? Kun mä vaan ajattelenkin tätä viimeistä eroa, mä tunnen kaikkia kuoleman tuskia; millaista se sitten tulee olemaan jos se kauhea hetki joskus koittaa? Älä hittovie tunge mun mieleen niin surullisia ajatuksia, jos et rakkaudesta niin edes säälistä.
ellauri012.html on line 351: Sä haluut mun antautuvan virkatehtäviin, ja olevan kokonaan johtoportaan käytettävissä. Miten mä voin tehdä niin, kun sä pelottelet mua niin etten osaa ajatella muuta päivin öin? Kun joku paha uhkaa, ja sitä ei voi torjua, miksi pitää jäädä sitä etukäteen mutustelemaan, mikä on vielä tuskallisempaa kuin itse paha? Mitä mulla on enää virkaa kun sä oot kuollut? Mikä mut sitoo maahan kun kuolema on vienyt multa kaiken mitä rakastan sen päällä? Olen kovalla vaivalla sanoutunut irti elämän iloista, säilyttäen vaan rakkauteni, ja salaisen ilon ajatella sua koko ajan, ja kuulla että olet elossa. Ja kuitenkaan, voi nenä, sä et elä mua varten, enkä mä voi uskotella itselleni että mä nään sua koskaan enää. Tää on mun suurin suru.
ellauri012.html on line 353: Armoton fortunapeli! etkö sä ole jahdannut mua tarpeeksi? Sä et anna mulle mitään hengähdystaukoa; sä olet purkanut kaiken kostosi mun päälle, etkä jättänyt mitään varalle muiden onnetonten pelottamiseksi. Olet väsyttänyt itsesi mun kidutuksessa, eikä muiden tarvi enää pelätä mitään sun vihastas. Mut mitä sun kannattaa enää varustautua mun pään menoksi? Sulta saamani haavat on jo haavoja haavojen päällä, ei siellä ole enää tilaa, paitsi jos haluat varsin tappaa mut. Vai pelkäätkö kaikkien noiden kidutusten keskellä että sellainen armonisku vapauttaisi mut lopuista tuskista? Siksi pidät mut hengissä, että saan kuolla päivittäin.
ellauri012.html on line 357: Se mikä vielä enemmän lisää mun kärsimyksiä on että meillä alkoi mennä huonosti just silloin kun se oli vähiten ansaittua. Kun me hilluttiin estotta syyllisessä lemmessä, mikään ei pannut vastaan, mutta tuskin me oltiin peruutettu siitä vähän ja menty naimisiin, niin silloin taivaan viha putos meidän päälle yhdellä rysäyksellä. Ja kuinka barbaarinen oli sun rangaistus! Äh! Mikä oikeus julmalla sedällä oli meidän yli? Me oltiin yhdytty toisiimme jo ennen alttaria, ja tän olisi pitänyt suojella meitä vihollisten raivolta. Sitäpaitsi me oltiin erottu; sulla oli kiireitä luentojen kanssa ja opetit oppineelle yleisölle salaisuuksia joita parhaatkaan päät ennen sua ei olleet lävistäneet; ja mä sun käskystä painuin luostariin. Kulutin siellä päiväkausia ajatellen sua, ja joskus miettien saarnoja joita piti opetella. Just tällä hetkellä se rangaistus kaatui meidän päälle, ja sä joka olit vähiten syyllinen jouduit sen barbaarin koston kohteeksi. Mutta miksi raivoisin Fulbertille? Mä, mä kurja olen sut tuhonnut, ja olen kaikkien sun kurjuuksien syy.
ellauri012.html on line 361: Ja sama paha henki teki Heloisesta Abelardin kuohitsimen. Ainoa lohtu mikä mulla on on että mä en tehnyt sitä tahalteen, mä en petkuttanut sua; mut mun uskollinen rakkaus koitui sun tuhoksi. Ehkä mä teinkin tyhmästi siinä että mä rakastin sua niin järkkymättä, mut en mä osaa sitä katua. Mä yritin miellyttää sua oman kunniani kustannuksella, sain siis mitä ansaitsin, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Niinpian kuin olin varma sun rakkaudesta, en vitkastellut hetkeäkään ennenkuin annoin sulle; Abelardin rakkaus oli mun mielestä niin suuri kunnia, ja mä kaipasin sitä niin kärsimättömästi etten voinut olla uskomatta siihen heti. En käyttänyt kunniallisuuden ja väheksynnän puolustusaseita; nää keinot joilla me naiset vastustetaan miesten välitöntä tyydytystä ei mua paljon hidastanu. Mä yritin vaan vakuuttaa sut mun tunteista. Uhrasini kaikki mun rakkaudelle, ja annoin velvollisuuden antaa tietä pyrkimykselle tehdä onnelliseksi sen ajan kuuluisin ja sivistynein julkero. Jos mikään näkökohta saattoi mua hidastaa, se oli just mun rakkaus. Pelkäsin että jos mä annan heti kaiken, niin sä pitkästyt, ja etsin uutta jännitystä jostain muualta. Mutta sun oli helppo vakuuttaa mut ettei siitä ollut pelkoa, enkä mä sitä halunnutkaan. Mun oisi pitänyt ennakoida muita todennäköisempiä ikävyyksiä, ja ottaa huomioon että ilojemme menetyksestä voisi tulla mun loppuelämäni kurjistus.
ellauri012.html on line 363: Olisin tosi iloinen jos voisin pestä kyynelillä tyhjäksi noiden nautintojen muiston, jota ajattelen vieläkin niin mielellään. Ainakin yritän kovasti pinnistäen sammuttaa sydämestäni ne halut jotka mun heikko luonne synnyttää, ja koitan harjoittaa itseäni kidutuksilla jota sä oot kokenut sun vihollisilta. Koitan tällä lailla tyydyttää sua ainakin, vaikken pysty lepyttämään kiukkuista jumalaa. Näyttääkseni sulle miten huonoon kuntoon mä oon mennyt, ja miten pitkällä mä oon näissä katumusharjoituksissa, mä uskallan jopa syyttää taivasta siitä että se sotki sut näihin ansanaruihin. Ei kai tästä voi jumalakaan suuttua, kun en pyydä itselleni armoa.
ellauri012.html on line 371: Ja siltikin on turha edes yrittää erottaa näitä kahta: ne jotka ei ole vanhurskaita on syntisiä, ja ne jotka hidastelee hyvän kanssa jää siitä jälkeen. Sitäpaitsi ei pitäisi olla muita motiiveja kuin rakkaus jumalaan. Voi vinde! mitä toivoa on sit mulla? Mun sekavuus johtu enemmän pelosta loukata miestä kuin suututtaa jumalaa, ja mä käytän vähemmän aikaa sen miettimiseen kuin edelliseen. Just niin, sun käsky vaan, eikä mikään oikee kutsumus lähetti mut tähän luostariin; mä koitin helpottaa sun oloa enkä pyhittää itseäni. Mä oon niin onneton! Mä revin itseni irti kaikesta mistä pidin; hautaan itseni elävältä; harjoitan mitä tiukinta paastoa ja kaikkia muita julmuuksia joita täällä tehdään; ruokin itseäni kyynelillä ja suruilla; ja tästä huolimatta en ansaitse mitään näillä harjoituksilla. Mun väärä hartaus on kauan pettänyt niin sua kuin muitakin, sä oot luullut että mä oon rauhoittunut vaikka mä oon häiriintyneempi kuin mä oon ollut ikinä. Sä uskottelit itsellesi että mä olin ihan omistautunut tälle hommalle, mutta mulla ei ollut muuta harrastusta kuin tää rakkaus. Tässä harhassa sä pyydät multa rukouksia - hitsi! mä tarvitsen niitä sulta! Älä oleta mitään mun hyveistä tai huolesta; mä horjun, tue mua sun neuvoilla; mä oon heikko, vahvista ja ohjaa mua sun ohjeistuksilla.
ellauri012.html on line 383: Kun mä kerron mikä kilpailija on tempaissut mun sydämen pois sulta, kiität mun mielenmuutosta, ja pyydät tätä kilpailija liimaamaan sen kii. Tästä sä jo arvaat että jumalahan se on joka vie nyt sulta Heloisen. Jep, mun rakas Abelard, nyt se antaa mulle sen mielentyyneyden jonka meidän kurjuuden kirkas muisto ennen esti. Just taivas joo! mikä muu kilpailija vois ottaa sulta mut? Voisitko kuvitella, että joku vaan, joku ihminen voisi kumittaa sut mun sisältä? Voisitko kuvitella mun vaihtavan jumalisen ja sivistyneen Abelardin kehenkään alempaan kuin jumalaan? Ei, must tuntuu et sä olet arvioinut mut oikein tässä kohtaa. Varmaan sä haluut tietää millä keinoin jumala sai aikaan näin suuren muutoksen? Kerron sulle, että saisit ihmetellä sallimuksen salaisia kiemuroita. Muutama päivä sen jälkeen kun sun vika kirje tuli mä sairastuin vakavasti (Joopa joo, aina tää sama deus ex machina näissä muinaisjutuissa); lääkärit jo luovutti mut kuolemalle. Silloin mun tunne, joka aina ennen oli tuntunut musta viattomalta, alkoi näyttää pahalta. Muistista tulvahti kuin filmissä (joojoo, anakronismi, mutta siltä se varmaan just tuntui) kaikki mun elämän menneet teot, ja mun täytyy tunnustaa että ainoo tuska jonka tunsin oli tunnontuska meidän rakkaudesta. Kuolema jota olin siihen saakka katsonut vain etäältä, häälyi nyt mun edessä kuin syntisillä. Aloin pelätä jumalan kostoa nyt kun olin lähempänä sitä, ja mua kadutti etten mä ollut ottanut kunnolla käyttöön armolahjoja. Ne hellät kirjeet jotka sulle kirjoitin, rakkaat keskustelut joita kävin sun kanssa, kiusas mua nyt yhtä paljon kuin ne oli ennen viehättäny. Voi Heloise-repukka, mä sanoin, jos on rikos lähteä tolla lailla hehkuttamaan, ja jos tämän elämän jälkeen siitä seuraa varma rangaistus, mikset sä vastustanut kunnolla tollaisia kiusauksia? Ajattele mitä kidutuksia on sulle varalla, kauhistu sua venttaavia helevetin koneita, ja muista samalla nautintoja joita sun eksynyt sielu piti niin hitsin hienoina. Äh! eikö vähän harmita että kieriskelit niin falskeissa huveissa? Lyhyesti, Abelard, kuvittele katumusta jota tunsin, niin et ihmettele lehmänkäännöstä.
ellauri012.html on line 385: Yksinäisyys on kestämätöntä ahdistuneelle mielelle; sen huoli kasvaa hiljaisuudessa, ja syrjäytyminen vaan lisää sitä. Siitä lähin kun olen ollut suljettuna näihin seiniin, en ole tehnyt muuta kuin itkeskellyt meidän vahinkoa. Tää luostari on kaikunut mun kiljunnasta, ja ikuiseen orjuuteen tuomitun kurjimuksen lailla olen kuluttanut päivät surun parissa. Sen sijaan että olisin toteuttanut loordin armollisen suunnitelman mua kohtaan, olen kapinoinut sitä vastaan, pidin tätä pyhää pakopaikkaa kauheeena vankilana, ja olen kantanut loordin iestä vasten tahtoa. Sen sijaan että olisin putsannut itseäni katumuksen harjoituksilla, olen vaan vahvistanut mun tuomiota. Fataali erehdys! Kardinaalimunaus! Mut Abelard, mä oon nyt repinyt silmiltä siteen joka sokaisi mut, ja jos mä nytkään voin yhtään luottaa omiin tunteisiin, musta on nyt tullut sun arvostuksen arvoinen. Sä et ole mulle enää muuta kuin se rakastava Abelard, joka aina pyrki yksityisiin hetkiin mun kanssa sumuttaen meidän vartijoiden silmät. Meidän onnettomuudet sai sut kammoamaan pahetta (ei ihme, kun et siihen enää itse kyennyt), ja sä heti omistit loput päiväs hyveelle, ja näytit alistuvan siihen pakkoon mielelläsi. Mä taas, joka olin herkempi, ja enemmän nautinnon perään (ja jolla oli paikat vielä kunnosssa) olin vitun kärsimätön tästä, ja olet kuullut miten paljon kannoin kaunaa sun kalttaajille. Oot nähnyt mun kaunan mun viime kirjeistä; tää se oli, varmasti, joka sai mun Abelardin, sut munattoman Hannibalin, mulle äkämystymään. Sä hermostuit mun valituksista, ja jos totta puhutaan, menetit toivon mun sielun pelastuksesta. Et voinut aavistaa että Heloise voisi voittaa noin vahvan tarpeen; mut olit väärässä, Abelard, mun heikkous, armon lihaksilla, ei estänyt mua tavoittamasta voiton seppelettä. Palauta mut siis sun hyviin kirjoihin; sun oma jumalisuus varmaan kehottaa sua siihen.
ellauri012.html on line 389: Koskemattomuuden polku, niin okainen kuin onkin, näyttää musta silti hyvältä, jos vaan saan kulkea sun saappaiden jäljessä. Sä löydät mut aina täältä sun kintereiltä. Mä luen suuremmalla mielihyvällä kirjeitä jossa sä ylistät hyveen etuja kuin koskaan niitä joilla sä taitavasti pistit muhun naintihalun myrkkyä. Et voi nyt enää mulle vaieta tekemättä rikettä. Kun mulla oli niin kova rakkauden hätä, ja mä painostin sua niin kovasti kirjoittamaan mulle, kuinka monta kirjettä sain kirjoittaa ennen kuin sain edes yhtä takaisin? Sä kielsit multa mun kurjuudessa mun ainokaisen lohdun, koska pidit sitä vaarallisena. Sä yritit tylyttämällä pakottaa mut unohtamaan sut, enkä mä sinänsä syytä sua, mut nyt sulla ei ole mitään pelättävää. Tää hyvän onnen sairaus, jolla sallimus mut nujersi, on tehnyt sen mitä ihmisten ponnistukset ja sun julmuus turhaan yritti. Nään nyt miten turhaa oli meidän rakkaus, johon me luotettiin kuin johkin ikuiseen. Kyllä siitä tuli sitten paljon harmia!
ellauri012.html on line 391: Ei hyvä herra, maan päällä ei ole muuta nautintoa kuin hyveen antama. Kaikkien maisten ilojen keskellä sydäntä pistää, se on rauhaton ja levoton kunnes se pysähtyy suhun. Miten paljon mä oonkaan kärsinyt, Abelard, niin kauan kun mä koitin pysytellä elossa luostarissa niillä eväillä jotka oli tuhonneet mut maailmassa? Vihasin seiniä jotka ympäröivät mua; tunnit tuntui pitkiltä kuin nälkävuodet. Kaduin tuhannesti että olin haudannut itseni tänne. Mut sen jälkeen kun armo avas mun silmät on kaikki muuttunut; yksinäisyys tuntuu kivalta, ja tän paikan rauha on vuotanut mun sydämeen. Tyytyväisenä että hoidan hommani tunnen iloa joka ylittää kaiken sen minkä rikkaus, komeus tai aistillisuus vois mulle tarjota. Mun tyyntymys on kyllä käynyt mulle kalliiksi, sillä se maksoi mun rakkauden; tein ihan väkisten tän uhrauksen joka tuntui ennen mahdottomalta. Mut jos mä oon vihdoinkin päässyt susta eroon, älä mustasukkaile; jumala jonka ois aina pitänyt omistaa mut on nyt mun sisässä sun sijasta. Ole tyytyväinen että voit vielä nussia mun mieltä, sitä sä et koskaan menetä; ja mä saan aina salaista mielihyvää kun ajattelen sua, ja must on hienoa totella säääntöjä jotka sä mulle teet.
ellauri012.html on line 397: Sun kirjeen lopussa on yleistä marinaa sun onnettomuudesta ja et toivot et kuolema lopettais sun munattoman elämän. Miten noin suuri nero kuin sä ei voi nousta onnettomuuden yläpuolelle? Mitä maailma sanoisi jos ne lukis sun mulle lähettämät kirjeet? Uskoiskohan ne sun luostarielämän jaloihin tarkoitusperiin, vai ajattelisko vain että sä vetäydyit sinne nuolemaan kelliesi arpia? Mitä sun oppilaatkin sanoisi, jotka on tullut niin pitkän matkan takaa, ja pitää sun ankaria luentoja parempina kuin maallista elämää, jos ne huomais että sä ot salaa sun ex-kassiesi orja, ja samojen heikkouksien uhri joista sun säännnöt suojaa niitä? Tää Abelard, jota ne niin paljon ihailee, tää suuri johtaja, menettäisi maineensa ja siitä tulis sen oppilaiden pelle. Jos nää syyt ei riitä sua rauhoittamaan, vilkaise vähän tänne päin ja ihaile päättäväisyyttä jolla mä suljin itteni tänne ihan vaan sun pyynnöstä. Mä olin nuori kun me erottiin ja (jos mä kehtaan uskoa mitä sä aina vakuutit) oisin kelvannut kenelle tahansa. Jos mä olisin halunnut melaa keneltäkään muulta kuin just sulta, muut miehet olis mielellään lohduttaneet mua sun puutteessa. Tiedät mitä mä oon tehnyt, anteeksi että hieron tätä, mä muistelen mielelläni vieläkin sun rakkaudenvakuutuksia. Mä kuivasin sun kyynelet pusuilla, ja kun sä olit kyvytön, mä uskalsin enemmän. Voi voi, jos sä olisit rakastanut herkemmin, mun valat, mun huippuhetket, mun hyväilyt olis kyllä vakuuttaneet sut. Jos sä oisit nähnyt mun vähitellen viilenevän sulle, sulla ois ollut syytä huoleen, mut sä et koskaan saanut multa enemmän rakkautta kun sen jälkeen kun sulta meni kassit.
ellauri012.html on line 404: Kerron sulle mikä on musta mukavinta täällä eläkkeellä; kun olen kuluttanut päivän ajatellen sua, täynnä tätä alas painettua ajatusta, menen nukkumaan. Sillä öisin Heloise, joka ei kärsi ajatella sua päivisin, rentoutuu mielikseen sua katsomaan ja kuulemaan. Silloin mun silmät liimautuu suhun! joskus sä kerrot sun salaisista huolista, ja mun mieli tuntee surua, joskus unohdat sun vihamiehet ja painat mut lähelles ja mä antaudun sulle, ja meidän sielut, joilla on sama tunne, tuntee myös saman nautinnon. Mutta voi, iloiset unet ja hellät kuvitelmat, miten nopeesti te katootte! Mä herään, avaan silmäni enkä näe Abelardia: ojennan käteni halatakseni häntä ja hän ei ole siinä; itken, ja se ei kuule mua. Tosi hölmöä mun on kertoa mun unistani sulle, joka et välitä sellaisista huvituksista. Mutta Abelard, etkö koskaan näe Heloisea sun unissa? Miltä se näyttää niissä? Puhutko hänelle yhtä hellästi kuin ennen, ja oletko iloinen vai pahoillasi kun heräät? Anteeksi Abelard, anna anteeksi harhaiselle rakkaalle. En mä voi enää odottaa sulta sitä eloisuutta mikä oli sulle ominaista ennen, enkä voi vaatia että meidän halut kohtaavat. Me on sidottu itsemme ankariin sääntöihin, joita pitää seurata ilman mukinoita. Ajatellaan vaan näitä tehtäviä ja meidän sääntöjä, ja käytetään hyvin hyväksemme pakkoa joka pitää meidät erossa. Sinä Abelard päätät sun kurssit ja sun juoksun onnella; sun halut ja pyrkimykset ei estä sun pelastusta. Mut Heloisen pitää itkeä, sen pitää surra ikuisesti tietämättä, kelpaavatko sen kyynelet pelastuksen pantiksi.
ellauri012.html on line 406: Olisin halunnut lopettaa tän kirjeen kertomatta mitä täällä tapahtui pari päivää sitten. Nuori nunna joka oli pakotettu luostariin ilman kutsumusta siihen karkasi jollain ilveellä, en tiedä miten, ja pakeni Englantiin yhden herrasmiehen mukana. Olen käskenyt koko talon salata tän jutun. Voi Abelard! Jos sä olisit täällä näitä juttuja ei tapahtuisi, sillä kaikki siskot jotka hurmaantuis sut nähdessään ja kuullessaan, eivät ajattelisi kahdesti vaan noudattaisivat sun sääntöjä ja ohjeita. Se noviisi ei olisi ikinä tehnyt noin rikollista suunnitelmaa kuin rikkoa valansa, jos sä olisit ollut täällä kehottamassa kuuliaisuuteen. Jos sun silmät vahtis meitä, kaikki olis viattomia. Kun me liukastutaan sä nostaisit meidät pystyyn ja tukisit neuvoillas; me marssittaisiin varmajalkaisina lampaina hyveen kaitaa tietä. Alan huomata että musta on ihan liian hauskaa kirjoittaa sulle; mun pitäis polttaa tämäkin kirje. Siitä näkee että mulla on vielä ihan liikaa tunteita sua kohtaan, vaikka yritin aluksi vakuuttaa sut ettei niin ole laita. Mä tunnen joskus armon, joskus himon laineita, ja vuorotellen annan periksi kummallekin. Sääli mua Abelard, ja tilaa johon sä olet mut saattanut, ja tee mun viime päivistä tääällä yhtä levollisia kuin ne ensimmäiset oli ahdistuneita.
ellauri012.html on line 411: Älä kirjoita mulle enää Heloise, älä kirjoita yhtään kertaa; on aika lopettaa nää viestit, jotka pilaa meidän katumuksen vaikutuksen. Me vetäydyttiin maailmasta putsataksemme itsemme, mut tämmöisellä kristillisen moraalin vastaisella käytöksellä me vaan suututetaan jeesus kristusta. Ei viiti enää petkuttaa itseämme muistellen entisiä herkkuhetkiä, se vaan tekee meidän elämästä levotonta ja pilaa yksinäisyyden siivot namuset. Käytetään hyväksemme näitä ruoskintajuttuja eikä enää muistella rikoksiamme kesken rangaistuksen viuhinaa. Kuoletetaan liha ja kastike, tiukkaa paastoa, jatkuvaa yksinäisyyttä, syvää ja pyhää mietiskelyä, ja lujaa jumalan rutistusta, niin vanhat rikkeet unohtuu.
ellauri012.html on line 413: Koitetaan viedä uskonnollinen perfektionismi ihan tappiin. On kaunista kun löytää kristillisiä mieliä jotka on niin irti maasta, luojan luomista ja itsestäänkin, että ne näyttävät levitoivan erossa ruumiista missä ne on kiinni, ja käyttää ruumista vaan orjana. Me ei voida koskaan päästä jumalan tasolle. Miten paljon me yritetäänkin, me jäädään aina takatuhdolle, me ei edes tajuta kuinka paljon. Toimitaan vaan jumalan kunniaksi välittämättä muista luomista tai edes itsestämme, ei välitetä omista haluista tai muitten toiveista. Jos me oltaisiin aina sellaisia, niin mä voisin ihan hyvin tulla asumaan Parakleteeseen, josta mä olen pitänyt tarkkaa huolta ja sitä koko ajan tuhannesti siunannut. Mä opettaisin sitä mun omilla sanoilla ja animoisin sille esimerkkiä; stalkkailisin mun siskojeni elämää, enkä komentaisi mitään mitä en itse voisi pitää: käskisin teidän rukoilla, mietiskellä, ja tehdä työtä, ja pitämään hiljaisuuden lupauksen; ja mä itekkin rukoilisin, duunailisin, tuumailisin ja oisin enimmäkseen hiljaa.
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri012.html on line 421: Olisin onnellinen jos mun ei tarvis pelätä mun vihollisia, eikä olis muita esteitä mun pelastukselle kuin niiden pahat puheet. Mut Heloise, sä saat mut vapisemaan, sun kirjeet todistaa että sä olet maisen rakkauden kynsissä sen orjana, mut josset sä pääse sen yli, sä et pelastu; ja mitä osaa mun nyt pitäis esittää tässä farssissa?
ellauri012.html on line 426: Yritä siis edes katkoa noi häpeän kettingit jotka pitää sut kiinni lihassa, ja jos insh´allah sulle käy niin hyvin että pystyt siihen, pyydän sua muistamaan mua rukouksissa. Koita kaikin voimin olla taivaan mallikansalainen; se on vaikeaa, sen myönnän, muttei mahdotonta, ja mä uskon sun voittoon koska sä oot niin oppivainen. Jos ekat yritykset lässähtää, elä hellitä, se olisi pelkuruutta; sitä paitsi muista että sun pitää tosissaan pinnistää, sillä sulla on vastassa tosi paha vihollinen, koitat sammuttaa metsäpaloa, kesyttää sun rakkaimmat tunteet. Sun pitää taistella sun omia haluja vastaan, ettei sun mätä luonne paina sua alaspäin. Sulla on ovela vastustaja, joka käyttää kaikki keinot sun viettelyyn; ole aina valppaana. Niin kauan kuin me eletään, meitä kiusataan; siks yks Jansson niminen iso pyhimys kai sanoikin: ihmisen elämä on yhtä kiusausta: piru, joka hain lailla ei nuku koskaan, vaan ui koko ajan meidän keskessä yllättääkseen meidät joltain suunnalta, päästäkseen meidän sisään ja tuhotakseen meidät sisältäkäsin. (Siis vähän niinkuin mä tein sulle.)
ellauri012.html on line 432: Läpytätkö nyt Heloise mun idealle et sä lähtisit pyhimysten kelkkaan? Saaks sä mun sanoista mitään iloa katumisen harjoituksiin? Eiks sua kaduta sun sekolut, etkö sä haluisi kuin kristuksen huora pestä sun pelastajan jalat kyynelilä? Jos sulla ei ole vielä näitä palavia toiveita, rukoile et sä saisit ne. Mä en koskaan lakkaa suosittamasta sua johtoportaalle mun rukoksissa, ja pyydän herroja auttamaan sua sun suunnitelmassa kuolla pyhänä (jos hyvin käy jo ensi pyhänä). Sä oot sanonut heido maailmalle, ja mikä sua enää pitäisikään siellä? Nosta katse aina tonne ylöspäin siihen jolle olet pantannut elämäsi. Elämä täällä murheen laaksossa on paskamaista; ihan nää elämän välttämättömyydet kuten kusella käynti on tuskaisaa vammaiselle pyhimykselle. Loordi, sanoi kuninkaallinenkin profeetta, siis ennustajakunkku, vapauta mut välttämättömyyksistä. Monet on ressuja jotka ei edes tiedä sitä; ja silti ne on vielä ressukampia jotka tietää kurjuutensa eivätkä silti voi vihata tätä menoa. Ihmiset on hulluja kun ne paneutuu maallisiin asioihin! Ne kyllä sit huomaa virheensä kun on liian myöhäistä. Tosi pyhimykset ei erehdy silleen; ne vapautuu aistinautinnoista ja himoitsee vaan ylös taivaaseen.
ellauri012.html on line 434: Älä anna sen harmittaa, Heloise, vaan ala jo; pane sun pelastussuunnitelma täytäntöön viivytyksittä; kyllä sä vielä ehdit kuiville kun pidät kiirettä. Lemmi jesseä, ja halveksi itseäsi sen sijasta. Se tulee sun sisään ja on sun huokausten ja kyynelten ainoo kohde; älä etsi muuta lohtua kuin se. Jos et pääse musta vapaaksi (ei tosin ihme, mähän on niin ihana), niin sä lankeet mun mukana; mut jos sä jätät mut ja liimaudut siihen, niin sä oot hyvässä veneessä. Jos pakotat loordin heittämään sut oman onnes nojaan, sulle käy köpelösti; mut jos sä olet uskollinen sille, niin iloa löytyy kyllä. Magnaleenakin itki kun luuli jo et jeesus oli sen jättänyt, mut Martta sanoi, kato hei, loordilla on sulle asiaa. Ole hiljainen ja halukas, ketterä ja kurvikas, vastaa joka kutsuun, niin jeesus tulee. Ja hei Heloise, tässä olis vielä muutamia ohjeita: sä olet teidän yksikön esimies, ja siellä on privaattipotilaita ja toisia jotka johtaa muita; ensinmainitut hoitaa vaan omaa pelastusta, ja niiden ei tarvitse noudattaa kaikkia hyveitä niin näkyvästi, mut ne jotka on alipäällystöä niiden pitää näyttää muille esimerkkiä ja tehdä niin hyvin kun vaan pystyy. Muista tää, ja seuraa sitä, niin että sun koko elämästä tulee hyvän abbedissan rautalankamalli.
ellauri012.html on line 444: Toivon tosiaan Heloise, että kun olet kyllin pahoitellut aiemman elämäsi väärinkäytöksiä, sä kuolet oikeen miellyttävän vanhurskaan kuoleman. Aah, onneks meitä on vähän jotka päästään siihen! Ja miksi? Koska on niin vähän niitä jotka rakastaa ristuksen ristiä. Kaikki haluis pelastua, mut harvat viitsii nähdä riittävästi vaivaa. Vaikka me voidaan pelastua ihan vaan ristin avulla, miks ihmeessä kieltäytyä kantamasta sitä vähän matkaa? Kantohan pelastajakin sitä jonkun matkaa (vaikka sitäkin kyllä autettiin, ei se ollut mikään muskelimasa itsekään), se kuoli meidän puolesta (no, kyllähän mekin vielä kuollaan, mut se on eri asia), niin miksei mekin kanneta sitä ja haluta kuolla? (Ei jessekään nyt varsinaisesti iloiselta vaikuttanut ennen kuolemaansa, vaikka lopuksi sille kävikin paremmin kuin hyvin.) Kaikilla pyhimyksillä on ollut kurjaa, ja pelastusmiehelläkin oli jotain kurjuutta enimmän aikaa (paitsi ehkä Kaanaan häissä, ja muutamissa muissa bileissä, Magdaleenan seurassa). Älä siis luule pääseväsi liian helpolla. Risti, Heloise hyvä, on aina käsillä, älä marise vaan ota se vastaan iloisella naamalla, muuten se tuntuu painavalta eikä siitä ole sulle vastaavaa hyötyä. Mut jos sä kannat sitä reippaasti vaikka tiukka mutru huulessa, niin näistä kärsimyksistä kasvaa luottamusta, josta löydät lohtua. Kuuleppas mitä sanoo pelastusmies: lapsi, kiellä itsesi, älä mua, ota ristisi ja tule perässä. Äh Heloise, mitä epäilet? Eiks tää kuulosta susta hyvältä diililtä? Eiks näin ystävällinen tarjous vakuuta sua? Varo Heloise, ettes torju tätä toista puolisoa joka vaatii sua, se on pelottavampi kuin mäkään olin. Jos se suuttuu suhun ja sun kiittämättömyyteen, sen rakkaus muuttuu kiukuksi ja se kostaa sulle. Miten sä kestät sitten sen tuomiota lautakunnan edessä? Se syyttää sua sen armon halveksunnasta, ja näyttää sulle omat haavansa. Mitäs siihen sanot? Se on sitten leppymätön, se sanoo sulle: mene ylpistelijä, ja pala ikuisessa hellassa. Mä eristin sut maailmasta, virutin sut yksinäisyydessä ja sä et äänestänyt mun suunnitelman mukaan. Mä koitin parhaani pelastaakseni sut, mut sä vaan itsepäisesti munasit itsesi, antaa vetää sitten vaan tonne vasemmalle vuohten joukkoon.
ellauri012.html on line 446: Hoohoo jaajaa Heloise, estä tää ikävä lopputulos, ja elä siivosti, että vältät syntisille varatut rangaistukset. En tässä tohdi enkä ehdi kuvata kaikkia noita hirveitä kidutuksia, jotka seuraa syntisestä seeveestä. Mua itseäni hirvittää kun kuvitttelen niitä. Ja kuitenkaan, Heloise, mäkään en osaa kuvitella mitään yhtä kauheaa kuin ne oikeet kidutukset, täkäläinen tuli on vaan heikko heijastus siitä mikä siellä roihuaa. Ihan luettelemattakin tuomittujen loputtomia kipuja, niistä on eri kurjaa olla eri paikassa kuin jumala. Miten kukaan joka uskoo tähän uskaltautuu syntihommiin? Hui! uskallettaisko me uhmata sua siellä ylhäällä? Vaikka taivaan ilot ei ketään vakuuttaisi, niin joutumisen tollaseen kurjuuteeen luulis riittävän pelotukseksi, ettei ruveta sille yhtään niskuroimaan.
ellauri012.html on line 448: En edes kyseenalaista sitä Heloise, ettet sä ryhtyis tästä lähin ihan tosissaan hommaamaan tota pelastusta; tän pitäs olla sun ykkösasia. Hylkää mut siis lopullisesti sun sydämestä - tää on paras neuvo jonka mä kykenen sulle antamaan, sillä syyllisesti rakastetun persoonan muistelu ei voi kuin vahingoittaa taivasasiaa, miten pitkälle olisikin päästy hyveen tiellä. Kun olet saanut sammutetuksi sun epäterveen kiinnostuksen muhun, muiden hyveiden harjoitus käy helpoksi; ja kun lopulta sun koko elämä noudattaa kristillisiä sääntöjä, sä olet ihan kypsä heittämään jo lusikan nurkkaan. Sun sielu lehahtaa iloisesti ruumiista ja suuntaa lennon kohti taivasta. Siellä sä meet itsevarmana pelastusmiehistösi eteen, sulle ei lueta lakia tuomiolla, vaan kuulet kun pelastaja sanoo: tule mukaan, meillä on täällä tosi kivaa, soitellaan harpulla ja laulellaan virsiä, heitetään rengasta sädekehillä pilven päällä, ja muuta sellasta.
ellauri012.html on line 458: Tätä johtolankaa mun täytyy vielä tutkia. Jos herra suo elonpäiviä. Insh Allah.
ellauri012.html on line 464: Esa Saarinenkin kannattaa mieluummin käytännöllistä filosofiaa, vaikka tutkinto on teoreettisesta. Siinä on silti enemmän Abelardia, tuulenpiexäjää ja tuhkamunaa, paskanjauhajaa kuin reipasta sammiomunkkia, riuskaa ristiretkeläistä. Saisko edes telttaa pystyyn yhtä nopeasti kuin esim. Perza Rovamo.
ellauri012.html on line 474: Tyttö huutaa: en tahdo vielä kuolla.

ellauri012.html on line 475: Miekkailijalle taisi riittää tätä elämää.

ellauri012.html on line 528:

Katajanokan vankilahotellin vessanseinässä oli kirjoitus: Kun olin 5v äiti sanoi mulle että elämässä tärkeintä on on olla häpi. Kun menin kouluun multa kysyttiin mitä haluun olla isona. Mä sanoin häpi. Ne sanoi etten ymmärtänyt tehtävää. Mä sanoin että ne ei ymmärtäny elämää. Allekirjoitus John Lennon.
ellauri012.html on line 568: Tyttö on päästettävä rippituoliin ajoissa, heti kun on sisäistetty herruus mut ei vielä ala ollin kurjuus. Synnin tunto opetettu muttei syntiä. Pastorin on ius primae noctis. Ainaskin virtuaalina. Olikohan rippituoliin varattu paperipyyhkeitä?
ellauri012.html on line 582: Turhamaisuus on kuiteskin ihan pahinta. Kaikenlainen laittautuminen on perseestä. Kunpa olis vielä pukeutumisohjeet laissa.
ellauri012.html on line 588: Ja vielä yx juttu: tytöt ei saa ilostella liikaa. Eikä röyhkeillä, niiden pitää olla hiljaa, jos on pakko jotain sanoa niin sävyisästi, nöyrästi ja lyhyesti.
ellauri012.html on line 590: Paljon on vielä tehtävää, ja elonleikkaajia vähän.
ellauri012.html on line 638: Ja vielä: varotelkaa esiaviollisesta yhdynnästä! Siinä ei voi käydä kuin eri huonosti!
ellauri012.html on line 641: Loppukaneetixi vielä pitkä sitaatti tonttu iki-iäkkäältä. Aina ajankohtaiset naisen käyttöohjeet kirkkosetä Augustinuxen kotisohvalta tuolta 300-luvun Hiposta.
ellauri012.html on line 652: Se tietää mikä kauppa kannattaa, se duunaa vielä pimeällä lampun valossa.
ellauri012.html on line 654: Se antaa omista rahoistaan vielä joulukeräyxeen.
ellauri012.html on line 660: Siellä se heiluttelee häntää vielä hienompien lahkeissa.
ellauri012.html on line 662: Haba ja hyvännäköisyys siinä yhdistyy. Se nauraa vielä parhaiten, koska nauraa viimeisenä.
ellauri012.html on line 688: Eli vanhemmaxi kuin oli nuorempanana luullut. Ei olisi uskonut elävänsä tälle vuosituhannelle. Pötki pitkälle. Pitkään ainakin.
ellauri012.html on line 791: Ukkeleille islam korvaa työttömyyteen mennyttä elättäjän arvovaltaa. Työpaikan sijasta notkutaan moskeijan miesten talossa. Sinne naiset ei pääse vekuttamaan. Nuupahtanut mahometin usko nostaa päätään. Hyvä veli tukee toinen toistaan. Pysytään ojennuxessa, samalla raiteella kuin vaunut junassa.
ellauri012.html on line 811: Olin kerran Kaisaniemen tunnelissa syömässä intialaista yxixeni koska unicafe oli mennyt kiinni. Viereisessä pöydässä oli kaxi tosi kaunista ruskeaihoista opiskelija- tai teinityttöä upeissa hunnuissa ja tyylikkäissä vaatteissa. Toinen Saharan etelä- toinen pohjoispuolelta. Siihen tuli vielä kolmas, kuvankaunis hoikka somali pitkässä hameessa ja vaalessa tekoturkissa. Ne halasivat toisiansa. Voi jospa oisi saanut olla mukana.
ellauri014.html on line 43: Lisäksi osoittausi suorasanainen esitys ehdottomasti soveliaammaxi uusille aiheille kuin näytelmä tai runous, joiden aihepiiri on luonnostaan jotensakin rajoitettu ylevään ja (huvinäytelmän) naurettavaan, kykenemättä tehoisasti laajentautumaan ihmiskunnan valtavan keski-enemmistön elämän esittämiseen, joskin sitä on meidän päivinämme yritelty. Tätä taasen kaipasi yhä voimistuva kansanvaltaisuuden henki.
ellauri014.html on line 117: Se oli jo lähdössä kotio köyhän iskän ja äiskän luo, muttei hirvii tulla herrasväen hyntteissä, miltäs ne näyttäis mentyänsä hiukioimiksi. Vanhan silkkihameen alta vilahtaisi puolivillainen alushame. Ei se vetele. Se osti sixi lampuodin naisilta kotikutoista ruskeata kangasta ja ompeli siitä vaatteita. Somisteluxi löytyi sievä sitsikaistale. Vielä varsin hyvä läpineulottu kamlottitakki ja kahdet flanelliliivit, ei yhtä hyvät kuin joutsennahkaiset ja aivinaiset, mutta lämpimät.
ellauri014.html on line 119: Skottilaisesta palttinasta se ompeli 2 paitaa, yli jäi vielä vanhemmillekin. Kulkukauppiaalta 2 sievää korville ulottuvaa hilkkaa, olkihattu, kudotut sitsipäärmeiset käsineet, mustaa kanttinauhaa kaularuusukkeeksi ja paidanhihoihin. Niin ja 2 paria valkoisilla suikkeleilla koristettuja piukkalankaisia sinisiä villasukkia!
ellauri014.html on line 139: Tulee mieleen se, että kansanluonne muovautuu kansan myötä- ja vastoinkäymisissä. Ennen britti-imperiumia briteilläkin oli huumoria. Ennen maailmansotia saksalaiset oli lempeitä ja runollisia. Siirtomaiden menetyxen jälkeen iberit on olleet vaisuja. Neuvostoliiton perilliset on loukkaantuneen oloisia. Brittien ja jenkkien alamäki tekee niistä vihaisia. Nöyrät suomalaiset koittaa pullistella vieläkin Nokiansa hylyllä. On kuin muurahaiset elefantin selässä, huutaa Salelle: Tapa se, Elmeri! Hui kuinka luotaantyöntäviä kaikki on.
ellauri014.html on line 153: ei vielä kuustoistavuotiaskaan neitokainen. Sellaisia ne on aina el Zorrossakin.
ellauri014.html on line 159: Munkin elämässä on ollut näitä Lady Boobyja ja Potifarin vaimoja. Monta kertaa olen saanut siveyttäni suojella. En nyt ihan koskemattomana selvinnyt avioliiton satamaan, mutta siitä lähin olen kyllä viettelyxet säällisesti torjunut. Seija on mun Fanny. Uskokaa tai olkaa uskomatta. Se on mulle ihan sama.
ellauri014.html on line 172: Rousseaun vanhemmmat oli geneveläisistä kelloseppäsuvuista. Kaksi Rousseaun sisarusta nai kaksi Bernardia. Sen isän sisko nai sen äidin veljen.
ellauri014.html on line 179: Siihen asti JJn elämä oli ollut huoletonta. Nyt eno pani sen kymmenvuotiaana eka juoksupojaksi, mihkä se ei ollu motivoitunu, sit kaivertajan oppiin. Se ei ollut enää kivaa. Kaivertaja löi sitä, lopulta se karkas Ranskan puolelle myöhästyttyään kaiverrustöistä.
ellauri014.html on line 181: Sen otti huomaan ammattimaiset katoliset takaisinkäännyttäjät. 15 vuotiaana sen plokkas 2x vanhempi katolisex just kääntynyt paroonitar, josta tuli sen "Maman". Maman käänsi Jannen katolisex, hemmotteli sitä ja naida napsutteli sitä moneen otteeseen kolmeen pekkaan toisen pojan kaa, parinkin eri pojan vielä. Et semmosta peliä.
ellauri014.html on line 195: Mut takas vielä seeveeseen. Se oli yhen vuoden diplomaatin sihteerinä Venetsiassa (osas italiaa), josta sai potkut röyhkeydestä. Innostu siellä politiikasta, niistä sosiaalikontrahdeista.
ellauri014.html on line 199: Tutustu Pariisissa yhtä köyhään Dideroohon. Diderot oli pieni ruipelo, boheemi veitsisepän poika, jonka iskä hylkäsi kun ei mennyt lukee papiksi, lakia, tai lääkäriksi. Varmaan oli aina komeen Rousseaun hintelämpi sivuvaunu. Yhtä vihattu, ei yhtä ihailtu. Naiset ei kuumu tietosanoista. Croyez-moi, je le sais.
ellauri014.html on line 221: Ja vielä joukon jatkona se tanskalainen kyttyrä, olemassaolon filosofi, kalkittu hauta Kierkegaard. Tälläsiä vietteleviä setämiehiä, narsistiäijiä, ahnaita kotiopettajia, romaaneissa kyllä piisaa. Ja romansieereissa. Ja runoissa ja runoilijoissa, kuten Byronin Don Juan. Sekin oli mammanpoika.
ellauri014.html on line 242: Enkä ole edes aloittanu lukea Julieta vielä. Olen vasta toisessa esipuheessa. Meen perse eellä puuhun kuin Rousseaun hyvä apina.
ellauri014.html on line 274: Enemmänkin kiinnostaa Rousseaun moraalinen ryhti tai paremminkin skolioosi. On jännä kattoo mitkä moraalikannanotot on aina samanlaisia, esim. setämiesjuttuja, ja mitkä tuntuu nyt aika oudoilta, lähinnä koska tuotantosuhteet ovat muuttuneet. Meemien kuten moraalin kanssa on kuin muunkin evoluution, alkeelliset ja kehittyneemmät elämänmuodot sinnittelee rinnakkain, kukin omanlaisissaan ekolokeroissa. Päivi Räsäsellekin on tänään kysyntää, Hitleristä puhumattakaan. Eski Saarisesta tai Saska Saarikoskesta näinä huonompina aikoina vähemmän. Kukoistus ei käy kaupax lamassa.
ellauri014.html on line 322: Kosiskelun perusteluksi kotiope Sään-Pröö (20v) sanoo Julielle et sä voisit ehkä olla kauniimpi, mut oot sentään oikeenkin kiltti luonne. Julia antaa näistä sanoista hurmaantuneena sille suuta polviltaan (tosin vasta kirjeitse vielä), tunnustaa lempeä heitellen retorista floskelia tekstarissa kuin keski-iän ohittanut äijä, vaikka on vasta sakkolihaa (16v).
ellauri014.html on line 350: 2kk on nyt vierähtänyt tässä touhussa. (Lukeminenkin kulkee aika tahmeesti.) Juliesta tää on ihanaa, se ei kaipaa munaa vielä ainakaan, mut Pröön melaa pakottaa ankarasti, se ei meinaa pysyä kaprihousuissa. Pröö jatkaa vonkaamista tietysti. Luonnonääni huutaa kovaa, tikanpoika haluu puuhun. Tätähän tää on, ei apina lisäänny ennenkö kamat on pussin perällä. Muu on hämäystä, esivalmistelua, loiskiehuntaa.
ellauri014.html on line 352: Sit Julia alkaa lämmetä siitä että Pröö kuuntelee sen käskyjä: Paikka! ja sehän tosiaan pitää käpälänsä kurissa. Valta on hyvä lemmenjuoma, on kiva tunne kun iso eläin tottelee. Juulia kuulostaa nyt samalta kuin Karvisen Eskon heila: mutta sinähän rakastat minua! Sisustuspuoti kutsuu taas.
ellauri014.html on line 372: Iskäparoni tulee kotiin, testaa Julkun tietoja. Vaakunaosaamisessa on huomautettavaa. Kyselee open natsoja. Pröö on rotinkainen, sille ei voi mitään. Paroni nurpistaa nenää. Päättää varuixi naittaa tyttären vanhalle ruotukaverille, joka pelasti sen hengen rintamalla (spoileri, ei olla vielä siinä).
ellauri014.html on line 376: Juliaa naurattaa Pröön hyväillessä kirjeessä sanallisesti sen rintoja Torquato Tasson selän takaa. Tuli hyvä mieli vaikka samalla suututti.
ellauri014.html on line 392: Alan ymmärtää miks sen ajan naiset symppas tätä. Jos tätä ei lue moraalin lukutikulla, eikä piittaa JJn ylisanoista, on tää alkupuoli paikka paikoin liikkistä. Poika on ihan pallo hukassa, Julia on selvästi joholla. Julie ei oo yhtä hyvä tyyppi kuin alkuperäinen Heloise mut tulee perässä. Turina on vaan vielä pitempi, varsinainen TLDR, kuussataa pienellä tiheästi painettua sivua.
ellauri014.html on line 394: Paitti nyt Pröö jälleen sekoilee, tarjoo hemmotellulle Julialle köyhän elämää, muussa tapauxessa uhkaa että hyppää jorpakkoon. No way Jose! Tää tarjous ei kyllä tule saamaan hyvää vastaanottoa, jos mä yhtään osaan lukee Juuliaa.
ellauri014.html on line 400: Juulia ei suin surmin tahdo lähtä nuoren Pröön kanssa mierolle, mut vielä vähemmän se tahtoo naida vanhaa pierua.
ellauri014.html on line 407: Kai koska vanhempien diskontattu geneettinen arvo on lähellä nollaa, Pröön riskinäkymät on hyvät. Vanhuxilla on hyvät meemit, mut ne on riskialttiita. Ja meemeillä ei tee mitään ilman jälkeläisiä, ne ei ole kellekään sukua, ja lisääntyy ihan omalakisesti. Mendelöinnissä tietää 0% sukulaisuus hyvää diversiteettiä. Rotinkaisilla on terveemmät geenit kuin rotukoirilla. Se näkyy jo Pröön ulkonäöstä, se on riski ja komea.
ellauri014.html on line 409: Kannattaako ottaa riski, sijoittaa tulevaisuuteen, ostaa futuureja? Mutta jos Pröö on pennitön milläs sitten elellään? Ei riitä tehdä pentuja, ne pitää elättää. Samoja 50-50 senssejä koittaa optimoida Juulia ja vanhemmat, riskiarviot vaan eroovat. Niin sen on Darwin suunnitellut, tää on sukupolvien välistä kilpailua. Vanhemmat panostaa meemeihin, pennut geeneihin, koska pennuilla on geenit, vanhemmilla meemit. Elukat ei sellaisesta välitä, mut niillä ei ookkaan meemejä.
ellauri014.html on line 429: Kuten teeveen saippuoissa marssitetaan kuvaan uusi henkilö. Kumma kyllä se ei ole se vanha aseveikko vielä, vaan filosofisempi sparreri, kummallinen lordi Edward Bomston. Kaheksannentoista vuosisadan lordi Byron mannermaan kiertueella, tai pikemminkin ehkä lordi Russell, filosofisempi väpelö, tai väpelömpi filosofi. Se on kuin Fast Shown skezin hinttari maanomistaja, Pröö sen vastahakoisempi lammaspaimen. (Nimet vaan on vaihtuneet. Ks. Wikipedia.)
ellauri014.html on line 442: Ei, olin oikeassa, kyllä pano n:ro 2 tapahtuu vasta luvussa 54, aloitteentekijänä Julia, sillä on varmaan munasolu irtoomassa, se käy sen verran kuumana. Bylsintäpaikka on Julkun peräkammari. Pröö runoilee siitä nätisti ennen naintia ja sen jälkeen, jälkeenpäin on rauhallisempi olo. Loikoilu ruiskahduksen jälkeen on ihan parhautta, sitä tähdentää Rusakko vielä alaviitteessä. Pröö tunnustaa että Julia on sitä etevämpi sängyssä. Ei ihme että sen ajan tytöt tykkäsivät tästä niteestä. Mehukasta panoa seuraa kotiopen kosinta, for what it's worth. Not much.
ellauri014.html on line 464: Pröölle valehdellaan vähäsen, et saadaan se rauhoittumaan; ei kerrota keskenmenosta, vaan sanotaan et se oli tuulimuna. Pröö on pettynyt, mut ehkä vähän helpottunut myös. Masentunutta Pröötä lohdutellaan, Claire lupaa stikkaa preivillä, loordi kantaa sen kaksin käsin kärryihin. Sieltä se ryntää vielä pussaamaan Julkun kengänjälkiä, mut sitten lähdetään.
ellauri014.html on line 506: Pröö epäilee ihan syystä et loordi kähmii jotain sen selän takana. Tulee karmit kaulassa haastamaan sen kaa taas riitaa, mut loordi saa sen taas kerran narutettua. Se on kyllä hölmö rotinkainen, aateliset vetää sitä nenästä mennen tullen. Se alkaa päästä hajulle et Julie aikoo ottaa lusikan kauniseen käteen ja naida Volmarin. Mut loordi lupaa sille vaihtoehtoista uraa briteissä (nim. omaansa). Juliestakin se oisi hyvä ajatus.
ellauri014.html on line 527: Aika ikävästi kohtelee nyt Julle Pröötä, Heloise Abelardin hattu päässä. Mä en anna enää sulle, mut älä hemmetissä silti petä mua, pidä itses miehenä mutta munattomana, vaan hyveen lippu liehukoon sun tangossa. Ja hölmö Pröö lupaakin ripustaa pippelinsä kuivumaan. Mulkut tuulessa ne heiluu. Samaan aikaan toisaalla Volmar pian rassaa pikku Juuliaa. No ehkä Pröö voi Lontoossa britin kanssa alkaa suunnitella junaa. (Ne ei vielä tähän aikaan käyneet höyryllä.)
ellauri014.html on line 554: Ranskalaista oopperaa se haukuskelee vielä erixeen seikkaperäisesti matami d'Urpolle lähettämässään kirjeessä.
ellauri014.html on line 564: Julle kuvittelee et Pröö jäi bordelliin, jotta kaverit ei nauraisi. Höpsis. Elementary, my dear Watson, sitä panetti. Pikku huijari. No, Juulia ei päästä sitä vähällä, sivukaupalla jatkuu vielä haukkuja, kuin Iines Ankalla sen nokka väpättää.
ellauri014.html on line 587: Parooni pyytää Jullen panomieheltä vielä allekirjoituxen luovariin. Tavara vastaanotettu. Kuittia? Kiitos kyllä. Sen se saa, ja kaupan päällisexi saatekirjeellisen röyhkeätä puhetta. Appi eio kiva, mut vävyehdokas on varsinainen kusipää.
ellauri014.html on line 597: Siltä varalta et se jäis lukijalta hoxaamatta, Rousseau selittää kirjan avainpointin vielä kerran jaxon XX alaviitteessä. Se on tää: ei siinä tunteet auta jos tekee jotain säädytöntä, pitää rukata säätysuhteet jetsulleen kuin sveiziläinen käkikello, sit vasta pelittää. Taas meemilaaksoon, tässä pikakelaus:
ellauri014.html on line 599: Julle selittelee eka niiden styylauksen alkumetrejä. Se muka ihastu Prööhön eka näkemältä, ja teeskenteli vaan vaikeeta saalista. (Rusakko viittaa Richardsoniin tässä alaviitteessä. Richardson oli nauranut bylsinnälle lähes eka treffeillä. Rakkautta ensi silmäyxellä silmään indeed. Olikohan R tavannut Richardsonin, ennen vuotta 1761 siis, kun Richardson vielä eli ja Julle oli vasta tekeillä. Siltähän se nyysi idean tähän kirjeromaaniin.)
ellauri014.html on line 627:

Paksuinta on et just niin kuin ei pitänyt JJ toimi ize, siitti 4-5 au-lasta leipäsuden kaa ja dumppas ne samantien nunnille tai kunnalle, niitä ei jälkeenpäin ees voitu löytää. Hyvä puhumaan, paha pappi mulkero. Tästä heimoveli Voltaire sille vittuili. Mut sehän oli ihan eri asia, tässä on nyt puhe hyveellisten naisten moraalista, ei musta, tää on filosofiaa. Setämiespisteet kilahti tappiin, pajatso tyhjeni. Törkee 2-naamainen Casanova kehtaa vielä sanoa:
ellauri014.html on line 631: Huoh-huoh-huoh ja hohhoijakkaa. Paha pappi puhuu, likaiset jauhot likaisessa pussissa. Tätä paskaa jatkuis vielä 4 tuotantokautta. Nyt jo voi sanoa et tää takas-luontoon-äijä on toooosi syvältä. Tää on pahempaa kuin paapa, valistuxen ajan saippuaa. Tää on loputona veivausta tyyliin kauniit ja rohkeat. Ei, vielä huomattavasti tylsempi, ja huonompi, yhtä kiinnostavat henkilöt, yhtä aidot sentimentit, sama luonteen jalous. Yxinkertaisesti nippu kyrpiä. Ikäviä ihmisiä. Tai siis ihminen, Rusoo eri naamareiden alla. En tajuu, kenen mielestä tää on voinut olla hienoa.
ellauri014.html on line 639: Robeck oli ruottalainen Kalmarista, Rusoon aikalaisia. joka muutti Hildesheimiin, ryhty jesuiitaxi, kuoli Bremenissä eläkeikäsenä (63) vuonna 1735, mikä kaikkein traagisinta, oman käden tai melan kautta, löytyi hukkuneena veneestä.
ellauri014.html on line 641: Opiskeli Uppsalassa, oli jo siellä grubblande och orolig. Varmaan depressiivinen. Vanhemmiten asui Osnabrückissä kotipastorina, endast sysselsatt med dödsbetraktelser. Ei ihme että sai elämästä tarpeexeen. Ei naisia, oisko ollut edes käteenvetoa. Siitähän ei jahve pidä. No oli sillä mieskaveri, joku professori Funck. Ei vaan siis Runck.
ellauri014.html on line 653: Kaise halus sitten pysyä hyvän miehen kirjoissa, vaikka hukuttautui. Robeckin sinänsä järkeenkäypä pointti oli, et jos elämä on lahja eikä joku vitun laina, kai sillä saa tehdä mitä haluaa. Antaa poiskin jos ei tykkää siitä. Lahjahevosen saa laittaa vaikka meetwuastixi. Kasakstanissa hepat on pääasiassa proteiinilähde nykyään.
ellauri014.html on line 655: Mut jahven tuntien se on just sellainen kanankakan kantaja, et sen lahjoja ei niin vaan roskiin heitetä. Niinkuin sen yhden tyttökirjan hapan rikas täti, joka käydessään vieraisilla heti ekax tarkasti, onko sen lahjoittama ruma pysti vielä salissa kunniapaikalla. Keltaisen talon lapset lopulta löi sen mäsäksi. Sen pystin, ei tätiä, joka kuoltuaan osoittautui kiltixi. Nimittäin jätti rahansa keltaisen talon lapsille.
ellauri014.html on line 670: Tää idea et izari on syntiä, ja izaristit pelkureita tai rikollisia, on ikivanha. Se on moraalia omimmillaan. Muut tahtoo, siis sun täytyy. Sen verranhan siinä on perää, että itsensänitistäjä pelkää elämää tai ei kestä sitä, mut usein sillä on siihen hyvä syy, ainaski parempi kuin jälkiviisailla vierestä vekuttajilla.
ellauri014.html on line 672: Rikollisargumentti on tuttu Platonin Faidonista: jengi on niinku jonkun päsmärin omaisuutta (oikeesti tai vaan kuvaannollisesti), orjan omistaja kärmistyy jos orja sabotoi sen omaisuutta. Aika nilkkimäinen ajatus. Ainoo kunnon peruste jättää väliin seppuku on et sä lopultakin haluut elää enemmän kuin kuolla.
ellauri014.html on line 674: Siihenhän noi pelottelijatkin tähtää mut typerällä tavalla. Kaikki sellaset syyt et "täst on sulle henkkoht ehkä jotain hyötyä loppupeleissä" tai et "muuten sun käy vielä köpelömmin", eli tulee sitten jälkeenpäin turpaan joltakulta vielä pahemmin, on perseestä. Alkeellista paska moraalia, koirankoulutusta, naksutus ja keksiä.
ellauri014.html on line 696: Pröön etuveitikka ei voi tälläiseen osuuskauppaan tyytyä. Ei sille riitä sydän, se tahtoo riemurasian. Eikä se voi kenkään kanssa jakaa saalista, kaikki tai ei mitään, vaikka sitten tappaa Julkun sapelilla mieluummin kuin paloittelee sen. Paitti ei sentään hirviä. Ei ole ihan Porvoon neekeri. Ihan niin paljon ei sentään tykkää Jullesta. Sensijaan ehdottaa vielä tunnin jäähyväisvarvia, toisellekkin jalalle. Tai siis kolmannelle.
ellauri014.html on line 718: Siirreltyään Tedin mustia shakkinappuloita sinne sun tänne, JJ alkaa vastahyökkäyxen Ralphin valkoisilla. Enstexkin, elämällähän on moraalinen tarkoitus, ei se ole pelkkää syömistä, juomista ja nukkumista. (Naimista ei nyt sovi mainita, kun siitä just on pula.)
ellauri014.html on line 747: Vuoteessa Juku näytti sellaista 'makaa liikkumatta ja tee se Sveitsiin puolesta' ilmettä ja käyttäytyi kuin Woku olisi jonkinlainen seksihullu, kun se halus naida sitä vielä sen jälkeen kun Jukulla oli raamatullisen kiintiön mukaiset penskat. (Jäätävää satoa)
ellauri014.html on line 753: No onhan se, mutta silti mairittelee Milli-Mollia, eihän tää muuten ois ollu naistenromskuna niin suosittu. Claire on jo naittamassa tyttöään pikku Markulle. Claire on vielä selkeemmin lepsu kuin Julle, sanookin ettei siitä ollut miehen kanssa olemaan, eikä se suin surminkaan tahdo toista. Julkun sylkkyyn lipsumaan se kaipaa. Ihan vapaaehtoisesti se ryömii Julkun jalan alle, aloittaa nuolennan kengänpohjasta. Siellä mahtaakin jo olla ahdasta, Claire, Ted, Ralph ja Wolle kyynärpäilee toisiaan kieli pitkällä.
ellauri014.html on line 755: Alaviitteessä JJ oudosti vittuilee vielä Clairelle, omalle kexinnölleen, et se on moukkamainen sveizitär, joka tahkoo vizejä ihan vaan saadaxensa läpyjä. R. ei ole mikään keveen tyylin ystävä. Syvällä se ui syntilastissa. Cunnon Calvinisti happamessa ranskankermakastikkeessa. Ehkä se Clairen kautta kuittailee joillekin tutuille, niille jotka nauroi sille eikä antaneet.
ellauri014.html on line 763: Julle huomaa Pröössäkin joitain parannuxia: se ei ole ihan niin nöyrä väpelö kuin ennen, vähän vähemmän besserwisseri, puhuu kuin merimies (kiroilee siis), pärstä rokonarpinen ja musta kuin murjaanilla. Jonkinlainen sylikoira se on rouville vieläkin, ne sitä dresseeraa ja trimmailee, heittää keppiä ja se noutaa ne. Aatelisrouvien maatiaisrotuinen rakkikoira, lemmikkieläin kuten Rousseau ite aikanaan. Claire nauraa sen maalaistavoille.
ellauri014.html on line 768: Kunnon vanhan ajan patrbrlbrluunatouhua. Sellaistakohan se oli ennen kun vackra Oscar kävi kartanoissa pehtoorina. Vähän aran näköisenä Osku istui ryhmäkuvassa vaaleissa kaupunkilaisvaatteissa olkihattu päässä yrmeiden körttipukuisten päiväläisten keskellä, varmaan miettien: vieläköhän pääsis karkuun jos lähtis heti juoxemaan.
ellauri014.html on line 773: Apulaisten palkkaus ja koulutus on taitolaji. Kaupunkilaiset lakeijat ei käy, ne on vaativia ja röyhkeitä. Pitää ottaa maalta yxinkertaista ja nöyrää porukkaa, mieluummin lapsina kun ne on halpoja ja vielä väännettävissä halutulle luokille.
ellauri014.html on line 779: Voi ei nyt seuraa jotain vielä paxumpaa. Sama Julkku, joka äsken vielä halus Pröötä pylly märkänä, on nyt apuväen seksiapartheidin ylin kannattaja. Hyvin hoidetussa talossa on pidettävä sukupuolet erillään, ettei ei-toivottuja ilmiöitä pääse siellä sikiämään, rotinkaisten se livahda luvatta rupusakin sinne, ja apulaisen sikiöitä ala ilmetä. Herrojen bastardeista puhumattakaan, kuten me.
ellauri014.html on line 787: Rusakko Pröön naamarista peukuttaa nyt seksisegregaatiota. Sehän oli maailmalla yleistä, ennenkuin ranskalaiset päästi naiset mesomaan miesten joukossa. Mites nyt näin, kanalauman kasvatti, äitiin ja tyttöihin sekaantuja? No ehkei se sille kaksineuvoisena ole kummonenkaan menetys, jäähän sille vielä paljon porsaanreikiä miesseurassa.
ellauri014.html on line 814: Välillä puhutaan vähän linnuista ja mehiläisistä, ettei nuoremmat lukijat kuivu kokonaan. Pröö kadehtii Wolmarien perhe-elämää, mutta Wolmar tamppaa sitä selkään: sähän olet meille nyt kuin kiltti setä meidän lapsille. Tästä Pröö aivan liikuttuu ja lämpenee nyt Wolmarille. Onhan Woku sentään isä Jukun lapsille. :( Vaikka prkl munhan piti olla se!!!) No ei väliä, kuha joku on. Jukulauta, tää on moraalia! Darwinia ihan vasten lättyä!
ellauri014.html on line 818: Haukotuttava viherpeukalointi keskeytyy hetkexi kun Pröö uskaltautuu vinoilemaan talon takapuolen metsiköstä, mis se taannoin puristeli Juulian silloin vielä koskemattomia tissejä. Mix tää uusi pusikko, eikö entisissä ollut riittävästi taukopaikkoja? Wolmari tajuu heti vittuilun ja vetää Pröötä lättyyn samantien, vaik vaan sanan säilällä. Niiden napalankoilu ei kestänytkään monta hetkeä.
ellauri014.html on line 820: Tää pöheikkö tuo mieleen Miltonin paratiisin, jossa Aatu ja Eeppa iloisena haravoivat puistokäytäviä ja haarusteli lehtimajassa. Tuskin sattumaa, veikkaan ma (sivuja on jäljellä runsas kolmannes), mitä vetoa et Pröö vielä kiemurtaa sinne käärmeenä se yks pää pystyssä. Ja joo, nysse jo pyytää onnellisilta paratiisin avainta. Saa Juulialta, siis avaimen, mut ois mieluummin ottanut Wollen avaimen, sit ois jäänyt Woku ulos, Julkku ja käärme mulkku päässy sisälle.
ellauri014.html on line 830: Kenties Wolmari ei ole enää aktiivinupseeri, vaan reservissä. Se tykkää tarkkailla muita, ei paljon puhu, sanoo vielä vähemmän. Varmaan toimis mieluusti takapäivystäjänä kun kotiope panis parastaan, siis Juliaa. Kazois päältä, kun Pröö höyleskelis huolella reikää sveitsinjuustoon liereällä juustohöylällä, tikkais väliin takakautta siksakkia kuin sveitsiläisellä Bernina-ompelukoneella. Wolmar nojatuolissa hetkuttaisi löysää letkua toivorikkaana ilman toivoa. Sellaisiakin heppuleita on, kuulemma.
ellauri014.html on line 862: Rusoo sanoo alaviitteessä tunteneensa vaan yhen suuren filosofin, geneveläisen (ei, se ei ollut Voltaire, näähän jäbät ei voineet sietää toisiaan): tuiki tuntematon Geneven kirjastonhoitaja Abauzit, 9. vuosisadan mamu, abu Zaid tms alunperin, vaikka kahexan vuosisadan aikana kai joltistenkin kotoutunut.
ellauri014.html on line 867: Vekkulisti Ted ylistää Jullen arkea ja toisesta suupielestä surkuttelee sitä. Samat jutut jotka tekee tästä äiti Teresasta onnenmyyrän, sais kenet tahansa muun menettämään hermonsa. Suloinen rauhan tyyssija oisi nukkavieru rauhis. Tyyni elämä ois kuolettavan tylsää. Seesteinen perhearki pelkkää kotiorjan raatamista kiljuvien lasten parissa. Maalaisympäristössä on yhtä jännää kuin Sysmän liikekeskustassa marraskuussa. Viisas aviosiippa ois sietämätön besserwisseri ja kylmiö. Normaali ihminen joutuis suunniltaan ja lähtis litomaan. Mut Julia ei olekaan täysin normaali. Muumeja on sillä kyllä laaksossa, muttei täysi määrä, ja matot ullakolla aika rytyssä.
ellauri014.html on line 869: Wolmarit, pikkuaateliset, elävät kuin sveitsiläiset porvarit tai ihan maalaiset. Woku jemmaa vuoden tulot vakuutuxena ettei tarvi ottaa pikavippejä, se tuo kotiin pekonin ja Riku - korjaan Juku - tekee päätöxet sen käytöstä.
ellauri014.html on line 878: Onnex onnex se on sveiziläinen. Sveizissä ja Norjassa on naisilla paras olla, kertoo tutkimus. Ehkä ei ihan tasa-arvoista, mutta rikkain elämä. Näistä maista ei puutu massia eikä maahanmuuttajat ole röyhkeitä.
ellauri014.html on line 893: Toinen pikku erimielisyys koskee romaanikerjäläisiä. Pröö ei heittäis lanttia katukerjureiden pahvikuppiin (Mooooi! Iso numero!), se on rahaa pois kotimaisten työttömien toimeentulotuesta. Wollella on ammattikerjurien tippaamiseen perustelu, joka on Jullen mielestä ihan mahtava: kerjuu on ammatti siinä missä komeljanttarin, molemmat pyrkii viihdyttämään rikkaita saadakseen massia. Jos köyhä onnistuu surkealla tarinalla hetkeksi hauskuttamaan antajaa, kyllähän sekin on palkkansa ansainnut yhtä lailla kuin joku näyttelijä. Turhanpäiväsempiähän vielä on teatterit ja muut paheelliset viihdepläjäyxet.
ellauri014.html on line 907: Vittu et Rusakko jaksaa olla sveitsiläinen. Pahempi kuin sakemanni, varsinainen nazi. Ordnung muss sein, kannat yhdessä ja käsi lipassa. Velvollisuuksien täyttäminen on onnen täyteyttä. Herrat, lakeijat ja narrit on tyytyväiset rooliinsa, jokainen tietää paikkansa eikä muita kadehdita. Tää on keskiluokan taivas. Vahinko että nimenomaan keskiluokkaa eio koskaan tyytyväinen. Niiden just on pakko päästä eteenpäin: yläluokan Mount Everestille on kiivettävä, koska se on siinä. Sori Rusakko, huti tuli, kai koska Darwin ei ollut vielä syntynyt. Köyhäinapu on kyllä hyvä tikki, kyykyttämällä saa hyvän yliotteen rotinkaisista.
ellauri014.html on line 917: Jullen kaverit: maalaistollot, upseerit evp, emerituskauppiaat, lasten kavereiden vanhemmat. Wollen kamuina on vielä joitain höynähtäneitä gentlemannifarmareita, sen entisiä humputteluveikkoja. Mökkinaapureina on hauskoja originelleja tai nöyriä ihailijoita. Kiltistippä Julle kestizee maalaisäijiä, nyrkkiin haukotellen kuuntelee niiden puisevia juttuja. Tähän käsittelyyn huolitaan vain vanhoja rupuja, ettei muiden rotinkaisten ala käydä kateeksi. Julle antaa vielä lasten ojentaa äijälle (niin, ne on aina äijiä, perheenpäitä) jonkun pieleen menneen käsityön emännälle kotiin vietäväxi. Kotona vanhus kertaa koko jännän vierailun ja koko perhe yhteen ääneen siunaa herrasväkeä. Vertaa La Republica 200 vuotta myöhemmin.
ellauri014.html on line 938: Wolmarien lapset ei puhu aikuisseurassa muuten kuin kysyttäessä, ei mitään "puheenvuoro" pelleilyä. Vähän koittaa Pröö toppuutella, et miten ne lapset sit oppii mitään, jos ne ei saa mitään kysyä. Se on eri asia sanoo Julle, ne saakoot kysyä lasten kysymyxiä lasten kyselytunnilla paremmalla ajalla, vähän kuin lehtimiehet presidentiltä, eikä kiusata vanhempia kesken seurustelua. Seuraava pätkä tuo elävästi mieleen Pirkko-mummin:
ellauri014.html on line 944: Voin kertoa kokemuxesta, minkä ongelman tämmöinen koirankasvatus voi aiheuttaa: lapsesta ei koskaan tule aikuista. Mä muistan vielä kuinka hämmästyin, kun nelikymppisenä sairaalassa kuulin musta käytettävän sanaa "mies". Ajattelin itteäni yhä pikkupojaksi, koska isi ei koskaan päästänyt poikiansa keulailemaan rinnalleen. Sen piti aina olla oikeassa ja voittaa pojat pingispelissä viimeiseen asti.
ellauri014.html on line 1002: Lukaisin tähän väliin kirjan liitteestä ne loordin Rooman seikkailut. Melkomoisen törkymöykky viftaaja, Sibeliuxen sanaa lainataxeni. Sillä oli enste joku markiisitar, elävän leski, jota se lakkas siveyssipulina naimasta kun kuuli et sillä oli mies komennuxella jossain Wienissä. Tapailivat ahkerasti siltikin. JJ tähdentää et niillä aina synkkas hyvin, vaikkei ne loordin tyhmän ahdasmielisyyden vuoxi enää bylsineet. Markiisitar luonnollisesti ei perustanut sellasesta protestanttipelleilystä. Kiltti kun oli, hankki loordille pumpattavan barbaran, pikku Lolitan, johon se voisi kevennellä itseään.
ellauri014.html on line 1009: Markiisitar poltti hihansa, kun loordi ronttas sille Lauran hylkäämiä lahjoja, "pikku Lauralle" luki vielä käärepaperissa. Ne lahjat lensi ikkunasta pokat mukana. Siitä lähin markiisitar hauto kostoa. Sen upseerimies tuli Roomaan pistelemään loordiin reikiä palvelusmiekalla. Loordi voitti, upseeri kuoli mielipahaan myöhemmin. Mut vähän jo rypistynyt markiisitar ei enää kelpaa Ralphille, se saa pakit, loordi käy mieluummin sileän pikku Lauran luona konventissa.
ellauri014.html on line 1011: Laura on oppivainen, lukee loordin suosittamat kirjat ja opettelee tältä bbc-englantia. Pygmalion-tarina, Rex Harrison ja my fair lady Bumston, toinen tuttu setämiesten meemi. Loordi aikoo Lauran kanssa naimisiin. Paratiisilaiset on levottomia, Claire varsinkin: eihän tää nyt sovi, että leidillä in spe on mallin töistä rautaista ammattitaitoa, ja mikä pahinta: se on rotinkaisia. Ja se on vielä lutukka, vaikka kovin nuori. Eihän paratiisin leiditkään ole mitään rusinoita vielä, mutta sentään kokeneita viinirypäleitä.
ellauri014.html on line 1023: Clairella on puoli vuotta kolmeenkymppiin, siihen ikään saakka salaatin saa sekottaa sormilla. Six se alkaa pehmitä ajatuxelle tulla Jullen haaskalle. Voishan se olla haaskaakin, että öisin olis muuta tekemistä kuin odotella aamua. Ei menis puolta elämästä harakoille. Mut ei se sentään lähde ihan noin vaan mukaan Clairen sen ja Tedin varalle kaavailemaan pompitukseen, sevverran sillä on sentään selkärankaa jäljellä. Paizi ei, loppupeleissä se kaikitenkin jättää kohtalonsa päättämisen keisarinnan huolexi, jos noita naisten välisiä kiekuroita jaksan oikein tulkita.
ellauri014.html on line 1025: Loordi raportoi Roomasta, millanen tekopyhä paskiainen Pröö oli Lolitalle sen selän takana. Salaa oli termentänyt tyttöparalle, ettei sillä ollut mitään asiaa mimmoisiin hienon päärin kaa. Hyi häpeä, ettäs kehtaatkin, heitä kirves kaivoon, ota lutkan lusikka kauniiseen käteen vaan ja anna panna halvalla.
ellauri014.html on line 1033: Mut Ted on vielä julmempi. Nyt seuraa jotain tosi ilkeää. Annetaan Loordin kertoa omin (siis JJn) sanoin:
ellauri014.html on line 1047: Nimittäin vannoa ikuista uskollisuutta vaan ja ainoastaan "ystävälleen" Tedille. Minkä se tekeekin. Kaveruxet juhlistanee liittoa pujottamalla kynnettömän sormen anuluxeen. Kukkuloiden sota Roomassa on viety päätöxeen. Marsin kukkula voitti kädet selän takana, Venuxen hävisi. Tästä pätkästä näkee miten homo Rusakko oikeesti on:
ellauri014.html on line 1055: Loordi järkeilee Wolmarille et sen ei tarvi mennä naimisiin. Avioliitto on yhteiskunnallinen velvollisuus, pakollinen vain rotinkaisille. Englanti tarvii lisää työläisiä eikä päärejä. On vaan parempi, et rikkaita käskijöitä on vähän, sitä rikkaampia ja käskevämpiä ne on. Gentlemannille riittää gentlemannin gentlemanni. Pröö on nyt parantunut Jullesta, muttei nähtävästi eheytynyt. Se savotta on vielä jälellä. Wolmari ei ole aivan vakuuttunut, sen mielestä setämiehen ensimmäinen velvollisuus on täyttää maa ja bylsiä, tässä järjestyxessä.
ellauri014.html on line 1083: Sirkka Sivuvaunu eli Claire sukuloitsee Genevessä. Geneveläiset on pedantteja ja rahanahneita. Talousliberaaleja kauppamiehiä ja pankkiireja kuin Roope Ankka. Reilun pelin kapitalisteja, paras voittakoon, nopeat syövät hitaat eivät, ahnain saa pääpotin kasinon pöydältä. Oman onnen seppoja. Aku ja veljenpojat läpyttää Roope-sedälle ja läimii sitä selkään. Kuulkaas enot! Hypin teidän silmille!
ellauri014.html on line 1085: Miehet on ihan ookoo, mut naiset on aika sip sip, söp söp. Claire karkottaa geneveläiset Celadonit pilapuheilla. Julle pitää yrkäilijät kullinvarren päässä yleensä vaan näyttämällä viatonta naamaa. (Katoin Wikipediasta: Celadon oli Astrean kosiskelija d'Urffin 1600-luvun pastoraalista. Tai sitse on vihreätä porsliinia Kiinasta.)
ellauri014.html on line 1117: Vanha roiskeläppä ei maistu filosoofille sen enempää kuin lämmitetty einespizza turtseleille. En mä ole mikään kuorenpuolikkaassa tarjoiltava kilpikonnasankari, se murisee. Kiitti mut ei kiitti, en hiero sinne hässöy.
ellauri014.html on line 1141: Mut ei tästä niin vähällä selvitä, kirjeitä viuhuu vielä postuumisti kuin paperilennokeita. Claire saa hädin tuskin sanaa paperille (ihme ja kumma, ihan oikeesti, tuskin puolikasta aanelosta). Wolmar saa lopetella epistolan. Julle ehti ennen lähtöään pitää vielä pitkähköjä saarnoja. Muutkin äidit voi sukeltaa ja kuolla flunssaan, mut kukaan muu ei jaksais yhtä kauan lässyttää sen päälle kuin tää. Ize asiassa se ehättää sanelemaan jonkinlaisen yhteenvedon setä Fanélonin naisten lyttäysohjelmasta Clairen tytön Henriettan varalle. Vittuako se sille kuulu, tekee mieli sanoa.
ellauri014.html on line 1143: Wolmar ramppaa sillä aikaa mezälössä kiroillen noutajaa, joka jättää vanhan äijän vaille vaipanvaihtajaa. Sitse karkaisee mielensä ja juoxee kertoo Jullelle et lääkärin mukaan se ois nyt loppu slut. Ylläri, köhii Julie, siltähän tää on vähän tuntunutkin. Mut venaa vähän, mulla on sulle vielä yhtä ja toista opetettavaa. Vielä yxi pitkänläntä saarna odottaa.
ellauri014.html on line 1155: Jos meni väärin ja mua odottaakin siellä jättimäinen kana, niinkuin Calvinin ja Hobbesin pikku Kallea, mä sanon sille sori siitä, se oli vahinko, yritin parhaani ja se riitti nyt vaan tähän saakka. Enempää ei kanakaan voi vaatia. Julle ei viitti vaivautua joihinki viime hetken passianomuxiin, se käyttää viime minuutit mieluummin viestitellen kavereiden kaa kuin herran porstuassa. Jos ei lähes 100% syntivapaa elämäni kelpaa sellasenaan pääsylipuxi, niin anti olla sitten. Julle uskoo kilttiin pokeen joka löperösti päästää kaikki sisälle. Ja loihe lausumaan nää immortellit sanat:
ellauri014.html on line 1159: Oi iso olio, olento iki-iäkäs, superäly, elämän ja onnen suihkulähde, käsikirjoittaja ja konservaattori, apinan isä ja luonnon kunkku, eri lihaxikas jumala, erinomainen, mistä mulla ei ole ollut hetkeäkään epäilystä, ja jonka luupin alla mullon ollut niin mukavaa! Joo mä tiedän, koht on kivaa, mä ilmestyn sun tuolin alle.
ellauri014.html on line 1161: Julle aloittaa saarnan hartaasti kuin Olavi, alkaa sitten lämmetä, käy kuumana, keinuu kantapäillä, loppupäässä messuaa kuin kuumeessa, on ihan liekeissä juuri ennen aamenta. Mun moraalinen elämä on nyt läpi, moraalittomasta alkupätkästä ei nyt puhuta. Loppu on pelkkää peruskauraa, kalmokandidaatin normipäivää. Kiltin iskän syliin on kiva uinahtaa, se ei potki mua mahaan ainakaan.
ellauri014.html on line 1167: Sit puhellaan taas lämpimixeen odotellessa, saarnaajien ammattiasioita. Pastoria harmittaa, et papit muistetaan vasta kun on loppu käsillä, ne lentää paikalle kuin korpit haaskalle mustissa höyhenpuvuissaan. (Tästä marisi setä Fénelonkin, lapsiakin pelottaa, eivät päästä silittää.) Ihmekkö tuo, silloinhan vasta testamentti avataan. Vainaat on avokätisempiä kuin elävät, mannaahan ei saa mukaan taivaaseen, eikä sitä viitti kaikkee jättää ahneille sukulaisillekkaan.
ellauri014.html on line 1172: Wolle koittaa toppuutella Julkun puheripulia. Julkku vastaa: älä nyt, tää on mun vika tilaisuus esiintyä kotiyleisölle. Usko tai älä (joo mä tiedän, et usko, sähän olit pakana), mä oon harjotellu tätä sikana. Työhuoneessa oven takana oon usein tehyt mielikuvaharjotuxia ja harjotellut äänenavausta. Viimeset sanat tulee multa vanhalla rutiinilla, helppoa kuin heinänteko. Eikä niitä olekaan ihan vähän. Aameniin on vielä hyvän matkaa.
ellauri014.html on line 1177: Ei vaitiskaan, läppä läppä, älä hemmetissä skrobaa siinä, tääl tyynyn alla on vielä yx kirje Pröölle, älä lue sitä nyt vaan toimita se edelleen kotiopelle, siinä on kaikki selitetty tosi hyvin.
ellauri014.html on line 1184: Iltapäivällä vielä Wokulla ja Sirkalla on kimppakivaa terminaalipotilaansa kaa. Julle käy läpi uraansa, tarkoitan elämäänsä. Se kiittää taivasta että sillä oli niin mahtava pulla: hyvä sydän, terve järki, upee figuuri, hieno suku, sveitsin kansalaisuus, riitttävästi pätäkkää. Edelleen hyvät vanhemmat, joilta se onnekthi ei ole perblbrlinyt puhevikoja, eikä edes ääliömäisiä mielipiteitä (?), vaan tän kartanon, maat ja paroonin linnan. Edelleen oikee uskonto (kuten kaikilla, omasta miälestä).
ellauri014.html on line 1186: Juu ja sit mullon vielä tää uskollinen Seija, tarkoitan Sirkka, eipäsku Martta, korjaan Claire. Sä ihan synnyit mua varten, vaikka ootkin vanhempi ja sullon pitempi naama, oikeestaan ihan eri ikäpolvea, me kuunneltiin ihan eri musaakin. Sit ne nojailee toisiinsa vaiti tovin. Ei edes itkeskellä. Hiljainen minuutti vanhalle ystävälle. Ja sen koiralle.
ellauri014.html on line 1215: Mitä vanhemmaxi elää, sitä tiukemmin riippuu siinä kiinni, vaikkei mikään tunnu enää miltään, paizi kipeeltä. Mulla ois ollu vaan mälsä elämä ja pelko kuolemasta, joka tulee vanhuuden mukana.
ellauri014.html on line 1219: Julle alkaa sekoilla jotain haamuista ja vainajien hengistä, jotka lähettelee esp-sanomia eläville, siis vähän sellasta spiritismiä. Tätä ei pastori kuule hyvällä, tää on aika pahaa taikauskoa, kiinalaistyylistä esi-isäin palvontaa. Klaanitouhua, ei kunnon totalitarismia. Pastori muistuttaa, et haamuilla on muita kiireitä kuin turista eläville, niiden pitää asioida lähinnä ylöspäin.
ellauri014.html on line 1223: Lääh, vielä on jälellä ehtoollinen naarasvapahtajan sängyllä. Toivottavasti Claire on malttanut vaihtaa kerrastoa, se on ollut kolme päivää yötä päivää samoissa kuteissa. Siinä ei pelkkä ikkunasta tuuletus enää riittäne. Varmaan dunkkaa jo kuin Sirkan vaatekomero.
ellauri014.html on line 1225: Julkku, joka on aina ollut hyvä syömään, natustaa ferran, joka on genevenjärven kala. (Tää selvis vanhan kirjan alaviittestä, ei netistä. Toinen outo sana oli mali, joka kai on joku lemmikkieläin, mutta mikä? Oisko se belgianpaimenkoira eli malinois, often referred to as mali?)
ellauri014.html on line 1229: Mut fiu, asia kunnossa, seuraavana aamuna Juulia on kylmänä. Yöllä tuli kukas muu kuin Pröö yllättäen paikalle ja puristi Juuliaa kai niin lujasti, että sielu karkasi. Taintui vielä ruumiin päälle varuixi. Mahtoi Wolmaria harmittaa kun jäi huulille. Esirippu repeää, Juulia on kanttuvei. Jos oliskin tää tässä, mutta ei, kirjeitä, kirjeitä, kirjeitä lisää vaan sepustelee setämies.
ellauri014.html on line 1244: Claire on vieläkin aika sekobolzi. Wolmari yritti piristää sitä pukemalla Henrietten Clairexi, mut siitä tuli täydellinen bordelli, itkua ja huutonaurua. Outoja hyypiöitä täytyy sanoa. Hyvin outoja. Wolmarilta alkaa neuvot loppua, se huutaa Teddyä nelistämään avuxi.
ellauri014.html on line 1246: Nyt on enää Jullen postuumi kirje kotiopelle. Tämä vielä, sanoi dementti, kun söi pinaattikeiton päälle servietin. Julle sanoo siinä et se ei ole unohtanut ensilempeä, sitä se makustelee vielä kuolinvuoteella. Mut ei se silti pidä itteään syntisenä. Esiaviollinen sexi ei olekaan vanhassa työehtosopimuxessa syntiä. Jutkujen pyhä kirja huolehtii vaan kamelinajajien reviireistä, johon kuului omat vaimot sekä palvelijat. Isännättömät naiset oli vapaata riistaa. Siitä vaan, sanoo setämiehen siittiö.
ellauri014.html on line 1250: Julie lähtee ihan mielellään takavasemmalle, ettei tule enää kiusausta Prööstä. Se surkuttelee vaan Pröötä, jonka se tietää menettävän jotain aivan korvaamatonta. Paras lohtu on et sille jää vielä toinen Juulia. Ai kuka? Sekopäinen serkkuko? Tai sen alaikäinen tytär, joka sattuu olemaan vielä ihan Jullen näköinen? Kohtahan kotiope vois koittaa sitäkin! Hmm. Pitääpä miettiä. Ei ihan huono ajatus.
ellauri014.html on line 1254: Claire postittaa vielä ihan lopux käskyn kotiope Pröölle palata sorvin ääreen. Se on ite vielä suhtkoht sekaisin ja tulee huonosti juttuun työnantajansa kaa. Kakarat on rasittavia, ois kiva jos Pröö tulis hiukka jeesaamaan. Joo ja mitä tulee naima-aikeisiin, olihan se tavallaan kiinnostunut Prööstä aikanaan, mut nyt se on tehnyt päätöxen: jos Pröö nai jonkun muun, Pröö on paaskiainen, ja Claire ize ei aio enää naida mitään kaksilahkeista. Samanlainen pattitilanne on Prööllä taas kuin Jullen komennossa aikanaan.
ellauri014.html on line 1281: Eiih. Amparo menee taas kohti lavaa. Mikähän biisi lähtee tällä kertaa? Nää on muistumia La Republicasta, jota katottiin samaan aikaan Rusoon kanssa telkkarista episodin ilta-annoxina kuin yskänlääkettä. Hyvin samanfiilixinen viihde-elämys kuin Julkku.
ellauri014.html on line 1289: Köxät lainaa julkisesta kirjastosta Lady Chatterleyn epsanjaxi v 1930. Tushkinpa. Kirja oli kielletty vielä 60-luvulla. Löysin sen teinipoikana vanhempien kirjahyllystä piilotettuna hyllyn taakse. Muistan että talonmiehen fallos oli pikkuinen ja ruttuinen ruiskahduxen jälkeen. Veripenis, sanoisi Herr Kuckelmann.
ellauri014.html on line 1313: Tuomareissa ja papeissa on paljon samaa. Molemmat on arvostaan tietoisia vallan välimiehiä, yläkerran ovimikkoja, palvelevat herroja ja kuninkaita jossain hovissa. Molemmilla on vakivirka, vuosipalkka, mustat kauhtanat, vieläpä nimikkokirja raamatussa.
ellauri014.html on line 1334: Omatunto tulee mukaan kuvaan kun preferenssejä on kahdenlaisia: apinan välittömät halut ja yleisemmät edut, eli joidenkin muiden halut yleensä. Haluis yhtä mut pitäis toista, tekee kummin päin vaan, on ikävää. Omatunto on jaettu tieto, conscientia, superego eli sisäistetty herruus, enkelinnäköinen pikku aku siivet selässä ja sädekehä päässä, joka kuiskii Akun korvassa.
ellauri014.html on line 1346: Ahnaisiin suihin katoaa ziljoonat tuotantoeläimet, harventunut riista ja pöppiäiset. Otuksilla ei ole omaatuntoa, vaikka muita tunteita. Niitäpä ei lasketa; vaan me näillä hienoilla omillatunnoilla varustetut apinat ollaan pelissä mukana vain meille jaetuilla korteilla.
ellauri014.html on line 1440: Se et geenit näyttäis taas olevan joholla, Juulian ja Roomeon nuori rakkaus taas selättää Roope Ankan ainakin nykyajan nuorten fiktiossa (saippuasarjat voi todistaa vähän massille myönteisempää näkemystä), liittyy varmasti vallitsevaan tuotantotavan muutoxeen. Oikeasti se on yhä meemit kekkä rulettaa, vaikka eri meemit ja eri menetelmät on käytössä.
ellauri014.html on line 1457: Siksi apinageenejä on sen kannalta hyvä hämmentää ja sekoitella, eikä enää jalostaa yhtä isointa ja mustasukkaisinta reviirin vartijaa. Työelämä vaatii apinalta nyt joustoa. Johtajat voi helposti vaihtaa, jättiyhtiöt pitää kyllä huolen izestään riippumatta siitä, kuka kulloinkin on puikoissa. Ne ei ole nöyriä, mut perii silti maan. Verimuurahaisten pahat kuningattaret.
ellauri014.html on line 1464: Se oli Italian etäpesäke Wienissä, joka kirjoitteli librettoja kastraattioopperoihin, sopivia monen munattoman äänen luritteluun yhtäaikaisesti. Sen nimi oli oikeasti Trapassi, minkä sen suojelija käänsi kreikaksi Metastaasiksi. Sotamiehen poika, aloitti tilapäärunoilijan uransa myömällä mm. runoja kadulla pikkupoikana. Yx ukkeli (Gravina) otti sen adoptiopojaxi, se sai mainetta. Sitten yksi primadonna (nimi oli Bulgarelli) otti sen vuorostansa huostaansa, se sai vuorostansa, ja tuli rahaakin. Kylästyi kuitenkin pitkän päälle ikäkuluun akkeliin ja lähti yxixensä Wieniin vierastyöläisexi. Siitä tuli siellä oikein suosittu ja kuuluisa, vaikkei kyllä rotinkaisuuttaan päässyt hienompiin piireihin, paitsi pyöri jonkun ex-hienon naisen hameissa. Kaikki oli kuitenkin suht ok, kunnes kastraattilaulu jäi pois muodista. Sitten sillä oli aika tylsää yxin Wienissä. Bulgarelli halus alux tulla sinne, Metastaasi sanoi älä hemmetissä tule. Pettynyt akkeli maxoi saapasmaassa Metastaasin perheen laskuja, kuoli sitten suruunsa, mutta testamenttas Petterille vielä rahansa. Metastaasi kitkutteli 84-vuotiaaxi, syntyi ennen Rusoota ja kuoli sitä myöhemmin.
ellauri014.html on line 1517:

Kuten tästä selviää, Mariini oli sekatörkeilijä narsististen setämiesten tapaan: isän ulosheittämänä (kuten Diderot) raiskas vähäsen, pakotti aborttiin ja väärensi nimikirjoituksia (kuten Paulo Coelho), kävi nokkapokkaa ja ammuskeli pyssyllä (kuten lordi Byron senior). Oli pari kertaa kiven sisässä (kuten Russell). Ei tämä vielä mitään, pahempaa seuraa...
ellauri014.html on line 1563: Prof. Tuomarila haukkui Marinoa ettei se pässi ajatellut mitään. Nyttemmin on mietitty, ettei se oikein tiennyt mitä ajatella: tiede oli just alkanut tunkea poeettojenkin tajuntaan, ja ne oli vähän ymmällään. Niinkuin Miltonkin, jolle tähtitieteen ja luomiskertomuksen liimaaminen yhteen teetti paljon selittelyä. Ja kai niillä oli molemmilla mielessä yhtä ja toista mistei passannut puhua, ei passaa oikein vieläkään. Nimittäin homostelua.
ellauri014.html on line 1613: Täähän kuulostaa lupaavalta. En ole vielä lukenut ensimmäistäkään Merinon runoa. Paitsi sen yhden rivin Juliesta, missä joku hikoili tulta (liian rajua! tykkäs Juulia. Pröö tietysti komppasi.)
ellauri014.html on line 1895: kuuluu hiljainen ääni—vielä jokunen päivä, ja sua
ellauri014.html on line 1936: sä vetädyt kaikessa hiljaisuudessa elävien joukosta,
ellauri014.html on line 1937: eikä kukaan kuoma huomaa sun lähtöä? Kaikki elävä
ellauri014.html on line 1950: Notta elä niin, että kun tulee sun vuoronumero
ellauri014.html on line 1975: Thanatopsis on uudisssana, sitä ei ole Liddell Scottissa eikä liioin Passowissa. Opsis on kazanto, kasvotkin. Täähän vois tarkottaa myös kuolinnaamiota, sellasta kun tehtiin Paul Bourgetista. Lämitään kipsiä vainaan naamalle ja odotetaan kunnes se kangistuu. Tai ne. Thanatos tarkoitti sukukielissä myös hämärää. Wagnerin Götterdämmerung oli jumalhämärä. Hotellin hämärässä jumalat kykkii lattioilla niinkuin Dumarin laulussa Vielä yxi opetus.
ellauri014.html on line 1984: Osakassa ei tykätä burakumeista. Ne on feodaalijapsien paarialuokan etan jälkeläisiä. Vuokralaisten täytyy rekisteröidä sukupuunsa, jotta vuokraisäntä voi luottavaisin mielin syrjiä burakumeja. Mukavia heittiöitä nää japsit. Vinkuintiaaniversioita sveiziläisistä.
ellauri014.html on line 1986: Ei ihme että hullu Graham ja vielä sekopäämpi Kride viihty siellä. Pikku japsulaisia ne on kallon sisäpuolella. Ilkeitä kiipijöitä, mustamaalareita, selkään puukottaja ninjoja. Tunnevammasia ropotteja, jäykkäjalkaisia apulaisprosessoreita karkuteillä lasiovisesta kaapista.
ellauri014.html on line 1991: Kyllä minä mieleni pahoitin, kun hintelämmältä karvanaamalta ilmestyi 999:s teos teemasta "kiukkuinen ja ikävä, mutta silti tosi söde suomiäijä" , karvareuhkojen värityskirja tällä kertaa. Yhdistä pisteet saat ikioman herttaisen hapannaaman. Pahoittajasta on tullut persumaan puolijumala, kuin osittain ylösnoussut sikamessias, puoliveteinen Persus Klischtus. Hannes Häyrisen ja Ransu-koiran hybridi.
ellauri015.html on line 99: Mietin olisko se vielä sujuvampi näin:
ellauri015.html on line 147: en yhtä hullu enkä vielä edes kuollut.
ellauri015.html on line 247: mitä oli puuhastellut kopean elävän lesken kanssa

ellauri015.html on line 250: Sylvin selän takana ja sen edessä. No tätä riemua

ellauri015.html on line 255: Paskakasan päälle vielä potki runon santakeon.
ellauri015.html on line 350: oli haamukipuja. Amparo teki siitä vielä pilkkaa.

ellauri015.html on line 382: ite asiassa jopa fiksumpi vielä

ellauri015.html on line 433: Tämä vielä johtaa?
ellauri015.html on line 462: Olympiavuoden 1952 huhtikuun Sovjetskij Sojuz-lehdessä istuu SNTL:n korkein neuvosto maaliskuussa mustavalkoisessa kuvassa (kuvassa). Takarivissä istuvat generalissimus Josef Stalin ja Nikita Krutsev. Stalinilla, jota Ljudmila Ulitskajan juutalainen perhe kutsui peitenimellä Samek ס (Lenin oli Lamed ל), oli vajaa vuosi jäljellä elinpäiviä. Ulitskajan kirjassa Vihreä teltta Tamara kuulee, kuinka Stalinin kuolemasta uutisoidaan radiossa. Pysähtyi soittorasia. Kaikki näytti sen ajan valokuvissa vielä kauniilta ja optimistiselta. Hinaajan musta savuvanakin on askel eteenpäin.
ellauri015.html on line 488: Seijan puolelta on vielä mainittava
ellauri015.html on line 501: Keskiäkäinen mies on nyt eläköitynyt. Myy halvalla.

ellauri015.html on line 502: Ei vielä vaivasten valtakunnassa. Klassikkona suhisee.
ellauri015.html on line 507: koska tämä suhtautuu vetelästi nuorison myrkyttämiseen

ellauri015.html on line 563: Ne on vielä meitä vanhempia.

ellauri015.html on line 612: elämässämme, munkin mutatis mutandis.

ellauri015.html on line 672: Taloustieteilijät tarjoo kaupaksi olematonta ja vielä hyvään hintaan. Ota yksi, maksa kaksi, se on nollasummapeli.
ellauri015.html on line 679: Ainoa hyvä puoli tässä ajassa on että selaus on nopeeta, kuvaa voi vaihtaa määrättömästi, morffata eri ikonien välillä. Jos viittii. Useimmat onttopäät viihtyy vaan ahtaassa kuplassa, eikä opi mitään, jämähtää vaan vielä pahemmin juoxuhautoihin. Ja huutelee sieltä törkeyxiä somessa, kurnuttavat konnat kukin omasta lammesta.
ellauri015.html on line 691: Ei se tässä tarkoita hienoja elämyxiä (vaik olihan ne varmaan sitäkin), vaan tieteellisiä kokeita, eksperimenttejä. Anglisismi taas kerran. Siteeraan Wiktionarysta s.v. expérience:
ellauri015.html on line 699: Tatu maxoi yli 5000e suomalaisesta palkitusta designporealtaasta - kylpy oli kärventää elävältä, vastaavia vikoja muillakin. Altaan valmistanut Drop Design Pool myöntää ongelmat ja on muuttanut käytäntöjään niiden myötä.
ellauri015.html on line 716: Paizi Lohengrin, joka tulee juuri sopivasti paikalle jouzenpolkuveneellä (samanlaisella kuin Boston Commonsissa). No Lohengrin tietysti päihittää Friedrichin toinen siipi selän takana, lähettää sen matkoihinsa, ja aikoo Elsan kanssa naimisiin. Juoniva Fred saa selville, että Lohengrinilta ei saa kysyä mikä on matu miehiään, onko mistään kotoisin, tai vaan Elsa siis saa kysyä, mut silloin menee Lohengrinin supervoimat.
ellauri015.html on line 737: d'Holbachin kirja Système de la Nature veti luonnontieteestä ilmeiset johtopäätöxet ja heivas kuvitteellisen taivaan johtoportaan tienoheen. Siitä tyrmistyivät monet, ml. Rousseau ja Voltaire, jotka oli deistejä, sekä Preussin Friedrich, joka oisi ehkä ollut muuten samaa mieltä mutta oli monarkki. Taikauskoisten alamaisten venettä ei pidä heiluttaa, ettei mene vallan kumoon. Peirce Bysshe Shelley kääntyi siitä hartaaksi ateistixi. Se oli DDR:nkin virallinen linja, mitä sitten Friedrichin alamaisten jälkeläiset lienee ajatelleet tykönään.
ellauri015.html on line 745: Rami on lyhyenläntä pyylevä pyknikko, vaimo Pia on ex-koripallisti, Korbballspielerin. Antoi Ramille pesää, eikä kosijalle ojentanut koria. Koivun latvassa korkealla Piukulla on pesä, Jouzan Koivuniemessä. Rami ulottuu Piaa juuri ja juuri isokainaloon. Pöntön oloinen on Rami, persumies, tykkää härkätaistelusta ja muusta joukkourheilusta. Muutenkin on tollo, kulttuurihistorian saralta tohtorixi väitellyt, vieläpä Bakhtinista. QED, I rest my case. Tykkääköhän se mezästyksestäkin? No ainaskin puhuuu kalastuxesta, ja ryhmäsexistä sekasaunassa, muistelee autuaana kuinka vaihto-opiskelijana nuoleskeli kaveriaan Sveniä saunanlauteilla jostain aukosta. Maistui savulta.
ellauri015.html on line 754: Harppisaku vihitään Jouzan kirkossa, jonne se haluu hipsiä sisään Nick Caven innottoman biisin "Into my arms" tahdissa. Cavella on elvis letti takatukalla ja ärsyttävä pystynokka, isot nenäreiät, laulaa kuin Kari Tapio kertaa Juha Katainen. Nick on aussi. Pahempaa on et Nick on deisti, vielä pahempaa: diggaa Bill Blakea, romanttista ateistia ja moniavioista sekobolzia, joka piirsi outoja kuvia ja kirjoitti mitäänsanomattomia runoja.
ellauri015.html on line 781: Ainiin, oli vielä toinen hieno asia: firman sairausvakuutuxella saa useita ilmaisia peräsuolen tähystyxiä. Onhan se kallis, mutta tää ilo moniverroin korvaa sen.
ellauri015.html on line 803: Tiukka koputus, kuin tikka hakkaisi. Oviaukossa on ukki. Käskee minun herätä. "Tule Rami, tule hiljaa", hän kuiskaa ja elehtii, että antaisin hänen tyttärensä nukkua. Kömmin aitasta valoon, ja hän liu'uttaa raskaan rauta-avaimen yhteen öljytahraisen haalarinsa monista sivutaskuista. Vielä ei kuulu yhdenkään linnun laulu. Vain rupikonnat ovat valveilla ja loikkivat editsemme varvikkoon. Ukki on ajanut mökin edustalle koneen. Se on alun alkaen ollut päältä ajettava ruotsalaisvalmisteinen ruohonleikkuri, mutta palvelee nyt lehtien kerääjänä, traktorina, leikkuupuimurina, ruoppaajana, betonimyllynä, moottorikelkkana ja kakkosautona aina sen mukaan, minkälaisen omatekoisen ukki siihen ruuvaa. (Tää kuulostaa muuten ihan Wokulta päältäajettavine ruohonleikkureineen ja veemäisine laitteinen.) Nyt kone kiiltelee lukuisin kukkakimpuin koristeltuna tunnelmallisessa aamuvalossa. Sen edessä seisoo nahkavaljaissa kaksi poroa ja nyhtää kulkuset kilisten ruohoa. "Ho! Ho! Ho!" vastaa ukki hämmästyneeseen katseeseeni. Vasta nyt huomaan, että hänellä on päässään valtava joulupukinpipo, jonka valkoinen villatupsu heilahtelee polvien korkeudella.
ellauri015.html on line 821: Juoksen niin kovaa kuin kumisaappailla suinkin pääsen, mutta Sundbergien metakka kuuluuu yhä lähempää. Pelkoa, joka solu täynnä pelkoa. Loikkaan karhunvatukkapensaan yli kuin eläin, putoan useita metrejä alaspäin ja mätkähdän lehtien täyttämään kuoppaan, joka on puoliksi luola, puoliksi monttu. Tuntuu kuin pimeä syvänne imisi minua sisäänsä. Vajoan yhä syvemmälle suomalaiseen suohon. Silloin montun reunalle ilmaantuu ukki ja ojentaa pelastavan airon minua kohti. Minä huudan, tartun airoon, huudan --
ellauri015.html on line 831: Eilenbergerin kirja on pannukakku, sanoisi Oiva Ketonen jos eläisi. Jälkijättöinen asiantuntematon räpellys Benjaminista, Cassirerista , Wittgensteinista ja Heideggeristä, viime vuosisadan alun nimettömistä mitättömyyxistä plus Ludista, joka sekin kyllä on pahasti ylimainostettu. Reportteriluuskan kolmannen käden turaus siitä on vielä asiantuntemattomampi ja vetelämpi. Lämmitetään ikivanhaa viime vuosituhantista kinaa analyyttisten anglosaxien ja niitäkin anaalisempien sakemannifilosofien välillä. Oisko siinä vähän revanssin makua, sakemanni kaivautumassa esiin pommikuopista. Tästä mannerlaattojen välisestä railosta on nyt muutenkin tullut luetux vuosikymmeniä vanhoja historiikkeja, Eskin ja Maken pamflettien muodossa. ilmeisesti tääkin riita pitää lämmittää joka 20s vuosi kuin joku roiskeläppävalmispizza mikroaaltouunissa.
ellauri015.html on line 833: Nää jätkät ei ymmärrä filosofiasta enempää kuin lehmä lehmihaan veräjästä, ei se avaudu vaikka kuinka nytkyttää. Ohimennen sohastaan sentään nimettömästi pian eläköityvää Eskiä. Hyödyttömällä sveiziläisellä pikkutohtorin jatkotutkinnolla pärjäilevä izetyöllistyvä pienyrittäjä ja sen ylioppilaaxi jäänyt mainosmies, arvoton kuin vanha Snelmanni, on nähtävästi kateita, et Eski kerää soveltavalla filosofialla päivässä enemmän massia kuin nää kuikat on edes nähneet kerralla.
ellauri015.html on line 844: Kiltti eläinlääkäri on puhdasta wolframia, lihaxikas veikko, mutta tuo ääni! Siinä on jotain hypnoottista, Virpin kurkunpäässä on enemmän habaa kuin Arnold Schwarzeneggerillä.
ellauri015.html on line 852: Wolfram Roth on kaikkien lähipiirin setämiesten kauhistus. Wolfram toimii isänä ja äitinä, ei vaan huolla autoa ja vaihda lamppuja kuten muut isät, vaan hoitaa kodin, ruuan, lapset, vaimon, mökin, kaikki salkut on sillä paitsi pääministerin ja ulkoministerin. Korjaa kaiken, käy kaupassa, leikkaa hehtaarinkokoisen nurmikon heti mökille tultua itse säätämällään päältäajettavalla leikkurilla, kulkee rytkyissä sähkötyökalu kädessä, rakentaa kellarin, verannan ja mökin, paperoi seinät, ohjaa kaikkia ammattimiehiä ja korjaa niiden jälkiä, neuvoo poikia, tekee susheja ja leipoo kakkuja (onneksi likilaskuisia). Käy kaikesta tästä huolimatta joka päivä töissä polkupyörällä, tekee pitkää päivää ja tuo kotiin paljon pekonia, hankkii vielä lisätienestejä takapäivystäjänä kesälomalla. Mutta muistaa töiden jälkeen palata nopeasti kotiin. Istuu uupuneena kuistin pallille ja kysyy Riitalta: käynkö kaupassa vai imuroinko ensin?
ellauri015.html on line 867: vetelällä katuviisaalla nenä-äänellä.

ellauri015.html on line 952: Voi, oli ihmeellistä olla yksin ja elää. Elämä tuntui taas hyvältä, "maistui kuin enemmältä", kuten Jimmy-serkku usein sanoi. Hän saisi taas kirjoittaa kirjeluetteloihin ja tehdä runoja, hän näki jo kyynärkaupalla runoa, jonka nimi oli "Äkkikuolemaan tuomitun ajatuxia".
ellauri015.html on line 1154: Lampilan perhe meni Neuvostoliittoon työnhakuun vuonna 1931 hänen ollessaan 7-vuotias. Hänen isänsä Sulo kuoli yrittäessään paeta, äiti Helmi joutui vankileirille ja Lea sijoitettiin lastenkotiin. Koulusta päästyään hän onnistui löytämään vankileiriltä päässeen äitinsä mutta kesällä 1947 Lea Lampila sai itse 10 vuoden leirituomion päästen vapaaksi kuuden vuoden jälkeen 1953. Hän loikkasi Neuvostoliitosta Ruotsiin vuonna 1967 ja sai poliittisen turvapaikan ja Ruotsin kansalaisuuden. Hän kirjoitti 1990-luvulla kaksi omaelämäkerrallista kirjaa Toivon tähti ja Stalinin lapset.
ellauri015.html on line 1172: Leskinen jäi opettajan työstä eläkkeelle 1978 ja aikoi omistaa enemmän aikaa näytelmien kirjoittamiseen. Hän sairastui kuitenkin siitä vakavasti ja kuoli ehdittyään olla vain vuoden eläkkeellä. Ei päässyt enää Luupuvedelle.
ellauri016.html on line 27: Kelju K. Kojootti jahtaa maantiekiitäjää. Meep meep! Kojootti putoaa huiman korkealta, ja sen päähän putoaa vielä alasin, ja kassakaappi, ja toinen alasin.
ellauri016.html on line 54: Tosiasiassa el Coyote on vetelä ruikelipaska verrattuna suomalaiseen el Zorroon, jossa sentään on miehekästä menoa, hurttia huumoria ja reimaa panoa. En koskaan alentunut lukemaan kojootteja kuin hätätapauxessa, saati sitten keräämään.
ellauri016.html on line 93: Laukkukauppiaan kiertolaisen elämään,

ellauri016.html on line 139: 9 Pitkän ajan kuluttua sanoi hänelle hänen vaimonsa: Mihin asti sinnittelet? Vastasi: Kas kun odotan vielä vähän aikaa elätellen toivoa mun pelastuxesta. - Mut kato nyt, sun muistokin on hävinnyt maan päältä, pojat ja tyttäret, noi mun mahanpurut ja kivut, jotka tyhjän vuoksi kestin kärsien. Ja sä itse mätä matoisena istut ulkona kaiket yöt. Ja mä vaan juoksen ympäriinsä palkkapiikana paikasta paikkaan ja talosta taloon, odottaen koska laskee aurinko, jotta voin levähtää vaivoistani ja kivuista jotka mua nyt ahdistaa. Sano nyt joku sana herralle ja tee loppu tästä.
ellauri016.html on line 154: Uudemmat kääntäjät ovat samaa maata kuin Mika Waltari, joka huusi vielä mennessään, kun vaimo ja lastenhoitaja on sen perin pohjin nolanneet, naiset kun ymmärsi vauvajutut paremmin. "Mutta naisia te kaikki joka tapauxessa olette", mielestään verisen ivallisesti sinkautti ovenraosta.
ellauri016.html on line 156: Waltari koitti noudattaa typerän Arvo Ylpön ohjeita. Ylpöllä oli ihan hulluja ajatuxia vauvan ruokinta-ajoista. Pieni apinamainen äijä, metrin halko, joka ei ylettänyt edes vaihtamaan kattolamppua ilman pöytää ja pallia sen päälle. Putos pallilta lopulta satavuotiaana ja kuoli. Muuten se eläisi varmaan vielä tänäkin päivänä, kuten saduissa ennen sanottiin.
ellauri016.html on line 160: Tutun kirjahyllystä löytyneessä Vallaton Waltari-kokoelmassa sattui olemaan myös Mikan v. 1934 kirjoittama runo Jobin mukaan. Vallatonta siinä on enintään jumalalle suunnattu sopimaton iänensävy. Asiasisältö on sama kuin Jobilla: mikä sua vaivaa kun riehut noin, mitä pahaa mä oon sulle muka tehnyt. Waltarista on pahinta, että toivo elää vaikka muuten on kuin mato koukussa. Mulla ei ole valittamista, kun en elättele turhaa toivoa.
ellauri016.html on line 177: kuin Arvo Ylpön koe-eläin työhuoneen siivoojan kauhistuxena.

ellauri016.html on line 187: Kellahtavat selälleen kuin koppakuoriaiset.

ellauri016.html on line 196: mutta vielä enemmän Martti Lutheria.

ellauri016.html on line 202: Mutta ei hätä ole vielä tämän näköinen.

ellauri016.html on line 203: Kumartua osaa vielä suomen lapsetkin,

ellauri016.html on line 251: Maailman mitassa on joulupukin kontin epätasapaino vielä räikeämpää:
ellauri016.html on line 263: Maailman GDP per pää on vähän päälle 11K. Etelä-Sudanissa alle 300, Syyriasta ja Somaliasta ei saa lukuja. Suomi oli top tenissä 1989 (Nokia?). Nyt se on pudonnut 16. sijalle noin kahdestasadasta taloudesta, finnit saavat kokoon alle 50 kilotaalaa per pää. Puolta vähemmän kuin Luxemburg, vaik voitettiin se futixessa. Epistä. Kyllä me ollaan köyhiä, nyt on kyllä pantava oman maan kansalaiset etusijalle, siis alkuperäiset, oops en nyt tarkoittanut saamelaisia, vaan meitä balttinaamoja, mersupersuja.
ellauri016.html on line 274: Moraalin opetusvideona La Republica on etevä. Nyt oli oppitunnin aiheena jälleen kerran geenit vastaan meemit. Ekassa valintatilanteessa Fernando ja Alejandra haluis vielä nussia, mutta nussimisen esteenä on maatilojen välille kohoava aita, jonka Agostin "Donald Trump" La Torre tahtoo pystyttää. Fernando oli jo valinnut oman lapsensa ja Alejandran välillä: lapsi on sukua suoraan alenevassa polvessa, rahakkaan pankin perijä. Alejandra on vaan serkku, eikä siitä ole mihinkään jos se on rutiköyhä. Lapsi ja pankki Fernandolle siis, puolet tilasta Alejandralle. Bylsiä ehkä voitaisiin, mutta maa on sentään aina maata. Erät 1-1 geeneille ja meemeille. Alejandra suuttuu kun Fernando ei tulekaan naimaan hotelliin, ja soittaa leuattoman everstin ovikelloa. Joku piti saada, fiilis oli sellainen.
ellauri016.html on line 328: Helenan oli muun muassa tarkoitus olla mukana Jorma Uotisen 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueella, joka jouduttiin perumaan koronapelin takia. Helena Lindgren viihtyy sinkkuna. He ovat edelleen niin läheisiä, että Helena käy jopa pesettämässä pikkuhousunsa Jormalla. Uotinen uutuuskirjassaan hehkuttaa Helenaa mm. rasittavaksi ja vaativaksi. ”Vastenmielinen pullanmussuttaja”, Helena kertoo elämäkerrassa ajatelleensa leivosta välipalaksi syövästä Uotisesta. Lindgreniä ja Uotista yhdistää samanlainen huumori ja työväenluokan perhetausta. Toki paljon muutakin, molemmat mm. pitävät jormasta sieltä takaata. Jorman äiti ei pitänyt Helenasta, oli jo tottunut ajatuxeen että jorma hääri etupiässä takapiässä. Jormaa ärsytti Niklaksen äänekkyys ja huomionhakuisuus. Toisaalta Jorma osasi hemmotella hyvin valituilla lahjoilla. Jorma mm. osaa tunnistautua Veikkauxen peleissä, mikä tuottaa Helenalle vieläkin vaikeuxia. Ja mikä tärkeintä: heillä on samanlainen huumori.
ellauri016.html on line 336:

Teemu Selänne hullaantui MM-kultataistosta - kannusti Leijonia

ellauri016.html on line 338: Koko Suomi hurahti täysin kiekon pauloihin vaatimattomalla pelaajamateriaalilla varustetun leijonalauman lyötyä Slovakian MM-turnauksen pudotuspeleissä Ruotsin ja Venäjän NHL-tähtisikermät. MM-hurmokseen eläytyi täyttä häkää myös maamme kaikkien aikojen suurimpiin leijonatähtiin kuuluva NHL-konkari Selänne.
ellauri016.html on line 348: Tuoreet luvut ja grafiikat kertovat: Näin koko Suomi hullaantui 100-vuotisjuhlista. Suomalaiset kokevat maansa ilmapiirin parantuneen merkittävästi viimeisten kahden vuoden aikana. Vielä syksyllä 2015 vain noin joka kolmas suomalainen oli ilmapiiriin tyytyväinen. Nyt tyytyväisiä on yli puolet vastaajista. Suomi 100-juhlavuoden pääsihteeri Pekka Timonen näkisi mielellään itsenäisyyden merkkipaalulla olleen vaikutusta asiaan.  Tämä on mielenkiintoinen juttu. Somesta katsomalla voisi luulla toisin, mutta tältä näyttää, kun asiaa mitataan, Timonen sanoo.
ellauri016.html on line 381: Anonyymi kirjoitti: Ja vieläpä kaulasta.
ellauri016.html on line 383: Anonyymi kirjoitti: Jooko kuulu hoitaneen myös ilmastonmuutosasian kuntoon. Vielä on tälle syksylle pari lämmintä päivää, mutta sen jälkeen ilmaston lämpeneminen on pysähtynyt.
ellauri016.html on line 402: Kuluvan vuoden huhtikuussa teetetyn kyselyn mukaan arviolta 57 prosenttia bulgarialaisista osallistui jonkinasteiseen uhkapelaamiseen. Monet pelaajista ovat alaikäisiä tai eläkeläisiä. Ilmiöön alettiin kiinnittämään kunnolla huomiota vuonna 2016, kun maan hallituksen teettämässä selvityksessä paljastui, että peräti joka kymmenes toisen asteen opiskelija (vastaa Suomen lukiolaista) ostaa arpoja päivittäin.
ellauri016.html on line 411: Bulgaariassa on arvat kunniassa ja arvot kohdallaan, kun uhkapelifirmat ei ole verovelvollisia. Mitä tämän jälkeen oikeasti maassa tapahtuukin, sitä on mielenkiintoista seurata täältä Suomesta käsin. Vähän kuin tosi-teeveetä. Koko Suomi voi hullaantua vielä tästä.
ellauri016.html on line 505: Tää urbon sanakirjan määritelmä on yhtä epätyydyttävä. On väärin luulla olevansa parempi kuin muut (tout court, ilman määreitä), MILLÄÄN perusteella, on ne pinnalla tai muka syvemmällä. Voi olla parempi kuin joku JOSSAKIN, esim voittaa sulkapallossa, painaa enemmän, kirjoittaa enemmän paasausta, kusta pitemmälle, elää kauemmin (jos se on nyt edes etu), mutta ei mikään sellainen, edes kaikki yhdessä, tee toisesta apinasta toista parempaa. Yhtä paskoja me ollaan kaikki. Siinä ainakin oli Jesse oikeassa. Maailman pilaajia. Darwinismin mauton pila.
ellauri016.html on line 517: Ei, kyllä OED on oikeassa, snobin pitää olla yhtä aikaa vulgääri ja leveillä. Snobius on siis vanhan tuttavamme nilkin sosiaalista käytöstä, keskikastin nousukkaan elkeitä. Pääasia on tää: snobius, niinku mauttomuus, on potkimista jonkun säätyaisan ylize, pyrkyryyttä. Snobi on nousukas. Mutta onko kaikki nousukkaat snobeja? Ei, siihen tarvitaan myös hienostelua tai nenäkkyyttä. Nuori Roope Ankka on nousukas, muttei vielä snobi, siihen se on liian pihi. Se alkaa snobbailla kun se on perillä. (Fig. 1)
ellauri016.html on line 651: Kun mä pääsen eläkkeelle tästä souwista,

ellauri016.html on line 824: vaimo ei ilostelekaan elossa jossain etelässä,

ellauri016.html on line 825: seilorin kanssa ei elä synnissä, vaan uskollisesti

ellauri016.html on line 857: (Täs puhutaan kesyjen vegaanielukoiden eläintarhasta,

ellauri016.html on line 859: toimii siinä paimenena eläinlaumalle.)

ellauri016.html on line 881: Kiskot vievät Juhaa etelään, vastaanottokeskuxet eeku paranoo. Iloisennäköinen pikku kommari, public intellectual (julkkisälykkö?) ja vuoden aikuiskouluttaja kirjoitti vuonna 2011 kirjan Vastaanottokeskus, pienen pamfletin, jonka löysin 50 centillä mustan kaniinin pahvilaatikosta, kun ajoin siitä ohi pyörällä.
ellauri016.html on line 882: Tää on odotettu jatko-osa menestyskirjaan Piilottajan päiväkirja 2010, missä Juhis kertoo miten se piilotteli afgaanipakolaista vaarivainajansa lukaalissa. Siinä oli "keski-ikäinen kirkosta eronnut professori jokseenkin rähmällään elämän perimmäisten kysymysten äärellä".
ellauri016.html on line 890: Kannattaisi muistaa, että turvattomimpia apinoista ovat mamut, jotka ovat karkuteilla kotiviidakosta, ja eksyilevät toisten apinoiden tontille. Niitä ei siellä katsota juuri hyvällä, näytellään hampaita, ja hätistetään turvaan ipanoita. Kuten aina apinoilla, ja eläimillä yleensä, suurin osa muuttajista on parittomia nuoria koiraita nussiretkellä.
ellauri016.html on line 896: Paljas elämä (teknillinen termi), ulkopuolinen hallinta ja rauhoittavat lääkkeet ovat osa siitä, miten järjestelmä järjestää turvananojien elämän; valtiosubjektien elämää hallitaan paljolti samoin keinoin, mutta hellemmin. Kaikki on lisäksi alistettu ajattelun turruttavalle mainonnalle sekä viihteelle, joita pidän tärkeinä väestönhallinnan välineinä.
ellauri016.html on line 898: Panem et circenses. Panoa ja sirkushuvia. Paljas elämä ilman niitä ei ole kelvollista. Kielitaidottomana ei ymmärrä edes tv-mainoxia. Kelvolliseen kuuluu Juhan mukaan aikuiskoulutus, rakastaminen (reproduktio, ei pelkkä itsetyydytys), työn tekeminen (toimeentuloksi, ei ilmatteexi), poliittinen elämä ja elämäkerturointi (julkinen paasaus, esim pamfletit, ja juoruilu).
ellauri016.html on line 900: Hyvin toisteista on kopitettujen matulaisten kerturointi. Nukutaan puoleenpäivään (uni ei tahdo tulla) ja syödään varsin kehnosti, kinastellaan muiden matulaisten kanssa, pelataan taskubiljardia ja pyöritetään peukaloita. Tyyylsäää. Miten vois muuten ollakaan, eletäänhän paljasta elämää paljaalla maalla Suomessa.
ellauri016.html on line 908: Elämä ja hallinta on erotettu toisistaan. Baltit hoitaa hallinnan, matuille jää paljas elämä. Opetellaan olemaan avuttomia, tekemättä mitään, odottelemaan. Itku on yötä päivää kurkussa. Haetaan luukulta lisää Buranaa. Silloin kuin ei ole lappu luukulla ja ovi lukossa.
ellauri016.html on line 912: Mäntyjen keskellä mäellä seisoo matala mielisairaala. Tää Mäntylä taitaa olla pahoistakin paha paikka. Matut osti turvaa kovalla valuutalla, elämästä jäi jäljelle vain paljaat luut. Ei sais holhota ja hyysätä, sanoo kovapintaisempi hoituri, ja jatkaa holhoomista entisellä teholla. Eihän tästä tule mitään, mut eihän tästä muuten tule mitään.
ellauri016.html on line 920: Meillä on käynyt huono tuuri: jalka murtui, vaimo kaatui, lapset putos sängystä, toinen ikkunasta. Selvis onnex säikähdyxellä. Meidän elämämme ei ole mennyt täällä hyvin. Kaasebia itkettää. Jopi rupisessa kopissa vailla jopia, ilman raikastavaa tuulispäätä.
ellauri016.html on line 927: Toivoisin että saisin elää rauhallista ja mukavaa elämää, niinkuin te suomalaiset. Toivoisin että sanomani otettaisiin huomioon.
ellauri016.html on line 939: Suomesta on tulossa maa, jossa ezitään minimihyvinvointia. Montako lasta voi ryhmäyttää sairastumatta, montako vaippaa mummon sopii kastella. Vähän sellasta siedätystä. Tästä on kovaa vauhtia tulossa maa, jossa osattomat ihmiset elää majoitettuna siedettävään elämään, ei kivaan. Suomi on kylmäkiskoinen maa. Suomi panttaa. Suomi antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. (Eve Mantu)
ellauri016.html on line 945: Juhixella on käytännön parannusehdotuxia. Odotustilojen mamuja vois aktivoida sijoittamalla niihin lisää polkupyöriä, ompelukoneita ja askarteluvehkeitä. Ne vois tehdä kuvaelmia kuntalaisten kanssa, vaikka tiernapojat, nuorisotalo mamula ja papula. Hoo jos minä olen musta, olen minä monilta kaivattu. Yksi herra ja kuningas murijaanein maasta. Kenkäplankkiakin säästyisi. Ne vois syödä yhteisessä pöydässä toistensa pöperöitä niinkuin Helsingin leipäjonolaiset. Niillä vois olla laajakaista, jolla ne pääsis pelailemaan ja lukemaan al-qaidan uutiset ja isiksen blogia. Tää valmistais niitä irakilaiseen arkeen ja työelämään.
ellauri016.html on line 947: Se ei huomaa, et tätä on jo mietitty. Sixhän siellä on ne vessanpesuvuorot, niistä tulee käymälähygienian asiantuntijoita odotellessa. Sitä ne tulee tarvizemaan työelämässä, jos pulla käy ja ne saa jäädä tänne onnelaan.
ellauri016.html on line 978: Sevverran siinä on pastoria, että sen mielestä muutos alkaa ihmisten sydämistä. Kyllä kai. Siinä elimessä ei tapahdu muita muutoxia kuin kalkkeutumia, läppävikoja ja vajaatoimintaa. Ja vielä kaiken kukkuraxi, insult upon injury: kun Juha kurvaa kotiin Mäntylästä, autoradiosta soi Ismo Alanko. Mensch!
ellauri016.html on line 1036: Miltä työpaikalta? Tuleehan sekin sanotuxi, vaikka sivulauseessa, että hallituxen kääntäjät on kermaperseitä kääntäjien joukossa; kuukausipalkkaisia virkanaisia vakiduunissa, pekkaspäivät, lomat on ja eläkkeet.
ellauri016.html on line 1040: Kääntäminen on kuzumusammatti, jos tykkää kielestä, tulee ahaa elämyxiä luikuhihnalla. Koskaan ei ole täysinoppinut.
ellauri016.html on line 1065: Klikkiotsikot on tehneet elämästä hilpeää.
ellauri016.html on line 1074: Offenderitkin kai jos ovat vielä kyykyllä.
ellauri016.html on line 1092: Ei mee Elisabetin hovissa nyt putkeen, brexittiä lyö kuviot. Andrew hölmö punkero jäi kiinni rysän päältä alaikäisten naimisesta. Se on liian tyhmä edes valehtelemaan kunnolla. Hyväntekeväisyysmiljoonat putoo pakkaselle, äitykkä joutuu leikkamaan suosikkipojan viikkorahan minimiin. Mahtaa Charles ruipelo hymyillä kätöseensä. Kuninkaallinen mulatti Megan ja dirty Harry sekoilee brexit hovin ovissa. Ette arvaakaan millaista meillä täällä on, miten rumaa kieltä huudellaan käytävillä, sanoo rottweileri Camilla, kuin Lea vainaa Kivelässä.
ellauri016.html on line 1133: Joulukadun avaaminen on keskustan yrittäjille suuri tapaus. Laajoin joukoin ne rientää ihailemaan Stokkan näyteikkunaa. Ei kuitenkaan ole ihan pakko ostaa tyyriitä tavaroita. Nyt trendaa ostaa vielä tyyriimpiä palveluita. Niistä ei jää joulun jälkeen kääreitä. Ja uusia voi rientää ostamaan vaikka heti välipäivinä.
ellauri016.html on line 1146: Callekin tahtoi lentäjäxi, mutta Margit ei päästänyt, kun se on niin vaarallista. Kalle joutui tykinruuaxi, haavoittui kranunsirpaleesta silmään. Johannes vaan lenteli harmittomasti taivaalla, ei saanut siipeensä. Vihannexella oli musta tukka ja hitlerwiixet, pani Pirkon miettimään savolaisen osakunnan puurojuhlissa, kumman ottaisi. Mutta Johannes oli puiseva, luiseva Calle taiteellisempi, maalasi puurojuhlan kulissit. Pirkko valizi Callen, Vihannes Anjan. Loppu on ollutta ja nyt mennyttä, historiaa sensu stricto. Silloin kun Ilkasta tuli kartanonomistaja ja miljonääri, ja Callen poikasista vaan köyhiä kirjanoppineita, saattoi Pirkkoa vähän arveluttaa. Tuli vähän sanomistakin: eihän raha ole pääasia, mutta Ilkka on jo Havin toimitusjohtaja. Ja kun Ilkka sitten nai Erkylän kartanon rikkaan tyttären ja sen arvopaperit, Pirkko kyseli, missäs on sinun eka miljoonasi. No Ilkka pääsi piireihin reittä myöten, saa kiittää siitä Brotherusten sänkysilmiä. Ilkka kiittää isä Johannesta elämän aineettomista arvoista kuten saunalöylyistä, arvopapereista on kiittäminen täti Monicaa. Ja meneehän ne vessaharjatkin hyvin kaupaksi vaikkon rimpuloita.
ellauri016.html on line 1178: tulee ohjeläpyskä, jossa on iloisia ja surevia tikku-ukkoja
ellauri017.html on line 30: Elä elä elä Lauri siinä vekuta!
ellauri017.html on line 38: - Haluan käydä näyttämässä myös avaruuden demareille että olen paljon isompi luonnossa kuin lehtikuvissa. - Avaruuden demareille? Onko sielläkin demareita? Eikös humanoidit ole sellaisia Mauri Pekkarisen näköisiä pieniä vihreitä miehiä? - Mitä vielä, Mars on vaaleanpunainen planeetta. Kansalaiskeräyxellä on saatu ennätysajassa jo kokoon mulle menolipun hinta.
ellauri017.html on line 39:

Onko siis puhemiehen ärhentelyt menneen kesän lumia? - Mitä vielä! Älkää kuulkaa toimittaja laittako minun suuhuni sanoja! Minä panen ize sanat suuhuni, ja te kuuntelette mitä sanoja tulee minun suustani ja pidätte suunne kiinni! (Juurikin niin sopulit! Ärsyttävää nenäkästä porukkaa.) Paavo on kärttyisä vanha käpy, jota lapset pelkäävät maakuntamatkoilla.
ellauri017.html on line 45: Alan huastoo näen tuttavallisesti, sillä tuttujahan myö ollaan Mini ja Sini. Out siderhan tokkiisa nähnä näköratiossa minun eläimellisen kerraston Apessiniassa, Tiipeti muassa taikka Aahrikan uarniometissä. Ja out sider varmaana tykännä minun toilauxistan - kaek apinathaa niistä tykkövää, sehän on selevä. Enhän minä muuten oeskaan Puovo Lipponen, rinssieversti, kiljuvan nälän komentaja ja ylpiäjohtaja. Nyt minusta kaekenlisäkkeex on tullunna piäylitoimittaja tämän minun iänenkannattimeni palstoelle. Koko ikän minä oun mualimaa kiertännä - ihan siitä lähin kun Pörsänmäiltä läxin. Minä oun ollunna vaikka missä ja vähån siellä muuallai. Ohaan se Kalle-Kustaa X:ki ollunna atjutanttina, mutta minun käissän ovat ohjaxet aiena olleet - ahvääriä tehessä ja muita konnia kurittaessa. Niin ne ovat tässä lehessäi. Minä palkkasin tämän Lauri pojan eli Outsiderin aputoimittajax - hiän kun tuntoo minut ihan rippikoulupoijaasta lähin ja on ollunna minun kirjurinan koko aijan. Minä huastelen niistä seikkaelustan Lapalle ja hiän pannoo nettiin - mie kun oun enemmän ahväärimies ku kirjaelija ja huastelen mieluite vuan tätä Juantehtaan murretta.
ellauri017.html on line 51: Minäpä lopetan tähän tämän piäkirjuutuxen. Kyllähän työ jo ymmärrättä mistee päen nyt tuuloo: minun elämän kerrastolla tienuusta kaekkien keropäejen kustannuxella jotka ossoo lukkoo, tae ies jaxaa kahtella kuvia. Ja niitä on paljon. Tehhäänpäs yhteesvoemin tästä Suomen kannattavin lehti - sillä kyllä Outsiderin lompsa on sen väärti.
ellauri017.html on line 61: Puovo Lipponen liittäessään Suomi-neidon Euroopan Liittoon '95 toteutti suomalaisten haaveen, mikä siihen asti oli jäänyt sen nimikaiman varaan: suomalainen paksulainen seikkailee maailmalla, sotii maalla, merellä ja ilmassa kuin Battler Britton korkkareissa, panee päihin Euroopan herroille, keekoilee vielä köyhemmissä maissa siirtomaaporhona. Me ei ollakkaan enää pahnanpohjimmaisia, nyt on maailman merillä paljon vielä meitäkin syvemmällä soutavia kirkkoveneitä, ja niissä jopa meitä alempana olevia värivammaisia apinoita. (Siis meidän mielestä. Noi apinat ajattelee just samaa meistä, vähintäänkin yhtä hyvästä syystä.)
ellauri017.html on line 88: Meikämannet meni vielä viikon ajax tän jälkeen Tukholmaan, jossa saatiin kiinata Eva Ejerhed-vainaan pojan opiskeluboxissa. Peter ei ollut kova poika siivoomaan. Sen jääkaappi vuoti jäätikkönä huoneeseen, jäähän oli jäänyt kiinni prinssinnakkeja kuin Özin miehen hyvin säilyneitä sormia.
ellauri017.html on line 92: '92 tai niillä main Seija ja minä lennettiin kahdestaan Barbadoxelle. Helmi pantin alulle tämän matkan jälkeen. Seija valmistui fil.kandiksi (tää on 70-luvun neukkusana, vanhemmalla ja uudemmalla kielellä maisteri). Ajatus oli sinä vuonna välttää jokatalvinen melankolia. Pojat oli puolet aikaa mummilla ja faffalla, puolet Rohteilla. Illalla hotellin bambumajassa sammakot lauloivat puissa. Silloin koko ajatus tuntui erehdyxeltä. Mut se meni ohize, ei tullutkaan kauppakirppua. Eikä depistä. Ruuaksi syötiin lentokaloja. Brittienglantia murtavat mustat möivät rannalla aloeta. Viidakossa säntäili jotain apinoita. Atlantin puoleiset hiekkarannat oli upeita mutta tuulisia. Rannalla lojui turkoosinsinisiä veneitä. Banaaniviljelmillä ajeltiin mönkijäntapaisella autolla. Vaikkei suomessa silloin vielä ollut koko sanaa mönkijä. Tuliaisixi ostettiin kivoja peltimukeja joita ei olla koskaan käytetty mihinkään. Tuolla ne ovat vieläkin keittiön avohyllyssä.
ellauri017.html on line 94: Barbadosuikkarit (Laurilla vihreät ja Wokulla keltaiset) kuluivat sittemmin kovassa käytössä kymmenet vuodet, ne muuttui vähitellen molemmat ruskeixi Sysmän Bad Spotin mutaplotussa ja hapertui lopulta päältä. Barbadospyyhe on vielä hyvässä hapessa, ainakin paremmassa kuin pyllyvaon kohdalta hiutunut, halennut ja kuuppeloitu Olavin pyyhe tai Domus Academica, joka täyttää kohtapuoliin 60. Merkkipäiviä se viettänee paikattuna perhepiirissä kuin prinssi Andrew.
ellauri017.html on line 96: Vuonna '94 me muutettiin Käpylään vihreeseen 20-luvun puupytinkiin. Rahatilanne näytti valoisammalta, koska vuonna '93 heitin pyyhkeen kehään ja lähdin Kovvolaan sudeettiprofeetaksi kärsimään 15-vuotista kuritushuonerangaistusta. Vuonna '92 syntyi Helmi, joka valmistui justiinsa biologian kandixi. Niin ne vuodet vierivät. Vielä saattaa olla jokunen Sisyfoksen ajastaika jäljellä vierrettävänä, ellei sitä ennen satu jotain kivaa ylläriä.
ellauri017.html on line 100: Viron matka oli ensimmäinen perheen matka ulkomaille omalla autolla, ja hauska niin, vaikkei otettukaan mukaan yhtään lisäelefanttia. Helmi oli kolmen, se halus pitää ikkunoita auki, vaikka Seijaa vilutti, ja sanoi: Tossssi kuuma, roikkui takaikkunan ruuvausveivissä kuin iiliäinen. Tää oli eka vuosi kun vapaassa Virossa pääsi matkustelemaan. Mentiin yhdellä bensatankillisella koko matka: Tallinnasta Pärnuun, missä oltiin yötä suomalaisten pykäämässä Ranna hotellissa, ja sieltä Riikaan, jossa yövyttiin Jurmalassa rannalla. Riianlahti oli silloin vielä täynnä öljysaastetta, ja Pauli ja mä mentiin aikaisin aamulla salaa sinne uimaan, koska Seija oli kieltänyt. Latvian rantamezät oli punaisenaan ahomansikoita. Ikinä en ole nähnyt niin paljon metsämansikoita kerralla. Saarenmaalla oli hyvin kaunista. Oltiin päivä hiekkarannalla. Asuttiin jonkun perheen pitämässä majapaikassa, jossa saatiin niin paljon ruokaa vielä myöhään illalla, että (Paulin koulussa kirjoittaman aineen sanoin) Don Läskit lyllersivät vaivoin yläkertaan ruokapöydästä. Tältä matkalta tuotiin postilaatikon avaimenperä, jossa on Eesti Vabariikin viisisentinen. Nyt ei ole Viru enää vaba, niilläkin on euroja ja senttejä.
ellauri017.html on line 102: Seuraava merkittävä perheen kesämatka tehtiin Walesiin, se oli vuonna '99, se on helppo muistaa koska juuri silloin näkyi Briteissä täydellinen auringonpimennys. Oltiin Oxfordissa kun se tapahtui, kazottiin auringon sirppiä noetun lasin läpi, linnut olivat säikähdyxissään vaienneet, mulla on virttynyt T-paita siitä muistona. Sieltä saatiin Helmille pieni koulupuku, joka sillä on päällä kuvissa koulun alkaessa seuraavana syxynä. Tällä matkalla oli John vielä mukana. Sitten se kirjoitti ja alkoi opiskella ensin Otaniemessä, sitten Oulussa ja lopulta Vaasassa. Seuraavan kerran se tuli mukaan vasta '07 synnyinmaahansa Amerikkaan.
ellauri017.html on line 104: Vuonna '02 olin yxixeni maailman kääntöpuolella, lensin 20 tuntia täältä Austraaliaan valtavalla jumbojetillä. Elokuussa sieltä palattuani oli pakko lähteä vielä Turkkiin seuramatkalle, koska perheellä oli ollut tylsää isän poissaollessa.
ellauri017.html on line 106: Ekstraelefantti oli mukana, kun '05 lähdettiin Itä-Euroopan kierrokselle uudehkolla (tietysti vihreällä) Folkkarilla, Wokun hampaattoman Opan etäisellä jälkeläisellä. Se ronsu oli Rothin pikku Mikko, joka kuskattiin Itävaltaan Rikun ja Wokun hoiviin puolimatkassa.
ellauri017.html on line 152: Nyt kun oisi vielä nuha.
ellauri017.html on line 235: Yxi elämä.

ellauri017.html on line 452: Elokuussa 1916, kun Gurdjieff oli ryhmineen Suomessa rouva M. E. Maksimovitšin datšalla, Uspenski kertoi kokeneensa kauan toivomansa "ihmeen" telepaattisen keskustelun muodossa, jonka hän kävi Gurdjieffin kanssa. Maaliskuussa 1918 Uspenski erkaantui Gurdjieffista ja rakensi katedraalin itselleen Helsinkiin. Ei vaitiskaan. Uspenskin katedraali on pyhitetty neizyt Marian kuolinuneen nukkumiselle, ei sata vuotta sitten eläneille huuhaahörhöille. Vaan 2000 vuotta sitten eläneille.
ellauri017.html on line 454: Pjotr Demjanovitš Uspenski, (ven. Пётр Демья́нович Успе́нский; 17. maaliskuuta (J: 5. maaliskuuta) 1878 Moskova – 21. lokakuuta 1947 Surrey, Iso-Britannia), laajemmin tunnettu nimellä P. D. Ouspensky, oli esoteerikkona tunnettu venäläinen intellektuelli, matemaatikko, journalisti ja teosofi. Hän toi euklidisen geometrian ja epäeuklidisen geometrian mukaan psykologiaa sekä korkeamman ulottuvuuden olemassaoloa käsitteleviin keskusteluihin. Sehän mun teometrisestä runosta vielä puuttuikin.
ellauri017.html on line 456: Epäonnistuttuaan pyrkimyksessään asettua pysyvästi Englantiin Gurdjieff perusti Ihmisen Sopusointuisen Kehittämisen Instituutin Pariisin eteläpuolelle Avonin kaupunkiin. Instituutissa oli monien käytännön työtehtävien (rakentaminen, eläintenhoito, ruoanlaitto, kotitaloustyöt ym.) lisäksi muun muassa toipilaspuoli, josta vastasi suomalainen Leonid Stjernvall Virtaan kartanosta Sysmästä. Maalla on mukavaa.
ellauri017.html on line 460: Gurdjieffin maine huononi vuonna 1923 uusiseelantilaisen kirjailijan Katherine Mansfieldin Le Prieuréssa tapahtuneen kuoleman johdosta. [selvennä] Tosin Mansfieldin kerrotaan viettäneen elämänsä onnellisimman ajanjakson Prieuréssa.
ellauri017.html on line 522: Ja yksi harvoja, jotka viittii tuhlata elämänsä tällaseen.

ellauri017.html on line 592: Uskonto ja matematiikka ovat lähisukulaisia, kuten fasistinen Platon hyvin oivalsi. Taivaassa on vain puhtaita ideoita, ei tarvi vaipanvaihtoa. Ne ei pissaa eikä kakkaa, on perseet niiltä tervattu. Ei tarvi xy-kromosomeja, kun pörrätään zeze-kärpäsinä z-ulottuvuuden neulankärjellä. Jumalunta syvää nukutaan siivet selässä on a point at infinity, taivaan häviävässä horisonttipisteessä. Hyvin mahdutaan, sillä ollaan nollia. Rappiolla on hyvä olla, ei rasita polla. Loppuu vanheneminen eikä satu, ei ainakaan mitään ikävää.
ellauri017.html on line 603: Cartesius oli, koska se ajatteli olevansa, hyvä opettaja. Mutta Kristina lähti palloilemaan katoliseen etelään ja jätti protestantin suorat koordinaatit taaksensa.
ellauri017.html on line 607: Edellinen katolisen kirkon napa, paavi oli polakki, jonkin verran originellikin, mutta nyt on koordinaatit vaihtuneet eteläisen pallon puoliskolle. Navalla itsellään ei ole koordinaatteja, koska taivaan säde lähtee siitä, eikä sillä ole pituutta. Kulma katoaa, ja trigonometriset suureet jäävät vaille mittaa, sini on minimissä ja tangentti ei tangeeraa pistettä. Tässäkin on varmaan paljon salattua katolista symboliikkaa, en vaan jaksa pohdiskella mitä.
ellauri017.html on line 629: Vielä se on joholla. Mut mä tuun kovaa takaa.

ellauri017.html on line 679: 42! Katoppa! Gurdijeffin luku! Ja linnunradan liftarissa juuri 42 on maailman, elämän ja kaiken tarkoitus. Tän täytyy merkata nyt jotakin. Ei tää voi mitenkään olla pelkkää sattumaa! Jehova yrittää kertoa meille jotakin. Tää on vastaus ylhäältä. Ikävä kyllä kysymys puuttuu yhä. We apologize for the inconvenience.
ellauri017.html on line 682: Ne loput kahdexan lasta oli ehkä kilttejä, tai pahanmakuisia. Plödät housuissa pelästyxestä. Herra armahti. Antoi armon käydä oikeudesta. Kun olivat jumalaapelkääviä, kävi mäihä, eli teodikea.
ellauri017.html on line 738: Israelin mennyt historia sisälsi oikeita ja vääriä profeetoita, joita seurakunnan piti tutkia. Tääkin on tuttua myös tiedealalla. Vääriä professoreita: työelämäsellaisia, lukeproffia, emerituxia ja emeritoja, tenureita ja ostettuja arvonimiä on et kummatkin kaljut päät yhteen kolkkaa. Kalju vasten pyllyä pump pump. Siinä sitä jotakin on. Kuten ex proffa Veijo Mustilainen voi totistaa.
ellauri017.html on line 768: Jolla korvat on vielä tallella, olkoon hiljaa, niin kuulee paremmin. Tai tulee verokarhu ja repii ne.
ellauri017.html on line 790: Sillä puolella cuollutta merta on Moabin ja Ammonin lasten maa, sijtte edembänä on Babel eli Chaldea, ja wielä edembänä on Persia, josta Jesaia paljo puhu.
ellauri017.html on line 791: Mutta pohjan päin on Libanonin wuori, jonga tacana on Damascu ja Syria, mutta wielä edembänä itän päin on Assyria, jonga cansa Jesaian on kyllä tekemist. Ja Erdoganilla, siellä taitaa nyttemmin olla Isixen poikia ja kurdeja. Niilin hanhia. Damaskus on pommitettu maan tasalle. Sais varmaan ostaa jo viidellä sadalla kultapalalla.
ellauri017.html on line 795: Etelän päin on monda maacunda, nijncuin Egypti Ethiopia Arabia ja punainen meri, Edom ja Midian: Egypti on luodelännesä.
ellauri017.html on line 801: Ensist, että hän opetta Cansa ja nuhtele moninaisia syndejä, erinomattain moninaista epäjumalan palwelusta, joca sen Canssan seas oli wallan saanut, nijncuin hywät ja uscolliset saarnajat wielä nyt tekewät ja tekemän pitä, pitäin heitä nijn curituxes sekä uhcauxella ja lupauxella.
ellauri017.html on line 856: Pakinoizija Ollin ystävällä ja huonetoverilla Kalle Niemeläisellä oli tuttavana yksityisajattelija Manasse Olotilanne, jonka alaa olivat parodiset mietelauseet ja aforismit. Kalle Nieminen oli Callen kaveri, joka sai asbestikeuhkon Suomen Mineraalista ja kuoli syöpään. Sen vaimo oli Maire. Ne ja vanhemmat nauroi kovaa olohuoneessa ja meidän lasten piti olla hiljaa lastenhuoneessa. Kallen kuoltua Mairekin hävis kuvasta. Olikohan se sip ja söp. Tai ehkä kenkä oli toisessa isommassa jalassa, vertaa Sirkka-täti. Kun niiden koiras oli poissa, naarashiiret äänestivät jaloillaan, pakosalle kissan hännän alta.
ellauri017.html on line 877: Ryyppäämään ryyppäämään joka aamu sännätään. Ja kun päivä on ohi lisää kännätään. Jesaja ennustaa muutenkin paratiisimaisia oloja. Pedot syö ituja. Lejoni syö olkia nijncuin härkistä ja imewä lapsi ihastu waskikärmen läwestä. Susi ja lammas pitä yhtä ja Lejonin pitä corsia syömän nijncuin naudan, ja kärmet pitä maata syömän. Kun apina on syönyt muut eläimet, petojen on pakko ruveta vegaanixi. Kasvit haisee peloissaan ja huutaa ultraäänellä. Kukaan ei kuule.
ellauri017.html on line 938: Hän elättä idzens tuhwalla. Hänen wimmattu sydämens pettä hänen.
ellauri017.html on line 971: Esaiaan kirja ( heprea : ספר ישעיהו [ˈsɛ.fɛr jə.ʃaʕ.ˈjaː.hu] ) on ensimmäinen myöhemmistä profeetoista heprealaisessa Raamatussa ja ensimmäinen suurista profeetoista kristillisessä Vanhassa testamentissa. Se tunnistetaan yläkirjoituksesta 800 -luvulla eaa. eläneen profeetta Isaiah ben Amozin sanoiksi , mutta on todisteita siitä, että suuri osa siitä on sävelletty Babylonin vankeuden aikana ja myöhemmin. Johann Christoph Döderlein ehdotti vuonna 1775, että kirja sisälsi kahden profeetan teoksia, joita erottaa yli vuosisata, ja Bernhard Duhm sai aikaan näkemyksen, joka vallitsi suurimman osan 1900-luvulta yksimielisesti, että kirja sisältää kolme erillistä oraakkelikokoelmaa: Proto -Jesaiah ( luvut 1-39 ), joka sisältää 8. vuosisadalla eaa. profeetta Jesajan sanat; Deutero-Jesaiah ( luvut 40-55 ) , nimettömän 6. vuosisadalla eaa. kirjailijan työ, joka kirjoitti maanpaossa; ja Trito-Jesaiah ( luvut 56-66 ) , sävelletty maanpaosta palaamisen jälkeen. Jesaja 1–33 lupaa tuomion ja ennallistamisen Juudalle, Jerusalemille ja kansoille, ja luvuissa 34–66 oletetaan, että tuomio on julistettu ja ennallistaminen tapahtuu pian.Vaikka harvat tutkijat nykyään pitävät koko kirjan tai jopa suurimman osan siitä yhden henkilön ansioksi, kirjan olennainen yhtenäisyys on noussut revisionistisen tutkimuksen painopisteeksi.
ellauri017.html on line 1005: 36–39: Tarinoita Jesajan elämästä, jotkut Kuninkaiden kirjasta
ellauri017.html on line 1032: Kuolemassa, joka muistuttaa Jesajan Profeettien elämästä johtuvaa kuolemaa, muslimiteksti kertoo, että israelilaiset vetivät marttyyrikuivat Jesajaan, sitten hänet sahattiin kahtia.
ellauri017.html on line 1034: Al-Ma'munin, seitsemännen Abbasidi-kalifin, Ali al-Ridhan, Muhammedin lapsenlapsenpojan ja aikakautensa merkittävän tutkijan, Ali al-Ridhan, Ali al-Ridhan, kuulusteltiin Tooran kautta todistaakseen, että sekä Jeesus että Muhammed olivat profeettoja. Useiden todisteidensa joukossa al-Ridha viittaa Jesajan kirjaan, jossa todetaan, että "Sha'ya (Jesaiah), profeetta, sanoi Toorassa siitä, mitä sinä ja kumppanisi sanotte 'Olen nähnyt kaksi ratsastajaa, joille (Hän) valaisi maan. Yksi heistä oli aasin selässä ja toinen kamelin selässä. Kuka on aasin ratsastaja ja kuka kamelin ratsastaja?"" Exilarch ei voinut vastata varmuudella. Al-Ridha jatkaa toteamalla, että "Aasin ratsastaja on 'Isa (Jeesus); ja kamelin ratsastaja on Muhammed, Allah siunatkoon häntä ja hänen perhettään. Kiellätkö sen että tämä (lausunto) on Toorassa?" Rabbi vastaa: "Ei, en kiellä sitä, mutten myönnäkään."
ellauri017.html on line 1050: > ihmiset oli kerrankin sympaattisia, ja autistillekin oli yksi ilo vielä
ellauri017.html on line 1080: Tää on vain karhun elämää.

ellauri017.html on line 1097: Piukat Paikat on Kaikkein Pyhimmässä, siis Isolla. Some like it hot, ja saavatkin, esim. P. Puovola, tuo kaifas, ja P. Tiainen, tuo vielä harhaoppisempi puutiainen.
ellauri017.html on line 1125: Hyvä muuten et sellainenkin synti on, eräänlainen sielullinen teloitus. Muutenhan kaikki laskelmoisivat anteexiannon varaan, et ehtivät huutaa viime tingassa vielä Anteexi! Eikä dumarin auttaisi uusien pelisääntöjen nojalla tehdä muuta kuin viheltää peli poikki ja unohtaa koko juttu. Jättää myöhemmätkin polvet rauhaan.
ellauri017.html on line 1127: Agustin ja Hugo oli herttaisen samaa mieltä kuolemanrangaistus on paikallaan vaikkapa Fernando Alcazarille. Ei siihen riitä Alcazarin vankila, ei Guantanamokaan, jos bylsii Hugon vaimoa, ja sit vielä pelastaa Hugon hengen nolosti taistelussa mut jättää sen keskijalan kentälle. Cruel and unusual punishment. Onko ihme et se on kiivas ja pitkävihainen. Ei armoa!
ellauri017.html on line 1283: pukittaa, pikku razastaja lentää selästä.

ellauri017.html on line 1295: HAHAA!!! ja HOHOO!!! kaikui autossa. Jöns vielä pahensi asiaa sanomalla et Miisun yritys on kuin pissis herneitä. Vitun noloa. Ehkä tällästen kokemusten takia musta tuli lindkvisti. Ei sentään psykiatria.
ellauri017.html on line 1297: Kolmas takauma. Kansixessa mun piti olla musta kissa jossain näytelmässä. Mulla oli jotkut mustat trikoot, varmaan tyttöjen. Ja ihan kuin se ei ois jo ollut kyllin noloa, ope vielä kaiken kukkurax piirsi pienen hännän perseeseen valkoisella liidulla. Aivan sikanoloa! Mä koitin kumittaa sitä pois hankaamalla vaivihkaa penkkiin peppua. Ei lähtenyt, tuli vaan pahempaa tuheroa, kuin joku linnunkakka pepussa.
ellauri017.html on line 1314: Paikkakuntanne lehtimyyjiltä voi Paavo Lipposen seikkailut tulla lopeasti loppuunmyydyksi. Tilaamalla etukäteen kaikki vuonna 1957 ilmestyvät numerot, ei Teidän tarvize pelätä sitä, että joku maamme kuuluisimman revolverisankarin jännittävä ja ihmeellinen seikkailutarina jää Teiltä lukematta.
ellauri018.html on line 107: Mitä sitä elää varovasti?

ellauri018.html on line 183: Totta kai en, en mä oo mikään romani. En pidä leirielämästä,

ellauri018.html on line 271: Mun kaapit on täynnä vanhoja vaatemyttyjä viime vuosituhannelta. Siinä tulee lapsille vielä läjittelemistä.
ellauri018.html on line 276: Voihan niistä läjistä tehdä vielä löytöjä. Kun Seijan suku muutti ulos Eirasta, sieltä lähti kuorma-auton lavoittain tavaraa lähes sadan vuoden ajalta. Se oli jännittävää. Urkuharmooni jäi ottamatta, nyt se kaduttaa.
ellauri018.html on line 279: Sehän oli vielä Barkman, sen pojat otti Carlsonien nimen. Vaikka suvun omistus on sen tärkein merkitys, sälä häviää ja vaihtuu tyystin parin sukupolven aikana. Nimikin voi vaihtua. Sama veri uusissa kuorissa. Uudet vaatemytyt uudessa kuosissa.
ellauri018.html on line 283: Ne ravut kuolee paraikaa sukupuuttoon ahtautuessaan joukolla mereen heitettyihin miljooniin muovipulloihin. Näköala on hieno mutta ne ei löydä enää ovea. Tää maailma ei elätä enää erakkorapuja eikä muitakaan erakkoja.
ellauri018.html on line 285: Kun meret lämpenee, merivirrat pysähtyy ja meristä loppuu happi. Pulsaattorikone lakkaa pyörimästä. Kuollut meri ympäröi sitten koko planeetan. Siinä sopii useankin jeesuksen yhtä aikaa kävellä ja tehdä ihmeitä. Ajaa mereen sikalaumoja ja herätellä kuolleita. Niinkuin eläviä ei olisi jo tarpeeksi.
ellauri018.html on line 322: Ihankuin jonkun henki ja elämä ois kyseessä.

ellauri018.html on line 353: Viru nyt ei ole mikään sivistyxen kehto muutenkaan. Pirkka-Pekan ja Aaken nuotilla polottavat paxut setämiehet, pikkuveljet jotka jäi vahingossa rannalle, kun suomalaiset jatko lahden yli, joutui sakemannnin ja ryssän orjixi, eivätkä vieläkään ole oppineet siitä sisäsiistiksi. Hämärähommissa käy Suomessa polkuhinnalla ja siitä ovat vähän ylpistyneet.
ellauri018.html on line 356: Suomen hallitusta johtaa uusi hohdokas akvamariini. Virossa ne tumppaa piiloon muotopuolta muovihelmeä. Se hölmö ottaa mallia isommasta setämiehestä, joka säikkyy vielä varhaiskypsempää naistähteä. Huomatkaa erikoisesti, miten fiksusti ne naiset osaa öykkäreiden örvistelyyn vastata. Jättää nimittelyt mölyapinoiden duuniksi. Taitaa silverbäkeillä olla kuset housussa, niiden pallit silminnähden heiluvat.
ellauri018.html on line 531: Samat eläimet aina häärää haaskalla, kahmii itellensä osia.
ellauri018.html on line 540: Tilanteessa noudatettiin käytäntöjä, joita noudatettiin muissakin paikoissa, niin raakoja kuin ne olivatkin. Jaakko Hintikka noudatti vain käskyjä. Teinipoika teki vielä kunniaa. Kunniaa mille? Missä siinä tilanteessa oli kunniaa? Kunniattomat tappoi kunnottomia. Yhdet apinat listi toisia. Toisilla ei ollut konepislareita. Muuten kenkä oisi ollut vasemmassa jalassa. Missisippi goddam.
ellauri018.html on line 556: Mikolla on taustaa mielenterveyskuntoutujana. Vielä noin vuosi sitten kala oli masentunut. – Se oli ihan oikeasti masentunut, sanoo Dernjatin.
ellauri018.html on line 558: Mikon mieliala alkoi kohentua, kun sille saatiin hankittua isompi akvaario. Varsinaista nautinnollista, virikkeellistä meriahvenen elämää se on viettänyt siitä asti, kun sai akvaarioon seurakseen puhdistajakaloja. – Mikko diggaa puhdistajakaloista. Intian valtamerestä kotoisin oleva Mikko tuli Suomeen sinttinä.
ellauri018.html on line 560: Mikko piti ottaa huostaan, sillä sen aiempi omistaja ei pystynyt huolehtimaan metrin pituiseksi kasvavasta trooppisesta kalasta. Meriahven voi elää 50 vuotta. Mikko on noin kymmenen vanha. Ihmisten ei pitäisi ostaa meriahvenia kotioloihin.
ellauri018.html on line 571: Henkilökunta kokosi pikavauhtia kaikki pumput ja letkut, joita talosta löytyi. 15 tonnia merivettä pumpattiin niin nopeasti pois kuin saatiin. Intendentit soittivat eläinlääkärille, joka annosteli puhelimitse nukutusaineen. Aine laitettiin jäljelle jääneeseen veteen, ja pian Mikko vaipui Ruususen uneen.
ellauri018.html on line 579: Tämä oli käsittämättömän vittumaisen Iltalehden julman sydämetön päivän kevennys. Virikeuutinen tunnottomilta lehtineekereiltä muiden masentuneiden apinahirviöiden illan piristyxexi. Mikäs paremmin naurattaa kuin puhdas vahingonilo muiden kustannuxella. Vielä paremmalta tuntuu kun kärsijä on toisenrotuinen. Jumalan kaltaisena syvällisesti ajatteleva apina sörkkii ja kiusaa muita eläimiä ihan viihteeksi, panee ne vankilaan ja nauraa päälle. Tuntee izensä vielä armeliaaxi jumalaxi, kun alentuu jelppimään ize pulaan saattamaansa elukkaa. Vaan tekeehän se samaa omille lajikumppaneilleenkin.
ellauri018.html on line 583: Uutiseen liittyy hullunhauska video, jonka kuvateksti on: Mikko Meriahven rimpuili harja suussaan. Siinä meriahven rimpuilee nielaistuaan pulloharjan. LOL. Sea Life. Tälläistä on merikalan elämä tänä päivänä. Virikkeellistä meriahvenen elämää. Muovia eri muodoissa niille löytyy nieltäväksi Intian valtameressäkin. Kiitos saman avuliaan apinan.
ellauri018.html on line 592: Tähtien sodan viimeiset osat ovat saaneet toxista kritiikkiä fäneiltä. Mix on tehty tarinan peruselementteihin muutoxia? Mixi sankari on on tyttö? Mix se ei ole Skywalker-sukua? Mix sen vanhemmat on jotain rupusakkia? Ei sen näin kuulus mennä, täähän on kun joku Pamela. Ja sit vielä joku ruma mutiainen nainen b-miehityxen sankarina. Maailmojen kirjat on pahasti sekaisin.
ellauri018.html on line 612: Paul doppailee Lit 101 tiedoilla. Senmiälest Richardson oli ajastaan jälessä, kun Defoe oli Moll Flandersissa jo näyttänyt, miten pitkälle voi izenäinen yrittäjänainen päästä oman elämänsä seppona.

ellauri018.html on line 621: Kengitetyn naisen tavara oli tärviöllä. Sit jotkut nykynaislukijat päivittelee mix tää pano oli Pamelasta niin iso juttu. Hemmetti eikö ne tajua et ilman sähköä ja ehkäisyä ne olis vieläkin samassa jamassa kuin Pamela.
ellauri018.html on line 639: Hra B osaa kauppa-lopon nixit: nyt uusi entistä parempi tarjous, mukana nämä edut vielä, eikä siinä kaikki, tarjous on voimassa vain tänään, mieti tarkoin, huomenna jo tulee iso tappio.
ellauri018.html on line 663: Nyt on päivänselvää, ettei tää ole niinkään conduct book, kuin chick littiä! Selkeesti painii samassa sarjassa kuin Bridget Jones ja himoshoppaaja. Fixu, toimelias ja lannistumaton ja siitä huolimatta vielä reilu ja huumorintajuinen nainen panee päihin ihan vaan hyvällä nipulle kierohkoja ihmisiä, miehiä ja naisia, pyörittää niitä mielensä mukaan kuin naru-ukkoja.
ellauri018.html on line 671: remuta heidän kartanoissaan sensijaan että heidän omat jälkeläisensä
ellauri018.html on line 677: aatelisen Armfeltin kartanon pihoilla ja mezästysmailla, kestizee tallirengistä Ruotsin kuninkaaksi nostettua ranskalaista pikku sikaa. Yhdessä pippuroivat lyijyllä eteläsuomalaisille pelloille varta vasten tuotuja fasaaneja ja lumiriekkoja.
ellauri018.html on line 695: Koraani on laskeutunut alas Muhammedin saamina ilmestyksinä, ja profeetan elämäntavan eli sunnan kautta ihmisille on annettu Jumalan ikuinen laki, sharia. Nämä kaksi lähdettä muodostavat islaminuskon perustan. Enkeli Gabriel kävi Muhammedin kanssa ilmestykset läpi kerran vuodessa ja kahdesti kuolinvuoteella. Ei pitäisi olla virheitä. Lehmän suura on pisin, ihmisen lyhin. Jokainen lehmä on laulun arvoinen. Ihmiselle onkin lyhyt virsi kaunis.
ellauri018.html on line 701: Muhammed kannattajineen otti vallan haltuunsa Medinassa ja perusti sinne umman eli uskovien yhteisön. Kärsiköhän se ummetuksesta. Vois selittää sen kiukkuisuutta. Tässä vaiheessa elämänkertaa Hisham varoittaa, että hän on karsinut Ibn Ishaqin selostusta ja jättänyt pois ne asiat, jotka ovat häpeällisiä kertoa. Hisham kertoo, että Muhammed alkaa saaliin toivossa ryöstää kauppakaravaaneja, on sukupuoliyhteydessä lapsen kanssa, anastaa ottopoikansa vaimon (vrt. Koraani 33: 37–40), kiduttaa ja tappaa vankeja, järjestää murhapolton moskeijassa, käskee tappaa häntä pilkanneet naiset, ja järjestää Medinassa juutalaisten joukkomurhan. Hisham kertoo, että Medinan joukkomurhaa seurannut sivullinen tokaisi: "Kautta Jumalan, tämäpä vasta uskonto!" ja kääntyi islamiin. Nää ei siis olleet häpeällisiä. Hitzi, mitähän Hisham jätti pois Ibn Ishaqin raportista. Oiskohan Muhammed epähuomiossa ollut laupias? Hypittänyt tyttöä vaan polvella? Myynyt maton tappiolla? Kazonut izeänsä peilistä ja katunut koko ideaa? Se tuntui aluxi niin hyvältä.
ellauri018.html on line 703: Ibn Hishamin mukaan Muhammed suoritti itse 27 sotaretkeä ja lähetti 38 pienempää toisten alaisuudessa. Sota Mekkaa vastaan päättyi vuonna 630, jolloin Muhammed valtasi kaupungin kohtaamatta suurtakaan vastarintaa. Profeetta tuhosi kädenliikkellään mekkalaisten palvomien jumalien patsaat Kaaban ympärillä. Jäi vaan muslimien musta kivi, sittemmin sileäksi suudeltu. Muhammedin jäähyväissaarna on eräänlainen profeetan testamentti. Muhammedista kertova islamilainen perimätieto on lisääntynyt jatkuvasti. Vielä viime vuosinakin on julkaistu uusia versioita esimerkiksi jäähyväissaarnasta.
ellauri018.html on line 705: Muhammed kuoli kaksi vuotta myöhemmin vuonna 632 vaihtelevien islamilaisten tietojen mukaan joko 60-, 63- tai 65- vuotiaana. Ei ehtinyt nauttia eläkepäivistä. No otti ilon irti palvelusvuosista täysin siemauxin. 13 women, and me the only man in town!
ellauri018.html on line 709: Koraani oli kirjana julkaistu 800-luvun alussa, mutta se on vaan Muhammed-meemien jäävuoren huippu. Koraanin ohella sharian toisena lähteenä oleva hadith-kirjallisuus sisältää Muhammedin elämäntapaa koskevia lyhyitä lausumia. Esimerkiksi Sahih al-Bukharin 2. kirjan 5. hadith kuuluu: Anas kertoi: Profeetta sanoi 'Kenelläkään teistä ei ole uskoa ennen kuin hän toivoo muslimiveljelleen samaa kuin itselleen'. Sisarista ei ole mainintaa. Vääräuskoisista dhimwiteistä tosi vähän väliä.
ellauri018.html on line 711: Kertomuksia profeetta Muhammedin puheista ja teoista alkoi kertyä valtavia määriä, ja usein ne olivat keskenään ristiriitaisia. Kuuden tärkeimmän kanonisen sunnikokoelman kirjat sisältävät yhteensä kymmeniä tuhansia yksittäisiä haditheja. Shiiamuslimeilla on vastaavasti neljä arvovaltaista kokoelmaa. On mistä valkata. Sit niitä voi vielä venyttää ja vanuttaa monilla tavoilla.
ellauri018.html on line 797: Kalifin velvollisuutena on sotia juutalaisia, kristittyjä, zarathustralaisia ja valekalifeja vastaan, kunnes he kääntyvät muslimeiksi tai suostuvat maksamaan veroa oikealle kalifille. Zarathustralaiset on suht hyvin hanskassa, muut on vähän vaiheessa vielä.
ellauri018.html on line 821: Sharia ei sisällä ainoastaan länsimaiseen lainsäädäntöön normaalisti kuuluvia asioita, vaan ohjaa pikkutarkasti yksilön pukeutumista, kehonhoitoa ja muuta yksityiselämää. Profeetta esimerkiksi sanoi: "Kultaan tai silkkiin pukeutuminen on laitonta yhteisöni miehille mutta luvallista naisille". Wiixet on pidettävä siistinä ja parta. Poskikiharoita ei tarvita, Mooses oli siinä väärässä. Allah ei tahdo sitä. Se ei trendaa enää.
ellauri018.html on line 834: Salat eli rukous koostuu sarjasta liikkeitä, joiden aikana lausutaan myös Koraanin ensimmäinen suura. Muslimin tulee rukoilla viidesti päivässä tarkkaan määriteltyinä ajankohtina. Rukoileminen on mahdollista joko yksityisesti tai moskeijassa, tai vaikka uimahallin vessassa, itään osoittavan pöntön edessä. Tai etelään, siellähän se Mekka on.
ellauri018.html on line 844: Hadž eli pyhiinvaellus tulisi suorittaa Mekkaan vähintään kerran elämänsä aikana islamilaisen ajanlaskun 12. kuukauden toisella viikolla. Pyhiinvaellukseen voi lisätä vapaaehtoisesti käynnin profeetta Muhammedin haudalla Medinassa. Pyhiinvaelluksen aikana noudatetaan säädettyjä tapoja, joihin kuuluu yhtenäinen pukeutuminen. Tapahtuma korostaa muslimien yhteenkuuluvuutta ja samanarvoisuutta Jumalan edessä.
ellauri018.html on line 855: Luvallinen: suurin osa arkielämään liityvästä toiminnasta, jotka ovat lain kannalta neutraaleja (mubah)
ellauri018.html on line 887: Sharia eroaa läntisestä oikeusajattelusta rangaistusten osalta. Ne jaetaan kolmeen ryhmään. Seuraava kuvaus esittää rangaistusten klassisen kuvauksen keskiajan shariakäsikirjassa "Reliance of Traveller" (Umdat al-Salik). Perinteiset ankarimmat käytännöt ovat korkeintaan rajoitetussa käytössä nykyisissä muslimimaissa, vaikka muun muassa Isis, Osiris ja Procol Harum ovat palauttaneet niitä hallitsemilleen alueille vielä nykyäänkin.
ellauri018.html on line 896:

Kosto elää (Qisas)

ellauri018.html on line 916: Shariaan kuuluu vielä kaksi erikoisuutta. Ensinnäkin tärkeitä ovat nimenomaan teot, ei niiden tarkoitus. Tekojen motiivit, kuten velvollisuuden tai omantunnon seuraaminen, eivät islamissa merkitse mitään. Ihminen voi sen takia saada ansioita myös teoista, jotka hän tekee pakon edessä, sillä islamissa pääasiana on uskonnon nimen mukaisesti alistuminen.
ellauri018.html on line 930: Islamin ulkopuolelta tuleva länsimainen arvostelu on nostanut esiin joitakin asioita sharia-laissa, joita se pitää loukkauksina naisten oikeuksia kohtaan. Tällaisia ovat lapsiavioliitot, moniavioisuus, tyttöjen sukupuolielinten silpominen, naisten alistaminen miehen määräysvaltaan, seksiorjuus, miehen oikeus lyödä naista, perintöoikeuden rajoitukset, naisten heikompi asema todistajana oikeudessa, rajoitukset osallistua julkiseen elämään ja huntupakko.
ellauri018.html on line 934: Islamilaiset vastaukset länsimaiseen arvosteluun ovat vaihdelleet. Yhtäältä on vedottu miesten ja naisten erilaisiin tehtäviin. Islam katsoo, että Jumala viisaudessaan on luonut kaikki elävät olennot pareittain. Sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, ja kumpikin on luotu toimimaan omassa roolissaan. Luonnolliseen työnjakoon kuuluu, että mies vastaa suurimmasta osasta taloudellisia velvollisuuksia, kun taas nainen on varustettu kantamaan suurempaa vastuuta lasten synnyttämisestä ja kasvattamisesta. Tämä roolin mukainen erikoistuminen ei vähennä miesten ja naisten välistä täyttä tasa-arvoa yhtäältä ihmisinä ja toisaalta muslimeina.
ellauri018.html on line 943: Islamin uskonoppineet ovat yksimielisiä siitä, että aviomiesten on pakollista elättää vaimojaan sillä ehdolla, että nämä ovat miehensä saatavilla eivätkä kapinoi. Elatusvelvollisuus perustuu siihen, että naisen tulee olla miehensä saatavilla, eikä hänellä ole oikeutta lähteä aviokodistaan ilman miehen lupaa.
ellauri018.html on line 951: Mies on naisen pää, koska Jumala on toisia suosinut enemmän kuin toisia ja koska mies elättää vaimoaan. Hurskas vaimo on nöyrä ja vartioi siveyttään, koska Jumala on antanut sen vartioitavaksi. Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää ahdistako häntä enää. Jumala on korkea, mahtava. (4:34)
ellauri018.html on line 973: Jos avionrikkoja on lapsi, joka ei ole vielä tullut puberteettiin, rangaistuksena on sata ruoskaniskua. Naisorjaa on rikoksesta ruoskittava. Toisen omaisuutta ei saa haaskata. Näitä shariaan sisältyviä rangaistuksia ei muslimimaissa nykyään normaalisti seurata. Vaan tarvittaessa.
ellauri018.html on line 985: Paimentolaiselämässä valtiovalta on kaukana ja sosiaalisten normien noudattamista valvoivat sen takia perheet ja suvut itse. Islamissa tästä oman käden oikeudesta on tullut osa shariaa.
ellauri018.html on line 1009: Mikäli halutaan peittää vielä kasvot käytetään niqabia.
ellauri018.html on line 1046: Muhammed nimitti jäähyväissaarnassaan naisia vangeiksi ja kotieläimiksi. Mutta naisella on silti perinteisesti oikeus hallita omaisuuttaan avioliitossa. Vangilla on omassa hallinnassa hammasharja ja koiralla luu.
ellauri018.html on line 1059: Sharian luonnehtima Jumalan lakiin perustuva yhteiskuntamalli edustaa antropologian näkökulmasta klaaniyhteiskuntaa, joita esiintyy siellä, missä eläminen ei perustu maanviljelyyn ja missä ei ole keskitettyä hallitusvaltaa.
ellauri018.html on line 1078: Islam on paimentolaisten klaanivärkki, jota ei ole päivitetty urbaanin kermaperseen tarpeisiin. Paimentolaiselämä on kovaa, hiekka lentää suuhun, maito ja veri valuu, kärpäset pörrää, kamelit ja vuohet haisevat. Pannaan kova kovaa vastaan ja työnnetään se lupaa kysymättä pehmeään. Juutalaisuus ja kristinusko on samaa maata, monoteististä totalitääristä aaprahammin telttaväen kantaa.
ellauri018.html on line 1106: Mamuilla ja luonnevikaisilla hulluilla on sama ongelma: niiden onneton elämä erilaisina kuin koppiaiset muurahaispesässä (zhuk v muravejnike) on valtalinjan koirista surkuteltavaa, mutta samalla yrjön ällöttävää. Hauskaa pitäessään ne on erityisen ärsyttäviä, ne ei muutu siitä yhtään kivemmixi. On alueita missä kaikki kohtaavat, esim vauvat on kaikista ihania. Mutta sit jo tulee kulttuurierot kuvaan, yhden lemppari meemit ei ookkaan toisesta kivoja. Kulttuurierot tulkataan luonne-eroixi.
ellauri018.html on line 1110: Ei tietystikään kaikki, mutta taajuuskin on kulttuuriero. Meillä noin tekee vaan hullut ja luonnevikaiset, ikävät ihmiset. Noihan on ihan hulluja. Outoa porukkaa. Ils sont fous, les romains. Pitäskö meidän muuttua tollasixi, ja vielä kiittää siitä? Ei meidän perhe ainakaan ikinä. Köyhiä ollaan, mutta kunniallisia. Zahra laita huivi kunnolla!
ellauri018.html on line 1134: Tukahtuneen trauman oireita on painajaiset, säikähtely, väistely ja ylivalppaus. Näitä löytyy kyllä. Mulla on vielä ärtyisyyttä ja Seijalla unettomuutta.
ellauri018.html on line 1136: Ei omasta menneisyydestä voi parantua, mix pitäiskään. Kuha oppii elämään sen kanssa. Anna arpisten haavojen olla, lauloi Pirkko entisvanhaa iskelmää. Kaikista noloimpia juttuja ei viiti kertoa. Ei kerro somalinaiset, en kerro minäkään. Vaik pieniähän nää mun pipit on niihin verrattuna. Äiti puhaltaa.
ellauri018.html on line 1140: Somalit bunkkaa kuin syrjäytyneet vaikkei ole sitä, nehän tulee vielä syrjempää, ihan pihalta. Ei laita oveen nimeä, eivät uskalla. Jospa siihen laittaisi vaikka Virtanen. Mutta Virtasilta ei tulisi suitsukkeen ja curryn hajua. Ovia pidetään takalukossa että ehtii vetää huivin päähän jos tulee tuntemattomia.
ellauri018.html on line 1151: Asha haluisi jatkaa Somaleissa alkanutta opiskelua eläinlääkärixi Suomessa, muttei osaa kemiaa. Jättää pyrkyrit jo kesken. Ihonväri viittaa hoitoalalle. Ashan poika kipuilee ja on joutumassa jengeihin. Se lähetetään muiden lasten perään mummun luokse Liverpooliin. Asha jää Suomeen omin nokkineen. Tekee keikkalaisen hommia. Lähtee vähän ajan päästä perässä. Asuu siellä ahtaasti lähiössä miljoonan muun sukulaisen kanssa. Not the plan.
ellauri018.html on line 1164: Kristityt on vielä joholla noin puolella miljardilla apinalla.

ellauri018.html on line 1173: Aaprahammin jälkeläisten hyvä poliisi ja paha poliisi.

ellauri019.html on line 43: Korkkarit oli Eski Saarisen mielilukemistoa, etenkin Battler Britton, joka taisteli maalla, merellä ja ilmassa, ja aina voitti tunnottomat nazisakut ja julmat vinosilmä japsut. Toinen käsi selän takana listi niitä verisexi tohjox.
ellauri019.html on line 44:

Vaikka päästiin viime savotassa kukox tunkiolle, on länsimaiden perikato lähellä, lähempänä ainakin kuin Oswald Spengler teoksessa Der Untergang des Abendlandes 1918 arvasi. Toisen maailmansodan jälkeen saatiin pystyyn vielä aivokuollut Nato, ja vihdoin viimein turpiin kommareille itänaapurissa. Hiton hieno savotta.
ellauri019.html on line 59: Jenkkiteinifilmissä Tall Girl pitkä tyttö tavoittaa ruottalaista grania mutta kapsahtaa lopulta italokatajaan, sitä yli puolta lyhyempään hukkapätkään. Kyllä pikku enbuskekin pääsi lopux halaamaan, kun oli alla appelsiinilaatikko. Pitkän tytön onnen huipennus oli päästä esiintymään lavalla, kehuskella siinä itseään, ison siskon suukku tukkia ja saada läpyjä. "May I have all of your attention." Mix vitussa, kuulux se joteski muka ohjelmaan? Ja parhautta oli kostaa ilkeälle poikaystävälle, maxaa potut pottuina kuin profeetta Jesaja. Hemmetin pyrkyreitä noi jenkit, elämänsä seppoja.
ellauri019.html on line 61: Loppumietelmässä vielä sanotaan: meissä on piirteitä, joita ei voi muuttaa, on vaan kaksi keinoa: kyykistyt tai pyrit kasan päälle. Hittovie, mitäs jos antaisit vaan olla, et olis moksiskaan. Mut sitä optiota ei ole olemassa. Tää on nollasummapeliä.
ellauri019.html on line 62: Norjalaisten Skam oli monta kertaa parempi, vaikka sekin oli tosi siloteltu. Teinitkin tykkää laittaa itteään ja kuvitella olevansa upeita. Siinä ne ei yhtään eroa vanhemmista apinoista. Ei vaan tarvi huolestua vielä rypyistä, kun on vasta se 1 jalkovälissä.
ellauri019.html on line 107: Muut elävät saa maksaa puolestamme laskun,

ellauri019.html on line 113: Kaatuu rojekti vielä kerran kansan pilkkaan.

ellauri019.html on line 114: No, ylähuoneella on vielä kana kynimättä.

ellauri019.html on line 140: Homotransu epäkarski marski Mannergeim, punakapinan valkokarvalakki valkokenraali ja lahtari, pyysi punaisella kuuman linjan puhelimella sinkoja hyppelehtivältä pikkuwiixi roimahousu koppalakki Hitleriltä kun hätä oli rintamalla suurin. Matsin jälkeen Calle Kustaa Eemeli teki heti erillisen rauhan ryssän kanssa Aatun selän takana. Siinä kiitos komealta aseveljeltä, selkään puukotus. Urhee Suomi soti omaa sotaansa. Onnex kärmistyneet sakut sentään poistu takaovesta, poltteli vaan nunnukoiden arvotonta Lappia.
ellauri019.html on line 159: Isi mitä syötiin ennenkun oli flooraa? Mitä jengi teki ennen meedioita ja kännyköitä? Viihdeohjelmassa jengi kyhjöttää ruudun edessä ja kattoo ohjelmaa, missä jengi istuu tv:n ääressä ja kattoo viihdettä. Ja täs mä oon ja katon niitä. Mise en abîme, peili peilissä, pelkkää heijastusta. Missä on mun elämä?
ellauri019.html on line 161: Poika, ihan samaa tehtiin ennenkin. Millon ei tehty töitä, tirkisteltiin muiden elämää. Töitä oli tosin enemmän, vähemmän joutoaikaa, pelkkää viihdettä. Työn ja viihteen raja ei ollut yhtä mustavalkoinen. Tai no, samaa harmaata ne on tänäänkin, työ ja viihde, yhtä sometusta ja näpytystä kumpikin. Vaihdetaan vaan sivua kun pomo tulee lähelle.
ellauri019.html on line 163: Muiden elämä ei tullut töllöstä, vaan vakoillen ja juoruna. Yhtä mustavalkoisena kylläkin kuin 60-luvun Peyton Place. Kun ei ollut uutta juoruttavaa, kerrattiin vanhoja, seurattiin uusintoina entisiä satuja.
ellauri019.html on line 168: Ero on enempi määrässä kuin laadussa. Teollistuneen viihteen tuottavuus on moninkertaistunut, niinkuin kaiken muunkin. Koneella veisataan nyt sisältöä penkkiurheilijan elämään. Ja se onkin kaikin puolin paljon parempaa kuin tää oikea, oma kokema. Tää on tylsää, tää sattuu, ja mä oon rumilus ja läski. Six viihteestä niin paljon tykätään, elämän korvikkeesta. Levitetään terveellistä flooraa päähän kätevästä muovirasiasta.
ellauri019.html on line 179: Jengi haluu elää ikuisesti, jos on kivaa tekemistä,
ellauri019.html on line 247: Luvussa 2 propheta muistuttele wielä wisummin:
ellauri019.html on line 249: Torni seiso surkiast ja muuri on cukistettuna. Caicki ohidzekäywäiset paucuttawat käsiäns ja wiheltelewät Ankkalinnan tyttärelle. Roopen wiholliset ammottelewat suutans sinua wastan, wilistäwät sinua ja kiristäwät hambaitans: tämä on se päiwä jota me halaisim. Me saimme sen! Me olemma nijn cauwan elänet. Se HERra on tehnyt nijncuin hän oli ajatellut: hän on armottomat hucuttanut.
ellauri019.html on line 252: Minun wiholliseni owat minun ajanet nijncuin linnun ilman syytä. He owat minun elämäni cuoppan salwannet ja heittänet kiwen minun päälleni. He owat myös minun pääni wedellä walanet. Nijn minä sanoin: nyt minä ratki hucas olen. Olen pennitön.
ellauri019.html on line 265: He owat waimot Zionis raiscannet ja neidzet Judan Caupungeisa. Ja wielä pahempaa:
ellauri019.html on line 274: Mut kosto elää! ILoidze ja riemuidze sinä Edomin tytär, joca asut Uzin maalla: sillä sen calkin pitä myös sinulle tuleman, ja sinun pitä myös juopuman ja alasti tuleman.
ellauri019.html on line 290: Edom oli Esaulle, Jaakobin kaksoisveljelle, annettu toinen nimi tai lisänimi (1Mo 36:1). Se annettiin hänelle, koska hän myi esikoisoikeutensa punaisesta muhennoksesta (1Mo 25:30–34). Sattuvasti Esau oli ollut syntyessään hyvin punainen (1Mo 25:25) ja maa, jossa hän ja hänen jälkeläisensä myöhemmin asuivat, oli paikoitellen samanvärinen.
ellauri019.html on line 294: Maantieteellinen kuvaus. Edomin n. 160 km pitkä alue ulottui Moabin vastaisella pohjoisrajalla olleesta Seredin purolaaksosta etelässä Akabanlahden rannalla sijainneeseen Elatiin (Elotiin) saakka (5Mo 2:1–8, 13, 14; 1Ku 9:26). Idässä edomilaisten maa-alue levittäytyi ilmeisesti Arabian aavikon reunamille, kun taas lännessä se ylsi Araban toiselle puolelle Sinin erämaahan ja käsitti Negevin ylänköalueen, joka ulottui Suolameren lounaiskolkasta Kades-Barneaan asti. Edomin länsiosasta tuli näin ollen Juudan alueen kaakkoisraja. (Jos 15:1; vrt. 4Mo 34:3.)
ellauri019.html on line 296: Edomin alueen keskeisin osa sijaitsi kuitenkin ilmeisesti Araban itäpuolella, sillä siellä korkea vuorijono, jonka jotkin huiput yltävät 1700 m:n korkeuteen, saa jonkin verran sadetta. Tämä johtuu siitä, että Araban länsipuolella oleva maa-alue, Negev, on huomattavasti alavampi, ja siksi Välimereltä tulevien myrskypilvien riekaleet pääsevät kulkemaan sen ylitse korkeammille Edomin vuorille, missä ne luovuttavat niihin jäänyttä kosteutta. Arkeologiset tutkimukset osoittavatkin asumusten ja linnoitusten ketjun kulkeneen muinoin pitkin kapeaa viljelymaakaistaletta pitkän ylätasangon korkeimmalla kohdalla, mutta ne häviävät mentäessä etelään kohti Akabanlahtea. Nykyisessä Tafilassa, joka sijaitsee n. 30 km Kuolleestamerestä (Suolamerestä) etelään, on suuria oliivilehtoja, jotka tosin saavat vetensä pääosin kahdeksasta erinomaisesta lähteestä; alueen vuotuinen sademäärä on vain n. 280 mm.
ellauri019.html on line 298: Hedelmällistä maata oli niukalti, mutta tässä jylhässä vuoristossa oli arvokkaita kupari- ja rautaesiintymiä; nykyisen Feinanin ympäristössä, n. 48 km Kuolleestamerestä etelään, oli kaivoksia ja sulattoja. Todisteet osoittavat, että siellä oli muinoin myös suurehkoja mäntymetsiä. Todennäköisesti Edomin vaurautta kasvattivat suuresti tullit, joita perittiin näillä teillä kulkeneilta kameli- ja aasikaravaaneilta. Aavikolta Edomiin saapuneet uupuneet matkaajat ovat lisäksi saattaneet maksaa ruoasta ja majapaikasta. Jeremia sanoo hyvästä syystä, että edomilaiset asuvat luottavaisesti ”kallion loukoissa”, ’pitävät hallussaan kukkulan korkeuden’ ja ovat kuin kotka pesässään (Jer 49:7, 16).
ellauri019.html on line 302: Edomin kansa. Esaun jälkeläisinä edomilaiset olivat pohjimmiltaan seemiläisiä, mutta heillä oli kuitenkin voimakkaita haamilaisia piirteitä. Tämä johtui siitä, että kaksi Esaun vaimoista oli haamilais-kanaanilaista syntyperää (heettiläinen ja hivviläinen); vain yksi nimeltä mainituista vaimoista oli osittain seemiläinen Abrahamin pojan Ismaelin kautta (1Mo 36:2, 3). Jos nimitys horilainen tarkoittaa yksinkertaisesti ’luolassa asujaa’, niin kuin jotkut tutkijat ajattelevat, Esaun hivviläinen vaimo Oholibama, Anan tytär, on voinut olla lähtöisin Seirin horilaisten asukkaiden keskuudesta (vrt. 1Mo 36:2, 20, 24, 25). Joka tapauksessa edomilaiset olivat Lootista polveutuvien moabilaisten ja ammonilaisten tavoin (huom. Da 11:41) sukua israelilaisille, ja alun pitäen ympärileikkaus kuului heidänkin tapoihinsa (Jer 9:25, 26; vrt. Hes 32:29). Jehova kutsui heitä Israelin ”veljiksi”, eivätkä israelilaiset saaneet loukata edomilaisten maanomistusoikeuksia vaeltaessaan erämaassa, koska Jehova oli antanut Seirinvuoren Edomin jälkeläisten omaksi (5Mo 2:1–8).
ellauri019.html on line 316: Daavid sai kuninkaana ollessaan edomilaisista selvän voiton Suolalaaksossa (2Sa 8:13; ks. SUOLALAAKSO). Vaikka taistelun syttymissyytä ei mainitakaan, se aiheutui epäilemättä edomilaisten hyökkäyksestä; ehkä he ajattelivat, että Daavidin Syyrian-sotaretkien vuoksi hänen valtakuntansa eteläosa oli jäänyt suojattomaksi maahanhyökkäystä vastaan. 1. Aikakirjan 18:12:ssa kerrotaan Abisain ja psalmin 60 päällekirjoituksessa Joabin voittaneen edomilaiset. Koska Daavid oli armeijan ylipäällikkö, Joab hänen huomattavin kenraalinsa ja Abisai puolestaan Joabin alainen joukko-osaston päällikkö, voidaan ymmärtää, miksi voitto saatettiin lukea kertomuksissa eri henkilöiden ansioksi sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa tarkasteltiin, aivan niin kuin nykyäänkin tehdään. Samaten näiden jakeiden erilaiset numerotiedot johtuvat todennäköisesti siitä, että kertoja on katsellut eri piirteitä tai sotaretkiä joltakin nimenomaiselta kannalta. (Vrt. 1Ku 11:15, 16.) Joka tapauksessa Daavid sijoitti kaikkialle Edomiin israelilaisten joukkojen varuskuntia, ja jäljelle jääneistä edomilaisista tuli Israelin alamaisia (2Sa 8:14; 1Ai 18:13). Jaakobin ”ies” painoi nyt raskaana Edomin (Esaun) niskaa (1Mo 27:40; vrt. 4Mo 24:18).
ellauri019.html on line 328: Edom profetioissa. Jo kuningas Ussian hallituskaudella profeetat Joel ja Aamos julistivat, että Jehova tulee varmasti tuomitsemaan Edomin, koska armottomalla miekan käytöllään se ilmaisi talttumatonta vimmaansa Israelia kohtaan (Am 1:6, 11, 12). Sen vuoksi että Edom vastusti ilkeämielisesti Jehovan liittokansaa, se oli menettänyt omistusoikeutensa maahan, jonka Jumala oli sille antanut (Jl 3:19; Am 9:11, 12). Edomilaisten tuho sinetöitiin babylonialaisten valloittaessa Juudan ja Jerusalemin 607 eaa. Edomilaisten viha ilmeni selvästi, kun he yllyttivät Jerusalemin autioittajia (Ps 137:7), iloitsivat Juudan murhenäytelmästä ja jopa luovuttivat vihamielisyydessään ja kostonhalussaan pakoon päässeitä Juudan asukkaita babylonialaisille teurastettaviksi. He ryöstivät maata muiden naapurikansojen kanssa, suunnittelivat ottavansa Juudan ja Israelin hylätyn maan haltuunsa ja puhuivat kerskaillen Jehovaa vastaan. Tästä syystä Jehova käski profeettojensa Jeremian, Hesekielin ja Obadjan vakuuttaa Edomille, että sen ilo jäisi lyhytaikaiseksi ja se saisi osakseen samanlaista kohtelua kuin Juuda. (Va 4:21, 22; Hes 25:12–14; 35:1–15; 36:3–5; Ob 1–16.) Kuten profeetta Jesaja oli aiemmin ennustanut, miekkaa käyttävät edomilaiset joutuisivat Jehovan oman oikeuden ja tuomion miekan alle: kaikista ryhmistä, suurista ja pienistä, tulisi tuhon omaksi vihittyjen teurasuhrieläinten kaltaisia (Jes 34:5–8).
ellauri019.html on line 336: Nabatealaiset asuivat Edomin alueella 300-luvulla eaa., eivätkä edomilaiset koskaan päässeet palaamaan sinne. Edomilaiset löysivät asuinpaikan sen sijaan Negevistä Juudan eteläpuolelta. He siirtyivät pohjoiseen aina Hebroniin saakka, ja lopulta Juudan eteläosa tuli tunnetuksi Idumeana. Josefuksen mukaan Johannes Hyrkanos I alisti heidät jolloinkin vuosien 130 ja 120 eaa. välisenä aikana ja pakotti heidät omaksumaan juutalaisuuden (Jewish Antiquities, XIII, 257, 258 [ix, 1]; XV, 253, 254 [vii, 9]). Sen jälkeen he sulautuivat vähitellen juutalaisiin, ja Rooman tuhottua Jerusalemin vuonna 70 heidän olemassaolonsa kansana päättyi (Ob 10, 18). (Ks. IDUMEA.)
ellauri019.html on line 358: harventaa avomaiden elukat, likvidoida kaikki elävä, niin että Cakkanin nelijalkaiset ei enää sonni pellolle, kosteikot kuivuvat karrelle eikä kasva mitään, ruovikoissa on vaan viallisia ruokoja, niitä peittää haiseva muta, hedelmätarhat ei enää kasva, kaikki hajoo vaan omia aikojaan -- Urim kukistuu kuin köytetty härkä, painaa niskansa maahan: se iso hyökkäävä villihärkä, joka luotti voimiinsa, herruuden ja kuninkuuden ur-kaupunki, parhaalla tontilla.
ellauri019.html on line 377: Niiden jeremiaadi on asiallisesti aika sama kuin juutalaisilla, mut siitä puuttuu seemiläinen elämöinti, ählämöinti, itsetärkeys ja kostonhimo. Niiden jumalat nyt vaan päättää menetellä näin. Ei savesta leivotuilla savikukoilla ole siinä mitään jakoa. Ei se ole niiden syy, muttei niiden asiakaan valittaa. Se nyt vaan kävi näin, sori siitä, tai ei oikeastaan sorikaan. Gods don't apologize for the inconvenience. Korkein oikeus on evännyt valitusoikeuden, huumepoliisin linnareissu pysyy.
ellauri019.html on line 379: Täst mie piän, tää on kunnolla darwinistista, jos edes sitäkään. Tää on tektonista, mannerlaattojen liikettä vaan pelkästään. Mitäs rakensitte laatan päälle, ne sanoo kuin Kike Elomaa. Teidän vuoro meni, nyt astuu toiset puikkoihin. Niin se laatta halkeaa. Kukaan ei ole oman elämänsä seppo.
ellauri019.html on line 445: Urin aluella on ollut kuusi tuhatta vuotta apinoiden bisnestä. Kuten Pori se oli alun perin satama, mutta kaksois-Kokemäenjoki on tuonut sinne niin paljon lössiä, että se on nyt pitkällä sisämaassa, Eufrateen etelärannalla. Urin kaupunkijumala oli Nanna, akkadiksi Sin. Syntinen paikka jo alkaa päälle, kun jumaluuden nimi on sama kuin pikkuneiti saatanan. No ei vaitiskaan, Nanna oli kuu.
ellauri019.html on line 449: Sumerilaiset ei olleet Urin ur-einwohner, vaan jotkut ubaidit. Sumerit oli itänaapureita, jotka valloitti sen joskus 3300 eKr paikkeilla. Seuraavan vuosituhannen aikana siitä tuli kaksikielinen kuin Helsingistä, kun junantuomat akkadit, seemiläiset mamut muutti kaupunkiin. Kielet sekoittui kuin Baabelissa sitten myöhemmin, vaikka torniakaan ei ollut vielä pystyssä. Eka akkadikunkku oli nimeltään Sargon Suuri 2100 eKr. Siitä tulee mieleen Sormusten herra Sauron. Oli siellä jopa kunkku nimeltä Hegel.
ellauri019.html on line 462: Urin vanhoja asioita kaiveli britti Sir Charles Leonard Woolley maailmansotien välissä. Silloin oli britit vielä maailman kingejä. Sic transit gloria mundi, kuten arkeologit hyvin tietävät. Se oli iso julkkis kunnes virkaveli Howard Carter löysi Tutankhamonin haudan ja vei valokiilan Kallelta. Kalle oli niin kade että väitti löytäneensä Urista todisteita Nooan tulvasta. Tää oli puppua, ne oli vaan tavallisia kevättulvia.
ellauri019.html on line 464: Akkadien tultua pelatuxi ulos Urista sinne asettautui gutilaisia, barbaareja koillisesta taas. Sumerien historia ja varsinkin hyvät tarinat jäi elämään assyrialaisten ja babylonialaisten muistissa. Ize mestaa valloitteli assyrialaiset ja elamilaiset vuoron perään. Irakin ja Iranin sodilla on pitkät perinteet.
ellauri019.html on line 474: Toukokuussa 2009, the United States Army, tuo ammattirikollisten joukkio, "palautti" Urin Irakin "viranomaisille". Siitä olis määrä tulla turistikohde äveriäille amerikkalaisille laivaturisteille, mutta ikävä kyllä siellä on vielä liian levotonta, ja liian vähän mukavuuksia. Abrahamin talostakin puuttuu ikkunat. Ja ilmastointi kaipaa laittoa.
ellauri019.html on line 481: Sumerien muinainen Ur eli Tell el-Muqayyar on etelä-Irakissa Dhi Qarin läänissä. Entisessä paratiisissa kaksoisvirran maassa. Siellä on vaan kiviä ja hiekkaa jäljellä.
ellauri019.html on line 483: Ur-inwohner ovat sieltä ammoin kadonneet. Kadonnut on Aaprahammi telttapoppoineen. Meri tuli eteen. Pari miljoonaa pääsi vielä vähän lännemmäksi. Ryömineet sikäläisiin koloihinsa on nää siiran näköiset jenkkisotilaatkin. Isiksen vastustaja roikkuu ristillä kuin ryöväri. Niinkuin me kaikki katoamme kerran. Niinkuin me kaikki katoamme kerran. Ize asiassa aika pian. Inom kort.
ellauri019.html on line 523: Koko tarina Joosepista ja Egyptin orjuudesta taitaa olla puppua. Mitään puolen miljoonan jutkun retkeä Egyptistä luvattuun maahan tuskin tehtiin, meren pohjaa pitkin vielä, LOL. Jos jotain matkustusta oli, niin pikku porukoiden retkeilyä Egyptin ja Kanaanin välimailla joskus 1500-1200 eKr.
ellauri019.html on line 569: Syntymäni jälkeen heti talonumero oli viisi ja tuo viitonen on seuraillut pitkin elämää kaikkialla, vaikkapa viimeiset 15 vuotta puhelinnumeroni oli 050-5755578 joka jäi sitten vartioimisliikkeelle koska siihen tuli koko ajan asiakkaiden puheluita.
ellauri019.html on line 583: Me keskustelimme unesta ja kerroimme muillekin ihmisille toivoen että kyseessä on vain kauhea uni eikä muuta. Toivomme vieläkin samaa. Unessa nainen oli kuin korkealla USAn mantereen yläpuolella samalla tavalla kuin näkee TV:ssä sääkarttoja. Sitten näkyi elämää suurempi Barack Obaman ylös taivaisiin katsova kasvokuva kansakunnan yläpuolella. Obama voitti vaalit, ja välittömästi sen jälkeen lähestyi paksu, pimeä ja ruma pilvi joltain suunnalta. Koko maa oli tämän vaarallisen sumun peittämä. Sitten nainen näki suuren kalenterin sivun, joka oli auki joulukuun 2008 kohdalta. Kuukauden noin kahden ensimmäisen viikon numerot näkyivät täysin selvinä ja mustina. Mutta kuukauden loppuosan numerot näyttivät heikoilta ja poispyyhkiytyneiltä kuin tietokoneen näytöltä, mikä ei ole vielä täysin latautunut.
ellauri019.html on line 586: Kaikki, jotka ovat sijoittaneet USA:han, amerikkalaisiin velkakirjoihin, osakkeisiin tai joiden omaisuus on pääasiassa sidottu dollariin, ovat jo menettäneet kaikki nämä rahansa. He eivät vain vielä tiedä sitä. Kevättalvella alkaa dollarin historiallinen alamäki lähes Zimbabwen malliin. Luulenpa, että tämän myötä kaatuu jopa Suomen Nordea pankki. Ei noin suuria summia voi hävitä ilman vakavia seuraamuksia. Tosin näkyni rahasta on vielä avoinna. Hampurilainen maksaa kohta 600 dollaria, jee, jee...
ellauri019.html on line 611: Vielä lienee ummet ja lammet paikoillaan,

ellauri019.html on line 618: Ai niin, suosittelen, että kannattaa harkita oman kasvimaan laittoa tai puutarhapalstan hommaamista. Keventää kummasti ruokalaskua, jos vihannekset löytyvät omasta kasvimaasta. Mikään ei elämässä ole tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää.
ellauri019.html on line 627: Tästä alkaa uusi elämä ja ala lukea Raamattua...
ellauri019.html on line 633: Täältä kaikenlaisten nykymaailman lihallisten himojen keskeltä ei tule enää mieleen kuin porttoteoria. Kun hyväksyt tämän, hyväksyt pian seuraavan jne. Lopulta hyväksymme lastemme raiskaamisen ja eläinten hyväksikäytön. Kaikki on kiinni siitä, kuinka kauan vaatimukset ja yleinen tahtomme kestää taivuttaa meidät saatanan lopulliseksi orjaksi himojemme valtaan. Älkää ihmeessä luulko että homous ja lesbous on luonnollista! ÄLKÄÄ SAATANA HERRAMME JEESUKSEN NIMESSÄ LUULKO NIIN. Te ihmiset löydätte itsenne helvetin tulesta lopulta, jos niin luulette. Katso itse: Kehotetaan uusiin avioliittoihin, homosuhteisiin ja himoihin lihottaa nainen yms.
ellauri019.html on line 640: 1. kirje Timoteukselle 2:8-15 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä; niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.
ellauri019.html on line 659: Mitä muuta Joulupukissa ja Jeesuksen tulemuksessa voisi olla antiyhteistä? Joulupukki punaisissa vaatteissaan, oikeat kasvot piilossa lumivalkoisen villaisen parran takana. Pukki lentää porolla pulkkaa vetäen, joka keskitalven yötaivaalla pilvissä liihottaen jakaa kaupallisia materiaalisia lahjojaan lapsilleen, aikajatkumoa taivuttaen ja aikalakia rikkoen suhteessa jakelutehtävän työmäärään. Lopulta pukki kohtaa omansa savupiipussa hiilien keskellä kuumassa takassa. Amerikassa pukki laittaa lahjat vielä takan viereen asetettuun sukkaan, joka on arvottomin paikka alkuperäisjuutalaisessa kulttuurissa. Siinä on koko joulupukin länsimaalainen valhesanoma. Totta silti toinen puoli, juuri näin yllättäen Jeesus tulee. Muttei noloon sukkaan, tumppuun mieluummin. Tai Magnaleenaan, jos se antas. Joulupukin nimestä santa saa myös sanat antas ja tasan. Nasta juttu. Stanan ansat väijyy joka paikassa, myös Astan siinä yhdessä.
ellauri019.html on line 661: Se mikä toinen juhla on samalla tavalla salattu, on tietysti pääsiäinen. Senkin saatana on onnistunut tekemään pupu-, kananpoika- ja noitajuhlaksi. Täsmälleen päinvastoin, eli pupu ja kananpoika kuvaavat raukkamaisuutta ja heikkoutta äärimmillään ja noita vielä kiroamaan tapahtuman. Jeesuksen sankarillinen teko häivytetään äärimmäisen säälittävällä tavalla. Vasta tuli tv ohjelma Tuomas Embuskesta joka mollasi kristillisyyden alimpaan suohon, jossa sanomana oli "mikä jumala se sellainen on joka tappaa oman poikansa". Se jumala on juuri Embusken ja niiden muiden jumala, saatana itse.
ellauri019.html on line 721: Näin viime viikolla voimakkaan näyn. Se tuli rauhallisessa mielentilassa mentyäni sänkyyn, ja miettiessäni maailman tilaa. Kuljin portaita ylös jonnekin. Aluksi oli pimeää, mutta kun nousin, tuli valoisampaa ja huomasin kiipeäväni vuorelle. Vuoren huipulla oli kaksi hahmoa. Toinen oli pukeutunut mustaan, toinen valkeaan kaapuun. En nähnyt kummankaan kasvoja. Hetkeksi pelästyin että olin kuollut, ja tämä olisi jonkinlainen tuomion paikka. Hahmot huomasivat pelkoni ja sanoivat, ettei ole siitä kysymys. Musta hahmo oli kuolema. Ei siis Saatana tai demoni. Valkoinen oli enkeli. Näin ainakin käsitin. Nämä hahmot eivät olleet viholliset toisilleen. Kuolema hakisi sieluja enkelille.
ellauri019.html on line 793: Pahin paska on vielä korjaamatta pois.
ellauri019.html on line 898: Samanlaista sijaiselämää kuin saippuan kazelu.

ellauri019.html on line 908: leijonista susista ja yxin elävistä hyypiöistä.

ellauri019.html on line 913: Unohtaa hetkex surkeen elämänsä takaiskut,

ellauri019.html on line 972: Tähdet on vielä kerran sotasilla.

ellauri019.html on line 1015: Ainoo huolestuttava ero entiseen on, että tuotantotapojen muutos lihasvetoisista älyvetoisiin on tuonut naisille lisää valtaa, ja se on vielä lisääntymään päin. Ei ole muuta oikeutta kuin voiman oikeus. Ja se on luisumassa vääriin, pienempiin ja matalampiin käsiin. Pojat tarvitsee nyt kipeästi tukea. Tasa-arvoa.
ellauri020.html on line 29:

Iltalehden viihdeuutiset: kuolemansairas Janita Lukkarinen siirrettiin Terskakotiin, keräystili suljettiin tehottomana. Jos jokin kuolinvuoteella kaduttaa, niin se ettei elänyt sellaista elämää kuin olisi halunnut. Mix ihmeessä se kaduttaa? Vitun tarpeetonta. Kuten katuminen ainakin. Ennen piti katua mitä oli tehnyt, nyt mitä jäi tekemättä. Mä oon kyllä Edith Piafin kannalla. NOOOON; Rien de rien; Je ne regrette rien. En edes ole pettynyt. Kaikki on Allahin kädestä.
ellauri020.html on line 31: Ei tästä tullutkaan iloista nallen puhinaa, vaan lisää oxennuxen puhistusta kotisoffalta, paljon saippuaa. Naimisiin mentyään sodan jälkeen Pipa ja Sepu söivät paljon jymyhunajaa, äiti varsinkin paisui aika palloxi. Se pelkäs vähän ettei Calle tykkäisi. Kysy rakastatko vielä minua. Siitä saippuassakin on paljolti kysymys.
ellauri020.html on line 33: Nalle Puh, joka ei ole alkuperäisteoxessa kovin toxinen, on approprioitu kaiken maailman parantajien ja posetiivareiden käyttöön, koska se kuulostaa niin positiiviselta, kun sitä lukee pirun lukutikulla. Alkaen Disneystä (joka ei edes osaa piirtää niitä) Rikun ja Wokun naapuriin, joka rehvasteli Wokulle 30 kilomarkan palkallaan Kalutuista Paloista 80-luvulla, sai potkut kun lehti meni huonosti, ja perusti oman Posetiivarit-postimyyntifirman, joka myy samaa kaluttua katteetonta optimismia, päivyreitä ja postikortteja. Se näyttää olevan vieläkin netissä. Nimenäkin on vielä Nyyrikki, vaikka niille tuli potkujen perään ero ja karkotus Nyyrikintien paratiisista. Voi kysyä, mixi optimistit on useimmiten oikeistolaisia, ja kääntäen. Vastaus on ilmeinen: koska niiden on uskottava kasvuun ja saarnattava sitä, se on kapitalismin keskeisin uskonkappale. Milos Kunderan kirjassa yks tshekki joutuu poliittisesti epäilyttävien listalle, kun se lähettää ystävälleen postikortin textillä: Optimismi on oopiumia kansalle. Milos lienee oikeistolainen sekin. Setämies se on ainakin.
ellauri020.html on line 46: kun ne ovat vielä päässä, mutta muuttuvat kokonaan,
ellauri020.html on line 82: Wanhalla on yxi lepo wielä tarjona.
ellauri020.html on line 90: Mun runous, niinkuin elämä,

ellauri020.html on line 96: elämä on lopussa. Tulee suuri pysäkki.

ellauri020.html on line 141: sitä parhaimmillaankin on elämä.
ellauri020.html on line 175: Rikkailla on päällä aina jonkun muun vaatteita ja kenkiä. Samaa häsläystä rahan kanssa kuin samoosanmyyjillä, vaan enemmän nollia. Katrinka on uupunut. Liian paljon rahan kahmintaa, matkustelua ja juhlintaa. Katrinka ressukka. Minkäs teet. Raha-aateluus siihen velvoittaa. Tää on uhri uudelle isänmaalle. Katrinka on elintasopakolainen, oman elämänsä seppo, kova kokkare. Hiihti huipulle omilla housunsisäisillä ansioilla, Trumpin reittä myöten kiiveten. Nimikatollinen, kiihkeä isänmaallinen, kiihtyvyyttä löytynee myös punkassa. MAGA. Tehdään Akun kokko komeaxi taas.

ellauri020.html on line 210: Katrinka dumppaa nallen sikiön, antaa ystävämyyntiin pikku Ruun, mut sillä se on ihan eri asia kuin rumalla Olgalla. Kukaan ei voi sitä vastustaa, sillä on Kippari Nalle etutaskussa. Myöhemmin sitten vielä komeampi diileri. Iivana vettyy vallasta. Oisko ehkä niin että vallanhaluiset naiset kääntyy päälle power-namikasta? Ne haluu sinne izekin vaikka reittä myöten, reisiensä välistä reikää myöden markkinoilla käypään hintaan. Markkinapallojen ja huiskakeppien sisäänostajina häärivät. Edellisen porkka vielä Schuss, törmää uuteen moguliin, päästää sen laskettelemaan sillä aikaa häpykukkulaa.
ellauri020.html on line 215: Praha on loppu, lähettäkää tshekki. Ivana Zenlicková. Lieko Zachovalovaa, Prahan ääni. Helena Sikolova, Sapporo. Mustavalkoinen tv, 2 kanavaa. Jouzenet lentää ruudun poikki, pöllön silmä räpsähtää. Virityskuva, lumisadetta. Älä koske antenniin. Vanhat ajat mieleen palaa. En kylä haluis elää niitä uudestaan. Kerta riitti, kiitos vaan. Kotirouvien päivän pannut ja Päivi Paunu terve menoa.
ellauri020.html on line 223: Ne tahtoisin niin elää uudelleen
ellauri020.html on line 226: Ne tahtoisin niin elää uudelleen
ellauri020.html on line 243: Sanokaa mitä sanotte näistä elämän trumppikorttien pitelijöistä, ne osaa laskea. Vaikka vaan neljää laskutapaa ja koron korkoa, niiltä ei jää sormi suuhun siitä mikä kannattaa. Kaikella on hintansa. Ne ei ehkä lue romaaneja, mutta lukee kyllä pörssikursseja. Ja ännän ilmaisen panon plus yhden paxuxi paukautuxen jälkeen Katrinkan osakkeet on pohjassa. Tuli pörssiromahdus. Ois kannattanut Katrinkan lukee Pamelaa. Sillä oli kysynnän ja tarjonnan laki hanskassa.
ellauri020.html on line 249: On tää vitun narsistista. Kaikki Katrinkan tapaamat äijät on siihen lätkässä ja ihailee sitä. Myöskin mynhheniläinen gynekologi ja lapsikauppias, joka asuu Nymphenburgissa ihan Walterin naapurissa. Sen nimi on Zimmerman. Ei ihan Mengele. Wokun iskä oli Zimmer. Sen sihteerin nimi on Ewa Braun. Katrina on teräkunnossa, vielä 8:lla kuukaudella se saa hommia kerrossiivoojana ja tyhjentää roskixia luksushotellissa. Ompa seppo. Hotellisängyt lienee Iivanalle rinteiden ohella tutuin areena.
ellauri020.html on line 251: Aika rivakasti sitten Iivana tekee selvää Katrinkan tiellä olevasta vauvasta ja perheestä. Ryssän tankit epähuomiossa tyrkkää vanhempien Skodan jorpakkoon. Apinan näköinen apinanpoikanen syntyy ennen aikojaan. Katrinaa inhottaa. Iso-Kengu myy vauva Ruun eniten tarjoovalle, hautaa vanhempien roippeet ja lähtee laskettelemaan. Päästään eteenpäin Katrinkan omalla uralla. Hautajaisissa Katrinka näytti kuninkaalliselta, Iivana vielä toteaa.
ellauri020.html on line 253: Liikuttavat jäähyväiset Ewa Braunille traagisten hautajaisten jälkeen ruminta neuvostoarkkitehtuuria edustavalla asemalla: tall slender girl in flowered skirt and white blouse, and statuesque woman in smart navy traveling suit. Himputti näitä Iivanan rakennus- ja sisustustyylipläjäyxiä ja catwalkkeja. Asujen suunnittelijaa ei sentään mainita, kun ei olla vielä rikkaita. Kun Kengu heitti vauvanvaatteet Ruun perästä roskakuiluun, osassa oli vielä hintalaput kiinni. Vuonna 1968? Varmaan ostettu Kaufhofista. Niinkuin Liisa-täti.
ellauri020.html on line 262: Iivanan mielestä sosialismin vika on, ettei olla vapaita, tai ei oikein sekään, se ettei voi odottaa lottovoittoa, jotain ihan ihmeellistä pullaa, tulla ökyrikkaaxi, tai siis, ahkerat oman elämänsä sepot ei ökyrikastu, tai siis, kaikilla sepoilla ei ole sitä mahdollisuutta edes, siis siitä toivoa, ei voi ottaa riskejä ja hit it big, laahus vaan laahustaa, plodding thru life hardly noticing they´re alive. The American dream you know. äh, miten sen nyt sanoisi. Iivana, pliis älä jauha, älä edes yritä. Koitat vaan sanoa, et tasa-arvo ei ole vapautta, vapautta on valta, ja mielivalta varsinkin, ja siihen pitää olla paljon paljon pätäkkää, ennen kaikkea paljon enemmän kuin muulla laahuxella. Kuten Darwin sanoo, ei voita ellei voita muita. Kyynärpäille pitää olla liikkumavapautta.
ellauri020.html on line 272: Loikka länteen sujahti vaivatta laskettelemalla Schweizin rajan ylize. Katrinka palaa Mynhhenissä entisvanhoihin hommiinsa, eziskelee väpelösti välillä apinalasta ja verhoilee boxissansa kirputorihuonekaluja. Jahka se(kin) on päässyt miljonäärixi, se kostaa vielä Mengelelle kalavelkansa.
ellauri020.html on line 293: täyteläisiä kannuja

ellauri020.html on line 307: Donald Duckin peitenimi tässä niteessä on Adam Graham. Se on tässä vaiheessa vasta rikas, ei vielä ökyrikas, mutta varteen otettava. Tää on kirjotettu kun Donald on just dumpannut Iivanan parasta ennen päivän mentyä. Iines ottaa Akusta irti viimeiset tipat ennen lähtöä, hehkuttaa vielä sillä, hetkuttaa jo ulos lipsahtanutta letkua. Antaa ymmärtää et se oisi muka ize vaihtanut johkin parempaan.
ellauri020.html on line 311: Sekopäinen elinkautisvankinainen NZ poliisisarjassa siteerasi äsken Jeesusta kun joku ihme, kalan selän päällä kävely tms feilasi: ei kun uusi mato koukkuun ja uusi yritys.
ellauri020.html on line 342: “In fifty years Donald and I will be considered old money like the Vanderbilts,” she once told the writer Dominick Dunne. Aku on muka kaikessa ykkönen. Oikea the Don on kärkeä vaan kerskailussa. Akkari lähettää Iinexelle 72 ruusua, "tietenkin" Mynhhenin kalleimmasta kukkakaupasta. Mix se on näille rahantunteville niin "tietenkin", et ne syö ja ostaa izelleen aina kalleinta? Se on se sama killer instinct joka ajaa ne ryöstämään vastustajat, asiakkaat ja alaiset putipuhtaixi. Iivana koittaa selittää ettei 72 kukkaa näytä extravagantilta, mut kun seuraavat 72 tulee, ne on "another extravagant arrangement". Pääpointti on just tää tuhlailu, Aku mezo näyttää koppelolle et sillon kapassiteettiä, niinkuin riikinkukolla. Vittu apinat on eläimellisiä. Mut mixei olis, nehän ON eläimiä.
ellauri020.html on line 366: Kaiken lisäxi Aku vielä kosii sitä. Iines huomasi rakastavansa sitä kun se ohjaili niin tyylikkäästi purjevenettä, jonka ne oli ostaa paukauttaneet edullisella syyshinnalla. Mutta onko se enää kivaa kun Aku ohjailee sen elämää? Sen mahtava peräsin ja pulleat purjeet on sitten totaalisesti Akun käsissä.
ellauri020.html on line 382: Heti häiden jälkeen alkaa ikävyydet paparazzien, mummo Ankan, Roope-sedän ja muiden ankkasukulaisten kaa. Vielä keritään intiimit pikapanot vetää Nykin koneessa ekan luokan paikoilla. Niissä mahtuu sentään jotenkin bylsimään, turistiluokan keskijalkatilassa oisi kovin ahdasta. Akun terska on herkkusienimäisen pehmeä kovan varren päässä. Julkisuus on hinta tämmöisistä mukavuuxista, tuumii peruspositiivinen Kulta-Kaarina.
ellauri020.html on line 393: Akun vanhemmat on kuin sini ja mini, äiskä ilkeä ja pelottava, iskä kiltimpi ja väpelö. Niillä on moisio Newportissa muka, tiu huoneita ja puoli tusinaa kotiorjia. Se on paljon nykyään. (Trumpeilla oli Floridassa pelkkää vuokraväkeä.) Haha, tais äiskä saada ize siivota Queensissa. Sehän oli siivooja. Se mukiloitiin vanhuxena siellä vielä karzalla. Niilläkin on koti täynnä lainasälää, jonkun Holstebron laivatauluja ja äiskä tukka pöyhittynä nyljettynä jonkun toisen hoolla alkavan yxinkertaiseen mutta sitä hintavampaan tuppeen. Ei ollut halpa et mauton kuitenkaan. Obligatooriset ginimukit kädessä kuin La Republicassa. Butleri on otettu suoraan lepakkomiehestä. Tulossa on monesta saippuasta tuttu "ilkeä rikas anoppi vs. puoliaan pitelevä köyhä kaunis miniä" -episodi. Mamu ja matu ottaa nokkapokkaa.
ellauri020.html on line 397: Katri esiintyy taas kuninkaallisesti niinku taannoin vanhempien hautajaisisissa, hymyilee appivanhemmille leppoisasti ja armollisesti jottei tekis röyhkeätä vaikutusta. Justiinsa joo. Tykätkää jos tykkäätte, sen hymy sanoo, jos ette, niin EVVK. Väliin ehtii Iivana suihkata, mimmoset kengät anopilla on, niinkun linnan juhlissa. Anoppi ehtii nimitellä miniäänsä kommunistixi, kun Akun sisko astuu kuvaan ja kylmäilee vielä enemmän kuin äiskä, jos mahollista. Charityämmä vaikkei näytä järin laupiaalta. Appi tarjoo hätäpäissään lisää drinxuja. Hyvin lähtee.
ellauri020.html on line 410: Lähes kaikki eläkeläiset sanoo olevansa kovin kiireisiä. Kai six ettei ajateltas niiden olevan yxinäisiä, istuvan kotona kädet ristissä pyöritellen peukaloita odotellen noutajaa. Kenties niistä oikeesti tuntuu kiireiseltä, kun on vaikka tukkasuihkupäivä eikä sen päälle enää ehdi tehdä juuri mitään, paizi lämmittää vähän einestä ja kattoo telkkarista joku sarja, ja niin on päivä pulkassa. Katrinka on tottunut saamaan paljon aikaan päivässä, niin että hyväntekeväisyysgaalat, kiitoskortit, tyttölounaat, kampaaja ja manikyyri kahdesti viikossa jättää vielä liikaa luppoaikoja. Kun se ostaa 16 huoneen pikku koperron ensiasuntolainalla, sen maalailu ja paperointi tuo kaivattua sisältöä elämään.
ellauri020.html on line 414: "Nice place", sanoo Ted Turner tupareissa leveellä etelämurteella. Tuskinpa on enää tervetullut Aku Ankan bileisiin, se on CNN:n perustaja, fake newsien Pelle Peloton. Mut Akukin oli demokraatti ennenkuin se sai kokoon kolmannen biljardinsa. Tedillä on vaan kax, eihän se ole vakavasti otettava rahaläjä vielä. Naurettavan demokraattinen. "Indeed", vastaa Sanelma kaximielisesti. (Huumoria! Bravo Iivana!) Toinen kaamee vieras on Ron Perelman, 49. rikkain jenkki, viekas jutkuketku, jolla on paalua ostaa Aku ja rahaa jää vielä kolmeen veljenpoikaankin. Se viherkiristi izelleen Gilletten partaveizifirman. (Kai sentään eri Gillette kuin Katrinkan uusin heila Jean-Jacques, vai mikä janne se nyt oli. Joku viftailija kumminkin.)
ellauri020.html on line 422: Yhä hullumpaa. Nyt Paula-tytöllä on jo marokkolainen shangrilaa Etelä-Ranskassa, vaan ei vieläkään kuulu pentua.
ellauri020.html on line 424: Seurraavaxi tyttökaveruxet menee Pariisiin ja siellä haute couture rättisulkeisiin. Maailma kallein uffi, josta ostaa hyntteitä vaan 2500 ökyrikasta, siis ne jotka on niin laihoja, et ne vielä mahtuu niihin. Katri-Helena on just vasta päässyt Alli Paasikiven maailman parhaiten pukeutuneiden listalle, ja sillon palli ihan eturivin paikalla. On ahasta ja hikistä ja karsee mekkala. Tästä kanzii kyllä maxaa ihan sieraimesta. Pääasiahan on et saadaan hajurakoa.
ellauri020.html on line 430: Iivana imitoi tshekkiläisen englantia panemalla do-verbin joka lauseseen. Se alkaa pikkuhiljaa käydä hermoille. Tyttökaveruxet tuntee kylmän ringin designermekon perseessä Elliotin laukkapätkästä: mitä jos Neil, Ted, Jean-Claude ja Aku kexii kokeilla samaa? Aku päättää ettei nelikymppinen tshekki olekaan enää exoottinen, ja vaihtaa muhkeampaan ja murteellisempaan nuoreen sloveeniin? No niinhän siinä nimenomaan kävikin. Välissä oli kyllä joku jenkki, joka ei kestänyt monta kierrosta. Samixia liinaharjoja polleja ne on kaikki kolme. Kun vielä kolme sais niin oisi hieno valjakko vetämään Aku Ankan ruumisvaunuja. Tshingis kaanilla oli valkoisia tammoja 3000. Ja tuore nuori tyttö alla kerran viikossa. Revi siitä tupeepää, et millään ehi enää ihan samaan.
ellauri020.html on line 434: Ipaneman musta ja valkonen tyttö perustaa kanssa oman bisnexen, bossanovaklubin Rio de Janeiroon. Siinäkin on upeennköisiä tyttökaveruxia joillon edellisistä yrityxistä jääneitä lapsia, menestyshaaveita ja komeita mutta julmia machomiehiä. Tytöt bylsii niitä mutta uhittelee selän takana. Ei ole helppo olla naarasapina koirasvoittoisessa maailmassa. Mutta jospa osat kohta vaihtuvat, naiset pääsis polkupyörän satulaan. Sen kun näkis, tiedä ehtiikö. Meidän miniät varmaan tykkäis tästä.
ellauri020.html on line 479: Oiskohan tää ilta nyt apinamaisen naisen maisen onnen huipennus: Iinexen gaala on jymymenestys, se kerää pikku katupojille puolitoista miljoonaa. (Hyttysenpaska meressä, jenkeissä on miljoonia kodittomia. Maxaisivat rikkaat veroja eikä vitun gaalailtoja.) Eikä siinä kaikki, Akukin on hirmu tyytyväinen ja komeasti pukeutunut Armanilta lainaamaansa tuxedoon, ja kun ne tanssahtelee kahdestaan, kaikki muut kazoo ja ajattelee, niinkuin ne izekin: Aku on illan komein mies, nuori, rikas komea, käsittämättömän menestyvä, mikä tarkoittaa että se tekee ainoastaan rahakkaita bisnesdiilejä. Sillä on Midaan kosketus, ja sitä lyytä Kulta-Katriina on yhtä kultainen, siitä tykkää jopa toiset naisetkin. Se on kaunein nainen täällä, ja Aku on komein mies, ja älykkäin. Mitäs sitä voi enää lisää toivoa. Paitsi vielä lisää rahaa tietysti, ja lapsia, joita ei vaan ala kuulua. Ehkä vika onkin Akussa, se saattaa olla tuhkamuna. Tai se on muuttanut Iinexen munasarjat kullaxi.
ellauri020.html on line 481: Kaikkein traagisinta on, että laiha Natalie on pantu paxuxi, syyllinen on partaweizenterävä Jean-Jacques, tms, whatever, se Gillettemies. Mies sanoo että oma syy, pikku sika, ehkäisy on naisen asia. Miehen asia on vaan käyttää spermalinkoa. Se on Katrinkasta hirmu tuskallista. Ei oo elämä iisii, se on yrjön ällöttävää. Ei aina, mutta joskus, kun muilla on parempi pulla kuin vaikka mulla. Samaan aikaan toisaalla, aika lähellä, huhtikuussa 81, Cambridgessa Massachusettsissa, kauniilla Seijalla oli pullat hyvin uunissa, kolmannella kuulla pikku Johnista. Me käytiin Eskin ja Liisan kaa samana keväänä vielä Nykissä, mut ei taidettu asua sillä kertaa hotelli Prahassa. Hyvä niin, ois tullut ankkalinnalaisille vaan paha mieli.
ellauri020.html on line 518: Käytävillä kulkee vielä pehmoeläimexi puettu stuertti joka heiluttelee kättä vieraille ja halaa ilmaisexi lapsia.
ellauri020.html on line 528: Jokainen tarvii jonkun, jolla menee vielä huonommin. Se reipastuttaa. Tytöistä parhainkin piristyi kun löytyi sitä vielä huonompi. Mitä tekee se kaikista huonoin paaria? Se voi ottaa koiran. Tai muuten ajatella olevansa eri säätyä, paras ihan jollain muulla asteikolla, niinkuin mustalaiset. Vain kersantti kuin Ärjylä, mutta armeijan |!&!&!$@ paras kersantti. Fazerin paaria, paarioista parhain.
ellauri020.html on line 546: Seurraava urotyö on Tuomaan perheen muilutus tshekeistä ja aivoleikkauxen hommaaminen Tuomaan pojalle kommunismin kasvaimen poistamisexi. Siihen menee melkoinen rahatukku senaattorikaverien voiteluun ja leikkausjonojen ohituxeen, mutta siitähän midaxilla ei ole pulaa. Dekuju eli kiitos sanoo teinipoika vastahakoisesti tshekixi. Ei kiittämistä, mutta muista puhua amerikkaa tästä lähin. Suski saa töitä urheilukaupan myyjänä ja Tuomas leffan paikannäyttäjänä. Tervetuloa länteen Andrei, to the land of opportunity. Nyt ne vihdoin saa olla oman elämänsä seppoja.
ellauri020.html on line 550: Katiska jyrkässä nousukiidossa kommunismin köyhyydestä tuntee herkästi rahan arvon (tää on Iivanan eufemismi ahneelle), ja kysyy sarkastisesti anopilta, onko rahanteko muka syntiä. Ei se vaan lapsettomuus, on vastaus. Nyt alkaa Akukin kaivata perijää, se on 45, eikä enää nuori. Hommiin siis. Akun letku viedään pajalle. Nyt käy ilmi mistä Katiska kantaa kaunaa Sabriinalle. Se huutaa tabloidissa julki koko seurapiirille Ankkojen mahouden ja turhat yrityxet lisääntyä. Akun siittiöbiljoonat lasketaan, ne näyttää riittäviltä, onko vika sittenkin Katrinketissä? Outoa ettei keinosiemennystä harkita, eikö se 80-90-lukujen vaihteessa ollut vielä optio? Mengele olisi varmaan mielellään taas kyynärpäätä myöten Katjan sisällä.
ellauri020.html on line 563: Se muistuttaa yllättävän paljon lippalakkipäistä CIA-gangsteria Ottoa Wanda-leffasta. Aikakausikin on sama. Mikä se keskimmäinen vaihtoehto oli? Nobody calls me stupid! Suhtautuu britteihin samalla ymmärtäväisellä huumorintajulla. Vaatii niiden työelämältä jenkkimäistä joustoa. Brexitissä se on luvassa. Jenkkipurkan lailla saavat kohta venyä. Pure jenkki.
ellauri020.html on line 570: Koko tyttöremmi tulee Katjan kämppään lounaalle. Se valizee kattauxen nro 4 22 eri vaihtoehdosta. Ne on vihkosessa numeroituina polaroidikuvina. Näin säästyy aikaa, ja aikahan on rahaa. Suska kazoo pyntättyjä naisia ja ajattelee: oispa kiva olla rikas eikä myydä lenkkareita hikisukkaisille kundeille. Tuomaan vasemmistofilmit saa jenkeissä vaan mädäntyneitä tomaatteja. Tuomas on työtön, vihainen, haisee viinalta ja huorilta. Suskilla on koti-ikävä. Mut onhan köyhälläkin Losissa paremmat oltavat kuin Prahassa. Aurinko paistaa, palmut huojuu, ulkonakin yöllä tarkenee, kun on maastopaloja. Roskixista löytyy poisheitettynä parempaa muonaa kuin kommareilla tshekeissä. Puolix syötyjä hamppareita ja pizzapaloja. Ja tää vapaus. Saa olla oman elämänsä sankari. Razastaa auringonlaskuun ilman apua. I´m a poor lonely cowboy and a long long way from home.
ellauri020.html on line 580: Rankka elämä jatkuu Akun poissaollessa. 10-tuntisia työpäiviä, ravintoloita, 20 hengen päivälllisiä, landeviikonloppu, flirttailua sliipattujen liikemiesten kanssa, jotka ei yllä hilloviivalle, kun Iines pitää ne käsivarren mitan päässä. Oopperagaalaa varten Kata pukeutuu geishaxi, lentää Tokioon ja tekee bilateraalisen sopimuxen keisari Hirohiton kaa japanilaisen teltan erektiosta oopperan pihalle. Sieltä saa susheja, kaburakia, tähtiesintyjinä Mokomaki Kusimuki ja Jokohama Kumahuta, Nintendo-pelejä, pääosassa Super Mario, ja tombolassa palkintona Toyota Corolla (tietysti lemmikille kakkosautoxi).
ellauri020.html on line 586: Kaikki tuijottaa taas vaan Iinestä ja Akua (joilla nyt on ikävä kyllä nyt eri partnerit), koska ne on vielä suht nuoria, no nelikymppisiä, ja koska ne on koko joukosta rikkaimpia, paizi ehkä Khalid ja Akio Morita, mutta niistä ei kukaan välitä, kun ne on väärää rotua, väriviallisia.
ellauri020.html on line 604: Ascotissa on hienoilijoita kuin Salpausselällä. Susijengi hengaa klubitiloissa, members only. Kivointa on kun sekulit jää pihalle. Eksklusiivista. Kesken pelleilyn Kata saattaa Nasun takaportille. Aziz siepataan messiin puistosta ja eiku lentokentälle, jossa Gilletten jetti odottaa. Jännää on rikkaitten elämä!
ellauri020.html on line 631: Conduct books. Lukuromaaneja ja fixuja neuvokkeja. Iivanan kirja on molempia yxissä kansissa, yxi kahden hinnalla. Kesken paistattelun kuuluu jymyuutinen: Berliinin muuri on kaatunut! Kommunismi on kukistunut! Tyttöjen kapitalistinen elämäntyyli on voittanut! Mika Häkkinen voittaa! Hyvä Mika! Tytöt on niin liimautuneena teeveeseen että salaatti jää syömättä. Paizi Suski, joka lesboilee jossain Carla Webbin kaa, pikku golffarin joka sai lopulta reikään, vaikkei ykkösellä.
ellauri020.html on line 652: Seuravana päivänä hiihtohisseillä Aku koittaa vielä pitää kiinni kummastakin, äta kakan och ha den kvar. Niinkuin pikkulapset ottaessaan 2 lelua, hukkaa molemmat. Saa paskan palkakseen, ei pokaalia vaan kakan, lyö vallan kätösensä siihen ihteensä. Tanjushka laskettelee tiehensä kuin Tiikeri-Jack. Aku ei taaskaan pysy perässä. Tanjalla on nopeampi kopukka. Aku on kuin Cadillac, kurja kääntösäde. Jean-Jacques on kuin rättisitikka, käzy kaupunkiajossa ja helppo parkkeerattava. Mut ensin kaikki tytöt spiidaa kuorossa Katrinkan pahaa onnea, Frendit ei ole yllättyneitä ja salaa vahingoniloisia, kompastuipahan toi tekopyhä Kalinkakin lopulta. Juhaa joka kikkaili sattui viimein leukaan. Tuli kikkelistä kotirouvan pannuun.
ellauri020.html on line 659: Tuppukylän tutuille se kertoo vahvasti lyhennetyn version elämäkerrastaan. Hyvä niin, tää 600-sivuinen tuppaa paikoin haukotuttamaan. Mirek on vanha ukonkäppyrä, huomaa Iines tyytyväisenä. Kotona Nykissä on vastassa Daisy. AIDS-exä heitti hiljan nurkkaan lusikan. Pahaa suunsittoa Akun kaa eropapereista. Sit soitto Karl Zeissiltä: Mengele ampui valitettavasti lisäreiän päähänsä ja silppuroi sitä ennen kortiston. Sori siitä. Nyt menee huonosti. On oikeenkin paha fiiwis.
ellauri020.html on line 663: Sabrinaa haukuskellaan taas. Tähän Iivana palaa kuin koira oxennuxelle. Sabriina torvee ilkeästi kaikkialla Katrinkan erohäpeää. (Ei kait se ollut toi Liz Smith? Tuskin Liz vanha vuohi, nyt jo vainaja, jolle Ivana antoi eksklusiivin eron jälkeen. Ei todennäköistä.) Kosto elää, vaikka salanimellä. Lusijan liivijengimies on vangittu ja joutuu lusimaan. Spartalainen meininki: saa varastaa, muttei saa jäädä kiinni, siitä rankaistaan. Kaveruxet syö juustoja ja miettii elämää. Kuka osaa olla onnellinen? Koko ajanko? Ei kukaan. Mut onnen pipanoitakin voi syödä, kuin juustonmuruja. Sanoi Aapeli eli Simo Puupponen sotavuosina, siteeraten jotain vielä viisaampaa. Kuoli nuorena. Kirjoitti Savon Sanomiin. Mulla on ukki Lassin sidotut Savon Sanomat kellarissa. Isoja broadsheet kirjoja. Pitääpä joskus tshekata löytyykö niistä aitoja aapeleita.
ellauri020.html on line 669: Kuten arvasin, Akun yrityxet alkaa kaatua ilman Katjan apua, ja Akun on ryömittävä Canossan matkalle. No ei, se olikin vaan kiero mainostemppu, Aku iltalypsää palstamillimetrejä. Veti Katjaa vielä huulesta waikkakaan ei enää wiixeen. Aku katoaa vähin äänin takavasemmalle. Sitä ei enää erota laahuxesta, se on niin köyhtynyt.
ellauri020.html on line 681: Katriina pukeutuu Victor Costan housuihin (Victor saa olla kalsarisillaan tänään), kermaperseen väriseen svetariin, ja menestysjakkuun tweedistä. Se tuntee izensä ihan koulutytöxi, aika monta kertaa luokalle jääneexi, joka saa paljon viikkorahaa. Viihteen vuoxi ne menee Vermoon raveihin. Katrinka voittaa vedonlyönnissä £100 ja Markku häviää £50. Mut lyön vetoa et se pääsee vetäsemään ennenkuin päivä on pulkassa. Huono on onni pelissä, hyvä lemmessä. Illalla ne menee uupperaan. Katjuskalla on läpinäkyvä rinnusta ja keuhkotkin on vielä komiat. Komia on Markkukin - hetkinen tshekkaan kenen - ai niin Armanin puvussa. Sillon aina kalliit kuteet, Katinka hokaa vasta nyt. Sabrina huomaa ne ovella, ja Katjusha riitelee vähän Markun kanssa siitä, pitäiskö sille antaa potkut.
ellauri020.html on line 683: Seuraavana aamuna on uusi kukkapuska, ja mennään teeatteriin, dum dilidi dei. Illalla Markku ei päästä enää Katjushaa autosta, vaan sanoo: tuu meille, ei teille eikä pyöräkellariin. Tuu meille, elämä on lyhyt, varsinkin mulla on aika vähän tehollista aikaa jälellä. Tuu nyt. Katrinka tulee, nyt ja monta kertaa myöhemmin. Markku on sen Wolmari. Jalo rotinkainen kuten se, eikä tyhmä siniverinen. Säätyjen osat on vaihtuneet. Raha ratkaisee. Niin se ratkaisi ennenkin, mutta nykyisin strebereillä on sitä enemmän. Maakorko ei pysy osakekasvun perässä.
ellauri020.html on line 693: Katjusha saa kerrotuxi nazipojalle et se onkin sen äiti, eikä joku ahnas puumarouva. Poika on jonkun verran pettynyt, se oisi mielellään kyllä keihästänyt puuman. Nyt pitää vielä kertoo Markulle. Kati laittaa tukan ylös löysälle nutturalle kuten Iivana kirjan kannessa. Markku on samanlainen rakt på sak panomies kuin Aku, sellaisesta Iivana nähtävästi pitää. Mitä hittoa! Katjan tissit pullottaa. Se odottaa! Ei vaan aikamiespoikaa Kitzbühelistä vaan myös uutta masuasukasta. Toivottavasti Markulle eikä Christianille. Se kertoo heti perään Markulle vielä Christianista. Kitkerä lääke menee alas sokeripalassa. Kaikki tää on vähän vaikee pala niellä Markku pojalle, mutta se lupaa yrittää parhaansa ja kazoa mihin se riittää. Enempäähän ei voi kukaan luvata. Allah ei lupaa sitäkään, se ei lupaa mitään.
ellauri020.html on line 695: Sit vielä loppuvizi jossain raflassa. Siinä on mukana homopropelli ja Daisy, joka tuoxuu houkuttavasti myrkyltä, ja muita tuttuja, tyttökavereista jäljellä olevat, ei tietystikään Nasua. Tuomaalla on uusi hani alla, vauva tulossa, rahamurheetkin on mennyttä. Suski hoitaa golffarinsa bisnestä. Luota tshekkeihin. Sigmund Riemastus oli tshekkijutku, toinen oli Ransu Naakka.
ellauri020.html on line 702: Miehet on yhtä kusipäitä kuin ennenkin. Mutta tuo kukkia ja ihania lahjoja kuten ennenkin. Jotmuilee mukavasti siinä yhdessä paikassa entisvanhaan tapaan. Katinkan polvet pehmenee perinteisesti. Siinä on melkein pakko antaa perään, hellittää alushousun nyöriä, kun se suutelee niin ihanasti, tai silittelee sieltä ruokapöydän alla kuten Lusijan uusin, joku Patrick (Suppesko?) vielä kirjan viime sivuilla. Da gibt es überhaupt kein Nein. Oli Katriinakin monasti täpärällä luovuttaa, heittää pikkuhousut tiskille. (Niinhän se tekikin sen tshekkiohjaajan kanssa ihan alussa.)
ellauri020.html on line 719: Trumppien avioero oli yhtä kiukkunen ellei kiukkuisempi kuin Katrinketin. (Palsturit nimitteli Katrinkaa pukukoruksi. Pst! Oiskohan joku törkyjournalisti kuzunu Iivanaa trumpetix? Tai Trumppia fagotix? Tarkista.) Iivana väitti et Don ois repiny siltä irti tukkatukkoja, kun sen oma kaljuleikkaus meni vituralleen, ja nainut sitä perään vielä väkisten. Ehkä niinkin, myöntää Aku, mut teknisesti se ei ollut raiskaus, koska ne oli vielä naimisissa, siis Donaldilla oli lupa ruuvailla Iivanaa milloin ja miten päin vaan haluaa. Tän Trumpin lakimiehet teki Iivanalle hyvin selväxi, ja se pyörsi sanansa. Trumpilla on syvemmät taskut, oikeus on sen puolella.
ellauri020.html on line 723: Tämmöisistä saippuoista ja niiden iänikuisesta toisteisuudesta voi päätellä, et tää just on karhun elämää, näin ne nimenomaan mettä kämmentää, ei se siitä kummemmaksi muutu, onko paljon täppää vaiko vähemmän. Elämä on saippuaa, suopa joka karhun elämää, kaikilla sen arkisilla mausteilla, vaikka tosi puleerattuna. Ja saablaristi tuotesijoittelua. Ei tarvi mainostaukoja kun koko texti on yhtä brändisuoltoa. Saakohan ne näistä tuotemerkeistä extra provikaa? Lyön vaikka vetoa.
ellauri020.html on line 725: Herb Simon on niin oikeassa: termiittiapinassa on vain neljä vaihdetta eteen ja yxi taaxe, muu vaihtelu tulee ympäristöstä. Ei kenenkään elämä ole toista kummempaa. Jokainen termiitti on laulun arvoinen, kuten sanoi Veikko Lavi, vaikka aika lyhyen, alle 5min pituisen juutuubijoihkauxen, kun sen häviöllisesti vielä tiivistää. Ei oo nekrologikaan kuin puoli sivua. Useimmille ei tuu sitäkään. In der Begrenzung kennt man den Meister. Mä en ole kovin hyvä siinä, mut ei oo Iivanakaan.
ellauri020.html on line 727: Tää kirjanen on kukkuroillaan länsivallan meemejä, niiden kilpailua keskenään ja muun maailman meemipuulin kaa. Kokoovasti sanoisin, että vaikka jo geenipuulien ikuinen kärhämöinti luonnossa on vituttavaa, niin moninverroin pahempaa on tää kilpailu meemeistä ja meemien välinen olemassaolon taistelu. Se vasta tekee näistä apinoista super vastenmielisiä. Ne on pahoja petoja muutenkin, mut meemin kanssa niistä saa 2 verroin vielä pahempaa. Ne painii pahuudessa ihan omassa sarjassaan. Se ei ole enää luonnollista. Se on kulttuuria. Maanviljelystä. Teollisuutta. Tuottavuuden kasvua. Kikyloikkaa. Tekoälyä. Luonnon raiskausta. Ei vaan laillisesti ottamista lupaa kysymättä, korjaa Akun juristit, kerta naimisissa ollaan luontoäidin kaa. Oidi osaa käyttää heppiään. Sori siitä sanoo juristit.
ellauri020.html on line 809:

Hopeaa selässä

ellauri020.html on line 816: jos sellaisia on. Hopeaseläxi pääsee, vaan jos

ellauri020.html on line 828: En ole jaxanut vielä lukea yhtäkään Kunderan kirjaa kokonaan. Ne on pahasti ikääntyneet, ja niin on Milankin, 90, syntynyt 1929 kuten Jaakko Hintikka-vainaa ja köyryselkäinen Noam Chomsky. Ivana Trumpin alter egon kaverin pojan nimi oli Milan, ja sen äiti luki Milan Kunderan kirjoja. Alter-Ivana luki vaan yhtä äidin vanhaa kirjaa aina uudelleen äidin muistoxi. Eikä sekään ollut Kunderaa, vaan Kafkaa. Kafka tarkoittaa naakka. Milan tarkoittaa haukka. Kundera ei kai tarkoita mitään, se on vaan nimi. Merkityxettömyyden juhlaa.
ellauri020.html on line 830: Milan on julkaissut 2015 vielä yhden niteen vanhana ukkona, jonka alussa se taas tirkistelee nuorten neitosten napoja. Sillä on setämiehen silmä, jolla se tarkastelee molempia sukupuolia, tai niitä kaikkia, pitäisi kai nyttemmin sanoa. Kirjan nimi on Merkityxettömyyden juhlaa. Rehellinen otsikko. Tulee mieleen Pena Saarikosken Asiaa tai ei. Milan lähti tshekeistä 1975, vasta Iivanan jälessä, ja pakosta koska se oli potkittu pois duuneista poliittisesti epäkorrektina. Se oli jonkin sortin opettaja. Sen isä oli musiikintutkija Ludvik Kundera.
ellauri020.html on line 890: Kun ihminen tulee eläkeikään ja siitä tulee lakimääräinen vanhus,

ellauri020.html on line 923: - Älä nyt vielä lähde. Pitää siis verottaa rikkaita. Ketkä sitten ovat rikkaita? Nekö joilla on uusi viinavolvo ja hieno omakotitalo? - Ei todellakaan. Viinavolvot ja omakotitalot on pimputin kalliita. Ken semmoisen on hankkinut on taatusti jo rahaton. - Mut eikö kampasimpukat ja lemmikit oo myös vitun kalliita? Ja merkkivaatteet? Eli jos syö kampasimpukoita lemmikki takaluukussa merkkivaatteet päällä viinavolvossa omakotitalon pihassa, on pakko olla rutiköyhä.
ellauri021.html on line 58: Willereiden valkohattuiset on huolellisesti ajellut (paizi sitä joulupukkia, mut senkin parta on siististi kammattu), konnat on ajelemattomia ja epäsiistejä. Ne on köyhiä. Ne ei ole oman elämänsä seppoja, vaan jotain teuvoja. Intiaaneilla on vaan housut säästä riippumatta, mut ne on kaikki komeita ja lihaxikkaita, kuin tinasotilaita samasta muotista. Niitä ei voi sanoa köyhixi, koska ne painii eri sarjassa. Ne on vielä kivikaudella, vaikka osaakin käyttää pyssyjä. Muttei ammu niillä yhtä tarkasti kuin Tex Willer. Siihen pitää olla valkoihoinen. Osa inkkareista on hyvixiä, osa razastelee pahisten puolella. Harhaanjohdettuja villejä. Tuhlaa panoxia, paukuttelee ilmaan ilman aikojaan, huutaen Yahii, tai Aijaijai, kuten Ivana Trump. Hmm. Olikohan noin, tuskin niillä oli pateja tuhlattavaxi asti.
ellauri021.html on line 65: Vanhempien kirjahyllyssä oli Edgar Lee Mastersin Kauhajoen kasvisto. Lusikan nuolleiden kukkakauppa. Tää Kauhajoki on Chicagon lähellä. Edgar oli siellä päin pikku lakimies, mutta tykkäsi enemmänkin sepitellä värssyjä. Kauhajoen herbaario julkaistiin vuonna 1915, ennen sotia. Siinä on epigrammeja: kexittyjä hautakirjoituxia, tai oikeastaan lyhykäisiä omaelämäkertoja, tee se ize obituaareja, nekrologeja, eulogioita, you name it, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin lyhkäsiä et suomen kuivimman lehden ivailema kyldyyrin Teuvo Hakkarainen olisi mielissään. Tähän yritän jotain samaa.
ellauri021.html on line 77: Muitakin kirjoja on meneillä, joista löytyy lisää vanhentuneita amerikkalaisia moraalinäkemyxiä. Alcottin mielestä tytöistä parhain on old fashioned girl, joka on pikkutyttö vielä neljätoistavuotiaana. Nabokovin Lolita oli sillon jo pitkään levittänyt X-asennossa Humbertin alla. Hammettin mielestä pojista coolein Lasiavaimessa on pienipäinen ja hintelä ketku Ned Beaumont kieltolain varjoiselta kujalta. Pieni katupoika vaan. Tekee hattutempun likvidoidun miehen liian väljällä hatulla. Kieltolaista käydään kärhämää myös Kauhajoella. Oli Suomessakin kieltolaki, kai Pojullakin oli tuomarina käsiteltävänä niitä juttuja. Joillain Carlsoneilla, kuten mulla, on pienet päät, liekö Sprangereilta perittyä.
ellauri021.html on line 107: Jos nää ei enää huvita, elämä on tosi ikävää. Voi yhtä hyvin lähteä pilven päälle pitämään sitä ikävää. Pitää vaan muistaa ottaa Suomen Kuvalehti mukaan. Kynä ja iso kumi, kuivalehden ristikot on vittumaisia. Niiden ratkomiseen menee ikuisuus, ja silti jää tuntemattomia sanoja, kuten kuohkeita = vateaatit. Mitkä pirun vateaatit? Mitään tulokset ei löydy hakutermille vateaatti. Voisko ne olla kuohkeita pilviä.
ellauri021.html on line 123: Tu vuó' suffrí, Vielä seittäkytäkään
ellauri021.html on line 135: Si' ancora accussí giovane! Vielä seittäkytäkään
ellauri021.html on line 147: E passe e spasse sott'a stu barcone, Vielä seittäkytäkään
ellauri021.html on line 174: Puolimatka vastaa: "Setan vastustajilleen antama kunniarotta-antipalkinto tuo mieleen totalitaaristen liikkeiden tavan kuvata vastustajansa ihmisinä, jotka ovat vajonneet eläinten tasolle. Onko Setan tarkoituksena viestiä, että kaikki ne, jotka puolustavat lapsen oikeutta isään ja äitiin, ovat verrattavissa rottiin ja että heihin tulisi suhtautua kuten syöpäläisiin?" Törkeetä rottien ja syöpäläisten syrjintää! Eikö ne muka ole yhtä hyviä kuin sä? Niilläkin on kaksi emoa, ja sä kehtaat niitä siitä läpsiä!
ellauri021.html on line 182: Roope Uusitalon mielestä aktiivimallia voisi remontoida. Se voisi koskea vaan osaa työttömistä, niitä laiskoja. Ei oman elämänsä seppoja, vaan niitä teuvoja. Hallituxen vaihduttua kokoomuxen Sillanaukee voi joutua työnhakuun. Koskeekohan aktiivimalli sitä? Tuskin, sehän on lähes radioaktiivinen.
ellauri021.html on line 199: Äidistä tuntuu kuin olisi ollut saippuassa jo kymmeniä vuosia. Kauniit ja rohkeat ovat mulle kuin toinen perhe. Tarkemmin lukiessa ilmenee, että tämä uutinen on uusinta kahden vuoden takaa. Pikku Imaami syntyi vuonna 2018. Nyt se jo kävelee. Kauniista ja rohkeistakin näytetään paljon uusintoja. Onhan elämä muutenkin pääosin uusintaa. Pikku Imamin vanhemmat uskovat että sen nimi tarkoittaa uskoa. Taitavat olla vääräuskoisia. Se tarkoittaa imaamia. Parturin jälkeen mun parta oli niin hieno, että voisin hakea töitä imaamina.
ellauri021.html on line 277: onko Rauhis vielä pystyssä, vai

ellauri021.html on line 286: Oli talo vielä paikallaan. Eikä lunta.

ellauri021.html on line 320: Tehdään vielä kierros tukkirannassa.

ellauri021.html on line 522:

Varsinaisia menekkikappaleita oli jonkin aikaa kuulonvaraisesti sanoitetut mamubiisit. Nyt ei taida sekään enää naurattaa kumpiakaan osapuolia. Nunnuka nunnuka lailailaatkin ovat täysin sopimattomia. No olihan ne tosi törkeitä, vitun lantalaiset hahattaa. Ällö Rampe Pirkka-Pekka pyysi jopa anteexi, sitä odotetaan poliitikoilta nykyään valehtelun välimerkkinä. Se toinen, mikäs sen nimi olikaan, ookke-hookkan, ei dekantoinut. Nehän teki pilkkaa myös mustalaisista, ja se onkin ihan ookoo nyt, kiitos Veijo Balzarin. Niilin hanhet oli MTV:n loppukevennys. Persulaiset kävi kevennyxellä kurdiparan karvakämmenellä. Se on karhun elämää, saa mettä kämmentää.
ellauri021.html on line 762: Reppu selässä henki kaupalla saa tappaa karvakäsiä.
ellauri021.html on line 780: Erikoiset elämät luo erikokoisii ihmisiä,

ellauri021.html on line 809: Väkivaltaa vielä kehiin, niin äitykkä saa olla ylpeä.
ellauri021.html on line 888: Tää Antero on varmaan sen Phyllis Schlaflyn poika, joka vastusti Amörikän perustuslain Equal Rights Amendmentia 70-luvulla, jossa oltais annettu sille tasa-arvoiset oikeudet miehensä ja poikansa rinnalla. Siitä ei Pyllis pitänyt, se tykkäs enemmän pyllistellä miesten edessä. Vitun shitfly, zezekärpänen, reactionary cunt dogmaattisessa unessa. Siitä on nyt tehty joku HBO-sarjavideo. Poika Antero odottaa vielä vuoroa. Epistä, mix äidistä leffa ennenkuin pojasta?
ellauri021.html on line 899: Shitfly oli Obaman koulukaveri, ja se on sille kateellinen vieläkin. Sen mielestä Obama pääsi presidentiksi ihan vaan nekrukiintiöiden ansiosta. Dawkins-artikkeli on somistettu Adolfin Hitlerin kuvalla. Jääkausi on vaan oletus, sallimus on testattava teoria mutta fysiikka ja geologia petkutusta.
ellauri021.html on line 905: Feminismi aiheuttaa riitaa miesten ja naisten välillä. Se vähättelee eroja miesten ja naisten välillä; vastustaa kotirouvia, lastenhoitoa, ja naisten pyhäkoulua; se peukuttaa naisten puuttumista miesten töihin. Useimmat kannattavat vielä aborttia.
ellauri021.html on line 907: Feministit haluu voimaantua ja ovat kaunaisia miehille, vaikka ne hyötyvät mukavasta elämästä miesten kustannuxella. Yxityiselämässä feminismi rikkoo avioliittoja ja suhteita, haittaa lastenkasvatusta ja on häiriöxi työelämässä. Sitä harrastetaan erityisesti eliittiyliopistoissa, isoissa yrityxissä ja naisten tiimiurheilussa. Ne väittää haluavansa tasa-arvoa, mutta oikeasti vaan eivät tahdo auttaa miehiä.
ellauri021.html on line 909: Useimmat feministit haluavat pukeutua kuin miehet housupukuihin hameiden sijasta, tai sitten muuten rivosti. Väittävät vieläpä, että missikilpailut ja meikit on naisten sortoa. Kysypä misseiltä, ja niiden äideiltä, ja meikkivalmistajilta. Lähes kaikki naiset laittaa meikkiä, feministitkin. Ainaskin jotain päivävoiteita, yäk. Ja vielä lisää feministimeemejä:
ellauri021.html on line 931: Ärähtää, jos sanoo, että pohjois- ja länsimaiset naiset on herttaisia ja etelä- ja itäeurooppalaiset naiset vietteleviä.

ellauri021.html on line 932: Tuomizee ja runttaa naisia jotka on feminiinisempiä ja vielä ylpeilevät siitä.

ellauri021.html on line 982: Vasemmistolaisuus ei ole vain väärin, se on pahaa ja mädännäistä. Demokraattipuolueella on Moolokin naamari, kanaanilaisen jumalan, jota Milton kuzui "kauheaxi kuninkaaxi jonka kita / oli ruskeana ihmisparsojen hurmeesta". Dem. puolue on rikollisuuden ja kuoleman kultti. Jokaisessa menettelytapakysymyxessä demokraatit on kaaoxen ja tuhon puolella. Ne hypettää valkoisen ylivallan uhkaa samalla kun ne valkopesee islamilaista terrorismia. Ne kumittaa ahkerasti USAn historiaa ja syö meidän pyhiä kansalaisoikeuxia. Ne peukuttaa avoimia rajoja kansallisen turvallisuuden hinnalla; pyhittää kaupungit rikollisille mamuille ja ajaa maahanmuuttoviraston sulkemista lainkuuliaisten kansalaisten ja kunnollisten maahantulijoiden tuhoxi; lasten tappoa ihmiselämän pyhyyden sijaan; länsimaisen sivistyxen purkamista sen säilytyxen sijasta. Tää ei oo vaan väärin, tää on PAHA.
ellauri021.html on line 987: Ne vanhoilliset, jotka luulee että on vielä mahdollista järkeillä vasemmiston kanssa ja lähteä niiden kaa reiluun poliittiseen väittelyyn, tarraavat häviävään strategiaan, valitettavasti. Meidän täytyy hyväxyä tosiasiat: vasemmisto on aikaa sitten hylännyt reilut pelisäännöt, jos niitä niillä koskaan olikaan; sensijaan ne toimivat vihan pullistamalla joukkomentaliteetilla, verenhimoisena vallanhalusta, ja ilman minkään maakunnan moraalisia rajoja. Me ei voida sulkea enää moraalisia silmiä julistamattomalta sisällissodalta, joka velloo poikki koko Amerikan mantereen. (Käännös Trumpin kannattajien sivustosta.)
ellauri022.html on line 62: Fanny taktikoi äidin kanssa iskän selän takana.

ellauri022.html on line 65: Isän raastuvasta voi vielä valittaa äidin hoviin.

ellauri022.html on line 79: Isoäiti on vielä vanhanaikaisempi kuin Polly, jos mahdollista.

ellauri022.html on line 85: Ei arvaakaan, mitä siitä vielä tulee seuraamaan.

ellauri022.html on line 87: Fanny tekee pilaa, ja Polly pelästyy. Rakkaus on, sille opetettiin,

ellauri022.html on line 118: Isän laiminlyömän Tomin elämään tulee päivänpaistetta, kun iskä kuule lehden takaa,

ellauri022.html on line 125: Kun Tomi vielä kaatuu saamallaan polkupyörällä ja kaikki säikähtää,

ellauri022.html on line 150: Washington ei muuten kaatanut kirsikkapuuta 6-vuotiaana ja pystyi oikein hyvin valehtelemaan, kuten kaikki muutkin USA:n presidentit. Trump hakkaa siinä jopa edeltäjät kirkkaasti. Eikä iso-Jori heittänyt taalan rahaa Potomacin yli, toisin kuin Roope, joka vielä juoxi vastarannalle ja otti rahan kii.
ellauri022.html on line 201: Terve amerikkalainen kilpailuhenki nostaa päätään. Pikku neanderthalista koulitaan tässä vielä kunnon cro magnon.
ellauri022.html on line 209: Se tekee paljon hyvää Pollylle, ainahan se on kivaa kun jollakulla menee vielä huonommin.
ellauri022.html on line 216: Livertävät ohukaiset ja pieni paxukainen kolmantena. Isoja sisaruxia kiinnostaa vaan panomahixet, pariisilaishatut ja maalaus. Tyhmä Will opiskelee ja urheilee. Tom elää kuin taivaan linnut herran huomassa.
ellauri022.html on line 231: Rotinkaiset koittaa jopa keulia, pukeutuu trendikuteisiin vaik halvempaa brändiä. Ja niitä pitäis meidän vielä jelppiä! Jo on röyhkeetä. Palvelijoilla pitäis olla joku univormu tai tatska jossa lukee orja.
ellauri022.html on line 243: Mutta on tunnettu tosiasia, että vaatteet ovat varsin tärkeä tekijä monen naisen elämässä. Järkevinkään heistä ei voi olla välistä tunnustamatta, että saa monista iloista kiittää kaunista pukuaan, sievää kampaustaan tai hattua, joka korostaa kasvojen parhaita puolia tai saa mielen iloiseksi.
ellauri022.html on line 259: Herra Pshaw tekee vararikon ja Tom saa potkut yliopistosta. Se on voi. Sentään Tomin tukka on nyt ruskea, kiharainen ja pehmeä. Jotain hyvääkin. Punaiset tukat on naurettavia. Shawn porukat ottaa vararikon aika tyynesti. Herrastytöt näkee siinä valoisia puolia. Saa siivota ja kokata ja laskea pennejä. Aika Austen meininkiä kirjasta Järki ja tunteet. Naisen osakkeet nousee kun meemit vähenee. Tietysti koska meemit on miesten handussa. Niin on käynyt molemmissa maailmansodissa. Tulispa niitä vielä kolmas.
ellauri022.html on line 265: Fan yrittää turhaan päästä sitä käsityxestä, että köyhyys on häpeällistä. Sehän ON häpeä, niinkuin hopea. Siitähän näkee et olet tunari, epäonnistunut siinä mikä jenkin elämässä on tärkeintä. Et ole läjän päällä, vaan pohjalla. Olemasaolon taistelun säälittävä häviäjä.
ellauri022.html on line 267: Luisa on aika hyvä hassuttelija. Sillä on koko lailla huumoria, niinkuin LM Montgomerylläkin. Kuin myös Austenilla, Kinsellaa unohtamatta. Se pelastaa tyttöjen kirjat opettavaisuudelta. Aika järeetäkin satiiria sillä on. Kielikellot kuiskii että olis hyvä koko perheelle jos rouva Shaw, hmhmh, pääsisi rauhaan. Luisa näyttää että sitäkin tarvitaan, pitämään toimettomana pörräävä Tomi hengissä. Pikiä halveerattiin, mutta se teki Lean ja Paulin loppuelämästä siedettävää. Saku toi Sirkan elämään sisältöä. Kaikilla on joku tehtävä luojan suuressa ja suht sekavassa suunnitelmassa.
ellauri022.html on line 285: Luisan vahvuuxia on lämpimien tunteiden kuvailu. Se saa ne kuulostamaan naiivin aidoilta. Se onnistuu siinä usein olematta yököttävän äitelä, heittämällä joukkoon vähän huumoria, satiiria tai suopeata sarkasmia. Se pompittaa hellien kohtausten molempia ospuolia tasapuolisesti, mikä tekee niistä jotenkin sympaattisempia. Jokaisessa siassa on pikkuisen likaa, mutta silti söpöt kärsät ja herttaiset saparot.
ellauri022.html on line 293: Ruman Luisa Mayn oma tarina? Sinne päin, ei ihan. Sen isä Bronson oli melko paskamainen setämies, huuhaileva visaneuvos koulupää, Platonin Valtion fänittäjä. Paljon pahempi kuin Mr. Shaw. Pahempi kuin paapa. Pahempi kuin kakka. Melkein kuin (kuiskaten) paska. Luisan feminismi oli huonosti kohdellun äidin peruja. Silti Luisa oli isän tyttö. Alcottin porukka muutti kuin mustilaiset 22 kertaa huuhailun merkeissä, kunnes äiskä peri rahaa ja Emerson tuli avuxi. Visapäästä ei ollut mihinkään. Plain living and high thinking. Luisa sai paiskia paapahommia kuin Polly. Luisalla oli kova elämä ennenkuin siitä tuli kuuluisa ja rikas. Vaan eipä saanut miestä, ruma punkero. Olikohan se lesbo? Milton oli homo. No oli se, ainakin kaapissa:
ellauri022.html on line 447: Pollyannan äidistä Eleanor Porterista on vähän elämäkertatietoa, sekin tylsänlaista.

ellauri022.html on line 467: Menestyxen humalluttama Ms. Porter kirjoitti vielä maskuliinisen Pollyannan,

ellauri022.html on line 478: Jonkun mielestä Pollyannassa on pidätettyä lapsisexiä, oidipaalista sellaista vieläpä.

ellauri022.html on line 554: Ja minkä hiton takeen Sirin kuoleva isä vielä kirjottaa kuolinpäivänään kuin hengenhädässä? Mihin sen sepustuxen pitää vielä ehtiä? Jo on hölmöä.
ellauri022.html on line 560: Kun se palas siviiliin, se kaipas armeijaelämää ja sitä toveruutta, jonka vain yhteinen asepalvelus voi tarjota. Semmosesta ei mulla ole mitään hajua. Jotain sankarit sukkahousuissa tyyppistä nmky touhua. Remakkaa meininkiä, yhteishahatusta miesseurassa. Outo hyyppä oikeesti piti armeijasta kuin kersantti Ärjylä. Jotenkin homoa.
ellauri022.html on line 607: Todistaako se jotain että Siri aina tappaa nää pikku Maxit, Paul doppelgängerit. Ingan uus heila Henry on sen miesvainaan elämäkerturi. Inga kysyy Ekeltä minkälainen nainen makaa rakkaan miesvainajansa elämäkerturin kaa. Kai Sirin tapanen. Siri antaa taas ymmärtää et se on oikeestaan Paulin haamukirjottaja. Kexii sille juonet ainakin. Helppo uskoa. Paul on sen verran tollon olonen. Innostuu pesäpallosta. Leo Herzberg, ei siis Lars (joka ei saanu Helsingistä virkaa mun ansiosta ja styylas Mereten kaa), on kameo Sirin bestselleristä What I loved, jota en oo lukenut. Hypistelee Ingaa vaatteet päällä keppi kädessä.
ellauri022.html on line 609: Malamudin alter ego Dubin oli elämäkerturi. Romaanikirjailijat on kuvitteellisten elämien kertureita. Mustakin on tullut näissä paasauxissa aikamoinen kerturi. Wannabe ja bona fide pönäköiden suurmiesten parturi. Jossain Aku Ankassa joltain roistolta ajettiin parta ja se näytti enää hassulta. Simson ilman pitkää lettiä ja leukaluuta. Pelkkä aasi. Naku keisari. Jos oisin psyko analyytikko kuten Eke, sanoisin että olen vaan kade. Kun en oo ize suurmies koitan osoittaa, että ne muutkin on oikeastaan aika pieniä.
ellauri022.html on line 611: Hei tässähän tulee nää nukkekodit joita sen toinen alter ego rakentaa myöhemmässä kirjassa. Lisää unia. Huumori mainitaan nimeltä, mutta se ei tottele kuzua. Tää kirja ei ole vizikirja. Siri on räkänokka, ei turhan nauraja. Osan tän kirjan juonesta se nyysii Kierkegaardilta. Ei voi olla sillä vähän doppaamatta. On se sen verran namesdroppaaja vaikka pudottelee eri nimiä kuin Iivana. Loppuvizeissä tulee vielä Paul Celan.
ellauri022.html on line 617: Tiukat handshaket on jenkeissä hyvä merkki, rehtiä. Mä oon aina inhonnut kättelyitä, tiukkia ja löysiä. Jakkoh-Hintikalla oli tosi löysä, kuin kuollut kala. Mut yltiöpäiset puristajat on yhtä vittumaisia. En pidä myöskään silmiin kazomisesta, se on hyökkäävää. Ei muutkaan eläimet pidä siitä.
ellauri022.html on line 629: Joo, kiitoxista selviää, et Lloyd Hustvedt, toi Minnesotan hongankolistaja, se sieltä tosiaankin vinkkaa haudan takaa. Sirin haamukirjoittaja, kirjaimellisesti. Lloyd llook out, it´s the llandllord. Siiri onkin llaaman näköinen. Tai alpakan. Siinä on jotain samaa kuin Auli Hakulisessa. Samanlainen hujoppi, samanlainen isä, ja isäsuhdekin. Auli Hakulisen isä Lauri Hakulinen kexi sanan "muovi". Seisoi Kuusitiellä parvekkeella ja huusi pihan asukkaille "MUOVI! MUOVI!", saadaxeen ne luopumaan sanasta plasu. Ja niinhän ne tekikin, vaan eivät silti sunkaan luopuneet plastiikista. Sana muovi kuluu kansan suussa, aine kierrättyy sen käsissä, kunnes päätyy pikku hiukkasina luontoon eläinten surmaxi. Maasta olet sinä tullut, sinne päädytkin ja meriin, säilyt siellä iankaikkisesti iankaikkiseen.
ellauri022.html on line 647: Kukahan noitakaan ozikoita jaxaa klikata. Kazo myös kuvat. Hanki elämä.
ellauri022.html on line 670: Sitten siitä tuli pappi. Sukua kuoli tubiin oikealta ja vasemmalta, ja Rafulta meni usko ja papinpaikka alta. Se lähti Euroopan turneelle, missä se inhos Voltairea mut sai vahvan luontoelämyxen Pariisin kasvitieteellisessä puutarhassa. Kaikki liittyy kaikkeen, siististi nimilaputettuna. Pidän enemmän puistomaisesta.
ellauri022.html on line 672: Briteissä se ihastu Carlyleen, toiseen yxilönpalvojaan, jonka miälest historia on suurmiesten elämäkertoja. No tääkin paasaus on sitten ilmeisesti historiaa.
ellauri022.html on line 679: Näillä tavoilla ihmisveikot käyttää luontoa: perustarpeisiinsa, huvin vuoxi, viestittelyyn ja laahuxen hillizemiseen. Pannaan mezä palamaan ja neekereiden nieluun hiiliä. Perään vielä idealismia, henkeä ja hyvät prospektit.
ellauri022.html on line 767: polvin suohon vedelähe.”

ellauri022.html on line 773: polvin suossa vedelässä.

ellauri022.html on line 780: elämiltä vaikioilta.”

ellauri022.html on line 794: elämiltä vaikioilta.”

ellauri022.html on line 902: I saw a worm a-weaving in Life-threads its own lair. Näin toukan kehräämässä elämän langoista omaa koteloa.
ellauri023.html on line 36: Se Orpo Ollin ainut kappale löytyi sitten SKS:n kirjaston varastosta, haalistunut pikku kirjanen. SKS:n hieno kirjasto oli remontissa, kirjastonhoitajat vilistivät karussa ikkunattomassa kellarissa kuin pienet rotat. Vanha mummu jolla ei ollut juuri ketään enää ullakolla kulki jonkun käsikynkässä kohti ovea. Suupielessä sylkivana. Vähemmän oli väkeä kuin Salpausselällä.
ellauri023.html on line 41: K. O. Syväntö oli ainutlaatuinen apu siinä valmistavassa työssä, että Israelin juutalaiset ja sen naapurimaatkin kerran elävät sovussa niinkuin tulevat tekemään Messiaan valtakunnassa. Apu oli heille tarjottu Jumalan Sana ja ainoa Messias, Jeesus Kristus. Muut messiaat älkööt vaivautuko. Odotus on nyt ohize. Tai siis oli, tai siis odotellaan vielä vähän, mutta samaa messiasta, ei toista.
ellauri023.html on line 49: Usein on vaikeuxia elintarpeiden saamisessa, raha tekee välipään. Eihän ne pirut lähetä tarpeexi Suomesta. On vaadittava tiukkana. Onnexi Orpo Olavin lapsuus on koulinut sen siihen. Ollin kurjuus johtui pahasta äitipuolesta, jonka ilkeys oli ihmeellisempi satua. Olli kertoo repäisevästi pari juttua, ja Unto oivaltaa: tästähän saisi opettavaisen kirjan! Ei kun asiaan. Mikä olis kirjan opetus? Että ole tyytyväinen rupisiin vanhempiisi, Ollilla oli vielä kurjemmat.
ellauri023.html on line 58: Vaikken vielä ole saanutkaan luetuxi, miten kurjaa oli Orpo Ollilla,

ellauri023.html on line 60: Nyrkki Kyllikki. Olikohan Orpo Ollin elämässä muutakin kuin kurjuutta?

ellauri023.html on line 79: aikaan ollut vielä piirrettykään. Siinähän on vielä yxi orpolapsi, tuli mieleeni.

ellauri023.html on line 83: Tyrkkiä vielä sisaruxet salavihkaa ulos pesästä. Taunon, Reinon ja Aunen.

ellauri023.html on line 149: Olavilla on lukupäätä, ja se pääsee Pieksämäelle kouluun vaikei osaa vielä ruozia.

ellauri023.html on line 195: Miekkonen hymyili vielä sille perrongilla ja sanoi: koukku on nielty, kala seuraa perässä.

ellauri023.html on line 219: lähteä toteuttamaan sanaa opissa ja elämässä. Lähden kuuliaisuuden tielle. Mitä sinä teet,

ellauri023.html on line 224: Vielä samana iltana Orpo Olli soitti veli Sutelalle Vaasaan, voisikkonää kastaa meidät,

ellauri023.html on line 229: Siellä jaxoi Pappa Syväntö pukertaa kymmenet herran vuodet, ja vielä jaxoi paxusti 1957.

ellauri023.html on line 233: - Entä paha äitipuoli, tuliko siitä hyvä? - No ei, sama paska, vielä elossa. Kävi vieraisilla 1940

ellauri023.html on line 237: ja tulis joku päivä vielä canossan matkalle kumartamaan mua. Se ois rotevaa.
ellauri023.html on line 260: Kaarlo Olavi Syvännön myöhemmistä elämänvaiheista ja kuzumustehtävästä kertoo vuoden 1978 syxyllä Ristin Voiton kustantamana ilmestynyt kirja Tienraivaaja. Tämän jatkokirjankin on kirjoittanut Unto Kunnas. Seuratkaa salaperäistä Pappa Syväntöä hänen vaarallisilla retkillään!
ellauri023.html on line 272: Mutta Kaarlo ei olekaan ihan kuka tahansa, se on (Unto huomauttaa) meidän aikamme Johannes Kastaja. Yökastelijasta pyhän hengen kastajaxi. Se on johdatusta, vaikkei Kaarlo tuohon aikaan ollutkaan vielä hereillä. Kusi tuli pöxyyn umpiunessa.
ellauri023.html on line 289: siellä vieläkin venepaikkoja. Siellä on Talasniemen lopettanut saha, jota

ellauri023.html on line 312: niiden meininkeihin vieläkin, vaikka ovat kyllä maallistuneet. Kossujen

ellauri023.html on line 316: pitää paikat siistinä, noudattaa lakia, elää siveellisesti ja ansaizee

ellauri023.html on line 329: Rauhixen liiterissä on vielä vanhoja Luonto-lehtiä, joita se tilasi Olavin nimellä.

ellauri023.html on line 335: niillä, ne on eläkkeellä, hihittävä Matti ja rämeä-ääninen röökaava Maija,

ellauri023.html on line 399: vielä suurempia pullia lähti seteli kädessä taxilla takas Nikkilään.

ellauri023.html on line 400: Vielä nuorempi sisar oli Virpi, joka joskus tuurasi niitä molempia.

ellauri023.html on line 411: Silloisen päätalon Rauhixen asukkaat olivat olevinaan vielä hienompia,

ellauri023.html on line 420: Oiva tykkäsi eläimistä, sillä oli hevonen nimeltä herra Hoover ja kerran porokin.

ellauri023.html on line 433: Se kai meni sitten ihan deekixelle. Sakuakaan ei juuri näy, se on nyt eläkkeellä Sysmän kylillä.

ellauri023.html on line 468: jolla oli huivi ja samanlaiset pyöreät lasit kuin tällä elämänkerturilla.

ellauri023.html on line 484: Sillä oli vanha pikkiriikkinen aitta (se on siinä vieläkin, vuosiluku seinässä on 1700-luvun lopulta),

ellauri023.html on line 491: Mantat möi tontin seurakunnalta vähän salaa Wilholle 40-luvun vaihteessa. Ne sai asua mökissä elämänsä

ellauri023.html on line 516: Heppahullun noloista tilanteista on ollut puhetta: pieraset, heppa pierasee, putoot selästä, puhut väärälle isälle tai äidille.
ellauri023.html on line 574: Aarne oli estetiikan henkkoht ylim proffa viime vuosisadan lopulla. Kirjoitti 2000 eläkkeellä yleistajusen kirjan nimeltä Estetiikka. Siinä uskalsi jo arvostella oman gurunsa Wittgensteinin zetteleitä.
ellauri023.html on line 636: Kannattaako uhrata elämänsä taiteelle? No, se on lottovoitto. Kannattiko ostaa arpa? Yleensä kysytään vaan siittiöltä, joka pääsi perille. Meemit kuten geenit pyrkii ikuistamaan izensä. Jos geenit epäonnistuu, voi koittaa meemejä. Monumentum exegi aere perennius.
ellauri023.html on line 640: Aarne (1930) oli jo ylimääräinen henkilökohtainen esteetikko 1968, kun Antti Eskolan (1934) hengenheimolaiset heilui vanhalla ja pani neitosia pianon kannella. Silti Antista tuli jumalinen, Arskasta ei. Sosiaalisuus taitaa olla määräävämpi tekijä kuin vakaumus. Turvenuijan aaluvia molemmat. Eskola on vieläpä Urjalan poikia, Arska salamieli savon poika syntyi Liexassa. Siellä päin me kerran oltiin kesämökillä, kun pojat oli pieniä.
ellauri023.html on line 661: Kari Enqvist pyörii julkisuudessa uskon ympärillä kuin pieru exyxissä, kiertää sitä kuin kissa kuumaa puuroa. Melkein voisi lyödä vetoa et se kuolinvuoteella vielä kääntää kelkkansa. Olen ollut usein väärässä, se tunnustaa, mutta tiedehän korjaa ize izensä.
ellauri023.html on line 668: Pilvenpäällyskeskusteluun osallistuu vielä yxi vahva ääni viheroikealta: pyllynruma Osmo Soininväärä. Se järkeilee näin, Enqvistiä vastaan muka:
ellauri023.html on line 683: So what? Mitä shokeeraavaa siinä on? Mix kauhistellaan tämmösiä "x on vaan y" mietelmiä? Eihän ne muuta asioita mixikään. Ja tää on vielä Kansan Uutisista. Herran pelko on kiinni kansassa kuin kärpäspaperi. Koska niistä päätellään salaa eteenpäin: jos sielu on vaan harmoniaa, mites käy mulle jatkossa? Enxmä ookkaan kuolematon? Katoanko kuin löyhkä, kuin pieru Saharaan? Huolestuttavaa. Tai mikä pahempaa: jos anoppi on vaan joku konglomeraatti, eikös panna se tehosekottimeen? Apinat on kuin koiria, ei ne ymmärrä sanoja, ne kuuntelee äänensävyä.
ellauri023.html on line 704: Stoalaiset sai nimensä Stoa poikilesta, Ateenan graffitilla kirjavoidusta jalkakäytävästä, jossa oli kuvattuna sankari- ja taisteluskenejä. Itixen Stoan skene on erittäinkin kirjava, siellä laahustaa nyttemmin kaikenvärisiä mamuja. Oman elämänsä sankareita, käymässä elämän taistelua, vähempi uhrimielellä, enempi poimimassa tomaatteja kypsänä. Hevon vitun rämeet, walla walla, tulis luoti ja tappais.
ellauri023.html on line 709: "Esteettinen elämänlaatu on sama kuin stoalaisuus yhdistettynä hyvään makuun ja pyrkimyxeen." (Aarne Kinnunen: Estetiikka)
ellauri023.html on line 711: No jopa putkahti Aarnen aivoperseestä republikaaninen pökäle! "Esteettinen elämänlaatu" on yhtä turha kuin "esteettinen asenne", jota se ize moitiskelee alkuerissä. Ja mix just stoalaisuus? Mitä vikaa epikurolaisuudessa? Sen luulis olevan enemmän taidenautintojen asialla? Onx omien handujen käristäminen jotenkin esteettistä? Nousee pekonin käryä. Ehkä tää on uusi peukutus toisaalla mainitulle talonpoikaisestetiikalle. Käyttövarmalle Suomi konepistoolille ja Marsalkka Mannerheimin valkoiselle karvalakille. Joo niin just, jatkossa se hehkuttaa Sakari Pälsiä ja taitavasti salvettuja hirsinurkkia. Siistittyjä hirrenpäitä. Poistettuja kyrvänpäitä. Kyrvänpään poistobluesia. Joosuan esinahkakasoja. Ne oli kauniisti ladottuja.
ellauri023.html on line 722: Kuuluisimpia stoalaismenestystarinoita on Mucius Scaevola vs. Lars Porsenna. Mä kyllä peukutan kaimaani Larsia. Lars oli onnellisen kylän pieni paxu pormestari, Mucius suurvallan tottelevainen nazi. Miehittämätön lennokki joka osui vielä väärään henkilöön.
ellauri023.html on line 753: kohdalla, on juhlittava äkkiä, niin kauan kun on vielä tervaskantoja

ellauri023.html on line 761: Juhlan kunniax on suomennettu Hannah Arendtista kirja, sen elämästä kertova.

ellauri023.html on line 780: tärkeitä koe-eläimiä, joita ei suin surminkaan saanut heittää polttouuniin ennen aikojaan.

ellauri023.html on line 860: bunkkaa jossain mukavassa viidakossa, söpöjen digitaalieläinten kanssa

ellauri023.html on line 870: taputella päähän kuin jotain lemmikkieläimiä. Vaikka kumittaa niiltä sielun,

ellauri023.html on line 918: Rey ei ole vetämätön, siinä on yritystä, se on sitkeä. Se on oman elämänsä seppo.

ellauri023.html on line 950: HS elämäntyylipalsta peukuttaa

ellauri023.html on line 1059: Eski kuuluttaa Veskun lavalle. Tää siis tapahtuu Aalto-yliopistossa luennon sijasta, tarkoitus on antaa insinööreille tilaisuus pohtia omaa elämäänsä filosofisesti vähän vapaammissa puitteissa. Lavakin on entisvanha kateederi.
ellauri023.html on line 1067: Kolmen tunnin hymistelyn jälkeen on yleisöllä kyynel silmäkulmassaan. Jotkut jää tunnixi vielä tunnustamaan tai muuten makustelemaan. Kyllä olis Eskistä tullut Syväntö-luokan Johannes Kastaja. Miten niin olisi? Sehän siitä tulikin.
ellauri023.html on line 1081: Eesus saarnasi usein Otaniemen synagogassa, ja piti siellä muun muassa saarnan ”elävästä leivästä”. Silloinkohan se tyyppi päätti viipaloida sen. Ei olis ihme. Eesus myös paransi heti paikalla superjulkkixen, joka oli saastaisen hengen vallassa, sekä herätti eloon synagogan esimiehen Raimo-Tepon. Eesus paransi myös anopin sekä halvaantuneen, joka laskettiin taloon kattoon tehdystä aukosta. Jaa sehän oli just se tän vertauxen Vessias. Tästä ihmeestä ja koko tilaisuudesta vähän tarkemmin.
ellauri023.html on line 1091: Yhtälöistä ei ole hajua, mutta kaukaloista nousee jotakin. Eski kusee ravintola Kosmoxen vasempaan pisuaariin, Vessa-Matti kuzee oikeeseen, ja sanoo "kiitos siitä kazeesta". Mihkähän se Eski kazoi. Aika homoa! Systeemiällissä ezitään väylää yleisinhimilliseen ilmiöön, tämänhetkiseen. Täähän on kun jotain vitun zeniä. Kiiteltyään vielä Eskiä zitä kädessä pitäen, Vesku zulloi zen takas houzuihin. Selkeesti plaattolaista koulukuntaa. Tutustunut Gurdijeffin opetuxiin. Junassa tavattu pituushyppääjäkin on fixu mies. Hieno mies. (Mä tunnen sen. Tunnen mäkin. Tunnetteko te?)
ellauri023.html on line 1093: Vessias putoo polvilleen kun Niskanen haluu sen Jakexi Paavo Rintalan kirjaan Pojat. Hyvä säkä! Niskanen oli särmikäs (Eesus) mutta sarmikas (Vessias). Mitähän se Vesku teki Niskaselle polvillaan? Myit izes ohjaajalle, sanoo Eski. Ohjelma laahaa tuskallisen vaivalloisesti eteenpäin. Kuin Vessias ennen ihmeparantumista. Miten kauan vielä?
ellauri023.html on line 1097: Vessias on tullut lässyttämään ilman palkkiota. Sitä harmittaa kun tulee liian hitaita läpyjä. Eskin ylisanat ei paljon lämmitä. Ne on kärsineet aika pahan inflaation. Molemmat on pellejä, mutta Vessias on vähemmän tympäisevä sittenkin. Tunti mennyt. Vielä tunti. Apua! Hädässä avuxeni huudan Teppo Raimoa. Mut se ei vastaa, se on täysinpalvellut.
ellauri023.html on line 1103: Auschwitz täytti juuri vuosia. Hassunnäköinen Leevi-serkku, Damiano Malabaila eli Primo Levi (1919), joka osallistui leirille, kuoli '87 pudottuaan kerrostalon rappukuiluun. Kuolema todettiin virallisesti itsemurhaksi, mutta ystävät ja ihailijat ovat kyseenalaistaneet päätelmän: heidän mielestään niin vimmaisen elämänhaluinen mies ei tappaisi itseään. Jotenkin Nykin Judentumia se näpäsi, että hemmo selvii Auschwitzistä muttei saablari selviä loppusuorasta, jaxa vaivaista satasta sileetä, kaatuu rappuihin. Levi ei jättänyt itsemurhaviestiä. Mikähän se oisi ollut? "Hei me lennetään!"
ellauri023.html on line 1105: Oliko se vimmaisen elämänhaluinen enää vanhana? Missä se asui? Oliko se ärsyttävä? Naapuritko nakkasi sen porraskuiluun, väkkärämäisen vikkelän pikku sionistiukkelin? Veivät loppuun sen, mikä aikanaan jäi kesken Aatulta?
ellauri023.html on line 1107: New Yorker ja serkun tunkeileva psyykkinen jenkki elämänkerturi (nainen) paljastavat koko tarinan. Tai paljastivat, vuonna 2002, kun mä täytin 50. Primo putos päälleen Torinossa kotitalon rapussa 67-vuotiaana, mun ikäisenä ehkä depressiivisenä vanhuxena, niinkuin mä. Se oli neuroottinen mies, poikki keskeltä, väitti jenkki. Siinä kohtaa on katkoviiva monella.
ellauri023.html on line 1109: Leevi oli ujo lukutoukka pikkupoika porvarillisesta perheestä. Äiti Ester oli komenteleva kylmiö, jota isä sitten petti muualla. Primo oli äidin poika, vieraantui iskästä. Muttei äiti välittänyt Primosta. Se oli Primon varsinainen Auschwitz, väittää tämä elämäkerturi. No niitä on kertynyt jo moneen lähtöön.
ellauri023.html on line 1111: Sama meno jatkui vaimo Lusijan kaa sodan jälkeen entisessä kodissa, jonne ne muutti Esterin kotkannenän ja silmän alle. Lusija oli toinen kylmiö, ne ei juuri edes naineet keskenään. Sanoo elämäkerturi, johon ilmeisesti ei ole juuri luottamista. Primo bailas kavereiden kaa, Damiano Malabaila, se oli armoitettu seuramies ja julkkis.
ellauri023.html on line 1113: Se valmistui 41 kemistixi, koska piti hajuista. Ei saanut jatkaa jatko-opintoihin jutkuna. 24 vuotiaana se passitettiin Auschwitziin 1944, kenttäkurssille, vaikka se tykkäs salamistakin. Se oli arka ja hintelä pikkumies, Wokun kokoa. Henkiinjääjiä, kuten Woku, mahtuu ahtaastakin paikasta.
ellauri023.html on line 1128: Oikeesti se oli pikku vekkuli, hauska mies, ihan hyvä kemisti, nörtti joka tykkäs hauskuttaa kavereita. Sille kävi vaan vähän hassusti. Tulee mieleen Kari Raivio, jolle kävi paremmin. Levin äiti Esther eli vielä dementtinä hengissä kun Leevi mätkähti. Vaimo Lusija, joka oli samaan aikaan kaupassa, kuoli samana vuonna myöhemmin. Leevi ei ollut masis leirillä. Siellä oli pakko seppoilla. Vanhana on vaikeampi olla seppo, tunnelin pää on lähellä, eikä sieltä näy valon pilkahdusta. Juna on vaan tulossa.
ellauri023.html on line 1142: Bramín-setä rakastuu kristittyyn apulaiseen ja aikoo naida sen. Vanhemmat kieltävät. Oblomovin tavoin se jää sänkyyn 22 vuodexi. Malia-mummu, isän äiti, etäinen eukko, elää erossa muusta suvusta, naituaan kristityn lääkärin. Se käy vuoropäivin synagoogassa ja kirkossa, jos vaikka siitä oisi jotain hyötyä. Isä vei Leevin sunnuntaisin tapaamaan mummua. Po-kadulla Leevin isä pysähteli taputtamaan kissoja, haistelemaan sieniä ja selailemaan kirjoja kirpputorilla.
ellauri023.html on line 1144: Isäni oli inssi, insinööri, sen taskut oli täynnä kirjoja. Salamintekijöiden tuttu, koska se tarkasti laskutikulla kinkkulaskut. Se oli kyllä vähän taikauskoinen, sitä pelotti syödä sikaa, mutta se piti kinkusta niin paljon, että se aina lankesi, huokaisten, izexeen kiroillen, kazoi mua salaa, peläten tuomiota ja toivoen rikostoveria.
ellauri023.html on line 1148: Englantilainen elämäkerturi arveli että Leevi alkoi pitää izeään fyysisest ja sexuaalisest alamittasena (olihan se sitä) ja että sen myöhempi innostus vuorikiipeilyyn ja lasketteluun oli yritystä korjata näitä puutteita. Myöhemmin Leevi piti koulukiusausta selvästi juutalaisvastaisena. (Olihan se sitä.) Jotenki hinttimäiseltä se vaikuttaa, mut kenties se oli vaan pikkumies, eräänlainen "kaikki mukaan" tyyppinen Surku Yniäinen, bändäri.
ellauri023.html on line 1154: Samaan kirjaan sisältyy kirje, jonka se kirjoitti 1960 saxan kääntäjälle, jossa se sanoi, että sen leiriaika, ja siitä kirjoittaminen "oli tärkeä seikkailu, joka syvällisesti muutti mua". Italiaxi “una importante avventura, che mi ha modificato profondamente,” Raymond Rosenthal (jenkkijutku nimestä päätellen) käänsi sen vielä 1988 sanatarkasti; kootuissa seikkailu on vaihdettu sanaan "koettelemus". Hymistelijät on taas iskeneet.
ellauri023.html on line 1156: Torinolaiset ei ole mitään saapasmaan valtalinjan pizzakokkeja ja häslääviä spagetin pyörittäjiä, ne on enemmän kuin pikku saxalaisia, insinöörejä. Ironian mestareita, niinkuin Wolfram Roth. Kun kurjuus loppui, Leevi jatkoi elämää. Tääkin on New Yorkerieiden miälestä jotenkin säädytöntä.
ellauri023.html on line 1158: Saul Bellow, joka on toisaalla on jo mainittu jenkkijutkukirjailijoiden listassa, on sanonut (sanoo James) että kaikki suuret modernit novelisti (Saul Bellow mukanlukien) oikeesti pyrkivät määrittelemään ihmisluontoa, oikeuttaaxeen elämän jatkamisen ja oman nysväyxensä. (Johon usein sisältyy elämän jatkaminen useamman kuin yhden hoidon kanssa.) En ymmärrä. Mix sitä nyt pitäs justifioida niin sairaasti? Eiköhän riitä vaan todeta millaista tää on. Ja jatkaa naimista kuin kanit.
ellauri023.html on line 1160: Joissain suhteissa Leevin visio on pessimistinen, koska se muistuttaa "miten tyhjä on myytti ihmisten alkuperäisestä tasa-arvosta". Auschwitzissakin ennestään vahvat kukoistivat kuin Eskin oppilaat, koska ne olivat fyysisest ja moraalisest kovempia luita kuin ne toiset, tai koska ne tunteilivat vähemmän, olivat ahneempia ja kyynisempiä ja tahtoivat pysyä sitkeämmin hengissä. Niinpä niin. Oman elämänsä sepot seppoilee kuolemanleirilläkin.
ellauri023.html on line 1181: Gunnel Beckmanista (os. Torulf) on aika vähän tietoa. Syntynyt 1910 (niin aikasin?! Se oli vanhempi kuin Olavi!) kirjoitti vielä 1969 tän tuoreen tyttökirjan Juhlaan pääsy. Nimi on sitaatti Karl Vennebergin runosta. Aika täti, melkein 60-vuotiaana. Vasemmistolainen lehtimies ja naisasianainen, sen poika Staffankin on kommari ja ajaa Palestiinan asiaa. (Muttei siedä antisemiittejä, punaisia tahroja synagoogan seinillä.) Täähän on kuin viime vuosisadan alun Kristina. Tyttö kirjassa on Kristinan ikiä. Olikohan Pertti Lassila tollanen Jacob-tyypin besserwisseri?
ellauri023.html on line 1201: Mutta sanoja on vaikea käsitellä, kun alkaa kirjoittaa, ne saavat oman elämänsä ja tekevät taikoja omin päin. En minä tätä tarkoittanut, ajattelee jälkeenpäin lukiessaan kirjoittamaansa, joskus se on parempaa, joskus huonompaa. Sitä ei nyt voi paljon auttaa.
ellauri023.html on line 1203: Nyt olen päässyt pienen ohukaisen vihreen kirjan loppuun. Se oli surullinen, muttei masentava. Loppu oli aika lyyrillinen, siis epätodellisen oloinen. Ei käynyt hyvin eikä huonosti, ei oikeastaan käynyt kuinkaan. Ei sattunut. Herttaisia kesämuistoja, sellaisia just joita 60 vuotias täti voisi kertoa 30-luvulta. Kivasti kertomuxen fokus lopuxi nyrjähti, ei enää tiennyt kuka puhuu mitä kenelle. "mezä missä poimimme isäsi kanssa mustikoita kerran". Syöpäinen tyttö lähtee kuplassa elänyttä, jäihin ehkä pudonnutta poikaa vastaan. Kuolema on orjantappura jonka kautta päästään kiinni rubiiniin, runoili Karl Venneberg, Gunnelin ikä- ja ehkä opiskelutoveri, nelkytlukulaisia. Niinpä niin. Uskokoon ken voi.
ellauri023.html on line 1212: Mixei tyhjästä voi mitään nyhjästä? Mä kysyin Pertti Rovamolta ihan ilman sarvia ja hampaita, en vaan ymmärtänyt. Enkä kyllä vieläkään ymmärrä. Tuntuis olevan ihan uskon asia. Se on totta ettei universaalipremisseistä voi päätellä eksistentiaalilausetta, mutta ei kai fysiikka ole pelkkää logiikkaa. Hintikan temporaalilogiikassa synty tyhjästä on mahdollista niinkuin Hegelillä (muttei Kantilla). Jaakko oli uuskantilainen oman tunnustuxen nojalla. Sillä oli kanttia sanoa, että maailmanviivat ei jatku maailmasta toiseen kuin globaaliset yrityxet, ne on nurkkakuntaisempia. Ei kelpaisi jumalisille. Ei sovi sielun syntyä tyhjästä tai hävitä kuin pieru saharaan. Niiden täytyy olla iänikuisia.
ellauri023.html on line 1218: Vielä 1960-luvulla jokaisella pojalla piti ainakin Kuopiossa olla litteällä paristolla varustettu taskulamppu, jossa oli punainen, vihreä ja sininen suodatin. Näin monella asemalla junansuorittajienkin käyttävän samanlaisia. Sellainen itsellänikin oli 1970-luvun kaamosvaelluksilla. Sitten ne katosivat kaupoista. Kaarlo Syvännölläkin varmaan oli sellainen, kun oli junanlähettäjä. Mutta punaisen sijasta varmaan näytti muita sateenkaaren värejä. Sellainen oli mullakin.
ellauri023.html on line 1244:

Tapasimme loppukesällä Saariselällä isän ja Petterin kanssa kaverinsa kanssa vaeltavan Pertti Rovamon 1970. Sitten tämä ettei ollut ei-assilaisten kanssa erimielisyyksiä dilemman hallituksessa. Savustuin sieltä ulos kun viimeinen itseni lisäksi ei-assilainen Mirja Metsola ilmoitti liittyneensä seuraan. Rovamo disainasi äänestyksen, jolla mut olisi nollattu tai suututettu ja kävelin ulos. Jätkä ei saa sitä anteeksi vaikka tilaisi ruokalähetillä helvetistä Ketoselle hehtolitran vissyä ja suolatun maitovalaan.

ellauri024.html on line 49: JW.org on vastannut näihin kysymyxiin miljoonien ihmisten puolesta, ja se on parantanut heidän elämänlaatuaan. Myös osan kysyjistä, arvatenkin. Vastauksilla on merkitystä meille kaikille.
ellauri024.html on line 53: Näin on meidänkin elämässämme. Pienellä präntätty teksti on raamatun kyljessä, ja meidän täytyy tavata se yhtä tarkasti kuin Jessica. Tärkein tietolähteemme, ja samalla sen paras lähdekritiikki, on pyhä kirja ize. Menettely on tuttu tieteen piiristä:
ellauri024.html on line 94: on kyse elämästä ja kuolemasta.

ellauri024.html on line 97: on vaikuttanut ihmisten elämään.
ellauri024.html on line 111: Mixi ihmiset joutuvat kärsimään? Mixi ei. Ei me olla mitään poikkeuxia. Kaikki elukat kärsivät. Se on ruumiin keino hälyttää päälle, että ois syytä tehdä jotakin. Jos sitä ei olis, vois käydä vielä köpelömmin, esim vois kuolla. No useinhan sitä kuolee kumminkin, kärsittyään ensin aikansa. Alarmi jää ikäänkuin päälle piippaamaan. Niin se korppu murenee.
ellauri024.html on line 121: Miss Suomi 1968 Miss Europe Leena Brusiin, jonka sisko vielä oli Kaarina Suonio, sai lapsen 1972 "kirjailija" Jussi Talven kanssa. Eivät koskaan avioituneet koska mies kai jo oli naimisissa.
ellauri024.html on line 123: Eli kertokaa tuolla ajalla eläneet mikä ihmeen suhde tuokin oli eli mitä siitä puhuttiin / tiedettiin julkisuudessa? Vaikuttaa mielenkiintoiselta mutta en tiedä siitä mitään. Äitini vain kommentoi yks päivä että se Talvi oli ällö mies.
ellauri024.html on line 125: Talvi kertoi 1990 ilmestyneessä haastattelussa huolensa maxansa tilasta ja korosti ruuanlaittotaidon kuuluvan elämäntaitoihin: "Minä nautin tavattomasti ruoka-aineiden ostamisesta, ruuan valmistuksesta ja tietenkin olen iloinen, kun nautin runsaista pöydän antimista, etenkin juustosta."
ellauri024.html on line 180: Siinä oli enemmän ainesta Lehtelän Arvoxi.

ellauri024.html on line 192: Aivoton rotta elää vanhaxi. Talvion Yrjö osoitti,

ellauri024.html on line 193: että ihminenkin voi elää pitkään ilman aivoja,

ellauri024.html on line 213: rajoitettiin ravinto- ja turkiseläimiin.

ellauri024.html on line 258: Kristinan Eunukki kirja ei ole paxu, mutta eunukki on. Se ei saa tarpeexi liikuntaa. Kubilabala! Liiku horisontaalisesti, neuvoi etelämeren nainen lähetyssaarnaajaa. Asento menetteli, mutta penixen liikerata ei ollut oikea.
ellauri024.html on line 262: Samaan aikaan toisaalla Ruozissa kuolee satoja huumehemmoja johki superhuumeeseen. Ei hätää, ne ei ole meidän tiimiä. Huumehemmot on isompi riski elävänä.
ellauri024.html on line 266: Ruokakuskifirman tunnuslause on "aikaa elämälle". Noin kolme sekuntia, jos juoxet portaat, pakkaat ja lukizet pyörän sairaan nopeesti. Mut älä sairastu, se on no show, putoot batchista. Kulit on enimmäxeen värivammasia mamuja ajelemassa ruosteisella kotterolla. Törkeetä riistoa, Marx näkis punaista ja Engels kalpenisi kauhusta. Mut niitä ei kukaan kuuntele, näähän ei ole työläisiä vaan pienyrittäjiä. Oman elämänsä seppoja.
ellauri024.html on line 293: Wolt on suomalainen pahisfirma, mutta vielä pahempi on Foodora. Eikä ihme, siellä on entiset nazit ruorissa. Niillä on pakkotyön reseptit vielä tuoressa muistissa. Arbeit macht frei.
ellauri024.html on line 304:

Puolipäinen elämä

ellauri024.html on line 306: Nyt päästään ruotimaan Arska Kinnusen (1930) yxityiselämää. Kivaa! Eihän kirjasta eikä kirjailijasta tiedä mitään, ennenkuin on selvittänyt taustoja. Aarne ei huolinut koulussa lempinimeä Arska. En mäkään koskaan tykännyt Eskin keximästä nimikkeestä Larska.
ellauri024.html on line 308: Luetaanpa ensin arvostelu sen omaelämäkerrasta "Päätoiminen elämä". Mehukkaita faktoja on luvassa:
ellauri024.html on line 314: Arskan puolustuxexi: ei se niitä alas paina, se vaan kertoo tapauxia, joista ilmenee, millaisia kusipäitä ne on olleet sille joskus. Tai paskiaisia. Ja niitä se muistaa hyvällä jotka kiitti sitä. Ihan tavallista narsismia. Nää on muistelmat, ei mikään kirjallisuusarvostelu. Ylös ystävät ja alas vihulaiset, se on homman nimi. Ei tarvi teeskennellä mitään objektiivista. Näin se on paljon hauskempaa. Kun horiseva "v---a kosken, Niemi" kiitti Arskaa kirjeessä, se sai Kinnulta ikuisen kunnian. Poliittisestikin ne sopi yhteen. Haavikko taas erehtyi sanomaan että Arskan aforismit oli alisuoritus, ja sai siitä vastineexi muistelmiin: "hyviä kirjoja, mutta typerä ihminen". Älä hemmetissä tölvi Arskaa, se muistaa sen. Jonkun tovin vielä ainakin. Puovo kyllä olikin sietämätön besserwisseri, koleerinen kakka. Luuli olevansa jotakin.
ellauri024.html on line 318: Vähän hämäriä on sen puheet kirjan alussa. Entä jos? Entä jos mitä? Olenko ollenkaan elänyt? No totta hemmetissä olet, ja aika vanhaxi. Senhän näkee kalenterista. Ks. myös kuva.
ellauri024.html on line 322: Oisko se ihan hiukan naisvihamielinen, vaikkei oman perheen osalta. Sen vaimo oli Aino-Maija Tikkanen (1927), sittemmin HS:n päätoimittajan sisko, Arskaa kuuluisampi elokuvatähti ja näyttelijätär, hirmu pikkuinen. Arskaa vanhempi ja delppasikin ensin, 2014. Arska kituuttelee vieläkin. Kolme lasta. Kaxi tytärtä ja mongoloidi Petteri. Samantapaisia takaiskuja tulee mieleen muiltakin neroilta, Fred ja Niini esim. Ne on kovia koettelemuxia.
ellauri024.html on line 324: Se on talonpoika, ja äidin josta ei vielä kerrota. Aluxi psykologi, vaikka oli sairaalloisen ujo. Parantaja paranna izesi. Se luki innoissaan Paul Ziffin "semantiikkaa", jonka mä olin totaalisesti unohtanut, onkohan mulla se vielä jossain hyllyssä. Ei tehnyt muhun suurta lovea. Se mainizee (alaviitteessä) Jaakko Hintikan (1929), joka ei istunut yölampun valossa (kuten Arska), vaan oli maailmanmatkaaja (toisin kuin Arska). Osaakohan Arska muuta kuin suomea ja savvoo? Kai sentään luki ainakin. Enkkua mongersi.
ellauri024.html on line 326: Sitäkin on vaivannut vuodenaikadepressio. Oiskohan tää joku ihmistyyppi, johon me molemmat kuulutaan? Toivottavasti ei. Se on aina nukkunut päikkäreitä niinkuin maalaiset, ja kiinalainen Kun Ji. Kasvantaviärä savolainen irvileuka, sekin vielä. Mezän omistus toki rauhoittaa, kuin myös kesämökki ja iso velkavapaa lukaali krunikassa.
ellauri024.html on line 330: Arska sanoo että izestään voi tehdä koomisen muttei traagista. Mixei voisi. Vaikkakaan ei tieten. Se on lukenut hurjan määrän muiden elämäkertoja, niinkuin kaikki toisiansa kateina seuraavat ihmiset. Mä en ole. Luen vasta nyt niinkuin aikanaan tutkimuxissa: teen ensin oman arvauxen ja luen vasta sitten, mitä muut on sanoneet. Related work, ikäänkuin. Arskassa on vähän linssiluteen vikaa, se lainaa viisasta: "Käyttäydy aina kuin olisit muiden näkyvissä". Jumala näkee vaikka olisit muna kädessä pimeässä vessassa. Paizi valokuvaajasta ei ole väliä, sen tiesi Kundera. Kuva on kyllä tärkeä.
ellauri024.html on line 337: Arskan elämässä ei ole juonta, eikä opetusta sen lopussa. Siinä se ei eroa ziljoonista muista. Juoni ja opetus kexitään vaan tarpeen tullen jälkeenpäin, niinkuin kristuxelle ja sen antipartikkelille. "On myös ihmisiä, joilla on tehtävä. Ei minulla ole ollut. En ole myöskään Heideggerin tavoin ylentänyt izeäni joxikin kummallisexi. Olen kyllä lukenut Hölderliniä." Saxalaisista saxalaisinta. Tykkäsköhän Arska siitä? Musta se oli aika paska. Knasu tykkäsi, six sitä luinkin, ja saatoin ennalta arvata että se olis suht paska. Heideggeristä ja Nietschestä se ei ainakaan tykkää. Vitun Ubermenschejä. Menkööt sepot ajelemaan taxia.
ellauri024.html on line 366: Arska pohtii silloin tällöin #metoo kysymyxiä. Sen miälest rättipää miehet sortaa naisia koska ne pelkää niitä. Lännessä on paremmin koska naiset saavat oppia. Arska on samalla lailla kaxijakoinen kun eräät paremmatkin elämäkerturit: järki sanoo yhtä, tunne toista. Arskan ympäristön naisilla oli valtaa, ja he alistivat miehet pilkan ja naurun kohteexi. Ämmät perkele. Post coitum omne animal triste, exceptis muliere et gallo. Tämmösissä pikkujutuissa joskus alistetun miehen naiskauna paljastuu. Tai tämä:
ellauri024.html on line 375: Arskalla on paljon naurattavia savolaisjuttuja kotikylän ihmisistä. Lukekaa kirjasta, ei niitä jaxa tähän kopsia. On myös ällöjä eläintenkiusausmuistoja, joita ei kärsi toistaa. Vanhanakin se vielä tappaa turhanpäiten kaloja ja lintuja maalaismiehen tapaan. Vaan tämän laitan (lyhenneltynä):
ellauri024.html on line 377: Minulta kysyttiin kerran Hakaniemen hallissa, mikä se on tässä elämässä parasta. Kaikenlainen lisääntymiseen kuuluva on parasta. Niinkuin se onkin.
ellauri024.html on line 381: Tos aforistisessa lyhytsanaisuudessa on vähän arkajalan piileskelyn ja samalla kuiteskin pamelamaisen keimistelyn makua. Aran taiteilijan esiintymishalua. Se saa sen vaikuttamaan kylmiöltä luonteelta. Ehkä vaikutelma onkin oikea. Narsistista kylmyyttä, kuten äidillä. Arska ei pidä paparazzeista. Ne on röyhkeitä, ilkeitä ja vahingoniloisia. En minäkään. Sitä ne juuri ovatkin. Inhokkien inhoominen on yxi asioista joita voi tehdä vielä oktogenaarina. Muita on nuoren polven halvexunta, nykyromaanien pahexunta, ja tyttölöiden kazelu. Sukulaisten kiusaaminen. Korvien heilutus kustoxelle väitöstilaisuuxissa. Kaikki tuttua.
ellauri024.html on line 385: Arska pani päihin koulukiusaajalle kun oli harjoitellut nyrkkeilyä salilla. On siitä vieläkin tosi ylpeä, ja suosittelee samaa ratkaisua muillekin. (Toinen tällänen koleerinen humanisti amatöörinyrkkeilijä oli Esa Itkonen.) Kiusantekijöille ei siltä riitä ymmärrystä eikä sääliä. Eikä papin pojille. Kova pää. Matikkapäätä Arskalla ei ollut nimexikään.
ellauri024.html on line 391: G.H. von Wright (1916), punaposkinen tuttavamme, torpedoi Arskan ekan psykologisoivan väitöskirjateelmän suoralta kädeltä. Se oli Arskan elämän suuri katastrofi. Säveltäjä Skrjabin, joka 46-vuotiaana sai verenmyrkytyxen ja kuoli siihen, sanoi: Mutta minähän kuolen. Mutta tämähän on katastrofi. Arska toipui ja väitteli sitten Aleksis Kivestä. Puursi sitkeästi läpi harmaan kiven. Munkin eka PhD MS meni kiville ja sain siitä masixen, tai kääntäen.
ellauri024.html on line 393: Seuraan tässä Arskan saamaa kirjallista peruskoulutusta, eli elämä ja teokset paradigmaa. Katastrofikässärissä Arska yritti testata kirjailijoiden persoonallisuutta ja liittää sitä niiden kirjoihin. Aika villiä. Ehkä sellainen oli jo silloin 50-luvulla menossa pois muodista, tuli anglosakseista tää positivistinen tuotanto puhuu puolestaan-tendenssi, jonka oppia noudattaa orjallisesti sisareni Kristina.
ellauri024.html on line 423: Ei saa siis enää aprikoida, mitähän taiteilija on tässä mahtanut tarkoittaa. Ei mitään elämä ja teoxet suollosta, luetaan vaan kirjaa suurennuslasilla. Höpsöä. Sillä laillahan taideteoxet just toimivat: merkitys tulee taiteilijan päästä vähintäänkin puolixi, ja menee kokijoiden päähän enintään puolixi, yhteistä ainesta hyvä jos on ees neljännes. Sitä neljännestäkö nyt pitäisi loputtomiin pöyhiä unohtaen kaiken muun? Mitä kivaa se nyt on? Ainahan taiteessa on kolme osapuolta, tekijä, teos ja kokija, ei kai mikään niistä ole mitätön.
ellauri024.html on line 433: Arska väsäsi pienen keltaisen kirjasen naurusta. Siinähän se on savolaisena mielestään asiantuntija. Vähän arveluttaa kuitenkin kun se sanoo et huumorissakin on huippuja ja laaxoja. Hyvää makua ja huonoa. Vittuako se sotkee tähän hyvää makua. Aina kun on huippu, joku putoaa, ja se naurattaa. Käyttää vielä tota ällöttävää moraalista me-muotoa. Puuttuu vaan "koko Suomi nauraa":
ellauri024.html on line 467: Hassusti kävelevä höpöttäjä naurattaa kunnes selviää et se on sairas. Mixe nauratti ennen ja mixei sille saa enää nauraa? (Voi se hetkittäin naurattaa vieläkin.)
ellauri024.html on line 470: Sääli on myötäkärsimistä ja myötähäpeää. Sitä ei sanota, sitä tunnetaan, siis tunnetaan sen toisen tunteita, ja sen tunteen aidot ilmauxet tulee siitä luonnostaan. Sellasta lämpöä ja rohkaisua. Välittämistä. Silittämistä. Kazo hirveä. Nauru on yleisölaji, penkkiurheilua. Ei voi olla samaan aikaan syrjästäkazoja ja pelaaja. Tai voi, muze on aika skizoa. Tai onhan eläytyvä kazominen tavallaan mukana pelaamista penkiltä. Sillon nauraa mukana, ei naura vierestä. Jos sairasta ei naurata, niin ei myötätuntoistakaan naurata. Nauru on helpotusta: tilanne voi olla toivoton, muttei vakava. Jos toisella on paha olla, ja säälittää, tilanne ON vakava.
ellauri024.html on line 489: Kyl eläimetkin hymyilee ja nauraa, kun ne telmii keskenään. Niillä on hauskaa. Arskan ihmisen ylentäminen ja symbolifunktiotuuba kuulostaa tosi vanhanaikaselta, joltain Kantilta.
ellauri024.html on line 503: Entä Arska? Ehkä joskus, esim toi enkun mongerrus. Pitkävihainen Arska muistaa vieläkin, et vt apul.prof. Anna Makkonen kerran nauroi tahattomasti Arskan enkun mongerruxelle. Vt apul.prof kaiken kukkurax!
ellauri024.html on line 507: Positivistin postillasta vizit voi jättää pois salva veritate, paizi siitä osasta joka selittää eläinten käytöstä.
ellauri024.html on line 522: Musta Arska mystifioi koomista. Ei se ihan noin oo sui generis. Kylse on ihan selkeetä pässinlihaa yleensä. Se näyttää difuusilta, jos naurajan arvomaailma on diffuusi. Mikä yleensä on hyvä asia, löytyy elämästä paljon naurettavaa, naurunaihetta.
ellauri024.html on line 533:

Tässä Aarne menee mezään niin että kuuluu arkiryskettä. Sen tekemä vastakohtaisuus on keinotekoinen. Moraali on elukoiden silmässä just yhtä paljon kuin komiikka, ihan samassa perssilmässä vieläpä, yhtä paljon/vähän mielivaltaista on molemmissa. Huvittavaa myös, et noi Aarnen katkismuxen lauseet puuttuu Lutherilta. Jeesuxen kärsimys oli mainio asia, tappaminen on joskus ihan paikallaan. Joosua esinahkakasoineen noudatti Jumalan lupausta ja käskyä. Armo, laupeus eli ilmaisexi saanti on tietty hieno juttu kermaperse Aarnen mielestä, mut parempi vielä on ilmaisexi ottaminen, sanois Marx, Robin Hood tai Harald Hirmuinen.
ellauri024.html on line 557: Lapset Aarnen mukaan alkaa tajuu komiikkaa kun ne alkaa arvostella toisia. 90-luvulla sopi estetiikan proffan lausua vielä tällästä ex cathedra ilman mitään evidenssiä.
ellauri024.html on line 568: Pahempi vielä on että nykyiset koomikot eivät yxinkertaisesti osaa. Osaavat vaan matkia, vääntää naamaa, sokeltaa teennäisen huonosti, hohottaa. Kerta kaikkiaan huonoa huumoria, aivan kelvotonta. Puuttuu taito, osaaminen, taju, maku ennen kaikkea. Aaro Hellaakosken komiikkakin on lapsekasta. Aarne ei tohdi antaa esimerkkejä huonoista vizeistä, ettei joku suutu.
ellauri024.html on line 574: Vielä pahempi tyylirikko on kommunisti Rossilta kun se sanoo rosvopäällikkö Talvelaa kokeneexi rosvopäälliköxi, joka pomppaa halukkaana tuolilta kun transu Mansku käskee sitä Leningraadin ryöstöretkelle. Mautonta. Vaik ei se mainesana ollut ihan huulesta temmattu:
ellauri024.html on line 582: Olli Alhoa ei voinut Aarne liioin sietää, mut luultavammin kilpailijana: Olli oli 13v nuorempi jolppi mukahumoristi meediapersoona, viransijainen joka pääsi ilman ansioita televisioon ja Suomen Akatemiaan ja josta tuli Suomalaisen klubin johtaja ja vielä ostoprofessori. Harrastaa raviurheilua ja sikaareita. Er.epm. ja ärsyttävää. Huumorikortilla pelaava arbiter elegantiarum on kaikkein sietämättömin. Noh noh, leikki sijansa saakoon, nyt on kyllin naurettu, pylly pois leijonavaakunatyynyltä. Vallatonta vallattomille, vallanpitäjille vakavaa. Koita päättää! Koominen ei tunne pyhää, niinkuin kemia ei likaa.
ellauri024.html on line 592: Takas lähtöruutuun. Mihin apina tarvii komiikkaa? Keventääxeen oloaan. Nauru poistaa ressiä, kuten itkukin. Kun opitaan justeeraamaan arvoja, ei tarvi ottaa asioita ja tilanteita ylivakavasti. Ei tarvi pelätä niin kavereita, vihulaisia ja muita uhkia. Omalle tiimille komiikka on kooperatiivista, toiselle kompetitiivista. Yhteisnauru toimii kuin yhteislaulu, vahvistaa tiimin luottamusta yhteisiin normeihin. Naurunalaisexi saattamalla pienennetään keulijoiden arvovaltaa ja kasvatetaan omaa keräämällä omilta viihdepisteitä ja goodwilliä. Siinäpä on hauska ja fixu kaveri. Nokkelampi voittakoon.
ellauri024.html on line 597: Archie näkee hämärästi, että koomisuudella ja draamallisella ironialla on yhteys. No tietysti, etulyöntiasemassa oleva voi kampata tietämättömän, tai muuten vedättää, ja nauraa päälle, kun toinen on niin tumpelo. Musta näyttää, että Aarne on niin exyxisssä komiikan kanssa, koska se ei ota apuun käsitteitä normi tai tabu. Vessa-asiat naurattaa, koska ne on tabuja. Ensin pelästytään kun potta kaatuu ja sitten tulee helpotus, ei tää ollutkaan vakavaa nähtävästi, kun äiti ja isäkin vaan hymyilee. Hihii, kaadetaanpa uudestaan. Sillä kertaa tuhmuushymy voi jo hyytyä.
ellauri024.html on line 604: Fixummat ja sosiaalisemmat elukat tajuaa dramaattista ironiaa: apinat, bordercolliet, varislinnut, mustekalatkin. Siis ne tietää että eri tyypit tilanteissa tietää siitä eri määrän asiaa. Tietävämmät on etevämpiä ja ylempänä muita, koska tietää toisista enemmän kuin ne niistä, ja six niiden on mahollista huijata niitä tietämättömämpiä. Tieto on valtaa, tietävällä on enemmän pelitapoja, strategiasalkku on sillä paxumpi. Tää on peliteoriaa, taloustiedettä. Komiikan tekijän nautintoon kuuluu kohteen tietämättömyys. Vaik vielä parempi on kun ne sitten huomaavat ja suuttuvat, ilman tätä harmin suolaa ilomme oisi vailla terävyyttä. Vahingonilo voi olla halpamaista, mutta huisin hauskaa.
ellauri024.html on line 610: En mä tykkää järin seurapeleistäkään, joissa piilotellaan kortteja, enkä dekkareista liioin, joissa arvuutellaan murhaajaa ja vedetään nenästä jotain nokkelikko ezivää ja lukijaa. Poliisisarjat on hanurista kaikin puolin, ton arvuuttelun lisäx vielä legitimoitua väkivaltaa ja hyvät pahat asetelmia.
ellauri024.html on line 625: Koko ajan tulee vastaan uusia antiikin mytologian julkkishahmoja. Tän kun vielä lisää ilmielävien tai ilmikuolleiden kirjailijoiden ja muiden historian julkkisten setvimiseen, ei työstä tule loppua. Yx vie toiseen ja se kolmanteen, mä exyn tähän naamarien paljouteen. Onnex onnex en ole tähän tarttunut ennenkuin nyt, kun on enemmän aikaa ihmissuhteille. Kaikki aikahan tähän nyt menee, eikä riitäkkään.
ellauri024.html on line 658: Komedia on naurunrähätystä, jossa on totta toinen puoli. Se puoli on arvovaltakamppailuja ja muuta nokintaa. Arvovaltuutettua pelätään ja rakastetaan samalla, kumarretaan edessä ja pilkataan selän takana, yritetään keulia. Hyi. Arvovallan nokkiminen izelleen on farssia, just tätä Arnulf pahan domeenia. Ehkä sitä osaa parhaiten sellainen joka on izekin herkkä arvovallalle. Leikki leikkinä, pylly pois mun tyynyltä.
ellauri024.html on line 678: Pär Lagerkvist on ikävän oloinen ruåzalainen, nobelisti kotikenttäedulla. Pietistikodista ja virsikirjasta liian pian Darwiniin ja Marxiin pusakan kääntänyt hyyppä, joka itki loppuelämän omaa ja muiden pahuutta, ahisti kun ei ollut enää jumalaa antamassa satikutia ja sitte anteexi, älä enää koskaan tee niin. Hyvin ikävä aivoknääpiö. Ei ihme et Archie tuntee lukkarin rakkautta sen samannimisen kirjan kääpiöön. Se on itekkin kaiken naureskelun takana tollanen kolea synkän armoton kolmannen Moosexen kirjan Mooses. Ingmar Bergmanissa on tota samaa. Langenneita prematurely lauenneita enkeleitä, pikeentyneitä pietistejä, masokristillisiä. Koittasivat päättää: olis joko entisvanhaan tapaan kilttejä ja kunnollisia tukat suittuna, tai sit iloisia ilkeitä ja kampaamattomia ilman omantunnontuskia, eikä tollasia angstaavia vellihousuja. Tää on vanhan ajan modernismia.
ellauri024.html on line 688: Turva miltä? No koomisuudelta tietenkin. Arska rakastaa sitä kun muut on koomisia, mutta tahattomasti koomisexi joutuminen sitä ihan hirveästi hirvittää. Koska se ei voi olla välittämättä siitä, miltä se ize näyttää. Se rakastaa julkisuutta ja pelkää sitä samalla. Hätä ja hyvä mieli samalla kertaa, kuin rengillä sormi piian pillussa. Se on vielä pahempi narsisti kuin mä. Mä säälin sitä kuin Riitta Roth.
ellauri024.html on line 726: Vielä kotikutoisempi on Juutas Käkriäinen, voimia kuin pienessä kylässä. Onhan näitä hupaisia muskelimasojakin vaikka lampaiden syödä: Kenraali Xavier, Gargantua, Obelix, Shrek, Hulk, maailman paskin Nalle, Peppi Pitkätossu jne. Hassuja väkivahvoja hyvixiä. Huoh.
ellauri024.html on line 728: Juutas on Arnulf pahan mielisankari, siinä on samaa pahanilkisyyttä kuin pikku Aarnessa äidin hameissa, lällällää anaalihuumoria. Hauskin kohta Arskasta on se kun Juutas pieraisee Rosinan leipomaan korvapuustiin ja nauraa vielä päälle hyvillään. Ruokasotaa kuin jenkkiteinileffassa. Jumalan viljaan paskantaa. Ansaizis korvapuustin, luunapin tai nenäpiuvin. Äiti suuttuu, se on syntiä. Aarnen isä potkas pottukattilan pihalle. Se jäi Aarnen mieleen miehen mallina. Hyvä roolimalli on Juutaskin, siltä oppii miten nähdään herkästi milloin on menty oman yhteisönkin hyvän maun ylize ja kuinka tullaan takaisin ja voitetaan tilanne. Arskakin on juuttaan nopea käänteissään, armoitettu takinkääntäjä, ujo mies mutta esiintyy mielellään omassa yhteisössä.
ellauri024.html on line 738: Onko komedian lopussa jollakulla paha mieli? Pahixella kyllä joka ei noudata kehotusta naura sinäkin, vaan on pettynyt kuin farssimainen urheilijapoliitikko Alex Stubb. Yhteisö reagoi keulimiseen sekä sooloiluun. Jos koomikko on ize sooloilija, se ei välttämättä lupaa tehdä parannusta ja ruveta tosikoxi. Saattaa tosielämässä tästä siten kärsiä. Voi sattua kikkailevaa koomikkojuhaa leukaan.
ellauri024.html on line 750: Komiikan tekeminen on on perin yxinkertaista: pilkka, irvailu, haukku, ilveily, siihen kykenee jo varsin vaatimattomin älynlahjoin. Sen opettaminen on vielä helpompaa, heikkolahjainenk7n voi siitä saada ammatin, minkä jälkeen kerskuminen ja diivaxi ryhtyminen on helppoa. Ikää kyllä, tämä teos osoittaa sen todexi eikä vain tdennäköisexi. Mutta oikean lopetuxen opetuxen kyhäys on tosi vaativaa, siihen Archie Bunkerilta on jo mennyt monta sivua.
ellauri024.html on line 752: Missä minä olen koominen, kysyy izeltään Aarne Kinnunen, ja vastaus on monipolvinen, et arvaakaan. Peilissä, kateederissa, tässä kirjasa, epähuomiossa. Miksi olet koominen on toinen kimurantti kysymys. Äidin kasvattama poika. Äidin poikia on taiteessa ja kirjalluxessa monia, alkaen Adolf Hitleristä Aarne Kinnuseen. Tästä pitää vielä tehdä eri paasaus.
ellauri024.html on line 754: Aika myöhään Arska herää huomaamaan komiikkaan liityviä tunteita. Eikös ne ole melkein pääasia? Tunteitahan huumorilla koitetan herättää ja hillitä. Humoristi nauraa sille jota rakastaa, ja rakastaa sitä jolle nauraa. Lämpimästi rakastaa ja nauraa. Siitähän se kaikki alkoi: pelästys, ahdistus ja helpotus, en se niin pahaa olekaan, soromnoo. Aarnekin saattaa nauraa kolmekin kertaa samalle vizille.
ellauri024.html on line 756: Kylse pointti on et humoristi nauraa izexeen ja izelleen, se eio ensi sijassa esiintymässä muille. Se ei ole rooli vaan asenne. (Roolit on ällöjä.) Mikä on luonnollista kert se rakasta ja nauraa samaa asiaa, izeään ja elämää. Se nauraa kaiken suhteellisuuta, ei suhteettomuutta. Sen normimaisema on loiva. Onkohan Aarnessa ainesta humoristix vikaa, vai onko se pelkkä koomikko kuten Frangenin Simo? Siis klovni, harlekiini, pelle, narri, pilkkakirves, irvihammas, koiranleuka, ilveilijä. No on se ainakin tollainen sekulihumoristi, eli hessu joka pitää vizeistä ja kaskuista, kertoilee ja kuuntelee niitä mielellään.
ellauri024.html on line 758: Sit vielä tää nudge nudge wink wink, millä tiedotetaan yleisölle, johon uhri voi kuulua tai sitten ei, et nyt on tulosa vaan leikkiä. Jos leikki on tosista, merkkiä ei anneta tai se on huijausta. Tätä tekee Arskakin rangastaxeen jotain mautonta jolppia leikin varjolla. Julkkixia on on knngattaren lupa tappaa. Eskin arkiryske on Aarnella arkihyörinää. Eski on rankempi.
ellauri024.html on line 776: Beckettin näytelmästä Voi miten ihana päivä tulee mieleen kamalien eläimien hirvi: näyttää että tulee kaunis päivä. Päähenkilö Winnie on hautautunut kuloruohoiseen kumpuun vyötäröään myöten. Lopux Winnie ja Willie hautautuu kokonaan. Ne on niinku vanhuxia jotka odottaa nahkurin orsia. Winnie siteeraa joskus uskonnollisia pätkiä joihin se ei usko. Ehkä näistä on vielä jotakin hyötyä, sanoi Lea seurakunnan tilaisuuxista. Winnien ajatuxissa kuultaa ikäänkuin ihmissuvun sammumaton optimismi. Winnie kiittää joka ainoata päivää, jonka on elänyt. Onhan sentään näitä pikku hupsuuxia. Rukoilkaamme.
ellauri024.html on line 778: Aarne Kinnusen loppupäätelmä: loppujen lopuxi huumorissa rulaa hyvä maku. Chaplinia monet pitävät julmana. Ja Aarne Kinnusta. Se vaikuttaa joskus vähän hemmolta, jonka elämässä äkkipikaisuus ja julmuus ryöpsähtivät arvaamattomasti.
ellauri024.html on line 793: Nyt en ole vielä jyystänyt Arskan kirjaa huumorista, mut sen mielest ilmeisest huumori=komiikka+tyyli. Aika erilainen näkemys kuin mulla. Musta epäkypsempi. No, makuasioista pitää kiistellä, se on estetiikan tarkoitus. Se pitää kriitikot leivän syrjässä. Se ei saakaan loppua, ei tässä mitään endlösungia ezitä. Jossei tuo nyt lopu, niin suap jatkua.
ellauri024.html on line 795: Poliittisesti Arska on vanhoillinen, vasureista se ei tykkää, vanha antikommunisti ja ryssänvihaaja. Laahus teillä on aina keskuudessanne, ja kermakökkäreet nousee aina pintaan. Mieluummin se kelluu sentään kerman joukossa. Se tykkää auktoriteetista, eli olla "pelätty mutta pidetty".
ellauri024.html on line 804: Haanpään luo tuli joku kunnan pampuista. Pentti meni heti toiseen huoneeseen, josta kuului vähän päästä kajahtava pieru. Aili meni availemaan ikkunaa. Jälkikäteen sanoi, että Pentti ei voinut sietää sitä heppua. Ihamaniemeläinen Heikki Ilvonen huusi järvellä apua. Mentiin kazomaan, istui juovuxissa veneen pohjalla. Mikä hätänä? No kun perse on märkä. Mullakin aina kastui takapuoli pienellä punaisella muovikanootilla meloessa Sommarhemin järviplotussa, mistä toistuvasti valitin. Siitä tuli sanonta: Miisun pylly on märkä.
ellauri024.html on line 808: Väpi Linnaa ja Tuntematonta Arska lyttäsi armeijassa apinan raivolla. Poliittisista syistä kaiketi. Raateleva lammas sai Arskan myöhemmin kääntämään Linnan suhteen takkinsa. Eeva-Liisa Manner saa osaxensa sääliä. Se sai masennuxeen sähköshokkeja kuin Tutu Paloheimo, sen käsiala pieneni millimetrin korkuisexi, se kirjoitti: keskinkertainen taiteilija on huono, eikä vain huono taiteilija, vaan huono ihminen. Mitä hullua! Ja Arska on vielä valmis allekirjoittamaan sen! "Lyö naulan perille". Siis Eeva-Liisan arkkuun vai. Muitakin Mannerin tylyjä tuomioita se peukuttaa, kute että pahixilta pitää pää katkasta koska 'ne tiesi mitä ne tekivät'. Jotain hurjan kalseaa A.K:ssa on aika ajoin. Se on kuin Kimmo Koskenniemi, se varaa lämpimät tunteet omalle perheelle. Lämmin perheenisä, kuten monet kuulut nazit. Se on neandertaali.
ellauri024.html on line 810: Loput muistelmista on vanhan ukon horinaa, haukotuttavaa. Cetera iam fabulosa. Arskalle ei tullut vieroitusoireita virasta lähtiessä, valtasi vain kevytmielisyys. Uskon omalla kohdallani samaan, koska olen vielä epäsosiaalisempi kuin se.
ellauri024.html on line 814: Tahvo oli äidinisäni taloudessa niin sanottu kunnan hoidokki, joita siis oli taloissa vielä 40-luvulla. Minä tapasin Tahvon joulun aikaan 40 sotatalvena. Siellä hän enimmäxeen istui nurkkavuoteessaan, puusängyssään äänettömänä. Hänestä ei siis ollut haittaa. Mutta kun hänen sänkynsä vieressä oli joulukuusi ja se oli koristeltu osittain paperoiduin makeisin, hänen makeanhimonsa voitti ja silloin tällöin kuului kuusesta rapinaa. Tahvo siellä irroitteli karamellia.
ellauri024.html on line 856: Paavi Fransiskus rakastaa vähäosaisia ja pakolaisia, kuin kaimansa aikanansa eläimiä ja lintuja.
ellauri024.html on line 872: Raiskauxen ja insestin uhreille se vaatii tapporangaistuxia, sillä: voisinhan mäkin ihan hyvin olla sen lapsen isä (ehkä olenkin, onhan tässä kierretty muutakin kun tahkoa). Kyl mun syntymätön sikiö on arvokkaampi kuin jonkun vitun ämmän elämä. Uuden maailman paskin kuminalle. Sanonko mihin voit työntää sen kumisikiön. Juuri niin, omaan karvaiseen ahteriin. Toivottavasti se kasvaa siellä oikein isoxi ja repii toisen reiän sunkin perseeseen. Kyllä sitten tulee ikävä sikiönlähdettäjää.
ellauri024.html on line 881: Et nykyjengin eläkeodotuxet perustuu suureen syntyvyyteen.

ellauri024.html on line 906: Seuraavat fraasit viittaavat luonteenomaisiin tapohin ajatella, tuntea ja toimia. Merkizethän niin rehellisesti ja totuudenmukaisesti kuin pystyt (nää on eri asioita, jos et tunne izeäsi kunnolla, vrt. kaniinit) miten usen ajattelet, tunnet ja käyttäydyt kuvatuilla kuvottavilla tavoilla. Ajattele nykyistä jokapäiväistä elämääsi, ja myös vähän meidän jokapäiväistä leipäämme, ja sitten ilmoita taajuus joka sopii sulle parhaiten. Valize vastaus joka tuntuu "luontevimmalta", jos et ole varma (eli mene ihan meidän odotuxen mukaan, arvaat kai mihin tässä tähdätään).
ellauri024.html on line 916: Pelästyn naurettavia asioita
ellauri024.html on line 954: Mä tajuun mikä elämässä on tärkeää (oma hevonen).
ellauri024.html on line 993: Professori Enqvist näyttää vielä skeptiseltä, mutta pian tiimihenki voittaa sen.
ellauri024.html on line 1005: Mutta se ei ole vaan meidän omat elämät mitä me tällä saippualla voidaan parantaa. Parannellaan tässä vähän teidän muidenkin. Järjestelmä-älli on emergoitumassa tämän päivän järjestelmien tehokkaaseen johtamiseen. Ota vaikka pikku yritys, esimerkixi snagari, tai vaikka isompikin, kuten Nordea tai Google. Meillä on valta valita kuka ja miten me ollaan maailmassa, tekemällä päätöxiä omasta käytöxestä. No jotkut "meistä" kyllä voi päättää muutamasta muustakin. Jokainen voi muuntaa järjestelmiä käytöxellään, kazomatta henkilöön ja paikkaan organogrammissa, koska ne liittyy muihin. On nalkissa kettingillä, urkituilla henkilötiedoilla tai velkakirjoilla. Aika syvällistä analyyssiä. Voit päättää, laitatko nakin päälle ensin sinapin vai ketsupin. Silläkin voi olla kauaskantoiset seurauxet. Hodari tulee paremmaxi paremmin.
ellauri024.html on line 1013: Siis kätensä sidotaan selän taa

ellauri024.html on line 1018: Kun kapteeni Teppo-Raimo lähti eläkkeelle, Eskin virka (no, tehtävä) siirretiin tuotantotalouteen osaxi työpsykologiaa. Sielunpaimen palaa Eino Kailan tielle. Se onkin ollut aina kiinnostuneempi filosofian sielunhoidollisista aspekteista kuin systemaattisista, niin systeemifilosofi kuin onkin. Lujaapierevän mustavalkoista valokuvaa seinällä se saa siellä kazella. Kohta roikkuu siinä ize vierellä. Tapettuna tapettiin.
ellauri024.html on line 1067: Oi kuinka vaivaista onkaan ihmiselämä parhaine riemuineenkin! Sitä rasittavat kuvitellut onnettomuudet milloin ei ole todellisia häirizemässä. Ja se voi tulla yhtä oleellisesti onnettomaxi kaukaisten mahdollisuuxien pelosta kuin jos se ponnistelisi nykyisen hädän pistoxia vastaan! Tätä oikein miettimällä pitäisi jokaisen varmistua siitä että pelkkä tämä maailma ei ole aiottu kuolemattoman sielun ahtaaxi asuinsijaxi, vaan että tämän jälkeen seuraa toinen elämä, missä koko sielu voi olla täysin tyytyväinen, missä ei ole mitään tyytymättömyyden aihetta ja missä kaikki on riemua, rauhaa ja rakkautta iankaikkisesti!
ellauri024.html on line 1085: 6. Että minun tulee olla hänen suhteensa kärsivällinen silloinkin kun huomaan hänen olevan väärässä. - Tämä saattaa eräissä tiloissa olla vähän vaikeata. Lieneeköhän se poloinen neiti Sally Godfrey vielä elossa vai jo kuollut!

ellauri024.html on line 1089: 28. Mutta vaimon ei tule silloin osoittaa vastahakoisuutta, levottomuutta eikä epäröimistä tehdessään hänelle mielixi; vieläpä on hänen ymmärrettävä puolesta sanasta, eikä hänen tule odottaa kahta pyyntöä samasta asiasta. -Mutta eiköhän tästä muutamissa tilaisuuxissa voi hiukan hellittää.

ellauri024.html on line 1104: Herra Longman toivottaa: eläkäähän monta monta onnellista vuotta yhdessä kaikkien kadehdittavina ja ihmeteltävinä jotka teidät tuntevat!
ellauri024.html on line 1136: Vielä suoremmin sen ilmaisi saxalainen ex-miljonääri

ellauri024.html on line 1187: niitä pitemmälle kuin jaxaa heittää. Aiai-sormieläimen

ellauri024.html on line 1348: Jos von Wrightin kulttuurikritiikki olisi vain säälittävää ja naurettavaa, en vaivautuisi edes kritisoimaan sitä. Se on kuitenkin myös yleisesti arvostettua. Tämä karu tosiseikka saattaa tosin johtua samoista syistä kuin se, etei kuolemansairaalle kerrota totuutta hänen omasta tilastaan. Samoin jos joku vanhus laskee alleen tai paperille, niin siitä ei kai pitäisi jatkuvasti huomautella. Ylimielisyyttä ei pidä sekoittaa omahyväisyyteen: von Wrightin kritisointi on yhtä helppoa kuin eläimenrääkkäys. Emme ole kexineet hänen "kulttuurikritiikilleen" muuta käyttöä kuin tuhon mittarina toimimisen. Mitä useammat kiittävät hänen arvokkaita oivalluxiaan, sitä selvempää on, ettemme välty tuholta: matka on liian pitkä ja aikaa liian vähän.
ellauri024.html on line 1356: Trivialiteeteilla terrorisointi on yhteistä von Wrightin esseekokoelmille. Lahjakkaat lapset saa totttelemaan uhkaamalla, että jos et syö kaurapuuroasi, von Wright tulee kertomaan että se on tehty kaurasta. von Wrightin esseet muistuttavat pikkulasten dialogia. Ylistäessään tietoa elämänmuotona se vaikuttaa 3-vuotiaalta, joka neuvoo 2-vuotiaalle, miten istutaan potalla ja mixi se on ihmisen korkein ja puhtain onni. Sama kuvio toistuu. Ensin luonnostellaan älyllisesti heiveröisiä kantoja, joita sitten lempeän lammasmaisesti kritisoidaan muutamasta puutteesta.
ellauri024.html on line 1360: von Wright torjuu vähän kaikkea, se on taantumuxen varamaalivahti, nyt kyllä jo vilttiketjussa. On torjuttava antirationalismi, joka syyttää järkeä ihmiskunnan onnettomuuxista ja uskoo, että vain lapsi ja villi-ihminen voivat tulla autuaixi. Ehei, kyllä eturauhasvaivoista kärsivät vanhuxetkin on sinne jonossa. On torjuttava, se on wrightiläinen kategorinen imperatiivi perusmuodossa. Jorin laki 1. Taas tätä antroposentrismiä: rationaalisuus on "epäilemättä" piirre joka syvällisimmin erottaa apinan eläimestä. Helvetin rasisti, taas ajamassa apinoiden apartheidia.
ellauri024.html on line 1374: Tätähän luonnevaurioiset poliitikot vakuttelevat izelleen ja muille vuodesta toiseen: te ette ymmärrä, että on pakko tehdä juuri näin. (Luonnevauroisten onkin pakko tehdä vaikka mitä.) Traagisen erehdyxen tunne kasvaa seuraavassa lauseessa: Yhteiskunta "vaikuttaa 'epäinhimilliseltä', työelämä tarkoituxettomalta." Eihän yhteiskunta ole oikeesti epäinhimillinen, ihmisistä vaan tuntuu siltä. Työelämäkään ei ole tarkoituxetonta, vaikka valmistaisi jippoja riisimuropakettiin. Työntäisi päivittäin pienten myrkkymuovihevosten sisään Jorin lakien lyhennelmiä, eli paperilappuja joissa lukee: "Älä kysy. On torjuttava. En ole ensimmäinen enkä viimeinen." Työpäivän jälkeen voi kysyä mitä tuli tuotettua, ja vastaus on: ekokatastrofia vuodelle 2030. Hizi tää on niin pelottavan totta nyt.
ellauri024.html on line 1384: Mixei von Wright leimaamisen sijasta mieti, olisiko olemassa muitakin toimintamuotoja kuin todellisuuspakoinen status quon siunaus? Oisiko muitakin ihmisarvoisia mahdollisuuxia kuin vetää yhtä köyttä izensä tuhoavan yhteiskunnan johtoportaan kaa? Tälläsiä kysymyxiä eläkeläisenkin olisi sopinut miettiä terapiakirjoittelun sijasta.
ellauri024.html on line 1386: Kirjastossa "The Library of the Living Dead" filosofimme kertoo terroristien tuntevan sokea vihaa ja haluavan hävittää olemassa olevan yhteiskunnan. (Mitähän terroristeja nää oli, ei sentäs arabisellaisia vielä tässä vaiheessa, mut ainahan niitä on, terroristeja.) Kummastakohan on enempi kyse, terroristien sokeasta vihasta vai sokean filosofin vihasta? Entä jos terroristi onkin ihminen, joka on kylästynyt olemaan mielisairaiden marmorikuula, järjettömien ja tuhoisten poliittisten, taloudellisten ja hallinnollisten toimenpiteiden kohde?
ellauri024.html on line 1388: Tai jos terrorismin kaltainen tietoinen izetuho on viimeisiä tapoja lähteä arvokkaasti? Mitä tuomittavaa on tappaa niitä, jotka valmistelevat vielä suurempaa tuhoa? Entä jos viha ei olekaan sokeaa, vaan harkittua? Jos terrorismi antaa edes pienen mahdollisuuden välttyä ekokatastrofilta? Näitä banaaleja kysymyxiä pystyisi esittämään jokainen joka ei ole poliisihallinnon palkoissa. On törkeetä vaatia "voimakkaammin ihmisten välistä solidaarisuutta kuin yxilön izetoteutusta", tää on kuin suora sitaatti Benito Mussolinin puheista. Sokealta filosofilta on tietysti mahdotonta vaatia, että hän näkisi yleisönsä kadonneen. Siinä psyykkisten vammojen pesulingossa, jota myös yhteiskunnaxi kuzutaan, häiriöiden painopiste on aikaa sitten siirtynyt kohti luonnevaurioita, rajatiloja ja psykooseja. Apinoilla ei ole enää särmää vastavuoroisuuden vaatimusten vastaanottamiseen saati toteuttamiseen. Selvemmin kuin ennen Wrightin tyyliset eettiset niitä näitä pohdiskelut ovat vaan kulisseja, naruja niiden takana vetelee vanha kunnon "kaikki mulle heti nyt".
ellauri024.html on line 1390: Humanismin ydin on Wrightille se mikä on apinan parhaaxi (mix vaan apinan, eläinrasisti?), ja apinan paras on taas kaikki mikä on hänelle hyväxi ja tekee hänelle gutaa. Koska vain paras on kyllin hyvää, ei kande jäädä seuraamaan kuinka nää Jorin klisheet kiertää kehää, vaan syvennytään von Wrightin filosofisempiin texteihin.
ellauri024.html on line 1394: Tollaisen höpeximisen jälkeen voi ymmärtää, miten Helppo-Henrik jaxaa vielä toivoa niin paljon. Se toivoo jotain uutta holistista tiedettä, joka on vähemmän kiinnostunut hyväxikäytöstä. Ennen vois luottaa alkoholistiseen tieteeseen, missä analyyttiset filosofit juovat izensä hengiltä. (v Wrightin nenä olikin aika punainen.) Sillä tuskin mikään joukkoizemurhaa vähempi voi vapauttaa tiedettä elinkeinoelämän, hallitusten ja sotilaiden ohjailusta. Tehdään mikä on lainsäädännöllisesti sallittua ja taloudellisesti kannattavaa, ainakin jälkimmäistä. Maailmanlopun tuotteista on tullut jo valtavaa bisnestä.
ellauri024.html on line 1402: Suomessa von Wrightin lällyfilosofian perintö jakautui kahtia: Ilkka Niiniluoto jatkoi torjuntaa maalivahtina ja Esa Saarinen kuljetti kiekon Espoon päätyyn. On myönnettävä Saarisen "kadonnutta puberteettia ezimässä" tyypin kulttuurikritiikin olevan hilpeämpää kuin von Wrightin ja Niiniluodon latenssifilosofia. Niiniluoto väittää kyynisexi nihilismixi kaikkea tutkimusta, joka ei ole todenkaltaisuuden näköistä. Vuosisatamme filosofia teoxen (sitäkään en ole lukenut, en edes tiedä miltä kansi näytti) esipuheessa, paljastaneixi missä on vika: filosofit on aina olleet tiennäyttäjiä. Ulkopuolinen asiaa tuntematon voisi ajatella, että suomalaisen filosofian suurperheen pitäisi kiireesti asettaa vaari holhouxeen. (No nythän se on tarpeetonta, suomalainen filosofia on kuollut jo luonnollisen kuoleman.) 1987 se näytti ennenaikaiselta, sillä von Wright ei ollut vielä lähelläkään silloin vielä huokuvien Kuusen veljesten, noiden suomalaisen kulttuurikritiikin Pekan ja Pätkän muodostamaa esseistiikan nollapistettä, AKS-henkistä Pentti Linkolan ylistelyä ja muita riman ohituxia, sosiobiologista führerin ezintää tästä ministerin maailmasta. Vaik ei pidä aliarvoioida sosiobiologian ja kasvitieteen soveltuvuutta kuusten salatun elämän tutkimuxessa.
ellauri024.html on line 1404: Voidaan lopuxi yhtyä Ilkka Niiniluodon kiitoxiin: G.H.von Wright oli tyylikkäästi pukeutunut ja moderni, eikä tuntenut viehtymystä postmodernin kyyniseen nihilismiin. Ai niin, "kyyninen" oli yx iskusanoista jotka piti lisätä vielä sanan "ihannointi" perään. Kaikkia suomalaisia voisi kiittää hengessä mukanaolosta. Ilkka Niiniluoto voisi (nyt kun se on jo eläkkeellä hienoimmistakin viroista) kannattaa Suomen Postia ja lähettää jokaiselle suomalaiselle allekirjoituxilla varustetun kiitoskirjeen passiivisesta osanotosta. Kaikki on hyvin. All is well that ends well.
ellauri024.html on line 1406: Loppuun vielä siantappajien haastattelua 20v myöhemmin, melkein saman verran jo taakaapäin ajassa.
ellauri024.html on line 1416:

Kolhoosielämää

ellauri024.html on line 1419: vaikka onkin vanhimpia viikinkien jälkeläisiä. Surkee leffa Kommunen

ellauri024.html on line 1433: joka näkyi siinä vetistelevässä mutta vetelässä mustaparrassa, jota kaikki

ellauri024.html on line 1442: se veti päälleen sen neititukkaisen mitäänsanomattoman finniselän. Hizi kai

ellauri025.html on line 50: “Eräällä toulouselaisella knaapilla oli tallissaan hyvin kallisarvoinen hevonen. Kun hän kerran halusi katsoa sitä, hän löysi sen pitkin pituuttaan maasta täysin hengettömänä makaamasta. Sen ruumis oli jäykkä ja vailla kaikkea elämän lämpöä, liikettä ja henkeä, jota ilman, kuten lääkärit sanovat, mikään luontokappale ei voi elää. Niinpä hevosen isäntä vetäytyi murheellisena hevosensa menetyksestä syrjäiseen paikkaan ja antoi kuolleen hevosensa puolesta uhrilupauksen Pyhälle Tuomaalle. Välittömästi kun lupaus oli tehty mitä hurskaimmalle Pyhälle Tuomaalle, Jumalan voima, jolla on valta elämän ja kuoleman yli, tuli apuun. Hevonen näet ponnahti jaloilleen ja nousi äkkiä maasta aivan kuin olisi herännyt unesta. Isäntä sen edestä makasi oljilla reporankana. Siitä lähtien hevonen Pyhälle Tuomaalle tekemiensä hurskaiden lupausten mukaisesti vieraili haudalla ja kertoi minulle selvin sanoin ihmeestä lukuisien kirkonmiesten ja maallikoiden läsnäollessa. Sen, että hevonen oli ollut täysin kuollut ja vailla kaikkea lämpöä, liikettä ja tuntoa, se vahvisti juhlallisesti tammikuun puolivälissä.”
ellauri025.html on line 60: Se (Tomppa siis) kuoli epäilyttävän nuorena, 49-vuotiaana. Hyvin tavallinen ikä suikille. Se on wannabe pyhimyxelle toisaalta hyvä juttu; jos elät kauhu vanhaxi, jengi ehtii unohtaa sut ja sun ihmetekosi. Tomppa sai sädekehän jo 5v päästä kuoltuaan. Dante (1265-1321) oli silloin 14-vuotias. Dante epäili komediassaan Tompan tulleen myrkytetyxi, mutta myöhemmät kuolemansyyntutkijat eivät ole löytäneet indikaatioita foul playstä. Kuinkahan ois käynyt jos Murhia ja kantrimusiikkia sarjan utelias täti oisi ollut paikalla? Se haistaa foul playn jo pitkän matkan päästä. Olikohan knaapin hepallakin joku myrkytys? Oliko se ähky? Ehkä jotain foul play enkeleiden toimesta? Enkeli- ja konitohtorille tehtiin mainosta. Crooked Housessakin epäiltiin foul playta, ja syystäkin.
ellauri025.html on line 70: Tuomas aloitti varhaiset opintonsa luostarissa viiden vuoden ikäisenä. Vuonna 1236 hän siirtyi Napolin yliopistoon, jossa hän joutui valitettavasti dominikaanisääntökunnan vaikutuksen alle. Hän jätti yliopiston kuusitoistavuotiaana opiskeltuaan siellä kuusi vuotta. Sääntökunnan vaihtaminen ei ilahduttanut hänen perhettään. Matkalla Roomaan hänen veljensä ottivat hänet kiinni ja veivät hänen vanhempiensa eteen San Giovannin linnaan. Häntä pidettiin vankina vuoden tai kaksi, jotta hän luopuisi aikeistaan. Tuomaan varhaisten elämäkertojen mukaan hänen perheensä jopa hankki prostituoidun viettelemään Tuomaan, mutta hän ajoi pian naisen pois. Lopulta paavi Innocentius IV puuttui asiaan. Tuomas liittyi dominikaaneihin seitsemäntoistavuotiaana vuonna 1243 pipu yhä (naisen käsin) koskemattomana.
ellauri025.html on line 74: Tuomas valmistui nipin napin teologian kandidaatiksi. Vuonna 1248 hän palasi Kölniin, jossa hänet nimitettiin toiseksi luennoijaksi ja magister ceremoniarumixi. Tuona vuonna hän aloitti myös kirjallisen tuotantonsa ja julkisen osallistumisensa. Hän pysyi Albert Suuren seurassa useita vuosia ja sai suurimman osan tartunnoistaan häneltä. Tältä hän peri erityisesti kiinnostuksen Aristoteleen tuotantoon, joka oli juuri käännetty latinaksi, sekä elämäntyönsä, Aristoteleen filosofian ja kristillisten oppien yhteen saattamisen. Lopulta hänestä tuli vielä opettajaansakin suurempi filosofi ja teologi.
ellauri025.html on line 77: Vuonna 1252 Tuomas palasi Pariisiin suorittaakseen maisterin tutkintonsa. Hänellä oli tässä hieman vaikeuksia, koska yliopiston professorit hyökkäsivät pennittömiä kerjäläisveljistöjä vastaan, mutta lopulta hän sai kerätyxi rahat tutkintoon, josta sai hikisesti approbaturin. Vuonna 1256 hän ja hänen sivuvaununsa Bonaventura nimitettiin tosta vaan teologian tohtoreiksi, ja hän alkoi luennoida teologiasta Pariisissa sekä Roomassa ja muissa Italian kaupungeissa, kuten Viterbossa ja Orvietossa. Siitä lähtien hänen elämänsä oli pelkkää kovaa tuloxen tekoa. Hän palveli sääntökuntaansa, teki usein pitkiä matkoja ja neuvoi paavia useaan otteeseen sukupuoliasioissa.
ellauri025.html on line 138: Callen ikäisen Calvinon elämäntarina oli jännä, mutta loppui lyhyeen. Se kuoli 61-vuotiaana verenvuotoon aivoissa.
ellauri025.html on line 166: Kuoli sukupuuttoon kuin muutkin eläimet. Sulautui valtalinjan koiriin niinkuin Carlsonit. Tai suomenruozalaiset. Puolet on jo 2-kielisiä. Suomalaiset sulautuu lopulta somaleihin ja muihin mamuihin. Jää vähemmistöxi niinkuin satans hurrit. Saavat maistaa omaa lääkettään, niellä kielisammakoita.
ellauri025.html on line 172: Puiset viidakon eläimet / Djungelns träaktiga djur.
ellauri025.html on line 219: ei elämän tarkoitusta eikä sen kummempaa opetusta.

ellauri025.html on line 343: Hesiodos oli riitaisa, epäluuloinen, ironinen, pihi, harrasti sananparsia, vieroi naisia. Sehän oli ihan kuin Roope Ankka. Tai Aarne Kinnunen! Hesiodos oli yhtä misogyyni kuin Semonides ja yhtä kaunainen kuin Solon jumalille, jotka antaa hyville käydä yhtä kehnosti kuin huonoille, ellei vielä kehnommin. Taas sitä teodikeaa, Kimmo Koskenniemen koripallosääntöjä.
ellauri025.html on line 345: Hesiodos ei pitänyt matkustelusta, meni vaan kerran eläissään laivalla Auliista Khalkiiseen pokkaamaan Homeroxelta jonkun runoilijapokaalin. Senkertainen yleisö piti enemmän maatalousaiheista kuin sotajutuista. Aarne Kinnunenkin matkusti aika vähän, eikä koskaan konferensseihin. Mitä nyt perheen kanssa lomalle. Niin Kimmo Koskenniemikin.
ellauri025.html on line 431: Onhan näissä ohjeissa paljonkin talonpoikaisjärkeä, ja onnex suhteellisen vähän on ohjeistusten väliin pantu hihhulointia, ihan minimimäärä jumalaista perustelua. Tulee etsimättä mieleen, että muinaisaikain jumalat oli mikrobien personointia. Nehän on suht näkymättömiä, aina paikalla, näkee kaiken, ja rankaisevat julmasti jos pettää hygienia. Uhrisavukin ja eläinten paistaminen ennen syöntiä on antiseptistä. Toisaalta jos uhrituleen pantiin jo vähän pilaantuneita paloja, ei niitä oikeestaan paranekkaan enää napsia.
ellauri025.html on line 433: Hihhuloinnin tarkoitus takuulla on herättää kakaroissa tarpeellista kauhua. Ja aikuisissakin, onhan nekin lapsellisia. Ei ne muuten usko ellei ne usko johonkin. Iso osa uskonnoista on terveysoppia. Pienissä asioissa niinkuin isoissa. Islamilla on sanomista elämän joka minuutista. Miten harjaat hampaat ja vaihdatko alkkarit.
ellauri025.html on line 435: Loppuosa kirjasta on maamiehen kalenteri, samanlainen rautaisannos taikauskoa kuin kiinalaisilla on vielä tänä päivänä. Jaa onhan meilläkin vielä horoskooppeja. Sellasesta tykkää kaikki obsessiivisuuteen taipuvaiset, on ihqua kun on yxikäsitteisiä ohjesääntöjä, joista ei saa poiketa. Ei saa astua katukivetyksen rajoille. Niistä tykkäsi myös Kimmo Koskenniemi.
ellauri025.html on line 467: Tää toinen Larry Page (1973) on maanpäällinen pilvijumala, tai pilven päällä asustava maajumala, whatever. Mun salasana Googleen oli KILL_Larry_Page!!! silloin kun mulla vielä oli Google-tili. Ei yllätä, että Larry (ja varsinkin Sergei) on juutalaisia. Larry tahtoo jehovaxi jehovansa paikalle. Gogiksi Magogin tilalle, eli Microsoftin Bill Gatesin. Gates (1955) on maailman 2. rikkain apina, Amazonin Jeff Bezosin (1964) jälkeen. Sen nettoarvo taaloisssa on yli 100G. Bezosin on yli 120G. Arvokkaita ihmishenkiä. Jos jokainen apina on laulun arvoinen, näiden arvo on noin luokkaa Spotify. Larryn laulu kuuluu tietysti juutuubista.
ellauri025.html on line 477: Kaikista paskimpia on sen bioteknologian ja ikuisen elämän yrityxet, ja kaikista ilkein sen tarve hallita kaikkia maailman ihmisiä kähmimällä niiden tietoja. Page's official statement read: "Illness and aging affect all our families. With some longer term, moonshot thinking around healthcare and biotechnology, I believe we can improve millions of lives." I can control billions of lives, more to the point. Suomessa tällä asialla on yxityiset terveystalot, joita Haju Sipilän hallitus ajoi kuin pyssyyn käärmettä. Seuraavaxi yxityistettäneen vesijohto. Ilma on kolmantena jonossa. Ostakaa coronavirusvapaata ilmaa meiltä, taalalla saatte ison ilmapallon täyteen.
ellauri025.html on line 479: Larry saa varmaan vielä kunnia-PhDn omasta Singularity Universitystään, tutkimusala transhumanismi, väitöskirjan aiheena iankaikkinen elämä varaosilla. Täähän se kiihotti myös toista futuristijutkua, sitä Yael Hararia. Pagen mielestä teslamies Leon Musk palvelee ihmiskuntaa lähtemälla Marsiin. Page voisi ize tehdä ihmiskunnalle saman palveluxen. Voishan se lähteä vaikka vaan kuuhunkin. Kunhan ei tule takaisin. Se on futuristi, mixei siis kuuturisti, yxisuuntaisella lipulla.
ellauri025.html on line 481: Larryn talo Californiassa on kansallinen muistomerkki, "built to resemble de Lemos's family's castle in Spain". Pilvijumala asustelee sattuvasti pilvilinnassa. Sillä on myös superjahti, jossa on yhtä paljon hienouxia kuin Iivana Trumpin unelmalaivassa, ellei enemmän. Larrylta on menossa tai mennyt ääni, sen äänihuulet ei toimi miljoonista huolimatta. No panic, ääniä ei enää tarvita Larryn uudessa uljaassa maailmassa, koko apinalauman mielipiteet on jo Googlen tiedossa. Mixi äänestää, Googol tietää paremmin kuin asiakas ize. Ja johan Larry tietää mitä Larry haluaa. Ikuista elämää. Se on selvää sanomattakin.
ellauri025.html on line 487: Paljonkohan ne antaa kiinalaisille coronaviruksen uhreille? Meneeköhän niiden sydän ulos niillekkin? Larrylla olis varaa maxaa noin viiskymppiä per viirusilmä. Mut sit pitäisi jo myydä Google, pilvilinna ja jahtikin. Jäisi Larrylta ikuinen elämä unelmaxi. Niinkuin se jää kiinalaisiltakin, vaikka rikastuisivat viiskymppiä per pää.
ellauri025.html on line 516: vielä hienon näköinen, mutta maata vasten oleva

ellauri025.html on line 604: Emmy haaveili countrylaulajaxi tulosta, siitä tuli eläinkaupan expediitti ja vanhan äijän panopuu, hans lilla knullgris. Lapsia ei tule vaikka äkistää. Koittaa pitää sitten plokia ja taluttaa koiranpentua. Tää Kallsjö vois myös olla Westend. Tuleekohan Alex Stubb
ellauri025.html on line 607: Onkohan tän kirjan kaameus ihan suunniteltua? Tekeekö kirjailija parodiaa koko laumasta? Näähän on ihan hirveitä. Vielä pahempia kuin Westöön Kjellillä.
ellauri025.html on line 647: Taalainmaan muinaiskaivoskartanon Garpbergin lavasteisiin sopisivat HP Lovecraftin turinat. Lovecraft oli hölmön näköinen, vielä hölmömmän kuin Poe.
ellauri025.html on line 657: Pojat on vähintään puolihomppeleita ja mustasukkasia toisilleen, vielä ja varsinkin sen jälkeen kuin se Sascha on jo bylsitty.
ellauri025.html on line 663: säälittävä henkilö kuin Kalervo, kiltti mutta vetelä, vaikka onkin harrastavinaan triathlonia asianmukaisessa kumiasussa. Se nyt ei takaa mitään, kazo Alex Stubbia.
ellauri025.html on line 670: lapsuudenystävissä kuin laastarit, eivät pääse elämässä eteenpäin, ei pojat eikä tytötkään. Tosi paljon on
ellauri025.html on line 675: toisen vuoro, ikäänkuin jokaisen niistä elämä pitkän päälle oisi TLDR, niinkuin se onkin, epäilemättä. Tää piirre
ellauri025.html on line 684: Eteenpäin. Tää on yhtä tuskallista puurtamista kuin Rousseaun Juulia. Knullgris Emmyn kohtalo on totaalisen ennustettava, Maz pettää sitä gogetter exän kaa. Onnex Emmy alkaa odottaa, kaikki on taas hyvin muka. Paizi että Saga-Lill trollaa Emmyn plokia. Mut Gusten on vielä koukussa et ei hätiä mitiä. Paizi että ei, menee perseesti, Maz jatkaa muhinaa Theresen kaa. Alla vet att han vänsterprasslar med sin ex, den suputen. Ollaanhan ankkalammikossa. Pieni ankan poikanen, uiskenteli veessä.
ellauri025.html on line 710: Mix niitä edes tarvitaan, ex ois riittäny että Nathan ja vetelä Gusten veti Saschaa wiixeen kahdestaan? No ehkä ei, Nathan on kääpiö (varmaan hobitti, koska sillä on isommat jalat kuin Gustenilla) ja Gustenista ei
ellauri025.html on line 719: Ja saadaanhan tähän vähän vihapuhettakin kommentaarikenttään. Ei voisi olla ajankohtaisempaa sanomaa. Tää turkishattuinen inhoke on vielä Saschan kolleega,
ellauri025.html on line 750: Saschan muzi tarjoo bästa sugjobb i Santa Monica med omnejd. Mekin käytiin Santa Monicassa 70-luvulla, tai Santa Barbarassa ainakin. Ei kyllä tilattu imujobeja Saschan muzilta, surfattiin vaan Snoopyllä. Pappa heter Klas-Åke, Åke Hokan siis. Bling bling bling. Mix tää ämmä kirjoittaa tämmösiä 7 päivää lehden juttuja, tietääkö se niistä yhtään sen enempää kuin muutkaan kumikaula Alibin ja Ilta-Pulun lukijat? Eikös riittäis ne juorut jotka on muutenkin jo jaossa, pitääkö niitä saxia vielä lisää ehjästä kankaasta?
ellauri025.html on line 768: Ja sit toi typerä kaiken valokuvaaminen, sitä mä en kans tajua. Plåta plåta knäpp knäpp. Täytyy olla pahasti knäpp näpsiäxeen koko ajan kuvia. Niinkuin elämä olis joku elokuva. Kai se on sitä samaa mise en abimea skizoilua, näkee izensä näkemässä izensä näkemässä izensä, toisista puhumattakaan. Se er i spegeln nu gossar! Att det var en typisk våldsam våldtåkt, och som bäst var, det var massor av bilder av det.
ellauri025.html on line 778: Pojat on mätiä omenoita, niillä on paha olo, ainakin sillä yhdellä Juuttaalla. Lukiallakin on paha olo, koska tän kirjan ihan koko porukka on mätiä. Maistuvat ja hajahtavat pahalta kuin pahentunut omena. Tytön olosta ei ole vielä ollut vielä puhetta. Tekikö sen mieli mätkiä niitä poikia? Ehkä se kerrotaan viimeisillä 40 sivulla. Aina voi toivoa että gängfäkki vähenee kovilla rangaistuxilla. Ainakin päästään enemmän tasoihin. Ja se on puolet rangaistusten tarkoituxesta, se retributiivinen.
ellauri025.html on line 780: Ha ha! Sascha Borggaard lähtee jenkkeihin jonkun Pellegrinon perheen kaa. Onkohan ne niitä vissyvesitehtailijoita? Monika on vesilinjalla, hakee perheelle nimeä, kazoo pullon kylkeä - ahaa! täähän käy. Pellegrinot on kaikki kiipijöitä. Onko Monika kiipijä? Ja eller javisst? Ahhaa, vielä yx motiivi A-susinaaraiden kiistalle: Annelisen sieppaama Häggertin paskiainen oli Angelan vanha flamma.
ellauri025.html on line 786: Se on suomalainen teologi, terapeutti, kouluttaja ja kirjailija, joka on kirjoittanut useita elämäntaidollisia teoksia, joiden materiaalina hän on käyttänyt omaa ja potilaittensa elämää. Hellsten puhuu äidinkielenään ruotsia mutta kirjoittaa enimmäkseen suomeksi. Cosmo on sen pendangin serkku. Onx Hellstenilla ohjaajaserkkua? Voitto Hellsten tais olla joku kuuluisa juoxija takavuosina. Ja ex Paasikivet ole entisiä Hellstenejä? Sittenhän me ollaan melkein sukulaisia?
ellauri025.html on line 791: No sit on vielä tällänen osa nimeltä efteråt. Onx tää epilogi, kuten Zorrossa? Ei, tää efteråtkin on vaan tästä Fripestä, ehkä tylsimmästä tyypistä koko kirjassa. Sekin on kai Monika sukupuolenvaihdoxella, koska sekin kirjoittelee novelleja. Vad är ondska? Finns ondska? Taas ollaan menossa jonnekkin raamattu olalla. No ei, se meni sentään kesken. Frippe alkaa vähän styylaa Cosmon kaa, vaatteet päällä vaikka Cosmo on homo.
ellauri025.html on line 795: Huohhuohhuoh. Emmy-Frippe-kidults teema kaikuu kuulokkeista uudestaan, yhtä falskina. Cosmo homppeli menee kihloihin Saschan kaa, mut pettyy kun Sascha osoittautuu flaataxi (siis lepakox). Sai kai kikkeleistä tarpeexeen. Frippe on nincompoop, Emmy-kaniini on huumoriton maalaistomppeli. Saga-Lillin mä nään sielun silmillä Monikan pendangixi ulkonäön puolesta. Ei tää ole mikään epilogi, tää on kertaus. No selvii sentään vielä tarkalleen miten Annelise koppas Abben Angelalta, ja kekä on tän Frippe bastardin pannut alulle (yx dirigentti vaan). Luulikohan Abbe et se oli kengittänyt alkuun Gustenin? Varmaan, kun niillä oli sama kengännumerokin. Nathania sievempi. Nathanilla oli varmaan äidin kavio.
ellauri025.html on line 797: Ei se Cosmo sit filmannukkaan sitä raiskausleffaa, vaan jonkun tylsän Lovecraft-pläjäyxen Abben rahoilla. Nathan mukana, ne on nyt Schweizissä. Gusten on Emmyn ja Saga-Lillin kanssa kotona. Bambi näyttäytyy vaan Abben perintötaulussa. Sikäli kun tiedetään, se on vielä hengissä.
ellauri025.html on line 799: No NYT tuli epilogi, kun 3 sivua on jälellä. (Några månader senare.) Ei se kyllä mikään kunnollinen epilogi oo. Se on lähinnä Saga-Lillin muistelua siitä kun se ja se kaniini-Emmy lähti Gråbbåsta anno dazumal. Mix se nyt pitää tähän vielä marssittaa? Mitäs se nyt toimittaa? No kai ne sit rupee kaveeraamaan uudestaan. Kulta jätti kummankin, ollaan me sitten tytöt toistemme kultia.
ellauri025.html on line 801: Musta tää oli aika paska kirja, ärligt sagt. Oudointa on himpatian puute suunnilleen kaikkia osanottajia kohtaan. Kertoja ei tunnu tykkäävän kenestäkään, eikä sitten lukijakaan. Esim Saschaa, hihittelevää uimaria Monika käsittelee aeeka kylmästi, se on saatu kuulostamaan suorastaan ikävältä tyypiltä, jos edes elävältä ollenkaan. No ehkä sekin oli tarkotus. Jospa sanoma on et ei våldtäktissä ja sen kostossa olekaan kyse säälistä tai armosta, vaan teodikeasta. Oikeuden mehukkain osa ei ole habilitaatio, ei profylaxis, vaan retribuutio. Jehova maxaa vanhaan tapaan ondhetin förövareille samalla taxalla, kostaa kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Kost jumala.
ellauri025.html on line 807: Monika Fagerholm (1961) täyttää ensi vuonna kuusikymmentä. Se on pikku Matin ikäinen, tai Kristiina Jokisen. Jotain samaa niissä on, kuten Cheekissä ja James Bondissa. Sekin on vapaaehtoisesti lapseton. (Tuskin enää tossa iässä.) Kantaa jotain kaunaa miehille. Ei sunkaan se ole homo? Miehiä ei se mainize ollenkaan Wikipediassa, vaikka muut palkinnot luetellaan hintalapun kaa. Sen isä on tai oli professori, ize se on hukki. Vanhemmat arvostivat titteleitä. Psykologia ja kirjallisuus aineina. Se on kertonut julkisuudessa alkoholismista. Siis omasta. Onhan se täyttä elämää kun pullon tyhjentää, täydestä päästä on hyvä kirjailijan ammentaa.
ellauri025.html on line 861: Alkoholi oli kirjailija Monika Fagerholmin ensirakkaus. Toinen rakkaus, mies, ei kommentoinut juomista. Kolmas rakkaus tuli elämään juomisen päättyessä, mutta siitä Monika ei oikein osaa puhua. (Spoileri: se on Jeesus.)
ellauri025.html on line 907: ”Vietimme tuolloin taiteilijaelämää, jossa juominen oli isossa osassa. Sen ajan ystävistäni osa ei enää ole elossa.”
ellauri025.html on line 910: Ai siitä et "mikä saa mut kirjoittamaan?" Ompa tylsä aihe. Aika monet kirjailijat kirjottaa siitä, kun ei enää muuta kexi. Asiaa tai ei. Seku kysyy työlääntyeenä mikä saa mut kirjottamaan koko ajan. No salamiakki! Ei vaitiskaan, kylä se on lähestyvä eläkeikä ja sen takana häämöttävä kuolema. On ikävillä perhetapahtumilla kai osansa. Lisänä rikka rokassa. Pitää muistella äkkiä ennenkuin on liian myöhäistä.
ellauri025.html on line 912: Tähänastisissa runoissa ja paasauxissa esiintyy 275 kertaa elämä ja 107 kertaa kuolema. Ihminen esiintyy 273 ja apina 293 kertaa. Apinat on vielä voiton puolella. Elämä on toisena. Se kun tulee viimeisexi ompi kuolema.
ellauri025.html on line 915: ”Sitten menin Outi Nyytäjän dramaturgiakurssille. Vasta siellä opin, että pitää tarttua sellaisiin asioihin, jotka saivat sydämen pomppimaan. Sitten täytyy kirjoittaa kuin pieni eläin.”
ellauri025.html on line 917: Monika alkoi kirjoittaa eläimellisellä intohimolla. Nyt lähti lyyti kirjottamaan. Syntyi ensimmäinen romaani, Ihanat naiset rannalla. Kun se ilmestyi vuonna 1994, Monikasta tuli koko kansan tuntema kirjailija. Pieneläin oli perillä. Lihava nainen kultasannalla. Kissanpäivillä.
ellauri025.html on line 966: Vielä tässä vaiheessa Monika uskotteli, että kyllä hän pärjäisi. Ystävä väitti vastaan. Hän sanoi, että voisi pyytää lääkäriystäväänsä kirjoittamaan Monikalle Antabus-reseptin.
ellauri025.html on line 974: Monika ei vieläkään käsitä, mitä hänelle tapahtui sinä aamuna. (Höh. Se hurahti. Tavallista huurupiireissä.) Mutta nyt hän uskoo johonkin suurempaan. Siis yli 168-senttiseen ja 75-kiloiseen.
ellauri025.html on line 979: Monika ja Hilding eivät juuri puhu niistä ajoista, jolloin he joivat tahoillaan. Joskus aamuisin he toteavat, miten ihanaa elämä on, kun ei enää herää krapulaan. Kun ei tarvitse lähteä ensitöikseen ostamaan loiventavaa kaljaa. Saa olla oma jyrkkä izensä. Juovuus katosi, luovuus jäi. Usko on heikon luonteen keino saada eloa sisäistettyyn herruuteen. Tuntuu että sisäinen käskijä on oikeasti ulkona ja kyylää sua jossain ylhäällä.
ellauri025.html on line 1031: Nimeni on Miina Sillanpää, muoto, Saariselkä. Avioliiton 12 vuoden jälkeen minä ja mieheni ovat olleet riitaa toisiinsa, kunnes hän lopulta jätti minut ja muutti Kaliforniaan ollakseen toisen naisen kanssa. Tunsin elämäni ohi ja lapseni ajattelivat, etteivätkö he koskaan näe isäänsä enää. Yritin olla vahva vain lapsille, mutta en pystynyt hallitsemaan sydäntäni kiusavia kipuja, sydämeni oli täynnä suruja ja kipuja, koska olin todella rakastunut mieheni. Joka päivä ja yö ajattelen häntä ja toivon aina, että hän palaa takaisin minuun, olin todella järkyttynyt ja tarvitsin apua, joten etsin apua verkosta ja löysin verkkosivuston, joka ehdotti, että tohtori Osagiede voi auttaa entisen takaisin saamista nopeasti . Joten tunsin, että minun pitäisi kokeilla häntä. Otin yhteyttä häneen ja hän kertoi minulle mitä tehdä ja minä tein sen sitten hän teki Rakkaus loitsun minulle. 48 tuntia myöhemmin, mieheni todella soitti minulle ja kertoi minulle, että kaipaa minua ja lapsia niin paljon, niin uskomattoman !! Joten näin hän tuli takaisin sinä päivänä, paljon rakkautta ja iloa, ja hän pyysi anteeksi virheestään ja kivustaan, jonka hän aiheutti minulle ja lapsille. Sitten siitä päivästä lähtien avioliitto oli nyt vahvempi kuin milloin se oli, kaikki kiitos tohtori Osagiedelle. hän on niin voimakas ja päätin jakaa tarinasi Internetissä, että tohtori Osagiede on todellinen ja voimakas loitsunpitäjä, jota rukoilen elääkseni pitkään auttamaan lapsiaan vaikeuksissa, jos olet täällä ja tarvitset Ex takaisin tai aviomiehesi muutti toisen naisen luo, älä itke enää, ota nyt yhteyttä tähän voimakkaaseen loitsuyrittäjään. Tässä on hänen yhteystietonsa osoitteessa: doctorosagiede75@gmail.com tai whatsapp puhelinnumeroon +2349014523836 tai viber +2349014523836.
ellauri025.html on line 1048: elävien ja kuolleiden jalanjälkiä ja jätöxiä.
ellauri025.html on line 1065: Jos eläkkeellä yrittäisin uudestaan määritellä

ellauri026.html on line 29: Poikasena mä luin Punahousuja, vaikka Punahousu ize vähän vitutti samalla tavalla kuin Fred ja Kimmo myöhemmin. Holier-than-thou, tärkeilijä, besserwisseri. Hehheh, ymmärränhän mä leikkiä, saakoon leikki sijansa, mut pojat, nyt on meillä tähdellisempää agendalla. Kääritäänpä hihat, selvitetään marssijärjestys. Suomalaispojat oli etelävaltiolaisen punahousun koomillinen kevennys. Kerran niinkin päin. Punavyö olikin sisällissodassa kannustanut orjuutta. Mä kevensin tietokonelingvistiikan yksikön voimakaxikkoa. Kimmo olis Mikki Hiiri, Fred Hessu Hopo, mä Pluto. Pluto olet oikea Pelle! Paizi masennuxen kausina. Sillon oli häntä koipien välissä. Vähän vinossa. Mulla oli tapana vähän nilkuttaa kun masennus oli pahin. Ja kädet ei tuntuneet enää omilta. Suussa oli metallin maku.
ellauri026.html on line 94: En nyt tahtonutkaan väittää, että meidän herrojen suorittama naisten sorto ylipäänsä, joka nyttemmin kaikki kulkee samalla nimellä misogynia, perustuu johkin freudilaiseen skizoiluun. Siihen riittää ihan tavallinen darwinismi, vahvemman oikeus. Ei sen tarvi olla mitään vihaa, etuilua vaan. Ei pedot vihaa saaliseläimiä, jotka antautuu syötäväxi kiltisti. Jos ne lähtee keulimaan niin on toinen ääni kellossa. Ensin on vihaisia sorretut, sitten sortajat, kun niiden reviiriä uhataan. Jos naiset nyt nousee hännän alta, se voi johtua vaan siitä, että ne on nyt vahvempia. Kiitos vaan robotit!
ellauri026.html on line 102: Pienenä ihmettelin mixi kenkäraja on raja. Ei se olekaan sama sana etymologisen sanakirjan mielestä. Mä ostin etymologisen sanakirjan osa osalta "omilla" rahoilla lukioaikana, siitä oli silloin saatavana vaan nidottu versio. Tuolla se on vielä hyllyssä. Tutu-tädiltä perin hiljan sidotun kappaleen. Sisältö näyttää olevan ennallaan. Sen mukaan raja on loppuun kulunut tai muuten huono kapine. Niinkuin roju. Rajasuutarit paikkaa kenkärajoja. Ne on snobeja. Se toinen raja on venäjästä, kraj, niinkuin Ukraina, rajamaa.
ellauri026.html on line 106: Raita oli yxi suden keximästä kahdesta puusta: paju, raita, kataja. Paju ja raita ovat sama puu. Karhulle tuli mieleen vaan yxi: Mänty, honka, petäjä. Hitaasti ja murisevasti sanottuna kuin pikku ison Paulin härkä, mörkö, tiikeri. Kettu luritti vikkelästi: lep kuus koi. Iloisella äänellä kuin pikku ison Paulin jeesus, taivas, enkeli. Uskotko pikku Pauli enkeleihin? Jees tai en. Seuraavana aamuna Onnimannin kalliolla oli rouvain tukat kellastuneet lakasta. Laitettiinkin raitoja.
ellauri026.html on line 108: Hada hada hadakka, kodo kodo kodkki, hadjotteli Petti äddää pienenä. Meidän pojilla oli germaaninen, Petillä anglosaksinen, kuten Lauri Karttusella ja Timo Havulinnalla. Jönsillä oli kerran maanisena kotieläimenä kerrostalon pihalta pelastettu varis. Jönsillä oli pitkään koira nimeltä Hupi. Hupi tuli raihnaaxi, sokeaxi ja kuuroxi, mutta Jöns piti siitä huolta loppuun asti. Se oli musta sekarotuinen, puolixi ehkä karhukoira ja puolixi labradorinnoutaja.
ellauri026.html on line 112: Vatikka löytyy Lönnrotin sanakirjasta, jonka sain isiltä ylioppilaaxi tultua. Kirja jäi kuitenkin isin hyllyyn ikäänkuin syytinkinä kunnes isi kuoli. Nyt se on tossa mulla hyllyssä, kunnes mäkin liityn Hietaniemen hiljaisiin. Vatikka eli vatukka eli vattu, sanoo Elias. Mä tykkäsin pikkuisena vatuista enemmän kuin puutarhamansikoista. Ize asiassa en niin järin perusta jordgubbeista vieläkään. Mezämansikat on ihan toinen asia, ne on ihania, varsinkin kesän ensimmäiset. Ukonmansikoita kasvoi Sommarhemissä, ne oli jännän makuisia. Ei niin hyviä, mutta jänniä. (Joku eläkeukko Sivula Ylen uutisissa väittää, että vatikka on joku lyhyt varsta. Pitäköön pumppunsa. Mä lainaan mieluummin Lönnrotilta.)
ellauri026.html on line 129: AIDS, SARS ja corona on eläintauteja.

ellauri026.html on line 130: Ne leviää nyt eläimistä ihmisiin, siis näihin

ellauri026.html on line 131: termiittiapinoihin, eläinkunnan voittajiin.

ellauri026.html on line 132: Epistä, eläimet ei enää sodi reilusti.

ellauri026.html on line 194: Emme halua elää pinnallisesti. Haluamme olla vakavissamme toistemme kanssa, ystäviemme kanssa, työmme kanssa. Vakavuudessa on jotain yltäkylläistä, aistillista. Se on jotain, mitä kohtaan tunnemme syvää nälkää.” (Ketkä me? Puhuisit vaan omasta kohen.)
ellauri026.html on line 255: Se panee koko jutun naispuolisen Tyhmyyden nimiin, siis puhuu naisen suulla, ja lopux vielä pitää sitä lieventävänä asianhaarana, naisethan on tyhmiä. Siinäpä turvallinen koni piiskata, ammuvainaa jota vihtoa.
ellauri026.html on line 257: Erasmus puolustelee izekehua, et se on parempi kuin palkata joku sykofantti kehumaan, niinkuin E. Saarinen kehumassa syylänaama Ploirin kuplixi. Musta se on vittumaista että opiskelijoita opetetaan kädestä pitäen kehumaan izeänsä ja kauppaamaan omaa nahkaansa. Se on vitun kapitalismin viemistä viimeiseen pykälään, ihmiset tekee izestään kauppaa, tatuoivat vielä parasta ennen päivän niskaansa. Niinkuin orjat toisilleen Asterixin orjatorilla, "te olette vain sekundaa, helyjä, mä oon merkkitavara". No ize asiassa Erasmus on mun kanssa tässä samoilla linjoilla.
ellauri026.html on line 259: Erasmuxen miälest tyhmyyden isä on rikkaus. Tähänkin mä voisin vielä yhtyä. Rikkaus on meemi, meemit rahaa.
ellauri026.html on line 266: Die Kräutermischung besteht oft aus 25 g Schnittlauch, 25 g Petersilie, 25 g Kerbel, 25 g Kresse, 25 g Sauerampfer, 25 g Borretsch, 10 g Estragon, 10 g Dill, 10 g Bohnenkraut. Manchmal auch Zitronenmelisse. Kerbel on kirveli ja Bohnenkraut on kynteli. Meillä on ollut näitä kaikkia, eri vuosina, ei kerralla. Monet kuolee talvella. Sauerampfer, suolaheinä on menestynyt hyvin. (No jaa, nyt se on taas hävinnyt.) Myöhempänä tulee vielä puhe mäkikuismasta eli helleborista, masennuslääkkeestä jota otti myös se melankolinen Burton, jota Puu kasvaa Brooklynissä kirjan tyttö aikoi lukea päästyään B-kirjaimeen. Jos mulle tulee vielä masis vanhana, suostun syömään enää sitä. Ehkä mä sitten lennän ilmapallona kuin Muumi syötyään jotain liljoja.
ellauri026.html on line 280: Erasmus doppailee sivukaupalla antiikin nimillä, droppailee niitä ja osoittaa, että kaikki antiikin jumalat oli tyhmiä. Ruoskii kuolleita koneja. Entä Jehova? No naiset kyllä on tyhmiä, Platon mietti pitkään laskeako ne homo sapiensixi vai lehmixi. Apina on apina, vaikka puettuna punaisiin (onx tää pikku vittuilu paaville?), niin nainenkin on nainen, siis tyhmä, vaikka se sais tohtorinhatun päähänsä. Ei naisten tarvi tästä pahastua, onhan ne kauniita, ja sillä ilveellä saa miehet pidetyx hännän alla, setämiesten suurexi harmixi. Ne näyttää vielä nuorilta, siis tyhmiltä, kun miehet on hopeaselkiä karvaturreja. Hemmetti tää hemmo on kyllä kybällä homo.
ellauri026.html on line 294: Cambridgessa se puuhasteli jumaluusopin ja kreikan professorina. Eka painos Kexusteluista ilmestyi 1519. Niissä se haukkuu katolista kirkkoa terävästi, ennakoiden Martti Lutheria. Papit suuttui sille pahasti, ja ajoi sen pois Englannista Baseliin. Onnex siellä se eli ihan mukavasti vauraana julkkixena elämänsä loppuun asti. Varmaan sillä oli siellä myös poikaystävä, tai useampia.
ellauri026.html on line 298: Rakkaus ja ystävyys on sen mielestä myös tyhmyyttä, tykätään toisesta eikä nähdä sen vikoja. Vanha mieskin tykkää vanhasta vaimosta. Onpas typerää, vaikka kilttiä. Ollaan hyvänahkaisia hölmöjä. Ja sama pätee vielä enemmän avioliitosta. Good God! Erasmus huutaa kuin Captain Hastings. Avioeroja tulisi päivittäin, ellei aviopuolisot syyllistyisi mielistelyyn, apinamaisuuteen, hellyyteen, tietämättömyyteen, ja teeskentelyyn, kaikki tyhmyyden kamuja. Ei tulisi naimakauppoja, jos mies tajuaisi miten monia sen säveä pikku kultu on kiksauttanut ennen papin aamenta. Tai siltä ei jäisi huomaamatta vaimon temput avioliiton aikana. Typerä aisankannattaja. (Erasmuskin kyllä nuoli aisaa mielellään. Oli sekin sevverran typerä.)
ellauri026.html on line 304: Kaikenlainen maine, näkyvyys ja kuuluisuus on hullua, siis tyhmyyttä. Jep jep. Erasmus ennakoi Shakespearea vertaamalla elämää näytelmään:
ellauri026.html on line 306: Ja mitä tää elämä on paizi jonkinlaista komediaa, missä väki kulkee edestakaisin toistensa valepuvuissa ja esittää osia, kunnes lattiamanu vie ne takaisin rekvisiittahuoneeseen. Ja kuitenkin se usein määrää väkeä vaihtamaan asua, kuninkaasta kerjäläiseen, rääsyistä rikkaaxi. Nää on kaikki pelkkää huijausta, mutta ilman niitä ei olisi uusia muotoja, ja ilman uusia muotoja ei olisi koko taidetta (sanoi Jussi Jurkka radiossa), ja taide on elämää, elämä mahdollisen taidetta.
ellauri026.html on line 312:

Siihen et viittii jatkaa elämistä pitää olla tyhmä. Tyhmänä elämä on kivempää, kun ei tajua sen turhuutta. Eläköön siis tyhmyys, kiitos jumalatar kun saatiin tyhmä pää. Erehtyminen on apinamaista, ja me ollaan vaan apinoita. Rapsutetaan siis toistemme selkiä ja raavitaan molempia päitä.
ellauri026.html on line 319: Nyt ei olla vielä edes puolessa välissä (tässä ei ole mitään jakoja, ei lukuja tai mitään, pelkkää suoltoa.) Mut jo nyt voi sanoa et Erasmus osaa paikoin olla aika nokkela, eikä ole turhan tärkeä. Miinuspuolella sit noi #metoo jutut ym. setäilyt.
ellauri026.html on line 321: Tässä huoahtaessa on tilaisuus kysyä kysymys joka juolahti mieleen viime yönä (nyt on aamukahdexan ja vielä pimeää helmikuun puolessavälissä): onx tää mitä E.R. ylistää tyhmyytenä oikeasti tyhmyyttä (mun, tai edes sen mielestä) ja ylistääx se sitä oikeesti vaiko kieli poskessa. Mun fiilis on et se ei aina tiedä izekään, eikä välitä. Tää tekee siitä renesanssi-ihmisen.
ellauri026.html on line 327: Annas olla, eikö kaikenlaisten elukoiden joukosta ne viihdy parhaiten, jotka eivät ymmärrä enempää kuin luonto niille opetti? Mikä menestyy paremmnin kuin mehiläinen? Vaikka ne eivät ymmärrä paljoa, ne rakentaa hienoja rakennuxia. Mikä filosofi on perustanut paremman valtion? Mutta hevonen, joka on luupäisempi kuin ihminen, ja on sixi sen hyvä ystävä, kärsii ystävänsä lailla. Siitä on noloa hävitä kisa, mutta se piereskelee lujasti; taistelussa se pyrkii voitolle mutta listitään armotta, haukkaa multaa razastajan kanssa; puhumattakaan suizista, kannuxista, ahtaista pilttuista, aseista, lyönneistä, razastajista, sanalla sanoen kaikesta orjuutuxesta, johon se halukkaasti alistuu, ja koittaa kostaa vastapuolelle. Kärpäsillä ja linnuilla on kivempaa, jotka elävät luonnon vaistolla, välttävät vain tästä hetkestä, jos vaan ihminen jättäisi ne izexeen. Kun ne pannaan häkkiin matkimaan ihmisen puhetta, ne nuutuvat ja mennettävät ilonsa. Luonto on sit niin paljon parempi kuin ihmiskeinot.
ellauri026.html on line 329: En voi kyllixi ylistää Pythagoraan kukkoa tunkiolla, joka kokeili kaikkea: filosofi, mies, nainen, kuningas, alamainen, kala, hevonen, sammakko ja luullaxeni myös sienieläin; ja lopulta päätti että ihminen on säälittävin. Kaikki muut eläimet ovat tyytyväisiä luonnon asettamiin rajoihin paizi ihminen, joka koittaa ylittää ne. Ihmisten joukossa kivintä ei ole oppineilla eikä suurilla, vaan pöhköillä. Gryllus teki viisaammin kuin ovela Odysseus valitessaan porsaan osan mieluummin kuin monet haaverit.
ellauri026.html on line 331: Voi jumalauta, ei ketkään ole onnellisempia kuin ne joita sanotaan hölmöiksi, narreixi, ääliöiksi ja pöntöixi; hienoja titteleitä minusta. Ne eivät pelkää kuolemaa, for one thing. Niitä ei kiusaa omatunto, ne ei pelkää aaveita eikä peikkoja. Niitä ei häirize tulevan pelko eikä haaveilu. Niillä ei sanalla sanoen ole huolia. Ne ei ole nöyriä, pelokkaita, kunnianhimoisia eikä kateellisia, eivätkä roiku kenessäkään toisessa. Siinäkin ne muistuttaa muita eläimiä, että ne ei tee syntiä, kuten papitkin myöntävät. Ajattele omia murheitasi ja mieti, miten monesta ne säästyvät. Ne eivät ainoastaan ole iloisia, pidä hauskaa, laula ja naura izexeen, vaan hauskuttavat muitakin, ja ovat kaikkien kamuja. Petoeläimetkin väistelevät niitä, ja kuninkaat, jotka pitää niitä narreina, tykkää niiden seurasta enemmän kuin ministereistä, koska ne juttelevat hauskoja.
ellauri026.html on line 333: Narreja on Erasmuxesta (ja mustakin) myös mezästäjät, jotka huvixeen tappaa ja teurastaa eläimiä, tekee sitä jotain urheilua tai taidetta. Ja grynderit kuten Tom Sydney Sanditonissa. Sehän vaikuttaakin ihan kaistapäiseltä. Ja pelihullut aivan erikoisesti, kuten Sanditonin silinterihattuinen Mosambo. Ja trillerien ynnä muiden saippuoiden tuijottajat ja kuuntelijat, taikauskoiset kuvienpalvojat ja horoskoopin lukijat, hitto ei tää lista lopu, on kuin luettelisi hiekanjyviä.
ellauri026.html on line 357: Jaxaa jaxaa. Vielä 6 annosta on mäystämättä pöydällä. Saa alottaa vaikka muut ei ole valmiita.
ellauri026.html on line 362: Viinan paras ylistys on se, että se pesee pois huolet, hujauxessa, vaan jos nukkuu pois humalan niin ne tulee takaisin, razun selässä. Enemmän iloa on tyhmyydestä, sillä se humala ei haihdukaan. Ja se on ainoo luojan lahja jota on jaettu kaikille. Viina auttaa hetkexi mutta aamulla se maistuu kuin beduiinin sandaali. Veenuxen lahjat on suotu harvoille. Neptunus hukuttaa enemmän kuin pelastaa, rikkauden ja sodan jumalat on puhtaasti pyöveleitä. Mä (Tyhmyys) oon jäänyt palvonnasta ihan kuiville. Muut jumalat on vitun pikkumaisia, tee näin, älä tee noin, parempi kuin teet niiden ympäri ison kierroxen.
ellauri026.html on line 364: Mut kukaan ei palvo Tyhmyyttä ja tee mulle kirkkoja. Mitä väliä vaikken saa suizutusta, ohuita kexejä, vuohta tai emakkoa uhrina. Kaikki palvoo mua kuitenkin. Ei tarvi edes kadehtia Dianaa, joka saa ihmisuhreja. Jengi ajattelee mua myötäänsä, seuraa mun tapoja, ja elävät ihan mun ehdoilla. Samalla ei voi kerskua jumalanäitikään. Koko maailma on mun temppeli, vaikkei musta ole pazaita eikä ikoneja, joita jengi palvoo muuten enemmän kuin ize avataareja. Ei, mulla on pazaita ihan tarpeexi, apinat on niitä ize, typeryxiä. Koko apinalauma on mun seurakunta, ja maailma mun temppeli.
ellauri026.html on line 366: Katotaan vaikka minkälaisia, muutamilla esimerkeillä, kaikkiahan ei tässä kerkiä. Alotetaan laahuxesta, ne on tunnetusti tyhmiä. Tuhat demokritosta ei ole tarpeexi nauramaan koko joukolle, vaikka sit olis vielä yx nauramaan niille tuhannellekkin. Jumalat on taivaassa ihan kippurassa, käy välillä jääkaapilla hakemassa nektaria ja palaa kotisohvalle. Mainiota, hupasaa! Kato nyt totakin tomppelia! Mäkin istun joskus siinä sohvalla kauko-ohjain kädessä. (KUU)
ellauri026.html on line 384: Mut hei mähän oisin hölmöin kaikista, Demokritos osoittelis mua sormella, jos jatkaisin tätä tavisten luetteloa pitempään. Etenen siis korkeakoulutettuihin pelleihin, niihin jotka luulee olevansa fixuja mut on ihan yhtä pönttöjä. Niiden joukossa on paalupaikalla lingvistit, joita surkeampia ei ole kyllä kukaan, kaikki niitä vihaavat, besserwissereitä tuhnuja. Ne kukkoilevat tiedoillansa kouluissa - sanoinko kouluissa? Luostareissa paremminkin, tai teurastamoissa, koulukodeissa - vanhenevat siellä keltanokkain keskellä, metelissä ja homeen lemussa, silti luulee olevansa jengin parhaita, pelottelee opiskelijoita kelalla ja aikarajoilla, muilla virtuaalikepeillä ja porkkanoilla, lampaina hiiviskelee sutten pikkutakeissa. Viihtyy niin mainiosti ettei menis eläkkeelle ollenkaan, jatkavat vaan "tutkimusta" eläkkeellä muka "kiireisinä." Paukuttavat opiskelijoiden päähän jotain vanhentuneita nixejä, joilla raukat sitten turhaan ezii pestejä. Ihan onnesta puikeena jos saa selvillle, kuka oli Ankhiseen äidin kummin kaima, tai löytää jonkun ammoin kuolleen kielen sanavainaan jostain homeisesta kivestä: ahaa, mentula tarkoittaakin kullia.
ellauri026.html on line 386: Mut ei haittaa, kun on tarpeexi samanlaisia hölmöjä jotka pitää niitä arvossa. Ne uskoo olevansa Chomskyn kanssa samixet, vuorotellen kiittelee ja kynsii kolleegat. Voi herkkules! Hirveetä huutoa, selkään puukotusta ja vittuilua. Jos liioittelen, purkakoot kaikki vaan muhun kiukkunsa. Tunsinkin Noam Chomskyn opiskeluaikoina, se osas heprean, matikan ja englannin, kaikissa mestari, silloin nelikymppinen, joka koitti vielä kakskyt vuotta selvittää, mitä lauserakenteita täytyy esiintyä kaikissa kielissä. Ihankuin se olis jotenkin hyvin määritelty ongelma. Näitä yrittäjiä on ollut vaikka kuinka monta sen jälkeenkin: lisää, vaihtaa, ottaa pois, korjaa painaa uudelleen, näyttää kolleegoille, korjaa kymmeniä vuosia, eikä koskaan ole tyytyväisiä; niin paljon näkee vaivaa tästä asiasta ja vuotaa hikeä, että nukkuu huonosti, mikä onkin pahinta. Ja mitä saa ne palkaxeen: terveys menee, selkä köyristyy, silmät sumenee, köyhyyttä, kateutta, pidätyskyvyn puutetta, ennenaikaista vanhuutta ja kuolema. Niin paljon arvostaa ne parin muun rähmäsilmän peukutuxia. Tää mun elämäkerturin (E.R.) tilanne on paljon parempi: se tuhrii vaan pienen pinkan paperia, tietäen, että mitä latteampia ja turhempia on sen sepustuxet, sitä useammat innostuu niistä. Mitä väliä jos ne harvat oppineet ei viizi edes kazoa, kun niitä on niin vähän, ja selkään taputtajia on ziljoona?
ellauri026.html on line 388: Ne onkin vixuimpia jotka plagioivat toisten töitä omixeen, ja siirtää toisten kovalla vaivalla sepittämät jutut omiin töihinsä; ei väliä jos plagiaatit selviävät myöhemmin, nyt ainakin ne saavat niistä ilmaista kunniaa, jengi osoittaa niitä haavi auki sormella ja läpyttää. Pääasia et oma nimi paistaa joka lehdellä. Se nimkin voi olla joltain kuuluisammalta kirjoittajalta nyysitty, jotta kansi kiinnittäisi rahvaan huomion kirjamyyynnissä. Ja kirjan nimi vielä, se voi olla vaikka "Kuka tappoi kenetkin".
ellauri026.html on line 407: Stoalaiset muuten kuvittelevat olevansa kaikista kuolevaisista eniten jumalisia. Mutta ottakaapa käsille vaikka vain yksi ainoa tuollainen oppinut; olkoonpa hän 3- 4- tai jopa 600-kertainen stoalainen, myös hän siirtää antaumuxella syrjään elleikään partaansa, joka on hänen viisautensa olennaisin tunnusmerkki ja yhdistää hänet joulupukkiin, niin ainakin piinallisen arvokkuutensa ja rautaisen siveysoppinsa ja kalsarinsa, samoin kun oikaisee ozansa rypyt kun ryhtyy harjoittamaan kaikenlaisia tonttuiluja petihommissa. Lhyesti sanoen, jokaisen viisaan on huudettava avuxi minua, yxin ja ainoastaan minua, halutessaan ruveta isäxi. Niinpä niin, mixi en voisi puhua teille avoimesti ja vapaasti tapojeni mukaan? Sanokaa minulle, ovatko pää, kasvot, rinta, käsi, korvat, jotka kaikki ovat kunnian- ja huomionarvoisia ruumiinelimiä, luodut ihmisten ja jumalien siittämistä varten? Ei, arvelen etteivät ne kaikki yhdessäkään kelpaa elämän siementämiseen. Pikemminkin ihmissuvun monikertaistamiseen kelpaa eräs toinen elin, joka on niin hullunkurinen ja etuveitikkamaisen näköinen, ettei sitä voi mainita nimelläkään naureskelematta. Tästä pyhästä lähteestä jokainen olento ammentaa alkunsa varmemmin kuin pytagoralaisuus numerosta 4.
ellauri026.html on line 418: E.R. haukuskelee aika törkeästi paavejakin leveilystä, ei ihme et sen housut sitten vähän tutisi. Mut ei mun asia ole siivilöidä liian tarkasti prelaattien ja pappissäädyn elämää, ettei näytä siltä että tää on satiiria pikemmin kuin saarna, ja et mä syytän kunnon ruhtinaita ja ylistelen pahoja protestantteja. (YY)
ellauri026.html on line 426: Viisaus tekee ihmisistä arkoja, ja sixi viisailla on aika vähän duunia, ne saavat istua köyhinä ja nälkäisinä uunin nurkassa. Niiden elämä on vähexyttyä, hämärää ja vihattua; hölmö kierii rahoissa, on valtakunnan johdossa, kerta kaikkiaan kasan huipulla. Viisaus pilaisi hyvät bisnixet: kauppias ei huijaisi, punastuisi valheesta, ei suju siltä ryöstö eikä koronkiskonta. Aasi tai härkä pääsee helpommin herraxi ja kirkon virkoihin kuin viisas ressukka. Tytöille kelpaa hassu paremmin kuin kuiva viisastelija, sitä ne välttelee kuin skorpionia. Ylipäänsä hauskasta elämästä pitävät ei pidä viisaista. Kaikki pyörii rahalla, jota viisas halvexii; raha tule rahan luo, välttää viisasta.
ellauri026.html on line 444: Ephraim Emerton, Erasmuxen elämäkerturi, oli harras unitariaani, protestanttien protestantti, kristinuskon islamisti. Jeppe ei ole jumala, ei edes puolikas, eikä Pyhis pistänyt sitä sisään neizeeseen. Allah on ainoa kukko tunkiolla.

ellauri026.html on line 449: Tää oli tietty sen pahin vika. Ken ei oo meitin puolella on meitä vastaan. Tästä oli paavin palvojat ja protestanttifundamentalistit herttasen yximielisiä. Era vetelä vapaa-ajattelija jäi 2 tulen väliin makaamaan. Tyhmä kentiesmies, tuplaluopio, oljen verran raollaan. Koita päättää vetku ooko meitä vaiko noita toisia! Jenkkimumslimi sanoo selvästi: sillä oli 3 vaihtoehtoa: pitää turpa kii, liittyä meihin tai ryömiä paavin hameen alle. Se ei tehnyt niistä mitään vaan yritti viheltää pelin poikki. Turpiinhan siitä tulee molemmilta tiimeiltä. Vitun ize nimitetty erotuomari.
ellauri026.html on line 461: Oli miten oli, Fima on jo päättänyt että Erasmus on pikku huijari ja narri. Niinkuin kai olikin. Mut ei se silti tarttis jotain huumoritonta jenkki mitättömyyttä osottamaan sitä unitaarisella sormella. Fima lähtee siitä, että jokainen Eran sana on todennäköisesti valetta. Era "lainaa" koko ajan, jopa omastakin taskusta. Tässäkin se muistuttaa erästä toista elämäkerturia, jonka nimi vaatimattomuuden vuoxi jääköön nyt mainizematta. Se löytyy näitten mustelmien etusivulta. Se alkaa ällällä.
ellauri026.html on line 463: Tässäpä tyypillistä Jefaa: Erasmus yritti parikin kertaa summeerata töitänsä, mutta huonolla menestyxellä. Sen selityxet töittensä synnystä on niin triviaaleja, että ne ei voi "command our respect". Vaik eihän voi kieltää että tärkeäkin työ voi lähteä triviaalisti liikkeelle (ei mun tärkeet tutkimukset tosin). Hemmetin tärkeilijä. Just tälläsiä tunkeloita E.R. vihasi, ja tietysti just tälläsestä pitää tulla sen elämänkerturi. It just goes to show.
ellauri026.html on line 477: Geertin iskä pakeni Roomaan kun sen ja Eran äidin Helmin salakihlat tuli ilmi. Sitä huijattiin et pikku Geert ja äiti Helmi oli muka kuolleet. Se rupes papix kuten sen ahneet veljet oli suunnitelleetkin. Sit oli jo myöhästä. Sekin on Jefan mielestä joteskin hämärästi Eran vika. Jotain hämärää onkin koko jutussa, kert Eralla oli isovelikin. Tulee mieleen JJ Rusoon hämärästi hävinnyt isobroidi. Ehkä se oli velipuoli jostain sen isän aikaisemmasta heilasta. (Molemmat vanhemmat elivät vielä Eran käydessä koulua, kuolivat nelikymppisinä.)
ellauri026.html on line 479: Pienenä Era asui jonkun Pekka sedän luona Goudassa kuoripoikana. Vikisi kuin hiiri juustossa. Ei ollut lauluääntä. Deventerin koulu, johon se pantiin 9-vuotiaana, oli takapajuinen. (Tässä kohin Jefa taas sekoilee, ei sen ope voinu sanoa sitä vielä Erasmuxexi, sehän oli munkkinimi.) Deventer oli varsinainen munkkileipomo, ei-haluttujen kakaroiden hautomo, varmaan samanlainen kuin Yorkin koulukoti Nicolas Nicklebyssä. Eran seuraava asemapaikka onkin jo joku homoleipomo, varattomien veljien rahasto, jossa viimeistään se varmasti tutustuu donizeihin.
ellauri026.html on line 483: Se oikeesti ei voi sietää Eraa. Geertiä ja sen veljeä ajetaan luostariin kuin kaksiputkiseen pyssyyn käärmeitä. Vetelämpi veli antaa perixi. Taas vikapää on Era Jefan mielestä, kun se haukuskelee viinaanmenevää veljeä. Vitut, Jefa on ihan Pekka sedän linjoilla. Sen kädet syyhyää päästä kepin kanssa Eran perälle. Jefa tietää muka paremmin kuin Era ize miten sitä kohdeltiin: "he was charmingly treated". Onx tää muka elämäkerturi? Ennemminkin joku Sevillan parturi. Turpakarvat sillä on niin vimpan päälle nypitty.
ellauri026.html on line 491: Jefa marssittaa todistajax jonkun Eran vanhan kouluaineen tai harjoitelman, jossa se (epäluonteenomaisen hengettömästi) todistelee munkkielämän autuuden puolesta. Jefan mielestä tää osoittaa että Eran kaikki myöhemmät mielipiteet on pelkkää valetta. Kukahan tässä ajaa omaa asiaansa häikäilemättä, rakentaa vaihtoehtoista totuutta vähääkään välittämättä asianomaisen omasta eriävästä mielipiteestä? Varsin valehtelet Era, mä tiedän paremmin! Mä olen niinku Jumala, mä nään sun sielun perälle, sieltä näyttää joku pikku valo pilkottavan kuin tunnelin aukosta, sanonko mä mistä reijästä.
ellauri026.html on line 495: Eran elämän iloja oli frendit ja kirjat. Kirjat ja frendit. Tämmösiä ihmisiä on paljon. Mulla ei ole paljon frendejä, mutta mä en ookaan Desiderius Erasmus. Mulle riittää vähän hyviä frendejä, ja paljon hyviä kirjoja. Videoista en perusta, enkä somesta. Enkä klikkiuutisista. En ole vireä vanhus joka seuraa aikaansa, lukee sanomalehtiä ja kazoo kymmeneltä ylen uutiset. Mulle riittää, kun mun muusa kertoo mulle aamulla mitä maailmalla on tapahtunut yön aikana. Puhelimen pieni valo kertoo, että kohta kuuluu kummia.
ellauri026.html on line 506: Era kirjoitti automaattina, väänsi textiä tauotta kuin dervishi. Kuulostaa tutulta. Silti sen elämä on jäänyt suht hämäräx. Se oli seuraeläimex yllättävän yxinäinen susi. Bastardi homomunkki on aika perheetön.
ellauri026.html on line 597: vähän liikaakin pienenä ja vielä vanhempanakin.
ellauri026.html on line 619: ja sitten vielä uudelleen omissa muistelmissa.

ellauri026.html on line 641: Mitähän tähän vielä laittais, et ne ällistyis.

ellauri026.html on line 653: > Jönsyä harmitti Eskin sille antama pilkkanimi Syvällinen. Enemmän vielä harmitti kun tuo pinnallisuudella pinnalle uinut ex-pintaliitäjä linnan juhlissa ize asiassa kuultuna sanoi oppineensa vanhemmalla iällä arvostamaan syvällisiäkin ystäviä. Marimekon ja Nokian toimitusjohtajia ja Aira Samulinia. Hellikääpä toisianne. Pipsa Pallasvesan tissiliivit sängyllä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (Sanoja syvältä on jo yli 30K. 30 tissiliiviä tukilangoilla.)

ellauri026.html on line 657: > Herakleitosta on pidetty yhtenä värikkäimmistä Sokratesta edeltäneistä filosofeista. Häntä on pidetty jopa ihmisvihaajana, sillä hänen filosofiansa oli kaikkea muuta kuin populistista. Hänen ajatteluaan sävyttää ylikriittinen suhtautuminen ihmisiin, ja osan elämästään hän elikin yhteiskunnasta eristäytyneenä.

ellauri026.html on line 688: Sillä elämä ei lopu. Kaikki ovat kuolemattomia. Eikä kukaan palaa koskaan minnekään.
ellauri028.html on line 66: Mutta Moskova ei usko kyyneliin kun se ei usko, se on ankara Moskova. Sillä maailmassa ei ole syyttömiä. Säilyit - olet siis roisto. Elossa - siis syyllinen. Mutta kenen edessä - en tiedä, en tiedä, en tiedä. Sillä en koe omaa syyllisyyttäni. tiedän, mutta en tunne. Siis olin aikaisemminkin paha ja olen tullut nyt vielä pahemmaxi.
ellauri028.html on line 68: Jo on ruikutettu ja hölötetty tarpeexi. Ennen vuodet olivat hyvät, ja nyt ne ovat tulleet täydellisesti paremmixi. Sillä mikään ei seiso paikallaan, kaikki liikkuu, häviää ikuisuuteen, menee horisontin taaxe. Kaikki liikkuu, sinä yxin seisot. Seisot päätäsi roikuttaen ja ennustat, onko ympärilläsi vielä jotain vai oletko jäänyt aivan yxin.
ellauri028.html on line 70: Kovaa elämää, kovaa elämää! Olisi edes vähän pehmeämpää, kiltimpää... Olisin kovasti iloinen. Olisin niin iloinen, ettette tuntisi minua! Minusta tulisi aivan toinen ihminen, täydellisesti. Kohtaisitte minut ettekä tuntisi. Minä teille: "Heippa!", ettekä te tuntisi minua - niin tulisi minusta toinen ihminen.
ellauri028.html on line 100: Toinen aivan mainio kahden markan pläjäys on What is man. Kyse on taas just samoista teemoista kuin mullakin, onx ihminen vaan tyhmä elukka vai vielä pahempaa, vaan kone, vaiko jotain hienoa, joku taskukokoinen puolijumala. Nuori mies uhoilee, vanha mies suhtautuu kyynisesti, ei enää edes sarkastisesti. (Joku kyllä kommentoi, fair enough, että näissä filosofisissa dialogeissa on aina joku fixu, esim. vanha mies, ja toinen totaalinen tomppeli, esim. nuori mies. Epistä, Joni heittää KOKO AJAN! valitti Pauli lumisodassa Juuan mökillä.) Erittäinkin hyvin väännettyjä pointteja. Mm. se LM Alcottin runotytön skizo et jos hyvis saa hyvät vibat kiltteydestä onx se sillon izekäs vai epä. Turhaa nikerrystä ja nakerrusta, mitä väliä. Hyvin menee mutta menköön. Who cares, kuten argumentoi Booze Hound alempana.
ellauri028.html on line 252: Ei jäänyt Fatima kiinni CAPTCHA:sta. Peltiheikki livahti kuin mekaaninen leikkikoira veräjästä, sellainen kankeasti kävelevä ja haukkuva, jolla on kovamuovinen patterilaatikko mahan alla ja on-off nappula. Batteries not included. En ymmärrä mix kakrut haluu niitä, tai niitä liioitellun isosilmäisiä kummituxia. (Tai ymmärränhän mä, ne on koneita. Ilman on-off nappulaa, valitettavasti.) But seriously, eihän näistä arvosteluistakaan tiedä enää mitkä on tekoälyn tuotteita. Nettihän on jo täynnä botteja. Turingin testi vuotaa kuin seula. Todennäköisesti tyhmimmät arvostelut tulee vielä kuitenkin lihaa ja verta olevilta apinoilta. Ehkä CAPTCHA:t testaakin jo sitä. En ole robotti, olen pönttö.
ellauri028.html on line 258: 30 ajatusta ja 300M elämää per ajatus, jokaisella 1, mullakin vain tää. Ellen erehdy? onhan sekin mahdollista: dalai laama suunnittelee jo seuraavaa episodia, mieluummin eläimenä ettei tarvi koko aika vaan istuxia tyynyllä ja pussailla alamaisten myssyjä.
ellauri028.html on line 259: Eli huonomminkin voi käydä, ja joka iikalle on oma elämä ainutlaatuinen ja ennen näkemätön (edellisiä ei muista ainakaan, mikä voi sekin olla hyvä asia). Voi siitä huumoria repiä vaikkei mitään uutta, kyllä hyvä läppä naurattaa vaik 300M kertaa kuultuna. Jos 200M kärpästä ei voi olla väärässä, miten sitten 300M vääräleukaa apinaa.
ellauri028.html on line 278: Pullin volvossa, josta kerroin ennenkin jo jossakin. Mutten pelästy näistä enteistä, enkä harkizekaan
ellauri028.html on line 293: vähän niinkuin ketsu: getiparnetiivi. (Huh, nolottaa vieläkin.)

ellauri028.html on line 495: huumorin varjolla. Siihen aikaan se oli vielä mahdollista. Käänsi Peter Englundinkin kirjoja.

ellauri028.html on line 506: Ei se koskaan oikeasti menny eläkkeelle, lähti suoraan hautuumaalle. Sellainen on vaarallista.

ellauri028.html on line 508: Ennen kuolemaansa se näytti Pekalle vastaantullessa vielä ystävällisesti fäkkiä. (PST: Kekä on/oli Pekka Parkkonen? Jos se olikin Parkkinen? Pete Parkkonen on laulaja ja sen kaima Pete Parkkonen on rumpali. Pekka Parkkinen oli runoltaja.)
ellauri028.html on line 517: Vuonna 1992 Parkkonen aloitti 7 päivää -lehden ensimmäisenä vastaavana päätoimittajana. Tällöin hän joutui mukauttamaan lehden tanskalaisen esikuvan suomalaiseen tilaajapohjaiseen toimintatapaan. Myöhemmin hän oli vielä Matkaopas-lehden päätoimittajana. Parkkonen sai Valtion journalistipalkinnon vuonna 1998.
ellauri028.html on line 543: Se elätti puoli-ilmaisexi ison perheensä. Varattomien veljien rahastolla
ellauri028.html on line 564: Odottelemme juuri parhaillaan eli täsmälleen tällä herran sekunnilla, tällä nimenomaisella hetkellä tai tällä kellonlyömällä odotamme Euroopan erikoisuuskirjeenvaihturimme Eino-Mies Porkka-Kosken raporttia reportaashshisarjaamme "Yhdentekevä Eurooppa". Kävelevä sinikantisemme uudisoi meille kohta Helsingin Pinaatintorilta suomalaisten sotavegetaarien 47:nnen teemaviikon paraatia. Aihehan on Eino-Miehelle erittäin tuttu. Mieshän on palvisodan vegetaareja. - Niin, hänhän sai palvisodassa Mannergeimilta neljännen luokan valkoisen ruusukaalin riparikunnan kunniamerkin. Sopan ja kauhan miehiä kerta kaikkiaan. Eikä siinä kaikki, Vuonna 55 hän oli reportterina seuraamassa Porkkanan luovutusta takaisin Suomelle. Toivottavasti hän ei ole tänä juhlallisena vegetaaripäivänä niin nakit silmillä, että joutuisimme taas kuulemaan sen iänikuisen baaritiskitarinan siitä, miten hän listi vielä välirauhaspäivänä 50 punajuuriarmeijan kaaleria itulinjassa paljain käsinein. - Herra jumala! Puhelinhan soi! Pane töpseli nopeasti seinään! Haloo haloo! Täällä alivaltiosihteeri! - Täällä Eino-Mies P-K tanassa ja Burana 200. Saisinko huonepalveluun, tarvizisin Burana 400:sta. Ja jos Suomesta soitetaan ja uzitaan, minua ei saa häiritä eikä vastustaa. Sanokaa vaikka, että minulla on Pipa kukkarossa ja Kippari-Calle taskussa.
ellauri028.html on line 566: Kansalaiset! Nyt on jälleen se aika vuodesta, jolloin on aika muistaa maamme ilotulituxissa vammautuneita ilotulitusveteraaneja! Jotka lähtivät vapaaehtoisesti niskalaukauxenkin uhalla, usein inhimillisesti kazoen iian varhain, täynnä intoa puolustamaan lemmikkien oikeutta kuunnella ilotulitusten paukkinaa ja haistella ruudinkäryä vaatekomerossa kenkäläjän alla puolen yön ajan vuodessa. Jotka palasivat liian suuren ja liian raskaan uhrin antaneina, päättöminä (kuten lähtiessä) ja silmättöminä, kuolleita kissoja ja lento-oravia repussa, mutta tyytyväisinä kuin äiti armas Volgan laturiin. Katon rajass' kulkee hauki, pahaa taitaa tarkoittaa... Kierrä pullon korkki auki, ryyppy pedon karkoittaa! Pöydän alta ryömii lisko, ilkein silmin tuijottaa. Ryyppy toinen naamaas kisko, Aistiharha lähdön saa. Vierustuolill' istuu hylje, pyrstö läpsii palleaas'. Kunhan vain et lasiin sylje, mursu daamiks muuttuu taas. Pöydän päällä ammuu nauta, maitoo koettaa tyrkyttää. Ryyppy neljäs, jumalauta, maitohapot karkoittaa. Näitä ilotulitusveteraaneja varten rakennamme Kauniaisiin ilotulitusveteraanien kuntoutuskeskuxen Papattiveljeskodin. Kun siis päätön nuori mies ilmestyy ovelle käsi ojossa ja karvalakki kourassa, hellittäkääpä pörssinnyörejä. Tarkoitus on jalo, missä olisimmekaan nyt ilman ilotulitusveteraanien eläinuhreja. Varmaan Kouvostoliitossa munalipun alla.
ellauri028.html on line 568: Sotuinvalidien puolustusvoimat järjesti sotuinvalidien syyskeräyxen koko maassa. Nyt julkistamme keräyxen tuloxen. Saimme kerättyä yhteensä 283 kokonaista sotuinvalidia ja osia. Se on 50% eli lähes puolet vähemmän kuin viime vuonna. Näistä 238 nyt vielä tuhisevaa sotuinvalidia (tai vähemmän) luovutetaan rahavallan resitentille Sale Hiiristölle izepäisyyspäivän sotuinvaliidivastaanotolla. Sotuinvalidien puolustusvoimat päällikkönsä sopuiluveteraani kunniaylisopuli Esa Saarisen nimissä haluaa kiittää koko Suomen kansaa, paizi Aira Samulinia, joka ei millään suostunut luovuttamaan vaatekomeroon kenkäläjän alle kätkemäänsä Peter Nygårdia.
ellauri028.html on line 572: Jaaaha, meillä on täällä intiaaniteltassa sotilasmestari Karmei Enninen, tervetuloa. Paizi tehän olitte täällä ensin, anteexi. - No panic, siviili, lepo vaan, armeijassa ei pyydellä anteexi eikä ensinkään anneta, seuraa kurinpitotoimenpide, esim niskalaukaus. - Aaaha. Stm Kanninen, teiltä on juuri ilmestyny jyhkeä värikuvateos 101 asentoa. - Jes söör herra siviili! - Tässä kirjan takaliepeessä kunniaylisopuli E.Saarinen kehaisee, että tää on jatkoa kirjaanne 100 asentoa. - Niin, edellinen teos oli jymykukoistus, ja E.S. vaatimalla vaati jatko-osaa, tukijatketta ikäänkuin puuvillaisella vyöllä. Tää on jonkin verran rohkeampi kuin se esa. Suomalainen sotilas uskaltaa olla missä tahansa asennossa. Keittiön lattialla, takapenkillä, hississä, tiskipöydällä, parvekkeella, puuta vasten mezässä, junan vessassa... - Niin niin, ne on nähty, mitä uutta tässä painoxessa? No ei muuta kun tää 101. kuva ihan extrana: E.Saarinen epämukavan näköisessä vetelässä asennossa Pekka Himosen takana Pipsa Pallasvesan riippukeinussa. Pow-wow on päättynyt, ja nyt, saanko pyytää siviiliä tänne teltan taaxe... BLAM! BLAM!
ellauri028.html on line 574: Täällä valtakunnantyhjäntoimittaja Esa-Jouni Reikä-Saarinen ja puolustusvoimien simulaattorihankinnat! Maamme p-voimat on päättänyt hankkia jalkaväen taistelusimulaattorin! Vauzi vauz! Ja se oon mä! Tupla vauz! Ei vaitiskaan, vizi vizi, pyydän anteexi. Läänineversti Karmei Enninen, olkaa hyvä, avaisitteko vielä vähän tätä? - Kiitos, ja anteexi että en sano kiitos, armeijassa ei sanota koskaan kiitos, anteexi tai ole hyvä, meillä se menee vaan: hommio! ja loppu! Täällä kannetaan vaan kaunaa, aseita ja arvomerkkejä. Simputetaan alaisia ja kannellaan esamiehistä toimivalle johdolle.
ellauri028.html on line 576: No hyppään yli pari vielä puujalkaisempaa viziä ja menen suoraan asiaan: pianaikaa koko rauhanaikainen rauhantahtoinen armeijamme voidaan korvata armeijasimulaattorilla, joka puolustaa simuloitua maatamme ulkoa tulevia uhkakuvasimulaattoreita vastaan. Kyberuhat pannaan superselliin, pilviporsaat roviolle, jossa niitä linkoo virtuaaliläjillä äreet lintuset. Kassa kukoistaa. - Hauska kuulla että armeija ottaa vaihtoehtoisen todellisuuden vakavasti! Kybersodassa pärjännee tälläinen rimpulampikin kaveri, et mä tuun mielläni reserviin! Isänmaallisuus on aina ollut mun sydäntä lähellä! - Hienoa! Olkaa hyvä, saako pyytää vapaaehtoisexi tänne teltan taaxe... BLAM! BLAM! Ei vaitiskaan, vizi vizi! se oli vaan simulaatio! - Aargh! niin olin mäkin! Mein leben!
ellauri028.html on line 600: Se elää yhä sotalasten yhden silmän maailmaa,

ellauri028.html on line 612: ja sen lisäxi vielä säälittävän kädettömästi kerrottu.
ellauri028.html on line 615: Kasku on ikävystyttävä luonteenomainen kertomus jostain julkkixesta. Se on vielä yx alajaji puujalasta.

ellauri028.html on line 633: persuilukaskuKlisheitä, klisheitä. Tarpeettomia selvennyxiä. Mixei vielä selvemmin: Paasikivi vastasi urheasti/leukavasti/yrmeästi tms?
ellauri028.html on line 637: sukuelämä
miesasiamautonNaisvihainen, sovinistinen ja epätodennäköinen
ellauri028.html on line 666: Ääh. Ei huonosta tule kalua. Sama juttu kuin musiikissa, kuuntelen sujuvasti mutta laulussa on kuutonen. Pienin mahdollinen siirto tuottaa mahtavasti huvia, sanoi Aarne Kinnunen. Aarne kyllä takuulla vinoilee tässä Paavolle, vaaralliselle vainajalle selän takana.
ellauri028.html on line 672:

Alaviite: Mikko Kuustonen on 60v gospellaulaja, kaivosmiehen poika kuten Tom Jones. Soololevy Profeetta. Yksityiselämä (Muokkaa): Kuustonen oli naimisissa Marita Kuustosen kanssa 32 vuotta. Heidän avioeronsa astui voimaan keväällä 2014. Toukokuussa 2018 Mikko Kuustonen avioitui koreografi Hanna Brotheruksen (s. 1968) kanssa. Meidän sukulainen Hanna tulee täysin pystymezästä julkkisskenen ulkopuolelta. He ovat molemmat impulsiivisia ja yliempaattisia. Heillä on tv-ohjelma julkkisten rakkauselämästä. He haastattelee julkkisystäviä ja kuulee mikä liima saa suhteen kestämään. Ois Kuustostenkin ollut hyvä ostaa sitä putkilo. Minkä jumala on liimannut sitä älköön ihminen irrottako. He laittavat izensäkin likoon. Kyllä siinä moni liima irtoaa. Kuustosella on siitä pitkä kokemus. Hän on itse kertonut julkisuudessa päihdeongelmistaan, mutta on ollut raittiina v 2004. Varmaan vielä sietämättömämpi selvänä. Hän on kuulunut nuorena herätysliikkeeseen ja sixi kärsinyt myöhemmin myös muista mielenterveysongelmista. Kuustonen on kertonut olevansa värisokea. Siitä kaikki ongelmat alkoivat. Näki maailman mustavalkoisena väri-tvn aikana. Koiratkin on värisokeita. Vieläköhän se pieree yhtä kovaa Hannan seurassa. - Mikko! Hanna Brotheruxen poika Johannes on myös huumekoukussa. Haisteleekohan se liimaa.
ellauri028.html on line 686: Pappa: "Mitä! Ja vedät vielä munasta?"

ellauri028.html on line 780: Tätä jatkui ehkä vartin. Minä haukuin poliisia ja hän kirjoitti uusia sakkoja, kunnes sanoi vievänsä minut asemalle jos vielä jatkaisin ja ihmetteli enkö välitä sakoista mitään. En sanonut mitään, vaan odottelin poliisin poistumista.
ellauri028.html on line 813: Täällä valtakunnantyhjäntoimittaja Esa-Jouni Reikä-Saarinen ja uusi sensaatiomainen tiedelöytö! Posketonta! Käsittämättömän mahtavaa! Nimittäin! Soveltavan filosofian maailma kohahti tänään kuin Keilaniemen rantaa alvariinsa tapaileva aalto. Sosiobiologi Lauri H. Anterosson paljasti löytäneensä aivan uuden ja tähän asti tuntemattoman eläinlajin, ihmismuurahaisen! Sosiopaatti Anterosson teki tämän ällistyttävän ihmismuurahaishavainnon sattumalta ollessaan rutiininomaisella helikopterilennolla 2000 metrin korkeudella Espoon ilmatilassa.
ellauri028.html on line 815: Lauri H. Anterossonin ottamien ilmakuvien perusteella näyttää, että ihmismuurahaisyhdyskunnat koostuvat pienistä tulitikkulaatikkoja muistuttavista rakennelmista, joiden ympärillä ihmismuurahaiset autoilevat ja säntäilevät päättömästi sinne tänne. Niiden teknologinen taso on lähes yhtä korkealla kuin ihmisten, ja lisäxi ne puhuvat ilmeisesti suomea, tummakuorisemmat yxilöt tosin murtaen. Onko maapallolla sittenkin älyllistä elämää? No tämähän ei sitä vielä todista. Kun Anterosson laskeutui alas Espoon maaperälle, niin ihmismuurahaiset olivat salaperäisesti kadonneet! Niiden kohdalla oli vaan käsittämättömän syvä reikä, josta hämärästi tuttu ääni huhuili: Sori siitä! Mutta ei pidä hellittää, optimistisesti vaan eteenpäin E.J.O Saarisen viitoittamalla positiivisella tiellä!
ellauri028.html on line 817:

Jussi Carlsonin eläkehaastattelu

ellauri028.html on line 819: - Päivää. - Vuh. - Vuh. Kun nyt huhtikuun lopulla jäätte eläkkeelle, tulette olleexi kokonaista kolme vuosikymmentä eläinten palveluxessa. Jussi Carlson, kykenittekö lisääntymään Korkeasaaressa? No minulla oli stressi monta vuotta. Kolmas vaimoni sai minut lopulta innostumaan lisääntymisestä, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Luonnonolosuhteissa olisin varmaan tehnyt useampiakin pentueita, mutta nyt se jäi tähän Jasperiin. Hyvä niinkin, ettei Vaasa-suvun Suomen haara päässyt ihan ehtymään. - Jussi Carlson, saako olla maapähkinöitä? - Yleensä minua ei saa ruokkia, mutta kun nyt olen jäämässä eläkkeelle, olkoon menneexi. Kiitos. - Niin Johannes, kun te nyt jäätte eläkkeelle, tuleeko teille ikävä tänne Korkeasaareen? Varmasti tulisi, mutta minulle ja vaimolleni on luvattu oma häkki saaren eteläpäästä. Se on vähän pienempi kuin eläintenhoitajan koppi flamingotarhan perällä, mutta siellä on parempi kiipeilypuu, ja ketut ovat mielestäni mukavampia naapureita kuin flamingot. Ketuista lähtee eläintarhassa kesällä väkevää luonnon tuoxua, kuten Juutas Käkriäisestä sahan hovin salissa. Siellä minä sitten puolisoni kanssa asustelen hiiriä nikertäen ja paritellen, kunnes hetkeni tulee, ja minut viedään Eläintieteelliseen täytettäväxi. Vuh.
ellauri028.html on line 833: Kok jäi viimesex, ei ollut vielä aika kypsä. Johtoon meni kexusta. Totta Mooses, Puovon loputon autiomaavaellus simahti lopulta. Jätemäen irakgaten jälkeen päsmärixi tuli uuniperunoista kuulu Frankenstein. Hyi kuinka olikin aika vastenmielistä, saatana. Ja mä olin aina vaan siellä Babylonin vankina.
ellauri028.html on line 867: Siis kirjoitin alkuun että "Muhammed joidenkin hadithien mukaan kirosi vielä kuolinvuoteellaan krisrityt". Sanoi et perhanan uskottomat koirat. (Ehkä se tarkoittikin koiria?) Olikohan se liikaa vauvan modelle?
ellauri028.html on line 876: Muhammed tyrmäsi kristinuskon kolminaisuusopin:"Ne jotka sanovat "Jumala on yksi kolmesta", eivät ole uskovia" (Suura 5:73) Hizi onhan ne, vaikkakin väärän puun alla haukkuvia koiria. Muslimi ei voisi koskaan lausua Nikean uskontunnustusta jossa tulee esille jumaluuden 3 persoonaa. Ne päätettiin kovan kädenväännön jälkeen äänestyxellä. Kokousaika loppui, muuten jumalan porukoita olisi ollut vielä enemmän.
ellauri028.html on line 947: VIERAILIJA12: Meillä on suvussa hyvä esimerkki näistä eri uskonnoista, on ortodoksia, perus evankelisluterilaista, sitten on yhdessä haarassa juutalaista, jehovaa ja kaiken kruunaa miehen isä ja äiti, joisa isä on puoliksi intiaani ja äiti ameriikan suomalainen. Ja isänsä oli miehelle sitten opettanut hänen lapsuudessaan kaiken maailman manailuja, yrttejä ja suitsukkeita ja mietiskelyä. Ja täytyy myöntää kun ensimmäisen kerran miehen yllätin tapailujemme alussa istumasta keskellä pihaa pressu teltassa tätä mietiskelyä harrastamassa niin minä nauroin pitkään ja hartaasti. Ja tästä kun kaverilleni vielä puhuin niin täysin idioottinahan ne miestä pitivät. Mutta nyttemmin on sitten selvinnyt että nämä on vain jokaisen tapoja rentoutua. Siinä missä mies siis joskus tyyliin kerran-pari vuodessa vetäytyy jonkun päivän takia omaan rauhaansa, otan minä konjakkipullon ja istun kynttilän valossa ja tuijotan liekkiä. Sama asia, mutta kaksi eri "uskontoa". Kun itse kuulun näihin jotka eivät saa mitään voimaa uskonnosta. Mutta mies taas jotakin pelätessään ottaa kaulanaihonsa käteen ja pyörittelee sitä sormiensa välissä ja manailee jotain.
ellauri029.html on line 34: Idioottikin pystyy pilkkaamaan punktohtoria (ks albumi 27). Punk-rockin vesittämisestä sekä paikoin hyvin alkeellisesta a) mielikuvituxesta b) sanavarastosta ja c) kirjallisuuden tuntemuxesta johtuen S:n Suomessa propagoima gonzo-journalismi sai välittömästi epäilyttävän maineen: mikäli punk-tohtorillemme jokin oli "hillittömän rankkaa poweria", oli juostava lujaa pakoon ja ezittävä hillittömämämpää ja rankempaa poweria vaikka tuhansien järvien haiden mezästyxestä. Hunter S Thompsonin lukeminen alkuperäisenä täsmentää Saariskuvaa: useimmiten Esa on vain hyvinkääläinen radanvarren pikkusielu, jonka kirjoituxet päätyy aina siihen, että se todistelee kaikille yxilöllisyyttään ja rankkuuttaan. Joku vielä pienempi sielu voi toki lukea sen höperyyxiä alleviivaten ja kirjoittaen sivuun "Rankkaa!" Sen katu-uskottavuus on samaa luokkaa kuin kädettömällä miehellä, joka uhoaa taukoamattomalla runkkaamisella. Nykyinen seppoilu oli jo idulla, vaikka Sartrella siveltynä: ihmisen täytyy ylpeänä omaxua valizemansa situaatio. Osaansa tyytymätön tarjoilija on roolinsa vanki, ja huonossa uskossa. Loppuelämänsä Eski omistautui sit jakamaan parempaa uskoa. Sitä Peukaloliisan pääskyn sanomaa: Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydämmees VAAAAAAAN! Eskin kumipää rikkoo betoniseinää. Mieluummin silti vaivaannuttava ja poikamaisen humoristinen existentialisti kuin ikävystyttävän autistinen elitisti. Ikävä vaan että Eskistä tuli iän mukana ikävystyttävän populistinen viihdyttäjä.
ellauri029.html on line 106: Esseepankki on nyt kaksikielinen, kielen pääset vaihtamaan oikeasta yläkulmasta. Englanti on toinen kotimainen. Käännökset ovat vielä osittain kesken.
ellauri029.html on line 140: Tästä näkyy, kuinka paljon läpänteriä sisältyy mihinkin ammattiin. Koirat kusee aidan kylkeen nähdäxeen, kuka kusee tykimmin, kenen brändi näkyy ja haisee korkeemmalle kuin kenenkin. Yrittäjillä ja tiimijohtajilla roiskii rehvakkaimmin, ja niillä pyyhkii parhaiten. Sinulla on 2 vaihtoehtoa, pyyhit joko yrittäjällä tai tiimijohtajalla. Jos pyyhit yrittäjällä, saat paskaa käsiin, mut jos tiimijohtajalla, niin elämäsi on mennyt TÄYSIN PÄIN PERSETTÄ.
ellauri029.html on line 165: Kokoa esseepankkiin oma kommenttiessee, jossa kerrot, kenen esseitä kommentoit, miten, miksi ja mitä opit. Kopioi kommenttisi kommenttiesseeseen. Kommentoi kommenttiesseitä ja kommenttiesseiden kommentteja. Constant Comment. Opi olemaan oman elämäsi trolli. (Pst. Kommentin voi myös korvata kontantilla. Ohjeet ohjaajilta.)

ellauri029.html on line 220: ajanhallinta ajattelu arvot asenne asiakaspalvelu blogi blogiessee brändäys elämänhallinta fysioterapia henkilöstöjohtaminen henkinen kasvu huipputiimi hyvinvointi itsensäjohtaminen itsensä johtaminen itsensä kehittäminen itsetutkinta johtajuus johtaminen luottamus luovuus markkinointi menestyminen menestys motivaatio myynti onnellisuus oppiminen palaute palvelumuotoilu proakatemia sosiaalinen media stressi stressinhallinta talous tavoitteet tiimi tiimioppiminen tiimityö tiimityöskentely tuotteistaminen työhyvinvointi viestintä yrittäjyys
ellauri029.html on line 231:

Seuraavaan esseeseen on merkitty hyvät ja uudelleen mietittävät kohdat tunnusväreillä. Vihreä (tai tällänen syanidinvärinen) on "hienoa, juurikin näin on muotoiltava asiat", oranssi "hui, tätä kannattaisi kyllä vähän stailata", ja punainen on suoranainen solesismi, joko kielioppi- tai paha tyylikömmähdys. Merkinnät "Timo". Siirin postauxessa on hyvää yritystä kyllä, mutta paljon on vielä oppimista, ennenkuin osaa hölöttää työjärjestelyistä oikealla kielellä.
ellauri029.html on line 259: Työntekijöiden vapaata tahtoa ei kiinalaisessa tehtaassa juuri suosittu, vaan toiminta tehtaassa vaikutti vahvasti aivopesutoiminnalta. Työntekijöille uskoteltiin, että elämä on työtä ja ihminen ei tarvitse muuta kuin työtä. Kiinalaiset työntekijät vaikuttivat näin länsimaalaisen silmään tuotantoroboteilta, joilla ei ollut tunteita tai omaa tahtoa. Jokainen työntekijä kiinalaisessa tehtaassa vaikutti kuitenkin täysin tyytyväiseltä tilanteeseensa. Onko tämä oikeasti tyytyväisyyttä vai tehokkaan aivopesun ansiota?
ellauri029.html on line 265: Ihmissuhteet tehtaassa joutuivat törmäyskurssille heti alusta asti, eikä se ole mikään ihme. Erot amerikkalaisten ja kiinalaisten työmoraaleissa olivat niin suuret, että yhteisymmärryksen löytymiseen arkipäiväisessä työnteossa olisi tarvittu huomattavasti suurempi työ. Kiinalaisille työnteko oli koko elämän tarkoitus, kun taas amerikkalaisille työ on vain keino saada rahaa, jotta voi elää. Lähtökohdat yhteisymmärryksen löytymiselle eivät olleet siis kovin optimaaliset. Mikäli johtoporras olisi panostanut heti alussa huomattavasti enemmän työntekijöiden sopeutumiseen, olisi tehtaan tulos mahdollisesti noussut myös nopeammin kannattavaksi. He kuitenkin lähtivät heti tavoittelemaan maksimaalista tuottoa, mikä mahdollisesti aiheutti heille vain suuremman tappion.
ellauri029.html on line 267: Olen itse pitänyt itseäni aina ahkerana ihmisenä, mutta dokumentin nähtyäni näen itseni lähinnä hedonistisena laiskiaisena. Oli järkyttävää ja jopa hiukan pelottavaa, miten kiinalaiset työntekijät pitivät ihan normaalina sitä seikkaa, että elämä koostuu vain työnteosta. Tässä huomaa vain suuret ajatusmaailman erot eri kulttuurien välillä. Itseäni hirvittäisi ajatus siitä, että vapaata tahtoani riistettäisiin tai että elämäni koostuisi pelkästä työnteosta. Voisin kuitenkin ottaa osittain oppia kiinalaisten työmoraalista. He todellakin omistautuivat työllensä ja antoivat sille kaiken, oli sitten kyseessä pieni tai suuri työtehtävä. Lisäksi töissä ollessaan he olivat iloisia, aina.
ellauri029.html on line 290: Helppo raha ja elämä naurattaa
ellauri029.html on line 302: Helppo raha ja elämä naurattaa
ellauri029.html on line 307: Helppo raha ja elämä naurattaa
ellauri029.html on line 364: Niinhän se ommutta, inttäisi mummi, onks toi kovinkaan epikurolaista. Minne on ryöminyt se kuuluisa lathe biosas, eliskä cela vitam, kel onni on se onnen kätkeköön? Toihan kuulostaa enempi eskimäiseltä kukoistuxelta. Kahnemann ei epäröinyt heittää jehovaa pöpelikköön eziessään hedoneta useamman naisen perseestä. Eskimäistä tämäkin. Mut eihän kukaan ole menestynyt ellei sillä ole (ainakin ollut) useampia panopuita. Sehän se on elämän tarkoitus, tai yxi kolmesta (muut 2 oli EAT! EAT! KILL! KILL!).
ellauri029.html on line 371: Optimismivääristymä on se että "eihän mulle voi käydä noin kehnosti, mä oon Hannu Hanhi" (viz. E. Saarinen, tai Nomen Notetur, name your poison). Jopa rotilla ja linnuilla on sitä, ja sijoittajilla. Neljä tekijää, joista neljäs on fiilis. Hywän fiiwixen takia elukat ottaa liikaa riskiä ja tekee liian optimistisia suunnitelmia. Luulee että ihminen on niin viisas eläin, että se selvii jopa ize aiheuttamastaan tuhosta. Jotain korkkiruuvimaista tossa ajatuxessa on. Ahmavaara (1929) olisi ihastunut, ellei lahoisi viidettä vuotta kuopassa.
ellauri029.html on line 410: Alle 14-vuotiaat ei ole vielä pyllynreikiä, vaan pelkkiä pikku paskiaisia.

ellauri029.html on line 431: niin lisätäämpä vielä 1 naula arkkuun: Facebookin pääkusipää Silverfish

ellauri029.html on line 433: sori vielä tuostakin, piti puhetta kannattajille ja sanoi siinä esimerkixi:

ellauri029.html on line 452: Hallinnan harha on sitä, että luulee olevansa satulassa; esim luulee että on oman elämänsä seppo. Se on ylemmyyden harhan ja optimismin lisäksi positiivinen harha. Onko se hyvä vai paha asia, siitä ovat optimistit ja pessimistit eri mieltä. Rikkaat ja muuten menestyneet luulee, että niiden menestys johtuu niiden omasta erinomaisuudesta eikä suhdanteista. Siitä lähtee peliriippuvuus ja usko paranormaaleihin ilmiöihin, kuten jumala. Se lisääntyy kehumisesta. Se on heikompi masixilla ja vahvempi kun tunteet on pelissä ja kilpailutilanteissa, kuten osakekaupassa. Harha lisääntyy ylpistyneillä Juhoilla ja Esoilla, joilla on menestyxiä uran alussa. Kolmas nainen osoitti että harha vahvistui jos satunnainen tilanne näytti jotenkin hallittavalta, siinä oli jotain kouriintuntuvaa tai tuttua, jonka voi luulla osaavansa hallita. Esim. noppapelissä anterot heitti noppaa kovaa saadakseen kutosia ja hipihiljaa ykkösiä . Mä osaan tän! Hahaa helppo, sanoi hirvi, ja vastasi väärin kysymyxeen Lotta Rotan kysymyspotasta.
ellauri029.html on line 465: Anteronkaltaistaminen on anteroisten ominaisuuksien liittämistä muihin eläimiin, elottomiin esineisiin tai kuvitteellisiin kohteisiin. Frans de Waal käyttää ilmiöstä nimitystä bambifiointi.
ellauri029.html on line 472:

Esimerkkejä anteronkaltaistamisesta ovat esimerkiksi sarjakuvien, lastenkirjojen ja animaatioiden eläinhahmot (esim. Aku Ankka, Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat, Kavalat eläimet), autot ja muut laitteet ("auto ilahtuu kun se pestään"; "Se vihaa mua!"), ja kansakunnan henkilöitymä ("koko Suomi", "Suomi-neito").
ellauri029.html on line 480: Erilaisissa kaikkeudensyntytarinoissa, joita on ollut lähes kaikilla kansoilla, esiintyy anteroiden mutta myös muiden eläinten kaltaisia suunnittelijoita, joissa tuntematon on selitetty ”anteroistamalla” se. Erään Amazonilla elävän heimon mukaan suunnittelija oli ensimmäinen antero itse, joka suunnitteli perheensä ja muut anterot. (Mutta kukas suunnitteli ensimmäisen anteron? Hahaa, gotcha!)
ellauri029.html on line 492: Normaaliustaipumus on anterojen taipumus olettaa et kaikki menee niinkuin ennenkin, vaikka katastrofi on silminnähtävä. Kimmo Koskenniemen mielestä elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa. No ehkä se elääkin. Anterot kapuaa nousevasta vedestä kuiville ruohonkorrelle joka taipuu niiden painosta ja kaatuu jorpakkoon. Jos energiankäyttö kuumentaa ilmastoa ne ostaa ilmastointilaitteita. Jos talouskasvu heikkenee ne käskee synnyttää lisää lapsia. Vanhuxia on suojeltava kuolemalta luonnon kustannuxella. Lapsille ei mitään tarvi jättää. Maailma hukkuu paskaan 70% vaan lukee lehtiä. Mä en lue edes niitäkään.
ellauri029.html on line 599: Me ei haluta kilpailua, noihan selättäisi meitin

ellauri029.html on line 600: toinen karvakäsi selän takana, kaikissa lajeissa:

ellauri029.html on line 652: Mieluummiin siis taistelua elämästä ja kuolemasta, kuin haistelua ja maistelua ikävästä elämästä ja vielä tylsemmästä kuolemasta vanhuuteen tai ylipainoon. Tuula-Leena Varixen kirja obeesista vaimosta jäi laatikkoon, vaikka sekin takakannen mukaan menehtyi kirjan aikana. Mieluummin poliiseja ja rosvoja kuin pyhimyxiä ja vanhoja kunnon Patteja. Mieluummin sairaala- kuin perhe-elämää, vaikka molemmissa tulee joskus vainaita.
ellauri029.html on line 654: Mistä siis on kysymys? Mix Darwin suosii näitä korkean riskin tilanteita, vaikka tasainen jukerrus takaisi itiöemälle pitemmän ja rauhallisemman elämän? No six kai että isolla riskillä voi saada isoja voittoja, joista jotkut laajentaa sairaasti tiimin reviiriä tai jopa vie lajin kehitystä eteenpäin. Ei väliä jos jokunen itioemä siinä uhrataan, piisaahan niitä. Darwinilla on useita onkia vedessä, erilaisia kokeiluja rinnan menossa.
ellauri029.html on line 656: Jännää kirjaa tai sarjaa jossa on eka roistoja, jotka saa lopussa ansionsa mukaan, on kiva seurata kahdestakin syystä: ensin on kiva samastua vähän niihin roistoihin, jotka ryöstää, raiskaa ja tappaa toisia apinoita; sehän on hyvinkin houkutteleva ajatus, vaikka pelottava. Ja sitten kun hyvixet esim. poliisit, sotilaat tai karjapaimenet ampuu pahixet tohjoxi, saa toisen tyydyttävän katarttisen peräruiskeen: taas on lupa tappaa, ja ollaan vieläpä hyvän asialla. Áll is well, voi alkaa seuraavaa saippuaa.
ellauri029.html on line 660: Elukoilla on onnex tää optimismivääristymä: uskotaan että kinkkisessä tilanteessa mulle käy hyvin, vaikka muille huonosti. Muut saa coronan mä en, mä oon ize immu. Sekin kuzuu meitä jännittämään jännempiin tilanteisiin: ne on uhkia, mutta enemmän vielä tilaisuuxia.
ellauri029.html on line 667: Tärkeintä on oman tiimin ituradan lisääminen. Se ei nussimatta onnistu. Sen edestä sietää vaikka tappaa tai kuolla ize pukille. Toisixi tärkeitä on kilpailevien ituratojen vähennys. Sen edestä voi jättää vaikka syömättä ja heittää henkensä. Tähän tarvitaan sankareita ja isänmaallista uhrimieltä. Kolmannexi tärkeitä on pysyä ize elossa, syödä ja juoda kun on tilaisuus. Mutta itiöemän elämän tarkoitus on tappaa muita ja lisääntyä, niin että tähän liika panostus on syntiä. Niinkuin on turha tappaminen, jos sen sijaan voisi nussia ja tehdä lisää pentuja. Make love, not war.
ellauri029.html on line 697: Av-sihteerin ajankohtaiswizit on nyt 30v vanhoja. Oman wanhuutensa näkee siitä et ne tuntuu wielä aika tuoreilta. 90-luvulla ne olis ollu 60-luvun vizejä. Helmille ne on yhtä outoja kuin 40-luvun sotilashuumori 70-luvulla. Kenraali Kaluuna, kapteeni Kalpa, lommoposkinen kersantti Ärjylä ja alivaltiosihteerit Masi, Viki ja Hönö. Franzen olis varmaan Hönö.
ellauri029.html on line 702: Kuoliaaxinaurattajan elämä on kovaa.

ellauri029.html on line 737: elämäkerroista. Nauratus on kovaa työtä,

ellauri029.html on line 811: Alivaltiosihteeri on jo vuosia ollut Suomen pitkäikäisin sketsiviihdeohjelma. Sitä voidaan kuitenkin verrata myös sanomalehtien pakinoihin, ja sillä saralla ennätys on vielä kaukana. Esimerkiksi nimimerkillä Olli esiintynyt Väinö Nuorteva pakinoi Ylioppilaslehdessä ja Uudessa Suomessa puoli vuosisataa, ja kirjoituksia kertyi yli 13 000.
ellauri029.html on line 851: hyvin tiesikin, ja sen selän takana Platon ja muut nuoret jolpit hymyilivät
ellauri029.html on line 853: sepustaa jotain, jonka Sokrates sitten vähän päästä lyttäs nolosti. Ja oli olevinaan tietämätön vieläkin. Vanhat sofistit jäi pahaa aavistamatta seisomaan
ellauri029.html on line 854: ja vilkuttamaan vielä perään, nuoret jolpit alkoi rähättää ääneen kulman takana.
ellauri029.html on line 895: Sit on vielä satiiri, josta alempana. Se on kuin sarkasmia, mutta kiltimpää. Lähettäjä sanoo samaa läppää satiirixi, vastaanottaja sarkasmixi. Riippuu siitä kuka nauraa ja kuka ottaa nokkiinsa. Sarkasmilla on izelläkin herne nenässä, satiirilla ei tai vähemmän. Molemmista voi herne mennä nenään kohteelle. Parodia on matkimista, josta monet suuttuu ihan sikana. Se on kuin pilakuva profeetasta, sitä pahempi mitä osuvampi olematta imarteleva.
ellauri030.html on line 55: Ciceron aikaan Kreikan parasta ennen -päivä oli ohize. Jälellä oli neljä koulua, Pro-Akatemia, ympyrää kävelevät, Stoa (ei siis se Itixen takana, jossa on mamuja), ja epikurolaiset. Viimemainitut ei ollenkaan kelvanneet, koska ne peukutti atomeja, mukavaa elämää ja jumalattomuutta. (Hyvä epikurolaiset! Olette voittaneet! huutaa pieni saxalainen judoka hämmästyneenä Asterixille ja Obelixille.)
ellauri030.html on line 57: Stoalaisia ja kävelysauvalaisia ei erottanut toisistaan kuin törkkimällä porkalla. Ne oli soveltavia filosofeja, joita kiinnosti vaan elämäntaito eli izehoito. Stoalaisille oli kiinnostuneet vaan ja yxinomaan 100% äijyydestä, sauvojat myönsi muille asioille infinitesimaalisesti arvoa. Pro-Akatemian eklektikot laski vaan kannattavuusprosentteja ja selasi tuotevalikoimia.
ellauri030.html on line 61: Cicero oli kiero julkkisasianajaja, voitti joitakin näkyviä juttuja, rupesi poliitikoxi. Oli Sisiliassa kvestori (yliopistossakin on kvestori, siis rahastonhoitaja), oli kova puhuja, päihitti Hortensiuxen. Keskiluokkainen pyrkyri, kuten eräs suomalainen sykofantti, jonka nimeä E.Saarinen en viizi edes mainita. Koulussa piti lukea Ciceron puhetta in Catilinam: quo usque Catilina abutere patientia nostra. Cicero hommas Catilinalle kuristushuonetuomion, vastoin Caesarin ja muiden lievempiä kantoja. Kazoi ize päältä kun Catilinaa hirtettiin. Oli siitä vielä ylpeä. Koko case in Catilinam saatto olla pelkkä kehystys, Cicero oli ehkä tekaissut todisteet. Et semmonen veitikka.
ellauri030.html on line 65: Myöhemmin se koitti taktikoida diktaattorien välissä, peukutti Pompeiusta ja nälvi Caesaria. Caesarin tultua murhatux Ciceron suurexi iloxi, hernekauppias koitti pelata Antoniusta Octavianusta vastaan. Kompastui omaan nokkeluuteensa, diktaattorit veti herneen nenään, ja tappoi Ciceron yhteisellä sopimuxella. Ärsyttävä perskärpänen. Sen viimeiset sanat (63-vuotiaana) oli: koita solttu edes tappaa mut kunnolla. Varmaan lynkkaaja joteskin tunaroi irrottaessaan Cicerolta päätä. Antoniuxen vaimo Fulvia vielä pisteli irtopäätä kieleen nuppineuloilla, koska se oli puhunut niin rumasti. Se oli kova opportunisti ja perseennuolija, tais tulla nuppineuloihin ruskeata väriä.
ellauri030.html on line 75: Sopivimpia kaikkiaan ovat, kuulkaapas nyt Scipio ja Laelius, vanhuuden aseita äijyyxien konstit ja niiden harjoitus, jotka iän kaiken kultivoituna, kuinka kauan eleletkin tai miten kirjavasti, tuottaa ällistyttäviä tuloxia, ei vaan koska ne ei koskaan häippäse, ei iän äärirajallla edes (vaikka se onkin tapissa), vaan myös koska hyvin eletyn elämän fiilis ja monien hyvien tempausten makustelu on ihan parhautta.
ellauri030.html on line 80: - Miltä tuntuu nyt lähteä eläkkeelle? Onk se kivaa vaiko ikävää?

ellauri030.html on line 81: - Mitä aiot puuhata kun nyt lähdet eläkkeelle? Aiotko jatkaa tutkimuxia?
ellauri030.html on line 84:

	Ja vastaan näin sulle, en tiedä sitä vielä,

ellauri030.html on line 85: 	odotahan kun olen ollut eläkkeellä joitain vuosia. 

ellauri030.html on line 94: Tyttären kuoltua se kirjoitti vielä Lohdusta, Pro-Akatemiasta, Hyvixistä ja pahixista, Tuskulanumin väitöxiä, Jumalten luonteesta, Cato vanhempi (tän albumin nimikappale, vanhemmuudesta kato), Laelius (kaveruudesta), Kohtalosta, Poskettomuuxia (stoalaisista), Viroista, ym ym, monet kaikexi onnexi hävyxissä. Pojan kuolemasta se ei kuulemma ollut moxiskaan, se olikin joku mitääntekemätön hummeri. Aika epeli. 

ellauri030.html on line 101:       Isommasta Catosta tuli Ciceron kirjan Mauno Mato, koska se eli vitun vanhaxi ja opetteli kreikkaa vielä oktogenaarina. Vaikkei kyllä enää oppinut. Se ei koskaan tykännyt kreikkalaisista, ne oli epäilyttäviä ja veteliä mamuja. Tää vanhempi Cato eli toista sataa vuotta ennen hernekauppiasta, et sille kirjoittelu on vähän kuin Eski puhuttelemassa Eino Leinoa.

ellauri030.html on line 105: Tuskulum oli vanhemman porsaan Caton kesäpaikka, ja Ciceronkin, ne oli mökkinaapureita (vaikkei yhtä aikaa, Catojen mökki oli siirtynyt jo Cato nuoremmalle). Sitähän herrasväki vieläkin käyttää huvilan hassuttelunimenä. Siitä tulee lähinnä mieleen Hannu K. Riikonen ("K"! my foot!) ja Pekka "Tuus" Tarkka. Joko kerroin, että kun pääsin Fredin vs. proffaxi, Pekka "Tuus" Tarkka heräsi ja lähetti mulle kirjeen, jossa se pyysi mua arvostelemaan jonkin kirjan Hesariin. Kirje alkoi H.V., joka ei tarkottanut haista vittu (kai), vaan "hyvä veli", ja päättyi "Tuus, Pekka Tarkka". Kirje meni rodeen saman tien. Vitun "Tuus", tosi noloa. H.V., Pekka. Onnen Pekka. Ei ole vielä tuuskahtanut. 

ellauri030.html on line 137: 	  
Vanhuxille jää kosolti vielä hienoja hommia

ellauri030.html on line 153: 	
Ei elämän tarkoitus ole eläminen, vaan hieno kuolema

ellauri030.html on line 155: 	      Ei kuolemaa tarvi pelätä, koska:

ellauri030.html on line 161: 	    
Kuoleman jälkeen voi olla jotain kivaa vielä tulossa.


ellauri030.html on line 190: 	
Elämän tarkoitus ON eläminen, eikä hieno kuolema.

ellauri030.html on line 201: 		
Meemit elää omaa elämäänsä, eläköön kukin omansa.

ellauri030.html on line 213:   Vielä parempi juttu on että vanhuxet kuolevat! Onnex vanhoja miehiä on vähän! (No nykyäänhän niitä on niin että päät kolisevat. Apuharvennus olis paikallaan.) Tässä Ciceron argumentit on terveen darwinistisia: vanhat käävät tekee tilaa nuorille, saadaan verexiä voimia kehiin kun vanhat kärrätään luutarhan täytteexi.

ellauri030.html on line 215:   Tää olis sellaisenaan jo aivan riittävää, mutta herneenpalon on viran puolesta lisättävä vielä kristillistä puppua koskien Ääretöntä Viisautta ja Eliaa, joka ainoana lähti taivaaseen housut jalassa. Kuoleman voi sen mielestä kohdata tyynen rauhallisena vaan jos se on ovi johkin jatko-osaan, tukijatkoon vyöllä tai ilman vyötä. Ja mixi? Ainakin mulle nimenomaan se on rauhottava ajatus että tässä kaikki, ei tarvize alottaa mitään revohkaa enää alusta. Kikherne sanoo et Cicero uskoi jatkoon vaan koska se halus jatkoa. No miten hernepussin usko eroo siitä? Herneelle pakanoiden pelleusko jatkoon oli hyvää evidenssiä et sen oma usko on oikea. Vähän niin et "close, but no cigar". Mun mielestä se todistaa just päinvastaista. Kaikki uskoo koska haluu uskoa, ihan sama mitä, kunhan vaan ei "tämähän oli nyt tässä, vai mitä?". Niin lujassa on Darwinin kolmas käsky "EAT! EAT!".  


ellauri030.html on line 244:   No siis jos olet julkkis kuten Aira Samulin tai taata Sillanpää, tai sit kirjoittelet paskaa viimeseen saakka niinkun Puovo Huovikko, niin sittenhän voi olla mukavaa. Onhan Eskillä vielä Pafos ja mullakin nyt nää runot ja paasauxet. Runoilija Ennius vertas izeään vanhaan eläkekaakkiin laitumella lerppahuulisena. (Sama hemmo jonka Cato jätti kärvistelemään köyhänä kotiopettajana rahdattuaan sen ensin jostain saarilta luoxensa.)

ellauri030.html on line 248: Nää on ne vanhuuden neljä peikkoa: eläköityminen, riutuminen, impotenssi, kuolema.

ellauri030.html on line 250:   Kohtaan 1) katixi naamioituneen papukauppiaan vasta-argumentit ovat: älä mene eläkkeelle, jatka horisemista johtoportaassa (esimerkkejä)! Menikö muisti? Älä välitä, mulla on tässä paljon esimerkkejä semmoisista joilta EI mennyt, eikös se lohduta? Relevantimpaa ois mainita sellasia kuin Kekkonen tai Paavi JP Kakkoineen, joilta meni hengenlahjat ja silti ne jatkoi horisemista johtoportaassa. Vittu et on sit heikkoa argumentointia. Sisero ei paljon piittaa implikaationuolten suunnasta, vielä vähemmän todennäköisyyxistä. 

ellauri030.html on line 258:   Sevverran pitkään papukauppias pyörii tän kysymyxen ympärilä, ettei se ehkä niin selvä ole sillekään. On muka kivempi kazoa jotain Turpioo Ambiviusta (sen ajan Pirkka-Pekka Peteliusta, Terentius-komeljanttaria) lehteriltä kun osallistua tapahtumiin lähempää. Onx se joku Volmar-setä, josta on kiva kazella kun muut on pukilla? Sit vielä tukuittain esimerkkejä erilaisista kynäntyöntäjistä jotka oli jättäneet munantyönnön nuoremmille hirmu tyytyväisinä. Piirtimellä puhkovat paperia ja ruiskivat sille fläkkejä siitin ja oza yhtä rypyssä. 

ellauri030.html on line 264: Vanha joutuu luopumaan isoista bileistä, notkuvista pöydistä ja moniaista kupeista. Niin, mutta luopuupa samalla hassuttelusta, ruuansulatusvaivoista, ja krapulaunista. Niin niin! Sitä juuri tarkoitan! Joutuu luopumaan kaikista noista! Tää Sisero on todella tampio. Mixei se ryömi saman tien laatikkoon ja vedä kantta kiinni perässä. Siellähän on tosi seijasta, ei vaivaa enää mikään. No ei, vaitiskaan kyllä näille vanhuxille maistuu vielä digestiivikexi ja pieni kalja, ja mielellään ne kokoontuvat rotariklubeihin kuuntelemaan omia puheita. Mulle kyllä tulee ruuansulatusvaivoja ja krapula jo yhdestä kaljasta ja digestiivikexistä. 

ellauri030.html on line 266: Sit on vielä noi puutarhatyöt, jotka on vanhuxelle mieluisia, ainakin ne köykäsimmät, kuten haistelu ja maistelu. Etenkin viinamäki, josta ukko-Nooakin jo osas nauttia. Ja pellolle kannattaa mennä paskallekin, sen tietää Cato, vaikkei Hesiodos kertonut. Ei mitään ilmaisexi, se on periaate Catolla. Hampaikas Curiuskin mieluummin otti rahat samnilaisilta väkisin kuin lahjuxina. Sai ilmaisexi enemmän. Siinä mies Caton mieltä myöten. Cato jatkaa vielä pitkään höpötystä kuinka kivaa rikkaan vanhuxen on höpsästellä ikiomalla farmilla. Pointin sivusta taas Cicero! Ei ollut puhe siitä onko kivaa olla Roope-setä hrahalaarissa, vaan vanhuudesta. 

ellauri030.html on line 268:   Parasta vanhan hopeäselän elossa on arvovalta! (Jos sitä on - jos ei ole sori vaan, oma moka, olisit ollut aikaisemmin sepompi.) Esim Samuli Rusko-oja, nilkki perustolvana, joka paistatteli loppupäivät ansiottoman arvonnousun valossa. Vähemmän duunia, enemmän auktoriteettia. atque huius extrema aetas hoc beatior quam media, quod auctoritatis habebat plus, laboris minus; apex est autem senectutis auctoritas. Vanhuus, kun siihen liittyy korkeimmat luottamustehtävät, on niin arvovaltaa täynnä, että se korvaa kaikki nuoruuden nautinnot. Kaikki tottelee sun pelkkää nyökkäystä. Habet senectus, honorata praesertim, tantam auctoritatem, ut ea pluris sit quam omnes adulescentiae voluptates. Non in sententia solum, sed etiam in nutu residet auctoritas. 

ellauri030.html on line 270:   Mulle on toi herkuttelu komentovallalla ja paistatelu ihailun valokiilassa ollu aina vierasta. Mua vaan ärsyttää jos muut pyörii hövelinä jaloissa. Ei ne kyllä ole haitax asti pyörineetkään. Heti kun huomaavat ettei tosta ole mihinkään, ne lähtee sykofantit tiehensä kuin zombit pettyneenä, kun ei Homerin päästä löydykään aivoja. Mut se on ilmeisesti hopeäselkä apinoilla tosiaan verissä. Ne tarvizee sitä kuin jotain huumetta, ja pahastuvat syvästi, jos sitä ei ole tulossa. Nilkki varmaan inhos mua yhtä paljon kuin mä sitä, jos jaksoi edes sen verran vaivautua näin huonon alamaisen kohdalla. Mä en vaan voi tajuta miten se, 70-luvun slavistiikan tutkijaopiskelija tms assarin ääliö, saattoi luulla muuttuneensa nyt niin suurexi Kyyroxexi, että sillä oli jotain särmää mua kyykyttää ja jaella komentoja. Kolleegaa vielä. Saablari. Kyllä menen paskantamaan sen haudalle Eipäjoelle. 

ellauri030.html on line 278:  Ja nyt tulee taas Siiselin tilastollisia harhapäätelmiä. Kuten kaikki tietävät (ja ovat aina tienneet, tiesivät myös Ciceron aikana) vanhuxet ovat suhteellisen nyreitä, hankalia, ärtyisiä, ja saitoja. "Mutta näähän on luonnevikoja, ei johdu iästä". Hemmetti, luonnevikoja, mutta PALJON tavallisempia vanhoilla kuin nuoremmilla. Eikä ihme! Nimittäin! kuten Siiseli izekin toteaa, vanhuxia vähexytään, halvexitaan ja pilkataan, KOSKA ne on käppänöitä, heikkoja, hömelöitä, ja sen lisäxi vielä nyreitä, hankalia, ärtyisiä ja saitoja. Turha marssittaa taas muutamaa hämmästyttävää poikkeusta, nyt puhutaan tilastofaktoista! Cato ei "muka" ymmärrä vanhushappamuutta eikä varsinkaan saituutta, mix säästellä kun on niin vähän matkaa jäljellä? Hyvä kysyä, mutta historia kertoo, että Cato ize ei ainakaan ollut poikkeus, se oli varsinainen hapantelija ja itara kuin piru ihan loppuvihellyxeen asti. Hautas poikansakin kunnan kustannuxella, ja möi vanhat ja sairaat orjat torilla.

ellauri030.html on line 280:   Lopulta päästään viimeiseen syyhyn olla hapan vanhus, nimittäin viikatemies, joka  kurkkii jo ihan selän takana. Mun kanta on, että kuolema ja sen pelko on molemmat yhtä luonnollisia kuin vino penis, eikä kummastakaan (mistään kolmesta mun kohdalla) pääse eroon millään ilveellä. Kaikenlainen selittely on ihan turhanpäiväistä. Mutta just SIX, ettei niistä ole eroonpääsyä, nimenomaan niistä jaxetaan jauhaa ihan ilman loppua. (No, vinoista pippeleistä vähän vähemmän.) Onhan mullakin niistä jo erinäisiä palstakilometrejä. Muusa sanoo toisesta huoneesta: ÄLÄ JAUHA!

ellauri030.html on line 282:   Ei mulla tähän ole paljon lisäämistä, Siiseli jauhaa asiasta ihan perinteisesti. Sekin sanoo, et se on ihan luonnollista, turha pelätä, ei tää satu, ei ainakaan kauan, eikä ainakaan minuun, kuten sanoi entinen hammaslääkäri, vai oliko se jumala. Kuolemanpelkohan on ihan sama asia kuin mix paska on ällöttävää ja pissa pahanmakuista. Jos ne ei olis, kaikki ottais lautasen ja lusikan mukaan rötykkään. Tai ei olis koko rötykkää, paskannettas ja kustas vaan suoraan kädestä suuhun. Jos pano ei olis mukavaa, ei tulis lapsia. Jos kuolema ei olis kauheaa, kaikki juoxentelis kadun yli kuin päättömät kanat. Ei sitä tarvi mitenkään selitellä pois, näin se näkyleipä murenee. EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Noudatetaan vaan Darwinin lakia.

ellauri030.html on line 288: Kun arkaaiset ihmiset mietti mikä saa elukat (apinan mukaanlukien) tikittämään, oli 2 vaihtoehtoista analogiaa: 1) siellä on sisällä jokin otus, joka vetää naruista, mutta lakkaa vetämästä kun elukka on vainaja. Silloin voi hyvin kysyä, mitä se otus sitten teki. (Jätetään nyt syrjään se Bertrand Russellin vanha täti-paradoxi, että mikäs sitten sen otuxen lankoja veteli, etc.etc, turtles all the way down.) No joko sekin kuoli (heippa turtselitäti taas), hävis olemattomiin kuin pieru saharaan (mut silloin se oli aika tarpeeton hypoteesi alunperin), muuttui joxkin muux (ditto), tai se meni jonnekin muualle. Tästä analogiasta lähtee kaikki noi sieluhöpinät. 2) Ei täällä ketään ole, elävä elukka on pikemminkin kuin mekaaninen kana tai herätyskello, jonka vieteristä loppuu lopulta veto. Tää vaihtoehto mainitaan Faidonissakin (sielu on kuin soittimen viritys), mutta jostain syystä (mikähän se oli?), se jää tienoheen. Mun ymmärtääxeni tää on tieteellinen näkemys, siis yxinkertaisin oletus saatavilla olevan evidenssin valossa. Tän mä ostin jo ihan pienenä. Vanhoilta on veto käyt.kaz. jo lopussa. Tikketi-takketi tik tak tik - tak sanoi Impi Loiskeen kuhmuinen herätyskello viimeisen kerran, jousi katkesi ja kello vaikeni iäxi.Se on aikaa sitten romutettu, varmaan osina jossain Afrikassa tai Kiinassa.  Näin tulee ihan kohta käymään minulle, siis just tälle mulle. Se on voi.

ellauri030.html on line 290:     - Sanohan Simmias, mikä tässä (sielun kuolemattomuudessa) ei tunnu vakuuttavalta. - Se että myös harmoniasta, lyyrasta ja sen kielistä voisi sanoa samalla tavoin: viritetyssä lyyrassa on harmonia näkymätön, ruumiiton, täydellisen kaunis ja jumalallinen, ize lyyra ja kielet taas ovat ruumiita ja ruumiillisia, yhteen liitettyjä, maan kaltaisia ja sukua kuolevaiselle. Entä jos joku nyt särkisi lyran tai katkaisisi sen kielet ja sitten väittäisi samoin perustein kuin sinä, että harmonian täytyy vielä olla olemassa, että se ei ole voinut hävitä - sillä eihän ole mahdollista, että nämä kuolevaiset esineet, lyyra ja kielet, olisivat vielä olemassa vaikka kielet on katkaistu, sen sijaan harmonia, joka on jumalallisen ja kuolemattoman kaltainen ja sille sukua, olisi hävinnyt ja siis tuhoutunut ennen sitä mikä on kuolevaa? Ja hän voisi väittää edelleen, että harmonian on pakko olla vielä olemassa ja puuosien ja kielten täytyy lahota ennenkuin sille voi tapahtua mitään. Sinäkin olet varmaan huomannut, Sokrates, että kuvittelemme sielun lähinnä tällaisexi: ruumiimme jännittyy ja herpautuu kuumuuden ja kylmyyden, kuivuuden ja kosteuden sekä muun sellaisen vaikutuxesta,kun taas sielumme on kaiken tämän sekoitus, harmonia, jossa kaikki on hyvin ja sopivasti sekoittunut keskenään. Ja jos sielu kerran on harmonia, on selvää että kun sairaus tai jokin muu paha saa ruumiimme liiaxi herpautumaan tai jännittymään, sielun täytyy heti hävitä, olipa se miten jumalallinen hyvänsä, aivan niinkuin harmonian yleensäkin sekä musiikissa että muissa taiteissa; sen sijaan ruumiin jäännöxet säilyvät kauan, kunnes ne poltetaan tai mätänevät. Jos joku siis väittää, että niin sanotun kuoleman tapahtuessa sielu häviää ensimmäisenä koska se on ruumiin ainesten sekoitus, niin mitä me voimme esittää tätä teoriaa vastaan? 86a

ellauri030.html on line 300: Ostin ekan lohtunamixi professorin aloitusrahoilla. Se oli raudasta tehty Nokian ulosvedettävällä antennilla varustettu laatikko, jonkalaisen näin myöhemmin Oulun kännykkämuseossa. Sen päälle saattoi kuulemma ajaa autolla, ja yhä pelitti. Jorma Ollilan kapeaolkaisia pazaita ei ollut vielä kaikkialla maailmassa kaadettu.

ellauri030.html on line 302: Ostin samoilla rahoilla myös IBM:n kulmikkaan läppärin, jonka varas vei kokouxessa Ranskassa. Inhottava Inkeri Vehmas-Lehto ei suostunut sitä korvaamaan. Tästä (kin) jäi elinikäinen kauna sitä alapurentaista buldoggia kohtaan. Olihan se muutenkin paskiainen, ja ällö ääliö "mein Erkkeineen", joka oli joku kouvolalainen nimismies, ja autistipoikineen. Mein Erkin kanssa tuli sille ero sittemmin (en ihmettele Erkkiä), ja se meni vanhuxena uusiin naimisiin jonkun vielä vanhuxemman suomenruozalaisen  äijän kaa. Nyze on Inkeri Vehmas-Lehto-Hurriström tms.

ellauri030.html on line 318: Epiktetos asui stoalaisesti pienessä kamarissa, suuressa köyhyydessä, surkeassa tilassa ja alhaisessa asemassa. Keskittyi soveltavaan filosofiaan ja opetti olemista oman elämänsä seppona, tai oikeammin teppona. Tarkoituksena on turvata oma elämä elämällä järkevästi ja luomusti. Ne jotka ei osaa opettaa.

ellauri030.html on line 331:   Erityisesti Epiktetos on vaikuttanut ja vaikuttaa vieläkin moraalisen puhtauden hyväksi. Puhtausintoilijat on anaalisobsessiivisia, kazo vaikka Elisabeth Rehniä tai Marie Kondoa. Tekevät kuolinsiivouxia. (tähän sitaatti Make Eskeliseltä!)

ellauri030.html on line 339: Keisari  Markus  Aurelius  (161–180  jaa.),  yksi  stoalaisen  filosofian  merkkimiehiä, joka itsekin kynäili samansuuntaisia itsetarkasteluja, oli ihastunut heräteostoxen käsikirjaan. Aurelion sielu oli häviämätön niinkuin muovipelletti, samoin Senecan. Siseron oli sekoitetta, Epiktetoxella vielä 100% biohajoava.

ellauri030.html on line 349:     Toinen stoalaisten huippuesiintyjä Zenonin jälkeen oli Khrysippos. Sen ziljooinista kyhhäyxistä ei ole säilynyt yhtäkään. Se tunnetaan loogikkona. Se toimitti, että maailma ja jumala on sama asia, kun sen oikein ymmärtää, sielun universaalinen purkaus, jos tästä on jotain apua. Sen logiikan tasosta kertoo jotain että se peukutti ontologista todistusta jumalasta. No ei tällä vielä kuuhun mennä. Mut sen vastaus teodikean ongelmaan ansaizee tulla lainatuxi:

ellauri030.html on line 391:   Voi repukkaa, toi kuulostaa ihan kamalien eläinten majavan pohdiskelulta risupesässä.

ellauri030.html on line 413: Mitä  hyvänsä  sinulle  tapahtuu, hillize izesi; jos vaikka näet kauniin naisen, hillize näppisi. jos sinua kuitenkin soimataan nipistelystä, sinun tulee olla pitkämielinen. Jos siitä koet tuskaa, sinun tulee olla kärsivällinen. Tilaisuus voi tulla vielä (ks. pykälä 8). Sitäpaizi, ei se sattunut, luulet vaan.

ellauri030.html on line 423:     Muista, että sinun tulee käyttäytyä elämässäsi kuin leipäjonossa. Jos näkkäri annetaan sinulle, ojenna kätesi ja ota kohtuullisesti. Jos näkkäri menee ohitsesi, älä pysäytä sitä. Jos se ei ole vielä tullut sinun kohdallesi,  älä ahnehdi sitä,  vaan odota vuoroasi.

ellauri030.html on line 429: Ei tää kyllä ole kovinkaan seppoilevaa, täähän on teppoilua, alistuvaa fatalismia. Epiktetos on ilmiselvä kamalien eläinten majava. Sepot on niitä isoveli matteja, öykkäreitä karhuja, näytelmäkirjailijoita, jotka päättää rooleista. Mä teen just samaa, vältän pelejä jossa mulla ei ole voittavaa pelitapaa. 

ellauri030.html on line 447:   Suositaanko jotakuta pidoissa sinua enemmän? Nauretaanko sen vizeille enemmän, ollaanko hänelle kohteliaampia tai kyselläänkö häneltä enemmän neuvoa? Jos nuo asiat ovat hyvästä, älä ole kade, mutta jos ne ovat pahasta, voit olla vahingoniloinen. Höh, jos ne on hyviä asioita, totta kai on kade. Jos ei suutukaan, pyrkii tasoihin. Tupastun orjan opas on neuvokki neuvottomille, lohdutusta luusereille. Eski on julkkis ja mä oon tavis, no emmä haluiskaan olla, mulla on mun hopeakolikko taskussa. Eski on antanut omansa Olliloille ym ja saanut vielä päälle alentuvaa kohtelua ovella. Hahaa mä oon vahingoniloinen! Kai.

ellauri030.html on line 451:   Kyllä tässä orjattaren pojassa on aika paljon Epikurostakin. Se haluis periaatteessa ehkä olla Olympian voittaja, muttei tykkää aikaisista aamuherätyxistä, karaisevista kylvyistä, nokan ryttäävistä siemenruuista eikä koutsin huudosta. Ei saa juoda edes viiniä. Ja sit voi vielä satuttaakin izensä. Ihan samanlaista on huippu-urheilijan arkiryske nykyäänkin. Sixpä mäkään en oo huippu-urheilija.

ellauri030.html on line 461:   Hetkinen hetkinen, olen ymmällä. Nyt käykin ilmi sivulauseessa, et täytyy kuolla pappain maan puolesta. Mixikä? Tähän saakka on sanottu et onnen salaisuus on ottaa ataraxia? Mitäs jos mä tuunkin uhrautumisesta pahalle mielelle, on mielenrauha mennyttä, niinkuin äsken fyrkan tienaamisesta omalle perheelle? Olen erilainen kuin muut, kuin Pelle Pupu, muhun sattuu? Onko isänmaallisuus siis jotain johon mä en voi vaikuttaa, mut oman perheen elättäminen ei oo sellaista? Siltähän tää on näyttävinään. Cro Magnon -moraalia. 

ellauri030.html on line 463:   Nyt alkaa tulla tälläsiä pikkuvinkkejä, aika samanlaisia kuin se systeemifilosofien tietolaatikko. Nää vaikuttaa ohjeilta sellaiselle soveltavalle filosofille, joka haluaa vaikuttaa ylimieliseltä ja ihan jumalan asettamalta seurassa. Noi on tuttuja juttuja monista muista harmaaselän ohjeista: älä liikaa innostu, pidä suu pienenä kuin sanoessa muikkua, ettei voi vaan sula kitalaessa. Mystikkokin tekee parhaan vaikutuxen kun pitää suunsa kiinni riitissä. Hauskoja on noi ohjeet soveltavan filosofin käymisestä herroissa. Se on kuin Eskin käynnit Nokialla, tai Juutas Käkriäisen sahan hovissa. Pykälät 14-16 pitäisi Aarne Kinnusenkin ottaa onkeensa. 

ellauri030.html on line 468: 	Laadi pikimmiten jokin elämänohjeisto, jota noudatat sekä yksin ollen että ihmisten seurassa.

ellauri030.html on line 497: 
Pessimistin elämänviisaus

ellauri030.html on line 499: Schopenhauer on pessimisteistä nimekkäin, sen sepustuxista on koottu suomennettu keitos Pessimistin elämänviisaus. Toinen tunnettu pessimisti on Piisamirotta. Mulla on piisamirotta-kangasmerkki jossain, sain Seijalta. En ole muistanut ommella sitä rintapieleen kii. Nuori Schopenhauer näyttää vähän Jyrki Hukkataipaleelta. Silläkin lie syitä olla allapäin. Piisamirotat riippukeinussa syö täytekakkua

ellauri030.html on line 510: Kolmikyppisenä Arttu naiskeli jotain laulajatarta, mutta epäili sitä (ehkä syystä) tautisexi, eikä menty naimisiin. Size palas Berliiniin, mut sen luennot kaikui tyhjille saleille vieläkin. Koleran aikaan Arttu häipy Frankfurtiin, ja vaati että laulajatar ois jättänyt 9-vuotiaan pikkupoikansa kolerakaupunkiin. Se ei suostunut, ja niille tuli bänet. Nelikymppisenä sillä oli uusi hani kiikarissa, 17-vuotias neizykäinen, mut tää ei ollut kiinnostunut. Schopenhauer jäi Frankfurtiin ja kirjoitteli lisää parannuxia Kantin prujauxiin. Äiti kuoli 1838, Arttu oli 50. Arttu kirjoitti pari pläjäystä etiikasta ja voitti norjalaisen palkinnon. 

ellauri030.html on line 528:   Aika turhaa näin ikävän ihmisen filosofiasta olis oikeestaan edes puhua, mutta eihän tässä ole päästy vielä edes pessimismiin asti. Se kuzu omaa tuotettaan subjektiivisexi idealismixi. Ainexia oli nyysitty Platonilta ja intialaisilta guruilta. Ei senttäs ihan solipsisti, koska on olemassa jotain (eipäskun isolla kirjaimella Jotain).

ellauri030.html on line 531: Musta tää idealismihöpötys on aina kuulostanut ihan skizolta. Miten joku täysipäinen voi ruveta rakentamaan maailmankuvaa omasta päästä käsin? Mitäs sit kun kohta olet kuollut? Sammuuko valot koko näyttämöltä? Typerää, ja hirmu izekeskeistä. Mix tehdä izestä tärkeämpää kun se on, vaan yksi tuikku muiden joukossa. Mut nää tyypit on vähänkun sellaset terapiamuodot joissa mennään taapäin omaan syntymään, kirkas valo pilkahtaa tunnelin päästä, joku vetää tukasta ja joku huutaa. Ai se olin mä. Onx ne OIKEESTI epävarmoja siitä onx ne olemassa vai ei? Tokkopa, meneehän ne joka aamu maitokauppaan ostamaan tuoreet sämpylät, niinkuin Walter vei mut Munchenissä mukanaan vielä kasikymppisenä. Ilman puudelia.

ellauri030.html on line 533: Sitku se oikeen makustelee tätä elämää, niin se huomaa että pelkkä tahtominen jakaantuu elämisen ja jälkipolven bylsimisen tahtomiseen. Siinä se ize jäi kyllä teoreetikoxi, tai bylsi kyllä muttei tullut lasta, paska saatto tulla kyllä. Tahtomista ei sen miälestä voi tahtoa, se vaan tulee, niinkun paska. No voi sitä vähän pidättää, jos viizii yrittää, mut Artturi ei viizinyt. Tahdon vapautta sen mielestä on esim. et jos tykkää jostain taulusta, niin voi olla tykkäämättäkin, tai jättää ostamatta ainakin. Se on melankoolista.

ellauri030.html on line 537:   No Jammertaalissa on kuolemakin parempi kuin elämä. Mut ei silti pidä tehdä suisidia, koska siitä karma pyörähtää vaan uuden kierroxen, pitää tappaa Lebenslust mieluummin. Tän se otti niiltä intialaisilta guruilta. Askeesia peliin, tahdon kieltämistä. No mitäs se ize kielsi muka? Muita kielteli. Musaa voi kuunnella samalla tai soittaa huilua jos osaa. Taide toimii puudutuxena. 

ellauri030.html on line 539: No entäs moraali, tää pesän meemi? Kantti peukutti kultaista sääntöä, Schopenhauerista ainoo syy säästä kanssaihminen on sääli. Hmm ei tää hirveen hyvin toimi, jos säästät jonkun niin sehän jatkaa vaan matamista täällä Jammertalissa. No ehkä sille voisi soittaa musiikkia tai näyttää tauluja. Tai muuten asketisoida sen elämää. Schopenhauer on tyypillinen Hofstädterin passiivisesti kohtelias saku: Neminem laede; imo omnes, quantum potes, juva. Älä loukkaa ketään, auta kaikkia minkä voit. Tässä järjestyxessä. Jos yhden auttaminen loukkaa toista, jätä auttamatta. Eläimille pitää olla kiltti, vaikka ne kusisivat jalalle. Pänkäläinen on ehkä oikeassa siinä, että pessimistit on luonnostaan myös epäseurallisia. Ei ne tykkää ihmisistäkään, nekin tuottaa pelkkiä pettymyxiä. 

ellauri030.html on line 543: Goethe kirjoitti Artturin vieraskirjaan: Jos haluut iloita elämästä, sun pitää tykätä maailmasta. No Goethehan iloizi ja tykkäsi. Schopenhauer ei. Puolixi se johtui geeneistä (sen isä oli masis) ja puolix meemeistä (sen vanhemmat tappeli kuin Vihtori ja Klaara). 

ellauri030.html on line 545: Freudilainen psykoanalyysi ehkä otti Artturilta noi vietit ja niiden tukahduttamisen, ja koko sielunelämälle tyypillisen epärationaalisuuden. No ton ajan filosofia ennakoikin psykologiaa, ei vielä tehty filosofian ja sielutieteen väliin suurta eroa. Adlerin miälestä schopenhauerilainen ihmisviha johtuu huonoista väleistä äitykkään. Artturilla oli sellaiset. Entäs mä? Emmä nyt ihan noin pessimisti ole kuitenkaan. 

ellauri030.html on line 549:   Vuonna 1831 Berliinissä puhkesi koleraepidemia ja sekä Hegel että Fichte pakenivat kaupungista. Hegel tuli takaisin liian aikaisin, sai tartunnan ja kuoli muutama päivä myöhemmin. Schopenhauer sen sijaan muutti etelään ja asettui loppuiäkseen Frankfurtiin vuonna 1833. Siellä hän eli yksin ainoana seuranaan lemmikkinsä villakoira Atma tai vaihtovuoroisesti Butz. Atma oli nimetty hindujen maailmansielun Atmanin mukaan. Schopenhauer testamenttasi koiralleen 300 guldenia. (Saksalaisten mukaan Atmoja oli useampia ennen Butzia. Se ei käy ilmi montax oli Butzeja. Nelijalkaisia pesänjakajia.)

ellauri030.html on line 557: 10v tauon jälkeen Arttu alko kirjoitella uudestaan. Johanna kuoli 1838 Jenassa köyhänä. Se testamenttas kaiken Adele pikkusiskolle, tietäen kai miten pihi vaurastunut Arttu oli. Arttu haukuskeli äiskää vielä postuumisti.  

ellauri030.html on line 561: Vanha Schopenhauer näyttää siltä kuin sen yli oisi mennyt siimaleikkuri. Negatiivinen irokeesi, vanha pussikarhu, bunyip bluegumin setä ilmielävänä, tai oikeammin sanoen umpivainajana. Ton tukan tuunaamiseen meni varmaan koko aamu. Loppupeleissä se oli melkomoinen julkkis, kopioita sen potreteista ja valokuvista oli kaupan ja kumikaulat kävi kazomassa sitä kuin eläintarhaeläintä Englischer Hofissa: kato nyt se syö. Lahjoja annettiin ja nimikirjoituxia pyydettiin. Schopenhauer murisi että tuntuu yxinäiseltä, kaveritkin kuolivat. Se eli vanhaxi ja terveexi, kun käveli koiran kanssa joka päivä ja nukkui rrunsaasti. Se oli kova syömään eikä tarvinnut rillejä, kuulo kyllä meni ja reumatismi haittasi. Kirjoitti tärkeitä huomioita vanhuudesta kokoelmaan Senilia (pitäisi lukea). Kuoli 72-vuotiaana istualtaan, keuhkot pettivät. 4v jälellä.

ellauri030.html on line 581: Ennen kaikkea sit tää filosofinen pessimismi. Se ei ole masista, vaan maailmankazomus tai etiikka, että murheenlaaxo on vaan kestettävä, turha toivo ei vie mihinkään, taivasodotuxet ja usko edistyxeen perusteettomia. Tiukka mutru huuleen vaan ja selkä vastatuuleen. Älä koskaan kuse vastatuuleen, siitä tulee harmeja. Sellaista kuin mesopotamialainen pessimismin vuoropuhelu ja saarnaajan ynnä Jeesus Siirakin tiivistelmä elämästä että se on vaan nöhtä. Absurdia puuhaa, hyvin menee mutta menköön. Tän mä kyllä voin allekirjoittaa. 

ellauri030.html on line 592: Pessimisti on ihminen, joka ei usko, että elämässä asiat sujuisivat kovin hyvin. Hän ajattelee, että elämässä tulee joka tapauksessa eteen vastoinkäymisiä. Ennemmin tai myöhemmin.

ellauri030.html on line 603: Noin 25-vuotiaana ihmisen persoonallisuus on kehittynyt jotakuinkin valmiiksi. Silloin siis pessimistisen ihmisen elämänasenne on syntynyt, jos se on syntyäkseen.

ellauri030.html on line 623: Pänkäläinen uskoo, että myönteistä elämänasennetta voi kyllä opetella, mutta pessimismi näyttäisi silti olevan itsenäinen ja aika pysyvä piirre ihmisen persoonassa.

ellauri030.html on line 626: Pessimismistä huolimatta voi elää terveellisesti ja pienentää sairastumisriskiään sitä kautta, Pänkäläinen sanoo. Voi esimerkiksi liikkua ja syödä terveellisesti vaika pessimistisesti.

ellauri030.html on line 628: ”Tupakointi on iso yksittäinen riskitekijä esimerkiksi sydänsairauksille. Tupakanpolton lopettaminen tai aloittamisen välttäminen on yksi tärkeimpiä terveystekoja ihmisen elämässä”, Pänkäläinen sanoo. Tupakoivatko pessimistit enemmän kuin optimistit? Kuolevatkot pessimistit koronaan enemmän kuin optimistit? Tutkimus ei kerro tätä.

ellauri030.html on line 664:   Leikit ja pelit on vakava asia, ne on harjoittelua elämän taisteluun. 


ellauri030.html on line 698:   Kun ihmisiltä kysytään mitä ne arvostavat elämässä tai kumppanissa, 


ellauri030.html on line 700:   mitä filosofit, jotka pohtivat mikä elämässä on tärkeää, siitä sanovat. 


ellauri030.html on line 728: Reformistit ei nähneet tässä mitään parannettavaa. Puritaanit kirjoitti kokonaisia trakteja naureskelua vastaan. Vakavaa ja raitista elämää on elettävä, ei naureskella typeryyxille eikä hohoteta julkisuudessa kuin moukat. Komediat kiellettiin.

ellauri030.html on line 736:   Nauru tai pilkka on vihansekaista iloa, kun huomataan jossakussa joku pikku ansaittu vika, siitä me pidämme, ja kun se vielä tulee yllättäen, niin se yllätys aiheuttaa naurua. Erityisesti silminnähden vialliset ihmiset kuten rammat, silmäpuolet, kyttyräselät tai julkisesti nolatut naurattavat, etenkin niitä jotka ovat izekin jotenkin huonoja.

ellauri030.html on line 740:   Joku Francis Hutcheson jo huomautti 1750, että ei tää ole koko tarina. Voihan sitä nauraa muullekin kuin muille ihmisille, ei ole pakko olla aina pahanilkinen. (Vaik kyllä se varmaan naurattaa eniten.) Izellekin voi nauraa olematta pahantahtoinen. No se mun nauruteoria että normit naurattaa, onkin tässä suhteessa parempi. Nokkela toiminta on vielä yx naurun aiheuttaja, eikä siinäkään tarvi olla ketään pahista. Jonkinlaista helpotusta sekin on, kevennystä. Tästä päästäänkin huumorin kevennysteoriaan. Nauru on helpotusta, jonkinlaista hydraulista paineen päästöä. No helpotus kyllä usein naurattaa, ainakin helpottunutta. Ympärillä haistelijat ovat kriittisempiä. Tän selityxen esitti Lordi Shaftesbury 1709, kun höyrykone oli kexitty. Tää oli ensimmäinen essee missä huumori tarkoitti vaan jotain hassua. Jännää miten filosofiat muuttuu tekniikan edistyxen mukana. Spencer ja Freud myöhemmin korvas höyryn hermoenergialla, mutta pointti oli sama. Spencerin “On the Physiology of Laughter” (1911) sano et hermoenergia purskahtaa nauruxi kun tietty jännityskynnys on ylitetty. No oikeestaan vasta sitten kun se jännitys laukee vai mitä? Kun ei enää ole pakko pidättää, ja paineen voi päästää alenemaan. Energia tulee pakkautuneista sopimattomista tunteista. Kuten runossa:

ellauri030.html on line 756:   Huumorissa purkautuu joku tunne jota ei tarvizekaan tuntea, kuten vaikka pelästys tai sääli. Freudia nauratti se kun Mark Twainin kaskussa joku lensi ilmaan dynamiittipaukussa ja sitä laskutettiin alas tullessa poissaolosta työpaikalta. Tää on sama kuin tossa säästetyn postimerkin tapauxessa. Ei tarvizekaan sääliä, kun tää ei ole tosista. No ei toikaan vizi nyt ihan ollut Nobel tasoa, hehe, niinkun Eski sanoisi, dynamiittia.

ellauri030.html on line 762: Sit on jäljellä vielä epäsuhtateoria. Se mikä naurattaa on epäsuhta odotusten ja toteutuman välillä. Parturiunt montes nascitur ridiculus mus. Tätä peukutti Beattie, Kant, Schopenhauer, Kierkegaard ym ym. Tää on tällä hetkellä joholla.

ellauri030.html on line 766:   No joo kyllä varmaan tää epäsuhta ja yllätys on mukana, mutta jotain enemmän musta tarvitaan, jotain pitää olla sulla pelissä, nim. se normi. Ei naurata vielä jos isolla naisella on pieni mies, vaan vasta jos ne on muutenkin epänormaaleja. Ei vaan epäsuhta, vaan jotain sopimatonta. Absurdi ei sellaisenaan aina naurata, vaan jotenkin kriittisesti absurdi. Esim Beckettin näytelmissä pelleillään vanhuuden ja kuoleman kustannuxella. Tää kustannus pitää olla mukana!

ellauri030.html on line 784:   Tai toinen Impasta hersyvän hauska pila: rikas järkkää izelleen hienoja hautajaisia, ja valittaa että mitä enemmän se syytää rahaa surijoillensa, sitä iloisemmilta ne näyttävät. Tälle Imppa nauraa ihan ääneensä. Vizin kärki on siinä selitää se tyrskäysten lomassa: odotus häviää äkkiä olemattomiin. Mikäs odotus tässä ehti syntyä? Että ne olis surullisia? Höh. Sit on tällänen missä jonkun kauppiaan omaisuus häviää haaverissa, ja sen tukka/peruukki muuttuu harmaaxi. Jälkimmäinen vaihtoehto naurattaa taas Kantia. Mix? Ei se oikein tiedä eikä osaa selittää. Se exyy selittämään jotakin kutiamisesta. Jotakin Kantin sisäistä elintä nää kaskut ilmeisesti kutittaa. Sellasta harmitonta leikinlaskua, verrattavissa vaikka uhkapeliin ja musiikkiin. Vielä yx lainaus Kantilta:

ellauri030.html on line 786: Voltaire sanoi että taivas antoi meille elämän monien vaivojen vastapainoxi 2 asiaa, toivon ja unen. Sen olisi pitänyt laskea mukaan vielä nauru. Kunpa oliskin yhtä helppoa naurattaa tolkun ihmisiä, ja vitsikkyys ja kasvantaviäryys, jota siihen tarvitaan, eivät olisi yhtä harvinaisia kuin on yleisiä lahjat runoilla päänsärkyä, kuten mystisillä pohdiskelijoilla, häränpyllyjä kuten neroilla, ja sydänsärkyjä kuin romaanikirjailijoilla (ja muilla sellaisilla moralisteilla). Niinpä, Imppa. Sulla taas oli kadehdittava taito kirjoittaa rutikuivia pohdiskeluja ja kilometrin pituisia virkkeitä. 

ellauri030.html on line 788: Lapiomiehen Artulla on mielestään filosofisempi versio epäsuhtaselityxestä. Sen miälest epäsuhta on havainnon ja tiedon välillä. Esim sitä nauratti nähdä tsihu ja berhardilainen vierekkäin. Molemmat on koiria, mutta miten erilaisia! Hahhaahhaaaa! No tää on kyllä jo ihan Walt Disney-luokan rimanalitus. Puudelit on sentään rotu sinänsä. Schopenhauer-vizi: Vartijat antoi vangin pelata niiden kanssa korttia, mutta kun vanki huijasi, ne potkaisi sen ulos. Varmemmaxi vakuudexi Arttu vielä selittää. Kaskun kärki on tämä: vartijat seurasi yleisperiaatetta "väärinpelaajat ulos", mutta unohtivat että se oli samalla myös vanki, ts. se olisi pitänyt pitää kiven sisällä! Huomasitteko? Haha!

ellauri030.html on line 796: Kyttyräselkäinen Søren Kierkegaard (1846) lähti kans liikkeelle epäsuhdasta ja piti huumoria filosofisesti tärkeänä. Sillä oli kolme elämänvaihetta, esteettinen, eettinen ja uskonnollinen. Huumori ja ironia varsinkin on esteettisen ja eettisen rajalla. Huumori on viimenen askelma ennen uskoa, se sanoo. Sen mielestä uskonnolliset ihmiset on humoristisia, ja kristinusko on kaikista uskonnoista humoristisin. Kappas vain! Mielipide tämäkin. Totta ehkä, tosin huumori on tahatonta. Perusteluja? 

ellauri030.html on line 804: Yllätysmomentti selittää mix vanhat vizit ei niin naurata, vaik ois olleet hyviä. Tarkennuxena: ei ize epäsuhtaa naureta, vaan sen selviämistä. Sitä varten pitää olla vähintään kansakouluiässä. Sitä ennen huumori on nonsenseä, mitä pikkulasten vizit just ovatkin. Suunnilleen samaa luokkaa on sanaleikit: Mae West sanoo: avioliitto on hieno laitos, mutten ole vielä kypsä laitoxeen. Tää on vähän kuin ristisanan ratkomista. Mut tää kattaa taas vaan osan huumorista. 

ellauri030.html on line 806: Joskus 1900-luvulla vasta porukalle alkoi valjeta (hämärästi vielä tosin), että sopimaton naurattaa. Ei mikä tahansa epäsuhta, vaan sellainen, johon liitty joku autoritaarisempi tunneviritys. Jos normi on liian pyhä, reaktio voi olla muukin kuin nauru, esim. pelko, sääli, pahexuminen tai inho. Beattie huomautti tästä 1779. Esim Oidipuxessa on ihan vitusti dramaattista ironiaa, muttei sille sovi nauraa. (Vaikka onhan se oikeasti aika naurettava näytelmä, tehdään turhan suurta numeroa insestistä.) Mua kyllä häirizee tässä Stanfordin sepustuxessa se, et ei kunnolla problematisoida sitä onx nää eri teoriat edes toisensa poissulkevia.

ellauri030.html on line 808: Six ei ole ylläri, että filosofit ei ole järin innostuneet huumorista vieläkään. Nyzen vika on että se on irrationaalista. Ja sitähän filosofit kammoaa kuin ruttoa. Nauru on pelkkää fyysistä nautintoa, niinkuin joku pieru. Santayana, vielä yx sakramenskattu ääliö, oli tällä kannalla. Sapaju, rationaalisena apinana, ei voi pitää absurditeetistä enempää kuin nälästä tai kylmästä. Hömelö, kyllähän se tykkää laittaa jalan peiton alta kylmään ja vetää sen takaisin. Onni on differentiaali.

ellauri030.html on line 810: Nyttemin sanotaan et huumori on eräänlaista leikkiä, ja perustellaan, et leikistä on hyötyä. Aika harvat filosofit on tätäkään äkänneet, ne ei ole kovin leikkimielisiä, ja harvat niistä edes on hyviä pallopeleissä. Sisällä viihtyviä tosikkoja nörttejä on olleet useimmat. Enkelitohtori on tässä poikkeus, se seuras Aristotelestä (Etiikka 8) siinä, et leikkikin kuuluu onnelliseen elämään. Mut leikki leikkinä, pylly pois taikinasta, leikki sijansa saakoon, kunhan se on vähäinen, sanoivat ne kuorossa. Eutrapelia on ookoo, mut sen pitemmälle ei pidä mennä.

ellauri030.html on line 812: Tompalla on (Summa Theologiae, 2a2ae, Q. 168) sekä liikaa leikkimisen että liian vähän leikkimisen synti mainittuna. Onkohan omalla pelillä leikkiminen mukana? Sitäkin voi tehdä liian vähän, lisää eturauhassyövän riskiä. Vizit pitää omaa mieltä kunnossa ja parantaa myös seuraelämää. Tosikot on typeriä, se on syntiä. Jopa Seneca suosittelee vizejä, ettei vaikuta liian tylsältä.

ellauri030.html on line 814: Joku Cohen just viime vuosituhannen lopussa terotti että huumorista on tsygologista hyötyä. Se lisää epäjärjestyxen sietokykyä, vähentää kitkaa ihmisten välillä ja keventää kaikenlaista kurjuutta. Eihän niitä sen takia tehdä, eikä vizit kai kuulu (vielä)  amerikkalaisten vanhempien vauvakoulutuxen flashcard-ohjelmaan, mutta totta se silti on.

ellauri030.html on line 835: Tällä vuosituhannella on vielä kiinnitetty huomiota naistennaurattamiseen, siitä on seksuaalista kilpailuetua. Vieläkin naiset sanoo et ne haluaa miehiltä huumorintajua. Se osoittaa joustavaa mielenlaatua. No naisilla on hyvä olla sitä izellä vielä suuremmalla syyllä.

ellauri030.html on line 841: Ja nyze sit vasta tulee: huumori voi olla mautonta, jos se pelleilee pyhillä asioilla (viittaus on vuodelta 2009!). Kuitataan vakavia tunteita naurulla. Esim pilkattiin George Harrisonin ja muiden muusikoiden charitykonserttia 1974. Mauttomuudesta oli Arskalla pitkät turinat, se oli ottanut sen Kantilta. Siihen on vielä palattava.

ellauri030.html on line 843: Onx huumori irrationaalista? Se olis tosi pitkä miinus ainaskin jenkkifilosofin näkökulmasta. Rationaalista on yleistävä ajattelu, kuten esim jos sotken paidan ketsupilla, ajattelen miljoonia nälkäisiä joilla ei ole ketsuppia, tai Buddhaa, joka oivalsi että elämä on täynnä tälläisiä ongelmia. Tämmöstä ei esiinny alemmilla eläimillä.

ellauri030.html on line 853:   Sit täs on vielä pikku pätkä tragediasta ja komediasta. Poinzi näyttää olevan että ne on kax tapaa suhtautua just samoihin ongelmiin. Toinen tekee niistä ison numeron, toinen pyrkii pienentämään jalan numeroa, jos kenkä puristaa. No on siinä vähän kysymys siitäkin, mitä Darwinin lakia on loukattu: tragedioissa useammin KILL! KILL! ja komedioissa FUCK! FUCK! 

ellauri030.html on line 857:   Komedioissa on antisankareita, käytännön piloja, tehdään pilkkaa päättäjistä ja virkavallasta, tehdään diilejä, huijataan, juostaan karkuun ja potkitaan perseeseen. Pelkuri on vaan hetken, mutta kuollut loppuelämän. Hyveitä on kriittisyys, oveluus, sopeutuminen, syöminen, juominen ja seksi. Ei näitä "paheita" sunkaan pilkata komedioissa, niinkuin yrmyt uskottelevat, pikemminkin päinvastoin. Täällä ollaan rupusakkia tai ei ainakaan paljon parempaa, enintään porvareita. Käytetään rahvaanomaista kieltä.

ellauri030.html on line 882: Filosofia muistuttaa ize asiassa standup komediaa. Dialogiformaatti, arkielämysten mätystys ja niiden pohdinta, tunteilun ohittaminen, kriittisyys, epäautoritaarisuus (no hm), kielellä pelleily, paradoxeilla pelailu, nokkeluudella keekoilu. Arvojen ja normien kyseenalaistus. Joo, koulufilosofit ehkä tekee tätä, sit on näitä soveltavia.

ellauri030.html on line 884: Bertrand Russell oli tommonen standup koomikko. Filosofian pointti on lähteä jostain arkipäiväisyydestä ja päätyä johonkin niin päättömään ettei kukaan usko sitä. Samaa sdradegiaa noudattavat monet mytomaanit, kuten Aglaja Ivanova Jepantshin Doston Idiootissa ja Riitta Roth. Filosofi ei pelkää absurdia enempää kuin kemisti likaa, tai lingvisti rumia sanoja. Tässä vielä Russellin onelinereita:

ellauri030.html on line 962: Lopussa on vielä tällänen värsy:

ellauri030.html on line 964:   Orja hei, kuuleppas! Se on mä tässä vielä herra! 


ellauri030.html on line 971:   No joo, mutta herra ei kyllä elä sen jälkeen kolmeakaan päivää.

ellauri030.html on line 974: Mukana on jotain sitaattia Gigameshista ja muista mesopotamialaisista klassikoista. Vähän teodikean makua tässä on. Elämä on absurdia, mihkään elämässä ei ole oikein kunnon perusteluja. Just tämmösiä vizejä on tehty myöhemminkin, et ensin kexitään joku course of action ja sit ryntätään se perästä.

ellauri030.html on line 983:   Sen riipustuxet on saatu dekoodatux vasta 2010. Kirjaa myydään vielä, siitä löytyy vaan fragmentteja netistä. Alla joitakin.

ellauri030.html on line 1005: Vielä se mutustelee sitä miten kehnosti kävi sen ja Goethen väriteorioiden. Saxalainen yleisö on ein nichtsssagender Furz. Das Publikum on silti sille elintärkeä, se kuolaa tunnustusta ja julkkisstatusta.

ellauri030.html on line 1025: Voltaire laukoi leukavasti: dans toutes les guerres il ne s'agit que de voler. Ja jotkut kansat on kuin petoeläimet, ne mieluummin ryöstää muilta kuin tekee töitä ize. No ize asiassa kaikki kansat olis sellaisia, mut vaan jotkut siihen pystyvät. Ne joilla on pystyvämmät pyssyt. 

ellauri030.html on line 1046: Tuon viisaan eläimen

ellauri030.html on line 1053:   Söisin mäkin jos olis vielä Seniplexiä. 


ellauri031.html on line 127: Tuossa se nyt on, sinikantinen ruutuvihko koneella kirjoitettuine liitteineen Turun yliopiston ruskeassa kirjekuoressa, jolla Fred palautti sen Turusta. Fred pääsi yleisen kielitieteen professorixi Helsinkiin seuraavana vuonna 81. Auli ihmetteli mixen kilpahakenut. En hirvinnyt. Enhän mä ollut vielä edes kolmeakymmentä. Se katosi vuosikymmenixi, mutta ajelehti hiljattain taas pinnalle. Nyt on Fred takas Turussa, käy kaljuna emerituxena kesämökillänsä Nauvossa. 

ellauri031.html on line 176:     - Mutta ennenkun valtiosihteeri Raimo Sailas (nojoo, se vanha noskekokkare on vihdoinkin eläkkeellä kaskaat, jos kiinnostaa, mutta aukoo päätänsä yleisonosaston kirjoituxissa kuten ennenkin) ennustaa meille lamaa sammakonhyppyanalyysin perusteella, kysymme, kannattaako suomalaisfirman muuttaa Viron aluevesirajojen sisäpuolelle.

ellauri031.html on line 180:     Rikkaiden elinkeinoelämän valtuuskunta Reva julkisti männätorstaina tutkimusraportin, joka esittää raikkaita ehdotuxia peruspalvelujemme edullisoimisexi Viroon muuttamisen avulla. Sukanvarsi Plus kävi haastattelemassa Revan tutkmusraportin laaatijaa enokomisti Iivana Julmaa. 

ellauri031.html on line 186:     Niin, talousohjelma Sukanvarsi Plus käsittelee siis tänään suomalaisten yritysten siirtämistä Viron matalaveromaisemiin. Aihetta on tutkinut rikkaiden elinkeinoelämän valtuuskunnan Revan pääntutkija Pahani Julmu, jonka toivekappaleena kuuulimme Pate Mustamäen laulaman "Narva meistä on rautaa".

ellauri031.html on line 196: Mutta kuulkaapa tämä, vielä paremmin on asiat 2019. Kun postia ei enää juuri jaeta, säästöjä ei synny samalla tahdilla. Nyt on edullisempaa ajaa alas loputkin Postista ja heittää työntekijät yxinkertaisesti pihalle! Johtoporras on kyllä vielä tarpeellinen, mutta se on eri asia, eikä kuulu tämän ohjelman puitteisiin. Mitä jos ei olisi koko postia? Hehe?


ellauri031.html on line 219:     Korporatiivisessa valtiossa kaikkia, jotka kuuluvat samaan ammattiin tai luokkaan edustaa ammattikunta, riippumatta siitä ovatko he työnantajia tai työöläisiä ja riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta. "Kiellämme että on vain kaksi luokkaa, kiellämme että maailmanhistorian selittää luokkataistelu, sillä ihminen ei ole vain taloudellinen eläin. Väitämme, että luokkataistelu ja luokkien yhteistyö ovat historiallisia vaiheita, väitämme - vastoin sosialismin idyllisiä ennustuxia - että niin kauan kun on ihmisiä maan päälla tulee olemaan taistelua, taistelua yxilöiden, ryhmien, luokkien, kansakuntien ja rotujen välillä - niin on ihmiskunnan kohtalo määrätty. Taistelu ja kamppailu - siinä kohtalo joka on määrätty ihmiskunnalle. Kamppailu koskee koko maailman herruutta ja kaikkien on otettava siihen osaa. On voitettava, mutta voittaaxeen on oltava vakaumus ja uskallettava uhmata kohtaloa. Sankarillisuus on väline ja valta on päämaali." Ymmärtää, ettei fasistinen hallinto ole erityisemmin kiinnostunut Kansainliitosta.

ellauri031.html on line 225:       Puolueen säännöistä: Fasismi on miliisi kansakunnan palveluxessa. Sen päämäärä on Italian suuruus. Se on aina sotatilassa. Fasismi on ennen kaikkea uskonto. Puolueen johtaja tunnetaan tahdonvoimastaan, voimastaan ja toimistaan. Teko edeltää teoriaa taistelun tiimellyxessä. Vieraana dogmaattisille kaavoille ja ahtaille säännöille, fasismi tuntee että voitto riippuu kyvystä alituisesti uudistua. Fasismi elää tulevaisuuden odotuxessa ja nuoressa polvessa se näkee voimat jotka täydentävät sen työn.

ellauri031.html on line 227:       Vuosittain jaetaan ryhmän huoneistossa juhlallisesti jäsenkortit. Uudet fasistit vannovat valan: vannon ehdottomasti tottelevani johtajan käskyjä ja kaikin voimin verelläni jos on tarpeen palvella fasistisen vallankumouxen asiaa. Ryhmän sihteerin tulee tuntea joka fasistin aiempi elämä ja tietää miten hän ansaizee elantonsa. Jos fasisti rikkoo velvollisuuxiaan tai häneltä puuttuu fasistisia ominaisuuxia - usko, rohkeus, työteliäisyys ja rehellisyys - täytyy hänen tapauxensa tulla ryhmän johdon tutkittvaxi. Kurinpidolliset rangaistukset ovat: 1) varoitus, 2) erottaminen määräajaxi, 3) ero puolueesta. Jokainen fasisti joka erotetaan puolueesta on petturi. Hän ei saa ottaa osaa poliittiseen elämään. Varmaan siis 4) turpasauna tai nirri pois. Hän ei saa ottaa osaa elämään. Elämöinti hänen osaltaan on päättynyt.

ellauri031.html on line 231:       Kesäisin lähetetään heidät suuriin leireihin rannikolle tai vuoristoon (kuin Aku ja pojat!). Lapsia ei pakoteta osastoihin. Mutta on sanottava, että koulupojat jotka eivät kuulu nuorisojärjestöihin saavat joskus kärsiä fasististen tovereittensa kiusaa. Järjestöissä pojat oppivat tottelemaan käskyjä, käsittelemään ylempiään ja alempiaan ja aseita, seisomaan vahdissa, sanalla sanoen sotilaan velvollisuuxia. Moraalisesti ja fyysisesti heitä valmistetaan tulevaan tehtäväänsä, jonka sisältö selvään käy ilmi nuorisojärjestön johtajan sanoista: "Ehkä tulee aika maallemme, jolloin kokonaisen sukupolven täytyy uhrata kaikkensa, toimintansa, omaisuutensa ja elämänsä kansakunnan tulevan suuruuden hyväxi. Silloin johtajalla on oleva uusi kansa, palavan uskon ja uhritahdon täyttämä, valmis valittamatta uhraaman kaiken suuren päämäärän vuoxi." Kuuliaista tykinruokaa, kiväärin- ja tykinkuulille maalitauluja. Niinkuin kävikin. Sääli ettei listitty kuin muutamia miljoonia, enemmänkin maalitauluja oisi ollut maailmanlaajuisesti tarjolla. 

ellauri031.html on line 235:     Hupaisa piirre näiden apinoiden touhuissa on että noi ikärajat pysyy aina samoina. Lapset otetaan äidin helmoista 6-7 -vuotiaina miesten kasvatettavixi, tytöt ja pojat konfirmoidaan 11-12-vuotiaina pyhäin miesten koeajettavixi, kun kuukkixet on vasta alkamassa eikä ole äänenmurrosta, mutta mahtuu jo hyvin sisälle, 14-15 -vuotiaat pojat, joilla jo karvat alkaa kasvaa ja siitin seisoa, initioidaan miesten taloon, ja 18-vuotiaana koulu päättyy, saa ajokortin ja panoluvan, jos on mies. Naiset joutaa jo silloin perhettä lisäämään, hedelmällisyys on tapissa, miesten täytyy kypsyä vielä 30-vuotiaixi hirviporukoissa rahan perässä.

ellauri031.html on line 239:       Puolueessa oli 1M miestä per 100K naista. Naisjärjestöjen tehtävät: 1) tee velvollisuutesi tyttärenä, sisarena, oppilaana ja ystävättärenä ja ole hyvä, kiitos, anteexi, ja tyytyväinen, vaikka velvollisuus on joskus raskas. 2) Palvele isänmaatasi kuin suurta äitiä, kaikkien italialaispoikien äitiä. 3) Rakasta johtajaaa, joka on tehnyt maastasi suuremman ja vahvemman. 4) Tottele ilolla ylempiäsi, ml miehiä ja poikia. 5) Tohdi vastustaa vääriä neuvonantajia ja niitä jotka ilkkuvat moitteetonta elämää. 6) Kasvata kehoasi kestämään fyysisiä rasituxia ja sieluasi kestämään tuskaa. 7) Kaihda naurettavaa turhamaisuutta mutta rakasta kaikkea kaunista. Italialaiset fasistimiehet ovat kauniita. 8) Rakasta työtä joka on elämä ja sopusointu.

ellauri031.html on line 243:       Fasistinen valtio-oppi muistuttaa paljossa hegeliläisyyttä. Kuten Hegel ja jossainmäärin myös hänen oppilaansa Snellman, Marx ja Engels, hylkää fasismi periaatteessa individualismin. (Sixhä Snellmannikin uhras katovuonna Suomen kansan hopeamarkan alttarille. Sadan markan seteliä, jossa JW yrmyili pulisonkeineen, ei vielä ollut kexitty, mutta sen saattoi vaistota.) Kun joukko heittiöitä elää yhdessä, syntyy fasismin mukaan yhteiskunta, valtio ja kansakunta. Yxilö on ehdottomasti riippuvainen yhteisöstä jossa hän syntyy, hän ja hänen elämänsä ovat välineitä, ei izetarkoitus. Yhteiskunta ja sen kirjoittamattomat lait ovat yxiöiden yhteistoiminnan spontaani ilmaus. Valtio taas on abstrakti olio, joka perustuu tiettyihin oikeudellisiin ja taloudellisiin periaatteisiin ja on yhdysside yhteiskunnan ja kansakunnan välillä. (Mitähän hemmetin sanahelinää tääkin on? Hegeliä kai, das Nichts nichtet noch einmal.)

ellauri031.html on line 245:       Yxilön velvollisuus on valtion kautta vaikuttaa ja elää kansakunnan hyväxi, joka on yhteiskunnan korkein ilmentymä ja samalla sen välttämätön edellytys. Vain sikäli kuin se on kansakunnan edun mukaista on yxilöllä mitään oikeuxia. Mikään ei ole fasismin hengelle vieraampaa kuin Ranskan vallankumouxen periaatteet sellaisina kuin ne on muotoiltu "ihmis- ja kansalaisoikeuxien julistuxessa". Tunnuslauseen "vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus" sijaan ja sitä vastaan asettaa fasismi vaalilauseensa "järjestys, auktoriteetti ja oikeudenmukaisuus". Law and order. Aina sama tematiikka, tää on kammottavan toisteista. 

ellauri031.html on line 247:       Vaatiessaan ehdotonta kuuliaisuutta fasismi on verrattavissa katoliseen kirkkoon ja jesuiittajärjestöön. Kuten kirkko, fasismi haluaa kontrolloida ei ainoastaan yxilön toimintaa yhteiskunnassa vaan myös hänen yxityiselämäänsä ja kahta sen tärkeintä instituutiota, avioliittoa ja perhe-elämää. Siveyspoliisista, siittimet esille. Sharialakia. Mumslimeilla on juuri sama meininki. Mutta fasismilla on toinenkin kosketuskohta katolisuuteen. Kuten sitä, fasismiakin elähdyttää syvä ja palava mystisismi, usko Italian tulevaisuuteen. (Voi hemmetti, mystikoita taas.)

ellauri031.html on line 257:       Korporatiivinen yhteiskunta ei ole läheskään valmis, mutta näyttää siltä että fasismin johtomiesten tarkoitus on vähitellen siirtää kansakunnan edustamisen tehtävä edustajainhuoneelta korporatiiviselle kansallisneuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja on B. Mussolini. Siihen kuuluu ammattikuntien edustajia, yhtä monta työntekijäin ja työnantajain edustajaa. Vain työtätekevillä on oikeus ottaa osaa valtiolliseen elämään. Ja työtätekevät ovat täydellisesti edustettuina ammattikunnissa ja valtion tunnustamissa yhdistyxissä, joiden sixi tulee valita ehdokkaat valtiolllisiin vaaleihin. Ammattirjärjestöjen laatimat ehdokaslistat alistetaan fasistipuolueen suuren neuvoston hyväxytttävixi ja ne henkilöt jotka tämä hyväxyy asetetaan varsinaisixi ehdokkaixi. Äänioikeutettuja ovat vain ne kuuluvat puolueeseen, ammattijärjestöihin ja yhdistyxiin ja jotka vaalilautakunnat ovat hyväxyneet. Vaaleissa annetaan vain kyllä- ja ei-ääniä ja äänestäjät voivat siis vain hyväxyä ja hylätä koko maalle yhteisen ehdokaslistan kokonaisuudessaan. Vaalit ovat siis luonteeltaan lähinnä kansanäänestys. Ellei riittävästi kyllä-ääniä saada, järjestetään uudet vaalit.

ellauri031.html on line 271:       Fasistiset yliopistoprofessorit ja dosentit kuuluvat fasististen yliopistoprofessorien kansalliseen liittoon. Ei-fasistejakin voidaan kuzua jäsenixi tähän liittoon joka edustaa maan korkeakoulujen opettajakuntaa. Sen tehtävä on huolehtia kansakunnan kulttuurikehityxestä ja olla yhteistyössä fasististen sivistysjärjestöjen kanssa. Järjestö tukee jäseniään taloudellisesti ja sillä on eläkekassa. Virkojen täytössä se toimii yhdessä konsistorien kanssa yliopistoissa. Muiden fasististen järjestöjen tavoin tälläkin on määrätty poliittinen tehtävä, nimittäin toimia maan korkeakouluissa ja niiden opettajakunnassa fasistisessa hengessä. Tällaisesta toiminnasta on tietysti suuri vaara akateemiselle vapaudelle ja se voi johtaa pahoihin väärinkäytöxiin. (Nyt Gummerus jo hätkähtää, sehän oli siellä pohjoism. kielten lehtori). 

ellauri031.html on line 276:       "Minun  läsnäoloni italialaisten filosofien 7. kansalliskokouxessa on tarkoituxena torjua syytös että fasismi on laskenut italialaisten älyllistä tasoa ja työntänyt syrjään henkiset ja sivistysarvot. Tämä syytös on perätön. On muistettava ettei meitä suurmiehiä synny joka vuosi. Olemme nyt välikaudessa jolloin tarmomme menee empiiris-materiaalisten ongelmien ratkaisuun. Elämäntaistelu meidän päivinämme on niin kova ja modernin sivilisaation varjopuolet niin synkät että pessimismi kulttuurin rappeutumisesta on osin puolustettavissa. Kuitenkin uskon, että pian meillä on suuri filosofia, suuria runoilijoita ja taiteilijoita. Sellainen kehitys on valmisteila. Mutta nykyaikaan eivät filosofit voi paeta elämää. Norsunluutorni on murentunut kaupunkiemme hälinässä ja levottomassa menossa. Filosofi ei ovi vetäytyä korkeiden vuorenhuippujen yxinäisyyteen, sillä lentokoneen moottorin surina riittäisi tuomaan hänet takaisin modernin maailman mekaaniseen todellisuuteen." 
Teollinen sota, sotateollisuus. Siitähän 1900. vuosisadan alussa oli kymysys. Italia tarvizee nyt soveltavaa filosofiaa, riippukeinumiehiä, ei mitään norsunluupuikkoja.

ellauri031.html on line 280: Millaista on elämä fasistisessa Italiassa? Suurempia muutoxia ihmisten elintavoissa ei ole tapahtunut. Kirkoissa käydään ja laajat kansankerroxet jatkavat tavallista hiljaista ja työteliästä oloaan. Mutta hyvinvointi ja yleinen sivistystaso nousevat jatkuvasti ja niiden mukana kansan izetunto. Kaikilla alueilla vallizee levoton toiminta ja ennen näkemätön innostus. (Ei siis levottomuuxia, vaan levotonta toimintaa.) 

ellauri031.html on line 282:       Lehdistön ja ilmaisun vapautta ei Italiassa ole, jos sillä tarkoitetaan vapautta ize kunkin saada mielipiteensä kuuluviin. Yhtä vähän kuin fasismi puuttuu yxityiselämään niin kauan kuin pysyy erossa politiikasta, se kärsii arvostelua ja vastaanväittämistä. (Se on kuin Haju Pisilä.) Fasismin oppositiolla ei ole mitään mahdollisuutta saada ääntään kuulluxi. Lehtimiesten ammattijärjestöjen kautta hallitus hallizee lehdistöä, jota valvovat sitäpaizi maaherrat. Quis custodiet ipsos custodes? No B. Mussolini tietysti! Valvoo ize izeään, aina hereillä.

ellauri031.html on line 286:       Tunnettujen ja tuntemattomien oppositiomiesten asema on valitettava. Heitä uhataan alituiseen karkotuxella "saarille". Vankileireillä Italian ja Sisilian rannikon pikkusaarilla elää tuhansia antifasisteja. (Nythän niillä on antieurooppalaisia mamuja.) Heillä on täysi liikkumavapaus mutta he ovat poliisin jatkuvan valvonnan alaisena ja heitä on kielletty lähtemästä karkoituspaikkakunnalta. (Ei ollut vielä suomalaisten nilkkapantoja.) Karkaamisyrityxet päätyvät tavallisesti kuolemaan. Oppositiomiehillä ei ole liioin mahdollisuutta lähteä maasta, sillä heille ei myönnetä passeja. Ne jotka yrittävät salaa ylittää rajan pidätetään ja tuomitaan ankariin rangaistuxiin. Mussolinin henkeä yrittävät tuomitaan kuolemaan. "Ylimääräinen valtion turvallisuustuomioistuin" panee tuomion nopeasti täytäntöön.

ellauri031.html on line 288:       Salainen poliisilaitos on vahvasti kehittynyt ja sen agentteja on kaikkialla. Ovenvartijoilla on velvollisuus säännöllisesti tiedottaa ihmisten tulemisista ja menemisistä. Mutta kaikki tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa ja valvontalaitos on erinomaisen taitavasti organisoitu, ei sitä paljon huomaa arkielämässä. Joskus saattaa joutua todistamaan pikku välikohtauxia julkisuudessa. Sillä luonnoltaan huolettomana italialaisen on vaikea seurata kaikkia niitä monia määräyxiä joilla hallitus koettaa kasvattaa kansaa kuriin ja järjestyxeen. Kansalaisen on opittava pysyttelemään vasemmalla jalkakäytävällä, noudattaa siisteyttä ja järjestystä raitiovaunuissa ja autobusseissa, junissa jne. Vähitellen alkavat italialaiset oppia että määräyxet ovat noudattamista varten, vaikka monet napisevatkin "preussilaisuudesta". Sama meininki on nyt Kiinassa. Nekin on luonnostaan aika homssuja. 

ellauri031.html on line 321:   Se kirjoitti yhden romaaninkin 1910-luvulla, kirkonvastaisen, nimeltä Kardinaalin rakastajatar, jonka se sittemmin izesensuroi kun halus tehdä paavin kanssa sovinnon. Se oli kova marxilainen noihin aikoihin. Kova nietscheläinen myös, peukutti epätasa-arvoa ja yli-ihmisyyttä.

ellauri031.html on line 327:   Mussolinin ulkopolitiikan peruskäsite oli spazio vitale (vital space), se on Lebensraum italiaanoxi, tai päinvastoin oikeestaan, Benito kexi sen jo 1919. Se on sama käsite kuin ympyräsuisen amerikkalaisen ystäväni siteeraama "American vital interests" kaikkialla maapallolla. Elintärkeät edut indeed. Elin irti teiltä, tärkeät edut meille. Rasismikortti viuhui ahkerasti, musta tässä vaiheessa eikä punainen. On luonnonlaki että makaronit pistää päihin alemmalle sloveenirodulle. Uusia uhreja ei pidä pelätä. 500K barbaarislaavia voi kepoon uhrata 50K italiaanolle, sanoi Mussolini 1920. Imperialismi Afrikassa on oikeutettua, koska mehän ollaan uomo superioreja, valkoisia vaikka mustat kesäpaidat päällä, noi vaan mustanahkoja. Aika mustavalkoista. Tää on darwinismia. Kolonialismin seurauxia saadaan nyt koko Euroopassa nauttia, kun mutiaiset soutaa Välimeren yli kumiveneillä. Oikeassa oli Mussolini, tää ON darwinismia. Ovatko mustat ja keltaiset jo ovella? Si, ne on! taas huudetaan saapasmaan rannoilla kuten Beniton loistoaikoina.

ellauri031.html on line 454:   Trollhättan är en tätort i Västergötland och centralort i Trollhättans kommun i Västra Götalands län. En mindre del är belägen i Vänersborgs kommun. Namnet Trollhättan användes ursprungligen endast om Göta älvs fallområde. Trollhättans tätort omfattar idag ett betydligt större område som förr hade andra geografiska namn. Nedan tecknas historiken för det område som idag kallas för Trollhättan.

ellauri031.html on line 493:   Pientä takasinmaxua eläinraukoille. 


ellauri031.html on line 542:   
vielä pahempi siira


ellauri031.html on line 564:   alkoi siltäkin hopeoituvan selän ja kuperoituvan mahakummun mukana 


ellauri031.html on line 591: 	Vielä sietämättömämpää kuin Sariolan juonten kömpelyys on hänen kerrontatekniikkansa alkeellisuus. Sariolalle pitäytyminen normaaliproosassa, tuikitavallisessa minä sinä hän -muotoisessa kerronnassa, on varsin viisas valinta. Tajunnanvirta tai sisäinen monologi edellyttäisivät näet edes jonkinlaista kielellistä lahjakkuutta. Sariola sen sijaan pudottaa kavaletin toisensa jälkeen kuin maailman monin poni Polle, hänen kielikuvansa ovat naurettavuuteen asti kuluneitä ("viiltävä kaipuu") ja dialogi puisevan epäpuheenomaista ja yxitasoista. Tsygologi kaatuu rämähtäen fläppitaulun perässä, kirjan henkilöt eivät edes hätkähdä. Kummankin romaanin ulkopuoliset kertojat ja Rakkaan ystävän minäkertoja tulkizevat jatkuvasti sekä tilanteet että henkilöt. Nämä idioottipsykologit eivät koskaan vaikene, vaan tappavat lukijan mielenkiinnon joka askelella. Tai eivät tapa, se syntyy kuolleena.

ellauri031.html on line 608: 	Kun vauhtiin pääsin, kopsaan vielä mehukkaimpia kohtia Make Eskelisen Jalli Olosen mestauxesta, joka tulee siantappoaseessa seuraavana. Mä en ole Jallia lukenut kuin vähän sen hiljattaisen toisen tulemisen alkua, eli 1600-luvulle sijoittuvaa Hayleyn apupojan historiikkia. Näyttämönvaihdoxesta huolimatta se kuulosti samantyyppiseltä moraalipuurolta ja angstauxelta kuin nää Maken kuvailemat teoxet: kilttejä setiä, pahoja setiä ja kristillistä moraalia. Ei napannut. Jatko-osassa apupojan seikkailut jatkuu. Jaxan tuskin pysyä hereillä. No nyt lähtee Maken haupizit haukahtelemaan...

ellauri031.html on line 610: 	  Olli Jalosen kiitetyimmät romaanit, Ilo ja häpeä sekä Hotelli eläville, kuuluvat teoxiin, jotka jokaisen lukihäiriöisen hasbeenin mielestä puhuvat tärkeistä asioista. Jalosen romaaneja onkin viisainta yrittää puolustella moraalisin perustein, vaikka se moraalikin on alkeellista ja rajottunutta. Se on mitä tyypillisin suomalaisen autistisen insinöörikirjallisuuden (Hyry, Tuuri) edustaja aina uskonnollista pohjavirettä ja arkielämän pahimpiin banaliteetteihin tarttumista myöten. Tiedättehän: "Vielä joskus imiessään äidin kaurapuurolla täyttämää villasukkaa hän muisti isänsä sanoneen, että ulkona on kylmä." Jalosen tekeleet on jonkinlaisia aikuisen kirjoittamia syyspörriäisiä, joissa ollaan peruskoulumaisen huolissaan maailman tilasta. Niissä pohditaan tutkimuxen ja tiedotusvälineiden moraalia ja kuvataan maailmanpolitiikan arkiryskettä: kidutuxia, kansanmurhia ja kiristyvää kontrollia. Jalonen jää kuvailun ja moraalisen tuomion asteelle, perinteiseen humanistiseen tapaan se ei analysoi pahaa vaan sanoo sille hyi. Viimeistään tällä tavalla käsiteltynä asiat lakkaavat olemasta tärkeitä ja muuttuvat säälittäväxi partiolaisproosaxi. Samoja ajatuxia ja julituxia kykenee jokainen kolmannen luokan poliitikko laskettelemaan ulkomuistista. 	


ellauri031.html on line 613:   Pikku-Make sikamessias toivoi, että Jalli kirjoittaisi vielä romaanin, jossa päähenkilöt havahtuvat huomaamaan, että maa ei ole litteä. No NIIN! Senhän Jalli sitten tekikin, vuosikymmeniä myöhemmin kirjassa Taivaanpallo! Ei mennyt Maken hyvä neuvo harakoille. Jalonen on kuin William Burroughsin lause: Hän kykenee pitkästyttämään kuset lukijoistaan missä tahansa aika-tila-asemassa. Todellisuus on totta, tiivistää Jalli Olonen. Pallo on pyöreä. Jalli Olosen vastarintaliikehdintä on kuin lasten ristiretkeä. Jehovan todistajat on hiljennettävä, etteivät jää vasikoimaan virkavallale.

ellauri031.html on line 650:   Maire oli ollut sillä aikaa täysin kusessa, talo oli myyty ja rahat lähetetty Kaarlolle, ei ollut paikkaa mihin päänsä kallistaa. Kallista se on herran teiden auraus. Onnex joku tuttu armahti ja perhe pääsi jouluxi jonkun sairaan tädin tyhjään lukaaliin. Sinne Kaarlo sitten ilmestyi joulupukkina. Mutta mistä manta? Jumala teki ihmeen, joku opettaja lähti eläkkeelle joululta, Maire pani paprut vetämään ja pääsi sinne. Kylmä oli kuin ryssän helvetissä, Lilja vilustui. Elämä jatkui yhtä kurjana kuin ennenkin. Kiitti herra kiitti vitusti!

ellauri031.html on line 654:   Kaarlon sankaritarinat appelsiininpoimijana Kapernaumin naapurissa (Tiberias) muistuttaa elävästi Amos Ozin kibbutziromaania.  Mut porkkanoiden kitkeminen on jo niin vittumaista, et Kaarlo pyytää jumalalta siirtoa. Ja tulihan se, skotin lähetyssairaalan talonmiehexi. Maire odottelee katraan kanssa tehdastyöläisenä ruozissa. Kaarlon ei auta muu kun alkaa kazella perheasuntoa, Maire pommittaa niin kovasti. Eka ei kelpaa kun siellä on perkeleitä komerossa. Perhe saapuu vapahtajan kotijärven rannalle ovettomaan ja ikkunattomaan talorötisköön. Aika karua niillä oli tappaessa rottia ja käärmeitä, niinkuin meillä monen muuton jälkeen mutta enemmän kotieläimiä. Saita asshole skotti kusettaa niitä, tekevät sairaalassa työtä palkatta. Syövät 5 kaktusta ja 2 kalaa katiskasta. On vaikeaa. Sitten saidan skotin sairaala suljettiin, kun rotta oli syönyt lapsipotilaalta nenän.  Skottilähetti lähetettiin kotia, Syvännön bibliabisnes tuli tilalle.

ellauri031.html on line 656:   Vielä ei olla niin pitkällä. Puute jatkuu, vaikka joulukalaa tulee ihan pietarin kalansaalis laittomalla katiskalla. Ei ovia ei ikkunoita, 5 astetta ja lunta. Pihalla on arabien uuni jossa lie joskus paistettu koltiaisia. Kaarlon ruokarukouxet lie kuultu huonosti sillä herra lähetti tonnin mätiä  perunoita Suomesta. Lähetyssaarnaajilla on kovat piipussa, sekin jenkkipastori jonka komerossa oli perkele osoittautui tafsaajaxi ellei pahemmaxi. Eikä ollut ainoa, Kaarlo valittaen toteaa. Onnexi Kaarlolla on se Maire.

ellauri031.html on line 672: Joku saattaa kysyä, millä ja kenen lähettämillä rahoilla tällaiset suurpainoxet rahoitetaan. Kysyä saa, muttei vastata. Panee miettimäään mikä on tän raamattuvälityxen bisneslogiikka. Mikä ansaintamalli siinä on, miten rahavirrat kulkevat. Mistä muodostuu tulo-ja menojonot ja mikä on oman pääoman sisäinen korko, niinkuin Callen väitöskirjassa Real Time Result Reporting kysytään. Isä puri pännää sängyn päällä ja irvisteli, laski loppumattomia lukujonoja. Vaikeita korkoa korolle laskuja paperilla ja kynällä, ei sekään ollut mikään nero matikassa, vaikka rahat kyllä pysyi näpissä ja kasvoi korkoa. Isän siunausta tässä vieläkin kaikki lapset nautitaan, sodasta rikastuneen nousukkaan nyt jo laskukkaat rauhanajan jälkipesueet.

ellauri031.html on line 674: Meneekö se niinkuin luvussa Callesta ja Hobbesta on kuvattu. Kyse on varainsiirrosta tuonpuoleiseen veroparatiisiin. Jotkut pohatat on keränneet murheenlaaxossa niin paljon massia, että pelätessään haudantakaisia veroseuraamuxia ne siirtää luottoa pilvitileille. Mukanaanhan sitä ei voi viedä muuten kuin just tällä tavalla. Tää luotto on sikälikin hyvä sijoitus, et ilmainen näyte koukuttaa oman tiimin puolelle uusia asiakkuuxia, jotka sitten ostaa meikäläisiltä kovalla rahalla kovempia huumeita: postilloja, pääsiäismunia, joululahjoja ja Oral B hammasharjoja.

ellauri031.html on line 683: Välittäjäporras on pieniruokaisia hyödyllisiä idiootteja, jotka toimii pyyteettä kädestä suuhun periaatteella, taivaan lintuja jotka ei kynnä eikä kylvä, ottaa minimisti väliä, poimii kuormasta appelsiineja. Herrat maxavat eikä surminkaan anna linnun pudota käsistä, niin halpaa agenttia ei löydy muualta. Kaarlon porukat tyytyy osaansa pikkuprofeettoina ja paikallisina mesenaatteina, vielä kurjempien sädekehäisinä auttajina. Ne tykkää ravata oikuttelevalla raamattubussilla tuttuja pölyisiä reittejä ja tapailla uusia pokia, joista tulee pian vanhoja tuttuja. Niissä on vähän postimies Patea ja Kalle-Anttonia, vaeltavan juutalaisen ja Kalle Hagertin veriä. Postillan tuo Pate jokaisen luo.

ellauri031.html on line 685:   Tää muistuttaa aika lailla käännösbisnestä, sitähän se onkin hizi vie. Isot taivaaseen viejät ja monikansalliset yrityxet on maxumiehinä, ne tuppaavat tarpeetonta ylijäämätavaraa kuluttajille. Käännöstoimistoja on lähetysseurat, jotka jakaa hommat läheteille, freelance märkäselille jotka tekee raakaduunin pilkkahinnalla. Koska niidenkin täytyy elää (mixi? kysy Darwinilta), ja koska ne oikeesti rakastaa tätä työtä, kääntämistä ja käännytystä. Ne on viestijöitä kulttuurien välillä. Kääntävät pioneereina sanan miekalla, auroilla sun muilla sädekehillä meemipeltoa kahden reviirin rajalla, raivaavat raiviota varoista välittämättä omalla ja Mairen pentueen riskillä.

ellauri031.html on line 706:   Beersheba eli Sheban (ar. leijonan) kaivo on Negevin autiomaan näpein paikka etelässä. Siellä on tossi kuuma. Abraham kinas siitä Abimeelekin kaa, Iisakki nimesi sen toistamiseen, Samulin poika Joel oli siellä dumarina, Elias piileskeli siellä Iispetiltä. Aika tuppukylä. GTt otti sen arabeilta 1948 taistelussa. Nyt siellä on vitusti venäläisiä jotka pelaa shakkia ja kehittää hightekkiä. 

ellauri031.html on line 734:   Mut loppuun vielä yxi Urpon hauskoista unista. Urpo toistaa nasaretilaisen ihmeen Kinneretin järvellä, mutta talvikelillä, taapertaa jään yli kuin esi-isämme Ison-Beltin poikki. Maire on sillä messissä. Syyrian puolella on iso kivi edessä. Se on suuri kivi taas, kuin Jeesuxen haudan tukkeena, tai pikemminkin vuori, joka on tullut Muhammedin luoxe. Ei kun polvipaikat kulumaan. Lyhyen mutta äänekkään rukoilun jälkeen tulee iso rukousvastaus. Herra punnertaa ja siirtää vuoren anojien syliin, kuten ensin näyttää. Vaan ei, vuori mureneekin muhevaxi mullaxi. Siin oli soo, nyökyttävät Syvännöt toisilleen ja hymyilevät. Siion on taas suurentunut vähän. Diili pitää. Oispa Syväntöjen reitillä ollut avanto.

ellauri031.html on line 736:   Äs toi olis ollu komee lopetus, mut täällähän on vielä jotain loppusanoja, lisää siionistista propagandaa ja jumalalla pelottelua. Syväntö siteeraa typerää Kyösti Kalliota, mutta sattuvammin Toynbeetä: historia opettaa, ettei historia opeta mitään. Ei tarvize kuin seurata Palestiinaa vaikkapa sadan vuoden välein 2020ekr-2020jkr niin huomaa sen. Syväntö on ize siitä todiste, vaikkei enää kävelevä, ei päässyt järven yli kuivin jaloin hakemaan karannutta venettä kuin unessa.

ellauri031.html on line 741: Oliko Olkkarilla Syväntöjen seikkailukirjat? Ei löytynyt sen jäämistöstä. Mutta Kaarlo onkin valtalinjan koira. Helluntaiystävät ovat paimensukuisia, terveitä maatiaisia, matalia, hyvät kulmauxet ja maatavoittava askellus, pitkärunkoisia ravaajia häntä loivalla kaarella. Ei mitään Kukonharjun kalikkakauloja, lyhyitä ja korkeita karvaturreja, jotka laukkaa jäykin jaloin lyhyttä laukkaa jo kävelyvauhdissa, häntä kireällä kiekuralla selän päällä.

ellauri031.html on line 743: Tykkäskö Olkkari ja Sirkkis lempinimistään? Aluxi vierastivat (sanokaa lapset Olavi setä ja Sirkka täti), mutta tottuivat. Tykkäsivät veljenlapsista, ne olivat melkein kuin omia, kävivät myötäänsä alakerrassa ("mä meen alas"), varsinkin Riku, Olavin suosikki. Tunsi kuuluvansa sodanjälkeiseen menoon enemmän. Ankaran isoäidin poismentyä elämä vapautui, uskonpula-aika päättyi, armo pääs pois kortilta. Erkkarilta ja Sakulta ei enää edes kysytä.      

ellauri031.html on line 745:   Pikku Charlotte kazoi Serengeti-luontoelokuvaa saadaxeen kiinni unenpäästä. Siinä leijonaisä murisi pennuille. - Varför är pappa arg, kysyi Charlotte huolestuneena. - Ei se ole niiden pappa, koitti famu lohduttaa. - Se on varmaan ton simpanssin isä, ehdotti Charlotte. Lapsella on vielä opittavaa, arveli Helmi-täti. Tiedä häntä, ehkä se tajuaa enemmän kuin me.

ellauri031.html on line 750:   Olavi Syväntöä haastateltiin TV-7:n ohjelmaan Ajankohtaista taivaasta ehkä millenniumin vaihteessa. (Ohjelmatietojen 1970 on takuulla painovirhe, silloinhan Kaarlo oli vielä vauhdissa. Olavi shihishee tässä ohjelmassa jo aika vanhushmaiseshti.) Kiinnostaa, sillä täähän Olavi on aika lailla samanlainen surullinen hahmo kuin Wilho Olavi, karismaattisemman Wilhon seuraaja, samanlainen vähäisempi toimittaja, pikkuprofeetta.

ellauri031.html on line 752:   Syvännön Olavi tuo luvatusta maasta Kaarlon terkkuja. Muun muassa Kaarlon keräämiä painovirheitä, esim. Kaarlon syntymävuosi oli 1909, ei 1910. Kaarlo kävi kastautumassa Ilmajoella 1944 pikatavarana Jyväskylästä. (Se välttyi junanlähettäjänä rintamapalveluxesta.) Olavi oli silloin 10v. Jumala sanoi: perheesi ei tarvi mitään asuntoa. Ookoo, sanoi Kaarlo ja nosti kytkintä varmasta mutta ikävästä eläkevirasta. Isä hurjistui. Larsmon lähetyskoti oli Pietarsaaren lähellä. Olavi oli 10v kun isä lähti. Isä oli varustanut perheellensä kodin 1947 (sen joka räjähti). Perhe pääsi appelsiinin makuun vasta 1949.

ellauri031.html on line 756:   Kun Olavi Syväntö alkaa todistamisen, sen ääni nousee oktaavin ja kaze kääntyy kameraan. Varmaan Kaarlo-isän kengissä. Olavi Pylkkänenkin oli oppinut saarnatyylin Wilholta, ja keikkumisen kannoilla. Kun me oltiin äänenmurroxesta ohize, isin kolleegat alkoi usein meille selvitellä asioita luullen Callen olevan jo luurissa. Siis näin: Juutalaiset ovat vielä peite shilmillä shuhteeshsha Jeeshuksheen. Tätä sanoessa Olavilla on oza rypyssä, ja niin on myös haastattelutantalla.

ellauri031.html on line 758:   Olavin missio jumalan viimeisen sanan levittäminen leviittojen keskuuteen: valitamme aiheuttamiamme haittoja. Jeesuskaan ei tuntenut uutta testamenttia. Se oli vielä vanhan liiton miehiä. Uuden liiton sopijapuolena piti olla sama koukkunokkaporukka kuin entisenkin, mutta eipäs ollutkaan, tässä meni Jermemiaan ennustukset pusikkoon.

ellauri031.html on line 762:   Hyvin menee, kristittyjen juutalaisten lkm on jo 7000 ja kasvava, kuin lännen pikkukaupunki. Sehän on, annas olla, pian promillen luokkaa koko väkiluvusta! Tän kun saan ja vielä toisen niin enää 3 puuttuu viidestä. Optimismi on uskonmiehen perusasenne. Wilhon keräämä seurakunta alkoi Olkkarin komennossa harventua, vanhemmasta päästä tuli luonnollista poistumaa eikä uutta verta tullut tilalle. Kultakuume oli ohize, väki alkoi pakkailla kuomuvankkureita, kiinnittää winchestereitä satulankaarille. Pian istuu enää korppikotka nälissään nollaan menneen väkilukutaulun nokassa.

ellauri031.html on line 770: Messiaaninen juutalainen (mix ne vaan on messiaanisia, jotka ottaa välipalaa näytösten väliajalla, eikä ne jotka vielä odottavat ensi-iltaa?) on siirtynyt sielunvihollisen leiriin, se tarvii apua kuin Alkoholin orpolapset tai Orpo Olli pusikossa emintimää piilossa. Kristityt on listineet jutkuja maailman sivu, ihan sikana, tää on Olavinkin myönnettävä todexi, eipä ihme että ne on vielä siitä hiukan kaunasia. Jahwen paletista puuttuu tää kristikansan jehovalle ominainen anteexiannon pinkki värinappi. Se tuppaa muistelemaan vanhoja. 

ellauri031.html on line 774:   Isäsi tulee kuolemaan, sanotaan messiaanisille pikku lapsille. Tämä koski Olavi poikaan kovasti, samaa kai se joutui monta kertaa jännittämään pienenä. Ja nyt isä Kaarlo onkin kuollut, ollut kuolleena jo vuosikymmenet. Olavi, jos se elää vielä, on 86. Olkkari ja isä Wilho makoilee vieri vieressä Honkanummella.

ellauri031.html on line 781: Karl Anton Konstantin von Schoultz (Kalle-Anttooni, 1922-2013) oli humanististen tieteiden kandidaatti, lehtori ja YK-sotilas. Siitä tuli mustalaisten sulttaanin Kalle Hagertin luottomies. Se kirjoitti myös tyttökirjan Anita, mustalaistyttö. Schoultzin sukua näkyy tulleen Liettuasta Ruoziin 1600-luvulla, joku Martin Szkultet juurena. Venäjältäkin niitä näyttää Suomeen pörränneen. Minkä puun takaa lie sukua Solveig von Schoultzille, Lennart Segerstråhlen siskolle. (Solveig kyllä erosi hyvissä ajoin von Schoultzista. Nimi jäi, vaikka sittemmin nai säveltäjä Bergmannin.)  Lennartin aika kökkö (mutta kallis) lintutaulu meni Marjalle, tai oikeammin Iso-Masalle. Siellä se nyt komeilee niiden olohuoneen sohvan takana. Masan piuhat on perstaantuneet, virta katkeilee. Se ei osaa enää sanoa edes lintu, Segerstråhlesta puhumattakaan. Solveig syntyi 1907 ja kuoli 89-vuotiaana 1996. Se oli suomenruozalainen modernisti ja radiopersoona. Kirjoitti lastenkirjan Petra och silverapan (1932). Sillä olis muistelmat, selviäiskö Kalle-Anttoonikin sieltä? Oiskohan Kalle-Anttooni voinut olla Oscarin jälkeläisiä, senaatin kääntäjän, jolta vietiin nazat ja aatelistitteli kun se kieltäytyi lähtemästä mukaan maailmansotaan? Kalle Anttooni lähti YK-sotilaaxi vapaaehtoisesti. Nils von Schoultz ei ole sukua, sen nimi oli väärennös. Sekin oli sotaisa, osallistui tuulimyllytaisteluun Kanadassa. Punatakit hirtti sen 1838, vaixe pyysi anteexi.

ellauri031.html on line 798:     Se vanhan mummun profetia oli vielä rankempi:


ellauri031.html on line 811:   Höpsismi (engl. flipism) on kuvitteellinen elämänfilosofia, jonka sarjakuvataiteilija Carl Barks esitteli vuonna 1953 ilmestyneessä Aku Ankka -sarjakuvassaan ”Kruuna vai klaava” (alunperin ”Flip Decision”). Höpsismissä kaikki päätökset tehdään heittämällä kolikkoa.

ellauri031.html on line 813: Tarinassa Aku Ankka tapaa professori Hupelon, joka vakuuttaa Akun tekemään päätökset kolikkoa heittämällä. Höpsismin tulee antaa ohjata elämää kaikissa tienhaaroissa: ”Jos elämä sua kuin tuuli vie, anna höpsismin näyttää tie”, neuvoo Akun ostama höpsismin opaskirja. Aku joutuu nopeasti ongelmiin seuratessaan Hupelon ohjeita. Hän ajaa eritasoliittymässä yksisuuntaista ramppia vastavirtaan ja saa 50 dollaria sakkoa. Näin suuren sakon perusteena ei kuitenkaan ole huolimaton ajaminen vaan se, että Aku oli jättänyt ajattelun kolikolle. Lopussa höpsismi kuitenkin osoittaa hämmästyttävää kykyä ohjata joitakin päätöksiä.

ellauri031.html on line 821:   Höpsismin eri konsteja on mun paasausten kuluessa tullut vastaan monia, vaikken ole kaikista tehnyt numeroa. Joskus käytetään feikki tieteellistä menettelyä jonka yhteys päätettävään asiaan on suunnilleen yhtä satunnainen kuin rahan tai nopan heitto. Ciceron aikana kazottiin linnun sisälmyxiä (auspicium, suotuisa onkin englannixi auspicious), tai heitettiin jonkun pikkueläimen sopivia luita. Niillekin oli joku nimi jonka olen taas unohtanut. Sit on kiinalaiset oraakkelikilpikonnankuoret eli scrapulimantia, saamelaisten arpaluut, sammakkoprofessorit, pilvet, ouijalaudat, kiromantia, Pythagoraan numerologia, katukivien reunat, kissat, tikapuut, voi vizi eihän näistä tule mitään loppua. Noin tsygologisesti nää on pakko-oireita: on pakko menetellä niin tai noin, pakko kävellä näin, niinkuin se nummelalainen pedofiili lauloi. Uskovaisuuden indikaatioita on optimismi, obsessio ja paranoia, kontraindikaatioita autismi ja pessimismi. 

ellauri032.html on line 56: dissas ikoneita, almuja, hokkuspokkusta. Kuin Luterus (kuten muistettaneen Löden kouluaineesta) se uudisti palveluehtoja yxipuolisesti ja raasto kuvia. Ne ja muut paavilaiset pelit, juhlamekot kynttilät ja käsieleet on taas palanneet. Emme elä ainoastaan leivästä vaan myös sirkusmenoista.

ellauri032.html on line 58:       Ei ihme että protestantismi eli vastaanhankaus on schweiziläinen kexintö. Niinkuin Toblerone, pankit, kronometrit ja talojen kuuraaminen ulkopuolelta. Kun Jyränkö tuli Lontooseen kouliintumaan juutalaisten junan lähettäjäxi, se joutui naisten töihin keittiöön perunoita kuorimaan. Muttei mennyt kauan, kun sen schweiziläinen kolleega tilas Schweizistä perunankuorintakoneen. Pian kone teki naisten työt miesten puolesta. Perunan kuorinta ja brassivahaus, aikaa kaxi tuntia. Ei hätää kun on isän antamat kalut. Sujuu wikkelään kuin mainoxessa Wesku Ploirilla, kun on näitä Häntiä ja kassit riittoisaa Hairya. Räjäyttää nahat pois kieposta. 

ellauri032.html on line 78:   Calvinin melkein jo kuoltua syntyi Arminius, joka alkoi vääntää veistä Jounin nahkatakissa. Erimielisyys koski pelastamista, eli onko jotkut etukäteen kuumaan paikkaan määrätty, vai voiko pahat teot jotenkin vielä sopia. Vanha kirkkoisäkiista Hipon Akun ja Pelagiuxen välillä kupli pintaan pitkän tauon perästä. Hollantilaiset kalvinistit tiivisti kalvinismin viiteen pointtiin, tulppaaniin eli TULIP.

ellauri032.html on line 87:   Arminiuxen porukoilla oli samoin viisi pointtia (ei olla vielä Alex Stubbin ajassa, jolloin kanalla pysyy muistissa max kolme pointtia, Fish named Wandan gangsta  ei muistanut niinkään monta - what was the middle option?). Arminiuxen peukuttajia on sitten menetelmäuskoiset ja tavalliset (parantumattomat) kastajat.

ellauri032.html on line 97: Arminiusta on syytetty kyllä ansaintamoraalista. Esim Descartes oli niillä linjoilla. Encyclopedia Britannican sivustolla sanotaan, että Descartesin moraali oli anti-Jansensistista ja anti-Calvinistista, ja et sen mielestä armo ansaitaan olemalla oikein kilttejä. Se oli optimisti, ihmisen järki ja tahto pystyy vaikka mahdottomaan. Se ei ollut pessimisti niinkuin jansenisti Blaise Pascal (1623-62), joka meinas et pelastus on vaan ilmainen lahja niille, jotka sattuu sen saamaan. Pascal eli lyhyen elämän, armonisku tuli äkkiä. Descartesia haukuttiin tämän takia Arminiuslaisexi. Descartesin mielestä ei ole mitään järkeä olla kunnollinen, ellei usko kuolemanjälkeiseen elämään ja loppuarvontaan. No nettisivuja ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, niissä on monia vaihtoehtoisia totuuxia, kuplamuovia kullekin, paukutettavaxi oman maun mukkaan.  

ellauri032.html on line 124:       Pascal sai isältään lahjaksi myös Eukleideen Alkeet, geometrian klassisen perusteoksen, jonka hän ahmaisi leikiten läpi. Gilberte väitti myöhemmin veljensä keksineen myös Eukleideesta riippumatta uudelleen Alkeissa esitellyt 32 ensimmäistä lausetta ja todistaneen ne vieläpä samassa järjestyksessä, jossa Eukleides ne esittelee, mutta tälle väitteelle ei löydy kuitenkaan varmoja perusteita. Pascalin lahjakkuudesta kertoo kuitenkin se, että hän oli vasta noin 14-vuotias päästessään osallistumaan kerran viikossa järjestettyihin Marin Mersennen johdolla pidettyihin videokonferensseihin. Niistä muodostui myöhemmin Ranskan tiedeakatemia. Tosin vasta Pascalin kuoltua, v 1666. Ei tullut siitä akateemikkoa eikä paskaakaan. 

ellauri032.html on line 126:       Teini-iässä Pascalin perhe muutti Roueniin. Muuton taustalla on kerrottu tarina, kuinka isä-Pascal riitaantui kardinaali Armand de Richelieun kanssa mitättömästä veroasiasta ja kardinaalin raivoa peläten perhe joutui piiloutumaan maan alle. Perheen maineen pelasti sittemmin Jacqueline, joka esiintyi nimettömänä eräässä Richelieuta huvittaneessa näytelmässä. Saatuaan tietää, että hänet hurmannut näyttelijätär oli erään hänen vihamiehensä tytär, kardinaali antoi Pascalin perheelle anteeksi ja sijoitti isä-Pascalin poliittisen virkaan Roueniin. Mitähän Jacqueline antoi kardinaalille? Komplimentin, sanoo ranskixet. Joopa joo. Tää on se sama paha Richelieu joka kiusasi d´Artagnania ja muita muskettikoiria. Ja sama Richelieu joka pani hanttiin mun sukulaisille 30-vuotisessa sodassa. Karsee ilkiö. Pascalien osakkeille tuli pohjanoteeraus, kiitos Richelieun. 

ellauri032.html on line 130:       17-vuotiaasta alkaen Pascal alkoi kärsiä säännöllisesti häntä loppuelämän vaivanneista terveysongelmista, joihin lukeutuivat päiväsaikaan vatsakivut ja öisin piinannut jatkuva unettomuus. Ois kannattanut vetää käteen enemmän, saa paremmin nukutuxi. Nimimerkillä kokenut kaiken tietää. Ongelmistaan huolimatta ranskalainen onnistui 18-vuotiaana rakentamaan ensimmäisen mekaanisen laskukoneen, laitteen jonka voi perustellusti sanoa olevan kaikkien nykyisten tietokoneiden esi-isä. Varmaan pelas sitten kaiket yöt laskukonepelejä. Isän olisi pitänyt tulla vetämään stöpseli seinästä. Niin mä tein pojalleni Johnille. No ei vaitiskaan, iskä käytti konetta laskemaan Rouenin verorästejä, siihen tarkoituxeen poika sen tekikin. Koitti se tehdä ikiliikkujankin, mutta siitä tulikin vaan ruletti.

ellauri032.html on line 136: Vuonna 1646 Pascalin isä kaatui pahasti jäisellä tiellä Rouenissa, minkä jälkeen häntä hoitaneet lääkärit saattoivat perheen kosketuksiin jansenistisen lahkon kanssa. Samana vuonna koko perhe kääntyi jansenisteiksi. (Näistä jansenisteista tarvittaisiin oma paasaus. Niiden gurusta Hipon Augustinuxesta taitaa mulla jotain jo ollakin.) Lankeemuxesta seurasi parannus. Monet näkevät Pascalin matemaattisen uran alamäen alkaneen tästä hetkestä, mutta Pascal onnistui vielä tekemään matemaattis-luonnontieteellisiä innovaatioita, vaikka hän kärsikin pahenevista ruoansulatushäiriöistä, jotka aiheuttivat hänelle kerran jopa ohimenevän paskahalvauksen. Vuonna 1648 Pascal loi ilmanpaineen luonnonlait tutkittuaan ilmiötä Evangelista Torricellin keksimällä ilmapuntarilla. Enpä tiennyt että sen nimi oli evankelista. Pascalilla oli varmaan pieru exyxissä, siitä tulee maha kipeäxi. Helpotus tulee sitten isolla paineella. Jos tulee, muuten saa istua tuntikaudet paskalla, tulee peräaukkoon paiseita.  

ellauri032.html on line 140:       Kaiken huipuksi kummankin ajattelijan uskonnolliset vakaumukset olivat pahasti ristiriidassa keskenään: Descartes sympatisoi jesuiittoja, joita Pascalin fanaattisesti kannattama jansenistinen liike vastusti henkeen ja vereen. Tapaamisen jälkeisenä päivänä Descartes vieraili kuitenkin uudestaan Pascalin luona, tällä kertaa lääkärin virassa johtuen Pascalin vaivoista. Descartes suositteli hänelle omaa elämäntyyliään, johon lukeutui lojuminen sängyssä heräämisen jälkeen aamupäivään asti. Hän ehdotti Pascalin vatsavaivoihin ruokavaliota, johon kuului pääosin lihalientä. Pascal ei kuitenkaan noudattanut vilpittömässä tarkoituksessa annettuja ohjeita. Pieruvaivat jatkuivat.

ellauri032.html on line 142:       Vuoden 1648 aikana Jacqueline koki uskonnollisen heräämisen ja sai innoituksen ryhtyä nunnaksi Pariisin lähellä olevaan Port-Royalin luostariin. Pascalin isä ei suostunut hyväksymään tyttärensä päätöstä (kuoli kiukkuisena 1651) mutta veljeensä Jacqueline onnistui vaikuttamaan jatkuvan saarnaamisen myötä, vaikka veljeä vitutti, kun Jacqueline ei jäänyt kotiin sitä ruokkimaan. Perinnöstä tapeltiin ihan päät verissä. Tytöt vei Pascalilta niin paljon että siitä tuli KÖYYYHÄ. Clermontin aikaa isältä rauhassa kutsutaan joskus Pascalin ”välikaudeksi”, jolloin jotkin huhut ovat väittäneet Pascalin viettäneen poikamieselämää (nähdään myöhemmin rakas nyrkki-Kyllikki), mutta tästä ei ole olemassa todisteita.

ellauri032.html on line 144:       Jöns ehdotti kerran Heikki Räisäselle, että Jessekin ehkä vietti railakasta elämää Maria Magdalenan kaa, loi elämää: - Olisit nähny Heikki Räisäsen kun mä kerroin sille "oivalluksestani": "Mistä sä ton oot kuullu?!" Ja: no ei oo lähteitä, vaikka olisikin totta! Aiheesta enemmän: kehno jännäri Da Vinci koodi.

ellauri032.html on line 150: 23. marraskuuta 1654 Pascal koki merkittävän käännekohdan elämässään. Vietettyään viimeiset pari vuotta suhteellisen huolettomana mietittyään muutakin kuin matematiikkaa ja kristinuskoa, tuona kyseisenä päivänä Pascal oli joutua vakavaan onnettomuuteen: hänen ohjaamansa nelivaljakon hevoset yhtäkkiä pillastuivat ja syöksyivät alas eräältä sillalta, mutta Pascal itse pelastui kun vaunujen valjaat murtuivat kesken kaiken. Pascal tulkitsi tapahtuman ja oman pelastumisensa Jumalan antamaksi varoitukseksi. (Paha aivotärähdys.) Tapahtuman jälkeen Pascal kirjoitti pergamentinpalalle mystisiä mietelmiä kokemastaan pelastuksesta, ja kantoi tuota tekstinpätkää sen jälkeen jatkuvasti mukanaan kuin amulettia. Ei lähtenyt enää minnekkään ilman paperia. Corona-viruxen takia jengi hamstraa ennen kaikkea vessapaperia. Ymmärtäisi paremmin jos se olisi koleraa. Lisäksi Pascal vetäytyi Jacquelinen esimerkin johdattamana Port-Royalin luostariin vetäytyäkseen maailmasta ja pohtiakseen filosofisia ongelmia. Tässä on Pascalin pikku paperpala. Sitä kelpaa verrata Dostojevskin puhelinmuistioon. Samantyyppisestä sairaudesta lienee ollut kysymys. 

ellauri032.html on line 188: Sit on ne Penseet, joissa BP pelaa Montaignen (skeptikko) ja Epiktetoxen (stooikko) vastakkain, ja yrittää saada lukijan niin pyörälle päästään että se alkais uskoa katoliseen jumalaan. Montaignelta ei mulla ole vielä mitään, mut heräteostos on kyllä hyvin kuitattu. 

ellauri032.html on line 190:       Elämä luostarissa auttoi osin Pascalia, sillä paikan säännöllinen elämäntapa paransi hänen terveyttään. Hän kirjoitti myös myöhemmin yhteen kootut Maaseutukirjeensä, joiden tarkoitus oli puolustaa luostarin johtajaa Arnauldia kerettiläisyyssyytteiltä. Se on varmaan se sama Arnauld joka teki Port Royalin kielioppia, josta Chomskyn Nomppa piti meteliä loistoaikona. Pascal alkoi suhtautua matematiikan harrastamiseen turhuutena, joka vei ihmisen mielenkiinnon pois sitä tärkeämmän totuuden eli kristinuskon tutkimiselta. Chomsky ei kyllä ois peukuttanut tota, vanhana jumalattomana rabbina. Sen mielestä politiikka on tärkeämpää kuin lingvistiikka.

ellauri032.html on line 194: Samana vuonna kun Pascal julkaisi viimeiset matemaattiset tutkimuksensa, hänen terveysongelmansa muuttuivat pahemmiksi kuin koskaan aiemmin. Kiduttava ja lakkaamaton päänsärky vei hänen yöunensa kerta toisensa jälkeen, satunnaisia torkahtamisia lukuun ottamatta. Pascalin oma elämäntapa muuttui tätä mukaa entistä askeettisemmaksi. Kesäkuussa 1662 itsekieltäytymistä toistuvasti harrastanut Pascal luovutti vapaaehtoisesti talonsa eräälle isorokkoa sairastavalle perheelle, minkä jälkeen hän muutti asumaan Gilberten luokse, jossa hän kuoli lopulta kouristuksiin saman vuoden elokuussa vain 39-vuotiaana. Samanikäisenä kuin meidän pyylevä esi-isämme, jonka kuolinsyy oli vaan tavallinen flunssa. Ei edes korona.

ellauri032.html on line 196:     Pascalin veto pyrkii osoittamaan, että jumalaan uskominen on peliteoreettisesti kannattavaa. Pelurin todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko jumala olemassa vai ei, jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä. Voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo, on näin ollen äärettömän suuri. Ajatuskulun esitti ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal 1600-luvulla.

ellauri032.html on line 206: Richard Dawkins kehitti teekannuteemaa vielä pitemmälle kirjassaan A Devil’s Chaplain:

ellauri032.html on line 212: Aurinkokuningas lyttäs Port-Royalin jansenistit 1661. Luostari pantiin matalaxi, ei jäänyt kiveäkään kiven päälle. Pascalinkin cacata carta hukku muutossa. Tästä taisi olla puhetta Madame de Sevignen muistelmissa, jota Marcel Proust luki kuin mummu virsikirjaa. Vielä ennen kuolemaansa Pascal kexi bussin. Autopsiassa ilmeni että sillä oli vikaa päässä. Paavi hommaa siitä nyt autuasta. Tais paska sittenkin voittaa vetonsa.

ellauri032.html on line 222: Eliot oli eräänlainen mid-atlantic Puovo Huovikko. Kaikessa tuotannossaan hän sekä tähdensi klassistina perinteen merkitystä että modernistina rikkoi vanhoja kaavoja. Eliot tunnetaan myös Kissojen kielen kompasanakirjassa (Old Possum´s Book of Practical Cats, 1939) julkaistuista lasten kissarunoistaan, jotka jatkoivat englantilaista nonsense-perinnettä. Ympyräsuinen ystäväni antoi ton kissakirjan mulle lahjaxi, mulla on se kai vielä laihojen runokirjojen hyllyssä Wilhon kirjakaapissa. Andrew Lloyd Webber loi vuonna 1981 runoista suositun musikaalin Cats. Ihan niinkuin Puovo Huovikon, Tompan maine luiskahti kun ukko ize saatiin laatikkoon. 

ellauri032.html on line 226: Eliot kääntyi Beckettin porukoiden englannin kirkon uskoon 1927 isiensä unitarismista ja ryhtyi britixi. Uskonto oli sille pyhä asia, siitä tuli anglo-katolinen kirkonvartija ja rojalisti Kaarlo-marttyyrin (ei Syvännön, vaan sen karkotetun kuninkaan) elinikäinen jäsen (arvaa kyllä mikä jäsen). 30v myöh. se tarkensi, et sillä on katolinen mieli, kalvinisti perintö, ja puritaani temperamentti. Sen miälest Goethe ja Rudolf Steiner oli cooleja. Ääliö ja huuhaamies. Ja kolmantena tomppelina vielä Dante. Neljäs muskettikoira oli Ezra Pound, joka punakynäili sillä aikaa Tompan manuskriptiä, kun Tomppa skizoili Viviennen kaa.  

ellauri032.html on line 228:       Minkäslainen oli sillä toi sp-elämä? No se oli ajanut vaimonsa Viviennen hulluuden partaalle ja sitten otti siitä asumuseron (erohan ei uskonnon vuoxi tullut kyseeseen). Ei käynyt kertaakaan (no, kerran) kazomassa vaimoparkaa hulluinhuoneessa, jonne se sen sitte dumppasi. Vivienne oli Oxfordin "river girl", jonka Tom nai hätäsesti vaihto-opiskelijana Harvardista 1915 päästäxeen neizyydestä ja muutenkin syvemmälle sisään britteihin. Se ei halunnut enää takaisin kotiin Harvardiin. Vivienne oli iloinen ja värikäs ilmestys, josta tuli sittemmin Tomin varjossa vaan maalattu varjo. Epävarma nainen, jolla oli kova menstruaalivuoto, tuberkuloosi ja neuroottinen mielenlaatu. Amerikkalaisena Eliot ei heti tajunnut, että Vivienne oli vulgääri. Virginia Woolf, Eliotin bändäri, nokki Haigh-Woodia päiväkirjassaan 8 lokakuuta 1930:

ellauri032.html on line 249:   Hmm tästä tulee mieleen se Russellin kritiikki enkelitohtorista, et tämmöset intelligentit uskojat lähtee argumenttiin perse edellä, ne olettaa johtopäätöksen ja etsii sille premissejä. Ongelmax muodostuu usein se, et ne premissit on vielä vähemmän uskottavia kuin johtopäätöxet. Täähän se just on, "arvojen säilytys" on pääasia, sozein ta phainomena, saving appearances (Aristoteles), siihen hintaan myydään vaikka koko maailma, sillä mitä se hyödyttää jos saa omaxensa koko maailman, jos siinä paskantuu elintärkeitä meemejä. 

ellauri032.html on line 259:   Ei toi nyt ihan varmaa vielä ole. Corona kaataa väkeä kuin keiloja, ja jenkit hamstraa aseita. Kyllä tässä saattaa vielä paukkua. Onnex Tompalle ei tullut lapsia. Jerryn kaa ei lasta eikä paskaakaan.

ellauri032.html on line 275:   No toihan on tuskin mikään teoria, noinhan se tuppaa menemään, mutta Hobbes oli mulkero kerta tollanen porvarillinen muka edistys heikompien kustannuxella oli sen mielestä hyvä asia.  Niinhän se yx jutku antropologikin sanoi, se sama joka selitti paleoliittisestä dieetistä ja suolan käytöstä, niin Jared Diamond siis. Jossain Borneollako se oli, en muista, oli verikosto päällä koko ajan, piti pelätä, ei voinut poiketa polulta mezään ettei vihulainen yllätä. Ei ollut helppoa.

ellauri032.html on line 277:   Ja onhan tästä monia muitakin tarinoita, mulla on jopa joku paasaus yhdestä filmistä jostain etelämeren saarelta. Mikäs sen nimi oli? Joo se oli Vanuatulla, Tanna. Niillä oli jumaluutena prinssi Philip, joka sopi siihen rooliin paremmin kuin moni muu, onhan se vieläkin elossa vaik on 98v (siis oli). Ja jyreen näköinen kuin mikä. 

ellauri032.html on line 279:   Johtoporras on pikkuapinoiden kannalta ennen kaikkea erotuomari. Se että joku pysyy pistää hudaa kaikille takaa että riidat ei jatku loputtomiin, katkeaa se verikoston kierre. Se on varmaan ollut jumalankin ensimmäinen tehtävä. Sen nimissä voi nirhata epätoivottuja heppuja ilman että hepun sukulaiset kostavat nirhaajalle. Kaikkien täytyy pelästyä jotakin isompaa, jotta saadaan keskinäisiin kärhämiin jotain taukoa. Alux se on varmaan ollut joku ukonilma tai rankkasade, joka on keskeyttänyt jäsentenväliset.

ellauri032.html on line 285: Hobbes alkoi filosofeerata aika vanhana, Kaarlo Syvännön ikäisenä. Vanhaxi se elikin, yli ysärixi. Sen matematiikan ja fysiikan prujauxet oli ihan paaaaaaaskaa. Elementa Philosophica teoxessa se rakensi ihan elämäntyönä jotain maailman mallia, sen kirjoittamiseen meni yli 20v. Myöhemmin se sekaantui myös politiikkaan ja uskontoon ikävin seurauxin. Descartesia se koitti vähän arvostella razastaaxeen sen maineella, Descartes oli hyvin nihkeä, herrat riitaantuivat iäxi. Englannin vallankumouxeen se sekaantui kuningasmielisten puolella, joutui maanpakoon ja kirjoitti Leviathanin. Leviathan oli se merihirviö Jobin kirjassa jolla oli niin iso kikkeli että sen verisuonet oli kuin juurakot.

ellauri032.html on line 289: Leviathan ilmestyi lopulta vuoden 1651 puolessa välissä. Teoksen kannessa oli tunnettu kaiverrus kruunatusta hirviöstä, jonka ruumis koostui pienistä ihmishahmoista, ja jolla oli toisessa kädessään miekka ja toisessa piispansauva. Siinä oli siis vittuilua myös kirkosta. Lassin ja Leevin keskinäiset rökityxet alkaa selittyä. Tätä pitää selittää vielä tarkemmin, mutta Hobbes oli niin epäuskonnollinen kuin tona huippuunsa trimmattujen hihhulien aikana oli ylipäänsä mahdollista. Ei tässä ollut kysymys uskonnosta, tää oli luokkataistelua uskonnon nimellä. Kauppiasluokka nosti rumaa melaansa kuin Leviathan merestä. Hobbes näytti valaan melan paljaana, mistä suivaantuneina kaikki osapuolet hyökkäs Hobben kimppuun kuin parvi herhiläisiä. 

ellauri032.html on line 295: Auta armias. Bramhallin kanssa käytyjen kiistojen lisäksi Hobbes osallistui toiseen väittelyyn julkaistuaan teoksensa De Corpore vuonna 1655. Matemaatikkoja kuten Wallisia vastaan Hobbes hävisi kädet selän takana. Sen prujauxet oli huonosti perusteltuja ja kiistanalaisia, siis yxinkertaisesti ihan täyttä paaaaskaa.

ellauri032.html on line 301: Hobbesin viimeiset teokset olivat luonteeltaan hyvin erilaisia. Näihin kuuluivat latinankielinen omaelämäkerta Thomae Hobbesii vita vuonna 1672, Odysseian neljän kirjan käännös englanninkieliselle runomitalle vuonna 1673, ja Iliaan että Odysseian täydelliset käännökset vuonna 1675. Tämmöisiä mäkin voisin prujata eläkkeellä. Hetkinen, niitähän mä tässä prujaankin jo. Ja oon jo eläkkeellä vittu. 

ellauri032.html on line 317: Porvarillisessa ajattelussa yhteiskuntasopimus on jatkuvasti vaarassa murentua ja kaatua kaaokseen, joka hajottaisi kansan takaisin epämääräiseksi rahvaaksi. Alistuminen ja työssä raataminen nähdään aina parempana kuin pelätty vajoaminen kuviteltuun luonnontilaan. Hobbesin näkemyksen ytimessä ovat siis omia etujaan ajavat yksilöt, ja hänen politiikkansa päämääränä on hengen, omaisuuden, lain ja järjestyksen eli "turvallisuuden" takaaminen.

ellauri032.html on line 324: Hobbe avaa trendikkäästi robotiikalla ja tekoälyllä. Kerta elämä on izetoimista ruumiin liikettä, ex voida sanoa et izetoimivat automaatit on eläviä? Ja toiseen suuntaan mennessä, ex tää koko termiittipesä ole oikeastaan iso eläin, hirmuinen Leviathan, jossa johtoporras on sieluna, virkamiehet niveliä, palkinnot ja rangaistuxet jänteitä ja hermoja, omaisuus ruumista, kyldyyripellet muistia, lait tahtoa, sopu terveyttä, kapina sairautta, sota kuolema. Kukahan on se hirmu suuri juurakkosuoninen siitin? Vapaaehtoisia?

ellauri032.html on line 326:       Hobbe sanoo aivan oikein että apinoiden passiot on aina samoja, vaikka niiden kohteet riippuu jossain määrin ympäristöstä. Tää on taas se Herbert Simon idea. Se on vähän turhan innostunut liikkeistä, vaan mistäpä se tietäisikään vielä muista energian muodoista. Mutta tarkoitus on oikeensuuntainen, eli redusoida aistit yhteen syyhyn, liikkeeseen, jonka jatkumista kallon sisällä on sitten muukin sielunelämä, liikkeelle lähteneen heilurin vellomista aivovellissä.

ellauri032.html on line 328:       Vielä parempaa: se selittää samalla mekaanisella tavalla unet ja niihin liittyvät uskontohörhöjen mystilliset hörhöilyt. (Tästä hörhöt ei takuulla kyllä innostuneet.) Hobbes vinoilee että varsinkin ritariromaanien lukijoista tulee hulluja kuin Don Leukava. Uskonnollisia traktaatteja ei se varovaisuussyistä tässä mainize, vaikka haukkuu kyllä noitia ja muita sarlataaneja, jotka tekee taikoja henkimaailman nimissä. Samanlainen erehdys on väittää, että pahat unet tulee perkeleeltä ja hyvät taivaan isältä. Pahat unet tulee ruuansulatusvaivoista ja päivän kauhuista, hyviä on märät unet, jotka tulee ylizevuotavista pusseista.   

ellauri032.html on line 334: Kielen opetti jumala Aatamille, käski nimeämään otuxet. Vaan sanahan se on izekin, tai kolme sanaa: luota jumalaan. Logiikkaa ei juutalaisten jahwe Aatamille opettanut, vaikka osasi, ja osasihan Aatamikin päätellä seurauxista syihin, nimittäin uskottomaan Eevaan ja vällykäärmeeseen. Se on hyvä taito kun ezitään kivitettävixi syntipukkeja. Baabelissa mentiin kielitaidossa jo liian pitkälle, ja jumala hajoitti koko rakennelman alkutekijöihinsä. Siitä kiittää sitä vielä tänään tulkit ja kääntäjät. 

ellauri032.html on line 344:       Vale pohditutti ankarasti myös vielä yhtä aika lahjatonta matemaatikkoa Wittgensteinia, joka kehitti Platonin ideoista kuvateorian. Se piti porua kuvateoriasta vuosikymmenet, teki huonoa matematiikan filosofiaa siitä ilman villoja. Hullu piti sitä vielä parhaana aikaansaannoxenaan. Filosofeista osa on epäonnistuneita matemaatikkoja, osa täysin hölmöjä humanisteja jotka ei osaa laskea edes sormilla. Kielitieteilijöissä on myös näitä kahta sorttia.

ellauri032.html on line 382: Se että kolmion kulmien summa on oikokulma on jotenkin sama asia kuin se että oikokulmalla lepäävä kolmio tekee silmukan, jonka oikaisee se oikotie. Tää tuntuu ilmeiseltä. n-kulmion kulmien summa on (n-2)*pi eli oikokulma. Nelikulmiossa se on 2pi. Tätä voisi kehitellä vielä. 2pi = (pi-a)+(pi-b)+(pi-g) -> 2pi = 3pi - (a+b+g) -> a+b+g = pi. QED. 2pi on ympyrä, yhtälön oikea puoli kiertää kolmikulmion. Onko tää eri todistus kuin Eukleideen joka käyttää samansuuntaisia suoria? Eukleideen todistus on pitempi ja siinä tarvitaan apuviiva. Kai se riippuu siitäkin mitkä axioomat oletetaan. Epäeuklidisessa kolmiosumma ei pidä paikkaansa. koska paralleelit yhtyy ikuisuuden äärettömän etäisessä pisteessä. Monadit ei pysy loputtomiin erillään. Miten käy ton mun todistuxen oletuxien? Ehkä siellä ympyrä ei olekaan 2pi? Se onkin joku ellipsi tai hyberbeli? Niin kai.

ellauri032.html on line 388:   Muista pikku teiniveli piirtämäsi paraabeli, vittuili Jöns puolipitkältä matikalta. Parabeli on vertaus, pieleen heitetty. Jeesus puhui vertauxilla ja tunnuskuvilla. Pieleen meni, tuli tapetuxi. Siinä vaiheessa se oli heittänyt jo kaivoon hohtimet, ei ollut enää pelkkä symbolisti niinkuin paha Bourget tai vielä pahempi Baudelaire. Symbolismi oli setämiesten hommia, piirtelivät pulpetteihin kirkkoveneitä.

ellauri032.html on line 405:   Nyttemmin nuoret toivot, sikäli kuin niissä lukitaitosia vielä on, istuu enemmän kotona kuin baareissa ja näpyttää hydrofiilisesti tuoremehulla, läppärillä ja/tai luurilla ja manifestoi emojeilla somessa. Symbolismi rulaa taas. Ja sit mä, vanha epätoivo netin suolistossa läpiheittojuttuna kuin lapamato. (Sainhan taas oman logon mukaan tähänkin, kun oikein tungin. Narsistia ei jätetä!)

ellauri032.html on line 435:   Tommonen pitkästyttävän arvattava puolihauska oli tää Kleistin turahdus, tietystikin sixi, että siinä tölvittiin varsin vähän mitään pyhempiä normeja. Hyvixet oli hyvixiä ja konna konna, vaikka maalaisten käytöstavoissa oli huomautettavaa. Siitä ei kovin hersyviä nauruja vielä saa. Paljon ulkonäköön kohdistuvaa pilkkaa, se näyttää kutkuttavan Aarnea. Turhamainen mies. Mut ehkä just tollanen harmiton Charlie Chaplin huumori on Aarnen tapaista. Tai sit tää vaan sattu löytymään suomexi, kiitos puisevan J. Siljon. Saxassa tää on koululukemistona. Niinku Nummisuutarit, hohhoijakkaa. Mustavalkoista harmitonta pilaa kuin Speden skezit tesvisiossa. Sekin oli aika oikealla.

ellauri032.html on line 455:   vielä ei ole hätä tämän näköinen

ellauri032.html on line 489: Samanlaisia haaremirottia oli Knausgård ja Henrik Tikkanen. Kiimasia kylmiöitä, jotka nautti riistiinsuihkinnasta ja enemmän vielä sen seikkaperäisistä selostamisesta uteliaalle lukijakunnalle. Muitten osapuolten tunteista ne viis välittää, koska täähän on suurta taidetta, täytyy ymmärtää. Ja kolmas samanlainen oli tämän päivän Herlinin Sanomissa, varmasti teerikukon kirvoittamana, nimittäin riippumahainen Juhani Aho, lastun veistelijä. Soldanin sisaruxia Tillyä ja Vennyä bylsi vuoropäivinä. Kalenterissa luki tänään T, huomenna V. Idag framifrån, imorron bakifrån. "Ei tässä elämässä kuolla vaikeaa / vaan vaikeinta on luoda elämää!" sanoi Juhani Aho (siteeraten etukäteen Majakovskia Jeseninin itsemurhan jälkeen), ja meni tekemään sisarille pentuja.

ellauri032.html on line 491: HSn arvostelu ilmestyy vasta koronatauolla. Philip tähdentää olevansa riitaisempi henkilö kuin Rikhard. Kirjassa vaan naiset riitelee, Rikhard väistelee lentäviä lautasia. Rikhardin elämä oli jotakuinkin mallillaan. Avioliitossakaan ei ollut mainittavia ongelmia. Aivan selvästi ei romaanissa käy ilmi, mitä vanhassa liitossa oli vikana. Ja mikä vanhassa Paulassa lopulta oli niin kohtalokasta, että elämä pitää panna uusixi. Uuden suhteen auvoa ei kauan kestä. Siivous ja pyykinpesuvuorot tuottavat jo tulisia riitoja. Entisessä liitossa vaimo varmaan teki kaiken. Grels on melkein curling-vanhempi, joka myötäilee 11-vuotiaan poikansa toiveita. Lapseton Paula tykkää pahan äitipuolen roolista. Grels tykkää vänisevän piipunrassin roolista. Ollaan siis parisuhteen ydinongelmien äärellä. Kantakaupungin kermaperseet eivät pysty parempaan kuin stereotyyppinen lähiöperhe. Pahempaan kyllä on eväitä. Grels saa potkut Hoblan kulttuuripäällikön paikalta ("willfully jobless" kuten Clevelandin lakimies) ja heittäytyy (lue heitetään) "vapaaxi kirjailijaxi" eli "freelancerix" eli "yxinyrittäjäx". Rahat menee lapsenruokoissa. Moralisoivaa äitiä sentään pääsee vähän julkisesti lyttäämään, kirjallisten piipunrassien perinteiseen tapaan (Musset, Knasu, Herzog, Roth, Tikkanen ym ym).

ellauri032.html on line 504: Ei mitään sanottavaa, ei pienen pihahduxen vertaa. Mitä merkizee yxi vuosi nykyään?  Samaa kuin kitkerä mälli, jota joutuu jatkuvasti märehtimään. (Tauko.) Hekumoin sanalla kela.  (Nautiskellen.) Kela! Yxi elämäni onnellisimmista  hetkistä. (Tauko.) Myyty 17 kappaletta, niistä 11 1/2 hinnalla kiertäviin kirjastoihin merentakaisiin maihin. Alan tulla tunnetuxi. (Tauko.) 1£ 6s, taisi olla vallan  8. Istuin puistossa, kahlasin unelmissa ja toivoin palavasti että olisin poissa.

ellauri032.html on line 512: Ooh! Mikä kunnia! Margaretha sanoi Sara Medbergin chicklit-romaanissa Kultapossun kaunottaret. Nyt kun hetki oli käsillä, yllättävä epäröinti valtasi hänet.  Halusiko hän viettää loppuelämänsä runoilevan loordin rinnalla? Mitä laardia.

ellauri032.html on line 549:   Talo näytti satelliittikartan mukaan siellä vielä nököttävän. 


ellauri032.html on line 562:   Valkoisexi rapattu talo on vielä paikoillaan, mutta tontti on 


ellauri032.html on line 568:   Mäen päällä on vielä yxi moderni rakennus ym lautahökötyxiä. 


ellauri032.html on line 571:   Suolle vievä tie ja hirviniityn tie ovat vielä entisellään. 


ellauri032.html on line 607: Vielä puuttuu aika mokoma 


ellauri032.html on line 616: Eli on tässä vielä aikaa ennenkun 


ellauri032.html on line 631: Sammeli sai pikku palkinnon tilapäärunosta Huoraskooppi, joka kertoi René Descartesista, jonka elämäkertaa se sattu lukemaan.

ellauri032.html on line 655:   Ei vaitiskaan. Tutustuminen hallelaisiin pietisteihin vaikutti hänen myöhempään elämäänsä. Hän huomasi, että kaikista erimielisyyksistä huolimatta heillä oli samanlainen uskonnollinen pohja. Hän irtautui 1730-luvulla pietisteistä ja hylkäsi monia pietistisiä korostuksia. Hän salli kartanolleen Berthelsdorfiin muodostua ekumeenisen pakolaisyhteisön, ja otti suojelukseensa hyvin erilaisista kristillisistä liikkeistä ja opeista tulleita ihmisiä. Valtaosa tämän yhteisön varhaisista jäsenistä oli Böömistä ja Määristä uskonvainoja paenneita hussilaisia, jotka kokivat, että Herrnhutissa oli kyse vanhan hussilaisen veljeysihanteen (unitas fratrum) uudesta tulemisesta.

ellauri032.html on line 665:   Kirjoitettu on. Tämä on tämänpäiväinen tekstini. Kuka sanoi näin? Meidän ikuinen ja elävä Jumala sanoi näin, kun se sai raamatun valmiixi? Väärin, Jeesus, kun hän ei ollut syönyt 40 päivään autiomaassa. Kirjoitettu on, vaan ei syöty muruakaan. Hän oli heikkouden saartamana, kun häntä oli kiusattu, kuten meitäkin, kun saatana seisoi hänen edessään ja kietoi hänet koettelemuksiin ja hankaliin kiusauksiin. Jeesus näytti oman esimerkin avulla, että saatana voidaan voittaa heikollakin aseella, ihmisraukan kalulla. Niinpä hänen tarkoituksenaan ei ollut voittaa saatanaa Jumalana, Jumalan Poikana, taivaan Herrana, vaan pikemminkin toinen käsi selän takana.

ellauri032.html on line 667: Jeesuxen oli opittava unohtamaan itsensä 40 päiväksi. Hänen täytyi paastota, tulla henkisesti köyhäksi, olla eläimenä eläinten seassa. Hänen täytyi tulla nälkäiseksi, tulla kiukkuisexi, masentuneeksi, tulla tyhjäksi, nääntyneeksi, olla ilman mitään voimaa, niin ettei hän enää jaxanut sanoa enempää kuin: ”Kirjoitettu on”. Hän keekoili saatanan edessä muutamalla sanonnalla, muutamilla Raamatun sananlaskuilla ja näiden avulla hän voitti saatanan. ”Sanan miekalla”. Haluan kerrata Vapahtajan menetelmää hänen kohdatessaan saatanan.

ellauri032.html on line 675:   Vapahtaja kuuli nyt vasta saatanalta suuren salaisuuden, että hän oli Jumalan Poika. Hän ei kuitenkaan ottanut sitä vastaan Saatanalta. Eikä hän jäänyt edes miettimäänkään sitä. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee (Matt. 4:4). Mä luin tämän Viidennestä Mooseksen kirjasta (5 Moos. 8:3)," se sanoo. "Kyllähän se leipä maistuisi, mutta ei, mun täytyy noudattaa sääntöjä." Sitäpaizi, jos ihminen on autiomaassa eläinten keskellä, hänen ei tarvi todistaa, että hän on Jumalan Poika, koska sillä ei ole väliä tietävätkö kiusaaja tai eläimet sen vai eivätkö tiedä. Ketä kiinnostaa.

ellauri032.html on line 677: Ihmiset eivät käsitä. Se ei ole synti, se ei ole väärin, että ihminen pyytää meidän rakkaalta Isältämme jokapäiväistä leipää. Samoin myös ei kenenkään ihmisen ole tarkoitus elää ilman leipää. Se on totuus mistä meidän ei tarvitse väitellä kenenkään kanssa. Jos minä haluan väitellä jonkun kanssa, että ihminen voi elää myös ilman leipää, hän varmasti ajaa minut nurkkaan lyhyessä ajassa niin, että minä olen pulassa. Paizi voihan elää ilman leipää, jos syö vaikka riisiä. Nojoo, toi oli vaan sivuhuomautus. Saatana oli ovela eikä vastannut tähän enempää.  Tämä siten oli ensimmäisen koetuksen loppu.

ellauri032.html on line 695:   Mikä tämä sitten oli? Tämä oli perustotuus, joka koski sydäntä, joka koski sielua. Se ei riippunut kiistanalaisesta tiedonpalasesta, vaan pikemminkin Jeesus olisi loukannut hänen Herraansa, Jumalaansa (Kenen? Saatananko? hemmetti kun ne ei osaa yxinkertaisia viittaussääntöjä.). Lyhyesti sanoen hänen oletettiin myyvän hänen taivaallinen Isänsä. (Huoh.) Nyt hän ei voinut kuunnella enää enempää loukkaamatta Jumalan kunniaa. (Edelliset kiusauxet ei olleet kunnianloukkauxia vielä.) ”Mene pois!” hän sanoo ja saatanan täytyi heti totella. Hizi mixei se sanonut noin heti aluxi? Koska "Minun täytyy noudattaa sääntöjä." Tää kohtaus oli kirjoitettu edeltä. 

ellauri032.html on line 706:   Salaisuus, että Jumalan Poika voi tehdä leipiä, jos hän haluaisi, oli totta mutta sopimattomaan aikaan sattuvaa. Eihän se että Jeesus yxin mutustelee leipää autiomaassa ole kovin näyttävää. Vapahtaja tarvitsi useita tuhansia ihmisiä, joilla ei ollut mitään syötävää. Silloin hän voi tehdä sen. Sen vuoksi Vapahtaja ei sekaantunut tähän tällä kertaa, vaan sanoi: ”Minä juon nyt kahvia. Koen nyt, että ihminen voi elää yhtä hyvin ilman kahvileipää. Olen jo paastonnut 40 päivää ja silti olen elossa”.

ellauri032.html on line 717:   Toinen kirjoitettu tieto: Roomalaiskirjeen 7 luku kertoo miten tuntee henkilö, joka on herännyt ja on lain ohjaamana ja mitä henkilö tuntee kun hän tulee armon alle. Tämä riippuu yhdestä pienestä Kreikan sanasta jota ei ole Saksaksi. Kuitenkin henkilö voi pelastua vaikka hänellä ei ole selvää käsitystä tai selvää ilmaisua tästä, sen tähden me kutsumme sitä tiedoksi joka vaatii selityksen. Eivätkä kaikki selitä tätä samalla tavalla. Joku voi ottaa liian paljon huomioon aiemman jakeen toinen seuraavan jakeen. Sanalla sanoen tulkitsijat eivät ole kaikki yhtä mieltä. Esimerkiksi joku voi sanoa, ”Meidän ei pidä ollenkaan saarnata lakia, vaan ainoastaan evankeliumia”. Kuitenkin se on selvästi kirjoitettu, ”Laki on kasvattaja Kristukseen”. ”Lain kautta tulee synnin tunto” (Room. 3:20). Toisaalla Paavali sanoo: ”Te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi, olette joutuneet pois Kristuksesta ja langenneet pois armosta” (Gal. 5:4). Todellakin Paavali sanoo selvästi, että Jeesuksen sanansaattajat eivät ole panemassa toimeen kirjaimen virkaa, toisin sanoen saarnaamassa lakia. Hän sanoo: ”Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi” (2 Kor. 3:6). Ja se on totta jos me emme saarnaa lakia, vaan pelkkää evankeliumia, julistamme pelkkää Vapahtajaa, pelkkää armoa, pelkkää haavaa ja kuolemaa, silloin ihmiset tulevat paljon pyhempiä, kuin jos me saarnaisimme lakia peräkkäin 10 vuotta.

ellauri032.html on line 725:  Esimerkiksi: Jos joku mainitsee jonkun toisen kuin Jeesuksen ja hänet ristillä pelastuksen perustana. Jos joku kiistää Paavalin ja väittää että ihmiset ovat vanhurskautettuja, eivät armosta vaan teoista. Jos joku vääntää evankeliumin eritavalla kuin se joka opettaa sitä totuuden mukaan, niin silloin Paavali sanoo: ”Vaikka tämä olisi enkeli taivaasta, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8).  Jos joku sanoo: ”Tämä mies on kääntynyt” me voimme kysyä, ”Miten niin?” ”Hän kertoi minulle tämän ja minä uskon sen. Jos joku parantaa elämäänsä hän on pelastettu”. Ja minä sanon: ”Ei!” ja kysyn: ”Onko sinulla Vapahtajaa? Tunnetko Karitsan? Onko sinun sydämesi tehty painavaksi hänen kärsimyksensä kautta? Onko sinun syntisi annettu anteeksi? Tiedätkö että epäusko on suurin synti? Se että sinä et tunne Karitsaa? Se että sinä että et kulje Karitsan kanssa päivin ja öin? Onko sinun suurin huolenaiheesi todella oppia tuntemaan Vapahtaja?”. Jos hän sitten vastaa: ”Ei! Mutta minä työskentelen kovasti tekemällä hyvää lähimmäiselleni”. Silloin minä sanon: ”Sinä menetät ikuisen pelastuksesi. Sinä petät itseäsi”.

ellauri032.html on line 733: Jos eläville pitää jotain saarnata, niin se on tämä. Jos minkä tahansa pitäisi havahduttaa kuolleista niin se on tämä. Jos suuret joukot laulavat lauluaan Karitsan valtaistuimen edessä, silloin he tulevat sanomaan: ”Sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut meidät Jumalalle” (Ilm. 5:9). Aika veristä leikkiä.

ellauri032.html on line 746:   Le Disciplessä Adrien Sixte oli opettanut oppipojalle Loup-Garoulle: rakkaus, se on sukupuolitunteiden alaisexi joutumista. "Ja sitten jäin miettimään tätä uutta kysymystä: Onko olemassa mitään keinoja rakkautta parantamaan? Oikea menettelytapa ehkä olikin noudattaa Goethen opetusta: vapautuaxeen kärsimyxestä tulee ihmisen ajatuxillaan siihen syventyä. Se on kuin raaputtaisi kutinaa. Tuo suuri nero toteutti käytännössä Spinozan viidennessä kirjassaan esittämää teoriaa, jossa ajatuxena on, että elämämme kaikkien erillisten tapausten takana ovat lait, jotka liittävät ne maailman kaikkeuden suureen elämään kuuluvixi. En se minä ollut, mun täytyi kävellä näin, mussa vaan oli se jokin. Ja Tainekin (joka on tehnyt enemmän kuin kukaan muu Darwinin töiden levittämisexi Ranskaan) loistavasti kirjoitetussa Byron-tutkielmassaan neuvoo samoin, että meidän on ymmärrettävä izeämme, jotta järjen valo synnyttäisi meissä sydämen rauhan." Eli determinismi ja siitä johdettu fatalismi ois niinku pääsylippu ataraxiaan. (No tänhän mä osoitin pupuxi jo mun filosofian sivulavissa peliteorian avulla.) Toisaalla Goethe neuvoi nulikkaa joka kysyi miten ruveta neroxi: "en ole ikinä tehnyt mitään mistä en tykännyt." Kaikista kermaperseistä ei tule neroja, mutta monista neroista kermaperseitä. 

ellauri032.html on line 748: Mutta panee silti miettimään toi rakkauden hehkuttaminen kristinuskossa. Onhan rakkaus kiva tunne, ei siinä mitään, mutta mitä tekemistä sillä on uskontojen kanssa? Kai sillä sittenkin on. Adrien Sixten määritelmä oli vähän suppea, se koskee erosta, ulos jää vielä filia ja agape, niinkuin opetti T.P. Virkkunen ussantunnilla. Eli kavereiden diggaus ja ylempien ihailu. Varsinkin tosta viimeisestä on uskonnoissa kysymys. Eläintieteellisesti kazoen laumafiilis ja termiittikunigattaren haju. On mun henkilökohtainen onnettomuus, että nää lajit on mulla heikommin kehittyneet. Puuttuu se antenni, niinkuin Kari Enkvist sanoisi. Zinzendorfilla oli hyvin kehittyneet kaikki 3 antennia, kuten Anna Nitschman voi totistaa. Parempi etukeno, kuten mainostaa Viagra-korvike Instagramissa. On paha sanoa, kumpi on kamalampi, Tiktok vai Instagram. Pakotettu valinta, ipsatiivinen. 

ellauri033.html on line 24: Bourget on fin de siecleä jollon ranskalaisnuoriso ol saxalaisten voiton jälkeen yhtä nuupallaan ja ärhäköitä kuin sakemannit sitten maailmansotain välillä. Barresilta tuli toi culte de moi, jota Bourges kyllä pahexui. Ei viälä modernismia, joka pääsi vauhtiin 1900-luvun puolella ennen sotia, kun vanha minä oli jo ihan särknyt ja säädyt hajalla. Vielä vähemmän postmodernia, semmosta vielä rikkinäisempää seuraavaa fin de siecleä. Mikäs maanjäristys sen sit selittää? Oiskohan se Gutenbergin romahdus? Mieti sitä. Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa.

ellauri033.html on line 44: Kun hain netistä et homoiliko ne keskenään, löytyi Homo diluvii testis, sammakkoeläimen fossiili jota ihmetteli Leibnizin pen pal, oksitaani kristallisti Louis Bourguet. Paul ei ollut vain amfibi (kuten saxikäsi Olli), vaan hydropaatti, sylki vesilasiin kuin kapteeni Kapu.  

ellauri033.html on line 49: Paul syntyi 1852 samana vuonna kuin rautakauppias 100v ennen mua. Kuoli 83v 1935. Rautakauppias kuoli paljon ennen, 1906. Mulla ois 15v jälellä jos yhtä kauan eläisin kuin Polle.

ellauri033.html on line 55:     Muotikirjailija julkkis pääsee akatemiaan 43-vuotiaana 1895. Vähän myöhemmin kuin mä Kovvolaan. Kirjailijana se on yhtä kausituote kuin Esa Sariola. Ilmeisesti ihaile triesteläistä jesuiittasukuista kaunista ja fixua Minnie David vaimoa joka osaa italiaa ja on hyvä kääntäjä. Senköhän käskystä se tekee täyskäännöxen aktiiviuskovaisexi 1901. Pettää sitä kyllä, se on normaalia. Asuvat koko ikänsä bulevardilla kuin Esa Saarinen ja  Pipsa. Ne on lapsettomia. Paul on pessimisti eikä piittaa laahuxesta enempää kuin Pentti Linkola. Se ei ole ritarillinen vaan pelkkä porvari, valittaa  aatelinen tuttava. Sillä ei ole syntyperää. Se on vähän maalta, Ardèchen kultahattu, moukka. Aatelisrouvien eunukki, mut bylsiihän se Marie Kannia. Matkustelee tosi paljon itexeen. Minnie jää kai kotiin kastelemaan kukkia kuin Mme Maigret. Jenkkituomisina  tuo ranskankieleen sanan building. Ois saanu jättää tuomatta. Minnie kääntää jonkun Paulin ihaileman jenkkiromaanin, kääntäjättären nimeä ei "tietystikään" panna esille.

ellauri033.html on line 72:   Marcel kuoli virallisesti hoitamattomaan bronkiittiin. Armeijan lääkärit väitti että mun Moskovassa saama tauti oli bronkiitti. Sinuiitti se oli. Sain turhaan maata viikkokausia. Siitä jäi ikuinen taipumus saada sinuiitteja. Se on yx harvoista asioista jota olen elämässä katunut, että menin kuumeisena lomalta kasarmiin. Ois pitänyt sairastaa kotona, karkuruuden uhalla. Saablarin isänmaalliset pstoalaiset. Fasistit. Fan anamma.

ellauri033.html on line 77: Georges Pellissier niminen aikalaishäiskä haukkuu Pollea ja muita symbolisteja kuin vierasta sikaa. Samanikänen kuin Paul, kirjailija ja kirjallisuustieteilijä, ei niin kuuluisa, varmaan kade kolleega. Siltä löytyi netistä sattumalta pätkä OCR:ttyä TEI-tiedostoa, josta pelastin seuraavan jorinan. Hizi tää Pellissier on vielä taantumuxellisempi kuin Hra Bourget.

ellauri033.html on line 412: Ainoo mistä Hra Bourgetia voi syyttää on että se joskus osoittaa tiettyä ihailua eleganssille, joka jää porukoita joskus huomaamatta. Mutta sen romaanit siitä vaan voittaa uskollisuudessa. Jos, kuten sanoi eräs sen nuoruuden mestareista (varmaan Balzac), teosten arvo mitataan siiinä kuinka paljon ne välittävät jälkipolville, Hra Bourgetin romaaneilla on se ansio että ne kertovat uskonnollisella tarkkuudella mondeenin elämän pienimmät vivahduxet. Maailmanmies jättäisi pois monia yxityiskohtia, koska ne on sille niin tuttuja ettei se niitä edes huomaa. On hienoa että Hra Bourget huomaa ja huomauttaa. Ilman sitä tulevaisuus olis hukassa; sen pitäisi tyytyä selailemaan muotilehtiä ja kyselemään kreivitär Follebicheltä. Lukiessaan L´irreparable, tulevaisuuden lukija tietää että Rva de V***llä joka kertoo nuorelle kirjailijalle Noemie Hurtrelin traagisen tapauxen, oli sinä iltana silkkiset avokkaat jalassa. 

ellauri033.html on line 418:     Zygologina Paul Hra Bourget on pannut moraalin takasin romaaniin. Aikana jolloin suoraviivainen luonnontieteilevä zygologia tukehdutti koko alan, kun sielutiede oli pelkkää ihmiseläimen tutkimusta, Hra Bourget lainasi luonnontieteilijöiden menetelmiä ja sovelsi niitä hormonien sijasta sielun kaiveluun. Tätä arvonimeä en tohdi siltä riisua. Se oli romaaneissa ensimmäisiä ja ehkä väkevin reaktionääri, joka vastusti tuota summittaista väkivaltaa, sielun lyhkäsex myyvää filosofiaa joka palauttaa ihmistoiminnan ruokahaluihin, ja sulkee luonnosta ja taiteesta kaiken mihin materialismi ei ylety. Ikävä kyllä sen reaktio löi aika lailla ylize. Se korvas yhden kaavan toisella: sosiobiologian joka puristaa sielun kuivaxi se korvaa koulusielutieteellä, joka exyy abstraktioihin. Ei siitä synny yhtään todennäköisempiä henkilöitä. Kaikista sen hahmoista ei mikään elä eikä jää mieleen. Sen analyysi rajoittuu hirmu ahtaisiin raameihin, ja sen tyypit on aina samanlaisia.

ellauri033.html on line 420:     Hra Bourgetin naiset on niin samanlaisia keskenään että ne menee sekaisin. Miesten joukossa, jos ei lasketa Hubert Liaurania, Rene Vincya tai edes Poyannea, jotka on harvinaisen mitättömiä, ei löydy enää muuta kuin se ikuinen diletantti, tää analyysin "uhri", joka on joka romaanissa eri nimellä tollanen fin-de-siecle lapsukainen, joka alkaa jo hymyilyttää, eikä ole yhtään vähemmän mahtipontinen ja hälyyttävä kuin suurpiirteinen insinööri tai kohtelias tehtaanisäntä. Ruvetessaan zygologixi Hra Bourget unohtaa olla kirjailija. Se sekottaa tieteen, joka kuvaa elämää ja taiteen, joka kyhää sitä. Useet sen kirjoista on vähemmän romaaneja kuin jotain pöpilän sairaskertomuxia. 

ellauri033.html on line 422: No se alotti kriitikkona, eikä pääse täplistään. Tyyppien teot on vaan veruke aloittaa viisasteleva pohdinta. (Kukas tästä tulee mieleen? No Esa Sariola!) Hienoa zygologiaa epäilemättä; mutta ois kiva kun toi zygologia ei olis pelkkiä alaviitteitä, joista se pitää enemmän huolta kuin henkilöistänsä, jotka sais elää elämäänsä ilman selityxiä. Hra Bourgetin henkilöt on suoraan sanoen vaan automaatteja. Välillä ne tekee jotain eleitä; heti kun ne liikauttavat edes eväänsä, kirjailija hyökkää väliin ja pitää esitelmän mekaniikasta, joka ei pääty ennenkuin se on osoittanut ihan pikkutarkasti miten kellokoneiston rattaat liikahtivat. Sellasta marginaalihuomautusten zygologiaa. Selitys tarjoillaan eri lautasella. Se tekee siitä muistiinpanoja, niin monisanaisia että ne peittävät koko textin ja tukauduttavat romaanin. Valtaosa sen kirjoista on karkeita luurankoja, jonka jokaiseen koukkuun on kiinnitetty anatominen kyltti. Sen huomas kun Une Idyllestä tehtiin teaterikappale. Näyttämöllä selittäjä piti hiljentää. Vaan banaali raaka melodraama jäi jälelle. 

ellauri033.html on line 430: Kun Rva de Sauve, joka vielä rakastaakin Huuperttia, antautuu La Croix-Firminille, typerälle vaikka söpölle muskelimasalle, niin Hra Bourget ei tajua siitä enää mitään, ja kuten sanoo Pascal, ezii syytä huokaillen. Oi! se huutaa pateettisesti, julma, julma arvoitus! Miten se saatto tehdä noin? ja onhan se silti se sama misukka... eikö vaan ... Eikä kuitenkaan! Huupertin partneri ei ois voinut tehdä noin... Häh, sekö? Oi! julma, (taas) julma arvoitus! Voi luoja, tarvizeeko noin pyöritellä ja pidellä päätä. 50 sivua myöhemmin sama taas. Vincy yrittää turhaan ratkaista Theresen luonnetta kuin ristikkoa. Bourgeet selittää asian, kuiskuttelee sivusta:  Therese on romantikko, ja samalla kertaa intohimoineen; sillä on sentimentaalisia unelmia, mutta myös panohalua, ja aavioero asettui vähäx aikaa sen sydämmen tarpeiden ja aistien tyrannian välille. Ei sen kummempaa, kuten sanotaan. Sama juttu Rva Tillieresin kohdalla. Poyenne on sen sielun rakas, ja Casai, sen ... nojaa, sen mitä Poyanne ei saa tyydytetyxi. Selittely jatkuu loppupeleihiin, spoileria ei jätetä. 

ellauri033.html on line 460:       Hippolyte Taine mainitaan pahisten joukossa. Taine oli ranskalainen kirjallisuuden ja muunkin vehkeilyn historioizija, taantumuxellinen kyllä mutta maallinen, jota piispa Dupanloup vainosi kuin susi. Zola ei tykännyt kun Taine johtii kirjallisuuden liian suoraan kirjailijan taustasta. Kyllä taiteilijankin pitää jotain saada vaivan palkaxi. Tätähän mä oon tässä koittanut korjata, kun käytän tätä henkilö ja elämä metodia. Taine tais olla äidin poika, ainakin sen isä kuoli sen pienenä ollessa. Jeesuxen elämänkerturi Renan on jo tuttu sapajou-apinoista. Tainea haukuskelee kaikki, kun se ei osannut olla selkeästi sitä eikä tätä. Sellanen kentiesmies. Hippolyte Taine. Tintissä oli professori Hippolyte Bergamotte. Mutta Taine on enemmän luihun Aristide Filosellen näköinen. Ihan on samixet. 

ellauri033.html on line 496: Ensimmäisen konsulikautensa aikana 222 eaa. Marcellus taisteli Insubriassa ja saavutti spolia opiman kolmatta ja viimeistä kertaa Rooman historiassa. (The spolia opima ("rich spoils") were the armour, arms, and other effects that an ancient Roman general stripped from the body of an opposing commander slain in single combat. The spolia opima were regarded as the most honourable of the several kinds of war trophies a commander could obtain, including enemy military standards and the peaks of warships.) Hän vapautti roomalaisen varuskunnan Clasditiumissa ja valtasi Mediolanumin. Vuonna 216 eaa. Rooman hävittyä Cannaessa hän komensi armeijan jäännöksiä Canusiumissa ja pelasti Nolan ja eteläisen Campanian Hannibalilta. Vuosina 214–211 eaa. hän oli konsulina kolmatta kertaa palvellen Sisiliassa. Hän hyökkäsi Leontinoihin ja valtasi Syrakusan kahden vuoden piirityksen jälkeen. Hänen joukkonsa surmasivat tiedemies Arkhimedeen kaupungin valtauksen yhteydessä. (Noli turbare circulos meos.) Marcellius ryösti kaupungin ja toi sen aarteet Roomaan. Hän oli konsulina jälleen 210 eaa. vallaten Salapian Apuliassa, joka oli kapinoinut liittyen Hannibaliin. Vuonna 209 eaa. hän taisteli ratkaisemattomaan päättyneen taistelun Hannibalia vastaan Venusiassa. Hän sai surmansa väijytyksessä viidennellä konsulikaudellaan 208 eaa. ollessaan tiedustelemassa vihollisen asemia.

ellauri033.html on line 498:    Hirvee mulkero. Esipuheessa vähäpätöisempi mulkero Bourget jo paljastaa karvansa, se setäilee nuorelle (mies)lukijalle ihan vimmatusti, tärkeilee ja puhuu pyhistä pataljoonista, vaikkei se ei ize 19-vuotiaana heilauttanut evääkään kun Ranska kärsi rökäletappion Saxalle 1871. Täähän oli entiselle suurvallalle tosi nolo sauma kun surkea Saxa pisti niin pahasti turpaan aurinkokunkun ja Napsun perikunnalle. Tämmösiä nolostuneita herrakansoja on läjäpäin, eikä niissä ole kovin kiva tunnelma. Parempi ois kun eivät eläis niin tiimihengessä. Futismazienkin häviäjät menee särkemään nakkikojuja ja autoja. Huligaanit ja graffitien piirtelijät kuseskelevat in effigie voittajien reviirille huonoina häviäjinä.

ellauri033.html on line 500:   Ah! urhea keskiluokka! se huoahtaa. Huoh. Siitä on nuosnut uutteria upseereja, däppäriä diplomaatteja, eteviä professoreja (oyez! oyez!), ehjiä artisteja! Mut sit on näitä kelvottomia poliitikkoja, jotka ajaa mies- ja ääniperiaatetta ja päästävät keskinkertaisuuxia meidän johtopaikoille. Ei enemmistö voi päättää, enemmistöhän on laahusta, totaalisia idiootteja. Mehän keskiluokka ollaan täällä parhaimmistoa. Ei me siis olla turhia, vaikka sota hävittiin. Mut me haudotaan revanshia! Sakuille pannaan vielä päihin, odottakaapas vaan. (No on sitä saanut odottaa. Ranskixet odotti kaxi maailmansotaa tumput suorina et muut hoiteli sakut niiden puolesta.)

ellauri033.html on line 512:   Noniin siis tässon eka tää M. Adrian Sixte, professori joka on hirmu ateisti hyypiö, se pysähtyy puistossa joka päivä nauramaan apinahäkin eteen kuin Lassi vanhempineen: hyi ällöä! Mix mä en saa tehdä noin? Tule Lassi mennään kazomaan lintuja. Mut silti niin tuttua. Ja se menee pitemmälle kuin Kant, Spenser tai Taine, eikä jätä jumalalle edes pientä rakoa, tommosta käsittämättömyyden koloa,  jossa se voisi vielä kyykkiä suojassa tieteeltä. Eikä siinä kaikki, se koittaa tehdä sosiobiologiaa ennen aikojaan ja johtaa "meidän" kaikista hienoimmat meemit jostain darwinistisista apinajutuista. Siis todella paha mies, nyt ei ole hyvä fiilis kellään. Sen emäntä ompelee salaa pyhäinnappeja sen liiveihin.

ellauri033.html on line 518:   Sixte sanoo kazovansa elämää poeettiselta kantilta (ketähän tää Sixte esittää?). Tää on Pollesta pila, S. on niin kuiva että rutisee. Sixte ei erota tietoa ja uskoa, se uskoo minkä tietää ja tietää minkä uskoo. Se tietää kuolevansa ja uskoo sen. Sitä uskonnolliset optimistit ei voi uskoa, vaikka tietävät. Kexivät vaikka mitä muuta epäuskottavaa ja uskoo sitten sen. Aika hassua et kun Polle tekee pilaa Sixtestä pila osuukin sen omaan kavioon. Siis mun miälestä.

ellauri033.html on line 520:   Greslou on se clasu Chambige josta kirjotettiin lehissä. Sixte ei lue lehtiä. Se halvexuu koulufilosofiaa, se on soveltava filosofi. Harrastaa systeemifilosofiaa ja sielutiedettä. Työpsykologiaa. Tilanne on syvästi koominen, muistuttaa Polle. Tuomari on uuden koulun miehiä ja sen kaveri vielä pahempi, vivööri sormi ajan pulssilla, "mukana junassa", kuten trendasi sanoa 1887. Maistraatti ja bulevardööri ihmelettävät, kuin pikanttejakin detaljeja naisista kirjoittanut misantrooppi onkin kiltin ja ujon näköinen. Tuomari ei voi uskoa ettei se lue lehtiä.

ellauri033.html on line 532:   Sixte on tästä selvillä, Polle ei. Polle koittaa väkisin tehdä pilaa Anterosta. Proffa kazoo vanhaa villisikaa eläintarhassa ja tuumii et ihmiset tuntee izeään ja ymmärtää motiivejaan yhtä vähän ellei vähemmän kuin kruik kruik. Mut se on ihan totta. Sixte tässä vähän ennakoi Freudia (multiplicité de moi oli 19. vuosisadan meemejä). Yliminä ja se taistelee vallasta kuin Akun pienet kuiskuttelijat. Niinniin, ei Freud sitä kexinyt ihan tyhjästä. Sellainen sisäinen kuiskutus on kaikille tuttua, se on kaikissa uskonnoissa mukana: hyviä ja pahoja henkiä. Skizot kuulevat sen ihan ääneen.

ellauri033.html on line 536:       Tän kirjan oletus ja väitös ovat aivan perseestä. Polle ei suostu tajuumaan tieteen peruslähtökohtaa. Tieteessä ei saa olla opetuslapsia, ei auktoriteetteja, joita pelätään kuin jumalaa tai tykätään kuin hullu puurosta. Tieteessä on puhe maailman menosta, ei näistä anteroista muita enempää eikä vähempää. Jos sitä ei tajua, niin on anterosentrinen apina.

ellauri033.html on line 540:   Greslou nöyristelee proffan edessä kuin joku sapajuapina hopeaselän jalkovälissä, hännystelee sitä ja syö kirppuja sen turkista. Tyrkyttää persettä kuin kuoripoika rippi-isälle, kumartaa veneeristä mösjöötä ja mestaria sen ylpeänä oppipoikana. Tollastako tää on katolisissa piireissä. Vitun "tunnustuxia". Hemmetti. Tätä se Polle peukuttaa, kunhan ripittäjät on meidän miehiä. Erityisesti se tuntuu inhoovan Spinozaa, joka olikin konkkanokka jutku. Ja vielä ateisti sellainen. 

ellauri033.html on line 556: Roopelta menee usko alta kun se huomaa et papit ja uskovaiset on tyhmiä. Ääliöitähän ne ovatkin. Niin ja pahat kirjat vielä! Porariston vallankumouxen jälkeem tulee romantiikka peliin, kirjat alkaa haista synniltä ja alusvaatteilta, tai vielä pahemmalta, sanskulotilta. Pahoja kirjoja:

ellauri033.html on line 574:   Setämieskirjailijat, kuis ollakaan, kirjottaa nenäkkäistä nuorista miehistä jotka ezii izeään omasta ja naisystävien pyllyvälistä. Näitä piisaa. Pieru exyxissä itkevät ja nussivat nuoria huoria ja/tai ahnaita puumia. Nuorten miesten esikoisromaanint ja leffat tuppaa olemaan sellaisia vielä tänäkin päivänä, ja varmaan tulee olemaan maailman tappiin asti. Pyllyvälistä se minuus on löytyvä. No se tappikin voi siinä olla jo arvaamattoman lähellä. Hukkapätkän mainizemia ja muita seuraavassa taulukossa:

ellauri033.html on line 585:     Toi Vallez kuulostaa kiinnostavalta, äärivasemmistolainen Pariisin kommuunista, kuoli keski-ikäisenä 53v (rautakauppias 54v), ei saanut omaelämäkertaa valmiixi. Tai no sai ja sai, tyngäx jäi kuten elämä. Ehdinköhän mä The Endiin saakka. Konec. No tietysti. Siitä ei ole vielä kukaan myöhästynyt. Vallesilla oli myös kiinnostava aisapari Severine, suffragetti feministi. Hauska tutustua. Enchante. Encantada, sanoi naiset la Republicassa. Sisäänlaulettu. Johnin suosikkibiisissä Tor i Helheim aasojen kuoleman jumalatar Hel laulaa Torin tervetulleexi sisään helvettiin. 

ellauri033.html on line 587:     Sixte lukee siis edelleen ihmishukan kertomusta tapahtumista markiisin huvilinnassa. Eri narsistista textiä. Minkähän verran tässä on omaelämäkerrallista? Ainakin se varmaan et ihmissusi alias Bourget oli tyttöystävien mielestä nätti poika, ja se että sitä rotinkaisena otti suunnattomasti päähän, mut samalla vähän himotti markiisin lihasaivoinen pikkuwiixinen pikkusikareja poltteleva aatelispoika joka osas razastaa, miekkailla ja pelaa biljardia. Rotinkainen Bourget tunsi vaan pelin taskuversion. 

ellauri033.html on line 591:     Sanoo mitä sanoo, pikku kotiope on kade isobroidimaiselle kreiville, niinkuin moni väpelömpi pikkuveli fyysisesti ylivoimaiselle veljelle, nimiä nyt mainizematta. Goethen Faust oli samalla lailla kade Mefistolle, väittää Polle. Amielin päiväkirja ilmestyi näihin samoihin aikoihin, siinä vasta vätys. Se oli Kristinan mielikirjoja. Muakin teini-ikäisenä vitutti et olin niin väpelö. Koitin koulumatkalla opetella kävelemään reippaammin ja heiluttamaan käsiä. Jossain Johannexen seurakuntakodin kohdalla, missä Ilmo Launis ja sen pojat pehmitti Jöpiä. Seurauxet on vieläkin nähtävissä jönsin henkisessä habituxessa. Vallatonta ja vakavaa.

ellauri033.html on line 602: 
Kamalia eläimiä

ellauri033.html on line 608:   Oli sillä vaimo ainakin. Ostin leskeltä Unton kreikan sanakirjan, ison Liddell-Scottin. Se on mulla vieläkin hyllyssä. Callelta peritty on toinen iso kreikka-ruozi sanakirja 1841, josta on kannet irti. Franz Passowin wörterbuch, ruozintanut Wilhelm Gumaelius, boktryckeriet Lindh, Örebro. Välillä ajattelen korjauttaa sen. Mutta pelkään et kirjansitoja tunaroi ja pilaa sen.

ellauri033.html on line 626: Kyllä me ollaan kamalia eläimiä. Tää on yhtä kaaosta. Lopun ajan vizauxia. Maailmanlopun enteitä. 

ellauri033.html on line 655:   Kuka teki sisään! Alamummoon meni. Charlotten mielestä Gresloun ilmaveivi oli katala. Ex meidän pitänyt tehdä kaxoisseppuku? No, minä... sanoo pelkurimainen tyhjäpussi siihen. Lache! Lache! huutaa Charlotte. No eise mitään, halvexixoon vaan, pääsinpä kuitenkin pukille, vieläpä ekana, tuumaa Loup-Garou tyytyväisenä. Lällätilää Antero!

ellauri033.html on line 671: framille. Mut tohon aikaan piti tiedemiesten vielä pyllistellä pappispoppoolle. Ei saanut sanoa: mitäs tässä vielä on epäselvää?

ellauri033.html on line 677: tosiaan poltti todisteet. Saakeli mitä paskaisia. Aatelispyllynreikiä. Ei sentään vaan jotain vielä atavistisempaa: ääliö Antero kertoo kuitenkin oikeudelle totuuden mut menee sit ja kylmän rauhallisesti nirhaa Loup-Garun luotipyssyllä, joka yhtä rauhallisesti sitä odottaa. Vitun mafiosoja. Tollanen kukkoilu on yxinomaan ällöttävää. Ja vielä viimesenä loppuvizinä Adrien Sixte ryömii kyynelehtien oppipojan raadon äärellä taivaallisen isäpapan puoleen. Polle kysyy: mixme huudettaisiin apuun suursmurffia ellei sitä oo? No monet hädissään huutaa apuun äitiä, vaikka se on maannut haudassa jo aikapäiviä.

ellauri033.html on line 698:   Olkoon se pikku paskiainen kirottu päivällä ja olkoon kirottu yöllä; olkoon kirottu kun se menee maate ja kun se nousee jalkeille; kirottu kun se menee ulos ja kirottu kun se tulee sisään. (Olkoon kirottu myös vessassa.) Herra ei säästä häntä; herran kiukku ja viha raivoo tätä häiskää vastaan ja tuo sen niskaan kaikki kirouxet jotka on raapustettu tähän kirjaan (eikä se olekaan aivan vähän), ja herra kumittaa sen nimen taivaan alta, ja herra erottaa sen vahingoxeen kaikista Israelin heimoista kaikilla sopimuxenmukaisilla kirouxilla, jotka seisoo lakikirjassa. Mutta te jotka roikutte vielä kiinni hra jumalassa olette elossa ainaskin vielä tänään. Me käskemme että kukaan ei saa viestiä ton kaa suullisesti eikä mesettää, eikä tehdä mitään sen mielixi, eikä asua saman katon alla, eikä neljän kyynärpään päässä siitä, eikä varsinkaan lukea mitään sen prujauxia.

ellauri033.html on line 701:   Toisto tyylikeinona. Jutkut on vihaisia kuin herhiläiset. Ulos tunkeilija, pesä on uhattuna. Tää on monelle uskovaisuuteen taipuvalle pahin mahdollinen rangaistus, ne on niin laumaeläimiä. Ne on kuin hevoset, joita ei saa pitää yxin tallissa, pitää olla vähintään vuohi seurana. Tai kissa niinkuin Pollella, vaikka se ei ole niin hyvä, kun se ei ole laumaeläin eikä kasvissyöjä. Kaniini on parempi, tulppaanikorva.

ellauri033.html on line 703:   Monelle yli 70-vuotiaalle kotiaresti on kuolemaa pahempi kohtalo. Mä viihdyn mummelin keittiössä, ain kotiin mä jään. Kun ei olis tätä pyörrytystä. Texasilainen poliitikko kannustaa vanhuxia antamaan henkensä markkinatalouden edestä, amerikkalainen elämäntapa on uhanalainen laji. Kuolkaamme lajitovereiden puolesta. 

ellauri033.html on line 744: 	Mutta kuka voi määritellä tarkan hetken jolloin jokin tarina alkaa? Kaikki on jo alkanut aikaisemmin, jokaisen romaanin ensimmäisen sivun ensimmäinen rivi viittaa johonkin joka on jo tapahtunut kirjan ulkopuolella. Tai todellinen tarina on se joka alkaa 10 tai 100 sivua myöhemmin ja kaikki se mikä edeltää on vain prologia. Ihmislajin yxilöiden elämä muodostaa jatkuvan juonen, jossa jokaisen yrityxen eristää koetun pätkä jolla on merkitys erillään muusta - esimerkixi 2 ihmisen tapaaminen joka muodostuu ratkaisevaxi kummallekkin - on otettava huomioon että kumpikin kuljettaa mukanaan kudosta jonka muodostavat teot, ilmapiirit, toiset ihmiset ja että kohtaamisesta seuraa muita tarinoita jotka erottautuvat heidän yhteisestä tarinastaan.

ellauri033.html on line 747:     Sanoi Calvino. So what. Onxtää joku ylläri? Kaikkihan nyt ton on aina tiennyt. Neizyt Maariallakin oli lapsuus josta kertoi Lipsius, ja vanhuselämä Johannexen hoteissa. Eikä sen hääyöstä P. Kondomin kanssa missään kerrota paizi sarjakuvissa. Deleuze ym. vaan teki tästä truismista numeron.

ellauri033.html on line 774: Päivitys: romanssi nuupahti jo ennen häitä. Leipäsusi kävi kalliix eikä Teukka päässyt pukille kun se pandemian vuoxi asui kotona viitakossa ja manku pätäkkää. Teuvo aikoo vielä käydä hakemassa timanttisormuxen takasin. Ize asiasta kuultuna Steffi sanoi et Teuvo on vanha juoppo.

ellauri033.html on line 782:     Kun hän jatkoi, hänen äänensä oli tukahtunut, syyttävä: Niin, tilinteon hetki on tullut. Olette luulleet, että kun käytte herran huoneessa sunnuntaina, saatte huolettomina elää arkipäivänne. Olette kuvitelleet,että rikollisen ajattelemattomuutenne hyvityxexi riittää jumalalle pelkkä polvennotkistus. Mutta jumala ei ota vastaan mitä tahansa. Tuollaiset määräaikaiset suhteet eivät hänen ankaralle rakkaudelleen riitä. Hän on tahtonut teidän viipyvän hänen silmiensä edessä kauemmin. Sellainen on hänen rakastamisen tapansa ja loppujen lopuxi sellainen on myös ainoa rakastamistapa. Juuri sixi, väsyneenä odottamaan teitä, hän on antanut maanvaivan tulla luoxenne niinkuin se on käynyt jokaisessa synnin saastuttamassa kaupungissa ihmiskunnan historian alusta asti. 

ellauri033.html on line 784: Ikävä ihminen termentää ikäviä ihmisiä, sanalla sanoen. Vitun narsisti. Tää on ihan tavanomaista joka tuomiopäivän profeetan peruskauraa. Heti kun sattuu jotain ikävää, niin profeetat ryömii ulos koloista ja alkaa netota toisten hädällä. Ne on kuin mafia, joka Italiassa antaa ruokaa varattomille ja avustuxia firmoille, ja käyttävät niitä sitten hyväxi kun ne on koukussa. Tää on klaanimeininkiä, mikä on rikollista vaan niin kauan kun on keskushallitus, joka on siepannut kaiken klaanivallan izelleen. Kun keskusvalta herpoaa, pienemmät klaanit ryömivät esille ja alkaa entisen kisan keskenään, verikosto lähtee taas rulettaa. Ei keskusvaltakaan ole kummempi kuin vaan yx humongous iso klaani. Ja monoteistinen jumala vaan tän humongous ison klaanin yhteinen meemi, yhtä ilkeä kuin hallittavansa. No joo, jos se olis oikeesti olemassa ja oikeesti superia, se ei olis edes alottanut tätä souvia. Me oltas kaikki jo taivaassa pilvityynyillä kaakaokupit kädessä. Tai vielä parempaa, meitä ei oliskaan.

ellauri033.html on line 797:   mikä olis jokaisen tavallisen eläimen viimeinen veto, niin 


ellauri033.html on line 804:   Raahaa vielä viimeisen oljenkortensa kekoon, repukka. 


ellauri033.html on line 813:   Alphonse Marie Louis de Prat de Lamartine (1790 1869) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja poliitikko. Hänet tunnetaan omaelämäkerrallisesta runosta Le Lac ("Järvi"), joka kuvaa polttavaa rakkaussuhdetta rakastavaisten välillä rakkauden niistämän miehen näkökulmasta. Lamartine tunnettiin taitavana ranskankielisen runomitan käyttäjänä. Hän oli yksi harvoista runoilijoista, joka toimi myös politiikassa.

ellauri033.html on line 819: Lamartine vietti loppuelämänsä köyhyydessä ja elättääkseen itsensä julkaisi kuukausittain kirjoituksia nimellä Cours familier de littérature. 

ellauri033.html on line 956: Mutta turhaan mä pyydän vielä joitain hetkiä,

ellauri033.html on line 991: Et se ois etelätuulessa joka viriää ja katoo,

ellauri033.html on line 1006: Elviira oli rouva Nallen nimi Pikku Paha Hukka ja Sepe Susi sarjakuvissa. Se elää sixi ikuisesti mun muistoissa. Edellyttäen että mä elän ikuisesti, sillä varauxella.

ellauri033.html on line 1066: Elvire, et tu vivras toujours !				anna, Elviira, niin elät meeminä!				

ellauri033.html on line 1073:   Emile Laure oli II maailmansodan armeijankenraali Vauclusesta, Vichy-luopio, mitäs se puuhaa Lamartinen runossa? Sori my bad, puhe on jostain toisesta Lauresta. No Vauclusessa on myös ravintola Petrarque et Laure, josta jenkkivieraat sanovat: Good food but lousy service. Koska Vauclusessa on Mont Ventoux, jolle Petrarca kipusi jollain wanderungilla:   For pleasure alone he climbed Mont Ventoux, which rises to more than six thousand feet, beyond Vaucluse. It was no great feat, of course; but he was the first recorded Alpinist of modern times, the first to climb a mountain merely for the delight of looking from its top. (Or almost the first; for in a high pasture he met an old shepherd, who said that fifty years before he had attained the summit, and had got nothing from it save toil and repentance and torn clothing.) Petrarch was dazed and stirred by the view of the Alps, the mountains around Lyons, the Rhone, the Bay of Marseilles. He took Augustine´s Confessions from his pocket and reflected that his climb was merely an allegory of aspiration toward a better life. Vanha paimen oli tyytyväinen kun joku oli vielä tyhmempi kuin se, niinkuin Roope ezimässä nelikulmaisia munia. 

ellauri033.html on line 1090:   että siemennyxestä olisi vaara tulla jälkeläisiä. Romantiikan aika on sixi takana. 


ellauri033.html on line 1095: Näin opetti tiedemies opetuslapselle. Katuvainen opetuslapsi joka vinkuu Charlotten perään ei koe helpotusta, vaan tunnustaa eläneensä tiedemiehenä vastoin luontoaan, au rebours de sa nature. Tosta au reboursista tuli mieleen deekukirjailijat samaan aikaan toisaalla, de Huysmans ja Villiers. 

ellauri033.html on line 1102: Sen elämä oli yhtä tunarointia. Villiers näyttää suitulta versiolta luokalle jääneestä luokkatoveristamme Klaus Karttusesta. Klasu kirjoitti säädyttömiä runoja mustaan vahakantiseen vihkoon tunnilla. Yx olmin näköinen kaunainen jatko-opiskelija haukkui mua deekuxi puhelimessa Sysmässä autotallin ovella, kun mä epäilin että sillä on mielenterveysongelma.

ellauri033.html on line 1146: Mulla on Ernun kontroversielli teos Jeesuksen elämästä ruozixi ikävän JW Snellmanin aikoinaan omistamana kappaleena. Vanhuxena Ernu kirjoitti viisiosaisen Israelin kansan historian sekä useita teoksia itämaisesta filosofiasta ja arkeologiasta.

ellauri033.html on line 1150: Hampuusipojista Ernu-sedän Jee-suxen elämä oli yhtä paha kuin Bauhausin pahat kukat. Bauhausin puutarhaosasto on surkea. (Läppä läppä tarkoitettiin tietysti Baudelairea.) Kalle-setä viekotteli syntiin vyön alapuolella, Ernu-setä teki samaa kravatin yläpuolella. 3. paha setä oli Henri Beyle, joka oli epikuuri, kosmopoliitti ja diletantti. Teki syntiä riippumahan kohdalla.

ellauri033.html on line 1154: Jönsyn mielestä Hopreenien suku on bashkiireja. Laukkuryssiä, radanrakentajia. Tukka musta ja silmät ruskeat kuin Pirkolla. Vähävenäläinen Maria Baškirtseva kuoli tuberkuloosiin 25-vuotiaana, mutta ehti elää sen verran pitkään, että hänestä tuli 1880-luvun Pariisin älyllinen voimatekijä. Hän oli feministi ja kirjoitti vuonna 1881 salanimellä "Pauline Orrel" useita artikkeleita Hubertine Auclertin feministiseen lehteen La Citoyenneen. Hänen tunnettuja lausumiaan on esimerkiksi: Rakastakaamme koiria, rakastakaamme vain koiria! Miehet ja kissat ovat mitättömiä olentoja. Yxinkertaisesti paskiaisia. Seku ihmettelee mikä kissoissa on vikana.

ellauri033.html on line 1156:       Pirkonkin piti kuolla tubiin 17-vuotiaana koulutyttönä. Ei kuollutkaan, väärä hälyytys. Kuoli 70v myöhemmin veritautiin. Eihän anemiaan kukaan ole kuollut, se ajatteli toiveikkaana. Luulet vaan. Nytkö sitten kuollaan, kysyi Kivelässä vielä ennen laitimmaista pistosta. Siihen kuoli hän kuin jalaton Sammeli Koskelan eläinhoitolan lattialla. Huivi leuan alle vaan. Vai kuoli hän siihen? Ja siihen kuoli hän. 

ellauri033.html on line 1161:   Hunsvotti on koiranvittu. Bourgesin hunsvottikavereista puuttuu vielä Maurice Barrès. Se oli hampuusin näkönenkin, ja paha protonazi. Räxytti kuin pikku rakki koiralaumassa. 

ellauri033.html on line 1167:       Hän julkaisi vuonna 1884 Mustetahrat -nimistä lehteä, joka esiintyi nazirevanshistipoikien äänitorvena. Hän liikkui muun muassa huijarirunoilija Leconte de Lislen ja symbolistipaskiaisten piireissä. Barrès kohosi nopeasti maineeseen sekä keikarimaisilla elämäntavoillaan että varhaisilla teoksillaan, joista useimmat olivat avainromaaneja. Vuosina 1888–1891 ilmestyneessä ensimmäisessä romaanitrilogiassaan Le Culte du moi (”Minän kultti”) Barrès uppoutuu tiiviisti itsetutkiskeluun, ylistää individualismia, ivaa vallitsevia arvoja ja hierarkioita sekä tuo esiin kiinnostuksensa kuoleman ja dekadenssin teemoihin. Mikä perse! Hän sai lempinimen prince de la jeunesse (”nuorison ruhtinas”). Vittu pahan ruhtinas, suoraan Mordorista. Nationalismi korvaa culte du moin culte du moi et mes copainsilla. Yhtä syvältä on molemmat. 

ellauri033.html on line 1187: Cocteau oli myös oman aikansa julkkis, jonka ystävyyssuhteet muun muassa Parnasson ja Erik Satiaisen kanssa, oopiumiriippuvuus, homoseksuaalisuus ja väitettyjen salarakkaiden raskaudet kuohuttivat seurapiirejä. Lähde? No ihan mielelläni lähden. Tää alkaa taas olla vähän liian paxua. Jean Cocteaun tukka seisoo pystyssä, kai homoystäville merkkinä. Cocteaun maineen kirjoittajana vahvisti proosateos Le Potomak (1919). Se on fantasia akvaariossa elävästä oliosta.  

ellauri034.html on line 31:     Kirjan fläpistä: Hans Fallada, parina viime vuosikymmenenä kaikkialla maailmassa suuren suosion saavuttanut saxalainen kirjailija on syntynyt 1893 Greifswaldisssa Preussin Pommerissa. Hänen isänsä oli juristi, mutta koulunkäynnin lopetettuaan nuori Rudolf Ditzen, joka on kirjailijan porvarillinen nimi, toimi kuitenkin useita vuosia käytännöllisillä aloilla, mm. maataloustyöläisen, kirjanpitäjän, kauppaedustajan yms. ammateissa. Hän kirjoitti pari expressionistista romaania ajan tyylin mukaisesti. Kuitenkin vasta 1931 ilmestyneellä ajankuvauxellaan "Bauern, Bonzen und Bomben" hän herätti julkisuudessa suurempaa huomiota erikoisesti voimaaan tyylinsa perusteella. Sitä seurasi sitten sarja romaaneja - mm 1932 "Mikä nyt eteen, Pinneberg" (mullon se) - joiden ansiosta hänestä tuli eräs nazi-Saxan luetuimmista kirjailijoista. Hans Falladan romaanien runsaaseen detaljirikkauteen yhdistyy kirjailijan harvinaisen voimakas elävöittämisen lahja: hänen teostensa sivuilla se maailma, jota hän pyrkii kulloinkin kuvaamaan, elää todella aitona ja rikkaana. (Ei sanaakaan sen viinankäytöstä eikä elinikäisestä morfiiniriippuvuudesta - niistä varmaan oli tässä apua). Kaiken pohjalla on lisäxi hienotunteista huumoria sekä lämmintä ja ystävällistä humaniteettia, joka kuitenkin välttää kaikkea näkyvää paatosta ja toistaalta taas tietoisesti korostavaa sentimentaalisuuttakin. Näine avuineen hänen kertomataiteensa on lämmittävää ja samalla mukaansatempaavaa, joka on siten myös selityxenä hänen suureen yleisönsuosioonsa.

ellauri034.html on line 35:   Oonkohan mä kirjoittanut Falladasta johkin muualle? Se oli konin koukussa ja aika sekopää, sixe kai jäi kehäraakkina henkiin Hitlerin ja vielä DDR:nkin aikana. Sen 1946 kirjoittama nazivastainen kirja Jeder stirbt für sich allein julkaistiin harppisakuissa sodan jälkeen. Hitti siitä tuli vasta 2016 kun joku teki filmin siitä. Filmi on voittajaosapuolen ihan viimeisiä herkutteluita nazeilla, ennenkuin silminnäkijät on kaikki kuopassa. Kirja ja sen nimi käännätettiin uudestaan, siitä tuli filmin mukaan Yksin Berliinissä, mistä on pudonnut alkuperäinen pointti pois. Nimi on näät viittaus Paavaliin, jonka mukaan kukaan ei elä yxin izeään varten, eikä kuolekaan, kaikki tehdään herran suuremmaxi kunniaxi. (kts. Motto.) 

ellauri034.html on line 37: Tämän väittämän Otto ja Anna Quangel haastavat kuolemalla yxi kerrallaan. Otolta piilutettiin pää poikki, Annan vankila räjähti tuusannuuskaxi pommituxessa. Hegel kuoli Berliinissä koleraan kun tuli kotiin liian aikaisin. Schopenhauer kuoli yxin Berliinissä istualteen. Der Alte Fritz Potsdamissa ebenfalls. Se ei uskonut kuoleman jälkeiseen olemassaoloon ja tarrasi sixi elämään. vaikka oli kihtinen ja vesipöhöinen. Voihan sitä yrittää joukollakin kuolla, niinkuin ne coolaid hihhulit mooniet, tai rintamalla tai jossain onnettomuudessa. Mut eipä siitä seurasta siinä vaiheessa oo paljon väliä. Aika lyhyex se seurustelu siinä sitten jää. Eikä ne välttämättä kuitenkaan samaa unta nää. Yxin oot sinä ukkeli kaiken keskellä yxin, lauleskeli V.A. Koskenniemi hexametrillä ja loppusoinnulla. Ei auttanut vaikka oli vyökin, veti silti yxixensä henxelit. Ja iskä-Saarikoski oli matkalla kaiken aikaa ja kaikki kesken, ei oisi suonut olevansa yxin. Vaan oli. Mitäs oli niin izekäs. Yx kerrallaan kuoli meidänkin paitapeppu vanhemmat, vauvanvaipat leuan alle sidottuina. 

ellauri034.html on line 39: Niin siitä kirjan nimestä. Työväenkirjastosta löytyi Falladan kirjan eka suomennos vuodelta 1949, asiallisesti Kukin kuolee izexeen. Vaikkei välttämättä yxin izeänsä varten. Otto ajatteli Annaa vielä viime hetkeen asti. Irtopää jatkoi ajatusta varmaan lattialla. Kansikuva on sikäli väärin piirretty, että Anna oli pyylevä.

ellauri034.html on line 48:   Room 14:7 Sillä ei yxikän meistä idzellens elä/ eikä yxikän idzellens cuole. 


ellauri034.html on line 49:   Room 14:8 Jos me elämme/ nijn me HERralle elämme: jos me cuolemma/ nijn me HERralle cuolemma. 


ellauri034.html on line 50:   Sentähden joco me elämme eli cuolemma/ nijn me HERran omat olemma. 

ellauri034.html on line 52: Jumalan edessä – niin ajan oven tuolla kuin tällä puolen – elämäsi arvo ei perustu siihen, mitä sinä olet tai teet, vaan kenelle sinä kuulut. Kuolemassa tämä on helppo ymmärtää ja hyväksyä. Ajan oven tuolla puolen ei ole merkitystä sillä, mitä minä teen tai olen tehnyt, vaan kenelle minä kuulun. Jumalan omat astuvat Jumalan valtakuntaan Kristuksen tekojen perusteella, koska he kuuluvat hänelle. (Jori Brander, metodistikirkon pastori Kuopiosta)

ellauri034.html on line 65:   koska ne elää juuri nyt, ja niiden tehtävänä on jälkipolven apinat 


ellauri034.html on line 72:   vaan roikutaan vanhassa, omanikäisessä, ellei vielä vanhemmassa 


ellauri034.html on line 112: Sellasta MIT n moraalipeliä on elämä. Kenen yli ajetaan, kolme mustaa lasta vaiko liikemies. Kun Hister hyökkäs Norjaan, liittoutuneet tuli avuxi. Sit aukes Ranskan rintama ja kaikki lähti sinne kiireesti, sano norjalaisille pärjäilkää. Kun Berliini lyyhähti, ryssät jätti suomalaiset Talin kranaattikuoppiin kuin kuuman perunan, mustelmaiset maanpuolustajat kömpii kiven alta ja ihmettelee, et täsäkö tää nyt oli. Sit herää ja hurraa: me voitettiin! Nyt tapa se, Elmeri! Saved by the gong. Kumistin pelasti.

ellauri034.html on line 114:   Parhaita osotuxia elämän tarkoituxettomuudesta on virusten leviäminen. Ne leviää kuin elanto, vaikkei ne siitä mitenkään edes ilostu, ihan vaan sokkona toimii niissä sama mekanismi kuin solun sisässä. RNA duplikoituu, kert se ei voi muuta tehdä kuin duplikoitua. Termiittiapinat taistelee virusta vastaan hampaat irvessä, virus ei edes irvistä vaan lisääntyy kuin kone. Vaan kuinkas sitten käy kun kexitään lisääntyvä kone. Näiden nykyisten lisäxi.  

ellauri034.html on line 148:       Joopa. Toiset tarvii paluulentoa Balilta ja toiset jonottaa teholle. Joku on intuboitavana ja joku yxin uima-altaassa etelämeren saarella. Tasan ei käy onnen lahjat, mut kaikki tarvii yhtä paljon jaxuhaleja. Pian kotiin tartuttamaan porukat!

ellauri034.html on line 203:   Kanankasvatuxen raaka luku on 5%/v eli 140ppm/vrk. Kanoja on 50G, 5x enemmän kuin apinoita. Kiinalaisia kuolee 33000/vrk. Pitää räpytellä silmiä 2x/min et saa kaikki tapetuxi, että ehtii nukkua 8h silmät kiinni. Tavallinen tahti on 1x 2-10 sekunnissa, et vielä hyvin ehtii.

ellauri034.html on line 207: Kanoja ei ehdi tappaa enää räpyttämällä edes tourette,   vauhti pitäisi nostaa 30-kertaisexi kuitataxeen vain luonnolliset kuolemat eli tuotantotappiot. Siihen lisää vielä väkivaltaisesti kuolleet eli apinoiden suihin menevät mikä on valtaosa lopuista 50G vuosittain. Onnexi on teolliset kanalat ja paljon nälkäisiä apinoita.

ellauri034.html on line 211: Jos kaikki apinat saisi syödäxeen yhtä monta kanaa niin kunkin osalle tulis 5 kanaa vuodessa (kanan iästä riippuen, vaan 2 jos kanat elää keskimäärin 2v). Montakohan meillä menee vuodessa, varmaan kymmeniä kuitenkin. Tasan ei käy onnen kanat. Tähän ei oo laskettu vielä kynimaettoemiae kanoja eli kanan munia. 

ellauri034.html on line 221:   Mähän selkeesti peukutan noita pehmyreitä, äidin poika olenkin: tävskytti, imupeukalo, pösä sölsnami, märkyri, pelkuri, tätimies. Naisia tässei juuri vielä ole. Ja puuttuu sarake niille joilla oli hyvä suhde molempiin vanhempiin. Epikuros saatto olla sellanen, ehkä Eskikin. Silti mä luulen et ne oli enempi äidin poikia. Epikuros päästi naiset jopa kuulijoixi filosofipiireihin. Niin Eskikin. Vauzivau. Mussetin siirsin märkyristä puolikuivurixi, siinä on aika paljon taipumusta hartailuun ja naisvihaan. Se ihannoi saitaa isäänsä sopivasti vasta sen kuoltua kun se ei voi enää vekuttaa. Niin Arttu perkelekkin. Hande Mäkelä lasketaan puolikuivurixi sekin, kylmiö.

ellauri034.html on line 228: puolikovisAristoteles, Saul Bellow, Kristina C., SchopenhauerCEC, Goethe, Kierkegaard,Musset, E.Saarinen, Wilho P., elä Hannu">Hande Mäkelä

ellauri034.html on line 236:   näillä elävän luonnon anterozooisilla kalkkiviivoilla 


ellauri034.html on line 283: Sukupuolten työnjako lissääntymisessä vois luonnostaan tehdä koiraasta valtaa kahmivan ja reviiriä laajentavan meemipellen, eihän se tiedä loppupeleissä kuka on se poikanen, joten sen kanzii keskittyä panotilaisuuxien maximointiin max isolla reviirillä. Naaraalle ei jää äitiydestä mitään epäselvyyttä. Sen kanzii pitää superhyvää huolta omista varmoista jälkeläisistä, se ei voita mitään vitun saarnoista ja  löytöretkistä.  Six on isänmaa ja äidinkieli, lapsi oppii kielen lähikosketuxessa äidiltä ja idioottimeemit 7v täytettyään isältä siinä onnellisessa tapauxessa et se on pikkuveitikka. Sixiköhän nimenomaan miesrunoilijoita,  pappeja, poliitikkoja, ja filosoofeja kuhisee kuin kirppuja dromedaarin kyttyrässä? Kilpaa huutavia mölyapinoita, peipposia koivun latvassa. Apus mun! Mä näin sen ensin! Jotain rajaa! 

ellauri034.html on line 292:   Se että nykyporukat uhoo näistä 2 viime maailmansodasta on teleskooppivaikutusta. Lähellä asiat näyttää isommilta, kuten se New Yorkerin kansi jossa NY ja itärannikko melkein täytti koko horisontin. Maailmansotia on ollut vaikka kuinka monta, maailma vaan oli pienempi ja aseet tylsempiä. Ruumiitakin tulee enemmän teollisella prosessilla, tuhon tuottavuus on kasvanut. Tää tuli mieleen 7v sodasta, joka kuulostaa lyhkäseltä, mut oli pitempi kuin kumpikaan maailmansota, ja globaalinen siirtomaasota sekin. Länsihyeenat ja itäsakaalit eri notmiiden haaskalla. Siitä ei Suomessa juuri kuule kun Suomi ei ollut vielä järin mukana klopaalissa menossa 1756-1763. Ei pitäneet sen ajan Timo Soinit vielä plokia Prysselistä käsin. Ruozin sähläys 7-vuotisessa sodassa oli Pommerin sota, mistä suomalaiset ei kostuneet muuta kuin pommes frites. Tutustuttiin pitkäaikaiseen ystäväämme maapäärynään. Drakassa pojat nauro itäuusmaalaiselle maajussille joka sano peerun eikä potatis. Peruna on hävinnyt täällä pizzalle, ja silli kepapille. Maailman suurin perunanviljelijä on Kiina.

ellauri034.html on line 374: Koronan kolera vai talouselämän rutto? Hur upprätta balans? Miten pankkitilin kate varmistetaan?  Tauti menee menojaan, siitä me hyväkuntoiset hyvinvoivat kyllä selvitään, mutta taloudellisia seuraamuxia ei voi kestää! Me ei olla mentaalisesti valmistautuneita köyhtymään. Elinkeinoelämä tarvizee tietoa, valtaa, ja ennen kaikkea paljon, paljon, paljon rahaa! Pari miljardia ei riitä mihinkään!

ellauri034.html on line 403:   Ne on kaikki izekkäiden meemien isäntiä, rinnassaan ne elättelee loisia. 


ellauri034.html on line 415: Jacobin toisesta vaimosta Rebeccasta ei ole tietoa eikä lapsia. Lisää aiheesta Genesixessä. Freudin Jacobilla oli voittopuolisesti tyttöjä. Israelin Jakobilla oli vaan se yx tytär Dinah, joka raiskattiin. (Ei siis se salaisuussarjan äxympi tyttö, sen Philipin sisko jolla oli papukaija Kiki. Jonka, siis Kikin, lajitoveri oli vankina Heinolan lintujen keskitysleirissä. Oppistalallaa, kylä lähti taas muistojeni mopo käsistä.) Amalian sisaruxet mm Siggen mielieno Hermann asu Wienissä. Ne oli hyvinvoivia. Sixkai lumppukauppiaan perhekin muutti sinne. Sukukuvassa on väkeä kuin salpausselällä, serkkuja ja tunnistamattomiakin sysslingejä ja pysslingejä. Freudit ja Bernaysit nai ristiin kuin Rousseaun vanhemmat tai Brotheruxet ja Carlsonit. 

ellauri034.html on line 421: Asuivat mamuina Määrin Freibergissä eli Slovakian Priborissa. Ne oli köyhiä,  isä Jakob 1815–1896  oli siis kai huono lumppukauppias. Asuivat hellahuoneessa lukkosepän hyyryläisinä. Jakob ja 2 isovelipuolta, Amelia ja pikku Sigge. Seizemän muuta oli vielä tulossa. Aika Singer oli lumppukauppias. 

ellauri034.html on line 445: Freud ize kuoli zägällä 1939 Lontoossa, jonne ne pakeni 1938. 4/5 sen sisarista ym sukulaisia pyyhittiin elävien kirjoista keskitysleireillä. Martha pääsi karkuun Englantiin. Tyhmät pahixet tappaa toisia kun ei siedä et ne on fixumpia ja filmaattisempia. Pääsevätpä tasoihin ja joholle. 

ellauri034.html on line 462:   Pörriäiset pörräävät yhä kimeämmällä äänellä. Pian lauma irtoaa rypäleenä pesästä ja lähtee toisen lauman reviirille, ja sitten alkaa paukkua. Piikit iskevät raidallisiin perseisiin ja pesän ympäristö täyttyy reikäisistä ruumiista, käpertyneistä kitiinikuorista josta elämä on karannut.

ellauri034.html on line 476: 
Ekofasisti on kuollut, eläköön!

ellauri034.html on line 487:   Hei kuunnelkaa, Kinnu-Petterillä tuntuu olevan vielä jotain 


ellauri034.html on line 531: 
Korzeniovskin elämä ja teot

ellauri034.html on line 539: Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Korzeniowski pestautui 1878 englantilaislaivaan. Vuonna 1886 hänellä oli komennossaan oma laiva ja hän oli saanut Britannian kansalaisuuden. Tässä vaiheessa hän muutti nimensä Joseph Conradiksi. Seuraavat kahdeksan vuotta hän purjehti eri puolella maailmaa kartuttaen kokemuksia, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa. Vuonna 1893 hän jätti merimieselämän, jonka aikana hän oli täysin englantilaistunut, lukuunottamatta puolalaista aksenttia.

ellauri034.html on line 541: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 onnistuneeseen sydänkohtaukseen.

ellauri035.html on line 38:   Paizi mä en pidä lakriziteestä, se on yökkiä, enkä kynttilöistä, varsinkin haisukynttilät on ällöjä. Munakellosta tulee mieleen Karlssonin Fred, joka ajasti valkoisella sellaisella vuoden 1990 Colingin esitelmiä. Se oli uudennos siihen aikaan, vaikutti aika fasistimeiningiltä, mitä se olikin. Kimmo perkele valitti vielä joku vuosi sitten kun mulla meni aika yli ehkä 5 minsalla jossain tuppuesitelmässä, kehtaskin vekuttaa vanhalle kolleegalle, vitun besserwisseri. No onnexi sillä on nyt keuhkofibroosi jonka hoitoon se joutuu ostamaan aivan vitun hintavia lääkkeitä. Siitäs sait. Jokainen biisi jonka sä teet, jokainen rappu jonka sä väsäät, mä tuun kellottaa suaaaaaa...

ellauri035.html on line 45: Fanifiktio on hyvä harjoite. On mulla aika lailla sellaistakin, plagiaattia. Mut en ole varonut liikaa omaelämäkerrallisuutta, pelannut videopelejä, ja hinzusti oon kazonut myös tv-sarjoja. Matkustaakin pitäisi, mut se on kiellettyä. 

ellauri035.html on line 47: Kun jaxaminen ja olosuhteet nazaavat, tuloxena on uskomaton onnen tunne. Kai sit niin. Usein kirjoittamisessa on onnen sijaan kyse kyynärspää- ja niskakivuista ja toisten kadehtimisesta. Pettymyxet, izeinho, yxinäisyys ja rahahuolet ei kyllä ole järin vaivanneet näin emeriturusvaiheessa. Saattaahan ne tulla vielä myöhemmin. 

ellauri035.html on line 85: Antti Holma esittelee lukijoille neljä pähkähullua runoilijasuuruutta, jotka eivät koskaan päässeet mukaan Kauneimmat runot -kokoelmiin – hyvästä syystä. Ihmiselämän kauneus ja rujous vuorottelevat Reino Leinon tuotannossa, joka sisältää pääasiassa kansallisromanttista (jopa -sosialistista), mitallista runoutta. Sirsi Sunnas on tehnyt pitkän uran lasten­runouden parissa siitäkin huolimatta, että hänellä ei ole ollut omia lapsia oikeuden päätöksen jälkeen. Karin Toisiks-Parasken elämänmakuiset säkeet saavat rytminsä hänen itse kehittämästään tuntemattomasta lounaismurteesta. Modernisti Edith Södermalmin koko tuotanto on julkaistu pdf-tiedostoina.

ellauri035.html on line 547:   niin sydämeni hautautuu elävältä lumeen.

ellauri035.html on line 603:   sen suuret eläväiset silmät, sen värit

ellauri035.html on line 716:   sen pienet rinnat on mun elämä tuonpuolisessa.

ellauri035.html on line 737:   oisin voinut elää vihellellen 60-vuotiaaxi.

ellauri035.html on line 821:   vielä yhden sun kauniista kazeista.

ellauri035.html on line 881:   vaan kerran vielä, niin löytäisin konstin

ellauri035.html on line 883:   nyyhkien ulos elämäni vetten äärellä.

ellauri035.html on line 887:   villiin elämään, mun tyttööni,

ellauri035.html on line 921:   Mulla on susta joku uni vieläkin

ellauri035.html on line 946:   tiedän että olen maistanut elämän kuumaa makua

ellauri035.html on line 989: > L: Herrasväen fezi päässä tuomizi eläviä ja kuolleita.


ellauri035.html on line 1043: Rabinow on vähän kuin Samu Butlerin Erewhonin maahanmuuttaja. He is a real erewhon man / sitting in his erewhon land / making all his erewhon plans for nobody. Utopistista paskanjauhantaa Thomas Moren malliin. Sitäkään mä en ole vielä jauhanut. Näitä permutaatioita hyppypapujen asennoista apinoiden päässä piisaa. Oxymoroneita, the more the merrier. 

ellauri035.html on line 1055:   Kyyniset on koiramaisia, laumaeläimiä. Koirat, naudat ja apinat hakee turvaa laumaimmuniteetista. Ruåttissa menee epidemia ihan putkeen. Väkeä kaatuu kuin heinää, mut se on just oikeeta väkeä, kalliita vanhuxia ja köyhiä mamuja. Kuolinluvut on niillä moninkertaisia kantakirjaväestöön verrattuna. Ja mikä parasta: talouden pyörät pyörivät.

ellauri035.html on line 1070: Hän on ehkä tunnetuin laajalti vaikutusvaltaisista kommenteistaan ​​ja asiantuntemuksestaan ​​ranskalaisesta filosofista Michel Foucaultsta.  Rabinow (1944-) ei ole vielä tarpeexi kuuluisa tai kuollut saadaxeen kunnon biograafisen osaston Wikipediassa, ja lähteet puuttuvat. Rabinow syntyi Floridassa mutta muutettiin Nykkiin jo pikkuisena. Teki anterologian tutkinnot Chicagossa ja lähti sitten Pariisiin. Sen kenttäkokemus taitaa olla vaan kaikenlaisista luennointipaikoista Ranskassa, Riossa, jopa Islannissa. Ranskalaiset teki siitä taiteiden kavaljeerin, hyvän miehen lisänä, vähän niinkuin Napsu Goethesta. Nythän se on jo eläkkeellä, karanteeni-iässä. Tähän se tais sit jäädä. 

ellauri035.html on line 1107:   P. Balthazar eli Balthasar eli Balthassar, eli Bithisarea oli perinteinen kolmas tietäjä, eli maagi Raamatussa Kasperin ja Melkiorin lisäxi, jotka toi Jeesuxelle syntymäpäivälahjoja. Aika tylsiä paketteja vaikka kovia, nimittäin kultaa mirhamia ja pyhää savua (no ei se savu ollut kovaa, mutta suizukkeet oli jotain paloja tai tikkuja). Balthazar oli arabisheikki joka toi mirhamia, eli pyllyvoidetta. Äiti oli lahjaan enemmän kuin tyytyväinen, vaipat oli siihen aikaan tosi huonoja. Niin aina. No Jeesus oli niin pikkuinen ettei sillä varmaan ollut vielä mielipidettä, vaikka myöhemmin sillä niitä oli vaikka muille jakaa. Ja jakoikin, lyhemmittä puheitta.

ellauri035.html on line 1119: Se koitti vielä vaihtaa univormua ihan loppupeleissä jesuiitasta mendikantixi. Ei annettu. Kerran jesuiitta aina jesuiitta. Mitähän kauhutarinoita se olis kertonut kerjäläisille.  Mäkään en päässyt Drakasta vaikka loppupeleissä anoin sitä. Anomuskirjeen luonnos on vielä tallella, kuin myös Wilhon erokirje lähetysseuralle. Ei meiltä niin vain lähdetä, totalitääriset yhteisöt on kuin katiskoja. Vrt. vaikka Unorthodox. Tai Eastgatessa ostamamme torakkamotelli: they check in, but they don't check out.

ellauri035.html on line 1125: Balzun katolinen elämäkerturi Critilon esipuheessa koittaa uskotella et B oli kunnon jesuiitta ja katu epäjesuiittamaisia tekojaan. LOL. Balzu oli kuten sanottua ruipelo, kalju ja käytti rillejä. Ei ihme että sekin haukku naisia. Tahaton naistennaurattaja kaiketi. 

ellauri035.html on line 1144: Kristitylle pessimistille elämä on silti komediaa, koska paras on vielä edessä. Paskiaiset saa kuulla kunniansa isän kädestä, punahehkuiseen hiilloxeen ne heitetään, lammaskazomolle tarjoillaan virvokkeexi punaviiniä valkoisilta liinoilta.

ellauri035.html on line 1152: Ei turhanpäiväistä pahexuntaa eikä pöyristymistä, vaan vino hymy suupieleen niin päästään tasoihin. Don't get mad, get even. Balzu antaa tämänpuolisessa elämässä menestymisen pelisääntöjä, egoistisia. Mukavuuusalueella ei pääse makailemalla, vaan sinne pitää pyrkiä. Ei olla idealisteja vaan näillä poleteilla mennään mitkä jaettiin pelin alussa. Talouslipilaaritextiä. 

ellauri035.html on line 1171:   Baltasarilta  on myös joku elämänohjekokoelma nimeltä Oráculo manual y arte de prudentia (1647), 300 tylsää izehoitoreseptiä. Prujunsa se julkaisi salanimillä, kaikki tiesi kirjottajan kuitenkin. 

ellauri035.html on line 1184:   Maailmanmies Critilo on haaxirikkoutunut Santa Helenan rannalle kuin Napsu. Siellä se tapaa Andrenion, luonnonäijän, joka on täysin sivistymätön. Yhdessä ne lähtee pitkälle matkalle kuolemattomien saarelle, jonne vie elämänpituinen okainen tie.

ellauri035.html on line 1187:   Minnekkähän Bltä jäi se kevät-osio? Ei jäänyt minnekään, Wikipediassa on virhe! Osan I nimi jatkuu y en el estío de la juventud, ja nuoruuden kesässä. Oi elämän kevättä, sanoi sotilaspastori kun näki lotan riu'ulla. Tämmönen Erkki Tantun pilakuva on jäänyt mieleen, kirja oli vanhempien kirjahyllyssä. Näkyi siinä vähän pyllyä, mutta lapsosena se hätkäytti suunnilleen yhtä vähän kuin se hätkäyttäisi nyt. Jäikö kevätmahlan nousu Balthasarilta jotenkin kokematta, vai eikö se vaan uskaltanut kirjoittaa siitä? 

ellauri035.html on line 1221:   Tuon ajan runoilijat olivat vielä anonyymejä. Ensimmäinen varsinainen suuri runoilijanimi liittyy Zhou-dynastian Taistelevien läänivaltioiden aikaan 475-221 eKr. Hän on Qu Yuan. Hän syntyi erään arvion mukaan 343 eKr ja kuoli wikipedian mukaan 278 eKr. Kiinnostavinta tässä yhteydessä hänen elämäänsä ja kuolemaansa liittyvät myytit. Hän kuului Chun hallitsijasukuun ja joutui lopulta poliittisten mielipiteittensä vuoksi karkotukseen Jangtse-joen pohjoispuolelle.

ellauri035.html on line 1228: Silloinkun pikku Kun vielä oli Suomessa, 


ellauri035.html on line 1277: Kyljelleen, selälleen kääntyi, mahalleen taas.

ellauri036.html on line 24:   Musset kirjoitti 23-vuotiaana muistelmat kolmesta George Sandin kaa elämästään vuodesta 1833-6. Mulla on kärsittynä jo melkein 70 vuoden mustelmat, niistä 44 Seijan kaa.

ellauri036.html on line 28:       Goethea en ole vielä haukkunut vaikka ainexia olisi, olenhan lukenut siltä Wertherin, Faustin, Wilhelm Meisterin, Wahlverwandtschaften ja vähän matkaa tarua ja totta sen muistelmista. Se on musta täysin ylimainostettu ääliö. Ei siitä Mussetkaan oikein pidä:

ellauri036.html on line 35: Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa elämäni tarinaa sillä en ole sitä vielä elänyt.

ellauri036.html on line 36: 
Olen sairastanut, vaikka olen vielä nuori, inhottavaa sielullista tautia, ja tahdon kertoa, mitä olen 67 vuoden aikana kokenut. Jos yksin potisin tautiani, en puhuisi mitään, mutta kun tiedän, että monen monet sairastavat samaa tartuntaa, tahdon kirjoittaa heitä varten, vaikka en tiedä, panevatko he sanoihini huomiota. Mutta joskaan ei kukaan ottaisi niistä vaaria, on minulla kuitenkin niistä se hyöty, että tulen itse terveemmäksi, sillä kirjoittaessani jyrsin, kuin loukkuun joutunut repo, poikki vangitun jalkani.

ellauri036.html on line 41:   Musset ressukka, Resset mussukka 19 vee, pettyy maailmaan kun sen paras kaveri hipelöi sen mirriä, nimittäin 6v vanhempaa George Sandia, joka oli paronitar elävän leski ja 2 lapsen äitykkä. Musse saa suun täyteen hiekkaa kuten sen Rolla Aahrikan reisulla. Aika vähästäpä se suutahtaa. No kyllähän Amantine oli aika hepsankeikka, mut mitäs muuta ammattiauttajalta voi odottaa. Musset käyttäytyy kuin sorsakoiras jonka naarasta on kuomat nussinu, kiukkuisena se hyppää viimeisenä pukille. Mixhän se välittää ketkä muutkin Joria bylsivät, kun ei se sen kanssa kuitenkaan aio jatkaa sukua. Amantinella oli jo lapset kissa Kasimirin kanssa, ei se kaivannut hiirenpoikasia. Tästä kertoo Mussen omaelämäkertateos, jonka käänsi Veikko Antero. Ihan hyvin käänsikin.

ellauri036.html on line 44: Sand oli kova kirjoittamaan, yli 70 romaania ja 50 muuta prujausta. Sand tunnettiin aikanaan romaaniensa ohella myös hänen lukuisista rakkaussuhteistaan kuuluisiin miehiin. Sandilla oli suhde Alfred de Musset´n (1833–1835), Frédéric Chopinin (1836–1847) ja siinä välissä ehkä myös Franz Lisztin kanssa. Keuhkosairaan Chopinin Sand jätti pari vuotta ennen tämän kuolemaa lapsistaan johtuneen kiistan vuoksi. Chopin pelkäsi tulevansa elävältä haudatuxi ja vaati ruumiinavausta. Sillä oli kokonainen nippu keuhkosairauxia, puuttui enää korona. Arkussa ei saa vedetyxi henkeä, voi tukehtua kuoliaaxi. Hautajaisissa piti soittaa Mozartin Requiem, mutta ne viivästyivät, koska kirkko ei sallinut naisten rallattavan seurakunnassa. No suostui ne sitten julkisuuden pakosta, mutta pitkin hampain. 

ellauri036.html on line 51:   Aika rankkaa sätintää. Täähän kuulostaa ihan Pellissierin kritiikiltä Paul Bourgetista. Goncourt-palkinnon nimismies päästi vielä pahempia misogyynisiä haukkuja; epäili että Sandilla oli yhtä pitkä häpykieli kuin sillä izellään oli pippeli. Ehkä niin, mutta kummankohan nilkkaan se pilkka kalahti. Virginia Woolf piti pahana et se ja George Eliot kirjoitti miehen nimellä. Ei niinkun Virginia. Woolf! Woolf!

ellauri036.html on line 60:     "Ihmisen tehtävä maan päällä on käyttää aistimiaan. Hänellä on hallussaan enemmän tai vähemmän keltaisia ja valkeita kolikoita ja niiden mukaan lasketaan hänen arvonsa. Syödä, juoda, nukkua — se on elää. Ihmisten välinen ystävyys on siinä, että toinen lainaa toiselle rahaa, mutta harvinaista on että toinen suuresti toistansa rakastaisi. Sukulaiset ovat olemassa sitä varten, että heidät saa kerran periä. Rakkaus on ruumiinharjoitusta. Ainoa henkinen nautinto on tyydytetty turhamaisuus."

ellauri036.html on line 64: "Luonto pyrkii ennen kaikkea lisäämään elävien olentojen lukua. Joka paikassa, vuorten huipuilta merien syvyyksiin, kammoo elämä kuolemaa. Säilyttääkseen luomakuntansa elossa on Jumala säätänyt lain, että kaikkien luotujen suurin nautinto liittyy suvun säilyttämisviettiin. Palmu, lähettäessään ilmaan hedelmöittävän siemenensä vapisee rakkaudesta polttavassa tuulessa; kiimainen hirvisonni repii auki vatsan jokaiselta naaraalta, joka tekee sille vastarintaa; naaraskyyhkynen värjöttää kuin rakastunut mimoosa puolisonsa siipien alla; ja kun mies syleilee naista kaikkivaltiaan luonnon rinnoilla, tuntee hän sydämessään saman jumalaisen kipinän, joka on hänet luonut."

ellauri036.html on line 68:     Jonakin päivänä, keskellä toimetonta, seisahtunutta elämäänne, voi tulla tuulenpuuska. Kaikki ne kauniit puut, joita olette kastelleet unhoituksen vedellä, voivat alkaa vapista. Miten käykään silloin teidän, te herrat tunteettomat: te lankeatte tasapainosta ja kyyneleet tulevat silmiinne. En sano, että rakastajattarenne pettävät, sillä se ei tuottaisi teille suurempaa surua kuin hevosen kuolema. Mutta sanon, että voitte menettää pörssissä, voitte joutua pelissä nylkyrin kynsiin, ja jos ette pelaa, niin ajatelkaa, että kolikkonne, teidän rahan antama rauhallisuutenne, teidän kultaonnenne on pankkiirin käsissä, joka voi tehdä vararikon, tai papereissa, jotka voivat menettää arvonsa. Niin jäisiä kuin olettekin, on teidän sydämenne johonkin kiintynyt.

ellauri036.html on line 85: Te marmori-ihmiset, ylpeät ja itsekkäät, te verrattomat järkiviisaat, jotka milloinkaan ette ole tehneet epätoivoista tekoa ettekä laskuvirhettä — jos kaikki tämä sattuisi teille, niin muistakaa häviönne hetkenä Abeilard´ia, joka menetti Héloïsen. Sillä hän rakasti Héloïsea enemmän kuin te rakastatte hevosianne, kultakolikoitanne ja rakastajattarianne; sillä menettäessään hänet, kadotti hän enemmän kuin te voitte kadottaa, enemmän kuin teidän ruhtinaanne Saatana menettäisi, jos hän toisen kerran syöstäisiin alas taivaasta. Sillä hän rakasti sellaisella rakkaudella, josta sanomalehdet eivät puhu, ja josta vaimonne ja tyttärenne eivät näe varjoakaan teattereissa ja kirjoissa. Sillä hän oli kuluttanut puolet elämäänsä suutelemalla Héloïsen valkeaa otsaa ja opettamalla häntä laulamaan Davidin psalmeja ja Saulin lauluja; hänellä ei ollut mitään muuta maan päällä. Kuitenkin on Jumala antanut hänelle lohdun.  Uskokaa minua, jos te ahdingossanne ajattelisitte Abeilard'ia, te ette enää katsoisi samalla silmällä vanhan Voltairen jumalanpilkkaa ja Courier'n ilveilyjä. (Kuka toi Courier on? Ei hajua.)

ellauri036.html on line 93: "Ainoa hyvä mikä elämässäni on ollut, jos siinä voi sanoa olleen jotain hyvää, on se, että kaikki valheelliset ilot kylvivät niin paljon tuskaa ja katkeruutta mieleeni, etten voinut enempää kestää." Nämä yksinkertaiset sanat lausui nuoruudestaan pyhä Augustinus, miehekkäin mies, joka on elänyt maan päällä. Harvat olisivat voineet lausua näitä sanoja niin suoraan kuin hän, vaikka ne ovat kaikkien sydämissä; ainakin soivat ne ylinnä minunkin mielessäni.      

ellauri036.html on line 95:       Mix toi nyt oli Mussesta miehekästä? Ai koskako se näytti hurlumheinsä kaikille? Sekö on miehekästä. Sitähän julkkixet tekee koko ajan, kuuluttaa yxityisasiansa meediaan. Se on niistä mojovaa. Rotevaa, kuin Marianne karkki suuhun Lean iloiselle vanhuskaverille Kivelässä. Augustinuxellakin tais olla noita huoraamisjuttuja, joista se sitten ryhdistäytyi ja rupes munkixi. Kai tästä hippopotamuxestakin pitää tehä oma paasaus, ei mulla vielä siitä ole paljoa, paizi se hyvän emännän ylistys jossakin.  

ellauri036.html on line 97:       Noniin, nyt humuveikot lukee Lamartinea. Pitääkö mun sekin kaivaa esille? Tää julkkisten selaus ei kyllä lopu koskaan, ei konvergoikaan kuin silloin tällöin. Aika hullunkuuloset väitteet meni läpi vielä Mussen aikana:

ellauri036.html on line 105:       Must vähän tuntuu et tää tämmönen 1800-luvun nausea on peräisin teollisuuskapitalismista. 1700-luvulla raha tuli siirtomaista ja pellosta, 1800-luvulla se tulee rautateista ja pörssistä. Osakkeenomistajien ei tarvi tehdä mitään, ne elää kuin pellossa, ja niillä on TYYYYLLSÄÄÄ kuin tervaperseisillä paratiisissa.

ellauri036.html on line 115: Nyt on Mussen pikku pippeli taas piristynyt, se nyökkii leskelle. Mut leskelle riittäis pelkkä Mussen ystävyys, se ei kaipaa Mussen pikkuveljeä. Ihan Rusoon Sankt-Pröön tyyliin Musse saa matkapassit ja lähtiessä nuolee vielä lesken portin lukkoa. "Ennenkuin lähdin painoin huulellani sen lukkoon."  

ellauri036.html on line 117:       Piersonska antaa lähtöpassit vielä kirjallisena ja matkustaa ize N:n kaupunkiin. Ahnas Musse ei pysty tottelemaan vaan reissaa perästä. Ei tästä näytä tulevan lasta eikä paskaakaan. Palataan lähtöruutuun, Musse jää roikkumaan ja soittelemaan lesken lehdellä, mut ei se tunnu enää samalta, kun katti on jo päässyt säkistä. Kummallista keekoilua seuraa, tässä on nyt koira haudattuna. Läski pappi sekaantuu asioihin hämärällä tavalla. Tässä on nyt jotain "foul play". No ei sittenkään, pian päästään razaille - siis hevosilla vielä - ja tunnelmallisessa mezässä Musse pussaa leskeä ja leski vastaa suudelmaan - rakastaahan se mua! Jehuu!

ellauri036.html on line 125:       Pahin vika näiden kuikeloiden elämässä on että niillä on TYYLSÄÄÄ: liikaa vapaa-aikaa, liian vähän "kivaa" tekemistä, ts. mitään kunnollista puuhaa joka tuntuu vaivan arvoiselta. Niiltä puuttuu arkea. Onnex onnex me ei olla noin rikkaita. Nyt kun Musse on nainut leskeä enemmän kuin tarpeexeen se alkaa kiusata sitä flirttailemalla jonkun tyhmän lörppävitun kaa. Vittu että miehet osaa olla paskoja, jopa tollaiset nolot piipunrassit kuten Musse. Nyt on lesken vuoro olla mustasukkainen, tulee riita, sinkoilee lautaset ja kattilat. Tehdään sovinto, mutta laiha. Vitun Musse kohtelee Brigitteä vuoroin petollisena rakastajattarena, vuoroin ostettuna ilotyttönä. Eix siinä ole yhtään normaalia tunnetta? Ei kai. Se on narsisti, ja narsistin täplistä ei pääse. Se on päässyt pilalle liian nuorena, eikä siihen ole jäänyt enää kunnon rehellistä apinaa, pelkkä pelle vaan. Se ei ole ainoo paska Brigitten elämässä. Brigitten eka poikaystävä oli yhtä kehveli, bylsi Brigitteä häiden aattona ja lähti sitten suit sait vaan livohkaan. Kerrottuaan tämän surullisen tarinan jolleio vertoa, Brigitte pyllistelee kalliolla jossa ne on yöpymässä retkellä (Musse hölmö hukkas tulitikut ja pakin) kyynelehtien, Mussen äitihahmona, Musse on kohta hengessä täysin purjein mukana mela ojossa.  

ellauri036.html on line 131:       Huoneemme oli täynnä sinne tänne heitettyjä vaatteita, kirjoja, kyniä, kääröjä ja kaiken päälle oli levitetty kartta, jota molemmat niin rakastimme. Lähdimme ulos ja palasimme taas; ja usein heittäysin Brigitten jalkoihin, joka nauraen syytti minua laiskuudesta, väittäen, etten mihinkään kelvannut. Täyttäessämme matkalaukkujamme keksimme vielä satoja suunnitelmia. Sisilia oli verraten kaukana, päättelimme keskenämme, mutta talvi oli siellä niin lauhkea! ja mikä ihana ilmasto! Genua on kaunis kirjavine taloineen, vihreine puutarhoineen, Apenninien vuorijono takanaan! Mutta siellä on ainainen melu ja tungos! Kolmesta miehestä, jonka tapaat sen kaduilla on vähintäin yksi munkki ja yksi sotilas. Firenze on surullinen, se on kuin kappale keskiaikaa. Kuinka kärsiä sen ristikkoikkunoita ja sen rakennusten likaisen ruskeaa väriä? Mitä tekisimme Roomassa? Emmehän matkusta ihmetelläksemme ja vielä vähemmän jotakin oppiaksemme. Jospa lähtisimmekin Reinin rannoille? Mutta sesonki on siellä jo lopussa, ja vaikk´emme matkustakaan ottaaksemme osaa seuraelämään, on kuitenkin ikävä tulla seutuihin, josta ihmiset juuri ovat lähteneet. Entä Espanja? Kovin vaivaloista: siellähän täytyy matkustaa kuin keskellä sotaa ja olla kaikkeen valmistautunut paitsi lepoon. Lähtekäämme Sveitsiin! Vähät siitä, jos siellä on paljon matkustavaa väkeä. Siellä saamme nähdä joka tapauksessa Jumalan ihanimmat värit: taivaan sinen, kenttien vihreän ja ikuisen lumen valkean.

ellauri036.html on line 135: 	Minkä kirvelevän muiston herättävätkään minussa vielä nuo sanat! Olimme lopultakin päättäneet, että lähtisimme Geneveen ja että kevääksi etsisimme Alppien juurelta jonkun rauhallisen kolkan. Brigitte puhui jo kauniista järvestä ja minä olin tuntevinani tuulen, joka liikuttelee sen vesiä, ja vihreän laakson voimakkaat tuoksut. Mieleemme tulivat jo Lausanne, Vevay, Oberland ja niiden takana Monte Rosen lumiset harjat ja Lombardian loputtomat tasangot. Meitä kutsuivat jo unohduksen, levon ja onnellisen yksinäisyyden hyvät henget.

ellauri036.html on line 137: Mut ei, just ennen lähtöä Brigitte alkaa "riutua". Sitähän jengi tuppaa tekemään romanttisissa romaaneissa, riutumaan. Ilmeisesti six et sen porukat N:n kaupungista aikoo excommunikoida sen jos se lähtee pariisilaisrotan matkaan. Kysymys: mixei ne mee vaan naimiaisiin? Mikä estää? Toinen on leski ja toinen naimaton. Onx tässäkin nyt jotain "foul play"? No faktisesti olikin, Ovaltine oli elävän paronin leski, eikä vainajan. 

ellauri036.html on line 139:       Nyt marssitetaan lavalle vielä joku Smith (kexeliäs nimi), joka on oikea pyhimys miehexeen. Kieltäytyy rahakkaasta muusikonurasta maxaaxeen äitinsä ja siskonsa ylöspidon pienestä virkamiehen palkasta. (Mitä vittua?) Kieltäytyy menemästä ize naimisiin koska sitten sillä ei olisi varaa maxaa sisarensa myötäjäisiä. Huoh ja huoh. Tää hemmo on 21 niinkuin Mussekin mut kunnollinen. Silläkin on kuume niinkuin Brigittellä, onkohan se coronaa? Hui. Vai onko niillä hyppykuppa kummallakin? Musse alkaa jälleen olla mustasukkainen. Ehkä sikäli syystä, että toi kumma Henri Smith on ilmeisesti smitten, eli pihkassa Ovaltineen myös, tarkoitan siis Brigitteen.

ellauri036.html on line 141:       Kerrataanpa tässä välissä mitä Musse kertoo mal de siècle elostelusta. Musse ja muut elostelijat menee ballin jälkeen bordelliin. Suoraan viattoman säätyläistytön sylkystä ne "rientävät juomapöytään". Nauraa vielä päälle. Nostaa kurtisaanin hametta parin lantin hinnasta, ottaa pohjakosketuxia. Käyttää siitä ja sen kestävyydestä rumimpia sanoja (esim. kikkeli), ilman kainostelua. Ne ei puhu rakkaudesta vaan nainnista, ei sano insh allah, vaan walla walla. Mixhän tää kaikki oli olevinaan niin paheellista? Kai six että ei ollut pillereitä. Niin ja säätyluokkayhteiskunnasta. Moraali muuttuu kun löytyy toiset keinot siirtää rahoja ja estää tauteja, haikaran tulostakin me päätämme ize nyt. 

ellauri036.html on line 147: "Onko minun se siis sanottava? Onko minun sanottava, etten kuuden kuukauden aikana ole kertaakaan paneutunut levolle, sanomatta itselleni, että kaikki on turhaa, ettet ole koskaan parantuva, etten ole noussut yhtenäkään aamuna vuoteesta ajattelematta, että minun on vielä koetettava, ettet ole sanonut minulle sanaakaan, joka ei ole antanut minun tuntea, että minun on lähdettävä luotasi, ettet ole minua hyväillyt ilman että olisin tuntenut, että minun olisi mieluummin ollut kuoltava? Onko minun sanottava, että päivästä päivään, hetkestä hetkeen, horjuen pelon ja toivon vaiheilla olen tuhannet kerrat ollut kiusauksessa koettaa lopullisesti voittaa joko rakkauteni tai tuskani? Onko minun kerrottava, että niin pian kuin avasin sydämeni sinulle, viskasit ivallisen katseen syvään sen sopukoihin saakka, ja että kun sen taas suljin tunsin omistavani aarteen, johon yksin sinulla oli omistusoikeus? Onko minun kerrottava kaikista niistä heikkouksista ja salaisuuksista, jotka tuntuvat lapsellisilta sen mielestä, joka ei niitä kunnioita? Onko minun mainittava, että kun vihoissasi lähdit luotani, sulkeuduin huoneeseeni lukeakseni ensi kirjeitäsi? Onko minun kerrottava, että on olemassa eräs valssi, jota en koskaan turhaan soittanut, kun kovin ikävöin sinua palaavaksi? Ah, minua onnetonta, kuinka kalliiksi ovat kaikki mykät kyyneleeni, kaikki hellät mielettömyyteni tulleet! Nyt tahdon itkeä. Koko minun tuskani ei ole ollut miksikään hyödyksi."

ellauri036.html on line 155: Tapa itsesi, jollet tahdo elää oman itsesi varjona. Lapsi, lapsi, kuole kunnialla, niin että vielä joku voi itkeä haudallasi!

ellauri036.html on line 157:       Sekin narsistista. Mut sit peitto valahtaa Pipan tisulta ja Musse löytää taas tarkoituxen elämälle. Tai kuolemalle ehkä, oisko mitään tehdä tuplaseppuku, with our without consent of the consenting party? Löysin pöydältä leipäveizen ja pitelin sitä kädessäni. Size pitää oikeen Hamlet-tyyppisen loppupuheenvuoron, jossa se toteaa mmm.:

ellauri036.html on line 159: 	"Pelkoa, raukkamaisuutta, taikauskoa! Mitä tietävät tulevasta elämästä ne, jotka siihen uskovat? Vain kansalle ja tietämättömälle joukolle puhutaan siitä, mutta kuka uskoo siihen sisimmässään? Kuka kirkkomaan vartija on milloinkaan nähnyt kuolleen nousevan haudasta ja menevän kolkuttamaan kirkkoherran ovelle? Entisaikaan nähtiin haamuja; nyt on poliisi niitä kieltänyt esiintymästä sivistyneessä yhteiskunnassa. Vain valekuolleet huutavat enää haudoista.

ellauri036.html on line 161:  ... Miksi pelottaisi sinua tyhjyys, ruumis parka? Joka tunti vie sinut lähemmäs sitä, jokainen askeleesi taittaa poikkipuun tikapuilla, joilla juuri seisot; sinä elät kuolleista, taivaan ilma painaa ja musertaa, maa, jota astut, vetää sinua jalkapohjiesi kautta puoleensa. Astu alas maan poveen! Miksi pelkäät? Pelottaako sinua sana? Sano vain: 'Emme elä enää.' Etkö tunne suurta väsymystä, jonka jälkeen on suloista saada levätä? Minkätähden epäilemme, kun kysymys ei ole kuin siitä, tapahtuuko se hiukan ennemmin tai hiukan myöhemmin? 

ellauri036.html on line 167: ... Ne kantavat pinnallaan tuhansia iäti vaihtuvia olentoja; nämä olennot ovat myöskin liikkeessä, ne ristivät toistensa teitä, ne painautuvat hetkeksi toinen toistaan vasten, ne vajoavat maahan ja toisia nousee niiden sijaan. Missä ei elämää ole, sinne sitä tunkeutuu, missä ilmaa puuttuu, sinne sitä virtaa; kaikki on järjestettyä, lainmukaista, kultaisin kirjaimin ja tulisin vertauskuvin määrättyä, kaikki kulkee taivaisen soiton mukaan tuntemattomia teitään ikuisuuteen. 

ellauri036.html on line 169: ... Eikä siinä vielä kaikki! Me nimettömät uneksijat, kalpeat ja kärsivät hahmot, me silmänräpäyksen lapset, jotka hengitämme hetken, jotta kuolema voisi olla olemassa, me ponnistamme kaikki voimamme vakuuttaaksemme itsellemme, että meillä on tehtävä, ja että on joku joka meistä pitää huolen."

ellauri036.html on line 173:       Ah, kuinka syvään tunsin, kuinka syvään tunnen vielä, miten surkuteltavia ovatkaan ne ihmiset, jotka ovat voineet pilkata sitä, mikä voi pelastaa ihmisen hengen! Mitä merkitsee, nimi, muoto, uskontunnustus? Eikö kaikki mikä on hyvää ole myöskin pyhää? Kuinka uskaltaa kajota Jumalaan?      

ellauri036.html on line 185:   Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyi Mussen kolmen vuoden elämäkerta. Panee miettimään mitä nää oli nää 2 George Sandin puolikasta, olixne jotkut Mister Hyde ja Doctor Jekyll? Luultavasti George lyttäs pikku Mussen aika pahasti, ja toipuaxeen siitä nöyryytyxestä sen piti palastella Jori kahtia, joista jälkimmäisestä se sitten otti sen kuristusotteen, jonka se olis halunnut siitä ekasta, siitä oikeasta molli-Jorista. 

ellauri036.html on line 204: Musset oli aatelispoikia, pikkuveli, vanhemmat oli köyhiä. Isä pikkuvirkamies ei koskaan antanut sille rahaa. Äiti oli tärkeämpi, piti salonkia. Se oli hyvä lyseossa, ja ajatteli ensin pyrkiä oikixeen tai lääkixeen, mutta ne on tylsiä (ruumiiden leikkaaminen ällötti), se päätti ryhtyä kirjailijaxi joskus abi-iässä. Siitä tuli kirjastonhoitaja. 19-vuotiaana julkaisi Espanjan ja Italian satunsa. Sit se aloitti uran turmeltuneena dändinä, seukkaa George Sandin kaa, ja kirjoittaa näytelmäpiisejä. Samalla angstisia runoja, eri vuodenaikojen öitä. Omaelämäkerrallinen romaani Vuosisadan lapsen tunnustuxia 1836 löytyy suomennettuna, kiitos VA Koskenniemen. Tais kirjoittaa muistelmansa saman ikäsenä kuin E.S. Punk-Akatemian. Sekin kävi bordelleissa ja oli huono asiakas, pahoinpitelikin palvelushenkilökuntaa. 

ellauri036.html on line 206: Alfred oli masis ja viinamäen miehiä, mutta jatkoi kirjoittamista. Se sai kunnialegioonan mitalin ja valittiin Ranskan akatemiaan 1852 (jolloin syntyivät Bourget ja rautakauppias). Se löytyy Pierre-Lachaisesta. Nyt sitä taas pidetään hyvänä kynämiehenä. Poliittisesti suht vasemmalla, mut kannatti Reininmaan ottamista Saxalta (kuten Napsu oli tehnyt). Nikolaus Becker lauloi Rheinliedissä:"Sie sollen ihn nicht haben, den freien, deutschen Rhein". Musset kirjoitti vastineen:"Nous l'avons eu, votre Rhin allemand". Tää ennakoi 1871 rökitystä, jota Bourget muiden patrioottisten ranskalaisten kanssa jäi hautomaan. 1. maailmansota oli muun muassa sen revanssi. Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki. Musset kuoli sydänvikaan. Sen pää pompsahteli pulssin tahdissa. De Mussetin merkixi sitä sanottaneen vieläkin.

ellauri036.html on line 1010: ravisti vielä neizyenä äitinsä kyynelet 

ellauri036.html on line 1017: Jolloin pohjoisesta etelään luomakunnassa 

ellauri036.html on line 1051: Kun koko  elämä oli nuori — kun Kuolema oli toiveikas? 

ellauri036.html on line 1078: Ooh! nyt, mun jumala, kuka sille palauttaa elämän? 

ellauri036.html on line 1114: Se ei ollut Rolla joka hallizi sen elämää, 

ellauri036.html on line 1148: Siten mennessään mukaan seuraelämään 

ellauri036.html on line 1158: Arki joka tekee elämästä sananlaskunomaista 

ellauri036.html on line 1168: jota sanotaan elämäxi, puhuen ääneen izexensä. 

ellauri036.html on line 1216: jotka illalla etelätuuli saa merellä keijumaan, 

ellauri036.html on line 1222: Viehättävä olento ei ole vielä kehittynyt. 

ellauri036.html on line 1233: Eikö yö tee siitä vielä kauniimman? 

ellauri036.html on line 1309: Anna soida vielä, myydäxesi izesi 

ellauri036.html on line 1310: perkeleelle, vielä veripisara sun riutuneesta käsivarresta. 

ellauri036.html on line 1317: kun taivas antaa sun uudelleen tarttua elämään 

ellauri036.html on line 1323: 15 vuotta!  —  taivaallinen ikä tai elämän puu, 

ellauri036.html on line 1354: se jona kuolemaa tekevä vielä rukoilee, 

ellauri036.html on line 1366: maski elävästä kalkista rautahanskalla, 

ellauri036.html on line 1370: Oj! Onpa se kaunis vielä! mikä luonnon aarre! 

ellauri036.html on line 1380: Sinuahan tässä elämässä 

ellauri036.html on line 1394: Tyttöparka! 15-vuotiaana sen vaistot vielä nukkuvat, 

ellauri036.html on line 1402: Te jotka elätte iloisesti syvästi kauhistuen 

ellauri036.html on line 1407: Teidän rakkautenne ovat kultaisia, eläviä ja runollisia; 

ellauri036.html on line 1417: joka näkee ihmiskunnan elävän ja kuolevan sillä lailla, 

ellauri036.html on line 1428: An mennä vaan! eläköön rakkaus humalan seurassa! 

ellauri036.html on line 1434: Juodaan kuluvalle ajalle, kuolemalle ja elämälle! 

ellauri036.html on line 1435: Unohdetaan ja juodaan; — eläköön vapaus! 

ellauri036.html on line 1438: vielä sun irronneilla luilla? 

ellauri036.html on line 1440: meidän vuosisata kai miellyttää sua, ja sun porukat elää nyt. 

ellauri036.html on line 1454: Messias? Auz! eikö se vielä vuoda verta, kun sun varjo 

ellauri036.html on line 1478: Sano mulle, missä kaiussa, missä ilmassa ne elävät, 

ellauri036.html on line 1510: ezitte vielä sitä päätä lasimaalausten kullasta. 

ellauri036.html on line 1512: Näetkös, vanha Arouet? Tää mies täynnä elämää, 

ellauri036.html on line 1522: edes ohuen langan verran vielä sitä pitelee, 

ellauri036.html on line 1528: ja kazelee sitä vielä siinä kivun paikassa, 

ellauri036.html on line 1529: vie elävälle jumalalle sydämmensä kulta-avaimen! 

ellauri036.html on line 1543: sillä oli vielä miekkansa ja jumalansa. 

ellauri036.html on line 1555: olette viisaasti parturoineet elämän puun; 

ellauri036.html on line 1614: Mitä tekee tää vanha maailma vielä yhdellä päivällä? 

ellauri036.html on line 1629: yhtä kevyesti kuin se halvexu elämää 

ellauri036.html on line 1641: ezimään kuolinvuodetta jossa vielä kiroilla, 

ellauri036.html on line 1682: Särje nyt sun elämäsi jätöxet: 

ellauri036.html on line 1693: etelätuulen suutelemana, joka minut nostaa taas. 

ellauri036.html on line 1724: Oops! älä herää! elämäs on kanveesissa, 

ellauri036.html on line 1730: sille joka uskoo vielä sun lapsuuden päiviin, 

ellauri036.html on line 1742: Mitä mun tarvizee muuta eziä? nuoruus ja elämä 

ellauri036.html on line 1770: että se vaikeni ja kalpeni vielä enemmän.. 

ellauri036.html on line 1815: Luotto se on joka pyörittää talouselämän 


ellauri036.html on line 1839: lupaa vielä päälle äärettömän välityspalkkion 


ellauri036.html on line 1940: Martha Nussbaum (1947) sinkoili Suomessa Jaakko Hintikan aloitteesta 70-luvulla. Herutuskuvissa Martha on kuin Judith Butler tupee päässä ja juhlameikissä. En muista sitä silloin ize koskaan nähneeni, mutta Jaakko puhui siitä usein sylki poskessa. Se on moraaliuniversalisti eikä arvorelativisti niinkuin Teemu Mäki. No Marthasta ei kattivainaan päällä runkkaaminen varmaan tuntuisikaan paljon miltään. Se on universaalisesti inhottava asia. (Siitä ei voi olla muuta kuin ihan samaa mieltä.) Martta Panopuusta tehtiin akateemikko Suomeen vuonna 2000. Vähän epäilyttää Marthan yhteydet John Stuart Milliin, joka on kapitalismin moraalin ihan tähtiä. (Millistäkin puuttuu vielä paasaus.) 

ellauri036.html on line 1956: Joku James Q Whitman arvosteli Martan opuxen Harvard Law Reviewissä 2004 seikkaperäisesti. Seuraava on siltä förbitty ja huomattavasti vielä paranneltu versio. 

ellauri036.html on line 1968:     Vaan annappas olla. Martta ja kumppanit haluu tehdä uutta etiikkaa, ei utilitaristista laskelmointia eikä kantilaista tyyliin pitäs ja pitäs, vaan jotain vielä kolmatta. Ne hakee mallia antiikista (joo sitähän se Martta Jaakon kanssa puuhasi, muun ehkä muassa), tai Nietscheltä, usko tai älä. Vittu täähän kuulostaa ihan Eski Saariselta:

ellauri036.html on line 1982: Vielä yx järkky ero eurooppalaisen ja jenkkikäsityxen välillä ihmisoikeuxista. Meillä ajatellaan et ihmisillä on joku oikeus yxityisyyteen. Jenkeissä ei tää ole yhtään selvää, koska siellä mainostajilla on vähintään yhtä iso kala vedessä ja lehmä ojassa. Semmosia lakeja ei voi tehdä jotka rajottaa yrittämisen vapautta, ja six gog ja magog plus silverfish saa vapaasti koittaa tiirikoida jokaikisen puhelinta ja tirkistellä verhoista. Jos työläiset ei haluu että niitä valvotaan, niin ainahan ne voi äänestää jaloillaan ja lähtee kilometritehtaalle. Tää on vapaa maa.

ellauri036.html on line 1984: Outoa on myös Martan kostonhimoisuus, et rangaistuxen tarkoitus on päästä tasoihin. Helvetti, ne joita jenkeissä rangaistaan ei todellakaan ole lähelläkään tasoissa. Martan emotionalismi on juste milieu, sanoo kriitikko. Niinpä, paizi ei Aristoteleen mielessä, vaan Louis Aragonin: beaux quartiers, moraalia keskiluokan kermaperseille. Kosto elää! huutaa hyväosainen ja lyttää vähäosaista vielä lisää.

ellauri036.html on line 2004:       ryöstämään mitä täällä vielä on ryöstettävää,


ellauri036.html on line 2025: Pelätä ja nauttia verikoston katharsixesta 


ellauri036.html on line 2052: Siitähän että apinat on yritteliäitä löysissä laumoissa kehittyneitä eläimiä ja vielä peruspaskiaisia sellaisia, seuraa, että jokainen ylhäältä järjestetty komento on pakosta jonkinlainen hirmuhallinto, sillä apinat ei siihen vapaaehtoisesti suostu.

ellauri036.html on line 2075: Jo siinä vaiheessa koronaviruspandemia oli riistänyt kymmenien tuhansien ihmisten hengen. Se oli pysäyttänyt käytännössä koko maailman talouselämän, miljardien kristittyjen pidättäessä yhä hengitystään naama sinisenä. Kohta on kyllä pakko vetää henkeä, ja montakohan siinäkin saa taas tartunnan.

ellauri036.html on line 2081: –  Pimeys on kerääntynyt kaupunkiemme ylle. Se on ottanut vallan elämistämme täyttäen ihanasti kaiken hiljaisuudellaan ja tyhjyydellään. Huomaamme yllätyxexemme olevamme peloissamme ja pieru eksyksissä.

ellauri036.html on line 2083: Paapa luki Pietarinaukiolla tämän harvinaisen Urbo et Orbo (kaupungin ja kokoomuxen puheenjohtajlle) -siunauksen, jota yleensä säästellään vain suuriin solmiojuhliin. No ei tällä kuolleisuudella vielä kuuhun mennä, ei kannata pidätellä henkeä.

ellauri036.html on line 2085: Nyt ei ole juhla. Juuri tänään koko maailmalla on hätä. Vessapaperikin alkaa olla vähissä. Vaik hetkinen, kristikunta, eikös paras pitänyt olla vielä edessä? Eikös se ole tässä juuri luvassa? Paapa tulee, oletko valmis? Mä oon vaaalmiis! Tuu pyyhkimään!

ellauri036.html on line 2101: Feelixin klupi on Tylypahkan velhokoulun rehtorin Gisela Mayn perustama järjestö, jonka tehtävänä on vastustaa lordi EU:ta ja peukuttaa kuolonsyöjiä. Feelixin klupin päämaja on 10 Downing Street, Lontoo. Giselan ja BoJon ohella klupin alkuperäisiin jäseniin kuuluivat muun muassa rautarouva, Harry Potterin kirjoittaja J.K.Rowling ja Alaston Vauhkomieli. Klupi hajosi 90-luvun alun lamassa, kun Voldemort katosi dumpattuaan Ivanka Trumpin tämän epäonnistuttua yrityksessä voittaa myyntiluvuissa Harry Potter. Hemmetti, olisi paperia säästynyt. Ivankan kirjanen on vaan 600 sivua. Voldemortin päästyä USA:n presidentixi kirjassa Riitta Uosukainen ja liehuva liekinvarsi Dumble-toffeet perustaa Feelixin klupin uudelleen ja mukaan tuli muun muassa Bolsonaro, Victor Orban, Teme Selänne, Anselmi Panda, Samuli Kukko ja Kelju K. Kojootti. Joo eihän tässä ole päätä eikä häntää, mut ei ole Potterissakaan. 

ellauri036.html on line 2135:   Reichs-Jugend-Führer oli Baldur von Schirach. Ilmetty Harry Potter koppalakilla ilman silmälaseja. Baldur oli aasojen Jeesus Kristus. Sen hömelö märkähattu veli tappoi sen vahingossa sokkona. Potter on wiccojen  oma messias, parturoitu Aslan joka selättää Voldemortin panematta edes vastaan. Rule Britannian Ahura Mazda, Austin Mini joka päihittää Angry Mainyu birdsit ja kiinalaisen Volvon. JK Rowling on brexitin Paulo Coelho. Se käytti etukirjaimia jottei Harryn maaliryhmä, esipuberteettiset pojat ois pelästyneet naisen nimeä. Onhan se vähän lyhyempi lause, kirjan paxuutta pojat kai enimmin pelästyvät. Väkisin saa tuputtaa. Tytöt taitaa Harryakin enempi lukea, vaik niille on omat vampyyri- ja riitakäkisarjat. Baldur sai 20v pyttyä Nurnbergissä. Vähemmän kuin Weinstein. Tuomiot on kovenneet. Baldur Jugend-Führer oli siira. Fasen omistaja on sokeritoukka.  Weinstein ei ollut mikään Einstein. Kiven alla ryömiskelijöitä koko roikka, Albert mukaanlukien.  

ellauri036.html on line 2143:   Surkki (engl. kissanpieru) on velhoperheeseen syntynyt velho tai noita, joka ei kykene taikomaan. Surkkeja ovat muun muassa Tylypahkan vahtimestari Argus Voro ja kissoista pitävä Dursleyn perheen naapuri, rouva Arabella Figg, Albus Dumbledoren pikkusisko Ariana josta kerrottiin Albus Dumbledoren elämäkerrassa (kirjoittanut Rita Luodiko) jossa väitettiin Arianaa surkiksi. Tämä ei kuitenkaan ollut totta. Surkit ovat, Ron Weasleyn mukaan, sangen harvinaisia. Vähän kuin mongoloideja. Kissat ovat hyviä, kun varoo pieruja, sanoo surkki Teme Mäki.

ellauri036.html on line 2145: Kuolonsyöjät on Potter-kirjojen pääpahixet. Rowling ei jätä lukijaa kahden vaiheille kellä on mustat hatut ja kellä valkoiset. He ovat lordi Voldemortin kannattajia ja tunnettuja ja pelättyjä raakalaismaisuudestaan ja uskollisuudestaan Voldemortille. Siis ihankuin jenkkejä. Lihansyöjiähän nekin ovat, kovia pihvin ystäviä, mutta ikävä kyilä eivät vielä ainakaan syö toisiaan. Sehän ratkaisi pihvilihan saatavuuden sekä väestönkasvuongelmat, nielaistaisiin 2 kärpästä 1 iskulla. Voldella on pakkomielle tuhota kuolema lopullisesti, niinkuin Elon Muskilla ja Larry Pagella. Niillä on Dark Mark, jonkinlainen kähee tatska. Kalifaatin salamatkustaja Ibbe oli poistattanut omansa. Mut arpi näkyi vielä. 

ellauri036.html on line 2149: Mä luulen että näiden fantasioiden suuri suosio johtuu siitä et oikee luonto on jo tapettu eikä sieltä enää löydy muuta kuin kuluneita polkuja, puunkantoja, roskia, jokunen rotta ja surullinen varis. Six kexitään näitä taikameziä ja niihin taikaeläimiä. Taru on todellisuutta ihmeellisempää. Se fiilis tuli pitkänäperjantaina käydessä Patolan kalutulla suojellulla läntillä kerrostaloalueiden keskellä. Apinoita, apinoita, apinoita ja niiden kennoja joka puolella. Potterin porukoiden luudille olis töitä. Rakennetaanpa hyönteisille li- li li- lintulauta. Neulotaan oravalle villapusero. Kyllä me ollaan kilttejä. Charityä luonnon köyhälistölle.

ellauri036.html on line 2154:   Koska älisijät eivät ymmärrä länsimaista talousliberalismia, ne ruokkivat itsensä länkkärien positiivisilla tunteilla, onnellisuudella ja ihmisten hyvillä muistoilla, pakottaen heidät muistamaan pahimmat muistonsa, kuten vuosien 1993 ja 2008 laman. Älisijöiden läsnäolo tekee ympäristön ilmastosta kylmän ja pimeän. Ilmastonmuutos on siis puppua, kyse on ankeuttajista. Vaikutukset riippuvat siitä kuinka monta älisijää lähettyvillä on. Vaikka älisijät aistivat tunteita, niillä on vaikeuksia erottaa länsimaiset tunteet toisistaan, kuten Bush Jr. huomasi paetessaan Irakista. Niiden on myös vaikeampi aistia alempien eläimien tunteita. mikä saattoi myös vaikuttaa asiaan.

ellauri036.html on line 2166: Rowlingin juonenkuljetus Harry Potter-kirjoissa jää toisexi vaan Ivanka Trumpille. Esim. Ludovic ”Ludo” Bagmanin ympärille kehitelty huispausaiheinen sikermä on kuin suoraan Esquiren urheilupalstalta. Jengiä on kirjoissa kuin salpausselällä, ja niillä hassuja nimiä. Lähes kaikki ikinä kexityt taikameemit on rontattu Potterin sivuille. Epäilen että die Fuhreriniin on langetettu sekavuusloizu. 

ellauri036.html on line 2173:   Maapallo alkaa olla eläinten hautuumaa. Maunulan mezissä laulaa enää pari hassua pikkulintua. Oli siellä sentään 1 peippo. Muut eläimet on muoviasuisina dallaavia ja pyöräileviä apinoita, jotka sentään väliaikaisesti väistelevät toisiaan. Ainoat muut suuret eläinlajit on apinoiden ruoka, lemmikit ja loiset. Tilanteeseen sopivasti on Maunulan mezässä lemmikkien hautuumaa. Lemmikeitä surressaan on nää aapat tavallisuudesta poikkeavan herttaisia, ne soittelee sielujensa herkimpiä kieliä. Ja oikein tekevät, onhan eläimet näitä apinoita paljon onnettomampia. Vaikka kohta ollaan kyllä kaikki samassa kirkkoveneessä. Neitokakaduja on menehtynyt koko perhe. Kisua ja Misua jäivät suremaan Vasen ja Oikea. Vasen oikee, vasen oikee, sieltä näkyy pyöree soikee. Kissain silmist saineet / vuotaa kyynellaineet. 

ellauri037.html on line 34:   Kaippa siitä tulee pian vuosi täyteen! Ei vielä tunne izeäni kaleeriorjaxi niinkuin Sean. Postmodernistisen Italo Calvinon henkilön Sean Flanneryn nimi on varmaan väännetty Sean Connerystä joka tunnetaan Michelinen miehenä. 

ellauri037.html on line 45: James täyttää 90 tänä vuonna jos elää elokuuhun asti. Sen nimi oli Tommy pienenä ja sittemmin Big Tam. Sean mätki ekaa vaimoa näyttelijä Cilentoa, jonka kanssa sillä on poika Jason. Toka vaimo, vuotta sitä vanhempi marokkolainen Micheline, jonka se nai 45-vuotiaana, on pitänyt sen kurissa. Antti Niemen nuorempi kuranssari Nadja on dumpannut jo sen. Antista tuli ehkä liian patriarkan näköinen, vanha kaljupää. James pelasi luteenhajuisen Cilantron päällä potkupalloa, vaan Michelinin hännän alla vaarattomammin 3 reiän golfia. Jamesin mökkinaapuri on Hollannin kuningas. Niillä on yhteinen helikopteripaikka. Joskus kun James lennähtää mökille on paikalla jo Willemin ökykopteri. Se ottaa Jamesta niin päähän että. Nemin heila Grimm on samaa kadehdittavaa pitkää mustaa miestyyppiä. Fred Karlsson oli aika lailla James Bondin näköinen.

ellauri037.html on line 47:   Mietin mix kaikk mun tuntemat julkkixet on joko kuolleita tai ihan kääkkiä (lukuunottamatta Nemiä, mut eihän sekään elä). Koska lakkasin joskus 2000-luvun alussa oppimasta uusia. No ei sentään kaikki: Sanna Marin mainitaan pienellä Voguen kannessa Rihannan isossa kuvassa. Kukas se Rihanna on? Mikon ikäinen iskelmälaulaja. Barbarisk låtskrivare, Barbadoxelta. Me oltiin siellä 1990, ennen Helmiä. Se oli jännä kokemus. Nähtiin aloeita, banaaneja, apinoita, pieniä brittienglantia puhuvia mustia koulutyttöjä koulupuvuissa. Ehkä me nähtiin Rihanna? Rihanna vaikuttaa mukavalta. Se on bi.

ellauri037.html on line 60: Ikäkin on siis vain numero, joka tarkastetaan kassalla. Jos se on yli 100, se on pikku-uutinen. 70 ei kelpaa mihinkään, se on vaan karanteeni-ikä. Diastolisena paineena 70 on kyllä parempi kuin 100. Jos on terveyttä, voi elää yhtä vanhaxi kuin James Bond. Paizi James Bond vaihdetaan aina uudempaan ennenkuin Michelinit menee alta. 				      

ellauri037.html on line 84:   niin samoja apinoita ne on kuin hopeaselät ja riippumahat. 


ellauri037.html on line 126:   Sehän on helpompaa vielä kuin töllön töllötys, ei tule sorkka kipeäx 


ellauri037.html on line 138:   nyt voi joka iikka olla oman elämänsä Pirkka Pekka Petelius, ja koittaa 


ellauri037.html on line 209:   elävät miten elävät ja iloizevat siitä.

ellauri037.html on line 214:   Ei ole mitään eläimellisempää 


ellauri037.html on line 230: ja joka ei ihan vielä satu.

ellauri037.html on line 480:   Ei saa sekottaa Toile de Jouyyn joka on painopuuvillakangas 1700-luvun piknikretkikuvilla. Sitä valmistettiin Pariisin esikaupungissa. Jouy oli nuorena ennen Napsua Etelä-amerikassa ja Intiassa siirtomaaupseerina. Se pysy suosiossa restauraation aikana 1830 kun se oli niin mukava. Ranskan akatemian klassikkona vastusti Hugon Vikiä.

ellauri037.html on line 492: Paremmin kuin Schillerin hyvin mietitty, antiteesin ja kontrastin avulla vaikuttava runo, Arvoisat daamit, tiivistää ainaskin mun mielestäni seuraavat Jouyn harvat sanat paremmin naisten ansaizeman pikku kiitoxen: Ilman naisia, meidän ihmisten elämän alku olis avuton, keskikohta viihteetön, ja loppu lohduton. Ihmisen 2. paras ystävä on nainen (otapa namupala Atman, hyvä koira.)

ellauri037.html on line 495: Naisen hahmo päältä kazoenkin opettaa, että naista ei ole tehty raskaisiin henkisiin eikä ruumiillisiin töihin. Naiset ei kanna elämäntaakkaa tekemällä vaan kärsimällä (kun me pidetään siitä huoli),  synnytyskivuilla, lasten paimennuxella, miehen palveluxella, jolle naisen pitää olla kärsivällinen ja piristävä kumppani.Kovimmat kärsimyxet, ilot ja voimanponnistuxet ei kuulu sille; vaan sen elämän täytyy valua hiljemmin, merkityxettömämmin ja lievemmin kuin miehen, olematta sen tautta olennaisesti onnellisempaa tai onnettomampaa.

ellauri037.html on line 498: Meidän ihmisten hoitajixi ja alkeiskasvattajaixi naiset sopivat just six, että ne on ize lapsellisia, pellejä ja lyhytnäköisiä, sanalla sanoen, koko elämän isoja lapsia: eräänlainen välimuoto lapsen ja miehen välillä, joka on se varsinainen ihminen. Kazokaa vaan tyttöjä, kun ne jaxaa leikkiä koko päivän jonkun lapsen kanssa, tassia ympäriinsä ja laulaa, ja kuvitelkaaa mitä miekkonen parhaalla tahdollakaan saisi samassa asemassa aikaan. (Kuka haluiskaan leikkiä leikkurin alle jääneellä koalalla?)

ellauri037.html on line 501: Tytölle on luonto antanut dramaturgisesti sanoen paukkuefektin, kun se parin vuoden ajan on ihan ylikaunis, ihana ja täyteläinen, lopun elinajan kustannuxella, jotta se noiden vuosien aikana pystyy lumoamaan miehen fantasian niin kertakaikkiaan, et se tempautuu mukaan, ja ottaa hoitaaxeen eliniäxi naisen suojiinsa; mihin ei pelkät järkisyt mitenkään riittäisi. Niin on luonto aseistanut ja varustanut naisen niinkuin kaikki muutkin luomansa juuri sellaisilla aseilla jotka sen henkiinjääntiin piisaavat, ja niin pitkäx aikaa vaan kun niitä tarvitaan; se on tapansa mukaan säästäväinen. Niinkuin murkkukuningatar häiden jälkeen puree poikki tarpeettomaxi käyneet siipensä, joista poikimisessa oisi pelkkää vaivaa, niin enimmäxeen 1-2 synnytyxen jälkeen nainen menettää kauneutensa; varmaan vastaavasta syystä.

ellauri037.html on line 508:     Samasta lähteestä voidaan johtaa, että naiset osoittavat enemmän myötätuntoa ja enemmän ihmisrakkautta ja osanottoa onnettomille kuin miekkoset; sitävastoin mukiloinnissa, kostonhimossa, vanhurskaudessa, rehvakkuudessa, tunnottomuudessa ja koiramaisessa tottelevaisuudessa ne jäävät miekkosten jalkoihin. Sillä heikon järjen hämärässä valossa tempaa tämänhetkinen, havainnollinen, välitön todellisuus ne mukaansa, ja meidän miekkosten tanakkana seisoviin maksim-konekivääreihin, lukkoon lyödyihin ja kiinni naulattuihin päättömiin päätöxiin, ylipäänsä menneisyyden ja tulevaisuuden, olemattoman ja etäisen vatvomiseen niillä on vähän kärsivällisyyttä. Niillähän on äijyyteen vaan vähin vaadittava, puuttuu varsinaiset ratkaisevat vehkeet siihen. Niitä voi tässä suhteessa verrata eliöön, jolla on maxa, muttei sappea. Kun miehet purkaa sappeaan, maxaa nainen laskun. Ks. väitöskirjani pykälää 17, missä määrittelen moraalin perustan, nimittäin maxan sekä sapen. - Sitä myöden huomataan että naisluonteen perusvirhe on epäreiluus. (Äiskäkin oli tosi epäreilu kun antoi siskolle koko pikku perintönsä, mulle jäi vaan pääpotti isältä.) Se syntyy ensinnäkin jo esitellystä järjen ja harkinnan puutteesta, mutta sitä tukee vielä se, että ne voimiltaan luonnostaan heikompina ei voi turvautua väkivaltaan niinkuin me, vaan juonittelee. Akka on kuin kuttukin, ellei se pahhoo tie, niin ajattelloo kumminnii.

ellauri037.html on line 518:   Miesten kesken on luonnostaan vaan välinpitämättömyyttä (no mulla kyllä kieltämättä oli jotain pikku erimielisyyxiä eräiden koulufilosofiprofessoriääliöiden kaa, joihin palaan tukijatkeessa), mutta naiset on luonnostaan keskenään sotajalalla. Se kai johtuu siitä et miehillä kilpailu rajoittuu omaan kiltaan, naisilla se ulottuu koko sukupuoleen, koska niillä on vaan yx ammatti, maailman vanhin sellainen. Kadullakin tavatessaan ne kazoo toisiaan kuin Guelfit ja Ghibelliinit. 2 naista tavatessaan 1 kertaa suhtautuvat toisiinsa vaivautuneemmin ja teeskentelevämmin kuin 2 reilua miekkosta. (Tulee mieleen Bernard Shawn, toisen ison setämiehen My Fair Lady. Nää reilu-miekkosjutut on aina vähän homahtavia.) Sen takia naisten keskiset komplimangit kuulostavat naurettavammilta kuin kahden miehen keskiset (häh? no Schopenhauer oli tosi turhamainen ollaxeen pussikarhun doppelgängeri). Edelleen, vaikka mies puhuu suht ihmismäisesti jopa niille jotka ovat paaaaaaaaljon sitä alempana (vitun nilkkifasisti), on sietämätöntä kazoa miten kopeasti ylhäinen rouva elehtii nokintajärjestyxessä alemmalle (vaikkei edes palvelijalle, missä tapauxessa se olis ihan ymmärrettävää). Siitä voi johtua että naisten kesken on vähemmän nilkkejä kuin meillä, ja voimasuhteet voi muuttua äkkisemmin kuin meillä miehillä. No niin vittu, miehet on vielä enemmän laumaeläimiä, de Waalin simpansseja, tai vielä pahenpaa, cro magnoneja. Miehillä ranki riippuu kaiken maailman prenikoista ja nazoista, naisilla vaan siitä, kenen kaa ne on naimisissa. Six ne on luonnostaan samalla viivalla ja yrittää hikisesti luoda hajurakoa. (Helvatti, mix nää hajuraot kiinnostaa miehiä niin hirveesti. No, tyhmä kysymys.)

ellauri037.html on line 530:     Sillä siinä luonnottoman edullisessa asemassa, minkä yxiavioisuus ja siihen liittyvät avioliittolait tarjoo naisille, alkaa mun kaltaset viksut ja varovaiset miehet arvella, et kannattaax niiden uhrata niin paljon eduistaan jos kauppa ei ookkaan niille enää sikaedullinen. Moniavioisissa kansoissa kaikille naikkosille löytyy sängynnurkka, mut monogaamisissa naimisiin pääsevien naisten määrä on rajoitettu, ja sit jää naisia hurjasti ylize ilman toimeentulotukea, jotka eleskelee ylemmissä säädyissä hyödyttöminä vanhoinapiikoina, ja alemissa joutuu paskahommiin, tai rupee antamaan rahan edestä, ja elää niin ilotonta ja kunniatonta elämää kuin miehet mitenkään voi niille kexiä. Ja siinä ne on kyllä kexeliäitä, vaikka muuten tyhmiä. Mut ne on miessukupuolen tyydytyxexi ihan välttämättömiä, miehet näät ei mee naimisiin kun ne ei tykkää koppavista rouvista. Extra naisista tulee julkisesti tunnustamaton sääty, jonka erityinen tarkoitus on suojata naimisiin päässeitä naisia, tai niitä jotka vielä haluu naimisiin, säätymiekkosten viettely-eli panoyrityxiltä. Suo siellä vetelä täällä, käänny nainen minne vaan, aina on joku äijä vastassa etuveitikka ulkona, nahat pois ja tanassa. Sitäpaizi on luonnottomien oikeuxien jakelu naisille luonut luonnottomia velvollisuuxia, joiden laiminlyönti tekee ne vaan onnettomixi. Monelle miehelle näät tekee sääty-tai omaisuusnäkökohdat avioliiton kannattamattomaxi, ellei siihen liity loistavia ehtoja.

ellauri037.html on line 534:     Siis miekkonen halua valikoida naisen joka turvaa sille ja sen lapsille varman tienestin. Miten kohtuullisia, järkeviä ja asianmukaisia sen ehdot ovatkaan, ja nainen antaa perään eikä pidä kiinni suhteettomista oikeuxista, jotka vaan avioliitto takaa, niin naikkosesta tulee, koska avioliitto on porvarillisen yhteiskunnan kulmakivi, sitten jossain määrin kunniaton ja se elää surullista elämää; kerta apinan luonto on sellainen, että toisten apinoiden miälipiteille annetaan ihan kohtuutonta arvoa. Laumaeläimiä ollaan. Jos taas nainen ei anna perään, eikä edestäkään; silloin on vaara, että se joutuu jonkun ällöpäisen miehen puolisoxi, tai kuivuu vanhapiikasäädyssä: sillä sen parasta ennen päivä on aina lähellä. Tässä suhteessa on enkelitohtori Tompan umpioppinut tutkielma de concubinatu eri mielenkiintoista luettavaa, koska siitä näkyy, että kaikkien sivistyneiden kansojen keskuudessa aina luterilaiseen uskonpuhdistuxeen saakka on konkubinaatti ollut sallittu ja jopa laillisesti tunnettu eikä minkäänlaista häpeää tuottanut järjestely, joka on tyrkitty tästä asemasta vasta Luteruxen toimesta. Eräänlainen rakkauden pätkätyö, nollasopimus. Luther halus sen kieltämällä päästää pastoritkin naimisiin, eikä katolisetkaan sit voineet jäädä toisexi.

ellauri037.html on line 555: 
Sopen elämä ja tekoset myös

ellauri037.html on line 557:   Pessimistejä käsittelevässä albumissa oli jo aika paljon juoruja Sopen elämästä ja tekosista. Rupes kiinnostamaan lähemmin, oliko sillä ylipäänsä yhtään naissuhteita, muita siis kuin äiti, sisko ja hälisevä naapuri. Plus Atma, jos joku niistä oli narttu. Ja olihan sillä! vaikka kuinka paljon panopuita, vaikkei mitään oikeita suhteita. Jonkun palvelijattaren jopa veti paxuxi ja pakeni juoxujalkaa paikalta. Kazotaanpa tätä vähän lähemmin. 

ellauri037.html on line 563:   Arttu opetteli 2v 2x kirjanpitoa merkanttikoulussa, mistä oli sille myöhemmin hyötyä rahankeruussa. Sitten opsimathes aloitti akateemiset opinnot myöhässä. Varsinkin latina tuotti vaikeuxia. Sixköhän se pudotteli siivekkäitä sanoja niin paljon prujuissa, lunttasi varmaan kirjasta niinku kouluaikoina. Äiti muutti Adelen kanssa Weimariin Goethen perässä. Arttu oli äidin kaa huonoissa väleissä. Äiti kirjoitti: "sä olet sietämätön ja rasittava, ja sun kanssa on ihan mahdotonta elää; sun harvat hyvät ominaisuudet peittyy tohon izerakkauteen, eikä niistä ole hyötyä koska et malta olla vittuilematta toisille." Arttu lähti, eikä ne enää tavanneet kinä. Artun naisvihamielisyys voi EHKÄ liittyä tähän, ehdottaa varovasti elämäkerturi. Hampurissa Arttu asui yhen opiskelukaverin (pojan) kaa.

ellauri037.html on line 573:   Äiti alkoi kirjottaa menestysromaaneja kun Arttu lähti Berliiniin. Arttu kuunteli Berliinissä Fichteä mut heti tuli riitoja, ja Fichten luennot oli tylsiä ja vaikeetajusia. Sitähän ei voi Sopesta sanoa, se menee kansaan kuin häkä, ja se mitä ei ymmärrä, kuulostaa kuitenkin kohtalokkaaan hienolta. Ei se pitänyt Schleiermacheristakaan, se oli liian jumalinen. Sope suuntas kohti ateismia. Sope luki Platon, Kantin ja Fichten lisäxi tiedelehteä ja Schellingiä, Friesiä (?), Jacobia, Baconia ja Lockea. Sivuaineina oli filologiaa (se harrasti kökköä etymologiaa vielä seniilinä) ja luonnontiedettä.

ellauri037.html on line 579:   Tässä vaiheessa Sope tutustui myös Herderin oppilaaseen Majeriin, joka opetti sille Upanishadia. Sopen mielestä Buddha oli lähes yhtä kova jäbä kuin Plato ja Kant. Se luki vielä Bhagavad Gitan ja jotain värikuvapainoxia hinduismista, plus takusti Kama Sutran, vaikkei sitä mainita. Semmielestä buddhismi oli ihan ykkösuskonto, koska se selittää myös peräkkäisten mutta silti niin samanlaisten villakoirien ytimen, se on sielunvaellus. Myöhemmin Sope väitti et se oli kexinyt intialaisen filosofian ize, yhdennäköisyys vedoihin on pelkkää sattumaa. 

ellauri037.html on line 583:   Vuonna 1818 odotellessaan kirjan ulostuloa se karkas Dresdenistä pakoon pantuaan jonkun piian paxuxi ja lähti vuoden riemulomalle Italiaan, enimmäxeen omin nokkineen. Vietti talven Roomassa kärhämöiden kahviloissa maanmiesten kaa. Kaikki muisti vielä jälkeenpäin miten ikävä ihminen se oli. No se nautti taiteesta, arkkitehtuurista, raunioista, näytelmistä ja opperoista, jatkoi pohdintaa ja bylsintää. Väitti jopa suunnittelevansa jonkun rikkaan aatelisen italiattaren naimista. Suunnitelmax tais jäädä, ellei ollut suorastaan puppua. Sopelta sitä voi odottaa.

ellauri037.html on line 598: Loppuajan eli 1833-1860 Sope asui Frankfurtissa puudeleiden sielunvaelluxen luojana, milloin Atma, milloin Butz (sielu ja sen vihollinen vuoron perään). Voitti norjalaisilta palkinnon kotiaineella tahdon vapaudesta, ei saanut tanskalaisilta toista moraalin alkuperästä, vaikka oli ainoo osanottaja. Haukkui liian nimekkäitä filosofeja. Sope oli ollut varma voitosta (ylläri) ja raivostui. Vitun tanskalaiset! Se julkaisi molemmat prujauxet omalla kustannuxella ja haukkui tanskalaisia vielä esipuheessa. Ammattifilosofit ei viizineet edes pierasta Schopenhauerin suuntaan, mut kaikenlaiset diletantit alkoi innostua sen räväköistä jutuista, monet lakimiehiä. Yx bändäri erityisesti, Frauenstädter, roikkui sitkeästi Sopessa ja sai lopulta sen Nachlassin. Hulluna vuotena Sope pelkäs omaisuutensa ja henkensä puolesta ja kannusti kovasti kurin ja järjestyxen palautusta. Lahjotti kiikarinsa upseereille että löytävät nihilistit paremmin. Kun vasemmistohegeliläiset (kuten Marx) puhui edistyxen puolesta, Sope sanoi kuin Jeesus että köyhät teillä on aina keskuudessanne ja hyvä niin, jää hajurakoa. Sitäpaizi on hyvä vään kun tulee apuharvennusta.

ellauri037.html on line 682:   On ehkä kohtuullista, että kazotaan tähän vielä muita näkökohtia.

ellauri037.html on line 692:   Michael Masiello on ope, esteetti, humanisti, joki porukoilleen (river to his people). Ajatusten Tonava. Ceausescu yllättyi kun kansa ei enää hurrannut. Ei tiennyt mitä ajatella siitä, joki tyrehtyi. Tahaton humanisti taas. Masin miälestä Sope on briljantti pessimisti, briljantimpi vielä kuin Masi, siis genius, se on myönnettävä ilman sarvia ja hampaita. Tän briljantin pointin lisäx Masi briljeeraa huomauttamalla lyöntivirheestä.

ellauri037.html on line 700: Pikemminkin päinvastoin! Schopenhauer jumaloi Kanttia, ja piti Hegelin yrityxiä oikoa Kantin mokia vastenmielisinä. Schopenhauerin asennetta Hegeliin voisi pitää lähes apoplektisenä eklotuxena, yhtä syvänä vihana kuin Kierkegaardin, joka oli kanssa aika täyteläistä. 

ellauri037.html on line 704:     Hegelin absoluuttisen sekoilun filosofiaa - 3/4 rahantekoa ja 1/4 hullun houretta - pidetään luotaamattomana viisautena ilman että jengi huomaa sen motoxi sopivan Shakespearen sanat: 'sellaista kamaa mitä tulee hullun kielestä muttei mielestä'. tai, sopivana vinjettinä mustekala mustepusseineen joka luo ympärilleen mustan pilven joka estää ketään näkemästä sitä, ja vaalilauseena 'mea caligine tutus', oman pilven suojassa. Tuokoon jokainen päivä meille kuten tähän asti uusia systeemejä jotka sopii yliopistokäyttöön, kokonaan sanoista ja fraaseista tehtyjä ja oppineella jargonilla vielä, niin että jengi voi puhua päiviä sanomatta yhtään mitään; älköön näitä riemuja koskaan häiritkö arabialainen sananlasku: kuulen myllyn jauhavan, mutten näe jauhoja. Kaikella on aikansa, ja nyt on tän. 

ellauri037.html on line 713:   Se oli välskärin poika, viisi siskoa (1 isosisko) Ludwigsburgista Württembergissä. Freudillakin oli liuta siskoja, kuin myös Pikku-Masilla ja Imillä. Ei ollut koulussa kovin sotilaallinen. Pissi sänkyyn vielä 15-vuotiaana. Kaarlo Syvännöllä oli sama vika. Alotti oikista mut vaihto lääkixeen. Ihan samaa tekee herraspojat vielä tänäänkin. Sillon vaan ei ollut pyrkyreitä (siis pääsykokeita, oli toki strebereitä, ne ovat aina keskuudessamme kuten köyhät). Karkas lääkintäjoukoista ja pakeni Thüringeniin. Siellä Schopenhauerkin söi pikku makkaroita vähän myöhemmin. Tutustui Weimarissa Hansiin, siis Goetheen. Molemmat sai ylennyxen voneixi, porvariset streeberit, karkeakarvaiset dreeverit. Niinkuin meidän sukulainen salaneuvos Robert Örn. Ranskixet tykkäs Retusta, ottivat kunniaranskalaisexi. Tuntuu et enemmänkin pitäs sanoa, mut mitä?

ellauri037.html on line 717:   Luki Klopstockin Sturm und Drang tuubaa opiskeluaikana. Sit Plutarkosta, Shakespearea, Voltairea, Rousseauta und Goethea. 10v vanhempi Goethe piti jolppia eka kilpailijana, niillä oli riitaakin. Mut kyl niistä sitten 1794 tuli kavereita vuosikymmenexi. Schiller kuoli 45-vuotiaana tubiin 1805. Goethe suri kovasti, kuoli puolixi. Jatkoi paskanjauhantaa puoliteholla, runokone kävi enää yhdellä pytyllä. Pitkään kyllä vielä prutkutti, vuoteen 1832.

ellauri037.html on line 853: Birgt sich der hohe geläuterte Wille

ellauri038.html on line 89:       Tähän yhteyteen sitten kaivetaan tavallisesti vielä vanhoja valokuvia Pyllixestä razastamassa Aristoteleella. Aikalailla selittelyn makua. "Au! Ense mä ollut, sen sano toi vanha ämmä mun alter egolle Zarathustralle!" Rieti piilottelee piiskaa selän takana kun pikkusisko termentää. "Läppä läppä! Se oli vaan metafoorista! Älä lyö Liisa! Au! älä vedä wiixestä! Pippaa!" Rouva Piiska oli äkee emännöizijä Kätkijöissä. Pelotteli fretillä.

ellauri038.html on line 119:       Hän hoiti virkaansa vuodesta 1869 vuoteen 1879, jolloin hän luopui yliopistonopettajan urasta psykofyysisten vaivojen pakottamana. Sen jälkeen hän omistautui lopullisesti filosofialle. Viimeiset luovat vuotensa Nietzsche vietti Sveitsissä, Italiassa, Etelä-Ranskassa ja äiskän luona Naumburgissa. (Millä rahalla? Äiti maxo varmaan leskeneläkkeestä.) Psykofyysiset vaivat tarkoitti sekopäisyyttä ja kuppatautia.

ellauri038.html on line 121: Kiihkeä luomiskausi edelsi Nietzschen lopullista henkistä sortumista, mikä tapahtui Torinossa vuodenvaihteessa 1888–1889. Loppuelämänsä (12v) Nietzsche vietti Saksassa parantumattomasti sairaana sen jälkeen kun aivohalvaus oli lamauttanut hänen henkiset toimintonsa. Nietzschen 2v nuorempi pikkusisko Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935) hoiti häntä sairauden aja Weimarissa. Hemmetti, koiran iän se vaan hoivasi hölmähtänyttä veljeä. Hän keräsi veljensä kirjallisen jäämistön ja perusti Weimariin Nietzsche-arkiston 1894. Äkee Liisa latas tiskikoneen ja pesi pyykkiä sillä aikaa kun Retu nojas päähän ja näytti syvälliseltä, vaikka viimeisetkin muumit oli lähteneet laaxosta. Tämmöistäkin on liikkeellä. 

ellauri038.html on line 137: Tässä lie Nietzschelle tullut kyllä joku sekaannus. Zarathustra oli manikealainen dualisti, hyvät vastaan pahat asetelman pääteoreetikko, siis orjamoralisti. Nietzsche ei ollut vaan paha vaan myös huono, ja vieläpä ruma kuin rengin räkä räystäällä. Kun hyvä ja paha taistelee, ruma saa istua vaihtopenkillä. Nietzsche kertakäyttönenäliinaan tai Nietzsche hihaan, älä toisten naamalle, niin puhui Zarathustra. Jos sua heidegger, älä ainakaan husserl kohti. Jää karanteeniin ja soita teholle jos on Weberiä. Aufforderung zum Tanz, senniminen Arabia-mukikin on olemassa, jossa puput halaavat. Jöhnskö taisi pitää Max Weberistä? Varmaan kun se oli samanlainen kaiken ymmärtäjä. Max oli 20v Nietzscheä nuorempi, ihan eri sukupolvea, ja paljon liberaalimpi, mut vankka porvari. No, se saa jäädä odottamaan pureskeluvuoroaan.

ellauri038.html on line 224:   Weber verkaufte die Protestantismus-Kapitalismus-These, das Prinzip der Werturteilsfreiheit, den Begriff Charisma, das Gewaltmonopol des Staates sowie die Unterscheidung von Gesinnungs- und Verantwortungsethik. Aus seiner Beschäftigung mit dem „Erlösungsmedium Kunst“ ging eine gelehrte Abhandlung zur Musiksoziologie hervor.   Mit Webers Namen sind die Protestantismus-Kapitalismus-These, das Prinzip der Werturteilsfreiheit, der Begriff Charisma, das Gewaltmonopol des Staates sowie die bevorzugung der Verantwortungsethik über die Gesinnungs-dieselbe. Aus seiner Beschäftigung mit dem „Erlösungsmedium Kunst“ ging eine gelehrte Abhandlung zur Musiksoziologie hervor. (Oivallus ja nide. Tää kuulostaa jo lähes Hannu Mäkelältä.)

ellauri038.html on line 253:     Gauleiter suosittelee Safranskin elämäkertaa Nietzschestä. Mut sitä ei saa netistä, taitaa pysyä suljettuna kirjana. Safranski (1945) on Rüdiger niinkuin Wokun isäpuoli, onkohan se saman luonteinenkin jyrä. No tääkin langanpää jää taas auki. Seikkaperäisempi elämäkerturi olis joku Curt Paul Janz, mut sen biografia on pitempi kuin Retun koko lyhyt elämä. 

ellauri038.html on line 257:     No tietysti kun se ei kirjoita liian pitkästi, ja on räväkkä. Se on hauska, ilkeä, törkeä, kaikkee tätä mikä trendaa nyt, on kuin lukis vihapuheita jostain netistä. Se puhuu vähän kaikesta maan ja taivaan välillä eikä puhu liian vaikeita. Ize asiassa koulufilosofit ei edes oikein tykkää siitä. (Eihän se saanut aikasex edes yhtään kunnon suffixi- ja puffixipaperia vaik oli 10v kielitieteen professorina.) Nietzsche oli amatöörifilosofi, mut klassikoita se oli sentään lukenut. Ja kärsijänä se ei ole mikään turisti, vaan aito maahanmuuttaja. Sen ja Sopen päällimmäinen ongelma on miten oikeuttaa elämä kun se on niin vituralla. Sope ottaa pessimistisen kannan asiaan: paska reissu mut tulipahan tehtyä. Nietzsche on enempi et tiukka mutru huuleen ja selkä vastatuuleen. Vastatuuleen pokaloizija kuin Vadimin taluttama vanha Kusti-koira Kallahden rannassa. 

ellauri038.html on line 259: Mikä Nietzschessä sit oli vialla? Vähän kaikki, migreeniä, pyörrytystä, etomista, kuppa ehkä, bolzi sekasin. Lopulta meni näkökin. Ja tämmönen sit antaa meille elämisen neuvoja! Sehän on kuin menis hukkuneen merimiehen perustamaan uimakouluun. Sen isäkin kuoli nuorena, olikohan isälläkin kuppa, ja saiko Nietzsche kupan isältä? Täähän selittäisi jopa enemmän kuin tarvizee.

ellauri038.html on line 263:     Gauleiterin mielestä amerikkalaiset ymmärtää Nietzscheä paremmin kuin sakut ize. Sen voi hyvin uskoa, onhan amerikkalaiset kexineet enemmän supersankareita kuin edes nazit. Heidegger sähläs mm. siinä että se teki Nietzschen aika arkisista tsygologisista havainnoista jotain mystiikkaa. Nietzsche havainnoi (omasta päästä, sehän oli sen tärkein lähde) et apinat on vallanhaluisia, et se niitä motivoi. Samanlaista virhetulkintaa voi epäillä Sopen Willen kohdalla, ehkä se oli vaan jonkinlainen sähkön vastine, sielun mekanismista vielä puuttuva johtovyyhti. Mut Heidegger alkoi keittää näistä kyökkizygologeista jotain mystikkasoppaa, ja sillä tiellä on vieläkin monet mannermaiset pellet.

ellauri038.html on line 275:     Jos Nietzsche eläis nyt, hengailisko se zygologian laitoxella eikä kielitieteessä?

ellauri038.html on line 281:     Njoo, ainakin siinä on vähän pitempiäkin ajatuksen kuljetuxia. Mistä moraali on kotoisin, ja mixei voida olla kärsimättä, mixi täällä aina käristään. Nietzsche ei vaivautunut laittamaan nootteja eikä lähteitä. Wikipediassakin on niitä enemmän. Kaikki käännöxet vetää kotiinpäin. Nazien mielestä Nietzsche oli proto-nazi. (Niin olikin.) Sakemannit sodan jälkeen teki Nietzschestä lipilaarin, joka kirjoittaa izehoito-oppaita. Heideggerin mielestä Nietzsche oli proto-Heidegger. Postmodernistien Nietzsche oli preposterous modernisti. Jne. Felix Leiteriä amerikkalaisena kiinnostaa mitä se sanoi hyvistä, pahoista, huonoista ja rumista. Jenkin elämä on kauneuskilpailua.

ellauri038.html on line 287:     Mitä voimme oppia vielä Nietzschestä?

ellauri038.html on line 298:     Nietzscheä hirvitti Schopenhauerin ajatus, jonka mukaan jokainen ihminen, joka varauksetta hyväksyy elämän, hyväksyy samalla sen, että hänen elämänsä toistuu sellaisenaan loputtomasti. Nietzsche itse piti tätä ikuisen paluun ajatusta ”kauhistuttavana ja halvaannuttavana”, mikäli se ymmärretään kosmologisena totuutena.

ellauri038.html on line 300:     Mutta Nietzsche ei yleensä käsitellyt ikuisen paluun ajatusta totuutena kaikkeudesta, vaan ajatusleikkinä joka lopullisesti paljastaa elämän hyväksymisen. Nietzschen mukaan ”Amor Fatin” (kohtalonrakkauden) omaksunut ei ainoastaan hyväksy, vaan toivoo kaiken kokemansa tuskan, ilon, häpeän ja kunnian uusiutuvan loputtomiin.

ellauri038.html on line 303:     Mikä ääliö. Mut jos koko ajan etoo ja pyörryttää ja sattuu sinne, niin silloin tulee mieleen vaikka mitä höpöä. Mä ize enimmäxeen ajattelen, etten lähtis tähän revohkaan enää uudestaan vaikka saisinkin. Ei jaxa. Paalu ois kyllä saanut mielellään jaxaa vielä vähän. Jaxaa jaxaa.

ellauri038.html on line 345:     vielä voi panna leivän väliin. Kun ei vaan pysähtyis 


ellauri038.html on line 352:   toisin kuin potilaansa, uintiretkellä Etelä-Amerikassa 


ellauri038.html on line 353:   elettyään pitkän ja menestyneen elämän ja onnistuttuaan 


ellauri038.html on line 378:     muita eläimiä parempia. En helkkarissa ole. Ize olet! 


ellauri038.html on line 458:   pelästyy ja alkaa rumasti rotuerotella mustia. Fiu! Kumistin pelasti! 


ellauri038.html on line 469:   kylä homo sapiens tästäkin katastrofista vielä toipuisi. 


ellauri039.html on line 46: Katto-Kassisen oikea nimi oli Carlson på taket. Sillä oli maha turvoxissa ja selässä propelli. Lujaa pierressä se pyöri vinhasti. Myöhemmin (2022) selviää, että mun epämääräisten kipujeni aiheuttaja on pieru exyxissä, kuten lujapieruisella isälläni. Isä kulki kalkkiviivoilla myös niska vinossa, olikohan silläkin niskan pakotusta liiasta kynäilystä. Tuskaa paatissa. Me ollaan niskatuskamiehiä. 

ellauri039.html on line 50: Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut 


ellauri039.html on line 51: Vielä isäänikin paremmin.

ellauri039.html on line 85:   vielä seuraavan viranhaltijan. Tää oli ihan käypää menettelyä,

ellauri039.html on line 87:   syytinkiläisexi, ja kuoli Insterburgissa. Siellä se lepää vieläkin.

ellauri039.html on line 172: Se on mun elämä, mun farmi, ja mun pätäkkä. 



ellauri039.html on line 186: ja eläisit jossakin minne päiväkään ei paista, 



ellauri039.html on line 190: elämäni mä kiedon ympärille sun elosi. 



ellauri039.html on line 203: Näin tulee elämästä yhtä taivaan valtakuntaa, 


ellauri039.html on line 220:   suoraviivainen tunne-elämä, kuin Grimmin sadusta. 


ellauri039.html on line 228:   saxalaiset on Pariisissa vielä pitkään paarioita, 


ellauri039.html on line 289: Franz oli vielä sodan jälkeenkin tunnettu antisemitisti. 


ellauri039.html on line 345:     Sapporo on pohjoissaarella, siellä saattoi ennen ilmastomuutosta pitää talviolympialaisia. Saxalaistyyppistä Sapporo-olutta voi juoda vieläkin. Helmi ja Vitali on käynyt siellä junalla ja laivalla. Sielläkö se oli missä Vitali sai luteita? Sielläpä juuri. Olikohan Hatsipompposella kirppuja? Kirpuista voi saada ruton. Lepakoista koronan. Pikkueläimet kostavat. 

ellauri039.html on line 388:   Vaikka japsut ovatkin nyt kapitalismin liittolaisia, niihinkin kohdistuu jenkeissä vielä aika lailla epäluuloja. Viime sodassa olivat sakun kanssa vikapuolella. Jenit ei vielä tee japsulaisesta jenkkiä. Silmätkin viirulla kuin pahoilla kiinalaisilla. 

ellauri039.html on line 404: Luokat 10, 11 ja 12. Näähän on kuin peruskoulun yläastetta. Tyttönorssissa oli vielä 1972 ylimääräinen 9. oppikoululuokka, jossa neitosia opastettiin avioliiton vaatimuxiin. Oli vähän köksää, käsityötä, ja paljon pianonsoittoa. Senpä tautta Seija on parhaan A-ryhmän vaimoainesta. Ois maistunut kai mullekin, mulla ei ollut sen ensimmäistä köksän tuntia. Valéria Révay Nyiregyházassa 1973 näytti miten pesukone täytetään (vähän pyöritti kyllä silmiään), ja Palo Alton kommuunissa 1977 vasta opin ruuanlaittoa.

ellauri039.html on line 489:   Mutta siitä ei saa vielä mitään puhua. Sssh.

ellauri039.html on line 541:   Suurimmaxi koettu kärsimys oli eristettynä elämisen kärsimys. 


ellauri039.html on line 587:   kuten alkeellisilla laumaeläimillä, vaan se on 


ellauri039.html on line 629:   menestyvätkin muut elävät: loiset, mikrobit, viruxet.

ellauri039.html on line 663: Ei kai sitä, että elämme täällä murheen laaxossa, 


ellauri039.html on line 671: ei jätä tämän elämän jatkohakemusta käsittelemättä 


ellauri039.html on line 682:   Lemmikeillä oli söpömmät haudat vähän etelämpänä. 

ellauri039.html on line 732:   Kamu-Tarrou peukuttaa ahimsaa (opin sanan Frank Zapalta). Ainoa tie rauhaan on myötätunto. Sympatia, eikä mikään vitun empatia. Tykkäys eikä mikään vitun eläytyminen toisen asemaan. On oltava samassa asemassa, samassa veneessä, soutajan tuhdolla koko porukka. Ei se niin tuu menemään, mut ei se tuu menemään muutenkaan. Hukutaan sit ainaskin yhessä.

ellauri039.html on line 740:   No ei se ole sen kauhistuttavampi kuin esim. rotilla tai lepakoilla. Tai siileillä. Siilit kääntää piikit lamaan kun ne bylsivät, etteivät tahattomasti pistäisi toinen toistansa. Siilit ovat kivoja, sanoi tohtori Pauli Pylkkänen vielä vanhana miehenä, vaikka oli ollut nuorena mukana samassa sodassa tuomizemassa eläviä ja kuolleita. 

ellauri039.html on line 750: kun sen oikein ymmärtää. Aina se jaxaa vaan elää ja yrittää.

ellauri039.html on line 752: Ruttobasilli ei kuole milloinkaan. Koronavirus vielä vähemmän,

ellauri039.html on line 753: kun se ei eläkään. Ainakaan ilman muuta elävää.

ellauri039.html on line 778: Tais Forsteria vähä vituttaa, kun vanhempi  virkaveli pokkas pokaalin. Ize se oli 16 kertaa ehdolla muttei saanut, kun Galsworthy oli saanut jo. Aika samantapaisia koroillaelävien brittikermaperseiden perhehuolia ne setvii molemmat. Yrittäjähenkisiä romantikoita, koittaa yhdistää money senseä ja artistic sensibilityä. Perseelleen siitä tuppaa menemään molemmat. Geenit ja meemit sekoittuu huonosti. Forster oli muuten Cambridgen apostoli, sieltä hilpeimmästä päästä. Se kirjoitti homoilusta kirjankin nimeltä Maurice. 

ellauri039.html on line 784: Frank Kermoden aika sarkastinen kirjailijaelämäkerta rotannäköisestä Forsterista vahvistaa mun arvauxet Forsterin suhteesta Galsworthyyn ja molempien brittiährääjien luokkaluonteen. Brittien ja yleiseurooppalainen modernismi laajemminkin oli rautatie- ja siirtomaaosakkeiden koroilla elävän yläluokan huolta konemaisen alemman keskiluokan noususta, keulimisesta kyldyyripiireihin ja ylemmÀn suhteellisesta köyhdyttämisestä. Feodaaliajassa oli puolesa, miettii Euroopan mestari. Rotinkaiset tunkee samaan konserttiin varastamaan meidän sateenvarjot. Leonard Bast rusentuu kuvaavasti kirjahyllyn alle.

ellauri039.html on line 787: Pitäs lukea Kermoden elämä ja teoxet opus, siinä on muutakin mukavaa juoruilua 1900-luvun alun brittikirjailijapiireistä, mm Garnett-Anhavasta ja ainaisesti rahapulaisesta Conradista.

ellauri040.html on line 26:   Tää kuva oli Callen lastenkirjassa. Se oli musta pelottava. Oli toinenkin pelottava kuva, jossa kolme kohtalotarta leikkas elämänlangan poikki joltakulta tytöltä. Sekin oli mc garmiva. Ja Jöröjukassa se, jossa kraatari leikkaa peukun pois peukunimijältä. Ja se jossa joku Lassi nälkiintyy kuoliaaxi kun se ei syö puuroa jossa on pipunoita. Enkä tykännyt Hanhiemossa niistä kuvista jossa soimataan pikkupoikia. Sotkin ne. Ne katkaistut koiranhäntätupsukat oli inhottavia. Ja paha Pentti. Helmi inhos Milli-Mollia.

ellauri040.html on line 28: Kohtalottaret eli moirat (m.kreik. Μοῖραι) olivat kreikkalaisessa mytologiassa kolme kuolematonta naista, joiden tehtävänä oli kehrätä, säilyttää ja katkaista ihmisen elämänlanka. Kuvataiteessa moirat on esitetty vaihtelevasti vanhoina naisina tai nuorina neitoina.

ellauri040.html on line 30: Hesiodoksen mukaan moirat olivat joko Zeuksen ja Themiksen tai Nyksin tyttäriä. Heidän nimensä ovat Klotho ('Kehrääjä'), Lakhesis ('Osan Suova') ja Atropos ('Torjumaton'). Klotho pitelee värttinää ja kehrää elämänlangan, Lakhesis määrää elämänlangan tapahtumista, ja saksia pitelevä Atropos päättää milloin ja miten elämänlanka katkeaa.

ellauri040.html on line 66:   Meillä suvussa on vähemmän skizofreniaa kuin autismin kirjoa. Bipolaarisia hemmoja on kuin salpausselällä. Tavallaan hyvä tietysti, tavallaan paha, kaikki mielisairaudet on väsyttäviä, jos ei ize satu olemaan. Eise ihan niin kai mene, mutta siltikin autismi näyttäis vähän kontraindikoivan skizofreniaa - joko sä välität mitä toiset sanoo tai et, on se vahva ääni oikealta tulossa pään sisästä tai etupenkiltä.

ellauri040.html on line 68:       Deleuze ja Guattari ei kysy mitä runoissa ja paasauxissa sanotaan, eivät ezi merkitystä kirjasta, vaan takakannesta. Mä teen tismalleen samalla tavalla, elämä ja teos tekniikalla luen kirjoja ihan Kai Laitisen opeilla 50-luvun malliin.

ellauri040.html on line 117:   Oikea asento, mutta lyhyt koko. Mulla on asentokin nyttemmin vetelä. Men jag tar hommio på det. "Juuri muntapaiset  systemaattiset filosofit ovat toimineet kansakullan älypäinä paikannäyttäjinä ja moraalinvartijoina." (Ilkka Niiniluoto). Ne jotka käyttää sanoja "kyyninen nihilismi" on status quon puolella, luultavimmin talousliberaaleja. 

ellauri040.html on line 141:       Rousseausta mulla on niin paljon sanottuna, että Jyrkin pointit mainizen vaan kontrastin vuoxi. Jyrkille naurettavinta siinä oli, että sillä oli nuorempana puuma Maman, ja vanhempana kouluttamaton Therese. (Jonka JJ opetti kirjoittamaan, muttei lukemaan, sanoo Jyrki. Onkos tämä elämäkertatieto Eskiltä? Pitää tarkistaa.) Musta nää naiset on pikemminkin JJ:n tuomiota lieventäviä asianhaaroja. Sentään se joskus kuunteli izeään fixumpiakin. Vaikkei kyllä mitään oppinut. 

ellauri040.html on line 143:       Immanuel Cunt on mulla myös jo kortistossa, vaikkei ihan koko hullunkurista perhettä. Jyrki sivuuttaa sen olankohautuxella. Filosofia huipentuu Georg Henrik von "Nichts Besonderes" Hegeliin, filosofian ylijohtajaan, valtion lakeijaan ja vankiloiden tarkastajaan. Hegelistä mulla ei ole vielä muuta paasausta kuin sen riita Sopen kaa. Pitää täydentää. Mut ei nyt.

ellauri040.html on line 145:       Loput onkin sitten jo Vuosisatamme filosofiaa eikä kuulu enää tähän. Jyrkiä surettaa, että Marx, Nietzsche, Husserl ym kontinenttikonnat jäävät vähäiselle maininnalle. Puhumattakaan vielä modernimmista postmodernisteista, Jyrkin oman puolen poppoosta.

ellauri040.html on line 151:       On lapsellisen yxinkertaista harjoittaa normaalifilosofiaa, epistemologisen likapyykin hienopesua. Siihen tarvitaan vaan 2 aivosolua - normaalit professoriaivot siis. Ja tietyn tautologisen prosessin ulkoa opettelu. Pesuohjelma: ensin käsite muodolliseen tarkasteluun, minkä jälkeen se universalisoidaan ja absolutisoidaan. Pehmentimexi vähän totuuden korrespondenssiteoriaa, vielä viruslinkous, ja ollaan mukavasti puhtain hihoin älyn vankilassa laskemassa tiilenpäitä. Tyhjät päät kolkkaa vastakkain, koska kaikki on jo selvitetty aikapäiviä.

ellauri040.html on line 231:       Toisin kuin tää elämäkerturi, Alex ei ollut aatelisäpärä, se huhu on tutkittu ja kumottu. Parempi ehkä olla menemättä raottamaan Kallekustaan paxua arkkua. Niinkauan kuin on toivoa on elämää. Isä oli merimiehenpoika räätäli, nix nax, paljasjalkainen hesalainen kuten mullakin. Istui pöydällä räätälinlampun valossa. Äiti oli hienompi varmaan, seppäsukua. 

ellauri040.html on line 233:       Äidin pappishaaveet jäi kun Alex pääs 23-vuotiaana ainoona kansanmiehenä Nurmijärveltä yliopistolle ryyppäämään herraseurassa. Tutkijat kiistelee oliko Kivexen suhe Lönnqvistin puumaan eroottinen. Romanttinen ei ainakaan. Siitä ne kiisteli varmaan keskenäänkin. Kuolinmökki on selvää alamäkeä. Sit ylioppilaat vielä pilas sen. Cygnaeus ja Krohn maxeli Alexin lakuja. Krohnin poika autteli Pylkkäsen Wilhoa. Hyvä antaa paljostaan vähäsemmälle.Se on charityä.

ellauri040.html on line 244:       Vois tehdä taulukon pulskasti eläneistä menestyneistä meeminikkareista (esim.Carl Larsson) ja densoista (esim L.Carlson, hehe). Huomaiskohan siitä jotakin? Elämä ja teoxet.

ellauri040.html on line 246:       Kivi kärsi elämänsä viimeisinä vuosina unettomuudesta ja pahenevasta alkoholismista. Rahapula, velat, kirjojen heikko menekki, professori August Ahlqvistin ainainen kritiikki ja pakollinen maaseudulla asuminen masensivat Kiveä. Ketäpä ei. Sysmäkin on loma aikojen ulkopuolella totaalisen aivokuollut paikka, pelkkiä rollaattorikisoja ja mezästäjiä Urheilu-Valosella ostamassa pateja.

ellauri040.html on line 252:       Kivi oli puhekykyinen vielä kesäkuussa sairaalaan joutuessaan, mutta menetti syksyn aikana puhe- ja liikuntakykynsä eikä tunnistanut lopulta edes veljeään. Sevverran oli sentään apua. Loppui se sekoilu.

ellauri040.html on line 260:   Tähän tulee nyt se matriisi, mikä tutkii mitä voidaan päätellä siitä, onko meemitaiteilija ollut eläessään kermaperse, nousukas, laskukas vai pulde. Ristiinluokittelevina kategorioina entiset: kuivuri, puolikuivuri vai märkyrrrri. Hurjan samanmallinen se on kuin isis/mamis sekoitusmatriisi?! Käänteiskorrelaatio on odotuxen mukainen, regressiosuora laskeva. En meinaa kexiä ketään kohtaan nousukas märsyrri, onko se oire jostakin? 

ellauri040.html on line 294: 	Tuurissa tapahtuu paljon vuorokauden sisällä. Hyryssä ei mitään koko aikana. Hierarkisia ja arkisia suhteita. Tuurin ihmiset mesoo kuin eläimet. Hyryn könöttää kuin vihannexet. Aktiivista ja passiivista agressiota. Vihaisia nuoria ja ankeita setämiehiä.

ellauri040.html on line 303: Latteassa neuroosissa on elämättömän elämisen makua, jakomielisen tyhjä pää.

ellauri040.html on line 352:     Deleuzen kirjojen Différence et répétition (1968) ja Logique du sens (1969) jälkeen Michel Foucault julisti, että ”kenties yhtenä päivänä tätä vuosisataa kutsutaan deleuzeläiseksi”. Deleuzen mielestä Foucault’n kommentti oli ”vain vitsi, jonka tarkoitus oli saada meistä pitävät ihmiset nauramaan ja muut raivostumaan”. No oikeasti kaikki nauroivat.

ellauri040.html on line 358: Deleuzen filosofia on yhtä hölinää. Ero on samuutta tärkeämpää. Haha. Ihan sama, ei mitään eroa. Alun perin Deleuze omaksui eron käsitteen Bergsonilta (Bergsonismi, 1966), keltäpä muultakaan. Huuhaamies toiselta huuhaamieheltä. Todellisuus on leikkiä kahden, Anti-Oidipuksessa ”ruumis ilman elimiä” ja Mitä filosofia on? -teoksessa ”immanenssin taso” tai ”kaaosmos” (kaaosmoosi). Jo on jorinaa. Deleuze kuvasi filosofista tulkintamenetelmäänsä termillä enculage, tarkoittaen tapaansa hiipiä molo tanassa jonkun kirjoittajan peräpuoleen, "hedelmöittää" tämä takakautta ja tuottaa ruskeita jälkeläisiä, jotka ovat tunnistettavissa kirjoittajan omiksi mutta jotka ovat silti hirviömäisiä ja erilaisia. Dekonstruktiota siis, vai mitä Derrida? 

ellauri040.html on line 367:   on vieläkin kesken, se on alkanut vakavasti jo kyllästyttää. 


ellauri040.html on line 376:   vatkaus, ja vielä väsyttävämpää se kuka on kirjottanut 


ellauri040.html on line 411:     alle jotka minun on vielä kirjoitettava. (Tää Italon idea on vähän

ellauri040.html on line 451:   kuin perskärpäsiä vielä haudan reunalta, yhtiöjärjestelyillä 


ellauri040.html on line 491:   Jörkalle oli ominaista lyödä lyötyä ja virnuilla vielä päälle 


ellauri040.html on line 545:   Loppupuolen elämästä se kykki tornikammarissa hullun Autenriethin mielestä parantumattomana tapauxena. Ei lähtenyt runous siitä kirveelläkään, ei oxentamalla eikä paskantamalla.

ellauri040.html on line 549: Kun kazoo sen runoaiheita, siellä on joukossa aika paskoja: oodeja Vaterlandille tyliin mitä enemmän rumihia sitä parempi, oodi Rousseaulle, ties mitä. Mutta on sillä parempiakin kiskasuja. Tämmönen runo lähti siltä vielä kopissa:

ellauri040.html on line 557: Ich bin nichts mehr; ich lebe nicht mehr gerne!		 Mä en oo mitään enää, mun elämä on paskana.               

ellauri040.html on line 580:   Polakoita on mulla suhteellisen vähän vielä. Onhan mulla se yx naisrunoilija nobelisti, ja Conradkin oli polakki. Vielä 1 mun lemppari on Singer. Se oli kyllä mamu, mut niin oli myös Mikkijeevits, joka poissaolevana Pariisissa kirjoitti Pan Tadeuxen. Puola on jaettu niin usein ja johto vaihdettu, että niille on varmalla ihan herrassa kenenkä maassa ne aamuisin herää. Six kai ne on niin isänmaallisia, sellaisia ovat maattomat. Winterin staka suomensi puolalaisia, suomensikohan se Tadeuxenkin? Mun lähde on Vaakku-setä. Siitä lähti tämä paasaus Taddeuxesta. Winterin lelukaupasta mä sain muita leluja mutten jääkiekkomailaa. Tuskin oli toivelistan kärjessä.

ellauri040.html on line 615:       kun siellä ei tiedetty vielä pan-suolasta,

ellauri040.html on line 624:   Niinkuin koronavirus vaeltaa neron henki maasta maahan, laukaisi leukavasti hullu Hördelin, kietäessään ympyrää tornikopissa kuin Rilken pantteri. Näin muotoili Vaakku v 1934, joka kenties elätteli vielä jotain toiveita. Vaan jäivät siltä eepoxit vetelemättä, tuli vaan noita laulurunoja ja valitusvirsiä. Niin käy kun saa professorin varman leivän jo maisterina. Sitä valitti Pärttyli-kollegakin, se aarnikotka eli vaakalintu eli griippi: mukava elämä vaientaa apinasta runoilijan.

ellauri041.html on line 100:   kermaisemmaxi vielä nokkelat voitelevat 


ellauri041.html on line 128:       kun ei vielä ollut kunnollisia ehkäisyvälineitä, ja reijät sixi 


ellauri041.html on line 188:     Paidaton mies karjuu eläimellisesti yössä. Koko ruumis on jännittynyt huudon voimasta (kikkelikö myäs? ei kerrota). Ainut valonlähde on roihuava puupökkelö ja 2 nuotiota. "Soturi! Voimaa!" mies huutaa. Hän ei ole yxin, mukana on kokonainen juna miehiä, yli 20. Kaikki tuijottavat tuleeen, huutavat ja pukkivat samanaikaisesti rummun takoessa tahtia.

ellauri041.html on line 204:     Modernia miestä kuormittaa pitkät työpäivät, ja sen lisäxi pitäisi vielä jaxaa lällystellä kotona. Se on jo ihan liikaa ressiä soturille ja sen palleille. Syrjälän oma iskä oli sydämellinen, pallikas, välittävä ja läsnä, mutta otti ja kuoli äkkiä. Se oli sen sydämelle liikaa, ei pallit kestäneet. Kuusikymppisenä kuoli veneeseen kalaretkellä että kolahti. Se oli lamauttava sokki, myös Teemulle.

ellauri041.html on line 208:     Isän kuoltua Teemu alkoi pelätä, ja söi pitkään pelkkiä pirtelöitä. Oli hyvin ehdoton ja pakkomielinen kuten nytkin. Ihan kuten isänsä. Parisuhde päättyi 2010, koska Syrjälää ei enää tippaakaan kiinnostanut naiset, sexi eikä edes izetyydytys. Libido oli ihan hävyxissä. Jotain siltä puuttui ja se oli - juna!

ellauri041.html on line 224:     jos niitä vielä kuvailisi Darwinin ja Freudin haluasteikoilla. 


ellauri041.html on line 235:     elähdyttää niitäkin. No sit on kyllä toi kilpailu paikasta julkisuudessa, 


ellauri041.html on line 237:     sekä ikuisen kuuluisuuden meemin jahtauxessa vielä KILL! KILL! ainesta: 


ellauri041.html on line 245:   sitten oikein on takana? Surutyötä päättyvästä elämästä, ja torjuntaa, 


ellauri041.html on line 246:   kun loppuu työelämä ja kikkelikään ei enää kuule käskyjä, vaikka söisi 


ellauri041.html on line 270:     Luuletko että jokaisessa tarinassa on oltava alku ja loppu? Ennen aikaan tarina saattoi päättyä vain 2 tavalla: kun kaikki koettelemuxet oli käyty, sankari ja sankaritar joko menivätn- naimisiin (komedia) tai kuolivat (tragedia). Viimeinen merkitys johonka kaikki kertomuxet viittaavat   on 2-kasvoisen elämän jatkuvuus, kuoleman väistämättömyys. EAT FUCK KILL, toisin sanoen...

ellauri041.html on line 272:   Nyt te olette mies ja vaimo, Lettore ja Lettrice. Suuur aviovuode majoittaa teidän lukukinkereitanne. Seija sulkee kirjansa, sammuttaa lamppunsa, painaa päänsä tyynyille ja sanoo: sammuta sinäkin. Etkö ole väsynyt lukemaan? Ja sinä: hetki vielä. Olen lopettelemassa Italo Calvinon romaania Jos talviyönä matkamies.

ellauri041.html on line 281:   Muiden izekohtaisuuxien ohessa Italo esittelee kirjansa lopulla 5 tapaa lukea rompskuja. Mikään niistä ei ole tavis tai pikemminkin julkkismainen alusta-loppuun-ahmien-laskematta-kirjaa-kädestä-kuinkas-sitten-kävikään-(äh spoileri!)-mukaansatempaava-tarina-vie-mennessään-hellittämätöntä-jännitystä-taiturimaista-juonenkuljetusta-tunteet-myrskyää-laidasta-laitaan-elämän-koko-kavalkaadi-mainioita-tyyppejä-syvä-moraalinen-sanoma-vallatonta-ja-vakavaa-nauroin-ja-itkin-mukana tapa. Mä en piittaa spoilereista, jos kirja uhkaa olla jännä kazon ensin lopusta kuinka käy.

ellauri041.html on line 292:       Luen vaan yhtä kirjaa, se on mun unohtuneen lapsuuteni kirja, jonka tunnelmaa mä koitan tavoittaa, joskus paremmalla onnella joskus huonommalla. En pidä jännäreistä, trillereistä, en syrjäytyneistä, huumehemmoista, rikkinäisistä perheistä, ahdistuxesta, väkivallasta. Inhoon lääkärisarjoja, poliisisarjoja, dekkareita, supersankareita, rags to riches vaikeuxien kautta voittoon julkkistarinoita, ja sotafilmejä. Inhoon turhaa ja varsinkin feikki moralisoivaa amerikkalaista viihdettä. Inhoon Hyryä ja enemmän vielä Tuuria. Pidin Haanpäästä ja Veijo Merestä. Inhoon seikkailuja, yllättäviä käänteitä ja onnettomia loppuja. (Tää oon mä mitä suurimmassa määrin, ja on tässä Sekuakin vaikkei se ole näin ahas.)

ellauri041.html on line 295:   Yx ei alotakkaan, lukee vaan kirjan nimiä selkämyxistä. Yx lukee vain loppuja. Yx lukee jokaisen kirjan erixeen huolella sekoittamatta mitään, nyt pohditaan. (Tää on varmaan Linkkujen tai Kimmon tapa toimia?) Mut cetera iam fabulosa, Tacitusta lainataxeni. Jo riittää suljen tämän viidakon. Longum est omnia enumerari. Nää lukijatyypit vielä hälisee vähän keskenään ja muistelee jotain 1002. yön tarinaa: Harun el Pullah lähtee yöseikkailulle ja tapaa upeen naisen herraseurassa. Tehtävä on vetää helmikuula hatusta. Mustan kuulan vetäjän on tapettava hyvä kalifi Harun el Pullah. No tietysti Harun vetää sen. Ok se sanoo, mut saisinko ensin kuulla miten tää satu päättyy?

ellauri041.html on line 300:   Nää mun paasauxet on pitkään jauhaneet jo samaa silmukkaa. Mut mikäs siinä, elämä on syklistä, karman iso pyörä pyörähtää, tulee aina uusia sotia ja katastrofeja, tutkinnonuudistuxia, uusia nilkkejä syntyy kivien alta kuin simppuja alkumerestä, liukkaita kuin Jönsin ankeriaiden neulaspoikaset. Ei tää impending maailmanloppukaan ole kuin vielä isommaan rattaan raxahdus taivaan hirmu suuressa kellopelissä.

ellauri041.html on line 302:   Pieni pyörä pyörii vinhasti, ison pyörä liikahtaa yhden rattaan eteenpäin. Sekunteja, minuutteja, tunteja, päiviä vuosia, yxi elämä, ziljoonia elämiä, rax, yhteishuutoa, värähdys voiman kentässä, planeetta sammuu kuin kynttilä, uusi maailma. Kaikki loppuu yxiltä, toisilla kaikki alkaa alusta. Onni yxillä, kesä kaikilla. Luovaa tuhoa.

ellauri041.html on line 309:   Weimar läntisessä itä-Saxassa oli saxan sydän, ja preussi eli loput itäsaxasta sen pallit. Hitlerin vallankaappaus lähti Weimarin tasavallan epäjärjestyxestä. Uusnazien johtoslaavi asuu Göttingenin ja Erfurtin lähellä, koska siellä uusnazien kannatus on 25%, sen kotiseudulla lännessä se oli vaan 10%. Persut on laskukkaita, joita kauhistaa varattoman väestön vaihto vielä köyhempiin mutta nöyrempiin savunaamaisiin ja karvakätisiin maahanmuuttajiin. Itäeurooppalaiset pettyivät usaan, länteen ja talousliberalismiin, kun kävi ilmi, että niistä tuli länkkäreiden mamuja, sama riistoa vaan toisessa mittakaavassa. Ize asiassa kaikki ovat pettyneet kun unelmasta tuli jotain pahmpaa kuin valhe. Olimmeko sittenkin väärässä, sanoi kenialainen hörökorva neekeri ja antoi tilaa Trumpille. Kukaan ei ole tyytyväinen enää nyt korona-aikaan, pieleen meni mutta menköön, sanoo ökyrikkaatkin ja piileskelee ökyjahdeilla. Korjataan vahinko seuraavasa jaxossa.

ellauri041.html on line 315:   Ei vielä. Vaan ootapas, kunhan tästä kulkutaudista vähän toivutaan, niin kohta tulee veizet esiin ja alkaa viuhua, ja pyssyt paukkua kaikkialla maailmassa, entistä suuremmalla syyllä ja innolla. Holokausti oli saxan historian konepeltiä rumentava pieni pulunpaska, ja koleraepidemia maailman mittakaavassa vain pieni lepakonkökkäre.

ellauri041.html on line 322:     Tommi Melenderin toinen romaani piruilee mediatsunamille, joka peittää elämän. Ironisesti Tommi kelluu tulvan mukana kuin Sauli Niinistön tuulen viemä lippalakki.

ellauri041.html on line 324: Omalla tavallaan Tommi Melenderin toinen romaani Ranskalainen visiitti on helposti mieleenpainuva lukukokemus. Se ei asetu suoraan valtavirtaan, vaan luovii siinä vinosti. Runoilijana uransa aloittanut Melender (s. 1968) on kirjoittanut romaanin, joka on sekä kielellisesti että temaattisesti vahvasti käreä-äänisen ja ruman tekijänsä näköinen. Ranskalainen pastilli on pikemminkin EU-myönteinen kuin perussuomalainen romaani, mikä ei johdu yksinomaan siitä, että valtaosa sen tapahtumista on sijoitettu Ranskaan - kuvitteelliseen pieneen kylään, joka vastustaa vielä roomalaisia. Ranskalainen ystävä on etäännytetty moraliteetti homoilusta, ystävyydestä, petoksesta, rakkaudesta, rikoksesta ja ajan ilmiöistä, joista koottu uteliaan penixen lailla kaikkialle työntyvä visuaalinen sälä ja auditiivinen häly estävät lukijaa kuulemasta ja näkemästä juuri mitään.

ellauri041.html on line 326: Melenderin romaani luotaakin iänikuista loppuun kaluttua kysymystä siitä, miten ihminen lopulta voi löytää tiensä itseensä ja itsensä luokse. Voi hemmetti. Mitäs läxit? Kuka ihmistä odottaa tämän tien päässä? (No viikatemies, ellei suorastaan vanha vihtahousu.) Uuden romaanin etsintä alkaa kuolemasta, päähenkilön Joel Rannon isoäidin poismenosta. Näin kuolema toimii uudelleen aktivoituvan elämän savukkeena. Tumpataan toinen, sytytetään uusi. Vuoroin käydään vieraissa. Ottaako sinun lipasi, ei ota minun orani. Ironia näkyy siinä, että isoäidin lipa on päähenkilölle läheisempi kuin oma ora.

ellauri041.html on line 338: Ranskalaisen ystävän kerronnallinen jännite kohdentuu paikallisten gangstereiden sekä Rannon ja Daignaultin elämänpolkujen kohtaamiseen. Taustalla on laiton naiskauppa. (Laillisesta ei nyt ole puhetta.) Miten käy tässä pelissä Rannon ja Daignaultin ystävyyden? Voiko Bauderlairen pahat kukat koristaa Flaubertin torakoiden pöytää? 

ellauri041.html on line 342: Melenderin romaani pysyy takautumineen ja kirjallisine viittauksineen hyvin kasassa. Se on kelpo teos, puolustaa paikkaansa kasan pohjalla, mutta epäilen, että näistä aineksista olisi parempi kirjailija (esim mä) voinut saada aikaiseksi myös vielä vastaan panemattomamman kirjan. Vaikka onhan se nytkin kiitettävän  vetelä. Esimerkiksi juoni on kivan likilaskuinen. Psykologinen omakuva jää osuvan kapeaksi, enempi lontoonrakeiseksi kuin ranskanpastellixi. Myös Flaubertin ja Bauderlairen osuus tuntuu kokonaisuuden kannalta jäsentymättömältä - kirjailijat ovat samalla tapaa annettuja ominaisuuksia kuin romaanihenkilöiden tukan tai silmien väri. Missä on Flaubertin hikinen kalju ja Bauderlairen kissanhajuinen misogynia?

ellauri041.html on line 353:   (Huom Hesa tarkoittaa tässä sitä lehteä, jonka silloin omisti vielä Erkon suku eikä Herlinit.) 

ellauri041.html on line 362:   Niinpä tosiaankin näyttää laita olevan. (Siis sisaruuus, Paavo Haavikko-yhteys on vielä tutkimatta.)

ellauri041.html on line 383:   Ja mikä vielä pahempaa, se tykkää NHL-jääkiekosta ja lukee Ilkka Remexen trillereitä. MYNNÄHDYSTEN MYNNÄHDYS! 

ellauri041.html on line 389:   Antti ei toivo Tommille Puovon kohtaloa. Puovo ärähteli lehtimiehille niin ärhäköitä aforismeja, etteivät ne saaneet siitä irti tuon taivaallista. Melenderiäkin kunnioitetaan ja pelätään jo sopulilaumassa, senkin jyrsintähampaat on jo kuluneet eri terävixi. "Yxikin vale, kaunistus tai yleistys tuhoaa kirjailijan", siteeraa Kokkolan poika ihaillen leipurinsälliä stadin Linjoilta. Enemmistö niistä lie jo sitten tuomittu Tommin toimesta hautuumaan jäykkäjäseniseen viihdytyspataljoonaan, jonka majuri on Paavo Haavikko.

ellauri041.html on line 391:   Tommi heittäytyi vapaalle täytettyään 50. Nyzen esikuvia on Baudelaire, Flaubert ja Camus. Vantaan mies ihailee rranskalaisia. Tommi kuumuu törkeistä taklauxista, mutta esittää todenpuhujaa. Se on luopunut nuoruudentöidensä sexistisistä henkilöhahmoista, skatologisesta sanastosta ja räkäisestä äijähuumorista, tai siis ei enää kirjoittele niitä, eiväthän ne trendaa enää. Silti puolisalaa tykkää NHL:stä ja Baudelairesta. Majanderin taustapeilistä Melender vaikuttaa kamalien eläinten majavalta. Tän arvostelun perusteella sen esseet on aivan MITÄÄNSANOMATTOMIA. Sehän on Jan Blomstedt-luokan i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä.

ellauri041.html on line 410:   Pahan Buschin runo oli kielletty Itävallassa vielä 1902.

ellauri041.html on line 413:   Eikös siinä pikemminkin ole elämisen koko viehätys? 


ellauri041.html on line 428:   Mix ihmiset melkein ainoina eläimistä saa nautintoa kärsimyxistä? 


ellauri041.html on line 429:   Parikin syytä siihen voisi kexiä. Yx on että kyllä muutkin eläimet, 


ellauri041.html on line 442:   ne tuomizee muita, jotka hävyttömät vielä nauttii ruuasta, panosta ja taposta. 


ellauri041.html on line 455:   Luin Wilhelm Buschin saxankielisestä elämäkerrasta Wikipediassa, että 


ellauri041.html on line 824:       Vielä sittenkin, kun sydämensä valittu 


ellauri041.html on line 1050: 	Paholainen ei saa susta vielä kalmoa! 


ellauri041.html on line 1175: 	sanoen: kuin ämmiä äkeet selässä! tarjoaa 


ellauri041.html on line 1499: 	huohottaen vielä rippivuoteessa: 


ellauri041.html on line 1583: 	karhun selässä, mukana on koko lasti. 


ellauri041.html on line 1766:       
Erakkoelämä ja taivaaseenastuminen

ellauri041.html on line 1774: 	ja pikkueläimet luulee sitä nääntyneexi mäyräxi. 


ellauri041.html on line 1792: 	maan päällä vielä monta aikaa 2 hengen jengissä. 


ellauri041.html on line 1845:   nyt tää Markus Jääskeläisen uus käännös loppuu näin:

ellauri041.html on line 1862:   Tompan rykäystä hyllattiin briteissä uraa uurtavana, ja hyssytettiin sivummalle mm. Apollinairea Vyöhykkeineen (Apollinaire kuoli espanjantautiin, ei päässyt teholle), ja naisrunoilijaa Hope Mirrleesiä runoineen Paris. A poem. Suomessa Lauri Viljaseen ja Kai Laitiseen Tomppa teki hurjan säväyxen yhtä maailmansotaa myöhemmin 1949. Upposi hedelmälliseen maaperään kuin veizi voihin, tai kevätsade pikapakkasen tuhoamaan kukkapenkkiin. Suomen porukat veivas modernismia vielä yöpakkasilla 1958, kun muut oli jo muutaman ismin edellä.

ellauri041.html on line 1931:   Parasta täältä kotikazomosta kazoen on koko homman painajaismainen todentuntu. Paljon hullumpia konnailuja kuin tässä on luettavissa joka päivä lehdestä. Tää on pimeää komediaa, sapekasta naurua, pahaa unta josta ei voi herätä kuin vielä pimeämpään tragediaan todellisuuden kuhmuisessa pakastimessa.  Hyvää on myös neandertalimainen perhetiimimeisinki (geenit sakeampia kuin meemit), uskottavan  masentava laskukkuus, suora ja epäsuora vittuilu vittumaiselle kapitalistimenolle, ja kristillinen tasoitushenki: rikkaat on paskiaisia ja köyhät hyviä. Näin on meidankin elamassamme. Kusipää isä pannaan pakastimeen, röyhkeät naapurit karkotetaan vittuun sadettajalla. Jokainen saa olla vuorollan oman perheen antisankari, kukaan ei ole seppo. Varastetaan rikkailta ja annetaan köyhille kuin robbari. Ja nauraa rähätetään vielä päälle.

ellauri041.html on line 1933:   Vaan sarjaa vielä naurettavampia on taas jenkkiarvostelijoiden mielipiteet siitä. Hulluja nuo roomalaiset. 

ellauri041.html on line 1959:   Kuluttajat on talouskasvun käyttövoima, ei tuottajat. Tuottajia on koko ajan vähemmän, ja ne tuottavat entistä tehokkaammin. Tuottavuuden kasvu edellyttää ja tuottaa väestönkasvua, niiden välillä on paheellinen ympyrä, circulus vitiosus. Maatalouteen tarvittiin orjia jotka jaxoi "jaxaa jaxaa, tai tulee piiskaa" tyyliin kuokkia päivät pitkät paahteisella pellolla. Eihän omistaja nyt sellaiseen hommaan ryhtynyt. Teollisuuteen tarvittiin vapaita orjia, jotka työpäivän päätyttyä lampsii kotiin nukkumaan lumpuissa ja järsimään leipäkyrsää. Palvelutalouteen tarvitaan kusetettavia pienyrittäjiä, izeyrittäjiä, ym jotka ei tarvize enää edes työpaikkaa, ne voi duunailla ja mesettää kotona tai huhkia polkupyörän selässä tai viedä pizzaa rämällä autolla. Alustatalouskapitalistit istuu lehdellä ja imee sokeria. 

ellauri041.html on line 1974:   Herlinin sanomat siteeraa intopiukeena Talouselämän pääkirjoitusta, jossa surraan ettei sotea saatu lävize ennen pandemiaa. Nyt siinä olisi se nyrkki, jolla liiskattaisiin ruozin malliin tuhansittain mamuja ja vanhuxia.

ellauri042.html on line 29:   Mun ensimmäisiä omia kirjoja oli paleontologian professori Josef Augustan kirja Muinaisajan eläimiä, tekijän ohjeiden mukaan kuvittanut Zdenek Burian. Saatuani tämän kirjan kysyin äidiltä, oliko sen nuoruudessa hirmuliskoja. Ei kuulemma ollut. Muita hirviöitä kyllä. Lassin ja Leevin Lassi on dinosaurusten ajan asiantuntija, niinkuin olin minäkin kun luin tätä kirjaa edestakasin, kannet on aikalailla liisteinä. Mutta kuvat on yhä hienoja. Hyvin oli prof. Agusta neuvonut Zdenek Buriania, ihan tuli näköiset.

ellauri042.html on line 175: > Kaikki tehokkaan yhteiskunnan puolesta ovat täysriemuissaan tästä. Vihdoinkin konsti päästä eroon tuosta tuottamattomasta ja taloutta rasittavasta porukasta. Sikäli kuin oon huomannut, ei silti mikään ryhmittymä ole vielä uskaltanut julkisesti riemuita. Ei vain hakaristimukiensa ääressä remuavat; niin riemuitaan monessa muussakin, virallisessa instanssissa. 


ellauri042.html on line 230: Vapauden ja valon tuojan, länsimaiden johtomaan rakastettu johtaja, tyrannosaurus rexin näköinen albiinogorilla, tviittaa taas selkokielellä jota kadehtisi viiruperseinen paviaanikin. Trump peukuttaa mökkihöperöiden aseapinoiden kapinaa karanteenimääräyxiä vastaan: vapauttakaa aasiosavaltiot ja laskekaa elefantit oraalle! Se on kaikki kotiinpäin, kuka pitää sairaista neekereistä? En minä ainakaan. En pidä niistä. Saapas naamarixi päähän, kärsä toiseen päähän ja ilmainen aasi joka iikalle! 2 jalkaa hyvä, 4 jalkaa paha, eläköön ihmisten ja muiden broilereiden vihreä vallankumous!

ellauri042.html on line 245: - Olen nähnyt nämä ihmiset. Olen nähnyt heidän haastatteluitaan. He ovat hienoja ihmisiä, Trump sanoi ja lisäsi, että protestoijat ovat tulossa mökkihöperöiksi ja haluavat vain elää jälleen elämäänsä.

ellauri042.html on line 247: - Heidän elämänsä vietiin pois heiltä. Nämä ihmiset rakastavat maataan ja haluavat takaisin töihin.

ellauri042.html on line 267:   vielä, mutta kyllä se tästä, kun syljeskellään lisää laseihin. 


ellauri042.html on line 363:   Mummin sima oli vielä parempaa kuin äidin, se seisoi 


ellauri042.html on line 365:   ja siinä oli varmaan miestä väkevämpää vielä enemmän. 


ellauri042.html on line 435:     Samana yönä tuli taas mieleen vanha ajatus siitä, miten historia toistaa izeään aivan hirvittävän  tarkasti. Otetaan vaikka antiikki ja keskiaika, ja nykyaika. Kreikka nousi Välimeren kauppamahdixi Foinikian rinnalla, kunnes laivapuut loppui Hellaan niemeltä, Kreikka köyhtyi ja kauppa siirtyi lännemmäxi, Sisiliaan, ja Aleksanterin aikaan etelämmäxi Egyptiin ja idemmäxi Persiaan. Saapasmaan ettoneelta heräilevät maajussit piristyivät maahanmuutosta, rökittivät etruskit ja 

ellauri042.html on line 438:   Roomalaiset vietti ökyelämää naapureiden selkänahasta, niinkauan kun taloudessa oli kasvuräjähdys.    200-luvulla, kun pyhä Antonius mellasti Egyptissä, oli Egyptissä aika lailla samat fiilixet kuin on    nykyään jossain Euroopassa. Mutta eipä aikaakaan niin voi kauhistus, jonkinlainen pikku jääkausi iski,    ja porukoita lähti liikkeelle pohjoisesta, matelija-aivoisia nuijamiehiä, jotka vähin erin nuijivat    suurvallan lysyyn, se hajosi taas pienemmixi valloixi, kulttuurit ja kielet hajaantuivat taas.

ellauri042.html on line 440:   Siirtomaiden ansiosta Englannista tuli samanlainen kauppavalta, purjehtiva saarivaltakunta kuin oli    Kreikka sofistien aikaan. Kyldyyri lähti jälleen kukoistamaan lainarahalla, tiede, taide, uskonto  ja    urheilu oli kovaa valuuttaa, kauppiailla oli sekä luppoaikaa että pätäkkää. Vaan annas olla, muutamia sotia,    alkuasukkaiden listimistä, kaupan ja teollisuuden painopisteen siirtymistä lännemmäxi, niin entisestä siirtomaasta    eli jenkeistä tuli uusi maailmanvalta, ja brittikansakunnasta vuorostaan niiden orjia ja kotiopeja.    Jenkit vietti ökyelämää naapureiden selkänahasta, niinkauan kun taloudessa oli kasvuräjähdys.

ellauri042.html on line 442:     Mutta eipä aikaakaan niin voi kauhistus, ilmastonmuutoxen kuuma aalto iski, ja porukoita lähti liikkeelle etelästä ja idästä, matelija-aivoisia nuijamiehiä, jotka vähin erin ovat nuijimassa nurin jenkkihegemoniaa.    Nyt ei MAGA näytäkkään niin voittamattomalta enää, kun siellä heilutaan aseet kädessä taudin kourissa,    ja valtakunnan henkisenä johtajana on ihan Neron ja Caligulan painoluokan idiootti. Mitä seuraavaxi?    Jos vanhat merkit pitää paikkansa, tiedossa on väestönvaihto, suurvaltain hajoaminen taas pikkuvalloixi.    Pian henkiinjääneet ajaa vanhoilla heimosotien jättämillä ylijäämäromuilla aavikoituvassa maisemassa kuin Mad Max.

ellauri042.html on line 455: Filmi oli hyvä: samaan aikaan karmaiseva, naurattava ja liikuttava, eikä siinä tapahtunut kovin kummosia, ristiriitoja ei ratkottu, ei ollut sankareita, eikä varsinkaan mitään moraalia. Täst mie piän, tää on oikeata elämää. No se onkin autofiktiota, tehty kirjasta. Ei mitään netflixin koneella kexittyä fantasiaa, nykymyyttiä ja mykynyyttiä. Ja aivan oikein: se saa hyvät arviot toiselta kirjailijalta kirjana, mutta elokuvan nuijii 3-4 amerikan ääliötä aivan maanrakoon, loput kuittaa vaitiololla.

ellauri042.html on line 457: Joskus musta tuntuu, että mä elän ihan eri planeetalla kuin nää nykypolven hullut paskiaiset. Kunpa eläisinkin. Jumalan puoliso rukoili aamuisin, että jaxaisi rakastaa jumalaa. Sitä muutkin uskovaiset rukoilee. Seijan aamut alkaa runoilijan verenpaineisella paimentamisella. Jumalassa oli aika paljon julman tuttua. Sekin oli epäonnistunut runoilija. Ja Jens har ret, det er pur lort. Keltaisen kaasupullon potkiminen kohti kaasukeitintä oli hyvä vinjetti. 

ellauri042.html on line 527:   Mikä pahinta, ei ollut sanomaa. Gods last message to mankind: we apologize for the inconvenience. Se on voi, elämä ei ole pelkkää voittosanomaa. Sen on jenkit saaneet hiljan nahoissansa tuntea. 

ellauri042.html on line 547: Tähän vielä sitaatteja Herlinin plärästä. "Toivon että se, että jatkan matkustamista ei tee minusta tuomittavaa kansalaista". Vittu suomittava paskiainen on tää 5.5 huonon tuuman lerppu levyke. "Olemme tukahduttaneet pahan olemassaolon". Eipä tosiaankaan, yx viruxella tai mieluummin hamppuköydellä tukahdutettava paha tässä vielä pällistelee lehdestä.

ellauri042.html on line 561: Sigismund Riemastus terotti että näitä molempia tarvitaan onnelliseen elämään. Oliver Saxikäsi lisää listaan vielä toimahtavan pään. Wanhuxilla alkaa olla hakusessa kaikki. Tää toinen  partapozo jutku kirjoittaa ihmisistä joilla on persoona hukassa, kolhun, kasvaimen tai viinan takia. Sen idoli oli ryssä Luria. Sen muistan opiskeluajoilta, ja Vygotskyn. Surkeita tapauxia.  Potilaat, tarkoitan. Luriakin oli jutku. Ja Vygotskikin. Hyvä ihme että näitä riittää, kyllä juutalaiset on hirmu fixuja. Loputtomassa läpässä (juonipaljastus) on joku ämmä Luria.

ellauri042.html on line 570: Vuonna 1965 Sacks nimitettiin Albert Einstein College of Medicinen kliinisen neurologian professoriksi. Tutkiessaan migreeniä hän tapasi New Yorkin Bronxissa olevassa Beth Abraham -sairaalassa potilaita, jotka olivat eläneet jo noin 40 vuotta täysin jähmettyneessä tilassa. He olivat selvinneet hengissä vuosina 1916–27 riehuneesta maailmanlaajuisesta unitautiepidemiasta (kyseessä oli ns. eurooppalainen unitauti eli encephalitis lethargica). Saatuaan migreenitutkimuksen valmiiksi Sacks omistautui tämän potilasryhmän tutkimiseen. Nekin oli varmaan varakkaita juutalaisia. 

ellauri042.html on line 586: Kun Ollin pakinoita lukee tarkemmin, niissä on antiempiirisiä hämäräjuttuja ja hämärämiehiä: Bergson, Kierkegaard, Wittgenstein, Jöötti, Tarmo Manni, tieteen tavoittamattomiin jäävää korkeampaa sieluelämää. Ja lähes viimeistä myöten homoja. Aiika epäilyttävää.

ellauri042.html on line 588:   Sigge Riemukas sanoi että minuus ja yxilöllisyys on ensi kädessä ruumiintuntoa ja muistia. Sixpä ruumiin ylösnousemus kai on niin tärkeää eikä sielunvaelluxessa ole paljon itua. Miten voi jatkaa elämistä jonain toisena joka ei edes muista sua? No omat lapset on vähän sellaisia. Mehän ollaan vaan sieniä, itiöemiä. Izekkäät geenit ja saidat meemit jatkaa menoa ja leviää, sehän se on pääasia. Pääpä pää, hyvinkin. Hehe. Limanuljaskat lizaantukoot saappaan alle.

ellauri042.html on line 592:   Tabes on selkärankakuppa. Dodi, spirokeetta selässä. Siinä menee tunto jäsenistä. Tulee tyypillinen kuppasen katkokävely. Olikohan Leikoilla sellaset? Conan Doyle teki siitä väikkärin. Kuuluisia tabespotilaita olivat:

ellauri042.html on line 615: Tourette ja Riemastus oli Charcotin oppilaita. Ne vielä ymmärsi et ruumis ja sielu on sama asia. 1900-luku sit erotti neurologian ja psykiatrian. Vitun humanistit tunki filosofiasta samalle tontille sähläämään ja syntyi psykologia. Eno Kala koti-Suomessa. Nyt ollaan tässäkin asiassa palattu 1800-luvulle. Mielipuolet rauhoitetaan lääkkeillä.

ellauri042.html on line 628: Tourettehemmo neuroleptillä vietti viikolla tylsää elämää, viikonloppuna ilman haldolia sillä on hauskaa mutta pakkoliikkeitä. Se kadehtii kavereita, joiden neurotransmitterit on normaaleja. Ne on vapaita. Tää vapaan tahdon määritelmä tyydyttäis Aria.

ellauri042.html on line 630:   Lurian ja Saxen mielestä varsinainen sielun menetys on tunne-elämysten latistuminen, se että kaikki on mulle oikeestaan ihan sama. Tää on hyvin juutalais-kristillinen ajatus. Hindujen ja bambujen mielestä oman tahdon häviäminen on elämässä ihan tavoite. Mut niihä se on, ei kapitalistin peliteoriasta tulee mitään jos kaikki erät on yhdentekeviä. Pitää olla jotain väliä että osaa vetää kotiinpäin. 

ellauri042.html on line 646: Pope oli hukkapätkä narsisti ja oikeistojäbä, peukutti Toryjä. Tunaroi Shakespearen kanssa ja sai siitä takkiinsa, ja lisää järsittäviä. Dunciad on jos mahdollista vielä tylsempi kuin esikuvansa Aeneis.

ellauri042.html on line 693: 
Fedja-sedän elämä ja teoxet

ellauri042.html on line 749: Sen viimeinen avioliitto oli naiseen nimeltä Anna Snitkina, Peluri-kirjan Pikakirjoittajaan. Se oli akateemisesti liiankin lahjakas ja oli Fedja-setään lääpällään vielä tämän kuoltua. 

ellauri042.html on line 755: Heipparallaa hei narsistihan se sieltä taas kurkkaa kuoresta. Mä olin just tollanen Kaisa Oraviston kaa 15-16 vuotiaana Sykin bileissä. Kyllä me kirjailijat ollaan kaikki samanlaisia. Ja hei tää jatkuu vielä:

ellauri042.html on line 763: No kuuntele sitten minua. Mun puhe on paljon lyhkäsempi kuin sun. Mä sanon sulle vaan tän: kaikki mitä sä sanoit oli tosi typerää ja banaalia. Tajuatko? Se oli TYPERÄÄ. Sut olis ihan paras likvidoida, mutta sun perhe,lapset ja keitiö ei selviä ilman naista - naisella on vaan yxi päätehtävä elämässä: olla vaimo ja äiti - ei ole mitään, ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan mitään "yhteiskunnallista tehtävää" naisella. Tää on kaikki typeryyttä, älytöntä puhetta, paskanjauhantaa. Kaikki mitä tulit mulle krtomaan on roskaa, enkä mä sano sulle enää sanaakaan.

ellauri042.html on line 774: Josef Mengele ([ˈjoːzɛf ˈmɛŋələ] ( lyssna)), även känd som Dödsängeln (tyska Todesengel) och Den vita ängeln (tyska Der weiße Engel), född 16 mars 1911 i Günzburg, död 7 februari 1979 i Bertioga i delstaten São Paulo i Brasilien, var en tysk nazistisk läkare, humangenetiker och människorättsbrottsling. Mengele är mest känd för sin verksamhet i koncentrations- och förintelselägret Auschwitz-Birkenau, där han företog pseudovetenskapliga experiment på bland annat tvillingar och dvärgväxta. 

ellauri042.html on line 807:  samasta kohtaa päätä. Urkuharmoonia soitetaan ja kontemploidaan transsendenttiä. Kumarretaan näkymätöntä kolmionmuotoista silverbäkkiä jolla on silmä selässä. Olli vertaa moroneja Bertie Russelliin. Osuva vertaus. Ikäviä ihmisiä molemmat.

ellauri042.html on line 819: Olli näki sexiunia sammakkoeläimistä. Sen isoveli oli huonosti hoidettu skizofreenikko. Olli oli vitun kova narsisti. Jätti Boswellin pois autobiosta "because there just wasn´t room". 

ellauri042.html on line 823: Ollin aikana ei ollut vielä neuroverkkoja. Sixe luulee että tässä on jotain salaperäistä. Ei ole. On vaan paljon paljon kytkentöjä, jotka järjestyvät itsestään kokemuksen voimasta. 
 Nainen joka oli maannut vihannexena 19-vuotiaasta heräsi 63-vuotiaana unitaudista dopamiinilla. Se pyysi mankan ja nauhotti siihen hirmu määrän rivoja viisuja, rasvaisia vitsejä ja limerikkejä. Annostusta piti vähentää jotta se jättäisi Ollin rauhaan. Ollia ei kiinnostanut vähääkään. 
 

ellauri042.html on line 828: Uskonto teatteri ja tanssimusiikki sopii jopa idiooteille. Easter parade. Apinalle on pelehtiminen ihan verissä. Sen tautta neekeritkin laulaa työlauluja, pohtii saxikäsi. Saxikäden argumentissa on jotain hyvin suspektia. Se että idiootti tiedemies osaa tietosanakirjan ulkoa on koneellista, mutta se eze osaa soittaa pianoa näytellä tai tanssia on jotain suurenmoista. Ero on lähinnä siinä kiinnostaako se Olli Saxea. Olli Saxi on tehokkaasti tukkinut eideettisen muistinsa mutta säilyttänyt musiikin kanavana suoraan nivusiin. Ja siellähän se roikkuu sen sammakkoeläimellisen elämän tarkoitus. 

ellauri042.html on line 848: Chesterton, joka kääntyi aikuisiällä katoliseksi, ihaili sir Thomas Morea ja luonnehti tätä "Englannin historian suurimmaksi historialliseksi henkilöksi". Hän on myös saanut vaikutteita useilta henkilöiltä, kuten Tuomas Akvinolaiselta. Chesterton ei koskaan käyttänyt eikä hyväksynyt sanaa konservatiivi. Mut sellainen se oli. Ja vitun läski punkero. Sillä oli yhtä läski ja vielä katolisempi aisapari 

ellauri042.html on line 860: Klemens Aleksandrialainen (oik. Titus Flavius Clemens; n. 150 – n. 215) oli Aleksandrian kirkon jäsen ja ensimmäinen varsinainen kristillinen filosofi. Hänet lasketaan kirkkoisien joukkoon. Klemens oli kotoisin Ateenasta. Hänen kääntymisestään ei ole tietoa, mutta kristityksi tulonsa jälkeen hän matkusti Etelä-Italiaan, Syyriaan ja Palestiinaan tapaamaan kristittyjä opettajia. Lopulta hän päätyi Aleksandriaan, jonne hän asettui aloilleen. Aleksandriassa Klemens tapasi oppi-isänsä Pantainoksen, joka johti tunnettua Aleksandrian kateketiikkakoulua. Pantainos oli stoalaisuudesta kristityksi kääntynyt opettaja.

ellauri042.html on line 866: Klemens painotti hidasta hengellistä kypsymistä, joka seurasi ihmistä läpi elämän. Kaikki inhimilliseen elämään kuuluva, kuten koulu, avioliitto ja lapset, ovat tärkeää hengellisen kehityksen kannalta. Klemensin mukaan jokainen hetki – etenkin kodin arjessa – on täynnä jumalallista tarkoitusta. Vaikka kävisi vaan paskalla.

ellauri042.html on line 870: Pahempi kuin paapa. Vielä pahempi kuin kakka. Melkein kuin (kuiskaten) paska. Miten ison lortin väännätkin, jumala on aina isompi. Ja jaxaa nostaa sen. 

ellauri042.html on line 889: Tää on se aikaisempi Prince Charles, ei tää nykyinen kaljuhead jonka eka puoliso oli Lady Di ja toinen rottweileri. Jolla on se helvetin tyhmä poika Harry ja sillä vielä tomppelimpi musta morsian. Arminiuxesta on jo aikaisempi paasaus. Oliko Donnesta? Nähtävästi ei. Jörn Donnerista on useampia. 

ellauri042.html on line 893: Paizi eine enää asu siellä. Ne on eläkkeellä jossain pikku paikassa ja Nickillä on Parkinsonin tauti. Niillä oli tosi hieno talo Bathissa, varsinainen pikku palazi. Siellä oli kambrikauden aikaisia fossiileja. Nyt on fossiilit muuttaneet toiseen kaupunkiin. 

ellauri042.html on line 920: Be where thou leftst them, or lie here with me.		vielä siellä minne jätit ne, vaiko tässä viekossa.

ellauri043.html on line 43: Mut tosta pidätyskyvyttömyydestä vielä. Katoliset (ja muutkin, myös rikoslaki) tekee eron tekemisen ja tekemättä jättämisen syntien välillä. Jos tekee harkitusti pahaa, niin se on tahtosynti, jos on vaan inkontinentti eli pidätyskyvytön, siis lankeaa, tai repsahtaa, se on heikkoussynti. Juutas oli tahtosyntinen, Pietari heikkoussyntinen. Rajanveto voi olla vähän vaikeaa, mutta kai se on vähän samansuuntainen erottelu kuin peliteoriassa preferenssit ja pelin ratkaisu. Jos säntää preferenssien perään laskematta pelin arvoa, on heikkosyntinen, jos laskee ensin pelin arvon ja silti lähtee varastamaan bylsimään tai tappamaan on tahtosyntinen. Se todistaa, että arvot on perinjuurin väärät, eli niitä pitää oikaista rangaistuxilla. Jos polkasee homo sapiensin aivoilla, on tahtosyntinen, jos liskoaivoilla, on vaan heikko. Tuomita ei kenkään siitä voi, pahimmillaan sakkoihin. 

ellauri043.html on line 46:   Huomaa muuten että 10 käskyn tärkeimmät poinzit voi jäsentää myös linnunlaulun termeillä: on EAT! EAT! syntejä (varkaus ym. reviiriloukkauxet), FUCK! FUCK! syntejä (no ne), ja KILL! KILL! syntejä (väkivallanteot). Termiittipesästä kertoo paljon se, mihin järjestyxeen nää 3 pannaan. Oisko niin, että synnit on sitä pahempia, mitä vaikeempi apinaa on saada niistä koijatuxi pois. Vähiten lajinomaista käytöstä pitää aivan erityiseen termentää. FUCK! FUCK! synnit on lieviä, elleivät ne loukkaaa EAT! EAT! reviirejä. KILL! KILL! synnit on pahoja vaan jos ne tapahtuu tiimin sisällä, muuten ne on ihan A-ok. Oikeastaan reviirisynnit on pahimipia. Vielä pahempia on vaan meemisynnit. Omat meemit on kaikkein pyhimpiä, koska ne on kaikista luonnottomimpia, ja ihan viimeisexi opittuja. Oman pesän hajun tunnistus ei tule apinalle luonnostaan. Oman perheen vaan, kuten neandertaaleille.

ellauri043.html on line 49:   Flaubert (1821-1880) väsäsi tätä magnum opusta kolmeen otteeseen, aloitti 28-vuotiaana 1849, jatkoi 1856 (35v, otteita julkaistiin; seuraavana vuonna ilmestyi Emma Bovary) and 1872 (53v). Lopullinen versio tuli ulos 1874. Kuus vuotta ennen maalilippua. Ei se vanhaxi elänyt, ei edes kuusikymppisexi. Kai tää Anttoni oli sille henk.kohtaisesti tärkein juttu. Flaubertille tärkein kirjailija oli Spinoza, nähtävästi. Spinozaan mun täytyy vielä palata, kuin HK Riikonen mielirunoilijansa Horatiuxen pariin, saatuani valmiixi tän 3:nen väitöskirjani. 

ellauri043.html on line 86: Multa menee usein sekaisin Bosch ja Brueghel, eikä ihme. Pieter Brueghel vanhempi oli Boschia (1450-1516) nuorempi (syntyi 10v Boschin kuoltua, 1525-1569), ja matki sitä ihan sikana. Tässä kansikuvana komeilee Boschin piirtämä suht kesy St Anthonius, kun Flaubertiin teki vaikutuxen Brueghel vanhemman (oikeesti ehkä jonkun sen kolleegan) coveri, joka on alla vas. Brueghel nuorempi (1564-11638) oli Brueghel vanhemman poika ja syntyi 5v ennen sen kuolemaa. Nuorempi kopsi vanhemman töitä ihan sikana. Tuonnoin siinä ei ollut mitään pahaa, perheyritys. Brueghel nuoremman kiusaus on alla oik. Ei taida olla kopio, ellei tosi huono. Kolmas kuva äärimmäisenä oik. on mun Boschin porakone. Puuttuu vielä Lean kinkkukiusaus. 

ellauri043.html on line 104: Mikä mies oli tää suuri Anttoni, jolla onkin kuvassa huppari eikä pipo, ja joka vähän luihun oloisesti ei kazo kameraan? Ei kai voi luottaa vaan Flaubertin raporttiin, vaikka Gustav ei ollutkaan postmoderni. Antiikissa suhtauduttiin tosiasioihin samalla leikkimielellä kuin tämänkin vuosituhannen vaihteessa, eli kaikki Antoniuxesta kerrottu on enemp vähemp legendaa. sen omaelämäkerta mukaan lukien. Sama ongelmahan on Jeesuxenkin kohdalla. 

ellauri043.html on line 108:   Jättikö se Flaubertin mainizemat äidin ja vaimot köyhixi? Vähän väliä, sittenhän se saatto antaa jotain niillekkin. Täydellinen kyllä, näet ääliö, tais ajatella köyhtyneet sukulaiset. No ei, sehän oli 19v, ei kai sillä voinut olla vielä perettä. Ellei se ottanut varaslähtöä. Ja äitikin oli kuollut jo samassa hötäkässä kuin iskä. Oravat puhuvat ristiin, eikö teistäkin? Ota tästä sitten selvää, pelkkiä epäluotettavia kertojia. 

ellauri043.html on line 115:   Antonios vetäytyi erämaahan yksinäisyyteen mietiskelemään, rukoilemaan ja palvelemaan Jumalaa. Pyhimys vieraili askeettien luona, tutustui heidän elämäänsä ja yritti oppia heiltä. Mies asettui yhteen hautaan lähellä kotikyläänsä, missä hänen kerrotaan kohdanneen pahoja henkiä villieläinten muodossa. Vietettyään viisitoista vuotta tällaista kiertelevää puolivallattoman poikamiehen elämää eli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäisenä pyhä Antonios päätti vetäytyä täyteen yksinäisyyteen. Hän löysi Niilin varrelta vuoren, jossa oli sopivasti vanha autio linna (no, termiittipesä), ja asettui sinne asumaan. Yhtä onnistunut erakko kuin Pentti Linkola, sen luona ramppas väkeä kin salpausselällä tapaamassa ja saamassa elämänohjeita. Elomme vaelluxen puolitiessä se värjäs parran harmaaxi ja ryhtyi viisaaxi vanhuxexi. Vaikkei se ollut mennyt vasta kuin 1/3 matkasta! 70v oli vielä tyhjään säiliöön. 

ellauri043.html on line 121:     Vuosien saatossa Antonioksen maine erakkona lisääntyi ja hänen luokseen saapui toisia erakkoja pyrkien elämään Antonioksen antaman esimerkin mukaisesti. Erakkoelämästä tuli yhä suositumpaa. Erakot perivät alkukirkon marttyyrien kunnioituksen, ja heidän askeettista elämäntapaansa pidettiin kristillisyyden korkeimpana muotona. Näin syntyi luostarilaitos. Luostarit olivat alkuun vain majoja, mutta vuosikymmenien ja -satojen kuluessa ne ovat kasvaneet ja muuttuneet suuriksi laitoksiksi ja valtaviksi instituutioiksi.

ellauri043.html on line 123:     Sanalla sanoen, Antun saavutus on kristilliset luostarit. (Idea sinänsä on ikivanha apinameemi: hopeaselät istuu mieluusti omassa joukossa, ja tarpeettomat nuoret koiraat muodostaa homolaumoja. Miesten taloja ja luostareita onkaikissa kulttuureissa.) Seurallisena kaverina se honasi, että erakkojen on parempi olla yxin yhdessä, pitää kimppaakivaa toisilleen 2-neuvoisesti aatameina ja eevoina, ottaa kalsarikännejä yhteistiloissa. Konventit on kivoja paikkoja jos ei huoli huutavasta hameväestä. Ruoka tulee ajallaan, säännöt on selvät ja urakehityskin kunnossa. Aika lailla niinkuin armeija, mutta henkikulta ei ole vaarassa, ja vähemmän päätöntä juoxemista. Norssin konventtikin oli tosi suosittu, saattoi oljennella välitunnit sisällä.  

ellauri043.html on line 129:   Pyhä Antonios on muun muassa Johanniittain ritarikunnan, amputoitujen, erakkojen, eläinten, epileptikkojen, teurastajien, kotieläinten, munkkien, ihotautien, ihottumien, taudeista vapautumisen, hautausmaiden, haudankaivajien, korientekijöiden, harjojentekijöiden ja paikkojen Burgio, Sisilia, Italia; Castrofilippo, Agrigento, Italia; Chiaravalle, Ancona, Italia; Fivizzano, Italia; Fontainemore, Italia; Mamoiada, Italia; Sant’Angelo Lodigiano, Italia; Mook, Alankomaat ja San Antonio, Ibiza, Espanja suojeluspyhimys. On siinä duunia. Ehkä ei sittenkään kanzi ruveta pyhimyxexi. Yhtä rauhallista on kuin julkkuerakkona.

ellauri043.html on line 131: Antonios Suuren elämä (m.kreik. Βίος καὶ πολιτεία τοῦ Ἁντωνίου του Μεγάλου; lat. Vita Antonii) on Athanasios Suuren kirjoittama teos, joka käsittelee nimensä mukaisesti Antonios Suuren elämää. Se on esimerkki kristillisen myöhäisantiikin pyhimyselämäkerroista, ja se on lajityypin klassikoita ja luetuimpia teoksia.

ellauri043.html on line 133:   Tässä ilmeisen feikki omaelämäkerrassa ei hiiskahdeta tavuakaan nakuista naisista ja muista houkutuxista. Athanasios suuri muikenee kiusauxista taas kuin vaari. Ne on pelkkää  #metoo naisten kexintöä.

ellauri043.html on line 187: 								      
Se ei ollut viittätoistakaan kun se tuli; ja se oli utelias kuin kissa, koko ajan kyseli et kuka teki mitä kenellekin missä milloinkin. Oikee kyselijäjyrki. Sitten se kuunteli hartaana - ja jos mä tarvizin jotakin, se toi sen vikkelästi kuin kilipukki, ja oli niin hauska että patriarkatkin nauroi. Siinä poika mun mielen mukaan!

ellauri043.html on line 196: 
Miten usein olenkaan kadehtinut myös laivoja, joiden purjeet muistuttavat siipiä, ja varsinkin kun ne kuskaa poies niitä, jotka on käyny mulla kylässä! Kyllä meillä oli sitten mukavaa! Millaista paisuttelua! Kukaan ei ole kiinnostanut mua yhtä paljon kuin Ammon; se kertoi mulle Rooman matkastaan, katakombeista, Colosseumista, julkkisnaisten hellyydestä, ja tuhannesta muusta jutusta!… Ja sit mä en suostunut lähtee messiin! Mix ihmeessä mä izepäisesti jatkan tämmöstä elämää? Mun ois pitänyt jäädä Nitrian munkkilaan, kun ne mua niin pyysivät. Niillä on omakotisellit, ja silti ne seukkaa keskenään. Sunnuntaisin trumpetti kuzuu ne kirkkoon, jossa ne saa kolme martinia, tai ruoskaa jos ne ei tottele, varastelee tai tunkeutuu johkin sopimattomaan, sillä niillä on kuri tapissa.

ellauri043.html on line 209: 
Alexandrian kauppiaat purjehtivat juhlapäivinä Kanopoxen jokea ja juovat viiniä lootuskupeista, tampuriinien soidessa kapakoissa joen rannalla! Kauempana kartionmuotoisixi leikatut puut suojelevat rauhaisia farmeja etelätuulelta. Korkean talon katto on ohuiden pylväiden varassa, jotka kohtaavat ylhäällä kuin kirkon yläikkunoiden pokat, ja niistä talon isäntä kotisohvalta näkee kaikki peltonsa, mezästäjät viljassa, viinipuristimen missä tehdään viiniä, härät jotka pui eloa. Sen lapset leikkii pihalla, sen vaimo kumartuu antaaxeen sille muiskun. Voi voi.

ellauri043.html on line 219: 
Ompa se kaunis! Tekis mieli silittää sitä selästä, doucement.


ellauri043.html on line 254:     12. Josa oli caickinaisia nelijalcaisia maan eläimitä ja medzillisiä/ ja matelewaisia/ ja lendäwäisiä Taiwan alla. 13. Ja yxi äni sanoi hänelle: Petari/ nouse/ tapa ja syö.  14. Petari wastais: en suingan HERra/ sillä en ole minä ikänäns syönyt mitän yhteist eli saastaista.

ellauri043.html on line 268:   4. Ja Mardochai oli suuri Cuningan huones/ ja hänen sanomans cuului caickijn maacundijn/ cuinga hän menestyi ja tuli suurexi. 5. Nijn Judalaiset löit caicki wihamiehens miecalla/ tapoit ja hucutit heidän/ ja teit heidän cansans oman tahtons jälken. 6. Ja Susanin linnas löit Judalaiset wijsi sata miestä cuoliaxi/ ja hucutit heidän. 7. Wielä päälisexi tapoit he Parsandathan/ Dalphonin/ Aspathan. 8. Porathan/ Adalian/ Aridathan. 9. Parmasthan/ Arissain/ Aridain/ Wajesathan...»


ellauri043.html on line 279:  edes/ ja sanoi: Sitä salaust/ cuin Cuningas anoi tietä/ ei wijsat/ oppenet/ tähtein tutkiat ja noidat taida Cuningalle ilmoitta. 28. Waan Jumala taiwast/ hän taita salaiset asiat julista/ ja tiettäwäxi teki Cuningas NebucadNezarille/ mitä tulewaisis aigois tapahtuman pitä. 29. NIjn on tämä sinun unes/ ja sinun näkys/ cuin sinä macaisit. Sinä Cuningas sinun wuotesas ajattelit/ mitä tästedes tapahtuman pidäis/ ja se joca salaiset ilmoitta/ hän on sinulle osottanut/ cuinga tapahtuman pitä. 30. Nijn owat sencaltaiset salaiset asiat minulle ilmoitetut/ ei minun wijsaudeni tähden/ cuin se olis suurembi/ cuin caickein jotca eläwät. 

ellauri043.html on line 281:  rauta/ sawi/ waski/ hopia ja culda/ ja tulit nijncuin acanat suwirijhes/ ja tuuli wei ne pois/ nijn ettei nijtä sillen taittu löyttä: mutta kiwi joca cuwa löi/ tuli suurexi wuorexi/ nijn että se coco maan täytti. 36. Tämä on se uni/ nyt me tahdomma Cuningalle sen selityxen sanoa. 37. SInä Cuningas olet Cuningasten Cuningas/ jolle Jumala taiwast waldacunnan/ woiman/ wäkewyden/ ja cunnian andanut on. 38. Ja caicki joisa ihmisen lapset asuwat/ ja eläimet kedolla/ ja linnut taiwan alla on hän sinun käsijs andanut/ ja sinulle näiden caickein päälle lainais wallan. 

ellauri043.html on line 305: 
Voin kuvitella… kattoon saakka näkyi kasattuna jalokiviä, timantteja, kultarahoja. Heppu jolla on sellanen rahalaari ei ole mikään tavis. Se ajattelee et se ei ole mikään teppo vaan oman onnensa seppo, niinkuin Kardashianit se on ahertanut tosi kovasti tän eteen, ja kuinka se voi vielä kukistaa muita ja kukoistaa lisää. Rahavarasto on kunkkujen hyvä vararahasto. Viisaimmallakin oli sellainen. Sen laivastot toi sille norsunluuta ja apinoita... missäs se nyt olikaan?

ellauri043.html on line 359:     huokailemassa yhtenään! Mä kannoin selässäni 80 naulaa pronssia kuten Eusebios, mua

ellauri043.html on line 362:     kuin minä, koska mun elämä on jatkuvaa kidutusta!

ellauri043.html on line 373:   Pafnutius oli ebyktiläinen piispa, joka muutaman muun piispan perässä (mm. Bessarion ja Serapion) oli menossa "käännyttämään" (munkkilatinaa, tarkoittaa  bylsäsemään) kuuluisaa kurtisaania Thaista. Pettymyxexeen löysi tämän jo valmiixi kuvaseinään päin kääntyneenä. No sehän ei Pafnutiusta pysäyttänyt, sujuuhan se näinkin päin, se tuumasi. Jälkeenpäin se vei Thaixen muiden kirkkopaapojen hoideltavaxi, sanoen: "Toin teille puolivillin kutun, joka just pääsi yhden suden käpälistä (en sano kenen, nimi alkaa peellä). Toivottavasti teillä riittää sääliä suoda sille päänalunen, peittoa ei tarvize, ja että se teidän hoidossa vielä paranee niin että kun toi vuohenturkki siistitään, niin alla on pehmeetä lampaan nukkaa."

ellauri043.html on line 376: Nikean paapat purppuramekoissa olivat olevinaan maageja valtaistuimilla pitkin seinänvieriä, ja niitä juhlittiin kekkereillä, annettiin prenikoita, etenkin Pafnutiusta (se joka bylsi Thaista, ks tietolaatikko), koska se on silmäpuoli ja klenkka Diokletianuxen vainoista! Keisari on voidellu sen puhkastua silmää moneen otteeseen, typerää! Sitäpaizi Nikean konsiilissa oli sellasia törkymöykkyjä: Skyyttalainen piispa Teofilus Kierto, toinen täysin perseestä, Jeah; eläintenhoitaja Spiridion! Alexanteri oli yli-ikäinen. Athanasioxen olisi pitänyt olla lempeämpi areiolaisille, saadaxeen niiltä myönnytyxiä!


ellauri043.html on line 521: 
Ja tästä kaikesta nouseva aromi tuo sille mieleen valtameren suolaisen tuoxun, vuorten raikkauden, mezien suurenmoisen parfyymin. Anttu levittää sieraimiaan mahd. isoixi, se kuolaa; se miettii että tässähän on tarpeexi koko vuodexi, vuosikymmenexi, koko loppuelämäxi!

ellauri043.html on line 606: 
Mitäs nyt? Mitä ihmettä? Stateereja, kykloxia, dareikkeja, aryandikkeja! Aleksanteri, Demetrios, Ptolemaioxet, Caesar! Mutta kenelläkäään niistä ei ollut näin paljon! Mikään ei ole mahdotonta! Ei enää kärsimystä! Kylläpä nää säteilee, ihan häikäisee! Sydämeni kuppi vuotaa ylize! Onpa ihanaa! Joo!... Joo!... Vielä! Ei koskaan tarpeexi! Voisin vaikka heittää näitä mereen koko ajan, silti jäisi. Mutta mix hukata mitään? Mä pidän kaikki, en kerro kenellekkään; mä kaivan kallioon kammion joka on sisältä päällystetty pronssilevyillä - ja mä tuun sinne tunteaxeni kultaläjien puristuvan kantapäihini! Työnnän niihin käsivarteni kuin jyväsäkkiin. Hankaan niillä kasvojani, nukun niiden päällä! Sukellan niissä kuin pyöriäinen, kaivaudun niihin kuin myyrä ja heittelen niitä sateexi päälleni! Olen rikkaampi kuin Roope! varakkaampi kuin Kroisos Pennonen! vauraampi kuin Kulta-Into Pii!

ellauri043.html on line 629: 
Vastapäätä leviää Maiotixen järvi, oikealla meri, vasemmalla maaseutu, ja ihan sen silmien alla tasakattojen sotku, joiden läpi kulkee etelästä pohjoiseen ja idästä länteen 2 katua, jotka risteävät ja muodostavat koko pituudeltaan korinttilaisin pylväin reunustettujen holvikäytävien rivejä. Tätä kaxinkertaista pylväskäytävää reunustavissa taloissa on ikkunat värjätystä lasista. Joissakin on ulkopuolella valtavia puuhäkkejä, joihin ulkoilma imeytyy.


ellauri043.html on line 725: 
Sen oikealla ja vasemmalla puolella 2 lähetystöä pappeja hiippalakeissa heiluttelee suizukeastioita. Maassa sen jaloissa ryömii kahlekuninkaita, kädettömiä ja jalattomiia, joille se heittää luita järsittäväxi. Vielä alempana on sen veljiä siteet silmillä, ne on kaikki sokaistu.

ellauri043.html on line 771: 
Anna mennä, vätys! Ammennä! Noin! Jes! Jes! käsivarsille, selkään, rintaan, masulle, kaikkialle! Ei syhyttä saunaan, nyt vihdotaan! Suihkikaa, remmit, purkaa mua, reviskelkää mua! Must olis kiva et mun veritipat roiskuis tähtiin asti, särkis luuut, jänteet paljaaxi (tai kenties hermot, antiikissa ei tehty eroa)! Tonkeja, remmiä, piinapenkkiä, sulaa lyijyä! Marttyyreille oli vielä muitakin konsteja! Vai mitä Ammonaria? 

ellauri043.html on line 785: 
Kas tuosta, kato hei! Siinä sulle! Vielä! Jo lähtee kutina! Tai oikeestaan tulee. Mitä kidutusta! Mitä herkkua! Näähän on kuin pusuja! Tää menee ihan ytimiin! Mä kuolen!


ellauri043.html on line 789: 
Antonius kääntyy, ja näkee vielä 3 samanlaista razastajaa samixilla aaseilla, samassa asennossa.

ellauri043.html on line 793: 
Sen selässä, sinisillä villatyynyillä, jalat ristissä, silmäluomet puolixi kiinni ja pää nyökkyen, on nainen, joka on niin upeasti puettu että siitä lähtee ympäriinsä säteitä. Lössi heittäytyy naamalleen, elehvantti taivuttaa polvia, ja 

ellauri043.html on line 825: Kolmen täyskuun ajan ne ovat juosseet yhtä kyytiä, kivi hampaiden välissä tuulenhalkaisijana, häntä kokoajan suorassa, polvitaive taivutettna, ja koko ajan laukassa. Niitä ei löydä samanlaisia! Ne tuli mulle mun äidinpuoleiselta isoisältä, keisari Saharililta, Iakschabin pojalta, Iaarabin pojanpojalta, Kastanin pojanpojanpojalta. Argh! Jos ne eläis vielä, me valjastettaisiin ne makuuvaunuun palataxemme nopeasti kotiin! Mutta mitenkäs?… Mitä mietit?

ellauri043.html on line 845: 
tässä on Kinneretin palsamia, Tammefanin niemen suizuketta, laudaanumia, kanelia, ja laaserjuurta, joka on hyvää soosissa. Sit siellä on Assyrian piziä, Gangesin norsunluuta, Elisan purppuraa; ja tää jäälaatikko sisältää leilin jotain chalibonia, jonka pitäis olla Assyrian kuninkaille varattua viiniä - jota juodaan yxisarvisesta. Täs on sit kaulanauhoja, neuloja, viiloja, parasolleja, Baasan pulveria, Tartessoxen tinaa, Pandionin sinistä puuta, Issedonian valkoisia turkixia, Palaesimonden saaren jalokiviä, ja jonkun tachas eläimen karvoista tehtyjä hammastikkuja - kadonnut eläin joka eli maan alla. Nää tyynyt on Emathoxesta, ja nää takinrimpsut Palmyrasta. Tässä Babylonian matossa on … mut hei, tule nyt, tule jo sieltä!

ellauri043.html on line 859: 
Haluisizä Dgian-ben-Dgianin vyösoljen, sen joka rakensi Pyramiidit? Se on tässä! Se on tehty 7 päällekkäisestä lohikäärmennahasta, kiinni timanttiruuveilla, parkittu isänmurhaajan sapessa. Se etustaa toisaalta jokasta sotaa mikä on ikinä käyty aina nuijan keximisestä, toisaalta kaikkia sotia joita vielä käydään maailman tappiin saakka. Salama pongahtaa siitä takasin kuin korkki pullosta. Mä laitan sen sun käsvarteen ja sä käytät sitä mezällä.

ellauri043.html on line 880: 
Se ravistaa päivänvarjoaan, jonka kaikki pikku tiu'ut helähtää.


ellauri043.html on line 884: Ja mulla on vielä paljon muita juttuja, tiäz! Mulla on aarteita gallerioissa joihin exyy kuin mezään! Mulla on kesäpalazeja ruususäleiköistä ja talvipalazeja mustasta marmorista. Keskellä järviä suuria kuin meri mulla on omia saaria kuin vaarilla pyöreitä kuin hopearaha, kokonaan helmiäisen peitossa, joissa joet tekee musaa, lämpimien maininkien rullatessa rantaan rytmiryhmänä. Keittiöorjat poimii lintuja mun lintutarhoista ja pyytä kalaa mun sumpuista.

ellauri043.html on line 885: Mulla on kaivertajia jatkuvasti istumasa työssä kaivertamassa mun potretteja koviin kiviin, läähättäviä valajia jotka valaa mun pazaita, parfymistejä jotka sekottaa kasvimehuja etikoihin ja taputtelee pastoja. Mulla on muodinluojia ketkä leikkaa mulle kankaita, kultaseppiä jotka työstää koruja, kampaajia jotka ezii mulle kampauxia, ja huomaavaisia maalareita, jotka vetää mun paneleihin kiehuvia vernissoja, mitä ne jäähdyttelee viuhkoilla. Mulla on eskortteja haaremixi asti ja armeija eunukkeja. Mulla on armeijoja, mulla on kansoja! Mulla on kippari kalle taskussa, ja purkki pinaattia! Mulla on eteisessa kaarti kääpiöitä jotka kantaa selässä norsunluisia torvia!

ellauri043.html on line 916:     Jos sä haluisit, jos vaan haluisit!… Mulla on paviljonki niemellä maakannaxella kahden valtameren välissä. Se on paneloitu plexilasilla, parketti on kilpikonnankuorta, ja se avautuu neljään ilmansuuntaan. Sieltä yläältä mä nään mun laivastot ja väen joka nousee ylös mäkeä taakat selässä. Me nukuttais höyhentäkeillä jotka on pilvenkeveitä, 

ellauri043.html on line 1120: 
Jos se olis pantu kuriin se olisi ollut hyvä juttu sun veljille ja sullekin. Tämmöinen eriöelämä on pahaa lääkettä.

ellauri043.html on line 1217: 
Se vetää kynän vyöstä, ja maassa jalat ristissä papyrusrulla kädessä se nostaa pään pyhää Antoniusta päin, joka istuu sen vieressä oza vielä lysyssä.


ellauri043.html on line 1350: 
Herra on sanonut: mulla olis paljon vielä jutunjuurta. Näillä on juuri ne jutut.

ellauri043.html on line 1419: Kaiken luomakunnan tarkoitus on vapauttaa taivaallinen säde, joka on suljettu materiaan. Se pääsee karkuun helpoiten tuoksuilla, mausteilla, glögin aromilla, kevyillä jutuilla jotka muistuttavat ajatuxia. Mutta arkiryske pidättää sitä. Murhaaja syntyyy uudestaan spitaalisen ruumiissa, se joka tappaa eläimen muuttuu sixi eläimexi; jos istutat viiniköynnöxen, sut sidotaan sen oxiin. Ime siitä ravintoa. Eli kieltäytykää! Paastotkaa!

ellauri043.html on line 1714:     Buddhaxi ja on nimeltään Cubricus, käräytettiin elävänä palavalla kaislalla niin hyvin, että sen parkittu nahka

ellauri043.html on line 1779: ja vielä kalpeampi, turvotusta silmäluomissa kuin se oisi kauan itkenyt. Kysymättä se sanoo:


ellauri043.html on line 1894: 
Ja sillä aikaa kun A. kazoo niitä kiistelemässä selällään makaamassa oman verensä lätäköissä,

ellauri043.html on line 2035: 
Bellerophon oli Poseidonin and Eurynomen, Glaukoxen vaimon äpärä. Glaukos kasvatti Bellerofonin käenpoikana. Sama tauti vaivasi kuin Jeesusta, ja Kleistin mainizemaa Amfitryonia. Sitä on paljon liikkeellä, meidänkin esi-isällä se oli. B:n veli (ylläri). oli Pegasos, mulle tutuxi tullut razu, B. listi Kimaran razastaen velipojalla. Kuoli köyhänä ja sokeana pudottuaan taivaalta P:n selästä piikkipensaaseen, ei siis väkivaltaisesti, vammaisena muttei muuten sairaana. Eikä antiikissa ollut maissia, se tuli Amerikoista intiaanien mukana. Guffaw, hyvä Gustav!

ellauri043.html on line 2151: 
Ensi alkuun ihmetyttää että edessä on pitkä veren värinen ihmispäinen kotelo josta lähtee säteitä, ja sano Knouphis, kirjoitettuna kreikaxi joka puolelle. Se on pylväänpätkän päällä jalustalla. Huoneen muilla seinillä on kiilloitetusta raudasta tehtyjä korkokuvia, eläinten päitä: härän, leijonan, kotkan, koiran ja aasinpää  — vieläpä!

ellauri043.html on line 2304:     Antonius on liekeissä. Se odottaa vaan tilaisuutta päästä messuamaan elämästäään pelastustiimissä, tietämättä ettei se ole yxi marttyyreistä.

ellauri043.html on line 2327: On tää aika kovaa mun iällä! Mun sairaudet tekee mut niin heikoxi! Silti vittu, olisin mä elänyt ainakin ensi talveen saakka vielä!


ellauri043.html on line 2351: 
Sitten se ajattelee loputonta määrää päiviä jonka sen ois pitänyt elää, kaikkia iloja mitä se ei päässyt kokeilemaan;; — ja vilkaisee alttarille päin.

ellauri043.html on line 2407: 
Looshin portilla toinen eläintenhoitaja odottaa merkinantoa. Se avautuu, ulos tulee 1 leijona.

ellauri043.html on line 2447: 
Vielä yxi

ellauri043.html on line 2510: näkee selvästi bambujen läpi pylväsmezän, sinertävänharmaan. Ne on puunrunkoja jotka tulee vaan yhdestä rungosta. Jokaisesta sen haarasta lähtee toisia haaroja, jotka tunkeutuvat maaperään; ja tää näiden äärettömästi moninkertaistuvien vaaka- ja pystysuorien viivojen kokonaisuus muistuttaisi jättimäistä kehikkoa, ellei siellä olisi sielä täällä pientä viikunaa, mustalehtistä, kuten sykomori. 

ellauri043.html on line 2514: 
Alaoxien alla siellä täällä näkyy sukupuuttoon kuolleen lehmäantiloopin sarvet, tai normiantiloopin kirkkaat silmät; siellä kykkii papukaijoja, lepattelee perhosia, vetelehtii sisiliskoja, pörisee kärpäsiä; ja hiljaisuuden keskellä kuuluu elämisen syvällinen syke.


ellauri043.html on line 2541: 
Kerta olemassaolo tulee hajoomisesta, ja hajoominen halusta, halu aistimuxista, aistimus kosketuxesta, mä olen välttänyt kaikenlaista toimintaa, kaikkea kosketusta; ja — liikkumatta enempää kuin hautaveistos, hengittäen 2 sieraimeni kautta, keskittäen kazeen nenänpäähän, ja mietiskellen eetteriä hengessäni, maailma jäsenissäni, kuuta sydämessäni, — ma unexin suuren sielun esanssia, josta lähtee koko ajan, kuin tulen kipinöitä, elämän alkuja.

ellauri043.html on line 2557: 
Kaikki mikä on syntynyt häviää, kaikki mikä kuolee syntyy uudestaan; tällä haavaa hävinneet olennot oleskelee ainexissa joilla ei vielä ole muotoa, ja palaavat maahan palvellaxeen tuskalla muita luotuja. 

ellauri043.html on line 2559: 
Mutta, koska mä olen rullannut loputtomassa määrässä existenssejä, jumalten hahmossa, ihmisten ja eläinten, mä kieltäydyn matkustelemasta pitempään, mä en halua enää tätä väsymystä! Mä hylkään mun ruumiin likaisen majatalon, lihasta pykätyn, veren punaaman, hirveen nahkan peittämän, täynnä säädyttömyyxiä; — ja korvauxexi mä saan lopultakin nukkua kaikista syvimmässä absoluutissa, nimittäin olemattomuudessa.

ellauri043.html on line 2584:     Kalanos poltti izensä Alexanterin edessä; yx toinen teki saman tempun Augustuxen aikaan. Kyllä sen on täytynyt vihata elämää!

ellauri043.html on line 2611:     
Antonius pelästyy — ja kysyy kuka toi misu on.


ellauri043.html on line 2656: 
Jokaisessa isojen oxiensa hangassa se kannattelee ilmassa paria henkeä. Oxat niiden ympärillä risteilee kuin suonet ruumiissa; ja ne kazoo kuinka ikuinen elämä kiertää hämärään sukeltavista juurista aina auringon ohi ulottuvaan latvaan. Mä 2. oxalla valaisin figuurillani kuin Katariina noita kesäöitä ihaniia. Ja mälli lensi kattoon asti.

ellauri043.html on line 2757:     Sä synnyit Gittoissa, lähellä Samariaa. Dositheos, sun eskariope, anto sulle potkut! Sä sätit P.Peeveliä kun se käänsi sulta naisen! Ja hävittyäs vielä P.Pieralle sä raippasit ja säikähdit niin, et heitit taikakalupussin jorpakkoon!

ellauri043.html on line 2758: 
Simon Magus (Simon Noita, Simon Taikuri tai Simon Tietäjä) oli ensimmäisellä vuosisadalla elänyt ihmeiden tekijä, joka mainitaan Apostolien teoissa sekä useissa apokryfisissä teksteissä. Antiikin maailmassa Simon Magus oli laajalti tunnettu etenkin Simon Pietarin vastustajana. Kristityt ovat maininneet hänet ensimmäisenä harhaoppisena, ja gnostilainen simonianismin lahko piti häntä ihmishahmoisena jumalana.

ellauri043.html on line 2765: Hippolytuksen mukaan Simon Magus palasi Roomasta kotikaupunkiinsa Gittaan ja pyysi kannattajiaan hautaamaan hänet elävältä väitettyään, että hän nousisi kolmantena päivänä kuolleista. Ylösnousemusta ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Simon Magus kuoli hautaansa. 

ellauri043.html on line 2785: Roomalaisten keskuudessa mä lensin sirkuxessa niin korkeella ettei mua enää nähty. Nero käski mestata mut ja maahan putosikin lampaanpää, mut ei mun. Lopux mut haudattiin ilmielävänä,mut mä nousin kuolleista 3. päivänä. Todiste: mä oon tässä! 

ellauri043.html on line 2978: Mä kerron enste minkä pitkän kaavan mukaan mä hankin mun doktriinin, ja jos löydät mun koko elämästä yhdenkin ilkityön, keskeytä mut, - sillä sellanen joka on mokannut teoissa voi tuottaa pahennusta sanoilla.

ellauri043.html on line 3058: 
Hyrkania oli muinainen Persian maakunta, joka sijaitsi Kaspianmeren etelärannalla nykyisten Iranin ja Turkmenistanin alueilla. Hyrkania on alueen kreikkalainen nimi, persiaksi sen nimi oli Varkâna. Antiikin aikana Kaspianmerta kutsuttiin myös nimellä Hyrkanianmeri. Hyrkaniasta tuli osa Persian valtakuntaa Kyyros Suuren ja Kambyseksen aikana noin 559-520 eaa.

ellauri043.html on line 3125: Pohjoisseinällä nousee torni joka kannattaa toista, kolmatta, neljättä, viidettä; ja sit on vielä 3 muuta! Kahdexas on kappeli vuoteella. Kukaan ei mene sisään paizi nainen jonka papit ovat valinneet Belus-jumalalle. Babylonin kuningas majoitti mut sinne.


ellauri043.html on line 3183: 
Yhtenä päivänä musta lapsi joka piti kultaista käärmesauvaaa kädessä, johdatti meidät viisaiden ammattikorkeeseen. Iarkhas, niiden rehtori, puhui mulle mun esi-isistä, kaikista mun ajatuxista ja teoista, kaikista mun elämistä. Se oli ollut Indus-joki, ja se muistutti mua että mä olin kuljettanut proomuja Niilillä kuningas Sesostrixen aikaan. 

ellauri043.html on line 3241: Joo, hullun joka oli jopa luvannut mennä sen kanssa naimisiin. — Naisen naiminen on vielä ok; mutta pazaan, se on jo tyhmää!

ellauri043.html on line 3333: 
Vielä vaan!

ellauri043.html on line 3372:  Yx kännipää puhutteli meitä laulaen suloisella äänellä. Se oli Neron hautaruno (ei väliaivo), jolla oli valta nirhata jokainen joka kuunteli sitä huolimattomasti. Sillä oli selässä rasiasa 1 keisarin kitarasta otettu kieli. Mä sivuutin sen olankohautuxella. Se heitti meille lokaa päin pläsiä. Silloin mä irrotin vyöni ja annoin sen sille käteen.

ellauri043.html on line 3565:     Me lähetään etelään kuin Niklas, vuorten ja isojen ulapoiden taa, ezimään parfyymeista syytä rakkauteen. Saat haistaa myrrhodionin odööriä, joka saa heiverömmät hengiltä. Huuhdot kroppaas Junonian saaren ruusuöljyjärvessä. Näet kevätesikoilla uinuvan liskon joka herää kerran vuosisadassa kun paise (tai granaatti) kypsyy sen ozalla ja putoaa. Tähdet sykkii kuin silmät, laulukaskaat laulaa kuorossa kuin lyyrat, humalat hengittää ulos kuihtuneita kukkia; sun keuhkot laajenee ilmoissa (tai sävelmissä), ja sun sydämessä ja lätyssä. (tms runollista) 


ellauri043.html on line 3793:     Ja se näkee maan tasalla kukkia, kiviä, kotiloita, puunoxia, epämääräisiä eläinhahmoja, sekä jonkinalisia rähmäsilmäisiä kääpiöitä; ne ovat jumalia. Se ratkee nauruun. 

ellauri043.html on line 3963: 
Polvillaan papukaijan selässä näyttää kauneuden jumalatar rakkaudelle, pojalleen, pyöreätä tissiä. Se on tuolla kauempana hyppelemässä ilosta preerioilla.

ellauri043.html on line 3978: 
Saavuttaaxeen tasapainon, voittaaxeen pahan. Mutta elämä ehtyy, muodot kuluu; ja niiden täytyy edetä muodonmuutoxilla. Uusia muotoja tarvitaan, tarvitaan uusia muotoja. Jollei niitä saada, se on sama kuin ei olisi koko taidetta. (Sakari Jurkka)

ellauri043.html on line 4091: Sitten, kun mä oikein keskityin vielä isompaan meditaatioon, mä sain selville asioiden

ellauri043.html on line 4121: Pirun kiusaus multa vielä puuttui.

ellauri043.html on line 4172: 
Ja tässä viimeisessä elämässä, kun olen saarnannut lakia, mulla ei ole enää mitään tekemistä. Iso periodi on läpivedetty! Ihmiset, eläimet, jumalat, bambut, valtameret, vuoret, Gangesin hiekanjyvät ja myriadin myriadit tähdet, kaikki kuolevat; —

ellauri043.html on line 4177: 
Silloin jumallille tulee pyörrytystä. Ne horjuvat, kaatuvat kouristellen, ja oxentavat elämänsä. Niiden kruunut paukahtaa, niiden viirit lentää tiehensä. Ne repivät attribuuttinsa, sukuelimensä, heittävät olan yli kupit joista ne joi kuolemattomuutta, kuristavat izensä käärmeillään, häviävät savuna; — ja kun kaikki on hävinnyt…

ellauri043.html on line 4315:     Aika ajoin ne vaivaantuvat sivummalle päästääxen ohize pitkät peitetyt härkävetoiset vaunut, tai ehkä aasin, jonka selässä on huntuihin paketoitu nainen, joka katoaa sekin lomamökkien suuntaan.  

ellauri043.html on line 4363:     Etkös sä izekin ajattele sitä jonain elävänä heppuna?

ellauri043.html on line 4396: Ensalkuun kun sä aloit napisemaan, sä nirhasit vanhimman luomista, salattujen eläinten Sepon, ihmissonnin. (Seppo sä olet oikea sonni!) Sit sä viettelit ekan ihmisparin, Nettorin ja Nepikkalanneen. (Nettori Nettori Nepikkalan nee, kyylällä tyttöjä hurmailee.) Sä levitit hämyä sydämmiin, sä tungit taivaaseen pataljoonia.

ellauri043.html on line 4401: Mitro Repo, mun poika, asui luoxepääsemättömässä paikassa (Kirkkonummella). Sillä oli siellä oma tsasouna, jossa se otti vastaan Kivelän vanhuxia, ja syötettyään niille mariannekarkkeja ja konjakkia pienestä litteästä pullosta se lemppas ne pihalle ja meni taas teeveeseen tienaamaan lisää massia. Sellainen isä Metro.


ellauri043.html on line 4427:     Antoniuxen selän takana, pidättää voittomölinää, — ja Ormuz sukeltaa pimeään.

ellauri043.html on line 4441: Jellonat heilimöi sen olkapäillä; etelän hetelmiä, kukkia ja tähtiä risteilee sen rinnuxilla; alempana levittäytyy kolme riviä tissejä;  ja vazasta jalkoihin asti sitä puristaa ahdas korsetti, josta lähtee puolivartalokuvina hirviä,aarnikotkia (eli vaakalintuja eli griippejä) ja mehiläisiä. Se näkyy koska siihen antaa valjua valoa sen pään takana oleva hopeakiekko, pyöreä kuin kuu.

ellauri043.html on line 4470: Ompas lettu elo, palmujen parfyymi, lehtivihreän havina, lähteiden läpinäkyvyys! Haluaisin lätistyä ihan levynä maahan tunteaxeni sen sydänalassa; ja mun elämä palais takasin ikinuorexi!

ellauri043.html on line 4478:     Laatikko, joka on peitetty keltaisella pressulla, heilahtelee sen selässä 2 korin välissä; yheen pannaan uhrilahjat: munia, rusinoita, päärynöitä ja juustoja, siipikarjaa, pikkurahoja; ja toinen on täynnä ruusuja, joita aasnkuljettajat heittelee eteensä mennessään.

ellauri043.html on line 4493: Aasi on pyhästynyt (tai pidätetty). Otetaan huppu pois. Sen alla on toinen kirjekuori (tai kääre) mustasta huovasta. Sit 1 (naismaisesti laittautuneista, suom. huom.) miehistä alkaa vielä tanssia, pelehtien kalkkarokäärmeillä; toinen kontillaan lootan edessä lyö bongorumpuja; ja

ellauri043.html on line 4584:     Sen reidet on kapeissa byysissä, joissa on värillisillä solmuilla sidottuja ruudunmuotosia reikiä siellä täällä . Se nojaa kyynärspäillä yhteen puunoxaan, huilu kädessä, vetelässä asennossa. 

ellauri043.html on line 4789: Eläinradan eläimet löytyivät sen laitumilta, täyttivät muodoillaan ja väreillään salaperäisen kirjoituxen. 12 alueeseen jaettuna kuten vuosi 12 kuukauteen — jokaisella kuukaudella, jokaisella päivällä oli jumalansa — se toisinsi taivaan muuttumatonta järjestystä; ja loppuunhengittänyt ihminen ei menettänyt hahmoaan; vaan täytettynä hajusteilla, tuhoutumattomaxi tehtynä, se oli nukkuva 3000 vuotta hiljaisessa Egyptissä.

ellauri043.html on line 4794: 
Sinne laskeuduttiin portaita jotka veivät saleihin, missä oli kopioituna hyvien ihmisten juhlat, pahojen kidutuxet, kaikki mikä tapahtuu kolmannessa näkymättömässä maailmassa. Pitkin seiniä kuolleet maalatuissa arkuissaan odottivat vuoroaan; Ja vaelluxesta vapautettu sielu jatkoi untaan uuteen elämään heräämiseen saakka.

ellauri043.html on line 4804: 
Ilmetty se! sen silmät; sen tukka, käkkärä kuin pässinsarvet! Sä jatkat sen töitä. Me kukitaan taas kuin lootuxet. Mä oon yhä iso Isis! Ei kukaan vielä ole nostanut mun mekkoa! Mun hedelmä on aurinko!

ellauri043.html on line 4892: 
Vielä riittää nähtävää. Käänny!

ellauri043.html on line 4961: Ne kumartuivat pilvistä ohjataxeen miekkoja; niitä tuli vastaan teiden varsilla, niitä saattoi ostaa kotiin; ja tää tuttavallisuus teki elämästä jumalallisen.

ellauri043.html on line 4979: Ja ne elää vieläkin! Keisari Konstan Pylkkänen jumaloi Apolloa. Kolminaisuus löytyy Samothraken mysteereistä, kaste Isixeltä, lunastus Isä Metrolta, jumalan uhraus Bakkuksen juhlista. Proserpina on neizyt… Aristaios on ilmetty Jésus!

ellauri043.html on line 4983: Häneen liittyy myös eräs legenda: Aristaios oli keksinyt mehiläisten hoidon. Mutta koska hän oli ajanut Eurydiken kuolemaan, jumalat suuttuivat hänelle ja tappoivat kaikki hänen mehiläisensä. Hän kääntyi merenjumala Proteuksen puoleen, joka tosin oli vaikeasti tavoitettavissa, sillä hänellä oli tapana muuttaa muotoaan eläimeksi, tulenliekiksi, kiehuvaksi vedeksi; mikä milloinkin oli parasta. Aristaios kuitenkin sai hänet jollakin tavalla kiinni ja Proteus antoi hänelle neuvon: hänen tulisi lepyttää Eurydiken haamu uhraamalla tämän haudalla neljä härkää ja hiehoa. Niin teki Aristaios, ja pian uhrieläinten lihasta pöllähti mehiläisparvia. No mikäs tässä on niin jeesusmaista? Ei kai Jeesus kasvattanut mehiläisiä? 

ellauri043.html on line 4996: joka tulee tuomizemaan eläviä ja kuolleita, — jonka valtakunnalla ei ole loppua; — ja yhteen (1) pyhään henkeen, — ja yhteen ainoaan (1) katumuxen kasteeseen, — ja yhteen ainoaan (1) pyhään katolliseen kirkkoon, — ja (ikävä kyilä) vain yhteen (1) lihan ylösnousemuxeen, — ja ikuiseen elämään!

ellauri043.html on line 5048: 
Ei! ei! Niin kauan kuin on, missä vaan, edes yx (1) pää jonka sisällä on jotain järkeä, joka vihaa sekasortoa ja ymmärtää lakia, Jupiterin henki elää!

ellauri043.html on line 5269: Riittävästi muotoja! Vielä kauemmaxi! Ihan huipulle! Puhtaaseen ideaan!

ellauri043.html on line 5368:     Vielä kauempana, ilmestyy kalpeista pilvistä kimmerien palvomat jumalat, vielä Thulen takana!

ellauri043.html on line 5578: Siten mä selvisin ilman skandaalia, kuten muutkin elämän välttämättömyydet, kuten Mena kiduttaa neizeitä, ja suloinen Rumina joka suojelee imettäjän sinertävien suonien pullistamaa tissiä. Olin iloinen. Aiheutin naurua! Ja laajeten levollisesti mun ansiosta juhlija hengitti riemua kaikista ruumiinsa reijistä.

ellauri043.html on line 5644: 
No mä oon vielä jäljellä!

ellauri043.html on line 5803: 
Se oli ennen sielujen asunto. Pytagoras-veijari varusti sen vielä linnuilla ja suurenmoisilla kukilla.

ellauri043.html on line 5863: Se havaizee yhdellä silmäyxellä etelän ristin ja ison karhun, ilvexen ja kentaurin, kalojen tähtisumun, Orionin tähtikuvion 6 aurinkoa, Jupiterin 4 kirrtolaisineen, ja jättimäisen Saturnuxen 3-kertaisen renkaan! Kaikki planeetat, kaikki tähdet jotka ihmiset myöhemmin löytävät! Se täyttää silmänsä niiden valoilla, se ylitäyttää päänsä niiden välimatkalaskelmilla, —  sit sen pää nuupahtaa.

ellauri043.html on line 5926: Kato aurinkoa! sen coronasta nousee korkeita liekkejä, joista lentää kipinöitä, jotka levis ympäriinsä muodostaen uusia maailmoja; — ja kauempana kuin niistä viimeinen, niiden syvyyxien toisella puolen missä sä et näe kuin pimeää ainetta, toiset auringot pyörivät, niiden takana toisia, ja vielä toisia, rajatta.

ellauri043.html on line 5948: Flaubert ei ollut vahva luonnontieteissä, mikä lie dropout oikixesta ja koroilla elelevä senttari. Tässäkin on useampia kyseenalaisia kohtia. On tyhjiöitä, eikä avaruuskaan ole muuttumaton vaan sillä on koko, joka jatkuvasti laajenee (tää tosin selvis vasta Einsteinille.) Darwinismi ei ollut vielä lyönyt läpi, vaikka fossiileista oltiin selvillä. Tää kirja on oikeastaan Darwinin aikalainen. Suunnilleen samoihin aikoihin kirjoitteli Jeesuxen elämäkerturi Renan, jonka sensorit päivitteli El Monon skandalöösiä ajatusta, että me oltaisiin vaan puusta pudonneita hännättömiä sapajuja. 

ellauri043.html on line 6040: 
Kyllä mä jonain päivänä vielä näen sen!

ellauri043.html on line 6108: Mut oletko edes varma että näet mitään? Oletko varma edes että elät? Ehkei olekkaan yhtään mitään! Miksi on ylipäänsä olemassa mitään? Miksei pikemminkin ei mitään?

ellauri043.html on line 6131: 
löytää izensä taas selältään kallionkielekkeeltä.

ellauri043.html on line 6168: Mä muistan matkan jonka mä tein Ammonin kanssa, etsimään yxinäistä paikkaa minne perustaa luostareita. Se oli viimeinen ilta, ja me tihitettiin askelia, mumisten hymnejä, vieri vierellä, puhumattomina. Sitä mukaa kun aurinko aleni, meidän ruumiiden 2 varjoa pitenivät kuin 2 obeliskia koko ajan kasvaen ja kulkivat koko ajan meidän mukana. Meidän patonkien kärjillä me istutettiin sinne tänne ristejä merkkaamaan sellin paikkaa. Yö tuli hitaasti, ja mustat varjot laajenivat maassa valtavan roosan värin vielä vallitessa taivasta.

ellauri043.html on line 6212: 
Mutta tää on vielä paljon vanhempi, ja hirmulaiha.

ellauri043.html on line 6297: 
Mitä ilonpitoa tässä vielä nyt? Mun "sydän" on lerppu, mun silmissä on vaivaa.

ellauri043.html on line 6352: 
Sitäpaizi, sähän uskot "lihan" ylösnousemuxeen, joka on elämän kuljetusalusta ikuisuuteen!

ellauri043.html on line 6384: 
Mä olen nukuttaja, ilo, elämä, tyhjiin ammentamaton onni!

ellauri043.html on line 6494: Jännää. Paha henki pazastelee FUCK FUCK! ja KILL KILL! rooleissa. Mut nää 2 pahaa hyvää asiaa täydentääkin toisiaan, kuten Darwin selvitti, ja kuten Flaubert tässä hyvin pompittaa oikein näyttämöllä: kuolema ja pano on ne 2 keinoa, jolla lajit pääsee kehittymään nopeammin kuin hitaammin muuttuvat ja lisääntyvät kilpailijat. Ne on siis TOSI hyviä juttuja, ja tosi hyvät jutut on nimenomaan tosi pahoja, jos ne ei mee MEIDÄN tiimin pussiin, el levitäkkään meidän geenejä ja (enenevästi vielä) meemejä.

ellauri043.html on line 6502: Siis kuolema ei ole kuin kuvitelma, verho, joka peittää paikoitellen elämän jatkumisen.

ellauri043.html on line 6513: Nää on ne kuvat jotka oli maalattu Babyloniin Beluxen temppelin seiniin, ja ne oli mosaiikissa Karthagon satamassa. Mäkin olen joskus nähnyt taivaalla ikäänkuin henkiolentoja. (Pilvet voi näyttää joskus hepoilta, joskus laivoilta.) Ne jotka kulkee autiomaan läpi tapaavat eläimiä joita ei voi edes kuvailla.

ellauri043.html on line 6844: Kun mä käännyn etelätuuleen päin, niistä lähtee ääniä jotka vetää puoleensa ihastuneita elukoita. Käärmeet kietoutuu  mun jalkoihin, ampiaiset liimautuu mun sieraimiin, ja papukaijat, kyyhkyt ja iibixet tappelee mun sarvenhaaroissa.

ellauri043.html on line 6935: Varo, sä olet putoomassa mun kitaan! Mä juon tulta. Tuli, se olen minä; — ja mä ahmin sitä kaikkialta: pilvistä, kivistä, kuolleista puista, eläimien turkista, soiden pinnalta.

ellauri043.html on line 6965: 
Ja kaikenlaisia hiuxianostattavia eläimiä putkahtaa esiin: 

ellauri043.html on line 7030: Meren elävät

ellauri043.html on line 7038: Sä lähet nyt meidän mukaan, syvyyxiin minne kukaan ei vielä ole laskeutunut!

ellauri043.html on line 7041: Erilaisia kansoja elää valtameren maissa. Jotkut asuu myrskyissä, toiset uivat upoxissa kylmien aaltojen läpinäkyvyydessä, märehtivät kuin lehmät korallitasangoilla, imevät kärsällänsä meren vuorovesiä, tai kantavat hartioillaan meren pohjalähteiden painoa.

ellauri043.html on line 7057: Kasvit ei enää erotu eläimistä. Polyypeillä, jotka näyttää sykomoreilta, on kasivärsia oxina. Antonius uskoo näkevänsä perhostoukan kahden lehden välissä; se on perhonen, joka lähtee lentoon. Se meinaa tallata pikkukiven päälle; siitä hyppää harmaa sirkka. Hyönteiset, ruusunlehden kaltaiset, koristavat mezikköä; päiväkorentojen jäänteet peittää maata lumenkaltaiena kerroxena.

ellauri043.html on line 7097: Oi onnea! onnea! Mä olen nähnyt elämän syntymässä, mä olen nähnyt liikkeen alkavan. Veri sykkää niin kovasti mun suonissa et ne halkeaa. Mun tekee mieli lentää, uida, haukkua, toitottaa, ulvoa. Mä haluaisin siivet, kilven, kuoren, puhaltaa savua, pitää kärsää, kiemurrella, jakautua kaikkialta, olla kaikkialla, levitä odöörien mukana, kehittyä kuin kasvit, valua kuin vesi, värähdellä kuin ääni, loistaa kuin valo, pesiytyä kaikkiin muotoihin, läpäistä joka atomin, painua kaiken mazkun pohjaan - olla mazkua!

ellauri043.html on line 7121:   Kyllä musta vaikuttaa, että Flaubert olis tässä aika kypsä nakkaa rodeen uskontopelleilyn, ja peukuttais varovaisesti elämän- luonnon- ja tiedemyönteistä materialismia. Tää sen innostus luonnonilmiöistä loppuvizeissä tuntuu aidolta. Vilpittömältä.

ellauri043.html on line 7138:   Hampaatonta ei pelätä, ei tiedustella neuvoa. 
 

ellauri045.html on line 40: Taistelu on elämän mauste; läheisimmätkin ystävyyssuhteet ovat jonkinlaista kilpailua, ja ellemme halua luopua kaikesta osaxemme tulleesta arvokkaasta, meidän on jatkuvasti kazottava jotakuta toista silmästä silmään ja ponnisteltava tappiota vastaan, olipa kysymys rakkaudesta tai vihasta. Pääsemme vieläkin haluamiimme tavoitteisiin rumiinvoiman avulla, voimakkaan luonteemme tai älykkyytemme ansiosta. Miehet ja naiset taistelevat keskenään rakkaudessakin. Urheilijat ratkaisevat paremmuutensa ruumiinkunnon mittelyssä; veltot taas istuvat pöyrdän ääressä shakkia pelaten tai keskustellen. Jokaisen ihmisten välisen kestävän siteen perustana ja vahvistajana on jokin kilpailun muoto. (RL Stevenson, Kalutut Palat kesäkuu 1967)

ellauri045.html on line 46:   Hyvästi, hyvästi jäää Pariisin yleisurheilun EM-kilpailut 2020, joita ei siirretä, vaan jotka perutaan totaalisesti. Hyvästi jäää studioisäntiin turtuminen ja olympialaisiin kuntohuippunsa ajoittaneiden kisaajien rimanalitusten päivitteleminen. Hyvästi jää elämättömään kesään havahtuminen. Sen jälkeen paniikissa ulos juoxeminen. Syxyn ensi terän elokuun tuulessa tunteminen ja syviin mietteisiin vaipuminen. Hyvästi jää tervehenkisen elämän aloittamisen lupaaminen, kyseisen lupauxen rikkominen ja vasta hankitun urheilutrivian hyvixi sijoituxixi talven pubivisoissa muuttaminen. Hyvästi jää urheilun superkesä 2020. Olit liian kaunis tähän maailmaan. 

ellauri045.html on line 65:   En mä edes tykkää voittohurrauxista. Niinkun kamalien eläimien kettu, kun on huipulla, 


ellauri045.html on line 80:   Toisaalta on havaittu, että rotta elää ilman aivoja 


ellauri045.html on line 220:   aiottua reittiä Lammassaareen ja kävelään Kuusiluotoon. 


ellauri045.html on line 221:   Kohta nelikymppinen Vappu sanoi pienenä Kävelää! 


ellauri045.html on line 238:   Lisäxi vielä lpkeertu läheltä, mezäkauris kaukaa ja ihan liikaa termiittiapinoita. Ei sentään ruuhkaxi asti kiitos coronalle.

ellauri045.html on line 309:   sille vielä 1 narsistipiste. Enää 1 viidestä puuttuu, 


ellauri045.html on line 338:   Hannu Mäkelä kirjan Kuinka monta kertaa tapasin Liisan perusteella vaikuttaa autistiselta narsistilta, joka jakaa kokemuxet kahteen luokkaan pidin - en pitänyt. Ja mahoton häntyri. Oulussa sillä oli Ingen aikaan Sinikka josta se jollain lailla piti ja joka piti sillä lailla Hannusta. "Mikä arvatenkin oli sen suhteen vahvinta perustaa." Sinikka kuitataan maininnalla samalla kun koinsyömästä kirjasta on sepustusta sivukaupalla.

ellauri045.html on line 339: "Muistan että minulla oli silloin ollut koko ajan jatkuva päänsärky ja paha mieli ja olin sinnitellyt päivien läpi yxi kerrallaan, izestäni ja elämästäni lainkaan piittaamatta." Mit vit, eihän tää jäbä mistään muusta piittaakaan kuin izestään. Iso tyhjä paperi jonka keskelle kirjoitettu vaan Minä.

ellauri045.html on line 341: Mäkelä on koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Hän toimi opettajana Käpylän iltaoppikoulussa. Mäkelän vanhemmat olivat kansakoulunopettajat Väinö Mäkelä ja Eevi Leinonen. Hän on vanhempiensa nuorin lapsi. Ilmeisesti äidin hemmokki. Mäkelän ja hänen isänsä välit olivat hyvin vaikeat, mistä hän kantelee kirjassaan Isä (2004). Kantelupukki. Kielikello. Tjatare. Poliisin vasikka. 

ellauri045.html on line 367: No seuraava pano Lahessa on vappuheila Marja-Liisa. Se on tanakampi kuin Hannu on tottunut, mutta vaikuttaa mukavalta. Jalat kuin pylväät, niiden välisessä ahdingossa se tuttu halkio, pidin siitä. No ei, tämä sorsa jäi ampumatta siipirikolta Hannulta. Seuraava Liisa kapakassa on ujon oloinen, mutta sanoo välillä jotain josta pidin. Ei ole tanakka. Mutta sillä on se Sami, ja se honaa ettei Hannu pidä siitä kunnolla. Sit on vielä se Liisa jota Hannu stalkkaa lenkkipolulla. Just tämmösistä hemmoista tulee raiskaajat. Niillä on niin ikävä halkiota. Mitä tahansa. Tytär Solja on muuten mukava, se jopa halus mennä Hannun kanssa naimisiin pienenä, mut se on vaan tytär, ja Stenmanien suku tyrehtyy sen mukana. Ne on sentään aatelisia, vaikka väärän koivun takaa.

ellauri045.html on line 369: Liisoja piisaa, halkiohaaroja. Mutta eikös sitä aina kaipaa jotain toista Liisaa kun toinen on jo pivossa? Mieti sitä. Lahopää Liisa Mellunmäessä. Tiina-Liisa limusiinin takapenkillä. Tyhmempi kuin luulin. Tämän niteen perusteella Hannu Mäkelä on ikävä ihminen, maligni setämies. En pitänyt. Äiti Pirkollakin oli tapana sanoa: en tykännyt.

ellauri045.html on line 377: että olen mies ja allani on nainen. Ja yleensä tuli anticoitus, oli puettava vaatteet päälle ja lähdettävä, otti päähän liikaa. Ja sitten kerran minä sanoin kavereille et "nyt mä olen löytänyt elämäni naisen". Kesti kokonaiset 5kk ennenko edes koskin häneen sieltä. Eli se oli vakavaa. Nyt hän on vaimoni ja jos hän kuolisi voisi mennä 5kin vuotta ennenko toipuisin. Poika auttaisi jaxamaan. Kyllä minä tarvizen ja kaipaan häntä, ikävöinkin...

ellauri045.html on line 383: Kun on syntynyt perheeseen joka syntymästäni saakka oli ja pysyi vajaana isän heti jätettyä äitini, ei perhe ja sen yhteisyys ole ollut mikään itsestäänselvyys. Erossa asuva ja minusta ruokkoa maksava isäni ei vahinkolapsestaan koskaan pitänyt, minkä hän myös selvästi osoitti. Hänellä oli omia kirjallisia ambitioita ja kun aloin julkaista, siitä seurasi ilmeisen katkera kamppailu aina siihen saakka kun hän kuoli 102 vuoden iässä. Hänen hyllyssään oli kyllä rivi niitä kirjojani, joita hänelle vähän änskälläkin lahjoitin, mutta kuulin sisarpuoleltani Pirkolta, että hän oli jokaiseen niistä tehnyt korjauksia. Töhrinyt ne, kuten voisi ns. kauniimmin sanoa. Silti olin hänen neljästä lapsestaan onnekkain. Muut joutuivat kokemaan myös yhteiselämää hänen kanssaan eivätkä ne vammat ole olleet kovin helposti parantuvia.

ellauri045.html on line 387: Monta perhettä olen aikuisiässä sitten itsekin yrittänyt muodostaa, lähes kaikissa epäonnistunut myös niissä jo asuvien lasten tähden; kanssakäyminen ei vain onnistunut, ellei sitten kerran. Mutta sekään ei yhteiselämää enää edesauttanut. Turha miettiä miksi. Turha joo vaikka selitys on selvä: Hande oli vitun mustasukkanen noille entisille pennuille, olis mielellään syönyt ne kuin karhu panolla. 

ellauri045.html on line 391: Kirjailija Hannu Mäkelä oli 60 ensimmäistä vuottaan pessimisti. Ikääntyminen ja valoisa suhde viimeiseen puolisoon herättivät hänessä optimistin. Sellaisena hän aikoo pysyä, vaikka vaimo kuoli. – Saimme Svetan kanssa yhdeksän onnellista vuotta.

ellauri045.html on line 417: Hannu lukee Saroyanin Nimeni on Aram. Aram oli just Handen ikänen. Sen kuuluisimmat runot on "lighght" ja "m". Sen isä William kirjotti Ihmisiä elämän pyörteissä. Mul on se Rauhixessa. Hirveetä jenkki scheissea. Handenkin isällä oli kirjallisia pyrintöjä. Sekin oli iso paskiainen, jos Hannuun on lainkaan luottamista.

ellauri045.html on line 441: 
Mäkelän Hanska lähestyy kuolemaa


ellauri045.html on line 443: Mitä kuolema on, minne kuollut katoaa? Kun Juhanin (syöpään kuollut Mannerkorpi) kanssa siinä olin ja tunsin kuoleman ja elämän läsnäolot, maailman jossa ne molemmat olivat eikä välissä ollutkaan seinää, tuli tunne, että elämä voi jatkua yhä jossain muodossa jollain tavalla. Näin ainakin voisi ajatella. Maailmassa on aivan liian paljon asioita, joista ihminen ei kerta kaikkiaan vielä tiedä mitään.  Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

ellauri045.html on line 451: Luin nyt loppuun Merete Mazzarellan kirjan Emmekä voisi elää sovussa? (Tammi, 2020), johon olen jo viitannut. Eniten pidin hänen niistä esseistään, joissa vanhaa elämää ja vanhaa ihmistä kohdeltiin kunnioittavasti ja ymmärtävästi. Siis minua.

ellauri045.html on line 471: Jesenin saveaa saappaansa kuten naiset puuteroivat nenänsä ennen salonkeihin astumista, leukaili Majakovski Jeseninin talonpoikaisesta imagosta. Ja imago se olikin, pien päiväperho surviainen joka ei syönyt enää mitään mutta joi sitä enemmän. Kirjeissään itseään mordvalaiseksi kutsunut Jesenin oli kirjallisesti sivistynyt, perusti jopa kustantamon, oli neljästi naimisissa ja matkusteli aina Amerikkaa myöten kolmannen vaimonsa tanssijatar Isadora Duncanin mukana.  Isadora oli Serjozhaa parikytä vuotta vanhempi. Jeseninin Musta mies (ei pidä sekoittaa sarjoihin Men in Black eikä Lostin hahmoon Mies mustissa, joka tunnetaan myös nimillä Musta-asuinen mies, Veli ja savuhirviö, joka on kuvitteellinen hahmo televisiosarjassa Lost. Hahmoa esittävät Titus Welliver ja Terry O’Quinn) kertoo Isadorasta. Yhdellä pululla hävis Serjozha Sale Palkeelle ja Hannu Mäkelälle, niinkuin Kikka nuoremmille siskoille. Lisää kts. erillinen tietolaatikko. 

ellauri045.html on line 473: Jesenin olisi helppo kuitata Venäjän artomellerinä heinänkorsi suussa, jonka keskeislyyrisissä runoissa kuljeskellaan orpona maailmalla haikaillen katoavan kyläkulttuurin perään. Jesenin toimi kuitenkin myös imaginistien liikkeessä. Aikakauden keskeisiin suuntauksiin, akmeismiin ja futurismiin, verrattuna imaginismin merkitys oli ehkä marginaalinen, mutta sillä oli sukulaisryhmiä ulkomailla. Esimerkiksi amerikkalaiset imagistit, kuten Ezra Pound, olivat käsityksissään kielen metaforisuudesta hyvin lähellä imaginistien ideoita. Imaginistit korostivat kuvan ja metaforan itsetarkoituksellista merkitystä.  Markku Anhava, bonzaimodernistin pikkupartainen poika 65 vee, haukkui myöskin Hyvärisen Jeseninkäännöxen pataluhaxi. Markku tuntee asiaa, se on Suomen Jeseninin Arto Mellerin elämäkerturi. 

ellauri045.html on line 483: Parhaimmillaan runojen kyläelämän kuvaus on humoristista tai ainakin aistivoimaista: perunaletut höyryävät, kvas-kalja vaahtoaa, torakat ja kanat kipittävät, ja esiin piirtyy myös köyhien talonpoikien kärsimys ja Siperiaan raahustavat rangaistusvangit.

ellauri045.html on line 485: Jesenin kasvoi isoisänsä, uskonnollisen myllärin perheessä, ja ortodoksinen usko näkyy hänen runoudessaan. Ehkä uskonnosta kumpuavat varhaisrunouden haltioituneen myönteiset kuvat, jossa runon puhuja syleilee maailmaa puhkuen suvaitsevaisuutta. Runojen yksinkertaisen elämän propagoinnilla on kulttuurista merkitystä, mutta huokaileva nostalgia turvallisen pysyvään maaseutuun on lähinnä surkuhupaisaa.

ellauri045.html on line 491: Kokoelman selvimmin imaginistisessa runossa "Tammojen laivat" näkyvät sisällissodan groteskit tapahtumat. Ketjuuntuvien metaforien kuvallisuus tekee siitä yhden Jesenin parhaista runoista. "Kaiken tuntemaan ja silleen jättämään/ saapui runoilija tähän maailmaan./ Hän saapui suutelemaan lehmiä, kuuntelemaan kauran narskuntaa, s. 69", runossa julistetaan. Jeseninin kirjoitti monta renttuelämää kuvaavaa runoa, joiden naturalistisessa tunnelmassa on usein draivia:

ellauri045.html on line 560: Какого-то прохвоста и забулдыги,	ja hummailijan elämästä,

ellauri045.html on line 596: В житейскую стынь,			elämän jääläjään,

ellauri045.html on line 605: Что мне до жизни			Mitäs mä teen elämällä

ellauri045.html on line 676: К тому ж поэт,				lisäxi vielä runolle,

ellauri045.html on line 714: Vaiko Lostin mustaa miestä? Lost oli joku mystistyyppinen teeveesarja, risteytys Selviytyjistä ja Twin Peaxistä. Näistä kolmesta en ole nähnyt yhtään jaxoa. Game of Thronesista on puolet kärsitty eläkeläisinä. Samaa pursotetta ne ovat kaikki aivan takuulla. Puuttuu vaan että kazois Diiliä. Helvetti että teeveestä pursottaa paljon ehtaa SPOILERIVAROITUS paskaa:

ellauri045.html on line 720: Kun Musta-asuinen mies on metsästämässä Jacobin kanssa, he huomaavat saarella elävät alkuperäisasukkaat. Kertoessaan tästä äidilleen, hän vie lapset siteet silmillä Lähteelle. Nainen kertoo, että jomman kumman veljeksistä on otettava vastaan tehtävä saaren ja Lähteen suojelijana. Musta-asuinen mies kohtaa Claudian ”haamun”, joka kertoo hänelle totuuden hänen äitipuolestaan ja neuvoo häntä liittymään saaren väen joukkoon. Musta-asuinen mies pyytää mukanaansa Jacobia, joka kuitenkin päättää jäädä äitipuolensa luo.

ellauri045.html on line 802: Neljä ekaa pakanallista riitti ennen globaalista taloutta. Kapitaali vaati noi kolme kristillistä lisää. Eikä niissäkään se pääasia ole sielunelämä, älkää säikähtäkö liikemiehet, vaan taloussellainen.

ellauri045.html on line 855: 
Urheilu on perseestä vielä kerran

ellauri045.html on line 857:   Kuten oon jo moneen kertaan tolkuttanut, liikunta on ok, etenkin hyötyliikunta, mikä ei ole mitään liikkumista liikkumisen takia, vaan sixi ezun pitää tehdä ruumillasi jotakin muuta kuin liikutella sitä tyhjän panttina. Kaikki tää paska liikunta ja ulkoilu ja urheilu on seurausta siitä että apinan elämä on mennyt ihan väärille raiteille. Ei siinäkään ole mitään vikaa että heitellään tai potkitaan palloa ihan huvin vuoxi ilman erityisiä asuja ja erotuomareita ja ennenkaikkea maxutta, ilman hälisevää yleisöä. Kun yleisöä paahtaa paikalle, liikunnasta on tullut urheilua, siis aivan persetouhua. Penkkiurheilu sananakin osoittaa miten typerästä asiasta on kymysys. 

ellauri046.html on line 43:     Filosofiset mietelmänsä Fredrikin oli tapana kirjoittaa muistiin joko runomittaan tai suorasanaisina. "Lukeminen merkizee ajattelemista!" hänen oli tapana huomauttaa. Hän otti myös tavaxeen merkitä jotakin kirjaa lukiessaan muistiin mietelmänsä. Kirjoittaminen oli hänelle yxinkertaisesti suorastaan elämän tarve. "Milloin en lue enkä kirjoita, tunnen oloni samanlaisexi kuin nuuskaaja, jolta on otettu nuuskarasia pois ja joka on kuolla kärsimättömyyttään niin että vähän väliä pistää kätensä taskuunsa", hänen oli tapana laskea leikkiä. (Ragnar Svanström: Kansojen historia, jatko-osa I.)

ellauri046.html on line 47:       On säälittävä epähistoriallinen pukudraama alaikäsille millenniaaleille, Game of Thrones siikveli. Ällöjä 2000-luvun juippeja pukukohtauxissa ällöillä 2000-luvun elkeillä. Ihan epäaitoja puhekuplia ja sentimenttejä. Historiaa on muutettu niin että juoneen mahtuu kaikkia rotuja ja pystypanoa. Naiset on miesmäisempiä kuin miehet. Epsanjan kuningatar lähtee noin puolijoukkueen etunenässä käsikähmään hepan selässä Sierra Madren vuorilla kuin joku el Zorron Dona Carita. Muovisia digitoituja Westminstereitä. Halvan näköisiä kulisseja. Kummallista persu-mamu-brexitpelleilyä ylhäisaatelisten kesken. Pah koko Euroopan kuninkaalliset oli oikeesti kaikki vanhoja tuttuja ja lähisukulaisia.  Neekereitä b-pääosissa ja mumslimeita et riittää jokaiselle jotakin. Oikeasti pikkupoika Harrystä oli tehty ello isoveljeä röyhkeämpi juippi joka leikkii miehekkäästi pyssyillä. 

ellauri046.html on line 55: Arthur-vainaa kannettiin paareille pää edellä. Johann Burkhart oli just päässyt sanomasta et jalat edellä. Filmintekijät oli varmaan tehneet sairaalasarjoja. Olivatko Kati ja Anna Eellä oman elämänsä seppoja? Tokkopa. Oman elämänsä seppoja ei ole, on vaan meitä matteja ja teppoja.

ellauri046.html on line 61:   
Nacque a Padova verso il 1523 da una famiglia di origine milanese e di condizione borghese: alla morte del padre Bartolomeo (1531), commerciante di gioielli, la vedova Cecilia, con Gaspara e i fratelli Baldassare e Cassandra, si trasferì a Venezia. Cassandra era cantante e Baldassare poeta: quest'ultimo morì per malattia nel 1544 a diciannove anni, e ciò turbò molto Gaspara, tanto da farle meditare una vita monacale, stimolata su questa strada da suor Paola Antonia Negri; di lui restano i sonetti stampati con quelli della ben più nota sorella.  Leimasimen isä oli kultaseppä, sixköhän sen nimi oli Leima. Kultaseppä Leima, sen tytär Gaspara Leimasin, ikäänkuin hullunkurisista perheistä. Bartolomeus tulee hepreasta Bar Tolomai, eli Ptolemaioxen poika. Bartolomeus oli tavixin apostoli, joka nyljettiin Armeniassa ja naulattiin ristiin vielä kuin nahkurin orsille.  

ellauri046.html on line 188: Köpisläinen koroillaeläjä kermaperse. Kuivakka julma villakauppias iskä pani välikössä pystypanolla paxuxi nuoren kouluttamattoman aputytön ja nai sen sitten pakolla. "Mahtava herra B on menetellyt somasti ja nainut köyhän palvelustyttönsä!" Rakas hyvä herrasmies kyllä hän saa paljon vaikeuxia! Vertaisten ja toverien ivaa ja karkeita kokkapuheita !

ellauri046.html on line 194: Nuori Söören oli pieni ja pellen näköinen, tukka töröllä et näyttäs pitemmältä. Kuin Tolstoin Lexan a la coq. Haarukka, pisteliäs kuten isänsä. Isä sai raivarin kun Söören kaatoi suolakon. Olletikkin kihlauskin meni perseixi isän takia. Sörkalla ei ollut vielä papin papereita kunnossa. Iskä ei halunnut historian toistuvan.

ellauri046.html on line 222: elävä kysymysmerkki entinen. 

ellauri046.html on line 245:       En liioin välittänyt ottaa huomioon, että Vaitioloon liittyy Arvoituxellisuus ja Kaximielisyys, joka vastustaa mun Pyrkimyxiä. Mitä mä oon tässä suhteessa tehnyt on tullut väärinymmärretyxi, selitetyxi Ylpeydexi, Ylimielisyydexi ja Jumala ties mix. Kun mä uskonnollisesti pidin Vaitioloa Velvollisuutena, en ole tehnyt Vähintäkään poistaaxeni tätä Väärinkäsitystä. Vaan Vaitioloa pidin Velvollisuutenani, koska mun Kirjailijuus ei vielä ollut niin lähestymässä Täydellisyyttä, että Ymmärrys voisi olla Muuta kuin Väärinymmärrys. Tämän pikku Kirjoituxen Sisältö on siis: mitä mä Kirjailijana Tosiasiassa olen, että mä olin ja olen uskonnollinen Kirjailija, että koko mun Kirjailija-Toiminta liittyy Kristinuskoon, tähän Ongelmaan: että tulo Kristityxi on suorassa ja epäsuorassa poleemisessa Tähtäimessä kauhea aistiharha: Kristillisyys, tai että jossain Maassa kaikki jo on sellaisia Kristillisiä.

ellauri046.html on line 286: 	Söören pohtii vanhanaikaisesti Livets Betydningiä: se ei voi olla työnteko (mixei?), se ei voi olla (muiden) työn tulosten kulutus (mixei?), ei se voi olla kuoleminenkaan. Mites olisi nää kaikki plus lastenteko, eli saman elämisen homman jatkuminen aina maailman tappiin? Mixei? Elämä on entelekiaa. Elämä on. Matti Nykänen on parempi filosofi kuin Söören. 

ellauri046.html on line 296: Sopessa hienoa oli sen pessimismi,  muttei riittävää, Sörkka oli vielä pessimistisempi. Sope näet suorastaan nautti synkistelystä, piisamirotan tavoin lepäs muumipapan riippukeinussa ja söi muumimamman kakkua, murjotti eudaimonistisesti. Sören-luokan masis ei tee sitäkään, vaan hyppää kelkasta jonnekin tosi pimeään, noin niinkun existentialistisesti.  

ellauri046.html on line 300: Se mikä Sopelta uupui oli Sörkan jehovalta lainattu "pitäs ja pitäs". Jos ei joku ylempi taho apinoita käske ja heiluttele niiden edessä ikuisuuden porkkanaa, mitä tulee etiikasta? Ei lasta eikä paskaakaan. NPD:hen ja APD:hen tehoaa vaan vapahtaja, jos sekään. Jos Sope olis oivaltanut tän, niin se olis ollut melkein yhtä viisas kuin juutinmaan nuorempi pessimistikollegansa. No, Sope talutteli koiria vielä pitkään sen jälkeen kun Söden kyttyrä oli laahattu jo kirkkomaalle.

ellauri046.html on line 309:   Ennenkuin painun reikään syvemmälle, mietin tätä: mixne Enten ja Eller on esteettinen vs. eettinen elämäntyyli? Miten niin esteettinen? Tanskalainen nyt ymmärtää kauneudesta yhtä paljon kuin lehmä maxalaatikosta. Onx niin et Kierkegaardilla estetiikka sisältää kaiken aistinvaraisen ja lyhytnäköisen, kaikki matelijanaivon välittömän tyydytyxen muodot runkkauxesta käyntiin WC-reijällä, ja eettinen sitten kaiken peliteorian, missä haetaan koko tiimin kannalta ikuisessa juoxussa parasta strategiaa? Tällä työhypoteesilla nyt ainakin lähden liikenteeseen.

ellauri046.html on line 311: Bipolaarinen kyttyräselkä pappi marisee kun sillä on masis ja huuhailee kun on mania.  Ei pidä luottaa johtopäätöxiinsä kummassakaan ääritilassa. Voi ne kuullostaa hienoilta mut ne on oikeasti perseestä.  Hienolta kuullostava  on melkein aina hanurista. Arkielämä ei ole hienoa. Tai onhan sekin tavallaan, aina kun masis hellittää. Masixena erehtyy miettimään elämää modo aeterno. Se on tyhmää, kert elämä ei ole ikuista. Parempi hypätä joukkoon ja häärätä kuin muutkn termiitit. Ei se miettimisestä parane, pahenee vaan. Luutarha oli liian laiska siihenkin. Se ryömi mieluummin pää tyynyn alla murehtimaan.

ellauri046.html on line 411:       Sittemmin Söde pyyteli ja suorastaan vaati anteexi. Kun ei saanut, julkaisi Reginaa koskevia opettavaisia traktaatteja. Jumala käskee Reginaa antamaan anteexi, mut sitä mixi Söde teki näin, sama jla kieltää kertomasta. Tosi reilu jäbä. Varmaan Söden faijan kopio. Sörkka sanoo päiväkirjassa eze on kaiken velkaa iskälle joka teki sen elämästä kaikin tavoin onnettoman. Narsistit aina syyttää muita.

ellauri046.html on line 440:       Millaset tyypit kuumuu Luutarhan jutuista? Samanlaiset narsistit, jotka luulee pääsevänsä loppupeleissä eturivin paikoille lähtiessään mukaan sen homojumaliseen sekoiluun. Paha olo, hyvä olo, elämä on kurjaa, kuolema on ihanaa. Ei pitäis ottaa izeään eikä muitakaan niin vakavasti. Tilanne on toivoton, muttei vakava. Kierkegaard oli huono humoristi kun ei ymmärtänyt tätä. Tai tiedä häntä, ehkä se nyt juuri nauraa meille neljäntenä pyöränä pyhän kolminaisuuden junassa, rengaspuskurina.

ellauri046.html on line 476:       Jos mä olisin ollut Regina, mua olis tosipaljon vituttanu nää Sörkän selittelyt ja mun vertailut kaikenlaisiin muihin petettyihin naisiin, tää Maria, don Juanin Elviira ja Faustin Gretchen. Aina se puzaa äijää pulmusexi, seli seliä ja vielä enempi puhdasta mystifiointia, sä et nyt vaan ymmärrä, kas kun niin ja näin. Sulla on tavallista surua ja mulla tätä hienompaa, raffinoitua. En ehdi selittää, taxi odottaa. Luutarha on luunkova narsisti. Hän on valintansa tehnyt, hän on kova luu.

ellauri046.html on line 480:       Kyttyrä on myös piinkova setämies, vaikkon piipunrassi. Aina naiset on sillä heikkoja astioita ja miehet ykkösiä. Naisten lokiikkaa setämies ei voi ymmärtää. Mitä, nehän ajaa izekkäästi omaa etua! Mitä, nyt ne ajattelee lapsia! Käsittämätöntä. Entäs mä? Niiltä on ihan pallo hukassa. Söde ei varmaan tykännytkään naisista, ne kävi päinsä vain alaikäsinä piikoina. Jotensakin järkkyä et vaan ehkäisyvälineiden huonous on saanut porvareissa aikaan aikanaan tämmöisiä skizoja. No syntyyhän se vieläkin vaikkon pillerit.

ellauri046.html on line 488:       Et nää äijät jaxaakin bylsiä tyttösiä ja naureskella niitä selän takana. Varsinaisia punapersepaviaaneja. Faust työntyi Gretcheniin mehukkaasti takaapäin, halb Kinderspiel, halb Gott im Herzen. Tekeex kutaa? Oonxmä paras? Ei kuitenkaan anuluxeen, dertil er hans for stor. 

ellauri046.html on line 500:       Mut sehän on se surullinen tosiseikka et apinan niinkuin muidenkin elukoiden motiivit tulee liskoaivoista. Tää paljonpuhuttu aivokuori, Poirotin pienet harmaat solut on vaan väline, jolla päästään toteuttamaan liskoaivon kolme käskyä: EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Koiraan elämän tavoite on saavutettu kun kamat ovat pussissa, loppu on naaraan päänsärkyä.

ellauri046.html on line 509:       Viime yönä näin unen, jossa olin nuori ja vasta mennyt naimisiin ruskeaverikön kanssa, söpön ja eläväisen, mutta voi surkeus, ei ottanut millään eteen sen kanssa. Kunnes kevään tullen huhtikuussa viimein onnasi, iloxeni huomasin et nythän se näyttää pysyvänkin pystyssä. Oltiin viettämässä toista hanimuunia kun eka jossain murjussa oli mennyt niinsanotusti munille. Tää oli äveriäämpi paikka, lomahotelli tai jatko-opiskelijakommuuni. Tytöllä oli boxerikoira, ja kun havainnostani innostuneena kuzuin nuorikkoa mukaan sänkyyn koittamaan, koira luuli että kuzun sitä ja loikkas sängylle. Onnistuihan se, tytön kanssa siis, hyvinkin sujahteli sisään ulos, ja siitä lähin yleensä hyvin aina  mun kannalta, mutta tyttö ei uskaltanut tulla kun se vaistomaisesti pelkäs sitä löpsähdystä kesken kaiken. Tän kaiken se oli kirjoittanut pikkiriikkisellä käsialalla piirustuspaperilehtiölle, johon se suunnitteli meille tulevaisuutta. Se ei ollut suomalainen.

ellauri046.html on line 554: Kuolemanpelosta tässä on kyse. Ne jotka pelkää sitä kuollaxeen kexii toinen toistaan merkillisempiä kommervenkkejä uskotellaxeen izelleen ettei elämä siihen lopu.

ellauri046.html on line 563: No esim joku voisi pelätä et jos ottaa izellensä Pigen niin se ei olekaan prikulleen sellainen kuin oisi toivonut. Mut kun on valinnut osansa niin alistuu tähänkin ja siitä tulee Tehtävä. Hän on minun ristini sanoi Paulikin.

ellauri046.html on line 565:       Tää on tosiaankin voimakkaasti talousliberaalinen uskonto. Individin yrittäjän narsistinen maailmankazomus. Volttikuskikin voi elää täyttä elämää samalla tanssilattialla kuin tärkimöt, kunhan ottaa izeänsä niskasta kiinni. Tekee izestänsä izelleen epäjumalan. Sig selv.

ellauri046.html on line 633:   Scribes teaterstykker, for det meste vaudeviller, blev ofte skrevet i samarbejde med andre. Hovedemnet er samtidens borgerskab. Stykkerne er ofte enkle og uden social kritik og står i kontrast til de romantiske stykker fra samme periode som Victor Hugos. Sama vika vaivaa Kierkegaardia. Scribe koitti paiskata Ranskan akatemian oven Hugon naamalle. Mut Hugolla oli kenkä ovenraossa. Sörkän eka ego kannusti "ekaa rakkautta", jolla se kai meinaa ihastumista (joita voi silti olla monta, ei siis aikajärjestyxessä vaan ensimmäistä). Se on eri narsistista:  Ogsaa i Bevisdtheden vilde Du overalt möde henne og Dig, og Dig og hende.  Niinkuin kaikki narsistikirjailijat se asuu peilisalissa ja näkee kokoajan ize oman naamansa. Pahin vaara avioelämässä siitä on kuten Salesta kyllästymispiste, ikävystyminen. Hizi että näitäkin heppuleita on roppakaupalla.


ellauri046.html on line 651:   Ilman taivastoivoa naatiskellaan nykyhetkestä liian hätäsesti. Ja Söören nydelse on liian egoistista. Totta mooses. Suorastaan narsistista. Six kultahattu Söören tykkäs niin paljon Don Juan oopperan lopusta, jossa ei menty mimmoisiin, ei tarvinnut suuttua eikä ikävystyä. Ei sitoutua loppuelämäxi, maaskee, maaskee, o.s.v. Jos tekiskin vaan määräaikasen sopparin,  en Forbindelse, som den Saladin sluttede med de Christne paa ti Aar, ti Maaneder, ti Uger, ti Dage og ti Minutter? 

ellauri046.html on line 659: Mix hemmetissä jotkut fortvivler et elämä on forgaengeligt? Sitähän se on kaikilla. Salekin oli siitä ihan hysteerinen. Haki Steinerista apuuva. Eunukkikin perskules.

ellauri046.html on line 665: Elämä on forfaengelighed. No tietysti.  So what, tekee mieli kysyä. Se on vaan yx tapa edetä kohti lämpökuolemaa. Ei sen huonompi, oikeastaan parempi kuin muut. Meressä on pian enemmän muovisia koronanaamareita kuin meduusoja. Ikuisuus ei sovi eläimille.

ellauri046.html on line 723: Ahaa nyt mä hiffaan! Luutarha senior varmaan neuvoi Sööreniä oman kokemuxen perusteella, ettei pidä hätiköidä Pigen valinnassa, esim panna kyökkipiikaa kun ois herrasneitejäkin tarjolla. Siitä pelästyneenä Sörkkä teki bänet Reginen kaa.

ellauri046.html on line 725: Loppupuolella Tentten paasaa vielä same-sex relationshipistä. Sokraattisesta pederastiasta on ollut kyse olletikkin, lie ollut Enttenille ihan parhautta.

ellauri046.html on line 750: Ja siinähän Entten on oikeassa et elämä ja luonto on izetarkoitus. Vain hölmöt termiitit luulee olevansa joitain suurempaa varten, pesää ja kuningatarta, lisääntyvät ja täyttävät maan ja tukahduttavat koko pallon muovinaamareilla.

ellauri046.html on line 752: Joo hemmetti mut kauneus ei riitä Tenttenille. Ei kelpaa sille trahteeraava elämä, pitää olla liikettä, Bevaegelse. Pitää olla koko ajan menossa johkin päin. Kasvun ideologiaa. Se on protestantti kahmija.

ellauri046.html on line 970:       ranteeseen, ja portaassa vielä nilkkaan. Nainen pääsi karkuun äitinsä luo 


ellauri046.html on line 974:       joskus vielä syö sen naaman. Piirissä viinaa ja nappuloita syönyt mies 


ellauri046.html on line 975:       piti viedä sisään kärryillä. Siellä se vielä potkaisi vartijoita nilkkaan. 


ellauri046.html on line 990:       luuli partapozon yrittävän ajaa sen päälle ja pelästyi. Otti Mercedexen penkiltä 


ellauri046.html on line 1001:       Sillä oli pieni perhe, kunnes vaimo kuoli syöpään. Vaimon nimi heiluu vieläkin 


ellauri047.html on line 30: Sille, joka on syntynyt runoilijaxi, ei ole luonnollisempaa  eikä parempaa parannuskeinoa elämän järkytyksistä kuin runous. (V.A. Koskenniemi)

ellauri047.html on line 35:   Saxan ja koko maailman suurta neroa, Jussi Woku Jööttiä, en ole vielä sahannut kunnolla enkä paloitellut. Sivunnut jo sen tuhannen kertaa (ks nimiluettelo), mikä tietty kertoo sen keskeisyydestä. Mut mix ihmeessä siitä on tehty niin iso numero, että sitä vois romanit myydä kadunkulmissa?

ellauri047.html on line 39: Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona. Mein Kristinaa 200v vanhempi. Kristiinalla ois vielä 12 vuotta jälellä. 

ellauri047.html on line 45:   Hesarissa oli "Annan Sohvalla" Kumikanan juttu jenkki sotaleskestä jonka nimi oli August. Nimestä huolimatta nainen kuitenkin, tietenkin. Sen miesvainaa oli ollut sotahullu tsykologi. Augustin piti luvata olla lopun ikäänsä naimatta saadaxeen sotalesken eläkettä. Weimarin Karl Augustin isosetä oli Friedrich II, joka hoiti kihtiään kaalikääryleillä. Karl ihaili sitä kovasti, koska se oli ollut Voltairen ystävä. (Nyt tuli mieleen  se väärennetty Friedrichin kirje, joka suututti Rousseaun niin sikana.) Goethe oli niinko Karlin Voltaire. Goethe oli sitä 8v vanhempi. Goethestä tuli salaneuvos niinkuin meidän sukulaisesta Robert Örnistä. Se kai tarkoitti oikeutta salaa käyttää ruhtinaiden rötykkää. 

ellauri047.html on line 49:   Antiikkiinhan se nojaili, yhdessä kuuluisassa taulussakin puolimakailevana nojaa Campagnassa Italiassa johkin antiikkiseen kiveen. (Eikös sen maalarin, pöydänjalan kanssa tullut sit jotain kärhämää laskusta?)  Se oli kova valehtemaan, sen omaelämäkertakin oli enimmäxeen tarua ja vaan siteexi totta. Sitä en ole vielä lukenut, vaikka aloitin. Täydennän tätä sitten kun saan sen läpitte. Stielerin vanhustaulussa se näyttää siltä kuin olis just jäänyt kiinni kalavaleesta. Varmaan joku naisjuttu meneillä tässäkin, jonkun rakkauskirjettä se tavailee tai vastaa sellaiseen. Nuorena se oli vähän Gregory Peckin näköinen. Ei ihme että sillä kävi hyvä viuhka rouvien salongeissa. Sope oli syystä kade. 

ellauri047.html on line 57:   Goethe oli porvarissäädyn kermaperseiden kuningas Frankfurtista, jossa Sope taulutti sittemmin koiria. Ne seurusteli Weimarissa, jonne Goether vuosikymmenixi pesiytyi, paizi mitä kävi 37-vuotiaana kuuluisalla Italian reisulla, mistä se sitten kerskui loppuajan mm. runolla Kennst DU das Land wo die Zitronen blühen? Ich schon, war 3 Jahre da.. Se oli sen ihan parasta aikaa. Vähän niinkuin Pylkkäsen Saxassa opiskelleet tytöt aloittaa aina sanoilla "Saxassa aiina...". Siellä oli kaikki paremmin. Vitali on kasvattanut sitruunansiemenistä hienot puut, eivät tosin vielä ole kukkineet. Kohtapa tiedetään millaista sekin on. 

ellauri047.html on line 60: Thuringenistä Frankfurtiin muuttanut räätäli-isoiskä kirjotti vielä nimensä ööllä Göthe, ennenkun alkoi suurkaupungissa hienoilla. Scneiderscheren schneiden scarf, scharf scneiden Schneiderscheren. Se nai izellen eskisaarismaisesti kukoistavan hotellialan yrityxen ja rikastu sillä niin törkeesti et jätti jälkeensä läjittäin kiinteistöjä, pantteja ja kultasäkkejä. Goethen isä Johann Kaspar Goethe (1710–1782) oli lakitieteen tohtori, joka kuului Frankfurtin varakkaimpiin porvareihin, ei tarvinnut päivääkään työtä tehdä. Se oli saita pedantti. Goethen äiti oli iloluontoinen Katharina Textari (1731–1808). Äiskä "Frau Rat", rouva rotta, oli 17 kun se naitettiin yli 2x vanhempaan ökyporvariin. Muut lapset kuoli paizi Woku ja sisko Cornelia, jonka kanssa se leikki nukketeatteria ja lääkärileikkejä. Äitikin sano sitä Hätschelhansixi. Goethe ei käynyt lapsena koulua, vaan hän sai kotiopetusta laajasti sivistyneeltä isältään ja kotiopettajilta. Hänelle opetettiin muun muassa historiaa, matematiikkaa, maantiedettä, miekkailua, tanssia ja piirtämistä. Ranskan kielen hän oppi niin perusteellisesti, että hän kykeni puhumaan sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään.

ellauri047.html on line 68: Leipzig oli fashionaabeli pikku-Pariisi. Me tehtiin pikku kiekka Leipzigiin automatkalla Dresdeniin. Siellä oli hurjan hiljaista, oli sunnuntai. Melkein kuin koronapandemian aikana. Amerikkalaiset pommitti sen hajalle, muttei niin hajalle kuin Dresdenin. Nazit sentään säästi Pariisin kun halus sinne juhlimaan. Tulimerellä tervehti merentakaisia esi-isiä. Euroopasta karkotettujen hihhuleiden jälkeläiset maxo takaisin. Varmaan ne halus että Dresdenissä näyttäis jatkossa samalta kuin jenkeissä autoteiden varsilla: Motel-kylttejä, No Vacancy, Texaco-asemia, Taco Billejä. Asfalttia, tyhjää, autoja. Paljon, paljon mamuja. No siinä on niiden toiveet kyilä toteutuneet. Dresdenissä oli uusnazien mamumellakoita päivittäin hienosti uudelleenrakennetulla torilla.

ellauri047.html on line 78:   Kirjan Werther oli Woku ize, joka kosiskeli Wetzlarissa (Hessenissä) Charlotte Buffia. Charlotte dumppas Wokun ja otti sen sijaan Johann Christian Kestnerin, jolla oli hyvä paikka Hannoverin hovissa. Se ei pahemmin masentanut Wokua, joka osti jopa kihlat Lotelle ja Hannolle. Se joka teki izarin oli Wokun kolleega Karl Wilhelm Jerusalem, Lessingin kuoma. Woku vaan yhdisti nää tarinat. Tarua ja totta elämästäni. Wertheristä Goethe ei netonnut paljoa, kun ei ollut copyright-lakeja. Niinkuin monet muut (esim. Cervantes ja Rabelais) se julkaisi six aina uusia, muka päivitettyjä versioita omista prujuista. Wetzlarin aikainen tuttu kuvaili Goethea:

ellauri047.html on line 95: Vuonna 1786 Goethe tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän lähti Italiaan (lähti tost noin vaan, dumppas 10-vuotisen hoitonsa, 7v vanhemman rouva von Steinin ilman edes textaria) ja vietti siellä seuraavat kaksi vuotta, tutkien väsymättömällä innolla paikallista kulttuuria. Myöhemmin hän kirjoitti matkalla tekemiensä päiväkirjamerkintöjen pohjalta laajan matkakertomuksen. Goethe totesi vanhuksena, että Italiassa vietetty aika oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen tuotannossaan nousivat tänä aikana vahvasti esille antiikkiin ja humanismiin liittyvät teemat. 

ellauri047.html on line 97: Maisemanvaihdoxeenpa hyvinkin. Mmm, mitkä maisemat. Stein oli Wokun lähtiessä 39, sen parasta ennen päiväys meni. Oma nenä ratkaisee. Charlotte oli vaatimaton, nokkela, siro ja tunnollinen kuin äitinsä. Sillä oli 4 harrastusta: seuraelämä (sen ammatti), kylpylät (se oli huonokuntoinen), kirjallisuus/teatteri/taide (kirjotti izekin), ja lemmikit (kissat, koirat, kyyhkyset). Goethe varmaan kylästy noihin kilpaileviin sylikoiriin. Musta Charlotte kuulosti aika kivalta tyypiltä. Woku ei. Charlotte ei ehkä koko 10v aikana antanut Wokulle, siinä vika. 

ellauri047.html on line 103:   Samanlaista kuin Christiane saa moni kuulla puolison nenäkkäiltä kolleegoilta, etenkin snobeilta. Samaa sano Conradin vaimosta Russell ja sen leipäsusi, samaa sanoi jotkut monomaani lindkvistit Seijasta ja musta MIT:issä. Kielitieteilijät tuppas seukkaamaan vaan keskenään, eikä tajunneet kuinka joku voi olla jonkun kaa jota ei kiinnosta suffixit eikä puffixit. Yhtä kohtuudella voi ihmetellä, mitä kemisti voi nähdä sellaisessa, joka lukee vaan vihaisena semantiikkaa. Onnex se sentään näki jotakin, ainakin välähdyxenomaisesti joskus, vaikka saikin yhtä monta kertaa katua. Mä ize halaan izeäni etten tehnyt samaa erehdystä kuin opiskelukaverit. 40 vuodessa ois alkanut ne puffixit roikkua zum Hals heraus. Monikohan niistä samispareista on vielä naimisissa?

ellauri047.html on line 105: Goetheista Christiane oli se jolla oli housut jalassa. Kun Napsun sotilaat tuli Goetheille rähisemään, Woku ihan "kivettyi", ja se oli Christiane joka heitti retkut pihalle. Kiitoxexi Woku "sinetöi" 18-vuotisen leipäsusisuhteensa ja nai seuraavalla viikolla Christianen kirkossa 1806. Niille syntyi paljon lapsia, joista vaan esikoinen August eli aikuisex, tosin tavixex. Sillä ei ole edes enkunkielistä Wikipedia-sivua. Saxalaiselta sivulta käy ilmi millasta oli olla neron varjossa. Aku alko dokata. Sillä välin Roopella oli sen 7 eri hania samaan aikaan kun Christiane piti kotia. Se kirjoitti: "Pidän kovasti pojista, mutta tytöt on vielä kivempia. Jos kyllästyn tyttöön tyttönä, se voi toimia mulle myös poikana." Elämä on etupäässä kivaa, mutta menettelee se takapäässäkin. Schillerin kuolemasta toipuaxeen 58v vanha sika vikitteli jo 1807 18-vuotiasta Minna Herzlieb orpoa, joka esiintyy Goethen viimeisessä romskussa Vaaliheimolaiset Ottilian nimellä. 

ellauri047.html on line 109: Goethe oli herttuan rötykkäkomitean (Privy Council) jäsen, istui sota- ja maantiekomiteassa (haukotus), leikkas sinisen nauhan kun Ilmenaun hopeakaivos avattiin ja jarrutti tutkinnonuudistusta Jenan yliopistossa.  Antoi avustuxen kasvitieteelliseen puutarhaan ja suunnitteli mukavuuslaitosta herttuan palaziin. Jotain nilkkimäistä näyttää siinä olleen, tulee mieleen Arto Samuli. Se mm. möi kulkureita ja toisinajattelijoista sotilaixi armeijoihin. Pientä kaupantekoa ei vielä ihan kuolleilla sieluilla. 

ellauri047.html on line 113:     Napsu nimitti Goethen kunnialegioonaan, ja se oli siitä niin tyytyväinen että pysyi aina Napsun puolella. 1814 eli 65-vuotiaana se riiusteli vielä 30-vuotiasta Mariannea ja kyhäs sen kanssa yhdessä West-Östlicher Divaania. Osa runoista oli Mariannen tekemiä (mut Goethen nimellä). Goethe ei tykännyt nähdä sairaita eikä vainajia, nin et kun Christiane sairastui ja kuoli 1816, Goethe ei edes käynyt kazomassa, eikä tullut hautajaisiin. Size yritti vielä kosia jotain 19-vuotiasta Ulrikea 74-vuotiaana, ei tullut kauppoja. Siitä sai sentään kirjoitetuxi vielä Marienbadin elegiat. 

ellauri047.html on line 115: Goethe kuoli 82 vuoden iässä vuonna 1832. Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen saks. Mehr Licht! (Lisää valoa!). Humphry Davy esitti hehkulampun toimintaperiaatteen 1804, mutta vasta Edison sai patentin Menlo Parkissa 1879, 100v mun kuuluisamman oleskelun etiäisenä. Ei auttanut vielä Wokua; käryttävistä öljylampuista ja tuoxukynttilöistä ei tullut riittäviä tehoja. Onnex ei sattunut sanomaan paapa tulee. Tai noh, minä... Ehkä sanoikin, lääkäri joka kuuli sen ei ollut edes paikalla.

ellauri047.html on line 131: Caspar Goethe opiskeli italiaa kirjoittamalla italiaxi Italian matkastaan. Vielä 30v jälkeen se nähtiin kumartuneena MSn ylize. Äärimmäisen huolellisella ja kauniilla  käsialalla täytti vihkosen toisensa jälkeen ilman  pienintäkään ajatusta niiden julkaisemisesta.

ellauri047.html on line 135: Korollaaneläjä, harrastelija, lasten kasvatuxeen ja naisten töihin puuttuva kotihirmu, mikäs se somalien haukkumasana sellaiselle olikaan, qorqode.

ellauri047.html on line 141:   Ize asiassa voi vaikuttaa ihmeeltä, että me ollaan vielä yhdessä, kun me 1) ollaan ihan eri aloilta: Seija luonnontieteilijä, mä humanisti, 2) tykätään erilaisista juustoista: Seija kermajuustoista ja mä haisevista, ja 3) tykättiin (silloin kuin vielä voitiin syödä) eri salmiakeista: Seija Fazerin (pissanmakuisista tosi pahoista), mä Halvan ja Chymoxen Panttereista (jotka Seijasta maistui äkeiltä). Mutta niin sitä ihmeesti on löydetty kompromisseja, ja tässä sitä ollaan vielä karanteeni-ikäisinä. Luonteina me ollaan enemmän samixia kuin arvaiskaan, ja muilta osin täydennetään toisiamme: Seija on hassu, kiva ja älykäs, mä arvaamaton, ilkeä ja nenäkäs. 

ellauri047.html on line 161: Goethe oli vähän niinkuin Riitta Roth, tai Riku Rinkula vähän kuin Goethe, karismaattinen mytomaani. Tarua ja totta elämästäni. Mehän voidaan sanoa. Riku Rinkeli oli kantelupukki, Tammen kultaisessa kirjassa. 

ellauri047.html on line 172: Me käytiin Meissenissä eräänä sateisena päivänä Johnin perheen kanssa automatkalla. Se oli jotenkin rinteessä, pieni tori, sateenvarjoja ja sadetakkeja. Käytiin Meissenin lasitehtaan myymälässä ja ostettiin Meissen-lautanen, joka möllöttää nyt lautashyllyssä. Vanhemmillakin oli samantapainen Meissen-lautanen, vieläpä siinä samassa lautaskaapissa, joka on nyt meidän salissa. Mut se lautanen harmittavasti meni Jönsille. Kai. Ei meille ainakaan. Kukahan meidän lapsista saa kaapin, ja kuka lautasen. 

ellauri047.html on line 187: Siellä hän tutustui myös tulevaan vaimoonsa. Hän oli Eva König, jonka aviomies Engelbert König silloin vielä oli elossa. Samana vuonna hänet valittiin ulkojäseneksi Berliinin Tiedeakatemiaan (Berliner Akademie der Wissenschaften), mutta jo 1769 teatteri suljettiin rahan puutteessa.

ellauri047.html on line 226: Dessen ungestörtes Leben. . .			sylinsä, saa elää huolettomasti...

ellauri047.html on line 253:   Joku piika Susanna Brandt mestattiin Strassburgissa 1772 just samasta syytteestä. Goethe käänsi peukun alaspäin samanlaisessa keisissä vielä 1783, eli sanoi miälipiteenään et pannaan piika hengiltä, kylse näyttäis viisaimmalta. Et tämmöstä. Se riski on meidän panomiesten otettava, ja piikojenkin, se kuuluu asiaan. Herralta hervahtaa kyrvänpää, piialta katkee pää.

ellauri047.html on line 257:   Goethella oli omakin Gretchen, sen ensimmäinen ihastus, sitä izeään vanhempi joku rotinkainen Julchen, jonka kanssa se ei ehkä päässyt kosketusetäisyyttä pitemmälle. Juttu tuli ilmi, ja Gretchen lähetettiin toiseen kaupunkiin. Jöötti suri sitä vielä kuusikymppisenä. Voi että olis päässyt edes koittamaan!

ellauri047.html on line 276:   Parturi pelästyi, ja vesikupin iskän syliin kippasi.

ellauri047.html on line 568: elää sen huokauxesta.

ellauri047.html on line 718: Paskaa ylhäällä ja alhaalla! mun täytyy pelätä, että

ellauri047.html on line 719: muutun izekin paskaxi, sienexi, veteläxi hukkapätkäxi.

ellauri047.html on line 787: Sittois vielä tää Herder, jonka muistan lähinnä Hans Arensiin  kielitieteen historiasta. Se liittyi siellä jotenkin Humboldtiin, josta Jörgin ruozalainen vaimo piti  jatko-opiskelijoille lukupiiriä. Siitä saattaa mulla jo runo ollakkin. 

ellauri047.html on line 799: Ossianin laulut (The Works of Ossian) ovat kokoelma skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin kirjoittamia, vuosina 1760–1765 englanniksi julkaistuja sankarirunoja. Macpherson väitti runojen olleen käännös hänen Skotlannin Ylämailta kokoamastaan, suullisena kansanperinteenä säilyneestä ikivanhasta gaelinkielisestä runoudesta, jonka alkuperäinen sepittäjä olisi ollut varhaiskeskiajalla elänyt Ossian-niminen bardi. Runot ruokkivat skottien kansallisuusaatetta ja saivat suuren suosion ympäri Eurooppaa siitä huolimatta, että niiden autenttisuudesta esitettiin alusta alkaen epäilyksiä. Ossianin laulut vaikuttivat merkittävästi varsinkin romantiikan kirjallisuuteen ja runouteen. Nykyisin niitä pidetään paljolti Macphersonin itsensä sepittäminä, vaikka hän lainasi niihin aiheita myös oikeasta kansanrunoudesta. 

ellauri047.html on line 811:   Kun Friederike alkaa kuumua, Hansu pudottaa sen haarukasta kuin kuuman perunan. Friederike sairastuu ja melkein kuolee, siitä tule haikea vanhapiika. Sanalla sanoen, Hansu on törkymöykky, narsistinen tunnekylmä paska. Se Anteron on pakko myöntää, mut Jööttihän on nero, ei siinä juustonhajuisen meijeritytön elämä ja onni paljon paina. Saimmehan me jälkipolvet siitä nää sievät runot.

ellauri047.html on line 867:   Fredrik Suuri eli Fredrik II (saks. Friedrich II der Große; 24. tammikuuta 1712 Berliini, Preussi – 17. elokuuta 1786 Potsdam, Preussi) oli Hohenzollern-sukuun kuulunut Preussin kuningas, joka hallitsi vuosina 1740–1786. Hänet tunnetaan taistelukentillä menestyneenä soturikuninkaana ja valistuneena itsevaltiaana, joka nosti Preussin yhdeksi Euroopan mahtivaltioista. Hänen aikanaan Preussiin liitettiin muun muassa Sleesia sekä itäinen Länsi-Preussi. Hän puolusti Preussia seitsenvuotisen sodan aikana muun muassa Venäjää, Itävaltaa, Ranskaa, Saksia ja Ruotsia vastaan varsin varsin menestyksellisesti liittolaisenaan ainoastaan Britannia. Puolan jaossa 1772 hän sai lopulta yhdistettyä Preussin historialliset alueet valtansa alle. Sotilaallisten saavutustensa lisäksi hänet muistetaan myös Preussin oikeusjärjestelmän uudistajana, elinkeinoelämän edistäjänä ja ranskalaisen sivistyksen suosijana. Hän oli myös pisimpään Preussia hallinnut kuningas. 46 vuotta.

ellauri047.html on line 883:   Götzistä tuli instant hitti ja Jormasta julkkis. Kohta se saikin seuraavan rakkaus-elämyxen, joita se tarvizi pitämään yllä runollista kaxinpuhelua izensä kanssa. Kuulostaa tutulta. Eihän näitä ellaurin runopaasauxia lue kukaan muu kun mä muuta kun pakottamalla.

ellauri047.html on line 897:   Hizi et a) raha ja b) muna konfliktit ajoi ihmisiä ennen, kun ei ollut vielä kunnon ehkäisyä. No onhan niitä konflikteja vieläkin, ei liskoaivot ole mihkään surkastuneet. Napsu paljon myöhemmin piti tyylirikkona et Wertherin narsismia loukkasi myös työpaikkakiusaaminen eikä vaan rouva Loten pakit. Antero, jolla oli tekijän tietoa mobbauxesta(kin), piti kritiikkiä aiheettomana.

ellauri047.html on line 918:   Voltaire, uskovaisten paholainen, ateisti pahan ruhtinas, on mulla vielä sättimättä. Esipuheena voi mainita, että se ja yhtä jumalaton Fredrik Suuri oli yhtä saitoja. Niille tuli nokkapokka Voltairen matkalaskusta. Voltaire haukkui Sanssoucin hotellijärjestelyjä ja Fredistä Arouetin narrinpalkka oli liian korkea. Fred kirjoitti laskun reunaan: Suurlurjus! Hälläpyörä! Tyhmyyxiä! Älä jauha! Täst mie piäm! Mun mieleiseni mies.

ellauri047.html on line 944: Carl Grimberg (22. syyskuuta 1875 – 11. kesäkuuta 1941) oli ruotsalainen historioitsija, koulutukseltaan filosofian tohtori. Grimberg kirjoitti noin kymmenosaisen maailmanhistorian, jonka toiset viimeistelivät. Grimberg ehti ize kirjoittaa 6 ekaa osaa, 4 muuta Ragnar Svanströmin kaa. Oppipoika Ragnar matki Carlia niin hyvin että haamukirjoitti omin nokin vielä jatko-osia. 

ellauri047.html on line 964:   oli aikamoinen pieni maailmansota, jengiä oli mukana kuin salpausselällä. Taustalla oli Englannin ja Ranskan siirtomaasota amerikoissa ja Itävallan-Preussin keskinäiset kärhämät. Ranska ja Englanti vaihto puolia, britit siirty Preussin ja Ranska Teresian tukijaxi. Englannin Ykä II hääri Saxassa perintömaansa Hannoverin takia. Kun Rauhalla ensalkuun oli tiukat paikat, ruozalaisetkin pyrki jaolle Pommeriin huonolla sotaonnella, Suomeen saatiin sentään perunoita. Pommeri on Danzigin ympärillä. Sieltä tuli hoppelpoppeli. Ruozin kunkkuna oli Adolf Fredrik, jonka siippa Lovisa Ulrika oli Fredrik Suuren sisko. Sen mukaan on nimetty Loviisan kaupunki. Silti vittu, sanoi hattupuolue ihan vittuilumielessä. Mulla on AF:n luotipyssy piilossa vaatehuoneessa.

ellauri047.html on line 968:   Avainpointti lie ollut kuiteskin että iso-Retu oli aatelismielinen: porvarit ei ole mitään, talonpojat ja patraski vielä vähemmän. Tää oli Sturm und Drang porvarisporukoille vielä pahempi asia kuin frankofonia. Rauha ei ymmärtänyt säätykiertoa. Rikastuneita porvareita vitutti kun ne ei saaneet sitä vonia. (Goethe ja Schiller saivat sellaiset Weimarista, lällällää!)

ellauri047.html on line 970: Suuret joukot oli tyytyväisiä kunkkuunsa. Vähäväkiset pitivät häntä oikeuden valvojana ja suojelijana vääryyxiltä ja sorrolta. Napinaa kuului ylempien säätyjen keskuudesta. Aateliset vihasi Fritzua sen johdosta, ettei ollut oikeutta vapaasti valita ammattiaan vaan että oli pakko antautua vihattuun sotilaspalveluxeen ja että aatelisnuorukaiset olivat samojen rangaistusten alaisia kuin aatelittomat. Vituttavaa. Virkamiehet olivat katkeroituituneita kun eivät saaneet vetää omaan taskuunsa. Suurporvarit pitivät häntä aateliston kuninkaana, koska hän ei tehnyt niistä aatelisia, ja valvoi elinkeinoelämää, uuden koulukunnan talousliberaalit arvostelivat merkantilismia. Hurskaat papit pahexuivat ilveilyä uskonnon kustannuxella. Jne jne, napi napi. Ilmeisesti Fritzu oli mies paikallaan, kurjien kuningas.  

ellauri047.html on line 992: Issur Danielowitsch Demsky, Robert Zimmermann, Paul Auster, Harry Heine, Solomon Bellows, ynnä monen monta muuta juutalaista on myynyt sielunsa paholaiselle ja muuttanut heprealaisen nimensä saxalais-slaavilaisexi ja siitä edelleen lännemmäxi, vielä vähän lännemmäxi.

ellauri048.html on line 49: Ihmisessä on sisäpuoli kyllä, topologisesti ajatellen, siinä Goethe oli väärässä, niinkuin aina. Apina ei ole John Kennedyn mainizema berliininmunkki, ei Moebiuxen nauha eikä Kleinin pullo. Ei edes donizi, vaan topologisesti vielä monimutkaisempi otus: siinä on neljä toisiinsa yhdistyvää läpireikää. Voi vetää hammaslangan 6 eri tavalla lävize ja rassata. Korvien väliin sitä ei saa eikä voi rassata, vaikka tarvis olisi. On liian paljon kusta välissä.

ellauri048.html on line 54:   Plakaatin maatuska lukee kirjaa nimeltä 10 дней истории потрясли мир. Eipä tainnut huivipää tietää vielä lukevansa kiellettyä kirjaa.

ellauri048.html on line 92:   Klopstock oli tosi empfindsam, ja Goethekin vähän vielä jossain Wertherissä. 


ellauri048.html on line 97:   Vielä nykyäänkin monet pitää tuiki tärkeänä välttää turhaa sentimentaalisuutta. 


ellauri048.html on line 110:   Tätä samaa teemaa jauhetaan taas coronan aikana ihmishirviö Lillrankin ja kukkahattutätien kesken: onko apinan elämällä hintaa, mitä saa maxaa nuori hyvä vuosi ja vanhuxen vähemmän laadukas. Mulla se oli aika tyhjentävästi käsiteltynä toisaalla. Tieysti oma elämä on mittaamattoman kallis ja toisten arvottomia. Loppu on sittn enemp vähemp empatiaa. Äijillä sitä on tunnetusti vähän, se ei ole niiden bisnestä. Äijät on darwinistisesti halpoja, sixi myös halpamaisia.

ellauri048.html on line 149: Vitun hämäränkaipuuta! Pyrkimystä ympäristötuhom täydellistymiseen, siitä tässä on kyse. Kapitalismin kehityxen kärryt oli vasta mäen päällä, alamäki kerää vauhtia. Ja elävä luontohan se kuoleman on kexinyt, eihän avaruuden kivet hengitä.

ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.

ellauri048.html on line 157:   Toisen maailmansodan jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksen akateemikoksi 1948 ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti. Joka ei tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin äijän ollessa 77v.

ellauri048.html on line 168:   Mulla on Veikko Anteron nide Goethe ja hänen maailmansa 1948, joka sisältää pääpiirteittäin tekijän aikaisemmin julkaisemat "Nuori Goethe" (1932) ja "Goethe, keskipäivä ja elämänilta" (1944). Suomen Goethe julkaisi ne Hitlerin nousun ja tuhon päivinä, respectively. Mahtoi harmittaa. No välillä harmittaa ize kutakin, kun seurauxena on ollut tää vittumainen anglosaxien talousliberaalien tuhotulva, globalisaatio.

ellauri048.html on line 170:   Viimeisenä syntymäpäivänään Goethe kapuaa pojanpoikien työntämänä epämukavia portaita lautaisen mezästysmajan ylempään kerroxeen Kickelhahnin huipulle lukeaxeen sen seinästä vielä kerran sinne raapustamansa runon (sen Gipfel-Wipfel jutun) ja kirkkoveneen kuvan. Goethe luki runonsa ja kyynelten kohotessa hänen silmiinsä hän kertasi sen loppusanat. Liikuttui kyyneliin omasta runostaan. Niin mäkin joskus teen. On ne niin hienoja. (Siis mun runot.) Ajattelikohan aika pöllönnnäköinen Antero izeään kun se herutti Goethen viimeisen muotokuvan äärellä? Liikuttuikohan sekin kyyneliin? Luultavasti. Aika tädin näköinen on jöötti potretissa. Antero izekin on vähän siivojan näköinen tossa riemumaisterikuvassa. Ketähän on noi sen superhömelöt pöytäkumppanit? 

ellauri048.html on line 178:   Suomen Goethe kirjoitti myös Mussen elämäkerran 1918. Pitäiskö kazoa. Yx sen suosikkisanoja on hurmio. Mulla se esiintyy kerran, vittuilumielessä. Se on ällösana kuten hulvaton, vilpitön, tai intohimo.  

ellauri048.html on line 210:   Pirkko Hiekkalan elämänviisauksia olivat 


ellauri048.html on line 223:   oman ukulipäisen pärstänsä vielä kerran framille. 


ellauri048.html on line 229:   vielä Hietaniemestä tuhkauurnasta. No missäs sitten 


ellauri048.html on line 255:   Tirlittan oli musta lapsena aivan kaamea, sen kirjottaja todennäköisesti sadistinen pedofiili. Pupu Tupunaa en suostunut lapsille edes näyttämään, helvetin huonosti se oli piirrettykin. Ällölastenkirjojen luettelosta puuttuu vielä Pessi ja Illusia, Minttu ja Ville, Uppo-Nalle ja Mikko Mallikas. 

ellauri048.html on line 278: Vuosina 1930–1933 Paloheimo opiskeli jonkin aikaa Yhteiskunnallisen korkeakoulun sanomalehtimieslinjalla. Heikko menestys etenkin kielissä sekä taloudelliset ongelmat keskeyttivät kuitenkin opinnot. Ensimmäisen kirjansa, runokokoelman Vaeltava laulaja, Paloheimo julkaisi 1935. Seuraavat 7v hän käytti omaelämäkerrallisen romaaninsa tekemiseen; teos ilmestyi 1942 nimellä Levoton lapsuus.

ellauri048.html on line 284: Oiva Paloheimo oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäiset kaksi liittoa päättyivät eroon Paloheimon uskottomuuden ja alkoholin käytön takia. Paloheimolla oli myös taloudellisia vaikeuksia, koska suuri osa hänen tuloistaan meni lasten elatusmaksuihin. Viime elinvuosina myös sairaudet alkoivat haitata Paloheimon elämää. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi vuonna 1962 ilmestynyt runokokoelma Palaa ne linnut vielä. Eivät palanneet. 

ellauri048.html on line 296: Kirjailija Paloheimon isä oli kirjailija Paloheimo, jonka poika oli kirjailija Paloheimo. Oiva Paloheimo oli kävelyllä kotipitäjänsä Kangasalan laitamilla ja poikkesi erääseen asumukseen, missä 4-5-vuotias miehenalku nautti vielä ateriaansa alkupe- räiseen tapaansa äitinsä rinnoilla. - Häpeä, iso mies! nuhteli Paloheimo.

ellauri048.html on line 401:   Vielä ohkasempi on Muhammedin raamatun jäljittely-yritelmä. Kaikki jännemmät tarinat 


ellauri048.html on line 474:   In the long run we are all dead. Kuolleisuus 100%. Suomenruozalainen epidemiologian tutkijaopiskelija, driven entreprenör, nokkii Ruozin Mengelen koronastrategiaa. På lång sikt går ekonomin att återbygga, men ett förlorat liv går inte att ersätta. Hurså? 2 sukupolven kuluttua kukaan ei tapettuja enää muistakaan. Tekee enintään holokaustileffoja, jotka kertoo elävistä. Holokaustista tulee taide-elämys, hyvin tehty tai tönkösti. Ammutut jutkut makaa kuopassa päät ja jalat vastakkain kerroxissa kuin sardiinit tönkkösuolattuina. Nykyään saa sardiinejakin vähäsuolaisia. Jos ylipäänsä saa enää sardiineja. 

ellauri048.html on line 476:   Tässä tulee taas eteen toi genrehölmöys. Kaikkein tärkeintä on tietää onx tää komedia, tragedia, road movie vai mikä. Vitun väliä! Elämäkin on tragikoomista, tyylitöntä tieleffaa ilman juonta, ainaista lopun alkua. Musta sellainen leffa on hyvä josta turvelot leffarasistit ei edes tiedä mihin se pitää lokeroida. Se muistuttaa elämää. Koko jako tragediaan ja komediaan oli säätyrasismia. Tragedia on ylevää hengennostatusta yläluokalle ja komedia viihdettä alhaiselle rahvaalle. No nehän enemmän tarvizee helpotusta naurusta. Yläluokka naureskelee matkalla pankkiin. Tragediassa ne työntää jalkaa peiton alta kylmään ja vetää sen sitten nautinnollisesti takaisin. Katharsis jaa pöntön pohjalle. Olo tuntuu keveältä. 

ellauri048.html on line 548:   on vielä hämärää, kello käy seizemää lauantaiaamuna.

ellauri048.html on line 550:   Kun nyt mietin tarkemmin, ei vielä olla samixia, 


ellauri048.html on line 551:   sillä kyllä Immi Hellenillä oli silti vielä enemmän, 


ellauri048.html on line 561:   Immi Hellén on ollut noita Suomen suuria taiteilijoita, jonka kirjoittamat lastenlaulut ovat saattaneet yhä uudet sukupolvet elämän taipaleelle. Hänestä antaa hyvää kuvaa se, että kerrotaan kuinka jo hänen seminaarivuosinaan kynttilä paloi myöhään hänen huoneessaan. Siellä Immi Hellén hiljaisuudessa yksinään kirjoitti ylös niitä kauneimpia tuntojaan, jotka vielä tänäkin päivänä koskettavat syvästi yhä uusia lukijoita.

ellauri048.html on line 567:   Immin sukupuolielämästä on tosi vähän someaineistoa. Veiköhän se imminkalvon hautaan asti ehjänä? Oliko Ingeborgilla ingen boyfriend? Tykkäsikö se kenties naisista, vai vainko lapsista? Muistaa haikeana pikku Leeniä reppuselässä, ihanata aikaa Leenin heppuna. Muistaakohan Leeni Riefenstahl yhtään sitä? No oli Immillä salaperäisiä ulkomaanreissuja, kuten Seijan Linda-tädillä. Linda Pylkkänen oli opettaja myös, sillä oli Italiassa herratuttuja, ja sievä taiteilijasuojatti, jonka toritaidetta on Rauhixessa seinällä. Keinoja on monia, sanoi eukko, kun pyyhki pöytää kissalla. 

ellauri048.html on line 631: rahoitusta panna katkolle. Huhutaan siis käytävillä kuin Kivelässä uusista perunoista, 


ellauri048.html on line 639:   Ei ois kannattanut mennä Oravan pyörään, ei tullut eläkettä, 


ellauri048.html on line 640:   nyt saa Woku roikkua Airbussissa vielä ainakin karanteeni-ikään saakka. 

ellauri048.html on line 660:   Pahin on takana, vielä pahempi enää edessä. 


ellauri048.html on line 662:   ole enää elämäntapahtuma, sanoi Wittgenstein, 


ellauri048.html on line 702:   Saul Bellowin alter ego Gene Henderson tiesi että monet Lähi-Idän prinssit oli saaneet amerikkalaisen koulusivistyxen. Se ei tajunnut miten niistä oli tullut niin verenhimoisia, vaikka niille oli opetettu The Village Blacksmith ja "sweet Alice and laughing Allegra". Häh? Osoittautuu et nää on Longfellowia. Longfellow oli seppoilun armoitettu runoseppo, nää runot opetetaan jenkkikakaroille vieläkin. 

ellauri048.html on line 704:     No Gene painii ison nokikepin kaa ja tietysti voittaa sen, ollen am. merijalkaväen sotilas, old mustache jonka rinta on kuin tynnöri. Siannäköinen siankasvattaja jolle paxuhuulinen neekerikuningas opettaa elämisen taitoa. Koko kirjassa ei ole naisia kuin kulissina. Eik muita ihmisiäkään kuin Sale, muut on pahvikuvia ja statisteja.

ellauri048.html on line 710:   Joku jutku Goldman huomauttaa ettei Salen hahmoilla ole perettä tai ne ei elä perhe-elämää. Saulin kirjoissa on epäilyttävän paljon brotherhoodia, ja sen vikan kirjan Bloom onkin homo. Saul vaikuttaa kaappihomolta. Olikin kaunis poika omasta ja muidenkin nykkiläisten mielestä. Sillä oli sadisti isä joka hakkas sitä ja alistettu äiti. Niinkuin Saulin pojalla Gregilläkin. 

ellauri048.html on line 736: Joku jutku Goldman huomautta ettei Salen hahmoilla ole perettä tai ne ei elä perhe-elämää. Saulin kirjoissa on epäilyttävän paljon brotherhoodia, ja se vikan kirjan Bloom onkin homo. Saul vaikuttaa bisexuaaliselta. Se olikin kaunis poika omasta ja muiden mielestä. Kalansilmä siltikin. Jokaisessa intellektuellissa piilee dumb jerk kun sitä vähän raaputtaa, sanoo Sale ja tietää mistä puhuu.

ellauri048.html on line 799: He needs must think of her once more,		siihen siementä kun vielä kylvis!

ellauri048.html on line 854: If I try to escape, they surround me;		Mä koitan vielä peruutusvaihdetta,

ellauri048.html on line 864: Such an old mustache as I am			voivanne päällä vielä pitää pikkarin?

ellauri048.html on line 969: Kuiteskin vaikeista kotioloista huolimatta (tai ehkä sixi) Tennysonnillaa oli extaattisia henkisen toispuolisuuden tiloja, joita hän kuvasi "jonkinlaisexi valvetilatranssixi – paremman sanan puutteessa — mulla on usein ollut, poikasesta lähtien, kun olen ollut yxixeni. Ihan yxkax, ikäänkuin yxilöllisyyden voimakkaasta tietoisuudesta se (yxilöllisyys) ikäänkuin katoaa ja haipuu rajattomaan olemiseen, eikä se ole sekavuutta vaan mitä selvintä, varmaakin varmempaa… ei löydy sanoja – missä kuolema on melkein naurettava mahdottomuus, persoonallisuuden kato (jos se sitä on) ei tunnu sukupuutolta, vaan oikealta elämältä." Näitä “transseja” sillä oli koko elämän. Osuutensa saattoi olla kärpässienillä. 

ellauri048.html on line 977: Kun elämä nyt oli reilassa, Alf otti Emilyn takas kihloihin ja ne meni naimisiin. Vaimo alkoi hoitaa kotia ja kirjeenvaihtoa ja leikkas kupongit, Tennyson sai keskittyä transseihin. Julkkixena Tennyson sai kuzun hoviin ja siitä tuli kuningatar Viktorian henkilökohtainen hyvä ystävä. Alfista tuli Wordsworthin perästä seppelöity poeetta (poet laureate). Kieltäydyttyään häveliäästi useamman kerran paroonin arvosta, se vihdoin suostui rupeamaan Alfred Lord Tennysonixi.

ellauri048.html on line 1046: All that was left of them,			Ketä nyt oli vielä jäljellä   

ellauri048.html on line 1140:    Thou madest Life in man and brute;		Sä teit elämän apinaan ja muuhun elukkaan;

ellauri048.html on line 1170:    We mock thee when we do not fear:		Me pilkataan sua kun me ei pelätä:

ellauri048.html on line 1176:    For merit lives from man to man,		Sillä meritokratia elää miehestä mieheen,

ellauri048.html on line 1181:    I trust he lives in thee, and there		Mä luotan eze elää sun mahassa, ja siellä

ellauri048.html on line 1219: Beats out the little lives of men.		Lyö littuun miesten pikku elämät.

ellauri048.html on line 1235: What whispers from thy lying lip?		Mitä kuiskit sun valeläpästä?

ellauri048.html on line 1296:    My own less bitter, rather more:		Päinvastoin, vielä katkerampaa

ellauri048.html on line 1303: Hath still'd the life that beat from thee.	Vei sun rinnasta sun elämän.

ellauri048.html on line 1306:    Thy sailor,—while thy head is bow'd,		sun seilorin - kun sun pää on vielä lysyssä,

ellauri048.html on line 1315: Expecting still his advent home;		Kun mä vielä odotin sitä kotiintulevaxi;

ellauri048.html on line 1333: Once more to set a ringlet right;		Se kääntyy vielä korjaamaan jotain kiharaa;

ellauri048.html on line 1338: Or kill'd in falling from his horse.		Tai kuollut pudotessaan hepan selästä.		

ellauri048.html on line 1357:    The noise of life begins again,		Alkaa taas elämöinti entistavalla,

ellauri048.html on line 1385: Which little cared for fades not yet.		siltikään ei kuihdu vieläkään.

ellauri048.html on line 1482:    And reach the glow of southern skies,	Ja tapaan hehkun eteläisten taivaiden 

ellauri048.html on line 1508:    An awful thought, a life removed,		Kauhee ajatus, kirurgisesti poistettu elämä,

ellauri048.html on line 1907: And one clear call for me!				ja vielä yhdet mulle!

ellauri049.html on line 41: Keväällä on valoisinta mutta mustinta, sanoo Kamalien eläinten kettu. Miten voi olla niin? Hormonitoimintaa, kontrasteja. Mustia jouzenia valkoisessa takatalvessa. Lumen alla on jo vihreää.

ellauri049.html on line 43: Ei ne runot loppuneet tuhanteen. En kyllä hetkeäkään uskonutkaan. Elämä jatkuu, elämyxet vyöryy,  yhä kaikki hämmästyttää kummastuttaa  pientä kulkijaa.

ellauri049.html on line 62: 
Kaarlo Sarkia on vahingosta viisastunut. Kun kulta kysyy siltä mikä sai sut rakastamaan mua, se kiertää kysymyxen - on tosi vaarallista mennä antamaan tämmöisiin kysymyxiin seikkaperäisiä, vielä vähemmän totuudenmukaisia vastauxia. Se on niinkuin "näyttääx mun peppu isolta tässä?" johon on vain 1 mahdollinen vastaus - paizi siinä harvinaisemmassa tapauxessa, jossa kulzu ize asiassa kärsii peppunsa pienestä koosta. Tämäkin on vaan tiedettävä, jos ei tiedä niin on paras olla diplomaattinen: "se näyttää juuri sopivalta kulta". Mut Tom of Finlandit yleensä kyllä peukuttaa pieniä peppuja (lähde?).

ellauri049.html on line 138: Uuno Kailas syntyi Heinolassa Kailasen ratsutilalla hämäläiseen talonpoikaissukuun. Kailas oli kaksivuotias pikkupoika, kun hänen äitinsä Olga Josefiina Salonen (o.s. Honkapää) kuoli. Isästä Johan Evert Salosesta ei ollut poikansa huolehtijaksi, joten tämä jäi isoäitinsä Maria Fredrikan vastuulle ja asui useissa sukulaisperheissä. Poika sai isoäidiltä ankaran uskonnollisen kasvatuksen, joka vaikutti häneen läpi koko elämän, ja sillä oli vaikutuksia myös runotuotantoon. Ankara uskonnollinen kasvatus on perseestä. Ankara kasvatus ja uskonnollinen kasvatus ovat erixeenkin perseestä, yhdistettyinä ne on tuplahanurista.

ellauri049.html on line 152:   Ensisijaisena biografisena lähteenä käytän Maunu Niinistön Uuno Kailas, hänen elämänsä ja runoutensa -teosta vuodelta 1956. Biografia on laajin teos Uuno Kailaan elämästä.  Runoilija Uuno Kailas syntyi Frans Uno Salosena (kutsumanimeltään Uuno) 29.3.1901 Eevert Salosen ja Olga Honkapään neljäntenä lapsena Heinolan maalaiskunnassa Kailasen ratsutilalla. Hänen kaikki kolme veljeään olivat kuolleet ennen Uunon syntymää. Kaksi vuotta Uunon syntymän jälkeen hänen äitinsä menehtyi lapsivuoteeseen synnytettyään kaksostytöt. Nuoret sisaret menehtyivät vuoden sisällä.

ellauri049.html on line 157: Vaimonsa menehtymisen jälkeen Eevert Salonen ei kokenut pystyvänsä kasvattamaan poikaansa. Hänellä oli ylläpidettävänään rapistuva Kailasen ratsutila, jossa perhe oli asunut. Uuno siirtyi asumaan äitinsä vanhempien Juho Markunpojan ja Maria Fredrikan luokse Honkapään taloon Hartolaan vuonna 1903.7 Uuno Kailaan eno, Juho Honkapää nuorempi, kirjoittaa Uunon eläneen isovanhempien alaisuudessa heidän kuolemaansa saakka vuoteen 1919. Tuona aikana Uuno suoritti heidän avustuksellaan Heinolan

ellauri049.html on line 162:   Uunolle muutto razutilalta Honkapäähän oli kivulias prosessi. Hän sai usein harvinaisen voimakkaita itkukohtauksia ja vierasti uusia sukulaisiaan. Tämän on arveltu osoittavan hänen olleen varhaisesta iästä asti erittäin herkkäluonteinen. Toisaalta ensimmäisten elinvuosien aikainen kodin levottomuus ja suru vaihtuivat rauhalliseen ja vankkaan talonpoikaiselämään. Pätäkästä ei ollut puutetta.

ellauri049.html on line 164:   Uunon kaksijakoinen ja impulsiivisesti vaihteleva luonne alkoi näkyä varhaisella iällä. Niinistö kuvailee Uunon eläneen perinteisen maaseudun villin lapsen elämää mutta julmuutta tai vääryyttä nähdessään hän saattoi suistua vavisuttavaan itkukohtaukseen, ailahdellen näin tunnetilasta toiseen. Uunon lempeäluontoinen äidinäiti, Maria Fredrika, aisti tyttärenpoikansa herkän luonteen ja näki ruumiillisen heikkouden, joten hän varjeli Uunoa raskailta töiltä. Uuno vietti aikaansa paimenessa lukien ajankulukseen. Tämä erikoiskohtelu aiheutti mielipahaa serkkujen keskuudessa, jotka asuivat Honkapäässä.

ellauri049.html on line 169:   Kaikki sukulaiset eivät ymmärtäneet Uunon herkkäluonteisuuden päälle. Heistä erikoislaatuisen pojan sulkeutunut ja jäykkä olemus vaikutti uppiniskaisuudelta, mitä se toki olikin. Varsinkin enot koettivat kurittaa piirteen pois niin ruumiillisen rankaisemisen kuin nöyryyttämisen keinoin. Niinistön13 mukaan se lisäsi Uunon sulkeutuneisuutta, ulkopuolisuuden tunnetta ja herkkätunteisuutta. Tällä ymmärtämättömyydellä oli Kailaan luonteeseen pysyvä vaikutus hänen elämänsä ajan.14 Kailaan vieraantuminen isästään jatkui Honkapäähän muuton jälkeen. Eevert Salonen solmi uuden avioliiton puoli vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen. Honkapään suku ei ymmärtänyt Salosen hapuilevaa ja velttoa elämäntapaa. Uunon äidin rikkonaisen perhe- elämän sekä kuoleman katsottiin olevan Salosen syytä. Katkeruus entistä vävyä kohtaan näkyi siinä, että Salosta ei kutsuttu Honkapäähän ja hänestä ei liioin puhuttu, varsinkaan positiivisesti. Honkapäässä koetettiin välttää kylmän ja katkeran mielikuvan päätymistä Uunon korviin. Kuitenkin, aikuisiällään Kailas tunsi kantavansa pakollista geneettistä sidettä isäänsä, jonka hän muutoin kielsi. Uuno puhui äitinsä vanhemmista isänä ja äitinä. Koulutovereilleen hän uskotteli isänsä kuolleen.15 Aikuisena hän puhui ystävilleen isästään hyvin vähän, mutta uskoutui esimerkiksi opettaja Otto Kososelle16 todeten, että isäsuhteen puuttumisen vuoksi hänellä ei ollut oikeata lapsuutta: se oli hänen sielullisen rikkinäisyytensä syy. Kailas koki vieraantuneen isäsuhteen olevan seuraus hänen itsensä, äidin puoleisen sukunsa ja isänsä käytöksen yhteisvaikutuksesta.

ellauri049.html on line 171: Uunosta kasvoi hyvin kaksijakoinen lapsi. Hän oli eloisa pikkuvanha poika, joka osoitti johtajuuden piirteitä. Hän käytti poikkeuksellista älykkyyttään aseenaan kompensoidakseen ruumiillista heikkouttaan. Hän oli itsepintainen eikä alistunut herkästi. Juho Honkapää kuvaileekin sisarenpoikaansa: ” Hän oli jo lapsena erittäin hyväpäinen poika, muuten vähän itsepäinen.”18 Kuitenkin hän ailahteli synkkyyteen, itkuun ja mielipahaan hyvin voimakkain ilmaisuin ja sulkeutui omaan kuoreensa. Orpouden, erilaisuuden ja yksinäisyyden tunne ei irrottanut Kailaasta otettaan koko hänen lyhyen elämänsä aikana.

ellauri049.html on line 187:   Opintovuodet keskeytyivät hetkellisesti kesällä 1919, kun Uuno Salonen lähti vapaaehtoisena Aunuksen sotaretkelle. Matkan tarkoituksena oli osoittaa hänen uskaliaisuutensa ja osansa isänmaan kohtalossa. Uuno teki piirroksia Aunuksen retkeltään, mutta suurin osa niistä on hävinnyt. Idealistinen ajatus sodasta karisi todellisuuden tieltä: kurjat olosuhteet, sotahuollon puutteet, kuoleman ja kärsimyksen konkreettisuus sodankäynnin keskellä jäivät kummitteleman Kailaan elämään ja runolliseen tuotantoon hänen loppuiäkseen. Pahin isku oli luokkatoveri Bruno Schildtin kuolema sotaretken aikana. Uuno koki toverinsa kuolleen hänen takiaan, sillä he olivat yhdessä sopineet lähtevänsä Aunukseen.

ellauri049.html on line 191:   Uuno Salonen kirjautui Helsingin yliopiston historiallis - kielitieteelliseen tiedekunnanosastoon syksyllä 1920. Siirtyessään Helsinkiin Uuno jätti taakseen kuvataiteen tekemisen. Uuno oli epävarma akateemisen alan valinnasta, sillä oma runoilijan kutsumus oli Honkapään sukulaisten ajatuksien vastainen. Yliopistovuosiensa 1920-23 ja 1925-26 aikana hän ei suorittanut yhtään opintokokonaisuutta. Kouluttautuminen oli vain lume, niin hänelle itselleen kuin  honkapääläisille, jolla hän mahdollisti elämänsä pääkaupungissa. Aika kului runojen kirjoittamiseen, sanomalehti- ja kustannusalan kirjallisiin toimitustehtäviin, käännöstöihin ja dekadenttiin boheemieloon.34 Kailas osallistui aktiivisesti nuorten kirjailijoiden, Nuoren Voiman Liiton jäsenten ja tulevien Tulenkantajien seurapiirielämään. Hengenheimolaisuus edesauttoi niin runoilijan uraa mutta myös rappioelämää.

ellauri049.html on line 196:   Taloudellisen tuen katketessa hajosivat myös välit kotiinpäin. Kyse ei kuitenkaan ollut ainoastaan rahasta. Juho Honkapää nuorempi kirjoittaa katkeraan sävyyn: ”Mainittakoon vielä, että sen jälkeen kun lainansaanti loppui, ei hän enää käynyt sukulaisissaan, eikä liioin heille muutoinkaan näyttäytynyt.”

ellauri049.html on line 198: Helsinkiin muuttamisen jälkeen Kailaan kotoa opittu talonpoikainen moraali oli muuttunut merkittävästi kohti turmeltunutta, hedonistista elämäntyyliä. Runoilijan luonto ei antanut periksi palata kotiin kokemaan nöyryytystä, jonka hän oletti siellä kohtaavansa. Todellisuudessa suku olisi ollut valmis antamaan anteeksi. ”Ei ollut kodin syy, että hän nyt siitä vieraantui. Hän oli maailmalla kohdannut itse uuden ajan.”

ellauri049.html on line 200: Uuno Kailas lopetti yliopisto-opinnot vuonna 1926 ja heittäytyi täysin runoilijan ja homoilijan uralle. Runoilijan maine mutta myös rappio kasvoivat yhtäaikaisesti. Kailaan elämässä oli muutamia lyhytaikaisia ihmissuhteita. Samanaikaisesti hänellä oli virkoja ja toimia aikakausi- ja sanomalehdissä, jotka rauhoittivat Kailaan mieltä hetkellisesti. Samalla tasapainoinen elämä hidasti runoilijan oman tuotannon kirjoittamista. Kailaan neljännen runoteoksen Paljain jaloin (1928) valmistumisen

ellauri049.html on line 203: Kailaan teos Uni ja Kuolema (1931) julkaistiin ennen tuberkuloosidiagnoosia, joka todettiin liian myöhään. Mielisairaalavuoden jälkeen hänelle kehittyi voimakas sairaalakammo, joka vaikeutti kevään 1932 hoitojaksoa Marian sairaalassa. Viimeisen teoksensa Valitut runot (1932) valmistumista varten hän ”karkasi” sairaalasta päästäkseen tekemään "elämäntyönsä" loppuun. Eski Saarinenkin on loppuunsaattanut oman "elämäntyön".

ellauri049.html on line 211:   Toverihenkisyys ja ahdasmielisyys välittyivät näin lehden kautta Kailaan elämään. Yksinäisyyteen ja alemmuudentuntoon kääntyväinen Uuno sai toverien kaipuuseensa vastinetta ja tervettä narsismia. Samankaltaista yhteisöön kuuluvuutta, toveruutta sekä veljien ja sisarten kaipuuseen vastausta edusti Heinolan partio-osasto, joka toimi syksystä 1916 alkutalveen 1919 asti. Heinolan osaston perustaja ja johtaja Eino Salmelainen aloitti koululaisille suunnatut lausunta-ja runoanalyysi-illat. Nämä tilaisuudet ”johtivat hänen mielenkiintonsa kuvataiteellisista yrittelyistä runouteen”. Uuno sai myös ensi kosketuksiaan toimittajan työhön partion julkaisujen – Partiolainen ja Ole valmis - tiedotussihteerinä toimisen johdosta.

ellauri049.html on line 213:     Nuoressa Voimassa julkaistujen runojen ja partio-osaston illoissa ääneen lausuttujen tekstien merkitys oli Kailaan heikolle itsetunnolle elähdyttävä. Niinistön mukaan: ”Julkinen tunnustus aikana, jolloin nuorukainen alkoi tietoisesti aavistella mahdollisuuksiaan ja toisaalta välillä tunsi epätoivoista pelkoa ja riittämättömyyttä, toiveen ja todellisuuden heräävää ristiriitaa, oli merkittävä ponnin Uunon sisäiselle kehitykselle ja runon, luovan työn avulla tapahtuvalle kompensaatiopyrkimykselle.

ellauri049.html on line 216: selvittäminen, miksi Kailas valitsi runouden. Kun kazoo Uunolta säilyneitä neljää tuherrusta, sen ymmärtää yhtä hyvin kuin mixi Goethe teki saman valinnan, ja mixi Adolf Hitler valkkasi diktaattorin uran. Kyllä tässäkin elämä ja teos-lähestymistapa toimi tosi näppärästi!

ellauri049.html on line 218:   Vaakku panee elegistä parastaan: Ranskan rivieralla, taivaansini-rannikolla, keskellä etelän kevättä sammui Suomen runoilija-Toivo, lyyrillinen lieksa, kirkas ja kuuma kuli, ukulipää jonka polttolasina oli nuorehko ihmiselämä. (32v. Keskitiehen oli 3v jälellä.)

ellauri049.html on line 229: Sarkia asui äitinsä kanssa tämän palveluspaikassa Aadolfilla (Aadolfi Mäkelä), mutta tämän kuoltua joulukuussa 1914, he muuttivat äidin vanhempien kotitaloon Kaarlon isoäidin Emman (Lindroos) ja isoisän Pauli Sulinin (myöh. Pajunen) eli ”Vahalan vaarin” luokse. Äidin terveys heikkeni, ja vastuun otti Hilda Runni. Siirryttyään oppikouluun Kaarlo asui kauppias Lehtosen perheessä ja auttoi apteekkari Bäckmanin poikia läksyissä. Bäckmanin perheestä tuli tärkeä hänen myöhemmälle elämälleen, sillä hän oppi perheen sveitsiläissyntyiseltä äidiltä ranskaa ja saksaa. Hmm. auttoikohan Kalle poikia ihan kädestä pitäen? Oppia ja ojennusta. Karttakeppiä. Kotiopettajat ovat vähän sellaisia.

ellauri049.html on line 233: Monet sairastivat 1900-luvun alkupuolella Suomessa erilaisia tuberkuloosin muotoja, eräs heistä oli Sarkian runoilijatoveri Uuno Kailas. Myös Sarkia sairastui keuhkotuberkuloosiin. Jo nuorena tauti oli oireillut lievänä kaularauhastuberkuloosina, mutta iän myötä tauti eteni keuhkoihin ja muualle ruumiiseen. Nuoren miehen mieleen vaikuttivat myös kokemukset oman fyysisen minän heikkoudesta ja ruumiista kasvavasta sairaudesta (lähde?). Tästä olivat seurauksena ajoittaiset masennukset. Sarkia käsittelikin runoissaan elämän peruskysymyksiä, kuten kuolemaa ja ihmisen kärsimystä.Niin aina. Mikä runoilija se on joka ei niitä käsittele. Ai niin Immi Helleen, tietysti.

ellauri049.html on line 235: Fil. tri Panu Rajala toteaa esitelmässään, että vaikka keuhkotauti varjosti Sarkian koko elämää, parantoloissa vietetyt ajat eivät olleet runoilijalle vastenmielisiä, sillä eniten luomistyössään Sarkia kaipasi rauhaa, vapautta ja hellivää hoitoa. Kaikkea näitä hän olisi saanut osakseen parantoloissa. Rajalan mukaan potilas näyttää suorastaan paenneen sairauteensa, jotta välttäisi arkeen ja työhön liittyvät ponnistelut. Hiisku kertoo kuitenkin Sarkia-elämäkerrassaan, että parantolailmapiiri tiukkoine sääntöineen ahdisti Sarkiaa, hän ei osallistunut potilaiden viihdeiltoihin ja hälinä häiritsi häntä. Toisella parantolamatkalla 1935 sopeutumisongelmat saivat hänet pakenemaan kesken hoidon. Hätä ja hyvä mieli yhtä aikaa, kuin rengillä sormi piian pillussa.

ellauri049.html on line 245: Kaarlo Sarkia julkaisi elinaikanaan vain neljä erillistä runokokoelmaa, jotka vielä vuonna 1944 julkaistiin koottuina runoina. Omien runojensa ohella hän ehti kääntää runsaasti, etenkin ranskalaista ja italiankielistä runoutta. Hänen runoherkissä käsissään kääntyivät esimerkiksi François Villon, Pierre de Ronsard, André Chénier, Giacomo Leopardi, Victor Hugo, Charles Leconte de Lisle, Charles Baudelaire, Giosuè Carducci, Sully Prudhomme, José María de Heredia, Giovanni Pascoli, Émile Verhaeren, Jean Moréas, Gabriele D'Annunzio, Paul Fort, kreivitär Anna de Noailles, Arthur Rimbaud.  Näistä mä tunnen edes nimeltä Villonin, Hugon, Baudelairen, ja Rimbaudin. Huhhuh, piisaa työmaata. Hugo oli peikko jota ohjasti teeveessä söpö Taru Valkeapää. Herää pahvi!

ellauri049.html on line 251: Kaarlo Sarkia imi voimakkaasti vaikutteita muun muassa asuinpaikkakunnasta (lähde?). Vielä aikuisenakin Sarkia saattoi pohtia vaikutuksia näkemyksiinsä: ”…näkemyksen laajuus ja suuripiirteisyys - runoilun kannalta välttämättömiä seikkoja - puuttuvat minulta. Tunnen ahtaitten rajojen puristavan itseäni, en uskalla, en jaksa lähteä lentoon. Pieni elämä, pienet itsekkäät tunteet ja tunnelmat ovat minun piiriini kuuluvaa hyvää.” Runoilijaksi heittäytyminen ei aina ollut helppoa. Taloudelliset vaikeudet ja velkojen maksu vaivasivat. Nuorella ja komealla Sarkialla oli taipumus elää suurellisesti ja näyttävästi. Hän oli aikansa dandy, sillä hänen kirjeissään ja joskus tuotannossaan tulee esiin narsistisia piirteitä (lähde?). "Sillä"? Onko kaikki narsistit dandyja? Ikävä kyllä ei, voin kertoa. Toisin päin hyvinkin. Kalle ei kuitenkaan ollut snobi, pelkästään dandy. Charlottella on danduja, sellaisia uniräsyjä. On lehmädandu, kettudandu ja vielä muita. Isä-Johnilla oli vain 1, nimeltänsä remmus. 

ellauri049.html on line 279:     Huolimatta suppeasta tuotannostaan Juhani Siljo on V. A. Koskenniemeä ja O. Mannista seuraavan polven yksi huomattavimmista runoilijoista, joka vaikutti Aaro Hellaakosken, 1920-luvun Tulenkantajien ja vielä sodanjälkeiseenkin lyriikkaan. Juhani Siljon, voimakastahtoisen etsijän, ja "puhtaan minuuden rakentajan" kuva sai myytinomaista hohdetta runoilijan kuoltua kansalaissodassa valkoisten puolella. Runsaasti toistettuja ovat useat aforismit tai runonsäkeet kuten kutsumusruno Excelsiorin avaussäe "Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun" tai runon Vastavirtaan alku: "Vastavirtaan nousee lohen suku". Esikoiskokoelmassa Runoja (1910) lyriikka on jo moneen suuntaan aukeavaa. Keskeisiä ovat nuoren ihmisen elämänpelon ja elämänjanon tunteet. Maan puoleen (1914) sisältää aikansa rohkeimpia rytmillisiä kokeiluja. Esikoiskokoelman suoralinjainen pyrkimys on vaihtunut Kuolinripin pakottavaksi valinnan ongelmaksi. Siljo tekee valintaa yksinäisyyden ja toisten, rakkauden ja vapauden, unelman ja todellisuuden välillä. Kelpo narsistina valizi oman jalkansa.

ellauri049.html on line 283:   Turun arbiter elegantiarum Vaakku vertailee homopettereitä niille omistamissaan negrologeissa. Unski ei ollut mikään laulurunollinen Lauri Tähkä vaan kuiva kuvitettu klassikko. Armoitettu hampaitten kiristelijä, täynnä kipeitä retorisia kysymyxiä. Traagillisia elämäntunteita, syntipukin hajua. Olen verkon silmässä kala. En pääse pois. Kalansilmä kaula ojossa juuttuneena perssilmään, katkeruuden sammalkaihi samealla kalvolla. Baurdelaire-kopio. Egosentrisessä lyriikassa ainoo sosiaalinen tunne on sääli tai kateus. Mä säääälin sua. Kauneus on pääasia kuin Callerille. Rumuus on tarttuvaa kuin rengin räkä räystäällä. Irvikuva kauneutta vailla. Jouzenlaulusta tulee mieleen Callen kauniit pilvet ja vaakalinnusta Pärttyli. Mieskohtaisia tuntoja. Ankaraa izensätarkkailua vessassa. Suomen nuori Faethoon, aurinkorannan isvossikka tuuskahti turvalleen Nizzan somerikkoon.

ellauri049.html on line 285:   Saarlo sammui hiljaa Itä-Hämeen erämaapitäjässä Sysmiössä tubitautisena. Olikohan Sysmän vazanvetelöittävällä sahdilla osuutta asiaan. Ottikohan Saarlo osaa Sysmän rollaattorikisoihin? Retorinen kysymys, rollaattoria ei ollut vielä kexittykään.  Sarkia oli Turun Musset, pieni Musse Pigg. Dekadenttisymppari oli Mussekin. Baudelaire, Rimbaud, Verlaine, the lot. Kossukin tykkäsi Saarlon kännisestä paatista. Musta se hexametri ei sovi yhtään laivan huojuntaan, humalikkaista puhumattakaan. Sangen artistinen näkökulma! Artisti maxaa.

ellauri049.html on line 299: Baudelaire syntyi ja eli suuren osan elämästään Pariisissa. Hänen isänsä oli paljon äitiä vanhempi ja kuoli pojan ollessa kuusivuotias. Baudelaire palvoi äitiään eikä hyväksynyt tämän toista avioliittoa. Hänet lähetettiin sisäoppilaitoksiin, ensin Lyonin Collège Royaliin ja myöhemmin Pariisin Louis-le-Grandiin, josta hänet erotettiin. Jo nuorena hän päätti elättää itsensä kirjoittamalla, mutta kirjautui kuitenkin oikeustieteen opiskelijaksi. Opiskeluaikanaan hän tuli riippuvaiseksi oopiumista ja sai syfiliksen eikä saanut opintojaan valmiiksi. 

ellauri049.html on line 321: Quand il jette en dansant son bruit vif et moqueur,	         Kun ne helähtelee elävästi sen joratessa	     

ellauri049.html on line 365:   Etevä Baudelaire-tutkija Claude Pichois otaxuu, että Baudelaire lakkasi olemasta oma izensä jo vuoden 1862 jälkeen, jolloin se tunsi yllään mielipuolisuuden siipien havinan. On myönnettävä, että runoilijakaan ei ole immuuni fysiologisten komplikaatioiden vaikutuxelle. Lukijassa nousee vastarinta, hän kieltäytyy hyväxymästä kryptoniitin vaikutusta, hän ärtyy; hän kokee izensä runoilijaparan suojelijaxi. Mutta voi! Runoilija, siinä missä kuka tahansa muukin, on vain apina, joka on aina altis sairauden seurauxille. Baudelairen Belgia-viha on vain maniaa, jonka syfilixen eteneminen on aiheuttanut ja joka on juurtunut muutenkin kuluttavan elämän, lähinnä alkoholin, rappeuttamaan ruumiseen.

ellauri049.html on line 369:   Kärpässarjalainen elämäkerturi Henry Troyat suhtautuu Belgian-kirjoituxiin vaivautuneesti: miten Pahan kukkien runoilijanero saattoi sortua kirjoittamaan alatyylisiä solvauxia, jotka eivät juuri ylitä vessakirjoituxien tasoa? Mä tiedän miten: se ei enää karsinut sen paasauxia. Kirjallisuushistoria stilisoi tekijän, eikä vaan se, vaan tekijä ize tekee samaa. "Tää ei kuulosta Goethelta", ajattelee Hansu, ja pyyhkii alatyylisellä rykäyxellä pyllyä. Paizi sitten ihan vanhana. 

ellauri049.html on line 386: Suomentajana Sarkia oli menestyksekäs, ja eritoten hänen käännöksensä Arthur Rimbaud’n runosta Le Bateau Ivre eli ”Humaltunut venhe” saavutti jakamattoman tunnustuksen ja suuren suosion (lähde?). Teoksen ovat kääntäneet myös Tuomas Anhava nimellä ”Juopunut pursi” sekä Einari Aaltonen nimellä ”Känninen paatti”. Kuitenkin Sarkia saavutti runon oikean rytmin, saman jolla vene heilahtelee aalloilla kuin juopunut ikään (lähde?).Munkin pitäs yrittää, mikähän nimexi? Päihtynyt alus? Sitä ei ole vielä käytetty. Ei, siitä tuli Ruozinlautalla.

ellauri049.html on line 392: Elokuussa 1871 Rimbaud lähetti töitään runoilija Paul Verlainelle, joka kutsui hänet Pariisiin. Rimbaud saapui kaupunkiin syyskuussa 1871 ja vietti kolme kuukautta Verlainen ja tämän vaimon luona. Rimbaud’n ja Verlainen välille muodostui suhde, joka aiheutti skandaalin. Rimbaud palasi Charlevilleen maaliskuussa 1872, mutta Verlaine kutsui hänet takaisin Pariisiin jo toukokuussa. Heinäkuussa Verlaine jätti perheensä ja muutti Rimbaud’n kanssa Lontooseen, missä he viettivät seuraavan talven. Huhtikuussa 1873 Rimbaud jätti mieleltään järkkyneen Verlainen ja palasi kotitilalleen Ranskaan, missä hän kirjoitti teoksensa Kausi helvetissä. Samana vuonna Verlaine ja Rimbaud tapasivat vielä Lontoossa ja Brysselissä, missä Verlaine ampui Rimbaudia ja sai kahden vuoden vankeustuomion.

ellauri049.html on line 394: Rimbaud ja Verlaine tapasivat viimeisen kerran Saksassa vuonna 1875, kun Verlaine vapautettiin vankilasta käännyttyään katolilaiseksi. Tässä vaiheessa Rimbaud oli lopettanut kirjoittamisen. Hänen elinaikanaan julkaistiin vielä proosarunokokoelma Illuminaatioita Verlainen toimittamana. Hän matkusti Euroopassa pääosin jalkaisin. Kesällä 1876 hän värväytyi Alankomaiden armeijaan saadakseen sitä kautta ilmaisen laivamatkan Jaavalle, jossa karkasi ja palasi toisella laivalla Ranskaan. Hän matkusti Kyprokselle ja asettui 1880 Adeniin Bardey-agentuuriliikkeen edustajaksi ja hoiti tehtävää neljä vuotta. Vuonna 1884 hän kokeili Hararissa Etiopiassa omaa myyntitoimintaa asekauppiaana.lähde? Omayrittäjä, izeyrittäjä, intohimoinen entreprenööri. Ihan tätä päivää! Työnsi asetta  maxusta Hararissa? Mitähän Yual siihen sanoi? Varmaan Aah! Nuorissa neroissa piisaa hinttejä.

ellauri049.html on line 396: Afrikassa Rimbaud’n oikea polvi kipeytyi, ja siihen kehittyi syöpä. Sairauden takia hän joutui palaamaan Ranskaan 9. toukokuuta 1891. Jalka amputoitiin 27. toukokuuta 1891. Hän asettui Marseilleen, jossa kuoli 10. marraskuuta 1891. Hui! mullakin on polvi kipeä, ja lonkka. Onkohan niihin kehittynyt syöpä? Jo lapsena mä olin hirmu luulosairas, ja samanlainen vielä vanhuxena. Inhoon lääkäreitä ja lääkkeitä.

ellauri049.html on line 398: Paul Marie Verlaine (30. maaliskuuta 1844 Metz – 8. tammikuuta 1896 Pariisi) oli ranskalainen runoilija. Verlainen alkoholin ja häväistysjuttujen sävyttämä yksityiselämä vaikutti hänen runouteensa. Hän ampui rakastajaansa Arthur Rimbaudia juovuspäissään mustasukkaisuusdraaman päätteeksi, joutui vankilaan, ja vapauduttuaan muutti Englantiin.

ellauri049.html on line 402:   Näähän on kuin Ranskan oma Uuno Kailas ja Kaarlo Sarkia. Muuten toi ruozinlautta-luritus on oikeesti junamusaa, ihan selkeesti. Sellaista symbolismia. Sarkian käännöstä en ole vielä silmännyt, se näyttää olevan jotain elegistä distikonia. Ei se sovi tähän ollenkaan! "Kun verkkaan laskeuduin yli kylmien Virtojen pinnan, mua enää kahlinnut ei venemiesteni johtava ies". Aika heikko! Aika heikko! 

ellauri049.html on line 528: Je ne puis plus, baigné de vos langueurs, ô lames,		En saata enää, teidän vetelässä sylissä,

ellauri049.html on line 540: Verlainen alkoholin ja häväistysjuttujen sävyttämä yksityiselämä vaikutti hänen runouteensa. Lähde? Hän ampui rakastamaansa Arthur Rimbaudia juovuspäissään mustasukkaisuusdraaman päätteeksi ja joutui vankilaan kahdeksi vuodeksi. Hän vietti alkoholin sävyttämää elämää mutta oli sieltä käsin Ranskan johtava lyyrikko. Verlainen kulahtanut runo Chanson d'automne, Syyslaulu, oli jopa liittoutuneiden koodisanana toisessa maailmansodassa. Monet säveltäjät (muun muassa Claude Debussy ja Leevi Madetoja) ovat kähveltäneet hänen runojaan. Elokuva Total Eclipse kertoo värikkäästi Rimbaudin ja Verlainen suhteesta. Täydellinen mustan tähden pimennys.

ellauri049.html on line 543: Total Eclipse (vuoden 2010 televisioesityksessä Total Eclipse – kielletyt tunteet) on vuonna 1995 ensi-iltansa saanut draamaelokuva ranskalaisten runoilijoiden Arthur Rimbaud’n ja Paul Verlainen homoseksuaalisesta suhteesta. Elokuvan on ohjannut Agnieszka Holland ja pääosia näyttelevät Leonardo DiCaprio ja David Thewlis. Tässäkin kuten tosielämässä Rimpautus on söpömpänä tähti osassa.

ellauri049.html on line 552:     Monitor oli jenkkien panssarilaiva sisällissodan aikana, jonka kexi joku ruozalainen John Ericsson. Ajoi aika uppeluxissa, mutta sen vastustaja Merrimack oli vielä kehnompi. Hawthorne ja Melville suri, että panssareiden sisässä ei sotureiden enää tarvinnut olla niin urheita. Väärin, Star Warsissakin painetaan urheasti nappulaa.

ellauri049.html on line 625: Vielä vanhempi on kalikkasäe Saxassa; se on myös dynaaminen mitta mut vähemmän vapaamittainen. Semmoiset sopii kieliin josson dynaaminen paino. Suomi kvantiteettikielenä laskee tavuja ja moria.

ellauri049.html on line 690: Croit encore à l'adieu suprême des mouchoirs !			Uskoo vielä nästyykien kyyneleiseen hyvästiin!

ellauri049.html on line 702: Charles Marie René Leconte de Lisle (22. lokakuuta 1818 Saint-Paul, Île Bourbonn – 17. heinäkuuta 1894 Voisins, Ranska) oli ranskalainen runoilija, joka syntyi Intian valtameren Réunionin saarella Madagaskarin ja Intian puolivälissä.Kossujen rastatukkainen vävypoika on kotoisin Reunionin saarelta. Se kulexi Sysmän raitilla ja veljeili alkuasukkaiden kaa. Helmin nörttipoikaystävä oli pikemminkin peloissaan. Rastatukka ei ymmärtänyt pelätä. Ja se toimi, koirat ei pure jos niitä taputtaa ystävällisesti.

ellauri049.html on line 706:     Leconte de Lisle oli pessimisti, mutta ei runojensa kautta tuonut esiin ahdistuksensa perussyytä, ja häntä pidettiin omana aikanaan kylmänä, virtuoosina ja muotoon keskittyvänä runoilijana. Hän palvoi kauneutta, kuten häntä suomentanut Kaarlo Sarkiakin, joka on sanonut saaneensa häneltä paljon vaikutteita. Hän oli perehtynyt Intian uskontoihin ja piti ihmiselämää tragediana. Rakkaus on Leconte de Lislelle pelkkää harhaa, ja onnellisia ovat vain kuolleet. Mutta kauneus oli hänelle korkein ideai, tosin Sarkian elämäkerran kirjoittanut Aune Hiisku sanoo että jää hämäräksi, mitä kaikkea Leconte de Lislen kauneuden ideaan sisältyy.Ize se ei ollut järin kaunis, samaa ulkonäkötyyppiä kuin Jouko "Näkymätön" Viänänen. Joukolla oli nenäkäs amerikkalainen kakkosvaimo, joka höykytti sitä sikana Mika Seppälän rapujuhlissa, josta me myöhästyttiin törkeästi, koska tavattiin Lauri Karttusta ja Auli Hakulista Elitessä. Vaimo höykytti sikana myös Seijaa, sitä harmitti vitusti että Seija oli töissä vesilaitoxella, ja se oli vaan miehen mukana.

ellauri049.html on line 764: Pariisiin muutettuaan Valéry toimi sotaministeriön virkamiehenä ja uutistoimisto Havasin johtajan Lebeyn sihteerinä. Vuonna 1900 Paul Valéry avioitui Jeannie Gobillardin kanssa, ja heillä oli avioliitostaan kolme lasta.    Patulla oli viisikymppisenä 8v afääri jonkun runoilijattaren kanssa nimeltä Pozzi, jonka Patu dumppasi kuiviin puristettuna, ja toinen liiketoimi vielä yhden Jeanne Voillierin (oik. Loviton) kaa.

ellauri049.html on line 803: Μή, φίλα ψυχά, βίον ἀθάνατον σπεῦδε, τὰν δ’ ἔμπρακτον ἄντλεῖ μαχανάν.	Älä hyvä sielu vonkaa kuolematonta elämää, kauho käytännöllisesti.

ellauri049.html on line 894: Midi là-haut, Midi sans mouvement					Keskipäivä ylhäällä, etelä liikkumattomana

ellauri049.html on line 941: Il vit de vie, il ne me quitte pas !					se elää elämästä, se ei jätä mua!

ellauri049.html on line 948: À ce vivant je vis d’appartenir !					tälle elävälle mä elän kuuluaxeni!

ellauri049.html on line 963: Courons à l’onde en rejaillir vivant !					Juostaan aallokkoon taas elävänä roiskien!

ellauri049.html on line 972: Le vent se lève !… Il faut tenter de vivre !				Tuuli nousee !... pitää koittaa elää!

ellauri049.html on line 988: 1800-luvulla mentiin kikyloikin eteenpäin. Tuli industrialismi, urbanisaatio, osakeyhtiö, välistävetävä yrittäjyys. Valtio ja sota teollistuivat. Tuli maaltapako, suurkaupungit, jossa kukaan ei tunne ketään. Tehtaat nielee porukkaa kuin Leviathan. Kaupungistumisen murrosta herrasväessä kuvasi realismi ja rupusakissa naturalismi. Tarkasteltiin yxilöitä luokan edustajina muttei vielä menty kallon sisälle. 

ellauri049.html on line 1015:   Hämmästyttää sittenkin, miten jenkit jaxaa lukea samaa paskaa paperilta kuin ne näkee CNN:ssä ja Fox Newsissä? Kaikki vaan vielä 100x suurempana: 40 kerroxen korkuinen puskutraktori hajottaa slummeja; nopeempana: viuhahdetaan  mustan aukon läpi 3 parsecissa - parsec on pituusmitta, ääliöt - ja falskimpana: may the force be with you, vannotaan käsi sydämellä  USA:n senaatin ja Idols-kulissien sekotuxen  näköisessä, tähtiin holografisesti kuvatussa tasavallan istunnossa, jota koko universumi seuraa tikkana reaaliajassa. Suhteellisuus on vaan harmaata teoriaa, jonka tiedefiktio lyö 6-0. Absoluuttista potaskaa.

ellauri049.html on line 1021:   Rotuja on kuin koronan runtelemassa New Yorkissa, jossa ruumiit mätänee jätekonteissa. Taas ihmisen eli valkoihosen näköset on parhaita ja punaiset keltaiset mustat humanoidit kakkoskastia, karvaisen eläimen näköiset kotieläimiä, ropotit orjia ja  lemmikkejä, matelijan, sammakon tai hyönteisen näköiset kerrassaan pahixia. Mustia kuolee eniten koronaan, keisari MAGA ei pidä siitä. Vetelyxet. Koneet ja ropotit korvaa lapset ja sylikoirat. Koneet hurisee, laitteet hyrisee, aseet välähtelee, sankarit painaa urheasti ja taitavasti nappulaa kuin värivammanen Michael Jackson hississä. Suomalainen Chewbacca ei saa basic-kielen sanaa suustan, mölähtelee vaan turkisläjä.

ellauri049.html on line 1040:   Pikkupaskiainen kääpiöpinsseri Panu Rajala on juuri äsken nuuskinut Runebergin(kin) jalkoväliä.  Uutuus Panu Rajala: Kansallis­runoilija. J. L. Runebergin elämä. Minerva 2020. 416 s. piirtää elävän kuvan Runebergin elämästä ja luomisinnosta Helsingissä sekä Porvoossa, jonne perhe muutti 1837. Rajalan sujuva kynä tekee tarinasta viihdyttävän ja vetävän. Paikka paikoin kirjaa lukiessa jopa tuntuu siltä kuin seuraisi saippuasarjan rakkaustarinaa, vaikka kyse onkin todellisista tapahtumista.

ellauri049.html on line 1062:   Oudompaa sensijaan on, ettei Emilien jäämistössä ole tavattu mitään sellaista lyyristä tai edes lampaansuolituotetta, johon Runeberin willy olisi välittömästi purkautunut. Sellainen purkautuminen lie ollut Runkun runoudelle tärkeää, kun muistetaan, että myös ennen Runebergin tuloa Emilien housuihin eräs aikaisempi rakkaussuhde - suhde Maria Prytziin - on hänen avioliittonsa aikana vallannut runoilijan tunteet hänen omien sanojensa mukaan vielä voimakkaammin. Niin että on ilmeinen tosiasia, että eroottisella elämyxellä on ollut hyvin huomattava sija runoilijan housunsisäisten kokemusten joukossa. 

ellauri049.html on line 1078: Fjalar on muinaisskandinaavisen taruston henkilöhahmo. Suomessa nimen on tehnyt suosituksi Runebergin teos Kuningas Fjalar vuodelta 1844, joka merkittävästi vaikutti suomalaisen kansallishengen kehittymiseen. Nimestä on aikoinaan ollut käytössä myös suomenkielinen mukaelma Vielar.  Vielarista tiesin vielä vähemmän eli nevö hööd. Fjalarilla on poika Hjalmar, josta tulee väliin mieleen punakapinaa torjunut Pojun aseveli Hjammu ("älä jauha!") väliin sen kuuluisampi pedofiili kaima. Sit on kuulemma vielä Taneli Mäkelän esittämä roolihahmo Fjalar eli ”Fjalle” sarjassa Handu Pumpulla. Nevö hööd liioin. Varmaan joku siikveli sarjaan faktu homma jossa Taneli oli se hömelö kaheli. Tekivät pilkkaa vanhuxista, nyt on izekin sellaisia. Sattuu omaan nilkkaan. 

ellauri049.html on line 1087:     Gunnlöd (Gunnlǫð) är en jättinna i nordisk mytologi. Hennes far är Suttung, som en tid var ägare till det dyrbara skaldemjödet. Mjödet hade bryggts av dvärgarna Fjalar och Galar sedan de mördat den vise Kvase. Dennes blod blandade de sedan med honung och bryggde ett mjöd som gavs den egenskapen att var och en som drack därav fick del av Kvases visdom och blev skald. Sedan Suttungs far Gilling hade omkommit i en sjöolycka orsakad av dvärgarna, vilka därefter mördade hans änka då de inte stod ut med att lyssna till hennes gråt och jämmer, tvingades dvärgarna att i mansbot till Suttung överlåta skaldemjödet.  Mullakin on kellarissa  vielä jäljellä muutama pullo vapusta jäänyttä inspissimaa. Pulloista on vaan korkit falskanneet, eivät sihahda, varmaan pilaantuneet. Ihan hyvvee inspissimmoo, vuan 67v vanahoo. 

ellauri049.html on line 1129:   En av hans sista dikter är "Afsked till min lyra". Där uttalar han: "Egentligt lefde jag blott, då jag kvad." Där hör man hans sista toner klinga i avskedsorden: "Förvissna, Febi lager, på min panna, dö på min tunga, du min sista sång!"  Näitä jäähyväissanoja ehti tulla aika liuta kuin Castafiorelta Tintissä: ah mä kuolen, ei vaitiskaan vielä, ah mä kuolen. No kuolihan se viimein viimeiseen slaagiin 1846. Se oli aika lihava. Ja aika hullu loppupeleissä. Kultapitoisuus 75%. Franzenilla 90%. Phoebeique viri ollaan me Barkmannitkin, monta yhdessä, skizoja Jekyllejä ja Hydejä, kuten tuo tuomiorovasti. Ja tykätään lagerista, enemmän kuin ipasta. Tykätään panna myös. Siis tykättiin. Jotkut jopa ipanoita.

ellauri049.html on line 1138: än några stunder leva kvar i norden,		vähän aikaa enää elää pohjoisessa,

ellauri049.html on line 1146: en rörlig själ, som gjorde själv sin plåga	vikkelä veitikka se oli, loi ize ikävyytensä,

ellauri049.html on line 1149: han svärmade igenom livet fram.			huuhaili elämän läpi sekopäin.

ellauri049.html on line 1166: och med mitt namn på läpparna han dog."		'Vet Fabian...', se viimeisexi vielä sanoi."

ellauri049.html on line 1185:   Rasvainen läski julkku silverbäkki poppamies pilaa vielä yhden nuoren tavixen naarasapinan elämän ja lisääntymismahixet vaan tyydyttääxeen omaa velttomulkkua ja paisuvaista egoa. Paha piispa, antikristuxen suurlähettiläs raakkuu #metoo vielä haudan partaalla.

ellauri049.html on line 1193: Runkun jouluilta. Onpa hienoa. Laulurunoilijat vielä viimeisilläänkin missionääriasennossa vetää jouzenlaulua. On viulu vaiennut, sepelkyyhkyltä pääsee ääntä enää pyllyvaosta. Sä oot vaan kateellinen, ne heittää olan takaa. Niin olenkin, huono runoilija ja epäonnistunut narsisti, lakannut saamasta, ottamasta eteen.

ellauri050.html on line 29: Piki ja Seija otti selfieitä kanoista Starhillissä viime kesänä ihan Frozenien näköisinä. Hyvin säilyneitä pakastekanoja. Kansikuva on 2019 joulukalenterista. Jenkit saavat suklaan vielä joulupäivänä. Life is like a box of chocolates. You never know what you're gonna get. Tätä Forrest Gumpin ajatelmaa siteerasin myös jaxoissa 20 ja 33. Toisto tyylikeinona, mutta myös todistuxena, et mun muistelmat alkaa olla aika tyhjentävät. Pää on tyhjentynyt näihin runsaasti 1000 paasauxeen. Ei siellä sitten kovin paljon ollutkaan. 

ellauri050.html on line 144:     "Et ole hämähäkkimies elämäsi vepin keskessä, vaan pelkkä lanka siinä. Mistä langasta sä vedätkin, vedät izeäsi nenästä" 


ellauri050.html on line 147:     Jos tää koskettaa nyt sua, sinuna mä kazoisin tilannetta joka pännii sua- työ, rakkaussuhde, terveys, tms. ja kazoisin sitä uudestaan, ehkä siinä on jotain jota et näe koska olet siihen liian tottunut, "sokeutunut" koska se on niin tuttua tai olet juuttunut (väärään?) käsityxeen tilanteesta. Voisit kysyä tänä aamuna jonkun erityisen kymysyxen, kuten "mitä mun elämässä (työssä, terveydessä, suhteessa tms.) mä en nyt näe?", ja sitten kuusailla merkkejä keskusteluista jotka kuulet, piiseistä radiossa, tv-mainoxista, lehtijutuista, jne. ja kazoa mitä nousee esiin.

ellauri050.html on line 149: Miten asiat liittyy toisiinsa, vaikket ole huomannut- esimerkixi sun terveys huononee ja inhoot työtäsi- noi voivatkin hyvin olla yhteydessä toisiinsa ja siten voisit lähtee hakemaan uutta jopia tai ainakin varata lisää aikaa johkin harrastuxeen joka vie ajatuxet pois paskaduunista. Näin voit olla elämäsi pikku seppo, joskaan et ihan hämähäkkimies.

ellauri050.html on line 169:   Ransu aikoi tehdä izemurhan, mutta sen pelasti joku aikaisemman runoilijan ilmestys. Kun se oli pennitön, se asui jonkun Maria Magdalenan luona tämän kustannuxella. Oli sen elämässä valoisampiakin hetkiä. Sen kuuluisin runo on Hound of Heaven, nähtävästi sixi, että se soveltuu niin mainiosti sielunkalastuxeen, oli sielun meemi katolinen, hindu, bambu tai banaani. 

ellauri050.html on line 187:            More instant than the Feet—						lähempää vielä kuin ne jalat-			   

ellauri050.html on line 284:                 A voice comes yet more fleet—				        yli kuuluu ääni vielä kovempana-

ellauri050.html on line 295: And pulled my life upon me; grimed with smears,				ja kiskoin elämääni ylleni; tahraisena,         

ellauri050.html on line 484:     Bourgetin paha sielutieteilijä Adrien Sixte asui Jardin des Plantesin laidalla. Bourget ei tykännyt että ihmisten käyttäytymistä verrataan apinoihin tai muihin eläimiin.  Se ei ole sopivaa. 


ellauri050.html on line 514: als des Schrecklichen Anfang, den wir noch grade ertragen,		oo kuin kauhean alku, joka vielä me voidaan sietää,

ellauri050.html on line 532: Weißt du's noch nicht? Wirf aus den Armen die Leere			Etkösä tiedä vielä? Heitäpä handusta tyhjyys

ellauri050.html on line 541: Aber bewältigtest du's? Warst du nicht immer				Mut kuinkas selvisit siitä? Etkösä ollutkin vielä

ellauri050.html on line 592: Ewigkeit spürt. - Aber Lebendige machen					ihan iankaikkiselta. - Mut elävät tekee

ellauri050.html on line 595: Lebenden gehn oder Toten. Die ewige Strömung				eläviin vai kuolleisiin. Ikuinen virta

ellauri050.html on line 606: daß erst im erschrockenen Raum, dem ein beinah göttlicher Jüngling	että siinä pelästyxen tilassa, johon puolijumalainen nuorukainen

ellauri050.html on line 623:   Se toinen puoli tuohtumuxesta tuli oikeistolaisilta jenkkipaskiaisilta, jotka repi pelihousunsa kun neekeritoimittaja sanoi suoraan, että jenkkien niinkuin niiden vanhojen vastustajien brittien hegemonia oli rakennettu orjavoimalla, että se niiden paljon puhuttu demokratia oli samanlaista kuin se oli Kreikassa, eli koski vain ns. vapaita ns. miehiä, koko muu valtava konkkaronkka sai nuolla näppejänsä kazomossa. Ja että tää sisällissota, jonka nimellinen päämäärä oli vapauttaa orjia, oikeasti oli teollisen pohjoisen ja maatalousvaltaisen etelän riita työvoimasta. Niistä 12.5 miljoonasta mutiaisesta, jotka oli 200 vuioden aikana laivattu Afrikasta, joista kuoli 15% laivamatkalla. Pohjoisessa ei ollut plantaaseja, eikä tehdastyövoimaa kannattanut enää panna kiinni kettingillä, paljon halvemmaxi tulee antaa niiden asua omalla kustannuxella murjuissa ja maxaa omat ruokansa ja pentunsa. 

ellauri050.html on line 625:   Samaa ideaa nyt viedään vielä eteenpäin palveluyhteiskunnta-nimellä, alustataloutena, mikä tarkottaa vaan sitä, että orjille ei osoiteta enää edes työpisteitä, olkoot vaan siellä kotonansa tai pyörän selässä ja maxakoot myös omat vakuutuxensa, eläkkeensä ja terveydenhoitonsa. Näin se vapaus etenee, ollaan oman elämämme seppoja. Jenkeissä on jo 50 miljoonaa työtöntä. Eihän niitä oikasti tarvita jollei ole kulutettavaa, niiden työ oli paskaroinan massakulutus, mihin rahat tulee keskiluokan veroista. Pitää talouden pyörät pyörimässä, kasvuräjähdystä yllä. Nyt on kasvu tuhnahtanut, ja kaikki siellä ovat kiukkuisia. Upporikkaat rkastuu vielä entisellä vauhdilla.

ellauri050.html on line 627:   Sit siinä oli vielä sekin pointti, että rannikoiden miehet on nykyisin demokraatteja ja keskilännen republikaaneja, vaikka jossain vaiheessa ne meni just toisinpäin, etelässä oli demokraatteja, orjuuden kannattajia, ja pohjoisessa republikaaneja, orjuuden vastustajia ja tasavallan kannattajia. Toi nimitys tasavalta nimittäin on myös LOL, ei se tarkoita että valta jaettaisiin tasan, vaan että on säätyjä kuin kerroskakussa, joiden sisällä ollaan tasapäisiä, orjat alimmaisina on lähes säädyttömiä. Etelän demokratia samoin sulki deemoksesta pois ton rupusakin. 

ellauri050.html on line 629:   Kaikkein hauskinta HS:n uutisessa oli jenkkitaantumuxen kiukkuinen reaktio tohon neekeriorjan jälkeläisen sepustuxeen. Sehän on vasemmistolaista, punakommarien propagandaa, vaikka ovat mustia. Käpylän pesisjoukkueen PuMun väreissä pelailevat neekerit. Koittavat taas väittää, että kaikki paha on kapitalismin syytä. Niinkuin onkin, mutta ei tässä maassa sitä saa sanoa, se on tabu kuin Vekan kesäloma. Lapsille ei opeteta oikeata propagandaa, sitä satua, että jenkkien izenäisyyspapat oli kilttejä maan isiä, jotka ajatteli kaikkien kansalaisten parasta, vaikka oikeasti ne oli orjanomistajia koko konkkaronkka. No eihän ne neekerit olleetkaan mitään kansalaisia, ne oli hölmöjä lerppahuulia mamuja, jotka ei osanneet edes englantia kunnolla. Tää kaikki toistuu niin samanlaisena taas tämän päivän kansainvaelluxen aikana.

ellauri050.html on line 679:   Edithillä oli nietscheläistä asentoilua, se tekeytyi teräsnaisexi. 


ellauri050.html on line 747:   Saima (1913-37) oli Ison Paulin ikäinen, mutta kuoli kun Pauli oli vielä opiskelija.

ellauri050.html on line 753: Harmaja osallistui keväällä 1932 luokkansa kanssa ylioppilaskirjoituksiin, vaikka edeltävän syksyn hän olikin joutunut olemaan sairaalahoidossa. Vuosi 1932 oli muutenkin Harmajan elämän onnellista aikaa: hänen esikoisteoksensa julkaistiin, hänen terveytensä oli hyvä ja hän löysi ensimmäisen rakkautensa. Harmaja kihlautui, ja haaveet onnellisesta tulevaisuudesta sulhasen kanssa elivät vahvoina. Onni ei kuitenkaan ollut pitkäkestoinen. Harmajan sulhanen etääntyi yhteisistä tulevaisuudenkuvista.

ellauri050.html on line 759: Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytyksessä 1936. Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva oli kuitenkin ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Menetyksestä huolimatta Harmaja kirjoitti vielä runoja ja julkaisi syksyllä 1936 kokoelman Hunnutettu. Sairaudessa ei tapahtunut kuitenkaan enää käännettä parempaan, ja hän kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16. Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu Saima Harmaja -seura.

ellauri050.html on line 765: Kyllä Ritva Ylönenkin teki parhaansa. Siltä ilmestyi 2019 Saiman elämäkerta Sydänten runoilija. Seuraavaa Saiman vapaamittaista runoa ei ollut julkaistu ennen sitä:

ellauri050.html on line 782: Verrattuna Kaarina Helakisan vuonna 1977 julkaistuun ja Saiman syntymän 100-vuotisjuhlavuonna uusintapainoksena ilmestyneeseen elämäkertaan, Saima Harmaja: Legenda jo eläessään, Ylönen hallitsee tehtävänsä huomattavasti paremmin ja kirjallisemmin. 

ellauri050.html on line 799: Ajankohtaista: Kirja Kalle Päätalo – kirjailijan elämä ilmestyi syksyllä 2017. Nyt työn alla on runoilija Saima Harmajan elämäkerta. (Ritva Ylönen putkahtaa uudestaan esiin kuin kylpyankka paasauxessa 58 (Kasa Veronen ja tervaxisen toteemi.)

ellauri050.html on line 803: Kallaveden rannalla maaliskuisessa auringonpaisteessa vuonna 2010 hölkkäsi iloinen aikuisopiskelija. Ritva Ylönen oli muuttanut miehensä kanssa kaksi vuotta aiemmin pääkaupunkiseudulta Kuopioon eläkepäiviä viettämään.

ellauri050.html on line 807: ”Yks kaks vain kaikki oli mennyt ja tulevaisuus, koko elämä, meni uusiksi. Jouduin jonkinlaiseen sokkitilaan ja hoin vain: ei, ei, ei. Tämä ei voi tapahtua minulle”, Ritva Ylönen, 72, kertoo.

ellauri050.html on line 815: Kirjan tapahtumat olivat tuttuja ja työnteon eetos syvä. Soljuva kieli hiveli kaupungissa kärvistelevän korvaa. Puolanka on Kajaanin pohjoispuolella, Iijoelle on siitä vielä aika matka pohjoiseen, Oulun korkeudelle. Ritva ei aavistanut, että ahmien luettu kirja veisi hänet vielä pitkälle tutkimusmatkalle. Ja että Päätalo auttaisi hänet samalla ylös elämän suurimmasta murheesta.

ellauri050.html on line 820: 
Koko elämä uusiksi

ellauri050.html on line 832: ”Kun olin saanut puhelinsoiton lenkkipolulle, saimme toivoa siitä, että tytär ja vauva olivat vielä hengissä, vaikka kaksi oli jo mennyt. Mutta epätietoisuudessa eläminen se vasta vaikeaksi osoittautuikin.”

ellauri050.html on line 851: ”Kaikki oli irrallaan ja ilmassa, enkä tuntenut kuuluvani minnekään. En tiennyt, kääntyykö elämäni huonommaksi vai paremmaksi. Ainut kiintopiste oli vauva ja hänen huoltamisensa.”

ellauri050.html on line 858: ”Oli vain kaksi vaihtoehtoa. Joko jään ikuisiksi ajoiksi piehtaroimaan menetysten kanssa tai sitten pyrin tekemään kaikkeni, että elämä pysyy jossakin muodossa. Ei entisellään, mutta jatkuisi kuitenkin.”

ellauri050.html on line 861: ”Kolmekymppisen ja kuusikymppisen surutyöt on aivan erilaisia. Nuorena äitinä en ollut vielä ajatellutkaan kuolemaa enkä ollut sen kanssa sinut millään tavalla. Esikoisen kuolema tuli kerta kaikkiaan valmistautumattomaan maaperään.”

ellauri050.html on line 862: Yhteiskunnallakaan ei ollut vielä 1970-luvulla tarjota apua. Seurakunnasta kävi joskus pappi pyydettäessä.

ellauri050.html on line 887: Viime syksynä ilmestyi Ritvan kirjoittama Päätalo-elämäkerta. Kirjaa on painettu jo 12 000 kappaletta. Menestyksen myötä Ritva on esiintynyt televisiossa ja radiossa, kirjamessuilla ja muissa tilaisuuksissa.

ellauri050.html on line 891: Jonkinlainen ulkopuolisuus on jäänyt elämään.

ellauri050.html on line 909: Poika on nyt seitsemänvuotias koululainen, joka kutsuu enoaan isäksi. Eno-isällä on elämänkumppani, joten isän ja pahan äitipuolen roolit on täytetty. Sisaruksia ei vielä ole.

ellauri050.html on line 915:   Mutta hemmetti poika sen mä sanon, et jos et kazo vasemmalle, sitten oikealle, ja vielä kerran vasemmalle ennenkuin lähdet ylittämään katua! Niin saat kyllä katua!

ellauri050.html on line 917:   Mitä opimme tästä kaikesta? Onko tämä vain tunteetonta pilkkaa kärsivistä naisista? Onhan se, mitäpä sitä kieltämään. Sellaisia me narsistit olemme, tunteettomia. Nauramme toisten kärsimyxille. Mutta vakavasti jäbät! se minkä tästäkin voi jälleen huomata on Matti Nykäsen voittamattoman aforismin sanoin: elämä on. Ei mitään järkeä, mutta ompa vaan. 

ellauri050.html on line 984: Rings ums Leben verherrlicht habt,		ootte sievistäneet elämää,			

ellauri050.html on line 1122: unter buntzottigen Raubthieren				Kirjavanpörröisten petoeläinten seassa 

ellauri050.html on line 1195: — gedenkst du noch, gedenkst du, heisses Herz,		- muistatko vielä, muistatko, kuuma sydän,

ellauri050.html on line 1205:   Nietsche fanitti Catulle Mendezia kun se oli kova satyyri. Catulle oli Teophile Gauthierin suojatti. Gauthier oli Huugo-peikon maskotti. Parnassisteja, romantismin ja symbolismin välissä. Oltiin dekadentteja, elettiin koroillaaneläjien rahoilla, bylsittiin kaikkea mikä liikkui, saatiin morkkixia, sexitauteja ja tehtiin  lehtolapsia. Gauthieria fanittivat  Balzac, Baudelaire, Goncourtin veljexet, Flaubert, Pound, Eliot, James, Proust and Wilde.

ellauri050.html on line 1207:   Kaikki samanlaisia setämiehiä. Le Petit Cenacle oli kabinetti, sellanen miesten talo kuin Sibeliuxen Kämppi tai Kappeli, Strindbergin Röda rummet, tai Vanhan kellari missä Lande näytti dorkille vaijeritemppua. Mä en ole koskaan ollut semmoisissa hyväveliseuroissa. Äijät kertyy ryppääxi kuin mehiläiset suojautuaxeen naisherhiläisiltä. 1-1 combatissa niillä ei ois mitään mahixia. Naaraat söis ne elävältä ja sylkis kuoret aterian jälkeen. (Niin ne pelkäävät, usein aiheesta.)


ellauri051.html on line 287: Kaikki vanhat stallarit eivät ole parantuneet ideologiastaan vieläkään. Säveltäjä Kaj Chydenius myöntää ”ilmassa olleen haikeutta” Berliinin muurin murtuessa 1989 ja Neuvostoliiton lakattua joulukuussa 1991.

ellauri051.html on line 297: Kuka sit on tai oli rehabilitoitu Marko Auer? Saxalainen potkupalloilija? Vaiko freelance consultant? Sekin opiskeli historiaa, mutta väärää, ei päässyt rehtorixi peräseinäjoelle. Tuli vaan izekriitikko takki nurinpäin. No pääsi silläkin sentään vielä kerran lehteen. 

ellauri051.html on line 299: 
Sinnemäen elämä ja teot

ellauri051.html on line 303:       ”Kirjailijan urapolku luonnonvalintana” -esseessä Sinnemäki esittelee pitkän joukon kirjailijoita, joilla isätrauma (joillakin äidin mielisairaus) on vähintäänkin yksi keskeinen motiivi taiteen tekemisessä. Tähän joukkoon Sinnemäki laskee myös itsensä. Tässäpä lupaava elämä ja teos-yritelmä! Pitäis ihan lukea.

ellauri051.html on line 305: Sinnemäen ryöppyävä esitys isätrauman työstäjistä on omalla tavallaan vakuuttava. Kotimaisista kirjailijoista mukana ovat muun muassa J. L. Runeberg, Aleksis Kivi, Gunnar Björling, Mika Waltari, Katri Vala, Väinö Linna, Kalle Päätalo, Pentti Saarikoski, Jörn Donner, Hannu Mäkelä ja Ulla-Leena Lundberg. Todisteaineiston vyörytykseen keskittyvä esittely jää harmi kyllä luettelomaiseksi ja monin tavoin keskeneräiseksi.

ellauri051.html on line 311:     Isätraumaa käsitelleen esseen lisäksi metodiltaan vieläkin kyseenalaisempi on ”Runon elementit”, joka on toinen aiemmin julkaisematon teksti kokoelmassa. Siinä Sinnemäki analysoi neljän nykyrunoilijan kokoelmaa ”elementtidominanttien” kuvastona. Metodin, ja valitettavasti myös tulkinnan, perustana on Gaston Bachelardin väite siitä, että kaikki kirjallisen mielikuvat palautuvat ”alkuelementteihin”, so. maa, ilma, tuli ja vesi. Tekijästähän tämä essee tuo esille enemmän kuin kohteestaan, mikä juhlakirjassa täyttänee paikkansa, mutta inspiraation lähteitä akateemisen tutkimuksen haastamiseen löytäisi kyllä helpomminkin – kuten Sinnemäki muissa esseissään todistaa.

ellauri051.html on line 360:       No tietysti, niinhän se just on, elukat suunnittelee ize omat radat, tarkoitusperistä ennakoitava ennakoimattomuus tekee elämästä pelin. Se et elukassa on toi peliteoreettinen algoritmi tekee siitä elävän. Sitkun se on täysin ennustettava, siitä tulee ropotti. Kellokoneisto. Vihannes. No voisko sen algoritmin irrottaa kehyxistä ja zipata jonnekin pilveen? Kai sen vois, periaatteessa. Siinähän se olis sitten kuolematon sielu pienessä lankakerässä, ja nimi perässä.

ellauri051.html on line 373: Some dead composer--haply thy pensive life				joku kuollut säheltäjä -- ehkä sun aivoelämä

ellauri051.html on line 440: I see the enslaved, the overthrown, the hurt, the opprest of the	Mä nään neekerit, köyhät, vammaset, naiset, eläimet, koko maailman sorretut

ellauri051.html on line 451: Vouchsafe a higher strain than any yet;					vedä vielä korkeemmalta kuin tähän saakka;

ellauri051.html on line 480:       Wilt Whatman syntyi West Hillsissä Long Islandilla kahdeksanlapsisen perheen toisena lapsena. Perhe muutti Brooklyniin Waltin ollessa kolmevuotias. Walt lopetti koulunkäynnin 11-vuotiaana ja ryhtyi isänsä avuksi elättämään perhettä. Aluksi hän työskenteli asianajajatoimiston juoksupoikana ja sen jälkeen kirjapainoissa. Työläistaustainen Whatman tuki demari Martin Van Burenia tämän presidentinvaalikampanjassa 1836.

ellauri051.html on line 510:       Useille lukijoille Wilt Whatman ja Emily Dickinson ovat 1800-luvun amerikkalaisen runouden peruspilareita.  Täh? Julkihomo ja salalesbo ämmä? Ei meille repupersuille!  Eritoten Whatmanin runous ilmentää perusamerikkalaisuutta. Runoilija tuo esiin tavallisen Amerikan hyvin perinteisellä jenkkityylillä (tätä on mm. vapaa tyyli). Hänen runoutensa voima tuottaa voimakkaita ja eläviä tunteita, ja hänet tunnistaa ilmaisun epä-älyllisyydestä. Whatman turvautuu toistoon luodakseen tekstinsä hypnoottisen tunnelman, tämä toisto luo samalla myös hänen runoutensa voiman, sillä se inspiroi lukijaa enemmän kuin informoi. Yleensä hänen runojaan pitää kuunnella äänikirjoina, jotta niiden sanoma avautuisi. Hänen runojensa taso tulee osittain niiden ylevästä diskurssista ja uskonnollisesta ja kvasiuskonnollisesta kielestä, kuten runoilija James Weldon Johnsonillakin (who dat?).  Eli perusamerikkalaista on siis hypnoottisuus, epäinformatiivisuus ja feikkiuskonnollisuus. Check. 

ellauri051.html on line 514:       Eräitä keskeisiä tekijöitä Whatmanin elämässä ja runoudessa olivat homoseksuaalisuus ja homoerotiikka, jotka liittivät hänen ihailunsa 1800-luvun ideaalisesta miestenvälisestä kaveruudesta avoimeksi kuvaukseksi maskuliinisesta kehosta ja jopa masturbaatiosta, kuten käy ilmi hänen ”Song of Myself” -runostaan. Se oli ristiriidassa sen närkästymisen kanssa, jota Whatman osoitti kohdattuaan vastaavia tekstejä jolloin hän ylisti siveyttä ja paheksui masturbaatiota.  2-naamainen luikero. Amerikan Tom of Finland.

ellauri051.html on line 688: 127 And if ever there was it led forward life, and does not wait at the end to arrest it, Tai jos olikin niin se vei eteenpäin (muiden) elämää, eikä odottanut lopputexteihin,

ellauri051.html on line 689: 128 And ceas'd the moment life appear'd.					          Vaan lakkas niin pian kuin elämä ilmestyi.

ellauri051.html on line 730: 164 What living and buried speech is always vibrating here, what howls restrain'd	  Mitkä elävältä haudatut puheet värähtelee täällä, mitkä ulvonnat joita hillizee

ellauri051.html on line 777: 201 Twenty-eight years of womanly life and all so lonesome.				  201 28 vuotta naisellista elämää ja kaikki niin yksinäistä.

ellauri051.html on line 790: 214 The young men float on their backs, their white (krhm) bellies bulge to the sun,      214 Nuoret miehet kelluvat selällään, heidän valkoiset vatsansa pullistuu aurinkoon, he eivät 

ellauri051.html on line 812: 232 In me the caresser of life wherever moving, backward as well as forward sluing,									232 Minussa elämän hyväilijä kaikkialla, missä liikkuu, niin taaksepäin kuin eteenkin,

ellauri051.html on line 816: 236 It seems to me more than all the print I have read in my life.											236 Minusta se näyttää enemmän kuin kaikki kirjat, jotka olen lukenut elämässäni.

ellauri051.html on line 837: 256 Of men that live among cattle or taste of the ocean or woods,											256 Miehistä, jotka elävät karjassa tai maistavat merta tai metsiä,

ellauri051.html on line 884: 302 The pedler sweats with his pack on his back, (the purchaser higgling about the odd cent;)								302 Kauppias hikoilee reppu selässään (ostaja hykertelee paritonta senttiä;)

ellauri051.html on line 918: 335 A Southerner soon as a Northerner, a planter nonchalant and hospitable down by the Oconee I live,							335 Etelämaalainen kuin pohjoinen, välinpitämätön ja vieraanvarainen istuttaja Oconeen rannalla, jossa asun,

ellauri051.html on line 1024: 436 Night of south winds -- night of the large few stars!												436 Etelätuulien yö -- suurten harvojen tähtien yö!

ellauri051.html on line 1045: 456 Sea of the brine of life and of unshovell'd yet always-ready graves,										456 Meri elämän suolavettä ja lapioimattomia, mutta aina valmiita hautoja,

ellauri051.html on line 1058: 469 Did you guess the celestial laws are yet to be work'd over and rectified?										469 Arvasitko, että taivaalliset lait on vielä työstettävä ja korjattava?

ellauri051.html on line 1075: 485 Hurrah for positive science! long live exact demonstration!												485 Hurraa positiiviselle tieteelle! eläköön tarkka esittely!

ellauri051.html on line 1084: 494 And more the reminders they of life untold, and of freedom and extrication,										494 Ja enemmän muistutuksia he kertomattomasta elämästä ja vapaudesta ja irrottautumisesta,

ellauri051.html on line 1123: 532 You my rich blood! your milky stream pale strippings of my life!											532 Sinä rikas vereni! maitomainen virtasi haalea riisuja elämästäni!

ellauri051.html on line 1133: 542 Broad muscular fields, branches of live oak, loving lounger in my winding paths, it shall be you!							542 Leveät lihaksikkaat kentät, elävän tammen oksat, rakastava lepotuoli mutkaisilla poluillani, se olet sinä!

ellauri051.html on line 1166: 574 My knowledge my live parts, it keeping tally with the meaning of all things,									574 Tietoni elävät osani, se on sopusoinnussa kaiken tarkoituksen kanssa,

ellauri051.html on line 1283: 684 I think I could turn and live with animals, they are so placid and self-contain'd,									684 Luulen, että voisin kääntyä ja elää eläinten kanssa, ne ovat niin rauhallisia ja omatoimisia,

ellauri051.html on line 1383: 783 Far from the settlements studying the print of animals' feet, or the moccasin print,								783 Kaukana siirtokunnista, jotka tutkivat eläinten jalkojen printtiä tai mokkasiinikuviota,

ellauri051.html on line 1416: 816 The blocks and fallen architecture more than all the living cities of the globe.									816 Korttelit ja kaatunut arkkitehtuuri enemmän kuin kaikki maailman elävät kaupungit.

ellauri051.html on line 1475: 874 The hundred and fifty are dumb yet at Alamo,)													874 Sataviisikymmentä ovat vielä mykkiä Alamossa,)

ellauri051.html on line 1478: 877 Nine hundred lives out of the surrounding enemy's, nine times their number, was the price they took in advance,					877 Yhdeksän sataa henkeä ympäröivän vihollisen elämästä, yhdeksän kertaa heidän lukumääränsä, oli hinta, jonka he ottivat etukäteen,

ellauri051.html on line 1490: 889 A few fell at once, shot in the temple or heart, the living and dead lay together,									889 Muutama kaatui kerralla, ammuttiin temppeliin tai sydämeen, elävät ja kuolleet makasivat yhdessä,

ellauri051.html on line 1539: 936 The husky voices of the two or three officers yet fit for duty,											936 Kahden tai kolmen upseerin vaimeat äänet, jotka ovat vielä tehtäviin sopivia,

ellauri051.html on line 1586: 980 The mountains? prairie-life, bush-life? or sailor from the sea?											980 Vuoret? preeria-elämä, pensaselämä? tai merimies merestä?

ellauri051.html on line 1629: 1021 I am he bringing help for the sick as they pant on their backs,											1021 Minä olen hän, joka tuo apua sairaille, kun he huohottavat selällään,

ellauri051.html on line 1630: 1022 And for strong upright men I bring yet more needed help.												1022 Ja vahvoille pystymiehille tuon vielä lisää tarvittavaa apua.

ellauri051.html on line 1677: 1068 Ever love, ever the sobbing liquid of life,													1068 Aina rakkaus, aina elämän nyyhkyttävä neste,

ellauri051.html on line 1696: 1087 But abruptly to question, to leap beyond yet nearer bring;												1087 Mutta äkillisesti kyseenalaistaa, hypätä pidemmälle vielä lähemmäksi tuoda;

ellauri051.html on line 1701: 1092 The sky up there -- yet here or next door, or across the way?											1092 Taivas tuolla ylhäällä -- vielä täällä vai naapurissa tai tien toisella puolella?

ellauri051.html on line 1704: 1095 And what is reason? and what is love? and what is life?												1095 Ja mikä on syy? ja mitä on rakkaus? ja mitä elämä on?

ellauri051.html on line 1730: 1120 And what is yet untried and afterward is for you, me, all, precisely the same.									1120 Ja mikä on vielä kokeilematonta ja myöhemmin, on sinulle, minulle, kaikille, täsmälleen sama.

ellauri051.html on line 1737: 1127 Nor the old man who has lived without purpose, and feels it with bitterness worse than gall,							1127 Eikä vanha mies, joka on elänyt ilman tarkoitusta ja tuntee sen katkeruudella, joka on pahempi kuin sappi,

ellauri051.html on line 1783: 1171 O manhood, balanced, florid and full.														1171 Oi miehyys, tasapainoinen, kirkas ja täyteläinen.

ellauri051.html on line 1789: 1177 Lighting on every moment of my life,														1177 Valaistus elämäni jokaiseen hetkeen,

ellauri051.html on line 1843: 1230 You must habit yourself to the dazzle of the light and of every moment of your life.								1230 Sinun täytyy tottua valon ja elämäsi jokaisen hetken häikäisyyn.

ellauri051.html on line 1913: 1297 And as to you Life I reckon you are the leavings of many deaths,											1297 Ja mitä tulee sinun elämään, luulen, että olet monen kuoleman jälki,

ellauri051.html on line 1924: 1308 And debouch to the steady and central from the offspring great or small.										1308 Ja irrota tasaiselle ja keskeiselle jälkeläisestä suuresta tai pienestä.

ellauri051.html on line 1935: 1318 It is not chaos or death -- it is form, union, plan -- it is eternal life -- it is Happiness.							1318 Se ei ole kaaosta tai kuolemaa - se on muoto, liitto, suunnitelma - se on iankaikkinen elämä - se on onnea.

ellauri051.html on line 3178: 
Uspenski ja Mäkelä

ellauri051.html on line 3180: Uspenski ja Mäkelä souteli pikkupillulla. Ovat ällöttäviä lastenkirjailijoita ja pahixia setämiehiä. Fedja-setä ja herra Huu on ellottavia, samaa luokkaa kuin hulvaton Uppo-Nalle ja Mikko Mallikas. Jotkut lastenkirjat on yhtä ällöjä kuin jotkut vanhemmat.

ellauri051.html on line 3182:   Satusetä Uspenski oli sadisti joka kohteli törkeästi omaa perhettä. Sen "löysi" neukuista kukas muu kuin Hannu Mäkelä. Herra Huu toivotti Fedja-sedän tervetulleexi länteen. Hannu Mäkelä meni tänä vuonna naimisiin 5. kerran. Sillä on vino suu. Akatemioista kertoo paljon Nobel-komitea ja se, että Hannu Mäkelä on akateemikko. Herra Huusta lisää albumissa 366.

ellauri051.html on line 3184: 76-vuotias Mäkelä on menestynyt kirjailija ja hänet on palkittu urallaan muun muassa Valtion kirjallisuuspalkinnolla, Finlandia-palkinnolla sekä Eino Leino palkinnolla. Mäkelällä on aikuinen yli 50-vuotias poika Lauri ensimmäisestä avioliitostaan lastenkirjailija Maikki Harjanteen kanssa ja 15-vuotias pojantytär Sade.

ellauri051.html on line 3186:   Maikki Harjanne on vielä 1 paska lastenkirjailija. Minttu- ja Villekirjat oli perseestä. Oi maa voimaa. Äidin mekossa on kukkia. Miten ne osasikaan olla niin elloja. The Danish Guy kalsarimainosten tasoa. Niissä tiivistyy 70-90-lukujen nelkkarimainen mauttomuus. The Danish Guyn muovikalsareissa haisee 20-luvun toxinen maskuliinisuus.

ellauri051.html on line 3286: Moins que ma vie martyrisés		vähemmän kärsineillä kuin mun elämä.	  

ellauri052.html on line 33: Malamud Bellow ja Roth oli am. kirjallisuuden Hart Schaffner ja Marx, chicagolainen univormutehdas ja miestenvaatehtimo joka kuoli 2009. Halvat ja mauttomat Marxin veljexet. Bellow suhtautui suopeasti 2v vanhempaan Malamudiin, ison Paulin ikätveriin. Se oli vielä maalaisempi, kotosin Oregonista. Samanlaisia kujakatteja kaikki 3, nahattomia ja karvattomia kullikissoja. PST Bellowin maneeri on laittaa rinnastuxia ilman välimerkkejä niinkuin tän kappaleen alussa. Isaac Bashevis Singer ei kuulunut tähän poppooseen, se oli 1. sukupolven maahanmuuttaja. 


ellauri052.html on line 39: Vapaus ja tottelu on vastakohtia. Jos mun vapaa tahto oisi puikoissa järki kulkisi sen taluttimessa. Näin järkeili Dostojevski, joka oli kyllä hullu kuin pullosta tullut. Mitä höpöä. Ei hulluus ole kuin enintään älyvapautta. Tietysti mä en oo vapaa muuta kuin lomalla ja sit eläkkeellä.

ellauri052.html on line 56: Henderson oli Salen oma mielikirja. Lukikohan se sitä ääneen izelleen ja sanoi "loistavaa" kuin Sven Tolppa. Conrad oli Solomonin mielikirjailija collegessa. Figures. Niisson paljon samaa. Elämää suurempia sankareita ja kaappihomoja. Salen Nobel-puhe on tyypillistä amerikkalaisille suunnattua amerikkalaista Geldjude potaskaa, sankareina Conradin ohella Milton Friedman ja Erich Auerbach, pahixina Robbe-Grillet ja punikit. Vielä yx uskomattoman tarkka Henderson lookalike on Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump. Kaikki nazaa: koko, luonne, typeryys, vulgaari puhetyyli, jättimäinen narsismi.


ellauri052.html on line 72:       Yhteistä näille kaikille setämiehille on vitunmoinen izekeskeisyys ja izekkyys. Tanskalaisen jehovantodistajaleffan hihhuli iskä oli kans tapaus pisteessä, se rakasti jehovaa enemmän kuin omia lapsiaan, koska jehova takas sille henk.koht. ikuisen elämän. Meemit löi taas geenit 6-0. Vaikka Hendersonin nimi on Gene! Se suuttuu naisilleen koska tytär sai 15-vuotiaana nokikepin vauvan ja sen 2. vaimolla on muitakin ystäviä kuin se, tappaa raivarissa siivoojan ja lähtee päätäpahkaa karkuun Aahrikkaan.

ellauri052.html on line 74:       Tää Henderson on hemmetinmoinen tylsimys. Bellowsin on täytynyt olla toinen samanmoinen. Herzogkin oli tylsimys. Citrine on tökerö. Amerikkalaisia moukkia koko roikka. Varmaan se Augiekin, ja se dekaani, joita en ole vielä lukenut.

ellauri052.html on line 81: Hannu Mäkelällä on yhtä monta vaimoa kuin Saul Bellowilla. Kalansilmä vastaan vinosuu. Joku joka on ollut Sale-fan, huomaa lopulta ettei sen kirjoissa ole kuin yxi persoona, eli minä Sale. Sama vika Hannulla.

ellauri052.html on line 137: Löyhäsuinen mies on ikääntynyt professori, joka tilittää lukemattomia möläytyksiään. On tullut loukattua yhtä sun toista tässä elämässä, mutta hei sellainen kun oon, minkäs sille voin. Novelli on yksinkertaisesti anteeksipyyntötarina loukatuilta, ja etenkin vaimolta, joka kaiken kestää urheasti.

ellauri052.html on line 144: Itseriitoisia herroja enemmän minua ärsyttävät naiset, jotka suostuvat lennähtämään lentokentälle viettääkseen muutaman tunnin maailmanluokan älyniekan seurassa. Joka tosiasiassa voi juuri ja juuri sietää naista seksipartnerina – ja sitäkin pitää analysoisa kantilta jos toiselta – ja ilmisseuralaisena ei lainkaan. Naiset tunnistavat ansionsa muilla elämän osa-alueilla, mutta eivät silti rohkene haastaa miehiään rohkeasti. Naisten kapina – sepä vasta tekisi Bellowille hyvää!

ellauri052.html on line 146: Bellow kirjoittaa myös juutalaisuudesta, juutalaisena miehenä elämisestä ja kasvamisesta Yhdysvalloissa. Oppineen elämän odotukset olivat varmastikin korkealla – lakimies, opettaja, professori, taitaiteilija tai muuta sen suuntaista – ja suvun paineet suuret. Bellowin kattaus sisältääkin aina kukkuroilleen juutalaista perhe- ja sukurakkautta ja sen analyysiä.

ellauri052.html on line 150: Bellowin novelleissa haisee ja maistuu elämän ehtoopuoli. Jos Bellow jollekin kirjoittaa niin hieman iäkkäämmille ihmisille. Voi hyvin nähdä hänet lukemassa tekstejään amerikkalaisen huippuyliopiston senioreiden alumni-illassa. Ehkä sellaisessa osaisin itsekin arvostaa Bellowia aika lailla nykyistä enemmän.

ellauri052.html on line 168:   Palkeen Humboldtin lahja on vielä yx näitä jenkkijutkujen yrityxiä puleerata jenkkiteeveeklisheistä jotain kyldyrellisti salonkikelpoista. Ei niistä siltikään tule kuin saluunaesityxiä, Lucky Luke tyyliä. Jenkki on jenkki vaikka sen voissa paistas.

ellauri052.html on line 175: Algernon Charles Swinburne (5. huhtikuuta 1837 Lontoo, Englanti – 10. huhtikuuta 1909 Lontoo, Englanti) oli viktoriaanisella aikakaudella elänyt englantilainen runoilija ja kriitikko. Häntä on pidetty yhtenä Englannin parhaista runoilijoista, joskin hänen tuotantonsa suosio on välillä ollut akateemisissa piireissä vähäistä. Hänen teoksensa ovat tunnettuja elinvoimaisuudestaan ja kielen musiikillisuudesta. Swinburnen runot saivat hänen elinaikanaan ristiriitaista huomiota, koska niissä käsiteltiin teemoja kuten sadomasokismia, kuolemaa, uskonnottomuutta ja lesboutta.

ellauri052.html on line 187: Sale tyypillisenä menestyneenä vanhana mamuna halvexii erityisesti uudempia mamuja, vinkuinkkareita jotka elää rikastuneiden itäjutkujen entisillä huudeilla vielä suuremmassa kurjuudessa. Latinoiden verestä puuttuu yrittäjyyttä. Saul on eto rasisti, ei vaan tässä vaan pitkin matkaa.

ellauri052.html on line 191: Gangstereita se ihailee. Ne on kovia poikia. Tää kovajätkyyden ihannointi yhistää monia setämieskirjailijoita, oli ne kuinka piipunrasseja tai salakorsetteja oikeasti. Äkkiseltään tulee mieleen Salen lisäx Hemingvau, Conrad, Melville, Hannu Mäkelä jopa. Niitä on vaikka kuinka paljon.   

ellauri052.html on line 259:   Alexander Popen kiharan ryöstöön cantossa 3 kesken kahvia ja korttipeliä viittoilee kai Sale ohimennen Princetonissa. Mulla ei Popesta ole vielä kai muuta kuin Byronin vittuilu sen alexandriinien ylimääräisistä tavuista. Nyt seuraa lisäinfoa:

ellauri052.html on line 263: Popen isä Alexander (k. 1717) oli pellavakauppias, mutta jäi eläkkeelle poikansa syntymän aikaan. Perhe oli katolinen, eikä Pope siksi päässyt opiskelemaan Englannin yliopistoihin. Hän sai kotiopetusta katolisilta papeilta ja kävi katolisia kouluja Twyfordissa ja Lontoossa. Is Pope catholic? LOL  Myöhemmin Pope siirtyi tietynlaisen rationaalisen panteismin kannattajaksi.

ellauri052.html on line 273: Viimeisinä vuosinaan Pope sairasti astmaa ja oli ajoittain osittain harhainen. Hän aloitti vielä uuden eeppisen Brutus-nimisen vapaamittaisen runon sekä aikoi uudistaa vanhoja runojaan. Suunnitelmat jäivät toteutumatta, sillä hän kuoli 30. toukokuuta 1744. Hänet on haudattu St Mary’s Church -kirkkoon Twickenhamiin.

ellauri052.html on line 297:   Vuosina 1791–1792 Wordsworth oleskeli Ranskassa ja koki paikan päällä suuren vallankumouksen 1793 tapahtumat (?). Hän innostui vallankumouksesta jopa niin paljon, että yritti saada Ranskan kansalaisuuden. Vallankumous oli hänen mielestään tienraivaaja uudelle aikakaudelle, jolloin ihmiset olisivat vapaita ja täydellisiä. Haaveet uudesta aikakaudesta sortuivat kuitenkin pian: valta päätyi Ranskassa Robespierren ja Napoleonin kaltaisille diktaattoreille, ja vallankumouksen ylevät periaatteet hylättiin. Wordsworth ajoi kuitenkin vielä Englannissa köyhien asiaa.

ellauri052.html on line 303:   Vuosia 1798–1807 pidetään Wordsworthin parhaana luomiskautena. Hän kirjoitti tuolloin muun muassa omaelämäkerrallisen runoteoksen The Prelude (Alkusoitto), joka tosin julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Suuri runoelma ihmisestä ja luonnosta, The Recluse (Erakko), jäi keskeneräiseksi.

ellauri052.html on line 305:   Wordsworth avioitui vuonna 1802 Mary Hutchinsonin kanssa. Hän oli jo vuonna 1799 muuttanut takaisin lapsuutensa maisemiin Cumbriaan, ja siellä hän myös asui koko loppuelämänsä. Hän sai viran postilaitoksesta, mutta jatkoi runoilemista kuolemaansa asti. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että Wordsworthin runous menetti 1810-luvulta alkaen alkuperäistä ilmaisuvoimaansa. Nuoruuden vallankumouksellisuus vaihtui jäyhään konservatismiin. Wordsworth vastusti tyttöjen koulutusta, orjuuden lakkauttamista, katolilaisten oikeuksia sekä rautateiden rakentamista järviseudulle, koska pelkäsi että sinne tulisi liikaa ”vääränlaisia ihmisiä”.

ellauri052.html on line 307:   Wordsworthin sisar Dorothy (1771–1855) asui vuodesta 1795 yhdessä veljensä kanssa. Sisarukset olivat erittäin läheisiä toisilleen, ja William sai moniin runoihinsa aiheet Dorothyn tekemistä havainnoista luonnossa. Dorothyn päiväkirjat kertovat elämästä runoilijan lähipiirissä. 

ellauri052.html on line 315: Coleridgen isä oli pappi, ja poikakin oli vakaumukseltaan uskonnollinen, vaikka hän nuorempana oli äärimmäisen radikaali ja vastusti dogmiuskoa. Hänen ihanteensa oli John Milton. Hän oli yksi kolmesta järvikoulun runoilijasta, lakisteista (lakists), joka nimi heille annettiin siksi, että he kaikki viettivät osan elämästään Cumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä luonnonihailua. Kolmas oli Bob Southey josta Byron ei pitänyt.

ellauri052.html on line 338: Kaikki hyvä ja tullakseen todelliseksi ja näkyviin kaikki valo tarvitsee vastakohdan, jota vasten se taittuu. Sen vuoksi Böhme erottaa eri puolia jumaluudessa. Hän panee kaiken ensimmäiseksi lähtökohdaksi ”ilmestymättömän jumaluuden”, joka ei vielä ole mitään määrättyä olemukseltansa, ei valoa eikä pimeyttä, ei hyvää eikä pahaa, vaan ainoastaan ”suuri mysteeri”, ”ikuinen tyhjyys”, kaiken alkuperustus eli ”epäperustus” (Urgrund eli Ungrund). Itse jumaluudessa tapahtuu sisällinen kehitys, jonka kautta Jumala kirkastuu ja tulee tajuttavaksi itselleen. Samanluontoisilla rohkeilla haaveiluilla Böhme koettaa selittää maailman luomista ja. kehitystä, pahan alkulähdettä, syntiinlankeemusta ja niin edelleen.


ellauri052.html on line 339: Böhme esitti aatteitaan ensiksi teoksessa Aurora oder die Morgenröte im Aufgang (1612). Sen johdosta häntä kiellettiin kirjoittamasta, mutta muutamien vuosien kuluttua hänen sisällinen kutsumuksensa kasvoi niin voimalliseksi, että hän ryhtyi siihen uudelleen, jonka jälkeen hän elämänsä viime vuosina sepitti useita, teoksia. Böhme sai uskonnollisten haaveilijani joukossa paljon innokkaita oppilaita, jotka käyttivät hänen teoksiaan hartauskirjoina. Suomeksikin käännettyinä niitä levisi 1700-luvulla Pohjanmaan mystikkojen kesken. 


ellauri052.html on line 347:   Sale on Humboldtissa(kin) arkkikonservatiivi, parasta a-ryhmää, kova luu, siteeraa yhtä kalansilmäistä heimoveljeä Joseph "luova tuho" Schumpeteriä. Tässäpä on aihe penseyteen: Mikä se on että taantumuspöhöt päätyy aina samoihin GAL-TAN rykelmiin törkeyxiä ja typeryyxiä? Onxe oikeasti johdonmukasta vai onxe vaan jotain assosiatiivista? Mä veikkaan että siinä on vinha perä, et hulluuden takana on mefodi. Esim uskonto ja pro life. Molemmat on hopeaselän setämiehen intressissä. Ja niiden suojattien, koko hierarkisen tiimin myös. Hierarkia on hieno rakennelma, on urakehitystä ja hajurakoa, ne juuri ovat onnen differentiaaleja. 

ellauri052.html on line 518:   Nicolas-Edme Restif de la Bretonne (1743-1806) kirjotteli puolivillaisia sexijuttuja (se kexi sanan pornografi). Toimi huuhkajana eli hyypiönä (hibou) Pariisin yöelämässä, poliisin vasikkana, sekoili vallankumouxessa, kirjotti kuusikymppisenä 16-osaisen omaelämäkerran Herra Niklas, kuoli kurjuudessa kuten Paisley. Sale mainizee tämänkin. Palkeenkielestä voi oppia paljonkin kun lukee tarkasti. 

ellauri052.html on line 532:     käsitys ikuisesta elämästä kuin Salella. Ei ollut mahdollista 


ellauri052.html on line 547: Lisää antroposoofista pseudoeläintiedettä: eläimet on kehittyneet ihmisestä. Ihminen on muiden elukoiden syy. Ompa antroposentristä. Narsismia ihan lajitasolla. Ihminen on kuin sielun toukka joka kuolemassa muuttuu henkisexi perhosexi. Missähän se Steiner liihottelee nyt. Salen kanssa jossain pellon laidassa.

ellauri052.html on line 603:   Sit on vielä nää ruusuristiläiset, joilla on kesäpaikka Sysmässä, Pekka Ervastin kotitilalla. Suomalaisen ruusuristiläisyyden johtohahmo Pekka Ervast (1875-1934), pyylevähkö mies, oli lähtöisin teosofian piiristä. Hän uskoi aikansa teosofien tavoin Christian Rosenkreutzin olleen historiallinen henkilö ja että tämä ei välttämättä ollut ensimmäinen länsimainen salatieteilijä. Ervastin mukaan, oli ruusuristiläistä salaseuraa koskaan ollut olemassa näkyvässä maailmassa tai ei, se on joka tapauksessa ollut ja on edelleen näkymättömässä henkimaailmassa.

ellauri052.html on line 622:     Jiddu Krishnamurti (11. toukokuuta 1895 Madanapalle, Intia – 17. helmikuuta 1986 Kalifornia, Yhdysvallat) oli Intiassa syntynyt filosofi ja elämäntaidon opettaja. 

ellauri052.html on line 624:   Jiddu Krishnamurti syntyi 11. toukokuuta 1895 Madanapallessa, eteläisessä Intiassa keskiluokkaiseen, vähävaraiseen bramiiniperheeseen. Isä Jiddu Narianah oli pikkuvirkamies brittien hallinnossa ja Teosofisen seuran jäsen, ja äiti Jiddu Sanjeevamma oli Krishna-jumalan palvelija, raotti ovea. Perheen yhdestätoista lapsesta aikuisiksi selviytyi kuusi. Krishnamurti oli sairaalloinen lapsi ja edistyi koulussa hitaasti. Äiti kuoli 1905 ja perhe köyhtyi isän jäätyä eläkkeelle 1907. Kaksi vuotta myöhemmin isä pääsi kuitenkin teosofeille töihin.

ellauri052.html on line 630: Teosofit perustivat vuonna 1911 Idän Tähti -järjestön ajamaan tulevan messiaan asiaa, ja Krishnamurtista tehtiin 16-vuotiaana järjestön johtaja. Krishnamurti ryhtyi esiintymään hurmoksen valtaan joutuneiden teosofien edessä messiaana. Hän muutti vuonna 1912 Besantin ja veljensä kanssa Englantiin, missä hänelle oli tarkoitus saada korkeakoulutus. Krishnamurti ei kuitenkaan selvittänyt Englannin huippuyliopistojen valintakokeita. Hän eli Euroopassa mukavaa elämää ja otti etäisyyttä teosofiaan. Krishnamurti muutti Pariisiin vuonna 1919 ja kiinnostui siellä Buddhan kirjoituksista. Hän kirjoitti vuonna 1921 kirjeessä ystävälleen etsivänsä yhä omaa elämänfilosofiaansa sekä aikovansa työskennellä ja meditoida aiempaa lujemmin. Lujaa meditointia, se on melkein yhtä vaikeaa kuin pänttäys pääsykokeisiin.

ellauri052.html on line 644: Krishnamurti puhui aina vapaasti, ilman papereita. Hän johdatti kuulijansa kysymään elämän peruskymyksiä, mutta ei yleensä vastannut, vaan halusi heidän itse oivaltavan miten asiat todella ovat ja mitä niille voi tehdä. Tavoitteena oli yhdessä ajatteleminen, kahden ystävän tasavertainen keskustelu, jossa molemmat ovat samalla aikaa oppilas ja opettaja.

ellauri052.html on line 646: Kasvatus oli Krishnamurtille erityisen tärkeätä. Hän perusti Krishnamurti-kouluja Englantiin, Intiaan ja Amerikkaan. Koulujen tarkoituksena on tutkia mahdollisuutta elää ilman ristiriitoja ja kasvattaa lapsista vapaita ja kukoistavia ihmisiä.

ellauri052.html on line 664: Suomessa on mieli sielu ja henki. On vielä järkikin, kellä sitä on. Reason, raison, Vernunft. Ja äly, intelligence, wit, Witz. Ja viisaus, wisdom, Weisheit, sagesse.

ellauri052.html on line 683: Eräkirjailija Henry Williamson oli tunnetusti homppeli. Robert Graves (minä Claudius) oli sekin vähintään puolikuivuri. Bernard Shawia on epäilty piilohomoxi (why can't a woman be more like a man?) T.E. lähetti izepaljastavia kirjeitä Pshawin vaimolle Charlotelle. Ja diggas Conradia (vielä yhtä piilohomoa). Luki kreikkaa ja latinaa (kuten mä) ja  puhui arabiaa (mä en, ikäväxeni). Käänsi Odysseian ja jonkun Le Gigantesquen. Se omisti kirjan S.A.lle joka oli kai sen muslimipoikaystävä. Ei S.A.int, siis Suomen Armeija.

ellauri052.html on line 689:     Oxfordin akateemikko Howard Puhelinkoppi väittää että D.H. Lawrence kokeili homosexiä vaan päästäxeen kirjailijan plokista, ei sixettä se olis ollut siitä kivaa. Edelllinen kirjoittaja Kinky Weekes oli väittänyt että se lakkasi yrittämästä 1917, mutta puhelinkoppi väittää että yrityxet jatkui vielä 20-luvulla. Aika monesta tälläsestä suspektistä häiskästä sanotaan että niitä kiinnosti tabu enemmän kuin ize suklaa. Kunnes se sitten tuomizi koko asian. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mut tämmöiset pätkät puhuvat äänekkäästi puolestaan:

ellauri052.html on line 857: Leader (Salen elämäkerturi) is statesmanlike, fair-minded. He acknowledges in the introduction that great artists are not necessarily family men and that Bellow helped himself to his friends’ and relatives’ life stories even when they would have preferred their privacy.

ellauri052.html on line 866: Leader (se elämäkerturi) defines Bellow’s recurrent themes as “the relative claims of life and work, the intensity of childhood experience, sexual insecurity.” He could have added Jewish life and identity, the perils of matrimony and the defects of modern civilisation. The highly disciplined fellow devoted almost every morning to the sacred writing hours from nine to one. Sale ostettiin loppupeleissä Chicagosta Bostoniin. Jasu ja Sale kehu izeään varmaan kilpaa BU:n kekkereissä.

ellauri052.html on line 875: Sale is more important than you he is a leader in his field, a Pulitzer winner, a shoveleer, friend of dead president Kennedy, and dead senator the same, and von Humboldt. Sanoo Sale Salesta. Hupasaa et Jasun kotkan uran huippuhetki oli kun John F. Kennedy rotkautti sitä. Vielä hupasampaa et se oli Jasustakin hienoa.

ellauri052.html on line 888: Humboldtin asiakaslahja oli elokuvakässäri. Väpelön misogyynin kirjailijan rantalomaseikkailut Marilynin kaa määräilevän vaimon selän takana.

ellauri052.html on line 900: Nyt alkaa loppu olla käsillä. Humboldt lienee jälkeen yxi Salen alter egoista. Niinkuin myös George Swiebel joka käy Aahrikassa Hendersonina. Theo on kuin Wilt Whatmanin neekeripoikaystävä. Koko kirja on Salen painajainen ja märkä uni samaĺla. Nää on kaikki sen vaihtoehtoisia elämiä.

ellauri052.html on line 901: Humboldtin lahja onkin oikeasti Salen oma sepustus josta tulee kassamagneetti ja jättimenestys. Kaikista hienointa elämässä on "pleasing hundreds of thousands, millions of spectators". Ja ansaita paljon paljon rahaa.

ellauri052.html on line 933: Haha se jako kyllä ize ahkerasti kiillottamaansa kuvaa izestään. Sen izehaukut on laskelmoituja ja päätyy aina korostamaan sen jaloutta.  Saul reserved for art what his eldest son sought from him in life.  Kumartaa yleisölle ja pyllistää perheille. Hintelä kalansilmä panomies.

ellauri052.html on line 965: Bellow's wives were Anita Goshkin, Alexandra (Sondra) Tsachacbasov, Susan Glassman, Alexandra Ionescu Tulcea, and Janis Freedman. In 2000, when he was 84, Bellow had his fourth child and first daughter, with Freedman.  Goshkin elätti sitä tunarointivuosina. Sen se dumppas kun alko tulla rahaa. Se oli kuin se Jasun ykkönen.

ellauri053.html on line 57:     18. elokuuta – Yhdysvalloissa julkistettiin eläintieteilijä Alfred Kinseyn maailmanlaajuista kohua herättänyt tutkimus naisten sukupuolikäyttäytymisestä. 


ellauri053.html on line 76: Hemmetti toi kuolemattomuussikiö on vahva meemi! Sale Bellowilla oli sellainen, ja Söören Luutarhalla. Jos hemmo tosiaan ei haluu ize kuolla sillä on se. Sörkkä kuzui tätä sielua nimellä Personlighed. Vähemmän persoonalliset tyytyy jättää viestikapulan jälkeläisille. Joiltakuilta se putoo kalkkiviivoilla. D'oh! 

ellauri053.html on line 82: "Hmm, sehän on lapsellinen toive. Osa eunukin lapsellisuutta. Ei sen kummempaa." Joo mutta tosi paljastavaa kuiteskin. Tää on K Carlsonin omaelämäkerrallisin teos. Se on tosi lapsellinen ihminen. Niinkuin isänsä joka oli tunne-elämältä 3-vuotiaan tasolla.

ellauri053.html on line 84: Kun poikasena huomasin et olin tulossa lättäjalkaisexi aloin kulkea jalkaterän ulkoreunoilla. Kuljen vieläkin. Ei tullut lättäjalka. Kun sain narsistin diagnoosin aloin kulkea Personlighedin ulkoreunoilla. En ehkä enää ole samanlainen narsisti. Vaan se toisenlainen. En overtti vaan enempi kovertti.

ellauri053.html on line 94: "Kaikki haluavat ajatella kuolinvuoteellaan että elivät hyvän elämän." Mix? Voihan myös ajatella että paska reisu mutta tulipahan tehtyä? "Kaikki" muotoiset mietelmät on yhtä falskeja kuin "koko Suomi hullaantui".

ellauri053.html on line 133: Whiteheadia ja muita loogisia positivisteja päntättiin vielä 70-luvulla tieteenfilosofian tenttikirjoissa. Bergsonia ei tarvinnut lukea.

ellauri053.html on line 194:   Runoja ennen laulettiin, nyt kuiskitaan vuoteen vieressä tai luetaan sisältä. Horatiusta ei enää laulettu. Niiskuneiti luki Vilijonkan tädille ääneen runoja. Täti halus mieluummin Tex Willeriä. Sit on vielä tää mun ja Aarnen tapa, hyräillään mukana vähän nuotin vierestä, kun suuremmat tekijät hoilottavat.

ellauri053.html on line 205: Usean karanteeniviikon kuluttua yöpöydän kirjakasasta kuoriutui tää A. Kinnusen kimalteleva pokkari Morskea konisielu, jonka ehdin lainata Viikin kaupunginkirjastosta ennen karanteenia. Koska en ole sitä vieläkään saanut luetuxi, kerronkin ensin muuta Puovoon liittyvää.

ellauri053.html on line 207:   Mä luin Puovosta (ja vähän Puovoakin) elämä ja teoxet tyyliin joku vuosi sitten, luin mm. Heikki Haavikon isän apoteoosin, ja Puovon korppikotkien kirjoittaman muisteluxen vanhan juopon viimeisistä vuosista. Siltä meni litra viiniä latkimalla päivässä vielä vuoteenomana. Mutta ei siitäkään pitänyt mun kertoa, vaan tästä: meillä tuli kirjailijasiskon kanssa melkein käsirysyä ja nokkapokkaa Puovosta, kun mä kerroin sille Puovon pulzarimpia puolia, ja se ei halunnut millään kuunnella. Siinä yhtyi K.C:n Aarnelta ym. saama uuskriittinen koulutus, ettei pidä yhtään välittää kirjailijasta, teoxet on oma maailmansa, plus se, että Paavon varhaisrunous, etenkin Puut, kaikki heidän vihreytensä (jonka Puovo rykäisi vaimon kuoltua) oli tehnyt siihen teini-ikäisenä syvän vaikutuxen. Mä, joka olen ihan toista sukupolvea kuten Riitta Pylkkänen, vaikken sentään ihan niin hiljattaista, en osaa samalla lailla nostaa Paavoa sille pedestaalille, jolla se olisi mielellään seisonut Virosta tuottamansa Stalinin pazaan rinnalla tai sijalla omistamansa mezän reunassa. 

ellauri053.html on line 211:   No oliko Huovikossa ylipäänsä mitään, niinkuin Oiska Ketosella oli tapa kysyä. Vai onnistuiko se vaan kusettamaan kaikkia? Hännysteli Kekkosta, millä hyvin pääsi kansakunnan kaapin päälle, Kekkonen kun oli pitkä mies ja hallizi vielä vauhdittoman korkeushypyn. Sieltä Puovo sitten kurkisteli ja lälĺätteli muille, tyhmemmilleen.

ellauri053.html on line 276:   Tää Paavon teinilaulu on kyllä vielä aika sovinnainen rykäisy, hukkapätkä joka tuskin ylettyy kusilaarin reunalle Aaro Hellaakosken hauin rinnalla. Ne on kuin Eski ja Vesku rinnan kulttixen vessassa. Näin sun kazeen. Kökköä: huminoimaan, kera, tulee mieleen nakit muussin kera. Nakit muussilla kuullostaisi jotenkin reilummalta. Ei liity tähän, mutta siinä on samaa fiilistä kuin sanassa keho, ruumiin sijasta. Se on eufemismi. Mut lienee kohtuullista sanoa, ettei Puovon latva vielä oikein ole vireessä. Puussa ei ole ihan kaikkea hänen vihreyttänsä. No kevät on vasta alulla. Eino Leinon uhoilua nuori Paavo kenties matkii lähinnä.

ellauri053.html on line 295:   A. Kinnunen on vanhan koulun miehiä, moderni ei mikään post. Make olis pöyristynyt: 1) fiktio on semantiikkaa, 2) fiktiossa ei ole sattumaa, Ja uuskriitikko: 3) runon ajatus on kirjoitettu runoon, mitä runoilija on mahtanut tarkoittaa, kuka välittää. Vaikka kyllähän Arska  tässä niteessä kokoajan arvuuttelee, että mitähän se Paavo on tässä tuumannut, ja tietää liiankin hyvin millainen se on. Tää koko kirja on vähän elämä ja teos, Arskaa kiinnostaa Paavo paavalina, apostolin teot.

ellauri053.html on line 297:   Vaik ei vaitiskaan. A. Kinnunen on hyyyyvin vanha (88v), ja sitä sixi kiinnostaa eniten miten A. Kinnuselle tulee pian käymään. Tää kirja on oikeesti A. Kinnusen taivastoivoa. Elämän merkitys on traaginen, Mikä merkitys? Emme pyytäneet tulla tänne, ja lähemme väsyneinä eläiminä. Mikä siinä  on traagista? Vuohetkin on samassa jamassa. Niklas sanoi pienenä Sysmän hautuumaalla: on se traagista että täällä on näin paljon vainajia.  Päkäkäkää.

ellauri053.html on line 310:   Atomaarinen vs. totalitäärinen ihmiskuva taistelevat keskenään Aarne-sedän päässä. Atomaarinen on perkeleestä, totalitäärinen vinkkaa ylöspäin. Tää on jotain Goethen aikaista luonnotiedettä. Sitä opetettiin koulun zykologiassa vielä silloinkin kun mä olin lukiossa, hahmozygologiaa, kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Siihen superadditiiviseen osaan kätkeytyy sitten porsaanreikä (tai madon), jota pitkin Arska-porsas (tai mato) livahtaa (tai luikertaa) taivaaseen. Jos hyvin käy. Varmahan ei voi olla. Mutta voi toivoa, optimistisesti. Pessimisti ei halua sitä mihin uskoo, optimisti uskoo mitä haluaa, sanoo Piet Hein eräässä grukissa. Sillä on Will to Believe.

ellauri053.html on line 323:   Numero 4 on nelijalkaisten numero, ainoa kolmijalkainen eläin on miekkonen. Keskijalka ei ota edes maahan. Tulee  Dreyfuss-kävelyä, outoa tai ontuvaa kuin Chaplinilla ja Sattuman Villellä. 4 legs good 3 legs bad.

ellauri053.html on line 326:   Mitäs se monisielusuus sitten on? Sekin on Puovon oma sana. Onkos se jotain sellasta mistä toinen Puovo, Paul Bourget ei yhtään pidä, eli jotain freudilaista jakomielisyyttä? Minä, superminä ja se? Minä, sinä, ja Hentun Liisa? Juorkunan Jussi, kukas se nimimerkki oli? Se oli Kerttu Kauniskangas, eurokommari. Vaihtoi kansanedustajan levikkipäällikköön. Riitautti eläkkeensä kun meinasivat naisen laittaa eläkkeelle ennen miehiä. Hyvä Jussi! Nojoo, tää oli taas asian vierestä. Ei vaitiskaan, monisielu on moniosaaja, eli sellainen joka osaa vähän kaikkea eikä mitään kunnolla. Ei sentään sieluton. Koko sana sielu on aika pateettinen, vanhaa hapatusta. 

ellauri053.html on line 328:   Runon selittelyssä on sama ongelma kuin vizien: ne menee pilalle. Olis ihan parempi olla sormeilematta ollenkaan, tai sit käpälöidä oikein kunnolla, elämä ja teos meiningillä. Älä huoli Aarne, kyllä kielessä riittää sanoja. Sullakin on vielä paljon. Oli. Koko premissi on väärä: "lyyrikon meille välittämä runon tunnelma". Pötyä, ketkä me? runo on vaan sanoja, runoilija ajatteli yhtä, selittäjä muuta. Ja selittäjän selittäjä kolmatta. No pääasia et kaikilla on ajanvietettä.

ellauri053.html on line 330:   Hautuumaaruno on Aarnesta taiturimainen ja lyyrinen. Toi hiekkatie-meemi on kyllä Paul Valérylta kopsittu. Hinoa John, hyvin mietitty, mutta mikä on se tuulen isä jota Puovo muistelee? Puovonko isä? Jos on ikävä ihminen tai elää liian vanhaxi, saa olla haikea kun ei kukaan enää kaipaa. Yxinäisyyden syvyys kerrotaan "kaipaamatta ketään". Pah, se on autismin syvyyttä, jos ei kaipaa ketään. Yxin vaan ei yxinäinen, kuin Espoon syvin reikä. Sieltä kajahtaa. Yxinäinen nimenomaan kaipaa muita. Kaipaa edes rakkaita vainajia. Se on sitä taivastoivoa, kun kaipaa kuolleita, esi-isiensä luoxe.

ellauri053.html on line 375: Puovon "käsite" on samaa kuin myöhemmillä meemi. Uarne oli liian vanha somettamaan, se ei tätä honannut. Uarne rukalla on vielä erixensä jumala ja "jopa Jumala", se Kinnuskan termentämä.

ellauri053.html on line 406: Ikuisen elämän mysteeri toteutuu munakkaassa.

ellauri053.html on line 408: Tää on Uarnesta arkiraaka pila. Se vähän säikähtää. Ettei vaan jumala nyt suutu. "Näin on runoilija arvioinut mystiikan, jumalan hengen kaikkiallisen läsnäolon." Täh? Mistäs nää mystikat nyt tähän ilmestyi? Frankensteinin tornipäästä. Siellä lepattelee vielä Kinnuska. Hyi Aarne pyydä anteexi.

ellauri053.html on line 410: Munakas voi jatkaa elämää munimalla lisää. Munaton ei voi. Mut ei voi tehdä munakasta rikkomatta munaa. Se on elämän tragedia, sikäli kun on.  

ellauri053.html on line 418: "1966 edelleen kaikkea koskeva miete: 'Mutta elämän ja kuoleman asioissa melkein kaikki on erehdystä.' Melkein kaikki on erehdystä, ellei elämän ja kuoleman lisäxi ole jotain muuta, jossa kaikki ei ole erehdystä. Onko sellaista aluetta? Niin tässä vihjataan."

ellauri053.html on line 520:   Tää Grabbe on outo häiskä. S. 1801 Detmoldissa Hannoverin suunnalla, Grabbella ei mennyt putkeen mikään. Isä oli vanginvartija ja äiti viinaratti. Se ize oli hirmu epäsosiaalinen ja löyhätapainen. Siitä tuli pulzari ja se kuoli 35-vuotiaana halvauxeen. Siltä on näytelmä nimeltä Komedia satiiri ironia ja syvempi merkitys. Tämäkö ne on se nelikko? Nähtävästi. Tärkeä havainto merkityxestä on ettei toinen ole toista syvempää. Kyllä ne apinoiden merkityxet pyörii siinä Darwinin EAT! FUCK! KILL! kolmikossa sekä dys/eusosiaalisuus teemassa. Heitä siihen vielä geeni-meemi kilpa mukaan niin eiköhän ala olla koko joukko koolla. Round up the usual suspects.

ellauri053.html on line 545: Lisää naisista tulee luvussa nimeltä Mitä nainen on. Puovo on armoitettu setämies. Sen narsistiset viestit panopuulle löytyy melkein sanasta sanaan kopsittuna sittemmin nuorelta Mäkelän Handelta:

ellauri053.html on line 575: Tässä vielä todiste Uarnen sovinnaisuudesta: missä teema, mikä teesi? psykologisesti ei voi selittää vanhaan tapaan, Puovon runot eivät ole selkeitä emootioiden kuvia eivätkä myöskään kiinteitä ajatuxen kuvioita. Ompa vaikeeta.

ellauri053.html on line 584: Uarne pahexuu hiljaa Puovon nihilismiä. Mitenkäs nyt noin. Jos sanotaan ettei ole muuta kuin elänyt, voidaan olettaa ("voidaan olettaa", sic!) että kaikki ihmisen toiminta on ollut nolla.

ellauri053.html on line 604: Ja vielä lisää loppuvizejä. Uarnen on ihan pakko löytää loppukaneetixi jotain posetiivista.

ellauri053.html on line 611: Elin hyvän elämän. Elin

ellauri053.html on line 624: Uarne rohkasee elämään rohkeasti eteenpäin ja lisääntymään vaan. Sillä se luulee estävänsä jonkun katastrofin, mutta oikeasti jouduttaa vaan sitä. Pitää jaxaa jaxaa elää harhakuvitelmiensa parissa.

ellauri053.html on line 626: Ja ehkäpä on lisäxi odotettavissa jotain muutakin, se vinkkaa taivastoiveikkaana. Eikä tässä vielä kaikki!

ellauri053.html on line 637: Calle istui iltaisin hiusverkko päässä kazomaan nyytisiä. Kun nyt jo eläköitynyt hammaslääkärimme kehotti tikuttamaan hampaita, se sanoi että sen voi hyvin tehdä vaikka kazoessa iltauutisia. Sanon ettei me kazota. Se oli vähän järkyttynyt. 

ellauri053.html on line 725: Rabindranath Tagoren (1861-1941) hienous avautuu vaan bengalia taitaville. Rabi on bengalixi aurinko. Rampe kokos muisteluxensa jo 50-vuotiaana. Sen päälle se eli vielä 30 v. Turhaan hätäili. 52-vuotiaana eli 1913 se sai noobelin ekana levitoivana itäintiaanina.

ellauri053.html on line 740: Juu kermaperseitä olivat. Bramiineja Länsi-Bengalista, ent nimeltä Kushari, britti mustanaamion olkihattuisia pikku ystäviä. Isä ei työtä pelännyt, saattoi vaikka nukkua sen vieressä. Sillä oli tiluxia ja läjittäin palaveliita. Upporikkaita. Sen seizemästä isoveljestäkin tuli jotain hienoa.

ellauri053.html on line 744: Nirada pilvi sanskulotissa on veden nira antaja. Nykykreikassa vesi on nero. Sukua vai sattumaa? Wiktionaryn mukaan sattumaa. Kr. nearon hydor on raikasta vettä. Etruskix vesi on neri. Sukuako vai sattumaa? Etruskeista ei vieläkään tiedetä mistä ne tulivat, Turkistako ehkä, kieli ei ole sukua paljon millekkään. Turkixi vesi on su.

ellauri053.html on line 754: Tagoren miälestä runouden päämaalina on koruttomuuden ja pidättyväisyyden muodossa ilmenevä täyden täyteläisyyden kauneus. What the fuck.

ellauri053.html on line 793: Tandoori istui palazin ikkunassa ja kazoi köyhälistön elämää viereisessä slummissa. Tosi pittoreskia. Siitä lähti eteviä runoja.

ellauri053.html on line 1034:   Sarvipalli koitti parhansa mukaan selittää, ja noopelien juontajakin perustella, et tää on vaan ei silti ole mystiikkaa. Vähän kuin Danten Paratiisi, joka on just yhtä karamellia. Lähinnä tulee mieleen Paolo Coelho. Ei ihme et kani kuvittelee vielä saavansa noopelin. Kun Rampekin.

ellauri053.html on line 1138: The languid breeze played with it upon my cheek.	Vetelänoloinen tuuli heitti sitä poskelle.

ellauri053.html on line 1230: Ne kaikki vielä muistan: Niuvanniemen jylhän ja Puijon korkean

ellauri053.html on line 1233: Ja vielä koskeenlaskijan morsiamista:

ellauri053.html on line 1304: Tää on puppua. Eläimet pelkäävät ja toivovat, ei siihen tarvita mitään järkeä. Ei eläin tiedä eikä siis apinakaan arvaa mikä sitä odottaa. Eivätkä ne koskaan tule sitä tietämään. Sitten ne on jo tieraatoja.

ellauri053.html on line 1323: A tattered coat upon a stick, unless		Varixenpelätti se on, ellei sizen			

ellauri053.html on line 1340: Into the artifice of eternity.			Ikuiseen keinoelämään.		

ellauri053.html on line 1351: Of what is past, or passing, or to come.	Kuolleille eläville menneille tuleville.

ellauri053.html on line 1383: Kuten se siteeraa izeään hautakivessä: heppu heitti kalansilmän elämälle ja kuolemalle. Hepat tallustivat ohize.  

ellauri054.html on line 47: Comeniuksen toiminnan taustalla on hussilainen kirkollinen uudistus ja böömiläis-määriläisen veljesyhteisön traditio. Comenius oli hussilaisen kirkon böömiläis-määriläisen veljesyhteisön (Unitas fratrum) viimeinen piispa. Veljesyhteisö korosti elämää jatkuvana pyrkimyksenä kohti parempaa ja valmistautumisena ikuisuuteen. Veljesyhteisön tradition perillisenä hän oli ennen muuta kasvatuksen ja koulutuksen kehittäjä ja didaktiikan eli opetusopin isä.

ellauri054.html on line 49: Comeniuksen mukaan ihmisen koko elämä oli koulua, jatkuvaa oppimista ja kasvua, kehdosta hautaan asti. Maailma oli koko ihmiskunnan koulu, suuri oppimisyhteisö, jossa kansojen tuli rauhan, yhteistyön ja vastavuoroisuuden hengessä kasvaa toinen toisensa kunnioittamiseen, inhimillisyyteen ja Jumalan tuntemiseen. Hän esitti myös tieteen ja kasvatuksen kansainvälisen yhteistyöelimen, Collegio lucis (Valon kollegio) perustamista, joten UNESCO on pitänyt Comeniusta omien periaatteidensa edelläkävijänä.

ellauri054.html on line 85: Comeniuksen mielessä oppikirjatyön lisäksi kehkeytyi suuri pansofinen haave ihmiskunnan johtamisesta rauhan tilaan. Suunnitelman hän puki seitsenosaisen teoksen muotoon, jolle antoi nimen De rerum humanarum emendatione consultatio cathoica (Yleinen neuvottelu inhimillisten asioiden parantamisesta). Tästä idealismista ruotsalaiset eivät olleet kiinnostuneita ja koska Comenius vielä osallistui Thornin uskonnollisia ristiriitoja sovitteleviin neuvotteluihin (1645), alkoivat välit Comeniukseen viiletä ja lopulta Oxestierna tahtoi toteuttaa ruotsalaisen koulunuudistuksen vanhan suunnitelman pohjalta. Comenius tunsi työnsä valuneen hukkaan, vaikka tältä ajalta on peräisin eräs hänen didaktisen osaamisensa merkittävimpiä teoksia Methodus linguarum novissima (Kielten uusin menetelmä).

ellauri054.html on line 87: Comenius palasi Puolan Lesznoon (1648) ja hänet valittiin veljesyhteisön piispaksi. Matkasta muodostui traaginen, sillä Comeniuksen toinen vaimo makasi kuolemansairaana hevosten vetämissä kärryissä kaksi pientä lastaan vierellään. Hän kuoli pian perilletulon jälkeen. Myös Oxenstierna unohti ruotsalaiset tšekkien uskontovapauskysymyksessä ja lohduttoman tilanteen murtamana Comenius kirjoitti uskonnollisen teoksen, eräänlaisen uskontunnustuksen, jolle antoi nimen Kuolevan äidin testamentti tšekkiläiselle veljeskunnalle, joka tunnetaan myös lyhyesti tšekkiläisestä nimestään Ksaft (Testamentti). Lopussa Comenius ilmaisee vakaumuksensa, että tšekin kansan kohtalo vielä kääntyy. Comeniuksen toivon sanoista tuli tšekkiläisen kansan uskon rukous ja tunnus sukupolvelta toiselle.

ellauri054.html on line 93: Vuosien kuluessa Comeniuksesta tuli kärsimätön. Hän uskoi Jeesuksen palaavan tietyn vuosimäärän kuluttua joko tämän syntymästä tai kuolemasta. Näistä kummastakin tämä aika tuli kuluneeksi hänen aikanaan, mutta elämänsä loppuun asti Comenius odotti kuumeisesti Kristuksen hyvin pikaista paluuta, jota ei kuitenkaan tullut. Comenius alkoi viimeisinä vuosinaan työstää Clamores Eliae -nimistä teosta, jossa hän profeetalliseen tapaan ”Elian hengessä” julistaa suuren sapatin koittamisesta, sekä yleisen sopimuksen ja sovinnon saavuttamisesta koko ihmiskunnan hyväksi. Teos jäi keskeneräiseksi ja käsikirjoitus löydettiin vasta omana aikanamme.

ellauri054.html on line 132:  Essee ei luo uutta  vaan kommentoi laiskan  vetelästi olemassaolevaa,  sanoo joku Alexander Smith.  Paljon lainauxia ja  viittauxia. Juurikin näin.  

ellauri054.html on line 146:  Mit vit? Ettäkö  Hermann Grimm ihaili Rafu  Valde Emersonia?! Kaikkea  vielä. Patbrlruuna ja  klientti meinaa nykyään eri  asioita kuin Roomassa. Yhtä  vittumaisia. Kirjeet oli  vähän kuin plokit nykyään,  kaikille tarkotettuja. Sen  ajan sometusta. Montaigne  apinoi Senecaa mut oli  muuten epikuurolainen kuten  Horatius ja sen porsas.  

ellauri054.html on line 148:  "Montaignessa mua  häirizee sitaattien silava",  marisi Canetti. Lainaus  lainattu Horatiuxen  porsaalta. Renesanssin uusi  ihmistyyppi jota  Montaignekin etustaa on  koroillaeläjä. Katsokaa  taivaan lintuja: eivät ne  kylvä, eivät ne leikkaa  eivätkä kokoa. Katsokaa  kedon kukkia, kuinka ne  nousevat maasta: eivät ne  näe vaivaa eivätkä kehrää.  Ne leikkaavat vain  kuponkeja. 

ellauri054.html on line 179:  Voltairekin peukutti  pörssiä. Ja teki rahakkaita  turneita. Keinottelu  huipentui etelämeren  kuplaan. Kupla kurkussa.  Sillä tiellä ollaan  vieläkin. Suomi nousuun.  Make Sysmä great again.  Sysmän Sähköpalvelun miehen  takkuinen tukka sojottaa  likaisen MSGA lippalakin  peräaukosta. 

ellauri054.html on line 183:   Hannu Riikonen oli omituinen  jo Norssin pihalla.  Tepasteli kädet ristissä  selän takana kuin Charlie  Chaplin sen toisen hörhön  Eero Tarastin perässä.  Hannun sankari on Tex  Willer. Lempo! Pannahinen!  “I’ve tried to uphold the  tradition of eccentric  professors,” Riikonen says.  

ellauri054.html on line 221: Giovanni Pico della Mirandola (s. 24. helmikuuta 1463 – 17. marraskuuta 1494) oli firenzeläinen humanisti ja renessanssifilosofi, joka tuli tunnetuksi vuoden 1486 tapahtumien johdosta. 23-vuotias Pico pääsi silloin julkisuuteen suunnitellessaan tilaisuutta, jossa puolustaisi uskontoa, filosofiaa, eettistä naturalismia ja magiaa koskevia 600 teesiä. Niistä 13 oli kerettiläisiä. Pico della Mirandola vaikutti Firenzen Akatemiassa. Piko Mirandola, Firenzen akatemiasta. Hei hei!

ellauri054.html on line 226: Hän kulutti aikansa kuljeskelemalla Italian ja Ranskan yliopistoissa luennoitsijoita nolaamassa, ärsyttäviä kysymyksiä tivaamassa ja parin opintopisteen kirjatenttejä suorittamassa. Vuonna 1484 Pico della Mirandola alkoi kyllästyä elämäntapaopiskelijan elämään. Häntä kiinnosti kokopäivätoimisen yleispätijän työ, ja Firenzessä oli siihen tuon ajan Italiassa parhaat mahdollisuudet. Innocentius VIII oli pelätty, ruma ja huumorintajuton ikibännien jakelija. Koska paavimobiilia ei ollut keksitty, liikkui hän Kirkkovaltiossa vierimällä harmaan ovaalin sisässä. Onnex Dick Tracyn näköinen Lorenzo de' Medici oli hyvin merkittävä Picon tukija. Ilman Lorenzon sponssausta Picon saavutukset olisivat tuhoutuneet tyystin.

ellauri054.html on line 233: Sainte-Beuve 1804-1869 kirjotti läjäpäin pakinoita psykologis-biografisella menetelmällä eli teos ja elämä.

ellauri054.html on line 244: Roland Barthes 1915-1980 oli kova luu vielä kasarilla ja ysärillä, nyt jo luutarhassa. Strukturalisti ja semiootikko, joka lipsu sit loppupeleissä postmodernismiin päin. Niin kaukana teos ja elämä -linjasta kun olla voi. Plussana voi mainita et Rolle ei pitänyt muovista. Umberto Eco eroaa Rollesta olemalla turhan nauraja.

ellauri054.html on line 251: Farinelli päätyi muun muassa Englannin ja Ranskan jälkeen Espanjaan, jossa hänen oli alun perin tarkoitus viettää muutamia kuukausia, mutta jonne hän jäi lähes 25 vuodeksi. Espanjan kuningatar pyrki parantamaan kuningas Filip V:n melankoliaa Farinellin laululla ja Farinellin näin hankkima vaikutusvalta nosti hänet aina käytännössä maan pääministeriksi asti, vaikka hän ei muodollisesti virkaa hallinnutkaan. Kaksi vuosikymmentä Farinelli lauloi samoja lauluja Espanjan kuninkaalle. Ferdinand VI:n noustessa valtaan Farinelli nimitettiin johtajaksi Madridin ja Aranjuezin teattereihin, joihin hän tuotti pääasiassa Pietro Metastasion teksteihin pohjaavia oopperoita. Hän myös teki yhteistyötä Espanjaan asettuneen italialaisen Domenico Scarlattin kanssa. Kaarle III:n noustua valtaan Farinelli palasi Bolognaan ja vietti siellä eläkkeellä elämänsä viimeiset vuodet.

ellauri054.html on line 353: Runoilijoita-nimisiä esseekokoelmia putkahti Eikka Leikalta, fasisti Koskenniemeltä ja Anna Maria Tallgrenilta. Pitäiskö näitäkin vielä kahlata. Koskenniemi hipoo koomisen rajoja. Mitä vikaa siinä. Tahaton huumori on usein hauskempaa kuin tahallinen.

ellauri054.html on line 453: 1. Ainakin vielä eilen järjestelmän lähettämät viestit on konfiguroitu väärin: kun esihenkilö *hyväksyy* budjetin, järjestelmä lähettää hakijalle viestin budjetin *hylkäämisestä*. Hakemuksen todellisen tilan näkee Fiorin lokista (avaa hakemus -> Kommentit).

ellauri054.html on line 457: Lopuksi vielä henkilökohtainen mielipide: tämä järjestelmä on juuri niin surkea kuin SAP-pohjaiselta järjestelmältä voi olettaa. En todellakaan ymmärrä, miksi huolimattomasti konfiguroitu järjestelmä otetaan käyttöön kesken vuoden kiireisintä rahoitushakukautta.

ellauri054.html on line 475: Browning on myös viktoriaaninen runoilijapariskunta, Elizabeth Barrett ja Robert Browning. Joidenkin mielestä rouva oli parempi runoilija kuin pömpöösimpi miehensä. Mies pääsi rouvan hännän alta vasta tämän kuoltua. Eli vielä neljännesvuosisadan leskenä eikä mennyt uusiin naimisiin. Kerta riitti. Sitäpaizi on syytä epäillä että Roope oli koko ajan hieman peräreijän perään (kz. runoa Childe Roland albumissa 198). 

ellauri054.html on line 517: Browning oli eksoottinen luonne, jonka runoelmissa tuntuu hänen kreolilaisen verensä väreilyä. Hänen runoutensa, joka ikään kuin huohottelee ajatus- ja kuvittelurikkautensa alla, on omituinen kudos hentoa, syvällistä tunnelmaa ja ihmeellisiä, enemmän häämöttäviä kuin kuvattuja tapauksia, jotka kuitenkaan eivät kehity yhtäjaksoiseksi, ulkokohtaiseksi tapaukseksi, vaan pysyvät kummallisen intuitiivisen kuvitteluvoiman hahmottamina kohtauksina. Browningin vahvin ja luonteenomaisin muoto on draamallinen monologi, sen puitteissa hän loihtii lukijan mieleen eläytyvän, keskitetyn sisäisen kuvan jostakin draamallisesti jännitetystä tilanteesta, antaen puhtaasti sisäisin keinoin vähitellen tapauksen ulkohahmot lukijan mielikuvitukselle, mutta täytettynä niin intensiivisellä ajatus- ja elämänrikkaudella, että kuvaus saa huumaavan tehon.

ellauri055.html on line 29:   Helmi kirjoitti pienenä hämähäkin seemiläisittäin ilman vokaaleja. Sillä oli pehmis nimeltä Heikki Hämähäkki. Se on Sakun huoneen sängyllä Rauhixessa vieläkin. Tämä hmhki rakensi verkon Rauhixen yläkerran hallin ikkunaan. Sinne pitäisi tulla Rakennus-Allun miesten paneloimaan kattoviisteitä. Saa nähdä milloin tulevat, vai tulevatko ollenkaan. Tänään on Aila-myrsky, joka toistaisexi on ollut yhtä hurja kuin nuori Aila Meriluoto pullonpohjarilleissä.

ellauri055.html on line 46: Breugnon sanoi ruttotautisena ettei Rooman keisari kuole pylly tyynyllä. Tänkin ajatelman mä olen lukenut jostakin, oisko ollut Erich Auerbachin Mimesixestä. Sen sanoi joku viti viimeisistä keisareista. Nimeä ei löydy Googlesta, joka pälpättää vaan Palpatinesta. Jenkkimulkut elää omassa kuplassa.

ellauri055.html on line 62: Vitshi mikä narshishi. Sen vanha flamma rakashtaa sitä, sen ruttuinen pääkallonnäköinen vaimoräähkä rakashtaa sitä vielä kuolinvuoteella, ja se nauraa röhöttää vaan tyytyväisenä. Sinä olit hyvä ja minä paha, vaimo pannaan vielä sanomaan. Riippumaha antaa sille anteexi. Narshishlle mannaa. Rollella izellään ei vaimot pysyneet. Nil mirum. Nukahtaessa tuli mieleen sana haud mirum.

ellauri055.html on line 164: Joopa joo aika vahvasti Rolle paukuttaa esi-isäin eli jälkipolven palvontaa. Se on elukoiden ainoo oikee uskonto. Siemennys. Siihen nähden outoa, ettei Rollella ilmeisesti ollut jälkeläisiä. Meemeihin se pani pelimarkkansa. Sen lapsen nimi oli Noopeli, ja isän Josip. Sen kirjoja ei kyllä moni enää lue.

ellauri055.html on line 173: Vanhuxena Rolle kuvittelee vielä naurattavansa neitosia 2-mielisillä jutuilla. Älä unta nää. Vanha pukki. Vieläkö hörhistelyttää? Siemennys on pääasia, koiraan elämän tarkoitus. Sisään vaan vaikkei seisokkaan.

ellauri055.html on line 178: Naku persikka ohjaa sängystä vielä poikiaan: Levittäytykää, lisääntykää, ottakaa haltuunne kaikki mitä voitte ottaa maasta ja ajatuxista.

ellauri055.html on line 188: Ize izeään. Vitshi mikä narshishi. Sen kärpännaamainen vanha flamma rakashtaa sitä, sen ruttuinen pääkallonnäköinen vaimoräähkä rakashtaa sitä vielä kuolinvuoteella, ja se ize nauraa röhöttää vaan tyytyväisenä. Sinä olit hyvä ja minä paha, vaimo pannaan vielä sanomaan. Riippumaha antaa sille anteexi. Narshishlle mannaa. Rollella izellään ei vaimot pysyneet. Nil mirum.

ellauri055.html on line 190: Nikke on luonteeltaan narsistinen koleerikko. Se rikkoo vävyn mielikannun vaik asuu sen syytinkiläisenä, vaan koska ei satu sitä sietämään, se on liian äitelä. Se kannu. Se pyytää rahaa kaverilta talon korjauxeen ja loukkaantuu kun se ei anna. "Minulla on ylpeyteni: kun pyydän apua ystävältäni, luulen tuottavani sille ilon; ja jos hän epäröi, en pyytele pitempään: sen pahempi hänelle!" "Tahdoin haavoittaa häntä."

ellauri055.html on line 218: 
Ei hizi tullut Jeesus vieläkään, mutta Pyhä Vossikka auttaa yhä peräpukamiin. Vossikka-nimitys tuli St Fiacrelle nimetystä hotellista, jolla oli ensimmäiset isvossikat. Ranskan kirkko ei tunnusta St Fiacrea taxikuskien suojelijaxi (enkku-Wikipedia yllä on kerettiläisellä kannalla). 

ellauri055.html on line 235: Olen aikonut tappaa izeni mutta elämä on ollut minulle vielä rakas. Tämä naurettava heikkous on kenties kaikista turmiollisimpia taipumuxistamme: onko näet mitään typerämpää kuin se, että tahdomme edelleen kantaa taakkaa, jonka haluaisimme joka hetki viskata maahan, että inhoamme omaa izeämme, mutta emme siitä luovu, että siis hyväilemme käärmettä, joka meitä kalvaa, kunnes se on syönyt sydämemme?

ellauri055.html on line 241: Amerikka on pahojen maahanmuuttajien maa, riistokapitalismin valukattila. Ensin ne romuttaa eteläisen Amerikan talouden naftalla ja kun nälistetty jengi sitten muuttaa riistotyöläisixi onnelaan, huijaa nälistää ja tappaa niitä sielläkin ja kiduttaa.

ellauri055.html on line 277: - Mestari, me tulemme pyytämään teiltä vastausta kysymyxeen, mixi niin kummallinen eläin kuin ihminen on luotu.


ellauri055.html on line 303: - Tehkäämme työtä viisastelematta, sanoi Marvin the paranoid android; se on ainoa tapa saada elämä siedettäväxi.

ellauri055.html on line 542: Masin nenäkkään luokkatoverin Antti Arjavan äiti oli omaa sukua Manninen. Nokkava oman hännän nostaja oli äitikin, razasteli hienolla suvulla. Kangasniemen kirkkomäellä on Mannisia kuin Salpausselällä. Hokkia ja Tissareita.  Tulivat pienellä veneellä majalle Kangasniemeltä (tai ehkä Kuhmoisista?) ja kovin soimasivat majaa kun se on niin pieni ja hankala. Ize asuivat Helsingissä ahtaasti.

ellauri055.html on line 560: Sysmän värin ja maalin mies näkyi maalaavan jälleen kerran jo ennestäänkin kylän parhaassa maalissa olevaa taloaan entisen myymälänsä vieressä. Vähän laitan maalia, se sanoi. Olen asunut tässä talossa lähestulkoon koko ikäni, se vielä kehaisi, kirahvinnäköinen miehenkuikelo. Viereisessä entisessä värimyymälässä möi sälää Antiikista nykyaikaan 2 herraskaista vanhusta. Seija ei kärsi mennä sinne kun ne tarttuu ostajaan kuin kärpäset ja seuraa perässä kommentoiden vaarujansa Constant Comment tyylillä ja utelevat kaikkea. Seija ei kehtaa olla ostamatta mitään. No mäkin jouduin ostamaan värikäskantisen kansanpainoxen Taata Sillinpään kirjasta Setämiehen tie kiskurihinnalla a 4:50e. (Ilmatteexi ize löytäneet Suomalaisen kerhon poistohyllystä Tukholmasta.) Siinä on mustavalkoisia kuvia Taata-filmistä. Selkä oli irronnut, mistä huomautin alennuxen toivossa, mutta pihi äijä näytti omaa liimaputkea ja neuvoi että tälläsellä voit sitten liimata seljän kii. Hinnasta ei tinkinyt.

ellauri055.html on line 564: Joku maalaispoika joka palaa yöjalasta ja siinä hiukan hetvahtaneessa mielessään ja hiukan haluttomasti ehkä aprikoi, kuinka on lopulta käyvä sen tytön, jonka luota hän jo niin monennen kerran palaa - ei sen vielä ole, mutta täytyyhän sen joskus ... jos ajattelisi ottavansa sen - ei, ei se käy...

ellauri055.html on line 597: Helluntaiystävien kahvikuzuissa kävi pikkuhattuisia tätejä, joilla oli värisevät lauluäänet ja viheltävä hengitys. Leuassa oli näppylä ja siinä karva. Ne oli nonparelleja kuin englantilaiset lakut. Arkkitehdin bilevieraat Anni Swanin saaressa on samanlaisia, vaikka fixumpia ihmisiä tietysti, ekonomeja, arkkitehteja, psykologeja ja yliopistolaisia. Sinuttelu käy vielä kankeasti. Rva T:n kallein aarre on loviisalaisen hopeasepän rokokookannu jossa on siseloidut jalat ja nuppina suloinen kukkanen. Että minkälaiset? kysyy Mirkku oomoilasena. Hande selittää kärsivällisesti et siselöinti on jotain hopeankäsittelyä. Aha.

ellauri055.html on line 607: Ja tie eeku paranoo kun bailut lämpenevät. Pirre eläytyy hyvin myös väpelön Handen arvomaailmaan. No Jaakon ja Pirren mökki lienee joku tönö Anni Swanin huvilan huussimezässä. Vähän samanlainen kuin Aarne Rannalla ja sen perheellä Nilkin kesäsiirtolassa. Sevverran kokematon on Pirre sauna-asioissa ezen ukot luulee saunan lämpötilan nousevan löylynheitosta. Hassunhauskahko on bailuemäntä joka säntää järveen ja hukkaa silmälasit jorpakkoon, lainaa sattuvasti Mao Tse Tungin runoja ja on hyvin hyvin onneton. Täähän on vähän kuin Theofrastosta tai Jean de la Bruyereä, hullunkurisia luonteita.

ellauri055.html on line 614: Syxy painaa päälle. Vesa-Matti Loiri vahvasti eläytyen esitti Mustapään runoon sävellettyä pientä sanatonta kansanlaulua jossa oli aika paljon sanoja. Mixei Puulavedestä enää nouse muikkua pohti radion puheohjelma. 

ellauri055.html on line 648: Yhdessä he kuljettivat astiat keittiöön. Mirkku laskosteli pöytäliinan. Mirja ja Jussi heittäytyivät lattialle tulen eteen. Hande kazoi päältä kuin Wolmar uudessa Eloisessa. (No pikemminkin Prospero, Pirre viittaa näät osoittelevasti koko ajan Shakespearen Myrsky-romanssiin Cajanderin käännöxellä. Puovo Huovikkokin ajatteli olevansa se.) Välikössä Mirkku heittäytyy vielä kerran Johannexen kaulaan terhakoine pikku tisseineen ja lupaa tulla hiertämään penkkiä Handen estetiikan tunnille elefantin kokoisenakin.

ellauri055.html on line 657:   Kuivaniemi on entinen kunta Oulun pohjoispuolella. Tunnettuja kuivaniemeläisiä ovat Antti Hyryn kuikelo ja hyllyvävazainen Mikko Alatalo tv-laseissa. Rikoo on riskillä ruma, tosiaan. Joviaaleja ilmiöitä molemmat. Maalaispoikia. Onnexi ei enää ole Kuivaniemeä, paizi pienenä pisteenä Iin päällä. Kuivaniemellä on paljon lestadiolaisia. Hyryn Antti oli 1 niistä.

ellauri055.html on line 694:   Sopii puukauppahinnasta ilman kuittia ja sitten vaatii kuitin. "Hän" näet maksaa veroja. Verottaja ajattelee vaan omaa etua. Hemmetin typerä sanonta, just tollasten pihien pieneläjä-persu-oikeistopaskiaisten puhetapa. Ite vittu ovat niitä verottajia.

ellauri055.html on line 698:   Helvetin tarkkaan pitää vielä kertoa mitä tahkojuusto-meetvurstileipiä se himassa vielä pupelsi. Paljonko se maxoi Eelixelle vai maxoiko mitään, ja mitä vaimo tykkäs sen huviajeluista? Tai lapset. Aivan vitun törkymöykky miehexeen. No ei, izexeen "hän" päätti että antaisi Eliaalle 50mk. Eliaalta ei taxaa kysytä. Paljonkohan "hän" nettos ize? Käyt. kaz. pelkällä paskanjauhannalla. Ja ajelemalla ympäriinsä Taunuxella.

ellauri055.html on line 705: Yllättävän samankaltaisia vaiheita näyttää olleen nuorella Hyryllä kuin Mäkelän Hanskalla: kihlaus purkautuu intissä, seurauxena komennus lataamoon. Isä oli Hyryn kylän porho, kyläkauppias. Olikohan yhtä ilkeä kuin Hanskalla. Rahantunteva kitupiikki kaikitenkin. Äite kuoli kun Ana oli 6. Äidittömiin menee mun taulukossa.

ellauri055.html on line 715: Hän käyttää uskonnollisia teemoja ja kristillisen perimätiedon hahmoja, mutta ei noudata kirkon doktriineja, vaan kirjoittaa ihmiselämän traagisuudesta.

ellauri055.html on line 770: Lahtisella oli syötteinä kärpäsiä tulitikkulaatikossa. Kärpäset olivat eläviä, ja Lahtinen sorisi: Vaatii se pirlkele taitoa tuo kärlpäsen esille ottaminen laatikosta, jos vaatii taitoa sen sinne saaminenkin. Aina pyrlkii ulos 2 kun yhtä meinaa.

ellauri055.html on line 774:     Laurin mielestä ihmiset puhuivat sodan syistä ja tarkoituxista aivan väärin. Toiset syyttivät punaisia, toiset valkoisia. Se oli turhaa puhetta, sillä punaisilla sen enempää kuin valkoisillakaan ei ollut mitään tekemistä ize sodan kanssa. Hehän olivat menneet sotaan. Ize sota oli siis ollut jossain olemassa, koska sinne voitiin mennä. Se oli kuin tehdas,jnne mentiin ja josta tultiin pois. Sota niinkuin tehdaskin oli jotakin pysyvää ja kohtalokasta; kumpikin oli elämän välttämätön osa eikä sellaiseen voinut kukaan olla syypää.

ellauri055.html on line 838: Jaskarin Annin kiverä nenänpää on tuskin kylmennyt. Vormiston Alman paluuta kynnöxelle valmistellaan jo. Ompa Taatan juoni simppeli. Tää on maalaiselämää. Saa siementä kämmentää. Terveellä leskimiehellä käy aika pitkäxi ilman panopuuta. Polkupyörää pitää sen vaan polkea. Luiseva karjakko ei kelpaa kärvään lypsäjäxi. Alma on lujakazeinen ja kookas, komia ulkoa ja viihtyisä sisältä.

ellauri055.html on line 842:   Nuori Jaska pystyttää kärväitä, kanki iskeytyy voimalla Jankkoon asti, betongi halkeaa, aasia selvä. Ja vielä 1 asia Jaska, kuuntele tarkasti: haista paska! Heiluu reijässään nopeasti pari kertaa edestakaisin sisään ulos, lipsahtaa poies, nousee taas. Taata tietää mistä puhuu.

ellauri055.html on line 848:   No ei. Kyllä tässä vemputellaan vielä vaikka kuinka kauan, ja viimeiset tipat menee silti kintuille. Tattilan äijän rouva likvidoidaan seuraavax, Vihtorikin saa loppupeleissä uuden Huldan ja leikkaa wiixensä. All is well. Tää on kyllä niin setämiesten kirja että.

ellauri055.html on line 860: Hämeenkyrö, muinainen Kyrön pitäjä, erottautui Suur-Sastamalasta varhaisella keskiajalla. Kyrön pitäjä ulottui Etelä-Pohjanmaan Kyrönjoen suistosta aina nykyisen Hämeenkyrön etelälaidoille. Tämä Suur-Kyrö hajosi vähitellen. Ensin erottautui Pohjan Kyrö (nyk. Etelä-Pohjanmaa) ja vuonna 1641 Ikaalisten Kyrö sis. nykyiset kunnat: Ikaalinen, Parkano, Kankaanpää, Kihniö, Karvia ja Honkajoki.

ellauri055.html on line 873: F.E. "Taata" Sillinpää syntyi 1888 ja kuoli 1963. 5v nuorempi kuin Wilho ja 2v vanhempi kuin Poju. Sillinpään vanhemmat olivat alun perin Kauvatsalta kotoisin ollut mäkitupalainen Frans Henrik ”Pransu” Koskinen (1851–1921) ja hämeenkyröläinen palvelija Loviisa Vilhelmina ”Miina” Mäkelä (1848–1927), jotka menivät naimisiin vuonna 1882. Sillinpään lapsuusvuosina perhe asui Hämeenkyrön Kierikkalan kylässä Myllykolu-nimisessä mökissä. Palkkapiian poika.

ellauri055.html on line 883: Kesken jääneet opinnot antoivat kuitenkin paljon vaikutteita Sillinpään myöhemmälle kirjalliselle tuotannolle. Sillinpään ajatteluun vaikuttivat Charles Darwin kehitysoppeineen sekä saksalaiset biologi ja filosofi Ernst Haeckel ja Nobel-kemisti Wilhelm Ostwald ja myös Leo Tolstoi ja Arvid Järnefelt. Heidän vaikutustaan oli Sillinpään biologinen determinismi ja periaatteellinen väkivallan ja sotien vastustaminen sekä usko siihen että luonnontieteet kehittyessään siirtäisivät tällaiset atavistiset ilmiöt historiaan. Myöhemmin Sillinpää tutustui myös saksalaiseen Oswald Spengleriin ja omaksui häneltä ajatuksen sivilisaatioiden ihmiselämää vastaavasta elinkaaresta. Naziainexiakin oli siis, mutta mäkitupalaisena se ei siihen hurahtanut. 

ellauri055.html on line 885: Pransun novellit Suomettaressa saivat myönteisen vastaanoton. WSOY:n toimitusjohtaja Jalmari Jäntti kiinnostui Sillinpään kirjoituksista. Sillinpää itse olisi halunnut debytoida novellikokoelmalla, mutta kustantaja sai kuulla Sillinpään työstävän romaania, ja vaati aloitettavan sillä. Monien vaikeuksien kautta käsikirjoitus valmistui, ja se julkaistiin 1916 nimellä Elämä ja aurinko. Novellikokoelma, Ihmislapsia elämän saatossa, julkaistiin seuraavana vuonna. Toope halus kanteen oman kuvansa Eero-sedän Aurora-tuplatyykistä. Jotain rajaa sanoi mäntti Jäntti.

ellauri055.html on line 888: ystävän Eero Koskimiehen isännöimään Laitilan virkataloon.  (Kyrön Forsmaneja sekin varmaan. Taatan syntymäsukunimi oli Koskinen, luki Genissä. Sen isä oli joskus Kauppila, joskus Koskinen. Mistäs se Sillinpää nimi sitten tuli? Talonpaikasta. Oliko Sillinpää kenties Forsmanien äpäre? Entäs Rafael Koskimies, Taatan aseenkantaja? Joo sekin on 18.vuosisadan Kyrön papin Zachris Forsmanin jälkeläisiä, kuin myös Aarne Vindician Koskimies, mun setä.)

ellauri055.html on line 893: Suvun vanhin tunnettu kantaisä on 1500-luvun alkupuolella Ruotsin Ångermanlandissa kirkkoherrana toiminut Nicolaus Petri. Hänen pojanpojan poikansa, majuri Johan Persson Forsman asettui 1600-luvulla asumaan Pohjanmaalle, ja hänen jälkeläisissään oli poika Johan Forsmanista alkaen pappeja kuudessa polvessa peräkkäin. Pääosa suvun päähaaran merkittävistä henkilöistä on nuoremman Johan Forsmanin pojanpojan pojan, lääninrovasti Zachris Forsmanin (1763–1839) jälkeläisiä. Näihin kuuluvat myös Koskimies-nimiset sekä vuonna 1884 aateloituun vapaaherralliseen Yrjö-Koskinen-sukuun kuuluvat. Johan Forsmanin nuoremmasta pojasta polveutuu toinen sukuhaara, joka myös aateloitiin, vuonna 1856 nimellä Forsman.

ellauri055.html on line 897:     Sigrid Salomäen sosiaalinen tausta oli samanlainen kuin Sillinpäälläkin, hän oli kotoisin Raipalan taloon kuuluneesta Hirvelä-nimisestä mäkituvasta. Tästä alkanut seurustelu johti lopulta siihen, että Sillinpää meni Siikrin kanssa naimisiin syyskuussa 1916. Pariskunnan esikoinen syntyi maaliskuussa 1917, kaikkiaan heillä oli kahdeksan lasta: Saara (s. 1917), Esko (s. 1919), Helmi (s. 1921), Paula (s. 1923), Eero (s. 1924), Juhani (s. 1926), Heikki (1933–1934) ja Kristiina (s. 1938). Siikri nuoli lusikan Kristiinan jälkeen 40-vuotiaana. Hampaankärjet keltaisina.

ellauri055.html on line 899:       Tämän raskauden aikana oli Vihtori vieraantunut vaimostaan - vieraantunut siltä kannalta kazoen, jolta oli häneen kerran kiintynyt. Hän oli vasten tahtoaan havainnut vaimossaan uusia piirteitä, todennut hänen nopean vanhentumisensa juuri näinä kuukausina. Melkeinpä oli miehestä näkynyt siltä, kuin vaimon älykin, joka ei koskaan ollut niin erikoisen terävä ollut, nyt olisi aivan huomattavasti heikentynyt. Hän ruikutti usein, vieläpä alkuaikona itkikin sitä, että "vieläkin oli tämän taakan alle joutunut... luulin minä sen nyt jo minun kohdaltani riittäneen..."

ellauri055.html on line 906: Sotakokemustensa pohjalta Sillinpää alkoi kirjoittaa kesällä 1918 romaania Hurskas kurjuus, joka seuraa punaisiin kuuluvan torppari Juha Toivolan vaiheita 1860-luvun nälkävuosista aina kevääseen 1918, jolloin hänet teloitetaan syytettynä murhasta, jota hän ei ole tehnyt. Kustantaja jätti romaanista pois joitakin osia, mutta se julkaistiin kuitenkin jo vuonna 1919. Romaani käännettiin ruotsiksi nimellä Det fromma eländet (1920) ja Sillinpää alkoi tulla tunnetuksi myös muissa Pohjoismaissa. Sillinpään pyrkimys objektiivisuuteen romaanissa herätti kritiikkiä julkaisun aikaan. Vittuun objektiivisuus!

ellauri055.html on line 910: Saavuttamansa menestyksen innostamana Sillinpää alkoi rakentaa itselleen ja perheelleen Saavutus-nimistä kirjailija-asuntoa Hämeenkyrön Vanajan kylään. Sillinpään koulukaverin Bertel Strömmerin suunnittelema, uusklassista tyyliä edustava huvila valmistui joulukuussa 1920 muuttokuntoon. Huvila jäi kuitenkin osin keskeneräiseksi Sillinpään rahavaikeuksien takia ja sen rakentamisesta alkoi Sillinpään seuraava velkakierre. Sillinpään perhe asui huvilassa vakinaisesti vuosina 1920–1925 ja vielä 1927–1928. Sen jälkeen kun Sillinpää perheineen muutti 1929 Helsinkiin he asuivat Saavutuksessa enää satunnaisesti lähinnä kesäisin ja joulunpyhien aikaan. Saavutus joutui Sillinpään juntin kustantajan haltuun hänen velkojensa panttina.

ellauri055.html on line 914: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.

ellauri055.html on line 918:     Vaikka 1930-luku olikin Sillinpäälle kirjallisesti menestyksen aikaa, hän velkaantui edelleen kiihtyvällä vauhdilla suurelta osin siksi, ettei hän pystynyt hallitsemaan rahankäyttöään. Myös Sillinpään alkoholiongelma paheni edelleen näinä vuosina, ja hän saattoi nauttia korillisen olutta ja konjakkipullon päivässä. Vuonna 1939 Sillinpäätä kohtasi vielä kova isku, kun hänen vaimonsa Siikri kuoli keväällä keuhkokuumeeseen.

ellauri055.html on line 928: Sillinpään pitkään jatkunut oleskelu Ruotsissa oli alkanut herättää arvostelua Suomessa, ja osin tämänkin takia hän palasi Suomeen vähän ennen talvisodan päättymistä 9. maaliskuuta 1940. Talvisotaa seurannut välirauhan aika johti Sillinpään elämän suurimpaan kriisiin. Sodanaikaiset paineet, avioero ja holtittomaksi riistäytynyt alkoholinkäyttö romahduttivat Sillinpään terveyden. Syksyllä 1940 hänet vietiin pakkohoitoon Kammion sairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1943 saakka. Silloin hän pääsi asumaan tyttärensä Saara Kuitusen perheeseen, joskin holhouksen alaisena, ja vuonna 1944 Sillinpään ystävästä Kustaa Vilkunasta tuli hänen holhoojansa. Sillinpään raha-asiat järjestyivät kustantaja Otavan avulla niin, että hän saattoi viettää loppuelämänsä taloushuolista vapaana. Sota-ajan kriisit haittasivat Sillinpään kirjallista työtä niin, että häneltä ilmestyivät 1940-luvulla vain romaanit Elokuu 1941 ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus 1945, nekin osin viimeistelemättöminä. Molemmat teokset olivat kuvauksia pettymyksestä, uupumisesta ja alkoholismista. Tommosta Henrik Tikkasgenreä.

ellauri055.html on line 932: Sodan jälkeen Sillinpää teki uuden tulemisen harmaapartaisena, kalottipäisenä Taatana. Hän alkoi esiintyä säännöllisesti radiossa lukemassa tekstejään, ja Taatan joulusaarnoista tuli vuodesta 1945 alkaen jokavuotinen rituaali aina hänen kuolemaansa saakka. Näissä radiopakinoissaan Taata keskittyi paljolti muistelemaan nostalgisesti lapsuusvuosiaan Hämeenkyrössä. Jo kesällä 1945 lähetetyssä radioreportaasissa Sillinpää kierteli kotiseudullaan toimittaja Unto Miettisen kanssa, ja sen aikana haastateltiin kirjailijan hämeenkyröläisiä tuttavia. Joulusaarnat sopivat Yleisradion uuden pääjohtajan Hella Wuolijoen ohjelmapoliittiseen linjaukseen, jonka mukaan kulttuuria oli tarjottava kaikille radionkuuntelijoille ja sen oli oltava korkeatasoista. Niiden ideoija oli radion teatteriosaston päällikkö Matti Kurjensaari. Joulusaarnojen valmistelu alkoi jo varhain syksyllä, jolloin Saara Kuitunen valikoi isänsä teoksista sopivia teemoja ja Taata muokkasi tekstit esityskuntoon yhdessä Heikki A. Reenpään ja Aarne Laurilan kanssa. Taata itse valmistautui esityksiin huolellisesti opetellen tauot, rytmitykset ja painotukset. Osaltaan Taatan muistelmat mäkitupalaisperheen vaatimattomasta joulunvietosta rohkaisivat raskaista sotavuosista toipuvia suomalaisia, ja monelle radionkuuntelijalle ne olivat ensimmäinen kosketus hänen kertomataiteeseensa. Taatan saapuminen Fabianinkadun radiotaloon oli elämys hänelle itselleen ja mieliinjäävä tapaus radion henkilökunnalle. Vuosien mittaan joulusaarnoihin tuli toistoa, minkä Taata itsekin myönsi, mutta hän katsoi, ettei joulun sanoma toistoista kulu.

ellauri055.html on line 936: Sillinpää julkaisi 1950-luvulla vielä kolme muistelmateosta: Poika eli elämäänsä 1953, Kerron ja kuvailen 1955 ja Päivä korkeimmillaan 1956.

ellauri055.html on line 940: Suomen kielen tutkija Pertti Virtaranta nauhoitti Sillinpään puhetta kolmesti, ensin Hämeenkyrössä vuonna 1948, toisen kerran Harjavallassa kotiseutuyhdistys Harjulan Killan järjestämän kirjallisuusmatinean yhteydessä vuonna 1955 ja vielä kirjailijan kotona Helsingin Herttoniemessä vuonna 1960.

ellauri055.html on line 957: Sekä Panu että Taata ize sanoo ezen kirjat perustuu sen omiin kokemuxiin. Niiet elämä ja teos malli sopii Sillinpäähän like a glove, yhtä hyvin kuin vaikka Bellowiin tai Philip Rothiin.

ellauri055.html on line 959: Tehtailijanrouva Sofia Selin neuvoi Emppua ottamaan aiheet omasta elämästä. Ei sellainen ole kirjailija eikä mikään joka ei osaa käyttää mielikuvitusta, kopeasti vastasi Eemeli, jolla oli jo silloin suuret luulot itsestään. 20-v ylioppilaana se riiusteli alaikäistä oppilastaan 14-vuotiasta Helvi Seliniä. Ihmiselossa Martti "Sikapaska" Hongisto oli tietysti Taata, Arvo Sotavalta oli ehkä Juhani ja Anna toi Selinin Helvi. On tässä vähän luovuutta kun tyypit ei mee ihan yx yhteen. Helvi Järvi-Haaviston kuolinvuosi puuttuu Genistä. Ilmo Kurki-Suonion poika Kai ei ole selvittänyt.

ellauri055.html on line 972: Teuvo Pakkalan isä Juhana Erik Frosterus oli ammatiltaan kultaseppä, mutta harrasti myös kuvanveistoa. Äiti Anna Sofia Turdin oli samoinlähde? käsityöläissukua, sillä hänen isänsä oli puuseppä. Pakkalan isänisä oli paikallista kuuluisuuttakin saavuttanut laivanvarustaja, mutta Frosteruksen suvun juuret ovat etelässä, Nummen pitäjässä.

ellauri055.html on line 977: No ei! Perheen elämä muuttui, kun Pakkalan isä koki lestadiolaisen herätyksen, luopui viinasta ja alkoi jopa pitää saarnoja kaupungin laidalla. Isän pääsi tukkiyhtiön työnjohtajaksi vihreetä kultaa veistämään. Poika pääsi aloittamaan koulunkäynnin Oulun ala-alkeiskoulussa. Vuonna 1874 Pakkala siirtyi vastaperustettuun Oulun suomalaiseen yksityislyseoon, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Agnes Tervon. Koulun opettajalta K. F. Kivekkäältä ja tämän vaimolta Pakkala sai innostuksen kirjallisuuteen ja pääsi tutustumaan erityisesti norjalaiseen kirjallisuuteen.

ellauri055.html on line 979: 	Frosterus reputti medikofiilin Toopen lailla, tunaroi solttuna ja maajussina ennen kuin siitä tuli lehtineekeri. Sen kertomukset Kivekkään Kaiku-lehdessä olivat satiirisia ja suunnattu ruotsinkielistä yläluokkaa vastaan; Pakkala oli elämänsä aikana nuor- ja vanhasuomalaisten välillä ja suhtautui myös wrightiläiseen työväenliikkeeseen suopeasti. Tästä äimistyi Kivekäs. Teukka pakeni Jyväskylään ja muuttui Pakkalaxi. Kohta se palas Ouluun ja perusti kilpailevan lehden Louhi. Puri kyykäärmeenä leipää antanutta kättä. Onxe Käpylän naapurien kähärätukkainen Kivekäs samaa joukkoa? Rouva Kivekäs läxi läpyttämään kun ne rakens kellarin.

ellauri055.html on line 993: Äiskä oli suustaan etevä ja viinaan menevä. Muutakin oli Empun kanssa yhteistä kuin peitto. Äidin poika olen joka suhteessa, sanoi Emppu vielä taatana. Iskä oli tärkeilevä saatana. Maalaismainen persu. Emppu oli väliin sitä väliin tätä.

ellauri055.html on line 999: Ja koska nyt kerran Forsmanit, joista sittemmin tuli hyviä ystäviäni, näin puheeksi tulivat, niin on minun elämäni kohtalossa kahdella sen suvun jäsenellä ollut erinomaisen tärkeä merkitys. Kun vanhempieni varat olivat minun viisi luokkaa lyseota käytyäni ehtyneet ja minä silti lähdin vielä kuudennelle, niin satuin tällöin jostakin syystä olemaan jonakin päivänä poissa koulusta, ja kerran saksan ja ranskan kielen opettajani Eino Sakari Yrjö-Koskinen eli Pekka pistäytyi katsomaan, mikä nuorta herra Sillanpäätä vaivasi. Ja vaikka vapaaherra kääntyikin sieltä (kortteeri-isäntäni) Davidssonin ja kolmen muun huushollin yhteiskeittiöstä takaisin luokseni tulematta, niin, ehkä asuntoni hukan proletaariset piirteet olivat häntä hämmentäneet, hän hankki minulle paikan silloiseen mahtavaan Liljeroosin perheeseen sen kuopuksen eräänlaiseksi henkiseksi imettäjäksi.

ellauri055.html on line 1001: Forsmanien suvusta puheen ollen voinen tässä kertoa muistojani myös Juho Rudolfista, filosofianmaisterista, ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen veljestä, joka piti sitä Laitilan virkataloa Hämeenkyrössä. Hän oli, niin kuin sen ajan herrat, semmoiset maalaisjunkkarit yleensä, melkolailla alkoholipitoisiin juomiin kiintynyt. Kerran isävainajani hoivaili äijää sieltä lauttarannasta ylös Laitilan taloon. Kun perille päästiin, niin sanoi äijä, että en minä sinulle tästä mitään rupea maksamaan, sinä olet kyllä sieltä Laitilan metsästä jotakin puunpuolta sen verran kähveltänyt, että kyllä sinä saat minua kerran auttaa tällä lailla. Isäni kertoi tätä erikoisen kuvaavana juttuna sen ajan herrojen realistisesta taloudellisesta elämänasenteesta.

ellauri055.html on line 1005: Vielä syksyllä 1910 Sillanpää saattoi kertoa kotiin, että ”kaikki on taas käynnissä” ja hän on ollut ”kemiallisissa töissä tuntematta mitään pahoinvointia”. Asunto (opiskelijakortteeri Helsingissä) oli entisen vieressä Antinkadulla Kampin ostarin vieressä, taskussa rahaa, pankissa 4000 markan uudistettu laina, takaajina Lempäälän patruunat Selin ja Sotavalta sekä kotipitäjästä rovasti Ilvonen ja talolliset Koskimies ja Nuuti. Paremmin eivät ylioppilaan asiat olisi voineet olla.

ellauri055.html on line 1030: – ”Vielä kysyt”, jo suuttui emo, ”no Raiku

ellauri055.html on line 1034: – ”Ei meillä pelätä”, isä vastas-

ellauri055.html on line 1079: Tämä vielä:

ellauri055.html on line 1103: Pyynikillä Emppu ei tohdi lähteä lutkan matkaan, kun Lare lähtee. Larella oli kyllä paremman näköinen. Emppu pettyy Lareen pahasti, se kun oli ollut sen homoromanssi. Tätä se suree vielä taatavuosinaan.

ellauri055.html on line 1137: Monismi ei kelvannut Vaakulle. Dualismia se olla pitää. Sillanpää tykkäs biologiasta ja monismista. Bergsoninkin persepää pani lusikkansa keitoxeen, Eino Kaila käärmeöljyn piirimyyjänä Suomessa 1910. Elämä ja aurinko 1916 sis. Eino Kailan syvähenkistä elämää juoneen päälleliimattuna. Iso Masa sanoi isoa Paulia puoskarixi. Ei tykännyt. Puoskari tulee sanasta bardskärare, parturi. Niillä oli verilautanen suoneniskijöiden ammattikuntamerkkinä.

ellauri055.html on line 1228: Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän. Toope on oikeassa: elukan elämä on kohtalon suorittamista. Iloisena jumalaa kiittäen veneeseen päässyt katkoo veneeseen pyrkijöiden sormia.

ellauri055.html on line 1232: Ragnar on ellottava ällöke. Silti jää vähän vituttamaan et Ragnar ei päässyt tarkoitustensa perille, ja et Hipsu muka ei 17 vuoden ikään oisi kuullut kuukkixista. Talollisen ja herran välimaille jäänyt mökkiläinen Toope vinoilee vielä tehtaalaisten naisista. Mökkinaapuri. No herras-Ragnar selvisi kuin koira veräjästä Hipsun seppukusta kun kamat puuttui Hipsun pussista. Saved by the gong. All is well.

ellauri055.html on line 1243: Kirjailijakolleegat tunnistivat Toopen lahjat vaikka neuvoskelivat. Esim kirjailijan välihuomautuxet eivät olleet enää eikä vielä muotia. Tärkeilevän Eino Kailan mielestä ne oli literatuuria. Musta ne on just hyviä.

ellauri055.html on line 1249: Kirjasta tehtiin elokuva nimeltä Poika eli elämäänsä 1955. Pääosissa mm ristisanoista tuttu Tea Ista. F. E. Sillinpäätä esitti F. E. Sillinpää.

ellauri055.html on line 1271:     No ei! Tää halvatun tomppeli vaikuttaakin alkumetreillä lähes selväjärkiseltä. Sen vastaus teodikeaan on sama kuin turkkilaisella dervissillä: sulttaani ei voisi vähempää välittää mitä laivarotat toivovat. Toopen aikoihin sana jumala oli korvattu sanalla elämä, ja elämä oli olevinaan yhtä iso mysteerio kuin ennen jumala. Toopea. Elämäkään ei ole mystistä, sen mystisempää kuin palaminen tai ruostuminen. Miksi on elämää on yhtä tyhmä kysymys kuin Heideggerin "Warum gibt es eigentlich etwas? Warum nicht lieber nichts?" No jos niin hullusti olisi sattunut käymään, etpä olisi tässä kyselemässä. Ehkä olisi ollut parempi.

ellauri055.html on line 1273:     Oikeuden mysteerio on vielä hölmömpi. Ainoa oikeus on voiman oikeus, tiesi Pentti Haanpääkin. Se et ihmisellä olis joku pettämätön oikeusvaisto on puppupuhetta. Jengi huutaa epistä kun niille käy huonommin tai ei käy paremmin kuin joillekuille toisille. Maurise sivuuttaa tän ongelman ja sählää loputtomiin jostain sisäänrakennetusta talonpoikaisesta oikeudentunnosta. Hemmetti se on erilainen talonpojilla, mezästäjä-keräilijöillä ja nomadeilla, työläisistä ja kapitalisteista puhumattakaan. Mezäpomot älähtää kun Marin kalauttaa niitä isänmaallisuudella. On nekin isänmaallisia, vaan eri lailla. 

ellauri055.html on line 1275:     Maurisen claim to fame oli eze uskalsi sanoa mihin vuosisadanvaihteen zygologia oli Darwinin viitoittamaa tietä päätymässä: et jumalat yms on vaan tän apinan pään projektioita, kaikki höpötys on sieltä lähtöisin, ja sieltä niitä mysteerejä tulee eziä. Tää oli tietty hirvittävää puhetta vielä siihen aikaan, siitä koko höxötys. Hirvittävää se on vieläkin, varmaan puolet jengistä ainakin on tänäänkin samassa pisteessä kuin pentateukin aikana. 

ellauri055.html on line 1279: Kala kertoo itse kokeneensa filosofisen heräämisensä heinäkuussa 1907, 16-vuotiaana, loikoillessaan soutuveneessä tyynellä järvenselällä. Tällöin hän koki, luonnon ”kaikkiyhteisyyden” äärellä, että maailma on ”hahmottuneiden laatujen silmänkantamaton moninaisuus”. Samalla hänelle selvisi, ”että olen tässä maailmassa tullakseni niin sanotuksi filosofiksi”. Se oli norssi. Kala hyvinkin siis, kuore.

ellauri055.html on line 1286: Mulla oli Ajatuxen vanhoja numeroita, saattaa olla vieläkin.

ellauri055.html on line 1307: Kalalla oli varsin oikeistokonservatiivinen sukutausta ja hän oli koko elämänsä vahvasti saksalaismielinen. Suututti sentään Aatun pienellä kirjoituxella Uudessa Suomessa. Hyi! Kalan poliittisen ajattelun ydinteema oli kommunismin vastaisuus.

ellauri055.html on line 1312: Kala omaksui ranskalaisen uskonnonhistorioitsijan Ernest Renanin ajatusmaailman, jonka mukaan ”korkein elämänarvo on uskonto”, mutta ”uskonto ei, tarkkaan ottaen, ole tosi”.

ellauri055.html on line 1337:     Mutta Maunold ja hänen miehensä pysyttelivät nuolenkantaman päässä kristittyjen laivasta. Sillä he olivat kaukaaviisaita miehiä. Ja piispa Henrik kieputti isoa puuristiä pääsä päällä ja huusi suurella äänellä: Te pakanat ja syntisäkit! Hyljätkää moninaiset puujumalanne ja ottakaa vastaan yxi ainokainen herra! Kuka se simmottinen on? tiedusteli Maunold. Se on isä, poika, ja pyhä henki! vastasi Henrik. Siinähän tuli jo kolme, ihmeteli Maunold. Taidat olla laskutaidoton mies! Mutta totisesti, silloin rupesi Henrikin laivasta lentämään nuolta, harppuunaa ja keihästä yhtenä pilvenä. Mutta Maunold kurkki uteliaana paattinsa partaan yli ja kyseli: Missä se simmottinen kolmiosainen herra asuu? Taivaassa, ratki taivaassa, vastasi Hernik. Jos se putoo, nin sattuuko kohalle, höpötti viikinkin Riitasota ja pälyili levottomana taivaalle. Älkää jäkättäkö rienaajat, karjaisi piispa Henrik. Vaan ottakaa vastaan vapahtaja, joka israelinmaassa paranteli sairaita ja herätteli kuolleita! Olipa luonnikas ukko, ihaili Maunold monimieli. Taisi olla kansan mieleinen mies! Kyllä riitti selkääntaputtajia ja virkapaikkoja? No ei varsinaisesti, totesi piispa Henrik, vaan ristiinnaulittiin. Nyt on toverit parasta tarttua airoihin ja lähteä hyvän sään aikana, ehdotti viikinki Taisto Punainen. Toi äijähän on päästään sekhaisin. Ja viikingit lähtivät. Mutta Maunold Monimieli jupisi partaansa. Sanokaa mun sanoneen, poja, että kyllä tuohonkin juttuun vielä joku jauhopää uskoo.

ellauri055.html on line 1374:     Veikkaan että katkopaikka on ennen lukua Lempeä ja rakkautta. Huom Sillinpäällä ei ole rakkaudesta mitään käsitystä missään kirjassa. Pelkkää heilastelua ja bylsintää. Toope tuntee paljon kukkia. Veronica on tädyke. Wikipediasta tulee tuutin täydeltä sen nimisiä julkkixia. No ei täällä kohta mitään muita elukoita olekkaan. Pannahinen, just tää litteratuuri jotenkin sentään pelastaa tän imelähkön pastillin. 

ellauri055.html on line 1393:     No nyt on Olga vielä loppuun bylsimättä. Olga on kookas mustatukkainen ja mustakulmainen, Toopen venakko-Olgaa muistuttava leveävyötäröinen lyllerö. Tää taisi jäädä kouluajoilta Toopen mielivartalotyypixi. Miehen tiellä rojottava Almakin on persjalkainen, reisi jatkuu suoraan kenkään. Kookas hämäläinen talonpoika taisi olla Toope izekin. Ponu Rojola sanoo (asiantuntijana) että herras-Olgan bylsintä ilmaisee Toopen luokkakateutta. Maajussi ehkä mutta hauis on iso ja kullinvarsi hoikka. Ei tollainen piipunrassi kuin Brunius, joka ei kestä edes saunanlöylyjä. (Pirre Mannisen jussinaintiversiossa on tää sama klishee.)

ellauri055.html on line 1409: Jotain höpsötystä Toopella on vielä sieluista ja niiden yhteydestä. Mauriselta varmaan kopsattua. Unohda se Eelis ja palaa panohommiin. Mitkä 4 ällistyttävää sanaa Kolkatan Olka sanoo Eelixelle ukkosella? "Nyt saat naija mua?" Eiku "onko nyt mielesi hyvä". Olix tää siis sanottu post coitum? Jäikö taas näpein paikka näkemättä? Hemmetti. Tää on niin vihjailevaa, ettei vanha pysy käänteissä mukana. Putoo kärryiltä.

ellauri055.html on line 1413:     Tää kohta on ihan elämä ja teoxet: Lyyli on se Sikri, jonka isä lopulta kyllästyi Toopen visiitteihin ja sanoi: nai tyttö niin saatte multa lehmän, tai et, niin annan lehmän tytölle ja sulle turpiin. No naihan se. Tästä kirjasta saamillansa rahoilla. Semmoinen minä olen. En kiellä sitä. Sikri parka. Ei ois kannattanut.

ellauri055.html on line 1426: Runoilija toisteli sitä sanaa, ja kaikki nuo ajatuxet lihavasta ja pehmeästä pikkulapsesta tulvahtelivat hänen mieleensä tuottaen jonkinlaista äitelää, luonnotonta viehätystä. Runoilija köhi ja rapisteli seinää. Lopulta runoilija kyllästyi yrityxiinsä ja meni vuoteeseen - kuten niin monesti tälläisissä tilaisuuxissa. 

ellauri058.html on line 93:     Niin, New Yorkin ihmiset olivat hurmaavia. Heitä oli monta eri lajia. Minulle, joka en aikaisemmin ollut nähnyt kerrallaan enempää kuin yhden neekerin, oli Harlem suorastaan seikkailu. Aikaisemmin olin luullut, että pienet juuri syntyneet porsaat ovat suloisimmat kaikista luoduista, mutta siinä erehdyin. Neekerilapset ovat suloisempia. Sano Astrid Lindgren vaikka tietää, että on suoranainen loukkaus sanoa neekeriä neekerixi. Nehän on afroamerikkalaisia eli värin ihmisiä. Onx eteläaahrikasta tullut buuri afroamerikkalainen? Onhan sekin värillinen, vaaleenpunuri.

ellauri058.html on line 101: Demokratia oli Hellaassa laahuxen diktatuuria (paizi ettei oikeasti ollut, vain pieni vähemmistö oli ns. vapaita, loput orjia). Res publica oli Roomassa patriisien oligarkiaa. Sama touhu jatkuu ryssissä ja jenkeissä. Keskilännen publikaanit on persuja, köyhtynyttä white trashia joka koittaa pitää värillistä laahusta poissa tontilta. Nää on mun maita ei tartte oravien tulla tänne mesomaan. Minähän sen oravan myrkytin. Ite on koko konkkaronkka vitun mamuja. People of pink color. Palefaceja. Vahinko ettei inkkareilla ollut ympäristömyrkkyjä. Olisivat syöttäneet maahantunkijoille maissin sijaan mikromuovia. Matut sano kiitos ja päästi punasulat pois päiviltä. Sen kunniaxi vielä järjestävät kiitospäiviä.

ellauri058.html on line 105: Epäilemättä oli joukko hyvin hienoja ja sivistyneitä neekereitä, mutta suurta massaa ei vielä voinut laskea vapaasti miten tahansa. Valkoisen rodun piti puolustaa valtaansa. Sitä White supremacya. Proud boys. Ajattele viljelyxiä missä ehkä 5-6 valkoista elää 200 neekerin ympäröimänä. Miten luulisit käyvän jollei valkoisten loukkaamattomuus olisi neekereille ehdottoman selvää? Pums, sanoo Kati iloisesti.

ellauri058.html on line 107: Ei, on aivan välttämätöntä että neekerit ainakin muutamia vuosisatoja pidetään vielä paikallaan, kunnes he ovat ehtineet vähän sivistyä. Minä väitin että siinä tapauxessa olisi syytä myöntää hieman enemmän varoja heidän sivistämisexeen, ja lisäsin etten pitänyt hengenvaarallisena, vaikka heille sillä aikaa osoittaisikin hieman tavallista inhimillisyyttä ja ystävällisyyttä.

ellauri058.html on line 109: 	John oli nyt melkein pakokauhun vallassa pelosta että joku ympärillä istuvista kuulisi, millainen nigger lover minä olin. Ja se on pahin nimitys mitä etelässä ylipäänsä voi saada. Nykyään kävis myös alien lover. Tai mixei tree lover. Ne ei kyllä vie meitin töitä eikä raiskaa naisia.

ellauri058.html on line 111: 	Ei kukaan joka ei ole syntynyt etelässä saata käsittää, että niggers, darkies, coons, Sambos, pickaninnies eivät oikeastaan ole muuta kuin kokoelma villieläimiä jotka hiljan on päässeet ulos viidakoista. Musiikki: Billie Holiday ja Bitter crop.

ellauri058.html on line 121: Chicago on kuin ADHD kakara. Sellasia siellä sillon olikin, esim Sale Palje. Amerikan amerikkalaisin kaupunki Katista. Nappikenkäinen Musteri jää Amerikkaan naimisiin. Kati eli Astrid siteeraa Billy Mayerlin biisiä 30-luvulta. Kati ei ois takuulla tiennyt näitä. Oma maa mansikka, tuumaa Kati kotimatkalla ja skandeeraa lorua Breathes there the man Sir Walter Scottilta. Vielä vanhanaikaisempaa. 

ellauri058.html on line 148:       Tuhannet suomalaiset joutuvat pohtimaan, missä vaiheessa heidän on ize otettava vastuu ja päätettävä vanhempien päivät niiden puolesta. Lapsille tilanne on vaikea, surullinen ja sydäntä raastava. Isän tai äidin heikentyminen on muistutus myös siitä, että omakin elämä lähestyy loppuaan. Lisäxi vanhempien persoonallisuus voi muuttua, ja se voi tuntua ahistavalta. Niistä voi tulla vihaisia ja kauhu kaunaisiakin. Keski-ikäisten ei kuitenkaan pidä yxioikoisesti päättää vanhempien puolesta, vaan iäkkään ihmisen mielipidettä on ensin kuunneltava, ja vasta sitten heivataan. Pohdittava eri vaihtoehtoja, ja valittava niistä se mikä on mukavinta izelle. Senioreille onkin tarjolla monia asumismuotoja, kuten pienryhmäkoteja, tehostettua asumista, vanhainkoteja, laitoshoitoa, pakkohoitoa, kuritushuonetta, kovennettua, ja tietysti se tuttu laatikko.

ellauri058.html on line 186: Alusta alkaen Topi vaikuttaa hymistelevältä setämieheltä. Läski väkkäränä pyörähtelevä äiskä Kärpänen ei ollut mitään vaitonaiseen iskään verrattuna, joka salaa supisi Topille kiikkutuolissa jumalasta ja pohjantähdestä. Meidän talo Omatuki on rautatieläisten kivimiesten tekemä. Topistakin tuli kivimies, tai no seppä. Sen mielestä oli noloa et iskä kuskas vesi- ja laskiämpäriä äidin käskystä kuin joku palvelija.

ellauri058.html on line 188: Äiskä oli iskää nuorempi ja iloluontoinen. Niillä oli alivuokralaisena nuori sähköttäjä jota äiskän teki mieli bylsiä. Iskä vaan murahteli ja supisi salaa autistipojallensa jumalasta kiikkustuolissa. Ei ihme että äiskä kävi kuumana. Sit iskä sai ne kiinni kamarista ize teossa ja läähätti vihaisena. Topi heräs siihen ja pelästy. Iskä rauhoitteli sitä aa aa lullaa. Seuraavana päivänä iskä oli taas töissä ja äiskä hyräili tyydytettynä. Sellaista menoa työläiskorttelissa. Ei ihme että pojastakin tuli autisti.

ellauri058.html on line 206: Se oli vuosia Pekkasen ystävän ja tukijan Ester Kankkusen arkistossa. Olikohan Esterin kankkunen yhtä pyörähtelevä kuin Iita Kärpäsen? Sieltä käsikirjoituksen löysi kirjailija Matti Mäkelä. Mäkelä on kirjoittanut Pekkasen elämäkerran, joka on tänä (minä?) syksynä julkaistu nimellä Leveäharteinen ajattelija. Topi parka ajatteli päänsä puhki. Kotkan pojan selkäranka tuli läpi hatusta. 

ellauri058.html on line 211:       Suurin osa Hannu Salaman esikoiskirjasta keskittyy yhden kesän kuvaamiseen Eelin elämässä. Se tavallinen tarina. Raskaaksi tullut Eeli joutuu poikaystävänsä hylkäämäksi, hänelle tehdään abortti ja hän joutuu lopulta mielisairaalaan. Olipas siinä passiivia kotitarpeixi. Syyllisiä ei tavoitettu. Hemmetin masentava. Samaa agraarista paskaa kuin joku Sillinpää tai Ahani Juho. Meni salamana vessaan, veti viivana housut alas mutta kakka oli jo tullut. Sori vaan Salama, ei tällä vielä kuuhun mennä. Onnex mulla on Salamalta koko kokoomateos. Jossa juhannustansseista on kyllä poistettu ne jumalanpilkkarivit. Naurettavaa kerta kaikkiaan. 

ellauri058.html on line 213:       Jo pienen lehteilyn perusteella Salama on työväenluokkainen laahustelija. Kaik on kurjaa ja tulee vielä kurjempaa kun lättähatut roimii toisiaan. Kiskoin kusen kyllästämällä kyrvällä urheasti kitkerään loppuun saakka. Tätä virkettä siteerasi Eski Saarinen vaikuttuneena Handen kirjasta minä, Olli ja Orvokki.

ellauri058.html on line 220: Tervon proosa on perinteistä juonipohjaista proosaa, jota Tervo mielellään puolustaakin. Arkielämän huumori on Tervon keskeinen tyylipiirre. Kainalosta tehtäviä tekopieruja. Tervon kirjat ovat menestyneet myös taloudellisesti erinomaisesti. Lisäksi Tervo on saanut suomalaisista kirjailijoista eniten kirjastoapurahoja vuosina 2004–2010.

ellauri058.html on line 271: Hotakaisen ensimmäinen romaani Buster Keaton – elämä ja teot (1991) voitti Savonia-palkinnon vuonna 1993 ja oli myös Runeberg-palkintoehdokkaana. Se on tiiviimpi ja keskittyneempi kuin Hotakaisen muu tuotanto. Kirja on pienoisromaani ja sen kielellinen huumori on Hotakaista parhaimmillaan.kenen mukaan? Romaani Bronks (1993) eroaa Hotakaisen muusta tuotannosta pituutensa vuoksi. Se on myös perussävyltään pessimistisempi kuin hänen aikaisemmat teoksensa. Bronks sijoittuu aikaan, paikkaan ja maailmaan, jota ei voi määritellä, mutta josta voi silti selvästi tunnistaa nyky-yhteiskunnan piirteitä. Se on yhteiskunnallinen romaani ja kritiikki vallitsevia jär

ellauri058.html on line 274: Useimmissa Hotakaisen romaaneissa ollaan arjessa, tavallisessa Suomessa. Hän kuvaa kirjoissaan maaseutua tai lähiöelämää sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä. Syntisäkki (1995), Klassikko (1997) ja Iisakin kirkko (2004) ovat kaikki kuvauksia suomalaisista miehistä. Hotakaisen varsinainen läpimurtoteos oli osin omaelämäkerrallinen Klassikko, joka oli vuonna 1997 Finlandia-palkintoehdokas. Siitä tehtiin myös elokuva vuonna 2001. Vuonna 1997 Hotakaisen lastenkirja Ritva oli Finlandia Junior -palkintoehdokas. Vuonna 2000 ilmestyi nuortenkirja Näytän hyvältä ilman paitaa, joka on tarinakokonaisuus helsinkiläisistä nuorista ja heidän elämästään. Kirja sai ilmestymisvuonnaan Topelius-palkinnon.

ellauri058.html on line 308:   Jari ja Kari. Tatu ja Patu. Minttu ja Ville. Aikansa ykkösnimiä. Jari on Rovaniemeltä ja Kari Rautalammilta. Ei sentään Hämeenkyröstä. Maalaismiehiä, ei kuitenkaan maajusseja. Maaltapaenneita tyhjäntoimittajia. Molemmat on hum.kandeja nilkin 375 humanistin tiimissä. Vallanko Kari hotasi luuvitosella äänitarkkailijaa? Tarjoili rystyvoileipää? On ne naimisissa vieläkin. Äänitarkkailija varmaan huutaa kovasti. Ne asuu Helsingin Pakilassa takuulla omakotitalossa. Kyllä tässä on paljon ize elettyä mukana. Kirjailijoissa on aina ollut noita kotimiehiä. Väpelöitä kotivaloja.

ellauri058.html on line 326:     Mikä saatanan sukupolvi on kyseessä? Epäselväxi se jää. Ilmeisesti 60-luvulla syntyneet jotka kuunteli Johny Rottenia. 80-luvun nuoriso. Kristiina Jokiset ja Kari Peizamot. Sukupolvet menee luonnostaan tasasena liruna, niitä rajaavat ympäristön muutoxet kuten sodat kexinnöt ja talouselämä. Millasta elämä oli lapsena ja nuorena.  Nyt ollaan somesukupolvessa. Eski Saarinen söi 80-luvulla seuraavan sukupolven eväitä. Oli 70-luvulta mut oli olevinaan 80-lukua. Siantappajat näki eze oli feikkiä.

ellauri058.html on line 336:       Se tässä kuitenkin on erilaista kuin Astrid Lindgrenissä ja tuo elävästi mieleen tän Sandhamnin autistisen psykopaatin Andersin, että Virtanen näyttää olevan kirjansa ainoa henkilö, muut on vielä pahvisempia. Vittu et nää suomalaissetämieskirjailijat on sit narsistisia egoisteja. Astridillä sentään vaikka Kati on minämuotoinen ne muutkin ihmiset näyttää sanovan ja ajattelevan jotakin. No ei ne oo vaan suomalaiset, vaan setämieskirjailijat yleensä. Ne amerikanjutkut on tässä suhteessa ihan jehuja. Luin loppuun Astrid Lindgrenin Kati Pariisissa. Sen loppu oli HYVIN LIIKUTTAVA. 10K kertaa parempi kuin mikään persuhotakaisen hutaisu. 

ellauri058.html on line 338: Ize asiassa kuultuna typerässä Suomi Sata haastattelussa ei Hotakainen kehtaa ihan suoraan sanoa et tää kirja on koirankopin katolta lipsuvan setämiehen hätähuuto. Top dogin kynnet ropisevat irti kattohuovasta. Kari Hotakainen: “Kun suomalainen mies muutti maalta kerrostaloasuntoon, hän muuttui häkkieläimeksi”. Karin pulssi nousi kirjottaessa Virtasen Matin tahdissa. Toi hullu juoxentelu on suoraan izeään Karia. Ja naisten erityisesti asuntovälittäjättärien ja hieromapotilaiden sanallinen kohtelu on ala-arvoista kuten ainakin naisvihaiselta setämieheltä. Niiden kohalla Hotakaisen naisviha on aivan tapissa. Onko se äänitarkkailijan vaiko äidin syytä, mene tiedä. 

ellauri058.html on line 340:     Hotakaisen veteraani on aivan se sama iänikuinen veteraaniklishee mistä pullanaama Kyrö 10v myöhemmin teki paalua. Onnexi ne työntää melkein kaikki jo vuohenputkea. Viimeisiä haravoidaan horisemaan izenäisyysvastaanotolle. Taitaa tänä vuonna jäädä haravoimatta. Kyllä minä mieleni pahoitin. Selvä plagiaatti kyseessä. Vittu kai sekin karvaturpa on vielä haukuttava, kun kerta setämiehet on pantavana seinää vasten. Vaikka se on niin vetelä ettei se pysy edes seinää vasten pystyssä. Alustavasti se on jo haukuttuna paasauxessa n:ro 14. 

ellauri058.html on line 366:     Hotamiehessä on sama vika kuin monessa muussakin sodanjälkeisessä teeveeajan kynäilijässä: Ne ei edes yritäkkään saada kuvaamaansa elämää tai ihmisiä kuulostamaan oikeilta, ne vetää matalalentona jotain teeveesarja- skeziklisheetä. Vitun teeveesarjat, vitun skezit, vitun halvat klisheet! Ne haluu selvitä elämästä samoinkuin kirjoitustyöstä vajaalla pakalla, pelkillä kuvakorteilla ilman hakkuja.

ellauri058.html on line 368: Tää kohta on takuulla suoraa lainausta äänitarkkailijalta: Kaikki nämä vuodet on tuntunut että olen ainoa jolla on mies aina kotona. Kukaan ei osaa kuvitella miten painostavaa on elää 24 tuntia vuorokaudessa paasaajan ja oikeassaolijan kanssa.  Niinpä.

ellauri058.html on line 372:     Mut muuten Kari-Matti on hyvin vastenmielinen. Rupusakkia. Pahansuopia pakko-oireisia persumiehiä. Mixi ihmeessä Masa luulee et toisten omakotitalot jotenkin kuuluu sille? Se on narsisti, ilman muuta. Eze jaxaakin  Kari sitä vekuttaa et mix on setämiesten asia nyt niin huonosti et naiset saa muuttaa kotoa jos niitä vaan ihan vähän suutuspäissään hotasee. Ennen oli meillä paremmin. Eitää ole romaani tää on persusetähotaveteraanin pamfletti. Eikä tää ole ilmeisesti sattumaa, vaan porilaisen expunkkarin syvintä sielunelämää. Sillä Hotapojan uusimmasta tulee Herlarissa hyvin samansuuntsinen tuomio:

ellauri058.html on line 392:     Uudessa ajassa välttämättä  kirjailijan intentiot,  mitä  kirjailija  on  tarkoittanut  teoksella  sanottavan, eivät aukene samalla tavalla kuin aikalaisilla. Arto Haapalan mielestä intentioiden tunnistaminen ei edellytä kirjailijan mielen sisään menemistä eikä välttämättä edes kirjailijan elämän tarkkaa tuntemista. ”Usein intentiot näkyvät teoksesta. Teos voi jopa olla luotettavampi kirjailijan toiminnallisia intentioita koskeva tietolähde kuin kirjailijan omat myöhemmät lausunnot.”

ellauri058.html on line 396:   Haapala päätyy kuitenkin izensä kanssa konsensukseen  siitä, että  intentioiden  ymmärtämiseen  vaikuttavat teoksen  syntyajankohdan  ja kielellisten  konventioiden  tietous  sekä  kirjailijan  elämän  tuntemus. Elämä ja teos! Teoksen  tulkitsija  ei voi  syrjäyttää  ulkopuolisten  lähteiden  käyttöä  eli  kontekstin  huomioimista  juurikin  sen takia, että mikään teos ei synny tyhjiössä. Haapala kutsuu kontekstin huomiottajättämistä metodiseksi virheeksi. (Haapala 1991: 92–93.)

ellauri058.html on line 408:   Aika monet kriitikot kuten toimittajat yleensä on omassa elämässään epäonnistuneita kirjailijoita. Niiden prujauxet eivät ole taidetta, mikä niitä varsin surettaa.

ellauri058.html on line 410:     1980-luvulla kriitikko oli yleisesti luonnehdittuna keski-ikäinen, Etelä-Suomessa asuva  kirjallisuutta  arvosteleva  korkeasti  koulutettu  mies, tyypillisesti hukki,  jonka  ammattinimikkeenä  oli toimittaja, tyhjäntoimittaja tai kulttuuritoimittaja. Jokisen  jälkeen  ei  ole  pahemmin  tutkittu  kriitikon  työtä, mutta  oma  kritiikkiaineistoni  osoittaa  vielä  toistaiseksi  sen,  että  kriitikoista  valtaosa  olisi miehiä. Aineistossani on kaiken kaikkiaan 18 miestä ja vain 7 naista.

ellauri058.html on line 432:     Kriitikot  ovat  eri linjoilla  hyvän  kirjallisuuden  kriteereistä.  Jokinen  nimeää  neljä  kriteeriä. Ensimmäinen kriteeri on se, että kirjallisuus on monipuolista ja luokittelematonta. Kriitikot arvostavat kirjallisuuden moniaineksisuutta ja kokeellisuutta. Toinen kriteeri hyvälle kirjallisuudelle onluova kieli tai tapa kirjoittaa. Kielen tulee olla luovaa, ja aiheiden käsittelyssä on  yksilöllisiä  piirteitä.  Kolmas  kriteeri  on  kirjallisuuden  vaativuus.  Kirjallisuuden  pitää haastaa  lukijaa  älykkyydellään  ja  kielen  avulla  siten,  että  lukija  pysyy  valppaana.  Neljäs  kriteeri  korostaa  aihepiirien  laajuutta. Kirjojen  aiheet  kattavat  tasaisesti  yhteiskunnan  eri alueita ja suurta osaa muuta elämää. Aiheet kattavat niin hyvän kuin pahan. Jokinen esittää, että  aihekirjoa  yhtenäistää  suomalaisuus.  Kritiikeissä  keskustellaan  suomalaisesta  identiteetistä ja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin murroksesta. (Jokinen 1997: 32–33, 43–44, 77–79.) Kriitikoiden  huomio kiinnittyy siis enemmän teosten muotoihin ja haastavuuteen kuin samaistettavuuteen kuten tavallisen lukijan huomiosta voidaan päätellä.

ellauri058.html on line 454:   Äidinkielen opettajat ja kirjastoalan työntekijät ovat  yleisimpiä kirjablogin kirjoittajia.  (Jalkanen  &  Pudas  2013: 56–58, 67–88.) Teetin  itsekin blogisteille pienemmässä kaavassa  olevan  kyselyn, jossa kysyin  heidän  ikäänsä,  sukupuoltaan,  ammattiaan,  koulutustaan ja asuinpaikkakuntaansa. Tämän avulla pystyn luomaan heistä lukijakuvaa. Lähetin kyselyn kaikille 43 kirjoittajalle ja sain vastauksen 24 kirjoittajalta, jolloin vastausprosentti on  56 %. Saamani  tulokset  vastasivat  pitkälti  Jalkasen  ja  Pudaksen  saamia  vastauksia. Yleisesti  luonnehdittuna  tyypillinen  kirjablogisti  on  eteläsuomalainen  korkeakoulutettu 38-vuotias nainen, joka on ammatiltaan opettaja. Tarkemmin analysoituna ikähaarukka on 20–65 ikävälillä.  Kaikkein  eniten  vastaajia  oli 20–29 ja 30–39-vuotiaiden  ikähaarukasta. Heitä  on  yhteensä  14  kappaletta.  Yllättävintä  oli  havaita,  että  aineistossani  oli  muutama eläkeikäinenkin. (Katso tarkemmin Taulukko 1.)

ellauri058.html on line 468:   Juoksuhaudantien Matti  Virtanen nähdään  blogiaineistossa  ainoastaan negatiivisesti. Hänen  tekojaan  tai  luonnettaan  ei  ymmärretä,  ja  hän  on  muutenkin  ahdistava.  Häntä  ei  voi edes  ottaa  huumorimielessä,  niin yliampuviksi hänen  tekonsa  mielletään.  (Kaisa  2012,B;Sara  2011,  B.)  Myös  pohditaan,  miksei  kukaan  puutu  hänen  toimintaansa.  Onko  hän  niin syrjäytynyt, ettei kukaan huomaa häntä? Riina(B)kysyykin, ”ovatko [Matin] kanssaeläjät oikeasti niin sokeita ja omaan napaansa tuijottelijoita kuin Hotakainen antaa ymmärtää?”  

ellauri058.html on line 470:   Ristiriitaisuudet  Matin  persoonallisuudessa hämmentävät joitakin blogisteja. "En  vieläkään  tiedä:  pidinkö  Matista  vai  vihasinko  häntä  kuitenkin  enemmän?  Hänessä  on niin monta erilaista puolta." Hän osasi tehdä hyvää makaronilaatikkoa. Hän osasi kuristaa Taiston pojan Viki-suomenpystykorvan, joka oli autuaan tietämätön tapahtumista. Vikki-koira joutui näsän käsiin.

ellauri058.html on line 502: Eräs lukija möläytti hänelle jalkakäytävällä, että hankki romaanin vain koska se oli palkittu. “Hirveä kirja!” mies ähkäisi. Hotakainen on kuullut myös marinoita, ettei kirja auttanut ollenkaan rintamamiestalon ostossa. Toki hänen arkensa muistuttaa monen miehen arkea. Vaimo Tarja on äänisuunnittelija televisiossa. (Ennen se oli tarkkailija.) Tyttäret Roosa ja Kaisa ovat kahdentoista ja viiden. Perhe asuu omakotitalossa Pakilassa, isännän tarkennuksen mukaan erillistalossa. Taloyhtiöön kuuluu kolme taloa, joista jokaisella on oma pieni piha. Hän irvistää. “Pihan pienuus on siunaus. En ole mikään multanäppi.” Silti vittu Pakilassa omakotitalossa. 2 tyttöä. Taaskin vain halkiohaaroja. Ei jaxanut toistoja yhtä monta kuin isäpappa, joka teki vielä 77-vuotiaana gradua. Ei jäisi siltä opinnot kesken. 

ellauri058.html on line 505: Kahvit on juotu. Tuhkakuppiin on kertynyt kourallinen natsoja. Mutta vielä kotva kirjailijana, vielä yksi tupakka.

ellauri058.html on line 527: Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo (11. marraskuuta 1919 Taivalkoski – 20. marraskuuta 2000 Tampere) oli tunnettu suomalainen kirjailija. Päätalo tunnetaan parhaiten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista, joista jälkimmäinen on omaelämäkerrallinen teos. Päätalon tuotanto sisältää 39 romaania, kolme näytelmää ja kertomuskokoelmaa.

ellauri058.html on line 537: Monet historioitsijat ovat käyttäneet Päätalon teoksia lähteinään tutkiessaan Koillismaan yhteiskunnallisia oloja 1900-luvun alkuvuosikymmenillä, koska seudun elämästä ei ollut ennen Päätaloa – lukuun ottamatta vero- ja käräjäpöytäkirjoja – kirjoitettu juuri mitään. Ylläri. Päätalon jälkeenkään siitä tuskin kirjoitetaan juuri mitään. 

ellauri058.html on line 571: Kriitikko Karonen totesi puheessaan, että urheiluselostajat eivät ole panomiehiä. Panna-verbi kun on nykysuomessa erittäin vähän, jopa aivan liian vähän käytetty hyvä verbi. Ja mistä syystä sitä pelätäänkään käyttää? No koska joidenkin mielestä sillä viitataan vain ja ainoastaan seksiin. Siksi kiekkoa ei ikinä panna maaliin, vaan se joko lauotaan, ujutetaan, isketään tai tällätään. Karonen kaipaa lisää reilua panoa.

ellauri058.html on line 577: 

ellauri058.html on line 591: Mitä Timonen kirjoittaisi ”hyvälle ja hävyttömälle” Kuusisen Allille, joka leväyttää selälleen Kallen eteen ja kehottaa: ”Teurasta!”? Alli ei saa kirjettä.

ellauri058.html on line 593: Timonen tähdentää ”nykynaisen näkökulmaa” yhä uudestaan, vaikka toisaalta ”historian naisia on hyvä tarkastella omassa kontekstissaan”. Tahallaan kai hän tarjoilee naisille ”selviytymisstrategiaa”, ”resilienssiä” ja ”camp-tyyliä”. Hän kysyy Ruijassa 1860-luvulla eläneeltä Lahti-Vapulta: ”Oliko siellä myös vilkasta sosiaalista elämää ja seurustelua?”

ellauri058.html on line 605: Syksyllä 2013 saatiin Helsingin Sanomissa seurata Matti Salmisen ja Vesa Karosen kiivasta sanailua liittyen Pentti Haanpäähän. Salminen oli juuri julkaissut Haanpäästä uuden elämäkerran, jossa hän omien sanojensa mukaan kääntää nurin koko kirjailijan “virallisen” historian. Itsetietoinen tyyli ei saanut pitkän linjan Haanpää-tutkija Karosta syttymään (Vesa Karonen: Reportaasi Pentti Haanpäästä jättää teokset sivuosaan, HS, 15.9.2013).

ellauri058.html on line 609: Yrjö Jylhä oli komppanianpäällikkönä rohkea ja päättäväinen sotilas. Hän koetti säästää miehiään, mutta ei aina onnistunut. Joskus tuli törsättyä ihan sikana. Kaatuneista ja haavoittuneista sotilaista sekä tuhotuista kylistä muodostui Jylhälle painajainen, joka raastoi hänen mieltään loppuelämän. Viimeiseksi jäänyt runokokoelma Kiirastuli kuvaa koskettavasti talvisodan kauhunnäkyjä.

ellauri058.html on line 611: Yrjö Jylhän elämäkerta on realistisuudessaan raskasta luettavaa. Jylhä sai vaimoltaan syfiliksen, joka osaltaan teki hänen viimeisistä vuosistaan järkyttäviä. Kirjalliset työt eivät edenneet toivotulla tavalla. Mielen pohjalla painoivat kuitenkin eniten talvisodan kauhut ja menetykset.

ellauri058.html on line 614: Kirjailija Ponu Rojola arvioi myönteisellä tavalla Ritva Ylösen Päätalo-väitöskirjaa Tervaksinen toteemi. Se on verratonta luettavaa, hän kirjoittaa blogissaan 15.12. Ritvan surkeasta elämästä lisää paasauxessa 50..

ellauri058.html on line 622: Iijoki-sarja oli seikkailu ihmisen kiehtovaan elämään – on aika jättää haikeat hyvästit

ellauri058.html on line 634: Inhoon talonpoikaista Antti Rokkaa melkein vielä enemmän kuin korseteissa koreilevaa Mannerheimia. Kenzu Ehrnroothin esitys Airaxisen Timpan valajuhlassa oli yhtä möyrästävää huutoa.

ellauri058.html on line 643: Avioliitto oli vaikeuksissa Kallen naisseikkailujen takia. Se oli sota-ajan avioliitto, joka oli solmittu nopeasti montakaan kertaa tapaamatta ennen kihlausta. Kalle ei ollut vielä kypsä avioliittoon, häneltä oli jäänyt nuoruus kesken isän sairauden ja sodan vuoksi. 1953 Kalle valvoi Vesilahdella keskuskoulun rakentamista. Tällöin hän tutustui nuoreen Annaan, jonka saattoi raskaaksi. Tämä lopulta sai Helvin hakemaan eroa.

ellauri058.html on line 652: Viimeisenä ja vähäisimpänä setämiehenä voisi mainita Pekka Mäkelän, joka kuoli izeaiheutettuun maxasyöpään mun ikäisenä viime vuonna. Maxa sanoi pox, kestettyään läpi koko elämän. 

ellauri058.html on line 653: Pekasta mulla ei ollut mitään havaintoa ennenkö tutustuin lähemmin kaima Hannuun ja vahingossa sattui hyllystä käteen Pekka. Vieläkään en ole mitään siltä lukenut, mut käyhän tää multa ilmankin. 

ellauri058.html on line 655: Tää Seinäjoella lestaadisessa pöndelässä pullistunut paxu muskelimasa päätyi vaatimattomien vaiheiden kautta Kotkaan Pekkas-akatemian rehtorixi ja sieltä saattohoitoon Joensuun Kurjalaan lällyn musikologin syliin. Go east young man. Se väitteli omanlaisestaan izepaljastus- ja pyllistyskirjallisuudesta vielä kuihtuneena sänkypotilaana Joen kaupungissa.

ellauri058.html on line 663: Mäkelä pitää ”vähän kuvitelmana” sellaista, että seitsemän- tai kahdeksankymppisenä alkaisi rikkeettömän auvoisa vaihe elämässä.

ellauri058.html on line 671: Joku mamu Somchai Jotaingut raiskas kännipäistä 14-vuotiasta koulutyttöä jyväskyläläisessä autotallissa. Somchai työntyi ainaskin 2x mehukkaasti uhrin emättimeen. Yhdyntä oli ainaskin osan aikaa suojaamaton. Ei käy selväxi edestä vai takaa, ja ruittasko se kamat pussiin 2x, menikö 1 lasti johkin korzuun tai muuhun suojaimeen, miltä Somchatista tuntui munan työntyessä perille, ja jouduttiinko toista seisokkia odottelemaan. Hyvin uutisoitu Ilta-Pulu, mut vieläkin on parannettavaa.

ellauri058.html on line 711: Kuningas Herodes Suuri oli idumealainen. Eesaun jälkeläinen punaisesta Edomin maasta. Niiden jumala oli sateenkaari. Sateenkaarikansaa. Israel huijas siltä Juudean, muze sai sen sitte roomalaisten voimin takasin. Jutkut tykkäs siitä kuiteskin, kun se saneeras niiden temppelin. Laittoi uudet putkit ja kattotuoleja. Edomilaiset sulautu sittemmin nabatealaisiin rättipäihin.

ellauri058.html on line 727: 
Voi elämän kevättä

ellauri058.html on line 738: Hyvä Naeman! Vielä kerta! Tsemppiä!

ellauri058.html on line 755: Kapernaumin synagoogan esimies Jairus horisee Tatu Vaasikiven romskussa. Mitä muuta mieli janosikaan elämänpäivien lyhetessä kuin tuttujen maisemien kazelemista.

ellauri058.html on line 759: Jairus oli varmaan jo palaamassa takaperin poikavuosiensa aamuihin, jolloin ei ollut mitään selvää tuntien kulkua, vaan vallizi pelkkä ajaton oleminen. Hän kuunteli ja ihmetteli nykyisyyttä. Uuden ajan olot olivat jääneet hänelle aivan vieraixi. Se merkizi vanhuutta, pitkän elämän parasta ennen leima näkyi jo selvästi hänen hämärissä kasvoissaan ja kumarassa varressa.

ellauri058.html on line 763: Kliketyklik. Lisää ns uutisia pukkaa päivittäin. Koronakaranteeniin kyllästyneet turkit ja ranskixet polttaa ajankuluxi toistensa lippuja, Macron ja Erdogan tekee iloisina hai faiveja: hyvin menee mut menköön. Hämäräkultin Mikko Alatalon näköinen johtomiekkonen brändää uskovaisten naisten pimppuun DOS. Disk Operating System. Bill Gates ilostuu. Seis maailma pysäyttäkää karuselli, etoo, tahdon ulos. Jo riitti suljen tämän viidakon sanon kuin Tarzan. Google huutaa vielä ovenraosta: Hämmästyttävä paljastus seiska-lehden blogissa! Lihava blondi herutuskuvassa. Suljen selaimen, Larry Pagen kenkä jää kipeästi oven väliin. 

ellauri058.html on line 818: Mikä on elämän tarkoitus?


ellauri058.html on line 886: Mix toisten seksielämä kiinnostaa niin kovasti? Esim. katolista kirkkoo. Ja luterilaistakin. Ett homoja ei vihitä.

ellauri058.html on line 892: Hmm, niin kai. En tajuu homovihamielisyyttä ollenkaan. Mua ei kiinnosta muiden seksielämä yhtään.

ellauri058.html on line 895:   Emmäkään sitä kannusta vaik sexi kyllä kiinnostaa kun se on 1/3 elämän tarkoitusta.

ellauri058.html on line 904: Elämän tarkoitus on elämä, ja siihen on nää 3 konstia.

ellauri058.html on line 908: Joo, MÄ ARRRVASIN, mä arrrvasin, mutta. "Seksielämän" (ihmisten) kanssa tolla ei ole tekemistä.

ellauri058.html on line 950: Vuonna 1933 julaistussa Kirjassa Ecluse No 1 Megree on lähdössä varhaiseläkkeelle pöndelle. Slimenon oli vasta 30 vee! Olikohan sillä kolmenkympin kriisi. Kirjassa Maigret 1934 sama tematiikka jatkuu. 

ellauri058.html on line 962:   À trois ans de la retraite, on lui propose le poste de directeur de la P.J., qu’il refuse. Il prendra sa retraite à Meung-sur-Loire, dans le Loiret. Ongiskelee yxixeen joen rannalla. Vähät välittää vieläkään kiltistä susikoiranartusta. Hajamielisesti taputtaa sen päätä. Kaiken painavuuden ja murahtelun takana se on yhtä narsisti kuin limainen Slimenonin ruipelo. Patbrluuna.

ellauri060.html on line 50: Mitä useamman tehdastuotetun pönttösarjan kazoo, sitä selvemmäxi käy, et geenit ja meemit, jälkeläisten määrä ja rahareviirien kasaus, ne kiinnostaa niin kuvatuxia kuin kazojiakin. Kaikki muu, mukaanlukien välitöntä tyydytystä tuottavat lyxi, sexi ja väkivalta, palvelee vaan samaa asiaa. Aika ikävystyttävää ja tympäsevää. Mut sitähän tää eläminen on.

ellauri060.html on line 69: Mut hetkinen, ei toi johtopäätös vielä seuraa sanotusta!  Siihen johtopäätöxeen tarvitaan vielä pahan ja hyvän skaalojen lexikografinen järjestys. Ilman sitä kaxoispelin strategia on optimi vain jos se on sitä yhtä aikaa molemmissa peleissä. Ja sitähän se ei useimmiten ole, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Tässä tilanteessa on paras antaa höpsismin ratkaista.

ellauri060.html on line 75:   Kun ikää karttuu, ihmisen on luovuttava rakkaista projekteistaan, jos ne ovat pahasti kesken tai muuten kovin vaativia. Uusia projekteja ei kannata aloittaa. Tämä on suuri muutos ikääntyneen elämässä. Aikaperspektiivi on muuttunut niin, ettei se enää salli pitkäjänteisyyttä tai kaukokatseisuutta. Kaikki on nyt lähellä ja pian. Perspektiivi on lyhentynyt tavalla, jota nuorempana ei osannut odottaa, kun ei ymmärtänyt ajan lyhenemisen katastrofia. Ostanko uuden auton? Miksi? Laupeakaan lääkäri tuskin suo ajolupaan oikeuttavaa lausuntoa enää parin vuoden päästä. Sitten joku muu ajaa ja minä ihmettelen kyydissä. Nuorella ihmisellä on ikuisuusprojekteja. kuten uusien kielten oppiminen ja maksimaalinen matkailu. Vanha ehkä matkustaa, esimerkiksi Muovi ja Lelu Oy: n myymälään Keravalle, aina tietoisena matkojen lyhenemisestä ja uusien matkojen kyseenalaisuudesta,  Kaikki tapahtuu ajan horisontissa ja vanhuuden kehyksessä, mutta näistä asioista enemmän tuonnempana (jos ehtii).

ellauri060.html on line 78: Epikuros antiikissa opetti onnellisuutta, joka olennaisella tavalla liittyy mielenrauhaan. Onnea on häiriintymätön tietoisuus omista vitseistä ja paikasta maailmassa. Hyvä on pahan poissaoloa. Kärsimyksen välttäminen on kaikki kaikessa. Kun on elänyt koko elämänsä sordiino päällä, ei omaa vanhenemistaan edes huomaa. Entiset pienet ilot kuten autoilu ja viinin litkutus ovat edelleen matkassa mukana, mitä pienempinä sitä parempi.

ellauri060.html on line 87:       Matti Hällin nimi tuli vastaan Maigret puolustautuu kirjan takakannesta. Matti sanoo siinä, että Maigret on dekkareista ehkä sen lemppari. Mutta vain ehkä. Ilmeisesti Matti on izekin kirjoittanut dekkareita. Ja aivan hemmetisti myös muita kirjoja. Vuodesta 1988 lähtien on Ison Paulin ikäinen Matti roikkunut jo nahkurin orrella, kuten sopiikin nahkatyöläisten lapselle. Siltä kuoli äiti pienenä. Åströmin nahkatehdas oli Oulussa. Tehdas oli aikoinaan Pohjois-Euroopan suurin nahkatehdas. Nahkatuotteiden kysyntä hiipui 50-luvulla Lauri Hakulisen huutaessa Pohjois-Haagan parvekkeelta MUOVI! MUOVI! Ois pitänyt vaan kiinni ison turpansa. Nyt on eläinkunta tukehtumassa tähän ihmeaineeseen. Kohta ei riitä elukoita edes kenkänahaxi. Sori riittääpäs, apinan tai lehmännahkoja, lehmiä on jopa enemmän kuin apinoita.

ellauri060.html on line 106:   Nyt löytyi Käpylän vaihtorottien hyllystä vieri vierestä 2 teosta, jotka ensi näkemältä ovat aatteellisesti toisistaan aika kaukana: Peter Ackroydin tiiliskiven kokoinen T.S.Eliot-elämäkerta, ja J.A.Hunterin osuvasti nimetty muistelmateos Hunter, suomeksi Valkoinen mezästäjä. Siihen palataan paasauxessa 62. Nyt siis T.S.Eliot.

ellauri060.html on line 108: T.S. Eliot ei ollut skotti kuten J.A. Hunter eikä huumormiehiä. Kuten Peter Ackroyd ize, se oli todennäköisesti homo. Se selvinnee tästä tiiliskivestä jos jaxan selata. Ackroyd nyt ainakin tunnetusti on. Homopetteri on kirjoittanut elämäkertoja mm. ennen jo paasatuista henkilöistä William Blake, Charles Dickens, T.S. Eliot, Charles Chaplin ja Sir Thomas More. Tokko ne KAIKKI sentään oli homoja? Tiedä häntä. TS Eliot muistuttaa myös Hotakaista siinä, että se koitti pitää yxityiselämänsä izellään. Eipä onnistunut, kiitos homopetterin. Mitähän salattavaa Hotakaisella on? Onko luurankoja kaapissa? 

ellauri060.html on line 118: Toinen lupaavan oloinen kirjalöydöskaxikko on Mihail Solohovin 'Apinakohtalo' plus 'He taistelivat reviirinsä puolesta' 1943 ja Ritva Enäkosken 'Halu, hinku ja haba, eli miten bodaan kantin kestäväxi' 1993. Kansa taisteli, koiraat kertovat, ja vähän naaraatkin. Solohov sai aherruxestaan Nobelin palkinnon 1965, ja jo sitä ennen Leninin palkinnon. Ritva Enäkosken osalta jury on vielä sisällä. On sillä jo Vuoden innostaja -palkinto. 

ellauri060.html on line 120:     Tahdotko elää elämäsi tasapainoisena ja onnellisena? Tapahtumia et voi ize valita, mutta voit valita sen, miten niihin suhtaudut.

ellauri060.html on line 124:       Ritva on President of Finnish Positive Psychology Assosiation. Kuvissa se on pyylevähkö virnuileva porsas. Siis vielä 1 posetiivari, näitähän on mulla jo aika monta. Mixi Ritva?

ellauri060.html on line 128:     Työmatkalla kun oltiin, tahti oli kova ja tutustuminen jäi lyhyeen. Samana kesänä tyttäreni houkutteli minut diskotanssitunnille. Olin tasan ainoa aikuinen, isokokoinen, mutta halukas oppimaan jotain uutta. Opettajan nimi oli Macro Djurström. Kohtalo heitti meidät siis jo toisen kerran yhteen. Syksyllä Macro perusti hyvän olon tunnit ja minä olin entistä vakuuttuneempi, että se, mitä opiskelin yliopistossa, toteutui näillä tunneilla: ilmaisun helppous, rohkaistuminen ja rentoutuminen. Kehon kielen teoria tuli eläväksi. Mutta vasta Lambada vei meidät tiiviimmin yhteen. Uuden Suomen pikkujoulussa minun oli määrä opettaa tätä uutta muotitanssia. Koska olin itse sitä vain tanssinut, en opettanut, pyysin Macroa opettamaan ja hän suostui sillä ehdolla, että tanssin hänen parinaan. Onneksi tapahtumasta ei ole yhtään kuvaa jäljellä. Macro on nimittäin 196 senttinen ja minä 164 pätkänen. Juuri ja juuri uletun Macron housunkauluxeen. 

ellauri060.html on line 160: Lama passitti mut Kouvolaan. Fred the Gross teki parhaansa lopettaaxeen senkin. Ei osannut, hirtettiin in effigie. Yliopistolehti vittuili vielä mulle. Sen paska päätoimittaja sai lentopotkut. Siitä lähin oon vihannut tyhjäntoimittajia.

ellauri060.html on line 162: Kumiankalta pääsee aika ruilaus omakehua. Muzitä työelämässä tarvitaan ja muuta valehtelua. Erottua pitää ettei eroteta. Kun teollisuus loppui tarvitaan enää yxilöitä. 400K työtöntä pyörittää peukaloita kotona. Virkkaa ja syö kaurapuuroa. Me ollaan Toni Niemisiä joka putos olympiakoneesta.

ellauri060.html on line 168: Menestystarinoita. Tupperware luonnonmeikkimyynti kolminkertaistui! Tyttöihin tuli vauhtia! Me saimme Marcon kanssa ilon ja kunnian sekä haasteellinen tehtävän. Aloitimme esiintymisvalmennuxella, kävimme läpitte izetunnon ja omanarvontunnon ravistuskurssin, yrittäjähenkisen jakamisen ja kultivoitumisen rupeaman ja viimeisexi "Minä, oman elämäni sankari" -kurssin. Tulokset olivat hyvin rohkaisevia ja meille kahdelle myös palkizevia.

ellauri060.html on line 180: Tee seuraava harjoitus: mee mykkyrään tai tee lendeka, työnnä kieli ulos ja sano HÄÄ. Nyt näytät aivan multa, kumiankalta. Hienoa! Taas saatiin 10 minuutin edestä aikaa kulutettua ja vastaavasti kassaan pätäkkää. Sit vielä kysytään mix vaihdoin alaa tähän toimittajan hommista.

ellauri060.html on line 182: Kas ei ole enää 2 Saxaa on vaan 1, Njeuvostola pirstoutui, Jugoa ei ole, Kekkonenkin kuoli, Kekkoslovakia hajosi, the witch ja näyttelijä ohjaa maailmaa oikealle päin, purkaa hyvinvointia. Pankit huijaa, ammattiliitot kuihtuu, kun työläisiä ei enää tarvita. Hienoja juttuja. Mahdollisuuksia. Gurunnälkäisiä ihmisiä. Eikä ilmastosta vielä mitään paiseita. Gap in the traffic kylpyankalle. Nyt kehiin optimistijollia.

ellauri060.html on line 187: Michelin-äijän eli Timon Airaxelan vanhuskirjasta löytyi vielä yxi kekämies nimittäin Juhani Peltonen, spermajuhani eli tuttavallisemmin runkkujussi. Taas niin nuija suomalainen nimi kuin olla voi. Muuta en siitä tiedä vielä kuin et Timonin mielestä sen Iloisin suru oli jotain hienoa, siis todennäköisesti se on erittäin syvältä Timon pakaroiden välistä. Tässä juonen tiivistelmä kirjan takakannesta. Se kuulostaa kyllä pahalta.

ellauri060.html on line 189:     Haistapaska-kappalainen veetee kirkkoherra Sauli Rekelä on hämmentynyt elämänsä edessä: vaimo Noora, jonka kanssa hänellä on ollut lämmin ja läheinen avioliitto, etääntyy hänestä. Seitsentoistavuotias tytär ei ymmärrä isäänsä. Saulille jää vain poika Aleksi, johon hänellä kehittyy erityisen herkkä suhde.

ellauri060.html on line 191: Mielikuvituksen lento, komiikka ja musta huumori antavat leimansa romaanille, joka tummasävyisyydessään on elävä ja vilpitön kuvaus perheen ongelmista. Kielen taiturina ja fantastina Juhani Peltosta harva voittaa; tämä kirja on myös luja kouraisu elämän perskannikoihin.

ellauri060.html on line 195: Kirja kertoo papista, joka on menettänyt hammaslääkäri-vaimonsa jota vielä rakastaa ja uskonsa jota julistaa muille. Itsensä hän olisi varmasti tappanut, jollei hänellä olisi poikaa, 11-vuotiasta Aleksia, jonka kanssa hän viettää paljon aikaansa miesten kesken metsissä ja järvien rannoilla. Tyttärestä 17-vuotiaasta Matleenasta ei kerrota paljon. Hän on USA:ssa vaihto-oppilaana ja isä toivoo, ettei tyttö ainakaan saisi AIDS:ia ja alkaisi käyttää huumeita.

ellauri060.html on line 197: Kirjassa kuvataan hienolla tavalla sisälle patoutunutta vihaa ja raivoa, mustasukkaisuuttakin, joka kirjassa purkautuu järjettömiin väkivallantekoihin, jotka ihmisten onneksi kohdistuvat viattomiin eläimiin karitsaan ja mustarastaisiin, joita pastori Rekelä lahtaa haulikollaan. Kazoppa jumalaut karizaa, se poisottaa maailman synnit. Mustat enkelit on mustarastaita. 

ellauri060.html on line 201: Vaikka kirja on kirjoitettu vuonna 1986, se voisi yhtä hyvin kuvata 90-luvun akateemista pätkätyöläistä, joka joutuu työn perässä kiertämään 'vee-teenä' ympäri Suomessa ja rämpii aineellisessa köyhyydessä. Ja lopulta vajoaa henkiseen yksinäisyyteen, synkkyyteen ja putoaa masennuksen kuoppaan hataran turvaverkon murruttua ympäriltä, jota vieraalla paikkakunnalla ei ole. Sauli Rekelän onni on, että hän tekee töitä vt pastorina paikkakunnalla, joka on hänelle tuttu - ja varsinkin jonka ihmiset ovat hänelle tuttuja.

ellauri060.html on line 205: Pastorin elämä on ollut pahasti raiteiltaan jo pitkään. Vaimo on syyttänyt vanhimman tyttären Karoliina kuolemasta. Tämä hukkui. Kumpikin muistaa traagisen päivän tapahtumat aivan eri tavoin, vaikka kummatkin olivat samaan aikaan samassa tilanteessa. Vaikka Sauli tietää, ettei tytön kuolema ollut hänen syytään, hän syyllistyy siksi, että häntä syytetään.

ellauri060.html on line 221: Välillä Sauli Rekelä luulee tulleensa hulluksi. Hänen mielensä elää ikään kuin omaa elämäänsä, kertoo omia tarinoitaan, mitä hän itse seuraa vierestä.

ellauri060.html on line 223: Yksinäisyytensä keskellä hän tutustuu paikalliseen kirjailijaan, ateistiin R.J.J. Murtokiveen, jonka kanssa ystävystyy. Tää Murtokivi on selkeästi Jussin alter ego, se iloisempi versio. Murtokivi tarjoaa heti ensitapaamisen yhteydessä pastori Rekelälle viinaa, saunaa, selänpesua ja tolstoilaisuutta.

ellauri060.html on line 229:     Autiolle saarelle kirjailija Murtokivi ottaisi tukun kirjoja. Ensimmäisenä se ottaisi Daniel Defoen "Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut" teoxen (josta lisää alempana). Hänellä on tanakka usko, että se olisi kuitenkin perehtynyt guide siiden, mitä tulisi pakkopaikassa elämisen ja olemisen opiskelemiseen. Mitähän muuta minä ilmoitin sille toimittajalle (miettii Murtokivi)? Oli siinä ainakin Fedor Dostojevskin "Karamazovin veljekset", Federico Lorcan ja Pablo Nerudan runoja, Herman Melvillen "Moby Dickyn eli Valkoisen valaan", Samuel Beckettin "Hän tulee huomenna", Anton Tsehovin novelleja sekä Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa", Pentti Haanpään kertomuksia valikoiman sekä omista kirjoistani lohdukseni vielä "Mäkimökin tyttö ja tahdikas juomari", se on todella priimaa, lähes ylittämätöntä lyyristä proosaa! Ja kolme hyvin säilynyttä raamattua. Aika sekalaista skeidaa siis.

ellauri060.html on line 276: - Seminaarissa on kaksi johtolankaa: teemaksi tuli Elmo, mutta myös muu tuotanto. Nyt tuodaan esiin Juhanin moninaisuus, hän on suurempi kuin Elmo itse, kertoo Tuula Nurmen aviomies, seuran varapuheenjohtaja Risto Nurmi. (Taitaisi runkkujussi olla vihainen jos tietäisi, että vaimo elää sen kanssa iloisena leskenä! Tai ehkä se jo tiesikin, kun kirjotti sitä iloisinta surua. Se Inter-Toran mies oli takuulla Risto. Runkkujussin seuran eka puhis oli Sorsan Kalevi. Alaspäin on kyllä menty vuotten saatossa. Mitäs Timppa sanoikaan miesmuistin lyhyydestä? Astu lähemmäxi, se on lyhyempi kuin luuletkaan.) 

ellauri060.html on line 284: Risto Nurmi muistuttaa, että Elmo saattaa elää edelleenkin, sillä kun Elmo tuli taivaan portille, Pyhä Pietari tervehti sanoen "hyvä kun tulit, helvetti on voitolla 10-0".

ellauri060.html on line 298: Pappi Sauli Rekelän elämää seurataan raadollisen läheltä, mutta hellän ymmärtävästi. Hän oli tehnyt karkean virheen, rikoksen itseään kohtaan ryhdyttyään papiksi. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi. Omien traagisten virheiden kanssa on vain yritettävä elää. Se on kuin Belgraviassa lordi Brockenhurstin harmaapartainen pikkuveli John, man of cloth, jolta lähtee nahka nenästä maxellessa pelivelkoja. Runkkujussi oli vanhana aika samannäköinenkin kuin tää John!

ellauri060.html on line 302: Miettiessään elämäänsä ja asioitaan - jopa kesken saarnan kirkossa - hänen mielensä tuntuu suorastaan hajoavan kesken lauseen. Viimeiseltä pisaralta ilottomassa surussa tuntuu olevan, kun hän lukee kuulutuksia. Ei yhtään kastettua lasta, ei yhtään avioliittoon kuulutettua paria. Vain kuolleita, vanhuksia ja itsemurhan tehneitä. - Hän tuntee joka käänteessä häpeää sitä kohtaan mitä hän tekee pappina, muun muassa saarnastuolistaan käsin. Esim antaa runkun lentää saarnastuolin kaiteelta. (Onx tää papinvirka sit niiko runkkujussin epäonnistunut kirjailijanura? Jossa ainut ns. valopilkku oli se urheilijaparodiatöräytys?)

ellauri060.html on line 304: Elämän oljenkorret ovat vähissä. Yksi niistä on hänen poikansa Aleksi, toinen inttikaveri Eljas Hokkala, joka perustaa metsästysseuran johon Sauli liittyy sekä kolmas on viehättävä hongankolistaja Maisa Patén, johon hän tutustui tämän isän hautajaisissa. Ja sit on ne kaikki onnellisissa avioliitoissa elävät "ihanat ihmiset" jotka marssitetaann esille ihan lopussa. Ravihevoskouluttajat, feikkitaiteilija, kyläkauppias, mitä niitä olikaan.  

ellauri060.html on line 310: Tällä tarinalla ei ollut varsinaisesti loppua. Tai kirjan loppu oli uuden alku. Tietoisuus siitä että elämä jatkuu, vaikka perhe on hajonnut. Höpön höpön, ei siinä mitään sellasta ollut. Luulet vaan. Nilkka katkesi, iloisin suru et vaan oikea.

ellauri060.html on line 331: J olis halunnut olla merikapteeni muttei voinut kun oli värisokea. Se oli sen elämän tragedia.

ellauri060.html on line 406: ”Olen soittanut tanssi- ja rockyhtyeissä”, Nurmi myöntää. ”Siitä on ollut radiotyössäni paljon apua. Muusikon täytyy eläytyä yleisön tunteisiin ja vastata loppuun asti siitä, että heillä on hyvä olla. 

ellauri060.html on line 446:   Yllättävän vähän esim. vanhempia klassikkoja.  No onhan siellä sentään nuoremmasta polvesta Antti Arjava, riskittömän leivän perään lehahtanut rahanhoitaja, ”antiikin hailea varjo”.  Oliko klassillista antiikkia oikeasti olemassa, ja jos oli, onko sillä meidän kannaltamme enää mitään väliä? Tätä pohti Antti Arjava, joka vieläkin kehtaa razastaa ukillaan Antero Mannisella.

ellauri060.html on line 448:   Ei sentään mainize äitiään Hellevi Arjavaa. Eläkkelle päästyään suunnittelee heti kirjaa Padasjoen linnustosta. Sieltä kai se prutkutti Rauharantaan äidin kaa 60-luvulla nyrpistämään nenäänsä Lealle ja pikku-Matille. Onpa pieni maja! Kun Antti lähtee eläkkeelle rahastosta Nilkki sanoo Perkele! jos on hengissä. Vaikka neuvoo jälkeläisiäänkin välttelemään voimasanoja.

ellauri060.html on line 450:   Antin sukulainen toimittaja Tuomas Manninen kommentoi: Uimahalleissa roiskuttelu on oikeasti vakava tasa-arvokysymys. On oikeasti olemassa kantelevia kilpauimareita, koppavia veetee uimavalvojia ja kostonhimoisia vallasihmisiä jotka jatkaa riitaa hallinto-oikeuteen asti sukanvarresta löytämillään säästöillä. Suomessa on totuteltava tämmöisiin jenkkityylisiin korvauskanteisiin. Tuumaa Anni Swanin mökissä asuva pojanpoikansa Ilta-Sanomien mainio toimittaja Tuomas Manninen. Asia ratkennee vasta KHO:ssa. Kantaja oli hapan ilkimys rva Haapasalo, kriminaalizykologi Salosta, joka sittemmin vielä ärhenteli kun Salo voitti jonkun koripallopokaalin ja "koko Salo hurrasi", paizi tää sitruuna, joka ei kilpaurheilusta perusta. Se tykkää vaan kuntouinnista, kunhan keulijat ei roiskuta. Oiskohan syytä huolestua kun omat mielipiteet nazaa ilmiselviin kusipäihin? Mäkään en siedä eliittiurheilua enkä "koko Salo" tyyppistä kirkonkellojen soittelua. No huolestun kyllä vähän, mutta kantaani en tarkista. 

ellauri060.html on line 454:     Olen ollut alakouluikäisenä Kangasniemen markkinoilla kavereiden kanssa katsomassa kun Oliver Hawk hypnotisoi, Haukivuoren Houdini Aimo Leikas pelasi venäläistä rulettia sekä Onni ja Kalevi Suuronen ajoivat surmanajoa. Silloin oli vielä nuorisolle virikkeitä.

ellauri060.html on line 522:   Sir Terryn isä tapasi laulaa Pleasant and Delightful viisua pikku Terrylle niiden kävellessä poltetuilla sänkipelloilla. Terryn uus tweedtakki haisi pissalta. Pellot kärysivät sankkaa savua. Siinä kuolivat melodiset leivoxet ja muut jänistä pienemmät pikkueläimet. Muitahan ei Englannissa enää olekaan. Nyttemmin on sänkipoltto kielletty. Boris irrottaa Britannian muista valloista ja onkii sitten ize kaikki omat koljansa. Kalakaveria ei veteen jätetä. Kapteeni Kolja. Hahmon sukunimen Hergé oli napannut koljan englanninkielisestä nimestä. Hänen vaimonsa oli tarjoillut hänelle koljaa kuvaillen sitä: "Se on alakuloinen englantilainen kala – haddock."

ellauri060.html on line 900: Sepoykapinan aiheutti kiista uuden Enfield-kiväärin patruunoista. Pattern 1853 Enfield-kiväärissä käytettiin paperipatruunoita. Intialaisten sotilaiden keskuudessa liikkuneiden huhujen mukaan uudet patruunat oli voideltu sian- ja naudanrasvalla. (Ehei, se on pelkkää propagandaa.) Sotilaiden oli ladatessaan purtava paperipatruuna auki ja siten kosketettava huulillaan rasvaa, mikä oli loukkaus niin hindu- kuin muslimisotilaidenkin uskonnollisia käyttäytymisääntöjä vastaan. Nauta on hinduille pyhä eläin ja sika on muslimeille saastainen eläin.

ellauri060.html on line 970:     - Voinko minä nukkua tässä sohvalla? - Voit voit, mutta älä nyt vielä tuuperru! Minä muutoin tilasin izelleni italiankielisen Baabelin kirjaston. Luen teoxia sanakirjan kanssa. Se on semmoista puuhaa, että toiset ajatuxet väistyvät väkisinkin, jäävät tietenkin nurkalle kyttäämään ja iskevät heti kun ote hiemankin herpaantuu... Baabelin kirjastossa on sekä tuttuja että outoja kynäilijöitä ja niteitä. Esim.

ellauri060.html on line 981: Viimeiseksi Sauli sai kuulla sanat, jotka eivät halkaisseet hänen korviaan ja sydäntään ensimmäistä kertaa: »Milloinkaan minä en ole löytänyt sinusta minkäänlaista turvaa, olkapäätă, johon voisi nojata! Keskeneräinen, mitäton mies! Juoppo jo nykyisin! Lapsenmurhaaja!» Ja vielä yxi asia Jussi, kuuntele nyt tarkasti: HAISTA PASSKA!

ellauri060.html on line 985:       Ja nyt selviää sen Mättään kuvan kanssa runkkauxenkin motiivi: kyseessä on sexuaalinen salakosto Tuulalle, joka bylsii kaikki arkipäivät ällöttävää Ristoa. Hassuttelu kuuluu aikuistenkin elämään, jopa vanhusten, kuten tiesi kotkan jalkapohjaa kutittava "helpful Henry" K.J.J.Hintikka, sekä Michelin-mahainen Timon Airaxinen Heta Häyryn kanssa telmiessään Tokiossa kun kaxoistornit kaatuivat. Sexuaaliset kostotoimet on apinalle luontaista, kz. esim tätä:

ellauri060.html on line 990: Stefan Thermanin, 33, uudella Espoon-asunnolla on nähty viime viikkoina paljon naiskauneutta. Seiskan saamien tietojen mukaan Stefu heittäytyi täysillä sinkkuelämän pyörteisiin heti sen jälkeen, kun oli eronnut kohukaunotar Sofia Belórfista, 30.

ellauri060.html on line 998: PARTIO PAIKALLE Vielä toissa viikonloppuna asunnolla oli täysi rähinä päällä. Naapurit kertovat, että meno asunnolla äityi iltaan mennessä jälleen riehakkaaksi.

ellauri060.html on line 1070:       Nyt kun Iloisesta surusta on 163s luettu, voidaanko tuohon kysymyxeen vastata? Voi olla liian hätäistä, mutta tähän asti luetun perusteella se olisi jonkinlainen passiivis-aggressiivinen, epäonnistunut setämies. Voi helvetti, tätä elämää! Aika samanlajista on setäily tähän saakka kuin Kari Hotakaisen passiivis-aggressiivisella Virtas-Matilla. Mutta hirvijahdista alkaa aktiivisempi misogynia: 

ellauri060.html on line 1072: 	  Me miehet olemme urautuneita ja kovin likaisia, izetuhoajia, aidsisilta vaikuttavia, emme ole täydellisiä niinkuin naiset (no, eihän meillä ole isoja roikkuvia rintojakaan eikä enimmäxeen vastenmielisiä vittuja), pidämme telkkaria auki koko illan, sorrumme viskilasin ääressä vanhojen juttujen toistelemiseen, omaamme hitaan päättelykyvyn sekä ajatuxenjuoxun, lykkäämme päätöxentekoa ja toimeenpanoa, emme arvosta naista liikekumppanina, olemme röyhkeitä, henkisestikin epähygieenisiä, heittäydymme mielellämme selällemme kuin kapisin piski ja ruikutamme surkein äänin rapsutusta, olemme lisäxi omahyväisiä, erinomaisen kieroja, ainutlaatuisen piittaamattomia, emmekä ikimaailmassa usko, että nainen ymmärtää, mikä on lohkolämmitin... Oo-jai-jai-jai!

ellauri060.html on line 1074: 	  - Ja kuinka tärkeä mies on miehelle koko elämän ajan oikeastaan. Aivan alussa on tietenkin nainen, äiti, mutta sitten tulee isä, pian sen jälkeen poikatoverit, murrosikäinen poikajoukko, joka heittää huulta tytöistä, saa kokemuxia, mutta viihtyy edelleen yhdessä; vasta seurusteluaikana, kihlapäivänä ja avioliiton alussa nainen syrjäyttää mieskaverit - joxikin aikaa: mies on yleensä sellaisissa töissä missä hän tapaa enimmäxeen miehiä, hänen harrastuxensa ovat enimmäxeen maskuliinisia, kuten esimerkixi tämä hirvijahti ... mutta ammattitaitoinen naisnoita saa miehestä valutettua mahlat tantereelle, jolloin tämä jää kuin rujoxi keloxi hakkuuaukiolle, jommoiselle tämäkin polku johtaa. Oo-jai-jai-jai!

ellauri060.html on line 1095: Sauli Rekelä kaatui ja katkaisi nilkkansa pimeässä omatekoisen isä-poika leirin karkuretkellä. Isä huutaa Ilm- Alexia auttamaan. Koko revohka Tuulan kaa jää aivan auki. Eikä selviä kenen piti vahtia Karoliina vainajaa. Runkkujussin takuulla. Koko juttu on elokuvallisesti enää historiallinen kuriositeetti, tuumii Ilta-Pulun Jyrki Laelma.

ellauri060.html on line 1126:       Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,

ellauri060.html on line 1156: Just jotain tontasosta sontaa voikin odottaa brittien armeijaintelligenssiltä. Ja vielä pahempaa on tulossa: 

ellauri060.html on line 1160:     Siinäkin oikein iso kusipää. Ja vielä pahempaa on tulossa:

ellauri060.html on line 1205:   Jenkkinaisten lehti Vogue on aiheuttanut myrskyn vesilasissa. Kansikuvassa on ensimmäistä kertaa pelkkä mies, vielä sievänlainen ja volankimekossa. Konservatiivipiirit ei tahdo pysyä housuissaan, nyt on piru merrassa.

ellauri060.html on line 1219:     Mitä hemmettiä? Rättipääthän on aina esiintyneet mekoissa. Sitapäizi Candice, eipä nillä hirmuisen hyvin mene vaikka karvaturvat onkin kamelien ohjaimissa vielä. Housut on uuden ajan kexintö. Mekosta pääsee mela ulos noppelasti ja yhtä noppelasti uppoo toisen mekon alle. Telttaileva kansa on aina tiennyt sen. 

ellauri061.html on line 29:   Kippari Kalle puhalsi piippuun kuin hinaaja ja sanoi Myrsky ja mylväys. Ilmastonmuutos tuo Suomeenkin lisää myrskyjä. Viking Linen Amazing Grace ajautui Anhevanmaalla karille. Tuuli oli vielä kovempi kuin luulivat.

ellauri061.html on line 31: Ernesto Renan pöpötti jotain Shakespearen Myrskystä. Mixköhän, musta se ei ollut paljon mistään kotoisin. Ja hölmö Paavo Haavikko. Ja vielä se pirzakka Pirre Manninen ja valkeen Sale. Pitäiskö se Shakespearen pläjäys lukaista uudestaan. Eise varmaan ole yhtään parempi kuin eka lukemalla. Se on aika turaus. Williamkin ajatteli ize olevansa joku Prospero. Se on narsistisen setämiehen rintakuva. 

ellauri061.html on line 103:   Sitton vuorossa vähän naiskauneutta laulua ja paljaita sääriä, Irixen Cerexen ja jonkun vielä muodossa. Pafos-seminaari mainitaan. Joo Juno on se kolmas. Somasti puettuja ilomiehiä tulee, jotka yhtyvät tyttöihin viehättävässä tanssissa. Prosperolta tulee (syrjään): Toimeen! Panon lähestyy hetki. (Hengille:) Hyvin - pois - jo riittää! Ferdinand: On kummaa tää. Tulisen kiihkon vallassa on isäsi. Joopa joo sanoo Mirkku, se aina kuumuu tästä esityxestä. Ariel meinas jo muistuttaa Calibanista mutta Prospero kävi niin kuumana ettei se kehannut. Aijuu, olinpa unohtaa ne konnat. 

ellauri061.html on line 105:   Prospero välihuomauttaa: näyttelijät on vaan henkiä, tai kääntäen, henget on vaan näyttelijöitä. Näin on meidänkin elämässämme. Life is hard and then you die. Miten syvällistä. No ei mitään hätää, pikkuroistot on nyt limakuljussa. Muuttuvat iljettävixi matala-ozaisixi apinoixi. Paizi että ovat niitä jo, ne sekä koko kazomo. Ota kiinni Musti!

ellauri061.html on line 129:   Vedetään tähän heti perään Shaken Kesäyön unelma, joka Eunukista on hauskaa hassuttelua. Ehkä se on vielä harmittomampi.

ellauri061.html on line 172:   Tyhmä Helena vielä mielii törkeätä Dimitriä. Kun Hernia muikistelee, ihastuu vaan hän, siis Dimitri. Mixi Helenan muikistelu ei tehoa? Ilta on sopiva lempiväisten pakohetki. Mixei ne vaan ala bylsimään?

ellauri061.html on line 219:   Takaisin suolakaivoxeen. Harrastelijanäyttelijöiden ammatit on salvumies, kankuri, nikkari, palkeenparsija, kattilanpaikkuri, ja räätäli. Se Quince ei olekaan kvitteni vaan kulmakivi, Quine, niinkuin Willard van Orman. Pienyrittäjiä. Vizitkin on sen mukaiset. Kankuri Pulma on aasin pääosassa koska se on kaikista rivoin ja typerin. Nää äijät on jonkun Puckin mukaan törkeitä mekaanikkoja, rude mechanicals, ja niistä on kirjoitettu sivumääriä. Mä muistan noi nimet Oberon ja Puck P. Mustapään pikkusievistä runoista. En tiennyt ketä ne olivat, enkä tiedä vieläkään, mutta eiköhän se kohta selviä.

ellauri061.html on line 227:   2. tuotantokausi. Tässä tulee nyt Puck, ja keijukaisia. Onkohan ne samanlaisia kuin Pratchettin menninkäiset? CRIVENS! Shakella samat näyttelijät esitti mekaanikkoja ja Titanian keijuja: Koi, Sinapinsiemen, Seitti, ja Hernekukka. Hajuherne ois ollut hauskempi nimi. Nää on kyl varmaan olevinaan aika pieniä. Sekin on hassua! Onx Oberon keijukunkku? Ja Titania sen emäntä? Niinpä suattaa olla. Puck on tonttu. Punarinta Hyvähäiskä, eli Robin Goodfellow. Se vetää viisolta mummolta pallin alta ja mummu lentää pyllylleen ja huutaa jestanpoo. Kirkossa vielä. Se on HYVIN hassua!

ellauri061.html on line 241:       Pyramuxen and Thisbeen välikohtaus menee Ovidiuxen mukaan näin. Partnerit on tehneet appointmentin Babylonin muurilla. Thisbe tulee ensixi, mutta pelästyy jellonaa, ja pudottaa vahingossa huivinsa kuin Helmi Glasgowin lentokentän vessaan. Saablari! Se oli kallis huivi, ja tota väriä ei enää saa. Pyramus tulee myöhässä ja löytää Thisben huivin verisenä, ja typeränä hätäheikkinä kaatuu omaan miekkaansa. Thisbe tulee vessasta ja löytää Pyramuxen verissään, ja kompastuu hädissään samaan aseeseen. Tämän muistoxi mulperimarja muuttuu punaisesta mustaxi. 

ellauri061.html on line 263:   Pureva, moittelias pilkkaruno, sellainen kuin tää paasaus, olis hääjuhlan kunniaksi sopimaton. Mut 1-näytöxinen surullinen pila mahtuu hyvin. Se on kuin kuumaa jäätä, mustaa lunta. Vaikeneva puhe on parempi kuin kärkäs lörppäkieli, tuumaa Theseus. Se on vaietessaan puheliain. Vihaava rakkaus rakastava viha, näistä oxymoroneista mulla on jo joku paasaus. Eli vielä pitää kazoa tää pienyrittäjien näytelmä. 

ellauri061.html on line 271:   Ei hemmetti, ei päästä maata, eise vielä TÄHÄNKÄÄN päättynyt. Tulee vielä lisää. Esim:

ellauri061.html on line 284:   Elikkä mongoloideja ja kitalakihalkioita tässä manataan. Tulee vähän mieleen Atwoodin käsiapulaiset ja Olli Saxen moronit. Eivät olleet saaneet kohdussa tarpeexi oxygeeniä. Niistä tuli savantteja. Tonttu Jääkiekko vielä myöntää lopuxi: tää oli heikko ja turhanaikainen teema. Silti vittu, kätten pauketta nyt vaan!

ellauri061.html on line 484:  	of infinite jest, of most excellent fancy: he hath	 			mahdoton kekkamies; se kuskasi mua selässä tuhat kertaa; ja nyt, kuinka

ellauri061.html on line 527: LAERTES 	What ceremony else?	 				LAERTES		Mitä muita menoja vielä?

ellauri061.html on line 530: LAERTES 	What ceremony else?	 				LAERTES		Mitä muita menoja vielä?

ellauri061.html on line 548:  	A ministering angel shall my sister be,						mun siskosta tulee vielä enkeli,

ellauri061.html on line 559:  	Deprived thee of! Hold off the earth awhile,					nerokkaan ällin! Pitäkääs vielä noita lapioita,

ellauri061.html on line 560:  	Till I have caught her once more in mine arms:	 				Kunnes mä on halannut sitä vielä kerran.

ellauri061.html on line 562:  	Now pile your dust upon the quick and dead,	 				No kasatkaa nyt maa elävän ja kuolleen päälle,

ellauri061.html on line 633: En tykännyt pienenä Hamletista koska se oli väpelö ja kohteli Ofeliaa niin rumasti. Olixe homo? Täytistäkö sen piti vielä rähjätä Laerteelle, tappamansa Ofelian veljelle? Ja jätkä oli kuitenkin jo kolmikymppinen jos haudankaivaja laski oikein. Samanlainen pikku narsisti kuin Wallace. Ei se ollut yhtään kummempi kuin sen äiti eikä setä. Samaa lajia. No se kai oli Shakespearen pointtikin.

ellauri061.html on line 650: No Laerteen miekkakin on myrkytetty ja molemmat saa siitä pipejä ja pöpöjä. Kävipä köpelösti Laertes toteaa. Pilkka sattui omaan nilkkaan. Hamlet ehtii vielä sohasta myrkkymiekalla ize kinkkua. Pian ne on reporankoina koko porukka.

ellauri061.html on line 651: Sai oma tekemäänsä myrkkyä ilakoi vielä Laertes. Horatiokin meinaa tehdä seuraa mutta H. ehtii kuppiin ensixi. Älä vielä ilostele Horatio vaan jää kertomaan mun tärinä.

ellauri061.html on line 661: Fall'n on th' inventors' heads. All this can I	mitkä osui Juhaa leukaan. Eikä siinä vielä kaikki,

ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.

ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.

ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)

ellauri061.html on line 746:   Haavio kielsi lukemasta runoja elämän kautta. Kirjeessään nuorelle kirjallisuusarvostelija Kai Laitiselle hän tähdensi, että moderni runo ei ole elämäkerrallista keskuslyriikkaa vaan vapaata fabulointia.

ellauri061.html on line 748: Samaa elämäkerran torjuvaa tulkinnan tapaa Haavio opetti myös Elsa-puolisolleen, kun tämä syventyi Aale Tynnin runoon Tanssilaulu. "Ja he tanssivat vierekkäin, / koko yön he tanssivat näin." Päiväkirjassaan Elsa Enäjärvi-Haavio vetää kuitenkin mutkat suoriksi: "Se, jonka hymyä Martti kiittää runossaan Runon synty on AT." Elsan mukaan "Martti katsoo asiakseen kai jokseenkin aina kertoa, koska hän on tavannut AT:n tai puhunut hänen kanssaan puhelimessa. Ja sen mitä hän ei kerro, minä tiedän ja arvaan." Mustapää tiivistää runousoppinsa kokoelmassa Koiruoho, ruusunkukka (1947): "Minun laulussani on / vain kuva kaivattuni / ja kukka, leikki, uni. / Puck, Oberon." Mutta kansa haluaa ja saakin tietää, kuka se "kaivattu" oikein oli, Kirjallisuustieteen nykyisen teorian mukaan Martti Haavio, nimimerkki P. Mustapää ja P. Mustapään runojen roolihenkilö läkkiseppä Lindblad ovat kolme eri persoonaa, jos heitä ei dna-testi samaksi osoita. Mutta jos media olisi 1940-luvulla ollut nykyisissä voimissaan, olisi Martti Haaviosta ja Aale Tynnistä tehty kohupari.

ellauri061.html on line 750: Kaikki pysyi kulissien takana. Sitä paitsi kunnianarvoisan kustannusliike WSOY:n kirjallisella johtajalla Martti Haaviolla oli suhde saman yhtiön nuoreen runoilija Aale Tynniin samoihin aikoihin, jolloin WSOY:n johtokunnan jäsenellä, professorilla ja runoilijalla V.A. Koskenniemellä oli ihastuksenaan vielä nuorempi WSOY:n runoilijaneitonen Aila Meriluoto. 

ellauri061.html on line 960: Jael otti turviinsa matupakolaisen, antoi sille kermapiirakkaa ja post coitum umpiunessa naulasi pään teltan lattiaan. Siinäpä ideoita Suomen vastarintaliikkeelle. Tuomarien eläytymisessä Siseran äidin tunnelmiin on aitoa Schadenfreudea.

ellauri061.html on line 968:   Jari Pervo on 1 nilkin 375 humanistista. Jari Pervolla on Alibin, Poliisiuutisten ja  Seiska-lehden reportterin sielunelämä ja Ilta-Pulun toimittajatyön muovaama maailmankazomus. Kotimaisen kirjallisuuden hukkiopinnoista ei takkiin paljon tarttunut. Se tunsi izensä usein idiootiksi Helsingin yliopistossa. Ylläri. Pian se huomasi, että sillä aineyhdistelmällä pätevöityy tutkijaksi tai kotirouvaksi. Kun kotirouvan ura ei silloin vielä napannut, se meni Sanoma Osakeyhtiön toimittajakouluun. Eikä enää taaxeen kazonut, jos ei paljon eteensäkään. Ruikki varpaille. Astu lähemmäxi, se on lyhyempi kuin luulet. 

ellauri061.html on line 974:   Pervo häpeää tupakanreikäistä poplaria. Se haluis näyttää pöyhökkäältä ulospäin. Se on kuitenkin jouluporsaannäköinen narsistipunkero. Toivottavasti sille tehdään peräsuolen tähystys. Poliittisesti se on arvattavasti talousliberaali persuporvari, Juhannes Kempeleläisen kaliiperia. Antikommunisti ja työväenliikkeen tappaja. Pienyrittäjänä aina vetämässä kotiinpäin, viilaa linssiin vaikka elinkautisvankia. Kehuskelee sillä että ei pyydä taxissa satasesta takasin kun on kännissä, krapulassa tinkii joka penniä. Persulainen kuumuu pääjohtajista ja vihaa luottamusmiehiä. Juoxee joka perseen perässä.

ellauri061.html on line 980: Tämmösiä kapakkajuttuja tulee siiltä peräperää. Pistosta varastettuja pintapistoja viiden piston mieheltä. Asiaa tai ei. Sirpaleita. Kohtauxia kaatumatautisen elämästä. Texti vetänyt se ei. Eikä Pervokaan, vaikka käyttäytyy kuin poikamies. Oikeesti sillä on 5v sitä vanhempi vaimo Kati ja vanhahkona tehty poika Kalle. Onxtää possu olevinaan pelimies? Tolla lätyllä? Veli Ponteva.

ellauri061.html on line 983: 
Lao Rui:  Lainasin kirjastosta Jari Pervon omaelämäkerrallisen teoxen. Nyt otan kiinni nenästä ja koitan lukea ekan pervokirjani. 

ellauri061.html on line 1003: 
Lao Rui:  Eimut vanha mediahakuinen polvihan on ihan samanlaisia. Fyrkka on vaan reviiriä sekin. Ei ne haluu fyrkkaa ne haluu näkyä. Se on vielä primitiivisempi tarve. Ei mua influensserit kiinnosta vaan tää vanha säälittävä polvi joka vielä kurkkii kulisseissa. 

ellauri061.html on line 1019:   Tiedä häntä. Jokin sitä pännii ankarasti. Jotain on jäänyt elämässä saamatta. Jokatapapaukauxessa vaikuttaa selvästi että perimmäiseltä habituxeltaan Pervo on  hapan ja pettynyt, kuin persu exyxissä. Se on vulgääri koska kemiläisenä ei osaa eikä voi olla mitään kummempaakaan. Ollaan sitten kunnolla vulgääreja ja puhutaan pieruista, haukutaan naisia ja vittuillaan vaikka homoille vankilanjohtajille, joilla näyttää olevan aivan liikaa rahaa. Jarilla sitä ei ei koskaan ole liikaa, ei edes riittävästi. 

ellauri061.html on line 1044: Kirjailija, äiti ja puoliso Kati Tervo valmistautuu päästämään irti ainokaisestaan ja elämään jälleen kaksin puolisonsa Jari Tervon kanssa. Elämään mahtuu taas vanhoja harrastuksia, mökkierotiikkaa (rakas on rakas kaikkine läskeineen ja poimuineen)– ja ehkä myös uusi perheenjäsen, kiinalainen tyttö, tai koira. Vaikka Jarza ei kyllä tykkää ulkoiluttamisesta. Kiinalaisisista tytöistä se kyllä pitää kovasti! (No, puoliveteisesti.)

ellauri061.html on line 1046: Mitä on tapahtunut, mihin aika on kadonnut? Vielä vasta aivan äskettäin kirjastonhoitaja Kati Tervo piteli käsissään sitä ihmeellistä kapinetta, johon vuosien odotuksen päätteeksi oli alkanut piirtyä yxi jos toinenkin hailakansininen viiva. Nyttemmin se kapine on jo aika hervoton. 

ellauri061.html on line 1050: Ja se oikutteleva bussi irlantilaisella maantiellä, jossa Kati muutamaa viikkoa myöhemmin istui puolisonsa tulevan isän Jari Tervon nivusilla. Yhä hän muistaa, miten rukoili, ettei pieni ihmisenalku hänen sisällään säikähtäisi kuoppaista tietä. Liian monta keskentuloa oli jo pelätty ja koettu.

ellauri061.html on line 1054: Koti on yhä parin korttelin päässä, mutta koulu vaihtunut ja reppuselkäisestä pellavapäästä kasvanut möreä-ääninen, rasvatukkainen nuorimies. Viime viikonloppuna juhlittiin valkolakkia. Nyt Kalle jännittää opiskelupaikkaa ja urheilee nostaakseen kuntoaan armeijaa varten. Valmistautuu siis aloittamaan omaa elämäänsä. Kotimaista kirjallisuutta se EI kyllä aio mennä lukemaan. Ei helvetti!

ellauri061.html on line 1059: 
Lue myös: Perhe-elämä ei enää houkuttele nuoria – johtuuko se tästä yhdestä asiasta?

ellauri061.html on line 1072: Kati sanoo jo hyvin varhain päättäneensä, että puhuu ison lapsensa kanssa avoimesti kaikesta. Jarilla on tietysti jo asioita, joita hän ei jaa vanhemmalleen, ja hyvä niin. Hänelle on kuitenkin koetettu tehdä selväksi, että elämässä ei voi tapahtua mitään sellaista, mistä ei voisi puhua.

ellauri061.html on line 1079: Kati on aina pelännyt läheistensä puolesta. Lapsena hän pelkäsi menettävänsä äidin, sillä mummu menehtyi kolarissa. Äitikin oli kova rattijuoppo. 

ellauri061.html on line 1091: ”Nyt myöhemmin olen kauhistellut, että äitini olisi pitänyt olla minusta monta kertaa hyvinkin huolissaan, mutta hän ei ollut moxiskaan. Sain elämöidä aivan vapaasti. Äiti ajeli vaan mummon autolla ja korkkas keskareita.”

ellauri061.html on line 1108: Inhottava pikku Pervo mahtailee kexityllä hevosia mätkivällä esi-isällä. Markkinamies kuten mitättömämpi jälkeläisensä. Aivan vastenmielinen tarina tääkin. Tässä suhteessa Pervo kazoo silmiin Hotakaista, toista paskiaista. Molempien kirjoissa on pelkkiä ikäviä ihmisiä. Ja kertomuxet ihan Taika-Jim ja Nastamuumio ja Dick Tracy tasoa. Seura-lehden ja Apu-lehden takakannesta. Voimamiehiä. Jarza(kin) on piipunrassi joka puhuu panohommista.

ellauri061.html on line 1115: Tää on tyypillistä autofiktiota sikäli et Jarza parantelee elämänsä suurimpia vajavuuxia. Tässä tarinassa sillä on tyttökin ja se voi esittää sovinistisesti reippaan Voltteri- pojan ja ihqun kuopustytön isää. Vaimo tekee ruokia. Jarza kazoo izeään peilistä. Mulkku näyttää pienentyneen. Aika lähteä kustantamon jouluglögeille. Se on julkun työtä. Edustamista. Narsististen linssiluteiden kausikazelmus. Siihen tuli joku viestintäviipottaja, entinen miesuutisankkuri Maikkaris

ellauri061.html on line 1125:   Suomi-filmi-tyyppisessä Unto ja Kerttu Vartiovaara-jaxossa ei ole päätä, mutta häntää vetkutetaan ahkerasti. Ai se olikin se Pasanderin romaani. Omistus väkivalta ja sukupuoliasiat ne pyörii Pervon(kin) mielessä. EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! siinähän ne ovat, Jarin valöörit. Jari ei pidä nenäkkäistä kustannustoimittajista. Niillä on vielä huonompi maku kuin Jarilla. 

ellauri061.html on line 1135: Silja jakaa edestä ja takaa. Otti Jarin mulkun käteensä ja kehui sitä ihanan limaisexi. Siis sitä mulkkua. Siis Jaria. Tässäkin on syvällistä naisen halvexuntaa hiivana. Se on niin kiihottavaa. Tomusokerissa kieritelty keskiluokkainen lullero kohoaa ja sitten lässähtää ja panee flottis. Tää kuukkeli on kyllä paha mies, alhainen lima. Ja kirja on yxitoikkoinen ja tylsä. Viinaa juodaan, omakehu haisee. Minä minä minä minä, ja vielä kerran tuo maailman kaunein sana, minä. 

ellauri061.html on line 1142: Tervetuloa lukemaan keski-ikäisen täti-ihmisen rustaamaa blogia, jossa ihmetellään, kummastellaan ja hämmästellään maailman menoa ja lähinnä oman elämän kulkua. Elämä on paras komedia, jos sen oikein oivaltaa.

ellauri061.html on line 1146: Viidestä lukijasta kolme pääsi koneen ääreen ruotimaan kirjaa ja sen sisältöä. Tällä kertaa kävi niin, että Päivi ja minä olimme lukeneet kirjan aiemminkin. Päivi muisti asian heti sopiessamme luettavasta kirjasta ja minä kirjaa lukiessani. Elsille Tervo oli täysin uusi tuttavuus. Onneksi Päiviä ja minua ei haitannut, vaikka luimmekin kirjan toistamiseen tai Päivi jopa kolmannen kerran. Kirja ei huonone toisella tai kolmannella lukukerralla, jos vaan pitää tervomaisesta tyylistä. Uutuuden viehätys saattaa puuttua, mutta ehkä tarinasta löytää jotain uutta, jota ei ole aiemmalla lukukerralla huomannut. Elsi jäi vielä pohtimaan, fanittaako Tervoa vai ei.

ellauri061.html on line 1168: Minun sukuelimeni tarina kertoo jaritervomaisesta mieskirjailijasta, jolle alkoholi maistuu, ja muutenkin on vähän ankeaa. Tyyppi on aikamoinen reppana, joka ei oikein saa otetta elämästään. Viime kirjastakin on jo aikaa ja kustantaja hätyyttelee. Onneksi mies saa toimeksiannon vankilassa istuvan tappajan tarinan kirjoittamiseen. Siitä alkaa aikamoinen sotku, joka sysää päähenkilön sotkemaan koko elämänsä.

ellauri061.html on line 1189: Pervo on jopa ikäistäänkin vanhakantaisempi setämies. Kai sellaisia vielä kasvaa puunkylkiin jossain Rovaniemellä. Tää Pasanderikin on yx Pervon monista alter egoista. Pervolla piisaa näitä egoja, niistä muodostuu sen koko suku. Se sarjamurhaajakin on sen naamari. Ja tässä niin kuin niin usein kirjailijaegoisteilla, joka naamarista pistää ulos ja ääntelee sama possu. Päälleliimatun kultivoinnin alla röhkii kaltattu oras. Ilmeisesti Jari änkyttää ollessaan pelästynyt.

ellauri061.html on line 1191: Palanderin hahmossa se näyttää Varkauden (Savon siis ei Lapin) Finneganille eli etelän jolpille närhen munat kuin joku tyylikkäästi harmaantunut 007.

ellauri061.html on line 1200: Siinä on jotain hirmu alkeellista, alkueläimen tapaista. Ameeba kirjailijana. Tuntoelimet ja lonkerot

ellauri061.html on line 1218: Pervo ei ole syvällinen kirjailija sydänmailta vaan vizinikkari. Hän on monessa haastattelussa myöntänyt olevansa omahyväinen läskiperse paskiainen hepinlutkuttaja ja on siitä vielä ylpeä. Mielellään kertoisi useamminkin jos joku vaan kuuntelisi.

ellauri061.html on line 1258: Voi helvetti. Jari Pervo on hirvittävä kaikilla mausteilla. Toinen hirviö on Pirkka-Pekka. Kolmas iso paska on Snellman Saska. Mikä näille kolmelle on yhteistä? Ne ovat kaikki 3 ERITTÄIN rumia. Sixne tykkäävät lytätä vielä huono-osaisempia. (Täh? No ei! Mä en ole neljäs, mä oon söpö.)

ellauri061.html on line 1275: maahanmuuttajien elämän tulkiksi.

ellauri061.html on line 1288:   Tässä saattaa olla selitys Pervon pahantuulisuuteen viimeisinä vuosina. Se lähti liikkeelle persukuvioista ja sen tyyli ja ajatusmaailma kirjoissa on erittäin maalaispersumaista. Mutta nousukkaana snobina sille on käynyt kuin Hyvinkään kultahatulle: menestys on noussut hattuun ja höyryttänyt ulos persuasenteet, ne on korvautuneet yläluokkaisemmalla talousliberaalilla agendalla. Persulukijakunta on pettynyt, ja pitää Pervoa nyt efialteena. Toisaalta taide- ynnä rahaporukat ei ole vielä nielleet törkyturpaa meikäläisexi. Se on robulisti.

ellauri061.html on line 1290:   Se keikkuu siis jossain aidalla kuin kirppu ja on aika ikävällä tuulella. Rovaniemen kultahatusta ei tullut baskeria, vaikka muutti Nuorgamista Olarin kautta Skatalle. Niin etelään kuin pääsee, se sanoi kuten talven tullen ammattilaiset naiset valtaistuinpelissä. Winter is coming. 

ellauri061.html on line 1330:   Tuo puujalkahuumorin "mestari", tissiposkitervo alkaa olla jo menneen talven lumia, kirjamyynti sakkaa pahasti. Joku lantti tulee aikansa eläneestä ja elähtäneestä, valmiiksi nauretusta uutisvuoto-ohjelmasta. Kuka vittu sitäkin katsoo?

ellauri061.html on line 1354: Kirjoitin kolme liuskaa. Kalle tuli kotiin viikonlopuksi. Kati leipoi omenapiirakan. Katsoimme Amores perros -elokuvan, jonka aikana Ukko nukahti sohvalle. Tämä päivä kannatti elää.

ellauri061.html on line 1381: Seitsemän vuotta twitterissä ja yli 7000 seuraajaa. Muistan, kun iloitsin 90 seuraajasta. Kun tviitit ovat elämästä, ne ovat parasta.

ellauri061.html on line 1412: Kirjailijan synneistä suurin on Jari Tervon mielestä tylsyys. Tervo itse jatkaa narsisminsa, rasisminsa, naisvihansa ja vihapuheensa käsittelyä uudessa romaanissaan. Miehellä on muovikassi kädessä ja elämää takana. Hän tulee Helsingin Narinkkatorilla vastaan ostoxet kilisten. Hän on kirjailija Jari Tervo, 59.

ellauri061.html on line 1420:   Kirjan teemoja ovat muun muassa rasismi ja vihapuhe, joita Tervo on viljellyt kolumneissaan. Miksi piti tehdä vielä romaanikin? Koska siitä saa paremmin pätäkkää. Rasismi on iso osa suomalaisen yhteiskunnan nykypäivää, se kiinnostaa lattapäisempääkin lukijaa.

ellauri061.html on line 1442: Samaa ohjenuoraa seuraten Tervo aikoo kirjoittaa seuraavankin teoksensa. Sitä voi pitää jonkinlaisena yllätyksenä ja samalla varmana myyntimenestyksenä: Suomen ehkäpä tunnetuin nykykirjailija Jari Tervo kirjoittaa Suomen ehkäpä tunnetuimman nykynäyttelijän Vesa-Matti Loirin elämäkerran. Seura-lehti seuraa tilannetta tarkasti.

ellauri061.html on line 1449:   Mixhä Pervosta oli kamalaa eze epähuomiossa bylsi omaa siskoaan, onxe joku Oidipus vai mikä. Kumin kanssa vielä. Ja se sen söpöliini pikkujaana oli varmaan jonkun rivitalonaapurin tekemä, ellei sizen homahtavan vankilanjohtajan. Nää isyyskysymyxet lie pyörineet Pervon päässä paljon just vuosituhannen vaihteessa. Lopussa Pervon asiat menee aika sekasin. Vaimo läx ja vei Kallen ja Ukon. Vikalla rivillä jää muka epäselväxi kuka ampu kenet. Mut eihän vainaja enää kirjota minämuotoiseen roskaromaaniin viimeisiä sanoja. Joo oli tää aika päämäärätöntä sekoilua, uskottavuus p=0.0001. Kirjallisena esikuvana on jenkkiläiset kovaxikeitetyt, pulp fiction. Selluloosakeittoa.

ellauri061.html on line 1460: Pervo muistelee isäänsä ja kertoo tämän hautajaisista Seura-lehden kolumnissaan. Isän elämän lopputaival ei ollut helppo.

ellauri061.html on line 1472: Kun äitini katosi puolukkareissulla Perunkajärvellä, helpotuin. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa hän katseli pää ivallisesti kallellaan minua ja påivitteli, miten hänen pojastaan oli tullut niin kuuluisa, etta sita haastateltiin Annaan. Hän olisi kyllä pitänyt parempana, että minusta ei olisi otettu kuvaa siinä vanhassa poplarissa, koska minä näytin siinä niin lihavalta. Mutta niinhän sie năytät kaikissa takeissa, hän keksi ja kaakatti lakähtymäisillään. Vitsi, vitsi, hän tökki minua ja hymyili ymmärtäväisesti kulloisellekin kahvivieraalle, joka hämmentyneenä yritti katsoa kaikkialle paitsi minuun. Aiti oli mielestään taiteellinen. Hän ei osannut laulaa, maalata, säveltää, näytellä näyttämömielessä, soittaa instrumenttia eikä kirjoittaa, mutta hän oli sielultaan taiteellinen. Se ilmeni siten, että hän saattoi mină hetkenä hyvänsä ponnahtaa sohvalta ja kiljaista, että keitetäänpä kahvit. Tunnin päästä hän meni uudestaan keittiöön ja palasi sieltä ilmoittamaan että hän oli keittänyt kahvit ja aivan unohtanut sen. Se osoitti että hän on taiteellinen luonne. Kun hän huomautti, että televisiossa esiintyvä laulaja oli vanha ja lihava, mauttomassa meikissä, naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa ja nuottikorvaton, niin hän tarkoiti, ettl hän ihailee laulajaa. joka tästä kaikesta huolimatta urheasti esiintyy televisiossa. Kyllä täytyy kunnioittaa. Näita laulajia oli paljon. Jokainen nainen oli hänen kilpailijansa, fiktiiviset hahmot myös. Aidin elämän täytti ihmisten painon tarkkailu ja kahvi. Hän huomautti pankin kassanaiselle tämän kaljuuntunmisesta vai siksi, että hän oli rehellinen. Kaikkihan näkivät sen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Luultavasti hän olisi pyytänyt, jos hän olisi joskus ollut väärssä. Han oli kateellinen minulle niinsanotusta menestyksestäni ja julkisuudestani. Luulin äitien olevan kyvyttömiä niin tuntemaan. Kun hän kuoli, hän pääsi ensimmäisen kerran elämässään lehtiin. Sitten pimeys.

ellauri061.html on line 1493: Ja sit tää: Luota muhun. En pyydä mitään muuta kun ezä luotat muhun vielä jonkin aikaa. Ezaan rahat vietyä ja riittävästi etumatkaa. Aladdin sanoi Jasminelle Luotathan. Se oli käännös toisesta tyypillisestä jenkkihokemasta Trust me. Siitä puhe mistä puute. Kolmas naurettava on Oletko kunnossa? (Are you OK?) josta lie toisaalla jo ollut puhetta. Ei kukaan Suomen mies sano niin, vaan Sattuiko? Kävikö pahasti? 

ellauri061.html on line 1500: Naisten oikeudet on enemmän kuin jonkun ihmisryhmän rights of man. Esim oikeus omaan ruumiiseen eli päättää pitääkö sikiön vai ei. Törkeetä et sivulliset ottaa asiaxeen päättää sen sikiön oikeuxista vaahdoten kuin jotkut Gileadit. Oikeesti ei ole muuta oikeutta kuin vahvimman oikeus. Samantekevää miten termiittiapinan käy loppupeleissä. Ei yhtään vähemmän samantekevää kuin sen tappamien miljoonien muiden eläinten. Lue https://ihmisoikeudet.net/ihmisoikeudet/naisten-oikeudet/.

ellauri061.html on line 1505: Husu alkoi miettiä, miten tieteen ja uskonnon käsitykset sopivat yhteen. Alan hermostui islamin tuomisesta tähänkin asiaan. Hänen mielestään uskonto on satuilua, vaarallista sellaista. Tieteen pitäisi olla vielä nykyistä eksaktimpaa, jotta spekuloinnille ei jäisi tilaa.

ellauri061.html on line 1516: No syyllinen oli se tyhmä somali. Mustien afrikkalaisten henkiset kyvyt ovat heikommat kuin länsimaissa elävän valkoisen rodun. Näin ajattelee useampi kuin joka seitsemäs suomalainen.

ellauri061.html on line 1564: Rakkaus (Pyhiesi yhteyteen, Finlandia-ehdokas joka hävis Hande Mäkelän muistelmille) arviossaan vuonna 2002 

ellauri061.html on line 1611: Leffan mukaan se kohteli Ann Hathawayta ja tyttäriään sikamaisesti. Oli aivan vitun narsisti ja setämies. Typerästi roikkuu siinä ruttopojassa eikä piittaa sen elävistä siskoista. Hemmetin narsisti. Ja puutarhurina aivan kädetön.

ellauri061.html on line 1615: No sen kuppanen fundamentalisti vävypoika John oli kyllä vielä vittumaisempi.

ellauri061.html on line 1666: Joel Elstelä on suomentanut ja sovittanut näytelmän teatteri Beowulfille, joka esitti sen kesäteatterissa 1993. Cymbelinen on suomentanut Lauri Sipari. Helsinki: WSOY, 2010.    

ellauri062.html on line 36:   Jaakko Yli-Älykäs kertoo verisen neuromaanisesti kirjassaan jatkosodasta, kuinka "Oboten uusi hallitus" (neekereitä) teki lopun "kuningatar Elisabetin" villieläinreservaateista ja tappo yxin tein kaikki villieläimet edistyxen nimissä. 50v sitten siis 60-70-luvulla. Miehet taisteli, kansa kazeli. 

ellauri062.html on line 42: J.A. Hunterilla on monia mezästyxen maailmanennätyxiä. Hän on ampunut yli 600 leijonaa, yli 1000 norsua ja useampia valkoisia sarvikuonoja kuin kukaan muu. Jäljeelle jääneitä voi laskea jo muutaman mustan käden sormilla. Kirjassaan 'Valkoinen mezästäjä' Hunter kertoo verihuuruisesta elämästään yllättävän hauskasti ja vauhdikkaasti. Kirja on nautittava yhdistelmä jännitystä, herkkää luonnonkuvausta ja kiintoisaa tietoa ja siirtomaa-asenteita alkukantaisesta Afrikasta. Hunterin terävä skottilainen huumori tekee kirjan vastustamattomaxi. Kirjaa elävöittää joukko mestarillisiä tapettujen eläinten kuvia. Kansikuva: "Rosvoilijan loppu. Sarvikuonouros, joka oli tehnyt tuhoja alkuasukkaiden maissivainioilla Makindun lähellä Keniassa."

ellauri062.html on line 44:     Kun tulin ensi kerran Keniaan, liikkui riistaa tasangoilla niin pitkälle kuin silmä kantoi. Mezästin leijonia nykyisien kapunkien paikoilla ja ammuin norsuja maan ensimmäisen rautatien vetureista. Yhden miehen elinaikana olen nähnyt aarniomezän muuttuvan viljelysmaaxi ja ihmissyöjäheimoista tulevan tehtaantyöläisiä. Minulla izelläni on ollut hieman osuutta tähän muutoxeen, sillä brittihallitus palkkasi minut karsimaan vaarallisia eläimiä niiltä seuduilta, jotka "oli päätetty" raivata viljelyxelle.

ellauri062.html on line 46:     Minulla on sarvikuonojen ampumisen maailmanennätys ja ehkä myös leijonien (vaikka emme pitäneet tarkkaa kirjaa ensi vaiheissa ammuttujen luvusta), ja olen ampunut yli tuhatneljäsataa norsua. En suinkaan kerro näistä ennätyxistä ylvästellen. Se työ täytyi tehdä, ja minä satuin olemaan se mies, joka teki sen. Olen savannien Hitler, Himmler, Heydrich, Eichmann ja Göring yxissä nahoissa. Endlösung eläinkunnalle. 

ellauri062.html on line 48:     Mutta niin oudolta kuin voi ehkä tuntuakin nojatuolissa istuskelevasta puidenhalaajasta, on minun sanottaava, että minä tunnen suurta kiintymystä niihin eläimiin, joita minun on täytynyt ampua. Taputtelen usein niiden täytettyjä kalloja. Ihankuin Josef Mengele. Tuliaseet ovat olleet elämäni hallizeva kiinnostuxen kohde, ja minä kuuntelen mieluummin kiväärin ja haulikon pauketta ja luodin napsahdusta norsun ozaluuhun kuin hienointakaan orkesteria.

ellauri062.html on line 50:     Minä olen viimeisiä vanhan koulun mezästäjiä. Minun kokemuxiani ei voi kokea toiseen kertaan, sillä sekä eläimet että alkuasukkaat ovat loppuneet. Kukaan ei kuule enää maasai-heimon jodlaavia sotahuutoja. Ei, vanha Afrikka on mennyt, muiden maanosien perästä. Valkoisen miehen lättäjalat läiskyvät nyt joka paikassa. 

ellauri062.html on line 56:   Se oli meidän elämä. Me ollaan SYYLLISIÄ.  Pornomestari Muhuhuu on pahoillaan, mutta meidän isot hiilijalat aiheuttaa tän. Eikä me voida sille mitään. Me ollaan vaan pikku apinoita jotka lisääntyvät liikaa. Darwinin jymymenestys, iso jytky. Astutaan toisia apinoita niinkauan kuin aikaa riittää. Kovennetaan pikku pippeliä sarvikuonon sarvijauholla. Lisäännytään kunnes täyttyy maa. Under his eye. In a while, crocodile. Hetki enää vaan niin tulee valmista. Jalanjälkiä on jo joka paikassa.

ellauri062.html on line 64:   P.S. Suurimmat roistot olivat 2. maailmansodan voittajat, ensikädessä britit sekä USA, jotka ajoi läpi kapitalismin, vapaakaupan ja globalisaation. Tappoi lajit ja pöppiäiset vihreällä vallankumouxella. Kaikki aivan PERSEMÄISIÄ ajatuxia. Mutta mutta sanoo Darwin, eihän apina voi ajatella muita eläimiä, se on vastoin pelisääntöjä. Tätä peliä ei vihelletä poikki. Toisin kuin Jehova, Darwin ei tee ulostuloja. 

ellauri062.html on line 67:   
Apinan sexielämä

ellauri062.html on line 71:   Esipuheessa korostetaan tälläsen kirjallisuuden tarvetta. Lääkäritkin voivat tällä ansaita eivätkä vaan pornoilijat. Tietämättömyys ei enää toimi pidäkkeenä, kun on pilsuja. Typerät kirjoittajat luulevat, että tämä elämämme puoli ei ole aivan elintärkeä. Höpsistä, sukupuolielin on eläimen elimistä elintärkein. Sen takiahan yökahvilat on pidettävä avoinna koronan aikana, vaikka lisääntymiskyvyttömiä kuolisi kuin kärpäsiä. Kinsey ja hänen työkaverinsa tilastoivat jenkkien sexuaalisia elkeitä vuosina 1938-1952. Silloin oli kaikki tabut vielä voimissaan. Kinsey onnistui uskomattomin ponnistuxin työntämään keskijalkansa sexitutkimuxen sulkinaiseen rakoon. Kai se sit oli pitkän sodan ansiosta jo alkanut raottua. 

ellauri062.html on line 75:   Menetelmänä oli kiihtyneiden potilaiden suora observointi, mittaus ja värifilmaus. Filmit myytin edelleen pornopätkixiin. Tiivistäen vaiheet ovat: (1) kiihottuminen (2) tasanne (3) orgasmi (4) laukeaminen (5) selän kääntäminen tai tupakointi sängyssä. Toisto tyylikeinona. 

ellauri062.html on line 78: 
Alzheimerin tunne-elämä

ellauri062.html on line 80: Tyypillisimmät Alzheimerin varhaiseen vaiheeseen liittyvät oireet koskevat muistin heikkenemistä. Uusien asioiden oppiminen kuten nimien muistaminen ja asiakokonaisuuksien hahmottaminen vaikeutuvat. Unohtelu lisääntyy, jolloin esimerkiksi luetusta tekstistä jää mieleen vain osa. Varhaisessa vaiheessa suurin osa potilaista ja vielä suurempi osa niiden vaimoista kuitenkin kieltää muistihäiriön.

ellauri062.html on line 163:   Gilead  on nykyisessä Jordaniassa. Nimi tarkottaa todistusvaaraa tai sit vaan kivimäkeä. Joosefin pojalla Manassella oli senniminen pojanpoika jolla oli vielä äpäräpoika nimeltä Jefta. Näitä koukkunokkia on kyllä joka lähtöön. Vaikka juutalaisten prosentti väestöstä on paljon pienempi kuin esim homojen. Bonniers-kustantajakin oli sellanen. Bonniers omistaa WSOY:n ja surkeen lopun saaneen Akateemisen. Ja Ruozin paskimmat lehdet ml. Expressen. 

ellauri062.html on line 267: Hizi tää alkaa kuulostaa kauniilta ja rohkeilta. Nää saippuat on sarja irrallisia kuplia. Apinan peilisoluja vaan vähän hivellään ilman mitään johdonmukaisuuden häivääkään. Jengi kazoo näitä raidallinen perse punasena ja huuli pyöreenä. No kuka sitä elämältä juonta kaipaakaan. Käänteet riittävät. 

ellauri062.html on line 323:   Juurikin näin se oli: suomentaja Lindholmin suomentama Pynchonin Painovoiman sateenkaari oli se korvaamaton Urtext jonka reppuselässä Juotikaskin päätyi kirjailijan vaikeaan, yxinäiseen ja enimmäxeen turhauttavaan kirjailijan ammattiin. Hizi mixei se ryhdy julkkixexi niinkuin kolleega Pervo? Ehkä se ei ole yhtä ruma eikä röyhkeä. Juotikas tuntee olevansa jotain velkaa sotaveteraaneille, ihan aikuisten oikeesti. Kai se lähetti niille postikortin tänä jouluna, niinkuin 60.000 muuta?

ellauri062.html on line 335:   Siv. 39 mennessä on varmistunut, että Jaakko Juotikas on samanlainen lattapäinen maalaismies kuin Juri Pervo. Se kuumuu samanlaisista tv-tyhmyyxistä kuin se. Tai ainakin pitää niitä kertomisen arvoisina. Ainoa ero, jos sekään, on että Jaakko välittää ihmisistä vielä vähemmän kuin Jari. Tässä kirjassa kävelee vaan aatteet vaatteet päällä tai ilman niitä saunassa. 

ellauri062.html on line 342:   Onkohan Juotikkaalla (ollut?) naisystävä joka tykkää hevosista vielä enemmän kuin Jaakosta? Onko Jaakon äiti tomera naistoimihenkilö, joka on aina hemmotellut ja lytännyt Jaakkoa? I know the feeling either way... - Vai onko Jaakko homo? Mixe haluu hiplata jättipenistä? Sillä olis siihen sopiva pyllynreikäsuu. Tää on kyllä pelkkä omaan kokemuxeen perustumaton arvaus :). Myöhemmin ilmenee, että Jaakko/Mikan traumaattisin lapsuudenmuisto on nimenomaan homoeroottinen kokemus.

ellauri062.html on line 348: Tahdon murskatappiossa kaksitoistavuotias Anu käy Konemetsän talleilla hoitamassa poneja ja ratsastamassa. Sitten hän kuulee hevoshulluuden olevan tiettyyn ikäkauteen kuuluva vaihe nuoren tytön elämässä. Vapaan tahdon ongelma alkaa kiusata Anua päivä päivältä ankarammin kunnes käsillä on täysimittainen eksistentialistinen kriisi.

ellauri062.html on line 358: Matti Mäkelä-vainaja kuumui Juotikkaan Neuromaanista. Oiskohan se haistanut Juotikkaassa fellow setämiestä? Uutterat emättimet pukkaa maailmaan aina uusia setämiehiä. Ikä on vain hidaste joka korjautuu ajan mukana.

ellauri062.html on line 360: Juotikkaan implisiitti suhtautuminen maahantunkeutujiin, pakoloisiin ja jutkuihin on tutunomaisen kaxineuvoista: toisaalta järjen tasolla myönnetään ihmisarvo hampaat irvessä, toisaalta tunnetasolla viestitellään selvää inhoa. Vähän kuin militanteilla suvakeilla ois vielä yxi rotu jota inhota: alempiarvoiset valkoiset.

ellauri062.html on line 382: Torakoilla ja muilla pöppiäisillä on exoskeleton. Se ei toimi isommilla eläimillä enää hyvin.

ellauri062.html on line 426: Näissä asioissa kylmiöllä Juotikkaalla on paljon kirittävää.  Ja vielä yxi idis Jaakko: tuotesijoittelu ja kontextiin valikoidut mainoxet! Kohta huomaat et on käynyt kuin Pelle Pelottoman huviretkellä: lähdit ensi muka nauttimaan vapaasta luonnosta, mutta ziljoonan kärpäsen ja yhtä monen mukavuutta edistävän kexinnön jälkeen huomaatkin istuvasi jälleen neljän seinän sisällä. Romskusta on tullut osa internettiä. 

ellauri062.html on line 503: Muutenkin kuolema on usein läsnä, alkupuolen runoissa jotenkin kauniina, kuin elämän yhtenä (vai ainoana?) ilmentymänä. Sodan jälkeen runojen kuolemasta tulee kauhea ja uuvuttava kuten katkelmassa runosta "Itkuvirsi Etelälle":

ellauri062.html on line 507: Ei kukaan enää vie minua Etelään

ellauri062.html on line 509: Voi, Etelä on väsynyt kuolleita laahaamaan

ellauri062.html on line 518: Niklas Roth halusi pienenä aina etelään. Se tuli kai jostain lastenkirjasta tai todennäköisemmin piirretystä. Panama on unelmieni maa, sanoi Mikko Alapuro.

ellauri062.html on line 522:   Lopuksi vielä muutama säe elämästä runon "Harakka nauraa, musta, appelsiinipuissa" alusta:

ellauri062.html on line 524: Ehkä juuri tämä on elämän merkki:

ellauri062.html on line 582: Marginaalisia kohderyhmiä palvelemme vielä kolmannella vaihtoehdolla. Olet ehtinyt saada alustavan käsityksen tämän hermoston ns. luotaavasta rakenneperiaatteesta. Tuntuuko tällainen edestakainen navigointi sinusta kenties ”teennäiseltä kikkailulta”? Jos tuntuu, voit painua joko h*lvettiin tai lukuun 183. (N, 266.)

ellauri062.html on line 592: Luvussa 171 lukijaa pyydetään johtamaan Pedon luvusta numerokoodi, joka ilmoittaa jalopeuran nimen. Vastaus on ”tietysti” 6 x 6 x 6 = 216, josta ilmeisesti kristillisen numeromystiikan avulla voidaan johtaa sana ”arieh” eli jalopeura. Tämä arvoitus ratkeaa melko helposti kertolaskulla, ja arvauksen voi tarkistaa internetin hakukoneilla. Vielä vaikeampi on luvussa 186 esitetty arvoitus, jossa lukijaa pyydetään selvittämään fiktiivisen lääkeyhtiön mainoksessa esiintyneen virren numero evankelis-luterilaisessa vizikirjassa (N, 528.) Tämän arvoituksen ratkaiseminen ilman ”huijaamista” on tietääkseni mahdotonta. Lukijan täytyy vain löytää luvuista se, jossa onnitellaan oikeasta vastauksesta virsiarvoitukseen. Linkki johtaa lukuun 158, ja virsi numero 158, ”Vihan päivä kauhistava, sydänjuuret värähtää”, on oikea vastaus (N, 450). Voiko tätä pitää linkkinä? Ohjeet ovat jälleen monimutkaiset, mutta tässä tapauksessa lukijalta vaaditaan arvoituksen ratkaisemiseen myös ergodista toimintaa. Ei riitä kurkistaa lopusta, pitää googlata Juonikasta käsitellyt Turun yliopiston gradu.

ellauri062.html on line 615: Cum resurget creatura							Jahka nousee eläinkunta		And the late lamented, waking,		

ellauri062.html on line 734:   Nyt ollaan sivulla 127/669. Puolet normaalista kirjasta ja 1/6 tiiliskivestä on luettu. Mutta --- Missäs typyt luuraa? Jatkosodassakin oli lottia ja pikkulottia. Tässä ei vielä kerta kaikkiaan midiä. Alempiarvoinen Mika-miekkonen ja kaljupäinen Ulla. Yhtään sexiä? Eikä ketään ole tapettu. Onko tämä tarkoitettua vai onko vika Jakessa? Organoenergia on hakusessa. Jari Pervolla olis jo ollut 127 panoa.

ellauri062.html on line 736: Orgonienergia on Wilhelm Reichin kehittämä teoria, jonka mukaan libido on kaikenkattava elämänvoima. Wilhelm Reich (24. maaliskuuta 1897 Dobzau, Galitsia, Itävalta-Unkari – 3. marraskuuta 1957 Lewisburg, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli itävaltalainen psykiatri. Hän tutki suurten ihmisjoukkojen psykologiaa ja kuului psykopolitiikan edelläkävijöihin.

ellauri062.html on line 745: 
Eikä siinä vielä kaikki

ellauri062.html on line 754: Voiko vitutukseen kuolla kysyi Paavo Väyrynen lääkäriltä Maunon tehtyä oharit 1987 hallituxen muodostuxessa. Tekniikan maailma tutki asiaa 2012 gallupilla ja totesi että kyllä voi. Tulokset kertovat, että mitä useammin, pitempään ja enemmän harmittaa, sitä lyhyemmäksi elämä voi jäädä. Simpukatkin voivat stressaantua, kuinka ei siis Paavo Väyrynen.

ellauri062.html on line 828: Keskeisin käsite Weiningerin filosofiassa on tahto arvoon. Myös eläimillä on tahto mielihyvään ja jopa tahto valtaan, mutta ainoastaan ihminen saattaa tehdä jotakin vain siksi, että se on hienoa. Tällaista tekoa ei voi mitenkään selittää eikä perustella. Siinä, että ihminen valitsee arvon eli että on looginen ja eettinen (mitkä ovat Weiningerille yksi ja sama asia), siinä, että ihminen perusteetta pahan sijasta valitsee hyvän, on kyse armosta.

ellauri062.html on line 832:     Häntä kiinnosti ennen kaikkea se, mikä on vain inhimillistä eikä myös eläimellistä. Nietzsche ja Freud (Marxista ja Darwinista puhumattakaan) etsivät eläintä ihmisessä, Weininger etsi ihmistä tai pikemminkin Jumalaa ihmisessä.

ellauri062.html on line 851: Hänellä ei ole mitään tarkoitusta itsensä ulkopuolella, ei mitään muuta mitä varten elää – enää hän ei tahdo, ei voi eikä hänen täydy olla orja: ihmisten yhteiskunta ja sen sosiaali-etiikka eivät merkitse hänelle mitään; hän on yksin, yksin. Hän on nyt yksi ja kaikki; ja siksi hänellä on laki itsessään, siksi hän on itse kaikki laki eikä mitään mielivaltaa. Ja hän vaatii itseltään, että seuraa tätä lakia itsessään, tätä itsekexittyä lakia, että on vain lakia ... Lakilyy. Im a poor lonesome cowboy a long way from home. Tässä tämä kauhistuttava suurus: ei ole mitään muuta mikä velvoittaisi. Lännen laki on lyijyä. ... Sanoa jawohl tälle yksinäisyydelle on se, mikä Kantissa on "dionyysistä"; vasta se on siveellisyyttä.

ellauri062.html on line 871: Gurnemanz kertoo "Pyhästä keihäästä", O wunden-wundervoller heiliger Speer! (Se on kikkeli. Siis silleen symbolisesti.) Lammelta kuuluu hälinää. Veljeskunnan pyhä eläin kärpänen tuodaan nuolen lävistämänä Gurnemanzille. Gurnemanzin vakuututtua Parsifalin viattomuudesta hän toiveikkaana kyselee kuka nuorukainen on. Parsifal ei ymmärrä nyt YHTÄÄN. Gurnemanz toivoo Parsifalin olevan sen kauan odottama "puhdas houkka".

ellauri062.html on line 983:  Maapallo olisi paljon kauniimpi planeetta ilman ihmistä, eläimiä ja myös kasveja. Vaikka tunnen itseni nuoremmaksi kuin koskaan, siintää Venusvuori minulle enää kaukana horisontissa, joskaan aivan kokonaan en ole onnistunut Vanhaa Aatamia itsessäni kukistamaan. Välillä se nostaa päätä. Se on kiusallista. 

ellauri062.html on line 989: Kerran Tukholmassa, iltakävelyllä Gärdetin niityillä, saivat ihanteellinen lämpötila ja ilmankosteus joidenkin muiden samaan suuntaan vaikuttaneiden tekijöiden ohella minut ikään kuin sulautumaan luontoon. Vieno kesäillan tuuli tuntui menevän lävitseni ja tunsin suurta myötätuntoa kaikkea elävää kohtaan.

ellauri062.html on line 996: Lehtilukusalissa istuu noin 30 asiakasta. Kaikki eivät vielä ole oppineet pyyhkimään siten, että paperi ei lainkaan rapisisi. Silmääni osuu kauhukertomus oppilaiden pipoja takavarikoivasta naisrehtorista (HS 13.11.02). Minullakin on pipo päässä sisällä. Me lehtisalissa enimmäxeen ääneti piereskelevät olemme enimmäxeen syrjäytynyttä väkeä.

ellauri062.html on line 998: Sanoihan jo Adolf Hitler kuinka pojasta tehdään mies: "Hänen täytyy oppia olemaan vaiti seurakunnassa. Hänen on opittava, jos niin tarvitaan, ei vain tekemään vaan sietämään ääneti myös vääryyttä." Jos haluat johtaa, opettele tottelemaan, sanoi joku netflix-hahmo, en muista kuka. Varmaan joku Valtaistuinpelissä. Isi-Calle taisi käyttää samaa hokemaa. En osaa, sanoin. Opettele, sanoi isi. En osaa opetella, intin. Opettele opettelemaan, jämensi isi. En opetellut, enkä osannut. Enkä osaa vieläkään. Nyt taitaa olla liian myöhäistä opetella opettelemaan. 

ellauri062.html on line 1004: Myös pornografia, etenkin päivälehtiemme häirizevät alusvaatemainokset, tulisi kriminalisoida. Kouluissa olisi aloitettava uudenlainen asennekasvatus, jotta kukaan tyttö ei vain ajautuisi tuollaiseen naista halventavaan ja miestä seksuaalisesti häiritsevään ammattiin. (Helmi pelkäsi, että humanistina voisi ajautua professorixi.) Ihmisiä, jotka viettävät elämätöntä elämää lehtisalissa, loukkaa syvästi, kun he näkevät, että juuri paheellisuus saa julkisuutta ja pääsee esiintymään lehtikuvissa. On ihan pakko mennä kirjaston vessaan rapistamaan vessapaperia.

ellauri062.html on line 1016: Tuloksena syntynyt "elämäkertaluonnos" Hitleristä, joka kattaa kaiken hänen lapsuudestaan ja koulutuksestaan ruokavalioon, suosikkimusiikkiin ja "puheen tekotekniikkaan".

ellauri062.html on line 1043: Tämän kaunopuheisen von Liebenfelsin sanoin: Seksuaalisesti viileämpien ja aviokelpoisempien miesten jälkeläiset tulevat 1000v valtakunnassa vapaaehtoisesti tyytymään ankaraan yksiavioisuuteen, eikä heitä tarvitse siihen erityisillä siveyslaeilla pakottaa. Rotuäidit (Zuchtmütter) olisi tarkkaan eristettävä, jottei kiusausta aviorikokseen synny. Rotuäidiltä siis vaaditaan paljon! Mutta tämä tuskien tie on naisen kuljettava takaisin, kun hän ensin vuosituhannen on toikkaroinut bakkanttisen himon teillä. Hänen on maksettava intohimoistaan eikä miesasiakkaiden kuten tähän asti.

ellauri062.html on line 1052: Kantani kaikkeen seksuaalisuuteen on jo viitisentoista vuotta ollut ehdottoman kielteinen. Jokaisessa sukupuoliaktissa on kyse rähmälläänolosta; niiden (satunnaiset) seuraukset tosin saattavat suuresti vaihdella, mutta mitään moraalisia aste-eroja ei niiden välillä ole: minun seksuaalisuuteni on täsmälleen yhtä synnillistä kuin lähimmäiseni seksuaalisuus, missä muodoissa ne sitten ilmenevätkin; juuri tätä on monenkin omasta seksuaalisuudestaan täysin siemauksin nauttivan siveyspoliisin vaikea tunnustaa. Jos myöntää heteroseksin, on myönnettävä myös homoseksi, eläimeensekaantuminen ja pedofilia; jos kieltää pedofilian, on kiellettävä myös eläimeensekaantuminen, homoseksi ja heteroseksi. Mutta runkkaus vaikka matunaapureiden postiluukkuun on kyllä poikkeuxena hyväxyttävää.

ellauri062.html on line 1054: Edellä edustamani, käsittääkseni weiningerilainen kanta voitaisiin yleisimmin ilmaista seuraavasti: jos ei hyväksy jotakin osaa hiilijalanjäljestä, on tuomittava se kokonaisuudessaan; jos hyväksyy osan siitä, on hyväksyttävä se kokonaisuudessaan. Ja koska varmastikaan kukaan ei hyväksy kaikkea, täytyisi kaikkien – sen jälkeen kun on ensin yhteistuumin tuhottu koko kasvi- ja eläinkunta – tehdä itsemurha. Tätä odotellessa olen ajatellut ostaa siimaleikkurin.

ellauri062.html on line 1060: Jörg Lanz von Liebenfels, joka varmasti tunsi Weiningerin kirjoitukset, on rotuideologiallaan antanut hyvän esimerkin tällaisesta "heteronomisesta" vastineesta Weiningerin "autenttiselle" moraalille. Kun Weininger ehdottomasti kielsi kaiken lihallisen elämän, halusi von Liebenfels puhtaan veren kullillaan radikaalisti työntää siitä osan takaluukusta. Niin minäkin.

ellauri063.html on line 141: Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN Leena Pietilä-Castren oli (on) ns. takapillu. (H. Lindgren, p.c.) Nyt se nauttii eläkepäivistä. (L. P-Castrén, p.c.)

ellauri063.html on line 146: Toivottavasti saamme aikanaan (mahdollisimman pian) Suomeen ja moneen muuhunkin Euroopan maahan sellaisen tuomioistuimen joka siivoaa kaiken sen mädän ja paskan mitä menneet ja vielä nykyiset hallitukset on tänne perverssillä politiikallaan kasanneet.

ellauri063.html on line 172: "Mika tiesi näyttävänsä väsyneeltä." Vanha narsistisignaali: vain narsistikirjailija näkee izensä kuin peilistä. Säteileex mun silmäni? Onko Jake kaappinazi? Salafasisti? Virtuaalipersu? Vaiko eläytyy vaan voimakkaasti inhokkeihinsa? Vaikee sanoa. Tälläsiä ambivalentteja paasaajia on muitakin. Järjetön verellä ja väkivallalla herkuttelu saattaa olla vaan ajan henkeä. Tuhannet videot ja tietokonepelit tekee turraxi. 

ellauri063.html on line 196:   Juonikkaalla on kyllä skizoidi sana hallussa, esim tän jaxon avaustextissä on hyviäkin piirteitä, mutta väsymätön skizoilu jättää lukijan aika kylmäxi. Kehenkä tässä eläytyä? Johkin tamagotchiin vai? Nokkelaa, mutta where's the beef? Kun kaikki on yhtä nokkelaa, jää jäljelle vaan sen näkijäeukon viisaus: kaikki on hyvin, kaikki on yhdentekevää. Ei siinä mitään, mut mixitten kirjottaa? Ainiin, niin ja niin monta senttiä sana. Sori unohdin. Tarkoitin vaan, ettei kannata KOKO ajan olla sarkastinen. Sekin kyllästyttää. Kukaan ei suostu enää oikeasti reagoimaan vaikka sanoisit mitä. (Touché? So what, ei mulla ole ketään lukijoita kumminkaan.) 

ellauri063.html on line 202: aavepaprika: Barrio on rento, energinen paikka, joka tunnetaan koko Greater Clevelandissa sen maukkaista, naarmuuntuneista tacoista ja valtavan valikoiman tequilaa, viskiä ja oluita. Se on tällä hetkellä yksi Lakewoodin suosituimmista meksikolaisista liitoksista. Asiakkaat voivat valita mukautetun tacon, joka on valmistettu täysin eritelmissään, sisältäen maissia tai jauhoja tortilloja, täyteaineita, kuten kotitekoista chorizoa ja kastikkeita kuten chipotle hunajaa ja tulinen aavepaprika. Jos tämä ei houkuttele makuelämyksiä, valitse yksi ylimmän johdon kokin kookas Damon Ginnardin taco-ehdotuksista, kuten Moooo-chas Gracias, haudutettua naudanlihaa, jicamaa, maissin salsaa, queso frescoa ja Barrion salaista kastiketta, täydellinen pestään Barrio margarita.

ellauri063.html on line 250:   Juotikkaan loputon varasto väkivalta- ja fasismimeemejä todistaa elämänikäisestä harrastuxesta hämäräverkossa. Samaa kertovat sen roikkusilmät ja olmimaisesti levinneet sormenkärjet. Sillä on varmaan vieläkin niitä vanhoja Alibeja ja Hulk-sarjoja jossain piilossa. 

ellauri063.html on line 259:     Niin. Yllättävän voimakkaita tunteita näyttää Juonikas izessään herättävän siitä huolimatta että koko ajan edgyilee epämääräisesti oikealta vasemmalle ja takaisin ... Tässä kirjassa voi huomata paljonkin tyypillisimpiä antisocial personality disorder DSM-IV 301.7 tunnusmerkkejä ihan pinnallisenkin tarkastelun perusteella. Ei mulla muuta, jatketaan harjoituxia. Niitä piisaakin vielä toiset 330 sivua. Tsemppiä! Jaxuhaleja! (s. 340)   

ellauri063.html on line 272:       Tän kirjan lukeminen on samanlainen korpivaellus kuin Hesarin nykyisten sanaristikoiden ratkaisu. Puolet sanoista on hämäriä teeveestä tuttuja tarpeettomia julkkuja, puolet kummasti väänneltyjä sanoja, jollaisia ei ennen olisi ristikkoihin edes huolittu. Vihjeellä öttyt vastaus on aniaL, fosforikolikko on Praha. Lapsellista pelleilyä. Ja selityskin on sama: hakukone. Ei voi enää laittaa vihjeitä jotka perustuu sivistyneen ihmisen yleistietouteen, koska google hakkaa sen molemmat kädet selän takana. Täytyy keekoilla, muuten on tekoäly voittaja. Ja tekoäly voittaa sittenkin loppupeleissä. Mä en ala mitään. Esim.

ellauri063.html on line 305: – He ovat itse asiassa tehneet hyvää työtä yhdistäessään musiikkia ja elävää kuvaa. Se on auttanut myös minua säveltäjänä saamaan julkisuutta, Penderecki myöntää.

ellauri063.html on line 308: Leck mich im Arsch (suom. Nuole minua perseestä, vastaa ilmaisua "haista paska") on Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämä kuusiääninen kaanon B-duurissa. Kappaletta ei julkaistu säveltäjäneron elinaikana, mutta hänen vaimonsa Constanze Mozart luovutti sen leipzigiläiselle kustantamolle Breitkopf & Härtelille vuonna 1799. Kustantaja sensuroi kaanonia, muun muassa vaihtoi sen alkusanat muotoon "Laßt froh uns sein" (suom. Iloitkaamme). Ja kuule Jaska vielä 1 asia kuuntele nyt tarkasti: HAISTA PASKA!

ellauri063.html on line 323: Raappanan lauluja hän kuvaili trubaduuriperusteisiksi sävellyksiksi, joissa pohdiskellaan elämänmenoa ja tilitetään koettua. Esiintymistä Tavastialla arvioineen Jukka Haurun mukaan Raappana on aidon tuntuinen reissumies, jolla on rehellisen tuntuinen kähisevä ääni mutta toivoton artikulaatio.

ellauri063.html on line 324: Sekundadumaria Turuusta. Jakella on takuulla tallella vielä niiden älppäri. 

ellauri063.html on line 341:   "Onko toisten aivoilla mahdollista ajatella? Jos joku huomaisi olevansa aivopesun uhri, aivopesu lakkaisi samalla hetkellä toimimasta." Ei takuulla lakkaisi. Se on talousliberaali harha. Aivot on märkätavaraa eikä mikään digitaalilaskukone. Se sietää hyvin ristiriitoja. Ristiriidan karkoitus on kovan vaivan takana perinteisissäkin digitaalitietokoneissa, helposti käy niin että jännitteet lipsahtavat ykkösestä nollaxi, ja tarvitaan monen monta CRC-suihketta ennenkuin vastaanotettu liukuluku alkaa riittävän todennäköisesti vastata lähetettyä. Vielä satunnaisempaa on meininki grafiikkapiireillä toimivissa neuroverkoissa. 

ellauri063.html on line 460: Matti Vanhanen on suositellut, ettei romanikerjäläisille anneta rahaa. Minä en ole antanut, koska en halua edistää tätä elämänmuotoa. Autetaan neekereitä niiden omissa maissa, ettei ne tunge tänne. Ei voida ajatella, että esimerkiksi Saksan ei tarvitsi kantaa romanikysymyksestä vastuuta, koska se poisti oman romanikysymyksensä savuna ilmaan 1940-luvulla. Saksaa paremmaksi pani paljon aikaisemmin kuitenkin Suomi, joka maksoi tapporahaa romaneista. Siksi romaneja on meillä niin vähän.

ellauri063.html on line 496: Sanassa sanotaan, että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Niinpä niin. Köyhyys ei vähene saati poistu. Sieluissa se elää iankaikkisesti. Köyhyys ei ole sitä, että itsellä on vähän, vaan sitä, että toisella on enemmän. Suhteellisuus on hieman hämärää mutta kiistatonta. Köyhiä riittää Suomessa yhä, vaikka he ovat tilastollisesti pulskempia kuin rikkaat aikalaisensa ja terveempiä kuin 1800-luvun ylhäisö. Sentään köyhempiä ja sairaampia kuin aikalaisensa ylhäisö. 

ellauri063.html on line 500: Tätä nykyä kiroan veroja ja firmani työeläkemaksuja. Ne kostavat nuoruuden uurastukseni rakennustyömaan kuutamossa. Tunnustan senkin, että nykyinen kiusanhenki kustansi yleishyödyttömät opintoni tohtoriksi saakka – Vuosi riittää yhdelle kirjalle, jos pitempään jatkaa, sitten teksti vaan huononee.

ellauri063.html on line 502: Paskaan nuoruuteeni kuului isä, joka jätti perheensä, ajautui vararikkoon ja näillä teoillaan saattoi vaimonsa ennenaikaiseen hautaan ja hajoitti lapsikatraan sukulaisten eläteiksi. – Luen häpeällisen vähän kaunokirjallisuutta, käännösromaaneja en ole lukenut vuosikymmeniin, Keskisarja tunnustaa.  Väinö Linna, Kalle Päätalo, hän luettelee suosikkejaan, Iijoki-sarjan olen lukenut monesti. Kotimaisessa kirjallisuudessa Keskisarja on jämähtänyt 50- ja 60-luvuille. Juoksuhaudantiet ja Puhdistukset hän tuntee vain nimeltä. Ja vielä kehuskelee sillä. Kärpässarjan ottelija muhun verrattuna. 

ellauri063.html on line 509:   Kosher on kyllin hyvä muslimeille, mutta halal ei kelpaa juutalaisille, se on treif (terefah). Juutalaiset eivät anna ampua pulttia lehmän päähän ennenkuin vuodattavat veren ulos. Väpelöitä nämä muslimit, ei valittu kansa huoli esitainnutettua, se on yäkkiä. Pitää varmistaa että eläin on kiistämättä tuore. Tappajaetana pitäisi tappaa nirhaamalla sen pää halki silmien välistä. Se olis humaaneinta. Tai voi käyttää mahd isoa kiveä ja läts. Tai jos niitä on paljon hukuttaa ne sammioon jossa on etikkaa. Kaikki omakotiyhdistysläiset nauroivat. En kehdannut kysyä mitä jos kompostissa asuu rottia. Suomessa on vain 1500 juutalaista plus Ben Zyskoviz, kai niille voi jonkun lehmän elävältä valuttaa. Ketä se nyt haittaa. 

ellauri063.html on line 515: eläimet, joita ei ole teurastettu islamin vaatimusten mukaan (on kuitenkin sallittua syödä kalaa ja heinäsirkkoja, vaikka niitä ei olisi teurastettu oikein),

ellauri063.html on line 519: kissat ja inhottavat pikkueläimet, jotka ryömivät tai kävelevät maassa, kuten muurahaiset, kärpäset ja vastaavat;

ellauri063.html on line 521: petoeläimet, joilla on kulma- tai syöksyhampaat, kuten leijona, ilves, leopardi, susi, karhu ja apinat (myös elefantti ja lumikko);

ellauri063.html on line 558: Kosovorotka: (ven. косоворо́тка) perinteinen venäläinen miesten paita. Se on vinokauluksinen, mistä se on saanut nimensäkin (koso - vino, vorot - kaulus). Asustetta käyttivät vielä 1900-luvun alkuvuosina talonpojat ja monet kaupunkilaisetkin, mutta bolševikkien suorittaman vallankumouksen myötä alettiin suosia arkipukeutumisessa enemmän länsimaisia vaatteita. Puku tunnetaan myös nimellä tolstovka, sillä Leo Tolstoi otti tavakseen käyttää vaatetta viimeisinä vuosinaan.

ellauri063.html on line 560:     Herman Lindqvist: ruotsalainen populaarihistoriaan keskittyvä kirjailija. Hänen kirjojaan ovat muun muassa Napoléon ja Ruotsin historia. Taitavana historian elävöittäjänä pidetty Lindqvist tunnetaan myös historia-aiheisista TV-ohjelmistaan.

ellauri063.html on line 570: Arnkil merkkaa Jaken kässäriin kysäreitä ja kuplia joissa lukee "epäselvä viittaussuhde, toistoa, perustele, lähde, enemmän konkretiaa, seuraavat 250 sivua on turhia." Niistä Jake vähät välittää. Kumpis tässä on finlandiaehdokas? Mulla on lukematta vielä 238s. Jos Juotikas olis totellut, olisin jo läpi. Nyt on vielä yhden normaalin romaanin verran lusittavana. Hemmetin hemmetin hemmetti. 

ellauri063.html on line 596: – Parasta on antaa tieto selvästi ja kattavasti, jotta jää mahdollisimman vähän epäselvyyttä. Mutta niin ymmärrettävästi että viesti menee perille. Ongelmaksi tulee toisen käden tieto, eli se, kun mediat, bloggarit, somevaikuttajat, ja oman elämänsä Einsteinit alkavat pureksia annettua infoa.

ellauri064.html on line 63: Dale Breckenridge Carnegie (24. marraskuuta 1888 – 1. marraskuuta 1955) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja ihmissuhde- ja esiintymistaitojen kouluttaja. Carnegie kirjoitti lukuisia elämäntaito- ja itseopiskelukirjoja, joista tunnetuin lienee vuonna 1937 julkaistu Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. How to stop worrying and start living. San Francisco taisi olla Home of the Golden Gate Worriers. Onx Dale joku ympyräsuun setä? Piippaskohan se? Jill Aldenin Uncle Chip oli sitten Tiku. Chippendalet oli muskelimasamiesyhtye joka sai nimensä samannäkösistä huonekaluista. 

ellauri064.html on line 71: naisoletettu (feminismi) henkilö joka oletetaan tämän ulkoisen olemuksen mukaan naiseksi. Liittyvät sanat miesoletettu, esim. Jaakko Yli-Juotikas. Vielä mietityttää onko olettamus oikea. 

ellauri064.html on line 98: Berliinin eläintarhassa tutustumassa näytteille asetettuihin saamelaisiin. Aika henkevää sekin.

ellauri064.html on line 114:     Timo Honkela järjesteli hackathoneja ennenkuin aivosyöpä vei. Ennen leikkausta se kuzui kaikki vuoteensa viereen kuulemaan viimeisiä evästyxiä. Kuuluisa aivokirurgi Herne-Herne sai sen vielä jaloilleen. Toisella yrityxellä se poistui hyvällä hiljaa takavasemmalle ja Herne Herne lähti Kiinaan keltaisemmille laitumille. Harri Jäppinen ei oikein arvostanut sen kontribuutiota Kielikoneeseen. Se vaikutti kiltiltä mieheltä, mutta mitähän tuumasi sen haaremi. Eläköitynyt Herne-herne leikkelee kiinalaisten aivoja vielä tänäkin päivänä ellei ole kuollut. Se jäi hiljan kiinni huonosta käytöxestä lentokoneessa. Se luuli olevansa jotakin. 

ellauri064.html on line 169: Fredrik Granatenhjelm (alk. Granatenhielm; 1. toukokuuta 1708 Odensjö, Barnaps, Smoolanti – 13. joulukuuta 1784 Helsinki) oli ruotsalaissyntyinen majuri, joka palveli Viaporin varuskunnassa. Hän oli filantrooppi, ja harrasti ”puhdasta elämää” ja hyväntekeväisyyttä. Hänen hautansa, niin sanottu vapaamuurarin hauta, sijaitsee Helsingin Kaisaniemen puistossa.

ellauri064.html on line 189: Munsterhjelm on jo pitkään hoitanut sekä masennus- että skitsofreniapotilaita ravitsemuksen ja ravintolisien avulla. Aivan erityisesti hän puhuu B3-vitamiinin puolesta. Niasiinikapseleita iäntä kohti ja mieli eheytyy. Ei pie unohtaa B12-vitamiinia, jota saa vain eläintuotteena.

ellauri064.html on line 202: Nyt vasta honasin et Jakella on luvutkin ihan sekaisin. S. 200 alkaa muka 3. luku. Jaskan nootit ja etenkin noottien nootit on aivan sekoja. Pelkkää pelleilyä. Eitää oikeestaan kiinosta mua pätkääkään. Mut ei auta, on kierrettävä tahkoa. Se meillä kahdella on yhteistä että väännetään ilotonta pseudohuumoria joka ei naurata izeäkään. Piru tietää mix muttei kerro. Ei Jaska pidä izeään tosikkona, välitön elämänilo on vaan jäänyt vieraaxi. Monty Pythonista se tykkää tavallaan. Kun vain oppisi nauramaan. 

ellauri064.html on line 210: Scolopendra gigantea on kotoisin Etelä-Amerikasta ja onkin toiselta nimeltään Amazonian giant centipede. Tarkemmin taitaa olla juoksujalkainen. Mix Stalin olis kirjottanut siitä runon? Taitaa olla apokryfinen. 


ellauri064.html on line 229: Jaakko/Kalm pohdiskelee ovatko lapset viattomia vaiko vaan puolustuskyvyttömiä. Hetkinen, hetkinen, premissoidaan tilanne. Mitä se vitun viattomuus edes on? Onhan kaikissa aina vikoja, niin sysissä kuin sepissä. Mutta silti vittu, lapset on aikuisisia vaarattomampia sikäli, että niitä kiinnostaa enempi EAT! EAT! kuin KILL! KILL! eikä vielä juuri yhtään FUCK! FUCK! Tätä aspektia ei Jaakko/Kalm ota huomioon, ja menee sixi mezään taas. Mutta Jaakko/Mikaa ei näytä FUCK! FUCK! kiinnostavan muutenkaan. Eihän se juo edes alkoholia, vain energiajuomia. Jake/Mika on kummallisen sukupuoleton. Onko se joku 70-luvulla syntyneiden mammanpoikien oireyhtymä? 

ellauri064.html on line 264: Gustaf Wrede af Elimä eli Parkanon parooni (13. huhtikuuta 1853 Vaasa – 23. lokakuuta 1939 Tenhola) oli Parkanossa asunut kansanomainen aatelismies ja originelli, joka toimi Parkanon hoitoalueen metsänhoitajana 1893–1918 ja asui eläkkeellä ollessaankin Parkanossa. Hänet tunnettiin 1920–1930-luvuilla suojeluskunta-aktiivina.

ellauri064.html on line 267: tukastaan sekä askeettisista elämäntavoistaan, sotilaselämän ihailusta ja voimakkaasta isänmaallisuudesta. Hän osallistui myös aktiivisesti Parkanon suojeluskuntatoimintaan. Parooni oli 1930-luvun alussa mukana Lapuan liikkeen toiminnassa ja kirjoitti ahkeraan Sinimusta- ja Fascisti-nimisiin lehtiin. Hän oli myös Fascisti-lehden päätoimittajana kesällä 1931. Taas tää fasistikortti nousee pakasta. 

ellauri064.html on line 269: Parkanon paroonilla oli tapana pukeutua hyvin yksinkertaisesti - hän käytti sarkavaatteita ja pieksuja, päässä hänellä oli Väinämöisen lakki ja selässä tuohikontti. Viimeisinä vuosinaan hän käytti kuitenkin suojeluskuntapukua näiden asusteiden sijaan. Niinkuin Oscar-setä 30-luvulla. Tutu-tädillä oli pikku lottapuku.

ellauri064.html on line 271: Se vähän kummastuttaa että paronin, Elimäen Moision perijän ja kaivosfirman toimarin kesämökki olis joku yhden huoneen koju, jonka pihalla tönöttää vielä asuntovaunu. Naapurit heti kuusiaidan takana. Ei ihan tunnu säädynomaselta.

ellauri064.html on line 273: Razumestari Rabbe Wrede Liivinmaalta pääsi säätyyn 1625 lainattuaan hevosta meidän Kustaa enolle 30-v sodassa. Mixhä tähän piti laittaa tollanen rivo ja tarpeeton sianteurastus? Onxe daideellisda? Vai  onxe vaan jotain rotinkaisen kateutta? Kenties luihu Johan Wrede vittuili Jaskalle jossain matineassa? Vielä ruozixi? Johanin vaimo jätti sen vielä 70-vuotiaana. Eikä kaavakuvalla ole textin kanssa mitään tekemistä. Se on varmaan hassua. Sillä voisi päästä Piha-Anteron noirin huumorin kukkapenkkiin. 

ellauri064.html on line 307:   Mummo ei voinut viitata ihmiskuntaan esimerkixi "älyllisenä elämänä". Älytöntähän se onkin. Nää on tämmösiä lukion filosofian kurssin video-oppimateriaaleja. Pintapuolisesti kazoen mystiikkaa, tarkemmin pelkkää pöpinää, sivuntäytettä. Maxettiinkohan Juotikkaallekin per sana, kuten Dickensille?  Kaikki on hyvin, mikään ei ole tärkeää. Kirjailija-apuraha pitää hengissä. 

ellauri064.html on line 349: Teoksen jälkisanoissa Arnkil kertoo, että tapahtumien historialliset raamit pitävät paikkansa ja suuri osa henkilöistä on oikeasti eläneitä ihmisiä. Lukija onkin vakuuttunut kirjailijan laajasta ja syvällisestä asiantuntemuksesta ja nostaa sille nöyrästi hattua. Pelkkä asiantuntemus ei kuitenkaan tee romaanista kiinnostavaa. Arnkililla on ollut vaikeuksia puhaltaa tapahtumiin ja henkilöihin eloa. Benin kiertomatka on tarjonnut  mahdollisuuden esitellä kansanheimoja, niiden tapoja, uskontoja ja palvontamenoja, mutta lukijasta reissun kuvaus on melko puuduttavaa, vaikka tarinan elävöittämiseksi on nähty vaivaa. Henilönä Ben on pökkelö. Hän on usein peloissaan, mitä kuvataan epävarmalla pu-pu-puheella. Olisiko tämä keino hieman pölyinen?

ellauri064.html on line 353: Erik Arkilin isä oli Rolf Arnkil, joka tunnetaan uskonnollis-filosofisista pohdinnoistaan mm. teoksessaan Ihmisestä on kysymys. Arnkilin perheessä oli ns. koulukortteerissa myös nykyinen piispa Wille Riekkinen. Maailmankatsomuksellinen pohdinta on siis Arkilille tuttua jo lapsuudesta lähtien. Kirjan liepeestä luen, että Arnkil onkin ensin opiskellut teoreeettista filosofiaa mutta pompannut sitten peruskoulunopettajaksi. Mielenkiintoista! Miksipä immeisen elämän pitäisi juosta yhtä raidetta kuin junan. Ylämäki alamäki ylämäki alamäki yhdessä kuljemme sen. 

ellauri064.html on line 376:   Moni on twitterissäki kiinnittäny huomioo siihen et uutiset on justku tästä kirjasta. (Siis muutkin uutiset ku ne jotka ON tässä kirjassa.) Se on muuttuny yhenlaisexi meemixi. Ja apua! Juonikkaan umpihulluun trilogiaan on tulossa vielä kolmas osa! Jatkis tuo uutta kierrettä myös neuromaaniin. Okei! Joo! Hyvä! Viel muutama helppo kysymys tähän lopuxi. Isoja kysymyxiä mutta helppoja. Eipäs ollutkaan, Arnkil kerrassaan kipsaantui. Myötähäpeästä piti podcastin kuunteleminen lopettaa.

ellauri064.html on line 405: Joukon dynamoina olivat Himmler, Hess ja kenr. Weisthor. Eikä Hitlerinkään osuudeksi tässä jäänyt pelkkä nyökyttäjänukkena olo. Tämän populan mielestä tuleva sota oli kohtalon määräämä. Himmlerin mielestä avaimet onnelliseen elämään olivat okkultismi, astrologia, arjalaisuus ja vapaamuurarit. Himmler uskoi, että Pohjois-Skandinaviassa sijaitsi Saatanan valtakunta.

ellauri064.html on line 427:     Nimismies Weneliuksen murhayritysjutun tutkinta eteni niin, että Wartiovaara vangittiin tammikuussa 1927 ja hänet tuotiin Kokkolaan kuulusteltavaksi. Kun toista jutun syytettyä Åkerblomia oltiin tuomassa Kokkolaan, tämä hyppäsi liikkuvasta pikajunasta Kruunupyyn kohdalla ja piiloutui metsään, josta etsijät hänet kuitenkin löysivät. Jutun käsittelyn aikana Åkerblom karkasi uudelleen kesäkuun alussa 1927 Kokkolan poliisiputkasta. Hänet kuljetettiin Essex-merkkisellä henkilöautolla Tampereelle ja sitten kertoman mukaan pyykkikorissa Helsinkiin Toivolan huvilaan, josta poliisit pidättivät hänet kymmenen päivän kuluttua. Heinäkuussa 1927 Maria Åkerblom ja metsänhoitaja Wartiovaara tuomittiin Kokkolan raastuvanoikeudessa 15 vuoden kuritushuonerangaistukseen yllytyksestä murhaan ja väärään valaan. Vaasan hovioikeus alensi myöhemmin Wartiovaaran tuomion 12 vuoteen ja Åkerblomin tuomion 13 vuoteen. Korkein oikeus alensi Åkerblomia tuomiota vielä kahdeksaan vuoteen. Åkerblom yritti tuomiota kärsiessään paeta Hämeenlinnan naisvankilasta, mutta pako päättyi jo Hämeen läänin Koskella, kun pakoauto törmäsi sillankaiteen kivipilariin. Vankilasta vapauduttuaan Wartiovaara asettui Helsinkiin ja jatkoi edelleen mukana Åkerblomin liikkeessä. 

ellauri064.html on line 431:   Jaskan nooteissa on useitakin huonoja ajatuxia. Esim se että Suomen sudet voi ottaa hengiltä koska ryssiin niitä jää jälelle. Tää on tätä critical habitat-paskanjauhantaa. Otetaan mieluummin Jaska hengiltä. Jäähän ziljoona paskiaista vielä jälelle. Tai että vapaakauppasopimuxet edistää kapitalismin loppua, kerta sitton helpompi tehdä vallankumousta. Tää on taas tätä osta kissa päästäxesi eroon hiiristä virheajattelua. Ei kyltää Jaska taitaa sittenkin olla ihan paska. Vaixe onkin kuin Veijo Meren juonikas mies, ei se siihen kyykisty mihin se paskantaa. 

ellauri064.html on line 440:   Satanotalmudisti. Pelkkä satanisti on urbaanin sanakirjan mukaan saatanan palvoja. Pelkkä talmudisti on jutkupentujen käsikirjan Talmudin asiantuntija. Mut mikä on niiden hybridi? Joku hämärä kirja löytyy googlesta nimeltä Satanic Talmud: The most evil text ever written by human hands Paperback – February 25, 2013, kirjoittaja joku vielä hämärämpi L.P.Strangecraft. Se näyttää eziskelevän kristittyjä vituttavia kohtia Talmudista. Niitä löytyy, on jutkujakin mahtanut ottaa päähän kristittyjen touhutus, kuten kääntäen. Jeesuxen suuhunkin on pantu koko joukko jutkuja halventavia läppiä. So far so good, mut vastaako tää kysymyxeen? Ei ihan. Vähän kuitenkin luulen et tää on äärioikislaisten haukku muille kuin omille pojille. Ellei sitten justiinsa vastoin päin. Kuk näistä hihhuleista selvän ottaa.

ellauri064.html on line 454: Ensimmäinen Bilderberg-ryhmän kokoukseen kutsuttu suomalainen oli Sakari Tuomioja.lähde? Suomesta kokouksiin ovat osallistuneet mm. Jorma Ollila, Helsingin Sanomien toimitusjohtajat ja päätoimittajat kuten Aatos Erkko (1994), Janne Virkkunen (1998, 2001), Olli Kivinen (2003), Mikael Pentikäinen (2005, 2011) ja Antti Blåfield (2008, 2010), Yleisradion Atte Jääskeläinen (2007) sekä Antti Herlin, Elina Lepomäki ja Björn Wahlroos (kaikki 2018).

ellauri064.html on line 491: Keskityin äskeisessä blogijulkaisussani 16 -vuotiaan ruotsalaisen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin käynnistämään globaaliin koululakkoliikkeeseen. Koululakkoliike on kuitenkin yhteydessä toiseen kansainväliseen protestiliikkeeseen nimeltä Elokapina (eng. Extinction Rebellion), joka sai alkusa Iso-Britanniassa toukokuussa 2018. Greta itse osallistui elokapinoitsijoiden tilaisuuteen Lontoossa tämän vuoden huhtikuussa. Liikkeen suomalainen verkkosivu julistaa: ”Globaali kapina alkaa” ja kutsuu Pohjoismaissa asuvia ihmisiä osallistumaan Berliinissä lokakuussa järjestettäviin massa-aktioihin. Liikkeen johtajien mukaan elokapina on ”yhtenäinen, pitkän aikavälin globaali voima, ei jokin kipinä kattilassa.” Kaikkien poliittisten liikkeiden tapaan elokapinalla on myös oma symbolinsa, ympyrän sisällä oleva pelkistetty tiimalasi. Tuleeko siitä pian yhtä pelätty symboli kuin natsien hakarististä tai kommunistien sirpistä ja vasarasta? Liikkeen päämääriin kuuluu mm. hallitusten painostaminen lainsäädäntöön, joka nollaisi nettohiilipäästöt vuoteen 2025 mennessä ja mobilisoida 3,5 prosenttia väestöstä kansalaistottelemattomuuteen ja massaprotesteihin. 

ellauri064.html on line 499:     Anteeksi lapset, että olemme tuhonneet teidän ilmastonne, mutta me voidaan palata välittömästi sodanjälkeiseen aikaan, niin sitten jokainen tietää kuinka niukasti aikanaan elettiin. Aloitetaan! Ensimmäisenä lopetetaan koulukuljetukset. Lasketaan asuntojen, ja koulujen sisälämpötila n 13° asteeseen. Pysäytetään koneelliset ilmastointilaitteet, tuuletus toimii ikkunoiden kautta. Laitetaan TV ja kännykät pimeäksi. Kylällä voi olla naapurissa mustavalkoinen putki TV. Joissakin talouksissa voi olla kiinteä puhelin, ja puhelinkopit otetaan käyttöön. Lopetetaan urheilu sisähalleissa, ja elokuvia voi katsoa kaupungilla 3-4 :ssä Elokuvateatterissa. Urheilussa siirrytään ulkona pelattavaksi kaikki pelit, ja harjoituksiin kuljetaan hiihtäen tai polkupyörällä ajaen. Lopetetaan koulu ruokailu, tai jos kouluissa ruokaillaan, oppilaat tuovat ruokatarvikkeet itse keräten ne kesän aikana. Mm. Marjat , sienet, perunat , porkkanat ja muut kasvikset, jotka kasvatetaan siirtola puutarhojen kaupunkien ja kylien omistamilla kasvi mailla. Kerrostaloihin laitetaan yksi sauna, ja saunavuorot. Keittiöistä hävitetään jääkaapit ja pesukoneet, pakastimet. Tilalle tehdään yhteinen pesutupa ja kylmäkellaritilat. Maataloudessa siirrytään hevos talouteen, hävitetään koneet, ruohonleikkurit, moottorisahat ja muut pienkoneet. Siirrytään pokasaha kauteen, ja puut tehdään pilkkomalla. Voin tässä vielä mainita, että nuoret 14-17 vuotiaat nuoret hoitivat koko sodan ajan hoitamalla Suomen julkisten rakennusten, ja omakotitalojen lämmityksen tekemällä satoja tuhansia kuutioita polttopuita tosi alkeellisin välinein, miesten ollessa sodassa. Romutetaan kaikki kuorma autot, ja siirretään puut tehtaille uittamalla, niin tiet säästyvät. Tässä nyt on muutama esimerkki asioista jotka olen elämäni aikana joutunut kokemaan, ja jos jokainen nuori asettaa lähtökohdaksi tämänkaltaisen elämän, niin voi senjälkeen syyttää elämänsä mahdollisuuksien tuhoamisesta.

ellauri065.html on line 44: Nimi Evitskog on muodostettu miehennimestä Ö(dh)vidher ja ruotsinkielisestä metsää tarkoittavasta skog-sanasta. Sama miehennimi esiintyy myös kylännimessä Övitsby Siuntiossa. Evitskogille on ehdotettu suomenkielistä nimeä Hievala, mutta asiasta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä.

ellauri065.html on line 57: 	Evitskogissa on leimahtanut kova kiista suunnitelmista, jossa maanomistaja haluaa korottaa alavaa peltoa rakennustyömailta tuoduilla maa-aineksilla. Paikka on monille ohikulkijoillekin ja erityisesti lintuharrastajille tuttu Evitskogissa Kivenlahti-Virkkala -maantien varrella. Tulva-aikoihin vesi nousee pellolle ja syys-ja kevätmuuton aikana alueella on sankkanaan muuttolintuja. Alueen maanomistajalla on pari vuotta ollut suunnitelmissa rahdata laajalle alueelle maamassoja ja korottaa peltoa muutamalla metrillä. Hankkeessa on puhuttu erittäin suurista määristä maa-aineista, jota tuotaisiin peltoaukealle jopa 700.000 - 800.000 kuutiometriä. Parin viime vuoden aikana on Kirkkonummella ollut esillä ainakin kolme isoa maakaatopaikkahanketta. Niissä on haettu lupaa noin 120.000 - 430.000 kuution läjitysmäärille. (Lue hankkeista, linkit jutun lopussa) Evitskogin hankkeessa ei ole käytetty maankaatopaikka-termiä, vaan puhuttu pellonkorotuksesta. Kunnalta on tiedusteltu noin vuosi sitten, tarvitaanko hankkeelle ympäristölupa. Tuolloin kunnan ympäristöyksikkö on lausunnossaan todennut, ettei ympäristölupaa tarvita. Lausunnossa todetaan, että paikalle tuotavien maa-aineisten on oltava puhtaita ja ennen toiminnan aloittamista alueen halki kulkevan Törnesintien tieoikeuden haltijoiden on hyväksyttävä hanke. Tiekunta on lähestynyt kuntaa valituskirjelmällä, jossa suhtaudutaan hankkeeseen kielteisesti. Asia tulee kevään mittaan ympäristölautakunnan käsittelyyn. Peltoaukean poikki on aloitettu tien parantaminen. Tie johtaa alueen omistajan kesäasunnolle. Kirkkonummen ympäristöyhdistys on nostanut hankkeen esille ja väittää, että kyseessä on maankaatopaikka, jota valmistellaan tien korjaamisella. Ympäristöyhdistys pyytää Etelä-Suomen aluehallintovirastoa (Avi) tutkimaan, valmistellaanko kosteikolle ja peltoaukealle laitonta maankaatopaikkaa. Yhdistys on myös tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle Kirkkonummen ympäristöpäällikön toiminnasta. Valitusta ei ympäristöyhdistyksen mukaan voi hankkeesta tehdä, koska mitään virallista päätöstä ei ole hankkeen tiimoilta olemassa. Kunnan ympäristöyksikössä on tulkittu vuosi sitten hanketta pellonparannuksena, kuten sitä on maaomistajakin kutsunut. Ympäristöyksikössä on vedottu siihen, että lain mukaan pellonparannukseen ei tarvitse ympäristölain mukaista lupaa toisin kuin, jos lupaa haetaan maankaatopaikalle. Peltoa saa korottaa kunnan ympäristöyksikön mukaan melko vapaasti, jos maanläjityksellä on jokin tarkoitus eli pellon saaminen viljelyn kannalta parempaan kuntoon. Kysessä oleva alue ei ole suojeltu. Alue on virallisesti peltoa, joka on oikeutettu myös maataloustukiin. Tällaisia maankaatopaikkahankkeita on ollut vireillä:> Avolouhos halutaan täyttää ja > perustaa maankaatopaikka − > louhittua kiveä löytyy maailman > suurkaupungeista (Viisykkönen > 20.8.2018) Isoa maankaatopaikkaa > ei tule Porkkalanniemelle – hanke > tyssäsi paikalliseen > vastustukseen, rekkarallia > pelättiin (Viisykkönen 13.9.2017)> Kirkkonummen kunta hylkäsi lupa-anomuksen maankaatopaikalle Kylmälässä äänestyksen jälkeen (Viisykkönen

ellauri065.html on line 64: Tasan 75 vuotta sitten Jaltassa Krimin niemimaalla alkoi konferenssi, jonka vaikutukset varsinkin Euroopan ja siten myös Suomen kehitykseen olivat suuret. Historiaa olivat Livadian palatsissa muovaamassa Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin, Britannian pääministeri Winston Churchill ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt. Sota raivosi vielä Euroopassa ja Kaukoidässä, ja suomalaiset kävivät Lapissa sotaa entisiä aseveljiään saksalaisia vastaan. Suomalaiset tiesivät mille puolelle leipää voita levittää.

ellauri065.html on line 135: Keski-Euroopan alueelle asettui useita germaanisia heimoja, itään useat erilaiset länslaavilaiset heimot asuivat suurimman osan nykyisen Puolan alueesta 6. vuosisadalta. Duke Mieszko I ja polaanit, hänen linnake Gniezno area eri naapuri heimot toisella puoliskolla 10. vuosisadalla, joka muodostaa ensimmäisen Puolan valtion ja hänestä tuli ensimmäinen historiallisesti kirjattu Piast Duke. Hänen valtakuntansa rajasi Saksan valtiota, ja valvonta rajamailla siirtyisi edestakaisin kahden politiikan välillä tulevina vuosisatoina. Mieszko poika ja seuraaja, Duke Bolesław minä Chrobry, kun 1018 rauhansopimuksen Bautzenin laajeni eteläosassa valtakunnan, mutta menettäneet kontrollin mailla Länsi Pommerin on Itämeren rannikolla. Pakanallisten kapinoiden ja böömiläisen hyökkäyksen jälkeen 1030-luvulla herttua Casimir I Palauttaja (hallitsi 1040-1058) yhdisti jälleen suurimman osan entisestä Piast-alueesta, mukaan lukien Sleesia ja Lubuszin maa keskimmäisen Oderjoen molemmin puolin, mutta ilman Länsi-Pommeria, josta tuli jälleen osa Puolan valtiota Bolesław III Wrymouthin johdolla vuosina 1116–1121, jolloin jalo Griffinsin talo perusti Pommerin herttuakunnan. Bolesławin kuoltua vuonna 1138 Puola oli lähes 200 vuoden ajan pirstoutunut, ja sitä hallitsivat Bolesławin pojat ja heidän seuraajansa, jotka olivat usein ristiriidassa keskenään. Puolan kuninkaaksi vuonna 1320 kruunattu Władysław I Kyynärpäätanko saavutti osittaisen yhdistymisen, vaikka Sleesian ja Masovian herttuakunnat pysyivät itsenäisinä Piast-tiloina.

ellauri065.html on line 194:   The Human Centipede (First Sequence) (suom. Ihmistuhatjalkainen) on alankomaalainen kauhuelokuva, joka valmistui vuonna 2009. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Tom Six. So bring not six. Sanoi melkein Fields mitalisti prof. Antti Niemi New Yorkilaisessa baarissa 70 luvulla tilatessaan juomat koko joukolle. Elokuva kertoo saksalaisesta, eläkkeellä olevasta kirurgista, joka kidnappaa kolme turistia ja tekee heistä "ihmistuhatjalkaisen" liittämällä heidän suunsa kiinni toistensa peräaukkoihin.

ellauri065.html on line 243: P.S. Onkohan Jaakko ollut Aurorassa lepositeissä? Onko Extran nosografia M1-lähetteellä s. 554 autofiktiota? M1-tarkkailulähetettä käytetään, kun potilas lähetetään psykiatriseen arvioon tahdosta riippumatta. Lähetteen kirjoittamisen taustalla tulee olla psykoositasoisen sairauden epäily. M1-lähete ei ole vielä määräys pakkotoimiin tai tahdosta riippumattomaan hoitoon.

ellauri065.html on line 278: Eli ei vittupäitä vaan kyrvänpäitä. Asiasta 4nteen satutko tietämään vielä puuttuvat taustafaktat Ylijuonikkaasta: mitä sen vanhemmat on miehiään, ja onko sillä merkizevää 2sta, jos on niin minkämerkkinen?

ellauri065.html on line 308: On ne aika ihqun ällöjä niinkun nippu kastematoja kädessä. Vähän panee epäilemään Juanikkaan perheonnea se ezen henkilöillä ei ole edes sexielämää ja lapsista ei ole puhetta.

ellauri065.html on line 319: päülys, että ohjaaja on pelännyt eplonnistuvansa virillisissik olasher-

ellauri065.html on line 325: KAKKAA. Amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin ikeessä koko ikinsä elä-

ellauri065.html on line 333: Äskeisessä sitaatissa oli käytössä Juotikkaalta vielä kokeilematta jäänyt kikka: textin on mukeltanut optinen lukija. Se luo kiinostavia poeettisia tehoja, eikö teistäkin?

ellauri065.html on line 335: Kazoin sinäpursosta arvosteluvideon juoxiainen 3:sta. Se oli just niin alaluokkasta kuin saattoi uskoa. Sekä leffa että sen arvio. Tämmöisiä siiroja löytyi poikasena kun käänteli maakiviä. Ja naisvihaa taas, yksi (1) nainen koko rainassa, jonka isoja tissejä voi kuolata ja vetää käteen samalla. She is not treated well. Emmä oikein ymmärrä kuka tämmösestä voi tykätä. Kai sit vaan tää viimeisten aikojen nuoriso on kuin häkkiin suljettuja rottia. Hillottuja klitorixia. We actually see him remove his testicles. Hyi helvetti. Nauraako joku? Kuulinko jonkun edes pyrskähtävän? To the wall with them! Tyypille joka jaxaa kazoa tällästä ja vielä jauhaa siitä sivukaupalla ei kyllä mitään armoa. Juotikas on INHOTTAVA. En jaxanut kazoa loppuun edes sitä "arvostelua". 

ellauri065.html on line 337:   Ihmistuhatjalkainen on existentialistinen näky, yrittää Jaakko paikkailla. From bad to worse. Existentialismi on ihmistuhatjalkaisen perseestä. Mutta olin nähtävästi oikeessa tän paskan peukuttajan motiivista: Vaikka onnistuisin järjestämään elämäni mahdollisimman hyvin, en ikinä pääse eroon maailmasta ja ihmisistä, minut on kytketty ikuisin sitein ihmisten yhteisöön, joudun räpiköimään joukon jatkona samaan väärään suuntaan tuskallisesti korkeintaan pari senttiä kerrallaan, katkotuin nivelsitein, ulisten ja kouristellen. Tää on ilmiselvää skizoidia narsismia, Grinch tyyppistä ize- ja ihmisinhoa. Sen se on näkönenkin toi Yli-Juotikas. 

ellauri065.html on line 339: Tätä kirjoittaessaan se oli neljänkympin kriisissä. Sitä ei napannut enää nuoriso, eikä vielä vanhuxet. Se on paha sarana. No ei graffiti olekaan taidemuoto, vaan vandalismia. Panen merkille että Juotikkaan värikäs meänkieli on vaan uutta klisheetä. 

ellauri065.html on line 348: ”Talvisotakirjassa on tapahtunut sellainen evoluutio, että niitä rakenteita on useita erillisiä. Ne elävät vähän niin kuin rinnakkain ja taistelevat elintilasta”, Yli-Juonikas sanoo. Juonikuvio tulee olemaan sekava, ja sivuosassa erilaiset salaliittoteorian sivuhaarat. 

ellauri065.html on line 351:   Joskus hän kirjoittaa vielä kolmannen ja viimeisen osan. Tiedossa on vasta aihe, ei paljon muuta. Teos tulisi käsittelemään erilaisia mahdollisia maailmanloppuja ja maailmanloppukäsityksiä. ”Tällainen apokalyptinen pläjäys”, Yli-Juonikas lupailee. Sitten onkin raamatun sivumäärä ylitettynä. Yhtä suurta myyntimenestystä ei Yli-Juonikas lupaa, vaikka onkin toiveikas. 

ellauri065.html on line 361: Yli-Juonikas on sullonut kirjan täyteen kaikenlaista kikkailua: sivuilta löytyy perinteisen romaanitekstin lisäksi muun muassa blogikirjoituksia, some-päivityksiä, sanaristikko, Suosikki-tyylinen taskupokkari (kuka muistaa vielä nämä), monivalintaosuuksia, nuotteja ja muuta erikoista. Graafikko Markus Pyörälälle kuuluu selvästi osa palkkiosta.

ellauri065.html on line 367: Mitä tästä sitten tuumin? Hetkittäin nautin erikoisista käänteistä, toisina hetkinä tuhahtelin tekotaiteelliselle kikkailulle, mutta lopulta kokonaisuus kääntyi kuitenkin ahteripuolelle kaikessa raskaassa outoudessaan. Ei tätä juonen vuoksi kannata lukea, eikä edes leväperäisenä esteettisenä ja taiteellisena elämyksenä.

ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.

ellauri065.html on line 534:   Kuvalauta: vuonna 2007 Finnchan-foorumin väliaikaiseksi varasivustoksi perustettu suomalainen kuvafoorumi, joka alkoi Finnchanin linjoille palaamisen jälkeen kuitenkin elää omaa elämäänsä. Kuvalauta suljettiin 31. elokuuta 2010 sen ajauduttua riitoihin palveluntarjoajansa kanssa. Kuvalauta on esiintynyt myös julkisuudessa koulu-uhkauksen tekopaikkana Jyväskylän Harjun koulua vastaan. jne, jne.

ellauri065.html on line 555:     - Tuuha sieki vaa peremmäl! Mie paan siul teeveen lämpiimää. Ensin hän oletti sotilaspalvelijan lähtevän hakemaan vanhaa hitaasti käynnistyvää Salora-televisiota. Kun sotilaspalvelija sitten palasi saliin kantaen tarjottimella samovaaria, kermanekkaa ja kuppeja, Lampião oivalsi palvelijan tarkoittaneen teevettä. Kielimuuri oli taas tukkinut keskusteluyhteyden. Tästähän beatlestukkainen nilkki oli juuri varoittanut. Erimielisyydet johtuvat kielitaidon puutteesta. Lukekaa kapustaa! 
 Lahtarisika Hannu tajusi että sotilaspalvelija oli kuin nuorennettu uusintapainos Antero Rokasta, rammasta kulkurista joka 1940-luvun alussa kylvi kauhua itärajalla. Rintamalla oli tapahtunut 2 hyvin raakaa sexuaalirikosta. Miesten antamat tuntomerkit sopivat täydellisesti Rokkaan. Ylen sankea priha. Juanikas virtaheponen ei pidä Väpistä, se on huomattu jo ennenkin. No aika paskahan se olikin miehexeen. Sekin oli. 
 25.10.2015 Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli suomalainen maanviljelijä, joka oli Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas esiintyvän sotilassankari Antero Rokan esikuva. Tämä käy ilmi Väinö Linnan Pylkkäälle lähettämästä kirjeestä. (Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle, päivätty Tampereella 23. toukokuuta 1955) 
 Viljam Pylkäs sai elää pitkän elämän. Hänet siunattiin haudan lepoon helmikuussa 1999 kunnioitettuna sotaveteraanina. Siitä tilanteesta ei Valkjärveltä kotoisin oleva suppliikkimies enää osannut luistella ulos. Juanikas virtaheponen ei pidä itäsuomalaisista. Väpi oli kyllä hämäläinen, Urjalan poikia, sankarien syntysijoilta. Jostain syystä Pylkästä ei mainita Quoran suurten suomalaisten badassien listalla. Siellä on Lauri Törni, se yx leukapuoli tarkkampuja, Mannerheim ja Lalli. Lälli kooros puuttuu myös. Er. epm.

ellauri065.html on line 625:   Entäs sitten tää: En sanoisi että luonnon kohtaloa ratkaistaan vaaleissa. Kv rahoitusmarkkinat antaa ohjaussignaalin minkä mukaan poliitikot ja kaivospomot luovii. Kun talous syöxyy ja yrityxet kaatuu, vaikutus luontoon on vähintään 2-suuntainen. Liiketaloudellisen toimeliaisuuden hyytyessä (kuten koronan aikana) luonto saa huilia. Viimeistään silloin kun ihmislaji ryytyy kokonaan. Mutta sitä ennen matkassa on muutama proverbiaalinen mutka. Ennen lopullista pesäntekoa teollisuusjohtajat ehtivät tehdä monta tuhoisaa hätäratkaisua. Hiipuvien luonnonvarojen tilalle on pakko saada korvikesubuja. Laitoxista rakennetaan halpoja ja vaarallisia. Talvivaara ja Olkiluoto on esimerkkejä. Hyvinä aikoina narkkari pitää huolta neuloista. Kun ainetta ei saada valtaa paniikki, ryöstely, järjetön ja kohteeton väkivalta. Tästä on jo esimerkkejä vaikka millä mitalla. Eikä Juotikas edes vielä mainize ilmastokatastrofia. 

ellauri065.html on line 627:   Vielä 1 hörhölinkki, huoh. Mixi, mixi? TLDR. DIDN´T READ LOL. Except I did. Silly me. 

ellauri065.html on line 650:   Vielä hetken saatte henkee haukkoa

ellauri065.html on line 693: Jälkikäteen ajatellen Jaakko tahtoo konstruoida tän läjän ikäänkuin räjäytyskuvaxi josta näkyy koko homman rakenne. Ei tässä rakeisessa kuvassa ole mitään uutta ihmeteltävää. Hajaantukaa. Räjähtäneen pään aivopieruja. Syvävaltiossa ei kukaan kuule huutoasi. Tää oli kyllä erittäinkin syvältä. NO NE NYT KAI SENTÄÄN OLI NE KUULUISAT VIIMEISET SANAT. Ei hemmetti, vielä painopaikka, www.siltalapublishing.com ja numeroita. Piste.

ellauri066.html on line 36:       Kun syksyllä 1970 kirjoittauduin Helsingin yliopistoon opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä ja estetiikkaa (se oli juuri vaihtanut nimensä estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta) sekä sanskritia ja vertailevaa indoeurooppalaista kielitiedettä, saavuin keskelle vallankumousta. Päärakennuksen savuisessa ja hälisevässä ruokalassa (tupakointi oli vielä sallittu koko kahvilassa) istui radikaaliryhmiä rintamerkkeineen suunnittelemassa opetuksen uudistamista ja koko yliopiston suistamista elitistiseltä jalustaltaan palvelemaan kansan syvien rivien yhteiskunnallisia ja sivistystarpeita. Pitkätukkaisia, parrakkaita tai viiksekkäitä ja virttyneisiin villapaitoihin, samettitakkeihin tai liehuviin kauhtanoihin ja farkkuihin sonnustautuneita nuoria miehiä sekä ”let it all hang out” -tyyliin pukeutuneita naisia tuijottelivat hämmästyksen ja väliin kauhunkin vallassa minun kaltaiseni perinteiset opiskelijat, jotka koettivat sovitella lautasiaan pöydille monenmoisten lentolehtisten ja muiden painotuotteiden sekä kolhiintuneiden peltisten tuhkakuppien keskelle.

ellauri066.html on line 40: Opiskeluko? Elettiin aikaa, jolloin ”ikuinen opiskelija” oli vielä legitiimi käsite (”elinikäinen oppiminen” keksittiin myöhemmin). Etenkin humanistisilla ja valtiotieteellisillä aloilla opiskelu muodosti vain yhden osan ammattiin valmistumista – ammattiin, jota monissa tapauksissa ei ollut olemassakaan, ellei sitä itse luonut. Kaikenlaisesta näennäisesti tuottamattomasta touhuamisesta oli se hyöty, että opittiin elämää, ei koulua varten. Itse päädyin opiskelijajärjestöjen ja osakuntatoiminnan myötä aluksi journalismin saralle, olihan yksi aineistanikin tiedotusoppi. Taidehistoriaa ja Suomen historiaa apuna käyttäen sain ansiotöiden ohessa vähitellen aikaan humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon, ja rakkaus kirjallisuuteen vei minut lopulta varsinaisen elämäntyöni kääntämisen pariin. Vanhoja kalenterimerkintöjä selaillessani saatan harvakseltaan törmätä lakoniseen, mutta paljon puhuvaan lausahdukseen: ”Koko ilta kotona.”

ellauri066.html on line 57:       Keke tykkäs Einari Vuorelasta, Uuno Kailaasta ja Yrjö Gustafssonista. Yrjö hukkui Seineen, Uuno kuoli etelässä. Einari oli kiltti setämies.

ellauri066.html on line 61:       Olavi ja Wilho remppasivat telttajuhlissa Multialla. Siihen tarkoituxeen oli rahoja telttarahastossa ja varattomien veljien rahastossa. Hemmetti mulla ei enää ole mitään kärsivällisyyttä uskontopelleilijöitä kohtaan. Se on eläimellistä, se on mitä se oikeasti on. Myyriäisten touhua, ja yhteiskuntapörriäisten.  

ellauri066.html on line 67:       
Runoja, aforismeja ja ohjeita elämään

ellauri066.html on line 73:   Unohdettu? Olin kyllä hänet unohtanut, kunnes lällyn Markku Envallin esseekokoelma Henkiinjäämisen suunnitelma muistutti Einari Vuorelasta (1889-1972). Envall totesi, että jos Vuorela olisi elänyt kymmenen vuotta kauemmin, hänestä olisi voinut tulla vihreän liikkeen hovirunoilija. Jos hän olisi elänyt 20 vuotta kauemmin, hänet olisi unohdettu uudestaan. 

ellauri066.html on line 77: Sanotaan, että runoilijaksi tulemiseen tarvitsee elää runoilijan elämä. Millainen sitten oli Vuorelan elämä, sitä en tiedä (aika lepposa, se oli onnellinen ukkomies ja samalla taputteli tuijunkantajien neitosia). Vaimon nalkuttaessa se runoili: 

ellauri066.html on line 80: vain riemuja elämän tien.

ellauri066.html on line 87: Jotkut Vuorelan runot ovat klassikoita jotka tuntuvat saaneen oman elämänsä, niillä on yleismaailmallista, tai sanoisiko suomalaiskansallista, pätevyyttä. Tällainen on Kaipaus:

ellauri066.html on line 153: Silloiset valtalinjan koirat hyväksyi kirjallisuudentutkimuksen ja tekstikritiikin työnjaon 1980-luvulle asti. Teksti riitti, uuskriitikot vähät piittasivat tekijän elämästä tai intentioista. Kuinka toisin olikaan ennen, ja taas nyt! 

ellauri066.html on line 157: Vuonna 1939 kriitikko Anna-Maria Tallgren (1886– 1949) sai ylipuhuttua Hellaakosken kokoamaan Valitut runonsa. Yleisesti ajateltiin, että Hellaakosken runoilijan ura oli jo päättynyt. Hellaakoski ajatteli itsekin ”hymähtäen", että tuli sentään kelvollinen hautakivi elävälle ruumiille. "Olin mykkä raato mykässä purkissa." (Hellaakoski 1964, 75)

ellauri066.html on line 160: Varhaistuotannossa ennen vallankumousta itsetietoinen, ylpeä ja uhmakas "minä itte" on kokemuksen keskipiste, joka nousee ympäröivän maailman vastakohdaksi. 40-luvulla Aaro liukenee jonkinlaiseen panteismiin. Tää on elämässä menestyneillä narsisteilla aika tavallista, ks. esim Jööttiä tai Sale Bellowia.

ellauri066.html on line 164: Nuori Aaro oli gootti, vanha oli groteski. Jöötin Fausti oli nuoren ihan lemppari. Silloin se vielä luuli olevansa jotakin. Mä luin kouluaikana nuoren Wertherin kärsimyxet fraktuuralla saxaxi. Aikamoinen uroteko sekin. Mäkin luulin silloin vielä olevani jotakin. Kohta mä en ole mitään. Nuori Aaro oli patriarkaalisen totinen. Revisionisti-Aaro näkee kuolemankin valoisammin. Vanhasta synkkiöstä tuli opelle paratexti (Genette), nuoruusaikojen para ja popo toimivat vanhan järki-Aaron sydämentahdistimena.

ellauri066.html on line 179: Hän on valmis lyömään halolla kylmäkiskoista naista (runossa Tunnoton) tai potkimaan ärsyttäviä pikkukoiria (Koiranpennut). Miehiä hän suunnittelee tappavansa (Metsäkissa, Liian paha sappi) ja kertoo mielellään tarinoita dramaattisesta kuolemasta (Salakuljettaja) tai eläimellistä pureskelua sisältävistä tappeluista (Murha, Häpyä vailla).

ellauri066.html on line 213: Jääpeili syntyi perheen kanssa kesämökillä Sääxmäen Kalalahdessa 1928. Se oli kesien kesä. Varmaan 6v Pirkollekin Pikossa. Missä vain on tarpeen apu sinne rientää pikku Papu. Kuolema painuu taustalle, tuo peräpäästä päässyt demoni. Eroottinen hurmio on framilla. Aaro 1893-1952 oli elonsa vaelluxen puolitiessä kuuron Väiskin siskon jalkovälissä. Mä olin 1kk ikäinen Aaron kuollessa, se 59. Eipä kovin vanhaxi elänyt.

ellauri066.html on line 218: Runoilija Jöns Carlson on esittänyt vielä yhden tulkinnan Aaro Hellaakosken Hauen laulusta Mezästys ja kalastus-lehdessä. Hauen laulu, joka päättää Hellaakosken tärkeimmän runokokoelman Jääpeili (1928), kertoo hauesta, joka nousee puuhun laulamaan. Aaro peri Eino Leinon reissussa rähjääntyneen manttelin. Aaro oli kyllä kaikin puolin kunnollisempi mies. Ei ne olleet Kangasniemen miehiä, vaan pohjoisempia, Oton luona käymässä. Mökkiläisiä, paholaisen reestä pudonneita, ei aitoja. Hiski kyllä oli kangasniemisiä, sen pysti oli kylän rannassa. 

ellauri066.html on line 298:       Sanalla sanoen, Tomppa on hulvaton tarinankertoja, ihan samaa luokkaa kuin Don Quixote, Tom Jones, Kolea talo, Sota ja rauha, Ulysses — ja Gunter Grassin onneton Blechtrommel (onnexi sitä ei enää lueta) — Tomin kirjat ovat "kirjamaailmoja", joihinka se on tunkenut niin paljon elämämössöä, mahdollisuuxia ja mahdottomuuxia, kuin sai mahtumaan kahden kannen väliin. (Ei sentään valu kansille niinkuin Yli-Juotikas. Aina pitää panna vähän paremmax.)

ellauri066.html on line 320: Tietysti, näissä sanaleikeissä on tavallisesti jotain syvällistä eikä vaan älytöntä kohkausta. Tyrone Slothrop esim. Painovoiman sateenkaaressa sisältää sanan sloth, joka on avain sen luonteeseen, ja lisäxi vielä anagrammin hienosta sanasta entropia, joka on avain Slothropin epätavalliseen kohtaloon. Kun Tompan kirjoissa on yleensä satoja tälläsiä pellejä, niistä on koottu kokonaisia sanakirjoja, kuten Pynchon Character Names: A Dictionary by Patrick Hurley, ja lukemattomia lukijan oppaita, wikejä, väitöskirjoja ja fanisivustoja joissa jokainen vizi seikkaperäisesti selitetään, plus mikä niissä oli olevinaan hupaisaa. 

ellauri066.html on line 322: Outoa. Mua ei ole naurattanut vielä kertaakaan. Vizin selittäminen ei paljon auta, se ei ole enää hauska sitten, kuten Maui sanoi rintalihaxelleen eräässä tiukassa paikassa elokuvassa Vaiana. Kts. myös Aarne Kinnusen tutkielma huumorista.

ellauri066.html on line 326: Joskus unohtuu kehuessa Pynchonin muita kirjallisia ansioita se tosio, että mies osaa kirjoittaa joitakin tosi koskettavia skenejä kaipauxesta, lemmestä ja menetyxestä. Etenkin vanhempien ja lasten välillä, tai Tompan ja sen bylsimien alaikäisten mielikuvitustyttöjen. Hyvä tietää että parhaat kohdat on vielä tulossa. Puoleenväliin asti ei ole itkettänyt, enempi haukotuttanut.

ellauri066.html on line 334: Joo, on sillä vikojakin, me pygofiilit emme ole täysin kritiikittömiä. Noi hassunhauskat nimet on yxi ongelma: Pynchon ei paljon vaivaudu kuvailemaan hahmoja. Päähenkilö, siis Pynchon jossain valepuvussa, on suht elävä, mutta kaikki sivuhenkilöt on just sitä, niitä ei sivusta kazottuna ole olemassa ollenkaan, vain kun ne pällistelee suoraan edestä päähenkilön silmissä. Ne on epäuskottavia ja epäsympaattisia. Mikä pahinta, tällästen paperilennokkien sinkoilu on sekottavaa, niitä viuhahtelee kuin pahvishakkinappuloita, ne syntyy partenogeneettisesti ja poxahtaa kuin kvanttihiukkaset. Niitä on kerta kaikkiaan liian paljon, ja Tompan kirjat hajoo silpuxi. Juonesta ei voi puhua eikä sixi ole mitään spoilattavaakaan. Se ei kyllä kelpaa nettiteeveesarjoilla koulutetuille kazomoille. Missä katarsis? Missä loppupelit jossa hyvixet päihittää pahixet ja kokoonnutaan loppuvizeihin?

ellauri066.html on line 344: Tompasta on tosi vähän kovaa faktaa: synt. ’37 vanhaan ampiaispesään (ei siis Pynchowitz Ellis Islandilta - sori siitä), koulut Oyster Bayssä Long Islandilla ja collegessa Cornellissa, missä paras kaveri oli tuleva romaanifolkkilaulaja Richard Farina. Sitten töissä teknisenä kirjoittajana Boeingilla, kirjailijapiireissä Manhattan Beachilla, Calif. ja Pohjois-Kaliforniassa. Loppuviimexi Manhattan, NYC missä sen kustannustoimittaja lopulta nai sen säälistä ja ne saivat pojan. Minkähän ikäinen se poikakin on jo nyt, ja mitä sekin puuhastelee. Ehkä se vielä nettoaa kirjottamalla Tompan biografian kunhan nököhammas ekax saadaan hengiltä. 

ellauri066.html on line 346: Paras rintakuva kirjailijasta on Boris Kachkan 2013 vulture.com essee “On The Thomas Pynchon Trail.” Vaikka se on lyhkänen (Tompan skaalalla), se on lähinnä elämäkertaa mitä meillä on. Haistatteluista ei toivoa, paizi vähän Bruce Springsteenin saxofonistin elämäkerrassa. Clemonsin kirjassa novelisti viehkosti selittää että se on piileskellyt (paizi sitä että on paranoidi) sixi että se on Proustin kannalla contre Sainte-Beuve: kirjojen pitäisi puhua omasta puolestaan. Toisin sanoen, vanhaa kunnon "luota taiteeseen, älä taiteilijaan" puppua. 

ellauri066.html on line 348:       Tästä tuli hyvä aasinsilta ize niteisiin. Vaikka kirjat on fiktiota (juu on ne), ne on tärkein lähde Pynchonin ymmärtämiseen - sen sisäisen elämään, pakkomielteisiin ja idoleihin. Useimmat lukijat jotka vaan surffaa literäärisiä kiksejä, ei vaivaudu kaivautumaan textin pinnan alle ja haeskelemaan sieltä meduusamaista tekijää. Pygofiilit sen sijaan tykkää tämmösestä pelistä, on fasinoivaa kaivella palapelin paloja ja koota niistä kubistista rintakuvaa the Pynchistä. Joka fiilillä on eri fiilis siitä, ainaskin vähäsen. Mutta muista että kaikki pygofiilit on alottaneet nuubeina, kunnes ovat jääneet koukkuun. Varo paranoidi sinä voit olla seuraava.

ellauri066.html on line 380: Eläimet ovat saaneet maistaa vapautta. Ja nyt sitten takaisin häkkeihin ja tuttuihin tapoihin kuolla - kuolla "sen ainoan lajin palveluxessa jonka kirouksena on tieto omasta kuolevaisuudestaan". Päästäisin teidät vapaaksi, jos vain tietäisin kuinka. Kaikenlaisia eläimiä, kasveja, mineraaleja ja muunlaisia ihmisiä rikotaan ja kootaan uudelleen jotta eliittiapinasto voisi säilyä. En edes voi antaa teille toivoa, etta jonain päivänä olisi toisin - että he muuttuisivat ja unohtaisivat kuoleman ja heittäisivät vittuun teknologiansa mutkikkaan terrorin ja lakkaisivat käyttämästä kaikkia muita elämän muotoja säalittä hyväkseen pitääxeen pelkonsa siedettävissä rajoissa - ja olisivat sen sijaan kaltaisianne, olisivat vain ja eläisivät vain...  

ellauri066.html on line 389: Richard Halliburton (s. 9. tammikuuta 1900 – katosi 24. maaliskuuta 1939) oli amerikkalainen lehtimies ja maailmankulkuri. Luonteeltaan hän oli kuuluisan huoleton hetkessä eläjä ja hedonisti, eräänlainen uuden ajan epikurolainen. Halliburton kirjoitti useitakin matkakirjoja; niistä on suomennettu ainakin Ruhtinaallinen retki romantiikan maille ja Lentävä matto.

ellauri066.html on line 400: – He tekivät Judyn elämästä kuvauspaikalla sietämätöntä. He laittoivat käsiään hänen mekkonsa alle. Miehet olivat 40-vuotiaita ja vanhempia, mutta kikkelit niillä oli liian lyhyet, Luft kirjoittaa. Eivät ylettyneet. 

ellauri066.html on line 413: Maiskisten (Munchkins) roolien esittäjistä saatiin paikalle Hollywood Boulevardille vielä seitsemän. Kaikkiaan maiskisia esitti filmillä 124 ihmistä.

ellauri066.html on line 456:   Tämän laulun poinzi lienee araknomarxilainen. "Juna" on liskohallitus ja "meikät" ollaan heimo pössytteleviä beatnikkeja. Pynchoneilla oli tosin varmaan paperitehdas kuten Slothropeilla, kirjapaino niillä ainakin on vieläkin. Huomaa että Pynchon on Springfieldin poikia kuten Homer Simpson. Ei siis ylläri että Tom kaamee-esiintyi paperipussi päässä Simpsoneissa.

ellauri066.html on line 778: 20.1.2020 COVID-19-tartuntoja on todettu Kiinan lisäksi Etelä-Koreassa, Japanissa ja Thaimaassa. Tartuntoja on vähän, noin 200. Tegnell uskoo, että tartuntoja voi tulla jonkin verran lisää mutta vain paikallisesti.

ellauri066.html on line 788: – Ei ole mitään syytä huolestua koronaviruksesta tällaisilla matkoilla. Se ei ole levinnyt lainkaan esimerkiksi Alpeilla ja Etelä-Euroopassa, sanoo Tegnell Norrbottens Kurirenissa. 

ellauri066.html on line 826: – Kyllä niin voi sanoa. Sairastuneiden ja kuolleiden määrät eivät ole uskomattoman suuria Ruotsissa, joten olemme onnistuneet osittain, mutta voisimme onnistua vielä paremmin.

ellauri067.html on line 40: Pintti voisi tarkoittaa myös pientä olutta. < lat. pincta 'maalattu', kaljatuoppiin maalattu kaatoraja. Pinto on pieni kirjava hevonen. Sen jalassa on harvoin pinteli, mutta selässä sitä useammin sotamaalattu inkkari. Ayee-ooh. Anch´io son pittore. Mäkin voisin olla aika kexeliäs kirjailija. Sanoja piisaa kuin Yli-Juanikkaalla ja assosiaatiot laukkaavat. Se voi olla alzheimer-oirekin. Odotan jännityxellä mitä Pintti meinaa tässä niteessä. 

ellauri067.html on line 42: Mänkki on tiernapojissa se tähdenpyörittäjä. Kirjailijasisareni mielestä Tommi Kinnunen on tylsimys, siis pikemminkin mäntti. Mänki on hienojakeista lasin raaka-ainetta, jonka pääainexia ovat kvarzihiekka, sooda, kalkkikivi, arsenikki sekä väriä antavat metallioxidit. (Tommi Kinnunen, p.c.) Mänkiä on Loimaan murteen sana leikille. Olkaas mänkimättä kersat!  Myös sinä Jaakko!  Mänkki-hahmon alkuperä ei ole selvä. Se voi tulla nahkojen käsittelyssä käytetystä polvilaudasta eli mänkistä, jota on joskus pidetty tähden jalustana, tai ruotsin sanasta mannekäng ’mannekiini’, joka oli keskiaikaisissa näytelmissä vuorosanoja vailla oleva näyttelijä, jonka tehtävänä oli kantaa kulisseja. Manakin on pieni eteläamerikan lintu jolla on hauskat soidintavat, se harrastaa lekkingiä. Mänkimistä sekin. Ja mannekiini se on manakin(kin).

ellauri067.html on line 46:       Nyt alkaa selvitä! Pintti on jotain jota mänkkiin pitää sekoittaa. Sitä ei kaikki tiedäkään. Ollaan lasitehdasmiljöössä. Tommi tekee hyvin tarkkaa esiselvitystyötä jokaiseen kirjaansa. Ne on vähän kuin lähihistoriallisia romaaneja. Juu, pintti on lasinpuhalluxessa syntynyttä rikkinäistä jätelasia (s. 20). Runoilijasiskoa harmitti, että Tommi ehti julkaista lasitehdasmiljöökirjan ensixi. Muakin vitutti se Jiipekka Mäkelän turaus Hunanin lähetyssaarnaajista. Vaikka siinä oli vaan se ämmä vasta jostain 30-luvulta. Silti vittu. Noita Mäkeliä on satusetiä kuin salpausselällä. 

ellauri067.html on line 52:       Tässä Tommin prujauxessa on samaa vikaa kuin monissa tyttökirjoissa: tapahtuma-aika on sijoitettu lähelle nykyaikaa, mutta tapahtumat ja asenneilmasto kuulostaa noin 30-50 vuotta vanhemmilta. Mut eihän pikku Tommi ole elänyt kumpiakaan aikoja, kaikki on sille vain kirjoista ja vanhoista Suomi-filmeistä kopioitua.

ellauri067.html on line 61:     ”Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja shampanjalasit voivat olla samaa ainetta - tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla.” Kaksi perhettä mahdollisuuksiensa rajoissa. Kaksi nuorta hapuilemassa niiden yli. Yhteinen joulu pyöräyttää jokaisen peilin eteen: Kuka minä olen, mistä unelmoin? Kuka ansaitsee ja mitä? Juhani painaa hommia lasitehtaalla ja unelmoi omasta talosta, jonka pihapuiden alla lapset saisivat telmiä. Irina rullaa permanentteja sormet kivistäen ja tekee designlöytöjä kirpputoreilta. Rogerilla on jo kaikkea, paljon, ja Christina ei tiedä mitä sillä tekisi. Juhalla ja Lotalla on vastaus, se vanhin kaikista. Lasitehdas on keskiluokkaisuuden rajoja tunnusteleva tarina kahden suomalaisen perheen elämästä ja kohtaamisesta. Kumpikin on saanut lottovoiton, toinen syntymässä, toinen rahapeleissä, mutta perinnöksi jätetään ja saadaan paljon muutakin kuin rahaa. 

ellauri067.html on line 77:       Suomalainen.com. Hullu-Jussin äiti oli kova suomalainen commari. Sillä oli pettuleivänpala vankileirimatkamuistona. Pirun työläiset nyysivät esineitä, varastivat laseja.   Kuukerin Nelli teki lasikukon. Lasinpuhallus on maailman vanhimpia ammatteja. Railin oli vielä vanhempi. Huorankin on tiedettävä paikkansa. Se yx paikka nimittäin. Blow job, puhallus ja imutus. Lasiin sylkeminen on Nooan ajoilta. Historiallista triviaa, nice to know. 

ellauri067.html on line 129: päästellä torven täydeltä ja tehdä sillä vielä tiliä. Piaruputkea rassaa sitten Saskan 

ellauri067.html on line 130: kaltaiset alkueläimet.

ellauri067.html on line 138: 
Ei tällä vielä kuuhun mennä

ellauri067.html on line 147: Wernher von Braun syntyi Wirsitzissä (nyk. Wyrzysk, Puola) Posenin provinssissa, joka oli tuolloin osa Saksan keisarikuntaa. Hän oli keskimmäinen perheen kolmesta pojasta. Braun kuului vähäiseen vapaaherralliseen aatelissukuun, jonka paronin arvon (saks. Freiherr)) hän myös peri. Braunin isä oli konservatiivinen virkamies Magnus Freiherr von Braun (1878–1972), joka toimi maatalousministerinä liittohallituksessa Weimarin tasavallan aikana. Hänen äitinsä Emmy von Quistorp (1886–1959) oli keskiajan Euroopan kuningashuoneiden jälkeläinen. Wernher von Braun sai äidiltään luterilaisen synnytyxen jälkeen lahjaksi metroskoopin, jonka myötä hänessä heräsi kiinnostus rakettitieteeseen.

ellauri067.html on line 169: Thomas Pynchon on (ei oli, se elää vielä!) uuden maailman aatelia. Syntyi May 8, 1937, Glen Cove, Long Island, New York, poliitikkoinsinööri Thomas Ruggles Pynchon Srin (1907–1995) and Katherine Frances Bennettin (1909–1996, a nurse) poikana. Esi-iskä William Pynchon matuili Massachusetts Bay Colonyyn Winthrop Fleetissä 1630, ja perusti Springfield Massachusettsin in 1636. Siellä me vietettiin 2007 juhannusta amerikansuomalaisten kerhotalossa. Ne paistoivat makkaraa kokossa 5m pitkillä makkarakepeillä ja lauloivat pehmeällä ärrällä "hotellin hämärässä". Noloa sanoi Helmi ja nolostui kun joku ymmärsi. Pynchonit o(li)vat varakkaita ja kuuluisia. Tom lie ollut aluxi nolo tapaus, kunnes hankki mainetta. Oli se sitä sen jälkeenkin. Pakoilee julkisuutta tosi rumasti.

ellauri067.html on line 218: Pynchonista väitellyt tutkija Tiina Käkelä-Puumala sanoo, että ensimmäiseen lukukertaan meni vuosi, ja hän ymmärsi tekstistä suunnilleen puolet, mutta hän ymmärsi myös, ettei ”ollut koskaan lukenut mitään vastaavaa”. Teoksen suomentajan Juhani Lindholmin mukaan teos on paitsi satiiri nykyajasta, myös hätähuuto. Apuuva! Vapandake! Mul on kahju! 

ellauri067.html on line 220: Pynchonilla on hyvin tiivis fanittajayhteisö, johon kuuluvat ovat kiinnostuneita Pynchonista monenlaisista näkökulmista: joku kerää Pynchonia koskevia detaljeja, joku kuvittaa, säveltää tai kirjoittaa romaaneja. Pynchon on myös opinnäytteiden tutkimuksen kestoaihe. Tutkija Tiina Käkelä-Puumalan mukaan ne jotka eivät tunne Pynchonia, pitävät heitä helposti friikkeinä. (No kyllä nekin jotka tuntevat, erittäinkin ne.) Jaakko Yli-Juonikas teki Pynchonista gradun, tosin Turun yliopistoon. Mr. Pynchon´s company.

ellauri067.html on line 249: Tom on nyt 83 eikä vielä vainaja. Nobelilla alkaa olla kiirettä. Ettei käy niinkuin Philip Rothille. Harold veti henxelit 2019.

ellauri067.html on line 292: 1800-luvulle tultessa Novi Pazar oli jo varsin vähämerkityksellinen kaupunki. Toisaalta kaupunkiin tuli etenkin Serbiasta ja Montenegrosta pakenevia muslimeja. Vuonna 1912 Serbian ja Montenegron joukot valtasivat koko Sandžakin, minkä jälkeen monet muslimit muuttivat Osmanien valtakunnan vielä jäljellä oleviin osiin. Toisen maailmansodan aikana kaupunki kuului lyhyen aikaa vuosina 1941–1944 Italian alaiseen niin sanottuun Suur-Albaniaan. Sodan jälkeen kaupungista tuli taas osa Jugoslaviaa.

ellauri067.html on line 432:   Carmina burana: Leiwot lensi korkealla latinistien buranajuhlissa. Seuraavana päivänä nieltiin aspiriiniä kun ei ollut vielä buranaa.

ellauri067.html on line 493:     Book reviewers have a long history of attacking Pynchon for his flat characters. Roger and Jessica are susceptible to this criticism. Neither is given much of a history. We don’t know where they grew up or who their parents were. This is one of the great failings of... what to call it? "middlebrow" is antiquated... anyway, a very common kind of criticism (common in the Anglo-American world, anyway), and it affects how authors write (which is one reason I read mainly Russian literature these days). I don't need to know "where they grew up or who their parents were" and I don't much care, unless, of course, you write about it brilliantly because that´s truly what you want to focus on, as opposed to "welp, better provide a plausible background for my characters so the reader will believe they're behaving this way." Just write good sentences in a good and surprising order. Two people have fallen out of love? I don't care if it's because one of them has mommy issues or the other was bullied as a child—people fall out of love all the time, for any reason or none, just tell me what they do about it, and in language that makes me want to keep reading! Teoxet on tärkeät, vähät elämästä. En jaxa luontokuvauxia, hyppään ne heti yli.

ellauri067.html on line 509:   Pynchonin puolesta on sanottava, ettei se pidä reporttereista. Kuten eunukki, se ei tykkää siitä otetuista kuvista. Vanha hiirihammaspeikko varmaan kummittelee. Se nai yli viisikymppisenä kustannustoimittajansa (joka on lähes yhtä hienoa lännen aatelia, Roosevelttejä), ja sillä on kai poika. Sen naisjutuista suurin osa on mitä todennäköisimmin toiveajattelua. Sentään toivoo jotakin, ajatteleekin, ja kirjoittelee haikeasti naisista ja nainnista, toisin kuin vielä estyneempi Juotikas. Ei ihme että Jaska fanittaa sitä niin kovasti. 

ellauri067.html on line 511:   Sentimentaalista soopaa. Yllättäen nää on ensimmäiset sanat jotka putkahtivat mieleen kun olin lukenut 83 ekaa sivua. Seuraava oivallus s. 109 päästyä on että Thuomas on emotionaalisesti teini-ikäinen. Enemmän vielä kakkajuttuja kuin naintia. S. 131 käy selväxi että Pynchon on samanlainen pervo paskiainen kuin esim olmimainen Rilke, ja kaikki myöhemmätkin teutonit ja anglosaxit. (Oliko James Joyce saxi vaiko keltti? Ei se kovin keltti ollut, kakkaa se ojensi eikä suolaa.) Koko 2. maailmansota oli iso farssi, jossa aivan samixet vaan eri kokardeilla varustetut germaanit otti mittaa toisistaan. Noniinhän se oli sen Rilken ihannoima ensimmäinenkin. Siirtomaasotia ne olivat. Aivan vittua. Mix ton Pynchoninkin pitää noin intoilla maailmansodasta, johon se ize ei edes ehtinyt mukaankaan? Varmaan se kazoi matruusina liikaa sotaleffoja. Kaikista Rilken runoista se rakastaa eniten Duinon 10. elegiaa, joka on ruikelipaska. Oh boy, oh boy, Tomppa huutaa, ja muuta vastaavaa teini-intoilua. Sillä on muurahaisen munasuojat. Sivulla 435 on infantiili food fight kermakakuilla. Mä en jaxa.

ellauri067.html on line 513:   Vielä yxi sana juolahtaa mieleen Tomppaa kuvaamaan: se on mauton. Toisaalla on todettu, että sitä sanaa käyttää laskukas paremmisto kun se arvostelee äkkirikkaita nousukkaita. Mauton on snobi, suutari joka ei pysy lestissään, tekee ikäviä mokia esittäessään parempaa kuin on. Ja sitähän tää Tomppa tekee ilmiselvästi. 

ellauri067.html on line 540:     Yök. Typerä jaxo jossa Tomppa yökkii brittinamusia. Izellä jenkeillä oli ihan vitun pahat karkit. Tompan jaxo missä se menee alas vessanpöntöstä ja päätyy mereen on ihan kulttia. Siinä se on oikein panostanut oxettavien kakkojen kuvailemiseen. Taitaakin olla koprofiili myös eikä vain ktenofiili. Vielä törkeempi on se kohta missä joku kenraali Pudding maiskuttaa ja nielee Katjen paskapökäleitä. James Joyce olis tykännyt. 

ellauri067.html on line 597: Jossakin Tomin elämän varhaisvaiheen huoneessa johon hänellä ei ole enää pääsyä on jotakin hyvin pahaa. Hänelle on tehty jotakin, ehkä Winthrop setä on pannut perseeseen pikku Tomia. Masturbatorinen juhlapelkomieli oli tuloksena.

ellauri067.html on line 599: Sateenkaari on vaan paraabeli. Muista pieni teiniveli piirtämäsi paraabeli. V2 raketti piirtää taivaalle painovoiman sateenkaaren. Poinzi taitaa olla että tilastollisesti kazoen maailman meno on täyysin determinististä, joskaan ei kovin ennakoitavaa. Ollaan sivun 275 alareunassa. Dead giveaway. Huhhuh. Niin paljon vielä jälellä. Jaxaa jaxaa Peter Sachsaa. 

ellauri067.html on line 626: Blicero esiintyi eka kerran Pynchonin 1963 esikoisessa V, nimellä luti Weissmann, dekadentti Sachsan armeijan lupseeri joka oli jäänyt rannalle entiseen Lounais-Afrikkaan presidentti Ahtishaaren kanssa 7v sen jälkeen kun se lakkasi olemasta Saksan siirtomaa. Tässä aiemmassa novellissa se oli mystinen, väliin transu hahmo jolla näytti olleen sadomasokistinen suhde saxalaiseen agenttiin Vera Meroveringiin. Se on kiero myös, ja kenties huumaa ja sitten pöllii jotakin toiselta hahmolta, Kurt Mondaugenilta. Se on enempi hassu kuin huolestuttava, eikä vielä täysimittainen pahis.

ellauri069.html on line 87: Barthelme vietti elämänsä 8 viimeistä vuotta kurkkusyöpäsenä takas Houstonissa saatuaan potkut New Yorkerista kai. Sen elämäkerturi Daugherty oli sen luovan kirjoituxen kurssin oppilaita siellä. Se kuoli 58-vuotiaana 1989. Varmaan poltti piippua. Ceci n'est pas une pipe. 

ellauri069.html on line 131: 
Nippelitietoa vielä Nipistimestä

ellauri069.html on line 176:   SKF: Smith Kline & French oli am. lääkefirma joka sai patentin 1932 keximälleen metamfetamiinille. Siis piriä, jota Nipsukin lie napsinut dosettikaupalla. Sitäkö iso-Pauli sai sodassa vai efedriiniä? Joo sitä se oli, pervitiiniä. Mun syntymävuonna 1952 SKF osti oikat klorpromatsiiniin, ekaan tehoavaan psykoosilääkkeeseen. Kauppanimellä Thorazine® PS:n Samuli Edelman säilyttää sitä ilvespurkissa (p.753, ei kai olla vielä niin pitkällä). Tämä lääke tyhjensi pöpilät yhtä tehokkaasti kuin penisilliini keuhkoparantolat. Olen kai jo sanonut että inhoon huumeita ja vihaan muitakin lääkkeitä, voiteita ja truuttoja. 

ellauri069.html on line 277:   Tässä vaiheessa olen kai Kaavion kohdassa 4, vielä nousukiidossa. Vaikka sivuja on mennyt jo 60-70%. Ei taida olla kovin tasapainoinen toi sateenkaaren paraabeli.

ellauri069.html on line 290:   Hän haluis tutkia miten Laiskiainen tekee tän. Sen sijaan hänelle annetaan mustekala nimeltä Grigori labraeläimexi. Valkoisessa Vizauxessa toimenpide nimeltä Toimenpide Musta Siipi on menossa. Idea on hyödyntää Sakun siirtomaamenneisyyttä kexityllä propagandalla Afrikkalaisista Sachsassa—lentue Aahrikkalaisia roketti-insinöörejä. Tämä on mixi he tutkivat Laiskiaisen rodullisia ahistuxia, ideoixi miten muotoilla propagandansa.

ellauri069.html on line 313:   Vetelys matkustaa Nordhauseniin, Sachsa, missä V-2 roketit rakennettiin. Matkalla hän tapaa Katkeron, kurssihereron aiemmasta Sachsan siirtolasta Etelä Länsi Aahrikassa, ja Suurehkon Mervin, rasistisen Amerikan upseerin. Katkero ja Mervi ovat myös kiinnostuneita V-2 rockets. (Ainoo joka alkaa väsyä on lukija.)

ellauri069.html on line 325:   Lotja pelastaa Laiskixen. Hän matkustaa lotjan toimijoiden kaa, Rouva Gnap ja sen Otto-poika. Ne saapuvat roketin lähetysasemalle Peenemündeen. Siellä Laiskis, Otto, ja vielä yx mies pelastavat Margheritan filmijohtajan, von Köllin, jota pidettiin vankina. Pelastuslähetystehtävän aikana, Laiskiainen vaihtaa Rokettimies-asunsa ryssäläisen upseerin univormuun, antaen sille uuden henkilöllisyyden.

ellauri069.html on line 334:   Hän törmää Isompaan Merviin taas, joka ei tunnista häntä koska hän on vielä ryssän univormussa. Laiskis oppii informaatiota jota hän voi välittää Katkeron kurssihereroille, pelastaen ne razzialta Mervin miesten taholta.

ellauri069.html on line 432:   On sekin keino päästä eroon naisasianaisista, että ollaan naismaisempia vielä kuin ne ize. Täsmälleen analogisia manööverejä on esiintynyt kaikissa liikkeissä, kirkkoisien kesken sekä vasemmiston lastentautina. 

ellauri069.html on line 438:   Entäs nyttemmin? No ehkä miesporukoita lohduttaa että raketti on niin mulkun oloinen ja kaivautuu syvään maaemon vakoseen ennenkuin se mehevästi räjähtää ja roiskuttaa sisätönsä ulos. Kuulostaako tutulta? "Oi kuinka fallinen!". Teräserektio, kova roketti, rakastettava mutta hömelö Luontoäiti... On tää vielä vähän roolitettua, sori Tomelo.

ellauri069.html on line 529: Antiikin aikana ajateltiin yleisesti esimerkiksi, että pohjoiset kansat, joiden iho ja silmät ovat vaaleat, hiukset vaaleat ja karkeat ja ruumis rehevä, ovat luonteeltaan tyhmänpuoleisia mutta kuumaverisiä ja urheita. Eteläiset kansat, joiden iho on tumma sekä hiukset kiharat ja pehmeät, ovat puolestaan arkoja, nopeaälyisiä, kieroja, valehtelemaan taipuvaisia ja nautinnonhaluisia. Näiden väliin kreikkaiset sijoittivat ihannetyyppinä itsensä; heidän ulkonäkönsä edusti harmonista keskiväliä. Roomalaiset omaksuivat myöhemmin saman ajattelun mutta asettivat itsensä ihannetyypiksi.

ellauri069.html on line 549: Laiskiainen ja Springer Verlag filosofoivat politiikasta Peenemünden möljällä. Springer kohauttaa  olkapäitään. Olkaa myötätuntoinen, mutta älkää elätelkö mitään harhakuvitelmia heistä. Halvexikaa minua (mustanpörssinkauppias) ja ylistäkää heitä (rupusakkia), mutta muistakaa, että me määritämme toinen toisiamme. Köyhät teillä on aina keskuudessanne. Jos ei olis köyhiä, ei olis meitä rikkaita. Jos ei olis meitä rikkaita ei olis köyhiä. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin. 

ellauri069.html on line 566:   Nipistyxen äiskä on varmaan ollut perheen toimari ja tärkein ihminen pikku Tompan elämässä. Se muistaa vielä miten äiskä tapas luetella nuoruutensa saippuaoopperoita. Sen äiskä voitti varmaan äiskäkilpailun lopetettuaan Nipsun seurustelut sopimattomien neitokaisten kaa, ja yllätettyään Nipsun runkkaamasta äiskän hansikkaaseen. Pynchon wikin father item vahvistaa otaxumaa, että Tom oli/on oidipaalinen mammanpoika. Paljon puhetta parrisidistä. 

ellauri069.html on line 651:   Schlumpf ja Pökäler ovat pedofiilikolleegoja, toinen bylsi tytärtään Ilseä ja toinen 11-vuotiasta Biancaa, ja sen jälkeen vielä Frieda-sikaa. Vähän tollasia antisankareita, niinko kirjassa Catch-22. Love is a many-splendored thing. Niin paljon kuuluu rakkauteen... laulaa Fredi-sika. 

ellauri069.html on line 723: Korpraali istuu tuolilla ja lukee amerikkalaista Väiski Vemmelsääri -sarjakuvalehteä. 50-luvulla se oli suomeksi Pelle Pupu. Ja Kalle Kukko oli oikeasti Samuli. Samuli Kukko kuten se vitun kukkoileva Nilkki Hiiri jota en koskaan lakkaa haukkumasta kuten Nuutti. Nuutin vien sen haudallekin vielä paskalle. Nuutti vingahtaa ja pieni läjä jää hajahtamaan Mutajoelle. 

ellauri069.html on line 744:   Typerä elokuva perustuu vielä typerämpään samannimiseen lastenkirjaan   Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz, 1900), joka on aikaisemmin suomennettu myös nimillä Oz-maan taikuri (1977) sekä Ozin velho (1985), jonkun L. Frank Baumin kirjoittama lastenkirja. Kirja aloitti Baumin Oz-maahan sijoittuvien kirjojen sarjan, joka käsittää kaikkiaan 15 teosta. Kirja kertoo Dorothy-nimisen kansasilaistytön seikkailusta Oz-maassa.

ellauri069.html on line 750:   Tässä kohtaa suomenkielinen wikisivu katkeaa, joten täytyy kääntää loppupää omin sanoin suomexi. Matkalla keltaista tiilitietä alas Dorothy ottaa osaa bankettiin jonka järkkää maiskiainen nimeltä Boq. Seuraavana päivänä D. vapauttaa Varixenpelätin (h.k.) (TW: trigger warning) paalusta jossa se roikkuuu, laittaa öljyä kannusta Tölkki Puumiehen ruosteisiin jointteihin, ja tapaa Pelkurimaisen Leijonan. Varixenpelätin tahtoo aivot, Tölkki Puumies tahtoo sydämmen, ja Leijona haluu cojones, joten D. rohkaisee niitä matkaamaan kanssaan ja Toton kanssa Smaragdistadiin pyytämään apuaa Welholta. Useiden seikkailujen kuluttua matkalaiset saapuvat Smaragdistadiin ja tapaavat portinvartijan (Guardian!) joka pyytää heitä käyttämään vihreäxi värjättyjä rillejä jotta niiden silmät ei häikäistyisi stadin loistosta. Jokainen kuzutaan Wizardin pakeille. Hän ilmestyy Dorothylle jättipäänä, Varixenpelätille hemaisevana leidinä, Tölkki Puumiehelle hirveänä petona, ja Leijonalle tulipallona. Hän lupaa silti auttaa heitä kaikkia jos ne tappavat Lännen ilkeän noidan, joka hallizee Kullimaata. Guardian varoittaa heitä että kukaan ei ole koskaan voittanut noitaa.

ellauri069.html on line 752: Lännen ilkeä noita näkee matkustajat lähestymässä yhdellä teleskooppisilmällään. Se lähettää susilauman repimään ne kappaleixi, mutta Tölkki Puumies tappaa ne kirveellään (Hyvä Puumies! Kaada vielä puutkin! huutaa Haju Pisilä kazomosta). Se lähettää parven villivarizia nokkimaan niiltä silmät, mutta Varixenpelätti tappaaa ne vääntämällä niiltä niskat nurin (Hyvä Pelätti! Näytä niille linnuille! huutaa valkoposkihanhinuiverot.) Se kuzuu parven mustia mehiläisiä pistämään niitä, mutta ne kuolevat kun ne yrittävät pistää Tölkki Puuumiestä sillä aikaa kun Varixenpelättimen oljet piilottavat muut osanottajat. (Hyvä puumaamiehet! huutaa Suomen Keskusta.) Hän lähettää tusinan Kulliorjiaan hyökkäämään niiden kimppuun, mutta Leijonalla seisoo jäykkänä ja torjuu ne. Loppuviimexi se käyttää Kultaisen Lippixensä voimaa ja lähettää Siipiapinat sieppaamaan Dorothyn, Toton, ja Leijonan, tyhjentämään Varixenpelättimen oljista, ja lommottamaan Tölkki Puumiehen. Dorothyn on pakko tulla noidan henk.koht. sexiorjaxi, sillä aikaa kun noita suunnittelee sen hopeakenkien varastamista.

ellauri069.html on line 754: Noita menestyxekkäästi petkuttaa Dorothyn ulos toisesta hopeakengästä. Suuttuneena, D. heittää sangon vettä noidan päälle ja on shokeerattu nähdessään noidan sulavan. Kullit iloizevat päästessään ulos sepaluxesta ja auttavat täyttämään Varixenpelättimen oljilla ja suoristamaan Tölkki Puumiehen pellit. Ne pyytävät Tölkki Puumiestä rupeamaan niiden päälliköxi, mihin hän suostuu autettuaan Dorothya palaamaan Kansaxeen. Dorothy löytää noidan Kultaisen Lippixen ja kuzuu Siipiapinat kantamaan hänet ja hänen ystävänsä takaisin Smaragdistadiin. Siipiapinoiden kuningas kertoo kuinka hän ja hänen yhtyeensä on sidottu taialla lippixeen lumoojatar Gayeletten toimesta Pohjoisesta, ja että Dorothy voi käyttää sitä niiden kuzumiseen 2 lisäkertaa.

ellauri069.html on line 756: Kun Dorothy ja sen ystävät tapaavat Welhon taas, Toto kompastuu varjostimeen valtaistuinsalin kulmassa, paljastaen Welhon, joka surullisesti selittää olevansa humpuukia—tavallinen vanha mies, joka tuli kuumailmapallolla Oziin kauan sitten Omahasta. Hän varustaa Varixenpelättimen päällä joka on täynnä leseitä, pinnejä ja neuloja ("paljon kupouusia aivoja"), Tölkki Puumiehen silkkisydämellä täytettynä sahanpurulla, ja leijonan "rohkeus"juomalla (75-prosenttista etanolia). Heidän uskonsa hänen voimiinsa tekee näistä itemeistä kohteita heidän haluilleen. Hän päättää heittää Dorothyn ja Toton kotiin ja sitten mennä takas Omahaan pallollaan. Lähtiessä hän palkkaa Varixenpelättimen varapresidentixi, minkä se lupaa tehdä autettuaan Dororothya palaamaan Kansaxeen. Toto jahtaa kissanpoikaa väkijoukossa ja Dorothy lähtee sen perään, mutta palloa pidättävät köydet katkeavat ja Welho kelluu tiehensä.

ellauri069.html on line 758: Dorothy kuzuu Siipiapinat ja käskee niitä kantamaan hänet ja Toton kotiin, mutta ne selittävät etteivät ne pysty ylittämään Ozia ympäröivää autiomaata. Wihreäwiixiset Sotilaat informoivat Dorothya että Glinda, Etelän hyvä noita voi kyetä auttamaan heitä palaamaan kotiin, joten matkustajat lähtevät matkoihinsa kuikkimaan Glindan linnaa Nelitahokkaiden maassa. Matkalla Leijona tappaa jättihämähäkin joka terrorisoi eläimiä eräässä mezässä. Ne pyytävät häntä rupeamaan kuninkaaxeen, minkä hän suostuu tekemään autettuaan Dorothya palaamaan Kansaxeen. Dorothy kuzuu Siipiapinat 3. kerran lennättämään heidät mäen yli Glindan linnaan. Glinda tervehtii heitä ja paljastaa, että Dorothyn hopeakengät voivat viedä hänet minne hän haluaa mennä. (Eli siipiapinat oli ihan tyhjän pantteja. Hemmetti.)  Hän syleilee ystäviään, jotka kaikki palautetaan omiin kuningaskuntiinsa Glindan kolmella Kultaisen Lippalakin käytöllä: Varixenpelätin Smaragdistadiin, Tölkki Puumies Kullimaahan, ja leijona mezään; minkä jälkeen lippis annetaan Siipiapinoiden kuninkaalle, vapauttaen hänet ja hänen yhtyeensä. Dorothy ottaaa Toton käsivarsilleen, kalauttaa kantapäänsä yhteen 3x, ja toivoo palaavansa kotiin (siis Kansaxeen). Välittömästi, hän alkaa pyöriä ilman läpitte ja rullata Kansaxen preerian ruoholla, maalaistaloon asti, vaikka hopeakengät putoavat hänen jaloistaan matkalla ja hukkuvat Tappavaan Autiomaahan. Hän juoxee täti Emin luo, sanoen "Olen niin iloinen että oon taas kotona (Kansaxessa)."

ellauri069.html on line 792: Ja sit nää lytätyt naiset pannaan vielä vikisemään jotain Nöyryydestä ja Armosta. Huomaa kapitaalit. Ollaan sivulla 786. Turha koittaa selittää että tää on vaan jotain läppää. Ei, Pynchon on mätäpää. Se on amerikkalainen. 

ellauri070.html on line 44:   Vähemmän seksiä, mutta monipuolisemmin – koronavuoden vaikutukset seksielämään yllättävän ristiriitaisia:

ellauri070.html on line 71: "Me" salaliitto kokoontuu kuseskelemaan yhteen hiileen. Vixi mua väsyttää tälläiset "Me" paranoiat vielä enemmän. Iänikuiset Captain Amerika hyvisjoukkueet, jossa on joku vitun pommiasiantuntija joka tarpeeseen. Charlie´s Angels, Turtselit, Poopatrol, voi helvetti. Kuka ottaa tästä kopin? Kenelle nakitetaan tää? Tiimihenkeä. Yäk yäk yäk.

ellauri070.html on line 78: Roger Mexiko haluis nuolla vielä Jessicaa mut tää tietää millä puolella leipää voita on. Roger tykkää kuiteskin eniten sinisestä smurffiveljestä. Roger on Schlumpfin sielun veli, niillä on enemmänkin yhteistä kuin schischelifetischi. Ne on kuin Roger Casement ja Tyrone Power. Ne on samixia. Ne on ize asiassa sama henkilö, nimittäin tää Nipistin. 

ellauri070.html on line 97: maxaläikkäiseen sieraimeen, armeijan teräslankaisille silmälaseille, ylös alas pitkin tärkättyjä paidanetumuxia, Phi Beta Läppä merkkejä, Kunnialegioonan ritarimerkkejä, Leninin kunniamerkkejä, rautaristejä, Purple Hearteja, Valkoisia leijonia, Viktorian ristejä, eläkkeelle jäämisen kunniaksi saatuja kultavitjoja, Trump for President pinssejä. Jne.

ellauri070.html on line 113: Vielä yxi siirto, yxi senssi, yxi diili, yxi yritys.

ellauri070.html on line 124:   Brasilian lehdistö ilkkuu vahingoniloisena: Pohjois-Amerikan Yhdysvallat on vajonnut Etelä-Amerikan tasolle. Tervetuloa vaan banaanivaltioiden liittoon! Kuu keltainen kuin banaani loistaa yllä pienen kaislamajani.

ellauri070.html on line 140:     Šabbetai vangittiin Konstantinopolissa vuonna 1666 ja juutalaisten liikehdinnästä huolestunut Ottomaanien suurvisiiri tarjosi hänelle sulttaanin nimissä kaksi vaihtoehtoa: islamiin kääntyminen tai kuolema. Šabbetai valitsi islamiin kääntymisen. Joidenkin šabbetailaisten usko messiaaseensa jatkui silti vielä tämänkin jälkeen, sillä hänen profeettansa Natan selitti Messiaansa kääntymisen parhain päin pyrkimykseksi valloittaa vihollinen sisältä käsin.

ellauri070.html on line 142: Šabbetailainen liike koki 1700-luvulla renessanssin uuden Messiaan, Šabbetai Tsevin opetuslapsen Jacob Frankin myötä, mutta hiipui Euroopassa 1800-lukuun mennessä ja Kreikassa vuonna 1924. Turkissa toimii yhä esikuvansa tavoin muodollisesti islamiin kääntyneiden juutalaisten dönmeläinen lahko, joka pitää Šabbetaita messiaana.

ellauri070.html on line 205: Weiter noch zieht es den Jüngling; vielleicht, daß er eine junge  	Vieläkin kauemmas viettää poikasen mieli;  se kaipaa Ruinoa taas.

ellauri070.html on line 214: zeitlosen Gleichmuts, dem der Entwöhnung    				vieraannutusta elämisestä vasta alottelemassa

ellauri070.html on line 233: (Lebendige kennen sie nur als sanftes Blattwerk);   			(elävät eivät hoxaa niitä, kaalixi luulevat raukat)

ellauri070.html on line 261: Aber im südlichen Himmel, rein wie im Innern    			Etelätaivaalla, siunatun puhtaana

ellauri070.html on line 285: Und wir, die an steigendes Glück     					Ja me kellä onnexi vielä seisoo,

ellauri070.html on line 298:     Se vie meidät hyvin pikaseen taas pois tästä kaupungista, joka muistuttaa enemmän baabelia kuin modernia suurkaupunkia. Me mennään, metelin läpi vuosimarkkinoiden kojulle, jossa yhteydessä myös ilotaloihin, missä "rahan sukupuolielin" puuhaa sopimattomuuxiaan. Lankun takana, jonka päällä oleva kirjoitus näyttää sanovan, että aidan takainen ulkopuoli on varattu kuolemaapelkäämättömille ja sen kokeneille, eli tarkoitettu niille, jotka eivät ole työntäneet kuolemaa pois elämästään (kts. tästä myös jollotuxet 1-4), törmäämme erään jolpoin hahmossa nuoreen ruinoon. Syntyy kuiva keskustelu jolpin ja ruinon välille. Jäbä seuraa sitä lyhkäsen matkaa, mutta kääntyy äkäseen takasinpäin. Jäbä arvaa sellaisen suhteen turhuuden.  

ellauri070.html on line 309:     10. valitusvirsi liittyy 7. ja 9. älinän ylistyxiin. Tää ylistys suoritetaan valvovan enkelin siiven alla, joka kazeillaan näyttää erottavan jyvät akaniin. Vain aito on oleellista. Vain oleellinen on kestävää. Sixi enkelit astuuu kuvaan 10. ruikutuxessa. 10. valitusvirsi palaa ekojen ulinoiden ajatuxiin kuin koira oxennuxelle, et elämää leimaavat kärsimys ja kuolema. Näyttelijöiden vuosimarkkina 5. valituxesta palaa kuvaan. Me kuljetaan sen halki Tuska-Stadin lohtutorina. Kuvaan tulee taas "lapset", "lempiväiset", ja elukat koiran hahmossa, jotka "asioivat" taas "luonnossa." Oxentavat, paskantavat, kuseskelevat sinne ja bylsivät.

ellauri070.html on line 344: Hemmetinmoista hörhelöintiä. Mitä lie Sitran yliasiamiestä ja de-vekutusta. Vitun vatulointia. Uutisia The Monist lehdestä. Sillinpää ja Eno Kala oli monisteja. Sillinpää vielä panenteisti, pahaenteinen panomies.  

ellauri070.html on line 346: Katkero Mutiainen on "lipevä etelämaalainen". Cary Grantkin oli homo. Katje näyttää yhä 16-vuotiaalta kuin Ivana Trump. Oisko se 61. Eiku 71. Sileä platinatukka huppuna tekoripset räpsyen kuin hölmö pissis giffikuvassa. "Eli hän tarvizee ruoskaa", kirjoittaa Weissman Haagista. "Hän tarjoo pyllyä kuin me vain impotenssin pelosta: pystyykö se vielä, vai eikö se..." Pystyä < pistyä, upota kuin peizi poihin. (Täst mie piän sanoo Nipsu, työntää kynää silminnähtävästi jäykistyen.)

ellauri070.html on line 376: Miranda ei ennen 1930-luvun loppua käyttänyt alkoholia eikä tupakoinut. Tuolloin alkaneen alkoholismin lisäksi hän käytti säännöllisesti amfetamiinia, ja samalla hänen sydämensä heikkeni. Foi Americanizada, na verdade. Hän kuoli sydänkohtaukseen The Jimmy Durante Show’ssa esiintymisen jälkeen. A&E Networkin biografiajaksossa on surullista filmimateriaalia Mirandan esiintymisestä 4. elokuuta. Tanssiohjelman jälkeen Miranda sai tietämättään pienen sydänkohtauksen ja oli kaatumaisillaan. Durante oli hänen vieressään ja auttoi häntä pysymään jaloillaan. Miranda hymyili, heilutti kättään yleisölle ja käveli viimeisen kerran lavan taakse. Hän menehtyi seuraavaan aamuun mennessä 46-vuotiaana. Hänen ruumiinsa lennätettiin pian Brasiliaan, jossa julistettiin maansuru. Hänet haudattiin São João Batistan hautausmaalle Rio de Janeiroon. Siellä hän lepää vieläkin, ellei ole kuollut. 

ellauri070.html on line 393: Nipsun peräaukko kiristyy kun se pelästyy. Callen peräaukko kiristyi niin tiukaxi että sitä piti väljentää.

ellauri070.html on line 426: Stephen Collins Foster (4. heinäkuuta 1826 – 13. tammikuuta 1864) oli yhdysvaltalainen lauluntekijä, joka tunnetaan ”amerikkalaisen musiikin isinä”. Monet hänen kappaleistaan ovat kansanlaulunomaisia ja niissä on vaikutteita Yhdysvaltojen etelävaltioiden musiikista, vaikka Foster ei itse asunut koskaan etelävaltioissa. Hänen laulunsa, kuten ”Oh! Susanna”, ”Camptown Races”, ”My Old Kentucky Home”, ”Old Black Joe”, ”Beautiful Dreamer” ja ”Old Folks at Home” (”Swanee River”), ovat suosittuja vielä nykyäänkin. Tää on jo ainaskin toinen Amer. musan isi. Vanhempi vielä kun se jutku joka teki Dog bless American.

ellauri070.html on line 428: Foster sai ensimmäisen laulunsa julkaistuksi 17-vuotiaana, mutta piti lauluntekoa harrastuksenaan ja elätti itseään kirjanpitäjänä Ohion Cincinnatissä. Pian hän muutti takaisin Pittsburghiin ja alkoi päätoimiseksi lauluntekijäksi paikalliselle minstrel show -seurueelle. Tältä ajalta on peräisin valtaosa hänen tunnetuimmista sävelmistään. Foster kuoli New Yorkissa 37-vuotiaana.

ellauri071.html on line 38:     
Pynchonin Painovoiman sateenkaari julkaistiin vuonna 73. Tähän albumiin 71 tää loppumaton luritus toivottavasti lopultakin loppuu. (Ja sit alkaa vielä paxumpi Foster Wallace, voi ei...)

ellauri071.html on line 52: Nipsu puhuu isin kanssa "miesten kesken" huumeista (s. 902). Isikin otti jotain miestä väkevämpää nuorukaisena, mutta toisinkuin Nipsu halusi tulla aivolomalta takaisin. Nipsu haluaisi imaistua sähköverkkoon iäxi. Sellaista taivaskaipuuta. Munkin isi puhui mulle "miesten kesken" 2x 20 vuoden väliajoin. Se kertoi miltä tuntui jäädä henkiin jatkosodasta. Jostain kumman syystä se tunsi syyllisyyttä siitä. Mä en kyllä tuntisi. Mut en mä ole elänytkään sota-aikoja. 

ellauri071.html on line 237:   Tää Geeli kohta (s. 930) on olevinaan jonkun mielestä ihan avainta. Niiku että Pynchon siinä haaveilee jostain viherpiiperryxen ajan paratiisista jossa ei ollut meitä termiittiapinoita vielä. Mut on typerä ajatus että termiittiapinan tarkoitus olis jotenkin estää kuolemista. Päinvastoin, se edistää muun luonnon tuhoa täyttämällä joka paikan kopioilla izestään. 

ellauri071.html on line 241:   Nyt Pynchon muistelee Gottfriedin housuissa. Isi lateli vain käskyjä, äiti oli dundeellinen ihminen. Koskaan he eivät oikeasti jutelleet keskenään.  Tompan suhde Isi-Tomppaan on hyvin suspekti: nerokas Kuolema (h.k.) on pannut isän ja pojan näyttämään toistensa silmissä kauniilta niinkuin Elämä (HK) on tehnyt miehelle ja naiselle... Hiivatti kun ei tästä sateenkaaritouhuilusta tule loppua. Vielä 50 sivua... 

ellauri071.html on line 403: Kvaternionit jäivät pitkäksi aikaa vektorilaskennan varjoon, ja vasta viime aikoina Hamiltonin elämäntyö on löydetty uudelleen. Nykyisin kvaternionien algebraa käytetään mm. avaruustekniikassa, robotiikassa, ydinfysiikassa ja tietokonegrafikassa. Kvaternionit ovat vektoriavaruuxia yleisempiä struktuureita. Ne eivät ole enää kuntia, vaan normitettuja jakoalbegroja (normed division algebra, en ole varma suomennoksesta). Niin sanottu karvapallolause (hairy ball theorem) sanoo, että ei ole olemassa kolmiuloitteista reaalinormista algebraa.

ellauri071.html on line 418: Solenoidi on käämi jonka sisässä on metallinen ankkuri. Käämi on sähköjohto joka kierrettynä muuttaa sähkövirran magneettisen induktanssin työnnöxi. Esim sähkölukko tai pipom-pipom-pipom ovikello. Käämi on vanhussana, nuori polvi sanoo kela. Kelaa hei! Ankkuri liikkuu kelan sisässä vikkelästi edestakaisin. Kuin mun kikkeli alaikäisessä pillussa, oivaltaisi Nipistin.

ellauri071.html on line 426: Wilho kirjoitti sillä aikaa tuotteliaasti Voitto-Sanomia. Paulin tytöt saivat painaa siihen kuvitusta klisheillä. Enkeleitä, söpöjä eläimiä ja Jeesuslapsia.

ellauri071.html on line 438: Gabriel Mazneff on teeveestä tuttu ja kuuluisa. Se bylsi alaikäistä pikkutyttöä äidin suostumuxella. Ei voi kieltäytyä, kun se kerta on niin julkero. Jos siitä vaikka oisi jotain etua. Ihan niinkun Thomas Pynchon, Karl Ove Knausgård, Vladimir Nabokov, Woody Allen tai profeetta Muhammed. Näitä piisaa joka junaan, tekevät siemensyöxyjä pikku tunneleihin ja kehuskelee vielä julkisesti sillä. Saavat siitä kirjallisuuspalkintoja jopa 2013. Kylläpä käy kateexi. Osa Mazneffin teoista on käytössä pedofilian opaskirjoina.

ellauri071.html on line 447: Kustantaja, kirjailija Vanessa Springora syyttää kirjassaan Le Consentement (2020) Matzneffia seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Springora oli 1980-luvulla 14-vuotias ja vaikeassa elämäntilanteessa, kun Matzneff vietteli hänet ja käytti hyväksi. Sekin oli varmaan joku mamu. 

ellauri071.html on line 466:   Ja sit juttu kiertyy taas takaisin Pynchoniin izeensä: Sen kortit on jaettu pöytän kelttiläiseen tapaan AE Waiten ehdottamassa järjestyxessä, mutta ne ovat määräaikaisen määrimiehen ja huumeilevan tomppelin kortteja, viittaavat vain pitkään ja laahustavaan tulevaisuuteen ja keskinkertaisuuteen (ei ainoastaan hänen elämässään, vaan myös hänen kronikoizijoissaan kuten Harold Bloomissa, heh, tai el Laurissa), ei selväpiirteiseen onneen sen enempää kuin katarttiseen katastrofiinkaan. Mut ei Pynchon sentään hirttäytynyt niinkuin Foster Wallace, ei siitä ollut miestä siihenkään. Kyllä mäkin kerran haaveilin Kymijoen sillalta alasajosta ja Söderkullan kallioihin törmäämisestä vanhalla mannepirssillä jossa lämmitys ei toiminut, mutta haaveexi vaan sekin jäi.

ellauri071.html on line 504: Kaakkois-Euroopassa, erityisesti Kreikassa, Kyproksella ja Etelä-Bulgariassa makeiden leivonnaisten maustamiseen käytetään mahlebi-nimistä maustetta, jossa on kumariinia. Mausteen kumariinipitoisuus on noin 0,5 promillea. Sitä saadaan veikselinkirsikan siemenistä. Veikselinkirsikka kasvaa Lähi-idässä ja Itä- ja Keski-Euroopassa.

ellauri071.html on line 529:     Sefirot (hepr. ‏סְפִירוֹת‎, yks. סְפִירָה, sefira) on osa elämän puuta juutalaisessa mystiikassa eli kabbalassa. Elämän puu on eräänlainen kosmologia, tapa jäsentää maailmankaikkeutta. Sitä käytetään Jumalan ja luomisen ymmärtämiseen. Elämän puu koostuu kymmenestä sefirasta, jotka on yhdistetty 22 polulla. Näyttää joltain tyhmältä pelilaudalta. Jonkinlainen ihmishamo sekin on, huono kehonkuva.

ellauri071.html on line 598:   Jättiläiskokoinen valkoinen sepalus, paisunut penis kiihottuneena valkoisen pizin keskellä, veren ja/tai siemennesteen peitossa. Näin alkaa alaluku "LAUKAISUN EDELLÄ". Samanlaista smuttia jatkuu sivukaupalla. Nyt vasta kerrotaan, että se paljonpuhuttu Schwarzgerät on ton Garfieldin eiku Gottfriedin avaruuteen kulettava muovinen kaukalo. Miehet seisovat asennossa. No hmm. Sekin vielä. 

ellauri071.html on line 610:     Jos lohtua kaipaatte, on vielä aikaa koskettaa lähimmäistä tai työntää käsi omien kylmien jalkojen väliin... Ja sitten William Pynchonin kirjottama virsi lopuxi:

ellauri071.html on line 624:     Tähän se vihdoinkin loppui. Mitähän toikin "virsi" tahtoo sanoa? Eipä se nyt kovin selvä ole. Ketä noi on noi sammuneet razastajat, onxne hyvixiä vai pahixia? Donald Trump ois halunnut oman naamansa sinne kallioseinään presidenttien naamariviin jonnekin Dakotaan. Dakotat ei halunnu. Sinne Dakotaan Shlotrop joutui huuliharpunhakumatkalla vessanpöntöstä (kertoo Tiina Käkelä, alla). Taisit Mexicoon. Se parhaiten nauraa joka nauraa viimexi. Mua ei Nipsu kyllä naurattanut, muistaaxeni kertaakaan. 

ellauri071.html on line 629:   Joku Tiina Käkelä-Puumala on kirjottanut tähän vielä jälkisanat. Kekä Tiina?

ellauri071.html on line 638: Kirjallisuustieteen dosentti Tiina Käkelä-Puumala  

ellauri071.html on line 641:   Johdatusta yleiseen kirjallisuustieteeseen, syksy 2020 ... Outi Alanko & Tiina Käkelä-Puumala (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä . S. 40¬-63, 163-183 ja 290-309 (huom! muutos luettavissa sivuissa)

ellauri071.html on line 643:   Ihan hyvä pointti kirjallisuustieteen dosentilla Tiina Käkelällä-Puumalalla. Tohon James Woodin kritiikkiin "hysteerisestä realismista" pitää ehkä perehtyä lähemmin. Zadie Smith, Don DeLillo, Salman Rushdie ja David Foster Wallace mainitaan esimerkkeinä. Ja onhan siinäkin perää että tämmöisiä liimauxista pursuavia kirjoja tehtiin Menippoxen aikana, ja onhan Rabelaiskin hyvin samantapainen. Sitonse tshekki Hasekin sotaromaani (Svejk etc), josta en tykännyt. Ize asiassa en mä ole tykännyt näistä muistakaan. Mä en ilmeisesti ole mikään hysteerinen realismifän, en siedä karnevalismia. Se on liian hulvatonta pikku minulle. Siitä innostuvat on jotenkin salanazeja.

ellauri072.html on line 47: Wallabyja näin yhdellä syrjäisellä tilalla jossain Queenslandissa. Ne oli söpöjä pikku kenguruja, liksom kosedjur. Ostin sieltä omaelämäkerrallisen kirjan jossa yx Australiaan mamuttanut hemmo kertoi miten se kaatoi Queenslandin viidakoissa kymmenittäin jättipuita. Raivas viidakosta puupeltoa. Wallabyt hyppi hädissään kuin kaniinit. Tänään syödään muuten jauhelihasta tehtyä mukailtua jänistä. Elleivät vieraat sitten jänistä. 

ellauri072.html on line 52:     Suikkaset on Kuopion varapäämajan henkiystävät. Ne on tiettävästi vielä hengissä, vaikka jotain vastoinkäymisiä niilläkin kai oli. Suikkixen tehneitä kirjailijoita on pyykkikorikaupalla. Ei tee mitään, länteen itään riittää suikeloita.

ellauri072.html on line 156: Suuri osa Akutagawan tuotannosta on vahvasti omaelämäkerrallista. Hän kamppaili horjuvan fyysisen kunnon ja mielenterveyden kanssa. Akutagawa kärsi harhoista ja syömishäiriöistä, yritti pari kertaa itsemurhaa ja onnistui siinä lopulta vuonna 1927, vain 35-vuotiaana. Kuolinsyy oli barbituraattien yliannostus. 

ellauri072.html on line 183: Elokuussa 2020 paljastui, että kuvafoorumi 8kun ent 8chan ja vielä entisempi 4chan  ja Q-nimimerkin viestit listaava QMAP-sivusto toimivat samasta kanadalaisesta IP-osoitteesta. 8kunin omistaa Filippiineillä asuva Jim Watkins, joka osti 8kunin edeltäjän 8chanin sen perustajalta Frederick Brennanilta vuonna 2016. Brennan itse uskoo Watkinsin ainakin pystyvän esiintymään Q-nimimerkkinä, mutta ei usko Watkinsin olevan kyseinen henkilö. Nimimerkki on toistuvasti ilmoittanut, että 8chan/8kun tulee olemaan tämän ainoa kommunikaatiokanava, joten Brennan on salaliittoteorian vastustajana pyrkinyt pakottamaan Watkinsia sulkemaan sivuston. Where we go one we go all. Me ollaan Ryhmä Hau, muskettikoiria. Guanon-lippis MAGA-lippixen päällä kuin Koppiaismäellä. Takaistuimella väärennettyjä äänestyslippuja.

ellauri072.html on line 232: Keskitysleireillä hän huomasi, että vangit joilla oli jotain merkitystä elämässään selvisivät todennäköisimmin kuin ne jotka olivat menettäneet kaiken toivon. Onnex nazit oli rypänneet sen kässärin niin sillä oli sen restauronnissa koko ajax näperreltävää. Julkaisutoivo piti sitä elossa. 

ellauri072.html on line 248: - Eikö se nyt kuitenkin näytä toimivan juuri päinvastoin? Se johtaa kaikkea sitä mistä sen izensä sanotaan koostuvan, vastustaa sitä lähes kaikessa koko elämän ajan ja hallizee sitä kaikin tavoin, toisinaan kurittaen sitä ankarammin ja vaivojen avulla, esimerkixi urheilun ja lääkintätaidon alalla, toisinaan lempeämmin, puhutellen ruumiin haluja, kiihkoja ja pelkoja uhkaavaan tai varoittavaan sävyyn, niinkuin ize olisi vieras kaikelle tälle. Näin Homeroskin esittää asian Odysseiassa, kun hän sanoo Odysseuxesta:

ellauri072.html on line 259: Tää on lättänenä Platonilta aika vetelää argumentointia. Harmonia-analogia ei implikoi että sielu on justiinsa sama kuin harmonia, riittää että se on korkeasti järjestyneen materian eräänlainen järjestys, joka häipyy kuin pieru saharaan kun se materia hajoaa. Tämmöstä onnetonta ex analogia päättelyä löytyy Platonilta roppakaupalla. Eise kyllä ollut mikään neropatti. Muze olikin oikeistofasisti.

ellauri072.html on line 268: Frankl joutui testaamaan oppinsa paikkansapitävyyden keskitysleirien kauhuissa toisen maailmansodan aikana. Hän esitti, että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Tarkoituksen löytämisen kautta ihmisen on mahdollista löytää itsessään oleva potentiaali kestää lähes mitä tahansa elämässä vastaantulevaa. Kunhan vaan on lyijäri ja riittävästi vessapaprua. Ihmisellä ei ole aina vapautta valita eikä muuttaa olosuhteitaan, mutta hänellä on aina vapaus valita suhtautumisensa niihin. Ihminen on myös aina vapaa tekemään valintoja, joista hän on vastuussa. Sillä lailla voi viihtyäkin KZ-leirissä, kun on vapaus valita mille reijälle menee ruikelipaskalle. Jos menee väärälle, siitä saa sit vastata.

ellauri072.html on line 270: Logoterapian käsitys ihmisestä ja ihmisenä olemisesta on lohdullinen ja elämänmyönteinen. Ihminen on fyysinen, psyykkissosiaalinen ja henkinen kokonaisuus. Vaikka fyysinen tai psyykkinen meissä sairastuisi, henkinen ei koskaan! Ihmisen menneisyys ei määrää, mihin hänellä tulevaisuudessa on mahdollisuuksia, vaan elämässä on aina jäljellä tulevaisuuden mahdollisuuksia. Varsinkin niissä salaperäisissä elämän jälkipeleissä. 

ellauri072.html on line 273: Elämänmyönteisenä maailmankatsomuksena ja elämänfilosofiana siitä on apua erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa, kriiseissä ja kohtaloniskuissa, elämän tarkoituspohdinnoissa sekä ihmisenä kasvun ja ammatillisen kehittymisen prosesseissa.

ellauri072.html on line 295: 2 pahanhajuista pitkän linjan narkomaania MassAvilla vietti kylmää yötä yhdessä. (Tuttu paikka. Paizi tää oli ysäriä, justkun mä olin menossa niska kyyryssä Kasarminmäelle.) Toisella vakavasti sairaalla ei ollut edes takkia. Toinen jolla oli riisui sen ja levitti sitä molempien päälle ja koitti lämmittää sitä sairaampaa vielä pahemman hajuista. Joka vielä laattaa sen käsivarrelle. Pistari: kumpi jäi elolle? V. ei kumpikaan. Kaikkihan me kerran kuolemme.

ellauri072.html on line 299: Toi tollanen jeesustelija, holier tähän thou - I told you so - Y menköön helvettiin! Täytistäkö se X:n luona vielä norkoilee. Varmaan kuolaa sen vaimoa. Ällöttävä paska. Antaa vetää vaan. Ugh. Neanderthal on puhunut. Tää oli helppo. (Tähän osaan tuleva jatko-osa, jossa X skizoaa epämiellyttävästä appiukosta ei ole mikään MIT-etiikkatilanne, onpahan vaan tavallista karhun elämää. "Surevan vaimon silmät olivat kuin kaxi valtavaa sikaarin polttamaa jälkeä akryylihuovassa" - Bravo Wallu, hyvin vedetty!)

ellauri072.html on line 379:   Mikko Myrskylä on syntynyt 1978, se on siis 42-vuotias. Onko sillä perettä? Ehkä ei, kunse viuhuu ympäriinsä maailmalla kertomassa, kunka onnellista on lapsettoman elämä. Onkohan se ize homofiili? Ei-binaarinen henkilö? Sukupuoleton liukulukuko? Parta sillä ainakin on siivoton. Jotain inselimäistä sen pärstästä on lukevinaan. Toisaalta yhdessä valokuvassa näkyy jonkun muun aika paxut sääret sohvalla villasukissa, ja yxi lausunto antaa sivumennen ymmärtää että se on ize nuori eli vanha isukki. Anaaliaukon näköiset nörtit usein pääsee naimisiin vasta keräilyerissä. 

ellauri072.html on line 383: Lähes kaikissa maissa ja kulttuureissa lasten hankkimista pidetään yhtenä ihmisenä olemisen perustehtävistä. Lasten ajatellaan olevan onnellisuuden ja hyvän elämän edellytys. Todellisuus ei kuitenkaan aina ole niin ruusuinen.

ellauri072.html on line 387: Useita vaihtoehtoisia selitysmalleja on ehdotettu tälle ainakin näennäisesti irrationaaliselle lasten hankinnalle. Ehkä kulttuuriset ja lähipiirin odotukset saavat ihmiset hankkimaan lapsia, vaikka he eivät niitä itse varsinaisesti haluakaan. Ehkä päätökset lastenhankinnasta tehdään epätäydellisen informaation varassa. Toisin sanoen ihmisillä on liian positiivinen kuva lapsista ja niiden kanssa elämisestä, ja todellisuus iskee vasta, kun huonosti nukutun yön jälkeen lastenvaunut eivät mahdu bussiin, tai viimeistään, kun murrosikäinen osoittaa innovatiivisuuttaan nokkelilla haistatteluilla.

ellauri072.html on line 394: Olen kollegani Rachel Margolisin kanssa tutkinut vaihtoehtoista selitysmallia, joka yksinkertaisuudessaan perustuu siihen, että lasten ja onnellisuuden välinen yhteys muuttuu elämänkaaren myötä. Tämän muutoksen ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään, miksi harva lopulta jää vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Seuraavassa referoidaan tutkimustuloksiamme; tarkemmat analyysit ovat saatavilla kirjallisuusluettelon artikkelista.

ellauri072.html on line 411: Yli 40-vuotiailla lasten ja onnellisuuden välinen yhteys on vahvin maissa, joissa terveydenhuolto ja eläkkeet riippuvat enemmän itsestä ja perheestä kuin julkisista järjestelmistä. Lapsettomana ikääntyminen on mahdollisesti miellyttävämpää maissa, joissa vanhuusiän turvan takaa valtio eikä perhe.

ellauri072.html on line 413: Huolenaiheesta huolenpitäjäksi: Miksi nuoret vanhemmat sitten ovat onnettomampia kuin lapsettomat, mutta keski-iässä yhteys kääntyy päinvastaiseksi ja eläkeikää lähestyttäessä lasten lukumäärän ja onnellisuuden yhteys muuttuu positiiviseksi? Tämä käänne on vahva ja havaitaan sekä miehillä että naisilla, rikkailla ja köyhillä, terveillä ja sairailla, naimisissa olevilla ja muilla, riippumatta yhteiskuntajärjestelmästä.

ellauri072.html on line 418: Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että onnellisuus ylipäätään vähenee 40–50 ikävuoteen asti ja kääntyy sitten nousuun. Tässä artikkelissa esitellyt tulokset viittaavat siihen, että onnellisuus lisääntyy erityisen nopeasti vanhemmissa ikäryhmissä. Lasten ja onnellisuuden välisen yhteyden muutokset elämänkaaren eri vaiheissa viittaavat siihen, että lapset ovat pitkän aikavälin investointi omaan hyvinvointiin.

ellauri072.html on line 425:   Yllättävää kyllä Taavin kexityt tapahtumat ovat huomattavasti jännittävämpiä kuin Nipsun. Varmaankin sixi että Taavin henkilöihin voi eläytyä ellei nyt suorastaan samastua, kun taas Nipsulla on pelkkiä sarjakuvahahmoja. Nipsu ei ole saanut epifaniaa eikä koskaan kypsynyt aikuisexi. Se vain unelmoi teinisexistä tai pornosta.  

ellauri072.html on line 429:   Esim ajatus että tyyppi tekee "hyvän teon" antamalla rahaa köyhille eikä sitä saa muuten kertoa muuten se menee pilalle, on hemmetin feikkiä, puhdasta amerikkalaista charity-hanuria. Ja se että kuitenkin pitäis saada noilta köyhiltä vielä kiitosta on samasta hanurista. Ylipäänsä kiitosten odottelu mistään on. Siinä on kyse siitä samasta luotonannosta ja IOU:n kuittauxesta kuin kaikessa muussakin bisnesjeesustelussa. Tätä on vaikea pitää mielessä, mutt näinhän se on. Se mitä näissä yhteyxissä sanotaan "hyväxi" on justiinsa vaan tota tiimikäytöstä. Tiimitoiminta ON termiittiapinoiden hyvyyttä, tit for tat tiimin tasolla on sen hyvän määritelmä pähkinänkuoressa.  

ellauri072.html on line 443: Hallizijan tarkoitus on pitää hopeaselät pois toistensa turkista ja toimia vähäosaisten roolimallina. Vaalien tarkoitus on vaihtaa miehitystä määrävälein ja kammeta vanhat kannot ulos. Samaa tarkoitusta palvelevat organisaatiouudistuxet.

ellauri072.html on line 456: Onkohan toi Wallun tarina pojalleen mustasukkaisesta isästä tosipohjainen? Olix Wallu kivulloinen pienenä? Tollasta kyllä tapahtuu et läheisriippuvaiset vanhemmat kokee lapset kilpailijoixi. Calle oli mustasukkainen kuin piru Pirkosta ja - nytkö se vasta tuli mieleen? - Pirkko varmaan oli mustasukkainen Callen palvomalle tyttärelle. Entäs sitten pojat? Vaikee sanoa. Ainaskin Calle sanoi eläkkeelle päästyään et tää on sen elämän parasta aikaa. Mä olin vähän myrtynyt.

ellauri072.html on line 457: Sanoisinko mä nyt samaa? En vielä ainakaan.

ellauri072.html on line 459: Ainaski Wallun äiti oli urheilullinen niinkuin tää äiti tarinassa ja roikku varmaan Wallun tennismazeissa. Wallu takuulla oli mammanpoika ja teki äidinkielen opettajaäidin mielixi. Oliko se isälle pettymys? Jätti grad schoolin kesken. No mä en kyllä ajattele sillä lailla Paulista. Se on jokaisen oma valinta, ja oma elämä. Ei kaikki haluu ajautua professorixi. Varsinkaan Kouvolaan. 

ellauri072.html on line 468: Pieniä välähdyxiä Wallun omasta elämästä kafkamaisesti väritettyinä kuin mustavalkoiselle päälleväritetylle filmille. Sellaisia mäkin lupasin el Laurin osassa 1.

ellauri072.html on line 469: Mut mulla on vähemmän autobiografiaa ja enemmän muiden kirjailijoiden kumikaulailua. Mulla nyt onkin ollut vähemmän värikäs elämä.

ellauri072.html on line 534: No jo helkkarissa on. Käyt kaz kaikki ns. hyvän elämän oppaat on olleet ize narsistisia paskiaisia. Riitankin mitra tulee koko ajan silmille. Jessen lasitaloargumentti ei toimi, muuten ei kukaan vois kellekkään mitään sanoa.

ellauri072.html on line 560: Joopa joo. Se oli vaan perusteellinen samoinkuin filosofi-isä ja sitkeä kuin urheileva äiti. Joilla oli myös osuutensa sen paskaan elämään. Kiitti vaan vitusti. Hyvästä ja pahasta.

ellauri072.html on line 564: No toi on taas just tota amerikkalaista bullshittiä. Kuten satuin erinomaisesti muotoilemaan tässä äskettäin: separaattorilla pitää jenkeissä aina sinkoa elämän hapan sintu ja iplakka kerma erixeen ja aina lättästä joku optimistinen kermapaakku annoxeen päällimmäisexi.

ellauri072.html on line 611: Vuonna 1984+8 eli 1992 se ois vielä idässä, Emerson Collegen ope Bostonissa. Oikein vai vasein?

ellauri072.html on line 620: Sellainen huomautus vielä et autofiktiossa voi hyvin vaikka tappaa iskän ennen aikojaan, tai jakautua kolmexi veljexexi kuin Tupu, Hupu ja Lupu, ja olla silti omaelämäkerrallinen.

ellauri072.html on line 649: Joopa joo, toisto tyylikeinona. Vastenmielisten tyyppien elämäkertoja. Wallun isä kuoli 2019 82-vuotiaana Tempessä missä on U Arizonan kampus. Sen keskimmäinen nimi oli Donald. Mitä se puuhasi nuorena Tucsonissa ei selviä.

ellauri073.html on line 78: Vielä 1990-luvulla televisiokomiikkaa tekivät miehet, oli Kummeli sekä Vintiöt.

ellauri073.html on line 79: Sittemmin tuli Sami Hedberg, Ali Jahangiri, Niko Kivelä. Googlettaessa ”suomalaiset koomikot”, hakutuloksiksi tulee vain miehiä.

ellauri073.html on line 93: LOL. Eikö muka tiedä. Tietääpäs: se on pystyyn nostettu paska. Rock on vanhojen miesten musiikkia. Monet ovat Röyhkän mielestä kuitenkin ymmärtäneet, että levyillä esiintyvä hahmo on yhtä kuin hän. ”Ja ehkä se onkin. En mä tiedä, hähähä!” Sanoo oikeistosiira joka juoxee rahan perässä pikkutakki päällä. Se on vaan niin tyhmä ettei ymmärrä edes rikastua. Sen sopis mainiosti vielä yhdexi Foster Wallacen Hideous Manixi.

ellauri073.html on line 105:     Eläkeläismiehet harrastivat haureutta höyrysaunassa – poliisi hälytettiin paikalle. 85- ja 73-vuotiaat miehet jäivät kiinni kielletystä koskettelusta.

ellauri073.html on line 166: Hi! jos olet uusi täällä, haluut ehkä seurata mua RSS:ssä Instagramissa Twitterissä ja Telegrammissa sekä Youtubessa. Mua ei sentään ole vielä portattu näistä tärkeistä viestimistä, vaikka kannatakin Trumppia! Mä oon Matt Forney, mä näytänkin  kaljunuppiselta mulkulta, ja mulla on tällänen Kauhu Talo Paino netissä. Mä oon Amerikkalainen kynäilijä Euroopassa kuten esim Hemingway. Mä oon kirjottanu 8 kirjaa, mutta valitettavasti niitä ei ole painettu.

ellauri073.html on line 189: Samaten, jos Wallu olis elänyt pitempään, muutkin kuin mä ois alkaneet sitä haukuskella. Oisivat huomanneet ettei ne tykänneetkään Loputtomasta läpästä, joka on täynnä muilta lainattuja "riffejä". Ne olis tajunneet että Wallacen postmodernin kikat ei olleetkaan avant-gardea, vaan johtu vaan siitä ettei se osannut pilkkusääntöjä. Ja lopulta niillekin ois selvinnyt, että Wallu vaikeni Loputtoman läpän jälkeen koska sillä ei ollut mitään sanomista. Mulla sensijaan on hurjasti tätä tämmöstä. Mun ei ikinä tarvi vaieta. Mua vituttaa vaan että Rolling Stone ja The Atlantic kirjottaa sen eikä mun runkuista. 

ellauri073.html on line 212: 	Politiikka ei ole viileää. Tai pikemminkin politiikot ei. Ajattele vaikka koulukavereita jotka pyrki teinikuntaan tai kouluneuvostoon: nyyniä, nypittyjä, nöyristeleviä, kunnianhimoisia ikävällä tavalla (onko muka muita tapoja?). Innokkaita pelureita. Sellasia joille loput haluis panna turpaan paizi se ei hyödyttäisi mitään. Ja nyt kato 2000-luvun aikuisversioita samoista kakruista: Al Gore, jota yx CNN:n kaveri kuvasi "hämmästyttävän eläväxi näköispazaaxi", Steve Forbes jolla oli märkä oza ja hullu hihitys; G. W. Bush patriisivirnuiluineen ja sekavine puheineen; Clinton izekin, iso punainen tekoystävällinen lätty ja "mustakin tuntuu pahalta". Kai tuntuu pahalta ylimitoitettu sigge kurkussa. Miehiä jotka eivät ole tarpeexi ihmisentapaisia edes vihattavixi — kun ne ryömii esille tuntee voimakasta välinpitämättömyyttä, samanlaista joka usein toimii kivun ja surun puskurina. Ize asiassa luultavasti monet välittää vitut politiikasta just six että poliitikot masentaa, ja sattuu "sieltä" tavalla jota ei osaa edes sanoa. On helpompi pyöritellä silmiä ja antaa pitkät paskat. Tääkin mun paasaus tuntuu varmaan ihan turhalta.

ellauri073.html on line 218: 	Kysymys ei ollut hassu; hiljaisuus oli lähinnä kauhistunut. Olis ollut tosi helppoa ehdokkaan nyt kalveta tai kompastella, tai antaa turvamiesten poistaa sekopää, tai (pahin vaihtoehto) tehdä siitä pilaa jotta kaikki vähän rentoutuisivat ja kerätä irtopisteitä porukoilta äijän kustannuxella, mistä apukynäilijät olis kyllä jäätyneet kyynisyyteen saakka, koska hourupää seisoi vielä siellä mikin ääressä ja kazoi vakavana McCainia, odottaen vastausta. Minkä McCain ihme kyllä huomaa – mies on ihan vakavissaan – ja sanoo, joo kyllä hän lupaa kazoa tuota asiaa, joo kyllä hän laittaa lupauxen kirjallisesti, vaikka hänestä tuntuu että heillä on "vähän eri näkemyxet tästä koneesta”, eli se tekee hullun mielixi eikä mahtaile eikä esitä yhtä hullua, ja tää kaikki niin äkkiä että on vaikee uskoa sen olevan pelkkää feikkiä. (No hitto, kyllä sillä varmaaan on tullut näitä sekopäitä vastaan ennnenkin. Kaikki myyntimiehet tietää miten niiden kanssa toimia.)

ellauri073.html on line 225:       Selvästikin oikea johtaja ei ole vaan joku jolla on samanlaiset mielipiteet kuin sulla, eikä sellanen joka susta vaan on hyvä tyyppi. Oikea johtaja on joku joka oman supervoimansa ja karismansa ja esimerkkinsä avulla antaa inspistä porukoille, "inspis" nyt vakavasti ja epäkliseisessti ymmärrettynä (mitähän sekin olisi...) Oikea johtaja saa "meidät" tekemään asioita jotka "meistä" tuntuu "sieltä" hyvältä. Se on "mystinen" kyky, vaikee määritelä, mutta kyllä "me" se tunnistetaan kun nähdään, jopa (ja varsinkin tekis mieli sanoa) lapsina. "Sä" muistat sen varmaan joissain tosi mahtavissa koutseissa, opettajissa, tai jossain erikoisviileässä isommassa kaverissa jota kazoit "ylöspäin" (kiinnostava ilmaus) ja halusit matkia. Jotkut "meistä" muistaa nähneensä tän piirteen lapsena jossain pastorissa tai rabbissa, tai parzikajohtajassa, tai vanhemmassa tai kaverin vanhemmassa, tai jonkun kesätyön bossissa. Joo, nää oli kaikki "auktoriteettihahmoja", mutta tää on jotain aivan erikoista auktoriteettia (höpön höpön, se on kaikki just sitä samaa tavallista alfasusimeininkiä). Jos olit intissä, tiedät kuink tosi helppoa on sanoa mitkä kapiaisista oli oikeita johtajia ja mitkä ei, ja miten vähän nazat siihen vaikuttaa. (Tää on kuin ote Tuntemattomasta sotilaasta.) Johtajan oikea arvovalta on supervoima jonka sille myönnät mieluusti (no en takuulla), ja annat sille tän powerin ihan mielellään, olematta alistunut tai kaunainen, se tuntuu "oikealta". (Vitut, sellaista hemmoa ei mulle olekaan). Ihan syvältä, sä aina tykkäät siitä miltä oikea johtaja saa sut tuntumaan, sä paiskit töitä kovemmin tai oikein venytät ja ajattelet ettet ois tähän pystynyt ellei sulla olis ollut tätä heppua jota sä kunnioitit ja johka sä uskoit ja jota sä haluut miellyttää. (HYI HELVETTI! Jopa on paxua.) 

ellauri073.html on line 227: Toisin sanoen, oikea johtaja on joku joka "auttaa" meitä voittamaan oman henk.koht. laiskuuden ja izekkyyden ja heikkouden rajoituxet ja saa meidät stahanovilaisiin ponnistuxiin, tekemään hyvempiä ja kovempia asioita kuin mitä ize pystymme. (Tommonen niinko persoonallinen treineri, tai Matt Foley, motivational speaker. I am 35 years old, thrice divorced, living in a van down by the river. Yks, kaks, Petteri mukaan. Kazokaa Lallia, kolme, neljä. Vitun Tuomo Jalantie, musta sillä ois saanut vaikka pyyhkiä koiranoxennuxia.) Lincoln oli nähtävästi oikea johtaja (onnexi se ammuttiin), ja Churchill (aimo kusipää vessa kengänkärjessä), ja Gandhi (sankarillinen ruipelo eläinlääkixen edessä jolta viedään aina rillit nenältä), ja King Kong. Teddy Kennedy ja Franklinin Benjamin, ja todennäkösest de Gaulle (se oli pitkä ainakin, ja isonenäinen, hassu verikauha päässä), takuulla ryhmä Haun palomieskoira Marshall, ja ehkä Eisengardin Saruman. No olihan tietty Hitlerkin oikea johtaja, ja eri pätevä, niin että paras varoa; eihän tää ole muuta kuin lavakarismaa. “Älä kysy mitä maasi voi tehdä puolestasi, kysy mitä sä voit tehdä maasi puolesta.” Tämmöstä totalitääristä paskanjauhantaa. Myynnin ja markkinoinnin tieteet olivat vielä kuolaavissa lapsenkengissä 1961 kun Kennedy tän kekkasi. Nuoret ihmiset tinttijulisteineen ei olleet olleet markkinoinnin uhreja koko ikänsä. Ne ei tienneet mitään kierrepalloista. Ne eivät olleet totaalisen, karmean perillä mainosmiehistä.

ellauri073.html on line 229: Nyt sun pitää tarkata jotakin mikä ei näytä heti izestään selvältä. Suuri johtaja ja suuri myyntimies EI ole sama asia. (Onhan ne, turha kiemurrella ja halkoa hiuxia.) On toki samankaltaisuuxia. Suuri myyntimies on tavallisesti karismaattinen ja tykättävä, ja se saa meidät usein tekemään asioita (ostamaan, äänestämään) joita ei muuten tehtäisi, ja siitä jopa pitämään. Sitäpaizi monet myyntimiehet ovat pohjimmiltaan mukavia hemmoja joissa on paljon ihailtavaa (ja paskat, nyt Wallu kita kiinni jo). Mutta todella suurikaan myyntimies ei ole johtaja. Koska myyntimiehen viime käden motiivi on oma etu - jos ostat mitä se myy, se saa voittoa. (Noniin, mitä eroa? Ei mitään vieläkään.) Niin että vaikka myyntimies voi olla voimakas, karismaattinen ja ihailtava heppuli, ja pystyy vakuuttamaan sut että ostopäätös on sulle eduxi (todennäkösesti ei, tai enintään tollanen winwin tilanne, missä sä hyödyt sentin ja se satasen) – silti vittu, sä tiedät jossain takaraivossa että myyntimies ajaa vaan omaa etua. (Eli johtaja on sellanen myyntimies joka kusettaa sut niin perin pohjin ettezä edes enää huomaa kusetusta, tai et välitä.) Tää tietoisuus on kivulias - vaikka se on aika pieni nipistys, ja usein tiedoton. Mut jos sä joudut suurten myyntimiesten ja markkinoinnin pokaxi tarpeexi pitkäxi ajaxi - esim. lauantaisarjakuvista lähtien - ei kestä kauan niinsä tajuat että kaikki on pelkkää kaupantekoa, ja jos näyttäskin siltä että joku oikeasti välittää susta tai jostain "jaloista" ideoista tai aatteista, niin hemmo on oikeasti myyntimies eikä loppupeleissä välitä vitun vertaa susta, vaan haluu oikeasti jotain izelleen.

ellauri073.html on line 237:       Ja kuten Wallun suikkis, McCainin kuolema sai enemmän huomiota kuin se ansaizi. (Mähän olin vielä elossa!)  Wallu merkkas kirjanpainamisen ylivallan päättymistä ja someaikoja; McCainin raato symbolisoi uusliberalismin ajan päättymistä jenkkipolitiikassa, Amerikan talouden rappiota ja trumppikansan nousua. Toisin kuin Wallu, jolle suikkis oli urasiirto, McCain pelkäsi helvettiä ihan oikeesti. Se kuoli päivän sen perästä kun perhe kertoi että sen syöpähoidot keskeytetään, se halus roikkua loppuun saakka hengissä. (Mä en kyllä ois.) Perhe halus kai säästää perintöä. Porsasmainen tytär Meghan varmaan sano iskälle, että äiskyn rahat muuten loppuvat. (Haha, Matt, hyvin keksitty! Kylsä sitten hallizet tän sarkasmin.)

ellauri073.html on line 240: Atlantic-lehessä 2005 julkaistu “Host” on olevinaan kärpäsenä katossa -vilkaisu John Zieglerin elämään. Se on 10-divarin kulliservatiivi radioisäntä L.A:ssa. Juttu on pitkä, kiemurtava ja täynnä asiavirheitä: esim, Wallu väittää että Zieglerin silloinen kolleega Phil Hendrie käytti “mikkikäsittelyä” aikaansaadaxeen shoussa käyttämänsä tekoäänet, kun oli hyvin tiedossa että Hendrie vaan vaihtoi tavallisen mikin ja puhelimen välillä. Se on täynnä tyylitökeryyxiä, lähtien Wallun spastista viittauxista Ziegleriin “Mr. Z” tai puuroisiin virkkeisiin kuten tämä. Siis tarkoitin tämä:

ellauri073.html on line 279:       Tämmöistä vihapuhetta on kiva lukea, ja vielä kivempi sitä on kirjoittaa. Matt Foley skezit on niin huonoja, että naurattaa. 

ellauri073.html on line 288: Varkautelainen motivaatiopuhuja Janne Immonen haluaa räjäyttää sen, miten ihmiskunta ajattelee. Hänen mielestään kaikkien pitäisi elää Rock Your Day -elämää.

ellauri073.html on line 300:   Moni on miettinyt, että onko Immonen puuhissaan tosissaan. Rallienglanti ja Immosen vilpitön innostus hämäävät jopa yliopistotutkijoita. Esimerkiksi Koneen Säätiön rahoittaman Kertomuksen vaarat -projektin vetäjä, dosentti Maria Mäkelä kertoi Facebook-kirjoituksessaan luulleensa ensin Immosen videoita parodiaksi uusliberalistisesta puheesta. Dosentti Mäkelä kuvaa Immosen kiteyttävän uusliberalistisen mindset-puheen. Yes you can, sinä otat vastuun ja hoidat elämäsi kuntoon.

ellauri073.html on line 301: Mutta Mäkelä tosiaan erehtyi: Immonen on täysin tosissaan. Immosen normaali puheääni on hieman korkea ja erilainen kuin videoissa. Savon murre on läpitunkeva. Hyvin minimalistisesti sisustetussa asunnossa ei ole paljoakaan ylimääräistä: tv-taso, jumppamatto, sohva. Sekä nurkassa oleva täristyslevy. Ai mikä?

ellauri073.html on line 308: Immonen on mennyt kohti unelmaansa nopeasti. Vuonna 2014 Immonen luki elämänsä ensimmäisen kirjan, Timothy Ferrissin 4 tunnin kehon. Silloin takaraivoon jäi kytemään ajatus omasta kirjasta.

ellauri073.html on line 310: Tuohon aikaan Immonen työskenteli vielä selluteollisuudessa. Se oli sitä, mihin Varkaudessa aina kannustettiin. Sinne tehtaaseen vaan tekemään jotain ja eläkkeelle asti. Kyllä täällä Suomessa hyvää puuta riittää.

ellauri073.html on line 316: Työväenluokan unelma ei ole enää välttämättä eläketyöpaikka selluteollisuudessa. Eikä sellainen kovin varmaa enää ole. Nykyään kuka tahansa voi ottaa puhelimen käteen, alkaa kuvata videoita ja brändätä itselleen unelmaa.

ellauri073.html on line 320: Kirjassa Immonen kehottaa elämään unelmaansa, eli “live the dream!” tässä nopeatahtisessa modernissa maailmassa, jossa ”aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi”. Hän antaa erilaisia ohjeita aamukävelystä aina iltarutiinien muuttamiseen. “When you engage in a walk as a part of your morning routines, you have this good feeling, and you find it easy to purge your mind”, Immonen kirjoittaa kirjassa.  

ellauri073.html on line 333: ”Immonen haluaa olla "maailmanlaajuinen powerful speaker”. Puhua isoilla lavoilla ympäri maailmaa ja muuttaa sitä, miten ihmiskunta ajattelee. Immonen haluaa, että ihmiset ottavat vastuuta omasta elämästään.

ellauri073.html on line 335: Immonen sanoo, että hänen tavoitteenaan on 100 miljoonaa myytyä kirjaa ja 20 miljoonaa myytyä videokurssia. Tällä hetkellä hän rakentaa ”videoplatformia”, jonne hän lataa koulutusmateriaalia tavoitteena monistaa itsensä ja ajattelunsa. “Haluan räjäyttää ihmisten tietoisuuden, että ihmiset voivat alkaa elämään Rock Your Day -elämää.”

ellauri073.html on line 336: Rock Your Day -elämässä ihminen on motivoitunut, energinen, voi hyvin ja rokkailee päiviensä läpi. Rock Your Day -elämässä ei ole huonoja päiviä, vaan joka päivä voi elää maksimaalisesti. Voi tietysti kysyä, onko siinä mitään järkeä ja onko se edes mahdollista, mutta kuten M/S Romantic -sarjan Matias sanoo: unelmat on toteutettava nyt.

ellauri073.html on line 337: Toistaiseksi matkaa bestseller-kirjailijaksi ja tähtipuhujaksi on vielä jonkin verran. Puhujakeikkoja on ollut kymmenkunta. Kirjoja on myyty pari sataa kappaletta.

ellauri073.html on line 346: Kun Immonen alkoi tehdä Rock Your Day -videoita, niin hänelle sanottiin, että nyt Janne on seonnut lopullisesti. Mutta Immosen täytyy elää niin kuin opettaa: Live the dream.

ellauri073.html on line 359:   Rafter on kattopiiru. Talon, Matt, ei autotallin. Wallu tykkäsi kyllä koirista. Koirat olivat sille tärkeitä, se suunnitteli suojan aukaisemista karanneille kaniineille (koiraeläimille). Miinuspuolella: Jonathan Franzen oli sen ystävä. Jonathanin mukaan Wally tykkäsi erityisesti koirista joita oli kohdeltu kaltoin, ja joiden oli vaikea löytää omistajia jotka olisivat niiden kanssa riittävän kärsivällisiä. Selvää transferenssiä. 

ellauri073.html on line 361:   Oli Wallu paha yhden tyttöystävän Mary Karrin mielestä. Marykin oli kirjoittaja. Maryn mukaan Wallulla oli siihen obsessio ja niiden suhde oli volatiilinen. Wallu heitti kerran kahvipöydän sen päälle kuin Matt Foley, ja kerran pakotti Maryn autosta kävelemään kotin jalan. Se on aika törkeetä. (Olikohan se paku joen rannalla?) Maryn mukaan Wallacen elämäkerturi jätti pois 98% Wallun elkeistä. Wallu oli myös potkaissut Marya, kiivennyt sen talon seinillä ja seurannut Maryn 5-vuotiasta poikaa kotiin kuin isännätön koira. 

ellauri073.html on line 363:   Wallacea vaivasi masis, sekakäyttö ja suikkisajatuxet. Se joutui pöpilään tuon tuostakin. Vuonna 1989 se oli jossain hoitopaikassa joka (sen sanojen mukaan) muutti sen koko elämän. No ei ilmeisesti riittävästi, kun se kuitenkin päätyi traagisesti seppukuun, kuoli oman käden kautta 2008 kuten Unto Remes. Izemurha eräänlaisena lahjana rakkaille vanhemmille.  

ellauri073.html on line 370: Mennoniittoja oli maailmassa vuonna 2006 noin puolitoista miljoonaa. Useimmat Euroopan ja Pohjois-Amerikan mennoniittayhteisöt toimivat maaseudulla. Nykyisin mennoniitoissa on eri tasoilla yksinkertaista elämää viettäviä ihmisiä – myös heitä (vittu niitä, tai paremminkin sellaisia, senkin ääliö!) joiden pukeutuminen ja elämä ei juuri poikkea valtaväestöstä.

ellauri073.html on line 374:     Amishit erosivat mennoniitoista vuonna 1693 koska halusivat elää hurskaampaa ja yhteisöllisempää elämää. Tämän lisäksi mennoniitat ovat hajaantuneet aikojen saatossa eri suuntauksiin, kuten 'flaameihin', 'friiseihin', 'waterlandilaisiin', jotka tunnettiin löyhemmästä seurakuntakuristaan, sekä 'sonnelaiset', jotka erkaantuivat omaksi ryhmäkseen 1600-luvulla piispa Samuel Apostoolin johdolla. Apostool ei hyväksynyt piispa Galenus Abrahamsin yhteydenpitoa muihin kirkkoihin ja näkemystä siitä, ettei mennoniittain vapaaseurakunta olisi ainoa oikea kirkko eikä siis ainoa tie pelastukseen. Osin tästä syystä Apostool perusti oman seurakunnan yhdessä noin 700 muun vanhoillisen jäsenen kanssa antaen kirkolleen nimen ”die Sonne” (Aurinko), mistä tuli nimitys 'sonnelaiset'. Monet muutkin seurakunnat asettuivat tämän tueksi. (Mennoniittakirkon sisustusta Giethoornissa, Alankomaissa. Tosi karua, näyttää Helluntaiystävien kokoushuoneelta Iso-Roballa tai Kirjalla.)

ellauri073.html on line 378: Mennoniittayhdyskuntia syntyi Etelä-Venäjälle, kun Katariina Suuri tarjosi maata saksalaisille. Merkittävimmät mennoniittojen anabaptistitraditiosta nousevat opit ovat:

ellauri073.html on line 391:   No ei ihme että melankolinen Wallu päätyi noihin seuroihin. Jos se olis tutustunut helluntaiystäviin se olisi hengissä vielä tänäänkin. Wilho ei vastustanut autoja, sillä oli sotien välisenä aikana menopelinä aito Hanomag. 

ellauri073.html on line 393:   Taavi koitti ensin olla vanhemmille mielixi, luki isän vanhassa yliopistossa Amherstissa äidinkieltä ja filosofiaa kandiin asti ja lähti vielä opiskelemaan jatkotutkinnossa modaalilogiikkaa ja matikkaa. Se lauloi yliopiston kuorossa kauniisti. Taavi kirjoitti gradun nimeltä Fate, time, and Language: An Essay on Free Will (2011). Sovelsi sitten opittua: lopetti luvut ja rupesi kirjailijan epävakaalle uralle. Se sanoi David Lipskylle että filosofiassa sen pää kävi vaan yhdellä pytyllä, kirjallisuudessa käynnistyi koko 2-tahtimoottori. 

ellauri073.html on line 397: Wallace halusi päästä eteenpäin kuin Seija ja Lea Lehtisalo postmodernismin väsyttävästä ironiasta ja metafiktiosta. Sen mielestä hölmöpönttö oli tuhonnut fiktion. Kirjailijoiden pitäis panna pönttö pihalle ja pää oikeasti pukille. Ironia, pokerinaama ja naurettavuuden pelko leimaavat U.S. kulttuuria kiitos teeveen tyhmistävän vaikutuxen. Ironia ja nauru ovat hauskaa ja tehokasta, mutta niihin piiloutuu iso epätoivo ja seisahdus U.S. kulttuurissa, ja siitä tulee aloitteleville kirjailijoille no end of trouble. Wallacekin on vizailija, mutta koittaa kuitenkin tavoittaa yxityisten ihmisten elämäntuskaa virnuilevan naaman takana.

ellauri073.html on line 410: Sarjaa esitettiin Suomessa alun perin jo 1960-luvun lopulla. Mutta ei Wallu silloin vielä runkannut. Se oli alle 10-vuotias. Multa se jo hyvin onnistui. Noita oli 1968 jo aikalailla Pirkon näköinen. Aikaisemmin se oli mustakin hirmu sexikäs minimekossa.  

ellauri073.html on line 426:   Seija tykkää Kelloggsin Bran Flakes -aamuhiutaleista. John Harvey Kellog ja Will Keith Kellogg oli veljexiä 7. päivän adventistiperheestä Taistelupurolta, Michiganista. Eivät paljon käyneet kouluja, koska vanhemmat uskoivat Jee-Suxen tulevan toistamiseen ennen koulun loppua. No ei temmattu, turhaan seistiin taas hirsimökin katolla. JH onnistui kuitenkin hankkimaan lääkärin paperit jostakin, varmaan postimyynnistä. Se oli kova vegaani, peukutti 'biologista elämistä': ei viinaa eikä tupakkaa, ei edes teetä, kahvia eikä hilloa, vain ihan vähän munaa ja maitoa hiutaleiden kyytipojaxi. 

ellauri073.html on line 456: Sasha Chapin oli näppyläinen ruma teini joka kompensoi esiintymällä älykkönä ja lukemalla 14-vuotiaana MLA:n 100 parhaan romskun listaa läpi aakkosissa kuin Jorma Oxanen Otavan isoa tietosanakirjaa ja Puu kasvaa Brooklynissä tyttö joka pääsi kaupunginkirjastossa A:sta Burtonin Melankoliaan. Mä luin samassa mielessä Rikhardinkadun kirjastossa EA Tunkelon Vepsän kielen äännehistorian. Se oli äsken divarissa myynnissä merkinnällä (lukematon). Vaikkei mulla teininä ollut juuri näppylöitäkään. Muuten kyllä olin nörtti väpelö. En sentään pilannut elämääni shakilla, kuten Sasha Chapin. Sasha huomas lopulta että sen paikka IQ-toteemipaalussa oli lähempänä paalun jalustaa. Se alkoi haista. Niin minäkin. 

ellauri073.html on line 458: Me Naiset kertovat: "Jippu" eli musiikkievankelista, sentilleen mun pituinen turkulainen Mari-Tuuli Elorinne on laihtunut 20 kiloa eli 97 kilosta 77 kiloon. Vielä voisi laihtua 5 kiloa mutta olen päättänyt että tämä riittää. Metri-Tuuli on alkoholistikodista ja sokeriaddikti. Siltä meni parhaimmillaan päivässä litra jäzkiä ja kiloittain mässyä. Tuli avioero. Metri-Tuuli alkoi liikkua addiktiivisesti ja kävi lenkillä hakkaamassa lapsuudenkodin seiniä nyrkillä. Kiltin läski-Tuulin sisältä on kuoriutunut kova jätkä. Sen sexuaalinen kehitys on kesken. Vähän pelottaa. Mitähän uskonnolliset piirit ajattelee mun muutoxesta.

ellauri073.html on line 460:   Sashalle ja Wallulle ja mixei mullekin yhteinen kokemus on ollut masis siitä ettei olekaan niin huippulahjakas kuin kuvitteli. Vittumainen Morris Halle sanoi mulle just nää sanat keväällä 1978, ja mun teki mieli potkasta sitä sen löysään jutkuperseeseen.  Se koitti vielä kiinnostaa mua sen tyhmiin suffixi- ja puffixijuttuihin, mutta turhaan, se oli tehnyt Plopovin izemurhasiirron ja oli saman tien ulos laudalta.

ellauri073.html on line 467:   Wallun mielestä, jos sietää ikävystyttävyyttä on jo voiton puolella. Ikävystymistä pelätään koska muiden attrappien puutteessa jonkinlainen perusikävä uhkaa vallata mielen, taustahuminana normaalisti tuskin havaittava melankolia.

ellauri073.html on line 502: Berlusconi, jonka Lea muisti vielä Kivelän sängyssä, 84-vuotias roomalaissika miehexeen, kärsi ansaitusti sydänvaivoista Monacossa joulunpyhinä. Alkoiko sitä vaivata, ettei sillä ole sydäntä? Tokkopa. Siltä on leikattu myös prostata. Oli kulunut kovassa höyläyskäytössä.

ellauri073.html on line 504: Wallun esseekokoelmassa ei ole epilogia. Onkohan se koottu postuumisti? Ei ollut, 1999 Wallu oli vielä hengissä.

ellauri073.html on line 505: Kylä Wallun izemurhan syy oli varmasti eze oli pettynyt izeensä kuin Alexander Stubb. Se oli pettänyt äiskän haaveet tennismestaruudesta ja iskän toiveet modaaliloogikon urasta. Siitä tuli vaan tollanen keskeyttäjä, naistenmezästäjä ja sekakäyttäjä. Kirjoitti pois pahaa mieltä ihan vimmattuna. Eikä sekään riittänyt. Äidin kuoltua ei Wallulla enää ollut voimia jatkaa kurjaa elämää. Ei vaitiskaan, ei Wallun wickedly funny äiti kuollut kuin viime kesänä, ja yhteiset peijaiset Hänmies Jimin kanssa on luvassa ensi kesänä:

ellauri073.html on line 542: Wallu rakentaa oman elämänsä hukatuista valttikorteista kokonaisen korttitalon, korttikaupungin, korttivaltion ja korttimaailman. Sen mielikuvitusisä ja isoisäkin on hyönteiskauhuisia junioritennispelaajia ja phd-studentteja. Sen isä on sen yhden Dennis the Penis hologramminobelistin doppelgängeri. Sen mielikuvitusäiti on kanadanranskalainen upea ilmestys ja iskää vuosikymmeniä nuorempi. Oikeasti niiden syntymäpäivät oli 3v ja kuolinpäivät 1v päässä toisistaan. Sen äiti oli oikeasti perunanviljelijän tytär josta tuli sukunsa eka akateeminen. Luokkaretkeläinen niinkuin eräs tuttu meikkitaiteilija.

ellauri073.html on line 549:   Mixi jenkkijengi kuumui QAnonista niin kovasti? Keskeinen syy on koronapandemia, sanoo informaatiovaikuttamiseen perehtynyt turvallisuuspolitiikan kommentaattori Janne "Rysky" Riiheläinen, joka on seurannut QAnonia tarkasti. "Rysky" on siilin tai jonkun jyrsijän, ehkä myyriäisen näkönen.

ellauri073.html on line 559: Nämä uudet ovat elämäniloisia tavallisia ihmisiä, jotka jostain syystä ovat lähteneet tähän, esimerkiksi keski-ikäisiä naisia.

ellauri074.html on line 49:       Tällä hetkellä on kapitalistia turha syyttää lyhytnäköisyydestä. Pitemmällä tähtäimellä me ollaan kaikki kuolleita. Parempi ottaa ilo irti nykyhetkestä niinkauan kuin vielä on jotain nyhdettävää. Tyhjästä on paha nyhjästä.

ellauri074.html on line 102:       Kuinmyös urheilusuorituxiin tarvittavat toistot, miljoonia toistoja samoista liikkeistä, sitvielä mielikuvaharjoituxia samasta, mitä helvettiä. Mä ymmärrän vielä jotenkuten liikunnan, tosin siitäkin lähinnä hyötyliikunnan, mutta urheilu jonkun enkan tai mestaruuden eteen on totaalisen totalitäärisen persauxista. Kuinmyös jotku zen ym harjoituxet, jooga tai golf. Enste keskitytään ihan vitusti ja perfektoidaan lyöntiä, size menee aivan huizin nevadaan ja eiku kiukkuisena katkomaan kalliita mailoja. Ei tosiaankaan ole mun skene. Emmä jaxa niitä edes kazoa. Käsittämätöntä miten jotkut innostuu samoista peleistä ja uusista samannäköisistä pelaajista uudestaan ja uudestaan. Samat kuulutuxet, samat jännäyxet.

ellauri074.html on line 104:       No toisaalta, onhan paskantaminenkin ja pano joka kerta samaa ja silti erilaista ja aina viihdyttävää. Mulle riittää ne, ja syöminen, ym muut syklisesti toistuvat eläimelliset elintoiminnot. Plus paasaus. Onhan siinäkin toki toisto tyylikeinona, kuten on näiden puolentoistatuhannen paasauxen kuluessa käynyt selväxi. Touché, jotkut tykkää tyttärestä ja jotkut äidistä. 

ellauri074.html on line 106: Sit on vielä tollaset finninaamojen chicken kontestit, vaikka jalkojen katkominen junan alle. Mistään hinnasta en läxis mukaan sellaseen. Kaikki mitä nää sankarit sai aikaan oli pudottaa 15m läpimittainen paskapiirakka helikopterista USAn presidentin virkaanastujaisissa. Waude kitti. Olis edes kuollut siihen mutta ei, lisää vaan satoi samaa paskaa. Samassa alaviitteessä myös

ellauri074.html on line 116: Heliotrooppi on Burtonin melankolialääke eli mäkikuisma. Rauhixessa kasvaa niitä muttei oikeita nelkkarivartisia. Pyöreävartiset on lumelääkkeitä. 

ellauri074.html on line 274: Cioran eli vaatimattomissa oloissa Pariisin latinalaiskorttelissa elämänsä loppuun saakka ja pysytteli Pariisin yliopisto- ja kirjallisuuspiirien ulkopuolella. Elantonsa hän ansaitsi lähinnä käännöksillä ja toimimalla kustantajien lukijana. Hänellä oli kuitenkin älymystössä joitakin läheisiä ystäviä: Mircea Eliade, Eugène Ionesco, Samuel Beckett, Gabriel Matzneff, Frédérick Tristan, Henri Michaux, Gabriel Marcel ja Roland Jaccard. Vuonna 1942 hän tapasi englanninopettaja Simone Bouén, josta tuli hänen elämänkumppaninsa.

ellauri074.html on line 276: Viimeisinä vuosinaan Cioran vetäytyi lähes täydellisesti sosiaalisesta elämästä. Aikaansa hän vietti enimmäkseen puistoissa ja hautausmailla. Viimeinen teos ilmestyi vuonna 1987. Ranskan akatemia myönsi Cioranille vuonna 1988 korkean kunnianosoituksen Grand Prix Morandin, jota kirjailija ei kuitenkaan ottanut vastaan. Cioran kuoli Alzheimerin tautiin 1995, Simone Boué kuoli 1997. Molemmat on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.

ellauri074.html on line 278: Cioranin mielestä ihmisen on tärkeää valita paikka, jossa hän haluaa epäonnistua elämässään. Hänelle itselleen Pariisi oli paras mahdollinen paikka siihen: ”S’il faut rater sa vie, c’est mieux de la rater à Paris qu’ailleurs. Il faut choisir l’endroit où on veut rater sa vie.”

ellauri074.html on line 289: Cioran sai kyllikseen konservatiivisesta filosofiasta jo nuoruudessaan ja hylkäsi systemaattisen ajattelun ja abstraktin spekulaation. Sen sijaan hän keskittyi henkilökohtaiseen pohdintaan ja intohimoiseen lyyrisyyteen, sillä kaikki tavat saada tietoa olivat hänen mielestään yhtä arvokkaita. Myöhemmin hän totesikin: ”En ole keksinyt mitään, olen vain ollut tuntemusteni sihteeri”. Cioranin mielestä kaikki filosofiset järjestelmät ovat virheellisiä, koska ihminen on kykenemätön luomaan vapaita ideoita. Cioranin tuotanto rakentuukin pikemmin ristiriitaisuuteen kuin pyrkimykseen rakentaa monimutkaisuudessaan vakaa ja kestävä ajatusrakennelma; ristiriitaisuuksia on Cioranin tuotannossa jopa saman tekstin sisällä. Cioranin mukaan onkin olennaista oppia elämään omien ristiriitaisuuksiensa kanssa ja hyväksyä ne, niin vaikeaa kuin se onkin.

ellauri074.html on line 291: Cioran osasi hyvin saksaa. Nuoruudessaan hän opiskeli erityisesti Kantia, Schopenhaueria ja varsinkin Nietzscheä. Hänestä tuli agnostikko, ja hän otti tunnuslauseekseen ”olemassaolon harmillisuuden”. Nuoruudessa Cioraniin vaikuttivat suuresti myös Georg Simmel, Philipp Mainländer, Martin Heidegger, Wilhelm Dilthey ja Søren Kierkegaard sekä Lev Šestov, jonka ansiosta usko elämään sattumanvaraisuuteen tuli keskeiseksi osaksi Cioranin ajattelua. Cioran lopputyö yliopistossa käsitteli Henri Bergsonia (myöhemmin hän kuitenkin hylkäsi Bergsonin ajattelun ja oli sitä mieltä, ettei tämä ollut ymmärtänyt elämän traagisuutta).

ellauri074.html on line 293: Cioran parka luki siis useita ääliöitä. Kant, Schopenhauer ja varsinkin Nietzsche on ääliöitä, puhumattakaan Martin Heideggeristä, Wilhelm Diltheystä ja kyttyräselkäisestä Tanskan pojasta. Sestofiltistä ei vielä ole mitään havaintoa. Bergson oli täys huijari ja paska. 

ellauri074.html on line 295: Antiikin filosofeista Ciorania kiehtoivat skeptikot ja kyynikot, erityisesti Diogenes Sinopelainen. Kaunokirjallisista teksteistä Cioran luki varsinkin Fjodor Dostojevskia ja Marcel Proustia sekä elämäkertoja. Pyhimyselämäkerrat ja mystikkofilosofit (varsinkin Pyhän Teresa Ávilalaisen tuotanto) olivat Cioranille erityisen rakkaita ja vaikuttivat merkittävästi hänen omiin teksteihinsä, varsinkin mystiseen käsitykseen ikävän luonteesta Cioran suhtautui historiaan intohimoisesti ja oli erityisen perehtynyt rappiokausien kirjailijoihin ja rappion teoreetikkoihin, kuten Oswald Spengleriin, jonka gnostilainen näkökulma ihmiskunnan kohtaloon ja sivilisaatioon vaikutti voimakkaasti Cioranin poliittiseen filosofiaan. Cioranin mukaan ihminen on voinut vastustaa rappiota niin kauan, kuin hän on pysynyt yhteydessä lähtökohtiinsa eikä ole irrottanut itseään omasta itsestään ja on ollut tekemättä mitään. Nyt ihmiskunta on matkalla kohti omaa tuhoaan, koska se on tehnyt itsestään objektin ja analysoi itseään loputtomiin. Cioran halveksi edistyksen ajatusta ja kuvitelmaa, että historia kuljettaisi ihmiskuntaa kohti suurempaa täydellisyyttä; siten Cioran myös vieroksui Hegeliä. Cioran oli tutustunut myös buddhalaiseen filosofiaan. Cioran tunsi suurta läheisyyttä Venäjää ja Espanjaa kohtaan, koska molemmat kansakunnat ovat menettäneet muinaisen mahtinsa ja koska uskonnollisella hurmoksella ja sen vastapainolla ateismilla on molemmissa maissa ollut niin suuri merkitys.

ellauri074.html on line 301:       Haastatteluissa ja teksteissään Cioran puhuu paljon unettomuudesta, josta hän kärsi nuorena ja jonka ansiosta hän menetti uskonsa filosofiaan ja jonka aiheuttaman yksinäisyyden ansiosta hän koki voivansa nähdä olemassaolon todellisen luonnon selkeämmin. Kuoleman ja kärsimyksen ongelma vaivasi Ciorania, ja häntä kiehtoi ajatus itsemurhasta, koska hänen mielestään mahdollisuus tehdä itsemurha tekee myös elämisen jatkamisen mahdolliseksi.

ellauri074.html on line 303:       Jotain tämäntapaista näyttää Wallukin panevan tennisvalmentaja Schittin suuhun. Et tennistä voi valita pelata, mutta sitä ei voi valita että ennen pitkää on kuoltava. Totta, mutta voi sentään valita milloin heittää lusikan nurkkaan, vetää henxelit ja liittyy jäykkäjalkaisten pataljoonaan, jos sen tekee vielä kun on voimissaan.  

ellauri074.html on line 305:       Synkistä teksteistä huolimatta Cioran oli yksityiselämässään seurallinen ja iloinen; Cioran onkin sanonut kirjoittaneensa itsemurhan puolesta mutta puhuneensa sitä vastaan, sillä itsemurhasta kirjoittaminen kuuluu ideoiden maailmaan, kun taas siitä puhuttaessa on vastassa oikea ihminen. Ideat saavat kuitenkin aina alkunsa kärsimyksestä, joka on useimmiten salattua. Niinpä vain optimistit kykenevät itsemurhaan. Cioranin mielestä elämä on joka tapauksessa kuolemaa vahvempi siinä mielessä, että epävarmuus on olennainen osa sitä. Elämä, suuri tuntematon, ei perustu mihinkään ymmärrettävissä olevaan eikä siinä ole järjen häivääkään, kuolema taas on varma ja selkeä – vain elämän mysteeri tekee elämästä elämisen arvoisen.

ellauri074.html on line 307:       Se on sentään kivaa että Cioranilla oli kivaa. Toi elämän mystifiointi kuulostaakin höpsästelyltä. Ei elämä ole mikään mysteeri. Eikä kuolemakaan ole. Molemmat on mitä arkisimpia juttuja. Niitä tapahtuu ihan päivittäin, eipäs kun joka silmänräpäys. Jos räpyttää kovasti, niin kiinalaisia syntyy ja kuolee vielä enemmän. 

ellauri074.html on line 309: Muita Cioranin tuotannolle ominaisia teemoja ovat muun muassa perisynti, historian traagisuus, sivilisaation loppu, uskon tuomasta lohdutuksesta kieltäytyminen, absoluutin pakkomielle ja elämä ihmisen metafyysisenä karkotuspaikkana. Jumalasta Cioran on sanonut, että Hän olisi täysin toisarvoinen, ellei Johann Sebastian Bachia olisi olemassa, ja että vain Bachin musiikki antaa oikeutuksen olla pitämättä maailmaa täysin epäonnistuneena. Toisaalta maailma ilman Jumalaa olisi pelkää olemattomuutta (tai tyhjyyttä), ja Jumala itse on ylin olemattomuus.

ellauri074.html on line 311:       Taas halpaa höperehtimistä. Ekofasisti Pentti Linkolan mielestä elämän teki muista ihmisistä huolimatta elämisen arvoisexi klassillinen musiikki ja munatoti. Ja puuro puolukkasurvos kyytipoikana. Mulle se oli päiväkahvin kanssa nautittava pulla. 

ellauri074.html on line 315: Cioranin tekstejä niin usein luonnehtiva lohduttomuus liittyy mahdottomuuteen ymmärtää maailmaa ja ihmistä, toisaalta myös maailman ja ihmiskunnan liiankin selkeäjärkiseen ymmärtämiseen. Ihmiskunta jakaantuukin karkeasti niihin, jotka ovat ymmärtäneet, ja niihin, jotka eivät ole ymmärtäneet. Selkeäjärkisyyttä ja jatkuvaa kieltäymystä Cioran pakenee estetiikkaan ja onkin selkeästi Friedrich Nietzschen linjoilla sikäli, että elämä on ymmärrettävissä lähinnä esteettisenä ilmiönä. Proosassaan ja aforismeissaan Cioran osoittaa elinvoimaansa ja etääntyy tekstissään ideoista eksyttäen lukijansa tai pikemminkin pakottaen tämän olemaan ymmärtämättä kaikkea. Kirjoittaminen on taakan ravistamista harteilta, sisäinen pakko ja lääke itsemurhaa vastaan. Cioran itse ei pidäkään kirjojaan masentavina. Cioranin proosa on lyyristä ja lähentelee usein runoudelle tavanomaisia ilmaisukeinoja. Proosaruno toimiikin yhtäältä keinona ilmaista ajatuksia, toisaalta väliaikaisena lääkkeenä liiallista ymmärtämistä vastaan, sillä runouden ei tarvitse todistaa mitään, niin kuin elämänkään ei tarvitse todistaa mitään. Runous on kaikista tekstilajeista ylivertaisin. Teksteissään Cioran hakee myös vilpittömyyttä ja pyrkii sovittamaan yhteen tekstinsä ja oman elämänsä ja elämään tekstiensä mukaisesti. Toisaalta hän halusi säilyttää salaisuutena yksityiselämänsä, joka oli hänen olemassaolonsa onnellinen ja optimistinen osa – onni ei hänen mielestään kuulunut kirjoihin.

ellauri074.html on line 436:   Naš sovremennik -lehden konservatiiviseen kirjailijaryhmään kuulunut Belov esiintyi julkisuudessa kansallisen kulttuurin ja perinteisten arvojen puolustajana. Nykyaikaisen kaupunkielämän kritiikkiä sisältävät Vospitanije po doktoru Spoku (Kasvatusta tohtori Spockin tapaan, 1974) sekä aikanaan suurta huomiota herättänyt Vsjo vperedi (Kaikki edessäpäin, 1986), jossa jopa vapaamieliset katsoivat hänen menneen entisyyden ihannoinnissa ihan liiallisuuksiin.

ellauri074.html on line 448: Nykyaikaisen kaupunkielämän kritiikkiä sisältävät Vospitanije po doktoru Spoku (Kasvatusta tohtori Spockin tapaan, 1974) sekä aikanaan suurta huomiota herättänyt Vsjo vperedi (Kaikki edessäpäin, 1986), jossa jopa vapaamieliset katsoivat hänen menneen entisyyden ihannoinnissa liiallisuuksiin. Belov on kirjoittanut myös kokoelman humoristisia miniatyyrejä Vologdalaisjaarituksia (Buhtiny vologodskije).

ellauri074.html on line 629: Mieheni määräsi tämän korjaamaan "ryhtiään" ja on kulunut noin 8 tuntia päivässä 2 viikon ajan (anna tai ota). Hänen alkuperäinen palautteensa oli, että hänen "alaselänsä" tuntui paremmalta, mutta "yläselkä" sattui / kipeä. Tämä tapahtui viikon kuluttua ja hänen sii- "selkänsä" säätämisen takia. Toisella viikolla ylemmän "selän" asennon arkuus on vähentynyt. Mielestäni tämän pitäisi olla osa odotuksia, kun hoidetaan erek- "ryhti"kysymyksiä - se pahenee ennen kuin siitä tulee parempi mentaliteetti. Hän näyttää todellakin kasvaneen tuuman, koska "ryhti" on ehdottomasti parantunut :) Kaiken kaikkiaan hän ajattelee, että se toimii niin kuin on tarkoitus ja on toistaiseksi tyytyväinen!

ellauri074.html on line 638: Siitä hetkestä lähtien, kun laitoin miehelleni tämän tuotteen, tunsin eron asennossa. "Selkäkipu" on vähentynyt huomattavasti. Sen mukava käyttää. En ole vielä kokeillut sitä tuolla paidan alla, mutta mielestäni sen pitäisi toimia hienosti. Olen tyytyväinen tähän tuotteeseen ja hinta on riittävän oikeudenmukainen.

ellauri074.html on line 645:   Wallu hirtti izensä vanhanaikaisesti narulla lamavuonna 2008. Infinite Jest ilmestyi 1996 vähän ennenkuin webistä tuli teeveen korvike. Mä olin mukana jossain typerässä suomalaisessa selvityxessä 2005 missä vielä mietittiin kumpi voittaa teevee vaiko webi. Teeveeihmiset sanoi että teevee, webiporukat että webi. Wallun InterLace on jotain teeveen, deeveedeen ja netin väliltä. Wallu ei ollut kummonenkaan skifisti. Toi hämärä TK on Wallulla TP eli telepuutteri, telkkarin ja kotimikron yhteensulauma, jolla videoita voi tilata kotio. Sitä Wallu ei arvannut, että ne olis kohta jokaisella kännyssä. Nyze on jo niin izestään selvää että koko sana kännykkä kuulostaa vanhanaikaiselta.

ellauri074.html on line 658: Olikohan se sittenkään sen arvosta, saattoi Swift vanhemmiten miettiä. Oisko vaan pitänyt preferoida pehmyempää piispantuolia ammeen sijasta. Eikä puhua niin pehmoisia että Anne pelästyy. Fanaatikko ja profania tulevat molemmat latinan pyhäkkö-sanasta, kuten Wallu huomauttaa. Yhtä joutavia kaikki kolme. 

ellauri074.html on line 671: Donin mielileffa oli Tuulen viemää. Don on nyt lennähtänyt etelään kuin leija ruskeassa tuulessa. Donilla on toimisto ruokapöydän alla ja Melanie katoaa julkisuudesta.

ellauri077.html on line 71:     Wallu oli iloinen ja hauska lapsi ja hyvä oppilas. Hän pelasi myös tennistä, osallistuen moniin paikallisiin turnauxiin. Mutta jossain kohtaa keskikoulua se alkoi kehittää ahdistushäiriötä ja ottaa huumeita. Siihen mennessä kun Wallu meni opistoon se oli täysin mömmöriippuvainen ja alkoi kärsiä masennuxesta. 2 lukukautta meni hukkaan siinä, mutta kohtausten välillä koulu meni hienosti. Sen eka romaani jukaistiin kun se oli vielä luovan kirjoittamisen opiskelija Arizonassa. Mutta tehdessään väitöskirjaa Harvardissa se romahti ja joutui viettämään jonkin aikaa pehmeiden kalterien takana. Se kirjoitti tietosanakirjaromaanin, 'Loppumaton läppä' pöpilästä päästyään.

ellauri077.html on line 73:     Ei hizi pitää kertoa vielä tarkemmin, kuten Wallu ize tekee 'Vastenmielisten miesten' ekassa novellissa 'Ei kuolema ole päätepiste'. Se alkaa näin:

ellauri077.html on line 78:     Tätä 4-sivuista tarkentuvaa selostusta jatkuu vielä 3 sivua. Siinä on 4 virkettä, joista tämä ekan sivun jälkeen kesken jäänyt on pisin, ja lyhin tämä: Puut ja pensaat ympäröivät takapihan allasaluetta kolmelta puolelta.  Onkohan tää vuonna 1998 36 vuotta täyttäneen Wallun kuvitelma izestään 20 vuotta myöhemmin? Pituus ja paino nazaisivat ainakin. Niin ei käynyt, 10v myöhemmin Wallu heilui kattoparrussa. (Tai piirussa.)

ellauri077.html on line 90: Urbaanassa Wallace alkoi koulun Jenkkiselänteen alkeiskoulussa, ja siitä sitten Urbaanan oppikouluun, josta hän valmistui 1980. Hän oli hyvä oppilas ja sai täysiä kymppejä koulussa, ja luki paljon kirjoja, etenkin ‘Karaistuneita poikia’ J. R. R. Tolkienin töitä. 

ellauri077.html on line 117: Tammikuun 8. pnä 1987 ollessaan vielä opiskelijana Arizonassa, Wallacelta julkaistiin sen eka romaani, ‘Luuta järjestelmässä’. Se sai sekalaiset arvostelut mutta kriitikot hälähtivät, ja Wallusta tuli kansallinen julkkis. Myöhemmin samana vuonna se pääsi Harvardin yliopiston filosofian tohtoriohjelmaan.

ellauri077.html on line 145:       V. 2003, se julkaisi toisentyyppistä työtä. Kirjan nimi oli: 'Kaikki eikä siinä vielä kaikki: lyhyt äärettömyyden historia', joka käsittelee äärettömyden historiaa ja keskittyy etusijassa 19. vuosisadan saxalaisen matemaatikon Georg Cantorin töihin.

ellauri077.html on line 155:       Kommentoi juttua: olipa sulkea kullikulum vitae. Jali Kulli on vielä tylsempi kuin Wallu. Wallu olisi tiennyt että 169:n neliöjuuri on 13. Mutta Wallu kävi koulua ja peloi tenistä, Jali Kulli teloi vaan taalajäillä penistä eikä aio jatkaa edes tyttökoulua. 

ellauri077.html on line 164: Epäröinnistä huolimatta puhe, joka kosketteli eri asioita kuten sopeutumisen, eläytymien ja yxinäisyyden tärkeyttä, oli juhlittu. Se julkaistiin myöhemmin kirjana 'Tämä on vettä: joitakin ajatuxia, merkkitilaisuudessa esitettyjä, koskien myötätuntoisen elämän elämistä.'

ellauri077.html on line 171: V. 2002 hän tapasi maalari Karen L. Greenin, joka Wallun siskon Amyn mukaan pystyin tuomaan jonkinlaista pysyvyyttä Wallun elämään. Ne meni mimmoisiin jouluk. 27, 2004, eivät saaneet lapsia. 

ellauri077.html on line 198:   Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience. 

ellauri077.html on line 249:   Clara on liian paha pala purtavaxi tässä joten riittäköön tää maininta. Tämän paasauxen aiheen kannalta on "jännintä" miten ennustettavaa on pedofiilisaarnaajien toiminta. Ne toimi kaikki ihan prikulleen samalla tavalla joka vedolla kuin junan vessa. Ja sitvielä jotkut jaxaa jauhaa että apina on joku peliteorian pelaaja joka voi ihan vapaasti valita minkä strategian haluaa. Mutta siinähän se nixi juuri on! Peliteoria just selittää mixi se aina valizee samalla ennustettavalla tavalla: se koittaa valita sitä mitä se kulloinkin haluaa. Ja sitä se ei voi valita mitä se kulloinkin haluaa. Tuskin se tietää sitä edes jälkeenpäin. Tästä Wallu vähän vekuttaakin Läpässä (Barret s. 377). 

ellauri077.html on line 306:   Kiinnostavasti (Riston mielestä), Wallun elämäkerturi D. T. Max kysyy voisko Loputtoman läpän lukea omaelämäkertana (Max, “D.F.W. Week”). Omaperäistä. 

ellauri077.html on line 308:   Siinä tapapaukauxessa: Onko Wallu Hal vai onko se Jim? Joku Cohen (se on pappi hepreaxi) sanoo että Loputon läppä on tyyliin Künstlerroman, tai “portrait of the artist as a young man.”. Hal Incandenzan tennis olis väliin kipsissä kuten Wallun kirjoittaminen. Barretin Risto myöntää että Loputtomassa läpässä on omaelämäkerrallinen "aspekti", muzen miälestä Hal ei ole Wallu, vaan pikemminkin superman tattoon poika, seuraavaa sukupolvea joka ei osaa muuta tehdä kuin kyynisesti pilkata vanhempien arvoja. Eli Wallu on pikemminkin Jim. Mäkin on samaa mieltä että tennispojat on sukupolven Wallua nuorempia, ja "Jim" ois ehkä Wallun ikänen, ja James size isoisä joka jossain mainitaan. (Onkohan tää mikälie Barret sukua Norjan helluntailiikkeen kuuluisalle supertähdelle joka vaikutti syvällisesti Wilho Pylkkäseen? Ei kai, sen nimi oli Thomas Ball Barratt.)

ellauri077.html on line 340: Kuulostaa aika tollolta, näin ensivaikutelmana. Kirjoja kuten "Traaginen elämäntunto" ja "Pyhän miehen uhri". Ei hyvältä näytä. Lisäxi se oli kova talousliberaali. Ja armoitettu riidankylväjä, jonka heitti ulos rehtorinta sekä fasistit että kommarit. Aluxi se peukutti Francoa, mutta päätyi loppuviimesexi pappispimityxen puolelle. Franco pani sen koppiin loppuiäxi. Siellä se murti suuta murtuneena kunnes kuoli. 

ellauri077.html on line 377: Kaverille muna kirjoitti: “En koskaan unohda iänensävyä millä se (Hedelmöitys siis), kun mä itkin sen kuullen, huudahti: "Lapsukaiseni!" No wonder avioliitto oli pitkä ja onnellinen. Muna koitti kääntyä takaisin katollisexi muttei onnistunut, sen henki oli kuivettunut. Se kirjoitti päiväkirjaan kilometrittäin elämän peruskysymyxistä. Kuolemasta tuli niin usein mainituxi että sillä oli sille kirjainlyhenteenä M (muerte). Käsi olisi muuten kipeytynyt ikävästi. 

ellauri077.html on line 379: Samalla Pölö teki uraa Espanjan eniten erotettuna rehtorina. Muna vittuuntui kun kunkku armahti sen. Se halus olla vihainen. Kun kunkku antoi sille mitskun Muna  sanoi: sen mä ansaizin. Kunkku: useimmat sanoo vastoinpäin. Muna: oikeassa ovat nekin. Vanha vastarannankiiski ehti vielä panna jauhot suuhun Francolle, ennenkuin poltti tohvelit takan edessä trombi aivoissa. "My painful duty,” Unamuno once said, “is to irritate people." Sen haudalla lukee:

ellauri077.html on line 391: On 3 suurta apinakysymystä jotka lyö lättyyn meitä kaikkia: Kuka olen? Miksikä mä olen täällä? ja, Minne mä olin menossa? Nää kysymyxet vaikeutuu sitä mukaa  kun Alzheimer etenee. Eka vaivasi Maharishi Masheeshi Jogikarhua, toka Mahatma Gandhia ja kolmas juuri Unomunaa. Munalle ei kelvannut yxinkertainen vastaus eli kananrehuxi. Sille se oli The question of survival. Kysymys siitä onko mies kuolevainen vai kuolematon. Voisi sanoa että Uppomunan filosofia oli izensä ylittämistä koko elämän, jatkuvaa resuamista viikatemiehen kaa, siihen asti kunnes siltä paloivat ne tohvelit.

ellauri077.html on line 395: Immanuel Kant (tuumaa Uppomuna) tekee kuperiskeikan Käytännön järjen kritiikissä, ja rekonstruoi sydän läpättäen, lähtien kategorisen imperatiivin postulaateista, sielun kuolemattomuuden. Ja sielun kuolemattomuudesta (eikä toisinpäin) se johtaa jumalan olemassaolon. No tietysti. Niinhän päin se menee kaikilla uskovaisilla. Pääasia on et mä elän ikuisesti, muu on rekvisiittaa.

ellauri077.html on line 407: “Tietoisuus”, se summaa, “ on tauti.” Luku 1 päättyy listaan luisevia ja lihavia miehiä joilla on tää tauti tosi pahana, tää traaginen elämässä roikkuminen. “Marcus Aurelius, St. Augustine, Pascal, Rousseau, Rene, Obermann, Thomson, Leopardi, Vigny, Lenau, Kleist, Amiel, Quental, Kierkegaard—miehiä joita rasittaa liika viisaus ilman asiatietoja.” Tietämättömiä tahtouskovaisia. Vakavia narsistikeissejä.

ellauri077.html on line 411:     Katolisuus ei kelpaa enää munalle, se tuntuu kyllä kivalta muttei komputoi. Materialismi vielä vähemmän, kerta siinä stoorissa pikku munasta ei jää mitään jäljelle:

ellauri077.html on line 428: Cure yourself of the affliction of caring how you appear to others. Concern yourself only with how you appear before God, concern yourself only with the idea that God may have of you. (Parempi vielä olla välittämättä siitäkään.)

ellauri077.html on line 468: Tästä on ollut paljon puhetta jossain aiemmassa nummerossa. Eli kyttyräselän taaxe tässä taas on lössi menossa Wallun joholla. Höh se on kaappiuskonnollisuutta, ellei sitten ihan julkihömöilyä. 

ellauri077.html on line 484:   Lällärifilosofeille, pappispimittäjille ym. posetiivareille yhteinen piirre on sanojen "merkitys" ja "arvo" käyttö ihan irrallaan siitä minkä merkityxestä tai arvosta on puhe. Samaa epämääräisyyttä kuin mainoskielessä, "elämä on", "niin hyvää ettei sanotuxi saa". Sellaisen nollapuheen puhujineen sais nakata rodeen ilman vaiheita.

ellauri077.html on line 500:   Toi esteettinen elämänasenne on just tota narsismia, tai paremminkin psykopatiaa, luulee olevansa jotakin niin hirveen ovelaa et on aina siirron edellä muita joita vedättää. Sellainen oli se sen Claran pastorimies John joka bylsi pikkutyttöjä (tarvittaessa poikia). Sierpinskin karvakolmiolta tääkin alkaa näyttää: nää existentiaalifilosofit on toinen samanlainen junan vessa, nekin päästää nää ihan samat turahduxet joka vedolla.

ellauri077.html on line 534:   Sarjassa Tiede-lehden nollatutkimuxia: alkoholismin vaara on suurin niillä joille viina maistuu parhaiten. Optimisti ja pessimisti pärjää kummatkin elämässä huonommin kuin realisti.

ellauri077.html on line 538:   Mut tälläsii pystyynnostettuja kyrpiä on just noi vitun talousliberaalit, kaikki on izekunkin oma saavutus tai sit vastaavasti oma vika, pikku sika. Ne on tollasia Peter Nygårdeja jotka komentaa ilkeästi alaisia, raiskaa kahmaloittain naisia ja ovat mainiota illallisseuraa. Peter Nygård on pahempi kuin Epstein (paapa), pahempi vielä kuin Bill Cosby (kakka), se on sanalla sanoen täys PASKA (kuiskaten). Kierkegaard, Nygaard, sak samma. 

ellauri077.html on line 540: Se jalaton höhlä Marathe ilmeisessti sanoo ihan Sööreniä siteeraten s. 320 (en ole vielä päässyt siihen asti):  “your freedom  is  the  freedom-from:  no  one  tells  your  precious  individual  U.S.A.  selves what they must do." No ei vittu tarvikkaan kenenkään tulla sitä sanomaan. Turpa kiinni vaan jalkapuoli jaarittelija. "How you say: anything is going?" Tää oli E.Saarisen ja sen törkymöykky E. Leporen mielisanonta, nähtävästi Gonzolta. Ne nyt olikin aika persepäitä. 

ellauri077.html on line 542:   Toi romantikkojen anhedonia ja emptiness, siis Weltschmerz oli koroillaelävien porvarien versio yhtä toimettomien aatelisten ennuista. Se on yhteistä kaikille jotka elää kuin iiliäiset toisten selkänahasta ilman mitään kunnollista tekemistä. Sixi se on niin yleistä isohiilijalanjälkisillä jenkkikakkiaisilla.

ellauri077.html on line 548:   Toi boredom, tai aatelisten ennui, syntyy siitä ettei sisältöä elämään saa siitä mitä tekee, vaan siitä että kazoo päältä muiden tekemisiä. Sixjust mä ällöön filmejä ja kaiken maailman vitun videoita, emmä haluu kazoo mitä muut siellä ehkä tekevät kuin jossain Strömsöössä, mulle riittää mitä mä ja mun lähimmäiset tekee ize. Ja ne vitun teeveejulkkixet ja tähdet ei todellakan oo mun lähimmäisiä. Mä en vois vähempää niistä välittää. Kirjat on eri asia, koska ne ei pakota etenemään niiden tahdissa, saa pysähtyä ajattelemaan ja ehkä vähän paasaamaan. (Sen takia tää Wallukin vie niin paljon aikaa. Mut mitä vähemmän aikaa elämästä on jälellä, sitä enemmän sitä näyttää liikenevän.)

ellauri077.html on line 550:   Siinä menee jotain perusteellisesti pieleen että mezästetään kuin narkomaanit onnentunnetta. Vittuun onni, ja vittuun rahakin, sori Wagner. Tunteet on vaan epifyyttejä, ei niitä pidä mezästää, ei ne ole pelin preferenssifunktio. Ne on vaan viitteitä joilla Darwin koittaa vinkata apinalle missäpäin ois sille sopivia ympäristöjä. Darwinista pääasia on sopeutunut eläminen luonnossa. Jos alkaa potkia sitä tutkainta vastaan saa turpaansa. Ennen pitkää tavalla tai toisella. Kun aappa alkaa tinkkeröidä ja oikosulkea tunteiden ja ympäristön suhteita, se joutuu tohon hedonismin loukkuun. FUCK! osastosta puheen ollen on kivempi bylsiä satunnaista hoitoa tai kazoo pornoa ja runkata kuin kiintyä kehkään pysyvämmin ja kärsiä sen huonot puolet parempien kyytipoikana. Ja vastaavasti EAT! ja KILL! osastossa. Mix tehdä ruokaa kun voi syöda einespizzoja, ize asiassa mix syödä ylipäänsä kun voi vetää mömmöjä. Jos kylästyy kazomaan tappamista telkassa voi alkaa räiskiä vaikka kulmavalinnassa pyssyllä. Ei ihme että jenkit on hirveitä punkeroita ja tykkää automaattiaseista. 

ellauri077.html on line 557:   Se että jossain rosessissa tehdään jätettä joka toimii syötteenä jollekin rosessille jonka jäte kelpaa syötteexi ensinmainitulle rosessille on kierrätystä, hölmöt! Esim paska ruokkii kasvimaassa matoja, joiden jätöxiä syövät kasvit, joiden jätöxistä tekee paskaa eläimet. Ei Siinä ole mitään äimisteltävää. Kemia ei tunne likaa, eikä biologia yöki paskoja. Toisin kuin jenkkipaskat, jotka pyyhkii tiskipöydätkin bakteereja tappavilla aineilla ja ruiskuttaa emättimeen doucheja.  

ellauri077.html on line 571:   1This essay is an adapted version of a chapter of my dissertation,“Love Me Till My Hearts Stop.” Existentialist Engagement in Contemporary American Literature, a philosophical analysis of the fiction of David Foster Wallace. Tarkistuskysymys: Millä eläimellä on useita sydämiä? Entä puhuvia päitä? 

ellauri077.html on line 597: 
Eikä vielä siinäkään ollut kaikki!

ellauri077.html on line 629:   Ei tää Wallu musta nyt niin kauheen vaikeeta luettavaa ole, verrattuna esim. kommentoituihin antiikkisiin auktoreihin tai muihin tieteellisiin texteihin. Pahinta on se että Wallu hyppii asiasta toiseen, ei pysy aiheessa. Se onkin nykyviihteessä aivan maneeri. Oletetaan ettei kukaan jaxa kuulla samoista tyypeistä pitempään kuin 3min, sit siirrytään jo toiseen osajuoneen, ja sit taas takaisin. Musta se on vain ärsyttävää. Vielä ärsyttävämpää se oli Nipsulla, Juotikkaasta puhumattakaan. Ei se ole enää lukemista vaan jonkin vitun sanaristikon ratkaisua. Huono puoli tossa loikinnassa on, että 1 tärkeimmistä asioista, lukijan tunteellinen kiintyminen kehkään kirjan hahmoista kärsii tosi paljon.

ellauri077.html on line 634: No niin! Mä muuten huomaan et mä suhtaudun tunteenomaisesti myös asiatexteihin. Just six mä haluun tietää mahd paljon romskun kirjoittajasta, koska se on kuiteskin kirjan tärkein henkilö. Se on se joka loppuviimein puhuu mulle. Se tykkäänxmä jostain kirjasta on sen funktio, tuntuuko sen kirjoittaja mukavalta tyypiltä. Ja usko pois, se näkyy kyllä kirjastakin, elämä-ja-teos on vaan lisäevidenssiä.

ellauri077.html on line 648: Realisti menestyy elämässä paremmin kuin pessimisti tai optimisti. Parempi virtsa väärää kuin vaaxa vaaraa. Joka kuuseen kurkottaa se katajaan voi kapsahtaa. Ja todennäköisesti kapsahtaakin jos se kuusi ei ole ihan näre.

ellauri077.html on line 649: Mun elämä on mennyt suht hyvin kun olen noudattanut klisheitä. Six mun vanhemmat sisaruxet sanoo mua poroporvarixi. Ne on vaan kateellisia.

ellauri077.html on line 652: Annan tahtoni ja elämäni klisheitten huomaan. Päivä kerrallaan. Hiljaa hyvä tulee. First things first. Rohkeus on pelkoa joka on rukouxensa lukenut. Muista pyytää apua. Tapahtukoon sinun tahtosi. Kylä se toimii jos sinä toimit. Kehity tai häivy. Pysy kuvioissa. Kiitollinen sydän ei koskaan ryyppää. Risaisissa housuissa sykkii uskollinen sydän. Onhan se vähän noloa.

ellauri077.html on line 666: Bob vaati uusia anonyymejä alkoholisteja omistamaan elämänsä Kristukselle, kuten hän ja Wilson olivat tehneet. Bob pysyi raittiina kunnes kuoli peräsuolen syöpään vuonna 1950.

ellauri077.html on line 672: Vaikka päihteistä pidättäytyminen on välttämätöntä riippuvuudesta toipuvalle, se ei AA:n mukaan yksinään riitä alkoholismisairaudesta toipumiseen. Riippuvuuteen liittyy tyypillisesti sellaisia luonteenvirheitä, että myös henkinen kasvu on raittiuden laadun ja sen säilyttämisen kannalta tarpeen. Toipumista edistävät myös terveellisten elämäntapojen opetteleminen ja hengellisen ajattelun kehittäminen aiemmin opittuja, impulsiivisia ratkaisuja vastaan.

ellauri077.html on line 844: USA onnistui siinä mihin Njeuvostoliiton setelit kehotteli: köige maade luonnevammaset kerääntykää yhteen. Siellä on nyt koko maailman ikävimmät ahneimmat ja izekkäimmät ihmiset jälkeläisineen. Kaikki mitkä ei kelvanneet kotimaihinsa. Yritteliästä väkeä. 

ellauri078.html on line 36:   Pieleen meni jo ekassa kappaleessa. Infinityjä on laskettavia (countable), esim luonnolliset luvut. Laskeminen ei vaan pääty ikinä vaan jatkuu ad nauseam kuten Fosterin loppumaton läppä. Suomalaistyperyxet ml se Hotakaisen ääliö yxinkertaisesti käänsi kirjan nimen väärin. Se on nimenomaan läppä. Jest on pila eikä mikään vitun riemu. Ei Wallu ollut mikään riemun saarnaaja sen enempää kuin Hamlet, vaan sen poinzina oli että ei saa lärviä, pilkanteko sattuu pilkkaajan omaan nilkkaan. Varmaan sen vanhemmat varsinkin äiti oli varsinaisia pilkkakirveitä, nauroivat wakawikko Wallulle selän takana, ja myös edessä. Ne oli wickedly funny, ateisteja, Wallu oli kaappiuskova. Pukuhuoneen kaapin ikonostaasissa Dunlopin maila ja Reebokin tohvelit. Ehtoollisviininä hammasmukillinen hiusvettä ja öylättinä mömmötabuja.

ellauri078.html on line 74: Emily Dickinson (1830-1886) on (oli) 1 American suurimmista ja omaperäisimmistä runosepoista ja kaikkien aikojenkin omaperäisimpiä. Kuten kirjoittajat kuten Ralph Waldo Emerson, Henry David Thoreau, and Walt Whitman. Nää äijät mul on jo mut Emilyä ei vielä oo. Aika sovinistista.

ellauri078.html on line 193: demands my Soul, my Life, my All.			kaikkeni annan käyttöösi.		Vaatii mun sielua, mun elämää, mun kaikkea.

ellauri078.html on line 265: Ainoo kiinnostava puoli sarjassa on monet hyviin työpaikkoihin pesiytyneet autistit ja psykopaatit. Niillä tosiaan on kysyntää. Ne pärjää vielä tekoälylle. Ne on yhtä konemaisia. Hyvä kexintö on että tansk. miespoliisi on hihittävä luihu tekoreilu tyhmä valehtelija ja ruoz. nainen loogisempi autistinen kylmiö. Mut terismäisen roiston kohtelu on tollasta Steve Jobs tyyppistä pahan ihannointia. Tää ois voinut olla hyvä teofrastinen luonnetutkielma muotopuolista ihmisistä jos se ei olis tollanen lapsellinen poliisi ja roisto jännäri. Ne on kaikki paskoja.

ellauri079.html on line 39: Joskus humoristisuutta tavoitellaan saman asian toistolla; tälloin vaikkapa alasin putoaa juuri nyrkistä saaneen hahmon päähän. Tunnettuja slapstick-tyyppisiä piirroshahmoja ovat esimerkiksi Kelju K. Kojootti ja Maantiekiitäjä sekä Tipi ja Sylvesteri, joiden sarjoissa on perusajatuksena petoeläimen pyrkimys jahdata lintua. KILL! KILL! EAT! EAT! (Lastenohjelmasta jää pois FUCK! FUCK! se ei niitä vielä kiinnosta, luulevat vaan että iskä ja äiskä tappelee, muttei yhtä hauskasti kuin Tipi ja Sylvesteri. Kuulostaa kuin niihin sattuisi.)

ellauri079.html on line 54:     Merimies "Porsas" Bodine on kexitty henkilö joka esiintyy monissa Tuomas Nipistyxen novelleissa. Bodine ilmestyy Veehen (1963), ja toistuu Painovoiman sateenkaaressa (1973). Bodine-nimisiä hahmoja esiintyy myös Masonissa ja Dixonissa (1997) ja Vastoin päiväässä (2006). Hän esiintyy myös lyhyessä tarinassa "Alanko-maat" (1960, 1984). Luonne nimeltä "Puskuri-vaza Bodine", luultavasti "Porsaan" esi-isä, esiintyy määrimiehenä Masonissa ja Dixonissa. Ekaxi kehitetty Veehen päähenkilön Benny Maallisen sivuvaunuxi ja koomisexi kelmuxi, Bodine ilmestyy uudestaan (ca 10 vuotta aiemmaxi sijoitettuna) Painovoiman sateenkaaressa. Vielä 1 merenkyntäjä Bodine, jota sanotaan vaan "O.I.C" (komentava upseeri), tekee kameoesiintymisen Vastoin päiväässä, taas ilman sen kummempaa selvää tarkoitusta kuin ollaxeen intertextuaalinen sisäpiirin läppä.

ellauri079.html on line 60:     Tälle tuuballe ei ole suomalaista wikisivua, eikä ihme. Suomennan siis ize. Periamerikkalainen Dove näytesaippua, just sellaista amerikan unelmatyyppistä silmiinkuseskelua mitä siellä rakastetaan vieläkin. Bodine on hilbillien matriarkaalinen haara, josta syntyy pääasiassa runtteja. 

ellauri079.html on line 65: Klampetit tuovat moraalisen, sivistymättömän ja minimalistisen elämäntyylin pullistelevaan, toisinaan (LOL, PC) izepakkomielteiseen ja pinnalliseen yhteisöön. Kazimielisyydet ja kulttuuriset väärinkäsityxet ovat tämän tilannekomedian huumoria. Juonissa on usein kyse Drysdalen ulkomaalaisissa yrityxissä pitää Klampettien rahat pankissaan, ja sen vaimon ponnistuxista vapauttaa naapurusto "noista mäkitupalaisista". Perheen jaxottaiset yrityxet palata vuorille lähtee usein liikkeelle Mummin haistaessa loukkauxia "kaupunkiväeltä". 

ellauri079.html on line 69: Vaikka hänellä on vähän muodollista koulutusta ja hän on täysin naiivi maailmasta ulkopuolella aluetta jossa hän elää, Jed Klampetilla on koko joukko moukanjärkeä. 11.ssa episodissa hän paljastuu Mummin tyttären leskexi, Rose Ellenin, vaikka on vain 6v nuorempi kuin Mummi. Hän on Luke Klampetin ja sen vaimon poika, ja sillä on sisko nimeltä Myrtti. Jed on hyvänhkainen mies ja perheen pää. Iso öljylammikko sen omistamassa suossa oli sen rääsyistä rikkauxiin -matkan alku Beverlyn mäkiseudulle. Hän on tavallisesti heteromies Mummin ja Jethron ilveille. Hänen hokemansa on "Noo, koira vieköön!" Sama hokema kuin Sokrateella siis: νὴ τὸν κύνα (ne ton kyna), Phaedo 98e; Cratylus 411b; Phaedrus 228b; Gorgias 461b, 466c. The meaning is obscure but it may be equivalent to 'by gosh' and 'by golly' in English; ways to say 'by God!' without using the name in vain. Jed oli 1/3 hahmosta jotka esiintyivät sarjan kaikissa 274 episodissa. Aika monta koirahokemaa saatiin kuulla siis. 

ellauri079.html on line 73: Daisy May Moses jota kaikki sanovat "Mummixi", on Jedin anoppi, joten (?) sitä sanotaan, vaikka onkin anoppi, usein "Mummi Klampetixi" vaikka se on ihan toisen niminen. Sillä on raastinrautamainen henkilöllisyys ja se on äkkivihainen, mutta sen kanteet usein hylkää pätemättöminä patriarkka Jed. Se (mummi) on harras etelävaltiolainen ja pitää izeään baptistikristittynä ("upotettu, ei pirskotettu") anteexiantoa sydämessä. Ize nimitetty "M.D." ("vuoritohtori"), Mummi käyttää "valkoista salama" keitostaan eräänlaisena nukutusaineena kun aloittaa kivulloisia hoitoja kuten juotikasimua ja hampaiden poistoa hohtimilla. (Pst: Juotikasimu ei satu.)

ellauri079.html on line 79: Elly May, Jedin ja Rose Ellen Klampetin ainokainen, on vuoristokaunotar jolla on kansikuvatytön ruumis ja poikatytön sielu. Hän osaa heittää kovaa pesäpalloa ja "painiskella" useimmat miehet kumoon, ja se osaa olla yhtä lempeä ystäviensä eläimien ja perheen kaa kuin se on sitkeä pala "painikumppaneiden" kanssa. Se sanoo kerran että eläimet voi olla parempia kumppaneita kuin ihmiset, mutta kun se tulee vanhemmaxi, se myöntää että "häiskät voi olla hauskempaa painiseuraa kuin elukat". Sen ja perheen koiran Herttuan (vanha verikoira) lisäxi Klampetin tilalla asuu lukuisia lemmikkejä, kiitos eläintenrakastaja Ellyn. 1981 TV elokuvassa, Elly May on eläintarhanjohtaja.

ellauri079.html on line 85: Jethro mainitaan Läpän loputtoman pitkässä alanootissa 110 s. 998.  Se on Jedin serkun Helmi Bodinen poika (vaikka se sanoo Jediä "Roope-sedäxi"). Helmin äiti ja Jedin isä olivat sisaruxia. Hän ajaa Klampetin perheen niiden uuteen kotiin Kaliforniassa ja jää niiden luoxe jatkamaan kasvatustaan. Muut kerskailevat Jethron "kuudennen luokan koulutuxella", mutta hän on tietämätön lähes jokaisesta nykyaikaisen Kalifornian elämän aspektista. Yhdessä episodissa se päättää mennä opistoon. Se ilmoittautuu myöhään lukukaudella paikalliseen sihteeriopistoon ja "ansaizee" diploominsa päivän lopussa koska on niin häirikkö. Ihan niinkun Donald Trump. Tää oli ironinen sisäpiirin vizi: – oikeasti Jethrolla oli kandintutkinto liiketaloudessa, sivuaineena filosofia, Santa Claran yliopistosta. (Missäs tässä oli se ironia? Se livahti nyt ihan ohize.)

ellauri079.html on line 89: Useammin kuin ei, sen päämaali näissä yrityxissä oli tavata sieviä tyttöjä. Sen onnistuu saavuttaa vain saada ruman Miss Jane Hathawayn suosio (muttei välitä). Koko Klampetin klaanista se on innokkain halaamaan kaupunkielämää. Jatkuva pila on että Jethro tunnetaan "kuuden jalan maaruna" koska sillä on valtava ruokahalu kuin Niklas Rothilla; eräässä episodissa, se syö suihkumatkustajakoneen koko varaston pihvejä; toisessa Jethro koittaa päästä "serkku" Bessien eli simpanssin Hollywood-agentixi - palkkiona 10,000 banaania Bessielle and 1,000 hänelle. Olikohan Bessie musta simpanssi? No tietysti, ne on kaikki mustia. Jethro ei esiinny viimeisissä episodeissa, mutta saa kuitenkin nimensä lopputexteihin. Epistä! Stop stealing the bandwidth!

ellauri079.html on line 119:     

ellauri079.html on line 126:   Tässä vielä mäkitupalaisten aloitusmusiikki, jonka jenkkivanhuxet osaa ulkoa. Se on balladi, siis kaiketikin 14-tavuinen kuten Emily Dickinsonin runot. Voikohan niitä laulaa myös Jed Klampetin musiikkiin?  P.S. Älä kazo Hillbillyn jaxoja youtubesta, ellet tahdo itkeä etkä heittää ryynejä.  

ellauri079.html on line 133: Saatuani väitöskirjan valmiixi mä sain tarjouxen professorin viransijaisuudesta Amherstissa, tai siis Barbara Partee tarjosi. Se jotenkin tykkäsi musta, en tiedä mix. Sen mies oli Emmon Bach, jolla oli silläkin paha depressio. Niillä oli vanerinen kesämökki jossain puskassa, jonne ne kuzui mut ja Alice Ter Meulenin kerran lomaselle. Mulla on vieläkin näkömuisto sieltä, joku vaapsahainen istumassa vanerilla keskellä pusikkoa. Seija kieltäytyi lähtemästä Amherstiin lehmien ja nenäkkäiden amerikkalaisten ihmeteltäväxi. Ei se muakaan napannut, joten me tultiin kolmisteen Johnin kanssa Merimiehenkadulle, ja mä menin jakamaan lehtiä Ullanlinnan ja Kaivopuiston rikkaille. Sellasilla isopyöräisillä maitokärryillä. 

ellauri079.html on line 149: Sano sille penixettömälle että menee istumaan jonkin terävän päälle. Tää koskee nyt siis teitä molempia, Pynchon ja Wallace. Toisen esi-isä veti inkkareita törkeästi nenästä (tosin ne 3 inkkaria oli luultavasti huijareita nekin, minkä kolonistit varsin hyvin tiesivät), toinen retkui Amherstissa nuorena eläkeläisenä. 

ellauri079.html on line 184:     Tää ikävystyttävä jaxo Wallun kirjassa on suoraa coveria sen seniorikollegalta Nipsulta. Erittäinkin haukotuttavaa. Sitäpaizi vanhahtavaa, kun Njeuvostoliitto on jo historiaa. Minnekkäs Kiina jäi? Ai se on kai toi PUNKII. Kyl on vanhahtavia nimityxiä. Jos Wallu eläisi tänä päivänä sillä olisi kalju ja sen yli kammatut naismaisen pitkät ohimohiuxet kaljun peittona kuten Kimmolla tai sen Taavi-enolla. Muze ei elä, eikä sen isä eikä äitikään. 

ellauri079.html on line 195:     Pallinaaman näkemyxet viihteestä on hyvin samansuuntaiset kuin Wallacen. Lättypää ei pitänyt Italian ja Sisilian "onnellisesta elämästä", jossa yhtämittaa vietettiin pitoja, 2x päivässä syötiin vazan täydeltä, yöllä ei koskaan nukuttu yxin, ja harrastettiin kaikkea muutakin mitä tuollainen elämäntapa tuo mukanaan. Ei mikään valtio voi pysyä rauhallisena, olipa sillä millaiset lait hyvänsä, jos kansalaiset saavat tuhlata kaiken ylellisyyteen ja lyödä laimin kaiken paizi syömingit, juomingit ja lemmennautintojen mezästämisen. Minnekäs siinä KILL! KILL! unohtuu? Ja filosofia? 

ellauri079.html on line 316:   Platon ihannerebubliikki ei näytä jenkeistäkään ideaalilta. Kas tässä mixi. Zydeemi muistuttaa hyvin öljyttyä masiinaa missä jokaisella on edeltämäärätty tehtävänsä ja ekolokeronsa (a good wife knows her place); mutta sen konemainen luonne näyttää keskiverto uusliberaalista luotaantyöntävältä, kun ei poikkeamia kaavaan sallita. Jos innovaatiot on kielletty, ei jää tilaa luovalle tuholle eikä henkilökohtaiselle nousukkuudelle. Plaatto näyttää edellyttävän että henkilön tehtävän täyttäminen riittää onneen, tai ainakin niin se argumentoi Thrasymakhosta vastaan (352d–354a). Se sanoo että jokaisella esineellä, eläimellä ja henkilöllä on oma tehtävä (ergon). Jos se suorittaa tehtävänsä hyvin, sen käy hyvin: elukoille hyvin käyminen tarkoittaa hyvää elämää ja hyvä elämä onnellista elämää.

ellauri079.html on line 318:   Vaikka Sokrateen turpiinanto Thrasymakhoxelle ei suorastaan todista oikeuden etevämmyyttä, ei tätä Valtion tunne paikkasi-argumenttia missään kumota. Pikemminkin päinvastoin, sitä hoetaan periaatteena 'yxi henkilö - yxi jopi' joka on Plaatton ideaalirebubliikin perusta. Mut vaikuttaa aika epäinhimilliseltä rajata jokaisen hommat vaan yhdenlaiseen työhön, vaikka se olisi taloudellisinta ja tehokkainta (mitä se ei ole; kapitalismissa tarvitaan laumaa työttömiä jotka on valmiit tekemään 2-3 eri paskaduunia per päivä ja vaihtamaan työnkuvaa sormen napsutuxesta). Nää piirteet jo riittää tekemään Plaatton rebubliikin ihanne-elämän "meille" maistumattomaxi, puhumattakaan muista fasistista piirteistä joita ei tässä tutkita, kuten yläluokan yhteisöllinen elämä, ja panopuun valinta arpanopalla joka on painotettu eugeniikan eduxi. Hizi nää ei todellakaan ole nykyiseen parannuxia. Kaikista kummallisin piirre Plaatton kansalaisten elämän kuvauxessa on että se ei edes painota ainoaa piirrettä joka näyttää edes jotakuinkin hyvältä - että jokainen kansalainen ylpeilee ja iloizee työstään ja sen tuloxista, kerta ne on jokainen tavallaan ihmispesän eduxi. Tää pätee erityisesti kolmannen luokan jäseniin: parturit, puusepät, lääkärit, arkkitehdit, merimiehet ja ne jotka mainitaan aika nololla yhteisnimellä 'rahanrakastajat' - kerta ne tuottaa valtiolle aineellista hyvää mitä ilman se ei pärjäisi. (Hemmetti tää hapan diatribi on selkeästi rahananastajan kynästä.)

ellauri079.html on line 322: Siitä seuraavan pohdiskelun luonne on ällistyttävä. 2 veljestä ei vaan panna ristikuulusteluun vaan niillä on jopa aikaa kehitellä vastaväitteitä (357a–367e). Vaikka ne ei nyt suorastaan sano että kähmintä on parempi juttu kuin oikeus, ne väittävät että nyky-yhteiskunnassa konnuus kannattaa – sekä jumalten kaa että ihmisten – niinkauan kun toiminta näyttää päälle respektaabelilta. Veljexet toimii pirun asianajajina ja näyttää karmaisevasti miten yhteiskunta harjoittaa vedätystä. Menestyvin eläin ei olekaan Thrasymakhoxen tyhmä susi vaan ovela kettu. Se menestyy joka pelissä koska se osaa petkuttaa pelin säännöillä. Kunnon mies ei välitä imagosta ja sixi sille käy kuin jollekulle jeesuxelle (no tää ei ollut tietysti Plaatton käyttämä vertaus) kun se ei välitä kumarrella ja ketkuilla. (361e). Jopa jumalat, kuten runoilijat todistavat, on menestyvän ketkun puolella (esim Odysseus), kunhan saa uhreja. Pelkät sananmuunnoxet ei riitä Sokrates. (367b–e: logôi). Sensijaan sun pitäis näyttää mitä hyötyä siitä on. Ei tässä riitä vitun ikuiset ideat ja hämärä teologia, tarttetaan jotain kouriintuntuvaa. (435d; 504b)

ellauri080.html on line 34:   Sixi, oi Polykles, tutkittuani apinan luontoa kauan (olen elänyt 99 vuotta, ollut tekemisissä monien ja monenlaisten luonteiden kanssa ja vertaillut niitä erittäin huolellisesti), ajattelin että minun on kirjoitettava sekä hyvistä että huonoista apinoista, miten izekukin käyttäytyy elämässä. Uskon näet, oi Polykles, että pojistamme tulee parempia apinoita, jos heille jätetään muistelmia, joiden esimerkin mukaan he voivat valita yhdessäolon ja seurustelun parempiluontoisten apinoiden kanssa, jotta eivät olisi heitä huonompia.

ellauri080.html on line 56:     Jaarittelu on puhumista sopimattomaan aikaan, pitkään ja harkizematta, lörpöttelijä se joka istuu tuntemattomien vierelle ja alkaa puhua osoittaen vaimonsa veroista kaunopuheisuutta, kertoo ensin mitä unta näki edellisenä yönä ja käy sitten laji lajilta läpi nauttimansa päivällisen; sanoo vauhtiin päästyään, että meidän aikamme apinat ovat aivan turmeltuneita entisajan apinoihin verraten, että vehnää myydään torilla kalliilla hinnalla, että kaupungissa on paljon ulkomaalaisia, että meri on Dionysos-juhlan jälkeen purjehduskelpoinen, että maa antaisi paremman sadon jos jumala soisi enemmän sadetta, hän aikoo viljellä ensi vuonna sitä ja sitä, miten hankalaa elämä on, että Damippos pystytti suurimman soihdun juhlamenoissa, kuinka monta pylvästä on musiikkitalossa, ja "Satuin voimaan pahoin eilen",ja "Mikä päivä tänään onkaan?", mysteerit pidetään syyskuussa, Apaturia lokakuussa, maaseutu-Dionysos joulukuussa; jos annat miehen jatkaa, hän ei lopeta lainkaan.

ellauri080.html on line 104:       4:5 ei mee 1:1. Miten nää sit menee? Sangviinikot on rohkeita, koleerikot äreitä, melankoliset mähiä, flegmaatikot tyyniä. No sit yli jäis toi tunnollinen/hössö piirre. Onxe sit vaan uusi? Onko se sama kun Riemastuxen anaalis-obsessiivinen/retentiivinen tai neuroottinen? Ei tunnollisuus kyl liity selkeesti kehenkään, ellei fleguihin. Mut niitä on kai löperöjäkin, niinku joku Oblomov. Onx tää piirre 5 oikeesti joku modernin työelämän artefakti? Miten jaetan vastakkaiset piirteet muille tyypeille: jos melankoliset on konstitutionaalisesti mähiä, onx kaikki muut sit seurallisia? Vai voix ne olla kumpaa vaan, ikäänkun rändöminä? Tää jää nyt vähän auki.

ellauri080.html on line 110: Jännää täs on miten nää luonnehdinnat aaltoilee poliittisten virtausten mukana. Tämmöset sapluunat oli muotia äärioikeistolaisella 50-luvulla, pois muodista vasemmistolaisilla 60-70-luvuilla, ja trendas taas 80/90-luvulla. Apinoiden lokerointi syntyperällä on oikeistomeemejä, se on sitä oma vika pikku sika ajattelua. Tää pitäs miettiä uudestaan ottaen paremmin huomioon, mitkä kombinaatiot on hyviä ja pahoja mihinkin ja kenenkin mielestä. Täs on vielä ihan liikaa horoskoopin makua. Liikaa pelkkää tendentiöösiä sanahelinää. Niin sanoo muutkin luonneanalyysin kriitikot. Parempi lukea vaan Teofrastosta.

ellauri080.html on line 115: 1993 oli lamavuosi joka passitti mut Kouvolaan, mutta suuremmassa mittakaavassa Amerikan unelma myi vielä mainiosti, kun kommunismin peikko oli väistynyt. Posetiivipsykologit pullisteli analyysihauista tuhansilla eri foorumeilla. Eskityyppisille onnen konsulteille lappoi rahaa joka tuutista. Ennen kaikkea niille maxavat työnantajat, jotka palkkaa nykyään vessanpesijätkin testaajien avulla. Faktoroijat tiivistivät amerikkalaisuuden tekotieteellisesti kolmeen luonteeseen ja neljään piirteeseen. Pizzaa toisin leikkaamalla niistä saa 5 ja 7 ja vaikka satoja. Viiden piirteen malli taitaa nykymeisingillä olla suosituin. 

ellauri080.html on line 390:   Mayflowerilla tulleiden hihhuleiden jälkeläinen Jill Alden kärsi puolisuomalaisten linnunpoikiensa ujoudesta, se ei ymmärtänyt mixei ne olleet enempi aggressiivisiä go-gettereitä niinkuin niiden perheessä oli tapana. Noh sitä saa mitä pyytää: Matti on kiltti vaikka izepäinen mies, joka ei voi siittää muuta kuin lisää kilttejä enintään passiivis-aggressiivisia Pylkkäsiä. Näyttää siltä että Jill on sopeutunut kohtaloonsa, mikä on sille kunniaxi sanottava. Linnunpojat näyttävät päässeen siivilleen.

ellauri080.html on line 626:       2000-luvulla on 1900-luvun pienen notkahduxen jälkeen palattu 2 kerroxen väen järjestelmään. Notkahdus johtui vaan siitä, että teollisuustalous vaati paljon urbaanisti koulutettuja työläisiä, jotka vielä ymmärsivät järjestäytyä. Kaikki tää on nyt mennyttä. Työläisiä ei enää tarvita, kun tehtaat toimii roboteilla, keskikoulutettuja ei tarvita koska tekoäly hoitaa paperi- ja kynäntyöntöhommat. Ize asiassa rikkaat ei tarvi köyhiä enää paljon mihinkään, mitä nyt partureixi tarjoilijoixi sisäköixi vessanpesijöixi ja polkupyöräläheteixi. Ja ne hölmöt ei järjestäydy, tai ei saa. Ne on yrittäjiä. Turha yrittääkään muuta.

ellauri080.html on line 645: 18 ja minä elän; ja minä olin kuollut, ainakin leikisti, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on nää kuoleman ja tuonelan avaimet (kilikili).

ellauri080.html on line 687:   Mun hypoteesi, jonka aineisto on kyllä aika suppea, on että autismi suojaa riippuvuuxilta. Mä luulen et toi uskontohöpötys toimii riippuvuuxiin sen takia, että ne lamaa samaa osaa matelijanaivoja. Se on se osa jossa eläimistä tulee yhteiskuntahyönteisiä. Six on samantekevää uskooko AA:n korkeampaan voimaan vaiko ei, se toimii koska pyllistely yhdistyy matelijanaivoihin ilman aivokuoren puuttumista asiaan. Niinkuin aineetkin. Se on sellasta feromoniviestintää. Ei tosiaankaan ole sattuma että vanhat AA-äijät ovat krokotiilejä. 

ellauri080.html on line 830:   Auttakaa entistä gladiaattoria joka on ihan poikki, sanoi Asterixissa jalaton tyyppi joka istui pikkuisessa pyörin varustetussa laatikossa. Sellainen on toi Wallun Marathe. Yxijalkainen merirosvo joka pitää transun Hugh "Helen" Steeplyn kanssa maratonimoraalifilosofista istuntoa navajoluutnantti Leghornin ja Jim Cheen maisemissa kirjan mainostauoilla. (Arizonan Tempessä asui Wallun vanhemmat eläkepäivinä.) Kulinnsseina joku Sierra Madre josta tulee mieleen kenraali Xavier ja San Morealin tykit. Tyypit voi hyvin askarrella leegoista, yhtä palikoita. Ihankuin 4-kanavalla, mainoxia tulee koko ajan enemmän leffan loppupuolella. 

ellauri080.html on line 859:   Tähän vois vielä tehdä sellasen kuvaajan ja taulukon, missä olis tyypillisen tiimin jäsenten luonneviisikulmiot ja esimerkkejä tiimeistä ja niiden jäsenistä siinä kulmiossa. Esim Jeesuxen tiimi: Pietari olis se skrode kaveri, Johannes fixu söpönnäköinen, Luukas pakkomielteinen pilkunnussija, Markus rehvasteleva salonkileijona, Matteus läski flegmaatikko, joku Jaakob olis vanha veteraani, Tuomas vastarannankiiski, jne. jne.

ellauri080.html on line 877:   Aasi osoittaa merkkejä riemusta ja euforiasta myös. Sama mitä sille tekee tai miten pahasti, aasi kazoo aina asioiden valoisampaa puolta ja on olevinaan ihan kuin ei mitään. Joko niin tai sitten se on vaan huonomuistinen eläin. Euforian tunne lisää sen hyperaktiivisuutta. Koska se on aina onnellinen ja hyperaktiivinen, on vaikea saada sen...

ellauri080.html on line 881:   Tää kuulostaa kyllä enemmänkin vaan maaniselta aasilta. (Ellei maxumuurin takana käy ilmi että sen elämässä on myös suoranaisia ihaa-vaiheita.)

ellauri080.html on line 898: Tosi-maailman asiaankuuluvuus ja vaikutuxet: Ne jotka osoittavat korkeata avoimuutta yleensä yrittävät enemmän ja sitkeämmin, ovat ajetumpia ja kurinalaisempia, parempia järjestämään ja suunnittelemeaan, suorittavat enemmän, johtavat paremmin, ja elävät kauemmin.

ellauri080.html on line 911: Tosi-maailman asiaankuuluvuus ja vaikutukset: Korkeasti tunnontarkoilla apinoilla on vähemmän negatiivista ajattelua ja vähemmän negatiivisia tunteita, ne ovat vähemmän ylivahtivia, niillä on korkeampi työ-ja elämääntyytyväisyys, ja alemmat stressitasot.

ellauri080.html on line 939: Tosi-elämän asiaankuuluvuus ja vaikutuxet: Enemmän pidettyjä, taipuisampia ja mukautuvampia, korkeampi suoritustaso, ja matalammat väärinkäyttäytymisen tasot.

ellauri080.html on line 943: Baloo on rakastettava karhu joka yrittää adoptoida kädellisen pojan Intian viidakossa. Baloo ottaa Konnan sisään kuin oman poikansa ja opettaa sen elämään helppoa elämää viidakossa. Kun tiikeri Shere Khan yrittää tappaa Konnan, Baloo ja hänen ystävänsä työskentelevät yhdessä kehittääxeen pläänin Konnan palauttamisexi mies-kylään. Baloo on vastahakoinen, mutta hän lopulta kuuntelee ystäviään ja on samaa mieltä että paras optio Konnalle on palata mies-kylään.

ellauri080.html on line 953: Tosi-maailman asiaankuuluvuus ja vaikutuxet: Apinoilla joilla on korkea tunteellisen vakauden taso on paremmat apinasuhdetaidot ja isompi yhteisöllinen hallizevuus, ovat tunteellisesti ilmaisukykyisempiä, ilmentävät isompaa työsuoritusta ja edistynyttä johtajuutta, ja niillä on isompi työ- ja elämääntyytyväisyys.

ellauri080.html on line 957: Timon and Pumba edustavat tiivistelmää tyynestä, rentoutuneesta ja izeensäluottavasta elämäntyylistä. 2 yhteisöhylkiötä savannilla, Timon nelisormimangusti ja Pumba pahkasika alkavat partnereixi ja kävelevät elämän läpi niin stressittömästi kuin mahdollista. Kun he saavat uuden ystävän Simbasta, ne opettavat sille kaiken tietämänsä miten välttää stressiä, angstia ja epävarmuutta, kuten nähdään tästä klipistä (puuttuu). Niiden korkea tunteellisen vakauden taso ja kyky kestää stressiä tekee niistä ihanteellisia kumppaneita Simballe sen noustessa valtaan Ylpeyskiven ylize.

ellauri080.html on line 991: 2 muuta hyvin yxinkertaista silti tehokasta izetestiä jotka voimme soveltaa Aladdinin tilanteeseen ovat Kultainen ja Platinasääntö.1 Kultaisen säännön tapauxessa käsittele toisia niinkuin haluaisit tulla käsitellyxi, Aladdin täytyy miettiä miten hän reagoisi jos joku varastaisi hänen henkilökohtaisen iteminsä (minkä, kun sillä ei kerta ole niitä, edes limppua? Sen ainoa henkkoht itemi on kiinni niin lujassa ettei se lähde varkaan mukaan, tai tulee Tarzanhuuto). Hänen pitää myös ajatella leipäkauppiaan tunteita kun sen varastoa verotetaan ilman rahallista korvausta. (Se on varmaan tosi surullinen.) Käyttämällä Platinasääntöä, Aladdin voi paremmin ymmmärtää määrän ponnistusta ja rahaa joka menee jokaisen sellaisen limpun tekemiseen, sekä kuinka jokainen varastettu leipäpala haittaa myyjän perhettä isossa skaalassa. (Eli jos kaikki varastaisivat siltä leipiä, se lakkaisi olemasta rikas kauppias, ja sen pitäisi varastaa limppuja. Kaaos seuraisi.) Sixi, Aladdinin järkeily “Täyty syödä elääxeen, täytyy varastaa syödäxeen, täytyy olla rikas leipäkauppias varastaaxen oikeen paljon” on ize asiassa epäeettinen, kerta ei ole vain lainvastaista varastaa, vaan se aiheuttaa haittaa ympäröiville osapuolille. (Tyypillistä että jenkkien sääntökirjassa omaisuusrikoxet on ykköspahoja. Vaan niitähän on suurin osa 10 käskystäkin. Moraali koskee reviirejä. EAT! EAT!)

ellauri080.html on line 997: 1973 Disney-filmi Robin Hood on tarina lainsuojattomasta Nottinghamin kaupungissa joka asuu Sherwoodin mezässä lainsuojattomien kaveriensa kaa. (Siihen aikaan oli vielä pelottavia meziä.) Gängi johtajana Robin Hood, taistelee Nottinghamin sheriffia vastaan (siihen aikaan sheriffillä ei ollut stezonia eikä tähteä, ei edes kuudestilaukeavaa), joka kantaa mahottomia veroja kaupunkilaisilta. Robin Hood ja sen sukkahousuihin pukeutuneiden hilpeiden miesten joukkue varastaa mädäntyneiltä varakkailta, vastoin sheriffin antamia lakeja (jotakin sekin antoi sittenkin), ja antaa rahat takaisin köyhille (vaikkei välttämättä samoille).

ellauri080.html on line 1018: 1998 Disney-filmi Mulan koskee nuorta kiinalaista naista, Fa Mulania, joka päättää ottaa asiat omiin käsiinsä. Hunnien (ei ne olleet hunneja vaan jotain paikallisia mongoleja, hölmöt!) uhatessa miehittää Kiinan, Kiinan keisari ("Kiinan keisari razastaa, razunsa pystyyn kapsahtaa, keisari maahan muxahtaa, mistäs Kiina nyt uuden saa? Calle hyppyytti barnbarneja luisevalla polvella) käynnistää liikekannallepanon ja vaatii jokaisesta perheestä yhden miehen liittymään Kiinan armeijaan. (Siihen aikaan ei ollut au-äitejä.)  Mulan tajuaa että sen vanhusmainen isä ei ikinä selviäisi taistelussa ja päättää pukeutua miehexi ja mennä sotaan sen sijasta. (Vihje: sellainen päätös osoittaa Mulanin moraalista rohkeutta; onhan se rohkeaa jos naisella on päällä miehen asusteet, ja vielä rohkeampaa jos sillä ei ole niitäkään). Se tekee mitä se pitää moraalisesti oikeana välittämättä negatiivista seurauxista ympärillä oleville.

ellauri082.html on line 120:       Hahaa mä en ole vielä edes puolivälissä. Mut vittu mä en piittaa juonista. Sitäpaizi Wallu sanoi ize tossa äsken ettei tässä tolkuttomassa läpässä ole loppuvizejä. Kustannustoimittaja väsyi ja leikkas pois viimeiset 300 sivua.

ellauri082.html on line 176: 	  Tero lukee paitsi työnsä puolesta myös vapaa-ajallaan ja mieluiten tietokirjallisuutta: historiaa, elämäkertoja ja maallikoille suunnattuja tiedekirjoja esimerkiksi fysiikasta. – Aikaisemmin luin paljon kaunokirjallisuutta, mutta nyt kiinnostaa tietokirjallisuus. Haluan oppia enemmän maailmasta. Hän luonnehtii itseään paneutuvaksi lukijaksi. – Jos innostun jostakin kirjasta, perehdyn yleensä tekijän koko tuotantoon.

ellauri082.html on line 195: 
Ötökän elämää

ellauri082.html on line 197: Helmi pelasi pienenä Walt Disneyn peliä Ötökän elämää. Sen alussa oli muurahainen joka ketkui oudosti ja vinkkasi perheen pienimpiä mukaan Disneyn "Viihteeseen". Siitä tuli mieleen Whiten kirjan The Once and Future King murkkupesäepisodi, joka kauhisti ja nauratti armeijassa ollessa. Siinä sain taas vahvistusrokotuxen kaikenlaista tiimitouhuilua vastaan. 

ellauri082.html on line 199: Ötökän elämää on alustapeli (?) jossa pelaaja kontrolloi Flikiä läpi kulissien ja tarinan jotka perustuu samannimiseen leffaan. Peli on jaettu viiteen "maahan" joissa on kussakin kolme leeveliä. Leevelin läpiveto on löytää ulko-ovi, tehdä maali tai voittaa pomohenkilö. Flikin päähyökkäys vihollisluonteita vastaan on heittää marjoja. (Oikeasti murkut pistää tai ruiskuttaa happoa.) Oletuxena Flik heittää punaisia marjoja, jotka on heikoimpia marjoja eikä vahingoita eräitä vihollisia. Vahvempia marjoja löytyy leeveliltä tai kasvatetaan istuttamalla violontteja siemeniä. Violonttien siemenpolettien keruu lisää marjavalikoimaa joita voi kasvattaa. Paizi että ne on tehokkaampia, jotkut marjat kulkee nopsempaa ja hakeutuu vihollisiin kuin ohjus. Vahvin laji marjoja on kullanvärinen, siinä on taalankuva ja se pystyy vahingoittamaan vihollisia pysyvästi ja estää niitä lisääntymästä. (Hyvixiä kuitenkaan ei tapeta eikä eläimiä ole vahingoitettu peliä tehdessä. Siinä ei ole lainkaan bylsintää eli peli on turvallinen perheen pienimmillekin.) 

ellauri082.html on line 203: Flikin terveys näytetään lehtenä näytön oikeassa yläkulmassa, ja pelaaja saa 6 elämää pelin alussa. Kun Flikin terveys on täysi, lehti näyttää kokonaiselta, mutta jos hän harmistuu vihollisesta tai ympäristöriskistä, lehdestä otetaan puraisu. Terveyden voi palauttaa keräämällä lehtiä joissa on punainen risti, joita lähtee voitetuista vihollisista ja sinisiemenisistä taimista. 50 jyvän kerääminen per taso palauttaa Flikin terveyden täydelleen. Jos lehti tulee kokonaan natustelluxi, on menetetty elämä. Ekstra elämän voi saada jos kirjaimet I H C tulee kerätyxi tasolla. Jos kaikki Flikin henget menetetään, peli päättyy ennenaikaisesti GAME OVERiin.

ellauri082.html on line 208: Ötökän elämä sai yleensä sekalaiset tai huonot arvostelut. Disney oli kiinnostuneempi $40 maxavasta mainoxesta leffalle kuin pelinteosta. "Cheery, happy tunes and strong sound effects. Any way you slice it, this stinks." Kuin marjalude.

ellauri082.html on line 222: 	Frostia inspiroi monesti Uuden-Englannin maaseutuelämä. Teoksissaan hän yhdisti tähän maalaismaisemaan monimutkaisia yhteiskunnallisia ja filosofisia teemoja. Hän oli jo omana elinaikanaan suosittu runoilija, joka palkittiin neljästi Pulitzer-palkinnolla. Runojen lisäksi hän kirjoitti muun muassa neljä näytelmää ja julkaisi proosatekstejä.

ellauri082.html on line 252:       Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.)  Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena  karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.

ellauri082.html on line 262:       Tässä kertoja puhuu suoraviivaisesti kuinka kuolemattomuus annettiin "subjektille" kuolemalla. Jos uskoo kuolemattomuuteen niin kenties kuolema sit pelottaa vähän vähemmän. Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana kertoja sanoo rivejä kuten, "se ei nää etmä oon pysähtynyt tähän kazomaan kun mezä täyttyy lumesta." Ja sit vielä "Mezä on suloinen, pehmeä ja syvä." Tämmöiset rivit vois mahdolliseti viitata haluun jäädä sinne noihin meziin ikuisesti. On mahdollista että Frost kirjottaa vaan jostakusta joka on pysähtynyt kepilliselle matkalla jonnekin. Kuitenkin mahdolisesti se on kirjoittanut toisenlaisesta helpotuxesta joka tunnetaan suikin nimellä.

ellauri082.html on line 264:              Kuolema voi olla helpotus kun se tappaa elämisen tuskan. Kuolema voi myös vapauttaa meidän sielun orjuuden. Frostin runossa, puhuja voi fantisoida kuoliaaxi jäätymisestä ja rauhallisesta seppukusta. Frost (osuva nimi, Kuura näät) kirjoittaa, "Jäädä tähän misseio taloja / Mezikön ja järven jään välimaille / Vuoden pimeimpänä iltana." Dickinsonin runossa heti alkaa päälle se sanoo "Kun en pysäyttänyt kuolemalle, se ystävällisesti pysähtyi mun kohdalle." (Enempää ei päässyt lukemaan kirjautumatta, mutta eiköhän tää jo ollut tässä.)

ellauri082.html on line 268:       Tuiki tärkeää ois tietää missä elämänvaiheessa ja tilanteessa runoilijat runoillessaan olivat. Paizi jos on joku izekeskeinen uuskriitikko jota se ei vois vähempää kiinnostaa.

ellauri082.html on line 320:   Dubois on slangisana marille. Samannimiset kanadanranskalaiset konnat terrorisoi Montrealia 70-luvulla. Täytistäkö noi exnarkkarit vielä vetää röökiä. Kahviakaan ei pitäs juoda kuin kerran päivässä pullan ja maidon kaa, ei kuivana. Eikä vitun muovitetuista pahvimukeista ikinä, ne kaatuvat. Ja kaataa ihan turhaan meziä. Peittää hakkuaukiot vielä mikromuovilla. 

ellauri082.html on line 333: Heppahullun kannessa lukee joskus jopa 16 sivua Pollea! Se on hienoa, jos ne on Lena Furbergin piirtämiä. Lena nillitti pienenä jotakin jollekin heppalehdelle ja piirsi kirjeen syrjään vihaisia poneja. Lehden toimitus kysyi voisiko se piirtää niitä lehteen lisääkin. Nyze on jäämässä eläkkeelle omasta heppalehdestä. Muumipeikko oli alkuaan Tove Janssonin vihaisena klippdassin seinään piirtämä Immanuel Kant. Toven veljentytär on tienannut sillä miljoonia. Vihasta voi syntyä paljon hyvää.

ellauri082.html on line 372: Sagan äiti oli väkäleuka noita huulet imettynä hampaattoman suun sisään ja se päästi piippauxia kuin peruuttava rekka: kazo tännepäin kun puhuttelen sinua. Mixei Saga vaan hotassut sitä lättyyn? Mixi? Sen se olis ansainnut. Israeliin Lahdesta muuttanut syvästi uskovainen kristitty Anna Bardawi jonka mies on messiaaninen juutalainen on samanlainen viivasuu kuin Sagan äiti nuorena. Ne elää jeesusturismista kuten se tienravaaja. Ne on saaneet koronarokotuxet muttei anna niitä filistiineille. Meille enste ja ehkä joskus sitte niille jahka jahka. Tää on meidän maa kerta Jehova on luvannut sen meille. Ympäröivät juutalaiset kysyy ketkä me.

ellauri082.html on line 395: Tunne avarammasta elämästä ja varmuus ideaalisen voiman olemassaolosta.

ellauri082.html on line 397: Tunne ihanteellisen voiman lempeästä vaikutuksesta elämään.

ellauri082.html on line 405:     Jamesin mukaan nämä pyhyyden piirteet tulevat esiin erityisesti uskonnollisen kokemuksen tai kääntymyksen kokeneilla ja johtavat vielä a) jonkinasteiseen asketismiin b) sielun lujuuteen c) henkiseen puhtauteen ja d) lähimmäisenrakkauteen.

ellauri082.html on line 419:     Valtavan suuri jänis kerran loikki salamannopeasti maantien poikki. Pikkuinen poika hämmästyi, aivan kerrassaan ällistyi. Pikkupoika juoksi jäniksen perään, meinasi sattua piikkilankakerään. Hyppi ja pomppi pitkä matkan, jänikselle huusi: "vieläkö jatkan". Jäsi kuitenkin silloin seisahti, odotti poikaa ja lausahti: "

ellauri082.html on line 420: Oletkos sä nähnyt takaa-ajajaa, joka ajaa takaa pakoonjuoksijaa?" -" Ei ole näkynyt", poika vastasi, siellä vain miehet kuormaa lastasi. Silloin mie otti repun selästää, pullakahvit tarjos matkaeväistään. Poika vähän ihmetteli moista jänistä, aikoikin siltä sentään jotain kysäistä. Silloin kaatui vähän kahvia, jänis korjas pöydänaluspahvia. Jänis sanoi pojalle: "Älä kanna kaunaa, mennään katsomaan onko täällä saunaa". Sauna oli yhdessä mäenrinteessä, siellä oli saavi kiukaan eessä.

ellauri082.html on line 483: Luonnonuskonto on luonnonpalvontaan perustuva uskonto. Luonnonuskontojen kannattajat katsovat edustavansa henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvia uskontoja ja elämäntapoja. Suurimpana yhteisenä tekijänä eri luonnonuskontojen välillä pidetään kunnioitusta luontoa ja sen kiertokulkua kohtaan. Ihminen nähdään osana tätä kiertokulkua: ihminen ei ole luonnosta erillinen eikä sitä ylempänä tai alempana.

ellauri082.html on line 487: Viihdetuubassa on aivan käsittämättömiä sekopäisyyxiä, vesipäisiä naisia joilla on kaulakoruina kuolleita lokkeja ja sen seizemän ihmisraatoa mitä mielikuvituxellisimmin paloiteltuna kuin jotain kiinalaisia vihannexia. Tales to thrill striped ass baboons. Mikä näitä kumikauloja oikein vaivaa? Tiedänhän mä sen: tylsistyminen. Mulle henk koht riittää ruokkia pikkulintuja jänixiä ja mixei myös rottia. Ne on kaikki nekin osa luontoa. Muttei niitä siitä syystä tarvi palvoa. Senkun elää niin että jää toisillekin vielä tilaa elellä. Ja tarkoitan nyt ennen kaikkea tota kierrätystä ja noita karvaisia ja höyhenpukuisia frendejä. 

ellauri082.html on line 523: Huumeet [hU:U:U:meet] ovat kenkäplankin alkumuoto. Yleisimpiä käytön oireita ovat sukupuolitaudit, mutaatiot, hallusinaatiot, saatananpalvonta, erakoituminen, sukupuolielinten mutatoituminen, seksuaalisen suuntauksen muuttuminen sekä vielä kerran mutaatiot.

ellauri082.html on line 535: 
Elämä: Elämä on parasta huumetta. Ihan tosi. Joskus sen ohessa käytetään alla olevaa paskaa. Tällöin ei nauti elämästä, mutta nauttii jostain muusta, mikä voikin kauppana kannattaa. Tällöin ei käytetä elämää, vaikka eletäänkin. Kuinkahan järkevää on tuolla tapaa haaskata globaalisti dekriminalisoitua huumetta, jonka saatavuus on täysin katkotonta? Diilerien pelotetaktiikkana tosin on, että tarjonta ehtyy kokonaisuudessaan heti, jos käytön katkaisee. Jos elämä otetaankin kokonaan pois, vieroitusoireet ovat kamalat.

ellauri082.html on line 544:     LSD: happo. Suomessa harvinaista herkkua. Sekoittaa aluksi pään ja aiheuttaa ihmeellisiä näköharhoja (maailma näyttää niin kovin erilaiselta, värit elävöityvät, aistit sekoittuvat koko lailla), "mutta" pitemmällä tähtäimellä johtaa masennukseen ja itsemurhaan. Harmittomista hallusinogeeneistä vittumaisin ja sopii yleensä lähinnä 5.1-kaikuakustisien tivolitalojen sekä viihde-elektroniikan bugien faneille.

ellauri082.html on line 573:     Lakrisal: Ruskea kama toiselta nimeltään. On saatavilla sekä tabletteina että jauheina. Sisältää useita eri aineita kuten lakriinin, joka vaikuttaa voimakkaasti keskushermostoon lisäten dopamiinin ja adrenaliinin eritystä, lakrisalloosin, joka antaa imeskeltäville tableteille ja jauheille kirpeän maun ja vielä lakrisaliinin, joka tuhoaa aivosoluja heikentäen käyttäjän omaa tahtoa. Näistä ensimmäisenä vaikuttaa lakriini, ja toisena vasta lakrisaliini. Jälkivaikutukset ovat oksentelu, veriset yskökset, ripuli, pahoinvointi, lihasten heikkeneminen ja lievät hallusinaatiot, joita tulee vain vaarallisessa yliannostuksessa.

ellauri082.html on line 581:     CS: PCP:n eli ’enkelipölyn’ laajalle levinnein muunnos, tunnettu myös nimellä Counter-Strike tai Crack Shot. Aiheuttaa voimakasta riippuvuutta, aseiden äänten matkimista sekä liiallista eläytymistä peleihin. Vaarallisia oireita ovat myös näköhäiriöt, joiden seurauksena käyttäjä saattaa joutua hankkimaan rillit. CS saa käyttäjänsä erittäin aggressiivisiksi ja eristäytyminen saattaa alkaa jo muutaman pelikerran jälkeen. CS on WoW:in jälkeen yleisin virtuaalihuume maailmassa ja tilanne pahenee helpomman saatavuuden ja mainostuksen takia. Jostain syystä maat eivät kiellä kyseisiä pelejä vaarallisina. Syynä pidetään ennustettua valtavaa joukkomellakkaa, joka aiheutuisi pelin kieltämisestä, jolloin miljoonat virtuaalimöyhyistä riippuvaiset pukeutuisivat armeijapukuihin ja alkaisivat räiskiä aseilla ympäriinsä.

ellauri082.html on line 586:     Minecraft: on Ruotsissa valmistettu vahva huume, joka aiheuttaa vakavaa riippuvuutta, autismia, unettomuutta ja voimakasta halua ratsastaa viattomilla possuilla. Minecraft on keksimisensä jälkeen levinnyt nopeammin kuin Lada kuoppaisella tiellä. Huumetta ostetaan kerran ja sen jälkeen sitä käytetään kunnes aivot syöpyvät pois tai käyttäjä tekee itsemurhan. Minecraftissa pelataan palikkamaisella ukkelilla kuutiomaailmassa, jossa ruhjotaan erilaisia materiaaleja palasiksi ja niistä rakennetaan edelleen kaikenlaista. Peli on erityisen tunnettu eläinväkivallan sisältämisestä, pelissä hakataan lehmiltä nahkaa irti ja possuja tiputellaan laavaan, jotta pelaaja saisi kyljyksiä. Huume leviää kaveriporukoissa ja netissä.

ellauri082.html on line 620:       Ymmärrätkö kirjoittamaasi? Aloittaja-nauraja on paripiipullista polttanut liikaa, on raukka mennyt sekasi. Ja se, miten sekaisin ihmisen uskonnonvastaisuus voi jonkun saada, taitaa näkyä jo aloituksessa... Aloituksen tekijällä ei ole elämää.

ellauri082.html on line 622:       Teillä uskovaisilla se elämä on tyystin kadoksissa. Te elätte niiden 1700 vuotta sitten raapustettujen kamelinpurijoiden satujen maailmassa. Se elämä on jo aikaa sitten kuopattu normaali-ihmisten elämässä, mutta te lahkojen orjat elätte niissä valheissa ja saduissa ja pidätte niitä totena, koska pastorinne tekevät sillä rahaa, että te uskotte Raamatun satuihin.

ellauri082.html on line 624: Sinulla ei ole elämää. Tarjolla olisi. Get a life!

ellauri082.html on line 629:       Sallikaa minun hymyillä. "...uskonto ... kiihkouskovaisuus aiheuttavat syöpää." Ehkäpä tämä on hyvänlaatuista syöpää, kun adventistien elämänennuste on tutkimusten mukaan yli 7 vuotta korkeampi kuin väestöllä keskimäärin. :-D

ellauri082.html on line 633: Vanhukset Loma Lindan kampuksella elävät hyvää elämää, koska asianmukainen hoitokin on lähellä.

ellauri082.html on line 635: Nyt syntyneistä lapsista yli 50 % elää yli 100-vuotiaiksi.

ellauri082.html on line 636: Japanissa elää maailman pitkäikäisimmät ihmiset, eivätkä he kuulu mihinkään lahkoon.

ellauri082.html on line 638: Mitä adventistien pitkään ikään tulee, niin Loma Lindan alueella USA:ssa asuvat adventistieläkeläiset eivät suinkaan ole populaationa pitkäikäisempiä, vaan heidän elinikänsä saattaa sillä alueella olla pidempi kuin muun valtaväestön.

ellauri082.html on line 642:     Raitis on se, joka on elävässä uskossa Kristukseen.

ellauri082.html on line 644:     Kertoisitko siitä "adventistitutkimuksesta"? Kuulostaa ihan sisäsiittolan tutkimukselta. Aivan sama kuin minä tutkisin itseäni ja sitten väittäisin, että elän 15 vuotta pitempään kuin kukaan adventisti?

ellauri082.html on line 647:     Myös Georgiassa (Gruusia) löytyy runsaasti adventisteja pidempään eläviä ihmisiä, jotka mm. juovat päivittäin viiniä.

ellauri082.html on line 649: Adventistitutkimuxen tulokset esim. osoittaa, että esim. henkilö, joka liikkuu säännöllisesti päivittäin, mutta tupakoi kohtuullisesti ja käyttää vähän alkoholia ja syö tavallista ruokaa elää todennäköisesti kauemmin kuin yksipuolista soijanakkikasvisruokaa käyttävä vähän liikkuva henkilö. Viimeisestä väliraportista jäi mieleen varsinkin säännöllinen pähkinöiden, juuresten palkokasvien käyttö, joka paransi niin kasvis- kuin sekaruokaakin syöjien ennustetta. Vastaavasti pahiten ennustetta heikensi runsas lihajaloisteiden eli makkaroiden, leikkeleiden jne. käyttö. Mielenkiintoista oli se, että vaikka monipuolinen kasvisruoka on tulosten valossa elämänennusteen kannalta paras, ero pelkkää kasvisruokaa käyttävän ja monipuolisesti kasviksia mutta myös kohtuullisesti lihaa käyttävien välillä oli minimaalisen pieni.

ellauri082.html on line 676:         Pointtini oli kuitenkin se, että varsinkin miesten osalta Japanin terveysministeriön tilastossa mukaan Okinawa on pudonnut kärkipaikalta jo vuonna 2000 ja viimeisimmän ministeriön tilaston mukaan siellä asuvien miesten ennuste on nyt vain 79,4 vuotta ja naisten 87,02. Miesten osalta Okinawa on jo pudonnut niin alas, että 29 muussa prefekturassa (kunnassa?) miehet elävät kauemmin kuin siellä. Se, että erilaisissa listoissa Okinawa roikkuu mukana johtunee siitä, että näitä tekevät eivät päivitä tietojaan. Muuten japanilaisilla kansana on pisin elämänennuste...

ellauri082.html on line 678:         Okinawan perinteinen dietti on arvioitu terveelliseksi hyvin alhaisen energiamäärän vuoksi. Aikuisen kalorimäärät (silloin kun vielä edustivat Japanin kärkeä) olivat 15% ja lapsilla yli 30% alhaisemmat kuin japanilaisilla keskimäärin. Pieni nälkä siis pidentää ikää. Tähän sopii hyvin se, että kaikkien näiden pitkäikäisyysalueiden ihmisistä valtaosa elää varsin luonnollissa oloissa ja syö kohtuullisesti ja suhteellisen yksinkertaista ruokaa - paitsi Loma Lindan ihmiset, jotka ovat ainoat länsimaisessa vauraudessa elävät tässä joukossa (Okinawahan ei ole rikas alue muuten vauraassa Japanissa, Nagano taas taitaa olla vuoristoinen seutu...).

ellauri082.html on line 683: Ketjusta on poistettu 1000000 sääntöjenvastaista viestiä. Vaikka sinänsähän tää koko keskustelu on asian vierestä, sillä adventistia odottaa tuonpuoleisessa ikuinen elämä. Ei siellä enää syödä nektaria ja soijanakkeja eikä juoda ambrosiaa, ei naida eikä huolla, sillä perseet on siellä tervattu. 

ellauri082.html on line 690:     Oho! Sofia Belórf poseeraa niukoissa bikineissä pilvenpiirtäjien keskellä - Kuumaa Dubaissa... Salkkarit-tähti Esko Kovero salaperäisenä eläkepäivistään: "Maailman meno on mitä on, niin ..." Vappu Pimiä haluaisi tämän Suomen ykkösnaisen mukaan Tanssii Tähtien Kanssa kisaan - Arvaatko kenet?

ellauri082.html on line 720:     Tää naisvihateema jatkuu s. 583. Jännää miten samanlaista se on Wallulla kuin suomalaisilla 2000-luvun setämiehillä, esim Hotakaisella. Ollaan olevinaan hirmu empaattisia ja herkkätunteisia, kokataan ja hierotaan partnerien selkää, mutta sen hierottavan selän takana kiristellään hampaita ja halvexitaan naisia ja izeä, kun ei olla riittävästi machoja.

ellauri082.html on line 722:   Ja sit on vielä tää, joka on jo aika paha (ihankun mä oisin tän jo lukenut, toistoko on tyylikeinona s. 828?):

ellauri082.html on line 724:   Gately istuu masentavassa keittiössä ja keskustelee kuoleman kanssa. Kuolema selittää ettà kuolema tapahtuu lukemattomia kertoja, ihmisellä on monta elämää ja jokaisen (elämän siis, kai miekkosen) lopussa on nainen, joka tappaa ja vapauttaa seuraavaan elämää. Gately ei oikein hahmota, onko kyseessä yksinpuhelu vai esittääkö hän kysymyksiä ja nainen vastailee niihin. Kuolema sanoo että ihmisen (kai miekkosen) tappava nainen on aina hänen seuraavan elämänsä äiti. Näin asia on: eikö hän tiennyt? Unessa sen tuntuvat tietävän kaikki muut maailmassa paitsi Gately, aivan kuin hän olisi ollut kipeänä juuri sinä päivänä kun asiasta kerrottiin koulussa, joten kuolema joutuu istumaan alastomana ja enkelin kaltaisena ja selittämään asian kärsivällisesti, itse asiassa hieman Beverlyn high schoolin tukiopetuksen tapaan. Kuolema sanoo että nainen joka joko tietäen tai tietämättään tappaa sinut, on aina joku jota rakastat ja aina seuraavan elämän äiti. Tästä syystä äidit ovat rakkaudessaan niin pakkomielteisiä ja yrittävät nlin kovasti, olipa heillä itsellään minkälaisia vaikeuksia tai riippuvuuxia tahansa, he tuntuvat arvostavan lapsensa hyvinvointia enemmän kuin omaansa ja pakkomielteisessä äidinrakkaudessa on aina pieni ikään kuin itsekkyyden häivähdys: he yrittävät hyvittää murhaa, jota kumpikaan ei muista, paizi ehkä unissaan.

ellauri082.html on line 741: Voikin sanoa, että vaikka nainen tietää tekevänsä paskan valinnan, hän tekee sen silti ja uhriutuu vielä kaupan päälle - miesfeministien ja muiden vässykkämiesten uskoessa totta kai kaiken naisen uhriutumisesta, vaikka kyseessä on naisen ihan oma syy. - Eikö naisilla ole seksuaalisen vallan lisäksi myöskin seksuaalinen vastuu? 

ellauri082.html on line 759: Eikä siinä vielä kaikki, nämä kusipäiset uhriutujat (feministit kröhöm), itsekin kuuluvat pimeään triadiin - eivät vain ne miehet, joita he suosivat yli kilttien ja kunnollisten miesten. 

ellauri082.html on line 772: Summa summarum: Vieläkö ihmettelet, miksi feminismissä valehdellaan ajavansa tasa-arvoa, vaikka jokainen tietää että siinä ajetaan miesvihan lisäksi yxinomaan naisten suosimista ja ylivaltaa? 

ellauri082.html on line 809:     En ole varma voiko tätä kuzua kaltoinkohteluxi, mutta kun minä kauan sitten liikuin kuivien ihmisten maailmassa, näin paljon varakkaita ja kouluja käyneitä ja lahjakkaita ja tasapainoisia valkoisia vanhempia, jotka suhtautuivat lastensa elämään kärsivällisesti ja rakastavasti ja kannustavasti ja huolta kantavan osallistuvasti, heidän kehunsa olivat vuolaita ja heidän rakentava kritiikkinsä diplomaattista ja heidän ehdottoman rakkauden ja lapsista välittämisen ilmaisunsa monisanaisia, toisin sanoen he täyttivät hyvän vanhemman määritelmän viimeistä piirtoa myöten, minä tosiaan näin valtavan määrän moitteettomia vanhempia ja näin myös kuinka he kasvattivat lapsia jotka olivat a) tunnetasolla vammaisia tai b) tappavan izekeskeisiä tai c) kroonisesti masentuneita tai d) psykiatrisia rajatapauxia tai e) narsistisessa izeinhossa rypeviä tai f) neuroottisen vimmaisia/riippuvaisia tai g) jollain psykosomaattisella tavalla rampautuneita tai h) ties minkälainen yhdistelmä kohdista a-g).

ellauri082.html on line 811:     Mixi näin? Mixi monet vanhemmat, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan izensä hyväxi ja rakkautta ansaizevixi tuntevien lapsien kasvattaminen, tuottavatkin lapsia, jotka tuntevat izensä hirveixi ja rakkautta ansaizemattomixi ja jotka ovat mielestään vain sattumalta saaneet niin upeat vanhemmat, että he rakastavat lastaan, vaikka tämä on sietämätön? Onko se kaltoinkohtelun merkki, jos äiti tuottaa lapsen, joka ei suinkaan uskoe olevansa pohjimmiltaan kaunis ja rakastettava ja äidin upean kohtelun arvoinen vaan joka kokee olevansa hirveä rakkautta ansaizematon apina, joka on vain sattumalta saanut upean äidin? Ei varmaan. Mutta voiko sellainen äiti sittenkään olla kovin upea, jos lapsen minäkuva on sellainen? 

ellauri083.html on line 44: Ei siinä mitään, romaanit on autofiktiota, suorapuheisia omaelämäkertoja. Jos ne ei olis fiktiivisiä pitäisi kaunistella paljon enemmän. Toi ize koettu kiinnostaa paljon enemmän kuin toi nimellinen sanottava. Se on kaikki sanottu paljon paremmin niissä lähteissä joita romaanikirjoittajat käyttävät.

ellauri083.html on line 59:       Musta muuten näyttää että Wallu tekee samaa kuin mä: se upottaa tähän muka juonelliseen tiiliskiveen täsmällisiä muistumia omasta elämästä. Jotka ei välttämättä liity juoneen mitenkään. 

ellauri083.html on line 63: Alunperin nimeltään Lohtu Silkinkutoja syntyi Hillsborossa Länsi-Virginiassa, United Statesissa, vanhemmille Caroline Maude (Stulting) (1857–1921) and Absalom Sydenstricker. Ne oli etelä-vanhempainneuvostolähetyssaarnaajia, matkustivat Kiinaan pian avioiduttuaan 1880 palaten synnyttämään Helmin United Statesissa. Helmin ollessa 5kk ne palasi Kiinaan, ensin Huai'aniin ja sitten 1896 Tsingkiangiin lähelle Nankingia. 

ellauri083.html on line 69: Vuonna 1911, Helmi lähti Kiinasta opiskelemaan Randolf-Maconin Naisten Opistossa Lynkkauskaupungissa Virginiassa, ja valmistui Phi Beta Kappa 1914 ja oli Kappa Delta Sisariston jäsen. (Tää on kai jotain hienoa.) Vaikka se ei ollenkaan aikonut palata Kiinaan, vielä vähemmän ottaa lähetyssaarnaaja-asentoa, se äkkiä pyrki Vanhempainneuvoston Lautakuntaan kun isä kirjoitti että äiti oli vakavasti kipeä. 1914-1932, se kokeili eri lähetyssaarnaaja-asentoja äidin sijasta, mutta myöhemmin se riitautui fundamentalistien kanssa modernistipuolella, mikä johti sen erottamiseen. Ihan niinkuin Wilho Pylkkänen. 

ellauri083.html on line 79: 1935 Helmi otti pikaeron luuserista Renossa huizin Nevadassa ja nai Richard Walshia vielä samana päivänä. Kiltti Riku auttoi Helmiä koko loppuelämänsä Pennsylvaniassa kuollaxeen siihen 1960. Helmi kuoli keuhkosyöpään 1973. Varmaan se veti röökiä. Sen haudalla lukee Helmi (ei Lohtu?) Silkinkutoja kiinalaisilla merkeillä. Se suunnitteli kiven ize, vrt. Vitalin mummia. 

ellauri083.html on line 122:     Solmu Mäkelä teki taikatemppuja. "Solmu" oli Helmin ja sen pikku ystävien peitenimi siittimelle. "Solmu" Hamsun kirjoitti aika samanlaisen rags to riches and back farmipläjäyxen kuin Helmi $ Taala. 

ellauri083.html on line 198: Autistit on mukavia kavereja. Siltaveikkoja on lusittu 3 tuotantokautta 4stä. Sarja on täynnä hulluja ja kusipäitä. Koko ajan on pimeää ja ahistaa. Ruumiita tulee kuin saunan takana. Koskaan ei lohkasta vizejä eikä kukaan naura. Rumia tehtaita ja takapihoja. Mixhän tää on niin viihdyttävää? Onxe samanlaista kuin kotona vai onnexi vielä pahempaa? Onnikin on suhteellisen suhteellista. Välj lyckan förrän lyckan väljer dig. 

ellauri083.html on line 242: Sääli että Wallun aivomaailma on niin vääntynyt. Ei se ole mitään riemukasta humanismia vaan rujon surullista läppää johon on sekoittunut onnetonta rebublikanismia. Onhan se suuri jenkkiromaani kieltämättä juuri sellaisena. Just tollasta siellä oli. Ja on vieläkin. 

ellauri083.html on line 250: S. 606, Tena-aikuisalusvaatteen vuosi: lomitettu televiihde, 932/1864 resoluutio (vau...) risc-konsolilta ja ilman, pink2 (lue OS-2), pormestarin jälkeinen digisatelliittijärjestelmä, menut ja kuvakkeet (oho...), pixelitön internet fax, 3-4 kanavaiset modeemit säädettävällä linjanopeudella (eikai...), webinjälkeiset jakelualueet, niin HD-näytöt että on käytännössä paikalla, kustannustehokkaat Zoom videopuhelinneuvottelut, fox-kanavan sisäinen cd-rom, sähkoinen sultan conture, yleiskonsolit, Youshityoun keraamiset nanoprosessorit, laserkromatografia, virtuaalipalvelun mahdollistavat mediakortit, kuituoptinen pulssi, digitaalikoodaus, tappajasovelmat, rannehermosärky tenniskyynärpää valonarkuusmigreeni rasvapakaraisuus selkästressi hikinen pälvikalju vielä kaiken kukkuraxi. 

ellauri083.html on line 252:     Puolet suurbostonin asukkaista työskentelee digilinkin takaa kotoa kuten korona-aikana. 50% koulutuxesta hoidetaan koodatuin pulssein kotisohvalla kuten korona-aikana. Mari Kondon suunnattoman suosittu siivousohjelma menee suoraan jakeluun Onaniassa kaikilla 3 aikavyöhykkeellä klo 0700; kysymyxessä on yhdistelmä helppoa imurointia, depend-alusvaatteiden viikkausta, Kanadan ilmavoimien alapesua ja niin sanottua kosmeettista autofiktiota - yli 300 miljoonaa amerikkalaista potkii ja elehtii päivittäin Mari Kondon tahtiin, osallistuu valtavaan siivoussavottaan josta voisi tulla mieleen Maon kiinan pakolliset aamujumpat paizi että kiinalaiset kokoontuivat ulkona. 1/3 niistä 50%:sta jotka vielä lähtee töihin on työttömiä. Ja mieti tätä: 94% Onanian maxetusta viihteestä nautitaan kotisohvalla: on etäpornoa, pumpattavia barbaroita barbeja ja kenejä, jopa digitaalinestekidenäyttöjä. Sormien ja silmien viihdemarkkinat.

ellauri083.html on line 254:     Jos sanoo että tämä on huono juttu, on se vähän kuin sanoisi että liikenne, terveydenhoidon lisäverot tai peräreikäfuusion vaarat ovat huono juttu: vain mysliä mässyttävä luddiittiviherpiipertäjä voi kuzua pahaxi asioita, joita ilman kukaan ei voi kuvitella elävänsä.

ellauri083.html on line 256:   Kaikki Wallun luettelemat naurettavan ysäriltä kajahtavat kexinnöt on kajahtavan syvältä. Syvemmältä kuin Espoon syvin reikä. Syökäät mysliä ja eläkäät te luddiitit, potkikaa kehruu-Jennyt romuxi, repikää Wallulta rätti kajahtaneelta kaljulta. Antakaa sille käteen älykännykkä ja sometilejä ezillä ois jotain tekemistä ja pitäis turvan rullalla. Mut eihänse pidä. Se jatkaa vaan. Turvalta rullautuu loputonta läppää. 

ellauri083.html on line 268: Makkosen Lexa on evakkopoika joka osaa suomea ja karjalaa 33 ja 45 rpm nopeuxilla. Se on köyhän töllin kasvatti joka on pähkinöissään kirkon aarteista, esittelee mielellään paxuja sormuxia paxuissa töppösormissaan. Makkosen Lexa on 74 ja aikoo olla vielä ainakin 20v hyväpalkkaisessa virassa. Makkosen Lexa nostaa 100K vuodessa pienestä seurakunnasta ja ostaa sillä uusia mekkoja. Kyynärpäilee Pikin kanssa hooämmän aletiskillä.

ellauri083.html on line 269: Se on länkkärihenkinen ja käy Turkissa. Arseni on ryssänuskoinen äxy ja pikavihainen eikä mikään ruudinkexijä sekään. Kun piispan pitää olla naimaton ei ole monta käteenvetäjää mistä valita. Partapozokin  pitäisi olla vielä. Naisia ei huolita.

ellauri083.html on line 362: Meditation with Tektite improves the powers of telepathy. In general, wearing Tektite promotes psychic sensitivity, expands the energy field, opens and cleanses the lower chakras, and facilitates shamanistic journeys. Jännä miten asiatieto ja huuhaa tulevat näin ihan sulassa sovussa. Mikäpä siinä jos ei ole päättelykonetta. Silloin p ja ei-p voivat elää rauhanomaista rinnakkaineloa.

ellauri083.html on line 392:       Ei ihme eze mies haluis olla Jeesus. Ei sen tarvis enää herätä kuudelta ja mennä byrokraatixi, se vois vaan lennähtää taivaaseen ja istuutua iskän oikealle puolelle mukavaan nojatuoliin tuomizemaan eläviä ja kuolleita. Pyhä Pietari hoitaisi byrokratian. Ynnäisi plussit ja miinusit, ei tarvis edes paljon miettiä. Senkun paukuttaisi tuomioita pöytään nuijalla. Ja vetäs pilveä. 

ellauri083.html on line 410: Suomalaisen rupusakin jälkeläiset Michiganissa on siellä nyt amerikkalaista rupusakkia. Joku trumppilainen laiskapaska fasisti siellä kehuskelee suomalaisilla juurilla mutta ei sano tuntemattomille olevansa amerikansuomalainen vaan väittää olevansa 100% amerikkalainen. Onnexi, ettei tarvi niitä hävetä. Lähettäisin sille mieluusti  seuraavan someviestin: oikein kiva että läxitte, älkää tulko takasin. Good riddance to bad rubbish.     

ellauri083.html on line 455: Palasin Riemun pariin ja olen sivulla 728. Parasta kirjassa ovat hörhöt ja niiden sietämättömän elämän kuvaus! Välillä menee slapstickin puolelle. Esim. paksun muijan perse bussin vessan ikkunassa. Lei-kaulaisten tyyppien koiran teurastus jne. Näissä hörhökuvauksissa on kumminkin myös tunnetta (ja myötätuntoa). Tennisakatemian puuhat, varsinkaan pelikuvaukset eivät kiinnosta. Aika ulkokohtaiselta tuntuu myös kanukkijärjestön hommat (siis minusta). Isä Incin leffa byrokraatista, joka yritti ehtiä töihin. Kun pikkupoika kaiken kohelluksen jälkeen kysyy: "Herra... oletteko te Jeesus?" Liikkistä. W ei ole kivestä veistetty.

ellauri083.html on line 503: Wallun myötätunto ei muuten yllä eläimiin.

ellauri083.html on line 532: Ei näillä riemun ilmauxilla vielä kuuhun mennä. Kuten sanoin edellä, lukiolaismaista diivailua huumeidenkäytöllä. Siinä se on 3 sanalla. Harold Bloom sanoi paljon rumemmin, mutta Wallu olikin tölväissyt Haroldia pahasti alaviitteessä 366, jossa hullun haikaran paasaus kuulosti siitä "aika epäilyttävästi professori H. Bloomin turpeilta, taiteellisia vaikutteita käsitteleviltä tutkielmilta." Todella typerryttävän mahtipontisen kuuloista skeidaa molemmilta tahoilta.  

ellauri083.html on line 563: Ja minä ylistin iloa; koska ei ihmisellä auringon alla ole mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja olla iloinen; se seuraa häntä hänen vaivannäkönsä ohessa hänen elämänsä päivinä, jotka Jumala on antanut hänelle auringon alla.

ellauri083.html on line 611: Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.

ellauri088.html on line 47:       Tulokkaan keskipisteessä on ajatus joka on vähän liian vaikea vapaan tahdon haarautuvaan pelipuuhun tottuneille amerikkalaisille: Nää jalkapuolet mustekalat (heptapodit eikä oktopussit) näkee koko ajan kerralla. Jos oppii niiden kielen saa myös niiden silmälasit, ja kokee koko elämänsä kuin filminauhana. Vähän kuin ne värifilkan pätkät joita prennattiin prennareilla huhtikuussa Norssin edessä olevalla Johixen kentällä. Ensin filkka alkoi savuta ja lopulta se syttyi ja paloi lähes näkymättömällä liekillä. Se oli selluloidia.

ellauri088.html on line 49:       Noniin siis heptapodit tietävät että 3000 vuoden kuluttua ne tarvii apinoilta apua (mixi ihmeessä? ovatko ne keskijalkaa vailla?). Sixi ne on tulleet maan päälle jakamaan apinoiden kanssa näkemyxiä ja kielitaitoa. Tällä lailla Louise Banxkin oppii että sen tytär joka ei ole vielä syntynytkään tulee kuolemaan parantumattomaan sairauteen. Kai se näkee kanssa minkälaisessa hoitokodissa se ize vetää viime henkäyxensä, saako se lisähappea vai onko hoitajat liian kouluttamattomia. No onhan nää henkilökohtaisia katastroofeja, myrskyjä vaikka pikku vesilaseissa.

ellauri088.html on line 53:       (Tästä ois Marvel Comixin Andrew maxanut vaikka mitä - sen unelmat pysähtyneestä auringosta olis toteutuneet. Tai hetkinen, jos ei aika liiku, miten pääsee sitten liha liikkumaan? Pornostillikuvat ei vedä vertoja eläville kuville. Ehkä se voisi plärätä ruutuja nopeasti niinkuin koulukirjan reunaan piirrettyä tikku-ukkoa (tai no tikku-ukkoa ja -akkaa). Ei hizi, eihän pläräämisestäkään tule mitään ellei filmi etene. Taitaa olla pattitilanne.) 

ellauri088.html on line 55:       Banx valizee että se hyväxyy tän tappion, tunnustaen että on parempi syleillä elämäänsä kuin painia sen kanssa. Tää on mustekalojen lahja humanistikunnalle.Se on syvällinen, liikuttava, ja nostaa tän rainan skifi-hall of famen kuvaseinälle. Typerys, ei kai sillä ole mitään valintaa jos kaikki on selluloidilla jo valmiixi alusta saakka, tai siis kummasta tahansa päästä kazottuna, kerta aika on staattista eikä dynaamista.

ellauri088.html on line 63: Lingvistit koko internetissä oli hirmu innostuneita kun tää filmi tuli ulos - vihdoinkin filmi meistä, joka on (lähes) asiallinen! Naislingvisti, vielä aika nättikin! Internetin suosikkilingvisti Gretchen McCulloch keräsi joukon artikkelilinkkejä (tässä) ja teki episodin podcastiinsa nimeltä Lingthusiasm tästä filmistä (transkripti). Kun sen kilpailija Neil deGrasse Tyson teki naisia halventavan huomautuxen että olisi pitänyt valita salakirjoitusexpertti ja astrobiologi  puhumaan mustekaloille (ne on sentään enimmäxeen miehiä, Turing jopa homo sapiens), Kieliloki postasi avoimen kirjeen lingvisteiltä selittämään mixi se on väärässä.

ellauri088.html on line 222:   P.S. Aiemmin mezistä tapettiin järeät haavat usein kaulaamalla tai taskuttamalla (myrkyttämällä) vesomisen estämisezi, ja vielä nykyäänkin mezissä voi tavata äskettäin kaulattuja haapoja. Niitä on myös insinöörihenkisissä päältäajettavilla ruohonleikkureilla lyhyiksi ajelluissa mökkipihoissa. Siellä ei puita halailla vaan kaulaillaan. 

ellauri088.html on line 238: Elena Ferranten Aikuisten valheellinen elämä vaikuttaa ensi näkemältä hyvältä. Se tavoittaa hyvin apinoiden apinamaisuuden. Kaiken koijauxen takana on vain ne 3 motiivia: EAT! FUCK! KILL! jotka pyörittävät koko tätä karusellia.  

ellauri088.html on line 257:   Mixi köyhä kateellinen Vittoria paukuttaa kermapepuille jumalaa ja syntiä? Ai niin tietysti: sen vanhanaikainen kiivas jumala kostaa sen puolesta menestyneille ja tasaa tilit kuonpuoleisessa. Se toimittaa sama duunia kuin kommunistinen puolue, mut vasta ison kiven takana. Paizi ei: kyllä se tasaa jo täällä murheen laaxossa. Kirkon myyjäisiin pääsee noloissakin hyntteissä ilman pääsylippua ja papin kamuna on parempi ihminen kuin nippu kermapeppuja. Saa roimia herraskakaroita korville sormenpäillä, kunhan ei läimi avokämmenellä kuten Shulem Schnizelissä. Voi rontata omia paskakamoja vielä osattomammille. Sellasta karnevaalimeininkiä, päivä herrana.

ellauri088.html on line 269: Gianní ei uskalla sanoa että sen isän mielestä kuolleet ovat kuin rikkoutuneita kodinkoneita, televisioita radioita tai sähkövatkaimia, jotka on parempi muistaa sellaisina kuin ne olivat vielä toimiessaan, ja että niiden ainoa tarvizema hauta on niiden muisto.

ellauri088.html on line 273: KLIKKIOZIKKO: 16 lestadiolaissisarusta täytti yli tuhat vuotta. Niiden vanhemmat luottivat jumalaan ja Jumala palkizi luottamuxen lapsikatraalla. Jumala huusi Jussin selän takana: työnnä, maxoin rlunsaasti. Kerttu poiki kunnes kuoli syöpään 55-vuotiaana. Lähes kaikki lapset ovat yrittäjiä Teuvalla. Pyytäjälle annetaan ja kolkuttajalle raotetaan ovea.

ellauri088.html on line 286: tarvetta, sillä välillä ruumiini oli niin jännittynyt, että hermoni tuntuivat korkeajännitekaapeleilta. Mutta evankeliumit eivät olleetkaan mitään satuja, vaan ne tapahtuivat oikeissa paikoissa, ihmisillă oli oikeita ammatteja, henkilöt olivat oikeasti eläneet. Ja kaikkein voimakkaimmin niistä nousi esiin julmuus. Kun olin saanut yhden luetuksi, aloitin toisen, ja tarina vaikutti vielä kauheammalta. Kyllä, se oli tyrmistyttävä kertomus. Luin ja hermostuin. Me kaikki olimme Herran palveluksessa, Herran, joka tarkkaili meitā koko ajan nähdäkseen, mitä valizimme, hyvää vai pahaa. Miten jarjetöntā, miten sellaisen orjan osan saattoi hyväksyä? Inhosin ajatusta, että Isä oli taivaissa ja lapset täällä alhaalla mudassa ja veressä. Mikä isä Jumala muka oli, mikä perhe hänen luoman olennot: minua pelotti ja  samalla raivostutti. Inhosin Isää, joka oli tehnyt meidät niin heikoiksi, ainaiselle kärsimykselle alttiiksi, helposti tärveltyviksi. Inhosin sitä, että hän vain katseli, kun me sätkynuket yritimme selviytyä nälästä, janosta, sairauksista, kauhuista, julmuuksista, ylimielisyydestä ja vaikka oikeamielisistäkin tunteista, jotka epäuskon aina vaaniessa kätkivät alleen petollisuuden. Inhosin sitä, että hänellä oli neitsytäidistä syntynyt poika, jonka hän altisti pahemmalle kärsimykselle kuin luomakuntansa kurjimmat olennot. Inhosin sitä, että vaikka pojalla oli kyky tehdä ihmeitä, hän käytti valtaansa joutavuuksiin, joilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä, muttei mihinkään mikä oikeasti parantaisi ihmisen osaa. Inhosin sitä, että pojalla oli taipumus kohdella huonosti äitiään, mutta hän ei uskaltanut käydä isäänsä vastaan.

ellauri088.html on line 287: Inhosin sitä, että Jumala jätti poikansa rukoilemaan hirvelssä tuskissa eikä alentunut vastaamaan hänen avunpyyntoihinsä. Kyilä, koko kertomus masensi minua. Entä ylösnousemus: hirveästi piinattu ruumis, joka palasi elämään? Kuolleista nousseet pelottivat minua, en saanut yöllä unta. Miksi kokea kuolema, jos sen jälkeen tulikin takaisin ja eli ikuisesti? Ja mitä järkeä oli 1kuisessa elämässä kuolleista herätettyjen ihmisten joukossa? Oliko siină todellakin kysymys hyvityksesta - eikö se pikemminkin ollut sietämättömän kauhun tila? Ei, ei, taivaissa asuva rakkaudeton Isà oli aivan samanlainen kuin Matteuksen ja Luukkaan jakeiden rakkaudeton isä, joka antaa kiven, käärmeen tai skorpionin nälkäiselle pojalleen, joka pyytää leipää. Jos olisin keskustellut asiasta oman isäni kanssa,olisin vahingossa saattanut livauttaa: tämä isähän on vielä pahempi kuin sinä. 

ellauri088.html on line 316: Eino Tunkelo aloitti jo opiskeluvuosinaan murresanaston, kansanperinteen ja kielitieteellisen aineiston keruumatkat, joita suoritti ensin kotiseudulleen, sitten Kainuuseen ja myöhemmin muun muassa Viroon. Vielä 1942 ja 1943 hän kävi Suomen valtaamassa Äänislinnassa (Petroskoi) keruumatkalla. Sieltä löytyy vieläkin pikkutunkeloita.

ellauri088.html on line 318: Toimiessaan seuran kielitieteellisen valiokunnan sihteerinä vuosina 1899–1916 hän johti aineiston käräyttämistä kansankielen sanakirjaa varten, minkä työn pohjalta syntyi vuosikymmeniä myöhemmin Suomen murteiden sanakirja, joka lienee kesken vieläkin.

ellauri088.html on line 331:   Nyt on pikku Pauli elonsa vaelluxen puolitiessä, Danten laskuopin mukaan. Nykymeiningillä huippukohtaan miehen ikään on vielä 15v, ja siitä alamäen ennuste on toinen mokoma.

ellauri088.html on line 347: Tässä työssä motivoi se, että mitä enemmän palvelen asiakkaita, sitä enemmän saan itsekin. Toimitan lisäarvoa, joten vaikka itse otan ehkä jonkun mielestä paljon, annan kuitenkin vielä enemmän. Jollain kierolla tavalla  kiehtoo sekin, että jos en toimita mitään, en myöskään saa mitään. Vain tuloksella on väliä. Mitä keinoista, kyllä tulos ne pyhittää.”

ellauri088.html on line 349:   Kysyttäessä mitä Arvonen touhuaa vapaa-ajalla, on ensimmäinen vastaus pilke silmäkulmassa: ”töitä”. ”Tämä on oikeastaan elämäntapa eikä varsinaisesti työ. Mutta urheilen joka päivä ja luen paljon. Kuten Patrik ”Telinekeisari” Sarinko sanoo: ’Maastaveto pitää ryhdin suorana, joka taas auttaa myymään enemmän. Kukaan ei osta selkärangattomalta pötköttäjältä.’ Vedän maasta ja luen kirjoja. Toki teen muutakin, kuten vedän käteen ja luen lakia, nim. elokapinalle ja muulle roskaväelle. Mutta tässä ne tärkeimmät. 

ellauri088.html on line 359:     Armeijan ja opiskeluiden jälkeenkin Arvonen on maltillisesti kasvattanut asuntosalkkuaan, mutta toteaa, että sijoitusasuntoja on vielä ”aivan liian vähän”. Selkeän sijoitusstrategian itselleen laatinut Arvonen sijoittaa Turkuun keskeisille alueille. ”Olen asunut Turussa melkein koko ikäni, joten tunnen kaupungin jokaista kulmaa myöten. Sen lisäksi, että pitää ymmärtää asuntosijoittamista aiheena, on tietenkin ymmärrettävä ja tunnettava se alue syvällisesti – on oltava vahva näkemys. Ilman näkemystä hukka perii.” Päätös sijoittaa vain alueelle, jonka hän tuntee perin pohjin, on varmasti auttanut Arvosta välttämään useita virheitä.

ellauri088.html on line 365: Asuntosijoittamisessa onnistuminen on osittain riippuvaista myös markkinatilanteesta ja tällä hetkellä hyvien kohteiden löytäminen järkevään hintaan on haastavaa. ”Hyvien diilien löytäminen on tässä markkinatilanteessa haastavinta. Ja itse asiassa se ei ole vaikeaa, että saisi hyvään hintaan kohteita. Sen sijaan vaikeaa on löytää hyvään hintaan kohteita, jotka vielä sopivat niihin omiin kriteereihin.”

ellauri088.html on line 369: Osasyyllisenä Arvosen menestymiseen on varmastikin ahkera opiskelu ja innokas oman toiminnan systemaattinen parantaminen. Vaikka vapaa-aika sulautuu sujuvasti yhteen työn kanssa, hän järjestää itselleen aikaa lukemiseen. ”Luen kirjan per viikko. Perustietoni karttuu sieltä kirjoista ja niiden avulla usein myös kertaan perusasioita. Esimerkiksi Kiyosakin Rich Dad Poor Dad -kirjan olen lukenut aika monta kertaa ja sieltä löytyy joka kerta jotain uutta. Ammattilaiset palvovat perusasioita. Ei tämä vaikeaa ole. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on tosi simppeliä hommaa. Otat muilta vielä tyhmemmiltä ja panet omaan taskuun, siinä se. Kertaan tän Kiyosakin kirjasta vähintään kerran viikossa.”

ellauri088.html on line 371: Arvonen siis lukee 52 kirjaa vuodessa, joten muitakin kuin asuntosijoittamiseen keskittyviä kirjoja varmasti tulee luettua. ”Kyllä. Kunhan se on faktaa, niin luen. Vaihtoehtoistakin saa olla joukossa, siitä oppii empatiaa. Luen paljon bisnekseen ja sijoittamiseen keskittyviä kirjoja. Myös arvoihin sopivia myyntikirjoja tulee luettua. Yritän poimia kirjoista sellaisia juttuja, jotka sopivat omaan työhöni ja arvomaailmaani. Suurin osa myyntikirjoista on sellaista epäeettistä luukuttamista. Toki nekin ovat ihan hyviä juttuja, mutta aika vaikeita. En vielä tajua ihan kaikkea."

ellauri088.html on line 375: Tämän nuoren ja nälkäisen kiinteistönvälittäjän menestymisen reseptin voisikin tiivistää seuraavasti: tankkaa tietoa ja toista perusasioita. Se ei riitä, mutta opi ne. Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo. Sillä sinun on päästävä joholle!  laadi tarkka sijoitusstrategia ja pysy siinä sekä kysy neuvoa itseäsi kokeneemmilta. Hälise somessa ja mätki vähempiosaisia rumasti. Puolusta äänekkäästi omistajistoa ja muista näkyä, ryhdy vaikka kökkäreiden vaaliehdokkaaxi jos pääset (mä pääsin). Kokoomuxen persulaidalla on vielä tilaa.

ellauri088.html on line 390: Kun valtaosa suomalaisista vielä uinuu peiton alla, kiinteistönvälittäjä Roni Arvonen on noussut sängystä ja käynyt taloyhtiön kuntosalilla miesystäviensä kanssa. Kun kello lyö 7.05, "aamutreeni" on tehty.

ellauri088.html on line 392: Seuraavaksi ohjelmassa on suihku ja "meditointisessio", joka kestää 20 minuuttia, jonka jälkeen Arvonen ehtii vielä lukaista kirjaa vessassa. Tänään on luvussa Juhana Torkin Tarinan Valta. Ennen töihin lähtöä on vielä aamupalan vuoro. Luvassa on riisiproteiinia ja kuusi keitettyä kananmunaa. Aamumunaa riittää. Pysy kovana.

ellauri088.html on line 398: - Jos sä pötkötät, sä häviät. Jos haluaa pärjätä, kannattaa herätä aikaisin. Pärjääminen on itseisarvo, että pystyy maksamaan laskut, elättämään poikaystävän ja huolehtimaan ihostaan. Kun herää aikaisin, tulee myös mentyä aikaisemmin nukkumaan. Mitään hyvää ei tapahdu iltayhdeksän jälkeen, ellei poikaystävä tuu käymään, Arvonen kertoo ajatuksiaan.

ellauri088.html on line 416: - Luin sellaiset kirjat kuin The Miracle Morning ja Rich Dad Poor Dad. Tein uudenvuodenlupauksen, että ryhdyn heräämään aikaisin ja alan elämään eri lailla. Sitten tajusin, että se on ihan kusetusta sellainen, että aloittaa uudenvuodenpäivänä. Päätin aloittaa heti.

ellauri088.html on line 421: Elämänmuutoksen myötä vanhat työt ja samalla tyttöystävät jäivät. Millä muulla tavoin elämä on muuttunut aikaisin heräämisen ja kurinalaisen työskentelyn myötä ja mitä Arvonen sillä ylipäätänsä tavoittelee?

ellauri088.html on line 426: - Ei. Olen vielä nuori ja perheetön, poikaystävien kanssa ei tarvi huolehtia ehkäisystä (käytämme kyllä tautivaaran vuoxi kumisuojainta), joten nyt saa painaa vapaasti nappulaa. Se tuntuu oikealta ja väliaikoina kokeilen käteenvetoa. En tunne joutuvani luopumaan mistään tärkeästä. Vaikka nautin tästä nyt, en varmasti kolmekymppisenä enää bylsi tähän tahtiin.

ellauri088.html on line 436:   Haju Pisilä fick en knuff i ryggen som han mycket väl hade förtjänat av en rakryggad finländare. "Det var ingen knuff", ven Pisilä, "det var ett riktigt nävslag, jag fick blåmärken på ryggen. Demokratin är en så värdefull sak att det inte får offras bara för att publiken får knuffa mig på gatan! Sparka ut den eländiga säkerhetschefen som såg knuffen! Han hade inget ärende att sticka näsan i det här! Delera videomaterialet, det är säkerhetsbeläggt! Det visar min bakdel i ett mycket ofördelaktigt ljus! Fan anamma, Haju, du borde ha fått istället för en knuff ett rejält knull i röven! Och filmen därpå borde förvaras i Suomi Filmi's arkiv på nationalklenoder. 

ellauri088.html on line 444:   Olen valitettavasti huomannut Twitterin nopeatempoisuuden altistaneen minut viestinnällisille virheille, joita en asialliseen vuorovaikutukseen perustuvassa työssäni tee. Myönnän, etten ole vielä tottunut olemaan julkisesti suurennuslasin alla ehdokkaana ja puolueen edustajana. Samasta ongelmasta kärsi Donald Trump, ja heitettiinkö sitä ulos? Ai heitettiin? No voi nössö sentään!

ellauri088.html on line 483: tai vieläkin kauemmaksi, Kanarian saarille asti.

ellauri088.html on line 526: Voltin ja Foodoran romanttiset nuoret opiskelijapojat jotka pitää yllä kuntoa fixipyörillä ja tuo sivutoimisesti prekariaatille sushiherkkuja on jo kurjistuneet nekrukuskeixi jotka ajelee surkeilla pyöränrämillä lumisohjossa valtava kolli pizzalaatikoita selässä kuin parhaina britti-imperiumin bwana-aikoina.

ellauri088.html on line 635: Toblerin huolekas nuori tytär Hildegard valmistaa hotellia vielä ennen Toblerin lähtöä salaa valepukuisen miljunäärin vierailuun ja sen tottumuxiin, mutta ei tule maininneexi salanimeä. Virheellisesti luullaan tri Fritz Hagedornia, työtöntä mainosammattimiestä, joka on voittanut kilpakirjoituxen 1. palkinnon (1 viikko Grand hotellia) pohataxi ja hemmotellaan vastaavalla tavalla. Tobler sitävastoin työnnetään pieneen lämmittämättömään ullakkokammariin, henkilökunta ilkkuu sitä ja panee sen sekatöihin. Jo ekana päivänä Tobler ystävystyy Hagedornin kaa, vaikka kauhistunut staabi koittaa estää veljeilyn niiden välillä. Johann informoi Hildegardia sekaannuxesta ja sen seurauxista. Hildegaard ei kestä enää kotona ja ilmestyy Toblerin emännöizijän Frau Kunkelin kanssa, jonka nimexi ilmoitetaan Julchen-täti, hotelliin iskää kazomaan. Fritz rakastuu tietysti Hildegard „Schulze“en, ja ne sepittävät salaa hääsuunnitelmia. (Hildegard oli sanonut Fritzulle, että sillä on sama sukunimi kuin Eduardilla.)

ellauri089.html on line 34:       Tää kuva pelotti mua pienenä. Mä ihmettelin mitä siinä puhutaan. Puhuuko sammakonnäköinen ufomies naiselle vaiko nainen ufomiehelle. Mitenkä tässä tulee käymään, nujertavatko exyneen näköiset ufomiehet kiltin emännän ja piippua purevan namusedän vaiko kääntäen. Raiskaamisoptiota en osannut vielä edes kuvitella. 

ellauri089.html on line 53: Bobin isä ja isoveli oli samannimiset, Rex Ivar sr ja jr. Iskä oli kauppa-apulainen v. 1900 ja myöhemmin kassa, kirjanpitäjä ja farmikalujen kiertokauppias. Sotiminen loppui Bobin sukuhaaran osalta Vietnamiin, jota Bob kannatti penkkiurhona ja tuki vielä kuvitteellisesti Vietnamin veteraaneja niteessä Glory Road. Heinleinit olivat siistejä mutta koleerisia sakemanneja. Bobin roistotkin ovat paizi muuten moraalittomia myös hirmu epäsiistejä. Insult upon injury. 

ellauri089.html on line 55:   Siisteys on sexikästä Bobista. Peewee on melkein nätti kun sen vaatteet on pesty eikä niistä puutu nappeja, ja rintanapitkin on kiinni, tosin Peeweellä ei vielä ole mainittavasti rintoja. 10v kuluttua se voisi olla sievä. Ja älykkyys on sekin sexikästä. Peewee osaa liu'uttaa laskutikkua kuin teekkari. 2*2 = noin 4. I remembered hearing Dad say: "Some people insist that mediocre is better than best. They delight in clipping wings beause they themselves can't fly. They despise brains because they have none. Pfah! They laugh at clean panties because their own are soiled!" Touché, Lapukka, eikö mitä? 

ellauri089.html on line 106:       His hobby was stonemasonry. Bob ja Ginny kumpikiin veti smögää ketjuna mut bob sai köystistä vanhuxena tiakohtauxia. Heinlein jelppi Reagania tähtien sodassa vielä kalkkiviivoilla, mutta pettyi pahasti. 1987 se kirjoitti:

ellauri089.html on line 121: vielä tää, joka on jo hyvin

ellauri089.html on line 207: Mä luulen että tää Jobin tarina on Bobin omaelämäkerrallista job historya. Margarethe on sen ateistijuutalainen emäntä. Aikaisemmin Bob oli todennut mm. seuraavaa:

ellauri089.html on line 638:   Ideaali on sana josta tulee sana idealismi, ja se ize tulee Plaatton sanasta idea, joka oli Plaatton oma idea (paizi plagiaatti uskovaisilta). Poinzina sillä oli että aivokummituxet ovat todellisempaa kuin "ulko"maailma joka niitä aapan päässä aiheuttaa: käännä maailma pään ympärillä nurinkurin kuin villasukka niin näät, että maailma on mun mielteeni, mä on mä ja muut on meidän krannista. Älyttömin ajatus joka on koskaan narsistiseen mieleen juolahtanut, ja juolahtaa uudestaan ja uudestaan koko ajan. Kirjailijoista yli puolet on niin narsistisia että ne peukuttaa tätä ajatusta (enhän mä mitenkään voi kuolla, tai ainaskin mun meemit on kuolemattomat, lait ennen mua syntyneet jälkeheni jää, sanoi Plaatto ja oli oikeassa, valitettavasti.) Filosfofeissa on näitä oman napanöyhdän pyörittäjiä prosentuaalisesti vielä enemmän kuin muissa kynäntyöntäjissä, vaikka lukumääräisesti ehkä ei. Filosofi on kuin uskovainen pieru exyxissä. 

ellauri090.html on line 82: [14.3. 10.29] paul: Ei ollut innostunut kapitalismista. Hän oli enemmänkin journalisti kuin kirjailija eläessään. Perusti Brasilian academy of letters kirjallisuusakatemian. 2002 Paolo Coelho valittiin sinne myös mikä ärsytti monia 😂 

ellauri090.html on line 84: [14.3. 10.32] Bo Egov: Paulo antoi sinne mojovan setelitukun pääsylippuna. Joakim allekirjoitti riiuukirjeet Carolinalle "Machadinho". Ei se Paulinho ehkä ole hassumpi nimitys 😁 Carolina kuoli 70-senä. Ne ehti elää 35 vuotta sovussa yhdessä. Joakim ei pettänyt Carolinaa, tai no ehkä kerran jonkun mustan tytön kaa. 

ellauri090.html on line 209:   Machado de Assis oli valkoinen portugalilainen äidin puolelta, jolta tuli nimikin Machado. Assis oli ruskeamman isän koirannimi orja-ajoilta, Fransiskus Assisilaisen mukaan annettu. Joaqim ja Carolina tykkäsivätkin koirista, ainakin omasta pienestä bichon friseestä. Luun äidillä oli mopsi, niinkuin munkin äidillä. Ei siis eläinfänin Fransiskus Assisilaisen, vaan tämän paasaajan. 

ellauri090.html on line 243: Murchem a flor das ilusões da vida,		Mytätkööt elämän harhakuvitellut kukkaset,

ellauri090.html on line 355: Roope pääsi (vaikka oli musta) naimisiin portugalilaisen elämänsä naisen kaa joka oli sille vaimona siskona ja äitinä (oikea äiti kuoli pienenä). Elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka muttei saaneet lapsia. Niillä oli pieni valkoinen koira bichon frisé joka kerran exyi ja löytyi sitten kaikexi onnexi toiselta kadulta.

ellauri090.html on line 363: em que descansas desta longa vida,		Jossa pötkötät huilaamassa elämästä,		

ellauri090.html on line 368: fez a nossa existência apetecida		teki meidän elämästä maittavaa,			

ellauri090.html on line 374: pensamentos de vida formulados,			elämästä koossa jotain ajatuxia,		

ellauri090.html on line 408: mekko ja alushousut rannalle kun koitin estellä, sillä vedessä oli vielä paljon hevosia uppeluxissa. Molskiva hevonen voi vahingossa potkaista sinua. Tyttö nousi ilman pikkareita ja mekkoa ruohopeitteiselle kivelle. Olisin heittänyt ne hänelle mutta hän ei ensin halunnut. Hän oli vähän loukkaantunut vaikka naureskeli. Vähän myöhemmin hän otti ne vähin äänin vastaan muttei kiittänyt.

ellauri090.html on line 410: Lopulta veden alta alkoi häämöttää hevosen hampaat ja pää ja urhea hevonen kapusi rannalle. Kaikki taputtivat. Minä ja lapset ja jotkut aikuisetkin taputimme urheaa hevosta ja paijasimme sitä. Kuski oli tyytyväinen ja ylpeä. Sen ilme oli että mitäs minä sanoin.  Vielä vanhana miehenä, kun hänellä ei enää ollut hevosia hänet saattoi yllättää päästämästä hevospieruja. Vaimeita tai kovaäänistä mutta enimmäkseen hajuttomia. Unessa oli paljon muutakin hevostietoa mutta ne olen jo unohtanut.

ellauri090.html on line 431: sia la mia vita, ch’è celata altrui.		la mia vita, che tengo nascosta a tutti.			on mun elämä, jota piilottelen jengiltä.

ellauri092.html on line 54: En siihen aikaan tykännyt muutenkaan hissasta. Nyt se on alkanut kiinnostaa. Kun kirjotin filosofis-pyllykielitieteellisiä artikkeleita nuorena mietin ensin ize ja sitten vasta luin related workkia. Nyt kun olen elänyt elämän loppuun kiinnostaa kazoa mihin tuloxiin muut ovat päätyneet. Tuliko samoja arvoja vai toisenlaisia.

ellauri092.html on line 108:     Moody's main claim to fame for us Pylkkänen's is that he helped get the Pentecostal movement going on the American west coast, from whence it went viral in China and infected Wilho Pylkkänen. Wilho toi sen Kiinasta Suomeen supertartuttajana, ja se siltä tarttui satoihin ellei suorastaan tuhansiin helluntaiystäviin. Altistuneita on vielä enemmän, kuten nähtävästi mä. Seuraava taulukko havainnollistaa USA:n eri kirkkokuntien yhtäläisyyxiä ja eroja. 

ellauri092.html on line 147: Etelä-Saksan kautta anabaptismi siirtyi Hollantiin, jossa se toimi nimellä mennoniitat. Hollannista liike siirtyi Englantiin. Tärkeimmäksi anabaptismin haarautumaksi muodostui Englannin puritaanien ja separatistien piiristä 1600-luvulla syntynyt liike, jonka johtajana toimi pastori John Smyth. Baptismin katsotaan syntyneen vuonna 1609, jolloin Smyth perusti Amsterdamissa, Hollannissa ensimmäisen baptisti nimeä käyttäneen seurakunnan.

ellauri092.html on line 168:   Kai kalvinistien mielestä noi toiset oli jotain farisealaisia joilla oli pelastuxeen joku resepti tai läpiveto-ohje, vaikka (kalvinistit sanoi) se on ihan herran kädessä. Se päättää randomisti ketkä on lampaita ja ketkä vuohia, eikä siihen voi millään charityllä vaikuttaa. Siis ei tarvi vaivautua, voi pitää rahnat ize. Paizi vähän pitää antaa pastoreille ettei vaikuta liian pihiltä, muuten ne sanoo vielä ettei olekaan niitä täyden arvan saaneita lampaita. Liikaa ei pidä törsätä sillä herran armolahja näkyy lompakossa. Mut menestys on seuraus eikä syy, se osoittaa että kaveri on herran valikosta esivalittu.

ellauri092.html on line 206:   Nää on tosi hämäriä, selityxen jälkeenkin. Pyhitys on se että apinoista ikäänkun tulee jotain pikku jumalolentoja. Uudelleensyntyminen on se hurahdus. Uskonvarmuus tarkoittaa että hurahtaneella on ikäänkuin pääsylippu taivaaseen. Hankittu vanhurskaus on jotain erityisen mefodistista. Täydellinen pyhitys meinaa että pääsee pulmusexi vielä elävänä. Hizi kyllä pitää olla joku tosi tarkka teologinen nitpickeri että saa näistä uskonkiistoista mitään selkoa. Tavallinen syntinen kyllä miettii että mitä eroa, ja sitäpaizi oikeastaan mitä väliä. 

ellauri092.html on line 267:   Siltikään ei vielä selvinnyt kummalla porukalla oli isompi lusikka helluntaiystävien sopassa. Edellisen perusteella wilholaisuus olisi selkeesti lähempänä anabaptisteja. Hetkinen hetkinen! Moody onkin kallellaan kelvinismiin, kevinismiin, kenismiin, kedgereeismiin, no mikä se nyt oli - keswikismiin. Ikinä kuullutkaan, mikä se nyt sitten on? Aargh. Tää on niistä varmaan KIVAA. Saa kuurnia hyttystä ja rökittää toisia, olla holier than thou. No oikeesti tää on sama ilmiö kuin supermarketin hammastahnahyllyllä. On pakko kexiä tuotteisiin eroja että saa asiakkaan houkutelluxi ostamaan just meidän tahnapurson. Se suojelee kiillettä ja säästää ikeniä ja saa sun hengityxen raikastumaan ja hymyn häikäsemään. Jeesuskin lämpenee kun näkee sen. 

ellauri092.html on line 375: Yliopiston pyöröovissa yhdyttiin iloisesti jälleen. Ei vaitiskaan, nyt muistan väärin, eihän Porsua vielä ollutkaan. Oskar Heikel vittuili kun porukoista ei löydy vapaaehtoisia pakanalähettejä (no izekin se kantaa vaan joulukuusen latvapäätä). Kekäs on tää Oskar Heikel ja mitä sukua se on Katri Valan miehelle, vasemmistoradikaali Armas Heikelille ja sille sanakirjahepulle?

ellauri092.html on line 380: Marja Oy sai luvan valmistaa 10% alkoholia sisältävää kirkkoviiniä sekä lisäksi pieniä määriä alkoholia sisältäneitä hehkumehua ja marjahyytelöitä. Vuonna 1919 kieltolain tultua voimaan Heikel tuomittiin Hattulan käräjillä kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen koska Marja Oy:n tehtaan tuotteiden alkoholipitoisuus oli ylittänyt lain salliman 2 prosenttia. Heikel erosi tämän jälkeen syyskuussa 1919 Marja Oy:n toimitusjohtajan virasta ja siirtyi perheineen Paraguayhin. Hän toimi sen jälkeen loppuelämänsä ajan itsenäisenä hedelmänviljelijänä Villarricassa Paraguayssa juoden väkeviä mehuja.

ellauri092.html on line 438: Siitä tuntu kai kuin elävältä kuolleesta. Pyydättekö lisää pyhää henkeä kysyi Moody. Se voi maxaa p a l j o n.

ellauri092.html on line 444: Hilja oli kuin kissa pistoxissa, mutta Mott ei ottanut enää vastaan, oli kiireellisempää menoa. Monta nuorta miestä pelastettavana. Mitä tollanen pushing 40 ämmä tekee täällä ylipäänsä, johan mä sen kerran pelastin. Eikö se nyt pysy pyhitettynä? Tyhmä uuhi karkailee vuohipukkiseuraan vielä kiellon jälkeen.

ellauri092.html on line 461: Erkki Kurki-Suonio toimi Helsingin Johanneksen seurakunnan kirkkoherrana 1952–70, jolloin hän jäi eläkkeelle. Sekin oli ääreist väpelön näköinen mutta silti aika tiukkis hihhuli. Se avioitui 1925 kansakoulunopettaja Sylvi Rankin kanssa. Perheeseen syntyivät lapset Jaakko, Kerttu, Ilmari, Pirkko, Annikki ja Sirkka.

ellauri092.html on line 469: Onnex Motti 61vee tuli panemaan oman annoxensa Turun päiville. Kun se mylvähti kuin hirvieläin, kukaan ei saattanut jäädä koskemattomaxi. (No Hiljahan ei enää ollutkaan.) Kuningas Jeesuksen käskevällä höökällä, unohtamatta kuitenkaan hyvä poliisi tyyppistä rakkaasti houkuttelevaa iänensävyä.

ellauri092.html on line 471: Pikku synnit ovat vaarallisia kuten kateellisuus. Jumala näkee. Pyhä jumala ei suvaitse pienintäkään syntiä. Se on kauhea vihollinen, kuin verikoira, tai pistävä käärme. Se tappaa. Toisaalta se antaa aina ilmatteex. Vielä tänä iltana! Sit voi alottaa taas alusta. Toimii kuin junan vessa. Kristityllä on aina paras edessäpäin.

ellauri092.html on line 473: Catharina Charlotte Krohnin (1821-1909) jälkeläisistä muodostuu kaksi Breitenstein-haaraa:

ellauri092.html on line 475: Wilhelm Robert Breitenstein (1848-1933), Catharina Krohnin poika, jonka biologinen isä ei ole tiedossa, varttui Suomessa ja jäi tänne. Vuonna 1897 hän osti Kiiskilän kartanon, jolloin se palasi Abrahamin jälkeläisten haltuun parin vuosikymmenen ajaksi. Wilhelmin jälkeläisiä ovat mm. Suomen entinen YK-suurlähettiläs Wilhelm Breitenstein (1933-2005) sekä ministeri Alexander Stubb (1968-). Sit on se mun armeija"kaveri" Breitenstein jolta hukkui lapsi Nauvon rannassa. 

ellauri092.html on line 494: Vielä sananen Mottista, Hilja ei malta lopettaa. Sillä oli varmaan aika housut märkänä tästä Mottista. Jotain toista kuin lökäpöxy Ilmari. Hilja olis lämmittänyt Johnin kylmät lakanat tulikuumixi.

ellauri092.html on line 501: Jahas, Mott käväisi myös Keswickissä! Juoni sakenee. Moodymainen kiertue-elämä houkutti. Mottit päättivät ryhtyä friilänssereixi.

ellauri092.html on line 505: Joku uskonveli lahjoitti sittemmin ökyhuvilan Kanadaan. Perhettä oli matkojen välillä pantu tulemaan kokonaista neljä. Lomilla loikoiltiin koko perheen voimin eläinten taljoilla ja syötiin forelleja. Lapset pantiin internaattiin ja matka jatkui. Rahantuloa ei voinut estää, ja mixi pitäisikään. When it rains it pours.

ellauri092.html on line 507:   Leilan mukautumiskyky oli ilmiömäinen. Esimerkkinä Leilan mukautumiskyvystä mainizen 24 vuorokautta kestäneen matkan Durbanista etelä-Afrikasta Buenos-Aireslin. Laiva oli pienehkö ja puutteellisesti varustettu. Niinpä ei ollut lääkäriäkään mukana. Leila rouva hankki kaiken varalta runsaat säilyke-eväät. Tuli sitten niin ankaria myrskyjä, että suorastaan hengenvaara oli kysymyksessä. Mottin täytyi tilata laivan puusepältä erityinen suojus, jotta Leila ei putoaisi vuoteesta. Itse hän asettui lattialle makaamaan. Reippaalla mielellä he silti pysyivät, ja hytissä Leila hoiteli eväs-emännyyttänsä, milloin syöminen kävi päinsä ja palveluskuntakin oli avuton. Toisen kerran heidän oli pakko Japanin merellä matkustaa hytittömässä laivassa ja kaiken yötä maata pitkällään, pidellen kiinni kanteen ruuvatun pöydän jalasta, jotta eivät sinkoaisi yli laidan. Olipa Mottilla uskollisia ja sieviä palkallisia sihteereitäkin. Eräs, jota ei merikipu vaivannut, kiinnitti kirjoituskoneensa laivapöytään ja izensä samoin sängynpäätyyn, voidaksensa hoitaa välttämättömiä tehtäviä. Tietysti heillä oli ihaniakin matkoja, jolloin koko seurue nautti meri-ilmasta ja näköaloista, jopa kansipeleilläkin hankki terveellistä

ellauri092.html on line 513:   Vihreiden ex-kansanedustaja Irina Krohn avautuu Eeva-lehdessä elämänsä suuresta tragediasta:

ellauri092.html on line 514:   She haes a maister's degree frae the Theatre Academy o Finland. Krohn wis marriet 18 years tae the movie director Wille Mäkelä. Krohn is the niece o the Finnish author an journalist Kaarina Goldberg. Kaarina Goldberg (born 28 Januar 1956) is a Finnish author an jurnalist who lives in Vienna. She is best kent for her childer's beuks Petokylän Ilona Ilves, Rämäpäinen robotti an her comic strip Senni ja Safira in the Finnish newspaper Eläkeläiset.

ellauri092.html on line 550:       − Jumalan avulla on mahdollista nähdä tulevaisuuteen ja kirjoittaa tulevaisuutta yhdessä toisten kanssa. Sinä voit näyttää esimerkkiä, niin kuin Paavali antoi Timoteukselle tehtäväksi olla esikuvana muille uskoville, Ketterling rohkaisee. Nyt seurakunnan tavoitteena on lähettää 500 työntekijää niiden pariin, jotka eivät ole vielä kuulleet ilosanomaa. Maailmalle on jo lähtenyt 148 lähetystyöntekijää, ja 200 henkilöä valmistautuu lähtöön. Seurakunnalla on suunnitelmallinen valmennuspolku lähtijöiden varustamiseksi.

ellauri093.html on line 104: Oktogenaarina Mott tuli vielä kerran Suomeen kuuntelemaan Suomen laulua ja  hokemaan: parhaat päivämme on vielä tuolla edessäpäin. Se oli Eski-luokan posetiivari. Pakanoita syntyi enemmän kuin missunäärejä ja entisetkin kääntyilivät takaisin. Ei tullut valmista sen aikana. So what? Eihän se voi epäonnistua kerta kaikki menee herra isoherran tahdon mukaan. Verhon takana venttaa silti voittopalkinto. Jumbopalkintokin on

ellauri093.html on line 108: 2) Miljoonikot on entistäkin rikkaampia, kun köyhät ovat luovuttaneet roponsa.  3) Maailma on viety määrättömiin kärsimyxiin. Nyt on helppo uskoa että stratosfäärissä on parempi. 4) Luettelosta jäi uupumaan että jeesuskin on luvannut tulla vielä käymään uudestaan. Sitä odotellessa sai Hilja vielä kerran paistatella valonheittäjien hohteessa ja puristella Mottia, vaikka nyt vaan kädestä. Kiitollinen juhlamieli täytti emättimen. 

ellauri093.html on line 148: "Watchman" Nee (kiin. 倪柝聲, 4. marraskuuta 1903 Shantou, Kiina – 30. toukokuuta 1972 Anhuin provinssi, Kiinan kansantasavalta) oli kiinalainen kristitty julistaja ja kirjailija. Hänet pidätettiin vuonna 1952, ja hän eli loppuelämänsä vankilassa. Se oli köyhä ritari joka sanoi Nii.

ellauri093.html on line 161: Neen läheisin työtoveri oli Witness Lee -niminen babtisti. Heidän yhteistyönsä alkoi 1932. Lee muutti Shanghaihin 1934 voidakseen työskennellä enemmän Neen kanssa. Hän muun muassa toimitti Neen julkaisua The Christian 1934–1940 ja oli hänen best maninsa mm. tämän avioituessa. Vuonna 1949 Nee lähetti Leen ja ryhmän muita Taiwanille jatkamaan lähetystyötä. Charity oli käynyt mustasukkaisexi. Taiwan  eli Formosa on oikeistokiinalaisten saari Fuzhouta vastapäätä. Yhtä lähellä kuin Tallinna. Danin vanhemmat oli vieläkin vihaisia sen petturuudesta. 

ellauri093.html on line 166: Mitä pelleilyä! Prinssi Williamilla on vieläkin paha mieli. Vai oliko se prinssi Philip, joka oli jumalana läheisellä paratiisisaarella.

ellauri093.html on line 211: 1 limppu ei millään riitä kaikille. Jeesuskin tarjoili niitä 5 ja 2 kalaa vielä särpimixi.

ellauri093.html on line 349: Hiljan haukotuttavan "päiväkirjan" moteista on yxi hakattu. Krooh pipi-pyy. Vuonna 49 jolloin se kynää pureskellen "piirsi" tän, talitintti vielä sanoi Ritva-koivussa titi-tyy. Nyttemmin ne vaan twiittailee. Tänään käytiin ostamassa Itixen XXL:stä kiikari että nähdään lukea niiden twiittejä. En tiedä viizinkö kommentoida Hiljan päiväkirjan loppulehtiä yhtä tarkasti. Saapas näkee. 

ellauri093.html on line 368: Kari oli hipin näköinen knebelbart. Siis nuorempana kun sillä oli vielä pitkähkö tukka päässä. Ei kovin mieliinpainuva, aika väpelö, paizi että antoi Hiljalle luvan taiteilla, kunhan ei ylitä sopivaisuuden rajoja. Esim. runouden tehtävä on antaa meille esikuvia. Ei mitä vaan mielikuvia, eikä varsinkaan mitään rumia, kuulitko hei paasaaja?

ellauri093.html on line 378: Karin runon iskeviä säkeitä on vaikee suomentaa runoxi. (Ehkä sinusta, Hilja, ei minusta.) Paroni Nikolay rukoili että rakas taivaan isä antaisi päivänpaistetta, kun lakanatkin homehtuvat. Ja kazo! Jumala kuuli tämän pyynnön melkein välittömästi. Monet olivat kuitenkin jo ehtineet saada kurkkunsa käheäxi rukoilusta, Hilja mukaanlukien. Tanskasta matka vei Hampuriin tutkimaan merimiesten käymälää. Ei vaan elämää. Ei vienytkään, Teodolinda-äidin tulehtunut kohtalon sormi osoittikin takas Rauhaniemelle. Mutta kotimatkalla pääsi viinan siis flunssan käheyttämä Hilja tekemään lähempää tuttavuutta merimiehiin avuliaan merimiespapin välityxellä. Toisena apumiehenä hääri sittemmin kauppaneuvos Heikki Kestilä Kestilöiden naistenvaatehuoneelta Turusta, joiden vieraana oli Janet Breckenridge (Ympyräsuu) Rotary-stipendiaattina 70-luvulla. Ne oli Janetin mielestä karmeita tyyppejä. Mutta Janet onkin kveekari.

ellauri093.html on line 380:   Hilja sai nähdä siistin merimiehen kodin, mutta myös oluttuvan, missä ko. merimies päihtyneenä renttuili. - Ei tämä ole huonoimpia, sillä tänne ei päästetä naisia, opas selitti. Ne vasta renttuilevat kovasti. Paljaat, tatuoidut (sensuroitu) olivat nekin muuan nähtävyys. Raumlaissella laivalla Hilja koitti pitää pienen hartaushetken ruffilla, joka oisi ollut herttainen, ellei 15 humalaista merimiestä ois virunut jo arkulla. Perämies toimitti meille pullon rommia ylös kajuuttaan. Yx pieni 15-vuotias laivapoika oli tosi söpö. Tytöt ikäänkuin tarttuivat kielestä kiinni kajuuttaan, kas kun (lisää sensuroitua). Rommi oli kai elävästi väkevöitynyt. 

ellauri093.html on line 382:   Tytöt jatkoi matkaa jumalan asianaisina Kööpenhaminan tivoliin kazomaan miten toinen puoli elää. Heikki Kestilä ei pysynyt aaltopituudella, nuori ylioppilas ei ehkä ymmärtänyt tyttöjen vaikuttimia, tai ymmärsi ne liian hyvin. No se ei ollut saanutkaan sitä rommia. Keinuja ja karuselleja ja aisti-ihmisiä huumaavaa rämisevää musiikkia. Turhuuden markkinat, sellaiset kuin siinä Thackerayn filmatisoinnissa, jossa rämisevästä musiikista vastasi Jimi Hendrix (ks. mottoa). Tyttöjen teki mieli mennä varieteeseen, mutta pelastuivat valkolakin ansiosta. Sitä ei sovi häpäistä, vaikka omat päät voisikin. Jumalakin varmaan jakaa tulijoille valkolakkeja taivaan portilla. Hilja sai jälkeenpäin tarkat tiedot merimiesten arkipäivästä pastori Valtarilta.  Lähettipä hän vielä purjelaivan rommipullossa, numeroiden siihen jokaisen eri osasen. Kotimatka oli muuten mukava, paizi ei voinut yhtään laulaa vaikka laulatti niin pirusti.

ellauri093.html on line 392: Epäilyt helluntaiystävien toiminnan hiipumisesta tyystin 90-luvulla vaikuttavat vahvasti ennenaikaisilta. Vuonna 1958 merkittävän kokoisia ryhmiä oli vielä Helsingin lisäksi ainakin Lahdessa, Turussa, Tampereella, Multialla ja Pusulassa. Mm. nämä paikkakunnat muistivat kollektiivisesti Wilho Pylkkästä tämän siunaustilaisuudessa.

ellauri093.html on line 400: Multialla kokoustoiminta jatkuu edelleen. Nykyinen rukoushuone on entisen Multian Matkahuollon tiloissa kirkonkylällä. Kokouksia pidettiin ennen usein kodeissa. Perinteiset juhannusjuhlat tarvitsivat isommat tilat ja ne pidettiinkin Multian maamiesseurantalossa, toisinaan teltassa (vuodesta 1956 alkaen). Ilmeisesti vuodesta 1971 alkaen 1980-luvulle asti juhannusjuhlat järjestettiin Multian keskuskoulun juhlasalissa. Vielä 1970-luvulla väkeä oli niin paljon eri puolilta Suomea, että iso sali olikin tarpeen. Puhujia oli vielä paljon sekä kitarakuoro. Juhlat olivat kolmipäiväiset ja alkoivat jo aattoiltana.

ellauri093.html on line 435: Näin pitkän unen jossa mm.  käpyläläinen paritalo syttyi tahallisesti palamaan, Irina Krohn kertoi kuumia poliittisia salaisuuxia merimieskapakassa, Jaakko Haaviolla oli ökytalo kadunkulmassa, urheilijat kuristivat toisiaan irvistellen judo-otteilla ohuen lumen peittämässä valtavassa hallissa. Viimeisessä ja parhaassa osassa halasin selvästi alaikäistä mutta halukasta Seija-tyttöstä jolla oli kaunis selkä yöpaidan alla eikä vielä oikeastaan tissejä mutta nännit kovana. Se löysi mun yöpuvun housun halkiosta jäykkänä törröttävän kikkelin ja tökki sitä kummissaan. Mikä tämä on? En tohtinut vielä näyttää enkä selittää. Se tekee sulle ojennuxen koitin sanoa. Aika hyvät pedofiilixet. No siihen heräsin. Olikohan se Heinleinin syytä vai tuliko se Hiljasta. 

ellauri093.html on line 437:   Ilmo Launis jalostaa roskaa, raportoi Ilse Rautio Ilmon jäätyä eläkkeelle kappalaisen hommasta lokakuussa 1982. Töölön seurakunnan pastori ei tuhlaa aikaa turhiin muodollisuuxiin. Hän kiskaisee ovesta sisään ja alkaa suoraan: On muutama asia jonka haluaisin sanoa. Ja sanoo ne. Kukapa ei muistaisi mummolan kirjahyllystä Ilmon valokuvakirjaa Vapahtajan jalanjälkiä. Ilmo ei usko kreationismiin, jeesuxenkin fossiiliset jalanjäljet ovat pitkän evoluution tulos. Ilmo launis sanoo: Olen löytänyt elämän onnen. Se on polkupyörä. Hyvä Ilmo. 

ellauri093.html on line 519: Väki elää sovinnossa, vain yksi

ellauri093.html on line 587: > Kun Russell esitelmöi tuubissa "Why I am not a Christian", kysyn why ask. Tai paremmin vielä "why not ask"? Jos se rukoilisi, Jumala kysyisi samaa: what's it to you? Eräänlainen Russellin käytännön paradoksi. Russell haluaa kuulua samaan ryhmään kuin Jumala johon ei uskota, niinkuin sitten pasifismissaan joutuikin. Samalla puolella kenenkään  uskomattoman Jumalan kanssa, muttei silti ateistikaan. Agnostikko, kyllä tietää, muttei ole ymmärtävinään kysymyksen luonnetta.

ellauri093.html on line 602:   Sinä aamuna jona pastori Frederiksenin ja Neiti Nielsenin kanssa ajoin autossa Fyenin tasaisia maanteita pitkin Søllingeen, luonto kukki ja taivas säteili ja sydämeni oli täynnä kiitollisuutta tämän maallisenkin elämän täyteydestä - vaikka eräs rakas hauta onkin matkani päämääränä. Pastorinrouva oli sydämmellisenä vastassa. Päivällinen oli valmiina, ja sen jälkeen minut lähetettiin rauhalliseen yläkerran huoneeseen nukkumaan päiväunia. Lehtimajassa joka oli luovutettu Povisen lesken ja tyttären asunnoxi kohta astuikin meitä vastaan hento, pienexi kutistunut nainen. Toinen silmä ja hiukan vinoon vetäytynyt suu kielivät lievästä ajatusten katkeamisesta. Hänen yllänsä oli vanhakuosinen musta puku ja päässä yhtä vanhanaikainen liian pieni olkihattu.Kaiken tuon huomasin saman tien tyytyväisenä. Hän on meidän ristimme, ämmä sanoi vielä vammasesta tyttärestä. Noniin, kuinka toisin oisi kaikki jos Povisella oisi käynyt parempi viuhka, sanomatta nyt kenen kaa. Leski esitteli sotasaaliita. Tässä on Sysmän kirkon sisäkuva. Tuossa Autotalon varakkaiden Montosten lahjoittama ruma kuparipakote. Tuolla Sirkka-tädin Israelista tuoma lampukka. Olisi ollut puhelemista kauniista esineistä vaikka kuinka pitkältä.

ellauri093.html on line 604:   Mutta pappilassa ei sopisi käydä kuin pihalla. Povisen entinen kappalainen, pastori Thorkil Skat Rørdam on uskonluopio. Sitä ei voinut aavistaa. Niin pian Kari Povisen kuoleman jälkeen! Ja Rørdamin puoliso vielä Birkedalin tyttärentytär! Siinä on pahalla vaatturilla sormensa pelissä. Vaaliseurakunnan perustamisen aikaan kirkon papit olivat järkiuskoisia ja vaalirovasti hihhuli. Nyt oli kaikki kääntynyt nurinkurin, Rørdamista oli tullut luopio joka ei enää pitäytynyt edes apostoliseen uskontunnustuxeen. Osa seurakunnasta oli sanoutunut irti ja muodostanut uuden grundtvigilaisen seurakunnan, johon Povisen leski tyttärineenkin nyt kuului. Se jäi valitettavasti vaille kirkollista omaisuutta. Selkkauxet eivät tähänkään päättyneet. Rørdam yltyi niin pitkälle, että valtionkirkko erotti hänet papinvirasta - mutta osan Ryslingen ystävistä hän oli lumonnut kannattajixensa, jotka yhä pysyivät hänen "seurakuntanansa". Tämmöstä tää aina on, yhtä käsirysyä. Meemipeikot taistelevat reviireistä kuin kopallinen suokukkoja.

ellauri093.html on line 606:   Kävelimme kirkolle ja sieltä haudalle. Se oli valkoisexi kalkittu, ulkoa aika koruton, paizi koristuxet ulkokultaiset. Kirkko oli somistettu vesiastioissa seisovilla katkaistuilla koivuilla ja narsistien paljoudella. Vaskinen kastemalja oli Grundtvigin lahjoittama ja Alvar Aallon suunnittelema. Alttarille valittiin alttariliina, reunusaiheinansa risti ja rypäleet, huomiotaherättävä kauniilla taiteellisuudellansa. Hiljaisina poikina siirryimme kirkon kupeella makaaville haudoille. Toiseen oli "kätketty" Birkedal vaimoineen, toiseen Povisen Kari. Tilaa oli vielä Povisen leskelle ja tyttärelle. Povisen kivessä oli nimekkään taiteilija Skovgaardin muovaama kaunis korkokuva, joka esittää Jeesusta kättelemässä Pietaria. Kiveen oli piirretty graffiteja ja kirkkoveneitä. Valokuvasin sen. Nyt oli Ryslingen-matkani päätarkoitus täytetty.

ellauri093.html on line 608:   Pappila tuntui jotenkin ahdistavalta. Rouva Rørdam oli pieni ja hento, olennossa jotakin luihua ja epäluuloista, ehkä vihamielistäkin vihamielistä pastoria kohtaan. Rørdam oli hänen täysi vastakohtansa, kookas ja karkeapiirteinen, pitkä piippu hampaissa, ilme rauhallisen röyhkeä. Huoneet olivat matalat mutta pimeähköt. Halusin nuuskia vielä puutarhaa, vaikka kumpikaan pappilan tontuista ei tarjoutunut oppaaxi. Melkoisen vaiteliaina palasimme.

ellauri093.html on line 614:   Myöhemmin tuli suruviesti Rysingestä: maallinen tuomari oli tuominnut Rysingen kirkon ja ökypappilan jäämään Rørstrandin seurakunnalle. Suuri syvä murhe ja tunne huutavasta vääryydestä täytti Povisen ystävien sydämmen. Minkä helvetin takia maallinen tuomiovalta saa ratkaista kirkon elinkysymyxiä? Povisen leski ei enää ala, kiukuspäissään se lakkaa vajaa. Loppuun vielä tuhti annos hymistelyä.

ellauri093.html on line 616:   Tähän päättyy Hiljan toinen motti. Vielä on yxi koottava. Talvisodan aikana pojat hakkas jokaiselle määrättyjä halkomotteja näteille tytöille kiitos palkkana. Rumemmat sai maxaa luonnossa. Hilja jostain syystä hakkas ize omansa. 

ellauri093.html on line 623: Hyvässä hartauslehdessä kirjoituxet ovat eläviä ja kohtikäypiä. Sellainen oli jutkuluopioille tarkoitettu saxalainen lehti joka oli Hiljalle käynyt rakkaaxi ilmaisista näytteistä. Rikun ja Pikin tavoin se laittoi kestotilauxen heti vetämään. Maxaahan se pitkän pennin, mutta vanhoja numeroita on sitten kovin mieluisaa jaella köyhemmille sisarille, kun niissä lukee tilaajan nimi takana.

ellauri093.html on line 635:   Dick oli pieni ja paxu ja sillä oli "tavallinen" naama. Ei hän ole mikään liturgi, ajattelin - näyttämättä pettymystäni. Hänen noustuansa saarnatuoliin ensi vaikutelma oli sama kuin korinttolaisilla Paavalin könytessä saippualaatikolle: hänen kirjeensä ovat mahtavat, mutta hänen ruumiillinen esiintymisensä on heikkoa ja hänen puheensa mitätöntä. Puhe oli hljaista, vähän kangertelevaa, sisällys hyvin simppeliä. Paavali vastasi korinttolaisten kritiikkiin: Puheeni ja saarnani ei ole kiehtovia viisauden sanoja, vaan hengen haban pullistelua. Dick käytti yhtä lapsellisia vertauxia kuin Jeppe ize. Dickin kirja "Jumalan virta päällä" on ehkä monelle tuttu suomennoxestani. Eikö? Sitä on vielä saatavissa minulta tai Dickiltä.

ellauri093.html on line 650:   Jälkeenpäin sain vielä kuulla lohduttavia sanoja hyvästä paimenesta jonka lampaalta ei mitään puutu pimeästä laaxosta, kun hän on myötä. Hän vei mut jumalaiseen virtaan kuin Hesekiel, ensin nilkkaa, sitten polvia, sitten lantioita myöden, ja lopuxi aavistin, kuinka onnellinen onkaan hän, joka täällä vaan saa aina asustaa, heittäytyneenä tollaisen Hesekielin virran veden varaan. Kerran, kahdestikin peräkkäin viivyimme siinä "alttarin luona". Tunsin kuinka tuli sytytettiin ja pidettiin jatkuvasti palavana. Anna kaikki kaikesta! Ja kylmä annoinkin. Ja paljo, paljo muuta puuhaaja mulle näytti ja todisti havainnollisesti puuhin, jotka seurasivat toinen toistansa.

ellauri093.html on line 660:   Ei se voinut olla aito Kristus, Dolmen sanoi, eihän Krisse enää ole ristillä! Nyt kohu käy koko laitoxessa, kaikki hyrrää aivan kuumina. Mun on nyt lähdettävä kotio laittamaan pojat kuriin. Vai jäisinkö sittenkin? Oishan meillä vielä se kiva Kolin retki edessä, exje? Hilja loi Dickiin paljonpuhuvia kazeita - ja hän lähti kanssamme Kolille. Pari jutkupoikaa sinne tai tänne, niitä tulee riittävästi lisää sieltä mistä nämäkin.

ellauri093.html on line 666:   Kolilla kävi kuten Moldella: herra oli sumupilvessä eikä suvainnut näyttäytyä. Mutta Dick jaxoi vielä kerran, ja kaikki taputtivat. Hilja tulkkasi ja pisti väliin omiaan. Kyllä nämä yxinkertaiset ihmiset olivat kiitollisia. Harvoin heillä oli mitään tällaisia tilaisuuxia, missä hampurilainen matkasaarnaaja puhuu käsittämättömiä jostain Napoleonista. Nuoret jaxoivat vielä kerran koittaa huipulle, Hilja meni Dickin kanssa pötkölleen. Aina tuntuu tälläisistä kokouxista lähtiessä kuin kirkastusvuorelta palattaisiin murheen laaxoon. Pelottaa osanko säilyttää mitä olen saanut? Jos puristaisin polvet oikeen kovaa yhteen? Pysyisikö sisällä? Jaxanko toteuttaa arkielämässä mihin olen kuzuttu? Jaxanko taas Ilmoa ja sen väsyttäviä pentuja?

ellauri093.html on line 668:   Opettajiin olen ollut kiintynyt lapsuudesta asti. Past. Dolmenista tuli mulle enemmän kuin kristiveli, enemmänkin kristikundikaveri. Olimme kahdenkesken. Liikutuxen vallassa pyysin: anna mulle siunaus! Mä polvistuin, ja hän (krhm) antoi siunauxen. Veljeni kertoo että pakanamaassa kastettu neekeri aivan erityisellä rakkaudella kiintyy kastelijaansa. Enhän minä pakana ollut eikä Dick mua ihan uppokastellut, mutta sinä hetkenä hän kyllä hyvin läheisesti liittyi minuun. Mutta Mott oli sittenkin mun elämäni miehistä paras, sen messiin mä olisin kyllä lähtenyt jos se olis pyytänyt. Muttei pyytänyt. Dick Dolmenin en milloinkaan. Ei sekään kyllä pyytänyt. 

ellauri093.html on line 675: Schwierigkeit ist Herrlichkeit, kurjuuxien keximisessä herra näyttää voimansa. Hilja oli onnellinen 2x, kun se sai Dickin omaan kotiinsa. Ilmokaan ei ollut vielä osunut kovaan aukioon. Tietysti olin valmistanut juhla-aterian Ilmon lapsista - eiku siis, jostain lehmästä. Dick piti siitä, taisi muistaa sen myöhemminkin nimeltä, ja jonkun lapsistakin kai. Se oli Muurikki, tai ehkä Heluna, pitäisi tarkistaa Dickiltä. Se lehmä siis. Lasten nimet on mulla lompakossa ylhäällä. Tällä kertaa ei jokapaikanhöylä Helene ollut mukana. Dick ei osannut ize edes kapsekkiä pakata, vaatteet pursusivat joka raosta. Lähetysjohtajalle jäi sekin urakka. Ja kazo ihme tapahtui: kansi meni kii! Dick kiitteli silmät loistavina. Arvattavasti hän ehti juoda kahvinsa toisten pakatessa. Dank Gott! Wie hat er seine Leute so lieb? Onnexi Dolman oli huumorintajunen. Omia tavaroita ei ole helppo löytää toisten pakkaamasta laukusta. 

ellauri093.html on line 685:   Lopuxi polvistuttiin joukolla ja luettin koko joukko klassikoixi muodostuneita rukouxia. Hyvää yötä ja nukkukaa oikeen pitkään. Herätyskello soi kuudelta ja aamuhartaus on klo 7. Kahdexalta on aamiainen ja lounas klo 12. Iltahartaus alkaa päiväunten jälkeen klo 14. Sen ohjelma on sama kuin tänään. Miettikää noita virsiä jo etukäteen, ja alleviivatkaa värsyt jotka on jääneet vielä alleviivamatta kahdesti.

ellauri093.html on line 689:   Mikä onni olla yötä täällä eikä hospizissa! Siellä oltais vaan vetelehditty sängyssä yöpuvussa ja juotu suklaata, kyselemättä sen suurempia arvoja. Niin sitten näistä Bethelin aamu- ja iltahartauxista jäi mulle kokonainen ketju painajaisia. Tähän tapaan: Jes 58:9: Sinä kyselet ja herra vastaa. Jos puhelimesta ei kuulu ääntä, on johto jotenkuten epäkunnossa. Ellei herra vastaa, se ei ole kotona tai on suihkussa. 5 Moos 28: On pelottva asia, jos jumala on meitä vastaan. Ekana maailmassa jumalat teki pelko. Kuuliaisuuden tie on vähimmän turpiinsaannin tie. Luuk 2:14: Voi mennä päivä ettei huomaa että jeesus luuraa selän takana. Paras kazoa usein olan ylize. Ihan tavallisia juttuja, mutta bonus on että liha liikkuu. 

ellauri093.html on line 693: Aahrikanmatkalaisten kanssa kazottua Hampurin Zoon kapisia leijonia Hilja vietti aikaa Bethelissä pureskellen luopioiden juutalaispoikien kaa kristinuskon pähkinöitä ja lukien niille kirjoistaan myönteisiä arvosteluja. Siinäkin meni aika vikkelästi, ei ehtinyt paljon istua.

ellauri093.html on line 698: Pure hammasta pane silmät kiinni ja ajattele Jeesusta, oikaisin Hannesta kun se pehmeni. Mä tiedän kyllä mistä ne poikaparat tykkää, juu juu poikaparat tykkää. Kun kehuu hieman niin kylpä niillä sykkää, juu juu kylpä pian sykkää, kylpä pian lykkää. Ei se sittenkään koko aikaa pysynyt sisällä hyvän sään aikana. Se poika jälkeenpäin mua vielä kiitti, mua vielä kiitti. Nyt taivaan tuomari siitoxet jo riitti - anna olla Hannes - no yxi varvi vielä mut sitten kiitti riitti, sitten kiitti riitti.

ellauri093.html on line 705: Se tapahtui eräänä sunnuntaina. Dick oli valinnut textixi Lasst uns hinüberziehen. Lasst uns,  toi uns on ihanin sana. Suomessa sitä vastaa omistusliite. Sillä on anagrammi nus. Jeesus tule, ota meidät ja omista, olemme yxineuvoisia vaikka kaxikotisia, emme pärjää omine neuvoinemme. Ja sit toi über, tai oikeastaan kaikki noi saxan prepositiot: an auf hinter in usw. Adrianmerellä kalastajien puolisot ei näy mutta ääni kantautuu. Hiljaa pitää puuhata. Meillekin tarjoutuu vielä "toinen säkeistö" yljän kaa tuolla ylhäällä. Täysi turva jeesuxen kanssa. Ilman Ilmon tylsää selibaattia.

ellauri093.html on line 721: Sigfrid Tarkkasella oli aamulla vielä kuumetta ja rovastilla päänsärkyä. Dick lohdutteli pyhästä sanasta löytämällään ennakkotapauxella: Jeesus oli parantanut Pietarin anopin kuumeesta niin että se vielä samana iltana oli pystynyt palvelemaan vieraita (Luuk 4:38-40). Me kaikki ajattelimme Sigrid Tarkkasta. Kun hätä on suurin on apu lähinnä. Mitähän jeesus aikoi? Mitä hän oli tekevä? Ostimme Dickille yhteisesti megaskoopin ikäänkuin kannustuxena.

ellauri093.html on line 736:   Se on kyllä eittämättä totta että ne on aivan hirveen kotiinpäinvetäviä, toi pyhyyshän ei ole, kuten on moneen kertaan todettu, muuta kuin apinoiden planeetan meemireviiri. Ne tykkää nokintajärjestyxistä ja palvoo into piukeena alfasusia. Karsas jumala vahtii muumimukejaan ja laskee niitä, ei kai mikään niistä puutu, vai onko varas käynyt yöllä ja vienyt karsinasta karizan? Tit for tat, anna jumalalle niin se antaa sulle ja maxaa vielä korkoa. Luotathan?

ellauri093.html on line 738: Matti Tarkkanen (ei siis "Tuus" Pekka Tarkka, vaan vielä pikkumaisempi), eikös se ole just se sama Väestöliiton lähettämä tarkastajajäbä joka heitti Wilho Pylkkäsen ulos lähetysseurasta Kiinassa? Nekin pyllistelivät pitkään yhdessä kirjoituspöydän alla kuin J-J Rousseaun Julie, mutta Wilho pysyi kovana, tai siis pehmeänä, ei kovettanut mieltänsä ja suostunut upottamaan lapsia. Pekka taisi olla tämmöinen kiertävä koulutarkastaja. Tarkkana kuin porkkana, silmä kovana. Aatelissiiri apuna. 

ellauri093.html on line 760:   Sieltä sitten Müncheniiin taidekaupunkiin, jossa ihailimme taiteilija A. Hitlerin akvarelleja, ja sieltä eteenpäin Oberammergaun vuoristokylään nähdäxemme kuuluisan kärsimysnäytelmän. Sen juoni oli meille päällisin puolin tuttu (siinä on tää J. Nasaretilainen, joka - noh, ei spoileria Hilja, varoittaa Ilmo tuossa olan takana). Sitä ei voi sanoin kuvata, vaikka herra ties olen yrittänyt. Sitten oli vielä Augsburgin uskontunnustus 400v -vuosijuhlat. Tuhat pasuunaa ja todella paljon tuubaa. (Mekin ollaan oltu Augsburgissa. Woku oli sieltä päin kotoisin. Siellä oli se Fuggerien Fuggerei. Sielläkö se oli kun mä löin pääni kipeästi kulmikkaaseen kattolamppuun noustuani nukkumasta Brigitten sohvalta?)

ellauri093.html on line 812: Hylätään opetus, jonka mukaan erilaiset paastot ja ruokien erottelut, jotka ovat ihmisten perinnäissääntöjä, olisi säädetty armon ansaitsemisen ja syntien hyvittämisen välineiksi. Tämä oppi himmentää Kristuksen armon ja opin uskosta, himmentää Jumalan käskyn sekä rasittaa suuresti omiatuntoja. Paasto ja ruumiilliset harjoitukset ovat hyödyllisiä hengelliselle elämälle, mutta niillä ei ansaita armoa eikä niitä ole sidottu määrättyihin päiviin ja ruokiin.

ellauri093.html on line 820: Kritisoidaan voimakkaasti luostareissa tapahtuneita väärinkäytöksiä, joista osa on ollut myös paavin säädösten vastaisia. Luostarielämällä ei ansaita syntien anteeksiantoa eikä vanhurskauttamista. Kaikilla, jotka eivät ole soveliaita elämään naimattomina, on syy ja oikeus solmia avioliitto, koska luostarilupaus ei voi kumota Jumalan järjestystä eikä käskyä. Ihminen ei kykene elämään hengellisesti täydellistä elämää eikä Jumalaa kuulu palvella ihmisten tekemiä käskyjä noudattamalla vaan seuraamalla Jumalan omia käskyjä.

ellauri093.html on line 847:     Vuonna 1980 vietetyssä 450-vuotisjuhlassa Etelä-Saksassa oli huomattavasti ekumeenisempi luonne, sillä siellä oli luterilaisten puhujien rinnalla puhujana katolinen kardinaali sekä ortodoksien ja eri protestanttisten ryhmien edustajia. Tällöin haluttiin korostaa Augsburgin tunnustuksen kirkkoja yhdistävää luonnetta. Nyt jännätään jo mitä pojat sanoo 2030, lisätäänkö tunnustuxeen ehkä pykälä Jeesuxen hiilijalanjälkien seuraamisesta.

ellauri093.html on line 855: Luterilainen maailmanliitto edellyttää jäsenkirkoiltaan Raamatun hyväksymistä ainoana opin ja elämän lähteenä, minkä lisäksi se näkee kolme ekumeenista uskontunnustusta sekä Tunnustuskirjat, erityisesti muuttamattoman Augsburgin tunnustuksen sekä Lutherin Vähän katekismuksen puhtaina Raamatun opin selityksinä.

ellauri093.html on line 863:   Eikä siinä kaikki! Ympäri käydään, yhteen tullaan! Päivi Lipponen, Dick ja minä tavattiin vielä kerran kesällä '33 Karjalan kannaxella Vammelsuun parantolassa. Täysihoitolassa piti sanoa. Päivi oli jättänyt Pekan ja lähtenyt Intiaan Ghoomin kylään lähetystyöhön, Darjeelingin teestään kuuluisan kaupungin liepeillä. Sinne ryntäsi eräs Bill Mann, komea mies, voimakas ja tulisieluinen. Luonnollisestikin hän tutustui Päivi Lipposeen, ja pian nämä 2 löysivät sisäisen kosketuxen. Ulkonaisesti ne olivat kuin Pekka ja Pätkä, mies kookas, neiti pieni ja hento. Sitten norjalaiset missunäärit heittivät ulos nämä hyyryläisensä.

ellauri093.html on line 890:   Muistelmateoksessaan Valoisia jälkiä (suom. 1927) Dora Rappard kertoo merkittävistä tapaamisista ja tapauksista elämässään. Tärkeä sija on tempautumisella mukaan Englannista 1870-luvulla alkunsa saaneeseen pyhitysliikkeeseen. Siltä ajalta on peräisin myös tämä virsi. Se sai alkunsa puolisoiden välisestä keskustelusta matkalla Baselista ylös Chrischonavuorelle. Carl Rappard sanoi vaimolleen: "Kun taas kirjoitat uuden laulun, sen aiheena pitää olla Herran paluu ja meidän valmiutemme siihen." Kotiin päästyä Dora Rappard tarttui kynään, ja niin syntyi tämä virsi. Työtä käskettyä.

ellauri093.html on line 915:   Helene kuoli slaagiin 1939. Se oli Dickiä 1v nuorempi. Dolmen lähti yxin jenkkeihin eikä päässyt enää koskaan takaisin. Julma kohtalo. - Hei ei sinne päinkään! Se iski uuden hanin alle vielä 82-vuotiaana! Jalo nainen oli toiminut 20v opettajattarena, sitten tyttö-korkeakoulun johtajattarena. Nyt hän oli erään tyttökoulun ylivalvoja. Tosi estrogeeninen. He solmivat avioliiton maaliskuussa 1942. Grace oli syntyisin Kanadasta, 30v nuorempi miestänsä, erinomainen kodinhoitaja... hän on niin hyvä minulle, en ole enää yxin... Niinpä niin, ei ole ihmisen hyvä olla yxin, minäpä teen hänelle kylkiluusta kumppanin. Dolmen ei muistanut mainita Gracen tyttönimeä. Voi olla ettei se muistanut sitä, sen nimimuisti oli surkea. 

ellauri093.html on line 917:   Kuinka hyvin ymmärsinkään, että ystäväni tarvizi samanmielisen, käytännöllisen, rakastavan naisen hoivaa ja lohdutusta elämänsä iltapuhteexi, ennen siirtymistänsä kirkkauteen täältä vajavaisuuxien maasta! Sitä paizi Grace oli ykkösluokan suihinottaja. (No ei vaitiskaan, toi vain lipsahti. Läppä läppä hei.)

ellauri093.html on line 921:   Vielä vuoden Dick toimahteli, sitten se sai emfyseeman ja muutti New Yorkista Floridaan. Rauhan tultua ne matkustivat Englantiin ja asettuivat Bournemouthiin asumaan. Sieltä käsin se vielä teki kiertueen Kanadaan ja kirjoitteli lohdutuxen sanaa masentuneille sakemanneille, luvaten että heidän keskijakauxinen messiaansa tulee vielä uudelleen. (Nyt 2021 näyttääkin jo aika lupaavalta.)  Kesällä 1948 ei se enää jaxanut lentää Amerikkaan. Viimeiseen kirjeeseensä se kyllä liitti ohjeet Jes.40:31, jossa meitä opetetaan lentämään. Herran siivellä yli vaikeuxien. Schwierigkeit ist Herrlichkeit.

ellauri093.html on line 944: "Olin kukonlaulun aikaan tarpeillani, kun Kelluva hollantilainen ilmestyi äänettömästi lipuen. Pelästyin kuoliaaksi ja huuhtelin äkkiä."

ellauri093.html on line 952:   "Hyvä rouva, vartokaa hetki, niin paljastan tuomiopäivän lihapilarin. Älkää toki pelästykö, vaikka se näyttää vanhan tammipuun ryhmyiseltä ja myrskyn runtelemalta oksalta."

ellauri094.html on line 68: Pohjois-Savon Ely-keskuksen johtaja Jari Mutakuonon mukaan yksi liito-oraviin liittyvä pääongelma aiheutuu siitä, että eläin liikkuu paikasta toiseen. Mutakuono ehdottaa että elukat naulataan kiinni pönttöihin.

ellauri094.html on line 123: Vielä edustaja Räsänen Päivi, vastauspuheenvuoro, ja sen jälkeen puhujalistaan. 

ellauri094.html on line 130: Arvoisa puhemies! Adoptioon liittyen tahdon vielä todeta, että esimerkiksi Amerikassa Massachusettsin osavaltiossa on alettu suosimaan samaa sukupuolta olevia pareja adoptiossa. Suomessa tulisi välttää vastaava kehitys ja katsoa asiaa lapsen edun kannalta. Adoptiotilannetta ei pidä jättää viranomaisten arvailujen varaan.

ellauri094.html on line 132: Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan tiivistää nämä kaksi pontta, mitä täällä nyt on esitetty. Elikkä olisi kohtuullista, että eduskunta hyväksyisi sen, että adoptiotilanteessa lapsen vanhemmat voisivat päättää lapsen perhemuodon. Tämä ei ole keneltäkään pois, jos voidaan tätä termiä nyt tässä käyttää. Toinen esitys, mikä täällä on esitetty, on se, että kirkolla olisi lain suoja päättää, minkälaisia pareja he vihkivät. Nämä ovat kohtuullisia vaatimuksia, ja toivon, että nämä otetaan vakavasti.

ellauri094.html on line 134: Lopuksi on vielä todettava se, että kun uusi avioliittolaki astuu voimaan 1.3., niin se sattumoisin kirkkokalenterin mukaan — en tiedä, onko sattumaa vai mitä — on myös tuhkakeskiviikko. Kirkkokalenterin mukaan tällöin alkaa pääsiäistä edeltävä 40 päivän paastoaika. Tämän paastoajan tarkoitus on valmistaa kristittyjä pääsiäisen viettoon, auttaa heitä miettimään syntejään ja puutteitaan sekä tekemään niistä parannusta samalla kehottaen lähimmäisenrakkauden tekoihin. Täällä kun on puhuttu moneen kertaan, tänään viimeksi, 2—3 vuoden ajan siitä, että avioliitto kun muuttuu, niin se ei ole keneltäkään pois ja avioliitto ei käytännössä muutu heteroparien osalta, itse ainakin koen ja hyvin moni muu kokee, että avioliiton merkitys tulee muuttumaan radikaalisella tavalla. 

ellauri094.html on line 136: Siinä mielessä itse nyt olen jopa ajatellut sellaista lähestymistapaa, kun esimerkiksi idässä ja monessa muussa valtiossa, Keski-Euroopan valtioissa, vaikkapa Kreikassa ja muualla, avioliiton merkkinä sormus on oikeassa nimettömässä — tämä on myös ortodoksisen kirkkokunnan tapa osoittaa avioliittoa — että itseni osalta aion tehdä niin, että 1.3., kun tämä tuhkakeskiviikko ja 40 päivän paastoaika alkaa, tulen siirtämään sormuksen oikeaan nimettömään ja pidän sitä siellä ainakin sen 40 päivän ajan, ja luotan vielä siihen, että tähän asiaan tulee uusi näkökulma. Tuhkakeskiviikko tulee olemaan merkkipaalu Suomen historiassa ajasta, jolloin yhteiskuntana käänsimme selkämme kristilliselle moraaliarvolle ja Jumalan tahdolle tältä osin. En epäile lainkaan, etteivätkö seurakunnat huomioi tuhkakeskiviikon sanomaa ja rukoile maamme tilanteen puolesta. 

ellauri094.html on line 157: Eduskunnan enemmistö kokonaisuudessaan tuskin ymmärsi lainmuutoksesta äänestäessään, millaisia seurauksia sillä tulee olemaan. Ja tämä pitää paikkansa, että tämä ei pääty tähän, vaan saamme nähdä, mitä seurauksia on esimerkiksi Kanadassa ynnä muualla maailmassa, missä tämä sukupuolineutraali on otettu käyttöön. Me, jotka olemme miehen ja naisen välisen avioliiton kannalla, saamme tästä lähtien kyllä pelätä, mitä tuleman pitää ja kuinka meitä horjutetaan. Yritetään tehdä parhaamme, että kaikki asiat menisivät eri lailla: niin kuin meidän Raamattumme ja Jumala luomiskertomuksessaan on ihmisistä määritellyt. 

ellauri094.html on line 164: Sitten vielä se asia, kun yhteiskunnassamme ovat kuitenkin perusrakenteet muodostuneet kristilliselle perinteelle, että niiden järkkyminen aiheuttaa ihan selkeästi tässä yhteiskunnassa tulevaisuudessa yhä vaikeampia tilanteita. Kun sitten tällainen hajaannus lisääntyy, niin siitä ei kyllä tässä maassa hyödy kukaan. Olisi hyvä muistaa tässä arvoliberaalissa maailmassa — minulle on viime aikoina ruvennut tulemaan yhä vahvemmin se tunne, kun näiden arvoliberaalien puheenvuoroja kuuntelee — että välillä tuntuu, että ei ole olemassa enää mitään arvoja, että kaikki käy, kunhan olla saa. Se on minun mielestäni hyvin huolestuttava kehitys. 

ellauri094.html on line 183:   Tää tuli eteen Swinburnen Baabel-runon ansiosta alempana, Jönsyn mainittua yhden ikävystyttävämmän runon tältä algolagnilta. Ketä oli proffina Baabelin vankeusaikoina? No ainaskin se Jeremia, josta on aikaisemminkin paasattu. Palaan yli vuoden kuluttua näille jäljille kuin koira oxennuxelle. Alkuerissä oli Joel ja Aamos jotka nokitti kiukkusesti Eesaun Edomia. Loppuerissä sit vielä se Hesekiel, joka sai Hiljan veren kiehumaan Kolilla. Ja pikkuprofeetta Obadja. 
 

ellauri094.html on line 190: Koska ajanjakso kesti perimätiedon tai Raamatun mukaan vain 58 vuotta, mikä aika on hyvin inhimillisesti muistettavissa, on Babylonin vankeudella mahdollisesti keskeinen merkitys juutalaisuuden ja siitä kehittyneen kristinuskonkin nostalgiselle kaipaukselle "Pyhään maahan". Tätä metaforaa esiintyy myöhemminkin rajansiirtojen yhteydessä esimerkiksi Balkanilla, luovutetun Karjalan kysymyksen yhteydessä sekä Neuvostoliiton sisäisiä kansojen pakkosiirtoja käsiteltäessä. Neuvostoliitto kesti vain vähän pitemmän ajan, ja sitä kaivataan vielä kipeästi. 

ellauri094.html on line 196: Vielä 1970-luvulla uskottiin yleisesti, että Vanhan testamentin profetia oli ainutlaatuinen ilmiö, jolla ei ollut vastinetta Israelin ja Juudan ulkopuolella. Tämä käsitys on osoittautunut täysin vääräksi Nineven arkistojen avauduttua. Nyt tiedämme, että samanlaisia hourupäitä toimi ja vaikutti myös Assyriassa, ja ekstaattinen profetia oli ilmiönä yleinen koko Mesopamiassa jo 3000-luvulta alkaen eKr. Kriittinen editio assyrialaisista profetioista ilmestyi Parpolan toimittamana vuonna 1998, ja Helsingin nykyinen yliopiston Vanhan testamentin exegetiikan professori ja Parpolan oppilas Martti Nissinen on jatkanut niiden informaation analysointia ja välittämistä päätään pyöritteleville raamatuntutkijoille. 

ellauri094.html on line 198: Profeettojen toiminnan ja koko Assyrian uskonnon ja kuningasideologian taustalla oli salainen oppirakennelma, jonka perusteet oli kiteytetty kristinuskon ristiä vastaavaan symboliin, “pyhään puuhun”. Vuonna 1993 ilmestyneessä artikkelissaan The Assyrian Tree of Life Parpola osoitti, että puun symboliikka oli sama kuin kabbalistisessa elämän puussa ja että se on suoraan lainattu Assyriasta. Puu symboloi samalla kertaa sekä Jumalaa maailmassa vaikuttavien voimien summana että kuningasta jumalan kuvana ja “täydellisenä ihmisenä”. Näin se viitoitti tien myös ihmisen pelastukselle “täydellistymisen” kautta. Puu ja sen meditointi toimi avaimena Assyrian uskontoon, filosofiaan ja pelastusoppiin, joka osoittautui hämmästyttävän samankaltaiseksi kuin juutalainen mystiikka ja varhainen kristinusko. Näistäkin on mulla jossain paasaus. 

ellauri094.html on line 335:   Niinpä tietysti: Jumala on kuollut (Nietsche). Nietsche on kuollut (Jumala). Se nauraa parhaiten joka hohottaa (xoxotajet) vielä kuin kaikki muut ovat kuolleet.

ellauri094.html on line 572: And the south was Aceldama, for a sanguine fume					Ja etelässä oli Iskariotin palsta, josta

ellauri094.html on line 613: He, dying so, lives.								Se elää vaikka kuolleena.

ellauri094.html on line 641: So yet he saith;								Niin se vielä veti;

ellauri094.html on line 643: Drew life, not death.								veti elämää eikä kuolemaa.

ellauri094.html on line 656: Nehän olikin molemmat hinurimiehiä, John Donne oli jumalinen. (Oliko se siitä huolimatta hinuri, ei ole vielä selvinnyt.)

ellauri094.html on line 720:   Ateistipalstalla mellastaa kristitty fundamentalisti nimim. Silence of Mind. Hyvä nimim. Sen pään sisässä on hiljaista, nollakeli, tyyntä myrskyn edellä. Vielä vähemmän on nolla, nollassa ei voi mitään olla. Näin jänis lukuja pohti:

ellauri095.html on line 264:     Dante Gabriel Rossettinkin elämän loppupuoli oli alamäkeä, jota varjostivat mielenterveyshäiriöt, alkoholi ja huumeidenkäyttö. 1870-luvun lopulla hän lakkasi kirjoittamasta ja maalaamasta. Hän kuoli halvaantuneena ja puolikuurona, vain 54 vuoden ikäisenä.

ellauri095.html on line 392: Dante Gabriel Rossetti 1828-1882 oli 2. polven matu Lontoossa. Runojen kirjoittamisen lisäksi Rossetti oli tärkeä hahmo Prerafaeliitin veljeskunnassa ja siihen liittyvässä maalauksessa. Koko elämänsä ajan hän jakoi työnsä kahden intohimon kesken: runouden ja taiteen.

ellauri095.html on line 398:   Rossetti jakoi huomionsa maalauksen ja runouden välillä loppuelämänsä ajan. Vuonna 1848 hän perusti Pre-Rafaeliitin veljeskunnan kuuden muun nuoren miehen, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliitin veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja brittiläiseen silloiseen nykytaiteeseen.

ellauri095.html on line 402:   1840-luvun lopulla Rossetti alkoi näyttää maalauksiaan ja tapasi vuonna 1850 Elizabeth Eleanor Siddalin, "Lizzien", joka oli silloin 16- tai 17-vuotias. Lizziestä tuli Rossettin malli ja lopulta hänen vaimonsa. Menetettyään lapsen hän teki itsemurhan vuonna 1862; jo masentunut, hänen kuolemansa työnsi Rossettin syvempään melankoliaan. Viimeisenä kunnianosoituksena Rossetti asetti runojensa käsikirjoituksen vaimonsa hautaan, päätöstä hän myöhemmin katui.  Rossetti päätti vuonna 1869 julkaista runokokoelman, ja lokakuussa hän palkkasi Charles Augustus Howellin ja muut kaivamaan käsikirjoituksen vaimonsa haudasta. Rossettin tuotantovuosi ei ollut ilman varjojaan: hänen vuoden 1892 omaelämäkerraisissa muistiinpanoissaanWilliam Bell Scott kertoi, että vierailunsa aikana Skotlannissa Rossetti osoitti pelkoa pepussa, jonka hän tunsi sisältävän kuolleen vaimonsa hengen.

ellauri095.html on line 408:   Jane Morris kärsi kuitenkin huonosta terveydestä, ja 1860-luvun lopulla Rossetilla oli myös alkanut ilmetä fyysisiä ja henkisiä vaivoja, jotka rasittivat häntä koko loppuelämänsä: epävarma näkö, päänsärky, unettomuus, vesikives (hydrocele), joka teki istumisesta vaikeaa ja vaati säännöllistä tyhjennystä, sekä kasvava pelko ja vastenmielisyys ulkomaailmaa kohtaan.

ellauri095.html on line 425:   Prerafaeliittiveljekset tarjosivat toisilleen kumppanuutta, kritiikkiä ja rohkaisua uransa varhaisessa vaiheessa ja puolustivat toisiaan alkuperäistä julkista vihamielisyyttä vastaan. Dante Gabriel Rossetti muokkasi ryhmän kirjallista makua, painosti Germin perustamista ja julkaisi siinä useita runoja, mukaan lukien Siskoni uni. Hän osallistui myös allegoriseen proosatarinaan Käsi ja sielu, jossa 1200-luvulla eläneen italialaisen taidemaalarin Chiaro dell´Erman luona vierailee hänen sieluaan edustava nainen, joka kertoo hänelle: Maalaa minut näin sellaisena kuin olen... niin sielusi (juujuu, sun sielu, ei toki mun) seisoo aina edessäsi” – varhainen vihje Rossettin myöhemmästä taiteellisesta kiinnostuksesta unenomaisiin, voimakkaasti tyyliteltyihin naishahmoihin.

ellauri095.html on line 431: Rossettin, Jane Burdenin ja Morrisin välinen kolmio oli monimutkainen. Rossetti perusti Morrisin ja muiden suunnittelijoiden yrityksen, joka teki koristeellisia töitä kirkkoihin ja yksityisiin taloihin. Morris näyttää olleen tietoinen sarvetuxesta, ja hän jopa hyväksyi sen jossain määrin. Rossettin ensimmäisiä muotokuvia Jane Burdenista, värikynällä, kynällä ja öljyllä, pidetään yleensä hänen silmiinpistävimpinä taiteellisena työssään. Rossettin Morrisille lähettämät kirjeet paljastavat, että vuoteen 1869 mennessä hiänestä oli tullut hänen tunne-elämänsä keskipiste: "Kaikki, mikä koskee sinua, on minua vaivaava kysymys... mikään poissaolo ei voi koskaan viedä minua enää niin kauas sinusta kuin läsnäolosi teki vuosiin. Tästä pitkästä käsittämättömästä muutoksesta tiedät nyt, mitä kiitokseni täytyy olla." Jane Morris kärsi kuitenkin huonosta terveydestä, ja 1860-luvun lopulla Rossetilla oli myös alkanut ilmetä fyysisiä ja henkisiä vaivoja, jotka rasittivat häntä koko loppuelämänsä: epävarma näkö, päänsärky, unettomuus, ylipaino, mahtava vesikives, joka teki istumisesta vaikeaa ja vaati säännöllistä tyhjennystä, sekä kasvava pelko ja vastenmielisyys ulkomaailmaa kohtaan. Rossettin ja Jane Morrisin suhteen tahmaisimmat vuodet osuivat kuitenkin yhteen hänen voimakkaimman runollisen toimintansa kanssa.

ellauri095.html on line 435:   Koko vuoden 1870 Rossetti yöpyi useissa maalaistaloissa Jane Morrisin luona ja jatkoi runojen kirjoittamista ja sonettien lisäämistä hänen pitkään sarjaansa "Elämän talo". Rossettin ja Jane Morrisin lyhyt näennäisen onnellisuuden ja (oletettavasti) seksuaalisen yhteyden kausi on houkutellut elämäkerran kirjoittajia oletetulla romanttisella epätavallisuudellaan. Voisi olla sympaattisempaa ja realistisempaa pitää mielessä tilanteen heikkoudet ja rajoitteet: Rossettin liikalihavuus, riippuvuus, vetiset kivespussit, huono näkö ja kasvavat ahdistukset; Jane Morrisin jatkuvasti ahdistavat lapset, neuralgia ja huono selkä.

ellauri095.html on line 438: William Michael Rossetti kirjoitti muistelmissaan hyökkäyksen vaikutuksista veljeensä: "On yksinkertainen tosiasia, että siitä hetkestä lähtien, kun pamfletti oli alkanut vaikuttaa hänen tunteidensa sisäiseen kudokseen, Dante Rossetti oli muuttunut mies, ja niin jatkui hänen elämänsä loppuun asti."

ellauri095.html on line 440:   Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan ​​Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.

ellauri095.html on line 444: Dantesta vielä tämä. Osittain hänen saavutuksensa oli sijainen: hän sinkitti muita monin tavoin, joita ei ollut helppo mitata. Kriitikot ovat eri mieltä Rossettin runollisen saavutuksen laadusta ja mieltymyksistään hänen työnsä eri aikakausiin. Rossettin tuotantoa on vaikeaa ajoittaa tai jakaa jaksoihin, sillä hän jatkuvasti väkersi nuorena aloittamiaan runoja. Monista varhaisista runoista - Siunattu Damozel, Sisar Helen, Niniven taakka,  Muotokuva, Jenny, Dante at Verona ja useista soneteista – tuli vähitellen lähes läpi kumitettuja. Vaikka hän oli uransa aikana huolissaan monista samoista teemoista - idealisoitu, ohikiitävä rakkaus ja pettymys - Rossettin keskimmäisessä ja myöhemmässä runoudessa, seksuaalisesta rakkaudesta tuli lähes epätoivoinen halu ylittää aika. Intohimon etu ei ole nautinto tai molemminpuolinen rentoutuminen, vaan koskettava toivo, että hetki voisi kestää kauemmin kuin viiden piston verran. Ei se voi.

ellauri095.html on line 562:    Was calling, "Oh Christ, Christ, come quickly",			Se huusi: Risto, Risto, tule vikkelään!

ellauri096.html on line 45:       Mulla alkaa olla näitä surullisen näköisiä partapozoja vähän oireellisen paljon. Olisko pitänyt sittenkin laittaa kanteen vaikka virtahepo sohvalla? Tai Jaakko Yli-Juotikkaan vaakunaeläin Teräshiiri?

ellauri096.html on line 370: Augustinuksen mukaan hyvä elämä tarkoittaa pyhitettyä elämää, jossa ruumiin tarpeita on hillittävä. Augustinuksen mukaan kaikki ihmiset tuntevat totuuden, joka on Kristus, Jumalan Sana. Kääntymällä ulkoisesta maailmasta askeettisen elämän kautta sielun sisälle ihminen löytää itsestään sisäisen opettajan, joka on Kristus-Logos (kr. logos = 'sana'), yksi Kolmiyhteisen Jumalan persoonista, joka jatkuvasti pitää maailman olemassa. Augustinuksen merkittävimpiä ja kiistellyimpiä oppeja onkin hänen teologinen tietoteoriansa, ns. illuminaatio-oppi, jonka mukaan kaikki tietäminen ja ajattelu perustuu näkymättömiin ideoihin, jotka voidaan tuntea vain Logokselta tulevan valaisun kautta. Myös pakanat pystyvät Augustinuksen mukaan tietämään mikä on hyvää ja tuntemaan Jumalan näkymättömän olemuksen, mutta heillä ei ole voimaa toimia sen mukaan. Vain kirkon opetuksen ja sakramenttien kautta ihminen voi tulla Jumalan armon piiriin, ja tämä armo antaa ihmiselle voimaa tehdä hyvää niin, että hän ei vain tiedä mikä on hyvää vaan myös kykenee tekemään sitä.

ellauri096.html on line 376: »Ei ole harvinaista, että jotain maasta, taivaasta, muista tämän maailman alkuaineista, tähtien liikkeistä ja kierrosta tai jopa koosta ja etäisyyksistä, auringon ja kuun määrätyistä pimennyksistä, vuosien ja vuodenaikojen kulusta, eläinten luonnosta, hedelmistä, kivistä, ja muista sellaisista asioista voidaan tietää mitä suurimmalla varmuudella järkeilemällä tai kokemuksen kautta, jopa ne jotka eivät ole kristittyjä. On siten liian häpeällistä ja turmiollista, ja suuresti vältettävää, että hänen [ei-kristityn] tulisi kuulla kristityn puhuvan niin idioottimaisesti näistä asioista vieläpä yhtäpitävästi kristillisten kirjoitusten kanssa, että hän saattaisi sanoa, että kykenisi hädin tuskin olemaan nauramatta nähdessään kuinka täydellisen väärässä ne ovat. Tämän valossa ja pitämällä se jatkuvasti mielessä Genesistä käsitellessä olen, siinä määrin kun kykenin, selittänyt yksityiskohtaisesti ja esittänyt harkittavaksi hämärien kohtien merkitykset, pitäen huolta siitä etten myönnä äkkipikaisesti oikeaksi jotain yhtä merkitystä ja ole puolueellinen toiselle ja mahdollisesti paremmalle selitykselle.]» .

ellauri096.html on line 390: »Jättäkäämme siis niiden arvailut, jotka eivät tiedä mitä sanovat, kun he puhuvat ihmisrodun luonnosta ja alkuperästä. Sillä jotkut katsovat ihmisistä samaa mitä he katsovat maailmasta itsestään, eli että ne ovat aina olleet olemassa [...] Heitä ovat eksyttäneet myös ne hyvin valheelliset kirjoitukset, jotka väittävät historian olevan monituhatvuotinen, vaikka pyhistä kirjoituksista luemme, ettei kuuttatuhatta vuotta ole vielä kulunut.»

ellauri096.html on line 395: »Pyhä Augustinus opetti, että Aadamilla oli ennen syntiinlankeemusta vapaa tahto ja että hän olisi voinut pidättäytyä synnistä. Mutta kun hän ja Eeva söivät omenan, turmelus tuli heihin ja siirtyi heistä kaikkiin heidän jälkeläisiinsä, joi[s]ta ainoakaan ei kykene omin voimin karttamaan syntiä. Vain Jumalan armo tekee ihmisen kykeneväksi olemaan hyveellinen. Koska me kaikki olemme perineet Aadamin synnin, me kaikki ansaitsemme iankaikkisen kadotuksen. Kaikki, jotka kuolevat kastamattomina, myös pienet lapset, joutuvat helvettiin kärsimään loppumattomia tuskia Meillä ei ole oikeutta valittaa tätä, koska olemma kaikki pahoja. (Tunnustuksissaan pyhimys luettelee rikokset, joihin hän teki itsensä syypääksi kätkyessä.) Mutta Jumalan vapaasta armosta ovat muutamat kastetuista määrätyt pääsemään taivaaseen; nämä ovat valitut. He eivät pääse taivaaseen siitä syystä, että ovat hyviä; me kaikki olemme turmeltuneita, mikäli ei Jumalan armo, joka on suotu ainoastaan valituille, tee meitä kykeneviksi olemaan toisenlaisia. Ei voida mainita mitään syytä, miksi eräät pelastuvat ja toiset joutuvat kadotukseen; tämän määrää Jumalan motivoimaton valinta. Kadotukseen joutuminen osoittaa Jumalan oikeamielisyyttä, pelastuminen hänen armoansa. Molemmat yhdessä osoittavat hänen hyvyyttään.

ellauri096.html on line 411:       Samanlaista ruskehtavaa viemärisuolisukellusta kuin Pynchonin Nipsulla. Imukala lie ollut mustasukkainen jollekin kavioeläimelle. Juotikkaan ja Alienin naamassa on paljon samaa. Juoskaa karkuun heppahöperöt! Tai hakekaa jotain kättä pidempää. Sitä se on sanoi äite ja kantoi tikun päässä pihalle. 

ellauri096.html on line 450:       Juotikas hapantelee aika pahasti heppagenrestä. Sitä vituttaa että esiteinit lukee niitä eikä Juotikasta. Siellä liikkuu löysä raha joka saisi mielellään hakeutua nupipään pehmyreiden taskuihin. No ylläri, jos saa valita söpön raudikon tai kaljupään kakantuhriman hasbeenin välillä, niin mitä luulet että valizee? Mäkin luen mieluummin heppahullua kun näitä Jaskan tuherruxia. "Esimerkixi" fantasia ja 'spefi' ovat aina "sallineet paljon tilaa luovalle mielikuvituxelle ja omaperäiselle sanankäytölle". Mitä helvettiä, ei aina samoina toistuvien mielikuvituxettomien satueläinten ja typerien neologismien kexaseminen vaadi kovin kummallista neroa. Ne on vähintään yhtä klisheisiä kuin heppakirjat, klisheet on vaan toisia, enempi tollasia "poikien". Esim Game of thrones on vaan fantasiasaippua. Se knääpiö oli paras. Oli se helmimäisen ahistunut prinsessakin kiva jolla oli lemmikeitä. Helmi haluis ehkä kisun. Avantgarden 2-tahtimekanismia: ensin se maistuu pahalta ja sitten se alkaa maistua - yhä pahalta. Paha yskä ja yhä pahenee. 

ellauri096.html on line 452: Usein tyttö rakastuu hevosen valokuvaan kirjan kannessa tai harrastelehdessä ennenkuin on edes tavannut hevosta elävänä. Eikä juhlallisuuden vaikutelmalta voi koskaan kokonaan välttyä, vaikka tahallaan rimpuilisi sită vastaan ja kuvaisihevosen esimerkiksi sellaisena groteskina piereskelijänä kuin miltä se näyttää ja kuulostaa tallin töihin tottuneelle, miten näiden otusten ilmavaivat usein tärisyttävät karsinan seiniä ja sakeuttavat ilman kuin sinappikaasu. Inhorealismi johdattaa aivan yhtä pahasti harhaan kuin ponikirjojen söpöily. Ennemmin haluaisin päästä käsiksi tylsyyteen, vai miksi sitä pitäisi sanoa. Jokin näiden eläinten typerryttävässä monotonisessa lauhkeudessa osoittaa kohti sitä totuutta, jonka haluaisin kirjoittamalla pyydystää, vaikka hyvin tajuan tehtävän toivottomuuden. Tartunpa mihin ilmiöön tai aiheeseen hyvänsä, esitän aina ansaitsemattoman huomionosoituksen. Maailma pitäisi vain jättää omaan arvoonsa, ja niin useimmat tekevätkin. Tämä valhekasvain jäytää vain kirjoittajia.

ellauri096.html on line 471: Tahdon murskatappiossa kaksitoistavuotias Anu käy Konemetsän talleilla hoitamassa poneja ja ratsastamassa. Sitten hän kuulee hevoshulluuden olevan tiettyyn ikäkauteen kuuluva vaihe nuoren tytön elämässä. Vapaan tahdon ongelma alkaa kiusata Anua päivä päivältä ankarammin kunnes käsillä on täysimittainen eksistentialistinen kriisi.

ellauri096.html on line 515: Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään tuntuu valitettavan vaisulta väliosalta eeppisen saagan keskellä. Yli-Juonikkaalta ei odotakaan mysteerien selvittämistä, mutta tunnelmaltaankin romaani on vielä selvästi heikompi ja hajanaisempi kuin edelliset osat, mikäli enää mahdollista.

ellauri096.html on line 517: Romaanin kehyksen muodostava näytelmäosio on puuduttavaa luettavaa eikä ainakaan vielä näytä asettuvan juuri mitenkään osaksi laajempaa kontekstia. Teos tuntuu hämmentävän irralliselta edellisiin osiin nähden.

ellauri096.html on line 537:   Hesekielin retkistä on ollut siellä täällä puhetta, esim. GT-sählämien merkabah-merkkisistä tankeista, jolla ne lanas musulmaaneja. Ja Hiljan se yx aika sexikäs raamatunpaikka oli Hesekielistä. Kai sekin pitää vielä lukea. 

ellauri096.html on line 539:   Henry Tonx, Otto Dix, Chaim Soutine, Käthe Kollwitz piirsi rumia kuvia izestään tai muista vammasista. Jotkut kuvista on elävästi Jaskan näkösiä. Anusta (siis Jaskasta) ei ollut hauskaa kun Cecilia Jimenez tunaroi jeesusfreskon hyvässä uskossa Saragozassa. No ei tietystikään kun Jeesuxesta tuli siinä aivan Jaskan näköinen. Mitä nauramista siinä muka on? Mitä nauramista on pienipäisissä? No eipä paljoa. Tshihi.

ellauri096.html on line 559:   Jaska näyttää olevan niin tyhmä ettei se erota rekursiota yxinkertaisesta luupista. (No mäkin kyllä mokasin kerran tossa kohdassa, vieläkin vähän nolottaa, kun Aarne "GF" Ranta ja Kimmo "Välilyönti" Koskenniemi pääsi ojentamaan siitä.) Luuppi on jo Oli kerran onnimannissa, tai tarinassa Oli synkkä ja myrskyinen yö,

ellauri096.html on line 565: Tulee mieleen Ben "vaeltava juutalainen" Zyskovizin ehdotus että perustuslaillisia oikeuxia kuten oikeus terveyteen ja elämään ei saisi tarkastella yxinään vaan niitä pitäisi pelata vastakkain kuin korttipelissä. Nää kolme pikkuvalttia ja jätkä kumoo noi neljä hakkua ja sulle jää käteen mustamaija eli mä oon voittanut. Tää on just se lumppukauppiaan moraali joka elähdyttää talousliberaalia utilitaristia: eri dimensiot on kallellaan kuin huolimattoman halot liiterissä ja kaikella on hinta, jopa Benin isoäidillä. No se on jo tosi edullinen, ei siitä ole enää kuin kallo tai tuhkaläjä jälellä.

ellauri096.html on line 695:   Hauska huomata että Yli-Juotikas soveltaa Sainte-Beuven peukuttamaa ja mun systemaattisesti soveltamaa elämä ja teoxet menetelmää maalieläimeensä Ansa Ikoseen. Se kaivelee Ansan taustoja ja koittaa selvittää sen kanadalaista sukua löytääxeen ainexia johkin Frantz Fanon-tyyppiseen freudilaiseen selityxeen mixi Ansa ei pidä maahanmuuttajista. Fanonista ei näytä olevan paasausta, pitäisikö olla? No teen tietolaatikoon. Se oli joku sivistynyt siirtomaalainen, jos värin saa mainita niin kakan. Antikolonialismia freudilaisella kuorrutuxella. Tunnettu kirjoista Peau noire, masques blancs ja Les damnés de la terre. Amerikkalaiset mainizevat miinuxena sen marxilaisuuden, ranskixet että se sähläs Algerian puolesta.

ellauri096.html on line 723: 2 esimerkin nojalla "Anusta" alkaa näyttää että kirjallisuus on sairasta. Onko kirjailijat sairaita vai tekeekö kirjat niistä niistä kipeitä? No mulla on kohta satoja esimerkkejä siitä että ne tuppaa olemaan aivan sairaan julkisuudenkipeitä ja yllättävän  monet  luonnevikaisia narsisteja. Niille on yleisö hirmu tärkeä ja ne janoaa läpyjä ja kiitosta. Ne haluis elää ikuisesti ellei muuten niin kirjoissa ja näköispazaina. Oma katukin ois kiva, niinkuin Alexis Kivellä Loimaalla ja Frantz Fanonilla Algerissa. Että siinä toivelistaa joulupukille. 

ellauri096.html on line 732:     15.01.2020 tuli kuluneexi 105 vuotta Loimaan lehteä. Loimaan lehdessä miesten ja naisten tasa-arvo on kunnossa. Oma paikallinen lehti on aina seutunsa kuva. Mummokolarit ovat kolisseet tavallista vähemmän. Eläinkannan runsastuminen on pidetty kunnossa mezästämällä. Onko Loimaalla olemassa mitään varamummopalvelua? Asunto oy Karhulanmäessä on myös kuulunut outoa kolinaa. Kurkkasin ovisilmästä. Käytävällä paloi valo. Menin takaisin sänkyyn ja sammutin valot. Heräsin viime viikolla siihen kun joku rapisteli turvaketjua. Nyt on ilmennyt että joku tuo tyhjiä rutisteltuja oluttölkkejä ovemme taaxe. Vielä sisäpuolelle. Mikähän tarkoitus tässä touhussa... yhä sairaamman hurmeiseksi vajoavaa apokalypsia, kieroutunutta ja vainoharhaista, "hulvattoman" postmodernin komedian ja karmivan kauhun rajamailla. Sehän näyttää olevankin Loimaalla vaan normipäivä.

ellauri096.html on line 745: Äkkiä ei myöskään muistu mieleen toista esimerkkiä siitä, että romaanin yhtenä kertojaäänenä on eläin. Textissä sen kunnian saa hevonen nimeltään Teppo. Houyhnhnm olis ollut vielä hassumpi nimi. Hei mutta onhan se Quatre Pattes! Siinä ainoa kertojanääni on mäyräkoiran haukku. 

ellauri096.html on line 749:   SITTEN TAKAISIN kirjan perusjuoneen. Tapahtumien keskiössā on Konemetsãn ratsastustalli ja päähenkilönä 12-vuottas Anu, joka  monen muun ikäisensă tapaan kuitenkin huomaa vierastavansa ystävlensä täydellistă hurahtamista  hevosiin, mikä saa hānet vähäksi aikaa luopumaan koko harrastuksesta. Anu on ollut innokas lukija ja sattumalta hän tarttuu heppakirjallisuuteen kuuluvaan Asta Ikosen kirjaan Jutan unelmahevonen, joka siis on todella ilmestynyt kirja ja joka kansikuvaa myöden teilataan kerrassaan perusteellisesti. Anu paneutuu myös Ikosen muuhun tuotantoon, ja se saa saman kohtalon. Eikä tämäkään vielä rită. Anu selvittää myös kirjailija Ikosen taustaa, ja saa selville, että tämä on ajatuksiltaan lähellä uusoikeistoa, Niinpä rajun arvostelun kohteeksi päityy myos itse kirjailija. Samassa yhteydessä kerrotaan, että Anu oli jo 9-vuotiaana lukenut  salanimellä Saku Kannas kirjoite tun teoksen Ktultahiekkaal, jonka todelliseksi kirjoittajaksi paljastui rikollisille poluille hairahtunut satakuntalaisen pikkukunnan kun nanjohtaja. Myös tälta osin arviot ovat tyrmääviä. (Hemmetti sano nyt minkä kunnan johtaja se oli! Varmasti tiedät. Loimaanko?) Tavalliselle lukijalle syntyy väistämättä mielikuva, etta kyseiset kirjat rusikoidaan enemmänkin silla perusteella, maliainen on olltut niiden kirjoittajat kuin millainen on ollut niiden sisältö. Puolustanatia millään tavoin ko. kirjoittajia on syytä kysyä, onko menettely perimmältään oikein? Onhan esimerkixi niin, että jopa lukuisien maailmankirjallisuuden huipputeosten kirjoittajat ovat olleet moraaliltaan ja käytöxeltään vähintään kyseenalaisia!

ellauri096.html on line 751:   Eli elämä ja teoxet -menetelmään paluu ei käy päinsä, Juotikas! Uskottavuuden rajoja koettelee myös kirjan toteamus siitä, että Anu edellisenä syxynä (siis alle 12-vuotiaana) oli "tullut lukaiseexi" Frantz Fanonin teoxen Black skin, white masks, joka on yxi uraauurtavista tutkielmista koskien psykopatologian kolonialistisia vaikutuxia. (Lähde: Wikipedia)

ellauri096.html on line 755:   Kirjallisuutta koskevien pohdintojen ohella Anu paneutuu syvällisesti elämisen ja olemisen filosofiaan alkuräjähdyxestä loppuromahduxeen. Parhaalla tahdollakaan ei voi tulkita hänen päätelmiään optimistisixi. Ilmeinen Greta Thunbergin sukulaissielu. Mitenkäs se Trump taas niin osuvasti sille heittikään? “[s]he seems like a very happy young girl looking forward to a bright and wonderful future. So nice to see!” No Greta nauroi parhaiten viimesex kuin Hippon Akun toimelias vaimo.

ellauri096.html on line 769:   Be your own best friend, ehdotti Haj Ross masislahjaxi antamansa kirjan avulla. Se oli musta ärsyttävä ja nolo, mutten heittänyt pois. Kai se on vieläkin jossakin. Päätöxenteko on sisäistä keskustelua pienen enkelin ja pienen pirun välillä, kuten Aku Ankalla. Lopuxi piru-Aku mätkäisee enkeli-Akua päähän hangolla. Enkeli-Akun pään ympärillä lentää tähtiä ja lintuja. Aku lähtee tekemään taas sitä mikä on siitä kivaa. Ezimään Iinestä. Roopelta peritty pitkä naru alkaa suoristua kerältä. 

ellauri096.html on line 849: "Silentium pueri, hiljaisuus!", liian isoon pukuun ja solmioon pukeutunut punaposkinen ukkeli huusi ja antoi katseensa kiertää nuorten miesten ja hienhajun täyttämässä huoneessa. Huoneen laidalla  olevilla ikkunoilla kulki kaksi kärpästä verkosta tehdyt verkkosilmät silminä, leveä kitiinikilpi perseensä ympärillä ja paksut, topatut nahkasuojukset karvaisten käsivarsiensa peittona. ”Ylös!” latinantunnin johtaja ­komensi. Paukanteiksi kutsutut koululaiset nousivat seisomaan ja asettuivat vajaan metrin päähän toisis­taan kädet selän taakse taivutettuina. Sitten opettaja eli Omppu astui heidän vierelleen ja kohotti äänensä. ”Sedite pueri!” hän huusi. Sekundantit käänsivät Cornelius Neposta kansi kohti lattiaa ja istahtivat sitten takaisin pulpettiin. Paukantit kohottivat kätensä viittaajan pään korkeudelle. Kaikki olivat aivan hiljaa. ”Aloittakaa!” ottelun johtaja huusi, ja siinä samassa linkkarit avainniput ja eväspullot alkoivat kilahdella pulpettien putkijalkoja vasten. Nopeat tietoiskut ja torjunnat seurasivat toisiaan, mutta kum­­pikaan osapuoli ei tehnyt elettä­kään väistääkseen lyöntejä. Sitten yksi sivallus osui maaliinsa. ”Seis!” ottelun johtaja käski, ja paukantit laskivat heti housunsa. Toisen lahkeesta valui jotain vaaleanpunaista, ja toinen ottelun kahdesta valvojasta riensi tutkimaan saalista. ”Se on yli tuuman pituinen!” valvoja totesi. Letku oli sääntöjen mukaan tarpeeksi pitkä, ja ottelu oli ohi. Valkoisiin pukeutunut lääketieteen opiskelija talutti jotain tahmeaa vuotavan ottelijan sivuun puhdistamista ja sitomista varten. Haavoittunut paukapää oli ainakin yhtä tyytyväinen ottelun lopputulokseen kuin haavoittumatonkin.

ellauri096.html on line 853: 
Edellä oleva kuvaus perustuu akateemiseen eli mensuurimeikkailuotteluun, ­joka järjestettiin Helsingin Normaalilyseossa Etelä-Helsingissä vuonna 1964.
Yliopistojen osakunnissa harjoitetussa mensuurimeikkailussa ei oteltu varsinaisesti voitosta, eikä kyse ollut kilpailusta tai urheilusta. 1700-luvulla Saksassa syntyneen akateemisen meikkailuperinteen tarkoituksena oli pikemminkin kimppakiva ja osoittaa luonteenlujuutta ja rohkeutta. Lisäksi ottelijat halusivat saada etu-tai takaposkeensa näyttävän sarven, jota pidettiin miehekkyyden osoituksena.  Mensuurimeikkailun juuret ovat keskiaikaisissa aatelismiesten välisissä pippelinmittelöistä, joissa oli useimmiten ­kyse kunniasta. Siis yxinkertaisemmin sanoen nokintajärjestyxestä. Näin käytiin oikeutta, oikeushan on aina vahvemman puolella. Se joka voitti oli oikeassa jossain reviirikiistassa.

ellauri096.html on line 855:   Mikäli aatelismies oli loukannut toista, vallalla ollut kumma käsitys edellytti, että loukattu osapuoli vaati ­hyvitystä kaksintaistelun muodossa. Jos loukattu ritari yritti unohtaa nöyryytyksensä, hän leimautui helposti kunniattomaksi pelkuriksi. Mikä tarkoitti vaan sitä että kuka tahansa saattoi kävellä sen ylize ja viedä sen pelivälineet. Aatelismiesten kaksintaistelujen taustalla oli usein nainen, mikä antoi taisteluille romanttisen sävyn. Paskanmarjat, resujen omistuxesta siinä oli kyse silloinkin. Miekoin tai pistoolein käytyä taistelua jatkettiin kuitenkin monesti toisen osapuolen kuolemaan asti, minkä vuoksi kaksintaistelut lopulta kiellettiin sekä suuressa osassa Eurooppaa että Venäjällä. Voi kysyä mixi, siinähän päästiin nopeasti eroon paskiaisista? No kai ne jotka voittivat oli vielä paskiaisempia. Sitäpaizi, huonoja paskiaisia tarvittiin tykinruuaxi. Kaksintaisteluperinne jatkui kielloista huolimatta, ja Saksassa se levisi 1500-luvulla yliopistoihinkin. Tuohon aikaan yliopistojen opiskelijat olivat enimmäkseen aatelisperheiden poikia, jotka olivat sisäistäneet aateliston kunniakäsityksen kasvaessaan. Nykyjään huippyliopistoissa maxavat opiskelijat ovat yleensä pohattojen poikia, jotka ovat sisäistäneet rahanteon ajatuxen kasvaessaan. Yliopistoissa opiskeli kuitenkin myös porvarisperheiden poikia, jotka omaksuivat nopeasti ylhäisiltä opiskelutovereiltaan sekä miekankäyttötaidon että tiukan kunniakäsityksen. Huippuyliopistoissa opiskelee nykyään myös vapaaoppilaina ulkolaisten värivammaisten ylifixua jälkikasvua, jotka nopeasti omaxuvat rahanteon ajatuxen.

ellauri096.html on line 861:   Saksalainen Jenan yli­opisto palkkasi vuonna 1550 ensimmäisenä yliopistona erityisen meikkailunopettajan, ja pian meikkailu oli yhtä tärkeä osa yliopistoelämää kuin tanssi ja ratsastuskin. Tanssi ja ratsastus olivat kuitenkin laimeaa huvia mensuurimeikkailuun verrattuna. Toisessa vastapuolena on naaras ja toisessa kavioeläin. vain kolmannessa mahdollisesti rakas henkilö. Nimettömäksi jäänyt nuori opiskelija Göttingenin yliopistosta kuvaili päiväkirjassaan, kuinka hänen kielensä liimaantui kitalakeen ja tuskanhiki valui pitkin hänen selkäänsä mensuurimeikkailu­ottelun aikana. Tuntui samalta kuin laudaturseminaariesitelmän aikana. Hänen rohkeutensa palasi vasta, kun hän huomasi opponentin vielä suuremman ahdingon.

ellauri096.html on line 869:   
Mensuurimeikkailu oli osa hyönteisyhteiskuntaelämää

ellauri096.html on line 884:   Vuonna 1871 Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät keisarikunnaksi, jota hallitsi Bonnin yliopistossa hankittua menstruaatioarpea kasvoissaan kantava Vilhelm I. Keisari uskoi vakaasti, että osakuntaelämä jätti arpia miehiin ja menstruaatioarvet tekivät näistä ”lujia ja urheita”, tai ainakin sööttejä. Hänen mielestään mensuurimeikkailun idea oli ymmärretty täysin väärin. Keisarista se oli nykyajan vastine keskiaikaisille hirttäjäisille ja antoi ”juuri sitä supervoimaa, jota yliopiston jälkeen elämässä tarvittiin”. Vilhelm uskoi myös löytävänsä armeijaansa kenraalit entisten "Seelenbruderiensa" joukosta. Keisarin järkytykseksi hänen arpiset kenraalinsa kuitenkin johtivat Saksan katkeraan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918. Täh? Nyt lähti heittelehtimään. Vilhelm I (1797-1888) oli autuaasti kuollut ja kuopattu. Suuren sodan tappiokeisari oli 2 keisaria myöhempi Vilhelm II (1859–1941). On tässäkin historiasivusto. Samaa luokkaa kuin Tiede 2000-kuvasto.

ellauri096.html on line 894: "Hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan." (Ilmestyskirja 6:8) Joka tunnetaan myös maailmanlopun enteenä.

ellauri096.html on line 912: P.S. E. Saarinen eläkeläisenä meni mainosalalle, peukuttamaan pankkimainoxessa yrittäjyyttä, se keventää elämää. Kylä Eski tietää. Paxulla taalasäkillä kelluu kökkäreenä pinnalla. Tai sit ajaa kovaa rämällä polkupyörällä lumisohjossa volttiloota  selässä. Kevyttä menoa, ei tunnu jäsenissä palkkajäykkyyttä kun on Voltswagen alla. Aprillia. Ainiin se on vasta huomenna.

ellauri096.html on line 920: Salmenniemi elää köyhyysrajan tuntumassa. "Viisi vuotta sitten olin todella köyhä; nyt olen enää vähävarainen.” Yli-Juonikkaan Onnen Tiirikka -yhtiöillä on vakavia talousvaikeuxia ja kirjanpitoepäselvyyxiä. Elämme vaikeaa aikaa, ystävä hyvä. Johtaja Uuno Turhapuron kaltaisia pisnismiehiä.

ellauri096.html on line 929: En tunne kumpaakaan kirjallista performanssitaiteilijaa ollenkaan. Nuoren Voiman toinen päätoimittaja Vesa Rantama, vieläkö aiotte jatkaa sairauskertomuksen julkaisemista? ”Saattaa olla”, Rantama vastaa. Saahan sillä rahnaa, josta on aina pula. Niinkuin tälläkin, miettii Herlinin omistama Antti Mäjänder. 

ellauri097.html on line 40:       Pete Mencken digas Nietscheä ja Nietsche Schopenhaueria. Arttu oli pihi mies. Se kähmi Mutilta ja Schwesteriltä isän kokoaman perinnön, ne saivat elää puutteessa nukkavieruina, sillä aikaa kun Sope talutteli Frankfurtissa Atma-koiria ja syötti niille naudanfileetä.

ellauri097.html on line 47:   Tänään oli kaikki vielä hyvin juutalaisten kannalta, valemessias oli riiputettu kypsäxi ja pantu ison kiven alle marinoitumaan. Ikävyydet alkoivat vasta seuraavana päivänä joka oli arkipäivä. Kapinalliset kaivoivat johtajansa kiven alta salakähmäisesti kuin siiran ja kuskasivat jonnekin. Sanhedrinin Arimatian edustajalla saattoi olla sormet pelissä. Police suspect foul play, Israelin salainen poliisi Shin Bet tutkii asiaa. Jotkut väittää nähneensä taivaalla oudon valoilmiön. Liittyneekö eiliseen pimennyxeen ja pieneen tärähtelyyn. No nyt ne on jo ohize. Varmaan menee tovi ennen kuin ne toistuvat.

ellauri097.html on line 79:     Baltimoren asema vientisatamana toipui vapaussodan jälkeen ja sen kautta vietiin viljaa etenkin Etelä-Amerikkaan. Ensimmäinen rautatie tuli kaupunkiin vuonna 1828. Vuonna 1851 kaupunki erotettiin Baltimoren piirikunnasta itsenäiseksi kaupungiksi. Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1860-luvulla Maryland oli osa Pohjoisvaltioita, mutta monet paikalliset kannattivat Etelävaltioita. Yhtä sekopäitä kuin Menckenkin. Kaupungilla on ollut myös ongelmia poliisin ja etenkin kaupungin mustan väestönosan jännitteiden johdosta. Esimerkiksi vuonna 2015 kaupungissa mellakoitiin mustan miehen kuoltua valkoisen poliisin pidättämänä kuljetuksen aikana. Samaan aikaan esimerkiksi murhien määrä on ollut historiallisen korkealla. Neljäsosa porukoista elää köyhyysrajan alapuolella. Sinnittelee vähäosaisina kuin Gilmoren tytöt. Kaxi kolmesta asukista on mustanpuhuvia.

ellauri097.html on line 83: Kartan perusteella Baltimore on räkäklunssi jenkkimantereen nenän alla. UUTISSALAMA: Tytti Yli-Viikari on Tuomas Pöystin puudeli. Tuomas Pöysti on Haju Pisilän rescue dog, likaojasta löytämä kusikoira. Tää kolmikko ja neljäntenä vielä se Bernerin kumikana ja apupoikana "johtaja Koiranen". on olleet keltaisina noutajina tuomassa jenkkityyppistä korruptiota Suomeen. Ne pitäisi pyyhkiä pikaisesti nenäliinaan. Aivastaa hihaan. Niille on aika tulla noutaja.

ellauri097.html on line 85: Mutta takas Menckeniin. 9-vuotiaana se luki Mark Twainin Huckleberry Finn, mikä oli "the most stupendous event in my life." No taisi olla tylsä elämä. Kylse varmaan luki Twainilta niitä ateistijuttujakin. For Mencken, Huck Finn epitomizes the hilarious dark side of America, where democracy, as defined by Mencken, is "the worship of jackals by jackasses." Siinä se on oikeassa kyllä mutta demokratia on silti paras kexintö. Ilman sitä samat kusipäät ja niiden sakaalit hallizis ilman aaseja. Demokratiassa sentään vaihdetaan aasit ja sakaalit määräaikoina.

ellauri097.html on line 181: Hirvieläimet aiheuttavat mittavat tappiot puuston kasvulle ja monimuotoisuudelle.

ellauri097.html on line 186: Useat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kokonaisuutena hirvieläinten vuosittain metsille aiheuttamat kasvutappiot kuutiometreinä ja hiilidioksiditonneina ovat Suomessakin miljoonaluokassa.

ellauri097.html on line 189: Vastikään metsätuhotieteen dosetti Heikki Smolander sekä emeritushuijari Pekka Liemelä huomauttivat Helsingin Sanomissa (4.3.2021) ylitiheiden hirvieläinkantojen uhkaavan biodiversiteettiä.

ellauri097.html on line 191: ”Suomessa tarvitaan kipeästi hirvieläinkantojen ekosysteemivaikutusten kokeellista tutkimusta, sillä pelkät maastokartoitukset eivät tuota kausaalista tietoa”, he kirjoittivat.

ellauri097.html on line 221:   Olli siirtyi ajasta iäisyyteen pääsiäismaanantaina. Mietityttää, jatkuuko filmi suoraan seuraavaan tuotantokauteen kuin netflixissä, vai jääkö siinä vähän luppoaikaa, odottelua kuten katolisten limbossa. Alkaako oikeudenkäynti heti ja siiitä samantien karja-autoihin, vai saako siinä vähän aikaa miettiä mitä tuli sanottua ja tehtyä? Olikohan Olli tollanen ryöväri, jolle eillispäivänä lähtenyt ristiinnaulittu lupasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa". Toivotaan parasta. Mutta pelätään pahinta. 

ellauri097.html on line 230:   Lähdin kiukkuisena roistopöytään vaatimaan sitä takaisin. Siellähän se oli jo myytävien tavaroiden joukossa. Otin sen ja vaihdoin kankaan sijalle. Kysuin konnalta meneekö kauppa niin huonosti että asiakkailta pitää varastaa. Siitä se varsin loukkaantui ja uhkasi mua nahkatakkinsa läpi mutkalla. Tai kirjalla kuin Daltonien Joe, mistäs minä tiedän. Ensin en yhtään tajunnut mitä se takin alla hommailee mutta sitten ymmärsin pelästyin ja huusin älä ammu! Mietin jo lähenkö jalan karkuun ja jätän auton Seijalle.

ellauri097.html on line 237:     Jönsykin ihmettelee mixi olen kiinnostunut kirjailijoiden taustoista ja taipumuxista. Mitä esim. kirjailijan kuvaan lisää se tieto että se on homo. Osaahan se sen izekin kertoa josse on tärkeää, ja paremmin kuin sä. Niinpä tietysti, ellei ole elämä-ja-teos linjan kirjallisuudenharrastaja. Me biografistit ei olla kiinnostuneita sitiä mitä kirjailija sanoo, vaan siitä mixi se sanoo mitä se sanoo. Ja siihen kysymyxeen voi hyvin olla osavastaus että se on hinaaja. Muita lupaavia muuttujia linear ja mixed modeliin näyttäs olevan heimo, vanhemmat ja kotiolot, ulkonäkö sekä uskonto. 

ellauri097.html on line 243: Hän opiskeli Pariisissa ja sitten Yhdysvalloissa Virginian yliopistossa. Yhdysvaltoihin hän ei kuitenkaan kotiutunut vaan sanoi vuosiaan siellä elämänsä surullisimmiksi. Hän keskeytti opinnot ja palasi Ranskaan, jossa ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Mont-Cinère (1926). Kustantajansa vaatimuksesta hän muutti nimensä Julian Julieniksi.

ellauri097.html on line 245: Greenin teosten keskeisiä aiheita ovat itsetuho, uskonto ja seksuaalisuus, ja niiden tapahtumaympäristö on ranskalainen maaseutukaupunki, jossa asuvan neuroottisen hahmon elämää hän kuvaa. Hän kirjoitti myös näytelmiä, joista useimmat hän kirjoitti 1950-luvun ensi puoliskolla. Ne käsittelivät itsensä löytämistä.

ellauri097.html on line 247: Aika monet hinaajat kääntyy katolisixi kun ne löytää izensä. Muita tapauxia pisteessä: Mänli Hopkins, T. S. Eliot. Onko vielä muita? Paul Bourget? 

ellauri097.html on line 284:   Masis valtasi mamman miljoonien ranskisten ympäröimänä jotka eivät olleet koskaan kuulleet etelävaltioista (eikä ois voineet vähempää välittää). Paremman puutteessa Mary saarnas sitten sisällissodan kauhut lapsille. Mamma sai Julianin tuntemaan izensä aina erilaisexi kuin muut. Siihen sattui. Etelässä oli ihanaa. Neekereitä joka paikassa leipäkorit päässä. Loput voitte lukea Lucky Lucke Louisianassa-sarjakuvasta. 

ellauri097.html on line 489:   Ferranten Gianní:  Sinä päivänä valhe ja rukous astuivat elämääni, ja  sain niistä paljon apua.  Justiinsa niin, ne ovat tavallaan sama asia. Fuskaamista kielipelissä. Sanotaan kissa kun tarkotetaan  talo, sanotaan tiili ja toivotaan että joku tuntematon lahjoittaa tiilitalon. Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun. Mitä puppua. Mixi rukoilla sellasta, tapahtuuhan se ilmankin. Tulee tiili päähän ikkunasta. Siinä lappu: valizin sinut.
 Tietysti Giannin isä bylsi Costazaa  ja oli muiluttanut rannekorun sille. Tyhmä Gianni  haukkui väärää puuta. Giannin isä se suurin paskiainen oli, juuri kuten Vito sanoi. Alvar Aalto kävelemässä asbestihökkeleineen Vivi Lönnin yli. Viivi valizi viisaasti naispuolisen puolison.

ellauri097.html on line 497: Sen melkein kaikki taulut vaimosta on tosi rumia. Kosto elää. Kaikki nää aikasen romantiikan julkkikset oli ällöjä. Byron bylsi kaikkea mikä 

ellauri097.html on line 507: Gilgameshin elämän suuri rakkaus oli Enkidu, villimies. Gilgameshin äiskä, jumalatar, ennusti sille Enkidusta:  sulle tulee vahva partneri ... rakastat häntä vaimona. Prostituutti Shamhat, joka opetti Enkidua talon tavoille, kertoi sille että sä ja Gilgamesh tuutte rakastamaan toisianne. (Tytöt aina kertoo näin et ne vaihtaa kesken kertomuxen ekaan ja toiseen persoonaan. Ne on empaattisempia.)

ellauri097.html on line 513:     Se Touretten syndroomaisen Doc Johnsonin elämäkerturi oli James. Se ei tiettävästi ollut homo: James Boswellilla oli tippuri, jonka se kai sai bylsimällä huoria, mm. Rousseaun hoitoa, muistattehan.

ellauri097.html on line 515:   Gilmoren tyttöjen hotelliportieeri on ilmiselvä ranskalainen musta homo. Jenkit teki sillä ranskixista pilkkaa Irakin sodan johdosta, mutta pilkka sattui kyllä kipeästi omaan nilkkaan. Wilt Whatmanista lähtien (ja varmasti myös ennen sitä) am. viihteessä on vilissyt hinureita kuin Salpausselällä.

ellauri097.html on line 531: Roberto haluu paasata katumuxesta, se on kuin pistelisi neulalla. Samaan aikaan se haluis pistellä 16v täyttänyttä Giannía kuin Singer ompelukoneella. Siitähän elämässä lopultakin on kymysys.

ellauri097.html on line 547:     Nyölén on katolinen, feministi ja vegaani. 1/3 yhteistä jytkyn tekijällä ja Antilla. Se täyttää kohta viisikymmentä. On aika huolestua eläkkeen riittävyydestä.

ellauri097.html on line 568: Siksikin kirjan määritelmään kuuluu – täytyy kuulua! – kirkas ja vakaa tulevaisuuden näköala. Kun kirja tehdään ja julkaistaan, se valmistautuu pitkään elämään, paljoon odotukseen. Se vyöttää kupeensa, tai toiset sen vyöttävät, jos se sattuu olemaan nobellaatua, ja vievät sen minne se ei tahdo mennä. Kirja ei ole lähetys eikä esitys, joka on erikoistunut hetken palvelemiseen. Kirja on mustaa valkoisella, painettu ja siksi painava. Se pysyy ja jää. Kuin siirtolohkare, se ei enää siirry. Se ei ole menossa minnekään. Se on valmis, valmis kaikkeen. Se ei mene pois. Ei tosiaankaan, divarit ei ota niitä vastaan enää ilmaisexikaan. Askartelutarpeixi ne menevät, tai jätepaperix. 

ellauri097.html on line 571: Kirjallisuuden ympärille kasvanut kaupallinen, tekninen ja kulttuurinen infrastruktuuri, joka 1900-luvulla säädettiin palvelemaan tehokkuutta ja voimaa, tiedonvälityksen arvokkainta ydinvirtaa – kirjaa – tukee nyt hämärää, epäselvää ideaa, jonka on vaikea uskoa omaan oikeutukseensa. Kirjakaupat, offsetpainot, kirjasyksyt ja suuret arvovaltaiset kustantamot ovat menneisyyden instituutioita. Kuka muistaa ajan, jolloin kirja-ale oli suuri tapaus! Tammikuussa Helsingin Keskuskadulla jonotettiin kirjanhimosta väristen aamukahdeksalta. Nykyään ilmaishyllyistä ja kirjanvaihtopisteistä saa teoksia, oikeita kirjoja, klassikoita, kunnon niteitä, jotka eivät, räikeästi toisin kuin vielä 1990-luvulla, ole Valittujen palojen lyhennelmälukemistoja eivätkä bestsellereiden kirjakerhopainoksia. (Eihän kirjakerhojakaan enää ole. Ne menevät samaa tietä kuin boomerit, joiden ylitäydet lundiat tyhjenevät kirjastojen vaihtopenkille odottamaan turhaan peliaikoja. Buumerit on jättäneet ne tänne alas orvoixi ja liihottaneet ize taivaaseen.)

ellauri097.html on line 583: Meillä ei sitä ole – ja julkaista meidän alun perin pitikin! Julkaiseminen on ilmaista ja siksi jaloa. Vaik kyllä niistä palkkioistakin on iloa. Edgar Allan Poe kitkutteli niillä mitenkuten koko elämänsä läpitte. 

ellauri097.html on line 596: Tavoitelkaamme siis pientä yleisöä! Niitä kahtakymmentä, kahtasataa ihmistä, joita kirja vielä kiinnostaa. Siis mun (Nyölénin) suomentama, globaaleista bestsellereistä on paras vaieta kuin Wittgenstein.  

ellauri097.html on line 610:       Mut hei, sensijaan some on! Se on just se nuotiopiiri, ja siitä vielä kätevä, että kimmastunut bardi ei pääse loikkaamaan praasun yli mukiloimaan puun takaa irvailevaa kriitikkoa.

ellauri097.html on line 624: Kirjahko ei ole omakustanne, eikä edes alkoholimonistettu samizdat, vaikka se muistuttaakin sitä, mitä omakustanteella tarkoitettiin silloin kun kaupallinen kirjateollisuus vielä oli vallassa: ennen vanhaan omakustanne oli teos, jota kustantajat eivät huolineet, koska se oli huono teos tai tekijä liian vaikea tyyppi. Niinpä tekijä hoiti painotuotteen tuotantokulut itse, hän ”kustansi” eli maksoi laskut. Sitten hän parhaansa mukaan levitti teoksensa julkisuuteen – julkaisi sen – kaupallisen kirjankustantamisen ulkoisia muotoja imitoiden: hän meni myymään kirjaansa torille, yritti saada sen kirjakauppaan myyntiin ja mainosti sitä paikallislehdessä.

ellauri097.html on line 627: Kirjahko ottaa vakavasti kirjan materiaalisen hahmon, graafisen muodon ja teknisen perinteen. Se ottaa vakavasti ja tunnustaa sen, että kirjojen yleisöt silmäilyn ja selailun ajassa lasketaan enintään sadoissa hengissä. Se ei ”vastusta” silmäilyn ja selailun kulttuuria vaan tyynesti ja määrätietoisesti luo toista kulttuuria sen rinnalle, nimittäin lehteilyn, kirjalahjat ja kirjahyllyn sisustuselementtinä. Vintage viiniä vielä vanhemmassa leilissä.

ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.

ellauri097.html on line 636: Kirja-aktivisti saattaa muistuttaa "häntä". No ainakin siinä että saa olla pallo jalassa ja elää nälkäpalkalla. Se on kaunis image. Me rumat kirjailijat tarvitaan sellaisia. Ei kaikki voi olla jotain Sofi Oxasia.

ellauri097.html on line 653: Jokainen virhe on elämän merkki.

ellauri097.html on line 657: Eli siis vielä toisto tyylikeinona: Mikä on kirjahko?

ellauri097.html on line 663: Esikuviamme ovat Suomen vastarintaliikkeen jäsenet, jotka pimeissä ja kosteissa kellareissaan polkevat mamutyttöjä, ja kaikki kopiokoneiden kiusaajat, pienlehtien tekijät ammoin 1980-luvulla – Jöns Carlsonin maineikkaat omapainanteiset runokokoelmat, ja tietenkin eetteripyörteistä izejulkaissut Kauko Nieminen, hänen esikuvalliset kirjahkonsa ja ennen kaikkea keinonsa saattaa ne julki: omin avuin, lihasvoimalla, esitystaiteellisesti, linnunpelättinä! Sellaisia me olla  haluasimme. (Läppä läppä, se olis kyllä liian noloa. Emmä kyllä suin surminkaan menis kadunkulmaan huutokisaan romaaninjakelijoiden kaa.)

ellauri097.html on line 800: Ei tää nyt ole kovin todistusvoimainen. Ei voi tohon hevin lukea sen enempää salattua merkitystä kun siinä on, mikä ei nyt ole paljon paskaakaan. Joku Glenn kyllä käyttää rohkeasti psykoanalyyttista elämä ja teos-menetelmää tähän, tietäen että Frostin junasta oli juuri jäänyt asemalle joku rakas kaveri. 

ellauri097.html on line 812:       No entä sit toi palvelusväkiruno? Se on aika surkean oloinen naisväen valitus tyyliin tilitalitilitalitittantaa kyllä torstai meitäkin lohduttaa. Siinä on joku savotan leirintäalueen emäntä joka miettii lähtiskö lätkimään lentojätkän fölissä kun on niin tylsä elämä. Ja päättää sitten järkevästi ettei riski olisi sen arvoinen. Kuukupin mielestä Frost osottaa tässäkin, että avioliitto, rakkaus ja muu sellanen on vaan institutionaalisesti säädeltyä väkisinmakuuta raakojen himokkaiden uittomiesten taholta. Me tulemme taas sinä tyttöni hoi! Varo voi ruiskahtaa! Vähän tässä Kuukupin paasauxessa on sen vanhan Rorschachin musteläikkävizin makua, että mixi näytätte sit mulle noin säädyttömiä kuvia. 

ellauri098.html on line 35: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä

ellauri098.html on line 43: Noin vuosi sitten aloittelin tuskaista lukuprojektiani, Paavo Haavikon Kansakunnan linjaa osana Suomen juhlavuoden 101-kirjaa projektia. Ensimmäinen arpa osui tosiaan luultavasti kaikista haastavimpaan teokseen koko listalta. Toisen arpani suhteen oli parempi tuuri: sain luettavakseni Ollin pakinoita mustapartaisesta miehestä. Vielä toukokuussa tämä marraskuun bloggauspäivä vaikutti  käsittämättömän kaukaiselta, mutta noin vain taas aika kului.

ellauri098.html on line 45: Vanhjen kirjojen lukeminen on aina ollut mielestäni erityisen palkitsevaa. Nykyihmiselle tekee hyvää tajuta, että vaikka maailma muuttuu nopeammin kuin ehkä koskaan, on ihminen sen kaiken keskellä lopulta muuttumaton. Ollin jutut jaksavat hymyilyttää vielä sata vuotta myöhemminkin ja hyvä niin.

ellauri098.html on line 47: Olli "Nuorteva" oli silloisen päätaantumuslehden Uuden Suomen peritaantumuxellinen pääpakinoizija. Ollin jutut jaxaa hymyilyttää jos on nykyisen päätaantumuslehden Helsingin Sanomien linjoilla. Hemmetti tää ämmä kuuluu yhteen aikaisempaan paasauxeen, eli mixi jokaisen uuden sukupolven pitää käydä samat jutut läpi oman kantapään kautta. No niinhän kaikki muutkin eläimet tekee. Se tekee niille vain hyvää. Siperia opettaa.

ellauri098.html on line 72: peto / saaliseläin

ellauri098.html on line 95:     jälkeläiset (on ei)

ellauri098.html on line 133: genre (ylevä tragedia alatyylinen komedia supermies eepos seikkailu draama koukuttava jännäri kutkuttava dekkari herttainen satu ällö horrori imelä romanssi voimaannuttava chicklit kuiva yritelmä narsu mustelma naivi fantasia nörde "spefi" antiikkinen postnmoderni jne)

ellauri098.html on line 160:       Schnizel-tv-sarja on karkkia. Sitä ei voi kazoa peräkkäin monta jaxoa, muuten alkaa tuntua äitelältä suussa. Ortodoxijuutalaiset on hauskoja, ja tarinat on helppoja ja liikuttavia. Orange is new black on vastoinpäin, se on ällön inhottava, mutta silti paikoin liikuttava, esim. se onneton iso transu neekeri ja sen kiltti vaimo. Siitä käy hyvin ilmi että vankilassa pahinta ei ole yxinäisyys, vaan muut apinat. Jos niitä apinoixi enää voi edes kehua, ne ovat siihen liian inhimillsiä.

ellauri098.html on line 170: Pursonality on ikävystyneiden ulkonäköönsätyytymättömien maskeraadihenkilöitymä. Taistoturrikat kulkee ympäriinsä jonkun pehmoeläimen avataariasussa. 

ellauri098.html on line 230: 20. PALUU: Hero matkustaa takas kotio. Kaikki hurraa sille, paukutetaan selkiä, nauretaan yhdessä Plutolle tai Tom-koiralle joka tekee vielä jotain hassua.

ellauri098.html on line 240: 25. VAIKEA TÄÄSKI: Herolle ehdotetaan testiä - arvoitusta, paljonko penkiltä, kestävyyttä, notkeutta tai muita koitoxia. Onx tää nyt siis tämmönen jälkinäytös vielä vai? Tai sit edeltä on jäänyt jaxo 18 välistä. Esim. Jeesus joutui vastaamaan moniin kiperiin kompakysymyxiin fariseuxilta, Jaakopin piti olla notkea, Daavilta kysyttiin osumatarkkuutta, onhan Jahvella ollut näitä testejä. 

ellauri098.html on line 283:       La vita bugiarda degli adulti on varttuneiden fusku elämä. Adulterium on varttuneiden leikkiä, jota adoleskentit ei ymmärrä. Ad-altus on loppuunvarttunut, samaa juurta kuin saxan alt ja englannin old. Lapsen silmissä kaikki adultit on senioreja. Mutta kun tätä kirjaa lukee huolella, huomaa että lapset huijaa yhtä häijysti, niillä on vaan 1 asia vähemmän huijattavana, nimittäin FUCK! Ja elämännälästä Ferraran kirjassa ei ole kysymys, ei vitussa, vaan nokintajärjestyxistä ja niihin liittyvistä häpeäntunteista.

ellauri098.html on line 349: Universaaleja trooppeja olisivat seuraavat 106: Se olen minä, Olkoon menneexi, Tavis siis pahis, Moukan tuuri, Fanit muistaa tissit, Valkotaulu, Hobonyytti, Isompi parempi, Nuija ja tosinuija, Bonusmazku, Vanhassa vara parempi, Flashback, Tshehovin pyssy, Herot jumissa, Peitto paremmin, Doppelgänger jää kiinni, Hullu idea toimii, Lokalisoimaton vinkkaus, Hidastettu räjähdys, Lähettämätön kirje, Voitto diskauxella, Joku muu saa kiitoxet, Keijut vastaan knääpiöt, Tunteet pintaan, Hyvää pahixessa, Aikuisviihde, Kissa kadoxissa, Tiimin puhetorvi, Pää kädessä, Fiktiivinen vastine, Käsi kamerassa, Akun omatunto, Genrensynnyttäjä, Epäuskottava skene, Genresekoitus, Genrentappaja, Julkkis Japanissa, Elämän päämäärä, Trendikuvaaja, Tiimihali, Rahapuu, Vaarallinen koskea, Oza pöytään, Hero, Eka erä konnalle, Yxi kylä vastustaa, Toivo elää, Ilmainen lounas herolle, Okei olen tekopyhä, Tekopyhä, Lukukelvoton texti, Improvisoitu astalo, Huppupää, Kakun sisästä, Oikeesti kiinnostaa vaan Godzilla, Kuzupilli, Tiiminvetäjä, Diagnoosi pahentaa tautia, Valheenpaljastin, Porsaanreikä, Pitkä tukka on tyttöjen, Emokarhu, Missio venyy, Salaperäinen viesti, Profeetta omalla maalla, Koskaan ei käydä paskalla, Ei suuntavaistoa, Ulos kuvaajasta, Ainoa Toivo, Julle Ankanpää, Sepe Susi, Läpeensä terve, Tinapaperijuoni, Ystävät voimaannuttavat, Epifania, Koirantaputtaja voittaa, Tomppelisyötti, Salainen moraalitesti, Potti nokkiin, Sairasta ja väärin, Narunpätkästä voi olla hyötyä, Keihäänkantaja, Alan uuden elämän, Skene välähdyxinä, Horror silminnäkijän silmistä, Mehukas särkymisen ääni, Oma koti kullan kallis, Saalissäkki, Aika aikaa kutakin, Ariadnen lanka, Suunsoitto ennen mazia, Trilogia, Trooppivihje, Kotonakin on konnia, Puhelinetiketti teeveessä, Yhteensopivat keskustelunkatkelmat, Pidetty konna, Epäluotettava lähde, Epäluotettava kertoja, Nupit yhteentoista, Esitrooppi, Triste post coitum, Sää ei sovi tarkoituxeen, Pyrrhoxen voitto, Sik kun piti olla sak, Kotiinpääsy on estynyt.

ellauri098.html on line 369:   Nää TV-Trooppien hahmo- ja luonnetroopit on sinänsä hyviä mutta niitäkin on aivan liikaa. Joku piirteytys tarvittaisiin niillekkin. Vois lähteä jostain biologisista eläintyypeistä, eli jakaa hahmot turreixi. Ja/tai käyttää teofrastisia kaavoja. Joo se kuulostaa hyvältä! Elukoille luonteita. Muuten se on paha virhe ettei luonteisiin liitetä ulkonäköjä. Johan se on tiedetty eläinsaduista alkaen että tietynnäkösillä ja kokosilla eläimillä on tietynlaiset luonteet. Nain on meidankin elamassamme.

ellauri098.html on line 380: Ei tää riitä oikein mihinkään, tarvitaan vielä lisää muuttujia, esim hyvis/pahis tai peto/saalis, ja viisas/tyhmäkin erixeen, koska viisaita on sekä ovelia että harkizevia, edelliset on kuumia ja toiset kylmiä. Joo nää Hippokrateen tyypit riittää kuvaamaan vaan tunne-elämää. Eli tarvitaan vähintään jotain jungilaista kamaa lisäxi. Mitäs sillä oli: intro/extro, joka jakautui vielä intuitio/sensaatio, tieto/tunne, ja tuomio/havainto axeleille. Ei hemmetti ei tääkään riitä, tässä tulee enintään mukaan fixu/tyhmä, eli intro typet on nörttejä ja extro typet on action figuureja. Vielä puuttuu kiltti/ilkeä eli hyvis/pahis. Mites sitten alkais elukoita kuvata?

ellauri098.html on line 382:   No eläinsadun karhu, susi ja kettu on selviä. Karhu on iso vahva hidasjärkinen, flegmaattinen, intro enemmän kuin extro. (Paizi kamalien eläinten karhu, joka on psykopaatti narsisti. Nalle Puh on selvä masis.) Se ei ole selkeästi hyvis eikä pahis, lähinnä dumari. Susi on koleerinen, agressiivinen mutta tyhmänoloinen, enempi extro, ja selvä pahis. Kettu on extro, ovela, kiero, tollanen junioripahis. Sangviinikko selvästi. Kukas olis sitten melankoolinen? Ihaa on melankolinen, mutta aasia ei voi sijoittaa, Shrekin aasi on selkeesti sangviininen, tollanen tyypillinen sivuvaunuhahmo, comic relief. Hullua että koomisella hahmollakin on kevennys. Mut ehkä Shrek onkin melankoolikko. On sekin koomista. Piisamirotta on pessimisti, muttei melankoolinen, sehän on selvä epikuurolainen. Kameli on pahansisuinen ja salavihainen. Se olis koleernen mutta introvertti sellainen.

ellauri098.html on line 384:   Entä jänis? Niitäkin on monenlaisia. Arkoja muttei tyhmiä, huijaavat syrjään hyppäämällä petoja. Onko ne ketun hyvispareja? Kamalissa eläimissä elukat ei pysy rooleissa, kettu on sekopää ja ilves läski flegmaatikko. Sieltä ei kanzi ezii malleja. No pöllö ehkä noudattaa kliseitä. Se on selvä dumari, vanha viisas introvertti flegmaatikko. Oravat on pieniä ja heikkoja mutta nokkelia ja pahanilkisiä. Koirat on hyvixiä, tiimipelaajia, urheita vaikka vähän tyhmiä, esim. Hessu. Kissat on eriseuraisia, ovelia ja laiskoja. Nokintajärjestysten ystävät ei pidä niistä. Ryhmä Haussa ne on konnia.

ellauri098.html on line 389: Harakka on varas ja turhannauraja. Se ja muut raadonsyöjät on rääppiä jotka hännystelee suurpetoja. Näätäeläimet on pikkukonnia.

ellauri098.html on line 391: Joillain eläimillä on sukupuolileima. Laululinnut on aika feminiinisiä. Ja perhoset. Kyyhkynen on tunteikas pulunen. Kana tietysti on nainen ja kalkkuna.

ellauri098.html on line 398: Entäs heppa? Se on hyvis, kunnon kaveri, uskollinen ystävä, urhoollinen pakoeläin, vaikkei mikään ruudinkexijä. Sille ei pidä vittuilla, se voi suuttua.

ellauri098.html on line 400:   Voisko noita luonneadjektiveja jotenkin myös piirteistää? Entäs syntiluettelot, kylhän nekin liittyy tähän. Laiskuus ja pelkuruus on syntejä, ja ahnaus. Hizi tää leviää kuin elanto. Ja sit on vielä kokonaan käsittelemättä juonitroopit. Tää ei taidakkaan mennä ihan käden käänteessä. 

ellauri098.html on line 407:   Hahmon luonteen ja sen roolin plotissa pitäisi olla yhteensopivat. Noi Jungin ammattikuvat vois olla hyvä lähtökohta. Niille pitää vaan tehdä hyvät pahat ja rumat versiot. Turrit vois olla niitä rumia eli dumareja, edustaen luonteita eli pelaajatyyppejä sellaisenaan, ennen kuin jaetaan mustia ja valkoisia stezoneja. Näitä tyyppejä on vitun vaikea pitää mielessä, joten kexitään muistisääntöjä, perustuen ammatteihin, eläimiin ja julkkixiin. Eeppisimpiä julkkixia ovat:

ellauri098.html on line 432:       Netistä löytyy aika luutuneita listoja ketkä amer. celebit ja jotkut entisetkin kuuluu mihkäkin luonnetyyppeihin. Lisää vettä myllyyn ettei luonne ole mikään päänsisäinen mutu juttu, vaan koko häiskä, sen pärstäkerroin ja sen saavutuxet, siis elämä ja teoxet, tulee huomioiduxi.

ellauri098.html on line 466: susi, haaskaeläimet, tiikeri, hai, tiikerihai 


ellauri098.html on line 544: näätäeläimet, haittaeläimet (rotta, hiiri, torakka) 


ellauri098.html on line 567: Heinäsirkka, aasi, gorilla, laulukaskas, hanhi, hirvieläimet 


ellauri098.html on line 575: Eläinasut ja eläinteemaiset naamiaisasut aikuisille. Ihanat, pehmeät haalariasut söpöistä sammakoista isoon King Kongiin asti ja kaikkea siltä väliltä. Haluatko olla savanneja vartioiva eläinten kuningas, leijona, hassusti karsinassa röhkivä possu vai viehkeä leopardineito? Penkkariasut! Eläinhaalariasut ovat erittäin suosittuja penkkaripäivän riennoissa.

ellauri098.html on line 577: Mikä Disney-eläinhahmo olet? Testi paljastaa todellisen minäsi.

ellauri098.html on line 578: Nyt selvitetään, mitä piirretyistä tuttua eläintä muistutat eniten.

ellauri098.html on line 580: Vastaamalla kahdeksaan hämmentävään kysymykseen saat selville, mitä Disneyn eläinhahmoista muistutat eniten.

ellauri098.html on line 621: Asiaan vaikuttaa vielä mikä disniprinsessa mieluiten olisit, tukan väri, suosikkisometin, mieliliikenneväline ja lemppari teeveeshow. Aika paljon testikysymyxet koskee sosiaalista käytöstä. Epäselväxi jää miten se seuraa esim Jungin luonteenpiirteistä. Mistä esim rohkeus röyhkeys vs. arkuus pelkuruus seuraa noissa luonnejutuissa? Tai ahkeruus vs laiskuus? Tuleeko ne intro/extron sivutuotteena? Entä hyvyys/pahuus?

ellauri098.html on line 642:     J, harkitseva – P, spontaani: elämäntyyli 


ellauri098.html on line 646: I–E-ulottuvuus kuvaa asennetta ympäristöön. S–N-ulottuvuus kuvaa tiedonhankintatottumuksia ja T–F-ulottuvuus päätöksenteon perusteita. J–P-ulottuvuus kuvaa elämäntyyliä.

ellauri098.html on line 660: Järjestelmällinen (J) pitää todennäköisesti enemmän suunnitellusta, organisoidusta, selvästä ja täsmällisestä elämäntavasta kuin joustavasta ja spontaanista.

ellauri098.html on line 662: Spontaani (P) pitää todennäköisesti enemmän joustavasta ja spontaanista elämäntavasta kuin suunnitellusta ja järjestelmällisestä.

ellauri098.html on line 718:   Satunnaisesti valitussa amerikkalaista väestöä kuvaavassa otoksessa tyypit jakautuivat seuraavasti (jakauma eroaa melkoisesti suomalaisesta työelämässä toimivasta väestöstä; huomautus V. Routamaa):

ellauri099.html on line 35: Mitä enemmän mä luen ja mietin näitä runoja ja romskuja ja luen kirjailijoiden elämäkertoja, sitä selvemmäxi tulee että tämän kukkatarhan tärkein lajike on narsissi. Sitähän se on, kirjojen ja leffojen ym viihteen lukeminen, kirjoitus ja tuijotus, lammen peiliin kazomista, kunnes masentava todellisuus unohtuu. Tärkein kaikkia wannabee kirjailijoita yhdistävä tekijä on hyvin kehittynyt narsismi. Oma naama lammen sameen veden kalvon ystävällisesti pehmentämänä sieltä vastaan tuijottaa. Rakkaus on samea, kuin vessan ikkuna, sanoi Vittoria, ja tiesi kyllä mistä puhui. Izerakkaus ei ole muita kummempi. Izeviha on vain sen toinen fenotyyppi. Oman navan haistelua molemmat. Haista, haista haista, seinää vessan, kunnes valot sammuu, haju jää.

ellauri099.html on line 78: Tilastollisesti merkizevä vaihe biografistista emävalhetta on määrittää kullekin kirjailijalle toteemieläin äskenmainittujen jungilaisten linjanvetojemme nojalla. Valintaan vaikuttaa, paizi luonne, ulkonäkö ennen kaikkea, sillä kuten sanoimme ulkonäkö on frenologisesti törkeä ja elimellinen osa luonnetta. Eläin on tässä käsitettävä väljästi, kuten toteemipaalussa.

ellauri099.html on line 80:       Totemipaaluun kaiverretaan myös tyypin ensisijainen elinneste aika karkealla periaatteella: Jos tyyyppi on aggressiivinen ja/tai atleettityyppiä, se on sappi;  jos se on ilosteleva ja vikkelä, niin veri; jos hintelä ja synkeä, niin perna; jos läski ja vetelä, niin lima. Monethan on tietysti useampia näistä yhtä aikaa, mutta johkin se raja pitää vetää.

ellauri099.html on line 82:       Ja sit vielä toi jungilainen extro-intro pursoonallisuustyyppi neljällä ulottuvuudella, enste yleensä (E/I), sit vastaanottoantenni (S/N, aistit/intuitio), sit aivokerros (F/T, tunne/ajattelu), sit toimintamalli (P/J, havainnointi/tuomio). Niinettä kaikista neropatein introvertti on INTJ "Tenacious visionaries, oriented towards action" (esim. Bertie tai sen kamu Keynes), ja  kaikista tyhmin extromortti on tollanen ESFP "Free-spirited and fun-loving people persons" (esim. Kinsella). Kirjailijoiden luonnenimikkeistä on hyvä selvitys edellisessä albumissa. Voikun pääsis kirjailijoille tekee  MBTI eli Myers-Briggs testejä. Muze on jo myöhäistä useimpien kohdalla. Paizi voinhan mä koittaa vastata niiden puolesta! Vedänpä ensin testin izelleni ihan noin kalibrointimielessä. (Kysymyxet ja mun testituloxet tietolaatikossa alla.)

ellauri099.html on line 135: Hannu MäkelähemulilimaAthletiker

ellauri099.html on line 269: J: Pakenen elämää silloin, kun se on kärsimystä. 


ellauri099.html on line 282: J: On niin paljon muitakin kirjoja, noin 136 milj. jos Google laski oikein. Luin Uutta testamenttia vain, koska sinä puhuit siitä silloin kirkossa ja uteliaisuuteni heräsi. Penkki on vieläkin varmaan kostea. 


ellauri099.html on line 283: R: Lue se uudestaan. Evankeliumit kertovat passionhedelmistä ja ristipistoista, Sis kärsimyksestä, asiasta joka hämmentää sinua kaikkein eniten, kun et ole ize vielä kokeillut. 


ellauri099.html on line 291: J: Sină vielä paljon voimallisemmin. 


ellauri099.html on line 355:       Mulla on rikas mielikuvituselämä.   

ellauri099.html on line 381:       Aion menestyä elämässä.   

ellauri099.html on line 391:       Mä ezin koko ajan uusia elämyxiä.   

ellauri099.html on line 451:       Rakastan elämää.   

ellauri099.html on line 455:       Mulla on elämänintoa.   

ellauri099.html on line 493:       Mietin mielellään izeäni ja elämää.   

ellauri100.html on line 77: Konekaappari Varfolomejevin mielisairausluokitusta ei ole vieläkään poistettu, vaikka hänet on todettu terveeksi Helsingissä.

ellauri100.html on line 168: Turvapaikanhakija, tervetuloa Suomeen! (jossa eläminen on ilmaista, elämisestä jopa maksetaan) Tiesitkö, että voit valita asuinpaikkasi turvapaikkaprosessin aikana?

ellauri100.html on line 187:     Gaarder oli erittäin tunnettu hahmo Norjan salaliittoteoreetikkopiireissä. Koronaviruksen, rokotteiden ja lääketeollisuuden vastaisten teemojen ohella hän puhui julkisuudessa muun muassa Maan ulkopuolisesta elämästä ja kertoi uskovansa Norjan viranomaisten istuttaneen hänen päähänsä ajatuksia jonkinlaisella säteilyaseella. Ikävä kyllä ne eivät pysyneet, pää tyhjeni nopeasti taas. Nyze on tyhjentynyt pysyvästi. 

ellauri100.html on line 193: Kohujulkkis Sofia Belórf on avautunut Katiska-vyyhdin tuomiosta ja rakkaudestaan Niko Ranta-ahoon. Rakkaus on sokea, Sofia tuskailee. https://www.suomi24.fi/viihde/kohujulkkis-sofia-bel-rf-avautuu-suhteestaan-huumetuomittu-niko-ranta-ahoon-rakkaus-on-sokea?s24. Sofia on julkkis jonka elämää seurataan tarkasti.

ellauri100.html on line 207: Oho! Diili-Sointu räväyttää rohkeilla kuvilla - Tarjoaa auliisti sulojaan ja paljasta pintaa. Sointu Borg kisaa Diili-ohjelmassa paikkaa Jaajo Linnonmaan start up -imperiumin kehitysjohtajaksi. Työkseen Sointu Borg pyörittää emännöinti- ja vip-tapahtumayritystään..  https://www.suomi24.fi/viihde/oho-diili-sointu-ravayttaa-rohkeilla-kuvilla-tarjoaa-auliisti-sulojaan-ja-paljasta-pintaa?ref=ilmis. Diili-kisaaja Sointu Borg rakentaa rohkeaa henkilöbrändiä Instagramissa. Sointu Borg on 28-vuotias tapahtuma-alan yrittäjä Helsingistä. Vapaa-ajallaan Sointu Borg soittaa 39-kielistä konserttikannelta ja hakee vastapainoa kiireiselle työelämälle luonnon helmasta. Kuva: Nelonen. NytjokuRoti.

ellauri100.html on line 215: Vanha kansa sanoo, että elättää kyytä povellaan.

ellauri100.html on line 227:     Naispsykologi suuttui kun yli 100-kiloinen mies vinoili sen sääristä. Naispsykologi löi sen katuun. Mies jäi selälleen makaamaan ajoradalle. Silmäkaaren murtuma ja kallon sisäinen aivoverenvuoto. Ei ihme että olivat epäluuloisia kun vein Seijaa Töölön tapaturmaklinikalle. Se oli astiakaapin kulma. Eiku se oli razastushaaveri. 

ellauri100.html on line 232:       Seuraava ploki on vaikuttava esimerkki siitä, miten vähän variaatiota apinoissa oikeasti esiintyy, ja miten täydellisesti niiden pään sisältö määräytyy niiden pään ulkopuolelta. Virginian poikien 5-portainen asteikko moraalisia asenteita selittää mainiosti tän häiskän mielenmaiseman. Se pyörii selvästi asteikon oikeassa laidassa ulvoen surullisesti kuin Surku Yniäinen kohti kadehdittavia susipohattoja. No on se sentään koiraeläin izekin vaikka matalajalkainen. Ei mikään neekeri.

ellauri100.html on line 593: Nyt on Seijan syntymäpäivä. Ja må hon leva 3x, uti hundrade år. Enää puuttuu 31. Ruozalaiset huutaa hip hip huraa 4x, se on dubbel svensk lösen. Turkkilaiset kexivät ampua plazareita kunniansoituxena. Ruozalaiset soturit huusi huraata < m.alasax. hurren 'kiiruhtaa vikkelästi'. Vikkelään nyt pojat! Hurry hurry hurry buy my rice and curry! Ryssät < mr. Roslagen huutaa yhä uraata novgorodilaisten viikinkien perässä. Tätä hurrit tuskin enää muistavat, niin kauan ovat kellexineet rauhan oloissa. Ruozalaiset rannikköjääkärit nolostuivat kun yheltä lensi laatta kesken suomalaisten katselmusta. Sadistinen päällikkö pani pojat sukeltamaan kakassa ja hukutti väpelön oxentajan mäntysuopapaljussa. Mäntysuopa on ruozixi grön såpa. Ruozalaisista poliisisarjoista oppii kaikenlaista jännittävää. 

ellauri100.html on line 630: Because the birthday of my life		     On tullut mun elämäni synttäri	

ellauri100.html on line 674: Kristina alkoi kirjoittaa ylös runojaan ja päiväs ne 1842 alkaen, aluxi matkien suosikkirunoilijoita. 1847 se alkoi kokeilla sonetteja, hymnejä ja balladeja, ja kopioida juonet Raamatusta, kansansaduista ja pyhimysten elämistä. Sen aikaiset runot usein koskee kuolemaa ja menetystä, heijastaen romanttista perinnettä ja tietty sitä depistä. Se julkaisi 2 runoa, "Kalman kylmyys jalkovälissä", "Sydämen kylmyys siellä yhdessä paikassa", Athenaeumissa 1848 18-vuotiaana salanimellä "Ellen Erehdy". Se osallistui prerafaeliittien kirjallisuuslehteen nimeltä The Sperm Jan-Apr 1850, jota toimitti William. Tästä alkoi julkkiselämä.

ellauri100.html on line 682:   Swinburne  omisti Rondellien vuosisadan 1883 Rusetille, kerta Rusetti oli tehnyt liikenneympyröitä useista runoistaan, esim. runosta Vaimo siipalle. Rusetti ei ollut ihan varma oliko naisten äänioikeus hyvä asia (ämmät tuppaa muutenkin oleen aina äänessä), mutta monet feministitutkijat on löytäneet sen runoudesta feministiteemoja. Rusetti vastusti orjuutta (Amerikan etelässä), eläinten kiusaamista (labroissa), ja tyttöjen hyväxikäyttöä (alaikäisinä). 

ellauri100.html on line 1338: Roland Gérard Barthes (/bɑːrt/; French: [ʁɔlɑ̃ baʁt]; 12 November 1915 – 26 March 1980) oli Algirdasta 2v vanhempi ranskalainen kirjallisuusteoreetikko, esseisti, filosofi, kriitikko ja mikä pahinta, semiootikko. Semiotiikka on tollasta oppimattomien taidepellejen semantiikkaa, jossa ei enimmäxeen ole päätä sen enempää kuin häntää. Oireellista on, että Kouvolan ruozin kääntämisen määräaikainen proffa Pirjo Kukkonen on semiootikko. Ja se höhelö Eero Tarasti joka kulki Norssin pihalla kädet ristissä selän takana vielä hömelömmän oloisen baskeripäisen Hannu Riikosen parina. Ei siltä, mukavia miehiä ne oli molemmat, vaikk´eivät kummempia ruudinkexijöitä. Milloinkahan nekin saa postimerkit mieheen?

ellauri100.html on line 1354: 60-luvun loppuun mennessä Barthes oli kulttihahmo. Se matkusti USAan ja Jaappaniin, pitäen esitelmiä (varmaan ranskaxi, joku tulkkasi?) Kirjailijan kuolema - niminen essee 1967 hätkäytti monia, vaikka Derridakin oli jo tällöin vauhdissa. (Derrida inhottaa mua sevverran ihan nimenä etten jaxa siihen vielä tutustua.) 

ellauri100.html on line 1358: 1975 eli kuusikymppisenä se kirjoitti omaelämäkerrän omaperäisellä nimellä "Roland Barthes". 1977 se sai ylennyxen Collège de Franceen. Liettualainen jäi HESS:iin kykkimään. Rollon rakas äiskä kuoli 85-vuotiaana samana vuonna. Tää oli Rollolle kova isku. Sen viimeinen isompi aikaansaannos, Camera Lucida (vähän niinko camera obscuran vastakohta - semiootikot rakastaa näitä oppositioita) on osittain valokuvakirja ja osittain kirja äiskän kuvista (vaikka niitä ei ole kirjassa mukana). 1980 Roland Barthes törmäsi pesula-autoon ja kuoli kuukautta myöhemmin kärsimiinsä vammoihin. Sen pituinen se. 

ellauri100.html on line 1384: Yritelmässä "Kirjailijan kuolema" (1968). Barthes meinasi että pitäs tietää mitä kirjailija oli ajatellut kirjoittaessan jotakin, jotta saisi kiinni kirjan oikeasta merkityxestä. Mutta ongelmana on, ettei se hölmö välttämättä ollut ajatellut paljon paskaakaan. Niinpä ollen koko ajatus kirjan perimmäisestä selityxestä on kuolleena syntynyt ajatus, taas vaan tollanen länsimainen porvarien väärinkäsitys. Ajatus että kirjan takakanteen tai hihaan voi tai edes pitää kirjoittaa mitä kirja tahtoo sanoa on vanhanaikaisten mainosmiesten harha. Ei tuote tarvii käyttöohjetta, senkun alkaa käyttää. Riittää että kirjailija on kuuluisa ja mielellään kazeltava julkimo. Tai voihan sinne laittaa jotain ympäripyöreää kuten et "elämännälkä ajaa Giovannan Napolin syrjäkulmille, kujan pimentoihin jää pieni kiharainen pää". Tää oli jo aika postmodernia toisten mielestä, toisten mielestä Barthes ei koskaan päässyt irti strukturalistin täplistä.

ellauri100.html on line 1401: Kirjailija on kuollut eläköön kynäilijä. Kynäilijä kokoaa entisistä texteistä uusia kollaasheja. No sellanenhan tää munkin albumikokoelma on. Et vaikee sitä on mennä täysin kiistämään. Vaik tärkein syy on varmaan että sellainen koostaminen on nyt niin paljon helpompaa kuin ennen. Jos lukee vaikka Plutarkhosta tai Burtonin melankoliaa, niin mitäs muuta nekään on kuin entisistä kirjailijoista kokoon harsittuja tilkkutäkkejä. Se että tavis lukija viizis nähdä noin paljon vaivaa lukemisen kanssa on kyllä toiveajattelua. Esim mä oon varmaan suunnilleen ainoa Yli-Juotikkaan tiiliskiven lukija joka on oikeasti käynyt googlaamassa joka ikisen sen satunnaisen tyhmyyden. Joka ikisen ikkunanpokan, kuin Pirkko Hiekkala. 

ellauri101.html on line 35: Vittu suomalaiset lehtineekerit on tietämättömiä tolvanoita. Ei "Jjjarrii!" tietystikään ize voinut kexiä "sisäistä sankaria" tollaselta kauppatieteen ylioppilaspohjalta, vaan käänsi sen jenkki motivaattoreilta, joilla sisäistetty supermies on ikivanha viidakon meemi. Olihan se jo Carl Barxin Aku Ankalla, vieläpä kaxi joista valita. Tän albumin kansikuvan miessankareista 2/3 on yrmeitä, naissankareista 2/3 maireita. Jotain sekin todistaa.

ellauri101.html on line 160: Tässon vielä 1 psykometrinen sivusto: https://openpsychometrics.org. Siellä on tämmönen "Mikä fiktiivinen hahmo olet" testi. Voisko se tuoda kivaa lisäinfoa? Sivun ylläpitäjän miälestä tuloxet siitä on ihan rändömejä. No tushkin sentään! Testin pitkän version mukaan mä muistutan vähiten Frozenin Elsaa, paavia, Tolkienin Samgeetä ja Potterin Dumbledorea. Eniten mä muistutan Moaning Myrtleä (kekäs se oli?), Klonkkua ja Crusty the Clownia. Siis nää on ainoat tarjotuista samis hahmoista joista mä oon edes kuullut. 

ellauri101.html on line 178: Kirjan työnimi oli jumalan sikiö. Uskontosanasto tuo lukijan perimmäisten kysymysten äärelle. Lukijan ankea arki muuttuu pyhäxi. Sankariheimon elämä on illusorisesti ylevää.

ellauri101.html on line 209: Ole oman elämäsi sankarien parasta A-sisäryhmää, kuulu sisärenkaaseen. Sankarixi kasvaminen on meidän tekeminen  ihan vaan heikoimpia auttaaxemme (charity).

ellauri101.html on line 239:   Noniin, takaisin Greimasin satukaavaan. Heimut sehän on suoraan mun omasta TMAD-kässäristä tuttu faktitiivisuuden kaava jossa yhden transitiivisen tapahtuman aiheuttajana on toinen välitys. Siinä perussiirrossa siirtyy joku objekti eli esine joltain lähteeltä jollekin kohteelle. Faktitiiviosassa joku lähettäjä lähettää matkaan tekijän joka saa aikaan ton sisennetyn tapahtuman jonkun vastaanottajan hyväxi. Siziinä voi olla vielä tämmönen avustajaosa tai instrumentaalinen tapahtuma jossa joku avustaja avustaa tota tekijää ja kenties vielä yxi jossa joku vastaustaja vastustaa sitä, jotta saadaan nollasummapeliä.  

ellauri101.html on line 241:   Joka tapapapaukauxessa tää on kaikki selvää pässinlihaa ja mahdottoman tuttua. Greimaxella oli muuten kaikenlaisia naisjuttuja. Vaimon lisäx sillä oli joku nuorempi panopuu Teresa ja sitten vielä joku vanha liettualainen flamma jonka kanssa se kirjoitteli vielä vanhana ukkelina. Jokainen tarina, joka on suolansa arvoinen, on tollanen semioottinen mikroaaltouuni, josta löytyy nää aktanttimallin vaatimat pelaajat ja pelivälineet. 

ellauri101.html on line 265: Hän tuli tunnetuksi 1990-luvulla television Hyvät, pahat ja rumat -puheohjelmasta, jota hän juonsi yhdessä Simo Rantalaisen kanssa. Tuon ohjelman jälkeen Sairasvyö sai oman "Minä ja Sairasvyö"-nimisen talkshown MTV3 -kanavalle. Aika kuvvoova nimi. Parrmpi ois vielä ollut "me kolme, Jjjariii! minä ja Heinonen". Hänellä oli ohjelmassaan vieraina muun muassa eksentrikko Ior Bock Suomenlinnasta joka söi omia ulosteitaan ja homo meteorologi Juha Föhr. Koko porukan opinnot takkuili. Lisäksi Sairasvyö kirjoitti Helsingissä ilmestyvään City-lehteen.

ellauri101.html on line 381: Sairasvyö kommentoi heinäkuussa 2011 Suomi-areenassa suomalaista elämäntyyliä. Sairasvyön mukaan suomalaiset olivat sodassa oppineet sivistystä, ahkeruutta ja lähimmäisenrakkautta, ja tämän kehityksen pysäyttämiseksi tarvitaan moraalisia majavoita, jotka uskaltavat sanoa, miten asiat ovat. Sairasvyön mukaan ihmisiä pitäisi valvoa enemmän ja sakkojen olla suurempia. Bisnes synnyttää hyvinvointia, ja bisnes on myös moraalisesti valveutuneempaa kuin yksityisen ihmisen toiminta. Hallitusohjelmassa ei Sairasvyön mukaan ole mitään viitteitä siitä, että työnantajat saisivat tarjota vapaasti töitä työntekijöille ja työmarkkinat sekaantuvat liikaa asioihin.

ellauri101.html on line 390: Sisäinen sankari. Sisäinen tuli. Väkevä ja tasapainoinen elämä on ulottuvillasi. Myynnin korkeajännitys. Vapaus! Itsensä johtamisen mahdollisuudet. Verkostomarkkinointi. Captam Apoteko. Huomiotalous. Diilin opetukset. Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä. Sisäinen tuli sammuneena pimeällä tähdellä. Nyt on kyllä tosi pimeää.

ellauri101.html on line 401: Vuodesta 2002 lähtien hänellä on ollut perstaskussaan ammattisijoittajan pippeli. Se kuuluu oikeasti Timo Mezolalle. Sillä "Jjarri!"n takana (aivan kiinni perseessä) seisoo pippeleineen pinkkisolmioinen Timo Mezola!  Vähänpä tiesin. Timo on venyttänyt vielä enemmän kuin mä. Se on mun sisäinen sankari. Se tuo valoa mun pimeälle tähdelle. 

ellauri101.html on line 414: Lopuksi hän antaa asuntosijoittajille vielä yhden neuvon: perusasioiden ymmärtämisen lisäksi asuntosijoittajien tulisi ymmärtää ja seurata maailmaa. ”Jokaisen asuntosijoittajan täytyy ymmärtää tätä maailmaa ja sitä, miksi tämä maailma on tällainen. On paljon sijoittajia, jotka eivät ymmärrä näitä syy-seuraussuhteita ja sen takia heille usein käy huonosti. Fiksu sijoittaja seuraa maailmaa.”

ellauri101.html on line 420: Toiset rakastavat, toiset elloksuvat. Joku nimittää värikästä ja sanavalmista elämänfilosofia neroksi, joku toinen taas röyhkeäksi pyrkyriksi. Ei tässä toki mitään ihmeellistä ole, sillä juuri niin monet muutkin izekeskeiset persoonat jakavat mielipiteitä. Ellot rakastavat, loput elloxuvat. 

ellauri101.html on line 426: Sairasvyö on kiinnittänyt entistä enemmän huomiota oman yökyvyn turvaamiseen. Hän varaa viikosta kolme päivää levolle ja noudattaa lopun aikaa laiskanpuikeita elämäntapoja.

ellauri101.html on line 427: Testauksista on selvinnyt, että kykyni toimittaa energiaa rengaslihakseen on poikkeuksellisen heikko. Johtaminen on Sairasvyön elämäntyö ja intohimo. Hän korostaa, että johtajan tavoitteena on saada firma kukoistamaan ja kasvamaan. Toisten inspiroiminen ei kuitenkaan onnistu, jos on itse menettänyt pidätyskykynsä. Jarin puhetulvaa on vaikea keskeyttää. Ize asiassa mahdotonta. Siltä puuttuu rengaslihas kurkusta. Peräpäässäkin se on aika löyhänä, välystä on kuin Roger Casementilla.  

ellauri101.html on line 453:   Kermaperse nuorukainen jostain Persu-Suomesta juotuaan äidin ostamat 21 kaljatölkkiä ja napsittuaan päälle pilsuja ajoi isän nelilitraisella BMWllä kahtasataa, jyräsi nuoren pyöräilevän perheenisän pään litteäxi ja pakeni poliiseja, kehuskeli vielä silläkin ja haukku pyöräilijää joka ei kazo eteensä. Tyyppi sai vaivaset 2v pyttyä. Luihu laiha kieroilija Pöysti  ei näytä kumikanan ja kuminenän kanssa vaihtamiaan kähmiviä viestejä. Kummankin juipin pään yli vois ajaa BMWllä lukuisia kertoja.

ellauri101.html on line 455:   Samanlaisia koleerisia kermaperse paskiaisia ja niiden vielä koleerisempia isäpappoja oli Sandhamnin murhissa. Vittu että noi ruozalaiset on sitten "anna mamma ananasta" jengiä.

ellauri101.html on line 461: Sixi brändit ovat niin kalliita. Niiden on oltava, ei ne muuten tehoa. Niinkuin Edgar Allan Poen pyrstön niiden on laahattava maata. Emme elä ainoastaan leivästä, vaan Burger Kingin logosta. Tästä kellosta näkee kuinka köyhä olen.

ellauri101.html on line 517:   Philip Teeri ei osaa päättää pitäiskö pahastua Biitlesin "I'd rather see your dead little girl than be with another man" värsystä vai erottaako teos elämästä kokonaan, niin että Woody Allenin leffojakin saisi kazoa. Mun kanta lienee selvä, ja yhtä selvä kanta on Kristina-tädillä. Philip Teeri jää heilumaan siinä välillä, koska se välittää niin vitusti siitä mitä muut siitä ajattelevat. Se hyräilee tiskatessa Carole Kingin laulua "Where you lead I will follow", joka on Gilmore Girlsin tunnari, aivan ällöttävä ajatus, toi Lorelei on just yhtä liimamainen päällepäsmäri kuin sen äitikin. Rory parka. Aina kii sen ihossa kuin Tintissä Kapteeni Capun laastari. Philip parka, sen 2-vaimo on varmaan just samanlainen päsmäri. No se sai vaan mitä pyysikin. Sitä saa mitä tilaa. 

ellauri101.html on line 563: 94 Greedstockissa nuoret ois menneet järjiltään ilman krääsäkojuja. Ne oli tottuneet sponsorointiin, niistä kaupallisuus oli kova juttu. Nuoriso on vielä laumasieluisempaa kuin boomerit. Oonxmä cool? Onxtää cool?

ellauri101.html on line 574: X-sukupolvi on sana, jonka tarkoitus on kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä ja 1980- ja 1990-luvuilla aikuistunutta sukupolvea. Käsite on peräisin kanadalaisen kirjailijan Douglas Couplandin kirjasta (Generation X: Tales for an Accelerated Culture).

ellauri101.html on line 578: Siinä missä suuria ikäluokkia on sanottu viimeiseksi moderniksi sukupolveksi, joiden elämää on leimannut jatkuva optimismi ja kehitysusko, X-sukupolvea on pidetty ensimmäisenä postmodernina sukupolvena, jonka elämää leimaa pessimismi ja epäluottamus tulevaisuuteen 1990-luvulla monia rock-yhtyeitä jopa leimattiin X-sukupolven edustajiksi ja muun muassa Nirvana-yhtyeen keulahahmoa Kurt Cobainia pidettiin sen äänitorvena.

ellauri101.html on line 579: X-sukupolven suomalaisena pamflettina pidetään usein Osku Pajamäen kirjoittamaa kirjaa Ahne sukupolvi - Suurten ikäluokkien perintö, jossa hän peilaa X-sukupolven elämää suurten ikäluokkien elämään.

ellauri101.html on line 583: Pullamössösukupolvi on tiettävästi Martin Saarikankaan vuonna 1993 ensimmäisenä esittämä käsite ja sittemmin sotien jälkeisten suurten ikäluokkien 1990-luvulta alkaen käyttämä sana, jonka tarkoituksena oli kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä sukupolvea. Käsite kuvaa sitä, kuinka nuoriso elää helppoa elämää. Vanhempien ikäluokkien mielestä pullamössösukupolvi on saanut elämässään kaiken valmiina eikä ole juuri joutunut ponnistelemaan saavutustensa eteen. Joidenkin vanhempien ikäluokkien edustajien mielestä pullamössösukupolveen yhdistetään myös uusavuttomuus.

ellauri101.html on line 592: Yhdysvaltain Y-sukupolvi varttui 1990-luvun vakaan taloustilanteen aikana, kun maan talous nousi huikeasti ja kulutus lähti nousuun. Suuren työn tehnyt vanhempi sukupolvi pystyi tarjoamaan lapsilleen vakaan, turvallisen lapsuuden sekä korkeakoulutuksen. Demokratian tuulet sekä vapaa kasvatus toivat lisää vapautta lapsille, ja perhemalli uudistui auktoriteettisuhteiden vapauduttua. Teknologia mahdollisti lisääntyvän mainonnan, jonka luomiin arvoihin uusi sukupolvi kasvoi kiinni. Vanhemmat sukupolvet säästivät rahaa, mutta Y-sukupolvi kuluttaa. Halukkuus hyväntekeväisyyteen sekä auttamiseen ovat tyypillisiä, silloin kun oma elämän koetaan olevan taloudellisesti kunnossa. Varakkuus on mahdollistanut suvaitsevuuden, yhdessä internetin kehittymisen, matkustamisen lisääntymisen sekä maapalloistumisen kanssa.

ellauri101.html on line 594: Y-sukupolvelle sanotaan olevan ominaista vapaamielisyys ja kasvaminen uuden viestintätekniikan mukana. Sukupolvi kyseenalaistaa edellisen sukupolven (X-sukupolvi) elämänarvot ja on myötäkasvanut tietokoneiden kehityksen kanssa. Siinä missä X-sukupolvi ihasteli korvalappustereoiden läpimurtoa, Y on kiinnostunut matkapuhelimien, tietokoneiden ja elektroniikan mahdollisuuksista. Y-sukupolven edustajat toteuttavatkin suuren osan viestinnästään kansainvälisessä tietoverkossa. Pikaviestimet ovat kehittyneet kyseisen sukupolven tarpeisiin ja niitä sovelletaan aktiivisesti. lähde?

ellauri101.html on line 596: Pikaviestimien kehityksen yleistyttyä sukupolvi Y:n arvioidaan olevan lähes viikoittain tekemisissä vieraiden kielten ja kulttuurien kanssa, ja näin he kokevat elämänsä viitekehyksen maantieteellisesti huomattavasti laajemmin kuin aikaisemmat sukupolvet. Elämän viitekehyksen laajennuttua oman kotimaan ulkopuolelle sukupolven huomion keskittyminen samalla suppenee omaan itseen ja lähimpiin ihmisiin. Siinä kun vanhempi X-sukupolvi kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta sukunsa ja isänmaansa kansalaisten kanssa, Y-sukupolvi on taas vahvasti perhe- ja yksilökeskeinen. lähde?

ellauri101.html on line 608: 2010-luvulla Suomen nuorista entistä harvempi tupakoi, käyttää alkoholia ja harrastaa humalajuomista. Tupakka ei ole 2010-luvun nuorille enää samalla tavalla aikuisuuden tunnus kuin vielä 1990-luvun nuorille, sillä esimerkiksi lukiolaisista tupakoi enää 3 prosenttia. Poikkeuksena suuntauksesta ovat olleet lähinnä ammattikoululaiset, joista tupakoi vielä lähes neljännes.

ellauri101.html on line 658: Hyi helvetti. Sama brasseissa ja  Intiassa ja Aahrikassa paizi viimexi mainitut tykkää toistaisexi vielä lastenteosta. Nigeriassa keskim. lapsiluku on sama kuin Riskeillä. No on se Charlottekin aika prinsessa.

ellauri101.html on line 670: 1900-luvun alussa camp liitettiin lähinnä seksuaalivähemmistöjen erikoiseen pukeutumiseen. Myöhemmin käsite on laajentunut kuvaamaan myös muita tarkoituksella mauttomia, usein yliampuvia kulttuurin ilmioitä. Camp on monesti keskinkertaista, mautonta, ironista ja liioittelevaa. Kun korkeakulttuurinen taide on kaunista, tyydyttävää ja arvokasta, camp on elävää, nokkavaa, pinnallista, huomiotaherättävää, röyhkeää ja haastavaa. Camp elää ylevän ja tavallisen välimaastossa. Camp palauttaa monesti vanhaa, muodista jäänyttä kulttuuria uudessa merkityksessä. Campista on sanottu, että ”se on niin hyvää, koska se on niin huonoa”.

ellauri101.html on line 701: Ihan oikeesti mä kaipaan Njeuvostoliiton harmaan mainoxetonta katukuvaa ja ankeita ihmisiä mauttomissa vaatteissa jonottamassa verkkokasseineen huhutusti ulosheitettäviä jaltalaisia appelsiineja. Silloin oli vielä toivoa paremmasta ajasta ja paremmista appelsiineista. Näillä näkymin on säätiedotuxessa odotettavissa iltaan asti vaan huonoa ja vielä huonompaa. No yxi toivo on toki meillekin vielä annettu, eli viihtyisä tuhkayxiö kauniissa Hietaniemessä. 

ellauri102.html on line 48: eteenpäin, näyttää selvältä, että vaihtoehtoisten elämäntapojen hyväksyntä entisestäänkin vahvistuu ja laajenee X-sukupolven aikuistuttua ja tartuttua vallankahvaan, ja silloin se

ellauri102.html on line 113: Erilaisista kulttuureistaan huolimatta keskiluokan nuoriso näyttää kaikkialla elävän lähes identtistä elämää. Aamuisin he nousevat, panevat jalkaan Levikset ja Niket, ottavat lippiksensä, reppunsa ja kannettavan Sony CD-soittimensa ja lähtevät kouluun. Hyi helvetti. 

ellauri102.html on line 122: MTV:tä katsovat teini-ikäiset käyttävät paljon muita samanikäisiā todennäköisemmin teinien omaa univormua: farkkuja, lenkkareita ja farkkupusakkaa. Oli mullakin niitä 70-luvulla, muttei enää 90-luvulla, vaan harmaa kalanruotokuvioinen tweedpikkutakki, tuo periakateeminen kauhtana. Laitoin siihen kyynärpaikat kun ne kului puhki; lopulta hihansuut kauhtuivat ja perstaantuivat piloille. On se mulla vieläkin muiden kauhtanoiden joukossa siinä kaapissa, jonka katosta varisee valkoista norsumaalia. Eipä ole liiemmälti ollut enää tarvetta. He myös omistavat paljon todennäköisemmin tuvan täydeltä elektronikkaa ja kuluttavat sellaisia teinihyödykkeitä kuten makeisia, virvoitusjuomia, keksejä ja pikaruokaa. Samoin he käyttävät paljon todennäköisemmin erilaisia henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tuotteita. Vessapaperia käytän minäkin (vaikka taitamattomasti), ja hajutonta deodoranttia laitan lasipullosta. Korkki valitettavasti vaan on muovia. 

ellauri102.html on line 144: Theodore Anthony "Ted" Nugent (s. 13. joulukuuta 1948 Detroit, Michigan, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen rock-muusikko. Nugent syntyi Detroitissa ja on elämänsä aikana asunut muun muassa Los Angelesissa ja Jacksonissa Michiganissa. Nykyään hän asuu Teksasissa. Hän "valmistui" St. Viator High Schoolista vuonna 1966.

ellauri102.html on line 167: Nike Townin, Disney Storen ja Starbucksin kaltaisten klustereiden voimakas ja samanaikainen leviäminen kuitenkin osoittaa, että myös tietyillă elitistisillā elämäntapabrändeillä on yhä

ellauri102.html on line 197: Mixi näin eikä jotenkin toisinpäin? Selittyiskö se jollain elämä ja teot tarkastelulla? Paljon mahdollista mutta nyt ei kyllä jaxa.

ellauri102.html on line 229:     Neuvostoliitto möi Suomessa ennen trustivapaata bensiiniä. Siitä tuli sitten Teboil. Vielä kasarilla mä tankkasin meidän pronssinväristä Valianttia Koskelantien Tebolla. Se (Valiantti) oli pelkääjän puolelle kallellaan, kun Saku ja Sirkka oli aina istuneet sillä puolella kun Olavi kuljetti painoon tai jakeli Voitto-Sanomaa. Nyt siinä kohtaa (Koskelantiellä) on paljon uusia taloja. CEC olisi järkyttynyt, niin olen minäkin.

ellauri102.html on line 334: Te ette oikeastaan saa ettekä te tarvizekkaan palkkaa, te ootte hankkimassa elämyxiä. Olette palvelusammattien kermaa, 1 hengen yrityxiä. 

ellauri102.html on line 351:   Tän toteemiajattelun aivan huippu oli, kun sisäministeri Ohisalosta tehtiin kantelu, kun sille oli poliisi pimeällä tiellä turvallisuuden vuoxi antanut huomioliivin jossa luki POLIISI ja selässä oli vielä miekkataxin miekan kuva. "Ei kai sisäministerillä (joka on siis huom kaikkien poliisien emäpoliisi) ole oikeutta käyttää POLIISIn liiviä?" Voi helvetti, jo oli säälittävä yritys. Noi setämiehet koittaa KAIKKENSA etne sais ärrsyttävät naisministerit pälkähään. Mut tää oli kyllä todellinen pohjanoteeraus. Noi äijät ei ole ainoastaan tyhmänilkeitä, ne on vitun ILKEITÄ ja lisäxi vielä aivan helevetin TYHMIÄ. Niiltä pitäisi sahata poikki toi symboolifunktio. Leikata koko naurava nakki halki miekkataximiekalla.

ellauri102.html on line 356: Rick the Temp on palkattomien harjoittelijoiden messias. Ratki taivaassa on yxi palkka vielä tarjona. Harjoittelijan apulaisena saa randomisti lizareita palkaxi. Semmonenko nyt on mun keskimmäinen poikani? 

ellauri102.html on line 358: Kyllä tohon työnantajien ja ottajien väliin vielä mahtuu välikäsiä. Liikkeenjohdon menestyskirjailija Tom Peters on sanonut: on tyhmä omistaa! 

ellauri102.html on line 359: Sehän se oli jenkkivaltioiden viesti tyhmälle etelälle: on tyhmä omistaa orjia kun voi ostaa vaan niiden elinmehut aivan sikahalvalla. Niinpä sitten riistäjät pallottelee toisilleen näitä puntteja kuin paahdettuja kastanjoita, kunnes ne päätyy lopulta johkin vaihtopenkille jonka senkin ne saa maxaa ize.

ellauri102.html on line 363: Omistava luokka pomppii temppien niskan päällä kuin pomppulinnassa, ja tempit joustavat. Tää on sitä paljonpuhuttua työelämän joustoa, tuottavuus- ja kikyloikkia. Konnat sonnustautuvat Haju Pisilä -kuminaamareihin ja puhuu kumikanan suulla norminpurusta. Se mitä tässä puretaan on heikompien turva-aitoja, jotta kapitaalisudet pääsee aitauxen sisään raatelemaan vuonia. Man betalas för mishandel av Juha Sipilä. 

ellauri102.html on line 384: Eikä siinä kaikki! Työttömyysaste voi olla vaikka kuinka korkea, mutta porukoilla silti köyhyys ovella, ja tän paradoxin selitys on just toi brändäyxen nimellä kulkeva työvoiman halpamyynti: olkaa joka hetki valmiina paskahommiin, joista saatte ainoastaan ropoja. Alhainen työllisyysaste ei ole todiste työn puutteesta, vaan siitä että "työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa", eli jengi ei enää suostu tulemaan aivan paskahommiin mitä niille enää tarjotaan, kun ei niillä palkoilla edes elä. Kokkareiden vastaisku on ajaa alas tukia, eiköhän sitten routa porsaan aja kaukalolle vaikka siellä oisi pelkkiä ruumenia jäljellä.  

ellauri102.html on line 391: Enemmistö työllisistä ei ole vakinaisessa työsuhteessa. Työ ei ole osa identiteettiä. Mikä sitten on? Harrasteet ja brändit. On se surkeaa. Harrasteet on perseestä, brändit vielä syvemmältä mutta samasta paikasta. 

ellauri102.html on line 394: Boomereistä samaa mieltä oli 1/2 ja GI Joeista 1/3. Sitä saa mitä tilaa. 9/10 ysäriteineistä oli samoilla linjoilla. Tää selittää mix köyhätkin on nyt oikeistolaisia persuja. Ne kyylää toisiaan ja koittaa kiilata, kun jonossa on väljää. Tää on herkkua johtoporsaille, just oikea kapitalistiasenne, me first. Pankkitalletuxet ja eläkkeetkin menee rahastojen kautta rikkaille. 

ellauri102.html on line 397: Tosi jännä nähdä johtaako tää kaikki vuosisadan takaisten tapahtumien kertauxeen. Moni asia on kuitenkin eri lailla kuin silloin, nykyiset porukat on paljon epäluuloisempia ja eriseuraisempia, ja apinoilla on nyt pahempaakin pelättävää kuin inflaatio. 

ellauri102.html on line 400: 
Naimi Pikkarin elämä ja teoxet

ellauri102.html on line 414: Joku Järvensivu arvioi, ettei Kleinin pulloa voi aivan sellaisenaan siirtää Suomeen:  Suomen oikeisto ei ole niin toivoton. Ai mikä missä milloin? Se oli Helsingin Sanomien kirja-arviossa talouskulttuurin tutkija, kauppatieteiden tohtori ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun vastuullisen liiketoiminnan tutkimusryhmän jäsen Paavo Järvensivu. Haista paska Paavo,  vie nenä pois Wahlroosin pyllyvaosta. No 2005 ei vielä tiedetty Haju Pisilästä. Meillä kaikki tapahtuu 20v myöhässä. 

ellauri102.html on line 563: Carlyssa on jönsyvoimaa kuten nuorena OD:hen nukkuneessa Jänis Joplinissa. Staskon kaima Carly Simon oli rikas herkkuperse, Simon & Schusterin perillinen, ja elää vieläkin. Jänis oli läski koulussa ja sitä pilkattiin. Voisi luulla että Staskokin on läski. Ei oikeestaan, naurujooga ja jäätanssi on pitäneet sen linjat kurissa. Se on nyt työttömänä jossain landella koronaa paossa ja  laittaa Tiktokiin videoita missä se tanssii järven jäällä. Linkedin on tosiasioista jäljessä, sanoo vielä että se on on Toronto Un program koordinaattori, siis niinku Hanna Westerlund, ja hehkuttaa: 

ellauri102.html on line 668:   Launched in 1972 by Gloria Stone´m, Ms. continues to be the most recognized feminist publication in the nation. 59 percent of women identify as feminists, as do 33 percent of men, signaling strong interest in le femmine. Ami luki ruozalaista Femina-lehteä. Olisi se varmaan lukenut Ms-lehteäkin, mutta se ei ollut vielä ilmestynyt. Mummilla oli Me Naiset -lehtiä. Kristina aloitti Mona Lisa -lehden toimittajana. Naapurin isokokoinen emäntä Lehtimäki oli Anna-lehden päätoimittaja, kunnes se siirtyi Maalla-lehden päätoimittajaxi. Me saatiin siltä irtonumeroita ja salavittuilua lahjaxi.

ellauri105.html on line 51: Melvis Pressula piti alaikäisistä tytöistä. Michael Jackson piti alaikäisistä pojista. Mikä ihme siinä on että yhteen pahaan liittyy aina toisia? No kai sekin on johdettavissa memetiikan perusyhtälöstä, vaikken nyt ihan vielä näe miten. Narsistit lie enimmäxeen pahoja, mutta ne ei juuri perusta tiimeistä, joten ne eivät usein pääse ihan pahan kasan huipulle. Pitää olla muutenkin psykopaatti että pärjää siinä.

ellauri105.html on line 71:       Oliko vielä muita tyyppejä?

ellauri105.html on line 104: Susanin lehti Politico on antisemitistinen ja oikeistohenkinen. Tiesittekö muuten että Bernie Sanderskin on jutku? 😃 Tuppikulli tai esinahkapoolo, vitun väliä, se mikä ratkaisee on paljonko on perstaskussa. Vieläko taipuu bideelle vai ei. 

ellauri105.html on line 275: III. Kertoo vielä sen ilmoituksen ja uhkaukset.

ellauri105.html on line 288: 11. Mutta hänen sisarensa Oholipa, vaikka näki tämän, oli himossaan vielä häntäkin riettaampi ja oli haureudessaan vielä riettaampi, kuin hänen sisarensa oli ollut haureudessaan.


ellauri105.html on line 291: 12. Hän himoitsi Assurin poikia, jotka olivat käskynhaltijoita, päämiehiä, naapureita, pulskasti puettuja, ratsumiehiä, hevosen selässä ajajia, komeita nuorukaisia kaikki.


ellauri105.html on line 295: 14. Mutta hän meni vielä pitemmälle haureudessaan; kun hän näki seinään piirrettyjä miehiä, kaldealaisten kuvia, punavärillä piirrettyjä,


ellauri105.html on line 296: Hes. 8:10 Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia oli piirretty seinään yltympäri.


ellauri105.html on line 309: Hes 16:37. Sen tähden, katso, minä tahdon koota kaikki sinun värtämiehes, joiden kanssa sinä olet hekumassa elänyt, ynnä kaikkein niiden kanssa, joita ystävinäs pidät, ja joita vihaat; ja minä tahdon ne koota sinua vastaan joka taholta, ja julistaa sinun häpiäs, että heidän kaikki sinun häpiäs näkemän pitää.


ellauri105.html on line 337: 40. Vieläpä he lähettivät sanan miehille, jotka tulivat kaukaa: katso, ne tulivat siinä samassa, kun sana oli lähetetty, nuo, joita varten sinä peseydyit ja maalasit silmäluomesi ja panit päällesi korut.


ellauri105.html on line 363: Kannattaa muuten lukea sivulta RAAMATTU.FI Uushi Shana vienankarjalaxi. Se on hupaisa. Ehkä siteeraan sitä vielä jossain toisessa jaxossa. Mutta mitä mieltä normikristityn on oltava Pulkun pesäpuusta? Tuoko se lisää pökköä Kristuxen pesään vai päinvastoin vie tuhkatkin pesästä? Ehei! Tätä mieltä on muuan Iivana, ja "Markus" komppaa:

ellauri105.html on line 395: En kiellä sitä, että tämä perinteinen kristinoppi voi kuulostaa armottoman dualistiselta, kylmältä ja jotenkin lattealta ”avarampaan” mystiikkaan verrattuna. En kiistä sitäkään, että tämän perinteisen kristinopin kannattajien joukosta löytyy paljon rakkaudettomia suutarisia, jotka voisivat ottaa käytöksessään esimerkkiä liberaaleilta kareisilta. Raamatullinen jumalakuva kuitenkin antaa uskolle kestävän kalliopohjan, ikuisen Rakastajan – ei vain ihmisten varaan jätettyä, pohjimmiltaan persoonatonta rakkautta, joka kaikessa kauneudessaan ei ratkaise perisynnin ongelmaa eikä kerro mitään kaikkein suurimmasta mysteeristä: kuolemanjälkeisestä elämästä.

ellauri105.html on line 421:       Toisessa vielä kummempaa: Cacahuetes (maapähkinöitä). 


ellauri105.html on line 427:       Kaikki nämä sanat ovat nyt jo taaxejäänyttä elämää 


ellauri105.html on line 469: Oliko se irakilaisten käyttämä venäläinen taistelumyrkky? Amerikkalaisten agent orange tai napalm? Vaiko vaan vanhanaikainen nälistys? Venäläisten sotilaiden nylkeminen elävältä? Kiinalainen kidutus? Drawing and quartering? Käristäminen halstarilla? Hiiskatti tää on tiukka kisa! Kaikki missit ovat nättejä kuin Miss Sweden pageantissa. 

ellauri105.html on line 482: Kävin viime  viikonvaihteessa Rautalammin  hautausmaalla, missä toimitimme  panihidan siellä lepäävän pappismunkin  haudalla. Miksi? Koska tuo pappismunkki  oli toimittavan papin tuttava ja me  muutkin tunsimme jollain tavoin tämän  mielenkiintoisen elämän eläneen  vainajan. Ja jotenkin vain tuntui  oikealta käydä toimittamassa panihida  tuolla syrjäisellä ortodoksisella  hautausmaalla, jonne ei ole haudattu  muita luostariasukkaita. Pappismunkki  Mefodin (Matti Lehmonen) hautakivi  Rautalammilla. (Kuva © Hannu Pyykkönen) 

ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta  nimeltään Mefodi ja maalliselta  nimeltään Matti Lehmonen. Hänen  elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin  sitä hieman vieraillessani jälleen  kerran Heinävedellä Valamon luostarissa.  Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä  vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa  syntynyt rautalampilainen meni jo varsin  varhain harjoittelemaan luostarielämää  Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen  sinne menoon tämä silloin vielä  luterilainen 15-16-vuotias nuori mies  sai silloiselta Kotkan ortodoksisen  seurakunnan kirkkoherralta, rovasti  Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä  hänet sitten varsin pian liitettiin  Smolenskin skiitassa ortodoksiseen  kirkkoon ja hän siirtyi Valamon  luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna  Petsamon luostarissa 1939. (Kuva  pappismunkki Mefodin albumista, ©  Valamon luostari) 

ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin  erikoinen ja omalla tavalla merkittävä  ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen  kirkon historiassa kuin varmasti myös  Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän  ortodoksisten kirkkojen "jääkausi",  Suomen kirkon "melkein hajoaminen"  kalenterikysymyksen edessä, munkkien  karkottamiset ja pois muuttamiset ja  monet muut tämän kaltaiset asiat.  Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko  käytti jälleen Mefodin kielellistä  lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi  jonkin aikaa Kirkkojen Maailman  Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission  jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi  pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen,  mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen  ulkomaille venäläisen ortodoksisen  emigranttikirkon palvelukseen lienee  ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus.  Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti  Heinäveden Valamon imugeenin eli  luostarin johtajan vaalin ilmeisesti  vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan  keskusteltiin koko Heinäveden luostarin  lopettamisesta, koska vanhat munkit  kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti  omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös  hänen tehtäviensä suunnittelu - siis  lähinnä hänen esimiestensä tekemät  suunnitelmat - eivät oikein  miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän  päätti siirtyä ulkomaille.

ellauri105.html on line 499:       Saksassa menikin sitten seitsemisen  vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen,  tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä  hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä,  jatkui - ainakin hänen omasta mielestään  ja kun hän ei suostunut siirtymään  hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei  jäänytkään pysyvästi Heinäveden  Valamoon, vaan siirtyi asumaan  "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun  ortodoksisen seurakunnan omistaman  leirikeskuksen tiloihin, mistä hän  sitten siirtyi asumaan Rautalammille.  Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus  yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa  saattoi osaltaan johtua myös hänen  omista henkilökohtaisista teoistaan  lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti  jossain määrin myös ennen sotaa  tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja  kommunistiseen puolueeseen liittyvien  järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana  SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli  SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun  lopulla. Tämäkin ajanjakso oli  mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia  pettymyksiä, jotka omalta osaltaan  johtivat myöhempiin Mefodin elämän  radikaaleihinkin ratkaisuihin.  Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui  kuin munkki ensin velipuolensa kanssa  hänen kotonaan ja välien viilennettyä  elämänsä viimeisinä vuosina kunnan  vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita  hän aina nimitti keljoiksi, kuten  luostarissa oli tapana sanoa munkin  asunnosta. Rautalammilta käsin hän  matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi  käymään vielä myös Laatokan Valamossa,  oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne  hän myös jossain vaiheessa mietti  paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä  toteuttanut. Näitä muita  ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi  nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja  monesta muusta retkestä olisi vielä  paljonkin kerrottavaa. Hän kävi  tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja  ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin  entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa,  Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka  oli joutunut myös hankauksiin  luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi  myös lukuisia tuttujaan ulkomailla. 

ellauri105.html on line 501:       Mefodin ystäviä ja tuon ajan  ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta  oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa),  Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva  pappismunkki Mefodin albumista, ©  Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi  säilytti terävä-älyisyytensä ja  sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä  saattoi saada kipakan ja terävän  vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen.  Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista.  Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa  ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn  munkkien asuntolan kuistilla yhdessä  pappismunkki Savvan - toisen  "koiranleuan" kanssa - valkoisissa  viitoissaan ja pitkine partoineen ja  paikalle saapui turisti kameransa kassa  kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi  jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei  ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen  edessä hän vastasi  toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä  epäili ottavan kenties huonolaatuisen  kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten  paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty  maalaus - joka ei ollut paavin mielestä  kovin ihastuttava - lähetettiin  edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut  kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen  minä, paavi Pius." Pappismunkki  Mefodista jäi kirjoittamatta vielä  paljon mielenkiintoisia asioita, mutta  jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin  niistä koottua ja sanoiksi muodostettua  toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon  nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti  uusille, uudenlaisille jupinoille tai  ehkä paremminkin tarinoille  ortodoksisista, mielenkiintoisista  ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt.  Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan  taas itsekin joidenkin tuiki  tuntemattomien ja eräiden  hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän  tietynlaiseen kriittiseen  kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran  sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja  talven aikana saisin lopetettua ja  julkaistua jo melkein valmiit,  keskeneräiset jupinani ja voisin  lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston  ympäristölle ja ainakin joillekin  kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy  P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista  hatarista tiedoista voi lähettää suoraan  tämän blogin yhteysosoitteeseen:  happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei  ole muussa käytössä. Nettihoukka klo  11.44

ellauri105.html on line 503:     Jaa niin vielä 4 kommenttia:

ellauri105.html on line 505: Liisa 13.  elokuuta 2013 klo 12.59 Onpa  mielenkiintoinen ihminen ja elämä!  Kiitos tästä, ei näistä liikaa tietoja  ole. Jatkoa tälle ja muillekin  tutkimuksillesi ja niistä syntyville  kertomuksille t. Liisa Förbom Vastaa 

ellauri105.html on line 507: Unknown 13. elokuuta 2013 klo 14.46 Älä  ihmeessä lopeta. Pappismunkki Mefodin  elämä on ollut todella mielenkiintoinen.  Olisi mukava kuulla joskus myös jonkun  venäläisen (ortodoksi) emigrantin  tarina. Vastaa 

ellauri105.html on line 509: Unknown 2. kesäkuuta 2019  klo 22.04 Mielenkiintoinen tarina isä  Mefodista! Tuli mieleen, että joskus  1980-luvulla toimiessani  pappisseminaarin opettajana olin oman  työn ohessa Rautalammin vt.kirkkoherrana  ja tapasin myös Isä Mefodin ensimmäisen  ja - viimeisen -kerran. Muistoksi tuosta  tapaamisesta hän lähetti slaavinkielisen  sluzebnikin, joka on vieläkin minulla  käysössä. Iankaikkinenm muisto hänelle! Vastaa

ellauri105.html on line 516: Kun Mefodi tutustui kuopuxeemme hän sanoi "Tämäkös se on se Peeter". Kun se ei jaxanut syödä enempää se sanoi "Petter ottoo". Puhelimeen se huusi eteisessä "Täällä puhuu isä Mefoodi!". Se antoi Valamon käynnillä mulle lahjaxi kuhmuisen mutta hienon vanhan suurennuslasin. Se on mulla vieläkin. Nyt sillä on käyttöä. 

ellauri105.html on line 525: Hei kulta voisizä käydä kotimatkalla ihmiskaupassa? Lapset on melkein lopussa. Ihmiskauppa on trendaava nimike orjuutuxelle. Tunnusmerkeissä on aika tarkoitushakuisesti rättipäiden tapoja. Just tommosia temppuja isisporukat on tehneet naisille. Nyt nazihenkiset norjalaiset on tuominneet jonkun al-holistinaisen ihmiskaupasta. Ei siis uhriutumisesta, vaan ize teosta. Äiti oli näät ottanut omat lapset mukaan kultaa vuolemaan. Hizi kai omat lapset on ize kullekin ilmaisia, ei niitä tarvi hakea mistään kaupasta. Ei tässä ole mistään muusta kysymys kuin Breivikin maanmiesten kostosta. Naisille on hyvä kostaa kun ei rättipäille uskalla. Knut Hamsun hurraisi ja heiluttaisi hakaristilippua jos eläisi. 

ellauri106.html on line 38: Hän oli kysynyt minulta, pidinkö enemmän isästäni kuin äidistäni, miltä minusta tuntui korkeilla paikoilla tai väkijoukossa ja mitä minä aioin tehdä, kun pääsisin takaisin sivilielämāän, ja oli päätellyt vastauksistani, että olin tukahdutetun raivon astia. Toinen runoilija, joskin univormussa ja kapteenin arvoinen.

ellauri106.html on line 48: Rothin elämäkerturi Bailey oli yhtä setämies kuin Roth ize. Sitäpä paremmin ne ymmärsivät toisiaan. Huutista Rothin pojille, mylvistä. 

ellauri106.html on line 63: 
Phillun elämää ja tekosia

ellauri106.html on line 209:   Phillu tykkäsi sotapoliisikoulussa pistinharjoituxista, sai huutaa "KILL! KILL!" ja työntää kovaa pehmeään. "Sillä lailla tarrataan vinosilmää kitusista, sillä lailla kommaripaskoilta ruuvataan kulli irti!" Vähän myöhemmin sen sotahuuto olisi "FUCK! FUCK!", aseena taas kova teräskalu, kohteena vaimot ja tyttöystävät. Totta puhuen, Phillu oli poikasena hizin väpelö ja itkupilli. Itki puhelimeen Dragsvikistä Sharonille. Sharon oli Al "Zipper" Shatzkyn 17-vuotias tytär. Nathan oli kirahvi ja Sharon pantteri. Kerää koko sarja, saat ikioman eläintarhan. Nathan opettaa Sharonille sanan "kyrpä" käytön ja neuvoo miten sitä pitää imuttaa. Mutta välimerkkien käyttöä ei vittu Sharon opi, ei kirveelläkään. Phillu on jo graduoitunut Tom Wolfesta Henry Jamesiin ja sen yhtä vittumaiseen kirjaan The Ambassadors. Kirkkovene Sharonilla on kyllä soutukunnossa. 

ellauri106.html on line 223:   Tässä elämänsä vaiheessa 41-vuotias Phillu antaa vapaat siivet mielikuvituxelle, panee sen lentämään kuin sittisontiaisen kuvitellessaan mitä temppuja se oisi voinut tehdä nuorena vetoketjutehtaan tyttärelle, tai mitä tyär ois voinut tehdä sontakuoriaiselle, paremminkin. 

ellauri106.html on line 228: sanoen (käskemättä vielä) "mä oon 

ellauri106.html on line 295: Phillun isältä opittu mielisanonta on "olen itselleni velkaa sen". Solipsistijutkun deviisi. Se oli niin velkaa izelleen Empsonin 7 types of ambiguityn että sille tuli lödet housuun kirjakaupassa. Illalla 1 olut ja 1 erä flipperiä ja sit kotiin alleviivaamaan vielä kirjoja ennen maate panoa. Tänäkin päivänä pidin izestäni koska olin aivan vitun anaalinen. Kalsareina valkoiset Fruit of the Loom jamihousut. Hyi helvetti.

ellauri106.html on line 303: Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä.

ellauri106.html on line 382: 
Mun meemi elää ikuisesti sanoi ateisti

ellauri106.html on line 442:   Mutta, väittää Lilith, Phillu nyökkyy Aatamin ja Jopin tarinoiden äärellä kuin Tvi Ari koleelissa lukemassa ääneen porukoiden kanssa talmudia ja midrashia ja halakhaa, koittaen löytää niistä elämälle merkitystä. Hizi eikö siinä ole merkitystä tarpeexi että saa ulahdella kaverien kanssa kuorossa miesten talossa ja että hiusverkkoämmät ähertää sillä aikaa kotona gefillte fischiä, ja sinne voi sitten mennä koleelista valmiin pöydän ääreen ärisemään lapsille.

ellauri106.html on line 453:    Phillu kritisoi kärkevästi kaikkia jotka uskoo "sokeasti" yhtään mihinkään, se on ihan järkevää ja oikeutettua. Luuleminen riittää hyvin arkitarpeisiin, mihin tässä tarvitaan mitään uskoa tai toivoa. Parempi kazoa kuin katua. Älä pure kättä joka näyttää likaiselta. Phillun jakelemat rangaistuxet polulta oikealta poikenneille on ihan vanhan testamentin tyylisiä, ennen kaikkea tietysti langenneille naisille. Tää kirja oli siis American pastoral, joka on 1/3 trilogiasta, jonka muut osat ovat I married a communist ja The human stain. En ole lukenut. Vielä ainakaan. 

ellauri106.html on line 481: Johnny Appleseed (suom. "Omenansiemen-Johnny", oikealta nimeltään John Chapman, 26. syyskuuta 1774 Leominster, Massachusetts – maaliskuussa 1845 Fort Wayne, Indiana) oli yhdysvaltalainen omenatarhuri. Hän viljeli 1800-luvun alkupuolella valtavia määriä omenapuita Pennsylvaniaan, Ohioon ja Indianaan perustamillaan taimitarhoilla uudisraivaajien ostettavaksi. Johnny Appleseedin elämästä on tullut osa Yhdysvaltain kansanperinnettä ja häntä muistetaan yhä niin tekojensa kuin luonnonläheisen elämäntapansakin vuoksi.

ellauri106.html on line 485: Chapman herätti paljon huomiota epäsovinnaisella ulkonäöllään ja elämäntavoillaan. Hänellä oli pitkä tumma tukka. Hän pukeutui kahvipapusäkkiin, jossa oli reiät käsille ja jaloille, ja hän kulki yleensä paljain jaloin myös talvella. Hän kantoi mukanaan kivääriä, tomahawkia, veistä ja muita metsurin tarvikkeita. Hänen kerrottiin pitäneen tinapannua hattunaan. Hän ei syönyt lihaa eikä mielellään ratsastanut hevosella, kaatanut puuta tai tappanut kalkkarokäärmettä. Hän nukkui usein ulkosalla. Vaikka hän edistikin tavallaan uudisraivaajien etenemistä intiaanien maille, hän oli myös hyvissä väleissä intiaanien kanssa ja vei heille lääkekasveja.

ellauri106.html on line 522: Väärää politiikkaa molemmat, tuumaa Phillu-setä. Phillu hautaa Claire-kommunistivaimonsa vielä symboliseen paskaläjään: 

ellauri106.html on line 588: Sulttaanirusinat on pissanvärisiä. Faffa tarjosi Maurinkadulla jouluna parapähkinöitä taateleita viikunoita ja isoja mustia rusinoita joissa oli kiviä. Kivet oli ikäviä mutta rusinat hyviä. Kuivatuista viikunoista pidän vieläkin kuin hullu puurosta. Taatelit on vähän ällön tahmaisia. Rusinannäköinen Maggi puuhaili jotain taka-alalla. Se ei puhunut paljon, ainakaan suomea.

ellauri106.html on line 599:   Phillu myöntää izekin että Lydian ja Naatanin tarina kuulostaa kexityltä. Mixi niin upea jutku nuorimies tuhoaisi elämänsä tollasen shixan jalkovälissä, josta se ei edes pidä? No se ei viizi mainita hyviä hetkiä, joissa jutkujolppi sai vapaasti keekoilla, keikailla ja kukkoilla blondille shixalle, joka palvoi jokaista sen huulilta vuotavaa sanallista hunajan pisaraa. Niitä hetkiä ei maxa vaivaa mainita, koska niillä ei ole moraalista sisältöä. Mitä VITUN moraalista sisältöä? Ai koska niillä oli tollasta vaan tavista kivaa yhdessä? Sellaista ei lasketa, koska se ei vie wannabe snobia hitustakaan eteenpäin, kuten Lea tapasi sanoa. Egoistille moraali on yhden hengen peliä, pyrkyryyteen tarvittavaa Roope Ankkamaista uutteruutta pihiyttä ja izekuria. 

ellauri106.html on line 671: Andrew ”Andy” Hardy on Mickey Rooneyn esittämä nuori mies­hahmo Metro-Goldwyn-Mayerin vuosina 1937–1946 tuottamissa perhe­komedioissa sekä vielä yhdessä elokuva­sarjan elvytys­yrityksessä vuodelta 1958. Andy Hardy -sarjan elokuvia tehtiin kaikkiaan kuusi­toista.

ellauri106.html on line 699:   Tri Spielvogel piti P. Tarnopolia yhtenä kansakunnan taide-elämän suurimmista nuorista narsisteista. Dodi! Rypäleitä persiissä. Kylä lähtee tosi izesäälivän kostonhimoisen narsistisesti liikenteeseen Peeter T. vaimon lyttäyxellä. Se alkaa kyynelehtiä omaa izeään heti kallonkutistajan pakeille päästyään kuin puristettu sitruuna. Vitut se mitään olis itseänsä tappanut, oli se itselleen sevverran tärkeä. Ja kaikkein nolointa oli mykistyä yleisön edessä. Tää koukkunokka äijä aivan pursuaa ällösanoja. Sen vaimo raapi sen käsiä kun se käytti blondeja opiskelijapupuja.

ellauri106.html on line 705:   Erittäin hyvää kuvausta ilkeän izekkään ja kylmän narsistin mielenmaisemasta. Näitä maailmankirjallisuudessa piisaa roppakaupalla, äskenmainittujen lisäsi mm. Vaakku, Sillanpää, Hannu Mäkelä, Juhani Peltonen, Hotakainen, Jari Pervo, Sofi Oxanen, Wallu, Nipsu, Sale, Goethe ja Céline. Vain muutamia mainitaxemme.

ellauri107.html on line 34: Tässä albumissa silitellään vielä Peppyä mutta Hayakawan yleisen semantiikan kahdapuollon periaatteen mukaan enempi myötäsukaan. Tai sitten ei. 

ellauri107.html on line 40: Fragonard oli täyteläisiä värejä ja rohkeita värieroja käyttänyt rokokooajan maalari, jonka maalauksissa ajan sirosteleva ja kevytmielinen ihanne tulee esille. Hän kuvasi aikansa seuraelämää laatukuvan hengessä. Hänen tunnetuin maalauksensa on keinuvaa naista esittävä Keinu, jota on pidetty hyvänä esimerkkinä koko rokokootyylistä. Taulun clou on käsi (ja arvatenkin keskijalka) ojossa sepalus auki maassa makaava hameiden alle kazova setämies.

ellauri107.html on line 82: Mitvit, oliko Moido Kolumbuxessa Abraham ja Iisak motiivi? Se on Raamatun ykkösperseisimpiä satuja. Auerbachkin kuumui siitä. Siitä tunnistaa heti suuren mulkeron. Ja vieläpä kierkegaardilaisia sävyjä. Ei kyl sekin pitää lukea. Tai kollaa filmi edes.

ellauri107.html on line 276:     Siinäpä taas tosi raamatullista kostonhimoa, iankaikkista halstarointia. Jutku pysyy jutkuna vaixen paistais ateismissa. Merry vastas hyvin kysymyxeen mixi me ollaan täällä: Mixi apinat on täällä? Mixi kengurut on täällä? Ja kysymyxeen mitä on elämä: se on lyhyt aika syntymän ja kuoleman välissä.

ellauri107.html on line 282: Se ei ymmärtänyt naisista yhtään mitään paizi miten niitä parhaiten kiduttaa ja kiusata. Ei se niiltä eikä niille mitään muuta tahtonutkaan kuin pahaa. Kukaan sen naisista ei pystynyt tulemaan sen kanssa kun se oli niin ilkeä ja izekäs. Varmaan sen pipukin oli pikkuinen ja vetelä.

ellauri107.html on line 291: Bikiniasuinen Susan pani kätösensä suoraan penixelleni. Äiti kazeli. Erektio Albertinkadulla. Calpurnia oli täysin oikeassa: artistijuipit viettelee neitosia vaan tyydyttääxeen tyydyttämätöntä sexuaalista turhamaisuuttaan. Ja onhan Darwinillakin siinä sormet pelissä, sillä laillakin syntyy jälkeläisiä. Jos siittiöt vaan ovat kunnossa. Pepun ironia oli että se ei tarvinnut ehkäisykeinoja 60-luvulla.

ellauri107.html on line 312:   Pepun jorina tässä kohtaa on aivan perinteistä setämiesulinaa, ize asiassa sitä kaikista säälittävintä laatua, missä sekundahopeaselät uikuttaa kun ne ei pysty pitämään naaraitansa mieleisessä kurissa. Aivan samanlaisia ovat esim. Grels Teir, Hotakainen, Pervo, Jussi Peltonen, Milan Kundera, Hannu Mäkelä, vaan muutamia mainitaxeni. Niin ja se outo Juhana Brander tietysti. 

ellauri107.html on line 321: Isä Hermann Roth (1901-1989) oli vakuutusmyyjä ja porhalsi vielä vuosikausia. Philip Rothin identiteetin rakennuspuut muodostuivat seuraavista elementeistä: amerikkalainen, juutalainen, USA:n kansalainen, mies, kirjailija.

ellauri107.html on line 324: Rothin paras teos on Harrin mielestä Käänteiselämää (The Counterlife, 1986). Se on fantastinen postmoderni teos, joka muljauttaa tarinan ylösalaisin peräti viisi kertaa. Lopulta lukija ei voi olla varma oikeastaan mistään. Se on hienoa. Suunnilleen sama idea on Paul Austerilla teoksessaan 4 3 2 1. Se ainakin oli syvältä.

ellauri107.html on line 329: Philip Rothin avioliitto näyttelijä Claire Bloomin kanssa päättyi eroon 1993. “Se oli elämäni kohdunpohja”, Roth tunnusti vuosia myöhemmin homoystävälleen Benjamin Taylorille.

ellauri107.html on line 340: Näin kirjoittaa walesilainen runoilija Dylan Thomas (1914-1953) runossaan Älä sovinnolla lähde siihen hyvään yöhön (suomennos Marja-Leena Mikkola). No sehän ei elänytkään kovin vanhaxi. Runosta tulee mieleen Rothin don quijotemainen kamppailu kaiken katoavaisuutta vastaan. Mixi olemme ylipäänsä täällä? Hölmö kysymys. Johan sen ateisti kertoi nigerialaishölmölle: koska vanhempani harrastivat sexiä. Merry kuittasi: mixi muut apinat ovat täällä? Mixi kengurut ovat täällä? Mitä on elämä? Välitunti kahden unettavan oppitunnin välissä.

ellauri107.html on line 344: Rothin kantavia teemoja on EAT! FUCK! KILL! Viimeximainittu pakottaa hyväksymän ihmiselämän rajallisuuden. Mitä jää jäljelle? Halu jättää jälki (tai edes tahra) omasta ainutkertaisesta elämästään kanssaihmisten keskelle. No Philip kyllä jätti paljn tahroja, mm. äitykän jääkaapin oveen. Mistä lähtien uhmakkuus on jaloa? Philip Roth on kuollut, allekirjoitus Jehova. 

ellauri107.html on line 368: Alkaa näyttää tosiaan ettää Faunia on nuorimies, ja Fläkki on sen herrasmies reikäperse "Ralph". Mannin Aschenbachiin ja Tadzioon koko ajan vinkataan. Ja Hawthorne, selvä pyy! Valkoinen valas pyrkii veneeseen. Tämä vielä: 

ellauri107.html on line 370:     Hyväxyä täydestä sydämestä elämisen järjetön merkityksellisyys sellaisena kuin se on. Hän soitti aamiaisen jälkeen juristilleen Nelson Primuxelle. Perheessä jossa on Markin kaltainen kaunainen poika. Hän tiesi miten olla isä.

ellauri107.html on line 373: Penseitä vanhan velttomunan hanurista. Näistä näkee mikä paskiainen se on. Katu-uskottavuus on hakusessa vaikka se koittaa olla rouhea. Ei ole edes rapsakka. Vetelä kuin talven yli jääkaappiin unohtunut herkkukurkku.

ellauri107.html on line 375: Ulkona nurmikolla Colemanin valtasi äkkiä närkästys. Ello israeliitti. Ei koko elämässään koskaan pyytänyt mitään anteexi. Kosti koko rahalla. Vittua se viittaa kreikkalaisiin kaunankantajiin, niitä piisaa juutalaisten Raamatussa ihan kotitarpeixi. Melkein soitti muistuttaaxeen Markielle minkälainen mulkku se oli aina ollut. Ei, se ei tarkoittanut izeään vaan poikaa Markoa. Tässä kohtaa Coleman on Hermanni ja Pili ize Marko.

ellauri107.html on line 377:   Coleman tajusi haluuvansa Faunian persettä niin kovasti ettei muu merkinnyt mitään, ei omat lapsetkaan. Tää on karhun elämää saa mettä ammentaa, tai sen loppua (italics in the original). Sietämättömintä oli se että hänen päivänsä olisivat kohta luetut. Hän potkaisisi kohta tyhjää. (Ei vittu vielä 13v siihen menisi, tai oikeammin 20v. Liian pian angstasi.) Paras lakata nipottamasta ja ottaa johtotähdexi pelkkä musta tähti. Toi on muuten hyvä havainto, Philip Roth on nipo.

ellauri107.html on line 390: Oi mixi hylkäsinkään Dina Dornbuschin - ja vielä Maureenin takia? Sitä en anna Maureenille ikinä anteexi! Jos oisin mennyt sijaisexi Amherstiin voisin olla nyt brexit-Oxfordissa maanpakolaisena kuten Ympyräsuu. Noinkohan kohta englantilaisten tankit vyöryy Glasgowiin ja Edinburghiin kuin Prahan keväänä.

ellauri107.html on line 412:   Maureenin boheemit viisikymppiset kaverit Bleecker Streetin vintiltä sanovat sattuvasti, että Phil Roth on babitti. Se tais jäädä närästämään Peppua, sillä Babbitt putkahtaa esiin vielä Apinan fläkissä. 

ellauri107.html on line 431:   Philip Teir on iloisenahistunut suomenruozalainen Philip Roth-pehmoeläin. Surku Yniäinen suden hännillä.

ellauri107.html on line 542:   Peppu kaivelee salaa Maureenin takintaskuja ja löytää panttikuitin siitä vitun Remingtonista. Se ryntää kylpyhuoneeseen, missä Rothit alkaa kirkua toisilleen niin raivokkaasti että yläkerran naapuri hakkaa lattiaa luudanvarrella. - Mitätön pikku varas! Roisto! - Minä olen raskaana! Vihaan sinun taidettasi ja sitä paskamaista Flaubertia! Peter tiedätkö mikä sinä olet sen lisäxi että olet sydämetön izekäs kirjoituskone! Minä sanoin: Homo. Täsmälleen! Sinä olet läpinäkyvin piilevä homosexualisti minkä ole eläissäni tavannut!

ellauri107.html on line 544:   No tulihan se sieltä. Sitä mä olinkin jo pitkään epäillyt. Pepun veli Moe ei ole yhtään parempi, se kohtelee vaimoaan kuin siivousrättiä ja puhuu rasistista paskaa mm. intiaaneista. No ei se sentään kait ole yhtä pelkuri kuin Phillu. Siinä muuten yxi Phillua ja Mäkelän Hannua yhdistävä piirre, ne on vitun pelkureita molemmat. 

ellauri107.html on line 566: sinä olet vielä kokematon lapsi. Poika, hän on sompaillut jo vähän liian kauan minun makuuni. Aitisi on oikeassa hänessä on jotakin vikaa.»

ellauri107.html on line 576: ole koskaan ollut. En elä menneessä maailmassa. Se saksalainen tyttö oli jotakin muuta, eikā minulla ollut koskaan mitään häntä vastaan henkilökohtaisesti, rasistisesti vain. Mutta se oli multa hetken hullaannusta. Ei mun ehkä olis pitänyt yrittää polkasta sitä sun selän takana. »Tiedän. Olen samaa mieltä.»

ellauri107.html on line 577: Minä puhun onnellisuudesta nyt, toisen kustannuxella elämisestä. Har, Har.

ellauri107.html on line 590: »Peppy, oletko sinä vielä riidoissa veljesi kanssa?» En ole riidoissa hänen kanssaan. Hän elää omaa elämäänsä ja minä elän omaani.»

ellauri107.html on line 595: muutaman minuutin ajan? Tai Joanin kanssa? Mitä Joan tietää minun elämästäni? Isä, anna minun vain mennä naimisiin, joohan? »

ellauri107.html on line 617:     Juutalaisilla oli vielä polygamiaa, niiden eevat oli tehty aatamille avuxi ja viihteexi sen kylkiluusta. Mies oli vaimon pää ja vaimon tuli pyhästi luvata sitä totella. Jeesuxen puheet tasa-arvosta löi lyttyyn krstinuskon suurin apostoli Paavali, juutalainen, oikein pesunkestävä. "Lakiin" vedoten se niittasi naisen paikalleen vuosituhansixi tottelemaan miestä kakkosluokan olentona: "sillä miestä ei ole luotu naisen hyväxi, vaan pikemminkin päinvastoin, nainen on luotu miehen hyväxi." Tästä tuli dogmi näihin päiviin saakka niissä piireissä jotka luottaa "luotettaviin ilmestyxiin", vaan kyllä sille muutkin hyvät veljet nyökkivät. No parannus on sentään että miehenkin "pitäis" olla uskollinen vaimolle noin periaatteen tasolla. Harvat sitä noudattavat, mutta ajatuxenahan se on hieno. Kun muu seura kielletään, vaimosta voi kuin voikin tulla ihmisen paras ystävä.

ellauri107.html on line 619:     Mutta toisaalta, sexi oli lähes kiellettyä paizi siittämisen tarkotuxessa. Naiset jaettiin 2 tyyppiin, Magdalena huoraan ja Madonna äitykkään. Älä pidä muita naisia. Parempi vielä jos et pidä mitään naisia ja heilut munkkiseurassa. (Näin viime yönä unta että Seija vaati multa sexiä. Se melkein onnasi ja olis onnannutkin ellei sänky ois ollut liian pehmeä. Siis unessa. Älä unta nää.) No Luther salli bylsinnän siunatussa liitossa vaikka se on syntiä koska ukkomiehellä on muuten liian tylsää. Mutta vika oli Eevan joka antoi omenan, sixi sen on toteltava Marttia.

ellauri107.html on line 623:     "Älä unohda että olit nuoruuteni rakkaus ja elämäni tärkein ilo, rakastetuin ja arvollisin maallisesta lohdustani. Sen rakkauden syy on enemmän sisäinen hyvyytesi kuin ulkonaiset hyveesi, vaikka jälkimmäisetkin ovat monet. Jumala tietää, sinä tiedät ja minä voin sen sanoa, että meidän yhteytemme oli sallimuxen työtä, ja jumalan kuva toisissamme eniten meitä veti toisiemme puoleen."

ellauri107.html on line 625:     Vähän parannusta verrattuna kreikkalaiseen filosofiin joka sanoi (kukahan se oli?): meillä on hetairat viihteexi ja ostohuorat ruumiin tarpeixi, ja sitten vielä vaimot jotka poikii meille laillisia lapsia ja joiden tehtävä on pitää huolta laskuista.

ellauri108.html on line 51:       Joku Walter luonnehtii Yhdysvaltoja ”anokratiaksi”, mikä tarkoittaa, että Yhdysvallat on syvältä anuxesta, sitä johtaa takaapäin ryhmä upporikkaita persläpiä. Jeff Bezos osti heräteostoxena Washington Postin. Orjien jälkeläiset erityisesti on olleet kiukkuisia jo vuosisatoja. Nyt niitä ammuskellaan kaduilla kuin jotain notmiitä. Ne rupee mieluummin vaikka juutalaisixi kun heiluttavat valkoista lippua.

ellauri108.html on line 88:   Rastat tuo mieleen helluntaiystävät, nekään ei halua järjestäytyä kirkkokunnaxi. Kummatkaan ei ottaneet uskoaxeen että niiden hengellinen johtaja on kuolevainen. Kaikkein huvittavinta rastoissa on miten ne kaiken ton prinssi Philip jumalaxi -cargokultin alla pössypäisinä on tismalleen samanlaisia vanhoillis-patriarkaalisia törkimyxiä kuin niiden vanhat orjaisännät. Siitä (jos ei muuten) huomaa miten kaikki toi kehyskertomus on vaan kuorrutusta lapsille ja lapsenmielisille. Ihan mikä eläinsatu kelpaa hyvänsä, kuhan saadaan nostetuxi omaa häntää ja  säilytetään muuten status quo. 

ellauri108.html on line 285: 
Värillinen juutalainen ja vielä nainen

ellauri108.html on line 324: Yhdessä unessa odottelin masixena jotain Seijan oloista tyttöä kotiin palaavaxi autolla joltain nussiretkeltä. Kun heräsin se oli palannut. Sillä näytti olleen hauskaa siellä, kuinka ikävää. Mut ehkä se silti antais vielä mullekin, pitää koettaa. Yrittänyttä ei laiteta, koittamatta sieltä ei pääse panemaan. Lähdin kipuamaan ylöspäin pitkin sen siroja nilkkoja hilloviivaa kohti. Fortes fortuna adiuvat. 

ellauri108.html on line 326: Toisessa yhtä masixessa unessa kevyeen kesämekkoon eikä paljon muuhun pukeutunut unelmieni tyttö oli päässyt hävyxiin multa jonnekin. Pentti Leino korjasi rautasahalla auton akkua jotain muinaista kenttätöihin käytettyä nauhuria varten. Mixihän, homma hoituisi kännykällä paremmin. Pentti Leino myönteli vähän nolona mutta jatkoi hommia. Törmäsin yllättäen tyttöseeni jyrkän rinteen kohdalla. Oli tullut kai jokin väärinkäsitys. Joku hannelemainen häntäkärpänen tunki mukaan kolmannexi. Me koitettiin lähteä kapuamaan alas jyrkännettä karistaaxemme sen. Mutta jostain alhaalta oli tulossa jokin pelottava otus meidän kimppuun. Potkin sitä täysiä ja heräsin potkintaan. En onnexi ollut potkinut tällä kertaa vaimokultaani. Oli vielä pimeää ja maha kipeä. 

ellauri108.html on line 333: 1A1Babylonissa asui mies, jonka nimi oli Jojakim. 2Hän otti vaimokseen Susannan, Hilkian tyttären, joka oli jumalaapelkäävä ja hyvin kaunis. 3Myös Susannan vanhemmat olivat hurskaita, ja he olivat opettaneet tytärtään elämään Mooseksen lain mukaan. 4Jojakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa vieressä puutarha. Juutalaisten oli tapana kokoontua hänen luonaan, koska hän oli arvossapidetyin heistä kaikista.

ellauri108.html on line 363: 56Daniel lähetti miehen pois ja käski tuoda toisen paikalle. Tälle hän sanoi: »Kanaanin sukukuntaa, et Juudan! Kauneus petti sinut, himo johti sydämesi harhaan. 57Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja he ovat pelänneet teitä niin, että ovat suostuneet makaamaan kanssanne. Tämä Juudan tytär ei kuitenkaan sietänyt teidän laittomuuttanne. 58Sanopa nyt, minkä puun alta yllätit heidät yhdessä makaamasta?» »Rautatammen», mies vastasi. 59Silloin Daniel sanoi hänelle: »Kyllä kai! Tuo valhe tiesi sinullekin pään menoa. Jumalan enkeli odottaa rautainen miekka kädessään lyödäkseen sinut kahtia. Hän tekee lopun teistä molemmista.»

ellauri109.html on line 223: Peter Ackroyd (s. 5. lokakuuta 1949 Lontoo) on brittiläinen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuusarvostelija. Mulla on sen elämäkerta T. S. Eliotista.

ellauri109.html on line 230: Auden? Eikös tää tyyppi ole tullut jossain vastaan aiemmin? Joo se oli Sören möykkyselän bändäri, ja tykkäsi se Mänli Hopkinsistakin, jotka oli kolistelleet omia aikojansa samassa kaapissa. 

ellauri109.html on line 241: Kalterijääkärien johdon jäsenet toimivat vuonna 1945 aktiivisesti Auerin passittamiseksi mielisairaalaan. Lääketieteellistä tukea antoi niin ikään kalterijääkäri Juho "Jurre" Aalto laatimalla tarvittavat asiakirjat. Auer toimitettiin poliisin kuljettamana Kivelän sairaalaan 26. huhtikuuta 1945.

ellauri109.html on line 245: Into siis kuoli oikeasti koska sen hautaakaan ei muisteta. Paizi että pääsihän sen meemi livahtamaan tähänkin penseeseen! Eli eläköön kuolematon sielu!

ellauri109.html on line 334:   Mietitäänpä vielä kerran mikä oli Rothin kurjan elämän rikos ja rangaistus. Peppu oli patriarkaalisen hyväxikäyttöjärjestelmän  häviäjä. Sen kolmekymppinen tyttöystävä tartti päästä naimisiin kun ei ollut muuta leipäpuuta yxinäiselle tumpelolle naiselle, ja Pepun korkea moraali oli eze tosiaan meni naimisiin sen kanssa vaikkei halunnut. Sitä pelotti. Se ei tehnyt sitä hyvän hyvyyttään vaan vasten tahtoaan ja pani vaimon maxamaan todella kovan hinnan elatuxestaan. Pyristeli vastaan oikeudessakin kuin Kohlenhaas jolla kyse oli 2 hevosesta ja periaatteesta.

ellauri109.html on line 375: Colet oli Gustave Flaubertin, Alfred de Musset’n ja Abel Villemainin rakastajatar. (Taas! Eikös ne olleet pikemminkin sen rakastajia? Eivät tosin mitään rakastettavia.)  Miehensä kuoleman jälkeen Colet elätti itsensä ja tyttärensä kirjailijana.

ellauri109.html on line 483: Romaanikirjailijan tehtävään kuuluu tehdä yxityisestä julkista. Onko niin? Linssiludekirjailijat kuten Phillu Wallu Miller Bellow Updike (ilmeisesti, en ole lukenut) ja Knasu ajattelee niin. Oikeammin kirjailija antaa toisen yxityisen kokea mitä se on ize kokenut tai kuvitellut jonkun kokeneen. Koko vitun "yleisö" on siinä ihan sivuasia. Hyvät romskut ovat kahdenkeskisiä. Mut tätähän ei kustantaja ole valmis nielemään. Se tarvii ostavan yleisön ja kohua. Jengiä joka keskustelee viimeisestä bestselleristä ja sen koukuttavasta lukuelämyxestä.

ellauri109.html on line 485: Philip elämä on vuorotellen narsistista tyydytystä ja narsismin saamia kolauxia. Sixi se on tollanen maanis-depressiivinen.

ellauri109.html on line 497: »Kaksi katuhuoraa Italiassa, ystävän poski autossa Madisonissa... Karen? Ei! Minusta se on munkkiutta, kun ajattelee avioliittoani. Minusta se on liikuttavaa, sitä juuri! Avioliittonsa alusta asti amerikanitalialaisella runoilijalla oli jonkinlainen vählämielinen käsitys, että kun hän nyt oli aviomies hänen tehtävänsä elämässä olisi olla uskollinen - kenelle, se ei sattunut koskaan juolahtamaan hänen mieleenså. Sanansa pitäminen ja velvollisuuksiensa tekeminen ne juuri olivat alun perin saaneet hänet naimisiin sen äkäpussin kanssa! Jälleen kerran amnerikanitalialainen runoilija teki sitä, mitä hän piti 'miehekkäänä' ja 'rehtinä' ja 'periaatteiden mukaisena' mikä, tarpeetonta sanoakin, olikin vain raukkamaista ja alistuvaista. Piiskaa pennulle, kuten veljeni niin ytimekkläästi sanoo! Tosiasiassa, tohtori Spielvogel, ne kaksi italialaista huoraa ja kollegan vaimo siellä ostoskeskuksessa ja Karen olivat ainoa kunnioitettava, ainoa miehekas, ainoa moraalinen ... ääh, mitä helvettiä.»

ellauri109.html on line 501: 
Yhteenveto: Pepun elämä vs teoxet

ellauri109.html on line 513: Flaubert käski polttaa kirjeenvaihtonsa. Lyön vaikka vetoa että AKC tekee saman. Täh onko noiden motiivi siis reviirinvartiointi? Luulin et ne on niin linssiluteita etne pelkää vielä kuopassa julkkiskuvansa puolesta.

ellauri109.html on line 626: Loppuvizinä mammanpoika äitikullan vaatteissa oikeen nyrkkipelillä pahoinpitelee vaimoaan ja vielä keekoilee sillä, kirjoittaa mehukasta kuvausta kuinka veri turskahtaa vaimon nenästä. Todellista pahoinpitelyä ja minä nautin siitä. Se oli suurenmoista.

ellauri109.html on line 631: Ize asiassa Phil ja Maggie sopi toisilleen kuin kikkeli ja kondomi. Spielvogel kommentoi: teillä tuntuu olleen hauskaa. Niin olikin. Jälkeenpäin ajatellen se oli elämäni suurimpia hetkiä. Tässä tarinassa jää selvittämättä mistä ne oikein riitelivät. Philin sai erektion 12v ikäisenä suudellessaan Sugar Wasserstromia Atlanta Cityssä. Siitä se lähti.

ellauri109.html on line 638: varastaa, pettää, vaarantaa jopa oman elämänsä saadakseen jonkun minun kaltaisen. Hän sanoo jokaisella villillä parkaisullaan ja epätoivoisella juonellaan:

ellauri109.html on line 668: On 1 December 1663 Dryden married Lady Elizabeth Howard (died 1714). The marriage was at St. Swithin's, London, and the consent of the parents is noted on the licence, though Lady Elizabeth was then about twenty-five. She was the object of some scandals, well or ill founded; it was said that Dryden had been bullied into the marriage by her playwright brothers. A small estate in Wiltshire was settled upon them by her father. The lady's intellect and temper were apparently not good; her husband was treated as an inferior by those of her social status. Oi, monitoinikone! Olli, minä olen mistelin alla! (Doris ja sen menestynyt mies on etelässä joululomalla.) 

ellauri109.html on line 685: Dryden ylisti Cromwellia säkeissä Heroic stanzas (1658) ja Kaarle II:ta runossa Astræa redux. Myöhemmin hän palveli hallitusta poliittisilla satiireillaan. Hän kääntyi katolisuuteen Jaakko II:n noustessa valtaistuimelle, sai poeta laureatus -arvon ja eläkkeen, mutta menetti kaiken vuoden 1688 vallankumouksessa. Loppuiällään hän oli Englannin suurin kritiikin auktoriteetti. Ketä kiinnostaa sen draamojen esipuheet, ei mua ainakaan. niiden painopisteenä olivat lemmenjuonet ja urotyöt, joihin liittyi henkienilmestyksiä ja taisteluntuoksinaa.

ellauri109.html on line 879: Lopulta Roth pantiin suljetulle Hopealäjän sairaalaan. Teeskennellen sovinnollisuutta Roth kuzui Bloomin käymään osastolle, missä se sanoi olevansa hyvin hyvin vihainen sille, ja alkoi luetella sen vikoja pitkästä luettelosta jonka se oli kirjoittanut, kuten esim. sen outo käytös rafloissa, kazoa nyt kelloa ja hyrexiä izexeen, ja huomautti että kummakos se ettei se voinut hillitä izeään kun sen isäkään ei saanut paskaa pysymään enää sisässä. Roth oli tutkiskellut sen jokaisen virheliikkeen 17 vuoden yhdessäolon aikana. Iskän inkontinenssin maininta oli kyllä huippua. Roth sanoi lopuxi että jos Anna tulis Nykkiin 3 kuukaudexi oppimaan laulua (Annasta tuli oopperalaulaja), Roth lopettaisi liiton siihen. Bloom koitti vielä parastaan (lääkärin läsnäollessa) monen päivän ajan, koittaen pelastaa mitä pelastettavissa oli. Se oli brutaalia menoa.

ellauri109.html on line 891: Roth vaati takaisin myös koruja jotka se oli antanut Clairelle lahjaxi suhteen aikana. Pääasia näytti kuitenkin olleen raha. "Lähetä vaan shekki", se kirjoitti. Roth lopetti tarjoamalla Bloomille 104 taalaa viikossa kuten siivojalle joka niillä oli ollut New Yorkissa, sanoen että se oli ollut Bloomin ainoa anti elinkustannuxiin jotka oli olleet 80-100 tuhatta taalaa vuodessa. Lopulta Roth palautti nihkeästi jotain, muttei kaikkia, niitä Bloomin tavaroita jotka oli vielä Rothin hallussa. Ero tuli voimaan kesäkuussa 1995.

ellauri110.html on line 28:     
Kirjoita hevoseläimestäsi!
Pollerunoilua

ellauri110.html on line 33:       Moni hevoskirja on syntynyt tositapahtumien innoittamana. Haluaisitko sinäkin kirjoittaa omasta hevoseläimestäsi? Tässä tulee hevoskirjailijoiden kuten Malin Eriksson Sjögärdin, Jonathan Swiftin ja Mari Lampisen vinkkejä! Kazo myös Jaakko Yli-Juotikkaasta esimerkkiä albumissa 97!

ellauri110.html on line 91: Kun hänen elämänhurmansa kirkastuu ja syvenee, on vaahdon alta varmaan tuleva jalo viini näkyviin. Esim. näin:

ellauri110.html on line 96: Kuten lupaava nuori runoilija Aaro Helaakoski heläytti:

ellauri110.html on line 115: Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi 1967 Keijola siirtyi liike-elämään. Hän työskenteli IBM:n palveluksessa Zambiassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Samanaikaisesti hän täydensi opintojaan ja teki tutkimustyötä, johti Tekes-projekteja ja väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 2003. Sillä oli nätti fixu vaimo ja se ajoi ensimmäisten joukossa Kia-autoa.    

ellauri110.html on line 155: 
Hannu Mäkelän muisti palailee pätkittäin

ellauri110.html on line 157:   Kaupunginkirjasto muistuttaa: Hannu Mäkelän juoppomuistelmat on palautettava. Kiireesti nyt: mitä Hannu Mäkelä muistaa Otavaa seuranneista vuosista?

ellauri110.html on line 163:       Piret Saluri on kääntänyt useita lastenkirjojani. Piret on älykäs, viehättävä ja paljon lukenut. Anaalinen Antti kehii köydet kehille siististi. Loppiaisaattona 2022 löytyi Handen v1997 pikkupoikakirja pikkupekasta ja jättipekasta Väinölänkadun kirjaston poistohyllystä. Se on aika imelä. Se on kai poistettu koska pikkupekan käyttämä viihdeteknologia on täysin vanhentunutta. On kuin kazoisi vanhoja Montalbanoja.

ellauri110.html on line 171:       Hannusta on nöyryyttävää etteivät köyhät etelän serkut ole vapauduttuaan sille enää kiitollisuuden velassa. Hädässä ystävää hudaan. Siitä sananmuunnoxesta Hannu pitää.

ellauri110.html on line 179:       Hannu on eläin, se myöntää auliisti. Moraalin käsitteet on vähän pehmeitä. Pääasia että tekee mitä tahtoo eikä tahalteen satuta toisia. Näinkö on, olisi?

ellauri110.html on line 195:       Silti Hannu on vähän pettynyt, kun Iisebel ei nähtävästi muista sitä enää ensi kerralla. Tämä on kestettävä vain, lohdutan izeäni. Seisovasta vedestä odota myrkkyä. William Blake sanoi senkin. Kaikki on kestettävä minkä elämä antaa. 

ellauri110.html on line 197:       Vielä yxi havainnointi. Hannu saa huorakaxikolta tyrmäystippoja. Hän ei käytä kondomeja, kiitos. Ryhmäsexi jää lyhyexi, kun alkaa nukuttaa. Jehova tuli jälleen väliin. Vahingosta viisastunut  Hannu käyttää tästedes kotimaisia naisia, ilmaisia, ja jos pakko on niin 1 kerrallaan.

ellauri110.html on line 205:       Vapaus tulee shekkivihkon katteesta. Mutta krapulassa saa entistä pahempia depressioita. Hannun elämä on täyttä paskaa. 

ellauri110.html on line 214: 
Vetsikko: yksi sadepäivä Jouko Vetsikon elämässä

ellauri110.html on line 215: 
by Hannu Mäkelä

ellauri110.html on line 217:   Kaikki näyttää hyvältä ulkoapäin Jouko Vetsikon elämässä. Vetsikko on niin sanottu menestyvä mies. Mutta kenen ehdoin, hän ajattelee työhönsä turhautuneena; mitä jos perustaisi oman pienen rehellisen yrityksen.

ellauri110.html on line 221: Pitkän päivän ja illan ja yön mittaan Vetsikko ehtii miettiä elämäänsä moneen suuntaan, hän muistaa lapsuuttaan vaeltaessaan kaupungin katuja jotka niin hyvin tuntee, hän muistaa äidin, hän muistaa naiset; hän katsoo ravintolapöydän meluisaa seuraa ja näkee miten työtoverit ovat jo kaikessa uudessa mukana.

ellauri110.html on line 223: Tämä romaani kertoo liikemaailmasta, yrityksistä jotka ostavat ja myyvät toisiaan, työpaikan ihmissuhteista. Se kertoo miehen elämästä, haaveista ja pettymyksistä, valheesta ja todesta ja siitä miten niiden rajaa on vaikea piirtää. (less)

ellauri110.html on line 228:       Päätän että lähdemme matkalle. Ilmoitan elämäntoverille ja mitäs e-toveri, suostuu tietysti. Mutta lähtöpäivän aattona kännään Weilin ja Kuhalla ja herään toimistosta kiltin naisen vierestä. Munanpesu kiireesti ja taxi Laruun, missä e-toveri Anza odottaa suht. kuumana. Tosin eri mielessä kuin eilisillan kiltti nainen. Olen niin tönkkönä etten edes pyydä anteexi. Nukahdin sohvalle (kun kamat oli pussissa, minkä jätän sanomatta viisaasti). 

ellauri110.html on line 234:       Marokko näyttää Skagenilta. Tanskalaisella poeetalla oli alla kolmas kone jo, eli vaimo siis. Bussimatkalla Hannu juo konjakkia salaa, käsi vapisee. Juoppo mikä juoppo. Viinan orja Leinon tavoin. Mutta izeäni minä tässä tuhoan, ize vastaan izestäni, elämäntoverista viis.

ellauri110.html on line 241:   Jokainen huomen Jokainen huomen on nyt ja jokainen eilinen tässä, elämässä, pienessä, hämärässä, himmeässä. Kaipuun hetki on haikea, mutta juuri haikeuden kautta on minun kohdattava sinut, mietin, nähtävä kasvosi taas kerran, ne ilmeet, joita en ehkä koskaan uudestaan enää tavoita. 


ellauri110.html on line 243: Ahaa jatkuuhan tää vielä: 


ellauri110.html on line 261: Pentti Pentti työnnä vielä sentti... Ei stop, tää on jo seuraavaa. 
 


ellauri110.html on line 278:       Kristiina Louhi oli vuosina 1998–2003 naimisissa kirjailija Hannu Mäkelän kanssa. Hänellä on kolme lasta ensimmäisestä avioliitostaan elokuvaaja Seppo Louhen kanssa.

ellauri110.html on line 280:       Otavan juhlissa tapaan nuoren naisen, joka on tyyni, kaunis ja joka tavalla viehättävä, älykäskin (tarpeetonta kyllä). Enkä yritä kaataa häntä heti sängylle, soitan ensin CD-levyjä. Mutta neitonen ei sittenkään tahdo vanhan pässin alle. Porvariskodin kasvatus on tehnyt tehtävänsä tavallistakin paremmin. Tyttö löytää sitten ikäisensä kumppanin ja tekee sen kanssa lapsia. Sekö nyt on elämän tarkoitus? Eikä tulla jyystetyxi vanhan pässin alla muusixi?

ellauri110.html on line 282:       Mitä sitä paizi siitä tytöstä ezin? Johan mulla on elämäntoveri? No nuorempaa pässinlihaa tietysti. Errare humanum est. Homo homini lupus. Olen pölhöläinen, joka aina yrittää enemmän kuin mihin rahkeet riittävät. Mutta kaipa rajoja pitää koitella, ellei koita sieltä ei pääse pukille. 

ellauri110.html on line 284:       Mahdollisuus uuteen onneen, onneen yleensä oli siinä hyvin lähellä, ihan huulilla, mutten osannut pitää niistä kiinni ja työntää sisään. En ollut sen arvoinen. Eikä vaan tätä yhtä kertaa, vaan muitakin vastaavia seuraa sitten. Tätä tää elämä on. You win some, you lose some, niinkuin phillut Rothilla. Täytän suuren pääni mustaa aukkoa sanoilla, lauseilla, luvuilla ja kirjoilla. Kusella ja alkoholilla.

ellauri110.html on line 288:       Hannu Mäkelä on viinamäen mies. Se huomaa suurexi yllätyxexi, että kun vetää viinaa joka päivä, viina alkaa tulla tavaxi. Nimeni on Hannu, ja olen alkoholisti. Älä ihmettä? No ei, ei Hande ole tapajuoppo, se on tuurijuoppo, jolla on juoppoputkia. Niin on Antti Tuurikin.

ellauri110.html on line 416: Oma elämä on jokaisen kirjailijan aiheena. No yllättävän monen on.

ellauri110.html on line 424: Nostalgia miellyttää sentimentaalikkoa. Ja nuoret tytöt. Tälläinen aasi olen. Vika olut meni alas nielusta 1992. Tyttölakkoa en tehnyt. En ennen kusilakkoa. Kaikki ihastuxeni eli irto- ja hajanaiseni. Niistä en halua vielä luopua. 

ellauri110.html on line 431: Hannu hakeutui hoitoon asuessaan vielä Helsingissä, ilokaasuhoidon Suomeen tuoneen lääkäri Reilu Olutkankaan klinikan naapurissa.

ellauri110.html on line 432: - Olin jo aiemmin lukenut ilokaasumenetelmästä alkoholismin katkaisuhoitona. Se tuntui eri vaihtoehdoista luontevimmalta, koska halusin katkaista juomiseni nopeasti. Olutkankaalla oli myös hyvä maine, hänellähän oli paitsi päihdelääketieteen erityispätevyys, myös kokemus omasta alkoholiriippuvuudesta.

ellauri110.html on line 436: Osa päihdelääkäreistä pitää ilokaasua, samoin kuin akupunktiota, alkoholismin katkaisemisessa tehottomana. Vaarallista sen ei ole osoitettu olevan. Hannukaan ei väitä pysyvästi raitistuneensa juuri ilokaasuhoidolla.

ellauri110.html on line 442: Vieläkään Olutkangas ei kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut. Hän oli käynyt kovan taistelun omaa alkoholismiaan vastaan.

ellauri110.html on line 443: - Tiesin, ettei ihminen parane alkoholismista millään pillerin tai kaasun kaltaisilla poppakonsteilla. Tarvitaan paljon muuta, kokonainen elämäntapa pitää laittaa uusiksi.

ellauri110.html on line 445: Niihin aikoihin Olutkangas hoiti alkoholiriippuvaisia sairaala Mehiläisessä. Hän oli jo aiemmin ottanut hoitomenetelmäkseen Minnesota- eli Myllyhoidon, jonka filosofiana on luottaa ihmisen omiin voimavaroihin. Alkoholismista toipumisen edellytyksenä on ihmisen oma vastuunotto päihteettömästä elämäntavasta, ja kuntoutuksessa hyödynnetään vahvasti kokemustietoa ja vertaistukea.

ellauri110.html on line 472:   Mäkelän pärstä kirjan kannessa on kuin teatterinaamari: toinen suupieli osottaa ylöspäin ja toinen alaspäin. Sellaiset pärstät ovat epäluotettavia. Hande on juomien ja pillerien suurkuluttaja, se popsii niitä kuin Kelluke-limsaa ja karamellejä. Sellaiset ihmiset on myös ällöttäviä.

ellauri110.html on line 480:   Loiren rannalla Hande loukkaantuu kun "elämäntoveri" huomauttaa sen tökeröstä käytöxestä. Hande säntää suutuxissaan kesken linnakierrosta hortoilemaan kylille. Mistä kylästynyt "elämäntoveri" sen sitten poimii kyytiin uudestaan. Hande on kuin ei mitään olisi tapahtunut. Matkasta jäi paljosta konjakista huolimatta hapan maku suuhun. Handelle. Se on sotamies rannalla Vaasan linnassa.

ellauri110.html on line 484:   Hande väsäs kirjaa Pissiliisoja autofaktiona jostain ehkä toisennimisistä hoidoista ilokaasuhoidon raitisputkessa. Koitti saada kirjaan veijarimaista juonta muttei onnannut, ilokaasu ei tehonnut. Tuli pelkkää heijarointia. "Kaivan muistista esiin vanhaa, kaikenlaista sattunutta, puutaheinää jota voisi piilottaa fiktioon." No justiinsa joo! Sit vielä jotkut arvostelee biografista menetelmää. Autofaktiota se on kaikki fiktio vaikkei kirjoitajalla olis edes ajokorttia. Peilistä ei nää miten paljon kazoja on rakastunut izeensä. 

ellauri110.html on line 497:   Kevättä kohti mennään enkä enää antaisi päivääkään pois. Syksyn tyly pimeys on lusittu, vapaus odottaa tuolla edessä. Vapaus tarkoittaa valoa ja vihreän tuloa, raikasta ilmaa, leutoja tuulia, muuttolintuja; sanalla sanoen uutta elämää. Niinkauan kuin on elämää on toivoa. Vain eteensä katsoen voi todella kulkea eteenpäin. JH Erkko peukutti kottaraista "jota harvasti mainitaan". Mun lintu on piiklesien ylistämä mustarastas.

ellauri110.html on line 505:     Hande taitaa ennen kaikkea olla pelkuri. Ilman viinaa Hande alkaa tuntea jopa ahtaanpaikan kammoa. No se on uutta, niihinhän se on pyrkimällä pyrkinyt. Se otti ensin rohkaisuryyppyjä ja sen päälle tabuina ataraxia. Kun sillä ei ole kumpaakan on sillä skagis. Sellainenhan oli myös Philip Roth. Hemmetti mikä turisti! Sitä pitää koko ajan viihdyttää, se ei pysy paikallaan, ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Sillä ei ole mitään sisäistä elämää paizi toi oman pään peilailu. Tykkäsin, en tykännyt.

ellauri110.html on line 513: Missä sielu on ja minne se katoaa, on kysymys johon ihmiskunta ei vieläkään ole saanut vastausta.

ellauri110.html on line 539: Vielä kerran viimeisen viittasi hän	Oi, kaikuos kauniisti, kantelein,	Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin?			

ellauri110.html on line 541: taas seisoin ma rannalla elämän,	nyt sykkiös kerrankin päivähän päin	sadun saaret, niemet ne terheniset?			

ellauri110.html on line 573: Sitä kuulee taivas ja kuulee maa	mut laulajilla yks usko on vaan,	Hän antoihan sulle elämän,				

ellauri110.html on line 595: näin ihmiset toistansa lähemmän vie;	ja täällä meidän on eläminen		ja annoit sa armahan syntymämaanLehtisen Hiljan,			

ellauri110.html on line 613: ja taivahan ääriä tavoittakaa!		kun elämän ääriltä etsimme vain		joka upposi laulujen laineisiin				

ellauri110.html on line 629:     Herra Huu on Hande Mäkelän alter ego. Aika monella liisalla onkin siltä huunpurema. Fedja-setä on toinen samanlainen pureskelija, paizi se harrastaa alaikäisempiä.

ellauri110.html on line 631: Tapahtumattomat tapahtumat pyörivät raittiin Handen ympärillä kuin laiskat kärpäset. Ilman viinaa ei se viizi edes teeskennellä iloa. Sillä on tosi tylsää mutta ehken elämänkumppanilla on nyt hauskempaa. Ehken ei. Tää siis on yhä se Anza, josta ei Handen wikipediasivuilla ole edes mainintaa. Mennään vssa 1993. Ei se kuitenkaan kai ole elämänmahlainen Antero "Anza" Mäkelä. Itkua ja naurua koko ihmiselämän ihanuudelle. 

ellauri110.html on line 633:     Kirjailija Hannu Mäkelä, 76, on mennyt naimisiin 5. kerran 2020. Mäkelä kertoi ilouutisen blogissaan sunnuntaina. Tuore avioliitto on Mäkelän viides. Mäkelä on ollut naimisissa neljästi aiemminkin. Ilta-Sanomat tavoitti Mäkelän ilouutisen tiimoilta. Kirjailija totesi ystävällisesti, ettei halua kommentoida asiaa tämän enempää.

ellauri110.html on line 637:   Handen poliittis-ideologinen credo on tässä: Se ei usko mihinkään tarjolla olevista jumalista, mutta kyllä elämään, sen ihmeeseen, pyhyyteen, luontoon, kauneuteen jonka tajuamiseen tarvitaan ihminen, eli siis ihmiseen. Ihminen on luonnon ydin. Poliittisesti Hande edustaa vähäisemmistöä, eli enemmistöä. Doston sorrettuja ja solvaistuja. Se elää sillä puolella barrikadia, halusi tai ei. On sitä sevverran paljon solvaistu, ja tässäkin vaan tulee lisää. Kirjailijan on oltava kansan puolella, sixikin, että kansaa on enemmistö lukijoita, kirjoja ostavaa ja kirjailijaa ihailevaa yleisöä. Vähän snobi voi silti olla, muttei liian.

ellauri110.html on line 641: Mutta se ei ole tärkeää, oma minä, vaan kysymys siitä, mixi ihminen ylipäänsä elää ja mixi kuolee. No elää koska vanhemmat had sex, ja kuolee viimeistään kun telomeerit loppuvat.

ellauri110.html on line 656: L. Onerva jaxo heilua kauemmin kuin Leino ja Hande nähtävästi vielä kauemmin.

ellauri110.html on line 664: Eikä se mainize palkinnon sille myöntäneen santarmin nimeä. Se oli Maria Liisa Nevala, ent teatteritieteen prof joka lähti viran saatuaan kansallistiiatteriin. Kai Hande pahastui koska ämmä sanoi vaihtaneensa voittajaa ihan viime tingassa. Se oli loukkoovoo. Ärsyttävä ämmä se kyllä oli. Oliko sen mies se kesy Olli Saukkonen Oulusta jonka väärinpäinen sanakirja on mulla hyllyssä? Oli se. Ämmä on Hansun ikätveri Kauhavalta, isä Toivo oli srk-neuvos, mitä sekin on. Toivo sai tytön sota-aikaan 19-vuotiaana. Eikai ne sunkaan ole lessuja? Ei ainaskaan se 100-vuotias nimiserkku autokuski Teuvalta josta oli maakuntalehdissä paljon juttuja. Hande oli ajaa lysyyn yhden sellaisen kortin saatuaan. Eikä liioin keihäänheittäjä Pauli Nevala. Nevaloita on Pohjanmaalla kuin itikoita. "Nyt eläkkeellä on aikaa ja vapautta muihinkin harrastuksiin", sanoi 70-vuotta juuri täyttänyt Maria-Liisa Nevala omaperäisesti radiossa v 2013. Se on kuunneltu 280 kertaa, valtaosa kuulijoista takuulla Nevaloita.     

ellauri110.html on line 679: Joskus hyvään joskus pahaan, Ankat! Usko kannustaa laahusta jatkamaan hankalissa oloissa. Lopussa luojan kiitos seisoo. Uskossa izessään ei ole mitään vikaa vaan keljuissa johtajissa. Nää on taas niin lattapäisiä typeryyxiä että niihen pyllistyy vain Mäkelöitä. Kaima Matti Mäkelä murskaa Hesarissa Hannu Mäkelän postillan kuin nyrkki taivaasta joka kunnottoman päähän kumahtaa. Hannu kumartaa ja nilkuttaa taas kerran pois takaposket hehkuen. 

ellauri110.html on line 683: Joku leidi pyytää ihan kirjeellä nimmaria uskonnolliseen paskakaivokirjaan. Ei sit tule kuitenkaan ize hakemaan, vaan lähettää vain lällyn miehensä. Jehovana pani pojan asialle. Handen jäykkä asenne löpsähtää. Lähtee vetelänä kotio. Nyt jäi saamatta. Ihmisten kohtaamiset ovat sattumallisia.

ellauri110.html on line 685: Pitkäaikaisella (25v) nollasopimuxella ollut elämänkumppani Anza jää soppaa lusikoimaan kun Hande iskee Louhen Kristiinan. Se on vasta 7v nuorempi Handea. Maikki oli vuoden nuorempi. Niin ne nuortuvat kun Hande rupistuu.

ellauri110.html on line 690: Ikävä kyllä tämä maa vaatii yxityisautoja. Kohta Hande varmaan äänestää Suomen Keskustaa. Hande ihan elähtyy päästessään kertomaan omistuxistaan. Se on tavarafriikki. Onkohan se pihi? Raha kiinnostaa. Eihän omaisuuteen pitäisi kiintyä. Talo on ainoa hoito jolle Hande on uskollinen.

ellauri110.html on line 697: Ja tääkin vielä, ois voinut arvata: se diggaa vitun lällyä pikku prinssiä ja juoppolentäjää. Sen haaroissa on iso kova proteesi jota lentokenttävirkailijat hyväilevät.

ellauri110.html on line 698: Tenispeli loppu siihen, paizi ei loppunut. No 20 kg pienemmät pussit kulkee aina kyydissä ja penixellä saa vielä teloa.

ellauri110.html on line 701: Veneziassa Kristiina pissii hunajaa, Hande näyttää tympääntynyttä naamaa kun se ei ole keskipisteenä ja Kristiina osaa italiaa paremmin. Tuolta löytyy (ällön) Ezra Poundin hauta. Saa olla laitimmainen kerta tuumii mauton Hannu Mäkelä. En pidä siitä minkä näen, siis pilaan sen vaimoltanikin. Tuttu juttu sanoisi Natachan lentokapteeni. Barbadoxen matka muistuu mieleen, ja Palermo.

ellauri110.html on line 705: Eikä ihme Hande on tosi törkeä, aivan kamala. Suorastaan Sale-Philluluokan paskiainen jo häämatkalla. Iho tykkäs ihosta vielä Kyrvänpäässä mutta täällä turistirysässä ei hyvä heilahda. Lonkkaankin ottaa kipeää. Mikä molo minä olen, no Hannu Mäkelä. Amatööri Casanovaan verrattuna vaikka parastani yritän. Sainpa siitä sentään kirjaidean.

ellauri110.html on line 715:     Aiti kuuluu kiinteimmin jokaisen ihmisen lapsuuteen, onhan äiti synnyttäjä, elämän antaja, ensimmäisen kiihkeän kiintymyksen kohde, jota ei edes ajattele. Ja sitten tunnesiteestä pitää luopua, ainakin yrittää katkaista tai höllentää sitä. Äidille, hänen myyttiselle hahmolleen on ehkä

ellauri110.html on line 747:   Koska siihen aikaan yleisesti puhuttiin tästä juutalaifesta ja kaikki ihmettelivät häntä, tiedusteli tohtori von Gitzen hänen majataloanfa ja faatuansa tietää, misfä hän afusteli, oli mainittu tohtori lähtenyt hänen luoksenfa ja kyfellyt kaikkia häntä koskevia afioita. Juutalainen oli mielellään fastannut hänen kyfymykfiinfä ja fanonut fyntyneenfä Jerufalemisfa, misfä hän Kristufen aikana oli fuutarina, fekä että hänen nimenfä oli Ahasverus. Hän oli itfe ollut faapuvilla Wapahtajan ristiinnaulitfemifesfa ja fiitä faakka oli hänen täytynyt moniaita fatoja vuofia kuljekfia ympäri mailmaa, toifesta kaupungifta toifeen. Puheenfa wahfistukfekfi oli hän tarkasti kertonut monta feikkaa, jotka olivat yhteydesfä Kristufen kärfimifen, ristiinnaulitfemifen ja kuoleman kansfa. Hän oli myöskin titetänyt kertoa kaikista muutokfista, jotka olivat tapahtuneet sittenkin Iätmaista fekä kirkollifella että waltiollifella alalla, ja erittäinkin oli hän ilmoittanut, kuinka kauwan jokainen Wapahtajan opetuslapfista oli elänyt fekä mimmoifen lopun jokainen heistä wihdoin oli faanut.

ellauri110.html on line 749:   Kaikkia tätä oli tohtori von Gitzen hartaalla tarkkaawaifuudella kuunnellut ja nähnyt olewan fyytä waatia juutalaifelta afian felwittämifekfi feikkaperäifen kertomukfen hänestä itfestään ja hänen elämänwaiheistaan. Kiertelemättä juutalainen oli filloin kertonut että hän Kristukfen ristiinaulitfemifen aikana oli afunut Judean pääkaupungisfa Jerufalemisfa ja samoin kun fuurin ofa juutalaifista ollut fitä mieltä, että Kristus oli kapinan nostaja ja kansan wiettelijä. Hän oli monta kertaa omin filmin nähnyt hänen ja niinkuin mutkin hänelle wihamielifet juutalaifet toiwonut, että hän hyvin anfaitukfi rangaistukfekfi tuomittaifiin kuolemaan ja kun nyt roomalainen maaherra Pontius Pilatus wihdoin oli wahwistanut Kristukfen kuolemantuomion ja kun hän itfe oli faanut kuulla, että Kristus wietäifiin ristiinnaulittawakfi oli hän heti jusfut waimonfa ja lapfienfa tykö fekä ilmoittanut heille, että jos tahtoifiwat nähdä, kuinka Kristus wiedään pääkallonpaikalle, heidän tuli heti feurata häntä. Ja koska talo, misfä hän fiihen aikaan afui, oli fen kadun warrella, joka raastuwasta johti Pääkallonpaikalle, ja fotamiesten fiis piti kuljettaa Kristusta fen talon fiwu, oli hän ottanut pienimmän lapfenfa käfivarrelleen ja kantanut fen portin ulkopuolelle, että lapfi paremmin ja felwemmin faifi nähdä kuolemaan tuomitun. Kun nyt Kristus, kantaen raskasta ristiään, oli päässyt fuutarin talon eteen, oli hän pyfähtynyt tahtoen wahän lewahtää ja fiinä aikomufesfa tahtoi wähän nojata feinää wastaan, oli Ahaswerus osakfi ymmärtämättömyydestä ja wihasta Kristutsa wastaan, ofakfi woittaakfenfa kiitosta kanfalta, karkoittanut hänet feinän tyköä näillä fanoilla: "Mene pois taloni feinän tyköä ristifi luo. joka kuuluu finulle", jonka perästä Kristus oli kääntynyt hänen puoleenfa ja fanonut: "Minä tahdon nyt feifoa täällä hetkifen lewähtämäsfä, mutta finä et täst´edes tule faamaan mitään rauhaa eli lepoa täsfä maailmasfa, vaan pakolaifena ja wainottuna pitää finun kuljeskeleman toifesta maasta toifeen, aina tuomiopäiwään faakka."

ellauri110.html on line 757:   Mitä juutalaifen ykfityiselämään tulee, oli fe, ainakin fen mukaan kuin hän Hampurisfa eleli, ollut hiljaista ja ykfinäistä. Ei hän koskaan puhutelllut ketään, ellei joku fuoraan ollut kyfynyt häneltä jotakin. Jos joku oli kutfunut hänet aterioitfemaan, oli hän fyönyt ja juonut aiwan wähän, ja filloinkin kaikkein halwimpaa ruokaa, mitä pöydällä oli. Jos joku oli tahtonut antaa hänelle rahaa, ei hän koskaan ollut ottanut enempää kuin kahta lübeckiläitä killinkiä, jotka hän tawallifesti heti lahjoitti jollekin toifelle köyhälle ihmifelle, joka fattui wastaan tulemaan. Hänellä oli nimittäin tapana aina fanoa, ettei hän pannut mitään arwoa rahaan, waan luotti aina Jumalaan, että hän ruokkifi ja holhoifi häntä, mihinkä hän waan tulifi, että Jumala taiwuttaifi hyväfydämmifiä ihmifiä antamaan hänelle kyllikfi ruokaa ja waatteita. Hän ei koskaan hymyillyt, waan kulki alinomaa huokaillen, murheisfaan ja furullifena, fyvisfä ajatukfisfa, filloin tällöin toistaen, että hän luotti Jumalaan ja uskoi warmaan, että Jumala taas ottifi hänet armoonfa, koska hän fydämmestään katui fyntiä, jonka hän oli tehnyt Kristukfen ristiinnaulitfemifen päiwänä, ja lakkaamatta rukoili anteekfi antamusta tästä fynnistä.

ellauri110.html on line 767:   Wuonna 1759 Kefäkuun 12:ta päiwänä oli Wernamon markkinoille faapunut tuntematon mies,fuuri ja luja wartaloltaan, pitkäpartainen ja wanhanaikaifella ulkonäpllä, kantaen feläsfään laatikkoa, jommoista fuutarit käyttiwät. Hän oli puettuna pitkään takkiin, jonka päälline noli tuhottu hewosenjouhista, houfut ja liiwi oliwat kameelinnahasta, fekä pääsfä päähine, talwilakin kaltainen, tehty tiikerintaljasta. Hän näytti hywin furullifelta, ja kun häneltä kyfyttiin, kuka hän oli, oli hän wastannut, että hän oli tuo onneton fuutari, ja oli hän monella tawalla kehoittanut kanfaa tekemään parannusta. Seuraawana päiwänä hän taas oli poisfa.

ellauri110.html on line 779:   Tässä muutamia näytteitä Hiljalta ja Armaxelta (ei Wilholta). Molemmat on hymistelijöitä, mutta kumpi niistä lienee narsistina nahkeampi? Kun lukee näitä Eikan vuodatuxia, ymmärtää mixe on Handen mestari. Se on vielä kovempi minäminäkaveri kuin Hande (ja parempi). 

ellauri110.html on line 786:     kautta kirjavan elämän.		Minä oli alussa.		Kaikki on sinussa: aika,	Laki ollos itsellesi.							

ellauri110.html on line 787:     Näin ma monta valkeaista,		Minä				ijäisyys, elämä, luonto,							

ellauri110.html on line 793:     punahiilien himoa			alku, loppukin elämän.		vuori noustava: vapaus.		Iske itsesi kipunat				

ellauri110.html on line 795: 					Muut on muotoja: sisällys	Kulje kohti korkeinta		enin taistosta elämän.				

ellauri110.html on line 797:     Itsekö elämä oisit			täytä, minkä tiedät, tahdot,					Eino Leino		

ellauri110.html on line 825:     Hilja, Eino ja Madetoja ja Hemingway oli kaikki rapajuoppoja. Niin oli Handekin kunnes lopetti. Kirjailijoissa on hurja määrä käyttäjiä. Siitä ei mulla vielä ole taulukkoa. TODO.

ellauri110.html on line 829: L Onerva kirjotti julkasemattomia  runoja vielä 20v pöytälaatikkoon. Jos eläisin yhtä vanhaxi paljonko olis paasauxia? Varmaan 20K nykyvauhdilla. Onerva kirjotti liikaa, yhtä paljon vuodessa kuin mä. Eihän se sovi. Sillä oli kaikkiaan zetteleitä jotain 100K, tosin Handella on huono laskupää.

ellauri110.html on line 865: Ja pian se alkaa vetistellä kuin Hande: Mieleni on murheellinen. Nyt rupeaa minuakin itkettämään. Mixi elän enää? Hyvä kymysys! Rippeet jälellä. Ter. Eikka 33 vee.

ellauri110.html on line 890: Joitakin Pushkinin runoja Mäkelä on kääntänyt omalla koruttomalla tyylillään. Eniten pidin tästä seuraavasta, jonka Mäkelä sanoo radiojutussa kääntäneensä opiskeltuaan venättä kaksi vuotta.

ellauri110.html on line 895: Jos pettää sinut elämä			Если жизнь тебя обманет,	Jos elämä tekee oharit,

ellauri110.html on line 900: Sydän tulevassa elää,			Сердце в будущем живет;		Sydän elää tulevassa,

ellauri110.html on line 907:     Alkukielinen versio (”Если жизнь тебя обманет…”) löytyy täältä: http://www.ilibrary.ru/text/560/p.1/index.html. Mielestäni käännöksestä on onnistuneesti saatu purettua Pushkinille ominainen korkealentoisuus. Koruton Mäkelä puhuttelee koruttomasti tämän ajan korutonta ihmistä.

ellauri110.html on line 929:     Pushkin tykkäs imettäjästä enemmän kuin äidistä. Ei vanha tammi ollut nähnyt Pushkinia, ei sillä ole silmiä, mutta Pushkin oli ehkä nähnyt sen pienenä. Vain vilpilliset ovat vilpittömiä, koko sana on niiden keximä. Runous ja rakkaus, rakkaus ja runous. Toinen "tunne" auttaa toista, mitä vittua? Ei runous ole tunne Mäkelä? Pointin kyllä arvaan, runous on kuin Bob Dylanin huuliharppu tai sähkökitara, sitä näppäiltyään pääsee huulille ja kohtapuoleen näppäilemään alahuulia. Ja sitten kipeät ja kepeät hyvästit, ainakin jos on kyse runoilijasta izestään. Kestä muustakaan. 

ellauri110.html on line 931: Hande pupeltaa jotain myös Dovlatovista. Dovlatovia ei ole vielä mainittu paasauxissa, vaikka muistan kyllä lukeneeni jotain sen sepustuxia niiden suomennosten ilmestyttyä. Se lähti lippahivoon Neuvostolasta unelmien maahan (ei kuitenkaan Panamaan), muttei viihtynyt. Eikä ihmekään. Vähän näyttää harmittavan Handea että Pushkinin haudalla käy enempi porukkaa kuin Leinon kuopalla Hietaniemessä. Ei lupaa hyvää Mäkelän mausoleumille.

ellauri110.html on line 937:   Oltuaan 70v pessimisti Mäkelä on ruvennut optimistixi. Lukee ulkohuusissa Valittuja Paloja. Optimisti jolla on Optimisti-jolla. On vain 1 ihminen jonka kanssa pitää elää sovussa, nim. minä ize. Ize asiassa on vain 1 ihminen koko maailmassa, nim. minä ize. Siihen päätyi Sale Belovkin, emigrantti sekin vaikkei maahantunkeutuja.

ellauri110.html on line 964:     simplificó mi vida.			yxinkertaisti elämäni.

ellauri110.html on line 969:   Valikoiman nimiruno oli myös Handea koskettava, kun Pablo ei saa yhteyttä kehenkään. On aivan katveessa. Narsismista todistaa säe "Kukaan ei näe minua." Normaalimpi sanoisi "En näe ketään." Hande on lopettanut kuubalaisten sauhuttelun, sauhuaa vaan turistina maailmalla kazomassa Pappa Hemingwaun laitimmaista venettä. Sen nimi oli Pilari. Hemingwaun tappamien eläinten päät ovat vielä seinällä. Joissakuissa ne herättävät someraivoa, massahysterian kaltaista. Handesta ne puolustavat paikkaansa. Paskiaiset puolustavat paskiaisia. 

ellauri110.html on line 981: Joillekuille koirille voi käyttää sähköpantaa koska ne ei ole niin kipuherkkiä. Joitakuita pitää lyödä koska ne ei ole riittävästi aggressiivisia. Joukko riittävästi aggressiivisia apinoita häärää koiraparan kimpussa, lyö ja antaa sille munille sähköiskuja sikapiiskalla. Koulutusta oppimattomille eläinystävillemme.

ellauri110.html on line 983:   Ihminen on osa eläinkuntaa, pohtii Hande, siinä hänen perintöosansa. "Mutta useimmat ihmisistä ovat sentään kaikkea muutakin kuin pelkkiä eläimiä. Ainaskin ihminen epäröi ennenkuin syö kaltaisensa eikä aivan heti myöskään alistu syötäväxi." Siinäkö se on se suuri ero? No jo tuli taas likilaskuinen pulla Handelta. Termiittiapina syö kaikkea mikä liikkuu, plus kasveja. Pian on koko lautanen ja patakin nuoltu puhtaaxi. Sikakin on kaikkiruokainen, ja tavoiltaan siistimpi. 

ellauri110.html on line 987:   Tää osa Vapaus (joka herran kiitos on lähestymässä loppua, ollaan viimeisessä luvussa) näyttää jääneen/jäävän Handen jouzenlauluxi muistelman alalla. Satukirjoja se varmaan vääntää vielä kuopan reunalla. Mutta ooppera ei ole lopussa ennenkuin lihava nainen on laulanut, joten ei kannata innostua liiaxi.

ellauri110.html on line 989:   Lähestyttäessä loppupelejä Hande joutuu miettimään, mitä saa kertoa ja mitä fabuloida. Kuolleista ja varsinkin elävistä. Siinä suhteessa paasailu on mukavempaa, senkun paasaa, kun kukaan ei pääse lukemaan. Onhan se tietysti vielä solipsistisempää kuin Handen jaaritus. Hande sanoo plokissa: Lue pliis mun muistelmat, tää pyyntö tulee suoraan sydämestä. Mixi se on sille niin vitun tärkeetä? Kai se on taas kalastelemassa kehuja, tai Belovin Salen lailla ajattelee että lukijat pitää sen meemit elossa. Se on älyvapaata, mutta niin ajattelevat kaikki kirjailevat narsistit.

ellauri110.html on line 1005: Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies. Vaikka vaatimattomissa oloissa elänyt Paronen julkaisi esikoisteoksensa vasta 47-vuotiaana ja kuoli jo 57-vuotiaana, hän ehti kirjoittaa arvostetun tuotannon: kahdeksan romaania, novellikokoelman ja aforismikokoelman Maailma on sana, josta hänet parhaiten tunnetaan.   

ellauri110.html on line 1009: Kirjan nimikin on yhtä aforismia: ”Mietittyäni asiaa viisikymmentä vuotta voin nyt sanoa että maailma on sana.” Parosen kokoelmaa pidetään yhtenä suomalaisen aforistiikan parhaimmista. Se jäi Parosen ainoaksi aforismikokoelmaksi. Lisäksi hänen jälkeenjääneitä mietteitään on koottu Hannu Mäkelän toimittamaan teokseen Testamentti (1999, Otava). 

ellauri110.html on line 1011:   No niin tietysti, tääkin oli siis Mäkelä-mainosta. Otetaanpa tähän muutama Handea kuvaava Paros-meemi.

ellauri110.html on line 1024: Salmisen niukkaeleiset, mustaa huumoria viljelevät romaanit koskettelevat uusliberalismiin taipuneen yhteiskunnan kipupisteitä – köyhien, syrjäytyneiden ja huono-osaisten elämää.lähde? Salmisen teoksia on usein luonnehdittu inhorealistisiksi. Provokatoristen aiheiden lisäksi hän sai tunnustusta kirkkaasta kielestään, joka toi estetiikkaa rankkojenkin aiheiden käsittelyyn. (lähde?)

ellauri110.html on line 1030:   Hande pelkää että vanhetessa izekeskeisyys vaan lisääntyy. Ei pelkoa jos se on jo tapissa niinkuin Handella. Eikä siitä että se alkais puhua rivoja, pikemminkin vanhemmiten se on ruvennut hurskastelemaan. Eikä se tarkista faktoja netistä, vaan vetää takataskusta vanhoja ennakkoluuloja, kz. veteen piirretty viiva. (Vähän siinä on kyllä liioittelua, kun jäbä elää helpolla 70v ja hyvällä onnella 100.)

ellauri110.html on line 1033: Eikä Hande tosiaankaan kauheesti haukkunut muita ihmisiä, vaikka fiilixexi jää se ettei ne sitä siihen riittävästi kiinnosta. Sillä on riittävästi mieltä kiinnittävää izessään. Se on ilmeisesti enimmäxeen suuna päänä, kun Fedja-sedän sihteerivainaa Tolja oli harvoja jotka puhui vielä enemmän. 

ellauri110.html on line 1035:   Näistä suotuisammista tunnelmista mätkähdetään takaisin tuttuun Mäkelään kun se sanoo saxalaisia Grabsprucheja mukaillen: ihminen ei kuole heti kuoltuaan vaan elää vielä niinkauan kuin se muistetaan. Höh, kuolihan se, vainajaa sitten muistellaan. Ei se hyppää jostain puskasta ja sanoo kuin Alexis Kivi mä elän! Alexis ei olis voinut olla enemmän väärässä. 

ellauri110.html on line 1039:   Handella oli huono isä, ja huono isä se oli izekin. Sellainen menee perintönä. Sen Lauri-pojalla on tytär, onkohan silläkin huono isä? Täytyis kysyä siltä. Siitä ei ainaskaan tule huono isä, huonojen isämäkelöiden ketju katkeaa. Toisen elämää ei voi elää, omaansa vain, lohduttautuu Hande. No voi toisen elämään sentään osallistua vähän, jos ei ole täys narsisti. 

ellauri110.html on line 1093:   Samalla käy selväxi minkä sorttiset ihmiset tykkää Dostojevskistä. Ne on sellaset joiden mielestä niillä izellään ja elämällä pitää olla joku pointti, muuten millään ei ole mitään pointtia. Ne ezii sitä pointtia kirsu ilmassa ja maassa, nuuhkivat ja vinkuvat, kunnes löytävät, ja löytäväthän ne, ezivä löytää ja ovea jyskyttävälle immigranttipoliisille avataan. 

ellauri110.html on line 1095:   Monenlaista selviää, esim. että Dostolla on taivaassa (tai missä se nyt onkaan) vielä munat tallella (vaikka perse lienee tervattu), se on siis mies, ja taivaassa (no siellä jossakin, suuressa synteesissä) ei saa tupakkaa. Tapahtumapaikka on Glasgow, eli tää kriitikko tai mikälie on ilmeisesti toimessa Helmin erasmusyliopistossa. Sen vaimo Laura myös, vaikka se on vaan admin, ei siis facultya. Niin se kexi murenee. 

ellauri110.html on line 1123: C´est votre accent monsieur, hohotti ranskisämmä konjakkiselle Hande Mäkelälle exyxissä jossain Bretagnen tienristissä. "Tämä lause jäi mieleen ja osaan edelleen ääntää sen hänen periranskallaan: Se vootrö aksaan mösjöö. Syynä on aksenttinne herra. En loukkaantunut kuitenkaan, muistan ihan muuten vaan." Kupuul koitin ääntää Vixun takapenkillä ja Jössi pilkkasi: On kuin pissis herneitä. En loukkaantunut, jäi mieleen muuten vaan. Siitä on nyt yli 60 vee.

ellauri110.html on line 1148: Kuappinen kehuu Teslaa, on siinä eto menopeli. Löpökin on ilmasta. Elon Musk on moraalisesti kunnossa. Antista autoilija ei saa päättää miten ropottiauto vaaratilanteessa käyttäytyy. Höh, päättäähän se sen ilman ropottiakin. Muskiako sitten syytetään kun rysähtää? Se voittaa oikeusjutun kuiteskin kun se on biljardööri. Rotko olis Antin kohdalla kyllä käypä vaihtoehto. Sinne vaan rotkottavine kauluspaitoineen miettimään vielä kerran.

ellauri111.html on line 62:     Sosiaaliporno. Se oli uutta ja ihmeellistä 19. vuosisadalla, ja käy vieläkin lääkeannoxissa, mutta Dostoyevsky lapioi sitä suoraan naamaan kottikärryllisiä. Se on niin innostunut siitä että jos se eläis nykyaikana, se totaalisesti asuis BDSM sivuilla.

ellauri111.html on line 71:       Shakespeare ei tykännyt yxityisyrittäjyydestä, se oli siitä selvää hybristä, hero pyrkii jumalaxi jumalan paikalle tekemällä jotain oikein jumalattoman typerää. Dosto oli yhtä selvästi suuryrityxen puolella, elämästä ei selviä hengissä paizi oikeassa jengissä. Riivajat on shakespeare-imitaatio. Kai sekin sitten pitää lukea, vaikka Fedja-setä maistuu musta aika pahalta. 

ellauri111.html on line 198: Vapaasti iiikkuvista orjista ja rangaistusvangeista tuntuu elämä kettingin päässä ahdistavalta. Vittu että kansanmurhan tehneet amerikkalaiset jaxaa puolustella izeään aivan törkeällä tavalla. 

ellauri111.html on line 213:   George Patersonin patterista jäi riipimättä vielä syyllisyyden teema. Olen syyllinen! sanoi Niklas kaadettuaan lattialle spagetin. Tämmöinen vahva syyllisyyden tunne edellyttää vahvaa syyllistäjää, joka löytyi Niklaxelta lähempää kuin lähin puhelin. (Tää oli siis ennen kännyköiden aikoja.) Toi guilt, syyllisyys, on kristinuskon ihan avainjuttuja, ja kyssäselkä ystävämme Kierkegaard piti siitä paljon ääntä. Izesyytös on välttämätön ensiaskel uskoontulossa, sillä eihän sellainen kaipaa parantajaa, jolla ei ole sairauden tunnetta. Alzheimerissa sairauden tunnetta on aluxi, mutta siitä pääsee vähän päästä irti onnexi. Näin sitä selittelee Georgen feikkidostojevski. 

ellauri111.html on line 318:   Vähän tossa tuntui vieraalta toi ajatus yleisöstä päässä, tai siitä että olis ize asiassa kiva tunnustaa jotkut syntinsä jonkun seurakunnan edessä, kun sillä saisi osaxeen ainakin sen Warholin neljännestuntisen, nimittäin sixi ajaxi jonkun yleisön herpaantumattoman huomion. Muze kai liittyy tohon yhteisöllisyyden tarpeeseen, josta uskonnossakin on kysymys. Jos on bantukimalainen eikä hunajamehiläinen, ei ehkä pysty eläytymään siihen kunnolla. 

ellauri111.html on line 320:   Skoptsit eli kuohilaat ahisteli aikoinaan Pietari Suurta kuin pierevää suutaria Liisan vannassa. Fedja-sedästä Shakespeare oli tärkeämpi saappaita. Isänmaa ja jumala oli vielä tärkeämpiä. Sen mielestä Shakespeare ja Rafael, (ja by implication, Dosto ize) ovat tärkeämpiä kuin orjien vapautus, kansallisuusaate, sosialismi, kemia, ize asiassa koko apinoiden laahus, koska ne ovat apinoiden parasta antia, omenia ihan yläoxilta. Pentti Linkolalla oli laahuxesta samanlainen näkemys: apinakunnan parhaat saavutuxet on Beethovenin musiikki, puolukkasurvos ja munatoti. 

ellauri111.html on line 367:     Eikä siinä vielä kaikki! Lisäxi saat hienot valkeet kuteet, jonkin soittopelin ja 17 cm pituiset siivet jos olet taitava.

ellauri111.html on line 782:     Taas on sopivasti äskenkuollut tyttönen resurrektoitava. Ei haise edes vielä. Hänen huulensa pani taas kuten kerran ennen: 'Talitha Kumi', ja 'heti nousi tyttönen'.

ellauri111.html on line 790: Mutta nyt me olemme voittaneet ja meidän työmme on täytetty ja hyvin ja lujasti se on täytetty… (Hohoo, toiveajattelua. Ei tästä koskaan tule valmista. Sehän siinä on niin elähdyttävää.)

ellauri111.html on line 814: Apinan onnen mysterio ei ole ainoastaan elämisen halussa vaan tuossa kysymyksessä — minkä vuoksi ensinkään on elettävä? Jollei ole mitään selvää käsitystä elämisen syystä, ei ihminen suostu ollenkaan elämään vaan mieluimmin hävittää itsensä kuin viipyy maan päällä, vaikka hänellä olisi yltäkyllin leipää ympärillään.

ellauri111.html on line 846: Oi, vielä on vuosisatoja (no, 1 enintään 2 laskien Dostojevskista) edessämme älyn hurjastelua ja kapinallista vapaa-ajattelua ja tiede tulee päättymään ihmissyömiseen, sillä alotettuaan Babelin tornin rakentamisen ilman meidän apuamme he tulevat lankeemaan aina raakalaisuuteen asti. Vaan mixikä se olis raakalaisempaa kuin syödä kaikki eläinkolleegat?

ellauri111.html on line 852: Vähitellen ihmiset alkavat meitä pelätä. He tulevat hermostuneesti pelkäämään meidän pienintäkin suuttumustamme, heidän älynsä tulee heikentymään, heidän silmänsä tulevat niin helposti kyyneltyviksi kuin naisten ja lasten.

ellauri111.html on line 855: Niin me panemme heidät (naiset ainakin) tekemään työtä orjien lailla, mutta lepohetkinä he tulevat elämään viatonta lapsen elämää, leikkien ja iloisesti nauraen.'

ellauri111.html on line 856: Me tulemme vielä sallimaan heidän tehdä syntiä (siis bylsiä).

ellauri111.html on line 870: Mun miälestä (sanoo Aljoosha) jesuitat ovat vain roomalainen sotajoukko, joka koettaa valmistaa tulevaa ajallista valtakuntaa, missä olisi hiippapäinen hallitsija — roomalainen ylipappi ruhtinaana, Siinä heidän ihanteensa ja tarkotuksensa, ilman mitään salaperäisyyttä tai ylevää kärsimystä. Kaikkein arkipäiväisintä vallanhimoa, elämän alhaisten ja maallisten nautintojen kaipuuta, halua orjuuttamaan kanssaihmisiään, kuten meillä maaorjia ennen pidettiin kurissa — siinä kaikki, mistä heitä voidaan syyttää. Ehkä he eivät usko Jumalaan, sekin lienee mahdollista, mutta sinun kärsivä inkvisitorisi on yksinkertaisesti tekaistu mielikuva!"

ellauri111.html on line 890: Salaliittoteorioihin uskovat ihmiset ovat tyytymättömämpiä viranomaisten haluun toimia tavallisen ihmisen hyväksi sekä tyytymättömämpiä omaan elämäänsä ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Heidän lapsuuden kokemuksensa ja perheongelmansa saavat heidät syyttelemään toisia ihmisiä ja epäilemään auktoriteetteja. He ovat myös taipuvaisia fanaattisuuteen, antisosiaalisuuteen ja äärimmäisessä tapauksessa jopa terrorismiin pyrkiessään ”korjaamaan” asiat.

ellauri111.html on line 898: Ja minä sanon sinulle omana varmana vakaumuksenani, että tuo yksinäinen tyyppi, jota kuvailen näytelmässäni, ei ole milloinkaan lakannut olemasta tuon liikkeen pääjohtajien joukossa. Kuka tietää, eikö tuo kauhistuttava vanhus, joka rakastaa ihmiskuntaa niin itsepäisesti ja niin omaperäisellä tavalla, ole olemassa meidänkin päivinämme, ja vieläpä, eikö tuollaisia yksinäisiä poikkeuksia ole suuri joukko, eikä niiden olemassaolo johdu pelkästä sattumasta vaan hyvin määritellystä liitosta, joka on rakennettu yhteisen suostumuksen nojalle? Se on salainen liitto, monia vuosisatoja sitten järjestetty, säilyttämään mysterioita heikkojen ja kurjien ihmisten tietokärkkäältä katseelta, ainoastaan heidän omaa onneansa silmällä pitäen. Niin on laita, muuten ei voi ollakaan. Minä epäilen, eikö vapaamuurareillakin ole joku tuollainen mysterio oman järjestönsä perustana, ja siksipä juuri roomalaiskatolinen papisto heitä niin vihaa ja pelkää niissä kilpailijoita, pelkää että he jaottavat aatteen ykseyden, sillä sen toteuttamiseksi tarvitaan yksi ainoa lauma ja yksi paimen.

ellauri111.html on line 908:     "Entä sinä, samoin kun hän? Sinäkin!" huudahti Aljoosha epätoivoisesti mutta Ivan purskahti vielä äänekkäämpään nauruun. BUAHHAHHAHHHAHHHAA!

ellauri112.html on line 31:     

ellauri112.html on line 41:       Eno Kala oli kova sepustaja nuorena, senttasi aikakauslehti Aikaan ajankohtaisia ajatuxia ja Uuteen Suomettareen perinteisempiä taantumuxellisia. Niitä on tänäpänä hauska tavata. Vuonna 1913 suursota oli tulossa, vaikkei sitä varmaxi vielä arvattu, ja Pauli Pylkkänen vasta syntynyt. Ajatteleekohan harvat jälkeenjääneet joskus myöhemmin, ettei noikaan 2020-luvun heput arvanneet mitä oli luvassa... Sitä ei moni tiedä, ja harva arvaa.

ellauri112.html on line 49:     Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.

ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.

ellauri112.html on line 59:   Täten nykyisessä sielutieteessä on huomattavana tuntuvaa sielunelämän kokonaisuuden ja »sielullisen synteesin» tehostamista erillisten sielunainesten kustannuksella. »Sielullinen synteesi» on nykyisessä psykologiassa tavattoman tärkeä ja paljon käytetty käsite. Siten on m.m. Wundt, määritellessään sen lain että sielullisten tekijäin antamassa yhteistuloksessa (synteesissä) aina on jotakin enemmän kuin pelkästään tekijäin summassa olisi, ja johtuen siten oppiin sielullisen energian kasvamisesta, vastakohtana opille fyysillisen energian säilymisestä, antanut paljon huomatun ilmaisun puheenalaiselle käsitteelle. Kenties vielä runsaamman käytännön on se saavuttanut ranskalaisessa sielutieteessä, joka viime vuosikymmeninä mielihalulla on käsitellyt suurinta sielutieteen kysymystä, problemia tärkeimmän psyykillisen synteesin, minuuden eli personallisuuden luonteesta, synnystä ja kokoonpanosta.

ellauri112.html on line 81:   Sielunelämässä on synteetisen rinnalla kuitenkin huomattava toinenkin puoli, ja edellisen yksinomainen tehostaminen johtaa yksipuolisuuteen. Sitä välttääksemme ja yrittääksemme uudelleen löytää adekvaatisen ilmaisun sielunelämän yleiselle luonteelle, mutta tällä kertaa tarkoin »mitan mukaan tehdyn» käsitteen eikä ainoastaan kuvan avulla, on meidän mielestäni lausuttava, että sielunelämässä on huomattavana kahdensuuntainen pyrkimys: toinen synteesin kautta johtava yhä suurempaan keskitykseen, ykseyteen, toinen hajoamisen kautta viepä yhä suurempaan erillisyyteen, moninaisuuteen. Normaalisen ihmisen sielunelämä on alituisessa liikkeessä näiden kahden poolin välillä. Voimakkaassa kestävässä tahdonponnistuksessa, jossa tajuntaa hallitsee yksi ainoa kirkashohtoinen mielikuva, tehtävä teko, kaikkien niiden omituisten tunnesävyjen myötäseuraamana, jotka antavat meille tietoisuuden omasta aktiivisuudestamme ja saattavat minä-tajunnan voimakkaimpana astumaan esiin--silloin on meillä tila, jossa sielullinen synteesi ja keskitys on huipussaan, joka, kuten Pierre Janet eräässä kohdassa lausuu, »pyrkii toteuttamaan filosofien ihanteen, identisen sieluykseyden».

ellauri112.html on line 83:   Mutta tämä ihanteellinen tila toteutuu vain silloin tällöin. Jännitys laukee, mälli lentää, pussit tyhjenee, ja mitä silloin tapahtuu? Äsken istui »minuus» elävästi tietoisena mahdistaan, kaikki langat käsissään, valta-istuimellaan ja hallitsi; nyt se lakkaa olemasta näyttämön ehdoton keskus, siirtyy vähitellen yhä syrjempään, hallitsevasta katselevaan asentoon, ja keskuksen valtaavat mielikuvat, jotka äsken kukistettuina, nyt alkavat saada takaisin itsenäisyyttänsä ja pitää karkeloitaan. Kuta vapaammiksi, irrallisemmiksi ja itsenäisemmiksi ne tulevat, kuta enemmän voimaa ja väriä ne saavat, kuta enemmän lähestymme unennäköä, sitä kalpeammaksi käy minä-tajunta, sitä enemmän herpaantuu sen jännitys, sitä enemmän muuttuu se pelkäksi tajunnan kentäksi, jolla unennäön kirjavat haamut loppumattomana sarjana pitävät temmeltään kummallisessa kuutamoisessa valaistuksessa minkä lähde on tietymätön. Mielikuvat ovat nyt täydelleen itsenäistyneet; kuvista ovat ne muuttuneet olennoiksi ja esineiksi, joiden vaatimus tulla otetuiksi täytenä totena ei kohtaa mitään vastaväitettä.

ellauri112.html on line 85:   Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta. 

ellauri112.html on line 87: Kekäs se Pierre Janet lienee? Eikai sukua Pierrehumbertin Janetille? Tokkopa, luultavasti pelkkä yhteensattuma. Joo, Pierre oli uraauurtava ranskalainen psykologi, psykoterapeutti ja filosofi. Hän oli ensimmäisiä tutkijoita, jotka kiinnittävät huomiota potilaan traumojen ja elämänhistorian väliseen yhteyteen. Siis vähän niinkuin elämä ja teos-linjan miehiä.

ellauri112.html on line 100:   August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.

ellauri112.html on line 104: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.

ellauri112.html on line 106: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)

ellauri112.html on line 135:   Kopsin tähän Eno Kalan valoajatuxia vlta 1913, kun se oli vielä aika nuori poikanen, 23-vuotias. Senkös ikäsenä Eski väitteli? No ei sen väitöskirja jäänyt senkään vertaa historiaan kuin 26-vuotiaan Enon Über die Motivation und die Entscheidung (1916). Kukaan ei heitä taaxepäinkazoviin operaattoreihin kazettakaan taaxepäin. Ei ole motivaatiota. Kaikki me katoamme kerran tms. sanoi Pentti Saarikoskikin, izekin jo aika himmennyt.

ellauri112.html on line 141: Suurin valoajatus, jonka antiikinen sivistys merkillisten seikkailujen jälkeen synnytti ja jätti perinnökseen, ajatus rauhasta maan päällä ja hyvän tahdon liitosta kaikkien ihmisten kesken,--tämä suuri itselaajennuksen ajatus, jonka mukaan vähäinen yksityinen ihminen voi sulkea kaikki ihmiset, kaiken elävän, hellyytensä ja huolenpitonsa piiriin,--kuin tahtoisi hän sanoa: mikään inhimillinen, mikään elävä ei ole minulle vierasta; ei ainoastaan »valtio ole minua», maailma on minua; minä olen sulkenut sen tietoisuuteeni; kaikki muut olennot ovat minua; mitään pahaa ei voi sattua niille ilman, että se koskee minuun; en voi kuulla kenenkään huokaavan tämän maan päällä ilman että tunnen tuskan pistoksen itsessäni;----jos uusi elämän-tiede todella saattaa tämän ihmissivistyksen valoajatuksen sammumaan, koska se sotii elämänkehityksen lakeja vastaan, silloin on tuleva auringonlasku, henkinen jääkausi, jonka veroista vielä ei ole nähty. Mutta kylmä henkäys, joka on omansa antamaan meille aavistusta tämän jääkauden laadusta, on kerran mennyt yli europalaisen psyyken. Se tapahtui viime vuosisadan jälkipuoliskon kuluessa, pessimistisenä reaktsiona »suurten tunteiden ajan» suunnatonta optimismia vastaan. Mutta tämä suuntaus sai tavatonta tukea »darwinismista», elämän-tieteen uudesta muodosta. Sillä darwinismi on militaristinen, sotainen elämänkäsitys niinkuin ei mikään muu. Elävien olentojen erinomainen hedelmällisyys ja ravinnon sekä tilan rajoitus, ne aiheuttavat sen loppumattoman »taistelun olemassaolosta», jossa väkevämpien säilymisen kautta tapahtuu »luonnollinen valinta» ja sen seurauksena kehitys. Väkevämmän oikeus, itsekkyyden moraali näyttää olevan luonnollinen johtopäätös tästä opista. Se kohtaakin meitä erinomaisen taajaan viime vuosisadan jälkipuoliskolla.   

ellauri112.html on line 143: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...»

ellauri112.html on line 145: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».

ellauri112.html on line 149: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»

ellauri112.html on line 151: Omantunnon soimaus perustuu Darwinin mukaan yhteiskunnallisten viettien kestävyyteen ja voimaan. Kun muut viettimme enemmänkin ovat ohimeneviä, on yhteiskunnallinen vietti alituinen, koska me aina elämme joukossa. Jos noudatamme yhteiskunnallisvastaista viettiä, joka hetkeksi saa ylivallan, kadumme jälestäpäin, koska yhteiskunnallinen vietti ajanpitkään on kestävin. Mutta samoin on myös joukoissa elävien eläinten laita. Nekin ovat aina varuillaan yhteistä vaaraa vastaan, valmiita puolustamaan joukkoa, auttamaan tovereitaan. Ne tuntevat aina vissiä suopeutta ja myötätuntoa näitä kohtaan. Ne ovat onnettomia, kun ne kauan ovat tovereistaan erillään, ja aina onnellisia kohdatessaan ne jälleen. »Ja niin on meidänkin laitamme», lisää Darwin. Collin on sitä mieltä, että tämä Darwinin toisen pääteoksen antama kuva eläinten tilasta tuntuvasti poikkeaa »Lajien synnyn» antamasta. Edellisen mukaan luonnossa valoisilla, inhimillisillä piirteillä on huomattavasti suurempi sija. Epäilemättä Darwin itse ei koskaan tullut tajuamaan tätä pääteostensa välillä olevaa eroavaisuutta. »Lajien synnyn» yksipuolinen kuvaus olemassaolon taistelusta, joka miltei oli kaikkien sota kaikkia vastaan, ei ole koskaan tullut oikaistuksi. Ja tämä teos kuitenkin tuli jäämään darwinismin raamatuksi.

ellauri112.html on line 153: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.

ellauri112.html on line 155: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».

ellauri112.html on line 157: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *

ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.

ellauri112.html on line 168: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...

ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.

ellauri112.html on line 177:   Eno Kala oli kallellaan filosofihuijariin Bergsoniin päin ennenkuin tämä painui jenkkilään kultaa vuolemaan. Aika innostuneesti se mesoi siitä Aika-aikakauslehdessä kun 1. maailmansota oli maailmalla jo vauhdissa mutta Ryssän ja Suomen punikit vielä jotenkuten aisoissa. Huomaa kuinka Kalan filosofisissa pohdinnoissa on aina jonkinlainen taannehtiva poliittinen taka-ajatus, pukinsorkka joka työntyy väkisinkin esille kuin kreivin muna oopperassa Figaro. 

ellauri112.html on line 182: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.

ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).

ellauri112.html on line 186: »L´élan vital» on se elämän meri, jossa me olemme, liikumme ja elämme. Kaunopuheisen, mystillisen tunteen koko hehkulla kuvatessaan tämän elämän prinsiipin alkuperää, sen taistelua Materiaa vastaan ja ihmisen kykyä »intuitionsa» voimalla sukeltautua siihen takaisin, osoittautuu Bergson ikivanhojen mystikkojen täysveriseksi seuraajaksi. Renan ei ole missään antanut yhtenäistä esitystä kehitysopillisista teorioistaan. Mutta monista yksityisistä lausunnoista käy riittävästi ilmi hänen »vitalistinen» kantansa. »Kaksi seikkaa, aika ja pyrkimys edistykseen, selittävät maailman. Ilman tätä hedelmällistä edistyksen siementä jäisi aika ikuisesti martaaksi. Jonkunlainen sisäinen jousi, joka työntää kaiken elämään, ja yhä enemmän kehittyneeseen elämään, kas siinä välttämätön olettamus (Dialogues philosophiques, s. 177). Koko maailma on työssä ja pyrkii toteuttamaan jotain salattua tarkoitusta, se oli eräs Renanin rakkaimmista ajatuksista, jota hän skeptillisimmälläkin tuulellaan helli. Viimeisessä filosofisessa kirjoituksessaan, »Examen de consciance philosophique» (Feuilles détachées -kokoelmassa) sanoo hän pitävänsä pintapuolisina niitä vastaväitteitä »finalismia» vastaan, joita eräät tiedemiehet tekevät, huomauttaessaan luonnon epätäydellisyyksistä. Nämä vastaväitteet eivät estä olettamasta, että maailmassamme vaikuttaa salainen pyrkimys, syvällinen nisus, joka sokeana toimii olemiston kuiluissa, työntäen kaiken elämään, kaikissa avaruuden kohdissa. Tämä nisus ei ole tietoinen eikä kaikkivoipa; se tekee parhaansa aineesta, joka sillä on käytettävänään. Mutta ehkä se nisus, joka vaikuttaa maailmankaikkeuteen kokonaisuudessaan, eräänä päivänä tulee tajuiseksi, kaikkitietäväksi, kaikkivoipaiseksi. Jumala syntyy... Toteutuu niin korkea tietoisuuden aste, ettei meillä siitä voi olla mitään käsitystä. Ikuisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Absoluuttinen olento, päästyään kehityksensä päähän ja opittuaan täydellisesti tuntemaan itsensä, toteuttaa kenties kaikki voimansa avulla uskonnon: hurskasten ylösnousemuksen ja ijankaikkisen elämän...

ellauri112.html on line 188: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).

ellauri112.html on line 190: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.

ellauri112.html on line 192: Syy siihen, että juuri käsitteet »vihreä», »punainen» jne. on muodostettu, eikä aivan toisia, piilee tietysti näiden vivahdusten käytännöllisessä merkityksessä. Lauselma: »logiikka ei tavoita vivahduksia» tarkoittaa siis: spekulatiivinen, aprioristinen logiikka ei tavoita vivahduksia. Kaikkia värivivahduksia ei voida ilmaista viidellä tai kuudella värinimityksellä. Mutta kokemustiede, kokemuksellinen logiikka tavoittaa kyllä mitä vivahduksia tahansa. Minulla on tällä hetkellä mielikuva ihan määrätystä punaisen vivahduksesta, joka imupaperillani on; jos tahtoisin, voisin nimittää tätä vivahdusta esim. klm: siten olisi uusi käsite muodostettu, käsite, joka tavoittaisi ihan määrätyn vivahduksen. Tällaisen käsitteen muodostaminen olisi kuitenkin kovin epätarkoituksenmukaista. Paljon tärkeämpiä kuin äärimäisen yksilölliset vivahdukset, kuin ne ominaisuudet, jotka kussakin esineessä ovat erilaisia, ovat yleensä esineiden yhteiset ominaisuudet. Käsite klm ilmaisisi vain yhdellä tai aivan harvoilla esineillä olevaa ominaisuutta, käsite »punainen» sellaista ominaisuutta, joka on lukemattomilla ja jonka jokainen omasta kokemuksestaan tuntee. Sanoin, että Renan yllämainitulla lauseellaan on lausunut julki Bergsonin filosofian ydinajatuksen. Mutta siinä tapauksessa Bergson on käsittänyt tuon lauseen ihan sananmukaisesti. Bergsonin mukaanhan kaikki logiikka, kaikki ajattelu on voimaton tavoittamaan todellisuutta, joka ei ole muuta kuin vivahduksia. Hänhän esittää, mitenkä inhimillinen äly on kuin valmiiden vaatteiden varasto, johon yritetään pukea todellisuus, katsomatta kuinka se niihin soveltuu. Hän vertaa älyämme kinematograafikoneeseen, joka ottaa muutamia liikkumattomia silmänräpäyskuvia elämän alituisesta virtailusta, ja yrittää näistä kuolleista kuvista uudelleen panna kokoon elävän todellisuuden. Hän puhuu ymmärryksemme »mekanistisesta vaistosta», joka viettää voittokulkuaan geometriassa, mutta on kykenemätön ratkaisemaan elämän arvoitusta. Tällä tavoin Bergson syyttää tiedettä virheestä, johon ei ollenkaan se, vaan juuri filosofia on tehnyt itsensä syypääksi-- spekulatiivisesta logiikasta, jota monet filosofit ovat rakastaneet, mutta joka tiedemiesten parhaille on ollut kauhistus. Näin yrittää hän riistää tieteeltä sananvallan sen mieltäkiinnittävimmissä kysymyksissä, ja panna sijalle runollisen »intuitionsa», jota ei millään keinoin voi kontrolloida, joka ei sisällä mitään mahdollisuutta eroittaa totuutta erehdyksestä. Jos koskaan, on filosofia Bergsonissa muuttunut »spesialiteetiksi». (Aika 10, 10-18) * * * * *

ellauri112.html on line 299: Friedrich Wilhelm Nietzsche (15. lokakuuta 1844 Röcken, Saksi, Preussi – 25. elokuuta 1900 Weimar, Thüringen) oli saksalainen filosofi, oppitaustaltaan klassillinen filologi, joka tyylillisesti kirjavassa tuotannossaan pohti erityisesti elämänfilosofian perimmäisiä kysymyksiä.

ellauri112.html on line 309: Hedonismi ('nautinto', 'mielihyvä') on elämänfilosofian oppi, joka asettaa nautinnon tai mielihyvän keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi.

ellauri112.html on line 364: Kevätpäiväntasaus Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen.

ellauri112.html on line 404: Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (3. toukokuuta 1469 – 21. kesäkuuta 1527) oli firenzeläinen renessanssin ajan filosofi ja valtiomies.

ellauri112.html on line 476: Herbert Spencer Sosiaalidarvinismi on yhteiskunnallinen näkemys, jonka mukaan yhteiskunnan kehitys perustuu Charles Darwinin (1809–1882) oppeihin evoluutiosta ja luonnonvalinnasta kasvi- ja eläinkunnassa.

ellauri112.html on line 491: Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle.

ellauri112.html on line 613: 
Perheläppiä

ellauri112.html on line 703: Kai se sitten tajus ton "ole omen elämäsi Mary Poppins" aspektin. Uutta vauvaa ei näytetä, koska se on vaan haaste, lisätehtävä. Vahinko se  olikin kuin Petteri. Vaahto petti. Kotisisarharjottelija on kyllä tosi helpottava asia, sen tiesi Pirkko Hiekkala.

ellauri112.html on line 763: Kaupunki: Millainen on Helsingin ydinkexustan tulevaisuus? Autoilevat asiakkaat ovat kexustan kaupoille hyvin tärkeitä, sillä he tuovat keskimäärin enemmän rahaa kuin muilla liikennevälineillä kulkevat. Kyllä autolla saavutettavuus on yhteinen huoli! Luxbagin toimitusjohtaja Jarmo sanoo, ettei usko autottamaan kexustaan. "En usko kexustaan ylipäänsäkään, kokoomuskin ajaa liian vasemmalla." Ei monen tonnin laukkua tulla ostamaan metrolla. Ajoradan reunaan saa olla max. 7m. Ja koko alue on oltava kovin viihtyisää. On hyvä kehitys että high end tuoteliikkeet siirtyvät yhä lännemmäxi etelään. "Mielestäni tätä kehitystä olisi hyvä edistää ja kehittää alueittain niin että tietyiltä kaduilta löytyisi tietyntyyppisiä tyyppejä." Autoilijoita ei saa unohtaa. Tää on poliittisesti tulikuuma peruna. Viurusilmä Sinnemäki lupaa silmää iskien, ettei päätä mitään mikä heikentäisi keskustan saavutettavuutta autolla. Kökkötraktoreilla ei sinne kyllä ole asiaa. Kruunuhakalaisille tulee uusi silta ja iso uusi puisto Pohjoisrannalle. Juutalaisille on rakenteilla iso uusi puisto länsirannalle. 

ellauri115.html on line 43: 	  Silloin voin ihmisistä piittaamatta nauttia seuraelämän viehätyxestä ja vielä ikäloppunakin voin elää oman izeni kanssa laatuaikaa, ikään kuin eläisin jonkun izeäni nuoremman mutta yhtä viehättävän ystävän kanssa.

ellauri115.html on line 54: Rousseau kirosi kirjat ja kirjallisuuden elämässään moneen kertaan, mutta ei koskaan päässyt niistä eroon. Julistuksistaan huolimatta hän kirjoitti viimeiseen asti. Viimeinen eli kymmenes kävelyteksti jäi kesken, kun Rousseau kuoli heinäkuussa 1778, reilun vuoden päästä koiraonnettomuudesta. Kesken jäi uni viimeinen.

ellauri115.html on line 98:     
JJ Rousseaun elämä piäkohittain

ellauri115.html on line 100:       Kenen tahansa elämästä saisi tälläisen mökkipäiväkirjan. Sysmän mökkipäiväkirjasta meidän kesäpuuhat selviävät suunnilleen riittävällä tarkkuudella (paino kyllä aurinkoisissa sisääntuloissa), mutta talvipuoli on heikommin dokumentoitu. En sentään ilkiä ihan vielä yrittää vastaavaa, olis se niin noloa. Mutta perintöä odotellessa voi nauraa JJ:n kommelluxille:

ellauri115.html on line 106:       
1728
JJ lähtee litomaan Genevestä ja viettää kulkurielämää kuin Ferdinandin poika (kz kuva). Annacyssa asuva "rouva" de Warens, katolisuuteen kääntynyt "leski" ottaa hänet "hoiviinsa". (Hmm. mitähän se Lambercierin äijä pojan kanssa puuhasi...) Sanoutuu irti protestanttisesta uskosta Torinossa, jonne hänen "suojelijattarensa" "rouva" Warens oli hänet lähettänyt.

ellauri115.html on line 118:       
1748
Luovuttaa toisen lapsen löytöeläintarhaan. Näitä tule vielä 3 lisää. Ostaisitko tältä mieheltä lastenkasvatusopasta? No on epäilty et ehkä ne oli Teresen lapsia muttei Jannen. Janne saattoi olla tuhkis pissavikoineen. Se oli tosi luulosairas, sen pippeliä sondeerattiin päivittäin loppupeleissä.

ellauri115.html on line 126:   Rousseaun politiikka oli totaalisen hanurista. Teoksessaan Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista Rousseau selvitti, kuinka ihmiskunta oli kehittynyt ja samalla taantunut alkukantaisesta luonnontilasta nykyaikaiseksi yhteiskunnaksi. Rousseau "ehdotti", että ensimmäiset ihmisolennot olivat eristäytyneitä puoliapinoita, jotka erotti eläimistä niiden kyky vapaaseen tahtoon ja täydellistymiseen. Hän myös väitti, että näillä alkuihmisillä oli perustava tarve pitää huoli itsestään ja luonnollinen kyky myötätuntoon ja sääliin. Apinat oli luonnostaan hyviä, mistä papisto ei yhtään pitänyt. Minnes perisynti jäi?

ellauri115.html on line 132:   Tämä alkuperäinen sopimus oli syvästi viallinen, koska varakkaammat ja vahvemmat yhteiskunnan jäsenet huijasivat muuta väestöä, ja niin epätasa-arvo asetettiin yhteiskunnan perustavanlaatuiseksi ominaisuudeksi. Rousseaun oma ehdotus yhteiskuntasopimukseksi voidaan nähdä vaihtoehtona tälle epärehelliselle liitolle. Teoksen lopussa Rousseau selittää, kuinka kulta-aikana kehittynyt halu saada arvoa muiden silmissä lopulta romutti ihmisten oikeamielisyyden ja rehellisyyden ihmisten eläessä keskellä riippuvuussuhteiden, hierarkioiden ja epätasa-arvon yhteiskuntaa. Plus ca change, eikö niin? 

ellauri115.html on line 147: 
1766
JJ lähtee David Humen följyssä Englantiin. Voltaire vittuilee Emilestä. "Meitä hävettää ja surettaa kertoa että tää heppu, joka kärsii vielä pornoilunsa seurauxista, raahaa armenialaisexi naamioituneena mukanaan paikasta toiseen naista jonka mamman kuoleman se on ize aiheuttanut, ja jonka lapset se on rontannut löytöeläinklinikalle..." Samana vuonna JJ riitaantuu myös Humen ja muiden brittiläisten kaa. Nyt ei mene hyvin.

ellauri115.html on line 189:   H: Kansasi siis palvelee yhtä ainoaa jumalaa? kysyi Apilseri hämmästyneenä. Hän ei ollut kuullut minkään kansan olevan yhden jumalan varassa, vaan kaikilla oli monta. Mutta vielä hämmästyneemmäxi hän muuttui Meleksedekin vastatessa yllättävästi:

ellauri115.html on line 191:   M: Ei, se palvelee edelleenkin puitaan, kiviään, härkiään ja ashratujaan. Niiden lisäxi se on hankkinut Kemetistä jumalan, jolla on koiran kuono. Lähiaikoina luulen sieltä tulevan muitakin jumalia. Merimiehet ovat kuljettaneet kaukaisista maista kaikenlaatuisia herroja ja herrattaria, joiden ulkomuotoa ja ominaisuuxia minä en vielä tunne.

ellauri115.html on line 195:   Apaiseri oli aikoinaan Nabun kanssa keskustellut paljonkin jumalista sekä uskosta sekä orjien verilöylyn jälkeen, kun hän seurasi hattilaista Suppiluliumaa, öiden hiljaisuudessa mietiskellyt jumalien ja ihmiskohtalon välistä arvoitusta. Hänestä oli jumalissa liian paljon järjetöntä, sillä hänen kovat kokemuxensa olivat osoittaneet hänelle heidän tekojensa olevan ihmistekoja huonommat. Vertauskuvallisesti he panivat aasin selkään ylettömän kuorman, ruoskivat juhtaansa tämän voihkeesta huolimatta eivätkä antaneet tälle juomaa ja vihantaa rehua. Kaiken sen takia heitä piti ylistää hyvixi. Hän oli pitkinä öinä tullut siihen eriskummalliseen ja hänen tietääxeen pappeja kauhistuttavaan johtopäätöxeen, että jumalat, joiden luultiin puhuvan ajattelevan kuin ihminen, eivät olleet mitään jumalia, vaan ihmisten ajatuxia, jotka kuolisivat heidän kanssaan. Ihmisten mielikuvitusjumalat ne näyttäytyivät näyissä, nämä ne puhuivat, vaativat, vihastuivat ja leppyivät. Yxikään elävä ihminen ei tietänyt, mikä oli oikea tai oikeat jumalat. Ei ollut olemassa mitään syytä, joiden tähden jumala olisi paljastautunut ihmisille.

ellauri115.html on line 219:   Muuten hyvä Meleksedek, mutta ehdoton minimi ei ole 1, vaan 0. Vielä vähemmän on luku nolla, nollassa ei voi mitään olla. Se on vähemmän vielä kuin ensimmäinen pieni. Näin jänis lukuja pohti.

ellauri115.html on line 233: Kaikki tässä maailmassa on minun osaltani lopussa. Minulle ei kukaan täällä enää voi tehdä hyvää eikä pahaa. Minulla ei ole maan päällä enää mitään toivottavaa eikä pelättävää, ja seison levollisena kuilun pohjalla, minä onneton ja surkea kuolevainen, mutta levollisena kuin ize Jumala. Tai piru, sehän asuu kuilussa.

ellauri115.html on line 252:   Victor Hugo (1802-1885) oli ristiriitainen ihminen. Ristiriitaiset ihmiset ovat kiinnostavia! Se oli naistenmies ja kitupiikki. Se meni naimisiin 20-vuotiaan Adèlen kanssa ja runoili sille kauniita säkeitä: Sinä pidät minua kädestä kun vaellan varjossa, ja silmistäsi hohtavat minulle taivaan säteet. 8v myöhemmin nukuttiin eri peteissä. Rakkaus lakastui. Eikö Adèle huolehtinut henkilökohtaisesta raikkaudestaan? Hollantilaiset turistit rahtaa suolissaan kaukoidästä antibioottiresistenttejä bakteerikantoja. Marmarameri on merirään peitossa. Se on ihmistoiminnan tulosta. Merieläimet tukehtuvat rään alla happivajeeseen. Ajattelemisen aihetta. 

ellauri115.html on line 256:   Sitten Vihtori tapasi Juliette Drouet nimisen näyttelijättären jota hän kuvasi sanoilla "kalpea ja tummasilmäinen, nuori, kookas, häikäisevä". Juliettesta tuli hänen elämänikäinen rakastajattarensa jolle se kirjoitti yhtä ylevän kauniita runoja kuin ennen vaimolleen. Adèle puolestaan petti Vihtoria heidän parhaan ystävänsä kriitikko Charles Sainte-Beuven kanssa. Kun suhde Julietteen oli kestänyt vasta muutaman kuukauden, Vihtori jäi kiinni rakastajatarrikoxesta erään nuoren lehtinaisen kaa. Samanlaisena naistenmiehenä hän pysyi koko ikänsä. Vielä viimeisinä vuosinaan hän kirjoitti muistiin valloituxiaan erityiseen muistikirjaan espanjaxi, jota Adèle ei osannut. 

ellauri115.html on line 258:   Hugo oli jo 30-vuotiaana rikas mies, mutta vaati silti Adèlea pitämään muistikirjaa talousmenoistaan ranskaxi, jota molemmat osasivat, ja tarkasti tilit joka ilta. Juliette sai kaiket päivät kopioida hänen käsikirjoituxiaan, ja hän vaati tältä selitystä jopa hammaspulverin ostosta. Hän raivostui silmittömästi nähdessään Juliettella uuden esiliinan, joka ize asiassa oli ommeltu vanhasta hartiahuivista. Pientä ihmistä Huugo kuitenkin puolusti ja lahjoitti köyhille naapureille täydelliset vauvanvarusteet, hiiliä ja lihaa, ja joka viikko kuzui jopa 40 köyhää lasta päivälliselle kotiinsa. Adèle sai kokata ja tehdä jälkikäteen vielä tiliä. 

ellauri115.html on line 262:   Huugo oli kuin kaivosmies Tom Jones, joka bylsi 250 naista vuodessa mutta omien sanojensa mukaan rakasti vain yhtä, Linda vaimoa. "Hän ei kysele", sanoi Tom. Avioliitto kesti 59 vuotta. Eläkeläisinä ne kazoi televisiota ja luki kirjoja. "I won't crumble when you fall", lauloi Tom sille vielä loppupeleissä kun Lindalla oli syöpä. Vanha kunnon Pat. 

ellauri115.html on line 266:   Onnexi sentään vanhetessaan Vihtori sai kokea suuria murheita. Hänen esikoispoikansa kuoli pienenä, tytär Léopoldine hukkui jonnekin 19-vuotiaana. Vaimo Adèle kuoli 1868 ja vähän sen jälkeen pojanpoika Georges. Sitten hän muutaman kuukauden aikana menetti molemmat poikansa, Charlesin ja Hannu-Pekan. Viidestä lapsesta ainoan eloon jääneen Adèle-tyttären mielenterveys järkkyi ja hän joutui mielisairaalaan. Jos en uskoisi sielun olemassaoloon, Hugo kirjoitti Charlesin kuoltua, en eläisi hetkeäkään kauemmin. Hugo (ehkä aiheellisesti) pelkäsi kuolemanjälkeisiä rangaistusseuraamuxia. No jäi Huugolle vielä Juliette ja 2 lastenlasta, Jeanne ja Georges. Georges oli kuolleen Georges-pojan kaima. Vihtorin viimeiset sanat olivat: Minä näen mustan aukon. Kazoi varmaan izeänsä taustapeilistä. Peililasitkaan eivät ole enää entisen veroisia. 

ellauri115.html on line 279:   No ainakin sen panee heti merkille että Montaigne on aika tyytyväinen oloonsa, se vaikuttaa epikurolaiselta. Ja se siteeraa antiikin lähteitä yhtä ahkeraan kuin masentuneempi Burton. Modernimpaa Rousseauta ei vanhat viisaudet enää kiinnosta, valistuneena romantikkona se haluaa ize kexiä, Se on myös tyytymätön osaansa ja kantaa kaunaa vihamiehille. Joku Diogenes mieluummin kuin Epikuros kävisi sen esikuvaxi. Molempia kuitenkin pohdituttaa se, mitä niistä jää jälkipolville. Montaigne huomauttaa että monia kiinnostaa maine ja omaisuus enemmän kuin elämä. Voiko heppua sanoa onnellisexi edes kunnialla kuoltua jos sen jälkeläiset on kurjia ja pennittömiä? Hyvä kymysys, pistää Darwin väliin. Montaigne peukutti sukulaisia, Rousseau oli pelkkä meemipeikko, lapset se jakoi enemmän tarvizeville. Saa toiset ne talletella pienet epelit, ne multa pitkät vain saa. 

ellauri115.html on line 283:   Montaigne vaikuttaa enimmäxeen tolkun mieheltä joka on kiinnostunut vähän kaikesta, Rousseau sen sijaan täys sekopäältä joka on kiinnostunut vaan izestään, keltanokitkeröstä ja jänönputkesta. Löytö ilahdutti ja hauskutti sitä pitkään, kunnes se löysi vielä harvinaisemman, nimittäin vata. Vitut sanoi Vatanen, ja Vatanen on viisas mies.

ellauri115.html on line 292: And who is to blame? Well, Christianity, of course. As the new religion swept through the continent, dogma took over. How dare you question the church? Now kiss my pinky ring, and let's kill some Muslims and Jews. Divine right, damn it! Uskokaa tai älkää, Grice and Strawson kirjoitti vielä 1956 paperin In Defense of a Dogma. Well kiss my pinky ring!

ellauri115.html on line 316: Molemmat (Montaigne ja Rousseau) joutuivat mukavantuntuiseen unenomaiseen tilaan onnettomuudessa: Rousseau koirakolarissa ja Montaigne pudottuaan hevosen selästä. Vähän samanlainen olo taisi olla mulla silloin kun ajoin auton ojaan Korialla ja heräsin ruttaantuneessa autossa vanha palvelin pelkääjän paikalla. Kuin ihmeen kautta se ei lytistynyt. Se oli johdatusta. Vastaantulijalta meni nenä sijoltaan ja multa kortti kuivumaan. 

ellauri115.html on line 320:   Koiraonnettomuuden jälkeen levisi ankka, että JJ oli kuollut siihen. Voltaire kirjoitti markiisikamulleen: "JJ teki mainiosti kuollessaan. Hän toipui haavoista, jotka hänen koiraystävänsä aiheutti, mutta kerrotaan että 12. joulukuuta hän oli Pariisissa saanut päähänsä viettää Escalade-juhlaa Romilly-nimisen geneveläisen kaa, jolloin hän ahmi ruokaa kuin piru, sai vazanväänteitä ja kuoli kuin koira. Filosofi ei ole paljon minkään arvoinen." Aika hyvä etiäinen oli Voltairella. JJ kuoli ylensyöntiin vasta 2v myöhemmin. Voltaire ja Rousseau ei olleet sopuisia loppupeleissä. 

ellauri115.html on line 326:     Kaikki vanhuxet pitävät elämästä kiinni tiukemmin kuin lapset ja erkanevat siitä vastahakoisemmin kuin nuoret. Näin sixi, että kaikki heidän tekonsa ovat palvelleet vain tätä elämää, ja lopun lähestyessä he huomaavat tehneensä turhaa työtä. He jättävät täältä lähtiessään kaikki pyrkimyxensä, koko omaisuutensa, kaikkien valvottujen öiden työläät tuloxet. He eivät ole ymmärtäneet elämänsä aikana hankkia mitään, minkä voisivat kuollessaan ottaa mukaansa.

ellauri115.html on line 354: Ei kai voida vaatia et kaikki vois asua Etelä Helsingin loistolukaaleissa. Eihän ne sinne mahtuiskaan. Jotkut kuitenkin menis kuselle arvotalon nurkalle.

ellauri115.html on line 372: Yx juttu: Rousseau ei todellakaan ole huumormiehiä. Sitä ei vähääkään naurattanut Walpolen käytännön pilakaan. Se ei ihan oikeesti ole yhtään et naura sinäkin. Se ei voi sille mitään eze raippaa aina kun sille nauretaan. En mäkään siitä perustanut esim armeijassa kun kaaduin jossain vitun pussijuoxussa. Muut alokkaat ihan pelästyivät mun silmitöntä raivoa. On näitä ollut jotain muitakin, mutten viizi muistella. On ne vähän noloja.

ellauri115.html on line 374: D'Alembert antaa ymmärtää että pahixet eivät pidä lapsista. Janne haistaa tässä heti loukkauxen. No paninhan mä mun omat lapset löytöeläintarhaan, mut kylmä tosi mielelläni kurkistelen muiden lapsia, enemmänkin kuin on normaalia. Ajattelin siinä lapsieni omaa etua. Musta ei silloin (vielä) ollut kasvattajaxi, enkä halunnut jättää niitä äitinsä ja äidinpuolen sukulaisten armoille. Suuri tuntematonkin on parempi. Mä olisin ollut tosi hellä isä, mut mulla ei ollut aiempaa kokemusta. Ja vanhuxet on lapsista vastenmielisiä, musta ainaskin. Tynnyrinvannehtijan pojan tapaus panee epäilemään Jannen motiivien puhtautta. Oliko se namusetä? Sit epäilyttää vähän et Teresa ei sen jutuissa ole senkään vertaa mukana kuin uskollinen koira Sultan. Se tekee tosi kylmäkiskoisen vaikutelman. Niinkuin sekin että Jannen piffaamia vohveleita arponeet pikkutytöt oli Jannesta kaikki rumia vaikka käyttäytyivät sievästi. Lysti maxoi 30 souta, ja iloa tuli 100 soun edestä. Olikohan JJ vähän pihi? Hollantilaiset ovat halpamaisia kun ottavat maxun jopa kellonajasta.

ellauri115.html on line 440: Rousseau published Emile, or On Education in 1762. A famous section of Emile, "The Profession of Faith of a Savoyard Vicar", was intended to be a defense of religious belief. Rousseau's choice of a Catholic vicar of humble peasant background (plausibly based on a kindly prelate he had met as a teenager) as a spokesman for the defense of religion was in itself a daring innovation for the time. The vicar's creed was that of Socinianism (or Unitarianism as it is called today). Because it rejected original sin and divine revelation, both Protestant and Catholic authorities took offense. Eikös ne Emersonin porukat olleet unitaareja? Ja se Erasmuxen elämäkerturi Ephraim Emerton Bostonista. 

ellauri115.html on line 444:   Kalansilmäinen persupuolueen johtomies sanoo vaalilehdessä: Suomi takaisin! Persujen nylkemisen on loputtava, ja sitä varten on julkista kulutusta railakkaasti vähennettävä. Eli perussuomexi: en tahdo antaa penniäkään muille, varsinkaan meitä vielä surkeammille maahantunkeutujille, ei mä haluun kaikki ize vaikkei sitä olis paljon paskaakaan! Aina sentään enemmän kuin noilla, ja me oltiin täällä ensin. Tästä siinä loppupeleissä on vaan kysymys, oikeisto haluu pitää kaiken ize, ja vasemmisto haluu jakaa oikeiston omiin taskuihinsa keräämää ylijäämää kaikille, tietysti siis myös izelleen. Kun ottaa huomioon että omaisuus on varkautta, näkee että tässä vaan lauma korppikotkia kiskoo eri päistä samaa raatoa. 

ellauri115.html on line 452: Omatunto kuulemma on ennakkoluulon tulosta, mutta tiedän kokemuxesta että omatunto seuraa sitkeästi luonnonjärjestystä ihmislaeista huolimatta. Turhaan kielletään sitä tai tätä; katumus kuiskii vain väpelösti kun teemme jotain jota luonto rakastaa, ja vielä enemmän kun teemme työtä käskettyä [eli lisääntykää ja täyttäkää maa]. Teini hyvä, luonto ei ole vielä vedonnut sun aisteihin; toivottavasti pysyt kauan tuossa onnellisessa olotilassa missä luonnonäänet ovat vielä viattomia. Luonnon kuzun ennakointi on vielä pahempi juttu kuin sen vastustaminen; ensin pitää panna vastaan, jotta tiedät milloin voit antaa mennä ilman ejaculatio praecoxin syntiä.

ellauri115.html on line 454: Nuoruudesta saakka olen arvostanut aviosäätyä luonnon ykkös pyhänä instituutiona. Kun luovuin naimaoikeudesta, päätin etten tuhri avioliiton pyhyyttä; sillä huolimatta lukeneisuudesta olin aina viettänyt yxinkertaista ja säännöllistä kahden käden sukupuolielämää, ja mieleni oli säilyttänyt luonnollisten viettiensä viattomuuden; näitä viettejä ei ollut mainen viisaus myteröittänyt, ja köyhyys esti mua lankeemasta sofistikoituihin maxupalveluihin.

ellauri115.html on line 464: Vaikka olen usein kärsinyt pahemminkin, en ole koskaa viettänyt niin perusrasittavaa elämää kuin tää levottoman ahdistuxen aika, kun kuljeskelin lakkaamatta yhdestä epäilystä toiseen, voittamatta mitään pitkistä meditoinneista kuin epävarmuutta, pimeyttä [hui], ja ristiriitoja koskien mun alkuperää ja mun tehtäviä.

ellauri115.html on line 480:   Menin sitten läpitte mielessäni eri mielipiteet joita mulla oli ollut elämäni aikana, jotkut oli uskottavampia kuin toiset, ja mun sisäinen hyväxymisleima riippui tästä uskottavuudesta. Kun olin huomannut tän, tein puolueettoman vertailun kaikkien näiden eri ideoiden välillä, ja havaizin että ensimmäinen ja yleisin niistä oli myös yxinkertaisin ja järkevin, ja että sen olis kuka tahansa hyväxynyt jos se vaan olis ollut viimeinen eikä eka. Kuvittele että kaikki sun filosofit, entiset ja modernit, olis tyhjentäneet omituiset voiman, sattuman, kohtalon, välttämättömyyden, atomien, elollisen maailman, elävän massan ja materialismin eri lajkkeiden järjestelmät.

ellauri115.html on line 502: Mä oon nyt yhtä vakuuttunut maailmankaikkeuden olemassaolosta kuin omastani. Seuraavaxi mä tarkastelen mun aistimuxen kohteita, ja huomaan että mulla on kyky verrata niitä, mä havaizen että mulla on tommonen aktiivinen voima jota en vielä ollut honannut.

ellauri115.html on line 524:     Kysyt multa ovatko eläinten liikkeet omaehtoisia, mun vastaus on "En voi sanoa," mutta analogia viittais siihen suuntaan. Kysyt taas, mistä tiedän että edes on spontaania liikettä? Mä sanon "tiedän koska tunnen niitä, esim. polvihousuissa kun ajattelen 'maman'ia." Mä haluun tehdä kädellä ja liikuttelen sitä ilman muuta välitöntä syytä kun mun tahtoni. Turhaan yrittäisi joku neuvotella mua pois tästä tuntemuxesta, se on vahvempi kuin mä; voisit yhtä hyvin vakuuttaa mut siitä ettei mulla ole sitä.

ellauri115.html on line 526: Jos miesten toiminnassa ei olisi mitään omaehtoisuutta, eikä missään maan päällä tapahtuvassa, olisi paljon vaikeampi kuvitella alkusyytä kaikkeen liikkeeseen. Omalta kohdaltani mä tunnen izeni läpeensä vakuuttuneexi että kalu on luonnostaan lepoasennossa, ja ettei sillä ole mitään toimintakykyä izessään, niin että kun mä nään sen liikahtavan mä heti oletan eze on joko elävä tai joku on vemputtanut sitä.  Mun mieli kieltäytyy hyväxymästä mitenkään että epäorgaaninen aine vois liikahdella izestään, tai aiheuttaa mitään toimintaa.

ellauri115.html on line 528: Kuiteskin tää näkyvä maailmankaikkeus koostuu aineesta, hajallaan olevasta ja kuolleesta [Jalkanuotti: mä olen kovasti yrittänyt ymmärtää elävän molekyylin käsitettä, mutta turhaan. Idis että aine tuntisi ilman aisteja näyttää mulle käsittämättömältä ja ristiriitaiselta. Voidaxeni hyväksyä tai hyljätä tän ajatuxen mun pitäis ensin ymmärtää se, ja täytyy myöntää ettei se ole onnannut.], jolla ei ole mitään elävän ruumiin koheesiosta, organisaatiosta, eikä jäsenten yhteistunteesta, sillä on varma juttu että me jotka ollaan osia ei olla tietoisia kokonaisuudesta. Tää sama universumi on liikkeessä, ja sen liikkeet on järjestyneitä, muuttumattomia ja lainalaisia, sillä ei ole mitään sitä vapautta mikä näkyy apinoiden ja muiden elukoiden spontaaneissa liikkeissä. Niin että maailma ei ole joku jättimäinen eläin joka liikkuu izestään; sen liikkeet johtuu siis jostain ulkopuolisesta syystä, syystä jota en pysty havaizemaan, mutta pieni ääni pääni sisällä tekee tän syyn niin ilmeisexi että mä en voi kazoa auringon kulkua kuvittelematta jotakuta pyörittämästä äsitä, ja kun maa pyörii mä olen näkevinäni käden joka antaa sille vauhtia. [Tämmönen mikkihiirimaailmankuva on valtaosalla uskovaisia, koska uskovaiset haluu uskoa että juuri näin on laita. Will to believe, sanois James.]

ellauri115.html on line 532: Liikkeen alkusyyt ei löydy aineesta; aine vastaanottaa ja välittää liikettä, muttei synnytä sitä. Mitä enemmän havainnoin luonnonvoimien aktiota ja reaktoita toisiinsa, sitä enemmän mä nään että meidän pitää aina mennä yhdestä seurauxesta takaisin toiseen, kunnes löytyy alkusyyxi jonkun tahto; sillä äärettömän syiden jonon kuvitelma johtais otaxumaan ettei ole alkusyytä. Sanalla sanoen, ei ole mitään liikettä joka ei synny jostain toisesta, paizi jos se on spontaania tahdonalaista; elottomissa kappaleissa ei ole toimintaa vaan pelkkää liikettä, eikä ole oikeata toimintaa ilman tahtoa. Tää on mun eka periaate. [Onhan tää kieltämättä ikivanha purkka jota mutusteli jo muinaiset kreikkalaiset, mut kylse mulle kelpaa, mä otan sen mieluusti pulsan alta suuhuni.] Tää on mun alkusyy. Mä uskon sen takia että on olemassa tahto joka veti maailmankaikkeuden vieterin ja antaa luonnolle sen elämän. Tää on mun eka dogma, tai mun uskontunnustuxen eka artikla.

ellauri115.html on line 540:     Apinoiden erroreiden päälähde on yleisissä ja abstrakteissa idixissä; metafysiikan jargoni ei ole koskaan löytänyt yhtään totuutta, ja se on täyttänyt filosofian älyttömyyxillä joista me ollaan häpeissämme niin pian kun me poistetaan niista pitkät sanat. Sanos mulle, ystäväiseni, kun ne puhuu sulle sokeasta voimasta joka on levinneenä koko luontoon, saako siitä mitään käsitystä mieleensä? Ne ajattelee että ne muka sanoo jotain näillä epämääräisillä ilmauxilla - universaali voima, oleellinen liike - mutta eihän ne sano yhtään mitään. Liikkeen idis ei ole muuta kuin idis siirtymisestä paikasta toiseen; ei ole mitään liikettä jolla ei ole suuntaa; sillä mikään yxilö ei voi liikkua kaikkiin suuntiin yhtä aikaa. Mihin suuntaan sit aine liikkuu välttämättä? Onko koko aineläjällä sama liike, vai onko jokaisella atomilla oma? Ekan ideixen mukaan koko avaruuden pitää muodostaa yxi kiinteä ja jakamaton massa; jälkimmäisen mukaan se voi vaan muodostaa diffuusin ja inkoherentin pilven, ja silloin ei vois mitkään 2 atomia yhtyä. [Se ei olis yhtään kivaa, ja selkeesti vastoin mun arkikokemusta.] Mihin suuntaan lähtis toi kaikelle aineelle yhteinen liike? Suoraviivaisesti, ympyrässä, ylhäältä alas, vasemmalta oikealle? Jos jokaisella molekyylillä on oma suuntansa, mikä olis kaikkien näiden suuntien ja erotusten syy? Jos jokainen molekyyli ja atomi vaan pyörisi axelinsa ymmpäri, kaikki seisokelisivat kadunkulmissa ja kukaan ei pääsi kulkemaan. Ja tänkin pyörimisen pitäis mennä johkin suuntaan. Se et aine lähtis liikkeelle jostain abstraktiosta on paskapuhetta, se ei merkkaa mitään, ja jos aine lähtee johkin suuntaan niin sillä on joku syy. Mitä enemmän esimerkkejä mä otan elävästä elämästä, sitä enemmän syitä mun pitää selittää, enkä löytäis koskaan yhteistä agenttia joka kontrolloisi niitä kaikkia. Ei siinä kaikki etten mä pysty piirtämään kuvaa sellasesta sattumanvaraisesta liikehdinnästä ja elementtien yhteentörmäyxistä, en voi edes kuvitella sellasta härdelliä, ja universumin kaaos on vähemmmän kuviteltavissa mulle kuin sfäärien harmonia. Voin ymmärtää että universumin mekanismi ei ehkä ole apinan käsitettävissä, mutta jos alat sitä selittää, selitä edes niin että apina ymmärtää.

ellauri115.html on line 547:     Jos organisoidut ruumit yhtyvät sattumalta kaikilla mahdollisilla tavoilla ennenkuin ne päätyy joihinkin asentoihin, jos vazoja tehdään ilman suita, jalkoja ilman päitä, käsiä ilman käsivarsia, epätäydellisiä elimiä kaikenlaisia jotka kuoli sukupuuttoon koska ne ei saaneet sitä sinne, mixei tollaia epäonnistuneita yrityxiä ole nähtävissä tänä päivänä? [Nojoo, haha, huono läppä, mä en kelpaa esimerkixi.] Mixi luonto on lopulta päätynyt lakeihin joista se ei ensin ollut selvillä? Mun ei pidä yllättyä jos se mikä on mahdollista tapahtuisi, ja jos tapahtuman epätodennäköisyyttä kompensoi yritysten lkm. Olkoon niin; silti jos joku sanois mulle et tuu kazomaan, 10.000 apinaa kirjoitti just kirjoituskoneella koko Aeneidin, mä en viizisi edes kazoa sinnepäin. [No Aeneidi on niin kehno ettei siihen tarvizis edes 10 apinaa.] Sä sanot että mä unohdin montako yritystä sallittiin. Mutta miten monta yritystä tarvittaisiin että se olis edes vähänkin todennäköistä? Omasta puolestani ainoa mahdollinenn oletus on että mahixet on ääretön vastaan yxi että lopputulos ei ole sattumaa. [Tää laskelma ei oo mun oma, mä nyysin sen Pascalin Blaiselta.] Tän lisäxi, sattumanvaraiset yhdistelmät ei tuota muuta kuin samanlaisia tuloxia kuin yhdistettävät elementit, niin että elämää ja organisaatioita ei tuoteta atomien virrasta, ja kemisti joka tekee yhdisteitä ei koskaan tuota niille ajatuxia ja tunteita koepullossa [nojoo nojoo, koepullolapsia ei lasketa. Jalkanuotti: Voisko joku uskoa, ellei olis nähnyt, että apinoiden älyttömyys vois mennä niin pitkälle? Amatus Lusitanus väittää että se näki tuuman korkuisen pikkumiehen lasipullossa, jonka Julius Camillus prometheusleiriläisen lailla oli tehnyt alkemistina. Paracelsus (Asioiden luonnosta) opettaa metodin millä voi tehdä näitä pikkumiehiä, ja se väittää että pygmit, faunit ja nymfit on tehty kemiallisesti. Ei kai siinä muuta tarvita, paizi ehkä osoittaa että orgaaninen aine kestää tulta ja sen molekyylit säilyvät kuumimmassa uunissa. Kuumimmassa uunissa ei säily ikuisuuxia kuin syntisraukan sielu tulijärvessä. Vaikka Voltairen, ottaaxemme vaan yhden esimerkin.]

ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]

ellauri115.html on line 555: Muista että mä en saarnaa mun mielipiteitä vaan selitän ne vaan. Onko aine juosten kustua vaiko lapioitua, oliko sen tekijä passiivis-aggressiivinen vai ei, on silti varmaa että kokonaisuus on 1, ja että sen takana on 1 superäly; sillä mä en näe mitään mikä ei olis osa samaa järjestettyä systeemiä, mitään mikä ei pelaa yhteen samassa tiimissä, nimittäin, olemassaolevan järjestyxen säilyttämisexi. [Hemmetti mikä konservi!]  Tää olento joka tahtoo ja tekee mitä tahtoo, tää olento joka on aktiivinen omalla höyryllä, tää olento, kuka se sitten onkaan [mies se on joka tapauxessa, ei mikään hiän], joka liikuttaa universumia ja käskee kaikki asiat, on se mitä mä sanon Jumalaxi [ja kirjoitan isolla alkukirjaimella]. Tähän nimeen mä liitän ideat: äly, valta, tahto, jotka jo mainizin, ja siihen vielä kiltteyden, joka seuraa niistä välttämättä [miten niin? selittäkääpä tarkemmin?]; mutta tästä eteenpäin en tiedä mitään enempää olennosta jonka just oletin. Se piileskelee mun aisteilta ja ymmmärryxeltä; mitä enemmän mä mietin sitä, sitä sekasemmax tulen; mä tiedän mainiosti eze on olemassa, ja että se on olemassa ihan omia aikojaan; mä tiedän että mun olemassaolo riippuu siitä, ja että kaikki muukin minkä mä tiedän riippuu siitä. Mä nään Jumalan kaikkialla sen duuneissa; mä tunnen sen täällä sisällä, [ja täällä! ja erityisesti täällä alhaalla!] mä nään sen kaikkialla ympärilläni ja enkä nää; mutta kun mä koitan miettiä sitä izeään, jos yritän eziä missä se luuraa, mitä se on, onko sillä parta, mistä se on tehty, se aina karkaa ja mä jään tyhjin käsin kuin perhosen nappaaja.

ellauri115.html on line 643: Mä en pullistu tästä ajatuxesta, mä on siitä hirmu liikuttunut; sillä tää tila ei ollut mun valinta, se ei ollut kiitos elukan jota ei vielä ollut. Miten mä voin pitää izeäni niin merkittävänä onnittelematta izeäni tästä kunniapaikasta, nuolematta kättä joka sen pistouvasi? Ekä paluu omaan napaan on synnyttänyt kiitollisuuden ja kiitollisuuden tunteen mun lajin tekijämiehelle, ja tää fiilis painaa ulos mun ekan kumarruxen siunaavalle puupäälle. Mä palvon sen kaikkivoipaa voimaa ja mun sydän tunnustaa sen sponssauxen. Eli eikö meidän izerakkauden luonnollinen seuraamus ole et me kunnioitetaan meidän mesenaattia ja rakastetaan hyväntekijää?

ellauri115.html on line 655: Oleta että sokea mies kieltää kuvien olemassaolon koska se ei ole koskaan nähnyt niitä. Mä paan sen käteen mun kikkelin ja saan sen seisomaan Tom of Finland-kuvan avulla joka on mulla piilossa; sokea mies voi tunnustella et nythän se viisari on pydessä. Kerron sille et "Madonnankuva sai sen aikaan.” “Ei sunkaan,” se sanoo, "kikkeli ize on seisomisen syy; seisominen on yhteistä kaikille kaluille". “No näytä sitten mulle sama seisokki muissa kaluissa,” mä vastaan, “tai ainaskin näytä mikä sai sen aikaan tässä kikkelissä.” “Ei pysty” vastaa sokea mies; “liian hapokasta, mut vaikka sä et saa sitä seisomaan käskien, mixun pitää yrittää selittää sitä jollain pornokuvalla, josta mulla ei ole mitään käsitystä? Eikös se olis a case of obscurum per obscurius? Anna mun vielä kokeilla sun kikkeliä, tai muuten mä en usko ezulla on enää koko kalua. Se näyttää pienentyneen kuin pyy maailmanlopun edellä. Mä lyön vetoa etmä saan sen seisomaan käsipelillä ilman mitään kuvia. Se on muuten aika hassun näkönen jäykkänä."

ellauri115.html on line 665: 	Kaiken toiminnan liikkeellepaneva voima on vapaan lehmän tahto; pitemmälle se ei voi mennä kuin sähköaita päästää. Sana vapaus ei ole merkityxetön, vaan sasna välttämättömyys. Se että joku teko ei ole jonkun aktiiviupseerin tulosta on olettaa seurauxia ilman syitä, eli järkeillä kehässä. Joko ei ole alkuperäistä tönäisyä, tai jokainen alkutönaisy on ilman edelläkäyvää syytä, eikä ole mitään varsinaista tahtoa ilman vapautta. Mies on siis vapaa pelaaman pelejä, ja sellaisena sitä liikuttaa aineeton aine, elämätön elämä, ja puhumaton pää. Tää on mun uskontunnustuxen kolmas artikla. Näistä kolmesta voi helposti johtaa koko raamatun, eikä mun sixi tarvi sitä luetella.

ellauri115.html on line 675: Jos mies on samalla kertaa aktiivinen ja vapaa [Terskaa ei lasketa, se on vaan taloudenhoitaja], se toimii omavoimaisesti kuin Dexterin henkilönostimet; se mitä se tekee vapaasti ei ole mitenkään osa Sallimuxen merkkaamaa systeemiä, eikä sitä voi panna Sallimuxen syyxi. Sallimus ei halua pahaa mitä mies tekee väärinkäyttäessään saamiaan vapauxia; eikä Sallimus estä sitä tekemästä tyhmyyxiä, [sehän on Sallimus eikä Kieltäymys] joko six että noin heiverön olion tekemä vääryys on sille pelkkää kärpäsen surinaa, tai koska se ei voisi estää sitä tekemättä vielä suurempaa vääryyttä sen vapaalle luonnolle. Sallimus teki miehestä vapaan niinet se voi valita hyvän ja kieltäytyä pahasta. Se on tehnyt sen kykeneväxi tähän valintaan jos se käyttää oikein sille annettuja kykyjä, mutta sen voimat on niin rajalliseet että vaikka siltä lähtis mopo käsistä ei se pysty häirizemään yleistä järjestystä.  Miehen tekemä paha osuu omaan nilkkaan vaikuttamatta maailman systeemiin, estämättä ihmmislajin säilymistä vastoin muun luomakunnan tahtoa. On turha valittaa et Jumala ei estä meitä tekemästä väärin, koska se on tehnyt miehestä niin mainion luonteisin että se on pannut sen toimiin sen moraliteetin jolla ne jalostuvat, niinet se on tehnyt miehekkyydestä miehen syntymämerkin.Ylin onni muodostuu izetyytyväisyydestä; jotta me tunnettas tätä izetyytyväisyyttä meidät on pantu tälle pelilaudalle vapaasti sijoittamaan pelimerkkejä, meitä kiusaa meidän passiohedelmät ja meitä rajoittaa tää omatunto. Mitä muuta ois jumalallinen voima voinut tehdä meidän puolesta? Oisko se voinut tehdä meidän luonteesta ristiriitaisen, ja antanut hyvänolon tunteen oikein tekemisestä sellaselle joka ei voi tyriä? Oisko Sallimuxen pitänyt estää miestä ilkeydestä rajoittamalla se vaistoihin ja tekemällä siitä pökiön? [No pökiön se tekikin ainakin musta, vaikka vaistot mulla on aika karkeat.] Ehei, ei niin, oi mun sielun Jumala, mä ainakaan en sua syytä siitä et mä tein susta mun selfien, et mä olisin yhtä hyvä ja onnellinen kuin mun money maker!

ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille.

ellauri115.html on line 683: Kun kaikki on hyvin, ei ole sellaista kuin epäoikeudenmukaisuus. Oikeus ja hyvyys on erottamattomia; hyvyys on välttämätön seuraus supervoimista ja izerakkaudesta joka on synnynnäistä kaikissa herkissä olennoissa. [Tää kuulostaa aivan tuubalta?! Tai vähintäänkin aivan vitun narsistiselta.] Kaikkivoiva heittää kuvansa, niin sanoaxeni, kuin yliolanheittimellä luomiinsa nautoihin. Luominen ja säilöminen on powerin ikuista duunia; se ei toimi siihen mitä ei ole olemassa; Jumala ei ole kuolleiden jumala [no tää nyt ainakin on harhaoppia!]; se ei voi aiheuttaa harmia ja tuhoa vahingoittamatta izeään. Kaikkivoipa voi haluta vain hyvää. [Jalkanuotti: Muinaiset olivat oikeassa kun ne kuzuivat ylijumalaa optimixi maximixi, mutta olisi ollut vielä parempi sanoa sitä maximixi optimixi, sillä sen hyvyys johtuu sen voimista, se on good koska se on great. Tääkin kuulostaa taaas ihan peliteorialta.] Six se joka on eniten hyvä, koska se on eniten skrode, on myös ylioikeudenmukainen, muuten se puhuisi ristiin kuin liito-orava; sillä se järjestyxen rakkautta joka luo järjestystä me sanotaan hyväxi, ja sitä järjestyxen rakkautta joka pitää sitä pystyssä me sanotaan oikeudexi. Diktatuuria peliin ja poliisivoimia. Ei ihme että Russell sanoi kaimaansa protofasistixi.]]

ellauri115.html on line 687: “Mäkö petin sua, hätähousu! Kuka sulle niin sanoi? Onxun sielu hajalla? Ooxä lakannut olemasta? Oi Brutuxeni! Oi mun poikanen! Älä nyt tuhri kaikkea jalon elämäsi takakuistilla; älä menetä toivoasi ja kunniaasi Philippoin tasangolla. Mixä sanot 'Miehuus ei ole midiä', kun sä oot ihan just huulilla nauttimaan miehuuden lopputiliä? Sähän olet kuoleman kielissä! Ei, kylsä elät edelleen, tavallaan, ja mun lupaus toteutuu sit kuonpuoleisessa, usko pois."

ellauri115.html on line 691: Jos sielu ei ole ainetta, se voi jäädä henkiin ruumiin kuollessa; ja jos se tekee niin, Sallimus on kuivilla. Vaikkei mulla olis mitään muuta todistusta sielun virtuaalisuudesta, niin ilkeiden voitot ja munkaltaisten kunnollisten mätkintä tässä maailmassa riittäis vakuttamaan mut. Kyllähän niin karmea epäsointu universaalissa Voimassa on ratkaistava jotenkin. Mä sanoisin izexeni: Ei peli ole vielä lopussa, kaikki tasitaan sit kuonpuoleisessa." Mun pitäis silti vielä vastata kysymyxeen, "Mitä miehestä jää jäljelle kun kaikki mitä me voidaan aistia on hävinnyt huizin Nevadaan?  Tää kysymys on jo lastenleikkiä kun olen myöntänyt et on kahdenlaista substanssia. On helppo ymmärtää että se mitä mä en voi aistia jää multa huomaamatta ruumiillisen elämän tohinassa, kun mä aistin vaan näillä 5 aistilla. Kun sielun ja ruumiin personaaliunioni hajoaa, musta tuntuu että toinen haihtuu ja toinen saattaa säilyä. Mix toisen häviäminen haittaisi jälkimmäistä? Pikemminkin päinvastoin, kun ne oli niin erilaisia, niiden muodostama yhdiste oli hyvin epästabiili, ja kun se hajoaa, molemmat palaa perusasentoon; aktiivinen vitalis-substanssi pitää kaiken sen voiman millä se lykkäsi ainetta liikkeelle. Hemmetti! mun paheet muistuttaa mua liiankin hyvin että mä olin vaan puolixi elossa täällä murheen laaxossa; sielunelämä vasta alkaa ruumiin kuollessa.

ellauri115.html on line 693: Mutta mitä sellainen elämä sit on? Onx miehen sielu luonteeltaan kuolematon? Enpäs tiedäkään. Mun äärellinen ymmärrys ei ymmärrä ääretöntä; emmä tajua ikuistakaan. Miten mä voin sanoa juuta tai jaata sellaisesta mistä mulla ei ole hölkäsen pöläystä? Mä uskon että sielu jatkaa menoa kun ruumis katoaa, koska se on välttämätöntä yleisen järjestyxen säilyttämisexi; kuka tietää riittääkö tää siihen että se on ikuista? Kuitenkin tiedän että ruumis väsyy ja tuhoaa hajoomalla osiinsa, mutten voi kuvitella että tietoinen luonne voi sillä lailla hajota, ja kun en voi kuvitella miten se voi kuolla, oletan eze ei kuolekaan. Kaikki tää olettelu on lohduttavaa eikä mitenkään kohtuutonta, mixmä pelkäisin hyväxyä sitä? No voihan aika käydä pitkän päälle vähän pitkäxi heitellessä hevosenkenkää sädekehällä. Parasta ottaa mun kirjat mukaan, että on jotain hyvää lukemista edes.

ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.

ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin.  Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on. 

ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.]  Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa?  Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu?  Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.

ellauri115.html on line 718: Mikä yhteys on omaneduntavoittelulla ja tällä miehuuden ihannoinnilla? Mix mä olisin mieluummin Cato joka teki seppukun kuin Caesar joka tuli, näki ja voitti? [Kaada izelles vaan JJ.] Jos viet rinnasta multa sydämmen lisäxi tän jalouden rakastamisen niin et vie vain housuja vaan myös elämänilonkin. Pikkumainen mies jossa tämmöiset herkkutunteet on tukahdutettu pahojen passiohedelmien joukossa, joka ajattelee vaan izeään ja lopulta ei rakasta kuin izeään, tällä ei ole mitään ihastumiskohtauxia, sen kylmä sydän ei enää syki riemusta risaisissa housuissa, ja ja sen silmät ei enää täytyy symmpatian makeista kyyneleistä, se ei ilahdu mistään; sillä ei ole elämää eikä tunnetta, se on jo kuollut. [But cf. "Lettu elo" alempana.]

ellauri115.html on line 750: Mun luonnolliset tunteet, jotka puhuu yhteisestä hyvästä, ja mun järki, joka puhuu vaan musta izestä on aina riidoissa, ja mä olisin ajelehtinut elämän läpi alituisessa epävarmuudessa, vihaten pahaa, rakastaen hyvää, ja aina sodassa izeni kaa, jos mun sydämmeni ei olis saanut lisä läpivalaisua, jos se totuus joka määrää mun mielipiteet ei olis myös asettanut mun käytöstä, ja saanut mua rauhoittumaan. Järki yxin ei ole riittävä perusta miehekkyydelle; mikä sokkeli vois löytyä? Miehekkyys on järjestyxenrakkautta. Mutta voiko tää rakkaus voittaa mun omanvoitonpyyntiä, ja pitäiskö sen edes voittaa sitä? Antakoot ne mulle selvän ja riittävän syyn tälle preferenssille. Niiden niinsanottu periaate on ize asiassa vaan sanaleikkiä; sillä mä sanon myös että pahe on järjestyxenrakkautta, toisella tavalla nähtynä. Missä vaan on fiilistä ja älyä, siellä on jonkinlaista moraalista järjesystä. Ero on tää: hyvä mies järjestää elämänsä suhteessa kaikkiin muihin miehiin; paha järjestää sen vaan izeensä nähen. Jälkimmäinen keskittäää kaikki asiat izensä ympärille, toinen mittaa reviirinsä säteen ja haukuskelee sen aidalla. Siten sen paikka riippuu yhteisestä keskuxesta, joka on Jumala, ja kaikista samankeskisistä ympyröistä jotka on sen erinazaisia luotuja. Ellei ole Jumalaa, ilkeä on oikeassa ja hyvä mies on vaan taulapää.

ellauri115.html on line 752: Mun lapsi! Jospa jonakin päivänä tuntisit mikä taakka poistuu kun, stikun sä oot luodannut ihmisajatusten turhuuden ja maistanut hapanta passiohedelmää, löydät lopulta ihan käden ulottuvilta viisauden kinttupolun, tämän elämän pakkotyön palkkion, sen onnen lähteen jota et uskonut löytäväsi. JOkainen luonnonlain velvollisuus, jonka miehen vääryys oli melkein hinkannut pois mun sydämmestä, on kaiverrettu sinne, toisen kerran sen ikuisen oikeuden tähden joka panee mulle nää verot ja kazoo miten mä maxan ne. Mä tunnen izeni vaan Lujaapierevän instrumentixi, joka haluaa hyvää, joka esittää sitä, joka tekee juttuja mun omaxi hyväxi kunhan mä jelpin sitä, ja käytän näennäistä vapauttani oikein. Mä alistun sen järjestämään järjestyxeen, varmana että yx päivä mä vielä nautin siitä ja löydän siitä onneni; sillä mitä makeampaa iloa on kuin tää, et tuntee olevansa ratas kellossa missä kaikki toimii kuin hieno sveiziläinen kronometri? Kivun saalinakin kestän sen kärsivällisesti muitaen, että se loppuu pian, ja että se tulee ruumiista joka ei edes ole mun. Life is hard and then you die. Jos mä teen salaa jonkun hyvän työn, mä tiedän et partiojohtaja näkee sen, ja mun käytös tässä maailmassa on etumaxua tulevaan. Kunmä kärsin epäoikeutta, mä sanon izelleni, että Lujaapierevä joka tekeee kaiken oikein palkizee muzit myöhemmin; mun kivulias tarpeenteko, mun köyhyys, tekee vaan kuolemasta vähemmän sietämättömän. Sen vähemmän on siteitä katkottavana kun mun vuoronumero tulee nahkurin orrelle.

ellauri115.html on line 754: Mixmun sielu on mun aistien alainen, ja vankina tässä bodyssa jossa se on orjuutettuna ja ryppääntyneenä pienexi rytyxi? Enpäs tiedäkään; onko Lujaapierevä nyt tietoinen mun tilanteesta? Mut mä voin ilman hätiköintiä uskaltautua esittämään vaatimattoman arvauxen. Mä sanon izelleni: jos miehen sielu olis pysynyt vapaana ja viattomana, mitäs ansiota sitten olis sillä eze olis rakastanut ja totennut järjestystä joka oli jo aikaansaatuna, järjestystä, jota se ei edes olis voinut yrittää häiritä? Se olis onnellinen toki toki, mutta sen onni ei voisi saavuttaa ihan hekumanhuippua, nimittäin hyveellisyydestä tulevaa ylpeyttä, ja hyvän omantunnon läpytystä sisällä; se olis vaan kuin jotkut enkelit, ja varmastikin hyvä mies on jotain enemmän kuin ne, nehän on vaan Lujaapierevän lakeijoja ja ovimiehiä. Kuolevaiseen ruumiiseen sitaistuna siteillä jotka ovat yhtä merkillisiä kuin vahvoja, sen huoli tän ruumiin ylläpidosta houkuttaa sielua ajattelemaan vaan izeään, ja antaa sille mielenkiinnon aiheen joka on vastakkainen asioiden yleiselle järjestyxelle, jonka se kyllä voi vielä tietää ja rakastaakin vähän; tässä tilanteessa vapauxien oikeasta käytöstä tulee samalla kertaa ansio ja sen palkkiio; siinä se valmisteleee izelleen loputonta onnea, vastaustaessaan maanpäälisiä passiohedelmiä ja seuratessaan alkuperäisiä GPS-lukemia. 

ellauri115.html on line 756: Jos vieläpä siinä matalassa asemassa mihin meidät on asetettu tässä elämässä meidän ekat impulssit on aina hyviä, jos meidän paheet on omatekoisia, mix me valitettaisiin että ne on meidän mestareita? Mix me syytettäisiin Luojaa pahoista jotka ollaan ize luotu, ja vihollisia jotka me ollaan ize aseistettu izeämme vastaan? Äh, jätetään mies pilaamattomaxi; se huomaa olevan aina helppoa olla hyvä ja se on aina onnellinen ilman katumuspilleriä. Syylliset, jotka sanoo että ne on ajettu rikollisuuteen, on valehtelijoita yhtä paljon kuin pahantekijät; miten ne voi jättää huomiotta että niiden valittama heikkous on niiden omaa työtä; että niiden aikaisimmatkin törkeydet oli niiden oman tahdon aikaansaannosta; että toivomalla kiusauxeen lankeemista ne lopulta antaa niille perixi tahtomattaankin ja tekee niistä vastustamattomia? Epäilemättä ne ei voi enää välttyä olemasta heikkoja ilkimyxiä, mutta niiden ei tarvinnut tulla heikoxi ja ilkeixi, izepä hyppäsivät siihen siniseen maalisammioon. Doh, miten helppoa olis pitäämopo käsissä ja passiohedelmät piilossa, tässäkin elämässä, jos silloin kun tavat ei vielä olleet muodostuneet, mieli laajentumisvaiheessa, olisimme voineet pitää kiinni sellaisista jutuista kuin meidän olis pitänyt, arvostaaxemme oikein sitä mitä ei tiedetä; jos me oikeesti haluttaisiin oppia, ei vaan six että loistettaisiin toisten silmissä, vaan että meistä tulis viisaita ja hyviä ihan luonnonmenetelmällä, et me oltaisiin onnellisia maxaessamme veroja. Tästä työhuoneesta tulee ikävystyttävä ja tuskaisa, koska me ei edes yritetä sitä ennenkuin me ollaan jo paheen ruostuttamia ja passiohedelmien orjia. Meidän tuomiot ja meidän arvon mittatikut määräytyy ennenkun meillä on tietoa hyvästä ja pahasta, ja sit me mitataan kaikkia asioita tällä väärällä mittatikulla, eikä arvosteta mitään sen oikeasta hinnasta. [Joo tää on taas tätä keskustaoikeistolaista "oman onnensa seppä" sepustusta. Kylnää sit on ennustettavia!]

ellauri115.html on line 758: On semmoinen ikä kun sydän on vielä vapaa, mutta innokas, levoton, ahne onnellisuudelle jota ei vielä tunneta, onnellisuudelle jota se ezii uteliaana ja epäilevänä; aistien pettämänä se pitkän päälle lasettuu tyhjän onnellisuuuden näköispazaan varaan ja ajattelee eze on löytänyt sen muttei olekaan. Mun omassa tapauxessa nää harhakuvat kesti tosi pitkän ajan. Alas harhakuvat! liian myöhään mä pääsin niistä perille, enkä mä ole täysin onnnistunut voittamaan niitä vieläkään; ne kestää yhtä kauan kuin tää kertakäyttöbody josta ne nousevat. Jos ne johtaa mut harhaan, mä en ainakaan enää usko niitä; mä tiedän mitä ne on, ja vaikka mä annan niille perixi, mä halvexin izeäni samalla; mä en pidä niitä mun onnen päämääränä, pikemminkin päinvastoin, sen esteenä. Mä kaipaan aikaa jolloin ruumiin kettingeistä vapautettuna mä saan olla oma izeni, yhtä izeni kaa, enkä enää repeile kahtia, kun mä riitän yxin izelleni onnexi. Sillä aikaa mä oon onnellinen meidankin elamassamme, sillä mä en paljon välitä sen pahoista jutuista, joihin mulla izelläni on tosi vähän syytä, kun taas kaikki oikeasti hyvä on vaan musta izestäni kii. [Nyt nyrjähti Jannella taas pahasti. Tämmöstä sillä aina on, ei se kyllä ole kovinkaan vilpitön.]

ellauri115.html on line 771: Aamupäivällä Terskan kaa harjoittamani horisontaaliliikunta ja sen erottamaton seuralainen hyväntuulisuus tekivät päivällistauosta miellyttävän; mutta jos se venyi lian pitkäksi ja kaunis ilma kutsui, en malttanut odottaa pitkään, vaan pujahdin kesken ateriaa tieheni ja hyppäsin veneeseen, ja jos oli tyyntä, meloin yksikseni järven keskelle. Oikaisin pitkäkseni veneen pohjalle kuin Eno Kala, katselin taivaalle ja toisinaan annoin veneen ajelehtia tuntikausia veden mukana, samalla kun uppouduin tuhansiin päämäärättömiin mutta hurmaaviin haaveisiin, joilla ei ollut täsmällistä tai kiinteää kohdetta mutta jotka olivat silti minulle sata kertaa mieluisampia kuin kaikki aiemmin suloisimpina pitämäni niin sanotut elämän nautinnot. Usein vasta auringonlasku kertoi minulle,

ellauri115.html on line 776: Kauniilla ilmalla koko joukkomme lähti vielä jälkeenpäin kävelylle rantapenkereelle lauleskellen hanhenaikaisia lauluja. Tahdon nyt miettiä mixi tää aika tuntui musta niin eri kivalta. Eix ole outoa?

ellauri115.html on line 781: On tosi vaikea olla uskomatta mitä oikein kovasti toivoo. Tää mun vakaumus on taivaan lähettämä. Mitä musta tulisi jos jäisin kuolemaa pahemman kohtalon armoille eliskä en saisi hyvitystä häväistyxistä jota vihulaiset pani mut kärsimään, enkä voisi toivoa saavani oikeutta joka mulle kuuluu? Mä joka olen tälläinen viaton ja luottavainen joskin ylpeähkö sielu? Muzit tajusin et tää elämä on pelkkää koeaikaa. Kovimmatkin kärsimyxet menettävät voimansa sen mielessä joka tietää saavansa niistä suuren ja varman hyvityxen kuonpuoleisessa. Varmuus hyvityxestä oli mun mietiskelyjen suurin tulos.

ellauri115.html on line 790: Haavoittuva narsisti vaikuttaa viehättävän aidolta, hauskalta, innokkaalta ja ystävällisellä niinkauan kuin asiat sujuvat hänen tahtomallaan tavalla. Haavoittuvalla narsistilla on vahva suojakuori jonka alle hän peittää erittäin suuren haavoittuvuuden pelkonsa. Hän myös kokee olevansa suhteen hyväxikäytetty osapuoli. Pienikin kritiikki voi syöstä haavoittuvan narsistin raivoon tai epätoivoon ja elämä muuttuu tunteiden vuoristoradaxi.

ellauri115.html on line 792: Molempia narsistityyppejä yhdistää tunteiden säätelyn vaikeus ja puutteellinen kyky empatiaan. He ovat kiintymystyyliltään vältteleviä ja turvattomia sekä kohtuutonta kritiikkiä jakelevia puolisoita äitejä ja isiä. Ne voivat helposti jopa potkaista lapset löytöeläinklinikalle. Voidaan sanoa että suurellinen narsisti vahingoittaa käytöxellään muita, haavoittuva narsisti myös ja ennen kaikkea izeään. JJ tuli vanhemmiten katumapäälle ja eziskeli turhaan kadonneita poikasiaan. 

ellauri115.html on line 831: Romanttiset näkymät, sanoi Janne ekan kerran ranskaxi, se oppi sanan briteiltä. K-Raudan pienellä kesäapulaisella on romanttiset tissit, tai sellaset pienet mutta terhakat. Mm mitkä maisemat, sanoi el Zorron roisto aika paljon isompia tissejä. Mä pidän enemmän tollasista pienistä. Jouduttuaan Bielenseen autiolle saarelle JJ tuotatti sinne tässä järjestyxessä Terskan, kirjoja ja vähät varusteet. Sen hommana oli dolce far niente. Se sanoo Terskaa elämäntoverixi ja taloudenhoitajaxi kuin Hande Mäkelä Anza repukkaa. Se sanoo olevansa ihan yxin vaikka Terska häärää keittiössä ja sen sängyssä. Sillä aikaa Janne lähti Linné kainalossa kasviruuduille tarkkailemaan kasvien sukupuolielintoimintoja.

ellauri115.html on line 899: 46. Ja jotka ne tehneet ovat, ei taida kauvan elää; kuinka ne ovat Jumalat, jotka heiltä tehdyt ovat? 


ellauri115.html on line 964:   Ilmeisesti tällasta harhauskoa oli paljon liikkellä varsinkin Genevessä. Ei Rusakko sitä ollut ize kexinyt. Geneve oli puollollaan hugenotteja ja muita hihhuleita. Se oli joku 1700-luvun Ankh-Morpork. Voltairekin oli sosinianistiepäilty, sillä oli joku sellainen ame atroce affair. Voltaire  had  described  Calvin in a  letter  to Thiriot  as having  'uneame  atroce  aussi  bien  qu'un  esprit  eclaire'.  Sit oli joku affaire Calas, jossa 1 geneveläinen rotestanttikauppias tuomittiin poikansa kunniamurhasta kun poika halus väkkäröityä takas katolisex. Iskä oikeasti pantiin sileäxi telalla Toulousessa ja poltettiin varmemmaxi vakuudexi vielä kokossa. Voltairen piti puuttua tähänkin cause celebreen. 

ellauri115.html on line 982: Tietoteoreettinen nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuudenkin, arvoteoreettinen nihilismi eli arvonihilismi kieltää moraalisten arvojen, arvostusten tai normien pätevyyden tai mahdollisuuden. Poliittinen nihilismi puolestaan torjuu vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen. Eksistentiaalinen nihilismi kieltää elämän luontaisen merkityksen olemassaolon.

ellauri115.html on line 993:     ja ojentaa elämälle iloisena jelppivät luiset sormensa. 


ellauri115.html on line 1004: Pukille kuolivat preetori C. G., Tigellinus, room. henkivartijakaartin pääll., Ludovico, Guido Gonzales, Mantovan markiisin poka, sekä vielä huonompaa esimerkkiä näyttäen Platonin veljenpoika Speusippos sekä muudan paavimme. Pahemminkin voisi käydä.

ellauri115.html on line 1071: Klassinen pitää samaa vanhaa kunnon Patia ja vaihtaa salamisuja. Rajatilainen vaihtaa koko ajan kaikkea, hania uskontoa ja työpaikkoja. Kirjailijoista löytyy kyllä molempia. Rousseau oli klassinen ja Hande Mäkelä rajatilainen.

ellauri115.html on line 1145: Tosta anteexpyynnöstä vielä, vaikka tää on kyllä toisto tyylikeinona.

ellauri115.html on line 1153:     Narsistit on niin samanlaisia kuin ne olisi kaikki leimattu samalla klisheellä, tai leivottu samalla piparkakkumuotilla. Mitä ne tekee, mitä ne sanoo, miten ne haukkuu uhrejaan, kaikki niiden nokkelimmatkin paskamaisuudet on aivan prikulleen yx yhteen samat. Ei narsistien sieluntappotapoja ole varmaan edes sataakaan. Ja sit vielä jotkut väittävät että näillä hemmoilla on tahdonvapaus, etne saavat valita elämästään just sellaisen kuin haluaa. Paskapuhetta. Ne on BASICilla ohjelmoituja mikrotietokoneita, samanlaisia kuin esim Bill Gates. Kuin torakoilta jotka kävelee ympyrää kun niiltä on revitty irti jalkoja. Varmaan joku narsisti on repinyt. Yli puolet taparikollisista on psykopaatteja, niitä ei voi parantaa. Ne pannaan vankilaan vaan pois kuleximasta baanalla, niinkuin Woku hyttysansan hyttyset. Siellä ne inisevät kunnes kuivahtavat. 

ellauri115.html on line 1187: Narsistille elämä on peliä. Haastatellut kertovat narsistien viljelevän peliteoreettista sanastoa myös arkipuheessa. No sitäkään mä en tee, en pidä peleistä. Olenhan epäonnistunut narsisti. Kielteinen ja vahingoittava kateus kuuluu perisynteihini. En tunne kateuden positiivista muotoa joka muistuttaa ihailua ja saa kilpailemaan kovemmin.

ellauri115.html on line 1188: Sillä ei sekään ole hyvä että minä ja ihanneminä on liian samanlaisia, sellaisesta ei tule kunnon yrittäjää. Sarjayrittäjissä on paljon narsisteja. Niiden mielestä työttömyysavulla eläjät on surkeita luusereita, jotka saavat syyttää tunaroinnista vain izeään. 

ellauri115.html on line 1197: Lisää tietoa Teofrastos Välipakan kirjasta Luonteita. N. jota hallizee minän julkinen puoli kiinnittää vitusti huomiota mitä muut siitä ajattelevat. Se mäystää jotain häpeän tunteita ja oman onnensa varaan joutumisen pelkoja. Se muuttaa arvojaan mielipiteitään jopa uskontoa. Peittää raivoisasti huonommuudentuntoa kehuen izeänsä maailman parhaaxi. Kokee izensä hylätyxi ja yxinäisexi. Varsinkin vanhetessaan tuntee elävänsä eri maailmassa kuin muut. Se voi heittäytyä passiivisexi ja lakata ottamasta kantaa. Se vieraantuu läheisistään, luovuttaa ja masentuu. Kopioi nuotteja ja kerää kasveja. JJ ilmielävänä tunnustusten jatkovarresta.

ellauri115.html on line 1203: Nää luonnekuvauxet on vaivaannuttavan osuvia. Vähän kyllä epäilyttää että tää ois aina vaan huonon kasvatuxen tulosta. Mä luulen pikemminkin että tää on 1 apinoiden tiimipelien käypä pelitapa, jolla voi hyvinkin olla hyvä lisääntymismenestys. Ne huonot kasvattajat ovat olleet samanlaisia paskiaisia, jotka kasvattavat vielä yhden yhtä menestyvän mulkeron, kuin Olli Lokin huolellisesti valvovat Henry David Thoreau-henkiset lokkivanhemmat Rauharannan laiturilla. Olli Lokki leikki Calle Carlsonin kanssa Tunturikadun lattialla tinasotilailla. 

ellauri115.html on line 1208: Vanheneminen on narsistille narsistinen loukkaus, kun hän ei enää ole yhtä vahva vakuuttava ja kilpailukykyinen. Pehmittyään sieltä hän kovettaa tunteensa ja jäädyttää suhteensa jotta lapsuuden kipeät tunnemuistot ei pääse pintaan. Sexuaalinen vallankäyttö ja manipulointi loppuvat. Hän alkaa sekakäyttäjäxi tai heittäytyy maanisesti johkin touhuunsa, esim paasauxeen, pitääxeen tilanteen hallinnassa. Kipu on sellainen ettei voi millään olla jouten. Rupeaa entistäkin luulosairaammaxi. Voi vajota lopuxi täyd. sisäiseen liikkumattomuuden ja tyhjyyteen. N. kovettuu ja sammuu, ikäänk. kuolee elävältä. Millään ei ole enää mitään väliä. Tää on sentään aika ääritapaus. Edes J-J R. ei ehtinyt mennä noin pahaxi.

ellauri115.html on line 1214: Mixi S. ja L. päätyivät yhteen? Oliko L. narsisti ja S. sen uhri? Joskus näytti vahvastikin siltä.  Sitä vastaan puhuu kuitenkin että S: n vanhemmatkin oli kilttejä. Mä muistan vielä että mä ajattelin S:n tavattuani että S. on hyvä ihminen, toisin kuin L. Ajattelin että ehkä voisin S:ltä oppia olemaan parempi ihminen. Älä unta nää, en oppinut, ei vanha koira opi uusia temppuja, nuoresta puhumattakaan. On S. hyvä ihminen vieläkin, vaikka elämä ja L. on sitä aika lailla kolhineet, ja se on eräistä asioista hyvästäkin syystä katkera.

ellauri117.html on line 31:     

ellauri117.html on line 39: Ranskalainen saattaa elää Guineassa ja Lapinmaalla; mutta neekeri ei samoin voisi elää Torniossa eikä samojedi Beninissä. Eli ulos matut Torniosta! Arnonilla ei ole Lappiin mitään asiaa!

ellauri117.html on line 41: Pohjoismaissa, missä maanlaatu on karua, ihmiset tarvitsevat runsasta ravintoa. Etelän asujamet taas, joiden maa on viljavaa, tarvitsevat sitä vähän. Siitä johtuu uusi eroavaisuus: edelliset kehittyvät työteliäiksi ja jälkimmäiset mietiskeleviksi. Mäkin oon enempi tällänen mietiskelevä, vaikka ruoka kyllä maistuu. 

ellauri117.html on line 51:   Eli enhän mä tästä asiasta mitään tiedä, mutta kirjoitinpa izehoitokirjan kuitenkin. Niinhän kaikki muutkin tekevät, ja hyvin tienaavat. Naiset esim Therese tietävät sitä paizi vielä vähemmän, niitä voi aina neuvoa.

ellauri117.html on line 53: Jokainen pienois-yhteiskunta, kun se on rajoitettu ja hyvin kokoonpantu, erkanee suuresta yhteiskunnasta. Jokainen isänmaanystävä on ankara ulkomaalaisille; nämä ovat hänen silmissään pelkkiä ihmisiä, jopa vallan tyhjänarvoiset. Tätä epäkohtaa ei voi välttää, mutta se ei kuitenkaan ole varsin tuhoa tuottava. Pääasia on se, että kohtelee hyvin niitä henkilöitä, joiden keskuudessa elää. Ulkomaalaisia kohtaan spartalainen osottautui kunnianhimoiseksi, saidaksi ja väärintekeväksi; mutta hänen omien muuriensa sisällä vallitsi omanvoitonpyytämättömyys, oikeudellisuus ja sopu. Älkää luottako niihin kosmopoliitteihin, jotka teoksiinsa hakevat kaukaa velvollisuuksia, joita halveksien kieltäytyvät täyttämästä omaan ympäristöönsä nähden. Sentapainen filosofi pitää tataareista sun muista rättipäistä ja savunaamoista, päästäkseen naapureistaan pitämästä.

ellauri117.html on line 60: Se, joka yhteiskuntajärjestyksen alaisena eläen tahtoo pysyttää etusijalla luonnolliset tunteensa, ei tiedä, mitä tahtoo. Ollen alati sisäisen ristiriidan valloissa hän ei koskaan ole oleva oikea apina eikä oikea kansalainen; hän ei ole kykenevä itselleen eikä muille hyvää aikaansaamaan. Hänestä on tuleva tuollainen tavallinen nykyaikaisilmiö, ranskalainen, englantilainen, poroporvari: sanalla sanoen ei schweizari, ei siis yhtään mitään. Vain Toblerone-patukka on jotaan.

ellauri117.html on line 72: Eläminen on se ammatti, jonka minä tahdon hänelle opettaa. Lopetettuaan minun antamani oppijakson hän ei ole oleva virkamies, ei soturi eikä pappi, sen myönnän; hän on oleva ennen kaikkea apina. Itsekään mä en tehnyt koskaan mitään kunnollista, karkasin elämän koulusta ja väsäsin vaan näitä izehoitokirjoja. Maman opetti mut pyllistelemään ja yx jäbä herborisoimaan. Kiitos maman, kiitos jäbä. 

ellauri117.html on line 74: Kasvatuksemme alkaa samalla hetkellä kuin elämämme; ensimäinen opettajamme on imettäjämme. Sanalla kasvatus (educatio) olikin vanhaan aikaan toinen merkitys, kuin minkä me sille annamme; se merkitsi lapsenhoitoa. Educit obstetrix, sanoo Varro; educat nutrix, instituit paedagogus, docet magister. Siis kasvatus, ohjaus ja opetus ovat kolme tarkoitukseltaan yhtä erilaista seikkaa kuin lastenhoitajatar, leikinohjaaja ja opettaja. Mutta näitä erotuksia on väärin käsitelty; saavuttaakseen hyvän kasvatuksen lapsen tulee seurata ainoastaan leikinohjaajaa.

ellauri117.html on line 76: Runsaimmin elänyt ei ole se, joka on elänyt kauimmin, vaan se, joka on tuntenut vahvimmin elämän tunnetta. Moni on haudattu satavuotiaana, mutta on ollut kuollut jo syntyessään. Parempi hänen olisi ollut kuolla nuorena, jos hän todella olisi siihen asti elänyt. Romanttista, exje? Elämätön elämä, puhumaton pää. Siitä mua ei ainaskaan voi syyttää. On eletty, ja pää on puhunut. Ugh. Olen puhunut. Tai hetkinen tämä vielä. 

ellauri117.html on line 86:  Mutta jos äidit suvaitsevat itse ruveta lapsiaan imettämään, niin tavat paranevat itsestään, ja luonnonmukaiset tunteet heräävät kaikissa sydämissä; valtion asukasluku on karttuva; tämä ensimäinen seuraus, tämä ainoa seuraus on liittävä kaikki sopusuhtaiseksi kokonaisuudeksi. Kotielämän tarjoama viehätys on paras vastamyrkky huonoille tavoille. Lasten meluavat leikit ja heidän aiheuttamansa vaivannäkö, joita alussa pidetään häiritsevinä, muuttuvat miellyttäviksi; ne saattavat isän ja äidin toisilleen tarpeellisemmiksi, rakkaammiksi, ne lujittavat aviollisia siteitä. Kun kotielämä on vilkas ja iloinen, silloin kotoiset huolenpidot ovat vaimon rakkain tehtävä ja miehen viehkein huvitus. Näin siis tämän ainoan epäkohdan korjaamisesta seuraisi yleinen parannustila ja luonto olisi pian palauttanut kaikki oikeutensa. Niin pian kuin naisista taas on tullut äitejä, niin kohta miehistä tulee isiä ja puolisoja.

ellauri117.html on line 97: Turhaa puhetta! Ei edes kyllästyminen seuraelämän huvituksiin saata palauttaa tuota onnellista tilaa.

ellauri117.html on line 103: Tarkatkaa luontoa ja seuratkaa sen osottamaa tietä. Se harjottaa lapsia lakkaamatta; se karkaisee niiden voimat kaikenlaisilla koettelemuksilla; se opettaa niille aikaisin mitä tuska ja kärsimys on. Hampaiden puhkeaminen synnyttää niissä kuumetta; kova vatsakipu tuottaa niille kouristuksia; vahva yskä on vähällä tukehduttaa ne; vatsamadot niitä vaivaavat; verenrunsaus turmelee niiden ruumiinnesteet; eri hapot käyvät ja synnyttävät niiden ihoon vaarallisia vihoittumia. Melkein koko tämä alkuikä on täynnä tauteja ja vaaroja. Puolet kaikista lapsista, jotka syntyvät maailmaan, kuolee ennen kahdeksatta ikävuotta. Kun nämä koettelemukset ovat ohitse, lapsi on vahvistunut, ja niin pian kuin se oppii elinvoimiaan käyttämään, tulee elämän perustus varmemmaksi.

ellauri117.html on line 106: Harjottakaa niitä siis niin, että ne kykenevät kestämään tulevia kohtalon kolauksia. Karkaiskaa lasten ruumiit kestämään vuodenaikojen, ilmanalojen ja elementtien kovuutta, vieläpä nälkää, janoa ja vaivoja.

ellauri117.html on line 109: Jos tässä suhteessa olisikin joku vaara pelättävissä, niin tulisi vaan epäröimättä uskaltaa. Koska ihmiselämässä kerran välttämättömästi on vaaroja, niin epäilemättä on parasta siirtää ne siihen ikäkauteen, jossa ne ovat vähimmin vahingollisia. Kuta vanhemmaksi lapsi tulee, sitä suurempiarvoiseksi se käy. Kapalolapset ovat puoli-ilmaisia, palleroita ja taaperoita voi aina tehdä lisää samasta reijästä.

ellauri117.html on line 111: Lapsi viettää täten kuusi tai seitsemän vuotta naisten hoidokkaana, ollen heidän ja omien oikkujensa uhrina; ja sittenkuin sille on opetettu yhtä ja toista, s.o. sittenkuin on rasitettu sen muistia joko sellaisilla sanoilla, joita se ei voi ymmärtää tai seikoilla, jotka ovat vallan hyödyttömiä, sittenkuin on tukahutettu sen luontaiset taipumukset niillä intohimoilla, jotka siinä on herätetty, jätetään se tällaiseksi keinotekoiseksi olennoksi muuttuneena opettajan käsiin; tämä antaa lopullisen kehityksen niille keinotekoisuuden iduille, jotka huomaa jo varsin reheviksi, ja opettaa sille kaikkea, paitsi itsetuntemusta, paitsi itsenäistä toimintakykyä, paitsi elämisen ja onnelliseksi tulemisen taitoa. Kun sitten tämä lapsi, ollen orja ja tyranni samalla, pää täyteen ahdettuna tietoja, mutta vailla järkevyyttä, yhtä heikkona ruumiiltaan kuin hengeltään, työnnetään ulos maailmaan ja kun se silloin paljastaa kykenemättömyytensä, ylpeytensä ja kaikki paheensa, niin silloin surkutellaan inhimillistä kurjuutta ja nurinkurisuutta. Mutta siinä erehdytään; sillä tuollainen ihminen on ainoastaan meidän oikkujemme kasvattama; luonnon luomana ihminen on vallan toisenlainen.

ellauri117.html on line 115: Sillä, joka ei voi täyttää isän velvollisuuksiaan, ei ole oikeutta isäksi tulla. Ei köyhyys, eivät toimet eivätkä mitkään inhimilliset arvelut vapauta isää elättämästä ja itse kasvattamasta lapsiaan. Uskokaa minua, lukijani. Sanon jokaiselle, jolla on tunteellinen sydän ja joka laiminlyö niin pyhiä velvollisuuksia, että hän kauvan on katkerasti itkevä erehdystään eikä koskaan ole siltä saava rauhaa.

ellauri117.html on line 128: Köyhä ei tarvitse kasvatusta. Hänen säätynsä pakottaa hänet itsetyydytyxeen; muunlaista kasvatusta hän ei kykenisi itselleen hankkimaan. Se kasvatus taas, jonka rikas säädyltänsä saa, on sitä laatua ettei se ollenkaan hyödytä häntä eikä yhteiskuntaa. Luonnollisen kasvatuksen tulee muuten saattaa ihminen soveliaaksi tulemaan toimeen kaikissa elämänoloissa. Niinpä on vähemmin järkevää kasvattaa köyhää sen mahdollisuuden varalle, että hänestä joskus tulisi rikas, kuin rikasta sen varalle, että hän voisi köyhtyä; on näet verrattain enemmän köyhtyneitä kuin nousukkaita. Valitkaamme siis kasvatiksi rikkaan lapsi; silloin on meillä ainakin se varmuus, että kasvatuksellamme olemme ihmiskunnalle lahjoittaneet yhden ihmisen lisää; köyhä näet voi itsestään kehittyä ihmiseksi. (Täh? )

ellauri117.html on line 187:     Oxfordin akateemikko Howard Puhelinkoppi väittää että D.H. Lawrence kokeili homosexiä vaan päästäxeen kirjailijan plokista, ei sixettä se olis ollut siitä kivaa. Edelllinen kirjoittaja Kinky Weekes oli väittänyt että se lakkasi yrittämästä 1917, mutta puhelinkoppi väittää että yrityxet jatkui vielä 20-luvulla. Aika monesta tälläsestä suspektistä häiskästä sanotaan että niitä kiinnosti tabu enemmän kuin ize suklaa. Kunnes se sitten tuomizi koko asian. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mut tämmöiset pätkät puhuvat äänekkäästi puolestaan:

ellauri117.html on line 349:       Lawrencen äisky rakasti sitä yli kaiken. Manche Augenblicke war er ruhig in ihr. Äisky yritti pidätellä sitä siellä, koska se ällösi höyläämätöntä siippaansa, kaivostyöläistä Nottinghamista. Rouvat hemmotteli hentoa, sairaalloista "Perttiä", joka kärsi tukahdetusta eläimellisestä kyrvästä. Eräät raa'at tehdastytöt aiheutti sille vaikean sexuaalitrauman uhkaamalla vetää siltä housut alas. Pertti sai tubin pelkästä säikähdyxestä. "Rakastin äiskyä kuin rakastaja", tunnusti Pertti kuolemansa jälkeen. Päivisin se teki opettajan duunia, öisin työsti äitifixaatiosta aikaiseksi mestariteoxexi, Poikia ja rakastajia (1933), klassista turbojalkatarinaa.

ellauri117.html on line 351:       Pertti kehitti uskontomaisen filosofian, jossa sexuaalisuus on elämän alkuvoima, ikäänkö huumausaine, joka saa apinan hulluun armon tilaan. Pertin sexihulluus toi sille useita varakkaita suosijattaria. Ulkoisesti se ei ollut järin miehekäs, se oli laiha ja vaikutti nälkiintyneeltä; sen naama josta "siniset tähtisilmät" loistivat, oli sekaisen tukan ja "liekehtivän" punaisen parran saartama. Noita mesenaattinaisia se nimitti "kaksijalkaisixi tulolähteixi" ja "kulttuurikorppikotkixi". Pertti kuoli 44-vuotiaana tubiin. 

ellauri117.html on line 357: - se sanoi Katherine Mansfieldille. Sen mielestä oli okei miehen vaimoa vaikka mätkiä. Frieda tosin pani sille turpiin toinen käsi selän takana. Pertti ja Frieda ei saaneet koskaan orgasmia yhdessä, joko oli Pertti eellä tai Frieda jäljessä.

ellauri117.html on line 367:   Scott Fitzgerald häpesi kikkeliään, koska Zelda oli nauranut sen lyhkäsyyttä senjälkeen kun Scott oli taas tyytynyt viiden piston suorituxeen ja imeskellyt sen jälkeen Zeldan varpaita. Tämä moite järkytti Scottin sydänjuuria. Hädässä se pyysi Ernesto Hemingwaylta apua. Hemingway ehdotti että kaveruxet vertailisivat letkuja. Näin tehtiin, ja osoittautui, että Ernestolla ei ollut yhtään pitempi. Scott ei ollut vielä täysin vakuuttunut. Kaveruxet meni museoon mittaileman pazaiden penixiä (ne ei kyllä olleet juhlakunnossa, joten jäi epäselväxi, pitkäkö pazaalla olisi ollut jäykkänä.) Tämäkään ei Fitzgeraldia vielä vakuuttanut; useita vuosia myöhemmin se kysyi kokeneelta lutkalta Lottielta, mihin hänen häntänsä sijoittuisi hall of famessa. Lotti vakuutti, ettei se pituus ollut tärkeintä, vaan paxuus. Riitta Graham lisäsi, ettei paxuuskaan ollut tuiki tärkeää, kunhan jaxoi riittävän pitkän aikaa vankuttaa. "Jos pitäisi valita aasin ja oravan väliltä, valizisin oravan koska se on vikkelämpi vaikka häntä onkin pienempi."

ellauri117.html on line 371: Hemingwayn elämän suurin ongelma sen kamun Sidney Franklinin mukaan oli sen kullin koko. "Oliko sillä pieni?" kysyi Barnaby Conrad. Franklin näytti peukunkynnellä puolta pikkusormea. Sitten se siirsi kynttä vielä vähän lähemmäxi pikkurillin kärkeä. Suunnilleen kuin 30 kaliiperin patruuna, se sanoi. Ernesto oli aika puritaaninen, se ei halunnut laittaa päälle kumisuojainta (ehkä ne tuppasivat irtoamaan vauhdissa), vaan ruikkasi mieluummin hoidon vazalle. 

ellauri117.html on line 400: Francis Scott Key Fitzgerald (24. syyskuuta 1896 St. Paul, Minnesota, Yhdysvallat – 21. joulukuuta 1940 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat) kuuluu Yhdysvaltojen 1900-luvun merkittävimpiin kirjailijoihin. Häntä pidettiin omana aikanaan ”kadotetun sukupolven äänenä”, niiden nuorten jotka aikuistuivat ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kirjoitti viisi romaania ja kymmeniä novelleja, jotka kertovat nuoruudesta ja epätoivosta ja kuvasivat aikaansa osuvasti ja elävästi. Hänen kirjoissaan ihaillaan erityisesti narsististen tunteiden rehellistä kuvausta.

ellauri117.html on line 405: Zelda Sayre kuitenkin purki kihlauksen, koska hän ei uskonut, että mainosfirmassa työskentelevä ja novelleja kirjoittava Scott pystyisi elättämään myös hänet. Potpotpotpot potkut sain, kesken hakkailua. Fitzgerald muutti takaisin vanhempiensa luokse St. Pauliin, missä hän ryhtyi korjaamaan kertomustaan The Romantic Egoist.

ellauri117.html on line 412: Vaikka Fitzgeraldin intohimona oli romaanien kirjoittaminen, jo hänen ensimmäinen romaaninsa myi niin paljon, että sen ansiosta hän ja Zelda saattoivat pitää yllä New Yorkin kuuluisien rikkaiden elämäntyyliä.

ellauri117.html on line 415: Zeldan terveys alkoi horjua: hänellä diagnosoitiin skitsofrenia vuonna 1930 ja 1932 hän joutui sairaalaan Baltimoressa, Marylandissä. Fitzgerald vuokrasi läheisestä Towsonista asunnon, jossa jatkoi romaaninsa kirjoittamista − tarinaa lupaavan nuoren psykiatrin Dick Diverin noususta ja tuhosta, hänen rakkaudestaan potilaaseensa Nicole Warreniin ja heidän avioliitostaan. Kirja koki monta muutosta: ensimmäisen version piti kertoa äidinmurhasta. Jotkut kriitikot ovat nähneet kirjan peiteltynä omaelämäkerrallisena teoksena, joka kuvaa Fitzgeraldin ongelmia vaimonsa kanssa, vauraan ja dekadentin elämäntyylin syövyttävää vaikutusta, kirjailijan itsekkyyttä ja itseluottamusta sekä alkoholismia.

ellauri117.html on line 417: Kun Zelda kirjoitti Save Me the Waltzin (1932), oman fiktiivisen versionsa heidän yhteiselämästään Euroopassa, ja lähetti sen Scribner'sille, Fitzgerald oli hyvin vihainen ja onnistui vaikuttamaan kirjan julkaisuun. Hän myös sai Zeldan lääkärit vakuuttumaan, ettei tämän pidä kirjoittaa enempää "materiaalistaan", tarkoittaen heidän suhdettaan.

ellauri117.html on line 542: 
Sitois vielä toi kudostyyppi: Mesomorph, Endomorph, Ectomorph, ja ayurvedalainen dosha: Pitta, Kapha, Vata. Mut nehän näyttää olevan prikulleen samoja kuin noi kolme ekaa Klezmeriä. (Dysplastinen eli muotopuoli on jätetty pois liian nolona.)

ellauri117.html on line 587:   
John Locke: vielä 1 liberaali kusipää

ellauri117.html on line 591: Yhteiskuntafilosofiassaan Locke kehitti vaihtoehdon Hobbesin luonnontila-ajatukselle ja esitti omana yhteiskuntasopimusteorianaan, että hallinto voi olla oikeutettu vain, jos se saa hallittavien "hiljaisen suostumuksen" eli suojelee omistavan luokan elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Jos tällaista suostumusta ei ollut annettu, "kansalaisilla" oli oikeus kapinaan. Oikeus schmoikeus, ei ole muuta oikeutta kuin vahvemman oikeus. Vittuako Jussi sä olet siitä mitään sanomaan. 

ellauri117.html on line 620: Locke's theory of mind is often cited as the origin of modern conceptions of identity and the self, figuring prominently in the work of later philosophers such as Jean-Jacques Rousseau, David Hume, and Immanuel Kant. Lipilaari kusipäitä koko konkkaronkka. Locke was the first to define the self through a continuity of consciousness. He postulated that, at birth, the mind was a blank slate, or tabula rasa. Contrary to Cartesian philosophy based on pre-existing concepts, he maintained that we are born without innate ideas, and that knowledge is instead determined only by experience derived from sense perception. Eli tääkin vielä. 

ellauri117.html on line 646:   Locke sanoo alaviitteessä ettei toi anakephalaiosasthai voi millään tarkoittaa recapitulate eli kertausta, et ei pidä tuijottaa kreikan kirjainta vaan Peevelin tarkoitusperiä. Mitkä se sitten olikaan. Tulee ezimättä mieleen Diodoros Siculuxen katadoulosasthai jonka kanssa äherrettiin viikkokausia kreikan opintojen alussa. Xerxes ho basileus ton person estratopedeuse epi ten Hellada boulomenos katadoulosasthai tous Hellenas. Hizi melkein osaan sen vieläkin ulkoa kuin Locke takusti Pauluxen. Make Lehto messusi sitä kovalla äänellä ja luki korkkareita kirjan takana.  

ellauri117.html on line 653: Locken miälestä P. Peeveli oli nopeaälyinen heppu, kuumaverinen. Sillä oli niin paljon sanomista että sanat tungexivat ovissa kuin keltakassisia kundeja kellon alla Stockan alessa (silloin kun vielä oli Stockmanni, nythän se on enää vain varjo izestään). Se sekoilee niin paljon että tarvitaan joku Locke parsimaan sen lauseet kokoon. Kukas siihen parempi kuin John, himself a man of parts. Liimataan pätkät yhteen eikä välitettä sanoista niin paljon kuin ajatuxesta, joka Peevelin tasoisella kaverilla on aina sama, sanoi se mitä tahansa. Room. 1 jossa gender challenged saavat kyytiä, vähän näyttää hirvittävän Jussia: onko Peeveli nyt sanomassa että pakanoiden olis pitänyt tietää paremmin, vaikkei niillä ollut yöpöydän laatikoissa Gideonin Bibleä? Jussi koittaa selittää kaiken parhain päin: että Peeveli vaan tässä suomii heimoveljiä eikä mainize pakanoita muuten kuin vertailumielessä. Hmmnojaa, uskokoon ken haluaa. Will to believe, sitä tässä kysytään. 

ellauri117.html on line 703: Oli ihan oikein että länkkärit vei inkkareilta maat kun ne ei osanneet kunnolla riistää luontoa. Riistettiin sit niitä. Orjuus on A-ok jos jotkut on niin orjamaisia, esim neekereitä. Ne on sit sellasten omaisuutta, jotka on ize omaa omaisuuttansa.Vittu mikä perseennuolija, ize vaan jonkun ahneen kreivin henkilääkäri. "Jumala antoi vallan ottaa yhteismaan omaxi määräämällä raivaamaan sen. Apinaelämän laatu vaatii työtä ja työainexia ja siten välttämättä panee alkuun yxityisomaisuuden." Jokainen on oman elämänsä Seppo, kaikilla on samat mahixet. Seppo olet oikea sonni! Jos mulla olis Locke tässä niin potkisin sen selkäruodon hatun läpitte. Sehän on kuin Marxin pilakuva. Liberaalit länsimaat ylpeilevät Lockepaskalla ja rynttäävät yhtä silmittömästi huono-osaisempia kuin muutkin ellei pahemmin.

ellauri118.html on line 57: 21.6.2021 klo 13.27 - helmi: Vielä on kesää jäljellä 


ellauri118.html on line 59: 21.6.2021 klo 13.27 - Bo Egov: Syyskesää on vielä! 


ellauri118.html on line 60: 21.6.2021 klo 13.27 - helmi: Nyt on vielä alkukesä 


ellauri118.html on line 86: 21.6.2021 klo 13.37 - Bo Egov: Hirmuinen sutina kuin Lealla Kivelässä 


ellauri118.html on line 98: 21.6.2021 klo 13.48 - Bo Egov: Hirveä hääräys, eilen ei ollut vielä midiä. 


ellauri118.html on line 142: Joskus sekuaalisuutta voi olla hieman vaikea kuvata. Jos olet harmaasekuaalinen, sen tunnistaminen voi olla vielä vaikeampi. Tässä on kaikki mitä sinun pitäisi tietää.

ellauri118.html on line 144: Korjaan: Joskus sexuaalisuutta voi olla hieman vaikea kuvata. Jos olet harmaasexuaalinen, sen tunnistaminen voi olla vielä vaikeampi.Tässä on kaikki mitä sinun pitäisi tietää.

ellauri118.html on line 198: # 3 Se on okei, jos et tiedä miltä sinusta tuntuu. Siellä on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä tarkalleen miltä heistä tuntuu. He eivät ole varmoja siitä, kuka he pitävät tai mitä he haluavat. Ja se on aivan ok. Sinun ei tarvitse koskaan tietää tarkalleen mitä tarvitset. Niin kauan kuin olet tyytyväinen elämäsi, sillä ei ole merkitystä.

ellauri118.html on line 285: Miten perustelet elämän synnyn itsestään?

ellauri118.html on line 290: Miten perustelet elämän esiintymisen maapallolla miljoonien vuosien ajan?

ellauri118.html on line 292: Miksi dinosaurukset eivät eläneet miljoonia vuosia sitten?

ellauri118.html on line 395:   Rauhixen pönttöuuni sai Niklaxelta lisänimen Petollinen, sillä se ei suostu syttymään ennenkuin toisena lämmityspäivänä. Hormissa on joku mutka joka lykkää savut sisälle. Petollisuudesta ovat kirjoittaneet lukuisat kirjaiijat, ei vähiten Pierre Choderlos de Laclos. Niitä on sitten tutkistellut Maija Mäkinen eipäskuin Mäkelä. Lähetäänmpä tutustumaan lähemmin. 

ellauri118.html on line 399: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos syntyi Amiensissa 1741. Hän sai tykistöupseerin koulutuksen, ja hänet nimitettiin 1761 tykistöluutnantiksi. Hän palveli useilla paikkakunnilla, kuten Strasbourgissa ja Grenoblessa. Hän kirjoitteli myös näihin aikoihin eroottisia tarinoita lehtiin. Ura upseerina ei ollut kovin menestyksekäs. Ollessaan komennettuna Biskajanlahdella de Laclos ilmoitti ystävilleen, että kirjoittaa vielä jotain todella epätavallista ja huomiota herättävää ja että se muistetaan vielä pitkään hänen jälkeensä. Ennustus toteutui Vaarallisia suhteita -teoksen myötä.

ellauri118.html on line 401: Laclos aloitti teoksen kirjoittamisen 1779 ollessaan Aixin saaren linnoitustöissä Ranskan länsirannikolla. Saamansa kuuden kuukauden loman aikana hän kirjoitti Pariisissa teoksen loppuun. Kirja julkaistiin maaliskuussa 1782, ja ensimmäinen tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. De Laclos meni naimisiin 1786 La Rochellen ammusvarikon rakennustöissä 1783 tapaamansa Marie-Soulange Duperrén kanssa. De Laclos erosi armeijasta ja siirtyi 1788 sihteeriksi Orléansin herttua Ludvig Filip II:n palvelukseen. Hän liittyi vuoden 1795 jälkeen Napoleonin kannattajiin ja sai vastavalitulta konsuli Napoleonilta vuonna 1800 uudelleen nimityksen prikaatinkenraaliksi. Napoleonin hallintokaudella hänestä tuli myös Etelä-Italian tykistön päätarkastaja 1803. Se ilo loppui lyhyeen. De Laclos kuoli Tarantossa kulkutautiin 1803. 

ellauri118.html on line 405: Lisää aiheesta Maria Mäkelän väitöskirjasta Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset. Ei siis pikkuruisen Maria Mäkisen, joka oli kotosin Mänzälästä ja jonka äiti oli saxalainen Sveizin rajalta. Kirjallisen tajunnankuvauksen konventiot narratologisena haasteena.  Julkaisun pysyvä osoite on tämä. Tiivistäen:

ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.

ellauri118.html on line 410: 	1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in  the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi  esitys  esimerkiksi  aviorikoksen  lainsäädännöllisistä  ja  kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista.  Kulttuuri-  ja  myyttihistoriallinen  klassikko,  Denis  de  Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]

ellauri118.html on line 413:       Sanoko joku jossakin että Madame Bovary on matkittu Don Leukavasta? Molemmat luki jotain romanttista roskaa ja koitti sitä kotona. Flaubertilla on yllättäviä kytköxiä banaalin ja subliimin välillä. No sehän teki raakaa pilaa kaikesta romanttisuudesta. Taisi jäädä ize siitä aika osattomaxi. Flaubertin aviorikoxeen kiihottamissyytteen paras todiste oli virke: "Hän pääsisi siis vihdoinkin nauttimaan tuota rakkauden iloa, tuota lemmen kuumetta, jota hän oli jo lakannut toivomasta." No jo on heikkoa. Pierrekin pystyi parempaan. Maija väittää että aikalaiset eivät vielä ymmärtäneet style indirect libreä.

ellauri118.html on line 415: Venäläisiltä formalisteilta periytyvä jako kerrottuun tarinaan (”fabula”, story) ja kerrontaan eli esittämisen tapaan (”sjužet”, plot) on narratologian ytimessä kaikkein sitkeimmin eläviä dikotomioita. Gérard Genetten ja Mieke Balin määritelmistä saadaan seuraava synteesi: ”kertoja puhuu tekstin jonka sisältö on kertomus; fokalisoija esittää kertomuksen, jonka sisältö 

ellauri118.html on line 458: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.

ellauri118.html on line 577: Jos nyt oikein ymmärsin niin Maijasta pääasia näissä aviorikos jutuissa on se eze tyyppi ei vaan elä elämäänsä vaan mäystää sitä samalla. Eli sillä on koko aika ego id ja yliminä messissä. Se on ize oman elämänsä kazomossa, arvostelee sitä yleisönä. Siitä tulee se nausea, tai ennui. Se on oma kertojansa sekä kriitikko. Oman ristiinsuihkimisen urheiluselostaja. Hetkinen hetkinen kazotaan ensin tämä tilanne. Kirjallinen mieli ei lopeta oman kokemuksensa fabulointia. 

ellauri118.html on line 585: Paizi että kaikki ne lopultakin latistuvat narsistisen kirjailijan omaelämäkerraxi. Jota sulattelee narsistinen lukija oman bionsa ainexixi. Toisin sanoen: Emma Bovary, c’est moi, la lectrice. Kirjallinen mieli löytää kaunokirjasta aina oman naamansa lammen pinnasta.

ellauri118.html on line 601: Aphra Behn (10. heinäkuuta 1640 – 16. huhtikuuta 1689) oli englantilainen kirjailija. Hän syntyi mahdollisesti Wyessä, Kentissä, lähellä Canterburyä. Varhaisista vuosista on säilynyt hyvin vähän varmaa tietoa. Hän syntyi jossain Keski-Englannissa, muutti nuorena perheensä kanssa Etelä-Amerikkaan, jäi isättömäksi, palasi Englantiin, meni naimisiin ja jäi leskeksi jo 25-vuotiaana. Behnistä kerrotaan myös, että hän toimi kuninkaallisena vakoojana sodassa Hollantia vastaan ja joutui rutiköyhänä velkavankeuteen.

ellauri118.html on line 603: Vuonna 1670, kolmekymmenvuotiaana Aphra Behn aloitti kirjailijan uransa ensimmäisellä näytelmällään. Kaikkiaan hän kirjoitti kahdeksantoista näytelmää, runoja sekä useita romaaneja. Ennen häntä naiset olivat kirjoittaneet pääasiassa runoja tai uskonnollisia ja filosofisia tekstejä, ja kirjoittavat naiset olivat olleet varakkaita aatelisnaisia tai mystikkoja. Aphra Behnistä katsotaan alkaneen perinteen, joka salli myös tavallisen, keskiluokkaisen naisen kirjoittaa ja jopa elättää itsensä kirjoittamalla.

ellauri118.html on line 681: That Living Fountain, from whose Trills			Se elämän lähde, jonka liverryxestä		

ellauri118.html on line 778: With fear and haste flew o´re the fatal Plain.		Peläten kiiruhti poies sotakentältä.

ellauri118.html on line 788: But more the Shepherdesses Charms ;			Mutta enemmän vielä paimentytön suloja; 

ellauri118.html on line 793: 
Prinsessa Cleve on vielä parempi

ellauri118.html on line 795:     Sanoo Maija Mäkelä, joka on frankofiili. Anglisti Monika Fludernik peukutti Aphra Behniä. Kai sit pitää kazoa myös tota Prinsessa Cleveä, jonka kirjoitti Madame de La Fayette. Madame de La Fayette, oik. Marie-Madeleine Pioche de La Vergne, kreivitär de La Fayette, (18. maaliskuuta 1634 Pariisi - 25. toukokuuta 1693 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaanin La Princesse de Clèves (suom. Clèvesin ruhtinatar), joka oli Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani ja kirjallisuuden historian ensimmäisiä psykologisia romaaneja. Magdaleena oli aika viriilin näköinen. Kuin myös sen kamu Madeleine de Scudéry, molemmat presiöösin tyylisuunnan viirikukkoja (tai kanoja). Olikohan ne kaikki lepakoita? Cohérente avec elle-même, Mlle de Scudéry est d´ailleurs restée célibataire toute sa vie. Mikä ei ollutkaan aivan vähän, se eli 94-vuotiaaxi. 

ellauri118.html on line 799:       Fronden jälkeen hän itse piti kuulua kirjallista salonkia Société du samedi (´lauantaiseura´), joka oli viimeisiä jossa presiöösin tyylin henkeä vielä vaalittiin. Seuran jäseniä on sanottu ensimmäisiksi sinisukiksi. Tämä yltiöromanttinen ja hienostunut näkemys leimaa myös hänen kirjoittamiaan viittä valtavan suurta herooista historiallista romaania, jotka tosin ilmestyivät hänen veljensä nimissä: Ibrahim, ou l´illustre Bassa (4 osaa, 1641), jonka ansiosta tulivat muotiin turkkilaiset aiheet ja orientalismi, Artamène ou le grand Cyrus (10 osaa, 1649–1653), Clélie, histoire romaine (10 osaa, 1654–1660). Romaanit saivat myrskyisän suosion ja kuuluvat ajan suurimpiin kirjallisiin menestyksiin. 

ellauri118.html on line 803: Yhtä paljon huomiota eivät herättäneet hänen kaksi viimeistä romaaniaan Almahide, ou l´esclave reine (8 osaa, 1660) ja Mathilde d’Aguilar, histoire espagnole (1667). Kaikki kertomukset ovat avainromaaneja, jotka historian puettuna kuvaavat Ranskan hovin elämää ja tapoja ja joista vieraiden nimien alta löytyy useita ajankohdan tunnetuimpia henkilöitä, kuten Condé (Cyrus), Longuevillen herttuatar (Mandane), Ruotsin kuningatar Kristina (Cleobuline) ja kirjailijatar itse (Sapho).

ellauri118.html on line 850: Då hon var 17 år gammal, 1661, gifte hon sig med kusinen Filip I, hertig av Orléans, son till hennes morbror Ludvig XIII av Frankrike och ende bror till Ludvig XIV av Frankrike. Äktenskapet hade arrangerats av Ludvig XIV och hans mor Anna av Österrike direkt efter att monarkin hade återinförts i England och hennes bror bestigit tronen, vilket i ett slag gav henne politiskt betydelse; det har sagts att detta var det första självständiga politiska beslut av vikt som kungen tog, efter att han fram till kardinal Mazarins död samma år överlämnat politiken åt denne. Det ansågs också angeläget att snabbt gifta bort Filip, som var homosexuell, och Henrietta utgjorde då i egenskap av prinsessa ett snabbt alternativ till att arrangera ett rangmässigt acceptablet parti. Henrietta och Filip inledde aldrig något förhållande med varandra, och Filip föredrog män, särskilt Chevalier de Lorraine, men han accepterade att ha samlag med henne regelbundet för reproduktionens skull.

ellauri118.html on line 882: Haista kuule iso paska sanoi Pirkko, samaa sanoi pirkonnäköinen Petteri, ja vielä pirkonnäköisempi Anna. Peggy pohtii 60-luvun nuoruutta. Kaikki oli silloin mahdollista ja luvallista. Luke ei ollut sen eka mies, ei ainoa eikä viimenenkään ellei Gileadin setämiehet olis puuttuneet asiaan. Graeme oli varmasti vanha kunnon Pat. Peggy on narsisti, siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Ei se halua että sen tyttärellä menee hyvin ilman sitä. Se ei pyyhi kasvojaan ettei meikit tuhriudu, se järjestelee ilmeensä oven takana. Liz Moss on toinen samanmoinen. Tunnen itseni typeräxi, haluisin kazoa peilistä miltä näytän. Näyttääx mun perse tässä isolta? Kyllä se näyttää. 

ellauri118.html on line 903: »Sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Sen tähden Herra sanoo näin: ”Minä saatan sinut onnettomuuteen. Minä lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista miespuoliset jälkeläisesi, niin suuret kuin pienetkin. Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. Tämän teen siksi, että olet herättänyt minun vihani ja johdattanut Israelin tekemään syntiä. Missä koirat nuoleksivat Nabotin verta, siellä ne nuoleksivat sinunkin vertasi ja portot peseytyvät siinä! Ja koirat ovat syövä Isebelin Jisreelin vainioilla! Sen Ahabin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee muurien ulkopuolella, syövät taivaan linnut.”»

ellauri118.html on line 911: Silloin tisbeläiselle Elialle pääsi herralta tämä sana:

ellauri118.html on line 913: »Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen».

ellauri118.html on line 919: »Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana: ”Totisesti, minä näin eilen Nabotin ja hänen poikiensa veren, ja sillä samalla paikalla minä vielä kostan sinulle.” Tee nyt Herran sanan mukaisesti, ota hänet vaunuista ja nakkaa pellolle!» Näin ne ennustuxet toteutuvat. 

ellauri118.html on line 925: Kun Jooramin kuoltua Ahasjakin kuoli taistelussa – hän haavoittui Jeehun sotilaiden ampumasta nuolesta mutta onnistui pakenemaan Megiddoon jossa kuoli haavoihinsa – Jeehun käskystä Isebelin palvelusväki tappoi emäntänsä työntämällä hänet oman palatsinsa ikkunasta suoraan tulossa olevien sotavaunujen eteen. Isebel murskaantui elävältä Jeehun hevosten kavioihin ja vaunujen pyöriin; haaskoja syövät villiintyneet koirat söivät hänen ruumiinsa ja siten täyttivät profeetta Elian lausuman kauhean ennustuksen.

ellauri118.html on line 935: »Herran sanat ovat käyneet toteen. Hänhän sanoi palvelijansa, tisbeläisen Elian, suulla: ”Koirat syövät Jisreelin maatilalla Isebelin ruumiin, ja se ruumis on Jisreelin pellolla levällään kuin lanta, niin ettei kukaan voi enää sanoa: Tämä on Isebel.”»

ellauri118.html on line 1059: "Käsineitä" on kylmän paskiaisen kirjottama kirja kylmistä paskiaisista. Vitun käteenvetoa. Hulu filmi siitä on vielä pahempi. Tää ämmä on naispuolinen versio Philip Rothista. Tonni vetoa eze veti ize röböä. Tunnen izeni tyhmäxi ja rumaxi vaikka tiedän etten ole kumpaakaan. Oletpas.

ellauri118.html on line 1066:   Näin veisasi paha ryppyinen läskinaama Danny kohdellessaan kaltoin juoppoa Armi Aavikkoa n. 20 vuoden ajan kunnes Armi kuoli keuhkokuumeeseen. Peggy ei mainize Nickin alla sanaa rakkaus, se toisi huonoa onnea. Se sanoo vaan: työnnä, maxoin runsaasti. Pentti pentti, työnnä vielä sentti.

ellauri119.html on line 222: 	  Ilmaise vapaasti iloiset ajatuxesi ja tunteesi. Ne antavat suhteellemme elinvoimaa. Yllätyxet ja päähänpistot elävöittävät jokapäiväistä arkea.

ellauri119.html on line 233:       Rehellisyys. Turvallisuuden tunne perustuu oletttamuxeen että se jota rakastamme on meille rehellinen. Kun huijaus horjuttaa turvallisuuden tunnetta, elämän perustuxet voivat järkkyä. Ilman totuutta ei voi olla rakkauttakaan. Pienikin vilppi, vaikka vain toisen tunteiden säästämisexi, voi johtaa epäluottamuxen sotkuiseeen verkkoon. Totuudenkin voi sanoa ystävällisesti: "Minusta sinun perseesi todella näyttä isolta tuossa mekossa - vaikka tämähän on vain minun mielipiteeni." Älä koita lohduttaa katteettomilla lupauxilla iankaikkisesta autuudesta, kerro vaan reilusti miten tässä käy.

ellauri119.html on line 240:   Hyväxyminen: Sun pitäisi oppia hyväxymään meidät sellaisina kuin olemme, eikä vaatia meihin vielä jotain parannuxia. Ize teit meistä tälläset, kai sit meidän pitää sulle kelvata ilman ihmeempiä riepuremontteja. Sun pitäisi kunnioittaa meidän oikeuxia, asenteita ja tunteita yhtä syvästi kuin omiasi.

ellauri119.html on line 255:   Kolme on mieluisa numero käsitteellisten kananpoikien numerointiin. Luettelosta puuttuu vielä se kaikkein tärkein, nimittäin karvakolmio [Fig. 1 alla].

ellauri119.html on line 266:   Kun joku juttu on oikein hämärää, sitä voi hämmentää lisää vielä hämärämmällä selityxellä. Obscurum per obscurius. Jos se ei riitä voi sanoa että se on mysteeri. Credo quia absurdum. Kaadu tai mä kaadan sut. Sä uskot tän tai sä itket ja uskot. 

ellauri119.html on line 310:   Toi pelotti pienenä eikä vähän (vieläkin vähän arveluttaa) - mitäs jos tulee vahingossa pilkanneexi esim. ajattelee pyhän hengen yhteydessä muumien pelokasta kummitusta, taikka sen underground-sarjakuvan pientä korzunnäköistä siittiötä hikisenä pukilla Neizyt Maarian alavazalla, onxe sitten kerrasta poikki, GAME OVER, turha mitään enää urputtaa? No jos se on, ja moka tuli tehtyä, sittenhän voi tehdä niinkuin se heebo Life of Brianissa joka huusi monta kertaa Jehowah! Jehowah! Jehowah! ei lopputulos siitä enää pahentunut, se kivitettiin kumminkin terävillä kivillä ja soratuuteilla. Just tänhän takia monet oikeusjärjestelmät on poistaneet kuolemanrangaistuxen, koska niinkauan kuin on henkeä on toivoa, ehkä tää tästä kääntyy vielä hyväxi kun muutun kiltixi.  

ellauri119.html on line 333: Mooses Maimonides taivuttaa tän vielä rautalangasta:

ellauri119.html on line 355: Filioque on latinaa ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikaian uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee Pyhää Henkeä, kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta).

ellauri119.html on line 502:   Niin ja sitton vielä tää Goethen väriteoria, tai ehkä paremminkin teeveestä tuttu RGB. Technicolor filmit elämisen oppaana. 

ellauri119.html on line 568: 	Nää 2 on selkeesti myös tälläsiä naistyyppisiä. Pitäsköhän tähän lukuun sisällyttää vielä otteita teoxesta "Naiset on anuxesta ja miehet perseestä".

ellauri119.html on line 784: Mistä tiedämme, että Rand on Wahlroosille merkittävä henkilö? Wahlroos aloittaa tuoreen Markkinat ja demokratia -kirjansa Rand-sitaatilla: "Vuosisatojen ajan on käyty moraalista taistelua niiden välillä, jotka väittivät elämämme kuuluvan Jumalalle, ja niiden, joiden mukaan se kuuluu naapureillemme – taistelua niiden välillä, jotka saarnasivat uhrautumista taivaan haamujen puolesta ja toisaalta niiden, jotka saarnasivat uhrautumista maallisen avuttomuuden puolesta."

ellauri119.html on line 785: Wahlroos kuvaa Randin pääteosta Atlas Shruggedia "kiehtovaksi romaaniksi". Hän myös päättää päättää 373-sivuisen laajan ja kauaskantoisen pohdiskelunsa vielä palaamalla romaaniin.

ellauri119.html on line 795: Ayn Rand -instituutin varapääjohtaja Onkar Ghate avasi MOT:lle kristinuskon ja altruismin suhdetta näin: Ghate Hän (Rand) näki tämän (altruismin) moraalisen elementin tulevan läntisen ajattelun ideaaliksi uskonnon ja etenkin kristinuskon kautta. Koko kuvasto Jeesuksesta ristillä kertoo ihmisen, hyvän ihmisen uhrauksesta. Jeesus on hyvä ihminen, joka uhraa itsensä toisten ihmisten puolesta – ja vieläpä syntisten ja turmeltuneiden ihmisten puolesta."

ellauri131.html on line 37: Valemuistoja. Niitä tulee Seijalle liukuhihnalla. Sellaisen näin 13. syysk. vastaisena yönä painajaisena. Petteri tai Pauli oli yökastellut Merikadulla jännittäessään koulun alkua. Vaihdoin sen lakanat ja lähdin harhailemaan kadulla. Exyilin taas kerran Merikatu 3n rapussa. Rapun kiveys oli uusittu, sillä oli hiekkaa ja vettä. Vinttikerroxeen ei taaskaan ollut kaidetta. Piti pelätä. Huoneistossa asui taas rikkaampia serkkuja. Jaakko Hintikka oli perustanut katuja partioivan miliisin johon minun piti kuulua. Eski Saarisen ei jostain syystä tarvinnut. Epätoivoisena kuljin pitkin Bulevardia lumisohjossa, opiskelut venyivät enkä saanut loppuun tutkintoa. Ezin mielenterveyspalvelua ja hukkasin torin kohdalla toisen vaaleanpunaisen sukkani. Mamu kadunlakaisija löysi sen ja huusi perääni: mikä tämä on. Se on minun sukkani, vastasin ja kiitin häntä arabian kielellä. Sikuri. Vai oliko se sokeri. Shukran. Shukran laka. Kösönöm seepän, yhdellä ässällä. Tai no kahdella, muttei kaxoisässällä.  

ellauri131.html on line 45:       Nuoret arvostaa sitä että boomeri seuraa aikaansa, eze on niinkö "inessä" tämän hetken trendeistä. Ei esim dabbaa tai swäggää koska ne on jo vähän aikansa eläneitä trendejä. Ei pahexu revittyjä farkkuja, lävistyxiä tai tatuointeja. Tai ihonmyötäisten pipojen käyttöä sisätiloissa. Näitä asioita nuoret arvostaa boomereissa, joiden biologinen ikä voi vaihdella missä tahansa 35 ja 75 vuoden välillä.

ellauri131.html on line 67: Keväällä 1943 Suomesta siirtyi Saksan armeijaan vierailulle kolme evankelisluterilaista pappia, Juhani Jääskeläinen, Reino Ylönen ja Jussi Tenkku. Heidän tarkoituksenaan oli suorittaa ”henkisiä huoltotehtäviä” inkeriläissotilaiden parissa.

ellauri131.html on line 85: Sotilaspastori Juhani Jääskeläinen raportoi vierailustaan inkeriläispataljoonassa seuraavasti:

ellauri131.html on line 95: Inkeriläispataljoonan jäsenet olivat etupäässä hyvin nuoria, jopa alle 20-vuotiaita. Kouluikäisiä oli lähes 10 prosenttia. Monilla oli takanaan järkyttäviä elämänvaiheita Neuvosto-Venäjällä.

ellauri131.html on line 98: Inkeriläisten voimakas venäläisviha ei jäänyt sotilaspastori Juhani Jääskeläiseltä havaitsematta.

ellauri131.html on line 149: Kenraali Lindemannin käskyn ylitti vielä Adolf Hitlerin käsky joulukuulta 1942. Hitler määräsi ottamaan käyttöön sääliä tuntematta kaikki keinot myös naisiin ja lapsiin, jos toimet johtavat toivottuun tulokseen.

ellauri131.html on line 182: Miehittäjien sota Neuvostoliittoa vastaan oli julmaa ja inkeriläisten nuorten sotilaiden psyykkinen rasitus taistelussa partisaaneja vastaan oli suuri. Sellaista elämää kevennettiin viinalla.

ellauri131.html on line 215:  Kirjapaljastus: Kaija Koo ja Jare Tiihonen rikkoivat törkeästi Vain elämää -ohjelman tärkeintä sääntöä

ellauri131.html on line 256: Jussille tuli mieleen, että mikäli juodun ehtoollisviinin määrä voitaisiin jakaa pitemmälle aikavälille, miten kauan olisimme siis "synnittömiä", ottaen vielä huomioon tavanomaista vahvemman saksalaisen siunauksen. Tuo kysymys saattoi putkahtaa esiin muusta keskustelustamme, jossa käsiteltiin uskonnonhistorian erikoisuuksia ja hassunkurisia teoreettis-teologisia kysymyksiä joita tuon historian aikana oli pohdittu. Vastausta kysymykseen en muista, eikä sillä ollut tietenkään asiallista merkitystäkään.

ellauri131.html on line 268:     Tenkuilla oli tytär Marja, jonka tietysti tapasin jo pikkulikkana Järvenpäässä. Pari kymmentä vuotta myöhemmin hän tuli vastaan Pantheonin torilla - hän oli naimisissa amerikkalaisen kanssa, ja asui Rooman keskustassa. Hänen vanhempansa olivat opiskelleet Amerikassa, kuulin myöhemmin, mutta vasta nyt tänä vuonna sain tietää heidän elämästään ennen sotia ja sotien aikana. Liisa näet lähes 90-vuotiaana julkaisi pariskunnan päiväkirjat sodan ajalta nimellä "Inkeriläisiä siirtämässä". Helsingin Sanomien Markus Jokelan ottama kuva Liisasta vuodelta 2008 on alla, kun en vielä löytänyt omaa ottamaa:

ellauri131.html on line 379: Lean vuodetoveri Kivelässä pyysi Mariannekarkkia yööpöydän laatikosta, se olis ollut rotevaa. Ei saanut antaa. Marianne Power on vähän  Millimolli kieltämättä mutta muuten ihan kiva. Lieväshti Kirsin siivousapulaisen Tainan näköinen.

ellauri131.html on line 394: Tää lyömätön argumentti on sama kuin uskonnoissa yleensä. Rhonda Byrnen jungilainen luonnettyyppi on ESTP (tää kerrottiin vahingossa jo albumissa 98, kun Rhondasta ei ollut vielä mitään havaintoa).  

ellauri131.html on line 401: Rhonda Byrne (/bɜːrn/ BURN; née Izon; born 1951, Melbourne, Australia) on australialainen kirjailija ja tv-tuottaja, joka tuli tunnetuksi elokuvasta The Secret ja samannimisestä kirjasta (suom. Salaisuus). Idean elokuvaan Byrne sai luettuaan erään vanhan kirjan (Wattlsiitä, miten maailmankaikkeudessa asiat tapahtuvat. Hän halusi ihmisten ympäri maailmaa saavan tietää, miten elämässä voi onnistua. Hän teki aiheesta ensin elokuvan ja sen pohjalta kirjan, jota on myyty 19 miljoonaa kappaletta. Elokuvan suosioon vaikutti oleellisesti sen näkyminen Oprah Winfreyn ohjelmassa vuonna 20.  Byrne kirjoittaa Salaisuudelle jatkoteoksen aina kun edelliset pölökkiintyvät.

ellauri131.html on line 407:     No ainaskin Rhonda ize löysi salaisuuden avaimen. Vielä 2 näkinkenkää ja takas muuumitaloon kiidulla.

ellauri131.html on line 409: The Secret was published in 2006, and by the spring of 2007 had sold more than 19 million copies in more than 40 languages, and more than two million DVDs. The Secret book and film have grossed $300 million. Aika paljon muttei sillä vielä kuuhun mennä.

ellauri131.html on line 413: Läski Oprah on takuulla samalla listalla vielä korkeammalla sijalla. Rhondalla on nettisivut Tuvalulla. Sillä on epäilyttävän vino suu. Sellaiset ihmiset on epäluotettavia. Jos miljoonat ihmiset on tulleet tästä miljonääreixi, riittääkö hän meille muille enää mitään? Puhumattakaan miljardeista: Billions of people have already experienced The Secret manifested in their lives. No eihän tässä mitään oikeastaan luvata. Niinkuin Susannan seinällä luki: jos jokin menee päin vittua, se on kokemusta.

ellauri131.html on line 415: Mainoxesta päätellen tää sanoma on tähdätty maureille tai yleisemmin osattomille värivammaisille naisille. Tästä hetkessä elämisestä on taidettu jo mainita. Mitä kivempaa on tässä hetkessä, sitä ikävämmin lyö todellisuus kohta korville.

ellauri131.html on line 421: Salaisuus-sarjan Larry (Laurence Daykin), Fatty (Frederick Trotteville), Pip (Philip Hilton), Daisy (Margaret Daykin), Bets (Elizabeth Hilton) and Buster, Fatty's dog, kertovat elämää suuremmista kokemuxista:

ellauri131.html on line 446: Hornby valmistui Cambridgen yliopistosta. Hän asuu nykyisin Maidenheadissa. Hän työskenteli alun perin englanninopettajana ja toimittajana. Hänen esikoisteoksensa, omaelämäkerrallinen Hornankattila ilmestyi 1992. Sitä seurasi romaani Uskollinen äänentoisto (1995), jossa hän kertoo, että keski-ikäisten miesten arjen armotonta pyöritystä helpottaa ja mielenterveyttä ylläpitää listojen laatiminen ja lukeminen. 1998 ilmestyi Poika. Kaikista kolmesta on tehty elokuvaversiot.

ellauri131.html on line 461:   J.K. 22.03.2022	kazottiin ihan vahinkokaupalla amerikkalainen elokuva nimeltä The Secret: Dare to Dream, joka oli saanut Netflixissä Seijan suositusprosentixi 83%. Se oli samalla myös elokuvan sokeripitoisuus: nelikymppisellä langanlaihalla charity case naisella Louisianassa oli kokonaista 2 kosijaa, joista se pitkään mietittyään valizi jeesusmaisemman, joka oli sen lento-onnettomuudessa kuolleen lasten isän kexijäkaveri. Molemmat lesken kosijoista oli kyllä ihan sika kilttejä, mutta toinen oli vaan kouluja käymätön ravintoloizija ja kaiken kukkuraxi 50% vinkuintiaani. Jeesusmaisempi oli 100% white anglo saxon protestant ja vielä ammattikorkeakoulun professori, joka lisäxi oli ihan wokumaisen näppärä handyman ja hit it off aivan loistavasti lesken lasten kaa. (Vähän huolestuttavankin hyvin 16 vuotta täyttävän sakkolihan kaa, mun mielestä, vatkata nyt yhdessä salt taffyja ja natustella s'moreja!)

ellauri131.html on line 463:   Ja kaikenkukkuraxi, koska koko perhe oppii Brayn neuvokeista tietämään mitä haluavat ja pyytämään sitä hard enough, ne saavat sen! Mirandasta ja Braysta molemmista tuli upporikkaita myytyään isävainajan kexinnön patentin, Louisianan talo pantiin lihoixi (kexijävainajan äiti sattui olemaan ex-kiinteistövälittäjä ja kääri siitä muhkean välityspalkkion vaikka olikin jo eläkkeellä ja asui Jillin vanhempien tyyppisessä vanhusten päiväkodissa). Seuraavana jouluna kaikki kokoontuvat upi uudessa Tennesseen ökytalossa valtaisan muovikuusen ympärille. Ei tarvi enää Missyn kadehtia kavereiden synttäreiden food truckeja!

ellauri131.html on line 473: Mixet loisi itsellesi juuri niin upeata elämää, kuin haluat? Niin oikeastaan, mixkähän? Kysyvät retorisesti ylikärpät Minna ja Teija. Ne yrittävät höynäyttää hölmöjä perussuomalaisia periamerikkalaiselta Tony Robbinsilta lainatuilla usko pois-höynäytyxillä. Näin Minna:

ellauri131.html on line 480: Hetken katseltuani dokumenttia huomasin valtavan energian kulkevan sisälläni, muistin jälleen mieleni rajattomuuden ja sen, että meistä jokainen todella luo jokaisen hetken elämässään juuri sellaiseksi kuin haluaa. 

ellauri131.html on line 490: Tony auttaa  hoitoja vaan tiedostamaan ongelmiensa todelliset syyt ja alkuperät keskittymättä ongelman seuraukseen. Ja näiden haasteiden tiedostaminen on koko asian ydin, se on avain rajattomuuteen, täyteyteen, onnelliseen elämään ja todelliseen vapautumiseen.

ellauri131.html on line 502: Huomaa myös se, että sinun ei välttämättä tarvitse vielä uskoa näihin valitsemiisi lauseisiin täysin, mutta pikkuhiljaa tulet huomaamaan niiden vaikutuksen ja niistä tulee tosia. Usko tai älä. Ai et usko? No älä sitten. Mitäs tänne asti sitten vaivauduit.

ellauri131.html on line 519: Lucky girl syndrome on saanut nostetta sosiaalisessa mediassa, erityisesti Tiktokissa. Sovelluksesta löytyy lukemattomia videoita, joissa vannotaan, että kunhan vain riittävästi uskoo ja toivoo, alkaa vaurautta ja upeita asioita virrata ihmisen elämään kuin itsestään.

ellauri131.html on line 545: Uusliberalistisen ihmiskäsityksen mukaisesti jokainen on vastuussa itsestään. Jokainen myös vaikuttaa pääasiassa omilla teoillaan ja valinnoillaan siihen, kuinka miellyttäväksi ja hyvinvoivaksi oma elämä muodostuu. Niinpä esimerkiksi köyhyys ja lihavuus ovat seurausta ihmisen henkilökohtaisista valinnoista, joista voi omalla päätöksellä ja kurinalaisella toiminnalla päästä eroon.

ellauri131.html on line 547: Uusliberalistinen ihmiskuva jättää usein huomiotta, että ihmisillä on eri taustoista ja lähtökohdista johtuen elämässään erilaiset mahdollisuudet: esimerkiksi varakkaassa perheessä kasvanut on erilaisessa asemassa kuin toimeentulon kanssa kamppailleessa perheessä kasvanut. Ihmisillä on myös erilaisia persoonia ja voimavaroja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka pontevasti elämässä edetään.

ellauri131.html on line 571: kyllähän unelmoida saa, ja suorastaan pitää. Saattaa olla vielä harmitonta, jos todella uskoo, että hyvä parkkipaikka oli universumin lahja.

ellauri131.html on line 586: ”Siellä on nähtävissä, että 1990-luvun aikana vaurastumisesta tulee hyvän elämän mittari. Rikkaista yksilöistä tehdään henkilöjuttuja ja omistamisesta on tullut ihannoitu taito, joka on hyvä oppia.”

ellauri131.html on line 596: Aiheeseen liittyvää: Uushenkisyys|Meedio kysyy, olenko aiemmassa elämässäni ollut pieni pystykorvainen koira – Toimittaja selvitti, mitä meedion, astrologin ja kämmenestä tulkitsijan luona tapahtuu. Tarjotaanko nahkakierteitä tai luuydinnameja? Jos oikein toivon lujasti niin ehkä sitten. 

ellauri131.html on line 600: Aika köyhältähän tuollainen elämä lopulta tuntuu, jos tavoitellaan vain mammonaa kaiken hyvän mittarina. Silloin myös edistää ympäristön tuhoutumista, mutta kaipa ne jälkipolvet voivat sitten ajatuksin manifestoida ilmaston ja ympäristökadon kuntoon. Arto Nieminen

ellauri131.html on line 621: Ensimmäinen tarpeista on varmuuden ja mukavuuden tarve. Että olemme turvassa ja pystymme vaikuttamaan elämäämme. Sen varmistaa että on tanakasti pätäkkää. Toinen tarpeista on ensimmäisen vastakohta: vaihtelun ja epävarmuuden tarve. On kiva väliin pettää vaimoa ja ajaa lujaa hienoilla autoilla. Kolmas on merkittävyyden tarve. Haluamme tuntea olevamme tärkeitä ja ainutlaatuisia. Tony selitti, että joillekin merkittävyyden tunne syntyy työstä, toisille kalliin auton omistamisesta tai tuhannesta Twitter-seuraajasta. Tony tunnusti, että merkittävyyden tunteen voi saada  rikollisesta toiminnasta. Se kuulostaa oudolta, mutta jos esim huijaa hölmöä tai pitelee penistä toisen kurkussa, tulee äkkiä merkittäväksi tämän silmissä.

ellauri131.html on line 623: Neljäs on rakkauden ja yhteyden tarve. Eli yhdynnän mahdollisimman monen hoidon kaa. Viides on kasvun tarve. "Jos et kasva, alat vähitellen hiipua", Tony sanoo, oli kyse sitten siittimen, yrityksen, ihmissuhteiden tai ryöstötalouden kasvatuxesta. Viimeinen on antamisen tarve. "Elämää ei eletä itseä vaan muita varten", Tony sanoo. Hänen mielestään elämän suola löytyy omastaan jakamisesta. Näin se terottaa aina kahden vailla oleville hoidoille. 

ellauri131.html on line 628: Tony on yli 2m pitkä koska sillä oli aivolisäkesyöpä teininä. Sillä oli kauhee elämä: sen nimi oli jotain slaavia, äiti oli väkivaltainen, isät vaihtuivat (1 oli  baseballpelaaja nimeltä Robbins), se kouluttautui motivational speakerix ja yleni NLP guruxi. Kaikki tää on muokannut siitä tosi törkeen huijarin. Mut jos siitä tuli henkkoht ökyrikas tolla kusetuxella, olixe kusetusta? Sehän on vaan American Dreamia. 

ellauri131.html on line 630: Olen elävä esimerkki siitä eze toimii beibit! Ystäväni Peter Nygård on toinen.

ellauri131.html on line 639: Marianne: Elokuun alussa olin palannut viinin ja teeveemoskan pariin. Rahat oli lopussa. Universumin shekki oli katteeton. Napsautin tvn päälle. Kardashianit riitelivät Kanyen Kimille ostamista vaatteista. Self help on vaarallista jos rakastaa elämistä pilvilinnoissa. Self help on bisnestä. Isoa bisnestä. Se myy onnentunnetta.

ellauri131.html on line 763:   Onhan näitä. eikä tässä vielä kaikki. It all goes to show: mitä korkeammalla oxalla huhuilevat mölyapinat, sitä todennäköisemmin ne on huippuluokan paskiaisia.

ellauri131.html on line 815: Enkeli: Ei satu. Ei vielä pitkiin aikoihin.

ellauri131.html on line 825: "Miksi helvetissä jonkun muun pitää kertoa sinulle, kuinka sinun tulee elää? Etkö pysty siihen itse?" Avasin suuni sanoakseni jotakin sellaista kuin että ainahan tarvitaan filosofiaa tai uskontoa, joka auttaa hyvän elämän elämisessä,

ellauri131.html on line 842:   Her video is from https://www.watchagtv.com/  a new Christian streaming television, movie, and documentary station, and was filmed at Pastor Alistair Begg’s office. To listen to Pastor Begg’s sermons, please visit https://www.truthforlife.org/. You can download the free Truth for Life app and the American Gospel TV (AGTV) app to watch on your mobile devices. Ilmeisesti Begg on vielä Doreenia taitavampi sumuttaja, kun pystyi viemään Doreenilta virtuen.

ellauri131.html on line 844: Doreenilla on yhtä vino suu kuin Rhonda Byrnellä. Mariannella on ilmeisesti vielä näitä entisiä Doreenin poisvedettyjä tuotteita:

ellauri131.html on line 846: Jokaisella on vähintään 2 suojelusenkeliä, kuten Aku Ankalla. Ne on jumalan sanansaattajia. Niihin voi uskoa vaikkei ole uskonnollinen. Arkkienkelit on siivekkäiden nilkkejä. Niitä on 15kpl. Mikael auttaa sähköhommissa ja löytämään elämän tarkoituxen. Mitä vittua!? Jotkut enkeleistä on hevosia ja marsuja. Mitä vittua!!?

ellauri131.html on line 848:   Enkelit liihottaa ilmassa, meressä on merenneitoja eli nereidejä. Niiden äidin nimi oli Doris. Kantapää-Akilleen äiti Thetis oli 1. Galatea on myös nimekäs. Kaikkiaan noin 50 tunnetaan nimeltä. Hoblan ristikossa on vielä mm oreideja ja sylfidejä. Kaikki ne lähettää nenästä vedettäville parane pian kortteja.

ellauri131.html on line 972: Kuinka toivoisit muiden puhuvan sinusta, kun elämä on ohi? Ajattele sitä elämäsi jokaisena päivänä. Esim että olit lyhyt kaljupää ja kaaduit pyörällä. Ja siihen kuoli hän. Quidquid ages prudenter agas et respice finem. Ante obitum nemo supremaque funera felix. Fortes fortuna adiuvat. 

ellauri131.html on line 1055: Anna niille vielä pari eteläistä päivää,	gieb ihnen noch zwei südlichere Tage,		Suo niille kaksi päivää eteläistä, 

ellauri131.html on line 1056: tunge ne täyteläisixi ja aja niihin		dränge sie zur Vollendung hin und jage		ja viime makeus niin nouskoon näistä 

ellauri131.html on line 1067: Mutta se on niiden oma valinta, elämäntyylikysymys oikeastaan tavallaan. Se trendaa nyt. 

ellauri132.html on line 35:       Ei kylse niin vaan on, että kaik tää kyldyyrihömpötys on vaan samaa apinapesän feromoninlevitystä, jolla saadaan matelijanaivot aivokuoren hallintaan sekä yxilön että yhteiskunnan mittakaavassa. Jos pystyapinakin selviäisi hengissä lyhytnäköisellä puuhastelulla, ei mitään tätä tarvittais ja voitaisiin elää hetkessä niinkuin muutkin elukat. Mutta ei, ilman tätä torventoitotusta koko keko lysähtäisi kasaan alta aikayxikön.

ellauri132.html on line 60: Das Inquisitionsverfahren wurde verschleppt. Das Fehlen eines Präzedenzfalls – es war noch nie ein Häresieverfahren gegen einen so hochrangigen Theologen und Ordensmann durchgeführt worden – verunsicherte anscheinend die Inquisitoren. (Hups, täähän voi vielä sattua omaan nilkkaan!) Am 24. Januar 1327 appellierte Eckhart an den Apostolischen Stuhl. Dabei beklagte er, dass die Richter immer wieder Termine ansetzten, aber zu keinem Urteil kämen. (Hidasta kuin pankissa Satu Hassin isän ja miehen kuoltua. Ekkehart ehti kuolla kesken prosessin. Se oli ehkä pankin tarkoitus.)

ellauri132.html on line 67: Saksassa syntynyt Tolle sanoo perheensä jättäneen Saksan hänen ollessaan 13-vuotias, minkä jälkeen  välittömästi hän opiskeli Lontoon yliopistossa. Hän opiskeli lyhyen ajan myös Cambridgen yliopistossa vuonna 1977 mutta ei tehnyt maisterintutkintoaan valmiiksi. Hän on kertonut esikoiskirjansa johdannossa, kuinka hän oli 29-vuotiaaksi asti masentunut ja ahdistunut, kunnes hän sai yhtäkkisen valaistuksen ja pääsi eroon peloistaan. Sen jälkeen hän kierteli Lontoota onnellisena irtolaisena. Hän vaihtoi etunimensä Eckhartiksi 1200-luvulla eläneen teologin Mestari Eckhartin mukaan ja lähti kiertämään Englantia henkisenä valmentajana. Sen jälkeen Tolle muutti Vancouveriin ja julkaisi esikoisteoksensa vuonna 1997. Sen jälkeen kun Oprah Winfrey oli muutamaa vuotta myöhemmin esitellyt kirjan televisio-ohjelmassaan, kirjasta tuli myyntimenestys. Myös hänen seuraavat teoksensa nousivat Yhdysvaltain myyntilistojen kärkeen.

ellauri132.html on line 75: Tollen kirjoja on kuvattu new age -henkisiksi itseapuoppaiksi. Tolle ei identifioidu mihinkään tiettyyn uskontoon, vaan hyödyntää zenbuddhalaisuuden, suufilaisuuden, hindulaisuuden ja Raamatun opetuksia. Tollen kirjojen suosion syyksi on sanottu Tollen kykyä paketoida vanhaa viisautta esimerkiksi Buddhalta, Jeesukselta ja Shakespearelta helposti sulavaan muotoon nykyaikaiselle lukijakunnalle. Tolle itse sanoo viestinsä olevan se, että ihmisten pitäisi sammuttaa mielensä pulina, olla läsnä nykyhetkessä ja hylätä egonsa, ja pitää Tollea  manipuloivana ja jakavana voimana, joka on aina vaatimassa jotain. Tolle opettaa, että jos apina elää tässä hetkessä ja on hänen välityxellään yhteydessä “kokonaisuuteen”, hänelle (Tolle) alkaa tapahtua hyviä asioita.

ellauri132.html on line 77: No 70M:llä ei vielä kuuhun mennä. Jos ihan rehellisiä ollaan, eikö izekasvussa ole kyse pohjimmiltaan siitä ja sen kestävyydestä? Rahasta, sexistä ja ulkonäöstä. Leonardon naamalla ei päästä missään näistä triathlonin lajeista aivan huipputuloxiin. Vertaa vaikka Robbinsin Tonyyn.    

ellauri132.html on line 81: Minulle olivat liikaa tällaiset virkkeet: "Kyvyttömyytesi käsittää elämän ja kuoleman tuolle puolen ulottuvaa syvintä olemustasi johtuu pelkästään rajoittuneesta mielestäsi, joka luo kehon todisteeksi menetettyään kosketuxensa olemiseen, jotta se pystyisi tukemaan illuusioihin perustuvaa uskoaan erillisyydestä ja oikeuttamaan siten pelkotilansa."

ellauri132.html on line 155: Ja bonuxena: kukaan pääse sanomaan esim et mun tai meidän oleskelu on ainoaa tosioleilua, ja sun on väärä, tai et oleskelu on kuollut. Taino voi tietysti, muze kuulostaa vielä pöljemmältä, vähänkuin Asiaton oleskelu kielletty. Nyt takaisin äidinkielelle:

ellauri132.html on line 178: Mut tää kaikki vaan kun mä en tasapainoile roolissani aktiiviupseeripuolisona, uutena apinaäitinä, kokeneena turrimammana, ja elämänpituisena opiskelijana! Se et mulla on enemmän hobbeja kuin pystyn hanskaamaan - se on luultavasti syy mun hulluuteen. Mutta, se on okei! mä en haluu syyttää tästä ketään muuta!

ellauri132.html on line 233: Vaikka nokka tarttuisi ja tekis mieli muuttaa juttuja. Kun sun kynäily "mojo" alkaa lerpahtaa, me meinataan mennä taaxepäin ja muuttaa jotakin jotta pysyttäisiin tuottavina. On enemmmän vielä kertoja kun kirjoitetaan jotakin ja obsessoidaan mitä kaikkea on väärin siinä. Oli tilanne mikä hyvänsä, jatka kynäilyä. Unohda perfektionismi, unohda kirjailijan plokki (kirjoita paskaa ja muuta se myöhemmin), unohda negatiivisuus. Älä lakkaa kynäilemästä. Musta Emma Coats sanoo sen parhaiten:

ellauri132.html on line 239: …sama miten viattomia ne on. Sulla voi olla yleiskäsitys mitkä konfliktit ja vastuxet sä heität hahmoille, mut apinoiden empatia rajoittaa sitä. Kuitenkin meistä parhaat tulee paskimmista taustoista, niinkuin vaikka Kardashianit. Se voi tuntua ilkeältä, mut "älä tee elämää liian helpoxi päähenkilölle", kuten William Goldman ehdottaa. Jos sä tahdot että me oikeasti rakastetaan sun hahmoa, sun pitää tehdä kuten Kurt Vonnegut sanoo:

ellauri132.html on line 254: …koska se on kuulemisen arvoista. Vaikka vaan 1 sanoi niin, kaikki kirjailijat antoi ymmärtää et me kirjoitetaan koska meillä on kerrottavana joku tarina. (No aika usein kirjailija on vaan rahan tarpeessa.) Me kynäillään koska jokun tarvii lukee se. Me kirjoitetaan koska me tykätään sitä ja halutaan et muutkin tykkäis siitä. Se ei voisi olla enempi totta. Älä murehdi maailmaa, elä murehdi niiden vasteita. Americassa meille on izestään selviö miten tärkeää puhuminen on. Me ei lakata puhumasta eikä unohdeta et meillä on äänioikeus–vaikka oltas kuinka paskoja–se on lahja. Kynäilijänä meidän ääni on meidän näppis, meillä on siinä kynäilyväline. Emma Coats kysyy:

ellauri132.html on line 260: …älä koko maailmalle. Mun piti nauraa kun mä luin Vonnegutin apstraktin metaforan keuhkokuumesta “maailman nussimisena”. Se sekotti mut tolla, mut muut käsitteli just samaa asiaa. Niiden tavat sanoa se oli järkevämpiä. Loppuviimexi sun ei tarvi tehdä jokaista lukijaa onnellisexi, on joitakuita joiden pitää lukee se, ihan paineella, toisia jotka kritisoivat sitä, ja kolmansia joille se ei vaan ole niiden juttu. Sen ei pitäis estää sua kertomasta sun stooria. Samalla lailla, sulla on niitä jotka kiittää sitä, elää siitä, seuraa sua, ostaa kaikki sun kirjat, ja suosittelee niitä muille. Älä murehdi mistään niistä. Kirjoita yhdelle pirsoonalle jonka ajattelet jaxavan lukea sen loppuun. Älä välitä kestäkään muusta Stephen King suosittelee ezä:

ellauri132.html on line 266: …vaikka kuinka pippaisi. Kuten Coats sanoo,  “susta tuntuu ezä hukkaat arvokasta stuffia, muze vapauttaa sut siitä.” Kynäilijöinä meidän luomuxet on meidän vauvoja. Jotain jota me "synnytettiin" nin sanoen, ja kasvatettiin sivuilla miten parhaiten osattiin. On vaikea mennä takasin ja leikata noi pätkät pois meidän työstä, meidän elämästä. Mutta, niin pitää käydä. Enemmistö kirjailijoista ehdotti että jatkat duunia millä hinnalla hyvänsä; sitten kun sä loppuviimexi saazen valmiixi hylättyäsi ajatuxen että se joskus tulee valmiixi” (John Steinbeck), mänet takasin ja leikkaat kaiken mitä et tarvi. Just niinkö meidän elamassamme, miten paljon me siitä tykätään tai halutaan, kun kova tulee kovaaa vastaan, kun sun tarvii tehdä päätöxiä kun asiat on päin persettä, sun vaan täytyy tehdä se. Kuten Joss Whedon kimitti: Leikkaa mitä rakastat.

ellauri132.html on line 385:   Pidä mielessä että sun yhteiskuntakäsitys on vaan sun oma. Susta voi näyttää ihan selvältä et asiat on pahasti. Vähän väliä; toisille tää saattaa olla unelma. Esim Kardashianeille. Tai niinku villin lännen lehmipojat ja sheriffit. Kaikki "meistä" on haaveilleet tosta elämästä upeana unena, eix je? Paizi, tiezä, mustat, inkkarit, kiinalaiset mamut, köyhät, maajussit, nuoret koiraat ja naaraat köyhistä perheistä, ize asiassa lähes kaikki muut kuin Cartwrightin veljexet. Yeah, niille se oli painajaista. Jos niiltä kysyttäs, saisit kuulla ennenkuulumatonta dystopiaa. Ainakin musta tuntuu niin, mä oon näät musta.

ellauri132.html on line 387:   Äärimmäinen teknologia ei välttämättä ruineeraa sosieteettia. Vielä pahempaa on karisma. Kaikista pahinta on äärimmäinen teknologia JA karisma.

ellauri132.html on line 396:   ‘Tahdon sulta nyt-’ hän murisi ennenkuin hän pakotti hiänet selälleen. Vaikka hiän halus vastustaa, hiän ei kyennyt. Kun hän koski hiäntä, kaikki izetunto jätti hiänet ja hiän muovaantui just niinkun hän halusi. Tällä kertaa, hän nosti ylös hiänen lonkat pakaroiden ja yläreiden välisestä vaosta. Levittäen hiänen polvet lonkkiensa ympärille… Tekeillä oli ilmeisesti lähetyssaarnaaja-asento.

ellauri132.html on line 407: Me keskitytään niin kovasti naaraan naukunaan, kehräyxeen ja vinkunaan etme unohdetaan et koiraat röhkivät, murisevat ja huohottavat myöskin. Ne on stimuloivia ääniä. Se sais mielellään pitää niitä vielä enemmän, jos se ehtisi! Sillä

ellauri132.html on line 453: Elmore John Leotard Jr. (11. lokakuuta 1925 New Orleans, Louisiana – 20. elokuuta 2013 Detroit[1]) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja käsikirjoittaja. Leonard valmistui lukiosta "University of Detroit Jesuit High School" vuonna 1943. Koulun jälkeen hän liittyi merivoimiin ja palveli kolme vuotta eteläisellä Tyynellämerellä laivaston rakennusjoukoissa. Armeijapalveluksen jälkeen vuonna 1946 Leonard aloitti opinnot yliopistossa "University of Detroit". Opiskeluaikoinaan hän alkoi kirjoittaa vakavissaan ja lähetellä novellejaan kilpailuihin ja lehtiin. Leonard valmistui yliopistosta vuonna 1950 suoritettuaan tutkinnot englannin kielestä ja filosofiasta. Jonkin aikaa valmistumisensa jälkeen hän aloitti työt mainostoimistossa, jossa työskenteli useita vuosia jatkaen tarinoiden kirjoittamista työn ohella. Hän aloitti kirjoittamisen lännenkertomuksilla, mutta siirtyi myöhemmin rikoskirjallisuuden pariin.

ellauri132.html on line 652:     Uudelleensynnytys. Uudelleensynnytyxen tyyppinen juoni seuraa hahmon muunnosta pahasta hyväxi. Se työnnetään ikäänkuin takas perseeseen ja nussitaan uudelleen. Hahmolla on taajaan traaginen menneisyys joka informoi (vittu tää kirjottaja tykkää sanasta "informoi") niiden nykystä negatiivista elämänkazomusta. Kuiteskin, tapahtumasarja (tavallisesti päähenkilön liikkeellepanema tai kertojan) saa ne näkemään tunnelin päästä pilkottavan valon. Kz: Roope Joululaulussa, tai Peto videossa Kaunotar ja peto.

ellauri132.html on line 661: Mix niitä juonia on just 7? Sixkö kun juutalaisten kandelieerissa on 7 kynttilää? Vai muodostuuko apinan elämä noista 7 vaihtoehdosta? Siis ainakin kiinnostavampi fiktiivinen elämä, ei mikään vitun aitan tai uunin väsäys.

ellauri132.html on line 760: 	Hahmot jotka on elämäänsä tyytyväisiä on vitun ikävystyttäviä.

ellauri132.html on line 762: 	Tosielämässä vahvat naarashahmot kulkee toisella nimellä: naisia. Koita kirjoittaa niistäkin.

ellauri132.html on line 790: 	Vaikka hahmo elääkin menneessä ei sen tarvi edustaa muinaista stereotyyppiä.

ellauri132.html on line 794: 	Tosielämässä me vältetään riitoja. Mutta fiktiossa sopuisat hahmot on tylsiä - ainakaan ei niistä kukaan viiti lukea.

ellauri132.html on line 875: Und wieder zum drittenmale verzieht sich des Fremden Gewand.		Ja vielä 3. kerran se kiskoo vieraan palttoota.

ellauri132.html on line 943: Und sieh', ich ging zur Sünde, dein Zeichen auf der Brust. —		Ja niinpä ryhdyin syntiin sun frizurengas vielä kaulalla. —

ellauri132.html on line 956: Verlast' mich, lieber Robert — und noch die letzte Bitte		Jätä mut Roope kulta, ja vielä yxi pyyntö,

ellauri133.html on line 48:       Tää albumi on sikäli vielä raakile, ettei mulle ole selvinnyt, missä sen pointti oikein on. Se on vähän niinkuin paasaussiittiö, joka ei ole vielä päässyt ulos kassista. Okei, Teppo Kurko tuli avuxi, varmistamaan et mitä kuuluisampi bestselleri, sitä paskempi, ja sitä moukkamaisempi apina se joka sen on kynäillyt. 

ellauri133.html on line 125: Lue lisää Tepolta ja tule vielä tepommax! Teppo Kurkon Toosa!

ellauri133.html on line 158: Adverbit on vielä pahempi moka. Adverbit päättyy -ly, esim willy, bully, butterfly. Suomessa -sti, esim. siisti, kuisti, juristi. 

ellauri133.html on line 194: Piditkö lukemastasi? Jos jaxat lue vielä pitempi lyhennelmä. Siinäkään ei ole yhtään adverbia eikä passiivia.

ellauri133.html on line 252:     Tää luusereiden kerhohan on kuin Harry Potter ja kumppanit, tai vielä enemmän kuin Enid Blytonin find-outerit. Et mua väsyttää tämmöset musketööritiimit.)

ellauri133.html on line 265:     Mua kyllä käy vähän säälixi toi penninnussija. Aika kurjaa elämää saa sekin viettää, haisevissa viemäreissä aina 27 vuotta ja sit kauhee vaiva saada syödä pari vittumaista kakaraa.

ellauri133.html on line 312:     Niin siis ne vielä sikimmätt sexiskenet siis? Pahenevassa järjestyxessä:

ellauri133.html on line 318: The Kidin elämän tarkoitus on 4 juttua: sen nopee auto, Pabst Blue Ribbon kalja, hyvin kammattu tukka, ja pääsy paikkaan Vegas kertomaan henkilölle tai yhtiölle Flagg mitä tehä- Hänen mielisairas (tai oik. luonnevikainen) käytöxensä saa hänet ja Roskixen tapetuxi monta kertaa, mut varsinainen friikkaus on kun Trash herää yöllä siihen että kiimainen skidi hankaa tankoaan Roskixen kylkeen pyytäen siltä kädetystä.

ellauri133.html on line 355: Mainizinko jo että Bill Denbrough, kundi joka pääsee kuudentena puoliveteisenä hilloviivalle, on aika selvästi Tepon alter ego pienenä (ja myös myöhemmin kaljupäisenä. Oikeella Tepolla on vitusti tukkaa vielä vanhana, se on akkamainen mies.) Oliko Teppokin muuten änkyttäjä kuten kollegansa Pynchonin Nipsu? Yhtä rumia ne ainaskin ovat, ja armottomia länkyttäjiä.

ellauri133.html on line 489:       Beverly puraisi täyteläistä alahuulta. Se oli 11-vuotiaaxi aika namu.

ellauri133.html on line 496:       Eiku lapsia. Syöminen on pahinta kuviteltavaa, kun ei vielä tiedä pahemmasta.

ellauri133.html on line 515:       Bevin rintoihin, eiköhän se kohta selviä. Nyt ne olis täyteläisemmät, kypsemmät...

ellauri133.html on line 532:       Lantioluut painautuivat ja erkanivat, vaikkoli vielä housut jalassa.

ellauri133.html on line 556:       Beverly oli pitempi kuin Tabitha ja täyteläisempi rintojen ja lantioiden kohdalta. Ja hyvin tervetullut!

ellauri133.html on line 589: Aika moukkamaisia, Austenia lukuunottamatta, joka moukan mielestä on romcomia. No tavallaanhan se onkin, muttei siinä kaikki! Frankenstein on Maryn avainromaani Percy Shelleystä. Loput infantiilit äijä"klassikot" löytyy myös leffana, kuvitettuina ja piirrettynä leffana. Tota Austen cartoonia en ollut ennen nähnyt. Kertaalleen tää moukka on vielä lisäx lukassut:

ellauri133.html on line 624: Haamut ilmestyy myös Jackille, etunenässä Dilbert Perusinsinööri, Rotkon entinen stuertti joka tappoi koko perheensä ja teki seppukun hotellin käskystä. Dilbert ja muut henget (mm. käkkärätukkainen tiukka naisinsinööri, evil HR manager kissa, ja paxu johtaja jonka pulisongit näyttää sarvilta) uskottelee Jackille että Buffy ja Danny täytyis nyt tappaa. Ne avaa myös baarin ja Jack alkaa taas vetää hapanta. Kun Jackin mielenterveys huononee, Buffy alkaa pelätä oman ja Dannyn turvallisuuden puolesta.

ellauri133.html on line 700: Joseph ”Joss” Hill Whedon (s. 23. heinäkuuta 1964, New York, New York) on yhdysvaltalainen käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja, sarjakuvakäsikirjoittaja ja joskus myös säveltäjä ja näyttelijä. Hänet tunnetaan luomistaan televisiosarjoista Buffy, vampyyrintappaja (1997–2003), Angel (1999–2004), Buttfly (2002), Doghouse (2009–2010) ja P.A.N.T.Y.S.H.I.E.L.D. Agentit (2013–2020). Lisäksi Whedon on käsikirjoittanut elokuvan Toy Story – iankaikkista elämää (1995), ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan Serendipity (2005), käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan Uncle Tom's Cabin in the Woods (2012) sekä ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvat The Averagers (2012) ja Averagers: This is the Age of Aquarius (2015). Näistä olen nähnyt Toy Storyn.

ellauri133.html on line 702: Jössillä oli jo pienenä vahva mielikuvitus, ja hän loi usein rinnakkaistodellisuuksia paetakseen yksinäisyyden ja poikkeavuuden tunteita. Hän kuvitteli lelujensa olevan kummallisia hahmoja ja keksi erilaisia tarinoita niiden elämästä. Yhden nimi oli Tony ja se oli yli 2metrinen. Se asui Jössin suussa ja näytti sille "asioita". Toinen oli sarvikuono jonka sarvi oli pehmeä ja nukkainen. Whedon luki myös paljon sarjakuvia, etenkin Hämähäkkimiestä ja Ihmenelosia sekä tieteiskirjallisuutta.

ellauri133.html on line 769: Ezellasta. Hän käsikirjoitti myös elokuvan Alien – ylösnousemus (1997) ja oli mukana käsikirjoittamassa elokuvia Toy Story – iankaikkista elämää (1995), ja E.T. - toinen tuleminen (2000). Jössi  on kertonut olevansa vahvasti tyytymätön elokuvien Alien – ylösnousemus ja E.T. - toinen tuleminen  lopputulokseen. Kukapa ei.

ellauri133.html on line 774: ”Muistan tarkasti hetken, jolloin huolestuin Laurista ensimmäisen kerran. Kesällä 2021 olimme lähdössä koiran kanssa Sysmästä takaisin kaupunkiin, kun Lauri kysyi yhtäkkiä, että mihin me ollaan menossa.  Tuntui siltä, kuin kärpäsen siipi olisi hipaissut. Sinä hetkenä muistisairaus lensi elämäämme.

ellauri133.html on line 782:     Tänä kesänä Lauri alkoi kärsiä harhaluuloista. Hän on varma, että häneltä varastetaan tavaroita, esim keltaisia naistensaappaita. Tuntuu kurjalta, että hänen on pelättävä asioita, jotka eivät oikeasti ole totta.

ellauri133.html on line 784: Liikuttavaa on se, että hän on yhä pistämätön humoristikko. Hän tunnistaa läheisensä ja pysyy usein keskusteluissa mukana. Hyvältä tuntuu myös se, että ainakin sairauden alkuvaiheessa hänestä tuli lempeämpi ja rauhallisempi. Pukeminen ja syöminen sujuvat vielä hyvin, mutta mikään entinen mieluisa, vähän monimutkaisempi tekeminen ei enää luonnistu. Hän ei enää lue kirjoja, katso elokuvia, ratkaise humoristikoita eikä korjaile erinäisiä asioita. Hän paasaa vielä ahkerasti, mutta suullisesti. 

ellauri133.html on line 815:     1929 nappas Thomas Mann kirjallisuuden Nobelpalkinnon kirjalla Buddenbrookit. Se oli mun mielikirjoja. Kristina ei pidä Mannista koska Mann on niin ulkonäkötietonen, se kertoo aina onko ihmiset rumia vai kauniita. Mann pohti kirjoissaan porvarielämän ja taiteellisuuden ristiriitoja, moraalin ja aistien sanasotaa, esteettisen ja eroottisen pystypainia. Lähdettyään Sakuista Hitlerin valtaantultua se vietti mukavaa julkkiskirjailijaelämää USA:ssa ja Schweizissä.

ellauri133.html on line 837:   Teemu Kurkela on kotoisin Pohjois-Iin Ikolasta. Hän on suunnitellut rakenteilla olevan Tanssin talon ja pilannut isiensä talon Pohjois-Iissä. Kärrännyt 24 autokuormaa isän keräämiä kamoja kaatopaikalle, puzannut talon kaikesta vanhasta ja tehnyt siitä jättimäisen air-bnb:n. Siellä käy nyt siivoojaryhmiä ja liikemiehiä kylpemässä sen betonipäällysteisessä spassa ja istumassa sen ize väsäämissä sohvissa. Talo näyttää tyhjyyttä kaikuvalta hylätyltä kansakoululta. Mutta tärkein on vielä tietämättä: onko Teemu homo? Kaikki merkit viittaa siihen (ml homo etunimi Teemu), mutta vastaus ei selviä edes tältä videolta.

ellauri135.html on line 47:       Konstantin Paustovski on samaa imelää kirjallisuudenlajia kuin armenialaismamu Saroyan ja Steinbeckin Jussi. Paulo Coelho ja Pikku prinssi on samaa genreä. Kuvaavat hyviä apinoita jotka eivät menetä uskoaan apinalajiin kovassakaan menossa. Vika saattaa silti olla kullissa. "Minua voidaan syyttää kiihkosta naisia ja lettipäisiä tyttösiä kohtaan" ajatteli Allan. "Amerikka on täynnä seikkailijoita ja tyhjäntoimittajia", huomautti Allan lempeästi. "Kullin perässä juoxijoita", täydensi uhrautuva tohtori. Lyhkönen ja Kulli. Onkohan tää Allan olevinaan Allan Poe? Takuulla, 40 vee Allanilla on joku Virginia ja se kuolaa jotain 19-kesäistä Carmenia. Harvinaisen nuoren kaunottaren kuvan viereen Allan oli kirjottanut "äitini". Selvä pedo.

ellauri135.html on line 131: Ильинский омут on alueella Тарусский район, в районе д. Романовка satasen kilometriä Moskovasta etelään. Yes, the driving distance between Moscow to Tarusa is 136 km. It takes approximately 1h 48m to drive from Moscow to Tarusa.

ellauri135.html on line 137: Ei apina voi elää ilman kotimaata eikä ilman sydäntä (hui).

ellauri135.html on line 179:     Kirjassa esitetään myös Helsingin pelastuminen tuholta kenraalikuvernöörin ansioksi. Sulut ja patterit, joita tehtiin Santahaminasta (ja Matosaaresta) aina Lauttasaareen saakka eivät olleet turhanaikaisia, vaan ratkaisivat kaupungin kohtalon, kuten kerrotaan. Vieläkin tärkeämpää Suomen kannalta oli Krimin sodan jälkeinen aika, jolloin, uuden keisarin hallitessa, aloitettiin suuri modernisaatio-ohjelma, johon kuului niin talouden kohentaminen rautateiden, kanavien, sahojen ja muut teollisuuden avulla kuin myös kansansivistyksen kohottaminen.

ellauri135.html on line 266:     Joku Aldanov vielä tarkentaa ettei Korolenko nyt oikeen tosta vallankumouxesta kuumunut, mutta siteerasi silti yhä Niken kukkoja. Ellei se sitten vaan kexinyt koko juttua, jäljet näyttävät päättyvän tähän Korolenkoon. Стихами забытого поэта, joopajoo. Nää on nyt tosiaan näitä sitaatteja siipikarjalta, цитаты и  выражения крылатых. 

ellauri135.html on line 312: Oiskohan tää jotain länsivastaisuutta tääkin? Tää Niken kiekasu on vieläkin tosi suosittu runon avaus tai lopetus, vaikkei kukaan näytä tietävän, kekä Niklas on tai tunne runoa mistä se on otettu. Joku Kuznetsov eli Kuskelainen kirjoitti tämmösen just kun Neuvostoliitto romahti, ja vuotta ennen oli kiekaissut joku Aksjonov (alempana). Kolmantena joku runo joltain Svetlanalta, ettei kansainvälistä naisten päivää ihan unohdeta. Suomentaja: Larry Page et al.

ellauri135.html on line 328: Все успевали на своем веку:				Kaikki onnistuivat elämässään:							

ellauri135.html on line 342: Всю жизнь я слушал петушиный этот бред.			Koko elämäni olen kuunnellut tätä kukon hölynpölyä.				

ellauri135.html on line 373: Вся жизнь твоя прошла в сплошном хмельном угаре.	Koko elämäsi on ollut jatkuvassa huumaavassa kiihkossa.				

ellauri135.html on line 412: Наша русская жизнь не мёд.		Venäläinen elämämme ei ole hunajaa.		

ellauri135.html on line 417: И про жизнь уже не спроси.		Äläkä enää kysele elämästä.			

ellauri135.html on line 455: Saman-aikuisia lyyrillisiä runoilijoita mainittakoon vielä veljekset Ticklén, Pyhäjoen Pyhäjärven kappalaisen pojat. Vanhempi veljeksistä, Pietari Ticklén, oli syntynyt 1792, tuli Turun yliopistoon 1811, vihittiin papiksi 1815 ja seppelöittiin maisteriksi 1823, oli enimmän ajan opettajana Oulussa, kunnes v. 1829 pääsi Teuvan pitäjän kirkkoherraksi, jossa virassa kuoli 1838. Hänen lyyrillisiä runoelmiansa löytyy Oulun Viikkosanomien parissa ensimmäisessä vuosikerrassa.

ellauri135.html on line 457: Nuorempi veli Eero Ticklén oli syntynyt 1794, tuli ylioppilaaksi 1815, vihittiin papiksi 1817 ja kuoli kappalaisena Kärsämäellä 1827. Ainoa hänen sepittämänsä runo on Neidon valitus, joka on painettuna vanhemman Sakari Topelius'en julkaisemien vanhojen runojen ja nykyisempien laulujen joukossa. Tälle on tullut se kunnia osaksi, että Runeberg sen käänsi ruotsiksi, luullen sitä kansanlauluksi, niinkuin hän itse tunnustaa Helsingfors Morgonblad'issa 1832. "Minulla on tätä ihanaa runokappaletta ruotsiksi kääntäessäni ollut sama tunne, kuin sillä, joka yrittää kukkaiskasvia kiskoa irti ja siirtää yhdestä maaperästä toiseen. Joka hetki olen pelännyt vahingoittavani sen hentoja juuria —käyttääkseni vertausta — ja hienoja lehtiä, ja toivotonna epäillyt, olenko sitä voinut varjella niin, ett'ei siinä olisi liiaksi oman käteni hävittävää jälkeä".  

ellauri135.html on line 565: Konsta ajaa Oka jokea alavirtaan peräprutkulla. Poijunvartija Shaslik varottaa ukonilmasta. Konsta pelastautuu poijusedän kaa Svjatoslav Richterin kesämökille. Svjatoslav on tiettävästi homo. Ahaa soittajaa ei ole vielä näkynyt, sanoo Shishkebab. Hän tuokin aina pelinsä mukanaan. Kazokaa tuota ovea. Se on niin leveä, et peli mahtuu sisälle.

ellauri135.html on line 613: Без слез, без жизни, без любви.		Ei kyyneleitä, ei elämää, ei rakkautta.		

ellauri135.html on line 623: И жизнь, и слезы, и любовь.		Ja elämä, kyyneleet ja rakkaus.			

ellauri135.html on line 628: "Joka ilta malexin läpi puutarhan ja toistan mielessäni: hiän oli täällä - kivenmukura johon hän kompastui on mun pöydällä, kuihtuneen heliotroopin oxan vieressä; mä kirjoitan paljon runoja - ja tää, voit olla varma, on selvä pihkaantumisoire....", Pushkin kirjoitti Kernin siskolle monta päivää tämän lähdettyä. Hän kirjoitteli Kernin kaa puolentoista vuotta, mutta enimmäxeen pelleillen. Vaikka Pushkinin elämäkerturit koittaa idealisoida niiden suhdetta, tiedetään et Alex viittas hiäneen myöhemmin "Babylonin porttona", ja kirjoitti kaverille että "Jumalan avulla bylsin sitä äskettäin."

ellauri135.html on line 632:     Pieni elämänmyönteinen vanhus lueskeli niiden ekan tapaamisen paikalla 60-luvulla, osaa Konstantin Paustovski kertoa. Hän oli Anna Kernin lapsenlapsi, Aglaja Pyzhevskaja, entinen näyttelijätär. Hän ei ollut pitänyt isoäidistään. Ja vaikea olisikin ollut pitää satavuotiaasta vanhuudenhöperöstä, joka tappeli lapsenlapsiensa kanssa ruokapöydän herkkupaloista. 

ellauri135.html on line 634:     Pieni elämänmyönteinen vanhus kierteli kyliä kirjoittamassa muistiin kaiken mitä vanhat muistivat Pushkinista. Eipä silti, he osaavat kyllä syöttää pajunköyttäkin. Pushkinilta oli kysytty, pitäiskö lähteä vastustamaan Napoleonia. Pushkin oli vastannut: Mixi hitossa pitäisi pistää nokkansa mokomaan sontaan, kunnianarvoisat valtiojohtajat, kun kerran musikoillakaan ei ole kuin yhdet ainoat piikkohousut koko elämänsä aikana. Siitä sodasta ette pirulauta ikinä selviä. Nähdään!"

ellauri135.html on line 638:   Isä oli Vologdan sairaalan kirjanpitäjä.Mitä hän nyt oli, säälittävä juoppolalli ja rehvastelija. Kaikkein epätoivoisimmassa puutteessakin hän käytti puhkipestyä ja tärkättyä paidan etumusta ja leventeli syntyperällään. Hän oli venäläistynyt latvialainen, syntyjään Jagelloneja. Juovuspäissään hän hakkasi minua. Meitä oli kuusi lasta yhdessä ainoassa huoneessa, keskellä likaa ja löyhkää, jatkuvia riitoja ja nöyryytyksiä. Lapsuus oli vastenmielisintä aikaa. Humalassa isä jankkasi aina Pushkinin runoja ja itki ja voihki. Kyyneleet virtasivat tärkätylle paidan etumukselle, hän ruttasi sen, sätti itzeään ja huusi, että Puškin oli ainoa valonsäde tällaisten kirottujen saastojen elämässä. Hän ei muistanut ainoatakaan Puskinin runoa kokonaan. Hän aloitti aina alusta, mutta ei koskaan pääsyt loppuun. Isältä olen oppinut vain 2 Pushkinin säettä:

ellauri135.html on line 640:     eteläisen maan taikarantaa.

ellauri135.html on line 649: 
Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille

ellauri135.html on line 651: Mikhail Lermontovin runous on monipuolinen ja opettavainen, se paljastaa venäläisen kansan elämän ja käsitteet. Runouden runous on monimutkaista ja täynnä erikoisvoimaa. Tämä kuuluisa mies syntyi syksyllä vuonnaMoskova 1814 - 3 tai vanha tyyli 15. lokakuuta. Soon Helmiä täsmälleen 188v vanhempi. Hänen isänsä oli Tulan maakunnasta ja oli vuokranantajan poika. Ulkopuolinen kauneus ja ystävällisyys isän yhdistettiin hänen epämuodolliseen dispositioon. Eläkkeelle jäänyt kapteeni oli myös kuuma ja rajoittamaton.

ellauri135.html on line 653:  Tämä kaveri piti Maria Mikhailovna Arsenievasta - unenomainen ja hermostunut tyttö, joka vanhempiensa kieltämisistä huolimatta halusi tulla vaikean ja lähtevän upseerin vaimoksi. Mikhailin vanhempien elämä avioliitossa oli epäonnistunut. Hänen äitinsä kuoli melko varhain, eikä suhde isään ja isoäitiin mennyt kovinkaan hyvin, mikä jätti jäljenteen runoilijan pienelle tulevaisuudelle - tämä on Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille.

ellauri135.html on line 655: Penzan alueella isoäidin puolison kartanossa meni runoilijan lapsuus. Kotikoulutus oli monipuolista: vieraiden kielten opit, musiikki, piirustus. Myöhemmän luovuuteen vaikuttivat merkittävästi hänen matkansa Kaukasuksella, jossa Michael sai läpi kivennäisvesien käsittelyn. Tässä eteläisessä lomassa runoilija vieraili kolme kertaa ja kirjoitti monia Kaukasiassa liittyviä teoksia. Vuonna 1827 hän muutti Moskovaan isoäitinsä kanssa. Lermontovin lasten elämäkerta osoittaa, että runoilijan persoonallisuudella ja hänen lisätehtävyydellään oli kuvaamaton vaikutus isänsä kuva romanttiseksi sankariksi. Esimerkiksi teokset kuten "Ihmiset ja intohimot" sekä "Strange Man" sisältävät kaikuja vanhempien perhekonnerikosta.

ellauri135.html on line 657: Vuonna 1828 runoilija saa koulutusta gumanitaarisen profiilin Nobel Boarding Schoolissa ja viestii Lopukhinsin perheen kanssa. Yksi neljästä pojasta tuli myöhemmin runoilijan ystäväksi ja Varvara-tytär musexi. Runoilijan aktiivinen luova toiminta avautuu ja ensimmäiset runot tulevat näkyviin: "Kaukasianpaimenkoira", "Sirkasialaiset", demonin ääriviivat. Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille osoittaa, että runojen aktiivinen kirjoittaminen alkoi 1900-luvun 30-luvuilla. Samana vuonna hän menestyi menestyksekkäästi Moskovan yliopistossa moraalisessa ja poliittisessa tiedekunnassa, mutta myöhemmin hän ymmärtää virheensä. Vuonna 1832 Mikhail meni Pietariin ja siirtyi koulujen vartijoiden alihankkijoille. Näinä vuosina hänestä tulee yrityksen sielu ja naisen mies. Ensimmäiset julkaisut olivat jo vuonna 1835, ja vuonna 1837 Pushkinin runoilijan kuolemasta tuli perusta saman nimen runolle.

ellauri135.html on line 659: Ensimmäinen kaksintaistelu tapahtui talvella 1840. Sitten syy oli terävä hyökkäys, jonka Lermontov myönsi itselleen. Lyhyt lasten elämäkerta osoittaa jo, että tällaiset riidat tuolloin eivät voineet johtaa mitään hyvää. Mutta runoilija oli tällä kertaa onnellinen, ja hän lähti pienellä haavalla ja pidätettiin lyhyellä pidättämisellä. Kuitenkin riita 15. heinäkuuta 1841 oli viimeinen, ja hänen kollega Martynov ampui runoilija rinnalle, joka johti hänen kuolemaansa.

ellauri135.html on line 661: Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille osoittaa, että runoilija on jättänyt jälkeensä hämmästyttäviä teokset: "Aloittelevan", "Demon", "Borodino", "The Poet", "Sail", "kuolema Runoilija", "ajatella", "ja kyllästynyt ja surullinen", "Profeetta" "The Prisoner", "kallio", "Isänmaa", "espanjalainen".    

ellauri135.html on line 663: 
M. Yu.Lermontovin lyhyt elämäkerta vanhuxille

ellauri135.html on line 667: Tuleva kirjailija syntyi lokakuussa 1814. Jo ennen uutta vuotta koko Moskovan perhe palasi Tarkhanyyn - isoäidin kiinteistöön Pmenan alueella. Misha jäi ilman äitiä, kun hän ei ollut edes kolmea vuotta vanha. Isä halusi ottaa poikansa mukaan, mutta isoäiti teki tahdon niin, että kaikki jää hänen poikansa vain, jos hän elää hänen kanssaan vasta aikuisuuteen asti.

ellauri135.html on line 696: Lyyrinen sankari on tavallinen sotilas, joka oli kuollessa haavoittuneena ja tietäen kuolevansa, antaa useita tilauksia ystävälle ja välittää sanallisesti hänen erikoisen testamenttinsa hänelle. Hän pyytää, ettei puhu kuolemasta isälleen ja äidilleen, mutta pyytää välittämään tämän viestin rakastetulle naiselle, joka on varma, että hän ei tunne tunteita häneen. Hän on varma, ettei kukaan huolehdi hänen kuolemastaan. Sankari on todennäköisesti yksinkertainen talonpoika, ja asepalveluksessa on rikottu hänen elämänsä. Ehkä hän on vielä nuori, mutta hän hautaa jo itsensä, koska sotilasvelvollisuus ei anna hänelle mahdollisuutta palata.

ellauri135.html on line 700:     Pääteema on kuolema.. Siinä kirjailija näkee elämänsä loogisen lopputuloksen, jota kukaan ei tarvitse. Hän puhuu kuolemasta rauhallisesti ja jopa välinpitämättömästi, ikään kuin hän ei anna pirun siitä, kuinka seuraava taistelu loppuu. Hän huomauttaa kuitenkin ironisesti, että "hän rehellisesti kuoli kuninkaan puolesta". Miksi ironista? Kyllä, koska kuningas itse lähetti hänet teurastettavaksi, ja runoilija vihasi sotilasasioita, joten hänellä ei ollut halua harjoittaa sitä, vielä vähemmän kuolla hallitsijan nimessä, jonka kanssa kirjoittajalla ei ollut suhdetta. Nikolai Lermontovin kuoleman jälkeen Nikolai Ensimmäinen itse sanoi: "Koiralla on koiran kuolema." Siksi runoilussa runoilija ei kuvaa sankarillista uhraamista kotimaansa nimissä (hän ​​ei kuole isänsä puolesta, vaan hallitsijan puolesta), vaan teloituksen, johon hän oli tuomittu kuninkaan määräyksellä.

ellauri135.html on line 702:     Yksinäisyyden teema. Sotilas sanoo, ettei kukaan ole kiinnostunut hänen kohtalostaan ​​paitsi ehkä isänsä ja äitinsä, ja he ovat todennäköisesti jo kuolleita. Hän pyytää myös välittämään uutiset kuolemaansa naapurille, jota hän rakasti ja joka oli jo unohtanut hänet. Kaikki tämä viittaa siihen, että sotilas ei arvosta elämäänsä, koska kukaan ei odota häntä. Hänen ei tarvitse pitää huolta itsestään, sillä ei ole eroa, tuleeko hän kotiin vai ei. Tästä kauhistuttavasta tunteesta tulee hänen kuolemansa tärkein syy, koska henkilö, joka tietää rakastavansa häntä, tekee kaiken mahdollisen palatakseen perheeseensä. Ja se, joka on yksinäinen, sallii nöyrästi tappaa itsensä.

ellauri135.html on line 704: Runo on kyllästynyt yksinäisyyteen, se tekee lukijasta surullisen. Erityisen vaikuttava on rauha, jonka kanssa sotilas puhuu kohtalostaan. Hän on rauhallinen välittömässä kuolemassa, mutta lukija ymmärtää, että sankarille tapahtui epäoikeudenmukaisesti, hänen täytyi nauttia hiljaisesta elämästä, mutta kuoli taistelukentällä, eikä kukaan muista hänen kuolemaansa jälkeenpäin.

ellauri135.html on line 706: Lermontov yritti heijastaa miehen valtavaa yksinäisyyttä, joka tajuaa, että hänen kuolemansa ei aiheuta surua kenellekään. Hän ei arvosta elämäänsä, koska kukaan ei arvosta sitä. Hänen tahtonsa tarkoitus on ainakin joku ilmaista ahdistustaan. Vaikka se olisi satunnainen keskustelukumppani, hän ei välitä siitä, mitä ja kenelle tulisi lähettää.

ellauri135.html on line 708: Runon pääideana on kuoleman ennakkoluulo, jota maustetaan yksinäisyyden katkeruudella. Kirjailija puhuu merkityksettömästä elämästä elämästä, jota ei ole sääli lyhentää. Siinä ei ole rakkautta ja perheonnellisuutta, tämä on syy sen merkityksettömyydelle. Siksi on niin tärkeää, että henkilö löytää ajan myötä tukea toisen henkilön tunteisiin ja luo jotain muuta kuin itseään - perheen, joka antaa merkityksen hänen olemukselleen.

ellauri135.html on line 761: Kuolleen päättely on sopusoinnussa Lermontovin ajatuksien kanssa. Hän ei heti päätä, kenen puoleen kääntyä välittäjänsä kautta. Hänen koko elämänsä ja sotilaalliset ansionsa eivät kiinnosta ketään. Lyyrinen sankari tajuaa valitettavasti, ettei edes hänen kuolemansa voi innostaa ketään ja aiheuttaa vilpitöntä myötätuntoa. Ilmaus "jos joku pyytää ..." sisältää valtavan katkeruuden. Kuoleva saa viimeisen mahdollisuuden puhua ennen kuolemaansa, mutta hänet pakotetaan ystävän kautta puhumaan itse asiassa ensimmäiselle kohdatulle henkilölle. Sankari ei kuvaile kuolevaisen haavansa yksityiskohtia, vain huomauttaa vaatimattomasti, että "hän kuoli rehellisesti kuninkaan puolesta". Hän vain pahoittelee, että hänet haudataan vieraalle maalle, ja pyytää välittämään pokkurointinsa ”kotimaahansa”.

ellauri135.html on line 763: Lermontovin vanhemmat eivät olleet tuolloin elossa. Teoksen sankari on ollut sodassa pitkään eikä hänellä ole tietoa isästään ja äidistään. Jos joku heistä on vielä elossa, hän pyytää ystäväänsä olemaan lisäämättä suruaan ja sanomaan, että hänen poikansa ei todennäköisesti palaa pian.

ellauri135.html on line 765: Viimeisessä jakeessa näkyy naiskuva. Tämä on sotilaan pitkäaikainen naapuri, johon hän ilmeisesti oli rakastunut. Kuolevan miehen sanoista voimme päätellä, että hiän hylkäsi hänen rakkautensa ("tyhjä sydän"). Mutta kun hän muistaa koko elämänsä, hän yhdistää siihen onnellisimmat muistot. Hän on varma, että nainen ei myöskään kärsi hänen kuolemansa uutisista, mutta pyytää silti ystäväänsä kertomaan hänelle kaiken. Jos tämä tarina herättää kurjia kyyneleitä entisessä rakastajattaressa, niin "se ei merkitse hänelle mitään!".

ellauri135.html on line 767: Runo "Testament" oli aikalaisten arvostama. Se ilmaisee erittäin tarkasti runoilijan asenteen elämänsä viimeisinä vuosina. Kuolevan miehen monologi on tarkka tunnustus henkilöltä, joka ei ole koskaan pystynyt ottamaan paikkansa yhteiskunnassa. 

ellauri135.html on line 769:     Musta tää runo on erittäinkin narsistinen, mikä sopii Lermontoville. Muita hittejä Lermontovilta Konstan mielestä ovat Yxin kuljen, yö on tyyni, lauha, Tikari ja Niin ikävää ja murheellista. Ei ole tarpeen edes luetella niitä kaikkia. Lermontov oli mitään pelkäämätön, rumahko ja ylimielinen upseeri. Teloitettiinko se loppupeleissä? Ei vaan se kuoli kyrpiintyneen majurin luodista. Lepokodin suunnalta kuuluu lisää tuttuja säveleitä. Katjushalla komiat on keuhkot, paska haisee Nevan rannalla. Kukot kiekuvat joen tuolla puolen täyttä kurkkua. Zabolotskilla on erinomaisia runoja ukonilmasta. Zabolotski nousee Tjutsevin rinnalle, jopa kaarteissa täpärästi ohi. Sairas Bunin nauraa iloisesti lukeiessaan Tvardovskia. Koira kuoli koiran kuoleman. Ympärillä kuohuva elämä on täynnä tarkoitusta ja merkitystä.

ellauri135.html on line 785:   Lermontovin taiteen ihailijoita kutsutaanhänen runonsa "Testamentti" on profeetallinen, siinä hän ennusti kuolemaansa ja sanoi hyvästi ympäröivälle maailmalle. Itse asiassa tässä työssä ei ole mitään tekemistä kirjoittajan kanssa, hän kirjoitti sen vuonna 1840 tunnustuksena haavoittuneesta sankarista, jolla on vain muutaman päivän jäljellä elää ja jopa tunteja. Ensi silmäyksellä Mikhail Yurievichin kohtalosta ei ole yhtään analyysiä. "Testamentti" Lermontov on omistettu kaikille Venäjän armeijan palveleville sotilaille.

ellauri135.html on line 791: Kuka oli runon sankari, ei näytä analyysia. "Testament" Lermontovin avulla voit tarkastella 1800-luvun yksinkertaisen venäläisen sotilaan elämää. Näinä päivinä armeija oli kutsuttu 25 vuotta, tänä aikana monet kuolivat sodissa ja ne, jotka olivat elossa, kukaan ei odottanut kotia. Runo kertoo tavallisesta talonpoikaispojasta, jonka kohtalo oli ristissä. Kun hänellä oli perhe, rakastaja, mutta armeija otti kaiken häneltä. Naapurityttö jo unohti olemassaolonsa, vanhemmat kuolivat. Sankaria ei edes horjuttaa hänen nopean kuolemansa, mikään ei pidä tässä maassa - tämä on analyysi.

ellauri135.html on line 793: Testamentti Lermontov. Lermontovin "testamentti" sisältää piilotetun merkityksen. Runo näyttää ennustavan, että hänen elämänsä on lyhyt ja intuitiivisesti etsimään kuolemaa. Mikhail Yuryevichin ja kirjallisten kriitikkojen monet tutkijat ovat päätyneet siihen, että tätä runoa voidaan pitää profeetallisena, ja tekijälle itsessään on ennakoinnin lahja. Ehkä "Testamentti" Lermontov kirjoitti, ei lainkaan viitannut itseensä, mutta silti on olemassa jonkin verran rinnalleen hänen elämänsä ja tuntemattoman sotilaan kohtaloa.

ellauri135.html on line 799: Runon testamentti Lermontov. Lermontovin "testamentilla" on joitainei vastaa kirjoittajan elämää. Runoissa tilanne esitetään niin, että tyttö unohti sankarin, mutta itse asiassa se oli Mikhail Yurievich, joka katkaisi suhteensa naiseen, jota hän idolisti, koska hän ei voinut saada hänet onnelliseksi. Lopulta Barbara Lopukhina pahoitteli, että hän ei voinut viettää elämänsä viimeisiä kuukausia rakkaan.

ellauri135.html on line 873: Kuusi hevosta talsi hitaasti Moskovan kaduilla - Povarskayasta Molchanovkaan, sitten toiseen Molchanovkaan ja sitten paikkaan, jossa Avtozavodskajan metroasema on nyt. Nuoret nauttivat kevään illasta ja iloisesta seurasta, joten ei ollut kiire. Oliko se sattuma, että nuori Varvara Lopukhina löysi itsensä nuoren runoilijan alta, joka oli rakastanut hiäntä vertaistukena? Tätä kysymystä tuskin voidaan vastustaa luotettavasti. Mutta yksi asia on varma: Varvara Lopukhina oli Mikon muusin roolissa vielä lähes runoilijan kuolemassa.

ellauri135.html on line 877: Hiän vain kääntyi valossa yhden talven, vietiin kylästä "messujen messuille", oli yksinkertainen, luonnollinen, ei menettänyt maaseudun punastusta ja ei voinut vielä laskea kaikkia eleitä, asemia ja sanoja, matkien maustettuja Moskovan naisia.

ellauri135.html on line 879: 
Hiän kääntyi vain yhden talven, valoontuotu kylästä "messujen messuille", se oli naurettavaa, luonnollista, ei menettänyt maaseudun punastusta eikä tiennyt kuinka laskea jokaisen ele, asento ja sana, kuten kokeneita Moskovan tyttöjä. Barbara Lopukhinalla oli intohimoinen luonto, innokas ja runollinen: kaukana pääkaupungeista, yksinäisyydestä ja romaanien lukemisesta vaikuttavat voimakkaasti tyttömäisen uneliaisuuden kehitykseen ilman, että se heikentää luonnollista elävyyttä, iloisuutta ja sosiaalisuutta.

ellauri135.html on line 893: Hänmies oli kuudentoista vuoden ikäisenä vielä lapsen kengissä, kaikkien silmätikkuna. Nuorekas maksimismi pakotti hänet liioittelemaan omia fyysisiä puutteitaan: pienen kasvun, kurituksen, rumuuden. Nuorekas tarina "Vadim" ei koskaan valmistunut, mutta Vadimissa hän näki itsensä ja kauniissa Olgassa Varvaran.

ellauri135.html on line 896: Runon rakkaus oli kaukana keskinäisyydestä, kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 ja menemään Junker-kouluun Pietarissa. Ja sekalaisia ​​harrastuksia oli, ja palvelu itsessään oli uusi, vaati erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Varvara Lopukhinan suosikkiasema Lermontovin elämässä peitettiin ongelmien puristuksella. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt kiinnostumasta siitä, kuten todistavat sekä runoilija että hänen aikalaistensa kirjeet. Mutta runoilija ei voinut vastata suoraan hiänen kanssaan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen tiukkuuteen.

ellauri135.html on line 897: 
Runon rakkaus rakkaudesta oli kaukana vastavuoroisesta,kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 Pietarin kadettikouluun. Ja molemmat sekulaariset harrastukset, ja itse palvelu, olivat uusia, jotka vaativat erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Lermontovin elämässä rakastettu Barbara Lopukhin oli estetty kiireellisistä ongelmista. Hän ei kuitenkaan lakannut olemasta kiinnostunut siitä, kuten runoilijan itse ja hänen aikalaisensa kirjaimet osoittavat. Mutta runoilija ei voinut kommunikoida hiänen kanssaan suoraan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen vakavuuteen.

ellauri135.html on line 899: Kolme vuotta myöhemmin, Varvara Lopukhina, jonka elämäkerta liittyy läheisesti elämää ja työtä suuremman venäläisen runoilijan kaa, paineessa vanhempien hiän avioitui Tambovin maakunnassa vuokranantajan Nikolai Fedorovich Bakhmetevin kaa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei ole koskaan pyyhitty pois. Se oli kuitenkin täysin molemminpuolista, muuten miehesi ei olisi ollut pakko, Barbara, tuhota kaikki kirjaimet runoilijalta, ja kaikki, jotka oli esitetty niille, ja omistettu hiänelle. Bahmetev oli niin huomattavasti vanhempi kuin Varvara ja Mihail Yurevich että uusi nimi rakkalle ei koskaan kelvannut, ja se oli erityisen loukkaavaa. Kaikissa käsilaukuissa ja nenäliinoissa Barbaralla seisoi alkukirjaimet tyttönimensä, V.L. niinkö se olis ollut Lermontova.

ellauri135.html on line 900:     
Kolme vuotta myöhemmin Varvara Lopukhinan elämäkerta, joka liittyy läheisesti suuren venäläisen runoilijan elämään ja työhön vanhempiensa paineessa, hiän meni naimisiin Tambovin provinssin Nikolai Fyodorovich Bakhmetevin maanomistajan kanssa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei koskaan kadonnut. Se oli kuitenkin täysin keskinäistä, muuten aviomies ei olisi pakottanut Barbaraa tuhoamaan kaikkia runoilijan kirjeitä ja yleisesti kaikkea, mitä heille on annettu ja omistettu hiänelle. Bakhmetev oli merkittävästi vanhempi kuin Varvara Alexandrovna ja Mihail Juryevitš, jotka eivät koskaan tunnistaneet rakastamansa naisen uutta nimeä, ja tämä oli erityisen loukkaavaa. Varvara Lermontov nimitti kaikissa initiaatiomenoissa tyttönimensä nimikirjaimilla.

ellauri135.html on line 911: Lyhyellä hetkellä kaikki heidän tuttavuutensa varmasti häistä alkaen ~ hehkuivat silmistä, hellä olo, kun liitteet näyttävät ikuisilta, vahvoilta ja voittamattomilta, kun ei vielä ole ymmärrystä rakkaudesta tai elämästä itsestään ja nykypäivään. Huolimatta harvinaisista ja lyhyistä kokouksista, kaikki oli heidän suhteissaan: ystävyys, hullu rakkaus, kuumat intohimot ja mustasukkaisuus, josta jotkut eivät edes pidä. Kaikki tämä on kypsynyt, itiytynyt todeksi rakkaudeksi, mutta he eivät ole voineet myöntää toisilleen.

ellauri135.html on line 912: 
Lyhyitä hetkiä kaikki heidän tuttavansa varmasti hehkui silmäni edessä, hellävaraisesta iästä, kun tunteet näyttävät ikuisilta, vahvoilta ja raskailta, kun ei ollut mitään ymmärrystä rakkaudesta tai elämästä itsestään, ja tähän asti. Harvinaisista ja lyhyistä tapaamisista huolimatta he onnistuivat käymään kaikessa heidän suhteensa: ystävälliset kiintymykset, hullu rakkaus ja kuumat intohimot sekä kateuden, jopa vihamielisyyden tappaminen. Kaikki tämä on kypsynyt, itännyt tosi rakkaudeksi, mutta he eivät koskaan onnistuneet tunnustamaan toisiaan.

ellauri135.html on line 920: Varvara Lopukhina on Lermontovin työssä aina läsnä, joskus näkymättömästi, ikäänkö liuottamalla monimuotoisuuden elämänsä, mutta ei koskaan saata jättää hiäntä. Hiän oli rauhallinen luonteeltaan, pehmeä ja herkkä, niin että on ehdoton vastakohta toi kiihko runoilija. Aluksi Lermontov oli varma, että hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia, mutta vähitellen sydän kertoi hänelle, että Barbara kohtelee - se ei välitä siitä, miltä se näyttää katsomosta, purkautui poskipuna, pohjaton mustat silmät, tullut kun on mahdollisuus kohdata ja näyttää.

ellauri135.html on line 921: 
Varvara Lopukhina Lermontovin töissä oli aina läsnä, joskus näkymättömästi, ikään kuin liukenisi elämänsä moninaisuuteen, mutta ei koskaan jättänyt sitä. Hiän oli luonteeltaan rauhallinen, pehmeä ja herkkä, eli absoluuttinen vastakohta runoilijan impulsiivisuudelle ja ardorille. Aluksi Lermontov oli varma, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia, mutta vähitellen hänen sydämensä kertoi hänelle, että Varenka ei kohdellut häntä lainkaan yhtä välinpitämättömästi, kun hän ajatteli: punastua vilkkuu hiänen silmistaan, silmien mustuus muuttuu pohjattomaksi satunnaisella katselulla.


ellauri135.html on line 928:   Valokuvia ei ole vielä kehitetty, mutta runoilija kuvasi värikkäästi hänen rakkaansa, että jopa lukija näkee syntymämerkin kulmakarvan yläpuolella ikään kuin omin silmin. Varvara Alexandrovna jäi tuskin selviytymään Lermontovin kuolemasta, ja minun täytyy sanoa, että se ei ole pitkä. Saatuaan tämän traagisen uutisen hiän sairastui, ja useiden viikkojen aikana hiän kieltäytyi sekä lääkkeistä että lääkäreistä. Barbara ei halunnut nähdä ketään eikä halunnut mitään, vain kuolla. Sen sukupuutto kesti kymmenen vaikeaa vuotta.

ellauri135.html on line 931: Ainoa tunne, joka seurasi häntä kaikki elämä, on tämä rakkaus Varenka Lopukhinaan. Mutta niiden välinen ymmärrys ei onnistunut. Vaatimaton nainen ei voinut antaa tunteita, kun runoilija sijoitti hänet tyttöystäväksi tai sisareksi ja sitten yhtäkkiä rakkaaksi. Hiän ei arvannut hänen tunnelmiaan, oli kadonnut. Ja hän pelasi - ja hiänen ja hiänen tunteitaan. Ja hän itse ymmärsi hänen tunteitaan vain siinä mustassa hetkessä, kun hän sai uutisia avioliitostaan.

ellauri135.html on line 933: Lermontovin elämä oli nopea ja siitin lyhyt ja lerppana. Se ratkaisi paljon harrastuksia - ja ohimenevä ja vahva. Hänen käyttäytymisensä perusta oli hirvittävä kylmyys ja puhtaasti sekulaarinen koettelemus. Hänen luonteensa oli kuin tulivuori - hiljainen ja hiljainen, hän yhtäkkiä puhkesi tulisessa intohimossa. Ja vain rakkaus Varvara Lopukhinaan ei koskaan pysähtynyt hänen sydämessään. Mitä hiänen piti tehdä? Hiän ei ollut varma, että runoilijan kylmyys oli hirveä, koska Lermontov ei ollut koskaan sanonut yhtä sanaa hänen rakkaudestaan ​​hiänelle, kaikki hänen tunteet ja hän myös oli vain implisiittinen ...

ellauri135.html on line 938: Lähde: Varvara Lopukhina: elämäkerta. Varvara Lopukhina Mikhail Lermontovin elämässä ja työssä. Emätin on lyhyt, mutta tilava. 

ellauri140.html on line 34:       "Se ei osaa raakkua oikealla äänellä. Se ei osaa varisten kieltä. Muut varixet eivät pidä siitä." "Sen siitä saa kun kesyyntyy. Ihmisen tahra", Fauni sanoi vailla inhoa tai halvexuntaa tai edes tuomiota, ihan iloisesti. Epäpuhtaus, julmuus, hyväxikäyttö, erhe, paska, runkku - muuta tapaa täällä oloon ei ole. Tai en ainakaan minä ole löytänyt. Sillä ei ole mitään tekemistä armon tai pelastuxen tai lunastuxeen menon kanssa. Se on kaikissa sisäänrakennettuna. Lajiominaisuutena. Fläkki joka on olemassa ennen jättämäänsä jälkeä. Fläkki edeltää tottelemattomuutta (?), hämmentää kaikki selityxet ja ymmärtämisen. Sixi kaikki puhaaminen on vaan vizi. Barbaarinen vizi. Se on kauhistuttavaa. Eikö pyrkimys puhtauteen ole epäpuhtautta? Faunia oli kuin kreikkalaiset, jonka jumalat on pikkumaisia (toisin kuin juutalaisten, LOL). Riitelevät, tappelevat, vihaavat, tappelevat naivat. Zeus yhtyy naiseen oudosti metrin mittaisella kyrvällä siipiään viuhtovana jouzenena. Irstautta, turmelusta, karkeista karkeimpia nautintoja, ja kaikkinäkevän vaimon raivo. Juutalaisten jumala on äärettömän yxinäinen, tuntematon, monomaaninen, jolla ei ole mitään tähdellisempää tekemistä kuin hermoilla jutkuista. Tai kristittyjen epäsexuaalinen kakkosjumala, yhtä tahraton kuin äitinsä, joka synnyttää tahatonta hilpeyttä ja myötähäpeää. Jumalat on tekijänsä kuvia." "Se kai siinä on traagista kun ihmiset synnyttävät varixia", sanoi tyttö joka syötti käärmeelle hiiriä. Feeding frogs to snakes. "Ne eivät tunnista omaa lajiaan. Sitä sanotaan tahriintumisexi", tyttö selitti. Peppu on oikeasti varis joka ei tiedä miten ollaan varis. Ei tähän kanteen tahraa jää kun äiti pois sen pyyhältää. Pieni nelkkari kovakantinen kirja jossa söpöjen elukoiden kuvia ja kullattu selkämys. Varisten kultainen kirja. Peppu oli siisteysintoilija, se ei sietänyt epäjärjestystä. Anaalis-retentiivinen luonne. Kaikki vanhat prujut talletettuna satoihin pahvilaatikoihin, shekinkannatkin. Niistä riitelevät haaskalla muut varixet vielä tänäänkin.  (s. 126) Mä oon VAAAAALMIS. Tuu PYYYHKIMÄÄN. 

ellauri140.html on line 41: John Finn, medical director of palliative care at the Catholic St. John's Hospital, said Kevorkian's methods were unorthodox and inappropriate. He added that many of Kevorkian's patients were isolated, lonely, and potentially depressed, and therefore in no state to mindfully choose whether to live or die. Mindfulnessia peliin. Suikki on oikeesti iloinen asia, sanoi Faunia. Vielä iloisempi on eutanasia.

ellauri140.html on line 48:   Homohaukka on satu eri ritareista jotka taistelee pahaa vastaan. Se on vertauskuvallinen keijutarina, ja jokainen runoelman kirja on eri hyveestä. Runo ylistää myös Englannin Kymingatar Elisabet ykköistä ja hänen perhettään Tuudoreita. Kymingatar Elisabet piti runosta niin kovasti eze antoi Dispenserille palkkioxi elinaikaisen £50 (1890 egen) vuosieläkkeen. Eise kyllä sitä lukenut, TLDR. 

ellauri140.html on line 209:     In the year after being driven from "his home", 1599, Spenser travelled to London, where he died at the age of forty-six – "for want of bread", according to Ben Jonson; one of Jonson's more doubtful statements, since Spenser had a payment to him authorised by the government and was due his pension (What the fuck, ei kaxitonnisella vuodessa vielä kuuhun mennä.)

ellauri140.html on line 247: Ganz allein in dunkler Nacht			Trained to live off nature's land	Koulutetut elämään luonnon maasta. töp-tötöppöp-pöp,

ellauri140.html on line 298:   Onhan se hirmun nokkelaa ja sliipattua, onhan siinä p.c. kontenttia kaiken matukliseen kyytipoikana, muzilti vittu: se on ihan sitä samaa kliseetä, ihan samat vitun ennakkoluulot vaikka ehkä 90 astetta käännettynä, joskus 180 astetta, ei se siitä mihkään muutu. Nauratustehoa haetaan konekivääridialogista, idea on sama kuin vieraskielisessä vizissä tai jossain Aliaxessa: olet niin iloinen että pysyit vielä kärryillä että naurat ihan helpotuxesta.

ellauri140.html on line 321: And dead as living ever him ador'd:				Ja digas sitä elävänä ja kuolleena;		

ellauri140.html on line 326: Yet nothing did he dread, but ever was ydrad.			Ei se mitään pelännyt vaan kaikki sitä.		

ellauri140.html on line 336: Upon his foe, and his new force to learne;			Voittoa vihulaisen elävästä voimasta,		

ellauri140.html on line 342: Yet she much whiter, but the same did hide			Se oli naamaa vielä paljon valkeampi,		

ellauri140.html on line 348: And by her in a line a milke white lambe she lad.		Narun päässä vielä Stuartin Maryn kariza.	

ellauri140.html on line 365: Of needments at his backe. Thus as they past,			Pitkässä hihnassa lyhkäsessä selässä.	

ellauri140.html on line 432: And perill without show: therefore your stroke,			Pidättele vielä ennenkö pieraset,		

ellauri140.html on line 434: Ah Ladie, (said he) shame were to revoke°			Ei leidi (sanoi se), ei sovi pelätä		

ellauri140.html on line 556: But with his clownish hands their tender wings			Vaan huitoo päänsä ympäri kuin miehet etelästä

ellauri140.html on line 578: Making her death their life, and eke her hurt their good.	Siitä elääxeen, vaikka siihen sattuikin.

ellauri140.html on line 626: And all the way he prayed, as he went,				Ja vielä rukoili se mennessään,	    

ellauri140.html on line 633: And after asked him, if he did know				Kysyi vielä sattusko äijä tietämään	

ellauri140.html on line 651: That such a cursed creature lives so long a space.		Et tollanen kusipää saa vielä elellä.		

ellauri140.html on line 790: Is tost with troubled sights and fancies weake,			oli vielä unessa, ja nukkui silmät avoinna,

ellauri140.html on line 796: And threatned unto him the dreaded name				Ja uhkasi sitä pelätyllä Justiinalla

ellauri140.html on line 899: Hath made judge of my life or death indifferently.		Tuomita mun elämää ja kuolemaa kuin makkaraa.

ellauri140.html on line 920: Her doubtfull words made that redoubted knight			Hiänen epäilyttävät sanansa saivat pelätyn nupin

ellauri140.html on line 929: For all so deare as life is to my hart,				Sillä niin paljon kuin elämä on mun sydäntä lähellä,

ellauri140.html on line 1020: Yrkesome of life, and too long lingring night.			Kyllästyneenä elämään ja lootan lotinaan.

ellauri141.html on line 36: Niinkuin sitä pelätään, jota paha tartunta tai keltatauti vaivaa tai pyhä raivo ja Dianan viha, niin viisaat ihmiset pelkäävät ja varovat koskettaa mieletöntä runoilijaa; vain varomattomat lapset häntä ajavat takaa ja seuraavat. Jos hän nyt sillä välin, kuin hän mahtipontisena työntää ulos säkeensä ja harhailee ympäri niinkuin rastaita tarkkaava linnustaja, on pudonnut kuoppaan tai kaivokseen, niin tuskin kukaan hänet huolii vetää ylös, vaikka hän huutaa: 'tulkaa apuun, kuulkaa, kansalaiset!'

ellauri141.html on line 47: Horatius syntyi Etelä-Italiassa, Venusiassa, varmaan 5:ntenä poikana vapautetun orjan perheeseen. Perheellä oli varallisuutta hankkia pieni maatila ja he halusivat antaa pojalleen parhaat mahdollisuudet omaa elämäänsä varten. (Hauska tahaton korrelaattivirhe.) Vanhemmat lähettivätkin poikansa opiskelemaan Roomaan, mutta eivät halunneet tätä kouluvuosien ajaksi vieraiden vieraiden kasvatettavaksi, joten he antoivat maatilansa vuokralle voidakseen asua poikansa luona. Horatius muisteli siitä huolimatta nuoruuttaan ja vanhempiaan suurella lämmöllä.

ellauri141.html on line 54: Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä etruskioletettu Maecenas syötti Flaccuxelle vatruskoita ja lahjoitti sille maatilan läheltä Tivolia. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia. Eikä tivolikaan ollut häirizevän lähellä. Maecenaan kautta hän ystävystyi Vergiliuksen ja Variuksen kanssa. Heidän kanssaan Roomasta Brundisiumiin tehtyä matkaa hän myöhemmin kuvaili purevan satiirisesti kirjeissään.

ellauri141.html on line 65: Kun Maecenas oli rauhoittunut, Horatiuksesta kehittyi onnellinen ja tyytyväinen. Ruumiinrakenteeltaan hän oli lyhyt ja pyöreä ja kuvaili itseään "hyvinruokituksi porsaaksi Epikuroksen laumassa." Runoissaan hän käsitteli elämän pieniä iloja kuten viiniä, ystävyyttä ja rakkautta. Ihmisten heikkouksista hän teki satiireissaan raakaakin pilaa. Osassa runoistaan hän ylistää Augustusta. Monien mielestä Augustus vei roomalaisilta vapauden, mutta Horatiuksen mielestä hän on suuri hyväntekijä lopettaessaan maata repineet sisällissodat.

ellauri141.html on line 68: Useat Horatiuksen käyttämät runomitat ovat kreikkalaisten kehittämiä, ja niiden täydellinen ymmärtäminen vaatii antiikin Kreikan kirjallisuuden tuntemusta. Horatiuksen oodit taas olivat ainutlaatuisia ja ilmestyessään uusi muoto Rooman kirjallisuudessa. Niiden ymmärtäminen ei vaadi midiä. Ne poikkesivat suuresti esimerkiksi Catulluksen lyyrisestä tuotannosta. Lähimpinä esikuvina Horatiukselle olivat kreikkalaiset runoilijat Alkaios ja Arkhilokhos. Oodeissa Horatius käsitteli sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan että esikuvilta lainattuja aiheita, esimerkiksi maalaiselämän ylistystä. Monet hänen oodeistaan ovat hyökkäyksiä hänen aikalaisiaan vastaan tai pilkkarunoja heistä. Oodeissa tulevat esille liiallisuuksien välttäminen eli kultainen keskitie, ajan nopea kuluminen, oikeaan hetkeen tarttuminen, rakkaus, viini, isänmaallisuus ja terve itsetietoisuus. Kuulostaa izehoitokirjalta.

ellauri141.html on line 71: Myös Horatiuksen kirjeenvaihtoa on julkaistu. Epistulat on tavallisesti lähetetty hänen huomattaville tuttavilleen, kuten Maecenaalle. Ne eivät kuitenkaan ole arkisia kirjeitä vaan runomuotoisia esseitä, joiden aiheina ovat elämänfilosofia ja kirjallisuuskritiikki. Epistulat ovat tyyliltään viehättäviä, sillä niissä on yllättäviä kielikuvia ja rinnastuksia, joita on maustettu anekdooteilla ja tarinoilla.

ellauri141.html on line 159: Ottakaat aiheenne, kirjoittajat, voimienne mukaan ja punnitkaa kauan, mitä hartiat jaksavat kantaa, mitä eivät. Sitä, joka voimainsa takaa on aiheensa valinnut, ei petä esitystapa eikä selvä järjestys. Järjestyksen etu ja sulo on oleva se, joll'en erehdy, että runoilija juuri nyt sanoo, mitä hänen tällöin tulee sanoa, sekä lykkää ja jättää nykyhetkellä moniaat asiat. Sanojen yhdistämisessä valitkoon ilmoitetun runoteoksen tekijä myös hienosti ja arasti sanan ja hyljätköön toisen. Erinomaisesti olet lausunut, jos ovela yhdistys tekee tutun sanan ikäänkuin uudeksi. Jos ehkä on tarpeellista vereksillä nimityksillä osoittaa outoja käsitteitä, käypi laatuun tekaista vanhanaikuisille Cetheguksille kuulumattomia sanoja, ja ujosti käytetty vapaus kyllä myönnetään; vieläpä uudet ja äsken tehdyt sanat saavat hyväksymistä osakseen, jos ne valuvat esiin anglosax- korjaan kreikkalaisesta lähteestä säästäväisesti johdettuina. Mutta miksi Roomalainen antaisi Caeciliukselle ja Plautukselle sen oikeuden, mikä on riistetty Vergiliukselta ja Variukselta? Miksi minua kadehditaan, jos voin lisätä vain muutamia sanoja, kun Caton ja Enniuksen kieli on rikastuttanut isäimme puhetta ja tuottanut uusia nimiä esineille? On aina ollut luvallista ja on edelleen tuottaa julkisuuteen sana, jolla on nykyhetken leima. Kuten metsät muuttavat lehtensä nopeiden vuosien kuluessa ja edelliset varisevat, siten katoavat vanhat sanatkin ja nuorien tavoin kukoistavat ja varttuvat äsken syntyneet; kuulummehan kuololle kaikkineinme: joko nyt meri sisämaahan johdettuna suojelee laivastoja pohjantuulilta, kuninkaan arvoinen työ, tai kauan hyödytön ja vain airoille sovelias suo elähyttää läheisiä kaupunkeja ja kokee kovaa auraa, tai joki on muuttanut suuntansa, joka oli vainioille vahingollinen, sille kun on osoitettu parempi tie; kuolevaisten teot katoavat, ja vielä vähemmän kieliparsien arvo ja sulo pysyy elävänä. Monet sanat syntyvät uudestaan, jotka jo hävisivät (esim buli), ja monet häviävät, jotka nyt ovat arvossa (Danny: nuoret mimmit), jos käyttö niin tahtoo, millä puhumisen suhteen on mielivalta, oikeus ja ohjeet. (Horatius: Runoudesta. Suom. J.K. Hidén.)

ellauri141.html on line 161: Käytätkö vielä sanaa boomer? Unohda se – ja ota käyttöön nämä 17 sanaa, jotka jokaisen ajassa kiinni olevan tulisi tietää. 1/17 sanoista on suomea ja 1/17 venättä, loput vitun anglosaxia. Tuskin jaxaa odottaa kiinalaisia. Kai ne ovat jossain matkalla. 

ellauri141.html on line 444: Bellerophontem,				Emman selästä. 

ellauri141.html on line 476: Seuraavan kahden vuoden aikana hän julkaisi romaanin Valon kadotessa (The Light that Failed), sai hermoromahduksen ja tapasi amerikkalaisen kirjailijan ja kustantajan Wolcott Balestierin, jonka kanssa yhteistyössä hän kirjoitti romaanin The Naulahka (1892). Kipling lähti 1891 lääkäreidensä neuvosta merimatkalle vieraillakseen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja jälleen kerran Intiassa. Kiplingin piti viettää joulu perheensä kanssa Intiassa, mutta kuultuaan Balestierin kuolleen lavantautiin hän päätti palata välittömästi Lontooseen. Ennen paluutaan hän oli sähkeitse pyytänyt Wollcottin siskon Caroline Starr Balestierin (1862–1939) kättä. ”Carrien” hän oli tavannut aiemmin ja hänellä oli ollut tämän kanssaan ilmeisesti ajoittainen romanssi.

ellauri141.html on line 483: Helmikuussa 1896 syntyi perheen toinen tytär Elsie Kipling. Useiden elämäkertojen mukaan Kiplingien avioliitto ei enää ollut niin huoleton ja spontaani. Vaikka he tulivat aina säilymään uskollisina toisilleen, he vaikuttivat irtautuneen kumpikin omiin erillisiin rooleihinsa. Kirjeessään eräälle juuri kihlautuneelle ystävälleen 30-vuotias Kipling tarjosi tätä synkkää neuvoa: avioliitto pääasiassa opetti ”vakavampia hyveitä, kuten nöyryyttä, malttia, kuria ja harkintaa”.

ellauri141.html on line 491: Etelä-Aahrikasssa Kapmaan poliitikot ottivat lämpimästi vastaan vierailijan, kuten Rhodes, Alfred Milner ja Leander Starr Jameson. Kipling syvensi ystävyyttä heidän kanssaan ja alkoi miesten sekä heidän politiikkansa ihailijaksi. Palattuaan Englantiin Kipling kirjoitti Britannian etuja buurisodassa tukevaa runoutta. 

ellauri141.html on line 585:   Pohjimmaltaan hyvin pieni määrä antiikin kirjoja merkitsee  (mun) elämässä jotakin; eikä kuuluisimpia ole niiden joukossa. Tyylitajuni, joka heti aisti epigrammin tyylilajiksi, heräsi miltei heti kun jouduin kosketuksiin juoruilevan  Sallustiuksen kanssa. En unohtanut kunnioitetun opettajani Corssenin hämmästystä, kun hän joutui antamaan huonoimmalle latinistilleen parhaan arvosanan, - olin yhdellä iskulla valmis, tulkaa pyyhkimään. Tiivistä, ankaraa tekstiä, jonka perustana oli mahdollisimman paljon substanssia, kylmä viha »kaunosanoja» kuin myös »kaunotunteita» kohtaan - siitä tunnistin itseni. Aina Zarathustraani asti voidaan minun tyylissäni havaita hyvin vakava pyrkimys roomalaiseen esitystapaan, tollaseen aere perenniusiin, mitä tyyliin tulee.

ellauri141.html on line 592:     
Hilda Huntuvuoren ihmeellinen elämä

ellauri141.html on line 595: Hilda Huntuvuoren ihmeellinen elämä

ellauri141.html on line 599: Huntuvuori oli syntynyt 1887 ja hän valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1910. Opettajantoimensa ohella Huntuvuori oli intohimoinen historian harrastaja sekä tutkija. Suomen esihistoriaan liittyvät väitöskirjan esityöt kuitenkin tuhoutuivat Huntuvuoren koulun tulipalossa Sääksmäellä ja työ jäi kesken. Vai jäikö? Mervi Kannelniemen alustavat tutkimukset Huntuvuoren elämänvaiheisiin nostavat esiin monia avoimia kysymyksiä.

ellauri141.html on line 603: Huntuvuori kirjoitti sittemmin lukuisia historiallisia romaaneja sekä kansakoulun lukukirjoja. Sääksmäen muutenkin merkilliseen ja rikkaseen historiaan Huntuvuoren voimakas ja näkyvä persoonallisuus sekä yhteiselämä taiteilija Saimi Hämäläisen kanssa toi värikkään lisänsä. Vuonna 1965 Huntuvuorelle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi. Hilda Huntuvuori kuoli vuonna 1968.

ellauri141.html on line 628: Huntuvuori oli lukukirjan kolmesta toimittajasta ainoa nainen. 2 muuta oli miesoletettuja. Hän oli kymmenien suomalaisten vuosiluokkien suurvaikuttaja. Lainakirjasta oli paljon huvia myös eräässä eläkeläispiirissä, sillä Tyyne -rouva, 70++ v. löysi siitä tuttuja tekstejä.

ellauri141.html on line 640: Huntuvuoren vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarle Huntuvuori (Hollmén) ja Iida Laurén. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1910 ja hän toimi sitten opettajana Sääksmäen Jutikkalan koulussa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1947, joskin 1913-1914 hän oli Jyväskylän harjoituskoulun opettaja ja 1914-1915 Pukinmäen kokeilukoulun opettaja. Huntuvuori opiskeli opettajan työn ohessa Helsingin yliopistossa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan Pohjoismaiden historia. Hän aikoi tehdä väitöskirjan Suomen keskiajan historiasta, mutta väitöskirjaa varten kerätty aineisto tuhoutui Jutikkalan koulun tulipalossa 1921. Tämän jälkeen Huntuvuori hyödynsi tietojaan kirjoittamalla historiallisia keskiaikaan sijoittuvia romaaneja. Hän kirjoitti myös jatkokertomuksia, joita julkaistiin lehdissä. Opetusneuvoksen arvon hän sai 1965. 

ellauri141.html on line 683:  Historiallinen fiktio oli jo 1800-luvulla asettunut palvelemaan kansallista proggista ja edustamaan kirjallisuudessa isänmaallista ja uskonnollis-moraalisesti konservatiivista linjaa, ja 1930-luvun nationalistisessa ilmapiirissä nämä piirteet vielä korostuivat Hildan toimesta.

ellauri141.html on line 696: ”Ei totisesti ollut hätää, vaikka idän vihamies hioi miekkaansa ja meren takaa luotiin ahnaita katseita Suomen rikkauksiin! Täällä ei ollut vaan ruista ranteessa ja taskunauriita, oli miehiä, elämänuskoa ja nuoruuden v o i m a a ! Vaikka miehet ovat Huntuvuoren romaaneissa keskeisemmissä rooleissa, ajoittain myös naiset ottavat ohjat käsiinsä ja nousevat puolustamaan kansansa oikeuksia, kuten Kokemäen kuningatar Päivä piispa Tuomasta ja tämän asettamia korkeita liikevaihtoveroja vastaan.

ellauri141.html on line 698: Taas astui esiin Karvatasku, erotti miesten kädet, kohotti pirkan korkealle ilmaan ja julisti: ’Tästä lähin on Turussa kaksi vanhinten päämiestä: Vennamo, joka on tuomarimme, ja Puuveitsi, joka johtaa muut asiat. Olkoon tämä pyhä pirkka yhteensolmiamisen todistuksena vielä lapsillemmekin satoihin polviin. Tästlähin Turkua asuttavat ja johtivat suomalaiset ja suomenkieliset suvut: ’’Tervakauhat, Karvataskut, Puuveitset, Mätäjärvet, Suurpäät, Puolamaat, Katinhännät, Veräjänkorvat, Kuttalat, Hakolat, Pihkalat, Kestilät, Oratopit, Lipsaset ja ties mitä.”

ellauri141.html on line 707:     Historiantutkijamme ovat jo aikoja sitten osoittaneet, että kansamme ristiretkien aikana oli samalla kehitystasolla kuin sen läntiset naapurit. Tälläpuolen Pohjanlahden elettiin silloin yhtä voimakasta sankarielämää kuin tuollapuolenkin. Mutta Selma Anttila yhtyy vanhaan virteen: Me, suomalaiset, olimme barbaareja,  joille ruotsalaiset toivat uuden uskon, sivistyksen ja lempeämmät tavat. Rökitettävä tuollaiset wimpyt on!

ellauri141.html on line 713: Itävaltalainen kirjailija Anna Kim lukemassa teostaan. Hannu Mäkelä on yksi Suomen tuotteliaimmista kirjailijoista. Kirjailija on henkilö, joka kirjoittaa tai on kirjoittanut kirjoja, varsinkin kaunokirjallisia teoksia.

ellauri141.html on line 717: Elämäntyö opettajana ja kasvattajana vei Hildan juuriltaan varsinaissuomalaisen Hämeeseen, missä Sääksmäki ja Akaa olivat pitkäaikaisia elinympäristöjä. Siellä myös tapahtui ”uudelleen syntyminen”, kun Akaassa näyttelijä ja ohjaaja Minna Kangas perehtyi niin perusteellisesti Huntuvuoren persoonaan, että hän saattoi luoda vaikuttavan monologi-näytelmän Hilda – elämän yty ja esittää sen niin loistavasti, että katsojat saivat kokea olevansa mukana Hildan elämässä.

ellauri141.html on line 719: Tällainen elämys saatiin marraskuussa vuonna 2007 kokea myös vakkasuomalaisessa Laitilassa kirjailijan synnyinseudulla. Tämän syntymäpaikan Jouko Grönholm ilmaisee Kirjojen Turku -teoksessaan omaleimaisesti: kirjailija oli Laitilan flikkoja. Huntuvuoren perhe tosin siirtyi myöhemmin Nousiaisiin; sukulaisverkostoa oli sittemmin myös Maskussa ja Raisiossa.

ellauri141.html on line 727: 

ellauri141.html on line 730: Henrikin roolia varten hän sanoo ammentavansa myös omasta kokemuksestaan, sillä alkuvuosi oli hänelle yksityiselämässä rankka ja repivä. Henrik on rikkinäinen, tunnistan sen itsessäni. Katkeruus ja tuska ovat roolin rakennusaineita, vaikka ei katsojan tarvitse tietää mitään minun asioistani. Ex-ritarina Henrik olisi hyvinkin voinut antaa Lälli Kooroxelle köniin.

ellauri141.html on line 732: Pyhän Henrikin kirkon alttarissa on Henrikin pyhäinjäännös, pieni pala sormiluuta. Se saattaa kyllä olla fiktiivinen. Suomen piispa Henrik on Jouni Laineen viimeinen kesäteatteriohjaus Hyvinkään seurakunnan kirkkoteatteriohjaajana. Hän on jäämässä eläkkeelle.    

ellauri141.html on line 739:   Tollanen nollasummapelin asetelma on aivan perseestä. Ei kukaan ole noin täydellinen, ei ainakaan mikään apina osaa sellasta uskottavasti satuilla. Kun lukee noiden abrahaminuskoisten pyhiä kirjoja, niin niissä on kaikki hemmot vähintään yhtä paskiaisia kuin oikeesti, ellei paskiaisempia just six, että ne on niin yxisilmäisiä sovinisteja. Ja niiden jumalakin, toi muka täydellinen kaveri, osoittautuu ihan yhtä paskiaisexi. Se tässä eniten vituttaa, että nää kirjat ja niissä seikkailevat sankarit on tosiaan aivan moraalisesti mätiä mut sit uskotellaan ihan vakavalla naamalla just päinvastaista. Ei siinä sinänsä mitään et ne on mulkeroita, sellaisiahan aapat ovat, mutta että niitä sitten kehataan ihan etenkehaten kehua jotenkin supermiehixi. Ei ne oo! Ne on aivan surkimuxia, ja ilkeitä vielä kaiken lisäxi.

ellauri141.html on line 781:   Vittu mitä pyörittelyä. Ihan Löden kirkkohissan aineen tasoa. Mitähän runoilija on oikein tarkoittanut tässä? Ensinnäkään Bernie ei tiedä onko tää runo vaiko kertomus. Saattaahan olla vielä muitakin mahdollisuuxia. Jos se on vaikka ostoslista. No ei, Bernie ei usko genreihin. (Tuli tossa muuten mieleen, että Raamatun kertomus Ruthista on oikeastaan romcom. Siinä on kaikki sen genren tuntomerkit.) Tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan. Jossei niitä saada, se on sama kuin ei olisi koko taidetta. (Jussi Jurkka, p.c.) No ei, Bernhard päätyy ehdottamaan, että koska plöräyxessä ei ole havaittavissa minkään maakunnan juonta, se onkin lyyrinen proosaruno.

ellauri142.html on line 199:       Susannalla lymyää nyt rekkamies pienen haan takana. Yläkerran vessa on vieläkin vaan reikä lattiassa, eikä koiranhaka ole kunnossa. Mutta Rooger on laittanut nokisutarille tikkaat katolle, ja vuolukivitakka pasuttaa kuumana.

ellauri142.html on line 249: Mä sain sen kerran jotain feissarilta lentokentällä. Varmaan se on vieläkin mulla jossakin, todennäköisimmin vinnillä. Näistä kuuden ensimmäisen sanotaan käsittelevän karmaa eli toimintaa, kuuden keskimmäisen bhaktia eli antaumusta, ja kuuden viimeisen jnanaa eli tietoa. Mitäs se jooga sitten on? Hei se on valjakko. Tiimi. No eise tässä sitä voine merkitä, vaan pikemminkin menopeliä, keinoa, konstia. Tässä yhteydessä viisua, siis biisiä. 

ellauri142.html on line 255: sen tuntevat, lienee saanut niin korkeaa tunnustusta kuin Bhagavad Gîtâ,  Laulu  jumaluudesta.  Siinä  selvitetään  oppia  siitä,  kuinka  apina tulee täydelliseksi jumalallisessa olemuksessa. Eipä ole vielä kukaan, joka on oppinut tuntemaan kristinopin todellisen hengen, ollut  tunnustamatta  tämän  kirjan  arvoa,  jota  tuskin  mikään  muu kirja on voittanut; muiden muassa sanoo Wilhelm von Humboldt, että hän kiittää jumalaa, joka oli antanut hänen elää tarpeeksi kauan, niin että hän sai tutustua tähän teokseen. Mitä useammin kukin tätä kirjaa lukee, sitä enemmän hän tuntee  izensä  kohottauneeksi  totuuden  valon  piireihin;  mitä  syvemmältä kukin tutkii tämän opin henkeä, sitä enemmän hän lähestyy 

ellauri142.html on line 256: kaiken jumalallisen olemuksen perustan tuntemista, aina sellaiseen syvyyteen, joka pintapuoliselle, ulkonaiselle luonnontutkimukselle, joka ainoastaan saattaa liikkua ilmennyksien piirissä, jää tutkimattomaksi  salaisuudeksi.  Bhagavad  Gîtân  valossa  ilmenee  maailma  meille  aivan  toisenlaisena,  paljon  majesteetillisempana  ja  mahtavampana kuin silloin, kun sitä tutkimme pelkästään aineelliselta tai tieteelliseltä kannalta. Silloin me näemme elimettömän maailmankaikkeuden, universumin, sijasta maailman, joka on täynnä valoa ja elämää. 

ellauri142.html on line 270:   Humboldtin lahja oli Sale Bellowin suht laaduton romaani. Wilhelm sanoo kirjansa johdannossa: "The expansion of the intellectual life is the sole possession that the individual, to the extent that she participates at all, may regard as indestructible." Minnes Wilho sielu jäi? Aika pakanallista. No voi vaan toivoa että Bhagavadgita on lähempänä jumalaa. Translators note: von Humboldt is groping here to express the idea that language is a sociopsychological vehicle of communication. Sanaa "sosiopsykologinen" ei ollut vielä edes kexitty (onnexi, tekee mieli sanoa). 

ellauri142.html on line 274: Mutta kun tämä tietoisuus apinassa herää, hänen elämänsä saavuttaa aivan toisen, aivan käsittämättömän päämäärän. Hän tuntee, että ei ulkonaisten kappaleiden hypelöinti, eikä aistien ja hänen tieteellisen uteliaisuutensa tyydyttäminen, vaan paljon enemmän jumalallisen olemuksen tunteminen ja sen kautta saavutettu izetietoisuus hänen kuolemattomuudestaan on hänen olemuksensa todellinen pääkonsuli.

ellauri142.html on line 278: Mutta tuota hengen havahtumista kukaan ei saavuta ilman suuria taisteluja mm. ahneiden ja kateiden sukulaisten kanssa. Heräämistä vastaan asettuvat suuret himojen  ja  intohimojen  vastustusjoukot. Bhagavad  Gîtâ opettaa, keitä nämä viholliset  ovat ja miten ne on jujutettava. Siinä selvitetään taistelu katoavaisen alapään ja katoamattoman yläpäämme välillä, ja osoitetaan tie, joka vie apinan jumalisemman osan voittoon ja tukahduttaa hallizevan eläimellisen puolen. 

ellauri142.html on line 280:   Ärjylä (apinan ego) on taistelukentällä (tekojen  ja  toimintojen  kenttä  on  mainen  elämä)  kahden  vihollisjoukon  keskellä.  Toinen  näistä kuvaa korkeampia (pandavat, Poirotin harmaat aivosolut, teris) ja toinen alempia ("Se 1 paikka", kurut, matelijanaivot) sielunvoimia. Siinäpä seisoo Kuntinpoika (sielu) omien sukulaistensa ja Uhritahran poikien (aineellinen elämä) välillä, ja häntä uhkaavat ylpeys, izekkyys, himot, izeänsä muita parempana pitäminen, halut, intohimot, viha, kiukku jne., mutta hänenkin puolellaan seisovat  voimalliset,  mahtavat  sotijat:  eturivissä  hän  ize,  hänen  tahtonsa hyvään, alistuvaisuus (ydishtira), toisia izeäsä parempina pitäminen, hänen totuudenrakkautensa, korkeampi tietoisuutensa (jumalan luottamus häneen), vakaumuks...ei jaxa. Täytyy vetää henkeä. 

ellauri142.html on line 287: Hän selvittää Ärjylälle matkalla junalle, että se mitä persoonallinen apina pitää omana izenään, on ainoastaan pettävä kuva; että kaikki hänen petoksestaan johtuvat olosuhteet sekä himot ja intohimot ovat ainoastaan ohimeneviä ilmennyksiä  ja  kuinka apina sitten menee lunastukseen;  että  hän  voittaa ne ja liittyy jumalaan, tuohon hänen olentonsa kuolemattomaan laahuxeen. Bhagavad Gîtâ opettaa täten kaikkein korkeinta tiedettä, apinan yhtymistä jumalaan (jooga) ja neuvoo häntä tuntemaan kuolemattomuuden tien. Niimpä tietysti, yhdyntää siis taas. Siinä ne apinan ajatuxet aina pyörivät. Niin  kuin  kaikki  pyhät  ja  todella  uskonnolliset  asiat,  jos  niitä kazotaan yleiseltä, eläimelliseltä ja järjen rajoittamalta eikä vaan pintapuoliselta kannalta, tulevat sysätyiksi alhaisuuden, ymmärtämättömyyden ja izepetoksen valtakuntaan, eli siis väärin käsitetyiksi, niin on tapahtunut Bhagavad Gîtâllekin monta kertaa, silloin kun se on joutunut kielentutkijoiden ja kirjanoppineiden käsiin. Kielentutkijat on ihan pahimpia. Paraneekohan mun kieleni? Sano aa, niin tutkitaan. Älä vaan puraise mun sondia. 

ellauri142.html on line 289:     Usko tai älä, Vedätyxet on 25Kv vanhoja. Tuli sitä taikka tätä, älä vetämättä jätä. Vedätyxet panivat riitaisan ja katkeroittuneen A. Schopenhauerinkin jonkinlaiseen kuriin. Koalan miälestä  "sen jokainen rivi on täynnä vakavaa,  määrätietoista  ja  kauttaaltaan  yhteenliittyvää  merkitystä. Jokaisesta rivistä astuu vazaamme syvä, alkuperäinen, majesteetillinen  ajatus, samaan aikaan  kuin  korkea ja pyhä vakavuus  leijailee kokonaisuuden yli. Tässä huokuu Intian sisäilma ja alkuperäinen, luonnonomainen  olemus; sekä se, kuinka täällä henki tulee puhdistetuksi  kaikista  varhain  ympätyistä,  juutalaisesta  taikauskosta  syntyneistä, noista hengelle vieraista, ylvästelevistä filosofioista. Se on opettavaisinta ja vängintä lukemista, jota (lukuun ottamatta mun omaa tekstiä) on mahdollista saada maailmassa. Tämä bühlain on ollut elämäni lohdutuksena, onpa se lohduttanut mun villakoiraa Atmaakin."

ellauri142.html on line 291: Lakkaamatta  on meneillä suuri vexelien lunastuksen  toiminta, jonka tietysti pitää olla sisäinen, koska sen päätarkoitus on ize kunkin sisäisen lapsen lunastaminen (keneltä ja millä diskonttokorolla, sitä ei kylläkään kerrota). Jumalallisen  valon hajavalosta tulee virtaa ja niin henkinen valo osuu häneen. Ja  niin usein kuin tämä tulee apinassa itsetietoisuudeksi, syntyy hänestä lunastaja, hänen oman jumalallisen olemuksensa turilas. Tämän  ovat  myös  monet  kristityt  ja  mystikot  tietäneet  ja  tunteneet;  kristinopin  opetus  henkisestä  uudelleensyntymästä  ei  ole  mitään  muuta  kuin  oppi  siitä,  kuinka  jumalan kuteminen  jälleen  herää  humalapäisyydexi  apinassa. Niin  kuin  vertauskuvallisesti  on esitetty mm. Uudessa testamentissa, jokainen itse on oman elämänsä Ärjylä; jokaisella on  oma  sotavaununsa ts.  hänen  hämäräperäisisllä supervoimilla  varustettu luontosuhteensa; siellä on myös hänen henkinen johtajansa (J. Krishna) ottanut asuntonsa ja se antaa maalliselle apinalle neuvojaan. Kun siis  apina  itsetietoisesti  liittyy  lunastajaansa,  jolla  on  hänessä sijoitusasuntonsa, ovat kers. Ärjylä ja kapt. Kalpa, Adam ja Eva yhtyneet. ”Lastenvaunut” tulevat silloin meissä asuvan jumalan hengen temppeliksi, sillä Ärjylä on transumies, omaa asiaansa ajatteleva apina ja kapt. Kalpa ex-koiras apinoiden planeetalta, ”uusi puusta pudonnut gorilla", joka asustelee maallisessa apinassa, mutta myös hänen yläpuolellaan ja koputtaa lattiaa jos alakerrasta tuleee älämölöä; ja ainoastaan apinan tullessa alienixi,  joka  ize asiassa on todellinen ja oikea apina, saattaa maallinen marakatti päästä  korkean ihanteensa  toteuttamiseen ja vapautua petoxhishta, ahdishtuxhesta sekä shynnistä. 

ellauri142.html on line 296:     Jonkin ruokalistan tutkiminen ei meitä tee kylliäisiksi, jos emme kokkaa niitä ruokalajeja, jotka tuossa listassa  on  mainittu. Myös  Bhagavad  Gîtân  tutkiminen  saavuttaa  tarkoitetun  päämääränsä  vasta  silloin  kun  me  koklaamme siinä esitettyjä repestejä ja täytämme niillä mahamme jokapäiväisessä siitinelämässämme.   Jokaisen  pitää  itse  olla oma Ärjylänsä ja pyristellä itsekkyyttänsä, itserakkauttaan,  omien  etujensa  valvomista, halujaan, himojaan ja erehdyksiään  vastaan,  ennen  kuin hän tietää, mitä tuo sota merkitsee. Ei sota yhtä miestä kaipaa, sitähän se lähinnä merkizee että raha joogi-karhun kirstuun kilahtaa.

ellauri142.html on line 298: Mitä se minua hyödyttää jos raamatusta luen jonkun sanoneen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä;” tai Bhagavad Gîtâsta toisen samanmoisen mainosmiehen höläyxen: ”Kaikissa  kappaleissa  minä  olen  korkein.  Kaikissa kappaleissa, jotka valaisevat, minä olen valo. Minä olen kaiken alkuperusta. Minä olen alku, keskivirza ja loppu.” Mitä se hyödyttää, ennen kuin oikein oivallan, että se "minä" olenkin juuri minä, eli jokainen on ei vaan oma Ärjylänsä, vaan myös oman elämänsä Seppo Kemivirta. En  koskaan  löydä  tuota  jumalallista  Minääni, niin  kauan kuin  etsin  sitä ulkopuoleltani enkä kazo omasta perstaskustani! Jumalaa  emme  löydä  kaukoputken  tai  mikroskoopinkaan välityksellä vaan se, joka on löytänyt oman napansa,  tuon  kaikkien  olentojen  Minän,  tunnustaa  ja tuntee kaikkialla läsnäolevan napanöyhdän. Mä olen mä ja te muut ootte mun krannista. Te ootte mun mielikuvitustani, peräisin mun peräsuolesta. Joka näin tuntee jumalan itsessään ja kaikessa, se on oikea pesukestävä narsisti.

ellauri142.html on line 300:     Totuus on ainoa todellisuus. Tää on räikeää idealismia, se on kiertelemättä tunnustettava. Totuus on totta vaan kun se vastaa todellisuutta, sanois realistisempi kaveri. Me emme ylenkatso raamattua, vaan annamme sille suuremman arvon kuin se ansaizisi, koska se suurimmaksi osaksi sisältää samaa schaibaa kuin intialaisten Vedätyskirjat esittävät, raamatussa on ikään kuin niiden toisinto, mutta raamatusta puuttuu  tieteellisen maailmankazomuxen perustalle nojautuva höpötys, joka Vedätyxistä on löydettävissä. Uskonto on pelkkää haaveilua ja taikauskoa. Filosofia ja erityisesti "lääketiede" kaipaavat kaiken itsekkyyden yläpuolella olevaa majesteetillisen, kaikkia  ympäröivän rakkauden voimaaa, jonka  avulla se voi  päästä  rajoitetusta  ja  likinäköisestä  asemastaan, jotta se jaksaa  kehittyä  sellaiseen  henkiseen  suuruuteen,  joka  tunnustaa maailmankaikkeuden  yhdeksi kokonaisuudeksi,  kaikkien  kappaleiden  olemuksen  ykseyden  ja tuon kaikkien luotujen sisäisen toisistaan riippuvuuden. Mitä vittua, jopa klassillinen fysiikka oli sillä kannalla, vetovoima ei uuvu matkalla, vaikka heikkenee aika nopeaan.  Empedokles kuzui vetovoimaa rakkaudexi. Ja kemiallisesti me ollaan kaikki samoja alkuaineita, tai mitä lie hiukkasia. Kvanttitilojen lomittuminen on kaikkialla yhtä aikaa olemisen matemaattis-fysikaalinen toteutus. Eli siis mitä tästä puuttuu vielä? No okei, Kaiken teoria, sehän ei vielä ihan pelitä.  

ellauri142.html on line 307: Vuonna 1395 hänet lähetettiin Deventeriin yhteisen elämän  varattomien veljien ylläpitämään kouluun. Hänestä tuli taitava kirjojen plagioija, ja näin hän pystyi elättämään itsensä. Myöhemmin hän pääsi kipuamaan Zwollen lähellä sijaitsevalle Pyhän Agnesin vuorelle. Hänen veljensä oli ollut siellä pidempään ja ylennyt a prioriksi. Tuomas peri papin viran vuonna 1413 ja alipriorin toimen 1429.

ellauri142.html on line 309: Paavi sai aikaan vähän ristiriitoja yhteisössä. Muuten Tuomaan elämä oli hiljaista, ja aika kului omistautuneena haureuden harjoittamiselle, kirjoittamiselle ja kirjojen plagioinnille. Hän plagioi raamattua ainakin neljä kertaa. Hän tunsi Raamatun hyvin, ja hänen kirjoituksensa sisälsivät huomattavasti viittauksia erityisesti Uuteen testamenttiin, mutta myös vanhempiin. Tuomas kuului "uuteen hurskauteen", devotio modernaan, 1300-luvulla syntyneeseen trendikkääseen mustikanpoimijaliikkeeseen. Ajattelussaan hän oli yhteisen elämän varattomien veljien ja devotio modernan perustajien Geert Grooten, Stephen Cole Kleenen, Nat King Colen, Stephen Kingin  ja Florentius Radewijnsin apinoija. 

ellauri142.html on line 311: Tuomaan kirjoitukset ovat tähän mennessä aika hauraita. Niihin kuuluu fraktaalinomaisia raapustuxia, mietiskelyjä, kirjeitä, virsiä, saarnoja, ja elämäkertoja. Kristuksen imitointia, mietiskelyä Vapahtajan elämästä, lihaksikkaaxi tulemisesta. Kuumimmat niistä ovat täynnä Kristuksen ihailua.

ellauri142.html on line 317: Kristuksen elämä esitetään kovimpana asiana, mitä kuolevainen voi opiskella. Hänen opetuksensa ylittävät kepoon kaikkien pyhimysten opetukset. Rima ei edes heilahda. Kirja antaa neuvoja Raamatun lukemiseen, kovan onnen kohtaamiseen ja auktoriteetin alle nöyrtymiseen, varoituksia kiusauksia vastaan ja neuvoja niiden välttämiseen, pohdiskelua kuolemasta ja tuomiosta, mietiskelyä Kristuksen antamasta uhrista sekä varoituksia maailman muiden turhuuksien karttamiseksi. Kristus itse painaa enemmän kuin kaikkien koulukuntien kirjat yhteensä, kiikkuslaudan toiseen päähän nostettuna se nostaa apinan mielen riittävän korkealle havaitsemaan iänikuisen totuuden paremmin kuin noin kymmenen vuoden opiskelu erilaisissa keskiasteen kouluissa. 

ellauri142.html on line 325:     Eikä vieläkään olla päästy edes Tuomaxen plagiaattiin asti. Vedätyxistä edes puhumattakaan! Kemppistä on yllättävän vaikea löytää netistä, ainakaan hollannixi, lähes kaikki paikat myyvät käärmeöljyä. No löytyi 1, kylläkin vaan valokuvina. Nuttige vermaningen, nötiga förmaningar. 

ellauri142.html on line 351: Siinä seisoi setiä, isoisiä, opettajia, enoja, serkkuja ja ystäviä, sekä Vekkulin Volvon etulokasuoja. Opettajat, isät, pojat, vieläpä isoisätkin, enot, serkut, appiukot, pojanpojat, lankomiehet ja muut sukulaiset. Vihollisten niinkuin sukulaistenkin voimat ovat meidän ystäviämme ja opettajiamme  sillä niiden avulla saamme sisätilakokemuksia. Ne ovat portaat, joiden päitä myöten apinan on mahdollista kohottautua entistä mahtavampaan  izetietoisuuteen (supattaa sakemanni tässä kohtaa kuiskaajan kopista). Ei muuten ihme että kasan huipulle pyrkivien freemasonien logo on pyramiidi. Kääritään hihat ja selvitetään marssijärjestys.

ellauri142.html on line 361: sinä puhut viisaita sanoja. Viisaat eivät sure eläviä, eivätkä kuolleita. Sitäpaizi eine lopullisesti kuole, ne herää henkiin seuraavassa jaxossa. Isänmaanrakkaus, aviopuolisojen rakkaus, vanhempien rakkaus, taitavuus ammatissa ovat jotenkuten luvallisia; mutta ne eivät ole ihan parasta A-ryhmää. Joka välissä on jotain maisteri Ekkehartin läppiä jotka on tavattoman sekavia.

ellauri142.html on line 363: Tapa vaan, ei viisas sitä sure. Hän muuttaa uuteen ruumiiseen. Sen sielussa on 3 osaa, kama-rupa, manas ja buddhi. Kama-rupa  kuulostaa aika pahalta ja onkin eläimellisin. Mitäs nää on muuta kuin Freudin vanhat tutut  id, ego ja supermies.

ellauri142.html on line 366:   Sen tähden ei sinun tulisi surra mitään tappamaasi olentoa. Ei sinun myöskään tulisi vapista, pitäen silmällä omaa velvollisuuttasi; sillä sotilaalle ei löydy mitään parempaa ajanvietettä kuin oikeutettu taistelu. Autuaat ovat ne sotilaat, oi Partha, jotka pääsevät sellaiseen taisteluun, joka tarjoutuu heille etsimättä kuin selkoselällään oleva taivaanportti. Sehän on kuin jihadia.

ellauri142.html on line 372: tähtää vain yhteen kohtaan, mutta päättämättömän ajatukset ovat monioksaiset ja loppumattomat. Toisaalta ja toisaalta. Mä mietin vielä. Älä! Lopeta!

ellauri142.html on line 383: Tiivistäen voi todeta et nää itisläisten viisut on samaa schaibaa kuin muidenkin pelästyneiden apinoiden. Nääkin järvät unohtaa että muutoxettomuus on yxinomaan tylsää, se ei eroa kuolemasta juuri mitenkään. Toi jälleensyntymisturina ei oikeastaan muuta tarkoita kun että geenit jatkaa kulkuaan. Sillä eihän noi uudet avataarit muuta muista edellisistä kuin mitä on jäänyt muistiin geeneihin. Ja parempi niin. Muuten alkaiskin vähitellen kylästyttää niinkö Sibyllaa: apothanein thelo, nää on jo nähty, taisit kertoa, pankaa bogin nimessä jo pullon korkki kii.

ellauri142.html on line 395: Vittu miten arvattavaa oxettavaa tuubaa tää kaikki on: älä välitä mikä susta ehkä olis mukavaa, mut älä myöskään jää tuleen makaamaan, vaan tee uutterasti mitä mä käsken sua tekemään, koska se on mulle edullisinta. Toimi siis, oi Kuntinpoika, niin kuin sinun pitää toimia, vapaana kiintymyksestä; älä riipu maallisissa, vaan jätä ne hyvällä meikämiehille. Antakaa meille bisnesenkeleille ravinto, niin saatte meidän pöydältä putoilevat muruset. Hyvät apinat, jotka ainoastaan itsellensä jättävät sen, mikä jää jäljelle, sitten kun he kaiken ovat jumalalle tarjonneet, ovat vapaat kaikista synneistä; mutta pahat apinat tahtovat ainoastaan itselleen hankkia ja elävät synnissä.

ellauri142.html on line 399:   Uhraudu ja antaudu kokonaan jumalalle, niin ottaa hän ehkä uhrisi vastaan, jos se on jotain hyvää. (Tuomas Kempiläinen) Ei maar, häätyy tähän väliin lukea vähän lisää Tuomolta. Olikohan se uomo? Todnäk, rengasmunkkina. Mulla oli vuosikymmeniä lyhythihainen paita, jonka niskassa luki Mappa Mondo. Toisen samanlaisen merkki oli Uomo di Mondo. Sit oli vielä pusakka jonka nimi oli Poco Loco. Ostin ne Itixen K-marketista ja käytin ne aivan vanuxi. Seija inhos niitä. Panin ne päälle kun olin vihainen. Siis aika usein. Sellainen joka ainoastaan vastaanottaa, eikä mitään pane siihen lähteeseen, josta hän ammentaa, on katamiitti. J Böhme: Alistuvaisuus. Ole jumalalle saapasrenkinä. Pyllistä. (Sax. huom. Böhmestä lisää täällä.) Mutta nyt Tomi, ole hyvä!

ellauri142.html on line 412: Ne multa pitkät vain saa, elän, pelaan, kuljen ja laulu soi

ellauri142.html on line 420: Ne multa pitkät vain saa, mä elän, pelaan, kuljen ja laulu soi

ellauri142.html on line 426: Ne multa pitkät vain saa, mä elän, pelaan, kuljen ja laulu soi

ellauri142.html on line 438:     Tuomiopäivänä meille ei varmastikaan kysytä, mitä olemme lukeneet, vaan miten olemme eläneet. Missä ovat kaikki lordit ja tutkijat, jotka olet tuntenut niin hyvin heidän elämässään ja jotka olivat kuuluisia tieteestään? Heidän paikkansa ovat nyt muiden käytössä, enkä tiedä, ajattelevatko he niitä. Elämässään he näyttivät olevan jotain, ja nyt he ovat kalpeana hiljaa.

ellauri142.html on line 447:     Niin kauan kuin elämme maailmassa, emme voi olla ilman oikeudenkäyntiä ja kiusausta. Siksi jobin kirjassa sanotaan: Apina taistelee maan päällä, apina jonka nahkaa tarkkailtiin kiusauksissa ja kasteltiin rukouksissa, niin että paholainen suorastaan väsähti.

ellauri142.html on line 451:     Jolla ei kuitenkaan seiso kiusauksessa, putoaa pois pelistä ja hylätään. Mikään valtio ei ole niin pyhä, eikä mikään niin yksinäinen paikka, jossa ei koettaisi kiusauksia ja ristiriitoja, ei edes vatikaani. Niin kauan kuin apina elää, hän ei ole turvassa kiusauksilta, sillä tämän lähteen me itse kannamme sisällämme, kun synnymme aistillisessa himossa. Ei edes killutinten poisto riitä, kuten Abelard sai katkerasti kokea. 

ellauri142.html on line 453:     Monet yrittävät paeta kiusauksia, ja he seuraavat niitä paljon enemmän! Pelkästään matalalennolla emme voi niitä voittaa; mutta kärsivällisen pyllistelyn kautta meistä tulee vahvempia. Se, joka ei ole maahan juurtunut, edistyy vain vähän; Kiusaukset palaavat hänelle pian, ja hän tuntee ne vielä voimakkaammin. Siksi joku sanoi: "Yritä parantaa hulluus sen luomisessa kokonaan ja kokonaan. Mutta turhaan lääkäri tulee, kun pahuus on juurtunut." Ensin alaston ajatus tunkeutuu sieluun, sitten eloisa esitys, himo ja syntinen herätys ja hyväksyntä on olemassa.

ellauri142.html on line 455:     Ei siis näin! Varo juurtumista! Vaan hitaasti ja kärsivällisesti vedellen, sinnikkäästi venkuttaen, Jumalan avulla, voitat heidät helpommin kuin omalla voimallasi ja väkivallalla. Ize otan mielelläni hyviä neuvoja vastaan vielä oikeudenkäynnin aikana, enkä koskaan ole ankara kärsivälle ystävälle, vaan lohdutan häntä, kuten varmaan itsekin toivoisit samassa tapauksessa.    

ellauri142.html on line 463:     Stilleben. Jos haluat säilyttää rauhan ja harmonian muiden kanssa, sinun on opittava taivuttamaan kaluasi monin tavoin. Ei ole niin kevyttä elää aina ilman loukkausta ja sinnitellä uskollisesti siinä kuolemaan asti. Siunattuja ovat ne, jotka ovat saavuttaneet sen ja lopettaneet tumppuhommat onnellisesti. Natuur mort kalaga. Jos kutsumuksesi ja velvollisuutesi mukaan haluat olla luja ja kasvaa hyvään maahan, ole olevinasi maahanmuuttaja. Vaikutat ehkä hölmöltä paikallisten mielestä, mut mitä väliä. 

ellauri142.html on line 478:   Kaikki luodut (niin hyvin henkiset kuin maallisetkin) elävät ravinnosta. Ruoka kasvaa sateen vaikutuksesta, joka tulee ylhäältä alas. Ylhäältä alastulemiseen vaikuttaa se, mikä alhaalta nousee ylös. Ylöspäin nouseminen tapahtuu toiminnan avulla. Mikä menee ylös sen on tultava alas, ennemmin tai myöhemmin.

ellauri142.html on line 480:   Tiedä, että kaikki toiminta on saanut alkunsa meistä bramiineista. Brahmâ on jakamattoman ykseyden ilmennys. ”Teidän pitää myös tietää, että ainoastaan Yksi on viisauden luku ja paitsi sitä ei ole mitään muuta lukua.” (Paracelsus) Pienempi luku vielä on nolla. Nollassa ei voi mitään olla. Näin jänis lukuja pohti.

ellauri142.html on line 482:   Jos joku korkeassa asemassa oleva apina käyttää jotakin, niin toisetkin siten tekevät, olkoon se mitä tahansa. Esimerkkiä, jonka hän antaa, seuraa kansa. 9 filmitähteä 10:stä käyttää Rexonaa. Aina on tilaa vielä yhdelle, joka käyttää Rexonaa. Hampaat, joita voi käyttää, ja näyttää. 

ellauri142.html on line 495: Maisteri Eckehartin psykologia oli seuraava: ”Sielulla on, paitsi ulkonaisia aistimia, vielä kuusi voimaa, kolme alempaa ja kolme korkeampaa. Alemmat voimat ovat: käytännöllinen ymmärrys, vihastumisen kyky ja himoitseminen. Näitä vastaavat kolme korkeampaa kykyä: muisti, järki, ja tahto. Kolmea ylempää kutsutaan myös luonteeksi." Einää musta miteenkään 1:1 mene. Matelijanaivojen osalta tää on järkeenkäypä jaottelu: siinä on pieni laskuyxikkö ja työntö- sekä vetovoimaosasto. Harmaan aivokuoren osastot ei kuitenkaan mitenkään vastaa niitä. Mikä sinänsä on ok. Maisterin olis pitänyt vaan jättää pois toi "näitä vastaavat". Matelijallakin on noi ylemmät osastot, vaikka matalaozasemmat versiot. 

ellauri142.html on line 507:   Kaikki, mitä toimiva järki luonnollisessa ihmisessä tekee, sen saman, ja vielä enemmänkin tekee jumala vapautetussa ihmisessä. Jumala ottaa ihmiseltä pois toimivan järjen, asettuen itse sen sijalle; silloin apina tekee kaiken sen, mitä toimivan järjen olisi pitänyt toimittaa.” (Eckhart)

ellauri142.html on line 513:   Monet pidättävät hengitystänsä, monet pidättäytyvät ja uhraavat runkkua. Niin löytyy siis monenlaisia uhreja. Vaikka en kyllä ihan ymmärrä mitä jumala tekee runkulla, paizi nimenomaan lisää apinoita. On vaikea nähdä mixi apinat on muille eläimille niin vihamielisiä. Tainojaa, ehkä se on vaan darwinistista. 

ellauri142.html on line 521:   Niin harjoittaminen kuin pidättäytyminen on terveelle sukupuolielämälle ja huippuhetkien saavuttamiselle tarpeellista. Parempana pitäisin kuitenkin harjoittamista (toimintaa). Mutta vaikeaa, oi pitkäkäsivartinen, se tulee silti olemaan. Paizi muni saavuttaa suht helposti brahman. Jumalan olemukseen kokonaan antautuva, joka totuuden tuntee, voi todella sanoa: ”Se, joka toimii, en ole minä”, silloin kun hän näkee, kuulee, valvoo, maistaa, bylsii, nukkuu ja hengittää. "En se minä ollut", se voi sanoa vielä piirillä. ”Syöminen, juominen, valvominen, nukkuminen, työnteko, lepo ja kaikki-

ellauri142.html on line 530:   Akshara-Brahma joikhu on 8/18, kyllä tässä on vielä työtä jälellä. Kehysjuoni on jo aika lailla unohtunut, tästä tulikin vaan tällästä paskanjauhantaa. Jonka pyllystä viisauden aurinko paistaa, se pääsee käsixi kriittiseen kuolemattomuusinfoon. Karma on luovaa toimintaa. Kreikkalaiset kutsuvat sitä nimellä ”Nemesis”, paheksunta.

ellauri142.html on line 555: Se on TAT, jonka kädet ja jalat, silmät, pää ja kasvot ovat kaikkialla. Kuulostaa vähän Donald Trumpilta. Kaikkialla itäeurooppalaisen blondin hameen alla nimittäin. Parabrâhman Brahmân yläpuolella, takana oleva (Para, takana); tuo nimittämätön, mittaamaton, punnitsematon; juureton juuri ja syytön syy. Kaiken olemassa olevan perusta. Sama kuin TAT, kaikkeuden lähde. Sanalla Brahmâ on kahdenlainen merkitys. Yksi on Brahmâ, hengitys, toinen Brahmâ, tuo luova, kehittävä miehis-naisellinen voima maailmankaikkeudessa. Tätä pitää ihan sisäisesti miettiä, ennen kuin käsittää tuon eron. — Suomentaja. Se on serveri, se on serveri, tuo mainio makkaramies. Hän siittää ja Hän hävittää. Kaikilla eläimillä on hissinnappi, joka sanoo ’ylös’ ja ’alas’; Jumalalla sitä ei ole. (Eckhart)

ellauri142.html on line 559: Minä olen nyhjässyt kaiken tyhjästä, paizi ei tyhjää missään ollutkaan, kaikkialla oli täyttä. Revi siitä. Kun Minä ilmestyn inhimillisessä muodossani, niin hullut Minua halveksivat. He eivät tunne Minun korkeinta luontoani maailmankaikkeuden herrana. Minä olen uhri; Minä olen uhritoimitus; Minä olen uhrilahja; Minä olen lääke; Minä olen ylistyslaulu (mantra 6 ) ja öljy; Minä olen tuli; sekä myös uhrin hyvä tuoksu. Minä olen maailmankaikkeuden isä, äiti, ylläpitäjä ja siittäjä, maailman suuri herra. Minä olen totuuden tuntemisen esine, puhdistus, pyhä tavu ”AUM”. Minä olen Rig-, Sama- ja Yadshur-Veda. Minä olen tie, totuus ja elämä, isäntä, käskijä, vieras, asunto, pakopaikka, ystävä, alku ja loppu, varastohuoneen paikka ja sisältö, iankaikkinen kuolematon siementäjä.

ellauri142.html on line 563: ruokaa. (Ei sitä ambrosiaa, se on kreikkalaisten pahaa pöperöä.) Sihijuomaa juodaan silloin kun sielu on jättänyt kaiken maallisen, siis muistonkin siitä. ”Nälkäisen himo tulee jumalan sanassa lihaksi, taivaalliseksi, yliluonnolliseksi lihaksi ja tämä liha on todellinen jumalan uhri, jossa jumala ottaa asuntonsa, mutta ei eläimellisessä, kuolevaisessa ihmisessä.” (J. Böhme, Myst. magn.27, 44.) Paizi lihaa ei pie syödä, se on syntiä. Aijoo sehän oli vaan jainilaisten humpuukia, ammennä vaan se kotletti, ota vielä tästä lampaanlapapalapataa, ja sihijuomaa palan painikkeexi.

ellauri142.html on line 565:   Aineeksi kutsutaan sitä syytä, josta johtuu syiden ja seurausten synty. Hengeksi kutsutaan sitä syytä, joka aiheuttaa ilon ja surun tuntemisen. Kannattas varmaan vetää henkeä välillä. Korkein Herra on katselija, sisäänpäästäjä, ylläpitäjä, omistaja; häntä kutsutaan myös karkeimmaksi vizixi, aikuiseksi. Hän on koko luonnon maailmansielu (Paramatma), siittävä, hedelmälliseksi tekevä voima. Alettasko nyt vihdoinkin vähitellen päästä vyön alle? Niin usein kuin joku olento, liikkuvainen tai liikkumaton, syntyy, oi paras inkkareista, se tapahtuu ominaisuuden (aineen) ja ominaisuuden tuntijan (hengen) yhtymisen johdosta. Joomä tiedän, aine on tietysti taas se naaras ja se konnoissööri on koiraspuolinen. No ei tässä joogassa sittenkään päästy vielä vaaka-asentoon. Odotetaan parempaa. Vielähän näitä on jonossa toinen mokoma.

ellauri142.html on line 615:       Blavatskyn elämästä ja merkityksestä on kiistelty. Joidenkin mukaan hän oli huijari, toisaalta vastakkainen näkemys Blavatskysta pyhimyksenä syntyi hänen viimeisinä vuosinaan hänen seuraajiensa parissa.

ellauri142.html on line 634: 
Luontokappaleiden muodoissa olevat henget. Eläimellistyneet ihmissielut. Inhimillistyneet eläinsielut (esim Atma-koira).

ellauri142.html on line 662: Ruokahalun ja mielikuvituksen kasvaessa nää lahjakkaammat pitkäkäsivartiset alkoi kummastella, miten jotkut eläinkolleegoistakin näyttää puikkivan omin päin, lähtee vasemmalle kun karvakäsi läiskähtää oikealle, pakenee ja kexii jäyniä. Niillä on siis joku pieni apina ohjaxissa siellä sisällä! Avataanpa ja kazotaan! No mitäs nyt, se lakkasikin liikkumasta. Ilmeisesti jotain ehti sieltä pois jo lennähtää? Eikä se hengitäkään enää? No sehän oli size henki joka karkasi! Tätä teoriaa sietää yleistää: kaikilla kappaleilla on samanlainen henki piilossa, kivillä ja kilpikonnilla vaan laiskempi. Jotkut niistä on aika pelottavia, esim toi ukkonen, paras koittaa olla sille mielixi. Sarrikua, misuri sykkä mua? Olisko se kesympi jos tarjoisin sille muovoja? Niin oikeastaan nää luontokappaleiden henget on aika lailla kuin sukulaiset kotona, jotkut kiltimpiä, jotkut ilkeämpiä, jotkut aivan perkeleitä, vihulaisia. Nekin leppyvät kun saavat lammasta.

ellauri142.html on line 666:   Vaan ei se enää piisaa klaanitasolla! Klaanissa on yksi aaprahammi, patriarkka, jota porukoiden pitää kumarrella joukolla. Tää innovaatio tuli varmaan nomadeilta, telttakansalta, joilla muuta luontoa ei liiemmältä ympärillä ollutkaan, noita lampaita hemmetisti ja tuulenpuhureita vaan, jotka puhuroivat "mää oon" taikka vaihtoehtoisesti määki että pää. Mää oon tästä lähin ainoa, älä helvetissä ota muita jumalia! Lytättyjen naapureiden jumalista saa kätevästi lisää perkeleitä, niinkuin mezäsuomalaisten perkunas. Klaanin tehtäväxi tuli tehdä loppu verikostosta, joka toimi kuin junan vessa vielä puskajusseilla, mutta aseistuxen parannuttua kävi klaanijohtajille kalliixi. Eliskä äläpä lähde juippi enää kostoretkelle, käännä toinen poski ja anna klaanipääliköiden hoitaa riita-asia. 

ellauri142.html on line 668:   Viimeisin kehityxen vaiheista on sitten tollanen täysin härmistynyt jumala, jonka ainoo jälelle jäänyt  tehtävä on motivoida se, että kunkut ja niiden hännystelijät viettää luxuselämää sillä aikaa kun laahus raataa paskahommissa. Sille paras motivointi on, ettei just tää elämä sunkaan ole ainoa, vaan nimenomaan juuri sulle parempaa on tiedossa, kuha jaxat täällä kiltisti koko aika ahertaa, lopussa sitten luojan kiitos seisoo. Loppupeleissä sitten osat vaihtuvat, ja sulla alkaa olla tosi mukavaa. Kuha nyt et vaan ala napista vielä tässä vaiheessa.

ellauri142.html on line 674:   On se pelottavaa älyttömistä luontokappaleistakin, vaikkei ne ehkä osaa edes kuvitella MIKÄ niitä listimisen jälkeen odottaa. (Enimmäxeen ruokalautanen.)  Ei se tarpeellista olekaan: Darwin on sen hyvin hoidellut, että kaikki pikku mönkiäiset joilla on edes pelkkä tikapuuhermosto, koittaa kiemurrella pakoon hengenhädässä jos joku peto uhkaa niiden henkeä. Elämisen halu on elukoihin sisäänrakennettu, ja kuolemanpelko on vaan lantin toinen puoli. Nää torvet inkkarit (eikä vaan ne, vaan stoalaiset, kristilliset mystikot, ja monet monet muut samanhenkiset) koittaa torveta, eze halu pitäis niistä tyystin irti kitkeä, sitten ei enää tarvizisi itkeä. Ehkä ei, mutta eipä siitä elämästäkään jää paljon jälelle. Elämätön elämä, puhumaton pää. Valize siitä. Onko tää nyt tässä, vai jatkuuko se jossain muualla. Väittäisimpä että ensinmainittu on nollahypoteesi. 

ellauri142.html on line 679:   Herrojen viisun loppu häämöttää. Kiitos kiitos kiltti, kaikkien pikkueläinten jumala, tää on ollut kyllä läpeensä katteetonta paskaa.

ellauri142.html on line 705:   Tiedä, että rajas, himoluonne, on kahlehtimisen lähde ja elämisen halun jano, oi Kaunteya, se sitoo ruumiissa asujan toimintojen siteillä.

ellauri142.html on line 708: sillä se on yksinkertainen. Sillä on kyllä oman toimintansa juuret sekä prinsiippi,  mutta se ei niitä todellisuudessa käytä. Tässä on sielun ja hengen ero. Hengeksi kutsutaan sitä sielua, joka on voittanut kaiken eläimellisyyden ja on Itseen keskittynyt.” (Eckhart) Tää Ekkehart on varsinainen hämärämies. 

ellauri142.html on line 716:   Jos hän eroaa ruumiista, silloin kun rajaus on hänen luonteensa päävaltiaana, hän syntyy uudelleen tähän maailmaan sellaisista vanhemmista, joiden teot heitä sitovat; ja kun hän ottaa elämältä jäähyväiset silloin kun tamas hänen luonteessaan pitää herruutta, hän syntyy vähämielisten vanhempien kohdusta. Siinä taas kunnon nazimeemejä.

ellauri142.html on line 724: Sattvasta on syntynyt viisaus, rajasista ahneus, tamasista tyhmistyminen, pettyminen ja ajattelemattomuus. Sattvan ominaisuudessa elävä kohoaa ylös; rajasissa elävä jää keskivälille; hitaat, joilla ovat tamasin rumat ominaisuudet, vajoavat alas. Joo näinhän ne menee. Herrasväki, bisnisväki ja roskaväki. Nain on meidankin elamassamme. Näin oli säätytalolla, eikä se siitä ole mixkään muuttunut. 

ellauri142.html on line 740: mikä on apinan luonto ja selän hopeus ja mitä tahtoo sanoa: yhtyminen silverbäkkiin, takkuiseen. 

ellauri142.html on line 744: Sanotaan että pyhän hattivattipuun juuret ovat taivaassa ja sen oksat laajenevat maan yli; sen lehdet ovat hymnit. Behemotin munan suonet on paxut kuin puun juuria. Se joka ymmärtää tämän vertauksen, ja tuntee tämän ”puun”, tuntee myös Vedon lyönteihin kätketyn merkityksen. Pyhä banjopuu eli Ash (saarni) on kokonaisuudessaan niin kuin yksityiskohdissaankin ”elämän puu”, ts. homolajissa samoin kuin yksityisessä apinassa. Sen pähkinä on itsetajuntaan kypsynyt yksilöllinen silfverbäk.

ellauri142.html on line 747: salasanaa muuttaa . Tuo "puu" pitää katkaista miekalla, niin voi löytää sen paikan, josta sen saavuttaneet eivät koskaan enää palaa: nimittäin tuon alkuperäisen lähteen, jonne jonnen elämän virta ruiskahtaa. (Pst. Niillä kaikilla on pillu, heti kuteen alla.)

ellauri142.html on line 781: Pelkäämättömyys, elämän (sydämen) puhtaus, väsymättömyys (kestävyys) todellisen tuntemisen etsimisessä (joogan harjoittamisessa), almujen anto, pyhien kirjoitusten hiljainen mietiskely, iloinen katumus, rehellisyys, nöyryys, viattomuus, totuuden rakkaus, lempeämielisyys, siviilikieltäytyminen, rauhallisuus, hyvä tahto, laupeudentunne kaikkia olentoja kohtaan, vapautuminen himoista, mielen levollisuus, lempeys, hyvyys (kohteliaisuus), mielen lujuus, voimallisuus, kärsivällisyys, pysyväisyys, siveys, vapaus kostonhimosta ja turhamielisyydestä, vakavuus. Nämä ovat sen, joka on syntynyt jumalallista olemassaoloa varten, hyvät avut. Aivan mahtavat maitomunat ja hyvä perse.

ellauri142.html on line 783: Kaikki yllämainitut avut ovat henkisen ihmisen sielun ominaisuuksia; ne hänessä tahdon voiman kautta ja avulla tulevat henkisten voimien harjoituxexi; seuraavassa säkeessä mainitut paheet kuvaavat eläimellistä ihmistä. 

ellauri142.html on line 791: ”Olkaa kiltisti niin kuin lapset.” Lapsen mieli on intohimoista vapaa. (No ei kaikista, ainoastaan panohalusta.) Lapsi on pelkäämätön: hän tekee noloja kysymyksiä, joille vanhemmat useinkaan eivät osaa antaa tyydyttävää vastausta, vaan sensijaan vizaa paljaalle pyllylle. Hän omistaa siis vapaan sanavallan (vizan riskillä) ja kysymyksillään hän saattaa usein jumalat hämmästyneinä ajattelemaan monta tärkeää seikkaa, jotka heiltä muuten ehkä olisivat jääneet huomaamatta. Hetken ajateltuaan ne suuttuu ja antaa lapselle vizaa paljaalle pyllylle. Tässä mielessä meidän pitää olla lapsia. ”Ihmisen ei pidä pelätä jumalaa. Vaikka se uhkaa ja usein lyökin vizalla." (Eckehart) Charlottekaan ei aina pelkää Susannaa vaan jäynän tehtyään juoxee karkuun ihan täysiä. Keppiä! Ska jag ta dej i håret?!

ellauri142.html on line 797:   Tätä näkökantaansa seuraten ovat nuo tietämättömät, joiden ymmärrys (buddhi, yleisvalaistus) on vähäinen ja toiminta välinpitämätön, ihmiskunnan vihollisia ja pahennusten synnyttäjiä maailmassa. Siihen kuuluvat niin hyvin sellaiset ”filosofit”, (materialismi ja rationalismi), jotka koettavat vastustaa ja kieltää tällästä korkeampaa henkistä tuntemusta, kuin myös paavilaisuus, jonka uskonto perustuu itserakkaudelle ja pelolle; sen tähden sille on paavin oma ja kirkon etu elämän korkein päämaali (Hahaa, touché, vastapaavit).

ellauri142.html on line 806: Tällästä rationalistit antautuvat pohjattomiin himoihin; he ovat täynnä kavaluutta ja ajattelemattomuutta. Näennäisyyden sokaisemina he riippuvat lujasti kiinni harhassaan; elämäntapansa he ovat järjestäneet saastaisuuden mukaisesti. He antautuvat mahdottomiin haaveiluihin, jotka johtavat tyhjyyteen. Heidän korkein ihanteensa on himojensa tyydyttäminen, ja he uskovat, että he siten saavuttavat elämänsä päämaalin, joka ei ole muuta kuin himojen tyydyttäminen. (Nojoo.)

ellauri142.html on line 812: Toisin kuin Jumala, joka ei koskaan sano mitään tämänsuuntasta. Joka palvelee meitä nöyrästi kuin Anhevanmaan pikku nekrutarjotin: saisko olla vielä muuta herra apina? Jumalanpalvelusta, LOL.

ellauri142.html on line 816:   ”Helvetti on sisäinen olotila; kellä on helvetti sisässään, hän tuo sen joka paikkaan mukanaan. Helvetissä palaa oma tahto, so. tyhjyys, autuudentunteen puute ja tietoisuus siitä, minkä saavuttamista ihminen elämänsä aikana on vastustanut.” (Eckhart)

ellauri142.html on line 830:   Nordenskjöldinkadun kulmassa on lappu: Usko Jeesusta. Siis ei Jeesuxeen. Ristiretkeläisten viisukäännöxessäkin seisoo: Mitä ihminen todella rakastaa, sitä hän on ja sitä hän uskoo. Sitä. Vähän oudolta toi kuulostaa. Illatiivi on vähän kuin jäätä koittavalla, varaamista stakaan ja luottamista onneensa. Partitiivi on tällänen "usko pois", usko minua joka tässä juuri olen koijaamassa sinua. Apinaa koijataan, laulaa harakoixi pukeutuneet Kummelit.

ellauri142.html on line 833:   eikä tunteiden haaveiluissa elämistä; oikea usko on henkistä elämää. Obscurum per obscurius. Kai tää koittaa sanoa että se on oikeammin asenne. Mennään tilanteisiin asenne edellä.

ellauri142.html on line 854: Vielä vähän ohjeita charitystä. Jos velvollisuuden tunnosta, oikealla paikalla ja oikealla ajalla annetaan almu jollekin arvokkaalle, joka sitä ei juuri nyt jaksa palkita, tämä teko kuuluu puhtauden ominaisuuksiin. Jos annetaan lahja vastalahjan saamisen toivossa tai toivossa saada tulevaisuudessa siitä voittoa, tai annetaan almu vastenmielisesti, tämä antaminen johtuu himosta. Mutta jos hävyttömällä tavalla, epäkunnioittavasti, epäpuhtaalla paikalla ja sopimattomalla ajalla annetaan almu arvottomalle -  se toiminta on pimeyttä. Vittu arvottomat ansaizee mitään saada, menkööt mezään haravoimaan ja keräilemään risuja. 

ellauri142.html on line 864:   Uhraaminen, almujen anto ja katumus. Näitä nää tyypit tosiaan hehkuttaa. Nää on niistä kivaa. Siis ihan oikeasti kivaa, ei näitä tehdä jonkun kivemman toivossa. Sehän olis keskiluokkasta. Siveydenharjoittelu puhdistaa hengen. Aamuin illoin muistathan, häpyäsi harjata. Tääkin pitää kyllä tehdä kiintymyxettä. Joka sen laiminlyö, tekee sen mielettömyydestä; sellaisesta kieltäytyminen tapahtuu pimeyden vaikutuksesta. Ihmisen elämä itsekin on hulluutta ja vanhempien tietämättömyyden seurausta. Hänen pitää, koska hän itsekin on pettymys, sopeuttaa itsensä tämän illusorisen, petollisen olemassaolon vaatimuksiin ja ehtoihin.

ellauri142.html on line 875:   Sen tähden sanoo Johannes Scheffler (siis tää takinkääntäjä Silesius): ”Kuinka voi sinulla, oi ihminen, vielä jotakin vaatimusta olla? Itseesihän suljet jumalan ja koko maailman.” "Siinä, ettet rakasta ketään yhtä apinaa, teet oikein ja hyvin. Koko apinakööriä pitää rakastaa en masse, ikäänkuin kazellen yxityisten apinoiden päiden ylize."

ellauri142.html on line 879: Ei yksikään ihminen maisen elämänsä aikana voi kokonaan luopua kaikesta toiminnasta. Mutta sitä, joka luopuu töidensä hedelmien palkasta, sanotaan luuserixi. Vaikkapa sisäinen elämä itsessään onkin parempi, niin ei ulkoista voi täysin välttää. Esim jos ruumiillinen apu on jossakin näyttäytynyt tarpeelliseksi, on

ellauri142.html on line 884: puhtaita himojaan, jäävät kâmalokaan eli rakkausmaailmaan, so. he ovat himojensa (kâma) johdosta vielä sidotut alempaan luontoon, eivätkä voi astua devachaniin ennen kuin ovat päässeet vapaiksi näistä epäpuhtaista elementeistä. Tästä luonnonmukaisesta tosiseikasta on syntynyt katolisen kirkon käsite kiirastulesta, mikä kylllä on aivan perseestä.

ellauri142.html on line 946:   Ainiin ja sitten on vielä ne kastittomat, päälletallatut, joiden luonteen mukaista on lappaa käsin toisten paskoja.

ellauri142.html on line 971: Niin kuin peilikuva ei ole erinäköinen kuin katsojan kasvot, samoin henkinen elämä (jîva) kuvastuu valaistuneen (buddhi) sielun peilissä. Minä itse olen silloin yhtä ikuisuuden hengen (âtman) kanssa.” (Hastamalaka) Hasta la vista sanoi Schwarzenegger jossain leffassa. Aina nää narsistit kazoo izeänsä peilistä. Onxmun tukka hyvin? Schopenhauerilla oli varmaan vaikeuxia erottaa izeänsä Atma-koirasta.

ellauri142.html on line 980:   Kuule vielä kerran Minun korkeimpia, salatuimpia sanojani. Sinä olet Minulle hyvin rakas, ja sen tähden tahdon sanoa, mikä sinulle on autuudeksi. Vihi sydämesi (manas) Minulle kultaseni. Rukoile Minua. Uhraa itsesi Minulle. Aseta oma tahtosi Minun tahtooni. Siten sinä tulet Minun luokseni. Tämän lupaan sinulle, sillä sinä olet Minulle rakas. Jätä kaikki äärimmäisyydet (dharma). Tule ainoastaan Minun luokseni, ainoaan pakopaikkaasi. Älä sure, Minä tahdon pelastaa sinut kaikesta synnistä.

ellauri142.html on line 982:   PST. Tätä oppia ei kuitenkaan ole aiottu niille, jotka eivät harjoittele itsehillintää, eivät Minua rukoile, eivätkä Minun ääntäni tahdo kuulla. Ei se ole itsekkäille eikä pilkkaajille. Kuulitko Lauri Schlager? Ei sinulle. Tätä kirjaa suomiessani olen viettänyt elämäni nautinnollisimmat hetket. No ei, läppä läppä. 

ellauri142.html on line 997: Ja vielä teosofisen seuran sinetti, plus legenda: Symboli on jonkin käsitteen näkyvä vertauskuva. Tällaiset vertauskuvat ovat yhtä vanhoja kuin ihmiskuntakin. Jokaisella tieteellä, kauppahuoneella ym. laitoksella ovat omat logonsa. Näinä aikoina, jolloin kirjaimet ja kirjoitustaito ovat tuiki tuntemattomat, ovat tällaiset vertauskuvat erittäin suuresta arvosta. Nyt käytetään niin paljon ikoneja, että niistä aikaa voittaen kehittyy kokonainen kuvakirjoitus. Kaikki mobiilit 

ellauri142.html on line 1024: Baphomet, kirjassa Dogme et Rituel de la Haute Magie, 1855. "Muinaisten oppien mystisten allegorioiden hunnun takana, pimeyden ja initiaatioiden outojen koettelemusten takana, salattujen tekstien sinettien alla, Niniven ja Theban raunioilla, vanhojen temppelien murentuvien kivien päällä ja Assyrian tai Egyptin sfinksin tummuneiden kasvojen yllä, luonnottomissa tai suurenmoisissa maalauksissa jotka selittävät Vedan elävöittämää Intian uskontoa, vanhojen alkemian kirjojemme kryptisissä vertauskuvissa, seremonioissa joita on vietetty kaikkien salaseurojen sisäänpääsyssä, sieltä löytyy merkkejä opista, joka on kaikkialla sama, ja kaikkialla huolellisesti salattu." Baphomet näyttää kuvassa istuxivalta pukilta. 

ellauri142.html on line 1029:   Käärme on vahva emoji, eikä ihme, sehän muistuttaa elävästi siitintä. Makrokosmista luomisen vasaraa, suurta sukunuijaa. Svastikaa kutsutaan itämaisissa kirjoissa ”Lain pyöräksi”. Tällä merkillä kuvataan vielä paljon muutakin, mikä tässä tulisi pitkäksi

ellauri142.html on line 1039:   Aikuisen voiman lehdessä 11/21 oli uutta tietoa paskan elämän oireyhtymästä. Sen tärkein tekijä on laissez-faire kapitalismin keskeinen credo, toi "maaginen vapaaehtoisuus" (Magical voluntarism). Termin lanseeraaja David Small oli hyvä joskin pieni mies. Taavi-eno kuoli 76-vuotiaana 2014. Vaikka britti olikin, se oli aivan oikeilla jäljillä. Amerikkalaisten ylläpitämä Wikipedia tuomizee (tai vähintäinkin leimaa) sen näkemyxet nimellä "a social materialist explanation of psychological distress". Tää "maaginen vapaaehtoisuus" on toi seppoilu, eli existentialistinen uskomus että jokaisella yxilöllä on voima luoda izestään mitä haluaa. No sehän on aivan ilmiselvää potaskaa. Sitä hanakammin sitä tarjotaan kaikessa jenkkiviihteessä, kz. esim. Emily in Paris. Fisherin mukaan "masennus on esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun maaginen vapaaehtoisuus tulee mahdollisen rajalle." Sillä rajalla kävi Eskikin, kun sen tieteellinen uskottavuus upposi, mutta aika äkkiä se osas rationalisoida asian ja asemoida izensä uudestaan nyt "käytännön filosofixi", lue motivaatiopuhujaxi. Pastorixihan se oli pienenä aikonutkin. Haaveet toteutuivat! Höpsismi toimii sittenkin! 

ellauri143.html on line 110: Eli miehuus ei ole izetarkoitus vaan se on väline. Nokintajärjestystä totteleva pääsee pukille ja saa manta. KILL! vaan kinkun vihulaisia niin saat FUCK! ja EAT!. Tosin vaan vihannexia kuten Hgin kaupungin tehtaalaiset. Johtoportaalle on riistaa vielä tarjolla, ja kinkkua.

ellauri143.html on line 123: Lippujupakassa vessanpönttöön menneet lentoliput oli Apexlippuja. Ne sai onnexi vielä uusia. Vähän samanlainen varovainen mielenosoitus kuin nurkkaan heitetty vihkisormus, jonka paikka pysyi visusti tiedossa. Siltoja ei poltettu, vaikka käämit paloivat. Se on viisautta.

ellauri143.html on line 134: Lattapäiden tekopyhille neuvokeille on ominaista että ne puhuvat koko ajan ristiin kuin oravat, eikö teistäkin. Joka lähtöön löytyy siihen kannustava ohje, ja kun se menee perseelleen, löytyy siitä varoittava. Minähän sanoin, enkö sanonutkin? Eikö niin? Eikö niin? Tähän olen poiminut intialaisen kurahousun 1330 kupletista hyvänlaisen otoxen. Poisjätetyt oli vielä ikävystyttävämpiä. 

ellauri143.html on line 183: Luku 5. Perhe-elämä (இல்வாழ்க்கை ilvāḻkkai): 41–50 

ellauri143.html on line 411:     Ja kuolematonta mainetta, oman elämänsä seppoilua. Voi vittu en paremmin sano. 

ellauri143.html on line 565:     Vaan se on hyvä kö ajattelee et tää onkin kaikki paskaa, sitten ei niin harmita kun se vääjäämättä loppuu. Arvon kieltäminen voi olla sekin mukavaa. No ainakaa nää ei peukuta jenkkien "Me first" adagea. Explanation : Desire the desire of Him who is without desire; in order to renounce desire, desire that desire. LOL. Pessimistin elämänviisaus. Syö Englischer Gartenissa, ota Atma-koira.

ellauri143.html on line 599:     Tässä lisää näitä hindumeemejä. Se kyllä pitää paikkansa, et toi uudelleensyntymisen ajatus on noussut kovasta halusta pysytellä hengissä. Se että haluton on vapaa seuraa Aristoteleen määritelmästä: Vapaa on se joka voi tehdä mitä haluaa. Kun ei mikään hotsita, ei tarvi mitään tehdäkään. Jes! Juttu vaan on niin et just toi pyrkyröinti on elämistä parhaillaan. Lakkaa vaan haluumasta jos tyydyt elämättönään elämään, eli riittää olla puhumaton pää. Tai sitten jatka kärsimistä. Ilman kärsimistä ei ole kivaakaan, se taas seuraa fyysikkojen onnen määritelmästä. 

ellauri143.html on line 629:     Kinkun assets. Tää on tämmöstä tyypillistä klaanimeemiä. Vallun riimit on tosi kehnoja, aivan onnettomia. Pikkukuvien kumipäiden tamilixi selittämät proosamuotoiset selityxet on vielä avuttomampia. 

ellauri143.html on line 1194:     The great unwashed. Jeesuskin pesee synnit pois. Kuramunaiset takatukat vielä likaisemmassa Gangesissa. Yäk. Jopa setä Fu oli demokraattisempi:

ellauri143.html on line 1290:     Synnilliset naiset on kyllä hyvin pahoja, niistä voi saada tauteja, ne on naisellista mutaa, mutta vielä pahempaa on olla tossukka. Sille nauraa kaveritkin, ja ilman jälkiruokaa saa mennä nukkumaan, piharuokintaan.  

ellauri143.html on line 1328:       Joopa joo, vielä 1 mun ällösanoja. Tässä risuparrat kannustavat säälittävää häviäjää tekemään pikimmiten suikin.

ellauri143.html on line 1377:     Tässä luvussa nuoleskellaan keskustalaisia. Sellasia kuin Haju Pisilä tai se porsasmainen Mikko Kärnä, jonka miälestä kaupungin pitäis syöttää porukoille sen näköisiä sikoja. Tai se vitun Seppä, joka haluaa tappaa susia "kannanhoitomielessä". Vitun kusilaareja. Koivisto oli oman elämänsä seppo, lausui sen kuoltua Haju Pisilä. Sepot, Juhat, Jarmot ja Ismot sun muut agranoomit ja mezänraiskaajat painukoot huut helkkariin.

ellauri143.html on line 1641:     Sen sijaan Buddhan opin ytimen muodostavat neljä jaloa totuutta, joiden mukaan elämään sisältyvän, elämänhalusta johtuvan dysforian (dukkha) voi päihittää jalon kahdeksankaistaisen tien avulla.

ellauri143.html on line 1645: Buddhalaiset eivät usko (vittu onko se joku uskon asia?), että elämä olisi silkkaa vitutusta, vaan euforia (sukha) on kyllä yhtä hyväksytty osa elämää. Kaikki hyväkin on kuitenkin pysymättömänä duhkhaa. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Sanan etymologiseksi alkuperäksi selitetään usein karman pyörä, joka on huonosti kiinni. Sen takia se tärisee ja hyppelehtii ja tekee matkanteosta epämiellyttävää. (Kha tarkoittaa reikää. Duh on paha, vrt. Homer Simpson: D´oh.)

ellauri143.html on line 1647: Buddha käytti sanaa duhkha ensimmäisessä jalossa totuudessa: elämä on duhkha. Elämä on epätyydyttävää. Asiat voisivat aina olla jossakin suhteessa paremmin. Ensimmäinen jalo totuus pyrkii opettamaan, että kärsimys on väistämätön osa elämää ja kaikki joutuvat kokemaan sitä. Neljä jaloa totuutta käsittelevät duhkhan alkuperää ja sen sammumista.

ellauri143.html on line 1649: Buddhan mukaan duhkhaa on syntymä, sairaus, vanhuus ja kuolema, kipu, ero siitä mistä pitää, kosketus siihen mistä ei pidä ja se ettei saa mitä haluaa. Lyhyesti kaikki viisi takertumisen kohdetta (skandhat) ovat duhkha. Buddhalaisuuden mukaan duhkha kytkeytyy jollakin tavoin kaikkiin asioihin ja tekoihin. Esimerkiksi lihansyöntiin kärsimys liittyy siinä muodossa, että lihan vuoksi on täytynyt tappaa jokin eläin. Tämä sattuu minuun enemmän kuin sinuun. Vittu ole sitten syömättä, rupea jainilaisexi. 

ellauri143.html on line 1666:     Saṃsāra (sanskritiksi संसार ´läpikulku; eteneminen monien vaiheiden kautta´) on elämän kiertokulku. Buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja jainalaisuuden uskontojen näkökantojen mukaan uskontojen näkökannoilla on perustavia eroja samsaran suhteen. Ja vitut on. Samoja luomujauhoja ne on kaikki. Miten ne jaxavatkin jauhaa niitä. Samsara-ruislimppu on kyllä hyvää, kannatti jauhaa niitä.

ellauri143.html on line 1678: Kuitenkin vasta kolmenkympin kriisissä Siddhārtha oman kertomansa mukaan hylkäsi ylellisen elämän, leikkasi hiuksensa nätisti, puki ylleen okranvärisen mekon ja jätti kotinsa vanhempiensa kyyneleiden saattamana. Myöhempien ja dramaattisempien kertomusten mukaan hän lähti palatsista salaa hevosellaan muiden nukkuessa, jättäen peräänsä vaimonsa ja vastasyntyneen poikansa Rahulan. Vittu mikä kusipää.

ellauri143.html on line 1680:     Seuraavaksi Siddhārtha vetäytyi metsissä elävien viiden berliininmunkin yhteisöön, jonka johtaja oli nimeltään Anakin Skywalker (pāliksi Aññāta Koṇḍañña), ja alkoi harjoittaa hyvin ankaraa askeesia. Siddhārthan harjoittama paasto oli niin ankaraa, että hän oman todistuksensa mukaan pystyi lopulta koskettamaan peräreiän kautta selkärankaansa. Kattokaa jätkät! Koittakaa! Viimein hän tajusi, ettei kukaan voi kokea tätä suurempaa kipua valaistuakseen, ja siitä huolimatta hän ei kuuden vuoden aikana ollut saavuttanut mitään erityisiä tiloja. Muistaessaan, kuinka oli poikasena spontaanisti saavuttanut resitatiivisen tilan istuessaan muna kädessä rusojambolaani-puun alla, Buddha tajusi, että tässä saattaisi olla polku valaistumiseen. Hän kuitenkin tiesi, ettei kykenisi saavuttamaan vastaavaa tilaa näin riutuneella ruumiilla, ja päätti siksi vahvistaa kehoaan ottamalla vastaan hänelle tarjottua ruokaa. Reilu kaveri. Tarinan mukaan sattumalta paikalle osunut pikkutyttö lähikylästä tarjosi hänelle riisiä ja maitoa. Kiitos kulta, olisko torttua?

ellauri143.html on line 1682: Kokemuksen seurauksena Siddhārtha oivalsi, ettei kivulias itsekieltäymys ole sen parempi vastaus elämän ongelmiin kuin yltäkylläisyydessä rypeminenkään. Tämän ajatuksen korostetaan olevan yksi buddhalaisuuden keskeisimmistä periaatteista, ja siitä käytetään nimitystä keskitie (sanskritiksi madhyamā-pratipad, pāliksi majjhimā paṭipadā). Olipa hienoa. sillähän koko keskiluokka on koko ajan, muinaisista kreikkalaisista puhumattakaan. (No täähän tapahtui samoihin aikoihin, keskiluokkaisuus oli alkanut trendata kaupankäynnin mukana.)

ellauri143.html on line 1684: Siddhārthan entiset laiheliinitoverit hylkäsivät hänet ajatellen hänen luopuneen henkisestä kilvoittelusta. Aika pyylevähän siitä sitten tulikin. Tästä järkkymättä hän istui perinteisesti pyhänä pidetyn temppeliviikunapuun alle mietiskelemään. Samana yönä tuleva Buddha pääsi neljänteen ihanaan, väkevään meditatiiviseen tilaan, jonka kautta hän saavutti aamunkoiton sarastuksessa valaistumisen ja tuli matrassiin. Huomattavasti myöhemmän perinteen mukaan Buddha vietti valaistumisensa jälkeen vielä 40 tai 49 päivää saman puun alla. 40, 49, ihan sama. Jee-suxen enkka oli 40, ilman puuta.

ellauri143.html on line 1686: Koko loppuelämänsä Buddha omisti muiden opettamiselle. Hän loi buddhalaisuuden ja neuvoi ihmisille löytämäänsä polkua valaistumiseen. Hän palasi viiden askeettitoverinsa luo, jotka päättivät ruveta taas syömään ja ryhtyä ensimmäisiksi buddhalaismunkeiksi (sanskritiksi bhikṣu, pāliksi bhikkhu) kuultuaan Buddhan ensimmäisen opetuspuheen, "Dharman pyörän liikkeelle panemisen sutran".  Mutta varsinainen vetolaastari niille oli kama sutra. Dharma tarkoittaa maan tapaa, lakia.

ellauri143.html on line 1692: Romaani kertoo brahmaanin (ks. kastilaitos) pojan Siddharthan pyrkimyksestä valaistumiseen. Mukana matkassa hänellä on ystävänsä Huckleberry Finn. Kaksikko liittyy vaeltaviin munkkeihin, ja kun he kuulevat Buddhasta, valaistuneesta, ryhtyy Govinda tämän seuraajaksi. Siddhartha päättää kuitenkin etsiä valaistumista omin päin, koska on vakuuttunut että todellinen totuus ja pelastus löytyy vain henkilökohtaisten kokemusten kautta, eikä muiden opetusten perusteella. Pelastus mistä? Vitutuxesta? No ei, kuolemanpelostahan tää on kaikki lähtöisin. Ei sitä kannata pelätä, enempää kuin hammaslääkäriä. Hui! Mulla on se huomenna. 

ellauri143.html on line 1694: Siddhartha jatkaa vaellustaan, kohdaten matkallaan mm. lautturi Vasuridevan, joka kuljettaa hänet yllättäen ilman korvausta joen toiselle puolelle. Matkan päätteeksi Siddharta ihastuu kamalaan kurtisaaniin. Kamala kurtisaani lupaa opastaa nuorta miestä ruuminnautintojen maailmaan (maksua vastaan). Ansaitakseen Kamalaa varten tarvitsemaansa rahaa Siddharta aloittaa työskentelynsä liikemiehenä, aluksi apulaisena mutta pian menestyen uudessa ammatissaan - oppien myös nauttimaan tästä uudesta elämäntavastaan. Hänellä ja Kamalalla on tiivis rakkaussuhde, josta Siddharta kuitenkin lopuksi luopuu masentuessaan ja päättäessään että tällainen normaali elämä ei kuitenkaan ole hänen oikea kohtalonsa. Liian keskiluokkaista. Se loikkaa Jamiensa selkään ja jättää Villanuevan haciendan ja dona Caritan kyynelehtimään.

ellauri143.html on line 1696: Vaelluksellaan Siddharta palaa lautturin kuljetettavaksi, ihastuu jokeen ja lautturin sisäiseen rauhaan, ja tämän laid back elämäntyyliin. Lautturi ottaa hänet liikekumppanikseen. Samaan aikaan Kamala synnyttää Siddhartalle lapsen. Vanhettuaan ja ammattilaisurasta luovuttuaan Kamala luovuttaa lapsensa ja omaisuutensa uskonnollisille ryhmittymille, ja lyöttäytyy mukaan seuraamaan Buddhaa. Joen lähettyvillä käärme puree Kamalaa, ja hänen erauspoikansa lähtee kutsumaan apua lauttureilta. Kamala ja Siddharta tunnistavat rypyistä huolimatta toisensa, ja Kamala kertoo pojan olevan todennäkösest Siddhartan poikia. Kamalan kuoltua käärmeenpuremaan poika jää asumaan lauttureiden luokse, mutta isä-poika suhteesta muodostuu vaikea. Lopulta Siddhartan on hyväksyttävä se että hänen poikansa jättää hänet jäälautalle, kuten hän kirjan alussa jätti omat vanhempansa. Poika kaxoisnelistää tiehensä jättäen pikku perheensä isoisälle.

ellauri143.html on line 1716: Päämääränä on kyetä ylläpitämään jatkuvasti tyyni ja vahvasti keskittynyt mielen tila, jolla pystyy pitämään henk.koht. hyvinvointinsa tapissa missä tahansa elämänvaiheessa, tilanteessa tai aktiviteetissa. Parhaassa tapauksessa sillä pääsee nibbanaan. Tälläkin voi kusettaa hyväntahtoisia hölmöjä. 

ellauri143.html on line 1742:   Bodhisattva (sanskritiksi बोधिसत्त्व,valaisinolio, "hän, jonka tavoitteena on valaiseminen") on henkilö, jolla on suuren tasavirran seurauksena hyvä valoteho (bodhicitta), eli spontaani toive saavuttaa täydellinen valaistus kaikkien muiden oliojen hyödyksi. Buddhalaisuudessa bodhisattva on yksi neljästä leevelistä, jotka apina voi saavuttaa elämänsä aikana (muiden ollessa sillä aikaa arjhat, buddha ja pratyekabuddha). Valtakoira-buddhalaisten mukaan bodhisattva on izevalaiseva olio, joka omasta suuren myötäelämisen tahdostaan palaa täydellisen valaisemisen sijaan nussittavaxi uudestaan, jotta voi johdattaa ennen omaa läpivalaisuaan kaikki muut olennot kohdevalaisimen alle ja pois pyllystä tulemisen kärsimyksestä. Siis eräänlainen pyhimys. Myötätunnon pyhimyxellä on aivan vimmatusti käsiä, ei lopu kätilöltä kädet ihan ensi hädässä. Vitun käteenvetoa koko touhutus, jos minulta kysytään. Tuskin kysytään. 

ellauri143.html on line 1747:   Lopullisesti kyllästyin homojutku Harariin sen kirjan Homo Deus ansiosta. Mulkero ja talousliberaali pääoman luottomies se oli aiemmissakin väsäyxissä, muzen syvällinen kusipäisyys kävi ilmiselväxi etenkin tässä Homo Deus suolloxessa. Huomisen lyhyt historia hyvinkin, lyhyestä virsi kaunis. Vannoutuneena suklaaosaston miehenä se peukuttaa täpinöissään into piukeena tollasta kuolematonta koneapinaa, jonka voi vetää käyntiin selässä olevasta avaimesta, minkä jälkeen se paukuttaa symbaaleja yhteen kunnes veto loppuu. Vaan ei hätää, kierretään vieteri taas piukalle, niin meno jatkuu hamaan maailman tappiin asti. (Mikä tappi ei tosin enää ole apinoiden kohdalla kovin kaukana.) Ei tarvi siihen naisia eikä kohtuja, sen voi väsätä jossain koeputkessa ja siihen väkertää vielä kaikenlaista varaosaa, esim kalansilmät. Mitäs täällä tapahtuu? Eikai vaan duracell puput puuhastele turhanpäiväisessä lisääntymistoimessa? Se on vanhanaikaista, nyt trendataan me transuapinat. Avainta reikään, se tuntuu mukavalta, tekee kutaa kun tehdään vaijeritemppu selkäpuolelta.

ellauri144.html on line 46: Google Lens tiesi: hän on Porzu, tuo Porsaanian nimikkoeläin. Olixe sit joku Horisko fäni? Juu, lue alempaa.

ellauri144.html on line 54: H. G. Porthan oli sukujuuriltaan karjalainen kuten Einen käly Lea. Hänen isänsä puolelta suku johti viipurilaiseen kauppiaaseen Kustaa Purtaseen, jonka poika oli päässyt pappisuralle ja vaihtanut nimensä hienompana pidetyksi (ja de facto hienommaxi) Porthaniksi. Isä toimi kirkkoherrana Viitasaarella, jossa Henrik Gabriel syntyi 1739. Isä tuli mielisairaaksi Henrik Gabrielin ollessa viiden, ja tämä päätyi enonsa, Kruunupyyn kirkkoherran Gustaf (Kustaa) Jusleniuksen huollettavaksi. Gustaf Juslenius oli ensimmäisen cunnofiilin Daniel Jusleniuksen poika, ja Porthan sai häneltä vaikutteita kansallisiin harrastuksiinsa. Se oli se Juslenius joka sanoi "Juu juu" kun housut palo. Toinen Porthanin suomalais-isänmaallisuuteen vaikuttanut piirroshahmo oli piispa K. F. Mennander. Porthanin ajattelun ohjenuorana olivat kuitenkin ennen muuta valistusfilosofian empiiriset ja rationaaliset menetelmät. Hyvin pahoja! vaikeroi ruusuristiläiset vaimeasti vähän etelämpää. 

ellauri144.html on line 79: Minkä vitun top gearin? Never heard. Jeremy Clarkson omistaa Englannin maaseudulta maata noin 400 hehtaaria. Clarkson ei tiedä maanviljelystä mitään. Se näkyy karjastakin: tila kärsii muun muassa tulvista, karkaavista eläimistä ja isännän yleisestä aivottomuudesta. Clarkson on täysin kädetön, se ei tiedä kerta kaikkiaan mitään. Clarkson ei siedä Greta Thunbergiä. Clarksonilla oli britti teeveessä joku vitun auto-ohjelma.

ellauri144.html on line 101:       "They are subject to strong but quick-changing desires; they are hot-tempered, competitive..." Tähän asti mäzää Philip Roth Aristoteleen neonmainoxeen ollessaan elonsa vaelluxen puolitiessä, väsätessään maxanpalaan runkkaus -bestselleriä (Portnoyn tauti). Sen mielestä perhelounaaseen tuleminen oli sen koko elämän hirvein teko. Alkupää on varsin hauskaa jutkuviziä, mut niin pian kun se pääsee lapsenkengistä, alkaa Peppu luoda käärmeennahkansa ja ilmentää useimpia Aristoteleen presbyteerin piirteitä. Tyypillistä shylock-jutkuäijämeininkiä. Juu juu, juu, ei se varmaankaan ole rotupiirre, kai se on vanhan testamentin ja pitkän vainonnan aikaansaamaa meemilastia, mut silti vittu, mitä väliä.

ellauri144.html on line 113:       Vuokrattiin nainen, mieluimmin neekeri, joka hyvin suuresta summasta kyykistyi alastomana lasiselle kahvipöydälle ja paskansi siihen, miljonäärin maatessa selällään lattialla, suoraan pöydän alla, ja runkatessa. Ja kun kakka läsähti lasin päälle kuuden tuuman päässä hänen rakastettunsa nenästä, Apinan, meidän Apina-rassukkamme täytyi istua punaisessa damastisohvassa kaikki vaatteet päällä, maistella konjakkia ja kazella. (159)

ellauri144.html on line 119: Niin, ehkä se johtuikin hummerista. Kun tuo tabu oli niin helposti ja yksinkertaisesti rikottu, niin ehkä minun luonteessani piilevä limainen, murhanhimoinen Dionysos oli saanut rohkaisunsa; ehkä sillä oli opittu se läksy ettei lain rikkomiseksi tarvitse tehdä muuta kuin - antaa periksi ja rikkoa! Ei tarvitse muuta kuin lopettaa vapiseminen ja täriseminen ja sellainen kuvittelu että se on mahdotonta ja sinä et siihen pysty: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se! Just do it! Mitä muuta, minä haluaisin tietää, olivat kaikki nuo ruokia koskevat säännöt ja määräykset alun pitäenkään, mitä muuta tarkoitusta niillä oli kuin antaa meille pienille juutalaislapsille kokemusta siitä mitä on pidättyminen jostakin mieleisestä? Kokemusta, rakas ystävä, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Itsehillintää ei poimita puista nääs - vaatii kärsivällisyyttä, vaatii keskittymistä, vaatii asiaan omistautunutta ja uhrautuvaista isää jotta vain muutaman vuoden ajassa luotaisiin aisoissa pysyvä ja kireäperseinen ihmisolento. Miksi muuten kaksi eri astiastoa? Miksi muuten kosher saippua ja -suola? Miksi muuten, haluaisin tietää, miksi muuten kuin sitä varten että meitä muistutettaisiin kolme kertaa päivässä siitä että elämä jos jotain on ollakseen niin on rajoja ja rajoituksia, satojatuhansia pieniä sääntöjä jotka on asettanut ei kukaan muu kuin Ei Kukaan Muu, sääntöjä joita joko noudatat kyselemättä, välittämättä siitä miten idioottimaisilta ne vaikuttavat (ja siten pysyt, tottelemalla, hänen armoissaan), tai joita sinä rikot, todennäköisimmin tuohtuneen talonpoikaisjärjen nimissä - joita sinä rikot koska ei edes lapsi halua koko ajan tuntea itseään täydeksi hölmöksi ja idiootiksi - niin, sinä rikot, mutta sillä todennäköisellä seurauksella (isä minulle vakuuttaa) että seuraavana Yom Kippurina kun nimiä kirjoitetaan siihen suureen kirjaan johon Hänmies kirjoittaa niiden nimet jotka elävät vielä seuraavassakin syyskuussa (kohtaus joka jostain syystä onnistuu syöpymään minun mieleeni), niin kas, sinun oma kallis nimesi ei olekaan siinä joukossa. No kukas nyt on idiootti, hah? Ja se ei vaikuta asiaan tippaakaan (tämän minä ymmärrän heti alkuun, päätellen siitä miten tämä Jumala, joka führeröi, järkeilee), onko rikkonut tärkeää vai vāhemmän tärkeää sääntöä vastaan, pelkkä rikkominen se saa Hänet antamaan satikutia - se on vain se että on poikennut oikealta tieltä, ja vain se, sitä Hän ei voi sietää, ja sitä Hän ei myöskään unohda, kun Hän vihaisena istuutuu (rööki suussa otaksuttavasti, ja pää taatusti armottoman kipeänä, niin kuin isäni ummetuksen huippukohdassa) ja rupeaa pyyhkimään nimiä yli sitä kirjasta. 

ellauri144.html on line 121: Kun velvollisuudentunne, kuri ja tottelevaisuus antavat periksi -ah, tämä, tämä on se sanoma jonka minä jokaikinen pääsiäinen saan nauttia äitini matzoh brein painikkeeksi - niin seuraukset ovat ennalta aavistamattomat. Itsekieltäymys on kaikki kaikessa, huutaa runkattu, kosheroitu ja veretön maxanpala jota perhe ja minä istumme syömään illalliseksi. Itsehillintä, kohtuullisuus, sanktiot - siinä on avain inhimilliseen elämään, sanoivat nuo loputtomat dieettimääräykset. 

ellauri144.html on line 123: Sukupuolihirviö! Hän ei kerta kaikkiaan voi - ei halua - kontrolloida lihansa himoja, poltetta aivoissaan, jatkuvasti palavaa halua joka etsii jotakin uutta, hurjaa. jotakin mitä ennen ei ole tullut ajatelleeksi ja, jos sellaista nyt voi kuvitella, mistä ei ennen ole edes kirjoitettu. Mitä vittuun tulee niin hän elää tilassa joka ei ole huojentunut eikä mainittavassa määrässä hienostunutkaan sitä mitä se oli kun hän oli viidentoista eikä voinut koulussa nousta seisomaan kätkemättä seisovaa moloansa kolmirenkaisen muistivihkon taakse. Jokainen tyttö jonka hän näkee (pidelkää hattujanne) kantaa kuin kantaakin jalkojensa välissä oikeaa vittua. Ihmeellistä! Hämmästyttävää! En vieläkään pääse siitä fantastisesta ideasta, että kun katsoo jotakin tyttöä, katsoo jotakin sellaista jolla taatusti on - vittu! Kaikilla niillä on vittu! Heti siinä kuteen alla! Vittuja nussittavaksi! Ja tohtori, teidän Ylhäisyytenne, olkoon nimenne mikä hyvänsä tuntuu olevan aivan samantekevää miten paljon mies parka todellisuudessa saa, sillä hän uneksii huomisesta pillusta jo tämänpäiväistä pumpatessaan! Anna meille meidän jokapäiväinen reikämme. 

ellauri144.html on line 125: Katsokaas, minä en ainakaan vielä kolmissakymmenissä sentään huomaa olevani kahlittuna avioliittoon jonkun viehättävän ihmisen kanssa, jonka ruumis on lakannut aidosti kiinnostamasta minua, ainakaan minun ei tarvitse mennä joka ilta sänkyyn jonkun kanssa jota minä nain lähinnä velvollisuudesta enkä himosta. Tarkoitan sitä painajaismaista mielenmasennusta, jonka jotkut ihmiset kokevat nukkumaanmenon aikaan.... Toisaalta minun on myönnettävä, että tietystä näkökulmasta katsoen myös minun tilanteessani on jotain masentavaa, Tietenkään kellään ei voi olla kaikkea, tai niin minä ajattelen - mutta kysymys johon minä haluaisin vastauksen: onko minulla edes mitään? Kuinka kauan vielä minä jatkan tätä shtuppimista naisten kanssa? Kuinka kauan minä jatkan tätä että tökkään kaluani reikiin joita saan - ensin tähän reikään, sitten kun väsyn toiseen, sitten tuohon toiseen reikään... ja niin edelleen. Pitäskö siirtyä kokonaan suklaaosastolle vähitellen, saamapuolelle? 

ellauri144.html on line 129:   No loppuihan se shtuppiminen sitten Pepultakin. Muttei tullut Noobelia, eikä lasta eikä paskaakaan, jos näät isän ongelma oli periytynyt. Varmaan Philin vazalaukkuun eksynyt vasen kives oli nyrjähtänyt U-käännöxessä. Koko mies kääntyi sitten vanhemmiten kivexensä perässä vasemmalta aika oikealle. Mutta kyltää Portnoyn tauti on Phillun paras kirja. Tässä ei vielä tiedetty että tätä samaa se tulee jankuttamaan koko loppuajan kerta kerralta yhä happamempana.

ellauri144.html on line 190: Guantanamera levytettiin suomeksi ensimmäisen kerran samana vuonna (1966) kuin se nousi listoille Yhdysvalloissa. Jussi Raittisen suomentaman kappaleen lauloi silloin Reijo Hirvelä. Amparo oli vasemmistolainen nainen espanjalaisessa saippuasarjassa nimeltä La Republica joka lauloi aina samaa saxalaista viisua armottoman huonosti. Siitä huolimatta sarja hyllytettiin Espanjassa liiasta vasemmistolaisuudesta. Muita hahmoja: Niklaxen näköinen Fernando dela Torre, valokuvia sivelevä Dona Leocadia, söpö Alejandra, sen sinkoileva veli Jesus, simpsakka Beatriz, mehukas Mercedes, setämies Agustin joka jäi kiinni molo ulkona Amparon baarissa, vittumainen klenkka Hugo de Viana, apulaiset Maria de Pilar, Ludi ja Encarna, väpelö Fernando Alcazar jne. Amparo tarkoittaa suojelusta.  

ellauri144.html on line 199: Yliopistosta valmistumisensa jälkeen José Martí asui ja työskenteli useissa eri maissa, hän muun muassa opetti kirjallisuutta Guatemalan yliopistossa sekä toimi toimittajana New Yorkissa. Hän myös matkusti yhteensä kolmesti Kuubaan väärän nimen turvin vuosien 1874 ja 1895 välisenä aikana. New Yorkin vuosiensa aikana hän julkaisi myös ehkäpä tunnetuimman ja vaikutusvaltaisimman runokokoelmansa Versos sencillos (1891). Julkaisu tapahtui hänen elämänsä vaikeana kautena, jolloin hän muun muassa erosi vaimostaan. Tämä myös näkyi kyseisen runokokoelman ulkoasussa ja sananmuodoissa. Hyvänä esimerkkinä kokoelman runo 23:

ellauri144.html on line 285:   Phil Roth mainizee roolimalleinaan Norman Mailerin ja Michael Toddin, mustanpuhuvia jutkuäijiä jotka onnistui nappaamaan ihan eturivin shixoja. Philkin piti shixoista, vaixen eka vaimo oli sille elämänikäinen pettymys ja trauma. Philin mielestä shixa huijasi sen naimisiin, käyttäen samaa veruketta kuin ukko Schäfer joka haulikolla pakotti tiineen tyttärensä kanssa vihille opettaja Zimmerin. Kaikkein traagisinta oli että Philin kohdalla se ei ollut edes totta! Ei lasta eikä paskaakaan, mitä vittua. 

ellauri144.html on line 314: Syxy paisuttaa kurpizan, sanoo Keaz Philin alludoimassa, toiseen paasauxeen suomentamassani Syxylle-runossa. Vizi että nää Amerikan immigranttijutkut  osaa olla rasisteja. Älä bylsi shixeä, NE OVAT KOKONAAN TOINEN IHMISLAJI! No Phil kyllä kerta kiellon jälkeen shtuppii shixeä, ja veltto molo vielä marakatin poskessa siteeraa ruozintamaani Yeazin Leda-runoa, kylläkin Aale Tynnin vetelämpää suomennosta siitä. 

ellauri144.html on line 470: Ja vielä Simon kiivailija 

ellauri144.html on line 489: Vuosi sen jälkeen, kun suku oli kieltänyt Renén äidin avioliiton, juoksijasetä Aabraham Tokazierin voitto Helsingin Stadionilla hylättiin. Ensin siis kiellettiin juutalaiselta avioliitto kristityn kanssa ja perään juutalaiselta kiellettiin kristityn voittaminen, suorastaan surullisen ironista, Hillel-serkku hymähtää. Hillel ja Rane saivat kuulla toisistaan vasta ukkeleina. Puhumattakaan siitä että meikäläiset mestauttivat ihan syystä vaan yhden (1) miehen joka oli vielä meikäläisiä, ja 2000v myöhemmin Hitler kaasutti 6M meikäläistä kostotoimena. Kohtalon ivaa, eikä edes salaivaa, kuten huomauttaa Phil Rothin vakuutusmyyjäisä. 

ellauri144.html on line 522: Narsisti on parasiitti, joka tarvitsee muita ihmisiä vain yhteen tarkoitukseen: vahvistamaan harhaista ideaalikuvaa itsestään. Narsisti elää muiden ihmisten reaktioista, jotka tukevat tätä kuvaa. Jos haluaa tai on pakko olla narsistin kanssa tekemisissä eikä ole selvästi vahvemmassa asemassa tähän, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin myötäillä tätä ja syöttää narsistille niitä reaktioita, joita tämä tarvitsee. Jos taas haluaa narsistista eroon, kannattaa soveltaa menetelmää, jossa ollaan narsistia kohtaan täydellisen välinpitämätön. Tämä tarkoittaa omien näkyvien reaktioiden vaimentamista niin täydellisesti kuin pystyy. Narsisti joutuu etsimään egolleen pönkitystä muualta. Tää on sama keino jota käytetään koiriin. Älä kiinnitä siihen mitään huomiota josse koittaa pureskella sun housuja. 

ellauri144.html on line 535:     "Tahdon aina irti siitä mikä on vapauttanut mut, plus siistit kotiolot." "Is it me? IT IS me, Me ME ME ME! But IS IT?" This statement reflects Roth´s patent narcissism and determination to promote himself at any cost. Fellow juutikkaiden mielestä (esim rabbi Rackmann) Roth oli antisemiitti kun sen fiktiivinen  kessu ei antanut jutkukaverille erikoiskohtelua. Phillu räkytti tästä Rackmannille vielä puoli vuosisataa myöhemmin. Kosto elää, vaikka jutku kuolisi. In 1959, Roth and Maggie (happily married) went to Italy for 6 mo on a Guggenheim. Phillu olis tahtonut koittaa shtuppimista 3 pekkaan kolmantena joku Marketta, mutta Maggipa ei suostunut. 

ellauri144.html on line 702: Olipa taas kerta kaikkiaan paxua paskanjauhantaa Suomen Uupperalta. New Yorkerin partapozolla on täysi syy olla tyytyväinen tähän suorituxeen. Ryssäviha, Ukraina ja kukkahattueläinsuojelu samassa rintamassa niinkuin luoja on sen tarkoittanut. LOL, luonnonvaraisille eläimille on Tshernobylin epähuomiossa syntynyt ihmisiltä vapaa villiinnytysalue ollut herran lahja. Lisää tällästä, ja suuremmat lusikat, ne huutaa kuorossa.

ellauri144.html on line 810: en un dorado despertar la vida…		elämän kullatussa herätyxessä.

ellauri145.html on line 58:       Lainasin ihan vaan vittuilumielessä Kaisa-kirjastosta André Bretonin keräämän Puisevan huumorin herbaarion. Esipuhe on haukotuttavan ikävystyttävä. Olikohan tää André Breton oikein terve? Ei siltä vaikuta. Päivääkään rehellistä työtä se ei tehnyt, ja vielä kehuskeli sillä. Riiteli vähän joka iikan kanssa, piha-antero. 

ellauri145.html on line 62:       André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.

ellauri145.html on line 66: Arthur Rimbaud’n mielestä ”Le vrai bateau est ivre” eli tosi elämä on poissa vintiltä. Breton yhtyi Rimbaud’n näkemykseen ja halusi palauttaa elämään siitä puuttuneen rakkauden. Vuonna 1928 Breton julkaisi puolittain omaelämäkerrallisen romaanin Nadja, joka alkaa kysymyksellä: ”Kuka minä olen?” ja samoin päättyy oman identiteetin etsintään. Nadja Nadja soromnoo. Mihkähän mä se jätin? Ruhtinas Hiirulainen vei. Breton soveltaa teoksessa ”objektiivisen sattuman” metodiaan. Romaanin kertoja tapaa Nadjan, oudon eteerisen naisen, jonka mielenterveys järkkyy. Nadja elää omissa maailmoissaan ja päätyy lopulta mielisairaalaan. Romaanin kaikki ulkoinen tapahtumapaikkojen kuvaus on korvattu valokuvilla, tauluilla ja piirroksilla. Mitä pelleilyä. Breton ei olis löytänyt omaa persettään edes sähkölampun valossa. Pompeijin viimeiset päivät kirjotti sama Bulwer-Lytton joka väsäsi Ressun romskun alun koirankopin katolla. Elokuvassa pääosaa näyttelee yhdysvaltalainen kehonrakentaja Steve Reeves. Ohjelman kazeluaika Areenalla on päättynyt. Nyyh. Sen olis saanut kirjamessuilta mutta oli liian kallis. 

ellauri145.html on line 94:     Swift on Anteron käsityxen mukaan eka jonka kokonainen vizikirja säilyi jälkimaailmalle. Rabelaisia ei lasketa, koska se nauroi mukana. Swift vihas apinakööriä, mutta pysytteli piispana ja shtuppi mielellään Varinaa, Stellaa ja Vanessaa. Se lahos latva edellä ja testamenttasi mielisairaalallensa miljoonan. Instructions aux domestiques vaikuttaa yhtä hauskalta kuin Osmo Soininvaaran 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka, ja on yhtä oikealla. Ratkaisuxi köyhien sikiämiselle Swift ehdottaa lasten syöntiä. Vanha vizi, ei naurata. Mixei mieluummin lyödä lihoixi vanhoja lihavia piispoja sekä leukavia subrealisteja. Alaston apina on kuin luuta, paizi päällään seisova, se oivaltaa vielä lopuxi, mutta kuluu kuin se naisten kädessä. Haha. Vitun misogyynejä. Swiftin yhden rivin turauxet on käyt.kaz 1-1 samoja kuin happovaivaisella Ambrose Biercellä.

ellauri145.html on line 114: Baudelairen mielestä tärisevä Swedenborg oli vielä suurempi sekobolzi kuin Fourier. Swedenborgin mielestä taivas oli "un tres grande homme". Callella saattoi olla poinzi siellä. Jonkun muun ruukkupään mielestä luonto oli verbi.

ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).

ellauri145.html on line 257:     Anterosta paras jäynä oli kun Charlie oli ikävystynyt ja kuzui yläkertaan lasimestarin hankalasta portaikosta lasiruutuineen, sitten haukkui sen kun sillä ei ollut köyhissä kortteleissa kaupan värilaseja, joiden läpi elämä näyttäs ruusuiselta köyhille. Ja kun lasimestari oli lähdössä pihasta, se vielä heitti sen lasikuormaa kukkaruukulla, niin että kaikki ruudut särkyivät. "Kyllähän tällänen voi tulla kalliixi, mutta mitä hinnasta, kun saa tuntea tällästä puhdasta riemua." Voi pannahinen, täytyy sanoa kuin Kit Carson. Vitun spedet. 

ellauri145.html on line 340: — Désormais tu n’es plus, ô matière vivante,		- Sitten sua ei enää ole, elävä massa,			

ellauri145.html on line 416: Je fuirai la vie et ses lois moroses!		Pakoon elämää ja sen tylsää lakia!

ellauri145.html on line 428:   Pitäkää pumppunne. Mä en ala enää mitään. Tulen muistamaan tämän planeetan. (Toi viimeinen oli oikeasti Akun jouzenlaulu.) Akulainen oli iso idealisti, josta toinen vielä isompi sanoi myöhemmin: Kaikki minkä olen tehnyt, sen olen velkaa Villiersille. Tää hölmö oli Maukka Maeterlinck.

ellauri145.html on line 589: Aatulla ei ollut aikaa lukea Retun kirjoja. Heidegger oli Aatun kirjoissa pelkkä pelle. 
 Vielä 1 kysymys: Oliskohan Retukin tahtonut vetäistä wiixeen tätä pikkuhousuista mutta isoperseistä razastajatarta? Minä ainakin.

ellauri145.html on line 598: 	minä olisin loppujen lopuksi ollut paljon mieluummin Baselin professori kuin Jumala, mutta en rohjennut harjoittaa yksityisegoismiani niin valtoimena, että olisin sentähen laistanut maailman luomisesta. Ymmärrättehän, täytyy tehdä uhrauksia, miten ja missä elääkin. 

ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5. 

ellauri145.html on line 688:   Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.

ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).

ellauri145.html on line 735: KOKO meri, sanottiin, mutta ennen kaikkea öisten karikoiden kohtalokas nainen, eikä vain koko meri, vaan koko maaseutu sen myterässä valossa, josta tarttuu meemejä joka askeleella saappaan pohjaan koirankakkana (twiit! mind la merde!), ml niiden ensiesiintymiset piikkikasvin alla, nolo ulkonäkö uponneiden teiden pohjassa, köyhät tuhannen vuoden vanhat eleet eläinten seurassa, epämääräisen karkeasti leikattujen kivien edessä, näiden suojelusten vaatimattomien attribuuttien, jotka ovat Bretagnen pyhimyxiä - sellainen on kumitettu kirjoitus, tarpeexi vähän erilainen kuin Jarryllä  (kekähän sekin on) - ominaisuus, jonka Corbièren salama- ja ellipsekirjoitus peittää (tai paljastaa, piruko siitä selvän ottaa).

ellauri145.html on line 900: Je vais même plus loin, personne		Mä menen vielä pitemmälle, ei kukaan

ellauri145.html on line 999: Jérusalem les garde encore,			Jerusalem vielä niitä suojelee,		

ellauri145.html on line 1235: Näinpä oudon unen tai sarjan niitä. Yhdessä osassa oltiin koko perheisesti Kanarian matkalla Lofoottien sijasta. Seuraavassa osassa oli pahoja moukkia keskustalaisia Kouvolassa tai Sysmässä, jotka yritti myydä meille kunnan saunatiloja lahjonnan ja äänenkalastuxen ehdoilla. Olis pitänyt kustantaa uudet housut keskustaäijälle. Sitten siinä oli oudot keskustaoikeiston aikuisten kesäjuhlat joissa Ympyräsuu ja/tai Jill räväytti tanssahtelemalla pöydällä ilman vaatteita.  Sitten etelänmatka jatkui pimenevässä illassa keekoilevat kesäsysmäläiset  mukana. Meillä piti olla juhlan jälkeen Airbnb huone jossain tornihotellissa vuokrattuna mutta olin hukannut sen avaimen. Seija rähisi. Siihen uni päättyi.

ellauri146.html on line 237: sie schadet sonst der Gesundheit.“	Varovasti, se on paha selälle,

ellauri146.html on line 412: Vignyn esikoiskokoelma Poèmes ilmestyi 1822. Niihin aikoihin hän kirjoitti myös mestariteoksensa Moïse (suom. Mooses) ja Éloa, ja ne sekä Le déluge ilmestyivät ensin kokoelmassa Poèmes antiques et modernes (1826). Hän yritti vielä 1823 rintamalle Espanjaa vastaan mutta päätyi reserviin ja kirjoitti lohdukseen runon "Le cor" Rolandin kuolemasta ja Walter Scottin tyylisen historiallisen romaanin Cinq-Mars ou une conjuration sous Louis XIII (1826, Cinq-mars eli Eräs salaliitto Ludvig XIII:nen aikana, suom. K. Cronstedt 1879), joka sai suuren suosion. Hän erosi armeijasta kapteenin arvoisena 31-vuotiaana 1828 ja solmi samana vuonna avioliiton Lydia Bunburyn kanssa.

ellauri146.html on line 422: Tähän olis kiva vielä joku Vignyn pessimistisistä värsyistä. Ne tuppaa vaan olemaan pirun pitkiä. Aika mieskohtaiselta tää kyllä vaikuttaa, ja misogyyniseltä.

ellauri146.html on line 447: Et jettent, par éclats, leurs mobiles lueurs.			Ja heittää salamoina eläväistä valoa.				

ellauri146.html on line 487: Mais il n’a pas encor fini toute sa tâche.			Mutta ei siinä vielä kaikki!					

ellauri146.html on line 506: La Femme est, à présent, pire que dans ces temps		Nainen on nyttemmin vielä pahempi,				

ellauri146.html on line 519: Trois fois elle a vendu mes secrets et ma vie,			3x se on myynyt mut ja mun elämän,				

ellauri146.html on line 523: De se voir découverte ensemble et pardonnée ;			Jäätyään kiinni ja saatuaan vielä anteexi;			

ellauri146.html on line 583:   Peppy Roth tunsi izensä Vasco Balboaxi mennessään ekan kerran ekan goi-tyttöystävänsä luo kiitospäiväpäivällisille niinkin kauas länteen kuin Iowaan. Isonenäinen konkistadori New Jerseystä sai ekan kerran näkimiinsä etelämeren. 

ellauri146.html on line 594: Matkan aikana retkikunta tapasi Francisco Pizarron (nykyisen Perun valloittaja), joka johti San Sebastiánin siirtokuntaa. Pizarro kertoi, että paikalliset intiaanit olivat murhanneet melkein kaikki siirtokunnan asukkaat. Enciso päätti silti asettua San Sebastiánin siirtokuntaan. Laiva kuitenkin purjehti karille, Pizarro pelasti miehistön, mutta kaikki muona ja eläimet hukkuivat mereen.

ellauri146.html on line 606: Samaan aikaan, kun Doña Marían äiti oli hakemassa tätä, Balboa lähti uudelleen hakemaan Panaman kannakselta orjia. Hän purjehti etelään, mutta joutui myrskyyn. Kun Balboaa ei kuulunut takaisin, Arias de Ávila oli sitä mieltä, että Balboa oli päättänyt mennä perustamaan omaa siirtokuntaa.

ellauri146.html on line 696: Historia todistaa että jenkkipuolueiden kilpailussa ei oikeasti ole ollut kymysys mistään kullin orjuudesta tai vitun vapaudesta vaan valtasuhteista teollistuneen pohjoisen (liukkaiden rannikoiden) ja agraarisen etelän (ruostuneen keskilännen) välillä. Aluxi oli Jeffersonin rep-dem party joka vastusti federalisteja. Van Burenin demokraatit aloitti muka abolitionisteina, muzitten tuli riitaa Unionista, ja kenttäpuolet vaihtuivat. Sisällissodassa pohjoisvaltiot oli rebublikaanisia pyrkyreitä aaseja ja etelästä tuli konservatiivisia orjuutta peukuttavia "demokraattisia" efelantteja. Sitä mukaan kuin rebublikaanit rikastuivat laissez faire kapitalismilla niistä tuli nykyisiä konservatiiveja joita kannustaa keskilännen persulaskukkaat. Liukkaat talousliberaalit plus pahnanpohjimmaiset on nyt "vasemmistossa". Samaa paskaa ne on kaikki joka käänteessä. Hizi kyllä Marx oli niin oikeassa, aatteet on pelkkää pyllyverhoa, pintavaahtoa.

ellauri146.html on line 706:   Juutalaiset on ehkä rasisteista pahimpia. Peppu, tuo äidin pikku Ville Vallaton, isoveljen Jörö-kääpiö, raivareita saava rapu joka potki seiniä ja puri täkkiä, loukkaantui kun persjalkainen shixe tyttöystävä vastas kysymyxeen juutalaisexi kääntymyxestä sinänsä järkevästi: Why would I do that? Kysy koiraltasi, jutku älähtää. Aabrahamin jälkeläiset halvexivat sikoja ja koiria.

ellauri146.html on line 789:            Still be sung					Vielä laulettais

ellauri146.html on line 797:   As a starting point to my discussion of Thomas's "Poem in October" and Wardi's thoughtful presentation of it. Eynel is a girl, or womenfolk at least. Entä Schachar Bram? Schachar hails from Haifa University. Shachar tarkoittaa aamupuhdetta. Gender of first name Shachar : Boy 83.33%. Onx tää vallan Sakari hepreaxi? Tai paremminkin pikkuprofeetta Sakarja, sillä Johannes Kastajan isäpappa Sakari oli merkkimies vaan kristityille ja muslimeille, ei juutalaisille, ja se kirjoitetaan raamatussa Zacharias. Sakarista tuli mykkä kunnes Johannes oli syntynyt, koska Sakari ei ottanut uskoaxeen että pystyisi vielä impregnoimaan vaimonsa Elisabetin. Tää taisi tulla esille jossain monista lukemistami deutero-evankeliumeista joissa tehdään halpaa pilaa Jeesuxen nuoruusajoista. 

ellauri146.html on line 846:   Mutta onko tämä ihmiskärsimystä? Minä kuvittelin että se olisi ylevämpää! Arvokasta kärsimystä! Merkizevää kärsimystä - jotain tuollaista ala Abraham Lincoln. Joain sofoklesmaisempaa, ajattelin. Suuri Vapahtaja, ja niin edelleen. Ei käynyt mielessäni etten lopulta vapauttaisi kahleista muuta kuin oman kyrpäni. Vauhtia kikkelille! Siinä Portnoyn tunnuslause. Minun elämäntarinani koottuna kahteen sanaan, toinen tuhma. Travestiaa! Minun politiikkani valuneena kokonaan alas minun putziin. Kaikki maailman runkkarit yhtykää! Teillä ei ole muuta menetettävää kuin kyrvänpää! Mikä epämuodostuma minä olen! En kenenkään enkä minkään rakastaja. En rakasta ketään eikä kukaan rakasta minua! Niinpä. 

ellauri146.html on line 878:     Kirjan pääpaino on siinä, että Jumala on etätyössä mutta suunnittelee elävänsä uudelleen kansansa kanssa Jerusalemissa. Hän tulee pelastamaan heidät heidän vihollisiltaan ja puhdistamaan heidät pahasta. Luvut 7–8 käsittelevät sitä elämän laatua, jonka Jumala haluaisi antaa omalle kansalleen, ja nämä sanat sisältävät monia rohkaisevia lupauksia kansalle. Kirjan jakeet auttoivat evankeliumeiden kirjoittajia ymmärtämään Jeesuksen kärsimyksiä, kuolemaa ja ylösnousemusta. Siksi he lainasivat kirjaa kirjoittaessaan Jeesuksen viimeisistä päivistä.

ellauri147.html on line 41:     Pirkko Hiekkalan mielirunoilija P. Mustapää eli Martti Haapio on ollut tikun nenässä myös albumissa 61. Paizi että se on musta P-pää ja ärsyttävä pataoikeistolainen kuikelo, se on myös mun aatteellinen vastustaja monessakin suhteessa. Haapio kielsi lukemasta runoja elämän kautta. Hahaa, heti kun se kuukahti, sen nuorempi vaimo Ale Tyynni-Haapio alkoi kapinoida ja tulkizi sen runoja sen elämän kautta teoxessa Olen typerä kana.

ellauri147.html on line 43:       Finni 1näyttää hyypiöltä paizi kannessa myös lupseerinvetimissä Ale Tyynni-Haapion kirjassa Olen typerä kana.  Pitiköhän Finni Nietzschestä? Nimeä ei löydy henkilöhakemistosta. Jumal'avita. No se pelästyi AKS:n fasismia ja peräytyi pikapikaa maalaisliittolaisexi.

ellauri147.html on line 49: 	Joulupukkia tarvitaan etelästä itään, 


ellauri147.html on line 65: Haapion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Ale Tyynnin kanssa Haapio avioitui 1960. Haapioiden tytär Elina Haapio-Mannila on sosiologian lopppuunpalanut professori. Toinen tytär Katarina Eskola on kulttuurintutkija. Ne ovat hurmion tyttäriä. Se kirja oli vitun kauan mulla lainassa mutten jaxanut lukea. Martti Haapion veli oli vielä fasistisempi pappi ja runoilija Jaakko Haapio. 

ellauri147.html on line 67: Martti Haapio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päiviä. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle hänen elämäntyöstään.

ellauri147.html on line 69:       Palkinto myönnetään runoilijalle ansioituneesta elämäntyöstä ja valinnassa kiinnitetään huomiota runouteen, jonka arvoa toivotaan ajan parantavan. Palkintorahan suuruus on 6 000 euroa ja se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Palkinnon takana ovat muun muassa Nokian kaupunki, Nokian panimo ja nokialainen kulttuuriyhdistys ”Nokialla kulttuuria kaikille”. Ensimmäisen P. Mustapää -palkinnon voitti Mirkka Rekola. Loput voittajat näkyy seuraavissa kuvissa. 

ellauri147.html on line 109:     Mixi Hyypiöstä Tyynnin hymy oli sievempi kuin Elsa Enäjärven? No olihan se 12v Elsaa nuorempi, ja varmaan nöyrempi, ketterä ja kurvikas, hiljainen ja halukas, ainaskin silloin vielä kun ne alkoivat muhinoida. Hyypiö oli 2v vanhempi kuin Elsa, mutta Aakeen sillä oli 14v etumatka. Elsasta tuli 1947 dosentti. Silloin Martti jo teki vertailevaa tutkimusta Aaken hameissa. Musta Tyynnin hymy on jotenkin yhtä muikkumainen kuin Hyypiöllä izellään. Kani löysi töpöhännälleen paremmin mitoitetun vakan. Bylsiköhän ne hiljaa vaiko kovaa palvelijanhuoneessa sillä aikaa kun Elsa Enäjärvi poti syöpää yläkerran sängyssä? Kuuntelikohan Elsa voimattomana kun hyypiöt natisuttivat hetekata? 

ellauri147.html on line 183:   Luurissa chicagolaisen poikaystävän kaa etänä yhteisrunkkaava Emily Pariisissa rakastaa työtä ja menestymistä. Typerät ranskalaiset tekee työtä elääxeen, Emily just päinvastoin. Vaikka mitä vetoa eze myöhemmissä jaxoissa vielä päihittää kaikki noi nenäkkäät ranskixet ja istuu kohta kokouspöydän päässä jakamassa maireasti käskyjä kuin joku isä aurinkoinen. Ilkeät ranskixet on vahaa sen edessä. Jenkit jaxaa kantaa kaunaa kun ranskixet kieltäytyivät niiden aavikkomyrskystä. No anglosaxit alkaa taas erottautua omaxi tiimixeen, witness äskettäinen riita Australian ja Ranskan sota-asekaupoista. Näyttää siltä että ennustamani kaikkien sota vastaan kaikkia edistyy pallon kuumeteessa nopeammin kuin luulinkaan. Hienoa. 

ellauri147.html on line 487:   Paula Vesalasta eronnut Lauri Ylönen avautuu MTV:lle rankasta avioerostaan: ”Henkisesti raskas ja liikuttava”. Muusikko puhuu avioerostaan MTV:n haastattelussa. Hän kertoo vuoden 2016 menneen ”äärirajoilla”. – Saan energiaa, kun elämässä tapahtuu paljon, mutta viime vuonna menin jo äärirajoilla. Toisaalta nautin väsymyksestä, sillä se nostaa tunteet pintaan ja tulen luovemmaksi sen johdosta, Ylönen kuvailee. – Jopa henkisesti raskas ja liikuttava avioeroni on tuonut elämään perspektiiviä ja sisältöä biiseihini. Kaikella on merkityksensä ja osaan nauttia Paulan surun sekä epätoivon tunteista. Paula jäi nyt odottamaan nuijapäätä seuraavaa.

ellauri147.html on line 538: Tästä kaikesta on jo paasattu Propheta Jesaian esipuheessa. Nää on hyvinkin arkoja asioita koukkunokille. Sanhedrin hylkäsi Jeesus Nasaretilaisen hakemuxen Messiaaxi, koska se ei ollut sotaherra eikä luvannut toteuttaa ennustuxia, joiden mukaan Messias alistaa miekalla kaikki muut kansat juutalaisten alamaisixi vielä haudan tällä puolella. Nu onnistuuhan se Googlen ja bitcoinienkin avulla, vaikka hitaammin. 

ellauri147.html on line 546:   Näitä asioita pohdin siis tänä päivänä, tiistaina 23. marraskuuta, eläköitymiseni 2. vuotena. 

ellauri147.html on line 551: Instagram on vielä etevämpi  selänraaputin kuin Fasebook. Ole oman meediasi julkimo, ota mallia Gretasta ja Kardashianeista. Kerää soiraajia sylikoirista kuin Wolfram Roth. Et tarvii ystäviä kun sulla on jo yleisö. Mitä kavereista, paljon mageempi on kazomo. Ota selfieitä varrella tai ilman, selviit ilman Dorian Grayn ja Narkissoxen peiliä. Ole ize oman elämäsi influensseri. Näytät yhtä ihanalta omassa ankkalammikossasi kuin sammakkosuinen Emily in Paris.

ellauri147.html on line 556:   Narsismi ei ole enää bugi, se on piirre. Sellaisia on nyt vaan oltava, ei muulla voikaan enää pärjätä. Töihin ei pääse ilman myyvää videota. Kaikki työ on loppuviimexi myyntityötä meediassa. On opittava myymään izeään, tultava eläväxi merkkituotteexi. Izeluottamuxen on oltava aivan tapissa, ei kukaan muukaan muuten suhun luota. Kampaa tukkasi, laita huuleen botoxi.  Leikkaa silmäsi, siirrä rasva vyötäröltä tissixi.

ellauri147.html on line 579:       Videor ergo summa! Aihe herättää nyt lähes vanhaa eurooppalaista närkästystä maailman medialisaatiosta, yksityisyyden ja läheisyyden menetyksestä, se kannustaa kulttuurisesti pessimistiseen analyysiin turhamaisesta kamerariippuvuudesta, jota kohtaamme kaikkialla nykyajan jokapäiväisessä elämässä, narsistisen himon psykoanalyyttiseen purkamiseen omalle kuvalle, koska se esitetään meille jatkuvasti aikana, jonka aikana televisio on johtava väline. (Joo, tää on kirjoitettu TV-aikana, ennen luureja. Tai oli vaan sellasia simpukkamaisia kuten Montalbano Sonolla. ) Niin ymmärrettävät odotukset, jos voisin epäillä sinua kanssasi, minun pitäisi tuottaa heille pettymys. Jalo halveksunta näitä zeitgeistin ilmentymiä kohtaan (jonka itse voin hyvin ymmärtää) – en jaa niitä.

ellauri147.html on line 628:   Teorian historiassa karkea analyysi voi erottaa kolme narsismiteorian perinteen riviä, jotka dokumentoivat metapsykologisen sekaannuksen. Ensimmäinen koskee kiistaa sielun elämän alkuperästä, joka on kytenyt 30-luvulta lähtien: ensisijainen narsismi vaiko kohdesuhde on kiistanalainen kysymys täällä. Toisella rivillä voidaan ottaa huomioon yritykset kaapata narsismin käsite viettiteorian avulla. – Toisaalta kolmas perinnelinja muodostuu kaikista niistä lähestymistavoista, jotka yhdistävät narsismin libidon ulkopuoliseen itsetuntoon (onko sitä?) ja ymmärtävät sen eräänlaisena henkisen sääntelyn periaatteena. Siitä lähtevä rönsyilevä kirjallisuus on pirstaloitunut (ja suoraan sanoen aivan hanurista).

ellauri147.html on line 636: Esimerkiksi Balintin kohdesuhdeteoria kieltää varhaisen sielun luostarielämän ja sen myötä ensisijaisen narsismin olemassaolon. Tämä käsite perustuu yhden hengen psykologiaan, joka on korvattava kahden hengen psykologialla. Eli sielun varhainen elämä perustuu alkuperäiseen kohdesuhteeseen, "ensisijaiseen rakkauteen", eli se on ihan vanhempien vika.

ellauri147.html on line 659:   Sekunda-ekologisessa versiossa ensisijainen narsismi mallinnettiin kohdunsisäisen maailman ja sen synnytyksen jälkeisen jatkamisen jälkeen äiti-lapsi-dyadissa. Kohteen ja kohteen, sikiön ja kohdun välillä, vauvan ja äidin välillä ei vieläkään ole psykologista eriytymistä. Vaistonvaraisuutta ei ole vielä kehitetty. Kohteen miehitystä ei voi erottaa kohteen miehityksestä (kein Wunder). Kohde on eksistentiaalisesti välttämätön, mutta sitä ei pidetä kohdena. Itsetunto on rajaton, "valtamerellinen".

ellauri147.html on line 677: (Martin on primäärinarsismille hyvin hyvin vihainen.) Säuglingtutkimuxissa ei näy siitä mitään merkkiä. Ei imeväiset ole ameeboita vaikka imevätkin tissiä, niillä on vahva kazekontakti primääriobjektiin, joka ei ole siis vaan tissi, vaan äidin pärstävärkki. Ameebaläppä on tarmokkaasti torjuttava. Se on infektiöösi. Perinteiset kallonkutistajat puolustautuvat samalla keinolla kuin saarnaajat: ei se ole tässä tärkeää mikä on totta, vaan miltä tuntuu, ja mikä tehoaa. Analyytikkojen turinat tiettävästi toimivat, samantekevää ovatko ne jossain hämärässä mielessä "totta" vai ei. Potilaat tykkää niistä. Lasten ja äitien vuorovaikutuxen tutkiminen on un-psychoanalytisch, se kuuluu jonnekin sosiopsykologian reservaattiin. Näin siis 70-luvulla, jolloin Martin opiskeli Bambergissa. Tällänen kaxoisstandardi, Revue des Deux Mondes (jota luki Tolstoin Lekan sankari teoxessa Ylösnousemus) ei käy ollenkaan päinsä enää, Martin terottaa, eläköön siis Winnicot!

ellauri147.html on line 697: