ellauri032.html on line 314: Hobbesin apinakuva on epärealistisuudestaan huolimatta liberaalin ajattelun kulmakivi. se ilmenee ekonomistien kannanotoissa, katastrofielokuvissa ja närkästyneissä kolumneissa, joiden mukaan meidän täytyy tehdä yhä enemmän työtä ja alistua vallalle, jottemme vajoaisi takaisin luonnon tilan sekasortoon. tässä ajattelussa apinuuden perusluonne johtaa sotimiseen ja epäsosiaalisuuteen - paitsi jos yksilöt muodostavat kansan, joka alistuu "järkevälle" auktoriteetille.
ellauri096.html on line 625: Keynesiläisen päättäjän teoreettisen laitteen toinen pääosa oli Phillips-käyrä . Tämä käyrä, joka oli pikemminkin empiirinen havainto kuin teoria, osoitti, että työttömyyden lisääntynyt työllisyys merkitsi inflaation nousua. Keynes oli vain ennustanut, että työllisyyden kasvu aiheuttaisi korkeamman hinnan, ei korkeamman inflaation . Tällöin ekonomisti voisi käyttää IS–LM-mallia ennustamaan esimerkiksi, että rahan tarjonnan kasvu nostaisi tuotantoa ja työllisyyttä - ja sitten Phillips-käyrän avulla ennustaa inflaation kasvua. Keynesianismin vaikutuksen vahvuuden voi nähdä ekonomistien aalto, joka alkoi 1940-luvun lopulla Milton Friedmanin kanssa . Sen sijaan, että he hylkäsivät makrotalouden mittaukset ja makrotalouden mallit, he omaksuivat tekniikat, joissa koko taloutta pidetään kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mutta toisin kuin keynesiläiset - he väittivät, että "syrjäyttämisen" vaikutukset saisivat aikaan tai riistäisivät finanssipolitiikan sen positiivisesta vaikutuksesta. Sen sijaan on keskityttävä rahapolitiikkaan, jonka varhaiset keynesiläiset jättivät suurelta osin huomiotta. Monetaristinen kritiikki työnsi keynesiläisiä kohti tasapainoisempaa näkemystä rahapolitiikasta ja innoitti Keynesian teorian tarkistusaallon. 1950-luvulla julkisen vallan kohtalainen kysyntä johti teollisuuden kehitystä ja finanssi- ja rahapolitiikan suhdannepolitiikan käyttöä ja saavutti huippunsa 1960-luvulla, jolloin monille keynesiläisille tuntui, että vauraus oli nyt pysyvää. Vuoden 1973 öljyshokin ja 1970-luvun taloudellisten ongelmien myötä moderni liberaali taloustiede alkoi kuitenkin suosiota. Tänä aikana monet taloudet kokivat "stagflaatiota ": korkea ja kasvava työttömyys yhdistettynä korkeaan ja nousevaan inflaatioon, mikä on ristiriidassa Phillips-käyrän ennusteen kanssa. Stagflaatio tarkoitti, että sekä ekspansiivista (taantuman vastaista) että supistavaa (inflaation vastaista) politiikkaa oli sovellettava samanaikaisesti, mikä oli selvää mahdotonta. Tämä ongelma johti klassisempaan analyysiin perustuvien ideoiden nousuun, mukaan lukien monetarismi, tarjontapuolen taloustiede ja uusi klassinen taloustiede. Tämä tuotti "poliittisen sidoksen" ja keynesiläisen talouden konsensuksen romahtamisen, mikä johti uuden klassisen makrotalouden ja uuden keynesianismin kehitykseen. Seuraavien vuosikymmenien aikana nämä kaksi koulua kokoontuisivat luomaan uuden uusklassisen synteesin, joka muodostaa nykypäivän valtavirran perustan. Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
ellauri096.html on line 653: Artikkelissa viitataan myös lukuisiin kansainvälisesti tunnettuihin taloustieteilijöihin: Maailmanpankin entisen pääekonomistin Paul Romerin mukaan DSGE-mallien vuoksi ”makrotaloustiede on taantunut viimeiset 30 vuotta” kun taas IMF:n entisen pääekonomistin Oliver Blanchardin mukaan DSGE-malleissa on vakavia, mutta korjattavia puutteita. (mt.) Kooman oletuxia on ricardolainen kuluttaja. Mikäs epeli se on? taloudellista toimintaa kuvataan yksilötasolla toteutuvana rationaalisuutena, ja jätetään tällöin huomioimatta yhteiskunnassa vallitsevat pakot. Esimerkiksi kun Kooma-mallin avulla laadituissa tarkasteluissa todetaan, että julkisten menojen leikkaamisen myötä ”[k]ulutus näyttäytyy houkuttelevampana kuin työnteko, jolloin työtunnit per nuppi alenevat” (VM 2014, 17), ei tällöin huomioida esimerkiksi työsopimuksissa työntekijöille määriteltyjä työaikoja. Kooma-mallin avulla laadituissa laskelmissa kulutusverojen vaikutuksista todetaan, että ”veronkorotus alentaa työnteosta saatavaa ylijäämää alentaen näin työn tarjontaa” (mt., 18). Tulkitsen väitteen siten, että mallin mukaisesti työstä saatavan tulon vähentyessä työntekijä-kuluttajat alkavat suosimaan enemmän vapaa-aikaa.
ellauri155.html on line 655: Näitä totuuxia nonstoppina hokemaan ovat kuzutut suuryritysten johtajat, sijoittajat, konsultit, ekonomistit, kolumnistit ja muut "talousviisaat".
ellauri160.html on line 109: – On klassisen kiinan ja muun antiikin runouden kääntäjä Pound ja runoilija Pound, mutta ei ole haluttu muistaa ekonomisti Poundia eikä Mussoliinia ihailevaa fasisti Poundia.
ellauri243.html on line 667: Pahrumpassa asui joku libertariaani joka on onnexi jo kuollut keuhkoemboliaan.

Libertarian Party (LP) on poliittinen puolue Yhdysvalloissa, aika lailla Liike Nytin tapainen, joka edistää kansalaisvapauksia, interventiokyvyttömyyttä, laissez-faire -kapitalismia sekä hallituksen koon ja laajuuden rajoittamista. Puolue syntyi elokuussa 1971 tapaamisissa David F. Nolanin kotona Westminsterissä, Coloradossa, ja se perustettiin virallisesti 11. joulukuuta 1971 Colorado Springsissä, Coloradossa. Juhlien järjestäjät saivat inspiraatiota itävaltalaisen koulukunnan töistä ja ideoista, varsinkin ekonomisti Murray Rothbard. Rothbard väitti, että kaikki "yritysvaltion monopolijärjestelmän" tarjoamat palvelut voitaisiin tarjota tehokkaammin yksityisen sektorin toimesta ja kirjoitti, että valtio on "ryöstöorganisaatio, joka on systematisoitu ja kirjattu laajalle". Hänen suojelijansa Hans Herman Hopen mukaan ilman Rotberttiä ei olisi sanottavaa anarkokapitalistiliikettä. Hans-Hermann Hoppe ( / ˈh ɒ p ə / ; saksaksi: [ˈhɔpə] ; syntynyt 2. syyskuuta 1949) on saksalais-amerikkalainen itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä , filosofi ja poliittinen teoreetikko. Hän on taloustieteen emeritusprofessori Nevadan yliopistossa Pahrumpassa (UNLV), Ludwig von Mises Instituten vanhustutkija sekä Property and Freedom Societyn perustaja ja puheenjohtaja. Hoppe on Kristina tädin ikätoveri. Hoppe on väkevästi antidemokraattinen. Sen kaveri Lew Rockwell on vahvasti Ukrainan sodan vastainen.
ellauri284.html on line 437: Libertarian Party ( LP ) on poliittinen puolue Yhdysvalloissa, joka edistää kansalaisvapauksia, interventiokyvyttömyyttä, laissez-faire -kapitalismia sekä hallituksen koon ja laajuuden rajoittamista. Puolue syntyi elokuussa 1971 kokouksissa David F. Nolanin kotona Westminsterissä, Coloradossa, ja se perustettiin virallisesti 11. joulukuuta 1971 Colorado Springsissä, Coloradossa. Juhlien järjestäjät saivat inspiraatiota tunnetun itävaltalaisen koulukunnan teoksista ja ideoista pääpellenä ekonomisti, Murray Rothbard. Tästä kaverista on jo paasattu.
ellauri322.html on line 113: Paine on amatööri ekonomisti, se laskee verokertymää. Poor rates oli sen aikaiset sosiaalimenot, joista Paine sanoo kuin Ben Zyskowicz:
ellauri351.html on line 614: Keväällä 1982 Creme ennusti, että Kristus/Maitreya puhuu televisiossa kaikilla kanavilla 21.6.1982 ja että tällöin tulee tapahtumaan ihmeparanemisia. Toukokuussa hän täsmensi, että Kristus asuu Lontoossa. Vuonna 1997 Creme ennusti, että Kristus tulee puhumaan televisiossa kaikilla maailman kielillä samanaikaisesti. Vuonna 2010 hän toteutti ennustuksensa. Eräät Creven seuraajat päättelivät, että kyseessä täytyi olla ekonomisti ja kirjailija Raj Patel. Creve kuitenkin korjasi väärinkäsityksen. Myös Patel kiisti olevansa messias.
ellauri430.html on line 423:

HY puskee turhaa tietoa etymologioista ja äänistä. Heidän ratkaisunsa – uusi kilpailuton ja strategiaton yliopisto – ei kuitenkaan vakuuta ekonomisti Heikki Pursiaista. Iso ylläri. Antti Nylenistä päivän humanisti oli mahtava ja söpö.

ellauri437.html on line 392: Keskeiset uuskeynesiläiset keskustelijat viime vuosina ovat olleet entinen Obaman talousneuvonantaja ja nykyinen Harvardin yliopiston professori Lawrence Summers sekä entinen IMF:n pääekonomisti Olivier Blanchard. Käytännössä kahdestaan nämä kaksi suurta makromiestä, kuten Claudia Sahm on keskeisiä makrotaloustieteen vaikuttajia kutsunut, ovat kääntäneet makrotieteellisen ja -poliittisen keskustelun suunnan vuoden 2015 jälkeen. Heidän suuri ajatuksensa on ollut kaksijakoinen. Ensinnäkin kapitalistinen talous on ajautunut sekulaariseen stagnaatioon eli pitkittyneeseen taantumaan, joka johtuu ennen kaikkea kysyntätekijöistä (negatiivisen reaalikoron keskustelu. Negatiivinen reaalikorko kannustaa vähentämään säästämistä ja lisäämään kulutusta ja investointeja. Kun raha on kallista, sitä pihdataan sukankärkeen säästöinä.) Toiseksi valtioiden velkakestävyys on arvioitu aiemmin liian tiukaksi, koska matalien korkojen olosuhteissa hidaskin kasvu riittää vakauttamaan valtion velkasuhteen (niin sanottu g > i keskustelu). Näistä olosuhdetulkinnoista Summers, Blanchard ja muut uuskeynesiläiset ovat sitten johtaneet selkeän politiikkajohtopäätöksen: finanssipolitiikan on aktivoiduttava ja valtioiden on kulutettava enemmän velaksi, jotta sekulaarisen stagnaation tilasta päästään viimein ylös.
xxx/ellauri087.html on line 353: Lawrence kirjoitti Lady Ottoline Morrellille (sille jonka kanssa Bertie puuhasteli ties mitä à trois polakki Konradin polstareissa) että Garrettin pöyhkeät apostolikaverit sai sen näkemään unta koppakuoriaisista. Ällöistä mustista koppiaisista jonka jalat sätkii kun ne laittaa selälleen ja jotka ryömii väkisin ulos sormivälistä kun niitä koittaa pitää nyrkissä. Sittisontiaisia, Keynes Russell Moore ja niitten kaverit. Pitäsköhän vilkasta G.E. Mooren Principia Ethicaa. Onko siinä jotain kuoriaismaista siinäkin. Demand-side ekonomisti Keynes uskoi siihen apostolipoikana, mikä on jo huolestuttavaa.
xxx/ellauri293.html on line 399: Lisää aiheesta kirjassa About Bence Nanay: Oleminen ja mahtavuus. Toimittanut käytösekonomisti Bence Nanay salanimellä Lorenzo von Matterhorn.
xxx/ellauri293.html on line 701: Käyttäytymisekonomistit, kuten Bob Sugden, ovat huomauttaneet, että tönimisen taustalla oleva normatiivinen vertailuarvo on sentään edelleen homo Economicus, vaikka kannattajat väittävät päinvastaista. Laszlo Garain töissä kannustetaan aktiivista osallistumista töksyttelyyn.
xxx/ellauri385.html on line 233: Jos valitsemme esimerkiksi taantumuxellinen työläisperheen keskimääräisen vanhoillismielisen äidin, käy heti selväksi, miksi seksuaaliekonomia pitää perhettä autoritaarisen yhteiskuntajärjestyksen pilluakin tärkeämpänä ylläpitämıs ja jatkamiselimenä. Tällainen vanhoillinen perheenäiti näkee nälkää sinä missä vapaudentahtoinenkin; molemmat ovat taloudellisesti samassa asemassa mutta ensinmainittu äänestää fasisteja, jälkimmäinen kommunisteja. Jos vielä selvitämme, millainen on keskimääräisen vapaudentahtoisen työläisnaısen ja vastaavasti keskimääräisen vanhoillisen seksuaalinen ideologia, tämän ideologian ja viime kädessä ihmisen seksuaalirakenteen ratkaiseva merkitys käy ilmi. Sukupuolisuudenvastaiset, moraaliset estymät ehkäisevät vanhoillista naista tiedostamasta omaa "sitä yhtä paikkaa" ja sitovat hänet kirkkoon yhtä vahvasti kuin hän toisaalta kammoaa seksuaalibolshevismia. Teorian kannalta asiantila on raavaanlainen: Mekanistisesti ajatteleva vulgaarimarxilainen olettaa, et ihminen tiedostaa sosiaalisen asemansa erityisen selkeästi silloin, ku hänen taloudelliseen ahdinkoonsa vielä liittyy sukupuolinen puutteenalaisuus. Tämän olettamuksen mukaisesti nuorten naisten massien pitäisi olla paljon kapinallisempia kuin miesten siitinten. Todellisuudessa tilann on täsmälleen päinvastainen, ja ekonomisti, ahtaasti taloustieteeseen tunkeutuva teoreetikko jää neuvottomaksi. Hän ei jaksa käsittää, en taantumuksellisesti asennoitunut nainen on kertakaikkisen haluton edes kuuntelemaan hänen taloudellista ohjelmaansa, saati tarjoamaan peppua, kun taas kommunistinaaras levittää ilman eri käskyä.
15