ellauri112.html on line 334: John Milton (9. joulukuuta 1608 Lontoo – 8. marraskuuta 1674 Lontoo) oli englantilainen runoilija ja liberaalifilosofi, jonka kuuluisin teos on eeppinen runoelma Kadotettu paratiisi (Paradise Lost).
ellauri112.html on line 344: Kadotettu paratiisi on eeppinen runoelma, jonka englantilainen runoilija John Milton kirjoitti esikuvinaan Homeros ja Vergilius.
ellauri140.html on line 46: Faerie Qveene on englantilainen eeppinen runoelma Edmund Dispenseriltä. Runoelman eka julkistus oli 1590. Pitempi :D versio runoelmasta julkituli 1596. Tämä versio runosta on kuusiosainen eli 6 kirjaa. Lyhempi versio oli difpofed in twelue books, fashioning XII Morall vertues.
ellauri257.html on line 133: Vapauduttuaan maaorjuudesta Karl Brjullovin järjestämillä arpajaisilla Ševtšenko opiskeli Pietarin taideakatemiassa, jossa hänen opettajanaan toimi samainen Karl Brjullov. Ševtšenko alkoi myös elättää itseään taidemaalarina ja runoilijana. Vuonna 1840 ilmestyi Ševtšenkon ensimmäinen runokokoelma Kobzar. Vuonna 1841 julkaistiin edelleen eeppinen runo Haidamaky ja vuonna 1844 balladi Hamaliia. Vuosina 1843, 1845 ja 1846 Ševtšenko teki matkoja sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hän sai porsasborshtshia ja vaikutteita ukrainalaisilta kirjailijoilta ja muulta älymystöltä. Ševtšenko tutustui esimerkiksi Panteleimon Kulišiin, Myhailo Maksymovytšiin ja Varvara Repninaan. Ševtšenko valmistui Pietarin taideakatemiasta vuonna 1845, ja kiertäessään samana vuonna Ukrainaa hän kirjoitti runoja, tuhri graffitilla paikallisia historiallisia maamerkkejä ja käänsi museoista kansatieteellistä aineistoa.
ellauri270.html on line 166: Kwai-joen silta on David Leanin ohjaama vuoden 1957 eeppinen sotaelokuva, joka perustuu Pierre Boullen vuoden 1952 romaaniin. Vaikka elokuva käyttää (paizi ei käytä) Burman rautatien rakentamisen historiallista ympäristöä vuosina 1942–1943, Boullen romaanin juoni ja henkilöt sekä käsikirjoitus ovat lähes kokonaan fiktiivisiä. Näyttelijöitä ovat William Holden, Alec Guinness, Cole Porter, Ginger Ale, Jack Hawkins, Sessue Hayakawa ja Jack Nicholson, joka ei kyllä ollut tässä filmissä. Tää raina on tehty Korean sodan aikana, kyseessä on myöhäiskolonialistinen propagandaelokuva.
ellauri294.html on line 384: Hollywoodin ohjaajat käyttivät hänen maalauksiaan lähdemateriaalina näkemyksensä muinaisesta maailmasta elokuvissa, kuten DW Griffithin Suvaitsemattomuus (1916), Ben Hur (1926), Cleopatra (1934), ja ennen kaikkea Cecil B. DeMillen eeppinen remake Kymmenestä käskystä (1956). Todellakin, Jesse Lasky Jr. , The Ten Commandmentsin toinen käsikirjoittaja, kuvaili, kuinka ohjaaja tavallisesti levitti Alma-Tadema-maalausten vedoksia ilmaistakseen lavastussuunnittelijoilleen haluamansa ilmeen. Oscar-palkitun roomalaisen eepos Gladiator suunnittelijat käyttivät Alma-Tademan maalauksia keskeisenä inspiraation lähteenä. Alma-Tademan maalaukset olivat myös inspiraationa Cair Paravelin linnan sisustukseen vuoden 2005 elokuvassa The Chronicles of Narnian: The Lion, the Witch and the Wardrobe . Ei siis mikään turha jäbä!
ellauri332.html on line 201: James Cameronin eeppinen romanssi oli titaaninen...menestys, kun se julkaistiin vuonna 1997, ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista elokuvista. Puhumattakaan siitä, että se ampui heti Leonardo Dicaprion ja Kate Winsletin Hollywoodin kuninkaalliseen maailmaan. Elokuvan ennätysmenestys ei tarkoittanut, että se olisi vapaa kulissien takana olevista kiistoista. Sen lisäksi, että se oli kuusi kuukautta myöhässä aikataulusta, se myös ylitti budjetin 100 miljoonalla dollarilla. Kyllä, luit sen oikein. 100 miljoonaa dollaria! Se on enemmän kuin Rossia Segodnya saa Putinilta vuodessa! Vielä pahempaa on, että yli 60 miehistön jäsentä sairastui vakavasti sen jälkeen, kun heidän lounaaseensa oli lisätty PCP:tä. Vaikka syyllistä ei ole koskaan saatu kiinni, oletetaan, että se oli tyytymätön miehistön jäsen vastauksena Cameronin kuvauksissa luomiin vaikeisiin työolosuhteisiin
ellauri332.html on line 288: Sean Connery ja Uma Thurman vainajat näyttelevät tätä pitkään jatkuneen brittiläisen vakoojasarjan uusintaversiota, joka perustuu Marvelin sarjakuviin. Molempien nimi on "The Avengers". Yksi oli eeppinen; toista on kutsuttu kaikkien aikojen huonoimmaksi elokuvaksi.
ellauri345.html on line 516: Draamakomedian mysteeri on se hetki, jolloin se projisoi oman kielensä ulottuvuudesta korkeampaan, johon se ei pääse. Sitä ei siksi voi koskaan ilmaista sanoin, vaan vain esityksenä; se on "dramaattinen" suppeimmassa merkityksessä. Analoginen esityshetki on laskeva tähti valinnaisissa affiniteeteissa. Sen lisäksi, että sen eeppinen perusta on myyttinen, sen lyyrinen laajuus intohimossa ja taipumuksissa, sen dramaattinen huipentuma tulee toivon mysteeriin. Jos musiikki sulkee todelliset mysteerit, tämä jää hiljaiseksi maailmaksi, josta heidän äänensä ei koskaan nouse.
ellauri345.html on line 520: Analoginen esityshetki on laskeva tähti valinnaisissa affiniteeteissa. Sen lisäksi, että sen eeppinen perusta on myyttinen, sen lyyrinen laajuus intohimossa ja taipumuksissa, sen dramaattinen huipentuma tulee toivon mysteeriin. Jos musiikki sulkee todelliset mysteerit, tämä jää hiljaiseksi maailmaksi, josta heidän äänensä ei koskaan nouse. Mutta kenelle se sopii, ellei tälle, joka lupaa sen enemmän kuin sovinnon: lunastuksen. Tämä on piirretty "kilttiin", jonka George asetti Beethovenin syntymäpaikan päälle Bonnissa: mitä mysteeri varsinaisessa merkityksessä piilee teoksessa. Draaman mysteeri on se hetki, jolloin se projisoi oman kielensä ulottuvuudesta korkeampaan, johon se ei pääse. Sitä ei siksi voi koskaan ilmaista sanoin, vaan vain esityksenä; se on "dramaattinen" suppeimmassa merkityksessä. Analoginen esityshetki on laskeva tähti valinnaisissa affiniteeteissa. Sen lisäksi, että sen eeppinen perusta on myyttinen, sen lyyrinen laajuus intohimossa ja taipumuksissa, sen dramaattinen huipentuma tulee toivon mysteeriin. Jos musiikki sulkee todelliset mysteerit, tämä jää hiljaiseksi maailmaksi, josta heidän äänensä ei koskaan nouse. Mutta kenelle se sopii, ellei tälle, joka lupaa sen enemmän kuin sovinnon: lunastuksen. Tämä on piirretty "kilttiin", jonka George asetti Beethovenin syntymäpaikan päälle Bonnissa.
ellauri348.html on line 739: Oletetut alkuperäiset runot oli muka käännetty runoproosaksi lyhyin ja yksinkertaisin lausein. Tunnelma on eeppinen, mutta yhtenäistä juonta ei ole, vaikka samat hahmot ilmestyvät uudelleen. Päähenkilöt ovat itse Ossian, joka kertoo tarinoita vanhana ja sokeana kuin pikku Heidin vuohikenraali Pekan mommo, hänen isänsä Fingal (hyvin löyhästi irlantilaisen sankarin Fionn mac Cumhaillin perusteella), hänen kuollut poikansa Oscar (myös irlantilaisen vastineen kanssa ) ja Oscarin rakastaja Malvina (kuten Shrekin Fiona, Macphersonin keksimä nimi), joka huolehtii Ossianista vanhuudessaan. Vaikka tarinat "ovat loputtomista taisteluista ja onnettomista rakkaudesta", vihollisia ja riidan syitä ei selitetä ja kontekstia ei ole juurikaan.
ellauri378.html on line 47: Tähän kansioon on kerätty vaikutelmia Markus Leikolan loppumattomasta kompendiumista, jossa olen hikisesti päässyt ehkä ekan kolmannexen läpitte. Sen varsinainen heikkous lukuromaanina on, ettei siinä ole yhtään sympaattista samastuttavaa, ei edes Hesus-apina herätä positiivisia mielikuvia. Se on samanlainen hakukonesuollos kuin Pynchonin, Foster Wallacen ja Yli-Juotikkaan tiilet sekä tämän paasaajan aivan eeppinen runous. Toisesta päästä mäystettyä ja toisesta paskannettua puolisulanutta löllöä.
ellauri378.html on line 56: Judgment at Nuremberg on vuoden 1961 yhdysvaltalainen eeppinen oikeudellinen draamaelokuva, jonka on ohjannut ja tuottanut Stanley Kramer ja kirjoittanut Abby Mann. Siinä ovat mukana Spencer Tracy, Burt Lancaster, Richard Widmark, Maximilian Schell, Werner Klemperer, Marlene Dietrich, Judy Garland, William Shatner ja Montgomery Clift. Se sijoittuu Nürnbergiin, Länsi-Saksaan, ja se kuvaa kuvitteellista versiota – kuvitteellisia hahmoja – vuoden 1947 Tuomareiden oikeudenkäynnistä, joka on yksi kahdestatoista Nürnbergin kengurutuomioistuimesta, jotka suoritettiin Yhdysvaltain armeijan suojeluksessa toisen maailmansodan jälkimainingeissa.
ellauri390.html on line 287: Balladista tunnetaan kaksi painosta: vanha kansanlaulu ruhtinas Volkonskysta ja Vanka Klyuchnikista (vanhempi balladi) ja laulusovitukset kynäilijä V.V.:n Krestovskyn runosta "Vanka avaimenperä" ("Kuin metsämarja...", 1861). Ensimmäinen painos, D.M. Balashov, rakennettiin aikaisintaan 1600-luvun lopulla. Sen varhaisin muistiinpano on 1700-luvun lopulla, ja se on käsinkirjoitettu arkki Kiovan teologisen akatemian kirkon arkeologisesta museosta. Muinaisen balladin säe on tonisoiva, usein eeppinen. Ihmisten keskuudessa tällaisia balladeja kutsutaan yleensä lauluiksi, ja pohjoisessa niitä kutsutaan joskus "vanhoiksi ajoiksi", kuten eeposiksi.
xxx/ellauri057.html on line 620: Calleri oli hypomaaninen. Pirkko deeppinen. Onnekshi she ei ole perblriytynyt. Näyttää aika selvältä että erilaiset pyhät miehet ja naiset (jos niitä on) on olleet sekopäitä. Istuneet käkenä tuolinkarmilla kuin Aku Ankka. Kääk kääk pimpelipom. Mekin ollaan ihmisiä. No sehän on vain määrittelykysymys.
15