Raamatun ilmoittamat vuosiluvut. Kaikki pitävät yhtä. Eli mitä on edessämme?
ellauri454.html on line 183: Sodan jälkeen tilanne oli parempi. Toinen maailmansota, joka pyyhkäisi Puolan alueen yli, tuhosi maan, vaati yli kuuden miljoonan ihmisen hengen ja erotti tuhansia pareja; monet ihmiset elivät epävirallisissa parisuhteissa ja monien lasten oikeudellinen asema oli epäselvä. Uusien viranomaisten hyväksymien säännösten tarkoituksena oli ratkaista puolalaisten polttavat perheongelmat. 25. syyskuuta 1945 hyväksyttiin (ja säädettiin 1. tammikuuta 1946) avioliittolakia koskeva asetus, jolla otettiin käyttöön siviiliavioliitto ja avioero. Se ei ainoastaan helpottanut kansalaisten elämää, jotka halusivat säännellä oikeudellista tilannettaan mahdollisimman nopeasti (vuoden 1948 loppuun asti avioero voitiin myöntää vain toisen puolison pyynnöstä), vaan se myös riisti katoliselta kirkolta sen aiemman etuoikeutetun aseman heidän julkista asemaansa koskevissa päätöksissä. Vain rekisterinvirastossa solmittu avioliitto katsottiin päteväksi. Myös avioeromenettely laillistettiin. Uusi laki reagoi näin Puolan muuttuneeseen poliittiseen tilanteeseen, sillä sen viranomaiset päättivät 12. syyskuuta 1945 mitätöidä Vatikaanin kanssa vuodesta 1925 lähtien voimassa olleen konkordaatin. Vuonna 1946 hyväksyttiin uusia perheoikeutta koskevia säännöksiä: 22. tammikuuta perheoikeusasetus ja 14. toukokuuta holhouslakiasetus, jotka molemmat tulivat voimaan saman vuoden heinäkuun 1. päivänä. Nämä kaksi asetusta poistivat avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten väliset oikeudelliset erot. Sekä äiti että lapsi saattoivat nyt hakea isyyden vahvistamista ja siten vaatia elatusapua. Lain takaama oikeus taloudellisiin etuuksiin, jota ei jätetty miehen mielivallan varaan, oli uusien lakien keskeinen seuraus, vaikka avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten ja heidän äitiensä sosiaalisen aseman muutos oli aivan yhtä merkittävä. Se ilmeni "äpärän" ja "langenneen naisen" inhotuksen asteittaisena katoamisena. Wanda Łóżkiewska julisti vuoden 1946 "patojen valtakunnan lopun" vuodeksi ja julisti näin uuden aikakauden alkamisen, jota muovaisivat uudet kunnianhimoisten ja luovien puolalaisten naisten sukupolvet: "Huomio, puolalaiset! Meillä on edessämme valinta, ja meidän on itse päätettävä, mitä haluamme... Historian sulkakynä on edelleen liikkeessä, se kirjoittaa ja tallentaa uusia perinteitämme; meistä riippuu, mitä se kirjoittaa vuoden 1946 sivuille... ja sen jälkeen."
ellauri479.html on line 409: Avioliittoasioita paljon käsitellyt psykiatri, tohtori Martti Paloheimo on sanonut yksinkertaisesti, että itsekkyys on avioliiton pahin vihollinen. Siinä onkin varmasti sanottu asian ydin. Itsekkyys on myös rakkauden pahin vihollinen. Ja tähän kysymyksemme huipistuu: voiko ihminen vapautua itsekkyydestä? Tässä kohden olemme usein joutuneet näkemään avioliittoneuvonnassa rohkaisevia tapauksia. Saattaa olla edessämme aviopuoliso, jonka elämän on tehnyt sietämättömäksi puolison pahuus, siitä johtuva itsesääli ja lopuksi katkeruus. Asianomaiselle saattaa sitten kirkastua, että kaiken takana onkin oikeastaan hänen oma itsekkyytensä. Katkeruus on tullut siitä, ettei hän ole saanut, mitä on halunnut. Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta. Se on jo löytö sinänsä, senjälkeen kun on ehkä vuosikymmen tuijotettu jatkuvasti toisen puolison virheisiin. Mutta tässä ollaan sikäli ihmeellisillä lähteillä, että kun ihmisen huomio on kääntynyt hänen omaan syntiinsä, silloin on monesti ikäänkuin huomaamatta tullut lähelle syntisten Vapahtaja, ilman että häntä on lainkaan tyrkytetty ja ilman että hänestä on mitään puhuttukaan. Hänet vaistotaan ja hänen eteensä jätetään rikkinäinen elämä. Hän vapauttaa itsekkyyden kahleista monesti jo inhimillisesti katsoen kieroon kasvaneen ja rikki- (Jatkuu siv. 434.)
xxx/ellauri059.html on line 326: ”Yhtäkkiä japanilaiset äijät joivat ruudulla iloisesti kaljaa edessämme ja virnistelivät mukien takaa ja iskivät meille silmää. Se oli olutmainos.”
xxx/ellauri087.html on line 413: And yonder all before us lye Sen tuolla puolen meitä odottaa ja edessämme aukeaa
xxx/ellauri168.html on line 207: Että niin. Sitte niin. Meidän mielistämme käydään taistelua, sen suhteen että tartummeko me kiinni toivoon joka on meidän edessämme, vai lyömmekö me hanskat tiskiin ja sanomme "kaikki on menetetty"? Lannistuminen ei ole peräisin uskosta. Ajatteletko sinä että Kaikkivaltias Jumala on lannistunut persoona? Hän kehoittaa ihmisiä palvelemaan toisiaan, sillä Jumala tietää että sinä et koskaan löydä onnea itsekkyydestä. Jumala kehoittaa ihmisiä parantamaan haavoittuneet ja antaa heidän sisimpien osiensa tuntea että he ovat rakastettuja ja arvokkaita.
xxx/ellauri259.html on line 229: Pääsyy tähän hindulaisuuteen vedantan mukaan on se, että emme todellakaan näe maailmaa kunnolla. Jos näkisimme sen oikein, näkisimme, että se on yksin Jumala edessämme. Sen sijaan asetamme kaiken tämän monimutkaisen maailman tuon jumalallisen todellisuuden päälle.
xxx/ellauri416.html on line 480: Moos. 17:1-8 ”Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. 2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti." 3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen: 4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. 5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. 6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. 7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, 8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa." Jos jonkun niin Aabrahamin tarvitsi tuntea Jumala El shaddaina, kaikkiriittävänä Jumalana. Aabraham oli tuossa hetkessä itse 99- vuotias ja hänen vaimonsa Saara oli 89-vuotias - ja Jumala oli kuitenkin luvannut heille oman lapsen. Sitä ei vain ollut kuulunut. Tilanne oli mahdoton. Room. 4:18-19: ”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva", eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen munansa oli rupsahtanut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran pillu oli kuivuut.”
Epätoivoisessa hetkessä Jumala ilmestyi Aabramille El shaddaina. Hän on yläsnoussut! Aapo huudahti. ’El’ on yksi ihmiskunnan vanhimmista ja laajimmalle levinneistä ’Jumala’ sanoista. Se tarkoittaa myös ’mahtia tai ’voimaa’, jos sitä ei lauseyhteydessä käännetä jumalana. Shaddai koostuu kahdesta sanasta: ’shad’ ja ’dai’ ’Shad’ tarkoittaa hebrean kielessä naisen rintaa. Kun vauva itkee levottomana ja vain rinta, josta vuotaa äidin maitoa, tyydyttää vauvan nälän. Äiti on voiman lähde, jota ilman vauva nääntyy. Samoin Jumala vuodattaa izensä meidän edessämme vaika onkin mies ja munaton. ’Dai’ merkitsee riittävää, tarvittavaa määrää. Jumala ei siis nuukaile tissin kanssa vaan antaa meille niin paljon, että hiljenemme kylläisinä. Hän on runsauden lähde.
xxx/ellauri457.html on line 103: 2 Niin Joosua, Nuunin poika, lähetti salaa kaksi miestä Akaasiametsästä vakoilemaan ja sanoi: "Menkää ja katselkaa maata, erityisesti Jerikoa." Niin he menivät ja tulivat Rahab - nimisen porton taloon ja yöpyivät siellä työntyen tyttöön vuoron perään mehukkaasti takaapäin. 2 Ja Jerikon kuninkaalle ilmoitettiin: "Katso, tänne on tänä yönä tullut miehiä israelilaisten joukosta vakoilemaan maata." 3 Niin Jerikon kuningas lähetti sanan Rahabille: "Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi, jotka ovat menneet taloosi, sillä he ovat tulleet vakoilemaan koko maata." 4 Nainen otti kaksi miestä mukaansa ja kätki heidät. Niin hän sanoi: "Miehet tulivat luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat. 5 Ja kun portti suljettiin pimeän tultua, miehet menivät ulos. En tiedä, minne miehet menivät; ajakaa heitä nopeasti takaa, sillä saatatte saada heidät kiinni." 6 Nainen oli kuitenkin vienyt heidät katolle ja kätkenyt heidät lillukanvarsien alle, jotka hän oli asettanut katolle. 7 Miehet ajoivat heitä takaa Jordanin tietä pitkin kahlaamopaikoille asti. Heti kun heidän takaa-ajajansa olivat lähteneet ulos, he sulkivat portin. 8 Ennen kuin he olivat laskeutuneet levolle, hän nousi heidän luokseen katolle 9 ja sanoi miehille: "Minä tiedän, että Herra on antanut teille tämän maan, että meidän on vallannut kauhu teitä kohtaan ja että kaikki maan asukkaat ovat peloissaan teidän takianne. Olitte kuitenkin sen verran eteviä panomiehiä, että käännän takianne takkia. 10 Olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun tulitte Egyptistä, ja mitä teitte kahdelle amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat Jordanin toisella puolella, Sifonille ja Ogille, jotka te tuhositte täysin. Aika poikia! 11 Kun kuulimme tämän, sydämemme raukesi, eikä kenessäkään enää ollut rohkeutta teitä vastaan, sillä Herra, teidän Jumalanne, on selkeästi paras jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä. 12 Vannokaa siis minulle Herran kautta, että koska olen osoittanut teille laupeutta, tekin osoitatte laupeutta isäni suvulle ja annatte minulle totuudenmukaisen merkin 13 ja säästätte isäni, äitini, veljeni, sisareni ja kaiken, mitä heillä on, ja pelastatte elämämme kuolemalta. Tit for tat. ” 14 Miehet vastasivat hänelle: "Meidän henkemme on teidän henkenne, ellette teistä kerro tätä meidän asiaamme. Ja kun Herra antaa meille tämän maan, me teemme teille laupeutta ja uskollisuutta edestä ja takaa." 15 Sitten hän laski heidät köydellä alas ikkunasta, sillä hänen talonsa oli kaupunginmuurilla; hän asui muurilla. 16 Ja hän sanoi heille: "Menkää vuorelle, etteivät takaa-ajajat kohtaa teitä. Piiloutukaa sinne kolmeksi päiväksi, kunnes takaa-ajajat ovat palanneet. Sen jälkeen saatte mennä matkaanne." 17 Niin miehet sanoivat hänelle: "Me olemme vapaita tästä valastasi, jonka olet meidät vannottanut, 18 ellet sinä, tullessamme tähän maahan, sido tätä helakanpunaista köyttä ikkunaan, josta laskit meidät alas, ja ellet tuo isääsi, äitiäsi, veljiäsi ja koko isäsi perhettä kotiisi. 19 Joka siis menee talosi ovista ulos kadulle, hänen verensä on oleva hänen oman päänsä päällä, ja me olemme viattomia, kuten Gazan verilöylyssä. Oma vika pikku sika. Ja jos joku on kanssasi talossa, hänen verensä on oleva meidän päämme päällä, jos käsi lasketaan häneen. 20 Ja jos ilmoitat tästä meidän asiastamme, niin me olemme vapaita valastasi, jonka vannotit meidät. " 21 Niin hän sanoi: "Kiinni veti. Olkoon niin kuin sanotte." Ja hän päästi heidät menemään, ja he lähtivät. Ja hän sitoi helakanpunaisen köyden ikkunaan. 22 He lähtivät ja menivät vuorelle ja viipyivät siellä kolme päivää, kunnes takaa-ajajat palasivat. Takaa-ajajat etsivät heitä koko matkan, mutta eivät löytäneet heitä. 23 Niin ne kaksi miestä palasivat, laskeutuivat vuorelta ja ylittivät joen. He tulivat Joosuan, Nuunin pojan, luo ja kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut. 24 He sanoivat Joosualle: "Herra on todella antanut koko maan meidän käsiimme, sillä kaikki maan asukkaat olivat rähmällään meidän edessämme." Raamatunkohta on otettu Uudesta Kuningas Jaakon käännöksestä ®. Kaikki oikeudet pidätetään.
19