ellauri001.html on line 531: pyörähtääkö kuten edellinen?

ellauri017.html on line 1323: edellinen nummero

ellauri028.html on line 572: Jaaaha, meillä on täällä intiaaniteltassa sotilasmestari Karmei Enninen, tervetuloa. Paizi tehän olitte täällä ensin, anteexi. - No panic, siviili, lepo vaan, armeijassa ei pyydellä anteexi eikä ensinkään anneta, seuraa kurinpitotoimenpide, esim niskalaukaus. - Aaaha. Stm Kanninen, teiltä on juuri ilmestyny jyhkeä värikuvateos 101 asentoa. - Jes söör herra siviili! - Tässä kirjan takaliepeessä kunniaylisopuli E.Saarinen kehaisee, että tää on jatkoa kirjaanne 100 asentoa. - Niin, edellinen teos oli jymykukoistus, ja E.S. vaatimalla vaati jatko-osaa, tukijatketta ikäänkuin puuvillaisella vyöllä. Tää on jonkin verran rohkeampi kuin se esa. Suomalainen sotilas uskaltaa olla missä tahansa asennossa. Keittiön lattialla, takapenkillä, hississä, tiskipöydällä, parvekkeella, puuta vasten mezässä, junan vessassa... - Niin niin, ne on nähty, mitä uutta tässä painoxessa? No ei muuta kun tää 101. kuva ihan extrana: E.Saarinen epämukavan näköisessä vetelässä asennossa Pekka Himosen takana Pipsa Pallasvesan riippukeinussa. Pow-wow on päättynyt, ja nyt, saanko pyytää siviiliä tänne teltan taaxe... BLAM! BLAM!
ellauri042.html on line 33: Tyrannosaurus Rex näyttää aika kädettömältä mut hampaisto on komea. Siinä lähti evoluutio vikareitille. Tai miten sen nyt ottaa, ehkä olemmekin luonnon erehdyxiä pikemminkin me kädelliset, kuten epäili kiltin apinan näköinen Amerikan edellinen presidentti. Vieraslaji kaikkialla paizi Keniassa. Nykyisessä Trumpissa on paljon enemmän Tyrannosaurus Rexin näköä. Noille taustalla juoxeville pienemmille liskoille ei pidä pyllistää, ne ovat hyvin nopeita.
ellauri049.html on line 140: Kailas kävi koulunsa Heinolassa ja pääsi ylioppilaaksi Heinolan keskikoulun jatkoluokilta keväällä 1920. Hän oli kirjoilla Helsingin yliopistossa vuosina 1920–1926 mutta suoritti vain hajanaisia opintoja estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta. Kailas osallistui vuoden 1919 Aunuksen retkeen, jossa hänen edellinen homopetterinsä Bruno Schildt sai surmansa. Kailaan tämän vuoksi tuntema syyllisyys näkyy novellissa Bruuno on kuollut. Heinola on Sysmän pääkaupunki. Aunuxen retki oli paska reissu, kansanmurhayritys. AKS jatkoi samoissa merkeissä. Matti Kuusi näytti Eino Kailalle AKS:n merkkiä. Kaila säikähti. "Mauno Mannisen leuhkiva sävy alkoi käydä karvoilleni. Kun hän von oben herab ryhtyi halveeramaan Uuno Kailaan infantiilia lyriikkaa, minä ärähdin. Siteerasin jonkin mielestäni vammattoman säkeistön ja tiedustelin, mikä siinä oli infantiilia. - Kailaan runoushan oli sublimoitua onaniaa! puuskahti Mauno. - Eihän kukaan voi ottaa vakavasti runoilijaa, joka tuntee syyllisyyttä onaniasta!" Kuusi puolustamaan Kailasta ja onaniaa. Kuulijat loivat merkizeviä kazeita toisiinsa. Matti Kuusi ja Eino Kaila oli norsseja. Kaxi vanhaa runkkaria raakkumassa fasismin aidalla. L. Arvi Poijärvi ja Aulis Ojajärvi pyöri samoissa piireissä. Kuusen Ohareissa on pientä jälkipyykin makua. Matti tekee ohareita aseveljille. Kieltää uskon kolmasti kuin apostoli Pietari.
ellauri054.html on line 465: Olen epäilemättä työuraltani pisimpään Helsingin yliopistoa palvellut henkilö. Vuosikymmenien aikana olen nähnyt kaikenlaista. Minusta edellinen Vileniuksen viesti on kyynisyydessään vertaansa vailla. Ennen yliopiston keskeisistä asioista päättivät sen tulevaisuudesta vastuussa olevat professorit. Nyt ei edes päätetä, vaan "sovitaan", ja ketkä tässä ovat sopimassa? Yliopiston edellytyksiä tutkimuksen kärjessä olemisesta ovat tuhoamassa tahot, joilla ei ole ollenkaan kokemusta siitä, mitä kansainvälinen tieteellinen tutkimus on. Milloin tälle saadaan loppu?
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri110.html on line 103: Pyydän anteeksi, mutta en usko, että kirjailija, jolla on niin »reflekteerattu» mieli ja joka osaa nähdä maailman hiuskarvalleen niinkuin se on itse teossa koskaan tajuaa tai näkee jotain tällaista. Luulen toisin sanoen, että Sillanpään nykyisessä tyylissä on aika annos sellaista, mikä hänen omalta kannaltaan on sovinnaisuutta, jotain turhanpäiten konstikasta, jotain »litteratuuria». Hänen vähän keikaileva »impressionisminsa» on ristiriidassa hänen väkevästi eletyn, selkeän ja komean maailmankuvansa kanssa. Hänen filosofiansa ja kertomatapansa riitelevät keskenään: edellinen pyrkii yleispätevään, tyypilliseen, jälkimäinen äärimäiseen oikulliseen yksilöistymiseen.
ellauri112.html on line 168: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri112.html on line 182: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri112.html on line 188: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri112.html on line 190: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri115.html on line 649: Uskoisitko ehkä, hyvä ystävä, että näistä synkistä aatteista ja näennäisistä ristiriidoista sukeusi mun mielessäni sublimoitu idea sielusta, jota mun ezintä ei tähän saakka ollut honannut? Kun ma mietiskelin miehen luonnetta, musta näytti että siinä on 2 eri periaatetta; 1 nosti sen etutkimaan ikuisia totuuxia, oikeuden rakkautta, ja totta moraliteettia, sellaisiin maanosiin joita viisaat tykkäävät miettiä; toinen vei sen alaspäin omaan napaansa, teki siitä aistiensa orjan, ja himojen jotka on niiden instrumentteja, ja siten vastusti kaikkea mitä edellinen periaate vinkkasi. Kun mä tunsin lähteväni kiidulle, näiden vastakkaisten motiivien kannattelemana, mä sanoin, Ei; mies ei ole 1, mä tahon ja mä en halua; mä tunne izeni samalla kertaa orjaxi ja vapaaxi miehexi; mä havaizen mikä on oikein, mä rakastan sitä, mut mä teen mikä on väärin [tän mä förbin Paavalita, sori Paavali]; mä oon aktiivinen kun mä kuuntelen järjen ääntä; mä on passiivinen kun passiohedelmät tempaavat mut mukaansa; ja kun mä annan perixi, mun suurin tuska on että mä olisin ehkä voinut vastustaa. [Muze ei ois ollut kivaa.]
ellauri132.html on line 121: Se oli sietämätön heppuli. Kuzuu izeään nyt Eckehartixi sen mestarin perästä ja jätti umlautin pois öön päältä muuttaessaan Kanadaan lähemmäxi nenästävedettäviä. Se puhuu ellottavalla tavalla. Se on huijari. Kazo vaikka netistä. Toi nimi Eckehart jo vituttaa. Se on otettu Meister Eckhartilta (1260 - 1328), kz. edellinen paasaus, keskiaik. saxalainen mustikka. Kaikenlaista puhtausjargonia ja vitun hengellistä aristokratiaa.
ellauri160.html on line 89: – Huomasin, että olin huonossa hapessa, ja rupesin miettimään, että mitä pitäisi tehdä. Silloin ilmestyi myös edellinen ja ainut Poundilta kokonaisen kirjan verran suomennettu runoteos, Tuomas Anhavan kääntämä valikoima Personae .
ellauri161.html on line 143: Nyölén ei jaksa käsitellä Jeesuksen opetusta avioliitosta (Matt. 19) eikä kirkon johtajien auktoriteetista (Matt. 16:18-19, 18:17-18), puhumattakaan Paavali opetuksesta traditioista, tavoista ja rooleista (esim. 1. Kor. 11). Oops nyttaisi tulla puhutuxi ristiin (vrt. edellinen kappale), mutta sehän meillä on päämaalina: risti vain, risti vain, kerskaus on mulla. Anaa ärsyttää puhe kristillisistä arvoista. "En tiedä mitä ne ovat." "Jos ja kun niillä tarkoitetaan itsetyytyväistä keskiluokkaisen heteroydinperheen vaalimista tai kaikinpuolisen normaaliuden ihannointia, olen täysin valmis repimään kristilliset arvot silpuksi ja heittämään kallionkielekkeeltä tuuleen. Arvot ylipäätään? Ei kiitos, en käytä." (s. 102)
ellauri162.html on line 76: Vuonna 2020 Suomessa jo 51 prosenttia kirjamyynnistä oli audiomuotoista. Isoimmalla lavalla satapäinen yleisö kuuntelee, kun historioitsija Teemu Keskisarja haastattelee kirjailija Juha Höyhensarjaa, joka on juuri kääntänyt Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykysuomeksi. Hänen edellinen käännöstyönsä oli Anders Andin savonmurrennos. Höyhensarjan vuonna 2017 ilmestynyt Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kustantaja innostui ottamaan siitä suuren painoksen. Nyt on 25 000 ylimääräistä nidettä jauhettuina jyvix, niistä tehdään rakennusainetta. Puhallettavaa ekopurua.
ellauri163.html on line 803: Heikosti tuli Arsene sisään, koska kohtaus tulkitaan usein raiskauskohtaukseksi, vaikka se päättyy siihen, että Mouchette syleili Arsenea, eikä selvästikään vastusta. Lisäksi myöhemmin, vaikka hiän itkee "tapahtumasta" ja yrittää kertoa siitä äidilleen, hiän puolustaa Arsenea myös Mathieulle (jota ei siis tapettu, vahvistaen edelleen ajatusta siitä, että edellinen yö oli unelma) ja hiänen vaimolleen hiänen "rakastajanaan". Joten se, että hiän ei pakene Arsenen alta, kuten hän voisi helposti paeta toipuvaa epileptikkoa, se, että hänen "piilopaikkansa" pöydän alla on puolinainen, se, että hiän syleilee hänen eteenottoa, ja se, että hiän kutsuu häntä "rakastajakseen", näyttävät kaikki heikentävän raiskausargumenttia (paitsi tietysti, jos tämä toimivalta on vastuussa lakisääteisestä raiskauksesta pelkästään alaikäisyyden perusteella), ja osoittaa enemmän kuin puoliksi hiänen syyllistyneen semiviettelyyn (paizi oletettavasti neitseellinen teini-ikäinen tyttö voisi kokeilla sitä aika kömpelösti vanhemmalla miehellä). Tämä elokuvan osa-alue ja sen loppu ovat olleet melkein yhtä kiistanalaisia kuin Sam Peckinpahin Straw Dogsin tai Alfred Hitchcockin Marnien "raiskauskohtaukset", jotka eivät yksinkertaisesti olleet sitä. Luonnollisesti kriittisen cribbingin (hevosten puun puremisen) vuoksi useimmat kriitikot ovat toistaneet väitteen, että näiden kahden välinen seksi oli raiskaus. Mutta me setämiehet kyllä tiedämme! On neitojen kanssa oltu kohta sata vuotta, juu juu, kohta sata vuotta, juu ja kohta sata vuotta! Se neitii jälkeenpäin mua vielä kiitti, se mua vielä kiitti, se mua vielä kiitti.
ellauri185.html on line 293: 10.3.2022 klo 9.36 - Oma Profiili: Ei lähteneet edellinen sukupolvikaan
ellauri221.html on line 432: Tänään lauantaina syyskuun 17. pnä Calle Rosenius terottaa: Jeesus toteuttaa pyyntönne kun rukoilette sitä oikein! Eli noudatatte Jessen esimerkkiä ja sanotte: Tapahtukoon sinun tahtosi! Silloin tahdotte just sitä mitä sattuu tulemaan, koska sehän on mitä taivaan porukat sattuu tahtomaan, nehän on kaikkivoipia. Kaikki pyyntönne toteutetaan, kun pyydätte samaa kuin edellinen tilaaja. Voi hemmetti mitä kusetusta, kuinka kukaan on voinut ostaa tällästä?
ellauri246.html on line 899: Joitakin tietoa runoilijan elämästä auttavat tiettyjen tapahtumien paikan ja ajankokoamista, jotka on käännetty I. Godsky, todellisuudesta erityisessä tilassa, nimeltään runous, jossa hän on hämmentynyt, runot kirjoittavat itsensä: "Myös, Mielestäni ei ole henkilö kirjoituksia, mutta jokainen edellinen runo kirjoittaa seuraavat "(I. Berodsky).
ellauri246.html on line 920: Kaikista näistä terävistä muutoksista huolimatta Ei mitään tekemistä Zigzag Runoudessa, I. Brodsky, joka on maanpaossa, ei voi jäljittää. Päinvastoin, iskee äärimmäisen sekvenssin korkean perääntymisperiaatteiden kehittämisessä ja kehityksen sisäisen perustelun kehittämisessä. Vaikka runoilija itse on merkittävä kehitys hänen runoissaan todella kiistää. Ehkä kehitys on, että jostain hetkestä lähtien jokainen uusi runo on parempi kuin edellinen.
ellauri269.html on line 457: Haukotus on Kidan hallitsijan, vanginvartijan, vallan istuin, niinkö helvetti. Se toimii ikuisena vankilana ravintola Kosmoksen vaarallisimmille sieluille ja on yksi vaarallisimmista torneista koko olemassaolossa. Kuten Kita itse, Dominan voima on kudottu Haukotuxen kankaaseen, ja vanginvartijan pahansuopaisuus läpäisee kaiken sen sisällä. Se on paikka vailla toivoa tai (hu-oh) lunastusta. Jokainen loputtomaan kuiluun kohoava kerros on julmempi kuin edellinen kuten Dantella; Haukotuxeen kiipeäminen on nousta syvemmälle epätoivoon. Tornin sisustus uhmaa kaikkea perinteistä logiikkaa: sen käytävät ovat valtavia ja näennäisesti loputtomia, niin pitkälle, että niitä vaeltelemalla voisi viettää ikuisuuden tai ainakin iltakauden ennenkuin isi tulee ovelle vikisemään, ja ne muuttuvat jatkuvasti Vanginvartijan tahdon mukaan. Mitä syvemmälle Torghastiin matkustaa, sitä lähemmäksi pääsee myös itse vanginvartijaa.
ellauri275.html on line 674: Puolueen kymmenennessä kongressissa , joka pidettiin maaliskuussa 1921, vaadittiin, ettei Ordzhonikidzeä valittaisi uudelleen; Pohjois-Kaukasuksen edustajat totesivat, että Ordzhonikidze, joka ei päässyt paikalle Georgian hyökkäyksen vuoksi, "huutaa kaikille, käskee kaikkia ympärillään, ei huomioi uskollisten puolueen jäsenten mielipiteitä". Lenin ja Stalin puolustivat häntä: edellinen paljasti, että Ordzhonikidze oli kuuro toiselta korvalta ja hänen täytyi huutaa jopa Leninille itselleen kuullakseen itsensä. Tämän tuen myötä Ordzhonikidzen johtamistyyliä koskeva kritiikki väheni ja hänet valittiin uudelleen edustajaksi. Azerbaidžanin, Armenian ja Georgian hyökkäysten aikana Ordzhonikidze pyrki myös toimimaan itsenäisesti. Hän jätti usein huomiotta kaikki neuvot,
ellauri278.html on line 563: Miksi se Hitler Venäjälle hyökkäsi. Olisi hyökännyt Englantiin. Englantihan oli siltä vielä valloittamatta. Miksi se ei lähtenyt Englannin kimppuun. Sehän oli luvannut valloittaa Englannin. Vuosikauden ovat Englantia pommittaneetkin. Nyt se sõi sanansa. Ja hiton typerästi teki, avasi toisen rintaman ennenkuin edellinen oli hoidettu.
ellauri281.html on line 562: Miksi se Hitler Venäjälle hyökkäsi. Olisi hyökännyt Englantiin. Englantihan oli siltä vielä valloittamatta. Miksi se ei lähtenyt Englannin kimppuun. Sehän oli luvannut valloittaa Englannin. Vuosikauden ovat Englantia pommittaneetkin. Nyt se sõi sanansa. Ja hiton typerästi teki, avasi toisen rintaman ennenkuin edellinen oli hoidettu.
ellauri284.html on line 228: Enemmän kuin saksalaiset, jotka ovat yleensä näkymättömiä, Blackadderin vihollisia ovat hänen esimiehensä, eksentrinen kenraali Melchett (Stephen Fry), joka kokoaa joukkonsa ranskalaisesta linnasta 35 mailin (56 km) päässä edestä, ja Melchettin byrokraattisesta avustajasta, kapteeni Kevin Darling (Tim McInnerny). Vaikka nämä kaksi ovat samanarvoisia, Blackadder kohtelee Darlingia halveksivasti – kun edellinen on etulinjassa, jälkimmäinen "taittaa kenraalin pyjamaa". Heidän vihamielisyytensä on molemminpuolista, mikä johtuu suurelta osin siitä, että Blackadder hyödyntää Darlingin sukuelimen koomista potentiaalia aina kun mahdollista. Vaikka Blackadder ja Darling ovat molemmat kapteeneja, Darlingilla on virka, koska hän on esikunnan upseeri. Tämä on osoitus hänen univormunsa kauluksessa olevista punaisista kielekkeistä ja palvelulakin punaisesta nauhasta.
ellauri300.html on line 332: "Vallankumouksellinen" ajatus tyttöjen muodollisesta koulutuksesta tuotiin varovasti ja innokkaasti Toora-yhteiskuntaan 1930-luvulla, eikä ilman vastustusta. Lubavitchissa edellinen Rebbe kuitenkin otti konseptin innostuneesti vastaan ja tuki sitä. Sitten vuonna 1941 Rebbe saapui Yhdysvaltoihin, jolloin "juutalaisen koulutuksen keskusjärjestö" (Merkos L'Inyonei Chinuch) syntyi. Rebben nimitti sen johtajaksi hänen appensa (edellinen Rebbe), ja yksi ensimmäisistä Merkosin perustamista instituutioista oli Beth Rivkahin tyttökoulu. Mutta mitä iloa on tästä hasiditytölle? No paljonkin!
ellauri309.html on line 976: Karski Hollywood-veteraani iski silmänsä 19-vuotiaaseen Laureniin – edellinen avioliitto
ellauri322.html on line 365: Se sai minut ajattelemaan, että prenikat, jotka ympäröivät minua ulosottomiehen kuzuilla, häpäisivät käyttäjänsä yhtä paljon kuin kahleet rangaistusvangeilla – ehkä enemmänkin. Sai minut epäilemään, että edellinen tuotti jälkimmäisen.
ellauri348.html on line 302: Ernst Bloch samoin kuin Alfred Adler väittivät, että toivon ja optimismin välinen ero oli se, että edellinen voi näyttää toiveajattelulta, mutta jälkimmäinen antaa energiaa löytää käytännön potkua parempaan tulevaisuuteen.
ellauri349.html on line 888: Pipsakin oli tullut mukaan. Se oli ihanaa. Paikan päällä Jyväskylän Taulumäen kirkolla odottivat dynaamiset hengen ladyt, jotka olivat järjestäneet erityisesti yrittäjille suunnatun ►Toivon illan» E. Saarisen luennon ympärille. Yrittäjät tarvizevat Toivoa (kz. edellinen albumi), ja Jumalaa pyörittämään Toivon tombolaa, Jeesuxen keräämään arpalippuja. Sitä olen tässä kiertänyt kuin "pikkuisen Piipsin" kissa kuumaa puuroa.
ellauri371.html on line 529: Raportointi. Raportointipiha on myös meillä asennettuna ja siinä on aina viivain. Lasten täydellinen raportti koskien valtion ja seurakuntien kuluja, nykyisiä lukuun ottamatta, ei ole vielä saavutettu seuraavaan kuukausiraporttiin ja edellinen ei vielä valmiixi sijoitettu. Ainoa henkilö, joka ei osoita kiinnostusta valtionkassan ryöstöä kohtaan on heidän johtajansa eli hallitsija. Siksi hänen kontrollinsa eliminoi katoamisen tai tuhlauksen mahdollisuuden.
ellauri384.html on line 362: Mitä on tyrannia? Meidän on ymmärrettävä, mitä Aristoteles tarkoittaa puhuessaan tyranniasta. Aristoteelisessa skeemassa perustuslait (tai hallintomuodot) luokitellaan yhdeksi kuudesta ensisijaisesta tyypistä, jossa on joitain päällekkäisyyksiä ja vaihteluita. Ensinnäkin hän jakaa perustuslain poliittisessa virassa olevien ihmisten lukumäärällä – yksi, muutama tai monta. Toiseksi hän jakaa nämä kaikki ideaalisiin ja perverssiin tyyppeihin. Erona näiden kahden välillä on se, että ideaalista tyyppiä hallitaan sen mukaan, mikä on parasta yhteiskunnalle kokonaisuutena, kun taas kieroutunutta hallitaan vain hallinnon alaosaston eduksi. Tämä antaa meille kolme perustuslakiparia aristoteelisessa skeemassa – monarkia/tyrannia, aristokratia/oligarkia ja perustuslaillinen hallitus/demokratia, joista edellinen on ihanteellinen tyyppi ja jälkimmäinen kieroutunut.
xxx/ellauri027.html on line 637: Primitiivisimmässä muodossaan johtajuus on kuin van der Waalsin apinat: voimakkain, neuvokkain ja vallanhaluisin syrjäyttää jossain vaiheessa vanhan johtajan ja ottaa ryhmän haltuunsa. Astetta jalostuneempi johtamisen muoto on johtajuus, joka periytyy suvussa tai jonka edellinen johtaja siirtää seuraajalleen. Esim noi Kimit, enkä nyt tarkoita sitä Räikköstä, vaikka onhan sekin aika jäätävä. Se vaan ei oo johtanut enää aikohin.
xxx/ellauri081.html on line 238: Oulunkylän kierrätyskeskuxesta löytyi Panun pääteos "Lavatähti ja kirjamies" paperikantisena sopuhinnalla, 0 eurolla. Taskuunmahtuvampi kuin tämän Suomen luetuimman elämäkerturin ja elämäntapapyllynnuolijan muut opuxet. Siinä vanha norssi hienovaraisesti vittuilee Tohmajärven tytölle joka rajaa silmänsäkin sinisellä ja laulaa kireällä eellä. Tohmajärvi on kunta aivan rajan pinnassa Pohjois-Karjalassa, tuolla Tuupovaarassa. No ei, Tuupovaara on nyttemmin Joen kaupungin kaupunginosa. Katri-Helena muistuttaa Calvinia ja Hobbesia, Yeazeja ja Browningeja siinä, että se uskoo keskusteluun vainajien kanssa ouija-laudalla. Kaikki on ennalta määrättyä, jopa Panun kosinta. Katrin edellinen norssi oli Fisu eli Timo Kalaoja, Panun luokkatoveri useammassakkn sanan mielessä. Eikös senniminen ollut meidänkin luokalla, lihava kaveri joka lopetti keskikoulusta ja lähti ajamaan jotain jakeluautoa? Sillä oli kai päässyt palamaan puuro pohjaan tai jotain sellasta. Eikun se oli Kalajoki. No lähellä. Timo oli tunari, ei osannut sorvata edes pianonjalkoja. Sen virma meni konkurssiin, Timo kuoli ja Katri jäi maxelemaan konkurssivelkoja. Siinä oli Katrin tiukasta yläviivasta paljon apua. Katri asui ensin Polakassa Hyväskylässä, sitten Ponun luona Hämeenkyrössä ja nyttemmin Liimataisen kanssa Askolassa, ellei Tommi ole kuollut tai Katri eronnut.
xxx/ellauri128.html on line 40: Sysmän Koskueen Salpakierron kierrätyskaupasta löytyi egellä V.A. Koskenniemen Vaeltava viisaus. Lopetetun Alkon edessä oli myytävänä luottokaupalla Hannu Tarmion Elämän viisauden kirja. Maxoinkohan edes egeä. Molemmat WSOY:n julkaisuja. Turmiolan kirja ilmestyi 1990, Vaakun vuonna 1952. Vuosi 1952 oli tärkeä vuosi myös Vladi Nabokoville, kuten Witte totesi (kz. edellinen albumi). Kreikkalaisen sananjohtonsa mukaisesti merkizee aforismi rajoitusta, ja se voitaisiin vaihtaa myös sanaan "määritelmä" (kreikkalaiset eivät kyllä siitä pitäisi). Sitä käytetään usein synonoomisesti (sic) maksiimin kanssa. Kuten raamatussa, näissä kokoelmissa on keskenään ristiriitaisia päähänpistoja. Joku Ebner-Aschenbach nimitti aforismia puuttuvaxi renkaaxi ajatusketjussa. Ryhtyessään toimittamaan tätä antologiaa, jonka ajallinen raja on 2. maailmansota, Vaakku nojasi omaan kotikokoelmaansa. Vaakun töräyxet valmistuivat Hangossa elokuussa 1952.
xxx/ellauri129.html on line 351: Samaan aikaan hänen edellinen parisuhteensa kariutui. Korhonen soimaa itseään "jonkin verran" siitä, että asiaan saattoi vaikuttaa hänen oma kikkailunsa Irakin-ahdistuksen kanssa. Kun avovaimon äiti sairastui syöpään ja kuoli, Rikusta ei ollut puolisolle paljon apua.
xxx/ellauri137.html on line 74: Viime aikoina Rantala on laajentanut repertuaariaan myös sellaisille alueille, joihin Darwin-intoilijoiden edellinen sukupolvi ei tuntenut mielenkiintoa: hänestä on tullut naistenlehtikelpoinen terveysguru ja maallikkosaarnaaja.
xxx/ellauri169.html on line 305: Kyllä, on totta että vartaloon kiinnitettäviä implantteja käytetään kontrolloimaan ihmisten mieltä ja ruumista kuten myös seuraamaan heitä kuin Wokun koirat. Soiraa! Kyllä, on totta että heillä on perä-ääninäytteet sadoilta tuhansilta amerikkalaisilta ja että he voivat tunnistaa & seurata kaikkea elektronista kommunikaatiota siin maassa. Perästä kuuluu sanoi torventekijä. Hetkinen vastasi Putkinen ja pieraisi puhelimeen. Useimmat puhelinsoitot kulkevat noin 30 tietokoneen läpi ennenkuin ne saavuttavat päämääränsä. Näiden puhelinyhtiöiden tietokoneet, erään silminnäkijän mukaan joka työskenteli AT&T:ssä, tallensivat KAIKKI puhelut. Kuitenkin seuloakseen tärkeät asiat joutavanpäiväisistä, Illuminaatin puhelinkeskus käyttää luetteloa avainsanoista, kuten nimistä ja lauseista; sen nimi on THE WATCH LIST jota tietokoneet käyttävät tunnistaakseen kuuntelemisen arvoiset keskustelut. Vaikka NASA käyttää supertietokoneita, se kuitenkin valvoo koko planeetan tietoliikennettä, ja heidän täytyy puristaa tämä WATCH LIST niin pieneksi kuin mahdollista (kz edellinen paasaus.) Listan alkuperäisen version kokosi erittäin pienikokoinen Watchman Nee.
xxx/ellauri170.html on line 530: Ukkolan mukaan vitsiniekan työnantaja vastasi hänen sähköpostiinsa, vaikka tällä oli varmaan oikeitakin töitä hoidettavana, ja totesi twiittien ylittäneen sopivuuden rajat. Ukkola vastasi tähän, että ”Eihän tuo nyt ihan normaalilta twiittailulta vaikuta ja siksi sinua lähestyinkin.” Ukkola tunnetusti pystyy olemaan yhtään hauska ainoastaan tahattomasti, ja edellinen lause on kontekstissaan yksi hänen hauskimmistaan. Tosin sittemmin vitsiniekan työpaikalla esimiehet olivat käyneet miehen Twitter-julkaisuja läpi löytämättä mitään huomautettavaa, ja heille tuotti myös vaikeuksia käsittää, miksi Ukkola ylipäänsä oli ottanut heihin yhteyttä. Saatiinpahan sentään tuhlattua opistohallinnon aikaa senkin Eri Keeperin edestä.
xxx/ellauri174.html on line 369: Ja humalainen ääni lauloi säädytöntä kuplettia, ja kaikki tämä tanssi, kuten edellinen kuva, samalla tamburiinilla ja samoilla kastanetteilla.
xxx/ellauri200.html on line 383: Brittien imperiumi 1800-luvun lopulla oli valtava, aurinko ei siellä päässyt laskemaan. Britit vaan toistivat saman virheen jonka edellinen sukupolvi oli tehnyt orjakaupassa: ei orjia pidä ottaa kotieläimixi, vaan ne kandee pitää pihatossa kun ei niitä tarvita. Tai vielä paremmin, kuten jenkit oivalsivat: myydä niille cokista ja sirkushuveja (kuten tämä sarja) sekä pakkoviedä niille takaisin niiden ize tekemiä, hikisten palefacejen venyttämiä t-paitoja ja rikkinäisiä kodinkoneita. Ei enää edes ikävästi järjestäytyneitä ja jotain muka vitun oikeuxia vaativia työläisiä vaan izeyrittäjiä, oman elämänsä seppoja. Jos menee huonosti se on ihan oma syy.
xxx/ellauri252.html on line 70: se oli jättimäinen, kerran hänen pillussaan oli hiiri pitämässä lämmintä. Me teimme lapsen, hän odotteli sängyssä että saisin valmiixi 5 sivua ja tulisin työntelemään tavalliset 5 pistoa. En minä ole katkera, kuha kirjoittelen. Leena löntysteli kauppaan joka päivä pylly pystyssä. Asuimme Taivassalossa 1kk ja ehdin kyllästyä häneen. Leenalla oli pitkä tukka ja tasaiset leveät (huom ei harvat) hampaat. Iskin se yxissä bileissä koska olin huoran tarpeessa. Minulla ei seisonut. Se oli mulle hirvittävää aikaa, kuten olen niin monasti kertonut. Kerron kaiken mieleen tulevan. Mitähän sinä teet paraikaa? Tiskaat? Lähetä rahaa. Kerron vielä Leenasta. Olin naimisissa, edellinen vaimoni Tuula otti asian hyvin raskaasti. Sinin kanssasi on niin ihana että on suorastaan vaikea kerskua kaikista näistä aiemmista panopuista.
xxx/ellauri289.html on line 203: Avioeroa ei suositella, ja uudelleen avioliitto on kielletty, ellei avioeroa ole saatu aviorikoksen perusteella, jota he kutsuvat "pyhien kirjoitusten avioeroksi". Jos avioero saadaan jostain muusta syystä, uusi avioliitto katsotaan aviorikokseksi, ellei edellinen puoliso ole kuollut tai sen katsotaan syyllistyneen seksuaaliseen moraalittomuuteen. Äärimmäinen fyysinen väkivalta kuten naaman pureminen, perheen tahallinen tukistamatta jättäminen ja se, mitä nimitetään "hengellisyyden ehdoton vaarantaminen" hyväksytään perusteeksi erolle.
xxx/ellauri293.html on line 723: Kun henkilö odottaa enemmän tiettyä tulosta yksinkertaisesti siksi, että se oli juuri tapahtunut, viimeaikaisuusharha voi vaikuttaa häneen. Palatakseni kolikonheittoesimerkkiin, koska edellinen yksi tai kaksi heittoa olivat päitä, henkilö, johon äskettäisyysharha vaikuttaa, ennusti edelleen, että päät käännetään.
xxx/ellauri388.html on line 503: Niin kyynelten kuin siemenenkin vuodatus (paizi ihan pikku annoxina että paikat pysyy kosteina) ei ole välttämätön elämiselle ja terveydelle. Sekä edellinen että jälkimäinen on suuressa määrin mielikuvituksen, tunteiden ja tahdon alainen. Sekä edellisen että jälkimäisen vuodatus voi silmänräpäyksessä pysähtyä välittömän sieluntoiminnan vaikutuksesta. (Haha Eliza Dolittle, koitappa pysäyttää runkkua kun sen ulospumppaus on alkanut).
47