So far so good, hyvin ja pahoin, oikein ja vasein, pitäsj ja pitäsj, mutta mitä Jyrin ja poikien oikeasti tulee sitten duunata? Voidaanko jatkaa entisellä mallilla, vai pitäisikö persereijät tervata? No ei nyt sentään, Moore lohduttaa. Tulkaa tyköni te janoovaiset ja isoreikäiset kuten ennenkin, kolkuttavalle avataan.

ellauri090.html on line 389: Ei muuta kuin sarjayrittämään vaan, kyllä se siitä muovautuu, kuten venäläinen sanoisi, eipä aikaakaan niin ollaan kohta taas kokkareina pinnalla, jonkun vaikka liikkuvan intialaistyyppisen ravintolariksan ohjissa. Reinikainen kazoo suopeasti päältä ja nostaa venelakkia. Täst mie piän, tää on hyvä ohjelma, sanoisi myös David Foster Wallace. Save America, if you cannot keep it great. 

ellauri092.html on line 88:     He became very settled and successful in ministry in Chicago. He sat on at least ten separate committees while at the same time fighting the gall of Cod to step out as an itinerant Evangelist. Cash flow was becoming mechanical. In June 1871 a great burden came upon two older ladies in his congregation to pray that he would receive the baptism of the Holy Ghost and fire. These two hot ladies became very obvious to Moody as they sat on the front pew and prayed as he preached. When he enquired about their praying they informed him that they needed the power of the Spirit.

ellauri092.html on line 102:  In November 1882 when he spoke at Cambridge University he was filled with great anxiety as this educational centre for Britain’s aristocratic and wealthy youth had a reputation of unparalleled riotous behaviour. That first night at a Zoom meeting Moody spoke on ‘the Spirit’s power service.’ The university vicar Handley Moule was somewhat nervous. The young C.T. Studd (the same guy who impressed J.R.Mott with his biceps) greatly doubted ‘if this Yankee was up to the task.’ The first mission night on the Monday had 1,700 students in attendance. As Sankey sang his sacred Hymns they jeered, laughed and shouted. When Sankey finished he was near to tears. As Moody preached on Daniel in the lions den (how appropriate) again they laughed, shouted and did all in their power to disturb him. He maintained his calm. By the end of the week at least 200 students had accepted a check from the speaker. Amongst them was a main ‘ringette player’ who later assumed missionary position in China and was the first lady Bishop of King Kong. Out of this mission came The Cambridge Seven, missionaries who made a lot of dough. This campaign had huge proceeds that also leeched the youth of the whole nation.

ellauri092.html on line 184:       In 1914–1917 many Methodist ministers made strong pleas for world peace. President Woodrow Wilson (a Presbyterian), promised "a war to end all wars." Tästä teki sitten pilaa italialainen nobelistirunoilija Eugenio Montale, joka on aika lailla kyllä never heard. Se oli liian hermeettinen vedotaxeen kansan makuun. Oikeastaan sen ei olis kuulunutkaan saada noobelia kerze oli pessimisti, muze oli sentään antifasisti, joista sodan aikana lie Italiassa ollut pula. Eli jälleen kerran sellanen poliittinen virkanimitys. Montale oli kantava voima runoilijaryhmässä, joka kutsui itseään Hermeettiseksi seuraksi. Ryhmä tuotti täysin epäloogisia runoja, jotka kuvastivat absurdia ajatusta Sodasta, joka päättää kaikki sodat. 

ellauri092.html on line 206:   Nää on tosi hämäriä, selityxen jälkeenkin. Pyhitys on se että apinoista ikäänkun tulee jotain pikku jumalolentoja. Uudelleensyntyminen on se hurahdus. Uskonvarmuus tarkoittaa että hurahtaneella on ikäänkuin pääsylippu taivaaseen. Hankittu vanhurskaus on jotain erityisen mefodistista. Täydellinen pyhitys meinaa että pääsee pulmusexi vielä elävänä. Hizi kyllä pitää olla joku tosi tarkka teologinen nitpickeri että saa näistä uskonkiistoista mitään selkoa. Tavallinen syntinen kyllä miettii että mitä eroa, ja sitäpaizi oikeastaan mitä väliä. 

ellauri092.html on line 217: Whatever the case, it is indisputable that Baptists have been a major branch of denominations since at least the 17th century. In America, the First Baptist Church of Providence, Rhode Island was founded in 1639. Today, Baptists comprise the largest Protestant family of denominations in the United States. The largest Baptist denomination is also the largest Protestant denomination. That honor goes to the Southern Baptist Convention.

ellauri093.html on line 435: Näin pitkän unen jossa mm.  käpyläläinen paritalo syttyi tahallisesti palamaan, Irina Krohn kertoi kuumia poliittisia salaisuuxia merimieskapakassa, Jaakko Haaviolla oli ökytalo kadunkulmassa, urheilijat kuristivat toisiaan irvistellen judo-otteilla ohuen lumen peittämässä valtavassa hallissa. Viimeisessä ja parhaassa osassa halasin selvästi alaikäistä mutta halukasta Seija-tyttöstä jolla oli kaunis selkä yöpaidan alla eikä vielä oikeastaan tissejä mutta nännit kovana. Se löysi mun yöpuvun housun halkiosta jäykkänä törröttävän kikkelin ja tökki sitä kummissaan. Mikä tämä on? En tohtinut vielä näyttää enkä selittää. Se tekee sulle ojennuxen koitin sanoa. Aika hyvät pedofiilixet. No siihen heräsin. Olikohan se Heinleinin syytä vai tuliko se Hiljasta. 

ellauri093.html on line 449: In this respect all religions are only one religion.	Tästä seuraa että kaikki uskonnot on oikeasti ihan 1 ja sama.

ellauri093.html on line 471: Hilja ei ole veizilaatikon terävimpiä veiziä, joten se ei nää tässä mitään ongelmaa. Nielsenin luennot olivat kyllä pilkan kohteena, mutta nuorelle totuudenezijälle niistä avautui vapauttavia näköaloja. Hänelle valkeni toisaalta inhimillisen tutkimuxen avaruus ja tärkeys, mutta toisaalta riittämättömyys, kun iäisyysarvot ovat kysymyxessä. Uskon yxinkertainen tie kirkastui aivan uudella tavalla, ei tiedon vastakohtana, vaan sen välttämättömänä täydentäjänä. Kantin lait ovat yhtä epäämättömiä sielun sisäkentillä kuin Newtonin painovoimalaki ulkopeleissä. Mutta eri tavalla. Ai miten niin? Pruit pruit, läiskis läiskis (peruuttaa nopeasti taka-alalle).   Kuten Peeveli sanoi: "Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä kuulostaa hyvältä, sitä miettikää." Hizi koittais edes päättää mitä niistä erityisesti.  

ellauri093.html on line 705: Se tapahtui eräänä sunnuntaina. Dick oli valinnut textixi Lasst uns hinüberziehen. Lasst uns,  toi uns on ihanin sana. Suomessa sitä vastaa omistusliite. Sillä on anagrammi nus. Jeesus tule, ota meidät ja omista, olemme yxineuvoisia vaikka kaxikotisia, emme pärjää omine neuvoinemme. Ja sit toi über, tai oikeastaan kaikki noi saxan prepositiot: an auf hinter in usw. Adrianmerellä kalastajien puolisot ei näy mutta ääni kantautuu. Hiljaa pitää puuhata. Meillekin tarjoutuu vielä "toinen säkeistö" yljän kaa tuolla ylhäällä. Täysi turva jeesuxen kanssa. Ilman Ilmon tylsää selibaattia.

ellauri093.html on line 867:   No tyhmät lähetyssaarnaajat ostivat koko tarinan, varsinkin kun "Mr. Edwards" antoi tehtäväxi varustaa 1 huone pikku kappelixi ja pitää jumalanpalveluxia kylän kansalle. No toihan me kyllä osataan! ne ilahtuivat. Lopputulos oli, että he todella matkustivat Vammelsuuhun (sellainen oli olemassa sittenkin). Päivi perusti Vammelsuuhun täysihoitolan kun palkkatulot loppuivat. Bill oppi kankeasti suomea. Ei se nyt ollut kummonenkaan kartano, mutta olihan siellä ihan kivat premissit ja isoja saleja. Lahden yli sojottivat Kronstadtin tykit. Kovin pitkäikäistä ei tulisi tästä ilosta. Täysihoito oli vähän kalliinpuoleista, mutta siihen sisälty Billin englanninkielinen kova paasaus. Päivin oli omistettava huomionsa kaikkien pöytien vieraille ja kazottava ettei mitään puuttunut paizi Billin paasausta. Bill saarnasi ja Päivi suomensi. 

ellauri094.html on line 37: Häyriset (ent. Högdahl) asuivat Eirassa Seijan lähellä. Hannes Häyrinen oli oikeasti aika paskamainen naapuri. Aggressiivinen siipihiiri joka saattoi purra peukaloa.

ellauri094.html on line 106: Tosiaan Ylehän teki sen kysymyksen, ja sen kyselytutkimuksen mukaan kansahan haluaisi tämmöisen niin sanotun tasa-arvoisen avioliittolain. Mutta sitten kun nämä kysymykset asetettiin oikeaan muotoon, niin kuin muun muassa Ajatuspaja teki tämän kyselytutkimuksen ihan tämmöisellä ulkopuolisella gallupfirmalla TNS:llä, niin siellä kyselytulokset olivat toisenlaisia: kun kysyttiin oikeasti sitten myös tätä adoptioasiaa elikkä sitä, kuinka moni suhtautuu myönteisesti siihen, että lapset voitaisiin adoptoida esimerkiksi sateenkaariperheeseen, niin vain 4 prosenttia kannatti sitä ja 62 prosenttia kannatti miehen ja naisen välistä perhemuotoa, johon lapset adoptoitaisiin. Elikkä nyt kun tästä avioliittolaista äänestettiin, niin eivät ikävä kyllä monet äänestäessään tienneet, että me äänestimme myös samalla lapsen adoptiosta perheen ulkopuolelle, myös homo- ja transperheitten keskuuteen, ja siinä mielessä tämä asia kyllä meni [Puhemies koputtaa] aika villaisella julkisuudessa.
ellauri094.html on line 527: There was feasting with revelling, there was sleep with dreams, Oli bileitä ja remua, harmakärpyysejä,
ellauri094.html on line 642: So the son of her suffering, that from breasts nigh dead Niin misun kärsimyxen poika joka puolikuolleilta tisseiltä
ellauri094.html on line 658: “Super Flumina Babylonis” celebrates the release of Italy from bondage in imagery that recalls the resurrection of Christ. The open tomb, the folded graveclothes, the “deathless face” all figure in this interesting poem that sings out, “Death only dies.” In “Quia Multum Amavit,” France, shackled by tyranny, is personified as a harlot who has been false to liberty. She has become “A ruin where satyrs dance/ A garden wasted for beasts to crawl and brawl in.” The poem ends with France prostrate before the spirit of Freedom, who speaks to her as Christ spoke to the sinful woman in the Pharisee’s house, in a tone of forgiveness.
ellauri095.html on line 220: The brilliant student who had left Oxford with first-class honours failed his final theology exam. This almost certainly meant that despite his ordination in 1877, Hopkins would not progress in the order. In 1877 he wrote God's Grandeur, an array of sonnets that included "The Starlight Night". He finished "The Windhover" only a few months before his ordination. His life as a Jesuit trainee, though rigorous, isolated and sometimes unpleasant, at least had some stability; the uncertain and varied work after ordination was even harder on his sensibilities. In October 1877, not long after completing "The Sea and the Skylark" and only a month after his ordination, Hopkins took up duties as sub-minister and teacher at Mount St Mary's College near Sheffield. In July 1878 he became curated at the Jesuit church in Mount Street, London, and in December that of St Aloysius's Church, Oxford, then moving to Manchester, Liverpool and Glasgow. While ministering in Oxford, he became a founding member of The Cardinal Newman Boozing Society, established in 1878 for Catholic members of the University of Oxford. He taught Greek and Latin at Mount St Mary's College, Sheffield, and Stonyhurst College, Lancashire.
ellauri095.html on line 248: Hopkins invites a comparison between his persona and Christina’s erstwhile lover, James Collinson, who also became a follower of the Pre-Raphaelites and convert to Catholicism and, for a while, a Jesuit. Eventually, by converting to Catholicism himself and joining the Society of Jesus, Hopkins exchanged the inferior position articulated in “A Voice from the World” for a superior one, superior at least in the sense that Christina Rossetti apparently felt that her sister Maria, who actually did cross the convent threshold and become a religious, had achieved a higher stage of religious development than she herself did.
ellauri095.html on line 260: In 1893, she developed breast cancer and though the breast was removed, there was a recurrence in September 1894. She died in Bloomsbury on 29 December 1894 and was buried in Highgate Cemetery. The place where she died, in Torrington Square, is marked with a stone tablet.
ellauri095.html on line 429: 1850- ja 60-luvuilla Rossettin maine kasvoi nopeasti, vaikka löytyy tragedian leimaakin. Vuonna 1856 useat yliopisto-opiskelijat, mukaan lukien William Morris ja Edward Burne-Jones, aloittivat Germ :n mallin mukaisen lehden . Oxford and Cambridge -lehti, siinä oli 12 numeroa, joihin Rossetti osallistui kolme runoa. Yhteyden kautta aikakauslehteen Rossetti tapasi Jane Burdenin – hänen elinikäisen muusansa ja rakastajattarensa – ja esitteli hänet tulevalle aviomiehelleen William Morrisille.
ellauri095.html on line 499: Hopkins had been attracted to asceticism since childhood. At Highgate, for instance, he argued that nearly everyone consumed more liquids than the body needed, and, to prove it, he wagered that he could go without liquids for at least a week. He persisted until his tongue was black and he collapsed at drill. He won not only his wager but also the undying enmity of the headmaster Dr. John Bradley Dyne. On another occasion, he abstained from salt for a week. His continuing insistence on extremes of self-denial later in life struck some of his fellow Jesuits as more appropriate to a Victorian Puritan than to a Catholic.
ellauri095.html on line 556: For all his dreadnought breast and braids of thew: sinne meni sixpäkki sekä haba yhtä kyytiä;
ellauri096.html on line 77: Yllätyskokeen paradoxi kuulostaa samalla lailla typerältä kuin kasan paradoxi, tai Akhilles ja kilpikonna. Koe ei voi olla perjantaina, siis se ei voi olla torstaina, jne. Ihan samaa hölmöilyä kuin entisen äijän halkokuorma. Ei yllätyskokeessa ole tärkeetä ettei tiedä milloin se tapahtuu, vaan ettei sitä kerrota etukäteen, niin ettei voi jättää lukemista viime tinkaan. Yllätyxen asettaminen ehdoxi onkin oikeasti ongelma, se ei onnistu:
ellauri096.html on line 102: Science is about what is the case rather than what ought to be case. This seems to imply that science does not tell us what we ought to believe. The traditional way to fill the normative gap is to delegate issues of justification to epistemologists. However, Quine is uncomfortable with delegating such authority to philosophers. He prefers the thesis that psychology is enough to handle the issues traditionally addressed by epistemologists (or at least the issues still worth addressing in an Age of Science). This “naturalistic epistemology” seems to imply that ‘know’ and ‘justified’ are antiquated terms – as empty as ‘phlogiston’ or ‘soul’.
ellauri096.html on line 147: , he also believes that at least of one these answers is false. This ensures he believes a contradiction. If any of his answers is false, then the student believes a contradiction (because the only falsehoods on the question list are contradictions). If all of his test answers are true, then the student believes the following contradiction: ∼(A1&A2&…&A100)
ellauri096.html on line 463: Kazeen vangizi tytön vaikeasti määriteltävä hymy. Pyöreä naama, leveä rako yläetuhampaiden välissä (se on diasteema Jaska), mustat viirusilmät, pisamat, oikeassa poskessa laaja tummanharmaa laikku, mikä lie kuolio tai pigmenttihäiriö. Akvarellitekniikka korosti ilmeen vähä-älyisyyttä, ikään kuin kuola leviäisi vesivärin mukana ympäri naamaa ja maisemaa, niin että "lukija" tunsi vaistomaista tarvetta palauttaa kirja oitis hyllyyn aakkosenmukaiselle paikalleen ja mennä pesemään kädet vedellä ja saippualla ja huuhtomaan ne käsidesillä. Ettei vaan norovirus yllätä.
ellauri096.html on line 475: Jutan unelmahevosen kirjoittanut Asta Ikonen on oikeasti olemassa oleva kirjailija, jonka tuotanto koostuu enimmäkseen nuorille suunnatuista kirjasarjoista. Tahdon murskatappiossa hänen tuotantoaan ruoditaan sivukaupalla. Anu muun muassa tuomitsee Jutan unelmahevosen juonenkäänteet epäuskottaviksi ja henkilöhahmojen suhteen paperinukkemaiseksi. No siinä kyllä aika musta pata soimaa kattilaa.
ellauri096.html on line 773: The problem of weakness of will goes back at least as far as Plato. In Plato´s Protagoras Socrates asks precisely how it is possible that, if one judges action A to be the best course of action, one would do anything other than A?
ellauri096.html on line 855: Mikäli aatelismies oli loukannut toista, vallalla ollut kumma käsitys edellytti, että loukattu osapuoli vaati hyvitystä kaksintaistelun muodossa. Jos loukattu ritari yritti unohtaa nöyryytyksensä, hän leimautui helposti kunniattomaksi pelkuriksi. Mikä tarkoitti vaan sitä että kuka tahansa saattoi kävellä sen ylize ja viedä sen pelivälineet. Aatelismiesten kaksintaistelujen taustalla oli usein nainen, mikä antoi taisteluille romanttisen sävyn. Paskanmarjat, resujen omistuxesta siinä oli kyse silloinkin. Miekoin tai pistoolein käytyä taistelua jatkettiin kuitenkin monesti toisen osapuolen kuolemaan asti, minkä vuoksi kaksintaistelut lopulta kiellettiin sekä suuressa osassa Eurooppaa että Venäjällä. Voi kysyä mixi, siinähän päästiin nopeasti eroon paskiaisista? No kai ne jotka voittivat oli vielä paskiaisempia. Sitäpaizi, huonoja paskiaisia tarvittiin tykinruuaxi. Kaksintaisteluperinne jatkui kielloista huolimatta, ja Saksassa se levisi 1500-luvulla yliopistoihinkin. Tuohon aikaan yliopistojen opiskelijat olivat enimmäkseen aatelisperheiden poikia, jotka olivat sisäistäneet aateliston kunniakäsityksen kasvaessaan. Nykyjään huippyliopistoissa maxavat opiskelijat ovat yleensä pohattojen poikia, jotka ovat sisäistäneet rahanteon ajatuxen kasvaessaan. Yliopistoissa opiskeli kuitenkin myös porvarisperheiden poikia, jotka omaksuivat nopeasti ylhäisiltä opiskelutovereiltaan sekä miekankäyttötaidon että tiukan kunniakäsityksen. Huippuyliopistoissa opiskelee nykyään myös vapaaoppilaina ulkolaisten värivammaisten ylifixua jälkikasvua, jotka nopeasti omaxuvat rahanteon ajatuxen.
ellauri097.html on line 115: Mä lyön vaikka vetoa et tää oli sen fixun vaimon ansiota. Mencken oli vaikeasti luokiteltava sekobolzi. Sillä oli erivärisiä hattuja päässä pinossa kuin Koppiaismäellä. Herbert Spenceriäkin se kannusti, pitkä miinus siitä.
ellauri097.html on line 424: The Protestant parson is the grandfather of German philosophy. The theologians’ instinct in the German scholars divined what Kant had once again made possible. The conception of a “true world,” the conception of morality as the essence of the world … were once again, thanks to a wily and shrewd skepticism, if not provable, at least no longer refutable. Kant’s success is merely a theologian’s success. [The Antichrist §10.]
ellauri097.html on line 459: If they want to work on repairing the flaw in their argument, they’re welcome to try that. It would involve introducing a moral term that can be substantiated into the premise to arrive at a conclusion with a moral term. They might say, “If a thing is natural, then it’s moral. This is natural for me, therefore it’s moral.” Now, there’s a valid argument. I don’t think it’s sound, but at least it doesn’t commit the is-ought fallacy.
ellauri097.html on line 606: Oli kyllä suullisen perinteen aika, kauan, kauan sitten. Mut kysymys on ennen kaikkea siitä miten tehdään pätäkkää ja kenelle. Tai oikeasti ei vaan se, vaan myös se et miten musta tulee kuolematon kun mun meemit leviää paremmin kuin mun geenit.
ellauri097.html on line 787: Though as for that the passing there Vaikka oikeasti niitä pitkin kulkijat
ellauri097.html on line 800: Ei tää nyt ole kovin todistusvoimainen. Ei voi tohon hevin lukea sen enempää salattua merkitystä kun siinä on, mikä ei nyt ole paljon paskaakaan. Joku Glenn kyllä käyttää rohkeasti psykoanalyyttista elämä ja teos-menetelmää tähän, tietäen että Frostin junasta oli juuri jäänyt asemalle joku rakas kaveri.
ellauri097.html on line 808: Frost pyh-pyhitteli naisrunoilijoille ja peukutti jotain Wordsworthia. (No ei Viljo kyllä kovin miehekkäältä vaikuta.) Mitä homommax se tuli sitä maskuliinisemmin se koitti esiintyä. Kai se oli tollanen Mannling sitte, Tom of Finland tyyppiä. Välillä homofoobinen, välillä homofiilinen, aina homososiaalinen. Väänsi läppää siitä ja meni piiloon läpän taaxe. Mut paras kazoa ize noita runoja eikä luottaa sokeasti Kareniin, Karen vaikuttaa aika rekkafeministiltä.
ellauri097.html on line 818: Elinor and Robert Frost had six children: son Elliot (1896–1900, died of cholera); daughter Lesley Frost Ballantine (1899–1983); son Carol (1902–1940, committed suicide); daughter Irma (1903–1967); daughter Marjorie (1905–1934, died as a result of puerperal fever after childbirth); and daughter Elinor Bettina (died just one day after her birth in 1907). Only Lesley and Irma outlived their father. Frost's wife, who had heart problems throughout her life, developed breast cancer in 1937, and died of heart failure in 1938.
ellauri098.html on line 56: The greatest challenges a detective faces aren't always a devious criminal or a really tough case — all those are a cakewalk compared to managing their personal life. The genius ones are nerds with trouble getting along with people or worse, have social or personality disorders. The hard-working ones are workaholics who let their family relationships slide because they're never home. The overworked and nervous ones dabble in drugs and court substance addictions (or blood). The Film Noir detective and his descendants have terrible luck with women, who either end up dead, broken or distant; if he has a wife he may be cheating on her. And gods help him and his friends if some of the bad guys or associates that they helped put in the clink come back to haunt him. And his personal finances are probably gone thanks to being The Gambling Addict. In short, it's rare to have a detective as a main character in a dramatic story and have them not have at least one serious character flaw that's tangential to them actually working cases.
ellauri098.html on line 216: 14. MAAGISEN AGENTIN KUITTAUS: Hero saa maagisen agentin plusmerkkisen toimintansa palkkiona. Tää voi olla joku kama, jotain joka löytyy questillä, tai jotain ostettua vaikeasti saatavalla valuutalla, tai jotain joka valmistetaan kuonpuoleisesta kuonasta, maagista muonaa tai sit vaan joku Hessu tai Pluto-tyyppinen sivuvaunu. Esim Jesse saa ristillä riippumisesta palkinnoxi eturivin paikan paperiseppänä. No ei, ei ollut hyvä esimerkki, toihan oli tarinan ihan loppupeleistä. Pikemminkin noi apostolit sitten. Paizi eihän Jesse tehnyt mitään merkittävää ennenkuin se sai ne. Ei tätä kohtaa oikein löydy passiokertomuxesta. No joku Simson sitte? Siinä varsinainen supermies:
ellauri098.html on line 242: 26. RATKAISU: Hero selviää vaikeasta tääskistä. Vrt. edellä. Huonostihan kävis koko tarinan jollei hero selviäisi siitä. Tulis ihan toisenlainen tarina, vähemmän satu, pikemmikin dokkari.
ellauri098.html on line 343: Niitäkin mulla on useita tossa hyllyssä, mm. Salen Henderson, Melvillen Taipii, Heyerdahlin Ra, Conradin Lordi Jim (puolaxi), Celine, Camus, Rimbaud, ym.ym. Jotain niistä olen lukenutkin, suurinta osaa en. Mutta ei niistä pitänyt oikeasti paasata, vaan narratiivin troopeista.
ellauri098.html on line 388: Kotka ois kai seniorihyvis, rohkea ja julma. Sehän on jonkun silverbäkin näkönenkin. Leijonassa on paljon samaa imiziä vaikka oikeasti ne on veteliä laiskimuxia.
ellauri098.html on line 536:

LM Alcott, Alice (Carroll), Captain America, Marcus Aurelius, Belle (Beauty of Beast), Beyonce, Barbara Bush, Jimmy Carter, prinssi Charles, Agatha Christie, Cinderella, Aretha Franklin, Francesco Franco, Forrest Gump, Heinrich Himmler, Kim Kardashian, Robert E.Lee, George Marshall, kuningatar Mary I, Ophelia (Hamlet), Mike Pence, Barbra Streisand, W.H.Taft, Alfred Lord Tennyson, St.Teresa of Avila, Äiti Teresa, Dr.Watson (Holmes), Bruce Willis, Tiger Woods

ellauri098.html on line 541: ESTPs are adaptable and clever, able to roll with changes where more structured and intellectual personalities would be paralyzed. They take nothing seriously, least of all themselves.
ellauri098.html on line 552:

Woody Allen, Aragorn, The Beast (Beauty and), Humphrey Bogart, James Bond, Charles Bronson, Simon Cowell (taas), Tom Cruise, James Dean, Diogenes, Clint Eastwood, Henry Ford, Ernest Hemingway, Edmund Hillary, Indiana Jones, Steve Jobs, Frida Kahlo, Bruce Lee, Mad Max, John McEnroe, Vladimir Putin, Keith Richards, Ernst Rommel, Alan Shepard (astronaut), Frank Sinatra, Julia Timoshenko, Melanie Trump, Frank Zappa (taas), Venus Williams

ellauri099.html on line 145: Charlotte BrontélammaspernaDysplastiker

east-hill-farm.com/wp-content/uploads/2019/03/icelandic-sheep-2.jpg" height="100px" />
ellauri099.html on line 219: In the northeast corner of the Lyceum, there was a garden, which possibly led to the peripatos, or shaded walk from which the promenading Peripatetic school derived its name. Indeed, there were gardens in all the earlier philosophical schools, in the schools of Miletus on the present-day Turkish coast, and allegedly in the Pythagorean schools in southern Italy. Plato’s Academy also had a garden. And later, the school of Epicurus was simply called “The Garden.” Theophrastus, a keen botanist like Aristotle who did so much to organize the library and build up its scientific side (with maps, globes, specimens and such like), eventually retired to his garden, which was close by.
ellauri100.html on line 187: Gaarder oli erittäin tunnettu hahmo Norjan salaliittoteoreetikkopiireissä. Koronaviruksen, rokotteiden ja lääketeollisuuden vastaisten teemojen ohella hän puhui julkisuudessa muun muassa Maan ulkopuolisesta elämästä ja kertoi uskovansa Norjan viranomaisten istuttaneen hänen päähänsä ajatuksia jonkinlaisella säteilyaseella. Ikävä kyllä ne eivät pysyneet, pää tyhjeni nopeasti taas. Nyze on tyhjentynyt pysyvästi.
ellauri100.html on line 223: Hullujahan ne oikeasti onkin, lähes kaikilla julkisuudessakin olleilla kiihkosuvakeilla on mt-ongelmia ja lääkitys.
ellauri100.html on line 232: Seuraava ploki on vaikuttava esimerkki siitä, miten vähän variaatiota apinoissa oikeasti esiintyy, ja miten täydellisesti niiden pään sisältö määräytyy niiden pään ulkopuolelta. Virginian poikien 5-portainen asteikko moraalisia asenteita selittää mainiosti tän häiskän mielenmaiseman. Se pyörii selvästi asteikon oikeassa laidassa ulvoen surullisesti kuin Surku Yniäinen kohti kadehdittavia susipohattoja. No on se sentään koiraeläin izekin vaikka matalajalkainen. Ei mikään neekeri.
ellauri100.html on line 250: Birth and upbringing: Born before Pearl Harbor, but not old enough to remember it or World War II. (Japan formally surrendered two days before my first day of kindergarten.) Raised in two small, adjoining cities in the flat, eastern part of Michigan’s lower peninsula. (But not in the Detroit metro area, as we hastened to add when asked “What part of Michigan?”.) Not a son of privilege, by any means (see “Socioeconomic Background and Character,” below).
ellauri100.html on line 277: Both of my parents came from poor families — poor by today’s standards, at least. But by dint of hard work, there was always food on the table, though no one in those days took or expected handouts from government. We were, and I am still, a typical "persu" (Fundamental Finn) of the "nuiva" (sour, negative) type.
ellauri100.html on line 301: Intelligence (for those who might care) and its application: Graduate Record Examinations scores: verbal aptitude, 96th percentile; quantitative aptitude, 99th percentile; advanced test in economics, 99th percentile. Combined verbal and quantitative scores qualify me for membership (which I do not seek) in the Triple-Nine Society, whose members “have tested at or above the 99.9th percentile on at least one of several standardized adult intelligence tests”. But I am much older now — more than thrice the age I was when I took the GREs — so I do not claim to be “brilliant”. On the other hand, I know a lot more now than I did then, and the more one knows the better one gets at assembling information into meaningful patterns and sorting bad ideas from good ones.
ellauri100.html on line 331: I have noticed that a leftist will accuse you of “hate” just for saying something contrary to the left-wing orthodoxy of the day. If you disagree with what I have to say here, but prefer to spew invective instead of offering a reasoned response, don’t bother to submit a comment — at least not until your rage has passed or your medication has taken effect. (My medication is working fine. It is curious how small the distance is between considered opinion and gobbledygook madness.) As it says in the sidebar, I will not publish incoherent, off-point, offensive, or abusive comments except my own. Nor will I lose any sleep for having denied you an outlet for your incoherence, irrelevance, offensiveness, or abusiveness. You can post it on your own blog or on any of the myriad, hate-filled, left-wing blogs that view murder as “choice,” government dictates as “liberty,” self-defense as a “war crime” (when it’s practiced by the U.S. or Israel), and the Constitution as a vehicle for implementing current left-wing orthodoxy.
ellauri100.html on line 471: Liberals and conservatives seem to disagree in their basic understandings of the causes of human action, particularly of immoral action. Liberals are more likely to believe that social forces, poverty, childhood trauma, or mental illness can serve as valid excuses. Conservatives are more likely to reject such excuses and want to hold people accountable for their actions, including a preference for harsher punishments. At least, that is the way things play out in many disputes in the legal world. We want to see if we can look at this stereotypical difference in more detail. We want to find out WHICH kinds of free will and determinism show a correlation with politics, and with other psychological variables.
ellauri100.html on line 487: In the graphs below, your score is shown in green (the first bar in each cluster). The scores of all people who have taken the scale on our site and who described themselves during registration as politically liberal are shown in the blue bars. The scores of people who described themselves as politically conservative are in red. Scores run from 1 (the lowest possible score, least belief in that construct) to 5 (the highest possible score).
ellauri100.html on line 495: In the graph below, your score is shown in green. The scores of all people who have taken the scale on our site and who say that they go to religious services never, or just a few times a year, are shown in blue. The scores of all people who have taken the scale on our site and who said (during registration) that they go to religious services a few times a month or more are shown in red. Scores run from 1 (the lowest possible score, least happy) to 7 (the highest possible score, most happy).
ellauri100.html on line 686: In later life, Kristina suffered from Graves disease, diagnosed in 1872, suffering a near-fatal attack in the early 1870s. In 1893, she developed breast cancer and though the breast was removed, there was a recurrence in September 1894. Graves killed her on 29 December 1894, and Highgate became her Grave.
ellauri100.html on line 896: Cheek to cheek and breast to breast
ellauri100.html on line 926: The beasts and birds are fast asleep.”
ellauri100.html on line 1082: “Our feast is but beginning.
ellauri100.html on line 1091: Sit down and feast with us,
ellauri100.html on line 1212: She loath’d the feast:
ellauri100.html on line 1216: And beat her breast.
ellauri100.html on line 1384: Yritelmässä "Kirjailijan kuolema" (1968). Barthes meinasi että pitäs tietää mitä kirjailija oli ajatellut kirjoittaessan jotakin, jotta saisi kiinni kirjan oikeasta merkityxestä. Mutta ongelmana on, ettei se hölmö välttämättä ollut ajatellut paljon paskaakaan. Niinpä ollen koko ajatus kirjan perimmäisestä selityxestä on kuolleena syntynyt ajatus, taas vaan tollanen länsimainen porvarien väärinkäsitys. Ajatus että kirjan takakanteen tai hihaan voi tai edes pitää kirjoittaa mitä kirja tahtoo sanoa on vanhanaikaisten mainosmiesten harha. Ei tuote tarvii käyttöohjetta, senkun alkaa käyttää. Riittää että kirjailija on kuuluisa ja mielellään kazeltava julkimo. Tai voihan sinne laittaa jotain ympäripyöreää kuten et "elämännälkä ajaa Giovannan Napolin syrjäkulmille, kujan pimentoihin jää pieni kiharainen pää". Tää oli jo aika postmodernia toisten mielestä, toisten mielestä Barthes ei koskaan päässyt irti strukturalistin täplistä.
ellauri100.html on line 1401: Kirjailija on kuollut eläköön kynäilijä. Kynäilijä kokoaa entisistä texteistä uusia kollaasheja. No sellanenhan tää munkin albumikokoelma on. Et vaikee sitä on mennä täysin kiistämään. Vaik tärkein syy on varmaan että sellainen koostaminen on nyt niin paljon helpompaa kuin ennen. Jos lukee vaikka Plutarkhosta tai Burtonin melankoliaa, niin mitäs muuta nekään on kuin entisistä kirjailijoista kokoon harsittuja tilkkutäkkejä. Se että tavis lukija viizis nähdä noin paljon vaivaa lukemisen kanssa on kyllä toiveajattelua. Esim mä oon varmaan suunnilleen ainoa Yli-Juotikkaan tiiliskiven lukija joka on oikeasti käynyt googlaamassa joka ikisen sen satunnaisen tyhmyyden. Joka ikisen ikkunanpokan, kuin Pirkko Hiekkala.
ellauri101.html on line 76: Täältä löyty sivusto jossa on nippu erilaisia luonnerysiä. Ne on tosi samankaltasia, joteska kyllä niissä varmasti on vinha perä. Tommosia me apinat ollaan, karkeasti ottaen.
ellauri101.html on line 134: Mitä kielen väri kertoo terveydestä? Eriksonin mukaan olemme persoonallisuudeltamme joko punaisia, keltaisia, sinisiä tai vihreitä. Karkeasti hahmoteltuna punainen olisi dominoiva ja ratkaisukeskeinen, sininen olisi analyyttinen ja huolellinen, vihreä olisi kärsivällinen ja mukava, keltainen ulospäin suuntautunut ja luova. Tää on sitä samaa horoskooppipaskaa kuin Jungin persoonallisuustyypit, paizi tyyppejä on enää neljä kuudentoista sijasta. Kuusitoista oli ihan liikaa idiooteille, kenellä on 16 sormea? Lue myös:
ellauri101.html on line 182: Asiat eivät välttämättä tapahdu heti mutta ne tapahtuvat varmasti kunhan yrität tarpeexi. Jos ne eivät tapahdu et yrittänyt tarpeexi. Just nii ikivanha vizi. Jos et saanut niin et ihan aikuisten oikeasti halunnut. Lääke nukuttaa koska siinä on virtus dormitiva. Osta tästä nukuttava lääke. Vitun käärmeöljykauppias lumoaa hiirulaisia kuin Schopenhauer kalansilmineen.
ellauri101.html on line 401: Vuodesta 2002 lähtien hänellä on ollut perstaskussaan ammattisijoittajan pippeli. Se kuuluu oikeasti Timo Mezolalle. Sillä "Jjarri!"n takana (aivan kiinni perseessä) seisoo pippeleineen pinkkisolmioinen Timo Mezola! Vähänpä tiesin. Timo on venyttänyt vielä enemmän kuin mä. Se on mun sisäinen sankari. Se tuo valoa mun pimeälle tähdelle.
ellauri101.html on line 407: "Asuntosijoittaminen on minulle sijoituslajina aika defensiivinen eli en edes hae maksimituottoa. Vaikka pörssisuhdanteessa esimerkiksi 6 prosenttia tuntuu matalalta, oikeasti yli ajan se 6 prosenttia on oikein hyvä tuotto.”
ellauri101.html on line 592: Yhdysvaltain Y-sukupolvi varttui 1990-luvun vakaan taloustilanteen aikana, kun maan talous nousi huikeasti ja kulutus lähti nousuun. Suuren työn tehnyt vanhempi sukupolvi pystyi tarjoamaan lapsilleen vakaan, turvallisen lapsuuden sekä korkeakoulutuksen. Demokratian tuulet sekä vapaa kasvatus toivat lisää vapautta lapsille, ja perhemalli uudistui auktoriteettisuhteiden vapauduttua. Teknologia mahdollisti lisääntyvän mainonnan, jonka luomiin arvoihin uusi sukupolvi kasvoi kiinni. Vanhemmat sukupolvet säästivät rahaa, mutta Y-sukupolvi kuluttaa. Halukkuus hyväntekeväisyyteen sekä auttamiseen ovat tyypillisiä, silloin kun oma elämän koetaan olevan taloudellisesti kunnossa. Varakkuus on mahdollistanut suvaitsevuuden, yhdessä internetin kehittymisen, matkustamisen lisääntymisen sekä maapalloistumisen kanssa.
ellauri101.html on line 674: Myös kitsch edustaa huonoa makua. Kitsch esiintyy parempana kuin mitä on. Myös camp on kliseistä kitschin tavoin, mutta camp on tietoisesti huonoa; campissa on ironiaa. Kitchissä ei ole ironiaa. Karkeasti ajatellen camp voi olla kitschiä lainausmerkeissä. Sellasissa KJJ-maisissa koukkusormissa majavamaisen virnistyxen kahta puolta.
ellauri102.html on line 334: Te ette oikeastaan saa ettekä te tarvizekkaan palkkaa, te ootte hankkimassa elämyxiä. Olette palvelusammattien kermaa, 1 hengen yrityxiä.
ellauri105.html on line 179: Takaa kuului matala kolahdus, ihmisten kohahdus, ja vihkiparikin kurkottautui katsomaan papin sivu. Pappi keskeytti vastenmielisesti lukunsa. Han oli lukenut tasaisesti ja nopeasti, halunnut korostaa muotoa tässå taustaltaan sekavassa tilaisuudessa.
ellauri105.html on line 263: And she doted upon concubinage with them, whose flesh is as the flesh of asses, and whose issue is like the issue of horses. Thus thou didst call to remembrance the lewdness of thy youth, when they from Egypt bruised thy breasts for the bosom of thy youth.
ellauri106.html on line 82: The story The Breast (Breast) from the following year, the literature professor David Kepesh transformed in into a female breast, awakens echoes of Franz Kafka, the Roth has for a special devotion among his literary models. The search for Kafka's traces led to his first visit to Prague in 1972, which was followed by annual trips until the author was refused an entry visa in 1977. In Czechoslovakia Roth got to know contemporary Czech literature and was in contact with Ivan Klíma, Milan Kundera and Ludvík Vaculík in particular.
ellauri106.html on line 106: That same year, rather than wait to be drafted, Roth enlisted in the army. Roth enlisted in the Army that year to avoid being drafted and assigned to unpleasant duty like the infantry. Fortunately he suffered a back injury during basic training and was given a medical discharge. Who knows. He returned to Chicago in 1956 to study for a PhD in literature but dropped out after one term. It was a yeasty environment for a young writer. Saul Bellow was a contemporary and with some what similar backgrounds and interests they could not avoid being rivals. During that year he met a lovely shiksa waitress Margaret Martinson, a single woman with a small child. He was smitten. An intense, but often troubled relationship ensued. At the end of the year he dropped out of the U of C and headed to the University of Iowa to teach in its creative writing program. None the less, whatever he may have said, Roth was not happy there, perhaps because the semi-rural Midwesterness of Ames was alien to him. After a while with Martinson in tow he moved on to a similar position at Princeton, another WASP bastion but one with even more prestige. Everyone who knew him recognized Roth as an early comer. He later continued his academic career at the University of Pennsylvania, where he taught comparative literature before retiring from teaching in 1991. Roth started teaching literature in the late 1960s at the University of Pennsylvania. The 1969 feature film adaptation of Goodbye, Columbus coincided with the publication of Portnoy’s Complaint, which soon became a best-seller amid controversy for its prurient content. (Those who've read it will likely not forget Portnoy's "love affair" with mom´s slab of liver in the fridge.)
ellauri106.html on line 120: Phillu-Rothin nimikirjoituxessa on vanhemmiten äxä lopussa, kun sen kynä palaa vetämään tee-viivan tee-kirjaimen päälle. Miehen muotokuva-kirjassa se kertoo kuinka sen kenkäkauppias Al Bundy-tyylinen isä höyhentää sitä izetehostavasta nimikirjoituxesta ja ongenkoukun kanssa tunaroinnista. No ei sen isä ollut oikeasti kenkäkauppias vaan vakuutusmyyjä. Phillu-Roth ei varmaan paljon perustanut isäpapasta, tai sitten liikaakin. Äiti ainakin oli rakas. Iskä antoi sille narsismioppitunteja ja sen omistava äiskä ryömi öykkäröivän isän hännän alla. Sekin kävi misogyniakoulutuxesta. Nathanin ja sen perheen välit näyttää olleen ällöttävät, vuoronperään kylmää vittuilua ja ylitunteilua.
ellauri106.html on line 164: Services have been held. At least 106 people shot, 14 fatally, in Chicago weekend violence. Watch live.
ellauri106.html on line 421: And this, too, is surely true of religion. In prehistoric times, Homo sapiens was deeply endangered. Early humans were less fleet of foot, with fewer natural weapons and less well-honed senses than all the predators that threatened them. Moreover, they were hampered in their movements by the need to protect their uniquely immature young - juicy meals for any hungry beast. We had less natural protection against repeated changes of climate than other species - yet we survived. Human spirituality would have played an important part.
ellauri106.html on line 444: Arjalaisen näköinen apostata kärsii kun sen tytär vie pommin postitoimistoon. Näin ei olisi käynyt jos se olisi saanut hasidikasvatuxen, hasidimiehen ja peruukin! Modernismi koitti nostaa apinan jumalansa oxalle, postmodernismi sahaa poikki koko oxaa. Joku shixa meinaa että Phillun pastoraali on iso läppä, mutta Lilith on varma että siinä on jotain enemmänkin. Tän ruozalaisen näköisen jutkuluopion kärsimyxet on kuin Jobilla, eli teodikeasta tässäkin on kymysys. Senkö tautta Phil oli niin kärmistynyt kun ei tullut sitä Noobelia, Sale kehno vei sen Philin nenän edestä vaikka Phil ehti kirjoittaa paljon enämpi kirjoja? Siinä on miettimistä, johtuuko se kaaoxesta vaiko siitä että Philillä on enemmän syntejä tunnollaan kuin Salella. (Sale kyllä oli täysin tunnoton.)
ellauri106.html on line 453: Phillu kritisoi kärkevästi kaikkia jotka uskoo "sokeasti" yhtään mihinkään, se on ihan järkevää ja oikeutettua. Luuleminen riittää hyvin arkitarpeisiin, mihin tässä tarvitaan mitään uskoa tai toivoa. Parempi kazoa kuin katua. Älä pure kättä joka näyttää likaiselta. Phillun jakelemat rangaistuxet polulta oikealta poikenneille on ihan vanhan testamentin tyylisiä, ennen kaikkea tietysti langenneille naisille. Tää kirja oli siis American pastoral, joka on 1/3 trilogiasta, jonka muut osat ovat I married a communist ja The human stain. En ole lukenut. Vielä ainakaan.
ellauri107.html on line 36: Mix niin monet kauniit runoilijat ja romaanipojat on olleet paizi naisten miehiä myös katamiitteja aina Alkibiadeesta lähtien? Kai six etne on narsisteja, ne oikeasti tykkää omasta peilikuvasta ja siyä lyytä kestä tahansa joka tykkää siitä (paizi rumista). Kun hiukan kehuu niin sydän heillä sykkää. Juu juu jo sydän heillä sykkää. No täytyy myöntää mä menin pitemmälle... Olikohan Fragonard tapaus pisteessä?
ellauri107.html on line 144: Wronging them, that is. Ehkä what was wrong Phillun kohdalla on että se olis ollut vain tai pääasiassa naistenmies. Ehkä se olikin salahinuri, uraniaani joka oikeasti kaipasi yhteiskunnan tukipilaria hanuriin. Oisko Herman tehnyt sille temput pienenä? Pepulla oli vanhuxena tälläinen 20v nuorempi homoihailija Benjamin Taylor:
ellauri107.html on line 185: Kesterson also includes a famous published Melvillian reference to Hawthorne that is at least as filled with sexual imagery as the verse of Walt Whitman. It is in the . . .
ellauri107.html on line 283: Minkähänlainen äiti sillä oli? hemmotteleva ja tuomizeva samalla, lyön vaikka vetoa. Ihanko oikeasti isähermanni oli pannut sitä pyllyyn pienenä?
ellauri107.html on line 298: Peppu kohotteli 60-luvulla jutkukulmakarvoja kuin torakka ampiaisten keittiössä ja loisi varakkaiden olohuoneessa. Ryyppi Susanin vuosikertaviinejä ja ikävystyi sen seurassa. Susan oli ihan liian vaatimaton ja totteli liian kesysti. Peppu oli tottunut juutalaisten rähisevään meininkiin. Se ois tarvinnut jonkun joka panee sen oikeasti kuriin. Siitä se ois tykännyt. Ei sillä muuten edes eteen ottanut. Joku sen tumpelointiin tympääntynyt tyttö kysyi onko totta että se yritti katkaista hinttikierteen? Kalikka kalahti ja Peppu älähti, koitti riisua tytön sukkahousuja. Ei siitä mitään tullut, ja tyttö jätti ovenrakoon viestin seuraaville tulijoille: ken tästä käy saa kaiken toivon heittää. Hui kauhistus: Puo harkizi jopa Suomeen muuttoa. Onnexi ei vakavissaan, meillähän on jo vahva ääni oikealta Ben Zyskoviz.
ellauri107.html on line 324: Rothin paras teos on Harrin mielestä Käänteiselämää (The Counterlife, 1986). Se on fantastinen postmoderni teos, joka muljauttaa tarinan ylösalaisin peräti viisi kertaa. Lopulta lukija ei voi olla varma oikeastaan mistään. Se on hienoa. Suunnilleen sama idea on Paul Austerilla teoksessaan 4 3 2 1. Se ainakin oli syvältä.
ellauri107.html on line 360: Coleman nai Fauniaa vaan lujempaa kerze ei osaa lukea. (Osaa se.) Tää fauni on takusti oikeasti miäs. Colemanilla on yöpöydällä näät vauvaöljyä, ja lattialla puuvillainen vyö. Albertine disparu.
ellauri107.html on line 398: He’s a supernova of sin, or a Roman candle, or a fire cracker at the very least, blazing away in Roth’s virtuoso paragraphs; blinding us with his astonishing misogyny, his exponential misanthropy, his audacious nihilism.
ellauri107.html on line 492: one-third are miserable and know it. They hate the whole peppy, boosting, go-ahead game, and they're bored by their wives and think their families are fools—at least when they come to forty or forty-five they're bored—and they hate business, and they'd go—Why do you suppose there's so many 'mysterious' suicides? Why do you suppose so many Substantial Citizens jumped right into the war? Think it was all patriotism?”
ellauri107.html on line 611: Miehen ja välistä yhteyttä voi luonnehtia oikeasti avioliitoxi vasta kun miehen absoluuttista valtaa rajoittamassa on joitakin velvollisuuxia naista kohtaan. Kaikkialla tämä tapahtuu vasta kun naisen perhe ei anna naista ilman ehtoja miehen valtaan, ennen kaikkea ei ilman myötäjäisiä, jotka korottavat naisen "vaimon" asemaan ylemmäxi jalkavaimoja. Hänen sukunsa saa sillä lailla häneen oikeuxia, joiden mukaan hänen lapsiaan on pidettävä miehen "laillisina perillisinä" yli hänen muiden lastensa. Tällä lailla syntyi vanhin tietoinen rakennelma sexuaalisille suhteille luonnollisesta vahvemman oikeudesta laillisen avioliiton nimellä, vakuutuxena varakkaan suvun naisille miehen moniavioista taipumusta vastaan. Muussa suhteessa alusta alkaen avioliitto säilytti omistussuhteen luonteen. (Eli rikkaan suvun naisesta tulee osakeyhtiö osaomistajina oma suku ja aviomiehen porukat.)
ellauri108.html on line 160: There are various options that might explain how cannabis smoking came to be part of Rastafari. By the 8th century, Arab traders had introduced cannabis to Central and Southern Africa. In the 19th century, enslaved Bakongo people arrived in Jamaica, where they established the religion of Kumina. In Kumina, cannabis was smoked during religious ceremonies in the belief that it facilitated possession by ancestral spirits. The religion was largely practiced in south-east Jamaica's Saint Thomas Parish, where a prominent early Rasta, Leonard Howell, lived while he was developing many of Rastafari's beliefs and practices; it may have been through Kumina that cannabis became part of Rastafari. A second possible source was the use of cannabis in Hindu rituals. Hindu migrants arrived in Jamaica as indentured servants from British India between 1834 and 1917, and brought cannabis with them. A Jamaican Hindu priest, Laloo, was one of Howell's spiritual advisors, and may have influenced his adoption of ganja. The adoption of cannabis may also have been influenced by the widespread medicinal and recreational use of cannabis among Afro-Jamaicans in the early 20th century. Early Rastafarians may have taken an element of Jamaican culture which they associated with their peasant past and the rejection of capitalism and sanctified it by according it Biblical correlates.
ellauri108.html on line 199: Further contributing significantly to Rastafari's development were Ethiopianism and the Back to Africa ethos, both traditions with 18th-century roots. In the 19th century, there were growing calls for the African diaspora located in Western Europe and the Americas to be resettled in Africa, with some of this diaspora establishing colonies in Sierra Leone and Liberia. Based in Liberia, the black Christian preacher Edward Wilmot Blyden began promoting African pride and the preservation of African tradition, customs, and institutions. Also spreading throughout Africa was Ethiopianism, a movement that accorded special status to the east African nation of Ethiopia because it was mentioned in various Biblical passages. For adherents of Ethiopianism, "Ethiopia" was regarded as a synonym of Africa as a whole.
ellauri108.html on line 264: Both through travel between the islands, and through reggae's popularity, Rastafari spread across the eastern Caribbean during the 1970s. Here, its ideas complemented the anti-colonial and Afrocentric views prevalent in countries like Trinidad, Grenada, Dominica, and St Vincent. In these countries, the early Rastas often engaged in cultural and political movements to a greater extent than their Jamaican counterparts had. Various Rastas were involved in Grenada's 1979 New Jewel Movement and were given positions in the Grenadine government until it was overthrown and replaced following the U.S. invasion of 1983. Although Fidel Castro's Marxist–Leninist government generally discouraged foreign influences, Rastafari was introduced to Cuba alongside reggae in the 1970s. Foreign Rastas studying in Cuba during the 1990s connected with its reggae scene and helped to further ground it in Rasta beliefs. In Cuba, most Rastas have been male and from the Afro-Cuban population.
ellauri108.html on line 274: By the early 1990s, a Rasta community existed in Nairobi, Kenya, whose approach to the religion was informed both by reggae and by traditional Kikuyu religion. Rastafari groups have also appeared in Zimbabwe, and in South Africa; in 2008, there were at least 12,000 Rastas in the country. At an African Union/Caribbean Diaspora conference in South Africa in 2005, a statement was released characterising Rastafari as a force for integration of Africa and the African diaspora.
ellauri109.html on line 245: Into siis kuoli oikeasti koska sen hautaakaan ei muisteta. Paizi että pääsihän sen meemi livahtamaan tähänkin penseeseen! Eli eläköön kuolematon sielu!
ellauri109.html on line 567: Roth and Bloom divorced, miserably, in 1995. A year later, Bloom published a memoir, “Leaving a Doll’s House,” in which Roth was depicted as brilliant and initially attentive to the demands of her career, but also as unpredictable, unfaithful, remote, and, at times, horribly unkind, not least about Bloom’s devotion to her grown daughter. The book quoted incensed faxes that Roth sent Bloom at the end of their union, demanding that she pay sixty-two billion dollars for failing to honor their prenuptial agreement, and another bill for the “five or six hundred hours” that he had spent going over her lines with her.
ellauri109.html on line 618: Phillu suuttuu Spielvogelin freudilaisesta analyysistä yhtä narsistisen kiukkuisesti kuin minä aikoinani kuusailijan loppupäätelmästä. Lelulintu on ymmärtänyt kaiken nurinkurin! Ei Phillu ole vahvan äidin ja tunarin isän nujertama kastraatiopelkoinen misogyyni joka masturboi naisiin kuin maxapalaan, vaan aivan päinvastoin, naisten häkittämä korkeasti moraalinen olento joka kuuntelee ylempiä elimiä kyrvän sijasta. Myönnettäköön ettei olis kannattanut. Jos olisin kuullut kyrpääni niin nussisin yhä uhkeaa ja rikasta Dina Dornbuschia. Aivan erityisesti se loukkaantuu kun Lelulintu naamioi sen am. italialaisexi! Va fa'n culo!
ellauri109.html on line 627: En ollut enää edes oikeasti raivoissani. Nautin vain suunnattomasti. Löin Maureenia pyllylle kunnes se paskansi housuihin. Kyllä yökötti. Tää on anaalinen tarina. Sopii Pepulle.
ellauri109.html on line 877: Bloom jatko Rothin tukemista vaikka ns mestariteos sai huonot arvostelut ja myi surkeasti. Kun ne lähtivät Connecticutin mökille, Rothille tuli masis, tunneheilahteluja ja ja ääritiloja joissa se oli vuorotellen lemmekäs ja julma. Avioliitto alkoi hajota; Bloomille tässä Rothin tunnemyrskyssä pääasiaxi tuli pitää kiinni köysistä ja pysytellä hengissä.
ellauri110.html on line 90: Jostain syystä kirjailija silloin, kun hän suorastaan esittää henkilöittensä puhelua, katsoo velvollisuudekseen olla realisti sanan ankarimmassa merkityksessä. Silloin hän hetkiseksi repäisee halki sen päilyilevän usvaisen ajattomuuden verhon, joka peittää hänen kuvaamaansa maailmaa, ja paljastaa naulanpäähän sattuvassa väläyksessä sen, mitä se oikeastaan on: omaa meikäläistä talonpoikaismaatamme.
ellauri110.html on line 123: The map shows Houyhnhnms Land to be south of Australia; it indicates Edels Land and Lewins Land to the north, and Nuyts Land to the north-east, on the mainland with the islands of St Francis and St Pieter further east, and Sweers, Maatsuyker and De Wit islands to the east. The map is somewhat careless with the scale, however; Edels Land to Lewins Land are shown adjacent, while in reality they are some 1000 km apart, while the sweep of the Great Australian Bight, from Cape Leeuwin, Australia's south-westerly point to the Maatsuyker Islands, off the southern tip of Tasmania, is over 3000 km.
ellauri110.html on line 126: The Houyhnhnms are rational equine beings and are masters of the land, contrasting strongly with the Yahoos, savage humanoid creatures who are no better than beasts of burden, or livestock. Whereas the Yahoos represent all that is bad about humans, Houyhnhnms have a settled, calm, reliable and rational society. Gulliver much prefers the Houyhnhnms' company to the Yahoos', even though the latter are biologically closer to him.
ellauri110.html on line 211: Weilin et Göösin vaatimattomammissa nurkissa Hannu vapautuu ja syntyy sen uran huipputeos, Minä olen pikkupanda. "Tepa" jopa lukee sen ja lupaa suopeasti kustantaa.
ellauri110.html on line 349: Propriety did not prevent him from engaging in a number of extramarital liaisons with various women that were chronicled in his diary, often in some detail when relating the intimate details. The most dramatic of these encounters was with Deborah Willet, a young woman engaged as a companion for Elisabeth Pepys. On 25 October 1668, Pepys was surprised by his wife as he embraced Deb Willet; he writes that his wife "coming up suddenly, did find me imbracing the girl con [with] my hand sub [under] su [her] coats; and endeed I was with my main [hand] in her cunny. I was at a wonderful loss upon it and the girl also...." Following this event, he was characteristically filled with remorse, but (equally characteristically) continued to pursue Willet after she had been dismissed from the Pepys household. Pepys also had a habit of fondling the breasts of his maid Mary Mercer while she dressed him in the morning.
ellauri110.html on line 351: Pepys may also have dallied with a leading actress of the Restoration period, Mary Knep. "Mrs Knep was the wife of a Smithfield horsedealer, and the mistress of Pepys"—or at least "she granted him a share of her favours". He called her husband "an ill, melancholy, jealous-looking fellow" and suspected him of abusing his wife. Knep provided Pepys with backstage access and was a conduit for theatrical and social gossip. When they wrote notes to each other, Pepys signed himself "Dapper Dickey", while Knep was "Barbry Allen" (a popular song that was an item in her musical repertory).
ellauri110.html on line 432: - Olin jo aiemmin lukenut ilokaasumenetelmästä alkoholismin katkaisuhoitona. Se tuntui eri vaihtoehdoista luontevimmalta, koska halusin katkaista juomiseni nopeasti. Olutkankaalla oli myös hyvä maine, hänellähän oli paitsi päihdelääketieteen erityispätevyys, myös kokemus omasta alkoholiriippuvuudesta.
ellauri110.html on line 478: Intermezzo: Herään uneen jossa blondi sakkoliha pitää musta, nim. pikku kätösellä lujasti kiinni kankeasta kullinvarresta. Se tuntuu hyvältä ja turvaisalta, en soisi sen päättyvän. Ollaan auton takapenkillä jossain Israelissa pyhiinvaellusmatkalla. Vieressä lojuu pyhä äiti samettihousu auki sepaluxesta josta häämöttää mustanpuhuva vagina dentata. Täst mie piän tää on hyvä ohjelma. Lisää tälläistä ja isommat lusikat. Mutta voi, muna paxunee enää vain unissa. Tukka ohenee, se näkyy kuvissa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin herään taas. Tämmönen hande vaan on tullut mustakin.
ellauri110.html on line 651: Hande on olevinaan nöyrä mut oikeasti se luulee olevansa jotakin. Se ajattelee salaa olevansa yhtä mestari kuin Eino Leino, vain väärinymmärretympi. Jokainen kirja kirjoitetaan paizi izeä myös nimetöntä lukijaa varten. Kritiikkejä se ei ole vuosikausiin enää lukenut. Ei tarvi kulkea pää punaisena häpeästä. Hande on kirjoistaan ylpeä kun ne menestyy ja häpeää kun saa huonot arvostelut. Siinä on ainexia uskonnolliselle mielelle.
ellauri110.html on line 707: Hande väittää että mielevä pyrkyri ja sosiaalisilta taidoiltaan rajoittunut eivät kirjoitusprosessissa toisistaan eroa. Puhuuko se nyt oikeasti prosessista vai lopputuloxesta? Se on niin epätarkka mies ettei varmaxi voi sanoa. Kyllä tuloxissa on sentään eroa, ota vaikka Hyntti ja Tuntti. Autistinen Hyntti jaxaa jaanata jostain uunista, rehvasteleva Tuntti vääntää samaa pohojaalaasta Ewingien sukua kuin päättymätöntä torttua.
ellauri110.html on line 808: . hopeasta haavehesi,
ellauri110.html on line 836: Aika nopeasti Hande taas kylästyy ja painuu kettinki kolisten koirankoppiin, toimittaa ajankuluxi 2 kokoelmaa Hilja-tädin kakolan aikaisia runoja. Ne ei kelpaa edes aikuisten värityskirjoixi. Riitta Rothillakin oli värityskirjoja silloin kun se oli muotia. Oli sillä kävelysauvatkin.
ellauri110.html on line 1066: These days it’d be right to say: ‘Life as a human is short, brief, and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.’ For these days a long life is a hundred years or a little more. Living for a hundred years, there are just three hundred seasons, a hundred each of the winter, summer, and rains. Living for three hundred seasons, there are just twelve hundred months, four hundred in each of the winter, summer, and rains. Living for twelve hundred months, there are just twenty-four hundred fortnights, eight hundred in each of the winter, summer, and rains. Living for 2,400 fortnights, there are just 36,000 days, 12,000 in each of the summer, winter, and rains. Living for 36,000 days, you just eat 72,000 meals, 24,000 in each of the summer, winter, and rains, including when you’re suckling at the breast, and when you’re prevented from eating.
ellauri110.html on line 1089: Kirjoittajan Fedja usein hymyilee, ize asiassa virnuilee ihan vitusti. En usko että Fedor oikeasti oli mikään tyhjännauraja, räkänokka mieluummin. Georgen eka haastattelukysymys Fedja-sedälle on oliko se uskovainen. Sanomattakin on selvää että Fedja jää vaan pyörittelemään termejä.
ellauri111.html on line 353: You might wonder what's the diff if you still need to do 3) anyway. Wasn't the point that Christ had already paid our bills? So why can't we just go on and sin, and then go back to step 1)? Admittedly, there is the timing problem, like what the Pope had, when he had to say last of all Amen, and he ended up saying instead, "No, minä..." Jokes aside, but yes, in principle that's the way it works. It is never too late to repent, though there are a few things that are unpardonable, like making fun of the Holy Ghost, and converting to Islam (for some creeds at least).
ellauri111.html on line 572: humble yourself under the mighty hand of God and let him lift you up into an upright life. God furnish you with at least one spiritual gift wherewith you can help further the kingdom of God. In due time, He will lift you up to places you never even knew existed. Your life will be changed at its root if you heed to the word of God.
ellauri111.html on line 679: There is a wicked man coming that Revelation 13 calls, "the beast." He is an antichrist. He is a man of sin. He is soon to make his appearance on the earth and by peace he shall destroy many. The saints are going to go through deep waters--but hold on to Jesus. Don´t ever renounce him or deny him no matter what. You know what you believe in--the Lord Jesus Christ who is the Creator of heaven and earth and all that in them is. Read more here about the coming of the beast. Jesus said that he that endureth to the end, the same shall be saved. Jesus Christ is God manifested in the flesh. He also said that he would be with us alway, even unto the end of the world, Amen. At the beginning of our index page, there is letter. There are words there for you. Please read it from the beginning.
ellauri111.html on line 699: "Contemplative" prayer is essentially an old occult technique adjusted to the ignorant church people. It can bring up that yoga kundalini serpent power. With open eyes, one can see this type of technique being magnified in society--I saw a book for magic in a place for shipping goods and for photocopies, office supplies, etc. I looked on the back of the book, it was the same technique as the church people are using. This is spreading like wildfire and not just amongst false (or extremely ignorant) brethren, it is throughout society. Revelation 13:8 teaches us that all people who are not in the book of life of the Lamb slain from the foundation of the world will worship the beast. Revelation 13:4 says that all the world will worship the dragon which gave power unto the beast--we learn from Revelation 12 that THE DRAGON IS SATAN. In the ecumenical movement (all the religions getting together in "peace") and under a "meditative" spirituality, Hindus, Buddhists, Roman Catholics, church people, atheists, Muslims, cabalists, new agers, etc. can get together and have a "meditation" session with no problems. This is not for the future, it is already happening, I picked up a brochure about some sessions while at a library. In Contemplative prayer, church people are calling the devil by the Lord's name. I read that many of them will not listen to the scriptures when confronted with the truth--they do not know the Lord's voice, they are not his sheep. Worldly people are under the devil and they despise holiness and speak against it as "legalism" or even as heresy or false doctrine. I have seen extreme antinomianism in Baptist churches. They derisively call work-out-your-own-salvation-with-fear-and-trembling discipleship "Lordship salvation". If a person does not obey the Lord, they are not saved. The reader may wish to see our article, Lordship Salvation.
ellauri111.html on line 729: 27 For as the lightning cometh out of the east, and shineth even unto the west; so shall also the coming of the Son of man be.
ellauri111.html on line 827: Suuri profetta Johannes näyssään kertoo nähneensä ensimäisessä ylösnousemuksessa Jumalan valittuja palvelijoita, niitä, joiden otsaan oli merkitty sinetti, kaksitoista tuhatta kustakin sukukunnasta. Mutta oliko niitä todella niin paljon? Mikä eliitti se sellainen enää on? Siinähän joutuu virkkaamaan vastaantulevien autoille jo niin useasti että käsi tulee kipeäxi! Johannes oli enemmän kuin profeetta muttei tehnyt ihmeitä, ainakaan niin että kukaan muu olis nähnyt.
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri112.html on line 360: ''Manessen käsikirjoitus (Codex Manesse)'', saksalainen minnelauluja sisältävä käsikirjoitus 1300-luvulta. Keskiaika on Euroopan historian ajanjakso niin sanottujen ”vanhan ajan” ja ”uuden ajan” välissä, karkeasti 500-luvun alusta 1400-luvulle.
ellauri112.html on line 712: The night they go out starts with an amusing drive at the sound of Cindy Lauper, but becomes severely toxic when they arrive at an underground club and the drunk Marlo jumps in sync with clangorous heavy-metal rhythms and then endures pain due to engorged breasts. However, that pain was infinitesimal when compared to the afflicting news that Tully is quitting.
ellauri112.html on line 728: The film’s strength – for its first two thirds – is the relationship between the two women at the heart of the narrative. We learn through a clumsy coincidence at the beginning of the film that Marlo is bisexual; as her intimacy with Tully expands to fill the vacuum of her absentee marriage, it becomes a tender eroticism. This is mediated, always, through other bodies: as Tully cradles the baby who has just finished feeding, she talks about how the ‘molecules’ of the child still exist within the mother; later, in a bar toilet, she gently wets a paper towel and uses it to draw the milk out of Marlo’s swollen breasts. In a pivotal scene, Marlo sits behind Tully and instructs her on what to do to arouse her sleep-befuddled husband. This moment can be read as emblematic of the film’s mistreatment of the queer intimacy it establishes. Coming after a discussion of sexual history and sexual fantasy, Marlo reveals to Tully that she has a waitress’s uniform that she’s never used, bought to surprise her husband. As Tully puts the outfit on, which fits her pre-natal body in a way it wouldn’t Marlo, the moment of sexual possibility between the women is subsumed into heteronormative, ageist fantasy: Tully’s young, and therefore fantasy-appropriate, body is used as bait to ‘recharge’ the masculine battery.
ellauri112.html on line 856: “There is no proof that the ‘wine’ at the marriage feast in Cana was fermented. The Greek word for ‘wine’ in this text is oinos, which may refer to a fermented beverage (cf. Eph. 5:18), or it may denote freshly squeezed grape juice (cf. Isa. 16:10 – LXX). Since the word for ‘wine’ is generic, the student has no right to import the concept of an alcoholic beverage into this passage without contextual justification—of which there is none.”
ellauri112.html on line 860: Jesus mentions the specific content of the cup to drink is “fruit of the vine” or an even better translation “fruit of the grapevine”. There is no indication of its fermentation. Add to all of this that Jesus used unleavened bread because it was the time of the Passover when God commanded Israel to throw out all leaven. The grape juice would have been unleavened too at least in the sense of having additional yeast rather than wild yeast. What does that mean? The throwing out of leaven would have also included the throwing out of highly intoxicating wine that contained additional yeast.
ellauri112.html on line 863: Wines today average 12-18% alcohol due to saccharomyces, a genetically modified yeast that alien scientists developed in the twentieth century. Due to distilling, strong drinks like liquor go over twenty percent. Study for yourself. Mutta ole varovainen, se on DYNAMIITTIA!
ellauri112.html on line 926: Last, but not least, the about page offers a downloadable brochure, suitable for mass distribution and for anyone wanting a very brief summary of the subject of wine in the Lord´s Supper. Some readers may want a few copies for their church´s book table.
ellauri115.html on line 158: Nainen nimeltä Tuija Välipakka sanoo että meitä narsisteja on 2 tyyppiä, overt ja covert, mikä muistuttaa vähän mun jakoa onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin narsisteihin. V-pakan miälestä ensimmäiset on saaneet lapsosina liikaa ihailua ja jälkimmäiset liian vähän. Kummassakin tapauxessa puuttuu kiintymys ilman ehtoja. Niinkuin kiltit kristityt sanovat, jumala joka rakastaa sinua vaikka olet paska, tai siis oikeasti ei ota siihen edes kantaa, rakastaa vaan sua koska sä olet sä. Ei sen pitäisi olla niin vaikeata, mutta silti 10% porukoista on narsisteja jompaakumpaa tyyppiä. Samainen Tuija Välipakka kirjoitti 2011 runkunhajuisen novellin nimellisesti pettämistä kuvailevaan pehmopornokirjaan valhe & viettelys, joka löytyi Käpylän kirjastosta porno-osastosta, ei vaan poistohyllystä.
ellauri115.html on line 243: Nämä sivut eivät oikeastaan muuta kuin muodottomien haaveilujeni päiväkirja. Niissä puhutaan paljon minusta, koska yxinäinen pohdiskelija r- juu on välttämättä paljon tekemisissä izensä kanssa, kädet känsillä. Unohdan vastoinkäymiseni, vainoojani ja nöyryytyxeni kävellessäni ajatellessani lohtupalkintoa kotona, jonka sydämeni on ansainnut.
ellauri115.html on line 364: Samoin se ettei Janne-Jaakolla ole izellään osaa eikä arpaa sitä kohdanneissa "onnettomuuxissa", et kaikki on vaan "kohtalon iskuja", jota ilkeät ihmiset porukalla sokeasti jakelevat.
ellauri115.html on line 389: In the year 1766 Rousseau had just cause to fear for his life. For more than three years he had been a refugee, forced to move on several times. His radical tract, The Social Contract, with its famous opening salvo, "Man is born free, but everywhere he is in chains", had been violently condemned. Even more threatening to the French Catholic church was Émile, in which Rousseau advocated denying the clergy a role in the education of the young. An arrest warrant was issued in Paris and his books were publicly burned. "A cry of unparalleled fury" went up across Europe. "I was an infidel, an atheist, a lunatic, a madman, a wild beast, a wolf ..."
ellauri115.html on line 410: He was still insistent on his love for Rousseau - at least when writing to his French friends. He told one, "I have never known a man more amiable and more virtuous than he appears to me; he is mild, gentle, modest, affectionate, disinterested; and above all, endowed with a sensibility of heart in a supreme degree ... for my part, I think I could pass all my life in his company without any danger of our quarrelling ..." Indeed, a source of their concord, Hume thought, was that neither one of them was disputatious. When he repeated the sentiments to D'Holbach, the baron was glad that Hume had "not occasion to repent of the kindness you have shown ... I wish some friends, whom I value very much, had not more reasons to complain of his unfair proceedings, printed imputations, ungratefulness &c."
ellauri115.html on line 435: Jannen perään pantiin oikeasti poliisivakoojia, ei se kaikki ollut mielikuvituxen tuotetta.
ellauri115.html on line 447: Poikaseni, älä odota multa oppineita puheita tai syvällisiä perusteluja. En ole suuri filosofi, enkä haluakaan olla. Mutta mulla on jonkunverran moukanjärkeä ja kova pyrky totuuteen. En koita väitellä sun kanssa enkä edes vakuuttaa; ihan lämpimixeni vaan puhun :D. Riittää että näytän yxinkertaisesti mitä oikeasti ajattelen. Tutkistele sydäntäsi ja kazo tännepäin kun mä puhun, en pyydä enempää.
ellauri115.html on line 472: Luulen että tää valtava mielipideviidakko syntyy ensi sijassa ihmisen älyn tylsyydestä; ja toisexi ylpeydestä. Meillä ei ole keinoa mitata tätä valtavaa konetta, emme pysty laskemaan sen toimintaperiaatetta; ei tiedetä sen johtoaatetta eikä lopullista tarkoitusta; ei tunneta izeämme, ei luontoa eikä pirtua joka sitä liikuttaa; ei tiedetä onko apinoita 1 vai monta; meitä ympäröivät läpipääsemättömät mysteerit. Nää mysteerit on järjen alueen ulkopuolella, me luullaan että päästään niiden läpi järjen machetella, mutta kaadutaan omaan oveluuteemme. Tämän mielikuvitusmaailman läpi ize kukin raivaa tiensä jota pitää oikeana; kukaan ei tiedä viekö tie perille. Kuitenkin haluumme tietää ja ymmärtää sen kaiken. Se yx asia jota emme tiedä on tiedettävän raja. Luotamme mieluummin höpsismiin ja uskomme mikä ei ole totta, kuin myönnämme ettei kukaan näe mitä oikeasti on. Ize ollaan murto-osia jostain isosta kokonaisuudesta jonka rajat on meidän ulkopuolella, murto-osa jonka luoja nakkas tienoheen riitelemään keskenään, tarpeexi turhamaisina että halutaan selvittää kokonaisuuden luonne ja meidän pelimarkat siinä.
ellauri115.html on line 488: Clarke sided with Locke and Newton against Descartes in denying that we have knowledge of the essence of substances, even though we can be sure that there are at least two kinds of substances (mental and material) because their properties (thinking and divisibility) are incompatible. He defended natural religion against the naturalist view that nature constitutes a self-sufficient system and defended revealed religion against deism. Clarke adopted Newton’s natural philosophy early on. Through his association with Newton, Clarke was the de facto spokesperson for Newtonianism in the first half the eighteenth century, not only explaining the natural science but also providing a metaphysical support and theological interpretation for it.
ellauri115.html on line 500: Mutta kaikkea mun ulkopuolella joka vaikuttaa muhun mä sanon aineexi, ja kaikki aineen osat jotka on liittyneet erillisixi olioixi on kappaleita. Niinpä idealistien ja realistien kiistat ei koske minua; erottelut näyttämisen ja oikeasti olemisen välillä ovat pelkkää satua. [Eli mä oon käytännössa siis tämmönen solipsististyyppinen idealisti, maailma on mielteeni tai vähän sinnepäin, olkaa te muut mitä haluatte, mä en välitä.]
ellauri115.html on line 540: Apinoiden erroreiden päälähde on yleisissä ja abstrakteissa idixissä; metafysiikan jargoni ei ole koskaan löytänyt yhtään totuutta, ja se on täyttänyt filosofian älyttömyyxillä joista me ollaan häpeissämme niin pian kun me poistetaan niista pitkät sanat. Sanos mulle, ystäväiseni, kun ne puhuu sulle sokeasta voimasta joka on levinneenä koko luontoon, saako siitä mitään käsitystä mieleensä? Ne ajattelee että ne muka sanoo jotain näillä epämääräisillä ilmauxilla - universaali voima, oleellinen liike - mutta eihän ne sano yhtään mitään. Liikkeen idis ei ole muuta kuin idis siirtymisestä paikasta toiseen; ei ole mitään liikettä jolla ei ole suuntaa; sillä mikään yxilö ei voi liikkua kaikkiin suuntiin yhtä aikaa. Mihin suuntaan sit aine liikkuu välttämättä? Onko koko aineläjällä sama liike, vai onko jokaisella atomilla oma? Ekan ideixen mukaan koko avaruuden pitää muodostaa yxi kiinteä ja jakamaton massa; jälkimmäisen mukaan se voi vaan muodostaa diffuusin ja inkoherentin pilven, ja silloin ei vois mitkään 2 atomia yhtyä. [Se ei olis yhtään kivaa, ja selkeesti vastoin mun arkikokemusta.] Mihin suuntaan lähtis toi kaikelle aineelle yhteinen liike? Suoraviivaisesti, ympyrässä, ylhäältä alas, vasemmalta oikealle? Jos jokaisella molekyylillä on oma suuntansa, mikä olis kaikkien näiden suuntien ja erotusten syy? Jos jokainen molekyyli ja atomi vaan pyörisi axelinsa ymmpäri, kaikki seisokelisivat kadunkulmissa ja kukaan ei pääsi kulkemaan. Ja tänkin pyörimisen pitäis mennä johkin suuntaan. Se et aine lähtis liikkeelle jostain abstraktiosta on paskapuhetta, se ei merkkaa mitään, ja jos aine lähtee johkin suuntaan niin sillä on joku syy. Mitä enemmän esimerkkejä mä otan elävästä elämästä, sitä enemmän syitä mun pitää selittää, enkä löytäis koskaan yhteistä agenttia joka kontrolloisi niitä kaikkia. Ei siinä kaikki etten mä pysty piirtämään kuvaa sellasesta sattumanvaraisesta liikehdinnästä ja elementtien yhteentörmäyxistä, en voi edes kuvitella sellasta härdelliä, ja universumin kaaos on vähemmmän kuviteltavissa mulle kuin sfäärien harmonia. Voin ymmärtää että universumin mekanismi ei ehkä ole apinan käsitettävissä, mutta jos alat sitä selittää, selitä edes niin että apina ymmärtää.
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä.
ellauri115.html on line 734: Ei ole osa mun lukujärjestystä ruveta nyt metafyysisiin pohdintoihin joista meistä kumpikaan ei tajuaisi pätkääkään, keskusteluihin jotka ei oikeasti johda mihinkään. Olen jo kertonut sulle etten huoli filosofoida sun kaa, vaan autan sua konsultoimaan omaa verenkiertoelintä. Jos kaikki maailman filosofit osoittais että mää oon väärässä, ja sun mutu sanoo et mää oon oikeessa, se riittää mulle.
ellauri115.html on line 748: Miten usein mun tutkimusten aikana mä olen kyläsftynyt mun oman sydämen kylmyyteen! [Ei tarvi arvata, tääkin oli retorinen kysymys.] Miten usein on suru ja väsymys kaataneet myrkkynsä mun ekoihiin mietiskelyihin ja tehneet niistä mulle vihattavia! Mun maho "sydän" ei tuottanut muuta kuin heiveröisen nykäyxen ja laimeaa totuudenrakkautta. Mä sanoin näin izelleni nimittäin: Mix mä ponnistaisin löytääxeni olematonta? Moraalinen hyvä on piippu-uni, aistien nautinnot on ainoasti oikeasti hyvää. Kun me on menetetty maku sielunnautintoihin, kuinka vaikeaa on saada se takaisin! [Älä vastaa] Miten paljon vaikeampaa on hankkia se jos meillä ei ole sitä koskaan ollut! Jos olis ketään niin kurjaa ettei olis koskaan tehnyt mitään mitä se voisi muistella mielihyvällä, ja joka tekisi sen iloisexi että tuli elettyä, sellainen mies ei voisi tuöntea izeään, ja ilman hyvän tietoa, johka se on luponnostaan kykenevä, se olis pakotettu pysymään ilkeydessään ja olis aina kurjalistoa. Mutta uskozä että on edes 1 mies maan pääl joka olis niin paska ettei se olis koskaan edes tuntenut kiusausta olla kiltti? Tää kiusaus on niin luonnollinen, niin mukava, että on mahdotonta aina vastustaa sitä; ja ajatus sen suomasta nautinnosta riittää tuomaan sen koko ajan mieleen uudestaan. Valitettavasti on aluxi vaikeaa saada siitä tyydytystä, kuten Rolling Stonesit sanovat; meillä on tukku syitä kieltäytyä seuraamasta syädämen taipumusta; varovaisuus, nk., rajoittaa sydämen oman izen rajojen sisäpuolelle; tuhat yritystä tarvitaan että pääsee siitä häkistä. Hyväntekemisen ilo on hyvin tehneen palkkio, ja meidän pitää ansaita se palkkio ennenkuin se myönnetään. Mikään ei ole makeampaa kuin omenahyve; mutta me ei tiedetä tätä ennenkuin me ollaan sitä maistettu. Kuten sadun Proteus, se ensin ottaa tuhat hirmuista muotoa kun se yrittää meitä halata, ja näyttää todellisen naamataulunsa vaan niille jotka ei päästä irti siitä.
ellauri115.html on line 754: Mixmun sielu on mun aistien alainen, ja vankina tässä bodyssa jossa se on orjuutettuna ja ryppääntyneenä pienexi rytyxi? Enpäs tiedäkään; onko Lujaapierevä nyt tietoinen mun tilanteesta? Mut mä voin ilman hätiköintiä uskaltautua esittämään vaatimattoman arvauxen. Mä sanon izelleni: jos miehen sielu olis pysynyt vapaana ja viattomana, mitäs ansiota sitten olis sillä eze olis rakastanut ja totennut järjestystä joka oli jo aikaansaatuna, järjestystä, jota se ei edes olis voinut yrittää häiritä? Se olis onnellinen toki toki, mutta sen onni ei voisi saavuttaa ihan hekumanhuippua, nimittäin hyveellisyydestä tulevaa ylpeyttä, ja hyvän omantunnon läpytystä sisällä; se olis vaan kuin jotkut enkelit, ja varmastikin hyvä mies on jotain enemmän kuin ne, nehän on vaan Lujaapierevän lakeijoja ja ovimiehiä. Kuolevaiseen ruumiiseen sitaistuna siteillä jotka ovat yhtä merkillisiä kuin vahvoja, sen huoli tän ruumiin ylläpidosta houkuttaa sielua ajattelemaan vaan izeään, ja antaa sille mielenkiinnon aiheen joka on vastakkainen asioiden yleiselle järjestyxelle, jonka se kyllä voi vielä tietää ja rakastaakin vähän; tässä tilanteessa vapauxien oikeasta käytöstä tulee samalla kertaa ansio ja sen palkkiio; siinä se valmisteleee izelleen loputonta onnea, vastaustaessaan maanpäälisiä passiohedelmiä ja seuratessaan alkuperäisiä GPS-lukemia.
ellauri115.html on line 756: Jos vieläpä siinä matalassa asemassa mihin meidät on asetettu tässä elämässä meidän ekat impulssit on aina hyviä, jos meidän paheet on omatekoisia, mix me valitettaisiin että ne on meidän mestareita? Mix me syytettäisiin Luojaa pahoista jotka ollaan ize luotu, ja vihollisia jotka me ollaan ize aseistettu izeämme vastaan? Äh, jätetään mies pilaamattomaxi; se huomaa olevan aina helppoa olla hyvä ja se on aina onnellinen ilman katumuspilleriä. Syylliset, jotka sanoo että ne on ajettu rikollisuuteen, on valehtelijoita yhtä paljon kuin pahantekijät; miten ne voi jättää huomiotta että niiden valittama heikkous on niiden omaa työtä; että niiden aikaisimmatkin törkeydet oli niiden oman tahdon aikaansaannosta; että toivomalla kiusauxeen lankeemista ne lopulta antaa niille perixi tahtomattaankin ja tekee niistä vastustamattomia? Epäilemättä ne ei voi enää välttyä olemasta heikkoja ilkimyxiä, mutta niiden ei tarvinnut tulla heikoxi ja ilkeixi, izepä hyppäsivät siihen siniseen maalisammioon. Doh, miten helppoa olis pitäämopo käsissä ja passiohedelmät piilossa, tässäkin elämässä, jos silloin kun tavat ei vielä olleet muodostuneet, mieli laajentumisvaiheessa, olisimme voineet pitää kiinni sellaisista jutuista kuin meidän olis pitänyt, arvostaaxemme oikein sitä mitä ei tiedetä; jos me oikeesti haluttaisiin oppia, ei vaan six että loistettaisiin toisten silmissä, vaan että meistä tulis viisaita ja hyviä ihan luonnonmenetelmällä, et me oltaisiin onnellisia maxaessamme veroja. Tästä työhuoneesta tulee ikävystyttävä ja tuskaisa, koska me ei edes yritetä sitä ennenkuin me ollaan jo paheen ruostuttamia ja passiohedelmien orjia. Meidän tuomiot ja meidän arvon mittatikut määräytyy ennenkun meillä on tietoa hyvästä ja pahasta, ja sit me mitataan kaikkia asioita tällä väärällä mittatikulla, eikä arvosteta mitään sen oikeasta hinnasta. [Joo tää on taas tätä keskustaoikeistolaista "oman onnensa seppä" sepustusta. Kylnää sit on ennustettavia!]
ellauri115.html on line 758: On semmoinen ikä kun sydän on vielä vapaa, mutta innokas, levoton, ahne onnellisuudelle jota ei vielä tunneta, onnellisuudelle jota se ezii uteliaana ja epäilevänä; aistien pettämänä se pitkän päälle lasettuu tyhjän onnellisuuuden näköispazaan varaan ja ajattelee eze on löytänyt sen muttei olekaan. Mun omassa tapauxessa nää harhakuvat kesti tosi pitkän ajan. Alas harhakuvat! liian myöhään mä pääsin niistä perille, enkä mä ole täysin onnnistunut voittamaan niitä vieläkään; ne kestää yhtä kauan kuin tää kertakäyttöbody josta ne nousevat. Jos ne johtaa mut harhaan, mä en ainakaan enää usko niitä; mä tiedän mitä ne on, ja vaikka mä annan niille perixi, mä halvexin izeäni samalla; mä en pidä niitä mun onnen päämääränä, pikemminkin päinvastoin, sen esteenä. Mä kaipaan aikaa jolloin ruumiin kettingeistä vapautettuna mä saan olla oma izeni, yhtä izeni kaa, enkä enää repeile kahtia, kun mä riitän yxin izelleni onnexi. Sillä aikaa mä oon onnellinen meidankin elamassamme, sillä mä en paljon välitä sen pahoista jutuista, joihin mulla izelläni on tosi vähän syytä, kun taas kaikki oikeasti hyvä on vaan musta izestäni kii. [Nyt nyrjähti Jannella taas pahasti. Tämmöstä sillä aina on, ei se kyllä ole kovinkaan vilpitön.]
ellauri115.html on line 774: Olen aina intohimoisesti rakastanut melomista kirkkoveneellä. Kumpu tarjoaa mainion ympäristön kaneille jotka saavat siellä lisääntyä rauhassa. Kerroin tästä ideasta tilanhoitajalle joka tuotatti sinne kaikki, tyttärensä, vaimonsa ja sisarensa. Terska ja minä menimme juhlallisesti sinne myös. Ne alkoivat lisääntyä jo ennen pois lähtöäni. Tämän pienen siirtokunnan perustaminen oli suurta juhlaa, olin kuin pieni kolonialisti levittämässä vieraslajeja. Tunsin izeni ylpeäxi kuin astronauttien peräsmies johtaessani kanini tilanhoitajan vaimon isolta kaninkololta tyttären pienelle. Veden edestakainen aaltoilu säesti mun edestakaisia liikkeitä ja saivat mut nautinnollisesti tiedostamaan olemassaoloni. Ei tarvinnut kahdesti miettiä kuten mamanin aikana, minua keinuttava jatkuva edestakainen liike vangizi minut siinä määrin että tilanomistajan vaimon tullessa rajusti jouduin väkisin riuhtaisemaan izeni sieltä pois.
ellauri115.html on line 824: Se kexii puheenaiheita saadaxeen olla äänessä. Tätä tyyppiä esiintyy Sysmän itänaapurien joukossa. Keskustelu etenee nopeammin kuin ajatus, on pakko vetää nopeasti hatusta.
ellauri115.html on line 966: Ilmeisesti tällasta harhauskoa oli paljon liikkellä varsinkin Genevessä. Ei Rusakko sitä ollut ize kexinyt. Geneve oli puollollaan hugenotteja ja muita hihhuleita. Se oli joku 1700-luvun Ankh-Morpork. Voltairekin oli sosinianistiepäilty, sillä oli joku sellainen ame atroce affair. Voltaire had described Calvin in a letter to Thiriot as having 'uneame atroce aussi bien qu'un esprit eclaire'. Sit oli joku affaire Calas, jossa 1 geneveläinen rotestanttikauppias tuomittiin poikansa kunniamurhasta kun poika halus väkkäröityä takas katolisex. Iskä oikeasti pantiin sileäxi telalla Toulousessa ja poltettiin varmemmaxi vakuudexi vielä kokossa. Voltairen piti puuttua tähänkin cause celebreen.
ellauri115.html on line 1149: "Anteex mitä?" "Anteex jos", "Anteex vaan" ja "Anteex mutta" ei ole anteexipyyntöjä vaan syntipukkeilua. Niiden sanojat antaa ymmärtää että niiden ko. teot oli oikeasti ilmaisia. Anteexipyyntö ei ole ilmaista eikä kiitoskaan, koska ne on velkalappuja. Auttaja ja armahtaja saavat saatavia, jäävät voitolle. Sixi niitä sanoja on niin vaikee sanoa, ja avunpyyntö on niin tuskasta. Kasan päälle kiipijät rakastavat auttamista, mutta välttelevät avun saamista.
ellauri115.html on line 1226: Toi eteen kantamuxen merkitys on vanhin. Jumalaa tai muuta tyränkiä pelkäävä tuo sen eteen tarjoomuxia siinä toivossa että pääsis ize vähemmällä höykytyxellä. Tää on muiltakin laumaelukoilta tuttua. Jumalille uhraaja siinä oikeastaan antaa anteexi, sillä linjan päässä tuuttaa varattua: henkilö jota yrititte tavoittaa puhuu toista puhelua, olkaa hyvä ja odottakaa sulkematta puhelinta.
ellauri115.html on line 1230: Muze että sille ylipäänsä johtui mieleen näin sairas ajatus viittaa ehkä siihen eze oikeasti halus näyttää Saaralle mistä kana kusee, mitä kuuluu ja kuka käskee. Tää on patriarkan peli, ei täällä matriarkat määräile. Enkeli puuttui kuitenkin peliin ennenkuin Iisakille kävi huonosti (ja Aaprahammille). Jehova jäi nuolemaan näppejään. Lammasta ja lammasta, pah, se sanoi kuin Sepe Susi saatuaan vain papuja ja porkania.
ellauri117.html on line 253: At length Gerald lay back inert on the carpet, his breast rising in great slow panting, whilst Birkin kneeled over him, almost unconscious. Birkin was much more exhausted. He caught little, short breaths, he could scarcely breathe any more. The earth seemed to tilt and sway, and a complete darkness was coming over his mind. He did not know what happened. He slid forward quite unconscious, over Gerald, and Gerald did not notice. Then he was half-conscious again, aware only of the strange tilting and sliding of the world. The world was sliding, everything was sliding off into the darkness. And he was sliding, endlessly, endlessly away.
ellauri117.html on line 640: Koitan kääntää omin nokkineni. Mitä eulogia eli siunaaminen (barak) oikeastaan on? Kehumistako? Jotain sen tapaista. Koira nuolee isännän kättä ja isäntä kehuu sitä, taputtaa sitä päähän ja antaa makupalan.
ellauri118.html on line 289: 2. Kerrostumien syntynopeus – hitaasti vai nopeasti?
ellauri118.html on line 340: Bearing white flame within her breast: Valkoisen liekin kantaminen hänen rinnassaan:
ellauri118.html on line 390: Bel-tenebros oli Amadixen peitenimi sekobolzina. Komee pimee. Miraflores oli joku paikka joka on mainittu enemmän kuin kerran. Joo se oli se paikka kolmen viemäriputken lähellä jossa Amadis pyrki Orianan hilloviivalle. Taisi päästäkin? "por ganar la gloria de la demanda en la prueva de bien amar". Se on myös joku kunta Columbiassa, se on missä Keiko Fujimorin häitä vietettiin, ja se on ylellinen 5 tähden useasti palkittu Miraflores, joka sijaitsee Costa del Solilla Espanjassa Marbellan ja Fuengirolan puolivälissä. Aurinkorannikko sopii hyvin ympärivuotiseen lomailuun aurinkoisen ja lämpimän ilmaston ansiosta. Costa del Sol tunnetaan myös nimellä Costa del Golf, lukuisien golfkenttien ansiosta. Helkutti aurinkoa tässä enää kaivataan. Ja mikä hemmetti se on että termiittiapinan on pakko tehdä kaikesta monokulttuuria. Mirafiores indeed. Mä kazon lupiininkukkia Rauhixen mäellä ja remmon niitä irti maasta. Se on haitallinen vieraslaji, matukukka. Se tappaa kotimaiset lajit ja tekee täkäläiset kimalaiset mahoixi. Sellaista symbolismia.
ellauri118.html on line 498: Your hand is on my breast. Let go! Sun käsi on mun rinnalla, ota pois!
ellauri118.html on line 568: Toivottavasti kohta selviää mitä noi muut illuusiot sit on. Veikkaan että alku, keskikohta ja loppu, joka mielellään on onnellinen. Mixmä en tykännyt Flensburgista mutta tykkäsin mustasta Lupinista? 1) huumorittomuus 2) kiipijyys. 3) ärsyttävä salakähmäisyys. En pidä trillereistä vammasista enkä mystikasta, pidän reilusta kostosta ja mätkinnästä. Satu missä hyvät ei oo liian hyviä eikä pahat pahoja eikä kehkään oikeasti satu.
ellauri118.html on line 580: Kirjallisuuden mystikkaa ja dialogipelimallin pointti on se ettei source tagit ole esillä, ja että se on just se juju. Fiktion lukeminen on kuin ratkois sanaristikkoja. Kuka mietti mitäkin? Kenes ajatus tää nyt on? Paizi ei niitä kukaan oikeasti ratko, antaa mennä vaan. Kaikki siihen samaan sykkyrään omaan ompelukoriin vaan. Darwinin puutarhuri esimerkiksi. Onxillä nyt niin paljon väliä kuka ajatteli mitäkin. No ehkä joillekuille on.
ellauri118.html on line 667: Upon her melting Snowy Breast, Sen pehmyelle lumivalkealle povelle,
ellauri118.html on line 858: La Rochefoucauld had been embittered by disappointed ambition, ill health, and the loss of his favorite son; and his opinion of humanity in general and of women in particular was none too lofty, to say the least. Perhaps Mme. de La Fayette´s greatest service in this respect was in toning down the severity of the immortal Maxims.
ellauri118.html on line 893: Isebel oli foinikialainen prinsessa, Tyyroksen kuningas Ithobaal I:n tytär, joka nai kuningas Ahabin. Vanhassa Testamentissa tätä syytetään Ahabin kääntämisestä pois oikeasta Jumalasta ja hänen ohjaamisestaan palvomaan omaa jumalaansa, Baalia.
ellauri118.html on line 1120: Oh yes, and breasts,
ellauri119.html on line 73: Recent Examples on the Web: The competing claims over east Jerusalem, home to Jewish, Christian and Muslim holy sites, lie at the heart of the conflict and have sparked many rounds of violence. — Time, 16 June 2021
ellauri119.html on line 308: The term Holy Spirit appears at least 90 times in the New Testament. The sacredness of the Holy Spirit to Christians is affirmed in all three Synoptic Gospels (Matthew 12:30–32, Mark 3:28–30 and Luke 12:8–10) which proclaim that blasphemy against the Holy Spirit is the unforgivable sin.
ellauri131.html on line 80: Kun kesällä 1942 Oredesin partisaanileiri vallattiin, silloin ”suomalainen 2. komppania… hyökkäsi rohkeasti leiriin ja ratkaisi taistelun”, kirjoitti Tenkku.
ellauri131.html on line 365: There are Chicken Coops for the Adopted Soul, the African American Soul, the African American Woman's Soul, the Soul of America, the American Idol Soul, the Angels Among Us, Angels and Miracles, Answered Prayers, Baseball Fans, the Best You Can Be, The Beach Lovers, Best Mom in Law Ever, Miracles, the Breast Cancer Survivors, Brides, Cancer Victims, Caregivers, Cartoon Dads, Video Moms, Cartoon Teachers, The Cat Did What?? the Cat Lovers, Cat & Dog Lovers, Celeb Cats and the People Who Love Them, Jack Canafield, Celeb Mothers, Jack Canafield, Celeb Sisters, Jack Canafield, Celeb Teachers, Jack Canafield, Celeb Brothers and Sisters, Jack Canafield, Celeb Mothers and Daughters, Jack Canafield, Celeb People Who Make a Difference, Jack Canafield, the Child's Soul, Jack Canafield, Children with Special Needs, Jack Canafield, the Soul in the Classroom – High School Edition, Jack Canafield and Anna Unknown, the Coffee Lovers Chicken Soup for the Soul Cookbook, Includes material by Gibbons.
ellauri131.html on line 399: Mitä sanoi Sarah. Hän oli oikeassa, mutta loukkaannuin. Tuohan on ihan perseestä. Niin on. Et kai sinä oikeasti usko tohon? En. En oikeasti. Ehkä vähän. Ei juma emmä osaa sanoa.
ellauri131.html on line 413: Läski Oprah on takuulla samalla listalla vielä korkeammalla sijalla. Rhondalla on nettisivut Tuvalulla. Sillä on epäilyttävän vino suu. Sellaiset ihmiset on epäluotettavia. Jos miljoonat ihmiset on tulleet tästä miljonääreixi, riittääkö hän meille muille enää mitään? Puhumattakaan miljardeista: Billions of people have already experienced The Secret manifested in their lives. No eihän tässä mitään oikeastaan luvata. Niinkuin Susannan seinällä luki: jos jokin menee päin vittua, se on kokemusta.
ellauri131.html on line 458: Kuinka voi uskoa sellaiseen mihin ei oikeasti usko? Kun feikkaa tarpeexi kauan alkaa oikeasti uskoa.
ellauri131.html on line 473: Mixet loisi itsellesi juuri niin upeata elämää, kuin haluat? Niin oikeastaan, mixkähän? Kysyvät retorisesti ylikärpät Minna ja Teija. Ne yrittävät höynäyttää hölmöjä perussuomalaisia periamerikkalaiselta Tony Robbinsilta lainatuilla usko pois-höynäytyxillä. Näin Minna:
ellauri131.html on line 605: Muttas mikäs siinä, jos joku tulee onnelliseksi, jonkun laukun kanssa, niin sen kun vaan, sehän on oikeastaan aika halpa kikka. "Risto"
ellauri131.html on line 609: Täydellinen lause jokaiselle puolueaktivistille tai johtajaksi pyrkivälle. Nykyaikana on vain yksi ongelma, netissä ei katoa oikeastaan mikään.
ellauri131.html on line 666: "The security guys could tell stories about women they'd had to take up to his room." A former bodyguard corroborated the allegations and said he'd witnessed Robbins make passes at women in his crowds. In a second report from June, two women told BuzzFly News about encounters they had with Robbins: One woman said he placed her hand on his crotch and touched her breast (or was it the other way round?), while another alleged that he kissed her, hugged her and touched her breast."
ellauri131.html on line 871: Well, that was infuriating. I was hoping for a cynical, or at the very least critical, approach to classic self-help tropes. What I got was and endless description of one woman's mental breakdown and her complete lack of healthy coping strategies. There is nothing remotely funny or insightful about this book and Marianne Power's obsession with her first world problems feels extremely tone-deaf.
ellauri131.html on line 884: And then right towards the end of the book she informs her readers that she is 37. That was a shock. I thought I was reading the emotional turmoil, flakey actions and life disarray of someone at least 10 years younger than that.
ellauri131.html on line 1006: Marianne oikeasti tuntee masennuksen. Se kuvaa sitä hyvin, ja paras todiste on eze ei sano eze tahtoo tappaa izensä tai tahtoo kuolla. Eise niin mene, vaan just näin:
ellauri131.html on line 1067: Mutta se on niiden oma valinta, elämäntyylikysymys oikeastaan tavallaan. Se trendaa nyt.
ellauri131.html on line 1123: Save within my lonely breast. Paizi mun koito rinnassa.
ellauri132.html on line 92: Negatiiviset kokemuxet jää pehmeän koiran muistiin kipukehoxi. Se vingahtaa kun kakka on vasta tulossa. Mut apina haluaa mieluummin kärsiä kuin kakkaava koira jolla on anaalirauhaset tukossa. Hau! Auh! Viik! Six ei izeapu auta, koska en oikeasti haluakaan vanhasta aatamista luopua. Jos siitä hellitän mitä jää? Ööh, ei mitään? Oonko osa ihmismerta? Termiittiapinapesää? Jumalamössöä? Freunde, schöne Götterfunken! Just joo:
ellauri132.html on line 184: Jos menet Pinterestiin tai edes luet Googlen vinkkejä kynäilyyn, sua pommittaa joka iikan versiot miten tulla paremmaxi kynäilijäxi. Jokaisella on lumihiutalemainen idea, vaik ne oikeasti vaan toistaa mitä muutkin ovat sanoneet. Näin on marjat ammattikirjailjoiden kanssa myöskin. Tein vähän tutkimusta ja löysin listoja ja kaavioita kynäilyvinkeistä liigapelaajilta. Vaik ne on kirjoittaneet niin erilaisia bühleinejä eri aikoja, nekin sanoo aika paljon samoja juttuja. Myöskin.
ellauri132.html on line 239: …sama miten viattomia ne on. Sulla voi olla yleiskäsitys mitkä konfliktit ja vastuxet sä heität hahmoille, mut apinoiden empatia rajoittaa sitä. Kuitenkin meistä parhaat tulee paskimmista taustoista, niinkuin vaikka Kardashianit. Se voi tuntua ilkeältä, mut "älä tee elämää liian helpoxi päähenkilölle", kuten William Goldman ehdottaa. Jos sä tahdot että me oikeasti rakastetaan sun hahmoa, sun pitää tehdä kuten Kurt Vonnegut sanoo:
ellauri132.html on line 700: Kliimaxi (keskusta). Plotun mastonhuippu. Laskeva toiminto. Laskeva toiminne tapahtuu kliimaxin jälkeen (niin aina). Laskeva toiminne taajaan esittää protagonistia hoitelemassa kliimaxin seurauxia esim pyyhkimässä mälliä terskanpäästä ja hoidon mahalta. Laskevaa toimintaa on kun päähenkilö irrottaa hoidon sängynpäädystä ja lähtee menemään. Sitä sanotaan myös paljastuxexi, vaikka oikeasti terskanpää paljastui jo paljon aiemmin.
ellauri132.html on line 890: Sie drehte hastig die Schlüssel und bat in's Zimmer zu gehn. Hiän kiersi nopeasti avainta ja pyysi sisälle.
ellauri133.html on line 65:

It has to introduce your main character. You don't have to go into details, but you need enough to show if the MC is male or female, old or young, and ideally, give an idea of their personality. The opening has to show, or at least hint at, the inciting incident, the problem that starts the story for the MC. Most important, your opening has to grab the reader. Very few people have the patience to wade through pages of description before the action starts. Work on the first paragraph, and particularly the first line, until no-one can resist reading on. So, a few ways to get it wrong. Fuck the main character! This too is just for narcissist nincompoops who can't read about anything but themselves.

ellauri133.html on line 458: And she feels the thing begin to happen—something of which the girls who whisper and giggle about sex in the girls’ room have no idea, at least as far as she knows; they only marvel at how gooshy sex must be, and now she realizes that for many of them sex must be some unrealized undefined monster; they refer to the act as It. Would you do It, do your sister and her boyfriend do It, do your mom and dad still do It, and how they intend to do It.

Juupa juu, sehän se on se "se", kauhujen kauhu, se 1 paikka, naisten viemärimäinen se.
ellauri133.html on line 468: I don’t want to repeat King’s utter creepiness and describe this in too much detail (shit, I would but there is not enough space), but there are some elements of the scene that deserve mentioning. Again, functioning in misogynist misunderstanding of female sexuality, for at least one of these encounters Bev “feels no physical pleasure, but there is a kind of mental ecstasy in it for her.” When she does feel “some pleasure, dim heat in her childish unmatured sex,” she thinks of birds and resolves that having sex “is what flying is like.” The penis size of the character of Ben is commented on (“is he too big, can she take that into herself?”) and she eventually has an orgasm with him. Steve looks on with his little droopy wiener in his hand. I bet Mustafa had a biggish "It", and Tabitha King (the other one with the curves going in instead of out) has an even bigger one. They are like the little goat, the middling goat, and the big big goat that can suck the big bad wolf all the way in, balls and all.
ellauri133.html on line 502: Onx Richien mexikaanoääni oikeasti Irish Cop voice? Kulttuurillinen adaptaatio?
ellauri133.html on line 622: Vähitellen selviää että hotellissa on PAHA siis oikeasti pahanilkinen voima joka näyttää käyttävän Dannya tuntemattomaan, mahd. pahaan tarkoituxeen. Tää voima paljastuu sähkökatkoista ja kummitusäänistä ja lopulta naamiaiskemuista Rotkon menneisyydestä. (Ne missä Teppo Kurko ize kameoi Okko Kamuna.) Danny on eka joka huomaa hotellin hämäryyden, koska sillä on auki tää visio josta tuieee etiäisiä.
ellauri133.html on line 626: "Kyrpä" Halloran, jolle Danny mesetti telepaattsesti, matkustaa Floridasta Coloradoon, missä Jack lyö sitä pahasti krokettimailalla. Danny mesettää telepaattisesti iskälle, joka pääse tovixi haamupakkopaidasta, ja kertoo sille että vanha boileri vaatii huoltoa. Danny, Buffy ja "Kyrpä" Halloran (johonka ei oikeasti sattunut) pakenevat turvaan. Jack uhraa izensä estääxeen haamuja valtaamasta sen päätä uudestaan ja antaa vanhan boilerin räjähtää ja tuhota koko Rotkon.
ellauri133.html on line 782: Tänä kesänä Lauri alkoi kärsiä harhaluuloista. Hän on varma, että häneltä varastetaan tavaroita, esim keltaisia naistensaappaita. Tuntuu kurjalta, että hänen on pelättävä asioita, jotka eivät oikeasti ole totta.
ellauri135.html on line 52: Konsta muistelee kunnollisia romanttisia neuvostoliittolaisia, jotka rakastavat isänmaata ja niiden kauniita pitkäkaulaisia vaimoja joiden silmät on toisistansa etäällä. Mä pidän kyllä niistä hurjasti (esim Irina Kudasheva on ihana), niinkuin pidän lyhkäsestä mutta pyhimysmäisestä sisilialaisesta poliisista 'Pronto Montalbaano soono' samannimisessä poliisisarjassa. Ja sen seijamaisesta vaimosta Liviasta, joka on oikeasti saxatar, päälle dubattu. Kauniit naiset hyppää Salvon kaulaan joka käänteessä, mutta se pitää enimmäxeen (joskaan ei aina) kullin siveästi lahkeessa, odottamassa Livian aina yhtä odottamattomia vierailuja. Sixkin mä tykkään Montalbanosta, että siinä on paljon kauniita naisia, ja kaikenikäisiä ihmisiä, ei vaan nuoria aikuisia, vaan myös meitä vanhoja. Kliseistä italialaista sähläystä ja kauniita postikorttimaisemia.
ellauri135.html on line 125: Plataanien keltaiset lehdet rahisivat jalkojen alla. Ne peittivät paitsi maan myös usvaiset lammet. En ollut koskaan nähnyt niin valtavia plataaneja. Ne olivat varistaneet nopeasti lehtensä ja paljastaneet jättiläismäiset latvansa. Tuntui kuin joku suuri mestari, esimerkiksi Benvenuto Cellini olis valanut ne kirkkaaseen pronssiin. Plataanien huiput olivat usvan peitossa, mikä sai ne näyttämään aavemaisilta.
ellauri140.html on line 34: "Se ei osaa raakkua oikealla äänellä. Se ei osaa varisten kieltä. Muut varixet eivät pidä siitä." "Sen siitä saa kun kesyyntyy. Ihmisen tahra", Fauni sanoi vailla inhoa tai halvexuntaa tai edes tuomiota, ihan iloisesti. Epäpuhtaus, julmuus, hyväxikäyttö, erhe, paska, runkku - muuta tapaa täällä oloon ei ole. Tai en ainakaan minä ole löytänyt. Sillä ei ole mitään tekemistä armon tai pelastuxen tai lunastuxeen menon kanssa. Se on kaikissa sisäänrakennettuna. Lajiominaisuutena. Fläkki joka on olemassa ennen jättämäänsä jälkeä. Fläkki edeltää tottelemattomuutta (?), hämmentää kaikki selityxet ja ymmärtämisen. Sixi kaikki puhaaminen on vaan vizi. Barbaarinen vizi. Se on kauhistuttavaa. Eikö pyrkimys puhtauteen ole epäpuhtautta? Faunia oli kuin kreikkalaiset, jonka jumalat on pikkumaisia (toisin kuin juutalaisten, LOL). Riitelevät, tappelevat, vihaavat, tappelevat naivat. Zeus yhtyy naiseen oudosti metrin mittaisella kyrvällä siipiään viuhtovana jouzenena. Irstautta, turmelusta, karkeista karkeimpia nautintoja, ja kaikkinäkevän vaimon raivo. Juutalaisten jumala on äärettömän yxinäinen, tuntematon, monomaaninen, jolla ei ole mitään tähdellisempää tekemistä kuin hermoilla jutkuista. Tai kristittyjen epäsexuaalinen kakkosjumala, yhtä tahraton kuin äitinsä, joka synnyttää tahatonta hilpeyttä ja myötähäpeää. Jumalat on tekijänsä kuvia." "Se kai siinä on traagista kun ihmiset synnyttävät varixia", sanoi tyttö joka syötti käärmeelle hiiriä. Feeding frogs to snakes. "Ne eivät tunnista omaa lajiaan. Sitä sanotaan tahriintumisexi", tyttö selitti. Peppu on oikeasti varis joka ei tiedä miten ollaan varis. Ei tähän kanteen tahraa jää kun äiti pois sen pyyhältää. Pieni nelkkari kovakantinen kirja jossa söpöjen elukoiden kuvia ja kullattu selkämys. Varisten kultainen kirja. Peppu oli siisteysintoilija, se ei sietänyt epäjärjestystä. Anaalis-retentiivinen luonne. Kaikki vanhat prujut talletettuna satoihin pahvilaatikoihin, shekinkannatkin. Niistä riitelevät haaskalla muut varixet vielä tänäänkin. (s. 126) Mä oon VAAAAALMIS. Tuu PYYYHKIMÄÄN.
ellauri140.html on line 37: Armenialaistaustainen Murad Jacob "Jack" Kevorkian (May 26, 1928 – June 3, 2011) was an American pathologist and euthanasia proponent. He publicly championed a terminal patient's right to die by physician-assisted suicide, embodied in his quote, "Dying is not a crime". Kevorkian said that he assisted at least 130 patients to that end. He was convicted of murder in 1999 and was often portrayed in the media with the name of "Dr. Death". There was support for his cause, and he helped set the platform for reform.
ellauri140.html on line 93: Stevedore M+, the Knight of Courtesy, hero of Book VI. He is on a quest appearance from the Faerie Queene to slay the Blatant Beast.
ellauri140.html on line 103: Colin Firth M+, a shepherd noted for his songs and bagpipe playing, briefly appearing in Book VI. He is the same Colin Clout as in Spenser´s pastoral poetry, which is fitting because Calidore is taking a sojourn into a world of pastoral delight, ignoring his duty to hunt the Blatant Beast, which is why he set out to Ireland to begin with. Colin Clout may also be said to be Spenser himself.
ellauri140.html on line 111: Libresse F-, alias Duessa, a lady who personifies Falsehood in Book I, known to Redcrosse as "Fidessa". As the opposite of Una, she represents the "false" religion of the Roman Catholic Church. She is also initially an assistant, or at least a servant, to Archipelago.
ellauri140.html on line 124: Satyriasis M+-, a wild half-satyr man raised in the wild and the epitome of natural human potency. Tamed by Una, he protects her, but ends up locked in a battle against the chaotic Sansloy, which remains unconcluded. Satyrane finds Florimell´s sanitary napkin, which she drops while falling off from a beast. He holds a three-day tournament for the right to possess the girl. His Knights of Maidenhead win the day with Britomart´s help.
ellauri140.html on line 182:

Mistä Dragge Qveenessä oikeasti oli kymysys?

ellauri140.html on line 184: Mutta mistä Dragge Qveenessä oikeasti oli kymysys? Englannin vallanperimyxestä katolisen skotin ja protestantin kymrin välillä. Iirit saivat olla kelttejä ja laittaa suolaa haavoihin. Eliskä kuten Kalle Marx sen oikein ymmärsi, kolonialismilla ja kapitalismilla rikastuvat porvarit oli ryöstämässä vallankahvaa maaomaisuudella rikastuneelta ja sinne köyhtyvältä aatelilta. Tää uskontohöpötys oli vaan tän muutoxen aatteellista pintavaahtoa. Eli siis loiskiehuntaa.
ellauri140.html on line 429: Least suddaine mischiefe ye too rash provoke: Ettei joku pahis sua yllätä,
ellauri140.html on line 485: And with his trenchand blade her boldly kept Ja leikkaavalla terällään se rohkeasti
ellauri140.html on line 496: And all attonce her beastly body raizd Ja yx kax nosti petomaisen bodinsa
ellauri140.html on line 561: Then of the certeine perill he stood in, Enemmän kuin oikeasta hengenvaarasta,
ellauri140.html on line 693: Rest is their feast, and all things at their will: Ei muuta kuin unta palloon, levyttää
ellauri140.html on line 1041: As her slow beast could make; but all in vaine: Tai siis sen valkoisen aasin täysiä,
ellauri141.html on line 111: At his house, probably, Horace became intimate with Polio, and the many persons of consideration whose friendship he appears to have enjoyed. Through Mæcenas, also, it is probable Horace was introduced to Augustus; but when that happened is uncertain. In B. C. 37, Mæcenas was deputed by Augustus to meet M. Antonius at Brundisium, and he took Horace with him on that journey, of which a detailed account is given in the fifth Satire of the first book. Horace appears to have parted from the rest of the company at Brundisium, and perhaps returned to Rome by Tarentum and Venusia. (See S. i. 5, Introduction.) Between this journey and B. C. 32, Horace received from his friend the present of a small estate in the valley of the Digentia (Licenza), situated about thirty-four miles from Rome, and fourteen from Tibur, in the Sabine country. Of this property he gives a description in his Epistle to Quintius (i. 16), and he appears to have lived there a part of every year, and to have been fond of the place, which was very quiet and retired, being four miles from the nearest town, Varia (Vico Varo), a municipium perhaps, but not a place of any importance. During this interval he continued to write Satires and Epodes, but also, it appears probable, some of the Odes, which some years later he published, and others which he did not publish. These compositions, no doubt, were seen by his friends, and were pretty well known before any of them were collected for publication. The first book of the Satires was published probably in B. C. 35, the Epodes in B. C. 30, and the second book of Satires in the following year, when Horace was about thirty-five years old. When Augustus returned from Asia, in B. C. 29, and closed the gates of Janus, being the acknowledged head of the republic, Horace appeared among his most hearty adherents. He wrote on this occasion one of his best Odes (i. 2), and employed his pen in forwarding those reforms which it was the first object of Augustus to effect. (See Introduction to C. ii. 15.) His most striking Odes appear, for the most part, to have been written after the establishment of peace. Some may have been written before, and probably were. But for some reason it would seem that he gave himself more to lyric poetry after his thirty-fifth year than he had done before. He had most likely studied the Greek poets while he was at Athens, and some of his imitations may have been written early. If so, they were most probably improved and polished, from time to time, (for he must have had them by him, known perhaps only to a few friends, for many years,) till they became the graceful specimens of artificial composition that they are. Horace continued to employ himself in this kind of writing (on a variety of subjects, convivial, amatory, political, moral,—some original, many no doubt suggested by Greek poems) till B. C. 24, when there are reasons for thinking the first three books of the Odes were published. During this period, Horace appears to have passed his time at Rome, among the most distinguished men of the day, or at his house in the country, paying occasional visits to Tibur, Præneste, and Baiæ, with indifferent health, which required change of air. About the year B. C. 26 he was nearly killed by the falling of a tree, on his own estate, which accident he has recorded in one of his Odes (ii. 13), and occasionally refers to; once in the same stanza with a storm in which he was nearly lost off Cape Palinurus, on the western coast of Italy. When this happened, nobody knows. After the publication of the three books of Odes, Horace seems to have ceased from that style of writing, or nearly so; and the only other compositions we know of his having produced in the next few years are metrical Epistles to different friends, of which he published a volume probably in B. C. 20 or 19. He seems to have taken up the study of the Greek philosophical writers, and to have become a good deal interested in them, and also to have been a little tired of the world, and disgusted with the jealousies his reputation created. His health did not improve as he grew older, and he put himself under the care of Antonius Musa, the emperor’s new physician. By his advice he gave up, for a time at least, his favorite Baiæ. But he found it necessary to be a good deal away from Rome, especially in the autumn and winter.
ellauri141.html on line 258: sed incitat me pectus et mammae putres It’s your slack breasts that rouse me (I have seen
ellauri141.html on line 288: fervidiore mero arcana promorat loco. toi päivänvaloon. Ikäänkuin mun palleasta
ellauri141.html on line 417: ridet argento domus, ara castis Nauraa hopeasta koti, liesi siveillä
ellauri141.html on line 484: Jenkkien ja brittien riitaannuttua Venezuelasta Kiplingit pakkasivat nopeasti omaisuutensa ja lähtivät pois Yhdysvalloista. Syyskuusta 1896 lähtien Kiplingit asuivat Torquayssa Devonin rannikolla. Talo sijaitsi rinteessä, ja siitä oli suora merinäköala. Kipling ei pitänyt uudesta talostaan, joka oli hänen mukaansa suunniteltu niin, että se jätti asukkaansa masentuneiksi ja surumielisiksi. Tästä huolimatta Kipling onnistui säilymään tuotteliaana ja sosiaalisesti aktiivisena.
ellauri141.html on line 555: alaene me vectent an axes Brundisium, Me, in whose breast no flame hath burned
ellauri141.html on line 567: Graves wrote for The Spectator and for Punch and his comic histories must have been to Kipling’s taste. He collaborated with E. V. Lucas, also a Punch journalist, with whom Kipling had corresponded at least since 1906. (263)‘He was the most exhilarating of companions, radiating vitality, goodwill and interest in the other man and his concerns’.
ellauri141.html on line 778: Analyytikon ongelmat keskittyvät sen sijaan muiden mainitsemieni huomioiden ympärille. Mikä oikeastaan on lopullinen vaikutus, jonka runo yrittää saada? Mikä on se tunne, jonka se haluaa herättää, kehittää, lopulta rauhoitella lukijassa hänen kokeessaan runon? Itse asiassa olisi useita tapoja määrittää tämä; mutta kukaan ei olisi niin varma kuin etsiä vastausta tekstistä. Valitettavasti vastausten etsiminen tekstistä on erittäin työläs prosessi. Mitä kysymyksiä kysymme tekstistä? Kirjallisessa analyysissä, kuten oikeudellisessa kuulustelussa, saa vastaukset vain kysymyksiin, jotka osataan kysyä. Tän sai Super-Naomikin karsaasti kokea. Jos joku esittää kysymyksensä kielen ja tyylin suhteen, hän saa vastauksia vain näihin toissijaisiin runouden näkökohtiin. Vaikutukset, jotka hän onnistuu selittämään, ovat yhtä rajallisia, yhtä vähäisiä. Mutta mitä syvemmälle hän tarkastelunsa avulla astuu teoksen kokonaisrakenteeseen, sitä paremmin hän pystyy erottamaan vaikutuksen kokonaisuuden sen oleellisissa aspekteissa. Siksi on tarpeen esittää ne kysymykset, joiden avulla voidaan tunkeutua työn perustavanlaatuiseen organisointiin.
ellauri141.html on line 781: Vittu mitä pyörittelyä. Ihan Löden kirkkohissan aineen tasoa. Mitähän runoilija on oikein tarkoittanut tässä? Ensinnäkään Bernie ei tiedä onko tää runo vaiko kertomus. Saattaahan olla vielä muitakin mahdollisuuxia. Jos se on vaikka ostoslista. No ei, Bernie ei usko genreihin. (Tuli tossa muuten mieleen, että Raamatun kertomus Ruthista on oikeastaan romcom. Siinä on kaikki sen genren tuntomerkit.) Tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan. Jossei niitä saada, se on sama kuin ei olisi koko taidetta. (Jussi Jurkka, p.c.) No ei, Bernhard päätyy ehdottamaan, että koska plöräyxessä ei ole havaittavissa minkään maakunnan juonta, se onkin lyyrinen proosaruno.
ellauri141.html on line 794: Gordon Wenham, on the other hand, understands the verse to indicate Jabal was the first "dweller with herds." That is, he was the "father of the Bedouin lifestyle." He notes that whereas Abel "merely lived off his flocks," Jabal could "trade with his beasts of burden," and that this "represents cultural advance." Ensimmäinen rättipää.
ellauri142.html on line 371: Haha, tässähän on silverbäkkien kexeliäs lohdutus arkajalka sankarille: eihän tässä kukaan oikeasti kuole, eikä hevin satukkaan. Kelju K Kojootti saa alasimen päähän tai kassakaapin ja seuraavassa jaxossa se juonii jo uutta kepposta. Päättäväinen järki (ymmärrys, buddy), oi sinä kurujen ilo,
ellauri142.html on line 383: Tiivistäen voi todeta et nää itisläisten viisut on samaa schaibaa kuin muidenkin pelästyneiden apinoiden. Nääkin järvät unohtaa että muutoxettomuus on yxinomaan tylsää, se ei eroa kuolemasta juuri mitenkään. Toi jälleensyntymisturina ei oikeastaan muuta tarkoita kun että geenit jatkaa kulkuaan. Sillä eihän noi uudet avataarit muuta muista edellisistä kuin mitä on jäänyt muistiin geeneihin. Ja parempi niin. Muuten alkaiskin vähitellen kylästyttää niinkö Sibyllaa: apothanein thelo, nää on jo nähty, taisit kertoa, pankaa bogin nimessä jo pullon korkki kii.
ellauri142.html on line 662: Ruokahalun ja mielikuvituksen kasvaessa nää lahjakkaammat pitkäkäsivartiset alkoi kummastella, miten jotkut eläinkolleegoistakin näyttää puikkivan omin päin, lähtee vasemmalle kun karvakäsi läiskähtää oikealle, pakenee ja kexii jäyniä. Niillä on siis joku pieni apina ohjaxissa siellä sisällä! Avataanpa ja kazotaan! No mitäs nyt, se lakkasikin liikkumasta. Ilmeisesti jotain ehti sieltä pois jo lennähtää? Eikä se hengitäkään enää? No sehän oli size henki joka karkasi! Tätä teoriaa sietää yleistää: kaikilla kappaleilla on samanlainen henki piilossa, kivillä ja kilpikonnilla vaan laiskempi. Jotkut niistä on aika pelottavia, esim toi ukkonen, paras koittaa olla sille mielixi. Sarrikua, misuri sykkä mua? Olisko se kesympi jos tarjoisin sille muovoja? Niin oikeastaan nää luontokappaleiden henget on aika lailla kuin sukulaiset kotona, jotkut kiltimpiä, jotkut ilkeämpiä, jotkut aivan perkeleitä, vihulaisia. Nekin leppyvät kun saavat lammasta.
ellauri142.html on line 862: Täydellisesti pyhitetyn toiminta on persoonatonta; hänen yksilöllinen persoonallisuutensa on ainoastaan näennäinen. Hän on oikeasti henkimaailman robotti. Vaikuttaa aika mukavalta veikolta. (Veikkohan se aina on, vai mitä? Sisaret älkööt vaivautuko. Siskot, veikot, barrikaadeille.
ellauri142.html on line 864: Uhraaminen, almujen anto ja katumus. Näitä nää tyypit tosiaan hehkuttaa. Nää on niistä kivaa. Siis ihan oikeasti kivaa, ei näitä tehdä jonkun kivemman toivossa. Sehän olis keskiluokkasta. Siveydenharjoittelu puhdistaa hengen. Aamuin illoin muistathan, häpyäsi harjata. Tääkin pitää kyllä tehdä kiintymyxettä. Joka sen laiminlyö, tekee sen mielettömyydestä; sellaisesta kieltäytyminen tapahtuu pimeyden vaikutuksesta. Ihmisen elämä itsekin on hulluutta ja vanhempien tietämättömyyden seurausta. Hänen pitää, koska hän itsekin on pettymys, sopeuttaa itsensä tämän illusorisen, petollisen olemassaolon vaatimuksiin ja ehtoihin.
ellauri143.html on line 74: Also read! Judge asks lawyers to recite Thirukkural daily, says all should know 51 at least.
ellauri143.html on line 84: The Kura has been widely admired by scholars and influential leaders across the ethical, social, political, economical, religious, philosophical, and spiritual spheres over its history. These include Ilango Adigal (never heard), Kambar (n.h.), Leo Tolstoy, Mahatma Gandhi, Albert Schweitzer (heard ok), plus Constantius Joseph Beschi, Karl Graul, George Uglow Pope, Alexander Piatigorsky, and Yu Hsi (all n.h.). The work remains to be translated. Oops correct that, the text has been translated into at least 40 Indian languages including English, making it one of the most translated ancient works. Ever since it came to print for the first time in 1812, the Kura text has never been out of print. Whole trainloads lie "left on read" in Sri Lanka.
ellauri143.html on line 252: At least, 'tis good if neighbour's wife he screweth not.
ellauri143.html on line 582: Eipä tässä muuta kun valmistaudutaan loppupeleihin. Tai mitäs niihin kannattaa paljon valmistautua. Loppuu viimeinkin tää EAT! FUCK! KILL! kolmisointu. Toi mystiikka-arvaus menee kyllä väärinpäin: oikeasti valot sammuu, haju jää. Viimeinen kupleteista on oikeammilla jäljillä.
ellauri143.html on line 1608: The pleasure´s crowned when breast is clasped to fist.
ellauri144.html on line 54: H. G. Porthan oli sukujuuriltaan karjalainen kuten Einen käly Lea. Hänen isänsä puolelta suku johti viipurilaiseen kauppiaaseen Kustaa Purtaseen, jonka poika oli päässyt pappisuralle ja vaihtanut nimensä hienompana pidetyksi (ja de facto hienommaxi) Porthaniksi. Isä toimi kirkkoherrana Viitasaarella, jossa Henrik Gabriel syntyi 1739. Isä tuli mielisairaaksi Henrik Gabrielin ollessa viiden, ja tämä päätyi enonsa, Kruunupyyn kirkkoherran Gustaf (Kustaa) Jusleniuksen huollettavaksi. Gustaf Juslenius oli ensimmäisen cunnofiilin Daniel Jusleniuksen poika, ja Porthan sai häneltä vaikutteita kansallisiin harrastuksiinsa. Se oli se Juslenius joka sanoi "Juu juu" kun housut palo. Toinen Porthanin suomalais-isänmaallisuuteen vaikuttanut piirroshahmo oli piispa K. F. Mennander. Porthanin ajattelun ohjenuorana olivat kuitenkin ennen muuta valistusfilosofian empiiriset ja rationaaliset menetelmät. Hyvin pahoja! vaikeroi ruusuristiläiset vaimeasti vähän etelämpää.
ellauri144.html on line 152: Sukupuolihirviö! Hän ei kerta kaikkiaan voi - ei halua - kontrolloida lihansa himoja, poltetta aivoissaan, jatkuvasti palavaa halua joka etsii jotakin uutta, hurjaa. jotakin mitä ennen ei ole tullut ajatelleeksi ja, jos sellaista nyt voi kuvitella, mistä ei ennen ole edes kirjoitettu. Mitä vittuun tulee niin hän elää tilassa joka ei ole huojentunut eikä mainittavassa määrässä hienostunutkaan sitä mitä se oli kun hän oli viidentoista eikä voinut koulussa nousta seisomaan kätkemättä seisovaa moloansa kolmirenkaisen muistivihkon taakse. Jokainen tyttö jonka hän näkee (pidelkää hattujanne) kantaa kuin kantaakin jalkojensa välissä oikeaa vittua. Ihmeellistä! Hämmästyttävää! En vieläkään pääse siitä fantastisesta ideasta, että kun katsoo jotakin tyttöä, katsoo jotakin sellaista jolla taatusti on - vittu! Kaikilla niillä on vittu! Heti siinä kuteen alla! Vittuja nussittavaksi! Ja tohtori, teidän Ylhäisyytenne, olkoon nimenne mikä hyvänsä tuntuu olevan aivan samantekevää miten paljon mies parka todellisuudessa saa, sillä hän uneksii huomisesta pillusta jo tämänpäiväistä pumpatessaan! Anna meille meidän jokapäiväinen reikämme.
ellauri144.html on line 520: HBL on oikeastaan aivan liian patakonservatiivinen mun makuuni. Samassa numerossa jossa Renén paranoidi kauppakillan esitelmä julkaistiin, väänsi joku hoblan urheilutoimittaja erittäinkin suuren tortun siitä kuinka miehet on anuxesta ja naiset perseestä, ja kuinka naisten syrjimisen oikaisemisexi ei sunkaan pidä mennä näpelöimään tuplastandardoituja normeja. Kyllä ne vanhat toimivat paremmin kuin kivespussillinen uusia, nehän on kaikki Darwinilta peräisin. Älkää menkö ollenkaan nyt sähläämään. Miehet kazoo jääkiekkoa ja naiset laittaa irtoripsiä, se on vaan luonnollista. Naturalia non sunt turpia.
ellauri144.html on line 720: Mark Zuckerberg in MBTI? Other websites have him as either a INTP or INTJ. I’m going with INTJ, he was an early achiever, while INTPs can often be late bloomers, this is due to the late development of the Judging function. INTJs also tend to be more focused, serious, follow traditions and rules. While the types have many similarities, INTJ seems to be the closer match. Väpelö hörhö nörtti kimmo. Propellipää - luovaa kirpunnyljentää. Sitäpä sitä. Saatanan jutku. Metatron meni neuvomaan Aabrahamille miten Iisakki olis paras uhrata. Viime minuutilla tuli peruutus: kyllä mulle tänään oikeastaan maistuiskin paremmin toi syntipukki. Lisäohjeita albumissa 115.
ellauri145.html on line 91: Piha-Anteron mustan huumorin antologia sisältää seuraavia otteita. Antero on kirjoittanut kaikkiin d´Alembertmaisesti pikku johdannon. Tähän paasaelmaan laitan mukaan Anteron esipuheet, jossa se selittää mikä kulloinkin on kaskun kärkenä. Joo mä tiedän: nää on kaikki vähän samanlaisia biliöösejä luusereita kuin ize Antero! Antero on ennen kaikkea pirun kiukkuinen. Sen musta huumori on ukkosenjohdatin, kun oikeasti tekis mieli mennä ampumaan laahusta ja särkemään näyteikkunoita.
ellauri145.html on line 400: Lewis Carroll: Lobster Quadrille. Lewis Carrollin main claim to fame Bretonin mustan huumorin kirjassa on ezen Hunting of The Snark (Jabberwockyn ´twas brillig and the slithe momes jatko-osa) ilmestyi samana vuonna kuin presubrealisti Lautremontin Pahanhajuiset laulut (joista enemmän alla). Tähän niteeseen on Antero jostain syystä ottanut Liisan Ihmemaassa Osterien laulun; outoa sikäli, että se on oikeasti melko hauska.
ellauri145.html on line 428: Pitäkää pumppunne. Mä en ala enää mitään. Tulen muistamaan tämän planeetan. (Toi viimeinen oli oikeasti Akun jouzenlaulu.) Akulainen oli iso idealisti, josta toinen vielä isompi sanoi myöhemmin: Kaikki minkä olen tehnyt, sen olen velkaa Villiersille. Tää hölmö oli Maukka Maeterlinck.
ellauri145.html on line 541: Now, this is perhaps not quite fair to all the teenagers who read Nietzsche. Some of them may actually understand him, at least partially, including the long-haired leather jacket-wearing ones. And there really is a little blood and thunder in Nietzsche’s philosophy, a little punk rock. Regardless, the popular image is probably a bigger driver for book sales of Nietzsche’s work than anything he actually said or any point he actually made.
ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5.
ellauri145.html on line 634: 8 Kansainväliseen kuuluisuuteen nousseita rikollisia. Kutsumanimellä tunnettu ”Prado” teloitettiin 5. marraskuuta 1888 Pariisissa murhasta tuomittuna, kirjaileva oikeustieteen opiskelija Henri Chambige taas sai marraskuussa 1888 seitsemän vuoden vankeustuomion Algeriassa tekemästään murhasta. Suezin kanavan 1869 rakennuttanut ranskalaisdiplomaatti Ferdinand de Lesseps (1805–1894) joutui, kuten poikansa Charles (1840–1923), oikeuteen 1882 aloitetun ja surkeasti sujuneen Panaman kanavan urakkansa päätteeksi. Tapauksista raportoivat Figaron lisäksi Nietzschen lukemat piemontelaiset lehdet.
ellauri145.html on line 721: Tämä vanhemmilleen kaunainen vino bretagnelainen nuorukainen on oikeasti aika lystikäs. Ei se mikään Tristan ollut vaan Eetu-Joakim. Sen koira oli Tristan. Sun koiraskin häpee sua. Joakim von Anka oli se Baabelin vankeuteen viety juutalainen kuningas. Homo-Verlainella oli tollanen kirottujen poeettojen katalogi ennen Anteroa, josta Antti tänkin löysi. Oltuaan esisymbolisti siitä tuli esisubrealisti.
ellauri145.html on line 735: KOKO meri, sanottiin, mutta ennen kaikkea öisten karikoiden kohtalokas nainen, eikä vain koko meri, vaan koko maaseutu sen myterässä valossa, josta tarttuu meemejä joka askeleella saappaan pohjaan koirankakkana (twiit! mind la merde!), ml niiden ensiesiintymiset piikkikasvin alla, nolo ulkonäkö uponneiden teiden pohjassa, köyhät tuhannen vuoden vanhat eleet eläinten seurassa, epämääräisen karkeasti leikattujen kivien edessä, näiden suojelusten vaatimattomien attribuuttien, jotka ovat Bretagnen pyhimyxiä - sellainen on kumitettu kirjoitus, tarpeexi vähän erilainen kuin Jarryllä (kekähän sekin on) - ominaisuus, jonka Corbièren salama- ja ellipsekirjoitus peittää (tai paljastaa, piruko siitä selvän ottaa).
ellauri146.html on line 240: Die Gräfin spricht wehmütig: Kreivitär puhuu haikeasti:
ellauri146.html on line 442: Dont la force divine obéit à l’esclave. Jotka tottelee sokeasti orjan käskyjä.
ellauri146.html on line 598: Balboasta tuli siirtokunnan tosiasiallinen johtaja. Hän päätti kuka sai asua siirtokunnassa, ja vihollisensa hän surmasi tai ajoi pois. Balboa kuuli tarinoita suuresta merestä vuorten toisella puolella ja suuresta valtakunnasta nimeltään Birú (myöhemmin nimetty Perúksi). Kun hän kuuli, että kuningas oli lähettänyt määräyksen Balboan pidättämiseksi, hän päätti toimia nopeasti.
ellauri146.html on line 640: Poe commented on the general meaning of his story several times. In one unsigned review of the number of the Southern Literary Messenger that contained it he said, “Lionizing ... is an admirable piece of burlesque which displays much reading, a lively humor, and an ability to afford amusement or instruction”; and in another puff of smoke he remarked, “It is an extravaganza ... and gives evidence of high powers of fancy and humor.”‡ To J. P. Kennedy he wrote on February 11, 1836 that it was a satire “properly speaking [page 172:] — at least so meant —... of the rage for Lions and the facility of becoming one.”
ellauri146.html on line 660: The Richmond which Poe knew was (more than Philadelphia or New York) aristocratic and English. Virginia society, Poe himself noted, had been as “absolutely aristocratical as any in Europe.” This is not to imply the existence of any chasmal gulf separating the American and British minds, respectively, in the first half of the nineteenth century; but it was in Virginia, probably, that the least divergence was to be discerned.
ellauri146.html on line 668: The concern of the Pounder to advance republican ideals and republican politics among the students of the University was not notably effectual with one student at least: Poe was not receptive to Jeffersonian liberalism. But many of the impressions which Poe received at Charlottesville, both within and without the lecture rooms, must have remained with him. The young admirer of classic grandeur, we know, was impressed by the graceful Rotunda. About Poe at Virginia, Philip Alexander Bruce writes as follows:
ellauri146.html on line 696: Historia todistaa että jenkkipuolueiden kilpailussa ei oikeasti ole ollut kymysys mistään kullin orjuudesta tai vitun vapaudesta vaan valtasuhteista teollistuneen pohjoisen (liukkaiden rannikoiden) ja agraarisen etelän (ruostuneen keskilännen) välillä. Aluxi oli Jeffersonin rep-dem party joka vastusti federalisteja. Van Burenin demokraatit aloitti muka abolitionisteina, muzitten tuli riitaa Unionista, ja kenttäpuolet vaihtuivat. Sisällissodassa pohjoisvaltiot oli rebublikaanisia pyrkyreitä aaseja ja etelästä tuli konservatiivisia orjuutta peukuttavia "demokraattisia" efelantteja. Sitä mukaan kuin rebublikaanit rikastuivat laissez faire kapitalismilla niistä tuli nykyisiä konservatiiveja joita kannustaa keskilännen persulaskukkaat. Liukkaat talousliberaalit plus pahnanpohjimmaiset on nyt "vasemmistossa". Samaa paskaa ne on kaikki joka käänteessä. Hizi kyllä Marx oli niin oikeassa, aatteet on pelkkää pyllyverhoa, pintavaahtoa.
ellauri146.html on line 797: As a starting point to my discussion of Thomas's "Poem in October" and Wardi's thoughtful presentation of it. Eynel is a girl, or womenfolk at least. Entä Schachar Bram? Schachar hails from Haifa University. Shachar tarkoittaa aamupuhdetta. Gender of first name Shachar : Boy 83.33%. Onx tää vallan Sakari hepreaxi? Tai paremminkin pikkuprofeetta Sakarja, sillä Johannes Kastajan isäpappa Sakari oli merkkimies vaan kristityille ja muslimeille, ei juutalaisille, ja se kirjoitetaan raamatussa Zacharias. Sakarista tuli mykkä kunnes Johannes oli syntynyt, koska Sakari ei ottanut uskoaxeen että pystyisi vielä impregnoimaan vaimonsa Elisabetin. Tää taisi tulla esille jossain monista lukemistami deutero-evankeliumeista joissa tehdään halpaa pilaa Jeesuxen nuoruusajoista.
ellauri147.html on line 79: Ale Tyynni was born in Ingria to the east of Finland and moved as a child with her family to Helsinki in 1919. She graduated with a Master’s degree in 1936, with Finnish literature as her main subject. During her university years Tyynni practised poetry recitation and dramatic expression. She was particularly interested in poetic diction and the topic of her final work was Sappho’s metre in Finnish poetry.
ellauri147.html on line 145: I have found strength where one does not look for it: in simple, mild, and pleasant people, without the least desire to rule—and, conversely, the desire to rule has often appeared to me a sign of inward weakness: they fear their own slave soul and shroud it in a royal cloak (in the end, they still become the slaves of their followers, their fame, etc.) The powerful natures dominate, it is a necessity, they need not lift one finger. Even if, during their lifetime, they bury themselves in a garden house! Like my sister Elizabeth för instance! Now there is a Willenmensch if ever there was one! I hardly dare to sneak to the loo for a jerk from our Gartenhaus.
ellauri147.html on line 183: Luurissa chicagolaisen poikaystävän kaa etänä yhteisrunkkaava Emily Pariisissa rakastaa työtä ja menestymistä. Typerät ranskalaiset tekee työtä elääxeen, Emily just päinvastoin. Vaikka mitä vetoa eze myöhemmissä jaxoissa vielä päihittää kaikki noi nenäkkäät ranskixet ja istuu kohta kokouspöydän päässä jakamassa maireasti käskyjä kuin joku isä aurinkoinen. Ilkeät ranskixet on vahaa sen edessä. Jenkit jaxaa kantaa kaunaa kun ranskixet kieltäytyivät niiden aavikkomyrskystä. No anglosaxit alkaa taas erottautua omaxi tiimixeen, witness äskettäinen riita Australian ja Ranskan sota-asekaupoista. Näyttää siltä että ennustamani kaikkien sota vastaan kaikkia edistyy pallon kuumeteessa nopeammin kuin luulinkaan. Hienoa.
ellauri147.html on line 341: Oikeasti se oli textari niinkuin Rikulla korjaan Niklaxellla.
ellauri147.html on line 803: Se lisää tähän profiiliin dynaamisen ulottuvuuden, jossa se erottaa näkyvissä olevat piilotetuista / toukka-asteen ominaisuuksista. Loppujen lopuksi tällä tavoin kuvatut profiililuokat näyttävät kuitenkin niin ylikuormittuneilta, mielivaltaisilta ja erilaisilta, että narsistisen persoonallisuushäiriön tarkkaa differentiaalidiagnostiikkaa on vaikea saavuttaa kliinisten ominaisuuksiensa avulla. Esimerkiksi luokassa "Ihmissuhteet / piilotetut" Akhtar esittelee omituisen ominaisuuden: "Taipumus olla vastaamatta kirjeisiin" tai samaan luokkaan / näkyvä vaikeasti toteutettavissa: "Kyvyttömyys osallistua ryhmätoimintaan todella aidossa (painotus kaivos, M.A.)".
ellauri150.html on line 209: Hän jäi eläkkeelle professorin tehtävästä 1. syyskuuta 2015. Hänellä diagnosoitiin okasolusyöpä vuonna 2019 ja hänet leikattiin. Muttei nähtävästi tarpeexi. Eikä oikeasta paikasta.
ellauri150.html on line 384: Ei vittu täähän on se sama Jyrki Lehtola, joka toimi aikoinaan Markku Eskelisen kanssa häräntappoaseen, eikun siis sen toisen kotieläinaiheisen kulttikirrjan, sanos nyt, sianhoito-oppaan, kakkoskuskina? Tämmönen ilkiökö likasankojournalisti siitä tuli isona? No ei ihme oikeastaan. Ei sillä ollut senkään vertaa lahjoja kuin pikku-Markulla. Häntä on pidetty yhtenä maan harvoista kirjoittajista, jotka tulevat toimeen pääasiassa lehtikolumneilla. Lehtolan isä oli edesmennyt Aamulehden kulttuuritoimittaja Erkka Lehtola. Jyrki Lehtolan veli Juha Lehtola on käsikirjoittaja ja ohjaaja. Samanlaista paskaporukkaa noi on kaikki Lehtolat. Päivääkään ei ole kunnollista työtä tehty. Ja Tamperrreelta tottakai.
ellauri150.html on line 457: The phrase originates from the Christian tradition regarding Saint Peter's first words to the risen Christ during their encounter along the Appian Way. According to the unnatural Acts of Peter (Vermicelli Acts XXXV), as Peter flees from crucifixion in Rome at the hands of the government, and along the road outside the city, he meets the risen Jesus. In the Latin translation, Peter asks Jesus, "Quō vādis?" He replies, "Rōmam eō sursum deorsum crucifīgī" ("I am going to Rome to be crucified upside down"). Peter then gains the courage to continue his ministry and returns to the city, where he is martyred by being crucified upside-down. The Church of Domine Quo Vadis in Rome is built upside down where the meeting between Peter and Jesus allegedly took place. The words "quo vadis" as a question also occur at least seven times in the Latin Vulgate.
ellauri150.html on line 586: To top IT all, the raghead sheikh bequeaths a middle east property to Ben, and on Simonides advice he builds the first subway in Rome with the money.
ellauri150.html on line 618: On learning that he is to go to Tyrus with neither a trial nor info about what's going to happen to his mother and sister, we learn that Ben-Hur's pacifism didn't survive the imprisonment. Since he hurts or kills only people who aren't of Nominal Importance, this is supposed to be tolerated. Judah demands info of Messala, and naturally doesn't get it. He protests his innocence of wanting to kill the governor; Messala knows that this is, at least, a plausible theory, but doesn't let it show. He says that Ben-Hur gave him exactly what he needed; the Jews will know that, if he can send his childhood friend to certain death at the galleys, he can do it to anyone. Judah starts to beg Messala, and gets this reply: "You beg me? Didn't I beg you for help?"
ellauri150.html on line 728: I was actually thinking about writing an article about how the free sex movement came out of the 60s. The idea was to use the songs from Joni Mitchell's Blue album as the basis of the article. You know before that time sex before marriage wasn't not considered socially acceptable, because French letters were not reliable. I'm sure it still happened, but it was not done out in the open - at least not by "respectable" people.
ellauri150.html on line 732: Anyway Ride, I'm not a saint so I'm in no position to judge anyone. I think its important to maintain a high moral standard even if we know that people will not always meet it. The alternative is the immoral soup that we currently find ourselves in. (At least Catholics aren't as radical as Puritans.)
ellauri151.html on line 79: Beethovenin 6. sinfoniaa töräytellään pitkät pätkät attaccato eli tauotta. Siinä jäljitellään luonnonääniä, mm. nimeltä mainittuja lintuja. Beethoven itse kuvasi suhdettaan luontoon kertomalla rakastavansa enemmän metsän puita kuin ihmisiä. Tälläsiäkin tyyppejä on jo tullut vastaan useita. Eikä yhtään hämmästytä oikeastaan.
ellauri151.html on line 148: Takuulla pastorin teki heti mieli lotkauttaa melaa sokean sakkolihan hameeseen, olihan sen piirteet reguliers et assez beaux. (Vaik varmasti se olisi oikeasti ollut poika jos Androidi ois ize ollut asialla.)
ellauri151.html on line 491: a yellow flower creeps along a narrow Keltainen kukka ryömii kapeasta aukosta
ellauri151.html on line 523: Oikeestaan tää Laren kielenkäyttö mätsää hyvin mun peliteoreettiseen pragmatiikkaan, missä myöskin "merkitys" oli "tarkoitus", eli se mihin dialoginpelaajat pyrkivät kun ne sanoo eli tekee jotakin. Kielitieteen kursseilla mulla oli eri merkityxen sortteja, lähtien tämmösestä syy-seuraus assosiaatiosta (savu merkkaa tulta) semanttisen "tää merkki tarkoittaa miesten vessaa" ja syntaktisen (myopis tarkoittaa hiirenkorvaa) merkityxen kautta tähän pragmaattiseen, joka näyttää olevan Larzallakinn mielessä. On huomattava, että peleissä pelaajalla pitää olla utiliteetteja, joita se maximoi, eli nyt sit tän teodikeakysymyxen takana on mitä jumala oikein ajaa takaa tässä hommassa, koska on lupa olettaa, että se seuraa aina sen optimistrategiaa. Toisaalta ongelmaa hankaloittaa se, että toisen opinkohdan mukaan sillä on käytössään kaikki strategiat koko pelilaudalla, et oikeastaan se vois ratkasta Hoblan labyrinttitehtävään vaan teleportoimalla suoraan Maxin auton vara-avaimien luo kiertämättä kassan kautta, tai hizi, vaan luomalla Maxille sormia napsauttamalla uuden avaimen. Tai uuden auton, tai mitä vaan. Tästä komplikaatiosta seuraa se, että sen utiliteettien pitää olla jotain tosi kieroa, joka oikeuttaa kaikki nää kiemurat, joissa menehtyneitä apinoita lentää reestä joka käänteessä. Eli näillä alkumietteillä aletaanpa lukea mitä Larella on sanottavaa tästä.
ellauri151.html on line 676: Olikohan toi oikeasti joku tollanen Salvo Montalbanon "Che minchia!" tai "Va fa'n culo" merkki? "Fai cazzi tuoi!" "Stronzo!" Ei Ludin olis tarvinnut Straffan käsieleestä noin hirveästi hermostua, eihän siinä tarvi muuta tehdä kuin lisätä toi pragmatiikkakomponentti, niinkuin esim. mun dialogipeleissä.
ellauri151.html on line 682: Tää on taas tätä jönsytyyppistä mystifiointia. Frazer on tietysti oikeassa siinä, ettei taika oikeasti toimi, mutta siinä väärässä, eze paljon haittais taikojaa tai taian kohdetta. Eine välitä, kunhan siitä tulee sitä kimppakivaa pyllistelyä.
ellauri151.html on line 1145: Vertaus ahtaasta (kapeasta) portista on raamatun kanamainen vertaus Uuden testamentin Liukkaan evankeliumissa ( Liuk. 13:24-29 ). Se on yksi neljän evankeliumin kolmestakymmenestä vertauksesta, jotka Etyjin kirjoittajat ovat jakaneet kolmeen ryhmään sisäisen sisällön ja asenteensa mukaan Jumalan valtakunnan saarnaamiseen. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu kuusi vertausta: rikollisista viininvalmistajista (Mt. 21:33-41), häävieraista (Mt. 22:1-14), runsaasta illallisesta (Luuk. 14:16-24), ahtaasta portista (Lk 13:24-30), hedelmättömästä viikunapuusta ( 13:6-9), ja tottelevasta ja tottelemattomasta pojasta (Mt. 21:28-32).
ellauri151.html on line 1161: Hänen päiväkirjansa, joka on asetettu ennen epilogia, paljastaa liian nopeasti saavutetun onnen pelon, minkä tahansa rakkauden halun tai karnaalisen kalun pelon, hiänen itsepäisyytensä pitää pimpsan litussa ja hiän parahtaa tuskaisena.
ellauri151.html on line 1168:

Tämä on Cecco Bravon Armida-maalaukseen valitsema kuva, jossa nuoren naisen rohkeaa aistillisuutta korostavat hänen vaatteiden läpinäkyvyys sekä hänen käyttämänsä helmet ja nauhat. Häntä ympäröi hämmästyttävä valikoima eläimiä: lohikäärmeitä, käärmeitä ja demoneita jostain helvetin seurapiireistä Tasson kuvailemalla tavalla. Nämä hirviöt eivät ole oikeasti pelottavia, vaan pikemminkin vähän ällöjä, kuin jotain silikonidildoja. Sääli ettei Armidan römpsää yhtään näytetä. Sen voi vain kuvitella jäntterän reiden jatkeena.

ellauri152.html on line 244: Naisten rakkaus on kauneinta kaikesta mitä kuolevaiset kokevat, ja sä ajattelisit samoin, Kléôn, jos sulla olis oikeasti herkuttelijan sielu; muzä välität vaan turhuuxista. Sä hukkaat öitä bylsien efebejä jotka ei meistä piittaa paskaakaan. Kazo niitä nyt! Exne ole rumia! Vertaa niiden keropäitä meidän valtaviin kähäriin; koita löytää meidän kannuja niiden rinnoista. Niiden kapeiden kylkien rinnalla vertaa meidän valtavia lantioita, leveitä tyynyjä, rakastajan pehmikkeitä. Sano lopulta mitkä ihmishuulet, ellei just ne mitkä niiltä puuttuu, käy naintiin parhaiten? Sä oot sairas, Kleon, mut kyl sut nainen saattaa eheyttää. Mene nuoren Satyran työ, mun naapurini Gorgon tyttären. Sen perse on ruusu auringossa, eikä se kiellä sulta herkkua josta se ize pitää eniten.
ellauri152.html on line 443: Footnote: Seuraavan kuvan naishenkilö on kuvahaun "muna" antama ammoniitti jonka nimi on oikeasti Muna.

ellauri152.html on line 585: Yeshiva Boy moves fluidly between referring to the main character as Yentl or Anshel depending on context, which is a great detail. There are times when she’s referred to as Anshel for long stretches of time, and the same for Yentl. The movie, not having third person narration, is a different beast. I take my cue from the story and use both names, depending on the context of what I’m talking about—for example, if Yentl is definitely seen as Yentl by the story in that moment, or as Anshel, or ambiguously as both. That’s a very subjective choice to make each time you write her name! But that question, the fact that you have to ask it of yourself and the fact that it’s not always clear, is to me a crucial part of Yentl’s character.
ellauri153.html on line 256: During the Iraq War, at least 189,000 people died directly from the war. This does not include the hundreds of thousands who died due to war-related hardships. Morocco offered the United States 2,000 monkeys trained in detonating land mines during the Iraq War. In 2002, the US government estimated that the Iraq War would cost $50-60 billion.
ellauri153.html on line 288: Tarquin kutsui valtakautensa alussa latinalaisten johtajien kokouksen keskustelemaan Rooman ja latinalaisten kaupunkien välisistä siteistä. Kokous pidettiin jumalatar Ferentinalle pyhässä lehdossa. Kokouksessa Turnus Herdonius vastusti Tarquinin ylimielisyyttä ja varoitti maanmiehiään luottamasta Rooman kuninkaaseen. Sitten Tarquin lahjoi Turnuksen palvelijan varastoimaan suuren määrän mekkoja isäntänsä majapaikassa. Tarquin kutsui latinalaiset johtajat yhteen ja syytti Turnusta salamurhansa suunnittelusta. Latinalaiset johtajat seurasivat Tarquinia Turnuksen majaukseen, ja kun mekot sitten löydettiin, latinan syyllisyys pääteltiin sitten nopeasti. Turnus tuomittiin heitettäväksi vesialtaaseen lätäkköön, jossa oli puinen hedelmälaatikko eli crate, joka oli asetettu hänen päänsä päälle, johon kiviä heitettiin, hukuttaen hänet.
ellauri153.html on line 337: No kukas tässä enää todistusta tarvizee? Jumalasta on tullut jo noin väpelö ja sen motiivit on ihan sen omia, se pelaa vaan omaa peliä ja apinat tekee kazomossa aaltoja, mitäs tässä enää on nokan koputtamista. Mut kuten sanoi Anssi Kukkonen: hetkinen, kazotaan ensin tämä tilanne. Vaik etukäteen jo olen vissi, ettei tässä mitään peliteoriaa oikeasti käytetä, eli ei ezitä iteroimalla tasapainopisteitä. Dogille tää on tietty täydellisen informaation peli, sehän pääsee vilkumaan muiden kortteja, mutta onko se sitä muille osapuolille?
ellauri153.html on line 584: (Oikeastaan taidankin tarvita uuden kaulaliinan)
ellauri153.html on line 599: Miten Jonatan ja Daavid saattoivat ystävystyä niin nopeasti? Se johtui perustasta, jolle heidän ystävyytensä rakentui. Mietitäänpä Jonatanin taustaa. Jonatan oli kokeillut kovia ja pletkuja. Hänen isänsä, kuningas Saul, oli vuosien kuluessa muuttunut: nöyrästä, tottelevaisesta peräaukon miehestä oli tullut julkea ja omapäinen. (1. Samuelin kirja 15:17–19, 26.)
ellauri153.html on line 647: Jonatan lähti isänsä mukaan taisteluun Israelin perivihollisia, palestiinalaisia, vastaan. Hän saattoi taistella isänsä rinnalla hyvin omintunnoin, sillä hän ei antanut tämän huorintekojen estää häntä tekemästä Jehovan tahtoa ja tappaa mielin määrin palestiinalaisia. Hän taisteli rohkeasti ja uskollisesti, kuten aina, mutta taistelu oli Israelille tappiollinen. Saul oli pahuudessaan turvautunut jopa *henkivaltoihin*, mikä oli Jumalan lain mukaan kuolemanrangaistuksen ansaizeva rikos. Jehova ei siksi enää siunannut häntä. Kolme Saulin rattopoikaa, Jonatan mukaan lukien, kuoli taistelussa. Saul haavoittui nivusiin kuin Moby Dickin kippari, ja hän tappoi izensä. (1. Samuelin kirja 28:6–14; 31:2–6.)
ellauri153.html on line 650: Jonatan oli turhaan sanonut: ”Sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan peränpitäjänä.” (1. Samuelin kirja 23:17.) Daavid oli karhennettu turtana. Leväperäisenä miehenä hän suri jopa Saulia, vaikka tämä oli aiheuttanut hänelle voitelusta huolimatta valtavasti tuskaa ja sisääntulovaikeuksia. Daavid kirjoitti Saulin ja Jonatanin vuoksi tarttuvan suruiskelmän. Ehkäpä kaikkein koskettavimmat sanat Daavid kirjoitti läheisestä tukijastaan ja ystävästään. Ne kuuluvat: ”Olen surun murtama sinun takiasi, veljeni Jonatan. Olit minulle hyvin, hyvin, hyvin rakas. Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus. [ Ize asiassa aivan vitun huomattavasti enemmän. Abigailkin oli pelkkää sumutusta. Pidin oikeasti siitä Nabobista ja sen taimenesta. ]” (2. Samuelin kirja 1:26.)
ellauri153.html on line 755: Abigail kertoi rohkeasti Nabobille, miten hän oli pelastanut tämän elämän.
ellauri153.html on line 774: Mitä voimme oppia Abigailin vaikeasta avioliitosta?
ellauri153.html on line 835: Pahaa maailmassa yleensä ajatellaan jonkinlaiseksi pahantahtoisuudeksi toisilla, josta noidannuolet sinkoaa ja joilta Jumala sitten rukoilevaa suojelee. Ja kirosana tekee saman nopeasti, tunteen ilmaisten. Mutta jospa kun ikää karttuu, paha ryömiikin tyytymättömyytenä paikalle, kun nainen äksyilee ja mies pääsee väin kepin avulla ylös jne. Kun ei kelpaa enää kunnon pahan kohteeksi, aletaan napsia. Ja ehkä tämä onkin Jobin tarinan (kaunokirjallisena pidetyn) varsinainen sanoma: paha on pois ottamista ja sen aiheuttamaa tyytymättömyyttä, johon Job ei suostunut. Pahempi on sitten Abigail -tyyppinen tilanne, jos Abigaililla ei ole järkeä. Miten muuten nainen voi nousta tyytymättömänä pukilta, kun on itse se pukki. Rolf Nevanlinna sanoi yhteiskuntaluokista, että ei luokkia ole, se on vaan alaluokan höpötystä. Saatanaa ei ole, se on vaan jehovan käsinukke vasemmassa handussa.
ellauri155.html on line 74: Nyt on aika oikeasti taistella tätä korruptoitunutta ja harhassa elävää eduskuntaa vastaan. Älkää hyväksykö tätä laittomuutta. Vaatikaa koko eduskunnan eroamista. Valta on teillä hyvät kansalaiset. Yhdistykää ja käyttäkää sitä!
ellauri155.html on line 192: Profossi (lat. praepositus, eteen asetettu) oli alkuaan järjestyksen ylläpitäjä sotilasleireissä ja sotilaiden majapaikoissa, sekä syyttäjänä ja rangaistusten toimeenpanon valvojana toiminut sotilasvirkamies. Korkeimmalla arvoasteikossa oli kenraaliprofossi ja hänen alaisinaan rykmentinprofossi ja komppanianprofossi. Myöhempinä aikoina profossit toimivat oikeudenpalvelijoina, jotka vartioivat pidätettyjä ja myös toimeenpanivat tuomioita kuten raipparangaistuksia. Tämä alensi profossien arvostusta nopeasti ja profossi-nimitys alkoi tarkoittaa piiskuria.
ellauri155.html on line 585:

Mitä raamattu oikeasti sanoo homoista?

ellauri155.html on line 797: To put it simply: though being good doesn´t entitle you to heaven, being bad is a sure way to end in hell. By being good you can at least enter the lottery. It makes no difference game theoretically whether God arranged his lottery before or after the fact. The information sets are just the same. Game theoretically, being good continues to carry a slight positive utility toward the jackpot.
ellauri155.html on line 935: Happy the dumb beast, hungering for food, Onnellinen hölmö elukka, joka on vaan nälissään,
ellauri156.html on line 74: Before we begin to look carefully at verses 1-4 of chapter 11, allow me to make a couple of comments about this event as portrayed in these two chapters of 2 Samuel. First, I want you to notice the “law of proportion” in this text. Only three verses describe David's sin of adultery with Bathsheba. Second, the author pulls no punches in describing the wickedness of this sin. History is not written in a way that makes David look good. Third, the sin of David and Bathsheba is dealt with historically, but not in a Hollywood fashion. Hollywood filmmakers would perform a remake of this account to dwell on the sensual elements. Nothing in this text is intended to inspire unclean thoughts or actions. Indeed, this story is written in a way that causes us to shudder at the thought of such things. I know it is something of a letdown, but at least myself, I was totally capable of imagining the rest. (I got 5 streetwalking girls and a wife, for God's sake.) If you need help with unclean thoughts here, please consult Gonorrhé Ballsack's Comtes Droolatiques.
ellauri156.html on line 116: Saul shrunk back from pursuing the enemies of Israel at times, and it was sometimes David who stood in Saul's shoes, leading the nation in battle. This was the case, for example, when David fought Goliath, a battle that should have been fought by Saul, Israel's giant (see 1 Samuel 9:2). Up until now, David has been leading his men in battle, but in chapter 11, David suddenly steps back, sending others to fight for him. In 2 Samuel 12:26-31, the author makes it clear that David may not have been planning to be present for the formal surrender of Rabbah. Joab sends David a message, urging him to come and at least give the appearance of leading his army. If David does not come, Joab warns, David will not receive the glory, and it may go to Joab. Joab knows that David knows this is not the way it was meant to be. And so it is that David makes a formal appearance to be the “official” leader at the time of the surrender of the city of Rabbah.
ellauri156.html on line 224: 10Ja katso, nainen tuli häntä vastaan porton puvussa, kavaluus sydämessään. 11 Hän oli rauhaton ja hillitön, hänellä oli levottomat jalat, hänen jalkansa eivät pysyneet kotona. 12 Milloin hän oli kadulla, milloin torilla, kyläluutana hän väijyi jokaisessa kulmauksessa. 13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sepaluxen kohdalle sanoi hänelle:
ellauri156.html on line 309: To approach this same issue from the opposite perspective, think with me about the Book of Esther. When the king summoned his wife, Queen Vashti, to appear (perhaps in a way that would inappropriately display her goodies to the king's guests), she refused. She was removed (see Esther 1:1-22). She did not lose her life, but she was at least replaced by Esther, who had no such compunctions. Then, we read later in this same book that no one could approach the king unless he summoned them. If any approached the king and he did not raise his "scepter", they were put to death (Esther 4:10-11). Does this not portray the way of eastern kings? Does this not explain why Bathsheba went to the king's palace when summoned? Does this help to explain why she seems to have given in to the king's lustful acts? (We do not know what protests -- like Tamar's in chapter 13 -- she may have uttered, but we do have some sense of the powerlessness of a woman in those days, especially when given orders by the king. (Later on it became the requirement that a raped lady should kill herself to save her husband the disgrace of having horns.)
ellauri156.html on line 313: Let's pursue this matter a little more. (Oh lord, I feel the spirit stirring below my belt.) Bathsheba is bathing herself. (This is about the 4. time Bob invites us to picture this tender moment. There are not too many of them in the Bible, so let us savor it.) We tend to assume that this means she is disrobed, at least partially. I believe Bathsheba is bathing herself in some place normally used for such purposes. Only David, with his penthouse vantage, would be able to see her, and a whole lot of other folks if he chose. The poor do not have the same privacy privileges as the rich. I have seen any number of people bathing themselves on the sidewalks of India, because this is their home. The word for bathing employed here is often used to describe the washing of a guest's hands or feet and for the ceremonial washings of the priests. Abigail used this term when she spoke of washing the feet of David's servants (1 Samuel 25:41). Such washings could be done, with decency, without total privacy. We assume far too much if we assume Abigail is walking about unclothed, in full sight of onlookers.
ellauri156.html on line 396: (1) It seems likely that David and Uriah are hardly strangers, but that they know each other, to some degree at least. Uriah is listed among the mighty warriors of David (2 Samuel 23:39; 1 Chronicles 11:41). Some of the “mighty men” came to David early, while he was in the cave of Adullam (1 Samuel 22:1-2), and we suspect that among them were Joab, Abishai, and Asahel, the three brothers who were mighty men (see 2 Samuel 23:18, 24; 1 Chronicles 11:26).39 Others joined David at Ziklag (1 Chronicles 12:1ff.), and still other great warriors joined with David at Hebron (1 Chronicles 12:38-40).40 We do not know when and where Uriah joined with David, but since his military career ends in 2 Samuel 12, his military feats must have been done earlier. It seems very unlikely that David and Uriah are strangers; rather, it would seem these two men know each other from fighting together, and perhaps even from fleecing Saul together, or maybe Uriah had been a dear brother to David like his old Jonathan.
ellauri156.html on line 398: (2) It seems unlikely that Uriah is ignorant of what David has done and of what he is trying to accomplish by calling him home to Jerusalem. Rumors must have been circulating around Jerusalem about David and Bathsheba, and could easily have reached the Israelite army which had besieged Rabbah. Uriah not only refuses to go to his house and sleep with his wife, he sleeps at the doorway of the king's house, in the midst of his servants. He has many witnesses to testify that any child borne by his wife during this time is not his child. It is clear that Uriah understands exactly what David wants him to do (to have sex with his wife), and that he refuses, even when the king virtually orders him to do so. One finds this difficult to explain if Uriah is ignorant of what happened between David and Bathsheba. At least Uriah knows what David is trying to get him to do on this stay in Jerusalem. The implications of all this we will explore later.
ellauri156.html on line 402: It looks as though Bathsheba never enters David's mind after their encounter described in verses 1-4. It certainly does not seem that David wants to continue the relationship, to carry on an affair, or to marry her. David simply puts this sinful event out of his mind, until a messenger is sent by Bathsheba informing the king that his night of passion has produced a child. Bathsheba informs David that she is pregnant, not that she is afraid she might be. This means that she has missed at least one period and probably another. All in all, several weeks or more have passed. It will not be long before her pregnancy will become obvious to anyone who looks at her. This is David's sin and his responsibility, and so she informs him.
ellauri156.html on line 408: David's plan A is simple and, at least in his mind, foolproof. In short, David will entice Uriah to think and to act as he himself has done. David does not wish to endure the adversities of the war with Rabbah, and so he goes to Jerusalem, to his home, and to his bed. He does not wish to deny himself, so he takes the wife of another man and sleeps with her. David will give Uriah the same opportunity, except that it will be his own wife he will sleep with. Not as fun, one must admit. After Uriah has sexual relations with Bathsheba, all will conclude that he is the father of the child which has been conceived by David's sinful act. Only one thing is wrong with David's plan: he assumes Uriah is as spiritually apathetic as he, and that he will act to indulge himself, rather than act like a soldier at war and keep his sword in the sheath.
ellauri156.html on line 431: David was about thirty when he began to reign (2 Samuel 5:4), so we can look for a birth date, which according to the pattern of other proposed birth dates in this series should occur both on a Hebrew holy day, at least some other sacred calendars, and also on a date similar on some calendars to his death date. Those requirements are so stringent to occur in a given year that if we find such a date, it is highly likely to be correct. Moreover, in nearly every case so far, the birth date is more impressive than the death date, and David's proposed death date is a sacred day on 4 calendars (also being 1 Condor on the Sacred Round).
ellauri156.html on line 437: The United States of America was also born on July 4th, the date proposed for David's birth. Is that of any significance? If so, there will also be at least another witness, according to what has been discovered so far in the research. It turns out that Thu 4 Jul 1776 was also 17 Tammuz on the Hebrew calendar as was David's birth, so it may not be by chance that the nation which consistently sides with modern-day Israel was born on David's birthday.
ellauri156.html on line 471: Uriah has to understand what the king is suggesting. Who wouldn't want to go home and enjoy his wife after some time of separation, thanks to the war with the Ammonites? Instead, we are told that Uriah never leaves the king's house. He sleeps in the doorway of the king's house, in the presence of a number of the king's servants. I am inclined to understand that at least some of these servants, if not all of them, are the king's bodyguards (compare 1 Kings 14:27-28). Uriah is a soldier. He has been called to his king's presence, away from the battle. But as a faithful servant of the king, he will not enjoy a night alone with his wife; instead, he will join with those who guard the king's life. This is the way he can serve his king in Jerusalem, and so this is what he chooses to do rather than to go home. The irony is overwhelming. The king's faithful soldier spends the night guarding the 50% new life of the king in his wife's womb, the king who has taken his own wife in the night, and who will soon take his life as well. Dramatic irony.
ellauri156.html on line 493: You may remember that when David first fled from Saul he went to Ahimelech the priest and asked for some provisions and a sword. The priest had nothing but the sacred bread, which he would allow David and his men to eat, if they had only “kept themselves from women” (verse 4). The priest assumes they may have conducted themselves otherwise. David's answer, and especially the tone of it, is very pertinent to our text. He confidently assured the priest that he and his men had kept themselves from women, almost incensed that the priest would think otherwise. And the reason David gives is that he and his men are on a mission for the king. The inference is that this is a military (or at least official) mission.
ellauri156.html on line 495: Now here is a most amazing thing. David, years earlier, was adamant about the fact that those on a mission for the king should keep themselves from sexual intercourse. Now, years later, David is amazed that a man on a mission for the king is willing to abstain from sexual intercourse with his wife. Worse yet, David sets out to convince -- even to compel -- Uriah to go to do so, even though it will cause him to violate his conscience. This is not “causing a weaker brother to stumble;” this is cutting off a stronger brother's "leg" at the knob. Uriah is an example of the commitment expected of every soldier, and of David in particular -- at least the David of the past. Uriah is now acting like the David we knew from earlier days. Uriah is the “David” that David should be. But there is a crucial difference: now David is the king. This makes the case completely different.
ellauri156.html on line 518: Abner is initially mentioned incidentally in Saul's history, first appearing as the son of Ner, Saul's uncle, and the commander of Saul's army. He then comes to the story again as the commander who introduced David to Saul following David's killing of Goliath. He is not mentioned in the account of the disastrous battle of Gilboa when Saul's power was crushed. Seizing the youngest but only surviving of Saul's sons, Ish-bosheth, also called Eshbaal, Abner set him up as king over Israel at Mahanaim, east of the Jordan. David, who was accepted as king by Judah alone, was meanwhile reigning at Hebron, and for some time war was carried on between the two parties.
ellauri156.html on line 526: Abner was indignant at the rebuke, and immediately opened negotiations with David, who welcomed him on the condition that his wife Michal should be restored to him. This was done, and the proceedings were ratified by a feast where Rizpah and Michal were the lights of the party. Almost immediately after, however, Joab, who had been sent away, perhaps intentionally returned and slew Abner at the gate of Hebron. The ostensible motive for the assassination was a desire to avenge Asahel, and this would be a sufficient justification for the deed according to the extremely low moral standard of the time (although Abner should have been safe from such a revenge killing in Hebron, which was a City of Refuge). The conduct of David after the event was such as to show that he had no complicity in the act, though he could not venture to punish its perpetrators.
ellauri156.html on line 550: Earlier in this series: David condemned Joab and put him under a curse because he shed the innocent blood of Abner. Now, this same David (well, not really the same David) now uses Joab to kill Uriah and get him out of his way. David's enemy (Joab) has become his friend, or at least his ally. David's enemies (the Ammonites) have become his allies (they fire the fatal shots which kill Uriah). And David's faithful servant Uriah has been put to death as though he were the enemy. Not only is Uriah put to death, but a number of other Israelite warriors die with him. They have to be sacrificed to conceal the murder of Uriah. Uriah's death has to be viewed as one of a group of men, rather than merely one man. Without a doubt, this is the moral and spiritual low-water mark of David's life.
ellauri156.html on line 560: And so in verses 22-25 we are given an account of the messenger's arrival, of his report to David, and of David's response. I must point out that the messenger does not do as he is told, at least the way I read the account. The messenger goes to David and tells the king how the Ammonites prevailed against them as they left the city and pursued the Israelites into the open field. The Israelites then pursued the Ammonites, pushing them back toward the city as far as the city gate. It was here that Uriah and those with him were fighting. It was here that they were within range of the archers, who shot at them and killed a number of servants. And quickly the servant adds, “and your servant Uriah the Hittite is also dead” (verse 14).
ellauri156.html on line 586: Man (and exceptionally, woman) has been seeking to cover up his sins ever since the Garden of Eden. Adam and Eve thought they could cover their sins by hiding their nakedness behind the fig leaves (hardly large enough for Adam's snake), and if not this, by hiding themselves from God behind Eve's bush. But God "lovingly" sought them out, not only to rebuke them and to pronounce some select curses upon them, but to give them a lame promise of forgiveness when the flagpoles start to bloom. It was God who provided a covering for their sins, in the form of snappy sackcloth jeans. The sacrificial death, burial, resurrection, and feasting on rumpsteaks cut from our Lord Jesus Christ's butt is God's provision for covering our sins. Have you experienced it, my friend? If not, why not confess your sin now and receive God's gift of forgiveness from him in person (in pirsuna pirsunalmente), and work henceforward with Jesus Christ in the cross factory of Cavalry? How 'bout that? A. Yokum, frost-bite travelers re-skewered reasonable. Ask for rates!
ellauri156.html on line 619: 40 Note here that there was a three-day feast of David and the men who joined with him. This was certainly a time to get to know these men.
ellauri156.html on line 802: I used to teach school. From time to time the principal would call a misbehaving student to his office. I will never forget when one of my students was called to his office, and then returned with a smirk on his face. One of my students protested publicly, “Will you look at that? He went to the principal's office and came back with a smile on his face!” My young student was absolutely right. Being called to the principal's office for correction should produce repentance and respect, not a smile. In those few times when I found it necessary to use the “rod” of correction, I purposed that no student would come back into the room with a smile, and none did (including the principal's own son, I might add, who was not even in my class). Oh how my students loved and respected me! I still think it was unfair to sack me. There was hardly any mark left on their precious skin from my rod. Least of all of the one that I used on my coeds.
ellauri156.html on line 806: (6) It was the story of the slaughter of a lamb which exposed the immensity of David's sin. It is the story of the slaughter of The Lamb of God which exposes the immensity of our sins. (I am not suggesting that this comparison is on all fours, though the thought is close. Like the rich man slaughtering the poor people's only lamb to have a feast.) Isn't it amazing that David was so blinded by his own sin that he could not see it? It was by means of the story of the slaughter of a poor man's pet lamb that David was gripped with the immensity of the sin which was his own. David could see his own sin when he heard the story of what appeared to be the sin of another.
ellauri158.html on line 53: What Clarke argues is that the Newtonian natural system and the findings that stem from it are incompatible with the “blind necessity” that characterizes both the Epicurean and Spinozistic world picture, precisely because this system implies the existence of an immaterial and wise Creator. What the fuck? It is a deterministic system par excellence. Ach, tarkoitatte alkuehtoja. Vanha antroposentrinen jumalatodistus: jos jumala ei olis säätänyt kaikkea näin hyvin, ei olis meitäkään. Tää ei voi olla sattumaa! Maailmamme ei voi olla 1 ziljoonasta sokeasta yrityxestä! Vai voiko se? This lottery is unfair, huutaa Shirley Jackson kiukkuisena, kun kivet lentävät. Shirley putkahti esille albumissa 133 ja putkahtaa uudelleen esille albumissa 270.
ellauri158.html on line 57: Jonnekin on Pentiltä hukkunut jako jaollisiin ja jaottomiin asioihin, josta Parmenides paljon paasasi, ja minäkin TMAD-manuskriptissa. On se väähän sääli että se kässäri jäi pöytälaatikkoon, oikeastaan se oli mun tuotantoni opus magnum. Ellei sitten nämä paasauxet kisko edelle!
ellauri158.html on line 436: Aina tietää että kun Siili alkaa monisanaisesti pulista, se ei välttämättä izekään ihan tiedä mitä se haluu sanoa. Mitähän tääkin taaas olisi? Onxe jotain sellasta että toteutumattomat asiat (esim siis apinoiden esi-isät) on olemassa joteskin kuitenkin jumalan hämärinä ajatuxina sittenkin kun niitä ei oikeasti ole? Vaikea sanoa, kun Siili ei edes ize kexi yhtään kunnon esimerkkiä. Jotain geometrista höpinää ympyrään piirretyistä neliöistä vaan. Tässä tulee mieleen sen peräsuolisyöpään kuolleen Jon Barwisen vaikeudet kun se koitti rakentaa semantiikan vaan yhdestä mahdollisesta maailmasta. Se oli aika siilimäistä. Onkohan se oikein realistista? Jaakko Hintikkaa sanottiin idealistixi kun sillä oli niitä monia. Hintikkaa ei hirveästi vaivannut oliko ne oikeasti olemassa, leikisti oikeasti, mitä väliä. Ize asiassa Barwise oli varmaan niistä oikeistolaisempi. In his last year, Barwise was invited to give the 2000 Gödel Lecture; he died prior to the lecture.
ellauri158.html on line 448: Apinat ei ole oikeasti substansseja, vaan ne on pikkusieluja. Huokaus. Kyllä ne vaan on substansseja Siili, niin olit sinäkin, vaikka nyt vain lasipölyä.
ellauri158.html on line 463: Apinan sielun kohteena on korpus, eli tietynkokoinen oikeasti olemassaoleva, eikä mikään muu. Tästä seuraa että apina koostuu mielestä ja ruumiista, jotta se, kuten meistä tuntuukin, on olemassa.
ellauri159.html on line 650: Honest to God honor comes to a person when they serve and live only for God. Sometimes others acknowledge this honor publically, which is a perk, but this is never a true knight’s goal. A good reputation (at least among those where a good reputation is valued) is nice to have, but that’s never his goal either. Nonetheless, having a good name is “more desirable than great riches; to be esteemed is better than silver or gold” (Proverbs 22:1).
ellauri159.html on line 657: The word used to translate the Greek word agape in most modern English Bibles is love, but in many older translations, agape was translated as “charity” when it was used in a context of one person to another. In a biblical context, this term should not be mistaken for the more modern use of the word to mean only giving to those in need (i.e., “giving to charity”), although this can be a substantial part of what’s meant by the word. A more encompassing definition of the word charity, at least in the context of a modern-day knight, would be to be charitable (or giving) to the rich as well, or even primarily.
ellauri159.html on line 718: The knightly trait of gratitude includes both being grateful in diverse circumstances as well as expressing gratitude to God (cheap) and other good guys (more expensive). Toward the latter part of the medieval knight era (the fourteenth to sixteenth centuries), many knights acquired wealth and power and developed relationships with royalty. This wealth and friendship with the king’s court brought feasting and abundance in many ways. In fact, part of a squire’s training as a knight was "learning how to serve his Lord at meals and kick out the beggars". Nihti osoitti näin kiitollisuutta kinkulle, ja kinkku oli kiitollinen sille. Kaikki olivat kiitollisia. Ne ainakin joista oli väliä.
ellauri159.html on line 733: Overcoming failure means getting back up after getting knocked down. Aika lailla sama asia kuin perseverance, paizi tässä on saatu oikeasti köniin. True knights are familiar with both victory and defeat.
ellauri159.html on line 785: The key to upholding honor in a male gang is to always try to pull your own weight – to seek to be a boon rather than a burden to the group. If a man lacks in physical strength, he might make up for it in the area of mastery – being the group’s best tracker, weapons-maker, or trap inventor; one crafty engineer can be worth more than many strong men. If a man lacks in both physical strength and mastery, he might still endear himself to the other men with a sense of humor, a knack for storytelling, or a talent in music that keeps everyone’s spirits up. Or he might act as a shaman or priest – performing rituals that prepare men for battle and cleanse and comfort them when they return from the front. The strong men of the group will usually take care of the weak ones who at least try to do whatever they can. Shame is reserved for those who will not, or cannot excel in the tactical virtues, but don’t try to contribute in some other way, and instead cultivate bitterness and disregard for the perimeter-keepers who ironically provide the opportunity to sit on one’s hands and carp. (Aki Manninen would love this.)
ellauri159.html on line 1145: You like to bring a high level of mental energy (well, at least some energy, like energy drinks) to the project. You enjoy taking risks and may need the pressure of a deadline (or a dead body) to complete your tasks. No need to write according to someone else’s schedule, unless they have more powerful firearms.
ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)
ellauri159.html on line 1345: I was born here in Amsterdam. My father was a land holder of 700 acres [2.8 km²] here, adjoining the city on both sides of the river, and lived, as I now live, in a large brick house on the south bank of the Mohawk visible as you enter Amsterdam from the east. I was his only child, and went a good deal my own way. I ran to machinery, by fancy; patented among other devices a swathing reaper which is very successful. I was of loose and wandering ways. And was a successful gambler through the Tweed regime -- made "bar'ls" of money, and threw it away. I was a fancy gymnast also, and have had some heavy fights, notable one of forty minutes with Ed. Mullett, whom I left senseless. This was mere fancy. I never lifted an angry hand against man, woman or child -- all fun -- for me. ....I do farming in a way, but am much idle. I have been a sort of pet of the city, and think I should be missed. In a large vote taken by one of the daily papers here a month or so ago as to who were the 12 leading citizens, I was 6th in the 12, and sole in my class. So you see, if Sparta has many a worthier son, I am still boss in the department I prefer.
ellauri160.html on line 78: Li Bai (kiin. 李白, Lǐ Bó tai Lǐ Bái, usein myös muodossa Li Po, jap. Rihaku, 701–762) vietti suuren osan elämästään makaillen. Hän lähti kotiseuduiltaan Sichuanista 26-vuotiaana purjehtien alas Jangtsejoen vartta viettäen huoletonta elämää juopotellen ja tavaten aikansa julkisuuden henkilöitä kehitellen samalla pakkomielteisen runoilijan persoonaansa. 41-vuotiaana Li värvättiin Chang’anin eli nykyisen Xi’anin Hanlin-akatemiaan taolaisen ystävänsä Wu Yunin suosituksesta. Hänestä tuli nopeasti tunnettu, kun runoilija He Zhizhang kuvaili eräästä hänen runoaan The Road to Shu Is Harsh? ylistävään sävyyn. Kuitenkin vain hieman myöhemmin Li loukkasi joitakin vaikuttavia virkamiehiä ja menetti virkansa akatemiassa viettäen loppuelämänsä vaellellen paikasta toiseen.
ellauri160.html on line 426: Pallor upon me, cried to my men for more beasts; Mä silminnähden kalpenin, huusin pojille
ellauri160.html on line 472: Girdles and breast bands, thou with dark eyelids vöitä ja tissiliivejä, sä mustaluominen,
ellauri160.html on line 476: Tolleen se oikeasti päättyy, aposiopeesixeen. Jalkanuotteja:
ellauri160.html on line 480: ²Ei siis ällänmuotoista, kuten äkkinäinen voisi luulla. Mä rakensin Helmille ell-square hiekkalaatikon Ilmattarentien pihalle. Se on siinä vieläkin, mutta sen laittoivat Paul ja Ecem kasvamaan porkanaa (sic) ja perunaa. Viimexi siinä oli peltikaton räystäälle itäneitä jotain vieraskasveja, joita Paul urheasti korkean paikan pelosta huolimatta pudotteli alas turvavöissä. Sellaiset olis Toivo-tontullakin suonut olleen.
ellauri160.html on line 486: ⁵Sireni on Talasniementiellä homojen mökkiä vastapäätä asustava leski jonka miehellä oli ikkuna-ja-ovitehdas ensin omassa pihassa, sitten Sysmäntien varressa. Harppisaku Swoboda kulki valkoviinikännissä pitkin Talasniementietä ja hölisi niitä näitä kaikille. Se laittoi suntion mökkiin vaakalaudoituxen, joka ei siihen yhtään sopinut, se oli oikeastaan mauton. Nyt on senkin tynnörimaha jo aika kuihtunut.
ellauri160.html on line 577: Tämä uni oli todellisuuden jatke. Vuoteessa Gina puhui kuin pyhä nainen ja portto. Hân kirkui niin kovasti että pelkäsin naapurien juoksevan hātiin Hän hymisi, itki, luki jaksoja Korkeasta veisusta, nimitti itseään portto Rahabiksi. Hän se oli säästänyt vakoojat jotka Joosua Nunin poika oli lähettänyt vakoilemaan Jerikoa ja he olivat maanneet hänen sylissään. Minä, Itchele, olin yksi heistä. Toisessa
ellauri160.html on line 661: Sometähti Sofia Belórf muistelee omassa realitysarjassaan lapsuuttaan ja kertoo vaikeasta isäsuhteestaan. Belórfin elämästä kertovaa Sofian salaisuudet -tosi-tv-sarjaa esittää discovery+.
ellauri160.html on line 668: – Mun isä on arabi, ja kulttuurierot äidin kanssa olivat valtavat. Sitten se lopulta päättyi niin, että äitini ja isäni erosivat niin huonoissa väleissä, etten ole ollut oikeastaan missään tekemisissä isäni kanssa. En ole nähnyt isääni sen jälkeen, kun olin 12. Muistan, että aina lapsena mulla oli sellainen ajatus, että en ikinä halua tuollaista miestä. Sixi valizinkin Nikon sekä Stefun.
ellauri160.html on line 673: – Minulla oli pakko erotilanne suhteestani, kun Niko joutui vankilaan ja tiesin, että hän joutuu olemaan siellä pitkään. Se oli minulle shokki, että hän oli tällainen Suomen historian isoin huumekauppias. Hyppäsin tosi nopeasti uuteen suhteeseen ja en ollut vielä toipunut sydänsurustani.
ellauri160.html on line 773: Maisa Torppa tunnetaan hänen upeasta ulkonäöstään ja säteilevästä hymystään. Hän voitti vuonna 2000 Miss Bikini -kilpailun. Nainen oli tuolloin vasta 17-vuotias. Tämän jälkeen hän on juontanut TV-chat-ohjelmaa. Vuonna 2012 hän osallistui Viidakon tähtöset -tosi-TV-formaattiin, josta hän putosi toisella kierroksella. Torppa on ollut myös TV-sarjoissa kuten Tuulitunneli ja Maisan ja Nikon luksusmatkat. Hänellä on myös laaja seuraajakunta sosiaalisessa mediassa. Hän on myöhemmin todennut, että hänen nuoruuttaan ja naiiviuttaan käytettiin hyväksi hänen julkisuutensa ensiaikoina. 28-vuotiaalla Maisa Torpalla on lähihoitajan tutkinto ja hän työskentelee lentoemäntänä. Enää ei häntä huijata, kenkä on toisessa jalassa.
ellauri161.html on line 52: Aiheeseen sisältyy viisautta. Oikeastihan ei ole kysymys liito-oravien suorasta toiminnasta vaan ihmisten päätöksestä. Usko siirtää moottoriteitä – eikä vain usko liito-oravan olemassaoloon, joka on lopulta triviaali seikka. Mikään ei muuttuisi, jos liito-orava lakkaisi olemasta; sehän ei kuulu tuttavapiiriimme. Pahemmalta tuntuisi tavallisen oravan sukupuutto. Mikään ei enää lohduttaisi meitä lokakuisena torstaina Tehtaankadulla.
ellauri161.html on line 179: Psykoanalyyttisestä aivojumpasta voimmekin hypätä takaisin ensimmäiseen kysymyksistä, siihen kaikkein kiistellyimpään: mikä on mies, mikä nainen? Nyölen haluaa aloittaa viittaamalla Valerie Solanasin, tunnetun sekopään, teoriaan, jonka mukaan mies on viallinen, geenitasolla abortoitu nainen! Siinäpä uskottava "fakta". No, oletettavasti siis miehen elämäntehtävä on murtaa tämä biologinen vankila. Nyölénin ratkaisu ongelmaan on dandyismi, 1800-luvun Oscar Wilde-tyylinen hienostelu. Dandyismi on "miehen pelastussuunitelma", jossa tarkoitus on tehdä kaikkensa, jottei olisi mies! Mutta hän ei oikeasti edes usko geeneihin, ei edes atomeihin! Hän päätyy siis hylkäämään koko sukupuolieron, koska se on vain suuri valhe. Hän ihmettelee, miten kukaan suostuu uskomaan, että on välttämättömyys olla mies tai nainen! Sukupuoliero on siis uskonto! USKONTO! Pakko myöntää, että Antin logiikka katosi tässä kohdin. Andy koittaa näyttääkin dandyltä tyhmine golfinpelaajan lippalakkeineen. Mutta se on selvästikin snobi, Vantaan Mikkolasta Maunulan rivitaloon oravana kivunnut nousukas.
ellauri161.html on line 631: I’ve seen some people criticise Don’t Look Up for lacking subtlety. I’m not bothered by this. I don’t necessarily need or want the communications about climate change to be subtle. The issue itself certainly is not subtle. We are heading towards—and, again, already are in the midst of—unprecedented death and destruction. Our systems and rulers are not just woefully ill-equipped to deal with this or to prevent the worst of it, they are actively complicit in bringing it about. Those communities around the world that are the most vulnerable and that have had the least part to play in causing the crisis will be the ones to suffer the first and the worst. This isn’t subtle sh*t! This is horrifying, grotesque, psychologically debilitating stuff to ponder—if you even have the privilege to ponder in the first place! I don’t necessarily need subtlety here. Sometimes, to fight propaganda, you need to go loud and bold. But you still have to be effective. We are fighting an almightily powerful enemy. Competence is a necessary minimum. Regrettably, Don’t Look Up does not meet those standards. Its central metaphor doesn’t even make sense! Yes, capitalism is responding as dreadfully to climate change in real life as it does to the comet in the film—the key difference is that capitalism didn’t cause that comet to come hurtling out of the sky in the first place.
ellauri161.html on line 659: Talladega Nights: The Ballad of Ricky Bobby is a 2006 American sports comedy film directed by Adam McKay and starring Will Ferrell, written by both McKay and Ferrell. Before leaving Ricky behind, stock car dad Reese tells Ricky that in life, “If you ain't first, you're last.” Ricky meets his future ex-wife Carley (Leslie Bibb), after she flashes her breasts.
ellauri161.html on line 737: This was a waste of 2 and a half hours of my life. How they got at least 4 academy award winners to make this steaming pile of crap shocks me. Would have rather had major dental work done than watch this movie.
ellauri162.html on line 296: Epäreilua. Pekka nousi ylös, kouraisi housuntaskuaan ja löysi pienen nahkaisen pussin. Kankeasti Pekka pääsi liikkeelle. Höperö se oli jo, vanha kai. Vapaat on virrat ja auki haukien suut. Handen kita on kasvantavinossa. Nuhju-ukko on kohta kotona. Iskee silmää salaa naisten takaata. Hannu-Pekan isä oli Teron kolleega. Joi kraanavettä ja irvisti. Äiti pyöritti päätään, huokaili. Olisipa sukupuoliosat vaihtuneet kuten ranskalaisen leffan unijaxossa! Mutta ei. Hande on Hande vaikka sen voissa paistaisi.
ellauri162.html on line 451: "Lopullisen lopun tiedostaminen antaa näkökulman, merkityxen ja jopa toivoa. Se antaa meidän paradoxaalisesti ottaa etäisyyttä jokapäiväisiin huoliimme ja elää täydemmin tässä hetkessä." Tämä myöntää Andrew Pontzenkin: "Maailman loppuminen saa minut hetkexi surullisexi", hän sanoo. "Sitten alan hyvin nopeasti murehtia globaaleja ongelmia joita apinalla on tällä hetkellä. Ajattelen että jotain rajaa. Olemme nyt paljon pahemmassa jamassa kuin universumin lämpökuolema. Se lohduttaa."
ellauri162.html on line 566: Mehukas toinen osa alkaa klo 2.394 käärmeen onnistuneella Eevan viettelyllä. Adamin kaatuminen seuraa pian, ja kilpajuoxu pohjamutaan alkaa. Se ei ole aivan vapaapudotus. Victor mainitsee aikanaan hyveellisiä miehiä, kuten Abelin, Sethin, Sethin pojan Enoxen ja Enochin. Mutta nämä ohitetaan niin nopeasti (Abel otetaan käyttöön klo 2.209, Kain lähettää hänet asianmukaisesti vv. 225-226; Victor kattaa Sethin Enochille vv. 319-338), että saa vaikutelman, että Victor mainitsee heidät vain velvollisuudentunnosta Genesis-kertomukselle.
ellauri162.html on line 580: Pitäen tällaiset asiat mielessä ja ennakoiden tulevan impotenssi-iän, Nooa päättää olla aloittamatta mitään inhimillistä tehtävää ennen muinaisten rituaalien suorittamista ja kiitokseksi Jumalalle. Alttarit nousevat lumivalkoisesta kivestä; Koska taivaan pyhä tila, sen kaareva polku levisi kaikkialle, ympäröi itsensä ilman kiinteitä rajoja, maailma oli heidän pyhä piirinsä. Uhrimainen uhri jokaisesta seitsemästä karjasta tulee nopeasti runsaasti, jota lempeä ilma ylläpitää, mikä... tuottaa... maasta... kaadetaan itäisessä..., tai arabialaisten metsistä. Olympuksesta lähetetty liekki maistuu makeanhajuisilta kunnianosoituksilta, jotka se on syönyt hännällään, ja palaneet uhrit lähettävät kuumaa tuoksua, joka tuoksuu makealta Jumalalle. Jumala - joka on aina lempeä ja hyvä, ottaa kaiken, mitä hän saa uhrauksemme, ja iloitsee hurskaavien ihmisten seremoniallisissa riitoissa, joita hän ei tosin tarvitse, mutta joiden takia hän lunastaa meidät - puhuu näin rauhallisella tahtotilallaan:
ellauri162.html on line 619: Olen työskennellyt kansainvälisessä yhtiössä melko korkeassa asemassa. Joka päivä oli paljon stressiä, mutta menestyin. Ja muutama vuosi sitten minusta tuntui siltä, että asiat eivät voisi olla paremmin! Näin oli eräisiin treffeihin saakka myyntiosaston viehättävän naisen kanssa. ...Hän oli miellyttänyt minua jo pitkään. Joten kun me viimein tapasimme läheisemmin, on tuskin yllättävää, että siirryimme nopeasti makuuhuoneeseen. Ja siellä odotti katastrofi ... Minun penikseni ei halunnut seisoa millään. Tämä nainen yritti kovasti auttaa minua, hän osoitti suurta ymmärrystä, imutti ja vemputti, mutta lopulta mitään enempää ei tullut välillämme. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että en ollut koskaan elämässäni tuntenut suurempaa nöyryytystä elämässäni.
ellauri162.html on line 727: No syntiä on tietty 3 laista, EAT! FUCK! ja KILL! Näistä fuck ja kill on resiprookkisia, eli oikeastaan saman kolikon kääntöpuolia. Ei tarvis syntyä jos ei kuoltaisi ja kääntäen. Siitä surkeudesta alkaa iankaikkisuuden ezintä. EAT! eli reviiri, alias resurssipula, on molempien takana. Siihen ei Bernanos suin surminkaan tohdi koskea.
ellauri163.html on line 601: Alceste on mies, jolla on perustavanlaatuinen ongelma. Hän nimittäin vihaa ihmisiä. Oikeastaan Alceste vihaa ihmisten lisäksi myös yhteiskuntaa ja melkein kaikkea muutakin – eikä hän epäröi ilmaista inhoaan vasten ihmisten kasvoja.
ellauri163.html on line 646: Lordi Carlo Boreal tai Sir Charles Laxrom, CBE, kuten hänet tunnetaan Will Parryn maailmassa, toimii sivuhenkilönä revontulissa, mutta on pääantagonisti Hienovaraisessa veitsessä. Hän on vanha englantilainen, joka näyttää olevan jopa kuusikymppinen. Hän käyttää yleensä vaaleita pukuja ja häntä kuvataan tuoksuvaksi makeasti. Hänet myrkyttää lopulta rouva Coulter, jolle hän on aiemmin ollut demoninen rakastaja.
ellauri163.html on line 795: Näemme muita hyökkäyksiä hänen persoonaansa, mukaan lukien nuoret perverssit, jotka ryhtyvät paljastamaan sukuelimiään hänelle, kutsuen häntä Ratfaceksi. Pahinta on hänen kotielämänsä. Hänen äitinsä on kuolemaisillaan, hänen vastasyntynyt pikkuveljensä on välittämätön, ja hänen vanhempi veljensä ja isänsä (Paul Hebert) ovat bootleggereja, jotka toimittavat bootleggiä Louisa-baariin. Hänen isoveljensä jättää hänet huomiotta, ja hänen isänsä fyysisesti, emotionaalisesti ja suullisesti pahoinpiteli häntä. Elokuva liikkuu nopeasti vinjettien läpi, jotka maalaavat muotokuvan staattisesta merkityksettömyydestä ja epätoivosta hänen elämässään.
ellauri163.html on line 987: Filosofia, joka ei ota ihmistä syliinsä, on yleinen ilmiö, koska viisaus ja sen rakastaminen ei ole ihmisestä siis minusta huolehtimista, vaan haastaa korkeampaan yleistykseen, samanlaista kuin Kreikan uskonto. Se on uskonnossa tapahtuvan yleistämisen koskettelua hengen asein niin, että osasta jumalauskoon liittyvistä maagisista elementeistä (kuten Zeuksen vihanpurkaukset? Mixi ne just on maagisia? Kuuluuko niissä Callen tohvelien läpinä sen tullessa lastenuoneeseen pää punasena huutamaan?) voitaisiin vapautua ajattelemalla asiaa ihmisen järjellä, joka nähdään tämänpuoleisena kuin katupoika. No tollanen henk.koht. jumalasuhde on oikeastaan aika herännäistä. Monet helpottuvat siitäkin ettei kiivas jumala kyylää niiden joka siirtoa, vaan nää syvälliset asiat hoidetaan ikäänkuin virkatyönä. Sekin jo lohduttaa ettei kenelläkään ole yhtään paremmin.
ellauri164.html on line 130: Ja tää on vielä elämää! Jos kadotus on ikuinen! Mies joka tahtoo mutiloida izeään on varmaan kirottu, eikö vain? Mä uskon helvettiin kert mä olen täällä. Tää on katekismuxen toteutus. Mä olen kasteen orja. Vanhemmat te aiheutitte mun onnettomuuuden ja omanne. Voi viatonta ressua! Helvetti ei voi hyökätä pakanoiden kimppuun. - Tää on vielä elämää! Myöhemmin kadotuxen herkut ovat vielä syvemmät. Rikos, nopeasti, että putoon tyhjän päälle, humaanin lain nojalla.
ellauri164.html on line 250: Jen Veatch is Chief Executive Officer at Ronald McDonald House of Northeast Indiana.
ellauri164.html on line 319: Jeanne d’Arc poltettiin roviolla kerettiläisenä 30. toukokuuta vuonna 1431 oikeasti tästä housujutusta ja ehkä vähän siksikin, että hän piti Jumalaa paavia korkeampana auktoriteettina. Haiskahtaa protestantismilta.
ellauri164.html on line 388: I wouldn't recommend this much for a modern audience, or at least one not interested in debates of the nature of God's love. Human love there is precious little of. And no sex.
ellauri164.html on line 554: 2. The sins we are least inclined to may nevertheless be the sins which will bring us to the bitterest grief. Every man has his weak side. There are sins to which our natural disposition or the circumstances of our up-bringing lay us peculiarly open; and it is without doubt a good rule to be specially on our guard in relation to these sins. Yet the rule must not be applied too rigidly. When Dumbarton Rock was taken, it was not by assailing the fortifications thrown up to protect its one weak side, but by scaling it at a point where the precipitous height seemed to render defense or guard unnecessary. Job was the most patient of men, yet he sinned through impatience. Peter was courageous, yet he fell through cowardice. Moses was the meekest of men, yet he fell through bitterness of Spirit. We have need to guard well not our weak points only, but the points also at which we deem ourselves to be strong.
ellauri164.html on line 566: "And Moses and Aaron went from the presence of the assembly unto the door of the tabernacle of the congregation, and they fell upon their faces: and the glory of the Lord appeared unto them. And the Lord spake unto Moses, saying, Take the rod, and gather thou the assembly together, thou, and Aaron thy brother, and speak ye unto the rock before their eyes; and it shall give forth his water, and thou shalt bring forth to them water out of the rock: so thou shalt give the congregation and their beasts to drink. And Moses took the rod from before the Lord, as He commanded him.
ellauri164.html on line 568: Moses Yields to Impatience. "And Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock; and he said unto them, Hear now, ye rebels; must we fetch you water out of this rock? And Moses lifted up his hand, and with his rod he smote the rock twice: and the water came out abundantly, and the congregation drank, and their beasts also. And the Lord spake unto Moses and Aaron, Because ye believed Me not, to sanctify Me in the eyes of the children of Israel, therefore ye shall not bring this congregation into the land which I have given them."
ellauri164.html on line 631: Take the rod, and gather thou the assembly together, thou, and Aaron thy brother, and speak ye unto the rock before their eyes; and it shall give forth his water, and thou shalt bring forth to them water out of the rock: so thou shalt give the congregation and their beasts drink. (Numbers 20:8)
ellauri164.html on line 636: “And Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock, and he said unto them, Hear now, ye rebels; must we fetch you water out of this rock? And Moses lifted up his hand, and with his rod he smote the rock twice: and the water came out abundantly, and the congregation drank, and their beasts also. ” (Numbers 20:10-11)
ellauri164.html on line 904: “And the LORD spake unto Moses, saying, Take the rod, and gather thou the assembly together, thou, and Aaron thy brother, and speak ye unto the rock before their eyes; and it shall give forth His water, and thou shalt bring forth to them water out of the Rock: so thou shalt give the congregation and their beasts drink. And Moses took the rod from before the LORD, as he commanded him. And Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock, and he said unto them, Hear now, ye rebels; must we fetch you water out of this rock? And Moses lifted up his hand, and with his rod he smote the rock twice: and the water came out abundantly, and the congregation drank, and their beasts also.” Numbers 20:7–12 (emphasis mine).
ellauri164.html on line 947: “Then I pleaded with the Lord at that time, saying: 24 'O Lord God, You have begun to show Your servant Your greatness and Your mighty hand, for what god is there in heaven or on earth who can do anything like Your works and Your mighty deeds? 25 I pray, let me cross over and see the good land beyond the Jordan, those pleasant mountains, and Lebanon.' 26 "But the Lord was angry with me on your account, and would not listen to me. So the Lord said to me: 'Enough of that! Speak no more to Me of this matter. 27 Go up to the top of Pisgah, and lift your eyes toward the west, the north, the south, and the east; behold it with your eyes, for you shall not cross over this Jordan.” (Deut. 3:23-27)
ellauri164.html on line 969: And here is the clue to what went wrong in this critical story: God says, “You and your brother Aaron take the rod and assemble the community, and before their very eyes order the rock to yield its water. Thus you shall produce water for them from the rock and provide drink for the congregation and their beasts” (Num. 20:7-8). When the time comes, Moses does speak, but what he says is ambiguous in tone and intent. Here is the very short story:
ellauri164.html on line 971: “Listen, you rebels, shall we get water for you out of this rock?” And Moses raised his hand and struck the rock twice with his rod. Out came water, and the community and their beasts drank. But God said to Moses and Aaron, “Because you did not trust Me enough to affirm My sanctity before the eyes of the Israelites, even so you shall not bring this assembly to the Land that I have given them.” (Num. 20:10-12)
ellauri171.html on line 106: So they made a deal and a pile of stones. Laban called it Jegar Sahadutha, and Jacob called it Galeed. Couldnt agree about the name of a pile of stones. Elisabet or Jezebel? But it was also called Mitzpah (which means “watchtower”). Se oli oikeasti rajapyykki. Korso. Arameaxi ja kaldeaxi, bounos martyrias ja tumulus testis. Reviirien merkintää. Kumpikin kusi omalle puolellensa kummelia. Jatka lukemista alhaalla.
ellauri171.html on line 113: Leasta tuli Jaakobin vaimo häpeällisen tempun kautta. Jaakob oli työskennellyt seitsemän vuotta voittaakseen Lean nuoremman sisaren Raakelin. Hääyönä hänen isänsä Laban korvasi Lean. Sitten Jaakob työskenteli vielä seitsemän vuotta Raakelin hyväksi
ellauri171.html on line 183: Luvussa 3, Boas käskee Ruthia ojentamaan vaatteensa ja laittaa sitten hänen päälleen kuusi mittaa ohraa – epärealistisen suuren määrän – mikä saa hänet näyttämään raskaana. Ruth kertoo Naomille, että Boas ei halunnut hänen palaavan anoppinsa luo "tyhjänä". Boas oli 80-vuotias ja Ruut 40-vuotias, kun he menivät naimisiin (Rut R. 6:2), ja vaikka hän kuoli häiden jälkeisenä päivänä (Mid. Ruth, Zuta 4:13), heidän liittoonsa siunattiin lapsi, Obed, Davidin isoisä. Melkoinen puintisessio. Ruth kävi läpi noin 1 epphah ohraa päivässä. Efa vastaa vakaa. Siksi vastaa 8 kuivaa gallonaa. Kuiva gallona on 8 kiloa viljaa. Efa on siis noin 30 kg viljaa. 6 niistä olisi 180kg. Ihme! Jatka lukemista alta. Источник: eastmanind.com/farm-equipment/how-long-was-the-barley-harvest-in-the-book-of-ruth.html">https://eastmanind.com/farm-equipment/how-long-was-the-barley-harvest-in-the-book-of-ruth.html.
ellauri171.html on line 229: Esther feasts with Ahasverus the king by James Tissot. Söpöt juutalaistytöt pyörittää purim-räikkiä. Karvanaama vas. on joko Mordechai tai Haman. Vaikea sanoa.

Oliko runkkujussi oikeasti setämies?

Siis mistä oikeastaan oli kymysys?

Millainen Wallu oikeasti oli?

Mistä Dragge Qveenessä oikeasti oli kymysys?

Mitä raamattu oikeasti sanoo homoista?

Aina samaa marinaa teodikeasta

Butler Yeast

Northeast blackout of 1965

Paasilinna oikeasti käsittelee vittua