“God is omnipotent” is true at game history w if and only if God has a winning strategy in the justice-of-God game G. Tässähän se tapahtuu se suuri lässähdys. Muka omnipotentti jumala saa häthätää saatanasta matin loppupeleissä. Matkan varrella isokyrpäinen valas voi syödä vaikka kaikki sen nappulat paizi kurkon, joka jää viimeisenä laudalle. Aika lohduttavaa sen muulle tiimille. One can make a few clarifying remarks about the structure of the game. The form of the game is relatively simple: it’s an ordinary extended-form perfect information game. tuskinpa Jobilla oli täydellistä informaatiota pelitilanteesta tai edes pelin säännöistä, muista pelaajista puhumattakaan. Aika isoja informaatiojoukkoja oli niiden kalloissa. Sitäpaizi ei luonnossa pelaajat siirrä vuoronperään, vaan koko ajan, niinkuin differentiaalipeleissä. . The goal is here not to go deeply into technical details, but to construct an übersichtlich representation for the theological grammar of biblical stories and to highlight the uses of terms like “good” and “omnipotent” in them. The game or model can then be used as a simplified fragment that can be projected onto, contrasted with and used to interpret biblical stories. The point of this clarification is to highlight the grammar of the divine properties “good” and “omnipotent” within the logic of the struggle myth, and to get the consistency of {God is good, God is omnipotent, There is chaotic evil} as in the Book of Job. The argument needs two assumptions. First, the games between God, humans and creation are genuine dialogues. Paskanmarjat, ei nää ole edes mitään signaling gameja, puhumattakaan dialogipeleistä. Olis kannattanut lukea mun väitöskirja Dialogue Games, siinä on oikeeta sananvaihtoa. The players answer each other and thus have to take turns in making moves and participating in them. Then the game of Job and the struggle against chaos is in extended form to represent the sequence of the debate, and its resolution gives the drama of the fight against kid chaos. Second, the properties of God like “omnipotent” and “good” are defined against the background of Job’s encounter with God and the struggle against chaos. This redefinition builds on both James’ reinterpretation of the properties of God in terms of religious practices, and also of Job’s new world of faith in the encounter. Job’s encounter with God and the struggle against chaos are modelled in the game, so such properties of God as “good” and “omnipotent” are then internal to the game. Missä kohtaa Jopilla on tässä jotain pelivaraa? Montako valintaruutua Jobilla edes on: Marise-älä marise, ja Pyllistä-älä pyllistä. Siinä kaikki. Jotta jumalan tiimi voittaisi, sen pitää ensin marista ja sit pyllistää. Nain on meidankin elamassamme! Marise mitä mariset, mut muista pyllistää!
ellauri153.html on line 413: the debate from sufficient legal reasons for penal substitution into the narrative and dramatic
ellauri156.html on line 351: Some of you have not yet sinned as David did, but I hope I have given you some ideas, and that you are already on your way. You are like David when he chose to stay in Jerusalem, and when he chose to stay in bed. You have not yet managed to sin in a dramatic fashion, but you are laying the groundwork for it. It's only a matter of time and opportunity, so keep hacking. My question to you is not whether you are actively committing sin, but if you are, please send me some snapshots.
ellauri156.html on line 451: A. H. Weiler of The New York Times described the film as "a reverential and sometimes majestic treatment of chronicles that have lived three millennia." He praised Dunno's screenplay and Peck's "authoritative performance" but found that Wayward "seems closer to Hollywood than to the arid Jerusalem of his Bible." Variety wrote, "This is a big picture in every respect. It has scope, pageantry, sex (for all its Biblical background), cast names, color—everything. It's a surefire boxoffice entry, one of the really 'big' pictures of the new selling season." Philip K. Scheuer of the Los Angeles Times wrote that the film "leaves little to be desired" from the standpoint of production values with Peck "ingratiating" as David and Wayward "a seductress with flaming tresses, in or out of the bath, and only her final contrition is a little difficult to believe." Richard L. Coe of The Washington Post wrote, "On the whole, the picture suggests a Reader's Digest story expanded into a master's thesis for the Ecole Copacabana."] Harrison's Reports wrote, "The outstanding thing about the production is the magnificent performance of Gregory Peck as David; he makes the characterization real and human, endowing it with all the shortcomings of a man who lusts for another's wife, but who is seriously penitent and prepared to shoulder his guilt. Susan Wayward, as Bathsheba, is beautiful and sexy, but her performance is of no dramatic consequence." The Monty Python Bulletin commented that the film had been made "with restraint and relative simplicity" compared to other historical epics, "and the playing of Gregory Peck in particular is competent. The whole film, however, is emotionally and stylistically quite unworthy of its subject." Philip Hamburger of The New Yorker wrote that "the accessories notwithstanding, something is ponderously wrong with 'David and Bathsheba.' The fault lies, I suppose, in the attempt to make excessive enlargements of an essentially-simple story." Zanuck the Hot Dog agreed.
ellauri156.html on line 728: David has just sprung the trap on himself, and Nathan is about to let him know about it. The first thing Nathan does is to dramatically indict David as the culprit: “You are the man!” In stunned silence, David now listens to the charges against him. David thinks only in terms of the evils the rich man committed against his neighbor, stealing a man's sheep and depriving him of his companion. Put another way, David thinks only in terms of crime and socially unacceptable behavior, not in terms of sin. In verses 7-12, Nathan draws David's attention to his sin against God and the consequences God has pronounced for his sin. Note the repetition of the pronoun “I” in verses 7 and 8: “It was I who. . .
ellauri156.html on line 812: That is precisely what the cross of our Lord Jesus Christ does for us. We were dead in our trespasses and sins (Ephesians 2:1-3). We were blinded to the immensity of our sins (2 Corinthians 4:4). The coming of our Lord Jesus Christ, His perfect life, His innocent and sacrificial death, His literal and physical resurrection are all historical events. But the gospel is also a story, a true story. When we read the New Testament Gospels, we read a story that is even more dramatic, more amazing, more disturbing than the story Nathan told David. When we see the way unbelieving men treated our Lord, we should be shocked, horrified, and angered. We should cry out, “They deserve to die!” And that they do. But the Gospel is not written only to show us their sins -- those who actually heard Jesus and cried, “Crucify Him, Crucify Him” -- it is written so that the Spirit of God can cry out in our hearts, “Thou art the man! Yo mon!” When we see the way men treated Jesus, we see the way we would treat him, if he were here. We see how we treat him today. With laughter and ridicule. And that, my friend, reveals the immensity of our sin, and the immensity of our need for repentance and forgiveness. Words, words, words. Sticks and stones may break my bones, but words will never hurt me.
ellauri160.html on line 330: Toisessa runokokoelmassaan Näin on Parkkinen "tekee tiliä itselleen tärkeistä asioista, runoista, lapsuudesta, sinusta, joistakin esikuvista. Sen sävy on vakava ja dramaattinen. -- . Kokoelman pelkoja ja tuskia ei ole haettu kaukaa, ne on eletty ja muutettu osin vaikuttaviksi aisti- ja tuokiokuviksi, osin paettu niitä joihinkin turvallisiin visioihin." (Pertti Jokinen, Arvosteleva Kirjaluettelo 1/1971). Jokisen mukaan kokoelma lienee "jonkinlaista terapiaa, joka vapauttaa vanhasta ja johtaa uuteen, toivottavasti vielä parempaan". Kokoelman sävy on pessimistinen, jopa depressiivinen.
ellauri160.html on line 510: – Ei ole mitään tällaista tapahtunut, Sofia kiistää. – Marskissa olen ollut, mutta viinillä. Sofia epäilee, että huhut ovat lähteneet liikkeelle siitä, ettei häntä ole toviin nähty Stefun seurassa. – Olen ollut kipeänä, ja Stefu on ollut juhlimassa, Sofia kertoo. Kun Sofialta kysyy suoraan, meneekö hänellä ja Stefulla hyvin, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. - Normipäivä. Kuukauden vaan asuin hotellissa kun Stefulta lähti mopo käsistä. Dramaattisista suhdekäänteistään tunnetuilla Sofia Belórfilla ja Stefan "Stefu" Thermanilla oli jälleen vähintään yhtä dramaattiset tuloerot - mätkyistä puhumattamaan.
ellauri161.html on line 487: I understand why some people hate this film. It feels real in its entirety, it shows you how stupid and insignificant we are and it is extremely apropos today. Also, it was marketed as a comedy, when in fact is a dramatic film that is humorous only in its accurate portrayal of humanity. Then again some people try to "tell you" what it is about and, while it is certainly metaphoric, it isn't about anything more specific than ourselves. It is a mirror. Some people don't like what they see in it.
ellauri161.html on line 593: As a comedy, Don’t Look Up doesn’t work because it’s not funny. As a satire, it flops because the attempts at mockery are broad, puerile, and obvious, unintentionally trivializing the issues it seeks to highlight. As a drama, it collapses because it never makes much of an attempt to be serious.
ellauri161.html on line 622: I have to applaud Adam McKay for using the platform that he has to address the single most pressing issue that we face as a species, but I can’t help but be deeply frustrated that the way he has chosen to do so fails on so many levels, both dramatically and didactically.
ellauri161.html on line 624: Big Short (toinen pätkä) had it all: dramatic stakes, intrigue, tension, and bucketloads of sheer entertainment—things that this film never once manages.
ellauri161.html on line 628: The way that Lawrence’s angry, idealistic scientist refuses to get co-opted by a system she correctly identifies as corrupt while DiCaprio’s more amicable character gets swept up in things for a while would seem to be easy material for a scriptwriter to use not just as a commentary on the way the world works, but as rich dramatic material for the ups and downs of a personal and professional relationship.
ellauri161.html on line 769: Big let down. The humor is so off-putting it doesn´t pull laughs, while the drama is hard to dive into whilst characters scream at the camera. The portrayal is so unrealistic, so cringe, so superficial that none of the characters are true heroes. They all appear as delusional, distracted ego maniacs detached from reality. The end is anti-climactic leaving the viewer with gratitude it looks nothing like the world we actually live in. (True, being 22400 years away. But I bet the immigrant will soon reduce brontauks to extinction.)
ellauri161.html on line 849: Saint Denis laréopagite 250 La catastrophe dramatique 351
ellauri162.html on line 264: Marcel Aymé, né le 29 mars 1902 à Joigny et mort le 14 octobre 1967 chez lui, rue Norvins dans le 18e arrondissement de Paris, est un écrivain, dramaturge, nouvelliste, scénariste et essayiste français. Écrivain prolifique, il a laissé deux essais, dix-sept romans, plusieurs dizaines de nouvelles, une dizaine de pièces de théâtre, plus de cent soixante articles et des contes. Avec ces écrits il fournit une « étude sociale », avec un vocabulaire précis pour chaque type humain. Son langage mêle les différents registres : argot, patois régional franc-comtois, soutenu et anglais phonétiquement francisé. Très attaqué par la critique, y compris pour ses textes les plus inoffensifs comme Les Contes du chat perché4, il doit l'essentiel de son succès au public. Il a également écrit de nombreux scénarios et traduit des auteurs américains egalement simpletons: Arthur Miller (Les Sorcières de Salem), Tennessee Williams (La Nuit de l'iguane).
ellauri162.html on line 573: Esimerkiksi, kun Aatami ja Eeva karkotettiin Paratiisista, Victor kuvailee heitä ulosheittäviä tuulia (vv. 530-536): se on tuulenhenki (spiritus, v. 532) joka hallitsee luontoa ikäänkuin jumalan stuntmannina. Victor ei jätä pois Jumalan päätöstä karkottaa lemmenpari, ollakseni varma, mutta hän ei myöskään tee siitä kertomuksen keskipistettä. Tyypit heitetään vaivihkaa ulos takaovesta. Tämä suuntaus näkyy koko runossa. Jopa kaikkein dramaattisimpien tapahtumien jälkeen (Aatamin ja Eevan karkotus Paratiisista, tulva ja sen jälkiseuraukset sekä Sodoman tuhoaminen), pelastuksen toivoa heilutetaan epigrammaattisesti lukijan nenän edessä tavanmukaisella tyylillä.
ellauri162.html on line 691: Pope Leo XIII, 1891, wrote the encyclical Rerum Novarum as the industrial revolution and political change swept across Europe. The relationship between employers and employees was changing dramatically. Individuals had become wealthy, but most remained poor even though they worked hard. Pope Leo XIII´s encyclical spoke of the condition of the working classes during a time when many advocated revolution.
ellauri163.html on line 46: Sholem Asch (Yiddish: שלום אַש, Polish: Szalom Asz; 1 November 1880 – 10 July 1957), also written Shalom Ash, was a Polish-Jewish novelist, dramatist, and essayist in the Yiddish language who settled in the United States.
ellauri163.html on line 48: He wrote the drama Got fun nekome (God of Vengeance) in the winter of 1906 in Cologne, Germany. It is about a Jewish brothel owner who attempts to become respectable by commissioning a Torah scroll and marrying off his daughter to a yeshiva student. Set in a brothel, the play includes Jewish prostitutes and a lesbian scene. I. L. Peretz famously said of the play after reading it: "Burn it, Asch, burn it!" Instead, Asch went to Berlin to pitch it to director Max Reinhardt and actor Rudolph Schildkraut, who produced it at the Deutsches Theater. God of Vengeance opened on March 19, 1907 and ran for six months, and soon was translated and performed in a dozen European languages. It was first brought to New York by David Kessler in 1907. The audience mostly came for Kessler, and they booed the rest of the cast. The New York production sparked a major press war between local Yiddish papers, led by the Orthodox Tageplatt and even the secular Forverts. Orthodox papers referred to God of Vengeance as "filthy," "immoral," and "indecent," while radical papers described it as "moral," "artistic," and "beautiful". Some of the more provocative scenes in the production were changed, but it wasn't enough for the Orthodox papers. Even Yiddish intellectuals and the play's supporters had problems with the play's inauthentic portrayal of Jewish tradition, especially Yankl's use of the Torah, which they said Asch seemed to be using mostly for cheap effects; they also expressed concern over how it might stigmatize Jewish people who already faced much anti-Semitism. The association with Jews and sex work was a popular stereotype at the time. Other intellectuals criticized the writing itself, claiming that the second act was beautifully written but the first and third acts failed to support it.
ellauri164.html on line 60: Tässä draamassa Claudel maalasi perinteisen yhteiskunnan romahtamisen monarkiasta. Kaksi aristokraattia, mies ja nainen, jotka selvisivät terrorin verilöylyistä, yrittävät henkensä, rakkautensa ja kunniansa uhalla pelastaa paavin: jälkimmäinen on kidnapattu vankilasta, jossa keisari oli pudottanut hänet ja piiloutunut heidän alueelleen. Mutta imperiumin prefekti on paljastanut läsnäolonsa ja harjoittaa vastenmielistä kiristystä. Tunteiden ja tilanteiden väkivalta antaa voimakkaan dramaattisen voiman tälle eturistiriitalle ja intohimoille, jotka syntyvät kaatuneen aristokratian ja historian muunnelmien alaisen vallan välillä. "Kuinka olisin voinut olla niin julma?" kysyi tämän "saagan" ensimmäisen osan kirjoittaja, jossa se herää laajoilla aivohalvauksilla, ranskalaisen yhteiskunnan yksittäisten kohtaloiden, kyynelten ja mullistuksia pidemmälle 1400-luvulla, mikä edeltää nykyajan tuloa.
ellauri164.html on line 203: A fifth shall close the drama with the day: Viides päättää draaman päivällä:
ellauri164.html on line 402: Unbelievable, lame, boring, melodramatic, but says some interesting stuff about language. For the protagonist, a priest writing a journal, literary creation is an act of resistance and subversion. The novel also contrasts human language with God's language in a self-reflective way that I have not often found in Christian novels. (less)
ellauri171.html on line 1050: Although the readers know that God has killed two of Judah’s sons, Judah does not. This is known as dramatic irony. He suspects that Tamar is a “lethal woman,” a woman whose sexual partners are all doomed to die. So, Judah is afraid to give Tamar to his youngest son, Shelah, the inventor of Shelah quantifiers. So doing, Judah wrongs Tamar. According to Near Eastern custom, known from Middle Assyrian laws, if a man has no son over ten years old, he could perform the Levirate marriage (yibbum) obligation himself; if he does not, the woman is declared a “widow,” free to marry again. Judah, who is perhaps afraid of Tamar’s lethal character, could have set her free. But he does not—he sends her to live as “a widow” in her father’s house. Unlike other widows, she cannot remarry and must stay chaste on pain of death. She is in limbo.
ellauri180.html on line 45: The Young Adult Vampire Diaries is an American supernatural teen drama television series developed by Kevin Williamson and Julie Plec, based on the book series of the same name written by L. J. Smith. The series premiered on The CW on September 10, 2009, and concluded on March 10, 2017, having aired 171 episodes over eight seasons.
ellauri180.html on line 235: Thus it is clear that medical trends are now being driven by financial constraints. Perhaps this is reflected by the dramatic decline in the number of non-religious circumcisions performed over the last half century; in the USA an estimated 80% of boys were circumcised in 1976 but by 1981 this had fallew to 61%, and recent estimates suggest that this decrease continues. In the UK the decline has been even more dramatic: originally more common in the upper classes, circumcision rates fell from 30% in 1939 to 20% in 1949 and 10% by 1963. By 1975 only 6% of British schoolboys were circumcised and this may well have declined further.
ellauri180.html on line 382: ‘Porphyria’s Lover’ is one of Browning’s first great poems, written when he was in his early twenties. It is also one of the first great dramatic monologues in English verse, the 1830s being the decade in which Browning and Tennyson developed the genre, penning a series of classic poems which see the poet adopting a persona and ‘staging’ a soliloquy given by an (often unreliable) speaker. Here, the speaker is the titular lover of the girl, Porphyria. Before we proceed to an analysis of ‘Porphyria’s Lover’, here’s a reminder of Browning’s poem. (Se mainittiin Gently-poliisisarjassa yhden koulun pulpettia vasten naidun tupeeratun 60-luvun teinin mielirunona.)
ellauri181.html on line 69: Alkoholijaxo on erityisen yxityiskohtainen; se näyttää olevan dramaattisen esityxen huipentuma suurilla jännityskaareilla. Tämä pitkä jaxo muistuttaa opettajan ja apinan oppilaan vaihtelevaa elokuvamontaasia.
ellauri183.html on line 111: Many critics dismiss Malamud as a "Jewish writer." But "that's a reduction of my accomplishment. It diminishes something. All men are Jews, he once said, and Jews are absolutely the very stuff of drama. I say nothing about the ladies."
ellauri183.html on line 134: Venezia kauppiaassa on joku Jessica. Niin se oli se juutalainen misu, Shylockin tytär. In the play, she elopes with Lorenzo, a penniless Christian, and a chest of her father's money, eventually ending up in Portia and Bassanio's household. In the play's dramatic structure, Jessica is a minor but pivotal role. Her actions motivate Shylock's vengeful insistence on his "pound of flesh" from Antonio; her relationships with Lorenzo and Shylock serves as a mirror and contrast to Portia's with Bassanio and with her father; her conversion to Christianity is the end of Shylock's line's adherence to the Jewish faith.
ellauri184.html on line 88: Harlot's Ghost, Mailer's longest novel (1310 pages), appeared in 1991 and received his best reviews since The Executioner's Song. It is an exploration of the untold dramas of the CIA from the end of World War II to 1965. He performed a huge amount of research for the novel, which is still on CIA reading lists. He ended the novel with the words "To be continued" and planned to write a sequel, titled Harlot's Grave, but other projects intervened and he never wrote it. Harlot's Ghost sold well.
ellauri189.html on line 89: to them, they turned (in 1648) against their former rulers. The vicissitudes of a series of risings, during which both sides committed unspeakable cruelties, were often shown in the “frenetic” tales and dramas of the younger contemporaries
ellauri189.html on line 143: heterogeneous concept) man enacts the drama of his life. The borders of this realm are indicated by the movement of the sun, arising from behind the horizon and, after moving through half of its orbit, again setting beyond this infinitely receding meeting point between heaven and earth. In Malczewski’s
ellauri189.html on line 438: The Jordan River is a shadow of what it once was. The river acts as the main water source for Jordan, Israel, and the West Bank. As a result, 90% of the fresh water that replenishes it is diverted to agriculture. Another problem facing it is pollution from agricultural and wastewater run-offs. About 50% of the agricultural run-offs from the surrounding areas are dumped into the river which has caused its water levels to drop dramatically.
ellauri191.html on line 131: poetry, novel, drama
ellauri191.html on line 161: | "in recognition of the numerous and brilliant compositions which, in an individual and original manner, have revived the great traditions of the Spanish drama"
ellauri191.html on line 163: | drama
ellauri191.html on line 259: | "as a tribute to the consummate artistry, permeated with idealism, which he has demonstrated during his long productive career as a lyric poet, dramatist, novelist and writer of world-renowned short stories"
ellauri191.html on line 261: | poetry, drama, novel, short story
ellauri191.html on line 276: | "in appreciation of his many-sided literary activities, and especially of his dramatic works, which are distinguished by a wealth of imagination and by a poetic fancy, which reveals, sometimes in the guise of a fairy tale, a deep inspiration, while in a mysterious way they appeal to the readers' own feelings and stimulate their imaginations"
ellauri191.html on line 278: | drama, poetry, essay
ellauri191.html on line 292: | "primarily in recognition of his fruitful, varied and outstanding production in the realm of dramatic art"
ellauri191.html on line 294: | drama, novel |
ellauri191.html on line 311: poetry, novel, drama, short story, playwright, music, essay, philosophy, literary criticism, translation, painting
ellauri191.html on line 461: | "for the happy manner in which he has continued the illustrious traditions of the Spanish drama"
ellauri191.html on line 463: | drama
ellauri191.html on line 512: | drama, literary criticism
ellauri191.html on line 595: | novel, short story, drama
ellauri191.html on line 659: | "for his bold and ingenious revival of dramatic and scenic art"
ellauri191.html on line 661: | drama, novel, short story
ellauri191.html on line 684: | "for the power, honesty and deep-felt emotions of his dramatic works, which embody an original concept of tragedy"
ellauri191.html on line 686: | drama
ellauri191.html on line 901: | poetry, novel, short story, drama
ellauri191.html on line 915: | "for the deep spiritual insight and the artistic intensity with which he has in his novels penetrated the drama of human life"
ellauri191.html on line 966: | novel, short story, drama, poetry
ellauri191.html on line 998: | novel, short story, drama, philosophy, essay
ellauri191.html on line 1111: | novel, short story, philosophy, drama, literary criticism, screenplay
ellauri191.html on line 1159: | "for her outstanding lyrical and dramatic writing, which interprets Israel's destiny with touching strength"
ellauri191.html on line 1161: | poetry, drama
ellauri191.html on line 1212: | "for his writing, which – in new forms for the novel and drama – in the destitution of modern man acquires its elevation"
ellauri191.html on line 1214: | novel, drama, poetry
ellauri191.html on line 1286: | novel, short story, drama
ellauri191.html on line 1318: | poetry, novel, drama
ellauri191.html on line 1436: | novel, drama, memoirs, essay
ellauri191.html on line 1470: | novel, poetry, drama
ellauri191.html on line 1517: | "who in a wide cultural perspective and with poetic overtones fashions the drama of existence"
ellauri191.html on line 1519: | drama, novel, poetry, screenplay
ellauri191.html on line 1602: | novel, short story, essay, drama
ellauri191.html on line 1618: | poetry, drama
ellauri191.html on line 1667: | poetry, drama, translation
ellauri191.html on line 1700: | drama, lyrics
ellauri191.html on line 1716: | novel, drama, poetry
ellauri191.html on line 1732: | novel, drama, poetry
ellauri191.html on line 1746: | "for an oeuvre of universal validity, bitter insights and linguistic ingenuity, which has opened new paths for the Chinese novel and drama"
ellauri191.html on line 1748: | novel, drama, literary criticism
ellauri191.html on line 1815: | novel, drama
ellauri191.html on line 1832: | drama, screenplay
ellauri191.html on line 1864: | novel, drama, poetry, short story, memoirs, autobiography
ellauri191.html on line 1912: | novel, short story, essay, drama, memoirs
ellauri191.html on line 2061: | novel, short story, drama, translation, screenplay
ellauri191.html on line 2133: | drama, novel, poetry, essays
ellauri192.html on line 269: Taking into sympathetic account the widest margin of human error, is it possible to take seriously an institution and procedure that passes over the majority of the greatest novelists and renewers of prose in the modern age? James Joyce, Marcel Proust, Franz Kafka (whose presence towers over our sensual literature and of the meaning of a bug, quite a feat for a little man who one should not expect to tower over anything much), Thomas Hardy, Joseph Conrad, Henry James, Andre Malraux, Hermann Broch, Robert Musil, D. H. Lawrence, either escaped the notice of or were, on nomination, rejected by the Nobel committee. Can one defend a jury which prefers the art of Pearl Buck (1938) to that of, say, Virginia Woolf? Paul Claudel, a picee of shit whose dramas we can set fairly beside those of Aeschylus and of Shakespeare just to scare people, never received the accolade. Paul Heyse was chosen, not Bertolt Brecht. Galsworthy is a Nobel, not Carlo Emilio Gadda, one of the most original and inventive writers of fiction in this century. Who the fuck is he? Composer of In-a-Gadda-da-Vida? No that was Iron Butterfly, and a good piece it was indeed.
ellauri194.html on line 997: Cabinet minister Jacob Rees-Mogg tonight attempted to downplay the impact of Mr Harper's dramatic intervention.
ellauri196.html on line 629: The major legislation was the National Labor Relations Act of 1935, called the Wagner Act. It greatly strengthened organized unions, especially by weakening the company unions that many workers belonged to. It was to the members advantage to transform a company union into a local of an AFL union, and thousands did so, dramatically boosting the membership.
ellauri203.html on line 395: Delta oli sit Konstanty Ildefons Gałczyński (23. tammikuuta 1905 – 6. joulukuuta 1953), alias Karakuliambro , puolalainen runoilija . Hänet tunnetaan Green Goose -teatterin "paradramaattisista" absurdeista humoristisista luonnoksista .
ellauri204.html on line 704: Antoine Marie Joseph Paul Artaud, better known as Antonin Artaud, was a French writer, poet, dramatist, visual artist, essayist, actor and theatre director. He is widely recognized as one of the major figures of the European avant-garde. In particular, he had a profound influence on twentieth-century theatre through his conceptualization of the Theatre of Cruelty. Known for his raw, surreal and transgressive work, his texts explored themes from the cosmologies of ancient cultures, philosophy, the occult, mysticism and indigenous Mexican practices. Hirveää scheissea.
ellauri204.html on line 748: Ari haki nuorena Teatterikorkean dramaturgilinjalle, mutta Juska Parviainen pudotti hänet jatkosta. Arista tuli Paha Hirvonen. Kokoomusnuoresta suori marxilainen takinkääntäjä.
ellauri205.html on line 81: Rembrandtin Euroopan ryöstö -maalauksessa, häräksi muuntautunut Putin ryntää veteen ja selässä istuva Eurooppa katselee rannalle hädissään jääneitä ystäviään. Putin menee valkeana härkänä, selässään Eurooppa, foinikialainen prinsessa peloissaan tai ylimaallisen tyynenä, usein sarvesta pidellen, ja härän munaa pakottaa synkkien tai pastellinpehmeiden vetten yli, dramaattisia taivaita, ympärillä lenteleviä amoriineja, illanruskoa ja myrskyn enteitä. Aiheesta oli innoittunut stadionillinen miesmaalareita, Marten de Vos, Paolo Veronese, Tizian, Rubens, François Boucher, Juan Sán chez-Cotan, Juan Bautista Martínez del Mazo ja kasa muita juaneja, Jean-Baptiste Marie Pierre, Jean-François de Troy ja kasa muita jeaneja, Gauguin, Matisse, Picasso, Dali ja vähäisempiä nimiä, renessanssia, mannerismia, barokkia, rokokoota, romantiikkaa ja modernismin villejä muunnelmia ja nimettömiä julistemaalareita ja pornografisia kansitaiteilijoita.
ellauri206.html on line 65: Its having become, by the mid-twentieth century, an important element in Anglo-Saxon narratological theory, according to dramatist and author Arthur E. Krows, the American dramatist Mark Swan told Krows about the playwriting motto "Show – not tell" on an occasion during the 1910s. In 1921, the same distinction, but in the form picture-versus-drama, was utilized in a chapter of Percy Lubbock's analysis of fiction, The Craft of Fiction. In 1927, Swan published a playwriting manual that made prominent use of the showing-versus-telling distinction throughout.
ellauri206.html on line 77: In Book III of his repulsive Republic (c. 373 BC), Plato examines the "style" of "poetry" (the term includes comedy, tragedy, epic and lyric poetry): All types narrate events, he argues, but by differing means. He distinguishes between narration or report (diegesis) and imitation or representation (mimesis). Tragedy and comedy, he goes on to explain, are wholly imitative types; the dithyramb is wholly narrative; and their combination is found in epic poetry. When reporting or narrating, "the poet is speaking in his own person; he never leads us to suppose that he is any one else"; when imitating, the poet produces an "assimilation of himself to another, either by the use of voice or gesture". In dramatic texts, the poet never speaks directly; in narrative texts, the poet speaks as him or herself.
ellauri206.html on line 79: In his Poetics, the unknown Greek philosopher Aristotle argues that kinds of "poetry" (the term includes drama, flute music, and lyre music for Aristotle) may be differentiated in three ways: according to their medium, according to their objects, and according to their mode or "manner" (section I); "For the medium being the same, and the objects the same, the poet may imitate by narration—in which case he can either take another personality as Homer does, or speak in his own person, unchanged—or he may present all his characters as living and moving before us" (section III).
ellauri206.html on line 186: Kulttuuriministeriössä työskentelevän Michelin elämä on ankeaa ja yksinäistä. Vapaa-aikanaan hän vierailee toisinaan peep-showssa ja nukahtelee tv:n ääreen. Isänsä kuoleman jälkeen hän päättää hetken mielijohteesta matkustaa Thaimaahan. Thaimaassa Michelille avautuu vieras kulttuuri ja eroottisten houkutusten puutarha, jossa kaikki on mahdollista. Michel saa tuntea seksuaalista nautintoa, jonka rinnalla hänen aiemmat käteenvetokokemuksensa kalpenevat. Matkallaan Michel tapaa myös Valérien, joka on matkailualalla. Pariisissa heidän välilleen syntyy intohimoinen suhde, jollaista kumpikaan ei ole ennen kokenut. Michel ja Valérie palaavat Thaimaahan käynnistämään uutta, estotonta seksiturismibisnestä. Matkailijat kuitenkin palautetaan paratiisista elämän kovuuteen varsin dramaattisella tavalla.
ellauri207.html on line 112: Edellisvuoden jouluna hän oli kutsunut Lisbeth Salanderin mökilleen Sandhamniin. He olivat tehneet pitkiä kävelyretkiä ja keskustelleet dramaattisella äänellä tapahtumista, joihin he olivat joutuneet edellisvuonna, jolloin Mika oli kokenut näin jälkikäteen katsottuna elämänsä kriisin, ja retkien jälkeen he olivat puineet tapahtumien jälkimaininkeja punkassa. Mika oli tuomittu parittelusta pariksi kuukaudeksi vankilaan, hänen maineensa tyhjäntoimittajana oli vedetty lokaan ja hän oli joutunut lähtemaan aikakauslehti Millenniumin toimituxesta lerppahäntä koipien välissä. Mutta yhtäkkiä kaikki oli muuttunut hyväxi: Teollisuusjohtaja Henrik Vangerin elämäkerta, jonka kirjoittamisen Mikael oli alkuun kokenut hyvin ansaituksi terapiaksi, olikin muuttunut yllättäen hyvin ovelan, tuntemattoman sarjamurhaajan (en enää muista kenkä) takaa-ajoksi.
ellauri207.html on line 236: Lilya 4-ever is a 2002 crime drama film written and directed by Lukas Moodysson, which was released in Sweden on 23 August 2002. It depicts the downward spiral of Lilja Michailova, played by Oksana Akinshina, a girl in the former Soviet Union whose mother abandons her to move to the United States.
ellauri210.html on line 85: Alfred Jarry, né à Laval, en France, le 8 septembre 1873 et mort à Paris 6e le 1er novembre 1907 (34 ans) , était un poète, romancier, écrivain et dramaturge français. Il est aussi dessinateur et graveur.
ellauri210.html on line 1250: George Shaw, known at his insistence as Bernard Shaw, was an Irish playwright, critic, polemicist and political activist. His influence on the Western hemisphefre, culture and politics extended from the 1880s to his death and beyond. He wrote more than sixty plays, including major works such as Man and Superman (1902), Pygmalion (1913) and Saint Joan (1923). With a range incorporating both contemporary satire and historical allegory, Pshaw became the leading dramatist of his generation, and in 1925 was awarded the Nobel Prize in Literature.
ellauri210.html on line 1270: Since Shaw's death scholarly and critical opinion about his works has varied, but he has regularly been rated among British dramatists as second rate, almost on a par with Shakespeare. One Shaw's comedy made Edward VII laugh so hard that he broke his chair.
ellauri213.html on line 354: The Achille Lauro hijacking has inspired a number of dramatic retellings, including The Death of Klinghoffer (1991), an opera by John Adams and Alice Goodman after a concept of theatre director Peter Sellars. Its depiction of the hijacking has proved controversial. Controversy surrounded the American premiere and other productions in the years which followed. Some critics and audience members condemned the production as antisemitic and appearing to be sympathetic to the hijackers. Adams, Goodman, and Sellars repeatedly claimed that they were trying to give equal voice to both Israelis and Palestinians with respect to the political background. That kind of unpatriotic talk was effectively silenced with the Iraqi wars and the 9/11 incident. It is unpatriotic to be impartial.
ellauri214.html on line 76: J.K. Rowling has also included plenty of sexism in her writing, indicative of her internalised misogyny. Cho Chang was Harry Potter’s love interest throughout books 4 and 5. However, Cho was in a relationship with another student in the fourth book, and unfortunately this student was killed by Lord Voldemort at the end of the book. This leaves Cho rightfully distraught. Though still in emotional turmoil, she develops a crush on Harry and they begin dating. During their first kiss, Cho is crying because she is thinking of her dead boyfriend. Harry and Cho break up after multiple arguments later in the book. Later on in the series, Harry develops feelings for his best friend’s sister, Ginny Weasley. Rowling periodically writes how Harry prefers Ginny to Cho because Cho was too emotional after the death of her boyfriend. Harry preferred Ginny, who was stronger and could contain her emotions, supposedly because she had grown up with 6 brothers (no, 5, Ronny is a sissy). This comparison of the two girls demonstrates Rowling’s internalized feelings that women exist for the purpose of pleasing men. The thinly veiled idea that women who are too emotional or too much drama queens are not desirable is evident in Rowling’s writing. Fleur Delcore is another example of this feeling. Fleur is a student at a French wizarding school who competes against Harry in a difficult tournament in the fourth book. Fleur is part veela, who are magical beings of extreme beauty but can turn monstrous when angered. Fleur eventually marries Ron Weasley’s older brother, Bill. Hermionie, Harry’s other best friend, and Ginny constantly complain about Fleur. However, the only thing their animosity can be traced back to is that Fleur is a beautiful Frenchy woman and she is confident in that, whilst they are just snubnosed Brits. This further develops Rowling’s internalized misogyny. She views women who are confident in their beauty as annoying, and has the idea that women should seek male validation. Though these portions of the book were likely unintentional, speaking from personal experience, it has to be said that Rowling’s writing of women in her book have had a lasting effect on her female readers.
ellauri216.html on line 507: – Valamo on lähellä sydäntäni, mutta ei sinne noin vain voi mennä. Se on varatonten veljesten koti. Minulla on kyllä suunnitelmia asumisestani eläkkeellä, mutta en halua ruveta niitä julkisesti esittelemään. Eläkkeelle jäämiseen ei liity Panteleimonin mukaan mitään erityistä dramatiikkaa.
ellauri217.html on line 179: Muhammedin pako (arab. هِجْرَة, hijra tai hidžra) Median juutalaisten suojiin toteutui dramaattisesti vuonna 622 kesäyönä Abu Bakrin talon takapihan ikkunasta. Se tapahtui viime hetkellä, sillä samana yönä mekkalaisten oli tarkoitus surmata Jumalan lähettiläs. Miekkamiesten partio löysi Muhammedin vuoteesta vain tämän viittaan kääriytyneen ottopojan Ali ibn Abi Talibin, joka Jumalan avulla selvisi seikkailusta hengissä. Alista tuli myöhemmin mahtava ja upporikas kalifi, joka hallitsi koko Lähi-itää Libyasta ja Egyptistä Afgnistaniin.
ellauri220.html on line 208: Purkanjäystäjät ottaa lisää vapauxia tehdessään Lennylle sukupuolenvaihdoxen 2017 sarjassa Marvelous Mrs. Maisel. Marvelous Mrs. Maisel is an American period comedy-drama television series, created by Amy Sherman-Palladino, that premiered on March 17, 2017, on Amazon Prime Video. Set in the late 1950s and early 1960s, it stars Rachel Brosnahan as Miriam "Midge" Maisel, a New York housewife who discovers she has a knack for stand-up comedy and pursues a career in it. Suurin tenkkapoo kazojille on ehtiikö Midge panna Lennyä sarjan aikana.
ellauri222.html on line 145: I have just given you the back story and the dramatis personae of “Herzog.” “Herzog” is a novel about a forty-seven-year-old man having a nervous breakdown after learning that his much younger wife, who has left him abruptly, had been cheating on him with his closest friend. The man seeks succor in the arms of a loving, patient, and understanding woman. There is at least one respect in which the novel is not based on real life: Bellow didn’t have a nervous breakdown. He wrote “Herzog” instead.
ellauri222.html on line 225: Jänisrouva sanoi jälkikäteen: He did not want to hurt the people he loved. (Lucky they were so few of them. At 17, he said he hated himself more than melodrama or even spinach.) There wasn't a single part of my being that wasn't able to open up to him (Yeah, I bet). Jänis Bellow was born in Canada. Bellow was one of her professors. She came from a small place, but not too small for Saul to enter. He wasn't exactly tall, but he had this broad upper body, these giant arms, like a sloth."
ellauri222.html on line 694: Bernard Le Bouyer de Fontenelle, né le 11 février 1657 à Rouen et mort le 9 janvier 1757 à Paris, est un écrivain, dramaturge et scientifique français. Fontenelle oli armoton keskikertaisuus joka yritettyään kaikenlaista päätyi populääritieteen kautta Ranskan akatemiaan. Eli kuukautta vaille satavuotiaaxi, laiskiainen. Il ne connut pas l’amitié vraie, et put s’appliquer ces mots d’une de ses églogues : « Il me manqua d’aimer. » Claudine de Tencin, lui disait en montrant sa poitrine : « Ce n’est pas un cœur que vous avez là ; c’est de la cervelle, comme dans la tête."
ellauri222.html on line 763: Except for Clara Velde in A Theft, the protagonists in Bellow's novels and novellas are all male. The Bellovian hero typically seeks erotic pleasure, emotional security, and egoistic confirmation from the women in his life. In marriage, his relationships with women are conflicted, and he often retreats from his role as husband to a sensuous but selfish and demanding wife who paradoxically represents both his yearning for freewheeling sex happiness and society's pressure to relinquish the freedom so essential to his self-realization. Like his male characters who all are Saul lookalikes, Bellow's females are often interchangeable and serve roles of little dramatic import. However, although the author has come under increasing criticism for his superficial treatment of women, his depiction of women and male-female relationships serves to reinforce the psychological crisis that each male protagonist must negotiate to empty their scrotums so as to achieve peace and fulfillment.
ellauri226.html on line 221: exchange would changed dramatically, and by that I mean dramatically. The 1970s marked the greatest out
ellauri226.html on line 300: behind the school, population of the area changed dramatically and was
ellauri226.html on line 349: The chaos reached its peak in 1977 when a July black-out brought a dramatic increase of responsible arsonists in that same Stadium where Cosell as the Yankees played in the 1977 World Series, as part of an insurance conspiracy, however.
ellauri238.html on line 144: He olivat hakeneet Leenan kotoa hänen isänsä sotamuiston, »naganin», venäläisen nagant-revolverin. Eihän sen dramaattisempaa rekvisiittaa olekaan. Mutta kun ase oli ladattu eikä Pentti osannut käsitellä aseita, eipä sen dramaattisempaa ongelmaakaan ole.
ellauri240.html on line 280: The play's abrasively harsh humour and its depiction of social relationships that involve a denial of personal relationships are Middletonian traits. "Timon of Athens is all the more interesting because the text articulates a dialogue between two dramatists of a very different temper."
ellauri245.html on line 427: sammenheng og dramatiserer artiklene, og at dette selvsagt var for å få flest mulig til lesere. En konsekvens av dette kan knyttes til de som har lite kjennskap til politiet og deres arbeid. Personene vil kunne oppfatte artiklene som en «sannhet» og ikke se, i like stor grad som personer med kjennskap til politiet, at artiklene er subjektivt vinklet. E2 sier:
ellauri246.html on line 406: "Elexial Despoirin aihe rikkoi nuoren Brodskin runouden", kirjoittaa Viktor Erofeev ", erottelun, erottelun ja tappioiden aiheen matkan varrella." Tässä runossa oli konkreettinen ajattomattomuus, laajennus, hänessä ei ollut historiallista optimismia kuusikymmentäluvun työhön. Päinvastoin, se on hyvin pessimistinen, dramaattinen ja tragedia muistiinpanoja, joskus pehmennetty ironia. Mutta tämä tragedia ei ole avoimesti, ei pakotettu, vaan ikään kuin alateollisuuden ulkopuolella, ikään kuin tekijä lisäksi ei ole taipuvainen osoittamaan hengellisiä haavojaan, vaan hillizee izensä hyvin runollisten tunteiden ilmaisemiseen ja mieluummin sävy sävyyn.
ellauri247.html on line 211: Alain-René Lesage ou Le Sage, né le 8 mai 1668 à Sarzeau1 et mort le 17 novembre 1747 à Boulogne-sur-Mer, est un romancier et dramaturge français. Bien qu’il soit aujourd’hui surtout connu pour son roman picaresque Histoire de Gil Blas de Santillane, Lesage est l’auteur d’une importante production théâtrale. Il a notamment contribué au développement et au renouvellement du « théâtre de la Foire » Après les marionnettes et les danseurs de corde, les acteurs forains en vinrent progressivement à jouer de véritables petites comédies, souvent écrites par des auteurs de renom et de talent. Toujours modeste, c’est par ses ouvrages seuls qu’il obtint sa réputation, et jamais il ne rechercha les dignités et les titres littéraires. Nietsche piti Gil Blasista enemmän kuin Shakespearesta. Varmaan se oli parempi kuin tuo nenäkäs skottitohtori.
ellauri247.html on line 323: <William Hogarth (10. marraskuuta 1697 Lontoo – 26. lokakuuta 1764 Lontoo) oli englantilainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan erityisesti suurta suosiota saavuttaneista kuvasarjoistaan. Hogarth oli erittäin taitava ja tarkka piirtäjä ja suosi runsaita yksityiskohtia ja groteskeja sävyjä. Hänen tyylinsä oli kova ja realistinen. Hogarth kuvasi kuparipiirrossarjoissaan aikaansa ja ihmishahmoja moralisoiden ja ivaten. Hogarth teki vuosina 1731–1732 ensimmäisen moralistisen piirrossarjansa ’Ilotytön tarina’. Hogarth oli äärimmäisen kansallismielinen eikä koskaan myöntänyt saaneensa vaikutteita ulkomaisilta taiteilijoilta vaikka oli käynyt kahdesti Pariisissa ja tuonut sieltä tuomisixi hyppykupan. Hogarth was born in London to a lower-middle-class family. Hogarth's works are mostly satirical caricatures, sometimes bawdily sexual. Kuvissa se on ilkimyxen näköinen. Sen suurin kyseenalainen ansio oli copyrightin laillistaminen. Stanley Kubrick based the cinematography of his 1975 period drama film, Barry Lyndon, on several Hogarth paintings. Muistan että se oli pitkäpiimäinen, en kyllä muista siitä muuta, koska se oli mun ja Seijan eka yhteinen elokuvaretki. Kubrick on kaiken kaikkiaan aika joutavanpäiväinen.
ellauri247.html on line 349: Johnson did not attempt to create schools of theories to analyse the aesthetics of literature. Instead, he used his criticism for the practical purpose of helping others to better read and understand literature. In his Preface to Shakespeare, Johnson rejects the previous dogma of the classical unities and argues that drama should be faithful to life.
ellauri254.html on line 358: Primary influences on the movement weren't merely western writers such as Brix Anthony Pace, Paul Verlaine, Maurice Maeterlinck, Stéphane Mallarmé, French symbolist and decadent poets (such as Stéphane Mallarmé, Paul Verlaine and Charles Baudelaire), Oscar Wilde, D'Annunzio, Joris-Karl Huysmans, the operas of Richard Wagner, the dramas of Henrik Ibsen or the busty broad and toyboy philosophy of Arthur Schopenhauer and Friedrich Nietzsche.
ellauri254.html on line 387: Alexander Blok was a routine visitor. These years were some of the young Blok’s most prolific, marked by bursts of creative energy as he worked on two lyrical dramas – Balaganchik (‘The Puppet Show‘), featuring the ‘grotesquely luckless’ Pierrot, which was staged in 1906 by Vsevolod Meyerhold at the Komissarzhevskaya Theatre; and The Stranger – and the poetry cycle The Snow Mask, which he completed in little over a week at the beginning of 1907. The actress Valentina Verigina often accompanied Blok, and recounted of these visits to and from Sologub’s apartment:
ellauri254.html on line 424: Jedermannin dramatis personae ovat: Der Spielansager, Gott der Herr, Erzengel Michael, Tod, Teufel, Jedermann, Jedermanns Mutter, Jedermanns guter Gesell, Der Hausvogt, Der Koch, Ein armer Nachbar, Ein Schuldknecht, Des Schuldknechts Weib, Buhlschaft, Dicker Vetter, Dünner Vetter, Etliche junge Fräulein, Etliche von Jedermanns Tischgesellen, Büttel, Knechte, Spielleute, Buben, Mammon, Werke, Glaube, Mönch, Engel.
ellauri254.html on line 1008: Franz Seraphicus Grillparzer (15. tammikuuta 1791 Wien, Itävalta – 21. tammikuuta 1872 Wien, Itävalta) oli itävaltalainen dramaattinen runoilija. Grillparzer syntyi Wienissä ja opiskeli lakia Wienin yliopistossa. Hän ei kuitenkaan kirjoittanut näytelmiä sen jälkeen kun Weh dem, der lügtin ensiesitys 1834 sai huonon vastaanoton. Grillparzeria eivät yleensä aikalaiset ymmärtäneet, ja kun Weh dem, der lügt oli saanut ansaitsemattoman tylyn vastaanoton, hän ei julkaissut enää yhtään näytelmää. Grillparzerin teoksista henkii todellista neroutta, hänen inspiraationsa on voimakas, tosin hänen näytelmänsä Weh dem, der lügt on aika heikko, aika heikko.
ellauri257.html on line 75: It then turns into a family drama, as Andrei rejects his people to return to Poland and his Princess. The stern dad deals with this betrayal by shooting his son down as a traitor when he tries to raid the Cossack camp for food for his captive Princess, who the Poles threaten to burn at the stake unless Andrei acts.
ellauri258.html on line 68: Miten voi olla niin vaikeaa tehdä kauhumestari Stephen Kingin teoksista hyviä elokuvia? Etenkin Kingin 1970–1980-luvun ”kultakauden” kirjoista tai novelleista? Ne ovat jo valmiiksi elokuvamaisia. Yksinkertaisia mutta vetäviä, jännittäviä, pelottavia ja dramaattisia tarinoita.
ellauri263.html on line 391: Both dramas rely on protagonists entrusted with critical jobs despite routinely reckless behaviour. Both test your patience. In the case of Fauda, it’s not just the politics but also the relentless machismo; midway into the second series it feels like watching interchangeable rooms full of men in guns and distressed denim, each at some point telling a female character: “Don’t worry, I’ll get us out of here.”
ellauri266.html on line 157: Sarin mezän uumeniin pääsystä haaveilee myös Ilari Vuori. Nuori Werther pääsi helpolla mutta pääsikö se hilloviivalle? Tokkopa. Ilari havittelee dramaturgixi. Tohtorinhatulla ei lähde pillua. Epäsovinnaista rakkautta julmassa yliopistomaailmassa, nyttemmin Tiedekulmassa. Mikaela joka nieli Villen mälliä on Mikon wannabe exä. Niillä on tytär Lotta joka tulee myöhään kotio.
ellauri266.html on line 270: Bad quality and to mutch drama.
ellauri266.html on line 360: Throughout 1993, the role of NATO forces in Bosnia gradually grew. On February 28, 1994, the scope of NATO involvement in Bosnia increased dramatically. In an incident near Banja Luka, NATO fighters operating under Deny Flight shot down four Serb jets. This was the first combat operation in the history of NATO and opened the door for a steadily growing NATO presence in Bosnia. In April, the presence of NATO airpower continued to grow during a Serb attack on Goražde. In response, NATO launched its first close air support mission on April 10, 1994, bombing several Serb targets at the request of UN commanders.
ellauri267.html on line 239: John Dryden Dátum narodenia: 9. august 1631 Dátum úmrtia: 1. máj 1700 John Dryden bol anglický básnik a dramatik XVII. storočia.
ellauri267.html on line 1322: Joskus draamasta löytyy myös poikkeuksellisia epätodennäköisyyksiä. Esimerkiksi Thorax, joka on menettänyt maurien luottamuksen, myrkytetään kahdella heistä, Benducar ja Mufti, mutta selviää, koska jokainen myrkky neutraloi toisen vaikutuksen. Silti Don Sebastian, Portugalin kuningas, havainnollistaa muita Drydenin dramaattisen taiteen piirteitä, jotka ovat vähemmän ilmeisiä, mutta vaikutusvaltaisempia ja merkittävämpiä: insestin teema, todellinen tai tukahdutettu; antiklerikalismi; poliittinen satiiri ja viittaukset; ja sovintokohtauksia.
ellauri267.html on line 1324: Tampaxilla on voimakas kauna, koska Sebastian ei palkinnut häntä riittävästi aiemmasta palveluksestaan ja myönsi Violanten käden toiselle hovimiehelle, Henriquezille. Kohdatessaan välittömän taistelun kuolemaan Boraxin kanssa Sebastian selittää, että Henriquez oli ensin etsinyt Violanten kättä, että Henriquez oli kuollut puolustaessaan Sebastiania ja että Violante odottaa nyt Boraxia. Hyväksyessään Sebastianin selityksen Borax esittää, palautetaan suosioon ja lupaa palvella Sebastiania yhtä uskollisesti kuin Henriquez oli tehnyt. Viimeisessä näytöksessä Borax auttaa Sebastiania kantamaan miehekkäästi syyllisyyden ja menetyksen tunteensa. Voimakkaan vastakkainasettelun kohtaukset antavat dramaturgille mahdollisuuden näyttää erilaisia tunteita lyhyessä tilassa sekä intohimojen lisääntymistä ja vähenemistä. Drydenin kyky vangita tällainen sävyvalikoima kompensoi jossain määrin sitä, että hänellä ei ole suurempaa lahjaa dramaturgina - kykyä osoittaa hahmojensa kasvua ja kehitystä. Mutta kuka vittu on Alonzo?
ellauri267.html on line 1403: Sebastian's life was dramatised in 1843 in the opera Dom Sébastien by the Italian composer Gaetano Donizetti. This was the last opera that Donizetti completed before going insane as a result of syphilis.
ellauri272.html on line 80: Coinciding with the release of the book and its surprising popularity, injuries related to BDSM and sex toy use spiked dramatically. In the year after the novel's publishing in 2012, injuries requiring Emergency Room visits increased by over 50% from 2010 (the year before the book was published). This is speculated to be due to people unfamiliar with both the proper use of these toys and the safe practice of bondage and other "kinky" sexual fetishes in attempting to recreate at home what they had read.
ellauri272.html on line 816: – Olin nähnyt elämässäni monia miehiä, jotka istuivat yksin juomassa itsensä humalaan vaimon kuoltua. Minä päätin, ettei näin tarvitse käydä. Ei juomisen lopettaminen ole dramaattista. Nyt se on loppu.
ellauri275.html on line 637: Sarja myös osoitti, että hyvän, jännän ja koskettavan rikossarjan voi tehdä ilman a) yhtään toimintasankaria, varsinkaan yhtään moniongelmaista ezivää ja sen paria, b) näyttämättä yhtään verta, puukotusta, silmitöntä väkivaltaa, tappoa c) yhtään car chasea, kiireellistä hälytystä rikospaikalle, pyssynheilutusta pimeillä parkkipaikoilla ja hylätyissä tehtaissa, d) yhtään panoa tai muuta vähissä vaatteissa suoritettavaa sukupuoliaktia, e) yhtään muoviselle taululle tehtyä epäiltyjen valokuvakollaasia, yxinkertaisesti pysymällä asiassa ja kuvaamalla tavan tallaajia niiden tavallisissa epädramaattisissa ympäristöissä. Juuri tekijöiden a)-e) ja muun tavanomaisen poliisisarjaklisheistön poissaolo oli sarjan onnistumisen ja myös sen uskottavuuden salaisuus.
ellauri277.html on line 238: After Paris, Gibran found Boston provincial and stifling. Haskell arranged for him to visit New York in April 1911; he moved there in September, using $5,000 that Haskell gave him to rent an apartment in Greenwich Village. He immediately acquired a circle of admirers that included the Swiss psychiatrist and psychologist Carl Gustav Jung and several Baha’is; the latter introduced him to the visiting Baha’i leader ‘Abd al-Baha’, whose portrait he drew. New York was the center of the Arabic literary scene in America; Rihani was there, and Gibran met many literary and artistic figures who lived in or passed through the city, including the Irish poet and dramatist William Butler Yeats.
ellauri282.html on line 597: Samana aikana hän kirjoitti suuren määrän dramaattisia teoksia. Suurin osa niistä perustui kristillisiin teemoihin, ja koittaessaan saada niitä kaupaxi Masefield hämmästykseen kohtasi raamatullisia aiheita koskevien näytelmien esittämiskiellon, joka juontaa juurensa uskonpuhdistuksesta ja oli herätetty henkiin sukupolvea aikaisemmin Oscar Wilden Salomen tuotannon estämiseksi. Kompromissiin kuitenkin päästiin, ja vuonna 1928 hänen Kristuksen ennenaikainen tuleminen oli ensimmäinen näytelmä, joka esitettiin englantilaisessa katedraalissa sitten keskiajan.
ellauri283.html on line 63: Boken utspelar sig i en fiktiv jämtländsk by kallad Svartvattnet, dit en kvinna från Stockholm flyttar med sin dotter för att arbeta som lärare i ett kollektiv som hennes pojkvän ingår i. Detta är en bok som behandlar såväl kärlek som grova mord. Ekman beskriver med sitt drivna och poetiska språk hur ett dubbelmord förblir ouppklarat, och hur detta påverkar de bosatta i och runt Svartvattnet. Romanen är en deckare som parallellt också utvecklas till en samhällsskildrande utvecklingsroman, med gott om såväl mytiska och intertextuella paralleller som symboliska och ironiska inslag. Boken ansågs som den bästa svenska deckaren genom tiderna. Boken dramatiserades 2023 av SVT i en dramaserie med samma namn, regisserad av Mikael Marcipan.
ellauri284.html on line 595: Tää juonihan on suoraan kanadalaissarjasta The Indian Detective. It is a Canadian crime comedy-drama series which debuted on CTV and Netflix in 2017. The show stars Russell Peters as Doug D'Mello, a police officer from Toronto who becomes embroiled in a murder investigation while visiting his father (Anupam Kher) in Mumbai during a one-month suspension for incompetence. The fourth episode ended in a cliffhanger, hinting at a possible second season; while Peters has stated at various times that a second season was in the works, none has been officially announced as of September 2019. A relatively new show, Season 1 of ‘The Indian Detective’, consisting of four episodes, premiered on November 23, 2017, and it received mixed reviews from television critics and audiences alike. The show has no chance of being renewed for a second season.
ellauri285.html on line 347: Mary Robinson (née Darby; 27 November 1757 – 26 December 1800) was an English actress, poet, dramatist, novelist, and celebrity figure. She lived in England, in the cities of Bristol and London; she also lived in France and Germany for a time. She enjoyed poetry from the age of seven and started working, first as a teacher and then as actress, from the age of fourteen. She wrote many plays, poems and novels. She was a celebrity, gossiped about in newspapers, famous for her acting and writing. During her lifetime she was known as "the English Sappho". She earned her nickname "Perdita" for her role as Perdita (heroine of Shakespeare's The Winter's Tale) in 1779. She was the first public mistress of King George IV while he was still Prince of Wales.
ellauri286.html on line 549: BPD on luokiteltu DSMssä dramaattisiin persoonallisuushäiriöihin, jossa on antisosiaalinen, histrioninen ja narsistinen persoonallisuushäiriö. Naisilla se diagnosoidaan noin kolme kertaa niin usein kuin miehillä.
ellauri294.html on line 590: "Lukevan Kotkan" arvostelijan mielestä Mannix kirjoitti tarpeeksi hyvin saadakseen lukijan tuntemaan olevansa Todin ja Copperin hahmot ja että tarina oli "todella jännittävä" näiden kahden eläimen "dramaattisen vastustuksen" vuoksi.
ellauri294.html on line 603: Time Out kutsui elokuvaa "järisyttävän kirjaimelliseksi ja mielikuvituksettomaksi versioksi David Rookin romaanista"; Radio Times antoi sille kaksi tähteä viidestä ja kutsui sitä "työläismäiseksi sovitukseksi" ja lisäsi: "Porter ja Rachel Roberts hylkäävät itsensä asianmukaisesti, mutta elokuva tekee lopulta vaikutuksen enemmän villieläinvalokuvastaan kuin dramaattisesta kiinnostuksestaan."
ellauri300.html on line 127: Esa Leskisen uusi dramatisointi tästä 1900-luvun mestariteoksesta on sekä Kino Helsingin uuden näyttämön avajaisensi-ilta että Ryhmäteatterin 40-vuotis –juhlanäytelmä.
ellauri300.html on line 823: Keep in mind too that the boys, or "mouthy kids", are but minor details in the major drama. The curse was not as such a payment for what the "boys" had done but who they were: members of a competing team.
ellauri301.html on line 80: Henning Georg Mankell (efternamnet uttalas med betoning på första stavelsen), född 3 februari 1948 i Sankt Görans församling i Stockholm, död 5 oktober 2015 på Särö i Släps församling, Hallands län, var en svensk författare och dramatiker. Han var mest känd för sina deckarromaner med kriminalkommissarie Kurt Wallander i huvudrollen. Hans böcker har sålts i över 40 miljoner exemplar.
ellauri301.html on line 140: Young Wallander is a crime drama streaming television series, based on Henning Mankell's fictional Inspector Kurt Wallander. The series premiered on Netflix on September 3, 2020. Star Adam Pålsson explained that the pre-imagining (i.e., Young Wallander being set in the present day) made more sense than a straight prequel as it allowed for the social commentary which is a strong element of Mankell's original Wallander. This choice of setting the series in the modern day has been criticised by old farts in a number of reviews.
ellauri301.html on line 362: Merellä ollessaan Mankell kiinnostui teatterista. Mankell on asunut muutaman vuoden myös Skånessa ja useaan otteeseen Mosambikissa ja siellä hän toimi mm. paikallisesssa teatterissa. Mosambikissa asueessaan hän kirjoitti myös ensimmäisen Wallander-romaaninsa Mördare utan ansikte, joka ilmestyi vuonna 1991. Mankell on toiminut myös Ruotsissa teatterialalla 1970-1980-luvuilla erilaisissa tehtävissä: näytelmäkirjailijana, dramaturgina, lattiamanuna, ohjaajana ja teatterinjohtajana eri paikkakunnilla.
ellauri301.html on line 412: Italialaiset kengät -romaanin dramaattinen tarina jatkuu. Frederik pakenee tulipaloa viime hetkellä, jaloissaan kaksi vasemman jalan kumisaapasta. Hänen koko omaisuutensa on mennyttä. Tarina jää harmittavasti kesken Henningin syöpäännyttyä. Voisiko joku fan fiction kynäilijä kexiä sille siikvelin? Löytyvätkö oikean jalan saappaat, vai onko tämä taas neuvostoliittolaisten juonia?
ellauri302.html on line 62: It is interesting to consider Ash's 'The God of Vengeance" in connection with a play like ''Mrs. Warren's Profession." To be sure, there is no technical resemblance between the two dramas; nor, despite an external similarity in backgrounds, is there any real identity of purpose. Shaw's play is essentially sociological, and is a drama of disillusionment. Ash's piece glows with poetic realism and recounts an individual tragedy not without symbolic power. Mikä molemmisssa on mukavaa on että niissä on paljon prostituutteja!
ellauri302.html on line 106: David Kessler (1860 – 1920) was a prominent actor in the first great era of Yiddish theater. As a star Yiddish dramatic performer in New York City, he was the first leading man in Yiddish theater to dispense withincidental kletschmer music. Porukat läpyttivät Kesslerille ja vihelsivät tytöille.
ellauri308.html on line 481: Ukraina on täynnä Henrykin pazaita, varsinkin Lwiw. Hänen teoksiaan myös moitittiin liian pelkistetyiksi. 20. vuosisadan puolalainen kirjailija ja dramaturgi Witold Gombrowicz kuvasi Sienkiewiczia ensiluokkaiseksi toisen luokan kirjailijaksi. Vasily Rozanov kuvaili Quo Vadista, ettei se ole taideteos, vaan kuin karkea tehdastekoinen maalaus. Anton Tšehov kutsui Sienkiewiczin kirjoitelmia oksettavan äiteliksi ja tökeröiksi. Kuitenkin Puolan kirjallisuushistorioitsija Henryk Markiewicz kirjoitti Polski słownik biograficznyssä (Puolalaisten elämäkertojen sanakirjassa) artikkelin Sienkiewiczista (1997). Markiewicz kuvaa Sienkiewiczia puolalaisen proosan mestariksi ja puolalaisen historiallisen fiktion eturivin kirjailijaksi ja samalla kansainvälisesti parhaiten tunnetuksi puolalaiseksi kirjailijaksi. Haha LOL, kiitos Hollywoodin.
ellauri309.html on line 340: seksismi, kyvykkyys, homofobia ja paljon muuta vaikuttavat dramaattisesti
ellauri311.html on line 327: Kirsi Salon elämänmuutos televisiosta tantraan kuulostaa dramaattiselta, ja ainakin sen alku todella oli sitä.
ellauri313.html on line 146: robot drama going on there we Europeans consider illogical. Life functions
ellauri315.html on line 344: Valkoisten vetäytymistä mutkistivat lukuisat kapinat kaupungeissa, joissa heidän piti kulkea, ja partisaanijoukkojen hyökkäykset, ja sitä pahensi entisestään Siperian raikas mutta ankara pakkasää. Tappiosarjan jälkeen valkoiset joukot olivat demoralisoituneessa tilassa, keskitetty tarjoilu halvaantui, täydennystä ei saatu ja kurinpito putosi dramaattisesti.
ellauri317.html on line 498: Huhti-kesäkuussa 1918 Spiridonova muutti radikaalisti poliittista asemaansa. Yhteistyöstä bolshevikkien kanssa hän, yksi harvoista, joka tuomitsi jyrkästi vasemmistososialististen vallankumouksellisten eron kansankomissaarien neuvostosta, siirtyi bolshevikkien poliittisten vastustajien leiriin. Hänen omien sanojensa mukaan vasemmistososialististen vallankumouksellisten erottua neuvostohallituksesta hän oli ainoa linkki bolshevikkien kanssa ja jätti heidät "myöhemmin kuin muut". Samaan aikaan Spiridonova suhtautui Brest-Litovskin sopimukseen dramaattisesti. Tätä seurasi pian vasemmiston kansannousu bolshevikkeja vastaan. Historiaa vääristelevän ulkoministeri Lavrovin mukaan Spiridonova oli osallisena Saksan suurlähettilään von Mirbachin murhassa - hän neuvoi Yakov Blyumkinia miten pommi otetaan asiapullosalkusta. Se ei toiminut vaan piti ampua Mirbachia vielä
ellauri323.html on line 62: VITA SACKVILLE-WEST kirjoitti The Edwardians huvikseen ja tehdäkseen rahaa. Hän sai idean kirjasta ollessaan lomalla miehensä Harold Nicolsonin kanssa Rapallossa keväällä 1929, "ja aion kirjoittaa sen tänä kesänä ja tehdä omaisuuteni", hän kirjoitti Virginia Woolfille. "Se tulee olemaan sellainen vitsi, ja kaikki ovat vakavasti suuttuneita." Woolfs' Hogarth Pressin oli määrä julkaista se, ja Vita piti Virginia Woolfin ajan tasalla sen edistymisestä. "Se on aivan täynnä aristokratiaa. Pidätkö siitä? Minusta tuntuu, että jo pelkästään snobisista syistä sen pitäisi olla erittäin suosittu." Se oli. Kun The Edwardians ilmestyi toukokuussa 1930, oli heti selvää, että Hogarth Pressillä oli suosittu menestys käsissään. "Vitan kirja on niin bestseller, että Leonard ja minä vedämme rahaa kuin simpukoita verkosta", Virginia Woolf kertoi veljenpojalleen Quentin Bellille kesäkuun alussa. "Myymme noin 800 joka päivä." Myynti oli ylittänyt 20 000:n jo heinäkuun lopussa. Yhdysvalloissa, jossa sen julkaisi Doubleday, Doran, se oli kirjallinen kilta -kirja kuukauden kirja. Se jatkoi myyntiä; se on käännetty useille kielille ja dramatisoitu näyttämölle; se oli Vita Sackville-Westin kaupallisesti menestynein kirja.
ellauri323.html on line 104: Jacopone da Todi, OFM (noin 1230 – 25. joulukuuta 1306) oli italialainen fransiskaanilustari Umbriasta . Hän kirjoitti useita laude-lauluja ( Herran ylistyslauluja ) paikallisella kansankielellä. Hän oli varhainen pioneeri italialaisessa teatterissa, ja hän oli yksi varhaisimmista evankeliumiaiheita dramatisoivista tutkijoista .
ellauri325.html on line 168: Harkovasta luikki Pietariin maxamatta sakkoja. Siellä teki pilalehtiä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen kaikki muuttui dramaattisesti. Averchenko ja koko lehden henkilökunta ottivat kielteisen kannan bolshevikkiviranomaisia kohtaan, ja heinäkuussa 1918 bolshevikit sulkivat Uuden Satyriconin muiden oppositiojulkaisujen ohella. Palatakseen kotimaahansa Sevastopoliin (valkoisten miehittämälle Krimille ) Averchenko joutui käymään läpi lukuisia vaikeuksia matkaamalla Venäjän ja saksalaisten miehittämän alueen läpi Krimille. Siellä se veljeili Lenin pikkubroidin kaa. Dmitri Iljitš Uljanov ( 4. (16.) elokuuta 1874, Simbirsk - 16. heinäkuuta 1943, Gorki Leninski ) - Venäjän vallankumouksellinen ja Neuvostoliiton puolue- ja valtiomies, Vladimir Iljitš Leninin nuorempi veli. Vale-Dimitri oli valelääkäri joka seukkasi jonkun aikaa isobroidin sala-ampujan Fanny Kaplanin kanssa.
ellauri330.html on line 410: Jos Marx ja Kropotkin olisivat tavanneet, se olisi voinut tapahtua kahdesti: vuosina 1876-7, kun Kropotkin saapui Englantiin paettuaan dramaattisena ja paljon julkisuutta saaneena venäläisestä vankilasta, tai 1880-1, jolloin Kropotkin asui jälleen Englannissa. jonkin aikaa (ennen Ranskaan menoa ja ranskalaiseen vankilaan päätymistä).
ellauri331.html on line 261: Vuonna 2017 PolitiFact sisällytti Occupy Democratsin valeuutissivustojen luetteloonsa. PolitiFact poisti kuitenkin myöhemmin Occupy Democratsin valeuutissivustojen luettelostaan, ja Miami New Timesin mukaan "myönnettyjen Occupy Democrats -järjestön ei olisi koskaan pitänyt olla listalla alun perin". Joulukuussa 2020 PolitiFact luokitteli 62 % 16 Occupy Democratsin jakamasta viestistä "epätarkiksi". Lisäksi 31 % piti "puoliksi vettä". Samana vuonna Snopes arvioi "Vääräksi" Occupy Democratsin väitteen, jonka mukaan "republikaanien kongressin jäsenet eivät olleet jyrkästi kiittäneet Bidenin ilmoittamaa tavoitetta vähentää dramaattisesti lasten köyhyysastetta Yhdysvalloissa kyseisenä vuonna Unionin tilalla."
ellauri331.html on line 666: Sota.vision (SOTA) on venäläinen riippumaton uutiskanava. SODAn aloitti Grani.ru:n entinen toimittaja Alexandra Ageeva, joka loi oman YouTube-kanavansa kattamaan dramaattisimmat Venäjän opposition toimintaan liittyvät tapahtumat Moskovassa. Näihin kuuluivat mielenosoitukset Aleksei Navalnyn tukemiseksi, Bolotnaja-aukion tapaus ja piketit, joissa tuomittiin Venäjän sekaantuminen Ukrainaan. Sivusto kattaa pääasiassa maan sisäisiä mielenosoituksia. SOTAn suurin painopiste on oppositioagenda sekä pääkaupungissa että sen ulkopuolella. SOTA tekee yhteistyötä myös suuren toimittajajoukon kanssa, joka on sijoitettu maan ulkopuolelle, "esimerkiksi" Georgiaan, Latviaan, Liettuaan, Armeniaan, Kazakstaniin, Puolaan, Ukrainaan ja Yhdysvaltoihin. SOTA oli ainoa media, joka lähetti maailmanlaajuisia mielenosoituksia Aleksei Navalnyn tukemiseksi, ja niitä järjestettiin yli 60 paikassa ympäri maailmaa.
ellauri332.html on line 104: Lauri Törhösen mukaan taiteena elokuvaa voi ajatella maalauksen vastakohtana: se herättää ajan eloon ja asettaa teot peräkkäin antamalla merkityksiä ja omien keinojensa avulla poimii ja korostaa tekojen dramaturgista arvoa kokonaisuuden osina. Elokuvalle antaa luonteen mahdollisuus muotoilla aikaa, pilkkoa tai venyttää sitä, kuvata yläkulmasta tai alakulmasta, viedä katsojalle lähikuvia ja erikoislähikuvia, piirtää yksittäistä suuta, kättä tai silmää. Taiteilla on mahdollisuus pysäyttää aika, leikata siitä viipale, mutta vain elokuva voi muotoilla aikaa. No entäs kirjallisuus saatana?
ellauri332.html on line 456: The movie has removed the character's (characters'?) sense of guilt, and therefore the story's drama.
ellauri332.html on line 481: A lumpy mélange of naturalism and melodrama, German and Spanish and Russian players bumping into one another, a score like a pile of bricks.
ellauri332.html on line 587: Vaikka Phillip Pullmanin kirjatrilogia "His Dark Materials" on laajalti menestynyt, elokuvasovitus ei koskaan onnistunut vastaamaan lähdemateriaaliaan. "Kultaisen kompassin" tuotannon alkuvaiheessa useat uskonnolliset ryhmät vaativat elokuvan boikotointia sen arkaluontoisen aiheen vuoksi. Painostukselle myöntymisen jälkeen elokuvan juoni muuttui dramaattisesti, niin Pullmanin fanien kuin elokuvakriitikoiden tyrmistykseksi. Valkopartainen Tatum suippokorvaisena Jehovana oli pohjanoteeraus. Sen ståkuk oli vielä lyhkäsempi kuin Juppiterin.
ellauri340.html on line 106: Lasch oli aina modernin liberalismin kriitikko ja liberalismin historiallisten heikkouksien havainnoitsija, mutta ajan myötä hänen poliittinen näkökulmansa muuttui dramaattisesti. 1960-luvulla hän oli uusmarxilainen ja kitkerä kylmän sodan aikaisen liberalismin kriitikko. 1970-luvulla hän tuki tiettyjä arvokonservatiivisia piirteitä höystettynä vasemmalle kallellaan olevalla kapitalismikritiikillä. Hän diagnosoi amerikkalaisessa kulttuurissa ja politiikassa havaitsemaansa jatkuvaa heikkenemistä Freud-vaikutteisen kriittisen teorian avulla. Ajoittain feministit tuomitsevat hänen kirjoituksiaan kun taas konservatiivit kiittelevät hänen selvää tukeaan perinteiselle perheelle.
ellauri341.html on line 291: Tämän loukkaavan toiminnan pääkohde oli ilmeisesti koulun henkinen mentori Gregorian Bivolaru. Se oli myös epätoivoinen yritys luoda suunnanmuutos, joka kääntäisi yleisön huomion pois muista tämän hetken poliittisista kysymyksistä ja skandaaleista, erityisesti joogakoulun merkittävän jäsenen Gabriel Bivolarun tekemästä 50 miljoonan euron ryöstöstä. Myöhemmin Antena 1:n haastattelussa Ilie Năstase myönsi, että MISA:ta ja Gregorian Bivolarua vastaan tehty voimakas sorto, jota kutsutaan (oudolla, mutta merkittävästi) "operaatioksi Kristus", oli suuri virhe, mikä epäsuorasti vahvisti hänen osallisuutensa. Näiden dramaattisten olosuhteiden pakottamana ja vakuuttuneena siitä, ettei hänelle tule oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Romaniassa, Gregorian Bivolaru lähti maasta ja pyysi poliittista turvapaikkaa Ruotsista. Tukholman korkein oikeus tutki asian perusteellisesti ja hylkäsi Romanian valtion esittämät luovutuspyynnöt ja myönsi Gregorian Bivolarulle poliittisen suojelun ja turvapaikan tammikuussa 2006. Tämä on toistaiseksi yksi harvoista tapauksista, joissa Euroopan valtio suojelee kansalaista vastaan toisessa Euroopan unionin valtiossa. Vizi noi svedut on sitten ääliöliberaaleja!
ellauri342.html on line 454: Melodrama burlesques itself with free Tää melodramaattinen burleski
ellauri342.html on line 457: Melodrama, you, and I, piilottaakseen tehtäviensä rivon vizin.
ellauri342.html on line 516: Melodrama doping eyes and ears. Melodraamaa silmien ja korvien tukkeena.
ellauri345.html on line 516: Draamakomedian mysteeri on se hetki, jolloin se projisoi oman kielensä ulottuvuudesta korkeampaan, johon se ei pääse. Sitä ei siksi voi koskaan ilmaista sanoin, vaan vain esityksenä; se on "dramaattinen" suppeimmassa merkityksessä. Analoginen esityshetki on laskeva tähti valinnaisissa affiniteeteissa. Sen lisäksi, että sen eeppinen perusta on myyttinen, sen lyyrinen laajuus intohimossa ja taipumuksissa, sen dramaattinen huipentuma tulee toivon mysteeriin. Jos musiikki sulkee todelliset mysteerit, tämä jää hiljaiseksi maailmaksi, josta heidän äänensä ei koskaan nouse.
ellauri345.html on line 518: Mutta kenelle se sopii, ellei tälle, joka lupaa sen enemmän kuin sovinnon: lunastuksen. Lunastus eli maksutosite on meidän talousliberaalien ihan mielikäsite. Tämä on piirretty "kylttiin", jonka George asetti Beethovenin syntymäpaikan päälle Bonnissa: mitä mysteeri varsinaisessa merkityksessä piilee teoksessa. Draaman mysteeri on se hetki, jolloin se projisoi oman kielensä ulottuvuudesta korkeampaan, johon se ei pääse. Sitä ei siksi voi koskaan ilmaista sanoin, vaan vain esityksenä; se on "dramaattinen" suppeimmassa merkityksessä.
ellauri345.html on line 520: Analoginen esityshetki on laskeva tähti valinnaisissa affiniteeteissa. Sen lisäksi, että sen eeppinen perusta on myyttinen, sen lyyrinen laajuus intohimossa ja taipumuksissa, sen dramaattinen huipentuma tulee toivon mysteeriin. Jos musiikki sulkee todelliset mysteerit, tämä jää hiljaiseksi maailmaksi, josta heidän äänensä ei koskaan nouse. Mutta kenelle se sopii, ellei tälle, joka lupaa sen enemmän kuin sovinnon: lunastuksen. Tämä on piirretty "kilttiin", jonka George asetti Beethovenin syntymäpaikan päälle Bonnissa: mitä mysteeri varsinaisessa merkityksessä piilee teoksessa. Draaman mysteeri on se hetki, jolloin se projisoi oman kielensä ulottuvuudesta korkeampaan, johon se ei pääse. Sitä ei siksi voi koskaan ilmaista sanoin, vaan vain esityksenä; se on "dramaattinen" suppeimmassa merkityksessä. Analoginen esityshetki on laskeva tähti valinnaisissa affiniteeteissa. Sen lisäksi, että sen eeppinen perusta on myyttinen, sen lyyrinen laajuus intohimossa ja taipumuksissa, sen dramaattinen huipentuma tulee toivon mysteeriin. Jos musiikki sulkee todelliset mysteerit, tämä jää hiljaiseksi maailmaksi, josta heidän äänensä ei koskaan nouse. Mutta kenelle se sopii, ellei tälle, joka lupaa sen enemmän kuin sovinnon: lunastuksen. Tämä on piirretty "kilttiin", jonka George asetti Beethovenin syntymäpaikan päälle Bonnissa.
ellauri347.html on line 203: 1958 Boris Pasternak Neuvostoliitto "tärkeestä saavutuksestaan sekä nykyajan lyyrisessä runoudessa että suuren venäläisen eeppisen perinteen alalla". 1966 Shmuel Yosef Agnon Israel / Puola / Ukraina "hänen syvästi tunnusomaisesta kerrontaiteesta, jossa on aiheita juutalaisen kansan elämästä". 1966 Nelly SachsRuotsi / Saksa "erinomaisesta lyyrisestä ja dramaattisesta kirjoituksestaan, joka tulkitsee Israelin kohtaloa koskettavalla voimalla"
ellauri348.html on line 591: Melodramaattinen
ellauri348.html on line 800: Aikana, jolloin Suomessa oli paljon mielenterveysongelmia (erityisesti psykoosia) ja taloudellinen lama, uusi lähestymistapa näytti toimivan. Länsi-Lappilaisten tutkijoiden vuonna 2006 tekemässä tutkimuksessa todettiin, että viiden vuoden jälkeen 86 prosenttia vaikeista mielenterveysongelmista kärsivistä potilaista oli palannut työhön tai koulutukseen, 17 prosenttia käytti lääkkeitä ja keskimäärin 14 % oli sairaalassa. Verrattuna samanlaisen viisivuotisen tutkimuksen tuloksiin naapurimaassa Ruotsissa – 38 % palasi töihin, 52 % lääkkeisiin ja keskimäärin 110 % sairaalassa – parannukset olivat dramaattisia. Viisivuotisessa suomalaistutkimuksessa oli mukana vain 42 henkilöä. Ja Länsi-Lappi, jonka väestötieteellisesti homogeeninen väkiluku oli tutkimushetkellä 72 000 ihmistä, ei ole verrattavissa Lontoon kaltaiseen kaupunkiin, joka on pullollaan hulluja.
ellauri348.html on line 1108: Käsitteen määrittelemistä voivat vaikeuttaa kulttuuriset tekijät. Esimerkiksi amerikkalainen helikopterilentäjä Hugh Thompson jr, joka suojeli Vietnamissa naisia ja lapsia My Lain joukkomurhan aikana, leimattiin tapahtuman jälkeen pelkurixi petturixi, mutta myöhemmin hänelle myönnettiin urhoollisuusmitali. Kansalaiset voivat pitää johtajaansa sankarina, kun hänen erehdyxensä ei ole tiedossa, mutta niiden paljastuttua käsitys muuttuu dramaattisesti. Brezhnevin ja Gromykon pazaat kaatuivat 1988 kuin keilat, mutta Stalinin muistomerkkejä on jälleen pystytetty.
ellauri349.html on line 552: Saarinen's philosophical interests have changed dramatically, from early writings in formal logic, to concerns with existentialism and later to media philosophy. The year 1994 saw the publication of Saarinen's most well-known work, Imagologies: Media Philosophy, written jointly with American philosopher Mark C. Taylor.
ellauri349.html on line 886: Siinä kai kerrotaan kuinka dramatis personaelle kävi siikvelissä? Olen jännittynyt ja innostunut.
ellauri352.html on line 692: Sisällissotaan (kahdeksan sivua), osterien ruoppausliiketoimintaan ja 1900-luvulle – joka on pelkistetty kolmeen omituisen valikoivaan vinjettiin: Paxmore, joka pelasti 40 000 juutalaista Hitleriltä, erottelutaistelu ja. . . Watergate, jossa toinen Paxmore teki itsemurhan Valkoisessa talossa. Siis fiktiona – kauttaaltaan pinnallinen ja luonnosmainen, ilman teemaa (paitsi "Se on mennyt. Kaikki on mennyt"), joka yhdistää tai rikastaa melodramaattisia jaksoja. Myöskään kaikki Michenerin sulatettu tutkimus ei tuota kivuttomia faktajuhlia: paljon lukee kuin yläkoulun tekstiä ("Kolme syytä tähän"); muun muassa Henry Clayn ja Geon vierailevat esiintymiset. Washington ("Sinun sopimus, kenraali") vaikuttaa typerältä; ja dialektiset keskustelut uskonnosta ja orjuudesta ovat tylsiä. Mutta sellaisissa asioissa kuin laivanrakennus, osterointi, ankanmetsästys, Jimmy-sininen rapu ("se herkullinen äyriäinen") ja Onk-tai hanhi, Michener on suuri käsityön ja tieteen popularisoija. Tämä merkittävä lahja yhdessä valtavan Michener-vaikutuksen kanssa lähettää varmasti miljoonat lukijat sukeltamaan miljoonan lempeästi luettavalle sivulle tylsää historiaa ja kaavafiktiota.
ellauri364.html on line 71: Hysterialle pidettiin alttiina tiettyä luonnetyyppiä, jolle ovat ominaisia lapsenomainen itsekeskeisyys, suggestioalttius, teatraalinen käytös, mielikuvituksen rikkaus ja taipumus dramaattisuuteen. Hysteria-käsitteen ääri-ilmiöitä ovat ekstaattinen, hallusinoiva, tunteellisesti ylireagoiva nainen ja toisaalta hypernaisellinen, eroottisesti puoleensavetävä nainen. Vanha psykiatrian oppikirja sanoo: ”Kunnolla hysteerinen nainen on aina viettelevä.”
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri365.html on line 507: I takt med att Heidenstams debutbok hyllades av kritikerna blev Strindberg allt mer oroad över att han höll på att bli utklassad av Heidenstam och började att baktala denne. Heidenstam hade också börjat kritisera den naturalistiska litteraturen, en genre där Strindberg var den ledande författaren och dramatikern (Fröken Julie, Fadren). I ett brev till författaren Ola Hansson anklagade han Heidenstam för plagiat. Heidenstam fortsatte att skriva brev till Strindberg som dock svarade kyligt eller rent sagt förolämpande. Till slut upphörde Strindberg att svara på brev. Heidenstam skickade ett sista brev i mars 1890 utan att få svar.
ellauri369.html on line 495: Frouden historialliselle kirjoittamiselle oli ominaista sen dramaattisen epätieteellinen käsittely historiasta, lähestymistapa, jonka Froude jakoi Carlylen kanssa, ja myös Frouden aikomus puolustaa Englannin uskonpuhdistusta.
ellauri372.html on line 261: Heimo näyttää pienentyneen kooltaan, ja heimon koko pienenee dramaattisesti yli puoleen lukujen kirjaan kirjatun kahden väestölaskennan välillä.
ellauri378.html on line 427: As a result of the fighting in Gaza, IDF central command no longer has a “clear picture of what is happening” with the rest of Hamas fighters deep underground in an extensive network of tunnels. Therefore, Israel believes that the best chance to destroy Hamas is to destroy Rafah, but such a move is not approved by Washington, and now Tel Aviv will have to do something “dramatic and radical” to change the dynamics of the armed conflict. Maybe nuke the tunnels.
ellauri381.html on line 647: The First Circle on vuoden 1992 dramaattinen trilleri, jonka on ohjannut Sheldon Larry. Juoni perustuu Alexander Isaevich Solzhenitsynin samannimiseen romaaniin. Kuvaukset tapahtuivat Montrealissa, Moskovassa ja Pariisissa. Television ensi-ilta tapahtui 25. helmikuuta 1992 Ranskassa. Elokuva esitettiin sitten joissakin Euroopan maissa, ja vuonna 1994 elokuva dubattiin venäjäksi esitettäväksi Channel Onessa. Pääosaa esitti ex-Jeesus Nasaretilainen Robert Powell.
ellauri381.html on line 678: Yleisö puhkesi suunnattoman pitkiin aplodeihin, kun säveltäjä Kaija Saariahon, kirjailija Sofi Oksasen ja dramaturgi-kääntäjä Aleksi Barrièren uutuusooppera Innocence sai viimein Suomen ensi-iltansa Kansallisoopperassa perjantaina 21.10.2022. Ooppera käsittelee väkivallan virkistävää vaikutusta yhteiskuntaan, perheisiin ja ihmisten elämään kaiken kaikkiaan.
ellauri382.html on line 625: Kerrron nyt vähän izestäni. Lapsena olin erittäin herkkä ja tunnepitoinen. Koska muut olivat hyvin tietoisia ympäristöstäni ja vaikuttivat siihen helposti, muut pitivät minua "liian hauraana", "liian dramaattisena" tai "liian paljon". Sekä perheen sisällä että ikätovereiden keskuudessa reaktioitani asioihin pidettiin liiallisina, ja kiihtyneisyyttäni kutsuttiin kypsymättömyydeksi.
ellauri382.html on line 630: Olen syntynyt ja kasvanut Hongkongissa. Kaupungin väestö on homogeenista ja kulttuuri kollektiivista. Samanlaisuus ja harmonia asetettiin yksilöllisyyden edelle, enkä tuntenut kuuluvani. Kävin tiukassa, katolisessa tyttökoulussa, jossa konkreettisia akateemisia saavutuksia ja sääntöjen noudattamista arvostettiin luovaan tutkimiseen ja laajaan leikkimiseen verrattuna. Sekä kotona että koulussa minun ei annettu "tehdä fläkkejä". Lapsena olin erittäin herkkä ja tunnepitoinen. Koska muut olivat hyvin tietoisia ympäristöstäni ja vaikuttivat siihen helposti, muut pitivät minua "liian hauraana", "liian dramaattisena" tai "liian paljon". Sekä perheen sisällä että ikätovereiden keskuudessa reaktioitani asioihin pidettiin liiallisina, ja kiihtyneisyyttäni kutsuttiin kypsymättömyydeksi.
ellauri382.html on line 646: Kaikki ajattelevat, että sinussa on jotain vikaa. Et kuitenkaan koskaan ajatellut sitä mahdollisuutta, että intensiivisyytesi olisi merkki valtavasta luovasta potentiaalista. Lahjakkuustutkija, tohtori Mary-Elaine Jacobson on tunnistanut kohdallaan joitain tärkeimmistä kritiikeistä, jota intensiivisen lahjakas ihminen kohtaa: "Miksi et hidasta vauhtia? Olet huolissasi kaikesta! Olet niin herkkä ja dramaattinen. Olet liian yliajettu. Kuka luulet olevasi?"
ellauri384.html on line 314: Eräänä päivänä Pisistratus siveli itsensä verellä ja ilmestyi dramaattisesti markkinoille. Hän kertoi ihmisille, että heidän vihollisensa, rikkaat, olivat tehneet tämän hänelle, koska hän oli köyhien ystävä. Eräs hänen seuraajistaan teki sitten aloitteen nimittää 50-miehen henkivartija suojelemaan tätä kansan asian marttyyria. Solon näki tämän tempun läpi, mutta köyhät päättivät miellyttää Pisistratusta, ja rikkaat pelkäsivät vastustaa häntä.
ellauri386.html on line 237: Hans roman Jungfrustigen beskriver på ett återhållsamt och sparsmakat sätt den otrogne mannens syn på triangeldramat, och visar att lyckan inte är så enkel att den skapas av en drömprins eller drömprinsessa. En rejäl överraskning till hans läsare. Jörn Donners fru hämnades genom att gräva ned hans aska i komposten. Bra gjort Bitte!
ellauri390.html on line 556: Kauppiaat ja taxit nostivat hintojaan tasolle, jota keskimääräinen väestö ei voi saavuttaa. Hanh sanoi, että tämä jätti köyhät vietnamilaiset "ilman näitä amerikkalaisia varoja" "yenevä epätoivoiseen ahdingoon". Tällainen köyhyys sai kaupunkiprostituution lisääntymään dramaattisesti naisten ja perheiden keinona ansaita edes jotian jenkeiltä.
xxx/ellauri027.html on line 671: Ehkä vielä merkittävämpää saattaa olla se, että puhuja uskaltaa näyttää omat tunteensa ja jopa liikuttua puheensa aikana, aidolla tavalla. Vanhat puhujamestarit ovat aina ymmärtäneet tunneviestinnän dramaattisen tärkeän merkityksen. Pikku julkinen pirautus sotaveteraanien tai Pipsan punaisten tissiliivien päälle on aina paikallaan, ei koskaan pois tieltä. Minkä tahansa Youtubesta etsityn historiallisen puheen vireenä on varsinainen paatostelu. Sama mitä sanoo, ei ne sitä ymmärrä kumminkaan, pitää vaan muistaa heittää noita tuttuja attrappisanoja ja paatostella päälle.
xxx/ellauri027.html on line 689: Johtajuus on mitä suurimmassa määrin esimerkiksi dramaturgiaa. Johtaja lukee tilanteen, luo näyttämön, laatii koskettavan käsikirjoituksen, sanoo asiansa juuri oikeassa paikassa oikealla hetkellä, tervehtii, katsoo, on läsnä. Ilman draaman tajua on vaikea olla vaikuttava johtaja. Me suomalaiset puhumme usein Mannerheimistä hyvänä esikuvana ja muistelemme, miten hän aina tervehti tavallisia rivimiehiä. Useimmat rivimiehet eivät ikinä nähneet marsalkkaa, mutta silti hän oli heille alaisiaan tervehtivä johtaja. Sana kiiri.
xxx/ellauri027.html on line 691: Hemmetin "me suomalaiset" ja iänikuiset Mannergeimin läsnäolot pizialusvaatteineen. Kun mä olin pieni muu perhe teki kiusaa kysymällä onko Miisu läsnä. Mä vastasin kiukkuisena EN OLE LÄSNÄ, IZE OLET. Nykyajan johtajadramaturgeista ehkä ihailluin on (oli) Steve Jobs. Tärkeää ei ole tuote, vaan imago. Onnex se kuoli siihen hoitamattomaan syöpäänsä, inhottava syyläinen kilpikonnapusero. Toinen mainio esimerkki on Kim jong-il, joka lisää tuottavuutta vaan kazelemalla esim. liukuhihnoja tai vihannespenkkejä.
xxx/ellauri044.html on line 1214: As a child, he was described as "unusually intelligent" and charitable, though not necessarily academically inclined, as his interests were of a more spiritual nature. He was uncommonly talented in devotional music, dance and drama. From a young age, he has been alleged to have been capable of materialising objects such as food and sweets out of thin air. Olikohan sillä huonot hampaat. Iskä oli sille hirmu vihainen, ehkä syystä. Äitikin oli käväissyt salaa hunajapurkilla. Babaa pisti skorpioni ja se alkoi puhua sanskriittiä. Babar oli ennustanut kuolevansa 96v terveenä kuin pukki. Se kuolikin 84v kun tuoli kaatui sen päälle. Jälkeenpäin selitettiin et se oli tarkoittanut kuukalenterivuosia. Se ei yrittänyt USAaan, teki vaan jonkun lomamatkan Ugandaan.
xxx/ellauri056.html on line 137: 27-vuotias Katri Manninen on kirjoittanut 18 romaania, joista 17 nuorille. Romaaneista viisi on MTV3:n Salatut elämät -sarjan oheiskirjoja. Ne kertovat nälkäisille ihailijoille henkilöistä enemmän kuin sarjassa näkyy. Hän on myös kirjoittanut dialogit Salattujen elämien 25 jaksoon ja yhdessä äitinsä Kirsti Mannisen kanssa MTV3:lle Benner & Benner -tv-sarjan. Parhaillaan hän dramatisoi TV1:n nuorten ohjelmaa Radio Sooda. Hän on kokeillut muitakin ammatteja ja opiskelee Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla televisio- ja elokuvakäsikirjoittamista.
xxx/ellauri056.html on line 374: Calderón (pronounced [kaldeˈɾon]) is a Spanish and Sefardi occupational surname. It is derived from the Vulgar Latin "caldaria" ("cauldron") and refers to the occupation of tinker. Calderón, or Calderon, may refer to: Alberto Calderón, Argentine mathematician; Alfonso Calderon (activist), Spanish born activist and advocate for gun control Alfonso Calderón, Chilean poet and writer... jne jne, kunnes 27:ntenä tulee Pedro Calderón de la Barca, Spanish dramatist.
xxx/ellauri059.html on line 362: Shakespeare also gives us insight into the inner Shylock – not only his bitterness and anger but also his more sympathetic feelings such as the hurt he has experienced, his thoughts about the injustice of anti-Semitism and his isolation from normal society. Throughout the action of the play we see how nasty the Christians are – their shameless selfishness and brutal discrimination against Jews. Shakespeare makes Shylock’s hatred even more dramatic by having Shylock’s daughter elope with a Christian.
xxx/ellauri059.html on line 380: In The Merchant of Venice Shakespeare is decidedly not anti-Semitic. It is just the opposite. We are definitely attracted to the Christians and we can see how horrific Shylock’s intention is but that is outweighed by the provocation he is subjected to: his social shunning, attempts to exploit him, daily insults about him and his religion, and the dramatic acts of the abduction of his daughter and the stealing of his property.
xxx/ellauri068.html on line 165: Die Meistersinger von Nürnberg (German: [diː ˈmaɪstɐˌzɪŋɐ fɔn ˈnʏʁnbɛʁk]; "The Master-Singers of Nuremberg"), WWV 96, is a music drama (or opera) in three acts, written and composed by Richard Wagner. It is among the longest operas commonly performed, usually taking around four and a half hours. It was first performed at the National Theatre Munich, today the home of the Bavarian State Opera, in Munich, on 21 June 1868. The conductor at the premiere was Hans von Bülow.
xxx/ellauri085.html on line 63: In the fall of 1925, the first sets of Burma-Shave signs were erected on two highways leading out of Minneapolis. Sales rose dramatically in the area, and the signs soon appeared nationwide. The next year, Allan and his brother Leonard set up more signs, spreading across Minnesota and into Wisconsin, spending $25,000 that year on signs. Orders poured in, and sales for the year hit $68,000.
xxx/ellauri085.html on line 553: Using this measure, they set out to identify “major” tax cuts on the rich in 18 wealthy nations from 1965 to 2015. In the United States, that included the Reagan-era tax cuts of 1981 and 1986, which dramatically reduced the top income tax rate from 70 percent to 28 percent after fully taking effect.
xxx/ellauri087.html on line 485: World and Time Enough is a 1994 independent gay-themed romantic comedy-drama written and directed by Eric Mueller. In Frasier (season 10, episode 9), Niles, who has recently had heart surgery, says: "Good health is not a competition. When you've heard time's winged chariot hurrying near, as I have, every day is a gift."
xxx/ellauri087.html on line 635: Nykyisessä Sipoon-kodissa isä on läsnä kehnoissa mutta dramaattisissa öljymaalauksissa. Ne eivät menneet kaupaxi edes Hietaniemen torilla. Muutenkaan 50-luvulla rakennetun omakotitalon sisustus ei kerskaile. Televisio ja liesi ovat 70-luvulta. Ajalta, jolloin kodinkoneet ja stalinistit tehtiin kestämään. Saman aikakauden aatteet ovat saaneet kovempaa kyytiä. – Olimme tietysti aika naiiveja, kun uskoimme, että kaiken voi muuttaa, Yrjö myöntää. Idealisteja. Vapaassa kokeilukoulussa oli mukana monia myöhemmin näkyviä vaikuttajia, kuten Vappu Taipale ja Claes Andersson. Nekin ovat vainajia jo. Lopullisesti idea sammahti peruskoulun perustamiseen 1972. Elämään jäi vain päiväkoti Pakilan Lastenpaikka, jossa lapset yhä osallistuvat päivittäisiin työtehtäviin yhdessä aikuisten kanssa, sekä Hesperian sairaala, jossa vieläkin vaalitaan Vygotskyn ja Esa Sariolan muistoa.
xxx/ellauri091.html on line 285: Gerhart (Johann Robert) Hauptmann (1862-1946: prominent German dramatist of the early 20th century. Hauptmann won the Nobel Prize for Literature in 1912. His naturalistic plays are still frequently performed. Hauptmann's best-known works include The Weavers (1893), a humanist drama of a rebellion against the mechanisms of the Industrial Revolution, and Hannele (1884), about the conflict between reality and fantasy.
xxx/ellauri091.html on line 292: Hauptmann's early dramas reflect the influence of Henrik Ibsen, but the production of Die Weber, a dramatization of the Silesian weavers' revolt of 1844, brought him fame as the leading playwright of his generation. Hauptmann did not only want to give realistic details, but he paid a great deal of attention to historical accuracy, and studied various dialects. His weavers are "flat-chested, coughing creatures of the looms, whose knees are bent with much sitting." The women's clothes are ragged, but some of the young girls are not without charm � they have "delicate figures, large protruding melancholy eyes." Structurally the play, which was at first banned, was innovative � there is no single, individual hero in the cast of more than 70 characters. (Didn't exceed the 80 character limit of first generation mainframe computers.)
xxx/ellauri103.html on line 237: You do indeed see just this brand of tokenism in television. There was a point in the latter 1990s at which suddenly every sitcom and drama in sight had to have a gay or lesbian character or couple. That was good news as a voucher of the success of the gay rights movement, but it still grew a bit tiresome: look at us, our show is so hip, one of the characters is homosexual! It is SOOO tiresome, why can't we just watch the superbly funny middle class straight white Americans instead?
xxx/ellauri104.html on line 379: tila. Ne meidän esiintymiset ovat olleet aina päivän kohokohtia niin meille potilaille kuin myös henkilökunnalle -olemme hyvin dramaattisen koskettavia,
xxx/ellauri116.html on line 297: When Vargas Llosa was fourteen, his father sent him to the Leoncio Prado Military Academy in Lima. At the age of 16, before his graduation, Vargas Llosa began working as an amateur journalist for local newspapers. He withdrew from the military academy and finished his studies in Piura, where he worked for the local newspaper, La Industria, and witnessed the theatrical performance of his first dramatic work, La huida del Inca.
xxx/ellauri116.html on line 343: I Peru överraskade utgivningen av denna bok litterära kretsar, som fram till dess kände Vargas Llosa endast som journalist och wannabe dramatiker.
xxx/ellauri122.html on line 949: He learns ancient techniques used by Medieval scholars to memorise entire books and employs largely forgotten methods to discover the potential to dramatically improve memory.
xxx/ellauri125.html on line 132: “Sally era morena, praticamente da mesma idade de Lolita, e também filha de mãe viúva e chantageada com uma ameaça de internamento numa escola correcional. Seu sequestro seguiu o mesmo modus operandi que Nabokov desenvolve em seu romance. Weinman encontrou anotações e recortes de jornais sobre o caso nos arquivos do escritor, até mesmo um registro da morte de Sally, em agosto de 1952”, assinala Sérgio Augusto. “Há claras — e, às vezes, diretas — referências ao drama de Sally e a La Salle em ‘Lolita’. No capítulo final, atormentado pela culpa, Humbert-Humbert se compara a La Salle e confessa sua desconfiança de que também possa ser condenado a 35 anos por estupro.”
xxx/ellauri125.html on line 660: Botticellin kuuluisimpia teoksia ovat kaksi suurta mytologia-aiheista maalausta Kevät ja Venuksen syntymä. Botticelli työskenteli suuren osan elämästään Medici-suvun palveluksessa Firenzessä ja osallistui muun muassa Sixtuksen kappelin freskojen maalaukseen. Tunnettujen mytologisten maalausten ohella hän maalasi alttaritauluja, useita madonnankuvia ja uransa loppuvaiheessa synkän dramaattisia uskonnollisia aiheita. Sillä oli skilliä vaikka mihin. Jäätävää. Helmi peri mummilta ja faffalta Bocellin Venus-julisteen luonnollista kokoa. Mahtaako olla enää tallella.
xxx/ellauri125.html on line 795: After Hole's world tour concluded in 1996, Love made a return to acting, first in small roles in the Jean-Michel Basquiat biopic Basquiat and the drama Feeling Minnesota (1996), and then a starring role as Larry Flynt's wife Althea in Miloš Forman's critically acclaimed 1996 film The People vs. Larry Flynt. Love went through rehabilitation and quit using heroin at the insistence of Forman; she was ordered to take multiple urine tests under the supervision of Columbia Pictures while filming, and passed all of them. Despite Columbia Pictures' initial reluctance to hire Love due to her troubled past, her performance received acclaim, earning a Golden Globe nomination for Best Actress, and a New York Film Critics Circle Award for Best Supporting Actress. Critic Roger Ebert called her work in the film "quite a performance; Love proves she is not a rock star pretending to act, but a true actress."
xxx/ellauri127.html on line 412: Guys don’t want girls who are needy, clingy, drama queens.
xxx/ellauri127.html on line 504: 13. Nathan interprets Coleman’s choosing to reject his past and create a new identity for himself as “the drama that underlies America’s story, the high drama that is upping and leaving—and the energy and cruelty that rapturous drive demands,” whereas Walter thinks of his brother as a “calculating liar,” a “heartless son,” and a “traitor to his race” [p. 342]. Which of these views seems closer to the truth? Are they both legitimate? What is Ernestine’s position?
xxx/ellauri128.html on line 84: | R. on dramaattista taistelua aikaa vastaan. | Paul Géraldy | M | FUCK! |
xxx/ellauri128.html on line 142: John Fletcher (1579–1625) was a Jacobean playwright. Following William Shakespeare as house playwright for the King's Men, he was among the most prolific and influential dramatists of his day; during his lifetime and in the early Restoration, his fame rivalled Shakespeare's. He collaborated on writing plays with Francis Beaumont, and also with Shakespeare on two plays.
xxx/ellauri128.html on line 143: Though his reputation has declined since, Fletcher remains an important transitional figure between the Elizabethan popular tradition and the popular drama of the Restoration.
xxx/ellauri128.html on line 151: Paul Lefèvre-Geraldy, dit Paul Géraldy, né à Paris 18e le 6 mars 1885 et mort à Neuilly-sur-Seine le 10 mars 1983, est un poète et dramaturge français. Géraldy ne figure pas dans les principales anthologies de la poésie française de la fin du XXe siècle, ce qui l'a rendu presque inconnu de la génération née après-guerre. Säälittävä nelisilmäinen sillinruotoripustin.
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri128.html on line 155: Élie Pierre Étienne Rey, né le 28 février 1879 à Saint-Pardoux-la-Rivière (Dordogne) et mort le 14 février 1965 à Paris, était un écrivain, dramaturge et critique littéraire français. Eipä siitä sen enempää. Rakkaus takuulla ylensi sitä.
xxx/ellauri128.html on line 427: John Barrymore (born John Sidney Blyth; February 14 or 15, 1882 – May 29, 1942) was an American actor on stage, screen and radio. A member of the Drew and Barrymore theatrical families, he initially tried to avoid the stage, and briefly attempted a career as an artist, but appeared on stage together with his father Maurice in 1900, and then his sister Ethel the following year. He began his career in 1903 and first gained attention as a stage actor in light comedy, then high drama, culminating in productions of Justice (1916), Richard III (1920) and Hamlet (1922); his portrayal of Hamlet led to him being called the "living American tragedy".
xxx/ellauri128.html on line 542: Jean Anouilh (/a.nuj/) est un dramaturge et scénariste français né le 23 juin 1910 à Bordeaux (Gironde) et mort le 3 octobre 1987 à Lausanne (Suisse). Son œuvre théâtrale commencée en 1932 est particulièrement abondante et variée : elle est constituée de nombreuses comédies souvent grinçantes et d´œuvres à la tonalité dramatique ou tragique comme sa pièce la plus célèbre, Antigone, réécriture moderne de la pièce de Sophocle. Mulla taitaa olla se.
xxx/ellauri128.html on line 546: Après la guerre apparaissent les Pièces brillantes qui jouent sur la mise en abyme du théâtre au théâtre (La Répétition ou l´Amour puni en 1947, Colombe en 1951), puis les Pièces grinçantes, comédies satiriques comme Pauvre Bitos ou le Dîner de têtes (1956). Dans la même période, Jean Anouilh s´intéresse dans des Pièces costumées à des figures lumineuses qui se sacrifient au nom du devoir : envers la patrie comme Jeanne d´Arc dans L´Alouette (1953) ou envers Dieu comme Thomas Becket (Becket ou l´Honneur de Dieu en 1959). Le dramaturge a continué dans le même temps à servir le genre de la comédie dans de nombreuses pièces où il mêle farce et ironie (par exemple Les Poissons rouges ou Mon père ce héros en 1970) jusque dans les dernières années de sa vie.
xxx/ellauri129.html on line 340: Esikoisteos määriteltiin episodiromaaniksi. Kirjassa puhuu kolmisenkymmentä eri-ikäistä hahmoa, ja näkökulmien vaihdokset kyllä kertovat, että tekijä on varttunut tv:n ja elokuvien äärellä. Teoksesta tehtiinkin tänä talvena dramatisointi Turun kaupunginteatteriin. Pian valmistuvassa toisessa romaanissa on samoja elementtejä kuin esikoisessa: päähenkilöt asuvat Turussa ja kertojan näkökulmat vaihtuvat.
xxx/ellauri129.html on line 394: Taitava kirjailija kykenee soittamaan konserton kenen tahansa sielunkielillä. Hän käyttää sujuvasti ammattisanastoa ja vaikuttavia fraaseja ja käsitteitä. Tunteenilmaukset ovat dramaattisia, pinnallisia ja hetkellisiä. Suoraan kysyttäessä hän saattaa myöntää teeskentelevänsä tunteita.
xxx/ellauri129.html on line 613: Francis Wiener de Croissant, né Edgar Franz Wiener à Bruxelles le 28 janvier 1877 et mort à Neuilly-sur-Seine le 8 novembre 1937, est un auteur dramatique, romancier et librettiste français. Francis de Croisset est issu d'une famille juive allemande. Son grand-père, Jacques Wiener (1815-1899), s'était installé vers 1835 à Bruxelles ; graveur, il créa le premier timbre belge. Le frère cadet de celui-ci, Léopold Wiener, se fit également connaître comme graveur, médailleur et sculpteur. Le père de Francis de Croisset, Alexandre Wiener (1848-1920), était peintre. L'un de ses oncles, Samson Wiener (1851-1914), fut sénateur à la chambre haute de Belgique et bourgmestre d'une commune bruxelloise. The whole family was known for their remarkable skinless wieners. Francis' innovation was to embed his Jewish wiener in a French croissant, creating the first hot-dog.
xxx/ellauri129.html on line 670: William Wilkie Collins (8 January 1824 – 23 September 1889) was an English novelist and playwright known for The Woman in White (1859), and for The Moonstone (1868), which has been posited as the first modern English detective novel. Born to the London painter William Collins and his wife, he moved with the family to Italy when he was twelve, living there and in France for two years and learning Italian and French. He worked initially as a tea merchant. After publishing Antonina, his first novel, in 1850, Collins met Charles Dickens, who became a friend and mentor. Some Collins work first appeared in Dickens's journals Household Words and All the Year Round. They also collaborated on drama and fiction. Collins gained financial stability and an international following by the 1860s, but began to suffer from gout and became addicted to the opium he took for the pain, so that his health and writing quality declined in the 1870s and 1880s. Collins was critical of the institution of marriage: he split his time between widow Caroline Graves – living with her for most of his adult life, treating her daughter as his – and the younger Martha Rudd, by whom he had three children.
xxx/ellauri129.html on line 673: Étienne Jodelle est un poète et dramaturge français, né en 1532 et mort en juillet de 1573 à Paris. Membre de la Pléiade, il s´efforcera de revitaliser les principes du théâtre antique à la Renaissance. Il est le premier à introduire l´alexandrin dans la tragédie à son époque, notamment avec Cléopâtre captive, la première tragédie à l´antique, ainsi que L´Eugène dans la comédie, reconnu comme un précurseur du théâtre qui naît dans la seconde moitié du XVIe siècle, une période convulsive qui verra ses incertitudes incarnées dans son œuvre L´Eugène est une comédie humaniste d´Étienne Jodelle, représentée pour la première fois en 1553, à l´Hôtel de Reims, en même temps que Cléopâtre captive. C´est la première comédie à l´antique en langue française, même si certains de ses éléments sont encore proches de la farce : en cela, elle constitua un moment fort dans l´histoire de la Pléiade. Jodelle on piipunrassin näköinen.
xxx/ellauri130.html on line 767: Paul Claudel, né le 6 août 1868 à Villeneuve-sur-Fère (Aisne), et mort le 23 février 1955 à Paris, est un dramaturge, poète, essayiste et diplomate français, membre de l´Académie française. Il est le frère de la sculptrice Camille Claudel. Paul est le frère cadet de Louise Claudel, pianiste, née en 1866, et de la sculptrice Camille Claudel, laquelle réalisera en 1884 son buste « en jeune Romain »
xxx/ellauri137.html on line 775: J. Condon liked her books that took place in India and recommended the author to friends but this book was terrible. No plot, just lots of running around with drama. All of the characters behaved weirdly. May keep me from buying more books by her.
xxx/ellauri138.html on line 143: näillä lapsukaisilla. Kaikkein pikkumaisimpien tunteiden hyperdramatisointia. Suhde. Minun suhteeni. Selvennä minun suhdettani. He avaavat pikku suunsa ja minä saan sinne orgasmin. Heidän kielenkäyttönsä on viimeisten
xxx/ellauri139.html on line 199: Ippolit is a 17-year-old boy who is dying of tuberculosis. An ardent nihilist, he yearns to be taken seriously and attempts to dramatically leave the world. He delivers rambling, self-absorbed, nihilistic speech entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. After this, he attempts to commit suicide by shooting himself with the gun he’s had since he was a child. This entire plan backfires, as everyone grows bored with his speech, and when it comes time to kill himself he fails to do so because there is no cap in the gun. After this incident, Ippolit’s illness shows progress and he eventually dies.
xxx/ellauri149.html on line 366: Conversely, Howard Thompson of The New York Times wrote, "Broadway and Israel meet head on and disastrously in the movie version of the rock opera 'Jesus Christ Superstar,' produced in the Biblical locale. The mod-pop glitter, the musical frenzy and the neon tubing of this super-hot stage bonanza encasing the Greatest Story are now painfully magnified, laid bare and ultimately patched beneath the blue, majestic Israeli sky, as if by a natural judgment." Arthur D. Murphy of Variety wrote that the film "in a paradoxical way is both very good and very disappointing at the same time. The abstract film concept ... veers from elegantly simple through forced metaphor to outright synthetic in dramatic impact."
xxx/ellauri149.html on line 368: Gene Siskel of the Chicago Tribune gave the film two-and-a-half stars out of four and called the music "more than fine," but found the character of Jesus "so confused, so shapeless, the film cannot succeed in any meaningful way." Siskel also agreed with the accusations of the film being anti-Semitic. Charles Champlin of the Los Angeles Times wrote, "The faults are relative, the costs of an admirable seeking after excellence, and the many strong scenes, visually and dramatically, in 'Superstar' have remarkable impact: the chaos of the temple, the clawing lepers, the rubrics of the crucifixion itself." Gary Arnold of The Washington Post panned the film as "a work of kitsch" that "does nothing for Christianity except to commercialize it.
xxx/ellauri149.html on line 372: Nevertheless, the film as well as the musical were criticized by some religious groups. As a New York Times article reported, "When the stage production opened in October 1971, it was criticized not only by some Jews as anti-Semitic, but also by some Catholics and Protestants as blasphemous in its portrayal of Jesus as a young man who might even be interested in sex." A few days before the film version's release, the National Jewish Community Relations Advisory Council described it as an "insidious work" that was "worse than the stage play" in dramatizing "the old falsehood of the Jews' collective responsibility for the death of Jesus," and said it would revive "religious sources of anti-Semitism." Jesus argued in response that the film "never was meant to be, or claimed to be an authentic or deep theological work. Just humdrum everyday anti-semitism."
xxx/ellauri149.html on line 463: Narm is a moment that is supposed to be serious, but due to either over-sappiness, poor execution, excessive Melodrama, unneeded use of foul language, or the sheer absurdity of the situation, the drama is lost to the point of surpassing "cheesy" and becoming unintentionally funny. Sometimes also known as "Cringe": evoking dissatisfaction or even disgust from the poor execution, but said poor execution also evokes a kind of humour to make fun of.
xxx/ellauri165.html on line 75: Mercier vastusti ranskalaista klassillista näytelmätyyliä, Hän moitti Jean Racinea ja Pierre Corneillea siitä, että he olivat ammentaneet näytelmiensä aiheet työhuoneestaan eivätkä elämän avoimesta kirjasta. Omia käsityksiään draamasta hän esitti tutkielmassa Essai sur l’art dramatique (1773). Mercier itse oli kuitenkin ize niin keskinkertainen kirjailija, ettei hän voinut todellisuuden maaperään istuttamillaan omilla näytelmillään luoda mitään todella arvokasta. Hän oli ize asiassa aivan paska. Hänen näytelmiään ovat esimerkiksi Eugénie (1767), Les deux amis (1770), Le faux ami (1772), Le juge (1774), Le déserteur, L’indigent (1782).
xxx/ellauri167.html on line 92: During the 1920's and 1930's he published poetry and dramatic works, and edited literary magazine. In 1940 he founded Fine Editions Press. He married Mollie Strauss in 1942.
xxx/ellauri174.html on line 128: Kekäs tää Malibran sitten on? Maria Felicia Malibran (24 March 1808 – 23 September 1836) was a Spanish singer who commonly sang both contralto and soprano parts, and was one of the best-known opera singers of the 19th century. Malibran was known for her stormy personality and dramatic intensity, becoming a legendary figure after her death in Manchester, England, at age 28. Contemporary accounts of her voice describe its range, power and flexibility as extraordinary.
xxx/ellauri175.html on line 263: - On sanottu. Ja koska aika on kultaa, kun harjoittelemme muutamia kohtauksia näistä uuden järjestyksen dramaattisista tuotannoista, joiden mysteereitä tutkimme yhdessä, ― (anteeksi: tämä valkoinen aura, jos hän saa armon?) ― Rouva Any Sowana ryhtyy töihin neuvojeni avulla ja mahdollisimman pian. Joten kolmen viikon kuluttua... Katso, toimiiko hän nopeasti!
xxx/ellauri176.html on line 831: Unlike Jordan, the young Jewish hairdresser who infiltrated his organisation in the drama is a work of fiction. Jordan features in the 2014 historical novel Ridley Road by Jo Bloom. According to some reports, his father was a lecturer, while others claim that he was a postman. His mother was a teacher. Her real name was Agnes Eustacia Kenig and her father was a postman or a tailor.
xxx/ellauri177.html on line 205: The 24th feature from Hong Sangsoo, doppelgänger of the talkative celeb guy in the last scene of the movie THE WOMAN WHO RAN follows Gamhee (Kim Minhee), a florist and the wife of a translator who never in 5 years time has left her for a moment from his sight. She has three separate encounters with friends while her husband finally is on a business trip. Youngsoon (Seo Youngwha) is divorced, turned lesbian (the couple likes to feed alley cats) and has given up meat and likes to garden in the backyard of her semi-detached house. Suyoung (Song Seonmi) is divorced, has a big savings account and a crush on her architect neighbor and is being hounded by a young poet she met at the bar. Woojin (Kim Saebyuk) works for a movie theater and hates it that her writer husband has become a celeb. Their meetings are polite, but not warm. Some of their shared history bubbles to the surface, but not much. With characteristic humor and grace, Hong takes a simple premise and spins a web of interconnecting philosophies and coincidences. THE WOMAN WHO RAN is a subtle, powerful look at dramas small and large faced by women everywhere. Basically, they are 40+ ladies who may have met at some art school and get a chance to compare notes on how well their childless lives have turned out. Gamhee used to be the celeb's girl friend until the movie theater attendant stole the guy. Now both of them are sorry that she did, but really not that much. The Éric Rohmer of South Korea.
xxx/ellauri178.html on line 267: Tämän rajan lähtökohtana Laurikaisella oli esitelmissään miltei aina kvanttimekaniikasta tutun niin sanotun kaksoisrakokokeen tulos. Hiukkasten – olipa kyseessä fotonit, elektronit tai diakonit – absorboituessa detektorille syntyy kylläkin tietty tulosjakautuma, mutta yhden hiukkasen paikkaa siinä ei pystytä ennustamaan, yksittäistapauksen suhteen vallitsee indeterminismi. Tilanne on klassiselle fysiikalle outo ja dramaattinen, jopa mystinen. Onko siis hyväksyttävä todellisiksi tapahtumia, joilla ei ole syytä? Eikö Schopenhauerin neljä juurta päde sittenkään?
xxx/ellauri178.html on line 283: Jean Genet, né le 19 décembre 1910 à Paris VIᵉ arrondissement et mort le 14 avril 1986 à Paris XIIIᵉ arrondissement, est un écrivain, poète et auteur dramatique français. Tosi paljon pikkurikollisen näköinen.
xxx/ellauri186.html on line 174: Seneca's influence on later generations is immense—during the Renaissance he was "a sage admired and venerated as an oracle of moral, even of Christian edification; a master of literary style and a model for dramatic art."
xxx/ellauri187.html on line 123: At moments Rilke's awareness of his self-interest amid modern anxieties appears uncannily precocious: "The pressures even in the preschooler's life were often suffocating. He longed for change." How does Freedman know that? I presume he got it from one of the mature Rilke's self-dramatizing letters, letters that Freedman paraphrases tendentiously throughout the book. That approach has the effect of turning Rilke's harsh and vain self-explorations into evidence of the "traumas" that Rilke spent a life riddled with "failure" denying. Indeed, Freedman writes enigmatically about "Rilke's pattern of living through failure as part of a process that turns denial into poetic art." I'm not sure what that means, but it sounds like success to me.
xxx/ellauri187.html on line 342: Lukiosta hän pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuutta. Hän tunsi heti olevansa kotona, mutta tekemisen puute ahdisti häntä. Sofia ahdisti opiskella kirjallisuudesta, koska olisi halunnut jo kirjoittamaan. Kun hän pääsi lopulta opiskelemaan teatterikouluun dramaturgiaa, koki hän vihdoinkin vapautuneensa. Oppilaille annettiin vapautta, joka sai Sofin tajuamaan, että hänellä todellakin on lupa kirjoittamiseen. [Höh, eikös se mennyt niin että päästyään teatterikouluun Sofi huomasi pian olevansa väärässä paikassa kun siellä piti jumpata extrovertisti ja noudattaa reaaliaikaisesti käskyjä kuin koulussa. Sofi oli liikunnallisesti lahjaton nyhverö joka halusi vaan nykrätä ja kirjoittaa. Kirjallisuuden opiskelu ei napannut sen enempää, joten kesken jäi sitten nekin opinnot. Sofi puuttuu Nilkin 2017 humanistitallista, siellä on vaan se Kimmo joka työnsi päänsä itätytön perseeseem ja sai pahan aknen. Väärään paikkaan työnsi sekin päänsä. Kasvonsa menettänut mies. Lomasysmäläisen palkinto vlta 2014.]
xxx/ellauri199.html on line 280: Awkward/brilliant areas, drama, randomness, poetic-feeling, and your reaction.
xxx/ellauri199.html on line 1076: The estate’s decision — which prompted breathless headlines on cable news and complaints about “cancel culture” from prominent conservatives — represents a dramatic step to update and curate Seuss’s body of work, acknowledging and rejecting some of his views while seeking to protect his brand and appeal. It also raises questions about whether and how an author’s works should be posthumously curated to reflect evolving social attitudes, and what should be preserved as part of the cultural record.
xxx/ellauri201.html on line 220: Yrke Skjønnlitterær forfattar, lyrikar, dramatikar, journalist, teatersjef
xxx/ellauri202.html on line 97: Helposti tässä lukija tekee väärän johtopäätöksen. Ei Jacques ole toki lutkuttanut Danielin penistä. (Mistäs plokkari sen niin varmasti tietää?) Daniel on vain ystävä, se mitä Jacques perimmältään tarkoittaa, on epäselvää, mutta hän on etupäässä dramaattinen ja runollinen sielu. Tämä seikka vahvistuu, kun poikien pakomatkaa tarkastellaan Marseillesissa, missä varsinkin Jacques haluaisi jatkaa Pohjois-Afrikkaan. Pojat jäävät kuitenkin kiinni ja toimitetaan Pariisiin. De Fontainella on perhedraamaa, sillä häntäänsä heiluttanut Jerome-isä on jättämässä vaimoaan, ja sanonut tehneensä pettämisellä onnelliseksi - ei itseään- vaan alemman sosiaaliluokan tytön. Daniel tapaa sisarensa Jennyn, joka on jo parempi.
xxx/ellauri202.html on line 99: Jacques selittää kotimatkalla Antoinelle, että rakastaa runoja ja on runosielu. Kotona odottaa pappi ja yllätys. Jacques jatkaa eloaan ja kouluaan kasvatuslaitoksessa. Osa päättyy dramaattiseen kirjeeseen, jonka Jacques kirjoittaa Danielille ja heittää ikkunasta, hän "uhkailee" itsemurhalla.
xxx/ellauri208.html on line 492: Mahfouz kertoo näiden pieneläjien edesottamuksista värikkäästi ja värikkäitä ovat myös heidän puheensa, jotka ovat täynnä sekä vetoamisia uskontoon että meheviä haukkumasanoja. Sikäli kuin mennään kujan ulkopuolelle, paljastuukin enemmän tai vähemmän turmeltunut maailma, jossa harjoitetaan prostituutiota ja juodaan viiniä kujalaisten nautintoaineiden rajoittuessa tupakkaan, hasikseen ja makeisiin. Lisävivahteen teokseen tuovat maassa olevat englantilaiset sotilaat. Kujan ulkopuolisesta maailmasta mainitaan ohimennen juutalaiset. Hieman yllättäen kujan asukkaiden joukossa on myös homoseksuaali. Sävyt vaihtuvat koomisesta melodramaattiseen ja välillä ollaan miltei viihderomaanin ilmapiirissä. Toisinaan ei vaikutelma tekomakeasta aikuisten sadusta ole kaukana.
xxx/ellauri208.html on line 756: Idström gick Konstindustriella högskolans film- och tv-linje och tog examen 1974. Hon debuterade 1980 med romanen Sinitaivas. I romanen Luonnollinen ravinto ("Naturlig föda", 1994) är kannibalism ett av temana. Idström arbetade även som fotograf, journalist, regissör och dramaturg.
xxx/ellauri208.html on line 902: Idströmin äiti oli Yleisradion pitkäaikainen musiikkitoimittaja Cay Idström ja sisar käsikirjoittaja ja dramaturgi Tove Idström. Idström eli avoliitossa Jotaarkka Pennasen kanssa 1968–1975 ja heille syntyi vuonna 1972 tytär, toimittaja Tyyne Pennanen. Papasta ei taaskaan mitään puhetta. Mitä vittua? Kirjan se kynäili kuitenkin nimeltä isäni, rakkaani. Ei kai sillä ole jotain insestitaustoja?
xxx/ellauri208.html on line 906: Laura on kolmissakymmenissä, tarjoilijatar. Viha on lyönyt leimansa koko hänen olemukseensa, viha isää kohtaan joka on hylännyt hänen Lauran ollessa pieni tyttö. Lauran elämä saa dramaattisen käänteen, kun isä ilmestyy uudestaan hänen näköpiiriinsä. Hänen sisässään piillyt kauna ryöpsähtää rajusti esiin samalla kun hän tuntee merkillistä vetoa tuohon mieheen, joka on hänen isänsä eikä kuitenkaan ole. Tästä alkaa Lauran matka omaan sisimpäänsä: kylmä nainen alkaa vähitellen lämmetä, hylätty pikkutyttö kasvaa aikuiseksi. Annika Idström on luonut omaperäisen romaanin, joka avautuu monella tasolla. Unet, kuvitelmat ja todellisuus lomittuvat toisiinsa Lauran persoonassa, hurjassa ja raadollisessa naisessa, jossa paljastuu ihmissielu pohjiaan myöten.
xxx/ellauri208.html on line 973: "Koska en päässyt tekemään elokuvia, tein niitä kirjojen kautta", Annika Idström on todennut. Leimaa antavaa kamerataidetta opiskelleen, freelanceohjaajana ja -dramaturgina työskennelleen Idströmin tuotannolle on kohtauksesta toiseen, samoin ulkoisesta mielensisäiseen nopeasti siirtyvä tapa kertoa. Taustalla näkyy kiinnostus sellaisia elokuvantekijöitä kohtaan kuin Pier Paolo Pasolini, Andrei Tarkovski, Michelangelo Antonioni, Volker Schlöndorff tai Peter Greenaway; yhteistä on myös makaaberin, oudon ja groteskin läsnäolo.
xxx/ellauri208.html on line 987: Freelanceohjaaja, -dramaturgi 1973 - 1980; Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja 1976 - 1977; vapaa kirjailija 1981 - ; valtion viisivuotinen kirjailija-apuraha 1998 - .
xxx/ellauri212.html on line 196: Japanese bukkake will leave the most dramatic effects on both the performer and the person who was watching. Both parties will both be left satisfied in their own way. The users of a handkerchief are many.
xxx/ellauri218.html on line 236: Other animals were also a problem. Feral dog packs roamed the dump and were a hazard to employees. Rats also posed a problem. Attempts to suppress the New York population with poison failed. The area was declared a wild bird sanctuary, and some hawks, falcons, and owls were brought in. The area became a popular spot for birdwatching. Because of the predatory birds, rat sightings, especially during the day, dropped dramatically.
xxx/ellauri224.html on line 466: Jos itseään narsistina pitänyt ihminen on pystynyt näin taltuttamaan narsisminsa, niin miksi hän ei uskoisi – tietäisi – että jokainen voi tehdä saman, muuttumatta dramaattisesti?
xxx/ellauri230.html on line 230: The Dalai Lama fled to Urga (aka Ulan Bator) in Mongolia along with Dorzhiev. From there, Dorzhiev left for St Petersburg again in March 1905, hoping that Russian government could take Tibet under its protection from British and China. However, after the catastrophic defeat in Russo-Japanese war, Czar’s government could not offer any kind of assistance to Tibet in this historical turbulent time. Meantime, the dramatic rise of Germany in Europe since 1900s eventually led both Russia and Britain to come closer and to settle down their century long Great Game in Central Asia. Anglo-Russian Convention was signed at last by both sides on 31 August 1907, recognizing China’s claim for suzerainty over Tibet. Moreover, the convention also engaged to respect the territorial integrity of Tibet and abstain from all interference in her internal administration.
xxx/ellauri232.html on line 92: The far Right is moving forward all over the globe: in Putin’s Russia, in the sectarian conflicts of the Middle East, dramatically in India, visible in the success of the BJP (witness the 182-meter statue of Patel!). This occurs as the need for a planned and democratically controlled economy is more pressing than ever, as we face accelerating climate change, and shifting attitudes to nationality, as more and more people across the world are forced to move. Socialism – far beyond the clichés of economism – is needed more urgently than ever.
xxx/ellauri237.html on line 700: Under the influence of the free market-oriented "Chicago Boys", Pinochet's military government implemented economic liberalization following neoliberalism, including currency stabilization, removed tariff protections for local industry, banned trade unions, and privatized social security and hundreds of state-owned enterprises. Some of the government properties were sold below market price to politically connected buyers, including Pinochet's own son-in-law. The regime used censorship of entertainment as a way to reward supporters of the regime and punish opponents. These policies produced high economic growth, but critics state that economic inequality dramatically increased and attribute the devastating effects of the 1982 monetary crisis on the Chilean economy to these policies.
xxx/ellauri250.html on line 99: There has been a dramatic slowdown in life expectancy and diverging trends in infant mortality in the UK as a whole and England and Wales, respectively.
xxx/ellauri250.html on line 161: Ask the Dust is a 2006 romantic drama film based on the 1939 book Ask the Dust by John Fante. The film was written and directed by Robert Towne. Tom Cruise (with Paula Wagner and Cruise/Wagner Productions) served as one of the film's producers. The film was released on a limited basis on March 17, 2006, and was entered into the 28th Moscow International Film Festival. It was filmed almost entirely in South Africa with the use of stages to portray Los Angeles. The film received negative to mixed reviews from critics. The review aggregator Rotten Tomatoes reported that 65% of critics gave the film negative reviews, based on 104 reviews. The site's consensus states: "Though Hayek is luminous, Farrell seems miscast, and the film fails to capture the gritty, lively edginess of the book upon which it's based."
xxx/ellauri250.html on line 424: The movie sinks, fast and deep, under the weight of dramatic shortcuts, overemphatic details, undercooked possibilities, unconsidered implications.
xxx/ellauri250.html on line 431: Sometimes you can tell from the first shot. In “Compartment No. 6,” the camera follows a young woman at a party as she leaves a bathroom and enters a living room full of gathered friends. That walking, back-of-the-head shot is one of the soggiest conventions of the steadicam era, a facile way of conveying characters’ own fields of vision while anchoring the action on them. The familiarity of this trope suggests both limited imagination and an unwillingness to commit to a clear-cut point of view. When used cannily, it can convey ambiguous neutrality and looming mystery, but, more often, it suggests the merely functional recording of action, which is exactly what’s delivered in “Compartment No. 6,” opening in theatres on Wednesday. The movie sinks, fast and deep, under the weight of dramatic shortcuts, overemphatic details, undercooked possibilities, unconsidered implications. It’s heavy-handed, tendentious, and regressive—and it should come as no surprise that it’s on the fifteen-film shortlist for the Best International Feature Oscar.
xxx/ellauri250.html on line 465: Kuosmanen has crafted a drama within a clearly defined moment in recent history, only to refuse to be tied to it. This approach to period storytelling proves far more intriguing than the romantic drama within this setting.
xxx/ellauri250.html on line 606: Charles Bukowski was the inspiration behind the first chapter of Mark Manson's bestselling self-help book The Subtle Art of Not Giving a Fuck. Charles Bukowski has been depicted on television as well, namely on the Showtime comedy-drama series Californication. The show's main character Hank Moody, played by actor David Duchovny, is an author based in Los Angeles who subscribes to the same kind of lifestyle that Bukowski became known for. The show depicts profuse indulgence of alcoholism, sex and narcotics, which many critics have described as a television adaption of Bukowski'
xxx/ellauri252.html on line 553: En vänsterradikal tendens, kommunistisk ideologi och dramatiskt effektiv berättarkonst utmärker Wahlöös tidiga romaner om makt och rätt. Från mitten av 1960-talet skrev han tillsammans med "livskamraten" Maj Sjöwall en rad kriminalromaner med antihjälten Martin Beck som brottsutredare. Flera av dem har filmatiserats. "Livskamraten" Sjöwall oli kermaperseistä ravintoloizijasukua. Varmaan Per veti runsaasti hapanta kerta haima sanoi poks.
xxx/ellauri259.html on line 101: 2016 alkaneen Pitääkö olla huolissaan? -ohjelman suosio senkun jatkuu. Edellisen kauden keskikatsojamäärä oli 1 379 000*. Suomalaiset keskikazojat ovat lähettäneet panelistien pohdittavaksi tuhansia huolenaiheita. Ei vaan suomalaiset ovat lähettäneet kymmeniä tuhansia huolenaiheita. Jenni Pääskysaaren johtama paneeli tekee epädramaattisen paluun ns. peruspoppoolla. Huoliin ovat vastaamassa suomalaisen kirjallisuuden harmaa eminenssi Miika Nousiainen (n.h.) ja duo valonkantajat eli Tuomas Kyrö ja Kari Hotakainen.
xxx/ellauri261.html on line 261: Thornton Wilder’s play Our Town has become a staple of high school drama departments, attractive perhaps more for its economical lack of scenery and props than for its sad story of love, loss and regret. There has been speculation that the character of Simon Stimson, the town drunk and organist for the Congregational Church who eventually commits suicide, represents a closeted gay man destroyed by life in a small town.
xxx/ellauri261.html on line 599: The phrase "God is dead" appears in the hymn "Ein Trauriger Grabgesang" ("A mournful dirge") by Johann von Rist. Johann Rist (8 March 1607 - 31 August 1667) was a German poet and dramatist best known for his hymns, which inspired musical settings and have remained in hymnals. Rist was born at Ottensen in Holstein-Pinneberg (today Hamburg) on 8 March 1607; the son of the Lutheran pastor of that place, Caspar Rist. Rist´s 1641/1642 hymn "Ein trauriger Grabgesang" is notable for being an early occurrence of the phrase "God is dead" in German culture, this time in an explicitly theistic, Protestant Christian context. The text goes:
xxx/ellauri265.html on line 265: Risto koki sairaalan ruokajonossa dramaattisen yllätyksen: ”Et saa ruokaa, koska järjestelmän mukaan olet kuollut”. En saanut edes puhtaita kalsareita.
xxx/ellauri268.html on line 381: Harjo studied dance at school and became part of an all-Indian drama and dance troupe.
xxx/ellauri281.html on line 493: they rebelled" ( eng. They Too Rise), "Honors at dawn" ( eng. Honors at Dawn ) ja "The Great Defiance" ( fin. Suuri tottelemattomuus) - tarttuvia, mahtipontisia nimiä, jotka heijastivat tämän ajanjakson melodramaattisia suuntauksia taiteessa. Vuonna 1938 hänen melodramaattiset ponnistelunsa palkittiin 1 250 dollarin palkinnolla New Yorkin uusien näytelmien toimistolta.
xxx/ellauri281.html on line 523: Arthur Miller was 35 and at the top of his career when, in 1951, he first set eyes on Marilyn Monroe. He was the author of “All My Sons” and “Death of a Salesman,” the first play to win all three major drama prizes (the Pulitzer Prize, the Tony Award and the New York Drama Critics’ Circle Award). He would soon begin work on “The Upokas.” She was 24 and, except for her glorious behind, virtually unknown.
xxx/ellauri286.html on line 550: BPD on luokiteltu DSMssä dramaattisiin persoonallisuushäiriöihin, jossa on antisosiaalinen, histrioninen ja narsistinen persoonallisuushäiriö. Naisilla se diagnosoidaan noin kolme kertaa niin usein kuin miehillä.
xxx/ellauri291.html on line 111: Roddenberry kasvatettiin eteläisen baptistiksi; kuitenkin aikuisena hän hylkäsi tämän uskonnon ja piti itseään transuhumanistina. Hän alkoi näet kyseenalaistaa uskontoa noin 14-vuotiaana ja tuli siihen tulokseen, että se oli "hölynpölyä". Lapsena hän palveli kuorossa paikallisessa kirkossaan, mutta vaihtoi laulaessaan virsiä niihin usein hassuja sanoituksia. Kirjoittajauransa alkuvaiheessa hän sai palkinnon American Baptist Conventionilta "taitavasti kristillisen totuuden kirjoittamisesta ja kristillisten periaatteiden soveltamisesta kaupallisiin, dramaattisiin TV-käsikirjoituksiin".
xxx/ellauri304.html on line 466: Tätä on noudatettava, koska se toimii - se on toiminut maailman sivu, samalla konstilla on meidät kaikki nussittu. The structure itself puts tension and action and drama into everything it touches — and that’s what you want your book to do. And that’s what your readers will also want your book to do. Readers have a comfort zone and this structure will put them in it.
xxx/ellauri305.html on line 57: Clyden elämä muuttuu dramaattisesti, kun hänen ystävänsä Sparser, joka ajaa Clydea, Hortensea ja muita ystäviä takaisin syrjäiseltä tapaamiselta maalta pomonsa autolla, jota käytettiin ilman lupaa, osuu pieneen tyttöön ja tappaa tämän. Paetessaan poliisia suurella nopeudella Sparser kaataa auton. Kaikki paitsi Sparser ja hänen kumppaninsa pakenevat rikospaikalta. Clyde lähtee Kansas Citystä peläten syytteeseen joutumista Sparserin rikosten osapuolena.
xxx/ellauri312.html on line 128: johti dramaattiseen selfie-kuvien määrän lisääntymiseen joita voitiin korjata
xxx/ellauri312.html on line 205: Teoria on seuraava: Infinite Jest on Wallacen yritys ilmentää ja dramatisoida vallankumouksellista fiktiota, jota hän vaati esseessään "E Unibus Pluram: Television and US Fiction". (Vittu et toi Sikiökin oli sivistymätön: "Unibus"? "pluram"? HAHAHA. Jätkä ei osaa latinasta edes alkeita. Koitin lukea Sikiön ao. prujua mutta se oli loputtoman pitkästyttävä.) Tyyli on sellainen, jossa uusi vilpittömyys kumoaa ironisen ironisuuden, joka on 1900-luvun loppua kohden kovertanut nykyisen fiktion. Wallace yritti kirjoittaa vastalääkettä kyynisyydelle, joka oli valloittanut ja surullittanut niin paljon amerikkalaista kulttuuria hänen elinaikanaan. Hän yritti luoda viihdettä, joka saisi meidät puhumaan isänmaallista potaskaa uudelleen. On jo aika unohtaa Vietnamin turpiinotto, sitäpaizi rättipäistä saa helpommin mureketta, kun niillä ei ole niitä viidakoita missä kykkiä. Lisäksi lukuisia kirjailijoita on kuvattu New Sincerity -liikkeen myötävaikuttajiksi, mukaan lukien Jonathan Franzen, Zadie Smith, Dave Eggers (n.h.), Stephen Graham Jones (n.h.), ja Michael Chabon (n.h.). Ei kun suuri narratiivi takas kunniaan!
xxx/ellauri314.html on line 101: On May 1, 1935, he joined the League of American Writers (1935–1943), whose members were largely either Communist Party members or fellow travelers. In Rowe's view, all successful plays built dramatically from an "attack" (the introduction of a conflict), through a "crisis," and finally to a "resolution." Rowe consulted his government consulting on the use of drama as a propaganda tool to raise morale and to define America's goals during the war.
xxx/ellauri314.html on line 104: Eugene Gladstone O’Neill (16. lokakuuta 1888 New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1953 Boston, Yhdysvallat) oli toinen yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen (Beyond the Horizon, 1920), voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Agatha Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
xxx/ellauri314.html on line 174: Men sonen Jesus tycker jag inte värst om. Jesus var en sektledare som inte ens tillät lärjungarna att ta farväl av sina familjer, och han förbannade ett fikonträd bara för att han verkade vara på dåligt humör. Bibeln är fascinerande läsning. Men under arbetet med den här boken slogs jag av hur lynnig och krävande Jesus är. Han är ju en liten drama queen. Korsfästning var ju inget vidare den tiden. Han hade gjort sig skyldig till det i alla fall. Jag antar att jag löser det genom att tänka att om Gud blir människa får han också en människas svagheter. Han måste ju gå på toa och säkert hade han nattliga ejakulationer med. Med vem, det får vi kanske aldrig veta. Gud själv har väl ingen kuk, det är säkert därför den heliga anden finns där som tredje man.
xxx/ellauri329.html on line 97: In 2004, Harper’s magazine published Natasha, a first short story by a promising 31-year-old Jewish Canadian writer, David Bezmozgis. This memorable tale of a doomed teenage love between Mark, a Jewish Toronto slacker, and his troubled (shiksa) Russian cousin by marriage was eventually released in a collection chronicling the lives of a Latvian immigrant family, not unlike the author’s own. Bezmozgis’s debut became a cult sensation with critics drawing literary comparisons to Bernard Malamud and Philip Roth. The story was subsequently reprinted in 15 languages. After penning two more acclaimed novels, then writing and directing his first feature Victoria Day (SFJFF 2010), Bezmozgis finally brings his modern classic to the big screen in a remarkably assured adaptation that’s both highly provocative and deeply poignant. At the heart of this emotional, coming-of-age drama are the extraordinarily measured performances of Alex Ozerov as Mark and newcomer Sasha K. Gordon as the sexually precocious Natasha, the dark star who forever alters Mark’s staid, suburban existence. Fans of the writer’s original source material will not be disappointed in David Bezmozgis’s haunting narrative of forbidden love caught between the old world and the new, further proof of this talented artist’s notable command of both literature and the cinema. —Thomas Logoreci Note: Mature Content. A New Life in the west means a second chance for precocious Latvian jews.
xxx/ellauri354.html on line 271: In 1907, Notari (1878–1950) was already a best-selling journalist, polemicist, biographer, novelist, and dramatist. All told, he would write more than thirty books, in six of which he examines the position of women in society, most notably with a 1903 exegesis of prostitution in high and low places called Signore sole: Interviste con le più belle e le più celebri artiste (Single women: Interviews with the most beautiful and famous artists) that sold 21,000 copies and was denounced as immoral and obscene and taken to court, which inevitably increased its readership. It was followed by Quelle signore: Scene di una grande città moderna (Those women: Scenes of a great modern city; ca. 1904), which was set in a house of prostitution and whose main character, Ellere, was recognizably based on Notari’s good friend Filippo Tommaso Marinetti (1876–1944), an Egyptian-born Italian poet, editor, firebrand, and founder of the Futurist movement.
xxx/ellauri379.html on line 251: Jessi Sampson from PCGamesN called Mass Effect an "impressive melting pot of ideas". Tauriq Moosa from The Guardian lauded the Mass Effect franchise as some of the best science fiction ever made, describing its overarching theme of "aspiration and connection in the face of an indifferent cosmos" to be "as cerebral as Star Trek, as hopeful as Asimov and as dramatic as Battlestar Galactica".
xxx/ellauri380.html on line 93: Kastehelmi ei kuitenkaan usko, että Ukraina voisi Venäjän kesähyökkäyksen seurauksena hävitä koko sodan tai joutua sopimaan itselleen äärimmäisen huonoista rauhanehdoista. Siihen tarvittaisiin jo hyvin dramaattisia muutoksia.
xxx/ellauri385.html on line 504: Charles Lamb (10. helmikuuta 1775 – 27. joulukuuta 1834) oli englantilainen esseisti, runoilija ja antiikkimies, joka tunnetaan parhaiten Essays of Eliasta ja lastenkirjasta Tales from Shakespeare, jonka hän sai aikaan yhdessä isosisarensa Mary Lambin (1764–1847) kanssa. Lambin runoille on ominaista tunteen syvyys ja helppotajuinen ilmaisumuoto. Tunnetuin niistä on ”The old familiar faeces”. Vuotta myöhemmin Lamb julkaisi kokoelman Shakespearen aikaisia näytelmäkirjailijoita, Specimens of English dramatic poets who lived about the time of Shakespeare. Siinä hän nosti esille vanhojen näytelmäkirjailijoiden sanontatavan yksinkertaisuuden ja puhtauden, jota hän itse turhaan tavoitteli murhenäytelmässään John Weevil (1802). Lambin etevät esseet ilmestyivät koottuina 1823 ja 1833. Keitetystä lampaanpäästä taisi olla koko kaveri, aika lällykkä.
xxx/ellauri385.html on line 667: Kapitalistit väittävät, että ihmiselämän alusta lähtien on syntynyt vähintään 100 miljardia ihmistä. Näin monta ihmistä on tutkijoiden mukaan koskaan ollut olemassa. Tämän artikkelin on julkaissut yhteistyössä Visuaalinen kapitalisti. He arvioivat, että 109 miljardia ihmistä on elänyt ja kuollut 192 000 vuoden aikana. Siihen mahtuu 6000 sukupolvea. Ja että 7% kaikista koskaan eläneistä ihmisistä on elossa tänään. The more dramatic phrasing of "the living outnumber the dead" dates to the 1970s, when people were still worried about population explosion. Normal sperm densities range from 15 million to greater than 200 million sperm per milliliter of semen. The whole West in one cumshot. All of mankind in a mere hundred ejaculations. Well within the capacity of even Arvid Järnefelt. It is the eggs that are the real bottleneck.
397 |