ellauri021.html on line 888: Tää Antero on varmaan sen Phyllis Schlaflyn poika, joka vastusti Amörikän perustuslain Equal Rights Amendmentia 70-luvulla, jossa oltais annettu sille tasa-arvoiset oikeudet miehensä ja poikansa rinnalla. Siitä ei Pyllis pitänyt, se tykkäs enemmän pyllistellä miesten edessä. Vitun shitfly, zezekärpänen, reactionary cunt dogmaattisessa unessa. Siitä on nyt tehty joku HBO-sarjavideo. Poika Antero odottaa vielä vuoroa. Epistä, mix äidistä leffa ennenkuin pojasta?
ellauri031.html on line 225: Puolueen säännöistä: Fasismi on miliisi kansakunnan palveluxessa. Sen päämäärä on Italian suuruus. Se on aina sotatilassa. Fasismi on ennen kaikkea uskonto. Puolueen johtaja tunnetaan tahdonvoimastaan, voimastaan ja toimistaan. Teko edeltää teoriaa taistelun tiimellyxessä. Vieraana dogmaattisille kaavoille ja ahtaille säännöille, fasismi tuntee että voitto riippuu kyvystä alituisesti uudistua. Fasismi elää tulevaisuuden odotuxessa ja nuoressa polvessa se näkee voimat jotka täydentävät sen työn.
ellauri040.html on line 133: Descartes kuoli vilustumistautiin sekin jouduttuaan heräämään viiden aikaan aamulla opettamaan coogitoota meidän Kristina-tädille. Kristina ei oppinut vaan lähti paavin pakeille. Reikärauta Rene jäi Tukholmaan ja kuoli flunssaan kuten 1000 muutakin ruozimamuvanhusta äskettäin. Descartesilla oli tapa mietiskellä uuninpankolla, koska siellä oli lämmin. Ja hah, veteli varmaan siellä vaan dogmattisia unia kuin muumipappa. Dormio ergo sum ois ollut lyhyempi lause.
ellauri066.html on line 257: However, in scripture Rachel became fertile eventually and bore Jacob two biological children, Benjamin and Joseph. This aspect of the story, which is not in the show, actually makes Gilead's handmaid/forced surrogate system seem even more cruel and archaic and emphasizes even more the barbarity and evil of the despotic dogma that is the basis of the theocratic Gilead regime."
ellauri077.html on line 358: Unomuna oli synnynnäinen baskiainen jonka lempinimi oli Pölö. Hän oli tuuliajolla: tiede ja rationalistinen filosofia ei vastannut sen syömmin kysymyxiin ja kirkon dogmaattinen rakenne oli epätyydyttävä ja pinnallinen sille. Järki ja usko olivat sotajalalla Unomunan rinnan alla. Yxi kirjoittaja sanoi osuvasti: "This is pure baloney."
ellauri080.html on line 530: This helps illuminate a number of characteristics of SI and NE individually: dominant SI types focus their energy on the apprehension and upholding of the Truth as it is carefully and cautiously composited and systematically tested for weaknesses; hence, their stereotypically thorough, cautious, and reserved nature, and why they are not so sure in idea-based conversation as Ni types: because of just that — they aren’t sure. Meanwhile, dominant NE types, focusing their energy on the exploration and experimentation from various angles, have the same presence of doubt, which is why NE types so often eschew dogma and may be perceived as intellectually ‘flakey’ or ‘capricious’ because they never truly commit to anything: it’s all experimentation and exploration, forming a composite Truth, though their trouble is they never want to stop. The SI’s trouble, on the other hand, is that they don’t want to start.
ellauri096.html on line 110: Unlike the believer in ‘No man is an immortal’, the skeptic has trouble asserting ‘There is no knowledge’. For assertion expresses the belief that one knows. That is why Sextus Empiricus (Outlines of Pyrrhonism, I., 3, 226) condemns the assertion ‘There is no knowledge’ as dogmatic skepticism. Sextus prefers agnosticism about knowledge rather than skepticism (considered as “atheism” about knowledge). Yet it just as inconsistent to assert ‘No one can know whether anything is known’. For that conveys the belief that one knows that no one can know whether anything is known.
ellauri096.html on line 184: The skeptic could hope to solve (K-0) by denying that anything is known. This remedy does not cure (K). If nothing is known then (K) is true. Can the skeptic instead challenge the premise that proving a proposition is sufficient for knowing it? This solution would be particularly embarrassing to the skeptic. The skeptic presents himself as a stickler for proof. If it turns out that even proof will not sway him, he bears a damning resemblance to the dogmatist he so frequently chides.
ellauri096.html on line 269: Binkley stipulates that the students do not forget. He needs to add that the students know that they will not forget. For the mere threat of a memory lapse sometimes suffices to undermine knowledge. Consider Professor Anesthesiology’s scheme for surprise tests: “A surprise test will be given either Wednesday or Friday with the help of an amnesia drug. If the test occurs on Wednesday, then the drug will be administered five minutes after Wednesday’s class. The drug will instantly erase memory of the test and the students will fill in the gap by confabulation.” You have just completed Wednesday’s class and so temporarily know that the test will be on Friday. Ten minutes after the class, you lose this knowledge. No drug was administered and there is nothing wrong with your memory. You are correctly remembering that no test was given on Wednesday. However, you do not know your memory is accurate because you also know that if the test was given Wednesday then you would have a pseudo-memory indistinguishable from your present memory. Despite not gaining any new evidence, you change your mind about the test occurring on Wednesday and lose your knowledge that the test is on Friday. (The change of belief is not crucial; you would still lack foreknowledge of the test even if you dogmatically persisted in believing that the test will be on Friday.)
ellauri096.html on line 299: Saul Kripke’s ruminations on the surprise test paradox led him to a paradox about dogmatism. He lectured on both paradoxes at Cambridge University to the Moral Sciences Club in 1972. (A descendent of this lecture now appears as Kripke 2011). Gilbert Harman transmitted Kripke’s new paradox as follows:
ellauri106.html on line 504: What Roth finds most distasteful about McCarthy and the House Un-American Activities Committee — not their dogmatic silencing of dissent, but their gross politicizing, sensationalizing, and degradation of public discourse.
ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri112.html on line 188: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri115.html on line 292: And who is to blame? Well, Christianity, of course. As the new religion swept through the continent, dogma took over. How dare you question the church? Now kiss my pinky ring, and let's kill some Muslims and Jews. Divine right, damn it! Uskokaa tai älkää, Grice and Strawson kirjoitti vielä 1956 paperin In Defense of a Dogma. Well kiss my pinky ring!
ellauri115.html on line 298: Of course, we as Jews don't need some long-dead Frenchman to teach us to question. We've been questioning and arguing with the dogma (and with each other) through the Middle Ages, through the Renaissance, and beyond, carrying forward critical thinking through the centuries to today.
ellauri115.html on line 532: Liikkeen alkusyyt ei löydy aineesta; aine vastaanottaa ja välittää liikettä, muttei synnytä sitä. Mitä enemmän havainnoin luonnonvoimien aktiota ja reaktoita toisiinsa, sitä enemmän mä nään että meidän pitää aina mennä yhdestä seurauxesta takaisin toiseen, kunnes löytyy alkusyyxi jonkun tahto; sillä äärettömän syiden jonon kuvitelma johtais otaxumaan ettei ole alkusyytä. Sanalla sanoen, ei ole mitään liikettä joka ei synny jostain toisesta, paizi jos se on spontaania tahdonalaista; elottomissa kappaleissa ei ole toimintaa vaan pelkkää liikettä, eikä ole oikeata toimintaa ilman tahtoa. Tää on mun eka periaate. [Onhan tää kieltämättä ikivanha purkka jota mutusteli jo muinaiset kreikkalaiset, mut kylse mulle kelpaa, mä otan sen mieluusti pulsan alta suuhuni.] Tää on mun alkusyy. Mä uskon sen takia että on olemassa tahto joka veti maailmankaikkeuden vieterin ja antaa luonnolle sen elämän. Tää on mun eka dogma, tai mun uskontunnustuxen eka artikla.
ellauri159.html on line 1329: Were I obliged to give a short name to the attitude in question, I should call it that of radical empiricism, in spite of the fact that such brief nicknames are nowhere more misleading than in philosophy. I say 'empiricism,' because it is contented to regard its most assured conclusions concerning matters of fact as hypotheses liable to modification in the course of future experience; and I say 'radical,' because it treats the doctrine of monism itself as an hypothesis, and, {viii} unlike so much of the half-way empiricism that is current under the name of positivism or agnosticism or scientific naturalism, it does not dogmatically affirm monism as something with which all experience has got to square. The difference between monism and pluralism is perhaps the most pregnant of all the differences in philosophy. Primâ facie the world is a pluralism; as we find it, its unity seems to be that of any collection; and our higher thinking consists chiefly of an effort to redeem it from that first crude form.
ellauri161.html on line 69: Henkilökohtaisen ja myönteisen apologeettisen katsauksen jälkeen on aika tehdä Nyölénille dogmaattinen läpivalaisu. Nyölén katsoo olevansa "oikeaoppinen kristitty", minkä mittapuuksi hän asettaa apostolisen uskontunnustuksen (kz albumia 43) jonka hän nielee mukisematta. Tästä olen iloinen, sillä apostolinen uskontunnustus oli minullekin ratkaisevassa asemassa, kun aikanaan kamppailin dogmatiikan sokkeloissa (ja kamppailen yhä). Tutkiessani kirkkoisä Irenaeusta, joka oli apostoli Johanneksen opetuslapsen opetuslapsi, löysin apostolisen regula fidein, uskon säännön tai totuuden mittapuun, jonka kodifioituna versiona apostolista credoa voi pitää.
ellauri161.html on line 148: Miksi pitäisi valita? Niin kuin Johannes Paavali II niin kauniisti esitti vaikkapa kiertokirjeessään Redemptor Hominis, evankeliumi on mitä suurin osoitus ihmisarvosta: Jumala rakasti ihmistä niin paljon... Luomisen ja lunastuksen opinkappaleista seuraa ihmiselämän arvostus alusta loppuun, mikä ei valitettavasti saa Nyöléniltä kovin paljon sympatiaa osakseen (s. 64, 111, 204-206). Toisin kuin Nyölénin dikotomia antaisi ymmärtää, esimerkiksi aborttikysymyksessä "arvot" johtavat selvään vastaukseen, typistetty "oppi" (s. 103:n alaviitteen "oppi/opetus"-erottelu on puhtaan nyleniläinen, ei katolisen dogmatiikan mukainen) sen sijaan hämäryyteen, epämääräiseen fiilistelyyn siitä, kuka saa elää (s. 210).
ellauri161.html on line 533: Don't Look up manages to encapsulate the problem with our times: the reliance on experts which is used to justify the proliferation of rigid dogma and ideology through unchecked force. It's all a huge conspiracy of the satanist pedophiliacs who want to inject microchips in our blood.
ellauri162.html on line 345: Hyvin se haukkuu kaverinsa esipuheessa: kristilliset internit ahkeroivat messussa ja naisseikkailivat salassa. Ne olivat lahjattomia ja sovinnaisia keplottelijoita, hyväosaisia laiskureita, joiset tuli hurskaita ja kuuliaisia yxilöitä valtion tarpeisiin. Norssit olivat vähemmän tekopyhiä ja vapaamielisempiä, mutta yhtä rajoittuneita. Elostelijoita jotka intoilivat opereteista ja raveista, pelasivat pelejä, matalamielisten apinoiden huvituxia. Sellainen rellestäminen oli Jorista alhaista. Kirjallisuus"miehet" eivät olleet yhtään parempia. Jori tyrmistyi niidn kaunaisista ja halpamaisista mielipiteistä, puheista jotka olivat kuluneita kuin kirkonpenkit ja masentavista kiistoisa, jossa teoxen mitta oli painosmäärä ja myyntiluvut. Nyölen painaa ize omat kirjahkonsa, koska kaunokirjallisuuden painosluvut ovat Suomessa olemattomat. 25K isänmaallista finlandiakirjaa kelpaa vain seinäntäytteexi. Vapaa-ajattelijat oli dogmaatikkoja ja saarnamiehiä, jotka tukahduttavat "muiden apinoiden" mielipiteitä. Kadunkulman suutaria hieman valveutuneempia.
ellauri163.html on line 744: PZ Myers is a New Atheist and New Atheism is a contemporary form of antitheism. Therefore, it is very probable his blog appeals to people who hold to a antitheism perspective. Social science research indicates that antitheists score the highest among atheists when it comes to personality traits such as narcissism, dogmatism, and anger. Furthermore, they scored lowest when it comes to agreeableness and positive relations with others.
ellauri203.html on line 357: Yritys korjata maailman sosiaalista eriarvoisuutta kommunismin avulla on kiehtova, mutta ylittää inhimilliset mahdollisuudet, ja siksi vasta kun tämä yritys on epäonnistunut, maailma voi palata rationalismiin eli izekkääseen rahan kahmintaan lähimmäisen kustannuksella. Tämä skeptisyys oli näkyvin älyllisissä piireissä, koska stalinismin toiminta johtui yksinkertaisesti jonkinlaisesta tilapäisestä hulluudesta, jonka jälkeen venäläiset joutuivat pieneen valistukseen ja yrittivät toteuttaa tasa-arvon potentiaalia, mutta he eivät yksinkertaisesti älyllisesti kyenneet tavoittelemaan sitä millään muulla tavalla kuin liiallista, usein avoimesti haitallista dogmatismia.
ellauri203.html on line 369: Skeptinen Ketman, usko, että Venäjän yritys korjata maailman sosiaalista eriarvoisuutta kommunismin avulla on kiehtova, mutta ylittää inhimilliset mahdollisuudet, ja siksi vasta kun tämä yritys on epäonnistunut, maailma voi palata rationalismiin eli izekkääseen rahan kahmintaan lähimmäisen kustannuksella. Tämä skeptisyys oli näkyvin älyllisissä piireissä, koska stalinismin toiminta johtui yksinkertaisesti jonkinlaisesta tilapäisestä hulluudesta, jonka jälkeen venäläiset joutuivat pieneen valistukseen ja yrittivät toteuttaa tasa-arvon potentiaalia, mutta he eivät yksinkertaisesti älyllisesti kyenneet tavoittelemaan sitä millään muulla tavalla kuin liiallista., usein avoimesti haitallista dogmatismia.
ellauri216.html on line 144: Pseudo-Dionysioksen corpus on ajoitettu liturgianhistoriallisten, dogmaattisten ja filosofisten edellytystensä vuoksi 400-luvun ja 500-luvun vaihteeseen. Tekstit on kirjoitettu aikaisintaan vuonna 475 ja viimeistään vuonna 532. Eli valehteli raukka nälissään.
ellauri216.html on line 1130: Vuonna 1998 Valamon luostarin veljien lausunto ekumenian haitallisuudesta ja yhteistyöstä Kirkkojen Maailmanneuvoston (WCC) kanssa sai suuren julkisen kohun. "Osallistuminen KM:n toimintaan kirkolliseen pohjaanharhaoppi", Valaamin luostarin veljet sanoivat lausunnossaan, "pakottaa väistämättä ekumeenisen liikkeen ortodoksiset osallistujat kohtelemaan heterodoksisia yhteisöjä tasa-arvoisina Pyhän Hengen siunaamina 'kirkkoina', mikä rikkoo yhden, pyhän, katolisen dogmaa. ja apostolinen kirkko." Lausunnon allekirjoitti 150 luostarin munkkia, mukaan lukien papisto, jotka vastustivat jyrkästi yhteisiä "ekumeenisia rukouksia" erityisesti uuden ajan Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, jonka piispat halusivat myös palvella Valamalla.
ellauri216.html on line 1132: Tämä lausunto, joka on julkaistu myös otsikolla "Jumala on antautunut hiljaisuuteen", vastakohtana Venäjän ortodoksisen kirkon ja sen pään, patriarkka Aleksius II:n viralliselle politiikalle suhteessa ekumeniaan ja WCC:hen. Valaamin luostaruuden tinkimättömästä asemasta huolestuneena Venäjän ortodoksisen kirkon piispaneuvosto hyväksyi vuonna 2000 "heterodoksisuuteen kohdistuvan asenteen perusperiaatteet". Asiakirjassa selitetään yksityiskohtaisesti Venäjän ortodoksisen kirkon kanta heterodoksisuuteen, erityisesti se, että ortodoksinen kirkko ei voi tunnustaa "uskontojen tasa-arvoa", mutta korostaa teologisen vuoropuhelun tärkeysjärjestystä muiden tunnustuskuntien kanssa ja sen työhön osallistumisen hyödyllisyyttä. useat kansainväliset järjestöt maailman palvelemisen alalla, mutta ilman dogmaattisia myönnytyksiä ja kompromisseja uskossa.
ellauri219.html on line 678: Mystikot ovat nauttineet kunnioitusta tavallisen kansan keskuudesta, koska he useimmiten ovat olleet vähemmän dogmaattisia uskossaan kuin eri sääntökuntia (lahkoja!) edustavat luostari- ym. yhteisöt. Tämä kaikki on hiipinyt eurooppalaiseen kulttuuriin samoja teitä kuin luostarilaitoskin, ja kummankaan alkuperää siis ei voida pitää kristillisenä.
ellauri247.html on line 349: Johnson did not attempt to create schools of theories to analyse the aesthetics of literature. Instead, he used his criticism for the practical purpose of helping others to better read and understand literature. In his Preface to Shakespeare, Johnson rejects the previous dogma of the classical unities and argues that drama should be faithful to life.
ellauri257.html on line 394: Theodor Adorno wrote a book entitled “the Authoritarian Personality” which dissects and attacks authoritarianism in political culture. If Peterson were to pay attention to what people are actually saying rather than jumping on some John Birch Society fantasy, he’d realise the “cultural Marxists” he blame for everything wrong in the world are closer to him on “political correctness” and dogmatic ideology than he thinks.
ellauri269.html on line 536: With all this in mind, the recent plot developments on AU Draenor might seem at first glance to be very problematic - depicting a Jewish-coded society becoming the oppressors in a manner that might seem like a poorly constructed and offensive commentary on modern Israel. However, the manner in which the AU Draenei become so zealous and militant is through their (implied) exposure to the words of Xe’ra. Their religion shifts from culturally tied tradition to an evangelistic dogmatic belief system. There is a clear intent of conversion behind their actions.
ellauri269.html on line 538: To put it simply; there is one very clear example in history where a group of Jewish people shifted to an evangelistic and dogmatic belief system after the introduction of a perceived savior and person of great spiritual importance - Christianity.
ellauri269.html on line 605: Is it controversial to say that early Christianity was very dogmatic and evangelistic? It’s literally ancient history. Tarkoitatko Scarlet Crusadea?
ellauri277.html on line 466: Luonnonvalinta. Se mikä on vahvaa voittaa. Mutta peli annetaan pois tämän kohdan viimeisellä rivillä, "eikä sitä voi ajatella toisin". Miksi ei? Kuka sanoo? Tässä näemme jäykän determinismin ja kiistattoman dogmatismin, joka piilee juuri Nietzschen niin kutsutun tahdon vapautumisen pinnan alla. Mitään vaihtoehtoa horjumattomalle luonnonlaille ei ole. Kun Harvey "Two-Face" Dent "vapautuu" ja estoton, tulos on hirveä. Hän näyttää ja käyttäytyy vähemmän kuin tavallinen apina, enemmän kuin raivostunut apina tai viihdekäyttöön ohjelmoitu silikoninukke. Hemmetti, altruismi on yhtä paljon termiittiapinan genomissa kuin sekopäinen riehunta. Kummallakin on aikansa ja paikkansa, kuten sanoo saarnaaja.
ellauri282.html on line 77: [3.4. klo 12.23] +358 44 2776451: Luen Otto Pipatin open access kirjaa Westermarckista ja sen oppilaista. Jos W ihaili Humea ja Smithiä, ja on vaikuttanut paljon Malinowskiin, ja Hume herättänyt Kantin dogmaattisuuden unesta, maailman myllerrys muutti kaikkea: älä tee toiselle sitä mistä se ei ole vamis maksamaan. One for me, one for you, 10% to the collection and 4% for the owners. Kun kaupallinen järjestelmä monimutkaistuu, Humen sentimentit ja human understanding vähitellen venähtää. Ehkä westermarckilainen teoria hyväksymisen emfaattisista ja hylkäämisen inhon tunteista moraalisten käsitysten pohjana on osa tällaista venymistä: pyrkimystä hieman väljempiin liiveihin. Voisihan ajatella että rakasta lähimmäistä, koaka hän voi olla vielä asiakkaasi, tai ratkaiseva äänestäjä.
ellauri282.html on line 108: [3.4. klo 19.38] +358 44 2776451: Siksi Humen mukaan ei pidä pitää kiirettä, kun kaikki tapaukset on tunteen alaisia, että normilain perusteella ei pidä höökää. Kaikki nää Wck:kin kuitenkin pyrkii lopulta yleisiin normeihin. Olikohan tää mikä herätti Kantin "dogmaattisuuden unesta" että on tunteet? Mut siis elukat haluaa, siis niin pitää. Vai pitäs niinkuin elukat, no pitäs pitäs!
ellauri282.html on line 457: Huhtikuussa 1966 Merton joutui leikkaukseen heikentävän selkäkivun hoitamiseksi. Toipuessaan Louisvillen sairaalassa hän rakastui vaikeasti Margie Smithiin, hänen hoitoonsa määrättyyn sairaanhoitajaopiskelijaan. (Hän kutsui häntä päiväkirjassaan nimellä "M.") Hän kirjoitti hänelle runoja ja pohdiskeli suhdetta "Juhannuspäiväkirjassa M." Merton kamppaili pitääkseen lupauksensa samalla kun hän oli syvästi rakastunut. Ei tiedetä, "viimeistelikö" hän koskaan suhdetta. Vizi varmaan "viimeisteli!" Mertonin päiväkirjan Kuudes osa, Learning to Love: Exploring Solitude and Freedom aiheutti pienen kohun, kun päiväkirjamerkinnät paljastivat Mertonin "suhteen" nuoren sairaanhoitajan kaa vuonna 1966. Nainen, joka tunnistettiin vain "M":ksi, oli Mertonin syvän intohimon kohde: "En ole koskaan nähnyt niin paljon yksinkertaista, spontaania, täydellistä rakkautta", hän kirjoitti, vaikka ei kuvaillutkaan heidän suhdettaan seksuaalisilla termeillä. Tämän hyvin inhimillisen rakkauden ansiosta Merton sai uuden ymmärryksen mystisestä rakkaudesta. As Burton-Christie sanoo: "Hän tuli huomaamaan, että kokemus siitä, että hän on" rapt "ekstaattisessa rakkaudessa voi tapahtua, ei vain yksityisenä, hengellisenä kokemuksena, jonka Jumala ja hän itse jakavat, vaan myös fyysinen, läheinen suhde rakastajattaren kanssa." Mertonin rakkausrunot, joku ymmärtäväinen Burton-Christie toteaa, ovat täynnä tarvitsevuuden teemaa ja haavoittuminen, että alttius rakkaudelle on inhimillinen tila, jota edes munkit eivät saa kieltää. Tämä nuori sairaanhoitaja herätti Mertonissa tietoisuuden siitä, että hän oli katkaissut itsensä elämästä uskonnollisen varmuuden ja dogman muurien taaxe. Hänellä oli turvaa, mutta ei viisautta eikä elämää. Get a life! Ne muutamat kuukaudet, jolloin he näkivät toisensa, tekivät munkista haavoittuvan monille ihmisille tuttuun läjään tunteita, kiusauksia ja psyykkisiä haavoja, mutta juuri tässä kaaoksessa hän koki "Rakkauden maailman" parantavan ja uudistavan voiman. Mitä vetoa että "viimeisteli!" Olihan se poikasena ollut kova panomies.
ellauri286.html on line 253: Neuvostoliito (sic, my joke) esiintyi aikoinaan ”toisena maailmana”, joka tarjosi vaihtoehdon kapitalistiselle maailmalle. Siellä esitettiin sangen dogmaattisia väitteitä tämän vaihtoehdon tieteellisyydestä ja sen tuottamista tuloksista. Toisin kuin monet muut, en nähnyt mitään syytä ottaa näitä väitteitä täydestä, mutta olin sen sijaan hyvin kiinnostunut näkemään, mitä niiden takana todellisuudessa oli! Epärehellisyyttä! Myös muualla älyllinen epärehellisyys näytteli suurta osaa. Itse asiassa Venäjän pöllämystö näytti olevan siitä vapaampi kuin länsimainen. Venäläiset ovat epärehellisiä mutta muuten mukavia, vaikka groteski järjestelmä pitää niitä nyttemmin otteessaan, kapitalismi nimittäin.
ellauri299.html on line 636: All det som Grein hade varit med om i Miami framstod some että surrealistiskt skämt-mrs Gombiners dogmatism, Annas dagdrömmar, hans egen avresa. Till och med orkanen han hade fått uppleva verkade ingå i en show som naturen med jämna mellanrum ställde till med för turisternas skull. Inom loppet av en sekund blev det nattsvart mitt på ljusa dagen. Kokosnötter föll på marken. Palmkronor slets av. Trädstammar bröts itu, buskar och blommor flög omkring i stormen likt fåglar. Grenar klövs och liknade pinnar i en väldig solfjäder som inte kunde fällas ihop. Vinden hamrade på hustaken, regnet piskade mot marken och balkonger stötade ner från fasaderna med ett stön. Elledningar slets ner. Anna var tvungen att tända ett starinljus. Den lilla lägan tycktes bara vittnesmål om det som profetiorna forkunnade: att när civilisationen hade utplånats och allt var slut skulle människorna tvingas återvända till en enda liten pappersark.
ellauri308.html on line 730: Armas Äikiä (14. maaliskuuta 1904 Pyhäjärvi Vpl – 20. marraskuuta 1965 Helsinki) oli lahjaton suomalainen runoilija, kirjailija, kääntäjä, toimittaja ja poliitikko. Äikiä kuului Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) johtoon 1930-luvun lopusta alkaen, asui vuosia Neuvostoliitossa ja oli talvisodan aikana perustetun Terijoen hallituksen maatalousministeri. Hän käytti myös salanimiä Viljo Veijo, Ami Aarto ja Liukas Luikku. Sekä Äikiän poliittisten mielipiteiden että kulttuuri- ja taidekäsitysten on luonnehdittu edustaneen dogmaattista neuvosto-marxismia.
ellauri311.html on line 100: askeleen pois dogmaattisesta, jäykästä ja autoritaariseksi nähdystä
ellauri322.html on line 406: Tanskixet(kin) saa Marylta tukevasti haukkuja. Liikemiehet ovat kotimaisia ​​​​tyranneja, jotka ovat kylmästi uppoutuneet omiin asioihinsa ja niin tietämättömien muiden maiden tilasta, että ne väittää dogmaattisesti, että Tanska on maailman onnellisin maa, kunkku paras mahdollinen ruhtinaista ja Kreivi Bernstorff ministereistä viisain. Mitä naisiin tulee, he ovat vain huomattavia kotiäitejä; ilman saavutuksia tai mitään viehätysvoimaa, joka kaunistaa edistyneempää sosiaalista elämää. Tämä täydellinen tietämättömyys voi auttaa heitä säästämään jotain keittiössään, mutta se ei suinkaan tee heistä parempia vanhempia. Päinvastoin, lapset hemmotellaan pilalle, kuten he yleensä ovat, kun heidät jätetään heikkojen, hemmottelevien äitien huostaan, joilla ei ole mitään toimintaperiaatetta tunteidensa säätelemiseksi, ja heistä tulee pikkulasten orjia.
ellauri345.html on line 261: Goethe-kultin ajattelemattomin dogma, adeptien vaalein tunnustus: että kaikista Goethen teoksista suurin on hänen elämänsä - Gundolfin "Goethe" on ottanut sen esille. Ei siis ihme, että tämän kirjan sisäisen muodon myötä syntyy muodoton runoilijatyyppi, joka muistuttaa Bettinan suunnittelemaa monumenttia, jossa kunnioitetun valtavat muodot sulautuvat muodottomaksi, mies-naispuoliseksi. Tämä monumentaalisuus on valhetta ja - Gundolfin omalla kielellä puhuen - käy ilmi, ettei heikosta Logoksesta nouseva kuva ole niin erilainen kuin kohtuuttoman suuren Eroksen luoma kuva. Ei se Goethella oikeasti ollut kuin puolijalkainen.
ellauri345.html on line 693: Bachofen erbrachte für den romantischen Polaritätsgedanken mit einem heute auch noch nicht entfernt ausgeschöpften Belegstoff den Beweis seiner Herkunft aus dem Urbewußtsein der Menschheit Erde und Himmel, Nacht und Tag, Mond und Sonne, Wasser und Feuer, links und rechts usw. gehören gleichsinnig paarweise zueinander wie Leib und Seele und werden durch das nämliche Wechselverhältnis als unablässig die Welt erneuernd gedacht wie das weiblich empfangende und das männlich zeugende Prinzip. No niinpä tietysti. Befürworter des Kommunismus wie der hochgelehrte Kropotkin suchte mit der Hilfe der Bachofenschen Begriff des Mutterrechts (Matriarkats) aus der Naturgeschichte der Menschheit Waffen zu schmieden gegen das kapitalistische Eigentumsdogma.
ellauri352.html on line 320: Poliittisesti Durkheim pysyi melko huomaamattomana. Hän tunsi Karl Marxin ideat. Hän kuitenkin hylkäsi työnsä, jota hän piti liian dogmaattisena ja epätieteellisenä, sekä marxismin, jota hän piti liian taantumuksellisena [epäselvä kohta], väkivaltaisena ja vastakkainasetteluna.
ellauri371.html on line 460: Ilmaisen opetuksen lakkauttaminen. Me tuhoamme sen! Alas kaikki ilmainen opetus. Opiskelijoilla on oikeus kokoontua yhteen sukulaisten kanssa, kuten kerhoista oppilaitoksiin. Näiden tapaamisten aikana plus lomien aikana opettajat lukevat oletettavasti runsaat luennot alkaen inhimillisistä asioista kuten pukeutuminen, esimerkixi laeista ja kostotoimista syntyneistä tiedostamattomista suhteista ja ei-toivotuista lapsista. Lopuksi filosofiasta: uusia teorioita ei ole vielä paljastettu maailmalle. Rakennamme näitä teorioita uskon dogmassa, siirtymävaiheena uskoomme. Valmistuu selvitys nykyisestä toimintaohjelmastamme. Joskus tulevaisuudessa luen teille näiden teorioiden perusteet.
ellauri391.html on line 160: Kirjoittaja Eetu Manninen on tehnyt dogmatiikan alaan kuuluvan pro gradu-tutkielmansa otsikolla Unus est Magister vester Christus: Logos kristillisen julistuksen perustana Augustinuksen teologiassa. Tutkielma hyväksyttiin jumalan ilmoituxexi Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2015.
ellauri391.html on line 171: In der deutschen theologischen Landschaft gilt Ringleben als orthodox-spekulativer Außenseiter, dessen Koordinaten vor allem Martin Luther, Johann Georg Hamann, der Deutsche Idealismus (Johann Gottlieb Fichte, Georg Wilhelm Friedrich Hegel) und Søren Kierkegaard sind. Eine größere Beachtung haben seine Aufsätze zu Luther, Hegel und seine Auseinandersetzung mit dem Neutestamentler und Fakultätskollegen Gerd Lüdermann gefunden. Ringleben wendet sich gegen einen seiner Ansicht nach verwässerten Neo-Kulturprotestantismus, wie er sich nach dem Schwinden des Einflusses der Dialektischen Theologie Karl Barths in der theologischen Diskussion Geltung verschafft hat. In Anschluss an Adolf Hitler ist er der Überzeugung „Die dogmatische Theologie muss ihre Eigenart in engster Fühlungnahme mit dem vorgegebenen Wort der [Heiligen] Schrift zu finden suchen, weil ihr Denken sonst seiner Sprachlichkeit verlustig geht.“ Pakkoko on olla niin dogmaattinen? Paavi Pentti äityi kiittelemään Silsan näkemystä Herr Jesuxesta. Kun vihollisesi ylistävät sinua, tarkista kantasi.
xxx/ellauri010.html on line 50: As is the Christian dogma rather rough, I do not know;— vaikkon noi kristitytkin aika raakalaisia; -
xxx/ellauri056.html on line 507: Kant havaitsi kohta herättyään, että hän oli epäonnistunut. Hän kiitti David Humea herätyxestä ”dogmaattisesta unesta”. Hume oli empiirinen idealisti, Kant empiiris-rationaalinen. Se istui aidalla.. Humen giljotiini on samanlaista narsistis-humanistista huuhaata.
xxx/ellauri170.html on line 656: Actualism is dogmatism and insists on ideological purity.
xxx/ellauri170.html on line 885: In March 1909 Mead founded the Quest Society, composed of 150 defectors of the Theosophical Society and 100 other new members. This new society was planned as an undogmatic approach to the comparative study and investigation of religion, philosophy, and science. Masturbation and sexual touching was no longer on the agenda.
xxx/ellauri177.html on line 665: Eikö hän tiennyt petoksistaan? eikö hän tiennyt, että hän usein leikkii lähestymällä pehmeillä tassuilla ja kaivavansa niitä sitten veitsen tavoin uhriensa luihin? Ja hänen raivonsa kaksinkertaistui, kun hän ajatteli joutuneensa tähän ansaan kuin lapsi. Joten hän olisi edelleen maassa, ja synti kyykisi voitokkaasti rinnassaan! Tässä hän nyt kielsi Jumalan. Se oli kohtalokas virhe. Haureus tappoi uskon. Sitten dogma mureni. Epäily lihaa kohtaan, vedoten sen saastaisuuteen, riitti pyyhkäisemään koko taivaan. Jumalallinen sääntö ärsytti, mysteerit saivat ihmiset hymyilemään; alennetun uskonnon nurkassa he makaavat keskustelemassa sen pyhäinhäväisyydestä, kunnes he olivat kaivaneet itselleen reiän mudassaan nukkuvalle eläimelle. Sitten tulivat muut kiusaukset: kulta, valta, vapaa elämä, vastustamaton tarve nauttia, mikä toi kaiken takaisin suureen himoon, vaurauden ja ylpeyden vuoteelle. Ja me ryöstimme Jumalaa. He rikkoivat hirviöt ripustaakseen ne naisen epäpuhtaudelle.
xxx/ellauri225.html on line 103: Mitä jää puuttumaan? Dualismi, pakko, uhkailu ja rangaistukset. Herra isoherra joka sanelee mitä saa, pitää ja ei saa tehdä, taikka muuten. Tunnepitoinen usko, dogmaattinen vimma, palkinnon lykkääminen kuonpuoleiseen elämään sekä hihhulien arvostus. Rukoileminen, siis kiitos, anteexi, ole hyvä osoitettuna näkymättömille yläkerran pojille. Siunaamista sisältyy kuitenkin Ursulan uskontoon ym sosiaalista liimausrituaalia. Vittu rituaalitkin on aika syvältä.
xxx/ellauri237.html on line 202: Akateemisessa teologian opiskelussa on vähennettävä filosofian ja dogmatiikan osuutta ja korvattava sitä opiskelijoiden opastamisella henkilökohtaiseen hengellisyyteen ja käytännön elämään. Saarnaamisen on muututtava yksinkertaiseksi ja luovuttava oppineisuuden osoittamisesta ja tähdättävä kuulijakunnan uudistumiseen ja kasvamiseen.
xxx/ellauri237.html on line 978: El hecho de que las personas altamente funcionales de Carl Rogers sean enemigas de los dogmas y las convenciones hace que miren más allá de lo considerado como "normal". Esto proporciona las bases necesarias para que puedan desarrollar su creatividad (deshonestitad).
xxx/ellauri286.html on line 253: Neuvostoliito (sic, my joke) esiintyi aikoinaan ”toisena maailmana”, joka tarjosi vaihtoehdon kapitalistiselle maailmalle. Siellä esitettiin sangen dogmaattisia väitteitä tämän vaihtoehdon tieteellisyydestä ja sen tuottamista tuloksista. Toisin kuin monet muut, en nähnyt mitään syytä ottaa näitä väitteitä täydestä, mutta olin sen sijaan hyvin kiinnostunut näkemään, mitä niiden takana todellisuudessa oli! Epärehellisyyttä! Myös muualla älyllinen epärehellisyys näytteli suurta osaa. Itse asiassa Venäjän pöllämystö näytti olevan siitä vapaampi kuin länsimainen. Venäläiset ovat epärehellisiä mutta muuten mukavia, vaikka groteski järjestelmä pitää niitä nyttemmin otteessaan, kapitalismi nimittäin.
xxx/ellauri293.html on line 114: Kun tämä erä oli hävitty, hiänen apostolin nazojensa täsmällisestä luonteesta on sitten keskusteltu sitä enemmän. Varmaan Juuniakin oli pelkkä postinjakaja oranssilla sähköpolkupyörällä? Jakoi lähetystön miehille vahvistusta Voltti-jakorasiasta selällään? No ei! Viime aikoina on feministisessä teologiassa jopa kehitetty Bauckhamin ja Jewettin pohdintoja Paavalin kaavailemisesta Juniaa Kristuxen seuraajaksi. Mitä, Kristusko ilman häntää?! Tämä on herättänyt lisäkeskusteluja Paavalin apostolisesta legitimiteetistä. Yii-Jan Lin on lisäksi epäillyt Jeesuxen liian keskeistä asemaa kristinuskossa ja sen sukupuoli-identiteettiä. Lähi-idän rooli globaalisessa dogmassa on sitäpaizi ylikorostunut Kiinan ja Amerikan kustannuxella.
xxx/ellauri356.html on line 483: Philippe oli maolainen: Alas dogmatismi, empirismi, opportunismi, revisionismi! Eläköön todellinen avantgarde! Eläköön Maotsetungin syyläinen ajatus! Jo seuraavana vuonna Sollers tervehti uusia filosofeja ja La Barbarie à face humaine -teosta, jonka Bernard-Henri Lévy oli juuri julkaissut, "selkeän, räväkän, ytimekän manifestin". Hän kirjoittaa erityisesti, että "sosialismi ei ole vaihtoehto kapitalismille, vaan sen vähemmän menestynyt muoto tai jopa pelkkä keskittyminen" ja julistaa ihailevansa kirjailija Aleksanteri Solženitsyniä ja kuuluvansa niihin, joita hänen lukemansa on "hitaasti, perusteellisesti muuttanut". Siinäpä takinkääntäjä!
59