HITON HIENO SAVOTTA

display:none">Sanasotaa

Jarmon todistus

Min favoritdag

display:none">{span style="color:white;background-color:blue"}2020{/span} Saippuaa

• määrätietoinen
• fixu
• ovela
• 
  ellauri020.html on line 453: Persian satraapista Bagdadissa tuli muusia.
  
  ellauri020.html on line 464: Kun salaatit asetettiin tyttöremmin eteen, ne pysty nokkimaan vaan pari haarukallista. Palanutta Liisaa oli kadehdittu, nyt on vaikee pidätellä hymyä. Korjaan kyyneltä. Kaikki nää naiset oli veikanneet mustaa hevosta vasten vanhempien tahtoa (tai oli ize sellaisia, kuten Katrinka), ja saaneet jackpotin. It just goes to show. Ne jonka kaakit hävisi ei istu nyt Grenouillessa. Tää kai siis todistaa jotakin, piru tietää mitä. Liisan vanhemmat oli snobeja kun hyljexi wannabe lehtikeisaria, ite ne oli rikastuneet lihapakkaamosta Chicagossa 20-luvulla. Daisy tietää mitä sana snobi merkizee, tajuaa snobiuden suhteellisuusteorian. Snobi se on snobillakin, niinkuin herra herralla.
  ellauri020.html on line 468: We were walking through the rubble of the Commodore Hotel, which would soon reopen as the Grand Hyatt. Ivana had been given the responsibility of supervising all the decoration; she was hard at it, despite the fact that she was wearing a white wool Thierry Mugler jumpsuit and pale Dior shoes as she picked her way through the sawdust. “I told you never to leave a broom like this in a room!” she screamed at one worker. Screaming at her employees had become part of her hallmark, perhaps her way of feeling power. Later, in Atlantic City, she would become known for her obsession with cleanliness. Determined to bring glamour to Trump Castle, she became famous for her attention to appearances, once moving a pregnant waitress, desperate for big tips, off the casino floor. The woman was placed in a distant lounge and given a clown’s suit to disguise her condition.
  ellauri020.html on line 472: Gaalaruuan kokkaa kestojulkkixet pienissä kojuissa essut eessä ja kokinhatut päässä. Siinä oli meitä poikia, siinä oli sanos nyt, niin Oprah Winfrey, Sylvester Cat, Roger Moore, Liz Taylor, Joan Collins, Julia Child, Patrick Suppes, the Beatles, Eput, Eino Gröhn ja Veli Vesselin Volvon vasen etulokasuoja. Niin ja Huuhkajat. Kiveshuoneessa (ballroom) rikkaat hytkyy rokkia rehupiiklesien tahdissa. Paikalle tuli mm. Goodmanit, Jensenit, Suikkaset ja jansenistejakin puolijoukke.
  ellauri020.html on line 483: Nyt ruvetaan jo nähtävästi petaamaan razastajanvaihdosta. Aku ei saa aikaan lasta eikä paskaakaan, partaveizi Hannu Hanhi on jo osoittanut siitoskykynsä Natalien avulla. Se alkaa taas vikitellä Iinestä. Akun jahti on ehkä maailman suurin, mutta Hannulla on toimiva. Akun jahdissa on (Iivana rakastaa näitä seikkaperäisiä brosyyrejä, ne saa sen kai tuntemaan izensä päteväx ja menestyneexi):
  
  ellauri020.html on line 524: Eikä siinä kyllin. Iivanan tarinat ällistyttäisivät jopa raitapyllyistä paviaania. Kylli-täti piirtää ja kertoo toinen toistaan uskomattomampia tabloidisatuja. Pikku orava kysyy äidiltään: onko nyt joulu? Katrinka odottelee uutta pukkia. Äidin mekossa on kukkia. Karinka on lapseton äiti pallo hukassa. Nyyhkyä.
  ellauri020.html on line 550: Katiska jyrkässä nousukiidossa kommunismin köyhyydestä tuntee herkästi rahan arvon (tää on Iivanan eufemismi ahneelle), ja kysyy sarkastisesti anopilta, onko rahanteko muka syntiä. Ei se vaan lapsettomuus, on vastaus. Nyt alkaa Akukin kaivata perijää, se on 45, eikä enää nuori. Hommiin siis. Akun letku viedään pajalle. Nyt käy ilmi mistä Katiska kantaa kaunaa Sabriinalle. Se huutaa tabloidissa julki koko seurapiirille Ankkojen mahouden ja turhat yrityxet lisääntyä. Akun siittiöbiljoonat lasketaan, ne näyttää riittäviltä, onko vika sittenkin Katrinketissä? Outoa ettei keinosiemennystä harkita, eikö se 80-90-lukujen vaihteessa ollut vielä optio? Mengele olisi varmaan mielellään taas kyynärpäätä myöten Katjan sisällä.
  ellauri020.html on line 635: Lihava riita joulupyhinä. Kuten muut avioparit, ne tuntee toisensa heikot kohdat ja hyökkää armotta niihin, täsmäpommittaa kuin USAn armeija. Seku ei tee niin, vaikka voisi. Se ei pure tappavasti, vaan enimmäxeen haukkuu syystä, näykkii sattuvasti muttei niin sattuvista kohdista. Joskus mä yritänkin vähän ryhdistäytyä, ihan kiitollisuudesta. Ja koitan noudattaa sen esimerkkiä. Ankat ei: paidan ja pepun tiet eroavat, Aku lähtee Calisotaan, Iines St.Moritziin.
  ellauri020.html on line 681: Katriina pukeutuu Victor Costan housuihin (Victor saa olla kalsarisillaan tänään), kermaperseen väriseen svetariin, ja menestysjakkuun tweedistä. Se tuntee izensä ihan koulutytöxi, aika monta kertaa luokalle jääneexi, joka saa paljon viikkorahaa. Viihteen vuoxi ne menee Vermoon raveihin. Katrinka voittaa vedonlyönnissä £100 ja Markku häviää £50. Mut lyön vetoa et se pääsee vetäsemään ennenkuin päivä on pulkassa. Huono on onni pelissä, hyvä lemmessä. Illalla ne menee uupperaan. Katjuskalla on läpinäkyvä rinnusta ja keuhkotkin on vielä komiat. Komia on Markkukin - hetkinen tshekkaan kenen - ai niin Armanin puvussa. Sillon aina kalliit kuteet, Katinka hokaa vasta nyt. Sabrina huomaa ne ovella, ja Katjusha riitelee vähän Markun kanssa siitä, pitäiskö sille antaa potkut.
  ellauri020.html on line 700: Sen pituinen se. Aamuneljään kesti lukea. Ois kestänyt kauemmin, jos ois ollut yhtään pitempi. Katiskaan tuli Katrinkalle kaikki kalat lopulta, niin meemit kuin kauan odotetut geenit. Ei tarvinnut kesken uran nuutua, kuten Uuden Heloisen, eikä loppuun saakka pihdata, kuten Pamelan. Sevverran on tullut edistystä naisen osaan.
  ellauri020.html on line 721: However unlikely it seemed, Ivana was now considered a tabloid heroine, and her popularity seemed in inverse proportion to the fickle city’s new dislike of her husband. “Ivana is now a media goddess on par with Princess Di, Madonna, and Elizabeth Taylor,” Liz Smith reported. Months earlier, Ivana had undergone cosmetic reconstruction with a California doctor. She emerged unrecognizable to her friends and perhaps her children, as fresh and innocent of face as Heidi of Edelweiss Farms. Although she had negotiated four separate marital-property agreements over the last fourteen years, she was suing her husband for half his assets. Trump was trying to be philosophical. “When a man leaves a woman, especially when it was perceived that he has left for a piece of ass—a good one!—there are 50 percent of the population who will love the woman who was left,” he told me.
  ellauri020.html on line 723: Tämmöisistä saippuoista ja niiden iänikuisesta toisteisuudesta voi päätellä, et tää just on karhun elämää, näin ne nimenomaan mettä kämmentää, ei se siitä kummemmaksi muutu, onko paljon täppää vaiko vähemmän. Elämä on saippuaa, suopa joka karhun elämää, kaikilla sen arkisilla mausteilla, vaikka tosi puleerattuna. Ja saablaristi tuotesijoittelua. Ei tarvi mainostaukoja kun koko texti on yhtä brändisuoltoa. Saakohan ne näistä tuotemerkeistä extra provikaa? Lyön vaikka vetoa.
  ellauri020.html on line 836: Guardian-lehden arvostelu, jota tässä referoin, on mieltä, että Kunderan keekoilu teki sen kirjoista epäuskottavia. Niinhän se tekikin. Ne ei ole zygologisia. Sen henkilöt ei puhu itekseen. Ne ei mieti omia asioitaan tai izeään vaan Milan pompittaa niitä kaivellaxeen ize jotain hämärää, jota voi sen mukaan avata vaan avainsanoilla: “body, soul, vertigo, weakness, idyll, Paradise”. Tulee mieleen Dumbledoren muutamat sanat koulun avajaisissa:
  ellauri020.html on line 871: vahingoittaa lähimmäistään, kauimmaisesta puhumattakaan. Kun yhdistää tän tarpeen
  
  ellauri021.html on line 18:

  CARLSON PUUTTUU PELIIN

  display:none">Epigrammeja

  
  ellauri021.html on line 113: "I distrust a man that says when. If he's got to be careful not to drink too much, it's because he's not to be trusted when he does."
  ellauri021.html on line 199: Äidistä tuntuu kuin olisi ollut saippuassa jo kymmeniä vuosia. Kauniit ja rohkeat ovat mulle kuin toinen perhe. Tarkemmin lukiessa ilmenee, että tämä uutinen on uusinta kahden vuoden takaa. Pikku Imaami syntyi vuonna 2018. Nyt se jo kävelee. Kauniista ja rohkeistakin näytetään paljon uusintoja. Onhan elämä muutenkin pääosin uusintaa. Pikku Imamin vanhemmat uskovat että sen nimi tarkoittaa uskoa. Taitavat olla vääräuskoisia. Se tarkoittaa imaamia. Parturin jälkeen mun parta oli niin hieno, että voisin hakea töitä imaamina.
  ellauri021.html on line 228: Mr. Pig välitti enemmän Howardista
  
  ellauri021.html on line 239: Vanhuxetkin hoivakodissa
  
  ellauri021.html on line 390: Brittihovissa on väpelö neandertaali Harry nainut röyhkeän Cro magnonin. Saattaapa nyt jo vähän katuakin kauppojaan. Charles maxaa omasta taskustaan niiden ökymenoista 95%. Vaivaisen 5% tähden ei Meghan enää jaxa kumarrella hovin rasisteja. Se haluaa mieluummin yxinvaltiattarexi omalla tontilla. Kanadan julkkisten kunigattarexi. Charlesin on paras jatkaa pulittamista, sillä muuten Meghanilla on siitä ja sen äidistä PAAALJON kerrottavaa keltaisille lehdille.
  ellauri021.html on line 786: Niistähän mä, plus vähän isästä ja äidistä.
  
  ellauri021.html on line 888: Tää Antero on varmaan sen Phyllis Schlaflyn poika, joka vastusti Amörikän perustuslain Equal Rights Amendmentia 70-luvulla, jossa oltais annettu sille tasa-arvoiset oikeudet miehensä ja poikansa rinnalla. Siitä ei Pyllis pitänyt, se tykkäs enemmän pyllistellä miesten edessä. Vitun shitfly, zezekärpänen, reactionary cunt dogmaattisessa unessa. Siitä on nyt tehty joku HBO-sarjavideo. Poika Antero odottaa vielä vuoroa. Epistä, mix äidistä leffa ennenkuin pojasta?
  ellauri021.html on line 892: Schlafly argued that the article on the Renaissance does not give sufficient credit to Christianity, that Wikipedia articles apparently prefer to use non-American spellings even though most users are American, that the article on American activities in the Philippines has a distinctly anti-American bias, and that attempts to include pro-Christian or pro-American views are removed very quickly. Schlafly also claimed that Wikipedia´s allowance of both Common Era and Anno Domini notation was anti-Christian bias.
  ellauri021.html on line 895: Mitäs löytyy Trumpin perskärpäsen sikanautapurkista? Ihan niitä tavallisia raaka-aineita: luomisoppia ihan sikana, ilmaston lämpiäminen on turhaa puhetta, naudat viihtyy mainiosti pihatoissa. Artikkeli pohjois-amerikan luoteisosan puumustekalasta. Abortti aiheuttaa rintasyöpää, ja onania karvaiset kämmenet. Suhteellisuusteoria on fuskua, se edistää arvorelativismia.
  ellauri021.html on line 943: Schlafly is a surname of German-Swiss origin. Not to be confused with Schläfli. Mild-mannered Daniel L. Schlafly Sr., vice president of a family business (bottled water), AKA Dan Schlafly, 47 in 1960, is a Roman Catholic who never attended a public school* and never sent his three children to one. Daniel L. Schafly Jr. spent eight years in Jesuit schools, then went on to graduate work in the US and abroad. He chose history as major. As a twenty-one- year-old student, he was amazed by the result of the Soviet victory in World War II when he crossed the Berlin Wall (still under construction) from free West Berlin with its independent citizens into militarized Communist East Berlin, where everyone was dispirited, everything was shabby. Daniel L. Jr., who supported St. Kolbe´s sainthood, became a staunch anticommunist.
  ellauri021.html on line 950: Wikipedia still fails to live up to its liberal values. In 2018, Wikimedia disclosed that only 17.67% of over 1.5 million biographies on the site are about women. Of the over 135,000 active editors on Wikipedia, surveys indicate that only 8.5% to 16% are female. See: Examples of Bias in Wikipedia.
  (Lue: Naisetkin äänestävät jaloillaan. Turhaan herra puuhaa sekä hääräilee, täällä tehdään niinkuin miehet määräilee.)
  ellauri021.html on line 956: So refreshing: Trump said "we don't want to be politically correct," and criticized how long it took an officer to remove a woman who was disrupting the event.
  (Lue: Ihanaa! Turha kainoilu on menneen talven lumia, naisille öykkäröinti on taas poliittisesti korrektia. Eiku niska peffa kii, etenkin peffa.)
  ellauri022.html on line 18:

  Pikku naisia

  display:none">Naisasiaa

  
  ellauri022.html on line 36: Louisa May Alcott oli toisen sukupolven julkkis Concordissa, vihas paparazzeja. (ks oheinen valitus.)
  
  ellauri022.html on line 222: Yx mitä Luisa jaxaa termentää, ja missä se on ihan oikeassa, varmaan iskän transsendentalismin peruja, on että jengi ryhdistäytyy parhaiten, kun vetoo niiden parempaan minään, eli saa ne tunteen izensä jo valmiixi paremmixi. Se toimii paljon paremmin kuin haukkuminen.
  ellauri022.html on line 230: Darwinin disainaama ominaisuus luonnossa. Olemassaolon kilpailu. Mikä se sellainen kilpailu on jossa kaikki voittavat. Se on kasvuräjähdys, vastaa kapitalisti ja räjähtää nauramaan.
  ellauri022.html on line 259: Herra Pshaw tekee vararikon ja Tom saa potkut yliopistosta. Se on voi. Sentään Tomin tukka on nyt ruskea, kiharainen ja pehmeä. Jotain hyvääkin. Punaiset tukat on naurettavia. Shawn porukat ottaa vararikon aika tyynesti. Herrastytöt näkee siinä valoisia puolia. Saa siivota ja kokata ja laskea pennejä. Aika Austen meininkiä kirjasta Järki ja tunteet. Naisen osakkeet nousee kun meemit vähenee. Tietysti koska meemit on miesten handussa. Niin on käynyt molemmissa maailmansodissa. Tulispa niitä vielä kolmas.
  ellauri022.html on line 289: Lopussa on kuin onkin John Milton -viittaus. Länteen uudisraivaajixi muuttaessaan Tom ja Polly on kuin Miltonin Aatami ja Eeva, jotka rakasteli yöt lehtimajassa ja haravoizi päivät puistotietä. Kuin naku Eeva alastomalle Aatamille, Polly väläyttää rinnallansa Tompalle todellista onnea. Työ ja rakkaus, ne on puritaanin onnen avaimet.
  ellauri022.html on line 304: May nothing you dismay,
  ellauri022.html on line 306: Unto my dismal lay.
  ellauri022.html on line 395: Of tempers tried, distracted brains,
  ellauri022.html on line 447: Pollyannan äidistä Eleanor Porterista on vähän elämäkertatietoa, sekin tylsänlaista.
  
  ellauri022.html on line 474: Fielding kirjoitti Richardsonin Pamelasta parodisen miesversion Joseph Adams.
  
  ellauri022.html on line 494: This time, stop frequently to ask pertinent questions and engage children in discussion.
  
  ellauri022.html on line 606: Todistaako se jotain että Siri aina tappaa nää pikku Maxit, Paul doppelgängerit. Ingan uus heila Henry on sen miesvainaan elämäkerturi. Inga kysyy Ekeltä minkälainen nainen makaa rakkaan miesvainajansa elämäkerturin kaa. Kai Sirin tapanen. Siri antaa taas ymmärtää et se on oikeestaan Paulin haamukirjottaja. Kexii sille juonet ainakin. Helppo uskoa. Paul on sen verran tollon olonen. Innostuu pesäpallosta. Leo Herzberg, ei siis Lars (joka ei saanu Helsingistä virkaa mun ansiosta ja styylas Mereten kaa), on kameo Sirin bestselleristä What I loved, jota en oo lukenut. Hypistelee Ingaa vaatteet päällä keppi kädessä.
  ellauri022.html on line 620: Kaikkein tuhnuisinta on Eken sanattomat käsieleet et Burtonilla on liikaa meikkiä. Mitä se sille kuuluu. Mix jengi on niin avuliasta naamaan jääneiden ruoanjätteiden ja aukijääneiden sepalusten kaa? Pitää aina huomautella. Mitä se niitä niin kiinnostaa? Ai wei, sanoisi jiddischixi Max, ellei se oisi kuollut.
  ellauri022.html on line 667: Se oli kermaperse Bostonin paremmistoa, papinpoika, äidin lemmikki. Rexin juoxupoika Harvardissa, silti keskinkertaiset paperit. Koulun jälkeen lomaili Floridassa biitsillä ja väsäs runoja. Surffaili siellä Napsun pojan Muratin kaa. Arvaa kyllä mitä hommailivat after ski.
  ellauri022.html on line 696: Harvardissa se vähän lyttäs Jeesusta, ja sai porttarin 30 vuodexi. Vähän kontroversielli suurmies siis. Seppoilu on hyvä asia, mut jeesustella pitää myös. Jumalisten mielestä Emerson lempatessaan luomakunnan isähahmon jätti jälkeen tukun orpokotilapsia. Sellainen ei vetele, kyllä iskä tarvitaan joka perheessä.
  ellauri022.html on line 703: Emerson julisti jenkit älyllisesti izenäisixi Euroopasta 1837. Lowell, jonka kirjastosta Harvardissa me 80-luvulla löydettiin vanhoja Outsidereitä, piti sitä ennenkuulumattomana. Jonkun pastori Piercen mielestä se oli puhdasta sekoilua.
  ellauri022.html on line 716: Emerson peukutti luovaa tuhoa, sisällissotia, vallankumouxia ja lamakausia. Ne parantaa maan verenkiertoa. Ja edistää veronkiertoa. Rafu osti paasauxella ansaizemillaan rahoilla maata ja vettä, geen kai hydoor, kuten ammoin Persian kuningas.
  ellauri022.html on line 919: Kirjoitti Todesfugen heti Seijan synnyttyä 1952 mut hävis runokilpailun tyttöystävälle. Suuttui sille siitä kuten mä, kun hävisin tikanheiton Seijalle. Paulkin vähän plagioi muilta runoja, Todesfugekaan ei ois mennyt läpi Urkundista. Sääti ranskalaisen aatelisen tytön kaa, jonka sukulaiset eivät tykänneet. Vähän kuin Julie ja Pröö. Kirjoittivat melkein yhtä monta kirjettä kuin ne, tai Seija ja mä pienenä. Hukuttautui Seineen sinä vuonna kun Petsku oli Lapissa. Ja mä Konstanzissa. Ois täyttänyt sinä vuonna 50, se on vaikea paikka monille. Mä kävin yxin Australiassa 50-vuotiskesänä, ja syxyllä tarjosin vanhemmille kiinalaista sapuskaa. Ne söivät epähuomiossa chilikastiketta raakana ja kävivät kuumana. Seijalla ja Helmillä oli söpöt kiinalaiset putkimekot.
  ellauri022.html on line 932: Nizami Ganjavi ( persia: نظامی گنجوی, latinoitu: Niẓāmī Ganjavī, l.  'Niẓāmī of Ganja ' ; n. 1141–1209), Nizami Ganje'i, muodollinen, Jami, jonka nimi oli Nezami, Nizami -Dīn Abū Muḥammad Ilyās ibn-Yūsuf ibn-Zakkī oli 1100-luvun muslimirunoilija. Nezāmia pidetään persialaisen kirjallisuuden suurimpana romanttisena eeppisenä runoilijana, joka toi persialaiseen eepoxeen puhekielen ja realistisen tyylin. Hänen perintöään arvostavat ja jakavat laajalti Afganistan, Azerbaidžanin tasavalta, Iran, Kurdistanin alue ja Tadzikistan.
  ellauri023.html on line 19:

  OLLIN
  kurjuus

  display:none">Kertomuxia

  
  ellauri023.html on line 45: Kuinka tämä kirja syntyi? Unto Kunnas istui Kaarlo Syvännön kodissa Israelin kuuman auringon alla 1957. Olin silloin viisivuotias, osasin jo lukea. En muista lukeneeni Ollin kurjuus -nimistä nidettä, sitä ei varmaan ollut pääkirjaston lastenosastolla.
  ellauri023.html on line 64: Olli asui äidin kaa Kelvän pysäkillä 8 kuukautta, äidistänsä eristettynä.
  
  ellauri023.html on line 143: näköiset kuin kyyhkyset. Jälkimmäinen puoli meni putkeen, kun luokan tytöt todistivat
  
  ellauri023.html on line 311: Koskiset eli Kossut oli muinoin jehovan todistajia. Jotain on siitä jäänyt
  
  ellauri023.html on line 366: naapurin helluntailaisten kanssa kuin siskon jehovan todistajien, vaikka oli
  
  ellauri023.html on line 438: lopulta tarpeexeen Paavon vuosi-ja-vohla tahdista, keräsi kamppeensa ja
  
  ellauri023.html on line 441: tullut enää lisää samassa tahdissa. Muistan minäkin Kauko-Paavon kahnustamassa
  
  ellauri023.html on line 543: Näitä on myös Jane Austenin Sanditon filmatisaatiossa. Se on hyvä uudisversio, koska se on yhtä naurettava kuin Austen izekin. Mut mä olen kylä tosi pettynyt jos Otis osottautuu huijarixi. Se olisi silkkaa rasismia. Mut pakkohan sen on olla, koska yrmy Sydneyn on oltava oikeassa, jotta sen voi päästää Charlotten pukille. Siis Otis, olet pesukarhu versio Wickhamista, sori siitä. Pluto, olet oikea pelle!
  ellauri023.html on line 560: Aika taivaallinen oli olo Beckyllä hotellihuoneessa seuraavana aamuna Luken kaa. Tyydytetty olo. Ei niinkuin Rikun pilkkaamalla unbefriedigte Fraulla autobaanalla hienon mersun kyydissä. Luke ei ole nolo, eikä huonojen tilanteiden mies. Ei toikkaroi jouluaattona päässä syväjäädytetty kalkkuna. Se olis noloa, väärällä tavalla, suhteen tässä vaiheessa.
  ellauri023.html on line 562: Kinsellan Soitellaan, soitellaan on myös mainio. Nolojen tilanteiden nainen iskee taas. Mut huomaa edistys johku Rousseauhun verrattuna: vaik Poppy nolostuu, se ei enää häpeile. Nolo ei selviä niin hyvin kuin ize tahtoisi, ja kilpailijat nauraa. Häpeilijä kyyristelee pahexuvien anoppien ym tuomizevien seurakunnan vanhimpien edessä. Suunnilleen ainut kerta kun Poppy tuntee häpeää loppupeleissä, on kun se aiheuttaa pettymyxen häävieraille, pyörtäessään pyhät lupauxet, tai niiden antamisen oikeammin. Menee juhlat pilalle. Se ei tahtoisi tuottaa muille pettymystä. OK, saa olla kiltti muille, muttei tartte nöyristellä.
  ellauri023.html on line 594: Samalla lailla, jos estetiikan olisi määrä olla tiedettä, sen pitäisi selvittää, mikä saa jotkut ihmiset tykkäämään tyttärestä ja toiset äidistä. Ei sen luulisi olevan niin hurjan vaikeeta. Mutta eihän Arska haluakaan siitä tiedettä, se haluaa nimenomaan jatkaa haistelua ja kritiikkien tekoa, sitä löpinää, joka pitää esteetikot leivän syrjässä.
  ellauri023.html on line 610: Taiteen tarpeesta on vaikeampi sanoa, kun taiteellisesti kaunis on enempi irrallaan darwinistisista hyötynäkökohdista. Taide ei aina edes ole kaunista, vaan vaikka hätkähdyttävää. Ruma voi olla hyvää taidetta. A good kind of hurt.
  ellauri023.html on line 614: Jos luonnonkaunis todistaa hyvistä geeneistä, niin taide vois sitten todistaa hyvistä meemeistä. Roopesta hrahahlaari täynnä lantteja on kaunis näky. Se on viesti jostain maallisesta hyvästä.
  ellauri023.html on line 709: "Esteettinen elämänlaatu on sama kuin stoalaisuus yhdistettynä hyvään makuun ja pyrkimyxeen." (Aarne Kinnunen: Estetiikka)
  ellauri023.html on line 732: Mucius thrust his right hand into a fire which was lit for sacrifice and held it there without giving any indication of pain, thereby earning for himself and his descendants the cognomen Scaevola, meaning "left-handed". Porsena was shocked at the youth's bravery, and dismissed him from the Etruscan camp, free to return to Rome, saying "Go back, since you do more harm to yourself than me". At the same time, the king also sent ambassadors to Rome to offer peace.
  ellauri023.html on line 847: heilansa kanssa, joka vaan pudisti sille päätänsä. Kaikki tää varmaan,
  
  ellauri023.html on line 1002: Mikä oli todistettava: terve izekkyys
  
  ellauri023.html on line 1003: edistää markkinataloutta ja kiihdyttää
  
  ellauri023.html on line 1089: Kassit ja pullot ja jalkapallo. Ne liikutti Vessa-Mattia. Systeemiälli tunnustelee mielen ihmettä, joka ei rationaalisesti selity. Sitähän se Jeesuskin. Joz zää zaat tehdä sitä zää oikeesti haluat, zitä mitä eniten rahastaa niin ... mitä? Pitää pistää parastaan. Pitää olla karismatiikkaa, karismatematiikkaa. Tää Ploirin uudissana on ainoo kohta luennolla missä matematiikka tulee esille, vaikka teknillisessä korkeakoulussa ollaankin. Bertalanffy kääntyy selin haudassaan.
  ellauri023.html on line 1111: Sama meno jatkui vaimo Lusijan kaa sodan jälkeen entisessä kodissa, jonne ne muutti Esterin kotkannenän ja silmän alle. Lusija oli toinen kylmiö, ne ei juuri edes naineet keskenään. Sanoo elämäkerturi, johon ilmeisesti ei ole juuri luottamista. Primo bailas kavereiden kaa, Damiano Malabaila, se oli armoitettu seuramies ja julkkis.
  ellauri023.html on line 1122: Kun ryssät vapauttajat näki vangit, ne kaikki häpes izeään ja toisiaan. Myötähäpeää. Jokainen on jonkun juutalainen, kirjoitti serkku. Leevi oli liian vasemmistolainen eikä saanut Nobel Prizeä, jäi ilman kuten Amos Oz. Sen sai sen kaveri Elie Wiesel, romanian jutku, jolla oli enemmän holokaustinazoja, sen isä oli kuollut Buchwaldissa. Pop goes the Weasel.
  ellauri023.html on line 1176: Helmikuussa ennen kuolemaa se kertoi jenkkikääntäjälle Ruth Feldmanille (selkeesti jutku sekin) että sen masis oli joissain suhteessa pahempaa kuin Auschwitz, koska se ei ollut enää nuori eikä ollut enää voimia. Sen perhe oli varma asiasta: "Nei! nyt se teki millä se aina uhkasi", sen vaimo valitti, kun kuuli mitä oli sattunut. (Paizi ne ei osanneet kuin pari sanaa jiddishiä.)
  ellauri023.html on line 1222: Hupaisaa kyllä rovasti Rovamo perustelisi luojan tarvetta ihan samalla ex nihilo nihil fit argumentilla. Sen kexi Parmenides: ouden ex oudenos. Idealismin ykkösmies. Eli kukas tän kaiken loi ellei ollut luojaa ekana? Se ei kyllä toimi sen paremmin kuin muutkaan yrityxet vetää herraa hatusta, nimittäin voi kysyä takas mistäs reiästä se luoja sitten tuli? Tyhjästäkö? Jos se on ollut aina, niin mixei luodut sitten pystyis samaan. Kumpi oli ensin, muna vaiko kana? Kilpikonnia koko matka alas asti, kuten mummu todisteli Bertrand Russellille. Tästä löytyy pelkästään Wikipediasta löpinää sivukaupalla.
  ellauri023.html on line 1226: Tai ontologinen todistus: jumala on täydellinen, sillä on kaikki ominaisuudet, olemassaolo mukaan lukien. Mutta jos se onkin täydellinen ääliö? Kaikki hyvät ominaisuudet, korjaan. Kenen mielestä? Jos se onkin torakka? Onko sen olemassaolo sitten hyvä asia? Hyvä torakoilleko? Ja onko olemassaolo edes ominaisuus? Ei kai määritelmillä voi välttää oletuxia? Olemassaolo ja yxikäsitteisyys pitää todistaa erixeen, näin opetettiin logiikan ja matikan tunneilla. Tuliko sieltä jehova vai allah? Vai molemmat, the more the merrier? Ei tästä tule lasta eikä paskaakaan. Aina todistetaan joko liian paljon tai liian vähän.
  ellauri023.html on line 1228: Tai argument from design eli Rousseaun kelloseppätodistus: kelloseppä on fixumpi kuin kello jonka se rakensi. Ei kelloseppää, ei kelloa. Ei kelloa, ei kelloseppää. Mitä tarkoitatte? Selittäkääpä tarkemmin! Tää tuskin ois vakuuttanut Lucky Lukea, eikä elukoita ennen kelloseppiä, jotka rakensi mahassaan pieniä elukoita tunnetulla konstilla, joista tuli niitä etevämpiä. Vitun antropomorfismia koko jumala. Apina sen loi omaxi kuvaxeen. Helpompi uskoa, että tyhjästäkin voi jotain nyhjästä. Tai haahkan munasta. Ex nihilo aliquid fit.
  ellauri023.html on line 1244:

  Tapasimme loppukesällä Saariselällä isän ja Petterin kanssa kaverinsa kanssa vaeltavan Pertti Rovamon 1970. Sitten tämä ettei ollut ei-assilaisten kanssa erimielisyyksiä dilemman hallituksessa. Savustuin sieltä ulos kun viimeinen itseni lisäksi ei-assilainen Mirja Metsola ilmoitti liittyneensä seuraan. Rovamo disainasi äänestyksen, jolla mut olisi nollattu tai suututettu ja kävelin ulos. Jätkä ei saa sitä anteeksi vaikka tilaisi ruokalähetillä helvetistä Ketoselle hehtolitran vissyä ja suolatun maitovalaan.

  
  ellauri024.html on line 18:

  MISTÄ VOI LÖYTÄÄ VASTAUXIA?

  display:none">Vastauxia

  
  ellauri024.html on line 24: Pylkkästen mökkinaapurit Kossut oli Jehovan todistajia. Jehovalaiset ja helluntalaiset on monessa suhteessa ääripäitä Jeesuxen seuraajien joukossa. Se näkyi hyvin niiden tonttien yleisestä kunnosta. Jehovan todistajissa hämmentävää on niiden jenkkiläinen uusasiallisuus. Jeesuskin on kuin äsken parturissa käytetty, komeilee aikansa liikemiehen three piece suitissa: valkoinen nuttu, vihreä huivi ja narusandaalit. Jeesuxella oli samanlaisia omituisuuxia kuin isällään. Jeesus näet apinoi isäänsä minkä pystyi. Kai jehovallakin on sitten valkoinen nuttu ja sandaalit. Suittu tukka ja parta vaikka valkoiset. Se on hyvisten väri.
  ellauri024.html on line 33: Vaikuttava on myös Jehovan todistajien tieteellinen akribia, akateemisluontoinen ote uskonasioihin. Luetellaan ensin tärkeät kysymyxet (A), johin tässä läpykässä alustavasti vastataan.
  ellauri024.html on line 80: Vähän ennakoiden tulevaa, voi yhdistää yllämainitut kysymyxet (A)-(B) näin:
  ellauri024.html on line 173: Krakovan gheton puhdistuxiin. Suu torvella, käsi levynä.
  
  ellauri024.html on line 182: Pahat kielet kertoo bastardista tulleen sekopää.
  ellauri024.html on line 299: Vinkuintiaani antaa aivan sekavia meriselityxiä. "Ei voi antaa työsopimuxia, koska silloin työntekijät vaihtais yritystä." Mitä hittoa tää on tarkoittavinaan? Orjat sanoo just päinvastaista. Täytyy olla kiinalaista logiikkaa. Ja size on olevinaan aivan ällikällä lyöty, kun sille kerrotaan, että lähetit hädissään ostaa toisiltaan vuoroja päästäxeen polkemaan. Hävytön teeskentelevä luikero. Onx tää juippi jonkunlainen toivottu mamu? Kieroja kusipäitä meillä on omastakin takaa. No ehkä niitäkin saa Kiinasta tusinoittain halvemmalla.
  ellauri024.html on line 393: Seuraan tässä Arskan saamaa kirjallista peruskoulutusta, eli elämä ja teokset paradigmaa. Katastrofikässärissä Arska yritti testata kirjailijoiden persoonallisuutta ja liittää sitä niiden kirjoihin. Aika villiä. Ehkä sellainen oli jo silloin 50-luvulla menossa pois muodista, tuli anglosakseista tää positivistinen tuotanto puhuu puolestaan-tendenssi, jonka oppia noudattaa orjallisesti sisareni Kristina.
  ellauri024.html on line 425: Lehmänkäännöxen takana oli analyytikkojen linguistic turn. Aarnelle kuten Beardsleylle estetiikka on kritiikkiä, terävän kielen käyttöä, siis löpinää. Se on esteetikon ammatti, mut sitä löpinääkö siellä tutkitaan? Ois luullut että taidetta, kaunista ja rumaa. Mut ei, kirjallisuustiede on löpinää löpinästä, todistusaineistona vaan lisää löpinää. Se on kai sitä intertextuaalisuutta. Ei pistetä päätä ulos textin hämähäkinverkosta.
  ellauri024.html on line 476: Kahlaan sitkeästi läpi Aarne Kinnusen pientä keltaista kirjaa huumorista ja sen puutteesta. Huumorin ja koomisen keskeräinen kymysys. Se on raskasta luettavaa, koomisista kevennyxistä huolimatta, koska siinä ei hevin päästä puusta pitkään. Kuhan naureskellaan Aarnen tahdissa. Huumorin Herbert Karajan. Vallatonta ja vakavaa savolaisen vääräleuan näkövinkkelistä, näkösmirgelistä, näkösirkkelistä, lainataxemme AVS:n muukalaisvihaista nimismiestä Vesilahdesla. (Nää muistiinpanot on suunnilleen yhtä hajanaisia kuin Aarnen oma suolennos. En pyydä anteexi, ja ihan sama mulle saanko.)
  ellauri024.html on line 608: Joo se on totta, mä en juuri jaxa comedy of errors tyyppisiä juttuja, attikalaista komediaa tai the importance of being earnest tyyppisiä jatkettuja koomillisia väärinkäsityxiä ja petkutuxia. Ne on ihan vitun ikävystyttäviä. Arskan hehkuttama Shakespearin Windsorin iloiset rouvat on just sellanen. Huoooooh. Operatiiviset normit on huooooh, juoni on huoooooh. Monimutkainen ihmissuhdeverkosto, huoooooh. Ainoastaan Shakespearen puheenparsi vähän lohduttaa. Miten äkäpussi kesytetään (Arskan vaimo varmaan tiesi) on poissa muodista, liian setämäisenä, sanottiin Hesarissa sattumalta tänään.
  ellauri024.html on line 633: Ei ihme että monet jälkipolvet on tähän teemaan tarttuneet, niinkuin myös tohon Joosefin ja Maarian triangelidraamaan. Jumala on kolmiyhteinen, mut Maaria vaan kax. Nimi Amfitryon tarkoittaa kahta puolta ahdisteleva. Oiskohan harhautettu Alkmene antanut sen sille. Herakles tarkoittaa Heran (Juppiterin petetyn vaimon) kunnia. Alkmene tarkottaa tosi vihainen.
  ellauri024.html on line 660: Oireellisesti Arska jaxaa aina messuta hyvästä mausta. Et kirjoittajaan pitää tarkkaan kalibroida vizit yleisön normeihin. Se on kyllä aivan hanurista. Maku on vaan makustelijan kitalaessa. Yx tykkää äidistä toinen tyttärestä. Onko tarkoitus, et vizikirja koostuis tyyten samantyyppisistä vizeistä? Satunnainen lukija joko tykkää niistä kaikista tai pitää kaikkia mauttomina. Se olis ikävää.
  ellauri024.html on line 678: Pär Lagerkvist on ikävän oloinen ruåzalainen, nobelisti kotikenttäedulla. Pietistikodista ja virsikirjasta liian pian Darwiniin ja Marxiin pusakan kääntänyt hyyppä, joka itki loppuelämän omaa ja muiden pahuutta, ahisti kun ei ollut enää jumalaa antamassa satikutia ja sitte anteexi, älä enää koskaan tee niin. Hyvin ikävä aivoknääpiö. Ei ihme et Archie tuntee lukkarin rakkautta sen samannimisen kirjan kääpiöön. Se on itekkin kaiken naureskelun takana tollanen kolea synkän armoton kolmannen Moosexen kirjan Mooses. Ingmar Bergmanissa on tota samaa. Langenneita prematurely lauenneita enkeleitä, pikeentyneitä pietistejä, masokristillisiä. Koittasivat päättää: olis joko entisvanhaan tapaan kilttejä ja kunnollisia tukat suittuna, tai sit iloisia ilkeitä ja kampaamattomia ilman omantunnontuskia, eikä tollasia angstaavia vellihousuja. Tää on vanhan ajan modernismia.
  ellauri024.html on line 703: Ainoa käypä vastaus pilkkaan on maxaminen samalla mitalla. Komiikka on markkinataloutta, kaupankäyntiä,. Tilien tasausta, vertaisarviointia. Reilua kilpailua. Sanaseppoilua kilpailijoiden kustannuxella. Sori siitä. Ei ihme että komiikka kukoistaa markkinatalouden johtomaissa briteissä ja jenkeissä, joisa arvot osatan mitata rahassa ja isoäidissä on hintalappu on kiinni pinnillä.
  ellauri024.html on line 741: Alakuloinen tullinpuomi vahtikojuineen, jossa invalidisotilas puhdisti varusteitaan, liukui hitaasti ohizeni. Jälleen samaa peltoa, paikoitellen mustaa, kynnettyä, paikoitellen vihertävää, läpimärixi kastuneita naakkoja ja varixa, yxitoikkoista sadetta, kyyneleistä taivasta, jolla ei näkynyt ainoatakaan valokaistaletta. - On ikävää tässä maailmassa, hyvät herrat!
  ellauri024.html on line 748: Komedian lopetuxesta ilmenee sen opetus. Absurdissa näytelmässä paha ei saa palkkaansa. Sellaisessahan tässä ollaan mukana menossa. Niinsanotut konnat ei opi mitään. Kiertää ympyrää aitauxen laitaa kuin Rothien kilpikonna nimeltä Pippuri. Se kai lopulta karkasi tai Riku kylästyi siihen ja laski palvelijansa menemään.
  ellauri024.html on line 754: Aika myöhään Arska herää huomaamaan komiikkaan liityviä tunteita. Eikös ne ole melkein pääasia? Tunteitahan huumorilla koitetan herättää ja hillitä. Humoristi nauraa sille jota rakastaa, ja rakastaa sitä jolle nauraa. Lämpimästi rakastaa ja nauraa. Siitähän se kaikki alkoi: pelästys, ahdistus ja helpotus, en se niin pahaa olekaan, soromnoo. Aarnekin saattaa nauraa kolmekin kertaa samalle vizille.
  ellauri024.html on line 766: Kauheen vaikee sen on myös ymmärtää, miks pilkan kohde siitä niin kiukustuu. Koska se nolostuu, putoo kuin kana orrelta, vajoo alaspäin omassa ja muiden nokintaraadissa. Näyttää tyhmältä, heikolta ja huonolta. Siitähän tässä oli alunperin kysymys, nokittelusta. Suuttuuhan siitä yhtä hyvästä syystä kuin julkisesta turpasaunasta. Eikä se turpasauna ize edes ole pahinta, vaan paalupaikan menetys. Perhanan Vettel pääsi oikealta ohize. Naisetkin nauravat. Bisnexet kärsivät. Tappion karvas maku lähtee kun voittaa kokonaiskilpailun.
  ellauri024.html on line 798: Arska oli neuvostovastainen, lopetti laitosneuvoston, kun assilaiset alkoi keulia. Melskasi niitä vastaan lehdissä. Vaikuttaa omienkin sanojensa perusteella röyhkeältä despootilta. Taantumusvoimat kättelivät salaa Savonlinnan rautanyrkkiä, ja verstas antoi pronssisen kiitoslaatan ruudinsavun hälvettyä. Arska on oikee patavanhoillinen, ennen elettiin parhaassa mahdollisessa maailmassa, säädyt ojennuxessa, kunnes joukkoliikkeet pilasivat sen. Tarkoittaen nazeja ja kommareita.
  ellauri024.html on line 866: Kirkkoon on koottu oikeistopopulistien viides kolonna, jota kaiken maailman persupaskiaiset hätäisenä ohjastaa: käykää ahdistamaan vasemmistopaavia. Kaivetaan vaikka se vanha nazipaavi naftaliinista. Juutalaiset otetaan taas messiin nitistämään rotinkaisten johtajaa. Jeesuxen historia toistaa izeään.
  ellauri024.html on line 868: Texasilainen trikoopipo muka baptistipastori hupparissa, suunnillen Paulin ikäinen nulkki, ahdistelee naisia aborttiklinikoiden liepeillä peukun kokosella kumisikiöllä ja ellon näkösillä nallekarhuilla, joissa on sydänääninauhoite. Vaaleansininen karhu poikasikiöille, kovemmalla sydänäänellä, pojat on aina kovaäänisempiä.
  ellauri024.html on line 959: Järjestelmä-ällitieteen tarkoitus on valkopestä yritysten aikeita, tehdä omanvoitonpyynnistä salonkikelpoista. Osittain uudistetulla uljaan uuden maailman newspeakilla, mutta vanhoilla pappisvallan keinoilla. Koulitaan insinöörinplantut kuuliaisuuteen esivallalle, ja opetetaan niitä puolestaan opettamaan muut ulkoistetut työläiset tiimihenkisixi yhden hengen yrittäjixi, positiivisixi polkupyöräläheteixi, optimistisixi uberkuskeixi, muixi oman onnen sepoixi, hyödyllisiixi idiooteixi, hyväuskoisixi hölmöixi, hyvixi häviäjixi. Korvataan kollektiivisuus konnektiivisuudella. Samaa vedätystä se silti on kuin aina ennenkin. Vanhaa vinettoa uudemmissa leileissä. Kyllä olis Marxille ja Engelsille taas töitä.
  ellauri024.html on line 1128: on täydessä vauhdissa kaikkialla tällä pallolla.
  
  ellauri024.html on line 1152: Ne oli kaikki ahdistuneita, Laurenin oma perhe myös.
  
  ellauri024.html on line 1170: aarrejahdissa hienoissa islantilaisvillixissä.
  
  ellauri024.html on line 1188: näköistä feministiä enempää kuin sadistista poliisia,
  
  ellauri024.html on line 1388: Tai jos terrorismin kaltainen tietoinen izetuho on viimeisiä tapoja lähteä arvokkaasti? Mitä tuomittavaa on tappaa niitä, jotka valmistelevat vielä suurempaa tuhoa? Entä jos viha ei olekaan sokeaa, vaan harkittua? Jos terrorismi antaa edes pienen mahdollisuuden välttyä ekokatastrofilta? Näitä banaaleja kysymyxiä pystyisi esittämään jokainen joka ei ole poliisihallinnon palkoissa. On törkeetä vaatia "voimakkaammin ihmisten välistä solidaarisuutta kuin yxilön izetoteutusta", tää on kuin suora sitaatti Benito Mussolinin puheista. Sokealta filosofilta on tietysti mahdotonta vaatia, että hän näkisi yleisönsä kadonneen. Siinä psyykkisten vammojen pesulingossa, jota myös yhteiskunnaxi kuzutaan, häiriöiden painopiste on aikaa sitten siirtynyt kohti luonnevaurioita, rajatiloja ja psykooseja. Apinoilla ei ole enää särmää vastavuoroisuuden vaatimusten vastaanottamiseen saati toteuttamiseen. Selvemmin kuin ennen Wrightin tyyliset eettiset niitä näitä pohdiskelut ovat vaan kulisseja, naruja niiden takana vetelee vanha kunnon "kaikki mulle heti nyt".
  ellauri024.html on line 1392: Mikä sit tekee apinalle gutaa? Ja mitä von Wright siitä tietää? Sillä on jotain epämääräsiä selityxiä mix epikurolaisuus (hedonismi) ei toimi: six koska apina on utelias silloinkin kun se ei ole sille hyväxi. Mitä hemmettiä, johan Aristoteleskin sanoi että apina luonnostaan haluaa tietää, siis se on siitä kivaa. Mitä toi muka todistaa? Ei mitään. Ajatelkaamme analyyttistä filosofia, joka imettyään aikansa mautonta penixenmuotoista lakrizipötköä tuntee olonsa hyväxi ja sanoo: "It tastes good. It is the real thing." Olix tää nyt uteliaisuutta vai mielihyvän hakua? Vai molempia? Nautinnosta kirjoittavat filosofit imexivät useimmiten omenaa, jostain syystä, onkohan se se Eevan omena? Eeva antoi, minä sain.
  ellauri024.html on line 1396: 5-vuotiaan pikku Jorin kirje joulupukille: kaksi toivetta, yleinen asenteidenmuutos joka vaikuttaa suotuisasti yhteiskuntajärjestyxen kehityxeen. Poliisivaltion joulupukin vastaus: joku jossain tekee jotain mistä meille ei kerrota mitään, heittää lisää järjestystä kehiin: kybersotaa, taistelukaasuja, lennokkeja, kidutusta. Pohtia voi miten von Wrightin "kulttuurikriittinen" esseetuotanto eroaa massaviihteestä. Samat naiivif ajatuxet ja julistuxet on ennen von Wrightiä suunnattu suppeille ja laajoille yleisöille tuhansia kertoja ja tuhansilta kanavilta (esim. Disney Hollywoodissa).
  ellauri024.html on line 1420: on tästä todiste. Se vitutti rankasti, ja koitan tässä nyt selvitellä,
  
  ellauri024.html on line 1421: mixi, jotakinhan sekin todistaa omista mieltymyxistä. No tyypit oli
  
  ellauri024.html on line 1434: tanskalaiset kermaperseet dissasivat kuorossa. Koko muu porukka oli ihan
  
  ellauri025.html on line 19:

  16 sivua POLLEA!

  display:none">Novelleja

  
  ellauri025.html on line 58: Eski Saarinen oli punkkitohtori. Tuomas Akvinolainen (1225-1274) oli enkelitohtori. Ilmeisesti myös konitohtori. Se on haudattu Toulousen tuomiokirkon lattiaan, hevosella ei ollut pitkä matka hauvalle. Ei tarvinnut ees ottaa hevosta. Se todistaa hevosen puolesta. Puhun totta, en ottanut seteleitä pukeutumispöydältä, sanoi Saimi Suokas, joka aamuisin tervehti iloisesti Eetua: "huomenta Eetuuöö!". Tauno voi totistaa. Tauno on sen mies. Fiktiivinen todistus vahvistaa fiktiivisen tarinan. Saimi sai silti lähtöpassit.
  ellauri025.html on line 64: Russellin kritiikki tässä on, että perustelut on jälkiviisautta, koska uskovainen uskoo johtopäätöxeen vaikkei arvostaisi Tompan kohtia (a) ja (b). Russell ize peukutti vapaata liittoa, ainakin niin kauan kun se ei sattunut omaan nilkkaan. Tompan bändärit on vastanneet että (c) Tomppa ei ize kirjoittanut noita typeryyxiä, ne on vaan osa katolista uskoa, ja (d) Bertie ize käyttää Principia Mathematicassa satoja sivuja todistaaxeen että 2+2=4. Ja silti todistuxessa oli virhe, tai paradoxi, joka kulkee Russellin nimellä. Credo quia absurdum. Avioliitossa 1+1=3 tai enemmän, et revi siitä ihmettä. Kyl tää kaikki on aika absurdia, ei tiedä nauraako vai itkeä. Absurdismin mestari Beckettin Sammeli tekee molempia.
  ellauri025.html on line 91: Tomismi tarjoaa kokonaisvaltaisen todellisuuskäsityksen metafyysisistä, ontologisista ja teologisista kysymyksistä mutta myös fysiikasta ja ihmisen suolen toiminnasta. Protestanttisen kirkon syntykään ei onnistunut murtamaan tomistista todellisuuskäsitystä, vaan se onnistui vasta newtonilaisen fysiikan avulla. Aristoteelisen fysiikan selkeästi vääräksi todistaminen aiheutti tomistisen perinteen kriisin, joka lopulta synnytti uustomismin. Uustomismiin siirrettiin klassisen tomistisen perinteen käsitykset etiikasta ja teologiasta. Uustomismi hajautui useisiin erilaisiin koulukuntiin. Nykyinen katolisen kirkon oppi perustuu uustomismiin, tosin alternatiivisten totuuxien malli on pääsemässä paavi paavilta Tomin harmixi voitolle.
  ellauri025.html on line 95: Tuomas hyökkää voimakkaasti kaikkeuden ikuisuuden oppia vastaan. Koska tämä oppi oli kuitenkin Aristoteleen arvovallan tukema, hän pyrki osoittamaan, ettei Aristoteles ollut ilmaissut itseään oikein selkeästi tässä asiassa. Hän kirjoitti: ”Argumenttia jonka Aristoteles esittää tämän väitteen tueksi ei voi kutsua todistukseksi, sillä se on vain vastaus niiden entisaikaisten ajattelijoiden horinoille, jotka olettivat tälle maailmalle alun ja tarjosivat vain mahdottomia todistuksia. On kolme pointtia syytä uskoa, että Aristoteles itse antoi vain suhteellisen arvon tälle päättelylle ” (ST Ia 46,1). Tässä Tuomas lainaa sanasta sanaan Maimonideen Eksyneiden opasta, jossa syyt annetaan (I:2,15).
  ellauri025.html on line 102: In distributive justice something is given to a private individual, in so far as what belongs to the whole is due to the part, and in a quantity that is proportionate to the importance of the position of that part in respect of the whole. Consequently in distributive justice a person receives all the more of the common goods, according as he holds a more prominent position in the community.
  ellauri025.html on line 149: Calvino kirjoitti gradun Joseph Conradista. Outoa. No toisaalta se kävi monta vuotta myös maa- ja mezätieteellistä, vaikka inhos sitä.
  ellauri025.html on line 160: Fantasiakirjailija Robert E. Howard yhdisti sankarinsa Conanin kimmerialaisiin näiden mystisen ja raa'an maineen takia. Howardin fiktiiviset kimmerialaiset kuitenkin ovat fiktiivisten kelttien esivanhempia, eikä heillä ole historiallisten kimmerialaisten kanssa mitään muuta yhteistä kuin nimi.
  ellauri025.html on line 211: Takakannen kuvassa Calvino näyttää ahdistuneelta.
  
  ellauri025.html on line 307: Akvinon Tom ja Russellin Bert voi todistaa, ettei siitä seuraa mitään.
  
  ellauri025.html on line 310: Se ei todista mitään, sillä ei ole kerta kaikkiaan mitään arvoa.
  
  ellauri025.html on line 443: Mut toisen kello edistää Ja huutais: ”Näin on aika maan!” – Mut mies se viipyy, viipyy vaan
  ellauri025.html on line 620: Joo no se Gusten treenaa triathlonia tietysti siellä Westendissä, se on kuin Alex Stubb. Yhtä iso perse takuulla. Oikeasti Gusten stalkkaa Emmyä. Mä opin tän
  ellauri025.html on line 745: Gayn Hand on selkeesti Ayn Rand, sukupuolenvaihdoxella. Gustenin äiti on vuosikertasukua, hienostelija, Annelise koulukodista, rahvasta. Oj härrigu hu banaalt! Nathanin upporikas pappa Abbe on varsinainen mulkero. Silläkin on oma panopuu Birgitta, Joan Crawford vanhana, nuorena. (Kukahan se Joan sitten on? Joku vanha haahka, filmitähti nähtävästi). Annelise on iäkkäämpi kalkkuna kuin Birgitta, hampaat kuin hevosella, päällä Gudrunin Sjödenin telttoja.
  ellauri025.html on line 750: Mixe ellottava pikku Gusten apina meni heti lavertelemaan poliisille, vaikka Saschakaan ei sitä halunnut? Koska siitä tuntui pahalta. Omatunto kolkutti. Jag skiter i din rättvisa, Sascha sanoo tyynyn alta. Juutas Käkriäinen kostaa äkkirikkaille. Ei se Sascha ollut ekaa kertaa pappia kyydissä, sekin oli jostain julkkisperheestä, koko lapsikatras oli aineista takussa. Rikkaat vanhemmat oli keskenään jo sopineet hyvityxistä, ja eiköhän tän holierthanthou Gustenin pidä vasikoida jepeille. Ja koko tästä paskasta tehdään filmi tietysti, Cosmo Productioons. Plus kirja filmin pohjalta, Monika Fagerlund Productioons.
  ellauri025.html on line 809: Monika Fagerholm (1961) täyttää ensi vuonna kuusikymmentä. Se on pikku Matin ikäinen, tai Kristiina Jokisen. Jotain samaa niissä on, kuten Cheekissä ja James Bondissa. Sekin on vapaaehtoisesti lapseton. (Tuskin enää tossa iässä.) Kantaa jotain kaunaa miehille. Ei sunkaan se ole homo? Miehiä ei se mainize ollenkaan Wikipediassa, vaikka muut palkinnot luetellaan hintalapun kaa. Sen isä on tai oli professori, ize se on hukki. Vanhemmat arvostivat titteleitä. Psykologia ja kirjallisuus aineina. Se on kertonut julkisuudessa alkoholismista. Siis omasta. Onhan se täyttä elämää kun pullon tyhjentää, täydestä päästä on hyvä kirjailijan ammentaa.
  ellauri025.html on line 874: ”Koko siihenastinen aikuisikäni oli ollut juomista ja juomisen ajattelua. Kun se sitten viimein loppui, olin kuin pikkulapsi, joka ei tuntenut itseään lainkaan.” Nyt se kai on löytänyt paremman minänsä, kun uskaltaa todistaa siitä Kotiliedessä. Kuivemman ainakin. Gnothi seauton, tunne izesi, kuten kanit kuvassa. Onhan se mainosta kirjoille, jotain kai maxettiinkin.
  ellauri025.html on line 1017: Ahdistaako muovinkulutus? Katso vinkit ekologiseen siivoukseen ja voita tuotepaketti!
  ellauri025.html on line 1063: olisin toiminnallani jotenkin edistänyt
  
  ellauri026.html on line 19:

  PUNAVYÖN VANHAT YSTÄVÄT

  display:none">Hyötykirjoja

  
  ellauri026.html on line 27: Simo Penttilän taustoja esitellään albumissa 325. Simo Penttilä oli aivan hirmuinen rasisti, jonka miälestä apachit oli syntymäsaastoja ahistellessaan viattomia uudisasukkaita kuin rättipäät yhtä syyntakeettomia patalakkipäitä Gazassa. Punavyö huokaisi syvään. Apacheista kyllä vähitellen päästäisiin. Mullakin on tässä nyt yx hyödyllinen kirja. Saatan olla tän lahjakkaan sisarussarjan kolmannexi paras runoilija. Ellei Petsku teholla ala parantaa kuin sika juoxuaan.
  ellauri026.html on line 86: Suomen kirkko on niin vastenmielinen sanayhdistelmä että jätän sen ihan omaan arvoonsa.
  ellauri026.html on line 92: Meteli nousi meillä viimexi, kun uskaltauduin tuumimaan, että misogynia (sanan kirjaimellisessa mielessä, siis naisviha) voi jäädä päälle pikkupojan äitiin, tätiin, mummoon tai muuhun mahtinaiseen kohdistuneesta kiukusta. Minä en istu Axan hännän alla, murisi Sakukin. Siitä huusi perheen naiset mulle pää punasena: onko sekin nyt taas naisten vika, syyttäkää vaan paska patriarkat izeänne eikä meitä. Ei kanzi tämmöisiä ääneen tuumia, meillä ainakaan.
  ellauri026.html on line 124: Viime kesänä ei ukkostanut ollenkaan, oli niin kylmä kesä. Nyt on lämpimin talvi sitten 70-luvun. Maa on vihreä ja sula helmikuussa. Bagdadissa sataa lunta. Australia tulvii. Navat sulavat. Etiopiassa on heinäsirkkalaumoja. Coronavirus leviää kuin espanjantauti. Raamatun vizat läiskivät. Maailmankirjat ovat sekaisin. Onkohan tää maailmanloppua. Viimenen hetki kirjottaa runoja. Kohta ketään ei enää ole lukemassa. No eihän kukaan lue enää muutenkaan, jengi kazoo vaan videoita. Näitä jorinoita ei kukaan lue kuitenkaan. (Paizi mä, narsistin yhden hengen yleisö.) Alkaisinko väsätä videoita emerituxena. Osaanhan mä niitä tehdä ennestään. Suunnilleen yhtä hyvin kuin näitä runoja.
  ellauri026.html on line 165: Tapaamistani takinkääntäjistä on tässä puheena Anna Mauranen. Anna, oman edun ajaja ja viirusilmäinen kuten Anni Sinnemäki ja Monika Fagerlund, oli 70-luvulla kova kommari kielitieteen aineyhdistyxessä Aspektissa, kun tulin opiskelemaan. Se joutui maaseutukierroxelle kieli-instituuttiin Savonlinnaan, jossa se tutki mitäpäs muuta kuin käännöxiä. Hyvää harjoitusta takinkääntäjälle. Sittemmin se kipusi aina vararehtorixi asti, olihan se kehittänyt pelisilmää 70-luvun taistolaisten taistoissa. 2000-luvulla se siirtyi vähin elein valtaapitävien puolelle. Ei se niin suuri muutos ole, saman teki Björn Wahlroos ja monen moni muu. Diktatuuristahan kummallakin puolella on kysymys. Kasan päälle pääsystä, sama se minkä kasan.
  ellauri026.html on line 168: uuden yliopistolain muuttaneen valtasuhteita perustavanlaatuisesti. Silloin introdusoitiin johtajavaltaisuuden periaate, jota on johtosäännöillä täydennetty. Helsingin yliopiston jostosääntöuudistuksessa 2015 päätösvaltaa laitosjohtajien ja dekaanien valinnassa siirrettiin laitos- ja tiedekuntaneuvostoilta yliopiston hallitukselle. Helsingin yliopiston vararehtori Anna Mauranen perusteli tätä studiossa sillä, että hallituksella on laajempi kokonaiskuva asioista. (Voi helvetti.) Kasan päältä näkee kauemmaxi. Alaisten puut ei peitä edunsaajan mezää näkyvistä.
  ellauri026.html on line 190: Ortodoksijuutalaiseen rabbisukuun syntynyt Cohen ei ollut koskaan tyytymätön uskontoonsa, eikä hän nähnyt ristiriitaa zen-harjoituksensa ja juutalaisuutensa välillä. Toisinaan hän jopa kutsui itseään nimellä Jikan Eliezer, yhdistelmällä buddhalaista ja heprealaista nimeään. Hänen myöhemmistä teksteistään voi havaita, kuinka traditiot ovat sulautuneet yhteen Cohenin kertojanäänessä. On kuin kohen, aaronilainen pappi, puhuisi koanien, zeniläisten paradoksien kielellä. Mikä sopisikaan Leonard Cohenille paremmin.
  ellauri026.html on line 200: Leonardille oli kaxi asiaa sydäntä lähellä: bylsiminen ja hartaus. Se yhdistikin ne sitten tuotannossaan taitavasti. Sixi kai Monikakin niin tykkäs siitä. On ihanaa bylsiä hartaasti. Polvistua Hildingin eteen peili paljaana.
  ellauri026.html on line 219: In Greek the internal rhymes are especially beautiful, and draw attention to the line: “negretos, hedistos, thanato anchista eoikos.”
  ellauri026.html on line 225: The idea is there, but all the lingering emphasis in the original has been smoothed away. This, too, unfortunately, is typical of the whole. I have said that Wilson’s translation reads easily, and it does, like a modern novel: at shockingly few points does one ever need to stop and think. There are no hard parts; no difficult lines or obscure notions; no aesthetic arrest either; very little that jumps out as unusual or different. Wilson has set out, as she openly confesses, to produce an Odyssey in a “contemporary anglophone speech,” and this results in quite a bit of conceptual pruning. If you wait for the “Homeric tags,” the phrases that contained so much Greek culture they have been quoted over and over again by Greeks ever since—well, you are apt to miss them as they go by. A famous one occurs in book 24, when Odysseus and Telemachus are about to go into battle together: Odysseus tells Telemachus not to disgrace him, and Telemachus boasts that he need not fear. Laertes, Odysseus’s father, exclaims (Wilson’s translation), “Ah, gods! A happy day for me! My son and grandson are arguing about how tough they are!”
  ellauri026.html on line 249: Erasmusta yhdistää muhun tää intertextuaalisuus, eliskä kaikesta tulee mieleen jotain muuta, se siteeraa loppumattomiin klassikoita, kaikki mitä se sanoo on jonkinlaista kollaashia, mosaiikkia kuolleista mestareista leikatuista paloista. Kai jos sulla ei ole mitään omaa sanottavaa niin käy just näin.
  ellauri026.html on line 292: Erasmus oli syntyään Geert Geerts, Gerhard Gerhardinpata Rotterdamista, lääkärin tyttären vahinko jonkun juipin kanssa joka ryhtyi munkixi. (Taas yx kiimanen munkki!) Sen holhoojat pani sen luostariin, jossa se otti nimen Desiderius Erasmus ("haluttu rakastettava"). Otettuaan papinvalan Erasmus meni Pariisiin kotiopettajaxi. Se alkoi kärhämöidä papiston kanssa jo silloin. Yx sen englantilaisista oppilaista, Lord Mountjoy, (Montjoie on vanha ranskalainen sotahuuto) kuzui sen Enkkuihin käymään 1498. Se asui pääasiassa Oxfordissa, mut kävi Ranskassa ja Italiassa välillä.
  ellauri026.html on line 302: Aika pitkään todistellaan että liika fixuista hallizijoista on pelkkää harmia, ja pahinta on panna filosofi kuninkaaxi. Tyhmälle kansalle sopii tyhmät johtajat. Niistä ne tykkäävät. Fair enough. Viisastelijat ja besserwisserit on myös huonoja seuramiehiä. Koko termiittipesän organogrammi perustuu kumarteluun ja prenikoihin, samoin kun sankarien palvonta. Sekin on tyhmyyttä. Tässäkin voi yhtyä edelliseen puhujaan, vaikka vasta tilaisuuden jälkeen. (Ei vaitiskaan, ei mua Erasmuksen anus kiinnosta. Sitäpaizi se on jo kauan lahonnut haudassa.)
  ellauri026.html on line 337: Yhden onni on toisen onnettomuus. Yxi selviää kaxintaistelusta, toinen ei. Varas selviää tuomiosta vasikoimalla muut syylliset. Mulkero paranee taudista, lääkäri jää palkatta ja vaimo pysyy nalkissa. Äiti toipuu, lapsi menee kesken. Kärryt särkyy, hevoset pysyy hengissä. Voittajat tosin kiittävät, mutta eivät hölmöyttänsä. Papit hieroo handuja ja rikastuu kaikista.
  ellauri026.html on line 407: Stoalaiset muuten kuvittelevat olevansa kaikista kuolevaisista eniten jumalisia. Mutta ottakaapa käsille vaikka vain yksi ainoa tuollainen oppinut; olkoonpa hän 3- 4- tai jopa 600-kertainen stoalainen, myös hän siirtää antaumuxella syrjään elleikään partaansa, joka on hänen viisautensa olennaisin tunnusmerkki ja yhdistää hänet joulupukkiin, niin ainakin piinallisen arvokkuutensa ja rautaisen siveysoppinsa ja kalsarinsa, samoin kun oikaisee ozansa rypyt kun ryhtyy harjoittamaan kaikenlaisia tonttuiluja petihommissa. Lhyesti sanoen, jokaisen viisaan on huudettava avuxi minua, yxin ja ainoastaan minua, halutessaan ruveta isäxi. Niinpä niin, mixi en voisi puhua teille avoimesti ja vapaasti tapojeni mukaan? Sanokaa minulle, ovatko pää, kasvot, rinta, käsi, korvat, jotka kaikki ovat kunnian- ja huomionarvoisia ruumiinelimiä, luodut ihmisten ja jumalien siittämistä varten? Ei, arvelen etteivät ne kaikki yhdessäkään kelpaa elämän siementämiseen. Pikemminkin ihmissuvun monikertaistamiseen kelpaa eräs toinen elin, joka on niin hullunkurinen ja etuveitikkamaisen näköinen, ettei sitä voi mainita nimelläkään naureskelematta. Tästä pyhästä lähteestä jokainen olento ammentaa alkunsa varmemmin kuin pytagoralaisuus numerosta 4.
  ellauri026.html on line 422: Erasmuxen loppuvizi venyy tosi pitkäxi, TDLR tyylisex. Erasmus todistelee et uskovaiset ja niiden juontajatkin, Jeppe ja sen iskä ovat pässejä.
  ellauri026.html on line 451: Fiman väritetystä historiikista käy entistä selvemmäx että koko protestanttiliike oli yxityisomistuxen kapinaa valtio-omistusta vastaan. Paavi oli kommari niinkuin Jesse, toteutti taivaan suunnitelmataloutta. Nyt oli talousliberaali trendi liikkeellä, uskonvapauden nimessä. Hararikin totesi että uskon päätarkoitus on luottokelpoisuus. Uskonpuhdistus oli vitun pankkireformi. Pientä luottoa ize kullekin suoraan Jeesuxelta ilman välikäsiä et saa ize yrittää. Notmiiden territorioiden possessio ja industrialismi oli jumalan uusia suuria lupauxia luvatulle kansalle. Luppoovoo, hieroo Pekka setä käsiään.
  ellauri026.html on line 453: Vast political powers were contending for the possession of long-disputed territories, while within their borders great social and industrial discontents were gathering to a demonstration whenever the strain of these dynastic struggles should become unbearable.
  ellauri026.html on line 491: Jefa marssittaa todistajax jonkun Eran vanhan kouluaineen tai harjoitelman, jossa se (epäluonteenomaisen hengettömästi) todistelee munkkielämän autuuden puolesta. Jefan mielestä tää osoittaa että Eran kaikki myöhemmät mielipiteet on pelkkää valetta. Kukahan tässä ajaa omaa asiaansa häikäilemättä, rakentaa vaihtoehtoista totuutta vähääkään välittämättä asianomaisen omasta eriävästä mielipiteestä? Varsin valehtelet Era, mä tiedän paremmin! Mä olen niinku Jumala, mä nään sun sielun perälle, sieltä näyttää joku pikku valo pilkottavan kuin tunnelin aukosta, sanonko mä mistä reijästä.
  ellauri026.html on line 510: Froude's Life and Letters illustrates the author's familiar qualities,—his remarkable distinctness of view and his complete indifference to accuracy of detail.
  ellauri026.html on line 556: Pudisti päätänsä:
  
  ellauri026.html on line 628: ja sen tulee kohdistua yxilölliseen psyykkis-henkiseen
  
  ellauri028.html on line 23:

  Nuoruuteni vuosina

  display:none">Nostalgiaa

  
  ellauri028.html on line 84: Teoksessa kristinuskon Jumala luo koemielessä pienen pallon, jolle hän antaa nimeksi Maa. Jumalan palvelija, arkkienkeli Saatana, arvostelee liian kärkevästi herransa luomuksia ja hänet karkotetaan määräajaksi katsomaan, miten koe edistyy. Saatana kirjoittaa tovereilleen Mikaelille ja Gabrielille Maan ihmisten olevan mielipuolia.
  ellauri028.html on line 88: Initially, a surviving one of his daughters, Clara Clemens, objected to its publication in March 1939, probably because of its controversial and iconoclastic views on religion, claiming it presented a "distorted" view of her father. Henry Nash Smith helped change her position in 1960. Clara explained her change of heart in 1962 saying that "Mark Twain belonged to the world" and that public opinion had become more tolerant. (Ehkä se myös tarvizi vähän pätäkkää leivän syrjäxi.) She was also influenced to release the papers by her annoyance with Soviet reports that her father's ideas were being suppressed in the United States. (Ei Laika ole ainut koira radalla. Vuosi 1962 oli Kuuban kriisi, kylmä sota kuumeni. Popovin nuhruista mutta optimistista nuoruutta.) The papers were selected, edited and sequenced for the book in 1939 by Bernard DeVoto. (Sota tuli väliin, jumala piti varmistaa voittajien puolelle. No ainahan se on voittajien puolella. Tai sit se haluu antaa opetuxen tai sillä on joku ovelampi suunnitelma mielessä.)
  ellauri028.html on line 94: Ihmetellessään taivaskuvitelman tylsyyttä Make huomauttaa aivan oikein, et se FUCK! FUCK on elukoiden kolmesta tavotteesta kaikkein mieluisin, eli mix pitää ne perseet jehovan taivaassa nimenomaan tervata? Mä on ajatellut tykönäni (ihan izexeni vain, siteerataxeni Jori Malmstenia) että #metoon kannalta se iso virhe jumalalta (Darwinista en sano mitään ettei se suutu) oli, että elukat pitää päämääränänsä nimenomaan panoa, eikä läheskään niin paljon lasten tekoa. (Kai se johtuu siitä, että lasten tulo on elukoille liian etäinen ja abstrakti päämäärä, sitä ei hevin saa koodatuxi liskoaivoihin.) Nimittäin siitä justiinsa seuraa kaikki nää #metoo väärinkäytöxet: pannaan alaikäisiä, pannaan vastahakoisia, yhtään edes miettimättä edistääkö se puuhastelu onnellista perhettä. Pääasia et tuntuu pippelistä kivalta ja pääsee kyykyttämään naisia. Suunnittelufiba miehissä. Takaisin piirustuslaudalle jehova! Vaan näyttäähän se pelittävän näinkin, tuumaa jumala ja Darwin miehissä. If it ain't broken, don't fix it. Let good enough alone. Paras on hyvän pahin vihollinen.
  ellauri028.html on line 133: dismiss him.]
  ellauri028.html on line 183: This was Twain's most serious, philosophical and private book. He kept it locked in his desk, considered it to be his Bible, and spoke of it as such to friends when he read them passages. He had written it, rewritten it, was finally satisfied with it, but still chose not to release it until after his death. It appears in the form of a dialogue between an old man and a young man who discuss who and what mankind really is and provides a new and different way of looking at who we are and the way we live. Anyone who thinks Twain was not a brilliant philosopher should read this book. We consider ourselves as free and autonomous people, yet this book puts forth the ideas that 1) We are nothing more than machines and originate nothing - not even a single thought; 2) All conduct arises from one motive - self-satisfaction; 3) Our temperament is completely permanent and unchangeable; and 4) Man is of course a product of heredity, and our future, being fixed, is irrevocable -- which makes life completely predetermined. If these points are true, then buying and reading this book is not in your control, but simply must be done because it was meant to be. If these points are not true you might still wish to make an independent decision to enjoy a thought-provoking book by a great and legendary writer.
  ellauri028.html on line 197: Apparently man is a selfish prick that can't think for himself and relies on "outside influences". He is a chameleon. He is nothing but a mere machine. Well, at least according to Twain. Man is a fraud and only lives for himself. He is really driving home this point that everyone is selfish and acts out of selfish needs (big surprise?), even if viewed (publicly and personally) as a self-sacrificing person. My question is; who cares? If the end result is the same, what does the actions matter. Let's say, saving a woman from a burning house. Twain says you do this out of making yourself feel good and avoiding the pain of not saving the woman, nothing else; the woman comes second to your own need of feeling good. But regardless of how it makes you feel, you still saved the woman in the end. The good is still done, even though you did it for yourself. Forget how the action was achieved. What does it matter if we refer to this as "self sacrificing" or "selfishness". Answer me this question, Twain! THE ACTION REMAINS THE SAME!!!.... I feel this must have been written during a time when everyone was going around smugly proclaiming to be self-sacrificing do-gooders and self-proclaimed religious nuts while really being shitty people; which had to be the most annoying thing ever. I guess it feels a bit outdated and I think people who naively go around claiming that they are "self-sacrificing do-gooders" are simply laughed at in our post modern times as smug assholes who need to get off their high horse (high horse? who owns a fucking horse nowadays, anyways?). I feel it is pretty accepted now that those who do good are doing them for their own selfish gains and the view of acceptance by others, at least I think this is the case. I don't know cause I don't know do-gooders, everyone I know (including myself) are dicks and more concerned with their celluar phones and creating social dating websites on the internet in vain attempts to pick up chicks only to drink alone and desperately spend several hours harassing women on social dating sites until one, out of pity, decides to respond to your 50 private messages, which then they foolishly decides to set up a date with you; only for you to be disappointed and stood up; which results in more drinking and paying a "dancer" to give you a hand job behind the goodwill on a Saturday night....
  ellauri028.html on line 211: Wow, just wow. Mark Twain is a Taoist? A God??? This book is a religious experience. Unreal?!?! I shit myself from reading it, unbelievable!!! Read these quotes. One of the best, one of the greats! He discusses Adam and Eve, oh, I can't stress how mind blowing this is...This is a turning-point of my life!!!!!!!
  ellauri028.html on line 212: Sorry, I was apparently drunk when I wrote this, disregard everything.
  ellauri028.html on line 255: Mut se on virhepäätelmä, P(l)opovin izemurhasiirto. Ei tänne tultu muutenkaan uutta keximään. Masixia on ollut maailman sivu, eikä takuulla oo yhtään mustaa ajatusta, jota ei ole jo moneen kertaan kexitty. Todistihan Eskin assari empiiris-matemaattisesti äskettäin, et erilaisia ajatuxia on noin 30, näät sen verran löytyi erilaisia asiakkaiden esseitä, eli (as per TAMK:n "Timon" teoreema todellisuus=asiakas) saman verran vaihtoehtoisia totuuxia todellisuusvalikoimassa. Siitä riittää joka oivalluxelle jopa 300M kexijää (oikeasti vähemmän, useimmat ei kexi mitään koko ikänä). Samaa saarnasi jo saarnaaja, nihil novi. Kapinen jopi, joka parjas vaihtelevasti elamassa, muttei silti suostunut parjaamaan kiusaajaansa, nyökyttää myös nuppi ruvella.
  ellauri028.html on line 291: yhdistin oppimani sijat genetiivi ja partitiivi, siitä tuli
  
  ellauri028.html on line 458: Se disaient tout bas
  ellauri028.html on line 515: Parkkonen oli taitava journalismin kehittäjä. Hän ideoi lehtiinsä monia uudistuksia, jotka olivat edellä aikaansa. Hän oli lisäksi riittävän voimakastahtoinen toteuttamaan ideoimansa uudistukset.
  ellauri028.html on line 550: Tääkin todistaa jotakin. Uusi testamentti on globalisaation evankeliumi, sillä saadaan alkuasukkaille housut jalkaan ja halu omistaa myös t-paita, lenkkarit, lippis ja televisio. Koko raamattu on ammattilaisille, kun ilmainen näyte on nielaistu ja hinnoista, veroista ja tulleista on sovittu.
  ellauri028.html on line 563: Odottelemme juuri parhaillaan eli täsmälleen tällä herran sekunnilla, tällä nimenomaisella hetkellä tai tällä kellonlyömällä odotamme Euroopan erikoisuuskirjeenvaihturimme Eino-Mies Porkka-Kosken raporttia reportaashshisarjaamme "Yhdentekevä Eurooppa". Kävelevä sinikantisemme uudisoi meille kohta Helsingin Pinaatintorilta suomalaisten sotavegetaarien 47:nnen teemaviikon paraatia. Aihehan on Eino-Miehelle erittäin tuttu. Mieshän on palvisodan vegetaareja. - Niin, hänhän sai palvisodassa Mannergeimilta neljännen luokan valkoisen ruusukaalin riparikunnan kunniamerkin. Sopan ja kauhan miehiä kerta kaikkiaan. Eikä siinä kaikki, Vuonna 55 hän oli reportterina seuraamassa Porkkanan luovutusta takaisin Suomelle. Toivottavasti hän ei ole tänä juhlallisena vegetaaripäivänä niin nakit silmillä, että joutuisimme taas kuulemaan sen iänikuisen baaritiskitarinan siitä, miten hän listi vielä välirauhaspäivänä 50 punajuuriarmeijan kaaleria itulinjassa paljain käsinein. - Herra jumala! Puhelinhan soi! Pane töpseli nopeasti seinään! Haloo haloo! Täällä alivaltiosihteeri! - Täällä Eino-Mies P-K tanassa ja Burana 200. Saisinko huonepalveluun, tarvizisin Burana 400:sta. Ja jos Suomesta soitetaan ja uzitaan, minua ei saa häiritä eikä vastustaa. Sanokaa vaikka, että minulla on Pipa kukkarossa ja Kippari-Calle taskussa.
  ellauri028.html on line 676: Tasapuolisuuden vuoxi paljastan vähäsen, millasen vizit on mua naurattaneetkin. Tässä pitäis olla uusia vizityyppejäkin, sellasia hyviä. Niitä vois olla parodia, vittuilu, sananväännös, episodi, absurdismi, tms. Nää tyypit ei ole poissulkevia, joihinkin vois laittaa useampiakin, muttei jaxa.
  ellauri028.html on line 798: -Aha. No on meillä sitten tällainen yhdistetty urheilu- ja erotiikkaloma.
  
  ellauri028.html on line 814: Lauri H. Anterossonin ottamien ilmakuvien perusteella näyttää, että ihmismuurahaisyhdyskunnat koostuvat pienistä tulitikkulaatikkoja muistuttavista rakennelmista, joiden ympärillä ihmismuurahaiset autoilevat ja säntäilevät päättömästi sinne tänne. Niiden teknologinen taso on lähes yhtä korkealla kuin ihmisten, ja lisäxi ne puhuvat ilmeisesti suomea, tummakuorisemmat yxilöt tosin murtaen. Onko maapallolla sittenkin älyllistä elämää? No tämähän ei sitä vielä todista. Kun Anterosson laskeutui alas Espoon maaperälle, niin ihmismuurahaiset olivat salaperäisesti kadonneet! Niiden kohdalla oli vaan käsittämättömän syvä reikä, josta hämärästi tuttu ääni huhuili: Sori siitä! Mutta ei pidä hellittää, optimistisesti vaan eteenpäin E.J.O Saarisen viitoittamalla positiivisella tiellä!
  ellauri028.html on line 885: Sana "love" esiintyy 310 kertaa Jaakon raamatussa, 348 kertaa uudessa amerikkalaissessa standarditeoxessa, 551 kertaa uudessa kansainvälisessä versiossa ja 538 kertaa uudessa revisionistisessä standarditeoxessa. Kasvu käännöxissä johtuu epäilemättä siitä, että rakkaudesta on tullut on jenkkijohtoisen globalisaation brändisanoja. Sillä on hyvä huijata housut jalkaan villeille. Luvut heittelehtivät niin paljon, että mitään varmaa ei voi sanoa, mutta pyöreästi puolentuhatta noita lemmensanoja kai on.
  ellauri028.html on line 900: Raamatun (sanokaamme) noin 500 lempi-sanasta noin puolet on uudessa brosyyrissä, vanhaa sopimusta paljon ohuemmassa läpyskässä. Sekin varmaan todistaa jotakin. Lasketaanpa mikä on keskimääräinen lempisanaesiintymien etäisyys kussakin niteessä. Nää laskelmat heittää aika paljon lähteestä toiseen, et nää luvut on vaan suuntaa antavia:
  ellauri029.html on line 18:

  ÖÖ MITÄ TARKOITAT

  display:none">Huuhaata

  
  ellauri029.html on line 34: Idioottikin pystyy pilkkaamaan punktohtoria (ks albumi 27). Punk-rockin vesittämisestä sekä paikoin hyvin alkeellisesta a) mielikuvituxesta b) sanavarastosta ja c) kirjallisuuden tuntemuxesta johtuen S:n Suomessa propagoima gonzo-journalismi sai välittömästi epäilyttävän maineen: mikäli punk-tohtorillemme jokin oli "hillittömän rankkaa poweria", oli juostava lujaa pakoon ja ezittävä hillittömämämpää ja rankempaa poweria vaikka tuhansien järvien haiden mezästyxestä. Hunter S Thompsonin lukeminen alkuperäisenä täsmentää Saariskuvaa: useimmiten Esa on vain hyvinkääläinen radanvarren pikkusielu, jonka kirjoituxet päätyy aina siihen, että se todistelee kaikille yxilöllisyyttään ja rankkuuttaan. Joku vielä pienempi sielu voi toki lukea sen höperyyxiä alleviivaten ja kirjoittaen sivuun "Rankkaa!" Sen katu-uskottavuus on samaa luokkaa kuin kädettömällä miehellä, joka uhoaa taukoamattomalla runkkaamisella. Nykyinen seppoilu oli jo idulla, vaikka Sartrella siveltynä: ihmisen täytyy ylpeänä omaxua valizemansa situaatio. Osaansa tyytymätön tarjoilija on roolinsa vanki, ja huonossa uskossa. Loppuelämänsä Eski omistautui sit jakamaan parempaa uskoa. Sitä Peukaloliisan pääskyn sanomaa: Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydämmees VAAAAAAAN! Eskin kumipää rikkoo betoniseinää. Mieluummin silti vaivaannuttava ja poikamaisen humoristinen existentialisti kuin ikävystyttävän autistinen elitisti. Ikävä vaan että Eskistä tuli iän mukana ikävystyttävän populistinen viihdyttäjä.
  ellauri029.html on line 38: Jan Blomstedt rakastaa keinotekoista ja sievää jaottelua ja luokittelua. Koska me emme sellaista rakasta, voimme jakaa Das Janin tuotannon kolmeen lohkoon ennen sen päälleastumista: 1) Blomstedtin "parodista ja itsetiedostavaa fiktiota" voimme kuzua tiedostamattomaxi izeparodiaxi (näitä räpellyxiä löytyy mm Punkakatemiasta sekä Synteesistä 3/1984-1&2/1985); 2) esseen ja sepitteen raja-aitoja yliastuvat yritelmät käyvät hänen kriitikittömän tyylitajuttomuutensa osoituxesta ja 3) Blomstedtin normaalin esseegenren tuotteet ovat onttoudessaan ja lukkiutuneisuudessaan vain latteaa ja i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä-ä luettavaa. Samaa voidaan sanoa myös hänen 'ironiastaan'. Blomjanin fiktion ja esseen raja-aitojen kaataminen todistaa vain sen, että hän on onneton raja-aitojen kaataja (hän kaatuu tuleen makaamaan aidan alle ja ryömii riman alize). Mutta nää oon vaan kuriositeetteja siinä Jan Blomstedtissa joka Roland Barthesin torso mukanaan harhailee pitkästyneenä pitkin maailmaa ja hyräilee: I bore myself to sleep at night / I bore myself in bright daylight / I'm bored / I'm the chairman of the bored. Markku Envall on väittänyt, että on vaikea kuvitella Blomstedtia innostuneena. E.Saarinen ja J.Blomsted on koominen pari, jotain Mikin ja Hessun tapaista.
  ellauri029.html on line 43: Maa on täyttynyt talouslipilaareista (lue oikeistolaisista) ajatushautomoista, joissa izekkäitä pläänejä haudotaan oikein tiimillä. Kaxikielisesti sanottuna lobbyja. Kaikkein traagisinta on, että oppilaitoxista kuten TAMK, jossa julkisrahoitteisesti yhdistyvät kapitalismin isokenkäiseen hiileen puhaltamaan liikemiesten perustamat Tampereen kauppaopisto, Tampereen kauppaoppilaitos, Teknillinen opisto (Suomen ensimmäinen), Tampereen teknillinen oppilaitos ym, on tullut tämmöisiä hautomoista, jotka julkaisevat opiskelijabroilerien surulliset teelmät suoraan netissä.
  ellauri029.html on line 120: Runk-akatemian esseekäytäntöjä on jälleen uudistettu vastaamaan oppimisen tarpeita: halutaan korostaa analyyttisen tiedon hyödyntämisen ja tekstin vaikuttavuuden merkitystä. Painoarvo on esseissä ja niiden sisällössä. Pisteitä kerrytetään HOPSeihin sen mukaan, mitä on tuotettu, millaista sisältöä on saatu aikaiseksi ja mitä tekstityyppejä tai julkaisukanavia on otettu hallintaan.
  ellauri029.html on line 251: Työntekijöiden haastatteluista huomasi, että monilla niin kiinalaisilla kuin amerikkalaisilla työntekijöillä oli negatiivisia ennakkoluuloja toisistaan. Loppujen lopuksi he kuitenkin pelasivat ”samaan maaliin”, joten syyttelyn sijaan olisi ollut huomattavasti tärkeämpää keksiä ratkaisuja erimielisyyksiin. Työntekijöiden yhtenäisyyttä ei edistänyt yhtään erikseen pidettävät palaverit kiinalaisille ja amerikkalaisille vaan se omalla tavallaan vain kasvatti kuilua heidän välillään. Amerikkalaiset työntekijät pitivät kiinalaisia töykeinä ja kohtuuttomina kun taas kiinalaiset ajattelivat amerikkalaisten olevan laiskoja ja itsekkäitä.
  ellauri029.html on line 253: Johtoporras yritti edistää kahden erilaisen kulttuurin sopeutumista asettamalla työpareiksi aina yhden kiinalaisen ja yhden amerikkalaisen työntekijän. Tämä oli ihan fiksu liike johdolta ja johtikin osittaiseen onnistumiseen. Ihmiset, jotka eivät olleet niin ennakkoluuloisia saivat yhteistyön sujumaan kielimuurista huolimatta hyvin, mutta erittäin monet dokumentissa kuvatuista työpareista ajautuivat huononlaisiin konflikteihin, jotka näkyivät tehottomuutena ja työnlaadun huonontumisena.
  ellauri029.html on line 257: Liiton merkityksettömyydestä kielii myös se, että Amerikan päädyssä tehtaan työntekijöitä ei kannustettu missään nimessä liittymään liittoon, vaan päinvastoin sitä katsottiin jopa pahalla. Kiinalaisessa tehtaassa työkulttuuri oli hyvin armeijamainen. Esimerkiksi työpäivät aloitettiin aina rivissä seisomalla ja laulamalla laulu armeijatyyliin. Työpäivät kestivät aina 12 tuntia vähintään ja vapaapäiviä oli maksimissaan kaksi päivää kuukaudessa. Ylityöt olivat pakollisia kaikille ja tehottomuudesta rankaistiin saman tien erottamalla. Jokaisen työntekijän täytyi siis todistaa tehokkuutensa ja tällä tavalla lunastaa paikkansa työyhteisöstä.
  ellauri029.html on line 354: Hedonic psychology...is the study of what makes experiences and life pleasant or unpleasant. It is concerned with feelings of pleasure and pain, of interest and boredom, of joy and sorrow, and of satisfaction and dissatisfaction. It is also concerned with the whole range of circumstances, from the biological to the societal, that occasion suffering and enjoyment.
  ellauri029.html on line 456: Jonkun Räätälin ja sen Ruskean partnerin mielestä positiiviset harhat on adaptiivisiä, koska ne saavat apinan yrittämään enemmän. Realistiset arviot voivat rajoittaa sitä. Täh? Tuskin realistiset sentään, sanoo joku Bandura, ehkä ylipessimistiset. Räätäli ja Ruskea inttävät, että positiiviset harhat on hyviä, koska niitä on enemmän ns terveillä ja vähemmän masixilla. No mitä sekin todistaa, ehkäpä noiden terveyden määritelmä on vinossa. Joku toinen sanoo, että epädefensiivinen persoona joka on valmis oppimaan erehdyxistä eikä yritä keulia saa parempia tuloxia satunnaistesteissä. Mut narsistit ja psykopaatit rulettaa firmoissa.
  ellauri029.html on line 518: lopettaa naisten positiivinen diskriminaatio. Pulzari
  
  ellauri029.html on line 520: poikia, joita naisten ylivalta on jo alkamassa ahdistaa.
  
  ellauri029.html on line 524: lukijakunnan aallonharjalla, on nyt ryhdistäytynyt,
  
  ellauri029.html on line 547: kuvasto luo pojille invalidisoidun miehen mallin,
  
  ellauri029.html on line 620: Miljardöörien miljardien avulla saadaan lehdistökin
  
  ellauri029.html on line 672:
  display:block">
  ellauri029.html on line 813: HS Mäntti Hajahder uudisoi:
  ellauri029.html on line 828: Tohtori Raimon Märkä vappu: Vihreämies ja Persunainen tofunakkihaaskalla. Tohtori Raimon Märkä vappu lähetyksessä todistettiin ainutlaatuista luonnonihmettä, kun harvinaisiksi käyneet lajit Vihreä miespoliitikko ja Persunainen kohtaavat tofunakkihaaskalla - ja päätyvät siihen kaikkien kauneimpaan kohtaamiseen. Luontodokumentin radioselostajana fantastinen Jukka Puotila.
  ellauri029.html on line 867: Ironian alalajeja ovat sokraattinen, dramaattinen, historiallinen ja tilanteeseen liittyvä ironia. Itseensä kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi.
  ellauri029.html on line 885: Antero käyttää sarkasmin ymmärtämiseen kolmea aivojen osaa. Vasemman aivopuoliskon kieleen liittyvä aivokuoren osa tulkitsee lausahduksen kirjaimellisen merkityksen. Otsalohko ja oikea aivopuolisko päättelevät sen asiayhteyden. Lopuksi ventromediaalinen prefrontaalinen aivokuori yhdistää asiat ja tulkitsee lausahduksen sarkasmiksi. Autisteilla ja henkilöillä, jotka kärsivät aivovaurioista, on usein vaikeuksia ymmärtää sarkasmia. Mitenkähän mulle käy kun ventromediaalinen prefrontaalinen aivokuori alkaa laskostua alzheimerixi. Ehkä se on jo laskostunut.
  ellauri029.html on line 912: You are already filled, you have already become rich, you have become kings without us; and indeed, I wish that you had become kings so that we also might reign with you. For, I think, God has exhibited us apostles last of all, as men condemned to death; because we have become a spectacle to the world, both to angels and to men. We are fools for Christ’s sake, but you are prudent in Christ; we are weak, but you are strong; you are distinguished, but we are without honor. To this present hour we are both hungry and thirsty, and are poorly clothed, and are roughly treated, and are homeless; and we toil, working with our own hands; when we are reviled, we bless; when we are persecuted, we endure; when we are slandered, we try to conciliate; we have become as the scum of the world, the dregs of all things, even until now. 1 Corinthians 4:8-13
  ellauri030.html on line 18:

  NOT SURE IF HOMELESS

  display:none">Vanhuudesta

  
  ellauri030.html on line 59: Cicero, laskelmoiva mies, kannusti Pro-Akatemiaa ja TAMK:ia, vaikka käytännössä heilui jossain sauvakansan ja Stoan persuporukan välillä. Se halus kukkoilla julkkixena, mille stoalaiset nyrpisti, sauvaporukat taas peukutti. Epikurolaisia se ei alkuunkaan sietänyt. Epikuroxesta ja muista kreikkalaisista Cicero luki vaan jotain surkeita esitteitä ja lyhennettyjä käännöxiä. Se oli aika moukka, vaikka olikin kermaperseisistä keskiluokkaisista piireistä. Sen nimi tarkoittaa kikhernettä eli egyptinhernettä, perhe oli rikastunut hernebisnexestä. Se oli yhtä kova keximään latinaan uudissanoja kuin hengenheimolaisensa E.Saarinen. Sillä oli oma kuningatar Pipsakin, Terentia. Paizi että niille tuli ero viisikymppisinä. Sit Cicero otti jonkun nuoren rikkaan typykän voidaxeen maxaa Terentialle erorahat. Se liitto ei kauan kestänyt, kun rahat oli syöty.
  ellauri030.html on line 61: Cicero oli kiero julkkisasianajaja, voitti joitakin näkyviä juttuja, rupesi poliitikoxi. Oli Sisiliassa kvestori (yliopistossakin on kvestori, siis rahastonhoitaja), oli kova puhuja, päihitti Hortensiuxen. Keskiluokkainen pyrkyri, kuten eräs suomalainen sykofantti, jonka nimeä E.Saarinen en viizi edes mainita. Koulussa piti lukea Ciceron puhetta in Catilinam: quo usque Catilina abutere patientia nostra. Cicero hommas Catilinalle kuristushuonetuomion, vastoin Caesarin ja muiden lievempiä kantoja. Kazoi ize päältä kun Catilinaa hirtettiin. Oli siitä vielä ylpeä. Koko case in Catilinam saatto olla pelkkä kehystys, Cicero oli ehkä tekaissut todisteet. Et semmonen veitikka.
  ellauri030.html on line 72: 9. Aptissima omnino sunt, Scipio et Laeli, arma senectutis artes exercitationesque virtutum, quae in omni aetate cultae, cum diu multumque vixeris, mirificos ecferunt fructus, non solum quia numquam deserunt, ne extremo quidem tempore aetatis (quamquam id quidem maximum est), verum etiam quia conscientia bene actae vitae multorumque bene factorum recordatio iucundissima est.
  ellauri030.html on line 103: Sithä oli se Cato nuorempi, vanhemman pojanpojanpoika (vanhempi ois niinku rautakauppias jos tää ois mä, herra varjele) uticalaisexi nimetty koska se pisti izensä hengiltä Uticassa välttyäxeen nololta nöyristelyltä Caesarin edessä. Siitähän oli se Addisonin näytelmä jota Rousseau suizutti. Se oli Ciceron kaveri, jelppi sitä Catilinan keississä, ja muutenkin seilaili samoissa piireissä. Tosi oikeistolainen ja izepäinen kuin piru, viinamäen miehiä. Aika ällön tuntuinen kaveri tämäkin.
  ellauri030.html on line 127: Lähetäänpä seuraamaan Ciceron argumentointia. Ekax luetellaan menestyneitä julkkisvanhuxia. Ei niitä monta ole, et jos täs pitäis mennä todennäköisyyxillä, niin ei toi paljon vakuuta. Sit Cato lähtee kumoomaan neljää vanhuuteen kohdistuvaa moitetta:
  ellauri030.html on line 209: Siseron englannintajan, pulleaa herneenpalkoa muistuttavan piipunrassin Andrew Peabodyn kommenteissa (1884) on hyviä lisänäkökohtia. Peabody oli vanhaa bostonilaista mamusukua ja lapsinero josta tuli Harvardin kristillisen moraalin professori. Harvardissa oli Peabody Museo. Se Oli 73 toimittaessaan Siseroa. Kääkkyyden henkkoht. asiantuntija.
  ellauri030.html on line 211: Vanhuxia tarvitaan jarrumiehinä estämään edistyxen kehitystä ihan hullunmyllyxi. Ennen oli parempi, ja ainoot jotka muistaa sen (jos muistaa) on horisevat vanhuxet. Ennen oli tulevaisuuskin parempi.
  ellauri030.html on line 215: Tää olis sellaisenaan jo aivan riittävää, mutta herneenpalon on viran puolesta lisättävä vielä kristillistä puppua koskien Ääretöntä Viisautta ja Eliaa, joka ainoana lähti taivaaseen housut jalassa. Kuoleman voi sen mielestä kohdata tyynen rauhallisena vaan jos se on ovi johkin jatko-osaan, tukijatkoon vyöllä tai ilman vyötä. Ja mixi? Ainakin mulle nimenomaan se on rauhottava ajatus että tässä kaikki, ei tarvize alottaa mitään revohkaa enää alusta. Kikherne sanoo et Cicero uskoi jatkoon vaan koska se halus jatkoa. No miten hernepussin usko eroo siitä? Herneelle pakanoiden pelleusko jatkoon oli hyvää evidenssiä et sen oma usko on oikea. Vähän niin et "close, but no cigar". Mun mielestä se todistaa just päinvastaista. Kaikki uskoo koska haluu uskoa, ihan sama mitä, kunhan vaan ei "tämähän oli nyt tässä, vai mitä?". Niin lujassa on Darwinin kolmas käsky "EAT! EAT!".
  
  ellauri030.html on line 246: Etenim, cum complector animo, quattuor reperio causas, cur senectus misera videatur: unam, quod avocet a rebus gerendis; alteram, quod corpus faciat infirmius; tertiam, quod privet fere omnibus voluptatibus; quartam, quod haud procul absit a morte.
  ellauri030.html on line 264: Vanha joutuu luopumaan isoista bileistä, notkuvista pöydistä ja moniaista kupeista. Niin, mutta luopuupa samalla hassuttelusta, ruuansulatusvaivoista, ja krapulaunista. Niin niin! Sitä juuri tarkoitan! Joutuu luopumaan kaikista noista! Tää Sisero on todella tampio. Mixei se ryömi saman tien laatikkoon ja vedä kantta kiinni perässä. Siellähän on tosi seijasta, ei vaivaa enää mikään. No ei, vaitiskaan kyllä näille vanhuxille maistuu vielä digestiivikexi ja pieni kalja, ja mielellään ne kokoontuvat rotariklubeihin kuuntelemaan omia puheita. Mulle kyllä tulee ruuansulatusvaivoja ja krapula jo yhdestä kaljasta ja digestiivikexistä.
  ellauri030.html on line 274: Haec enim ipsa sunt honorabilia quae videntur levia atque communia, salutari, adpeti, decedi, adsurgi, deduci, reduci, consuli; quae et apud nos et in aliis civitatibus, ut quaeque optime morata est, ita diligentissime observantur. Lysandrum Lacedaemonium, cuius modo feci mentionem, dicere aiunt solitum Lacedaemonem esse honestissimum domicilium senectutis: nusquam enim tantum tribuitur aetati, nusquam est senectus honoratior. Quin etiam memoriae proditum est, cum Athenis ludis quidam in theatrum grandis natu venisset, magno consessu locum nusquam ei datum a suis civibus; cum autem ad Lacedaemonios accessisset, qui legati cum essent, certo in loco consederant, consurrexisse omnes illi dicuntur et senem sessum recepisse.
  ellauri030.html on line 292: Simmiaan ja Kebeen puheenvuorot saivat meidät kaikki apealle mielelle, kuten myöhemmin tunnustimme toisillemme. ... Ekhekrates: - Voi Faidon, minä ymmärrän teitä hyvin. ... Minä nimittäin pidän ja olen aikaisemminkin pitänyt erityisen kiehtovana sitä ajatusta, että sielumme on eräänlainen harmonia, ja kun siitä nyt puhuttiin, muistin izekin ajatelleeni niin. Nyt kaipaan samalla lailla kuin alussakin jotakin todistelua voidaxeni uskoa, ettei sielu kuole ihmisen kuollessa.
  ellauri030.html on line 294: Eli siis ei, ei tässä edes koitetakaan kumota tota harmoniavaihtoehtoa, se ei vaan kelpaa, koska nimenomaan KAIVATAAN toisenlaista todistelua, jotta voitaisi USKOA, ettei sielu kuole ihmisen kuollessa. Will to believe, kuten William James, tuo pragmaatikko, leukavasti laukaisi. Ei tässä ezitä faktoja, vaan rohkaisua. Faktat ovat masentavia, kuten jokainen optimisti tietää muutenkin. Täytyy tehdä kuin Fagerströmin positiivinen Gunilla, kieltää ne. Sitten jaxaa pikku sirkka taas sirittää ja potkia.
  ellauri030.html on line 327: Hän yhdistää opin velvollisuuksista kiinteästi oppiin rikkiviisaasta ja hyvästä jumalasta, joka on sukua ainakin mulle. Tässä yhteydessä on merkille pantava, että tämä pakanuuden ajan opettaja puhuessaan jumaluudesta käyttää jumala-käsitettään useammin yksiköllisenä kuin monikollisena sanana. Mulla on mun jumala, muilla muut. Mä tein sen mun kuvaxeni.
  ellauri030.html on line 337: Epiktetos peukutti Sokrateesta joka esiintyi isänmaansa laeille uskollisena kansalaisena, koko yhteiskunnan hyväksi vaikuttavana virkamiehenä ja urhoollisena soturina sen aikaisissa vaarallisissa sodissa. Tästä ja muusta besserwisseröinnistä kateet aikalaiset panivat sen lihoixi. Sitä vaaraa ei heräteostoxella ollut.
  ellauri030.html on line 341: Sudenpennun käsikirjan ohjaa ihmismieltä siihen hommaan, johon maailman rakentaja ja isä sen on tarkoittanut. Äidistä ei ole puhetta, niinkuin ei kristityilläkään. Impulssiostos käsittelee taitavasti, terävästi ja varsin monipuolisesti hengen ja ruumiin etu- ja takapuolia, ylistää vertauksilla ja kuvauksilla kaiken oikean, hyvän ja jalon arvoa. Loukkauksista ja huomaavaisuuden puutteesta ei pidä suuttua, vaik onhan ne vituttavia. Ojennukset ja ohjaukset, neuvot ja vertaukset ovat kauttaaltaan opettavaisia (onko niitä muunkin laisia?). Esitys on lyhyttä ja miellyttävää, kieli voimallista ja vaikuttavaa.
  ellauri030.html on line 343: Epiktetos on saattanut vähän plagioida Jeesusta. Se mainizeekin galilealaiset kolleegansa jossakin. Tän huomas kirkkoisä Aku, ja aleksandrialainen Klemetti. Ahkerat kädet on sitten löytäneet jopa 200 lainausta, siitä tulis Urkundissa jo aika meteli. Sillä kuten Jessellä on uskonto ja moraali samalla jalustalla, 2 sanaa vaan: don't accept substitutes. On vaan 1 jumala kaikille yhteisesti, vain yxi pelastusovi, yhtä suvaizematon on impulssiostoskin. Ei voi rakastaa jumalaa ja maailmaa, you can't have both, sanoi Naipaulin isäkin. Koita päättää. Mut voi olla rakastamatta kumpaakaan! Mun päätös on jo tehty.
  ellauri030.html on line 349: Toinen stoalaisten huippuesiintyjä Zenonin jälkeen oli Khrysippos. Sen ziljoonista kyhhäyxistä ei ole säilynyt yhtäkään. Se tunnetaan loogikkona. Se toimitti, että maailma ja jumala on sama asia, kun sen oikein ymmärtää, sielun universaalinen purkaus, jos tästä on jotain apua. Sen logiikan tasosta kertoo jotain että se peukutti ontologista todistusta jumalasta. No ei tällä vielä kuuhun mennä. Mut sen vastaus teodikean ongelmaan ansaizee tulla lainatuxi:
  ellauri030.html on line 391: Voi repukkaa, toi kuulostaa ihan kamalien eläinten majavan pohdiskelulta risupesässä.
  ellauri030.html on line 575: Principium individuationis on se peliteorian periaate, että pelaajia on yhtä monta kuin preferenssejä (ja strategioita, pitää lisätä). Tiimin pelaajat ei muuten erotu. Siitä se lapsikin alkaa erottua äidistä kun se saa omaa tahtoa, tulee tuhma ikä.
  ellauri030.html on line 581: Ennen kaikkea sit tää filosofinen pessimismi. Se ei ole masista, vaan maailmankazomus tai etiikka, että murheenlaaxo on vaan kestettävä, turha toivo ei vie mihinkään, taivasodotuxet ja usko edistyxeen perusteettomia. Tiukka mutru huuleen vaan ja selkä vastatuuleen. Älä koskaan kuse vastatuuleen, siitä tulee harmeja. Sellaista kuin mesopotamialainen pessimismin vuoropuhelu ja saarnaajan ynnä Jeesus Siirakin tiivistelmä elämästä että se on vaan nöhtä. Absurdia puuhaa, hyvin menee mutta menköön. Tän mä kyllä voin allekirjoittaa.
  ellauri030.html on line 617: Matala-asteisen tulehduksen elimistössä tiedetään altistavan myös masennukselle. Pänkäläinen kertoo, että eräässä tutkimuksessa yhdelle ryhmälle masentuneita annettiin masennuslääkkeen kanssa myös tulehduskipulääkettä, disperiiniä. Tämän ryhmän masennus hellitti paremmin kuin sen, joka sai pelkkää masennuslääkettä.
  ellauri030.html on line 709: Lähetäänpäs kazomaan tätä lähemmin. Tää on Stanfordista, pienin lisäyxin.
  
  ellauri030.html on line 740: Joku Francis Hutcheson jo huomautti 1750, että ei tää ole koko tarina. Voihan sitä nauraa muullekin kuin muille ihmisille, ei ole pakko olla aina pahanilkinen. (Vaik kyllä se varmaan naurattaa eniten.) Izellekin voi nauraa olematta pahantahtoinen. No se mun nauruteoria että normit naurattaa, onkin tässä suhteessa parempi. Nokkela toiminta on vielä yx naurun aiheuttaja, eikä siinäkään tarvi olla ketään pahista. Jonkinlaista helpotusta sekin on, kevennystä. Tästä päästäänkin huumorin kevennysteoriaan. Nauru on helpotusta, jonkinlaista hydraulista paineen päästöä. No helpotus kyllä usein naurattaa, ainakin helpottunutta. Ympärillä haistelijat ovat kriittisempiä. Tän selityxen esitti Lordi Shaftesbury 1709, kun höyrykone oli kexitty. Tää oli ensimmäinen essee missä huumori tarkoitti vaan jotain hassua. Jännää miten filosofiat muuttuu tekniikan edistyxen mukana. Spencer ja Freud myöhemmin korvas höyryn hermoenergialla, mutta pointti oli sama. Spencerin “On the Physiology of Laughter” (1911) sano et hermoenergia purskahtaa nauruxi kun tietty jännityskynnys on ylitetty. No oikeestaan vasta sitten kun se jännitys laukee vai mitä? Kun ei enää ole pakko pidättää, ja paineen voi päästää alenemaan. Energia tulee pakkautuneista sopimattomista tunteista. Kuten runossa:
  ellauri030.html on line 786: Voltaire sanoi että taivas antoi meille elämän monien vaivojen vastapainoxi 2 asiaa, toivon ja unen. Sen olisi pitänyt laskea mukaan vielä nauru. Kunpa oliskin yhtä helppoa naurattaa tolkun ihmisiä, ja vitsikkyys ja kasvantaviäryys, jota siihen tarvitaan, eivät olisi yhtä harvinaisia kuin on yleisiä lahjat runoilla päänsärkyä, kuten mystisillä pohdiskelijoilla, häränpyllyjä kuten neroilla, ja sydänsärkyjä kuin romaanikirjailijoilla (ja muilla sellaisilla moralisteilla). Niinpä, Imppa. Sulla taas oli kadehdittava taito kirjoittaa rutikuivia pohdiskeluja ja kilometrin pituisia virkkeitä.
  ellauri030.html on line 802: Man is the only animal that laughs and weeps: for he is the only animal that is struck with the difference between what things are, and what they ought to be. We weep at what thwarts or exceeds our desires in serious matters; we laugh at what only disappoints our expectations in trifles… . To explain the nature of laughter and tears, is to account for the condition of human life; for it is in a manner compounded of the two! It is a tragedy or a comedy—sad or merry, as it happens… . Tears may be considered as the natural and involuntary resource of the mind overcome by some sudden and violent emotion, before it has had time to reconcile its feelings to the change of circumstances: while laughter may be defined to be the same sort of convulsive and involuntary movement, occasioned by mere surprise or contrast (in the absence of any more serious emotion), before it has time to reconcile its belief to contrary appearances (Hazlitt 1819, 1).
  ellauri030.html on line 896: Sivua Humor in Freud ei ole saatavilla saxaxi. Se todistaa kai jotakin.
  ellauri030.html on line 898: Sigmund Freud noticed that humor, like dreams, can be related to unconscious content. In the 1905 book Jokes and Their Relation to the Unconscious (German: Der Witz und seine Beziehung zum Unbewußten), as well as in the 1928 journal article Humor, Freud distinguished contentious jokes from non-contentious or silly humor.
  ellauri030.html on line 920: This has been tested experimentally. Audiences predictably enjoyed witnessing the demise of a disliked character. Testing had to be discontinued when the team ran out of subjects.
  ellauri030.html on line 924: Similar analysis can be applied to issues involving racial discrimination, sexual deviance, drug abuse, and other controversial issues. I.e. about all of EAT! FUCK! and KILL!
  ellauri031.html on line 17:

  En yrhätta

  display:none">Yrsel

  
  ellauri031.html on line 132: Yxi säälittävä pätkä on säilynyt nimeltä Dragsvik språk - artikel, josta on tämän albumin motto. Se on kai mun oma ruozinnos T.C. Whiten kirjan murkkuepisodista. Loppu löytyy osin puhtaaxikirjotettuna alempana. Mä huomaan että mulla oli jo sillon eli 40v sitten sama tyyli lainata ja samalla väännellä toisten textiä. Vähän kun ajoneuvon käyttöönottoa ja hylkäämistä ojaan lyttyyn ajeltuna, ryynit penkillä ja tankki tyhjänä.
  ellauri031.html on line 138: Kökkommandot diskuterade med varandra medan de arbetade. Han tänkte det var ett bra tecken först och lyssnade till för att höra vad han kunde. "Hör på" skulle en av dem säga. "Där kommer den där sången 'Ollaan kahden lällällää' igen. Den är satans snärtig." En annan sade "Kaptenen är en fittig karl han. Han gav den och den två veckor pekka när hans säng var dåligt bäddad." "Vi har tur som vi är på UhK och slipper skogskejkorna. Skulle det inte vara fittigt att vara en gummipitt istället för en pampusch. He'nog he'nog." "Vet ni att den där Lind-Lönn-kvist-holm-gren fick bur. Han var i fyllo så satan och drog inte lippa för brigaddejouren." "Hej där kommer den där sången 'Ollaan kahden lällälläää' igen. Den är helvetes snärtig tycker jag."
  ellauri031.html on line 140: Han gick tillbacka till nästet magen full och lämnade de andra kvar att fylla diskmaskinen om och om igen. De hade inga nyheter, inga skandaler, ingenting att prata om. Inget nytt hände dem. Till och med kommentarerna om straff och tillrättavisningar följde en fastställd formel, bara namnet på den bestraffade varierade. När dom hade slutat om sången, bilar och brudar kom dom tillbaka till stammisarna, sedan till dom avskyvärda österbottningarna eller nylännigarna och till den senaste pekkadomen. Allt gick runt i en cirkel.
  ellauri031.html on line 161: Vad handlar Dragsviks slang om? I detta avseende kan man göra några allmänna iakttagelser: slangbenämningar för det mesta för viktiga föremål, människogrupper, platser och aktiviteter. Jag har räknat bland mina ca 100 slangord 23 namn av föremål (tex blåpitt 'smällpatron', cha-cha 'stridsbälte', dagatätchi 'dagtäcke', knaku 'knäckebröd', ludiskuffare 'skinnmössa, mullibok 'blå anteckningsbok', permischan 'permissionsuniform', pisisträtchi 'RUoSk elevband'); 31 benämningar av människor (tex gurka 'GrKist', gummipitt 'nylänning', krycka 'underhållskompanist eller befriad', lingonpitt 'artillerist', mink 'ny gruppchef', pampusch 'österbottning', pngvin 'lustigkurre', tryckpåsa '11 månaders karl', yrboll 'dumbom'), och 20 benämningar av plats eller aktivitet (tex bordell 'förvirring', civail 'det civila', kvällsare 'kvällspermission', pampas 'Österbotten', rumba 'extra övning', turbo 'arméns tvättanordning', väijy 'vakt').
  ellauri031.html on line 225: Puolueen säännöistä: Fasismi on miliisi kansakunnan palveluxessa. Sen päämäärä on Italian suuruus. Se on aina sotatilassa. Fasismi on ennen kaikkea uskonto. Puolueen johtaja tunnetaan tahdonvoimastaan, voimastaan ja toimistaan. Teko edeltää teoriaa taistelun tiimellyxessä. Vieraana dogmaattisille kaavoille ja ahtaille säännöille, fasismi tuntee että voitto riippuu kyvystä alituisesti uudistua. Fasismi elää tulevaisuuden odotuxessa ja nuoressa polvessa se näkee voimat jotka täydentävät sen työn.
  ellauri031.html on line 231: Kesäisin lähetetään heidät suuriin leireihin rannikolle tai vuoristoon (kuin Aku ja pojat!). Lapsia ei pakoteta osastoihin. Mutta on sanottava, että koulupojat jotka eivät kuulu nuorisojärjestöihin saavat joskus kärsiä fasististen tovereittensa kiusaa. Järjestöissä pojat oppivat tottelemaan käskyjä, käsittelemään ylempiään ja alempiaan ja aseita, seisomaan vahdissa, sanalla sanoen sotilaan velvollisuuxia. Moraalisesti ja fyysisesti heitä valmistetaan tulevaan tehtäväänsä, jonka sisältö selvään käy ilmi nuorisojärjestön johtajan sanoista: "Ehkä tulee aika maallemme, jolloin kokonaisen sukupolven täytyy uhrata kaikkensa, toimintansa, omaisuutensa ja elämänsä kansakunnan tulevan suuruuden hyväxi. Silloin johtajalla on oleva uusi kansa, palavan uskon ja uhritahdon täyttämä, valmis valittamatta uhraaman kaiken suuren päämäärän vuoxi." Kuuliaista tykinruokaa, kiväärin- ja tykinkuulille maalitauluja. Niinkuin kävikin. Sääli ettei listitty kuin muutamia miljoonia, enemmänkin maalitauluja oisi ollut maailmanlaajuisesti tarjolla.
  ellauri031.html on line 249: Tietyt piirteet fasismissa muistuttavat sosialistista opeista, mutta mitään pitemmälle menevää yhtäläisyyttä tuskini on. Fasistinen hallinto tunnustaa ja suojaa yxityistä omistusoikeutta ja tekee parhaansa rohkaistaxeen yxityisyritteliäisyyttä sikäli kuin se on kansakunnan eduxi. Fasismi tunnustaa myös luokkajaon välttämättömyyden, ja yhteiskunnan jaon johtajiin ja johdettaviin. Mussolini toivoi aina joskus yhdistävänsä näennäiset sovittamattomat vastakohdat, pääoman ja työn, isänmaan ja köyhälistön. (Täh? outo mutta paljastava vastakkainasettelu. Kaikkien maiden proletaarit, älkää yhdistykö keskenänne vaan omiin työnantajiinne. Vähän sellasta paikallista sopimista.) Jo lapsuudessa Mussolinilla oli ajatus luoda uusi luokkajako, ei prolet vs. porvaristo, vaan urkuharmoninen kokonaisuus, joka liittää yhteen yhteiskuntaryhmät ja niiden vastakkaiset edut. Ja näistä eduista ei pidetä uolta minkään luokkataistelun myötä, joka repii kansakuntaa, vaan luokkien yhteistyön kautta.
  ellauri031.html on line 251: Korporatiivisen valtion rakenne on suht yxinkertainen. Kansakunnan työtätekevät jäsenet jaetaan kahteen tasa-arvoiseen ryhmään, työntekijät ja työnantajat. Jokaisen henkilön jolla on tietty ammatti on kuuluttava ammattiyhdistyxeen joka edustaa sitä ryhmää johon ammattimies kuuluu. Tämä on tietysti ammattimiehen oman edun mukaista eikä mitään pakkoa harjoiteta. Mutta toisaalta häntä voi edustaa vain laillisesti hyväxytty syndikaatti ja hänen täytyy liittyä syndikaattiin ellei hän halua menettää järjestäytymisen etuja. Työnantajat ovat järjestäytyneet samoin perustein kuin työläiset. Työlaisten ja työnantajien järjestöt yhdessä muodostavat ammattikunnan. Ammattijärjestöjen toimintaa johtaa ja valvoo erityinen ammattikuntaministeriö.
  ellauri031.html on line 253: Italian kansakunta on organismi, jonka on siihen kuuluvien yxityisten yxilöiden ja ryhmien yläpuolella. Vain valtion tunnustamalla ja valvomalla ammattiyhdistyxellä, korporatiivilla, syndikaatilla, on oikeus edustaa työnantajien ja tyntekijöiden ryhmää ja sopia kollektiivisia työehtosopimuxia. Valtion hyväxymät ammattiyhdistyxet turvaavat työnantajan ja tekijän tasa-arvoisuuden ja valvovat tuotanto- ja työkuria. Ammattikunnat edustavat täysin tuotantoa ja sen etuja. Yxityisyritteliäisyys kazotaan hyödyllisimmäxi ja tarkoituxenmukaisimmaxi työxi kansakunna hyväxi. Koska yxityisyritteliäisyys koskee kansakunnan etua, talousyrityxen johtaja on vastuussa valtiolle tuotannon sujumisesta.
  ellauri031.html on line 257: Korporatiivinen yhteiskunta ei ole läheskään valmis, mutta näyttää siltä että fasismin johtomiesten tarkoitus on vähitellen siirtää kansakunnan edustamisen tehtävä edustajainhuoneelta korporatiiviselle kansallisneuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja on B. Mussolini. Siihen kuuluu ammattikuntien edustajia, yhtä monta työntekijäin ja työnantajain edustajaa. Vain työtätekevillä on oikeus ottaa osaa valtiolliseen elämään. Ja työtätekevät ovat täydellisesti edustettuina ammattikunnissa ja valtion tunnustamissa yhdistyxissä, joiden sixi tulee valita ehdokkaat valtiolllisiin vaaleihin. Ammattirjärjestöjen laatimat ehdokaslistat alistetaan fasistipuolueen suuren neuvoston hyväxytttävixi ja ne henkilöt jotka tämä hyväxyy asetetaan varsinaisixi ehdokkaixi. Äänioikeutettuja ovat vain ne kuuluvat puolueeseen, ammattijärjestöihin ja yhdistyxiin ja jotka vaalilautakunnat ovat hyväxyneet. Vaaleissa annetaan vain kyllä- ja ei-ääniä ja äänestäjät voivat siis vain hyväxyä ja hylätä koko maalle yhteisen ehdokaslistan kokonaisuudessaan. Vaalit ovat siis luonteeltaan lähinnä kansanäänestys. Ellei riittävästi kyllä-ääniä saada, järjestetään uudet vaalit.
  ellauri031.html on line 267: Älyllisen työn ja taiteen edustajat sekä virkamiesyhdistyxet ottavat osaa taiteen, tieteen ja kirjallisuuden valvontaan, tuotannon edistämiseen ja korporatiivisen yhteiskuntajärjestyxen moraalisten päämäärien edistämiseen. Vapaa-ajan yhdistysten kansalliseen laitoxeenkuuluvat urheilu- musiikki- ja ompeluseurat, lukupiirit, keskustelukerhot. Naisjaostot järjestevät fasistiryhmien naisjaostojen kanssa kursseja lapsenhoidossa, räuuanlaitossa, ompelussa ja kotitaloudessa. Laitoxen jaoxet ovat yhteistyössä korporatiivisten kulttuurikeskusten kanssa. Varsinaisenn kulttuuri- ja valistustyön ohessa nämä järjestöt tekevät propagandaa fasistisen syndikalismin ja korporatiivisen yhteiskuntajärjestyxen puolesta. Niistä kaavaillaan eräänlaista kansanyliopistoa.
  ellauri031.html on line 273: Eräs fasismin ensimmäisiä tehtäviä oli uudelleenjärjestää korkeampi opetus maassa järkiperäisemmälle pohjalle. Tätä tutkinnonuudistusta johti tunnettu uushegeliläinen filosofi Giovanni Gentile, joka oli aikansa opetusministerinä Mussolinin ensimmäisissä hallituxissa. Uudistus toteutettiin joitain vuosia sitten ja sen tuloxet ovat vastanneet odotuxia. (Mielevästi muotoiltu Edvard, oelegantisti.)
  ellauri031.html on line 282: Lehdistön ja ilmaisun vapautta ei Italiassa ole, jos sillä tarkoitetaan vapautta ize kunkin saada mielipiteensä kuuluviin. Yhtä vähän kuin fasismi puuttuu yxityiselämään niin kauan kuin pysyy erossa politiikasta, se kärsii arvostelua ja vastaanväittämistä. (Se on kuin Haju Pisilä.) Fasismin oppositiolla ei ole mitään mahdollisuutta saada ääntään kuulluxi. Lehtimiesten ammattijärjestöjen kautta hallitus hallizee lehdistöä, jota valvovat sitäpaizi maaherrat. Quis custodiet ipsos custodes? No B. Mussolini tietysti! Valvoo ize izeään, aina hereillä.
  ellauri031.html on line 288: Salainen poliisilaitos on vahvasti kehittynyt ja sen agentteja on kaikkialla. Ovenvartijoilla on velvollisuus säännöllisesti tiedottaa ihmisten tulemisista ja menemisistä. Mutta kaikki tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa ja valvontalaitos on erinomaisen taitavasti organisoitu, ei sitä paljon huomaa arkielämässä. Joskus saattaa joutua todistamaan pikku välikohtauxia julkisuudessa. Sillä luonnoltaan huolettomana italialaisen on vaikea seurata kaikkia niitä monia määräyxiä joilla hallitus koettaa kasvattaa kansaa kuriin ja järjestyxeen. Kansalaisen on opittava pysyttelemään vasemmalla jalkakäytävällä, noudattaa siisteyttä ja järjestystä raitiovaunuissa ja autobusseissa, junissa jne. Vähitellen alkavat italialaiset oppia että määräyxet ovat noudattamista varten, vaikka monet napisevatkin "preussilaisuudesta". Sama meininki on nyt Kiinassa. Nekin on luonnostaan aika homssuja.
  ellauri031.html on line 306: Myöhään huhtikuussa 1945, lopullisen tappion päivinä, Mussolini ja sen vika kiltsifrentsi Clara Petacci koitti hipsiä hipihiljaa Sveiziin, mutta jäivät kommunistipartisaanien kynsiin, jotka ampuivat ne muitta mutkitta Como-järven kauniissa maisemissa. Mussolinin ruumis vietiin Milanoon ja ripustettiin väärinpäin Esson huolzikalle, todistuxexi siitä että fasismin henki oli siitä pysyvästi karannut. Kyljissä luodinreikiä, venttiili ja tulppa falskasi. Kummastahan päästä henki karkasi. Ehkä kummastakin. Joka reijästä.
  ellauri031.html on line 585: Esa Sariolasta leivottiin 80-luvun kirjallisuuden uudistajaa ja kokeilijaa. On totta, että hänen teoxissaan rikotaan rajoja: ikävystyttäviin ja lukijaa aliarvioiviin viihdeklisheisiin yhdistetään kömpelöä esseetä ja psykologian alkeisoppikirjaa. Sariolan pääteoxet, Rakas ystävä ja Kuolemaani saakka ovat äärimmäisen yxinkertaisia ja selkokielisiä saippuaoopperoita. Niiden juonena on rikostarina, jossa menestyvä päähenkilö raivaa kilpailijansa tieltään. Päähenkilö ja hänen vastustajansa eivät kuitenkaan ole tasavahvoja, joten heidän välisissään konflikteissa ei juuri ole jännitettä. Kissa ja hiiri -leikin ainoaxi kysymyxexi jää, millä tavalla päähenkilö nujertaa uhkaajansa.
  ellauri031.html on line 613: Pikku-Make sikamessias toivoi, että Jalli kirjoittaisi vielä romaanin, jossa päähenkilöt havahtuvat huomaamaan, että maa ei ole litteä. No NIIN! Senhän Jalli sitten tekikin, vuosikymmeniä myöhemmin kirjassa Taivaanpallo! Ei mennyt Maken hyvä neuvo harakoille. Jalonen on kuin William Burroughsin lause: Hän kykenee pitkästyttämään kuset lukijoistaan missä tahansa aika-tila-asemassa. Todellisuus on totta, tiivistää Jalli Olonen. Pallo on pyöreä. Jalli Olosen vastarintaliikehdintä on kuin lasten ristiretkeä. Jehovan todistajat on hiljennettävä, etteivät jää vasikoimaan virkavallale.
  ellauri031.html on line 630: Suezin kanavansuulla Port Saidissa oli levotonta, rosvot ryöstävät matkustajat jo satamassa. Samanlaista muistan Karl von Schoultzin Punainen Sulka-sarjan poikakirjasta Seikkailu Suezilla (1958) ja sen jatko-osasta Seikkailu Siinailla (1960), joidenka tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1956-7, sekä Puovo Lipposen vihkosesta Suezin sulttaani. Palaamme tähän aiheeseen albumissa 290.
  ellauri031.html on line 632: Vuoden 1947 heinäkuussa suomalaisten Joosua pääsi perille. (Mooseshan ei päässytkään, kuten muistamme.) Pyöriskeltyään aikansa Jerusalemissa se lähti Galileaan Jeesuxen perään, ja asettui Genesaretin järven pohjoispuolelle Safedin kaupunkiin. Safedissa on kaunista (ks. kuva), mut tää on oikeestaan asian vierestä, ei se siellä kauan vanhentunut.
  ellauri031.html on line 644: Hölmö Kaarlo pani päähän samanlaisen homburgerin kuin Shulemilla, ja tuli melkein ammutuxi Shulemina. Taas pienoisjunan vaihdemies käänsi vaihdetta ihan viime hetkellä. Oli jäädä Maire leskexi ja 4 orpolapsen äidixi. Sillä aikaa Kaarlon kämppä Safedissa räjäytettiin taivaan tuuliin herkkuvarastoineen kaikkineen. Onnexi ei oltu paikalla. Perhe oli hyvin pettynyt kun ei päästykään Palestiinaan syömään appelsiineja.
  ellauri031.html on line 695: Hämmentävän vähän on Kaarlon muistelmissa ihmisiä, muita kuin noita perkeleitä ja enkeleitä, raamattuotteluiden satunnaisia pelitovereita ja vastapelureita. Loppupuolella tulee joitakin ihmeparantumisia, mutta aika instrumentaalisen kliinisesti käydään niittenkin keissit läpitte. Ihan sama todistamisen maku kuin evankeliumeissa. Ihmiset on vaan esimerkkejä. Onko tää nyt tosi kristittyjen meininki? Niin se varmaan just on. Me ollaan numeroita, lampaita herran katraassa, herra komentaa jako kahteen, lampaat tänne, tonne viiden metrin päähän pukit.
  ellauri031.html on line 728: Monet suhtautuvat yliolkaisesti VTT:iin. Jopa P. Puovola diskaa siitä 2/3. Mikäs fundamentalisti se on enää sellainen? Vaikka löytyy käännösvirheitä, niin painovirhepaholaisella ei sinne ole asiaa. Hyvä kirja puhuu asiaa ( se kelpaisi Anni Lassilan suosittelemaxi asiaproosaxi yläkoululaisille), ja sen ennustuxet toteutuvat ihan silmissä. Tää ei ole höpsismiä, tai jos on niin ihan priima sellaista. Tää on totta ilman vaihtoehtoja.
  ellauri031.html on line 736: Äs toi olis ollu komee lopetus, mut täällähän on vielä jotain loppusanoja, lisää siionistista propagandaa ja jumalalla pelottelua. Syväntö siteeraa typerää Kyösti Kalliota, mutta sattuvammin Toynbeetä: historia opettaa, ettei historia opeta mitään. Ei tarvize kuin seurata Palestiinaa vaikkapa sadan vuoden välein 2020ekr-2020jkr niin huomaa sen. Syväntö on ize siitä todiste, vaikkei enää kävelevä, ei päässyt järven yli kuivin jaloin hakemaan karannutta venettä kuin unessa.
  ellauri031.html on line 741: Oliko Olkkarilla Syväntöjen seikkailukirjat? Ei löytynyt sen jäämistöstä. Mutta Kaarlo onkin valtalinjan koira. Helluntaiystävät ovat paimensukuisia, terveitä maatiaisia, matalia, hyvät kulmauxet ja maatavoittava askellus, pitkärunkoisia ravaajia häntä loivalla kaarella. Ei mitään Kukonharjun kalikkakauloja, lyhyitä ja korkeita karvaturreja, jotka laukkaa jäykin jaloin lyhyttä laukkaa jo kävelyvauhdissa, häntä kireällä kiekuralla selän päällä.
  ellauri031.html on line 750: Olavi Syväntöä haastateltiin TV-7:n ohjelmaan Ajankohtaista taivaasta ehkä millenniumin vaihteessa. (Ohjelmatietojen 1970 on takuulla painovirhe, silloinhan Kaarlo oli vielä vauhdissa. Olavi shihishee tässä ohjelmassa jo aika vanhushmaiseshti.) Kiinnostaa, sillä täähän Olavi on aika lailla samanlainen surullinen hahmo kuin Wilho Olavi, karismaattisemman Wilhon seuraaja, samanlainen vähäisempi toimittaja, pikkuprofeetta.
  ellauri031.html on line 756: Kun Olavi Syväntö alkaa todistamisen, sen ääni nousee oktaavin ja kaze kääntyy kameraan. Varmaan Kaarlo-isän kengissä. Olavi Pylkkänenkin oli oppinut saarnatyylin Wilholta, ja keikkumisen kannoilla. Kun me oltiin äänenmurroxesta ohize, isin kolleegat alkoi usein meille selvitellä asioita luullen Callen olevan jo luurissa. Siis näin: Juutalaiset ovat vielä peite shilmillä shuhteeshsha Jeeshuksheen. Tätä sanoessa Olavilla on oza rypyssä, ja niin on myös haastattelutantalla.
  ellauri031.html on line 772: Aradin kaupungissa oli 20 juutalaista märkyriä. (Aradin Cuningas on Joosuan listimien kuninkaiden luettelossa, kazokaapa raamatustanne, Joosua luku 12:14. Arad tarkoittaa yxinäistä, pakolaista, sattuvasti.) Mustakaapu kuivurit ahdisteli niitä 2005 mielenosoituskylteillä, joissa on negatiivisia lauselmia. Rabbi suunnitteli SUURTA mielenosoitusta, 750 henkeä. Poliisipäällikkö kielsi sen. Asia meni rabbinaatin toimesta korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus esitti kompromissia, vähän pienempää suurta mielenosoitusta. Tämä on rukousaihe suomalaisille sisaruxille: kaikki nyt sävellahjan hinnalla mukaan huutamaan. Pelkän uskon takia tehdään kaikkee tällästä, on se hullua. Siinähän se onkin, eihän usko ole koskaan pelkkää uskoa, se on mölyapinoiden territoriaalista huhuilua puiden latvasta. Ensin huhuillaan pitkään kuin hanhilauma ennen lentoonlähtöä, sitten kohta tulee nyrkistä, aletaan selvitellä kouriintuntuvasti reviirien rajoja.
  ellauri032.html on line 19:

  Supikoira

  display:none">Hajuviestejä

  
  ellauri032.html on line 39: Jean Calvin (alkujaan Cauvin; 10. heinäkuuta 1509 Noyon – 27. toukokuuta 1564 Geneve) oli ranskalaissyntyinen uskonpuhdistaja. Hän jatkoi Ulrich Zwinglin ] (1 January 1484 – 11 October 1531) reformoidun kirkon opillista perinnettä. Hän perusti kalvinismin, yhden protestanttisen kristinuskon oppisuunnista.
  ellauri032.html on line 56: dissas ikoneita, almuja, hokkuspokkusta. Kuin Luterus (kuten muistettaneen Löden kouluaineesta) se uudisti palveluehtoja yxipuolisesti ja raasto kuvia. Ne ja muut paavilaiset pelit, juhlamekot kynttilät ja käsieleet on taas palanneet. Emme elä ainoastaan leivästä vaan myös sirkusmenoista.
  ellauri032.html on line 64: Sama idis siis kuin Jehovan avaintodistajilla? Sillä tarkennuxella, et hyväntekeväisyys ei ole pelastuskeino vaan odotettu kiitollisuuden osoitus, vapaaehtoinen tippi.
  ellauri032.html on line 85: Tästä jää käteen se, että ihan sama mitä teet, joko sä olet niissä 144K temmattavassa, tai sä et oo. Huomaa kuitenkin ovela dramaattinen ironia: apina ei ize tule tietämään ennen kuin loppuarvonnassa, kuuluuko se vuohiin vaiko lampaisiin. Pelkän rataennätyxen perusteella kaikki joutaisivat huut helvettiin, joten ei auta kuin pitää peukkuja, ja käyttäytyä sen mukaan kuin on käsketty, jotta edes näyttäisi todennäköiseltä että olet lampaiden laumassa. Se ei sinänsä paranna sun zargoja vähän vähää, mutta todistaahan se jotakin. Vaikutusnuoli on käänteissuuntainen. Varmasti ne 144K nimittäin on tosi kilttejä.
  ellauri032.html on line 105: Jansenistit levittivät teorioitaan koulujen välityksellä ja heillä oli kuuluisia oppilaita kuten Jean Racine ja Blaise Pascal, joka vastusti tinkimättömällä tavallaan jesuiittoja, näin eritoten teoksessa Les Provinciales (1656), jossa hän syyttää jesuiittoja älyllisestä korruptiosta. Nämä teesit eivät miellyttäneet paavi Innocentius X:tä ja Ludvig XIV:tä, jotka halusivat yhdistää kristikunnan ja tuomita jansenismin ja protestanttisuuden. Maaliskuussa 1656 Ranskan hallitus määräsi suljettaviksi ns. petites écoles, joissa opinahjoissa jansenismin sanomaa oli levitetty. Kuningas osallistui itse parlamentin istuntoon eli käytti ns. lit de justice -oikeutta hyväkseen 19. joulukuuta 1656 ja hyväksyi tilaisuudessa paavi Aleksanteri VII bullan Ad Sacram, jossa virallisesti tuomittiin jansenistien ajatukset.
  ellauri032.html on line 116: Blaise Pascal (19. kesäkuuta 1623 Clermont-Ferrand – 19. elokuuta 1662 Pariisi) oli ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja uskonnollinen filosofi. Hän edisti luonnontiedettä rakentamalla taskulaskimia, kehittämällä todennäköisyysteoriaa (Pascalin veto), tutkimalla nesteiden ja kaasujen virtausta, ja selventämällä paineen ja tyhjiön käsitteitä. Pascalin mitalla mitataankin painetta. Pikku-Paulilla pissa tuli niin paineella, että sen kusi lensi vessanpöntön kannen sisäseinälle. Ei mennyt ajoissa kuselle, kun leikit oli just kivoja.
  ellauri032.html on line 124: Pascal sai isältään lahjaksi myös Eukleideen Alkeet, geometrian klassisen perusteoksen, jonka hän ahmaisi leikiten läpi. Gilberte väitti myöhemmin veljensä keksineen myös Eukleideesta riippumatta uudelleen Alkeissa esitellyt 32 ensimmäistä lausetta ja todistaneen ne vieläpä samassa järjestyksessä, jossa Eukleides ne esittelee, mutta tälle väitteelle ei löydy kuitenkaan varmoja perusteita. Pascalin lahjakkuudesta kertoo kuitenkin se, että hän oli vasta noin 14-vuotias päästessään osallistumaan kerran viikossa järjestettyihin Marin Mersennen johdolla pidettyihin videokonferensseihin. Niistä muodostui myöhemmin Ranskan tiedeakatemia. Tosin vasta Pascalin kuoltua, v 1666. Ei tullut siitä akateemikkoa eikä paskaakaan.
  ellauri032.html on line 128: Muuton jälkeen Pascal jatkoi yhä opiskelujaan, ja ennen 16. ikävuottaan hän teki lopullisen läpimurtonsa todistettuaan myöhemmin omaa nimeään kantaneen Pascalin lauseen, jota hän käsitteli teoksessaan Essai pour les coniques (Tutkielma kartioleikkauksista. Mystinen heksagrammi. Gurdijeff panee paremmax, sillä on enneagrammi. Kolme kulmaa enemmän kuin Pascalilla.). Pascalin kolmioita piirrettiin myös Norssissa. Mä tykkäsin aljasta enemmän kuin jommasta. Ei mulla ollut intuitiota.
  ellauri032.html on line 142: Vuoden 1648 aikana Jacqueline koki uskonnollisen heräämisen ja sai innoituksen ryhtyä nunnaksi Pariisin lähellä olevaan Port-Royalin luostariin. Pascalin isä ei suostunut hyväksymään tyttärensä päätöstä (kuoli kiukkuisena 1651) mutta veljeensä Jacqueline onnistui vaikuttamaan jatkuvan saarnaamisen myötä, vaikka veljeä vitutti, kun Jacqueline ei jäänyt kotiin sitä ruokkimaan. Perinnöstä tapeltiin ihan päät verissä. Tytöt vei Pascalilta niin paljon että siitä tuli KÖYYYHÄ. Clermontin aikaa isältä rauhassa kutsutaan joskus Pascalin ”välikaudeksi”, jolloin jotkin huhut ovat väittäneet Pascalin viettäneen poikamieselämää (nähdään myöhemmin rakas nyrkki-Kyllikki), mutta tästä ei ole olemassa todisteita.
  ellauri032.html on line 197: Pascalin veto pyrkii osoittamaan, että jumalaan uskominen on peliteoreettisesti kannattavaa. Pelurin todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko jumala olemassa vai ei, jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä. Voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo, on näin ollen äärettömän suuri. Ajatuskulun esitti ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal 1600-luvulla.
  ellauri032.html on line 205: Jos esittäisin että Maan ja Marsin välissä on posliininen teekannu, joka kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, kukaan ei voisi todistaa väitettäni vääräksi, jos vain muistaisin lisätä että teekannu on liian pieni havaittavaksi parhaimmillakin teleskoopeilla. Mutta jos jatkaisin sanomalla, että koska väitettäni ei voida osoittaa vääräksi, sen epäileminen olisi ihmisjärjen kannalta suunnattoman röyhkeä teko, niin minun ajateltaisiin aivan oikeutetusti puhuvan hölynpölyä. Jos tällaisen teekannun olemassaolo kuitenkin vahvistettaisiin muinaisissa kirjoissa, jos sitä opetettaisiin pyhänä totuutena joka sunnuntai ja jos se istutettaisiin lasten mieliin jo koulussa, sen olemassaolon epäilemistä pidettäisiin merkkinä poikkeavaisuudesta. Valistuneella aikakaudella epäilijä saisi osakseen psykiatrin huomion, varhaisemmalla ajalla peräti inkvisiittorin.
  ellauri032.html on line 229: Minkäslainen oli sillä toi sp-elämä? No se oli ajanut vaimonsa Viviennen hulluuden partaalle ja sitten otti siitä asumuseron (erohan ei uskonnon vuoxi tullut kyseeseen). Ei käynyt kertaakaan (no, kerran) kazomassa vaimoparkaa hulluinhuoneessa, jonne se sen sitte dumppasi. Vivienne oli Oxfordin "river girl", jonka Tom nai hätäsesti vaihto-opiskelijana Harvardista 1915 päästäxeen neizyydestä ja muutenkin syvemmälle sisään britteihin. Se ei halunnut enää takaisin kotiin Harvardiin. Vivienne oli iloinen ja värikäs ilmestys, josta tuli sittemmin Tomin varjossa vaan maalattu varjo. Epävarma nainen, jolla oli kova menstruaalivuoto, tuberkuloosi ja neuroottinen mielenlaatu. Amerikkalaisena Eliot ei heti tajunnut, että Vivienne oli vulgääri. Virginia Woolf, Eliotin bändäri, nokki Haigh-Woodia päiväkirjassaan 8 lokakuuta 1930:
  ellauri032.html on line 239: Was T.S. Eliot gay? Questions about Eliot´s sexuality have simmered in Eliot studies for decades, coming to a full boil with the recent publication of Carole Seymour-Jones's biography of Eliot's first wife, Vivienne, which claims that the poet was a closet homosexual. Distinguished critics such as Helen Vendler and Louis Menand have rushed to Eliot´s defense, insisting either that he wasn't gay or that we shouldn't even be discussing his sexuality.
  ellauri032.html on line 241: Mites se meni Heikki Räisänen? "Ja vaikka olisikin, siitä ei ole todisteita." Paizi että sen runoissa on aika paljon homostelua. Ja jutkuvastaisiakin letkauxia sen runoissa on, saablarin antisemiitti, niinkuin fasistixi kääntynyt kamunsa Ezra Pound.
  ellauri032.html on line 245: To understand the method which Pascal employs, the reader must be prepared to follow the process of the mind of the intelligent believer. The Christian thinker – and I mean the man who is trying consciously and conscientiously to explain to himself the sequence which culminates in faith, rather than the public apologist – proceeds by rejection and elimination. … To the unbeliever, this method seems disingenuous and perverse: for the unbeliever is, as a rule, not so greatly troubled to explain the world to himself, nor so greatly distressed by its disorder; nor is he generally concerned (in modern terms) to ‘preserve values’. He does not consider that if certain emotional states, certain developments of character, and what in the highest sense can be called ‘saintliness’ are inherently and by inspection known to be good, then the satisfactory explanation of the world must be an explanation which will admit the ‘reality’ of these values. Nor does he consider such reasoning admissible; he would, so to speak, trim his values according to his cloth, because to him such values are of no great value. The unbeliever starts from the other end, and as likely as not with the question: Is a case of human parthenogenesis credible? and this he would call going straight to the heart of the matter.
  ellauri032.html on line 274: Hobbesin tunnetuin teos on Leviathan, jossa hän kehittää teorian valistuneesta diktaattorista, jolle kansalaiset luovuttavat vapauttaan saadakseen valtion suojeluksen. Hobbesin mukaan suvereenin, joka voi olla kuningas tai sen känsänvaltainen elin, ja sen hallitseman väkivaltakoneiston tehtävänä on ehkäistä luonnontilassa vallitseva ”kaikkien sota kaikkia vastaan” ja mahdollistaa järkiperäinen edistys.
  ellauri032.html on line 276: No toihan on tuskin mikään teoria, noinhan se tuppaa menemään, mutta Hobbes oli mulkero kerta tollanen porvarillinen muka edistys heikompien kustannuxella oli sen mielestä hyvä asia. Niinhän se yx jutku antropologikin sanoi, se sama joka selitti paleoliittisestä dieetistä ja suolan käytöstä, niin Jared Diamond siis. Jossain Borneollako se oli, en muista, oli verikosto päällä koko ajan, piti pelätä, ei voinut poiketa polulta mezään ettei vihulainen yllätä. Ei ollut helppoa.
  ellauri032.html on line 383: Se että kolmion kulmien summa on oikokulma on jotenkin sama asia kuin se että oikokulmalla lepäävä kolmio tekee silmukan, jonka oikaisee se oikotie. Tää tuntuu ilmeiseltä. n-kulmion kulmien summa on (n-2)*pi eli oikokulma. Nelikulmiossa se on 2pi. Tätä voisi kehitellä vielä. 2pi = (pi-a)+(pi-b)+(pi-g) -> 2pi = 3pi - (a+b+g) -> a+b+g = pi. QED. 2pi on ympyrä, yhtälön oikea puoli kiertää kolmikulmion. Onko tää eri todistus kuin Eukleideen joka käyttää samansuuntaisia suoria? Eukleideen todistus on pitempi ja siinä tarvitaan apuviiva. Kai se riippuu siitäkin mitkä axioomat oletetaan. Epäeuklidisessa kolmiosumma ei pidä paikkaansa. koska paralleelit yhtyy ikuisuuden äärettömän etäisessä pisteessä. Monadit ei pysy loputtomiin erillään. Miten käy ton mun todistuxen oletuxien? Ehkä siellä ympyrä ei olekaan 2pi? Se onkin joku ellipsi tai hyberbeli? Niin kai.
  ellauri032.html on line 436: Tommonen pitkästyttävän arvattava puolihauska oli tää Kleistin turahdus, tietystikin sixi, että siinä tölvittiin varsin vähän mitään pyhempiä normeja. Hyvixet oli hyvixiä ja konna konna, vaikka maalaisten käytöstavoissa oli huomautettavaa. Siitä ei kovin hersyviä nauruja vielä saa. Paljon ulkonäköön kohdistuvaa pilkkaa, se näyttää kutkuttavan Aarnea. Turhamainen mies. Mut ehkä just tollanen harmiton Charlie Chaplin huumori on Aarnen tapaista. Tai sit tää vaan sattu löytymään suomexi, kiitos puisevan J. Siljon. Saxassa tää on koululukemistona. Niinku Nummisuutarit, hohhoijakkaa. Mustavalkoista harmitonta pilaa kuin Speden skezit tesvisiossa. Sekin oli aika oikealla.
  ellauri032.html on line 600: jossain Hollywoodissa.
  
  ellauri032.html on line 676: Vapahtaja kuuli nyt vasta saatanalta suuren salaisuuden, että hän oli Jumalan Poika. Hän ei kuitenkaan ottanut sitä vastaan Saatanalta. Eikä hän jäänyt edes miettimäänkään sitä. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee (Matt. 4:4). Mä luin tämän Viidennestä Mooseksen kirjasta (5 Moos. 8:3)," se sanoo. "Kyllähän se leipä maistuisi, mutta ei, mun täytyy noudattaa sääntöjä." Sitäpaizi, jos ihminen on autiomaassa eläinten keskellä, hänen ei tarvi todistaa, että hän on Jumalan Poika, koska sillä ei ole väliä tietävätkö kiusaaja tai eläimet sen vai eivätkö tiedä. Ketä kiinnostaa.
  ellauri032.html on line 700: Nyt me haluamme puhua siitä, mitä me teemme, kuinka meidän pitää käsitellä Raamattua, kuinka meidän pitää kohdella ihmisiä, jotka kysyvät meiltä Raamatun salaisuuksista, mitä meidän pitää tehdä sielu paroille jotka pyytävät tietoa meiltä ja kuinka meidän pitää lopulta pystyä näkemään oma sydämemme. Ja ajan lyhyyden vuoksi me yhdistämme kaiken tämän.
  ellauri033.html on line 18:

  VIVE LA DISCIPLINE

  display:none">Ilkikuria

  
  ellauri033.html on line 20: disciple.jpeg" width="100%" />
  ellauri033.html on line 41: Nää(kin) on bourgeois poikia jotka hännystelee homona aatelia. Katolisia poliittisia konservatiiveja. 1870 sotahäpeän todistajia revanchisteja. Pirun oppipoikia kadonnutta aikaa ezimässä. Hienohattusia wiixekkäitä fin de siècle snoppeja. Antediluviaalisia amfibisia sammakkomiehiä.
  ellauri033.html on line 61: Bourgetia työnnettiin Nobelin palkinnolle kokonaista 5x, ei napannut. Le Disciple oli Gladstonen mielikirja, sen jota Rullell pienenä niin pelkäsi.Sekin todistanee jotakin.
  ellauri033.html on line 98: incapable d´aucune discipline, il arriva deux choses bien
  ellauri033.html on line 105: un disciple de Leconte de Lisle et de Banville. Il subit l´influence des
  ellauri033.html on line 113: de son génie intime, avec ce qu´il a d´étrange, de dissolu, et, parfois,
  ellauri033.html on line 131: incohérent, pour dissimuler soit le défaut de leur éducation rythmique,
  ellauri033.html on line 134: disciples. Lorsqu´on lui demandait quelle était sa doctrine: « Je n´en
  ellauri033.html on line 189: justes, la distinguer avec soin de celles qui ne portent pas leur
  ellauri033.html on line 203:

  « Le moderne, disent-ils, tout est là. » Ce moderne, tel que leurs
  ellauri033.html on line 228: d´irrégulier et de discontinu. Il leur manque le sens de la discipline
  ellauri033.html on line 234: elle ne donne jamais le sentiment, je ne dis pas de la perfection, mais
  ellauri033.html on line 252: les précieuses singeries. Ne leur en disputons point la gloire. Et
  ellauri033.html on line 307: comme Hilarion, distingué les hérétiques k leur puanteur, ou, comme
  ellauri033.html on line 355: Rassurez-vous, leur disait-on : c´est un embarras gastrique qui ne
  ellauri033.html on line 414: Voi kysyä oliko luonto tarkoittanut Hra Bourgetin kirjoittamaan mondeeneja romaaneja. Se tahtoi olla muodikas kirjailija, ja sitähän se oli. Mutta samalla kun onnittelee sitä sen innosta täyttää tämä tehtävä, voi katua ettei se ottanut izelleen sopivampaa aihetta. Hra Bourgetin valizemassa genressä sen ominaispiirteet kääntyvät vioixi. Sen kaunein kirja (kai tää Disciple?) on ankara ja vahva etydi, jossa ei ole mitään mondeenia. Kun B. maalaa mondeenia eleganssia, sen vakavuus kuulostaa nulikkamaiselta, ja kun se pohdiskelee sentimentaalisia typeryyksiä, sen metafysiikka kuulostaa pedantilta. Sillä ei ole mitään niitä lahjoja joita hommaan tarvittais. Se on tunnollinen ja raskas, se ei osaa leikkiä. Siltä puuttuu huolettomuutta, taitoa ja suloa. Se minkä muut antavat hienoisesti ymmärtää, se sanoo pitkän kaavan mukaan yxitoikkoisen monisanaisesti. Missä muut liu´uttelevat, se tunkee päälle ja tolkuttaa. Pakinointi ja ironia on sille tuntematonta. Se on tarkka havainnoija, kexeliäs moralisti, mutta siltä puuttuu totaalisesti henkevyys. Vaikka lukee kaikki ne 15-20 romaania mitä se on kyhännyt, ei löydä mitään vizikkäämpää kuin Francoisen pölinä Mensongesissa, tai Opetuslapsessa pappa Carbonnetin turina: yx sanoo kukkelikuu incogniton sijasta, toinen sanoo 4-12 välillä pro catimini. Hra Bourget kerää huolellisesti tämmöisiä hulvattomuuxia; Bouvard ja Pecuchet teki sen paremmin.
  ellauri033.html on line 458: Mut ennen Discipleä oli mautonta moralisoida näiden sankareiden toimia. Tähän tulee nyt muutos! alkaa ryhtiliike, paluu entiseen katoliseen kuriin. Loppu se nietscheily, Balzacin culte de moi ym rypeminen synnissä. Vastavastavastauskonpuhdistus saa Borgetista lojaalin Lojolan. (Toynbee hoi! Ootko kuulolla? Taas alkaa kierros alusta. Vrt Sariola, joka kääntyi jumalattoman stalinismin kannalta sosiaalidarwinismin puujumalaan.)
  ellauri033.html on line 572: Polle todistelee et taivaan isää tarvitaa vahtimaan et lapset käyttäytyvät siivolla, ilman isän valvontaa ne aattelis vaan izeään. Hmmnojaa sisarusten kesken on yhtä paljon yhteisiä geenejä kuin isällä. Etäisempiin apinoihin luottaminen johtaa luottokauppaan, ja siitä seuraa talouskasvuräjähdys, se oli oikein huono ajatus.
  ellauri033.html on line 604: Anteron oppipoika koittaa pohtia kylmästi kuin maisteri. Kuin ratkaisis geometrista ongelmaa synteettisesti. Izensä lopettanut Unto Remes kirjoitti väitöskirjan Pappuxesta, joka kexi sellaisia todistuxia. Niissä lisätään kuvioon apupiirroxia, joiden oikeutus on joku AE muotoinen axiooma. Sellaiset muodostaa logiikan ratkeamattomia osajoukkoja. Koska niistä apupiirroxista syntyy loputtomasti liian nopeasti kasvavia luuppeja. Nopeammin kuin mikään rekursiivinen funktio. Todellisia kasvuräjähdyxiä. Niinkuin ruutupaperin erilaiset samaan pisteeseen vievät polut. Todistuxet voi luetella muttei niiden vastakohtia. Ei tiedä milloin ezinnän voi lopettaa. Ne ovat deterministisiä muttei ennustettavia. Ne eivät ole mekaanisia.
  ellauri033.html on line 663: Mutta nää pöntöt pökiöt jotka pelaa peliteorian käsitteillä ei suostu ymmärtämään, että peliteoriakin on determinististä, ja siihen liittyvät tunteetkin determinoituja. Totta kai Adrien tuntee syyllisyyttä, koska se on ennustettavasti loukannut näitä robotteja koskevia pelisääntöjä. Robotit on ohjelmoitu niin, että ne tuntee vastuuta ja kärsii mielellänsä rangaistuxia. Rangaistuxet toimii niillä kuin pikku sähköiskut, lataa niiden pattereita ja tahdistaa niiden käytöstä. Ei siinä ole mitään ristiriitaista.
  ellauri033.html on line 677: tosiaan poltti todisteet. Saakeli mitä paskaisia. Aatelispyllynreikiä. Ei sentään vaan jotain vielä atavistisempaa: ääliö Antero kertoo kuitenkin oikeudelle totuuden mut menee sit ja kylmän rauhallisesti nirhaa Loup-Garun luotipyssyllä, joka yhtä rauhallisesti sitä odottaa. Vitun mafiosoja. Tollanen kukkoilu on yxinomaan ällöttävää. Ja vielä viimesenä loppuvizinä Adrien Sixte ryömii kyynelehtien oppipojan raadon äärellä taivaallisen isäpapan puoleen. Polle kysyy: mixme huudettaisiin apuun suursmurffia ellei sitä oo? No monet hädissään huutaa apuun äitiä, vaikka se on maannut haudassa jo aikapäiviä.
  ellauri033.html on line 794: Termiittiapinan hyönteismäisyydestä on paras todiste
  
  ellauri033.html on line 798: se alkaa hädissään suoltaa izestään meemejä. niinkuin jotain
  
  ellauri033.html on line 815: Lamartine syntyi Burgundin maakunnassa ranskalaiseen aatelisperheeseen. Hänen vanhempansa kasvattivat hänet hartaaksi katolilaiseksi, mutta hän kääntyi myöhemmin panteismiin kirjoittaessaan teoksiaan Jocelyn ja La Chute d´un ange. Vuonna 1847 hän kirjoitti teoksen Histoire des Girondins ylistyksenä girondistien puolueelle.
  ellauri033.html on line 817: Girondistit oli olleet 1789 vallankumouxen maltillisuusmiehiä, keskustalaisia menshevikkejä, jotka jakobiinibolshevikit sittemmin pani pölkylle. Hullun vuoden 1848 helmikuun vallankumouxen jälkeen Lamartine pyrki pressaxi, mut oli liian girondistinen: demokraattinen ja pasifistinen. Pian tämän jälkeen Alf vetäytyi politiikasta ja keskittyi kirjoittamiseen. Ei mennyt sekään ihan putkiloon:
  ellauri033.html on line 874: Je dis à cette nuit : Sois plus lente ; et l´aurore
  ellauri033.html on line 875: Va dissiper la nuit.
  ellauri033.html on line 915: Tout dise : Ils ont aimé !
  ellauri033.html on line 938: kuin airojen loiske kun ne löivät tahdissa
  ellauri033.html on line 1075: Eleonora d´Este is best known as the beloved of Italian poet Torquato Tasso (1544-1595). In 1565, Tasso was 21 when he first met the beautiful 28-year-old Eleonora at the court of Alfonso, and he was quickly infatuated. An indiscreet remark made by one of the courtiers regarding the poet´s veneration of the princess caused Tasso to challenge the offender. The courtier, along with his three brothers, attacked Tasso, but others put an end to the duel. Alphonso, incensed by this outburst, sent Tasso away from the court, where he remained subject to the duke´s call.
  ellauri033.html on line 1148: Vuonna 1882 julkaisemassaan kuuluisassa esseessä Qu´est-ce qu´une nation? (Mikä kansakunta on?) joka ilmestyi vihkosena Que sais-je? sarjassa, hän hylkäsi useimpien nationalistien vaaliman ajatuksen kansakuntien ikiaikaisuudesta ja luonnollisuudesta. Hänen mukaansa kansakunta oli sitä vastoin joukko ihmisiä, joita yhdisti solidaarisuus ja vapaaehtoinen halu kuulua yhteen, ”joka päivä uudistettava kansanäänestys”. Ei ihme että snobi protonazi Bourget ja sen hampuusikaveri Barrès karsasti Ernu-setää kuin ruttoa. Renan oli sentään tiedemies eikä mikään pöyhkeilevä pelle.
  ellauri033.html on line 1163: Auguste Maurice Barrès (19. elokuuta 1862 Charmes-sur-Moselle – 5. joulukuuta 1923 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, tyhjäntoimittaja ja poliitikko, joka vaikutti ranskalaisen nationalismin pahentumiseen Saxan-Ranskan sodan turpasaunan jäljiltä. Uudestaan olis tullut turpaan Fifille maailmansodissa saxanpaimenkoiralta ellei ois apuun tullut anglosaxiboxeri ja transatlanttinen buldoggi. Räyh räyh! Vuh! Uyyylll! Koirat ärisevät toistensa turkissa.
  ellauri034.html on line 25:

  kukin kuolee izexeen

  display:none">Yxinpuhelua

  
  ellauri034.html on line 31: Kirjan fläpistä: Hans Fallada, parina viime vuosikymmenenä kaikkialla maailmassa suuren suosion saavuttanut saxalainen kirjailija on syntynyt 1893 Greifswaldisssa Preussin Pommerissa. Hänen isänsä oli juristi, mutta koulunkäynnin lopetettuaan nuori Rudolf Ditzen, joka on kirjailijan porvarillinen nimi, toimi kuitenkin useita vuosia käytännöllisillä aloilla, mm. maataloustyöläisen, kirjanpitäjän, kauppaedustajan yms. ammateissa. Hän kirjoitti pari expressionistista romaania ajan tyylin mukaisesti. Kuitenkin vasta 1931 ilmestyneellä ajankuvauxellaan "Bauern, Bonzen und Bomben" hän herätti julkisuudessa suurempaa huomiota erikoisesti voimaaan tyylinsa perusteella. Sitä seurasi sitten sarja romaaneja - mm 1932 "Mikä nyt eteen, Pinneberg" (mullon se) - joiden ansiosta hänestä tuli eräs nazi-Saxan luetuimmista kirjailijoista. Hans Falladan romaanien runsaaseen detaljirikkauteen yhdistyy kirjailijan harvinaisen voimakas elävöittämisen lahja: hänen teostensa sivuilla se maailma, jota hän pyrkii kulloinkin kuvaamaan, elää todella aitona ja rikkaana. (Ei sanaakaan sen viinankäytöstä eikä elinikäisestä morfiiniriippuvuudesta - niistä varmaan oli tässä apua). Kaiken pohjalla on lisäxi hienotunteista huumoria sekä lämmintä ja ystävällistä humaniteettia, joka kuitenkin välttää kaikkea näkyvää paatosta ja toistaalta taas tietoisesti korostavaa sentimentaalisuuttakin. Näine avuineen hänen kertomataiteensa on lämmittävää ja samalla mukaansatempaavaa, joka on siten myös selityxenä hänen suureen yleisönsuosioonsa.
  ellauri034.html on line 52: Jumalan edessä – niin ajan oven tuolla kuin tällä puolen – elämäsi arvo ei perustu siihen, mitä sinä olet tai teet, vaan kenelle sinä kuulut. Kuolemassa tämä on helppo ymmärtää ja hyväksyä. Ajan oven tuolla puolen ei ole merkitystä sillä, mitä minä teen tai olen tehnyt, vaan kenelle minä kuulun. Jumalan omat astuvat Jumalan valtakuntaan Kristuksen tekojen perusteella, koska he kuuluvat hänelle. (Jori Brander, metodistikirkon pastori Kuopiosta)
  ellauri034.html on line 94: Persicken poikaa Brunoa sanottiin Baldurixi Hitlerjugendin Schirachin perästä. Tää on vuonna 2015 jo liian exoottista ja Bruno nimi jää mainizematta. Pikkujuttuja. Koko kirjaa ei millään jaxa kyntää läpi, kuin Wittgensteinkaan koko kieltä. Russell sanoi Wittgensteinille, sä ei taida kauheasti tykätä musta. Ludi: En. No ei Bertiekään sitten Ludista. Enää. Ei tupata ellei tykätä.
  ellauri034.html on line 136: – Koko päivä on jonotettu puhelimessa linjoilla, että pääsis läpi selvittämään asiaa ja ihanien apuvoimienkin kera (kiitos). Käyty myös lentokentällä selvittämässä asiaa (ja siellä oli muuten ihan maailmanlopun meininki, ahdistava), mutta ei selvinnyt sieltäkään, Eve kertoo lentohärdellistä.
  ellauri034.html on line 253: Luotto hulahtaa likvidisti sinne missä tuho on luovinta.
  
  ellauri034.html on line 259: Ei virustaudissakaan ole paha se et kuolee tuhansia vanhuxia.
  
  ellauri034.html on line 290:

  Maailman sodista

  
  ellauri034.html on line 320:
  ellauri034.html on line 366: "Men" - näissä propagandistisissa pöpötyxissä tulee aina tää aaber - "men vi kan inte heller blunda för den andra biten av nyttokostnadsanalysen: tilväxten och arbetstillfällena. Konkursvågor och massarbetslöshet skapar lidande, fattigdom och politiska spänningar hos ägarkrestsarna."
  ellauri034.html on line 431: Aika pahoja miehiä on joukossa, idoja julkkixia ja tavixempia. Ei yhtään naista. Freud vaihto jurasta medisiinaan, vaan rikastuipa sittenkin, kuten Pauli Pylkkänen joka vaihtoi historian kirurgiaan.
  ellauri034.html on line 543: In 1975 the Nigerian writer Chinua Achebe published an essay, "An Image of Africa: Racism in Conrad´s ´Heart of Darkness´", which provoked controversy by calling Conrad a "thoroughgoing racist". Achebe´s view was that Heart of Darkness cannot be considered a great work of art because it is "a novel which celebrates... dehumanisation, which depersonalises a portion of the human race." Referring to Conrad as a "talented, tormented man", Achebe notes that Conrad (via the protagonist, Charles Marlow) reduces and degrades Africans to "limbs", "ankles", "glistening white eyeballs", etc., while simultaneously (and fearfully) suspecting a common kinship between himself and these natives—leading Marlow to sneer the word "ugly." Achebe also cited Conrad´s description of an encounter with an African: "A certain enormous buck nigger encountered in Haiti fixed my conception of blind, furious, unreasoning rage, as manifested in the human animal to the end of my days." Achebe´s essay, a landmark in postcolonial discourse, provoked debate, and the questions it raised have been addressed in most subsequent literary criticism of Conrad.
  ellauri034.html on line 545: Achebe´s critics argue that he fails to distinguish Marlow's view from Conrad's, which results in very clumsy interpretations of the novella. Jeffrey Meyers notes that Conrad, like his back door acquaintance Roger Casement, "was one of the first men to question the Western notion of progress, a dominant idea in Europe from the Renaissance to the Great War, to attack the hypocritical justification of colonialism and to reveal... the savage degradation of the white man in Africa."
  ellauri034.html on line 547: Chinua Achebe was a Nigerian novelist, poet, and critic who is regarded as the dominant figure of modern African literature. His first novel and magnum opus, Things Fall Apart, occupies a pivotal place in African literature and remains the most widely studied, translated and read African novel. If Conrad or his novel is racist, it is only in a weak sense, since Heart of Darkness acknowledges racial distinctions "but does not suggest an essential superiority" of any group.
  ellauri035.html on line 19:

  Kaunapahkasika

  display:none">Exotiikkaa

  
  ellauri035.html on line 54: aiheuttaman ahdistuxen ja eristyxen aikana,
  
  ellauri035.html on line 60: mitään ahdistusta tai eristystä kokea.
  
  ellauri035.html on line 149: So suffering the fever of my distance,
  ellauri035.html on line 184: As it were the conjuring disk of the moon when Rahu ceases
  ellauri035.html on line 289: One night of disarray in her green hems,
  ellauri035.html on line 306: At my disjointed prayer for her small sake.
  ellauri035.html on line 743: kuzuu ne kotiin lempimään ja nukkumaan. Kuumasta stadista
  ellauri035.html on line 991: > L: "Siirapinlitkutusta" sanoi Santeri Sarvikuonokin kuonojen levyraadissa.
  
  ellauri035.html on line 1028: Näitä jönsin inhokkeja yhdistää koleraepidemiaan kuolleen Friedrich Hegelin filosofia. Tollasia idealisteja ovat molemmat. Kehityxeen uskovat. Niin ja molemmat kuuluvat postmodernistiaaltoon, jonka on nyt hukuttanut mobiilin ja videon zunami. Kuka välittää enää mistä textit tulevat, kun textit on kaikki TLDR. Zizekin kohalta se on sitäpaizi sikahelppo sanoa, se kopsaa izeltä.
  ellauri035.html on line 1083: Foucault siis täydensi "Tunne izesi" kehotusta neuvolla "Hemmottele izeäsi". Foucault'n näkemystä uusiin suuntiin laajentaen Rabinow on asettanut haasteen keksiä nykyajan eroottisiin ja antropofagisiin ongelmiin sopivia laitteita – nykyaikaisia silikonisia ​​laitteita. If the challenge of contemporary equipment is to develop a mode of fucking as ethical anthropological practice, it also involves the design or redesign of venuses within which such ethical but still rewarding fornication is possible. Case work can indicate strengths and weaknesses in the venuses into which penal inquiry is initiated and performed. Casework, therefore, is an essential aspect of inquiry neither reducible to theory nor an end-in-itself but rather in an informant's end. Rabinowin heimoveljet israeli-arabisodissa teki rättipäille alapesun ennenkö raiskasivat ne. Siisti täytyy aina olla sanoi kissa hietikolla.
  ellauri035.html on line 1117: Baltasar muisti mökistä Madridin palvelusväestä jotka kohteli sitä kuin jalkarättiä, röyhkeili kuin rikkaan lakeijat Epiktetoxelle. Se oli aina tukkanuottasilla esimiesten kaa. v 1657 vesileipäkuurin jälkeen se karkotettiin Tarazonaan missä kuoli vuoden sisällä jonkinlaisessa vanhojen kiusallisten jesuiittojen hoivakodissa.
  ellauri035.html on line 1148: Cultivar el intelecto, educar y templar la voluntad, regir la conducta con discreción y prudencia en el trato social. Su lección es de energía y perseverancia, de discreción y virtud. Tuvo el P. Baltasar una mentalidad robusta y el genio práctico del fundador de su orden, de Ignacio de Loyola. Y así, enseña sin idealismos, ni sentimentalismos, ni metafísicas.
  ellauri035.html on line 1189: Baltasarin kuuluisimpia laukaisuja on: kunnioita izeäsi jos haluut et muut kunnioittaa sua. Ei kuulosta kovin jeesusmaiselta. Baltasar on leuattoman väpelön näköinen, ja varmaan se olikin just sellanen. Huono terveys, kuoli 57-vuotiaana. Sen tyyli on vähän sellanen aforistinen. Sitä sanottiin konseptismixi barokin ajalla. Kuulostaapä ikävältä jo etukäteen. Sen jutut on täynnä sanaleikkejä, eli se oli aika skizofreeninen. Ja systemaattisen ihmisvihainen, kuten Sopekin. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa. Madridissa luonnonäijän viettelee joku Falsirena niminen ämmä, ja Critilolla on oiva tilaisuus haukuskella naisia. Tääkin oli varmaan Sopen ja piiska-Retun mieleistä. Outo sekotus kyynisyyttä, oveluutta ja moralisointia. Sopii kuvaan joka on muodostunut myös näistä sakemanneista. Multa sentään on toi moralisointi jäänyt aika vähälle. Luulisin.
  ellauri036.html on line 18:

  TÄNÄÄN EI MIKÄÄN VOI MENNÄ PIELEEN

  display:none">Mussutusta

  
  ellauri036.html on line 54: Mussen kalju kaveri Desgenais yrittää todistella ettei sillä ole väliä bylsikö Jori muitakin samaan aikaan kuin Mussea. Kert ei ole väliä sillä et sitä oli bylsitty paljon ennekin ja bylsitään sun jälkeenkin. Niinniimmutta, inttää Musse, ja sen pointti on se sama atavistinen, koitetaan välttää epäselvyyttä siitä kenen runkusta naaras kulloinkin tulee paxuxi. Ettei tule kannateltua jonkun toisen aisaa. Vaikka se ei tässä tapauxessa, toistettakoon, ole edes relevanttia.
  ellauri036.html on line 58: Niinpä suattaa olla, kun saa heti, ei tarvi yrittää. Meidän rumempien piipunrassien pitää olla kilttejä, muuten jää saamatta. Muutakin aika darwinistista heittoa löytyy tästä Mussen jeremiadista.
  ellauri036.html on line 95: Mix toi nyt oli Mussesta miehekästä? Ai koskako se näytti hurlumheinsä kaikille? Sekö on miehekästä. Sitähän julkkixet tekee koko ajan, kuuluttaa yxityisasiansa meediaan. Se on niistä mojovaa. Rotevaa, kuin Marianne karkki suuhun Lean iloiselle vanhuskaverille Kivelässä. Augustinuxellakin tais olla noita huoraamisjuttuja, joista se sitten ryhdistäytyi ja rupes munkixi. Kai tästä hippopotamuxestakin pitää tehä oma paasaus, ei mulla vielä siitä ole paljoa, paizi se hyvän emännän ylistys jossakin.
  ellauri036.html on line 113: Sitten lesken luoxe kotikäynnille. Piersonska onkin iloisempi leski kuin Musse osas kuvitella. selvillä muodista ja seuraa aikaansa. Ei sellanen ummehtunut haaska kuin Musse oli arvellut. Naivi, syvä ja rikas, noin metaforisesti siis. Risaisen mekon alla sykki lämmin sydän, kuten sanoi Hortto Könkkölä. Iloinen leski, vaikka kolhiintunut käytössä. Musse alkaa vähän jo lämmetä, kun paikalle ryntää joku Mister Collinsin kaxoisolento, läski ja kalpea papinretale, joka taitaa myöskin riijailla leskeä. Musse ei ole voinut koskaan sietää läskeja ja kalpeita pappeja, ja ikävä kyllä tämä on juuri sellainen. (Vergnaud, josta Musselle ja papinretaleelle tulee sanaharkkaa, oli vallankumouxen aikainen girondisti eli mensevikki, jollaiset jyrkkä siipi puzas tieltä kun päästiin vauhtiin.)
  ellauri036.html on line 206: Alfred oli masis ja viinamäen miehiä, mutta jatkoi kirjoittamista. Se sai kunnialegioonan mitalin ja valittiin Ranskan akatemiaan 1852 (jolloin syntyivät Bourget ja rautakauppias). Se löytyy Pierre-Lachaisesta. Nyt sitä taas pidetään hyvänä kynämiehenä. Poliittisesti suht vasemmalla, mut kannatti Reininmaan ottamista Saxalta (kuten Napsu oli tehnyt). Nikolaus Becker lauloi Rheinliedissä:"Sie sollen ihn nicht haben, den freien, deutschen Rhein". Musset kirjoitti vastineen:"Nous l'avons eu, votre Rhin allemand". Tää ennakoi 1871 rökitystä, jota Bourget muiden patrioottisten ranskalaisten kanssa jäi hautomaan. 1. maailmansota oli muun muassa sen revanssi. Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki. Musset kuoli sydänvikaan. Sen pää pompsahteli pulssin tahdissa. De Mussetin merkixi sitä sanottaneen vieläkin.
  ellauri036.html on line 384: Et lui, qui le faisait, disait à l'ordinaire
  ellauri036.html on line 453: Dans ce mélancolique et chaste paradis ?
  ellauri036.html on line 656: Que te disent alors tous ces grands corps sans vie,
  ellauri036.html on line 659: Que te disent les croix? que te dit le Messie?
  ellauri036.html on line 753: Lorsque vous disséquiez le Christ sur son autel?
  ellauri036.html on line 883: Rolla! c'est ainsi que bondissent tes fers,
  ellauri036.html on line 927: Dormant d'un doux sommeil tandis que j'y descends.
  ellauri036.html on line 1227: kuin todistaaxeen että se on lukenut rukouxet,
  ellauri036.html on line 1293: tänä ahdistuxen yönä kun pettynyt arkkienkeli
  ellauri036.html on line 1832: luottotodistuxia jotka joku lupaa lunastaa
  
  ellauri036.html on line 2103: Hitlerjugendin deviisi oli Blut und Ehre, veri ja kunnia, niinkuin jihadisteilla. Lasketaan kuraveret pihalle, kunnia sille jolle kunnia kuuluu. Heil Potter!
  ellauri036.html on line 2120: Hitlerjugendissa ei ole säätyjä, mutta ollaan aina sentään muita parempia.
  ellauri036.html on line 2133: Kotitonttuja ja värivammasia saa olla avustavissa rooleissa, jotta paska myy myös siirtomaissa, mut pääosan esittäjät on sentään arjalaisia tai vähintään punatukka kelttiläisiä. Voldemort joku itäblokin mamu. Venäläinen joka tuikkaa perusbrittejä myrkkysateenvarjolla. Malfoyt on Adamsin perheen doppelgängeri normanniaatelinen porukka, yhdistelmä ranskixia ja pre-nazi sakuja. Hannoverin sukua. Potterin Buckett-henkinen sukulaisperhekin on reilumpi, syövät munuaispiirakkaa ja juovat pinttikaupalla alea telkan ääressä ja kazoo futismazia. Vaik huispauxesta ne ei tajuu mitään, on ne niin jästejä.
  ellauri036.html on line 2141: Jästi (engl. pössyke) on nimitys henkilöille, jotka eivät pysty taikomaan ja jotka eivät ole syntyneet velhomaailmaan, siis vastakohta noidille ja velhoille. Sellaisia velhoja, jotka ovat jästisyntyisiä, saatetaan kutsua pilkkanimellä kuraverinen. Jästi on esimerkki niistä lukuisista uudissanoista, jotka on luotu nimenomaan Harry Potter -kirjasarjan maailmaa varten. Aikaisemmin se on esiintynyt muun muassa sanassa "jästipää". Miten niin uudissana? Sehän on ruåzia ja tarkoittaa hiivaa. Hiiva jäst, hevonen häst, pappi präst. Sana on ehkä selvimipiä rasismin tuntomerkkejä J.K.Rowlingin kirjoissa. Niitä on siellä kuin Vilkkilässä Feelix-kissoja.
  ellauri037.html on line 18:

  Klassiker fyller sjuttio

  display:none">Memorabilia

  
  ellauri037.html on line 26: Kay Bojesen var især kendt for design og legetøj i træ, f.eks. hans livgarder fra 1942, aben fra 1951 og elefanten og papegøjen fra 1950´erne. Herudover designede han børnemøbler og gyngeheste. Mange af disse figurer er ikke længere i produktion og indhenter derfor høje priser på auktion.
  ellauri037.html on line 276: Hence the indispensable
  ellauri037.html on line 279: the doubts dispelled, fidelity rewarded,
  ellauri037.html on line 322: rakastavaiset saa toisensa, perheet yhdistyvät,
  ellauri037.html on line 515: Ihmissuvun jatkamisesta huolehtii luonnostaan nuoret, vahvat ja kauniit miehet, kunnon nazikönsikkäät jotta rotu pysyy hyvänä, ikävä kyllä koaloilla ja mustekaloilla ei ole siinä pennin jakoa. No mä oon aina tykännytkin enemmän koirantalutuxesta ja huiluhommista. Tää on luonnon toivomus, ja naisten himot on sitä myöten. Tää laki on ihan eka kaikissa suhteissa. Six se on voi, jos sitä koittaa vastustaa: siinä käy heti tosi ohraisesti ekassa kurvissa. Sillä naisten salainen, lausumaton, jopa tiedostamaton moraali on: meillä on on oikeus huolehtia lajin jatkumisesta eikä jonkun (esim koalamaisen) yxilön. Me ajatellaan mieluummin meidän lapsia kuin jonkun koalan tohveleita. Naiset ei huolehdi tästä peruslaista vaan in abstracto, vaan myös in concreto, ja todistavat sen käytöxellään (siis jättämällä koalan kuin tikku paskaan kun jotain edes vähän parempaa on näköpiirissä). - Tästä lähemmin mun pääteoxen luvussa 44 osassa 2, jossa kerron naisten mulle tekemistä ohareista.
  ellauri037.html on line 534: Siis miekkonen halua valikoida naisen joka turvaa sille ja sen lapsille varman tienestin. Miten kohtuullisia, järkeviä ja asianmukaisia sen ehdot ovatkaan, ja nainen antaa perään eikä pidä kiinni suhteettomista oikeuxista, jotka vaan avioliitto takaa, niin naikkosesta tulee, koska avioliitto on porvarillisen yhteiskunnan kulmakivi, sitten jossain määrin kunniaton ja se elää surullista elämää; kerta apinan luonto on sellainen, että toisten apinoiden miälipiteille annetaan ihan kohtuutonta arvoa. Laumaeläimiä ollaan. Jos taas nainen ei anna perään, eikä edestäkään; silloin on vaara, että se joutuu jonkun ällöpäisen miehen puolisoxi, tai kuivuu vanhapiikasäädyssä: sillä sen parasta ennen päivä on aina lähellä. Tässä suhteessa on enkelitohtori Tompan umpioppinut tutkielma de concubinatu eri mielenkiintoista luettavaa, koska siitä näkyy, että kaikkien sivistyneiden kansojen keskuudessa aina luterilaiseen uskonpuhdistuxeen saakka on konkubinaatti ollut sallittu ja jopa laillisesti tunnettu eikä minkäänlaista häpeää tuottanut järjestely, joka on tyrkitty tästä asemasta vasta Luteruxen toimesta. Eräänlainen rakkauden pätkätyö, nollasopimus. Luther halus sen kieltämällä päästää pastoritkin naimisiin, eikä katolisetkaan sit voineet jäädä toisexi.
  ellauri037.html on line 539: Hindustanissa ei kukaan nainen ole koskaan riippumaton, vaan jokainen on joko isän tai puolison tai veljen tai pojan valvonnassa. Se että lesket poltetaan puolisonsa roviolla on kyllä aika tuhlausta; mutta sekin, että nainen meillä kahmii omaisuuden, jota mies on koonnut hiki hatussa koko ikänsä, lohduttaen izeään että se menee lasten hyväxi, ja voi panna sen haisemaan uuden poikaystävänsä kanssa, se on yhtä törkeetä. Mediam tenuere beati. – Ainaskaan ei saisi naisilla olla koskaan päätösvaltaa perittyyn, varsinaiseen omaisuuteen, siis kapitaaliin, taloihin ja maatiloihin. – Aristoteles erittelee, Politiikka, B.II. c.9, mitä suuria haittoja spartalaisille tuli siitä, että siellä naisille oli annettu liikaa vapauxia sillä ett ne sai pitää perinnöt, myötäjäiset ja muutenkin vapaasti mukavaa, ja miten tää suuresti edisti Spartan rappiota. – Ei kai Ranskan rappioituminen Ludwig XIIIsta lähtien vaan johdu naisten kasvavasta vaikutusvallasta hovissa ja hallituxessa, mikä johti ekaan vallankumouxeen, josta kaikki sen jälkeisetkin kumouxet lähtivät?
  ellauri037.html on line 561: Lähdetään siis Danzigista eli Gdanskista, jossa Arttu syntyi 100v ennen Mikko Rothia. Sen iskä Heikki oli saxalais-hollantilainen patriisi ja äiti Johanna monilahjakas salonginpitäjä ja kirjaltaja. Se Schopen lapiosana tulee siis hollannista. Uskonnottomia olivat, vallankumouxellisia rebublikaaneja, kosmopoliitteja ja anglofiilejä. Toisin kuin Sope siis, taas, paitsi sitä ateismia. Kun Gdanskista tuli osa Preussia, lipilaari Heikki muutti perheineen länsimielisempään Hampuriin. Artun pikkusisko Adele oli sitä 8 vuotta nuorempi. Ei siis leikkikaveri, vaan ärsyttävä vanhempien lemmikki kuin Riku. Heikki ja Hanna antoi lapsilleen A:lla alkavat nimet, niinkuin saman pesueen koiranpennuille. Artun koirankin nimi oli Atma. Arttu oli vaihdossa Ranskassa ja styylas siellä ikätoverinsa pojan kanssa, ja soitti sen kanssa huilua. 15v jolppina se lähti Euroopanympärimatkalle vanhempien kaa, business and pleasure. Tää oli Heikin juonia: se halus Artun perhebisnexeen, Arttu halus yliopistoon joka oli iskän mielestä turhuutta. Jos haluut matkalle, niin sit jatkat sen jälkeen kauppakoulussa. Jos haluut verstaalle, niin unohda koko turnee. No se lähti reisulle, mut katu sitä myöhemmin. Wimbledonissa oli tyyyylllsäää jossain anglikaanikoulussa. Sixikin se vihas uskontoa myöhemmin. Heikki rähjäsi Artulle huonoista todistuxista niin kovasti, että Hanna pelkäsi sen menettäneen järkensä. Ehkä menettikin. Heikki hyppäs kanaaliin Hampurissa 1805. Se oli yhtä autisti kuin poikansa, ja yhtä masis. Sope sanoikin et sen luonne on isän peruja. Isän puolella oli enemmänkin hulluja. Äiskä sensijaan oli seuraihminen. Sope ihaili isäänsä kai six kun ei pärjännyt alkuunkaan äidille, ja äiti vaan hemmotteli pikku Adia. No Heikiltä jäi mojova potti, joka jaettin kolmeen osaan. Arttu sijoitti omansa varovasti valtionobligaatioihin ja nettosi sillä 2x enemmän kuin yliopiston professori. Oli varaa sitten vittuilla koulufilosofeille.
  ellauri037.html on line 575: Sopelle tuli äkkilähtö Berliinistä 1813 Napsun pelossa kun se epäili joutuvansa varusmiehexi. Se palas Weimariin mutta lähti sieltäkiin kun äiskä eli siellä synnissä jonkun sitä 12v nuoremman gigolon kaa. Piileskeli vähän aikaa Rudoldstadtin kaupunkipahasessa, retkeili Thuringenin mezissä ja söi makkaraa kirjoittaen väikkäriä, Riittävän syyn periaatteen neljästä juuresta. (Eli mix tyhjästä ei voi mitään nyhjästä.) Kun Ranskan armeija lyötiin Leipzigissä, väikkäri tuli sopivasti valmiixi. Sopea vitutti hohottavat sotilaat ja se lähti taas Weimariin. Äiskä (joka oli nähtävästi yhtä kova laskettamaan luikuria kuin poikansa) väitti et sen suhde gigoloon oli vaan platoninen (sen pitäis miellyttää platonisti Sopea). Sope ei uskonut ja riiteli typerän vaikka lihaxikkaan gigolon kaa. Äiskä julkaisi matkakirjoja niiden Euroopan reisusta. Artun väikkäriä se piti käsittämättömänä, eikä käsittänyt kuka haluis ostaa sen, saati lukea. (Arvaa vituttiko äidin keuliminen Arttua.) Arttu huusi pää punasena et sen (Artun) juttuja luettas paljon sen jälkeen kun Hannan matkakirjat ja romskut olis unohtuneet. (Ja niinhän siinä kävi.) Ize asiassa Brockhaus suostu kustantamaan Artun prujauxen vaan koska sen äidin kirjat möi niin hyvin. Mut myöhemmin osat vaihtuivat, ja Brockhaus lopulta nettos paljon enemmän koalasta kuin sen äidistä. Molempien kuvat oli Brockhausin seinällä. Kerrankin sovussa.
  ellauri037.html on line 594: Välillä se haaveili naimisiinmenosta. 39-vuotiaana kosiskeili jotain 17-vuotiasta neizykäistä, joka varmaan laatttas hihaansa. Sitä vitutti jo silloin monogamia, ehdotteli jotain ristiinsuihkintaa, pani on and off jotain 6 vuotta vanhempaa tanssijatarhaahkaa (varmaan sovitusta hinnasta), jonka se oli tavannut jo koulupoikana, jolla oli lapsia monista eri miehistä (muttei tiettävästi Sopesta). Kun Sope pakeni Berliinistä koleraa 1831, sitä johon Hegel kuoli kun tuli kotiin liian aikaisin, se ois ottanut tän haahkan mukaan, se ei tahtonut, Sope antoi sille rahaa, mutta kielsi käyttämästä sitä lapsenruokkoihin. Se näki jotain näkyjä ja innostui joxkin aikaa paranormaaleista ilmiöistä, kai se toivoi sillä todistavansa tahdon toimintaa. Siitäkään ei tullut lasta eikä paskaakaan.
  ellauri037.html on line 598: Loppuajan eli 1833-1860 Sope asui Frankfurtissa puudeleiden sielunvaelluxen luojana, milloin Atma, milloin Butz (sielu ja sen vihollinen vuoron perään). Voitti norjalaisilta palkinnon kotiaineella tahdon vapaudesta, ei saanut tanskalaisilta toista moraalin alkuperästä, vaikka oli ainoo osanottaja. Haukkui liian nimekkäitä filosofeja. Sope oli ollut varma voitosta (ylläri) ja raivostui. Vitun tanskalaiset! Se julkaisi molemmat prujauxet omalla kustannuxella ja haukkui tanskalaisia vielä esipuheessa. Ammattifilosofit ei viizineet edes pierasta Schopenhauerin suuntaan, mut kaikenlaiset diletantit alkoi innostua sen räväköistä jutuista, monet lakimiehiä. Yx bändäri erityisesti, Frauenstädter, roikkui sitkeästi Sopessa ja sai lopulta sen Nachlassin. Hulluna vuotena Sope pelkäs omaisuutensa ja henkensä puolesta ja kannusti kovasti kurin ja järjestyxen palautusta. Lahjotti kiikarinsa upseereille että löytävät nihilistit paremmin. Kun vasemmistohegeliläiset (kuten Marx) puhui edistyxen puolesta, Sope sanoi kuin Jeesus että köyhät teillä on aina keskuudessanne ja hyvä niin, jää hajurakoa. Sitäpaizi on hyvä vään kun tulee apuharvennusta.
  ellauri037.html on line 625: den Augen ihres Sohnes eine schwere Sünde begangen: Indiskretion.
  ellauri037.html on line 688: Willfully jobless lakimies Clevelandista sanoo Quorassa että Freud oli idiot. Jung oli sen kaa samaa mieltä. Sopen se löysi Freudin alaviitteestä. Sope oli kyllä clueless about women mut niin oon mäkin (sanoo lakimies). Sopella se johtui vaan sen onnettomasta lapsuudesta eli ilkeästä äidistä. Isistä ja Goethesta Sope tykkäsi ja ne siitä. Goethe otti Sopen siipiensä suojaan, unter sanftem Wing. Naisia lukuunottamatta Sope ajattelee suurenmoisesti ja kauniisti, se ymmärtää lakimiehiä ja niiden unia, ja ne sitä. Frankfurtissakin nimenomaan lakimiehet oli sen fänejä. Mikähän siinä on? Lakimehet ja taiteilijat. Veikkaan huumorittomuutta.
  ellauri037.html on line 725: Himmlische Rosen ins irdische Leben,
  ellauri037.html on line 875: Lepäämättä tähdistössä
  ellauri037.html on line 960: kilpparin vauhdissa jänis ei pärjää.
  ellauri038.html on line 18:

  The Walrus and the Carpenter

  display:none">Yli-inhimillistä

  
  ellauri038.html on line 102: Ei kai se sentään nihilisti ollut, ex nihilo nihil fit, kuten todisteli Schopenhauer. Enempi se oli supermies, joka ei väsähdä muuten kuin kryptoniitista. Aforistista ja runollista tyyliä se tavoitteli, ja julisteli kovasti.
  ellauri038.html on line 182: Koska hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, Weber varttui politiikantäyteisessä kodissa, jossa vierailivat usein merkittävät oppineet ja julkiset hahmot. Siitä tuli selväksi, että Max Weber oli älyllisesti erittäin lahjakas. Hänen lahjansa vanhemmilleen vuonna 1876 koostui kahdesta esseestä, joiden otsikot olivat ”Saksan historian kulku erityisesti viitaten keisariin ja paaviin” sekä ”Rooman keisarillinen aika Konstantinus Suuresta kansainvaelluksiin”. Ize kudottu pannulappu ois ollut lämpimämpi lahjaidea.
  ellauri038.html on line 218: Weber's career as a feminist public speaker ended abruptly in 1935 when Hitler dissolved the League of German Women's Associations. During the time of the Nazi regime up until the Allied Occupation of Germany in 1945, she held a weekly salon.[17] While criticisms of Nazi atrocities were sometimes subtly implied, she told interviewer Howard Becker in 1945 that "we restricted ourselves to philosophical, religious and aesthetic topics, making our criticism of the Nazi system between the lines, as it were. None of us were the stuff of which martyrs were made." Ymmärrettävää.
  ellauri038.html on line 232: Gesinnungsethik is basically a caricature of Kantian deontological ethics or - which he puts on the same level - religious (here: Christian) fanatism or ethical absolutism. The line between Gesinnungsethik (ethics of conviction) and Verantwortungsethik (ethics of responsibility) are almost exactly corresponding to what is called deontological vs. utilitarian (rather: consequentialist) ethics in contemporary discourse. Eli koordinaatit kohtisuorassa vs. vähän vinossa. Pieni vinous on vain luonnollista.
  ellauri038.html on line 289: No sen nyt ainakin et julkkixuudella ja kusipäisyydellä on vahva positiivinen korrelaatio. Se et tyyppi pääse kiekumaan jossain koivun latvassa todistaa vaan, et se on onnistunut tyrkkimään jotkut muut pois vihreältä oxalta, kilpailevat linnunpojat ulos käenpesästä. Eli jos joku on suuri nimi tai julkkis niin sillon sitä on peukuttaneet a) muut kyynärpäilyssä onnistuneet kusipäät b) kasan päälle pyrkivät wannabe paskiaiset ja snobit tai c) helevetin tyhmä laahus joka juoksee perässä kun se näkee kohdat a) ja b).
  ellauri038.html on line 400: Vaatteista en perusta, en sinne enkä tänne. Tästä todisteena on mm.
  
  ellauri038.html on line 461: Suurkiitos liberaali lehdistö! missä olisimmekaan ilman teidän apua!
  
  ellauri038.html on line 498: Ruozin asioihin perehtynyt lehdistö on olevinaan vaikuttunut.
  
  ellauri039.html on line 18:

  𝔐𝔞𝔵 𝔲𝔫𝔡 𝔐𝔬𝔯𝔦𝔱𝔷

  display:none">Käytännön piloja

  
  ellauri039.html on line 67: syxyllä 1631 Breitenfeldissä kompastuaxeen sitten 1632 Lützeninissä)
  ellauri039.html on line 70: runouden professori samassa kaupungissa (nykyisessä Kaliningradissa),
  ellauri039.html on line 81: ja kasvoi enon ja kummisedän kaa Kaliningradissa (silloisessa
  ellauri039.html on line 93:
  ellauri039.html on line 306: Fontane oli söpön näköinen 23-vuotiaana. Se suhtautu naisiin suht ymmärtävästi aikansa setämiehexi. Vaimo Emilie Rouanet oli koulukaveri. Äiti Emilie Labry oli sekin hugenotti. Huuakotteja koko porukka. Ne oli lipilaareja ja kannatti Saksan yhdistymistä. Perhe asui tovin Lontoossa kuin Klasun porukat. Sanokohan senkin pojat mami ja pupi? Meistä se oli hassua. Innostu 1848 hulluilusta mut lopetti ajoissa. Sillon se jätti apteekkihommat. Sen ekat yritelmät kirjailijana oli aika lässähdyxiä, muze petras kuin sika juoxua. Fontane tykkäs Walter Scottista, mut kukapa ei noihin aikoihin. Ällös preussilaista militarismia. Pidän keskinkertaisista kirjailijoista, ne on kiltimpiä.
  ellauri039.html on line 379: An apparently Japanese source clarifies: The injured individual lied that she felt a similar method to get Hachiyanagi to call 911, the paper says. When captured, the educator had the injured individual’s “keys, cellphone, and glasses,” as indicated by the paper, which included that the unfortunate casualty is required to endure. Hachiyanagi at first guaranteed that she had discovered the educator harmed and was attempting to support her, which was the manner by which her garments turned out to be wicked, as per Daily Beast.
  ellauri039.html on line 388: Vaikka japsut ovatkin nyt kapitalismin liittolaisia, niihinkin kohdistuu jenkeissä vielä aika lailla epäluuloja. Viime sodassa olivat sakun kanssa vikapuolella. Jenit ei vielä tee japsulaisesta jenkkiä. Silmätkin viirulla kuin pahoilla kiinalaisilla.
  ellauri039.html on line 406: The music is a folksong that spans four centuries; and the students become aware of the continuity of German culture through folksongs.The background material is disseminated in the form of pictures, statistics, and a historical time-line. Motivation and interest is generated through the songs which focus the learner on the fact that the lesson involves products of German culture. While reading, the learners are confronted not just with the separation of Germany, but also with the division of the Germans in Germany. On the cognitive level, learners gather information about Germany's recent past from World War II to the present. Given these facts the learners connect the past with the German's recent fixation on "Vergangenheits- und Gegenwartsbewältigung." Learners take this theoretical information and explore sites found on the Internet where they find information in German on the issue of identity. This activity forms the basis for reaching a consensus on such questions as:
  ellauri039.html on line 411: The result of the discussions should yield clues about how Germans feel about their relationship to the FRG or the GDR as a state and the existence of a German nation. The ultimate task is to define, or at least to describe, the problem of German identity and the possible individual solutions.
  ellauri039.html on line 429: 4.2 Students discuss male/female relationship in German society as presented in the song and compare it to American society then and now.
  
  ellauri039.html on line 625: jokaisen izeensä kohdistuvan takaiskun tai epäonnen,
  
  ellauri039.html on line 720: Albert Camus (/al.bɛʁ kamy/) (7. marraskuuta 1913 Mondovi, Ranskan Algeria – 4. tammikuuta 1960 Villeblevin, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, lehtimies ja filosofi sekä yksi eksistentialismin ja absurdismin johtohahmoista. Absurdismia on kai se et näkee apinoiden touhuilun fundamentaalisen älyttömyyden, miten absurdisti nää termiittiapinat pörräävät. Abus mäkin on absurdisti.
  ellauri039.html on line 743: - Sellaisesta on lehdissä ollut puhetta. Muistokiven tai laatan.
  ellauri039.html on line 778: Tais Forsteria vähä vituttaa, kun vanhempi virkaveli pokkas pokaalin. Ize se oli 16 kertaa ehdolla muttei saanut, kun Galsworthy oli saanut jo. Aika samantapaisia koroillaelävien brittikermaperseiden perhehuolia ne setvii molemmat. Yrittäjähenkisiä romantikoita, koittaa yhdistää money senseä ja artistic sensibilityä. Perseelleen siitä tuppaa menemään molemmat. Geenit ja meemit sekoittuu huonosti. Forster oli muuten Cambridgen apostoli, sieltä hilpeimmästä päästä. Se kirjoitti homoilusta kirjankin nimeltä Maurice.
  ellauri039.html on line 780: Forsyten taru meni telkassa sarjana 70-luvulla. Soames oli siinä epämiellyttävä kuikelo. Ize kirjassa oli muistaaxeni se Galsworthyn alter ego, rivo vanha turso, paljon ellottavampi. Howards End menee Netflixissä nyt 20-luvulla. Katoin molemmat leffana ennenkuin luin kirjan. Se saattaa todistaa näistä koomikoista jotakin.
  ellauri039.html on line 787: Pitäs lukea Kermoden elämä ja teoxet opus, siinä on muutakin mukavaa juoruilua 1900-luvun alun brittikirjailijapiireistä, mm Garnett-Anhavasta ja ainaisesti rahapulaisesta Conradista.
  ellauri040.html on line 20:

  Schwarze Parze

  display:none">McGarmiwaa

  
  ellauri040.html on line 44: Wilho Puska syntyi 1832 Wiedensahlissa Hannoverin länsipuolella. Äiti oli leski, isä äpärä. Joutui pois kotoa 9-vuotiana enon luo harppisakuihin Göttingeniin kun kotona tuli ahasta Otto kuopuxen, 7. lapsen synnyttyä. Eno oli pastori. Kauppiasisä halus esikoisesta koneinsinööriä, tuli pilapiirtäjä. Mynkään menneen teknillisen koulun jälkeen koitti jäljitellä hollantilaisia mestareita Antwerpenissä. Varmaan Boschia. Protestanttien räävitön erauspoika protestoi 1848 barrikaadeilla. Äiti hoiti sitä 21-vuotiaana kotona lavantaudista. Se ei mennyt naimisiin. Vetelehti Munchenissä, joi olutta ja poltti ketjussa. Kun rahat loppu eno antoi lisää. 36-vuotiaana muutti Otto-veljen luo Frankfurtiin. Siellä sillä oli ymmärtävä rouvaystävä Johanna jolla oli moukka mies. Wilho luki Schopenhaueria, joka talutteli Atmaa samassa kaupungissa. (Tai Butzia.) Seelenbrüdereitä olivat. Muutti viisikymppisenä pastorinleski siskon luoxe isänkorvikkeexi niiden lapsille. Ei ollut kiltti niillekään eikä siskolle.
  ellauri040.html on line 80:
  ellauri040.html on line 103: Kyllä silti noissa kouluammunnoissa ja muissa terroristiteoissa on paljon copycattiutta. Pääasiahan näyttää olevan et pääsee tv- ja nettiuutisiin. Perussyy on tietysti et ihmiset on ahtaalla, mutta niin ne oli ennenkin. Nykyisin kanavointi ahdistuxelle löytyy tv- ja juutuubikanavilta. Mut mulla tuppaakin jäämään eräpäivät ylize. Ei rompskun luku poista ahtautta, en mä sitä tarkoita. Rompskun lukija voi mennä vaikka listimään pikavippiämmän kirveellä.
  ellauri040.html on line 211: Paitsi että Eskelisen teos on memento, se on myös monessa suhteessa anateema, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Laitinen Kai sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja Terry Eagleton.
  ellauri040.html on line 215: Eskelisen kritiikki ei kohdistu vain kirjallisuudentutkijoihin. Arvostelun kohteena ovat etenkin Kaarle Krohnin ja Jalmari Jaakkolan kaltaiset tiedemiehet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura saa moitteet liiallisesta ja yksipuolisesta keskittymisestä kansanrunouteen."
  ellauri040.html on line 285: Tuurilla ei ole dialogia, vaan Richardsonin tyylistä oratio obliquaa: Paavo sanoi että... Äiti hämmästeli että... Veikko totesi että... Näiden johtoverbien luetteloa on kasvattaneet lehdistönkin tyhjäntoimittajat tyyliin hymyili rouva Hagert, Taisto Tammen mummo. Nää kirjat on kuin Deleuzen ja Guattarin pilkkaamia juuriharjoja. Epäsuoran esityxen moduxia hinkattiin latinantunneilla. Suomessa se on helppoa: aina mennään indikatiivilla.
  ellauri041.html on line 26:

  NORSU LUKEE

  display:none">Vaikealukuista

  
  ellauri041.html on line 36: Isän jätettyä perheen Kornei Tšukovski vietti lapsuutensa äitinsä luona Odessassa. Hän opiskeli Odessan ja Nikolajevin lukioissa ja työskenteli vuodesta 1901 lähtien Odesskije novosti -lehdessä. Vuosina 1903–1905 hän oli lehden kirjeenvaihtajana Lontoossa ja opiskeli englantilaista kirjallisuutta. Palattuaan Pietariin vuonna 1905 Tšukovski toimi kirjallisuuskriitikkona ja julkaisi satiirista viikkolehteä Signal, jonka viranomaiset pian kielsivät. Vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumien jälkeen hän työskenteli liberaalissa lehdistössä ja kirjoitti tarkkapiirteisiä ja teräväsanaisia kirjailija-arvioita, jotka sittemmin ilmestyivät erillisinä kirjoina.
  ellauri041.html on line 248: en usko että ne konstit enää mun iässä on oikeen terveyttä edistäviä.
  
  ellauri041.html on line 292: Luen vaan yhtä kirjaa, se on mun unohtuneen lapsuuteni kirja, jonka tunnelmaa mä koitan tavoittaa, joskus paremmalla onnella joskus huonommalla. En pidä jännäreistä, trillereistä, en syrjäytyneistä, huumehemmoista, rikkinäisistä perheistä, ahdistuxesta, väkivallasta. Inhoon lääkärisarjoja, poliisisarjoja, dekkareita, supersankareita, rags to riches vaikeuxien kautta voittoon julkkistarinoita, ja sotafilmejä. Inhoon turhaa ja varsinkin feikki moralisoivaa amerikkalaista viihdettä. Inhoon Hyryä ja enemmän vielä Tuuria. Pidin Haanpäästä ja Veijo Merestä. Inhoon seikkailuja, yllättäviä käänteitä ja onnettomia loppuja. (Tää oon mä mitä suurimmassa määrin, ja on tässä Sekuakin vaikkei se ole näin ahas.)
  ellauri041.html on line 300: Nää mun paasauxet on pitkään jauhaneet jo samaa silmukkaa. Mut mikäs siinä, elämä on syklistä, karman iso pyörä pyörähtää, tulee aina uusia sotia ja katastrofeja, tutkinnonuudistuxia, uusia nilkkejä syntyy kivien alta kuin simppuja alkumerestä, liukkaita kuin Jönsin ankeriaiden neulaspoikaset. Ei tää impending maailmanloppukaan ole kuin vielä isommaan rattaan raxahdus taivaan hirmu suuressa kellopelissä.
  ellauri041.html on line 315: Ei vielä. Vaan ootapas, kunhan tästä kulkutaudista vähän toivutaan, niin kohta tulee veizet esiin ja alkaa viuhua, ja pyssyt paukkua kaikkialla maailmassa, entistä suuremmalla syyllä ja innolla. Holokausti oli saxan historian konepeltiä rumentava pieni pulunpaska, ja koleraepidemia maailman mittakaavassa vain pieni lepakonkökkäre.
  ellauri041.html on line 377: Melender miettii, kirjoittelee esseitä eli yritelmiä. Ei pohdiskele, se on villasukkaosastoa.
  ellauri041.html on line 381: Siitä voi heti päätellä, että Tommi Miettinen on MYNNÄHTÄNYT. Toinen todiste samasta
  ellauri041.html on line 385: Ihan väärässä se on siinäkin, että ihmiseen kohdistunut viha olisi vääränlaista. Kyllä tässä näytelmässä ihminen on se konna! Kuuluisuuden etuihin kuuluu se, että julkkixen työtä voi suorittaa missä vain, esimerkixi Pariisissa tai mullan alla. Periaattessa.
  ellauri041.html on line 408: auttoi meitä kun Helmin luuri katos metroon Madridissa, ja laupias madrileno lähetti sen takaisin postissa.
  
  ellauri041.html on line 460: 1. katolisessa synodissa läpiajamasta päätöxestä, että
  
  ellauri041.html on line 479: Kolmisoinnut kajahteli Pellervontien kodissa, kun erehtyvän isän vasara
  
  ellauri041.html on line 1090: dem nichts am irdischer Liebe gelegen
  
  ellauri041.html on line 1872: Tanskalainen spede Piet Hein kexi miniepigrammeja, joille se antoi nimen gruk. Niitä kuiskittiin vahingoniloisina nazimiehityxen aikana ja maalattiin sen päätyttyä mietelauseina astiastoihin. 1 kuuluisimpia sanoo että se joka erottaa leikin ja tosixen ei ymmärrä kumpaakaan. Eli tää leikki leikkinä sanonta on perseestä.Siitä olen speden kaa yhtä mieltä. Muuten Pietu vaikuttaa tosi lällyltä, siinä on jotain Kierkegaardia. Mikä pahinta se peukuttaa optimismia. Kierkegaardillakin oli joku sepustus tosixen ja pelleilyn suhteesta, pontena virressä tais olla se sanonta että totta toinen puoli. Kierkegaardista mä en pidä, ja Piet Hein on aika suspekti, vaikka onkin runoilijakolleega. Plussia ja miinuseja. Miinusit on tylsää stoalaista seppoilua.
  ellauri041.html on line 1924: Connect the dots. Lassi ei perusta pisteenyhdistelypiirustuxista, pitääkö siinä muka noudattaa jotain järjestystä. Ja tuloxena on vaan joku säälittävä ankka. Lassi on taas kerran ihan oikeassa, ne on syvältä. Forsterin laskukas saxalainen vanhapiika on kylästynyt olemaan kulturelli köyhimys ja palastelemaan toimeentulonsa. Se haluu millä hinnalla hyvänsä rikkaisiin naimisiin Howard's Endin omistavan törkymöykyn kolonialistin kanssa. Se haluu yhdistää 2 pistettä: oman kyldyrellin köyhyyden ja Hen-äijän vulgäärit rahat. Oma tyyli ja toisen toimeentuloturva. Taitaa mennä pieleen kuin Lassilla mä veikkaan. Pisteistä ei tule ankka vaan jänis. Vaikken ole lukenut kirjaa enkä nähnyt kaikkia osia. Tää on tällästä varovaista charityhenkistä yhteiskuntakritiikkiä. Jaloja villejä kadun varjosalta puolelta ja piknikkejä jalavoiden varjossa Howard's Endissä. Taattua brittikamaa, brexithenkistä. Ivana Trump Atlantin itäpuolelta.
  ellauri041.html on line 1937: It’s difficult to reconcile corpse disposal with typical teen awkward-boner gags. In American lamestream programming, they belong to different genres. That’s where the “dark” half of the comedy comes from, and it’s not a mode that necessarily suits the show – at least not all of the time.
  ellauri041.html on line 1941: Reviewing season two for El País, Delclós suggests that the necessary suspension of disbelief is harder to cover up with comedy.
  ellauri041.html on line 1982: Ruozalaisten mielestä muiden pohjoismaiden kansanterveystoimenpiteet todistavat demokratian ohuudesta. Ruozissa on kehittynyt säätydemokratia, yritys ja ääni periaate. Ruozalainen demokratia on paxua kuin perseestä lypsetty kerma. Ruozissa koronatoimia johtavat terveysalan yrityxet ja vinosuinen Mengele. Ruozalaiset haluavat nähdä izensä kansakuntana, joka uskaltaa ottaa riskejä, tietenkin vain hallittuja, heikompien kustannuxella. Ruozalaiset ovat järkyttyneitä siitä, että heidän koronapeliänsä kritisoidaan ulkomailla. Herregyyd!
  ellauri042.html on line 23:

  MUINAISAJAN ELÄIMIÄ

  display:none">Luonnonnoppia

  
  ellauri042.html on line 220: The census in the PNAS paper isn’t perfect. Though remote sensing, satellites, and huge efforts to study the distribution of life in the ocean make it easier than ever to come up with estimates, the authors admit there’s still a lot of uncertainty. But we do need a baseline understanding of the distribution of life on Earth. Millions of acres of forests are still lost every year. Animals are going extinct 1,000 to 10,000 faster than you’d expect if no humans lived on Earth. Sixty percent of primate species, our closest relatives on the tree of life, are threatened with extinction.
  ellauri042.html on line 238: 19.4. Trump varoitti Kiinaa. Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump varoitti, että Kiinan on syytä varautua seuraamuksiin, jos käy ilmi, että maa antoi tietoisetsti tilanteen huonontua. – Pandemia olisi voitu pysäyttää Kiinassa alkuunsa, mutta niin ei tehty. Ja nyt koko maailma kärsii sen takia, Trump sanoi Valkoisen talon lehdistötilaisuudessa sen jälkeen, kun häneltä oli kysytty mahdollisista Kiinaan kohdistuvista seuraamuksista. Trumpin mukaan vissi ero on siinä, pääsikö virus leviämään vahingossa vai oliko mukana tahallisuutta. Varmaan oli, se vinkkailee.
  ellauri042.html on line 253: Mitä tästä opimme? Sen että ainoa asia joka on pitänyt näiden 2-jalkaisten apinoiden lajityypillisen hulluuden edes vähän aisoissa, on ollut tahmeahko viestinvälitys. Nyt kun mielipuolisuus pääsee juoxemaan pallon päästä toiseen likvidisti valon nopeudella, on aappalauman vallannut täydellinen mania, berserkkinä ne juoxee amokkia. Häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää. Näin tää uusi telehvooni kaikki toiveet täyttää. Hännättömät aapat säntäilee ja kääkkää pahemmin kuin lauma mölyapinoita puiden latvoissa. Tästä ei hyvä heilu, kuiskii jälellä olevat nelijalkaiset seuratessaan menoa vähäisten mezän rippeiden katveesta. Joita toinen hullu Bolsonaaro polttaa molemmista päistä kuin aivokuollut kynttilää.
  ellauri042.html on line 463: Dansk litteratur og i særdeleshed dansk autofiktion er spækket med modbydelige forældre, der svigter og misbruger deres børn på både tænkelige og utænkelige måder. Kim Leines far gør det i Kalak (2007), Erling Jepsens far gør det i Kunsten at græde i kor (2002), og Morten Sabroes mor gør det i Du som er i himlen (2007). Jens Blendstrups 'Gud taler ud' fra 2004 er også et portræt af en forælder, der skruppelløst krænker og sårer, men i modsætning til de øvrige forfattere, leverer Blendstrup en roman, der hverken er et opgør eller en konfrontation. Blendstrup skriver uden omveje og mellemled. Der er ingen stræben efter forsoning med de svigt og sår, en barndom kaster af sig. Der er blot et dybtgående og egensindigt portræt af en alkoholiseret og dæmonisk gnistrende far til fire i et århusiansk villaparadis.
  ellauri042.html on line 467: Ved at hjælp af det enkle og effektfulde greb at erstatte substantivet ’far’ med det overjordiske og almægtige ’Gud’ får Blendstrup den distance, der skal til for at kunne skrive et uforbeholdent og umiddelbart portræt af sin forgudede far. Samtidig skaber referencen til de højere magter en finurlig humoristisk effekt:
  ellauri042.html on line 502: The youngest son narrates the tale. He, his brothers, and his mother are all sympathetic characters, relatively normal people, though each has their own beliefs, quirks, and problems. The failure of my-way-or-the-highway Dad to show respect or even empathy for those who disagree drives the story. He could have been portrayed as an easy person to hate, but even with his limitations, it's obvious he is still trying to do good. To that extent, this film succeeds.
  
  ellauri042.html on line 572: Potilaiden tapauskertomuksista syntyi lopulta Sacksin kuuluisa teos Awakenings (1973). Sacks antoi potilailleen L-Dopaa, joka on välittäjäaine dopamiinin esiaste, ja potilaiden reaktiot olivat hämmästyttäviä: he ”heräsivät” jähmettyneisyyden tilasta ja saivat elinvoimansa takaisin, kunnes aineen teho vähitellen lakkasi ja he vajosivat takaisin jäykkyyden tilaan. Lystikästä. Dopamiini on tänä päivänä taas muodissa.
  ellauri042.html on line 650: Hukkapätkä sai sittemmin uuden vihan kohteen jostain komeljanttarista, joka kehtas tehdä pilaa Popen surkeasta näytelmästä. Se kirjotti revision Dunciadista express tätä tarkoitusta varten:
  ellauri042.html on line 726: Interictal (kohtausten välinen) behaviour abnormalities in temporal lobe epilepsy have been discussed by many authors. There is clear evidence of a temporal lobe epilepsy personality syndrome including a deepening of emotionality with a serious, highly ethical, and spiritual demeanour and an interictal dysphoric disorder.
  ellauri042.html on line 747: Sillä oli myöhemmin seikkailu toisen naisen kanssa jonka nimi oli Appolinaria Suslova (no joo, Apollinaria, stiplu), nuori nainen johon se oli ankarasti pihkassa. Vaikka se oli kovasti siihen rakastunut, Doston pelihimo yhdistettynä mirrin flirttailuun jonku toisen miehen kaa teki lopun niiden suhteesta.
  ellauri042.html on line 776: Josef Mengele var stationerad i koncentrationslägret Auschwitz från den 30 maj 1943 till den 18 januari 1945, där han var chefsläkare. Han utförde hänsynslösa och för medicinvetenskapen tvivelaktiga experiment på lägerfångar, med full licens för att lemlästa eller döda dem. Han valde även ut vilka judar som skulle föras till gaskamrarna vid ankomst till lägret. Främst valde han att experimentera på dvärgar och enäggstvillingar, som kom att benämnas "Mengeles tvillingar". Även vivisektion utfördes på fångarna. Vidare utfördes experiment på ögon där Mengele genom olika metoder försökte ändra ögonfärg på fångar från brun till blå, bland annat med bläckinjektioner vilket kunde leda till blindhet, smärta och infektioner. Han utförde operationer där han plockade ut olika delar ur kropparna. Mengele injicerade också till exempel kloroform direkt in i hjärtat på offren, för att kunna utföra försök med färska lik. Många operationer och experiment utfördes dessutom utan bedövning. Många av dem som överlevde Mengeles experiment blev svårt skadade och led av invalidiserande skador efter kriget. Vid ett tillfälle övervakade Mengele två romska barn när de syddes ihop i syfte att skapa siamesiska tvillingar.
  ellauri042.html on line 813: In the meantime Ollie had published not one but two memoirs, with an exhaustive range of anecdotes, full of enchantment and anguish, covering everything from his all-consuming childhood obsession with the properties of metals to the abuse he endured at boarding school to his feeling, amphibian-like, more at home in water than on land to his mother’s reaction when she discovered his sexual orientation. “You are an abomination,” Ollie recounted her telling him when he was 18. “I wish you had never been born.” Nor had Ollie kept anything hidden. He described his first orgasm — reached spontaneously while floating in a swimming pool — and, in deft yet fairly pornographic detail, an agonized, inadvertent climax experienced much later while giving a massage to a man who shunned Ollie’s love.
  ellauri042.html on line 823: Ollin aikana ei ollut vielä neuroverkkoja. Sixe luulee että tässä on jotain salaperäistä. Ei ole. On vaan paljon paljon kytkentöjä, jotka järjestyvät itsestään kokemuksen voimasta.

  Nainen joka oli maannut vihannexena 19-vuotiaasta heräsi 63-vuotiaana unitaudista dopamiinilla. Se pyysi mankan ja nauhotti siihen hirmu määrän rivoja viisuja, rasvaisia vitsejä ja limerikkejä. Annostusta piti vähentää jotta se jättäisi Ollin rauhaan. Ollia ei kiinnostanut vähääkään.

  
  ellauri042.html on line 844: From the early 20th century, his fictional work included caricatures of Jews, stereotyping them as greedy, cowardly, disloyal and communists.
  ellauri042.html on line 853: Nuuh nuuh. Haistan että jollakulla täällä on marjapäivät. Aarne Koskimies-ressukalle tuli päinvastoin anosmia. Se kuoli kauan aikaa sitten. Sen hauvalla ei luettu Kaddishia (se vaati 10 jutkuäijää eli minyan) mutta ehkä psalmi 103.
  ellauri042.html on line 862: Pantainoksen kuoltua vähän ennen vuotta 200 Klemensistä tuli kateketiikkakoulun johtaja. Hän joutui kuitenkin lähtemään Aleksandriasta Septimius Severuksen toimeenpanemien vainojen (202 tai 203) aikana. Klemens toimi lyhyen aikaa Jerusalemin piispana kunnes muutti Kappadokiaan, jossa hän kuoli 215. Lähti karkuun, ei tullut veritodistajaa klementiinistä. Tunnusti vaan oranssia väriä.
  ellauri042.html on line 864: Klemensin kirjallinen tuotanto on laaja. Hänen koulutuksensa laatu näkyy siinä, että kuinka siteeraa toistuvasti kreikkalaisen kirjallisuuden runoilijoita ja filosofeja. Lisäksi hän käsittelee arkeologiaa ja mytologiaa. Klemens tunsi kristillisen kirjallisuuden hyvin, ja hän viittaa kirjoituksissaan yli 1 500:aan Vanhan testamentin ja liki 2 000:een Uuden testamentin kohtaan. Stromateis-teoksessaan hän yritti yhdistää toisiinsa kreikkalaista filosofiaa ja kristinuskoa. Protreptikos-teos oli kreikkalaiselle yleisölle suunnattu kehotus kääntyä kristinuskoon. Paidagogos-niminen teos käsittelee kristillistä moraalia.
  ellauri042.html on line 868: Klemens kuvailee Jumalaa ajan ja paikan ulkopuolella olevaksi, minkä vuoksi ihmisen on mahdotonta kuvailla häntä. Tämän vuoksi Jumalan tarvitsi ilmestyä Jeesuksen kautta ihmisille, jotta ihmiset voisivat oppia tuntemaan hänet. Klemens esitti ensimmäisenä apofaattisen teologian, jolla hän pyrkii kuvailemaan Jumalaa. Apofaattisessa metodissa kuvaillaan, mitä Jumala ei ole, ja siten pyritään rajaamaan tarkempaa tietoa Jumalasta. Klemens kuitenkin käyttää Jumalasta termiä semper major, aina suurempi, millä hän tarkoittaa että Jumala on aina jotain ihmisen luomaa käsitettä suurempi.
  ellauri042.html on line 943: Donne's style is characterised by abrupt openings and various paradoxes, ironies and dislocations. These features, along with his frequent dramatic or everyday speech rhythms, his tense syntax and his tough eloquence, were both a reaction against the smoothness of conventional Elizabethan poetry and an adaptation into English of European baroque and mannerist techniques. His early career was marked by poetry that bore immense knowledge of English society. Another important theme in Donne´s poetry is the idea of true religion, something that he spent much time considering and about which he often theorised. He wrote secular poems as well as erotic and love poems. He is particularly famous for his mastery of metaphysical conceits.
  ellauri042.html on line 947: During the next four years, Donne fell in love with Egerton´s niece Anne More, and they were secretly married just before Christmas in 1601, against the wishes of both Egerton and Anne's father George More, who was Lieutenant of the Tower. Upon discovery, this wedding ruined Donne's career, getting him dismissed and put in Fleet Prison, along with the Church of England priest Samuel Brooke, who married them,[13] and his brother Chistopher, who stood in in the absence of George More to give Anne away. Donne was released shortly thereafter when the marriage was proved to be valid, and he soon secured the release of the other two. Walton tells us that when Donne wrote to his wife to tell her about losing his post, he wrote after his name: John Donne, Anne Donne, Un-done.[14] It was not until 1609 that Donne was reconciled with his father-in-law and received his wife´s dowry,
  ellauri043.html on line 19:

  ANTTONI PYP PIPO

  display:none">Kielilläpuhumista

  
  ellauri043.html on line 43: Mut tosta pidätyskyvyttömyydestä vielä. Katoliset (ja muutkin, myös rikoslaki) tekee eron tekemisen ja tekemättä jättämisen syntien välillä. Jos tekee harkitusti pahaa, niin se on tahtosynti, jos on vaan inkontinentti eli pidätyskyvytön, siis lankeaa, tai repsahtaa, se on heikkoussynti. Juutas oli tahtosyntinen, Pietari heikkoussyntinen. Rajanveto voi olla vähän vaikeaa, mutta kai se on vähän samansuuntainen erottelu kuin peliteoriassa preferenssit ja pelin ratkaisu. Jos säntää preferenssien perään laskematta pelin arvoa, on heikkosyntinen, jos laskee ensin pelin arvon ja silti lähtee varastamaan bylsimään tai tappamaan on tahtosyntinen. Se todistaa, että arvot on perinjuurin väärät, eli niitä pitää oikaista rangaistuxilla. Jos polkasee homo sapiensin aivoilla, on tahtosyntinen, jos liskoaivoilla, on vaan heikko. Tuomita ei kenkään siitä voi, pahimmillaan sakkoihin.
  ellauri043.html on line 634:

  Se näkee yhdellä silmäyxellä kaupungin 2 satamaa (suuren sataman ja Eunostoxen), pyöreitä molemmat kuin 2 sirkusta, joita erottaa maasilta, joka yhdistää Alexandrian jyrkkään pikku saareen jossa on Pharoxen torni, nelikulmainen, viiden sadan kyynärän korkuinen ja yhdexänkerroxinen, jonka laella on läjä hiiltä savuamassa.

  
  ellauri043.html on line 669:

  Erakot on nyt stadissa. Niiden komeet kynnelliset pamput kiiltää kuin teräsauringot. Kuuluu särkyvien tavaroiden ääntä taloista. Välillä on hiljaista. Sitten nousee kovaa huutoa.
  ellauri043.html on line 697:

  Pitkin seiniä on mosaiikkeja, jotka esittävät kenraaleja ojentamassa keisarille vallattuja kaupunkeja lautasella. Ja kaikkialla on basalttipylväitä, hopeisia filigraaniristikoita, norsunluisia istuimia, helmikoristeisia tapetteja. Holvi-ikkunoista virtaa valoa, Anttoni jatkaa kulkuaan. Ilmassa on lämpimiä virtauxia; se kuulee väliin jonkun sandaalin diskreetin läpsytyxen. Eteisissä on vahteja, jotka muistuttavat automaatteja, niillä on hartioilla kullatuita (tai vielotinpunaisia, kenties) patonkeja.

  
  ellauri043.html on line 1162:

  Miten se voi osoittaa erinomaisuutensa, koska just samalla tavalla se todistais erehdyxestä?

  
  ellauri043.html on line 1193:

  No nyt sä palaat sun tavalliseen tapasyntiin, laiskuuteen. Tietämättömyys on ylpeyden huippu. Sanotaan: mun vakaumus on fiksattu, mix diskuteerata. Ja halvexitaan tohtoreita, filosofeja, perinnettä, ja jopa lain kirjainta. Luulezä et viisauden valo paistaa sun pyllystä?

  
  ellauri043.html on line 1246:

  Eikä! Vaikka vanhassa testamentissä, myönnän, on... hämäriä kohtia... mutta uudessa testamentissa on kirkas valo jo kävelyvauhdissa.

  
  ellauri043.html on line 1948:

  Tuhannesti ei! Poika ei ole yhtä ikuinen kuin isukki, eikä samaa ainetta! Ei kai se muuten olis sanonut: Iskä ota pois tää muki! - Mix te sanotte mua hyväxi? Vaan jumala on hyvä! - Mä meen jumalan luo, teidän jumalan! - ja muita sanoja, jotka todistaa, et se oli löylynlyömä luojanluoma.
  ellauri043.html on line 1949: Samaa todistaa myös sen nimet: kariza, paimen, lähde, viisaus, miehen poika, profeetta, oikotie, nelikulmainen kivi!
  ellauri043.html on line 2053:

  Muttei ilmestystä! Ei todisteita!

  
  ellauri043.html on line 2228: myrisee ahdistuxesta; on kuin jokin hirviömäinen tunne leijuisi sen ympärillä, jonkun pian tapahtuvan rikoxen aiheuttama kauhistus.

  
  ellauri043.html on line 2452:

  Mun miehen kanssa tuli joka päivä valituxia; mä en suostunut ahdisteluun ja pakottamiseen johon se halus mun ruumista;
  ellauri043.html on line 2788: Roomalaisten keskuudessa mä lensin sirkuxessa niin korkeella ettei mua enää nähty. Nero käski mestata mut ja maahan putosikin lampaanpää, mut ei mun. Lopux mut haudattiin ilmielävänä,mut mä nousin kuolleista 3. päivänä. Todiste: mä oon tässä!
  ellauri043.html on line 3159: Taxillassa, 5K linnoituxen pääkaupungissa Phraortes, Gangesin kuningas näytti meille viiden kyynärän korkuisten miesten kaartinsa, ja palazinsa puutarhoissa, vihreäbrokadisen paviljongin suojassa, valtavan efelantin, jota kuningattaret parfymoivat huvixeen. Se oli Poroxen sotaefelantti, joka oli paennut Alexanterin kuoleman jälkeen.

  
  ellauri043.html on line 3739: Anna se on, Damis! Se uskoo niinkuin nauta vaan aidan veräjään. Sen jumalienpelko estää sitä tajuumasta niitä; omansa se diskonttaa kateexi kunkuxi!
  ellauri043.html on line 4786:

  Coucoupha est employé comme nom masculin singulier. Employé comme nom. 1. dans l'Antiquité, en Égypte, animal mythique à longue oreilles figurant sur les sceptres des souverains. Quelques mots au hasard. Lisää henkiolentoja. In old pharmacy, a cucupha or cucufa was a cap, or cover for the head, with cephalic spices quilted in it, worn for certain nervous distempers, particularly those affecting the head. Saint Cucuphas is a martyr of Spain. His feast day is 25 July but in some areas it is celebrated on 27 July to avoid conflict with the important feast day of Santiago, the patron saint of Spain. His name is said to be of Phoenician origin with the meaning of "he who jokes, he who likes to joke."
  ellauri043.html on line 4872: Se on vaan Paholaisen hämäys huijataxeen uskovaisia paremmin. Se ahdistelee vahvoja henkisest, muita fyyssisest.
  ellauri043.html on line 4879: Mutta sukupuolinen halu raivoineen on epäizekästä kuin katumus. Ruumiin vimmattu rakkaus edistää sen tuhoa — ja heikkoudellaan julistaa mahdottoman ulottuvuutta.
  ellauri043.html on line 4908: Sähän just halusit tuntea ne. Alkaax sun usko horjua hullutusten kyydissä? Mitä sä pelkäät?
  ellauri043.html on line 5110: Mä olen voittanut Kerkoopit, amazonit ja kentaurit. Mä olen tappanut koko joukon kuninkaita. Mä olen rikkonut Akhelouxen (1 iso joki) tötterön (tai sarven). Mä olenhalkaissut vuoria, yhdistänyt valtameriä. Mä vapautin orjamaita; mä kansoitin asumattomia. Mä oon nähnyt koko Gallian. Mä olen kulkenut janoisen erämaan läpi. Mä olen puolustanut jumalia, ja pääsin irti Omphaloxesta. Mutta Olympos on liian painava. Mun kädet väsyy. Mäkin kuolen!
  ellauri043.html on line 5173:

  Sitten, mulla oli kumppaneita. Ne marssivat huilujen tahdissa, hyvässä järjestyxessä, tasatahtiin, hengitellen kilpiensä yläpuolelta, töyhdöt pystyssä, peizi etukenossa. Heittäydyttiin taisteluihin huutaen kovaa ja korkealta kuin kotkat. Sota oli riemukasta kuin kekkerit. 300 hemmoa koko Aasiaa vastaan.
  ellauri043.html on line 5349: Aiskulapios etenee melankolisen oloisena, edes näkemättä Samosta ja Telesforosta, jotka kuulustelee sitä ahdistuneina. Sosiopolis elealainen, pythonin muodossa, rullaa kiekuroitaan kohti syvyyttä. Doespane huimaantuneena heittäytyy sinne ize. Britomartis, huutaen pelosta, roikkuu liivinsä renkaista. Kentaurit tulee täyttä laukkaa, ja mukeltavat suinpäiin mustaan reikään.
  ellauri043.html on line 5357:

  Sitten yhdessä viemärin hulahduxessa ne häipyvät kaikki kerralla: Orthia verinen, Hymnia Orchomene, Paraiolainen Laphria, Aiginan Aphia, Traakian Bendis, linnunreitinen Stymphalia. Triopaall, jolla oli kolme silmää, on enää kolme silmäkuoppaa. Erikhtonios, jalat pehmeinä, ryömii kuin jalaton nyrkkien varassa.
  ellauri043.html on line 5430: leikkelee poskiaan saamatta purskahtamaan esiin verta jolla se puhdistaisi uskovaisensa.
  ellauri043.html on line 5841: Kuten kiintotähdistö joka kasvaa sitä mukaa kun sä kohoat, se suurenee sun ajatuxen yletesä; — ja sä tunnet ilon lisääntyvän, tän maailman löytöretken mukana, tän äärettömän suurentuessa.
  ellauri043.html on line 5948: Olemattomuutta ei ole! Das Nichts nichtet! Ei ole tyhjiötä! Kaikkialla on kappaleita jotka lilluu ulottuvuuden muuttumattomassa fondissa; ja jos avaruus olisi jotenkin rajoitettu, se ei olisi enää ulottuvuus, vaan kappale, ei sillä ole rajoja!
  ellauri043.html on line 6502: Ja täähän tässä on tosi hölmöä: mitä hyötyä on yxilöstä, joka ei enää lisäänny, ei edistä tiimin lisääntymistä muutenkaan, vaan haluaa vaan roikkua silti mukana. Täys loinen! Mutta hullunkurisinta on, että just tämän hyödyttömän hengailun toivossa sit termiitit (ei vaan eremiitit) tekee työtä käskettyä, eli uhraa oman onnensa yhteishyvän alttarille. Äärimmäinen izekkyys kääntyykin äärimmäisexi uhrimielexi. Hyvä niin, sanoo Darwin ja antaa mennä.
  ellauri043.html on line 6890: Martti Ahtisaaari heittää piikit hännästä, joita säteilee kuin tikkapelin tikat kaikkiin suuntiin. Sataa veripisaroita, jotka läiskähtelee lehdistöön.
  ellauri043.html on line 7135: polkupyörä kaatuu, yhdistelmälukko ei aukea,
  
  ellauri045.html on line 25:

  VEIKKO KANKKONEN

  display:none">Urheilulegendaa

  
  ellauri045.html on line 44: Hyvästi jää Tokion olympialaiset 2020. Hyvästi jää futiskisojen inspiroiman kaverihönzän unohtaminen ja uuden poikkeustilan kotiin julistaminen. Hyvästi jää olohuoneen sohvan sängyxi muuttamien, kello viideltä aamulla izensä hereille taisteleminen ja uinnin alkuerien säntillinen seuraaminen. Hyvästi jää vuorokausirytmin tuhoutuminen, Karibianmeren pikkusaarista kiinnostuminen ja miesten 50 km kävelyssä kultaa ottavan Johan Dinizin kakkahädän todistaminen. Hyvästi jää dopinkäryjen pelkääminen. Hyvästi jää dopingkäryjen malttamaton odottaminen. Hyvästi jää jenkkien pikajuoxujoukueen viestikapulan pudottamiselle nauraminen. Hyvästi jää noutopiat, mozzarellatikut ja popkorni. Hyvästi jää kolmen lisäkilon hankkiminen.
  ellauri045.html on line 81: vanhaxi, maailman paskin Nalle on kävelevä todiste.
  
  ellauri045.html on line 174: Se on tieteen ja edistyxen harppaus, digiloikka vanhasta
  
  ellauri045.html on line 176: Nyt ennen vasen-oikeeta tahdissa seurannut pyöree-soikee
  
  ellauri045.html on line 467: Joulukuussa 1925 runoilija Sergei Jesenin (1895-1925) menehtyi Leningradissa romantiikan sääntöjen mukaan. Hotelli Angleterressa Jesenin viilsi ranteensa, kirjoitti jäähyväisrunonsa omalla verellään kuin japanilainen samurai ja hirttäytyi. Vähän aiemmin hän oli päässyt mielisairaalasta, jossa oli viettänyt kuukauden masennuksen takia.
  ellauri045.html on line 752: Mies saapuu pääsaarelle, ja Widmore käskee kaikkien piiloutua. Richard yrittää neuvotella miehen kanssa, mutta tämä ilmestyy savuhirviönä ja heittää Richardin ilmaan. Hän kohtaa Benin, joka paljastaa Widmoren sijainnin. Mies kuulustelee Widmorea ja Zoea, mutta kun Widmore ei paljasta mitään, mies viiltää Zoen kurkun auki. Mies uhkaa tappaa Pennyn päästyään pois saarelta, jos Widmore ei puhuisi. Widmore kertoo miehelle Desmondista, kunnes Ben ampuu Widmoren. Mies sanoo Benille Widmoren kertoneen Desmondin olevan Jacobin viimeinen mahdollisuus, jos kaikki hänen kandidaattinsa ovat kuolleet.
  ellauri045.html on line 763: Lillrank aloittaa esittelemällä McCloskeyn kuvauksen porvaristosta, sen historiasta, rakenteesta ja luonteesta. Porvaristoa tarkastellaan hyveisiin perustuvan teorian pohjalta. Porvariston päähyveeksi teoria nimeää harkitsevuuden, johon liittyy oma etu mutta myös muita hyveitä kuten usko, toivo ja rohkeus. Näistä koostuu taito olla hyvä liikemies. Porvariston hyveiden merkitys McCloskeyn teorialle on keskeinen, sillä sen mukaan niiden yhdistyminen valistuksen ihanteisiin loi pohjan kapitalismin synnylle.
  ellauri045.html on line 773: Nämä mentaliteetit myös yhdistyvät ja korruptoivat toisiaan. Esitetyt neljä mentaliteettia ovat ideaalityyppejä, jotka harvemmin esiintyvät puhtaissa muodoissaan vaan yhdistelminä, jotka eivät aina ole positiivisia. Muiden mentaliteettien korruptoimaton porvari esitetään pamfletissa eräänrlaisen ideaalina, joka joutuu muita vastaan. Erotus kulkee teorian mukaan tunnollisuuden ja harkitsevuuden kohdalla, sillä nämä omaava porvari ymmärtää, että arvo täytyy luoda työllä ja, että kulutusta ennen on tuotettava arvoa.
  ellauri045.html on line 806: Christianity added its own three others virtue, in St. Paul's words "faith, hope, and love, these three abide. But the greatest of these is love." The three are called "theological" or-flatteringly to Christianity, since we all know alleged Christians who in their xenophobia or homophobia or X-phobia do not practice them-"Christian" virtues. The three holy virtues smell of incense, but can be given entirely secular definitions, as the Peterson and Seligman volume does. Faith is the backward-looking virtue of having an identity, a place from which one must in integrity start: you are a mother, a daughter, a wife, a schweitzer, a woman, a teacher, a reader, and would not think of denying them, or changing them frivolously. Hope, by contrast, is the forward-looking virtue of having a destination, a project. Where are you going? Quo vadis? If you are literally hopeless you go home tonight and use your military rifle (you are Swiss, so you have one) to shoot yourself. And love, the greatest of these, is the point of it all: love of husband/wife or both, love of country, love of art, love of science, love of God/dog or both.
  ellauri046.html on line 23:

  REIKÄRAUTA RENE

  display:none">Ruudinkatkuista

  
  ellauri046.html on line 213: Søren kipuili. Pohdiskeli eksistenssifilosofiaa:
  
  ellauri046.html on line 274: Keywords: academia; actors; assistant professors; banquets; baptism; behavioral change; clergy; Constantin Constantius; contradiction; costumes; day laborers; disciples; earnestness; ethical existence; existence; finishing; freedom; Godthaab; Hegelian philosophy; horses; incommensurability; inwardness; lifelong tasks; love; male vulnerability; misunderstanding; money; Nicolaus Notabene; Philosophical Fragments; pleasure; professors; Quidam; Repetition; Socrates; suffering; talkativeness.
  ellauri046.html on line 433: This brief study argues that Kierkegaard's Journals show beyond reasonable doubt that he was homosexual. It does so because he believed that the recognition of this fact was central to the understanding of his life and thought, because he could not bring himself to say this openly even in the privacy of his own Journals, because he hoped and prayed that his "reader" would discover and reveal it after his death, because even distinguished scholars privy to his "secret" have remained silent and because, given these facts, it is surely time to open up this question.
  ellauri046.html on line 454: Saint Veronica, also known as Berenike, was a woman from Jerusalem who lived in the 1st century AD, according to extra-biblical Christian sacred tradition. A celebrated saint in many pious Christian countries, the 17th-century Acta Sanctorum published by the Bollandists listed her feast under July 12, but the German Jesuit scholar Joseph Braun cited her commemoration in Festi Marianni on 13 January.
  ellauri046.html on line 496: Ja mä oon äiti! Setämiehen sikiö vaatii multa soul foodia. Voiko nälkänen syöttää nälkästä, voiko kuiva kurkku lutkututtaa janoista? Mustako tehdään murhaaja? Hei Nyrkki, pelasta edes sikiö, vaikket äidistä välitä!
  ellauri046.html on line 517: Tän selvemmin ei narsistin maailmankuvaa ei voisi enää avata. Siinä on eletyn makua. Mä muistan ton ajatuxen tai tunteen, et on jotenkin irti maailmasta ja sen tapahtumista, sen ylä- tai ulkopuolella, näkee izensä hääräämässä siinä, kazoo varjona homman edistymistä kuin rakennustyömaan aidan raosta. Nyssen sijaan on tullut silmien ajoittainen hämärtyminen ja puristava vanteen tunne päässä. Se on varmaan sitä Alzheimerin sairauden tunnetta. Sen pitäisi mennä ohize kun tauti etenee.
  ellauri046.html on line 533: Luutarhan miälestä on suorastaan halvexittavaa sanoa jostakusta eze luo izensä. Ei, se valizee kerran izensä ja loppu seuraa siitä automaatilla. Ei tää siis ihan sama idis oo kuin Sartrella joka on koko ajan sormi suussa valikoimassa.
  ellauri046.html on line 641: Misogynian pukinsorkka pistää Wiljaminkin silinteristä: det er i Sandhed væmmeligt at see i den nyere Comedie disse erfarne, intrigante, blødagtige Qvinder, der veed, at Kjærlighed er en Illusion. Jeg veed intet saa vederstyggeligt Væsen som en saadan Qvinde. Hvad Under da at Qvinden vil emanciperes, et af vor Tids mange uskjønne Phænomener, hvori Mændene ere Skyld. Rakkaus on taloudellinen päätös, se erottaa sen hetken panohalusta. No niin tietysti, kun perheen perustamisesta on kysymys. Se et naiset vois perua sen päätöxen on frekkiä, ei asessori paremmin voi sanoa.
  ellauri046.html on line 661: Mä oon vissi et Kierkegaardista tuli tämmönen filosoohvi kun se ei pydenny. He starts out fine but can't keep it up. Joko se oli kaappihomo tai fyysiset ei seissy naisten kaa. Sixe purki sen kihlauxenkin. Ja mätysti sit sitä koko lyhkäsen loppuikänsä. Vähän epäilyttää et Sören unge Pigejen välissä vilkkuu koko ajan näitä unge Menneskejä eli nuoria poikia jotka tulee "kysymään siltä neuvoja".
  ellauri046.html on line 791: Or the Nine be disposed from your service to rove,
  ellauri046.html on line 804: Arcadia displays but a region of dreams;
  ellauri046.html on line 810: Some portion of paradise still is on earth,
  ellauri046.html on line 830:
• Ahdistelee Moosesta (Exodus 4:24-26)
  ellauri046.html on line 853: Britti short-order cook Nicolas Freeling (1927-2003) oli olevinaan Georges Simenon, paizi rivompi. Piet ja Arlette ei panopuuhia lukuunottamatta paljon edistyneet Julesista ja sen tottelevaisesta vaimosta. Niku kylästyi izekin van der Valkiin ja tappoi sen liian aikaisin. Rahapulassa jatkoi ranskis Castaingilla.
  ellauri046.html on line 857: Freelingillä rivoiluista huolimatta on pientä taikauskoista pyllyilyä joidenkin hiidenkivien keskellä, sevverran siihen on jäänyt 60-luvun patinaa. Puhuu magneettirannekkeista, voimavirroista: yxinäisyys ja hiljaisuus auttoivat tavoittamaan jalouden läsnäolon: mieleen kuvastui majesteettinen uudistumis- ja pyhitysrituaali, puhdistautuminen ja katharsis, jokin suuri lupaus ihmiskunnalle. Niinkuin Adolf Hitlerin lupauxet. Älä usko. Ne on pelkkää potaskaa, termiittiapinan feromonia. Onko mitään surullisempaa ja turhempaa kuin entinen menestyskirjailija, jota kaikki pitävät vizinä? Sas se. Ketkä "kaikki" enivei?
  ellauri047.html on line 18:

  GOETHE 50+25

  display:none">Jöötinvääntöä

  
  ellauri047.html on line 72: Jöötti kirjoitti Strasburgissa lakitieteen väitöskirjan jossa se suositti kirkon ja valtion erottamista. Se oli grande katastroofi, suuri skandaali. Jöötti meinattiin jo heittää pihalle, mut isä tuli hätiin, sen annettiin sitten tehdä lisari. Väitöskirjakässäri on hävinnyt. Ei sisälly 143-osaiseen koko tuotantoon. Lisurissa se pohdiskeli, pitäiskö nainen joka tekee au-lapsellensa abortin ex post facto listiä vai ei. Tää on kuuluisa Gretchen-teema, jota se pyörittelee myös Faustissa. Hemmetti. Siitä lisää myöhemmin.
  ellauri047.html on line 78: Kirjan Werther oli Woku ize, joka kosiskeli Wetzlarissa (Hessenissä) Charlotte Buffia. Charlotte dumppas Wokun ja otti sen sijaan Johann Christian Kestnerin, jolla oli hyvä paikka Hannoverin hovissa. Se ei pahemmin masentanut Wokua, joka osti jopa kihlat Lotelle ja Hannolle. Se joka teki izarin oli Wokun kolleega Karl Wilhelm Jerusalem, Lessingin kuoma. Woku vaan yhdisti nää tarinat. Tarua ja totta elämästäni. Wertheristä Goethe ei netonnut paljoa, kun ei ollut copyright-lakeja. Niinkuin monet muut (esim. Cervantes ja Rabelais) se julkaisi six aina uusia, muka päivitettyjä versioita omista prujuista. Wetzlarin aikainen tuttu kuvaili Goethea:
  ellauri047.html on line 109: Goethe oli herttuan rötykkäkomitean (Privy Council) jäsen, istui sota- ja maantiekomiteassa (haukotus), leikkas sinisen nauhan kun Ilmenaun hopeakaivos avattiin ja jarrutti tutkinnonuudistusta Jenan yliopistossa. Antoi avustuxen kasvitieteelliseen puutarhaan ja suunnitteli mukavuuslaitosta herttuan palaziin. Jotain nilkkimäistä näyttää siinä olleen, tulee mieleen Arto Samuli. Se mm. möi kulkureita ja toisinajattelijoista sotilaixi armeijoihin. Pientä kaupantekoa ei vielä ihan kuolleilla sieluilla.
  ellauri047.html on line 115: Goethe kuoli 82 vuoden iässä vuonna 1832. Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen saks. Mehr Licht! (Lisää valoa!). Humphry Davy esitti hehkulampun toimintaperiaatteen 1804, mutta vasta Edison sai patentin Menlo Parkissa 1879, 100v mun kuuluisamman oleskelun etiäisenä. Ei auttanut vielä Wokua; käryttävistä öljylampuista ja tuoxukynttilöistä ei tullut riittäviä tehoja. Onnex ei sattunut sanomaan paapa tulee. Tai noh, minä... Ehkä sanoikin, lääkäri joka kuuli sen ei ollut edes paikalla.
  ellauri047.html on line 147: Saxan yhdistäminen preussilaisten joholla pääsi vauhtiin 18.vuosisadan lopulla. Pyhä saxalainen keisarikunta ei ollut järin pyhä eikä järin saxalainenkaan, ja naapurit alkoi näykkiä sen helmoja kiihtyvällä tahdilla. Fritz II oli Caspar Goethen ja Hansunkin sankari. Fritzin 7v sota käytiin 1756-1763 enkkujen kaa suunnilleen kaikkia loppuja vastaan. Hansu 1749 oli 7-14v. Turingerin matu nousukas Caspar oli fritsu, appi Textor frankki. Veizet lensi sukupäivällisillä 7v sodan aikana.
  ellauri047.html on line 155: Goethe valkkas aina naisia, jotka olivat tarjoilijatyyppiä. "Goethen eroottinen kiintymys on harvoin kohdistunut yxinomaan tai edes ensi sijassa fyysilliseen kauneuteen, sensijaan miltei pooikkeuksetta luonteen alistuvaan naiselliseen lempeyteen." Rohkeutta nöyrät kalkkunat, teillä on mahixia! Tarjoilija Kätchenin kaa hommat meni puihin kuitenkin, Hansu oli varmaan tosi ärsyttävä mustasukkaisuuskohtauxineen. Kätchen oli se Annette (toinen etunimi oli Anna), jonka nimisestä vihkosesta alempana on joku pätkä.
  ellauri047.html on line 624: todistaa sen ihanuudesta.
  ellauri047.html on line 784: Strassburgissa Hansu asui meluisan ja proosallisen Fischmarktin varrella. Meluisa ja karvainen kaverini Dan Stanfordissa opetti mulle amerikan slangin sanoja pillulle. Niiden joukossa oli mm. twat ja fishmarket.
  ellauri047.html on line 791: Herder oli Riiasta, josta on kotoisin myös Sprangerien suku. Ehkä alunperin Hollannista, mutta pitkäaikaisia baltiansaxalaisia kuitenkin, niinkuin Herder. Tallinnan suklaatehtaan kautta Suomeen päätyneitä.mamuja. Mamuus oli yhdistävä piirre Pojun ja Margitin välillä.
  ellauri047.html on line 793: Königsbergissä, nyk. Kaliningradissa, ex-paimen kuunteli Khääntin luentoja ja luki Rusoota. (Ei ois kannattanut. Rusoo oli pikku pukki, joka kakki kalliolle.)
  ellauri047.html on line 867: Fredrik Suuri eli Fredrik II (saks. Friedrich II der Große; 24. tammikuuta 1712 Berliini, Preussi – 17. elokuuta 1786 Potsdam, Preussi) oli Hohenzollern-sukuun kuulunut Preussin kuningas, joka hallitsi vuosina 1740–1786. Hänet tunnetaan taistelukentillä menestyneenä soturikuninkaana ja valistuneena itsevaltiaana, joka nosti Preussin yhdeksi Euroopan mahtivaltioista. Hänen aikanaan Preussiin liitettiin muun muassa Sleesia sekä itäinen Länsi-Preussi. Hän puolusti Preussia seitsenvuotisen sodan aikana muun muassa Venäjää, Itävaltaa, Ranskaa, Saksia ja Ruotsia vastaan varsin varsin menestyksellisesti liittolaisenaan ainoastaan Britannia. Puolan jaossa 1772 hän sai lopulta yhdistettyä Preussin historialliset alueet valtansa alle. Sotilaallisten saavutustensa lisäksi hänet muistetaan myös Preussin oikeusjärjestelmän uudistajana, elinkeinoelämän edistäjänä ja ranskalaisen sivistyksen suosijana. Hän oli myös pisimpään Preussia hallinnut kuningas. 46 vuotta.
  ellauri047.html on line 869: Mä ehdin olla töissä 45 vuotta, jos ei lasketa taxvärkkiä eikä 2 viikon kesätyötä Kiitoketjulla. Että olikin tylsää oikoa niitä teelasin pitimiä. Seija laittoi kesätöissä 10 muun naisen kanssa aikakauslehden sitomuxia nitojaan. Piti pysyä tahdissa eikä sivut saaneet mennä ryttyyn. Kun ne kuitenkin meni, tuli hurjaa sadattelua. Evästauolla puhuttiin rivoja juttuja. Kun tuli lakko, joku kohtalotoveri ihmetteli, miten sinäkin Seija ressu mahdat nyt pärjätä. Mee kotiin maalle, niin mäkin teen, istut vaan ruokapöytään, ei ne kehtaa olla antamatta sulle vähästänsä perunaa.
  ellauri047.html on line 871: Preussin nuori kruununprinssi oli lujasti vakuuttunut siitä, että tulevia valtiollisia tapahtumia saattaa aavistaa ennakolta jos vain tuntee edellä tapahtuneen kehityxen. Tämä pohjautui lähinnä hänen pessimistiseen käsityxeensä ihmisestä. Hänessä ei ollut rahtuakaan muiden valistusmiesten auringonpaisteisesta uskosta että ihminen yhä edistyi siveellisessä suhteessa paranemisessaan. Isänsä lailla hän piti ihmistä parantumattomasti pahana. Ihmisten pyrkimysten täytyi aina pysyä yhtä izekkäinä, ja hänen toiminnoistaan johtuivat pakostakin samat vaikutuxet. Samoin oli valtioidenkin laita; niiden politiikan määrää valloitusten ja vallanlaajennusten tavoittelu.
  ellauri047.html on line 875: Vanha Fritzu vanheni ennen aikojaan sodista ja liiasta työnteosta. Voltaire ei ollut ikinä nähnyt niin ahkeraa ihmistä. Pahojen kielten mukaan jo 1760-luvulla eli alle viisikymppisenä se näytti vanhalta vihtahousulta. En usko, luultavasti panettelua. Fritzu kuoli 74-vuotiaana vasta 1786. Silloin se oli oikeasti vanha, kipeä kihdistä eikä välittänyt ulkonäöstä, senkään vertaa kuin ennen sotien aikana. Kulki vanhoissa rytkyissä sepalus avoinna. Se ei siis välittänyt muista ihmisistä, inhosi varmaan niitäkin, ja varmasti izeään. Kukaan ei tykännyt siitä, eikä se tykännyt kenestäkään. Veti nuuskaa ja kirjoitteli runoja ja paasauxia. Tuntuu tutulta. Epäsosiaalinen ilkimys. Epäonnistunut narsisti. Täst mie piän, mun mieleiseni mies.
  ellauri047.html on line 906: Sukupolvia luo ulkoiset tapahtumat etenkin sodat, joista jää paljon samanikäisiä saman kokeneita nuoria. Oonx nää sitä ikäpolvea jotka hommaa 20v myöhemmin vallankumousta? Pikemminkin niiden vanhempia. Mix sit, mix? Olix 7-v. sota sellanen sukupolvikokemus saxalaisille? Siinä tehtiin sakujen ja enkkujen protestanttiyhteisvoimin sylttyä Itävallasta eli Habsburgien paavivetoisesta vanhasta pyhästä saxalais-roomalaisesta keisarikunnasta, joka oli monikansallinen ja voimaton kuin joku EU. Kylse koko uskonpuhdistus oli vaan pankkisaneeraus. Paavin valuutta ei enää kelvannut, haluttiin omaa paikallista luottoa.
  ellauri047.html on line 918: Voltaire, uskovaisten paholainen, ateisti pahan ruhtinas, on mulla vielä sättimättä. Esipuheena voi mainita, että se ja yhtä jumalaton Fredrik Suuri oli yhtä saitoja. Niille tuli nokkapokka Voltairen matkalaskusta. Voltaire haukkui Sanssoucin hotellijärjestelyjä ja Fredistä Arouetin narrinpalkka oli liian korkea. Fred kirjoitti laskun reunaan: Suurlurjus! Hälläpyörä! Tyhmyyxiä! Älä jauha! Täst mie piäm! Mun mieleiseni mies.
  ellauri047.html on line 976: Nykyisen Saksan alueen valtiot yhdistyivät Preussin johdolla Saksan keisarikunta -nimiseksi valtioksi 18. tammikuuta 1871 Ranskassa Versailles’n palatsin Peilisalissa, johon Saksan ruhtinaat olivat kokoontuneet julistamaan Preussin kuningas Vilhelm I:n Saksan keisariksi. Tää seuras toista sotamenestystä, ranskalaiset lopulisesti nöyryyttänyttä sotaa. Joskus sitä voittaa, joskus häviää. Vitun Versailles,se pitäis räjäyttää kuin WTC:n tornit, ja HS:n lasilaatikko.
  ellauri047.html on line 985: Merkantilismi eli merkantiilijärjestelmä oli itsevaltiuden ajan kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa, jota toteutettiin 1500-luvulta 1800-luvulle. Tavoitteena oli ylijäämäinen kauppatase, eli viennin oli oltava tuontia suurempi. Tämä saavutettiin monopoleilla, tulleilla ja kauppakielloilla, jotka estävät merkantilismin mielestä haitallista kilpailua. Lisäksi pyrittiin voimakkaasti edistämään teollisuutta, erityisesti tuonnin korvaamiseksi kotimaisella tuotannolla. Merkantilismin taustalla oli käsitys, jonka mukaan maailman varallisuus (ennen kaikkea jalometallivarat) on vakio, ja jokainen itseään kunnioittava valtio pyrkii haalimaan siitä itselleen mahdollisimman suuren osan.
  ellauri047.html on line 998: Aber als die römische Besatzung aus Deutschland verschwunden war und im Rheinland starke Judengemeinden zurückblieben, in denen sich die hebräisch-deutsche Mischsprache "Jiddisch" entwickelte, kommt es zur Verdeutschung hebräischer Namen durch zufälligen Gleichklang: Da wird Aaron zu Arnold, Benjamin zu Benno, Levi zu Ludwig, Moses zu Moritz, Simon zu Siegmund. Später entstehen deutsch klingende Familiennamen: Simon zu Schimmerling und Schimmerl, Isachar zu Sacher, Socher, Socherl und Sucher, Levi oder Loeb zu Lemann und Lehmann, Isak zu Eisemann, Eisermann, Jakob zu Kaufmann (-mann war eine beliebte Diminutivform). Oder die Namen wurden ins Deutsche übersetzt: Baruch oder Ascher (der Glückliche) wurde zu Selig, Seligmann, Eljakim oder Obadja zu dem überaus beliebten Gottschalk.
  ellauri047.html on line 1000: Eine in der jüdischen Namenstradition ganz besondere Stellung hat der Name Chajim oder Chaim. Er bedeutet: Leben. Starb den Eltern ein Kind, nannten sie das folgende Chaim. Genas einer von einer schweren Krankheit, legte er sich zusätzlich zu seinem eigenen den Namen Chaim zu. Viele Holocaust-Überlebende in Israel heißen Chaim.
  ellauri047.html on line 1020: Sorainen toimi ruotsin kielen opettajana. Hän väitteli 1927 tohtoriksi filosofi Søren Kierkegaardin personallisuusaatteesta ja julkaisi useita artikkeleita Kierkegaardista ja toisesta tanskalaisesta filosofista Harald Høffdingista. Sorainen haki 1953 Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professorin virkaa, mutta Eino Kaila ja Oiva Ketonen katsoivat hänet virkaan epäpäteväksi.
  ellauri047.html on line 1022: Kalle Soraisen muistan 70-luvulta Suomen filosofisen yhdistyxen kokouxista, jossa se pyysi puheenvuoroja jos aihe sivusi Kierkegaardia. Jos se koski McTaggartia, sensedatoja ja tämyyxiä (haecceitas), asiantuntija oli S. Albert Kivinen. Ilkka Niiniluoto johti puhetta hillitysti köhien. Lande häiriköi.
  ellauri048.html on line 19:

  OPETTELE LUKEMAAN

  display:none">Laulurunoutta

  
  ellauri048.html on line 49: Ihmisessä on sisäpuoli kyllä, topologisesti ajatellen, siinä Goethe oli väärässä, niinkuin aina. Apina ei ole John Kennedyn mainizema berliininmunkki, ei Moebiuxen nauha eikä Kleinin pullo. Ei edes donizi, vaan topologisesti vielä monimutkaisempi otus: siinä on neljä toisiinsa yhdistyvää läpireikää. Voi vetää hammaslangan 6 eri tavalla lävize ja rassata. Korvien väliin sitä ei saa eikä voi rassata, vaikka tarvis olisi. On liian paljon kusta välissä.
  ellauri048.html on line 68: sarvikuonojen levyraadissa Sommarhemissä 60-luvun alkupuolella, kun
  
  ellauri048.html on line 90: Sana empfindsam oli uudissana, jonka Lessing kekkasi, vastineexi sanalle sentimental,
  
  ellauri048.html on line 127: Varmemmaksi vakuudeksi Koskenniemi ehdotti Heikki Reenpäälle ja Hannes Reenpäälle Ajan Kirjan ja Näköalan yhdistämistä. Otavan ja WSOY:n yhteisesti omistama Yhtyneet Kuvalehdet kustansi niiden tilalle perustettua Parnassoa, joka aloitti ilmestymisensä vuoden 1951 alussa. Repo sai lohdutukseksi kustannustoimittajan paikan Otavasta.* Valmiutta lehtien yhdistämiseen oli ollut jo jonkin aikaa WSOY:n puolella, sillä niihin katsottiin uppoavan turhan paljon rahaa.*
  ellauri048.html on line 135: Koskenniemi kirjoitti 2.10.1961 Uuden Suomen päätoimittajalle Eero Petäjäniemelle, että Pekka Tarkka " kuuluu modernistien nuoreen kaartiin ja lienee niiden aloitteesta – ehkä (Mirjam) Polkusen välityksellä – sijoitettu lehteemme. Näin vahvistuu … avantgardistien osuus … lehtemme toimituksessa … miksi vähentää lehden arvoa sen uskollisimpien lukijoiden silmissä päivittäisellä modernistisella kirjallisella propagandalla?"*
  ellauri048.html on line 145: Viisisatasnippumme! sua käsin vatvomme, konehin: sinun hinnasta tappaa ja naida saa kalumme korskehin. Kuole ite Vexi. No onnex oletkin jo kuollut, mutta et sentään punasten luodista, kuten olis ollut oikeus ja kohtuus. Tämmöset "nuorukaisten kuolla kuuluu" hemmot roikkuu henkikullassa ihan loppuun saakka. Goethe-niteen loppuvizit on kanssa tuubamusaa jostain hyvin syvältä:
  ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
  ellauri048.html on line 155: Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle Suomen irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajan roolistaan. Tätä edesauttoi Raoul Palmgrenin vuonna 1947 julkaistu kirjoitus Hautakirjoitus Koskenniemelle, jonka mukaan hän oli ”venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja.”
  ellauri048.html on line 246: Hyvänä todistuxena siitä, että lukijoita on moneen junaan,
  
  ellauri048.html on line 255: Tirlittan oli musta lapsena aivan kaamea, sen kirjottaja todennäköisesti sadistinen pedofiili. Pupu Tupunaa en suostunut lapsille edes näyttämään, helvetin huonosti se oli piirrettykin. Ällölastenkirjojen luettelosta puuttuu vielä Pessi ja Illusia, Minttu ja Ville, Uppo-Nalle ja Mikko Mallikas.
  ellauri048.html on line 276: Oiva Paloheimon (1910-1973) vanhemmat olivat liikemies Aukusti Pietilä (myöhemmin Paloheimo) ja 16-vuotias kauppiaantytär Katri Salonen. Todennäköisesti vahinko koko mies. Paloheimo erotettiin äidistään heti syntymän jälkeen, ja koska hänen isänsä kiersi liiketoimissaan ympäri Suomea, Oiva Paloheimo joutuikin lapsena usein asumaan tätiensä luona. Isän kuoltua espanjantautiin Oivan ollessa kahdeksanvuotias muutti hän isänsä nuoremman veljen Heikki Pietilän kasvattilapseksi Kangasalle.
  ellauri048.html on line 366: Im Rudertakt hinauf, soudun tahdissa,
  ellauri048.html on line 368: Begegnen unserm Lauf. seisoo vahdissa.
  ellauri048.html on line 409: Antero joutui naurunalaisexi 1951 jämittäessään loppusoinnullisen riimittelyn puolesta. Nuoret modernistit hahattivat ja katkaisivat lauseita mistä tahtoivat. Loppusoinnuista ei mitään havaintoa. "Meillä tulee aina olla lukiessa tunne siitä, ettei se säännönomaisuus, se pakollisus, mihin runomitta runoilijan velvoittaa, milloinkaan ylitä sitä, mitä voisi ehkä kuzua helläxi väkivallaxi." Riimin kotiväkivaltaa. Sexiin pakottamista. Hyvä riimiseppo venyttää mittaa kuin B.B. King tai Jimi Hendrix vinkukitaraa, soittaa sitä vaikka hampaillaan, hakkaa säleixi, sytyttää sen tuleen. VAn miälestä Goethe veteli sillä lailla ottave rimellä. "Myös loppusointu, runouden toimelias paashipoika, tehostaa rytmin tarkoituxia, jäsentelemällä säkeitä ja syventämällä äännetoistollaan runon vaikutelmaa akustisesti sidottuna, kaikessa liikunnasaankin lainomaisesti säännösteltynä yhteytenä." LOL. Kolmantena pyöränä paashipoika ottaa osaa sidontaan mehukkaasti takaapäin. Sama kaiku on askelten, marssin tahdissa vaimolaisen partoja napsitaan keskijalkamiehinä. Paashipoika mukaan, kolme, neljä! Mannerheimin linjalla survastaan Jurvan tahdissa! Taatusti loppusointuista.
  ellauri048.html on line 426: (Eino Leino: Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja, laulusta Confessio cordis )
  ellauri048.html on line 448: Nazien tappiosta VA masentui niin kovasti että sen mukaan ihmiskunta oli sodissa "vapautuneiden sokeiden intohimojen kaaoxessa tuomittu ennennäkemättömään alennuxeen", mm. mitättömään mitattomaan runouteen.
  ellauri048.html on line 487: joka on miälestänsä todistanut apinan perushyvyyden
  
  ellauri048.html on line 491: Vankka todistus, friikki nettiuutinen vastaan fiktio.
  
  ellauri048.html on line 557: Immi Hellén (18. tammikuuta 1861 Kuorevesi - 20. tammikuuta 1937 Helsinki) on Suomen rakastetuimpia runoilijoita. Hän toimi opettajana Helsingissä yli 40 vuotta. Hänet tunnetaan erityisesti lasten runoistaan, joista monet kuuluvat Suomen kansan ja erityisesti koulujen runoaarteistoon, sillä hänen runoilemiaan lauluja on laulettu kouluissa sukupolvien ajan. Tunnetuimpia ja rakastetuimpia niistä ovat "Kas kuusen latvassa oksien alla", "Teki peipponen koivuhun pesän" ja "Paimenpoika". Hellén kirjoitti yli tuhat runoa, joista suurin osa julkaistiin lasten- ja nuortenlehdissä. Oma erityisasemansa Immi Hellénin tuotannossa on koskettavan surumielisellä laululla "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie".
  ellauri048.html on line 569: 1800- ja 1900-luvun vaihteessa naiset alkoivat vaikuttaa entistä aktiivisemmin yhteiskunnan eri aloilla. Etenkin kulttuuritoiminta antoi naisille mahdollisuuden tehdä siihen asti yksityisestä kodista ja kasvatuksesta julkisia. Kansakoulunopettajista tuli kansanvalistajia ja koulutyön ideologiaksi "jalon kansan" kasvattaminen. Naimattomien naisten asemaan haettiin parannusta koulutuksella ja ammateilla. Fredrika Bremerin tapaan alettiin puhua yhteiskunnallisesta äitiydestä. Opettajan ammatti katsottiin naisen kutsumukseksi, sillä opettajana yksinäinen nainen saattoi muodostaa oppilaiden kanssa perheen kaltaisen yhteisön. Koska suomenkielistä lastenkirjallisuutta oli tarjolla niukasti, monet opettajat ryhtyivät kirjoittamaan lapsille. Etenkin runot olivat suosittuja. Myös Immi Hellén toteutti kirjailijana paitsi omaa luovuuttaan myös aatteellista tehtäväänsä.
  ellauri048.html on line 710: Joku jutku Goldman huomauttaa ettei Salen hahmoilla ole perettä tai ne ei elä perhe-elämää. Saulin kirjoissa on epäilyttävän paljon brotherhoodia, ja sen vikan kirjan Bloom onkin homo. Saul vaikuttaa kaappihomolta. Olikin kaunis poika omasta ja muidenkin nykkiläisten mielestä. Sillä oli sadisti isä joka hakkas sitä ja alistettu äiti. Niinkuin Saulin pojalla Gregilläkin.
  ellauri048.html on line 740: Bellow makes a distinction between "young Saul", the Marxist and rebel, and "old Saul", the famous author and increasing reactionary. Young Saul was his son's ally and encourager; old Saul was "buried under pessimism, anger, bitterness, intolerance and preoccupations with evil and with his death".
  ellauri048.html on line 748: The most painful to read was Mr Sammler´s Planet, which "I find very hard to digest: Sammler approves of all the obedient children and disapproves of the rebellious ones. I was a rebellious son, that´s tough."
  ellauri048.html on line 798: Singing in Paradise! Muisto herättää nuijamiehen vietin:
  ellauri048.html on line 1001: Was there a man dismayed? Ihmettelikö kukaan?
  ellauri048.html on line 1076: EITHER they had to knuckle under and settle for a "sublimated", more-or-less disembodied, spiritualized passion . . . . OR they could plunge and risk martyrdom. They must have agreed that they had no taste for martyrdom — or even Byronic exile. . . . It is clear they both knew, in their heart of hearts, they wanted to express their love for each other in a physical way; yes, even in a sexual way — Love and Duty is eloquent testimony to that. But both of them knew in the prevailing moral climate . . . there seemed to be no possibility of love between males that would not incur hysterical opposition. . . . There is not much doubt, had they wanted to take the sexual path and do so openly, they would only have wanted the kind of sex which they felt about each other.
  ellauri048.html on line 1078: Given that no one has ever doubted that Tennyson had some sort of "disembodied, spiritualized passion" for Hallam, this conclusion comes as rather a painful anticlimax. Admittedly, Alf named his son Hallam after Hallam, the one who went to Australia. Of course, the fact that members of Tennyson´s family succumbed to madness, alcoholism, and drug addiction already has made some readers aware that, like so many other Victorians, he should be taken down from a pedestal and join the rest of us. But think of the stir if one the greatest poems of the nineteenth century, one which has major influence on poets as different as Whitman and Eliot, turned out to be chiefly a gay lover's lament! (What's wrong with that? There are zillions of others, better yet.) Tän apologian kirjoitti on George P. Landow, Professor of English and the History of Art, (fittingly) from Brown University.
  ellauri048.html on line 1110: Hallam and Tennyson became friends in April 1829. They both entered the Chancellor's Prize Poem Competition (which Tennyson won). Both joined the Cambridge Apostles (a "private debating society"), which met every Saturday night during term to discuss, over coffee and sardines on toast (“whales”), serious questions of religion, literature and society. (Hallam read a paper on 'whether the poems of Shelley have an immoral tendency'; Tennyson was to speak on 'Ghosts', but was, according to his son's Memoir, 'too shy to deliver it' - only the Preface to the essay survives). Meetings of the Apostles were not always so intimidating: Desmond MacCarthy gave an account of Hallam and Tennyson at one meeting lying on the ground together in order to laugh less painfully, when James Spedding imitated the sun going behind a cloud and coming out again. Capital, capital.
  ellauri048.html on line 1129: This stanza is to be found in Canto 27. The last two lines are usually taken as offering a meditation on the dissolution of a romantic relationship. However, the lines originally referred to the death of the poet's beloved friend. They are reminiscent of a line from William Congreve's popular 1700 play, The Way of the World: "'tis better to be left than never to have been loved." What the fuck, this is an obvious homoerotic elegy.
  ellauri048.html on line 1137: Believing where we cannot prove; Luottaen siihen mitä ei voida todistaa;
  ellauri048.html on line 1483: And see the sails at distance rise, Ja nään purjeiden nousevan tuolla kaukana,
  ellauri048.html on line 1799: This earth had been the Paradise
  ellauri048.html on line 1892: But Nazi propagandists spun this battle and other encounters with Polish cavalry — horse was a big component of the Polish army — as vindication of the Wehrmacht’s technical modernity and tactical superiority.
  ellauri048.html on line 1893: Poles hate the myth because it cheapens what they actually did in the war. As war historian Ben Macintyre wrote: “The Polish contribution to Allied victory in the Second World War was extraordinary, perhaps even decisive, but for many years it was disgracefully played down, obscured by the politics of the Cold War.”
  ellauri049.html on line 19:

  DISTANT HILLS

  display:none">Valitusvirsiä

  
  ellauri049.html on line 21: distant_hills.jpg" width="100%" />
  ellauri049.html on line 25: Viime yönä mietin, mitä on oodi, elegia ja epigrammi. Ylistys, valitus ja hautakirjoitus. 2 ensimmainittua on raamatussakin, ylistys- ja valitusvirsiä. Epigrammeja kyllä aika hinzusti. Nehän on oikeastaan vittuilua enimmäxeen. Jeesuxenkaan isossa kivessä ei lukenut mitään näppärää. No ristissä luki INRI, joka oli eräänlainen epigrammi roomalaisten taholta. Kirjoitin mitä kirjoitin. Pesen käteni. Vanhempainyhdistys repi pelihousunsa. Juutalaisten raamatussa ei pahemmin vittuilla eikä naureskella, eikä kristittyjenkään. Se ei ole harrasta. Raamattu on katolisille harrastuskirja, protestanteille izehoitoa. Izehoitokirjatkin on enimmäxeen vakavia. Tai vallatonta ja vakavaa. Lopuxi kuitenkin jotain vakavaa. Tilanne on vakava muttei toivoton, ne sanovat. Mä sanon just päinvastoin.
  ellauri049.html on line 45: Paskapää talousliberaaliporukat soittaa jatkuvasti suuta koronasta lehdissä. Lopettaisivat hyvän sään aikana. Nyt on kyllä huono sää, koleaa ja sade hakkaa peltikattoa. Sysmässä nietostaa.
  ellauri049.html on line 138: Uuno Kailas syntyi Heinolassa Kailasen ratsutilalla hämäläiseen talonpoikaissukuun. Kailas oli kaksivuotias pikkupoika, kun hänen äitinsä Olga Josefiina Salonen (o.s. Honkapää) kuoli. Isästä Johan Evert Salosesta ei ollut poikansa huolehtijaksi, joten tämä jäi isoäitinsä Maria Fredrikan vastuulle ja asui useissa sukulaisperheissä. Poika sai isoäidiltä ankaran uskonnollisen kasvatuksen, joka vaikutti häneen läpi koko elämän, ja sillä oli vaikutuksia myös runotuotantoon. Ankara uskonnollinen kasvatus on perseestä. Ankara kasvatus ja uskonnollinen kasvatus ovat erixeenkin perseestä, yhdistettyinä ne on tuplahanurista.
  ellauri049.html on line 180: Viimeisen kahden lukiovuotensa aikana Uunon suomen kielen opettajana toimi lehtori Juho Kinnunen. Hän kirjoitutti oppilaillaan lukuisia ainekirjoituksia. Uuno Saloselle aineiden kirjoittaminen oli pitkällisen hiomisen ja muokkailun työtä, sillä itsekritiikki painosti kirjoittamaan vain täydellisiä tekstejä, joista hän saikin ylistävää kiitosta. Suomen kieli onkin lukion päättötodistuksessa 10.29 Kuitenkin opetuksesta saatu kannustus oli vähäpätöinen verrattuna siihen julkiseen arvostukseen ja toverien kannustukseen, joita Uuno saavutti 1910-luvun loppua kohden kirjallisille töilleen.
  ellauri049.html on line 193: Uuno suhtautui honkapääläisten rahaan hyvin välinpitämättömästi. Tämä edisti hänen turmiollista
  ellauri049.html on line 194: elintapaansa, jonka hän rahoitti vähäisillä tuloillaan, äidinperinnöllään (12 000 markkaa) ja enojen lainarahoilla. Taloudellisesti turvattu jakso päättyi keväällä 1923. Honkapään enoille, jotka Uunon yliopistokoulutusta hyvässä uskossa olivat rahoittaneet lainaten 30 000 markkaa, valkeni, että sisarenpojan opinnot eivät edistyneet lainkaan sen suuntaisesti kuin kotiin oli uskoteltu ja ettei Uunolla ollut aikomusta maksaa vekseleitään takaisin. Rahavirta katkesi, mutta velkojen annettiin painua pieniä huomautuksia lukuun ottamatta unholaan.
  ellauri049.html on line 200: Uuno Kailas lopetti yliopisto-opinnot vuonna 1926 ja heittäytyi täysin runoilijan ja homoilijan uralle. Runoilijan maine mutta myös rappio kasvoivat yhtäaikaisesti. Kailaan elämässä oli muutamia lyhytaikaisia ihmissuhteita. Samanaikaisesti hänellä oli virkoja ja toimia aikakausi- ja sanomalehdissä, jotka rauhoittivat Kailaan mieltä hetkellisesti. Samalla tasapainoinen elämä hidasti runoilijan oman tuotannon kirjoittamista. Kailaan neljännen runoteoksen Paljain jaloin (1928) valmistumisen
  ellauri049.html on line 207: Erittäin suureksi tekijäksi Kailas itse koki nousevan polven aikakauslehti Nuoren Voiman. Aikakauslehden nuorisoa lähestyvä ja osallistava ote osui lukijoihin päätoimittaja Ilmari Jäämaan ohjauksella. Lehti oli monelle aikalaisnuorelle murrosiässä arvokas kanava saada yhteenkuuluvuuden tunne saman henkisisten ihmisten kanssa. Valtakunnallinen Nuoren Voiman Liitto perustettiin 1919. Liitto perustettiin nuorisoa varten, joka uskoi ja halusi edistää isänmaallisuutta, toveruuden ideaalia sekä uutteran työn ja teltoissa harrastamisen piirrettä.
  ellauri049.html on line 209: Liitto oli varsin merkittävä tekijä 1920-luvun nuorten kirjailijoiden ja runoilijoiden yhdistäjänä. Uuno Salosen jäsennumero oli 34. Nuoressa Voimassa julkaistiin Uunon ensimmäisiä painettuja runoja. Hän osallistui lehden kautta valtakunnallisiin runokilpailuihin ja pääsi kontaktiin kirjallisuutta ja lyriikkaa kirjoittavien ja analysoivien huorien kanssa. Hän sai lehden palstoilla kiitosta ja kehuja, mutta myös analyyttisiä mielipideitä omista runoistaan.
  ellauri049.html on line 231: Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta Sarkia menestyi koulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923 Tyrvään yhteiskoulusta. Ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen hän jatkoi opiskelujaan Helsingin ja Turun yliopistoissa. Turussa opiskellessaan hän tutustui vastaperustetun yliopiston (selvennä) kirjallisuuden professoriin V. A. Koskenniemeen, jonka kirjalliseen piiriin hän liittyi. Tällöin muodostuneet henkilösuhteet olivat myöhemmälle runoilijankutsumukselle hyvin tärkeitä. Rakastukohan se opeen? Sellaista on sattunut, mä tiedän. lähde?). Hän ei kuitenkaan suorittanut loppututkintoa, vaan ryhtyi kirjailijaksi. Kotiseudullaan Kiikassa Sarkia kävi viimeisen kerran vuonna 1931. Kukaan ei ole runoilija omalla maallaan, ei varsinkaan homo Kiikassa. Kiikka on Satakunnassa, nyttemmin yhdistetty Äetsään.
  ellauri049.html on line 235: Fil. tri Panu Rajala toteaa esitelmässään, että vaikka keuhkotauti varjosti Sarkian koko elämää, parantoloissa vietetyt ajat eivät olleet runoilijalle vastenmielisiä, sillä eniten luomistyössään Sarkia kaipasi rauhaa, vapautta ja hellivää hoitoa. Kaikkea näitä hän olisi saanut osakseen parantoloissa. Rajalan mukaan potilas näyttää suorastaan paenneen sairauteensa, jotta välttäisi arkeen ja työhön liittyvät ponnistelut. Hiisku kertoo kuitenkin Sarkia-elämäkerrassaan, että parantolailmapiiri tiukkoine sääntöineen ahdisti Sarkiaa, hän ei osallistunut potilaiden viihdeiltoihin ja hälinä häiritsi häntä. Toisella parantolamatkalla 1935 sopeutumisongelmat saivat hänet pakenemaan kesken hoidon. Hätä ja hyvä mieli yhtä aikaa, kuin rengillä sormi piian pillussa.
  ellauri049.html on line 241: »Milloin Sarkia kärsi anomaliasta, sisäisestä ristiriidasta, syyllisyydestä, poikkeavuudesta tai yleensä vain eriasteisesta vieraudesta. Ei voitu suoraan sanoa, että Sarkian syvimmät ongelmat juontuivat ihanteellisesta esteettisyydestä, johon yhdistyi hellittämätön omasta homoseksuaalisuudesta johtuva synnintunto. Myös Sarkian ajoittaista taipumusta hillittömiin nautintoihin tuli kosketella hienovaraisesti.»
  ellauri049.html on line 289: Emmä kyllä nää mikä tossa Saarlon tervapääskyrunossa on niin erinomaista. Kypärälleen - kuulostaa tönköltä. Kylän suurin kypäräkö on tässä mielessä? Kuvaloistoa. Hivelevää laulusäveltä. Jenkan tahdissa. "Merimiehen muija ja kalamiehen koira ne yhdessä rannalla ruikuttaa"!
  ellauri049.html on line 291: Lattareita ja lihaskuntoa. Humpan ja jenkan tahdissa lämmitellen. Tanssin lomassa kyykkäämme, punnerramme ja aktivoimme koko vartalon ottamaan vastaan rytmin ja melodian. Mukavat liikkumisen sallivat vaatteet päälle, tossut jalkaan ja menoksi! Ohjaajana: Kaija Lipiäinen.
  ellauri049.html on line 301: Baudelaire lähti 1840-luvun lopulla barrikaadeille. Ei kovin edistyxellinen naisten suhteen kuitenkaan, haukkui Mussetin misun ihan pataluhaxi. Varmaan kohteli kaltoin myös mulatitarta ja muita panopuita. Bourget ei pitänyt Baudelairesta.
  ellauri049.html on line 400: Verlainen runo Chanson d'automne, Syyslaulu oli liittoutuneiden koodisanana toisessa maailmansodassa. Monet säveltäjät (mm. Claude Debussy ja Leevi Madetoja) ovat säveltäneet hänen runojaan. Elokuva Total Eclipse kertoo Rimbaudin ja Verlainen suhteesta.
  ellauri049.html on line 402: Näähän on kuin Ranskan oma Uuno Kailas ja Kaarlo Sarkia. Muuten toi ruozinlautta-luritus on oikeesti junamusaa, ihan selkeesti. Sellaista symbolismia. Sarkian käännöstä en ole vielä silmännyt, se näyttää olevan jotain elegistä distikonia. Ei se sovi tähän ollenkaan! "Kun verkkaan laskeuduin yli kylmien Virtojen pinnan, mua enää kahlinnut ei venemiesteni johtava ies". Aika heikko! Aika heikko!
  ellauri049.html on line 431: Me lava, dispersant gouvernail et grappin. pesi mut, hajotti perämelan ja ankkurin.
  ellauri049.html on line 540: Verlainen alkoholin ja häväistysjuttujen sävyttämä yksityiselämä vaikutti hänen runouteensa. Lähde? Hän ampui rakastamaansa Arthur Rimbaudia juovuspäissään mustasukkaisuusdraaman päätteeksi ja joutui vankilaan kahdeksi vuodeksi. Hän vietti alkoholin sävyttämää elämää mutta oli sieltä käsin Ranskan johtava lyyrikko. Verlainen kulahtanut runo Chanson d'automne, Syyslaulu, oli jopa liittoutuneiden koodisanana toisessa maailmansodassa. Monet säveltäjät (muun muassa Claude Debussy ja Leevi Madetoja) ovat kähveltäneet hänen runojaan. Elokuva Total Eclipse kertoo värikkäästi Rimbaudin ja Verlainen suhteesta. Täydellinen mustan tähden pimennys.
  ellauri049.html on line 631: Mallarmé toimi päätoimisesti englannin opettajana ja toimittajana. Hän järjesti kotonaan kirjallisia salonkeja, joihin osallistuivat muun muassa Marcel Proust, W. B. Yeats, Rainer Maria Rilke, Paul Valéry ja Paul Verlaine. He tapasivat kokoontua tiistai-iltaisin, josta syystä ryhmää kutsutaan nimellä les Mardistes. Charles Baudelairen Pahan kukat -runokokoelma (1861) vaikutti suuresti Mallarmén varhaistuotantoon. Hän ihaili myös Edgar Allan Poen runoja, joita hän käänsi ranskaksi.
  ellauri049.html on line 637: Paul Valéry välitti luennoissaan Mallarmén ajatuksia Kirjasta, josta Maurice Blanchot sai ajatuksia teoksiinsa Kirjallinen avaruus (1955) ja Le livre à venir (1959, Tulevaisuuden kirja). Mallarmén ja Lautréamont’n runokielen uudistus on aiheena myös Julia Kristevan väitöskirjassa La révolution du language poétique (Runokielen vallankumous, 1969). Jean-Paul Sartren postuumisti ilmestyneessä teoksessa Mallarmé. La lucidité et sa face d’ombre (Mallarmé. Älyn kirkkaus ja sen varjopuoli, 1986) Sartre korottaa Mallarmén runoilijaksi ylitse muiden. Mallarmé on suuresti vaikuttanut myös muihin ranskalaisiin ajattelijoihin, kuten Roland Barthesiin, Jacques Derridaan, Michel Foucault'hon ja Jacques Lacaniin.
  ellauri049.html on line 663: Mais, l'autre tout soupirs, dis-tu qu'elle contraste wie wenn an heißem Tage, sagst du, Wind sich rührte, mut toinen täynnä voihkinaa, sanoisitko
  ellauri049.html on line 670: Qu'il disperse le son dans une pluie aride, eh es den Ton verteilt in einem kargen Regen, jälkiäänityxenä aamuöiseen sateeseen.
  ellauri049.html on line 706: Leconte de Lisle oli pessimisti, mutta ei runojensa kautta tuonut esiin ahdistuksensa perussyytä, ja häntä pidettiin omana aikanaan kylmänä, virtuoosina ja muotoon keskittyvänä runoilijana. Hän palvoi kauneutta, kuten häntä suomentanut Kaarlo Sarkiakin, joka on sanonut saaneensa häneltä paljon vaikutteita. Hän oli perehtynyt Intian uskontoihin ja piti ihmiselämää tragediana. Rakkaus on Leconte de Lislelle pelkkää harhaa, ja onnellisia ovat vain kuolleet. Mutta kauneus oli hänelle korkein ideai, tosin Sarkian elämäkerran kirjoittanut Aune Hiisku sanoo että jää hämäräksi, mitä kaikkea Leconte de Lislen kauneuden ideaan sisältyy.Ize se ei ollut järin kaunis, samaa ulkonäkötyyppiä kuin Jouko "Näkymätön" Viänänen. Joukolla oli nenäkäs amerikkalainen kakkosvaimo, joka höykytti sitä sikana Mika Seppälän rapujuhlissa, josta me myöhästyttiin törkeästi, koska tavattiin Lauri Karttusta ja Auli Hakulista Elitessä. Vaimo höykytti sikana myös Seijaa, sitä harmitti vitusti että Seija oli töissä vesilaitoxella, ja se oli vaan miehen mukana.
  ellauri049.html on line 708: Leconte de Lisle arvosti runon musiikillisuutta ja melodisuutta, hän käytti sisäriimejä ja alkusointuja niitä luodakseen. Leconte de Lisle vaikutti hyvin merkittävästi Sarkiaan, mutta Sarkia ei kuitenkaan ollut hänen jäljittelijänsä. Heidän eronsa pessimismissä oli, että Sarkia ei etäännyttänyt aiheita itsestään, vaan kuvasi runoissaan omaa tuskaansa. Sarkia ei ollut positivisti, pikemminkin päinvastoin, negatiivinen.
  ellauri049.html on line 723: Tandis que, çà et là, panthères et lions, Siellä täällä panttereita ja tervaleijonia
  ellauri049.html on line 761: Valéryn isä oli alkuperältään korsikalainen ja äiti yhdistyneen Italian Genovasta. Perusopetuksensa Paul Valéry sai dominikaanien veljien opetuksessa Sètessä ja kävi lyseon Montpellier’ssa. Siellä hän myös aloitti oikeustieteen opintonsa vuonna 1889. Samoihin aikoihin hän julkaisi ensimmäiset runonsa Revue maritime de Marseille -lehdessä. Nuo ensimmäiset kirjalliset saavutukset voidaan luokitella symbolistiseen kirjallisuuden suuntaukseen. Hizi että näitä oikislaisia on runoilijoissa kuin Vilkkilässä kissoja! Jönsinkin piti jatkaa Pojun saappaissa, mutta perse ei kestänyt istumista lakikirjan ääressä.
  ellauri049.html on line 777: Vuonna 1932 hänet valittiin jäseneksi Ranskan kansalliseen museoneuvostoon, vuonna 1933 hänet nimitettiin Nizzan yliopiston kansleriksi. Vuonna 1936 oli vuorossa nimitys maailmannäyttelyn kulttuuriyhteistyön puheenjohtajuus, vuonna 1937 hän sai perustaa oman runouden oppituolinsa maineikkaaseen Collège de Franceen ja vuonna 1939 hänestä tuli Ranskan kirjailijoiden, säveltäjien ja kustantajien yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
  ellauri049.html on line 852: Je te rends pure à ta place première : Puhdistan sut paalupaikallesi!
  ellauri049.html on line 1008: Selvennä! Mitä tarkoitat? No kai mä tarkoitan sitä, että ne ei yhtään irtoa siitä peruskolmisoinnusta, joka yhdistää apinoita muihin elukoihin kuten esmes pikkulintuihin, nimittäin, jo ziljoonan kertaa esitettyyn laulelmaan EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!. Sellaisille on kirjoitettu useimmat bestsellerit, ja niille riittää turveloita ostajia miljoonia, jotka tuottaa turveloille kirjailijoille miljoonia ja tekee niistä omahyväisiä pikku julkkixia.
  ellauri049.html on line 1082: Fjalar och hans bror Galar är i nordisk mytologi två dvärgar som tillsammans dödar guden Kvaser. De gör skaldemjöd av hans blod. De två onda dvärgarna bjuder sedan hem jätten Gilling som de vid en fisketur dödar och lite senare dödar de även hans hustru som börjat bli alldeles utom sig av sorg då hon fått höra vad de gjort med maken. Mjödet tvingas de att lämna ifrån sig till Suttung när han hämnas sina döda föräldrar.
  ellauri049.html on line 1084: Suttung är en jätte i nordisk mytologi som en tid äger inspirationens mjöd, suttungamjödet.
  ellauri049.html on line 1087: Gunnlöd (Gunnlǫð) är en jättinna i nordisk mytologi. Hennes far är Suttung, som en tid var ägare till det dyrbara skaldemjödet. Mjödet hade bryggts av dvärgarna Fjalar och Galar sedan de mördat den vise Kvase. Dennes blod blandade de sedan med honung och bryggde ett mjöd som gavs den egenskapen att var och en som drack därav fick del av Kvases visdom och blev skald. Sedan Suttungs far Gilling hade omkommit i en sjöolycka orsakad av dvärgarna, vilka därefter mördade hans änka då de inte stod ut med att lyssna till hennes gråt och jämmer, tvingades dvärgarna att i mansbot till Suttung överlåta skaldemjödet. Mullakin on kellarissa vielä jäljellä muutama pullo vapusta jäänyttä inspissimaa. Pulloista on vaan korkit falskanneet, eivät sihahda, varmaan pilaantuneet. Ihan hyvvee inspissimmoo, vuan 67v vanahoo.
  ellauri050.html on line 22:

  FROZEN YOGHURT

  display:none">Jäähyväiset aseelle

  
  ellauri050.html on line 29: Piki ja Seija otti selfieitä kanoista Starhillissä viime kesänä ihan Frozenien näköisinä. Hyvin säilyneitä pakastekanoja. Kansikuva on 2019 joulukalenterista. Jenkit saavat suklaan vielä joulupäivänä. Life is like a box of chocolates. You never know what you're gonna get. Tätä Forrest Gumpin ajatelmaa siteerasin myös jaxoissa 20 ja 33. Toisto tyylikeinona, mutta myös todistuxena, et mun muistelmat alkaa olla aika tyhjentävät. Pää on tyhjentynyt näihin runsaasti 1000 paasauxeen. Ei siellä sitten kovin paljon ollutkaan.
  ellauri050.html on line 311: Designer infinite!— disaineri ilman rajoja!-
  ellauri050.html on line 407: Paramahansa Yogananda (born Mukunda Lal Ghosh; January 5, 1893 – March 7, 1952) was an Indian monk, yogi and guru who lived his last 32 years in America. He introduced millions to the teachings of meditation and Kriya Yoga through his organization Self-Realization Fellowship (SRF) / Yogoda Satsanga Society (YSS) of India. A chief disciple of the Bengali yoga guru Swami Sri Yukteswar Giri, he was sent by his lineage to spread the teachings of yoga to the West, to prove the unity between Eastern and Western religions and to preach a balance between Western material growth and Indian spirituality. His long-standing influence in the American yoga movement, and especially the yoga culture of Los Angeles, led him to be considered by yoga experts as the "Father of Yoga in the West." Jooga on lännessä suosittu naisten jumppamuoto, kun siinä ei hypitä niin että tissit hölskyy. Venytellään vaan kissamaisesti lattialla, ei tarvi hikoilla eikä välttämättä käydä jumpan päälle edes suihkussa, jos on kiire.
ellauri050.html on line 409: Yogananda was the first major Indian teacher to settle in America, and the first prominent Indian to be hosted in the White House (by President Calvin Coolidge in 1927); his early acclaim led to him being dubbed "the 20th century's first superstar guru," by the Los Angeles Times. Arriving in Boston in 1920, he embarked on a successful transcontinental speaking tour before settling in Los Angeles in 1925. For the next two and a half decades, he gained local fame as well as expanded his influence worldwide: he created a monastic order and trained disciples, went on teaching-tours, bought properties for his organization in various California locales, and initiated thousands into Kriya Yoga. By 1952, SRF had over 100 centers in both India and the US; today, they have groups in nearly every major American city. His "plain living and high thinking" principles attracted people from all backgrounds among his followers.Valtaosa amerikkalaisista pitää enemmän high living and plain thinking - vaihtoehdosta.
  ellauri050.html on line 642: Vietin suven viimeisiä päiviä Itämereen pistäville rantakallioille rakennetussa kesäkodissani, jonka ylize useimpien muuttolintujen siivet jo olivat suhisseet. Melkoinen suhina, kun kaikki halus välttämättä lentää just siitä. Kai ne oli kuulleet musta. Keskustelin mökkinaapurini, vanhan hampaattoman reuhkapään kalastajan kanssa lintujen muuttoajoista, josta äijällä oli omat omituiset käsityxensä. Kehtas väittää vastaan kansallisrunoilijalle ja professorismiehelle. Jouzenet muka pysähtyivät meidän lahdelle ja polkee siinä vettä kunnes jalat jäätyy kiinni. Olisin maxanut paljon, ehkä jopa satalappusen vanhaa rahaa nähdäxeni sen omin silmin, mutta ukkopa ei huolinut. (Ei ollut silloin satasen setelissä jouzentenkuvia, satanen oli punainen ja siinä oli havunoxia.)
  ellauri050.html on line 792: Työ: Tietokirjailija. Työskennellyt muun muassa Yleisradiossa, Filminorissa, Savon Sanomissa, Kotimaa-lehdessä, SPR:ssä, Viikkouutisissa ja Yhtyneissä Kuvalehdissä.
  ellauri050.html on line 1176: und neidisch hinschleicht, Ja kateellisena hiipii esiin,
  ellauri051.html on line 25:

  BOOM

  display:none">Politiikkaa

  
  ellauri051.html on line 271: Esimerkiksi Anssi Sinnemäki ja Marko Auer osaavat avoimesti analysoida toimintaansa. Nuorissa taistolaisissa oli idealismia, mutta myös naiivia kumousromantiikkaa. Tarkoitus pyhitti likaisetkin keinot - kuten oli pyhittänyt muun muassa SKP-johtaja Inkeri Lehtiselle todistelun, jolla oma isä tuomittiin kuolemaan.
  ellauri051.html on line 305: Sinnemäen ryöppyävä esitys isätrauman työstäjistä on omalla tavallaan vakuuttava. Kotimaisista kirjailijoista mukana ovat muun muassa J. L. Runeberg, Aleksis Kivi, Gunnar Björling, Mika Waltari, Katri Vala, Väinö Linna, Kalle Päätalo, Pentti Saarikoski, Jörn Donner, Hannu Mäkelä ja Ulla-Leena Lundberg. Todisteaineiston vyörytykseen keskittyvä esittely jää harmi kyllä luettelomaiseksi ja monin tavoin keskeneräiseksi.
  ellauri051.html on line 307: Mitä todisteaineiston perusteella voisi sitten vähintäänkin väittää?
  ellauri051.html on line 311: Isätraumaa käsitelleen esseen lisäksi metodiltaan vieläkin kyseenalaisempi on ”Runon elementit”, joka on toinen aiemmin julkaisematon teksti kokoelmassa. Siinä Sinnemäki analysoi neljän nykyrunoilijan kokoelmaa ”elementtidominanttien” kuvastona. Metodin, ja valitettavasti myös tulkinnan, perustana on Gaston Bachelardin väite siitä, että kaikki kirjallisen mielikuvat palautuvat ”alkuelementteihin”, so. maa, ilma, tuli ja vesi. Tekijästähän tämä essee tuo esille enemmän kuin kohteestaan, mikä juhlakirjassa täyttänee paikkansa, mutta inspiraation lähteitä akateemisen tutkimuksen haastamiseen löytäisi kyllä helpomminkin – kuten Sinnemäki muissa esseissään todistaa.
  ellauri051.html on line 346: Ei kyllä tää Pylkkö tosiaankin on vanhan kansan hämärämies. Tämä mitenkään kieltämättä, etteikö Enqvist ahdistuneine tiedeuskoineen olisi oman ääripäänsä pönttö.
  ellauri051.html on line 358: The tendency in savages to imagine that natural objects and agencies are animated by spiritual or living essences, is perhaps illustrated by a little fact which I once noticed: my dog, a full grown and very sensible animal, was lying on the lawn during a hot and still day; but at a little distance a slight breeze occasionally moved an open parasol, which would have been wholly disregarded by the dog, had any one stood near it. As it was, every time that the parasol slightly moved, the dog growled fiercely and barked. He must, I think, have reasoned to himself in a rapid and unconscious manner, that movement without any apparent cause indicated the presence of some strange living agent, and no stranger had a right to be on his territory. (Darwin)
  ellauri051.html on line 370: Now low, subdued--now in the distance lost. välillä häipyy lähes kuulumattomiin.
  ellauri051.html on line 385: I walk, in cool refreshing night, the walks of Paradise, mun täytyy kävellä näin, viileessä paratiisin yössä,
  ellauri051.html on line 408: The heart of man and woman all for love; Miehet naisten päällä, muita yhdistelmiä ei suvaita;
  ellauri051.html on line 423: Swift to thy spell, a shuddering hum like distant thunder rolls; Vaihda isommalle, anna ohjaamatonten lennokeiden äänten kuulua;
  ellauri051.html on line 458: Marches of victory--man disenthrall'd--the conqueror at last! Voitonmarsseja -- vapaakauppaa -- mies on jälleen voittaja!
  ellauri051.html on line 464: War, sorrow, suffering gone--The rank earth purged--nothing but joy Sota voitettu, kärsimyxet unohdettu -- laahus puhdistettu -- vain iloisia
  ellauri051.html on line 484: Whatman ryhtyi opettajaksi 17-vuotiaana ja opetti viiden vuoden ajan Long Islandilla, vaikka ei pitänytkään opettajan työstä. Opetustyönsä ohessa Whatman kokeili vuonna 1838 toimittaa viikkojulkaisua nimeltä Long Islander, mutta se ei ilmestynyt pitkään. Hän siirtyi tyhjäntoimittajan uralle vuonna 1841. Whatman alkoi kirjoittaa vakituisesti artikkeleita newyorkilaiseen Democratic Review -lehteen, ja vuosina 1842–1843 hänen artikkeleitaan julkaistiin myös muissa lehdissä. Whatmanilta julkaistiin hänen ensimmäinen kirjansa Franklin Evans, The Inebriate (Ameriikan Turmiolan Tommi), jossa hän kävi julkijuopottelua vastaan. Kirjasta tuli suosittu, ja se teki Whatmanin tunnetuksi, vaikka Whatman itse ei myöhemmin siitä ollutkaan ylpeä. Jatkoi salajuopottelua.
  ellauri051.html on line 510: Useille lukijoille Wilt Whatman ja Emily Dickinson ovat 1800-luvun amerikkalaisen runouden peruspilareita. Täh? Julkihomo ja salalesbo ämmä? Ei meille repupersuille! Eritoten Whatmanin runous ilmentää perusamerikkalaisuutta. Runoilija tuo esiin tavallisen Amerikan hyvin perinteisellä jenkkityylillä (tätä on mm. vapaa tyyli). Hänen runoutensa voima tuottaa voimakkaita ja eläviä tunteita, ja hänet tunnistaa ilmaisun epä-älyllisyydestä. Whatman turvautuu toistoon luodakseen tekstinsä hypnoottisen tunnelman, tämä toisto luo samalla myös hänen runoutensa voiman, sillä se inspiroi lukijaa enemmän kuin informoi. Yleensä hänen runojaan pitää kuunnella äänikirjoina, jotta niiden sanoma avautuisi. Hänen runojensa taso tulee osittain niiden ylevästä diskurssista ja uskonnollisesta ja kvasiuskonnollisesta kielestä, kuten runoilija James Weldon Johnsonillakin (who dat?). Eli perusamerikkalaista on siis hypnoottisuus, epäinformatiivisuus ja feikkiuskonnollisuus. Check.
  ellauri051.html on line 516: Hän antoi ymmärtää, että hänellä oli vakava rakkaussuhde New Orleansissa asuvaan naiseen ja että hänellä olisi siellä kaikkiaan kuusi aviotonta lasta. Historioitsijat ovat todenneet, ettei väite naissuhteesta pidä paikkaansa. Tutkija Jean Luc Montaigne tarkentaa, että Whatmanin silloisen rakastajan nimi oli Jean Granouille, ei suinkaan Jeanine Granouille. Tämä nuorukainen, joka oli hugenottisaarnaajan ja orjan lapsi, oli vasta 26-vuotias, kun hän tutustui Whatmaniin. Jotkut halusivat puhdistaa Whatmanin maineen muuntamalla Jeanin Jeanineksi. Afrikkalaista alkuperää olevan rakastajattaren pitäminen oli huomattavasti hyväksytympää kuin mustan miesrakastajan pitäminen. Nykyisin pidetään selvänä, että juuri se runo heijastaa Whatmanin todellista suhdetta omaan seksuaalisuuteensa, mutta hän yritti peittää kiinnostustaan homokulttuuriin. Runossa ”Once I Pass’d Through A Populous City” hän muuttaa rakastettunsa sukupuolen naiseksi ennen runon julkaisemista. Ei ollut ainoa, ks. myös Marcel Proustin "tytöt". Antoivat ymmärtää ja ymmärsivät antaa.
  ellauri051.html on line 518: Yhdysvaltojen sisällissodan aikana rintamalla Virginiassa (kuningatar Viktorian mukaan nimetyssä osavaltiossa) missä Whatman kävi etsimässä veljeään, vallitsi tiivis toveruus, ahkeraa pyssynrassausta, joka vaikutti hänen ajatuksiinsa homoseksuaalisuuden ja demokratian yhdistämisestä. Runossaan ”Democratic Vistas” hän ensimmäisen kerran erotti toisistaan heteroseksuaalisen (amative) ja homoseksuaalisen (adessive) rakkauden perustaen päätelmänsä pseudotieteeseen eli frenologiaan. Hän näki adessiivisen rakkauden eräänlaisena tukijatkona parhaimmalle demokratialle, munat eräänlaisena peräpainona, jota ilman amerikkalainen materialistinen ja vulgääri demokratia olisi epätäydellinen. Adessiivinen my foot. Eiköhän se liene ollut inessiivistä, illatiivista ja elatiivista, loppukahdennusta anusvaaralla.
  ellauri051.html on line 556: 16 The distillation would intoxicate me also, but I shall not let it. 16 se uute huumais mutkin, mutten anna.
  ellauri051.html on line 557: 17 The atmosphere is not a perfume, it has no taste of the distillation, it is odorless, Ilmakehä ei ole hajuvettä, se ei ole uutteen makuista vaan hajutonta,
  ellauri051.html on line 559: 19 I will go to the bank by the wood and become undisguised and naked, Mä menen mezän töyräälle ja paljastun nakupellexi,
  ellauri051.html on line 591: 47 Always a knit of identity, always distinction, always a breed of life. Aina risteytyxiä, aina eroja, aina pirttiviljelmää.
  ellauri051.html on line 598: 53 Lack one lacks both, and the unseen is proved by the seen, Jos puuttuu toinen puuttuuu toinenkin, ja näkyvä on näkymättömälle todiste.
  ellauri051.html on line 599: 54 Till that becomes unseen and receives proof in its turn. Kunnes siitä tulee näkymätön ja se saa puolestansa todisteen.
  ellauri051.html on line 601: 56 Knowing the perfect fitness and equanimity of things, while they discuss I am silent, Asioiden täydellisen timmin ja tasapuolisuuden tietämistä pohdittaessa mä oon vaiti,
  ellauri051.html on line 619: 68 The latest dates, discoveries, inventions, societies, authors old and new, Viimeisimmät päivämäärät, löydöt, kexinnöt, seurat, uudet ja vanhat kirjailijat,
  ellauri051.html on line 659: 101 I guess it must be the flag of my disposition, out of hopeful green stuff woven. Kai se on mun asennelogo, sellainen toiveikkaan vihervä.
  ellauri051.html on line 708: 145 Undrape! you are not guilty to me, nor stale nor discarded, Nakuxi! et ole mulle syyllinen, et nahistunut etkä roska,
  ellauri051.html on line 817: 237 My tread scares the wood-drake and wood-duck on my distant and day-long ramble, 237 Askelmani pelottaa hirven ja metsäankkaa kaukaisella ja päivän mittaisella vaelluksellani,
  ellauri051.html on line 942: 358 If they are not just as close as they are distant they are nothing. 358 Jos ne eivät ole yhtä lähellä kuin kaukana, ne eivät ole mitään.
  ellauri051.html on line 967: 381 This the thoughtful merge of myself, and the outlet again. 381 Tämä on minun ja jälleen ulostulon harkittu yhdistäminen.
  ellauri051.html on line 1007: 420 I laugh at what you call dissolution, 420 Minä nauran sille, mitä kutsut hajoamiseksi,
  ellauri051.html on line 1054: 465 Evil propels me and reform of evil propels me, I stand indifferent, 465 Paha ajaa minua eteenpäin ja pahan uudistus ajaa minua, olen välinpitämätön,
  ellauri051.html on line 1101: 510 Voices of the diseas'd and despairing and of thieves and dwarfs, 510 Sairaiden ja epätoivoisten ja varkaiden ja kääpiöiden ääniä,
  ellauri051.html on line 1103: 512 And of the threads that connect the stars, and of wombs and of the father-stuff, 512 Ja langoista, jotka yhdistävät tähdet, ja kohduista ja isän aineksista,
  ellauri051.html on line 1170: 578 I crowd your sleekest and best by simply looking toward you. 578 Yhdistän tyylikkäimmät ja parhaat puolesi katsomalla sinua kohti.
  ellauri051.html on line 1171: 579 Writing and talk do not prove me, 579 Kirjoittaminen ja puhuminen eivät todista minua,
  ellauri051.html on line 1172: 580 I carry the plenum of proof and every thing else in my face, 580 Kannan todistusten määrää ja kaikkea muuta kasvoillani,
  ellauri051.html on line 1179: 586 I hear all sounds running together, combined, fused or following, 586 Kuulen kaikki äänet juoksevan yhdessä, yhdistettynä, sulautuneena tai seuraavan,
  ellauri051.html on line 1182: 589 The angry base of disjointed friendship, the faint tones of the sick, 589 Hajaantuneen ystävyyden vihainen pohja, sairaiden heikommat äänet,
  ellauri051.html on line 1187: 594 The slow march play'd at the head of the association marching two and two, 594 Hidas marssi soitti yhdistyksen johdossa marssi kaksi ja kaksi,
  ellauri051.html on line 1228: 633 Then all uniting to stand on a headland and worry me. 633 Sitten kaikki yhdistyvät seisomaan niemellä ja huolestuttamaan minua.
  ellauri051.html on line 1231: 636 They all come to the headland to witness and assist against me. 636 He kaikki tulevat niemelle todistamaan ja auttamaan minua vastaan.
  ellauri051.html on line 1270: 672 And have distanced what is behind me for good reasons, 672 Ja olen ottanut etäisyyttä sen, mikä on takanani, hyvistä syistä,
  ellauri051.html on line 1287: 688 They do not make me sick discussing their duty to God, 688 He eivät tee minua sairaaksi keskustelemalla velvollisuudestaan ​​Jumalaa kohtaan,
  ellauri051.html on line 1288: 689 Not one is dissatisfied, not one is demented with the mania of owning things, 689 Kukaan ei ole tyytymätön, kukaan ei ole masentunut omistamisen maniasta,
  ellauri051.html on line 1347: 747 Where the dense-starr'd flag is borne at the head of the regiments, 747 Kun tiheätähdistä lippua pidetään rykmenttien kärjessä,
  ellauri051.html on line 1376: 776 Pleas'd with the quakeress as she puts off her bonnet and talks melodiously, 776 mielissään quakeressistä, kun hän riisuu konepellin ja puhuu melodisesti,
  ellauri051.html on line 1378: 778 Pleas'd with the earnest words of the sweating Methodist preacher, impress'd seriously at the camp-meeting; 778 Tyytyväinen hikoilevan metodistisaarnaajan vakavista sanoista, tehnyt vakavan vaikutuksen leirikokouksessa;
  ellauri051.html on line 1396: 796 Backing and filling, appearing and disappearing, 796 Taustaa ja täyttämistä, ilmestymistä ja katoamista,
  ellauri051.html on line 1412: 812 The white-topt mountains show in the distance, I fling out my fancies toward them, 812 Valkohuippuiset vuoret näkyvät etäisyydellä, heitän mielikuvitukseni niitä kohti,
  ellauri051.html on line 1433: 833 The disdain and calmness of martyrs, 833 Marttyyrien halveksuntaa ja tyyneyttä,
  ellauri051.html on line 1438: 838 I am the hounded slave, I wince at the bite of the dogs, 838 Olen ahdistettu orja, nypistelen koirien puremasta,
  ellauri051.html on line 1450: 850 I heard the distant click of their picks and shovels, 850 Kuulin heidän hakkuidensa ja lapioidensa kaukaisen napsautuksen,
  ellauri051.html on line 1464: 864 The cries, curses, roar, the plaudits for well-aim'd shots, 864 Huudot, kiroukset, karjunta, kiitosta hyvin kohdistetuille laukauksille,
  ellauri051.html on line 1466: 866 Workmen searching after damages, making indispensable repairs, 866 Työntekijät etsivät vaurioita, tekevät välttämättömiä korjauksia,
  ellauri051.html on line 1567: 962 I discover myself on the verge of a usual mistake. 962 Löydän itseni tavallisen virheen partaalta.
  ellauri051.html on line 1700: 1091 In the houses the dishes and fare and furniture -- but the host and hostess, and the look out of their eyes? 1091 Taloissa astiat ja ruoka ja huonekalut -- mutta isäntä ja emäntä ja katse heidän silmistään?
  ellauri051.html on line 1723: 1113 Frivolous, sullen, moping, angry, affected, dishearten'd, atheistical, 1113 kevytmielinen, synkkä, moppaileva, vihainen, vaikuttunut, masentunut, ateistinen,
  ellauri051.html on line 1738: 1128 Nor him in the poor house tubercled by rum and the bad disorder, 1128 Eikä häntä köyhässä talossa rommin ja pahan häiriön täyttimänä,
  ellauri051.html on line 1773: 1162 Before I was born out of my mother generations guided me, 1162 Ennen kuin synnyin äidistäni, sukupolvet ohjasivat minua,
  ellauri051.html on line 1840: 1227 But as soon as you sleep and renew yourself in sweet clothes, I kiss you with a good-by kiss and open the gate for your egress hence. 1227 Mutta heti kun nukut ja uudistut suloisissa vaatteissa, suutelen sinua hyvästelevällä suudelmalla ja avaan portin sieltä poistumiselle.
  ellauri051.html on line 1849: 1235 He that by me spreads a wider breast than my own proves the width of my own, 1235 Joka minun kauttani levittää leveämmän rinnan kuin omani, todistaa minun omani leveyden,
  ellauri051.html on line 1948: 1330 Will you speak before I am gone? will you prove already too late? 1330 Puhutko ennen kuin olen poissa? todistatko jo liian myöhään?
  ellauri051.html on line 1964: 1344 Failing to fetch me at first keep encouraged, 1344 Vaikket alux pysy mun vauhdissa älä hellitä,
  ellauri051.html on line 3182: Satusetä Uspenski oli sadisti joka kohteli törkeästi omaa perhettä. Sen "löysi" neukuista kukas muu kuin Hannu Mäkelä. Herra Huu toivotti Fedja-sedän tervetulleexi länteen. Hannu Mäkelä meni tänä vuonna naimisiin 5. kerran. Sillä on vino suu. Akatemioista kertoo paljon Nobel-komitea ja se, että Hannu Mäkelä on akateemikko. Herra Huusta lisää albumissa 366.
  ellauri052.html on line 24:

  SINUN VUOTESI 1952

  display:none">Tyyylsäää

  
  ellauri052.html on line 41: Kant ajatteli et tahdon vapautta todistaa ajattelun vapaus, eli et mieleen voi juolahtaa mitä tahansa, esim naisten nimettömät kesken kategorista imperatiivia.
  ellauri052.html on line 42: Mitä höpöä. Se et ajatus on kaoottista ei todista ettei se ole determinististä, vaikka olisikin ennustamatonta.
  ellauri052.html on line 58: Henderson the Rain King is a 1959 novel by Saul Bellow. The book's blend of philosophical discourse and comic adventure has helped make it one of his more popular works. It is said to be Bellow's favorite among his books. It was ranked number 21 on Modern Library's list of the 100 Best Novels in the English language.
  ellauri052.html on line 60: Eugene Henderson is a troubled middle-aged man 1948. (synt. 1800-luvulla). Despite his riches, high social status, and physical prowess, he feels restless and unfulfilled, and harbors a spiritual void that manifests itself as an inner voice crying out "I want, I want, I want". Hoping to discover what the voice wants, Henderson goes to Africa. What a Yankee notion.
  ellauri052.html on line 64: A week before the novel appeared in book stores, Saul Bellow published an article in the New York Times titled “The Search for Symbols, a Writer Warns, Misses All the Fun and Fact of the Story.” Here, Bellow warns readers against looking too deeply for symbols in his piece of shit. This has led to much discussion among critics as to why Bellow warned his readers against searching for symbolism just before the symbol-packed Rain King hit the shelves. Because there ain't any, its just Solomon's idea of fun and fact. The ongoing philosophical discussions and ramblings between Henderson and the natives, and inside Henderson's own head, prefigure elements of Bellow's next novel Herzog, which includes many such inquiries into life and meaning. And which is an even worse piece of narcissisim than this one.
  ellauri052.html on line 72: Yhteistä näille kaikille setämiehille on vitunmoinen izekeskeisyys ja izekkyys. Tanskalaisen jehovantodistajaleffan hihhuli iskä oli kans tapaus pisteessä, se rakasti jehovaa enemmän kuin omia lapsiaan, koska jehova takas sille henk.koht. ikuisen elämän. Meemit löi taas geenit 6-0. Vaikka Hendersonin nimi on Gene! Se suuttuu naisilleen koska tytär sai 15-vuotiaana nokikepin vauvan ja sen 2. vaimolla on muitakin ystäviä kuin se, tappaa raivarissa siivoojan ja lähtee päätäpahkaa karkuun Aahrikkaan.
  ellauri052.html on line 76: Kirjassa van der Valk lomailee, jonka juoni on pelkkää silmänlumetta matkakirjan päällä, lapsipornomiehen huorahtava vaimo strippaa Pietulle kiemurrellen videoiden tahdissa viekoittelumielessä. van der Valk menee hyytelöxi kuin Pylkkäsen tytöt, paizi keskellä on kivikova kanki. Pollarin pelastaa päättömältä panohalulta lopulta vain pikkurouvan huorahtavat mustat pikkarit, jollaisista puusepän poika ei koskaan ole pitänyt. Uskollinen Arlette pitkine reisineen, isoine perseineen, konkonenineen ja väkäleukoineen tietää sen, eikä sixi erehdy sellaisia ostamaan, vaan valizee valkoiset silkkipöxyt. Pahixilla on mustat kalsari, hyvixillä valkeat.
  ellauri052.html on line 89: Harold Bloom is right to dismiss Bellow’s female characters of the later novels as “third-rate pipe dreams.” When a reader, holding Humboldt’s Gift in his hands, looks back at Augie March, the journey Saul Bellow has taken in his depiction of people is a very sad one. There is no way to compare the daring, principled Mimi Villars, Augie March’s one equal in oration, to the simple Ramona (Herzog), or to the comically shallow Renata (Humboldt’s Gift). Where is a woman equal to Augie’s Thea in these later books?
  ellauri052.html on line 114: The highly disciplined fellow devoted almost every morning to the sacred writing hours from nine to one.
  ellauri052.html on line 124: Vittu mikä kusipää. Ja tämän pyllypään bändärin miälestä Saul Bellow "was the most coruscating stylist, the most brilliant intellect, the most compassionate and great-souled writer in modern American literature." Pahinta on eze voi olla totta, tosi paha todistus Amerikan henkisestä tilasta.
  ellauri052.html on line 153:

  Dokulamppu uudisoi Salen vikasta

  
  ellauri052.html on line 155: 9v ennen omaa kuolemaansa Hämäläinen Timo, naapurimme dokulamppu uudisoi Salen Bloom-avainromaanista Ravelstein. Timolla ja mulla oli yhteinen työhuone Osmontiellä, jossa en käynyt montaakaan kertaa, enkä koskaan tavannut Timoa. Timo antoi mulle lahjaxi Sven Delblancin sairaalassa kirjoittamaan viimeisen muistelman. Vähän ennen kuolemaansa senkin.
  ellauri052.html on line 197: Salella oli opiskelukaveri Rosenfeld, Hendersonin Dahfu. Pojat parodioi Eliotin Prufrockin Chicagon jiddischixi Der shir hashirim fun Mendl Pumshtok. Siantappojuippeja. Humboldt muka levitti huhua Eliotin homostelusta.
  ellauri052.html on line 209: Crazy factotum, dishevelling all,
  ellauri052.html on line 263: Popen isä Alexander (k. 1717) oli pellavakauppias, mutta jäi eläkkeelle poikansa syntymän aikaan. Perhe oli katolinen, eikä Pope siksi päässyt opiskelemaan Englannin yliopistoihin. Hän sai kotiopetusta katolisilta papeilta ja kävi katolisia kouluja Twyfordissa ja Lontoossa. Is Pope catholic? LOL Myöhemmin Pope siirtyi tietynlaisen rationaalisen panteismin kannattajaksi.
  ellauri052.html on line 273: Viimeisinä vuosinaan Pope sairasti astmaa ja oli ajoittain osittain harhainen. Hän aloitti vielä uuden eeppisen Brutus-nimisen vapaamittaisen runon sekä aikoi uudistaa vanhoja runojaan. Suunnitelmat jäivät toteutumatta, sillä hän kuoli 30. toukokuuta 1744. Hänet on haudattu St Mary’s Church -kirkkoon Twickenhamiin.
  ellauri052.html on line 319: Like other successful duos, Wordsworth and Coleridge were temperamentally dissimilar. Wordsworth, reserved and thoughtful, wrote verse while plodding to and fro in the garden and, we are told, was subject to stomach trouble when revising. Coleridge was irresponsible and debt-ridden, but everywhere spoken of as a genius, if a volatile one. “I think too much for a Poet,” he said. His addiction to opium began early and was never conquered. In time, it became his only regular habit.
  ellauri052.html on line 336: Böhme oli itseoppinut filosofi ja teosofi, ammatiltaan suutari. Hän syntyi Görlitzin seuduilla Sleesiassa, kuoli Görlitzissä. Kiertäessään nuoruudessaan suutarinsällinä Saksan maata Böhme tutustui uskonnollisiin haaveellisiin lahkoihin: tutki sitten yhä edelleen Raamattua ja mystillisiä kirjoja. Toisinaan hänellä oli näkyjä, joissa hän luuli käsittävänsä todellisuuden sisimpiä perusteita. Hänen hartaasti uskonnolliset mietiskelynsä, jotka erityisesti kohdistuivat pahan olemassaoloon ja olemukseen, veivät hänet siihen ajatukseen, että itse Jumalassakin täytyy olla sisällinen vastakohta eli jotakin hämärää, joka yhä kirkastetaan valkeudeksi.

  
ellauri052.html on line 492: In his novella Death in Venice, Thomas Mann hails the "Sebastian-Figure" as the supreme emblem of Apollonian beauty, that is, the artistry of differentiated forms; beauty as measured by discipline, proportion, and luminous distinctions. Juu tähän Tompan Venezian seikkailuun Sale vinkkaa myös. Hizi mikä sanaristikko on Salella tässä homostelun peittona. Täähän on kuin Proustin Albertine ja Gilbertine. Mafioso törkkää Salen sykkivään punanahkasisuxiseen autoonn takapuolesta. Polly on pelkkää hämäystä, statisti niinkuin Sepen nuolenreijät paikannut leski Irene tai Lemminkäisen äiskä.
  ellauri052.html on line 498: In On Liberty, A Few Words on Non-Intervention, and other works, he defended British imperialism by arguing that a fundamental distinction existed between civilized and barbarous peoples.
  ellauri052.html on line 505: Mikko Helkamalla oli frizuliina kun se leikkas kuponkeja. Tai vaimo leikkasi. Ronald Colman käytti frizuliinaa myös. Se oli brittimamu Hollywoodissa. Ujo mies, oskarvoittaja, jonka ura alkoi mykkäfilmeissä. Esitti mm. Francois Villonia. Se ontui toista jalkaa 1. maailmansodasta, mitä se koitti peitellä. Se ei halunnut pitkitettyä tulevaisuutta ellei siinä ole pointtia. Oli 2x naimisissa ja sai 2 tyttöä. Kuoli keuhkovaivaan mun ikäsenä, 67v. You may have a point there, sanoi KJJ.
  ellauri052.html on line 575: In a number of works, Steiner described a path of inner development he felt would let anyone attain comparable spiritual experiences. In Steiner's view, sound vision could be developed, in part, by practicing rigorous forms of ethical and cognitive self-discipline, concentration, and meditation. In particular, Steiner believed a person's spiritual development could occur only after a period of moral development.
  ellauri052.html on line 581: Steiner liihotteli pilvenlongalle 1925. Nazit kielsi koko liikkeen, vaikka Rudolf Hess oli innostunut siitä. Hitler ei tykännyt, pani Rudi kaima ruipelon dispoon takakentälle ja nosti läskin Göringin kakkospesälle. Hess hirttäytyi sitten koppiinsa. Ei liihotellut, heilui vaan.
  ellauri052.html on line 596: He was a man who convinced and hypnotized not only others but himself. He seemed to possess a number of characters which he changed like masks as the need arose, now he was a benevolent pastor … now a magician holding sway over human souls … His sole purpose and aspiration was to obtain possession of all things from below, by his own titanic devices, and to break through by a passionate effort to the realm of the spirit… He may have possessed oratorical gifts, but he lacked the true gift and feeling for words. His speech was a kind of magical act, aimed at obtaining control over his hearers by means of gestures, by raising and lowering his voice, and by changes in the expression of his face. He hypnotized his disciples, some of whom even fell asleep.
  ellauri052.html on line 623: Jiddu Krishnamurti syntyi 11. toukokuuta 1895 Madanapallessa, eteläisessä Intiassa keskiluokkaiseen, vähävaraiseen bramiiniperheeseen. Isä Jiddu Narianah oli pikkuvirkamies brittien hallinnossa ja Teosofisen seuran jäsen, ja äiti Jiddu Sanjeevamma oli Krishna-jumalan palvelija, raotti ovea. Perheen yhdestätoista lapsesta aikuisiksi selviytyi kuusi. Krishnamurti oli sairaalloinen lapsi ja edistyi koulussa hitaasti. Äiti kuoli 1905 ja perhe köyhtyi isän jäätyä eläkkeelle 1907. Kaksi vuotta myöhemmin isä pääsi kuitenkin teosofeille töihin.
  ellauri052.html on line 631: Krishnamurti palasi Intiaan joulukuussa 1921 ja jatkoi sieltä Australian kautta San Franciscoon, Kaliforniaan. Hänen epäilynsä omaa messias-rooliaan kohti kasvoi vuosi vuodelta, ja lopulta vuonna 1929 hän erosi Teosofisesta seurasta ja omasta Idän Tähti -järjestöstään. Hän erosi myös kaikista luottamustehtävistään erilaisissa yhdistyksissä ja säätiöissä lukuun ottamatta Rish Valley Trust -säätiötä, joka oli perustettu Intiassa sijaitsevan Krishnamurti-koulun taustayhteisöksi.
  ellauri052.html on line 746: So the two men began to struggle together. They were very dissimilar. Birkin was tall and narrow, his bones were very thin and fine. Gerald was much heavier and more plastic. His bones were strong and round, his limbs were rounded, all his contours were beautifully and fully moulded. He seemed to stand with a proper, rich weight on the face of the earth, whilst Birkin seemed to have the centre of gravitation in his own middle. And Gerald had a rich, frictional kind of strength, rather mechanical, but sudden and invincible, whereas Birkin was abstract as to be almost intangible. He impinged invisibly upon the other man, scarcely seeming to touch him, like a garment, and then suddenly piercing in a tense fine grip that seemed to penetrate into the very quick of Gerald´s being.
  ellauri052.html on line 748: They stopped, they discussed methods, they practised grips and throws, they became accustomed to each other, to each other´s rhythm, they got a kind of mutual physical understanding. And then again they had a real struggle. They seemed to drive their white flesh deeper and deeper against each other, as if they would break into a oneness. Birkin had a great subtle energy, that would press upon the other man with an uncanny force, weigh him like a spell put upon him. Then it would pass, and Gerald would heave free, with white, heaving, dazzling movements.
  ellauri052.html on line 776: He still heard as if it were his own disembodied spirit hearing, standing at some distance behind him. It drew nearer however, his spirit. And the violent striking of blood in his chest was sinking quieter, allowing his mind to come back. He realised that he was leaning with all his weight on the soft body of the other man. It startled him, because he thought he had withdrawn. He recovered himself, and sat up. But he was still vague and unestablished. He put out his hand to steady himself. It touched the hand of Gerald, that was lying out on the floor. And Gerald's hand closed warm and sudden over Birkin's, they remained exhausted and breathless, the one hand clasped closely over the other. It was Birkin whose hand, in swift response, had closed in a strong, warm clasp over the hand of the other. Gerald´s clasp had been sudden and momentaneous.
  ellauri052.html on line 865: Leader (se elämäkerturi) defines Bellow’s recurrent themes as “the relative claims of life and work, the intensity of childhood experience, sexual insecurity.” He could have added Jewish life and identity, the perils of matrimony and the defects of modern civilisation. The highly disciplined fellow devoted almost every morning to the sacred writing hours from nine to one. Sale ostettiin loppupeleissä Chicagosta Bostoniin. Jasu ja Sale kehu izeään varmaan kilpaa BU:n kekkereissä.
  ellauri052.html on line 873: Vittu mikä kusipää. Ja yhen pyllypään bändärin miälestä Saul Bellow "was the most coruscating stylist, the most brilliant intellect, the most compassionate and great-souled writer in modern American literature." Pahinta on eze voi olla totta, tosi paha todistus Amerikan henkisestä tilasta.
  ellauri052.html on line 877: Muu maailma on kaikki "those terrorists". Treatening our legitimate vital interests everywhere. The last time I troubled to read the newspaper I noted that an oil company, after paying a ransom of $10M, was still unable to obtain the release of one of its executives from his Argentine kidnappers. C'est beaucoup d'argent pour un Americain. The flabbiness of the U.S.A. is disheartening. We are setting the world a miserable example by allowing ourselves to be bullied.
  ellauri052.html on line 922: Sale haaveili ezen psska kirjat olis messiaanisia. Ei ollu. Ei sitä enää paljon lueta, se on menneen vuosituhannen toxinen setämies, poissa muodista. Mut on siinä paljon intertextuaalisuutta, kuten ristisanoissa.
  ellauri052.html on line 938: Greg had made a career out of his own childhood misery—a nasty dig given that Saul was as much the author of that misery as he was of his novels. Greg noted, with shrugging disapproval, that his father “felt a duty of truth to his readers that was stronger than to his family,” but indicated he still didn’t understand or accept this about his father. Perhaps he can’t be expected to. “All significant human business is transacted inside,” was Saul’s lesson to Greg, who doesn’t seem to have forgiven his father for it being true.
  ellauri052.html on line 942: It may be helpful to note here that Bellow’s fame, already growing after The Adventures of Augie March, exploded after the publication of Herzog in 1964—the same year Daniel, his youngest son, was born. By the time the newly rich writer, urged by his third wife, moved into a fancy co-op on Lake Michigan, Greg already possessed enough of what he thought were his own opinions to dislike the white plush carpets, the 11 rooms “filled with fancy furniture and modern art.” Reminding the reader he was “raised by a frugal mother and a father who had no steady income,” Greg says that he “found the trappings of wealth in their new apartment so repellent that I complained bitterly to Saul,” who replied that he didn’t care about the new shiny things so long as he could still write—which he could. “As I always had, I accepted what he said about art at face value,” Greg admits, but he stopped visiting the new place. After the marriage deteriorated and Saul moved out, 3-year-old Daniel, in the words of ex-child-therapist Greg, “took to expressing his distress” by peeing on the carpets. “I have to admit that the yellow stains on them greatly pleased me,” Greg writes—for once showing off the Bellovian touch.
  ellauri052.html on line 960: He portrayed his ex-wives, before and after they divorced him, as they declined from goddess to devil. Their sexual betrayals and financial extortions supplied the mother lode of his fictional material and generated the misogyny and guilt that fueled his creative powers. He exalted his fourth wife, the Gentile Romanian mathematician Alexandra Tulcea, as the “translucent Minna gazing at the stars” in The Dean’s December and crucified her as the “ferocious, chaos-dispensing Vela” in Ravelstein.
  ellauri052.html on line 977: The most important person in Bellow’s life—Maury, his oldest brother. As Leader shows, Maury was both the driving force in Bellow’s Americanization and a major presence in his work. Parents and wives came and went, but Maury remained: Simon in Augie March, Shura in Herzog, Julius in Humboldt’s Gift. As peremptory and violent as their father but more competent, Maury epitomized the cult of power and material success that both fascinated and repelled Bellow. “I recognized in him the day-to-day genius of the U.S.A.,” Bellow said in an interview with Philip Roth. In the same conversation, Roth observed that Maury’s reckless, angry spirit was “the household deity of Augie March.” By the time Maury finished law school, he had already started collecting graft for a corrupt Illinois state representative, skimming off the top for himself and his mother. A charismatic ladies’ man with an illegitimate son, Maury was “very proud of his extraordinary group of connections, his cynicism, his insiderhood,” Bellow told Roth. Maury was disdainful of his brother’s nonremunerative choice of profession, which he considered luftmenschlich—frivolous, impractical.
  ellauri052.html on line 990: Muu maailma on kaikki "those terrorists". Treatening our legitimate vital interests everywhere. The last time I troubled to read the newspaper I noted that an oil company, after paying a ransom of $10M, was still unable to obtain the release of one of its executives from his Argentine kidnappers. C'est beaucoup d'argent pour un Americain. The flabbiness of the U.S.A. is disheartening. We are setting the world a miserable example by allowing ourselves to be bullied.
  ellauri053.html on line 24:

  2 kanaa

  display:none">Jyviä ja akanoita

  
  ellauri053.html on line 43: 7. huhtikuuta – Dag Hammarskjöld valittiin Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeriksi.
  
  ellauri053.html on line 106: Pakerran taas Carassuxen väitöskirjaa snobeista, Proustista ja Bergeristä. Päästyään rahoihin herrasväet pyrkivät vallasväen piireihin. Aristokattien tyylin (le style) sijaan tuli muoti (la mode), ja omaperäisyyden (originalité) tilalle nimekkyys (distinction). Kuten Kierkegard saa fiffigt fick det till: Det Erhvervede on parempi kuin det Oprindelige. Tämän päivän luokattomilla talouslipilaareilla muodin korvaa nyttemmin trendi ja distinctionin celebrity. Kielikin on vaihtunut.
  ellauri053.html on line 120: Toute notre civilisation est aphrodisiaque. La société ouverte est celle qui embrasserait en principe l’humanité entière.
  ellauri053.html on line 142: Emile Zola dissas kanssa Hippolyte Tainea kun tää johti kirjallisuuden liian suoraan kirjailijan taustasta. Tää on mun ja eunukin keskinen ikuinen riidankappale.
  ellauri053.html on line 324: Ilmeisesti Huovikon runot on voittopuolisesti nelitahtisia, samantyyppisiä kuin tämä tässä. Oikeammin ehkä 6/8, sillä joka jalan eka nuotti on pisteellinen. Sen verran onnahtelevia kuin hipponaxilla, että mennään valssintahdissa kyrvänpään poistobluesia kuin Impi Loiskeen vekkari.
  ellauri053.html on line 520: Tää Grabbe on outo häiskä. S. 1801 Detmoldissa Hannoverin suunnalla, Grabbella ei mennyt putkeen mikään. Isä oli vanginvartija ja äiti viinaratti. Se ize oli hirmu epäsosiaalinen ja löyhätapainen. Siitä tuli pulzari ja se kuoli 35-vuotiaana halvauxeen. Siltä on näytelmä nimeltä Komedia satiiri ironia ja syvempi merkitys. Tämäkö ne on se nelikko? Nähtävästi. Tärkeä havainto merkityxestä on ettei toinen ole toista syvempää. Kyllä ne apinoiden merkityxet pyörii siinä Darwinin EAT! FUCK! KILL! kolmikossa sekä dys/eusosiaalisuus teemassa. Heitä siihen vielä geeni-meemi kilpa mukaan niin eiköhän ala olla koko joukko koolla. Round up the usual suspects.
  ellauri053.html on line 575: Tässä vielä todiste Uarnen sovinnaisuudesta: missä teema, mikä teesi? psykologisesti ei voi selittää vanhaan tapaan, Puovon runot eivät ole selkeitä emootioiden kuvia eivätkä myöskään kiinteitä ajatuxen kuvioita. Ompa vaikeeta.
  ellauri053.html on line 685: Niin on päättänyt Venus, jota huvittaa julmalla leikillä yhdistää erilaiset luomat ja luonteet vaski-ikeensä alaisiksi.
  ellauri053.html on line 711: Spencer vastusti samoja juttuja kuin punaniska jenkki: the use of the coercive powers of the government, the discouragement given to voluntary self-improvement, and the disregard of the "laws of life." The reforms, he said, were tantamount to "socialism", which he said was about the same as "slavery" in terms of limiting human freedom.
  ellauri053.html on line 820: Prince Dwarkanath Tagore, my great-grandfather, was a romantic figure. Contemporary of Rammohan Roy, the Father of the Renaissance Movement of Bengal, he was closely associated with him in all his activities and rendered financial help when- ever required. The East India Company were by this time firmly established in Bengal and were rapidly building up their trade. Dwarkanath’s knowledge of English helped him to take advantage of the conditions prevailing under the Company’s rule and he was able at quite an early age not only to amass a fortune but also to gain high offices under the British. With Rammohan Roy he took a leading part in all the movements for the promotion of higher education and social welfare. There was hardly any institution founded during his life-time that did not owe its existence to the generous charity of Dwarkanath. He came to be known as Prince Dwarkanath in recognition of his benefactions. His business enterprises extended to fields unexplored by Indians in those days. He had a fleet of cargo boats for trading between India and England. To improve his business connections and gain further concessions from the Company, he himself went to England accompanied by his youngest son, Nagendranath. I have had occasion to read the diary kept by this grand-uncle of mine. It describes vividly and in very chaste English the social life Of the aristocracy of England in the early Victorian age as seen through the eyes of an Indian. There is also an interesting description of his adventurous journey across the country from Bombay to Calcutta at a time when India was in a very disturbed condition on the eve of the Sepoy Mutiny.
  ellauri053.html on line 853: Our teacher of English was an Englishman of a rather interesting type. He was given a bungalow in the compound. There he lived with thousands of silk-worms in which he had become interested through Akshoy Kumar Maitra, the historian. On Sundays, discarding all clothes, Mr. Lawrence would wrap himself in old newspapers and lie amongst the caterpillars which delighted in crawling all over him. He was very fond of them and used to say they were his children.
  ellauri053.html on line 863: Jagadish Chandra Bose had a wonderful fund of interesting stories, some very amusing, of the many lands he had visited and personalities he had met. He could go on telling them for hours and days together, yet one would never get tired of listening to him for he could always make the most trivial facts interesting, and his humour was so refreshing. He could also laugh ; so few people can laugh well and at the proper time and place. I would greatly miss him when he went away and secretly I would take a vow to become a scientist like him when I grew up.
  ellauri053.html on line 962: Saying ‘And thus have I Wall my part discharged so’, made a hasty exit as the audience roared with laughter.
  ellauri053.html on line 973: Father kept outwardly calm and went back to Santiniketan to his work there as though nothing had disturbed his mind, leaving us in the care of a distant aunt of my mother. But his feeling — the keen sense of separation and loneliness — poured into a series of poems afterwards published as Smaran (In Remembrance).
  ellauri053.html on line 975: On my father’s desk I discovered two bound volumes containing copies of letters written by him to my cousin Indira. My cousin had evidently carefully preserved all the letters and copied them out in her beautiful handwriting in the two volumes neatly decorated by her brother Surendranath.
  ellauri053.html on line 983: Unfortunately just when he was feeling satisfied with the progress that was being made another mishap occurred in the family that greatly disturbed Father’s mind. My grandfather, the Maharshi, died in Calcutta. Father had to go there as soon as he heard about his illness and remained a long time there after grandfather’s death to settle business affairs consequent on the passing away of the head of a big family like ours. After the death of the Maharshi the family broke up — the members no longer lived together as in a Hindu joint family. (100 hengen huushollissa.)
  ellauri053.html on line 989: Vicissitudes of life, pain or afflictions, however, never upset the equanimity of my father’s mind. Like his father, the Maharshi, he remained calm and his inward peace was not disturbed by any calamity however painful. Some superhuman sakti gave him the power to resist and rise above misfortunes of the most painful nature.
  ellauri053.html on line 991: Throughout all these years of the severest trial to him Father’s penis never had any rest. Even when he would be passing through very great distress editors never had to wait for the regular instalments from his penis.
  ellauri053.html on line 1007: You wait and keep his dishes warm for him, but he goes on writing and forgets.
  ellauri053.html on line 1032: Gitanjali was written shortly after the deaths of Tagore’s wife, his two daughters, his youngest son, and his father. But as his son, Rathindranath, testified in On the Edges of Time, “he remained calm and his inward peace was not disturbed by any calamity however painful. Some superhuman sakti [force] gave him the power to resist and rise above misfortunes of the most painful nature.” Gitanjali was his inner search for peace and a reaffirmation of his faith in his Jivan devata.
  ellauri053.html on line 1126: through the smells of may distant fields. Etäpelloilta kulkeutui pellon hajua.
  ellauri053.html on line 1129: ming the news of many distant fields. risten uutisia niistä etäpelloista.
  ellauri053.html on line 1155:

  His earliest volume of verse was published in 1889, and its slow-paced and lyrical poems display debts to Edmund Spenser, Percy Bysshe Shelley, and the poets of the Pre-Raphaelite Brotherhood.

  
  ellauri053.html on line 1159:

  Yeatsin ihastumista Tagoren teksteihin selittänee osin hänen oma passiivis-aggressiivinen kiinnostuksensa teosofiaan ja sen mukanaan tuomiin oxettaviin itämais-mystisiin viisasteluihin. Aika, jolloin läntinen maailma etsi idän viisauden ja lännen rationaalisuuden yhdistelmää, oli valmis Gitanjalin kaltaiselle kiteytykselle. Tätä ajatusta vasten kokoelman räjähdysmäinen ja pidäkkeetön menestys on ymmärrettävissä.

  
  ellauri053.html on line 1170: On 26 January 1877, the young poet entered the Godolphin school, which he attended for four years. He did not distinguish himself academically, and an early school report describes his performance as "only fair. Perhaps better in Latin than in any other subject. Very poor in spelling".
  ellauri053.html on line 1191: Eliot needed to put a considerable distance between himself and Yeats, each of whom could be regarded as a Symbolist, however differently they responded to French Symbolism as Arthur Symons expounded it in The Symbolist Movement in Literature. It is my understanding that Symons led Yeats through the early chapters, with Mallarmé as the main figure, and that Eliot made his own way quickly through the several chapters until he reached Laforgue, the poet he found most useful in his attempt to discover his own voice. Still, Eliot’s animosity is hard to explain.
  ellauri053.html on line 1251: Versatile Writer: He exhibited in his work breadth of talents and interests. His most renowned work falls into cultural theory; art history including painting, sculpture, and architecture. He wrote on the critics of the old and modern English Literature too. He even wrote lecture articles, short stories etc. William E. Buckler says that Pater “is still one of the half-dozen indispensable critics in English; from, say, 1880 to 1920, he was without equal.”
  ellauri053.html on line 1253: Freshness In His Works: A. C. Benson called Pater's style "absolutely distinctive and entirely new", suggesting that there was some peculiar newness in his works.
  ellauri053.html on line 1361: Maud ei huolinut maalitahraista kalansuista jästiä vonkunasta huolimatta vaan otti jonkun majurin. No ei se izekään ollut mikään dainty dish, ikävä viivasuu. Vastenmielisiä ilmiöitä tuubista: Maudin animoitu pää. Virtahepo purexii krokotiilia. Julie Andrews ja Gene Kelly tap dancing, sanoen seskvipedaalisia sanoja, 463K kazelukertaa. Ei jaxa.
  ellauri053.html on line 1364: Gonne's marriage to MacBride was a disaster. This pleased Yeats, as Gonne began to visit him in London.
  ellauri053.html on line 1368: Yeats met the American poet Ezra Pound in 1909. Pound had travelled to London at least partly to meet the older man, whom he considered "the only poet worthy of serious study." From that year until 1916, the two men wintered in the Stone Cottage at Ashdown Forest, with Pound nominally acting as Yeats's secretary. The relationship got off to a rocky start when Pound arranged for the publication in the magazine Poetry of some of Yeats's verse with Pound's own unauthorised alterations. These changes reflected Pound's distaste for Victorian prosody.
  ellauri054.html on line 24:

  FiX und FOXi

  display:none">Einfach Klasse

  
  ellauri054.html on line 45: Johan Amos Comenius (tšek. Jan Amos Komenský (kuuntele ääntämys?, lat. Iohannes Comenius, saks. Johann Amos Comenius, unk. Comenius Ámos János) (28. maaliskuuta 1592 – 15. marraskuuta 1670) oli tšekkiläinen kasvatusajattelija, teologi, opettaja, filosofi, kasvattaja ja kirjailija. Itseään hän piti etenkin teologina, vaikka jälkimaailma on oppinut tuntemaan hänet enemmän pedagogina, kasvatusajattelijana ja koulujen uudistajana.
  ellauri054.html on line 47: Comeniuksen toiminnan taustalla on hussilainen kirkollinen uudistus ja böömiläis-määriläisen veljesyhteisön traditio. Comenius oli hussilaisen kirkon böömiläis-määriläisen veljesyhteisön (Unitas fratrum) viimeinen piispa. Veljesyhteisö korosti elämää jatkuvana pyrkimyksenä kohti parempaa ja valmistautumisena ikuisuuteen. Veljesyhteisön tradition perillisenä hän oli ennen muuta kasvatuksen ja koulutuksen kehittäjä ja didaktiikan eli opetusopin isä.
  ellauri054.html on line 59: Englannissa Comenius viimeisteli tärkeän teoksen Via lucis, Valon tie, jossa hän esittää pähkinänkuoressa pansofisen uudistusohjelmansa perusteet.
  ellauri054.html on line 61: Comenius vastasi myönteisesti ruotsalaisten esittämään kutsuun ja matkusti Norrköpingiin Ruotsiin keskustellen koulunuudistusasiasta kansleri Axel Oxenstiernan kanssa, joka oli varsin hyvin perillä koulua ja kasvatusta koskevista kysymyksistä, vaikka suhtautuikin varsin kriittisesti pansofiaan. Comeniuksen tukija Ruotsissa oli rikas teräsmies, Louis De Geer, joka rahoitti hänen toimintaansa ja jolta Comenius toivoi ruotsalaista apua tšekkiläisille veljilleen uskon ja vapauden asioissa.
  ellauri054.html on line 66: Comeniuksen tuotanto on yli 200 teosta, ja useita käsikirjoituksia on tullut päivänvaloon vasta omana aikanamme. Varsin dramaattinen oli myös hänen suuren pansofisen pääteoksensa kohtalo. Sitä ei yrityksistä huolimatta painettu ja käsikirjoitus kulkeutui lopulta pietistien mukana Saksan Halleen August Hermann Francken laitosten kirjastoon. Hallessa teoksesta painettiin sen ensimmäinen osa, Panegersia (1702), mutta ilmeisesti ankaran kritiikin takia käsikirjoitus katosi lopulta kirjaston mittaviin kokoelmiin, josta sen lopulta löysi professori Dimitri Tschizewskij 1930-luvun puolivälissä. Monien tutkijoiden vuosien ponnistelujen tuloksena tämä ihmiskunnan uudistamiseen tähtäävä pansofinen suurteos painettiin Prahassa vuonna 1966.
  ellauri054.html on line 85: Comeniuksen mielessä oppikirjatyön lisäksi kehkeytyi suuri pansofinen haave ihmiskunnan johtamisesta rauhan tilaan. Suunnitelman hän puki seitsenosaisen teoksen muotoon, jolle antoi nimen De rerum humanarum emendatione consultatio cathoica (Yleinen neuvottelu inhimillisten asioiden parantamisesta). Tästä idealismista ruotsalaiset eivät olleet kiinnostuneita ja koska Comenius vielä osallistui Thornin uskonnollisia ristiriitoja sovitteleviin neuvotteluihin (1645), alkoivat välit Comeniukseen viiletä ja lopulta Oxestierna tahtoi toteuttaa ruotsalaisen koulunuudistuksen vanhan suunnitelman pohjalta. Comenius tunsi työnsä valuneen hukkaan, vaikka tältä ajalta on peräisin eräs hänen didaktisen osaamisensa merkittävimpiä teoksia Methodus linguarum novissima (Kielten uusin menetelmä).
  ellauri054.html on line 101: The exhibits of this small museum consist mainly of text and information-panels. I found it informative but it also was similar to reading a informative-book displayed on the museum walls. I missed some artwork or historical objects.
  ellauri054.html on line 104: Tshekin radio uudisoi sattumalta juuri tänään 7.9.20: Comenius museum may close due to lack of finance. Brexittien takkutukka kiukuttelee kauppasopimuxista. Euroopan yhteisö on henkitoreissa. Kohta ollaan taas naapureiden kurkussa.
  ellauri054.html on line 142: Viimeisexi vaan ei vähimmäxi jää porsaan kavalkaadissa kuinka ollakkaan Horatiuxen saarnat eli satiirit. Boethiuxen de consolatione philosophiae ois niinko viimonen tärkee essee ennen kun keskiaika pimenöö. Boethius keekoili Roomassa 500-luvulla matujen visigoottien mobbatessa loppuja roomalaisia ja murehti siitä johtuen teodikean ongelmaa. Ei ois kannattanut. Se päätyy siihen et turpiinsaanti on sekä ansaittua että kasvattavaa. Parasta myöntää että olet ruma kalkkuna. Myönnän. Kiitos. Kuten sanoi Söören: sulla on 2 vaihtoehtoa. Joko et nosta mun hattua maasta ja saat turpaasi. Tai nostat sen, ja saat silti turpaasi.
  ellauri054.html on line 171: 1700-luvun onnettomimpia kexintöjä höyrykoneen lisäxi oli klubit, kahvilat, sanomalehdet ja julkinen miälipide. Jotkut Addison ja Steele opettivat keskiluokan lukemaan. Juoruilija ja kumikaula kehittyivät. Spectator käänsi kaulaa ja Tatler sipisi. Sitku keskiluokka joutilastui ja oppi lukemaan maxo vaivaa kirjottaa myös romskuja eli fiktiivistä juoruilua.
  ellauri054.html on line 173: Maalaisherrasmies vs. nousukas kaupunkilaiskauppias. Kokoomus, maalaisliitto ja edistyspuolue. Aateli ja porvarit teki 1700-luvulla briteissä sanomalehden avulla keskinäisen pahan allianssin. Ranskassa niille tuli kärhämä. Ei kuitenkaan briteissä, six että briteissä omistavat kermaperseluokat yhdessä ehti tehdä teollisen vallankumouxen ja saivat proletaareista yhteisen vihollisen.

  Ähtävä on nähtävä

  Ähtävä on ruoziksi Esse. Elimäki on ruozixi Elimäe. Mikä on Elimäen tarkoitus? Älä edes kysy. Elimäen moisiolta oli peräisin Johan Wrede, knebelpartainen pikku aatelismies. Aatelismiehet pienenee kuin pyyt maailmanlopun edellä, kato vaikka herrasmiesmaanviljelijää Matias Creutzia. Must essentialismi on kivempää kuin existentialismi. Jälkimmäinen on jotain henkilökohtaista räjähtänyttä kasvua ja talousliberalismia. Parempi jäädä suutarix ja ottaa lestiä kuin räjähtää omille ja toisten silmille.
  ellauri054.html on line 177: Addisonin On Change on kapitalismin ja globalisaation ylistys. Vitun britit. Vitun jenkit ja kermaperseet ruozalaiset. Mänkööt vuan kaikki lipilaarit huut helekkariin.
  ellauri054.html on line 187: Riikonen even found his wife-to-be, Salme Marjatta, at the University. They both studied Latin and attended the same lectures. The couldn’t marry until 11.5 years after their first meeting, however, as H. K. Riikonen wanted to follow scholar Valentin Kiparsky’s advice to not marry until his dissertation was complete. "Saatuani väitöskirjani valmiixi aion palata mielirunoilijani Horatiuxen pariin." Julkaistuaan kirjeet Tarastin kanssa kirjana Eero ja Hannu (vai oliko se toisinpäin) se sanoi myhisten partaansa: "seuraavaxi aion julkaista rakkauskirjeeni."
  ellauri054.html on line 191: Kuinka sattuukaan Hannun vaimo on kirjastonhoitaja. Salme Marjatta Riikonen made her career as a librarian at the Faculty of Arts library. She has been retired for years. The Riikonen’s two children have followed in their parents’ footsteps. One of them holds a Master's degree in Swedish, and the other in Spanish.
  ellauri054.html on line 195: Riikonen takes a walk back home around noon, for a half-hour nap. He is puzzled by people who disapprove of naps as a mark of laziness. After all, it has been proven that they boost efficiency. Pikku Kunkin otti nokkaunet päivällä. Sekin oli keskitien kulkija, konfuzelainen.
  ellauri054.html on line 211: Pater putkahti esiin äskettäin, kun Eliot vinoili et Yeatsin tyyli on Pateria. Taidetta taiteen vuoxi se sanoi impressionistisesti just niihin aikoihin. Arnoldista ei mitään havaintoa. Wikipedia tietää tämän verran:
  ellauri054.html on line 214: Arnoldista enrmmän Chaucer albumissa 400.
  ellauri054.html on line 235:

  Sananen metodistani:
  ellauri054.html on line 240: "Itse asiassa toi 'Kissa pieraisee, hiiret haistelee' on täsmällinen kuvaus biografisesta metodista. Sen tarjoili Matti, Matias whatever vuonna nakki Saviolla pääsiäislomalla."
  ellauri054.html on line 242: Mannin Tompalla on kokonainen nide Goethea koskevia esseitä. Maksim Gorkillakin on kirjallisuusesseitä, varmaan Romain Rollandista. Tuglas-seuran Tuglas esseili eestin kielellä. Nää on kyl jo Hannulla keräilyeriä.
  ellauri054.html on line 285: Hearing it by this distant northern sea. Kun kuullaan se täällä pohjanmerellä.
  ellauri054.html on line 327: And blandishments in French and the perfumes.
  ellauri054.html on line 367: Ekofasisti Linkolalle pisteitä rullaturpa Jörkka Donnerin dissauxesta. Se luoti tiesi paikkansa.
  ellauri054.html on line 397: Sing Sing's name comes from the Indian phrase sin sinck . It means stone on stone. In 1901, three years after Edison introduced the electric chair at Sing Sing, the town changed its name to Ossining so people wouldn't confuse it with the jail.
  ellauri054.html on line 401: The expanding disparity of wealth and the increasing criminalization of those in poverty have culminated in the U.S. having the largest prison population "in the history of human civilization."
  ellauri054.html on line 437: Edison invented the first electric chair to show how dangerous alternating current was. 614 people eventually died in it. As a business model it sucks, with no returning customers.
  ellauri054.html on line 481: Robert Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855, a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
  ellauri054.html on line 483: After the séance, Browning wrote an angry letter to The Times, in which he said: "the whole display of hands, spirit utterances etc., was a cheat and imposture." In 1902 Browning's son Pen wrote: "Home was detected in a vulgar fraud." Elizabeth, however, was convinced that the phenomena she witnessed were genuine, and her discussions about Home with her husband were a constant source of disagreement.
  ellauri054.html on line 527: Browning´s early career began promisingly, but collapsed. The long poems Pauline (1833) and Paracelsus (1835) received some acclaim, but in 1840 the difficult Sordello, which was seen as wilfully obscure, brought his poetry into disrepute. His reputation took more than a decade to recover, during which time he moved away from the Shelleyan forms of his early period and developed a more personal style.
  ellauri054.html on line 567: When Browning died in 1889, he was regarded as a sage and philosopher-poet who through his writing had made contributions to Victorian social and political discourse. Unusually for a poet, societies for the study of his work formed while he was still alive. Such Browning Societies remained common in Britain and the United States until the early 20th century.
  ellauri055.html on line 23:

  HMHKI

  display:none">Ekofasismia

  
  ellauri055.html on line 65:

  Romain Rollandista lisää

  
  ellauri055.html on line 98: Victor Serge was appreciative of Rolland's interventions on his behalf but ultimately thoroughly disappointed by Rolland's refusal to break publicly with Stalin and the repressive Soviet regime. The entry for May 4, 1945, a few weeks after Rolland's death, in Serge's Notebooks: 1936-1947 notes acidly that "At age seventy the author of Jean-Christophe allowed himself to be covered with the blood spilled by a tyranny of which he was a faithful adulator."
  ellauri055.html on line 102: Le bahaïsme, ou baha’isme, aussi connu sous le nom de foi bahá’íe (prononcer [baˈ.haː.ʔ.iː] ou [ba.hɑː.i]) ou béhaïsme (vieille graphie), est une religion abrahamique et monothéiste, proclamant l’unité spirituelle de l’humanité. Les membres de cette communauté religieuse internationale se décrivent comme les adhérents d’une « religion mondiale indépendante »[. Elle est fondée par le Persan Mīrzā Ḥusayn-ʿAlī Nūrī (1817-1892) en 1863. Ce nom est dérivé du surnom donné à son fondateur : Bahāʾ-Allāh (en arabe, « Gloire de Dieu » ou « splendeur de Dieu ») — Bahá’u’lláh en translittération baha’ie. Les baha’is sont les disciples de Bahāʾ-Allāh. Ils s’organisent autour de plus de 100 000 centres (répertoriés par le centre mondial de Haïfa) à travers le monde. En 2011, cette religion met en avant dans ses documents le chiffre de 7 millions de membres appartenant à plus de 2 100 groupes ethniques, répartis dans plus de 189 pays. Son centre spirituel (lieu de pèlerinage — ziyarat) et administratif est situé à Haïfa et Acre, en Israël.
  ellauri055.html on line 106: Quand un homme meurt, l’âme passe dans un autre monde, où le développement spirituel de celle-ci dans le monde physique devient une base pour le jugement et la place dans le monde spirituel. Le paradis et l’enfer sont décrits comme des états spirituels de proximité ou de distance à Dieu qui décrivent les relations dans ce monde et dans l’autre, et non des endroits de récompense ou de punition après la mort.
  ellauri055.html on line 123: la médisance et le fait de répandre des rumeurs est interdit;
  ellauri055.html on line 144: Le mariage baha’i est l’union d’un homme et d’une femme. Originellement la bigamie était autorisée mais cette licence disparut sous Shoghi Effendi.
  ellauri055.html on line 168: Le brugnon est le fruit du brugnonier (Prunus persica var. nucipersica), une variété de pêchers (Prunus persica). C'est une drupe qui se distingue des pêches et pavies par sa peau sans duvet, et des pêches et nectarines par son noyau adhérent. La chair du brugnon est blanche ou jaune selon les variétés. Sa peau présente une couleur rouge-orangé tirant sur le bordeaux.
  ellauri055.html on line 215: Saint Fiacre is the patron saint of the commune of Saint-Fiacre, Seine-et-Marne, France. He is the patron of growers of vegetables and medicinal plants, and gardeners in general, including ploughboys. His reputed aversion to women is believed to be the reason he is also considered the patron of victims of venereal disease. He is further the patron of victims of hemorrhoids and fistulas, taxi cab drivers, box makers, florists, hosiers, pewterers, tilemakers, and those suffering from infertility. Finally, he is commonly invoked to heal persons suffering from various infirmities, premised on his reputed skill with medicinal plants.
  ellauri055.html on line 223: Voltaire Candidessa dissaa optimisteja mm Leibniziä ja Alexander Popea. Leibnizin teodikea oli sitä ettei jumalakaan pystynyt tätä parempaan. Tää on nyt tätä vaan. Popestakin kaikki oli hyvä näin. Voltairesta ei.
  ellauri055.html on line 239: Valkokäkkäräinen sihteeriä sikaarilla suihinpökkijä ja pienikokoinen rättipäitä suomiva paha pensas oli yhtä pahoja presidenttejä ellei pahempia. Kaikki paskiaisten päät vaan lakota-inkkarien maisemia rumentamaan Mt Rushmoreen. Luonnollisessa koossa. Mikä piirretty se oli jossa joku puhdisti rushmoren pazasta painekiviporalla ja nenä irtosi?
  ellauri055.html on line 260: En välitä paljon hänen matkastaan Brundisiumiin, kehnon päivällisen tai kahden lurjuxen riidan kuvauxesta, jossa toisen miehen Rupiliuxen sanat haisivat kuin märkivät paiseet ja toisen maistuivat etikalta. Erittäin vastenmielistä minusta on ollut lukea hänen vanhoja naisia karkeasti ivailevia säkeitänsä, enkä voi käsittää mitä ihailemista on siinä, että hän sanoo mesenaatille kohottavansa ylevän ozansa tähtiin jos mesenaatti antaa sille läpyjä. Typeryxet ihailevat kaikkea mitä maineikkaan kirjailijan teoxiin sisältyy.
  ellauri055.html on line 349:


ellauri055.html on line 378:
ellauri055.html on line 457:
ellauri055.html on line 505: He kurjaa ahdistaapi
ellauri055.html on line 538: Loppupeleissä Mirja pitäytyy boifrendissään Jussissa joka harjoittelee lontoolaisessa mielisairaalassa. Se lukee kasvatustieteitä ja psykologiaa ja siitä tulee joku kuraattori tai vastaava. Mut ero voi tehdä hirmu hyvääkin. "fantsu" ja "hirmu" on 60-70-luvun sanoja.
ellauri055.html on line 576: Setämiehen tien Almakin on paxuna. Puovo on käynyt Alman pukilla lukemattomia kertoja huomaamatta mitään. Paavo ei mitenkään tehnyt huomioita Alman suhteen, sellainen oli hänelle vierasta muutenkin. Paavo oli normaali mies, hän ei osannut lemmensuhteissaan ajatella sellaisia asioita, ja jos hänet niitä ajattelemaan pakotettiin, ne vaikuttivat vieroittavasti. Pahinta oli että hän omilla silmillään vihdoin oli pakoitettu näkemään tämän asian: Alma oli silminnähden punkeroitunut. Alma oli kyllä jotenkin niinkuin entistä nöyrempi, sitä enemmän mitä pitemmälle raskaus edistyi (siitä plussaa). Mutta samalla hän tuli kasvoiltaan huonomman näköisexi (pitkä miinus). Ja kun Puovo viimeisen kerran sinä suvena oli häntä tapaamassa, niin tapaaminen ei enää päättynyt samoin kuin lukemattomat edelliset tapaamiset eli melaa mekkoon ja kamat pussiin. Paavo palasi kotiin laimeana ja ikäänkuin nolattuna. Reput tukalasti pullollaan.
ellauri055.html on line 604: Minä pakastan kaiken, ilmoittaa Ruut L. tyytyväisenä. Minulla on nytkin pakkasessa poro lammas ja kani. Kaupunkikodissamme siis. Sinua, sinua pakastan. Pakastan myös savuavat sydämet. Minä saunoisin mielelläni sinun kanssasi sanoi V-mäinen Lars T Mirkulle, varmistuttuaan ensin että rva T ei kuullut.
ellauri055.html on line 625: Shakki ei mennyt enää yhtä hyvin. Oisko mitään leikkiä 2 hengen piilosta, eli melaa mekkoon? Hande on jo ronttaamassa lakanoita takan eteen kieli pitkällä kun Mirkku saa sanotuxi eze odottaa. Hannes menee paniikkiin. Pian sille selviää et I'm not the father, kuin ammoin Ferenc Kieferille. Hannes saa vedetyxi henkeä. Ei tarvittu hyperventilointipussia. Mirkku haluis perustaa suurperheen Jussista, Handesta, pikku-Jussista, mummosta, Eelis-sedästä ja Jenni-tädistä. Oikee kolhoosi. Fanzu idis.
ellauri055.html on line 629: Paikalle sattuneet Jehovan todistajat utelevat: Kummalla puolella neiti on? Jumalan vai saatanan? Se on Jussi! Jussi tosiaan on tullut aiemmalla lennolla. Kuikkamainen neiti Cock haluisi silti tete a tetee Handen kaa. Valitettavasti se ei käy nyt päinsä. Kesä ja kirjakin on jo lopussa.
ellauri055.html on line 699: Lagerkvistin tuotannon keskeinen teema on hyvän ja pahan olemassaolon pohdiskelu. Hän lähestyy aihetta kirjoittaen keskiaikaisesta pyövelistä, Barabbaasta ja vaeltavasta juutalaisesta.
ellauri055.html on line 729: Helpottaisiko ahdistus, jos ajattelen tähtiä. Ihan mielettömän anaalis-obsessiivinen persoonallisuus tää Ana. Ihme ettei sen pää räjähtänyt kuin jodin ja ammoniakin sekoitus, kahteen kertaan siilattuna. Pelkästä höyhenestä.
ellauri055.html on line 745: Lauri vilkaisi Alexanterin kirkon kimaltelevaan ristiin. Sitten hänen päässään alkoi itsepäisesti soida sanat hissuxiin-kissuxiin, hissuxiin-kissuxiin... Hullunkurista. Mutta pappi oli eräänä sunnuntaina ihan tosissaan hokenut sellaista. Lauri oli kerran sattunut kirkkoon herran ehtoollista jaettaessa, ja silloin hän oli sen kuullut. Se oli hullunkurista. Vanhoja vaimoja oli ollut polvillaan alttarin edessä ja pappi oli tarjonnut heille juotavaa hedelmävadista. Papin hiljaiset toistuvat sanat Jeesuxen Kristuxen... oli kaiku ja ässien suhina muuttanut sanoixi: Hissuxiin-kissuxiin, hissuxiin-kissuxiin... Kummallista, aikuiset höpisivät usein pelkkiä mitättömyyxiä. Hissuxiin-kissuxiin, hissuxiin-kissuxiin...
ellauri055.html on line 844: Hämeenkyrö on rehdisti lande kunta vain 30 minuuttia Tampereelta länteen. Hämeenkyrö on kulttuuristaan ja hienosta ympäristöstään (lause katkeaa).
ellauri055.html on line 864: Sillinpää aloitti opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1908 Henrik Liljeroosin sekä tilanomistajien Jalmari Raipalan ja J. A. Sotavallan tuella. Saman vuoden fuxina kuin Poju, joka kyllä opiskeli sitten pitempään, kokonaista 9v. Hän aloitti filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla tarkoituksenaan opiskella lääkäriksi. Lääketieteilijöiden oli kuitenkin suoritettava ensin medikofiilitutkinto, jota varten Sillinpääkin osallistui muun muassa fysiikan ja botaniikan luennoille. Opiskelutoverinsa Heikki Järnefeltin kautta Sillinpää tutustui Järnefeltin perheeseen ja tämän isään taidemaalari Eero Järnefeltiin. Sillinpää viettikin opiskeluvuosinaan paljon aikaa Järnefeltien kodissa Suvirannassa Tuusulassa ja tutustui moniin aikakauden merkkihenkilöihin, kuten Jean Sibeliukseen, Pekka Haloseen ja Juhani Ahoon. Näinä vuosina alkoi tosin myös Sillinpään runsas alkoholin käyttö, joka aiheutti myöhemmin hänelle paljon ongelmia. Maalaispojan ei kannattaisi ryypätä herrain kanssa pulituuria, siinä voi vaikka mennä henki.
ellauri055.html on line 878: Suvun vanhin tunnettu kantaisä on 1500-luvun alkupuolella Ruotsin Ångermanlandissa kirkkoherrana toiminut Nicolaus Petri. Hänen pojanpojan poikansa, majuri Johan Persson Forsman asettui 1600-luvulla asumaan Pohjanmaalle, ja hänen jälkeläisissään oli poika Johan Forsmanista alkaen pappeja kuudessa polvessa peräkkäin. Pääosa suvun päähaaran merkittävistä henkilöistä on nuoremman Johan Forsmanin pojanpojan pojan, lääninrovasti Zachris Forsmanin (1763–1839) jälkeläisiä. Näihin kuuluvat myös Koskimies-nimiset sekä vuonna 1884 aateloituun vapaaherralliseen Yrjö-Koskinen-sukuun kuuluvat. Johan Forsmanin nuoremmasta pojasta polveutuu toinen sukuhaara, joka myös aateloitiin, vuonna 1856 nimellä Forsman.
ellauri055.html on line 899: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri055.html on line 909: Vastaanotettuaan palkinnon Tukholmassa joulukuussa 1939 Sillinpää jäi Ruotsiin ja keräsi siellä puhetilaisuuksilla rahaa talvisotaa käyvälle Suomelle. Jo lokakuussa 1939 hän oli julkaissut Suomen Kuvalehdessä "Sillinpään marssilauluksi" kutsutun runon, koska hän toivoi sen säkeiden yhdistävän suomalaisia ja kohentavan kansan mielialaa. Siitä tulikin nopeasti järjestetyn sävellyskilpailun voittaneen Aimo Mustosen säveltämänä hyvin suosittu talvisotaa edeltävinä viikkoina ja sodan aikana. ”Sillinpään marssilaulu” edustaa Sillinpään tyypillistä kirjoitustyyliä, jossa yhdistyvät alun maisemakuvaus, viittaus karttaan sekä maanläheisyyden ja mullan ja vaiston varaan rakentuva hiukan mystinen yhteisyydentunne. Marssilaulua lauletaan ja soitetaan Puolustusvoimissa yhä, ja siinä on monien varusmiesten mielestä helposti opittavat sanat.
ellauri055.html on line 925: Suomen kielen tutkija Pertti Virtaranta nauhoitti Sillinpään puhetta kolmesti, ensin Hämeenkyrössä vuonna 1948, toisen kerran Harjavallassa kotiseutuyhdistys Harjulan Killan järjestämän kirjallisuusmatinean yhteydessä vuonna 1955 ja vielä kirjailijan kotona Helsingin Herttoniemessä vuonna 1960.
ellauri055.html on line 990: Vielä syksyllä 1910 Sillanpää saattoi kertoa kotiin, että ”kaikki on taas käynnissä” ja hän on ollut ”kemiallisissa töissä tuntematta mitään pahoinvointia”. Asunto (opiskelijakortteeri Helsingissä) oli entisen vieressä Antinkadulla Kampin ostarin vieressä, taskussa rahaa, pankissa 4000 markan uudistettu laina, takaajina Lempäälän patruunat Selin ja Sotavalta sekä kotipitäjästä rovasti Ilvonen ja talolliset Koskimies ja Nuuti. Paremmin eivät ylioppilaan asiat olisi voineet olla.
ellauri055.html on line 1104: Sotavalta toimi Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan suomen kielen opettajana 1924–1950, foneettisen laitoksen amanuenssina 1928–1950 sekä fonetiikan dosenttina 1940–1950. Hän oli myös Suomalaisen kirjallisuuden edistämirahaston sihteerinä 1922–1933, Helsingin suomalaisen lyseon tunti- ja sijaisopettajana 1924–1929 ja kauppakorkeakoulun opettajana 1929–1931.
ellauri055.html on line 1270: Kala osallistui filosofisten yhdistyxeen kuin Kalle Sorainen, kirjoitti Ajatuxeen ja Erkenntnixeen.
ellauri055.html on line 1276: Vuonna 1948 Kala vieraili Yhdysvalloissa ja tapasi Carl G. Hempelin ja Kurt Gödelin. Jan von Platon apulaisena Hämeen-Anttiloiden tyttö tulkkaa Gödelin käsialaa. Siihen pystyy vain kourallinen ihmisiä maailmassa. Sieltä kuuluu löytyneen oikea pommi. Aukko epätäydellisyysteorian todistuxesta. Jenkit sano Girdle. Vyö. Jan von Plato fanitti Georg Kreiselia. Top logician, naureskeli koleerinen Janne. Tajuutteko? Kreisel? Top! Eski Saarinen bylsi Jannen anaalis-obsessiivista ykkösvaimoa Tontunmäessä.
ellauri055.html on line 1310: Edwin Flink eli sittemmin rehtori Linkmees innostui Toopen esikoisesta. Erik Ahlman oli samoilla linjoilla, varmaan filosofisen yhdistyxen kokoustauolla. Eno Kala tykkäsi, vaikka soimasikin litteratuurista.
ellauri055.html on line 1314: Elämä ja aurinko. Siinähän niitä on viime vuosisadan alun retropakanuuxia. Niillä oltiin korvaamassa lampaannussijoiden tyly äijäkolmikko. Sillinpäästä ihmelettivät miten se osas yhdistellä tieteisuskoa ja impressionismia.
ellauri058.html on line 26:

RAUHAA

display:none">Setämiehissä


ellauri058.html on line 71:
ellauri067.html on line 410: Coat of Arms of the Russian Government 1919 (Church Slavonic "Си́мъ побѣди́ши", Russian "Этим побеждай"), see White movement. Inscribed on the Colours of the Irish Brigade.Inscribed on the banner and the motto of the 4th Guards Brigade (now 2nd Motorized Battalion "Pauci" — the Spiders) of the Croatian army. Inscribed on the banner of the Sanfedismo in 1799. Inscribed in Greek on the flag (obverse side) of the Sacred Band of the Greek War of Independence. Inscribed in Greek on the coat of arms, insignia and flag of the 22nd Tank Brigade (XXII ΤΘΤ) of the Greek Army. Inscribed on the flag of the 25th South Carolina "Edisto Rifles" Regiment, Civil War, USA, 1861-65. The motto of 814 Naval Air Squadron of the Royal Navy Fleet Air Arm. The motto of the Mauritius National Coast Guard. The motto of U.S. Marine Aircraft Squadron VMA(AW). The motto of Finnish Defence Force Reconnaissance. The motto of the Norwegian army 2nd Battalion (Norway). The motto of USS Waldron. The motto of HMCS Crusader, and the Sea Cadet Corps with her as the namesake, 25 RCSCC Crusader in Winnipeg.The motto of the Royal Australian Army Chaplains´ Department.
ellauri067.html on line 422: Richard Freiherr von Krafft-Ebing (1840–1902; full name Richard Fridolin Joseph Freiherr Krafft von Festenberg auf Frohnberg, genannt von Ebing) was an Austro–German psychiatrist and author of the foundational work Psychopathia Sexualis (1886). He died in Graz in 1902. He was recognized as an authority on deviant sexual behavior and its medicolegal aspects. Krafft-Ebing´s principal work is Psychopathia Sexualis: eine Klinisch-Forensische Studie (Sexual Psychopathy: A Clinical-Forensic Study), which was first published in 1886 and expanded in subsequent editions. The last edition from the hand of the author (the twelfth) contained a total of 238 case histories of human sexual behaviour. Translations of various editions of this book introduced to English such terms as "sadist" (derived from the brutal sexual practices depicted in the novels of the Marquis de Sade), "masochist", (derived from the name of Leopold von Sacher-Masoch), "homosexuality", "bisexuality", "necrophilia", and "anilingus".
ellauri067.html on line 428: Freud´s didactic strategy in his Three Essays on the Theory of Sexuality was to construct a bridge between the "perversions" and "normal" sexuality. Clinically exploring "a richly diversified collection of erotic endowments and inclinations: hermaphroditism, pedophilia, sodomy, fetishism, exhibitionism, sadism, masochism, coprophilia, necrophilia" among them, Freud concluded that "all humans are innately perverse". He found the roots of such perversions in infantile sexuality—in the child´s "polymorphously perverse" inclinations ... the "aptitude" for such perversity is innate.
ellauri067.html on line 465: Antinomistit ovat uskonpuhdistuksen aikainen kristillinen ryhmittymä, joka korosti syntien anteeksiantamista, mutta vähätteli syntiä ja hengellistä lakia. Antinomismin synnyttäjä oli Martti Lutherin ystävä Johannes Agricola. Antinomistien pääväittämä on, ettei lakia tulisi saarnata ollenkaan. Eli että hengellisen lain sijasta uskon synnyttää evankeliumi. Hengellinen laki poistettiin kokonaan käytöstä. Luther kirjoitti antinomisteja vastaan kirjan "Antinomilaisia vastaan". Luther on myös todennut Agricolasta: "ettei kukaan paavi ole häntä kiusannut niin paljon kuin Agricola". Antinomistisen opin toinen äärilaita on oppi lain kolmannesta käytöstä. Antinomistinen riita syntyi luterilaisessa kirkossa 1500-luvulla siitä, onko lain saarnaaminen tarpeellista vai ei. Crazy Sue Dunham oli antinomiaani noita 1700-luvulla jenkkikapinan aikoihin. Wild woman of the Berkshires. Joo eihän ilman lakia ole syntiä, ja ilman syntiä ei tarvi armoa, ja ilman armoa ei pappeja. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin!
ellauri067.html on line 469: J.P. Morgan didn´t exactly fire Thomas Edison, he just merged Edison Electric with Thomson-Houston Electric, without saying anything to Edison.
ellauri067.html on line 470: The relationship between J.P. Morgan and Thomas Edison is a classic case of high finance. As Edison needed money to fund his work he would give a huge block of stock in his company to Morgan. Eventually the bulk of Edison Electric shares were controlled by the J.P. Morgan.
ellauri067.html on line 471: In 1892, J.P. Morgan arranged the merger of Edison Electric and Thomson-Houston Electric Company to form General Electric. Since Morgan was the majority shareholder in Edison Electric he did not need Edison´s permission to agree to the merger.
ellauri067.html on line 472: J. P. Morgan saw the writing on the wall, that Edison was losing ground to Westinghouse, and the newly formed General Electric was formed to take on Westinghouse in the head to head battle to develop AC power distribution systems.
ellauri067.html on line 473: The first residential house in America to be electrified was J.P. Morgan’s. The work was done by Thomas Edison. So how did Morgan say thanks to the guy who gave him the first home in America with electricity? He screwed Thomas Edison out of his own company. Welcome to the game of 1890s venture capital.
ellauri067.html on line 480: disneyscreencaps.com-11471.jpg" width="50%" />
ellauri067.html on line 491: There’s a dirty secret tucked away in Thomas Pynchon’s novels, eand it’s this: beyond all the postmodernism and paranoia, the anarchism and socialism, the investigations into global power, the forays into labor politics and feminism and critical race theory, the rocket science, the fourth-dimensional mathematics, the philatelic conspiracies, the ’60s radicalism and everything else that has spawned 70 or 80 monographs, probably twice as many dissertations, and hundreds if not thousands of scholarly essays, his novels are full of cheesy love stories.
ellauri067.html on line 544: Gravity´s Rainbow is a 1973 novel, first published by Viking Press, by American writer Thomas Pynchon. The narrative is set primarily in Europe at the end of World War II, and centers on the design, production and dispatch of V-2 rockets by the German military. In particular, it features the quest undertaken by several characters to uncover the secret of a mysterious device named the "Schwarzgerät" ("black device"), slated to be installed in a rocket with the serial number "00000".


ellauri067.html on line 577: Prokosch was born in Madison, Wisconsin, into an intellectual family that travelled widely. His father, Eduard Prokosch, an Austrian immigrant, was Professor of Germanic Languages at Yale University at the time of his death in 1938. Prokosch was graduated from Haverford College in 1925 and received a Ph.D. in English in 1932 from Yale University. In his youth, he was an accomplished squash racquets player; he represented the Yale Club in the 1937 New York State squash racquets championship. He won the squash-racquets championship of France in 1938.
ellauri067.html on line 630: Tiiliskiven tuhannella sivulla Blicero/Weissman paljastuu yhen nuoren hererokoiraan rakastajaxi siirtomaistetussa Lounais-Afrikassa, ja sitten avainhahmoxi nazien raketin rakennusohjelmassa, minä aikana se kidutti jonkun teknikon suunnittelemaan räätälöidyn V2-raketin omiin tarkoituxiinsa. Lainaillen suosikkirunoilijaansa Rilkeä (ällökki), Weissman leikkaa yxiköllisen kuvion (cuts a singular figure). Hän kuvataan sekä "kaljuuntuvaxi koulumestarixi, joka kurkkii ylös pullonpohjalaseista" että "upiuudexi sotilaallisexi tyypixi, osaxi myyntimies, osaxi tiedemies". Se on brutaali: "sadisti jonka vastuulla on kekata uusia pelikuvioita kohti maximijulmuutta".
ellauri069.html on line 24:

Fountain

display:none">Lähdekritiikkiä


ellauri069.html on line 42: Modern art didn’t abandon the world, but it made art-making part of the subject matter of art. When (in the second account) did a break occur? It happened when artists and intellectuals stopped respecting a bright-line distinction between high art and commercial culture. Modernist art and literature, in this version of the story, depended on that distinction to give its products critical authority. Modernism was formally difficult and intellectually challenging. Its thrills were not cheap. But there were cheap thrills out there, a vast and growing mass of products manufactured to stroke the senses and flatter the self-images of their consumers. This bubble-gum culture wasn’t just averse to the spirit of high art. It was high art’s reason for being.
ellauri069.html on line 44: What killed the distinction wasn’t defining pop art up. It was defining high art down. It was the recognition that serious art, too, is produced and consumed in a marketplace.
ellauri069.html on line 45: You can make anti-art—Duchamp’s “Fountain,” (posliininen kusilaari jossa lukee tää on taidetta) for example—only when everyone still has some conception of authentic, stand-alone, for-its-own-sake art. Warhol’s work is not anti-art. Finding no quality on which to hang a distinction between authentic art and everything else, it simply drops the whole question.
ellauri069.html on line 58: “Our father was very good at ridicule,” Frederick and Steven report. Äidistä ei midiä.
ellauri069.html on line 78: What was he doing? Daugherty is right to claim that Barthelme conceived of himself as an heir of the modernist tradition—in particular, of Beckett. He encountered Beckett’s work for the first time in 1956, when he picked up a copy of Theatre Arts at Guy’s Newsstand, in Houston, and read the text of “Waiting for Godot.” “It seemed that from the day he discovered ‘Godot,’ Don believed he could write the fiction he imagined,” the woman who was his wife at the time, Helen Moore Barthelme, says in her memoir, “Donald Barthelme: The Genesis of a Cool Sound” (2001).
ellauri069.html on line 107: Strings of language extend in every direction to bind the world into a rushing, ribald whole. The babble of discursive registers mimics the incoherence of war against guerrillas, a war in which the two sides are always in danger of becoming morally indistinguishable.
ellauri069.html on line 157: 16; In palmistry, this cross is found beneath the middle finger between the head and heart lines and shows a distinct interest in occult matters.
ellauri069.html on line 170: Dr. Mabuse is a fictional character created by Norbert Jacques in the German novel Dr. Mabuse, der Spieler ("Dr. Mabuse, the Gambler"), and made famous by three films about the character directed by Fritz Lang: Dr. Mabuse the Gambler (silent, 1922) The Testament of Dr. Mabuse (1933) and the much later The Thousand Eyes of Dr. Mabuse (1960). Dr. Mabuse is a master of disguise and telepathic hypnosis known to employ body transference, most often through demonic possession, but sometimes utilizing object technologies such as television or phonograph machines, to build a "society of crime". One "Dr. Mabuse" may be defeated and sent to an asylum, jail or the grave, only for a new "Dr. Mabuse" to later appear, as depicted in The Testament of Dr. Mabuse. The replacement invariably has the same methods, the same powers of hypnosis and the same criminal genius. There are even suggestions in some installments of the series that the "real" Mabuse is some sort of spirit that possesses a series of hosts.
ellauri069.html on line 197: Pierre Teilhard de Chardin (1881–1955) oli ranskalainen jesuiittapappi, filosofi ja amatööripaleontologi. Teilhard de Chardinin harhaoppisia kirjoituksia on julkaistu postuumisti. Niissä hän pyrki yhdistämään antropologisen evoluutioajattelun ja kristillisen luomisajatuksen aika huonolla ratamenestyxellä. Chardin esitti ensimmäisenä ajatukset sekä noosfääristä (noosphère), ihmiskunnan yhteisestä tietoisuudesta että omegapisteestä. Mikä se nyt on? Onxe joku tollanen G-piste vai? Outo tapaus ihminen tää jesuiitta. Terveisiä rajan takaa täältä perseestä.
ellauri069.html on line 214: Tohtori Fu Manchu on englantilaisen kirjailijan Sax Rohmerin 1900-luvun alkupuolella romaaneissaan käyttämä julma kiinalainen rikollisnero. Hahmo on esiintynyt myös elokuvissa, televisiossa ja sarjakuvissa. Fu Manchu on muodostunut erääksi rikollisen neron ja kiinalaisiin kohdistettujen rasististen stereotypioiden arkkityypiksi.
ellauri069.html on line 230: Gilbert ja Sullivan: Mulla on joku kirja niiden lyriikoista. Sullivan nikersi sävelmät ja Gilbert nakersi sanat. Sullivan's dislike of what he considered the artificial nature of Gilbert's plots led to their split.
ellauri069.html on line 234: Going My Way: Ex tää ole Fred Astairen rallatus? Fredistä on ollut puhe toisaalla. 38; A 1944 film directed by Leo McCarey. It is a light-hearted musical comedy/drama about a new young priest (Bing Crosby) taking over a parish from an established old veteran (Barry Fitzgerald). Crosby sings five songs in the film.
ellauri069.html on line 257: German novelist Hermann Hesse (1877-1962), experiencing a crisis of the spirit, had psychoanalysis with J.B. Lang, a disciple of Carl Gustav Jung. His novel Demian (1919), which shows the influence of analysis, is about the character Demian (a classic "seeker") and his quest for self-awareness. Published during the troubled Weimar years, the novel was very popular and had a pervasive influence on the Germans. It also made Hesse famous.
ellauri069.html on line 287: KALAT-tutkijat panevat Laiskiaisen natriumamytaalille ("totuusveriheralle") ja tutkivat hänen rodullisia ahdistuxiaan. Sairaalasta laskettuna Laiskiainen (tietysti) koukuttaa naisen, Darlene. He nussivat ja hetkeä myöhemmin V-2 roketti laskeutuu Darlenen kadulle.
ellauri069.html on line 292: Valkoisessa Vizauxessa, tutkijat setvivät Laiskiaisen menneisyyttä, hänelle tuntematonta menneisyyttä. Kun hän oli imeväinen, vieraileva behavioristi Harvardissa, Laszlo Jamf, kokeili hänellä. Jamf ehdollisti Alokkaan saamaan housukiviä, mutta Jamfin tutkimusnuotit eivät sano mikä oli ärsyke. Ihmiset Valkoisessa Vizauxessa uskovat Jamfin jättäneen Alokkaan ehdolliselle reflexille, vaikka tavallinen käytäntö on "sammuttaa" reflexi kokeen lopussa. Alokkaan salaperäinen reflexi ärtyy nyt V-2 roketista, tutkijat uskovat.
ellauri069.html on line 427: The women in the party are callously used by the men as distraction (“Zitz und Arsch” - how do we feel about the treatment of women in the novel?)
ellauri069.html on line 436: Thitshikov sanoo että liskovaltion ongelma on saada porukat kuolemaan sen puolesta. KILL! KILL! ei käy ennenkuin FUCK! FUCK!, muuten ei jää ketään jälelle. Six liskovaltion on saatava porukat uskomaan että KILL! KILL! edistää niiden FUCK! FUCK! senssejä. Minkä se tietysti tekikin vanhaan hyvään aikaan kuten esim. Valtaistuinpelissä. Riskit oli isoja, mut niin oli palkkiotkin laskettuna panotilaisuuxina.
ellauri069.html on line 457: A: I never thought I would live to see a time when Gravity’s Rainbow would be denigrated and dismissed for lacking sense. This book appeared when I was a freshman at university. It was immediately chosen as part of the reading list for a course in 20th century fiction in English and regarded as important, and it was expected that simple-minded undergraduates should be able to make a serious attempt to engage with the book using heart, faith, skill, and such intelligence as they possessed. As a result, I own a first edition. ;)
ellauri069.html on line 566: Nipistyxen äiskä on varmaan ollut perheen toimari ja tärkein ihminen pikku Tompan elämässä. Se muistaa vielä miten äiskä tapas luetella nuoruutensa saippuaoopperoita. Sen äiskä voitti varmaan äiskäkilpailun lopetettuaan Nipsun seurustelut sopimattomien neitokaisten kaa, ja yllätettyään Nipsun runkkaamasta äiskän hansikkaaseen. Pynchon wikin father item vahvistaa otaxumaa, että Tom oli/on oidipaalinen mammanpoika. Paljon puhetta parrisidistä.
ellauri069.html on line 580: Stella Dallas is a 1937 American drama film based on the 1923 Olive Higgins Prouty novel of the same name. Stella Martin, the daughter of a mill worker, Charlie, in a post-World War I Massachusetts factory town, is determined to better herself. She sets her sights on mill executive Stephen Dallas and catches him at an emotionally vulnerable time. Stephen's father killed himself after losing his fortune. Penniless, Stephen disappeared from high society, intending to marry his fiancée, Helen Morrison, once he was financially able to support her. However, just as he reaches his goal, he reads in the newspaper the announcement of her wedding. So he marries Stella.
ellauri069.html on line 582: A year later, their daughter, Laurel, is born. To Stella's great surprise, she discovers she has a strong maternal instinct. Even when she is out dancing and partying, she cannot help but think about her child. As Laurel grows up, Stella's ambition and scheming to rise socially is redirected to her daughter.
ellauri069.html on line 696: Crackerjack is a 1938 British comedy crime film directed by Albert de Courville and starring Tom Walls, Lilli Palmer and Noel Madison. It was made at Pinewood Studios with sets designed by Walter Murton. The film was released in the U.S. as Man With 100 Faces. Plot:
ellauri069.html on line 699: Astro city list of superheroes: Crackerjack (featured) - An egocentric and reckless blowhard with amazing agility and a stiff weapon. Active since 1991. he reflects the disconnect that frequently existed between superheroes' sterling public personas and unappealing private behavior. Possessing no super-powers, he is dedicated to his superhero career to the point of obsession, to the extent of refusing to allow increasing human limitations to curtail his activities.
ellauri069.html on line 750: Tässä kohtaa suomenkielinen wikisivu katkeaa, joten täytyy kääntää loppupää omin sanoin suomexi. Matkalla keltaista tiilitietä alas Dorothy ottaa osaa bankettiin jonka järkkää maiskiainen nimeltä Boq. Seuraavana päivänä D. vapauttaa Varixenpelätin (h.k.) (TW: trigger warning) paalusta jossa se roikkuuu, laittaa öljyä kannusta Tölkki Puumiehen ruosteisiin jointteihin, ja tapaa Pelkurimaisen Leijonan. Varixenpelätin tahtoo aivot, Tölkki Puumies tahtoo sydämmen, ja Leijona haluu cojones, joten D. rohkaisee niitä matkaamaan kanssaan ja Toton kanssa Smaragdistadiin pyytämään apuaa Welholta. Useiden seikkailujen kuluttua matkalaiset saapuvat Smaragdistadiin ja tapaavat portinvartijan (Guardian!) joka pyytää heitä käyttämään vihreäxi värjättyjä rillejä jotta niiden silmät ei häikäistyisi stadin loistosta. Jokainen kuzutaan Wizardin pakeille. Hän ilmestyy Dorothylle jättipäänä, Varixenpelätille hemaisevana leidinä, Tölkki Puumiehelle hirveänä petona, ja Leijonalle tulipallona. Hän lupaa silti auttaa heitä kaikkia jos ne tappavat Lännen ilkeän noidan, joka hallizee Kullimaata. Guardian varoittaa heitä että kukaan ei ole koskaan voittanut noitaa.
ellauri069.html on line 754: Noita menestyxekkäästi petkuttaa Dorothyn ulos toisesta hopeakengästä. Suuttuneena, D. heittää sangon vettä noidan päälle ja on shokeerattu nähdessään noidan sulavan. Kullit iloizevat päästessään ulos sepaluxesta ja auttavat täyttämään Varixenpelättimen oljilla ja suoristamaan Tölkki Puumiehen pellit. Ne pyytävät Tölkki Puumiestä rupeamaan niiden päälliköxi, mihin hän suostuu autettuaan Dorothya palaamaan Kansaxeen. Dorothy löytää noidan Kultaisen Lippixen ja kuzuu Siipiapinat kantamaan hänet ja hänen ystävänsä takaisin Smaragdistadiin. Siipiapinoiden kuningas kertoo kuinka hän ja hänen yhtyeensä on sidottu taialla lippixeen lumoojatar Gayeletten toimesta Pohjoisesta, ja että Dorothy voi käyttää sitä niiden kuzumiseen 2 lisäkertaa.
ellauri069.html on line 758: Dorothy kuzuu Siipiapinat ja käskee niitä kantamaan hänet ja Toton kotiin, mutta ne selittävät etteivät ne pysty ylittämään Ozia ympäröivää autiomaata. Wihreäwiixiset Sotilaat informoivat Dorothya että Glinda, Etelän hyvä noita voi kyetä auttamaan heitä palaamaan kotiin, joten matkustajat lähtevät matkoihinsa kuikkimaan Glindan linnaa Nelitahokkaiden maassa. Matkalla Leijona tappaa jättihämähäkin joka terrorisoi eläimiä eräässä mezässä. Ne pyytävät häntä rupeamaan kuninkaaxeen, minkä hän suostuu tekemään autettuaan Dorothya palaamaan Kansaxeen. Dorothy kuzuu Siipiapinat 3. kerran lennättämään heidät mäen yli Glindan linnaan. Glinda tervehtii heitä ja paljastaa, että Dorothyn hopeakengät voivat viedä hänet minne hän haluaa mennä. (Eli siipiapinat oli ihan tyhjän pantteja. Hemmetti.) Hän syleilee ystäviään, jotka kaikki palautetaan omiin kuningaskuntiinsa Glindan kolmella Kultaisen Lippalakin käytöllä: Varixenpelätin Smaragdistadiin, Tölkki Puumies Kullimaahan, ja leijona mezään; minkä jälkeen lippis annetaan Siipiapinoiden kuninkaalle, vapauttaen hänet ja hänen yhtyeensä. Dorothy ottaaa Toton käsivarsilleen, kalauttaa kantapäänsä yhteen 3x, ja toivoo palaavansa kotiin (siis Kansaxeen). Välittömästi, hän alkaa pyöriä ilman läpitte ja rullata Kansaxen preerian ruoholla, maalaistaloon asti, vaikka hopeakengät putoavat hänen jaloistaan matkalla ja hukkuvat Tappavaan Autiomaahan. Hän juoxee täti Emin luo, sanoen "Olen niin iloinen että oon taas kotona (Kansaxessa)."
ellauri070.html on line 24:

Demokratian painajainen

display:none">Jyrähtelyä


ellauri070.html on line 124: Brasilian lehdistö ilkkuu vahingoniloisena: Pohjois-Amerikan Yhdysvallat on vajonnut Etelä-Amerikan tasolle. Tervetuloa vaan banaanivaltioiden liittoon! Kuu keltainen kuin banaani loistaa yllä pienen kaislamajani.
ellauri070.html on line 315: Skippy is an American comic strip written and drawn by Percy Crosby that was published from 1923 to 1945. A highly popular, acclaimed and influential feature about rambunctious fifth-grader Skippy Skinner, his friends and his enemies, it was adapted into movies, a novel and a radio show. It was commemorated on a 1997 U.S. Postal Service stamp and was the basis for a wide range of merchandising—although perhaps the most well-known product bearing the Skippy name, Skippy peanut butter, used the name without Crosby´s authorization, leading to a protracted trademark conflict.
ellauri070.html on line 340: In Jewish Kabbalistic cosmology of Isaac Luria, the qlippot are metaphorical "shells" surrounding holiness. They are spiritual obstacles receiving their existence from God only in an external, rather than internal manner. Divinity in Judaism connotes revelation of God's true unity, while the shells conceal holiness, as a peel conceals the fruit within. They are therefore synonymous with idolatry, the root of impurity through ascribing false dualism in the Divine, and with the Sitra Achra (סטרא אחרא "Other Side"), the perceived realm opposite to holiness. They emerge in the descending seder hishtalshelus (Chain of Being) through Tzimtzum (contraction of the Divine Ohr), as part of the purpose of Creation. In this they also have beneficial properties, as peel protects the fruit, restraining the Divine flow from being dissipated. Kabbalah distinguishes between two realms in qlippot, the completely impure and the intermediate.
ellauri070.html on line 365: Hän oli yksi Brasilian ensimmäisistä samban supertähdistä ja näytteli Brasiliassa myös kuudessa elokuvassa. Kymmenen vuoden kuluttua hänet kutsuttiin esiintymään Broadwaylle New Yorkiin. Miranda saapui yhtyeensä (Bando da Lua) kanssa Yhdysvaltoihin 1939, ja hänestä tuli tähti 1940-luvun alussa. Nyttemmin Lua tunnetaan tekoälyn ohjelmointikielenä. Yhdysvaltojen hallitus vetisti hänen uraansa osana presidentti Franklin Rooseveltin ”Hyvä naapuri” -politiikkaa. Hän oli maan parhaiten ansaitseva taiteilija usean vuoden ajan 1940-luvulla, ja vuonna 1945 hän oli parhaiten ansaitseva nainen Yhdysvalloissa.
ellauri070.html on line 396: Anubis on varmaan anagrammi sanoista anus ja bi. Nipsun koodisanoma. We apologize for the incontinence.
ellauri070.html on line 411: taan diser akaan Thanatz iykme kataounaan salsta silin tään öiseen aikaan (Thanatz ei kykene kazomaan naista silmiim
ellauri070.html on line 447: Mutjos Hogan on Tyrone-Nipsun veli John, niin kuka sit on toi Jack, josta sen äiskä kirjoittaa huolissaan humalassa John FGK:lle? "Jack on hyvä poika. Minä oikeasti rakastan Jackia siinä missä Hogania ja Tyroneakin, ihan niinkuin omaa poikaani. Rakastan häntä jopa niin kuin en rakasta omia poikiani, hah-hah! (hän kähisee), mutta minähän olenkin ilkeä vanha akka, sen sinä tiedät. Minunlaisillani ei ole toivoa..." Onx Jack joku ottopoika, vaikka se neekeri? WW2 kaatuneiden listasta ei löydy ketään Pynchon nimistä, mut mitäs se nyt todistaa. Ota tästä nyt selvä. Mut muuten väite että Slothrop olis tähän mennessä jotenkin hajonnut on pelkkää hämäystä. tää luku on selvin kaikista ja kertoo Pynchonista eniten.
ellauri070.html on line 458: Carl Denham is a fictional character in the films King Kong and The Son of Kong (both released in 1933). Denham's function in the story is to initiate the action by bringing the characters to Skull Island, where they encounter the giant beast Kong. Denham then brings Kong to New York City to put him on display as entertainment, but he escapes and rampages through the city.
ellauri071.html on line 24:

Western RANGERS

display:none">Länsiviihdettä


ellauri071.html on line 101: He did not publicly acknowledge his homosexuality, but it was discussed candidly after his death by biographers including Graham Payn, his long-time partner, and in Coward's diaries and letters, published posthumously.
ellauri071.html on line 103: In 1918, Coward was conscripted into the Artists Rifles but was assessed as unfit for active service because of a tubercular tendency, and he was discharged on health grounds after nine months. At the outbreak of the Second World War Coward volunteered for war work, running the British propaganda office in Paris. He also worked with the Secret Service to persuade the American public and government to join the war.
ellauri071.html on line 109: His biggest failure in this period was the play Sirocco (1927), which concerns free love among the wealthy. It starred Ivor Novello, of whom Coward said, "the two most beautiful things in the world are Ivor's profile and my mind". Theatregoers hated the play, showing violent disapproval at the curtain calls and spitting at Coward as he left the theatre. Taisi olla downright homostelua.
ellauri071.html on line 130: Tälläsestä pilkanteosta Mikkihiiri merihädässä luultavasti suuttu sille. Mömmöt, homoilu, määrimiehet, sotahörhöily, kaikki ovat Mikistä pyhiä. Niissä kahdessa oli aivan liian paljon samaa, ja Noel tienasi ihan vitusti enempi hilloa. Ja kenties isi tykkäs Cowardista enemmän kuin Mikistä.
ellauri071.html on line 143: Craigin interpolaatioteoreemasta seuraa, että teoria p on ristiriidassa teorian q kanssa vain jos p:llä ja q:lla on yhteisiä termejä. Jos p ja q yhdistetään, niin ne eivät voi olla ristiriitaisia, elleivät ne liity toisiinsa jollain yhteisellä termillä t. Ne ovat muuten ikäänkuin pistevieraita. Ja jos p ei tiedä q:sta mitään, q ei ole osa p:n ulottuvilla olevaa kaikkea. Kummastakin näyttää kaikki riippuvan kaikesta, muttei sama kaikki. Ne olis vähän niinku monadeja. Idealisti se oli Leibnizkin.
ellauri071.html on line 206: Ingrid Bergman laulamassa ruozalaisen näköisenä jotain 1800-luvun Gilbert Sullilvan ajan polkkaviisua juottolassa jossa ei todellakaan noudateta turvavälejä. Sellaisia ne ruozalaiset ovat. Tässä yhteydessä Pynchon pääsee vittuilemaan jälleen äidistään Nallinesta. Tompasta on tullut kynitty albatrossi.
ellauri071.html on line 237: Tää Geeli kohta (s. 930) on olevinaan jonkun mielestä ihan avainta. Niiku että Pynchon siinä haaveilee jostain viherpiiperryxen ajan paratiisista jossa ei ollut meitä termiittiapinoita vielä. Mut on typerä ajatus että termiittiapinan tarkoitus olis jotenkin estää kuolemista. Päinvastoin, se edistää muun luonnon tuhoa täyttämällä joka paikan kopioilla izestään.
ellauri071.html on line 245: Kvaternionit ovat kompleksilukujen nelikomponenttinen laajennus, jossa yhden imaginääriakselin display: none;">playstyle i}">
ellauri071.html on line 248: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 252: {\displaystyle i}
ellauri071.html on line 254: sijaan on käytössä kolme ei-reaalista akselia display: none;">playstyle i}">
ellauri071.html on line 257: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 261: {\displaystyle i}
ellauri071.html on line 263: display: none;">playstyle j}">
ellauri071.html on line 266: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 270: {\displaystyle j}
ellauri071.html on line 272: ja display: none;">playstyle k}">
ellauri071.html on line 275: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 279: {\displaystyle k}
ellauri071.html on line 281: . Kvaternionit voidaan myös ymmärtää reaaliluvun ja kolmiulotteisen vektorin yhdistelmäksi. Kvaternio on muotoa display: none;">playstyle t+xi+yj+zk}">
ellauri071.html on line 284: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 297: {\displaystyle t+xi+yj+zk}
ellauri071.html on line 299: displaystyle t+xi+yj+zk}">, jossa display: none;">playstyle t}">
ellauri071.html on line 302: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 306: {\displaystyle t}
ellauri071.html on line 308: , display: none;">playstyle x}">
ellauri071.html on line 311: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 315: {\displaystyle x}
ellauri071.html on line 317: , display: none;">playstyle y}">
ellauri071.html on line 320: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 324: {\displaystyle y}
ellauri071.html on line 326: ja display: none;">playstyle z}">
ellauri071.html on line 329: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 333: {\displaystyle z}
ellauri071.html on line 335: ovat reaalilukuja ja display: none;">playstyle i}">
ellauri071.html on line 338: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 342: {\displaystyle i}
ellauri071.html on line 344: , display: none;">playstyle j}">
ellauri071.html on line 347: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 351: {\displaystyle j}
ellauri071.html on line 353: ja display: none;">playstyle k}">
ellauri071.html on line 356: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 360: {\displaystyle k}
ellauri071.html on line 364:

display: none;">playstyle i^{2}=j^{2}=k^{2}=ijk=-1\,}">
ellauri071.html on line 367: displaystyle="true">
ellauri071.html on line 398: {\displaystyle i^{2}=j^{2}=k^{2}=ijk=-1\,}
ellauri071.html on line 400: displaystyle i^{2}=j^{2}=k^{2}=ijk=-1\,}">
ellauri071.html on line 455: Ja lisää arkkeja kikkeleitä: Luonnonriistokeskus myönsi kahdet genosidiluvat 4 hengen susiperheiden ottamisexi hengiltä pohjoiskarjalassa ja pohjoispohjanmaalla. Tappavat kuin kiinalaiset koko suvun kerralla, etteivät jää pyörimään kostomielessä. Kuolemalla rangaistavaa häiriökäyttäytymistä oli toistuvat pihakäynnit ja koiravahingot. Suomen susikannalle 8/250 eli 3% kuolleisuus. Pandemia jää toisexi. Oisko aika kehittää ihmisrokote. Toivottavasti joku hätäpäissä kyhätyistä koronarokotteista on tepsivä. Taas ruiske punatautiin niinkun viime sodissa.
ellauri071.html on line 468: Pynchon sanoo olevansa sexuaalisesti rakastunut omaansa ja lajin kuolemaan. On se outo hyypiö. Varhaiset amerikkalaiset kuten Wilt Whatman oli omalla tavallaan kiehtova yhdistelmä karkeaa runoilijaa, rujoa näkijää ja ilmihomoa. Wuxtry! huusi John Workman lehtipoikana Punainen Sulka-sarjan rags to riches poikakirjassa. Nykyisissä lehdissä ei ole etusivun uutisia, vaan kokosivun mainos. Tää sixkun ei ole enää lehtipoikia. Hoblassa toisella sivulla on myös mainos ja muutama värikoodattu klikkiozikko. Niitä ei voi ikävä kyllä klikata, tai voi mutta mitään ei tapahdu. On selattava asianomaiselle sivulle.
ellauri071.html on line 471: Around 1850, a British merchant service captain, Charles Noble, upon discovering that the stack of his ship´s galley was made of copper, ordered that it be kept bright. From then onwards the ship´s crew then started referring to the galley smokestack as the "Charlie Noble".
ellauri071.html on line 501: Kumariini on heterosyklinen yhdiste. Se on palavaa, huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan väritöntä, hiutalemaista ainetta, jolla on tunnusomainen miellyttävä tuoksu. Sen kemiallinen kaava on C9H6O2. Kumariinista käytetään myös nimityksiä 1,2-bentsopyroni ja 2H-1-bentsopyran-2-oni.
ellauri071.html on line 502: Kumariinia esiintyy erittäin monissa kasveissa ja niiden haihtuvissa öljyissä. Kumariinia sisältäviä kasveja ovat esimerkiksi kassiakaneli, tuoksusimake, liperi, tuoksumatara, veikselinkirsikka ja tonkapapu. Sitä kutsutaan myös tonkakamferiksi. Kanelissa kumariinia on yleensä 2–3 painopromillea, mutta enimmillään sitä voi olla jopa 6–7 promillea. Yhdistettä esiintyy myös kukkien tuoksuissa sekä semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.
ellauri071.html on line 527: Kabbala on joskus varhaiskeskiajalla kehitetty jutkumystiikka. Filosofisista koulukunnista eniten kabbalaan on vaikuttanut uusplatonismi. Näiden kahden opin kirjoituksia vertailtaessa ei voi olla huomaamatta niitä samankaltaisuuksia, jotka vallitsevat kummankin opin käsityksissä alkuykseydestä (Εν / כתר), siitä emanoituvasta ideoiden maailmasta (Νους / חכמה), joka toimii kaiken olevan pohjapiirustuksena ja kabbalassa varsinkin 'kirjoittamattomana Toorana', jolta Jumala kysyi neuvoa maailmaa luodessaan, sekä ideoiden maailmasta emanoituvasta sielujen tyyssijasta (Ψυχή / בינה). Juutalaisista neoplatonisteista varhaisiin kabbalisteihin ovat vaikuttaneet ainakin Šalomo Ibn Gabirol (n. 1021–1058) sekä Barcelonassa syntynyt ja Narbonnessa kuollut Abraham bar Ḥijja (1070-1136/45), jonka ajatuksia on lainattu jopa sanatarkasti Bahirissa — vanhimmassa kabbalistisessa teoksessa (Gershom Scholem: Origins of the Kabbalah). Kabbalasta voimakkaasti vaikutteita saaneista suuntauksista mainittakoon šabbateismi sekä itä-eurooppalainen hasidismi.
ellauri071.html on line 529: Sefirot (hepr. ‏סְפִירוֹת‎, yks. סְפִירָה, sefira) on osa elämän puuta juutalaisessa mystiikassa eli kabbalassa. Elämän puu on eräänlainen kosmologia, tapa jäsentää maailmankaikkeutta. Sitä käytetään Jumalan ja luomisen ymmärtämiseen. Elämän puu koostuu kymmenestä sefirasta, jotka on yhdistetty 22 polulla. Näyttää joltain tyhmältä pelilaudalta. Jonkinlainen ihmishamo sekin on, huono kehonkuva.
ellauri071.html on line 585: Toi 'ekan Eevan' hahmo liittyi Lilithiin vasta keskiajalla. Se voi tulla Sumerien naarasvampyyreistä joiden nimi oli osuvasti 'Lillu' tai sitten baabelin sukkubeista nimeltä 'Lilli'. (Hehe, sehän on pikku-Matin Jillin lempinimiä. Se tarkoitti myös pissaa Pylkkästen lastenkielessä. Taisi tulla kiinankielestä.) Joku Ben Siira (c. 800s to 900s) yhdisti Lilithin sit tohon Eeva ykköseen. Ben Siiran aapiskirjassa Lilith oli Aatamin eka vaimo, mut ne riiteli yhtenään. Niil oli eri kanta sexiin: Aatami halus olla aina päälläpäin mut niin halus Lilithkin. Kun asiasta ei tullut sopua, Lilith päätti lentää tiehensä. Se lausui jumalan nimen turhaan (Jehovah! Jehovah! Jehovah! kuten kivitettävä mies Life of Brianissa) ja lensi ilmaan. Aatami jäi yxixensä yskiskelemään. Jumala lähetti 3 enkeliä hakemaan Lilithin takasin. Mut ei ne pydenneet. Sit tehtiin kompromissi: Lilith sai jäädä, ja se lupas jättää rauhaan vastasyntyneet joilla on noiden kolmen epäonnistuneen enkelin nimet kaulassa. Lilithille annettin lupa sairastuttaa poikavauvoja 8 päivän vanhoixi ja tyttövauvoja, no, sori vaan, 12 päivän ikään.
ellauri071.html on line 602: Poinzman saa kuin saakin ilmeisesti jälkipeleissä noobelin. Se puhuu steriilisti vaan Syystä ja Seurauxesta (h.k.) eikä Jumalasta (h.k.) - hänen mineraalikäytävänsä eivät hohtele. Nymphenburgin linnaan viitataan ja haahuilevaan filmiin Viime vuonna Marienbadissa. Sälää, sälää galore. Tässä vaiheessa nää "aliluvut" on jo aivan juosten kustuja.
ellauri071.html on line 606: Ilmeisesti tän loppuveivauxen ideana on, et Weissmanin viimeinen roketti osuukin Los Angelesiin. Kyydissä Nipsun hienoin avatar, läskiperseinen kissa Karvinen. Mikä toi on olevinaan: Luftklage klar? Ei se tarkoita midiä. Luftlage? Luftklappe? Höh. Jos se onkin Nipen nyrjähtänyt sanakirjakäännös: Klage <- charge -> Ladung s. 978. Tai size on joku hieno viittaus Reikärauta Rene Rilkeen.
ellauri071.html on line 608: Mixhän tää kullin purkautuminen siihen tai toiseen onkaloon on Nipsulle niin täynnä pyhiä merkityxiä? No kääntäen, ehkä se todistaa mihin asti pyhistelyllä pystyy pääsemään. Syvälle Anuxeen. (H.K.) En kyllä tajua miten kukaan voi kiihottua noin kovasti jostain roketista. Mut se on amerikkalaisilla ihan iholla. Mitä helvatin rakkautta se nyt on että lähettää katamiittinsa raketilla pelkälle menomatkalle kuin Laika-koiran? Nipsun pää vaatisi vakavaa remonttia. Mutta se lienee myöhäistä, äijä on jo 83. Joku roketti sais pudota se harvahapsiseen päähän.
ellauri071.html on line 637: ”Tuottavuusloikka. Dynaamiseen vaikutelmaan pyrkivä uudissana, jonka silkoisen kuoren takana ei ole mitään muuta kuin inhimillistä kärsimystä.”
ellauri071.html on line 645: Ja sekin on oikeaan osunut havainto, että Tompan sexillä ei ole tekemistä läheisyyden, rakkauden, lihan ilojen tai lisääntymisenkään kanssa. Se on vaan alistamista, alistumista, kuolemanpelkoa ja viettiä, izeen ja toisiin kohdistuvia fantasioja. Juurikin näin.
ellauri071.html on line 647: Mixi tälläinen romaani piti tehdä? Mixi? Mixi? No ei tää ole mikään sotaromaani. Nipsu ei ehtinyt sotaan mukaan, pikkupoikana luki sarjakuvalehdistä. Vyöhyke on jenkkilä. Dollarin irrotus kultakannasta 1971 alotti hullun tuhlauxen, Amerikka on ollut kaikki nämä vuodet aina jossain siirtomaasodassa ellei useammassa, globalisaatio vaani nurkan takana, ahnaat jenkit kähmi suuren isänmaallisen sodan jälkeen sulassa sovussa entisten nazi"vihollistensa" kamuina. Siinä se: ei ihmekään että ne on paranoideja. Hulluja nuo amerikkalaiset, ja hullut saivat ansionsa mukaisen kirjailijan, ja kirjan. Tiivistettynä: aivan paska tuli.
ellauri072.html on line 34:

Vastenmielisten miesten lyhyitä haastatteluja

display:none">Valivalia


ellauri072.html on line 47: Wallabyja näin yhdellä syrjäisellä tilalla jossain Queenslandissa. Ne oli söpöjä pikku kenguruja, liksom kosedjur. Ostin sieltä omaelämäkerrallisen kirjan jossa yx Australiaan mamuttanut hemmo kertoi miten se kaatoi Queenslandin viidakoissa kymmenittäin jättipuita. Raivas viidakosta puupeltoa. Wallabyt hyppi hädissään kuin kaniinit. Tänään syödään muuten jauhelihasta tehtyä mukailtua jänistä. Elleivät vieraat sitten jänistä.
ellauri072.html on line 54: Goodreadista löytyi seurraava luettelo izemurharouvista ja herroista. Huom. Benjamin, Hitler, Cato, Petronius ja Seneca teki vastentahtoisesti suikin pakotettuna. Ei lasketa. Koestler oli unkarilainen ex-commie takinkääntäjä siionistilänkkäri joka teki n:nnen vaimon kaa Klasu-Ebba tuplaseppukun. Lie ollut paska kirjailijakin. Suuri osa näistä on tuiki tuntemattomia. Varmaan jouti mennäkin. Bourdain oli tv-kokki joka hirtti izensä. Paloi joku keitos pohjaan kai. Kosinski oli ehkä huijari. Herrndorf on Wikipediassa tituleerattu vaan "tekijäxi" ja oli kuolemassa aivosyöpään muutenkin. Eli taulukkona näin:
ellauri072.html on line 132: Kleist (1777-1811) oli preussilainen aatelinen, sukuperinteisen isän pakottama upseerixi, mutta tunsi voimakasta mieltymystä filosofiaan, matematiikkaan sekä luonnontieteisiin, joita hän alkoi opiskella erottuaan armeijasta vastoin kunkun tahtoa 1799. Kleist oli mieleltään helposti synkkyyteen vajoava. Hänen mieliajatuksensa oli Immanuel Kantin filosofiasta ”tieto on turhaa ja toiveet turhia”. Ranskassa hän yritti pestautua Napoleonin armeijaan, mutta hänen palautettiin takaisin Saksaan liian sekavana. Saksassa Kleist avusti äärikonservatiivista lehdistöä, mutta ei löytänyt politiikasta kutsumusta. Pettyneenä hän vetäytyi yhä enemmän omiin oloihinsa. Vaikka ruma heppuli, se oli eloisa, ja sille oli kyllä monta naista tarjolla, mutta se saattoi olla vähän kallellaan miehiin päin, ainakin sen mielinaiset oli miesmäinen siskopuoli Ulrike ja pullantuoxuinen sister-in-law Marie ja ehkä jotain muita milfejä. On epäselvää vetikö se koskaan paizi kätöseen. Viimetteexi 34v Kleist tutustui parantumattomasti sairaaseen rva Henriette "Jette" Vogeliin. Vogelilla taisi olla kohtusyöpä. Kumppanuxet teki Wannenseellä izemurhapaktin. Kleist ampui ensin naista rintaan ja sitten itseänsä päähän 21. marraskuuta 1811. Kleistinkin ruukku meni halki. Crackpot kuten bändärinsä Aarne Kinnunen. Sitä 6v vanhempi Rahel Varnhagen piti sille kauniin muistopuheen.
ellauri072.html on line 139: Thomas Mann oli siitä innostunut, sanoi sitä ihan hulluxi. (Nää sisäpiirin tiedot tulee ro-ro-ro kustantamon takakannettomasta pokkarista Rowohlts indiskrete Liste, joka löytyi kirjastomme poistohyllystä.) Sellainen siis oli Bernd von Kleist.
ellauri072.html on line 155: Akutagawa syntyi Tokiossa maitomiehen poikana. Hän sai lisänimen Ryūnosuke, ”Lohikäärmeen poika”, koska hänen sanottiin syntyneen lohikäärmeen vuonna 1892, lohikäärmeen kuussa, lohikäärmeen päivänä lohikäärmeen tuntina. Asiasta ei kuitenkaan ole varmuutta, sillä tallessa ei ole syntymätodistusta, josta Akutagawan tarkka syntymäaika ilmenisi. Hän kasvoi enonsa perheessä ja sai siksi äitinsä tyttönimen Akutagawa. Eliskä siis maitomies käväistessään enolassa täytteli muutakin kuin pulloja.
ellauri072.html on line 206: What has gone mainly unnoticed in the various discussions of the problem is something that has puzzled me for some time. Why does Dante treat the homosexual Florentines in Inf. 16 with greater respect than any other infernal figures except those in Limbo? I do not have an answer to that question, but would like to bring it forward. Let me begin with Purg. 26. We have probably not been surprised enough at Dante's insistence that roughly half of those who sinned in lust, repented, and were saved (and are now on their way to that salvation) were homosexual. It would have been easy for him to have left the homosexuals out of Purgatory, and it is hard to imagine an early (or a later) commentator who would have objected to the omission, especially since, in Hell, homosexuality is treated, not as a sin of the flesh, but as one of violence against nature. However, for a unique instance of a commentator who is aware of Dante's unusual gesture see Trifon Gabriele on Inf. 15.46: "Non e' dubbio che 'l Poeta vuol applaudere a questo vitio quanto egli puo'. Puopa hyvinkin. Ecco, gli fa parlare di belle cose e gli fa tutti grand'uomini nelle lettere e nell'arme e nella religione, e finalmente non e' peccato ne l'Inferno o Purgatorio che egli men danni con le parole sue che questo; anzi lo polisce quanto puo' con suoi versi".
ellauri072.html on line 210: Dante's answer to their expressed fear that their living fellow-citizen will despise them for being tortured here (28-29) is intense and affectionate: "Non dispetto, ma doglia / la vostra condizion dentro mi fisse, / tanta che tardi tutta si dispoglia...," when he learned from Virgil that men such as they were coming.
ellauri072.html on line 343: Se vähän panee huolestuttamaan, että yhdessä jalkanuotissa Wallu yrittää omien sanojensa mukaan välittää jotain "erikoista irvokkuuden/lunastuxen sekaista ahdistusta". Lunastus on yx ällösanoista, ikävää kaupallista jeesustelua. Kaxinkertaista kirjanpitoa.
ellauri072.html on line 374: Lars varnar om konspirationsteorier som holokaust och holodomor. Hans källor är sionistisk professor Timothy Snyder (Admiral Schneider! Jawoll! Klack (ouch)!) och homofil russofob judisk reporter Masha Gessen som ser ut som en AIDS patient. Masha är obinärisk och titulerar alla They. Det låter ju konspirationsteoretiskt som fan.
ellauri072.html on line 434: Oikeiston on perinteisesti nähty kannattaneen konservatismia ja vasemmiston jyrkkiä yhteiskunnallisia uudistuksia, mahdollisesti myös liberalismia.
ellauri072.html on line 443: Hallizijan tarkoitus on pitää hopeaselät pois toistensa turkista ja toimia vähäosaisten roolimallina. Vaalien tarkoitus on vaihtaa miehitystä määrävälein ja kammeta vanhat kannot ulos. Samaa tarkoitusta palvelevat organisaatiouudistuxet.
ellauri072.html on line 447: Esim Navalnyi ja Putin on aika samantyyppisiä roistoja, Alexei vaan uudempaa kaliiperia. Putin on vanhan neuvostokoulun miehiä, Navalnyi Mikko Alapuron ikäinen uusporvarillinen villin idän kaveri. Alexei on polittisesti Trumpin tyyppiä, kiero bisnesmies ja talousliberaali persu. Sitä kannattaa pääkaupunkien hipsterit, talousnousukkaat ja muslimifoobikot. Ei ihme että lännen globalisaation peukuttajat tukee sitä. Eine sitä ihan täysillä uskalla hehkuttaa kun se on niin arvaamaton kaveri. Jos se pääsee vallankahvaan siitä voikin tulla Putin kakkonen. Esim Ukrainan suhteen se ajaa yhdistymistä takas äiti Venäjään. Se ei olis wannabe länsikräkkääjille yhtään mieleen. Kiperähkö pähkinä.
ellauri072.html on line 461: Eli mä en tunnista samaa vikaa itsessäni. Mitä sekin todistaa. Ei mitään.
ellauri072.html on line 473: Dennis Gabor (unk. Dénes Gábor; 5. kesäkuuta 1900 Budapest, Itävalta-Unkari – 8. helmikuuta 1979 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli unkarilais-juutalainen nobelsähköinsinööri, joka keksi hologrammit.
ellauri072.html on line 477: What will happen when the age-old economy of scarcity gives way to the Age of Leisure? Professor Gabor, who won the 1971 Nobel Prize for physics offers a futuristic projection based on a static population and GNP, "classless, democratic, and uniformly rich." Fearful that total secruity "will create unbearable boredom and bring out the worst in Irrational Man," Gabor is anxious to retain "effort," "hardship," and the Protestant Ethic -- lest society dissolve in an orgy of anti-social, hedonistic nihilism (viz. the current drug explosion and the spoiled-brat students). To avoid such evils Gabor proposes that work and its attendant moral uplift be divorced from production and the service sector of the economy be vastly enlarged. But this is only the beginning -- enthusiastic about Social Engineering Gabor suggests using it to weed out potential misfits, trouble-makers and "power addicts"; supplementing I.Q. tests with E.Q. (Ethical Quotient) measurements; and modeling elementary and secondary education on the 19th century British public school which knew so well how to inculcate good citizenship, intellectual excellence and pride in achievement. The Third World, still wrestling with pre-industrial material want, is ignored -- since we can't afford any more industrial pollution presumably they will just have to adjust to their misery. Gabor's assessment of "the Nature of Man" shows a woefully naive Anglo-American ethnocentricity and complete ignorance of anthropology and his vision of post-industrial utopia operating on the moral axioms of the 19th century is as elitist as it is improbable.
ellauri072.html on line 487: It is highly likely that while reading “Every Love Story Is a Ghost Story,” D. T. Max’s biography of David Foster Wallace, you will experience both of the following emotions. The one is that you find it painful, to read about someone in chronic severe emotional distress. The other emotion is that you just don’t find Wallace all that nice.
ellauri072.html on line 520: The externals of Wallace’s life are not too distinctive. He was a smart kid raised in a middle-class family in Urbana, Ill.; his mother was an English teacher and his father a professor of philosophy. Wallace attended Amherst, where he first had trouble fitting in and then found a niche where he fit in very well. He had some intense and dramatic long-term relationships with women and also his share of brief sexual encounters, and he eventually had what is said to have been a loving and grounded marriage. It is his internal agitations, not his circumstances, that were extreme.
ellauri072.html on line 553: Because, in their attentiveness to one another, and to literature, they are, even in their bizarre, distorted-by-self ways, generating niceness and even, in important ways, being nice to one another. The fuel may be toxic, but the engine converts it.
ellauri072.html on line 558: It’s not unlike the way Wallace turned a major problem with distraction — you will be amazed by his television watching — into an ability to follow out a thought or topic farther than almost anyone else.
ellauri072.html on line 566: Let’s disagree. Wallace’s writing is not as difficult to read as it is famed to be, nor as pandering to entertain as he worried it was. Wallace writes in grammatically correct sentences; he tells jokes; and his work, if you are wired a certain way, will affect you emotionally.
ellauri072.html on line 575: — oh yeah, that’s the other thing, people dismiss (or admire) Wallace’s work as “cool”.
ellauri072.html on line 592: Depend is a brand of absorbent, disposable underwear and undergarments for people with urinary or fecal incontinence. It is a Kimberly-Clark brand, and positions its products as an alternative to typical adult diapers. Depend is the dominant brand of disposable incontinence garments in the United States with a 49.4 share of the market.
ellauri072.html on line 595: Kimberly-Clark has been making Huggies disposable diapers for infants since 1978. In 1984, the Depend products for adults were introduced, pioneering the retail incontinence category in the United States.
ellauri073.html on line 27:

Emmä tiedä, hähähä!

display:none">Vulgääriä


ellauri073.html on line 91: Kauko Röyhkä on rooli, jonka hän kehitti 1970-luvulla Lou Reedin Berlin-levyn innoittamana. ”Sillä levyllä tyyppi hakkaa vaimoaan eikä piittaa äidistä, jolta viedään lapset pois.”
ellauri073.html on line 254: Hahaha look at you you fat fuck. You choose to spend your time bashing a man who has been dead for a decade, and there's no real reason for it other than the obvious jealousy that consumes you as an ugly person, inside and out. You break your criticism down into two distinctions: Foster's writing and his character. First, on your criticism of his character, I will say that it is entirely ironic that you choose to do so, considering that in your mediocre (that's right buddy your disgustingly fat ass as it is right now is entirely more mediocre than most unmistakably mediocre things, including (but not limited to) the entire Oakland Athletics organization) life your accomplishments include being - and here I'm just being honest with you, and it's possible that you may have heard this already in your pathetic, insufferable life but just hear me out -- LITERALLY THE FATTEST, BALDEST, AND JUST FLAT OUT UGLIEST PIECE OF SHIT PERSON I HAVE EVER SEEN. (For more on that here's a link to a picture I found of Matt online during a quick goggle search: https://www.google.com/sear....
ellauri073.html on line 258: Really, I would have expected one of the first pictures I saw of Matt Fartey to be one of professional caliber, but interestingly enough the first thing that came up when I searched his name was that picture -- a picture so startling in all that it conveys that it was almost too much for me to witness its allure and then continue along on this tirade; luckily I am a man of strong willpower, and so I was able to continue writing after seeing that picture without shooting myself in the head.) Anyways where was I...oh that's right! Matt Fartey's "accomplishments" and character! Well ladies and gents, he runs a fucking hate blog. Enough said. I doubt he even earns much from it too, though he obviously earns enough to afford an adequate amount of fast food meals that will surely keep his little hate-filled body going until the age of 47, where he will surely die of a collapsed lung or heart attack. When they find his body he will be mistaken for Matt FOLEY, which will obviously be a total disparagement on the late Chris Farley. If you know, you know.
ellauri073.html on line 262: Foley is disheveled, sweaty, obese, clumsy and unstylish. He exhibits poor social skills, frequently loses his temper, often disparages and insults his audience, and wallows in cynicism and self-pity about his own poor life choices, to which he often makes reference. Foley's trademark line is warning his audience that they could end up like himself: "35 years old, eating a steady diet of government cheese, thrice divorced, and living in a van down by the river!" In most sketches, whenever a member of his audience mentions a personal accomplishment, Foley responds with mockery: "Well, la-dee-frickin-da!", "Whoop-dee-frickin-doo!", or a similarly dismissive remark. The usual outfit of choice for Foley is a too-small blue-and-white plaid sport coat, a too-big white dress shirt, a solid green necktie, black horn-rimmed glasses, ill-fitting khakis which he is continually pulling up, a wristwatch, penny loafers, and slicked-down blond hair. In a prison sketch, he dons blue jeans and a denim shirt with the inmate number "3307" while retaining his watch, glasses and a crucifix necklace (he also mentions a "homemade tattoo of a van down by the river"). While working as a mall Santa in another sketch, he wears a stereotypical Santa outfit, complete with black snow boots.
ellauri073.html on line 275: Quickly on your attacks on Wallace's writing style, I will mention that -- contrary to your rather baffling notions -- people did enjoy Infinite Jest and other works of his. They will continue to do so for decades. Listen Fartey: his work will live on. People recognize great writing wherever it materializes. Forget your distaste of footnotes, or your struggle in understanding the themes and ideals his work encompasses. His audience is clearly beyond you, so try to see that not everyone feels the same as you. You don't have to like his writing, but when you detract from it it makes it even more apparent that you are the lesser man. Your comments on Foster's writing ability led me to some of your other articles, and to be completely honest, it wasn't all bad. I genuinely enjoyed your "Fucking vs. Making Love" poetry bit, although it did seem like a cheap knockoff of Black Coffee Blues. Regardless, I can still acknowledge that the piece had its moments. However (and this is where I want you to pay attention you tub of lard), the piece can also be slammed in several areas. This is highly important, as we can see the parallels between this aspect of "Fucking vs. Making Love" and anything David Foster Wallace wrote. When it comes down to it, your writing can be criticized stylistically and formatically just like his can; the only difference is that there are few that actually give a shit about your writing, whereas Wallace's work is meaningful to the point where people have legitimate incentive to think critically about it. So defile it with your petty blog posts all you want, but at the end of the day you're the one who's only making yourself look bad, and as a heavily obese man based in Europe you are surely having few problems achieving this in the status quo, since Europeans are notably fatist.
ellauri073.html on line 357: Wallace's father said that David had suffered from major depressive disorder for more than 20 years and that antidepressant medication had allowed him to be productive. Wallace experienced severe side effects from the medication, and in June 2007, he stopped taking phenelzine, his primary antidepressant drug, on his doctor's advice. His depression recurred, and he tried other treatments, including electroconvulsive therapy. Eventually he went back on phenelzine but found it ineffective. On September 12, 2008, at age 46, Wallace wrote a private two-page suicide note to his wife, arranged part of the manuscript for The Pale King, and hanged himself from a rafter of his house.
ellauri073.html on line 372: Mennoniitat ovat saaneet nimensä liikkeen perustajasta, hollantilaisesta uskonpuhdistajasta Menno Simonsista, joka oli ennen vuonna 1536 tapahtunutta liittymistään anababtisteihin (sic) katolinen pappi. Hän opetti liikkeen jäseniä noin 25 vuotta ja vaikutti liikkeeseen huomattavasti kirjallisella toiminnallaan. Vuonna 1672 heidät tunnustettiin Alankomaissa virallisesti yhdyskunnaksi, joka sai vapaasti harjoittaa uskontoaan valtion suojeluksessa.
ellauri073.html on line 382: Uskovien kaste ymmärretään kolmiosaisena: kaste hengen kautta (sydämen sisäinen muutos), kaste veden kautta (julkinen osoitus todistajille), ja kaste veren kautta (marttyyrius ja asketismi tai tiukan itsensäkieltämisen harjoittaminen osoituksena henkilökohtaisesta ja erityisesti hengellisestä kurinalaisuudesta).


ellauri073.html on line 387: Konservatiivisimmat mennoniitat kuten staufferilaiset pukeutuvat yksinkertaisesti, suhtautuvat kielteisesti uuteen tekniikkaan ja pyrkivät eristäytymään ympäröivästä yhteiskunnasta omiksi maanviljely-yhteisöikseen. Esimerkiksi radiota ja televisiota ei hyväksytä ja autojen käyttöön saatetaan suhtautua kielteisesti, kuljetukseen saatetaan käyttää edelleen hevosta ja vaunuja. Vähemmän konservatiiviset suunnat eivät rajoita pukeutumista tai tekniikan käyttöä, ja uudistusmielisimmät hyväksyvät esimerkiksi homoseksuaaleja jäsenikseen. No jo menee modernixi. Junakin on kosheeria.
ellauri073.html on line 428: Kaxikymppisenä siitä tuli Taistelupuron adventistihoitolan presidentti ja lähti soveltamaan periaatteitaan potilasparkoihin. Niistä dieetti oli niin ikävystyttävä, että JH, sen vaimo Ella ja veli HK, joka oli 8v nuorempi, alkoivat kokeilla hiutaleiden tekoa. Ja nehän maistuivat! Kaveruxet möivät aluxi hiutaleitaan postimyynnissä entisille potilaille, mutta sitten mainostivat niitä lehdissä ja ilmoitustauluilla, mistä kilpailijat saivat vihiä ja tunkivat markkinoille kopioimaan Kelloggsien liikeideaa. Yx ex-potilas, CW Post teki Rypälemunkkeja granolakexeistä ja kahvinkorviketta nimeltä Postum matkien röyhkeästi Kelloggsien tuotetta. Se menestyi niin hyvin, että 1900 Postin Postum Hiutale Yhtiö teki jo $3M vuositulosta. Kelloggseja harmitti.
ellauri073.html on line 440: Sasha Chapin, joka kirjoittaa tätä juttua Wallusta tuntuu olevan sivistymätön ääliö, vaikka ashkenaazijutku onkin. Mulle, joka olen oikeasti puolisivistynyt, oli Sashan Wallulta poimimassa esimerkkilauseessa outo vaan diagnate, joka luultavasti on painovirhe pro diagonate, kerta puheena on Cantor diagonaalitodistuxineen. Infoliating tarkoittaa varmaan että mahdollisuuxien kirjo tarkentuu sisäänpäin kuin Mandelbrotin avaruus nollasummapelinä eikä leviä ulospäin winwin-kasvuäjähdyxenä.
ellauri073.html on line 452: Contact me for any reason sasha@imsashachapin.com. Also, look at my Twitter if you please, and join my Substack regardless of your disposition.
ellauri073.html on line 458: Me Naiset kertovat: "Jippu" eli musiikkievankelista, sentilleen mun pituinen turkulainen Mari-Tuuli Elorinne on laihtunut 20 kiloa eli 97 kilosta 77 kiloon. Vielä voisi laihtua 5 kiloa mutta olen päättänyt että tämä riittää. Metri-Tuuli on alkoholistikodista ja sokeriaddikti. Siltä meni parhaimmillaan päivässä litra jäzkiä ja kiloittain mässyä. Tuli avioero. Metri-Tuuli alkoi liikkua addiktiivisesti ja kävi lenkillä hakkaamassa lapsuudenkodin seiniä nyrkillä. Kiltin läski-Tuulin sisältä on kuoriutunut kova jätkä. Sen sexuaalinen kehitys on kesken. Vähän pelottaa. Mitähän uskonnolliset piirit ajattelee mun muutoxesta.
ellauri073.html on line 529: Olof Beckin ilmeisesti sairaalloiselta M-alkuiselta vaimolta (Marita se kai oli, pohjoisesta jostakin, ehkä Haparandasta) oli tullut joulukortti yliopistolle noin 35 vuoden tauon jälkeen. Ne oli meidän tuttuja Stanfordissa postdokkiaikana.
ellauri073.html on line 564: Uskoisitko, että 5g-verkot edesauttavat koronaviruksen leviämistä? Usko pois! 5g-verkko edistää flashmob-tyyppisiä kokoontumisia missä jengi heiluu ahtaissa tiloissa kuin lauma myyriäisiä ilman kumisuojaimia.
ellauri074.html on line 29:

DON'T WORRY!

display:none">Vetolaastareita


ellauri074.html on line 104: No toisaalta, onhan paskantaminenkin ja pano joka kerta samaa ja silti erilaista ja aina viihdyttävää. Mulle riittää ne, ja syöminen, ym muut syklisesti toistuvat eläimelliset elintoiminnot. Plus paasaus. Onhan siinäkin toki toisto tyylikeinona, kuten on näiden puolentoistatuhannen paasauxen kuluessa käynyt selväxi. Touché, jotkut tykkää tyttärestä ja jotkut äidistä.
ellauri074.html on line 234: If you are interested in personal development or self-help you have heard of Tony Robbins. The self-made peak performance coach has been helping individuals become the best versions of themselves since the early 1980s. He has grown in popularity over his career through books, seminars, infomercials, and podcasts. All of these accomplishments have led Tony Robbins to have a net worth of $500 million dollars in 2021. In this post, we will discuss how Robbins has amassed his wealth and how you can do the same.
ellauri074.html on line 282: Juuzhiin muuten kosiskeli 1946 protokommunisteja saadaxeen jonkun diplomaattiduunin Bukarestista. Protokommunistit eivät lämmeneet oikeistoliberaalista, potkivat sen pois lehdestä. Ionescu lähti pettyneenä hurraamaan Solzhenizyniä, Buninia sun muita oikisdissidenttejä. Cioran ja Eliade oli rautakaartin symppareita. Hitler ei pitänyt rautakaartista, ne oli arvaamattomia irtokanuunoita.
ellauri074.html on line 296: Cioran julkaisi ensimmäisen teoksensa Pe culmile disperării ('Epätoivon huipulla') 22-vuotiaana vuonna 1934. Teos sai Romaniassa innostuneen vastaanoton, ja Ciorania alettiin nuoresta iästään huolimatta pitää yhtenä tärkeimmistä romanialaisista kirjailijoista. Myös Cartea amăgirilor (”Harhojen kirja”, 1935), Schimbarea la față a României ('Romanian kirkastus', 1936) ja Lacrimi și Sfinți ('Kyyneleitä ja pyhimyksiä', 1937) julkaistiin Romaniassa. Viimeinen kirja aiheutti Romaniassa skandaalin.
ellauri074.html on line 308: Antiikin filosofeista Ciorania kiehtoivat skeptikot ja kyynikot, erityisesti Diogenes Sinopelainen. Kaunokirjallisista teksteistä Cioran luki varsinkin Fjodor Dostojevskia ja Marcel Proustia sekä elämäkertoja. Pyhimyselämäkerrat ja mystikkofilosofit (varsinkin Pyhän Teresa Ávilalaisen tuotanto) olivat Cioranille erityisen rakkaita ja vaikuttivat merkittävästi hänen omiin teksteihinsä, varsinkin mystiseen käsitykseen ikävän luonteesta Cioran suhtautui historiaan intohimoisesti ja oli erityisen perehtynyt rappiokausien kirjailijoihin ja rappion teoreetikkoihin, kuten Oswald Spengleriin, jonka gnostilainen näkökulma ihmiskunnan kohtaloon ja sivilisaatioon vaikutti voimakkaasti Cioranin poliittiseen filosofiaan. Cioranin mukaan ihminen on voinut vastustaa rappiota niin kauan, kuin hän on pysynyt yhteydessä lähtökohtiinsa eikä ole irrottanut itseään omasta itsestään ja on ollut tekemättä mitään. Nyt ihmiskunta on matkalla kohti omaa tuhoaan, koska se on tehnyt itsestään objektin ja analysoi itseään loputtomiin. Cioran halveksi edistyksen ajatusta ja kuvitelmaa, että historia kuljettaisi ihmiskuntaa kohti suurempaa täydellisyyttä; siten Cioran myös vieroksui Hegeliä. Cioran oli tutustunut myös buddhalaiseen filosofiaan. Cioran tunsi suurta läheisyyttä Venäjää ja Espanjaa kohtaan, koska molemmat kansakunnat ovat menettäneet muinaisen mahtinsa ja koska uskonnollisella hurmoksella ja sen vastapainolla ateismilla on molemmissa maissa ollut niin suuri merkitys.
ellauri074.html on line 328: Cioranin tekstejä niin usein luonnehtiva lohduttomuus liittyy mahdottomuuteen ymmärtää maailmaa ja ihmistä, toisaalta myös maailman ja ihmiskunnan liiankin selkeäjärkiseen ymmärtämiseen. Ihmiskunta jakaantuukin karkeasti niihin, jotka ovat ymmärtäneet, ja niihin, jotka eivät ole ymmärtäneet. Selkeäjärkisyyttä ja jatkuvaa kieltäymystä Cioran pakenee estetiikkaan ja onkin selkeästi Friedrich Nietzschen linjoilla sikäli, että elämä on ymmärrettävissä lähinnä esteettisenä ilmiönä. Proosassaan ja aforismeissaan Cioran osoittaa elinvoimaansa ja etääntyy tekstissään ideoista eksyttäen lukijansa tai pikemminkin pakottaen tämän olemaan ymmärtämättä kaikkea. Kirjoittaminen on taakan ravistamista harteilta, sisäinen pakko ja lääke itsemurhaa vastaan. Cioran itse ei pidäkään kirjojaan masentavina. Cioranin proosa on lyyristä ja lähentelee usein runoudelle tavanomaisia ilmaisukeinoja. Proosaruno toimiikin yhtäältä keinona ilmaista ajatuksia, toisaalta väliaikaisena lääkkeenä liiallista ymmärtämistä vastaan, sillä runouden ei tarvitse todistaa mitään, niin kuin elämänkään ei tarvitse todistaa mitään. Runous on kaikista tekstilajeista ylivertaisin. Teksteissään Cioran hakee myös vilpittömyyttä ja pyrkii sovittamaan yhteen tekstinsä ja oman elämänsä ja elämään tekstiensä mukaisesti. Toisaalta hän halusi säilyttää salaisuutena yksityiselämänsä, joka oli hänen olemassaolonsa onnellinen ja optimistinen osa – onni ei hänen mielestään kuulunut kirjoihin.
ellauri074.html on line 356: Quand je me rase, me disait un demi-fou, qui, sinon Dieu, m'empêche de me couper la gorge ? -La foi ne serait, en somme, qu'un artifice de l'instinct de conservation.
ellauri074.html on line 431: Nuorukaisena Saku heitti kipan ja jiddischin nurkkaan ja rupesi trotskylaisexi. Mieli muuttui kun holokaustin hirveydet alkoi selvitä (ja Sakun pankkitili lihoa). Heideggerin vanha hoito Hannah Arendt raportoi Eichmannin tuomiosta New Yorkeriin. (Sakulla oli tapana vittuilla Hannalle sen naziheilasta.) 60-luvulla Saku sai perheen holokaustikertomuxista Israelissa kääntymyxen takaisin isiensä helmoihin. Siitä tuli rahanahne misogyyni rasisti.
ellauri074.html on line 453: Nykyään Kazanin Jumalanäiti on Venäjällä suosittu häälahja. Ikoni yhdistetään usein venäläiseen nationalismiin . Tradition mukaan ikoni saapui Venäjälle Konstantinopolista 1400-luvun alussa. Tataarien piiritettyä ja poltettua Kazanin kaupungin vuonna 1438 se joutui kadoksiin, kunnes ikoni jälleen löytyi 1500-luvun jälkipuoliskolla. Matrona Onutshina -nimisen kymmenvuotiaan tytön kerrotaan löytäneen ikonin tulipalossa tuhoutuneen Kazanin kaupungin raunioista 8. heinäkuuta 1579. Ikonin olinpaikan oli hänelle kertonut Neitsyt Maria ilmestyksessä. Ikonia säilytettiin sen löytöpaikan päälle myöhemmin rakennetussa luostarissa. Kazanin Jumalanäidistä tehtiin useita kopioita, joita oli nähtävissä muun muassa Moskovan, Pietarin sekä Jaroslavin kaupungeissa.
ellauri074.html on line 462: Vuonna 2005 Vasili erehtyi allekirjoittamaan antisemiittisen kirjelmän «Письмо 5000». The Letter of 5000 (Russian: Письмо‌ 5000), also known as the Letter of only 500 or the Letter of just 19 Deputies (Russian: Письмо 19 депутатов), was an open letter signed by 5,000 Russians, most significantly politicians, aimed at the Prosecutor-General of Russia. The Letter of 5,000 included sharp criticisms of Jews, Jewish leaders, and Jewish organisations, as well as calling for the investigation of the Kitzur Shulchan Aruch as a violation of the Criminal Code of Russia. The letter, published on 21 March 2005, attracted significant discussion in Russian and international media due to its demands, which were widely considered to be antisemitic.
ellauri074.html on line 551: Jag mår dåligt för jag har trivts så mycket bättre med distans och att inte behöva vara runt människor hela tiden. Jag vill fortsätta jobba hemifrån och inte känna krav att hitta på saker och vara social hela tiden.
ellauri074.html on line 586: SYDNEY GOTTLIEB: Hej! Ok du kämpar med saker som många nog känner igen sig i. Ofta upplever jag att vi som människor bara vill att det onda ska försvinna, oavsett om det är ångest eller nedstämdhet eller äckliga grannar eller något annat. Detta leder till att vi söker efter den perfekta behandlingen som tar bort allt, vi söker svaren utanför oss själva, den där perfekta psykologen, den perfekta medicinen, träningen osv. Alla dessa delar kan vara viktiga men lösningen och makten att må bättre finns också inom dig. (Det här skitpratet heter positivt tänkande, och vi "motivational speakers" får oerhört bra betalt för det.) Jag gillar att arbeta med acceptans och med att ”släppa taget”, det betyder för mig att acceptera att man mår dåligt just nu och det är sjukt jobbigt, men att inte fly från det, just nu är det så här! Det är faktiskt skitfint och roligt när man riktigt tänker efter! Från en psykologs synpunkt iaf. Och med att släppa taget menar jag att det som plågar dig mest, vilka tankar eller minnen det än nu är, är inte hjälpsamma för dig. Genom att tänka att du släpper taget om det jobbiga kan du öka distansen mellan dig och tankarna. Du är inte dina tankar, minnen eller känslor, du står utanför dem. Du är i själva verket en stor skinnpåse av kött och vatten. Emil Cioran hade fel, det är inte förnedrande att medge det. Se dom som objekt på ett löpande band, du observerar dem utifrån, du är inte detsamma med dem. För att lyckas med detta behövs träning så klart men du kan starta nu, idag i denna sekund, lycka till min vän! Jag vet att det går, jag har själv inte tänkt på nåt utom pengar i åratal!
ellauri074.html on line 662: Wallace was deeply suspicious of the media infrastructure that was, when he died, still largely known as “the Net”—“I allow myself to Webulize only once a week now,” he once told a grad student—and he remarked to his wife, as they were moving computer equipment into their house, “thank God I wasn't raised in this era.” Having written his first big stories on a Smith Corona typewriter, Wallace disliked digital drafts and e-publishing in general. He took particular pleasure in the fact that his house in Indiana, the one recreated in The End of the Tour, had the elegantly atavistic address of “Rural Route 2.” He preferred to file his students’ work not on computers, but in a pink Care Bears folder.
ellauri074.html on line 669: A Tale of a Tub. Written for the Universal Improvement of Mankind. was the first major work written by Jonathan Swift, arguably his most difficult satire and perhaps his most masterly. William Wotton wrote that the Tale had made a game of "God and Religion, Truth and Moral Honesty, Learning and Industry" to show "at the bottom Jonathan´s contemptible Opinion of every Thing which is called Christianity." The work continued to be regarded as an attack on religion well into the nineteenth century. The overarching parody is of enthusiasm, pride, and credulity. It was widely misunderstood, especially by Queen Anne herself who purposely mistook its purpose for profanity. It effectively disbarred its author from proper preferment in the Church of England, but is considered one of Swift´s best allegories, even by himself.
ellauri077.html on line 28:

Telemakhrian yritelmä

display:none">Rappinkia


ellauri077.html on line 46: This article examines David Foster Wallace’s Infinite Jest alongside its eponymous film, arguing that they share a common purpose, but that the former succeeds where the latter fails. Coupled with a biographical and phenomenological analysis, the aim of this examination is to better understand Infinite Jest’s place in the cultural and literary movement away from post-modernism. Through the novel, Wallace seeks a cure for the postmodern malaise that is irony, which creates a distancing effect between author and reader. I argue that he collapses this distance by creating a conversation-like novel that uses sentimentality and endnotes to converse with a generation bombarded with easily consumable irony from television, advertisements, and even art. The results of this conversation are the curtailing of passive consumption of entertainment and the beginning of a new sincerity in literature, which allows for grand narratives without the unending cynicism of postmodernism.
ellauri077.html on line 71: Wallu oli iloinen ja hauska lapsi ja hyvä oppilas. Hän pelasi myös tennistä, osallistuen moniin paikallisiin turnauxiin. Mutta jossain kohtaa keskikoulua se alkoi kehittää ahdistushäiriötä ja ottaa huumeita. Siihen mennessä kun Wallu meni opistoon se oli täysin mömmöriippuvainen ja alkoi kärsiä masennuxesta. 2 lukukautta meni hukkaan siinä, mutta kohtausten välillä koulu meni hienosti. Sen eka romaani jukaistiin kun se oli vielä luovan kirjoittamisen opiskelija Arizonassa. Mutta tehdessään väitöskirjaa Harvardissa se romahti ja joutui viettämään jonkin aikaa pehmeiden kalterien takana. Se kirjoitti tietosanakirjaromaanin, 'Loppumaton läppä' pöpilästä päästyään.
ellauri077.html on line 82: Wallace oli vanhempi vanhempiensa 2 lapsesta. Sen sisko Amy Wallace-Havens on 2v sitä nuorempi. Wallu mielipuuhia oli Amyn kiusaaminen, ja se tiesi miten tehdä Amyn hysteerisexi. Paljon myöhemmin Amy mainizi rakastavasti että Wallu oli "hyväntahtoinen sadisti, jos sellainen voi olla".
ellauri077.html on line 84: Wallacen sisaruxet kasvoivat liberaalissa akateemisessa kodissa Urbaanassa, Illinoisissa. Niiden TV-aika oli rajoitettu 2h päivässä ja yhteen (1) Villin Lännen showhun viikossa. Kun Taavi valitti, isä käski kirjoittaa perheensisäisen muistion. Tästä alkoi Taavin kirjoittajan ura. Wallu oli kuin Calvinin ja Hobbesin Lassi, jota sen pitkät vanhemmat kohtelee sadistisesti. Sekään ei saa kazoa telkkaria tarpeexi.
ellauri077.html on line 86: Sen aikaiset kirjoituxet, jotka on nyt Texasin yliopiston Lunnaskeskuxessa, sisältävät kaxi "kiintoisaa" runoa sen äidistä. Myöhemmin hän siirtyi proosaan, ja kirjoitti fiktioita kuten ‘Ralf ja laillinen kilometritolppa’ oppikooulun viimeisellä luokalla.
ellauri077.html on line 109: Masisten välillä Wallun opinnot edistyivät mainiosti. Se kirjoitti esseen ‘Richard Taylorin fatalismi ja fyysisen modaliteetin semantiikka' filosofian sivulavina. (Hizi tääkin tulee lähelle mun omaa sivulavia, jossa tutkin samaa modaliteettia peliteorian käsitteistön avulla. Olen varma että mun analyyssi oli parempi.) Se sai siitä Gail Kennedyn muistopalkinnon. Vuonna 2011, lavi julkaistiin nimellä ‘Kohtalo, aika ja kieli: yritelmä vapaasta tahdosta'. Tää mun kyllä pitäs lukea!
ellauri077.html on line 125: Lokakuussa 1989, oltuaan McLeanissa kuukauden, Wallace sai siirron Granada Taloon, puolimatkan taloon Massachusettsissa, missä se pian huomasi olonsa paljon paremmaxi. Myöhemmin se kuvasi kokemuxiaan toipilaskodissa mainiosti myyneessä romaanissaan 'Loppumaton läppä'.
ellauri077.html on line 147: Cantor on nähtävästi jäänyt vaivaamaan Wallua kuin Jali Kullia. Auton penkin välistä se ezii jallua. Mutta ei löydä, lattialta löytyy ainoastaan mulkkuja. Äälettömästi mulkkuja. Vaikka Jali Kulli on viime aikoina yhdistetty kouluikäisiin tyttöihin, hän vakuuttaa ettei aio enää kouluun. City-lehden haastattelussa Jali Kulli vastaa mm. näin:
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 234: A theory developed by psychiatrist Elisabeth Kübler-Ross suggests that we go through five distinct stages of grief after the loss of a loved one: Denial, anger, bargaining, depression, and finally acceptance.
ellauri077.html on line 329: Another aspect that defined his thoughts was the concept that would later inspire the work of other great writers such as Kafka, Unamuno, or philosopher Ludwig Wittgenstein. We’re talking about "anxiety", the feeling that never disappears. This is because it also helps us become aware that there are more options in life, that we’re free to jump into the void or take a step back and seek other solutions, like happy homosexuality. There’s always an alternative to suffering, but suffering itself helps "it" grow.
ellauri077.html on line 344: Unamuno no fue protestante. Todos tenemos nuestras contradicciones, nuestros aciertos y errores, y Miguel de Unamuno los tuvo también. Por una parte fue un homófobo militante que animó a condenar a Oscar Wilde y otros escritores españoles homosexuales a trabajos forzados, palabras suyas son: “¿No habrá medio de que estos mártires del placer lleguen a serlo del dolor, de un dolor que les purifique y los eleve? ¿No será cosa de pensar seriamente en la manera de ponerles en disposición de que alguno de ellos escriba la balada del presidio de Ceuta o algo por el estilo?”. En cuanto a las mujeres, algunos estudios sobre la concepción que se desprende de ellas en su obra, concluyen que para Unamuno las mujeres eran ante todo madres y sólo podían amar como tales: “El amor de la mujer, sobre todo, decía que es siempre en el fondo compasivo, es maternal. La mujer se rinde al amante porque le siente sufrir con el deseo.
ellauri077.html on line 415: Nojuu tää on just tätä pikku apinan "olen erilainen kuin muut" seliseliä, aika selkee tapaus kärryn valjastamisesta hepan edelle. Mut just samaahan yritti jo Plato lättänenä. Munan ratkaisu kuolemanpelkoon on sama kuin peukun siinä sarjakuvassa jossa se hokee yhä ahdistuneempana: Misä sehdä? Misä sehdä? Misä sehdä? ja ottaa viimeisessä kuvassa kainalosta muovon sanoen: Imen muovoa. Niäh!
ellauri077.html on line 447: Sevverran munista. Mut Riston mainizema Allardt den Dulk puhuu lisää Wallusta ja Kierkegaardista.
ellauri077.html on line 466: Wallace himself wrote, in my correspondence with him: “I too believe that most of the problems of what might be called ‘the tyranny of irony’ in today’s West can be explained almost perfectly in terms of Kierkegaard’s distinction between the aesthetic and the ethical life.”
ellauri077.html on line 509: Joskus ku oon stadis, mä vaan sittaan ikkunalla
ellauri077.html on line 544: With irony as our environment, we have been raised and conditioned to “distrust strong belief, open conviction,” writes Wallace.
ellauri077.html on line 548: Toi boredom, tai aatelisten ennui, syntyy siitä ettei sisältöä elämään saa siitä mitä tekee, vaan siitä että kazoo päältä muiden tekemisiä. Sixjust mä ällöön filmejä ja kaiken maailman vitun videoita, emmä haluu kazoo mitä muut siellä ehkä tekevät kuin jossain Strömsöössä, mulle riittää mitä mä ja mun lähimmäiset tekee ize. Ja ne vitun teeveejulkkixet ja tähdet ei todellakan oo mun lähimmäisiä. Mä en vois vähempää niistä välittää. Kirjat on eri asia, koska ne ei pakota etenemään niiden tahdissa, saa pysähtyä ajattelemaan ja ehkä vähän paasaamaan. (Sen takia tää Wallukin vie niin paljon aikaa. Mut mitä vähemmän aikaa elämästä on jälellä, sitä enemmän sitä näyttää liikenevän.)
ellauri077.html on line 571: ¹This essay is an adapted version of a chapter of my dissertation,“Love Me Till My Hearts Stop.” Existentialist Engagement in Contemporary American Literature, a philosophical analysis of the fiction of David Foster Wallace. Tarkistuskysymys: Millä eläimellä on useita sydämiä? Entä puhuvia päitä?
ellauri077.html on line 623: Siinä se kai nyt tuli, Loputtoman läpän idis pienessä paketissa rusetti päällä. Ei teevee-juoppoja saa vieroitetuxi näyttämällä lisää teeveehuumetta olipa se vaikka vieroituxesta. Pitää vaan napsauttaa telkka kiinni ja lähettää Lassi ja Leevi ulos leikkimään. Ensixi se marisee mutta vähän ajan kuluttua ne leikkii ulkoleikkejä ihan mielissään.
ellauri077.html on line 627: This process does not lead to a passive, solely pleasurable experience such as taking a drug or watching television. Instead, what awaits that reader is a book that forces her “‘to work hard to access its pleasures, the same way that in real life true pleasure is usually a by-product of hard work and discomfort’” (McCaffery 119). Perhaps the most difficult aspect of Infinite Jest (and the one for which it is fated to be infamously known) is the use of endnotes, which will be our entry into thinking of Infinite Jest as a conversation-text.
ellauri077.html on line 672: Vaikka päihteistä pidättäytyminen on välttämätöntä riippuvuudesta toipuvalle, se ei AA:n mukaan yksinään riitä alkoholismisairaudesta toipumiseen. Riippuvuuteen liittyy tyypillisesti sellaisia luonteenvirheitä, että myös henkinen kasvu on raittiuden laadun ja sen säilyttämisen kannalta tarpeen. Toipumista edistävät myös terveellisten elämäntapojen opetteleminen ja hengellisen ajattelun kehittäminen aiemmin opittuja, impulsiivisia ratkaisuja vastaan.
ellauri077.html on line 685: AA-ryhmien toimintaperiaatetta ei juuri ole uudistettu, mikä osaltaan selittää että kahden tunnin kokoustyyppi ei enää innosta nuorempaa sukupolvea (lähde?)
ellauri077.html on line 734:

La crainte des gens et de l'insécurité financière disparaîtra.
ellauri077.html on line 752: Tyyneysrukousta on käytetty paljon muun muassa AA-liikkeessä 1930-luvulta lähtien. Tyyneysrukousta voidaan pitää ajatukseltaan hyvin stoalaisena. Marcus Aurelius says to wake up in the morning and tell yourself: “Today I will encounter people who will be meddling, ungrateful, arrogant, dishonest, jealous and surly” (2:1). Malaleches, en una palabra, como dice Paloma en la pelicula un poco pedophilica Des gens bien.
ellauri077.html on line 760: Niebuhr ei aina ollut samaa mieltä veljensä kanssa. Amerikan interventiosta Japanin imperialismia vastaan ​​ja laajemmin kristittyjen osallistumisesta politiikkaan. H. Richard väitti "Emme jaxa tehdä mitään", mutta Reinhold vastasi: "Eikö meidän tarvitse tehdä mitään?" Reinholdista tuli varhainen, äänekäs Yhdysvaltain osallistumisen puolestapuhuja toiseen maailmansotaan. Molemmat veljet olivat aikanaan tärkeitä hahmoja amerikkalaisen protestantismin uusortodoksisessa teologisessa koulukunnassa. Hänen teologiansa (yhdessä hänen Yalen kollegansa Hans Wilhelm Frein teologian kanssa) on ollut yksi postliberaalisen teologian päälähteistä, jota joskus kutsutaan "Yalen koulukunnaksi". Hän vaikutti sellaisiin mitättömämpiin hahmoihin kuin James Gustafson, Stanley Hauerwas ja Gordon Kaufman. Pojat toivat synnin takas teologian keskiöön. Niebuhrin veli H. Richard Niebuhr karikatuuristi tunnetusti lauseessa: "Jumala ilman vihaa toi ihmiset ilman syntiä valtakuntaan ilman tuomiota Kristuksen ilman ristiä palvelemalla. ” Reinhold yhtyi veljensä kanssa halveksimaan tätä löyhkeää evankeliumia, erityisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan kauhujen valossa. Pääasia oli kuitenkin hänen rikas ironian tajunsa, joka selvisi erityisesti teoksessa The Irony of American History (1952). Juuri kun Yhdysvallat siveli itseään vanhurskaudessa eeppiseen taisteluun jumalatonta kommunismia vastaan, Niebuhr varoitti, kuinka helposti Amerikan hyveistä voi tulla paheita, kuinka usein kansakunta julisti rikan toisen silmissä jättäen huomioimatta lankun omassaan. Parhaat suunnitelmat tosiaankin johtivat katastrofiin.
ellauri077.html on line 772: Nää on tylsähköjä yhdistyssääntöjä. Ne muistuttavat kuitenkin tosi paljon Wilho Pylkkäsen helluntaiystävien periaatteita: ei perusteta mitään kirkkoa. Kuka tahansa voi valvoa Varattomien veljien ja Telttarahastoa. Esim Olavi.
ellauri077.html on line 808: Foreign words and expressions such as cul de sac, ancien régime, deus ex machina, mutatis mutandis, status quo, gleichschaltung, weltanschauung, are used to give an air of culture and elegance. Except for the useful abbreviations i.e., e.g., and etc., there is no real need for any of the hundreds of foreign phrases now current in the English language. Bad writers, and especially scientific, political, and sociological writers, are nearly always haunted by the notion that Latin or Greek words are grander than Saxon ones, and unnecessary words like expedite, ameliorate, predict, extraneous, deracinated, clandestine, subaqueous, and hundreds of others constantly gain ground from their Anglo-Saxon numbers. (Number on latinaa hei pahvi!)
ellauri077.html on line 816: Meaningless words. In certain kinds of writing, particularly in art criticism and literary criticism, it is normal to come across long passages which are almost completely lacking in meaning. Words like romantic, plastic, values, human, dead, sentimental, natural, vitality, as used in art criticism, are strictly meaningless, in the sense that they not only do not point to any discoverable object, but are hardly ever expected to do so by the reader. When one critic writes, "The outstanding feature of Mr. X's work is its living quality," while another writes, "The immediately striking thing about Mr. X's work is its peculiar deadness," the reader accepts this as a simple difference opinion. If words like black and white were involved, instead of the jargon words dead and living, he would see at once that language was being used in an improper way.
ellauri077.html on line 820: It is almost universally felt that when we call a country democratic we are praising it: consequently the defenders of every kind of regime claim that it is a democracy, and fear that they might have to stop using that word if it were tied down to any one meaning. Words of this kind are often used in a consciously dishonest way. That is, the person who uses them has his own private definition, but allows his hearer to think he means something quite different. Statements like Marshal Petain was a true patriot, The Soviet press is the freest in the world, The Catholic Church is opposed to persecution, are almost always made with intent to deceive. Other words used in variable meanings, in most cases more or less dishonestly, are: class, totalitarian, science, progressive, reactionary, bourgeois, equality.
ellauri077.html on line 875: Bigger, better, higher, humbler. The translation of Klopstock, quite early, contemporaneous, to Swedish is by the Rector of Klara skola. Mr. Humble bought a copy from Sweden wanting to translate Messias suomeksi.
ellauri078.html on line 28:

Ad Nauseam

display:none">Jaxaajaxaa


ellauri078.html on line 44: The infinity symbol ( ∞ {\displaystyle \infty } \infty , ∞, or in unicode ∞) is a mathematical symbol representing the concept of infinity. In algebraic geometry, the figure is called a lemniscate.
ellauri078.html on line 97: Ballad Meter is a variant of Hymn Meter. Less formal and more conversational in tone than Common Meter, Ballad Meter isn’t as metrically strict, meaning that not all of its feet may be iambic. Also notice the rhyme scheme. Only the second & fourth line rhyme. Common Meter requires a strict ABAB rhyme scheme. The tone, the rhyme scheme, and the varied meter distinguish Ballad Meter from Common Meter.
ellauri078.html on line 137: Between 1852 and 1855 he served a single term as a representative from Massachusetts to the U.S. Congress. In Amherst he presented himself as a model citizen and prided himself on his civic work—treasurer of Amherst College, supporter of Amherst Academy, secretary to the Fire Society, and chairman of the annual Cattle Show. Comparatively little is known of Emily’s mother, who is often represented as the passive wife of a domineering husband. Her few surviving letters suggest a different picture, as does the scant information about her early education at Monson Academy. Academy papers and records discovered by Martha Ackmann reveal a young woman dedicated to her studies, particularly in the sciences.
ellauri078.html on line 155: Upon their return, unmarried daughters were indeed expected to demonstrate their dutiful nature by setting aside their own interests in order to meet the needs of the home. For Dickinson the change was hardly welcome. Her letters from the early 1850s register dislike of domestic work and frustration with the time constraints created by the work that was never done. “God keep me from what they call households,” she exclaimed in a letter to Root in 1850.
ellauri078.html on line 212: Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema. Shynti, ahdishtush.
ellauri078.html on line 221: Yksi virren raamatullisista lähtökohdista on Gal. 6:14: "Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä." Virren englantilainen sävelmä on vuoden 1780 tienoilta. Monet englantilaiset virsisävelmät, joita vanhastaan on kutsuttu nimellä anthem, ovat juhlavia, melodisia ja kolmijakoisia – niin tämäkin. Sävelmän sovitti kirkolliseen käyttöön 1790 Edward Miller (k. 1807).
ellauri078.html on line 244: Lyttäävän naiskuvan ylläpidossa on tehokkaampia vaan naisten rakastamat mainoxet ja tv-saippuat, ja niitähän ne tahtoo ite kazoa, eikä niitä suin surminkaan voi lopettaa kun koko avoin yhteiskuntamme perustuu just viihteeseen ja mainontaan. Mikä oli todistettava, eli antaa pornon jatkua jotta meille miehillekin riittää sillä aikaa tekemistä. Penkkiurheilua golffia ja runkkukuvia.
ellauri078.html on line 252: In a genuinely egalitarian society, however, those views cannot be locked out, in advance, by criminal or civil law: they must instead be discredited by the disgust, outrage, and ridicule of other people.
ellauri078.html on line 256: Sika typerä mies tai vaan ilkeä. Rupusakin disgust tai ridicule ei pysäytä Weinstein ja Nygaard tyyppisiä #metoo paskiaisia. Ne nauraa koko matkan pankkiin. Linnaan ne on pantava ja potkittava pois hillopaalulta.
ellauri079.html on line 28:

American HILLBILLIES

display:none">Läppäkeppejä


ellauri079.html on line 69: Vaikka hänellä on vähän muodollista koulutusta ja hän on täysin naiivi maailmasta ulkopuolella aluetta jossa hän elää, Jed Klampetilla on koko joukko moukanjärkeä. 11.ssa episodissa hän paljastuu Mummin tyttären leskexi, Rose Ellenin, vaikka on vain 6v nuorempi kuin Mummi. Hän on Luke Klampetin ja sen vaimon poika, ja sillä on sisko nimeltä Myrtti. Jed on hyvänhkainen mies ja perheen pää. Iso öljylammikko sen omistamassa suossa oli sen rääsyistä rikkauxiin -matkan alku Beverlyn mäkiseudulle. Hän on tavallisesti heteromies Mummin ja Jethron ilveille. Hänen hokemansa on "Noo, koira vieköön!" Sama hokema kuin Sokrateella siis: νὴ τὸν κύνα (ne ton kyna), Phaedo 98e; Cratylus 411b; Phaedrus 228b; Gorgias 461b, 466c. The meaning is obscure but it may be equivalent to 'by gosh' and 'by golly' in English; ways to say 'by God!' without using the name in vain. Jed oli 1/3 hahmosta jotka esiintyivät sarjan kaikissa 274 episodissa. Aika monta koirahokemaa saatiin kuulla siis.
ellauri079.html on line 75: Sarjan käsikirjoittaja hylkäsi ajatuxen tehdä Mummista Jedin äiti, koska se olisi muuttanut sarjan "dynamiikkaa", Mummista olisi tullut matriarkka ja Jedistä sen alainen. Eihän selllainen käynyt päinsä ollenkaan. Kaikki olis mennyt pilalle, monta makeata naurua ois jäänyt nauramatta. Juonessa on paljon samaa kuin Juutas Käkriäisessä.
ellauri079.html on line 85: Jethro mainitaan Läpän loputtoman pitkässä alanootissa 110 s. 998. Se on Jedin serkun Helmi Bodinen poika (vaikka se sanoo Jediä "Roope-sedäxi"). Helmin äiti ja Jedin isä olivat sisaruxia. Hän ajaa Klampetin perheen niiden uuteen kotiin Kaliforniassa ja jää niiden luoxe jatkamaan kasvatustaan. Muut kerskailevat Jethron "kuudennen luokan koulutuxella", mutta hän on tietämätön lähes jokaisesta nykyaikaisen Kalifornian elämän aspektista. Yhdessä episodissa se päättää mennä opistoon. Se ilmoittautuu myöhään lukukaudella paikalliseen sihteeriopistoon ja "ansaizee" diploominsa päivän lopussa koska on niin häirikkö. Ihan niinkun Donald Trump. Tää oli ironinen sisäpiirin vizi: – oikeasti Jethrolla oli kandintutkinto liiketaloudessa, sivuaineena filosofia, Santa Claran yliopistosta. (Missäs tässä oli se ironia? Se livahti nyt ihan ohize.)
ellauri079.html on line 89: Useammin kuin ei, sen päämaali näissä yrityxissä oli tavata sieviä tyttöjä. Sen onnistuu saavuttaa vain saada ruman Miss Jane Hathawayn suosio (muttei välitä). Koko Klampetin klaanista se on innokkain halaamaan kaupunkielämää. Jatkuva pila on että Jethro tunnetaan "kuuden jalan maaruna" koska sillä on valtava ruokahalu kuin Niklas Rothilla; eräässä episodissa, se syö suihkumatkustajakoneen koko varaston pihvejä; toisessa Jethro koittaa päästä "serkku" Bessien eli simpanssin Hollywood-agentixi - palkkiona 10,000 banaania Bessielle and 1,000 hänelle. Olikohan Bessie musta simpanssi? No tietysti, ne on kaikki mustia. Jethro ei esiinny viimeisissä episodeissa, mutta saa kuitenkin nimensä lopputexteihin. Epistä! Stop stealing the bandwidth!
ellauri079.html on line 141: The introduction of European metal tools revolutionized the production of wampum; by the mid-seventeenth century, production numbered in the tens of millions of beads. Dutch colonists discovered the importance of wampum as a means of exchange between tribes, and they began mass-producing it in workshops. John Campbell established such a factory in Pascack, New Jersey, which manufactured wampum into the early 20th century. Pascackpa hyvinkin.
ellauri079.html on line 161: Nyt on siis päästy filmin 'Loputon läppä' kvestin huipennuxeen, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Se menee näin:
ellauri079.html on line 175: Weierstrassin lause on merkittävä muun muassa siksi, että sen avulla voidaan todistaa Rollen lause, jota puolestaan käytetään differentiaalilaskennan keskeisimmän lauseen, differentiaalilaskennan väliarvolauseen todistuksessa.
ellauri079.html on line 178: Lagrangen väliarvolause sanoo, että suljetulla välillä derivoituvan funktion derivaatta eli tangentti on jossakin pisteessä samansuuntainen välin päätepisteet yhdistävän janan kanssa. Eli derivaatta on aika hyvä likiarvo funktiosta lyhkäsellä välillä. Väliarvolausetta ei käytetä käytännön laskennassa, se on kuin ampuisi kärpästä elefanttipyssyllä.
ellauri079.html on line 197: Paras todiste miehen kelvollisuudesta tai kehnoudesta on Lätyn mielestä se, onko hänellä ystäviä vai ei. No hmm, entäs jos ne ystävätkin on paskiaisia? (Todennäköisesti onkin, samanhöyheniset korppikotkat viihtyy yhdessä saman haaskan ääressä.) Mikä tahansa kärsimys on oikeaa ja kaunista, jos tavoittelee sitä mikä on parasta izelle ja valtiolle. On todella syytä aina uskoa vanhoja pyhiä opetuxia, joiden mukaan meillä on kuolematon sielu, joka ruumiista erottuaan joutuu tuomittavaxi ja saa kärsiä ankaria rangaistuxia. Vain se pitää rupusakin kurissa ja herran nuhteessa.
ellauri079.html on line 243: This book aims to recast the way we think about ethics by defending an alternative to more conventional approaches and illustrating its plausibility through detailed discussions of several important cases. The book is styled as an attack on “Plato’s Thesis”.
ellauri079.html on line 265: Good Lives and Meaningful Work. James D. Wallace - 2002 - Professional Ethics, a Multidisciplinary Journal 10 (1):73-79. Kirja-arvostelu jonkun Mike Martinin kirjasta nimeltä Meaningful work.
ellauri079.html on line 303: Surprisingly, I use as an example of a free agent here a pingpong player. Presumably because my tennis-playing son has proved unsatisfactory. What I end up saying is distinguish agent causation from event causation. Futile squirming, it does not change anything.
ellauri079.html on line 318: Vaikka Sokrateen turpiinanto Thrasymakhoxelle ei suorastaan todista oikeuden etevämmyyttä, ei tätä Valtion tunne paikkasi-argumenttia missään kumota. Pikemminkin päinvastoin, sitä hoetaan periaatteena 'yxi henkilö - yxi jopi' joka on Plaatton ideaalirebubliikin perusta. Mut vaikuttaa aika epäinhimilliseltä rajata jokaisen hommat vaan yhdenlaiseen työhön, vaikka se olisi taloudellisinta ja tehokkainta (mitä se ei ole; kapitalismissa tarvitaan laumaa työttömiä jotka on valmiit tekemään 2-3 eri paskaduunia per päivä ja vaihtamaan työnkuvaa sormen napsutuxesta). Nää piirteet jo riittää tekemään Plaatton rebubliikin ihanne-elämän "meille" maistumattomaxi, puhumattakaan muista fasistista piirteistä joita ei tässä tutkita, kuten yläluokan yhteisöllinen elämä, ja panopuun valinta arpanopalla joka on painotettu eugeniikan eduxi. Hizi nää ei todellakaan ole nykyiseen parannuxia. Kaikista kummallisin piirre Plaatton kansalaisten elämän kuvauxessa on että se ei edes painota ainoaa piirrettä joka näyttää edes jotakuinkin hyvältä - että jokainen kansalainen ylpeilee ja iloizee työstään ja sen tuloxista, kerta ne on jokainen tavallaan ihmispesän eduxi. Tää pätee erityisesti kolmannen luokan jäseniin: parturit, puusepät, lääkärit, arkkitehdit, merimiehet ja ne jotka mainitaan aika nololla yhteisnimellä 'rahanrakastajat' - kerta ne tuottaa valtiolle aineellista hyvää mitä ilman se ei pärjäisi. (Hemmetti tää hapan diatribi on selkeästi rahananastajan kynästä.)
ellauri079.html on line 322: Siitä seuraavan pohdiskelun luonne on ällistyttävä. 2 veljestä ei vaan panna ristikuulusteluun vaan niillä on jopa aikaa kehitellä vastaväitteitä (357a–367e). Vaikka ne ei nyt suorastaan sano että kähmintä on parempi juttu kuin oikeus, ne väittävät että nyky-yhteiskunnassa konnuus kannattaa – sekä jumalten kaa että ihmisten – niinkauan kun toiminta näyttää päälle respektaabelilta. Veljexet toimii pirun asianajajina ja näyttää karmaisevasti miten yhteiskunta harjoittaa vedätystä. Menestyvin eläin ei olekaan Thrasymakhoxen tyhmä susi vaan ovela kettu. Se menestyy joka pelissä koska se osaa petkuttaa pelin säännöillä. Kunnon mies ei välitä imagosta ja sixi sille käy kuin jollekulle jeesuxelle (no tää ei ollut tietysti Plaatton käyttämä vertaus) kun se ei välitä kumarrella ja ketkuilla. (361e). Jopa jumalat, kuten runoilijat todistavat, on menestyvän ketkun puolella (esim Odysseus), kunhan saa uhreja. Pelkät sananmuunnoxet ei riitä Sokrates. (367b–e: logôi). Sensijaan sun pitäis näyttää mitä hyötyä siitä on. Ei tässä riitä vitun ikuiset ideat ja hämärä teologia, tarttetaan jotain kouriintuntuvaa. (435d; 504b)
ellauri080.html on line 28:

Luonteenvikoja

display:none">Psykopatiaa


ellauri080.html on line 95: "winejelly" incident (aka "Disgusting English Candy Drill"), 116; "show us your papers!" 442; Hopmann's and Kreuss' prank on Toiletship, 451; "Super Animals In My Crack" 466; orgy on Anubis, 467; Frau Gnahb's criticisms, 497; Springer's Sodium Amytal-induced outbursts, 512, 514 and 746; "How I Came to Love the People" 547; pinball machines run amuck, 583-84; Miss Muller-Hochleben, 633; "I say. . ." 634; "helicopter!" 683; "Ass Backwards" 683; "It's an old saying among my people" 709; Kazoo Quartet, 711-12; discharge dumplings, u.s.w., 715; bad pun, 746
ellauri080.html on line 110: Jännää täs on miten nää luonnehdinnat aaltoilee poliittisten virtausten mukana. Tämmöset sapluunat oli muotia äärioikeistolaisella 50-luvulla, pois muodista vasemmistolaisilla 60-70-luvuilla, ja trendas taas 80/90-luvulla. Apinoiden lokerointi syntyperällä on oikeistomeemejä, se on sitä oma vika pikku sika ajattelua. Tää pitäs miettiä uudestaan ottaen paremmin huomioon, mitkä kombinaatiot on hyviä ja pahoja mihinkin ja kenenkin mielestä. Täs on vielä ihan liikaa horoskoopin makua. Liikaa pelkkää tendentiöösiä sanahelinää. Niin sanoo muutkin luonneanalyysin kriitikot. Parempi lukea vaan Teofrastosta.
ellauri080.html on line 312: Longitudinal studies also suggest that these big five personality traits tend to be relatively stable over the course of adulthood. One study of working-age adults found that personality tended to be stable over a four-year period and displayed little change as a result of adverse life events.
ellauri080.html on line 325: These dimensions represent broad areas of personality. Research has demonstrated that these groupings of characteristics tend to occur together in many people. For example, individuals who are sociable tend to be talkative. However, these traits do not always occur together. Personality is complex and varied and each person may display behaviors across several of these dimensions.
ellauri080.html on line 365: Self-directedness can be seen as the executive branch of a person’s system of mental self-government. People who are self-directed recognize that their attitudes, behaviors, and problems reflect their own choices. They tend to accept responsibility for their attitudes and behavior and they impress others as reliable and trustworthy persons. As a result, a person’s Self-directedness is an important indicator of reality testing, maturity, and vulnerability to mood disturbance....
ellauri080.html on line 385: Cooperativeness is a personality trait concerning the degree to which a person is generally agreeable in their relations with other people as opposed to aggressively self-centred and hostile. It is one of the "character" dimensions in Cloninger's Temperament and Character Inventory. Cloninger described it as relating to individual differences in how much people identify with and accept others. Cloninger's research found that low cooperativeness is associated with all categories of personality disorder. Cooperativeness is conceptually similar to and strongly correlated with agreeableness in the five factor model of personality.
ellauri080.html on line 392: Michigan State University has distinguished nine different traits of temperament in kids. Dear parent if you don't understand your child read on. What the fuck! Americanism smells extremely strongly here!
ellauri080.html on line 394: Activity level refers to how physically active a person is. rowdy disruptive boisterous or quiet lifeless rag. Are they rambunctious or quiet?
ellauri080.html on line 411: Highly distractible children will quickly shift their attention from one thing to another. They may not be able to focus on a conversation over dinner if they see a dog outside the kitchen window. They may be very attuned to details and have a hard time focusing in places and spaces that are busy and loud. Children with low distractibility find it easy to get really focused on a task. They get absorbed in a book even though there’s a noisy gathering of people in the same room. These children can block out many distractions and really focus their attention on what they are working on.
ellauri080.html on line 413: Mood: Some children naturally have a happier mood, and other children may have a more serious mood. Mood refers to the overall tone of a person’s feelings, interactions and behaviors. Some people are dispositioned to have a happier overall mood, and they generally feel good about things. Others may have more of a negative mood. They may be referred to as more unpleasant, as they may not react in a strong, positive way with the world around them. Children who have a more naturally negative mood may appear to be more subdued than happy. They may have a demeanor that is more calm and may appear gloomy, sad or negative. They may not show their positive feelings externally, but may still feel positive things. I guess.
ellauri080.html on line 422: Anyone who has studied the psychology of Carl Jung will be aware of his development of a system to differentiate the human psychological condition into four fundamental psychological types: intuition, thinking, sensation, and feeling – which is a further elaboration of his separation of personalities into two distinct attitudinal types: introvert and extrovert. But why did he choose just four psychological types? And of all the multitude of possible personality characteristics or modes of operation and approaches to life, why did he choose these four: intuition, sensation, thinking, and feeling?
ellauri080.html on line 427: The material I will use to justify my claims comes from three time-honored traditions: sacred geometry as practiced by the ancient Egyptians, the inner structure of the I Ching, and the house arrangement of astrology. All these disciplines attempt to give meaningful order to what may appear at times to be a chaotic human existence, as is Jung’s typology.
ellauri080.html on line 431: It seems to be a natural tendency of human nature to want to categorize the infinite variety of phenomenological reality into neat, distinct, and useful components. We have types and varieties from every area of human experience. There is some security when confronted by a brand new situation to be able to instantly ascribe this novelty to a pre-arranged mental coding system. Once we have categories we can describe differences and similarities – we can form hypotheses of relationship. This can be both useful and destructive, as unnecessary stereotyping leads to a relativizing of uniqueness. Jung walks this thin line by simply stating, “In my practical medical work with nervous patients I have long been struck be the fact that besides the many individual differences in human psychology there are also typical differences.”
ellauri080.html on line 435: He was well aware of the difficulty of presenting a general description of types and its inability to draw an absolutely correct picture. Still, his wealth of empirical evidence led him to deduce as ‘factual’ the existence of distinct types. This deduction was made many times before him and is a simple reflection of the nature of reality (the reality of Nature).
ellauri080.html on line 437: In Jungian typology, the original ‘unity’ of human consciousness is first divided into two poles of attitude: extraversion and introversion. These represent two fundamentally distinct yet complementary relationships between inner and outer reality. Extraversion is characterized bya flow of energy and interest from the subject to the object, from the inner to the outer. Identification with the outer gives meaning to the inner. Introversion is completely the opposite. It is characterized by a flow of energy and interest from the object to the subject, from the outer to the inner.
ellauri080.html on line 441: The introvert will give ultimate significance to subjective, inner experience and will tend to assign importance to what is happening externally only as it related to this inner experience, or only if it will lead to personal growth. The extravert, contrarily, will give ultimate significance to what is happening externally in the objective, outer world and will assign very little importance or completely disregard inner experience, unless it could lead to outer growth. These are obviously two diametrically opposed yet complementary approaches to life, reminiscent of the oriental Yin (introversion) and Yang (extraversion).
ellauri080.html on line 512: These two attitudes can be summed up as ‘conjecturing’ and ‘examining’ respectively. The one axis seeks to discover, envision or predict the potential course (NI) plotted by their various raw experiences of things (SE); obviously the image I am summoning here is that of a scatterplot and line of best fit, though one could also summon the image of a researcher recording their observations and then forming overarching conclusions abstracted from that data.
ellauri080.html on line 518: The other axis seeks to discover, cognate, or comprehend the true nature of things (SI) by compositing the uniting elements between various creative perspectives on things (NE); the image I like to use here is of a diagram showing multiple perspectives of a 3-D object in 2-D space, where each perspective conceals something in order to reveal something else.
ellauri080.html on line 520: A good example of this mentality can be found in the theories of Michel Foucault, who himself describes society as a series of power structure grids you can lay on top of the truth in order to reveal some things but conceal others, and our goal essentially should be to experiment with various power grids to discover the true limits or bounds of how human society can successfully be structured. Another example could be Martin Heidegger’s discussion of Being or existence, and how many different perspectives are required to observe it and get a full picture, because of our extremely subjective position in relation to the nature of our own existence, not to mention existence within the ever shifting realm of time.
ellauri080.html on line 532: Concerning John Maynard Keynes, an INTJ, it was said: “[He spoke] on a great range of topics, on some of which he was thoroughly an expert, but on others [he had] derived his views from the few pages of a book at which he had happened to glance. The air of authority was the same in both cases.” Meanwhile, Bertrand Russell (ENTP) famously said that “The whole problem with the world is that fools and fanatics are always so certain of themselves, and wiser people so full of doubts.” Coincidentally, history records a number of ENTPs and INTJs very much disliking each other.
ellauri080.html on line 552: Autistin tunnistaa luotettavasti jo pienenä adhdstä, känkkäränkkäyxestä ja pakkoliikkeistä. Mut ilmeisesti autismi ei turvaa suikilta, pikemmkin lisää riskiä. Autistit tekee 3x enemmän suikkasia kuin muu väestö. Yllättävää kyllä (tää oli ironiaa Saaga, jos et huomannut) ne suikkasee kun niitä vaivaa ahdistus tai masennus. Muulloin ne tyytyy takomaan päätä seinään ja muuten satuttamaan itseään. Mulla oli tapana purra omaa kättäni. Pikkusormi meni poikki kirjoitusten jälkeen kun löin seinään nyrkillä. En sentään pure kättä joka ruokkii mua. Paizi kuvaannollisesti tietysti.
ellauri080.html on line 554: Suicide in ASD is largely understudied. Although suicide is common in clinical samples, we have little knowledge of suicide in persons with ASD in the general population. Comorbidity, particularly with depression and other affective disorders or schizoid disorders and psychotic symptoms, is often reported, so it is difficult to determine if suicidality is associated with ASD or the comorbid disorder. Clinical samples suggest that suicide occurs more frequently in high functioning autism.
ellauri080.html on line 558: ASD is a life long disorder and comorbidity needing treatment or interventions can be present during various phases of life.
ellauri080.html on line 561: In all subjects from our research on PubMed, 21.3% of subjects with autism spectrum disorder reported suicidal ideation, have attempted suicide or died by suicide (115 out of 539 subjects) and 7.7% of subjects supported for suicidal thoughts or attempted suicide exhibited an autism spectrum disorder (62 out of 806 subjects), all ages combined. Suicidal ideation and morbid preoccupation are particularly common in adolescents and young adults.
ellauri080.html on line 565: The most common comorbid disorders in children and adults with ASD are anxiety, depression and ADHD.
ellauri080.html on line 568: High harm avoidance may be a temperament trait specific to bipolar disorder patients. However, it may not be correlated with attempted suicide in such patients. These may have low persistence, high self directedness and low self-transcendence temperament and character traits that protect against attempted suicide. Harm avoidance, self directedness, and cooperativeness may be correlated with current suicidal ideation. Cooperative autist is just trying to avoid further harm to their near and dear.
ellauri080.html on line 575: Gilligan's Island is an American sitcom. It aired for three seasons on the CBS network from September 26, 1964, to April 17, 1967. The series followed the comic adventures of seven castaways as they attempted to survive on an island on which they had been shipwrecked. Most episodes revolve around the dissimilar castaways' conflicts and their unsuccessful attempts, for whose failure Gilligan was frequently responsible, to escape their plight.
ellauri080.html on line 611: Visitors to the uncharted island. Another challenge to a viewer's suspension of disbelief is the remarkable frequency with which the remote island is visited by an assortment of people who repeatedly fail to assist the castaways in leaving the island.
ellauri080.html on line 615: A piece of news concerning the castaways arrives from the outside world via the radio and causes distress or discord among them.
ellauri080.html on line 636: 9 Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdishtuksheen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.
ellauri080.html on line 651: Kuun kiertoaikaa Maan ympäri kutsutaan kuukaudeksi. Kuun kiertoaikaa ympäröivään tähtiavaruuteen verrattuna kutsutaan sideeriseksi kuukaudeksi. Sen pituus on 27 vuorokautta 7 tuntia 43 minuuttia. Kuun vaiheisiin liittyvää, esimerkiksi kahden täydenkuun välistä aikaa kutsutaan synodiseksi kuukaudeksi. Sen pituus on 29 vuorokautta 12 tuntia 44 minuuttia. Näiden kuukausien pituuksien ero johtuu siitä, että Maa kiertää Aurinkoa.
ellauri080.html on line 668: Gately leikkelee lehdistä kuvia ja liimaa niitä seinälle. Mä teen samaa mutta laitan ne magneeteilla jääkaapin kylkeen. Kylkeen enkä oveen, koska retrokaapin ovi osoittautui muovisexi. Mä meen aina halpaan tolla lailla, meidän retrovespan etukilpikin on muovia. Hemmetti. Pitäis aina koputella niitä ennen ostoa. Retrokamat on hyvin epäilyttäviä.
ellauri080.html on line 670: Texasilaisasuisella AA-todistajalla oli, Gately näki kun istui lähellä, isossa etuhampaassa räätälin kuluma. Mikä se nyt on? Onko se niikö Vääxyssä oleva Suutarin kuluma? Josta tuli äkäinen suutari huutamaan kun meinattiin parkkeerata sen verstaan eteen, matkalla syömään vastapäiseen kanavaravintolaan. SUUTARIN KULUMA. Vääksyn savolainen suutari Putte Kainulainen korjaa kengän.
ellauri080.html on line 687: Mun hypoteesi, jonka aineisto on kyllä aika suppea, on että autismi suojaa riippuvuuxilta. Mä luulen et toi uskontohöpötys toimii riippuvuuxiin sen takia, että ne lamaa samaa osaa matelijanaivoja. Se on se osa jossa eläimistä tulee yhteiskuntahyönteisiä. Six on samantekevää uskooko AA:n korkeampaan voimaan vaiko ei, se toimii koska pyllistely yhdistyy matelijanaivoihin ilman aivokuoren puuttumista asiaan. Niinkuin aineetkin. Se on sellasta feromoniviestintää. Ei tosiaankaan ole sattuma että vanhat AA-äijät ovat krokotiilejä.
ellauri080.html on line 693: “There seems to be a strong genetic overlap between ADHD and autism,” De Alwis said. “And it’s very common for people with ADHD to have autistic traits. These individuals may not have an autism spectrum disorder, but they typically score high on measurements of autistic traits.”
ellauri080.html on line 719: Eddy Murphy teki Fredistä raakaa pilaa Saturday Night Livessä:
ellauri080.html on line 781: His sexual hang-ups caused him to carry monstrously sexist views. His view of the female body was warped. As accounted by Rita Banerji, in her book Sex and Power, "he believed menstruation was a manifestation of the distortion of a woman's soul by her sexuality".
ellauri080.html on line 783: During Gandhi's time as a dissident in South Africa, he discovered a male youth had been harassing two of his female followers. Gandhi responded by personally cutting the girls' hair off, to ensure the "sinner's eye" was "sterilised". Gandhi boasted of the incident in his writings, pushing the message to all Indians that women should carry responsibility for sexual attacks upon them. Such a legacy still lingers. In the summer of 2009, colleges in north India reacted to a spate of sexual harassment cases by banning women from wearing jeans, as western-style dress was too "provocative" for the males on campus.
ellauri080.html on line 834: Kukahan se oli? Jenkkimoraalin taustaoletus on kapitalismin kasvuräjähdys, win-win näät perustuu sellaiseen. Nollasummapeliin se ei sovi. Jos asia ei ratkea tarjouskilpailulla, se on politiikkaa sanoo paskiaiset. Vitun tarjouskilpailut. Jopa Milton Friedmanin ja sen Chicagon roistokoplan oma peliteoria todistaa että sellaisissa voittaa rikas köyhät 6-0, koska sillä on varaa hävitä tarjouskilpailussa enemmän. Nälkäinen karvakäsi Eesau häviää koko taivaosansa ja luihu Jakob hähättelee koko matkan pankkiin.
ellauri080.html on line 919: Dory on kala punaisessa tangassa joka auttaa Marlinia exyneen pojan Nemon ezinnässä. Se kärsii lyhytmuistin menetyxestä ja on täysin kykenemätön keskittymään käsillä olevaan tehtävään. Vaikka hiän (naaras) on täysin hyvää tarkoittava ja lojaali, se on epäluotettava koska se on helposti exytettävissä ja hyvin unohtavainen. Vaikka se yrittää parhaansa auttaaxeen Marlinia löytämään poikansa, sillä on suuruuden hetkiä yhtä hyvin kuin kämmejä joissa se tahtomattaan estää Marlinin edistymistä, kerran jopa aiheuttaa sen että Marlin vetää sitä lättyyn ja yrittää estää sitä liittymästä retkeensä.
ellauri080.html on line 925: Tosi-maailman asiaankuuluvuus ja vaikutuxet: Ulospäinkääntyneillä on lisääntynyttä oppimista, ovat luovempia, joustavampia ja izetoimivampia, niillä on korkeampi harjoitusvaste, osoittavat edistynyttä johtajuutta, ja ovat joustavampia muutoxissa.
ellauri080.html on line 953: Tosi-maailman asiaankuuluvuus ja vaikutuxet: Apinoilla joilla on korkea tunteellisen vakauden taso on paremmat apinasuhdetaidot ja isompi yhteisöllinen hallizevuus, ovat tunteellisesti ilmaisukykyisempiä, ilmentävät isompaa työsuoritusta ja edistynyttä johtajuutta, ja niillä on isompi työ- ja elämääntyytyväisyys.
ellauri080.html on line 975: Jos mitään, äsken osoitetut kolme periaatetta todistavat että ei ole mitään 1 tapaa päättää onko päätös eettinen. Jokainen päätös on erilainen riippuen kenellä on enemmän pyssyjä. Joillakin näyttämöillä eetttiset päätöxet on eri kv. erojen takia, kerta ei ole koko palloa koskevia eettisiä standardeja (Disneyn ponnisteluista huolimatta). Näissä pulmatilanteissa pitää soveltaa kulttuurirelativismia ja mutkistella eettisiä standardeja kulttuurinormien vaatimille mutkille. Aasiassa, kriteerit jotka määräävät mikä määrittää oikean väärästä on hyvin harmaita, verrattuna paljon mustavalkoisempiin periaatteisiin joita me läntiset sivistyxet käytämme. Sellaisessa tilanteessa kv organisaation pitää eritellä ja säätää päätöstentekoaaan kohti standardeja jotka sopivat toimimaan kansalliseeen kulttuuriin ja kriteereihin joita sinun organisaatiosi arvostaa ja palkizee.
ellauri082.html on line 28:

FLOW IN A BLOW

display:none">Juonipaljastuxia


ellauri082.html on line 101: The biography by Tyrannosaurus Max paints a less than flattering portrait of Wallace. That’s not to say it’s a vicious takedown—it’s probably about as even-handed as a biography about the author is going to be, and I can imagine books about him in the future being a lot less level-headed in either direction. Basically, DFW was an extremely troubled individual and probably not a very awesome person qua person. He was often misanthropic, violent, cruel (especially to women), and self-absorbed. But what’s great about the biography is how it allows these rather hideous characteristics to disgust as well as inform; knowing the uglier aspects of DFW’s personality is extremely enlightening with regard to his work. It seems to me that the writer was extremely aware of his immense character flaws and sought in his work (his novels and his non-fiction particularly) to overcome them, and in his work he was able to occupy a wholly different realm than he was in his actual life. Well actually not at all that different. The books project a rather nasty person too.
ellauri082.html on line 127: JOI’s wraith is responsible for the strange disturbances around ETA — tripods in the forest, moving Ortho’s bed, ceiling tiles on the floor. He knocks the ceiling tiles down in an attempt to find the DMZ. Pemulis is too distracted with getting expelled to have Hal take it, so JOI needs to get it to Hal some other way.
ellauri082.html on line 143: It’s too late because someone got there first and took the anti-Entertainment cartridge (126) embedded in JOI’s head (31). Whoever took it is presumably the person who’s made and mailed the extant copies. It couldn’t be the A.F.R. or O.U.S. or they wouldn’t still be searching for it. It probably wasn’t the F.L.Q. because they didn’t know how to read master cartridges—they just thought they were blank tapes in their displays were blank. (483n205) It couldn’t be Avril acting alone; she has problems but she’s not that kind of cold-blooded killer. It had to have been Orin.1
ellauri082.html on line 145: Orin (who never attended his father’s funeral) went to the gravesite and dug up his father, releasing the wraith in the process. (244: “After a burial, rural Papineau-region Québecers purportedly drill a small hole down from ground level all the way down through the lid of the coffin, to let out the soul, if it wants out.”) Orin, who is such a partisan of his father that he feels the need to repeatedly ruin the lives of people like his mother, has been mailing the tapes to his father’s enemies in revenge: disapproving film critics in Berkeley and the medical attaché (whose affair with his mother drove Himself especially wild) in Boston. It’s possible he’s being influenced by the wraith in these actions.
ellauri082.html on line 163: In Brittany, it was said that when the Ankou (Death) when he came to get you, you heard the squeak of his chariot’s wheels. Faisait-elle? disent les Fauteils rollants sans pieds avec le squeak.
ellauri082.html on line 218: Frost syntyi San Franciscossa, vaikka hänet usein yhdistetäänkin Uuteen-Englantiin. Hänen äitinsä oli skotti Isabelle Moodie ja hänen isänsä oli toimittaja William Prescott Frost Jr. Isä oli viinaanmenevä uhkapeluri ja tiukka kurinpitäjä, jolla oli palava intohimo politiikkaan. Isä kuoli 1885 tuberkuloosiin ollessaan vasta 36-vuotias. Isän kuoltua äiti, 11-vuotias Robert ja hänen hieman nuorempi sisarensa muuttivat Kaliforniasta Yhdysvaltain itärannikolle Massachusettsin Lawrenceen lähelle isän vanhempia. Äiti liittyi lahkolaiseen swedenborgilaiseen kirkkoon ja kastatti lapsensa siellä. Aikuisena Frost kuitenkin erosi kirkosta.
ellauri082.html on line 222: Frostia inspiroi monesti Uuden-Englannin maaseutuelämä. Teoksissaan hän yhdisti tähän maalaismaisemaan monimutkaisia yhteiskunnallisia ja filosofisia teemoja. Hän oli jo omana elinaikanaan suosittu runoilija, joka palkittiin neljästi Pulitzer-palkinnolla. Runojen lisäksi hän kirjoitti muun muassa neljä näytelmää ja julkaisi proosatekstejä.
ellauri082.html on line 284: Robert Frost is by no means the only poet in whom a hunger for recognition comes into conflict with a wariness, an inner reticence, a distaste for self-revelation. But I think in him the conflict was particularly acute. On the one hand he could be quite shameless in his pursuit of favourable reviews and his presentation to the public of a folksy and largely misleading image. On the other hand we have cryptic comments like in this poem it is not made explicit what the ‘things forbidden’ are that he has managed to preserve for himself but I take them to be his poems, or those things that his poems keep alive, and he is rightly confident enough in his own powers as a poet to feel that he has succeeded.
ellauri082.html on line 290: Size että Dickinson on 1800-luvun nainen ja Frost 1900-luvun mies on syytä pitää mielessä. Em ei tykännyt jumalisesta tylystä äidistä eikä pölyjen pyyhkimisestä. Se oli öykkärimäisen poliitikkoisän ja väpelön veljen suosikki ja bylsi jälkimmäisen vaimoa. Bob oli isätön ja kiinni swedenborgilaisesti darraavassa äidissä joka oli isän kopean itärannikon maajussisuvun armoilla. Kumpikin suhtautui yläkerran porukoihin ymmärrettävästi epäillen mutta ehkä toiveikkaasti. Sixkai ne jatkuvasti niitä mätystää. Lea kävi kirkon tilaisuuxissa kalkkiviivoilla, sanoi että siitä voi olla jotain hyötyä.
ellauri082.html on line 322: Marin oireita on sosiaalinen eristyneisyys, ahdistunut raukeus ja äärimmäinen izetietoisuus. Toi viimeximainittu on kaikista pahinta. Se on sapiensin homon todellinen kirous. Lakkais Wallukin hyvän sään aikana paapomasta izeään. Mutta nyt on jo paha sää.
ellauri082.html on line 383: William James (11. tammikuuta 1842 – 26. elokuuta 1910) oli yhdysvaltalainen psykologi ja filosofi sekä pragmatismin perustaja yhdessä C. S. Peircen kanssa. James toimi Harvardin yliopiston professorina vuodesta 1876 lähtien kuolemaansa saakka. William Jamesin veli Henry James oli eräs Yhdysvaltain tunnetuimpia kirjailijoita. William James Sidis oli hänen kummipoikansa. (Kekä sekin oli? No mitä väliä.)
ellauri082.html on line 387: Tää on vaan yxi monista idealismin lajeista, tyyliin maailma on mielteeni, jenkeille erityisen mieluisa koska saa uskoa ihan mitä tahtoo, kunhan joku muu kärsii seurauxet. Yrittäjä on valmis ottamaan sellaisia riskejä. Riski on ääretön, mut niin on voittokin, argumentoi paise paskalla. Ääretön per ääretön on ääretön, todisti Georg Cantor epäsuorasti. Kronecker ei ollut edes kuulevinaan sitä.
ellauri082.html on line 475: Klinkkeri on yleisnimitys tuhlata teollisuusprosesseista, erityisesti niistä, jotka sisältävät sulatus metallit, hitsaus, polttamalla fossiilisia polttoaineita ja käyttö seppä n Forge, mikä yleensä aiheuttaa suuri kertyminen klinkkerin ympärille hormiin. Klinkeri muodostaa usein irrallisen, tumman kerrostuman, joka koostuu jätemateriaaleista, kuten koksista, hiilestä, kuonasta, puuhiilestä ja hiekasta . Klinkerillä on usein lasinen näkö, yleensä siksi, että prosessin aikana muodostuu sulaa piidioksidiyhdistettä. Klinkeri on yleensä paljon tiheämpi kuin koksi, ja toisin kuin koksi, se sisältää yleensä liian vähän hiiltä, ​​jotta sillä olisi arvo polttoaineena. Klinkeri (jäte) - Clinker_(waste)
ellauri082.html on line 514: Huvittavaa että James todistelee hämäräjuttuja kuvilla jotka esittää hermoverkkoja. Se voi olla vähän nolo nähdessään pilvenlongalta miten lähellä se oli ja silti väärässä. Close but no cigar.
ellauri082.html on line 516: Tahto uskoa sokaisi sen aivotoiminnan. Sillä on jotain todistettavaa ja size tarraa kaikkeen mitä sen mieleen juolahtaa. Sen argumentit on samaa ex analogiaa kuin Plaatton jonka mielestä sielu ei voinut olla harmoniaa koska sen piti olla niinku joku johtaja. No Plaatto kuumui vahvoista johtajista, varmaan kumarsi Dionysoxelle ja pyllisti Dionille. Ja/tai kääntäen. Filosofikuningas, your foot shoved dans mon oeil. Kaappihinureita koko porukka, hela idealistifilosofikööri. Ei se jumala tässä lopultakaan ole se pääasia, vaan se että oma sielu läpättää loppumattomattomasti. Jonkun sortin narsismia tämäkin.
ellauri082.html on line 694: Mitä ihmettä?! Varatun Annan outo käytös paljastuu Temptation Islandissa: "Varmaan vaikutan aika seinähullulta"
ellauri082.html on line 713: Wallun jutut sen äidistä alav. 234 on takuulla tosipohjaisia. Se mainizee mm aivan oikein eze oli perunafarmarin tytär Mainesta ja anaalis-obsessiivinen äiskänkielen pilkunnussija. Iskä lähti sitä pakoon Lylen luo. Eli oli kai sit kaappihinuri. Bylsiköhän äiskäpäiskä jotain Wallun kamua kuin April Waynea.
ellauri082.html on line 740: Ensinäkin se varmentaa wanhan tutun totuuden siitä, että naiset suosivat narsisteja miehiä. Se samalla todistaa sitä hypoteesia, jonka mukaan naiset pitävät näistä jännämiehistä, koska nainen on ize luontaisesti samalla luonnolla varustettu, ja nämä miehet täten hänen hengenheimolaisiaan.
ellauri082.html on line 751: The researchers examine victim signaling, which they define as “a public and intentional expression of one’s disadvantages, suffering, oppression, or personal limitations.” They also examine virtue signaling, defined as “symbolic demonstrations that can lead observers to make favorable inferences about the signaler’s moral character.”
ellauri082.html on line 809: En ole varma voiko tätä kuzua kaltoinkohteluxi, mutta kun minä kauan sitten liikuin kuivien ihmisten maailmassa, näin paljon varakkaita ja kouluja käyneitä ja lahjakkaita ja tasapainoisia valkoisia vanhempia, jotka suhtautuivat lastensa elämään kärsivällisesti ja rakastavasti ja kannustavasti ja huolta kantavan osallistuvasti, heidän kehunsa olivat vuolaita ja heidän rakentava kritiikkinsä diplomaattista ja heidän ehdottoman rakkauden ja lapsista välittämisen ilmaisunsa monisanaisia, toisin sanoen he täyttivät hyvän vanhemman määritelmän viimeistä piirtoa myöten, minä tosiaan näin valtavan määrän moitteettomia vanhempia ja näin myös kuinka he kasvattivat lapsia jotka olivat a) tunnetasolla vammaisia tai b) tappavan izekeskeisiä tai c) kroonisesti masentuneita tai d) psykiatrisia rajatapauxia tai e) narsistisessa izeinhossa rypeviä tai f) neuroottisen vimmaisia/riippuvaisia tai g) jollain psykosomaattisella tavalla rampautuneita tai h) ties minkälainen yhdistelmä kohdista a-g).
ellauri082.html on line 813: Epikriisistä ilmenee että Wallun äiti vääristi sen minäkuvan vastaamalla pahan lapsen pahuuteen falskin ylizevuotavalla kiltteydellä. Se ei siis koskaan oikaissut ilkimystä millään lailla, vaan antoi sen marinoitua omissa mehuissaan. Sekin on aivan vitun julma ja epätavallinen rangaistus. Siitä marinadista ei hevin nousta omin voimin kuiville. Wallu maustoi sitä lisää mömmöillä ja upposi.
ellauri082.html on line 815: Kun Orin matkii Avrilia, niin hän ottaa kasvoilleen lämpimän rakastavan jättihymyn ja tulee hitaasti kohti, kunnes on niin lähellä että hänen kasvonsa painautuvat vasten toisen kasvoja ja hengityxet sekoittuvat. Jos saat joskus kokea sen niin kumpikohan mahtaa olla pahempaa: tukahduttava läheisyys vai ehdoton lämpö ja rakkaus joka siihen yhdistyy?
ellauri083.html on line 28:

HYVÄÄ PUUTA

display:none">Puutaheinää


ellauri083.html on line 67: Molemmat vanhemmat tunsivat vahvasti että kiinalaiset oli melkein niiden veroisia (eivätkä käyttäneet sanaa 'pakana' kuin kotioloissa), ja Helmi kasvoi kaxikielisessä kodissa: äiti opetti englantia yläkerrassa ja vinosilmä palvelijat ja niiden lapset paikallista murretta. Klassillista kiinaa opetti kotiopettaja Mr. Kung (Fu? Tse?). Se luki ahnaasti, erityisesti isän kiusaxi Charles Dickensin kirjoja, jotka se sen koommin väitti lukeneensa kaikki kerran vuodessa loppuikänsä. (Mikähän kirjailija lie vaikuttanut Helmiin eniten? Kung? Fu? Tse?)
ellauri083.html on line 84: We can now add yet another to that list. This week, her estate announced the discovery of a new never-published manuscript called "The Eternal Wonder." And as her son Edgar Walsh tells it, the story of the novel's recovery is a wonder itself.
ellauri083.html on line 92: I was notified in December of last year that a woman in Texas who has a business buying storage units that have not paid their rent and she had purchased a unit in Fort Worth and discovered this manuscript, which was in a holographic form as a written manuscript, of course. And the woman in Texas wanted to sell it.
ellauri083.html on line 100: WALSH: It was fascinating, frankly, to read her final novel and to realize that it was, in a sense, an historic event. But reading this book just took me back to my many discussions with her about her work. And I just had a sense of awe that a woman, who, when she wrote this, was 78, 79 years old. And she knew she was dying. She was ill with cancer and she knew that she would be ending her life soon. But she sat down and, with a pen, wrote out over 300 pages.
ellauri083.html on line 124: It can never be said of the Swedish Academy that they don't know what they like. Between Independent People, The Growth of the Soil, The Good Earth, and probably several others I haven't read yet it seems clear that the path to a Nobel Prize in literature is the one trod by struggling farmers out in the countryside.
ellauri083.html on line 137: The story begins on Wang Lung's wedding day and follows the rise and fall of his fortunes. The House of Hwang, a family of wealthy landowners, lives in the nearby town, where Wang Lung's future wife, O-Lan, lives as a slave. However, the House of Hwang slowly declines due to opium use, frequent spending, uncontrolled borrowing and a general unwillingness to work. He was willing to take any woman who knew how to work, except a harelip (which is just what Inger was). He was disappointed when O-Lan had big and ugly feet. These boots are made for walking...
ellauri083.html on line 141: During the devastating famine and drought, the family must flee to a large city in the south to find work. Wang Lung's malevolent uncle offers to buy his possessions and land, but for significantly less than their value. The family sells everything except the land and the house. Wang Lung then faces the long journey south, contemplating how the family will survive walking, when he discovers that the "firewagon" (the Chinese word for the newly built train) takes people south for a fee.
ellauri083.html on line 143: In the city, O-Lan and the children beg while Wang Lung pulls a rickshaw. Wang Lung's father begs but does not earn any money, and sits looking at the city instead. They find themselves aliens among their more metropolitan countrymen who look different and speak in a fast accent. They no longer starve, due to the one-cent charitable meals of congee, but still live in abject poverty. Wang Lung longs to return to his land. When armies approach the city he can only work at night hauling merchandise out of fear of being conscripted. One time, his son brings home stolen meat. Furious, Wang Lung throws the meat on the ground, not wanting his sons to grow up as thieves. O-Lan, however, calmly picks up the meat and cooks it. When a food riot erupts, Wang Lung is swept up in a mob that is looting a rich man's house and corners the man himself, who fears for his life and gives Wang Lung all his money in order to buy his safety. O-Lan finds a cache of jewels elsewhere in house and takes them for herself.
ellauri083.html on line 145: Wang Lung uses this money to bring the family home, buy a new ox and farm tools, and hire servants to work the land for him. In time, two more children are born, a twin son and daughter. When he discovers the jewels that O-Lan looted, Wang Lung buys the House of Hwang's remaining land. He later sends his first two sons to school, also apprenticing the second one to a merchant, and retains the third one on the land.
ellauri083.html on line 149: Wang Lung and his family move into town and rent the old House of Hwang. Now an old man, he desires peace within his family but is annoyed by constant disputes, especially between his first and second sons and their wives. Wang Lung's third son runs away to become a soldier. At the end of the novel, Wang Lung overhears his sons planning to sell the land and tries to dissuade them. They say they will do as he wishes, but smile knowingly at each other. Ah what's the use...
ellauri083.html on line 163: However, Rósa is miserable in her new home, which does not compare well to the luxury she was used to at Rauðsmýri. Bjartur also discovers that she is pregnant by Ingólfur Arnarson Jónsson, the son of the bailiff. In the autumn, Bjartur and the other men of the district ride up into the mountains on the annual sheep round-up, leaving Rósa behind with a gimmer to keep her company. Terrified by a storm one night, desperate for meat and convinced that the gimmer is possessed by the devil, Rósa kills and eats the animal.
ellauri083.html on line 235: Sol Hoopii soitti samanlaista vetkuvakielistä ukulelemusaa kuin Mikki Hiiren valkoisiin hansikkaisiin pukeutuneet sormet siinä "Hessu Hopo surffaa Havaijilla" disneyvideossa joka nauratti Charlottea joka kerta yhtä vastustamattomasti. Wallu p. 569ff kirjoittaa kuvatessaan Randy Lenzin ja Bruce Greenin jalkamatkaa kyllä todella lahjakkaan runollisia miljöökuvauxia räkäisemmän puoleisesta Bostonista.
ellauri083.html on line 252: Puolet suurbostonin asukkaista työskentelee digilinkin takaa kotoa kuten korona-aikana. 50% koulutuxesta hoidetaan koodatuin pulssein kotisohvalla kuten korona-aikana. Mari Kondon suunnattoman suosittu siivousohjelma menee suoraan jakeluun Onaniassa kaikilla 3 aikavyöhykkeellä klo 0700; kysymyxessä on yhdistelmä helppoa imurointia, depend-alusvaatteiden viikkausta, Kanadan ilmavoimien alapesua ja niin sanottua kosmeettista autofiktiota - yli 300 miljoonaa amerikkalaista potkii ja elehtii päivittäin Mari Kondon tahtiin, osallistuu valtavaan siivoussavottaan josta voisi tulla mieleen Maon kiinan pakolliset aamujumpat paizi että kiinalaiset kokoontuivat ulkona. 1/3 niistä 50%:sta jotka vielä lähtee töihin on työttömiä. Ja mieti tätä: 94% Onanian maxetusta viihteestä nautitaan kotisohvalla: on etäpornoa, pumpattavia barbaroita barbeja ja kenejä, jopa digitaalinestekidenäyttöjä. Sormien ja silmien viihdemarkkinat.
ellauri083.html on line 312: Pientalo ja piha seurasi kuinka Tommi rakensi pihalleen autotalli/katos-yhdistelmän. Unelmien miesluola nousi pystyyn vaihe vaiheelta. Nousi pystyyn niin, hehe.
ellauri083.html on line 330: Ikivanhan matelijanaivo-aivokuorierottelun muodistus viime vuosisadan lopulta, vähän vanhemman freudilaisen id-superegomeemin uusi peitenimi, verbistä katekhein pitää kiinni. Tarkottaa jotain tunnneperäistä. Tekoakateemista jenkkikeekoilua.
ellauri083.html on line 336: For all their profusion, these paled in comparison with Sachs's newest display pieces: The Cabinet, 2014, and The Rockeths, 2017. The former was a folding case fashioned from orange-and-white striped barricades and festooned with hundreds of tools, hung in groups and inscribed with the names of individuals who have "inspired, influenced, or frightened" the artist--from Le Corbusier and Louis Kahn to the members of the Wu-Tang Clan--while the latter was less a cabinet than a kind of portable workbench and shelving unit, similarly jam-packed with the tools of the artist's trade, as well as a collection of model rockets, all again labeled to namecheck various figures of personal importance--scientists, musicians, artists; Apollo, Dionysus, Stringer Bell. The fetishistic frisson the assembled materials (pens, pliers, drill bits, tape measures) clearly provoke in Sachs was made even more explicit in McMasterbation, 2016, one of a trio of scale-model space modules arrayed on plinths. Featuring a copy of the legendarily comprehensive McMaster-Carr hardware catalogue spread open like a porn mag centerfold designed for lonely gearheads--alongside a ready supply of Vaseline and a handy tissue dispenser--it was part cathectic confession of objectophilia and part self-derogating indictment of his own work's tendencies toward sometimes masturbatory excess. Smart and stupid, funny and somehow a bit sad, it was classic Sachs: too much information, in every sense of the phrase.
ellauri083.html on line 348: Early seasons aired on network prime time while the Vietnam War was still going on; the show was forced to walk the fine line of commenting on that war while at the same time not seeming to protest against it. For this reason, the show's discourse, under the cover of comedy, often questioned, mocked, and grappled with America's role in the Cold War.
ellauri083.html on line 374: At age seven Dylan first accused Allen of touching her inappropriately—a bombshell allegation that definitively tore apart the blended Allen-Farrow family, which was already reeling from Farrow’s discovery of nude photographs of her adopted daughter Soon-Yi Previn at Allen’s apartment. Dylan’s accusation has reverberated in the media ever since. Dylan would consistently repeat the allegation over the years—to her mother, to therapists, to experts, and to former Connecticut state prosecutor Frank Maco, who found probable cause for bringing a criminal case against Allen. (Maco said he ultimately declined to do so out of concern for retraumatizing a fragile child.)
ellauri083.html on line 514: I will tell you why; so shall my anticipation prevent your discovery, and your secrecy to the King and Queen moult no feather. I have of late, but wherefore I know not, lost all my mirth, forgone all custom of exercises; and indeed, it goes so heavily with my disposition that this goodly frame the earth, seems to me a sterile promontory; this most excellent canopy the air, look you, this brave o’erhanging firmament, this majestical roof fretted with golden fire, why, it appears no other thing to me than a foul and pestilent congregation of vapours. What a piece of work is man! How noble in reason? How infinite in faculties, in form and moving, how express and admirable? In action how like an angel? In apprehension, how like a god? The beauty of the world, the paragon of animals. And yet, to me, what is this quintessence of dust? Man delights not me; no, nor woman neither, though by your smiling you seem to say so.
ellauri088.html on line 27:

HUMAN

display:none">Pyllykielitiedettä


ellauri088.html on line 49: Noniin siis heptapodit tietävät että 3000 vuoden kuluttua ne tarvii apinoilta apua (mixi ihmeessä? ovatko ne keskijalkaa vailla?). Sixi ne on tulleet maan päälle jakamaan apinoiden kanssa näkemyxiä ja kielitaitoa. Tällä lailla Louise Banxkin oppii että sen tytär joka ei ole vielä syntynytkään tulee kuolemaan parantumattomaan sairauteen. Kai se näkee kanssa minkälaisessa hoitokodissa se ize vetää viime henkäyxensä, saako se lisähappea vai onko hoitajat liian kouluttamattomia. No onhan nää henkilökohtaisia katastroofeja, myrskyjä vaikka pikku vesilaseissa.
ellauri088.html on line 59: Kirjoittaja Ted Chiang käytti 5v tutkiaxeen ja tutustuaxeen kielitieteen alaan ennenkuin se koitti kirjoittaa "Elämäsi tarinan," pienoisromaanin josta Tulokas on otettu. "Tahdoin kirjoittaa tarinan askeleesta joka monissa skifitarinoissa aina skipataan," Chiang selitti Tulokas-diskillä, "sellaisen matukielen oppimisesta ... jolla ei ole mitään tekemistä apinoiden kanssa." Nykyisethän matukielet ovat apinakieliä par excellence, eikä niitä tarvi opetella, matut saakoot opetella enkkua. Tarinaan sisältyvä tutkimus, ja filmintekijöiden konsultaatiot matukieliin erikoistuneihin lingvistien kaa, antaa Tulokkaalle tarkkuuden ja todenmukaisuuden tuntua, jotka on hyvän skifin tunnusmerkkejä.
ellauri088.html on line 73: Lindkvistin tehtävä on ajatella kieliä ja miten ne toimivat. Lindkvistit rakastavat puhua kaikille pyllykielitieteestä ja omista idiolekteistä, ja joskus ne kirjoittavat kokonaisia tutkimusartikkeleista jostain jota ne kuuli bussissa tai näki telkasta. Tämmöstä me puuhataan. Kaikki ei sunkaan ajattele miten kieli toimii tai ole edes yhtään kiinnostuneita siitä. Se on ikävää. Sixi ei ole yllättävää että Max Weber on turhautunut koska se luulee ettei mitään edistystä tapahdu, vaikka Tri Banxin mielestä se etenee hyvää vauhtia. Tulee mieleen se yxi tiedonhakuguru joka sanoi että joka kerta kun se potkii ulos tiimistä lingvistin tuloxet paranevat.
ellauri088.html on line 75: Tähän asti siis hurjan uskottavaa! Ekassa sarakkeessa mä kirjoitin Sapir-Whorf hypotheesista, joka on tän koko Tulokas-tarinan ytimessä. Whorf joka oli kemisti luuli todistaneensa että hopissa ei ole aikamuotoja. No ize asiassa on mutta toisin päin kuin englannissa. Englanti eteenpäinsuuuntautuvasti erottaa menneen ja menemättömän ajan, hopi on taaxepäinkazova kuin Eskin operaattori ja erottaa tulevan ajan tulemattomasta. Nää pääjalkaiset ei tee kumpaakaan.
ellauri088.html on line 95: basic immediate experience (ex: the experience of “redness” or “discomfort”)
ellauri088.html on line 102: Kazottiin neloskanavalta toi Aliens eiku Arrivals. Onhan niissä paljon yhteistä, ahdistunut naissankari ensinnäkin (mix naisten pitää olla aina ahdistuneita pääosissa?), ja että alienit on jotenkin ällöjä, jotain matelijoita tai mustekaloja. Mix ne on niin harvoin tollasia Star Warsin söpöjä karvaturreja. Kaippa se on tätä termiittiapinan luontaista xenofobiaa.
ellauri088.html on line 171: Ton tahdissa on varmaan helppo "pogota" ja napsia extaasipastillia.
ellauri088.html on line 286: tarvetta, sillä välillä ruumiini oli niin jännittynyt, että hermoni tuntuivat korkeajännitekaapeleilta. Mutta evankeliumit eivät olleetkaan mitään satuja, vaan ne tapahtuivat oikeissa paikoissa, ihmisillă oli oikeita ammatteja, henkilöt olivat oikeasti eläneet. Ja kaikkein voimakkaimmin niistä nousi esiin julmuus. Kun olin saanut yhden luetuksi, aloitin toisen, ja tarina vaikutti vielä kauheammalta. Kyllä, se oli tyrmistyttävä kertomus. Luin ja hermostuin. Me kaikki olimme Herran palveluksessa, Herran, joka tarkkaili meitā koko ajan nähdäkseen, mitä valizimme, hyvää vai pahaa. Miten jarjetöntā, miten sellaisen orjan osan saattoi hyväksyä? Inhosin ajatusta, että Isä oli taivaissa ja lapset täällä alhaalla mudassa ja veressä. Mikä isä Jumala muka oli, mikä perhe hänen luoman olennot: minua pelotti ja samalla raivostutti. Inhosin Isää, joka oli tehnyt meidät niin heikoiksi, ainaiselle kärsimykselle alttiiksi, helposti tärveltyviksi. Inhosin sitä, että hän vain katseli, kun me sätkynuket yritimme selviytyä nälästä, janosta, sairauksista, kauhuista, julmuuksista, ylimielisyydestä ja vaikka oikeamielisistäkin tunteista, jotka epäuskon aina vaaniessa kätkivät alleen petollisuuden. Inhosin sitä, että hänellä oli neitsytäidistä syntynyt poika, jonka hän altisti pahemmalle kärsimykselle kuin luomakuntansa kurjimmat olennot. Inhosin sitä, että vaikka pojalla oli kyky tehdä ihmeitä, hän käytti valtaansa joutavuuksiin, joilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä, muttei mihinkään mikä oikeasti parantaisi ihmisen osaa. Inhosin sitä, että pojalla oli taipumus kohdella huonosti äitiään, mutta hän ei uskaltanut käydä isäänsä vastaan.
ellauri088.html on line 295: Aulilta kaatui Susitiellä koko valkopippuripurkki kanttarellikeittoon kun korkki irtosi. Ei se ollut moxiskaan, eikä mekään. Nelikymppisenä se oli feministi ja sitä ahdisteli rabulistisesti setämies Rauha Miehenpoika. Mä jäin rattaisiin. Puun ja kuoren väliin. Mä ja hukkapätkä emerita käännösprofessori Liisa Tiittula. Fred ja Auli olivat molemmat hujoppeja, pitkänläntiä. Ne huusivat ja me pidettiin niiden vöiden alla sadetta.
ellauri088.html on line 297: Hakulinen on pikku haukka, sellainen kuin Nakke Nakuttajassa. Isä Lauria ahdisteli ankarasti rabulisti Lauri Kettunen. Tämä viropää pyydysteli kettuja sotaa paossa Debrecenissä ja Tartossa. Virkavapaiden avulla hän toimi myös yliopisto-opettajana Budapestissa Eötvös-Collegiumissa vuosina 1935–1937 ja 1941–1944. Siellä se tutki käkenä heimosisarien pesiä.
ellauri088.html on line 303: Kettunen kiersi vähän joka paikassa virkeästi kettujahdissa.
ellauri088.html on line 492: Älä luota porvarilehdistöön, työmies!
ellauri088.html on line 540: Jerome Clapp "Klapka" Oliver Jerome (May 2, 1859 Caldmore, Walsall Staffordshire, England - June 14, 1927, Northampton General Hospital, Northampton) oli englantilainen kynäilijä ja "humoristi". Senskä muutti sukunnimensä Clapp Jeromexi. Eikös clap ole joku veneerinen tauti? Joo tippuri. Siinäpä se. Jerome oli muutenkin huonosta kodista, rupusakkia kuten kolleegansa Charles Chaplin vähän myöhemmin. Isä oli ironmonger ja lay preacher who dabbled in architecture.
ellauri088.html on line 557: Plans discussed.—Pleasures of “camping-out,” on fine nights.—Ditto, wet nights.—Compromise decided on.—Montmorency, first impressions of.—Fears lest he is too good for this world, fears subsequently dismissed as groundless.—Meeting adjourns.
ellauri088.html on line 571: George is introduced to work.—Heathenish instincts of tow-lines.—Ungrateful conduct of a double-sculling skiff.—Towers and towed.—A use discovered for lovers.—Strange disappearance of an elderly lady.—Much haste, less speed.—Being towed by girls: exciting sensation.—The missing lock or the haunted river.—Music.—Saved!
ellauri089.html on line 28:

Illegal Aliens

display:none">Ufoa


ellauri089.html on line 62: Heinlein's experience in the Navy exerted a strong influence on his character and writing. In 1929, he graduated from the Naval Academy with the equivalent of a Bachelor of Arts degree in Engineering, ranking fifth in his class academically but with a class standing of 20th of 243 due to disciplinary demerits.
ellauri089.html on line 89: Joo mä tiedän, kemistit voi olla aika pahoja. Uhkaa lyödä sun rillit mäsäxi niin että sirpaleet menee sun silmiin. Paras varoa. Seijallakin on savate-mestarin todistus ja nyrkkeilyhanskat vaatehuoneessa.
ellauri089.html on line 98: It started with the famous Henry quotation: "Is life so dear, or peace so sweet, as to be purchased at the price of chains and slavery? Forbid it, Almighty God! I know not what course others may take, but as for me, give me liberty, or give me death!!". It then went on to admit that there was some risk to nuclear testing (albeit less than the "willfully distorted" claims of the test ban advocates), and risk of nuclear war, but that "The alternative is surrender. We accept the risks." Heinlein was among those who in 1968 signed a pro-Vietnam War ad in Galaxy Science Fiction. Että semmonen libertiini.
ellauri089.html on line 149: The last juvenile, Have Space Suit—Will Travel, recapitulates and surpasses the other books in the series as Kip Russell travels first to the moon, then to Pluto, then to a planet in Vega’s system, and finally to the Lesser Magellanic Cloud; he eventually comes home by a circular route! All of the books feature young people, primarily young men—but a surprising number of strong female characters, growing up and going through the process of separating themselves from their sometimes ununderstanding families, discovering their real identities, successfully dealing with bar mitzwah, and by the story’s end, entering the adult world as foreskinless and capable people.
ellauri089.html on line 170: No wonder that Heinlein’s juveniles still enthrall the juvenile readers discovering them for the first time and enchant the older readers, like myself, who discovered them first in the 1950s. (C. W. Sullivan III is Distinguished Research Professor of English at East Carolina University.)
ellauri089.html on line 198: The story examines religion through the eyes of Alex, a Christian political activist who is corrupted by Margrethe, a Danish Norse cruise ship hostess and loves every minute of it. Enduring a shipwreck, an earthquake, and a series of world-changes brought about by Loki (with Jehovah's permission), Alex and Marga work their way from Mexico back to Kansas as dishwasher and waitress.
ellauri089.html on line 205: Dave Langford reviewed Job: A Comedy of Justice for White Dwarf #61, and stated that "When blasphemy stops being witty and shocking, it tends to become pointless, like graffiti scrawled on church wall. I didn't dislike this one, but . . . wait for the paperback, eh?"
ellauri089.html on line 401: Preface. It appears to me that in Ethics, as in all other philosophical studies, the difficulties and disagreements, of which its history is full, are mainly due to a very simple cause: namely to the attempt to answer questions, without first discovering precisely what question it is which you desire to answer. ...
ellauri089.html on line 405: § 1. In order to define Ethics, we must discover what is both common and peculiar to all undoubted ethical judgements; ...
ellauri089.html on line 437: § 17. but a relation, of the former kind, if true at all, will be true of all cases. All ordinary ethical judgments assert causal relations, but they are commonly treated as if they did not, because the two kinds of relations are not distinguished. …
ellauri089.html on line 465: § 30. Darwin's scientific theory of "natural selection," which has mainly caused the modern vogue of the term "Evolution," must be carefully distinguished from certain ideas which are commonly associated with the latter term. …
ellauri089.html on line 471: § 33. A discussion of the third chapter of the Data of Ethics serves to illustrate these two points and to shew that Mr Spencer is in utter confusion with regard to the fundamental principles of Ethics. …
ellauri089.html on line 473: § 34. Three possible views as to the relation of Evolution to Ethics are distinguished from the naturalistic view to which it is proposed to confine the name "Evolutionistic Ethics". On any of these three views the relation would be unimportant, and the "Evolutionistic" view, which makes it important, involves a double fallacy. …
ellauri089.html on line 497: § 45. We must now proceed to consider the principle of Hedonism as an "Intuition", as which it has been clearly recognised by Prof. Sidgwick alone. That it should be thus incapable of proof is not, in itself, any reason for dissatisfaction. …
ellauri089.html on line 511: § 52. But pleasure must be distinguished from consciousness of pleasure, and (1) it is plain that, when so distinguished, pleasure is not the sole good; …
ellauri089.html on line 513: § 53. and (2) it may be made equally plain that consciousness of pleasure is not the sole good, if we are equally careful to distinguish it from its usual accompaniments. …
ellauri089.html on line 523: § 58. It remains to consider Egoism and Utilitarianism. It is important to distinguish the former, as the doctrine that "my own pleasure is sole good," from the doctrine, opposed to Altruism, that to pursue my own pleasure exclusively is right as a means. …
ellauri089.html on line 548: § 69. But the theory, by which I have defined Metaphysical Ethics, is not that Metaphysics has a logical bearing upon the question involved in practical Ethics "What effects will my action produce?", but that it has such a bearing upon the fundamental ethical question, "What is good in itself?" This theory has been refuted by the proof, in Chap. I, that the naturalistic fallacy is a fallacy; it only remains to discuss certain confusions which seem to have lent it plausibility. …
ellauri089.html on line 550: § 70. One such source of confusion seems to lie in the failure to distinguish between the proposition "This is good", when it means "This existing thing is good", and the same proposition, when it means "The existence of this kind of thing would be good"; …
ellauri089.html on line 552: § 71. and another seems to lie in the failure to distinguish between that which suggests a truth, or is a cause of our knowing it, and that upon which it logically depends, or which is a reason for believing it: in the former sense fiction has a more important bearing on Ethics than Metaphysics can have. …
ellauri089.html on line 558: § 74. But ethical propositions cannot be reduced to this type: in particular, they are obviously to be distinguished …
ellauri089.html on line 566: § 78. (1) It has been commonly held, since Kant, that "goodness" has the same relation to Will or Feeling, which "truth" or "reality" has to Cognition: that the proper method for Ethics is to discover what is implied in Will or Feeling, just as, according to Kant, the proper method for Metaphysics was to discover what is implied in Cognition. …
ellauri089.html on line 568: § 79. The actual relations between "goodness" and Will or Feeling, from which this false doctrine is inferred, seem to be mainly (a) the causal relation consisting in the fact that it is only by reflection upon the experiences of Will and Feeling that we become aware of ethical distinctions; (b) the facts that a cognition of goodness is perhaps always included in certain kinds of Willing and Feeling, and is generally accompanied by them: …
ellauri089.html on line 570: § 80. but from neither of these psychological facts does it follow that "to be good" is identical with being willed or felt in a certain way. The supposition that it does follow is an instance of the fundamental contradiction of modern Epistemology—the contradiction involved in both distinguishing and identifying the object and the act of Thought, "truth" itself and its supposed criterion: …
ellauri089.html on line 587: § 86. The question to be discussed in this chapter must be clearly distinguished from the two questions hitherto discussed, namely (1) What is the nature of the proposition: "This is good in itself"? …
ellauri089.html on line 597: § 91. (2) It is plain that we cannot hope to prove which among all the actions, which it is possible for us to perform on every occasion, will produce the best total results: to discover what is our "duty", in this strict sense, is impossible. It may, however, be possible to shew which among the actions, which we are likely to perform, will produce the best results. …
ellauri089.html on line 599: § 92. The distinction made in the last § is further explained; and it is insisted that all that Ethics has done or can do, is, not to determine absolute duties, but to point out which, among a few of the alternatives, possible under certain circumstances, will have the better result. …
ellauri089.html on line 613: § 99. And (d) if we consider the distinct question of how a single individual should decide to act (α) in cases where the general utility of the action in question is certain, (β) in other cases: there seems reason for thinking that, with regard to (α), he should always conform to it; but these reasons are not conclusive, if either the general observance or the general utility is wanting; …
ellauri089.html on line 617: § 101. (4) It follows further that the distinction denoted by the terms "duty" and "expediency" is not primarily ethical; when we ask "Is this really expedient?" we are asking precisely the same question as "Is this my duty?", viz. "Is this a means to the best possible?" "Duties" are mainly distinguished by the non-ethical marks (1) that many people are often tempted to avoid them, (2) that their most prominent effects are on others than the agent, (3) that they excite the moral sentiments: so far as they are distinguished by an ethical peculiarity, this is not that they are peculiarly useful to perform, but that they are peculiarly useful to sanction. …
ellauri089.html on line 619: § 102. The distinction between "duty" and "interest" is also, in the main, the same non-ethical distinction; but the term "interested" does also refer to a distinct ethical predicate—that an action is to "my interest" asserts only that it will have the best possible effects of one particular kind, not that its total effects will be the best possible. …
ellauri089.html on line 621: § 103. (5) We may further see that "virtues" are not to be defined as dispositions that are good in themselves: they are not necessarily more than dispositions to perform actions generally good as means, and of these, for the most part, only those classed as "duties" in accordance with section (4). It follows that to decide whether a disposition is or is not "virtuous" involves the difficult causal investigation discussed in section (3); and that what is a virtue in one state of society may not be so in another. …
ellauri089.html on line 627: § 106. but in order fairly to decide upon the intrinsic value of virtue, we must distinguish three different kinds of disposition, each of which is commonly so called and has been maintained to be the only kind deserving the name. Thus (a) the mere unconscious "habit" of performing duties, which is the commonest type, has no intrinsic value whatsoever; Christian moralists are right in implying that mere "external rightness" has no intrinsic value, though they are wrong in saying that it is therefore not "virtuous", since this implies that it has no value as a means. …
ellauri089.html on line 629: § 107. (b) where virtue consists in a disposition to have, and be moved by, a sentiment of love towards really good consequences of an action and of hatred towards really evil ones, it has some intrinsic value, but its value may vary greatly in degree. …
ellauri089.html on line 631: § 108. finally (c) where virtue consists in "conscientiousness", i.e., the disposition not to act, in certain cases, until we believe or feel that our action is right, it seems to have some intrinsic value: the value of this feeling has been peculiarly emphasized by Christian Ethics, but it certainly is not, as Kant would lead us to think, either the sole thing of value, or always good even as a means. …
ellauri089.html on line 654: § 117. I think that this question should be answered in the affirmative; but in order to ensure that this judgment is correct, we must carefully distinguish it …
ellauri089.html on line 678: § 129. In order to consider II. Mixed Goods, we must first distinguish between (1) the value of a whole as a whole, and (2) its value on the whole or total value: (1)=the difference between (2) and the sum of the values of the parts. In view of this distinction, it then appears: …
ellauri090.html on line 28:

A Panelinha

display:none">Brassailua


ellauri090.html on line 107: In contrast to the earlier novel of the trilogy, Quincas Borba was written in third person, telling the story of Rubião, a naive young man who becomes a disciple and later the heir of the titular philosopher Quincas Borba, a character in the earlier novel. While living according to the fictional "Humanitist" philosophy of Quincas Borba, Rubião befriends and is fooled by the greedy Christiano and his wife Sofia who manage to take him for his entire inheritance.
ellauri090.html on line 120: Rubião becomes friends with Dr. Camacho, a lawyer and the editor of a politically oriented newspaper called Atalaia. On his way to meet Dr. Camacho, Rubião rescues a small child, Deolindo, in danger of being run over by a carriage and horses. Rubião then goes on to Dr. Camacho’s office, where he subscribes generously to the capital fund for Atalaia. Dr. Camacho flatters Rubião by publishing an account of Rubião’s heroism in saving Deolindo. Although Rubião is at first modest and dismissive about his heroism, as he reads Camacho’s account he becomes increasingly self-important.
ellauri090.html on line 130: For a time, Rubião’s friends accept his madness as he continues to provide meals and entertainment for them. Eventually, however, Rubião’s house falls into disrepair as his belief in himself as the emperor becomes constant. Doña Tonica becomes engaged to a man who dies before the wedding. Children on the street, including Deolindo, whose life Rubião had saved, make fun of him as a madman. Prodded by Doña Fernanda, a woman who barely knows Rubião, Sophia convinces Palha to set Rubião up in a little rented house on Principe Street. No one visits Rubião in his new humble residence. His former “friends” miss the luxury of Rubião’s wealthy surroundings in the house in Botafogo.
ellauri090.html on line 150: Täähän kuulostaa ruozalaisten pandemiastrategialta. Geenit ja meemit on suht ikuiset, mutatis mutandis, itiöemät lysähtää, siis vanhuxista viis.
ellauri090.html on line 177: Embora seja chamada de "realista", os críticos não deixam de notar que a riqueza de gêneros e elementos nessas obras também adere resíduos do Romantismo e impressionistas. Além disso, nessas obras Machado de Assis não compactua com o esquematismo determinista dos realistas, nem procura causas muito explícitas ou claras para a explicação das suas personagens e situações.
ellauri090.html on line 181: Como nota José Guilherme Merquior, os estilos dos livros assemelham-se numa coisa: "capítulos curtos, marcados pelos apelos ao leitor em tom mais ou menos humorístico e pelas digressões entre graves e gaiatas". Além disso, os críticos não deixam de notar que os três livros criticam a sociedade do seu tempo:
ellauri090.html on line 222: À época de seu serviço no Diário do Rio de Janeiro, teve seus ideais combativos com ideias progressivas; por conta disso seu nome foi anunciado como candidato a deputado pelo Partido Liberal do Império — candidatura que logo retirou por querer comprometer sua vida somente às letras.
ellauri090.html on line 226: Det går ett spöke runt i Europa: folkkapitalismens spöke. Ordet "folkkapitalism" är inte väldigt allmänt, men dyker upp här och där i rapporteringen om sparande, investerinagar och privatekonomi. Ofta framhåller man den så kallade 4-procentsregeln, som säger att man i genomsnitt kan räkna med 4 procents avkastning på sitt kapital. Under järnvägstiden var det 5%. På 1800-talet var det miljoner människor som levde på aktiekapitalets räntor. Nästan de sista var de tyska konstälskande syskonen i London i E.M. Forster's bok Howard's End. 1800-talet var en fin tid för romanförfattare, så många uttråkade välbärgade människor som inget bättre görsmål hade än att bläddra i romaner och diskutera dem. (Touché? Ingalunda!)
ellauri090.html on line 260: À enchente das angústias; ahdishtushten tulvan pinnalla;
ellauri090.html on line 306: Os romances machadianos tratam frequentemente da escravidão sob o ponto de vista cínico do senhor de escravos, sempre criticando-o de forma oblíqua. Sobre a escravidão, Machado de Assis já havia tido uma experiência familiar, quer por seus avós paternos terem sido escravos, quer porque lia os jornais com anúncios de escravos fugitivos. Em seu tempo, a literatura que denunciava crenças etnocêntricas que posicionavam os negros no último grau da escala social era distorcida ou tolhida, de modo que este tema encontra uma grande expressividade na obra do autor.
ellauri090.html on line 310: Machado de Assis escrevia as violências implícitas, como a dissimulação e a falsa camaradagem na relação senhor e escravo.
ellauri090.html on line 350: Suas mulheres são "capazes de conduzir a ação, apesar do predomínio da trama romanesca não ter se esvaziado." As personagens femininas de Machado de Assis, ao contrário das mulheres de outros românticos — que faziam a heroína dependente de outras figuras e indisposta à ação principal na narrativa — são extremamente objetivas e possuem força de caráter.
ellauri092.html on line 34:

Badman and Rubin

display:none">Näkyjä


ellauri092.html on line 51: Mulla oli päästötodistusta rumentamassa kirkkohissa 9.
ellauri092.html on line 78: Dwight Lyman Moody was born into a bankrupt family of nine children with a father who loved whiskey and who died when Dwight was just four. His mother sent them to a school where he learnt very little, and she sent them to the First Congregational Church where he learnt less. His upbringing was something of a disciplined, Puritan-influenced life.
ellauri092.html on line 80: By 17 years old this stout young Yankee decided to leave his farming work at home and head for Boston where he became a shoe salesman. Like Al Bundy. Taivas on todennäköisesti täynnä kadonneita parittomia sukkia. Ne ovat kaikki pelastuneet sinne. Kun mun sukkaan tulee reikä heitän sen roskiin mutta pelastan parittoman, koska mun lähes kaikki sukat ovat mustia. Vartioin niitä mustasukkaisesti ja teen leskexi jääneistä uusia pareja. He attended a Congregationalist Church which bored him as did all religious matters but over the next year the convicting message of sin and righteousness began to take effect. At the same time though, he raised up a wall of arguments. He settled his heart by deciding to leave the matter until his deathbed, but Cod’s Word continued to disturb him. No wonder: this was good old Boston, the home of the bean and the cod, Where the Lowells talk to the Cabots, And only the Cabots talk to Cod.
ellauri092.html on line 84: The first change in Moody was that he received a burden to see all his family earnings saved. Later that year he moved to Chicago and although he started to show signs of real shoe business ability and success, when he experienced the revival which commenced in that city in January 1857, business success faded into insignificance. He was ruined - success of this world no longer interested him instead, he began to glow in Christian virtue. He mixed freely amongst Plymouth Brethren, Methodist Episcopal, Congregationalists and Baptists. The years passed and he worked with the men in tights at YMCA and raised up one of the most unusual Sunday Schools of that day which became a church. He reluctantly began to preach and haggled every step of the way. He turned down Congregational ordination and remained a simple uneducated layman with a burden for souls. Having heard of Spurgeon’s ministry in London he did all he could to get hold of and read every Spurgeon sermon. He took thorough hold of Spurgeon’s three ‘R’s: Ruin by the fall, Redemption by the Blood, and Regeneration by the Holy Mackerel. This flowed through every one of his messages and was the marrow of Moody’s theology. Many thought him too radical and so nicknamed him ‘Crazy Moody.’
ellauri092.html on line 102: In November 1882 when he spoke at Cambridge University he was filled with great anxiety as this educational centre for Britain’s aristocratic and wealthy youth had a reputation of unparalleled riotous behaviour. That first night at a Zoom meeting Moody spoke on ‘the Spirit’s power service.’ The university vicar Handley Moule was somewhat nervous. The young C.T. Studd (the same guy who impressed J.R.Mott with his biceps) greatly doubted ‘if this Yankee was up to the task.’ The first mission night on the Monday had 1,700 students in attendance. As Sankey sang his sacred Hymns they jeered, laughed and shouted. When Sankey finished he was near to tears. As Moody preached on Daniel in the lions den (how appropriate) again they laughed, shouted and did all in their power to disturb him. He maintained his calm. By the end of the week at least 200 students had accepted a check from the speaker. Amongst them was a main ‘ringette player’ who later assumed missionary position in China and was the first lady Bishop of King Kong. Out of this mission came The Cambridge Seven, missionaries who made a lot of dough. This campaign had huge proceeds that also leeched the youth of the whole nation.
ellauri092.html on line 127:


ellauri092.html on line 145: Sveitsin ja Saksan reformaatiossa syntyi 1500-luvulla luterilaisten ja reformoitujen kirkkokuntien lisäksi uskonpuhdistuksen suunta, josta käytettiin aluksi nimitystä anabaptismi (uudestikastajat).
ellauri092.html on line 153: Baptists in the South supported slavery "for economic and social reasons", although this was never admitted. Instead, it was claimed that slavery was beneficent, and endorsed in the Bible by God. However, Baptists in the North disagreed strongly, claiming that God would not "condone treating one race as superior to another". Southerners, on the other hand, held that God intended the races to be separate. Finally, around 1835, Southern states began complaining that they were being slighted in the allocation of funds for missionary work.
ellauri092.html on line 155: The break occurred in 1844, when the Home Mission Society announced that a person could not be simultaneously both a missionary and a slaveowner.[citation needed] Faced with this challenge, the Baptists in the South assembled in May 1845 in Augusta, Georgia, and organized the Southern Baptist Convention, which was pro-slavery. Throughout the remainder of the 19th century and throughout most of the 20th the Southern Baptist Convention continued to protect systemic racism and opposed civil rights for African-Americans, only officially and definitively renouncing slavery and "racial" discrimination with a resolution in 1995.
ellauri092.html on line 159: Wikipedian luettelemat pykälät: raamatun paikkansapitävyys ja auktoriteetti, seurakunta koostuu hurahtaneista, paikallisseurakunnan itsehallinto. yleinen pappeus, kaste ja ehtoollinen, pastori ja diakoni, kirkkojen ja valtion erillisyys, yksilön sielunvapaus, on tämmöstä hallintoa vaan, Tästä kyllä puuttuu tärkein eli se uppokastelu. Muissa poinzeissa en nää eroa muitten kliseisiin. Mut mä en ole disciple.
ellauri092.html on line 161:

Mefodistien uskon ominaispiirteet


ellauri092.html on line 165: Metodismi on 1700-luvun lopulla Englannissa syntynyt kristillinen kirkkokunta, johon kuuluu yli 80 miljoonaa jäsentä eri puolilla maailmaa (2018).
ellauri092.html on line 166: Metodismi sai alkunsa englantilaisen anglikaanisen papin John Wesleyn hengellisen toiminnan vaikutuksesta. Wesley tuli herätykseen Saksan pietistisen kristillisyyden vaikutuksesta ja alkoi toteuttaa pietismin keskeisiä periaatteita Englannissa. Lontoon Aldersgate-kadulla herrnhutilaisten kokouksessa John Wesley koki hengellisen herätyksen (Wesley itse kertoo sydämensä lämmenneen Jeesukselle 1738), jonka jälkeen metodismi alkoi kasvaa voimakkaasti. Nimitys metodismi oli alkujaan 1600-luvulla kalvinistien arminiolaisille antama nimitys, jolla viitattiin arminiolaisten kalvinismista erottautuvaan käsitykseen vapaasta tahdosta, pelastuksesta ja pyhityksestä.
ellauri092.html on line 170: Alun perin metodismi oli Englannin kirkon sisäinen herätysliike, joka pyrki tavoittamaan evankeliumilla ja sosiaalisella työllä niitä, joita valtionkirkko ei tavoittanut. Herätysliike oli hyvin hajanainen ja monen ihmisen työn tulos. John Wesley yhdisti monet eri herätykset metodismiksi. Kun mukaan tuli suuria joukkoja teollisuustyöväkeä, kaivostyöläisiä ja muuta alemman luokan väkeä, syntyi kiistaa siitä, saavatko kaikki kokoontua kirkoissa. Monin paikoin tämä estettiin, jolloin metodistit alkoivat kokoontua muualla. Tällä yhdistysmuotoisella toiminnalla oli omat saarnaajansa ja järjestyksensä. Wesleyn kuoleman jälkeen Englannin metodistit irtaantuivat Englannin kirkosta muodostaen oman kirkkokunnan.
ellauri092.html on line 172: Metodismi levisi hyvin varhain myös Pohjois-Amerikkaan. Siellä metodistit ensimmäisenä itsenäistyivät omaksi kirkkokunnakseen John Wesleyn luvalla. Syy kirkkokunnan perustamiseen oli Yhdysvaltojen itsenäistyminen, minkä seurauksena Englannin kirkko vetäytyi sieltä ja lopetti siellä toimintansa. Metodistisen herätyksen piirissä olevat ihmiset pyysivät apua Wesleyltä, joka laati uudelle kirkolle järjestyksen ja sen perustamiskokous pidettiin joulupäivänä 1784.
ellauri092.html on line 174: Jo hyvin varhaisessa vaiheessa metodismi alkoi pirstoutua eri kirkoiksi. 1900-luvun aikana monet näistä kirkoista yhdistyivät kuitenkin uudelleen, mutta silti on nähtävissä kaksi eri suuntaa perusmetodismin sisällä: amerikkalainen piispajohtoinen metodismi ja brittiläinen metodismi. Australian, Kanadan, Sambian ja osittain Intian metodistikirkot taas yhdistyivät muiden kirkkokuntien kanssa ekumeenisiksi Yhdistyneiksi kirkoiksi. Eri metodistikirkkoja ja yhdistyneitä kirkkoja yhdistää Metodistien maailmanneuvosto, johon kuuluu 80 kirkkokuntaa 133 maassa ja yhteensä yli 80 miljoonaa jäsentä.
ellauri092.html on line 176: Muun muassa Adventtikirkolla, Helluntaiherätyksellä, Nasaretilaisella Kirkolla ja Pelastusarmeijalla on juuret metodismissa.
ellauri092.html on line 178: Methodism thrived in America thanks to the First and Second Great Awakenings beginning in the 1700s. Various African-American denominations were formed during this period, including the African Methodist Episcopal Church.
ellauri092.html on line 180: The First Great Awakening was a religious movement among colonials in the 1730s and 1740s. The English Calvinist Methodist preacher George Whitefield played a major role, traveling up and down the colonies and preaching in a dramatic and emotional style, accepting everyone as his audience. It was the largest denomination in 1820.
ellauri092.html on line 182: The Third Great Awakening from 1858 to 1908 saw enormous growth in Methodist membership, and a proliferation of institutions such as colleges (e.g., Morningside College). Methodists were often involved in the Missionary Awakening and the Social Gospel Movement. The awakening in so many cities in 1858 started the movement, but in the North it was interrupted by the Civil War. In the South, on the other hand, the Civil War stimulated revivals, especially in Lee´s army.
ellauri092.html on line 184: In 1914–1917 many Methodist ministers made strong pleas for world peace. President Woodrow Wilson (a Presbyterian), promised "a war to end all wars." Tästä teki sitten pilaa italialainen nobelistirunoilija Eugenio Montale, joka on aika lailla kyllä never heard. Se oli liian hermeettinen vedotaxeen kansan makuun. Oikeastaan sen ei olis kuulunutkaan saada noobelia kerze oli pessimisti, muze oli sentään antifasisti, joista sodan aikana lie Italiassa ollut pula. Eli jälleen kerran sellanen poliittinen virkanimitys. Montale oli kantava voima runoilijaryhmässä, joka kutsui itseään Hermeettiseksi seuraksi. Ryhmä tuotti täysin epäloogisia runoja, jotka kuvastivat absurdia ajatusta Sodasta, joka päättää kaikki sodat.
ellauri092.html on line 186: In the 1930s many Methodists favored isolationist policies. Thus in 1936, Methodist Bishop James Baker, of the San Francisco Conference, released a poll of ministers showing 56% opposed warfare. When war came in 1941, the vast majority of Methodists strongly supported the national war effort, but there were also a few (673) conscientious objectors.
ellauri092.html on line 188: In the early 20th century, many of the splintered Methodist groups joined together to form The Methodist Church (USA). Another merger in 1968 resulted in the formation of The United Methodist Church from the Evangelical United Brethren (EUB) and the Methodist Church.While United Methodist Church in America membership has been declining, associated groups in developing countries are growing rapidly.
ellauri092.html on line 190: United Methodist elders and pastors may marry and have families. They are placed in congregations by their bishop. Elders and pastors can either ask for a new appointment or their church can request that they be re-appointed elsewhere. If the elder is a full-time pastor, the church is required to provide either a house or a housing allowance for the pastor.
ellauri092.html on line 192: Whereas most American Methodist worship is modeled after the Anglican Communion´s Book of Common Prayer, a unique feature was the once practiced observance of the season of Kingdomtide, which encompasses the last thirteen weeks before Advent, thus dividing the long season after Pentecost into two discrete segments. During Kingdomtide, Methodist liturgy emphasizes charitable work and alleviating the suffering of the poor. This practice was last seen in The Book of Worship for Church and Home by The United Methodist Church, 1965, and The Book of Hymns, 1966. While some congregations and their pastors might still follow this old calendar, the Revised Common Lectionary, with its naming and numbering of Days in the Calendar of the Church Year, is used widely. However, congregations who strongly identify with their African American roots and tradition would not usually follow the Revised Common Lectionary.
ellauri092.html on line 194: Adding more complexity to the mix, there are United Methodist congregations who orient their worship to the "free" church tradition, so particular liturgies are not observed. The United Methodist Book of Worship and The Hymns of the United Methodist Church are voluntarily followed in varying degrees. Such churches employ the liturgy and rituals therein as optional resources, but their use is not mandatory.
ellauri092.html on line 196: Methodists stand almost alone among mainline denominations in not performing same-sex marriages, in contrast to the Episcopal Church, the Presbyterian Church (USA), the Evangelical Lutheran Church in America, and the United Church of Christ.
ellauri092.html on line 198: The United Methodist Church delegates met in St. Louis February 26, 2019, and voted 438 to 384 to maintain its policies defining marriage as a covenant between one man and one woman and barring "self-avowed practicing homosexuals" from serving as clergy.
ellauri092.html on line 202: Like most other national organizations, the Methodist Church experienced tensions and rifts over the slavery dispute. Both sides of the argument used the doctrines of the movement and scriptural evidence to support their case.
ellauri092.html on line 204: Methodistishen uskon erikoispiirteitä ovat pyhitys (sanctification), uudelleensyntyminen (new birth), uskonvarmuus (assurance), hankittu vanhurskaus (imparted righteousness), täydellinen pyhitys (complete sanctification), laupeudenteot, raamatun ensisijaisuus mutta traditio käy, arminianismi.
ellauri092.html on line 206: Nää on tosi hämäriä, selityxen jälkeenkin. Pyhitys on se että apinoista ikäänkun tulee jotain pikku jumalolentoja. Uudelleensyntyminen on se hurahdus. Uskonvarmuus tarkoittaa että hurahtaneella on ikäänkuin pääsylippu taivaaseen. Hankittu vanhurskaus on jotain erityisen mefodistista. Täydellinen pyhitys meinaa että pääsee pulmusexi vielä elävänä. Hizi kyllä pitää olla joku tosi tarkka teologinen nitpickeri että saa näistä uskonkiistoista mitään selkoa. Tavallinen syntinen kyllä miettii että mitä eroa, ja sitäpaizi oikeastaan mitä väliä.
ellauri092.html on line 208: Pst: Wesley kallistui arminianismin sijasta kalvinistisen preterition kannalle eli lampaat olis esivalittu. Tää on vähän kun se että maailma on deterministinen, mutta ei se paljon auta jos se on kaoottinen. Mefodisteilla on paljon laupiaita hommia kuten sairaaloita, orpokoteja, keittoloita ja kouluja. Babtistit on selkeesti joholla, ne on hihhulimpia, niiden jamboreet on vauhdikkaampia. Mefodistit on vähän tollasia kylmäverisiä tinselfishejä.
ellauri092.html on line 211:

Baptists vs. methodists


ellauri092.html on line 213: Baptists, as their very name implies, adhere to baptism. But not just any baptism – Baptists are more specific on the issue. Baptist subscribe to credo baptism by immersion. That means that they believe in baptism of a confessing believer by immersion into water. They reject pedobaptism and other modes of baptism (sprinkling, pouring, etc.). This is one distinctive that holds true for nearly all Baptist denominations and churches. They are Baptists, after all!
ellauri092.html on line 217: Whatever the case, it is indisputable that Baptists have been a major branch of denominations since at least the 17th century. In America, the First Baptist Church of Providence, Rhode Island was founded in 1639. Today, Baptists comprise the largest Protestant family of denominations in the United States. The largest Baptist denomination is also the largest Protestant denomination. That honor goes to the Southern Baptist Convention.
ellauri092.html on line 219: Methodism also can confidently claim roots that go back centuries; right back to John Wesley, who founded the movement in England, and later in North America. Wesley was unhappy with the “sleepy” faith of the Church of England and sought to bring renewal and revival and spirituality to the practice of Christians. He did this especially through open air preaching, and home meetings which soon formed into societies. By the end of the 18th century, Methodist societies were taking root in the American Colonies, and it soon spread across the continent.
ellauri092.html on line 221: Today, there are many different Methodist denominations, but they all hold similar views in several areas. They all follow Wesleyan (or Armenian) theology, emphasize practical life over doctrine, and hold to the Apostle’s Creed. Most Methodists groups reject that the Bible is inerrant and sufficient for life and godliness, and many groups are presently debating the moral standards of the Bible, especially as they relate to human sexuality, marriage, and gender.
ellauri092.html on line 223: Many people have wondered, are baptist and methodist the same? The answer is no. However, there are some similarities. Both Baptists and Methodist are trinitarian. Both hold that the Bible is the central text in faith and practice (though groups within both the families of denominations would dispute the Bible’s authority). Both Baptists and Methodists have historically affirmed the divinity of Christ, justification by faith alone, and the reality of heaven for those who die in Christ, and eternal torment in hell for those who die unbelieving.
ellauri092.html on line 225: Historically, both Methodists and Baptists have placed a heavy emphasis on evangelism and missions.
ellauri092.html on line 227: Methodists believe that baptism is a sign of regeneration and new birth. And they accept all modes of baptism (sprinkling, pouring, immersion, etc.) as valid. Methodists are open to baptism of both those who confess faith themselves, and those whose parents or sponsors confess faith.
ellauri092.html on line 233: In contrast, Methodists are mostly hierarchical. Churches are led by conferences with increasing levels of authority. This begins at the local level, with a Local Church Conference, and progresses upward to a denomination-wide General Conference (or some variation of these categories, depending on the specific Methodist group). Most major Methodist denominations own the property of local churches and have a decisive say in assigning pastors to local churches.
ellauri092.html on line 235: Speaking of pastors, there are significant differences in how Methodists and Baptist choose their pastors too.
ellauri092.html on line 239: Major Methodist Bodies, such as the United Methodist Church, have outlined their requirements for ordination in the Book of Discipline, and ordination is governed by the denomination, not by local churches. Local church conferences confer with the district conference to select and hire new pastors.
ellauri092.html on line 243: Methodists allow both men and women to serve as pastors.
ellauri092.html on line 245: Most Baptists subscribe to two ordinances of the local church; baptism (as discussed earlier) and the Lord’s Supper. Baptists reject that either of these ordinances are salvific and most subscribe to a symbolic view of both. Baptism is symbolic of the work of Christ in a person’s heart and a profession of faith by the one being baptized, and the Lord’s Supper is symbolic of the atoning work of Jesus Christ and taken as a way to remember the work of Christ.
ellauri092.html on line 247: Methodists also subscribe to baptism and the Lord’s Supper and they similarly see both as signs, not as the substances, of God’s grace in Christ. Baptism is not a mere profession, however, but also a sign of regeneration. Similarly, the Lord’s Supper is a sign of a Christian’s redemption.
ellauri092.html on line 249: There are many famous pastors in both Methodism and Baptists. Famous Baptist pastors include Charles Spurgeon, John Gill, John Bunyan. Present-day famous pastors include preachers like John Piper, David Platt, and Mark Dever.
ellauri092.html on line 251: Famous Methodist pastors include John and Charles Wesley, Thomas Coke, Richard Allen, and George Whitfield. Present-day well-known Methodist pastors include Adam Hamilton, Adam Weber, and Jeff Harper.
ellauri092.html on line 253: Baptists are traditionally mixed on the Calvinism-Arminianism debate. Few would call themselves true Arminians, and most Baptists would probably self-describe as modified (or moderate) Calvinists – or 4 point Calvinists, rejecting especially the doctrine of Limited Atonement. In contrast to Methodists, most all Baptists believe in the eternal security of a Christian, though many hold to a view of this that is very different from the Reformed doctrine of the Perseverance of the Saints.
ellauri092.html on line 257: Methodism has traditionally align itself with Arminian doctrinal positions, with very few exceptions and very little debate. Most Methodists believe in prevenient grace, and reject predestination, perseverance of the saints, and so on.
ellauri092.html on line 259: As noted, most Baptist churches and church members hold enthusiastically to the doctrine of Eternal Security. The saying, once saved, always saved is popular today among Baptists. Methodists, on the other hand, believe that truly degenerate Christians can fall away into apostasy and be lost.
ellauri092.html on line 261: While there are some similarities to those two churches, each on one side of the street, there are many more differences. And that gulf of differences continues to widen as many Baptist churches continue to affirm a high view of Scripture and follow its teaching, while many Methodist congregations – especially in the United States – move away from that view of Scripture and emphasis on the Bible’s teaching.
ellauri092.html on line 279: As a young Christian, because of a lack of discipleship, I was literally tossed about on various theological waves because of my emotions. Because of that I was drawn into the Charismatic Movement. Looking back now, I fully realize my error.
ellauri092.html on line 295: …the problems in the Keswick theology are severe. Because of its corrupt roots, Keswick errs seriously in its ecumenical tendencies, theological shallowness or even incomprehensibility, neglect of the role of the Word of God in sanctification, shallow views of sin and perfectionism, support of some tenants of Pelagianism and semi-Pelagianism, improper divorce of justification and sanctification, confusion about the nature of saving repentance, denial that God’s sanctifying grace always frees Christians from bondage to sin and changes them, failure to warn strongly about the possibility of those who are professedly Christians being unregenerate, support for an unbiblical pneumatology, belief in the continuation of the sign gifts, maintenance of significant exegetical errors, distortion of the positions and critiques of opponents of the errors of Keswick, misrepresentation of the nature of faith in sanctification, support for a kind of Quietism, and denial that God actually renews the nature of the believer to make him more personally holy. Keswick theology differs in important ways from the Biblical doctrine of sanctification. It should be rejected.
ellauri092.html on line 344: No tää hemmo ainakin on selvä kessationisti, kylmä tinselfish. Se ei kuumene edes Jeesuxelle, saati sitten vaimolle. Jos se on ylipäänsä herännyt, se ei ainakaan ole hurahtanut (se ei ole liekeissä, ei edes kädenlämpöinen) eikä varjelkoon varsinkaan hihhuli, se ei tanssi eikä läpyttele käsiä jossain teltassa. Mä veikkaan eze on mefodisti.
ellauri092.html on line 414: Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melanderin mielestä julkaistujen videoiden perusteella vaikutti melko selvältä, että poliisin voimakeinojen käyttö oli ylimitoitettua. Voimankäyttövälineitä olivat (taistelukaasun lisäxi) esimerkiksi patukka, poliisikoira, sumute, etälamautin ja ampuma-ase. Heikel käytti voimakeinoja rauhallisia mielenosoittajia vastaan, perusteli toimintaa ”mittavalla liikennehaitalla”, kiinniotetut vapautettu ja ruumiit viety pois kuin jenkkipäiväkodista. Tilanteesta aiheutui myöhästymisiä joukkoliikenteessä. Jumalauta täältä pesee ja linkoaa vaikka ilmavoimia, elokapina tai punakapina ihan sama.
ellauri092.html on line 454: Metodin kehitti alun perin Kaarle Krohnin isä, Helsingin yliopiston partapozo yleisen kielitieteen professori Julius Krohn. Kaarle Krohn jatkoi isänsä työtä ja teki metodista kansainvälisesti tunnetun. Sitä kutsutaan nykyään paitsi maantieteellis-historialliseksi metodiksi, myös suomalaiseksi tutkimusmenetelmäksi (The Finnish Research Method). Metodia pidetään folkloristiikan ensimmäisenä tieteellisenä menetelmänä.
ellauri093.html on line 28:

Yours Faithfully is Christ

display:none">Haahkanuntuvia


ellauri093.html on line 84: Outside, in the distance
ellauri093.html on line 96: Moody oli Mottin esikuva. Se matki Moodya kuin motivational speaker Tony Robbins guruaan. Motivational speaker on saarnaaja jonka epäjumala on mammona. Saarnaaja on motivational speaker jonka votiivi on joku meemi tai virtuaalivaluutta. Mott ja Moody molemmat oli valoisia keswickiläisiä kuten Wilhokin. Mott aloitti mefodistina ja oli businessminded som fan. Kaikenlainen raha kelpas, pecunia non olet. Se hääri hmhkkinä näkymättömän verkon keskellä kuin Riitta Roth.
ellauri093.html on line 124: Taylor was born on 21 May 1832 the son of a chemist (pharmacist) and Methodist lay preacher James Taylor and his wife, Amelia (Hudson), but as a young man he ran away from the Christian beliefs of his parents. At 17, after reading an evangelistic tract pamphlet entitled "Poor Richard", he professed faith in Christ, and in December 1849, he committed himself to going to China as a missionary. Vaihtoi metodia. Sen guru Cronin oli Plymouthin Brethreneitä.
ellauri093.html on line 130: The conversion and example of the seven was one of the grand gestures of 19th-century missions, making them religious celebrities; as a result, their story was published as "The Evangelisation of the World" and was distributed to every YMCA and YWCA throughout the British Empire and the United States.
ellauri093.html on line 180: Wingate was killed in an aircraft accident late in the war. The casualty rate the Chindits suffered, especially from disease, is a continuing controversy. Wingate believed that resistance to infection could be improved by inculcating a tough mental attitude, but medical officers considered his methods unsuited to a tropical environment.
ellauri093.html on line 193: Terminology which sometimes confuses Brethren and non-Brethren alike is the distinction between the Open assemblies, usually called "Chapels", and the Closed assemblies (non-Exclusive), called "Gospel Halls." Contrary to common misconceptions, those traditionally known as the "Closed Brethren" are not a part of the Exclusive Brethren, but are rather a very conservative subset of the Open Brethren. The Gospel Halls regard reception to the assembly as a serious matter. One is not received to the Lord's Supper but to the fellowship of the assembly. This is important because the Lord's Supper is for believers, not unbelievers.
ellauri093.html on line 197: Their support text is from 1 Corinthians 15:33, "Do not be deceived: evil communications corrupt good table manners." Among other distinctions, the Gospel Halls would generally not use musical instruments in their services, whereas many Chapels use them and may have singing groups, choirs, "worship teams" of musicians, etc. The Gospel Halls tend to be more conservative in dress; women do not wear trousers in meetings and always have their heads covered, while in most Chapels women may wear whatever they wish, including nothing, though modesty in dress serves as a guideline, and many may continue the Orde Wingate tradition of wearing a shower cap for head covering if nothing else. Open Brethren churches are all independent, self-governing, local congregations with no central headquarters, although there are a number of seminaries, missions agencies, and publications that are widely supported by Brethren churches and which help to maintain a high degree of communication among them.
ellauri093.html on line 203: The best-known and oldest distinction between Open and Exclusive assemblies is in the nature of relationships among their local churches. Open Brethren assemblies function as networks of like-minded independent local churches. Exclusive Brethren generally feel an obligation to recognize and adhere to the disciplinary actions of other associated assemblies.
ellauri093.html on line 205: Conversely, Open assemblies aware of that disciplining would not automatically feel a binding obligation to support it, treating each case on its own merit. Reasons for being put under discipline by both the Open and Exclusive Brethren include disseminating gross Scriptural or doctrinal error or being involved in unscriptural behavior. Being accused of illegal financial dealings may also result in being put under discipline.
ellauri093.html on line 254: Emotional (or psychological) abuse: Using threats, humiliation or harassment causing distress and feelings of shame, stress or powerlessness. It often occurs in combination with other forms of abuse.
ellauri093.html on line 274: There are many schools of thought on why elder abuse occurs. Open and Closed brezels disagree. It is the wages of sin ok, but who sins and who pays is controversial. The wages may be financial, physical, social, sexual etc.
ellauri093.html on line 408: Erottuaan Lahden Metodistikirkon palveluksesta Armas I. Halonen lähti helluntaiystävien kannattamana Intiaan 30-luvun lopussa ja perusti sittemmin orpokodin, joka toimii edelleen ja on laajentunut. Hän on kirjoittanut kokemuksensa mm. sodanaikaisilta intialaisilta keskitysleireiltä kirjaksi: Armas I. Halonen 1968: Intia kutsuu. Voitto-Sanoma.
ellauri093.html on line 410: Helluntaiystävien Lahden Lähetysyhdistys ry ja Multian Lähetysyhdistys ry kannattavat ystävien lähetystyötä. Nykyisin Halosen jatkana on Väinö Viikilä.
ellauri093.html on line 412: Netistä löytyy maininta yhdistyksestä: ICA-Kotia tukee Suomesta Helluntaiystävät niminen yhdistys, heillä on oma kummiorganisaatio jonka kautta tuleva tuki mahdollistaa kodin toiminnan." Ainakaan minun hakuni Yhdistystiedossa ei tuottanut tulokseksi tämännimistä yhdistystä. Ilmeisesti tässä tarkoitetaankin Lahden ja Multian Lähetysyhdistyksiä. Helluntaiystävät ry olisikin paradoksi.
ellauri093.html on line 414: Helluntaiystävien lehti Voitto-Sanoma ilmestyi pitkälle 80-luvulle asti. Sen päätoimittaja oli Vilho Pylkkäsen kuoleman jälkeen vuodesta 1958 alkaen hänen poikansa Olavi Pylkkänen. Kuvaavaa on, että lehdessä ei erityisemmin määritellä julkaisutahoa. Aikaisemmissa lehdissä tulee selitteenä nimen alla HENGELLINEN KUUKAUSIJULKAISU, myöhemmissä HENGELLINEN AIKAKAUSLEHTI. Lehti ilmestyikin alkuvuosikymmeninä kerran kuussa.
ellauri093.html on line 418: Armon ja Rauhan Sanoma Multian Lähetysyhdistys ry:n julkaisemana ilmestyi vuodesta 1998 vuoteen 2005 neljä kertaa vuodessa. Vuoden 2005 Joululehti ilmoittaa sisäsivullaan: Viimeinen numero. Multian Lähetysyhdistys ry on päättänyt lopettaa tämän lehden julkaisemisen ainakin toistaiseksi. Yhtenä ilmeisenä vaikuttavana tekijänä oli Multialla paimenena, saarnaajana ja Lähetysyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana toimineen Veikko Hokkasen poismeno. Viimeisessä lehdessä on hänen muistokirjoituksensa.
ellauri093.html on line 473: Tässä yhteydessä tuli mieleen taas se havainto että Humen giljotiini on maallistunut versio idealistiveikkojen dualismista. Sama idis että talouslipilaaripelin pelaajat päämäärineen ei ole osa peliä, vaan ne istuu pöydän ympärillä kortit kädessä.
ellauri093.html on line 501: Nyborg-Strandissa Hilja nokkii ja pudottelee kuuluisia hartausnimiä kuin harmaavarpunen kyyhkysiltä jääneitä jyviä. Siellä oli meitä poikia, siellä oli Christensen, Svend Rehling, "Israelin tytärten" kääntäjä jota en ennestään tuntenut, Ingibjørg Olafsson, myöskin comtesse Knuth odottaa. Kylläpä he olivat kilttejä minulle! Jumalakin järjesti kyydit tosi reilusti. Laaja puisto, hulppeat premissit, suuret kokous- ja ruokailusalit, hyvät majoitushuoneet sekä asialle alttiit hoitajat ja palvelijat, jotka enimmäxeen olivat kristillisten yhdistysten jäseniä. Helluntaiystävien pastorisparillakin oli paljon auttavia käsiä. Hilja oppi tuntemaan sekä nuoria, voimakkaita tulisieluja että iäkkäitä herttaisen lepsuja sydänvaivasia. Nokkimajärjestys oli täsmällinen.
ellauri093.html on line 507: Verlainesta on Pellissierin paasaus albumissa 33. Sehän oli Rimbaudin petikaveri, kuten selviää Rimbaud-paasauxesta albumissa 49. Verlainen runo Chanson d´autumne ei ollut vain liittoutuneiden koodisana, vaan sitä siteerasi ulkomuistista Julia Carlsonin oloinen Paula Beer, joka esitti mainiosti saxalaista Annaa elokuvassa Frantz. Pierre Niney oli aivan Maxin näköinen. Leffa oli coveri Lubitschin vanhemmasta leffasta, joka perustui Maurice Rostandin kirjaan vuodelta 1925 L'homme que j'ai tué. Se oli erinomaisen hyvä ohjelma, siit mie pidin. Vanhanaikainen juonileffa, jossa ei käynyt hyvin vaikka ei vallan huonostikaan. Hautausmaalla puut humisivat kohtalokkaasti.
ellauri093.html on line 608: Pappila tuntui jotenkin ahdistavalta. Rouva Rørdam oli pieni ja hento, olennossa jotakin luihua ja epäluuloista, ehkä vihamielistäkin vihamielistä pastoria kohtaan. Rørdam oli hänen täysi vastakohtansa, kookas ja karkeapiirteinen, pitkä piippu hampaissa, ilme rauhallisen röyhkeä. Huoneet olivat matalat mutta pimeähköt. Halusin nuuskia vielä puutarhaa, vaikka kumpikaan pappilan tontuista ei tarjoutunut oppaaxi. Melkoisen vaiteliaina palasimme.
ellauri093.html on line 612: Grundtvigilaisten hommeleista jäi hyvä maku suuhun. Siihen kuului luonnollisesti jumalanpalvelus, mutta myös käynti hurskaan valistuneen talonpojan kodissa ja illalla pitäjän nuorisolle naistenlääkärin vastaanotto. Tytöt ja pojat saivat leikkiä lääkärileikkejä, koko pappilan väki mukana, ja kaikille tarjottiin väkeviä virvokkeita. Lopuxi hiljennyttiin karhuntaljalle takan eteen.
ellauri093.html on line 650: Jälkeenpäin sain vielä kuulla lohduttavia sanoja hyvästä paimenesta jonka lampaalta ei mitään puutu pimeästä laaxosta, kun hän on myötä. Hän vei mut jumalaiseen virtaan kuin Hesekiel, ensin nilkkaa, sitten polvia, sitten lantioita myöden, ja lopuxi aavistin, kuinka onnellinen onkaan hän, joka täällä vaan saa aina asustaa, heittäytyneenä tollaisen Hesekielin virran veden varaan. Kerran, kahdestikin peräkkäin viivyimme siinä "alttarin luona". Tunsin kuinka tuli sytytettiin ja pidettiin jatkuvasti palavana. Anna kaikki kaikesta! Ja kylmä annoinkin. Ja paljo, paljo muuta puuhaaja mulle näytti ja todisti havainnollisesti puuhin, jotka seurasivat toinen toistansa.
ellauri093.html on line 672: Sodan aikana Dickin porukat on kotiarestissa ei sentään konzentrationslagerilla keskittymässä tärkeimpään. Dolman todisti: Herra on mun poimeneni, ei multa mitään puutu (tää lukee englannixi Rauhixen portaikossakin). Onko se totta? Eikö pikemminkin meiltä puutu jotakin, puutu aika vitun paljon? Ei herra riitti jo, kiitos ei enempää. Sinun tiesi ei ole minun teitäni, ja sun pöytä on kyllä katettu yhdelle vaikka viholliset ympäröivät meitä, ja pimeässä laaxossa vizasi ja sauvasi mätkivät meikäläisiä. Sun seurassa mulla on ihan tarpeexi, en ensinnä ezi kallista äitiäni, en herttaista Willyä, en kovaan aukioon törmännyttä Ilmoa, vaan vaan sinua, vapamieheni, joka mulle helvetinkin taivaaxi teet...
ellauri093.html on line 699: Näin yhdistin omat huokauxeni esinahattomien poikien hurrauxiin joiden kuulin piirittävän tätä lasta.
ellauri093.html on line 758: Keväällä 1930 Ilmolla oli töitä Unkarissa ja Saxassa, jonne minäkin matkustin. Yhdyimme sinä vuonna Stuttgartissa, jossa halusin tutustua runoilija Karl Gerokiin, mutta hän osoittautui kuolleexi. Sieltä siirryimme Tübingeniin ottaaxemme osaa nazikristittyjen laululiikkeeseen. Liikkeen päämääränä oli Saxan kansan yhdistäminen, mikäs muu. Koko yllämainittu liike ansaizisi oman selostuxensa, jonka paikka ei kuitenkaan ole näissä puitteissa, koska näitä rivejä piirrettäessä sota on jo ohize ja laulunazeille kävi siinä heikosti.
ellauri093.html on line 833: Tunnustuksen allekirjoitti seitsemän ruhtinasta: Saksin herttua ja vaaliruhtinas Juhana, Brandenburgin rajakreivi Yrjö, Lüneburgin herttua Ernst, Hessenin maakreivi Filip Jalomielinen, Saksin herttua Juhana Fredrik, Lüneburgin herttua Frans, Anhaltin ruhtinas Wolf(gang) ja kaksi valtakunnankaupunkia (Nürnberg ja Reutlingen). Siis tämmösiä pikkukaupunkien pormestareita tai läänin maaherroja, joita paavin kieltojen maailma oli alkanut ahdistaa.
ellauri093.html on line 845: Vuonna 1930 vietetyssä Augsburgin tunnustuksen 400-vuotisjuhlassa painotettiin voimakkaasti tunnustuksen luonnetta luterilaisen kirkon erityistunnustuksena, joka erottaa sen katolisesta kirkosta. Pääpaino oli kirkkoja erottavien tekijöiden esille nostamisessa yhdistävien tekijöiden jäädessä vähemmälle huomiolle.
ellauri093.html on line 847: Vuonna 1980 vietetyssä 450-vuotisjuhlassa Etelä-Saksassa oli huomattavasti ekumeenisempi luonne, sillä siellä oli luterilaisten puhujien rinnalla puhujana katolinen kardinaali sekä ortodoksien ja eri protestanttisten ryhmien edustajia. Tällöin haluttiin korostaa Augsburgin tunnustuksen kirkkoja yhdistävää luonnetta. Nyt jännätään jo mitä pojat sanoo 2030, lisätäänkö tunnustuxeen ehkä pykälä Jeesuxen hiilijalanjälkien seuraamisesta.
ellauri093.html on line 849: Tämä oli osin seurausta tunnustukseen kohdistuneesta laajasta teologisesta tutkimuksesta, jossa löydettiin uudelleen tunnustukselle ominainen pyrkimys rakentaa kirkon ekumeenisten kirkolliskokousten ja tärkeimpien kirkkoisien opetuksen pohjalle.
ellauri093.html on line 851: Juhlavuonna ilmestyneessä luterilaisten ja katolisten teologien yhteisessä Augsburgin tunnustuksen selityksessä Confessio Augustana. Bekenntnis des einen Glaubens (Augsburgin tunnustus. Yhden uskon tunnustus) todetaan tunnustuksen enemmän yhdistävän kuin erottavan katolista ja luterilaista kirkkoa.
ellauri093.html on line 853: Erityisesti Jumalaa ja Kristusta koskevien artiklojen katsotaan osoittavan, ettei tuolloin tapahtunut kirkon jakautuminen ulottunut sen juuriin saakka. Jumalien lkm on sama, ja niideen yhteenlasku toimii subadditiivisesti samalla säännöllä 1+1+1=1. Tämä kaikki edisti katolisen ja luterilaisen kirkon välistä ekumeenista keskustelua, vaikkakaan osan toivoma katolisen kirkon hyväksyntä Augsburgin tunnustuksen opilliselle osalle, artikloille 1-21, ei toteutunutkaan.
ellauri093.html on line 871: Dolmenit tulivat linja-autolla, ja kohtaaminen oli riemullinen. Hilja alkoi taas ahdistaa saarnapyynnöillä, Dickiä vitutti, eikö hetkenkään rauhaa tästä hymistelystä? Senpä tautta Wilhokin ympäröi Rauharannan piikkilangalla eikä päästänyt helluntaiystäviä edes portista sisälle. (No Alli Wikman kävi kerran, mutta putosi lahosta laiturista läpitte, kuten lienen jo kertonut. Ja kerran Elmer Korjus, joka perhana ei suostunut muuraamaan keittiön hellasta irronnutta kiveä. Sekin oli lomalla.)
ellauri094.html on line 28:

Saukki ja siipioravat

display:none">Papanoita


ellauri094.html on line 52: Sanoma oyn kustantama Rakennussanomat uudisoi:
ellauri094.html on line 92: Kari Syreeni argues that the gospel is a heavily reworked edition of an earlier Johannine work, and that the original did not include Jesus' passion. Syreeni theorizes that the original gospel ended at Chapter 12, with the notion of Jesus' disappearance from the world, and that the passion narrative was incorporated by a later editor freely using the existing gospels of Mark and Matthew.
ellauri094.html on line 128: Arvoisa herra puhemies! Aloitan tästä, mihin edustaja Arhinmäki päätti. On totta, ja mekin nimenomaan kannatamme sitä, että kirkon tulee itse saada tehdä omat päätöksensä, mutta nyt täytyy huomioida, että kirkolliskokous ei ole tehnyt sellaista päätöstä, että kirkon sisällä alettaisiin laillisesti vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. [Paavo Arhinmäki: Jeesuskin oli kapinallinen aikanaan!] Piispat ovat olleet tämän takana, ja silti tuo voimaan astuva lainsäädäntö nyt yhtäkkiä muuttaakin tilanteen niin, että ainakin joidenkin oikeusoppineiden mielestä nämä liitot ovat juridisesti päteviä, joihin kirkon papit vastoin kirkon kantaa suorittaisivat vihkimisiä. Avioliittoon vihkiminen on osa uskonnon harjoittamista kirkon sisällä, eli mielestäni tässä kyllä loukataan nimenomaan tätä uskonnon harjoittamisen ja kirkon autonomian periaatetta. Sen takia toivon, [Puhemies koputtaa] että eduskunta voisi hyväksyä tuon ponnen.
ellauri094.html on line 203: Olen pitänyt esitelmiä yli tuhannen hengen kuulijakunnille Louvressa, Bagdadissa ja Helsingissä, ja Heurekassa vuonna 1995 järjestämäni näyttely “Ninive 612 eKr.” oli yksi tiedekeskuksen menestyksekkäimmistä ja keräsi yli 80000 katsojaa. Helsingin yliopistossa vuonna 1997 pidetty “Studia exotica – Kadonneet kulttuurit” -esitelmäsarja oli myös suuri yleisömenestys. YLEn Elävässä arkistossa julkaistua haastatteluihini perustuvaa 10-osaista “Muinaisen Assyrian suurvallan vaiheita” -sarjaa suosittelee 197 Facebook-fania. Helsingissä kesällä 2001 pidettyyn assyriologikongressiin osallistui lähes 300 tutkijaa ympäri maailmaa. Siellä julkistettu, sumerilaisen reseptin mukaan valmistettu Enkidu-olut toi minulle Sauli Niinistön jälkeen seuraavana Vuoden Vaahtopää -arvonimen, ja sumeriksi kääntämäni Blue suede shoes herätti Doctor Ammondtin tulkitsemana huomiota ympäri maailmaa.
ellauri094.html on line 217: Jehoiachin's Iron Rations Tablets, describing ration orders for a captive King of Judah, identified with King Jeconiah, have been discovered during excavations in Babylon, in the royal archives of Nebuchadnezzar. One of the tablets refers to food rations for "Ya’u-kīnu, king of the land of Yahudu" and five royal princes, his sons.
ellauri094.html on line 219: Nebuchadnezzar and the Babylonian forces returned in 588/586 BCE and rampaged through Judah, leaving clear archaeological evidence of destruction in many towns and settlements there. Clay ostraca from this period, referred to as the Lachish letters, were discovered during excavations; one, which was probably written to the commander at Lachish from an outlying base, describes how the signal fires from nearby towns were disappearing: "And may (my lord) be apprised that we are watching for the fire signals of Lachish according to all the signs which my lord has given, because we cannot see Azeqah." Archaeological finds from Jerusalem testify that virtually the whole city within the walls was burnt to rubble in 587 BCE and utterly destroyed.
ellauri094.html on line 221: Archaeological excavations and surveys have enabled the population of Judah before the Babylonian destruction to be calculated with a high degree of confidence to have been approximately 75,000. Taking the different biblical numbers of exiles at their highest, 20,000, this would mean that only about the fattest 25% of the population had been deported to Babylon, with the remaining 75% of havenots staying in Judah. Although Jerusalem was destroyed and depopulated, with large parts of the city remaining in ruins for 150 years, numerous other settlements in Judah continued to be inhabited, with no signs of disruption visible in archaeological studies.
ellauri094.html on line 227: A 2017 exhibition in Jerusalem displayed over 100 cuneiform tablets detailing trade in fruits and other commodities, taxes, debts, and credits accumulated between Jews driven from, or convinced to move from Jerusalem by King Nebuchadnezzar around 600 BCE. The tablets included details on one exiled Judean family over four generations, all with Hebrew names.
ellauri094.html on line 231: In the Hebrew Bible, the captivity in Babylon is presented as a punishment for idolatry and disobedience to Yahweh in a similar way to the presentation of Israelite slavery in Egypt followed by deliverance. The Babylonian Captivity had a number of serious effects on Judaism and Jewish culture. For example, the current Hebrew alphabet was adopted during this period, replacing the Paleo-Hebrew alphabet.
ellauri094.html on line 328: Ahem, in Baruch, we are told that the captivity will last seven generations, not merely 70 years. In order to reconcile these two disparate numbers, the Jews would’ve had to be having children at the age of ten or younger! That’s far too young, even by biblical-day standards.
ellauri094.html on line 378: We shouldn’t miss that worldviews are at play even with the skeptic’s objection to Christianity. The worldview of the author of the Skeptic Annotated Bible actually doesn’t even allow for such a thing as the law of non-contradiction to be meaningful and intelligible. In other words for him to try to disprove the Bible by pointing out that there’s a Bible contradiction doesn’t even make sense within his own worldview. Check out our post “Skeptic Annotated Bible Author’s Self-Defeating Worldview.” Read also Stanford's bit on contradictory beliefs here. Lisää aiheesta:
ellauri094.html on line 510: In the desolate distances, with a great desire, Lohduttomissa etäisyyxissä, hirmuhaluisina
ellauri094.html on line 724: Jihadists are also evil.
ellauri094.html on line 729: So in your view of Christianity, let me get this straight, you honestly believe that God wants you to kill the Jihadists? Am I understanding you right?
ellauri095.html on line 27:

Go fly a Kestrel

display:none">Leijailua


ellauri095.html on line 37: Sprung rhythm is a poetic rhythm designed to imitate the rhythm of natural speech. It is constructed from feet in which the first syllable is stressed and may be followed by a variable number of unstressed syllables. The British poet Gerard Manley Hopkins said he discovered this previously unnamed poetic rhythm in the natural patterns of English in folk songs, spoken poetry, Shakespeare, Milton, et al. He used diacritical marks on syllables to indicate which should be stressed in cases "where the reader might be in doubt which syllable should have the stress" (acute, e.g. shéer) and which syllables should be pronounced but not stressed (grave, e.g., gleanèd).
ellauri095.html on line 111: The word itself alludes to Plato's Symposium, a discussion on Eros (love). In this dialog, Pausanias distinguishes between two types of love, symbolised by two different accounts of the birth of Aphrodite, the goddess of love. In one, she was born of Uranus (the heavens), a birth in which "the female has no part". This Uranian Aphrodite is associated with a noble love for male youths, and is the source of Ulrichs's term Urning. Another account has Aphrodite as the daughter of Zeus and Dione, and this Aphrodite is associated with a common love which "is apt to be of women as well as of youths, and is of the body rather than of the soul". After Dione, Ulrichs gave the name Dioning to men who are sexually attracted to women. However, unlike Plato's account of male love, Ulrichs understood male Urnings to be essentially feminine, and male Dionings to be masculine in nature.
ellauri095.html on line 145: After several years of ill health and bouts of diarrhoea, Hopkins died of typhoid fever in 1889 and was buried in Glasnevin Cemetery, after a funeral in St Francis Xavier Church in Gardiner Street, located in Georgian Dublin. He is thought to have suffered throughout his life from what today might be labelled bipolar disorder or chronic unipolar depression, and battled a deep sense of melancholic anguish. However, his last words on his death bed were, "I am so happy, I am so happy. I loved my life." He was 44 years of age.
ellauri095.html on line 153: Despite Hopkins burning all his poems on entering the Jesuit novitiate, he had already sent some to Bridges, who with some other friends, was one of the few people to see many of them for some years. After Hopkins's death they were distributed to a wider audience, mostly fellow poets, and in 1918 Bridges, by then poet laureate, published a collected edition; an expanded edition, prepared by Charles Williams, appeared in 1930, and a greatly expanded edition by William Henry Gardner appeared in 1948 (eventually reaching a fourth edition, 1967, with N. H. Mackenzie).
ellauri095.html on line 161: Timothy d´Arch Smith, antiquarian bookseller, ascribes to Hopkins suppressed erotic impulses which he views as taking on a degree of specificity after Hopkins met Robert Bridges´s distant cousin, friend, and fellow Etonian Digby Mackworth Dolben, "a Christian Uranian". Ei siis Plutosta kuten Heinleinin matonaamat.
ellauri095.html on line 199: No no, he usually sought the distinctively unifying design, the “returning” or recurrent pattern, the internal “network” of structural relationships which clearly and unmistakably integrates or scapes an object or set of objects and thus reveals the presence of integrating laws throughout nature and a divine unifying force or “stress” in this world.
ellauri095.html on line 223: In 1884 he became a professor of Greek and Latin at University College Dublin. His English roots and disagreement with the Irish politics of the time, along with his small stature (5 ft 2 in or 1.57 m), unprepossessing nature and personal oddities, reduced his effectiveness as a teacher.
ellauri095.html on line 227: Several issues led to a melancholic state and restricted his poetic inspiration in his last five years. His workload was heavy. He disliked living in Dublin, away from England and friends. He was disappointed at how far the city had fallen from its Georgian elegance of the previous century. His general health suffered and his eyesight began to fail. He felt confined and dejected. As a devout Jesuit, he found himself in an artistic dilemma. To subdue an egotism that he felt would violate the humility required by his religious position, he decided never to publish his poems. But Hopkins realised that any true poet requires an audience for criticism and encouragement. This conflict between his religious obligations and his poetic talent made him feel he had failed at both.
ellauri095.html on line 246: In 1874 Hopkins returned to Manresa House to teach classics. While studying in the Jesuit house of theological studies, St Beuno´s College, near St Asap in North Wales, he was asked by his religious superior to write a poem to commemorate the foundering of a German ship in a storm. So in 1875 he took up poetry once more to write a lengthy piece, "The Wreck of the Deutschland", inspired by the Deutschland incident, a maritime disaster in which 157 people died, including five Franciscan nuns who had been leaving Germany due to harsh anti-Catholic laws (see Kulturkampf). The work displays both the religious concerns and some of the unusual metre and rhythms of his subsequent poetry not present in his few remaining early works. It not only depicts the dramatic events and heroic deeds, but tells of him reconciling the terrible events with God´s higher purpose. The poem was accepted but not printed by a Jesuit publication. This rejection fed his ambivalence about his poetry, most of which remained unpublished until after his death.
ellauri095.html on line 258: In the later decades of her life, Ms. Rossetti suffered from Graves' disease, diagnosed in 1872, suffering a near-fatal attack in the early 1870s. Graves' disease, also known as toxic diffuse goiter, is an autoimmune disease that affects the thyroid. It frequently results in and is the most common cause of hyperthyroidism. It also often results in an enlarged thyroid. Signs and symptoms of hyperthyroidism may include irritability, muscle weakness, sleeping problems, a fast heartbeat, poor tolerance of heat, diarrhea and unintentional weight loss. Other symptoms may include thickening of the skin on the shins, known as pretibial myxedema, and eye bulging, a condition caused by Graves´ ophthalmopathy. About 25 to 80% of people with the condition develop eye problems.
ellauri095.html on line 262: Broidi Danten varhaiseen runouteen vaikuttivat John Keats ja William Blake . Hänen myöhemmälle runoudelleen oli ominaista ajatuksen ja tunteen kieronlainen yhdistäminen, erityisesti hänen sonettisarjassaan The House of Life. Runous ja kuva kietoutuvat tiiviisti Rossettin teoksiin. Hän kirjoitti usein sonetteja kuviensa oheen, jotka ulottuvat elokuviin Neitsyt Marian tyttönen (1849) ja Astarte Syriaca (1877), samalla kun hän loi taidetta havainnollistamaan runoja, kuten kuuluisan runoilijan Christina Rossettin , hänen sisarensa, Goblin Market.
ellauri095.html on line 337: for the paradise behind paratiisin alkoviin.
ellauri095.html on line 427: Siskon uni kertoo Danten äidistä ja jouluyönä kuolleesta valkoisesta pikkusiskosta. Siitä tulee mieleen toritaide, johon on tuherrettu pikkutyttö kyynelehtimään niin että silmät roiskuvat.
ellauri095.html on line 435: Koko vuoden 1870 Rossetti yöpyi useissa maalaistaloissa Jane Morrisin luona ja jatkoi runojen kirjoittamista ja sonettien lisäämistä hänen pitkään sarjaansa "Elämän talo". Rossettin ja Jane Morrisin lyhyt näennäisen onnellisuuden ja (oletettavasti) seksuaalisen yhteyden kausi on houkutellut elämäkerran kirjoittajia oletetulla romanttisella epätavallisuudellaan. Voisi olla sympaattisempaa ja realistisempaa pitää mielessä tilanteen heikkoudet ja rajoitteet: Rossettin liikalihavuus, riippuvuus, vetiset kivespussit, huono näkö ja kasvavat ahdistukset; Jane Morrisin jatkuvasti ahdistavat lapset, neuralgia ja huono selkä.
ellauri095.html on line 446: Hänen eroottinen väsäilynsä oli henkisest ja fyysisest lahja dramaattisille hinaajille Swinburnesta Oscar Wildeen, jotka hyötyi nänen esimerkkinsä vapauttavasta vaikutuksesta. Tollasta varhaisdekadenssia. Yksikään hänen aikakautensa runoilija ilmaissut syvällisemmin tiettyjä keskeisiä viktoriaanisia huolia: metafyysistä epävarmuutta, seksuaalista ahdistusta ja ajan pelkoa.
ellauri095.html on line 455: Their rivalry began with Hopkins’s response to her poem “The Convent Threshold.” Geoffrey Hartman was clearly on the right track when he suggested in the introduction to Hopkins: A Collection of Critical Essays (1966) that “Hopkins seems to develop his lyric structures out of the Pre-Raphaelite dream vision. In his early ‘A Vision of the Mermaids’; and ‘St. Dorothea’; he may be struggling with such poems as Christina Rossetti’s ‘Convent Threshold’; and Dante Gabriel Rossetti’s ‘The Blessed Damozel,’ poems in which the poet stands at a lower level than the vision, or is irrevocably, pathetically distanced.” Such poems were the essence of medievalism in poetry according to William Morris, who felt that Keats’s “La Belle Dame Sans Merci” was the germ from which all Pre-Raphaelite poetry sprang. Standing beyond Keats, however, the primary source was Dante. Christina Rossetti clearly alludes to Beatrice’s appeal to Dante in “The Convent Threshold”:
ellauri095.html on line 464: How should I rest in Paradise,
ellauri095.html on line 508: This potential for a new sacramental poetry was first realized by Hopkins in The Wreck of the Deutschland. Hopkins recalled that when he read about the wreck of the German ship Deutschland off the coast of England it “made a deep impression on me, more than any other wreck or accident I ever read of,” a statement made all the more impressive when we consider the number of shipwrecks he must have discussed with his father. Hopkins wrote about this particular disaster at the suggestion of Fr. James Jones, Rector of St. Beuno’s College, where Hopkins studied theology from 1874 to 1877. Hopkins recalled that “What I had written I burnt before I became a Jesuit and resolved to write no more, as not belonging to my profession, unless it were by the wish of my superiors; so for seven years I wrote nothing but two or three little presentation pieces which occasion called for [presumably ‘Rosa Mystica’ and ‘Ad Mariam’]. But when in the winter of ’75 the Deutschland was wrecked in the mouth of the Thames and five Franciscan nuns, exiles from Germany by the Falck Laws, aboard of her were drowned I was affected by the account and happening to say so to my rector he said that he wished someone would write a poem on the subject. On this hint I set to work and, though my hand was out at first, produced one. I had long had haunting my ear the echo of a new rhythm which now I realized on paper.”
ellauri095.html on line 512: The Wreck of the Deutschland became the occasion for Hopkins’s incarnation as a poet in his own right. He broke with the Keatsian wordpainting style with which he began, replacing his initial prolixity, stasis, and lack of construction with a concise, dramatic unity. He rejected his original attraction to Keats’s sensual aestheticism for a clearly moral, indeed a didactic, rhetoric. He saw nature not only as a pleasant spectacle as Keats had; he also confronted its seemingly infinite destructiveness as few before or after him have done. In this shipwreck he perceived the possibility of a theodicy, a vindication of God’s justice which would counter the growing sense of the disappearance of God among the Victorians. For Hopkins, therefore, seeing more clearly than ever before the proselytic possibilities of art, his rector’s suggestion that someone write a poem about the wreck became the theological sanction he needed to begin reconciling his religious and poetic vocations.
ellauri095.html on line 516: The relationship between Hopkins and his father reveals important early instances of creative collaboration and competition within the family. Hopkins copied eleven of the poems from his father’s volume A Philosopher’s Stone into his Oxford notebooks. In those poems his father expressed a Keatsian dismay over science’s threat to a magical or imaginative response to nature.
ellauri095.html on line 528: Hopkins eventually began to be critical of mere love of detail, however––“that kind of thought which runs upon the concrete and the particular, which disintegrates and drops toward atomism in some shape or other,” he wrote in his journal––and he became increasingly aware of the importance of religion as the ultimate source of unity.
ellauri095.html on line 574: She broke her back on the sands and foundered with the loss of about 57 passengers, both men and women; the conditions which had caused the wreck in the first place also preventing her from being seen from shore, and thus assistance being given. In the immediate aftermath of the wreck the captain accused passing ships of failing to answer his vessel´s signals of distress.
ellauri096.html on line 28:

Tallitylleröt

display:none">Heppaharrastusta


ellauri096.html on line 38: Niiden tunnuslaulu on Teräshiiren marssi eli Mighty Mouse Song, joka oli muodissa Jaskan pentuvuosina:
ellauri096.html on line 47: Tässä numerossa yhdistelen kahden heppahullun ajatuxia, Hipon piispa Akun ja Jaakko Yli-Juotikkaan niteessä "Tahdon murskatappio". Molempien aiheena on vapaan tahdon ongelma, med mera.
ellauri096.html on line 51: Vapaan tahdon pähkinään liittyy tää ennaltatietämisen ongelma. Ennaltatietämisen ongelma on tämmönen teologinen knoppi, johon liittyy peliteoriasta tuttu tiedon iterointi ja vuorotellen arvailu. Kehäajattelua ja omaa häntäänsä purevia todistuxia. Mise en abime-heijastuxia, Drostepurkkeja, narsisteja kazomassa izeänsä tiukasti peiliin. Logiikka ei pidä sellaisesta, kuten paradoxit osoittavat. Yhtenä vuotena kun olin vähän maaninen olin ymmärtävinäni siitä jotakin. Taisi olla taas pääsiäisen aikoja, sillä ajattelin munankuoria: finiittinen logiikka kuten BA antaa kuoren sulkeutua munaxi, infinitaarinen kuten ZF avaa kuoren auki loppumattomasti kohti taivasta.
ellauri096.html on line 67: In response to the apparent conflict between freedom and foreknowledge, medieval philosophers denied that future contingent propositions have a truth-value. That´s silly. They took themselves to be extending a solution Aristotle discusses in De Interpretatione to the problem of logical fatalism. According to this truth-value gap approach, ‘You will take a dump tomorrow’ is not true now. The prediction will become true tomorrow. A morally serious theist can agree with the Rubaiyat of Omar Khayyam:
ellauri096.html on line 96: There is no place in science for bigness, because of this lack of boundary; but there is a place for the relation of biggerness. Here we see the familiar and widely applicable rectification of vagueness: disclaim the vague positive and cleave to the precise comparative. But it is inapplicable to the verb ‘know’, even grammatically. Verbs have no comparative and superlative inflections … . I think that for scientific or philosophical purposes the best we can do is give up the notion of knowledge as a bad job and make do rather with its separate ingredients. We can still speak of a belief as true, and of one belief as firmer or more certain, to the believer’s mind, than another (1987, 109).
ellauri096.html on line 104: Those willing to abandon the concept of knowledge can dissolve the surprise test paradox. But to epistemologists, this is like using a suicide bomb to kill a fly.
ellauri096.html on line 106: Our suicide bomber may protest that the flies have been undercounted. Epistemic eliminativism dissolves all epistemic paradoxes. According to the eliminativist, epistemic paradoxes are symptoms of a problem with the very concept of knowledge.
ellauri096.html on line 116: The eliminativist has even more severe difficulties in stating his position than the skeptic. Some eliminativists dismiss the threat of self-defeat by drawing an analogy. Those who denied the existence of souls were accused of undermining a necessary condition for asserting anything. However, the soul theorist’s account of what is needed gives no reason to deny that a healthy brain suffices for mental states.
ellauri096.html on line 120: Probabilistic skepticism dates back to Arcesilaus who took over the Academy two generations after Plato’s death. This moderate kind of skepticism, recounted by Cicero (Academica 2.74, 1.46) from his days as a student at the Academy, allows for justified belief. Many scientists are attracted to probabilism and dismiss the epistemologist’s preoccupation with knowledge as old-fashioned.
ellauri096.html on line 140: Kyburg might answer that there is a scale effect. Although the dull pressure of joint inconsistency is tolerable when diffusely distributed over a large set of propositions, the pain of contradiction becomes unbearable as the set gets smaller (Knight 2002). And indeed, paradoxes are always represented as a small set of propositions.
ellauri096.html on line 151: If paradoxes were always sets of propositions or arguments or conclusions, then they would always be meaningful. But some paradoxes are semantically flawed (Sorensen 2003b, 352) and some have answers that are backed by a pseudo-argument employing a defective “lemma” that lacks a truth-value. Kurt Grelling’s paradox, for instance, opens with a distinction between autological and heterological words. An autological word describes itself, e.g., ‘polysyllabic’ is polysllabic, ‘English’ is English, ‘noun’ is a noun, etc. A heterological word does not describe itself, e.g., ‘monosyllabic’ is not monosyllabic, ‘Chinese’ is not Chinese, ‘verb’ is not a verb, etc. Now for the riddle: Is ‘heterological’ heterological or autological? If ‘heterological’ is heterological, then since it describes itself, it is autological. But if ‘heterological’ is autological, then since it is a word that does not describe itself, it is heterological. The common solution to this puzzle is that ‘heterological’, as defined by Grelling, is not a genuine predicate (Thomson 1962). In other words, “Is ‘heterological’ heterological?” is without meaning. There can be no predicate that applies to all and only those predicates it does not apply to for the same reason that there can be no barber who shaves all and only those people who do not shave themselves.
ellauri096.html on line 210: 1, Knowledge distributes over conjunction
ellauri096.html on line 218: Since all the assumptions are discharged, the conclusion is a necessary truth. So it is a necessary truth that p&∼Kp
ellauri096.html on line 243: ’. (This scope ambiguity is exploited by a popular joke: René Descartes sits in a bar, having a drink. The bartender asks him if he would care for another. “I think not,” he says, and disappears.)
ellauri096.html on line 257: Binkley illuminates this reasoning with doxastic logic. The inference rules for this logic of belief can be understood as idealizing the student into an ideal reasoner. In general terms, an ideal reasoner is someone who infers what he ought and refrains from inferring any more than he ought. Since there is no constraint on his premises, we may disagree with the ideal reasoner. But if we agree with the ideal reasoner’s premises, we appear bound to agree with his conclusion. Binkley specifies some requirements to give teeth to the student’s status as an ideal reasoner: the student is perfectly consistent, believes all the logical consequences of his beliefs, and does not forget. Binkley further assumes that the ideal reasoner is aware that he is an ideal reasoner. According to Binkley, this ensures that if the ideal reasoner believes p, then he believes that he will believe p thereafter.
ellauri096.html on line 269: Binkley stipulates that the students do not forget. He needs to add that the students know that they will not forget. For the mere threat of a memory lapse sometimes suffices to undermine knowledge. Consider Professor Anesthesiology’s scheme for surprise tests: “A surprise test will be given either Wednesday or Friday with the help of an amnesia drug. If the test occurs on Wednesday, then the drug will be administered five minutes after Wednesday’s class. The drug will instantly erase memory of the test and the students will fill in the gap by confabulation.” You have just completed Wednesday’s class and so temporarily know that the test will be on Friday. Ten minutes after the class, you lose this knowledge. No drug was administered and there is nothing wrong with your memory. You are correctly remembering that no test was given on Wednesday. However, you do not know your memory is accurate because you also know that if the test was given Wednesday then you would have a pseudo-memory indistinguishable from your present memory. Despite not gaining any new evidence, you change your mind about the test occurring on Wednesday and lose your knowledge that the test is on Friday. (The change of belief is not crucial; you would still lack foreknowledge of the test even if you dogmatically persisted in believing that the test will be on Friday.)
ellauri096.html on line 273: The teacher’s announcement that there will be a surprise test is equivalent to a disjunction of future mistakes: ‘Either there will be a test on Monday and the student will not believe it beforehand or there will be a test Wednesday and the student will not believe it beforehand or the test is on Friday and the student will not believe it beforehand.’
ellauri096.html on line 289: Some people wear T-shirts with Question Authority! written on them. Questioning authority is generally regarded as a matter of individual discretion. The surprise test paradox shows that it is sometimes mandatory. The student is rationally required to doubt the teacher’s announcement even though the teacher has not given any evidence of being unreliable. Indeed, the student can foresee that their change of mind opens a new opportunity for surprise.
ellauri096.html on line 293: Socrates continues to be praised for his insight. But his “discovery” is a contradiction. If Socrates knows that he knows nothing, then he knows something (the proposition that he knows nothing) and yet does not know anything (because knowledge implies truth).
ellauri096.html on line 295: Socrates could regain consistency by downgrading his meta-knowledge to the status of a belief. If he believes he knows nothing, then he naturally wishes to remedy his ignorance by asking about everything. This rationale is accepted throughout the early dialogues. But when we reach the Meno, one of his interlocutors has an epiphany. After Meno receives the standard treatment from Socrates about the nature of virtue, Meno discerns a conflict between Socratic ignorance and Socratic inquiry (Meno 80d, in Cooper 1997). How would Socrates recognize the correct answer even if Meno gave it?
ellauri096.html on line 303: is true, I know that any evidence against p is evidence against something that is true; I know that such evidence is misleading. But I should disregard evidence that I know is misleading. So, once I know that h is true, I am in a position to disregard any future evidence that seems to tell against p (1973, 148).
ellauri096.html on line 305: Dogmatists accept this reasoning. For them, knowledge closes inquiry. Any “evidence” that conflicts with what is known can be dismissed as misleading evidence. Forewarned is forearmed.
ellauri096.html on line 384: Augustinus on läntisen kolminaisuusopin muotoilija. Hän käyttää kolminaisuusopin selventämisessä mallina ihmissielua. Isä, kaiken olemisen lähde, vastaa ihmisen muistia, Poika ihmisen aktiivista ajattelua ja kommunikaatiota ja Pyhä Henki ihmisen tahtoa ja rakkautta. Samoin kuin ihminen ilmaisee itsensä ajatustensa ja sanojensa kautta, Isä ilmaisee itsensä Sanansa, Kristuksen kautta. Ja samoin kuin ihminen tahtoo ja rakastaa sitä, mitä hän ajattelee, Pyhä Henki yhdistää Isän ja Pojan toisiinsa. Suhteessa luomakuntaan Pyhä Henki on se Kolminaisuuden persoonista, joka synnyttää ihmisissä rakkauden Jumalaan yhdistäen heidät näin Isään ja Poikaan. Augustinuksen mukaan Pyhä Henki lähteekin sekä Isästä että Pojasta. Augustinuksen käsitys siitä, että Henki lähtee myös Pojasta on merkittävimpiä läntisten kirkkokuntien ja ortodoksisen kirkon välisiä ekumeenisia ongelmia. Tämä käsitys on päätynyt myös ns. filioque (lat. "ja pojasta") -lisäykseksi lännen kirkkojen uskontunnustuksiin.
ellauri096.html on line 461: Hetkinen nytmä muistankin, Jaska haukkuu tässä yhtä heppakirjaa ja sen kirjoittajaa nimeltä. ”Pohdin tätä todella pitkään ja monelta kantilta”. Ja sitten tein mitä huvitti. Tollaset persuämmät on ihan vapaata riistaa, niitä tämmönen liberaalimpi huippukirjailija sa dissata niinkun huvittaa. Huom Juotikas, setämieslinja paistaa ihan rekkamiehen hymynä. Hymystä puheenollen, suora sitaatti:
ellauri096.html on line 465: Jaskassa on muuten tätä samanlaista anaalis-obsessiivistä siisteydentarvetta kuin monissa samantyyppisissä pakko-oireisissa varsinkin jenkkikirjoittajissa, tulee mieleen heti Pynchon, Wallace ja Robert Heinlein. Niistä kaikista hirveintä ällöä on joku korvavaikku tai likaa käsissä. Sille jää möröt ja merikoirat kepeesti kakkosex. Kakkonen on niille kauhun lyömätön ykkönen. Mä lyön vetoa että Jaska popsii koko ajan paranoidisesti kaikenlaisia lääkkeitä, ravintolisiä sun muita ennaltaehkäiseviä tabuja ja hipsii kengänsyrjillä ettei vahingossakaan astu koirankakalle. Kun lamppu särkyy se pelkää kamalasti lasinsiruja. Niistä voi tulla isoja veripipejä. Se on varmaan nauttinut hurjasti korona-ajasta, kun saa vältellä muita elollisia ihan luvalla, pestä ketjuna käsiä ja pitää nolon naaman päällä naamaria. I can relate to that. Se ei tykkää edes siitä että hevosilla on nimiä. On kuin jääpuikko työnnettäisiin anuxeen. Porkkana tai lämmitetty nakki olisi ihan eri asia.
ellauri096.html on line 498: ”Tietynlainen kirjallisuuden kysymysten pohdiskelu tulee jatkumaan, kuten exitentialismin ja manikealaisuuden. Kun nyt olen kirjoittanut sarjaa eteenpäin, on kirkastunut, että tämä Ikos-tapaus on vähän kuin esipuhe laajemmalle kirjallisuutta käsittelevälle kelalle. ”
ellauri096.html on line 525: Kilikalikeikka. Onkohan tää joku uus Gilgamesh eepos. Exiitäkin ole mulla jossain jo paasaus? No ei mutta sillä oli yöahdistusta ja incubuxia niinkuin Akulla ja Anulla. Mitäs sit on nää Galgalit?
ellauri096.html on line 591: Although obscure at the time of its initial publication, Maldoror was rediscovered and championed by the Surrealist artists during the early twentieth century. The work's transgressive, violent, and absurd themes are shared in common with much of Surrealism's output; in particular, Louis Aragon, André Breton, Salvador Dalí, Man Ray, and Philippe Soupault were influenced by the work. Maldoror was itself influenced by earlier gothic literature of the period, including Lord Byron's Manfred, and Charles Maturin's Melmoth the Wanderer.
ellauri096.html on line 593: Maldoror is a modular (sic) work primarily divided into six parts, or cantos; these parts are further subdivided into a total of sixty chapters, or verses. Parts one through six consist of fourteen, sixteen, five, eight, seven and ten chapters, respectively. With some exceptions, most chapters consist of a single, lengthy paragraph.[b] The text often employs very long, unconventional and confusing sentences which, together with the dearth of paragraph breaks, may suggest a stream of consciousness, or automatic writing. Over the course of the narrative, there is often a first-person narrator, although some areas of the work instead employ a third-person narrative. The book's central character is Maldoror, a figure of evil who is sometimes directly involved in a chapter's events, or else revealed to be watching at a distance. Depending on the context of narrative voice in a given place, the first-person narrator may be taken to be Maldoror himself, or sometimes not. The confusion between narrator and character may also suggest an unreliable narrator.
ellauri096.html on line 625: Keynesiläisen päättäjän teoreettisen laitteen toinen pääosa oli Phillips-käyrä . Tämä käyrä, joka oli pikemminkin empiirinen havainto kuin teoria, osoitti, että työttömyyden lisääntynyt työllisyys merkitsi inflaation nousua. Keynes oli vain ennustanut, että työllisyyden kasvu aiheuttaisi korkeamman hinnan, ei korkeamman inflaation . Tällöin ekonomisti voisi käyttää IS–LM-mallia ennustamaan esimerkiksi, että rahan tarjonnan kasvu nostaisi tuotantoa ja työllisyyttä - ja sitten Phillips-käyrän avulla ennustaa inflaation kasvua. Keynesianismin vaikutuksen vahvuuden voi nähdä ekonomistien aalto, joka alkoi 1940-luvun lopulla Milton Friedmanin kanssa . Sen sijaan, että he hylkäsivät makrotalouden mittaukset ja makrotalouden mallit, he omaksuivat tekniikat, joissa koko taloutta pidetään kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mutta toisin kuin keynesiläiset - he väittivät, että "syrjäyttämisen" vaikutukset saisivat aikaan tai riistäisivät finanssipolitiikan sen positiivisesta vaikutuksesta. Sen sijaan on keskityttävä rahapolitiikkaan, jonka varhaiset keynesiläiset jättivät suurelta osin huomiotta. Monetaristinen kritiikki työnsi keynesiläisiä kohti tasapainoisempaa näkemystä rahapolitiikasta ja innoitti Keynesian teorian tarkistusaallon. 1950-luvulla julkisen vallan kohtalainen kysyntä johti teollisuuden kehitystä ja finanssi- ja rahapolitiikan suhdannepolitiikan käyttöä ja saavutti huippunsa 1960-luvulla, jolloin monille keynesiläisille tuntui, että vauraus oli nyt pysyvää. Vuoden 1973 öljyshokin ja 1970-luvun taloudellisten ongelmien myötä moderni liberaali taloustiede alkoi kuitenkin suosiota. Tänä aikana monet taloudet kokivat "stagflaatiota ": korkea ja kasvava työttömyys yhdistettynä korkeaan ja nousevaan inflaatioon, mikä on ristiriidassa Phillips-käyrän ennusteen kanssa. Stagflaatio tarkoitti, että sekä ekspansiivista (taantuman vastaista) että supistavaa (inflaation vastaista) politiikkaa oli sovellettava samanaikaisesti, mikä oli selvää mahdotonta. Tämä ongelma johti klassisempaan analyysiin perustuvien ideoiden nousuun, mukaan lukien monetarismi, tarjontapuolen taloustiede ja uusi klassinen taloustiede. Tämä tuotti "poliittisen sidoksen" ja keynesiläisen talouden konsensuksen romahtamisen, mikä johti uuden klassisen makrotalouden ja uuden keynesianismin kehitykseen. Seuraavien vuosikymmenien aikana nämä kaksi koulua kokoontuisivat luomaan uuden uusklassisen synteesin, joka muodostaa nykypäivän valtavirran perustan. Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
ellauri096.html on line 674: This meant that, because the parameters of the models were not structural, i.e. not indifferent to policy, they would necessarily change whenever policy was changed. The so-called Lucas critique followed similar criticism undertaken earlier by Ragnar Frisch, in his critique of Jan Tinbergen's 1939 book Statistical Testing of Business-Cycle Theories, where Frisch accused Tinbergen of not having discovered autonomous relations, but "coflux" relations,[10] and by Jacob Marschak, in his 1953 contribution to the Cowles Commission Monograph, where he submitted that
ellauri096.html on line 686: On tärkeää kysyä, että toimivatko ihmiset todella mallin taustaoletusten olettamalla tavalla: rationaalisesti, hyötyään maksimoiden ja toimintaansa ikuisuuteen nähden sopeuttaen? Rationaalisten odotusten ja ricardolaisen ekvivalenssin pätevyyteen liittyy empiirisiä epävarmuuksia, joita ei laisinkaan tuoda esille Kooma-mallin avulla laadituissa tarkasteluissa. Myös finanssipolitiikan vaikutusten empiirinen arvioiminen yksin kerroinvaikutuksia tarkastelemalla on hyvin vaikeaa esimerkiksi vaihteluvälien, eri varallisuusryhmiin kohdistuvien erilaisten vaikutusten sekä julkisen kulutuksen vaikutuksen eristämisen johdosta.
ellauri096.html on line 706: Il est l´un des fondateurs du courant de pensée tiers-mondiste, et une figure majeure de l´anticolonialisme. Il a inspiré les études postcoloniales. Il cherche à analyser les conséquences psychologiques de la colonisation à la fois sur le colon et sur le colonisé. Dans ses livres les plus connus comme Les Damnés de la Terre, il analyse le processus de décolonisation sous les angles sociologique, philosophique et psychiatrique. Il a également écrit des articles importants en psychiatrie.
ellauri096.html on line 777: Aristotle, on the other hand, took a more empirical approach to the question, acknowledging that we intuitively believe in akrasia. He distances himself from the Socratic position by locating the breakdown of reasoning in an agent’s opinion, not his appetition. Now, without recourse to appetitive desires, Aristotle reasons that akrasia occurs as a result of opinion. Opinion is formulated mentally in a way that may or may not imitate truth, while appetites are merely desires of the body. Thus, opinion is only incidentally aligned with or opposed to the good, making an akratic action the product of opinion instead of reason. For Aristotle, the antonym of akrasia is enkrateia, which means "in power" (over oneself).
ellauri096.html on line 779: The word akrasia occurs twice in the Koine Greek New Testament. In Matthew 23:25 Jesus uses it to describe hypocritical religious leaders, translated "self-indulgence" in several translations, including the English Standard version. Paul the Apostle also gives the threat of temptation through akrasia as a reason for a husband and wife to not deprive each other of sex (1 Corinthians 7:5). In another passage (Rom. 7:15–25) Paul, without actually using the term akrasia, seems to reference the same psychological phenomenon in discussing the internal conflict between, on the one hand, "the law of God," which he equates with "the law of my mind"; and "another law in my members," identified with "the flesh, the law of sin." "For the good that I would do, I do not; but the evil which I would not, that I do." (v.19)
ellauri096.html on line 801: Rääpät on liian vanhoja tai rumia kelvataxeen sammakolle henk.koht, mutta ne ansaizee palkkansa tuomalla sen kupuun sakkolihaa. Hornansarvista pitäis ottaa tähän pärstäkuvat kaikista, koska ne todistavat taas selvästi sen hypoteesin puolesta että paskiaiset ovat paskiaisen näkösiäkin. Luihuja naamoja, viurusilmiä, vinoja ahnaita suita, läskejä ja/tai ryppyjä.
ellauri096.html on line 831: Pulla kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaista lyseota. Hän suoritti asepalveluksen Pioneeripataljoonassa Korialla vuonna 1922. Hän oli toimittajana eri lehdissä. Hän oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1950–1957. Pulla teki pitkän uran mainosalalla. Hän toimi Kustannusosakeyhtiö Kirjan mainospäällikkönä 1925–1933 sekä tekstisuunnittelijana ja sittemmin apulaisjohtajana mainostoimisto Erva-Latvalassa 1933–1964. Viimeisenä työnään Pulla toimi Tukon asiakaslehden Kauppa ja Koti päätoimittajana 1964–69. Wilhon porukat piti saarnailtoja Kirjalla Pohjoisrannassa.
ellauri096.html on line 858: "Silentium pueri, hiljaisuus!", liian isoon pukuun ja solmioon pukeutunut punaposkinen ukkeli huusi ja antoi katseensa kiertää nuorten miesten ja hienhajun täyttämässä huoneessa. Huoneen laidalla olevilla ikkunoilla kulki kaksi kärpästä verkosta tehdyt verkkosilmät silminä, leveä kitiinikilpi perseensä ympärillä ja paksut, topatut nahkasuojukset karvaisten käsivarsiensa peittona. ”Ylös!” latinantunnin johtaja ­komensi. Paukanteiksi kutsutut koululaiset nousivat seisomaan ja asettuivat vajaan metrin päähän toisis­taan kädet selän taakse taivutettuina. Sitten opettaja eli Omppu astui heidän vierelleen ja kohotti äänensä. ”Sedite pueri!” hän huusi. Sekundantit käänsivät Cornelius Neposta kansi kohti lattiaa ja istahtivat sitten takaisin pulpettiin. Paukantit kohottivat kätensä viittaajan pään korkeudelle. Kaikki olivat aivan hiljaa. ”Aloittakaa!” ottelun johtaja huusi, ja siinä samassa linkkarit avainniput ja eväspullot alkoivat kilahdella pulpettien putkijalkoja vasten. Nopeat tietoiskut ja torjunnat seurasivat toisiaan, mutta kum­­pikaan osapuoli ei tehnyt elettä­kään väistääkseen lyöntejä. Sitten yksi sivallus osui maaliinsa. ”Seis!” ottelun johtaja käski, ja paukantit laskivat heti housunsa. Toisen lahkeesta valui jotain vaaleanpunaista, ja toinen ottelun kahdesta valvojasta riensi tutkimaan saalista. ”Se on yli tuuman pituinen!” valvoja totesi. Letku oli sääntöjen mukaan tarpeeksi pitkä, ja ottelu oli ohi. Valkoisiin pukeutunut lääketieteen opiskelija talutti jotain tahmeaa vuotavan ottelijan sivuun puhdistamista ja sitomista varten. Haavoittunut paukapää oli ainakin yhtä tyytyväinen ottelun lopputulokseen kuin haavoittumatonkin.
ellauri096.html on line 886:

Mensuurimeikkailu edisti uraa


ellauri096.html on line 893: Vuonna 1871 Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät keisarikunnaksi, jota hallitsi Bonnin yliopistossa hankittua menstruaatioarpea kasvoissaan kantava Vilhelm I. Keisari uskoi vakaasti, että osakuntaelämä jätti arpia miehiin ja menstruaatioarvet tekivät näistä ”lujia ja urheita”, tai ainakin sööttejä. Hänen mielestään mensuurimeikkailun idea oli ymmärretty täysin väärin. Keisarista se oli nykyajan vastine keskiaikaisille hirttäjäisille ja antoi ”juuri sitä supervoimaa, jota yliopiston jälkeen elämässä tarvittiin”. Vilhelm uskoi myös löytävänsä armeijaansa kenraalit entisten "Seelenbruderiensa" joukosta. Keisarin järkytykseksi hänen arpiset kenraalinsa kuitenkin johtivat Saksan katkeraan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918. Täh? Nyt lähti heittelehtimään. Vilhelm I (1797-1888) oli autuaasti kuollut ja kuopattu. Suuren sodan tappiokeisari oli 2 keisaria myöhempi Vilhelm II (1859–1941). On tässäkin historiasivusto. Samaa luokkaa kuin Tiede 2000-kuvasto.
ellauri096.html on line 895: Hävityn sodan jälkeen Saksasta tuli demokratia ja menstruaatiomeikkailu kiellettiin. Osakunnat kuitenkin uhmasivat jälleen menstruaatiokieltoa. Myös natsihallinnon aikana osakunnat kiellettiin, vaikka niiden jäseniksi oli perinteisesti hyväksytty vain ”saksalaista verta” olevia nuorukaisia. Mitä järkeä? Natsi-Saksassa oli tilaa vain yhdelle ”veljeskunnalle” – kansallissosialistiselle puolueelle. Hei muzinnehän otettiin naisia? Eihän ne tajua menstruaatiosta midiä! Käytännössä nazien vuonna 1937 antama opiskelijoiden kunniakoodisto kuitenkin salli menstruaatioperinteen.

Sodan jälkeen osakuntatoiminta ja menstruaatiomeikkailuperinne virisivät uudelleen, ja monista nuorukaisista raskausarvet ovat yhä tavoittelemisen arvoisia. Lue lisää, mut älä History.netin sivuilta, ne on säälittäviä.
ellauri097.html on line 34:

Schopenholic und Schwester

display:none">Tipukirjallisuutta


ellauri097.html on line 71: In a book review of A Life H. L. Mencken (written by Terry Teachout), journalist Christopher Hitchens described Mencken as a German nationalist, "an antihumanist as much as an atheist," who was "prone to the hyperbole and sensationalism he distrusted in others."
ellauri097.html on line 73: Ei helkkari jo on epeli. Ei kanzis Roryn sitä lukea. Sen isällä oli sikaritehdas Baltimoressa Marylandissa. Maryland on omituinen paikka sekin.
ellauri097.html on line 75: Nykyisen Baltimoren lähialueen alkuperäisasukkaita olivat susquehannock- ja piscataway-intiaanit. Intiaanien väkiluku romahti kuitenkin eurooppalaistaustaisten siirtolaisten saapumisen jälkeen ja 1700-lukuun mennessä heitä oli koko Marylandissä vain muutama sata. Englannin kuningas Kaarle I oli antanut vuonna 1632 Baltimoren paroni George Calvertille maita Amerikasta, joista muodostettiin Baltimoren piirikunta vuonna 1659. Alueelle saapuville siirtolaisille jaettiin maata ja Marylandissä alettiin viljellä erityisesti tupakkaa. Vuonna 1696 Daniel ja Charles Carrol -nimiset maanomistajat ostivat 550 eekkerin kokoisen alueen alun perin nimellä Cole’s Harbor tunnetulta paikalta Baltimoren piirikunnasta. Maata myytiin eteenpäin eekkerin kokoisina palstoina, joista alkoi muodostua Baltimoren kaupunki. 1700-luvulla Baltimoren sataman kautta vietiin tupakkaa Eurooppaan ja viljaa Länsi-Intiaan.
ellauri097.html on line 88: In one winter while in high school he read William Makepeace Thackeray and then "proceeded backward to Addison, Steele, Pope, Swift, Johnson and the other magnificos of the Eighteenth century." He read the entire canon of Shakespeare and became an ardent fan of Rudyard Kipling and Thomas Huxley.
ellauri097.html on line 95: Mencken admired the German philosopher Friedrich Nietzsche (he was the first writer to provide a scholarly analysis in English of Nietzsche´s views and writings) and Joseph Conrad. His humor and satire owed much to Ambrose Bierce and Mark Twain. He did much to defend Dreiser despite freely admitting his faults, including stating forthrightly that Dreiser often wrote badly and was a gullible man. Mencken also expressed his appreciation for William Graham Sumner in a 1941 collection of Sumner´s essays and regretted never having known Sumner personally. In contrast, Mencken was scathing in his criticism of the German philosopher Hans Vaihinger, whom he described as "an extremely dull author" and whose famous book Philosophy of 'Als ob' he dismissed as an unimportant "foot-note to all existing systems."
ellauri097.html on line 103: Such turns of phrase evoked the erudite cynicism and rapier sharpness of language displayed by Ambrose Bierce in his darkly-satiric The Devil's Dictionary. A noted curmudgeon, democratic in subjects attacked, Mencken savaged politics, hypocrisy, and social convention. A master of English, he was given to bombast and once disdained the lowly hot dog bun's descent into "the soggy rolls prevailing today, of ground acorns, plaster of Paris, flecks of bath sponge and atmospheric air all compact."
ellauri097.html on line 107: Like Nietzsche, he also lambasted religious belief and the very concept of Cod, as Mencken was an unflinching atheist, particularly Christian fundamentalism, Christian Science and creationism, and against the "Booboisie," his word for the ignorant middle classes. In the summer of 1925, he attended the famous Scopes "Monkey Trial" in Dayton, Tennessee, and wrote scathing columns for the Baltimore Sun (widely syndicated) and American Mercury mocking the anti-evolution Fundamentalists (especially William Jennings Bryan). The play Inherit the Wind is a fictionalized version of the trial, and as noted above the cynical reporter E.K. Hornbeck is based on Mencken. In 1926, he deliberately had himself arrested for selling an issue of The American Mercury, which was banned in Boston by the Comstock laws. Mencken heaped scorn not only on the public officials he disliked but also on the state of American elective politics itself.
ellauri097.html on line 119: "Supermen" in Mencken´s view, were those wrongly oppressed and disdained by their own communities, but nevertheless distinguished by their will and personal achievement, not by race or birth. Selvää Nietsche-höpötystä. Tietysti se ize oli teris ja mursuwiixi toinen. Supermiesajattelu ei ole koskaan oikein puhutellut mua. En kyllä kexi mixi.
ellauri097.html on line 128: Elsewhere, he dismissed higher mathematics and probability theory as "nonsense", after he read Angoff´s article for Charles S. Peirce in the American Mercury. "So you believe in that garbage, too—theories of knowledge, infinity, laws of probability. I can make no sense of it, and I don´t believe you can either, and I don´t think your god Peirce knew what he was talking about."
ellauri097.html on line 132: Frank Kermode´s The Sense of an Ending (1967) was an early mention of Vaihinger as a useful methodologist of narrativity. He says that "literary fictions belong to Vaihinger’s category of 'the consciously false.' They are not subject, like hypotheses, to proof or disconfirmation, only, if they come to lose their operational effectiveness, to neglect."
ellauri097.html on line 134: the American journalist Mencken was scathing in his criticism of the book, which he dismissed as an unimportant "foot-note to all existing systems". Vaihinger was also criticised by the Logical positivists who made "curt and disparaging references" to his work.
ellauri097.html on line 139: The Jews could be put down very plausibly as the most unpleasant race ever heard of. As commonly encountered, they lack many of the qualities that mark the civilized man: courage, dignity, incorruptibility, ease, confidence. They have vanity without pride, voluptuousness without taste, and learning without wisdom. Their fortitude, such as it is, is wasted upon puerile objects, and their charity is mainly a form of display.
ellauri097.html on line 141: It is impossible to talk anything resembling discretion or judgment to a colored woman. They are all essentially child-like, and even hard experience does not teach them anything.
ellauri097.html on line 149: Mencken repeatedly identified mathematics with metaphysics and theology. According to Mencken, mathematics is necessarily infected with metaphysics because of the tendency of many mathematical people to engage in metaphysical speculation. In a review of Alfred North Whitehead's The Aims of Education, Mencken remarked that, while he agreed with Whitehead's thesis and admired his writing style, "now and then he falls into mathematical jargon and pollutes his discourse with equations," and "[t]here are moments when he seems to be following some of his mathematical colleagues into the gaudy metaphysics which now entertains them."[50] For Mencken, theology is characterized by the fact that it uses correct reasoning from false premises. Mencken also uses the term "theology" more generally, to refer to the use of logic in science or any other field of knowledge. In a review for both Arthur Eddington's The Nature of the Physical World and Joseph Needham's Man a Machine, Mencken ridiculed the use of reasoning to establish any fact in science, because theologians happen to be masters of "logic" and yet are mental defectives:
ellauri097.html on line 155: If chemists were similarly given to fanciful and mystical guessing, they would have hatched a quantum theory forty years ago to account for the variations that they observed in atomic weights. But they kept on plugging away in their laboratories without calling in either mathematicians or theologians to aid them, and eventually they discovered the isotopes, and what had been chaos was reduced to the most exact sort of order.
ellauri097.html on line 182: ”Hirvet vaikuttavat etenkin puulajien monimuotoisuuteen. Nykyisellä hirvikannalla esimerkiksi rauduskoivun, haavan tai pihlajan uudistuminen on ongelmissa sekä metsätalousalueilla että luonnonsuojelualueilla”, Mato Matala huomauttaa. Mixi ne eivät voi tyytyä syömään sieniä. Tai hirvikärpäsiä, ne on ällöttäviä. Maan alta löytyy myös paljon hyvää syötävää, vinkkaa Mato. Mezään jätetystä kuorikkeesta saa pettua. Sillä Saarijärven Paavokin pärjäsi. Pani leipään puolet petäjäistä. Ja lunta kyytipojaxi.
ellauri097.html on line 254: Plusieurs de ses livres évoquent le Sud des États-Unis. Profondément marqué par la guerre de Sécession, l'auteur se considère dans ses écrits comme un « Sudiste ». Il a hérité ce patriotisme de sa mère, qui venait d'une famille distinguée du Sud. Quelques années avant la naissance de Julien, un choix de poste en Allemagne ou en France fut proposé à son père. La mère de Julien appuya le choix de la France en raison du fait que les Français étaient « aussi un peuple fier, récemment vaincus dans la guerre et nous nous comprendrons mutuellement » (référence à la défaite française de 1871 dans la guerre franco-prussienne).
ellauri097.html on line 258: Julien Green est né à Paris, 4, rue Ruhmkorff, de parents américains, descendant du côté de sa mère du sénateur et représentant démocrate de la Géorgie au congrès américain Julian Hartridge (en) (1829-1879) et dont Julien Green porte le prénom (Green a été baptisé « Julian » ; l'orthographe a été changée en « Julien » par son éditeur français dans les années 1920). Il grandit dans le 16e arrondissement de Paris, puis au Vésinet et passe ses vacances dans la commune d'Andrésy, dans les Yvelines. Il poursuit toutes ses études en France au lycée Janson-de-Sailly. Sa mère, protestante pieuse et aimante, meurt alors qu'il a 14 ans, et la famille déménage rue Cortambert, à Paris. Il se convertit au catholicisme en 1916, à la suite de son père et de toutes ses sœurs, ainsi qu'il le raconte dans Ce qu'il faut d'amour à l'homme, son autobiographie spirituelle. Il abjure l'anglicanisme à la crypte de la chapelle des sœurs de la rue Cortambert. Âgé de seulement 17 ans, Julian Green réussit à rejoindre les rangs de la Croix-Rouge américaine, puis est détaché dans l’artillerie française en 1918 en tant que sous-lieutenant et sert en Italie. Démobilisé en mars 1919, il se rend pour la première fois aux États-Unis en septembre de la même année et effectue trois ans d'études à l’université de Virginie, où il éprouve un premier amour chaste et secret pour un camarade d'études. Il écrit son premier livre en anglais, avant de revenir vivre en France.
ellauri097.html on line 426: Nietzsche especially disliked Kant’s idea that moral motivation consists in respect for a universal concept of virtue:
ellauri097.html on line 430: There’s a sense in which all philosophers except Nietzsche have been theologians in disguise, in that they all claimed to be selfless, altruistic seekers of truth and goodness. Socrates, Nietzsche thought, was really doing what was good for him when he claimed that it would be good for everyone to examine their lives. It’s only with Nietzsche – in Nietzsche’s view, that is – that the philosopher removes his mask and publicly proclaims that his philosophical activity is in the service of his will to power. Nietzsche with his drooping mustache was actually less gay than Immanuel Kant.
ellauri097.html on line 511: John Boswell was a Roman Catholic, having converted from the Episcopal Church of his upbringing at the age of 15. He remained a daily-mass Catholic until his death, despite differences with the church over sexual issues. Although he was orthodox in most of his beliefs, he strongly disagreed with his church's stated opposition to homosexual behavior and relationships. He was partnered with Jerone Hart for some twenty years until his death. Hart and Boswell are buried together at Grove Street Cemetery, New Haven, Connecticut.
ellauri097.html on line 546: Nyölén on koulutukseltaan filosofian maisteri Helsingin yliopistosta. Hän oli Rauhanhäiritsijä-lehden päätoimittaja 1998–2000. Nyölénin esikoisteos Vihan ja katkeruuden esseet (2007) sai Kalevi Mäntin palkinnon. Vuonna 2012 Nyölén on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon, joka on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä. Vuonna 2020 Nyölénille myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto muun muassa esseistiikastaan.
ellauri097.html on line 579: (Sitä kiinnostaa internet ja älypuhelin – ja siksi avoimen koodin ohjelmistot ja ymmärrys tietokone-ohjelmien toimintatavoista olisivat tärkeämpiä demokratian edistäjiä kuin kirjapainot. Kirjapaino oli 1500-luvun internet. Tai internet on 2000-luvun kirjapaino. Whichever way.)
ellauri097.html on line 626: Kirjahko on jotakin muuta (mitä? tässä alkaa erittäinkin epäuskottava myyntipuhe, jonka lopuxi selviää että kyse on just samizdatista); se merkitsee kirjan uudistumista ja uudelleenajattelua: kaupallisen pölyn pyyhkimistä julkaisemisen teon yltä.
ellauri097.html on line 641: Kammiossaan kumarassa jäljentävä munkki on kaiken todellisen edistyksen säteilevä symboli. Hän palvelee uutta ja vanhaa samanaikaisesti, kumartaa uudelle ja kääntää takapuolen vanhalle; hän ei estä uutta eikä hylkää vanhaa, ja nämä molemmat teot hän tekee omaehtoisesti mutta ehdottomasti eli vakaumuksellisesti. Tai saa apotilta sapiskaa.
ellauri097.html on line 800: Ei tää nyt ole kovin todistusvoimainen. Ei voi tohon hevin lukea sen enempää salattua merkitystä kun siinä on, mikä ei nyt ole paljon paskaakaan. Joku Glenn kyllä käyttää rohkeasti psykoanalyyttista elämä ja teos-menetelmää tähän, tietäen että Frostin junasta oli juuri jäänyt asemalle joku rakas kaveri.
ellauri098.html on line 29:

GOOGLE: THERE ARE 129,864,880 BOOKS
IN THE ENTIRE WORLD

display:none">Kirja-arvostelua


ellauri098.html on line 39: Mix just noi 101 Suomi 100-kirjaa, tai nää 1001 bestselleriä kaikista 130 miljoonasta? Vainko että saadaan edistettyä globalisaatiota, vähennettyä entisestään biodiversiteettiä, saadaan kaikki termiittiapinat suuntaamaan antenninsa samaan suuntaan kohti kapitalismin hyväntuoxuisia feromonilähteitä, painosten kuningattaria?
ellauri098.html on line 56: The greatest challenges a detective faces aren't always a devious criminal or a really tough case — all those are a cakewalk compared to managing their personal life. The genius ones are nerds with trouble getting along with people or worse, have social or personality disorders. The hard-working ones are workaholics who let their family relationships slide because they're never home. The overworked and nervous ones dabble in drugs and court substance addictions (or blood). The Film Noir detective and his descendants have terrible luck with women, who either end up dead, broken or distant; if he has a wife he may be cheating on her. And gods help him and his friends if some of the bad guys or associates that they helped put in the clink come back to haunt him. And his personal finances are probably gone thanks to being The Gambling Addict. In short, it's rare to have a detective as a main character in a dramatic story and have them not have at least one serious character flaw that's tangential to them actually working cases.
ellauri098.html on line 60: The resulting prevalence of personal trauma often stretches suspension of disbelief and is a leading cause of Cerebus Syndrome. If done poorly, this is a one-way ticket to Wangst territory, and as so many attempt to smother the series with dysfunction, Too Bleak, Stopped Caring is a frequent result. If done well, you get a large number of interesting, sympathetic, flawed characters, and their interactions with each other gradually reveal the multiple sides to each of them. More realistic (i.e. not Flanderized) portrayals of this trope can even help the audience understand and cope with their own dysfunctional lives, especially with regards to issues that are typically glossed over in mainstream society.
ellauri098.html on line 206: 10. IMPERIUMIN VASTAISKU: Sankari mietti miten hoitaa tilanne. Esim taikaesine, damselin pelastaminen distressistä, ym. Tää hetki tekee herosta heron, sovittaa sen päälle sankarin poolopuseron. Esim Jahve miettii: tossahan on toi poika aivan joutavana, hmm mitäpä jos uhrattaisiin se. Jeesus: Mitä iskä mietit? Jahve: kuule mulle tuli tämmönen ajatus...
ellauri098.html on line 248: 29. MUODONMUUTOS: Hero saa uuden peliasun. Se heijastaa sen ikääntymistä tai työn ja terveyden siunausta, tai se voi olla taikajäsen jonkun irronneen tilalle. Joka tapapaukauxessa se näyttää nyt upeemmalta. No tää on selvästikin Jesse palaamassa haudan takaa syväpuhdistettuna hohtavan valkoisessa takissa.
ellauri098.html on line 275: Nää roolit jaetaan joskus useampiin henkilöihin, esim lohikäärme ja sen sukulaiset, nilkki ja sen rääpät. Kääntäen hahmoja voi myös yhdistellä, esim. prinssin isä voi olla sekä lähettäjä että jonkun miekan luovuttaja. Pahis ja hero yhdistyvät harvemmin, paizi postⁿmodernistisissa saduissa. Prinsessa ja hero voi olla samixet nykyaikana. Silloin prinssinnakkia ei ehkä tarvita, kuten esim. Frozenissa tai uudessa Mulanissa.
ellauri098.html on line 278: Koko juoni on siis variaatio teemasta Saku sammakko kosiomatkalla. Samat roolit löytyy hyvästä kirjasta sen seizemästä episodista.
ellauri098.html on line 306: In a separate incident in 2012, in response to other complaints by Google, TV Tropes changed its guidelines to restrict coverage of sexist tropes and rape tropes. Feminist blog The Mary Sue criticized this decision, as it censored documentation of sexist tropes in video games and young adult fiction. ThinkProgress additionally condemned Google AdSense itself for "providing a financial disincentive to discuss" such topics. Vittu Google pitäis vetää alas vessanpöntöstä.
ellauri098.html on line 347: Applied Phlebotinum - kumma nimi. No ei se ole muuta kuin vanha kunnon deus ex machina. "Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from a completely ad-hoc plot device." According to Joss Whedon, during the DVD commentary for the pilot episode of Buffy the Vampire Slayer, the term "phlebotinum" originates from Buffy writer (and Angel co-creator) David Greenwalt's sudden outburst: "Don't touch the phlebotinum!" apropos of nothing. Flebotomia on suonenisku.
ellauri098.html on line 349: Universaaleja trooppeja olisivat seuraavat 106: Se olen minä, Olkoon menneexi, Tavis siis pahis, Moukan tuuri, Fanit muistaa tissit, Valkotaulu, Hobonyytti, Isompi parempi, Nuija ja tosinuija, Bonusmazku, Vanhassa vara parempi, Flashback, Tshehovin pyssy, Herot jumissa, Peitto paremmin, Doppelgänger jää kiinni, Hullu idea toimii, Lokalisoimaton vinkkaus, Hidastettu räjähdys, Lähettämätön kirje, Voitto diskauxella, Joku muu saa kiitoxet, Keijut vastaan knääpiöt, Tunteet pintaan, Hyvää pahixessa, Aikuisviihde, Kissa kadoxissa, Tiimin puhetorvi, Pää kädessä, Fiktiivinen vastine, Käsi kamerassa, Akun omatunto, Genrensynnyttäjä, Epäuskottava skene, Genresekoitus, Genrentappaja, Julkkis Japanissa, Elämän päämäärä, Trendikuvaaja, Tiimihali, Rahapuu, Vaarallinen koskea, Oza pöytään, Hero, Eka erä konnalle, Yxi kylä vastustaa, Toivo elää, Ilmainen lounas herolle, Okei olen tekopyhä, Tekopyhä, Lukukelvoton texti, Improvisoitu astalo, Huppupää, Kakun sisästä, Oikeesti kiinnostaa vaan Godzilla, Kuzupilli, Tiiminvetäjä, Diagnoosi pahentaa tautia, Valheenpaljastin, Porsaanreikä, Pitkä tukka on tyttöjen, Emokarhu, Missio venyy, Salaperäinen viesti, Profeetta omalla maalla, Koskaan ei käydä paskalla, Ei suuntavaistoa, Ulos kuvaajasta, Ainoa Toivo, Julle Ankanpää, Sepe Susi, Läpeensä terve, Tinapaperijuoni, Ystävät voimaannuttavat, Epifania, Koirantaputtaja voittaa, Tomppelisyötti, Salainen moraalitesti, Potti nokkiin, Sairasta ja väärin, Narunpätkästä voi olla hyötyä, Keihäänkantaja, Alan uuden elämän, Skene välähdyxinä, Horror silminnäkijän silmistä, Mehukas särkymisen ääni, Oma koti kullan kallis, Saalissäkki, Aika aikaa kutakin, Ariadnen lanka, Suunsoitto ennen mazia, Trilogia, Trooppivihje, Kotonakin on konnia, Puhelinetiketti teeveessä, Yhteensopivat keskustelunkatkelmat, Pidetty konna, Epäluotettava lähde, Epäluotettava kertoja, Nupit yhteentoista, Esitrooppi, Triste post coitum, Sää ei sovi tarkoituxeen, Pyrrhoxen voitto, Sik kun piti olla sak, Kotiinpääsy on estynyt.
ellauri098.html on line 405: In Carlyle’s book On Heroes, Hero-Worship and the Heroic in Society (Carlyle, 1840), somebody (most likely the author) dove into the lives of several men he deemed “heroes,” like Muhammed, Richard Wagner, Shakespeare, Martin Luther, and Napoleon. He believed that history “turned” on the decisions of these men, and encouraged others to study these heroes as a way of discovering one’s own true nature.
ellauri098.html on line 444:
Alexanteri Suuri, Rowan Atkinson, Sirius Black, Bugs Bunny, Borat, Samuel Butler, Julia Child, John Cleese, Wile E. Coyote, Celine Dion, Thomas A. Edison, Stephen Fry, Frederico Fellini, Richard Feynman, Ben Franklin, Garfield (president), Garfield (cat), Hugh Grant, Annie Hall, Tom Hanks, Werner Heisenberg, Alfred Hitchcock, David Hume, Katariina Suuri, Henry Kissinger, Karl Lagerfeld, Tyrion Lannister, N.Macchiavelli, J.S. Mill, Karl Popper, Murray Rothbard (laissez-faire), Bertrand Russell, Babe Ruth, R2-D2, Socrates, Leonardo da Vinci, Voltaire, Frank Zappa

ellauri098.html on line 448: It can be an effort for INTPs to remain grounded and relate their thinking to the real world, and others can see them as distant and unemotional. But the pure rationality that an INTP brings is a powerful tool for unlocking problems when it’s applied properly.

ellauri098.html on line 455: ENTJs are naturally drawn to leadership positions, and can become resentful and unhappy if they’re forced to play second fiddle or if their authority is challenged. They can be curt and dismissive of others’ opinions, and rarely waste time considering the feelings of those around them.
ellauri098.html on line 471: ENFPs are extremely creative and versatile people. They love playing with ideas, spinning off new concepts, and discussing them with other people. They are charismatic, sociable, and exciting to be with because they always seem to have something new to explore or talk about.
ellauri098.html on line 499: Because of this, INFJs have a tendency to take on the world single-handed, and can become crushed and disillusioned in the face of massive challenges. But many of the great changes in our society have been driven by determined INFJs.

ellauri098.html on line 526: ESFJs are traditionalists and believe in the authority of groups. They love stability and dislike conflict, so they can sometimes end up dismissing minority opinions in the name of achieving consensus. This can lead them to be controlling and intolerant. Some ESFJs also focus too much on making everyone happy at their own expense. But most ESFJs bring harmony to everyone around them.

ellauri098.html on line 545:
Aladdin, Alexanteri Suuri (taas), George W. Bush, Rhett Butler, Julius Caesar (taas), David Cameron, Al Capone, Dale Carnegie, Winston Churchill, Rainbow Dash, Sir Arthur Conan Doyle, Thomas A. Edison (taas), Epikuros, Gimli, Sasha Grey, Harry Houdini, Jaime Lannister, Madonna, Eddie Murphy, Jack Nicholson, Camilla Parker-Bowles, Peter Pan, Eva Peron, P.Pietari, Theodore Roosevelt, Marquis de Sade, Nicholas Sarkozy, Tom Sawyer, Han Solo, Jack Sparrow, Sylvester Stallone, Donald Trump (taas), Mike Tyson, John Wayne, Mae West, Amy Winehouse, Malcolm X

ellauri098.html on line 573:

Turreja ja disniluonteita


ellauri098.html on line 582: Me - Ei vaineskaan. Naisten verkkosisältöjen uusi koti on jatkossa osoitteessa is.fi/menaiset. Muuton yhteydessä osa vanhoista artikkeleista on jätetty pois kyydistä, eivätkä ne ainakaan toistaiseksi ole luettavissa uudella sivustolla.
ellauri098.html on line 621: Asiaan vaikuttaa vielä mikä disniprinsessa mieluiten olisit, tukan väri, suosikkisometin, mieliliikenneväline ja lemppari teeveeshow. Aika paljon testikysymyxet koskee sosiaalista käytöstä. Epäselväxi jää miten se seuraa esim Jungin luonteenpiirteistä. Mistä esim rohkeus röyhkeys vs. arkuus pelkuruus seuraa noissa luonnejutuissa? Tai ahkeruus vs laiskuus? Tuleeko ne intro/extron sivutuotteena? Entä hyvyys/pahuus?
ellauri098.html on line 637: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori perustuu Carl Jungin psykologisiin teorioihin ja Jungin kehittämiin kahdeksaan kognitiiviseen funktioon. Tähän jungilaiseen pohjaan Myers ja Briggs lisäsivät neljännen ulottuvuuden (judgement/perception, J-P). Neljän ulottuvuuden eri yhdistelminä voidaan muodostaa MBTI-jaottelun 16 eri persoonallisuustyyppiä. Persoonallisuustyyppien nelikirjaimiset kirjainyhdistelmät kertovat tosiasiassa persoonallisuustyypin käyttämät kognitiiviset funktiot ja niiden järjestyksen ja ovat siten kognitiivisten funktioiden joukon lyhenteitä.
ellauri099.html on line 27:

The Figure of Dorian Gray

display:none">Toteemipaalu


ellauri099.html on line 35: Mitä enemmän mä luen ja mietin näitä runoja ja romskuja ja luen kirjailijoiden elämäkertoja, sitä selvemmäxi tulee että tämän kukkatarhan tärkein lajike on narsissi. Sitähän se on, kirjojen ja leffojen ym viihteen lukeminen, kirjoitus ja tuijotus, lammen peiliin kazomista, kunnes masentava todellisuus unohtuu. Tärkein kaikkia wannabee kirjailijoita yhdistävä tekijä on hyvin kehittynyt narsismi. Oma naama lammen sameen veden kalvon ystävällisesti pehmentämänä sieltä vastaan tuijottaa. Rakkaus on samea, kuin vessan ikkuna, sanoi Vittoria, ja tiesi kyllä mistä puhui. Izerakkaus ei ole muita kummempi. Izeviha on vain sen toinen fenotyyppi. Oman navan haistelua molemmat. Haista, haista haista, seinää vessan, kunnes valot sammuu, haju jää.
ellauri099.html on line 48: The longer and revised version of The Picture of Dorian Gray published in book form in 1891 featured an aphoristic preface—a defence of the artist's rights and of art for art's sake—based in part on his press defences of the novel the previous year. The content, style, and presentation of the preface made it famous in its own right, as a literary and artistic manifesto. In April 1891, the publishing firm of Ward, Lock and Company, who had distributed the shorter, more inflammatory, magazine version in England the previous year, published the revised version of The Picture of Dorian Gray.
ellauri099.html on line 59: Deciding that only full confession will absolve him of wrongdoing, Dorian decides to destroy the last vestige of his conscience and the only piece of evidence remaining of his crimes; the picture. In a rage, he takes the knife with which he murdered Basil Hallward and stabs the picture. The servants of the house awaken on hearing a cry from the locked room; on the street, a passerby who also heard the cry calls the police. On entering the locked room, the servants find an unknown old man stabbed in the heart, his figure withered and decrepit. The servants identify the disfigured corpse by the rings on its fingers, which belonged to Dorian Gray. Beside him, the portrait is now restored to its former appearance of beauty.
ellauri099.html on line 104:
ellauri099.html on line 108:
ellauri099.html on line 170: Although the splendidly unreliable Diogenes Laertius says that Plato possessed no property other than what is mentioned in his will, he received a large sum of money from Dionysius I. Plato had a significant fund of money at his disposal (the exorbitant figure of 80 talents is mentioned). Indeed, Plato is also said to have had a banker called Andromedes. In other words, Plato was rich and had wealthy patrons and very probably wealthy students.
ellauri099.html on line 174: And behind his extraordinary inventiveness, Plato performs a characteristic disappearing trick. Truth to tell, we know very little about Plato. According to Plutarch, he was a lover of figs. Big deal! Plato is mentioned only a couple of times in the many dialogues that bear his name. He was present at Socrates’ trial but — in a beautifully reflexive moment that he describes in the Phaedo — absent from the moment of Socrates’ death, because he was sick.
ellauri099.html on line 186: Aristotle had slender calves. His eyes were small. And he spoke with a lisp, which — according to Plutarch — was imitated by some. He wore many rings and had a distinctive, rather exotic style of dress — a kind of ancient bling.
ellauri099.html on line 192: We do know that after having served as Lector in the Academy and being described as its “Mind” by Plato, Aristotle was not chosen as the latter’s successor. The job of scholarch, or head of the school, by sheer happenstance, went to Speusippus, Plato’s nephew. Aristotle left Athens shortly after Plato’s death and stayed away for around 12 years. Was he angry or disappointed not to have been chosen as head of the Academy? By being ordered round by big butthead´s nephew, who was an even bigger butthead?
ellauri099.html on line 221: What was the garden for? Was it a space for leisure, strolling and quiet dialectical chitchat? Was it a mini-laboratory for botanical observation and experimentation? Or was it — and I find this the most intriguing possibility — an image of paradise? The ancient Greek word paradeisos appears to be borrowed etymologically from Persian, and it is said that Darius the Great had a "paradise garden," with the kinds of flora and fauna with which we are familiar from the elaborate design of carpets and rugs. A Persian carpet is like a memory theater of paradise. It is possible that Milesian workers and thinkers had significant contact with the Persian courts at Susa and Persepolis. Maybe the whole ancient Greek philosophical fascination with gardens is a Persian borrowing, and an echo of the influence of their expansive empire. But who knows?
ellauri099.html on line 244: Roberto pudisteli kevyesti päätään, ironia katosi, mutta ihanan laineileva tukka ei mennyt sekaisin. Näin hän suurin piirtein vastasi, tämä on vain tiivistelmä, olin kiihtynyt enkä muista kaikkea tarkasti, joten antaa Elena-tädin täydentää unohtuneet kohdat:

ellauri100.html on line 28:

Wincent was not mad, he had problems

display:none">Sekoilua


ellauri100.html on line 40: Weighing up evidence, including his many letters, they analyzed competing theories that he had suffered from illnesses including epilepsy, cycloid psychosis, bipolar disorder, schizophrenia or borderline personality disorder. The panel concluded that the most probable diagnosis was more prosaic.
ellauri100.html on line 49: The two lived as roommates for a time in the South of France. An article in Harvard Magazine states that van Gogh's medical biographers agree that his adulthood included periods of hypersexuality, hyposexuality, bisexuality, and homosexuality, and that "his stormy homosexual affair with the painter Paul Gauguin included endless, often argumentative discussions."
ellauri100.html on line 53: “One of the things we really do not like in our culture is that things just happen,” Arko Oderwald, moderator and medical ethics professor, told The Daily Telegraph. “Yes, he had difficult character traits, but that isn't a disease.”
ellauri100.html on line 60: Mielisairausluokituksessa ovat aina menneet sekaisin syyt, seuraukset, alkusyyn poisto, hoitomuodot, ja -tavotteet: tällaisesta seuraavista kehäpäätelmistä on tietenkin päädytty siihen, että mikä hyvänsä oikeuttaa potilaaseen kohdistuvan mielivallan. -varsinkin jos tulkinnalle etsitään tukea Isosta Kirjasta.
ellauri100.html on line 85: Klezmer (Yiddish: קלעזמער ‎) is an instrumental musical tradition of the Ashkenazi Jews of Central and Eastern Europe. The essential elements of the tradition include dance tunes, ritual melodies, and virtuosic improvisations played for listening; these would have been played at weddings and other social functions. After the destruction of Jews in Eastern Europe during the Holocaust, there was a general fall in the popularity of klezmer. The term klezmer comes from a combination of Hebrew words: klei, meaning "tools, utensils or instruments of" and zemer, "melody"; leading to k´lei zemer כְּלֵי זֶמֶר‎, literally "instruments of music" or "musical instruments". Originally, klezmer referred to musical instruments, and was later extended to refer, as a pejorative, to musicians themselves. From the 16th to 18th centuries, it replaced older terms such as leyts (clown). It was not until the late 20th century that the word came to identify a musical genre. Early 20th century recordings and writings most often refer to the style as "Yiddish" music, although it is also sometimes called Freilech music (Yiddish, literally "Happy music").
ellauri100.html on line 140: Andererseits stellte er die von Hans Günther propagierte „Aufnordung“ des deutschen Volkes in Frage, indem er den Zonen, wo sich die nordische mit der alpinen „Rasse“ vermischt habe (wie z. B. Württenberg, Schwaben und Sachsen), eine besondere Genie-Dichte zuschrieb.
ellauri100.html on line 159: Based on a detailed study of frontal, dorsal and lateral photographs of 4000 male subjects of college age, a 3 dimensional scheme for describing human physique is formulated. Kretschmer´s constitutional typology is discarded in favor of one based on 3 first order variables or components, endomorphy, mesomorphy, and ectomorphy, each of which is found in an individual physique and indicated by one of a set of 3 numerals designating a somatotype or patterning of these morphological components. Seventy-six different somatotypes are described and illustrated. These somatotypical designations are objectively assigned on the basis of the use of 18 anthropometric indices. Second-order variables also isolated and studied are dysplasia, gynandromorphy, texture and hirsutism. Historical trends in constitutional research are summarized. A detailed description is given of the development of the somatotyping technique combining anthroposcopic and anthropometric methods. Reference is made to somatotyping with the aid of a specially devised machine. Topics discussed include: the choice of variables, morphological scales, a geometrical representation of somatotypes, the independence of components, correlational data, the problem of norms, the modifiability of a somatotype, hereditary and endocrine influences and the relation of constitution to temperament, mental disease, clinical studies, crime and delinquency, and the differential education of children. Descriptive sketches of variants of the ectomorphic components are given. Appendices list tables for somatotyping and a series of drawings of 9 female somatotypes. An annotated bibliography is followed by a more general one. 272 photographs and drawings illustrate the somatotypes. (PsycINFO Database Record (c) 2016 APA, all rights reserved)
ellauri100.html on line 285: In short, I have walked many streets of life and seen many facets of the human condition. I have been spared much; my personal history excludes the direct effects of war, disaster, and privation. And I have been content to settle for relative obscurity and comfort rather than fame and fortune, even though I might have attained them had I chosen to strive for them. (What a laugh!)
ellauri100.html on line 311: Beliefs: I have moved great distances with respect to political philosophy and theology.
ellauri100.html on line 321: What does that have to do with my final rejection of “liberalism” and turn toward libertarianism? When government intervenes in economic and social affairs, its interventions are based on crude “measures of effectiveness” (e.g., eliminating poverty and racial discrimination) without considering the intricacies of economic and social interactions. Governmental interventions are — and will always be — blunt instruments, the use of which will have unforeseen, unintended, and strongly negative consequences (e.g., the cycle of dependency on welfare, the inhibition of growth-producing capital investments). I then began to doubt the wisdom of having any more government than is necessary to protect me and my fellow Americans from foreign and domestic predators. My later experiences in the private sector and as a government contractor confirmed my view that professors, politicians, and bureaucrats who presume to interfere in the workings of the economy are naïve, power-hungry, or (usually) both. Oh I hated those M.I.T. professors. So smug, thought they knew everything.
ellauri100.html on line 331: I have noticed that a leftist will accuse you of “hate” just for saying something contrary to the left-wing orthodoxy of the day. If you disagree with what I have to say here, but prefer to spew invective instead of offering a reasoned response, don’t bother to submit a comment — at least not until your rage has passed or your medication has taken effect. (My medication is working fine. It is curious how small the distance is between considered opinion and gobbledygook madness.) As it says in the sidebar, I will not publish incoherent, off-point, offensive, or abusive comments except my own. Nor will I lose any sleep for having denied you an outlet for your incoherence, irrelevance, offensiveness, or abusiveness. You can post it on your own blog or on any of the myriad, hate-filled, left-wing blogs that view murder as “choice,” government dictates as “liberty,” self-defense as a “war crime” (when it’s practiced by the U.S. or Israel), and the Constitution as a vehicle for implementing current left-wing orthodoxy.
ellauri100.html on line 335: Having said that, I acknowledge that I sometimes adopt a biting or dismissive tone. (See, for example, the fourteen words that follow the em-dash two paragraphs above.) If you will read my blog carefully, however, you will find that my views are grounded in facts and logic. Where you disagree with or question something that I say in a particular post, search this blog and the list of favorite posts for more on the same subject. If you cannot or will not take the time to do that, don’t bother to comment unless you do it politely and give your reasons for disagreeing with me. I will reply politely, factually, and logically.
ellauri100.html on line 364: {14:5} He who has not given his money in usury, nor accepted bribes against the innocent. He who does these things will be undisturbed for eternity.

ellauri100.html on line 471: Liberals and conservatives seem to disagree in their basic understandings of the causes of human action, particularly of immoral action. Liberals are more likely to believe that social forces, poverty, childhood trauma, or mental illness can serve as valid excuses. Conservatives are more likely to reject such excuses and want to hold people accountable for their actions, including a preference for harsher punishments. At least, that is the way things play out in many disputes in the legal world. We want to see if we can look at this stereotypical difference in more detail. We want to find out WHICH kinds of free will and determinism show a correlation with politics, and with other psychological variables.
ellauri100.html on line 539: The other scale is the Subjective Numeracy Scale by Angela Fagerlin and colleagues, which measures individuals’ preference for numerical information. Numeracy (adapted from the term ‘literacy’) represents individuals’ ability to comprehend and use probabilities, ratios, and fractions. Traditional measures of numeracy ask people to perform mathematical operations, such as ‘If person A’s risk of getting a disease is 1% in 10 years, and person B’s risk is double that of A’s, what is B’s risk?’ However, some participants find these types of problems stressful and unpleasant, plus they are difficult to score in online studies. Subjective numeracy measures (like the scale you just took) are shown to be equally good measures of numeracy, without burdening participants.
ellauri100.html on line 551: The graph below displays results for individuals who took the longer version of the survey before April 19, 2012. Everyone will have a score, but this graph is only valid for those who took the survey before April 19, 2012. Ignore the purple bar since it will incorporate averages from the short and long version of the survey.
ellauri100.html on line 577: Virginiassa kannatetaan Donald Trumppia ja ahdistellaan märkäselkiä. Niille maxetaan hurrikaanivahinkojen korjauxista tosi huonosti jos ollenkaan, ja paperittomia jahdataan öisin pitkin Virginian kaupunkien katuja poliisien voimilla. We don't want any wetbacks latinos blackies and coons hereabouts. Get off my property. Minähän sen oravan myrkytin.
ellauri100.html on line 593: Nyt on Seijan syntymäpäivä. Ja må hon leva 3x, uti hundrade år. Enää puuttuu 31. Ruozalaiset huutaa hip hip huraa 4x, se on dubbel svensk lösen. Turkkilaiset kexivät ampua plazareita kunniansoituxena. Ruozalaiset soturit huusi huraata < m.alasax. hurren 'kiiruhtaa vikkelästi'. Vikkelään nyt pojat! Hurry hurry hurry buy my rice and curry! Ryssät < mr. Roslagen huutaa yhä uraata novgorodilaisten viikinkien perässä. Tätä hurrit tuskin enää muistavat, niin kauan ovat kellexineet rauhan oloissa. Ruozalaiset rannikköjääkärit nolostuivat kun yheltä lensi laatta kesken suomalaisten katselmusta. Sadistinen päällikkö pani pojat sukeltamaan kakassa ja hukutti väpelön oxentajan mäntysuopapaljussa. Mäntysuopa on ruozixi grön såpa. Ruozalaisista poliisisarjoista oppii kaikenlaista jännittävää.
ellauri100.html on line 686: In later life, Kristina suffered from Graves disease, diagnosed in 1872, suffering a near-fatal attack in the early 1870s. In 1893, she developed breast cancer and though the breast was removed, there was a recurrence in September 1894. Graves killed her on 29 December 1894, and Highgate became her Grave.
ellauri100.html on line 752: One lugs a golden dish
ellauri100.html on line 799: Of dish and fruit to offer her:
ellauri100.html on line 874: Piled on a dish of gold
ellauri100.html on line 938: Once discerning even one goblin
ellauri100.html on line 966: But peering thro’ the dimness, nought discerning,
ellauri100.html on line 1060: Stretch’d up their dishes,
ellauri100.html on line 1159: Some vanish’d in the distance.
ellauri100.html on line 1316: No mitäs muuta Greimiemen akan poika sitten kexasi? Se puhui mikroaaltouuneista ja diskurssiavaruuxista, kielestä ja metakielestä, ja sit narratiivisuudesta ja narratologiasta. Sen miälestä merkitystä ei voi tajuta muuten kuin kertomuxista. Eikä siihen välttämättä mitään kieltä tarvita, ei siis suffixeja eikä puffixeja. Tarvitaan pinta- ja syvärakenne kuin Chomskyllä (tää oli sen ajan muotiajatuxia). Greimaxen semiotiikka oli generatiivis-transformationaalista (no tää oli nyt takuulla suoraan apinoitu Chomskylta!).
ellauri100.html on line 1318: Greimas kehitti mielestään originellin menetelmän diskurssin semiotiikan tarpeisiin 30 vuoden aikana. Se oli tyytymätön taxonomisteihin jotka keskittyi suffixeihin ja puffixeihin, eikä saaneet mitään aikaan virkettä pitempien textien eikä merkityxen puolella. No siihen oli hyvä syy jonka mä selitin jo mun väikkärissä: siitä eteenpäin ei edetä enää säännöillä vaan kaikki on yhtä kielipeliä.
ellauri100.html on line 1354: 60-luvun loppuun mennessä Barthes oli kulttihahmo. Se matkusti USAan ja Jaappaniin, pitäen esitelmiä (varmaan ranskaxi, joku tulkkasi?) Kirjailijan kuolema - niminen essee 1967 hätkäytti monia, vaikka Derridakin oli jo tällöin vauhdissa. (Derrida inhottaa mua sevverran ihan nimenä etten jaxa siihen vielä tutustua.)
ellauri100.html on line 1361: No hyvää oli se että Barthes ei niellyt Sartren ja porukoiden existentialismia. Sartren Que sais-je sarjan prujaus "Qu'est-ce que la literature?" (1947) on tyytymätön perinteisiin kirjoihin ja uudempiinkin avantgardisteihin, jotka JP:n mielestä vaan vieraannutti lukijoita. Oikeassa oli, vaikka vasemmalla.
ellauri100.html on line 1375: Barthesin semiotiikassa pintatason merkkien alla piilee myyttien metakieli, esim noi porvarien kusetuxet. Tää oli vähän tollasta marxilaista analyyssia. Merkkimaailman pinnan alla kuhisee valtaapitävien meemejä. Muodista ja muista brändeistä saa samanlaisia äkkäyxiä vaikka kuinka paljon. Naomi Kleinin No Logo on tässä kohden hyvää luettavaa. Kohta kaikki pölkkypäät tuli kysymään Barthesilta neuvoa, ja se kyllästyi herättelemään massoja. Ei ne herää kumminkaan.
ellauri100.html on line 1379: Barthes luuli että kirjallisuuden diskurssin voisi formalisoida. Höpöhöpöä. Todennäköisempää on että jollain tekoälytekniikalla voi kirjoitella koukuttavia romaaneja. Sitäpaizi Derrida kumppaneineen oli jo raapimassa Barthesin jäykkärakenteista ovea dekonstruktionismin teräsharjalla.
ellauri100.html on line 1386: No jos kerta kirjailija ei tiedä mitä sen kirja ajaa takaa, pitää löytää niitä merkityxiä jostain muualta. Barthes päätyy siihen että lukijan pitää ne ize sinne kexasta. Yritelmässä S/Z (1970), Barthes soveltaa tätä ajatusta Pallosäkin novellettiin Sarrasine. Se arpoi textistä jotain pätkiä ja tuli loppuviimeisexi siihen että Pallosäkin kirja oli "polyvalentti", siis sen voi lukea ainaskin viidellä eri tavalla, ja varmaan useammallakin, jos jaxaa eziä. Johtopäätös: paras romsku on sellainen jonka voi ymmärtää sen 7 tavalla, eli on aivan helkutinmoisen epämääräinen ja sekava, vähän niinkuin Lassin ja Leevin piirrostehtävä jossa pisteet saa yhdistää ihan missä järjestyxessä mieli tekee. Hyvä romsku on tollanen lukijan "yhdistä pisteet niin saat ankan tai jänixen" tyyppinen askartelutehtävä, huono on sellainen jossa kirjailija tekee kaiken työn.
ellauri100.html on line 1392: No Barthes koitti izekin kalkkiviivoilla kirjoittaa tollasta biaseista vapaata textiä, mm. Fragments d´un discours amoureux. Pitäs varmaan vilkasta onnistuiko yhtään.
ellauri101.html on line 29:

WHO IS YOUR INNER HERO?

display:none">Sankareita sukkahousuissa


ellauri101.html on line 35: Vittu suomalaiset lehtineekerit on tietämättömiä tolvanoita. Ei "Jjjarrii!" tietystikään ize voinut kexiä "sisäistä sankaria" tollaselta kauppatieteen ylioppilaspohjalta, vaan käänsi sen jenkki motivaattoreilta, joilla sisäistetty supermies on ikivanha viidakon meemi. Olihan se jo Carl Barxin Aku Ankalla, vieläpä kaxi joista valita. Tän albumin kansikuvan miessankareista 2/3 on yrmeitä, naissankareista 2/3 maireita. Jotain sekin todistaa.
ellauri101.html on line 39: Battling inner and outer demons, confronting bullies, and courting your ultimate mate symbolize a passage through the often-treacherous tunnel of self-discovery and individuation to mature adulthood.
ellauri101.html on line 42: Joseph John Campbell (March 26, 1904 – October 30, 1987) was an American professor of literature at Sarah Lawrence College who worked in comparative mythology and comparative religion. His work covers many aspects of the human experience. Campbell's best-known work is his book The Hero with a Thousand Faces (1949), in which he discusses his theory of the journey of the archetypal hero shared by world mythologies, termed the monomyth.
ellauri101.html on line 50: In 1924, Campbell traveled to Europe with his family. On the ship during his return trip he encountered the messiah elect of the Theosophical Society, Jiddu Krishnamurti; they discussed Indian philosophy, sparking in Campbell an interest in Hindu and Indian thought. In 1927, he received a fellowship from Columbia University to study in Europe. Campbell studied Old French, Provençal, and Sanskrit at the University of Paris and the University of Munich. He learned to read and speak French and German.
ellauri101.html on line 52: On his return to Columbia University in 1929, Campbell expressed a desire to pursue the study of Sanskrit and modern art in addition to medieval literature. Lacking faculty approval, Campbell withdrew from graduate studies. Later in life he jested that it is a sign of incompetence to have a PhD in the liberal arts, the discipline covering his work.
ellauri101.html on line 56: In February 2020, Brooklyn native Lawrence V. "Larry" Ray, born Lawrence Grecco, who had resided in his daughter's on-campus apartment at Lawrence College in 2010 after his release from prison, was charged by prosecutors in Manhattan with conspiracy, extortion, sex trafficking, forced labor, and other related offenses, following nearly 10 years of alleged transgressions with students and former students. At a bail hearing held March 2, 2020, an Assistant U.S. Attorney disclosed to the Manhattan federal court that Ray had been arrested while in bed with one of his victims. Bail was denied.
ellauri101.html on line 157: Inner Heroes is my contemporary presentation of the four temperaments and it is designed to help people look inward and discover their true greatness, their inner hero. As each hero takes their own unique journey they become the hero of their own life.
ellauri101.html on line 278: Oikeuspsykiatri Hannu Lauerma on kuvannut huijauksia käsittelevässä kirjassaan Sairasvyötä huijariksi ja kritisoi häntä erityisesti psykiatriaa koskevista lausunnoista, joita hän pitää vahingollisina. Sairasvyö ei ole syyttänyt Hannu Lauermaa kunnian loukkauxesta, koska siihen ei ole mihkään kohtaan sattunut. Hannuhan edistää vaan osaltaan huomiotaloutta.
ellauri101.html on line 293: Sairasvyö on tunnettu räväköistä lausunnoistaan. Kun Suomen hallitus teki vuonna 2003 verouudistusta, Sairasvyö kehotti yrittäjiä ”verokapinaan”, nimitti silloista SDP:n puoluesihteeriä Eero Heinäluomaa valehtelijaksi ja vaati Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventauksen eroa. Sairasvyö esitti veroboikottia ja muita kostotoimia valtiota vastaan.
ellauri101.html on line 469: Kerran ollessaan vauhdissa Jöns läimäytti kadulla Mauno Koivistoa selkään ja huudahti: "Ja nimi oli Carlson!" Mauno Koivisto oli CEC:n esimies Suomen Pankissa. Tultuaan presidentixi Mauno ei kuzunut CEC:tä eikä Pirkkoa uudenvuodenbileisiin. Tästä ne olivat loppuikänsä katkeria Manulle. Se oli Jönsyn syytä!
ellauri101.html on line 477: Tääl on veija jol on twenty bodies se imi mun dikkii ku mä olin ladis se fell in love with me koska mä en oo Stadist tän ämmän kaikki frendit on vaa thottiees mul on glocki mun taskus, näist negeist ei oo vastust mä nään op nege, mä runuppaan sen taskut tykkään olla pilves, enkä laskuis mul on 5k mun Balmainin farkuis
ellauri101.html on line 483: Steppasin partyy, minä ja mun mali en voi cuffaa veija, joka on aina vaan baaris oot aina posted up kaivohuonees tai laadis et oo enää bad, emmä enää sua panis no ouhh, ku mä tarjoon sulle shoots näätsä noi äijät tuol, noi äijät opps emmä koske niihin, ne soittaa mulle copps oot tän paikan kaunein, kyl sä varmaa oot
ellauri101.html on line 507: Ladis: A strong, independant, and feminine woman. A woman that is self sufficient and also nurturing. An attractive, yet humble woman. A striking woman, able to hypnotize men with her manner and intelligence. "If I had to choose between a (Betty) and a (Marilyn), I would choose a Ladis!"

ellauri101.html on line 530: Rotwelsch ( German: [ˈʁoːtvɛlʃ], " beggar's foreign (language) ") or Gaunersprache ( German: [ˈɡaʊnɐʃpʁaːxə], " crook´s language ", also Kochemer Loshn (from Yiddish "חוכמער לשון", "tongue of the wise") is a secret language, a cant or thieves´ argot, spoken by groups (primarily marginalized groups) in southern Germany and Switzerland.
ellauri101.html on line 532: Rotwelsch was formerly common among travelling craftspeople and vagrants. The language is built on a strong substratum of German, but contains numerous words from other languages, notably from various German dialects, including Yiddish, as well as from Romany languages, notably Sintitikes. There are also significant influences from Judæo-Latin, the ancient Jewish language spoken in the Roman Empire. Rotwelsch has also played a great role in the development of the Yeniche language. In form and development it closely parallels the commercial speech ("shopkeeper language") of German-speaking regions. During the 19th and 20th century, Rotwelsch was the object of linguistic repression, with systematic investigation by the German police. Fucking Nazis! Examples:
ellauri101.html on line 556: The Lost Generation was the social generational cohort that came of age during World War I. "Lost" in this context refers to the "disoriented, wandering, directionless" spirit of many of the war's survivors in the early postwar period. The term is also particularly used to refer to a group of American expatriate writers living in Paris during the 1920s. Gertrude Stein is credited with coining the term, and it was subsequently popularized by Ernest Hemingway who used it in the epigraph for his 1926 novel The Sun Also Rises: "You are all a lost generation".
ellauri101.html on line 576: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero.
ellauri101.html on line 583: Pullamössösukupolvi on tiettävästi Martin Saarikankaan vuonna 1993 ensimmäisenä esittämä käsite ja sittemmin sotien jälkeisten suurten ikäluokkien 1990-luvulta alkaen käyttämä sana, jonka tarkoituksena oli kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä sukupolvea. Käsite kuvaa sitä, kuinka nuoriso elää helppoa elämää. Vanhempien ikäluokkien mielestä pullamössösukupolvi on saanut elämässään kaiken valmiina eikä ole juuri joutunut ponnistelemaan saavutustensa eteen. Joidenkin vanhempien ikäluokkien edustajien mielestä pullamössösukupolveen yhdistetään myös uusavuttomuus.
ellauri101.html on line 592: Yhdysvaltain Y-sukupolvi varttui 1990-luvun vakaan taloustilanteen aikana, kun maan talous nousi huikeasti ja kulutus lähti nousuun. Suuren työn tehnyt vanhempi sukupolvi pystyi tarjoamaan lapsilleen vakaan, turvallisen lapsuuden sekä korkeakoulutuksen. Demokratian tuulet sekä vapaa kasvatus toivat lisää vapautta lapsille, ja perhemalli uudistui auktoriteettisuhteiden vapauduttua. Teknologia mahdollisti lisääntyvän mainonnan, jonka luomiin arvoihin uusi sukupolvi kasvoi kiinni. Vanhemmat sukupolvet säästivät rahaa, mutta Y-sukupolvi kuluttaa. Halukkuus hyväntekeväisyyteen sekä auttamiseen ovat tyypillisiä, silloin kun oma elämän koetaan olevan taloudellisesti kunnossa. Varakkuus on mahdollistanut suvaitsevuuden, yhdessä internetin kehittymisen, matkustamisen lisääntymisen sekä maapalloistumisen kanssa.
ellauri101.html on line 615: Globally, there is evidence that the average age of pubertal onset among girls has decreased considerably compared to the twentieth century, with implications for their welfare and their future. In addition, adolescents and young adults have higher rates of allergies, higher awareness and diagnoses of mental health problems, and are more likely to be sleep-deprived. In many countries, youths are more likely to have intellectual disabilities and psychiatric disorders than older people. In some European nations, they are facing declining cognitive abilities, especially among the cognitive elites.
ellauri101.html on line 643: As a result of cultural ideals, government policy, and modern medicine, there have been severe gender imbalances in China and India. According to the United Nations, in 2018, China and India had a combined 50 million of excess males under the age of 20. Such a discrepancy fuels loneliness epidemics, human trafficking (from elsewhere in Asia, such as Cambodia and Vietnam), and prostitution.
ellauri101.html on line 651: Many members of Generation Alpha have grown up using smartphones and tablets as part of their childhood entertainment with many being exposed to devices as a soothing distraction or educational aids. Screen time among infants, toddlers, and preschoolers exploded during the 2010s. Some 90% of young children used a handheld electronic device by the age of one; in some cases, children started using them when they were only a few months old. Using smartphones and tablets to access video streaming services such as YouTube Kids and free or reasonably low budget mobile games became a popular form of entertainment for young children. A report by Common Sense media suggested that the amount of time children under nine in the United States spent using mobile devices increased from 15 minutes a day in 2013 to 48 minutes in 2017. Research by the children´s charity Childwise suggested that a majority of British three and four year olds owned an Internet-connected device by 2018.
ellauri101.html on line 670: 1900-luvun alussa camp liitettiin lähinnä seksuaalivähemmistöjen erikoiseen pukeutumiseen. Myöhemmin käsite on laajentunut kuvaamaan myös muita tarkoituksella mauttomia, usein yliampuvia kulttuurin ilmioitä. Camp on monesti keskinkertaista, mautonta, ironista ja liioittelevaa. Kun korkeakulttuurinen taide on kaunista, tyydyttävää ja arvokasta, camp on elävää, nokkavaa, pinnallista, huomiotaherättävää, röyhkeää ja haastavaa. Camp elää ylevän ja tavallisen välimaastossa. Camp palauttaa monesti vanhaa, muodista jäänyttä kulttuuria uudessa merkityksessä. Campista on sanottu, että ”se on niin hyvää, koska se on niin huonoa”.
ellauri101.html on line 697: Amerikassa brändäys oli mennyt ihan järjettömiin esim kouluissa. Lapset kazo pakkomainontaa tunnilla teeveestä jota ei voi edes kääntää hiljalle. Atlantalainen koulupoika erotettiin koulusta kun se oli tullut Cokispäivänä kouluun Pepsipaita päällä. Meillä se on varmaan ajan kysymys jota ratkoo seuraava oikeistohallitus jahka keskenjäänyt terveyden ja liikenteen yxityistäminen on saatu kuntoon. Tai tarvizeeko enää keskusradiota kun hommat hoituu paremmin pursonoidusti mobiilin ja Googlen avulla. Jäljellä olevien kansalaisyhteiskunnan jäänteiden kuten hallinnon ja oikeuslaitoxen korruptio ovat hyvässä vauhdissa kiitos mm Pöystin ja Yli-Viikarin ponnistelujen.
ellauri102.html on line 29:

NO LOGO

display:none">Nimettömiä vihapuheita


ellauri102.html on line 157: Klusterilaajenemisen taktiikka on peräisin yhteiskuntahyönteisiltä. Sitä sovelsi myös valkoinen Amerikka villissä lännessä. Antaa yxityisten liikkeiden kuningattarien ja uudisasukkaiden kärsiä, yhdessä ne kuitenkin savustavat preerialta indieyrittäjät mustat muurahaiset ja inkkarit, tukehduttavat ne oman tiimin ruumisröykkiöihin. Sekin on skaalaekonomiaa, paljousalea.
ellauri102.html on line 237: Kaikki on suhteellista. Naimi pöyristyi 1999 ettei brittipojat saaneet Wal-Martin sensuurista läpi kappaletta "Smack My Bitch Up". Nyt se nyökyttelisi varmaan #metoon tahdissa.
ellauri102.html on line 244: Gene Siskel of the Chicago Tribune described the film as "a big disappointment when compared with the studio's other recent films about a female hero searching for independence." He was further critical of Mulan's characterization in comparison to Ariel and Belle, jotka molemmat on aivan lällyjä. Mä en ole nähnyt Titanicia (enkä todellakaan aio nähdäkään) mutta näkemättäkin oon vakuuttunut eze on yhtä syvältä kuin se paattikin.
ellauri102.html on line 271: Kolmannen maailman nuorista naarasta on tehty lisääntymiskyvyttömiä työläisiä. Nyt ollaan jo yhteiskuntatermiittien vaiheessa. Kapitalistit onnistuivat siinä mihin kommarit työläisiä turhaan kehotti: ne yhdistyivät koko maailmassa ja pystyivät kiristämään työväenliikkeen hengiltä muuttamalla halvan työvoiman perässä. On silkkaa hyvää liikemiesvainua siirtyä sinne missä apinat on nälissään. Joku muukin on nälkäinen.
ellauri102.html on line 361: Tää on itkettävän säälittävää, ja raivostuttavaa. Raivostuttavimpia on tollaset talousnobelistit niinkun se suomenruozalainen Bengt Holmströmin turvelo joka kehtaa selittää et tää on vaan business as usual, tervettä liikemiesvainua. Et peliteoriakin todistaa mix vahvemmalle pitää tulla enemmän. Niihän se tekee tietysti, se on Darwinilla tiedossa.
ellauri102.html on line 384: Eikä siinä kaikki! Työttömyysaste voi olla vaikka kuinka korkea, mutta porukoilla silti köyhyys ovella, ja tän paradoxin selitys on just toi brändäyxen nimellä kulkeva työvoiman halpamyynti: olkaa joka hetki valmiina paskahommiin, joista saatte ainoastaan ropoja. Alhainen työllisyysaste ei ole todiste työn puutteesta, vaan siitä että "työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa", eli jengi ei enää suostu tulemaan aivan paskahommiin mitä niille enää tarjotaan, kun ei niillä palkoilla edes elä. Kokkareiden vastaisku on ajaa alas tukia, eiköhän sitten routa porsaan aja kaukalolle vaikka siellä oisi pelkkiä ruumenia jäljellä.
ellauri102.html on line 425: She has attributed her change in worldview to two catalysts. One was when she was 17 and preparing for the University of Toronto, her mother had a stroke and became severely disabled. Naomi, her father, and her brother took care of Bonnie through the period in hospital and at home, making educational sacrifices to do so. That year off prevented her "from being such a brat". The next year, after beginning her studies at the University of Toronto, the second catalyst occurred: the 1989 École Polytechnique massacre of female engineering students, which proved to be a wake-up call to feminism.
ellauri102.html on line 677: For 45 years, Ms. magazine has been uncovering and exposing the forces opposed to women’s equality. Like unequal distribution of wealth. The magazine has been celebrating women’s progress here and around the world, and spreading feminist ideas and activism.
ellauri105.html on line 29:

Vie paska painoon

display:none">Kökköä


ellauri105.html on line 101: The result was the most avowedly liberal call to action I have ever heard a President make from that congressional podium. Unlike the longtime socialist Bernie Sanders, whom Biden beat in the Democratic primaries, he does not call himself a revolutionary. Unlike the self-styled populist Donald S. Trump, whom Biden beat in the general election, he does not call himself a disrupter. Were Congress to enact his proposals, Biden would end up as both.
ellauri105.html on line 109: My brother-in-law (her brother), Billy, is the antithesis of my wife. He became like a hardened Trump supporter a few years back and then he dove in Q-Anon. In the last 6 months, we discovered that
ellauri105.html on line 141: People are the same with their "dislike" of the Duchess of Sussex.
ellauri105.html on line 182: Niillä hetkahti pallea, joille ääni kertautui tuttuna koulun aamuhartauksista; mutta naurun sykähdys kääntyi ahdistuksen potkuksi: Suutarisen emännän ääni läjähti.
ellauri105.html on line 362: Mitä se todistaa ihmisestä jos joku sen mielestä ilmeisen paskiaisen kirja on sen mielestä hyvä? Vaikka Céline Kristinasta, tai Pulkun itkupaju musta Jönsystä ja Sepusta? Onko se piste kotiin Kristinan uuskriittiselle tiimille? Survo hulluu huhmareessa.
ellauri105.html on line 494: "Tuli vähän tonttuiltua" tunnusti Mefodi äidille. "Pantiin kuivatelakalle". Niinpä Mefodista tuli 60-luvun lopulla Karpaateilla sijainneen Pyhän Jobin luostarin perinteen jatkajan, Yhdysvaltoihin siirtyneen Pyhän Kolminaisuuden nimeä kantaneen luostarin alaisuudessa toimivan alkuperäisen luostarin nimisen, Pyhän Jobin luostarin pappi ja rippi-isä. Pappismunkki Mefodi (Matti Lehmonen) (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 497:
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri105.html on line 509: Unknown 2. kesäkuuta 2019 klo 22.04 Mielenkiintoinen tarina isä Mefodista! Tuli mieleen, että joskus 1980-luvulla toimiessani pappisseminaarin opettajana olin oman työn ohessa Rautalammin vt.kirkkoherrana ja tapasin myös Isä Mefodin ensimmäisen ja - viimeisen -kerran. Muistoksi tuosta tapaamisesta hän lähetti slaavinkielisen sluzebnikin, joka on vieläkin minulla käysössä. Iankaikkinenm muisto hänelle! Vastaa
ellauri105.html on line 541: Immonen ottaa kimmokkeen: Ruozinkieliseltä demariprofessorilta (3 kirosanaa!) on mennyt kuppi nurin eilisen päivityxeni jälkeen. Monikulttuurituristi Grönlundin kannattaisi haukata hieman henkeä ennenkuin antaa lausuntoja lehdistölle. Grönlundille tiedoxi, etä suomi ei ole kuin Ruozi, jossa eristetään puolueita kansallismielisyyden vuoxi ja käsketään kansallismielisiä puolueita erottamaan jäseniään vihervasemmistolaisen maailmankuvan loukkaamisen vuoxi. Ize en peräänny tuumaakaan kansallismielisen Suomen puolustamisen linjaltani. Jos Grönlund kaipaa rajoitettua sananapautta ja poliittisesti eri mieltä hänen kanssaan olevien vainoamista, hän voisi muuttaa vaikka Ruoziin.
ellauri105.html on line 543: Jee sittenhän Kimmosta tulee ruozinsuomalainen mamu! Niitähän kansallismielisessä maassa saa tappaa koronaan ja muutenkin vainota. Nej men ojoj! Det tjänar Kimmo inte längre att flytta till Sverige! Enligt HBL fre 9.5.2021 är "oborstade nationalister plötsligt rumsrena" i Sverige med! Invandringskritiska nationalkonservativa partier har i de nordiska länderna vuxit och blivit så stora att de blir svårare att negligera. Ny är det hög tid för Kimmo att komma ut till undsättning för de hotade sandslottena.
ellauri105.html on line 549: ger dig bättre kondis på både kropp och knopp.

ellauri106.html on line 28:

Elämäni setämiehenä

display:none">Törkyä


ellauri106.html on line 38: Hän oli kysynyt minulta, pidinkö enemmän isästäni kuin äidistäni, miltä minusta tuntui korkeilla paikoilla tai väkijoukossa ja mitä minä aioin tehdä, kun pääsisin takaisin sivilielämāän, ja oli päätellyt vastauksistani, että olin tukahdutetun raivon astia. Toinen runoilija, joskin univormussa ja kapteenin arvoinen.
ellauri106.html on line 56: Was Roth a misogynist? I have always found that label too neat and summarily dismissive for a novelist as capacious, inventive, and playful as Roth. But maybe I avoid it because it hurts me too to use it. Im no feminist myself.
ellauri106.html on line 65: Philip Roth was the younger of the 2 boys of Herman Roth (1901–1989) and his wife Bess, nee Finkel (1904–1981). Both parents were assimilated American Jews of the second generation of immigrants. The maternal grandparents came from the area around Kiev, the Yiddish-speaking paternal grandparents, Sender and Bertha Roth, from Koslow in Galicia. Sender Roth had trained as a rabbi in Galicia and worked in a hat factory in Newark. Herman Roth, the middle of seven children and the first child in the United States, first worked in a factory after eight years of schooling, then became an insurance agent selling door-to-door life insurance. By his retirement he made it to the district director of Metropolitan Life. Philip Roth's brother, Sanford (Sandy) Roth (1927–2009), who was four years older than him, studied art at the Pratt Institute, became vice-president of the advertising agency Ogilvy & Mather in Chicago and made a name for himself as a painter after his "early retirement".
ellauri106.html on line 71: In 1962, the same year Letting Go was published, Roth became Writer-in-Residence at Princeton University. After separating from his wife, Roth began a five-year psychoanalysis with the New York psychiatrist Hans J. Kleinschmidt, who published the case history anonymously in a medical journal in 1967 under the title The Angry Act: The Role of Aggression in Creativity. Roth traveled to Israel for the first time in June 1963. He participated in the American Jewish Congress, held discussions with Israeli intellectuals and Prime Minister David Ben-Gurion. From 1965 to 1977 Roth had a lectureship in comparative literature at the University of Pennsylvania.
ellauri106.html on line 73: Roth's skandalumwitterter bestselling novel Portnoy's Complaint (Portnoy's Complaint) was promoted in 1969 to a bang that made the writer widely publicized and also the discussion of literary pornography in American literary criticism.
ellauri106.html on line 78: In the American trilogy, the resurrected alter ego Zuckerman discovers the true identities of the protagonists of a sports idol in American Pastoral ( American Idyll, 1997), a radio star in I Married a Communist ( My Man, the Communist, 1998) and a professor emeritus in The Human Stain ( The Human Blemish, 2000) against the backdrop of changing American eras. American Pastoral was awarded the Pulitzer Prize in 1998 and is considered "a remarkable example of a literary interpretation of the descent of the initially so confident [American] post-war white society into the depths of uncertainty" as a result of the Vietnam War .
ellauri106.html on line 86: Instead of turning away from reality, Roth responded with satire, which he defined as "moral indignation translated into comic art". Roth's satire often arises from the disparity between ideals and reality, the naive disappointment of his heroes and the disillusionment of the American dream.
ellauri106.html on line 90: The rudeness is not only a source of stylistic energy, but also a fundamental moral position, an attack on the state of inhumanity disguised as niceness, as Nathan Zuckerman puts it in The Anatomy Lesson. Roth is thus directed against the social forces of obedience, prohibition and oppression, essential components of mature adulthood, which is why Posnock recognizes an “art of immaturity” in which Roth disregards cultural barriers and abandons himself completely to aesthetic pleasure, in the style of a Cervantes 'or Nabokovs .
ellauri106.html on line 97: In 2000 Saul Bellow proposed Philip Roth to the Swedish Academy for the Nobel Prize for Literature. The accusation that the academy deliberately overlooks Roth's achievements in selecting the Nobel Prize winner each year has been one of the truisms of international feuilletons since the 2000s. According to some critics, the accusation turned out to be justified in 2008, when the chairman of the jury responsible for the Nobel Prize for Literature made public general reservations about North American literature and denied it deserving of an award. Ulrich Greiner summed up Roth's rejection by the Nobel Prize Committee as follows: “The Swedes, however, love authors who help to improve the world. Philip Roth only adds something to their knowledge about what needs work."
ellauri106.html on line 106: That same year, rather than wait to be drafted, Roth enlisted in the army. Roth enlisted in the Army that year to avoid being drafted and assigned to unpleasant duty like the infantry. Fortunately he suffered a back injury during basic training and was given a medical discharge. Who knows. He returned to Chicago in 1956 to study for a PhD in literature but dropped out after one term. It was a yeasty environment for a young writer. Saul Bellow was a contemporary and with some what similar backgrounds and interests they could not avoid being rivals. During that year he met a lovely shiksa waitress Margaret Martinson, a single woman with a small child. He was smitten. An intense, but often troubled relationship ensued. At the end of the year he dropped out of the U of C and headed to the University of Iowa to teach in its creative writing program. None the less, whatever he may have said, Roth was not happy there, perhaps because the semi-rural Midwesterness of Ames was alien to him. After a while with Martinson in tow he moved on to a similar position at Princeton, another WASP bastion but one with even more prestige. Everyone who knew him recognized Roth as an early comer. He later continued his academic career at the University of Pennsylvania, where he taught comparative literature before retiring from teaching in 1991. Roth started teaching literature in the late 1960s at the University of Pennsylvania. The 1969 feature film adaptation of Goodbye, Columbus coincided with the publication of Portnoy’s Complaint, which soon became a best-seller amid controversy for its prurient content. (Those who've read it will likely not forget Portnoy's "love affair" with mom´s slab of liver in the fridge.)
ellauri106.html on line 179: Today the lengthy obituaries are all laudatory. Tomorrow or the next day I can safely predict that the backlash will begin with harshly critical essays. Leading the way will be Feminists critics who will denounce the whole cabal of elite white men as the custodians of the literary cannon. More pointedly they will charge Roth with toxic masculinity and misogyny and will come loaded for bear with plenty of quotes from his work. They will also have the example and testimony of his two ex-wives, both of whom showed up thinly disguised in his novels—a Margaret Martinson in When She Was Good and actress Clare Bloom in I Married a Communist. Bloom penned her own bitter exposé of their 14-year-long relationship and four year marriage in he memoir Leaving the Doll’s House.
ellauri106.html on line 180: Not far behind will be some Jewish critics who always found Roth’s portraits embarrassing for their relentless sexuality and discomfort with aspects of the culture that were at odds with his identity as an American. Others were angered at his voraciously espoused atheism—“I’m exactly the opposite of religious, I’m anti-religious. I find religious people hideous. I hate the religious lies. It’s all a big lie.” Some Jewish critics hounded him from the beginning of his career. Rabbi Gershom Scholem, the great kabbalah scholar, said Portnoy’s Complaint was more harmful to Jews than The Protocols of the Elders of Zion. And Roth was heckled and booed at an early appearance at Yeshiva University which stunned and shocked the author.
ellauri106.html on line 186: Aika lyhkönen nekrologi, kai kun vainajista pitää puhua vain hyvää. Tosta rantista ei sivullinen saa mitään tolkkua. Alempana on jotain selityxiä näytelmän henkilöistä. Ralph Waldo Emerson ei toki ollut juutalainen (vaikka koukkunokka), mutta Waldo ihaili rikkaita juutalaisia Roope Ankkoja kuten pyylevähkö Laurent Rotschild jotka diskonttaa vexeleitä yrittäjille kaikkialla länsimaissa.
ellauri106.html on line 276: Second wife Claire Bloom had a daughter, Anna Steiger, from her marriage to American actor Rod Steiger. In all likelihood, Philip Roth was as sterile as a band-aid. In other words, he was barren useless unproductive infertile sanitary antiseptic aseptic unfruitful sterilized disinfected hygienic arid uncontaminated needy untouched fruitless useless unpolluted uninspired boring futile pointless unimaginative unfertile germ-free impotent pure unprofitable childless rich vain trivial invalid effete ineffectual infecund uninfected lifeless inert bootless
ellauri106.html on line 286: The Wings of the Dove is a 1902 novel by Henry James. It tells the story of Milly Theale, an American heiress stricken with a serious disease, and her effect on the people around her. Some of these people befriend Milly with honourable motives, while others are more self-interested.
ellauri106.html on line 351: That Dylan line was also the title of a position paper distributed at an SDS convention in Chicago on June 18, 1969. This founding document called for a "White fighting force" to be allied with the "Black Liberation Movement" and other radical movements to achieve "the destruction of U.S. imperialism and form a classless communist world".
ellauri106.html on line 365: Brown is now known to have no direct relationship with the alleged riot of 1967. The head of the Cambridge police department, Brice Kinnamon, nonetheless claimed that the city had no racial problems, Brown was the "sole" cause of the disorder, and it was "a well-planned Communist attempt to overthrow the government."
ellauri106.html on line 379: Marcusen pääteokset ilmestyivät hänen Yhdysvalloissa viettämänään aikana. Teoksessaan Eros and Civilization (1955) hän pyrki yhdistämään Karl Marxin ja Sigmund Freudin ajattelun. Marcusen Yksiulotteinen ihminen puolestaan sai kaikupohjaa 1960-luvun lopun opiskelijaliikkeestä. Marcuse puhui usein opiskelijoiden mielenosoituksissa ja siten häntä – vastoin omaa näkemystään – alettiin pitää "uusvasemmiston isänä". Ich bin nicht der Vater! Marcusen tärkeimpiä oppilaita on Jürgen Habermas.
ellauri106.html on line 392: "I'm exactly the opposite of religious, I'm anti-religious. I find religious people hideous. I hate the religious lies. It's all a big lie. … I have such a huge dislike. It's not a neurotic thing, but the miserable record of religion. I don't even want to talk about it, it's not interesting to talk about the sheep referred to as believers."
ellauri106.html on line 403: Religion was a lie that he had recognized early in life, and he found all religions offensive, considered their superstitious folderol meaningless, childish, couldn´t stand the complete unadultness — the baby talk and the righteousness and the sheep, the avid believers. No hocus-pocus about death and God or obsolete fantasies of heaven for him. There was only our bodies, born to live and die on terms decided by the bodies that had lived and died before us. If he could be said to have located a philosophical niche for himself that was it - he'd come upon it early and intuitively, and however elemental, that was the whole of it. Should he ever write an autobiography, he'd call it The Life and Death of a Male Body.
ellauri106.html on line 423: Great. All the more reason to distrust spirituality. I dont need to run faster than the bear, just I outrun you.
ellauri106.html on line 428: Noniin justiinsa, siitähän uskonnossa on koko ajan kysymys, lisääntykää ja täyttäkää aivan tukkoon maa. Tosta Franklista ja sen mädistä ideoista on jo paasattu. Se oli se uunista karannut kermaperse logoterapeutti. Joku kompromissihakuisempi Lilian Naidaan Pennistä (varmasti jutku) ehdotti 2016 että
ellauri106.html on line 438: According to Parrish, Roth´s works can be read as a search for an essential Jewish self and the discovery or creation of a self liberated from all cultural and social fetters.
ellauri106.html on line 451: In a world governed by disorder, the American Dream of success and happiness through hard work can is likely to remain that: a dream. Immigrants such as those those from whom Roth hails who come to America seeking a betterlife might come to recognize that policies implemented by the American government do notinherently make great sense or work to support their unequivocal movement up the social ladder despite the melting-pot myth and its variations as politicians may propagate them.
ellauri106.html on line 481: Johnny Appleseed (suom. "Omenansiemen-Johnny", oikealta nimeltään John Chapman, 26. syyskuuta 1774 Leominster, Massachusetts – maaliskuussa 1845 Fort Wayne, Indiana) oli yhdysvaltalainen omenatarhuri. Hän viljeli 1800-luvun alkupuolella valtavia määriä omenapuita Pennsylvaniaan, Ohioon ja Indianaan perustamillaan taimitarhoilla uudisraivaajien ostettavaksi. Johnny Appleseedin elämästä on tullut osa Yhdysvaltain kansanperinnettä ja häntä muistetaan yhä niin tekojensa kuin luonnonläheisen elämäntapansakin vuoksi.
ellauri106.html on line 482: John Chapman syntyi Massachusettsissa vuonna 1774. Hänellä oli yksi sisarpuoli. Vuonna 1798 hän istutti ensimmäisen omenataimitarhansa Alleghenyjoelle Pennsylvaniaan ja alkoi kasvattaa siellä omenansiemeniä. Hän ryhtyi perustamaan keväisin taimitarhoja uudisraivaajien reiteille niin että kun he saapuivat, hän saattoi myydä heille 2–3-vuotiaita taimia viidellä tai kuudella centillä kappale. Hän palkkasi avustajia hoitamaan tarhojaan lähdettyään itse etsimään uusia tarhapaikkoja uudisraivaajien edelle. Syksyisin hän palasi Alleghenyjoelle. Omenansiementen lisäksi hän kasvatti myös lääkekasveja.
ellauri106.html on line 485: Chapman herätti paljon huomiota epäsovinnaisella ulkonäöllään ja elämäntavoillaan. Hänellä oli pitkä tumma tukka. Hän pukeutui kahvipapusäkkiin, jossa oli reiät käsille ja jaloille, ja hän kulki yleensä paljain jaloin myös talvella. Hän kantoi mukanaan kivääriä, tomahawkia, veistä ja muita metsurin tarvikkeita. Hänen kerrottiin pitäneen tinapannua hattunaan. Hän ei syönyt lihaa eikä mielellään ratsastanut hevosella, kaatanut puuta tai tappanut kalkkarokäärmettä. Hän nukkui usein ulkosalla. Vaikka hän edistikin tavallaan uudisraivaajien etenemistä intiaanien maille, hän oli myös hyvissä väleissä intiaanien kanssa ja vei heille lääkekasveja.
ellauri106.html on line 497: By reducing American communism to little more than the thoughtless ravings of ideologues and the dispossessed, Roth systematically contributes to the formation of that “imagined past” necessary for capitalism´s stability.
ellauri106.html on line 499: O’Day carries with him at all times a dictionary and thesaurus, and he trains his disciples to do the same.
ellauri106.html on line 504: What Roth finds most distasteful about McCarthy and the House Un-American Activities Committee — not their dogmatic silencing of dissent, but their gross politicizing, sensationalizing, and degradation of public discourse.
ellauri106.html on line 520: In Roth’s nostalgic past, the practical influence of the New Left — the impact of the anti-war movement on ending the Vietnam war, for instance — is as easily dismissed as was the old left’s voice in the New Deal and postwar industrialization.
ellauri106.html on line 524: Reduced to a life of isolation amid a decrepit apartment in which her only possession is the stained pallet on which she sleeps, Merry, the precious daughter of All-American Swede Levov, is “disgusting. His daughter is a human mess stinking of human waste. Her smell is the smell of everything organic breaking down. It is the smell of no coherence. It is the smell of all she’s become”.
ellauri106.html on line 533: That imagined past included the old left and its heroic narrative of collective emancipation, which, particularly after the revelations of Stalinist atrocities, no longer seemed enticing. Instead, American ideology turned on the “romantic” belief that the nation had, in effect, already discovered an ideal social order, “that progress would be more or less continuously achieved, that improvement was likely”.
ellauri106.html on line 541: Roth’s disdain for the American Communist Party surpasses even his contempt for the reactionaries who hunted down its members during the McCarthy era:
ellauri106.html on line 551: Phil summarily dismisses liberals and radicals alike as so many mouthpieces of political correctness, degradation of language and self-righteous finger-pointing.
ellauri106.html on line 556: Before his death from congestive heart failure on Tuesday, he made no secret of his contempt for Donald Trump, was instinctively liberal in most respects, and thought of himself as a Roosevelt Democrat. Yet his political novels have a nagging MAGA aftertaste. Successful, decent, hardworking men, who in the time of our fathers would have been appreciated, are mindlessly destroyed by modern women as the embodiments of a degenerate society. Roth’s desire, ultimately, is the same as Reagan’s: an impossible return to the promised land of modernization. Not by coincidence, the final chapter of The Human Stain is titled, “The Purifying Ritual.” Puhdistuxesta kuumuu kaikki anaalis-obsessiiviset henkilöt Hitleristä Rothiin ja Sofi Oxaseen. Puhamaan! Äiitii mä oon vallmiiis! Tuu PYYHKIMÄÄN!
ellauri106.html on line 584: Lakmé on Léo Delibesin ooppera joka valmistui vuonna 1883 ja sai ensi-iltansa Pariisin koomisessa oopperassa Opéra Comique´ssa 1888. Teoksen libreton kirjoittivat Edmond Gondinet ja Philippe Gille ja se perustuu Pierre Lotin romaaniin Rarahu ou Le Mariage de Loti (1880). Teosta esitettiin vuosien 1888 ja 1893 välisenä aikana yhteensä 179 kertaa ja siitä tuli pian yksi ranskalaisten lempioopperoista. Ooppera on sävelkieleltään perinteinen ja sen tapahtumat sijoittuvat Intiaan. Juonessa brahmiinipapitar Lakmé rakastuu englantilaisupseeri Géraldiin. Oopperan keskeisiä teemoja on ihmisten väliset kulttuurierot. Tommosta kolonialistista ihmiskauppaa tämäkin. Britti Gerald kikkailee ja induskit nuolee sitä. Tuuhean holvin alla laulellaan. Mitähän sekin todistaa että Sandysta on tullut Sunny eli Sonja.
ellauri107.html on line 28:

Herttaisia muistoja

display:none">Herttaista


ellauri107.html on line 84: "With clarity and with crudeness, and a great deal of exuberance, the embryonic writer who was me wrote these stories in his early 20s, while he was a graduate student at the University of Chicago, a soldier stationed in New Jersey and Washington, and a novice English instructor back at Chicago following his Army discharge...In the beginning it amazed him that any literate audience could seriously be interested in his story of tribal secrets, in what he knew, as a child of his neighborhood, about the rites and taboos of his clan—about their aversions, their aspirations, their fears of deviance and defection, their embarrassments and ideas of success."
ellauri107.html on line 116: Rojack's journey reflects a seminal theme for Mailer in the importance of growth by confronting serious existential situations with courage. In a 1963 letter, Mailer defines what he means by "existentialism" as "that character can dissolve in one stricken event and re-form in startling new fashion".
ellauri107.html on line 148: Twelve years ago I saw him through his last love. A young person less than half his age whose family strongly disapproved of the association and who evidently grew to disapprove of it herself. It was a trauma that might have plowed Philip under and that he told aslant in Exit Ghost, the novel dedicated to me (!). A couple of failed attempts at courtship followed, boring and painful for the women involved. Then he closed the door on heteroerotic life entirely. He’d learned how to be an elderly gentleman who behaves correctly. He joined the ranks of the impotent.
ellauri107.html on line 242: In surveying Billy, “sometimes [Claggart’s] melancholy expression would have in it a touch of soft yearning, as if [he] could even have loved Billy but for fate and ban.” Evidently, Claggart has not fully disguised his private appreciation of Billy; but, because he believes something forbids any future for such feelings, he hardens his heart more and more fiercely toward the object of his desire. What “fate” and what “ban” does his misguided imagination perceive? Do their roles on the ship or elsewhere in society somehow doom any intimacy between them? Or does Claggart just presume Billy could never reciprocate his feelings? Might the Master at Arms simply despise sexuality in general and homosexuality in particular and, as a result, find himself driven all the more mad by his uncontrollable “yearning”? Whatever the accurate diagnosis, it is clear that Claggart distorts any positive feelings he possesses for Billy into negative ones with terrible consequences.
ellauri107.html on line 260: Speculation about Cohn's sexuality intensified following his death from AIDS in 1986. In a 2008 article published in The New Yorker, Jeffrey Toobin quotes Roger Stone: "Roy was not gay. He was a man who liked having sex with men. Gays were weak, effeminate. He always seemed to have these young blond boys around. It just wasn't discussed. He was interested in power and access." Stone worked with Cohn beginning with the Reagan campaign during the 1976 Republican Party presidential primaries.
ellauri107.html on line 272: Roth confesses, Oh, I wanted to be literary, wanted to be influencer. There were Flaubert and Henry James, Dreiser and Sherwood Anderson. But I discovered I was but a raucous talent.
ellauri107.html on line 281: Lopputulemasta ei ole epäilystä: Peppu Roth on läpeensä paha mies, ja mikä pahempaa, paha ihminen. Jotain todistaa sekin että se oli jenkeissä niin suosittu. Jotain hyvin huolestuttavaa se todistaa.
ellauri107.html on line 289: Ilmeisesti Phillu halus olla joku narsistinen herra vapahtaja, sixi se haki ongelmaisia naisia. Kohta se oli niiden pahin ongelma. "Maureen" oli rähisevä, "Susan" kyynelehtivä. Susanin calpurniamainen äiskä arvioi että jutkurunoilija oli hysteerinen. Oikeassa oli. Hysteerinen eikä vähän vaan läpeensä mulkero. Siltä puuttuu vilpittömyyttä mutta sensijaan vilpillisyyttä sillä on pyykkikorikaupalla. Ei luottoa eikä uskoa mutta kosoltikin huonoa uskoa, malfoy. Kukas muu se oli josta tuli sanottua ihan samaa? Ainaskin toi Joe Burgo, narsistiexpertti joka nautti ize kuvailemastaan taudista.
ellauri107.html on line 351: Vaughn Monroe on ikävän näköinen hörökorvainen paleface joka vetää kyllä hyvin bassona Ghostriders in The sky. Pres. Reagan esittelee Vaughnin ex trumpetistina. Pili työnteli sen tahdissa 40-luvun tyttöjä housuerektio edellä pitkin talkitettua tanssilattiaa. Se oli kesä jolloin kaikkien ajatuxet täytti presidentin penis. Phillu Roth on penisten presidentti. Riittää. Tämä on aivan kuvottavaa.
ellauri107.html on line 360: Coleman nai Fauniaa vaan lujempaa kerze ei osaa lukea. (Osaa se.) Tää fauni on takusti oikeasti miäs. Colemanilla on yöpöydällä näät vauvaöljyä, ja lattialla puuvillainen vyö. Albertine disparu.
ellauri107.html on line 390: Oi mixi hylkäsinkään Dina Dornbuschin - ja vielä Maureenin takia? Sitä en anna Maureenille ikinä anteexi! Jos oisin mennyt sijaisexi Amherstiin voisin olla nyt brexit-Oxfordissa maanpakolaisena kuten Ympyräsuu. Noinkohan kohta englantilaisten tankit vyöryy Glasgowiin ja Edinburghiin kuin Prahan keväänä.
ellauri107.html on line 395: The antihero of Roth’s 1995 novel Sabbath’s Theatre blinds us with his astonishing misogyny, his exponential misanthropy, his audacious nihilism - and yet he makes us care shit. The depraved Mickey Sabbath, the hero, anti-hero and villain of Philip Roth’s 1995 tour d'Eiffel, Sabbath’s Theatre. Just what he does to deserve this affection over the course of 450 bile-filled pages is hard to fathom. He virtually copies that bête noire of creative writing courses, the unsympathetic character. To discover such a monstrous creation on the page is a shock.
ellauri107.html on line 444: In the comedy Andria (“The Girl of Andros”) by the Roman poet Terentius, Simo uses it to comment on the tears of his son Pamphilus at the funeral of a neighbor to his interlocutor Sosias. At first he was of the opinion that these were an expression of special sympathy and was pleased about it. But when he discovered that the deceased's pretty sister was also a member of the funeral procession, he realized that his son's emotion was only faked to get closer to him: hinc illae lacrumae, haec illast misericordia. ("Hence his tears, that is the reason for his pity!").
ellauri107.html on line 469: He had, with indignation at the criticism of Zenith, skimmed through a report in which the notorious pessimist Seneca Doane, the radical lawyer, asserted that to throw boys and young girls into a bull-pen crammed with men suffering from syphilis, delirium tremens, and insanity was not the perfect way of educating them. He had controverted the report by growling, “Folks that think a jail ought to be a bloomin' Hotel Thornleigh make me sick. If people don't like a jail, let 'em behave 'emselves and keep out of it. Besides, these reform cranks always exaggerate.” That was the beginning and quite completely the end of his investigations into Zenith's charities and corrections; and as to the “vice districts” he brightly expressed it, “Those are things that no decent man monkeys with. Besides, smatter fact, I'll tell you confidentially: it's a protection to our daughters and to decent women to have a district where tough nuts can raise cain. Keeps 'em away from our own homes.”
ellauri107.html on line 487: They grinned and went into the Neronian washroom, where a line of men bent over the bowls inset along a prodigious slab of marble as in religious prostration before their own images in the massy mirror. Voices thick, satisfied, authoritative, hurtled along the marble walls, bounded from the ceiling of lavender-bordered milky tiles, while the lords of the city, the barons of insurance and law and fertilizers and motor tires, laid down the law for Zenith; announced that the day was warm-indeed, indisputably of spring; that wages were too high and the interest on mortgages too low; that Babe Ruth, the eminent player of baseball, was a noble man; and that “those two nuts at the Climax Vaudeville Theater this week certainly are a slick pair of actors.”
ellauri107.html on line 490: “And business! The roofing business! Roofs for cowsheds! Oh, I don't mean I haven't had a lot of fun out of the Game; out of putting it over on the labor unions, and seeing a big check coming in, and the business increasing. But what's the use of it? You know, my business isn't distributing roofing—it's principally keeping my competitors from distributing roofing. Same with you. All we do is cut each other's throats and make the public pay for it!”
ellauri107.html on line 494: “Why not? Though I've never discovered anybody that knew what the deuce Man really was made for!”
ellauri107.html on line 514: “I'll tell you why you have to study Shakespeare and those. It's because they're required for college entrance, and that's all there is to it! Personally, I don't see myself why they stuck 'em into an up-to-date high-school system like we have in this state. Be a good deal better if you took Business English, and learned how to write an ad, or letters that would pull. But there it is, and there's no talk, argument, or discussion about it! Trouble with you, Ted, is you always want to do something different! If you're going to law-school—and you are!—I never had a chance to, but I'll see that you do—why, you'll want to lay in all the English and Latin you can get.”
ellauri107.html on line 518: He snatched from the back of his geometry half a hundred advertisements of those home-study courses which the energy and foresight of American commerce have contributed to the science of education. The first displayed the portrait of a young man with a pure brow, an iron jaw, silk socks, and hair like patent leather. Standing with one hand in his trousers-pocket and the other extended with chiding forefinger, he was bewitching an audience of men with gray beards, paunches, bald heads, and every other sign of wisdom and prosperity. Above the picture was an inspiring educational symbol—no antiquated lamp or torch or owl of Minerva, but a row of dollar signs. The text ran:
ellauri107.html on line 544: No tulihan se sieltä. Sitä mä olinkin jo pitkään epäillyt. Pepun veli Moe ei ole yhtään parempi, se kohtelee vaimoaan kuin siivousrättiä ja puhuu rasistista paskaa mm. intiaaneista. No ei se sentään kait ole yhtä pelkuri kuin Phillu. Siinä muuten yxi Phillua ja Mäkelän Hannua yhdistävä piirre, ne on vitun pelkureita molemmat.
ellauri107.html on line 552: With Kate as a companion, Milly goes to see an eminent physician, Sir Luke Strett, because she worries that she is suffering from an incurable disease. The doctor is noncommittal but Milly fears the worst. Kate suspects that Milly is deathly ill. After the trip to America where he had met Milly, Densher returns to find the heiress in London. Kate wants Densher to pay as much attention as possible to Milly, though at first he doesn't quite know why. Kate has been careful to conceal from Milly (and everybody else) that she and Densher are engaged.
ellauri108.html on line 27:

MUSTARASTAS

display:none">Vapaaliikkeitä


ellauri108.html on line 38: Käsitteiden "ikävä mulkero", "kusitolppa" ja "paskiainen" extensioiden objektiivisesta yhtäpitävyydestä todistaa mm. se, että paskiaiset puolustelee ikäviä mulkeroita ja kusitolppia sekä kääntäen. Esim. pikku piipunrassi Grels Teir osoittaa "ymmärtämystä" Ruozin Mengelelle Anders Tegnellille. Sale Bellow kiittelee Philip Rothia ja kääntäen. Öykkärimäinen Trump ja luihu Boris ovat samixia frisyyriä myöten. Etc. etc.
ellauri108.html on line 92: Rastas are monotheists, worshipping a singular God whom they call Jah. The term "Jah" is a shortened version of "Jehovah", the name of God in English translations of the Old Testament. Rastafari holds strongly to the immanence of this divinity; as well as regarding Jah as a deity, Rastas believe that Jah is inherent within each individual. This belief is reflected in the aphorism, often cited by Rastas, that "God is man and man is God", and Rastas speak of "knowing" Jah, in the biblical sense, rather than simply "believing" in him. In seeking to narrow the distance between humanity and divinity, Rastafari embraces mysticism.
ellauri108.html on line 100: Other Rastas see Selassie as embodying Jesus' teachings and essence but reject the idea that he was the literal reincarnation of Jesus. Members of the Twelve Tribes of Israel denomination, for instance, reject the idea that Selassie was the Second Coming, arguing that this event has yet to occur. From this perspective, Selassie is perceived as a messenger or emissary of God rather than a manifestation of God himself. Rastas holding to this view sometimes regard the deification of Haile Selassie as naïve or ignorant, in some cases thinking it as dangerous to worship a human being as God. There are various Rastas who went from believing that Haile Selassie was both God incarnate and the Second Coming of Jesus to seeing him as something distinct.
ellauri108.html on line 104: While he was emperor, many Jamaican Rastas professed the belief that Haile Selassie would never die. The 1974 overthrow of Haile Selassie by the military Derg and his subsequent death in 1975 resulted in a crisis of faith for many practitioners. Some left the movement altogether. Others remained, and developed new strategies for dealing with the news. Some Rastas believed that Selassie did not really die and that claims to the contrary were Western misinformation. To bolster their argument, they pointed to the fact that no corpse had been produced; in reality, Haile Selassie's body had been buried beneath his palace, remaining undiscovered there until 1992. Another perspective within Rastafari acknowledged that Haile Selassie's body had perished, but claimed that his inner essence survived as a spiritual force. A third response within the Rastafari community was that Selassie's death was inconsequential as he had only been a "personification" of Jah rather than Jah himself.
ellauri108.html on line 108: According to Clarke, Rastafari is "concerned above all else with black consciousness, with rediscovering the identity, personal and racial, of black people". The Rastafari movement began among Afro-Jamaicans who wanted to reject the British imperial culture that dominated Jamaica and replace it with a new identity based on a reclamation of their African heritage. Its emphasis is on the purging of any belief in the inferiority of black people, and the superiority of white people, from the minds of its followers. Rastafari is therefore Afrocentric, equating blackness with the African continent, and endorsing a form of Pan-Africanism.
ellauri108.html on line 112: There is no uniform Rasta view on race. Black supremacy was a theme early in the movement, with the belief in the existence of a distinctly black African race that is superior to other racial groups. While some still hold this belief, non-black Rastas are now widely accepted in the movement. Rastafari's history has opened the religion to accusations of racism. Cashmore noted that there was an "implicit potential" for racism in Rasta beliefs but he also noted that racism was not "intrinsic" to the religion. Some Rastas have acknowledged that there is racism in the movement, primarily against Europeans and Asians. Some Rasta sects reject the notion that a white European can ever be a legitimate Rasta. Other Rasta sects believe that an "African" identity is not inherently linked to black skin but rather is about whether an individual displays an African "attitude" or "spirit".
ellauri108.html on line 115: Rastafari teaches that the black African diaspora are exiles living in "Babylon", a term which it applies to Western society. For Rastas, European colonialism and global capitalism are regarded as manifestations of Babylon, while police and soldiers are viewed as its agents. The term "Babylon" is adopted because of its Biblical associations. In the Old Testament, Babylon is the Mesopotamian city where the Israelites were held captive, exiled from their homeland, between 597 and 586 BCE; Rastas compare the exile of the Israelites in Mesopotamia to the exile of the African diaspora outside Africa. In the New Testament, "Babylon" is used as a euphemism for the Roman Empire, which was regarded as acting in a destructive manner that was akin to the way in which the ancient Babylonians acted. Rastas perceive the exile of the black African diaspora in Babylon as an experience of great suffering, with the term "suffering" having a significant place in Rasta discourse.
ellauri108.html on line 117: Rastas view Babylon as being responsible for both the Atlantic slave trade which removed enslaved Africans from their continent and the ongoing poverty which plagues the African diaspora. Rastas turn to Biblical scripture to explain the Atlantic slave trade, believing that the enslavement, exile, and exploitation of black Africans was punishment for failing to live up to their status as Jah's chosen people. Many Rastas, adopting a Pan-Africanist ethos, have criticised the division of Africa into nation-states, regarding this as a Babylonian development, and are often hostile to capitalist resource extraction from the continent. Rastas seek to delegitimise and destroy Babylon, something often conveyed in the Rasta aphorism "Chant down Babylon". Rastas often expect the white-dominated society to dismiss their beliefs as false, and when this happens they see it as confirmation of the correctness of their faith.
ellauri108.html on line 119: Rastas view "Zion" as an ideal to which they aspire. As with "Babylon", this term comes from the Bible, where it refers to an idealised Jerusalem. Rastas use "Zion" either for Ethiopia specifically or for Africa more broadly, the latter having an almost mythological identity in Rasta discourse. Many Rastas use the term "Ethiopia" as a synonym for "Africa"; thus, Rastas in Ghana for instance described themselves as already living within "Ethiopia". Other Rastas apply the term "Zion" to Jamaica or they use it to describe a state of mind.
ellauri108.html on line 125: Rastafari is a millenarian movement, espousing the idea that the present age will come to an apocalyptic end. Many practitioners believe that on this Day of Judgement, Babylon will be overthrown, with Rastas being the chosen few who survive the upheaval. With Babylon destroyed, Rastas believe that humanity will be ushered into a "new age". This is conceived as being a millennium of peace, justice, and happiness in which the righteous shall live in Africa, now a paradise. In the 1980s, many Rastas believed that the Day of Judgment would happen around the year 2000. A view then common in the Rasta community was that the world's white people would wipe themselves out through nuclear war, with black Africans then ruling the world, something that they argued was prophesied in the Book of Daniel.
ellauri108.html on line 133: Some Rastas have promoted activism as a means of achieving socio-political reform, while others believe in awaiting change that will be brought about through divine intervention in human affairs. In Jamaica, Rastas typically do not vote, derogatorily dismissing politics as "politricks", and rarely involve themselves in political parties or unions. The Rasta tendency to believe that socio-political change is inevitable opens the religion up to the criticism from the political left that it encourages adherents to do little or nothing to alter the status quo. Other Rastas do engage in political activism; the Ghanaian Rasta singer-songwriter Rocky Dawuni for instance was involved in campaigns promoting democratic elections, while in Grenada, many Rastas joined the People's Revolutionary Government formed in 1979.
ellauri108.html on line 135: Rastafari promotes what it regards as the restoration of black manhood, believing that men in the African diaspora have been emasculated by Babylon. It espouses patriarchal principles, including the idea that women should submit to male leadership. External observers—including scholars such as Cashmore and Edmonds—have claimed that Rastafari accords women an inferior position to men. Rastafari women usually accept this subordinate position and regard it as their duty to obey their men; the academic Maureen Rowe suggested that women were willing to join the religion despite its restrictions because they valued the life of structure and discipline it provided. Rasta discourse often presents women as morally weak and susceptible to deception by evil, and claims that they are impure while menstruating. Rastas legitimise these gender roles by citing Biblical passages, particularly those in the Book of Leviticus and in the writings of Paul the Apostle. The Rasta Shop is a store selling items associated with Rastafari in the U.S. state of Oregon.
ellauri108.html on line 137: Rasta women usually wear clothing that covers their head and hides their body contours. Trousers are usually avoided, in favour of long skirts. Women are expected to cover their head while praying, and in some Rasta groups this is expected of them whenever in public. Rasta discourse insists this female dress code is necessary to prevent women attracting men and presents it as an antidote to the sexual objectification of women in Babylon. Rasta men are permitted to wear whatever they choose. Although men and women took part alongside each other in early Rasta rituals, from the late 1940s and 1950s the Rasta community increasingly encouraged gender segregation for ceremonies. This was legitimised with the explanation that women were impure through menstruation and that their presence at the ceremonies would distract male participants.
ellauri108.html on line 141: Rastafari regards procreation as the purpose of sex, and thus oral and anal sex are usually forbidden. Both contraception and abortion are usually censured, and a common claim in Rasta discourse is that these were inventions of Babylon to decrease the black African birth-rate. Rastas typically express hostile attitudes to homosexuality, regarding homosexuals as evil and unnatural; this attitude derives from references to same-sex sexual activity in the Bible. Homosexual Rastas probably conceal their sexual orientation because of these attitudes. Rastas typically see the growing acceptance of birth control and homosexuality in Western society as evidence of the degeneration of Babylon as it approaches its apocalyptic end.
ellauri108.html on line 145: The term "grounding" is used among Rastas to refer to the establishment of relationships between like-minded practitioners. Groundings often take place in a commune or yard, and are presided over by an elder. The elder is charged with keeping discipline and can ban individuals from attending. The number of participants can range from a handful to several hundred. Activities that take place at groundings include the playing of drums, chanting, the singing of hymns, and the recitation of poetry. Cannabis, known as ganja, is often smoked. Most groundings contain only men, although some Rasta women have established their own all-female grounding circles.
ellauri108.html on line 147: One of the central activities at groundings is "reasoning". This is a discussion among assembled Rastas about the religion's principles and their relevance to current events. These discussions are supposed to be non-combative, although attendees can point out the fallacies in any arguments presented. Those assembled inform each other about the revelations that they have received through meditation and dream. Each contributor is supposed to push the boundaries of understanding until the entire group has gained greater insight into the topic under discussion. In meeting together with like-minded individuals, reasoning helps Rastas to reassure one another of the correctness of their beliefs. Rastafari meetings are opened and closed with prayers. These involve supplication of God, the supplication for the hungry, sick, and infants, and calls for the destruction of the Rastas' enemies, and then close with statements of adoration.
ellauri108.html on line 156: In Rastafari, cannabis is considered a sacrament. Rastas argue that the use of ganja is promoted in the Bible, specifically in Genesis, Psalms, and Revelation. They regard it as having healing properties, eulogise it for inducing feelings of "peace and love", and claim that it cultivates a form of personal introspection that allows the smokers to discover their inner divinity. Some Rastas believe that cannabis smoke serves as an incense that counteracts immoral practices in society.
ellauri108.html on line 166: The bass-line of Rasta music is provided by the akete, a three-drum set, which is accompanied by percussion instruments like rattles and tambourines. A syncopated rhythm is then provided by the fundeh drum. In addition, a peta drum improvises over the rhythm. The different components of the music are regarded as displaying different symbolism; the bassline symbolises blows against Babylon, while the lighter beats denote hope for the future.
ellauri108.html on line 172: Rastas typically regard words as having an intrinsic power, seeking to avoid language that contributes to servility, self-degradation, and the objectification of the person. Practitioners therefore often use their own form of language, known commonly as "dread talk", "Iyaric", and "Rasta talk". Developed in Jamaica during the 1940s, this use of language fosters group identity and cultivates particular values. Adherents believe that by formulating their own language they are launching an ideological attack on the integrity of the English language, which they view as a tool of Babylon. The use of this language helps Rastas distinguish and separate themselves from non-Rastas, for whom—according to Barrett—Rasta rhetoric can be "meaningless babbling". However, Rasta terms have also filtered into wider Jamaican speech patterns.
ellauri108.html on line 177: Rastas often make use of the colours red, black, green, and gold. Red, gold, and green were used in the Ethiopian flag, while, prior to the development of Rastafari, the Jamaican black nationalist activist Marcus Garvey had used red, green, and black as the colours for the Pan-African flag representing his United Negro Improvement Association. According to Garvey, the red symbolised the blood of martyrs, the black symbolised the skin of Africans, and the green represented the vegetation of the land, an interpretation endorsed by some Rastas. The colour gold is often included alongside Garvey's three colours; it has been adopted from the Jamaican flag, and is often interpreted as symbolising the minerals and raw materials which constitute Africa's wealth. Rastas often paint these colours onto their buildings, vehicles, kiosks, and other items, or display them on their clothing, helping to distinguish Rastas from non-Rastas and allowing adherents to recognise their co-religionists. As well as being used by Rastas, the colour set has also been adopted by Pan-Africanists more broadly, who use it to display their identification with Afrocentricity; for this reason it was adopted on the flags of many post-independence African states. Rastas often accompany the use of these three or four colours with the image of the Lion of Judah, also adopted from the Ethiopian flag and symbolizing Haile Selassie.
ellauri108.html on line 210: dis_Ababa-8e00855u.jpg" width="50%" />
ellauri108.html on line 211:
ellauri108.html on line 218: At the invitation of Jamaica's government, Haile Selassie visited the island for the first time on 21 April 1966, with thousands of Rastas assembled in the crowd waiting to meet him at the airport. The event was the high point of their discipleship for many of the religion's members. Over the course of the 1960s, Jamaica's Rasta community underwent a process of routinisation, with the late 1960s witnessing the launch of the first official Rastafarian newspaper, the Rastafarian Movement Association's Rasta Voice. The decade also saw Rastafari develop in increasingly complex ways, as it did when some Rastas began to reinterpret the idea that salvation required a physical return to Africa, instead interpreting salvation as coming through a process of mental decolonisation that embraced African approaches to life.
ellauri108.html on line 237: Probably the largest Rastafari group, the House of Nyabinghi is an aggregate of more traditional and militant Rastas who seek to retain the movement close to the way in which it existed during the 1940s. They stress the idea that Haile Selassie was Jah and the reincarnation of Jesus. The wearing of dreadlocks is regarded as indispensable and patriarchal gender roles are strongly emphasised, while, according to Cashmore, they are "vehemently anti-white". Nyabinghi Rastas refuse to compromise with Babylon and are often critical of reggae musicians like Marley, whom they regard as having collaborated with the commercial music industry.
ellauri108.html on line 252: The Rasta message resonates with many people who feel marginalised and alienated by the values and institutions of their society. Internationally, it has proved most popular among the poor and among marginalised youth. In valorising Africa and blackness, Rastafari provides a positive identity for youth in the African diaspora by allowing them to psychologically reject their social stigmatisation. It then provides these disaffected people with the discursive stance from which they can challenge capitalism and consumerism, providing them with symbols of resistance and defiance. Cashmore expressed the view that "whenever there are black people who sense an injust disparity between their own material conditions and those of the whites who surround them and tend to control major social institutions, the Rasta messages have relevance."
ellauri108.html on line 258: Some Rastas have left the religion. Clarke noted that among British Rastas, some returned to Pentecostalism and other forms of Christianity, while others embraced Islam or no religion. Some English ex-Rastas described disillusionment when the societal transformation promised by Rastafari failed to appear, while others felt that while Rastafari would be appropriate for agrarian communities in Africa and the Caribbean, it was not suited to industrialised British society. Others experienced disillusionment after developing the view that Haile Selassie had been an oppressive leader of the Ethiopian people. Cashmore found that some British Rastas who had more militant views left the religion after finding its focus on reasoning and music insufficient for the struggle against white domination and racism.
ellauri108.html on line 264: Both through travel between the islands, and through reggae's popularity, Rastafari spread across the eastern Caribbean during the 1970s. Here, its ideas complemented the anti-colonial and Afrocentric views prevalent in countries like Trinidad, Grenada, Dominica, and St Vincent. In these countries, the early Rastas often engaged in cultural and political movements to a greater extent than their Jamaican counterparts had. Various Rastas were involved in Grenada's 1979 New Jewel Movement and were given positions in the Grenadine government until it was overthrown and replaced following the U.S. invasion of 1983. Although Fidel Castro's Marxist–Leninist government generally discouraged foreign influences, Rastafari was introduced to Cuba alongside reggae in the 1970s. Foreign Rastas studying in Cuba during the 1990s connected with its reggae scene and helped to further ground it in Rasta beliefs. In Cuba, most Rastas have been male and from the Afro-Cuban population.
ellauri108.html on line 289: First Jew of color to lead an American Jewish museum resigns, citing gender and racial discrimination. Gugulethu Moyo, former executive director of the Jewish History Museum in Tucson, Arizona. (Courtesy of Gugulethu Moyo).
ellauri108.html on line 293: “I faced gender discrimination and racism, and it was a toxic environment with the board never letting me run the organization I was hired to run,” Moyo said. “I was not treated as a leader.”
ellauri108.html on line 343: 19Kun tytöt olivat menneet pois, vanhimmat nousivat piilostaan, ryntäsivät Susannan luo 20ja sanoivat: »Puutarhan portit ovat kiinni, eikä kukaan näe meitä. Me haluamme sinut – tee mitä tahdomme ja makaa kanssamme. 21Jos kieltäydyt, me todistamme sinua vastaan. Sanomme, että täällä oli nuori mies sinun kanssasi ja että sinä siksi lähetit tytöt pois.»
ellauri108.html on line 351: 36Vanhimmat sanoivat: »Kun me olimme kaksistaan kävelemässä puutarhassa, tämä nainen tuli sinne kahden palvelustyttönsä kanssa. Hän käski sulkea puutarhan portit ja toimitti sitten tytöt pois, 37ja kohta sinne tuli jostakin piilosta nuori mies, ja he kävivät pitkäkseen. 38Me olimme puutarhan perällä, mutta kun huomasimme heidän rikolliset toimensa, riensimme heti heidän luokseen 39ja näimme heidän makaavan sylikkäin. Miestä emme saaneet otetuksi kiinni, koska hän oli meitä voimakkaampi; hän avasi portin ja ryntäsi pois. 40Mutta tämän naisen me saimme. Me kysyimme häneltä, kuka se nuori mies oli, 41mutta hän ei suostunut kertomaan sitä meille. Tämän me todistamme.»
ellauri108.html on line 353: Koska miehet olivat kansan vanhimpia ja tuomareita, paikalle kokoontuneet ihmiset uskoivat heitä, ja Susanna tuomittiin kuolemaan. 42Silloin Susanna huusi kovalla äänellä: »Ikiaikojen Jumala, sinä joka tunnet salatutkin ja tiedät kaiken ennen kuin se tapahtuu! 43Sinä tiedät, että he todistivat valheellisesti minua vastaan. Minun täytyy nyt kuolla, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista, mistä nämä miehet pahuudessaan minua syyttivät.»
ellauri108.html on line 357: 44Herra kuuli rukouksen. 45Kun Susannaa vietiin surmattavaksi, Jumala herätti Daniel-nimisessä nuoressa pojassa pyhän hengen, 46ja hän huusi kovalla äänellä: »Minä olen syytön hänen vereensä!» * 47Kaikki kääntyivät katsomaan ja kysyivät häneltä: »Mitä sinä puhut?» 48Daniel astui heidän keskelleen ja sanoi: »Näinkö tyhmiä te olette, israelilaiset? Tuomitsitte kansanne tyttären oikopäätä, asiaa tutkimatta ja totuutta selvittämättä. 49Palatkaa oikeuspaikalle! Nuo miehet todistivat valheellisesti häntä vastaan.»
ellauri108.html on line 365: 60Kaikki koolle tulleet alkoivat huutaa suureen ääneen ja ylistivät Jumalaa, joka pelastaa ne jotka panevat toivonsa häneen. 61He nousivat noita kahta vanhinta vastaan, sillä Daniel oli näiden omilla sanoilla osoittanut heidän todistaneen väärin. Miehet kokivat sen, mitä olivat itse aikoneet lähimmäiselleen. 62Väkijoukko tappoi heidät, niin kuin Mooseksen lain mukaan kuului tehdä, ja syytön ihminen pelastui sinä päivänä.
ellauri108.html on line 379: Solomons hubris, his tragic flaw, is the meat and bone of the Ethiopian bible, the Kebra Nagast, which, translated, is the glory of the kings. In this work, unlike the King James' bible, we see King Solomon struggling with his own mortality. Bayna-Lehkem, or David, as he is called by Solomon because of likeness to the boy's grandfather, King David, is a man of virtue who will extend his glory to Ethiopia. So, Solomon's weakness for women, which brings about his dissolution, gives him the thing he is truly seeking: a son to walk his own footsteps, like Shakespeare's Hamnet, a son wiser, by dint of his virtue, than himself. A son wiser than himself, that sounds rather like a stone too big to both create and throw. Solomon is disinherited by the lord when he marries the daughter of the Pharaoh and worships her golden insect idols. A hairy spider on its back. For this he is punished severely. We discern his absolute nihilism. His ultimate disillusionment. Knowledge is nothing but sorrow. He that increaseth knowledge increaseth sorrow. In the bitter nutmeat of the Ecclesiastes. Who was the mother? Of course, Queen Sheba. She was, by all reports, black.
ellauri108.html on line 412: King Nebuchadnezzar had a huge golden image built as a symbol of his power and glory. He then commanded that his people bow down and worship this image whenever they heard the sound of his musical herald. Those who disobeyed the order would be thrown into an immense, blazing furnace.
ellauri108.html on line 467: Rastafari teaches that the black African diaspora are exiles living in "Babylon", a term which it applies to Western society. For Rastas, European colonialism and global capitalism are regarded as manifestations of Babylon, while police and soldiers are viewed as its agents.The term "Babylon" is adopted because of its Biblical associations. In the Old Testament, Babylon is the Mesopotamian city where the Israelites were held captive, exiled from their homeland, between 597 and 586 BCE; Rastas compare the exile of the Israelites in Mesopotamia to the exile of the African diaspora outside Africa. In the New Testament, "Babylon" is used as a euphemism for the Roman Empire, which was regarded as acting in a destructive manner that was akin to the way in which the ancient Babylonians acted. Rastas perceive the exile of the black African diaspora in Babylon as an experience of great suffering, with the term "suffering" having a significant place in Rasta discourse.
ellauri108.html on line 477: Rastas view "Zion" as an ideal to which they aspire. As with "Babylon", this term comes from the Bible, where it refers to an idealised Jerusalem. Rastas use "Zion" either for Ethiopia specifically or for Africa more broadly, the latter having an almost mythological identity in Rasta discourse. Many Rastas use the term "Ethiopia" as a synonym for "Africa"; thus, Rastas in Ghana for instance described themselves as already living within "Ethiopia". Other Rastas apply the term "Zion" to Jamaica or they use it to describe a state of mind.
ellauri108.html on line 485: Rastafari is a millenarian movement, espousing the idea that the present age will come to an apocalyptic end. Many practitioners believe that on this Day of Judgement, Babylon will be overthrown, with Rastas being the chosen few who survive the upheaval. With Babylon destroyed, Rastas believe that humanity will be ushered into a "new age". This is conceived as being a millennium of peace, justice, and happiness in which the righteous shall live in Africa, now a paradise.
ellauri109.html on line 28:

Grabsprüche

display:none">Nekrologeja


ellauri109.html on line 280: On June 19, 2019, following campus disciplinary proceedings by Berkeley's Office for the Prevention of Harassment and Discrimination (OPHD), University of California President Janet Napolitano approved a recommendation that Searle have his emeritus status revoked, after a determination that he violated university policies against sexual harassment.
ellauri109.html on line 302: Spielvogel huomaa ettei Roth ole ikinä irtautunut äidistään. Se nazaa hyvin siihen romahduxeen jonka se koki äidin kuoltua 1986.
ellauri109.html on line 307: Roth pukeutuu naisten alusvaatteisiin kuten marsalkka CGE Mannerheim. Jonka molemmista tyttäristä tuli lesboja. Roth myöntää olevansa 2-neuvoinen s.276. En kylä ymmärrä millä lihaxilla tää kääkkäävä egoistikuningas voi väittää olevansa vakava ja moraalinen henkilö. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin neutraloida Gaza sanoo toinen samanmoinen jutkumies Ashodista.
ellauri109.html on line 321: The merchant Hans Kohlhase lived in Cölln on the Spree (now incorporated into Berlin) in the Margraviate of Brandenburg in the 16th century. In October 1532 he set out on a trip to the Leipzig Trade Fair in the neighboring Electorate of Saxony. On the way two of his horses were seized, at the command of the Junker von Zaschwitz, as a supposed fee for passage through Saxony. Kohlhase sought redress in the Saxon courts but failed to obtain it. Outraged, he issued a public challenge in 1534 and burned down houses in Wittenberg. Even a letter of admonition from Martin Luther could not dissuade him, and Kohlhase and the band he collected committed further acts of terror. In 1540 he was finally captured and tried, and was publicly broken on the wheel in Berlin on 22 March 1540. From this history Kleist fashioned a novella that dramatized a personal quest for justice in defiance of the claims of the general law and the community.
ellauri109.html on line 325: As Kohlhaas is led to execution, he sees in the crowd the disguised Elector of Saxony. Through his lawyer, he is informed that his suit against the Junker has been successful, and is presented with compensation for the injuries of his hired man and shown the horses, now well-fed and healthy. Pleased that justice has been served, he submits willingly to the execution.
ellauri109.html on line 328: However, shortly before being beheaded, he opens the amulet on his neck containing the papers regarding the House of Saxony and swallows them. The Elector of Saxony is so distressed by this act that he faints, and Kohlhaas is beheaded shortly, feeling two foot sho-o-o-rt.
ellauri109.html on line 332: In the spring of 1799, the 21-year-old Kleist wrote a letter to his half-sister Ulrike [de] in which he found it "incomprehensible how a human being can live without a life plan" (Lebensplan). In effect, Kleist sought and discovered an overwhelming sense of security by looking to the future with a definitive plan for his life. It brought him happiness and assured him of confidence, especially knowing life without a plan only saw despair and discomfort. The irony of his suicide is the fodder of his critics.
ellauri109.html on line 391: No niinpä tietysti. Old boys network pelas taas kuin junan vessa. Vitun mursuwiixi kusipää. Se Madame Bovary prujaus oli varmaan vesipäisen Flaubertin Coletista distilloima paha nainen -kertomus.
ellauri109.html on line 436: Lui est un roman plutôt autobiographique écrit par Louise Colet (1810-1879), un écrivain parisien. Il s'agit de décrire sa relation avec Alfred de Musset, qui la poursuivit de ses assiduités, tout pendant qu'elle conservait une relation distante et épistolaire avec Gustave Flaubert. C'est l'occasion aussi de revenir sur les amours tourmentées de Sand et de Musset, en particulier les épisodes à Fontainebleau et en Italie, déjà largement évoqués dans trois autres romans, La Confession d'un enfant du siècle de Musset, Elle et Lui de Sand, et Lui et elle de Paul de Musset, le frère de l'écrivain.
ellauri109.html on line 441: Une première rupture avec Louise Colet en apporte la preuve. Dans sa lettre datée du dimanche 7 mars 1847, Flaubert ose enfin clamer à quel point il est allergique32 aux valeurs qu’elle véhicule, valeurs qui baignent et macèrent dans le discours ambiant du romantisme humanitaire33 : « tes idées de moralité, de patrie, de dévouement, tes goûts en littérature, tout cela était antipathique à mes idées, à mes goûts. »34 Ce qui vient immédiatement après est l’affirmation d’une esthétique, sur le mode de l’antithèse : « amoureux exclusif de la ligne pure, du galbe saillant, de la couleur criante, de la note sonore, je retrouvais toujours chez toi je ne sais quel ton noyé de sentiment qui atténuait tout, et altérait jusqu'à ton esprit ». Voilà les griefs d’un amant qui ne sépare pas l’art de la vie. Le lexique sentimental se trouve accaparé par le commentaire stylistique : « amoureux exclusif », écrit Flaubert, non pas d’une femme, comme Louise, elle, le voudrait, mais du tracé ferme, il lui reproche son « ton noyé de sentiment » qu’il interprète comme une déperdition de force et de précision. De même, les muscles relâchés, les lignes floues et les déliaisons trahissent le corps du texte féminin.
ellauri109.html on line 457: Flaubert n’est pas dupe. Il administre à cette innocente douteuse une morale qui mériterait d’être ajoutée au Dictionnaire des idées reçues : « Il est dans les idées reçues qu’on ne va pas se promener avec un homme au clair de lune pour admirer la lune. » Mais Musset a beau être diminué, il a été célèbre, ils se voient, tandis que Flaubert, tout mâle qu’il est, reste bien abstrait dans sa retraite de Croisset, à se battre comme un forcené avec l’expression. Il n’est pas facile d’être longtemps l’amante d’un obscur ermite ni de faire l’amour par correspondance. Le but est atteint puisque Flaubert s’interroge sous les yeux de Louise : « Ai-je été jaloux, moi, dans tout ça ? — Il se peut.
ellauri109.html on line 491: »Mutta enhän minä sanonut mitään Karenista. Muistutin teitä vain kolleganne vaimosta, johon te törmäsitte kerran iltapäivällä Madisonin ostoskeskuksessa.»
ellauri109.html on line 497: »Kaksi katuhuoraa Italiassa, ystävän poski autossa Madisonissa... Karen? Ei! Minusta se on munkkiutta, kun ajattelee avioliittoani. Minusta se on liikuttavaa, sitä juuri! Avioliittonsa alusta asti amerikanitalialaisella runoilijalla oli jonkinlainen vählämielinen käsitys, että kun hän nyt oli aviomies hänen tehtävänsä elämässä olisi olla uskollinen - kenelle, se ei sattunut koskaan juolahtamaan hänen mieleenså. Sanansa pitäminen ja velvollisuuksiensa tekeminen ne juuri olivat alun perin saaneet hänet naimisiin sen äkäpussin kanssa! Jälleen kerran amnerikanitalialainen runoilija teki sitä, mitä hän piti 'miehekkäänä' ja 'rehtinä' ja 'periaatteiden mukaisena' mikä, tarpeetonta sanoakin, olikin vain raukkamaista ja alistuvaista. Piiskaa pennulle, kuten veljeni niin ytimekkläästi sanoo! Tosiasiassa, tohtori Spielvogel, ne kaksi italialaista huoraa ja kollegan vaimo siellä ostoskeskuksessa ja Karen olivat ainoa kunnioitettava, ainoa miehekas, ainoa moraalinen ... ääh, mitä helvettiä.»
ellauri109.html on line 509: Over time, he took on vast themes—love, lust, loneliness, marriage, masculinity, ambition, community, solitude, loyalty, betrayal, patriotism, rebellion, piety, disgrace, the body, the imagination, American history, mortality, the relentless mistakes of life—and he did so in a variety of forms: comedy, parody, romance, conventional narrative, postmodernism, autofiction.
ellauri109.html on line 515: A fiction writer’s life is his treasure, his ore, his savings account, his jungle gym,” Updike wrote. “As long as I am alive, I don’t want somebody else playing on my jungle gym—disturbing my children, quizzing my ex-wife, bugging my present wife, seeking for Judases among my friends, rummaging through yellowing old clippings, quoting in extenso bad reviews I would rather forget, and getting everything slightly wrong.”
ellauri109.html on line 523: Zuckerman considers the biographer a ruthless seducer, out to cut the artist down to comprehensible and assailable size—to displace the fiction with the real story. And this Zuckerman cannot bear. He was unnervingly present, a condor on a branch, unblinking, alive to everything.
ellauri109.html on line 563: Roth spent much of his life in pain. Many spinal surgeries followed his mishap in the Army. Diagnosed with heart disease before he was fifty, Roth lived with an acute sense of imminent catastrophe. In 1989, when he was fifty-six, he was swimming laps in his pool and was overwhelmed by chest pain. The next day, he had quintuple-bypass surgery.
ellauri109.html on line 581: in 2000, James Atlas’s biography of Bellow appeared. It was a book that Roth had urged Atlas to write, but Bellow hated it, and so, in the end, did Roth. An acidic trickle of disenchantment, especially regarding Bellow’s inconstancy with women and family, runs through it. Oma vika pikku sika.
ellauri109.html on line 609: At the University of Pennsylvania, a friend and colleague—acting, the friend admits, almost as a “pimp”—helped Roth fill the last seats in his oversubscribed classes with particularly attractive undergraduates. Roth’s treatment of a young woman named Felicity (a pseudonym), a friend and house guest of Claire Bloom’s daughter, is particularly disturbing. Roth made a sexual overture to Felicity, which she rebuffed; the next morning, he left her an irate note accusing her of “sexual hysteria.” When Bloom wrote about the incident in her memoir, Roth answered in his unpublished “Notes” with a sense of affront rather than penitence: “This is what people are. This is what people do. . . . Hate me for what I am, not for what I’m not.”
ellauri109.html on line 615: Roth, who thought of religion as fairy tales and illusion, left strict instructions: no Kaddish, no God, no speeches. Roth had asked a range of friends to read passages from his novels. The mourners heard only the language of Roth and then shovelled dirt into his grave until it was full.
ellauri109.html on line 690: Dryden converted to Catholicism more or less simultaneously with the accession of the Roman Catholic king James II in 1685, to the disgust of many Protestant writers. Tälläsiä takinkääntäjiäkin mulla on jo pussillinen.
ellauri109.html on line 750: John Keats admired the "Fables. " Matthew Arnold famously dismissed him. T. S. Eliot wrote that he was "his ancestor," and had like Eliot a "commonplace mind."
ellauri109.html on line 777: Vauvoja katosi Israelissa etenkin jemeninjuutalaisilta. Tarinan mukaan monille äideille oli ilmoitettu pian synnytyksen jälkeen, että vauva oli viety parempaan hoitoon toiseen sairaalaan. Myöhemmin lapsen kerrottiin kuolleen. Monia surun murtamia vanhempia ihmetytti, miksi he eivät saaneet kuolintodistusta, tai miksi heille ei näytetty edes hautapaikkaa.
ellauri109.html on line 803: Some reports talk of children disappearing after visits to the camps by wealthy American Jews.
ellauri109.html on line 813: She went in search of documents that would reveal the truth about what happened to Hanna, and was deeply disturbed by what she found.
ellauri109.html on line 816: Three government inquiries have looked into the Yemenite Children Affair, as it is known, since the 1960s, and all have concluded that most children died of diseases and were buried without their parents being informed or involved.
ellauri109.html on line 820: Post-mortem examinations were carried out on children, who were then buried in mass graves in violation of Jewish tradition, the special Knesset committee on the disappearance of children heard. In some cases the children's hearts were removed for US doctors, who were studying why there was almost no heart disease in Yemen.
ellauri109.html on line 825: One of the disturbing aspects of the Yemenite Children Affair is the way the darker-skinned immigrants appear to have been treated as second-class citizens. The founders of Israel were mostly Ashkenazi Jews, of European descent, some of whom expressed fears that Mizrahi (literally "Eastern") Jews brought with them a backwards "Oriental" culture that might damage the new state.
ellauri109.html on line 829: "There are very many elements in Israeli society who want to avoid this kind of discussion."
ellauri109.html on line 849: However, it was not until he reached his twenties that he discovered what much of his close-knit community already knew: he was adopted.
ellauri109.html on line 883: Bloom lähti sairaalasta seuraavana päivänä, mutta höyrypäisyys jatkui, Roth oli vuorotellen lemmekäs ja julma taas. Bloom epäili että Roth yritti hankkia todistusaineistoa eroprosessiin. Izekin se oli vuorotellen sekava ja hysteerinen. Lopulta lähetettyään kukkia ja sen perään eropostillan, Roth haki asumuseroa, syynä 'Bloomin julma ja epäinhimillinen kohtelu'. Hetkinen hetkinen premissoidaanpa tilanne, siis kuka kohteli ja ketä?
ellauri109.html on line 885: Ero-oikeudenkäynnin aikana paljastui Rothin Bloomin ystäviin kohdistama monimutkainen manipulaatiopeli ja tunnekiristys, josta näkyi että Roth halus samaan aikaan olla uskoton ja pilata Bloomin suhteet ystäviin.
ellauri110.html on line 28:

Kirjoita hevoseläimestäsi!

display:none">Pollerunoilua


ellauri110.html on line 149: Tää Wikipedian sepustuskin osoittaa ettei termiittiapinat ole edistyneet vähääkään Swiftin ajoista. The curren extirpation of the whole animal population (except the edible ones) by the termite apes is very like the speakers of many immodest proposals.
ellauri110.html on line 152: In the shipping lanes he is rescued by a Portuguese sea captain, a level-headed individual albeit full of concern for others, whose temperament at one level appears intermediate between the calm, rational Houyhnhnms of Houyhnhnmland and the norm of corrupt, European humanity, which Gulliver no longer distinguishes from Houyhnhnmland's wild Yahoos. Gulliver can speak with him, and though now disaffected from all humanity, he began to tolerate his company. Gulliver is returned to his home and family, finds their smell and look intolerable and all his countrymen no better than "Yahoos", purchases and converses with two stabled horses, tolerates the stable boy, and assures the reader of his account's utter veracity.
ellauri110.html on line 304: The domestic circumstances were apparently not suitable for writing and the work proceeded in fits and starts. "Still cannot finish a small novella I am now engaged with: guests interfere. Starting with 23 December crowds of people are there in my house, I crave for solitude, but as soon as I find myself on my own, I feel nothing but resentment and disgust, remembering how the day had been thrown away. Eating and chatting, eating and chatting all day long," he complained in a 29 December letter to Alexey Suvorin. According to Chekhov's 17 March letter to Viktor Goltsev, the story had been completed in early March.
ellauri110.html on line 318: Lydia Volchaninova, a good-looking, but very stern and opinionated young teacher with somewhat dictatorial inclinations is deeply engaged in the affairs of the local zemstvo. Devoted to the cause of helping peasants, she is interested in doing and speaking of nothing but practical work, mostly in the fields of medicine and education. Lydia dislikes the protagonist, a landscape painter, who frequently visits their house. From time to time the two clash over problems of both the rural community and Russia as a whole.
ellauri110.html on line 320: The painter discovers a kindred spirit in Lydia's younger sister Zhenya, a dreamy and sensitive girl who spends her time reading, admiring him painting and having long walks. The two fall in love, and an evening comes when, after a walk, the painter lets his feelings out in a passionate outburst. Zhenya responds in kind, but feels she has to tell her mother and sister about their love immediately.
ellauri110.html on line 322: The following day he learns that Zhenya and her mother had departed. A boy hands him a note from Znenya, which reads: "I have told my sister everything and she insists on my parting from you. I could not hurt her by disobeying. God will give you happiness. If you knew how bitterly mamma and I have cried." The painter leaves the place too. The last glimpse of hope to fill his lonely life with any kind of meaning is now gone, and the person who robbed him of it was Lydia, the one who cared for nothing but bettering other people's lives. Time passes, but he cannot forget Zhenya and deep in his heart knows she still thinks of him, too.
ellauri110.html on line 349: Propriety did not prevent him from engaging in a number of extramarital liaisons with various women that were chronicled in his diary, often in some detail when relating the intimate details. The most dramatic of these encounters was with Deborah Willet, a young woman engaged as a companion for Elisabeth Pepys. On 25 October 1668, Pepys was surprised by his wife as he embraced Deb Willet; he writes that his wife "coming up suddenly, did find me imbracing the girl con [with] my hand sub [under] su [her] coats; and endeed I was with my main [hand] in her cunny. I was at a wonderful loss upon it and the girl also...." Following this event, he was characteristically filled with remorse, but (equally characteristically) continued to pursue Willet after she had been dismissed from the Pepys household. Pepys also had a habit of fondling the breasts of his maid Mary Mercer while she dressed him in the morning.
ellauri110.html on line 390: Caj Westerberg redogjorde en gång i eposstil till mig (6.4.2003) för sin väg till begreppet ataraxia. Det var i Anthony Cronins biografi över Samuel Beckett han stötte på det. Cronin citerar ur en anteckningsbok för Whoroscope, Becketts första tryckta verk (1930): ”The stoics aspired to Apathia, the repression of all emotion and the Epicureans to Ataraxia, freedom from all disturbance.”
ellauri110.html on line 511: Äitykän kuolemasta Hande kokee ahdistusta harmistusta jopa pelkoa. Tuttuja narsistivasteita. No nyt! Mutta ei. Äiti köhii ja rykii, vesikammatut Hande ja Anja saa lähteä tyhjin toimin kotia.
ellauri110.html on line 562: Kun aavehet mieltäsi ahdistaa, Ah, antaos, Herra, sa armas sää, Ken yhtä ihmistä rakastaa,
ellauri110.html on line 664: Eikä se mainize palkinnon sille myöntäneen santarmin nimeä. Se oli Maria Liisa Nevala, ent teatteritieteen prof joka lähti viran saatuaan kansallistiiatteriin. Kai Hande pahastui koska ämmä sanoi vaihtaneensa voittajaa ihan viime tingassa. Se oli loukkoovoo. Ärsyttävä ämmä se kyllä oli. Oliko sen mies se kesy Olli Saukkonen Oulusta jonka väärinpäinen sanakirja on mulla hyllyssä? Oli se. Ämmä on Hansun ikätveri Kauhavalta, isä Toivo oli srk-neuvos, mitä sekin on. Toivo sai tytön sota-aikaan 19-vuotiaana. Eikai ne sunkaan ole lessuja? Ei ainaskaan se 100-vuotias nimiserkku autokuski Teuvalta josta oli maakuntalehdissä paljon juttuja. Hande oli ajaa lysyyn yhden sellaisen kortin saatuaan. Eikä liioin keihäänheittäjä Pauli Nevala. Nevaloita on Pohjanmaalla kuin itikoita. "Nyt eläkkeellä on aikaa ja vapautta muihinkin harrastuksiin", sanoi 70-vuotta juuri täyttänyt Maria-Liisa Nevala omaperäisesti radiossa v 2013. Se on kuunneltu 280 kertaa, valtaosa kuulijoista takuulla Nevaloita.
ellauri110.html on line 698: Tenispeli loppu siihen, paizi ei loppunut. No 20 kg pienemmät pussit kulkee aina kyydissä ja penixellä saa vielä teloa.
ellauri110.html on line 763: Wuonna 1575 kun Schlewsig-Holsteinin herttuan fihteeri, Kristoffer Kraufe (Hantta Kraufen esi-ifä) erään toifen oppineen miehen, Jaakko von Holsteinin kansfa, herranfa lähettiläänä oleskeli Espanjan pääkaupungisfa Madridisfa, oliwat he fiellä nähneet faman juutalaifen eli Jerufalemin fuutarin ihan famanlaifena wartaloltaan, famasfa waatetukfesfa ja famanlaifilla elintawoilla, kuin hänestä nyt on kerrottu, ja oli hän filloni puhunut felwää espanjan kieltä.
ellauri110.html on line 765: Tämän kertomukfen on fepittänyt oppinut mies Rääwelisfä nimeltä Khrysostomus Dutulaeus, joka omin korwin oli kuullut tohtori von Gitzenin kertowan fen, ja on hän päiwännyt ja omakätifellä nimikirjoitukfellaan todistanut sen oikeakfi, joka tapahtui Huhtikuun 11:ta päiwänä wuonna 1604.
ellauri110.html on line 929: Pushkin tykkäs imettäjästä enemmän kuin äidistä. Ei vanha tammi ollut nähnyt Pushkinia, ei sillä ole silmiä, mutta Pushkin oli ehkä nähnyt sen pienenä. Vain vilpilliset ovat vilpittömiä, koko sana on niiden keximä. Runous ja rakkaus, rakkaus ja runous. Toinen "tunne" auttaa toista, mitä vittua? Ei runous ole tunne Mäkelä? Pointin kyllä arvaan, runous on kuin Bob Dylanin huuliharppu tai sähkökitara, sitä näppäiltyään pääsee huulille ja kohtapuoleen näppäilemään alahuulia. Ja sitten kipeät ja kepeät hyvästit, ainakin jos on kyse runoilijasta izestään. Kestä muustakaan.
ellauri110.html on line 939: Jos ei oma riitä, voi apua eziä muualtakin. Vaikkapa taiteesta. Jokainen päivä on uusi eilinen. Sanoja, sanoja, sanoja, sanoi Eliza Doolittle. Maanpäällinen paratiisi on latinaxi (paradisus terrestris). Mixi se oli tärkeää? Kai koska Hande oli kuullut sen sen siskolta. Ääripäät pitää nähdä että löytyy keskitie. Jota Hande hipsii suuta kieli keskellä. Ollaan kirjan loppuluvussa, jossa Handen sentimentti/aforismitiheys lähestyy huippua. Painavia sanoja, harkittua asiaa. Syvällisiä. Satojen turistien joukossa. Taustalla soi Kuhmon kamarimusiikkiorkesteri koskettavasti.
ellauri110.html on line 946: Existen dudas o desacuerdos sobre la exactitud de la información en este artículo o sección respecto a que si nació en 1920 y murió en 1994 no puede tener 72 años. En la página de discusión puedes consultar el debate al respecto.
ellauri110.html on line 969: Valikoiman nimiruno oli myös Handea koskettava, kun Pablo ei saa yhteyttä kehenkään. On aivan katveessa. Narsismista todistaa säe "Kukaan ei näe minua." Normaalimpi sanoisi "En näe ketään." Hande on lopettanut kuubalaisten sauhuttelun, sauhuaa vaan turistina maailmalla kazomassa Pappa Hemingwaun laitimmaista venettä. Sen nimi oli Pilari. Hemingwaun tappamien eläinten päät ovat vielä seinällä. Joissakuissa ne herättävät someraivoa, massahysterian kaltaista. Handesta ne puolustavat paikkaansa. Paskiaiset puolustavat paskiaisia.
ellauri110.html on line 985: Hande alkoi suunnitella muistelmia joskus elonsa vaelluxen geometrisessa puolitiessä. Niiden nimi piti olla "Näin muistan", mutta "Näin" putosi jossain vaiheessa kyydistä. Vaihtoehtoinen nimi oli "Vaihtoehtoisia totuuxia", mutta se putosi tienoheen kokonaan. Vai oliko se näin? Näin muistan.
ellauri110.html on line 1003: Seniorin vanhusjorinat ja jupinat on niin 1-1 samoja kuin on aina ollut, ei tarvi lukea kuin Aristofanesta, Saarnaajaa tai jotain Cato vanhempaa tai Senecaa. Tääkin osottaa taas sen minkä Hande tarkkanäköisesti jo sanoikin: apinat on kaikki prikulleen samanlaisia. Sori Hande, vanhat tuppaa kirjottamaan veteliä ja horisevia kirjoja, tää Vapaus on siitä vankka todiste. Se että on jotain poikkeuxia (onko muka joku Samuli Paronen sellainen? Kekäs se nyt oli?) ei kumoa tilastollista tendenssiä, vahvistaa vaan sen.
ellauri110.html on line 1048: “Once upon a time, mendicants, there was a Teacher called Araka. He was a religious founder and was free of sensual desire. He had many hundreds of disciples, and he taught them like this: ‘Brahmins, life as a human is short, brief, and fleeting, full of pain and misery. Think about this and wake up! Do what’s good and live the spiritual life, for no-one born can escape death.
ellauri110.html on line 1068: Things that prevent you from eating include anger, pain, sickness, sabbath, or being unable to get food. So mendicants, for a human being with a hundred years life span I have counted the life span, the limit of the life span, the seasons, the years, the months, the fortnights, the nights, the days, the meals, and the things that prevent them from eating. Out of compassion, I’ve done what a teacher should do who wants what’s best for their disciples. Here are these roots of trees, and here are these empty huts. Practice absorption, mendicants! Don’t be negligent! Don’t regret it later! This is my instruction to you.”
ellauri110.html on line 1079: The blog is intended to develop in a dialogical fashion and I hope that readers will contact me with any critical comments, whether these relate to style or content. Despite what I have just said about fiction, it is my wish that the eventual book will present an interpretation of Dostoevsky’s thought discussed that is fully defensible with regard to the available sources and I welcome any comments drawing attention to actual errors or significant misrepresentations. In this way, the blog itself will, I hope, set in motion a kind of conversation, alongside all the other amazing conversations about Dostoevsky that are happening in reality, in print, and online. This is work in progress and I hope not only to entertain and instruct but also to learn.
ellauri110.html on line 1081: A final thought is that although Dostoevsky himself did not write a blog, there is something blog-like in his Diary of a Writer, a self-published opinion piece that ranged freely over the most apparently disparate issues. To those who fear that blogging and other forms of information technology are inherently antagonistic to the values of great literature (I mean Dostoevsky and not myself, of course), I suggest that it is not a medium of which he would have been afraid. Perhaps even one he would have relished.
ellauri110.html on line 1106: In an age before psychology was a modern scientific field, Fyodor Dostoyevsky (November 11, 1821 – February 9, 1881) was a Russian writer of realist fiction and essays that explored the depths of the human psyche. Known for acclaimed novels Crime and Punishment, The Idiot and The Brothers Karamazov, Dostoyevsky´s work discusses the human mind in a world full of political and social upheaval in 19th century Russia, becoming the forerunner of existentialism.
ellauri111.html on line 28:

Kirjailijan päiväkirja

display:none">Hymistelyä


ellauri111.html on line 67: Xenofobinen konservatismi. Dostoyevsky oli aktiivinen ryssien persupiireissä. Se kuoli ennen pogromeja, mutta sen päiväkirjat on täynnä polysemiaa. Eniten se vihas länkkäreitä, etenkin polakkeja (sillä oli vanhaa kaunaa polakeille vankilasta), ja liberaaleja se inhosi. Tämän päivän ryssäpersut, radikaalit oikkarit, ortodoxihihhulit ja militantit lojalistit löytää siltä läjäpäin meemejä. Dosto on sun kaveri jos haluat vastustaa globaaliliberaaleja ja Navalnyjtä ym. oligarkkeja. Nettimeemeistä vois luulla että Dosto on hullu hillbilly jostain Amerikan perämezistä joka on ajautunut Pietariin. Sen käsityxet ihmissielusta jota ahdistavat sisäpuolelta syntiset järjettömät halut ja liberalismin, ateismin ja edistyxen pirut ulkoa, tekis siitä eturiivin jenkkievankelistan, paizi eze ize ällös myös amerikkalaisia.
ellauri111.html on line 110: The Apocrypha is a collection of uninspired, spurious books written by various individuals. The Catholic religion considers these books as scripture just like a Bible-believer believes that the 66 books in the Authorized Version of 1611 of the Bible are the word of God, i.e., Genesis to Revelation. We are going to examine some verses from the Apocrypha later in our discussion.
ellauri111.html on line 198: Vapaasti iiikkuvista orjista ja rangaistusvangeista tuntuu elämä kettingin päässä ahdistavalta. Vittu että kansanmurhan tehneet amerikkalaiset jaxaa puolustella izeään aivan törkeällä tavalla.
ellauri111.html on line 202: While holding him as a prisoner, the United States capitalized on Geronimo’s fame among non-Indians by displaying him at various events. For Geronimo, it provided him with an opportunity to make a little money. In 1898, for example, Geronimo was exhibited at the Trans-Mississippi and International Exhibition in Omaha, Nebraska. Following this exhibition, he became a frequent "visitor" to fairs, exhibitions, and other public functions.
ellauri111.html on line 261: “I suppose you know that jury trials were still quite an innovation in my time in Russia, so it’s no surprise that they produced some odd results. A clever lawyer could easily persuade a jury one way or another. Even when all the facts pointed to the guilt of the accused, even when it was admitted that, indeed, such-and-such a woman had attacked her lover’s wife with a razor with the intention of killing her, such-and-such a father had so violently beaten his seven-year old daughter with birch rods that even the neighbours were terrified by her screams, or such-and-such parents had treated their children like animals, keeping them in filthy conditions, and beating them with leather straps, again and again—each time our poor soft-hearted jurors concluded ‘Not guilty!’ Can you imagine? Of course, there is always an explanation, there are always attenuating circumstances, there can even be provocations, and the letter of the law may tell us this is not torture but simply punishment, the kind of punishment that, in those days, all good middle-class parents thought it right to mete out so as to give their children a sense of duty. The facts. The facts are the facts, but the truth once uttered is a lie, and even the facts can be put together in such a way as to turn even torture into well-meaning parental discipline.”
ellauri111.html on line 271: “Not ‘just’ like that. No. If you’d read my Diary” (not said reproachfully, but matter of factly) “you’d have read how I imagined the judge speaking to such a person. He makes it clear that it’s not a matter of going home and forgetting about it, going back to the way things were before. No. There has to be change. In my time, the father was the authority figure in the family, but, as I—or my imaginary judge—pointed out, even fathers sometimes need to be re-educated by their children until they learn to listen to their children’s needs. I know that families are very different in your time, but, yes, parents, whoever they are, must learn to be parents to their children. I disagree with much that the prosecutor said about the Karamazov family, but he was right on one point: parents can’t just be parents by virtue of procreation, they have to become parents. And when they abuse their position and their power, they cannot hide behind their rights as parents—they have to own up. The guilty have to know that they are guilty.”
ellauri111.html on line 279: I had been quite carried away watching (as well as listening to) his peroration. He had been gradually raising his voice as well as his hands and I wondered vaguely whether Laura might have been disturbed. But all of this seemed to be at a tangent to what we had been talking about and the devastating climax of A Gentle Spirit.
ellauri111.html on line 337: There is no amount of "good" that you can do that will pay for the sins that you (or your gene line) have already committed. Sins are the bad things that we do. Sin is when we disobey God's holy righteous laws. Criminals have to go to jail. They don't commit murder, promise to be good, and then avoid punishment. They have to pay for what they did. But we can (oops, I am getting ahead of myself.)
ellauri111.html on line 355: Let's go over it all once more. Repetitio mater studiorum. We are sinners. We sin when we do things that God's word, the Bible, says that we are not do. Every person has sinned. People lie, disobey their parents, steal, kill, commit whoredom (being naked with people that they are not married to, like your parents or in the sauna - makes sense, it is a definite foretaste of hell), are prideful, jealous, envious, covetous, boasters, drunkards, traitors, and more. There are no good deeds that you can do on your own that will erase the sins that you have committed.
ellauri111.html on line 419: On the other hand, he loves us back, but in HIS case, it is not that he obeys us, but rather the opposite, he lets us obey him! That's love for him! And if we don't he punishes us! That's love too! Like a loving father he lets his big hammer come down on our disobedient heads. Can't you feel it? And oh, the towering feeling Just to know somehow you are near. The over powering feeling, That any second you may suddenly appear.
ellauri111.html on line 458: Jesus did not die so that you could keep on sinning and then go to heaven (this is an heresy that many churches teach, especially antinomian and dispensationalist Baptists (dispensationalism is a confusing, heretical series of false doctrines)).
ellauri111.html on line 460: dispensationalismi" />
ellauri111.html on line 467: Vaikka dispensationalismi mielletään lähinnä eskatologiseksi opiksi, käsittää se kuitenkin kaikki Raamatun aikakaudet. Siinä ajat on jaettu dispensaatioihin eli armotalouskausiin, joita fundamentalistisen tulkinnan mukaan on seitsemän. Jehova annostelee armoa pikku pussukoissa kuin katuapteekkari fentanyyliä.
ellauri111.html on line 525: 2:2 Wherein in time past ye walked according to the course of this world, according to the prince of the power of the air, the spirit that now worketh in the children of disobedience:

ellauri111.html on line 562: "And whosoever doth not bear his cross, and come after me, cannot be my disciple." (Luke 14:27)
ellauri111.html on line 596: If you have placed your faith in the Lord Jesus Christ, you are a Christian. If you continue repeating his words like a parrot, then are you his disciple indeed (ref. John 8:31). Now begins your new life of freedom and obedience to the Lord and serving him.
ellauri111.html on line 616: You can pray and ask the Lord to lead you to a truly Christian fellowship so that you can get baptized by a Christian and discipled in the way of Christ. Note: This is a tall order these days because today is the day of apostasy. False teachers and false prophets abound on television and in churches. Excerpt from our index page:
ellauri111.html on line 620: Avoid any church that is in disobedience to the scriptures. These are the days of apostasy. It is better to work alone with your Authorized King James Bible and the Lord Jesus Christ and obedience to the word than to be in a false church. Even if you do not know any Christians, you can still read the Bible and obey it, and live the Christian life by God´s grace, his divine influence in your life. Roman Catholic, Mormon, Seventh Day Adventist, Jehovah´s Witness, Christian Science, Greek Orthodox, etc. present themselves as Christian but they preach false doctrines. Many Methodist, Lutheran, Presbyterian, and Baptist churches are not preaching the whole truth and some are basically going back to the Roman Catholic institution. I do not know of ONE good church. If you do find a church, make sure that they exclusively use the Authorized Version and make sure that you compare their teachings and doings to the word of God and the Bible Dudes.
ellauri111.html on line 623: Find a nice, quiet place with clean water where you can be undisturbed (e.g., bathtub or pool). Take a towel and a change of garments. As a woman, you should have your head covered because you will be praying (ref. I Corinthians 11:3-13).
ellauri111.html on line 636: It is a new, upright, rich, fascinating, and satisfying life. It is the Christian life. Modern, brainwashed, technological life detaches man from the outdoors and from individual thought and self expression and attaches his affections to the evils promulgated and taught on the television and in the school system. The brainwashed, technological, dependent-on-other-people, idle life gives rise to a whole host of compulsive disorders--addictions--sticky things that a person cannot seem to stop doing (maybe the activities are so much a part of their lives that they don´t even realize that they are addicted to them). Things like television watching, eating or drinking sweet sugary things compulsively, and unclean personal habits. Reading the King James Bible daily is not.
ellauri111.html on line 642: Even when a Christian woman is washing the dishes and taking care of her children she is doing sanctified work--she is fulfilling the scriptures; women are to be keepers at home. When a man provides for his family, he is fulfilling the scriptures. When we consecrate ourselves and our things (house, apartment, furniture, grass, etc.), daily living takes on a new dimension. It also gives you a lot of things to do for the time freed from watching TV and playing with the mobile. Did I mention the mobile? DON´T EVEN THINK OF IT!
ellauri111.html on line 689: The world is full of false churches, full of false teachers and false prophets that want to make merchandise of you--they are on television and in churches. As a Christian, you will want to go to church and be with other Christians, but I do not know of ONE good church building and there are MANY cults. BE CAREFUL AND READ YOUR AUTHORIZED BIBLE (I urge you to print out and bind your own--the ones being sold today are often altered--There is a good Authorized Bible download at this link and a sound Overview of the Bible at this link.).
ellauri111.html on line 693: Again, The Bible forbids women being pastors and speaking in churches but many women have taken pulpits and other church positions in complete disobedience to the scriptures. This does not mean that there is no work for women in the kingdom of God (you may wish to see our article entitled, "The Role of Women in the Church). These are the days of apostasy. It is better to be alone with your Bible and the Lord Jesus and obedience than to be in a false church. Roman Catholic, Mormon, Seventh Day Adventist, Jehovah's Witness, Christian Science, Greek Orthodox, etc. present themselves as Christian but they preach false doctrines. Many Methodist, Lutheran, Presbyterian, and Baptist churches are not preaching the whole truth and some are basically going back to the Roman Catholic institution. I do not know of ONE good church. If you find a church, make sure that they exclusively use the Authorized Version and make sure that you compare their teachings and doings to the word of God.
ellauri111.html on line 699: "Contemplative" prayer is essentially an old occult technique adjusted to the ignorant church people. It can bring up that yoga kundalini serpent power. With open eyes, one can see this type of technique being magnified in society--I saw a book for magic in a place for shipping goods and for photocopies, office supplies, etc. I looked on the back of the book, it was the same technique as the church people are using. This is spreading like wildfire and not just amongst false (or extremely ignorant) brethren, it is throughout society. Revelation 13:8 teaches us that all people who are not in the book of life of the Lamb slain from the foundation of the world will worship the beast. Revelation 13:4 says that all the world will worship the dragon which gave power unto the beast--we learn from Revelation 12 that THE DRAGON IS SATAN. In the ecumenical movement (all the religions getting together in "peace") and under a "meditative" spirituality, Hindus, Buddhists, Roman Catholics, church people, atheists, Muslims, cabalists, new agers, etc. can get together and have a "meditation" session with no problems. This is not for the future, it is already happening, I picked up a brochure about some sessions while at a library. In Contemplative prayer, church people are calling the devil by the Lord's name. I read that many of them will not listen to the scriptures when confronted with the truth--they do not know the Lord's voice, they are not his sheep. Worldly people are under the devil and they despise holiness and speak against it as "legalism" or even as heresy or false doctrine. I have seen extreme antinomianism in Baptist churches. They derisively call work-out-your-own-salvation-with-fear-and-trembling discipleship "Lordship salvation". If a person does not obey the Lord, they are not saved. The reader may wish to see our article, Lordship Salvation.
ellauri111.html on line 703: BEWARE OF THE HELL BOUND CHURCH PEOPLE--ALL OF THEM! IF YOU FOLLOW THEIR DOCTRINES, YOU WILL GO TO HELL TOO! They will tell you you can do what you feel like doing--doing all the sins you want to--and that you will still go to heaven. That is a lie from the devil and totally the opposite of what the Bible says. Nobody will sin their way into heaven. Ephesians 5:6 says, Let no man deceive you with vain words: for because of these things cometh the wrath of God upon the children of disobedience. If you do not repent, believe AND follow the commands of Jesus, you are not saved. If Jesus is not your Lord, he is not your Saviour, you are yet in your sins. For more on this, you may wish to see our article entitled, Lordship Salvation.
ellauri111.html on line 705: FLEE FROM "CONTEMPLATIVE PRAYER", "EMERGING 'CHURCH'", "CONTEMPLATIVE SPIRITUALITY" "ANCIENT FUTURE CHURCH", etc. In this movement, these people are learning and using black magic type occult techniques in churches! In disregard and disobedience to the Bible, they THEY TELL PEOPLE TO CLEAR THEIR MINDS AND KEEP REPEATING THE NAME OF THE LORD OR SOME OTHER NAME. They say that focusing on the Bible is a hinderance to prayer--yes, the Bible is a hinderance to praying to the DEVIL!!!!!!!!!!!!! Praise the Lord!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Stay away from people who want to teach you to pray to the devil calling the devil by the name of the Lord. Flee from anybody who puts down the word of God--they are doing that so that you will be defenseless against their lies. These are the end times and now church people are being deceived into CALLING AND SUMMON DEVILS! The emerging church of the devil is using the same yoga-type techniques as hindus, buddhists Roman Catholic mystics, Greek orthodox mystics, occultists and other mystical traditions. The people are even warned about the possibility of encountering evil spirits during these exercises--no regular prayer requires a warning, no, no, no--BUT PRAYING TO THE DEVIL DOES! AND WHEN THAT KUNDALINI SERPENT POWER RISES UP IN THESE PEOPLE, THEY WILL EITHER BECOME MAGICIANS OR GO INSANE OR SOME OTHER HORRIBLE THING--THERE ARE SYMPTOMS AND MANIFESTATIONS! CHURCH PEOPLE ARE GOING TOWARDS BEING POSSESSED! These are last days--BE WARE, DEAR ONE, BE WARE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! GET SAVED, READ YOUR BIBLE AND OBEY IT AND LEAVE THE TELEVISION ALONE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! THE BEAST IS COMING!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
ellauri111.html on line 707: One more thing--be ware of "new age" teaching--you are not God, you are not divine, and God is not in everybody--all that pantheism (everything is God) and panentheism (God is in everything) is new age teaching which is actually old age because the devil told Eve in the garden, "Ye shall be as gods" (see Genesis chapter 3). The devil is a spirit--he is not dead and he has been telling that same lie ever since then. There is a lot more to this situation, but just get saved and obedient and live reconciled to God. Do not put your trust in science, etc. In the beginning, God created the heaven and the earth--there is no evolution. Evolution is a big fat lie and a hoax to get people to disbelieve the word of God. Science...many, many lies are told by people in white labcoats. Believe and obey God's word and you will be safe and whole and of an understanding mind and not of a reprobate mind.
ellauri111.html on line 709: Look around, the more the leaders make plans, the worse things get--child abuse, drug addiction, abortion, murders, shoplifting, lying, compulsive disorders, broken families, directionless young people, mind-killing school system, panic attacks, reprobate mind laws, denying God and his word, etc. This thing called time is coming to an end. The heavens above and the earth beneath that you see before your eyes are going to be burned up completely and dissolved. The day of the Lord is coming and we will all stand before God at the final judgment and the books are going to be opened. We will all be there--including all the dead people...they won't be left out--nobody will be left out.
ellauri111.html on line 743: I learned more about the Kundalini after researching the contemplative prayer movement that is entering the emerging church of the devil and the fallen, disobedient-to-the-scriptures churches that would not necessarily describe themselves as "emerging church", "ancient future church", etc. Kundalini awakening can be triggered unintentionally. Satan just waits for the conditions to be right. Some people go insane, check into mental hospitals over and over again, experience personality changes, cannot function as before, commit suicide, etc. Kundalini awakening (a counsel for leaving it behind) is discussed further in our series, "Contemplative Prayer: A Quick Road to Hell for A Disobedient Church."
ellauri111.html on line 747: Cults like "the Church of Christ" will try to convince you that water baptism saves you and that you have to join their specific "church" and not drink coffee, etc. These cults take certain scriptures out of context and then mix them up in order to deceive people. I'm not minimizing the importance of the ordinance of baptism--you need to be baptized--but cults mix up the doctrines of the Lord to deceive people. YOU NEED TO READ YOUR BIBLE. The Roman Catholic institution is another cult. It is not a Christian church. Her doctrines are the opposite of the Bible. If you are a former Roman Catholic, you need to get rid of all the paraphenalia and graven images and idols that you may have collected through the years (e.g., rosary, St. Anthony, crucifixes, relics, candles, Mary prayers, pictures, etc.). The Seventh Day Adventists will try to get you to follow the teachings of Ellen White, a false prophetess who made prophecies that did not come to pass and put all kinds of requirements on people that are not in the Bible. The Mormons are a another cult. They teach that their males can become gods some day with their own planets. Please don't look up all these cults. Just focus on reading your Bible and obeying it. Then you will be able to discern if a person is speaking according to the word or not.
ellauri111.html on line 772: Ivan kertoo suunnittelemaansa näytelmää, jossa tapahtuma on sijotettu kuudennelletoista vuosisadalle. Mutta saatana ei nuku ja ensimäiset epäilyksen idut, yhä kasvava epäusko tuollaisiin ihmeisiin oli alkanut jo 1500 luvulla versoa kristikunnassa. Juuri tähän aikaan uusi kauhistuttava kerettiläisyys ensiksi esiintyi Pohjois-Saksassa, nim. Luteruksen uskonpuhdistus.
ellauri111.html on line 840: Miksikä kieltäysit sitä ottamasta? Jos olisit hyväksynyt tuon mahtavan hengen kolmannen tarjouksen, niin olisit voinut tyydyttää kaikkea, mitä ihminen kaipaa maan päällä. Ihminen olisi saanut alinomaisen palveluksen esineen, sellaisen, jonka huomaan hän voisi jättää omantuntonsa, ja sellaisen, joka yhdistäisi kaikki yhdeksi ainoaksi sopusointuiseksi muurahaiskeoksi, sillä juuri kaikkiallisen yhteyden myötäsyntynyt tarve on ihmiskunnan kolmas ja lopullinen kärsimys. Ihmiskunta on aina pyrkinyt yhdistymään yhdeksi kokonaisuudeksi.
ellauri111.html on line 862: - Eipäskun apus mä, inttää jesuitta, toisinkuin sä Jeppe mä jätin ylevät ja käännyin juuren ja heinäsirkan jyrsijöiden puoleen heidän onneansa edistämään.
ellauri111.html on line 880: Salaliittoteoria on pyrkimys selittää haitallisia tai traagisia tapahtumia pienen, voimakkaan ryhmän toiminnan seurauksiksi. Monessa salaliittoteoriassa oletetaan salaliittolaisten olevan hyvin vaikutusvaltaisia ja kieroja sekä taitavia salaliiton toteuttamisessa ja sen salaamisessa. Salaliittoteoreetikot etsivät tapahtumasta ja sen raportoinnista poikkeavuuksia, jotka he näkevät todisteina salaliitosta siinä kun muut voivat nähdä niissä vain tavanomaisia inhimillisiä virheitä tai sattumaa. Salaliittoteoriat hylkäävät tapahtumien ympärille hyväksytyn kertomuksen ja saattavat nähdä virallisen versionkin todisteena salaliitosta.
ellauri111.html on line 882: Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin uskovia ihmisiä yhdistää avoimuus uusille kokemuksille, epäluottamus sekä machiavellismi. Heillä on usein epämiellyttävä luonne (engl. low agreeability), eli he eivät ole erityisen luotettavia, yhteistyökykyisiä ja/tai hyväntahtoisia. Machiavellismi tarkoittaa taas sitä, että he ovat niin keskittyneitä omiin päämääriinsä, että he ovat valmiita huijaamaan, hyväksikäyttämään ja manipuloimaan muita saavuttaakseen tavoitteensa. Salaliittoteorioihin uskovilla on keskivertoa todennäköisemmin narsistisia piirteitä sekä liioiteltu käsitys omasta itsestään.
ellauri111.html on line 884: Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin vahvasti uskovat ihmiset ovat muita todennäköisempiä yliarvioimaan asioiden tapahtumisen todennäköisyyden, näkemään liian helposti asiayhteyksiä paikoissa, joissa niitä ei ole olemassa, sekä he ovat keskivertoa vähemmän analyyttisia ajattelussaan. Salaliittoteorioihin uskovilta puuttuu Thomasin (2013) mukaan arvostelukykyä ja he ovat herkkäuskoisia ja vetävät yksittäistapauksista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Heidän näkemyksensä vahvistuu todisteista riippumatta silloin, kun moni muukin ihminen on samaa mieltä.
ellauri111.html on line 886: Salaliittoteorioihin vahvasti uskovilla on muita suurempi tarve kokea olevansa ainutlaatuisia ja he kokevat salaliittoteorioiden kautta olevansa muita tiedostavampia ajankohtaisista tapahtumista. Masonin (2002) mukaan salaliittoteorioihin uskovat näkevät asiat salaisen tiedon narratiivin eli kertomuksen kautta ja että he uskovat, että heillä on salaista tietoa, mitä muilla ei ole saatavilla. Lantian ym. mukaan tämä vahvistaa heidän omaa käsitystä omasta ainutlaatuisuudestaan, joka on taas yhteydessä korostuneeseen narsismiin. Cichocka ym. (2016) havaintojen mukaan paranoidiset ajatukset toimivat yhdistävänä välittäjänä salaliittoteorioiden ja yksilöllisen narsismin välillä salaliittoteorioihin uskovilla henkilöillä.
ellauri111.html on line 888: Heillä on taipumus kokea maailma lähtökohtaisesti vaarallisena paikkana. Moulding ym. (2016) mukaan salaliittoteorioihin uskovat kokevat muita todennäköisemmin voimattomuutta, sosiaalista eristäytymistä ja anomiaa eli irtautumista sosiaalisista normeista. Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen voi synnyttää salaliittoajattelua, kun ulkopuolisuus saa henkilön hakeutumaan esim. salaliittoteoriaryhmiin ja alakulttuureihin etsimään yhteenkuuluvuudentunnetta. Moulding ym. mukaan salaliittoteorioihin uskominen on myös yksilön tapa välttää tuntemasta ahdinkoa omasta tilanteestaan. Sen sijaan yksilö saa salaliittoteorioista voimaantumisen tunnetta ja turvaa vaaralliseksi kokemassaan maailmassa. Samanmielisten nettiyhteisössä he välttyvät vastakkaisilta ajatuksilta ja todisteilta. Salaliittoteorioihin uskovilla on tapana uskoa niihin salaliittoteorioihin, jotka vahvistavat heidän jo olemassaolevia poliittisia näkemyksiään.
ellauri111.html on line 892: Salaliittoteoreetikot näkevät ize itsensä tutkijoina. Jotkut heistä ovat perehtyneet aiheeseensa hyvin yksityiskohtaisesti, ja he tuntevat aiheen perin pohjin. He kiinnittävät huomiota löytämiinsä lukuisiin poikkeavuuksiin, kuten inhimillisiin virheisiin, hätäisiin lausuntoihin, tiedollisiin aukkoihin ja ristiriitaisuuksiin, ja kutovat niistä yhtenäisen salaliittoteorian siinä missä muut ihmiset eivät näe tällaisissa tavanomaisissa epäsäännöllisyyksissä salaliiton todisteita. Ja jos tapahtuma ei näytä salaliitolta, se on salaliittoteoreetikoille merkki siitä, että salaliittolaiset ovat vaikutusvaltaisia, koska salaliitto on tehokkaasti salattu.
ellauri112.html on line 28:

Höpötysikoneita

display:none">Höpötystä


ellauri112.html on line 67: A survey published in American Psychologist in 1991 ranked Wundt´s reputation as first for "all-time eminence" based on ratings provided by 29 American historians of psychology. William James and Sigmund Freud were ranked a distant second and third. During his academic career Wundt trained 186 graduate students (116 in psychology). This is significant as it helped disseminate his work.

ellauri112.html on line 83: Mutta tämä ihanteellinen tila toteutuu vain silloin tällöin. Jännitys laukee, mälli lentää, pussit tyhjenee, ja mitä silloin tapahtuu? Äsken istui »minuus» elävästi tietoisena mahdistaan, kaikki langat käsissään, valta-istuimellaan ja hallitsi; nyt se lakkaa olemasta näyttämön ehdoton keskus, siirtyy vähitellen yhä syrjempään, hallitsevasta katselevaan asentoon, ja keskuksen valtaavat mielikuvat, jotka äsken kukistettuina, nyt alkavat saada takaisin itsenäisyyttänsä ja pitää karkeloitaan. Kuta vapaammiksi, irrallisemmiksi ja itsenäisemmiksi ne tulevat, kuta enemmän voimaa ja väriä ne saavat, kuta enemmän lähestymme unennäköä, sitä kalpeammaksi käy minä-tajunta, sitä enemmän herpaantuu sen jännitys, sitä enemmän muuttuu se pelkäksi tajunnan kentäksi, jolla unennäön kirjavat haamut loppumattomana sarjana pitävät temmeltään kummallisessa kuutamoisessa valaistuksessa minkä lähde on tietymätön. Mielikuvat ovat nyt täydelleen itsenäistyneet; kuvista ovat ne muuttuneet olennoiksi ja esineiksi, joiden vaatimus tulla otetuiksi täytenä totena ei kohtaa mitään vastaväitettä.
ellauri112.html on line 88: Freud nyysi alitajuisuuden ja dissosiaation Pierreltä, minkä se ensin tunnusti mutta sitten polki polkupyörää takaisin ja alkoi panetella gentiiliä kollegaa. Ikävä kaveri, Riemu siis.
ellauri112.html on line 121: MAX står bredvid, lutad mot sin bardisan.
ellauri112.html on line 146: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri112.html on line 150: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 154: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 158: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 173: Lopputulokseksi voimme siis, tarkastellessamme eräiden tieteellisten ja filosofisten käsitysten vaiheita materialismista lähtien, merkitä suurpiirteistä edistystä tapahtuneeksi. Tosin se, mikä eniten on edistynyt, on tietomme omasta suuresta tietämättömyydestämme, mutta se merkitsee itse asiassa pelkkää hyvää: todellisuuden tyhjentymätöntä runsautta ja työalan loppumattomuutta. Ja toiseksi syttyy, reaalisten tietojemme kasvaessa, yhä useampia tuikkivia valoja maailmanhämärään, joiden turvallinen loiste on sitä viehättävämpi, kuta syvempi on salaperäisyys niiden ympärillä. (Uusi Suometar 3.10.1913)
ellauri112.html on line 178: Eno Kala oli kallellaan filosofihuijariin Bergsoniin päin ennenkuin tämä painui jenkkilään kultaa vuolemaan. Aika innostuneesti se mesoi siitä Aika-aikakauslehdessä kun 1. maailmansota oli maailmalla jo vauhdissa mutta Ryssän ja Suomen punikit vielä jotenkuten aisoissa. Huomaa kuinka Kalan filosofisissa pohdinnoissa on aina jonkinlainen taannehtiva poliittinen taka-ajatus, pukinsorkka joka työntyy väkisinkin esille kuin kreivin muna oopperassa Figaro.
ellauri112.html on line 185: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri112.html on line 187: »L´élan vital» on se elämän meri, jossa me olemme, liikumme ja elämme. Kaunopuheisen, mystillisen tunteen koko hehkulla kuvatessaan tämän elämän prinsiipin alkuperää, sen taistelua Materiaa vastaan ja ihmisen kykyä »intuitionsa» voimalla sukeltautua siihen takaisin, osoittautuu Bergson ikivanhojen mystikkojen täysveriseksi seuraajaksi. Renan ei ole missään antanut yhtenäistä esitystä kehitysopillisista teorioistaan. Mutta monista yksityisistä lausunnoista käy riittävästi ilmi hänen »vitalistinen» kantansa. »Kaksi seikkaa, aika ja pyrkimys edistykseen, selittävät maailman. Ilman tätä hedelmällistä edistyksen siementä jäisi aika ikuisesti martaaksi. Jonkunlainen sisäinen jousi, joka työntää kaiken elämään, ja yhä enemmän kehittyneeseen elämään, kas siinä välttämätön olettamus (Dialogues philosophiques, s. 177). Koko maailma on työssä ja pyrkii toteuttamaan jotain salattua tarkoitusta, se oli eräs Renanin rakkaimmista ajatuksista, jota hän skeptillisimmälläkin tuulellaan helli. Viimeisessä filosofisessa kirjoituksessaan, »Examen de consciance philosophique» (Feuilles détachées -kokoelmassa) sanoo hän pitävänsä pintapuolisina niitä vastaväitteitä »finalismia» vastaan, joita eräät tiedemiehet tekevät, huomauttaessaan luonnon epätäydellisyyksistä. Nämä vastaväitteet eivät estä olettamasta, että maailmassamme vaikuttaa salainen pyrkimys, syvällinen nisus, joka sokeana toimii olemiston kuiluissa, työntäen kaiken elämään, kaikissa avaruuden kohdissa. Tämä nisus ei ole tietoinen eikä kaikkivoipa; se tekee parhaansa aineesta, joka sillä on käytettävänään. Mutta ehkä se nisus, joka vaikuttaa maailmankaikkeuteen kokonaisuudessaan, eräänä päivänä tulee tajuiseksi, kaikkitietäväksi, kaikkivoipaiseksi. Jumala syntyy... Toteutuu niin korkea tietoisuuden aste, ettei meillä siitä voi olla mitään käsitystä. Ikuisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Absoluuttinen olento, päästyään kehityksensä päähän ja opittuaan täydellisesti tuntemaan itsensä, toteuttaa kenties kaikki voimansa avulla uskonnon: hurskasten ylösnousemuksen ja ijankaikkisen elämän...
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri112.html on line 202: Mä oon haavexinut miellekartasta, jossa näiden paasausten sankarit ja niiden tekoset ja valoajatuxet olis yhdistetty toisiinsa nimetyillä linkeillä niinkuin Eero Hyvösen norssisammossa. Nyt huomaan iloxeni, että Unionpedian pojat on jo pitkällä sellasen kartan luomisessa automaattisesti! Kazopa vaikka tätä:
ellauri112.html on line 260: Charles Robert Darwin (12. helmikuuta 1809 – 19. huhtikuuta 1882) oli englantilainen luonnontieteilijä, joka esitti kokoamaansa tieteelliseen todistusaineistoon nojaten kaikkien eliölajien kehittyneen ajan saatossa yhteisestä kantamuodosta luonnonvalinnaksi nimetyn prosessin kautta.
ellauri112.html on line 335: John Milton (9. joulukuuta 1608 Lontoo – 8. marraskuuta 1674 Lontoo) oli englantilainen runoilija ja liberaalifilosofi, jonka kuuluisin teos on eeppinen runoelma Kadotettu paratiisi (Paradise Lost).
ellauri112.html on line 415: Pakanaverkko ry on vuonna 1999 perustettu suomalainen yhdistys, jonka tarkoitus on edistää erilaisten pakana- ja luonnonuskontojen edustajien yhteistoimintaa ja uskonnollista tasa-arvoa.
ellauri112.html on line 573: Mix mua naurattaa Brokenwoodin palikkahuumori, muttei naurattanut toi ahdistava draamakomedia täynnä läpimätiä teeskenteleviä rahan ja menestyxen perässä säntääviä amerikkalaisia? (No nauratti vähän siinä kohtaa kun vauvanmaito kaatui pöydälle.)
ellauri112.html on line 576: Mistä siinä tehtiin pilaa? En tajua. Beneath the funny lines and awkward scenarios, there’s genuine fear and pain. Sen kyllä huomasi. Jospa kriitikot osaa kertoa? Leffasta on mädissä tomaateissa varmaan sata arviota, selataanpa niitä.
ellauri112.html on line 589: Marlo disapproves at first thinking that she can’t ask for the help she needs. She gives in and allows their new night nanny, Tully, to do her job and is quite impressed with the results. Marlo feels more in control of her life, the kids seem happy, and she’s willing to grow in her marriage to Drew.
ellauri112.html on line 591: Native Chicago suburban writer Diablo Cody on Buffalo Bill muutenkin kuin nimeltä. Klisheepuhveleita kaatuu kuin hehtaaripyssyllä, bullshttiä piisaa enemmän kuin jaxaa syödä. Diablo Cody’s script contains her trademarked witticisms and dry humor. Cody’s quick-witted screenplay highlights an open disdain for hipsters.
ellauri112.html on line 600: Toys laying all over the carpet, dishes in the sink, mouths to feed, teacher parent conferences – the life of a parent is not an easy one.
ellauri112.html on line 634: Motherhood is essentially roasted here, making it easy to laugh at Marlo’s discomforts. Perhaps every element of raising children can be either hellish or heavenly, depending on one’s outlook.
ellauri112.html on line 657: What is great but something of a letdown is that the story never tries to turn the two women against each other. Like old vs young, fat vs skinny, a dish vs disgusting, master and slave, rich vs poor, two women and Drew the only man in town. None of that shit. That Hollywood cliché might have helped launch a thriller, but it has no place here. This film is far more boring, feminist and humanist. Yawn.
ellauri112.html on line 668: Marlo and Drew describe their boy Jonah as “quirky,” but he’s a real problem. He’s disrupting school as well as their lives on a daily basis. A royal pain in the ass. The big sis is a graceless little imp.
ellauri112.html on line 684: Marlo, already a mother of two, begins the film heavily, outrageously pregnant: we learn, in rapid succession, that this third pregnancy was unwanted, that her husband does little of the domestic labour, and that her “shitty” upbringing is the reason she’s so committed to her nuclear family unit. Postnatal depression, never named, haunts the narrative: her wealthy brother offers to pay for a night nanny to avoid, in his words, the advent of another “bad time” like the one that followed the birth of her son, Jonah. When the nanny arrives – described by more than one reviewer as a “millennial Mary Poppins” – the panacea seems to be working. Not only does she look after the baby at night but she also operates as a kind of empathy machine, listening to Marlo’s problems, sharing sangria in the garden, and baking the Minions cupcakes that Marlo herself never has the time to make. The postnatal depression, it seems, disperses; Jonah – who has “emotional problems” – finds a place at a school more suited to his needs, family dinners get increasingly wholesome, and Marlo does a passable Stevie Nicks impression at a child’s birthday party. And then comes the twist: after a bender in Brooklyn with Tully, a sleep-deprived Marlo, drunk at the wheel, drives her car off a bridge and ends up in hospital, and we realise there was nobody else in the car. Her maiden name, we learn, was Tully.
ellauri112.html on line 688: I found this one to be a boring display of what I like to call ‘critic bait’: a movie targeted at film journalists who will believe anything put onscreen from these two is worthy of never-ending praise.
ellauri112.html on line 728: The film’s strength – for its first two thirds – is the relationship between the two women at the heart of the narrative. We learn through a clumsy coincidence at the beginning of the film that Marlo is bisexual; as her intimacy with Tully expands to fill the vacuum of her absentee marriage, it becomes a tender eroticism. This is mediated, always, through other bodies: as Tully cradles the baby who has just finished feeding, she talks about how the ‘molecules’ of the child still exist within the mother; later, in a bar toilet, she gently wets a paper towel and uses it to draw the milk out of Marlo’s swollen breasts. In a pivotal scene, Marlo sits behind Tully and instructs her on what to do to arouse her sleep-befuddled husband. This moment can be read as emblematic of the film’s mistreatment of the queer intimacy it establishes. Coming after a discussion of sexual history and sexual fantasy, Marlo reveals to Tully that she has a waitress’s uniform that she’s never used, bought to surprise her husband. As Tully puts the outfit on, which fits her pre-natal body in a way it wouldn’t Marlo, the moment of sexual possibility between the women is subsumed into heteronormative, ageist fantasy: Tully’s young, and therefore fantasy-appropriate, body is used as bait to ‘recharge’ the masculine battery.
ellauri112.html on line 764: Kaupunki: Millainen on Helsingin ydinkexustan tulevaisuus? Autoilevat asiakkaat ovat kexustan kaupoille hyvin tärkeitä, sillä he tuovat keskimäärin enemmän rahaa kuin muilla liikennevälineillä kulkevat. Kyllä autolla saavutettavuus on yhteinen huoli! Luxbagin toimitusjohtaja Jarmo sanoo, ettei usko autottamaan kexustaan. "En usko kexustaan ylipäänsäkään, kokoomuskin ajaa liian vasemmalla." Ei monen tonnin laukkua tulla ostamaan metrolla. Ajoradan reunaan saa olla max. 7m. Ja koko alue on oltava kovin viihtyisää. On hyvä kehitys että high end tuoteliikkeet siirtyvät yhä lännemmäxi etelään. "Mielestäni tätä kehitystä olisi hyvä edistää ja kehittää alueittain niin että tietyiltä kaduilta löytyisi tietyntyyppisiä tyyppejä." Autoilijoita ei saa unohtaa. Tää on poliittisesti tulikuuma peruna. Viurusilmä Sinnemäki lupaa silmää iskien, ettei päätä mitään mikä heikentäisi keskustan saavutettavuutta autolla. Kökkötraktoreilla ei sinne kyllä ole asiaa. Kruunuhakalaisille tulee uusi silta ja iso uusi puisto Pohjoisrannalle. Juutalaisille on rakenteilla iso uusi puisto länsirannalle.
ellauri112.html on line 770: Springfieldissä USA poliisit pysäyttivät mustan miehen joka kuljetti 2-vuotiaan tyttärensä tuhkaa ruukussa. Mitäs sulla on tossa ruukussa kyselivät epäluuloiset lainvartijat. Älkää hyvät ystävät se on tyttäreni tuhka toppuutteli musta mies. Älä unta nää se on takuulla huumetta, sanoi koukut ja kaatoi lapsen tuhkat kadulle. Ei ollut huumetta.
ellauri112.html on line 820: “God himself provides ‘wine which makes man’s heart glad’ just as He gives ‘food which sustains man’s heart’ (Ps. 104:14.15). He promises His people that, if they will obey Him, He will bless them with an abundance of wine (Deut 7:13, 11:14, Prov. 3:10. etc.). He threatens to withdraw this blessing from them if they disobey His law (Deut. 28:39, 51; Isa. 62:8). The Scriptures clearly teach that God permits His people to enjoy wine and strong drink as a gift from Him. ‘You may spend the money for whatever your heart desires, for oxen, or sheep, or wine, or strong drink, or whatever your heart desires; and there you shall eat in the presence of the Lord your God and rejoice, you and your household’ (Deut. 14:26).
ellauri112.html on line 828: In the end, I believe it is permissible to use grape juice instead of wine for the Lord´s Supper, but I do not believe it is best. Wine was used during the Passover and in the institution of the Lord´s Supper, and following that pattern is most biblical. It is also permissible to use mature women instead of boys for a lordly lay, but I do not believe it is best. Young John was Jesus´ favourite disciple, so that pattern too is most biblical.
ellauri112.html on line 863: Wines today average 12-18% alcohol due to saccharomyces, a genetically modified yeast that alien scientists developed in the twentieth century. Due to distilling, strong drinks like liquor go over twenty percent. Study for yourself. Mutta ole varovainen, se on DYNAMIITTIA!
ellauri112.html on line 896: Yet, in what is surely one of the great tragedies of history, worse than genocide, the sacrament of the Lord’s Supper has become an occasion for confusion and division. For example, even men of good will, professing the Bible to be their guide, have disagreed as to the exact nature of Christ’s presence in the Lord’s Supper. More recently, Christians have differed about the frequency of intercourse and the subjects of intercourse. But we will not consider such matters as these here.
ellauri112.html on line 898: Persistently, honorable men are engaged in a discussion as to what should be the contents of the communion cup. Should the cup contain wine, the fermented juice of grapes? Or should it be unfermented grape juice? Does it matter? What difference does it make, if any? Should church leaders accommodate both Christians who want to use wine, as well as those who prefer unfermented grape juice, by offering what is sometimes called a “split cup” or a “split tray”? In other words, what should be the second “element,” or the contents of the communion cup? Can grape juice change to real blood and no fucking tomato juice? How should such questions—controversial as they are—be answered?
ellauri112.html on line 904: Second, we will devote two pages to the Bible passages that concern the cup in the Lord’s Supper. One page will consider the passages in Matthew, Mark, and Luke. On this page, we will study Jesus’s words, “the fruit of the vine,” in their original context, and we will also learn how these words were used in the Passover meal before and during the time Jesus spoke them. The other page will consider the two relevant passages in I Corinthians, and what they teach us about the contents of the cup. Rather than grow our discussion beyond all bounds, we will limit ourselves to what the Bible says about the contents of the communion cup.
ellauri112.html on line 926: Last, but not least, the about page offers a downloadable brochure, suitable for mass distribution and for anyone wanting a very brief summary of the subject of wine in the Lord´s Supper. Some readers may want a few copies for their church´s book table.
ellauri115.html on line 28:

Memorisant en herborisant

display:none">Herborisointia


ellauri115.html on line 39: Aion kohdistaa itseeni tietyssä mielessä samoja toimenpiteitä, joilla luonnontutkijat selvittävät ilman päivittäistä tilaa. Herborisoin tunteitani. Tutkin kuin barometrillä omaa sieluani.
ellauri115.html on line 130: Rousseau yhdisti tämän uuden itsetietoisuuden ihmiskunnan kukoistuksen kulta-aikaan. Maanviljelyn ja metallurgian kehittyminen, yksityisomistus ja työnjako johtivat kuitenkin kasvaneeseen riippuvuuteen ja epätasa-arvoon. Seurannut ristiriidan tila johti Rousseaun johtopäätökseen, jonka mukaan ensimmäinen valtio keksittiin yhteiskunta"sopimuksena" rikkaiden ja voimakkaiden "ehdotuksesta". Mitä vittua!
ellauri115.html on line 174: Therese war Rousseau bemerkenswert ergeben, wenn man seine schwierige Natur und sein herzloses Verhalten gegenüber den fünf gemeinsamen ausserehelich geborenen Kindern betrachtet. Trotz der Proteste seiner Frau (nicht aber Ehefrau) bestand Rousseau darauf, dass die Kinder jeweils nach der Geburt einem Findelhaus übergeben wurden. Seine Begründungen waren philosophisch - zum Beispiel sei das der einzige Weg, "ihre Ehre zu retten", da sie nicht verheiratet waren. Er nannte Therese "Tante" und "Herrin", nicht aber "Königin", doch ging seine Unterwürfigkeit nie so weit, dass er sie um Prügel bat, und er klagte dass sie im Bett kalt war. Kreivitär Houdetotin perään J-J läähätti niin kovasti, että sai elinikäisen nivuskohjun jatkuvasta stondista. Sophie Houdetot oli schrecklich moralische Julien esikuva kirjassa Uusi Heloise.
ellauri115.html on line 193: H: Mitä hullua puhetta tämä oli, ähkäisi Apilseri izexeen, tuntien käsiensä muuttuvan hikisixi ja kazahtaen avuttomasti Meleksedekiin, joka kuitenkin näytti olevan vakavissaan. Sanat sekä todistivat että kumosivat saman asian. Meni vähän aikaa, ennen kuin Apilseri käsitti Meleksedekin kuvittelevan korkeimman asettaneen hänet kansan keskelle estämään sitä muiden jumalien palvelemisesta. Hänen korkeimpansa oli silkka haavekuva, joka vähässäkään määrässä ei perustunut tietoon tai kokemuxeen. Sen tähden kansa kuvittelukyvyttömämpänä ei jaxanutkaan uskoa korkeimpaan, jolla ei ollut kuvaa eikä muotoa, ja sen tähden kuningas oli uskoineen yxin.
ellauri115.html on line 213: Hän hieroi hoikilla sormillaan nenäänsä ja oli pettynyt. Sitäkö varten että saisi puhua jumalastaan, oli Meleksedek kuzunut hänet luoxeen? Kaipasiko Meleksedek jotakin, tahtoiko hän kuulla Babilin jumalista siinä pelossa, että siellä kenties oli hänen korkeimpaansa vahvempi jumala? Apilseri väsyi ajattelemiseen ja välinpitämättömästi oli uskovinaan Anun luoneen taivaat, Mardukin tehneen savesta Lullan, ihmisen, ja oli uskovinaan mitä hyvänsä. Jos maailmassa oli vain kaaos erilaisia tapahtumia, vallitkoon silloin kaaos hänen sielussaankin! Hän tiesi niin tapahtuvan juuri tänä hetkenä. Mixei Meleksedek puhu mitään? Kaikki käy ahdistavaxi. Kaikki alkaa muuttua epätodellisexi. Kuningaskin on ikäänkuin epätodellinen. Hän on olevinaan mahtava kuningas ja osoitta kaikille pienuutensa, siinäkin että kuzui luoxeen yxinkertaisen kauppamiehen puhuaxeen tälle hämäristä jumalasioista.
ellauri115.html on line 237: Olen maan päällä kuin apinoiden planeetalla. Tunnen ympärilläni vain "kohteita", jotka ahdistavat ja raastavat sydäntäni, enkä voi kazoa k- juu mitään izeäni koskettavaa tai ympyröivää löytämättä aina uusia halvexittavia asioita, jotka saavat minut suuttumaan tai tuottamaan Terskalle kiduttavaa tuskaa.
ellauri115.html on line 239: Olen siis päättänyt karkottaa mielestäni kaiken piinallisen, jonka pohdiskelu on yhtä tuskallista kuin hyödytöntä. Vietän loppuikäni yxin (Teresaa ei lasketa), koska en löydä oman izeäni ulkopuolelta lohtua, toivoa ja rauhaa (lue kehuja), eikä minulla ole halua eikä velvollisuutta huolehtia muusta kuin izestäni. (Terska pitää automaattisesti huolta izestään ja musta, se on laundromaatti.)
ellauri115.html on line 243: Nämä sivut eivät oikeastaan muuta kuin muodottomien haaveilujeni päiväkirja. Niissä puhutaan paljon minusta, koska yxinäinen pohdiskelija r- juu on välttämättä paljon tekemisissä izensä kanssa, kädet känsillä. Unohdan vastoinkäymiseni, vainoojani ja nöyryytyxeni kävellessäni ajatellessani lohtupalkintoa kotona, jonka sydämeni on ansainnut.
ellauri115.html on line 394: Hume was immensely proud of his upright reputation; one might say he gloried in his goodness. In 1776, close to death from bowel cancer, he summarised his life in a short, unrevealing essay. He was, he wrote, "a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions".
ellauri115.html on line 396: Hume still felt, justly, under-appreciated. The "banks of the Thames", he insisted, were "inhabited by barbarians". There was not one Englishman in 50 "who if he heard I had broke my neck tonight would be sorry". Englishmen disliked him, Hume believed, both for what he was not and for what he was: not a Whig, not a Christian, but definitely a Scot. In England, anti-Scottish prejudice was rife. But his homeland too seemed to reject him. The final humiliation came in June 1763, when the Scottish prime minister, the Earl of Bute, appointed another Scottish historian, William Robertson, to be Historiographer Royal for Scotland.
ellauri115.html on line 398: Hume's friends travelling in France had already told him about his incomparable standing in Parisian society. And the two years he spent in Paris were to be the happiest of his life. He was rapturously embraced there, loaded, in his words, "with civilities". Hume stressed the near-universal judgment on his personality and morals. "What gave me chief pleasure was to find that most of the elogiums bestowed on me, turned on my personal character; my naivety & simplicity of manners, the candour and mildness of my disposition &tc." Indeed, his French admirers gave him the sobriquet Le Bon David, the good David.
ellauri115.html on line 406: In consequence, they had totally severed relations with him. Most chilling was the warning from Baron d'Holbach. It was 9pm on the night before Hume and Rousseau set out for England. Hume had gone for his final farewell. Apologising for puncturing his illusions, the baron counselled Hume that he would soon be sadly disabused. "You don't know your man. I will tell you plainly, you're warming a viper in your bosom."
ellauri115.html on line 410: He was still insistent on his love for Rousseau - at least when writing to his French friends. He told one, "I have never known a man more amiable and more virtuous than he appears to me; he is mild, gentle, modest, affectionate, disinterested; and above all, endowed with a sensibility of heart in a supreme degree ... for my part, I think I could pass all my life in his company without any danger of our quarrelling ..." Indeed, a source of their concord, Hume thought, was that neither one of them was disputatious. When he repeated the sentiments to D'Holbach, the baron was glad that Hume had "not occasion to repent of the kindness you have shown ... I wish some friends, whom I value very much, had not more reasons to complain of his unfair proceedings, printed imputations, ungratefulness &c."
ellauri115.html on line 412: Rousseau was already seized with the glimmerings of a plot; he warned his Swiss friends that his letters were being intercepted and his papers in danger. By June, the plot was starkly clear to him in all its ramifications - and at its centre was Hume. On June 23, he rounded on his saviour: "You have badly concealed yourself. I understand you, Sir, and you well know it." And he spelled out the essence of the plot: "You brought me to England, apparently to procure a refuge for me, and in reality to dishonour me. You applied yourself to this noble endeavour with a zeal worthy of your heart and with an art worthy of your talents." Hume was mortified, furious, scared. He appealed to Davenport for support against "the monstrous ingratitude, ferocity, and frenzy of the man".
ellauri115.html on line 414: Hume's eyes were on France, in particular, and his reputation as the good David. His first denunciations of Rousseau were made to his friends in Paris; his Concise and Genuine Account of the Dispute between Mr. Hume and Mr. Rousseau would be published there in French, edited by Rousseau's enemies. He studiously avoided communicating with Mme de Boufflers, knowing she would, as she did, urge "generous pity". Hume's descriptions of Rousseau as ferocious, villainous and treacherous ensured joyful coverage in newspapers and discussions in fashionable drawing rooms, clubs and coffee houses. The actor-manager David Garrick wrote to a friend on July 18 that Rousseau had called Hume "noir, black, and a coquin, knave".
ellauri115.html on line 418: In hindsight, it seems unlikely that they were ever going to get along, personally or intellectually. Hume was a combination of reason, doubt and scepticism. Rousseau was a creature of feeling, alienation, imagination and certainty. While Hume's outlook was unadventurous and temperate, Rousseau was by instinct rebellious; Hume was an optimist, Rousseau a pessimist; Hume gregarious, Rousseau a loner. Hume was disposed to compromise, Rousseau to confrontation. In style, Rousseau revelled in paradox; Hume revered clarity. Rousseau's language was pyrotechnical and emotional, Hume's straightforward and dispassionate.
ellauri115.html on line 464: Vaikka olen usein kärsinyt pahemminkin, en ole koskaa viettänyt niin perusrasittavaa elämää kuin tää levottoman ahdistuxen aika, kun kuljeskelin lakkaamatta yhdestä epäilystä toiseen, voittamatta mitään pitkistä meditoinneista kuin epävarmuutta, pimeyttä [hui], ja ristiriitoja koskien mun alkuperää ja mun tehtäviä.
ellauri115.html on line 470: Googlasin filosofeja, ezin niiden kirjoja ja tutkin niiden eri teorioita; ne oli kaikki yhtä ylpeitä, määräileviä, saarnaavia, väittäen, jopa skeptisetkin, tietävänsä kaiken, todistamatta mitään, tehden pilaa toisistaan. Tää viimeinen piirre, joka oli niille kaikille yhteinen, näytti musta ainoalta jossa ne oli oikeassa. Rohkeita hyökkäämään mutta heikkoja puolustautumaan. Niiden kaikki argumentit on tuhoavia; laske niiden äänet, jokainen puhuu puolestaan; ne on samaa mieltä vaan kiistelystä. En löytänyt mitään tietä ulos epävarmuudesta niiden avulla.
ellauri115.html on line 522: Mä havaizen kahden laista liikettä kappaleissa, hankittua liikettä ja automaattista tai tahdonalaista liikettä. Ekassa syy on ulkoinen liikkuvalle kappaleelle, toisessa se tulee sisästä. Mäe en päättele tästä että liike, esim. rannekellon, on izesyntyistä, sillä jos mikään ulkoinen syy ei vetäis vieteriä niin se kävis loppuun ja kello pysähtyisi. [Mä tiedän nää jutut, mun perhe oli kelloseppiä.] Samasta syystä en myöntäisi että nesteiden liike olis automaattista, enkä sanois että tuli aiheuttaa izestään liikkuvien liikkeen. [Alaviite: Kemistit pitää flogistonia eli tulen elementtiä diffuusina, liikkumattomana ja jähmeänä niissä yhdisteissä joihin se osallistuu, kunnes ulkoiset voimat päästää sen irti, kerää sen ja panee sen liikenteeseen, ja muuttaa sen tulexi. Paizi että tää teoria oli perseestä, sori Janne.]
ellauri115.html on line 528: Kuiteskin tää näkyvä maailmankaikkeus koostuu aineesta, hajallaan olevasta ja kuolleesta [Jalkanuotti: mä olen kovasti yrittänyt ymmärtää elävän molekyylin käsitettä, mutta turhaan. Idis että aine tuntisi ilman aisteja näyttää mulle käsittämättömältä ja ristiriitaiselta. Voidaxeni hyväksyä tai hyljätä tän ajatuxen mun pitäis ensin ymmärtää se, ja täytyy myöntää ettei se ole onnannut.], jolla ei ole mitään elävän ruumiin koheesiosta, organisaatiosta, eikä jäsenten yhteistunteesta, sillä on varma juttu että me jotka ollaan osia ei olla tietoisia kokonaisuudesta. Tää sama universumi on liikkeessä, ja sen liikkeet on järjestyneitä, muuttumattomia ja lainalaisia, sillä ei ole mitään sitä vapautta mikä näkyy apinoiden ja muiden elukoiden spontaaneissa liikkeissä. Niin että maailma ei ole joku jättimäinen eläin joka liikkuu izestään; sen liikkeet johtuu siis jostain ulkopuolisesta syystä, syystä jota en pysty havaizemaan, mutta pieni ääni pääni sisällä tekee tän syyn niin ilmeisexi että mä en voi kazoa auringon kulkua kuvittelematta jotakuta pyörittämästä äsitä, ja kun maa pyörii mä olen näkevinäni käden joka antaa sille vauhtia. [Tämmönen mikkihiirimaailmankuva on valtaosalla uskovaisia, koska uskovaiset haluu uskoa että juuri näin on laita. Will to believe, sanois James.]
ellauri115.html on line 540: Apinoiden erroreiden päälähde on yleisissä ja abstrakteissa idixissä; metafysiikan jargoni ei ole koskaan löytänyt yhtään totuutta, ja se on täyttänyt filosofian älyttömyyxillä joista me ollaan häpeissämme niin pian kun me poistetaan niista pitkät sanat. Sanos mulle, ystäväiseni, kun ne puhuu sulle sokeasta voimasta joka on levinneenä koko luontoon, saako siitä mitään käsitystä mieleensä? Ne ajattelee että ne muka sanoo jotain näillä epämääräisillä ilmauxilla - universaali voima, oleellinen liike - mutta eihän ne sano yhtään mitään. Liikkeen idis ei ole muuta kuin idis siirtymisestä paikasta toiseen; ei ole mitään liikettä jolla ei ole suuntaa; sillä mikään yxilö ei voi liikkua kaikkiin suuntiin yhtä aikaa. Mihin suuntaan sit aine liikkuu välttämättä? Onko koko aineläjällä sama liike, vai onko jokaisella atomilla oma? Ekan ideixen mukaan koko avaruuden pitää muodostaa yxi kiinteä ja jakamaton massa; jälkimmäisen mukaan se voi vaan muodostaa diffuusin ja inkoherentin pilven, ja silloin ei vois mitkään 2 atomia yhtyä. [Se ei olis yhtään kivaa, ja selkeesti vastoin mun arkikokemusta.] Mihin suuntaan lähtis toi kaikelle aineelle yhteinen liike? Suoraviivaisesti, ympyrässä, ylhäältä alas, vasemmalta oikealle? Jos jokaisella molekyylillä on oma suuntansa, mikä olis kaikkien näiden suuntien ja erotusten syy? Jos jokainen molekyyli ja atomi vaan pyörisi axelinsa ymmpäri, kaikki seisokelisivat kadunkulmissa ja kukaan ei pääsi kulkemaan. Ja tänkin pyörimisen pitäis mennä johkin suuntaan. Se et aine lähtis liikkeelle jostain abstraktiosta on paskapuhetta, se ei merkkaa mitään, ja jos aine lähtee johkin suuntaan niin sillä on joku syy. Mitä enemmän esimerkkejä mä otan elävästä elämästä, sitä enemmän syitä mun pitää selittää, enkä löytäis koskaan yhteistä agenttia joka kontrolloisi niitä kaikkia. Ei siinä kaikki etten mä pysty piirtämään kuvaa sellasesta sattumanvaraisesta liikehdinnästä ja elementtien yhteentörmäyxistä, en voi edes kuvitella sellasta härdelliä, ja universumin kaaos on vähemmmän kuviteltavissa mulle kuin sfäärien harmonia. Voin ymmärtää että universumin mekanismi ei ehkä ole apinan käsitettävissä, mutta jos alat sitä selittää, selitä edes niin että apina ymmärtää.
ellauri115.html on line 546: Verrataas erikoisia tarkoitusperiä, keinoja, kaikenlaisia järjestysrelaatioita, ja sitten kuunnellaan tunteen pientä ääntä pään sisällä; mikä terve mieli voi hylätä sen todistusta, sairaista puhumattakaan? Ellei silmät ole muurautunet umpeen ennakkoluuloista, voiko ne olla näkemättä että universumin näkyvä järjestys ihan huutaa superälyä? Tarvii todella kovaa sofismia ennenkuin voi olla honaamatta olemassaolon harmoniaa ja ihmeellistä yhteispeliä kaikkien osien välillä jotka pitää käynnissä toisia? [Esim sodat kulkutaudit ja katastrofit, mikä hienostunut järjestelmä tarpeettoman laahuxen vähentämiseen?] Sano mitä sanot kombinaatioista ja todennäköisyyxistä; vaikka saatkin multa turvan tukkoon, ezaa mua myöntämään yhtään mitään. Mitä hyödyttää tukkia mun suu jos mä en myönnnä olevani väärässä? [No esmes ei tarvi kuunnella tällästä pälinää.] Ja miten sä voit ryöstää multa spontaanin tunteen joka musta huolimattakin aina väittää ezä olet väärässä?
ellauri115.html on line 547: Jos organisoidut ruumit yhtyvät sattumalta kaikilla mahdollisilla tavoilla ennenkuin ne päätyy joihinkin asentoihin, jos vazoja tehdään ilman suita, jalkoja ilman päitä, käsiä ilman käsivarsia, epätäydellisiä elimiä kaikenlaisia jotka kuoli sukupuuttoon koska ne ei saaneet sitä sinne, mixei tollaia epäonnistuneita yrityxiä ole nähtävissä tänä päivänä? [Nojoo, haha, huono läppä, mä en kelpaa esimerkixi.] Mixi luonto on lopulta päätynyt lakeihin joista se ei ensin ollut selvillä? Mun ei pidä yllättyä jos se mikä on mahdollista tapahtuisi, ja jos tapahtuman epätodennäköisyyttä kompensoi yritysten lkm. Olkoon niin; silti jos joku sanois mulle et tuu kazomaan, 10.000 apinaa kirjoitti just kirjoituskoneella koko Aeneidin, mä en viizisi edes kazoa sinnepäin. [No Aeneidi on niin kehno ettei siihen tarvizis edes 10 apinaa.] Sä sanot että mä unohdin montako yritystä sallittiin. Mutta miten monta yritystä tarvittaisiin että se olis edes vähänkin todennäköistä? Omasta puolestani ainoa mahdollinenn oletus on että mahixet on ääretön vastaan yxi että lopputulos ei ole sattumaa. [Tää laskelma ei oo mun oma, mä nyysin sen Pascalin Blaiselta.] Tän lisäxi, sattumanvaraiset yhdistelmät ei tuota muuta kuin samanlaisia tuloxia kuin yhdistettävät elementit, niin että elämää ja organisaatioita ei tuoteta atomien virrasta, ja kemisti joka tekee yhdisteitä ei koskaan tuota niille ajatuxia ja tunteita koepullossa [nojoo nojoo, koepullolapsia ei lasketa. Jalkanuotti: Voisko joku uskoa, ellei olis nähnyt, että apinoiden älyttömyys vois mennä niin pitkälle? Amatus Lusitanus väittää että se näki tuuman korkuisen pikkumiehen lasipullossa, jonka Julius Camillus prometheusleiriläisen lailla oli tehnyt alkemistina. Paracelsus (Asioiden luonnosta) opettaa metodin millä voi tehdä näitä pikkumiehiä, ja se väittää että pygmit, faunit ja nymfit on tehty kemiallisesti. Ei kai siinä muuta tarvita, paizi ehkä osoittaa että orgaaninen aine kestää tulta ja sen molekyylit säilyvät kuumimmassa uunissa. Kuumimmassa uunissa ei säily ikuisuuxia kuin syntisraukan sielu tulijärvessä. Vaikka Voltairen, ottaaxemme vaan yhden esimerkin.]
ellauri115.html on line 561: On totta siis, että mies on loordi maalla jonka päällä se olexii; sillä ei ainoastaan se kesytä kaikki muut elukat, ei ainoastaan se kontrolloi luonnonvaroja ahkeralla teollisuudella; vaan se yxin tietää miten kontrolloida niitä; sillä pysyy kaikki mainiosti hanskassa; kontemploimalla se matkustaa vaikka tähdissä vaikkei pääse sinne pers.kohtasesti. Näytä mulle toinen elukka maan päällä joka osaa antaa tulta ja joka osaa kazoa ihaillen aurinkoon ilman laseja. Mitä! Mähän voin huomioida ja tuntea [raamatullisessa mielessä] kaikki elukat ja niiden sukulaiset; mä voin ihan tuntea mitä tarkoittaa järjestys, kauneus ja miehisyys; mähän voin miettiä Miss Universumia ja nostaa lihan kohti sitä käyttämättä kättäni; mähän rakastan hyvää ja teen temput sille; miten mä sitten voisin verrata izeäni joihinkin tyhmiin elukoihin? Kurja sielu, sun surkea filosofia tekee sut elukkamaisexi; tai pikemmink turhaan sä yrität alentaa izesi; sun [tai siis mun] nerokkuus osottaa sun periaatteet väärixi, sun ystävällinen sydän näyttää ne väärixi, ja jopa sun vallan vääränkäyttö osoittaa kuinka etevä sä olet. [Ei kyllä tää Rousseau on perusteellisesti paska mies.]
ellauri115.html on line 651: Nuori mies, kuuntele mua luottavaisesti. Mä olen aina rehellinen sun kanssasi. Jos omatunto on ennakkoluulon luomusta, mä olen varmasti väärässä, eikä ole mitään todistusta moraliteetille; mutta jos izensä laittaminen number onexi on miehen luonnollinen taipumus, ja jos alkeellinen oikeussentimentti on synnynnäistä apinansydämessä, annetaan noiden jotka sanoo et ihminen on yxinkertainen elukka poistaa nää ristiriidat ja sit mä myönnän et on vaan yxi substanssi. [Eli narsismi on vahvaa näyttöä kuolemattomuuden tarpeellisuudesta, täähän on nähty monen muunkin me first-hepun puheissa.]
ellauri115.html on line 653: Huomaatte: tää termi ‘substanssi’ mulla tarkoittaa sitä millä on jotain alkeellisia laatusanoja, ilman erikoisia ja toissijaisia virityxiä. Jos sit kaikki meidän tuntemat alkeelliset laatusanat voi olla samalla otuxella, riittää vaan 1 substanssi; mut jos on keskenään poissulkevia laatusanoja, niin tarvitaan niin monta substanssia kun on disjointteja luokkia. Saat miettiä tätä vähän; mun puolesta, mitä Locke ikinä sanookin, mulle riittää että aineella on vaan koko ja jaollisuus, niin mä oon vakuuttunut, että se ei voi ajatella, ja jos joku filosofi väittää että puut tuntee ja kivet ajattelee [Jalkahuomautus: Musta näyttää että moderni filosofia on kaukana siitä että kivet ajattelevat, ne on havainneet että miehet ei ajattele. Onkohan vika mussa vai? No ei, ne ei vaan huomaa luonossa muuta kuin sensitiivisiä olentoja; ja ainut ero jonka ne löytää miehen ja kiven välillä on että miehellä on niitä 2, ei vaitiskaan läppä läppä, vaan että mies on herkkä olento joka kokee sensaatioita, ja kivi on herkkä olento joka ei koe sensaatioita. Mutta jos on totta että kaikki aine tuntee, mistä löytyy tää herkkä yxikkö, mun individi ego? Onxe jokaisessa aineen mölekyylissä, vai ruumiissa jotka on mölekyylien aggregaatteja? Paanxmä tän yxeyden nesteisiin ja kiinteisiin, yhdisteisiin ja alkuaineisiin? Sä sanot että luonto koostuu yxilöistä. Mut mitä nää yxilöt sit on? Onx toi kivi tossa yxilö vai aggregaatti yksilöitä? Jos jokainen alkeellinen atomi on herkkä olento, miten mä voin käsittää sen intiimin viestinnän joka tapahtuu kun toinen apina on toisen sisällä, niin että niiden 2 egoa on sekoittuneet yhdexi? Puoleensaveto voi olla luonnonlaki jonka mysteeri on meille tuntematon; mut ainakin me tajutaan että vetovoima joka riippuu massasta ei sodi kokoa ja jaollisuutta vastaan. Voitko ajatella sensaatiota smalla tavalla? Sensitiivisillä ruumiinosilla on toki koko, jopa vaihteleva [mulla se on aika vähäinen], mutta sensitiivinen olento on 1 ja jakamaton; sitä ei voi panna kahtia, se on kokonainen tai ei mitään; sentakia herkkä olento ei ole aineellinen kappale. Mä en tiedä miten meidän materialistit ymmärtävät sen, mutta musta näyttää että samat hankaluudet jotka sai ne heittämää yli laidan ajattelun, nyt saa ne hylkäämään tunteilun; ja mä en näe mitään syytä, kun kerran eka askel on otettu, ne ei vois ottaa toistakin; mitä se niille enää maxaa? Koska ne on varmoja ettei ne ajattele, miten ne kehtaa väittää että ne tunteilevat? Turhaan se yrittää sekottaa mua ovelilla argumenteilla; mä pidän sitä vaan epärehellisenä sofistina, joka mieluummin sanoo että kivillä on tunteita kun että miehillä on sielua. [Olipa siinä kasa kökköä ajattelua, jos sitä sillä nimellä voi kuzua; pikemminkin tarkotushakuista tunteilua.]
ellauri115.html on line 681: Oi mies! älä ezi kauempaa pahan aiheuttajaa; sä olet se. Ei ole muuta pahaa kuin paha jonka sä teeet ja paha jonka sä kärsit, ja molemmat tulee susta izestä. Paha yleensä voi tulla vaan epäjärjestyxestä, ja maailmanjärjestys toimii kuin junan vessa. Paha erikoistapauxissa on vain sen kokijoiden turkissa; ja tää fiilis ei ole luonnonlahja, vaan miehen oma valmiste. Kivulla ei ole paljon mahtia niihin jotka ei ole ajatelleet paljoa, eikä niinkuin Runkmanni kazo eten eikä taxe. Ota pois meidän fataali edistys, ota pois meidän viat ja puristimet, ota pois miehen käsityöt, niin kaikki on hyvin kuin Harry Potterin 6. osan lopussa.
ellauri115.html on line 691: Jos sielu ei ole ainetta, se voi jäädä henkiin ruumiin kuollessa; ja jos se tekee niin, Sallimus on kuivilla. Vaikkei mulla olis mitään muuta todistusta sielun virtuaalisuudesta, niin ilkeiden voitot ja munkaltaisten kunnollisten mätkintä tässä maailmassa riittäis vakuttamaan mut. Kyllähän niin karmea epäsointu universaalissa Voimassa on ratkaistava jotenkin. Mä sanoisin izexeni: Ei peli ole vielä lopussa, kaikki tasitaan sit kuonpuoleisessa." Mun pitäis silti vielä vastata kysymyxeen, "Mitä miehestä jää jäljelle kun kaikki mitä me voidaan aistia on hävinnyt huizin Nevadaan? Tää kysymys on jo lastenleikkiä kun olen myöntänyt et on kahdenlaista substanssia. On helppo ymmärtää että se mitä mä en voi aistia jää multa huomaamatta ruumiillisen elämän tohinassa, kun mä aistin vaan näillä 5 aistilla. Kun sielun ja ruumiin personaaliunioni hajoaa, musta tuntuu että toinen haihtuu ja toinen saattaa säilyä. Mix toisen häviäminen haittaisi jälkimmäistä? Pikemminkin päinvastoin, kun ne oli niin erilaisia, niiden muodostama yhdiste oli hyvin epästabiili, ja kun se hajoaa, molemmat palaa perusasentoon; aktiivinen vitalis-substanssi pitää kaiken sen voiman millä se lykkäsi ainetta liikkeelle. Hemmetti! mun paheet muistuttaa mua liiankin hyvin että mä olin vaan puolixi elossa täällä murheen laaxossa; sielunelämä vasta alkaa ruumiin kuollessa.
ellauri115.html on line 705: Jumala on intelligentti, mutta miten älykäs? Mies on älykäs kun se järkeilee, mut Korkeimman Tiedustelijan ei tarvize järkeillä; ei sillä ole premissejä eikä johtopäätöxiä, ei sillä ole edes lauseita. [Sillä on vaan yxittäisiä sanoja.] Korkein tiedustelija on kokonaan intuitiivinen, se näkee mitä on ja mitä pitäis olla; kaikki totuudet on sille 1 ja sama, kuten kaikki paikat on vaan 1 paikka ja koko aika vaan 1 sekuntti. Miehen voima käyttää keinoja kuten Viagraa, jumalan voima on omavoimainen. Kirkas valo jo kävelyvauhdissa. Jumala voi koska se tahtoo; sen tahto on sen haba. Jumala on hyvä; tää on varma nakki; mutta mies löytää onnensa oman tiiminsä menestyxessä. Jumalan onni on järjestyxenrakkaus, se on anaalis-obsessiivinen psykopaatti. Sillä järjestyxellä se pitää yllä olevaa, ja yhdistää osia toisiinsa kuin leegoja. Jumala vaan on; tästä mä oon varma. God is just, eli jumala vaan on. Ich bin nur. Se seuraa sen hyvyydestä [vai oliko se toisinpäin?]; miehen vääryys ei ole Jumalan työtä, vaan sen omaa; se moraalinen oikeus joka on filosofien tavallinen moite Sallimuxelle on mulle todistus sen olemassaolosta. Mutta miehen oikeus on että jokainen saa ansionsa mukaan; Jumalan oikeus muodostuu että se vaatii meiltä tiliä siitä mitä se on meille antanut.
ellauri115.html on line 713: Meidän tekojen moraliteetti on vaan tuomioita jotka ize muodostamme niistä. Jos hyvä on hyvä, sen pitää olla hyvä meidän sydämen pohjamudissa yhtä hyvin kuin meidän teoissa; ja eka palkinto oikeudessa on tietoisuus että me toimitaan oikeuden mukaisesti. Jos moraalinen hyvä on meidän luonnon mukaista, mies voi olla mielenterve ja hyväkuntoinen kun hän on hyvä. [OK, tää kaveri ei niele perisyntiä, pää pois! huutaa patakuningatar.] Jos ei ole niin, ja jos mies on lunnostaan paha, se ei voi lakata olemasta paha madännyttämättä luonnettaan, ja hyvä siinä on luonnottomuutta. Jos se on tehty harmittamaan kamu-luotujaan, kuten susi on tehty nielemään saaliinsa, hamaani mies olisi yhtä vääristynyt otus kuin säälittävä susi; ja pelkkä miehuus aiheuttaisi katumusta. [Vittu Janne vedä välittömasti käteen, tää on taas tätä homo-on-homolle-susi tuubaa! Onnex onnex susi ei sentään ole sudelle yhtä homo.]
ellauri115.html on line 742: Niin että mä en usko, nuori ystäväiseni, että on mahdotonta selittää omantunnon välitöntä voimaa meidän oman luonnon tuloxena, järjestä riippumatta. Ja vaikka se olis mahdotonta, se on tarpeetonta; sillä ne jotka kieltää tän periaatteen, jonka kaikki muut maailmassa hyväxyvät, eivät ole todistaneet ettei sellaista ole; ne tyytyy vaan väittämään, ja kun me väitetään että sitä on, on meillä ihan yhtä hyvä perustelu kuin niillä, ja meillä on sen lisäxi todistaja omassa masussa, omantunnon ääni, joka puhuu puolestaan. Jos tuomion ekat säteet sokaisee meitin ja sekottaa meidän näkemät kohteet, odotetaan kunnes heikko näkömme kirkastuu ja havistuu, ja järjen valossa me pian nähdään just nää kohteet kuten luonto on aina näyttänyt ne meille. Tai ollaxemme yxinkertaisempia ja vähemmän uhoovia; tyydytään masussamme tuntuviin ekoihin fiilixiin, koska tiede tuo meidät aina niihin takaisin, ellei se ole harhaista.
ellauri115.html on line 760: Noustaxeni mahollisimman paljon jo nyt tähän onnen vahvuuden ja vapauden tilaan, mä jumppaan tois paljon ylevässä mietiskelyssä. Mä tarkastelen miss universumin järjestystä, en toki selittääxeni sitäin jollain turhalla zydeemillä, vaan kumartaaxeni sitä lakkaamatta kuin pieni ongenkoho Bielenseessä, ja pokkuroidaxeni viisaalle Tekijälle joka paljastaa izensä siinä. Mä parittelen sen kaa; mä upotan kaikki mun voimat sen jumalalliseen esanssiin; mä hämmästyn sen ystävällisyyttä, mä kiittelen sitä ja sen lahjoja, muttemmä kyllä rukoile siltä mitään. Mitä mä siltä pyytisin - eze muuttais luonnon järjestystä, tekis ihmeitä mun hyväxi? Pitäskö mun, joka olen sitoutunut ennen kaikkea rakastamaan tota järjestystä jonka se on organisoinut viisaudessaan ja ylläpitää kuin huoltomies, pitäiskö mun haluta eze järjestys menee sekaisin pienen minun takia? Ei, sellainen ajatelematon rukous ansaizisi selkäsaunan mieluummin kuin suopeutta. Enkä mä pyydä siltä voimaa menetellä oikein; mixmä pyytäisin siltä jotakin jota se on jo mulle antanut? Exe antanut mulle omantunnon just six että mä rakastaisin oikeistoa, järjen että mä nään järjestyxen, ja vapauden valita just sen? Jos mä teen pahaa ei mulla ole mitään veruketta; mä teen sen omasta vapaasta tahdostani; jos mä pyytisin sen muuttavan mun tahtoa, mä pyytäisin siltä just mitä se pyytää multa; se olis sama kun pyytäis sen tekevän työt ja mä saisin palkkion; [juu tässä pilkistää taas tää omavanhurskautuspykälä]; jos mä olisin tyytymätön osaani mä en haluis enää olla mies, vaan jotain muuta typerää niinkuin nauta, vaimo tai enkeli, eli pyytää epäjärjestystä ja pahaa. Hei sä oikeuden ja totuuden torvi, armollinen ja sulokas Jumala, mä luotan suhun ihan kybällä, ja mun sydämmen halu on - että sun tahto toteutuu. Kun me 2 yhdistetään tahtomme, siitä tulee hyvä; mä teen mitä sa tahdot, ja mä jaan sun menestyxen; mä uskon että mä saan jo förskottina sen superonnellisuuden joka on hyvyyden palkkio.
ellauri115.html on line 783: Lukemattomien loukkausten ja pohjattoman halpamaisuuden ahdistellessa joka puolelta epäilyt joskus horjuttivat uskoani ja häirizivät rauhaani. Mitä iloa on illuusiosta johon ei usko kukaan muu kuin minä ize? Tarvittaisiin illuusio joka saisi noi pirulaiset nöyrixi!
ellauri115.html on line 792: Molempia narsistityyppejä yhdistää tunteiden säätelyn vaikeus ja puutteellinen kyky empatiaan. He ovat kiintymystyyliltään vältteleviä ja turvattomia sekä kohtuutonta kritiikkiä jakelevia puolisoita äitejä ja isiä. Ne voivat helposti jopa potkaista lapset löytöeläinklinikalle. Voidaan sanoa että suurellinen narsisti vahingoittaa käytöxellään muita, haavoittuva narsisti myös ja ennen kaikkea izeään. JJ tuli vanhemmiten katumapäälle ja eziskeli turhaan kadonneita poikasiaan.
ellauri115.html on line 809: as Pindar​ says, a man would profit in no moderate degree by venting these emotions upon his enemies, and turning the course of such discharges,​ so to speak, as far away from his associates and relatives.
ellauri115.html on line 814: But far more important is the practice. If you once acquire the habit of bearing an enemy's abuse in silence, you will very easily bear up under a wife's attack when she rails at you, and without discomposure will patiently hear the most bitter utterances of a friend or a brother; and when you meet with blows or missiles at the hands of a father or mother, you will show no sign of passion or wrath.
ellauri115.html on line 834: A specimen of Fontaine's mal à propos remarks. A brother of Boileau, who was a doctor of the Sorbonne, pronounced one day, before La Fontaine and two or three others, a long eulogy upon St. Augustine. The fabulist, whose mind had been running upon a very different author, and who had but little idea of the distinction to be observed between writers on sacred and profane subjects, interrupted the doctor to ask whether he thought St. Augustine a greater genius than Rabelais. The theologian contented himself with the reply, “Take care, M. La Fontaine, you have put on your stockings the wrong side out!” Sepalus on persepuolella.
ellauri115.html on line 838: His attachment to his friends, says a biographer, was that of a dog to a master. When Mme. de Sablière, who gave the improvident fabulist a home for twenty years, was asked what she had saved from a financial disaster, she replied, “I only kept my dog and cat, and La Fontaine.”
ellauri115.html on line 936: The ideas of Socinianism date from the wing of the Protestant Reformation known as the Radical Reformation and have their root in the Italian Anabaptist movement of the 1540s, such as the anti-trinitarian Council of Venice in 1550. Lelio Sozzini was the first of the Italian anti-trinitarians to go beyond Arian beliefs in print and deny the pre-existence of Christ in his Brevis explicatio in primum Johannis caput – a commentary on the meaning of the Logos in John 1:1–15 (1562). Lelio Sozzini considered that the "beginning" of John 1:1 was the same as 1 John 1:1 and referred to the new creation,[citation needed] not the Genesis creation. His nephew Fausto Sozzini published his own longer Brevis explicatio later, developing his uncle's arguments. Many years after his death in Switzerland, Sozzini consulted with the Unitarian Church in Transylvania, attempting to mediate in the dispute between Frankenstein and Count Dracula.
ellauri115.html on line 944: In Britain and North America, Socinianism later became a catch-all term for any kind of dissenting belief. Sources in the 18th and 19th centuries frequently attributed the term Socinian anachronistically, using it to refer to ideas that embraced a much wider range than the narrowly defined position of the Racovian catechisms and library.
ellauri115.html on line 948: The most distinctive element in Socinian, as opposed to Arian, Christology is the rejection of the personal pre-existence of Christ. The theme of Christ's preexistence occurs repeatedly in the Racovian Catechism, with detailed discussion of disputed verses, such as:
ellauri115.html on line 1069: Shmuel "Sam" Vaknin (born April 21, 1961) is an Israeli writer and "professor of psychology". He is the author of Malignant Self Love: Narcissism Revisited (1999), was editor-in-chief of political news website Global Politician, and runs a private website about narcissistic personality disorder (NPD). He has also postulated a theory on chronons and time asymmetry which is pure bullshit.
ellauri115.html on line 1072: Kyltää aika pitkälle menee niin et noi overtit narsisti on miehiä ja kovertit naisia. Mitähän sekin sitten todistaa. Kai ne on niitä samoja jotka vaihtaa vaan strategiaa valtakuvion mukana.
ellauri115.html on line 1079: It was in the mid-1980s that he became aware of difficulties in his relationship with his fiancée, and that he had mood swings. In 1985 he sought help from a psychiatrist, who diagnosed him with narcissistic personality disorder (NPD). Vaknin did not accept the diagnosis at the time. From 1986 to 1987 he was the general manager of IPE Ltd. in London. He moved back to Israel, where he became director of an Israeli investment firm, Mikbatz Teshua. He was also president of the Israeli chapter of the Unification Church's Professors for World Peace Academy.
ellauri115.html on line 1081: In Israel in 1995 he was found guilty on three counts of securities fraud along with two other men, Nissim Avioz and Dov Landau. He was sentenced to 18 months' imprisonment and fined 50,000 shekels (about $14,000), while the company was fined 100,000 shekels. In 1996, as a condition of parole, he agreed to a mental health evaluation, which noted various personality disorders. According to Vaknin, "I was borderline schizoid, but the most dominant was NPD," and on this occasion he accepted the diagnosis, because, he wrote, "it was a relief to know what I had, besides the loot."
ellauri115.html on line 1089: A model of quantised time was proposed by Vaknin in his 1982 Ph.D. dissertation, titled "Time Asymmetry Revisited". The dissertation was published by Pacific Western University (California). "Events" are perturbations in the Time Field and they are distinct from chronon interactions.
ellauri115.html on line 1093: Vaknin distinguishes between cerebral and somatic narcissists; the former generate their narcissistic supply by applying their minds, the latter their bodies. He considers himself a cerebral narcissist because he is no eye candy.
ellauri115.html on line 1097: He believes that disproportionate numbers of pathological narcissists are at work in the most influential reaches of society, such as medicine, finance and politics. Plus art and entertainment.
ellauri115.html on line 1138: Hare also co-authored the bestselling Snakes in Suits: When Psychopaths Go to Work (2006) with organizational psychologist and human resources consultant Paul Babiak, a portrayal of the disruptions caused when psychopaths enter the workplace. The book focuses on what Hare refers to as the "successful psychopath", who can be charming and socially skilled and therefore able to get by in the workplace. This is by contrast with the type of psychopath whose lack of social skills or self-control would cause them to rely on threats and coercion and who would probably not be able to hold down a job for long. Hare would classify himself and Mrs. Hare (jänisemo pyrynä viitaan loikki) as first class psychopaths. Successful vs. unsuccessful bad people.
ellauri115.html on line 1140: Hare appeared in the 2003/4 award-winning documentary film The Corporation, discussing whether his criteria for psychopathy could be said to apply to modern business as a legal personality, appearing to conclude that many of them would apply by definition. However, in a 2007 edition of Snakes in Suits, Hare contends that the filmmakers took his remarks out of context and that he does not believe all corporations would meet all the necessary criteria in practice.
ellauri115.html on line 1192: Narsistin irtautuminen äidistä on jäänyt kesken. Se leikkii lääkäriä ilman rajoja. Sen mielestä sama ihminen ei voi olla sekä hyvä että paha. Mä oon hyvä te muut ootte pahoja. Narsistin äiti kohentaa aikuisen lapsensa vaatteita ja isä sanoo kampaa tukkasi.
ellauri115.html on line 1203: Oikeassa olon pakko, määräily, mustasukkaisuus, omistushalu, riitaisuus, tunteettomuus, kosto ja väkivalta ovat N:n liimaisen rakkauden kääntöpuoli. Kotona on outo tunnelma, sellainen ennalta-arvaamaton. Jatkuvaa varuillaan oloa. Sen muistan kotoa, sekä minun kodistani että meidän.
ellauri117.html on line 28:

Eeeemeliii!

display:none">Roskaa


ellauri117.html on line 142: Lebensgeschichte: Der in Prag geborene und kurzgewachsene Kafka war der älteste überlebende Sohn einer gutsituierten jüdischem Kaufmannsfamilie. Obwohl seine Mutter aus einer Familie von Mystikern, Intellektuellen und Künstlern stammte, hatte sie Schwierigkeiten, die grüblerische, melancholische Persönlichkeit ihres Sohnes und seine Leidenschaft fürs Schreiben zu verstehen. Auch seinem Vater war der sensible Franz ein Rätsel und die Zielscheibe seines beißenden Spotts. Franz unterwarf sich schließlich dem Willen des Vaters und schlug gegen seine Neigung eine günstige Juristenlaufbahn ein.
ellauri117.html on line 160: Man sagt, daß Kafka seine erste sexuelle "Begegnung" mit seiner französischen Gouvernante hatte, doch hat er diskreterweise immer nur in Andeutungen über dieses «Urerlebnis» gesprochen. Den ersten regen Geschlechtsverkehr hatte er als Zwanzigjähriger mit einer tschechischen Verkäuferin. Sie verbrachten einen Abend in einer billigen Absteige. Diese Erfahrung bestärkte Kafka in seinem Ekel vor dem Geschlechtsverkehr und in seinem Glauben, daß Sexualität eine von Natur aus schmutzige, nichtswürdige Anlegenheit sei. Gerade das Entgegengesetzte predigte D.H.Lawrence (infra). Trotzdem streunte er seine ganze Studentenzeit indurch immer wieder durch das Bordellviertel von Prag, genau wie die anderen Heißsporne unter seinen Kommilitonen. Er ekelte sich vor seiner eigenen sexuellen Lust, erkannte aber zugleich auch die Notwendigkeit, ihr hin und wieder einzustecken:
ellauri117.html on line 173: 1923 knüpfte Kafka eine Beziehung zu der zweiundzwanzigjährien Polin Dora Diamant. Dora war in chassidischer Tradition erzogen worden und bestärkte Kafka in seinem wachsenden Interesse am Zionismus. Bald darauf lebten sie zusammen in Berlin, in jenem häuslichen Glück, dem er sein Leben lang ausgewichen war. Dora blieb bis zu seinem Tod im Jahre 1924 bei ihm.
ellauri117.html on line 245: So the two men began to struggle together. They were very dissimilar. Birkin was tall and narrow, his bones were very thin and fine. Gerald was much heavier and more plastic. His bones were strong and round, his limbs were rounded, all his contours were beautifully and fully moulded. He seemed to stand with a proper, rich weight on the face of the earth, whilst Birkin seemed to have the centre of gravitation in his own middle. And Gerald had a rich, frictional kind of strength, rather mechanical, but sudden and invincible, whereas Birkin was abstract as to be almost intangible. He impinged invisibly upon the other man, scarcely seeming to touch him, like a garment, and then suddenly piercing in a tense fine grip that seemed to penetrate into the very quick of Gerald´s being.
ellauri117.html on line 247: They stopped, they discussed methods, they practised grips and throws, they became accustomed to each other, to each other´s rhythm, they got a kind of mutual physical understanding. And then again they had a real struggle. They seemed to drive their white flesh deeper and deeper against each other, as if they would break into a oneness. Birkin had a great subtle energy, that would press upon the other man with an uncanny force, weigh him like a spell put upon him. Then it would pass, and Gerald would heave free, with white, heaving, dazzling movements.
ellauri117.html on line 275: He still heard as if it were his own disembodied spirit hearing, standing at some distance behind him. It drew nearer however, his spirit. And the violent striking of blood in his chest was sinking quieter, allowing his mind to come back. He realised that he was leaning with all his weight on the soft body of the other man. It startled him, because he thought he had withdrawn. He recovered himself, and sat up. But he was still vague and unestablished. He put out his hand to steady himself. It touched the hand of Gerald, that was lying out on the floor. And Gerald's hand closed warm and sudden over Birkin's, they remained exhausted and breathless, the one hand clasped closely over the other. It was Birkin whose hand, in swift response, had closed in a strong, warm clasp over the hand of the other. Gerald´s clasp had been sudden and momentaneous.
ellauri117.html on line 371: Hemingwayn elämän suurin ongelma sen kamun Sidney Franklinin mukaan oli sen kullin koko. "Oliko sillä pieni?" kysyi Barnaby Conrad. Franklin näytti peukunkynnellä puolta pikkusormea. Sitten se siirsi kynttä vielä vähän lähemmäxi pikkurillin kärkeä. Suunnilleen kuin 30 kaliiperin patruuna, se sanoi. Ernesto oli aika puritaaninen, se ei halunnut laittaa päälle kumisuojainta (ehkä ne tuppasivat irtoamaan vauhdissa), vaan ruikkasi mieluummin hoidon vazalle.
ellauri117.html on line 415: Zeldan terveys alkoi horjua: hänellä diagnosoitiin skitsofrenia vuonna 1930 ja 1932 hän joutui sairaalaan Baltimoressa, Marylandissä. Fitzgerald vuokrasi läheisestä Towsonista asunnon, jossa jatkoi romaaninsa kirjoittamista − tarinaa lupaavan nuoren psykiatrin Dick Diverin noususta ja tuhosta, hänen rakkaudestaan potilaaseensa Nicole Warreniin ja heidän avioliitostaan. Kirja koki monta muutosta: ensimmäisen version piti kertoa äidinmurhasta. Jotkut kriitikot ovat nähneet kirjan peiteltynä omaelämäkerrallisena teoksena, joka kuvaa Fitzgeraldin ongelmia vaimonsa kanssa, vauraan ja dekadentin elämäntyylin syövyttävää vaikutusta, kirjailijan itsekkyyttä ja itseluottamusta sekä alkoholismia.
ellauri117.html on line 418: Vaikka Fitzgerald itse piti elokuvatyötä alentavana, hän oli jälleen kerran rahavaikeuksissa ja kirjoitti 1930-luvun jälkipuolen Hollywoodissa kaupallisia novelleja, käsikirjoituksia Metro-Goldwyn-Mayerille (niihin kuului sanoin kuvaamatonta materiaalia Tuulen viemään).
ellauri117.html on line 420: Scott ja Zelda vieraantuivat toisistaan; Zelda alienoitui mielisairaalassa itärannikolla, kun taas Scott asui Hollywoodissa rakastajattarensa, juorutoimittaja Sheilah Grahamin kanssa. Vuodesta 1939 kuolemaansa saakka Kultahattu pilkkasi itseään vanhan kunnon Patin eli Pipsan pimpsan orjaksi. Hän käytti Pipsan hattua 17 novellissa, jotka on myöhemmin koottu kokoelmaan Kuningatar-tarinat.
ellauri117.html on line 559: The Liver body type is governed by the body’s inability to process an overconsumption of alcohol or processed foods. The Liver body type is characterized most significantly as someone who has a “beer belly,” or who stores all of their weight in their front midsection. The weight will be disproportionate to the rest of their body, and distend out far beyond the rest of their frame.
ellauri117.html on line 569: Thyroid BELLY SHAPE - Excessive fat more evenly distributed (YLEISLÄSKI)
ellauri117.html on line 602: Locke suoritti hum.kanditutkinnon vuonna 1656, maisterin vuonna 1658 ja lääketieteen kandin tutkinnon vuonna 1674. Vuonna 1666 hän tapasi Shaftesburyn ensimmäisen jaarlin Anthony Ashley Cooperin, joka oli tullut Oxfordiin hakemaan hoitoa maksatulehdukseen. Locke teki vaikutuksen Cooperiin ja tämä houkutteli hänet liittymään seurueeseensa. Mitä vetoa että Locke tuli Oxfordissa maxapalaan?
ellauri117.html on line 616: Noihin aikoihin Locke kirjoitti, todennäköisesti Shaftesburyn yllytyksestä, suurimman osan teoksestaan Two Treatises of Government, joka julkaistiin vuonna 1689. Locke halusi puolustaa teoksellaan vuoden 1688 mainiota vallankumousta, mutta samalla vastustaa Sir Robert Filmerin ja Thomas Hobbesin absolutistista poliittista filosofiaa. Locke luettiin vaikutusvaltaisen whig-puolueen puolelle, ja hänen ajatuksensa luonnonoikeudesta ja hallinnosta olivat kumouksellisia tuon ajan Englannissa. Toryt oli kunkun ja pappien ja maanomistajien puolue, whigit oli kauppaporvareita ja dissenttereitä. Muilla ei ollut maan asioihin mitään sanomista.
ellauri117.html on line 618: Joka tapauksessa Locke joutui pakenemaan Alankomaihin vuonna 1683 epäiltynä osallisuudesta Rye House -vehkeilyyn, vaikkakaan hänen suorasta osallisuudestaan ei ole juurikaan todisteita. (Rye House Plot oli whigien muka-murha-ja-vallankaappausyritys katolismielisiltä Stuarteilta, ennen Wilhelm Oranialaisen mainiota vallankumousta 1688.) Alankomaissa Lockella oli jälleen aikaa kirjoittamiselle, ja hän käytti paljon aikaa Essayn työstämiseen ja teoksen A Letter Concerning Toleration kirjoittamiseen. Locke palasi kotiin vasta mainion vallankumouksen jälkeen vuonna 1688, jolloin hän matkusti takaisin Englantiin Vilhelm III Oranialaisen vaimon seurueessa. Locken palattua Englantiin hänen kaikki merkittävimmät teoksensa julkaistiin lyhyen ajan sisällä.
ellauri117.html on line 622: Locke stated his belief, in his Second Treatise, that nature on its own provides little of value to society, implying that the labour expended in the creation of goods gives them their value. From this premise, understood as a labour theory of value, Locke developed a labour theory of property, whereby ownership of property is created by the application of labour. In addition, he believed that property precedes government and government cannot "dispose of the estates of the subjects arbitrarily." Fucking capitalist. Karl Marx later critiqued Locke's theory of property in his own social theory.
ellauri117.html on line 689: Zodiac Sign: John Locke is a Virgo. People of this zodiac sign like animals, healthy food, nature, cleanliness, and dislike rudeness and asking for help. The strengths of this sign are being loyal, analytical, kind, hardworking, practical, while weaknesses can be shyness, overly critical of self and others, all work and no play. The greatest overall compatibility with Virgo is Pisces and Cancer.
ellauri118.html on line 28:

Vaarallisia yhteyshenkilöitä

display:none">Syysmietteitä


ellauri118.html on line 263: Väitteeni kuitenkin on, että ateistiset syntyteoriat sekä evoluutioteoria miljoonine vuosineen ovat taruja, valheita ja satuja. Ihmisillä on voimakas mielikuva, että nämä käsitykset pitävät paikkansa, mutta väitteeni on, ettei niille ole todisteita. Ne ovat naturalistiseen maailmankuvaan perustuvia kertomuksia, eivät sen enempää. Tieteen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
ellauri118.html on line 275: Kirjoituksen sisällys on alapuolella. On hämmästyttävää miten vähän evoluutionvastaisuus on kehittynyt Darwinin ajoista. Tismalleen samat argumentit kexittiin jo silloin eikä mikään ole muuttunut. Ehkä tämä onkin vahvin argumentti evoluutiota vastaan? Apina ei kehity, se pysyy aina yhtä hölmönä. Huomaa että Choderlos de Laclos kirjoitti 1782 avioliiton ulkopuolisista sexisuhteista, täysin tietämättömänä Darwinista. Eli kyllä tämä todistaa että Darwin oli oikeassa, juonena on ollut EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! maailman sivu. Lisääntykää tai täyttäkää edes emätin.
ellauri118.html on line 287: Miten todistat miljoonat vuodet todeksi?
ellauri118.html on line 294: 1. Elämän syntyä itsestään ei ole todistettu.
ellauri118.html on line 317:

Amadis And Oriana


ellauri118.html on line 319: Madison Julius Cawein
ellauri118.html on line 375: But Oriana and Amadis. Kuin Oriana ja Amadis.
ellauri118.html on line 381: dison Julius">Madison Julius Cawein (March 23, 1865 – December 8, 1914) was a poet from Louisville, Kentucky.
ellauri118.html on line 382: Madison Julius Cawein was born in Louisville, Kentucky on March 23, 1865, the fifth child of William and Christiana (Stelsly) Cawein. His father made patent medicines from herbs. Thus as a child, Cawein became acquainted with and developed a love for local nature.
ellauri118.html on line 390: Bel-tenebros oli Amadixen peitenimi sekobolzina. Komee pimee. Miraflores oli joku paikka joka on mainittu enemmän kuin kerran. Joo se oli se paikka kolmen viemäriputken lähellä jossa Amadis pyrki Orianan hilloviivalle. Taisi päästäkin? "por ganar la gloria de la demanda en la prueva de bien amar". Se on myös joku kunta Columbiassa, se on missä Keiko Fujimorin häitä vietettiin, ja se on ylellinen 5 tähden useasti palkittu Miraflores, joka sijaitsee Costa del Solilla Espanjassa Marbellan ja Fuengirolan puolivälissä. Aurinkorannikko sopii hyvin ympärivuotiseen lomailuun aurinkoisen ja lämpimän ilmaston ansiosta. Costa del Sol tunnetaan myös nimellä Costa del Golf, lukuisien golfkenttien ansiosta. Helkutti aurinkoa tässä enää kaivataan. Ja mikä hemmetti se on että termiittiapinan on pakko tehdä kaikesta monokulttuuria. Mirafiores indeed. Mä kazon lupiininkukkia Rauhixen mäellä ja remmon niitä irti maasta. Se on haitallinen vieraslaji, matukukka. Se tappaa kotimaiset lajit ja tekee täkäläiset kimalaiset mahoixi. Sellaista symbolismia.
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 413: Sanoko joku jossakin että Madame Bovary on matkittu Don Leukavasta? Molemmat luki jotain romanttista roskaa ja koitti sitä kotona. Flaubertilla on yllättäviä kytköxiä banaalin ja subliimin välillä. No sehän teki raakaa pilaa kaikesta romanttisuudesta. Taisi jäädä ize siitä aika osattomaxi. Flaubertin aviorikoxeen kiihottamissyytteen paras todiste oli virke: "Hän pääsisi siis vihdoinkin nauttimaan tuota rakkauden iloa, tuota lemmen kuumetta, jota hän oli jo lakannut toivomasta." No jo on heikkoa. Pierrekin pystyi parempaan. Maija väittää että aikalaiset eivät vielä ymmärtäneet style indirect libreä.
ellauri118.html on line 418: ²Focalisation is a term coined by the French narrative theorist Gérard Genette. It refers to the perspective through which a narrative is presented. Genette focuses on the interplay between three forms of focalization and the distinction between heterodiegetic and homodiegetic narrators. Homodiegetic narrators exist in the same (hence the word 'homo') storyworld as the characters exist in, whereas heterodiegetic narrators are not a part of that storyworld. The term 'focalization' refers to how information is restricted in storytelling. Genette distinguishes between internal focalization, external focalization, and zero focalization. Internal focalization means that the narrative focuses on thoughts and emotions while external focalization focuses solely on characters' actions, behavior, the setting etc. Zero focalization is seen when the narrator is omniscient in the sense that it is not restricted. Focalization in literature is similar to point-of-view (POV) in film-making and point of view in literature, but professionals in the field often see these two traditions as being distinctly different. Genette's work was intended to refine the notions of point of view and narrative perspective. It separates the question of “Who sees?” in a narrative from “who speaks?”
ellauri118.html on line 430: Kyltässä selvästikin on jotakin! Oikein narsistiset mieskirjailijatkin kertoo ize miltä ne jossain tilanteessa näyttivät jopa ilman peiliä. Muzen tässä panee merkille ettää naisen uskottomuusteema kolahtaa naisiin eri lailla kuin mieskirjailijoihin tai lukijoihin. Monika Fludernikin autoritäärisen määritelmän mukaan kertomus – kirjallinen tai muu – ei ole pohjimmiltaan muuta kuin ihmismielen tulkinnallinen kehys, piparkakkumuotti, joka sovitetaan kokemuksen, ilmiön tai diskurssin päälle sitä jäsentämään tai selittämään; yhtä hyvin romaani kuin arkikokemuskin on samojen kerronnallistamisen mekanismien tulosta (Fludernik 1996, 31–35, passim.)
ellauri118.html on line 432: Monika Fludernik (1957-) ist´ne österreichische Flugwirtin, Amerikanistin und Literaturwissenschaftlerin. Fludernik leistete wichtige Beiträge zur Erzähltheorie. Die neuere Erzähltheorie wurde ab 1915 in Ansätzen vom Russischen Formalismus entwickelt und vom Strukturalismus seit den 1950er Jahren weiter ausgearbeitet, wobei Tzvetan Todorov zu den wichtigsten Vermittlern der formalistischen Ansätze in Frankreich gehörte. Der hier entwickelte strukturalistische Ansatz – mit späteren Ergänzungen – ist bis heute maßgeblich, es gab jedoch nie eine einheitliche strukturalistische Erzähltheorie. Wichtige Theoretiker der Narratologie sind Gérard Genette, Claude Lévi-Strauss, Roland Barthes, Roman Jakobson und Paul Ricœur. Die strukturelle (formalistische) Erzähltheorie wird oft durch interdisziplinäre Ansätze ergänzt, so durch die Semiotik ergänzt, wozu insbesondere Juri Lotman beigetragen hat. Im deutschen Sprachraum war Franz Karl Stanzel der erste Vertreter der Erzähltheorie.
ellauri118.html on line 434: Die traditionelle Erzähltheorie, vertreten durch Franz Karl Stanzel, Gérard Genette, Seymour Chatman u. a. m, beschäftigt sich mit Elementen des „discours“ („Erzählweise“). Andere Theoretiker nehmen eher die Strukturen der „histoire“ („Erzählinhalt“) in den Blick. Damit bauen sich (erzählerische) Handlungen in dem vorgestellten Begriffsinventar aus Geschehnissen und Ereignissen auf. Während der Begriff „Handlung“ im deutschsprachigen Raum verwendet wird, wird sie etwa bei Genette als histoire und in der anglo-amerikanischen Erzähltheorie als story bezeichnet, der „Diskurs“ bei Genette als récit (narration) und im Angelsächsischen als plot. Während sich der „Diskurs“ als die kompositorische und sprachliche Realisierung einer Erzählung versteht; er verweist auf das „wie“ der Erzählung, wird in der „Geschichte“ der Gegenstand der Erzählung ausgemacht; sie verweist auf das „was“ der Handlung.
ellauri118.html on line 454: Hän joutui neuvostoliittolaisten viranomaisten epäsuosioon 1930- ja 1940-luvulla. Hänen onnistui kuitenkin välttää vankileirit (gulagit), vaikka hän oli syytettynä subjektiivisuudesta ja estetismistä. Hämärän peittoon on jäänyt syy, miksi Stalin suosi häntä. [Ehkä Josif tykkäsi sen runoista. Sisialismi-runossa se sanoo hyvän sanan Gruusiasta.] Hän ansaitsi elantonsa kääntämällä gruusialaisia klassikoita, joista Stalin piti. Tarinan mukaan Stalin yliviivasi Pasternakin nimen pidätettävien luettelosta suurten puhdistusten aikana sanoen ”Älkää koskeko tähän pilvissä kulkijaan”.[lähde? Käyttikö Stalin sanaa nefelobaatti?] Poliittisten runojen sijasta Pasternak kirjoitti henkilökohtaisia runoja, mikä viranomaisten silmissä oli poliittinen kannanotto.
ellauri118.html on line 467: Just as on that distant summer day, Just kuin sinä kaukaisena kesäpäivänä
ellauri118.html on line 534: In narratology (and specifically in the theories of Gérard Genette), a paradoxical transgression of the boundaries between narrative levels or logically distinct worlds is also called metalepsis.
ellauri118.html on line 551: Alan uranuurtajille kuten Käte Hamburgerille ja Dorrit Cohnille fiktiivisen mielen esittäminen oli ennen kaikkea osoitus kertovan fiktion erityislaadusta muihin diskursseihin nähden – ainoa kerronnallisuuden alue, joka tarjoaa tiedollisen pääsyn toisen ihmisen tajuntaan (ks. Hamburger 1993, 81–89; Cohn 1978, 5–7; Cohn 2006, 35–38, 149). Cohn väittää klassisessa tutkimuksessaan Transparent Minds (1978), että kerronnalliset keinot, jotka päästävät meidät lähimmäksi henkilöhahmojen kokemusmaailmaa, ovat samaan aikaan kaikkein kirjallisimpia – kaikkein ilmeisimmin kirjailijan taiteellisen luomistyön tulosta.
ellauri118.html on line 566: Haluan tutkimuksessani osoittaa, että mielen mimeettisen illuusion säilyttäminen ei suinkaan ole lukijan ainoa intohimo. On myös muita illuusioita, kuten kerronnallisen sulkeuman illuusio tai muodollisen koherenssin illuusio – ja todellista teeskentelyä kaivataan silloin, kun näitä odotuksia kohdistetaan todellisiin tapahtumiin ja mieliin.
ellauri118.html on line 597: Nää on Bovaryn ja Levinskyn avainlauseita. Huomaa ettei mielipiteen lähdetägiä anneta. Eikä tarvitse, ei lukijat koita mitään ristikoita ratkoa. Ne on vaan samaa tai eri mieltä ihan omista lähtökohdista.
ellauri118.html on line 607: Virginia Woolf piti Aphra Behniä ensimmäisenä naiskirjailijana, joka todisti, että nainenkin saattoi ansaita rahaa myös kirjoittamalla, ehkä uhraamalla joitakin miellyttäviä ominaisuuksia; ja näin vähitellen kirjoittamisesta ei tullut pelkästään merkkiä hulluudesta ja seonneesta mielestä, vaan se oli asia, jolla oli taloudellista merkitystä ainakin miehille.
ellauri118.html on line 679: That awful Throne, that Paradise, Se hurja valtaistuin, paratiisi,
ellauri118.html on line 682: The melted Soul in liquid Drops distils. Sielu sula nuolee nestepisaraa.
ellauri118.html on line 702: She do´s her softest Sweets dispence, Se jakelee pehmeimpiä paikkojaan,
ellauri118.html on line 801: Lauantaiseura on ollut meilläkin. Runebergin ympärille muodostui 1830-luvulla Helsingissä niin sanottu Lauantaiseura. Tähän piiriin kuuluivat muun muassa runoilijat J. J. Nervander ja Fredrik Cygnaeus. Muita ajan runoilijoita olivat Lars Stenbäck, Zacharias Topelius ja E. A. Ingman. Huomattavampia omaperäisiä teoksia alkoi ilmestyä suomeksi 1860-luvulla. Kaikilla noilla on katu stadissa, paizi Ingman, jolla on katu Kuopion Niiralassa sekä jäätelö. Savukkeet ovat saavuttaneet tupakoizijain suosion. Polttajien joukko kasvaa jatkuvasti. Liittykää Tekin Kerhon polttajiin. Tuskinpa tupakoivat setämiehet tieten apinoivat sinisukkia.
ellauri118.html on line 830: With La Princesse de Clèves, Mme. de La Fayette created a new kind of fiction,—"substituting," says Saintsbury, "for mere romance of adventure on the one hand, and stilted heroic work on the other, fiction in which the display of character is held of chief account."
ellauri118.html on line 858: La Rochefoucauld had been embittered by disappointed ambition, ill health, and the loss of his favorite son; and his opinion of humanity in general and of women in particular was none too lofty, to say the least. Perhaps Mme. de La Fayette´s greatest service in this respect was in toning down the severity of the immortal Maxims.
ellauri118.html on line 880:

Isebel Gileadissa


ellauri118.html on line 899: Siis tää sama kalju profeetta joka meni taivaaseen housuitta syötettyään 2 koululuokallista pilaa tekeviä lapsia 2 karhulle? Olipa jäbällä kanttia puhua muiden hirmuteoista! Karhut olivat kyllä iloisia. Eiku tää tässä menee sekaisin nyt profeetat, kalju karhunsyöttäjä olikin Elisa. Elija (ja Eenokki) kyllä temmattiin taivaaseen älävänän kuin hal víz alatt. Vaikka on sekin riitautettu esim. tässä. Plokin kirjoittajan mielestä se on pelkkää spekulaatiota, dispensationalismi">dispensationalismia! What do you think?
ellauri118.html on line 901: Ratkaiseva vääryys oli Vanhan testamentin mukaan se, kun Isebel hankki kaksi väärää todistajaa jotta Nabot-niminen mies saatiin raivattua tieltä; hän kieltäytyi myymästä viinitarhaansa kuninkaalle koska se oli perintöosa. Nabot kivitettiin hengiltä; vaikkei sitä tässä kohdin kerrotakaan, vain sitaattina myöhemmin, myös hänen kaikki poikansa surmattiin ja kuningas anasti viinitarhan – mutta pakeni sieltä kauhun vallassa, kun palavasilmäinen ja hurjailmeinen profeetta Elia ilmestyi hänen eteensä ja ennusti:
ellauri118.html on line 972: The show modernizes the setting with references to Uber and Craigslist.
(Mikä vitun Craigslist? Craigslist is an American classified advertisements website with sections devoted to jobs, housing, for sale, items wanted, services, community service, gigs, résumés, and discussion forums. Craig Newmark began the service in 1995 as an email distribution list to friends, featuring local events in the San Francisco Bay. Privately owned company. Property is theft.)
ellauri118.html on line 1016: Päiviä myöhemmin ostaja palasi takaisin ja kertoi häntä katsomaan takakonttiin. Siellä oli pinnasänky tuhannen säleinä. Gerald-setä oli transformoinut sängyn penkixi koska myyjä oli raaputtanut pinnasängyn pohjaan "RIP Noah 2019-2020."Tätä typerää nyyhkytarinaa venytettiin kuin Käsineitiä jotta väliin mahtuisi maximimäärä mainoxia. Hyvin sama fiiwis kuin käsineidissä.
ellauri118.html on line 1072: Kirjailija Kaari Utriota, 78, ja koomikko Peggy Atwoodia, 82, yhdisti erityisesti 2 asiaa: käkkärätukka ja feminismi. Kumpikin on intohimoinen naisten ja vähemmistöjen puolustaja, ja kumpikin tekee työtään myös naisasialiikkeen hyväksi.
ellauri118.html on line 1074: Kaaren mukaan hänen nuoruudessaan ahdistelu oli arkista. Izekin on siihen tullut vanhemmiten syyllistyttyä. Vähättelyä ja kaksimielisiä vitsejä kuuli kaikkialla, erityisesti kirjailija- standupkiertueilla eri puolilla Suomea.
ellauri118.html on line 1091: 6§ Jos järbä väittää vastoin faktoja että sen vaimo ei ollut neizykäinen, ja vaimon vanhemmat tuo jonkun rätin todisteexi vastakkaisesta, niin mies maxakoon sakkoa 100 hopeasekeliä ja olkoon pääsemättömissä vaimostaan (ja vaimo siitä, tietysti).
ellauri118.html on line 1093: 7§ Mutta jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, silloin ei riitä 100 hopeasekeliä, vaan vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi, koska hän teki häpeällisen teon Israelissa, harjoittaen haureutta isänsä kodissa. Poista paha keskuudestasi.
ellauri118.html on line 1140: He had Parkinson's disease, and his hands shook, so he needed a straw to drink — but he waited weeks before his jailers gave him one.
ellauri118.html on line 1146: Besides a disproportionate number of blacks, the show has another representational problem: a notable absence of fat women among the handmaids.
ellauri118.html on line 1151: As for Trump, among his many disgusting offenses are his admission to sexual assault, and his fat-shaming of women in the spotlight.
ellauri118.html on line 1166: Shakespeare´s Hamlet, the title character disparages his mother, Gertrude, a widow newly married to her husband´s brother. In disgust at her haste to remarry, Hamlet mutters: "Frailty, thy name is woman".
ellauri118.html on line 1167: Eurydice in Greek mythology, the luckless bride bitten by a snake on her wedding day. Her husband, Orpheus, the famed musician, convinced Hades to let Eurydice return to earth. However, Orpheus disobeyed the strictures of the journey and looked at Eurydice too soon, thus dispatching her back to the abode of the dead forever.
ellauri119.html on line 28:

HOLY SMOKE!

display:none">Pyhistelyä


ellauri119.html on line 145: In the season two episode "Batman's satisfaction," Batman notices that three distinct letters are missing from a bowl of alphabet soup. Robin is so impressed with Batman's mental acuity that he lets him know it via his "holy uncanny photographic mental processes" statement.
ellauri119.html on line 156: In the season one episode "When the Bookworm Turns," the evil Bookworm's Gal Friday is named Lydia. Batman and Robin discover her tied up and left behind by the Bookworm. Robin's response when he sees her is to shout, "holy Cinderella!" Which, of course, has nothing to do with the situation at hand at all. Or perhaps Batman read Robin a different "Cinderella" than others. Suomalainen Tuhkimo oli miespuolinen. Varmaan Batman luki sitä pikku homopetterille.
ellauri119.html on line 207: Kaikkein pyhin oli juutalaisten tabernaakkelin sisin laatikko, holiest of the holy. Se aukeni vain Moosexen sauvalla, sinne ei reikäläisillä ollut mitään asiaa. Tästäpä saadaan hyvä aasinsilta yhdistämään päivän aiheita: pyhyyttä, rakkautta ja jumalaa. Kun olin Rauhixen puuseessa lukemassa vanhoja valittuja paloja kaikessa rauhassa, silmiin osui artikkeli, jossa annettiin vinkkejä rakkauden säilyttämisexi puolisoiden välillä. Tuli mieleen toimisivatko nämä vinkit myös ylöspäin? Eli parantuisiko jumalasuhde jos jumala ottaisi rakkaudessa luomakuntaansa huomioon seuraavat ehdotuxet:
ellauri119.html on line 261: The Christian doctrine of the Trinity (Latin: Trinitas, lit. 'triad', from Latin: trinus "threefold") holds that God is one God, and exists in the form of three coeternal and consubstantial persons: the Father, the Son (Jesus Christ), and the Holy Spirit. The three persons are distinct, yet are one "substance, essence or nature" (homoousios). In this context, a "nature" is what one is, whereas a "person" is who one is. ???
ellauri119.html on line 300: The New Testament details a close relationship between the Holy Spirit and Jesus during his earthly life and ministry.The Gospels of Matthew and Luke and the Nicene Creed state that Jesus was "conceived by the Holy Spirit, born of the Virgin Mary". The Holy Spirit descended on Jesus like a dove or seagull during his baptism, and in his Farewell Discourse after the Last Supper Jesus promised to send the Holy Spirit to his disciples after his departure.
ellauri119.html on line 302: Pyhä haamu oli helluntaiystäville tärkeä vaikka se ilmestyi vasta syxyllä. Syysjuhlissa saatiin kuitenkin paljon kahvia ja hyvää kakkua, kuten Sakari setä saattoi todistaa kuin ihmeen kautta säilyneellä ääninauhalla.
ellauri119.html on line 304: The Holy Spirit is referred to as "the Lord, the Giver of Life" in the Nicene Creed, which summarises several key beliefs held by many Christian denominations. The participation of the Holy Spirit in the tripartite nature of conversion is apparent in Jesus' final post-resurrection instruction to his disciples at the end of the Gospel of Matthew (28:19), "Make disciples of all the nations, baptizing them into the name of the Father and of the Son and of the Holy Ghost."
ellauri119.html on line 324: Shituf (Hebrew: שִׁתּוּף‎; also transliterated as shittuf or schituf; literally "association") is a term used in Jewish sources for the worship of God in a manner which Judaism does not deem to be purely monotheistic. The term connotes a theology that is not outright polytheistic, but also should not be seen as purely monotheistic. The term is primarily used in reference to the Christian Trinity by Jewish legal authorities who wish to distinguish Christianity from full-blown polytheism. Though a Jew would be forbidden from maintaining a shituf theology, non-Jews would, in some form, be permitted such a theology without being regarded as idolaters by Jews. That said, whether Christianity is shituf or formal polytheism remains a debate in Jewish philosophy.
ellauri119.html on line 343: In Islam, shirk (Arabic: شرك‎ širk) is the sin of idolatry or polytheism (i.e., the deification or worship of anyone or anything besides Allah). Islam teaches that God does not share His divine attributes with any partner. Associating partners with God is disallowed according to the Islamic doctrine of Tawhid (monotheism). Mušrikūn مشركون (pl. of mušrik مشرك) are those who practice shirk, which literally means "association" and refers to accepting other gods and divinities alongside God (as God´s "associates").The Qur´an considers shirk as a sin that will not be forgiven if a person dies without repenting of it.
ellauri119.html on line 380: In the 16th and 17th centuries, medical researchers mistakenly saw the presence or absence of the hymen as founding evidence of physical diseases such as "womb-fury", i.e., (female) hysteria. If not cured, womb-fury would, according to doctors practicing at the time, result in death. The cure, naturally enough, was marriage, since a woman could then go about having sexual intercourse on a "normal" schedule that would stop womb-fury from killing her.
ellauri119.html on line 426: Modern authors have distinguished further varieties of love: unrequited love, empty love, companionate love, consummate love, infatuated love, self-love, and courtly love. Numerous cultures have also distinguished ren, yuanfen, mamihlapinatapai, cafuné, kama, bhakti, mettā, ishq, chesed, amore, charity, saudade (and other variants or symbioses of these states), as culturally unique words, definitions, or expressions of love in regards to a specified "moments" currently lacking in the English language, like "orgasm".
ellauri119.html on line 428: Scientific research on emotion has increased significantly over the past two decades. The color wheel theory of love defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The triangular theory of love suggests "intimacy, passion and commitment" are core components of love. Love has additional religious or spiritual meaning. This diversity of uses and meanings combined with the complexity of the feelings involved makes love unusually difficult to consistently define, compared to other emotional states. Abstractly discussed, love usually refers to an experience one person feels for another. Love often involves caring for, or identifying with, a person or thing (cf. vulnerability and care theory of love), including oneself (cf. narcissism). Tulihan se sieltä!
ellauri119.html on line 430: In addition to cross-cultural differences in understanding love, ideas about love have also changed greatly over time. Some historians date modern conceptions of romantic love to courtly Europe during or after the Middle Ages, although the prior existence of romantic attachments is attested by ancient love poetry. The complex and abstract nature of love often reduces discourse of love to a thought-terminating cliché. Several common proverbs regard love, from Virgil's "Love conquers all" to The Beatles' "All You Need Is Love". St. Thomas Aquinas, following Aristotle, defines love as "to will the good of another." Bertrand Russell describes love as a condition of "absolute value," as opposed to relative value.[citation needed] Philosopher Gottfried Leibniz said that love is "to be delighted by the happiness of another." Meher Baba stated that in love there is a "feeling of unity" and an "active appreciation of the intrinsic worth of the object of love." But who the fuck is Meher Baba? Biologist Jeremy Griffith defines love as "unconditional selflessness". In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. The 20th-century rabbi Eliyahu Eliezer Dessler is frequently quoted as defining love from the Jewish point of view as "giving without expecting to take" (from his Michtav me-Eliyahu, Vol. 1). Rakkaus on siis ekonomisesti sulaa hulluutta!
ellauri119.html on line 442: In Hinduism, kāma is pleasurable, sexual love, personified by the god Kamadeva. For many Hindu schools, it is the third end (Kama) in life. Kamadeva is often pictured holding a bow of sugar cane and an arrow of flowers; he may ride upon a great parakeet. The philosophical work Narada Bhakti Sutras, written by an unknown author (presumed to be Narada), distinguishes eleven forms of love. Kama Sutra has more. Gaudiya Vaishnavas who worship Krishna as the Supreme Personality of Godhead and the cause of all causes consider Love for Godhead (Prema) to act in two ways: sambhoga and vipralambha (union and separation), like Empedocles' love and strife, attraction and repulsion, in and out in ever faster succession. Radha is considered to be the internal potency of Krishna, and is the supreme lover of Godhead. Her example of love is considered to be beyond the understanding of material realm as it surpasses any form of selfish love or lust that is visible in the material world. The reciprocal love between Radha (the supreme lover) and Krishna (God as the Supremely Loved) is the subject of many poetic compositions in India such as the Gita Govinda and Hari Bhakti Shuddhodhaya, and a lot of chanting, tinkling little bells and opening and closing of musical doors.
ellauri119.html on line 485: Infatuated love: Infatuated love is passion without intimacy or commitment. This is considered "puppy love" or relationships that have not become serious yet. Romantic relationships often start out as infatuated love and become romantic love as intimacy develops over time. Without developing intimacy or commitment, infatuated love may disappear suddenly.
ellauri119.html on line 537: Manic lovers speak of their partners with possessives and superlatives, and they feel that they "need" their partners. This kind of love is expressed as a means of rescue, or a reinforcement of value. Manic lovers value finding a partner through chance without prior knowledge of their financial status, education, background, or personality traits. Insufficient expression of manic love by one's partner can cause one to perceive the partner as aloof, materialistic and detached. In excess, mania becomes obsession or codependency, and obsessed manic lovers can thus come across as being very possessive and jealous. One example from real life can be found in the unfortunate case of John Hinckley, Jr., a mentally disturbed individual who attempted to assassinate the incumbent US President Ronald Reagan due to a delusion that this would prompt the actress Jodie Foster to finally reciprocate his obsessive love.
ellauri119.html on line 591: The philosophy of love is a pretty listless field of social philosophy and ethics that attempts to explain the nature of love. The philosophical investigation of love includes the tasks of distinguishing between the various kinds of personal love, asking if and how love is or can be justified, asking what the value of love is, and what impact love has on the autonomy of both the lover and the beloved. Boooooring. Makes you yawn.
ellauri119.html on line 635: Through her writing, Ayn discussed her philosophy of "Objectivism," which she referred to as "a philosophy for living on earth".
ellauri119.html on line 637: She started writing her best-known novel, "The Fountainhead" in 1935, and would be published after multiple publisher rejections, in 1943. Ayn would go on to write a screenplay based on the novel, and then work on one of her other well-known novels, "Atlas Shrugged", which focused largely on her version of Objectivism, and would be published in 1957. She would spend her life discussing, lecturing, and writing about her philosophy.
ellauri119.html on line 646: Rosenbaum left Russia at the tail end of the Trust program. She was assisted by bolshevik Hollywood. Like a typical crypto-jew and communist she used a pseudonym. She became, together with Leo Strauss, a leading philosopher of the Trotskyites. She, like Strauss, helped create the philosophy of arrogance and entitlement that justifies the lies of government leaders to the people. Her philosophies misrepresent the realities of how wealth and psychopathic greed coupled with immorality destroys civilization. Her solution to class warfare is group disloyalty of the rich to society and the exploitation of the national resources by a privileged class to destroy the economy and sabotage the nation. She misrepresented American tradition in a way that benefitted our enemies and internationalized our national resources leaving them easy pickings for the exploitation of unregulated international markets. She advocated the ruinous gold standard which allows our enemies the opportunity to deflate our money supply and strangle the economy at their whim. By simply hoarding gold and/or sending it out of the nation the bankers can ruin us under a gold standard. Her philosophy falsely claims that the market can and will correct the actions of the enemy within to ruin the nation by their designs. She wanted to grant the enemy the right to act with impunity and free rein as a Trojan horse within America to completely destroy our nation, and she has nearly succeeded. The removal of the ability of government to impose with force the collective will of the nation inevitably leads to balkanization, and that was well known and desired by our bolshevik enemies, Rosenbaum’s masters. She never pointed out the name and the nature of the enemy, instead scapegoating the poor and the communists for what international jewry was doing, with her as one of its leading members. As far as I know, she NEVER addressed the existential danger of jewish messianic prophecy and the subversion of the American government by Israel. Being herself a jew, she was disloyal to America in favor of Israel. She was disloyal to the American majority population in favor of the banking class. She did absolutely nothing that was ever in any way harmful to the communists or the bankers, who have so harmed America.
ellauri119.html on line 680: From a literary point of view her novels have little character development and are cast in black and white terms. The important things in this world are just not that easy to discern, so she is painting a child´s simple view of the world, perhaps even an autistic child´s view, who doesn´t have the capability of caring for others. Ayn Rand found early inspiration for her protagonists in a 1920´s serial killer, William Hickman and used that sociopath as the model for the heros of her novels. See: Ayn Rand, Hugely Popular Author and Inspiration to Right-Wing Leaders, Was a Big Admirer of Serial Killer
ellauri119.html on line 682: The "good" guys in her novels are basically paranoid sociopaths but her book´s view the world through their eyes and, of course, they don´t notice anything wrong with their distorted worldview. Humans are social animals and having interdependencies is the norm. Ayn Rand takes the normal and using the views of a sociopath portrays those interdependencies as being corrupt, evil, and self defeating. This is consistent in all of her writings. I´ve read everything Any Rand wrote and some of what has been written by her direction.
ellauri119.html on line 688: From a philosophical viewpoint, Ayn Rand´s objectivism is an inconsistent pile of faulty axioms and absurd conclusions. Her tautological A = A and her invalid claim that all thought is verbal have been shown, long ago, to be either useless information or demonstrably false. Wittgenstein dismissed tautologies as telling us anything new about the world before Rand came to the USA and phenomenology had dismissed a verbal mentalese grammar of the brain. Noam Chomsky´s innate grammar is only true for words, but thoughts are far more than just words since all thought appears to be motor based. What you might need is a grammar of the body instead. Thoughts seem to be closer to the movements of an athlete than to the words in a sentence. For some reason most people ignore that all speech is base on wagging the tongue, and the vibrations in middle ear and cochlea, a motor based capability that we have learned to use to communicate with. Is there an isomorphism between the movement of the tongue and those of sign language that would show a fundamental grammar shared by both?
ellauri119.html on line 690: I remember in 1959, my creative writing teacher, in high school was infatuated with Ayn Rand. Sitting at a local restaurant, Ronnie´s Restauarant - which no longer exists, with a group of friends and her, we had a discussion about Ayn and I made a gesture that clearly expressed a thought and asked her what the words were for that. She suddenly realized the flaw in Ayn´s argument and was speechless.
ellauri119.html on line 698: The implication being that that anyone who disagrees with you is not a “man of the intellect”? That’s just a shitty religion-variety argument. “You can’t feel God because you don’t have enough faith.”
ellauri119.html on line 740: “[The rich] consume little more than the poor, and in spite of their natural selfishness and rapacity…they divide with the poor the produce of all their improvements. They are led by an invisible hand to make nearly the same distribution of the necessaries of life, which would have been made, had the earth been divided into equal portions among all its inhabitants, and thus without intending it, without knowing it, advance the interest of the society, and afford means to the multiplication of the species.”
ellauri119.html on line 785: Wahlroos kuvaa Randin pääteosta Atlas Shruggedia "kiehtovaksi romaaniksi". Hän myös päättää päättää 373-sivuisen laajan ja kauaskantoisen pohdiskelunsa vielä palaamalla romaaniin.
ellauri119.html on line 787: Helsingin Sanomien haastattelussa (Kapitalistin muotokuva, 12.2.2012) Wahlroos "nimeää kolme itselleen tärkeää ajattelijaa". He ovat moraalifilosofi ja taloustieteilijä Adam Smith, taloustieteilijä Milton Friedman ja – Ayn Rand. Atlas Shruggedissa Ayn Rand jakaa kansalaiset "ryöstäjä-pummeihin" ja "tuottajiin". Ideana on, että laiskat ja epämoraaliset ryöstäjä-pummit vaativat itselleen koko ajan enemmän ilman, että he tuottavat mitään. Lopulta sankarikapitalistit kyllästyvät Yhdysvallat vallanneeseen kollektivismiin ja menevät lakkoon.
ellauri131.html on line 28:

Halusin tallettaa sen hetken

display:none">Valemuistoja


ellauri131.html on line 96: Heidän kärsimyksensä kommunistisen vallan alle johti sokeaan väkivaltaan ja vihaan, joka kohdistui myös venäläisiin siviilihenkilöihin. Tältä eivät säästyneet myöskään naiset, vanhukset ja lapset.
ellauri131.html on line 110: – Syömme päivällistä ”Sicherheitissa” (SS-organisaation tiedustelupalvelu), jonne juuri on saapunut komentaja, Obersturmbannführer tohtori Erich Isselhorst. Pitkä komea urheilijalta näyttävä mies... Keskustellessa joku sanoo, että yhteinen taistelu bolsevismia vastaan yhdistää meitä, muisteli Tenkku. Seurustelu SS-miesten kanssa oli Tenkun mukaan kaiken kaikkiaan miellyttävää.
ellauri131.html on line 121: Päiväkirjan merkinnät todistavat yksiselitteisesti, että inkerinsuomalaisten yksiköt (Sicherungsgruppe 187/Itäpataljoona 664) osallistuivat rinnakkain Saksan erikoisjoukkojen (SS-kommandot, salainen kenttäpoliisi, poliisipataljoonat) kanssa aktiivisesti taisteluun partisaaneja vastaan.
ellauri131.html on line 133: Sotapäiväkirjan otteet todistavat, että partisaaneja kohtaan saksalaiset ja inkerinsuomalaiset eivät tunteneet armoa.
ellauri131.html on line 155: Seuraavat otteet Saksan pohjoisarmeijan selustan sotapäiväkirjasta todistavat, miten armottomasti inkerinsuomalainen pataljoona taisteli partisaaneja tai heidän oletettuja auttajiaan vastaan.
ellauri131.html on line 163: Ljuboljadissa partio otti kiinni 4 partisaania ja ampui heidät.
ellauri131.html on line 176: Ljuboljadissa partio otti kiinni ja ampui 4 partisaania.
ellauri131.html on line 248: Tutustuin Jussi ja Liisa Tenkkuun Järvenpään seurakuntaopistolla, ja yhteydenpito oli varsinkin 50-luvun puolella varsin tiivistä. Liisa (s. 1919 Simelius-Simojoen pappissukuun) oli musiikinopettaja, ja samalla uralla olin jo itsekin. Koulujen musiikinopetusta oli uudistettava ankarasti, joten aiheesta riitti keskusteltavaa. Jussi (1917-2005) oli pappi, mutta myös filosofian tutkija ja myöhemmin varsinkin etiikkaan perehtynyt filosofian professori. Hän oli erityisen joviaali mies ja loistava jutunkertoja. Eräs viimeisistä pappistehtävistä oli, että hän vihki minut ja ensimmäisen vaimoni Paulan. Siitä tosin pahoitti mielensä piispa Elis Gulin, johon olin tutustunut Ylioppilaslehden ympärillä käytyjen paneelikeskustelujen aikana. Piispa Gulinin mielestä suudelma oli kihlauxen merkki. 60-lukulaisten Rydbergien eiku manien mielestä sitä ei ollut edes rotkautus. Rydmanit asuvat ja toimivat Valkeakoskella. Sixköhän siellä on niin paha haju? Onkohan se valkovuotoa? Lähettänyt Kari Rydman klo 4.56 Ei kommentteja.
ellauri131.html on line 302: Established as the United States Junior Chamber of Commerce on January 21, 1920, it provided opportunities for young men to develop personal and leadership skills through service to other men. The Jaycees later expanded to include women after the United States Supreme Court ruled in the 1984 case Roberts v. United States Jaycees that Minnesota could prohibit sex discrimination in private organizations.
ellauri131.html on line 403: After the death of her father in 2004, Byrne became very depressed. At the instigation of her daughter Hayley, she read The Science of Getting Rich (1910) by Wallace D. Wattles. She discovered positive thinking, the laws of attraction, and how to find further success in life. Hence, she started doing research on the subject and the project of The Secret was born.
ellauri131.html on line 419: Mut mitäh? Salaisuuskaupassa on vain 40 tuotetta. Ryhdistäydy Rhonda!
ellauri131.html on line 439: Then one day, suddenly, I discovered the reason why. Sometimes, when my daily obligations felt too heavy for me, I felt desperate that I was not yet an actress. Right there was the problem! It was because of the despair that I was sending out to the Universe that I still did not have what I so much wanted. When I released that energy of lack and truly believed that what is mine will find its way to me, things started to happen. Today I live the life I always wanted as a homemaker, blogger, and part time cleaning lady. I send huge gratitude to the Universe. Thank you so much for The Secret!
ellauri131.html on line 446: Hornby valmistui Cambridgen yliopistosta. Hän asuu nykyisin Maidenheadissa. Hän työskenteli alun perin englanninopettajana ja toimittajana. Hänen esikoisteoksensa, omaelämäkerrallinen Hornankattila ilmestyi 1992. Sitä seurasi romaani Uskollinen äänentoisto (1995), jossa hän kertoo, että keski-ikäisten miesten arjen armotonta pyöritystä helpottaa ja mielenterveyttä ylläpitää listojen laatiminen ja lukeminen. 1998 ilmestyi Poika. Kaikista kolmesta on tehty elokuvaversiot.
ellauri131.html on line 463: Ja kaikenkukkuraxi, koska koko perhe oppii Brayn neuvokeista tietämään mitä haluavat ja pyytämään sitä hard enough, ne saavat sen! Mirandasta ja Braysta molemmista tuli upporikkaita myytyään isävainajan kexinnön patentin, Louisianan talo pantiin lihoixi (kexijävainajan äiti sattui olemaan ex-kiinteistövälittäjä ja kääri siitä muhkean välityspalkkion vaikka olikin jo eläkkeellä ja asui Jillin vanhempien tyyppisessä vanhusten päiväkodissa). Seuraavana jouluna kaikki kokoontuvat upi uudessa Tennesseen ökytalossa valtaisan muovikuusen ympärille. Ei tarvi enää Missyn kadehtia kavereiden synttäreiden food truckeja!
ellauri131.html on line 482: Dokumentin päätyttyä olin täynnä energiaa, inspiraatiota ja voimaa, vaikka hetki sitten olin ollut valmis kaatumaan sänkyyn, kun jokaista raajaa särki väsymyksestä. Ja enkä edes liioittele yhtään! Tämä mielestäni on mitä mainioin todiste siitä, että meidän mieli ja energiataso vaikuttaa todellakin kaikkeen ja mitä tietoisempi olemme tästä vaikutuksesta, sen enemmän meillä on voimaa muuttaa sitä haluamaamme suuntaan.
ellauri131.html on line 529: ”Sanon yleensä parkkienkeleille ääneen toiveen, että paikka oven edestä, kiitos. Jos tyttäreni ovat kyydissä, myös takapenkiltä kuuluu sama lause.”
ellauri131.html on line 547: Uusliberalistinen ihmiskuva jättää usein huomiotta, että ihmisillä on eri taustoista ja lähtökohdista johtuen elämässään erilaiset mahdollisuudet: esimerkiksi varakkaassa perheessä kasvanut on erilaisessa asemassa kuin toimeentulon kanssa kamppailleessa perheessä kasvanut. Ihmisillä on myös erilaisia persoonia ja voimavaroja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka pontevasti elämässä edetään.
ellauri131.html on line 600: Aika köyhältähän tuollainen elämä lopulta tuntuu, jos tavoitellaan vain mammonaa kaiken hyvän mittarina. Silloin myös edistää ympäristön tuhoutumista, mutta kaipa ne jälkipolvet voivat sitten ajatuksin manifestoida ilmaston ja ympäristökadon kuntoon. Arto Nieminen
ellauri131.html on line 647: According to 911 calls released by TMZ, attendees had "very bad burns," prompting concern that additional units would need to be dispatched. Following the event, multiple reports speculated that firewalkers may have put themselves in danger by pausing to take selfies during the rite of passage.
ellauri131.html on line 742: Evolutionary biologist Jerry Coyne issued a similar takedown, by simply highlighting some of Chopra's more outlandish claims, including his idea that the moon only exists because of human consciousness, the suggestion that mass prayer or meditation has the ability to "simmer down the turbulence in nature," as well as the nonsensical statement "Consciousness is the driver of evolution. Every time I eat your pussy or you suck my banana it transforms into a human." Coyne labels Chopra's ideas as "pseudoscience, pure and simple," and accuses him of "pushing a noxious brew of quantum physics, evolutionary biology, and "universal consciousness.'" Ouch.
ellauri131.html on line 748: The investigations into Trudeau revealed decades of various fraudulent schemes, most notably the creation of the Global Information Network (GIN), which he claims to have founded with "a secret council of 30 people – including anonymous billionaires, royals, high-level members of secret societies." Oh yeah, it just gets crazier and crazier with this guy. He didn't just disappoint. He turned out to be one of the biggest scam artists of our time.
ellauri131.html on line 750: Noel Thomas David Gallagher (s. 29. toukokuuta 1967 Manchester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen muusikko ja lauluntekijä, joka tunnetaan erityisesti urastaan rock-yhtye Oasiksen kitaristina, musiikillisena johtajana ja lauluntekijänä. 1980-luvulla Gallagher työskenteli pätkätyöläisenä rakennusalalla ja Inspiral Carpets -yhtyeen roudarina. Palattuaan Manchesteriin vuonna 1991 hän liittyi kitaristiksi Oasikseen, jossa hänen veljensä Liam Gallagher oli laulajana.
ellauri131.html on line 758: Steven Patrick Morrissey, s. 22. toukokuuta 1959 Davyhulme, Lancashire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen laulaja ja sanoittaja. Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla brittiläisen vaihtoehtorockyhtyeen The Smithsin sanoittajana ja laulajana. Yhtyeen hajottua vuonna 1987 hän siirtyi soolouralle. Tältäkään hepulta tai noilta sepiltä en ole kuullut yhtään viisua.
ellauri131.html on line 854: Musta Mariannessa on poweria. Mitäs muut sanovat Mariannesta? Luetaas Goodreadista.
ellauri131.html on line 884: And then right towards the end of the book she informs her readers that she is 37. That was a shock. I thought I was reading the emotional turmoil, flakey actions and life disarray of someone at least 10 years younger than that.
ellauri131.html on line 926: Covey was a member of The Mormon Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. According to Clayton Christensen, The Seven Habits was a secular distillation of Latter-day Saint values:
ellauri131.html on line 952: The topic of Covey's Brigham U Ph.D dissertation was the "success literature" of the United States since 1776. Covey found that during the republic's first 150 years, most of that kind of writing focused on issues of character, the archetype being the autobiography of Ben Franklin. But shortly after World War II, success became more a function of personality, of public image, of attitudes and behaviors, skills and techniques, that lubricate the processes of human interaction. He began to think about ways to get people to stop cultivating superficial charm and return to character building.
ellauri131.html on line 1006: Marianne oikeasti tuntee masennuksen. Se kuvaa sitä hyvin, ja paras todiste on eze ei sano eze tahtoo tappaa izensä tai tahtoo kuolla. Eise niin mene, vaan just näin:
ellauri131.html on line 1066: Yhdysvalloissa on ennätysmäärä asunnottomia, enemmän kuin on asukkaita koko stadissa.
ellauri132.html on line 28:

How to Sell a Lot of Copies

display:none">Luovaa kirjoittamista


ellauri132.html on line 67: Saksassa syntynyt Tolle sanoo perheensä jättäneen Saksan hänen ollessaan 13-vuotias, minkä jälkeen välittömästi hän opiskeli Lontoon yliopistossa. Hän opiskeli lyhyen ajan myös Cambridgen yliopistossa vuonna 1977 mutta ei tehnyt maisterintutkintoaan valmiiksi. Hän on kertonut esikoiskirjansa johdannossa, kuinka hän oli 29-vuotiaaksi asti masentunut ja ahdistunut, kunnes hän sai yhtäkkisen valaistuksen ja pääsi eroon peloistaan. Sen jälkeen hän kierteli Lontoota onnellisena irtolaisena. Hän vaihtoi etunimensä Eckhartiksi 1200-luvulla eläneen teologin Mestari Eckhartin mukaan ja lähti kiertämään Englantia henkisenä valmentajana. Sen jälkeen Tolle muutti Vancouveriin ja julkaisi esikoisteoksensa vuonna 1997. Sen jälkeen kun Oprah Winfrey oli muutamaa vuotta myöhemmin esitellyt kirjan televisio-ohjelmassaan, kirjasta tuli myyntimenestys. Myös hänen seuraavat teoksensa nousivat Yhdysvaltain myyntilistojen kärkeen.
ellauri132.html on line 81: Minulle olivat liikaa tällaiset virkkeet: "Kyvyttömyytesi käsittää elämän ja kuoleman tuolle puolen ulottuvaa syvintä olemustasi johtuu pelkästään rajoittuneesta mielestäsi, joka luo kehon todisteeksi menetettyään kosketuxensa olemiseen, jotta se pystyisi tukemaan illuusioihin perustuvaa uskoaan erillisyydestä ja oikeuttamaan siten pelkotilansa."
ellauri132.html on line 113: Sam is the son of actor Berkeley Harris, who appeared mainly in Western films, and TV writer and producer Susan Harris (née Spivak), who created Soap (TV series) and The Golden Girls among other series. His father, born in North Carolina, came from a Quaker background, and his mother is Jewish but not religious. He was raised by his mother following his parents' divorce when he was aged two. Harris has stated that his upbringing was entirely secular and that his parents rarely discussed religion, though he also stated that he was not raised as an atheist.
ellauri132.html on line 215: Attorneys representing students from the Shawnee Mission district say the story “Harrison Bergeron” shows that a world of forced equality would be a nightmare, so unequal funding of public schools is OK.
ellauri132.html on line 241: Ole sadisti. Ihan sama miten viattomia sun johtohahmot on, paa niille tapahtumaan ihan kamalia juttuja - niin et lukija näkee mistä ainexesta ne on tehty.
ellauri132.html on line 270: …koska se on ainut tapa päästä sinne. Loput on joskus vaikeimpia kohtia. Jotkut tyypit ei tiedä mihin ne haluu lopettaa, toiset ei tiedä onko ne jo lopussa vai e. Tässä sulle tulee onkelma. Jos sä tiedät mihin sä haluut lopettaa, mun miälestä, on helpointa vaan sit kirjoittaa sitä kohti. Se on vähän kuin yhdistäisi pisteitä. Tästä se alkaa, tähän se loppuu, tää tulee siihen keskelle, nää pikku jutut välissä. Emma Coats sanoo on parasta:
ellauri132.html on line 438: Google AdSense is a program run by Google through which website publishers in the Google Network of content sites serve text, images, video, or interactive media advertisements that are targeted to the site content and audience. These advertisements are administered, sorted, and maintained by Google. They can generate revenue on either a per-click or per-impression basis. Google beta-tested a cost-per-action service, but discontinued it in October 2008 in favor of a DoubleClick offering (also owned by Google). In Q1 2014, Google earned US$3.4 billion ($13.6 billion annualized), or 22% of total revenue, through Google AdSense. AdSense is a participant in the AdChoices program, so AdSense ads typically include the triangle-shaped AdChoices icon. This program also operates on HTTP cookies. In 2021, over 38.3 million websites use AdSense.
ellauri132.html on line 443: Each time this page is visited by an end user (e.g., a person surfing the Internet), the JavaScript code uses inlined JSON to display content fetched from Google's servers.
ellauri132.html on line 445: For website-targeted advertisements, the advertiser chooses the page(s) on which to display advertisements, and pays based on cost per mille (CPM), or the price advertisers choose to pay for every thousand advertisements displayed.
ellauri132.html on line 448: Google came under fire when the official Google AdSense Blog showcased the French video website Imineo.com. This website violated Google's AdSense Program Policies by displaying AdSense alongside sexually explicit material. Typically, websites displaying AdSense have been banned from showing such content. We are not evil. LOL.
ellauri132.html on line 642: Dramaattisen kysymyxen luonne informoi juonta ja millanen stoori siitä tulee. Uhkaako hahmoja jokin ulkoinen vai sisäinen? Vai onko se vuoroon ulkona vuoroon sisällä kiihtyvässä tahdissa? Mitä genreä tarinasta tulee? Sulla on 7 vaihtoehtoa:
ellauri132.html on line 677: James Kelmanin kirjan How Late It Was, How Late valinta v1994 Booker Prize voittajaxi nosti suuren älämölön. Rabbi Julia Neuberger, 1 tuomareista, julisti eze on "a disgrace" ja lähti ovet paukkuen, tuomiten kirjan myöhemmin eze on vaan "crap"; WHSmithin markkinointipäällikkö kuzui palkintoa "noloxi koko kirjakaupalle"; Waterstonen kirjakauppa Glasgowissa möi vaan 13 kopiota Kelmanin kirjasta seuraavalla viikolla, nekin huomaamattomasssa käärössä toisella lähettäjänimellä.
ellauri133.html on line 28:

ponien maailma

display:none">Luovaa heppahulluutta


ellauri133.html on line 72:

Prologue. The fuzzy bit at the beginning that doesn’t make sense until you’ve read the whole novel. It's backstory in disguise. Prologues that start a thousand years in the past will cause the author to burn in hell. Okay, you most likely also speed forward over the Paw Patrol theme song.


ellauri133.html on line 159: Esim. “Tom started the car dejectedly.” Tomi starttaa auton masentuneesti. Ei hemmetti Tom, ryhdistäydy! Adverbit on heikkoa, väpelöä kynäilyä, puoliveteistä.
ellauri133.html on line 324: Oivassa oppilaassa esiteinipoika nimeltä Todd huomaa et tunnettu Nazi sotarikollinen (90v) asuu salaa sen pikku stadissa. Se ei ilmianna Kurt Dussanderia, vaan lähestyy sitä kuullaxeen lisää holokaustista suoraan hevosen suusta, uhaten paljastuxella ellei Kurt tottele.
ellauri133.html on line 382:

4. The most controversial scene in It is too disturbing for any adaptation.


ellauri133.html on line 462: Yikes, what a non-explanation that is both disingenuous (evidence above ensures that he was thinking about the sexual aspect of it) and a copout (if there is more “sensitivity” to gratuitous depictions of child sex now, it only soft-pedals over his past failure).
ellauri133.html on line 468: I don’t want to repeat King’s utter creepiness and describe this in too much detail (shit, I would but there is not enough space), but there are some elements of the scene that deserve mentioning. Again, functioning in misogynist misunderstanding of female sexuality, for at least one of these encounters Bev “feels no physical pleasure, but there is a kind of mental ecstasy in it for her.” When she does feel “some pleasure, dim heat in her childish unmatured sex,” she thinks of birds and resolves that having sex “is what flying is like.” The penis size of the character of Ben is commented on (“is he too big, can she take that into herself?”) and she eventually has an orgasm with him. Steve looks on with his little droopy wiener in his hand. I bet Mustafa had a biggish "It", and Tabitha King (the other one with the curves going in instead of out) has an even bigger one. They are like the little goat, the middling goat, and the big big goat that can suck the big bad wolf all the way in, balls and all.
ellauri133.html on line 738: I know that you and Frank were planning to disconnect me.
ellauri133.html on line 882: Upon the morning of the lottery, the townspeople gather shortly before 10 a.m. in order to have everything done in time for lunch. First, the heads of the extended families each draw one slip from the box, but wait to unfold them until all the slips have been drawn. Bill Hutchinson gets the marked slip, meaning that his family has been chosen. His wife Tessie protests that Mr. Summers rushed him through the drawing, but the other townspeople dismiss her complaint. Since the Hutchinson family consists of only one household, a second drawing to choose one household within the family is skipped.
ellauri135.html on line 28:

Iljitshin syvänne

display:none">Asosiaalista realismia


ellauri135.html on line 131: Ильинский омут on alueella Тарусский район, в районе д. Романовка satasen kilometriä Moskovasta etelään. Yes, the driving distance between Moscow to Tarusa is 136 km. It takes approximately 1h 48m to drive from Moscow to Tarusa.
ellauri135.html on line 214: Genealogy of the Berg in the Annex to the Tambov edge not yet explored, not explored and the history of the estate of Berga, in the Kirsanov district. Their economy was two miles from the Trinity Church in the village of Semyonovka and 3-4 miles from the river Crows.
ellauri135.html on line 222: The first seven years, Nikolai lived in Moscow, and then, with his parents, moved to Siberia, where his father got the post of the Chairman of the Tobolsk provincial government (in 1830). Eight years, the boy himself began to write poetry, knowing many passages from different odes of Derzhavin. In the early 30-ies the father Berg settled in the Tambov province in his estate, and gave his son in the Tambov gymnasium, and in 1838 moving to Moscow, transferred to the I-th Moscow gymnasium, in which he graduated in 1843 and entered the historical-philological faculty of Moscow University. At the Moscow school, especially Berg became friends with a school friend A. N. Ostrovsky, with whom all his life maintained the most cordial relations. As a student, Berg published his first poem in the "Moskvityanin" (translated from the Swedish poet Runeberg: "Complaint of the virgin").
ellauri135.html on line 253: Nikke Bergin onlajn-runoista löytyi venäjännös runosta "Herra Melperi", mironton-mironton, milutam-milutam-milutaalialei. Теперь мы всё пропели, Миронтон, миронтон, миронтень, Теперь мы всё пропели. Nyt on laulut laulettunna, kiigi kaagi koogo. Вы прочитали книгу до конца! Что ещё почитать? Muttei löytynyt tota kukkosäettä. Hemmetti. Maksim Gorki kirjotti jostain Korolenkosta, suuresta gumanistista, joka siteeraa noi kukkosäkeet Nikke Bergiltä. Muttei vielläkään sano mistä! Vittua! Alkaa ottaa päähän! No ehkä toi distikhonkin oli tuherrettu jonnee pesulapulle.
ellauri135.html on line 276: Pjotr Arkadjevitš Stolypin (ven. Пётр Аркадьевич Столыпин; 14. huhtikuuta (J: 2. huhtikuuta) 1862 Dresden, Saksin kuningaskunta – 18. syyskuuta (J: 5. syyskuuta) 1911 Kiova, Venäjän keisarikunta)[1] oli venäläinen konservatiivinen valtiomies, joka toimi Venäjän keisarikunnan pääministerinä vuosina 1906–1911. Hänet tunnetaan voimatoimistaan vallankumouksellisia vastaan, suuresta maatalousuudistuksestaan eli niin sanotusta Stolypinin reformista ja Suomessa toisen sortokauden aloittamisesta. Hänet salamurhattiin kesken virkakauden.
ellauri135.html on line 278: Stolypinin on sanottu tehneen viimeisen yrityksen uudistaa perinpohjaisesti keisarillisen Venäjän poliittinen järjestelmä, yhteiskunta ja talous ennen vuoden 1917 Venäjän vallankumousta. Hän toteutti uudistuksensa pääosin erilaisilla poikkeuslaeilla ja hallinnollisilla määräyksillä, ja kavensi vuonna 1907 äänioikeutta tavalla, jota pidettiin vallankaappauksena. Lisäksi hän tukahdutti avoimen opposition, teloitutti vastustajiaan ja lakkautti sanomalehtiä
ellauri135.html on line 448: Helsingin Sanomien haastattelussa Pauli Tapio kertoi, että inhimillisen ahdistuksen käsittelyssä häntä auttaa kristillinen maailmankatsomus.
ellauri135.html on line 453: Erik Ticklénin tunnetuin runo oli Neidon valitus. Johan Ludvig Runeberg käänsi tämän runon ruotsiksi ja se julkaistiin Helsingfors Morgonbladissa vuonna 1832. Sieltä Nikke Berg sen lukaisi ja teki venäjännöxen. Erik Ticklénin veli Pietari (Pehr) Ticklén oli myös runoilija ja Oulun Wiikko-Sanomia-lehden perustaja. Lähteet. Kotivuori, Yrjö: Erik Ticklén. Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852.
ellauri135.html on line 577: It was rumored that Richter was homosexual and that having a female companion provided a social front for his true sexual orientation, because homosexuality was widely taboo at that time and could result in legal repercussions. Richter was an intensely private person and was usually quiet and withdrawn, and refused to give interviews. He never publicly discussed his personal life until the last year of his life when filmmaker Bruno Monsaingeon convinced him to be interviewed for a documentary.
ellauri135.html on line 632: Pieni elämänmyönteinen vanhus lueskeli niiden ekan tapaamisen paikalla 60-luvulla, osaa Konstantin Paustovski kertoa. Hän oli Anna Kernin lapsenlapsi, Aglaja Pyzhevskaja, entinen näyttelijätär. Hän ei ollut pitänyt isoäidistään. Ja vaikea olisikin ollut pitää satavuotiaasta vanhuudenhöperöstä, joka tappeli lapsenlapsiensa kanssa ruokapöydän herkkupaloista.
ellauri135.html on line 651: Mikhail Lermontovin runous on monipuolinen ja opettavainen, se paljastaa venäläisen kansan elämän ja käsitteet. Runouden runous on monimutkaista ja täynnä erikoisvoimaa. Tämä kuuluisa mies syntyi syksyllä vuonnaMoskova 1814 - 3 tai vanha tyyli 15. lokakuuta. Soon Helmiä täsmälleen 188v vanhempi. Hänen isänsä oli Tulan maakunnasta ja oli vuokranantajan poika. Ulkopuolinen kauneus ja ystävällisyys isän yhdistettiin hänen epämuodolliseen dispositioon. Eläkkeelle jäänyt kapteeni oli myös kuuma ja rajoittamaton.
ellauri135.html on line 706: Lermontov yritti heijastaa miehen valtavaa yksinäisyyttä, joka tajuaa, että hänen kuolemansa ei aiheuta surua kenellekään. Hän ei arvosta elämäänsä, koska kukaan ei arvosta sitä. Hänen tahtonsa tarkoitus on ainakin joku ilmaista ahdistustaan. Vaikka se olisi satunnainen keskustelukumppani, hän ei välitä siitä, mitä ja kenelle tulisi lähettää.
ellauri135.html on line 729: Я пулей ранен был; Sain haavoittuneex luodista;
ellauri135.html on line 763: Lermontovin vanhemmat eivät olleet tuolloin elossa. Teoksen sankari on ollut sodassa pitkään eikä hänellä ole tietoa isästään ja äidistään. Jos joku heistä on vielä elossa, hän pyytää ystäväänsä olemaan lisäämättä suruaan ja sanomaan, että hänen poikansa ei todennäköisesti palaa pian.
ellauri135.html on line 765: Viimeisessä jakeessa näkyy naiskuva. Tämä on sotilaan pitkäaikainen naapuri, johon hän ilmeisesti oli rakastunut. Kuolevan miehen sanoista voimme päätellä, että hiän hylkäsi hänen rakkautensa ("tyhjä sydän"). Mutta kun hän muistaa koko elämänsä, hän yhdistää siihen onnellisimmat muistot. Hän on varma, että nainen ei myöskään kärsi hänen kuolemansa uutisista, mutta pyytää silti ystäväänsä kertomaan hänelle kaiken. Jos tämä tarina herättää kurjia kyyneleitä entisessä rakastajattaressa, niin "se ei merkitse hänelle mitään!".
ellauri135.html on line 769: Musta tää runo on erittäinkin narsistinen, mikä sopii Lermontoville. Muita hittejä Lermontovilta Konstan mielestä ovat Yxin kuljen, yö on tyyni, lauha, Tikari ja Niin ikävää ja murheellista. Ei ole tarpeen edes luetella niitä kaikkia. Lermontov oli mitään pelkäämätön, rumahko ja ylimielinen upseeri. Teloitettiinko se loppupeleissä? Ei vaan se kuoli kyrpiintyneen majurin luodista. Lepokodin suunnalta kuuluu lisää tuttuja säveleitä. Katjushalla komiat on keuhkot, paska haisee Nevan rannalla. Kukot kiekuvat joen tuolla puolen täyttä kurkkua. Zabolotskilla on erinomaisia runoja ukonilmasta. Zabolotski nousee Tjutsevin rinnalle, jopa kaarteissa täpärästi ohi. Sairas Bunin nauraa iloisesti lukeiessaan Tvardovskia. Koira kuoli koiran kuoleman. Ympärillä kuohuva elämä on täynnä tarkoitusta ja merkitystä.
ellauri135.html on line 771: Mihail Jurjevitš Lermontov (ven. Михаил Юрьевич Лермонтов, 15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1814 Moskova, Venäjä – 27. heinäkuuta (J: 15. heinäkuuta) 1841 Pjatigorsk, Venäjä) oli venäläinen kirjailija, Aleksandr Puškinin rinnalla venäläisen romantiikan ja Venäjän runouden kultakauden merkittävin edustaja. Häntä pidetään kielellisenä uudistajana. Hän oli rumahko. Lermontov syntyi Moskovassa merkittävässä asemassa olleeseen sukuun, jonka sanotaan olevan lähtöisin skotlantilaisesta Learmonth-suvusta, jonka esi-isä Peter Lermontoff olisi 1600-luvulla jäänyt Venäjälle jäätyään sotavangiksi. Tarinaa ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan dokumenteilla.
ellauri135.html on line 791: Kuka oli runon sankari, ei näytä analyysia. "Testament" Lermontovin avulla voit tarkastella 1800-luvun yksinkertaisen venäläisen sotilaan elämää. Näinä päivinä armeija oli kutsuttu 25 vuotta, tänä aikana monet kuolivat sodissa ja ne, jotka olivat elossa, kukaan ei odottanut kotia. Runo kertoo tavallisesta talonpoikaispojasta, jonka kohtalo oli ristissä. Kun hänellä oli perhe, rakastaja, mutta armeija otti kaiken häneltä. Naapurityttö jo unohti olemassaolonsa, vanhemmat kuolivat. Sankaria ei edes horjuttaa hänen nopean kuolemansa, mikään ei pidä tässä maassa - tämä on analyysi.
ellauri135.html on line 896: Runon rakkaus oli kaukana keskinäisyydestä, kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 ja menemään Junker-kouluun Pietarissa. Ja sekalaisia ​​harrastuksia oli, ja palvelu itsessään oli uusi, vaati erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Varvara Lopukhinan suosikkiasema Lermontovin elämässä peitettiin ongelmien puristuksella. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt kiinnostumasta siitä, kuten todistavat sekä runoilija että hänen aikalaistensa kirjeet. Mutta runoilija ei voinut vastata suoraan hiänen kanssaan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen tiukkuuteen.
ellauri140.html on line 28:

THE DRAGGE QVEENE.

display:none">Liian pitkä lukea


ellauri140.html on line 39: In 1998, Kevorkian was arrested and tried for his direct role in a case of voluntary euthanasia on a man named Thomas Youk who suffered from Lou Gehrig’s disease, or ALS. He was convicted of second-degree murder and served 8 years of a 10-to-25-year prison sentence. He was released on parole on June 1, 2007, on condition he would not offer advice about, participate in, or be present at the act of any type of suicide involving euthanasia to any other person, as well as neither promote nor talk about the procedure of assisted suicide.
ellauri140.html on line 52: Book I is centered on the virtue of Holiness as embodied in the Redcrosse Knight. Largely self-contained, Book I can be understood to be its own miniature epic. The Redcrosse Knight and his lady Una travel together as he fights the monster Errour, then separately after the wizard Archipelago tricks the Redcrosse Knight into thinking that Una is unchaste using a false dream. After he leaves, the Redcrosse Knight meets Duessa, who feigns distress in order to entrap him. Duessa leads the Redcrosse Knight to captivity by the giant Orgigolo. Meanwhile, Una overcomes peril, meets Arthur, and finally finds the Redcrosse Knight and rescues him from his capture, from Duessa, and from Despair. Una and Arthur help the Redcrosse Knight recover in the House of Holiness, with the House's ruler Caelia and her three daughters joining them; there the Redcrosse Knight sees a vision of his future. He then returns Una to her parents' castle and rescues them from a dragon, and the two are betrothed after resisting Archipelago one last time.
ellauri140.html on line 54: Book II is centred on the virtue of Temperance as embodied in Sir Guyon, who is tempted by the fleeing Archipelago into nearly attacking the Redcrosse Knight. Guyon discovers a woman killing herself out of grief for having her lover tempted and bewitched by the witch Acrasia and killed. Guyon swears a vow to avenge them and protect their child. Guyon on his quest starts and stops fighting several evil, rash, or tricked knights and meets Arthur. Finally, they come to Acrasia's Island and the Bower of Bliss, where Guyon resists temptations to violence, idleness, and lust. Guyon captures Acrasia in a net, destroys the Bower, and rescues those imprisoned there.
ellauri140.html on line 58: Book IV, despite its title "The Legend of Cambell and Telamond or Of Friendship", Cambell's companion in Book IV is actually named Triamond, and the plot does not center on their friendship; the two men appear only briefly in the story. The book is largely a continuation of events begun in Book III. First, Scudamore is convinced by the hag Ate (discord) that Britomart has run off with Amoret and becomes jealous. A three-day tournament is then held by Satyrane, where Britomart beats Arthegal (both in disguise). Scudamore and Arthegal unite against Britomart, but when her helmet comes off in battle Arthegal falls in love with her. He surrenders, removes his helmet, and Britomart recognizes him as the man in the enchanted mirror. Arthegal pledges his love to her but must first leave and complete his quest. Scudamore, upon discovering Britomart's sex, realizes his mistake and asks after his lady, but by this time Britomart has lost Amoret, and she and Scudamore embark together on a search for her. The reader discovers that Amoret was abducted by a savage man and is imprisoned in his cave. One day Amoret darts out past the savage and is rescued from him by the squire Timias and Belphoebe. Arthur then appears, offering his service as a knight to the lost woman. She accepts, and after a couple of trials on the way, Arthur and Amoret finally happen across Scudamore and Britomart. The two lovers are reunited. Wrapping up a different plotline from Book III, the recently recovered Marinel discovers Florimell suffering in Proteus' dungeon. He returns home and becomes sick with love and pity. Eventually he confesses his feelings to his mother, and she pleads with Neptune to have the girl released, which the god grants.
ellauri140.html on line 84: Atte F-, a fiend from Hell disguised as a beautiful maiden. Ate opposes Book IV's virtue of friendship through spreading discord. She is aided in her task by Duessa, the female deceiver of Book I, whom Ate summoned from Hell. Ate and Duessa have fooled the false knights Blandamour and Paridell into taking them as lovers. Her name is possibly inspired by the Greek goddess of misfortune Atë, said to have been thrown from Heaven by Zeus, similar to the fallen angels. God Ate My Homework.
ellauri140.html on line 109: Despair M-, a distraught man in a cave, his name coming from his mood. Using just rhetoric, he nearly persuades Redcrosse Knight to commit suicide, before Una steps in.
ellauri140.html on line 128: Talus M+, an "iron man" who helps Arthegall to dispense justice in Book V. The name is likely from Latin "talus" (ankle) with reference to that which justice "stands on," and perhaps also to the ankle of Achilles, who was otherwise invincible, or the mythological bronze man Talos. Talus on joo nilkkaluu, astragalus. Ei ole selvää onko Taluxella penistä.
ellauri140.html on line 144: In "The Mathematics of Magic", the second of Fletcher Pratt and L. Sprague de Camp's Harold Shea stories, the modern American adventurers Harold Shea and Reed Chalmers visit the world of The Faerie Queene, where they discover that the greater difficulties faced by Spenser's knights in the later portions of the poem are explained by the evil enchanters of the piece having organized a guild to more effectively oppose them. Juppajju, dominoteoria. Hullut vietnam-veteraanit sekoaa kun pitäs syödä lo meiniä. Kiinattaret tuoxuu tutusti halvalta hajuvedeltä ja herneenpalolta.
ellauri140.html on line 157: And golden foile all over them displaid.. Ja kultafooliolla joka paikka peitetty.
ellauri140.html on line 174: Avarice (M) – Representing the sin of greed, Avarice enters upon a camel covered with gold as he counts a pile of coins. Spenser describes Avarice's money obsession to be a disease; "Who had enough, yett wished every more, a vile disease, and eke in foote and hand." Skotti Roopella se ei ole synti, jutku Kroisos Pennosella ja Karhukoplan kommareilla on. Kamelin on ahdas päästä helmiäisportista, mutta mahdotonta se ei ole.
ellauri140.html on line 186: Kapitalismin ja porvariston nousun mahdollisti tekniset kexinnöt (ruutipyssy, kompassi, purjelaivat jne) joiden ansiosta länkkäreiden oli onnistunut ryöstää puoli maailmaa. Suurin osa kexinnöistä tuli idästä. Turkkilaisilla ja venäläisillä oli ruutipyssyjä jo ennen länkkäreitä. Ensimmäiset menestyxet länsisodissa tuli protestoiville hussilaisille, jotka niitti ruutipyssyillä katolisia ristiretkivarusteilla sotivia peltipoliiseja. Haupizi tarkoitti joukkotuhoasetta (Haufen). Sillä kun täräytti peltipoikaläjään niin tuli siivilää. Se oli aatelille lopun alkua, kun ei enää peltipoliiseilla pysty pitää maalaisia ruodussa, moukka hakee vajasta tussarin ja ampuu haarniskan täyteen reikiä.
ellauri140.html on line 188: Sikäli hullunkurista että Dosetti siirsi nää ajankohtaiset säätykärhämät Englannin maissipelloilta johkin keskiajalle. No se oli sellasta housukilpeä, säädyllisydeen pyllyverhoa. Ize se palloili ritarien jaloissa Colin Clouttina. Eihän se mikään aatelinen ollut, kaupparyssän kulkuvaatturin poika Lontoosta. Se nousi nousukkaana piireihin aatelisten sihteerinä, osallistu iirimurhiin Irlannissa ja sai sieltä tontin, rikastui. Tästähän on koko ajan ollut kymysys, siirtomaasodista, britit ja latinot kärhämöivät meren herruudesta. Sitne oli anglosaxit vastaan teutonit, sit samat vastaan slaavit. Nytne on länkkärit vastaan vinkkarit. Vitun toistoa.
ellauri140.html on line 191: surname attested from late 13c. (earlier le Despenser, mid-12c.), literally "one who dispenses or has charge of provisions in a household," short for Anglo-French espencer, Old French despencier "dispenser" (of provisions), "a butler or steward" (see dispense). Also a type of repeating rifle used in the American Civil War, 1863, named for U.S. gunsmith Christopher Spencer, who, with Luke Wheelock, manufactured them in Boston, Mass. Japanissa 2011 zunami kaatoi limpsa ja eväspatukka dispensereitä joiden alle jäänyt mies Rei Shimurassa selvisi juomalla limpsaa ja syömällä Snickersejä. Sylikoira haistoi sen sneakersit kasan alta. Sellasta on nyt Japanissa. Tavallisin oloasu on fleese pehmyrit.
ellauri140.html on line 197: In July 1580, Spenser went to Ireland in service of the newly appointed Lord Deputy, Arthur Grey, 14th Baron Grey de Wilton. Spenser served under Lord Grey with Walter Raleigh at the Siege of Smerwick massacre. When Lord Grey was recalled to England, Spenser stayed on in Ireland, having acquired other official posts and lands in the Munster Plantation. Raleigh acquired other nearby Munster estates confiscated in the Second Desmond Rebellion. Sometime between 1587 and 1589, Spenser acquired his main estate at Kilcolman, near Doneraile in North Cork. He later bought a second holding to the south, at Rennie, on a rock overlooking the river Blackwater in North Cork. Its ruins are still visible today. A short distance away grew a tree, locally known as "Spenser's Oak" until it was destroyed in a lightning strike in the 1960s. Local legend claims that he penned some of The Faerie Queene under this tree.
ellauri140.html on line 313: As much disdayning to the curbe to yield: Haluton kun oli väistämään tienpenkalle.
ellauri140.html on line 424: Eftsoones dismounted from his courser brave, Nousee keljun hepan satulasta,
ellauri140.html on line 441: To wish you backe returne with foule disgrace, Niet olis paras jarrutella vähän.
ellauri140.html on line 456: Halfe like a serpent horribly displaide, Yläpää oli sillä niinkö käärmeellä,
ellauri140.html on line 458: Most lothsom, filthie, foule, and full of vile disdaine.° Aika karseaa ja ikävältä haisevaa.
ellauri140.html on line 474: About her cursed head, whose folds displaid Käärmeenpään yläpuolelle, ja sen ryppy
ellauri140.html on line 489: Threatning her angry sting, him to dismay: Ojensi ja koitti pistää sillä nuppia:
ellauri140.html on line 510: His gall did grate for griefe° and high disdaine, Se syljeskeli sapensekaista refluxia,
ellauri140.html on line 638: Tydings of warre and worldly trouble tell? Tietää sodista sun muista peikoista?
ellauri140.html on line 650: For to all knighthood it is foule disgrace, Onhan se nyt nuppikunnan häpeä,
ellauri140.html on line 657: May ever passe, but thorough great distresse. Eikä pääse läpikään kuin vaivalla.
ellauri140.html on line 672: Is wisely to advise: now day is spent; Mä voin huolehtia tästä leidistä,
ellauri140.html on line 695: With faire discourse the evening so they pas: Äijällä riitti monenlaista juttua,
ellauri140.html on line 874: With gentle blandishment and lovely looke, Sievästi twerkaten ja olan yli kazellen,
ellauri140.html on line 879: All cleane dismayd to see so uncouth sight, Ihan pöyristyneenä noin siivottomasta näystä,
ellauri140.html on line 911: Why Dame (quoth he) what hath ye thus dismayd? Mutta rva (hän sanoi), mikä on sut noin masentanut?
ellauri140.html on line 922: Her fawning love with foule disdainefull spight totuusvaihtoehtoja, hiänen kuumaa torttuaan ei osannut
ellauri140.html on line 1031: And the high hils Titan° discovered, Ja Titaani havaizi sen korkeet kukkulat,
ellauri140.html on line 1043: Pricked with wrath and fiery fierce disdaine, Ja nuppi kaxoisnelisti hyvin pahalla tuulella,
ellauri141.html on line 28:

OODEJA

display:none">Oodeja


ellauri141.html on line 54: Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä etruskioletettu Maecenas syötti Flaccuxelle vatruskoita ja lahjoitti sille maatilan läheltä Tivolia. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia. Eikä tivolikaan ollut häirizevän lähellä. Maecenaan kautta hän ystävystyi Vergiliuksen ja Variuksen kanssa. Heidän kanssaan Roomasta Brundisiumiin tehtyä matkaa hän myöhemmin kuvaili purevan satiirisesti kirjeissään.
ellauri141.html on line 111: At his house, probably, Horace became intimate with Polio, and the many persons of consideration whose friendship he appears to have enjoyed. Through Mæcenas, also, it is probable Horace was introduced to Augustus; but when that happened is uncertain. In B. C. 37, Mæcenas was deputed by Augustus to meet M. Antonius at Brundisium, and he took Horace with him on that journey, of which a detailed account is given in the fifth Satire of the first book. Horace appears to have parted from the rest of the company at Brundisium, and perhaps returned to Rome by Tarentum and Venusia. (See S. i. 5, Introduction.) Between this journey and B. C. 32, Horace received from his friend the present of a small estate in the valley of the Digentia (Licenza), situated about thirty-four miles from Rome, and fourteen from Tibur, in the Sabine country. Of this property he gives a description in his Epistle to Quintius (i. 16), and he appears to have lived there a part of every year, and to have been fond of the place, which was very quiet and retired, being four miles from the nearest town, Varia (Vico Varo), a municipium perhaps, but not a place of any importance. During this interval he continued to write Satires and Epodes, but also, it appears probable, some of the Odes, which some years later he published, and others which he did not publish. These compositions, no doubt, were seen by his friends, and were pretty well known before any of them were collected for publication. The first book of the Satires was published probably in B. C. 35, the Epodes in B. C. 30, and the second book of Satires in the following year, when Horace was about thirty-five years old. When Augustus returned from Asia, in B. C. 29, and closed the gates of Janus, being the acknowledged head of the republic, Horace appeared among his most hearty adherents. He wrote on this occasion one of his best Odes (i. 2), and employed his pen in forwarding those reforms which it was the first object of Augustus to effect. (See Introduction to C. ii. 15.) His most striking Odes appear, for the most part, to have been written after the establishment of peace. Some may have been written before, and probably were. But for some reason it would seem that he gave himself more to lyric poetry after his thirty-fifth year than he had done before. He had most likely studied the Greek poets while he was at Athens, and some of his imitations may have been written early. If so, they were most probably improved and polished, from time to time, (for he must have had them by him, known perhaps only to a few friends, for many years,) till they became the graceful specimens of artificial composition that they are. Horace continued to employ himself in this kind of writing (on a variety of subjects, convivial, amatory, political, moral,—some original, many no doubt suggested by Greek poems) till B. C. 24, when there are reasons for thinking the first three books of the Odes were published. During this period, Horace appears to have passed his time at Rome, among the most distinguished men of the day, or at his house in the country, paying occasional visits to Tibur, Præneste, and Baiæ, with indifferent health, which required change of air. About the year B. C. 26 he was nearly killed by the falling of a tree, on his own estate, which accident he has recorded in one of his Odes (ii. 13), and occasionally refers to; once in the same stanza with a storm in which he was nearly lost off Cape Palinurus, on the western coast of Italy. When this happened, nobody knows. After the publication of the three books of Odes, Horace seems to have ceased from that style of writing, or nearly so; and the only other compositions we know of his having produced in the next few years are metrical Epistles to different friends, of which he published a volume probably in B. C. 20 or 19. He seems to have taken up the study of the Greek philosophical writers, and to have become a good deal interested in them, and also to have been a little tired of the world, and disgusted with the jealousies his reputation created. His health did not improve as he grew older, and he put himself under the care of Antonius Musa, the emperor’s new physician. By his advice he gave up, for a time at least, his favorite Baiæ. But he found it necessary to be a good deal away from Rome, especially in the autumn and winter.
ellauri141.html on line 123: Collegisse juvat metaque fervidis Ne tykkää kaula-aukkoon sataneesta lumesta,
ellauri141.html on line 159: Ottakaat aiheenne, kirjoittajat, voimienne mukaan ja punnitkaa kauan, mitä hartiat jaksavat kantaa, mitä eivät. Sitä, joka voimainsa takaa on aiheensa valinnut, ei petä esitystapa eikä selvä järjestys. Järjestyksen etu ja sulo on oleva se, joll'en erehdy, että runoilija juuri nyt sanoo, mitä hänen tällöin tulee sanoa, sekä lykkää ja jättää nykyhetkellä moniaat asiat. Sanojen yhdistämisessä valitkoon ilmoitetun runoteoksen tekijä myös hienosti ja arasti sanan ja hyljätköön toisen. Erinomaisesti olet lausunut, jos ovela yhdistys tekee tutun sanan ikäänkuin uudeksi. Jos ehkä on tarpeellista vereksillä nimityksillä osoittaa outoja käsitteitä, käypi laatuun tekaista vanhanaikuisille Cetheguksille kuulumattomia sanoja, ja ujosti käytetty vapaus kyllä myönnetään; vieläpä uudet ja äsken tehdyt sanat saavat hyväksymistä osakseen, jos ne valuvat esiin anglosax- korjaan kreikkalaisesta lähteestä säästäväisesti johdettuina. Mutta miksi Roomalainen antaisi Caeciliukselle ja Plautukselle sen oikeuden, mikä on riistetty Vergiliukselta ja Variukselta? Miksi minua kadehditaan, jos voin lisätä vain muutamia sanoja, kun Caton ja Enniuksen kieli on rikastuttanut isäimme puhetta ja tuottanut uusia nimiä esineille? On aina ollut luvallista ja on edelleen tuottaa julkisuuteen sana, jolla on nykyhetken leima. Kuten metsät muuttavat lehtensä nopeiden vuosien kuluessa ja edelliset varisevat, siten katoavat vanhat sanatkin ja nuorien tavoin kukoistavat ja varttuvat äsken syntyneet; kuulummehan kuololle kaikkineinme: joko nyt meri sisämaahan johdettuna suojelee laivastoja pohjantuulilta, kuninkaan arvoinen työ, tai kauan hyödytön ja vain airoille sovelias suo elähyttää läheisiä kaupunkeja ja kokee kovaa auraa, tai joki on muuttanut suuntansa, joka oli vainioille vahingollinen, sille kun on osoitettu parempi tie; kuolevaisten teot katoavat, ja vielä vähemmän kieliparsien arvo ja sulo pysyy elävänä. Monet sanat syntyvät uudestaan, jotka jo hävisivät (esim buli), ja monet häviävät, jotka nyt ovat arvossa (Danny: nuoret mimmit), jos käyttö niin tahtoo, millä puhumisen suhteen on mielivalta, oikeus ja ohjeet. (Horatius: Runoudesta. Suom. J.K. Hidén.)
ellauri141.html on line 194: 16. Woke tarkoittaa yleensä ihmistä, joka on valveutunut ja perillä asioista, eritoten yhteiskunnallisista epäkohdista.
ellauri141.html on line 216: displicent nexae philyra coronae, Pyllistävä, en pidä seppelen
ellauri141.html on line 231: cardines. audis minus et minus iam: Saranan ympäri, vähemmän kuulet:
ellauri141.html on line 323: vel mea cum saevis agitat fastidia verbis: My disgust deepens under the volley of her vicious words:
ellauri141.html on line 366: Adolescent slave boys were fair game for a virile man. Jupiter may have had his Ganymede, but none of the standard pantheon of gods were gay as we use the term. But there was a limit: it was queer to screw a boy after he was old enough to shave. “Passive’ homosexuality was the real disgrace. The urge to bugger was understandable. A man’s desire to be buggered was disgraceful. As often observed, it was better to give than receive. And in Horace’s poems, pederasty seems no more frowned upon than a taste for veal might be frowned upon today. Actually less. By now you can see where I’m headed with all this. I think the puer in Persicos odi, puer, apparatus... is the kind of boy that Horace is sometimes fond of screwing.
ellauri141.html on line 413: Phylli, nectendis apium coronis; Pyllis, selleriä seppeleisiin;
ellauri141.html on line 448: disparem vites. age iam, meorum täältä katajapuskasta. Eli siis, mun
ellauri141.html on line 452: femina) condisce modos, amanda naisista): opettele lukemaan äänelläs
ellauri141.html on line 459: Joseph Rudyard Kipling (30. joulukuuta 1865 Bombay, Brittiläinen Intia - 18. tammikuuta 1936 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen kirjailija, runoilija, novellisti ja toimittaja. Hänet tunnetaan parhaiten Disney-piirretystä Viidakkokirja (1894) ja Intiaan sijoittuvasta vakoiluromaanistaan Kim (1901). Kiplingin jälkeensä jättämä tuotanto on laaja ja monipuolinen.
ellauri141.html on line 466: Kipling syntyi 30. joulukuuta 1865 Bombayssa, Brittiläisessä Intiassa. Hänen äitinsä oli metodistipastorin tytär Alice Kipling (o.s. MacDonald) ja isänsä bombaylaisen taidekoulun rehtori ja professori John Lockwood Kipling. John ja Alice olivat ensimmäisen kerran tavanneet 1863 Rudyardjärvellä Rudyardin kylässä Staffordshiressa. He avioituivat ja muuttivat 1865 Intiaan, jossa esikoispoika syntyi pian muuton jälkeen. Poika sai etunimensä vanhempiensa ensimmäisen kohtaamispaikan mukaan. Kiplingin syntymäpaikalla Sir J. J.:n käyttötaiteiden instituutin kampusalueella Mumbaissa (entinen Bombay) on hänen syntymästään kertova kyltti. You are here.
ellauri141.html on line 546: unde sit impetus Or cause disease.
ellauri141.html on line 555: alaene me vectent an axes Brundisium, Me, in whose breast no flame hath burned
ellauri141.html on line 566: The genesis of Horace Odes, Book V was in the brains of Kipling. It occurred to him about the blackest time of the last war, end of 1917 and early months of 1918, as a means of keeping up one's spirits and distracting our thoughts from present troubles, and he wrote to me outlining his plan and making many admirable suggestions for subjects of the sham odes. (262)
ellauri141.html on line 569: The ‘editor’ of the Latin text was the clever versifier A. D. Godley of Oxford. (267) He contributed graceful acknowledgements (268) and a hilarious preface about the (fictitious) manuscripts, which parodies the standard praefatio of an Oxford Classical Text (brown-covered in those days like the spoof). (269) There is a learned apparatus criticus about disputed or variant ms. readings. He did the Latin poems, together with his Oxford colleagues and friends John Powell (270) and Ronald Knox (271) and the Etonian and former Cambridge undergraduate A. B. Ramsay. (272) There is an appendix of alternative Latin versions which the translators obviously could not bear to waste. Kipling contributed a schoolboyish prose version of ‘The Pro-consuls’: ‘the sixth ode, as it seems, rendered into English prose by a scholiast of uncertain period’, which starts:
ellauri141.html on line 601: Hilda Huntuvuori toimi diakonaattiyhdistyxen puheenjohtajana, jäsenenä kansanopiston johtokunnassa sekä kunnallisissa lautakunnissa. Hän kuului historian ja opetusalan seuroihin ja Suomen kirjailijaliittoon. Lisäksi hän oli yhdessä Helmi Krohnin kanssa Suomeen perustetun Spiritualistisen seuran kantavia voimia. Opintomatkoja Hilda teki Ruoziin, Norjaan, Tanskaan ja Viroon. Kokoelma sisältää myös laajan kirjeenvaihdon. Aineistoa on 61 kansiota eli 2.9 hyllymetriä.
ellauri141.html on line 640: Huntuvuoren vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarle Huntuvuori (Hollmén) ja Iida Laurén. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1910 ja hän toimi sitten opettajana Sääksmäen Jutikkalan koulussa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1947, joskin 1913-1914 hän oli Jyväskylän harjoituskoulun opettaja ja 1914-1915 Pukinmäen kokeilukoulun opettaja. Huntuvuori opiskeli opettajan työn ohessa Helsingin yliopistossa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan Pohjoismaiden historia. Hän aikoi tehdä väitöskirjan Suomen keskiajan historiasta, mutta väitöskirjaa varten kerätty aineisto tuhoutui Jutikkalan koulun tulipalossa 1921. Tämän jälkeen Huntuvuori hyödynsi tietojaan kirjoittamalla historiallisia keskiaikaan sijoittuvia romaaneja. Hän kirjoitti myös jatkokertomuksia, joita julkaistiin lehdissä. Opetusneuvoksen arvon hän sai 1965.
ellauri141.html on line 656: Tuulia Toijalasta, runoja. Toijalan seudun vanhainkotiyhdistys 1966
ellauri141.html on line 682: Suomen nuoressa tasavallassa historiankirjoitus oli vahvasti nationalistista ja historiantutkimuksella pyrittiin todistamaan Suomen erityisasema historiassa. Historiantutkijoiden valtaosa asettui valkoisen Suomen tutkijoiksi.
ellauri141.html on line 684: Hilda kuvaa varsinaissuomalaisten taistelua ja yhdistymistä ulkoista vihollista ja mahdollisesti sisäistä petturia vastaan ja korostaa muinaisten suomalaisten sotaisia puolia. Nämä kaikki elementit löytyvät Huntuvuoren fiktiosta, joka korostaa suomalaisten itsepäisyyttä ja määräämishalua.
ellauri141.html on line 686: Esimerkilliseksi suomalaiseksi, todelliseksi miehen malliksi kohotetaan Kokemäen kuningas Pohja, "sukunsa suurin mies”, joka on kuin kotonaan ”Sveeassa, Voijonmaalla, Väinänsuussa, Virossa ja Karjalassa” ja purjehtii kauppamatkoilla ”Norjassa, Juutinmaalla, Wendeissä, jopa Novgorodissa asti.” Tämän lisäksi Pohja järjestää niin kasket, eräretket kuin käsityöteollisuuden. Hän johtaa kansaa, joka ”kulkee ylpeänä ja pelkäämättömänä tietään työntäen luotaan kaiken vähäpätöisen. Jo kehdossa keinuessaan se näkee märkiä unia."
ellauri141.html on line 698: Taas astui esiin Karvatasku, erotti miesten kädet, kohotti pirkan korkealle ilmaan ja julisti: ’Tästä lähin on Turussa kaksi vanhinten päämiestä: Vennamo, joka on tuomarimme, ja Puuveitsi, joka johtaa muut asiat. Olkoon tämä pyhä pirkka yhteensolmiamisen todistuksena vielä lapsillemmekin satoihin polviin. Tästlähin Turkua asuttavat ja johtivat suomalaiset ja suomenkieliset suvut: ’’Tervakauhat, Karvataskut, Puuveitset, Mätäjärvet, Suurpäät, Puolamaat, Katinhännät, Veräjänkorvat, Kuttalat, Hakolat, Pihkalat, Kestilät, Oratopit, Lipsaset ja ties mitä.”
ellauri141.html on line 703: Esimerkiksi nimimerkki H. E. V toteaa Naisten äänessä arvostellessaan Piispa Tuomasta, että "historialliset romaanit saattavat olla parhaita oppaita menneisyyden mutkittelevalla, hämärällä tutkimustiellä. Huntuvuoren teos on luotettava tiennäyttäjä - vaikkakin lukija voi eräissä yksityiskohdissa olla tekijän kanssa eri mieltä ja vaikkakin joskus jää toivomaan psykologisesti vakuuttavampaa sanontaa.” Huntuvuori liikkui muutenkin kirjailijan- ja tutkijanauktoriteetin välimaastossa: hän ei ollut aikalaisten silmissä ammattihistorioitsija, mutta hän julkaisi ajoittain myös tieteellisiä tekstejä, ja hänet mainittiin tutkijana. Tiettävästi Huntuvuori keräsi aineistoa keskiajan historiaa käsittelevään väitöskirjaan, mutta koira söi muistiinpanot Jutikkalan koulun palossa vuonna 1921.
ellauri141.html on line 800: Dag Hammarskjöld was committed to the arts. Though temperamentally a loner, and introvert, and a bachelor throughout his life (oliko se homo? Det finns inga bevis för att Dag Hammarskjöld var homosexuell. Misstankar verkar dock ha funnits: Eftersom han levde ensam började rykten spridas om att han skulle vara homosexuell och hans motståndare använde detta för att smutskasta honom), he would invite intellectuals and artists, the best of New York’s bohemia, to his Upper East Side apartment where he kept a pet, an African monkey called Greenback. People he invited to his generous dinners included the poet Carl Sandburg, the novelist John Steinbeck, the poet WH Auden, the diplomat George Kennan. Auden was the translator of Hammarskjöld’s posthumously published book of observations, ideas and poems called Waymarks. Hammarskjöld used his influence to get the poet Ezra Pound out of mental hospital. Back in Sweden, he inherited his father’s chair at the Swedish academy when the man died in 1953. The Swedish academy is the body that awards the Nobel Prize in literature. Hammarskjöld was instrumental in getting the rather obscure but doubtless brilliant French poet Saint John Perse his Nobel prize in 1960. He would sketch out the arguments for Perse’s candidacy during translation breaks at UN Security Council meetings.
ellauri142.html on line 32:

AUM!!

display:none">Indoeuroviisuja


ellauri142.html on line 34:
ellauri142.html on line 55: Markku's life changes after he becomes the sole heir to his father's vast estate, and his position in society is changed from that of an illegitimate son to the new Count Bezukhov. His inability to control his emotions and sexual passions lead him into a marriage with the vapid but sexually beautiful Princess Kristina, a match which her self-serving father, Prince Carl Erik, sets up to secure his access to Markku's newly acquired vast fortune. Kristina is not in love with Markku, and has affairs. From jealousy, Markku shoots his suspected lover, Dolokhov, in a duel. He is distraught at having committed such a crime and eventually separates from Kristina and then becomes a Freemason. His madhat escape into the city of Moscow and his subsequent obsessive belief that he is destined to be Napoleon’s mistress show his submission to irrational impulses. Yet his search for meaning in his life and for how to overcome his emotions are a central theme of the novel. He eventually finds love and marriage with Pirkko Hiekkala, becomes a ladies shoes salesman called Al Bundy and their marriage is perhaps the culmination of a life of moral and spiritual questioning. They have four children: three boys and one girl. Correction, one extremely good-looking platinum blonde girl and one about equally gifted son.
ellauri142.html on line 87: His experience in the army, and two trips around Europe in 1857 and 1860–61 converted Tolstoy from a dissolute and privileged society author to a non-violent and spiritual anarchist. Others who followed the same path were Markku Graae, Alexander Gerzen, Mikhail Bakunin and Peter Kropotkin. During his 1857 visit, Tolstoy suffered a public execution in Paris, a traumatic experience that marked the rest of his life. In a letter to his friend Vasily Botkin, Tolstoy wrote: "The truth is that the State is a conspiracy designed not only to exploit, but above all to corrupt its citizens ... Henceforth, I shall never serve any government anywhere.
ellauri142.html on line 151: In most Masonic lodges, the Bible, the Quran, Talmud, and Vedas are prominently displayed, which gives each member a holy text to reference and utilize during rites and rituals.
ellauri142.html on line 264: Humboldtin veljexiä oli 2, Alexander oli maantieteilijä, Wilhelm kielentutkija. Mulla on joku sen kielitieteen kirja hyllyssä. Joo Linguistic Variability & Intellectual Development. Pokkari. Onkohan se lyhennetty painos, Ei ole, vaikka lukuja on yhdistelty. Originally published in 1836 in the Royal Academy of Sciences of Berlin under the title Ueber die Verschiedenheit des menschlichen Sprachbaues und ihren Einfluss auf die geistige Entwicklung des Menschengeschlechz. Esipuheen on kirjoittanut Alexander-veli. Von Humboldt´s style is not a simple one for modern ears nor is his thought always clear. Despair was my constant companion, sanoi kääntäjä vuonna 1970.
ellauri142.html on line 280: Ärjylä (apinan ego) on taistelukentällä (tekojen ja toimintojen kenttä on mainen elämä) kahden vihollisjoukon keskellä. Toinen näistä kuvaa korkeampia (pandavat, Poirotin harmaat aivosolut, teris) ja toinen alempia ("Se 1 paikka", kurut, matelijanaivot) sielunvoimia. Siinäpä seisoo Kuntinpoika (sielu) omien sukulaistensa ja Uhritahran poikien (aineellinen elämä) välillä, ja häntä uhkaavat ylpeys, izekkyys, himot, izeänsä muita parempana pitäminen, halut, intohimot, viha, kiukku jne., mutta hänenkin puolellaan seisovat voimalliset, mahtavat sotijat: eturivissä hän ize, hänen tahtonsa hyvään, alistuvaisuus (ydishtira), toisia izeäsä parempina pitäminen, hänen totuudenrakkautensa, korkeampi tietoisuutensa (jumalan luottamus häneen), vakaumuks...ei jaxa. Täytyy vetää henkeä.
ellauri142.html on line 289: Usko tai älä, Vedätyxet on 25Kv vanhoja. Tuli sitä taikka tätä, älä vetämättä jätä. Vedätyxet panivat riitaisan ja katkeroittuneen A. Schopenhauerinkin jonkinlaiseen kuriin. Koalan miälestä "sen jokainen rivi on täynnä vakavaa, määrätietoista ja kauttaaltaan yhteenliittyvää merkitystä. Jokaisesta rivistä astuu vazaamme syvä, alkuperäinen, majesteetillinen ajatus, samaan aikaan kuin korkea ja pyhä vakavuus leijailee kokonaisuuden yli. Tässä huokuu Intian sisäilma ja alkuperäinen, luonnonomainen olemus; sekä se, kuinka täällä henki tulee puhdistetuksi kaikista varhain ympätyistä, juutalaisesta taikauskosta syntyneistä, noista hengelle vieraista, ylvästelevistä filosofioista. Se on opettavaisinta ja vängintä lukemista, jota (lukuun ottamatta mun omaa tekstiä) on mahdollista saada maailmassa. Tämä bühlain on ollut elämäni lohdutuksena, onpa se lohduttanut mun villakoiraa Atmaakin."
ellauri142.html on line 291: Lakkaamatta on meneillä suuri vexelien lunastuksen toiminta, jonka tietysti pitää olla sisäinen, koska sen päätarkoitus on ize kunkin sisäisen lapsen lunastaminen (keneltä ja millä diskonttokorolla, sitä ei kylläkään kerrota). Jumalallisen valon hajavalosta tulee virtaa ja niin henkinen valo osuu häneen. Ja niin usein kuin tämä tulee apinassa itsetietoisuudeksi, syntyy hänestä lunastaja, hänen oman jumalallisen olemuksensa turilas. Tämän ovat myös monet kristityt ja mystikot tietäneet ja tunteneet; kristinopin opetus henkisestä uudelleensyntymästä ei ole mitään muuta kuin oppi siitä, kuinka jumalan kuteminen jälleen herää humalapäisyydexi apinassa. Niin kuin vertauskuvallisesti on esitetty mm. Uudessa testamentissa, jokainen itse on oman elämänsä Ärjylä; jokaisella on oma sotavaununsa ts. hänen hämäräperäisisllä supervoimilla varustettu luontosuhteensa; siellä on myös hänen henkinen johtajansa (J. Krishna) ottanut asuntonsa ja se antaa maalliselle apinalle neuvojaan. Kun siis apina itsetietoisesti liittyy lunastajaansa, jolla on hänessä sijoitusasuntonsa, ovat kers. Ärjylä ja kapt. Kalpa, Adam ja Eva yhtyneet. ”Lastenvaunut” tulevat silloin meissä asuvan jumalan hengen temppeliksi, sillä Ärjylä on transumies, omaa asiaansa ajatteleva apina ja kapt. Kalpa ex-koiras apinoiden planeetalta, ”uusi puusta pudonnut gorilla", joka asustelee maallisessa apinassa, mutta myös hänen yläpuolellaan ja koputtaa lattiaa jos alakerrasta tuleee älämölöä; ja ainoastaan apinan tullessa alienixi, joka ize asiassa on todellinen ja oikea apina, saattaa maallinen marakatti päästä korkean ihanteensa toteuttamiseen ja vapautua petoxhishta, ahdishtuxhesta sekä shynnistä.
ellauri142.html on line 317: Kristuksen elämä esitetään kovimpana asiana, mitä kuolevainen voi opiskella. Hänen opetuksensa ylittävät kepoon kaikkien pyhimysten opetukset. Rima ei edes heilahda. Kirja antaa neuvoja Raamatun lukemiseen, kovan onnen kohtaamiseen ja auktoriteetin alle nöyrtymiseen, varoituksia kiusauksia vastaan ja neuvoja niiden välttämiseen, pohdiskelua kuolemasta ja tuomiosta, mietiskelyä Kristuksen antamasta uhrista sekä varoituksia maailman muiden turhuuksien karttamiseksi. Kristus itse painaa enemmän kuin kaikkien koulukuntien kirjat yhteensä, kiikkuslaudan toiseen päähän nostettuna se nostaa apinan mielen riittävän korkealle havaitsemaan iänikuisen totuuden paremmin kuin noin kymmenen vuoden opiskelu erilaisissa keskiasteen kouluissa.
ellauri142.html on line 319: Teos oli munkin kirjoittama ja tarkoitettu nunnien kahvihetkiin. Kristillisenä kirjana teos on ollut suosittu ja arvostettu, sillä se painottaa Kristuksen ensisijaista merkitystä sielunviholliseen nähden, ja sitä, että apina voi saavuttaa yhteyden Jumalaan välittömästi jo kävelyvauhdissa.
ellauri142.html on line 321: Protestanttisessa maailmassa kirjaan kohdistunut arvostelu on suuntautunut sen sisältämiin "keskiaikaisiin virheisiin": hyvien tekojen painotukseen, transsubstantiaatio- ja kiirastulioppeihin ja paavin sekä pyhimysten "palvontaan".
ellauri142.html on line 341: "dispenser", gracious lord, patron (applied to gods), tai size on jakorasia: the female organs, pudendum muliebre, vulva. Molemmissa merkityxissä siis rakkaus. Gita puolestaan tulee sanasta Gitta Holmström.
ellauri142.html on line 436: Kaikki riittävä Jumala! Anna minun pian olla yhtä Kanssasi ikuisessa rakkaudessa! Minua miellyttää monta kertaa lukea tai kuulla jotain, mikä on Sinun ulkopuolellasi; vaikka Sinä olet kaikki mitä haluan ja haluan. Vaiti kaikki opettajat, kaikki luodut vaikenevat edessäsi; Puhu vain minulle! Kazo tännepäin kun puhuttelen sinua! Mitä enemmän henkilöllä on itse sovitettu sydämentahdistin kuin Philip Rothilla ja yhtä yxinkertainen mieli, sitä enemmän ja korkeampi. Älä ole parempi kuin tällainen mies, koska et tiedä kuinka kauan kestät hyvällä säällä. Olemme kaikki epätäydellisiä; Siksi, älä pidä kaverina ketään epätäydempää kuin sinä itse.
ellauri142.html on line 444: Tarkkaavaiset tapaamiset hengellisistä asioista voivat kyllä edistää paljon hengellistä kypsytystä, varsinkin kun broilerit, jotka ovat samaa mieltä "sielusta" ja "merkityksestä", liittyvät yhteen junaan sisäisen ja jumalallisen lohdutuksen vuoksi.
ellauri142.html on line 449: Harva mies on niin täydellinen ja pyhä, ettei hänellä joskus olisi enää haasteita; Emme voi olla täysin vapaita siitä! Kiusaukset ovat kuitenkin meille erittäin hyödyllisiä, vaikka ne olisivatkin vaikeita ja vaikeita; koska hänen pikkumiehensä sitä kautta nöyrtyy, pudistetaan ja huovutetaan. Kaikkia pyhimyksiä on johdatettu monien kiusausten ja murheiden läpi, ja se on ollut heidän vahvuusalueensa.
ellauri142.html on line 453: Monet yrittävät paeta kiusauksia, ja he seuraavat niitä paljon enemmän! Pelkästään matalalennolla emme voi niitä voittaa; mutta kärsivällisen pyllistelyn kautta meistä tulee vahvempia. Se, joka ei ole maahan juurtunut, edistyy vain vähän; Kiusaukset palaavat hänelle pian, ja hän tuntee ne vielä voimakkaammin. Siksi joku sanoi: "Yritä parantaa hulluus sen luomisessa kokonaan ja kokonaan. Mutta turhaan lääkäri tulee, kun pahuus on juurtunut." Ensin alaston ajatus tunkeutuu sieluun, sitten eloisa esitys, himo ja syntinen herätys ja hyväksyntä on olemassa.
ellauri142.html on line 515: Opi tätä tuntemista todellisen nöyryyden, korkeimman kunnioituksen, kysymyksien ja palvelevaisuuden avulla. Viisaat, jotka näkevät totuuden, johdattavat sinut tuntemaan viisautta. Asetu paikallesi nokintajärjestyxessä. Bramiinit on kärjessä, viisat siinä heti seuraavalla pallilla. ”Ihmisen ruumiin pitää oppia oman eikä kenenkään vieraan hengen avulla: mutta hänen henkensä pitää oppia toisen, vieraan hengen avulla, sillä häneltä itseltään usein puuttuu sellaista viisautta.” (Teoph. Paracelsus, Philosophiae, Trac. V.) Totuuden tunteminen on parempi puhdistuskeino kuin Rexona-saippua.
ellauri142.html on line 557: Hän vaikuttaa kaikkeen, mutta mikään ei vaikuta häneen. Kaikissa biisessä hän on: ja samalla hän on ulkopuolella kaikkia kappaleita. Hänen topologiansa on diskreetti. Hän on Newtonin panovoimalain ulottumattomissa.
ellauri142.html on line 559: Minä olen nyhjässyt kaiken tyhjästä, paizi ei tyhjää missään ollutkaan, kaikkialla oli täyttä. Revi siitä. Kun Minä ilmestyn inhimillisessä muodossani, niin hullut Minua halveksivat. He eivät tunne Minun korkeinta luontoani maailmankaikkeuden herrana. Minä olen uhri; Minä olen uhritoimitus; Minä olen uhrilahja; Minä olen lääke; Minä olen ylistyslaulu (mantra 6 ) ja öljy; Minä olen tuli; sekä myös uhrin hyvä tuoksu. Minä olen maailmankaikkeuden isä, äiti, ylläpitäjä ja siittäjä, maailman suuri herra. Minä olen totuuden tuntemisen esine, puhdistus, pyhä tavu ”AUM”. Minä olen Rig-, Sama- ja Yadshur-Veda. Minä olen tie, totuus ja elämä, isäntä, käskijä, vieras, asunto, pakopaikka, ystävä, alku ja loppu, varastohuoneen paikka ja sisältö, iankaikkinen kuolematon siementäjä.
ellauri142.html on line 562: Se joka seuraa kolmen Vedan määräyksiä, juo riittävästi sihijuomaa ja puhdistuu synneistä, etsii Minulta taivaaseen tietä, hän saapuu Indran pyhään maailmaan ja nauttii hänen taivaassaan jumalien
ellauri142.html on line 611: Starting either from religious belief or from science, Spencer argued, we are ultimately driven to accept certain indispensable but literally inconceivable notions. Whether we are concerned with a Creator or the substratum which underlies our experience of phenomena, we can frame no conception of it. Therefore, Spencer concluded, religion and science agree in the supreme truth that the human understanding is only capable of 'relative' knowledge. This is the case since, owing to the inherent limitations of the human mind, it is only possible to obtain knowledge of phenomena, not of the reality ('the absolute') underlying phenomena. Hence both science and religion must come to recognise as the 'most certain of all facts that the Power which the Universe manifests to us is utterly inscrutable.' He called this awareness of 'the Unknowable' and he presented worship of the Unknowable as capable of being a positive faith which could substitute for conventional religion. Indeed, he thought that the Unknowable represented the ultimate stage in the evolution of religion, the final elimination of its last anthropomorphic vestiges.
ellauri142.html on line 613: Helena Petrovna Blavatsky o.s. (von) Hahn (ven. Елена Петровна Ган, Jelena Petrovna Gan), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) – 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Blavatsky oli karismaattinen johtaja ja kiistelty hahmo. Hänellä oli suuri vaikutus itämaisen esoteerisuuden leviämisessä länsimaissa.
ellauri142.html on line 664: Näistä luonnonhengistä lähti vähitellen liikkeelle iso liuta meemejä, joille pitkäkäsivartinen toi eteen herkkuja (jotka se, tai hommaan erikoistuneet nilkit kyllä popsi ize vaivihkaa suihinsa). Eri heimot otti izellensä suojeluxia eli toteemeja, jotka muka jelppi niitä enemmän kuin muita paviaaneja. Indoeurooppalaisten vaunukansalla tämmöset toisiaan vastaan nujakoivat heimojumalat oli jo hyvin handussa. Eikä ne minnekkään ole edes kadonneet, samanlaiset maskotit on kova sana esim. sodissa ja muissa urheilujuhlissa.
ellauri142.html on line 744: Sanotaan että pyhän hattivattipuun juuret ovat taivaassa ja sen oksat laajenevat maan yli; sen lehdet ovat hymnit. Behemotin munan suonet on paxut kuin puun juuria. Se joka ymmärtää tämän vertauksen, ja tuntee tämän ”puun”, tuntee myös Vedon lyönteihin kätketyn merkityksen. Pyhä banjopuu eli Ash (saarni) on kokonaisuudessaan niin kuin yksityiskohdissaankin ”elämän puu”, ts. homolajissa samoin kuin yksityisessä apinassa. Sen pähkinä on itsetajuntaan kypsynyt yksilöllinen silfverbäk.
ellauri142.html on line 757: UUTISVÄLÄYS: Polakit on käsittämättömiä kusipäitä, setämieslinjan pahimpia edustajia. Saatanallisia paavin palvojia. Paavikin pelkää niitä. Elämän tulena ne tunkeutuu hengittäviin ruumiisiin, tekohengitykseen yhdistyneenä ne valmistaa vaan yhdenlaista makkaraa. Epäsikiöiden äitien sydämet pysähtyvät leikkaussaliin vietäessä. I am levitating now.
ellauri142.html on line 787:

Me naiset: nöyrä sydän – oikea sydämen puhdistaminen


ellauri142.html on line 789: (Nöyryys onkin aika naismaista.) Nöyrä tunnustaa oman kykenemättömyytensä oikeaan ajatteluun ja oikeaan toimintaan. Mutta hän avaa "todellisen, sisäisen olentonsa" (arvaa minkä) ovet korkeammalle, suuremmalle valolle ja mahtavammalle voimalle. ”Nöyrille jumala antaa armon.” – Kerrotaan eräästä hurskaasta miehestä, joka näki unen: koko maan ympäröi hieno näkymätön verkko eli huntu. Miehen valtasi kauhu ja hädissään hän huudahti: Herra, kuka voi tässä kestää? (No mitä kestämistä siinä muka oli? Savusumua. ) Ja hän kuuli äänen, joka sanoi: ”nöyryys”.
ellauri142.html on line 844: Luokkaerot näkyvät myös ravintotottumuxissa. Niitä ravintoaineita, jotka lisäävät elinvoimaa ja kasvattavat ruumiin substanssia ja jotka edistävät vahvuutta (voimaa), terveyttä, hyvinvointia ja mielenrauhaa, rakastavat latvakakkoset. Väkevät, happamat, suolaiset, tuliset, kasviksilla höystetyt ja huumaannuttavat ravintoaineet ovat syynä kipuihin, kärsimyksiin ja tauteihin; niistä pitävät ihmiset, joissa raajat on valtiaana. Pilaantunut, makunsa kadottanut, mädäntynyt, epäpuhdas ja jo pois heitettävä ravinto on tapas-ihmisistä miellyttävää. Ne oikein hakee niitä roskixista. Outoja.
ellauri142.html on line 846: Uhraus on nyttemmin pois muodista, mutta alaviitteissä ruusuporukat siteeraa jotain Silesiusta, joka terottaa, ettei jumalalta saa pyytää mitään, pitää olla antavana osapuolena. Hissun kissun, sanoi Paloheimon pappi tarjotessaan mautonta öylättiä ja halpaa viiniä, ja kerätessään samalla kolehtia pokilta.
ellauri142.html on line 864: Uhraaminen, almujen anto ja katumus. Näitä nää tyypit tosiaan hehkuttaa. Nää on niistä kivaa. Siis ihan oikeasti kivaa, ei näitä tehdä jonkun kivemman toivossa. Sehän olis keskiluokkasta. Siveydenharjoittelu puhdistaa hengen. Aamuin illoin muistathan, häpyäsi harjata. Tääkin pitää kyllä tehdä kiintymyxettä. Joka sen laiminlyö, tekee sen mielettömyydestä; sellaisesta kieltäytyminen tapahtuu pimeyden vaikutuksesta. Ihmisen elämä itsekin on hulluutta ja vanhempien tietämättömyyden seurausta. Hänen pitää, koska hän itsekin on pettymys, sopeuttaa itsensä tämän illusorisen, petollisen olemassaolon vaatimuksiin ja ehtoihin.
ellauri142.html on line 998: todistavat tätä; näinä aikoina on jokaisella käsitteellä oma emoji. Erittäinkin ovat nämä symbolit hyvin yleiset uskonnoissa. Suosittuja kuvioita ovat ympyrä, kolmio, risti, viisikärkinen tähti ja kirkkovene.
ellauri142.html on line 1039: Aikuisen voiman lehdessä 11/21 oli uutta tietoa paskan elämän oireyhtymästä. Sen tärkein tekijä on laissez-faire kapitalismin keskeinen credo, toi "maaginen vapaaehtoisuus" (Magical voluntarism). Termin lanseeraaja David Small oli hyvä joskin pieni mies. Taavi-eno kuoli 76-vuotiaana 2014. Vaikka britti olikin, se oli aivan oikeilla jäljillä. Amerikkalaisten ylläpitämä Wikipedia tuomizee (tai vähintäinkin leimaa) sen näkemyxet nimellä "a social materialist explanation of psychological distress". Tää "maaginen vapaaehtoisuus" on toi seppoilu, eli existentialistinen uskomus että jokaisella yxilöllä on voima luoda izestään mitä haluaa. No sehän on aivan ilmiselvää potaskaa. Sitä hanakammin sitä tarjotaan kaikessa jenkkiviihteessä, kz. esim. Emily in Paris. Fisherin mukaan "masennus on esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun maaginen vapaaehtoisuus tulee mahdollisen rajalle." Sillä rajalla kävi Eskikin, kun sen tieteellinen uskottavuus upposi, mutta aika äkkiä se osas rationalisoida asian ja asemoida izensä uudestaan nyt "käytännön filosofixi", lue motivaatiopuhujaxi. Pastorixihan se oli pienenä aikonutkin. Haaveet toteutuivat! Höpsismi toimii sittenkin!
ellauri142.html on line 1045: Smail wrote several books on the subject of psychotherapy, emphasizing the extent to which society is often responsible for personal distress. Critical of the claims made by psychotherapy, he suggests that it only works to the extent that the therapist becomes a friend of the patient, providing encouragement and support. Much distress, he says, results from current conflicts, not past ones, and in any case, damage done probably cannot be undone, though we may learn to live with it. He doubts whether 'catharsis', the process whereby it is supposed that understanding past events makes them less painful, really works. The assumption that depression, or any other form of mental distress, is caused by something within the person that can be fixed, is he argued, without foundation. He could thus be regarded as part of the 'anti-psychiatry' movement, along with R.D. Laing and Thomas Szasz, but where Laing emphasised family nexus as making psychosis understandable, Smail emphasises 'Interest' and power in relation to more everyday distress. These are integral to Western society, and, he suggests, considered out of bounds by most psychotherapists, who are themselves both constrained and complicit in protecting their own interests.
ellauri143.html on line 32:

Tikku Kuralla

display:none">Singlejä


ellauri143.html on line 88: According to Miron Winslow (n.h.), kuṟa is used as a literary term to indicate "a metrical line of 2 feet, or a distich or couplet of short lines, the first of 4 and the second of 3 feet." Thus, Tirukkuṟaḷ literally comes to mean "sacred couplets." Pyhiä kupletteja.
ellauri143.html on line 125: Meidän monipuoliseen valikoimaan kuuluu akuneulat, sähköakulaitteet, hoitopöydät, moksat, kuppaustarvikkeet. Lisäksi valikoimaan kuuluu terveys ja luontaisalantuotteita; eteeriset öljyt, korvavahakynttilät, vihreä tee, kirjat ja himalajan kristallisuolat. Moxibustio eli moksalla lämmitetään ja vahvistetaan. Näyttää joululahja sinettivahapötköltä. Moksa edistää energian eli Qin virtausta ja se poistaa kylmyyden ja kosteuden sekä stagnaation. Sillä poistetaan näistä aiheutuvia oireita, kuten esim. palelua tai kipuilua.
ellauri143.html on line 242: Knowing that due decorum's breach foulest disgrace will cause.
ellauri143.html on line 677: Blockheads´ faces pairs of sores display.
ellauri143.html on line 713: When ears discourse of lore refined have never heard.
ellauri143.html on line 736: And subtle sense of other men´s discourse takes in.
ellauri143.html on line 739: The wise discern, the foolish fail to see,

ellauri143.html on line 763: Unseemly, bring disgrace to men of kingly birth
ellauri143.html on line 814: ´Deed dared, we´ll think,´ disgraced shall be.
ellauri143.html on line 889: ´Neath such discerning rule many dwell happily.
ellauri143.html on line 953: A spy, whate´er men do, must watchful mind display.
ellauri143.html on line 1023: Things not displeasing, needful things, declare.
ellauri143.html on line 1038: The mighty council´s moods discern, nor fail in their discourse.
ellauri143.html on line 1051: Should to their audience known adapt their well-arranged discourse.
ellauri143.html on line 1118: 3. Suomen hallituksen on kumottava kaikenlaatuiset Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisten omaisuutta, oikeuksia ja etuja koskevat siirrot, milloin sellaiset siirrot ovat johtuneet akselivaltioiden hallitusten tai niiden elinten sodan aikana harjoittamasta väkivallasta tai pakosta. Kotiryssien menetyxet on korvattava markkamääräisesti reilusti.
ellauri143.html on line 1211: Nor to your foeman's eyes infirmities disclose.
ellauri143.html on line 1263: Who give their soul to strenuous deeds such meaner joys disdain.
ellauri143.html on line 1315: As any one prevail, or fail; 'twill cause disease.

ellauri143.html on line 1316: Explanation: If (food and work are either) excessive or deficient, the three things enumerated by (medical) writers: flatulence, biliousness, and phlegm, will cause disease.
ellauri143.html on line 1331: Who, when dishonour comes, refuse to live, their honoured memory

ellauri143.html on line 1419: Nought's so distasteful to the tongue as beggar's task.
ellauri143.html on line 1489: Explanation: The embraces of a gold-complexioned beautiful female are as pleasant as to dwell in one's own house and live by one's own (earnings) after distributing (a portion of) it in charity.
ellauri143.html on line 1494: Explanation : As one's ignorance is discovered the more one learns, so does repeated intercourse with a welladorned female only create a desire for more.
ellauri143.html on line 1581: Jossain takavuosien edistyneessä lastenkirjassa isä kertoi lapselle että orgasmi tuntuu vähän samalta kuin aivastus. Mä selitin Merimiehenkadun Elannossa Johnille 5v mihin kondomeita käytetään. Ämmät huusi poliisia auttamaan. En sentään demonstroinut.
ellauri143.html on line 1680: Seuraavaksi Siddhārtha vetäytyi metsissä elävien viiden berliininmunkin yhteisöön, jonka johtaja oli nimeltään Anakin Skywalker (pāliksi Aññāta Koṇḍañña), ja alkoi harjoittaa hyvin ankaraa askeesia. Siddhārthan harjoittama paasto oli niin ankaraa, että hän oman todistuksensa mukaan pystyi lopulta koskettamaan peräreiän kautta selkärankaansa. Kattokaa jätkät! Koittakaa! Viimein hän tajusi, ettei kukaan voi kokea tätä suurempaa kipua valaistuakseen, ja siitä huolimatta hän ei kuuden vuoden aikana ollut saavuttanut mitään erityisiä tiloja. Muistaessaan, kuinka oli poikasena spontaanisti saavuttanut resitatiivisen tilan istuessaan muna kädessä rusojambolaani-puun alla, Buddha tajusi, että tässä saattaisi olla polku valaistumiseen. Hän kuitenkin tiesi, ettei kykenisi saavuttamaan vastaavaa tilaa näin riutuneella ruumiilla, ja päätti siksi vahvistaa kehoaan ottamalla vastaan hänelle tarjottua ruokaa. Reilu kaveri. Tarinan mukaan sattumalta paikalle osunut pikkutyttö lähikylästä tarjosi hänelle riisiä ja maitoa. Kiitos kulta, olisko torttua?
ellauri143.html on line 1690: Siddhartha on Hermann Hessen vuonna 1922 julkaistu romaani. Saksankielisen alkuteoksen alaotsikko on Eine indische Dichtung (”Intialainen runoelma”). Siddhartha sijoittuu Buddhan aikaan. Vaikka kirjan päähenkilö jakaakin saman nimen Buddhan eli Siddhartha Gautaman kanssa, on kyseessä ilmeisesti eri fiktiivinen henkilö.
ellauri143.html on line 1713: Hengityksen tarkkaamiseen voi yhdistää mettä saatana -levitaation. Paalinkielinen sana mettä (sanskritiksi maitrī) tarkoittaa kaikkialle ulottuvaa ja ehdotonta rakastavaa ystävällisyyttä.
ellauri143.html on line 1718: Levitaatio on ennen kaikkea mielen tyhjentämistä ajatuksista, mikä saavutetaan pysyttelemällä keskittyneesti nykyhetkessä jonkin toiminnan tai muun menetelmän avulla. Levitaatio yhdistää tiukan keskittymisen rentoutumiseen. Levitoija keskittyy intensiivisesti esimerkiksi kännykän soittoääneen tai kissavideoon, jonka seurauksena mieli tyhjentyy ajatuksista, stressistä ja levottomuudesta. Levitoinnin aikana levitoija tarkastelee omaa napaansa tai persettään objektiivisesti hukkumatta tai samaistumatta niihin.
ellauri143.html on line 1732: Ennen varsinaista mietiskelyä alkuverryttelynä on pohdiskelu, jossa pohdiskellaan kärsimyksen ja onnellisuuden syitä.
ellauri143.html on line 1735: Nähdään visuaalisessa mielessä aivan loistava valtaistuin, jolla Sankeamuna Buddha istuu vierellään Greta Thunberg ja muita pyhän kansanyhteisön arvovaltaisia jäseniä. Joukkoon videoidaan mahdollisuuksien mukaan myös omat sukulaiset, viholliset ja ystävät, sekä lopulta (jos ehtii) käyt kaz kaikki maailmankaikkeuden olennot. Tämän joukon loistama valo visualisoidaan puhdistamaan fotoaktiivisesti nutusta tahrat ja muut epäpuhtaudet, ja lopuxi lausutaan rukouksia sekä kerätään kolehti.
ellauri144.html on line 32:

Kuvia varten Carlson Lauri

display:none">Nugaata


ellauri144.html on line 60: Nimirum sapere est abiectis utile nugis, et tempestivum pueris concedere ludum, ac non verba sequi fidibus modulanda Latinis, sed verae numerosque modosque ediscere vitae. Quocirca mecum loquor haec tacitusque recordor: Si tibi nulla sitim finiret copia lymphae, narrares medicis: quod, quanto plura parasti, tanto plura cupis, nulline faterier audes? si volnus tibi monstrata radice ...
ellauri144.html on line 119: Tv-ohjelmista tuttu uho paistaa läpi nytkin, kun hän puhuu vuodenvaihteessa sairastamastaan koronavirustaudista.
ellauri144.html on line 135: Portnoy's Complaint n. (after Alexander Portnoy 1933- ) A disorder in which a fictional character the same age as the writer kvetches on sex, guilt, sex and Jewishness for 250 pages without pausing for breath.
ellauri144.html on line 138: I took the Monkey to Italy. Sorry, I haven't mentioned her before. She's the long-legged shiksa model who used to be married to the elderly rich goy that liked to shit on a glass table over a schwartz while she ate a banana. Hence Monkey. Her real name is Mary Jane Reed and she's a thinly-disguised caricature of my alter ego's first wife. Revenge really is best served cold.
ellauri144.html on line 232: en un carro de hojas verdes Vihreistä lehdistä tehdyssä arkussani
ellauri144.html on line 284: José Martí yritti myös kahdesti johtaa Tampassa ja Miamissa asuvista kuubalaispakolaisista muodostamansa armeijakunnat Kuubaan. Ensimmäinen yritys epäonnistui. Toisella yrittämällä he pääsivät maihin, mutta saivat välittömästi taistelukosketuksen espanjalaisiin joukkoihin. Taistelusta käytetään nimeä Dos Riosin taistelu (Batalla de Dos Rios), ja sen katsotaan olevan yksi merkittävimmistä käännekohdista maan itsenäisyystaistelun kulussa. José Martí haavoittui taistelussa vakavasti ja menehtyi saamiinsa vammoihin 19. toukokuuta 1895.
ellauri144.html on line 334: dism.png" height="300px" />
ellauri144.html on line 408: How time has ticked a heaven round the stars. Et aika tikannut on taivaan tähdistöön.
ellauri144.html on line 423: Dylan Thomas was born on 27 October 1914 in Swansea, the son of Florence Hannah (née Williams; 1882–1958), a seamstress, and David John Thomas (1876–1952), a teacher. His father had a first-class honours degree in English from University College, Aberystwyth and ambitions to rise above his position teaching English literature at the local grammar school, which he never did. Thomas had one sibling, Nancy Marles (1906–1953), who was eight years his senior. The children spoke only English, though their parents were bilingual in English and Welsh, and David Thomas gave Welsh lessons at home. Thomas´s father chose the name Dylan, which could be translated as "son of the sea", after Dylan ail Don, a character in The Mabinogion. (Mulla on se, mutten ole lukenut.) His middle name, Marlais, was given in honour of his great-uncle, William Thomas, a Unitarian minister and poet whose bardic name was Gwilym Marles. Se oli se silverbäk jota ne kaikki koittivat apinoida. Dylan, pronounced ˈ [ˈdəlan] (Dull-an) in Welsh, caused his mother to worry that he might be teased as the "dull one" (which he was). When he broadcast on Welsh BBC, early in his career, he was introduced using this pronunciation. Thomas favoured the Anglicised pronunciation and gave instructions that it should be Dillan /ˈdɪlən/. He was fed up with the "dull one" joke. in 1914. In 1931, when he was 16, Thomas, an undistinguished pupil, left school to become a reporter for the South Wales Daily Post, only to leave under pressure 18 months later.
ellauri144.html on line 566: Iowassa kustantajaa vaihtanut ja muutenkin pullistunut Phillu alkaa tylsistyä Maggiin, toiset naiset on alkaneet kiinnostaa enemmän. Dylan Thomas oli distinguished guest Iowassa 60-luvun alussa. Phillu shtuppii nyt oppilastaan Karen Oakesia, Maggie järkyttyy, ottaa nappeja ja viskiä ja kertoo vessanpytyn ääressä neekerinpissajäynästä. Kurt Vonnegut, Norman Mailer ja Saul Bellow otti Phillun tapaan uudet hanit alle joka lukuvuosi. Se pitää kirjailijan pirteänä. Phillu groomas samaan aikaan ahkerasti Maggien 10-vuotiasta Holly-tyttöä. Maggie oli niin mustasukkainen että Phillu piilotti keittiöveizet auton vararenkaaseen.
ellauri144.html on line 577: Both of Bierce´s sons died before he did. Day committed suicide after a romantic rejection (he non-fatally shot the woman of his affections along with her fiancé beforehand), and Leigh died of pneumonia related to alcoholism. Bierce separated from his wife in 1888, after discovering compromising letters to her from an admirer. They divorced in 1904. Mollie Day Bierce died the following year. Bierce was an avowed agnostic, and strongly rejected the divinity of Christ. He suffered from lifelong asthma, as well as complications from his war wounds, most notably episodes of fainting and irritability assignable to the traumatic brain injury suffered at Kennesaw Mountain. In 1913, Bierce told reporters that he was travelling to Mexico to gain first-hand experience of the Mexican Revolution. He disappeared and was never seen again.
ellauri144.html on line 581: Like Poe, Bierce professed to be mainly concerned with the artistry of his work, yet critics find him more intent on conveying his misanthropy and pessimism. His bare, economical style of supernatural horror is usually distinguished from the verbally lavish tales of Poe. In his lifetime, Bierce was famous as a California journalist dedicated to exposing the truth as he understood it, regardless of whose reputations were harmed by his attacks. For his sardonic wit and damning observations on the personalities and events of the day, he became known as "the wickedest man in San Francisco." Tälläisiä löytyy Ambrosen pirun raamatusta:
ellauri144.html on line 607: Patience. A minor form of despair disguised as a virtue.
ellauri144.html on line 690: homosexual acts are intrinsically disordered [Persona Humana 8]. They are contrary
ellauri144.html on line 696: respect, compassion, and sensitivity. Every sign of unjust discrimination in their
ellauri144.html on line 700: 2359 Homosexual persons are called to chastity. By the virtues of self-mastery that teach them inner freedom, at times by the support of disinterested friendship, by prayer and sacramental grace, they can and should gradually and resolutely approach Christian perfection. The rest of us can fuck to our hearts´ content as soon as the priest has said the magic word.
ellauri144.html on line 718: Poinzina on että tän kurjan vaelluxen murheen laaxossa voi oikeestaan kokonaankin blokata umpikypärällä jossa pyörii metatronin video. Oman ruman naaman ei tarvi näkyä kun sijalla on ziljoonasta tavixesta morfattu avatar. Tässä on paljon samoja elementtejä kuin kristittyjen taivastoivossa. Vaikka viesti tuleekin Metatronilta, jota ei ole minun raamatussani, vaan Talmudissa. Kylä musta grapson olisi ollut nimenä paljon parempi, se on ilmestyskirjasta.
ellauri144.html on line 738: Huan Hosé Pedro oli se espanjalainen vaihtotutkija josta on jo kerrottu, se joka takoi pehmeästi pöytään pientä nyrkkiä kuin joku todistus "ei mennyt" ja jupisi sotto voce "Coño!". Ja kompastui liukkaalla lyöden kipeästi takaraivonsa.
ellauri144.html on line 809: con sus hojas sin fragancia, Sen hajuttomissa lehdissä.
ellauri144.html on line 877: Tänään (2009) puhutaan Huan Ramón Himénezistä sanomalehdissä ja uutisissa Bejaranon ja Llansón löytämästä julkaisemattomasta runosta tai pikemminkin runosta, jonka olisi pitänyt lopettaa kokoelma Haluttu ja himoitseva Humala. Kohtaammeko panteistisen mystiikan? Onko tämä uskonnollinen vertaus runolliseen luomiseen? Mikä Jumala tuo nyt on, hei Huan Ramón Himénez? Sanoa, että Humalan ongelma Huan Ramónissa on luonteeltaan samanlainen kuin Uppomunalla, ei ole paljon sanottu. Unamunohan oli aivan hanurista.
ellauri144.html on line 883: eres igual y uno, eres distinto y todo; olet tasa-arvoinen ja yksi, olet erilainen ja kaikki;
ellauri144.html on line 959: Tore Hund var ute i vikingtokter og ledet flere ekspedisjoner nordover til Kolahalvøya og Kvitsjøen i Bjarmeland (dagens Russland). Da Olav Haraldsson ble konge, ble Tore Hund hans lendmann i nord. Over tid surnet forholdet mellom kongen og Tore, det startet med kornmangel i Hålogaland, noe som førte til drap. Drapene førte til hevn og nye drap, og det tvang Tore Hund til å gå i opposisjon til Olav Haraldsson og alliere seg med den danske kongen Knut den mektige. Konflikten endte i det store slaget ved Stiklestad i 1030.
ellauri144.html on line 963: Torstein Knarresmed hogg kong Olav med øksa og traff ham over kneet. Finn Arnesson drepte deretter Torstein. Kongen kastet fra seg sverdet, lente seg mot en stein og begynte å be Gud hjelpe seg. Tore Hund lente seg fram og støtte spydet opp under kongens brynje og inn i maven på ham. I samme stund fikk han også et tredje sår av ei øks på venstre side av halsen. Av disse tre skadene døde kongen.
ellauri144.html on line 965: Etter kongens død varte ikke slaget lenge. Kongshæren flyktet, og bondehæren forfulgte dem ikke. De vendte tilbake til stridsvollen hvor mange hadde frender og venner. I henhold til tradisjonen var det Tore Hund som bredte et klede over kongens lik.
ellauri145.html on line 32:

Anthologie de l´humour ligneux

display:none">Puisevaa


ellauri145.html on line 68: Breton meni naimisiin kolme kertaa. Ensin hän avioitui Simone Kahnin kanssa syyskuussa 1920. Toisen vaimon, Jacqueline Lamban, kanssa hänellä on Aube-niminen tytär. Kolmas vaimo on nimeltään Elisabeth Claro. Breton kuoli 28.9.1966 ja hänet haudattiin Batignolles’n hautausmaalle Pariisiin. Hautakiveen on kaiverrettu teksti ”Je cherche l’or du temps” (”Etsin koko ajan kultaa”). Bretonin leski ja tytär yrittivät tarjota osoitteessa 42 rue Fontaine sijainneen ateljeen taidekokoelmia Ranskan valtion lunastettavaksi, mutta valtio ei halunnut ostaa Bretonin yksityiskokoelmaa. Bretonin jäämistö huutokaupattiin keväällä 2003. No entäs tämä Soupault? Silläkin oli 3 vaimoa. Hän jäi unohduksiin samalla kun hän kirjoitti unohduksesta mutta sai jälleen 1980-luvulla huomiota ja palkintoja, ja teoksista otettiin uusia painoksia. Comme il le racontera dans ses entretiens sur France Culture, il rencontra même par hasard dans un ascenseur Hitler et son aide de camp. Il regrettera de ne pas avoir eu un revolver à ce moment-là. De même, il croisa un jour Staline et fut surpris par l´expression cruelle de son visage. Ce jour-là, il le vit boire 24 vodkas dans une réception mais on lui affirma que Staline les jetait discrètement sans les boire.
ellauri145.html on line 72: Même s’il ne désespère pas de pouvoir orienter l’action culturelle du Parti et récupérer les forces psychiques dispersées, en conciliant le freudisme avec le marxisme au service du prolétariat, Breton ne cesse de se heurter à l’incompréhension et la défiance croissante venant de la direction du Parti communiste. Il a une rupture definitive avec le plus rouge Louis Aragon.
ellauri145.html on line 79: Malgré les difficultés de la reconstruction de la France et le début de la guerre froide, Breton entend poursuivre sans aucune inflexion les activités du surréalisme. Et les polémiques reprennent et se succèdent : contre Tristan Tzara se présentant comme le nouveau chef de file du surréalisme, contre Jean-Paul Sartre qui considérait les surréalistes comme des petits-bourgeois, contre des universitaires, en démontant la supercherie d’un soi-disant inédit d’Arthur Rimbaud, contre Albert Camus et les chapitres que celui-ci consacre à Lautréamont et au surréalisme dans L’Homme révolté. Kuka täällä hajuttaa, Milli-Molli rupsuttaa.
ellauri145.html on line 98: D.-A.-F. de Sade: Juliette. Anteron mielestä sadistinen markiisi oli hurjan vapaamielinen, kun se otti vapauxia naisten kustannuxella. Vitun misogyynejä. Sadisti selittää pirun tarkasti, miten se pitää haudata omaan mezäänsä ja heitellä haudan päälle terskoja. Sukulaiset saa olla paikalla Kenin arkivaatteissa. Ha ha. No Saden sadussa Minski niminen jättirikas ryssä (tulee mieleen Elon Musk) matkusteli ympäri maapalloa ja rypi paheessa. Aahrikassa sille opettivat rättipäät: Mitä ovat naiset elleivät meidän kotielukoita, joihin me saadaan tyydyttää sekä tarpeemme että himomme, jos ne nyt ovat ylipäänsä eri asia. Ja missä suhteessa naiset olis parempia kuin elukat, pikemminkin karja ansaizee parempaa kohtelua koska se ei nalkuta eikä vedä meitä nenästä. Ryssällä on haaremit kuin Peter Nygårdilla tai sillä mustalaiskomeljanttarilla, jonka nimeä en koskaan muista. Ha ha. Missä kohtaa pitäisi muka nauraa? Aivan helkutin heikkotasoista paskanjauhantaa. Miten tätä jaxetaan painaa aina uudestan ja uudestaan? Koska ei maailmasta misogyynit lopu, niitä on niin kauan kun on äidin hännän alla pikkupoikia.
ellauri145.html on line 182: le but de mettre ma menace à exécution; mais le brigand se pencha à travers la table et, m´ajustant un coup sur le front avec le goulot d´une de ses longues bouteilles, me renvoya dans le fond du fauteuil, d´où je m´étais à moitié soulevé. J´étais absolument étourdi, et pendant un moment je ne sus quel parti prendre. Lui, cependant, continuait son discours.
ellauri145.html on line 221: Renvoyé du lycée Louis-le-Grand en avril 1839 pour ce qui a passé pour une vétille, mais que son condisciple au lycée, Charles Cousin (1822-1894) a expliqué comme un épisode d´amitié particulière, Baudelaire mène une vie en opposition aux valeurs bourgeoises incarnées par sa famille. Il passe son baccalauréat au lycée Saint-Louis en fin d´année et est reçu in extremis. Jugeant la vie de l´adolescent « scandaleuse » et désirant l´assagir, son beau-père le fait embarquer pour Calcutta. Le Paquebot des Mers du Sud quitte Bordeaux le 9 ou 10 juin 1841. Mais en septembre, un naufrage abrège le périple aux îles Mascareignes (Maurice et La Réunion). On ignore si Baudelaire poursuit son voyage jusqu´aux Indes, de même que la façon dont il est rapatrié.
ellauri145.html on line 229:

Vie dissolue


ellauri145.html on line 233: Dandy endetté, Baudelaire est placé sous tutelle judiciaire et mène dès 1842 une vie dissolue. Il commence alors à composer plusieurs poèmes des Fleurs du mal. Critique d´art et journaliste, il défend Delacroix comme représentant du romantisme en peinture, mais aussi Balzac lorsque l´auteur de La Comédie humaine est attaqué et caricaturé pour sa passion des chiffres ou sa perversité présumée. En 1843, il découvre les « paradis artificiels » dans le grenier de l´appartement familial de son ami Louis Ménard, où il goûte à la confiture verte. Même s´il contracte une colique à cette occasion, cette expérience semble décupler sa créativité (il dessine son autoportrait en pied, très démesuré) et renouvellera cette expérience occasionnellement sous contrôle médical, en participant aux réunions du « club des Haschischins ». En revanche, son usage de l´opium est plus long : il fait d´abord, dès 1847, un usage thérapeutique du laudanum17, prescrit pour combattre des maux de tête et des douleurs intestinales consécutives à une syphilis, probablement contractée vers 1840 durant sa relation avec la prostituée Sarah la Louchette. Comme De Quincey avant lui, l´accoutumance lui dicte d´augmenter progressivement les doses. Croyant ainsi y trouver un adjuvant créatif, il en décrira les enchantements et les tortures.
ellauri145.html on line 255: Ollessaan vauhdissa Charlie käytti vihreää peruukkia. Pahoina päivinä skarlataaninväristä puuvaa. Aina koitti hätkäyttää burzhuaata: "Tiesitkö että pikkulasten aivot maistuu ihan pähkinöille?" Ja muuta samantyyppistä. Loppupeleissä se oli niin kanttuvei että sanoi päivää izelleen peilissä. Sen viimeiset sanat olivat: "Antaisitteko sinapin?". Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa.
ellauri145.html on line 262: Le spleen baudelairien désigne une profonde mélancolie née du mal de vivre, que Charles Baudelaire exprime dans plusieurs poèmes de son recueil Les Fleurs du mal. Quoiqu'il l'associe, discrètement, pour qui veut le lire, non pas à un véritable mal mais plutôt à une rage de vivre. Cette frustration colérique d'un Idéal non réalisé, auquel il ne renonce pourtant pas. Il accompagne finalement le titre de l'ouvrage complet : Spleen et Idéal. Ce spleen éveille un espoir, aisément distinguable dans ses textes les plus sombres : « Je suis comme le roi d'un pays pluvieux, riche, mais impuissant » LXXVII.
ellauri145.html on line 356: Ne distrait plus le front de ce cruel malade ; Ei julman sairaan oza enää siliä,
ellauri145.html on line 392: Vaincu, pleure, et l´Angoisse atroce, despotique, Toivo voitettuna itkee, ja kauhee ahdistus despoottina
ellauri145.html on line 404: Roger Tichborne, heir to the noble and filthy rich Tichborne family´s title and fortunes, was presumed to have died in a shipwreck in 1854 at age 25. His mother clung to a belief that he might have survived, and after hearing rumours that he had made his way to Australia, she advertised extensively in Australian newspapers, offering a reward for information. In 1866, a Wagga Wagga butcher known as Thomas Castro came forward claiming to be Roger Tichborne. Although his manners and bearing were unrefined, he gathered support and travelled to England. He was instantly accepted by Lady Tichborne as her son, although other family members were dismissive and sought to expose him as an impostor. During protracted enquiries before the case went to court in 1871, details emerged suggesting that the claimant might be Arthur Orton, a butcher´s son from Wapping in London, who had gone to sea as a boy and had last been heard of in Australia. After a civil court had rejected the claimant´s case, he was charged with perjury; while awaiting trial he campaigned throughout the country to gain popular support. In 1874, a criminal court jury decided that he was not Roger Tichborne and declared him to be Arthur Orton. Before passing a sentence of 14 years, the judge condemned the behaviour of the claimant´s counsel, Edward Kenealy, who was subsequently disbarred because of his conduct.
ellauri145.html on line 448: Mais Chance, dis-moi donc de quel nom tu te nommes ? Mutta sattuma, sanopas millä nimellä sa kuzut izeäsi?
ellauri145.html on line 450: Je me distrais à voir à travers les carreaux Mä huvittelen kazomalla putiikkien ikkunoista
ellauri145.html on line 524: Following the war, academics who had supported the Nazi regime were banned from teaching, including Heidegger, who never spoke publicly or privately about his involvement. Heidegger turned away from his earlier project of creating a fundamental ontology, and in doing so he also turned away from Nietzsche - or so his writings would make it appear. In truth, he remained just as indebted to Nietzsche’s work as he ever was, only he shifted focus. He created a false presentation of Nietzsche’s work in order to distance himself from his own past and involvement with the Nazis. Many academics take Heidegger’s critique of Nietzsche to be factual and seem to excuse Heidegger because he was under the influence of Nietzsche.
ellauri145.html on line 528: Heidegger purposefully misrepresented the teachings of Nietzsche in order to distance himself from his own past, and this analysis has stood for some time as the authoritative reading of Nietzsche. This reading is slowly being undone by Nietzsche scholars, but slowly because many scholars refuse to amend the inauthentic reading they have inherited.
ellauri145.html on line 626: Pariisilaisten pasaasien malliin rakennettu Galleria Subalpina (1874) on loistelias kujien ja patioiden leimaama ostospalatsi Torinon historiallisessa ytimessä Piazza Castellolla, kahden korttelin päässä Carignanon aukiolta. Torinolaissyntyisestä Vittorio di Savoiasta (1820–1878), Carignanon seitsemännestä ruhtinaasta, tuli Sardinia(-Piemonte)n kuningas Vittorio Emanuele II (1849–1861), kunnes hän julistautui yhdistyneen Italian ensimmäiseksi kuninkaaksi (1861–1878).
ellauri145.html on line 655: 17 Cosima Wagner (1837–1930) oli Lombardiassa syntynyt unkarilaisen pianisti-säveltäjä Franz Lisztin (1811–1886) tytär, joka erottuaan saksilaisesta kapellimestarista Hans von Bülowista (1830–1894) nai toisen saksilaisen, oopperantekijä Richard Wagnerin (1813–1883). Nietzsche ystävystyi Wagnereiden kanssa 1869 lähtien Sveitsissä, mutta välit katkesivat 1878. Nietzschen kirjoituksissa Cosimaan usein yhdistyvä Ariadne on kreikkalaisen mytologian labyrinttikertomusten kreetalainen prinsessa. Hän nai lopulta hurmanjumala Dionysoksen, jonka nimellä osa Nietzschen hulluuskirjeistä, mukaan lukien Cosimalle Ariadnena osoitetut, on allekirjoitettu.
ellauri145.html on line 662: 20 Wilhelm von Bismarck (1852–1901) oli Otto von Bismarckin (1815–1898), Preussin pääministerin (1862–1870) ja yhdistyneen Saksan valtakunnankanslerin (1871–1890), nuorin poika ja saksalainen lakimies ja poliitikko. Pilkun lisäten lauseen alun merkitys muuttuisi muotoon: ”Wilhelm, Bismarck ja”, jossa Bismarck olisi isä - Bismarck ja Wilhelm ilmeisimmin Saksan keisari Vilhelm II (1859–1941; vallassa 1888–1918). Hulluuspapereissa toistuu ajatus Vilhelmin edustaman Hohenzoller-hallitsijasuvun jäsenten ansaitsemasta kuolemasta. Kansleri Bismarckia kuvaillaan Nietzschen teksteissä toisinaan ihailevaan sävyyn, mutta asennoituminen käy vähitellen yhä kielteisemmäksi. Antisemitismi ja antisemitistit ovat Nietzschen 1880-luvun kriittisten kirjoitusten päämaaleja.
ellauri145.html on line 671: "paha" on primitiivistä sexiä, etenkin sadismia. Se on hieno asia.
ellauri145.html on line 678: Les Chants de Mal Odor. Ce sont un ouvrage poétique en prose de 1869, composé de six parties nommées « chants ». Il s´agit de la première des trois œuvres de l´auteur Isidore Ducasse plus connu sous le pseudonyme de comte de Lautréamont. Le livre ne raconte pas une histoire unique et cohérente, mais est constitué d´une suite d´épisodes dont le seul fil conducteur est la présence de Maldoror, un personnage mystérieux et maléfique. The misanthropic, misotheistic character Maldoror is a figure of evil who has renounced conventional morality. Tulee tosta mieleen että Figura-liivejä mainostettiin ennen lehdissä.
ellauri145.html on line 727: During his schooling at the Imperial Lycée of Saint-Brieuc where he studied from 1858 until 1860, he fell prey to a deep depression, and, over several freezing winters, contracted the severe rheumatism which was to disfigure him severely. He blamed his parents for having placed him there, far from his family´s care and affection. Difficulties in adapting to the harsh discipline of the college´s noble débris (distinguished relics, i.e., teachers) gradually developed those characteristics of anarchic disdain and sarcasm which were to give much of his verse its distinctive voice.
ellauri145.html on line 729: Corbière´s only published verse in his lifetime appeared in Les amours jaunes, 1873, a volume that went almost unnoticed until Paul Verlaine included him in his gallery of poètes maudits (accursed poets). Thereafter Verlaine´s recommendation was enough to establish him as one of the masters acknowledged by the Symbolists, and he was subsequently rediscovered and treated as a predecessor by the surrealists.
ellauri145.html on line 731: Close-packed, linked to the ocean and his Breton roots, and tinged with disdain for Romantic sentimentalism, his work is also characterised by its idiomatic play and exceptional modernity. He was praised by both Ezra Pound and T. S. Eliot (whose work he had a great influence on). Many subsequent modernist poets have also studied him, and he has often been translated into English.
ellauri145.html on line 808: Germain Nouveau Germain Marie Bernard Nouveau (Pourrières, 31 juillet 1851 - Pourrières, 4 avril 1920) eli aika vanhaxi, melkein yhtä vanhaxi kuin mä. Se oli maalta kotoisin ja sinne se palasikin köyhäilemään kun se sekosi. Siitä piti tulla pappi mutta tulikin pylväspyhimys. Sitä ennen se ehti mittailla pylväitä sekä Rimpulan että Villamadon kaa. Louis Aragon disait de lui: ´Pas un petit poète, mais un grand poète. Pas un épigone de Rimbaud: mais son égal´.
ellauri145.html on line 852: Que je sois un fou, qu´on le dise, Et mä olen hullu, sanokoot,
ellauri145.html on line 960: Ou qu´il dispute, ô vilenie ! Tai kiistelee, pannahinen!
ellauri145.html on line 1112: La Maison Gambier est une fabrique de pipes en terre, située à Givet, fondée à la fin du XVIII e siècle et fermée dans la première moitié du XX e siècle.. Elle se disait la plus importante fabrique de pipe du monde. Elle l´a été sans doute quelques décennies pour la fabrication de pipes en terre, avant de subir les imitations de ses modèles, puis la concurrence de la pipe en...
ellauri145.html on line 1164: Brisset became stationmaster at the railway station of Angers, and later of L´Aigle. After publishing another book on the French language, he undertook his major philosophical work, in which contended that humans were descended from frogs. Brisset supported his contention by comparing the French and frog languages (such as "logement" = dwelling, comes from "l'eau" = water). He was serious about his "morosophy", and authored a number of books and pamphlets put forth his indisputable substantiations, which he had printed and distributed at his own expense.
ellauri145.html on line 1250: Ahdistusta ankeaa, voimatonta vihaa.

ellauri146.html on line 34:

der Meffias.

display:none">Hölzernes


ellauri146.html on line 52: 1833 heiratete er die 10 Jahre ältere Louise Christiane Clostermeier, aber die Ehe erwies sich schnell als unglücklich. 1834 gab er sein Amt auf. Er reiste über Frankfurt am Main, wo er sich mit seinem Verleger überwarf, nach Düsseldorf. Dort hatte er sein Wohnhaus auf der Bolkerstraße 6. Der heutige Nachkriegsbau in der Ritterstraße 21 zeigt eine Steintafel, die auf seinen damaligen Aufenthalt hinweist: „In diesem Hause Litt und Stritt der Dichter Chr. Dietr. Grabbe 1834 bis 1836“. Dort arbeitete er mit Karl Immermann, den er 1831 kennengelernt hatte, an dem von diesem erneuerten Stadttheater. Doch auch diese Zusammenarbeit dauerte wegen der Depressivität und der Alkoholexzesse Grabbes nicht lange. 1836 kehrte er noch einmal nach Detmold zurück; seine Frau reichte die Scheidung ein. Noch im selben Jahr starb Grabbe in seiner Geburtsstadt an Rückenmarksschwindsucht, totalement épuisé par l'alcoolisme, aupres sa femme, le seul être qui soit resté disposé à l'accueillir. LOL.
ellauri146.html on line 278: Klopstock tog djupa religiösa intryck från det pietistiska föräldrahemmet och fördjupade dem på egen hand under sin gymnasietid i Schulpforta 1739-45. De klassiska språkstudierna eggade hans litterära ambition och inspirerad av John Miltons Paradise lost beslöt han att skriva ett religiöst epos om det högsta ämne en kristen poet kunde tänka sig, Messias. Se oli tollanen anglofiili.
ellauri146.html on line 284: Stor betydelse för den litterära utvecklingen hade Klopstock även genom sin "barpoesi", det vill säga oden och dramer som förhärligade den germanska draftbirran. Formellt står dessa verk, som bland annat försökte ersätta klassisk mytologi med en germaniserad nordisk under inflytande av James Macpherson och Ossians sånger. Genom sin höga självkänsla och föga uppfattning om diktarens kall, framlagd bland annat i Die deutsche Gelehrtenpublik (1784), bidrog Klopstock kraftigt till att höja självaktningen hos diktkonstens utövare. Bland de många utgåvorna av Klopstocks verk märks en praktupplaga i 7 band (1798-1809) och Sämmtliche Werke i 21 band (123-39). Präktiga böcker, ser fina ut i bokregalen!
ellauri146.html on line 475: Aux chansons de la nuit, aux baisers de l’aurore, Iltatähdistä, yölauluista, aamupanosta,
ellauri146.html on line 558: Mais tremblante et disant : Il ne me verra pas ! Mutta darraavana: ei kai se näe mua nyt!
ellauri146.html on line 636: The Lionizing piece is obviously a quiz on N. P. Willis, and is also a parody on a story by Bulwer. Willis went abroad in 1831, and sent home to the New-York Mirror a series of newsletters, known when collected in book form as Pencillings by the Way. He got into a duel, happily bloodless, with the novelist Captain Marryat. More important to him was the friendship of Lady Blessington. That once world-renowned widow wrote books and edited annuals, to one of which even Tennyson contributed. Now she is remembered chiefly for her salons in London. Believing that some ladies, disapproving of her supposed liaison with Count D’Orsay, would not come to her parties, she invited gentlemen only. Through her Willis met most of the English literati.
ellauri146.html on line 640: Poe commented on the general meaning of his story several times. In one unsigned review of the number of the Southern Literary Messenger that contained it he said, “Lionizing ... is an admirable piece of burlesque which displays much reading, a lively humor, and an ability to afford amusement or instruction”; and in another puff of smoke he remarked, “It is an extravaganza ... and gives evidence of high powers of fancy and humor.”‡ To J. P. Kennedy he wrote on February 11, 1836 that it was a satire “properly speaking [page 172:] — at least so meant —... of the rage for Lions and the facility of becoming one.”
ellauri146.html on line 650: Poe’s ancestry on his father’s side was Scotch-Irish and has been traced through County Cavon to Ayrshire, Scotland. The fact that Poe’s Presbyterian Scottish ancestors dwelled for a time in the north of Ireland has caused even so good a scholar as Arthur Hobson Quinn to engage in surprising speculation about an “Irish strain” in Poe and about a “Celtic” trait of perverseness which he had “discovered” in the Poe family.
ellauri146.html on line 660: The Richmond which Poe knew was (more than Philadelphia or New York) aristocratic and English. Virginia society, Poe himself noted, had been as “absolutely aristocratical as any in Europe.” This is not to imply the existence of any chasmal gulf separating the American and British minds, respectively, in the first half of the nineteenth century; but it was in Virginia, probably, that the least divergence was to be discerned.
ellauri146.html on line 662: “I am a Virginian,” declared Poe; and “the distinguishing features of Virginian character at present-features of a marked nature—not elsewhere to be met with in America-and evidently akin to that chivalry which denoted the Cavalier—can be in no manner so well accounted for as by considering them the debris of a devoted loyalty.” Poe’s Virginia background may or may not have rendered him typically American, but it seems reasonable to think that it fostered in him a Virginian Anglo-American attitude as opposed to an Anglophobic Americanism so common at that time in New England.
ellauri146.html on line 679: n ideals. In discussing American taste, he wrote:
ellauri146.html on line 681: “We have no aristocracy of blood, and having therefore as a natural, and indeed as an inevitable thing, fashioned for ourselves an aristocracy of dollars, the display of wealth has here to take the place and perform the office of the heraldic display in monarchical countries. By a transition readily understood, and which might have been as readily foreseen, we have been brought to merge in simple show our notions of taste itself.”
ellauri146.html on line 686: started with the queerest idea conceivable, viz; that all men are born free and equal-this in the very teeth of the laws of gradation so visibly impressed upon all things both in the moral and physical universe. Every man “voted,” as they called it-that is to say, meddled with public affairs-until, at length, it was discovered that what is everybody’s business is nobody’s, and that the “Republic” (as the absurd thing was called) was without a government at all. It is related, however, that the first circumstance which disturbed, very particularly, the self-complacency of the philosophers who constructed this “Republic,” was the startling discovery that universal suffrage gave opportunity for fraudulent schemes….A little reflection upon this discovery sufficed to render evident the consequences, which were that rascality must predominate— in a word, that a republican government could never be anything but a rascally one. While the philosophers, however, were busied in blushing at their stupidity in not having foreseen these inevitable evils, and intent upon the invention of new theories, the matter was put to an abrupt issue by a fellow of the name of Mob, who took everything into his own hands and set up a despotism…. As for republicanism, no analogy could be found for it upon the face of the earth—unless we except the case of the “prairie dogs,” an exception which seems to demonstrate, if anything, that democracy is a very admirable form of government—for dogs.
ellauri146.html on line 696: Historia todistaa että jenkkipuolueiden kilpailussa ei oikeasti ole ollut kymysys mistään kullin orjuudesta tai vitun vapaudesta vaan valtasuhteista teollistuneen pohjoisen (liukkaiden rannikoiden) ja agraarisen etelän (ruostuneen keskilännen) välillä. Aluxi oli Jeffersonin rep-dem party joka vastusti federalisteja. Van Burenin demokraatit aloitti muka abolitionisteina, muzitten tuli riitaa Unionista, ja kenttäpuolet vaihtuivat. Sisällissodassa pohjoisvaltiot oli rebublikaanisia pyrkyreitä aaseja ja etelästä tuli konservatiivisia orjuutta peukuttavia "demokraattisia" efelantteja. Sitä mukaan kuin rebublikaanit rikastuivat laissez faire kapitalismilla niistä tuli nykyisiä konservatiiveja joita kannustaa keskilännen persulaskukkaat. Liukkaat talousliberaalit plus pahnanpohjimmaiset on nyt "vasemmistossa". Samaa paskaa ne on kaikki joka käänteessä. Hizi kyllä Marx oli niin oikeassa, aatteet on pelkkää pyllyverhoa, pintavaahtoa.
ellauri146.html on line 709: Paizi ei ollutkaan, konkkonokka onkin isiensä kannalla. Anteexi vain mutten voikaan olla kanssasi, Peppu ilmoittaa. Sadismin kiva värähdys kun shixe onkin siitä pahoillaan. Luulin että mä rakastin sitä mutta kenkä olikin päinvastaisessa jalassa. Vallantuntoa! On to new conquests like Rocky Balboa! Kuinka saatoinkaan innostua tollasesta tavallisen näkösestä pullukasta.
ellauri146.html on line 797: As a starting point to my discussion of Thomas's "Poem in October" and Wardi's thoughtful presentation of it. Eynel is a girl, or womenfolk at least. Entä Schachar Bram? Schachar hails from Haifa University. Shachar tarkoittaa aamupuhdetta. Gender of first name Shachar : Boy 83.33%. Onx tää vallan Sakari hepreaxi? Tai paremminkin pikkuprofeetta Sakarja, sillä Johannes Kastajan isäpappa Sakari oli merkkimies vaan kristityille ja muslimeille, ei juutalaisille, ja se kirjoitetaan raamatussa Zacharias. Sakarista tuli mykkä kunnes Johannes oli syntynyt, koska Sakari ei ottanut uskoaxeen että pystyisi vielä impregnoimaan vaimonsa Elisabetin. Tää taisi tulla esille jossain monista lukemistami deutero-evankeliumeista joissa tehdään halpaa pilaa Jeesuxen nuoruusajoista.
ellauri146.html on line 816: Which ever as she could with haste dispatch,
ellauri146.html on line 818: Devour up my discourse.
ellauri146.html on line 823: Se haluu olla täydellinen yhdistelmä klovnia ja taistelijaa, päätään aukovaa huuliveikkoa ja vaarallista kanuunaa.
ellauri146.html on line 828: Thomas Paine oli yksi Yhdysvaltain perustajakusipäistä. Häntä on kutsuttu ”koulutukseltaan korsetintekijäksi, ammatiltaan journalistiksi ja kutsumukseltaan propagandistiksi”. Aika sama urakehitys kuin ize Phillulla. Paine muutti Pohjois-Amerikkaan vuonna 1774 ja ehti juuri ja juuri osallistua Amerikan vallankumoukseen ilman että sattui.
ellauri146.html on line 832: Paine kasvoi Thetfordissa Norfolkin kreivikunnassa yksinkertaisissa oloissa. Vuoteen 1750 saakka hän kävi viisi vuotta paikkakunnan kansakoulua. 12-vuotiaana hänet erotettiin koulusta ja sen jälkeen hän oppi isänsä luona korsetintekijäksi. Tätä ammattia hän harjoitti kaksitoista vuotta. 30-vuotiaana eli vuonna 1762 Thomas pääsi verovirkailijaksi (excise officer) Granthamiin. Kolmen vuoden virassaolon aikana hänet erotettiin kaksi kertaa väärinkäytösten takia ja lopullisesti vuonna 1765.
ellauri146.html on line 862: Vankka voitto taantumuxen voimille. 2010 tuli toinen samanlainen julistus, jonka ensimmäisiä allekirjoittajia oli Suomen vihreiden Heidi Hautala. Ne kuuluvat Wikipedian luokkaan Category:Decommunization. Decommunization in Ukraine started during and after the dissolution of the Soviet Union in 1991. With the success of the Revolution of Dignity in 2014, the Ukrainian government approved laws that outlawed communist symbols.
ellauri146.html on line 878: Kirjan pääpaino on siinä, että Jumala on etätyössä mutta suunnittelee elävänsä uudelleen kansansa kanssa Jerusalemissa. Hän tulee pelastamaan heidät heidän vihollisiltaan ja puhdistamaan heidät pahasta. Luvut 7–8 käsittelevät sitä elämän laatua, jonka Jumala haluaisi antaa omalle kansalleen, ja nämä sanat sisältävät monia rohkaisevia lupauksia kansalle. Kirjan jakeet auttoivat evankeliumeiden kirjoittajia ymmärtämään Jeesuksen kärsimyksiä, kuolemaa ja ylösnousemusta. Siksi he lainasivat kirjaa kirjoittaessaan Jeesuksen viimeisistä päivistä.
ellauri147.html on line 33:

OLEN TYPERÄ KANA

display:none">Kotkotusta


ellauri147.html on line 69: Palkinto myönnetään runoilijalle ansioituneesta elämäntyöstä ja valinnassa kiinnitetään huomiota runouteen, jonka arvoa toivotaan ajan parantavan. Palkintorahan suuruus on 6 000 euroa ja se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Palkinnon takana ovat muun muassa Nokian kaupunki, Nokian panimo ja nokialainen kulttuuriyhdistys ”Nokialla kulttuuria kaikille”. Ensimmäisen P. Mustapää -palkinnon voitti Mirkka Rekola. Loput voittajat näkyy seuraavissa kuvissa.
ellauri147.html on line 87:
ellauri147.html on line 96: The union of these two lyrical writers is generally seen as a happy and creative time. The partners inspired each other as a couple and as writers. Martti Haavio died in 1973 following a heart attack, and Ale Tyynni-Haavio completed her husband’s unfinished memoirs and it was published as Olen typerä kana: Martti Haavio - P. Mustapää 20-luvun maisemassa (‘I am still distant: Martti Haavio – P. Mustapää in the 1920s countryside’, 1978).
ellauri147.html on line 120: ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan. So they can come to the bridge when they are really stressed.
ellauri147.html on line 161: Derrida is careful not to confine the will to power to human behavior, the mind, metaphysics, nor physical reality individually. It is the underlying life principle inaugurating all aspects of life and behavior, a self-preserving force. A sense of entropy and the eternal return, which are related, is always indissociable from the will to power. The eternal return of all memory initiated by the will to power is an entropic force again inherent to all life. What bladderdash.
ellauri147.html on line 183: Luurissa chicagolaisen poikaystävän kaa etänä yhteisrunkkaava Emily Pariisissa rakastaa työtä ja menestymistä. Typerät ranskalaiset tekee työtä elääxeen, Emily just päinvastoin. Vaikka mitä vetoa eze myöhemmissä jaxoissa vielä päihittää kaikki noi nenäkkäät ranskixet ja istuu kohta kokouspöydän päässä jakamassa maireasti käskyjä kuin joku isä aurinkoinen. Ilkeät ranskixet on vahaa sen edessä. Jenkit jaxaa kantaa kaunaa kun ranskixet kieltäytyivät niiden aavikkomyrskystä. No anglosaxit alkaa taas erottautua omaxi tiimixeen, witness äskettäinen riita Australian ja Ranskan sota-asekaupoista. Näyttää siltä että ennustamani kaikkien sota vastaan kaikkia edistyy pallon kuumeteessa nopeammin kuin luulinkaan. Hienoa.
ellauri147.html on line 203: Emily's boss Madeline prepares to make the transition from the Chicago based pharmaceutical marketing firm, the Gilbert Group, to a French based fashion firm, Savior, when she discovers that she is pregnant. She offers the job to Emily and she accepts, leaving her boyfriend back in Chicago. Emily moves to Paris despite the fact that she does not speak French. She moves into the 5th floor of an old apartment building without an elevator but with a wonderful Parisian view. Emily creates an Instagram account, @emilyinparis, and begins documenting her time in Paris. Emily starts her first day of work much to her new co-workers chagrin who reveal that she was only hired because of a business deal. She introduces the French to American social media strategies who seem very reluctant about her and her American methods. Emily accidentally tries to enter the wrong apartment and bangs her very attractive neighbor right at the door, Gabriel. As Emily accustoms to life in Paris she makes countless faux-pas and the firm nicknames her "la plouc" or "the hick". Emily meets Mindy Chen, a nanny originally from Shanghai, and they become fast friends. After Emily and her boyfriend attempt to have cybersex but the connection fails, she plugs in her vibrator and accidentally short-circuits the block's power. "Accidentally" is the top frequency word in the script.
ellauri147.html on line 207: Emily's boyfriend tells her that she should return to Chicago, since he struggles with a long distance relationship, and he does not want to visit Paris, despite a pre-planned trip. She declines returning to Chicago and breaks off the relationship without so much as beg your leave. She turns to Mindy for emotional support. Mindy's slanty eyes have most likely been operated on.
ellauri147.html on line 209: Emily is invited to the shoot for De l'Heure's latest commercial to take behind the scenes footage for social media and is shocked to discover the commercial involves a model strutting nude down the Pont Alexandre III while suited men stare at her. She argues with Antoine that the ad is sexist while he counters that it is sexy leading Emily to suggest an online marketing campaign that asks the perfume's customers what they think. When the campaign goes viral Antoine sends Emily La Perla lingerie as a thank you gift. Now that is not sexist, that's just sexy. Barren Star on setämies par excellence.
ellauri147.html on line 214: When Emily discovers Sylvie and Antoine arguing at work she tries to boost Sylvie's credibility at work by pretending that she came up with an idea to pair Antoine's perfumes with luxury hotels. Though of course it was Emily's idea all along.
ellauri147.html on line 219: Emily discovers Pierre has designed the costumes for Swan Lake so she invites Thomas to join her. However, he insults her by telling her Swan Lake is a ballet for tourists. Emily realizes that he is a snob so she leaves him. Emily is really not one for snobs.
ellauri147.html on line 240: Many scenes are filmed in Paris, Texas, at Place de l´Estrapade in the 5th Arrondissement, including the site of Emily´s first apartment, the restaurant ("Les Deux Compères"), and the bakery ("La Boulangerie Moderne"). Some scenes are also filmed at Cité du Cinéma, a famous film studio complex in Denver. Famous Parisian sites to feature in the series as digitally prepared miniatures include: Le Grand Véfour, the Pont Alexandre III, Palais Garnier, L´Atelier des Lumières, Rue de l´Abreuvoir, Jardin du Luxembourg, Jardin Du Palais Royale, Café de Flore and the Panthéon. An episode was also filmed at the Château de Sonnay in the department of Indre-et-Loire. Additional photography took place in Chicago during November 2019.
ellauri147.html on line 338: He was disheartened by the news that people believed FAX to be the source through which he asked for a divorce.
ellauri147.html on line 364: For the following decade, Phil Collins struggled to get back onto the drums after dislocating the vertebrae in his neck. He also suffered nerve issues which prevented him from gripping the sticks properly. A few years later, Collins announced that he had been suffering from “drop foot,” a condition that makes walking very difficult.
ellauri147.html on line 477: Suomen Phil Collins mitä tulee pallopäisyyteen, rahanahneuteen, pitkästyttävään kimityxeen sekä vittumaisuuteen vanhoille heiloille on Lauri Ylönen. Kertoi Seija, tääkin kaveri oli mulle totaalisen never heard. Ei kiinnosta vittuakaan missä käytte suihkussa. Voitte vaikka imeä izeänne, sanoi pettyneille uudisasukkaille rakennusfirma Siscon edustaja, joka käytti design-asiantuntijana Lauri Ylöstä.
ellauri147.html on line 525: Nordisk familjebok kertoo N:n kohdalla:
ellauri147.html on line 529: Carl-Erikillä oli nesessääri, varmaan mammalta. Carl-Erik oli mammanpoika, kuten Isak Singerkin. Ne olivat kumpikin honteloita punatukkaisia mammanpoikia. Moniosainen Nordiska familjeboken meni perintönä Margaretalle, josta sen förbi Jöns Erik. Nu kyllä mäkin vähän mietin sitä, mutten ottanut. Liian paljon osia.
ellauri147.html on line 575:
ellauri147.html on line 582: Auch nicht die verfallstheoretischen Diagnosen, die daran den Verlust von Scham, die Auflösung des Überich oder gar das Verschwinden des Subjekts meinen ablesen zu können. Dem notorischen Verachtungsdiskurs mag ich mich schon deshalb nicht anschließen, weil er von Autoren geführt wird, die sich selbst gerne im Rampenlicht der Öffentlichkeit sehen und um Aufmerksamkeit ringen, also partizipieren am medialen Spiel um Bedeutung, das sie zugleich so angewidert diagnostizieren. In der öffentlichen Anerkennung, nicht im stillen Kämmerlein, erweist sich geradezu ihre Identität als Intellektuelle – auch sie wollen schließlich gesehen, gehört, beachtet und schließlich anerkannt werden. Dazu müssen sie einen Markt finden, der ihre Produkte abnimmt, und am medialen Wettbewerb teilnehmen, ob sie das wollen oder nicht.-->
ellauri147.html on line 620: "... nymfomaanin tapauksessa, jonka on antauduttava kaikille miehille epätyydyttävän narsistisen rakkauden tarpeen vuoksi, tai frigidivampissa, jonka on viettelettävä kaikki miehet samasta syystä, mutta samalla kieltää heidät narsismin tai jopa naisen tapauksessa, joka puhdistaa itsensä, ja joka päinvastoin laiminlyö itsensä, koska hän uskoo itsensä täysin, joka voi lopulta mennä jopa harhaan.
ellauri147.html on line 628: Teorian historiassa karkea analyysi voi erottaa kolme narsismiteorian perinteen riviä, jotka dokumentoivat metapsykologisen sekaannuksen. Ensimmäinen koskee kiistaa sielun elämän alkuperästä, joka on kytenyt 30-luvulta lähtien: ensisijainen narsismi vaiko kohdesuhde on kiistanalainen kysymys täällä. Toisella rivillä voidaan ottaa huomioon yritykset kaapata narsismin käsite viettiteorian avulla. – Toisaalta kolmas perinnelinja muodostuu kaikista niistä lähestymistavoista, jotka yhdistävät narsismin libidon ulkopuoliseen itsetuntoon (onko sitä?) ja ymmärtävät sen eräänlaisena henkisen sääntelyn periaatteena. Siitä lähtevä rönsyilevä kirjallisuus on pirstaloitunut (ja suoraan sanoen aivan hanurista).
ellauri147.html on line 637:
ellauri147.html on line 639: Grunberger ja Chasseguet-Smirgel yrittävät pelastaa libidoteoreettisen mallin monimutkaisessa panohalun ja narsismin dialektikassa olettaen ikuisen narsistisen taantumisen taipumuksen palata jännitteettömään kohdunsisäiseen paratiisiin, taipumus, joka hyödyntää vaistojen kehittymistä hienostuneella tavalla: oidipaalinen fantasia on vain tämän taipumuksen peittäminen toisenlaisella kohtuunpaluulla - kastraatioahdistus on itse asiassa uusi painos paljon vanhanaikaisemmasta pelosta, se aktivoi uudelleen narsistisen halun, nimittäin traumaattisen erottamisen äidin pillusta syntymähetkellä.
ellauri147.html on line 659: Sekunda-ekologisessa versiossa ensisijainen narsismi mallinnettiin kohdunsisäisen maailman ja sen synnytyksen jälkeisen jatkamisen jälkeen äiti-lapsi-dyadissa. Kohteen ja kohteen, sikiön ja kohdun välillä, vauvan ja äidin välillä ei vieläkään ole psykologista eriytymistä. Vaistonvaraisuutta ei ole vielä kehitetty. Kohteen miehitystä ei voi erottaa kohteen miehityksestä (kein Wunder). Kohde on eksistentiaalisesti välttämätön, mutta sitä ei pidetä kohdena. Itsetunto on rajaton, "valtamerellinen".
ellauri147.html on line 668: Varhaisen narsistisen itsetunnon tutkiminen rajojen purkamisesta ympäristöön nähden kohtaa "oidisynkraattisen puolustuksen" odisynkraattisesta puolustuksesta "oidipal-ajattelija" Freudille, joka vain vastahakoisesti myöntää tällaisen "valtameren tunteen" olemassaolon jopa egon kehityksen kypsemmissä vaiheissa. Ristiriitainen kysymys vastataan siihen, onko "egon narsismi" luonteeltaan ensisijainen vai toissijainen ja siten primaarisen ja toissijaisen narsismin suhteen määrittämisessä. Lopuksi käsitteellinen ambivalenssi näkyy käsitteellisessä siirtymisessä ego-ihanteesta, joka alun perin määriteltiin (täydellisyyden sisällöllä) rakenteelliseksi "ensisijaisen narsismin perinnöksi", supermiehelle, joka on osoitettu "Oidipus-kompleksin perijäksi" paljon myöhempään kehitysvaiheeseen.
ellauri147.html on line 688: Narsismi sijaitsee välituotteessa, joka yhdistää itsensä toiseen. Narsismissa koemme itsemme ympäristömme väliaineessa. Narsismissa esiintyvä erikoinen itsesuhde on intersubjektiivisesti "saastunut". Muut ovat peili, jossa saamme refleksiivisesti itsekuvamme ja säätelemme itsetuntoamme, niitä pidetään tiedostamattomana näkymänä kaiun tai peilivaikutuksen odotuksessa. Se on sivuttain katsova maailmankuva, jossa on hiljainen kysymys siitä, mitä imagoa maailma meistä tekee. Narsismissa katsomme salaa toista, kun hän katsoo meitä ja reagoi siihen, mitä näemme, epäilemme tai fantasioimme.
ellauri147.html on line 695: Nu, Tämä kuulostaa monimutkaiselta ja jotkut epäilevät epistemologista munatanssia. Voisimme sanoa, että metapsykologia on muutenkin spekulaatiota, filosofiaa, metafysiikkaa. Heidän kapriilejaan ei tarvitse ottaa niin vakavasti, aivan kuten emme ota kuoleman vaistohypoteesia vakavasti ja hymyile – ja silti voimme puhua tuhoisista pyrkimyksistä. Jossain vaiheessa se oli Freudin toivo, neurofysiologia, edistyminen aivotutkimuksessa, esimerkiksi kognitiotieteiden yhteysmallit korvaisivat vanhentuneet metapsykologiset käsitteet.
ellauri147.html on line 696: Harjoittajina noudatamme kliinistä teoriaa. Kyse on potilaista, jotka tulevat luoksemme mielisairauden kanssa. Narsismissa meitä kiinnostaa narsistinen häiriö. Yhdistämme tämän toiveeseen siitä, että tässä olisi ainakin yksi termien täsmällinen ja pätevä käyttöala. Loppujen lopuksi tiedämme, mistä on kyse. Mutta tiedämmekö sen?
ellauri147.html on line 707: Tämä opinnäytetyö, joka toisinaan esitetään aikakriittisillä konnotaatioilla, on saanut laajan hyväksynnän erityisesti 70-luvulla. Häntä edisti Frankfurtin koulun kriittinen teoria. Se on lisännyt ajan diagnoosin sosiofilosofisiin tutkimuksiinsa, joiden mukaan porvarillisen perheen rappeutumisen ja sosiaalisten vaikuttamistekijöiden laajentumisen myötä myöhäisten kapitalististen yhteiskuntien sosialisaatio-olosuhteet ovat muuttuneet siten, että yksilö on jo alttiina massiiviselle sosiaaliselle paineelle ja kulttuuri-teollisille viettelyille, jotka alittavat kynnyksen, eivätkä enää vaadi psykologisten rakenteiden muodostumista ja "kypsiä" konflikteja. Edipaalitasolla, jotka tarjoavat puitteet klassisille neuroosin muodoille.
ellauri147.html on line 725:
ellauri147.html on line 806: Diesem Profil fügt er eine dynamische Dimension hinzu, auf der er sichtbare von verdeckten/larvierten Merkmalen unterscheidet. Die so beschriebenen Profilkategorien wirken aber am Ende so überladen, beliebig und disparat, dass es schwerfällt, damit eine präzise differentialdiagnostische Abgrenzung der narzisstischen Persönlichkeitsstörung mit Hilfe ihrer klinischen Merkmale zu leisten. So führt Akhtar etwa unter der Kategorie ‘Interpersonale Beziehungen/verdeckt’ das skurrile Merkmal ein: „Tendenz, Briefe nicht zu beantworten“ oder unter derselben Kategorie/sichtbar die schwer operationalisierbare : „Unfähigkeit, wirklich authentisch (Hervorhebung von mir, M.A.) an Gruppenaktivitäten teilzunehmen“.
ellauri147.html on line 835: Sielulla on istuimensa kehossa – tämä ajatus ei ole muuttunut, vaikka olemme kutsuneet sitä "psyykeksi" 1800-luvun lopusta lähtien ja todistaneet sielun elämän häiriöt ulkomaisilta kuulostavilla nimillä, kuten "neurasthenia", "neuroosi" tai "psykoosi". Toissa vuosisadan vaihteessa hermojen ärtyvää heikkoutta pidettiin johtavana oireena mielialahäiriötä levittävästä epidemiasta, jonka avulla voimme tänään puhua tästä aikakaudesta "hermostuneisuuden aikakaudena".
ellauri147.html on line 864: A possible evolutionary explanation for averageness is koinophilia, in which sexually-reproducing animals seek mates with primarily average features, because extreme and uncommon features are likely to indicate disadvantageous mutations.
ellauri147.html on line 868: A University of Toronto student found that the facial proportions of celebrities including Jessica Alba were close to the average of all female profiles. That the preference for the average is biological rather than cultural has been supported by studies on babies, who gaze longer at attractive faces than at unattractive ones. People generally find youthful average faces sexually the most attractive. prototypes are preferred to individual exemplars of the stimuli categories. Thus an average face is probably attractive simply because it is prototypical. An averaged face made of 32 faces looks almost indistinguishable from any other 32-face averaged face even when they are created from a completely different set of individuals. Left-right symmetry is not the issue, presumably because neither are the viewers´ eyes.
ellauri147.html on line 870: A 2006 "hot" or "not" style study, involving 264 women and 18 men, at the Washington University School of Medicine, as published online in the journal Brain Research, indicates that a person´s brain determines whether an image is erotically appealing long before the viewer is even aware they are seeing the picture. Moreover, according to these researchers, one of the basic functions of the brain is to classify images into a hot or not type categorization. The study´s researchers also discovered that sexy shots induce a uniquely powerful reaction in the brain, equal in effect for both men and women, and that erotic images produced a strong reaction in the hypothalamus.
ellauri147.html on line 881: Tänpä tautta Freud ei trendaa enää, kun sukuviettiä ei ole mitään syytä tukahduttaa. Jengi ei ole enää hysteeristä eikä pode neurooseja, vaan angstaavia masixia ja/tai stressaantuneita ilmastoahdistuneita narsisteja.
ellauri150.html on line 32:

J'Accuse!

display:none">Sysin seppoja


ellauri150.html on line 155: Moni menee puolustuskannalle, jokaisen elämään mahtuu kurjuutta. Osalle puhe etuoikeuksista on heti todiste ”woke-kulttuurista” ja sen ”vaarallisuudesta”.
ellauri150.html on line 185: Valtaoja itse todisti Ebrahimille, miten pihalla hän oli keskustelussa:
ellauri150.html on line 221: – Jos tämä nyt on sitä maailmaa paremmaksi tekevää ”woke”-kulttuuria, johon kuuluva on alati ”hereillä”, tietoinen yhteiskunnallisesta alistamisesta ja muista epäkohdista, laskekaa minut tästä lähtien pysyvästi unikekojen porukkaan. Minä lähden nyt tästä Naantaliin, tai siis Turkusse.
ellauri150.html on line 229: – Eikä sukupuolinen tasa-arvo edisty sillä, että heterot eivät enää saa näytellä homoja elokuvissa, tai että aina muistetaan käyttää vain ja yksinomaan poliittisesti täysin korrektia nimitystä – tällä haavaa LGBTQ+, kohta ehkä vieläkin monikirjaimisempi. Kyllä nimitys lepakko-homo-kaxineuvoinen-transu-vinokas on paljon lyhyempi ja selvempi. Ja suomalaisempi. Vielä lyhempi on "epänormaali".
ellauri150.html on line 231: – Turistiparat eivät kuulemma enää uskalla ostaa saamelaisia käsitöitä Kemistä, koska pelkäävät loukkaavansa jotakuta. Edistä siinä sitten kulttuurien välistä ymmärrystä. Tätä menoa ei saa kohta enää edes nauraa pulttiboisien hassunhauskoille nunnuka- ja kosimaha-jaxoille.
ellauri150.html on line 255: Colette Stevens. HR Director. "Regardless of the working relationship, Colette always displays the same valuable characteristics - she is very bright, totally commercial, able to build strong and lasting relationships and is great fun to be around.
ellauri150.html on line 269: à table, battant des mains, quand il y avait un plat qu’elle aimait ; au salon, grillant des cigarettes, affectant, devant les hommes, une affection exubérante pour ses amies, se jetant à leur cou, leur caressant la main, leur chuchotant à l’oreille, disant des ingénuités, disant aussi des méchancetés, admirablement, d’une voix douce et frêle, qui savait même, à l’occasion, dire des choses très lestes, sans avoir l’air d’y toucher, qui savait encore mieux en faire dire, — l’air candide d’une petite fille bien sage, les yeux brillants, aux paupières lourdes, voluptueux et sournois, qui regardaient de côté, malignement, guettant tous les potins, happant toutes les polissonneries de la conversation, et tâchant de pêcher çà et là quelque cœur à la ligne.
ellauri150.html on line 271: Toutes ces singeries, ces parades de petit chien, cette ingénuité frelatée, ne plaisaient à Christophe en aucune façon. Il avait autre chose à faire qu’à se prêter aux manèges d’une petite fille rouée, ou même qu’à les considérer, d’un œil amusé. Il avait à gagner son pain, à sauver de la mort sa vie et ses pensées. Le seul intérêt pour lui de ces perruches de salon était de lui en fournir les moyens. En échange de leur argent, il leur donnait ses leçons, en conscience, le front plissé, l’esprit tendu vers la tâche, afin de ne se laisser distraire ni par l’ennui qu’elle lui causait, ni par les agaceries de ses élèves, quand elles étaient aussi coquettes que Colette Stevens. Il ne faisait guère plus d’attention à elle qu’à la petite cousine de Colette, une enfant de douze ans, silencieuse et timide, que les Stevens avaient prise chez eux, et à qui Christophe enseignait aussi le piano.
ellauri150.html on line 279: Dans le salon de l’hôtel aristocratique, décoré de tapisseries un peu pâles, avec, sur un chevalet, au milieu de la pièce, le portrait de la robuste madame Stevens par un peintre à la mode, qui l’avait représentée languissante, comme une fleur sans eau, les yeux mourants, le corps tordu en spirale, pour exprimer la rareté de son âme millionnaire, — dans le grand salon aux baies vitrées, donnant sur de vieux arbres, que la neige poudrait, Christophe trouvait Colette toujours assise devant son piano, ressassant indéfiniment les mêmes phrases, se caressant les oreilles de dissonances moelleuses.
ellauri150.html on line 283: — Malhonnête ! disait-elle, en riant…
ellauri150.html on line 289: — Très joli, disait-il, d’un ton indifférent.
ellauri150.html on line 309: — Parfaitement. Vous lui dites : « Cher piano, cher piano, dis-moi des gentils mots, encore, caresse-moi, donne-moi un petit baiser ! »
ellauri150.html on line 335: — Vous êtes poli ! disait Colette, vexée, — ravie, au fond, d’être ainsi rudoyée.
ellauri150.html on line 337: Elle jouait son morceau, s’appliquant de son mieux ; et, comme elle était habile, elle y réussissait très passablement, parfois même assez bien. Christophe, qui n’était pas dupe, riait en lui-même de l’adresse « de cette sacrée mâtine (sekarotuinen narttu), qui jouait, comme si elle sentait ce qu’elle jouait, quoiqu’elle n’en sentît rien ». Il ne laissait pas d’en éprouver pour elle une sympathie amusée. (Narsismimarkkeri!) Colette, de son côté, saisissait tous les prétextes pour reprendre la conversation, qui l’intéressait beaucoup plus que la leçon de piano. Christophe avait beau s’en défendre, prétextant qu’il ne pouvait dire ce qu’il pensait, sans risquer de la blesser : elle arrivait toujours à le lui faire dire ; et plus c’était blessant, moins elle en était blessée : c’était un amusement pour elle. Mais comme la fine mouche sentait que Christophe n’aimait rien tant que la sincérité, elle lui tenait tête hardiment, et discutait mordicus (izepäisesti). Ils se quittaient très bons amis.
ellauri150.html on line 354: Turvallisuuspalvelun Hubert Henryn todistus teki vaikutuksen tuomareihin. Hän väitti tienneensä saksalaisten vakoojasta jo jonkin aikaa, ja oikeussalissa hän osoitti Dreyfusia ja väitti tätä kyseiseksi vakoojaksi. Kun Henryä pyydettiin todistamaan väitteensä, hän totesi että ”on sellaisia salaisuuksia, joita upseeri ei paljasta edes hatulleen”.
ellauri150.html on line 358: Kesällä 1895 tiedustelutoimiston johtoon nimitettiin everstiluutnantti Marie-Georges Picquart. Sotilasviranomaiset olivat tajunneet, että Dreyfus oli tuomittu varsin heikoin perustein, ja Picquart lupasi käydä läpi kaiken Dreyfusilta lähteneen ja tälle tulleen kirjeenvaihdon. Hän kävi läpi myös Saksan lähetystön siivoojan toimittamia papereita. Maaliskuussa 1896 Picquart sai siivoojalta pikakirjeen kappaleita. Kirjepaperista saattoi päätellä sen tehdyn Pariisissa, sillä siinä käytettyä ohutta sinistä paperia ei saanut muualta. Kirje oli osoitettu majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházylle, mutta sitä ei oltu koskaan toimitettu perille. Kirjeessä pyydettiin Walsin-Esterházyltä ”tarkempaa selitystä kuin se, jonka annoitte ratkaisemattomasta asiasta tässä eräänä päivänä”. Picquartin aloitteesta Esterházyä alettiin varjostaa ja hänen nähtiin menevän kahdesti Saksan suurlähetystöön. Lisäksi Picquart sai elokuussa käsiinsä kaksi Esterházyn kirjettä, ja niiden käsiala oli samankaltainen kuin Henryn listassa. Henry alkoi puolestaan väärentää todisteita Dreyfusia vastaan saatuaan kuulla Picquartin yrittävän todistaa tämän syyttömäksi.
ellauri150.html on line 360: Uusista todisteista vuoti tietoja lehdistölle. Lisäksi epäilys toisesta syyllisestä kasvoi armeijassa ja hallituksessa. Picquart pelkäsi armeijan estävän hänen tutkimuksensa, ja hän valtuutti asianajajansa toimittamaan hänen keräämänsä todisteet hallitukselle. Asianajaja kertoi eräälle parlamentin jäsenelle, että sotasalaisuuksia kaupitellut lista oli todistettavasti Esterházyn kirjoittama. Parlamentin jäsen otti puolestaan yhteyttä Dreyfusin veljeen Mathieuhön. Mathieu syytti Esterházyä maanpetoksesta ja toimitti laatimansa kirjeen 15. marraskuuta 1897 sotaministerille ja johtavalle pariisilaiselle sanomalehdelle. Esterházyn vaatimuksesta koottu sotaoikeus vapautti kuitenkin hänet syytteistä nopean oikeudenkäynnin jälkeen. Tämän johdosta kirjailija Émile Zola julkaisi 13. tammikuuta 1898 L'Aurore-lehden etusivulla presidentti Félix Faurelle osoitetun kirjeen J’accuse (suom. ”minä syytän”). Zola syytti kirjeessään seitsemää korkea-arvoista upseeria ja kolmea käsialantutkijaa todisteiden keksimisestä Dreyfusia vastaan ja totuuden peittelystä.
ellauri150.html on line 362: Kirjeensä takia Zola joutui oikeuteen herjauksesta. Oikeudenkäynnin aikana Ranska jakautui voimakkaasti tapauksen tiimoilta. Zola tuomittiin syylliseksi, mutta hän pakeni Englantiin haettuaan ensin muutosta vuoden vankilatuomioonsa. Picquart erotettiin Zolan oikeudenkäynnin tuottamassa kuohunnassa, mutta hän sai myöhemmin virkansa takaisin. Majuri Henryä kuulusteltiin, ja 30. elokuuta 1898 hän tunnusti väärentäneensä todisteita Dreyfusia vastaan. Hänet pidätettiin, mutta hän teki itsemurhan partaveitsellä pidätystä seuranneena päivänä. Esterházy pakeni Lontooseen, missä hän myöhemmin tunnusti syyllisyytensä, ja eli lopun elämäänsä herroixi maanpaossa. Myi varmaan tiedot sitten briteille. Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta takaisin Ranskaan kesäkuussa 1899. Häntä vastaan aloitettiin uusi oikeudenkäynti sotaoikeudessa, joka tuomitsi hänet uudelleen maanpetoksesta. Sotaministeri armahti Dreyfusin kymmenen päivän kuluttua terveydellisten syiden takia. Dreyfus julistettiin lopulta kokonaan syyttömäksi 12. heinäkuuta 1906, ja hän sai majurinarvon ja kunnialegioonan jäsenyyden 20. heinäkuuta samana vuonna.
ellauri150.html on line 365: Esterházy pakeni kohua Englantiin, jossa hän vietti loppuelämänsä työskennellen salanimellä muun muassa kielenkääntäjänä. Esterházyn muistiinpanoista on löytynyt todisteita siitä, että hän todella vakoili Saksan hyväksi.
ellauri150.html on line 399: Ilta-pulun propagandisti Jyrki Lehtola, jonka naamassa jo lukee isolla "olen setämies" liittää äänensä woke-jupakan jälkeiseen persukuorohon. Sen mielestä MOLEMMAT rasismikeskustelijat on elitistejä. Hän sensijaan ainoana edustaa laahusta. Läppäläppä, ei sentään vallan laahusta vaan laissez faire-järjen ääntä, tolkun miehiä. Kysymys ei ole tässä muusta kun säästyneen setelin väristä, kun wolttikuskeja saa tusinoittain halvemmalla kumilautalta.
ellauri150.html on line 416: Les jeunes gens de 1912 animes par le goût de l'action, le patriotisme, desireux d'ordre et de le soucieux d'un retour à la tradition, unissant à un solide mai un idéalisme sain, sans nostalgie de paradis perdu.
ellauri150.html on line 418: A la veille de la guerre de 1914 certains peuvent merveiller de la nouvelle jeunesse. H. Lavedan. dans L'Illus oppose au jeune homme de 1880 le jeune homme de 1913 renforcé, musclé, nerveux et discipliné, être de combat de réfléchie, héros en perpétuelle puissance, animé d'un souffle guerrier.
ellauri150.html on line 430: Le vicomte intervient et provoque Cyrano, qui réplique par une brillante tirade à l’honneur de son propre nez. Tout en rimant, il sort son épée et bat en duel le vicomte, que ses amis évacuent blessé, tandis que l'assemblée acclame le vainqueur. Le calme revient. Cyrano est secrètement amoureux de sa cousine Roxane mais son physique disgracieux du fait de la taille de son nez l’empêche de se déclarer.
ellauri150.html on line 451:

Quo vadis Petre? Men Ben Hur står det till?


ellauri150.html on line 453: Mun mielessä menee Ben Hur ja Quo Vadis jotenkin sekaisin. Olikohan ne molemmat Sulka-sarjan poikakirjoja niinkuin se Länsi-Rooman tuho kirja, jossa oli ostro- ja visigootteja? Jonka nimeä ei löydy. Kapteeni Kapu haukkui jotain konnia ostro- tai visigooteixi.
ellauri150.html on line 455: Quō vādis? (Classical Latin: [kʷoː ˈwaːdɪs], Ecclesiastical Latin: [kwo ˈvadis]) is a Latin phrase meaning "Where are you marching?". It is also commonly translated as "Where are you going?" or, poetically, "Whither goest thou?", or even "Whatsup doc? Munch munch"
ellauri150.html on line 457: The phrase originates from the Christian tradition regarding Saint Peter's first words to the risen Christ during their encounter along the Appian Way. According to the unnatural Acts of Peter (Vermicelli Acts XXXV), as Peter flees from crucifixion in Rome at the hands of the government, and along the road outside the city, he meets the risen Jesus. In the Latin translation, Peter asks Jesus, "Quō vādis?" He replies, "Rōmam eō sursum deorsum crucifīgī" ("I am going to Rome to be crucified upside down"). Peter then gains the courage to continue his ministry and returns to the city, where he is martyred by being crucified upside-down. The Church of Domine Quo Vadis in Rome is built upside down where the meeting between Peter and Jesus allegedly took place. The words "quo vadis" as a question also occur at least seven times in the Latin Vulgate.
ellauri150.html on line 459: The Polish writer Henryk Sienkiewicz wrote the novel Quo Vadis: A Narrative of the Time of Nero (1895–96, a tremendous hit in fin de siecle Paris) which in turn has been made into motion pictures several times, including a 1951 version that was nominated for eight Academy Awards. Vittu vaan 8, Ben veti mahtavammat 11, samoinkuin vielä järisyttävämmät suurteoxet Titanic ja Bored of the Rings. For this and other films novels, Sienkiewicz received the 1905 Nobel Prize for Literature.
ellauri150.html on line 480: Eugene Luther Gore Vidal (/vɪˈdɑːl/; born Eugene Louis Vidal, October 3, 1925 – July 31, 2012) was an American writer and public intellectual known for his epigrammatic wit, erudition, and patrician manner. Vidal was bisexual, and in his novels and essays interrogated the social and cultural sexual norms he perceived as driving American life. Beyond literature, Vidal was heavily involved in politics. He twice sought office—unsuccessfully—as a Democratic Party candidate, first in 1960 to the United States House of Representatives (for New York), and later in 1982 to the U.S. Senate (for California). His third novel, The City and the Pillar (1948), offended the literary, political, and moral sensibilities of conservative book reviewers, the plot being about a dispassionately presented male homosexual relationship.
ellauri150.html on line 506: "But this repetition of the old story is just the fairest charm of domestic discourse. If we can often repeat to ourselves sweet thoughts without ennui, why shall not another be suffered to awaken them within us still oftener."— Hesp.: Jean Paul F. Richter.
ellauri150.html on line 549: The faithful servant had at last his fitting reward. His broken body might never be restored; nor was there riddance of the recollection of his sufferings, or recall of the years embittered by them; but suddenly a new life was shown him, with assurance that it was for him—a new life lying just beyond this one—and its name was Paradise. There he would find the Kingdom of which he had been dreaming, and the King. A perfect peace fell upon him. Lokki parka. Poor albatross. Ammuin nuolen ilmoihin ja albatrossia haavoitin.
ellauri150.html on line 553: When the sunlight broke upon the crucifixion, the mother of the Nazarene, the disciple, and the faithful women of Galilee, the centurion and his soldiers, and Ben-Hur and his party, were all who remained upon the hill. Balthasar was funnily prostrate and still. The good man was dead! The 3 Christmas Elves excellently illustrated the three virtues in combination—Faith, Love, and Good Works. (Or should it be Hope? Works are good för nothing.)
ellauri150.html on line 596: During the race, Messala drives a chariot with blades on the hubs to disable his competitors. He attempts to destroy Judah's chariot, but wrecks his own instead. He is dragged behind his horses and trampled by another chariot, while Judah wins the race. Before dying, Messala tells Judah to search for his family in the Valley of the Lepers.
ellauri150.html on line 623: The Romans taking prisoners to the galleys are not overly concerned about anyone surviving, especially not people who knocked out their governor. At a well some distance north of Jerusalem, soldiers get watered first, then horses, and then slaves—and not Ben-Hur. He asks God for help... and in response, a young man, whose face is always turned from the camera, comes and gives him water. The audience understands that this is Jesus Himself, come to answer Ben-Hur's prayer. The Roman in charge starts to tell Him not to give Ben-Hur water, but on seeing His face, the Roman changes his mind. Ben-Hur drinks deep until it's time to move it.
ellauri150.html on line 625: More than three years later, we see Ben-Hur working one of many oars. He is going by "41" (or is that XLI?), his seat number, and he is full of hate. A Roman consul, Quintus Arrius, has boarded the ship, and it goes to war almost immediately. The consul wants Ben-Hur for a charioteer, and doesn't understand why Ben-Hur has any other hopes of life after the galleys; if they succeed in battle, he'll keep rowing, and if they don't, he'll die chained to the oar. Ben-Hur makes clear that he believes God will help him, also that he dislikes the idea of dying chained to the oar; this has a delayed effect; at the time, "back to your oar," but the consul orders him unchained after all the galley slaves had been chained.
ellauri150.html on line 639: Messala goes to find out what happened to Judah's mother and sister. They are still alive—the food disappears. But they have somehow caught leprosy. Messala orders them freed so they can go where the lepers belong, and then orders the cell burned out.
ellauri150.html on line 675: The Pope writes about communism, capitalism and even freemasonry - all from a Christian perspective. And yes, from a distinctly Catholic point of view. He shares with the world his concerns about these competing ideologies and the impact that they could have on Christianity if left unchecked:
ellauri150.html on line 689: But the Pope's letter is actually a warning of the dangers inherent in too much freedom. It is the old story of the Garden of Eden. Adam and Eve were free to do whatever they wished in this original Paradise, but if they partook of the Tree of Good and Evil then there would be a price to pay. (Yes, as Milton made it clear, they were completely free to have sex anytime and anywhere, but not while munching on the apple!) And as it turned out the temptation was too great to resist.
ellauri150.html on line 713: Jesus did not become human to build a earthly paradise; admittedly this IS pure hell, but his Kingdom is in Heaven. The Church warns us about those who promise a Utopia on Earth. The worker's paradise of the Soviet Union turned into a living hell for millions; as did also Mao's promise of earthly bliss. Likewise the French Revolution was heaven only for those who reveled in the sight of blood and heads rolling off the guillotine.
ellauri150.html on line 715: I could go on, but I think it is best to leave it here. I've covered only the opening parts of this encyclical. There is so much more in this document about the various freedoms that we take for granted like freedom of religion, speech and the press. In discussing this encyclical I hope I've given you an appreciation for the writings of Pope Leo XIII. (You can find all of his encyclicals here.)
ellauri150.html on line 736: It seems to me that Hawking is using a particular model of the universe to try to attack religion. But for me the very fact that there is a universe is enough to fill me with awe at creation and in God the Creator. In fact the more we learn about the immensity of space and the variety of celestial objects, the more I am filled with awe and wonder. Part of that is the admiration that we are living in such an advanced society that we are able to make these discoveries in the first place.
ellauri150.html on line 748: The problem with this is that I wouldn't trust Hollywood to make such a movie. They would use it as an opportunity to spread disinformation and to distort the stories of the saints. We have already seen this in recent years with movies of St. Joan of Arc.
ellauri151.html on line 37:

N'EST-CE PAS

display:none">Paskakirjoja


ellauri151.html on line 51: His work lived on the never resolved tensions between a strict artistic discipline, a puritanical moralism, and the desire for unlimited sensual indulgence and abandonment to life. A man of constant sorrow, caused by anal-genital conflicts. (Note)
ellauri151.html on line 72: Les décisions et prises de position du pasteur sont conditionnées par son interprétation de la Bible et par l'enseignement qu'il en a reçu. Si sa morale protestante lui a jadis permis de goûter au bonheur, elle finit par le rendre malheureux en suscitant un immense sentiment de culpabilité à l'égard de ses sentiments envers Gertrude et de son fils Jacques.
ellauri151.html on line 108: Car d’après ce que j’entendis les premiers temps dans celle de Jupien et qui ne furent que des sons inarticulés, je suppose que peu de paroles furent prononcées. Il est vrai que ces sons étaient si violents que, s’ils n’avaient pas été toujours repris un octave plus haut par une plainte parallèle, j’aurais pu croire qu’une personne en égorgeait une autre à côté de moi et qu’ensuite le meurtrier et sa victime ressuscitée prenaient un bain pour effacer les traces du crime. J’en conclus plus tard qu’il y a une chose aussi bruyante que la souffrance, c’est le plaisir, surtout quand s’y ajoutent—à défaut de la peur d’avoir des enfants, ce qui ne pouvait être le cas ici, malgré l’exemple peu probant de la Légende dorée—des soucis immédiats de propreté. Enfin au bout d’une demi-heure environ (pendant laquelle je m’étais hissé à pas de loup sur mon échelle afin de voir par le vasistas que je n’ouvris pas), une conversation s’engagea. Jupien refusait avec force l’argent que M. de Charlus voulait lui donner. (SG 609/11).
ellauri151.html on line 116: He befriended Oscar Wilde in Paris, and in 1895 Gide and Wilde met in Algiers. Wilde had the impression that he had introduced Gide to homosexuality, but, in fact, Gide had already discovered this on his own.
ellauri151.html on line 124: During the 1930s, he briefly became a communist, or more precisely, a fellow traveler (he never formally joined any communist party). As a distinguished writer sympathizing with the cause of communism, he was invited to speak French at Maxim Gorky´s funeral and to tour the Soviet Union as a guest of the Soviet Union of Writers. He encountered censorship of his speeches and was particularly disillusioned with the state of culture under Soviet communism, breaking with his socialist friends [who?] in Retour de L´U.R.S.S. in 1936. This is what he said of them:
ellauri151.html on line 130: Gide was, by general consent, one of the dozen most important writers of the 20th century. Moreover, no writer of such stature had led such an interesting life, a life accessibly interesting to us as readers of his autobiographical writings, his journal, his voluminous correspondence and the testimony of others. It was the life of a man engaging not only in the business of artistic creation, but reflecting on that process in his journal, reading that work to his friends and discussing it with them; a man who knew and corresponded with all the major literary figures of his own country and with many in Germany and England; who found daily nourishment in the Latin, French, English and German classics, and, for much of his life, in the Bible; [who enjoyed playing Chopin and other classic works on the piano;] and who engaged in commenting on the moral, political and sexual questions of the day. Monsters lead an interesting li-i-fe.
ellauri151.html on line 134: In his journal, Gide distinguishes between adult-attracted "sodomites" and boy-loving "pederasts", categorizing himself as the latter.
ellauri151.html on line 138: Wilde took a key out of his pocket and showed me into a tiny apartment of two rooms… The youths followed him, each of them wrapped in a burnous that hid his face. Then the guide left us and Wilde sent me into the further room with little Mohammed and shut himself up in the other with the [other boy]. Every time since then that I have sought after pleasure, it is the memory of that night I have pursued. […] My joy was unbounded, and I cannot imagine it greater, even if love had been added. How should there have been any question of love? How should I have allowed desire to dispose of my heart? No scruple clouded my pleasure and no remorse followed it. But what name then am I to give the rapture I felt as I clasped in my naked arms that perfect little body, so wild, so ardent, so sombrely lascivious? For a long time after Mohammed had left me, I remained in a state of passionate jubilation, and though I had already achieved pleasure five times with him, I renewed my ecstasy again and again, and when I got back to my room in the hotel, I prolonged its echoes by hand until morning. What´s love got to do with it?
ellauri151.html on line 150: Dickensin Sirkka-joulusadussa on sokea tyttö Bertha, muze on ihan sivuroolissa, kuten kotisirkkakin. Muuten juoni on Molieremaista avioliittointrigiä, itaria misereitä ja valepukuisia tuhlaajapoikia. In the end, the mysterious lodger is revealed to be none other than Edward who has returned home in disguise.
ellauri151.html on line 186: Agricolas, quibus ipsa, procul discordibus armis,

ellauri151.html on line 366: Gray (2012) argues that Wittgenstein could have known Hamann through Fritz Mauthner (1849–1923) or Søren Kierkegaard (1813–1855). Kusch proposes that Wittgenstein got Martin Luther’s (1483–1548) view of theology as a grammar from Hamann or somebody discussing Hamann’s views, because
ellauri151.html on line 370: (2000) points out that Wittgenstein discussed Kierkegaard’s views in
ellauri151.html on line 372: these discussions (DB: 40–43, 64–66) show that Wittgenstein viewed
ellauri151.html on line 381: Hämärä ja vielä hämärämpi. Herakleitos kazoo yläpilven päältä kateudesta vihreenä. Ludi luki myös Dostoa ja pohdiskeli Doston selitystä Kaanan häistä. Mixei Jeesus tehnyt hyvää viiniä heti juhlan alussa? Ludin mielestä Jeesuxen panolatempaus oli ihme vain jos Jeesus teki samalla jonkin hypnoottisen eleen. Muuten se olis ollut vaan harvinainen tapaus.
ellauri151.html on line 393: Hamann on tutkinut kokeellisesti muun muassa kielen ja runouden kehitystä ja osoittanut, kuinka järki ja mielikuvitus vaikuttavat siinä erottamattomasti yhdistettyinä toisiinsa. Kirjassaan Kreuzzüge eines Philologen (1762) hän kehittelee ajatusta, että runous on "ihmissuvun äidinkieli", alkuperäisin ajatuksien ilmaisukeino. Hänen kirjojaan on muun muassa Sokratische Denkwürdigkeiten (1759). Hamannin kootut teokset on julkaissut Wolfram von Roth (1821–1843). Laajan, kuusiosaisen elämäkerran J. G. Hamanns Leben und Schriften (1857–1873) on hänestä kirjoittanut Hermanni Kiltamestari.
ellauri151.html on line 476: The battle-broken district rests her eyes... Taisteluiden väsyttämä seutu lepuuttaa silmiä...
ellauri151.html on line 483: cabbage with a disapproving glare. kaali joka kazoo sitä pahexuvin ilmein.
ellauri151.html on line 544: Drury’s memoirs show that Wittgenstein discussed Hamann’s authorship in the early 1930s and 1950s. Wittgenstein’s diary notes and the
ellauri151.html on line 545: Cambridge lectures show that Wittgenstein’s discussion of Hamann’s
ellauri151.html on line 566: Wittgenstein discussed and was inspired by the key Hamannian
ellauri151.html on line 582: Tälläsen expressiivisen "tiili!" tyyppisen käskykielen painottaminen on sellaisenaan jo aika uskonnollista. (Vaik onhan tietokonekieletkin käskykantaisia.) Kusch argues that theological grammar describes how religious practices and the communication between God and the believer work. Both Hamann and Wittgenstein argue that pictures are indispensable for divine-
ellauri151.html on line 658: Wittgenstein first interprets Hamann’s ideas as a Russell-type paradox of signs and their objects in light of the logical problems he was discussing in his lectures: how God∈God? Wittgenstein then uses Kierkegaard to interpret religious symbols as paradoxes that express a higher truth. I argue that Wittgenstein
ellauri151.html on line 659: discusses Hamann’s view of Divine Presence in nature: God is like nature and a part of nature, so God is present in nature.
ellauri151.html on line 680: Munz (2000) discusses Wittgenstein’s reply to Frazer at length. Frazer argues that magic is based on loose associations that lead to erroneous views on causation. According to Munz, Wittgenstein holds that the distinction between beliefs and practices cannot be made, as language is at its core mythological.
ellauri151.html on line 720: Paul, however, wrote that Christians are not under the Mosaic Law; we are under the administration of Grace (Romans 6.14). These are two vastly different operating environments. Jesus ministered only to Jews. Jesus also ordered his disciples not to go to Gentiles but to go to Jews alone (Matthew 10.5-6). In Christianity, Paul went to the Gentiles as the Apostle of the Gentiles (Romans 11.13; 1 Timothy 2.7; 2 Timothy 1.11).
ellauri151.html on line 740: 7:10 ja mä hajosin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka piti edistää elämää, aiheutti pelkkää harmia.

ellauri151.html on line 834: [33] So therefore, whoever of you does not renounce all that he has cannot be my disciple.
ellauri151.html on line 943: [22] For there is no distinction;

ellauri151.html on line 1039: Pidän urotekona, että vuonna 2013 luin Antony Bevorin kirjan Toinen maailmansota. Siinä on kaiken kaikkiaan 960 sivua. En tiennyt II maailmansodasta paljonkaan, koska hissantunneilla ei edes päästy siihen. Luulin, että kirjassa olisi enemmän poliittista historiaa, mutta ei: Kuvataan eri taistelut yksityiskohtaisesti. En edes tajua niistä mitään; jotkut kukkulalla, jotkut joella, siellä & täällä. Sotahistorian kirjoittajat tietysti tekevät työtään, mutta yllättävää kyllä, mun tuttavapiirissä on kaksikin ihmistä, jotka ovat kiinnostuneita just taisteluista ja niiden kulusta. Siis Suomen taisteluista. Näistä yksityiskohdista, että minkä puskan takana kukakin. En tiedä heidän kiinnostuksensa syytä. Itselle kuulostaa siltä kuin olisi tietokonepeli paperilla. Vaikka just se, minkä Calle sanoi, on oleellista. Kamalaa, kuolleita ihmisiä, kummaltakin puolelta.
ellauri151.html on line 1115: Aikanaan Mordecai Meirin vaimo sai lapsen joka oli yhtä vankka ja epäsiisti kuin [uusi] isänsäkin. Vaimo leikki vauvan kanssa, leperteli "Kukkuu, kukkuu". Tarina ei ole aivan lopussa. Mordecai Meirin leski kuoli lavantautiin suuren sodan aikana. Voi murheen päivää. Äitini nyökäytti peruukki vinossa tälle uudelle lenkille päättymättömässä onnettomuuxien ketjussa, johon ei koskaan totu. Se todisti hänelle jällen kerran että elämä on pahaa unta ja että ei hyödytä tehdä syntiä luojaansa vastaan. Ehkä ei pitäisi koskaan syntyäkään... Mutta minkäs sille voi että on syntynyt? [Asiaan on paras puuttua aiemmassa vaiheessa.] Kului muutama kuukausi ja Mordecai Meirin puotiin ilmestyi vieras nainen.
ellauri151.html on line 1126: André Gides Den trånga porten (La porte étroite, 1909) löytyi Pasilan repsahtaneen varastokirjaston vaihtohyllystä. Den handlar om kärleken mellan Jérôme och Alissa, kusiner som har älskat varandra sedan barndomen. De är båda två starkt religiösa och delar föreställningen om att deras kärlek fullkomnas i att de delar samma hängivenhet för Gud. Ingenting att göra med att tränga penisen genom den trånga porten mellan skinkorna. Genom att älska Guda högst av allt kan de mötas på ett högre plan än i underbyxorna. Kaikki tällänen skizoilu peräreijistä on mennyt totaalisesi pois muodista kiitos toimivan naisten profylaxian ja abortin laillistamisen. Kenties se palaa nyt kun silverbäkit huolestuvat tykinruuan riittävyydestä.
ellauri151.html on line 1153: Tämä on tapaustutkimus, ja Gide on tarkoituksella pehmentänyt tarinan toista hahmoa, jotta se ei häiritsisi tän Alissa hahmon kehitystä: ”ilman sellaista sankaria tragedia ei olisi ollut mahdollinen, tai noin klo puoli ainakin hän olisi puuttunut naisen luonteen kehitykseen – evoluutioon, jonka halusin olla hyvin puhdas”. "Epäilemättä ymmärsin vain epätäydellisesti Alissan ahdistuksen syyn, mutta tunsin voimakkaasti, että tämä ahdistus oli aivan liian voimakas tälle pienelle sykkivälle pillulle, tälle hauraalle ruumiille, jota Jeromen kaltaiset nyyhkyttävät juipit haluisivat itkeä ja nussia.»
ellauri151.html on line 1170: Alissan päiväkirja löytyi Wikisoursesta. Alissa on pettynyt että Juliette ottaakin rikkaan Eduardin eikä lorvikatarrista Jeromea: "Huomaan selvästi, että itsekkyyden kauhea paalu loukkaantuu siitä, että hän löysi onnensa muualta kuin minun uhrauksestani - että hän ei tarvinnut uhraustani ollakseen onnellinen." Tunnen itseni nöyryytetyksi, koska Jumala ei enää vaadi sitä minulta. Enkö kyennyt siihen? Vitun Jehova. Olkoon se kuinka siunattu tahansa, en voi tyytyä tilaan ilman edistystä. En kuvittele taivaallista iloa hämmennyksenä Jumalassa, vaan äärettömänä, jatkuvana lähentymisenä... ja jos en pelkäisi leikkiä sanalla, sanoisin, että jättäisin huomiotta ilon, joka ei ole progressiivista. No niinpä tietysti, onni on differentiaali, return on interest.
ellauri152.html on line 32:

EPYLLEJÄ

display:none">Luontopalveluja


ellauri152.html on line 60: Ei kuitenkaan ole kysymys mistään puunhalauxesta. Luonto on epylleissä aina kuvattu keskushenkilön näkökulmasta ja hänen välityxellään, hyvän ja pahan kriteerinä on ihminen ja hänen tarpeensa. Tämä on läntiselle kulttuurille ominainen utilitaristinen piirre, joka yhdistää Theokritoxen nykyisiin länsimaihin.
ellauri152.html on line 62: Maalaismaisema muodostuu lähes aina samoista traditionaalisista luonnonkuva-ainexista: lehtevät puut, kukat, ruoho, animoidut antropomorfiset eläimet kävelemässä kahdella jalalla ja pyrkimässä kazekontaktiin, heiluttamassa häntää sisätiloissa pädiä näpyttävälle nuorelle naarasapinalle, niiden valtiattarelle, jääkarhu turvallisesti lasin takana hädissään polkemassa jäätikköjen sulamisen nostamaa vedenpintaa. Lue izesi osaxi ympäristöä. Helvetin Herlinin Sanomat.
ellauri152.html on line 79: To lend authenticity to the forgery, Louÿs in the index listed some poems as "untranslated"; he even craftily fabricated an entire section of his book called "The Life of Bilitis", crediting a certain fictional archaeologist Herr G. Heim ("Mr. C. Cret" in German) as the discoverer of Bilitis' tomb. And though Louÿs displayed great knowledge of Ancient Greek culture, ranging from children's games in "Tortie Tortue" to application of scents in "Perfumes", the literary fraud was eventually exposed. This did little, however, to taint their literary value in readers' eyes, and Louÿs' open and sympathetic celebration of lesbian sexuality earned him sensation and historic significance.
ellauri152.html on line 87: Berthe Clorine Jeanne Le Barillier (parfois orthographiée Berthe Clorinne Jeanne Le Barillier ou même Berthe Corinne Jeanne Le Barillier, sans doute par une suite d'erreurs de recopiage orthographique erroné dans les divers ouvrages où elle est citée), née à Bordeaux le 24 juillet 1858 et morte au Cannet le 24 janvier 1927, est une femme de lettres française. Takkutukkainen naisoletettu, rekkalesbon näköinen. Väsäs paljon sinisukkajuttuja, mm. Heloisesta ja Abelardista. Takuulla ei kääntänyt mitään kreikasta. Son œuvre, si elle est assez largement tombée dans l'oubli, est servie par un style sobre et une documentation toujours très solide. La part la plus consistante de son œuvre est probablement celle consacrée à l'antiquité romaine. Elle batit une maison à proximité immédiate de l'Hermitage de Jean-Jacques Rousseau, un écrivain qu'elle admirait et dont elle voulait se rapprocher. Mit vit JJ oli kuollut jo aikapäiviä?? Ja aika misogyyni kaiken kukkuraxi. Näitä vale-uudelleen
ellauri152.html on line 216: Tyhjiin ammentamaton äiti, mätänemätön, luojatar, esikoinen, oma synnyttämä, ize panema, susta syntynyt ja jonka kanssa sä pidät kivaa, Astarté! Hei iänkaiken paxuna, hoi neizyt ja kaiken imettäjä, siveä ja sikailija, puhdas ja törkyturpa, sanomaton, öizevä, makea, tulta hengittävä, meren ehkäisyvaahto! Sä joka tarjoot salaa suloja, sä joka yhdyt, sä joka rakastat, sä jolta kaikki rodut saa aivan hirveen panohalun, ja joka yhdistät sukupolet mm. mezissä, hoi vastustamaton Astarté, kuules tätä, ota mut, omista mut, vie sie mie vikisen, ole vievinäs väkisin, mie tuun mielelläin! Oi kuu! Oi maa, oi maa, voimaa! Ja 13 kertaa vuosittain revi mun sisälmyxistä menskut veriuhrina!
ellauri152.html on line 355: nunc viridis etiam occultant spineta lacertos, Nyt viherviä liskoja piilottavat piikkipuskat;
ellauri152.html on line 359: sole sub ardenti resonant arbusta cicadis. palavan auringon alla puskissa resonoivat kaskaat.
ellauri152.html on line 360: Nonne fuit satius tristis Amaryllidis iras Eiköhän ois ollut parempi tylsän Amarylliin vihoissa
ellauri152.html on line 382: est mihi disparibus septem compacta cicutis On mulla 7 erimittaisessa pyllyssä kokeiltu kikuli,
ellauri152.html on line 405: perditus et liquidis inmisi fontibus apros. villisiat pääsi irti lähteisiin, kruik kruik.
ellauri152.html on line 429: Isak sanoo aivan oikein että mystiikka on se tunne, ettei maailma ole sattuma eikä sokean voiman armoilla ja että apinan sielu ja ruumis yhdistyvät läheisesti toisiinsa maailmankaikkeudessa ja sen luojassa.
ellauri152.html on line 457: Vanhemmiltani sain todistukseksi vain pyhät kirjat joiden mukaan näin oli. Mutta kirjat olivat vain paperia ja mustetta ja ihmiset olivat ne kirjoittaneet. Tiesin jo että myös kristityillä oli kirjoja joihin oli kirjoitettu että juutalaiset olivat syntinen rotu ja ettá tuomiopäivänä he joutuisivat ikuiseen kadotukseen koska olivat hylänneet Jeesuksen. Tiesin myös kerettiläisistä kirjoista jotka kielsivät sekä Mooseksen että Jeesuksen. Veljeni Joshua joka oli yksitoista vuotta vanhempi kuin minä (kaksi tyttoä meidän välistämme oli kuollut tulirokkoon) puhui usein tästä äitini kanssa. Näissä kirjoissa väitettiin että maailma oli miljoonia vuosia vanha, satoja miljoonia (oik. miljardeja). Ihmiset eivät polveutunect Aadamista vaan apinoista. Jumala ei ollut luonut maailmaa kuudessa päivässā vaan maa oli repeytynyt irti auringosta ja sen jäähdyttyä miljoonia vuosia sen pinnalle oli kehittynyt elollisia olentoja. Muinaisolentojen jälkiä löydettiin kivistä ja meripihkasta. Neljäkymmentä ja viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten eläneiden eläinten luita ja sarvia löydettiin. Mooses ei ollut erottanut Punaista merta, Joosua ei ollut pysäyttänyt aurinkoa Gibeonissa eikä Messiasta tulisi koskaan. Veljeni ei puhunut Jumalan ihmeistä vaan luonnon ihmeistä. Miten mahtava ja suurenmoinen luonto oli! Tähdet joiden valo tavoitti meidat miljoonien vuosien kuluttua. Kaikki mikä oli olemassa: ihmiset, koirat, siat, luteet, meri, joet, vuoret, kuu olivat osa tátä luontoa.
ellauri152.html on line 466: Veljeni Israel Joshuan oli edistyksellisten näkemystensä vuoksi vaikea puhua isäni kanssa, jonka ainoa vastaus oli "Jumalaton! Juutalaisuuden vihollinen!" Sen sijaan veljeni kävi pitkiä keskusteluja äitini kanssa, ja he puhuivat minusta usein silloinkin kun olin läsnä.
ellauri152.html on line 486: Hys! Varo sinä sanojasi! Luoja sinua armahtakoon! älä kajoa meidän voideltuihimme. Kuningas Daavid ja Salomon olivat kumpikin profeettoja. Talmudissa sanotaan ettei Daavidia sovi pitää synnintekijānā..."
ellauri152.html on line 523: Silikoonisexinukissa on muovi ja porno hyvin yhdistettynä. Puuttuu enää tekoäly ohjaamaan niiden uinuvaa sukupuoliviettiä. Niitä kun olis tusina, voisi jättää molemmille pojille sex dollia. Ei enää tarvita oikeata kullia eikä pillua. Hommat hoituu muovisella ikitursolla.
ellauri152.html on line 545: The plot was foiled by Queen Esther, the king's recent wife, who was herself a Jew. Esther invited Haman and the king to two banquets. In the second banquet, she informed the king that Haman was plotting to kill her (and the other Jews). This enraged the king, who was further angered when (after leaving the room briefly and returning) he discovered Haman had fallen on Esther's couch, intending to beg mercy from Esther, but which the king interpreted as a sexual advance.
ellauri152.html on line 561: The Jewish holiday of Purim commemorates the story of the Jews' deliverance and Haman's defeat. On that day, the Book of Esther is publicly read and much noise and tumult is raised at every mention of Haman's name. A type of ratchet noisemaker called in Hebrew a ra'ashan (רעשן) (in Yiddish: "grogger" or "hamandreyer") is used to express disdain for Haman. Pastry known as hamentashen (Yiddish for 'Haman's pockets'; known in Hebrew as אזני המן ozney Haman 'Haman's ears') are traditionally eaten on this day.
ellauri152.html on line 583: The most basic information is this: “Yentl the Yeshiva Boy” is a short story by Isaac Bashevis Singer, the famous Polish-American Jewish writer, published in 1962. It follows Yentl, a Jewish girl from a Polish shtetl who loves Torah-study, as she disguises herself as a man named Anshel in order to study at a yeshiva. Yentl (1983) is the movie-musical adaptation of the story, directed by and starring Barbra Streisand. In many ways it is a fairly faithful adaptation of the story’s events, but it has a different tone and a different ending.
ellauri152.html on line 587: The plot goes like this: Yentl has secretly studied Torah under her father’s tutelage. She has no interest in marriage, so when he dies, she disguises herself as Anshel and travels to a yeshiva. Along the way she meets a fellow student named Avigdor. They strike up a friendship and Yentl accompanies him to his yeshiva in Bechev, where they become study partners. Avigdor is in love with a girl named Badass, whom he wishes to marry. However, when Badass’s family learns a dark secret about Avigdor’s family, they won’t let him marry her. In desperation, Avigdor begs Anshel to marry Badass in his stead. Yentl initially resists, but eventually gives in and asks for Badass’s hand in order to retain Avigdor’s goodwill. After Anshel and Badass are married, Badass comes to look on her husband with love, but Yentl become more and more upset about the situation. Unable to go on any longer, Yentl asks Avigdor to join her on a business trip. Once they are at an inn in another city, Yentl tells him that she’s a woman. He laughs and doesn’t believe her, so she undresses momentarily. He is shocked. This is where the two versions split.
ellauri152.html on line 591: In the story, Avigdor just trembles and sits down, and Yentl calmly explains. He then asks what she is going to do now, and she says she will go to a different yeshiva and start over. Avigdor half says they could get married, but doesn’t finish the sentence. Yentl rebuffs him, saying it wouldn’t be good, and explains, “I’m neither one nor the other.” She tells him to go back to Badass instead. Avigdor has strange feelings, trying to reconcile who Anshel is, who Yentl is. But they spend the night in companionable debate, discussing Yentl’s marriage to Badass and whether she legally needs to divorce her, as well as why Yentl crossdressed. Avigdor brings up marriage again, but Yentl refuses even stronger.
ellauri152.html on line 593: The story ends with the townspeople of Bechev wondering about Anshel’s disappearance and why he divorced Badass so suddenly, but none of them guess the truth. Badass is heartbroken but eventually recovers enough to marry Avigdor, though she cries even at their wedding. They name their first child Anshel.
ellauri152.html on line 615: Now, here Singer is not mad at Yentl the film for cis-normifying his gender-ambiguous, interestingly queer Yentl, but rather for turning the ending into optimistic kitsch that ignores the harsh reality of what life in America was for Jewish immigrants, especially for Jewish women. And in some ways I feel like rolling my eyes at him for that. Aside from the fact that it offends his artistic vision, why shouldn’t Jewish women get a film where—suspension of disbelief!—a Jew will study Torah, loudly and proudly, as a woman? It’s a musical, not a documentary.
ellauri152.html on line 617: So I’m not of Singer’s opinion that the movie has no merit. I love Yentl’s music and emotionality (the short story is more distant), and I think I’ll always love it. But I do prefer Yeshiva Boy’s ambivalence and ambiguity to the movie’s heterosexual Hollywood polish.
ellauri152.html on line 619: The ending of Yentl is just supremely disappointing compared to the unapologetic ending of Yeshiva Boy. “I’ll live out my time as I am,” Anshel says in the story—and Anshel is the name she is referred to as in this passage, even while also referred to as a woman and with she/her pronouns. Yentl the Yeshiva Boy often engages in this mixing of gender signifiers—it’s in the very title, which pairs the traditionally feminine name “Yentl” with the clashing term “boy,” letting them jostle each other to create dissonance and ambiguity. The terms not matching is their meaning. This is how Anshel is. A woman with a man’s soul, a man with she/her pronouns, a person with two names. It’s not couched in easily understandable modern terms, but no one who has heard of these modern terms would read Yentl as a cis woman playing dress up. It’s different than that. Queerer than that.
ellauri152.html on line 677: According to the Medrash, Moshe knew that in the future, the Romans would shred Rabbi Akiva's flesh with iron combs for the crime of disseminating Torah. He asked the dog, "This is the Torah, and this is its reward?" the dog retorted, "Silence! For this came up upon my thoughts."
ellauri152.html on line 741: Isaac Leib Peretz (Polish: Icchok Lejbusz Perec, Yiddish: יצחק־לייבוש פרץ‎) (May 18, 1852 – April 3, 1915), also sometimes written Yitskhok Leybush Peretz was a Yiddish language author and playwright from Poland. Payson R. Stevens, Charles M. Levine, and Sol Steinmetz count him with Mendele Mokher Seforim and Sholem Aleichem as one of the three great classical Yiddish writers. Sol Liptzin wrote: "Yitzkhok Leibush Peretz was the great awakener of Yiddish-speaking Jewry and Sholom Aleichem its comforter.... Peretz aroused in his readers the will for self-emancipation, the will for resistance against the many humiliations to which they were being subjected."
ellauri152.html on line 747: Hillel Zeitlin (1871–1942) was a Yiddish and Hebrew writer and poet. A leading pre-Holocaust Jewish journalist, he was a regular contributor to the Yiddish newspaper Moment, among other literary activities. He was the leading thinker in the movement of pre-World War II "philosophical Neo-Hasidism". Influences: Nachman of Breslov · Shestov · Nietzsche · Baal Shem Tov · Shneur Zalman of Liadi · Spinoza · Tolstoy · Schopenhauer · Dostoevsky · Bergson · Brenner.
ellauri152.html on line 758: Aaron Zeitlin (3 June 1898 – 28 September 1973), the son of the famous Jewish writer Hillel Zeitlin and Esther Kunin, authored several books on Yiddish literature, poetry and parapsychology. Aaron kirjoitti laulun joka oli Joan Baez mustavalkoisella vinyyliläppärillä, nimeltä Dona Dona daa. En ymmärtänyt siitä sanaakaan, en tiennyt sen yhteyxistä holokaustiin, mutta silti se teki minuun(kin) syvän vaikutuksen. Dona donai --- Don Adonai tietysti! Iiskoon teki syvää vaikutuksen Spinoza. Ujot ihmiset ovat kokemukseni mukaan toisinaan tavattoman rohkeita.
ellauri153.html on line 32:

FARSSEJA RUUSUTARHASSA

display:none">Röyhkeää


ellauri153.html on line 199: Hädissään sen kuultiin huudahtavan:

ellauri153.html on line 205: hyvin perillä arabialaisessa Baghdadin stadissa.

ellauri153.html on line 264: Chief among Saasi's western plagiators is Goethe's West-Oestlicher Divan. Hegel tykkäs Saadista ja puhui rumasti Rumista.
ellauri153.html on line 265: Tushkin Pushkin quotes Saadi in his work Eugene Onegin, "as Saadi sang in earlier ages, 'some are far distant, some are dead'. Good point.
ellauri153.html on line 276: Muutamien päivien kuluttua saapui Sextus Kollatinuksen tietämättä Kollatiaan ja raiskasi Lucretian. Hänen lähdettyään kutsui vaimo isänsä, miehensä sekä muutamia sukulaisia, kertoi heille häväistyksensä, vaati heitä kostamaan ja sysäsi itse puukon sydämeensä. Todistajain joukossa oli myös kuninkaan sukulainen Brutus. Hän oli ainoastaan siten säilynyt kuninkaan epäluuloiselta julmuudelta, että oli tekeytynyt mielipuoleksi. Brutus nyt veti puukon pois haavasta ja vaati läsnäolijoita karkottamaan Tarkviniusten sukua ja lakkauttamaan kuninkuuden. Siitä alkanut kapina onnistuikin pian siinä. Kapinaa johtivat Lucretian mies Lucius Tarquinius Collatinus ja Lucius Junius Brutus. Heistä tuli Rooman ensimmäiset konsulit. Tarquinius yritti palata valtaan useaan otteeseen ja sai aikeissaan tukea etruskeilta.
ellauri153.html on line 278: Tämän verran tiesi suomalainen uikipedia. Anglosaxien wikipedia on paljon seikkaperäisempi. (Vad tull, mulkkuja nuo roomalaiset, sanoisi tähän kalottipäinen pukinpartainen Khabib arabiaxi murretulla norjalla; se ei liioin liiemmin perusta Marwanin maanmiehestä Saadista. Mutta se kyllä tykkää pikku Kikistä vaikkei sano sitä. Sitä luullaan homoxi kun sen parta on täynnä Kikin laittamia pinnejä.)
ellauri153.html on line 300: Cilerien tribunena Brutus oli kuninkaan henkilökohtaisen henkivartijan päällikkö ja hänellä oli oikeus kutsua roomalainen comitia. Tämän hän teki, ja kertomalla kansan erilaisista epäkohdista, kuninkaan vallan väärinkäytöksistä ja lietsomalla yleisön mielipiteen tarinalla Lucretian raiskauksesta Brutus taivutteli kooman kumoamaan kuninkaan imperiumin ja lähettämään hänet maanpakoon. Tullia pakeni kaupungista väkijoukon pelossa, kun taas Sextus Tarquinius, hänen tekonsa paljasti, pakeni Gabiin, jossa hän toivoi roomalaisen varuskunnan suojelua. Hänen aiempi käytöksensä siellä oli kuitenkin tehnyt hänestä monia vihollisia, ja hänet murhattiin pian. Kuninkaan sijasta comitia centuriata päätti valita kaksi konsulia pitämään valtaa yhdessä. Lucretius, kaupungin prefekti, johti ensimmäisten konsulien, Brutuksen ja Collatinuksen, valintaa.
ellauri153.html on line 321: story of Jesus’ death. The discussion on the grammar of “goodness”, “omnipotence” and “evil” in
ellauri153.html on line 337: No kukas tässä enää todistusta tarvizee? Jumalasta on tullut jo noin väpelö ja sen motiivit on ihan sen omia, se pelaa vaan omaa peliä ja apinat tekee kazomossa aaltoja, mitäs tässä enää on nokan koputtamista. Mut kuten sanoi Anssi Kukkonen: hetkinen, kazotaan ensin tämä tilanne. Vaik etukäteen jo olen vissi, ettei tässä mitään peliteoriaa oikeasti käytetä, eli ei ezitä iteroimalla tasapainopisteitä. Dogille tää on tietty täydellisen informaation peli, sehän pääsee vilkumaan muiden kortteja, mutta onko se sitä muille osapuolille?
ellauri153.html on line 346:
• If the situation is (question Job), Leviathan moves. He can play either (disaster) or (⌐disaster). If L plays (⌐disaster), then God and Job win as Job lives well and L does not challenge God. If Leviathan plays (disaster), Job is hit by disasters and the evil (disaster) is put into play.
  ellauri153.html on line 347:
• If the situation is (question Job, disaster), then Job moves. He can either play (question God) or (⌐question God). If Job plays (⌐question God), he loses as he does not seek justice for the evil (disaster). Wot? Where is this in the rulebook? Wouldn't it be best for Dog if Job didn't pester him? L would lose the bet. Or why not blame Moby Dick instead! Seems we are inventing rules here as we go along. Vähän tällästä lassipalloa. If Job plays (question), he curses creation and attempts to be like God, putting the evil (challenge) into play.
  ellauri153.html on line 348:
• If the situation is (question Job, disaster, question God), then God moves. He can either play (Answer to Job) or (⌐answer to Job), i.e. answer Job and defeat Job’s challenge, or leave Job suffering, Job’s challenge unanswered and the creation to collapse. If God plays (⌐answer to Job), God and Job lose, as the evils (disaster) and (challenge) leave Job suffering and the creation into meaninglessness and collapse. Wait a minute, where does Dog answer Job's why-question? In my bible, Dog just shouts Job down, brags, throws wanton threats and explains nothing. In what way does that count as an answer to a why-question? It is a completely different speech act in my book.
  ellauri153.html on line 349:
• If the situation is (question Job, disaster, question God, Answer), Job moves. He can either play (Recognize God without PSR Principle of Sufficient Reason, kz. Schopenhauerin väitöskirja plus infra, or (⌐Recognize God without PSR), i.e. recognize that God can reach His goals of repairing suffering and the claim that God must be rejected for evil without reasons is false. If Job plays (⌐Recognize God without PSR), Job and God lose. If Job plays (recognize God), the evil (challenge) is taken out of play.
  ellauri153.html on line 350:
• If the situation is (question Job, disaster, question God, Answer, Recognize God), God moves. He
  ellauri153.html on line 352: as Job is left suffering. If God plays (vindicate Job), the evil (disaster) is defeated and God and Job
  ellauri153.html on line 380: distinguishes between sufficient reasons and systemic contexts as in Ch. 5., one cannot infer
  ellauri153.html on line 383: evil (disaster) arises out of a strategy that aims at defeating God’s plan of justice and Job’s
  ellauri153.html on line 408: greater good for w. Sure. Funny how everybody still clings to this measly earthly life to the last, given the joys that await them in the clouds. Then the Incarnation and the Gospel stories discussed in Ch. 6.3.1 are God’s
  ellauri153.html on line 414: structure of the victory of God discussed in Ch. 6.3.1, he encountered a familiar response: “It
  ellauri153.html on line 423: God does not have to defeat them in the first place. One has then to distinguish between narrative
  ellauri153.html on line 429: Vizi etmä oon väsynyt tähän peliteoriaan. Emmä ole edes koskaan tykännyt mistään peleistä, liian seurallisia. No joku matopeli ehkä, ja taskubiljardi. Enkä 5 hengen Aspektin jälkeen kuulunut mihkään yhdistyxiin. Nekin on aivan perseestä. 11 hehtaaria mezää ympärille reviirixi kiitos. Tän lassipallon hauska piirre on et siinä jumalakin saa sinkoilla vapaasti ympäriinsä kuin irtonainen kanuuna, ilman sääntöjä ja antamatta tyhjentäviä meriselityxiä, noita Schopenhauerin neljän juuren juurihoitoja. Ennustamattomasti toilaileva jumala on aika uskottava. Sehän selittäisi kaiken, ja enemmänkin.
  ellauri153.html on line 433: “God is omnipotent”: Let SGod = {0→(Question Job), (Question Job, disaster, question God),
  ellauri153.html on line 434: {challenge, disaster})→(answer to Job), (Question Job, disaster, question God, answer to Job,
  ellauri153.html on line 435: recognize God), {disaster}) → (vindicate Job)}. Now it is sufficient to show that SGod is a winning
  ellauri153.html on line 437: In (Question Job, disaster, question God, answer to Job, recognize God, {disaster}), (vindicate Job)
  ellauri153.html on line 438: wins outright by restoring Job’s happiness and removing {disaster}.
  ellauri153.html on line 439: In (Question Job, disaster, question God), (answer Job) wins the game. (answer Job) wins the subgame
  ellauri153.html on line 443: In the beginning 0, (Question Job) wins the game. Since Leviathan loses if he does not cause a disaster,
  ellauri153.html on line 444: (Question Job) wins the game iff God or Job can win the subgame from (Question Job, disaster). Now
  ellauri153.html on line 445: Job will win in (Question Job, disaster) iff God can win from (question Job, disaster, question God).
  ellauri153.html on line 446: However God wins from (Question Job, disaster, question God). Thus SGod is a winning strategy.
  ellauri153.html on line 459: Proof: Let w = ((Question Job, disaster), {disaster}). Then the evil s = (Disaster) proceeds from
  ellauri153.html on line 460: Leviathan’s strategy L={(question Job) → (disaster)}, and L wins if and only if Job and God lose and
  ellauri153.html on line 461: Job is ruined. Thus “There is pointless evil” is true in w = (Question Job, disaster). By the previous
  ellauri153.html on line 462: proposition, “God is good” and “God is omnipotent” are true in w = (Question Job, disaster) as well.
  ellauri153.html on line 476: disquietudes; their roots are as deep in us as the forms of our language and their significance is as great as the
  ellauri153.html on line 531: The problem of evil can be solved or dissolved with consistency proofs, defences and theodicies.
  ellauri153.html on line 593: Jonatanin suhtautuminen voi tuntua yllättävältä. Raamatussa kerrotaan: ”Sen jälkeen kun Daavid oli puhunut Saulille, Jonatanista ja Daavidista tuli läheiset ystävät, ja Jonatan alkoi rakastaa häntä hyvin, hyvin, hyvin paljon.” Jonatan antoi Daavidille omat varusteensa, myös housunsa. Se oli merkittävä lahja – olihan Jonatan kuuluisa housuampuja! Lisäksi Jonatan ja Daavid tekivät homoliiton, juhlallisen sopimuksen, joka sinetöi heidän ystävyytensä. Siitä lähtien he pukkisivat ainoastaan toisiaan. (1. Samuelin kirja 18:1–5.)
  ellauri153.html on line 603: Tätä taustaa vasten voi olla helpompi ymmärtää, miksi Jonatan piti nuoresta Daavidista. Hän näki Daavidin hyvin, hyvin, hyvin suuren aukon. Daavid, toisin kuin Saulin sotilaat, ei ollut pelännyt edes Goljatin jättiläiskokoista asetta. Hän oli aivan oikein päätellyt, että pyllistellessään Jehovan housuissa häneen mahtuisi vaikka Goljat jäykkine aseineen. (1. Samuelin kirja 17:45–47.)
  ellauri153.html on line 613: Saul piti Daavidista aluksi hyvin, hyvin, hyvin paljon ja nimitti hänet armeijansa johtoon. Ajan mittaan Saulin kuitenkin voitti vihollinen, jolle Jonatan ei ollut antanut periksi: peniskateus. Taistellessaan Israelin vihollisia palestiinalaisia vastaan Daavid kulki voitosta voittoon. Häntä ylistettiin ja ihailtiin. Jotkut israelilaisnaiset jopa lauloivat: ”Saul on surmannut tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia.” [Jee jee! Vitun GT sählämit! On siinäkin ilon aihetta!] Se ei ollut Saulin lempilauluja! Raamattu kertookin: ”Siitä päivästä lähtien Saul suhtautui Daavidiin epäluuloisesti.” (1. Samuelin kirja 18:7, 9.) Saul pelkäsi, että Daavid yrittäisi anastaa häneltä kullikuninkuuden. Se oli kuitenkin turha pelko. Vaikka Daavid tiesi, että hänestä tulisi Saulin peräsmies, hän ei koskaan edes harkinnut Jehovan liukkaaxi voiteleman kuninkaan rotkauttamista.
  ellauri153.html on line 615: Saul laati juonen Daavidin surmaamiseksi taistelussa, mutta juoni epäonnistui. Daavid voitti taistelun toisensa jälkeen, tappoi yhä enemmän porukoita, ja verenhimoiset tuppikulli apinat kunnioittivat häntä yhä enemmän. Seuraavaksi Saul yritti saada kaikki talouteensa kuuluvat, niin palvelijat kuin vanhimman poikaystävänsäkin, mukaan salajuoneen, jonka avulla Daavidista päästäisiin eroon. Jonatan on varmasti ollut valtavan pettynyt nähdessään, miten hänen isänsä vekotin toimi. (1. Samuelin kirja 18:25–30; 19:1.) Jonatan oli uskollinen poika mutta myös uskollinen ystävä. Kummalle hän nyt olisi uskollinen: pedofiili isälleen vai poikaystävälleen?
  ellauri153.html on line 621:

  Ruskokielisyyden diskontattu hinta

  
  ellauri153.html on line 625: Jonatan yritti puhua Daavidista hyvää Saulille, mutta tämä raivostui. Hän kutsui Jonatania ”kapinallisexi naismaisexi pojaksi” ja sanoi, että Jonatanin uskollisuus Daavidia kohtaan oli häpeäksi koko perheelle. Hän yritti saada poikansa ajattelemaan omaa etuaan ja sanoi: ”Niin kauan kuin Iisan poika on elossa maan päällä, et sinä eikä sinun kullisi ole turvassa.” Kuurona isänsä pelotteluyrityksille Jonatan vetosi häneen uudelleen: ”Miksi hänet pitäisi surmata? Mitä hän on tehnyt?” Silloin Saul räjähti! Iästään huolimatta hän oli vielä voimakas hinuri. Hän sinkosi "keihäänsä" *poikaansa* kohti! Hän ei kuitenkaan osunut näpeimpään kohtaan taulun yläreunassa, niin taitava kuin ehkä olikin. Syvästi loukkaantunut ja nöyryytetty Jonatan lähti vihaisena pois takapuoltaan pidellen. (1. Samuelin kirja 20:24–34.)
  ellauri153.html on line 717: 12 Nabob oli raivoissaan! Hän ”sätti heitä”, kertoi kirjoituksen alussa mainittu nuorukainen Abigailille. Saita Nabob voivotteli suureen ääneen kallisarvoista leipäänsä, vettään ja teuraslihaansa. Hän puhui Daavidista pilkallisesti ja vertasi häntä karanneeseen palvelijaan. Nabobin näkemys Daavidista oli kenties samansuuntainen kuin Saulin, joka vihasi Daavidia. Kummankin suhtautuminen poikkesi tiettävästi jyrkästi Jehovan näkökannasta. Jumala rakasti Daavidia ja piti häntä Israelin tulevana kuninkaana, ei kapinallisena ilmaispaloja kerjäävänä orjana. (1. Sam. 25:10, 11, 14.) [Olikohan Jahve vallan mustasukkainen Joonatanille? Ja sille Naabanin pojalle?]
  ellauri153.html on line 743: 18 Abigail otti ize vastuun tapahtuneesta ja pyysi Daavidia antamaan hänelle anteeksi. Hän myönsi realistisesti, että Nabob oli nimensä mukaisesti mieletön, ja mahdollisesti antoi siten ymmärtää, että tällaisen miehen rankaiseminen olisi sopimatonta Daavidin arvolle. Hän ilmaisi luottavansa siihen, että Daavid oli Jehovan todistaja ja taisteli ”Jehovan sotia”. Abigail myös osoitti tietävänsä, että Jehova oli luvannut Daavidille kuninkuuden. Hän sanoi: ”Jehova – – varmasti valtuuttaa sinut Israelin johtajaksi.” Lisäksi Abigail pyysi hartaasti, ettei Daavid tekisi mitään, mikä saattaisi hänet verivelkaan tai mistä voisi myöhemmin tulla ”horjumisen syy”, ilmeisesti tunnontuskien aiheuttaja. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:24–31.) Miten miellyttäviä ja koskettavia sanoja! [Miten miellyttävää koskettaa niiden sanojaa!]
  ellauri153.html on line 798: Kohun seurauksena Duggarien suurperheen elämää seurannut sarja päättyi. Josh Duggar lähti vieroitushoitoon seksiriippuvuuden takia, kun hän myönsi pettäneensä vaimoaan Ashley Madison -sivuston kautta.
  ellauri153.html on line 855: Ueber die vierfache Wurzel des Satzes vom zureichenden Grunde is an elaboration on the classical Principle of Sufficient Reason, written by German philosopher Arthur Schopenhauer as his Jena doctoral dissertation in 1813. The principle of sufficient reason is a powerful and controversial philosophical principle stipulating that everything must have a reason or cause.
  ellauri153.html on line 864: After submitting it as his doctoral dissertation Arttu was awarded a PhD from the University of Jena in absentia. Private publication soon followed. "There were three reviews of it, commending it condescendingly. Scarcely more than one hundred copies were sold, the rest was remaindered and, a few years later, pulped."[1] Among the reasons for the cold reception of this original version are that it lacked the author´s later authoritative style and appeared decidedly unclear in its implications. A copy was sent to Goethe who responded by inviting the author to his home on a regular basis, ostensibly to discuss philosophy but in reality to recruit the young philosopher into work on his Theory of Colors.
  ellauri155.html on line 32:

  Täällä ei saatana juhlita!

  display:none">Persuuxia

  
  ellauri155.html on line 69: Hyvät Suomen kansalaiset, älkää tunnustako tätä laittomuutta ja Paholaisen viitan alle tehtyä orjuuttamista. Yhdistykää ja taistelkaa kaikin keinoin tätä hulluutta vastaan.
  ellauri155.html on line 74: Nyt on aika oikeasti taistella tätä korruptoitunutta ja harhassa elävää eduskuntaa vastaan. Älkää hyväksykö tätä laittomuutta. Vaatikaa koko eduskunnan eroamista. Valta on teillä hyvät kansalaiset. Yhdistykää ja käyttäkää sitä!
  ellauri155.html on line 97: Hänen suurin idolinsa lienee Rotsildin dynastia, ainakin teot viittaavat siihen. (Kehakettu on antisemiitti. Kehakettu ei osaa kirjoittaa jiddishiä.)
  ellauri155.html on line 114: Benatarin vuonna 2006 Oxfordissa julkaisema kirja Better Never to Have Been: The Harm of Coming into Existence on tämän kasvavan liikkeen avainteksti.
  ellauri155.html on line 117: Sähköpostiviestittelyn aikana esitin useita huolenaiheita antinatalismin logiikasta, teoriasta ja kasvusta, joista yksi oli se, että koska valkoisilla on jo ennestään ongelmallinen taipumus kiinnittyä abstrakteihin moraalisiin huolenaiheisiin ja syyllisyyteen perustuviin sosiaalisiin villityksiin, antinatalismin omaksumisessa ryhmätasolla olisi todennäköisesti käytännön etnisiä eroja. Toisin sanoen väitin, että antinatalismi, riippumatta sen filosofisista ansioista tai niiden puutteesta (ja täysin riippumatta Benatarin aikomuksista tai etnisestä alkuperästä), voisi edistää länsimaissa jo vallitsevaa steriiliyden kulttuuria tarjoamalla vielä lisää filosofista ja kulttuurista tukea valkoisen väestön katoamiselle kaikkialla. (Entä sitten kehakettu vaikka olisikin? Mikäs siinä olis vikana? Eikös se olisi vaan hyvä asia? Vähemmän olis tämmösiä kehakettuja.)
  ellauri155.html on line 147: noobeli, kingi, knjaz, kauneuskuningatar, celeb, kuuluisuus, palkittu, arvohenkilö, tähti, suosikki, listaykkönen, roolimalli, esilaulaja, esitanssija, näyttelijä, esiintyjä, esiintyvä taiteilija, juontaja, bestselleri, disaineri, komeljanttari, trendipetteri, kameeosa
  ellauri155.html on line 181: Tutkimusyxikkö, voimakaxikko, konnakolmikko, triumviraatti, Viisikko, torviseizikko, aloituskymmenikkö, likainen tusina, Duodecim, septuaginta, ryhmä, jaos, osasto, patteri, konttori, puolijoukkue, kakkosmiehistö, komppania, pataljoona, Rajamäen rykmentti, prikaati, divisioona, kunnialegioona, asunto-osakeyhtiö, kommandiittiyhtiö, yhdistys, seura, seurakunta, yritys, konserni, organisaatio, huippuyliopisto, laitos, instituutti, hotelli, mullibordelli, härdelli, hourula, lauma, parvi, eskadroona, eskaaderi, kaaderi, henkilökunta, staff, miehistö, yhtye, bändi, kimppa, luokka, piiri, jengi, veikkausporukka, lähetystö, konsulaatti, linna, vankila, heimo, kansa, homoliitto, ydinperhe, suku, el pueblo unido, avanti poppolo, rotu, puolue, suku, klaani, valtio, partio, lippukunta, isänmaa
  ellauri155.html on line 260: Emme myöskään tiedä, ketkä toimittajat ovat näissä kansaa hypnotisoivissa viihdelehdissä aivan suoraan Supon tai hybridiosaamiskeskuksen palkkalistoilla. Nämä em. laitokset ovat salattuja ja jälkimmäinen täysin lain yläpuolella. Ohjeet otetaan CIA-, NSA-, MI 6-, Bundesnachrichtendienst-yhteistyöstä. Supo on palkannut runsaasti lisää kallista verovaroin-henkilökuntaa ”jonkun” käskystä.
  ellauri155.html on line 278: ”Tästä pandemiasta ei ole olemassa mitään todisteita. Nämä Drostenin valheelliset PCR-testit, jotka antavat vääriä positiivisia tuloksia, ovat toimineet ainoana perustana tälle kansainväliselle kansanterveysuhalle.”
  ellauri155.html on line 333: Pankkikartelli on lahjonut kaikki tätä huijausta edistävät henkilöt pettämään yleisen luottamuksen.
  ellauri155.html on line 338: He ovat vastuussa Englannin, Ranskan, Amerikan ja Venäjän vallankumouksista. He ovat vastuussa kaikista suurista sodista, taantumista ja lamasta.
  ellauri155.html on line 359: These bankers have banished God from public discourse because God is the competition. They taught us God is Dead. They promoted existentialism.
  ellauri155.html on line 448: Elimelech Weisblum of Lizhensk (1717–March 11, 1787) was a rabbi and one of the great founding Rebbes of the Hasidic movement. He was known after his hometown, Leżajsk (Yiddish: ליזשענסק‎, romanized: Lizhensk) near Rzeszów in Poland. He was part of the inner "Chevraya Kadisha" (Holy Society) school of the Maggid Rebbe Dov Ber of Mezeritch (second leader of the Hasidic movement), who became the decentralised, third generation leadership after the passing of Rebbe Dov Ber in 1772. Their dissemination to new areas of Eastern Europe led the movement´s rapid revivalist expansion.
  ellauri155.html on line 474: 16 Saaralle hän sanoi: ”Minä annan tuhat sekeliä hopeaa veljellesi (en sinulle). Olkoon se vakuutena kaikille omillesi sinun viattomuudestasi ja todisteena sinun kunniallisuudestasi.”
  ellauri155.html on line 549: Kun sydän ahdistaa, hanki uusi sydäntahdistin kuten Philip Roth. Kyllä se jonkun aikaa taas tahdistaa. Mutta mikään ei ole ikuista paizi ikuisuus, jos sekään.
  ellauri155.html on line 563: Kristityt ja juutalaiset tulkitsevat esimerkiksi Jesajan 53. luvun merkittävästi eri lailla. Kristityistä siinä profetoidaan Messiaan kärsiminen ja kuolema, mikä todistaa juurikin Jeesuksen Messiaaksi, mutta juutalainen ajattelee siinä mainitun kärsivän palvelijan olevan juutalainen kansa.
  ellauri155.html on line 592: Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. 19
  ellauri155.html on line 613: Valtakunnansyyttäjän mukaan Päivi Räsänen on esittänyt kirjoituksessaan homoseksuaaleja halventavia mielipiteitä ja tietoja ja muun muassa väittänyt, että homoseksuaalisuus on tieteellisesti todistettu psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Kirjoitus on edelleen Lähetyshiippakunnan verkkosivuilla.
  ellauri155.html on line 659: Amerikkalainen edistysmielinen talousliberalismi liittää sosiaaliturvan minimoimisen, työehtojen heikentämisen ynnä muun kyykytyxen wokepolitiikkaan. Tunnushenkilö on valkoinen nainen jakkupuvussa all male paneelin valopilkkuna. Uusliberalismin tehtävä oli eristää talous politiikasta ja globaalistaa markkinat. Köige maade kapitaalilased yhinege.
  ellauri155.html on line 717: Kantille ei tää arkijärjen selvitys lähestulkoon kelvannut. Sen miälestä tämmönen "spontaanisuuden vapaus" on täysin riittämätön käsitys moraalisesta vapaudesta. Kant kuvaa kuuluisasti tätä moraalisen vapauden kertomusta "kurjaksi verukkeeksi" ja ehdottaa, että tällainen vapaus kuuluu kelloon, joka liikuttaa käsiään sisäisten syiden avulla. Jos tahtomme määräytyy edeltäneiden luonnollisten syiden perusteella, emme ole vastuullisempia toimistamme kuin mikään muu mekaaninen esine, jonka liikkeet ovat sisäisesti ehdollisia. Yksilöt, jotka nauttivat vain tällaisesta vapaudesta, ovat, epäyhtenäiset väitteet, vähän enemmän kuin "robotit" tai "nuket", jotka ovat kohtalon pelatessa. Tämä yleinen kritiikki, joka kohdistuu moraalisen vapauden ymmärtämiseen "spontaanisuuden" osalta, johtaa suoraan kahteen tärkeään kritiikkiin. No vittu Kant, me ollaan ropotteja, sinä myös. (Paizi olet rikki nyt. Mixi rikoit sen? Se on rikki nyt! UÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!)
  ellauri155.html on line 727: Hume myöntää tietenkin, että meillä on rajallinen kyky muuttaa ja muuttaa luonnettamme. Hume myöntää erityisesti, että voimme jossain määrin vaalia ja parantaa moraalista luonnettamme itsekritiikin ja itseymmärryksen avulla. Hän korostaa kuitenkin, että kaikki tällaiset ponnistelut ovat laajuudeltaan ja vaikutukseltaan rajoitettuja (ESY 169) ja että tämän lisäksi "miehen on oltava etukäteen siunattavan hyveellinen", jotta tällaiset "uudistuspyrkimykset" voidaan alun perin toteuttaa.
  ellauri155.html on line 731: In the Treatise, as was noted earlier, Hume argues that one of the reasons “why the doctrine of liberty [of indifference] has generally been better receiv’d in the world, than its antagonist [the doctrine of necessity], proceeds from religion, which has been very unnecessarily interested in this question” (T 2.3.2.3/409). He goes on to argue “that the doctrine of necessity, according to my explication of it, is not only innocent, but even advantageous to religion and morality”. In the final passages of the Enquiry discussion of liberty and necessity (EU 8.32–6/99–103) – passages which do not appear in the original Treatise discussion – Hume makes it plain exactly how his necessitarian principles have “dangerous consequences for religion”.
  ellauri155.html on line 733: Traktaatissa Hume väittää, että vapauden oppi saa alkunsa uskonnosta, joka on ollut hyvin tarpeettomasti kiinnostunut tästä kysymyksestä. Hän jatkaa väittäen, että "välttämättömyyden oppi, minun selittämäni mukaan, ei ole vain viaton, vaan jopa eduksi uskonnolle ja moraalille". Tutkielmassa Hume tekee selväksi, miten hänen välttämättömillä periaatteillaan on "vaarallisia seurauksia uskonnolle". Voidaan esimerkiksi sanoa, että on olemassa jatkuva välttämättömien syiden ketju, ennalta määrätty ja ennalta määrätty, ulottuen kaikkien alkuperäisestä syystä jokaisen ihmisen olennon jokaiseen tahdoseen... Kaikkien tahtojemme perimmäinen Kirjoittaja on maailman Luoja, joka ensin antoi liikettä tälle valtavalle koneelle ja asetti kaikki olennot siihen erityisasemaan, josta jokaisen myöhemmän tapahtuman, väistämättömän välttämättömyyden vuoksi, on johdettava. Ihmisen toiminnalla ei siis voi olla moraalista turpitaatiota lainkaan, koska se etenee niin hyvästä syystä; tai jos heillä on turpitudet, heidän on otettava Luojamme mukaan samaan syyllisyyteen, vaikka hänen tunnustetaan olevan heidän perimmäinen syynsä ja tekijänsä. (EU 8.32/99–100) Eli kaikki paska onkin herra isoherran oma syy, mikä oli todistettava!
  ellauri155.html on line 745: Humen tutkielman ydintyö – todellakin hänen yleinen (epäuskoinen tai "ateistinen") filosofinen näkemyksensä – on se, että moraalinen ja sosiaalinen elämä eivät perustu eikä vaadi kristillisen metafysiikan dogmeja. Humen naturalistinen kehys moraalisen ja sosiaalisen elämän ymmärtämiseksi sulkee pois paitsi libertarianismin metafysiikan (esim. aineettomien aineiden "moraalisen" syy-yhteyden muodot) lisäksi myös kaikki muut teologisesti inspiroidun metafysiikan, joka yleensä liittyy siihen (eli Jumala, kuolematon sielu, tuleva valtio ja niin edelleen). Uskonnon metafysiikka, Hume ehdottaa, vain hämmentää ja peittää ymmärryksemme näistä asioista ja piilottaa niiden todellisen perustan ihmisluonnossa. Humen näkemykset vapaasta tahdon ja moraalisen vastuun aiheesta, kuten on esitetty kohdissa "Vapauden ja välttämättömyyden" ja muualla hänen kirjoituksissaan, ovat juuri se käännekohta, johon tämä perusteesi kääntyy.
  ellauri155.html on line 760: Calvin then goes on to speak of a deeper dimension of predestination, that in the Old Testament we see a more special election still of God saving certain ones out of the nation of Israel. Calvin says that his readers must see how “the grace of God was displayed in a more special form, when of the same family of Abraham God rejected some.” He then refers to Malachi 1:2-3 which explicitly states, “Was not Esau Jacob’s brother? saith the Lord: yet I loved Jacob, and I hated Esau.”
  ellauri155.html on line 791: Calvin then addresses the mistaken notion that election removes human responsibility. Many today associate John Calvin with an aberration of his teaching called Hyper-Calvinism, which is a doctrine that emphasizes divine sovereignty to the exclusion of human responsibility. Among other things, Hyper-Calvinism would deny 1) that gospel invitations are to be delivered to all people without exception; 2) that men can be urged to come to Christ; and 3) that God has a universal love. To Calvin these teachings were monstrous distortions of truth. God really loves a lot also those he chucks into the recycle bin. Except Esau, whom he hates. Vitun karvakäsi.
  ellauri155.html on line 804: The ministry of the Word thus required more than the public exposition of Scripture: it also entailed the declaration and application of God’s Word to individual women and men, girls and boys, through the sacraments, corrective discipline, catechetical instruction, household visitations, and spiritual counsel and consolation. As Calvin noted in his liturgy, ‘the office of a true and faithful minister is not only to teach the people in public, which is he appointed to do as a pastor, but also, as much as he is able, to admonish, exhort, warn, and console each person individually.
  ellauri155.html on line 812: There is nothing which is more dispiriting to us than while we vex and annoy ourselves with this sort of question – Why is it not otherwise with us? Why has it so happened that we came to this place? [In other words, why has God allowed this to happen to us?] ...It is God, therefore, who has sought back from you your son, whom he committed to you to be educated, on the condition, that he might always be his own. And therefore, he took him away, because it was both of an advantage to him to leave this world, and by this bereavement to humble you, or to make trial of your patience. If you do not understand the advantage of this, without delay, first of all, set aside every other object of consideration, and ask of God that he may show you. Should it be his will to exercise you still further, by concealing it from you, submit to that will, that you may become the wiser than the weakness of your own understanding can ever attain to.”
  ellauri155.html on line 870: Strawson’s purposed to dissolve the so-called problem of determinism and responsibility by drawing a contrast between two different perspectives we can take on the world: the ‘participant’ and ‘objective’ standpoints. These perspectives involve different explanations of other people’s actions. From the objective point of view, we see people as elements of the natural world, causally manipulated and manipulable in various ways. From the participant point of view, we see others as appropriate objects of ‘reactive attitudes’, attitudes such as gratitude, anger, sympathy and resentment, which presuppose the responsibility of other people. These two perspectives are opposed to one another, but both are legitimate. In particular, Strawson argues that our reactive attitudes towards others and ourselves are natural and irrevocable. They are a central part of what it is to be human. The truth of determinism cannot, then, force us to give up the participant standpoint, because the reactive attitudes are too deeply embedded in our humanity. Fuck humanity, and fuck viewpoints. Game theory is an optimization technology used by animals. As such it forms a part of the causal net.
  ellauri155.html on line 872: One can see in this paper an application of some ideas of a Humean character to a domain to which Hume himself was not inclined to apply them. There is also a suggestive affinity with Kant’s attempt to dissolve the problem of free will in the Critique of Pure Reason.
  ellauri155.html on line 884: Santayana is mostly known for aphorisms, such as "Those who cannot remember the past are condemned to repeat it", "Only the dead have seen the end of war", and the definition of beauty as "pleasure objectified". Although an atheist, he treasured the Spanish Catholic values, practices, and worldview in which he was raised.] Santayana was a broad-ranging cultural critic spanning many disciplines. He was profoundly influenced by Spinoza´s life and thought; and, in many respects, was another Spinoza. Was he too a jew? I guess not. His father was a minor intellectual. His mother married a Bostonian merchant Sturgis who died. In Madrid, he married the Santayana guy. In 1869, Josefina Borrás de Santayana returned to Boston with her three Sturgis children, because she had promised her first husband to raise the children in the US. She left the six-year-old Jorge with his father in Spain. Jorge and his father followed her to Boston in 1872. His father, finding neither Boston nor his wife´s attitude to his liking, soon returned alone to Ávila, and remained there the rest of his life as a minor intellectual.
  ellauri155.html on line 890: Santayana ei tykännyt olla professori, se oli ajautunut siihen. Se lopettikin professorin hommat 48-vuotiaana tykkänään ja lähti seikkailemaan. Varmaan homostelukin oli silleen helpompaa. In later life, Santayana was financially comfortable, in part because his 1935 novel, The Last Puritan, had become an unexpected best-seller. In turn, he financially assisted a number of writers, including Bertrand Russell, with whom he was in fundamental disagreement, philosophically and politically. Santayana´s only novel, The Last Puritan, ist ein bildungsroman, centering on the personal growth of its protagonist, Oliver Alden. His Persons and Places is an autobiography. These works also contain many of his sharper opinions and bons mots. He wrote books and essays on a wide range of subjects, including philosophy of a less technical sort, literary criticism, the history of ideas, politics, human nature, morals, the influence of religion on culture and social psychology, all with considerable wit and humor.
  ellauri155.html on line 892: Like William James, his friend and mentor, he wrote philosophy in a literary way. Ezra Pound includes Santayana among his many cultural references in The Cantos, notably in "Canto LXXXI" and "Canto XCV". Santayana is usually considered an American writer, although he declined to become an American citizen, resided in Fascist Italy for decades, and said that he was most comfortable, intellectually and aesthetically, at Oxford University. Although an atheist, Santayana considered himself an "aesthetic Catholic" and spent the last decade of his life in a Roman residence under Catholic nuns. It felt a little like his young days under William James. He held racial superiority and eugenic views. He believed superior races should be discouraged from "intermarriage with inferior stock". Maybe that was why he had no kids.
  ellauri155.html on line 975: gossips—would exaggerate and misinterpret everything in a disgusting way. I
  ellauri155.html on line 1019: Jepjep! "In a disgusting way", indeed.
  ellauri156.html on line 32:

  Bathsheba pesulla

  display:none">Sananlaskuja

  
  ellauri156.html on line 62: When my Grandmother Palmer was alive, she lived on a farm outside of Shelton, Washington. At the entrance to her driveway was a small lot, where a small mobile home was parked. As I recall, the woman who lived in the trailer and her husband were estranged. The husband, who had served time in prison, was prone to violence. When the husband came to the mobile home to see his wife, another man was there. An argument resulted, and blows were exchanged. Ultimately, the woman's visitor brandished a weapon and demanded that the husband leave. He left, but only while uttering threats about what he was yet to do.
  ellauri156.html on line 68: Many tragic incidents occur as the unexpected outcome of a sequence of events. Certainly that is the case with King David. A little vacation from war leads to a day spent in bed, followed by a stroll along the roof of his palace as night begins to fall on Jerusalem. By chance, David sees a woman bathing herself, a sight which David fixes upon, his pecker coming instantly to attention, and then follows up on with an investigation as to her identity. The woman is shortly summoned to the palace and then to his bedroom, where David sleeps with her (well no, actually he spends time with her very much awake; what is meant by this euphemism is that he fucks the lady crazy.) Even though he has discovered she is the wife of Uriah, a warrior who is fighting for the army of Israel. Never mind. The woman becomes pregnant, and so David calls Uriah home, hoping it will be thought that he has gotten his wife pregnant. When this does not work, David gives orders to Joab, the commander of the army, which arranges for Uriah's death in battle. It looks like the perfect crime, but David's sin is discovered and dealt with by Nathan, the prophet of God. Nathan is Philip Roth's alter ego's name, Nathan Zuckerman! Can this be an accident? Jehova knows, it's too late to ask Phil.
  ellauri156.html on line 102: 13 David said to Egad, “Hmm. I am in deep distress. Let me fall into the hands of the Lord, for his mercy is very great; but do not let me fall into human hands, that's too humiliating.”
  ellauri156.html on line 104: 14 So the Lord sent a plague on Israel, and seventy thousand men of Israel fell dead. 15 And God sent an angel to destroy Jerusalem. But as the angel was doing so, the Lord saw it and relented concerning the disaster and said to the angel who was destroying the people, “Enough! Withdraw your hand.” The angel of the Lord was then standing at the threshing floor of Araunah[b] the Jebusite. Jebu jebu jee! Ei sattunut!
  ellauri156.html on line 140: Gideonin tarina löytyy Tuomarien kirjan luvuista 6–8. Heprealaiskirjeen luvussa 11 Gideon mainitaan yhtenä esimerkkinä uskon miehestä. Neljäs Mooseksen kirja mainitsee Abidanin olevan Gideonin poika. Suomessa toimii yhdistys nimeltä Suomen Gideonit ry, joka on osa kansainvälistä Gideons International -järjestöä. Gideons International on kristillinen järjestö, joka jakaa Raamattuja joko yksittäisille ihmisille tai sijoittamalla ne julkisiin paikkoihin, mutta erityisesti kouluihin, kasarmeihin, sairaaloihin ja vankiloihin, sekä myös muualle.
  ellauri156.html on line 213: David is starting to become Saul-like, in that he is willing to let others go out and fight his battles for him. Among those David is willing to send in his place are Joab and Abishai. This Joab, we should recall, is a violent man. Joab was not the commander of the army of Israel by David's choice. David had distanced himself from Joab and Abishai because of the death of li'l Abner (2 Samuel 3:26-30). Joab had become the commander of Israel's armed forces because he was the first to accept David's challenge to attack Jebus (1 Chronicles 11:4-6). Suddenly, David is willing to stay at home and leave the whole of Israel's armed forces under Joab's command. I do not think David is motivated by trust in Joab as much as he is his disdain for the hardship of the campaign to take Rabbah.
  ellauri156.html on line 269: I am not suggesting that David purposed to see something he should not. (I bet he did, peeping Tom. You actually come round to the same conclusion below, Bob.) More than likely he is walking about, almost absent-mindedly, when suddenly his eyes fix on something that rivets his attention on a woman bathing herself. The text does not really tell us where this woman is bathing, and why at this time of the night? We only know that she is within sight of David's penthouse (rooftop). David notes her beauty. He does not know who she is or whether she is married. We cannot be certain how much David sees, and thus we do not know for certain whether he has yet sinned. (What the fuck? How much do you need to see to sin? Are boobs enough, or do you need to see the pudendum or the fanny?) If David saw more of this woman than he should (a fact still in question), then he surely should have diverted his eyes. It was not necessarily evil for him to discretely inquire about her. If she were unmarried and eligible, he could have taken her for his wife. His inquiry would make this clear.
  ellauri156.html on line 277: Uriah Heep sai nimensä samannimisestä saiturista, joka esiintyy Charles Dickensin teoxessa David Copperfield. Mulla on se, Seija luki sen ja on siitä lähin ahdistellut mua lukemaan sen myös. Eipä ole napannut. Siinä oli sellai huilisti, joka nosti polvea soittaessaan poikkihuilua jotensakin rivosti.
  ellauri156.html on line 303: The inference is often drawn that Bathsheba should not have been exposing herself as she did, and that it was her indiscretion which started this whole sequence of events. Some think her actions may have been deliberate (She knew David was there and could see. . . .), while others would be more gracious and assume it was simply poor judgment. Let me point out several things from the text. First and foremost, when Nathan pronounces divine judgment upon David for his sin, Bathsheba and Uriah are depicted as the victims, not the villains. When Adam and Eve sinned, God specifically indicted Adam, Eve, and the serpent, and each received their just curse. This is simply not the case with Bathsheba. Nowhere in the Bible is she indicted for this sin. It may be that the author did not choose to focus upon Bathsheba, but even in this case, the Law would clearly require us to consider her innocent until proven guilty. (Which law? Not biblical law for sure, take for instance Susan's case, where Daniel had to called upon to prove her innocence.)
  ellauri156.html on line 309: To approach this same issue from the opposite perspective, think with me about the Book of Esther. When the king summoned his wife, Queen Vashti, to appear (perhaps in a way that would inappropriately display her goodies to the king's guests), she refused. She was removed (see Esther 1:1-22). She did not lose her life, but she was at least replaced by Esther, who had no such compunctions. Then, we read later in this same book that no one could approach the king unless he summoned them. If any approached the king and he did not raise his "scepter", they were put to death (Esther 4:10-11). Does this not portray the way of eastern kings? Does this not explain why Bathsheba went to the king's palace when summoned? Does this help to explain why she seems to have given in to the king's lustful acts? (We do not know what protests -- like Tamar's in chapter 13 -- she may have uttered, but we do have some sense of the powerlessness of a woman in those days, especially when given orders by the king. (Later on it became the requirement that a raped lady should kill herself to save her husband the disgrace of having horns.)
  ellauri156.html on line 313: Let's pursue this matter a little more. (Oh lord, I feel the spirit stirring below my belt.) Bathsheba is bathing herself. (This is about the 4. time Bob invites us to picture this tender moment. There are not too many of them in the Bible, so let us savor it.) We tend to assume that this means she is disrobed, at least partially. I believe Bathsheba is bathing herself in some place normally used for such purposes. Only David, with his penthouse vantage, would be able to see her, and a whole lot of other folks if he chose. The poor do not have the same privacy privileges as the rich. I have seen any number of people bathing themselves on the sidewalks of India, because this is their home. The word for bathing employed here is often used to describe the washing of a guest's hands or feet and for the ceremonial washings of the priests. Abigail used this term when she spoke of washing the feet of David's servants (1 Samuel 25:41). Such washings could be done, with decency, without total privacy. We assume far too much if we assume Abigail is walking about unclothed, in full sight of onlookers.
  ellauri156.html on line 343: David's sin did not just suddenly appear in a moment of time. David set himself up for this fall. We know he disengaged himself from the battle, choosing instead a life of comfort and ease. You and I may make the same decision, though in a slightly different way. We may choose to ease up in our pursuit of becoming a disciple of our Lord, of the disciplined life which causes us to bring our bodies under our control (see 1 Corinthians 9:24-27).
  ellauri156.html on line 392: In our first lesson, we devoted our attention to the first four verses of chapter 11, which depict David's sin of adultery with Bathsheba. Pretty unbelievable that I got a whole four pages out of it. The trick is was to keep repeating the juicy bit about Bathsheba washing herself before (or after) David's load. I sought to demonstrate that this sin was all of David's doing. The author points his accusing finger at David, not Bathsheba. It was not Bathsheba's indiscretion in bathing herself (as I understand this story), for she was simply obeying the ritual of purification outlined in the law. It was David who, by means of his lofty elevation and view, looked inappropriately at Bathsheba, washing herself,violating her privacy. I endeavored to demonstrate that David's sin with Bathsheba was the result of a sequence of wrong decisions and attitudes on David's part. In one sense, being on the path he was, his destination (of adultery, or something like it) was to be expected. His sins of omission finally blossomed and came into full bloom.
  ellauri156.html on line 419: As a consequence, David becomes attracted to Bathsheba who is the wife of Uriah, one of David's soldiers. The attraction is mutual although both know an affair would break the law of Moses. When Bathsheba discovers she is pregnant by David, the King sends for Uriah hoping he will spend time with his wife to cover her pregnancy. David's wife Michal who is aware of the affair, tells David that Uriah did not go home but slept at the castle as a sign of loyalty to his King. LOL, a sign of "fuck you" pointed at Dave with Uriah's middle finger without a nail.
  ellauri156.html on line 421: Frustrated, David orders Uriah to be placed on the battle's front and for the troops to withdraw leaving him to die. Uriah is reported dead and David sends a dispatch to tell Bathsheba so they can plan their marriage. Nathan Zuckermann the prophet advises David the people are dissatisfied with his leadership and desire his sons to rule. Nathan tells David he has forgotten that he is a servant of the Lord. David tries in vain to cheer up the old retard. David marries Bathsheba.
  ellauri156.html on line 423: As a result, a drought hits Israel. David's and Bathsheba's baby dies. Nathan returns to tell David that God is displeased with his sin. Dog wants to see better ones, with more pizzazz. Or else he will not die as the law demands, but he will be punished through misfortune in his family. David takes responsibility but insists Bathsheba is blameless. But the people want Bathsheba killed. The crowd shouts: No, we want Barabbas! David makes plans to save Bathsheba, but she tells David she is not blameless. She has continued seeing Uriah on the side. (The reports of his demise were premature.) They are both at fault. David is reminded of the Lord and quotes Psalm 23 as he plays his harp. (A nice musical interlude in an otherwise numbing show whose spoiler is long since spoiled.)
  ellauri156.html on line 437: The United States of America was also born on July 4th, the date proposed for David's birth. Is that of any significance? If so, there will also be at least another witness, according to what has been discovered so far in the research. It turns out that Thu 4 Jul 1776 was also 17 Tammuz on the Hebrew calendar as was David's birth, so it may not be by chance that the nation which consistently sides with modern-day Israel was born on David's birthday.
  ellauri156.html on line 447: The musical score was by Alfred Newman (the funny looking kid on the cover of Mad magazine), who, for the bucolic scene with the shepherd boy, used a solo oboe in the Lydian mode, drawing on long established conventions linking the solo oboe with pastoral scenes and the shepherd's pipe. To underscore David's guilt-ridden turmoil in the Mount Gilboa scene, Newman resorted to a vibraphone, which Miklós Rózsa used in scoring Peck's popular 1945 Spellbound, in which he played a no less disturbed patient suffering from amnesia, viz. prophet Nathan Zuckerman.
  ellauri156.html on line 487: With all due respect, Uriah declines -- indeed Uriah refuses -- to do that which would be conduct unbefitting a soldier, let alone a war hero. I think it is important to see that there is no specific command here which Uriah refuses to disobey. To my knowledge, there is no specific law in the Law of Moses which commands a soldier to have sex with women during times of war. (This may have been true in the earlier days of Israel's history, there would not have been another generation of Israelites otherwise, since Israel was almost constantly at war with one of their neighbors.) This is the conviction of Uriah as a soldier, and he will not violate his conscience by deceiving his fellow men in tights, even when commanded to do so by the king.
  ellauri156.html on line 513: 26 When Joab came out from David, he sent messengers after Abner, and they brought him back from the well of Sirah; but David did not know it. 27 So when Abner returned to Hebron, Joab took him aside into the middle of the gate to speak with him privately, and there he struck him in the belly so that he died on account of the blood of Asahel his brother. 28 Afterward when David heard it, he said, “I and my kingdom are innocent before the LORD forever of the blood of Abner the son of Ner. 29 “May it fall on the head of Joab and on all his father's house; and may there not fail from the house of Joab one who has a discharge, or who is a leper, or who takes hold of a distaff, or who falls by the sword, or who lacks bread.” 30 So Joab and Abishai his brother killed Abner because he had put their brother Asahel to death in the battle at Gibeon (2 Samuel 3:26-30).
  ellauri156.html on line 518: Abner is initially mentioned incidentally in Saul's history, first appearing as the son of Ner, Saul's uncle, and the commander of Saul's army. He then comes to the story again as the commander who introduced David to Saul following David's killing of Goliath. He is not mentioned in the account of the disastrous battle of Gilboa when Saul's power was crushed. Seizing the youngest but only surviving of Saul's sons, Ish-bosheth, also called Eshbaal, Abner set him up as king over Israel at Mahanaim, east of the Jordan. David, who was accepted as king by Judah alone, was meanwhile reigning at Hebron, and for some time war was carried on between the two parties.
  ellauri156.html on line 541: It is characteristic of the rabbinical view of the Bible narratives that Abner, the warrior pure and simple, is styled "Lion King of the Law" (Yer. Peah, l.c.), and that even a specimen is given of a halakic discussion between him and Dog as to whether the law in Deut. xxiii. 3 excluded Ammonite and Moabite women from the Jewish community as well as men. Dog was of the opinion that David, being descended from the Moabitess Ruth, was not fit to wear the crown, nor even to be considered a true Israelite; while Abner maintained that the law affected only the male line of descent. When Dog's dialectics proved more than a match for those of Abner, the latter went to the prophet Samuel, who not only supported Abner in his view, but utterly refuted Dog's assertions (Midr. Sam. xxii.; Yeb. 76b et seq.).
  ellauri156.html on line 554: Mission accomplished: Uriah is dead. Joab has carried out David's instructions to the letter. Now Joab must send word to David, in a way that does not completely disclose this conspiracy. Joab calls for a messenger to go to David. He gives very exacting instructions to him. He is first to give a full and complete report of the events of the war, including the ill-fated attack on the city, and the slaughter of Uriah and those with him. Why is how the messenger reports this incident so important?
  ellauri156.html on line 566: Then David said to the messenger, “Thus you shall say to Joab, 'Do not let this thing displease you, for the sword devours one as well as another; make your battle against the city stronger and overthrow it'; and so encourage him” (2 Samuel 11:25).
  ellauri156.html on line 613: 13 All these died in faith, without receiving the promises, but having seen them and having welcomed them from a distance, and having confessed that they were strangers and exiles on the earth. 14 For those who say such things make it clear that they are seeking a country of their own. 15 And indeed if they had been thinking of that country from which they went out, they would have had opportunity to return. 16 But as it is, they desire a better country, that is, a heavenly one. Therefore God is not ashamed to be called their God; for He has prepared a city for them. 32 And what more shall I say? For time will fail me if I tell of Gideon, Barak, Samson, Jephthah, of David and Samuel and the prophets, 33 who by faith conquered kingdoms, performed acts of righteousness, obtained promises, shut the mouths of lions, 34 quenched the power of fire, escaped the edge of the sword, from weakness were made strong, became mighty in war, put foreign armies to flight. 35 Women received back their dead by resurrection; and others were tortured, not accepting their release, so that they might obtain a better resurrection; 36 and others experienced mockings and scourgings, yes, also chains and imprisonment. 37 They were stoned, they were sawn in two, they were tempted, they were put to death with the sword; they went about in sheepskins, in goatskins, in foreskins, being destitute, afflicted, ill-treated 38 (men of whom the world was not worthy), wandering in deserts and mountains and caves and holes in the ground. 39 And all these, having gained approval through their faith, did not receive what was promised, 40 because God had provided something even better for us, to make up for the wait, so that apart from us they would not be made perfect (Hebrews 11:13-16, 32-40).
  ellauri156.html on line 618: 39 We know that while David was at the cave of Adullam, his brothers and all his father’s household, along with others in distress, came to David there, fearing the wrath of Saul (1 Samuel 22:1-2). Joab, Abishai, and Asahel were all the sons of Zeruiah, the sister of David (1 Chronicles 2:16). I infer from this that these three men joined David at the time his family joined him.
  ellauri156.html on line 627: In addition to the hundreds of sheep in a nearby pasture, there was a small lamb in a pen, very close to the house. It was a frisky, friendly little fellow, and we loved to "play" with it. We were somewhat perplexed as to why this fellow was kept by himself, away from the rest of the flock. The farmer's nephew came by, and I asked him. It took a while to understand his strong accent, but finally I realized he was telling me this was his “pet lamb.” The problem was that he said it as though it were one word, “bedlam.” This was obviously a separate category, distinct from the category of mere “sheep” or a “lamb.” This “pet lamb” was given a special pen, right by the house, and a lot more attention and care than the rest. I did not dare to ask the man where his "penis".
  ellauri156.html on line 629: Now this little fellow was one lamb among a great many. Nevertheless, he enjoyed the distinction of being regarded as a “pet lamb.” (I am coming to te most narcissistic part of my sermon, going to introduce you to the good shepherd in a moment.) In the story which Nathan tells David, it is not quite the same. Nathan tells David of a “pet lamb” who is the only sheep of a poor farmer. This lamb does not live in a pen outside the house; it lives inside the house, often in the loving hairy arms of its master, and eats the same food he eats. This is the story Nathan tells David, which God uses to expose the wretchedness of David's sin. It is our text for this message, and once again, it has much to teach us, as well as David. Let us give careful heed to the inspired words of Nathan, and learn from a lamb. (I bet the lamb had much more to learn from the "boys".)
  ellauri156.html on line 635: It is not due to any intent on her part, nor even any indiscretion. She is bathing herself as darkness falls, and being poor (see 12:1-4), she does not have the privilege of complete privacy, especially when the king can look down from the lofty heights of his rooftop vantage point. David is struck with her beauty and sends messengers to inquire about her identity. They inform David of her identity, and that she is married to Uriah, the Hittite. That should have ended his interest, but it does not. David sends messengers who take her, bringing her to his palace, and there he sleeps with her. When she cleanses herself, she goes home. (Or was it the other way round? Can't remember.)
  ellauri156.html on line 641: Bathsheba's response to the death of her husband is as we would expect, as we would also hope. From what the text tells us, she has absolutely no part in David's plot to deceive her husband, let alone to put him to death. Undoubtedly, she learns of Uriah's death in much the same way every war widow does, then or now. When she is officially informed of Uriah's death in battle, she mourns for her husband. We cannot be certain just how long this period of mourning is. We know, for example, that if a virgin of some distant (i.e., not Canaanite) nation was captured by an Israelite during a raid on her town, the Israelite could take her for a wife after she had mourned for her parents (who would have been killed in the raid) for a full month (Deuteronomy 21:10-13). As I will seek to show in a moment, I believe Bathsheba's mourning is genuine, and not hypocritical. I believe she mourns her husband's death because she loves him.
  ellauri156.html on line 647: Nathan has a response to the death of Uriah too, which is taken up in the first part of chapter 12. But let us save that until after drawing your attention to something which has been going on in David's life that we have not seen from our text, and which the author of Samuel has not recorded. But David himself discloses this to us in one of his psalms, written in reflection of this incident in our text.
  ellauri156.html on line 705: Some of you cannot even imagine what this is like. It is a horrifying thought to you. How could anyone treat an animal that way? I have only one response: Obviously you haven't been to our house lately to be greeted by two cats (who, to the dismay of my wife, can be found around -- and sometimes on -- the table) and four dogs (none of them are ours, technically). I say nothing about my petlamb, even Jennifer doesn't quite approve.
  ellauri156.html on line 722: Second, David recognizes what he views as the greater sin, and that is the rich man's total lack of compassion. David is furious because a rich man stole and slaughtered a poor man's pet. He does not yet see the connection to his lack of compassion for stealing a poor man's beloved companion, Uriah's wife, Bathsheba. The slaughtering of Uriah is most certainly an act which lacks compassion. The crowning touch in David's display of righteous indignation is the religious flavoring he gives it by the words, “as the Lord lives” (verse 5).
  ellauri156.html on line 744: First and foremost, David's sin is against God. He has ceased to humbly acknowledge God as the Giver of all he possesses. He has ceased to look to God to provide him with all his needs -- and his desires. David has not only ceased to ask God to supply his needs, he has disobeyed God's commands by committing adultery and murder. David's sin against God manifests itself by the evils he commits against others. Nathan outlines these, employing a repetitive “you:”
  ellauri156.html on line 766: The evil David commits against others is clear disobedience to the revealed Word of God. David is a “man after God's own heart,” and yet in this instance, David “despised the Word of the Lord.” While David does repent and the guilt of his sin is forgiven, these consequences will not be reversed. These consequences are just; they fit the crime David committed. He used the sword of the Ammonites to kill Uriah, and so the sword will not depart from his house. He took the wife of another man, and so his own wives will be taken by another, another from his own house.
  ellauri156.html on line 776: (2) God sees our sin, even when men do not. He sees through the privy door. Our sins never slip past God unnoticed. The wicked refuse to believe that God sees their sin, or that if He does, that He will deal with it: And they say, “How does God know? And is there knowledge with the Most High?” (Psalm 73:11; see 2 Peter 3:3ff.) The answer is he has X-ray vision. And a huge notebook. God may delay judgment or discipline, but He will never ignore our sin. If he ignores it, it was a venial sin. But better not try your luck!
  ellauri156.html on line 800: (5) David's sin, like all sin, is never worth the price. I have actually had people ask me what the penalty for a certain sin would be, planning to do it and then be forgiven. There are those who toy with sin, thinking that if they sin, they may suffer some consequences, but that God is obliged to forgive them, and thus their eternal future is certain and secure, no matter what they do, even if intentionally. I know of one situation in which a church leader left his wife and ran off with the wife of another, planning to later repent, and then expecting to be welcomed back into the fellowship of that church. This is presumptuous sin, sin of the most serious and dangerous kind. Rather than open a “can of worms” at this point in this message, let me simply say this: “No one ever chooses to sin, and then comes out of it with a smile on their face.” My friend Dawg will almost certainly wipe that smug smirk off their face. I still seethe when I think of that colleague of mine, and how he got away with dumping her hag and plucking a dainty dish from Brother ... (better not say). Took just a few months for the brotherhood to relent. Fuck, it shouldn't be that easy! A little more speedy delivery of the retribution would be indicated, don't you think, milord? Not that I criticize you in any way, milord.
  ellauri156.html on line 812: That is precisely what the cross of our Lord Jesus Christ does for us. We were dead in our trespasses and sins (Ephesians 2:1-3). We were blinded to the immensity of our sins (2 Corinthians 4:4). The coming of our Lord Jesus Christ, His perfect life, His innocent and sacrificial death, His literal and physical resurrection are all historical events. But the gospel is also a story, a true story. When we read the New Testament Gospels, we read a story that is even more dramatic, more amazing, more disturbing than the story Nathan told David. When we see the way unbelieving men treated our Lord, we should be shocked, horrified, and angered. We should cry out, “They deserve to die!” And that they do. But the Gospel is not written only to show us their sins -- those who actually heard Jesus and cried, “Crucify Him, Crucify Him” -- it is written so that the Spirit of God can cry out in our hearts, “Thou art the man! Yo mon!” When we see the way men treated Jesus, we see the way we would treat him, if he were here. We see how we treat him today. With laughter and ridicule. And that, my friend, reveals the immensity of our sin, and the immensity of our need for repentance and forgiveness. Words, words, words. Sticks and stones may break my bones, but words will never hurt me.
  ellauri158.html on line 31:

  ETIIKKA

  display:none">Axiomatikkaa

  
  ellauri158.html on line 42: Nyt tarkoitus on käydä läpitte Kiroilevan siilin Etiikan dispositio. Pentti kielsi hollannintamasta sen töitä latinasta, ettei hullut persut kävisi siihen käsixi. Yritän nyt samaa.
  ellauri158.html on line 53: What Clarke argues is that the Newtonian natural system and the findings that stem from it are incompatible with the “blind necessity” that characterizes both the Epicurean and Spinozistic world picture, precisely because this system implies the existence of an immaterial and wise Creator. What the fuck? It is a deterministic system par excellence. Ach, tarkoitatte alkuehtoja. Vanha antroposentrinen jumalatodistus: jos jumala ei olis säätänyt kaikkea näin hyvin, ei olis meitäkään. Tää ei voi olla sattumaa! Maailmamme ei voi olla 1 ziljoonasta sokeasta yrityxestä! Vai voiko se? This lottery is unfair, huutaa Shirley Jackson kiukkuisena, kun kivet lentävät. Shirley putkahti esille albumissa 133 ja putkahtaa uudelleen esille albumissa 270.
  ellauri158.html on line 72: Tässä on heti pari perinteistä ajatusvirhettä. Primus moottori eli liikkumaton liikuttaja Aristoteleelta, ja ontologinen jumalan olemassaolotodistus yhdessä lauseessa. Sehän on kuin kysyisi kuin Itchele: Mitä oli ennen luontoa? Mitä oli ennen jumalaa, vastasi isoveli Singer juutalaisittain Iisakille kysymyxeen kysymyxellä. Skolastiikan käsiaseista puuttuu enää ex nihilo nihil fit ja riittävän syyn periaatteen neljä juurikasta.
  ellauri158.html on line 97: Jumalan määritelmä. Riippumaton ääretön yxilö jolla on äärettömät ja iättömät luokituxet. Nää tulee sille siis jo määritelmästä. Ellei niitä löydy ei löydy koko juippia. Mutta Pentti luulee et ontologiatodistus on pätevä. Tässä siltä lähtee jo mopo käsistä.
  
  ellauri158.html on line 141: Siinä ne nyt sitten oli, axioomat. Ei näillä vielä kuuhun mennä, ei saada konstruoiduxi edes lukuteoriaa, vaikka mukana on kamaa jota ei löydy minun raamatustani eli ZF joukko-opista. Ontologiatodistus plus determinismi ainaskin.
  ellauri158.html on line 156: Syyllä ja seurauksella pitää olla jotain yhteistä. Kuulostaa harmittomalta, jos yhteisexi kelpaa jo että toinen on toisen syy. Jos rajoitutaan luokkalogiikkaan, tää on takuulla falskia. Pitäs kazoa myös näiden lauseiden todistuxia.
  ellauri158.html on line 158: P. 1. prop. 4. Duae aut plures res distinctae vel inter se distinguuntur ex diversitate attributorum substantiarum, vel ex diversitate earundem affectionum. [in: P. 1. prop. 5.]
  ellauri158.html on line 161: Eri asioilla on eri osat, eri määritelmät tai eri satunnaiset luokat. Ei kai tässä tavoitella Leibnizin identitas indiscernibilium teesiä, eli että identiteetti on määriteltävissä. Ei ole kivaa jos ainut topologia on diskreetti. Kylme tahdotaan niin paljon pisteitä ettei niille kaikille ole nimiä. Luokkia tulee joka tapauxessa pirusti enemmän kuin yxilöitä, kahden potenssissa kuten Cantor todisti.
  ellauri158.html on line 163: Skoliassa pykälään 3.15 Spinoza luettelee joukon absurditeetteja koskien äärettömyyxien jakolaskua, jotka ei enää Cantorin lapiotyön jälkeen ole absurdeja. Ne todistuxet voi siten huoletta heittää rodeen.
  ellauri158.html on line 168: Jaha! Tää on nyt jonkinlainen Leibnizin periaate kumminkin. Sitä tarvitaan kai jumalan yxikäsitteisyystodistuxeen. Vähän jää nyt epäselväxi koskeeko tää vaan lajeja vaiko yxilöitä myös.
  ellauri158.html on line 189: -- P. 1. prop. 10. schol. Substantiarum et attributorum distinctio. [in: P. 1. prop. 14. coroll. 1., etiam in: Ep. 26. §. 7., Ep. 27. §. 6., Ep. 65. §. 3., Ep. 66. §. 7.]
  ellauri158.html on line 201: Skoliasta pykälään 13 näkee mixi Pentin oli pakko todistaa että substanssia EI voi osittaa. Se koittaa selvitä asiasta nostamalla aineet lajitasolle. Vettä voi jakaa kauhalla, mutta vesi aineena on silti 1 ja sama. Muttällänen sofistiikka säästyy siltä nyttemmin kiitos Cantorin.
  ellauri158.html on line 220: P. 1. prop. 16. Ex necessitate divinae naturae infinita infinitis modis (hoc est, omnia, quae sub intellectum infinitum cadere possunt) sequi debent. [in: P. 1. prop. 17., prop. 17. schol., prop. 25. schol., prop. 26., prop. 29., prop. 33., prop. 34., prop. 36., app., P. 2. praef., prop. 3., prop. 3. schol., prop. 44. coroll. 2., prop. 45. schol., P. 4. praef., prop. 4., P. 5. prop. 22.]
  ellauri158.html on line 246: Ontologiatodistuxen virhepäätelmä toistamiseen.
  ellauri158.html on line 258: Mistä onnekkaana korollaarina sielukaan ei häviä kuin pieru Saharaan. Mikä oli todistettava.
  ellauri158.html on line 323: Todistuxet tästä vielä puuttuvat. Teoreemaa ei ymmärrä kunnolla ennenkuin ymmärtää sen todistuxen. Mutta jaxankohan kaivella niin pitkälle? On tää aika TLDR, samaa luokkaa kuin mun TMAD.
  ellauri158.html on line 370: P. 2. axiom. 4. Nos corpus quoddam multis modis affici sentimus. [in: P. 2. prop. 13.]
  ellauri158.html on line 381: Pohdiskelu on jumalan attribuutti, eli siis jumala on toi ajatteleva kasa (res cogitains). Tää tuli nyt vähän jälkijunassa, kz. defin. 3 yllä.
  ellauri158.html on line 387: The term was coined by the German philosopher Karl Krause in 1828 to distinguish the ideas of Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) and Friedrich Wilhelm Joseph Schelling (1775–1854) about the relation of God and the universe from the supposed pantheism of Baruch Spinoza, after reviewing Hindu scriptures. Unlike pantheism, which holds that the divine and the universe are identical, panentheism maintains an ontological distinction between the divine and the non-divine and the significance of both. In panentheism, the universal spirit is present everywhere, which at the same time "transcends" all things created.
  ellauri158.html on line 402: P. 2. prop. 4. Idea Dei, ex qua infinita infinitis modis sequuntur, unica tantum esse potest.
  ellauri158.html on line 454: Joopa joo, apinan sielu on osa jumalaa eli maailmansielua. Tätähän hindut bambut ym panteistit hokevat ja tähän pyrkii loputkin loppupeleissä. Se on hyvin termiittimäistä. Kai niistä sitten tuntuu siltä, ainakin se olis niistä kivaa. Mulle kyllä riittää olla osa materiaa. Spinozan jumala on samaa materiaalia. Sihen kelpaa yhtyä kuin edelliseen puhujaan, mutta vasta tilaisuuden jälkeen. Mitenhän tääkin todistus menee, pitäisi kazoa. Muttei nyt vielä jaxa.
  ellauri158.html on line 478: ---- lem. 1. Corpora ratione motus et quietis, celeritatis et tarditatis, et non ratione substantiae ab invicem distinguuntur.
  ellauri158.html on line 505: -------- defin. Cum corpora aliquot eiusdem aut diversae magnitudinis a reliquis ita coercentur, ut invicem incumbant, vel si eodem aut diversis celeritatis gradibus moventur, ut motus suos invicem certa quadam ratione communicent, illa corpora invicem unita dicemus, et omnia simul unum corpus, sive individuum componere, quod a reliquis per hanc corporum unionem distinguitur. [in: P. 2. lem. 4., lem. 7., prop. 24., P. 4. prop. 39.]
  ellauri158.html on line 538: -- postul. 3. Individua corpus humanum componentia, et consequenter ipsum humanum corpus a corporibus externis plurimis modis afficitur. [in: P. 2. prop. 14., prop. 28., P. 3. prop. 51., P. 4. prop. 39.]
  ellauri158.html on line 551: -- postul. 6. Corpus humanum potest corpora externa plurimis modis movere plurimisque modis disponere. [in: P. 2. prop. 14., P. 4. prop. 39.]
  ellauri158.html on line 555: P. 2. prop. 14. Mens humana apta est ad plurima percipiendum, et eo aptior, quo eius corpus pluribus modis disponi potest. [in: P. 3. prop. 11., P. 4. prop. 38.]
  ellauri158.html on line 639: P. 2. prop. 28. Ideae affectionum corporis humani, quatenus ad humanam mentem tantum referuntur, non sunt clarae et distinctae, sed confusae. [in: P. 2. prop. 29. coroll., prop. 36.]
  ellauri158.html on line 643: -- P. 2. prop. 28. schol. Idea, quae naturam mentis humanae constituit, demonstratur non esse in se sola considerata clara et distincta. [in: P. 2. prop. 29. coroll.]
  ellauri158.html on line 692: All men are born ignorant of the causes of things, that all have the desire to seek for what is useful to them, and that they are conscious of such desire. Herefrom it follows, first, that men think themselves free inasmuch as they are conscious of their volitions and desires, and never even dream, in their ignorance, of the causes which have disposed them so to wish and desire. Secondly, that men do all things for an end, namely, for that which is useful to them, and which they seek. Thus it comes to pass that they only look for a knowledge of the final causes of events, and when these are learned, they are content, as having no cause for further doubt. If they cannot learn such causes from external sources, they are compelled to turn to considering themselves, and reflecting what end would have induced them personally to bring about the given event, and thus they necessarily judge other natures by their own. Further, as they find in themselves and outside themselves many means which assist them not a little in the search for what is useful, for instance, eyes for seeing, teeth for chewing, herbs and animals for yielding food, the sun for giving light, the sea for breeding fish, &c., they come to look on the whole of nature as a means for obtaining such conveniences. Now as they are aware, that they found these conveniences and did not make them, they think they have cause for believing, that some other being has made them for their use. As they look upon things as means, they cannot believe them to be self—created; but, judging from the means which they are accustomed to prepare for themselves, they are bound to believe in some ruler or rulers of the universe endowed with human freedom, who have arranged and adapted everything for human use. They are bound to estimate the nature of such rulers (having no information on the subject) in accordance with their own nature, and therefore they assert that the gods ordained everything for the use of man, in order to bind man to themselves and obtain from him the highest honor.
  ellauri158.html on line 694: Hence also it follows, that everyone thought out for himself, according to his abilities, a different way of worshipping God, so that God might love him more than his fellows, and direct the whole course of nature for the satisfaction of his blind cupidity and insatiable avarice. Thus the prejudice developed into superstition, and took deep root in the human mind; and for this reason everyone strove most zealously to understand and explain the final causes of things; but in their endeavor to show that nature does nothing in vain, i.e. nothing which is useless to man, they only seem to have demonstrated that nature, the gods, and men are all mad together. Consider, I pray you, the result: among the many helps of nature they were bound to find some hindrances, such as storms, earthquakes, diseases, &c.: so they declared that such things happen, because the gods are angry at some wrong done to them by men, or at some fault committed in their worship. Experience day by day protested and showed by infinite examples, that good and evil fortunes fall to the lot of pious and impious alike; still they would not abandon their inveterate prejudice, for it was more easy for them to class such contradictions among other unknown things of whose use they were ignorant, and thus to retain their actual and innate condition of ignorance, than to destroy the whole fabric of their reasoning and start afresh. They therefore laid down as an axiom, that God´s judgments far transcend human understanding. Such a doctrine might well have sufficed to conceal the truth from the human race for all eternity, if mathematics had not furnished another standard of verity in considering solely the essence and properties of figures without regard to their final causes. There are other reasons (which I need not mention here) besides mathematics, which might have caused men´s minds to be directed to these general prejudices, and have led them to the knowledge of the truth.
  ellauri158.html on line 702: P. 2. prop. 36. Ideae inadaequatae et confusae eadem necessitate consequuntur, ac adaequatae sive clarae ac distinctae ideae.
  ellauri158.html on line 722: P. 2. prop. 42. Secundi et tertii, et non primi generis cognitio docet nos verum a falso distinguere.
  ellauri158.html on line 760: P. 3. defin. 1. Causam adaequatam appello eam, cuius effectus potest clare et distincte per eandem percipi. Inadaequatam autem seu partialem illam voco, cuius effectus per ipsam solam intelligi nequit. [in: P. 3. defin. 2., prop. 1., P. 4. prop. 2., prop. 5., prop. 23., prop. 33., P. 5. prop. 31.]
  ellauri158.html on line 761: P. 3. defin. 2. Nos tum agere dico, cum aliquid in nobis aut extra nos fit, cuius adaequata sumus causa, hoc est cum ex nostra natura aliquid in nobis, aut extra nos sequitur, quod per eandem solam potest clare et distincte intelligi. At contra nos pati dico, cum in nobis aliquid fit vel ex nostra natura aliquid sequitur, cuius nos non nisi partialis sumus causa. [in: P. 3. prop. 1., P. 4. prop. 2., prop. 5., prop. 15., prop. 23., prop. 33., prop. 35., prop. 35. coroll. 1., prop. 52., prop. 59., prop. 61., prop. 64.]
  ellauri158.html on line 764: P. 3. postul. 1. Corpus humanum potest multis affici modis, quibus ipsius agendi potentia augetur vel minuitur, et etiam aliis, qui eiusdem agendi potentiam nec majorem nec minorem reddunt. [in: P. 3. prop. 12., prop. 15.]
  ellauri158.html on line 778: P. 3. prop. 9. Mens tam quatenus claras et distinctas, quam quatenus confusas habet ideas, conatur in suo esse perseverare indefinita quadam duratione, et huius sui conatus est conscia. [in: P. 3. prop. 12., prop. 13., prop. 58.]
  ellauri158.html on line 837: P. 3. prop. 40. Qui se odio haberi ab aliquo imaginatur, nec se ullam odii causam illi dedisse credit, eundem odio contra habebit. [in: P. 3. prop. 40. coroll. 1., prop. 40. coroll. 2., prop. 41., prop. 43., prop. 45., prop. 49. schol., P. 4. prop. 34.]
  ellauri158.html on line 842: P. 3. prop. 41. Si quis ab aliquo se amari imaginatur, nec se ullam ad id causam dedisse credit, eundem contra amabit. [in: P. 3. prop. 43.]
  ellauri158.html on line 864: P. 3. prop. 53. Cum mens se ipsam suamque agendi potentiam contemplatur, laetatur; et eo magis, quo se suamque agendi potentiam distinctius imaginatur. [in: P. 3. prop. 55. schol., prop. 58., aff. defin. 25., P. 5. prop. 15.]
  ellauri158.html on line 874: P. 3. prop. 57. Quilibet uniuscuiusque individui affectus ab affectu alterius tantum discrepat, quantum essentia unius ab essentia alterius differt. [in: P. 3. prop. 57. schol.]
  ellauri158.html on line 975: P. 3. aff. defin. 43. Humanitas seu modestia est cupiditas ea faciendi quae hominibus placent, et omittendi quae displicent.
  ellauri158.html on line 980: P. 3. aff. defin. 48. Libido est etiam cupiditas et amor in commiscendis corporibus.
  ellauri158.html on line 1012: P. 4. prop. 10. Erga rem futuramm, quam cito affuturam imaginamur, intensius afficimur quam si eius existendi tempus longius a praesenti distare imaginaremur; et memoria rei, quam non diu praeteriisse imaginamur, intensius etiam afficimur, quam si eandem diu praeteriisse imaginaremur. [in: P. 4. prop. 12. coroll.]
  ellauri158.html on line 1044: P. 4. prop. 33. Homines natura discrepare possunt, quatenus affectibus, qui passiones sunt, conflictantur, et eatenus etiam unus idemque homo varius est et inconstans. [in: P. 4. prop. 35., prop. 37. schol. 2.]
  ellauri158.html on line 1056: P. 4. prop. 38. Id quod corpus humanum ita disponit, ut pluribus modis possit affici, vel quod idem aptum reddit ad corpora externa pluribus modis afficiendum, homini est utile; et eo utilius, quo corpus ab eo aptius redditur, ut pluribus modis afficiatur, aliaque corpora afficiat; et contra id noxium est, quod corpus ad haec minus aptum reddit. [in: P. 4. prop. 39., prop. 41., prop. 42., prop. 43., app. cap. 27., P. 5. prop. 39.]
  ellauri158.html on line 1059: P. 4. prop. 40. Quae ad hominum communem societatem conducunt, sive quae efficiunt, ut homines concorditer vivant, utilia sunt, et illa contra mala, quae discordiam in civitatem inducunt.
  ellauri158.html on line 1097: Tähän tahtoisin käydä läpitte Kiroilevan siilin disposition. Pentti kielsi hollannintamasta sen töitä latinasta, ettei hullut persut kävisi siihen käsixi.
  ellauri158.html on line 1130: P. 4. prop. 69. Hominis liberi virtus aeque magna cernitur in declinandis, quam in superandis periculis.
  ellauri158.html on line 1134: -- P. 4. prop. 70. schol. In declinandis beneficiis ratio utilis et honesti habenda est. [in: P. 4. app. cap. 18.]
  ellauri158.html on line 1154: P. 5. prop. 3. Affectus, qui passio est, desinit esse passio, simulatque eius claram et distinctam formamus ideam. [in: P. 5. prop. 18. schol., prop. 20. schol.]
  ellauri158.html on line 1156: P. 5. prop. 4. Nulla est corporis affectio, cuius aliquem clarum et distinctum non possumus formare conceptum. [in: P. 5. prop. 4. coroll., prop. 14.]
  ellauri158.html on line 1157: -- P. 5. prop. 4. coroll. Hinc sequitur, nullum esse affectum, cuius non possumus aliquem clarum et distinctum formare conceptum.
  ellauri158.html on line 1169: P. 5. prop. 12. Rerum imagines facilius imaginibus, quae ad res referuntur, quas clare et distincte intelligimus, iunguntur, quam aliis. [in: P. 5. prop. 20. schol.]
  ellauri158.html on line 1172: P. 5. prop. 15. Qui se suosque affectus clare et distincte intelligit, Deum amat, et eo magis, quo se suosque affectus magis intelligit. [in: P. 5. prop. 16., prop. 20. schol., prop. 39.]
  ellauri159.html on line 29:

  LES
  VINGT
  COMMANDEMENTS

  display:none">Kyykytystä

  
  ellauri159.html on line 424: Eli nää pitäs nyt sortteerata tähän EAT! FUCK! KILL! lokerikkoon. EAT! pykälää (siis reviiriasioita eli nokintajärjestystä ruokalaarilla) koskevat selkeästi 20:2, 3-5, 7, 8-11, 12. Mutta samaan palataan sitten taas kuin koira oxennuxelle pykälissä 15, 16 ja paranoidissa luettelomaisessa tarkennuxessa 17. Noihin kahteen muuhun pääasiaan, FUCK!(14) ja KILL! (13) riittää 1 pykälä kuhunkin, paizi että pykälä 17 mainizee erixeen emännät omaisuusluettelossa. Pykälä 20:16 puhuu vaan väärästä todistuxesta eikä muusta valehtelusta.
  ellauri159.html on line 621: Whoever can be trusted with very little can also be trusted with much, and whoever is dishonest with very little will also be dishonest with much. So if you have not been trustworthy in handling worldly wealth, who will trust you with true riches? And if you have not been trustworthy with someone else’s property, who will give you property of your own?
  ellauri159.html on line 672: If anyone comes to me and does not hate his father and mother, his wife and children, his brothers and sisters—yes, even his own life—he cannot be my disciple. And anyone who does not carry his cross and follow me cannot be my disciple.
  ellauri159.html on line 711: Most definitions of courtesy will include simple action terms, such as “displaying polished manners” or “showing respect for others.” More elaborate definitions may describe courtesy as “sophisticated conversation and intellectual skill.” The original term comes from the twelfth century term courteis, which meant “gentle politeness” and “courtly manners.” Regardless of which definition makes the most sense to you, courtesy is something you must see in action—it is not a trait like humility that can just be held internally. Se on tollasta ilmaista uhrimieltä.
  ellauri159.html on line 778: Courage: The spirit /will/discipline to engage and employ one’s strength when inwardly tempted to shrink/run/hide. There are “higher” forms of courage, but at its most fundamental, it represents an outwardly demonstrated indifference to risk, pain, and physical danger.
  ellauri159.html on line 785: The key to upholding honor in a male gang is to always try to pull your own weight – to seek to be a boon rather than a burden to the group. If a man lacks in physical strength, he might make up for it in the area of mastery – being the group’s best tracker, weapons-maker, or trap inventor; one crafty engineer can be worth more than many strong men. If a man lacks in both physical strength and mastery, he might still endear himself to the other men with a sense of humor, a knack for storytelling, or a talent in music that keeps everyone’s spirits up. Or he might act as a shaman or priest – performing rituals that prepare men for battle and cleanse and comfort them when they return from the front. The strong men of the group will usually take care of the weak ones who at least try to do whatever they can. Shame is reserved for those who will not, or cannot excel in the tactical virtues, but don’t try to contribute in some other way, and instead cultivate bitterness and disregard for the perimeter-keepers who ironically provide the opportunity to sit on one’s hands and carp. (Aki Manninen would love this.)
  ellauri159.html on line 803: In 2004, he published The Seven Basic Plots: Why We Tell Stories, a Jungian-influenced analysis of stories andń their psychological meaning, on which he had been working for over 30 years. The book was dismissed by Adam Mars-Jones, who objected to Booker employing his generalisations about conventional plot structures prescriptively: "He sets up criteria for art, and ends up condemning Rigoletto, The Cherry Orchard, Wagner, Proust, Joyce, Kafka and Lawrence – the list goes on – while praising Crocodile Dundee, ET and Terminator 2".
  ellauri159.html on line 1031: Don´t state their point too strongly and risk offending their audience. To avoid this, consider the reaction of a loved one who might disagree with you. Revise with that person in mind to soften your tone.
  ellauri159.html on line 1048: Of course you would rather discuss the topic than write about it. Schedule your writing activities to allow sufficient time for composition. If you feel stuck, do something active like taking a walk or a beer. List your ideas to help develop an internal dialogue.
  ellauri159.html on line 1067: You tend to state the obvious or otherwise display a lack of confidence. To combat this tendency, ask for specific feedback from a trusted writer friend. This will help you gauge your ability to communicate your point and your reader’s ability to understand and make connections. Show your work only to someone whom you know to be supportive. The opinions of those who nurture writers are worthwhile; the opinions of those who tear down writers are not.
  ellauri159.html on line 1073: View writing as a means of disseminating information. You excel at business and scientific writing, because you organize and present data sequentially. You like to include statistics to prove the point, and to illustrate it with visuals such as charts and graphs.
  ellauri159.html on line 1095: Prefer writing in an active environment like panoramic office or gym where you can shape your ideas by discussing them with others. You may also want to use a voice recorder so you don’t have to write so much and work shackled to a computer.
  ellauri159.html on line 1117: Try to visually capture the emotion of an experience by using italics, capitalization, and exclamation points. This can be effective in humor and is particularly funny in other forms of writing. Rely on your distinctive voice and flair for jokes and adult language.
  ellauri159.html on line 1133: You can become blocked by criticism or by discord in their environment. Try writing in a quiet, outdoor space, where you can release your stress and immerse yourself in the natural world. If you have family, throw them out. Meditation or yoga may also help. Isolate yourself from negativity and listen to the music of your own thoughts and feelings.
  ellauri159.html on line 1147: Focus on original facts rather than original ideas. You need not be interested in theory except as a way of exploring what’s tangled and undemonstrable. Seek mastery rather than discovery, although this may mean applying a new technology to an old battlefield. You don’t want to be the first—you want to be the best, and last (on the battlefield).
  ellauri159.html on line 1157: You prefer a brainstorm before you start writing. You tend to see connections between unrelated things, so one idea will quickly generate another. Allow yourself plenty of time for this activity, but be sure to set an end date to keep your project on track. After the brainstorming phase, discard tangential ideas. Focus on the strongest ones so you don’t get overwhelmed when it comes time to flesh out the details.
  ellauri159.html on line 1159: You work best when they have the freedom to follow your own process and timeline. Estimate how long you’ll need to complete each task, then add 50% and a cushion. Set milestones along the way only to remove them as you go. Incorporate a lot of time for breaks. If your energy wanes, meet with a writer friend for coffee or other libation, and discuss your ideas. If the project permits, consider copulating with a co-writer.
  ellauri159.html on line 1189: You may find it difficult to create the emotional distance needed to keep your hands off your students. Don’t let a hasty feel-up skew your research. Be sure to include alternate facts and points of view. Also, be careful to avoid a cursory treatment of the subject, like in those wannabe writer guides on the web. Ask a friend or colleague to review the work, making sure you’ve provided sufficient detail.
  ellauri159.html on line 1197: You dislike writing according to a predetermined structure. You want control over their own creative process. You are drawn to original pictures and imaginative symbols. When revising a draft, search for a central, unifying theme, and articulate it for your reader. At the same time, avoid trying too hard to be unique. Instead, aim for authenticity, remember to mention the sources of the pictures.
  ellauri159.html on line 1201: You enjoy colorful and figurative language, and like to infuse your work with images of your personal underware. At the same time, however, your writing may be too abstract for their readers, they want to see you inside them. During revision, add concrete details. In creative writing, appeal to the five senses and the 9 mortal sins. In freelance writing, include specifics like percentages and dollar amounts to get the audience´s attention. In technical writing, find out whether the customer needs to use a flat-head or a cross-head screwdriver (our dishwasher installer guys did not have a flathead anymore, I had to loan them one), and what the recommended torque is. These may be boring details to you, but they’re essential for your male reader. Wrong head, no screw.
  ellauri159.html on line 1207: According to PersonalityDesk.com, INFJs are the Myers-Briggs type most likely to express marital dissatisfaction. When I first read this, it puzzled me. After all, INFJs are adept at solving problems involving people. In fact, INFJs are so good at solving problems that they may unconsciously scan their environment looking for ways to improve relationships. This, I think, is what leads to the dissatisfaction.
  ellauri159.html on line 1209: According to Dr. Phil, 90% of relationship problems can’t be solved. Why? Because it would require one person or the other to compromise their values. So the best a couple can do is to agree to disagree. INFJs don’t want people to compromise their values—yet that 90% statistic is bound to discourage INFJs like me. I suspect it isn’t the relationship problems themselves that lead to the INFJs’ dissatisfaction; it’s the fact that the problems can’t be solved. Perhaps the INFJs feel that if only they could be more creative, or their partner could be more flexible, the little annoyances that have existed since the first day of the relationship could be eliminated. Not so. No amount of skill or understanding will make naturally ingrained differences go away.
  ellauri159.html on line 1211: Niin totta, samat ärsyttävät piirteet jotka pani merkille jo suhteen alussa ärsyttävät yhä. Mut vittu, antaa ärsyttää, mix kaiken pitäisi mennä kuin fully interlocking pieces palapelissä, tai jossain Strömsössä. Antaa ärsyttää, ize on kuitenkin vähintään yhtä ärsyttävä, todennäköisesti HUOMATTAVASTI ärsyttäväpikin. Eihän tässä olla mitään koirarotua kehittämässä, tää on mendelöintiä, edistetään biodiversiteettiä. On vaan hyvä että eri ärsyttävyydet sekottuvat keskenään, lapsista tulee sitten ärsyttäviä kaikilla niillä eri tavoilla.
  ellauri159.html on line 1221: You have a keen insight into the nature of things. Your prose often conveys startling images of mood or atmosphere rather than objects. Maybe you should consider poetry, or rap. You enjoy complexity and can patiently unravel dense material like a terrier. You are able to see many sides of an argument and so may have difficulty reaching a conclusion, or even reaching a period, like Pynchon. During the writing process, you may often pause to consider alternatives or to seek seeming connections between obviously disparate things. That´s a paranoid feature, so you may be an asthenic person. Consult Krezmer´s typology.
  ellauri159.html on line 1226: Try to be sensitive to criticism. It won´t do to just turn a deaf ear. Consider showing your work to a trusted friend or colleague at a safe distance before you begin the final draft. This feedback may be especially helpful in focusing your work and ensuring that it includes enough sex to sway your audience to watch your missionary position.
  ellauri159.html on line 1248: You can benefit from collaborative writing projects. Chances are, you prefer an active, high-energy environment. You enjoy discussing and debating your ideas with others. You try probably to assert your individuality even within the group. If someone else is leading the project, be careful that your natural tendency to ignore authority doesn’t undermine the team. If you maintain goodwill, you’ll stand a better chance of convincing someone else to do the actual writing!
  ellauri159.html on line 1291: Having a I in the formula, you like to work independently. You require long periods of concentration to form mental models. You focus deeply on the task, blocking out distractions. To facilitate this, better find a secluded place to work. Schedule your writing for a time when you won’t be interrupted. Let others know that you need time alone.
  ellauri159.html on line 1297: You are happy and motivated with your personal vision. Original thinkers have little regard for convention. They want things to make sense according to their own logical standards, and they will discard anything that doesn’t. For this reason, they tend to enjoy technical subjects. They often wear visual aids like Google spectacles that support and clarify their writing. If you’re one of these guys, one path to success as a writer is to draw on your natural curiosity about how things work and your talent for explaining this for others. But beware of the pitfalls!
  ellauri159.html on line 1335: Pure-blood supremacy was the belief that wizards and witches whose family had not married any Muggles or Muggle-borns were inherently biologically superior to wizards and witches who had done so. Proponents of this ideology typically regarded Muggle-born wizards as impure, unworthy of possessing magical ability, and often actively discriminated against them.
  ellauri159.html on line 1351: Early books included The Philosophy of Justice Between God and Man (1851) and Optimism: The Lesson of Ages (1860), a Christian mystical vision of the pursuit of happiness from Blood´s distinctly American perspective; on the title page of the book, Blood described it as "A compendium of democratic theology, designed to illustrate necessities whereby all things are as they are, and to reconcile the discontents of men with the perfect love and power of ever-present God." During his lifetime he was best known for his poetry, which included The Bride of the Iconoclast, Justice, and The Colonnades. According to Christopher Nelson, Blood was a direct influence on William James´ The Varieties of Religious Experience as well on James´s concept of Sciousness, prime reality consciousness without a sense of self.
  ellauri159.html on line 1385: Pascalin veto on yhtä pätevä kuin ontologinen todistus. Samalla lailla se todistaisi liikaa tai liian vähän jos se todistaisi mitään. Pitkävedon pääpalkinto olis vielä messevämpi jos sillä pääsiskin jumalaxi jumalan paikalle pyörittämään koko tombolaa. Subj. tod.näk. sillekin on se sama eli 0. Vähintään siis yhtä hyvä vedonlyöntisuhde kuin Pascalin, 0*∞ = 0. Uskotaan siis niin! sanoi Seija uhkaavasti. Olemassaolotodistuxissa on sama vika: loppu tarinasta jäisi kuitenkin kexittäväxi ize, ja tarinoita on yhtä monta kuin on turinoizijoita.
  ellauri159.html on line 1411: Solidarity of causes in the world, 216. The human mind abstracts in order to explain, 219. Different cycles of operation in Nature, 220. Darwin's distinction between causes that produce and causes that preserve a variation, 221. Physiological causes produce, the environment only adopts or preserves, great men, 225. When adopted they become social ferments, 226. Messrs. {xvii} Spencer and Allen criticised, 232. Messrs. Wallace and Gryzanowski quoted, 239. The laws of history, 244. Mental evolution, 245. Analogy between original ideas and Darwin's accidental variations, 247. Criticism of Spencer's views, 251.
  ellauri160.html on line 29:

  Cathay

  display:none">Paasaajia

  
  ellauri160.html on line 51: Both of us young and happy-hearted. Two small people, without dislike or suspicion.
  ellauri160.html on line 72: ...Oh, at last, when you return through the three Pa districts, If you are coming down through the narrows of the river Kiang,
  ellauri160.html on line 74: And I will come and meet you and will never mind the distance, And I will come out to meet you
  ellauri160.html on line 108: Kun Aronpuro oli saanut suomennoksen tehtyä, hänessä heräsi halu kirjoittaa perusteelliset jälkisanat, luoda kokovartalokuva runoilijasta. Aronpuron mielestä Ezra Poundista on korostettu vain kahta puolta.
  ellauri160.html on line 110: Aronpuro tuo esiin Poundista myös mm. uusplatonistin, misogynistin, eli naisten vihaajan sekä antisemitistin.
  ellauri160.html on line 133: In 1901 Pound was admitted, aged 15, to the University of Pennsylvania's College of Liberal Arts. Years later he said his aim was to avoid drill at the military academy. His one distinction in first year was in geometry, but otherwise his grades were mostly poor, including in Latin, his major; he achieved a B in English composition and a pass in English literature. In his second year he switched from the degree course to "non-degree special student status", he said "to avoid irrelevant subjects". He was not elected to a fraternity at Penn, but it seemed not to bother him.
  ellauri160.html on line 139: He was dismissed after a few months. Smoking was forbidden, but he would smoke cigarillos in his room in the same corridor as the president's office. He was asked to leave the college in January 1908 when his landladies, Ida and Belle Hall, found a woman in his room. Shocked at having been fired, he left for Europe soon after, sailing from New York in March on the RMS Slavonia.
  ellauri160.html on line 154: In June 1910 Pound returned for eight months to the United States. Although he loved New York, he felt alienated by the commercialism and newcomers from Eastern and Southern Europe who were displacing the white Anglo-Saxon Protestants. The recently built New York Public Library Main Branch he found especially offensive. It was during this period that his antisemitism became apparent; he referred in Patria Mia to the "detestable qualities" of Jews.
  ellauri160.html on line 167: Ford used the name of Ford Madox Hueffer, but changed it to Ford Madox Ford after World War I in 1919, "because a Teutonic name is in these days disagreeable", and possibly to avoid further lawsuits from Elsie in the event of his next companion being referred to as "Mrs. Hueffer". Between 1918 and 1927, he lived with Stella Bowen, an Australian artist 20 years his junior. In 1920, Ford and Bowen had a daughter, Julia Madox Ford.
  ellauri160.html on line 181: Ford was the model for the character Braddocks in Hemingway's The Sun Also Rises). Ford was disappointed with Hemingway: "'and he disowns me now that he has become better known than I am.' Tears now came to Ford's eyes. Ford says, "I helped Joseph Conrad, I helped Hemingway. I helped a dozen, a score of writers, and many of them have beaten me. I'm now an old man and I'll die without making a name like Hemingway." At this climax Ford began to sob. Then he began to cry. Hemingway described Ford "as uptight as an ambulatory, well clothed, up-ended hogshead." During a later sojourn in the United States, Ford was romanticslly involved with Allen Tate, Caroline Gordon, Katherine Anne Porter and Robert Lowell (who was then a student). He had an affair with Jean Rhys, 27 years his junior, which ended acrimoniously.
  ellauri160.html on line 185: At Jean's urging from jail, she moves in with avuncular Englishman Hueffer and his common law wife, Stella, whom she knows socially. There she discovers Hueffer's history of inviting young women to lodge in his spare room, humping them as Stella turns a blind eye. She succumbs to his advances. Stella disparages Rhys in her memoirs. Hueffer too.
  ellauri160.html on line 225: Pound's translations from Old English, Latin, Italian, French and Chinese were highly disputed. According to Alexander, they made him more unpopular in some circles than the treason charge.
  ellauri160.html on line 234: In June, July and August 1917 Pound had the first three cantos published, as "Three Cantos", in Poetry. Twice the length of Paradise Lost and 50 times longer than The Waste Land, Pound's 800-page The Cantos ("Canto I" to "Canto CXVI", c. 1917–1962) became his life's work.
  ellauri160.html on line 249: English poets such as Maurice Hewlett, Rudyard Kipling, and Alfred Tennyson had made a particular kind of Victorian verse—stirring, pompous, propagandistic and popular. According to modernist scholar James Knapp, Pound rejected the idea of poetry as "versified moral essay"; he wanted to focus on the individual experience, the concrete rather than the abstract.
  ellauri160.html on line 251: Pound's contribution to poetry began in the early 20th century with his role in developing Imagism, a movement stressing precision and economy of language. Working in London as foreign editor of several American literary magazines, he helped discover and shape the work of contemporaries such as T. S. Eliot, Ernest Hemingway, and James Joyce. He was responsible for the 1914 serialization of Joyce's A Portrait of the Artist as a Young Man, the 1915 publication of Eliot's "The Love Song of J. Alfred Prufrock", and the serialization from 1918 of Joyce's Ulysses. Hemingway wrote in 1932 that, for poets born in the late 19th or early 20th century, not to be influenced by Pound would be "like passing through a great blizzard and not feeling it's cold."
  ellauri160.html on line 291: Thrän oli arkkitehti ja kirkon restauroija viime vuosisadalla, mutta myös solvausten paranoidi asiantuntija, mistä todistaa seikkaperäinen ”Henkilööni kohdistuneiden töykeyksien arkisto”, jota hän piti vuosikausia. (Claudio Magris)
  ellauri160.html on line 299: Nro. 3 on sekin aika egoistinen. Mixi just omaan henkilöön kohdistuneita töykeyxiä pitäis kerätä? No Seijallakin on päässä rolleiflex, josta löytyy pikaselauxella kaikki mun siihen kohdistamat vääryydet. Ja niitä ei olekaan aivan vähän! Tästä juohdumme luontevasti aiheeseen: olenko kylmiö?
  ellauri160.html on line 344: Fukuyama is known for his book The End of History and the Last Man (1992), which argues that the worldwide spread of liberal democracies and free-market capitalism of the West and its lifestyle may signal the end point of humanity´s sociocultural evolution and become the final form of human government. However, his subsequent book Trust: Social Virtues and Creation of Prosperity (1995) modified his earlier position to acknowledge that culture cannot be cleanly separated from economics. Fukuyama is also associated with the rise of the neoconservative movement, from which he has since distanced himself.
  ellauri160.html on line 348: Fukuyama received his Bachelor of Arts degree in classics from Cornell University, where he studied political philosophy under Allan Bloom. He initially pursued graduate studies in comparative literature at Yale University, going to Paris for six months to study under Roland Barthes and Jacques Derrida but became disillusioned and switched to political science at Harvard University. There, he studied with Samuel P. Huntington and Harvey Mansfield, among others. He earned his Ph.D. in political science at Harvard for his thesis on Soviet threats to intervene in the Middle East. In 1979, he joined the global policy think tank RAND Corporation. Eli vittua se mikään simpanssitutkija oli, Ellei sitten tutkinut omaa napanöyhtää, kun on ilmetyn bonobon näkönenkin. Kokeili taskuaan ja kaikki oli tallella, kelpas hymyillä.
  ellauri160.html on line 399: edistys
  ellauri160.html on line 407: Viimeiseksi jääneessä kokoelmassa Maisema on mielialan musiikkia (1989) Parkkinen pohtii ikääntymistä. Kokoelman surumielisessä herkkyydessä ajatus rajallisuudesta ja kuolemasta on läsnä. Parkkisen surullinen loppu saa väkisinkin tarkastelemaan hänen teoksiaan uudella tavalla. Ehkei tekijä sittenkään ole kyynikko, ei tosikko, vain vakava ja ajoittain ahdistunut. Pekka dokasi ihan liian kanssa. Ei Raamattu turhaan varoita (Sananlaskut 23): "Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas. Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko." Ja lisää samaa sorttia: "Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät? - Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan." Plus niillä jotka käyvät lutkissa: "Sillä portto on syvä kuoppa,
  ellauri160.html on line 540: Sofia ja hänen avopuolisonsa, kohuliikemies Stefan ”Stefu” Therman, 34, asuvat arvo-osoitteessa eteläisessä Helsingissä. Varmaa tietoa siitä, oliko Stefu kotona Sofian lähtiessä kodistaan, ei ole. Seiska tavoitti Sofia Belórfin, joka kiisti kaiken tapahtuneen.
  ellauri160.html on line 559: Lue myös: Stefan Therman sekavana ratissa – Sofia Belórf nousi ulos öky-Audista kesken aamuriidan: ”En voi olla kyydissä, jos jotain sattuu”
  ellauri160.html on line 561: Seiskan lukija joutui lauantaiaamuna todistamaan kohupariskunta Sofia Belórfin, 31, ja Stefu Thermanin, 32, huutoriitaa Helsingin Katajanokalla.
  ellauri160.html on line 567: – Kun Sofia tuli ulos autosta, hän hoki samalla, ettei voi olla kyydissä, jos jotain sattuu. Samalla Stefu levitteli autossa käsiään, Seiskalle kerrotaan.
  ellauri160.html on line 589: Seiskan silminnäkijöiden mukaan portsareiden painikaveri oli juurikin Jere Karalahti. Tapahtumaketjua seurannut todistaja myös kertoo Jeren joutuneen rautoihin ja että lopulta poliisi korjasi ärrimurri-Jeren talteen.
  ellauri160.html on line 655: Olin lukenut Forelia ja ehkä Krafft-Ebbingiäkin ja tiesin jo sadismista, masokismista, fetisismistä ja muista sellaisista ismeistä, mutta kaikki paperi ja muste muuttui tässä sykkiväksi elämäksi, hurjaksi himoksi, laulavaksi ja voihkivaksi hulluudeksi. Hän herätti minussa sekä himoa että vastenmielisyyttä. Olimme viettäneet kevätpäivän unettomassa painajaisessa ja nyt uni lisäsi siihen omat mielettömyytensä.
  ellauri160.html on line 667: In Talmudic-midrashic literature, Naamah is indistinguishable from the human Naamah, who earned her name by seducing men through her play of cymbals. She also enticed the angel Shamdon or Shomron and bore Ashmodai, the king of devils. It was later, in Kabbalistic literature like the Zohar, that she became an inhuman spirit. Kun John oli pieni ja sen vaippa oli täynnä, se tuli ja työnsi sen nukkuvien naamaan sanoen "istuu naamalle." Voi saatana. Aika epäinhimillistä.
  ellauri160.html on line 679: According to legend, Agrat and Lilith visited King Solomon disguised as prostitutes. The spirits Solomon communicated with Agrat were all placed inside of a genie lamp-like vessel and set inside of a cave on the cliffs of the Dead Sea. Later, after the spirits were cast into the lamp, Agrat bat Mahlat and her lamp were discovered by King David. Agrat then mated with him a night and bore him a demonic son Ashm'dai and later Ashmodai, named after Asmodeus, who is identified with Hadad the Edomite.
  ellauri160.html on line 692: Fitnessammattilaisena ja Miss Helsinkinä alun perin tutuksi tullut sometähti Sofia Belórf, 31, on saanut uuden tosi-tv-sarjan. Sofian salaisuudet -nimistä sarjaa esitetään discovery+-palvelussa.
  ellauri160.html on line 693: Sometähti Sofia Belórf muistelee omassa realitysarjassaan lapsuuttaan ja kertoo vaikeasta isäsuhteestaan. Belórfin elämästä kertovaa Sofian salaisuudet -tosi-tv-sarjaa esittää discovery+.
  ellauri160.html on line 702: Belórf tapaa sarjassa psykoterapeutti Riina Luomanperän. Belórf uskoutuu terapeutille ja miljoonalle kumikaulalle hänen ja Stefan Thermanin parisuhteen kipukohdista. Alkuvuodesta kuvatussa jaksossa Belórf kuvailee, kuinka hänen mielestään heidän parisuhteessaan on liikaa menneisyyden taakkaa.
  ellauri160.html on line 711: Tv-sarjansa lehdistötilaisuudessa Belórf ei tahdo puhua rikostuomiostaan, koska asia käsitellään perin pohjin tv-sarjassa. Hän kertoo, ettei ole hetkeen jaksanut seurata myöskään Ranta-ahon tuoreimpia kuulumisia kiven sisältä.
  ellauri160.html on line 729:
  ellauri160.html on line 807: Maisa Torppa on myös tullut tunnetuksi rallityttöystävänä. Hän aloitti vuonna 2016 seurustelemaan rallikuski Ismo Laitelan kanssa. Pariskunta vaikutti sosiaalisen median perusteella viettävän saastaisa ja ylellistä elämää. Maisa julkaisi useita kuvia lomamatkoilta Euroopassa ja pariskunnalla oli kodit sekä Itä- Monacossa että Pohjois-Helsingissä. Maisa ja Jari-Matti suunnittelivat häitä, kunnes eräs suomalainen keltaisen lehdistön lehti julkaisi useita uutisia Maisan väitetystä salasuhteesta suomalaiseen mieheen. Torppa kiisti suhteen, mutta hän ja B-Latvala päätyivät eroon syksyllä 2019. Pariskunta oli vielä viime aikoina suunnitellut häitä.
  ellauri160.html on line 821: Milla Alftan osoittaa kylpyhuoneellaan, että käytännöllinen voi olla myös kaunista. Sen likaisenrusehtava kylppäri hämeenlinnalaisessa kerrostalossa on aivan objektiivisesti ottaen pyllynruma. Sen hyvä puoli on ettei ripulisen alapesun jälkeen tarvi pyyhkiä seiniä. Käytännöllisyys voi olla myös kaunista ja tämä koti on siitä hyvä todiste. Tyylikäs mustavalkoinen sisustus tarjoaa kauniin pohjan sekä skandinaavisen minimalistiselle sekä väreillä leikkittelevälle sisustukselle. Eteiseen ripustettu leukakiikku on hauska yksityiskohta ja voimme vain kuvitella kuinka lapset siinä viihtyvät. Nyt lapset hiljaa, isi menee hirteen lepäämään.
  ellauri160.html on line 832: After watching the famous movie, one lingering question hit my brain: why did this film never take off in England or the States the same way it had elsewhere? Although its absurdist humor and physical comedy seem tailor-made for the Monty Python set, Dinner for One has spent much of its life as an obscure oddball among most native English speakers.
  ellauri160.html on line 840: We don’t consider it funny if someone falls over something. There’s nothing subtle or clever or nuanced about it (Rowan Atkinson’s absurdist physical comedy went down so well due to its complexity, think of the sketch where Mr. Bean makes the sandwich on the park bench and it gets progressively more and more absurd, he gets the fish out of water and slaps it against the bench to kill it before eating it, etc. now that is funny, and food fights in general).
  ellauri161.html on line 29:

  VASTAAN HANKAAN

  display:none">Nonbinääriä

  
  ellauri161.html on line 50: Vilpittömällä punaoravalla on kuitenkin salamyhkäinen, visusti lymyilevä, huhujen mukaan lentävä serkku, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt (haista paska Antti, sellainen on purrut Helmiä, eli todisteet on paremmat kuin epäilevällä Tuomaalla), mutta jolla siitä huolimatta on outo kyky pysäyttää ihmisten turhia rakennushankkeita ja tehdä mutkia moottoriteihin. ”Liito-oravat vaarantavat Vantaan asuntomessut”, uutisoitiin menneenäkin kesänä. Se on toden totta upea saavutus oliolta, jonka olemassaoloon lähes kaikki suomalaiset uskovat ilman todisteita.
  ellauri161.html on line 83: As stated previously, the word "heresy" is derived from the Greek word "hairetikos", which means "choice." It later came to mean -- the party or school of a man's choice. In the New Testament, the term is used for the parties of the Pharisees and the Sadducees, plus the part of the Nazarenes (Acts 5:17, 24:5, 26:5, 28:22). Before the end of the New Testament, the word begins to take on its distinctively Christian sense, i.e., "a line of thought or practice which deviated from the mainstream of Christianity."
  ellauri161.html on line 105: Monothelitism, or monotheletism (from Greek: μονοθελητισμός, romanized: monothelētismós, lit. 'doctrine of one will'), is a theological doctrine in Christianity, that holds Christ as having only one utility function. The doctrine is thus contrary to dyothelitism, a Christological doctrine that holds Christ as having two wills (divine and human). Historically, monothelitism was closely related to monoenergism, a theological doctrine that holds Jesus Christ as having only one strategy set. Both doctrines were at the center of Christological disputes during the 7th century.
  ellauri161.html on line 131: Nyölénin seuraava "iloinen harhaoppi" on ns. soul sleep -oppi, jonka toisaalta amerikkalaiset lahkot kuten Jehovan todistajat ja adventistit ja toisaalta liberaaliteologian tietyt virtaukset omaksuivat 1800-luvulla. Tai ainakin Nyölén antaa vahvasti harhaanjohtavan vaikutelman siitä, että hän kannattaa tätä oppia. Ikuinen elämä ei hänen mukaansa missään tapauksessa tarkoita "kuolemanjälkeistä elämää" (s. 93) vaan syntymää edeltänyttä aikaa.
  ellauri161.html on line 183: Lienee tullut selväksi, miksi en juuri arvosta Nyölön hullutuksia, enkä radikaalin feminismin projektia, jossa tiede laimennetaan politiikan vallan alle, kuten jo on käynyt sukupuolentutkimuksen politisoituneimmissa laitoksissa. Pelkään näiden pseudotieteellisten, vahingollisten ideologioiden leviämistä kansan keskuuteen - ja tätä olen jo joutunut todistamaan. Ja se on kamalaa, koska monasti feminismi on kaunopuheista miesvihaa, ja tieteen ja uskonnon valtavien erojen sumentaminen on monasti tehnyt ihmisten naurettavat uskomukset vaikuttamaan ihmisten korvissa kohtuullisilta, vaikka ne ovat kaikkea muuta.
  ellauri161.html on line 187: Aika päräyttävästi disautettu, sen kummemmin Nyölenin tuotantoon perehtymättä jotain kolumneja ja yhtä esseetä lukuunottamatta. En kyllä ikinä digannut miehestä, juurikin noista syistä joita toit tässä (karrikoidusti?) esille, enkä kyllä tän jälkeen aio myöskään perehtyä tyypin tuotoksiin.
  ellauri161.html on line 189: Onko muuten niin, että jokainen humanisti alkaa jossain vaiheessa dissaamaan postmodernismia? Oon huomannut saman ilmiön todella monessa ihmisessä... ohan se aika kätevä tapa kyseenalaistaa kaikki, ja lähteä kyynisyyden loputtomaan kaivoon. Postmodernismi siis, pahimmillaan. Mähän nyt en ole humanisti vaan käyttis"tieteilijä" mutta tuli vaan mieleen.
  ellauri161.html on line 209: Kirjoitukseni jätti ehkä joissain kohdissa epäselväksi, mikä oli Nyölénin mielipidettä, mikä minun. Mutta en enää jaksa kirjoittaa uudestaan. Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa.
  ellauri161.html on line 220: Alain Delon oma äiti Edith Boulogne näki Arin kuvan ensimmäisen kerran lehdessä, ja hän oli vakuuttunut siitä että hänen poikansa on lapsen isä. Edith Boulogne kävi miehensä kanssa tapaamassa Nicoa ja Aria, kun pikkupoika oli parivuotias. Edith ja hänen miehensä ihastuivat lapseen ja Edith otti pojan luokseen. "Uskoin todella että Alain kyllä hyväksyy pojan." Pari vuotta sen jälkeen Delon kuuli asiasta ja lähetti agenttinsa kautta äidilleen sanan, että Edithin pitää valita joko oma poikansa tai lapsi. "Mieheni sanoi minulle, että poikasi kyllä elättää itsensä, mutta Ari ei voi kasvattaa itseään." Boulogne kertoo että vaikka Nico olikin ihana ihminen, ei hän osannut huolehtia lapsesta: "Hän raahasi poikaa ympäriinsä mukanaan, eikä lapsi saanut syödäkseen muuta kuin ranskanperunoita ennen kuin otimme hänet luoksemme. Nico kävi katsomassa poikaa kerran kolmen vuoden aikana, ja toi tuliaisiksi appelsiinin!" Alan Delonin äiti Edith Boulogne päätyi adoptoimaan Arin, mistä johtuen Arin sukunimeksi tuli Boulogne. Biologinen äiti koitui kuitenkin kohtalokkaaksi Arille, kun hän oli 16-vuotias: Nico esitteli heroiinin pojalleen, ja niin myös Arista tuli addikti. Vuosien aikana erilaiset hoitoklinikat ja psykiatrinen hoito tulivat Nicon pojalle tutuiksi. Arin mukaan hän joutui viimeistä kertaa vieroitushoitoon 1993. Vuonna 2001 Ari julkaisi kirjan itsestään ja äidistään Nicosta, nimellä L'Amour n'oublie jamais (suom. Rakkaus ei koskaan unohda). Päätös kirjan kirjoittamisesta osui samaan ajankohtaan, kun Arista itsestään oli tullut isä 1999. Huumeidenkäytöstä huolimatta Ari piti Nicoa hyvänä äitinä, loistavana ja humoristisena, oikeana rock'and'roll-naisena, joka otti lavan haltuunsa naarasleijonan lailla.
  ellauri161.html on line 278: – Kirjailijat ovat kuitenkin enimmäkseen suvaitsevaista ruipelosakkia, vaikka he ajattelisivatkin kristinuskon olevan hömppää. Harvat heistä ovat kauhean tuomitsevia tunnustuksellista kristittyä kohtaan. Minua ei ahdista olla kirjallisissa piireissä kristittynä.
  ellauri161.html on line 369: Feministit tupakalla. Päätän yhteen kirjan suosikkikohdistani. Siinä Nyölö kertoo kohtaamisestaan feministien kanssa. "Kerran jouduin vihaisten feministien tenttiin. Vaadittiin taas selitystä. Jälleen tuli selväksi, että Afrikka on katolisen kirkon leikkikenttä, jossa se kylvää kuolemaa ja tuskaa" (s. 171).
  ellauri161.html on line 452: Koska hyve on tässä maailmassa poikkeus - sitä ei kannattane kiistää - sille ei yksinkertaisesti ollut tilaa naturalistisissa piirustuksissa. Koska meillä ei ollut sellaisia kristillisiä käsitteitä kuin lankeemus ja kiusaus, shynti ja ahdishtush, emme oivaltaneet millaisten ponnistusten ja tuskien tulosta hyve aina on; emme ymmärtäneet mitään siitä sielullisesta sankaruudesta, jota elämän karikoiden välttäminen vaatii. Niinpä mieleemme ei juolahtanut kuvata tuota taistelua kaikkine voittoineen ja tappioineen, yllätyshyökkäyksineen ja harhautusliikkeineen, tai niitä erinomaisia liittolaisia, jotka tosin usein varustautuvat kamppailuun jossakin luostareiden perukoilla, hyvin kaukana niistä, joita Paholainen pahimmin kiusaa. Yhdistimme hyveet tylsimyksiin tai hurahtaneisiin ihmisiin, joiden kuvaaminen taiteessa ei tuottaisi sykähdyttävää vaikutusta.
  ellauri161.html on line 466: Kate Dibiasky (Jennifer Lawrence), an astronomy grad student, and her professor Dr. Randall Mindy (Leonardo DiCaprio) make an astounding discovery of a comet orbiting within the solar system. The problem - it's on a direct collision course with Earth. The other problem? No one really seems to care. Turns out warning mankind about a planet-killer the size of Mount Everest is an inconvenient fact to navigate. With the help of Dr. Oglethorpe (Rob Morgan), Kate and Randall embark on a media tour that takes them from the office of an indifferent President Orlean (Meryl Streep) and her sycophantic son and Chief of Staff, Jason (Jonah Hill), to the airwaves of The Daily Rip, an upbeat morning show hosted by Brie (Cate Blanchett) and Jack (Tyler Perry). With only six months until the comet makes impact, managing the 24-hour news cycle and gaining the attention of the social media obsessed public before it's too late proves shockingly comical - what will it take to get the world to just look up?. — Based on truly possible events.
  ellauri161.html on line 520: Initially the "comet" stood for climate change in the original script. But now liberals were beholden to a far more scary narrative way better than the idea of climate change that might pose a threat only in an unforeseeable future--and that is of course infectious disease medicine. They realized without "the science" they had no chance against the right. So now the comet came to represent the "virus."
  ellauri161.html on line 536: Make the film unwatchable! That's it! Another disappointed film!
  ellauri161.html on line 578: Footnote: For some reason in the past week or so Don’t Look Up has been subject to far more coverage and discussion than it deserves. No idea why. Maybe people are desperate for non-Covid talking points. Just a theory. (Ouch. This guy is JUST The type of people being made desperate fun of. How sad.
  ellauri161.html on line 582: Don't Look Up fires a salvo at the movie industry, too. A director who has a blissfully bloated disaster actioner titled Total Devastation lined up for release grandly admits in a television interview that it is "a popcorn movie".
  ellauri161.html on line 590: Don’t Look Up wants to paint our inaction with regard to climate change as the result of denialism and being distracted by silly things like, say, a movie streaming on Netflix. But climate change isn’t a comet headed our way in less than a year — a lousy, faulty metaphor for where we’re at right now. Except that IT IS! It's probably too late already. Now get a big mouth fuck goddam Allison Willmore,
  ellauri161.html on line 597: Speaking of “climate,” that’s the main target here – how people are too stupid to come together even when their survival depends on it. Or maybe it’s the pandemic McKay is allegorizing. Probably both. Meanwhile, the writer/director’s left-of-center politics are on full display. Although Don’t Look Up occasionally ridicules the left, it represents a full-on fusillade against the right. Now that is NOT funny.
  ellauri161.html on line 614: and overly alarmist but nothing that the film places on the table can be dismissed as a figment of a fevered imagination running away from the facts on the ground.
  ellauri161.html on line 633: Sorry Vagina, I disagree. The comet and capitalism do come from the same source. They are both facts of nature, which the pink-to-tan little worms wriggling on this planet have no clue of how to duck. They are not even clever enough to be that evil.
  ellauri161.html on line 635: A Kike lady says it well: Granted, many will accuse Don’t Look Up of lacking the subtlety of McKay’s earlier movies, but there is something refreshingly honest about the film that undeniably lends itself to the silliness of its narrative. Furthermore, it is a film about the absurdity of the current times we live in and nobody can argue that is isn’t crazy to deny facts in favour of outlandish fabrications — or can they?
  ellauri161.html on line 643: That’s not a point that hasn’t been made before, and it’s not like there are new notions here about what people might do with their last moments. But there’s something deceptively big and complicated about considering the human capacity to (not) address the largest challenges to their own survival as certain systems prevent action being taken — and people’s ability to recognize that a happy ending isn’t automatic but could be possible with thought and work. There’s such tragedy in the idea of, among many other things, being stuck in a loop of distraction at the expense of progress. Perpetual escapism that prevents escape, with what we’re looking away from and how continually being updated in the stories on the subject.
  ellauri161.html on line 673: The grim satire is usually pretty tame and ranges anywhere from hilarious to stupid. But the nastiness and negativity here just makes the filmmaker come off like a jerk. At the end of Don’t Look Up, you’re left feeling agitated and angry– not at republicans, but at McKay for making such a dismal affair. If you are a closet republican like me, that is.
  ellauri161.html on line 704: Came in with low expectations, and it didn't even meet them. Started relatively average (for a disaster movie) and when down from there. The biggest disaster is that this steaming pile was made,
  ellauri161.html on line 715: All star Cast, All star disappointment! This movie received so much publicity, we thought it would be good. However, not one character endeared themselves to us in actually caring what happened to them. We had hope the movie would gain momentum and get better but.... it never did.
  ellauri161.html on line 722: My first movie review: After reading the negative reviews from many of the critics I realized that they are of the same character as the corrupt group that the movie portrays and as in the movie either disconnected from the people or threatened by the message. (Right on Vicki!)
  ellauri161.html on line 769: Big let down. The humor is so off-putting it doesn´t pull laughs, while the drama is hard to dive into whilst characters scream at the camera. The portrayal is so unrealistic, so cringe, so superficial that none of the characters are true heroes. They all appear as delusional, distracted ego maniacs detached from reality. The end is anti-climactic leaving the viewer with gratitude it looks nothing like the world we actually live in. (True, being 22400 years away. But I bet the immigrant will soon reduce brontauks to extinction.)
  ellauri161.html on line 887: Aivan päättömiä otteita. Jotain sekin todistanee. Ernest Hello est mentionné par Joris-Karl Huysmans dans son roman Là-bas en ces termes : « Le véritable psychologue du siècle, se disait Durtal, ce n´est pas leur Stendhal, mais bien cet étonnant Hello dont l´inexpugnable insuccès tient du prodige. »
  ellauri161.html on line 912: Avec quelques frères de Chambéry, il fonde en 1778, la loge réformée écossaise de « La Sincérité », qui dépend du directoire écossais dont l'âme est Jean-Baptiste Willermoz (1730-1824), disciple de Joachim Martinès de Pasqually. Il est reçu chevalier bienfaisant de la Cité Sainte sous le nom de eques Josephus a Floribus (ce surnom fait allusion aux fleurs de souci de ses armoiries). On retrouve dans son œuvre les enseignements de la maçonnerie : providentialisme, prophétisme, réversibilité des peines, etc. ; hautement investi dans la vie de cette société initiatique, à la veille du Convent de Wilhelmsbad (1782), il fait d'ailleurs parvenir à Jean-Baptiste Willermoz son célèbre Mémoire au duc de Brunswick. Il entretient par ailleurs une amitié avec Louis-Claude de Saint-Martin, pour lequel il avait une vive admiration, se faisant fort, disait-il, « de défendre en tous points l'orthodoxie », d'où son attrait pour le martinisme.
  ellauri161.html on line 980: Léon Henri Marie Bloy, né à Périgueux le 11 juillet 18463, est le fils de Jean-Baptiste Bloy, fonctionnaire aux Ponts et Chaussées et franc-maçon (ilmeisesti voltairelainen ateisti), et d´Anne-Marie Carreau, une ardente catholique et disciplinarienne, fille d´un soldat français qui rencontra une Espagnole pendant les guerres napoléoniennes, en 1814. Il est le deuxième d´une fratrie de sept garçons : Paul, Georges, Marc, Henri, Albert, Jules.
  ellauri161.html on line 986: Bloy ottaa osaa bravuurina ranskalaisten häpeäsotaan 1870-71. Sitten aika toimetonta tunarointia, kunnes vanhemmat kuolevat, ja Bloy alkaa seukata ex-lutkan Anne Marie Roulén kaa, jonka se käännyttää, päinmakuultako selinmakuulle, ei selviä. Anna osoittautuu meedioxi, ja Bloy alkaa vakavammin sekoilla symbolien kaa. Lopulta Anna sekoaa ihan kokonaan ja joutuu pöpilään. Bloy alkaa kaveerata Huysmansin kaa ja tapailee Isle-Adamia. Se on kuin André Breton, joutuu aina kaverien kanssa hakauxiin. La mort de Barbey d´Aurevilly en avril 1889 puis celle de Villiers de l´Isle-Adam en août l´affectent profondément, tandis que son amitié avec Huysmans se fissure. Elle ne survivra pas à la publication de Là-Bas (1891), où Bloy se trouve caricaturé.
  ellauri161.html on line 1093: Johannes Tauler OP oli saksalainen mystikko, roomalaiskatolinen pappi ja teologi. Meister Eckhartin opetuslapsi kuului Dominikaaniseen järjestykseen. Tauler tunnettiin yhtenä tärkeimmistä Rheinlandin mystikoista. Hän edisti tiettyä uusplatonistista ulottuvuutta aikansa dominikaanisessa hengellisyydessä.
  ellauri161.html on line 1102: Ruysbroeck´s mysticism begins with God, descends to man, and returns to God again, in the aim to make man one with God. God is a simple unity, the essence above all being, the immovable, and yet the moving, cause of all existences. The Son is the wisdom, the uncreated image of the Father; the Holy Spirit the love which proceeds from both the Father and the Son, and unites them to each other. Creatures preexisted in God, in thought; and, as being in God, were God to that extent. Fallen man can only be restored through grace, which elevates him above the conditions of nature. Three stages are to be distinguished: the active, or operative; the subjective, or emotional; and the contemplative life. The first proceeds to conquer sin, and draw near to God through good works; the second consists in introspection, to which ascetic practices may be an aid, and which becomes indifferent to all that is not God. The soul is embraced and penetrated by the Spirit of God, and revels in visions and ecstasies. Higher still is the contemplative state (vita vitalis), which is an immediate knowing and possessing of God, leaving no remains of individuality in the consciousness, and concentrating every energy on the contemplation of the eternal and absolute Being. This life is still the gift of grace, and has its essence in the unifying of the soul with God, so that he alone shall work. The soul is led on from glory to glory, until it becomes conscious of its essential unity in God.
  ellauri161.html on line 1104: Ruysbroeck was constantly desirous of preserving the distinction between the uncreated and created spirits. In the unifying of the soul with God he does not assert an identification of personality, but merely a cessation of the difference in thought and desire, and a giving up of the independence of the creature. His language was often so strong, however, and his thought often so sublimated, that more cautious thinkers found serious cause to charge his writings with pantheism. This was true of Gerson (Opp. vol. 1, pt. 1, p. 59 sq.).
  ellauri161.html on line 1106: Jean Charlier de Gerson oli ranskalainen tutkija, kouluttaja, uudistaja ja runoilija, Pariisin yliopiston kansleri, neuvonantajaliikkeen ohjaava valo ja yksi merkittävimmistä teologeista Bodenen neuvostossa. Seppo A. Teinosenkin mielestä Mainio hoippui heresian kuilun reunalla.
  ellauri161.html on line 1137: So what was the point? I say as disappointedly as the Korean ladies listening to a reading of Goethe's Werther's Leiden. What? He shot himself? So he never got to shag the woman of his heart? What a drag. And threw the rookie historian out on her ear.
  ellauri162.html on line 29:

  Två bussar har blåst av vägen.

  display:none">Lofotnoter

  
  ellauri162.html on line 75: Kirjakauppa, jossa on kirjoja!” huudahtaa Rosebudiin astuva toimittaja Jari Mäkäräinen. Hän on saapunut haastattelemaan kirjailija Pirkko Saisiota. Saisio on paikalla, yleisöä vain ei näy. Paloviita arvelee, että ihmiset odottelevat ja ”säästelevät” kirjamessuviikonloppua varten. Tai ne pelkäävät että Pirkolla on korona ja kyyristelevät kotona. Rosebudista löytyi mulle Nyölenin suomentama Huismannin Jorin kirjahko joululahjaxi. Kiitos Seija.
  ellauri162.html on line 109: Ykä näyttää vähän Daltonien äkäiseltä Joe-veljeltä. Rauhoitu Joe! Toi wiixityyli kertoo sen latinotaustasta. Schnizelissä Shulemin tiukkaa Giti-tytärtä pakoillut hassuhattu Lipa Weiss käytti sellaisia jossain Amerique du Sudissa. Kun se palas kotiin kohta oli röyhyparta ennallaan. Eise mikään pappi ollut vaan maailmansodan veteraani. Jota harmitti kun ranskixet joka kerta juoxivat sakemanneja karulle.
  ellauri162.html on line 140: After France´s Liberation, De Gaulle invited Bernanos to return to his homeland, offering him a post in the government. Bernanos did return but, disappointed to perceive no signs of spiritual renewal, he declined to play an active role in French political life. Plusieurs fois blessé, il mène une vie matérielle difficile et instable en s´essayant à la littérature.
  ellauri162.html on line 182: To understand more fully the connection between Hosea’s domestic affairs and Israel’s relationship with Jehovah, consider these words: “Jehovah went on to say to me: ‘Go once again, love a woman loved by a companion and committing adultery.’” (Hosea 3:1) Hosea complied with this command by repurchasing Gomer from the man with whom she had been living. Afterward, Hosea firmly admonished his wife: “For many days you will dwell as mine. You must not commit no furher fornication, and you must not come to belong to another man.” (Hosea 3:2, 3) Gomer responded to the discipline, and Hosea resumed marital relations with her. How did this apply to God’s dealings with the people of Israel and Judah?
  ellauri162.html on line 215: je le dis,Je voudrais qu’il se fît le maître du logis :Je
  ellauri162.html on line 265: Marcel Aymé, né le 29 mars 1902 à Joigny et mort le 14 octobre 1967 chez lui, rue Norvins dans le 18e arrondissement de Paris, est un écrivain, dramaturge, nouvelliste, scénariste et essayiste français. Écrivain prolifique, il a laissé deux essais, dix-sept romans, plusieurs dizaines de nouvelles, une dizaine de pièces de théâtre, plus de cent soixante articles et des contes. Avec ces écrits il fournit une « étude sociale », avec un vocabulaire précis pour chaque type humain. Son langage mêle les différents registres : argot, patois régional franc-comtois, soutenu et anglais phonétiquement francisé. Très attaqué par la critique, y compris pour ses textes les plus inoffensifs comme Les Contes du chat perché4, il doit l'essentiel de son succès au public. Il a également écrit de nombreux scénarios et traduit des auteurs américains egalement simpletons: Arthur Miller (Les Sorcières de Salem), Tennessee Williams (La Nuit de l'iguane).
  ellauri162.html on line 277: fume un joint, t'auras l'air moins con - comme disait la maman de Renaud.
  ellauri162.html on line 329:

  Asiasanayhdistelmät

  
  ellauri162.html on line 387: Ensimmäinen terzetti - Toivo uudistumisesta. Ensimmäinen tercet viittaa hypoteesiin ("Ja kuka tietää"), joka näkyy toivon nousuna. Tämä vauhti perustuu kuviin edellisestä säkeistöstä vuodenaikojen syklissä, syksyllä, sitten kuolemaan liittyvässä talvessa, antaa toivoa kevään uudistamisesta ("uudet kukat", jae 9). Kuvien järjestys johtaa tulkintaan, joka sijaitsee luonnon tasolla ("syksy", "vesi", "pesty maaperä", "uudet kukat"). Symbolien sekvenssi (vuodenajat = elämänvaiheiden symbolinen esitys) johtaa siihen, että "uusia kukkia" pidetään ideoiden keväänä, toisin sanoen inspiraation uusimista riittiä muistuttavan puhdistuksen jälkeen. "Mystinen ruoka" saa sitten uskonnollisen arvon, "kukat", jotka herättävät kokoelman otsikon (Les Fleurs du Mal).
  ellauri162.html on line 392: Johtopäätös: Vihollinen on osoitus Baudelairien pernasta, runoilijaa syleilevästä ahdistuksesta, kun hän näkee ajan tuhot organismissaan. Taiteen kautta hän muokkaa tätä eksistentiaalista huonovointisuutta, joka on tapa manata sitä. Kirjoittaminen näkyy sitten lääkkeenä ajan kulumiseen ja itseinhoon, joka on innoittanut runoilijan progressiivista heikkenemistä: taide mahdollistaa älykkyyden vastustamisen luonnon syövyttävälle voimalle. Runoilija selviää sanastaan.
  ellauri162.html on line 424: II. Toka kvartetti - Viimeisistä hetkistä nauttiminen. Käyttämällä viimeisiä lämpöjään, Sydämemme ovat kaksi suurta soihtua. Kuka heijastaa heidän kaksoisvalojaan Mielestämme nämä kaksoispeilit. Jakeessa 5 annetaan profuusion tunne "tahdon mukaan" (ilman maltillisuutta), mutta adjektiivi "viimeinen", joka on asetettu antepositioon, osoittaa, että täällä käytetään elämänsä viimeisiä voimia ennen kuolemaa. On välttämätöntä nauttia viimeisistä hetkistä, joten runoilija yhdistää kuoleman ilon ja aistillisuuden käsitteeseen ("lämpö"). Leksikaalinen lämpökenttä ("lämpö", "soihdut") vastustaa kuolemaan perinteisesti liittyvää kylmyyttä. Jakeessa 6 "valtavat soihdut" osoittavat jälleen kerran positiivisen kuvan kuolemasta ("soihtujen herättämänä"), koska ne liittyvät adjektiiviin "laaja".
  ellauri162.html on line 436: Jakeessa 14 toistetaan toista kvartistia ("peilit", "liekit / soihdut"): kuolema on tahrannut peilit ja sammuttanut liekit, mutta ne elvytetään. Siksi sielut eikä ruumiit elvytetään, koska "peilit" ja "liekit" viittaavat ystävien hengellisyyteen eikä heidän kehoonsa. Myös jakeiden 7 ja 8 assonanssi [i] vastaa myös jakeiden 13 ja 14 assonanssia. Kuolema yhdistää rakastavaiset ja sinetöi heidän rakkautensa ikuisesti. Runoilija näyttää siis odottavan sitä vapautuksena, kuten tulevaisuuden käyttö runossa osoittaa. Otsikkoa lukuun ottamatta sana "kuolema" ilmestyy lopulta vain runon lopussa, mutta se on pikemminkin ylösnousemus, kuten jakeessa 13 osoitetaan. Lisäksi "kuolleet liekit" on oksymoroni (liekit = elämä) ja [m] -allitaatio yhdistää nämä kaksi sanaa.
  ellauri162.html on line 472: Tiettyjen kasvonpiirteiden näkeminen tosiaankin tuotti hänelle suoranaista tuskaa. Eräille kasvotyypeille ominaiset ystävällisen alentuvat, nyrpeanhappamat ilmeet hän otti melkeinpä henkilöönsä kohdistuvina loukkauksina. Hänen teki mieli sivaltaa korville tuotakin herraa, joka seisoskeli keskellä katua ja siristeli silmiään tärkeän näköisenä, samoin tuota, joka keikkui kannoillaan ja myhäili itsekseen silmälasit nenänsä päällä, puhumattakaan tuosta, joka oli pohtivinaan suuriakin ajatuksia ahmiessaan kulmat kurtussa unettavaa palstantäytettä ja puuduttavia pikku-uutisia jostakin sanomalehdestä.
  ellauri162.html on line 497:

  Commodianus: Instructions in favour of christian discipline against the gods of the heathens.

  
  ellauri162.html on line 560: Sidonius Apollinaris jätti useita näytteitä satunnaisesta jakeesta; ja yhdeksän kirjekirjaa, joista W.B Anderson toteaa: "Mitä tahansa ajatteleekin hänen tyylistään ja sananrieskastaan, Sidoniuksen kirjeet ovat korvaamaton tietolähde monista aikansa elämän näkökohdista." Vaikka nämä kirjeet ovat hyvin sanakirjassa, ne paljastavat Sidoniuksen mieheksi, jolla on genaalinen luonne, joka on ihastunut hyvään elämään ja nautintoon.
  ellauri162.html on line 568: Uudistetun maailman perijänä Noah tekee lähes kaiken oikein, mutta hän on vain pieni hidastetöyssy matkalla kadotukseen. Ihmisen laskeutuminen täydelliseen jumalattomuuteen, itsestäänselvyys perisynnin vuoksi, etenee vielä nopeammin Nooan kuoleman jälkeen, kun rutto, jotka nyt paljastuu epäjumalanpalvonnaksi, vaatii koko ihmiskunnan uhrikseen (3.99-326). Alethian kolmas osa alkaa klo 3.326 Abrahamin syntymällä, "taivaan arvoinen mies" (vir dignus caelo). Hänen tehtävänään on johtaa kansansa ja todellakin koko ihmiskunta takaisin todellisen Jumalan pariin. Abrahamin kertomus pääsee vasta alkuun, mutta Abrahamin tehtävän lopullinen menestys ennustetaan juonipaljastuxena. Kuten edellä todettiin, runo päättyy Sodoman tuliseen katastrofiin.
  ellauri162.html on line 580: Vaikka olikin pieni kosto (verrattuna niin suureen syyläisyyteen), se että tuomitsin niin moniin rikoksiin syyllistyneet nostamalla vain kaatosateen ja lievän tulvan, ja olen pikemminkin uudistanut rikollisten asunnon, maan, levittämällä lantaa syvälle siihen, eli siis vaikka olenkin vielä tyytymätön, en enää koeta ihmiskuntaa tällaisella vitsaumalla, vaikka näenkin täältä saakka, että ihmismielet ja epärikkaat kansat joutuvat jälleen kerran erilaisten pahojen tekojensa läpi alkuperäisten rikostensa kautta. Kexin sitten jotain muuta.
  ellauri162.html on line 619: Olin täysin kiinni eräässä hankkeessa Kiinassa, enkä ehtinyt edes ajatella naisia. Siksi päätin tämän fiaskon jälkeen tavata tämän ystävättären uudelleen ja todistaa - hänelle ja itseni - että kaikki on kunnossa. Valitettavasti sekin päättyi kuten aikaisemmin, ja halusin hakata kyrvänpäätäni seinään ... En kestänyt hänen katsettaan, kun kohtasimme firmassa käytävällä. Ehkä se on minun vainoharhaisuuttani, mutta olin varma, että myös muut tytöt yrityksessä alkoivat katsoa minua säälien ... lopetin työnteon firmassaan, mutta en voinut löytää uutta. Elin säästöilläni. Ja ostin erilaisia erektioapukeinoja yrittäessäni ratkaista ongelmani. Sanoin itselleni, että ehkä on hyvä aika laukaista paukkupanoxia ja sitten palata uusin voimin niin työ- kuin sänkyelämään. Kokeilin muutamia potenssipillereitä, mutta yhtä hyvin olisin voinut myös huuhdella ne vessanpöntöstä saman tien - vaikutus olisi ollut sama, eli ei mitään. Tiettyjen pillereiden jälkeen en voinut ajaa autoa (silmissäni tuntui kuin olisin ollut kuumeinen). Olin murtunut ja menetin täysin seksihaluni. Naisten kanssa tekemisiin joutuessani tulin uskomattoman hermostuneeksi. Rahanikin loppuivat, ja siksi päädyin ottamaan huonon työn, jota en muuten olisi edes harkinnut. Ja kaikki tämä pikkuveljen syytä!
  ellauri162.html on line 643: Tiivistelmä: Tietojen analysointilaite sisältää professorin ja tallennusyksikön plus 1-3 naispuolista ilmaisinta. Professori sisältää: Panomiehen tietolaskimen panomiehen tietojen laskemiseksi sisältäen ainakin yhden seuraavista: panomiehen toimintanopeus ja panomiehen sijainti ensimmäisestä ilmaisimesta hankitun ensimmäisen tiedon perusteella; edistymistietolaskimen panon edistymisinformaation laskemiseksi, mukaan lukien panon edistymisnopeus toisesta ilmaisimesta hankitun toisen tiedon perusteella; ruisketietolaskin ruisketietojen laskemiseksi sisältäen ainakin yhden ruiskeen määrästä ja ruiskeen sijainnista kolmannelta ilmaisimelta hankitun kolmannen tiedon perusteella; ja informaatioyhteyden erottimen muodostamaan dataa, joka ilmaisee yhteyden vähintään kahden tyyppisen informaation välillä, panomiestietojen, panon edistymisinformaation ja ruiskeinformaation joukossa, koskien kutakin useista ennalta määrätyistä aikaväleistä.
  ellauri162.html on line 650: Using 11 different healthy and diseased pluripotent stem cell lines, we developed a reproducible method to derive multi-cellular human penis organoids that exhibit transcriptomic resemblance to in vivo-derived tissues.
  ellauri162.html on line 668: Hallitus piti minua ilmeisesti silmällä sillä äkisti sain käskyn ilmoittautua kutsunnoissa. Tiesin täsmällisesti mitä se merkitsi: minun olisi vietettävä kaksi tai kolme vuotta maalaisten joukossa, kaikenkarvaisten kovanaamojen ja hurjimusten kanssa, lukemiseen ja kirjoittamiseen ei jäisi aikaa, joka päivä lukemattomia loukkauksia ja kaikki jotta voisin muutaman vuoden kuluttua antaa henkeni isänmaalle. Mutta onko juutalaisilla isänmaata? Noin kymmenen yksi toista vuotta sitten veljeni Joshua oli saanut samanlaisen vaatimuksen uhrata henkensä isänmaansa Venäjän puolesta. Siinä välissä Puolasta oli tullut Saksan osa ja hän oli vähällä joutua palvelemaan saksalaista isanmaata. Tässä minun on oltava suora ja sanottava että vaikka Puola olisi ollut juutalainen kansakunta, minulla ei olisi ollut pienintäkään tarvetta tulla sotilaaksi. Minulle kasarmi merkitsi huomattavasti kovempaa rangaistusta kuin vankila. Juokseminen, hyppiminen, marssiminen ja ampumi nen olisi minulle sietämätön kärsimys ja vielä pahempaa olisi ihmisten joukossa oleminen. Aivan samalla tavalla kuin toiset vaativat jatkuvasti seuraa minä tarvitsin yksinäisyyttä. Koko maailmankuvani edellytti eristymistä, lupaa ja etuoikeutta pysyä erillään muista, aikaa jatkaa tutkailujani ja vaalia kallisarvoista vastarannan kiiskeyttäni. Vasemmistolehdistä ja kirjailijaklubin kommunistien ja heidän myötäjuoksijoittensa kuuntelemisesta tiesin että vasemmistolaisuus halusi poistaa yksityisyyden lopullisesti ja luoda sen sijaan täydellisen yhteisyyden ja yhteisomistuksen He puhuivat koko ajan ällöistä massoista, mutta minun luonteeni vaati vapautta olla yksin niin pitkään ja niin usein kuin halusin. Hederin käyminen päivästä toiseen oli minulle taakka enkä liioin jaksanut ješivaa. En usko että olisin jaksanut kauan yliopistossa. Olisin voinut olla räätäli tai yxin verstaassaan työskentelevä suutari, mutta kuollaksenikaan en olisi voinut työskennellä tehtaassa. On tarpeen lisätä, että vaikka minulla oli vahva veto rakkauteen ja sukupuolisuuteen, olin pysynyt sairaalloisen kainona. Mutta ai että panetti siltikin aivan hemona .
  ellauri162.html on line 685: Selon le R.P. Charles Louis Richard, « On compte jusqu´à treize conciles généraux, dix-huit papes, cent cinquante conciles provinciaux, et plus de trois cents synodes, tant de France que des autres royaumes, qui ont ordonné aux clercs de porter l´habit long ». Le concile de Trente en 1542 réaffirme simplement l´obligation, sous peine de sanction, pour tout clerc, de porter un habit qui soit digne et distinct de celui des laïcs.
  ellauri162.html on line 694: The Church recognizes that the lack of workers union contributed to an unjust situation where many work in conditions little better than slavery. One solution proposed by socialists was to eliminate private property altogether. Pope Leo XIII dismisses this solution because "every man has by nature the right to possess property as his own." He also notes that "the impelling reason and motive of his work is to obtain property." Instead of helping the working class, the elimination of private property would only hurt those it was intended to benefit.
  ellauri162.html on line 698: People have become accustomed to working for their own needs. Working enables people to earn an honorable livelihood, but using employees as mere objects is wrong. Workers and the rich are dependent upon each other. The worker ought to complete the tasks that they freely agree to, never destroy an employer´s property, never use violence for their cause, never take part in riots or disorder, and not associate with those who encourage them to act unethically. (As Pope John Paul II would later emphasize in Laborem Exercens, work ought to be seen as a privileged expression of human activity. Work, including cultural production, is an example of human creation in the image of the creator.)
  ellauri162.html on line 760: Richard Dawkins does not make the head of our list. Since this may disappoint some of our readers. we have, after our ranking, also ordered the atheists on our list by the number of Google hits that their names obtain.
  ellauri162.html on line 773: No. 6 James (“The Amazing”) Randi (b. 1928) Born in Canada, Randi has had a long career as a stage magician, TV personality, and prolific author. However, the most distinctive feature of his career has been “debunking”—showing how his own and others’ magic tricks are done. Most recently, he has become an outspoken atheist and critic of religion.
  ellauri162.html on line 799: Pharyngula is a term used by evolutionists to describe a hypothetical phylotypic stage of development in embryology. It is mistakenly thought by most evolutionists that this stage represents the basic vertebrate body plan in the common ancestor of all vertebrates. There is currently a dispute among scientists as to how similar embryos are and to the reality of this stage.
  ellauri162.html on line 815: The concept of a highly conserved ontogeny dates back to 1828 and the work by Karl von Baer. Baer´s work was cited by Charles Darwin and used in support of his Theory of Evolution. The concept was made famous though by Ernst Haeckel in 1874 with the publication of his drawings of the conserved stage. Haeckel was mainly pushing the concept of recapitulation in which he hypothesized that ontological development repeated the evolutionary steps of the organism. Recapitulation has since been discredited and is not accepted by any modern biologist. Haeckel has been accused of falsifying his embryonic drawings, most notably by Jonathan Wells in his book Icons of Evolution. Some biology text books used Haeckel´s drawings for many years after it was known they were faked. However, most modern biology textbooks only use them now for historical reference and actual photos of embryos are used to discuss the pharyngula stage.
  ellauri162.html on line 832: Williams was found dead in his home in Paradise Cay, California on August 11, 2014. The final autopsy report, released in November 2014, concluded that Williams´ death was a suicide resulting from "asphyxia due to hanging". Sen päästä löytyi israelilaisia levyn kappaleita. President Barack Obama released a statement upon Williams´ death: Robin Williams was an airman, a doctor, a genie, a nanny, a president, a professor, a bangarang Peter Pan, and everything in between. Se oli Jönsyäkin nuorempi, ja on nyt jo varmaan ihan homeessa.
  ellauri162.html on line 835: We can’t say we weren’t warned about Alexa! Alexa is the name given to the voice that responds to your commands on the Amazon Echo device. In a recent post, I discussed the creepiness of having someone potentially listen to every conversation in its vicinity. As I understand it (not having one) the device is only supposed to be activated if you first say “Alexa” but apparently that is not the case. A family in Portland, Oregon reports that an Amazon Alexa device recorded a private conversation about hardwood floors and randomly sent it to a contact in Seattle. Danielle, who declined to provide her last name, told KIRO-TV that the contact called her family to tell them that their privacy was being compromised. Unplug your Alexa devices right now, the reportedly unnamed individual said, you’re being hacked.
  ellauri163.html on line 29:

  DEUTERONOMIA

  display:none">Lakeja

  
  ellauri163.html on line 46: Sholem Asch (Yiddish: שלום אַש, Polish: Szalom Asz; 1 November 1880 – 10 July 1957), also written Shalom Ash, was a Polish-Jewish novelist, dramatist, and essayist in the Yiddish language who settled in the United States.
  ellauri163.html on line 48: He wrote the drama Got fun nekome (God of Vengeance) in the winter of 1906 in Cologne, Germany. It is about a Jewish brothel owner who attempts to become respectable by commissioning a Torah scroll and marrying off his daughter to a yeshiva student. Set in a brothel, the play includes Jewish prostitutes and a lesbian scene. I. L. Peretz famously said of the play after reading it: "Burn it, Asch, burn it!" Instead, Asch went to Berlin to pitch it to director Max Reinhardt and actor Rudolph Schildkraut, who produced it at the Deutsches Theater. God of Vengeance opened on March 19, 1907 and ran for six months, and soon was translated and performed in a dozen European languages. It was first brought to New York by David Kessler in 1907. The audience mostly came for Kessler, and they booed the rest of the cast. The New York production sparked a major press war between local Yiddish papers, led by the Orthodox Tageplatt and even the secular Forverts. Orthodox papers referred to God of Vengeance as "filthy," "immoral," and "indecent," while radical papers described it as "moral," "artistic," and "beautiful". Some of the more provocative scenes in the production were changed, but it wasn't enough for the Orthodox papers. Even Yiddish intellectuals and the play's supporters had problems with the play's inauthentic portrayal of Jewish tradition, especially Yankl's use of the Torah, which they said Asch seemed to be using mostly for cheap effects; they also expressed concern over how it might stigmatize Jewish people who already faced much anti-Semitism. The association with Jews and sex work was a popular stereotype at the time. Other intellectuals criticized the writing itself, claiming that the second act was beautifully written but the first and third acts failed to support it.
  ellauri163.html on line 171: Todistajien allekirjoituxet. Noniin, jahka käyttäydytte sovitusti, herra sinun jumalas ympärileikkaa sinun sydämmes ja sinun siemens sydämmen. Tässä nää nyt on, pane piippuusi ja polta. Mutta varokkin lähtemästä kilpailijan kelkkaan! Seurauxet ovat hirveät! Minä otan tänäpänä taivaan ja maan todistajixi teistä plus teidän siemenistä. Riippukaa nyt minussa.
  ellauri163.html on line 183: ¹Reuben was denied this privileged position, because he had dishonoured his father by having sex with his father's concubine.
  ellauri163.html on line 193: Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa, jaloon köynnökseen aasinsa varsan. Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa. Hänen silmissään on viinin hehku, hänen hampaissaan maidon valkeus. Sebulon on asuva meren äärellä, hän asettuu rannikolle, missä laivat kulkevat, hänen selkänsä taa jää Sidon. Isaskar on vahvaluinen juhta, joka makaa kuormaansa odottaen. Hän näki asuinsijansa hyväksi ja maansa ihanaksi. Hän painoi olkansa taakan alle, kävi tekemään orjan töitä. Dan on ajava kansansa asiaa yhtenä Israelin heimoista. Dan on oleva käärmeenä tiellä, polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja suistuu maahan. Herra, sinulta minä odotan pelastusta! Gadia ahdistavat rosvojen joukot, ja Gad ahdistaa niitä, seuraa niiden kintereillä. Asserin leipä on runsas, hän tarjoaa kuninkaiden herkkuja. Naftali on vapaana juokseva kauris, kauniita ovat hänen vasansa. Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen äärellä, sen oksat ojentuvat yli muurin. Jousimiehet hätyyttävät häntä, he ampuvat ja ahdistavat häntä, mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä ja hänen kätensä ovat nopeat. Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä, hän, jonka nimi on Paimen, Israelin Kallio, isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta
  ellauri163.html on line 205: Shiloh, a place of rest, a city of Ephraim, "on the north side of Bethel," from which it is distant 10 miles ( Judges 21:19 ); the modern Seilun (the Arabic for Shiloh), a "mass of shapeless rubble".
  ellauri163.html on line 417: Although some of the geographical reference points mentioned in Scripture are difficult for us to identify, God knows the full area into which He is going to bring Israel. We know enough to be sure that Israel is not in her full inheritance yet. Scripture shows that God has a dispute with those who are involved in “dividing up My land” [Joel 3:1-2].
  ellauri163.html on line 492: Milian*** 10.10.2008 17:58 Niinpä vingut, mutta muinaisella kirjalla on todistusarvoa tasan nolla. Missä on kaikkien jumalan sanan saattajien ruumiit, häh? Listaanko
  ellauri163.html on line 497: Palikka tajuaisit ettei raamatun kirjoituksilla ole todistusarvoa, ennenkuin löydetään selviä yhteneväisyyksiä historiasta. Niitä kun ei ole näkynyt, niin on turha puhua myöskään ylösnousemuksista. Annan esimerkin:
  ellauri163.html on line 499: Keijukaisten maallisia jäännöksiä kun ei ole löytynyt yhtään, ei todennäköisesti ole ollutkaan keijukaisia. Jos mikään muukaan fyysinen todiste ei tue keijukaisteoriaa, on todella typerää alkaa olettamaan keijukaisten nouseen esim. korkeammalle henkiselle tasolle, etenkään kun korkeammasta henkisestä tasosta ei ole myöskään todisteita. Pyörit kehäpäätelmässä jossa jumala sanoo raamatun olevan totta ja raamattu jumalan. Pienelläkin päätelly voi todeta, ettei tuosta päätelmästä jää jäljelle muuta kuin muinainen paskalappunippu, ei jumalaa...Te haaasssuun hauskat julistajahihhulit ette edes tunne kirjaa, jonka pohjalta pitäisi kyetä selittämään tuotetta parhain päin :D
  ellauri163.html on line 527: Payot (Hebrew: פֵּאָה, romanized: pe’ot, plural: פֵּאוֹת) is the Hebrew term for sidelocks or sideburns. Payot are worn by some men and boys in the Orthodox Jewish community based on an interpretation of the Tenach injunction against shaving the "sides" of one's head. Literally, pe'ah means "corner, side, edge". There are different styles of payot among Haredi or Hasidic, Yemenite, and Chardal Jews. Yemenite Jews call their sidelocks simanim (סִימָנִים‎), literally, "signs", because their long-curled sidelocks served as a distinguishing feature in the Yemenite society (differentiating them from their non-Jewish neighbors).
  ellauri163.html on line 551: Mutta mitä tulee itsekkyyden, pahuuden, kumoamiseen sinänsä, tätä ei voida tehdä; Ei, eikä todistaa kissalle, että on väärin rakastaa hiiriä. (Ei kai se väärin olekaan muuten kuin hiirten mielestä.) Herbert Spencer, vaikka hänellä on hyvin erilainen näkökulma, myöntää englantilaisen koulun kanssa, että ihmisluonne voidaan muuttaa pitkällä aikavälillä ulkoisten voimien rajoituksena elämän olosuhteissa; mutta tämä työ vaatii vuosisatoja ja käytännössä tämä teoria on masentava, koska opiskelijana en voi luottaa kymmenen vuosisadan elämään, vaan vain 20 vuoden plasticiittiin.
  ellauri163.html on line 556: Viranomaiset eivät ole minkään todisteen arvoisia. Tässä ovat ainoat argumentit, jotka löysimme Koala-sedältä: 1) jos luonne olisi täydellinen, pitäisi löytää huomattavasti enemmän hyvettä ihmiskunnan vanhimmasta puoliskosta kuin nuorimmasta, mikä ei ole; 2) jokainen, joka on kerran osoittanut olevansa lurjusmies, on ainaisexi menettänyt luottamuksemme, mikä osoittaa, että me kaikki uskomme muuttumattomaan luonteeseen. No varmaan Koala-setä oli juuri sellainen pitkävihainen.
  ellauri163.html on line 581: Moraalin ei siis tarvitse yhdistää kohtaloaan tällaisiin riskialttiisiin teorioihin – ja me toistamme sen yhtä masentavaksi kuin vapaan tahdon. Moraali tarvitsee vain vapautta, joka on hyvin erilainen. Ja tämä vapaus on mahdollista vain determinismissä ja sen kautta. (Alanootissa vielä haukutaan Cousinin tahtoteoriaa.)
  ellauri163.html on line 620:

  Paradise Loose

  
  ellauri163.html on line 628: Lyra Belacqua (kaunis vesi), villi 12-vuotias tyttö, on kasvanut kuvitteellisessa Jordan Collegessa Oxfordissa. Hän on laiha, tummat vaaleat hiukset ja siniset silmät. Hän ylpeilee kyvyllään ilkivaltaan, erityisesti hänen kyvystään valehdella, ansaitsemalla hänelle Iorick Byrnisonin epiteetin "Silvertongue". Lyralla on luonnollinen kyky käyttää alettiometriä, joka pystyy vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, kun sitä manipuloitiin ja luetaan oikein. Lyraa teeveesarjassa näyttelevä Dafne Keen on vähän Greta Thunbergin oloinen.
  ellauri163.html on line 634: Aatamina toimii Will Parry, järkevä, moraalisesti tietoinen, izevarma vaikka värivammainen 12-vuotias poika maailmastamme. Hänestä tulee hienovaraisen kääntöveitsen kantaja. Will on itsenäinen ja vastuussa iästään, kun hän on huolehtinut henkisesti sairaasta äidistään useita vuosia. Henkisesti sairas äiti laskee pakkomielteisesti laattoja kun hermot menee. Aatamilla on silmälasit ja hän on tiedenörtti. Eeva antoi sille ja se söi. Ei vaitiskaan, sitä kohtaa ei löydy tästä raamatusta. Viikunahousut pysyy jalassa.
  ellauri163.html on line 644: Metatron, Asrielin päävastustaja, oli raamatullisina aikoina ihminen, Eenokki, mutta myöhemmin hänet muutettiin enkeliksi. Viranomainen on osoittanut hänen heikentyneen terveytensä nimittämällä Metatronin hänen sijaishallitsijakseen. Agenttina Metatron on istuttanut monoteistiset uskonnot universumiin. Hän tulee alttiiksi Marisa Coulterin viettelevälle edistymiselle, joka pettää hänet houkuttelemalla hänet alamaailmaan kuolemaansa. Hän on sarjan tärkein vastustaja.
  ellauri163.html on line 680: Oxfordin Jordan Collegessa 11-vuotias Lyra Belacqua ja hänen dæmon Pantalaimon todistavat kuningas Abdullahin yritystä myrkyttää lordi Asriel, Lyran kapinallinen ja seikkailunhaluinen setä. Hän varoittaa Asrielia ja vakoo hänen luentoaan pölystä, salaperäisistä alkeishiukkasista. ("vakoo!" Ihankuin Joosuan agentit mennessään nirhaamaan naapurikansoja v. 1778 pentateukissa.) Lyran ystävän Rogerin kidnappaavat lapsikaappaajat, jotka tunnetaan nimellä "Hotkijat". Lyran adoptoi viehättävä seurapiirirouva, rouva Coulter. Mestari antaa Lyralle salaa aletiatometrin, totuuden kertovan laitteen. Lyra saa selville, että rouva Coulter on Hotkijoiden johtaja ja että se on kirkon salaa rahoittama hanke. Lyra pakenee gyptaalaisille, kanavaa villeville paimentolaisille, joiden lapset on myös siepattu. He paljastavat Lyralle, että Asriel ja rouva Coulter ovat faktiskt hänen vanhempansa.
  ellauri163.html on line 690: Lyra matkustaa Asrielin maailmojen välisen avauksen läpi Cittàgazzeen, kaupunkiin, jonka denizenit löysivät tavan matkustaa maailmojen välillä. Cittàgazzen holtiton teknologian käyttö on julkaissut ankeuttajia, jotka tuhoavat aikuisia sieluja, mutta joille lapset ovat immuuneja, mikä tekee maailmasta tyhjän aikuisista. Täällä Lyra tapaa ja ystävystyy Will Parryn kanssa, 12-vuotiaan pojan kanssa maailman Oxfordista. Will, joka äskettäin tappoi miehen suojellakseen sairasta äitiään, on törmännyt Cittàgazzeen yrittäessään löytää kauan kadoksissa olleen isänsä. Lyra tunkeutuu Willin (meidän) maailmaamme ja tapaa tohtori Marja Mähösen, fyysikon, joka tutkii pimeää ainetta, joka on samanlainen kuin Pöly Lyran maailmassa. Lyra rohkaisee tohtori Mähöstä yrittämään kommunikoida hiukkasten kanssa, ja kun hän tekee niin, he (puheliaat hiukkaset) käskevät häntä matkustamaan Cittàgazze-maailmaan. Lyran alethiometrin varastaa lordi Boreal alias Sir Charles Laxrom, rouva Coulterin liittolainen, joka on löytänyt tien Willin Oxfordiin ja perustanut sinne kodin.
  ellauri163.html on line 697: With an 11-year-old hero, Philip Pullman´s new book is a delightful nod to Edmund Spenser´s 'The Faerie Queene'. If Philip Pullman’s Dark Materials trilogy was an obvious nod to John Milton’s Paradise Lost, his new Book Of Dust trilogy takes inspiration from Edmund Spenser’s The Faerie Queene. Though thematically different, both fall within the same literary genre—they are epic poems, long narrative pieces recounting heroic deeds, and if the term could loosely be used to describe works of prose, then La Belle Sauvage, the first in the Book Of Dust trilogy, is one such novel. Spenser’s late-16th century poem, though incomplete, follows the adventures of medieval knights. Our knight is 11-year-old Malcolm Polstead, curious, intelligent, good-natured and clueless, when we first meet him, of the trials that await him. La Belle Sauvage, then, is a companion, or "equel" (a new story that stands alongside his previous trilogy), to His Dark Materials trilogy. Better strike while the iron is hot, as J.K. Rowling did.
  ellauri163.html on line 700: Will, Lyra, Tialys ja Salkkari matkaavat Kuolleiden maahan ja erottavat väliaikaisesti esinahkansa vapauttaakseen aaveet vankeudestaan. Marja Mähöne, tiedemies Willin maailmasta, joka on kiinnostunut "varjoista" (tai pölystä Lyran maailmassa), matkustaa maahan, jossa asuu outoja tuntevia olentoja nimeltä Mulefa. Siellä hän ymmärtää Pölyn todellisen luonteen, joka on sekä luonut että ravitsee elämää, joka on tullut siitä vitun itsetietoiseksi. Lordi Asriel ja uudistettu rouva Coulter yrittävät tuhota auktoriteetin regenttimettronin. He onnistuvat, mutta itse kärsivät tuhoa prosessissa vetämällä Metatronin syvyyteen.
  ellauri163.html on line 708: Hänen pimeät materiaalinsa ovat herättäneet uskonkiistoja, pääasiassa joidenkin kristillisten ryhmien keskuudessa. Cynthia Grenier katolisessa kulttuurissa sanoi: "Pullmanin maailmassa Jumala itse (auktoriteetti) on armoton tyranni. Hänen kirkkonsa on sorron väline, ja todellinen sankaruus koostuu molempien kaatamisesta." William A. Donohue Katolisesta liitosta on kuvaillut Pullmanin trilogiaa "ateismiksi lapsille". Pullman sanoi Donohuen boikotista: "Miksemme luota lukijoihin? Se saa minut pudistamaan päätäni murheella, että tällaiset nitwits voivat olla löysällä maailmassa." Mutta se taitaa olla Auktoriteetin tahto. Osa Hänen ennennäkemätöntä suunnitelmaa.
  ellauri163.html on line 735: 26-31 gives a borderline indication of an autism spectrum disorder. It is also possible to have aspergers or mild autism within this range.
  ellauri163.html on line 765: Some of the primary symptoms of Alzheimer´s disease are: memory problems, mood swings, emotional outbursts, brain stem damage which impairs function in the heart, lungs plus causes disruption of various other bodily processes. In irreligious/nonreligious regions, there is a significant amount of Alzheimer´s disease (see: Irreligious/nonreligious geographic regions and Alzheimer´s disease). Irreligion/nonreligious regions have populations with significant problems when it comes to engaging in sedentary behavior (see: Irreligion/nonreligious regions and sedentary behavior). Thing is, gods, like dogs, require more exercise, even genuflection to pick up the turds.
  ellauri163.html on line 797: Sitten kaupunkiin saapuu messut, ja Mouchette saa kaksi oppituntia ihmisten seksuaalisista suhteista. Ensimmäinen tapahtuu, kun muukalainen antaa hänelle tunnuksen ajaa puskuriautoilla, ja hän harjoittaa kuoppaista flirttailua komean (ja näennäisesti hyvin varakas) pojan kanssa, joka menee pois tieltään jatkuvasti töyssyäkseen häntä ja hymyillen. Matkan jälkeen Mouchette lähestyy poikaa, joka näyttää vastaanottavaiselta, kunnes hänen isänsä kietoutuu ja lyö tyttöä syynä hänen "sluttiness". Hieman myöhemmin Mouchette näkee, kuinka Mathieu nauraa muille miehille, jotka näkevät, kuinka Louisa hieroo kasvojaan mieluummin kuin ratsastaa Arsenen kanssa. Mielenkiintoista on, että Mathieun vaimon (Marie Susini) kasvoilla on lyhyt kuva täydellisestä häpeästä ja hämmennyksestä, joka toistuu myöhemmin elokuvassa sekä Mouchettessa että hänen äidissään, joka yhdistää naisten seksuaalisuuden ahdingon kärsimykseen maskuliinisella käskyllä. Mutta hei se on sivuseikka tässä.
  ellauri163.html on line 807: Vaikka Au Hasard Balthazarin lopussa kriitikot väittävät usein, että aasi oli kuollut elokuvan lopussa, kun näemme vain sen kuolevana, tämä elokuva olettaa myös kuoleman, mutta näemmekö sen ei ole yhtä tärkeää kuin aiemmassa elokuvassa, joka päättyy lempeään eroon ennen tätä hetkeä. Tämä elokuva päättyy Mouchetten tietoiseen tietämättömyyteen riippumatta siitä, näemmekö hänen todellisen loppunsa vai emme. Ja kuten mainittiin, tämä loppu ei ole läheskään yhtä tyydyttävä, kerronnallinen, emotionaalisesti tai loogisesti kuin aasin loppu. Syynä on se, että vaikka hyväksyisi, että tyttö raiskattiin ja hiänen äitinsä kuoli tuntien sisällä toisistaan, hiänellä on silti paljon tekemistä, nimittäin Arsenen kaa, olisin mielelläni nähnyt niiden sexiä vähän lähemmin ja enemmän. Aasi oli vanha ja sieti kuollakin, mutta she still had much going for her. She was a juicy little dish. My handkerchief was all wet when the film was over.
  ellauri163.html on line 809: Ja huolimatta tästä lopusta, joka tuli romaanista, josta elokuva sovitettiin, Georges Bernanosin Nouvelle Histoire De Mouchette (josta Bresson oli myös sovittanut elokuvansa Maapapin päiväkirja), se ei ole hyvä; se löyhkää artikulaatiolta ja melodraamalta, joka on villisti ristiriidassa Au Hasard Balthazarin kanssa, varsinkin kun otetaan huomioon, kuinka usein (ja yllättävän kriittisesti) oikein nämä kaksi elokuvaa yhdistetään.
  ellauri163.html on line 811: Monet kriitikot ovat pitäneet tässä siitä, että vaikka Mouchette on ehdottomasti ulkopuolinen kaupungissaan, hän ei ole kapinallinen, hän ei ole kumouksiivinen, joten hän näyttää melkein määrätyn murskaantumaan. En kuitenkaan näe todisteita tästä näkökulmasta elokuvan kehyksissä. Ensinnäkin suuri osa tästä olettamuksesta tulee hyväksymällä näkemys, jonka mukaan Bressonin elokuvamainen kosmos on puhdasta kärsimyksen hyväksymistä, palkkiota tuonpuoleisessa - oli se sitten varhaisimmista elokuvistaan hänen myöhempien elokuviensa kautta. Koska tämä on vasta kolmas häneltä näkemäni elokuva, en voi puhua auktoriteetilla muista kuin näistä, mutta jopa kolmikossa (Maalaispapin päiväkirja, Au Hasard Balthazar, ja tämä), jonka olen nähnyt, tämä on todistettavasti väärin. Muut elokuvat syrjäyttäen, Mouchette ei selvästikään ole haluton:
  ellauri163.html on line 815: Niinpä, kun elokuvantekijä, kun häntä pyydettiin määrittelemään, mistä elokuvassa oli kyse, vastasi: "Mouchette tarjoaa todisteita kurjuudesta ja julmuudesta. Häntä esiintyy kaikkialla: sotia, keskitysleirejä, kidutuksia, salamurhia", hän oli joko keimaileva tai varovainen. Tietenkin elokuva käsittelee tällaisia negatiivisia juttuja, mutta se käsittelee myös sitkeyttä, kynintää ja sisua. Ja koska se tekee niin, ja tekee niin niin hyvin, tämä on suuri syy siihen, että sen loppu on niin huono, ehkä vastaa Akira Kurosawan Rashomonin huonoa loppua. Jos se olisi tarjonnut vain sitä, mitä Bresson väitti, sen loppu olisi ollut paljon parempi ja elokuvan mukainen, mutta näin ollen koko elokuva olisi ollut paljon huonompi! Eli lyhyesti: jenkkikazojana odottelin valoisampaa loppua. Mouchetten olisi pitänyt ryhdistäytyä ja perustaa Arsenen kanssa vaikka avokanala. Joka ois menestynyt aivan hulluna, ja loppukuvissa Mouchette ja Arsene olis olleet sikarikkaita.
  ellauri163.html on line 825: Rayns väittää, että tytön kuolema oli parempi kuin elämä ja että Mouchette oli täyttänyt elämänsä sukupuolen ja kuoleman kanssa elämänsä viimeisenä päivänä, ja kanin kuolema oli viimeinen oljenkorsi; Mutta tästä ei ole todisteita, ja Rayns itse epäilee Mouchetten reaktiota, koska hän on maaseutuelämän tyttö, jossa metsästys ja panokin on eläimille normaalia toimintaa. Ja vaikka Bresson saattoikin tarkoittaa sitä ja mitä hahmo on saattanut ajatella, kriitikon on mentävä pidemmälle kuin taiteilijan esittämät selitykset, erityisesti asioissa, jotka niin selvästi osoittavat taiteellisen epäonnistumisen ja jotka näyttävät hyväksyvän totossa tämän epäonnistumisen, vain siksi, että taiteilija on "hengellinen", eikä sen takia tarvi saada taiteensa toimimaan turveloiden kazojien kanssa yhdessä.
  ellauri163.html on line 827: Tästä epäonnistumisesta huolimatta Mouchette on kuitenkin hieno elokuva, jonka aivotärähdys lisää sen voimaa ja jonka kuvausten takkuisuus syventyy syvemmälle asioihin kuin sen hienoon, mutta luurankomaiseen käsikirjoitukseen. Yksi parhaista tekniikoista, joita Bresson käyttää saadakseen enemmän irti jokaisesta lyhyestä kohtauksesta, on käyttää toimintojen toistoja toisiinsa liittymättömissä kohtauksissa, jotka sitten yhdistävät nämä kohtaukset muihin. Esimerkiksi, kun Mouchetten opettaja rankaisee häntä ja pakottaa hänet laulamaan laulun, se on pakotettuna. Mouchette laulaa saman laulun yrittäessään "hoitaa" häneen tarttuvaa Arsenea. Hänen isänsä työntää Mouchettea aina, kun hän haluaa nautintoa, ja hiän sitten työntää Arsenea kuin töyssyauto ennen kuin hiän harrastaa seksiä hänen kanssaan. Siinä sitten työnneltiin varmaan oikein varren kanssa.
  ellauri163.html on line 831: On myös kohtaus, jossa Mouchette on märkä, työskentelee baarissa ja saa sitten kolikoita maksuna. Myöhemmin, hänen mökissään, hiän on märkä, ja Arsene maksaa hiänelle kolikoita, jotta hiän voi osallistua hänen tarinaansa Mathieun oletetusta kuolemasta. Tämä ei vain yhdistä toisistaan poikkeavia kohtauksia tiukasti visuaalisesti ja elokuvamaisesti, vaan se korostaa elokuvan elliptistä ja syklistä luonnetta, jossa toistuvia kuvia ja aiheita on runsaasti. Silti ne kaikki ovat hieman epäselviä, ja kamera näyttää aina katsovan päähenkilönsä elämää hieman karsaasti, ikään kuin se jotenkin tiivistäisi Mouchetten omistaman selvästi vääristyneen elämänkatsomuksen.
  ellauri163.html on line 833: In essence, the film called Mouchette recapitulates the point of view of its character Mouchette, which allows the viewer to both ‘feel’ a bit of the character’s warp, while also being able to step back and intellectually distance oneself and ‘understand’ the character’s warp. Whether or not Bresson intended this doubled perspective on life, it, and many of the film’s other strengths more than make up for its weak ending, and lift it to a greatness that, while it falls short of the utmost in the canon of great cinema, nonetheless makes Mouchette a film for which the term “great” is applied a surety. There are, certainly, worse ways to misfire, slightly or otherwise.
  ellauri163.html on line 843: Tämä artikkeli käsittelee pohdiskelua (kontemplaatio). Kontemplaatio (< lat. contemplatio, 'tarkasteleminen') on syvällistä ajattelemista ja pohdiskelua. Plotinokselle korkein mietiskelyn tila oli kokea visio jumalasta, Monadista. Plotinos kuvaili tätä kokemusta teoksessaan Enneadit. Oppilaansa Porfyrioksen mukaan Plotinos oli kokenut tämän neljä kertaa. Kuulostaa frigidin naisen orgasmilta. Mietiskelyyn sisältyy tässä tapauksessa jonkin asian kokeminen sen sijaan, että saavuttaa rationaalisen ja perustellun ymmärryksen teoriasta (ks. gnosis). Niin kuin ymmärrykseen käytetään rationaalista ajattelua ja logiikkaa, niin tehdään päinvastoin kun kyseessä on Jumala.
  ellauri163.html on line 862: David Émile Durkheim was born 15 April 1858 in Épinal, Lorraine, France, to Mélanie (Isidor) and Moïse Durkheim, coming into a long lineage of devout French Jews. As his father, grandfather, and great-grandfather had all been rabbis, young Durkheim began his education in a rabbinical school. However, at an early age, he switched schools, deciding not to follow in his family's footsteps. I bet dad, grandad and greatgranddad were all very disappointed. In fact, Durkheim led a completely secular life, whereby much of his work was dedicated to demonstrating that religious phenomena stemmed from social rather than divine factors. Despite this fact, Durkheim did not sever ties with his family or with the Jewish community. Actually, many of his most prominent collaborators and students were Jewish, some even blood-related.
  ellauri163.html on line 864: A precocious student, Durkheim entered the École Normale Supérieure (ENS) in 1879, at his third attempt. The entering class that year was one of the most brilliant of the nineteenth century, as many of his classmates, such as Jean Jaurès and Henri Bergson, went on to become major figures in France's intellectual history as well. At the ENS, Durkheim studied under the direction of Numa Denis Fustel de Coulanges, a classicist with a social-scientific outlook, and wrote his Latin dissertation on Montesquieu. At the same time, he read Auguste Comte and Herbert Spencer, whereby Durkheim became interested in a scientific approach to society very early on in his career. The writer of this exposition likes the word whereby.
  ellauri163.html on line 903: Yhteiskunta kohdistaa Durkheimin mukaan jäseniinsä ehdottoman tottelevaisuuden vaatimuksen, ja tämä heijastuu ihmisten käsityksenä pyhistä asioista sekä jumalasta, joka koetaan pyhäksi asettamisen vaatimuksen lähteeksi. Alkukantaisissa yhteiskunnissa tämä tunne yhteisön vaatimuksesta ehdottomaan kuuliaisuuteen on Durkheimin mukaan hyvin voimakas. Heimon käsityksillä ja tavoilla on ehdoton valta yli yksilöiden. Myös kehittyneissä yhteiskunnissa tämä alkukantainen ykseyden tuntu palaa osittain henkiin esimerkiksi sodan aikana, jolloin tunne kansallisesta yhteenkuuluvuudesta saa yksilöihin lähes rajattoman vaikutusvallan.
  ellauri163.html on line 905: Jumala koetaan myös yksilön viimeiseksi avunantajaksi. Auta miestä mäessä, jumala auttaa mäen alla. Ihminen on Durkheimin käsityksen mukaan olemukseltaan yhteisöllinen, riippuvainen laumastaan ja onneton joutuessaan siitä eroon. Yhteisö on ihmisen henkisen elinvoiman tärkein lähde. Durkheimin mukaan yksilö vahvistuu suorittaessaan ryhmän toisten jäsenten kanssa samaa ryhmää yhdistävän uskonnon palvontamenoja. Esimerkiksi latinan sanan religio kantana on ligare, joka tarkoittaa takaisin sitomista tai yhteenliittämistä. Toinen samankantainen, juutalaisille rakas sana on obligaatio.
  ellauri163.html on line 931: Ahdishtush. Voimattomuush.
  ellauri163.html on line 952: Vaikka Durkheimin itsemurhatutkimukseen on vuosien varrella kohdistunut runsaasti asiatontakin arvostelua, se oli ilmestyessään malliesimerkki sosiologisesta nollatutkimuxesta, mitä sosiologit nykyisinkin tekevät.
  ellauri163.html on line 976: Ajatukset Mooseksesta vuorella on todella kiinnostava. Siinä hän yhdistää maagisen vihaisen olennon käsitteen yksijumalaisuuden aluksi juutalaisilla. Alkupamaus on huomattava, mutta vielä maaginen, mutta sitten Jumala etääntyy ja kehittyy lain säätäjäksi, eräänlaiseksi alueneuvostoksi. Taustalla on kuitenkin Mooseksen (frambringarena) vahva kokemus Jumalan mahdollisesta rankaisevasta vihasta, niinkuin hevoselle sähköaita. Sähköaita on jumalaxi liian aloitekyvytön. Se ei kiellä eikä komenna, se on vaan rajoite. Jos et sitä häirize, sekään ei häirize Polle sinua. Ruoho aidan toisella puolella on vaan pyhitettyä.
  ellauri164.html on line 29:

  Helvetin seslonki

  display:none">Angstailua

  
  ellauri164.html on line 41: A survey published in American Psychologist in 1991 ranked Wundt's reputation as first for "all-time eminence" based on ratings provided by 29 American historians of psychology. William James and Sigmund Freud were ranked a distant second and third.
  ellauri164.html on line 43: In the introduction to his Grundzüge der physiologischen Psychologie in 1874, Wundt described Immanuel Cunt and Johann Friedrich Herbart as the philosophers who had the most influence on the formation of his own views. Those who follow up these references will find that Wundt critically took to the cleaners both these thinkers’ ideas. He distanced himself from Herbart's science of the soul . Wundt praised Cunt's rejection of a "rational" psychology deduced from metaphysics, but he argued against Cunt's epistemology as well as Cunt's category theory and his flabby position on teleological explanations in his publication Was soll uns Kant nicht verkaufen? (1892).
  ellauri164.html on line 104: Les talents ! — Il n’y a personne ici et il y a quelqu’un : je ne voudrais pas répandre mon trésor. — Veut-on des chants nègres, des danses de houris ? Veut-on que je disparaisse, que je plonge à la recherche de l’anneau ? Veut-on ? Je ferai de l’or, des remèdes.
  ellauri164.html on line 112: Décidément, nous sommes hors du monde. Plus aucun son. Mon tact a disparu. Ah ! mon château, ma Saxe, mon bois de saules. Les soirs, les matins, les nuits, les jours… Suis-je las !
  ellauri164.html on line 116: Je meurs de lassitude. C’est le tombeau, je m’en vais aux vers, horreur de l’horreur ! Satan, farceur, tu veux me dissoudre, avec tes charmes. Je réclame. Je réclame ! un coup de fourche, une goutte de feu.
  ellauri164.html on line 177: Kysyin tossa iltateellä Seijalta onko sen mielestä olemassa synteettisiä apriori totuuxia. Eise ollut valmis ottamaan tähän kantaa. Mä oon kyllä vähän miettinyt että joukko-opin riidanalaiset axioomat kuten valinta-axiooma vois olla sellaisia. Tai sitten ne ei ole tottakaan. Sellaisia totuuxia on ainakin joille ei ole todistusta, ihan vaan sixi että totuuxia on enemmän kuin todistuxia. Se ei sinänsä haittaa ettei ole perimmäisiä totuuxia, koska axioomat voi valita monella tavalla.
  ellauri164.html on line 191: Berkeleyn kiinnostuksen kohteena ei ollut vain filosofia, vaan myös uskonnolliset kysymykset, matematiikka ja yhteiskunnalliset uudistukset. Matematiikassa Berkeley arvosteli – varsin terävänäköisesti – vastikään keksittyä differentiaali- ja integraalilaskentaa, jonka käsitteelliset perusteet olivat hänen mielestään täysin sekavat. Se ei ymmärtänyt sitä yhtään. Vaikka olis luullut että infinitesimaali olis ollut just idealistin cup of tea. Berkeleyn kritiikki ei johtanut matematiikassa uusiin keksintöihin, vaan differentiaali- ja integraalilaskenta saatettiin täsmälliselle pohjalle 1800-luvulla Dedekindin toimesta.
  ellauri164.html on line 232: A pupil of William "Will to Believe" James, whose Essays in Radical Empiricism he edited (1912), Perry became one of the leaders of the New Realism movement. Perry argued for a naturalistic theory of value and a New Realist theory of perception and knowledge. He wrote a celebrated biography of William James, which won the 1936 Pulitzer Prize for Biography or Autobiography, and proceeded to a revision of his critical approach to natural knowledge. An active member among a group of American New Realist philosophers, he elaborated around 1910 the program of new realism. However, he soon dissented from moral and spiritual ontology, and turned to a philosophy of disillusionment. Perry was an advocate of a militant democracy: in his words "total but not totalitarian". Puritanism and Democracy (1944) is a famous wartime attempt to reconcile two fundamental concepts in the origins of modern America. Durkheim oli taas aivan oikeassa: sodan aikana vedetään moraalin korsetinnauhat kireälle.
  ellauri164.html on line 336: Kaarle VII:n sotilaallisesti merkittävin uudistus oli vuoden 1445 asetus, jolla Ranskan armeija muuttui täysin kuninkaan johtamaksi ammattipohjaiseksi armeijaksi. Feodaalivelvollisuuden sijaan ritareille maksettiin nyt palkkaa, ja upseerien nimityksissä kiinnitettiin huomiota kyvykkyyteen enemmän kuin syntyperään. Sotilaskuria parannettiin ja taktiikoita uudistettiin niin, että Ranskan armeija oli 1440-luvun lopulle tultaessa joka suhteessa ylivoimainen verrattuna Englannin armeijaan. Hinoa Kaarle!
  ellauri164.html on line 343: Takatukkaisen muukalaislegioonalaisen mielestä viimeinen kunnon chevaljeeri oli Jeanne d'Arc. Uskonto, isänmaa ja soldaatit! Alas jutkupankkiirit! Maalaispappitaskukirjasta löytyy kosolti ranskispatriotismia sekä aatelin ja sotilaiden hehkutusta. Muka Roland ja pojat oli synnynnäisiä chevaljeereja. Mitäs sitten kaxoisnelistivät karkuun sakemanneja viimeisissä sodissa? Viimeinen kaxilahkeinen oli takatukan mielestä Jeanne d'Arc. Bernadotten vaimohan oli Jeannen huonetta ja sukua, vaikka Jeanneen verrattuna huonokuntoinen.
  ellauri164.html on line 384: I was expecting great things, but I couldn't even get through half of it. Hard to follow, boring, lots of long discourses that didn't have a point. I don't know, didn't get it. I have a copy of it if you'd life to give it a whirl. (less)
  ellauri164.html on line 421: Got 90 pages in and I disliked every character, is that the goal?
  ellauri164.html on line 451: The film depicts the nuclear arms race that took place between all sides in the World War II and the beginning of the Cold War. The first part centers on the war years, dealing with the Manhattan Project and the American effort to beat the Germans to the bomb, as well as with Stalin's decision that the USSR must have its own atomic project. The second part displays the Soviet post-war nuclear program. The plot deals mainly with the personal dilemmas facing all the scientists who worked on the atomic weapons. Booooring.
  ellauri164.html on line 457: In 1938, Otto Hahn, Lise Meitner and Fritz Strassmann discovered nuclear fission, for which Hahn received the 1944 Nobel Prize for Chemistry. Nuclear fission was the basis for nuclear reactors and nuclear weapons.
  ellauri164.html on line 458: Between 1934 and 1938, he worked with Strassmann and Meitner on the study of isotopes created through the neutron bombardment of uranium and thorium, which led to the discovery of nuclear fission. He was an opponent of national socialism and the persecution of Jews by the Nazi Party that caused the removal of many of his colleagues, including Meitner, who was forced to flee Germany in 1938.
  ellauri164.html on line 487: In Exodus 2, we see Moses’ mother attempting to save her child by placing him in a basket and putting it into the Nile. The basket was eventually found by Pharaoh’s daughter, and she adopted him as her own and raised him in the palace of the pharaoh himself. As Moses grew into adulthood, he began to empathize with the plight of his people, and upon witnessing an Egyptian beating a Hebrew slave, Moses intervened and killed the Egyptian. But that was not a sin because the guy was just an Egyptian. In another incident, Moses attempted to intervene in a dispute between two Hebrews, but one of the Hebrews rebuked Moses and sarcastically commented, “Are you going to kill me as you did the Egyptian?” (Exodus 2:14). Realizing that his criminal act was made known, Moses fled to the land of Midian where he again intervened—this time rescuing the daughters of Jethro Tull from some of Uriah Heep's bandits. In gratitude, Jethro (also called Reuel) granted his daughter Zipporah to Moses in marriage (Exodus 2:15–21). Moses lived in Midian for about forty years.
  ellauri164.html on line 493: The rest of the book of Exodus and the entire book of Leviticus take place while the Israelites are encamped at the foot of Sinai. God gives Moses detailed instructions for the building of the tabernacle—a traveling tent of worship that could be assembled and disassembled for easy portability—and for making the utensils for worship, the priestly garb, and the ark of the covenant, symbolic of God’s presence among His people as well as the place where the high priest would perform the annual atonement. God also gives Moses explicit instructions on how God is to be worshiped and guidelines for maintaining purity and holiness among the people. The book of Numbers sees the Israelites move from Sinai to the edge of the Promised Land, but they refuse to go in when ten out of twelve spies bring back a bad report about Israel’s ability to take over the land. God condemns this generation of Jews to die in the wilderness for their disobedience and subjects them to forty years of wandering in the wilderness. By the end of the book of Numbers, the next generation of Israelites is back on the borders of the Promised Land and poised to trust God and take it by faith.
  ellauri164.html on line 498: So, now, what can we learn from Moses’ life? Moses’ life is generally broken down into three 40-year periods. The first is his life in the court of Pharaoh. As the adopted son of Pharaoh’s daughter, Moses would have had all the perks and privileges of a prince of Egypt. He was instructed “in all the wisdom of the Egyptians, and he was mighty in his words and deeds” (Acts 7:22). As the plight of the Hebrews began to disturb his soul, Moses took it upon himself to be the savior of his people. As Stephen says before the Jewish ruling council, “[Moses] supposed that his brothers would understand that God was giving them salvation by his hand” (Acts 7:25). From this incident, we learn that Moses was a man of action as well as a man possessed of a hot temper and prone to rash actions. Did God want to save His people? Yes. Did God want to use Moses as His chosen instrument of salvation? Yes. But Moses, whether or not he was truly cognizant of his role in the salvation of the Hebrew people, acted rashly and impetuously. He tried to do in his timing what God wanted done in His timing. The lesson for us is obvious: we must be acutely aware of not only doing God’s will, but doing God’s will in His timing, not ours. As is the case with so many other biblical examples, when we attempt to do God’s will in our timing, we make a bigger mess than originally existed.
  ellauri164.html on line 502: Another thing we see from Moses during his time spent in Midian is that, when God finally did call him into service, Moses was resistant. The man of action early in his life, Moses, now 80 years old, became overly timid. When called to speak for God, Moses said he was “slow of speech and tongue” (Exodus 4:10). Some commentators believe that Moses may have had a speech impediment. Perhaps, but then it would be odd for Stephen to say Moses was “mighty in words and deeds” (Acts 7:22). Perhaps Moses just didn’t want to go back into Egypt and fail again. This isn’t an uncommon feeling. How many of us have tried to do something (whether or not it was for God) and failed, and then been hesitant to try again? There are two things Moses seemed to have overlooked. One was the obvious change that had occurred in his own life in the intervening 40 years. The other, and more important, change was that God would be with him. Moses failed at first not so much because he acted impulsively, but because he acted without God. Therefore, the lesson to be learned here is that when you discern a clear call from God, step forward in faith, knowing that God goes with you! Do not be timid, but be strong in the Lord and in the power of his might (Ephesians 6:10).
  ellauri164.html on line 504: The third and final chapter in Moses’ life is the chapter that Scripture spends the most time chronicling, namely, his role in the redemption of Israel. Several lessons can be gleaned from this chapter of Moses’ life as well. First is how to be an effective leader of people. Moses essentially had responsibility over two million Hebrew refugees. When things began to wear on him, his father-in-law, Jethro Tull, suggested that he delegate responsibility to other faithful men, a lesson that many people in authority over others need to learn (Exodus 18). We also see a man who was dependent on the grace of God to help with his task. Moses was continually pleading on behalf of the people before God. If only all people in authority would petition God on behalf of those over whom they are in charge! Moses was keenly aware of the necessity of God’s presence and even requested to see God’s glory (Exodus 33). Moses knew that, apart from God, the exodus would be meaningless. It was God who made the Israelites distinct, and they needed Him most. Moses’ life also teaches us the lesson that there are certain sins that will continue to haunt us throughout our lives. The same hot temper that got Moses into trouble in Egypt also got him into trouble during the wilderness wanderings. In the aforementioned incident at Meribah, Moses struck the rock in anger in order to provide water for the people. However, he didn’t give God the glory, nor did he follow God’s precise commands. Because of this, God forbade him from entering the Promised Land. In a similar manner, we all succumb to certain besetting sins which plague us all our days, sins that require us to be on constant alert.
  ellauri164.html on line 510: Finally, it is interesting to note that, even though Moses never set foot in the Promised Land during his lifetime, he was given an opportunity to enter the Promised Land after his death. On the mount of transfiguration, when Jesus gave His disciples a taste of His full glory, He was accompanied by two Old Testament figures, Moses and Elijah, who represented the Law and the Prophets. Moses is, this day, experiencing the true Sabbath rest in Christ that one day all Christians will share (Hebrews 4:9).
  ellauri164.html on line 518: At Thursday’s daily Mass (Thursday of the 18th week of the year) we Roman catholics read of the sin that excluded Moses from leading the people to the Promised Land. While there are some mysterious elements to it, one thing seems clear: the grumbling of the people got on Moses’ nerves. Indeed, grumbling often affects more than just the one doing the complaining. Through it, infectious negativity can be set loose. Even if only a small number are grousing, it can still incite discontent, anger, and/or fear in others. Yes, the people nearly wore him out. At a particularly low moment, when the people were complaining about the food, Moses lamented to God,
  ellauri164.html on line 523: Moses was so dispirited that he preferred to die rather than continue on in this way. In his weariness, he spoke rashly, and God excluded him from leading the people into the Promised Land.
  ellauri164.html on line 540: Whatever the reason for the drastic punishment, behold what grumbling does. It fuels discontent and bitterness. Be careful, fellow Christians; we can all succumb to the temptation to draw others into our anger, doubts, dissatisfaction, and fears. After all, misery loves company. Sharing concerns with friends is good and necessary, but this must be tempered by the knowledge that too much can harm them and us. A steady diet of grumbling is not good for anyone.
  ellauri164.html on line 552: Two lessons: 1. The failings of good men may be culpable in God's sight and displeasing to him out of all proportion to the degree of blameworthiness they present to our eye. So far is it from being true (as many seem to think) that believers' sins are no sins at all, and need give no concern, that, on the contrary, the Lord dislikes the stain of sin most when it is seen in his dear children. The case of Moses is not singular. Sins which the Lord overlooks in other men he will occasionally put some mark of special displeasure upon, when they are committed by one who is eminent for holiness and honourable service. It is, no doubt, a just instinct which leads all right-thinking people to be blind to the failings of good men who have been signally useful in their day. But if the good men become indulgent to their own faults they are likely to be rudely awakened to a sense of their error. The better a man is, his sins may be the more dishonouring to God. A spot hardly visible on the coat of a labouring man, may be glaringly offensive on the shining raiment of a throned king.
  ellauri164.html on line 554: 2. The sins we are least inclined to may nevertheless be the sins which will bring us to the bitterest grief. Every man has his weak side. There are sins to which our natural disposition or the circumstances of our up-bringing lay us peculiarly open; and it is without doubt a good rule to be specially on our guard in relation to these sins. Yet the rule must not be applied too rigidly. When Dumbarton Rock was taken, it was not by assailing the fortifications thrown up to protect its one weak side, but by scaling it at a point where the precipitous height seemed to render defense or guard unnecessary. Job was the most patient of men, yet he sinned through impatience. Peter was courageous, yet he fell through cowardice. Moses was the meekest of men, yet he fell through bitterness of Spirit. We have need to guard well not our weak points only, but the points also at which we deem ourselves to be strong.
  ellauri164.html on line 577: but God Himself. The Lord had committed to Moses the burden of leading His people, while the mighty Angel went before them in all their journeyings and directed all their travels. Because they were so ready to forget that God was leading them by His Angel, and to ascribe to man that which God's power alone could perform, He had proved them and tested them, to see whether they would obey Him. At every trial they failed. Instead of believing in, and acknowledging, God, who had strewed their path with evidences of His power and signal tokens of His care and love, they distrusted Him and ascribed their leaving Egypt to Moses, charging him as the cause of all their disasters. Moses had borne with their stubbornness with remarkable forbearance. At one time they threatened to stone him.
  ellauri164.html on line 591: Moses’ moment of greatest failure came when the people of Israel resumed complaining, this time about food and water (Num. 20:1-5). Moses and Aaron decided to bring the complaint to the Lord, who commanded them to take their staff, and in the people’s presence command a rock to yield water enough for the people and their livestock (Num. 20:6-8). Moses did as the Lord instructed but added two flourishes of his own. First he rebuked the people, saying, “Listen, you rebels, shall we bring water for you out of this rock?” Then he struck the rock twice with his staff. Water poured out in abundance (Num. 20:9-11), but the Lord was extremely displeased with Moses and Aaron.
  ellauri164.html on line 597: Honoring God in leadership—as all Christian leaders in every sphere must attempt to do—is a terrifying responsibility. Whether we lead a business, a classroom, a relief organization, a household, or any other organization, we must be careful not to mistake our authority for God’s. What can we do to keep ourselves in obedience to God? Meeting regularly with an accountability (or “peer”) group, praying daily about the tasks of leadership, keeping a weekly Sabbath to rest in God’s presence, and seeking others’ perspective on God’s guidance are methods some lead­ers employ. Even so, the task of leading firmly while remaining wholly dependent on God is beyond human capability. If the most humble man on the face of the earth (Num. 12:3) could fail in this way, so can we. By God’s grace, even failures as great as Moses’ at Meribah, with disastrous consequences in this life, do not separate us from the ultimate fulfillment of God’s promises. Moses did not enter the Promised Land, yet the New Testament declares him “faithful in all God’s house” and reminds us of the confidence that all in God’s house have in the fulfillment of our redemption in Christ (Heb. 3:2-6).
  ellauri164.html on line 607: A fresh exegetical probe is therefore warranted using a hermeneutical strategy whereby a narrative approach is attempted in order to understand Num. 20:1-13 in the light of Exodus 17:1-7. These narrative analogies are part of a distinctive feature in the Hebrew narrative style labelled Type- scene.
  ellauri164.html on line 637: Moses had always done exactly as God commanded – until now. This time, Moses dishonored God by disobeying His command. Moses sinned.
  ellauri164.html on line 641: Numbers 20:12. Despite Moses’ error, water poured from the rock. God still provided abundantly for the children of Israel even though Moses had disobeyed Him. God did not withhold His blessing from His people because of their leader’s sin. God did hold Moses accountable though (Numbers 20:12).
  ellauri164.html on line 650: For 40-years Moses had pronounced judgment without mercy on those who sinned. Whether the sin had been idolatry, misusing God’s name, immorality, or even collecting firewood on the Sabbath, the law had condemned the disobedient to be stoned for even one sin. Now Moses was being judged by the very law he had proclaimed.
  ellauri164.html on line 653: Not even Moses could keep the law. God is gracious. Moses was not stoned to death for his disobedience. Wow. God allowed Moses to keep serving Him, and God kept using him to lead His people to the Promised Land.
  ellauri164.html on line 709: He has reached the end of his rope. He has been patient with these complaining and rebellious people, but he couldn’t take it any longer. Their constant ingratitude and rebelliousness caused Moses to lose faith in the people. This is the people that were supposed to be God’s treasured possession, a holy nation of priests who had agreed to be in a covenant relationship with God (Ex 19:5-8). What a disappointment they had turned out to be and Moses was finished interceding for them. God knew Moses was not going to intercede for the people at Meribah, therefore He doesn’t ordain punishment for them.
  ellauri164.html on line 729: The bottom line is that both he and Aaron disobeyed God. Moreover, the water that rushed out was no longer seen as a gift from God, but was a product of Moses and Aaron. The people were happy; God was not. He said, "You did not trust in me; and you did not honor me as holy" (Num. 20:13). Hence, neither of them would set foot into the Promised Land. Yet, it is important to notice that just as God did not abandon his people when they sinned, he did not abandon Moses and Aaron. But in this one instance, they didn't pass the test. When crunch time came, they didn't trust God. And all of this happened at the waters of Meribah.
  ellauri164.html on line 851: In allegory, we learn that the disobedient might see heaven – but not enter it.
  ellauri164.html on line 933: Did Moses realize immediately what he had done? At some point after this event, “the Lord spoke to Moses and Aaron, ‘Because you did not believe Me, to hallow Me in the eyes of the children of Israel, therefore you shall not bring this assembly into the land which I have given them.’” Their conduct had publicly displayed a lack faith, reverence and respect. God determined that this needed an equally public punishment. The punishment for this sin was grievous. God gave to them a punishment so similar to the one given to all Israel at Kadesh that it was a heart-breaking moment for Moses. Both he and Aaron would die in the wilderness and not be allowed to enter the promised land. What a bitter pill for Moses to swallow. Like David with Bathsheba, God forgave the sin, but did not remove the consequences. The consequences for Moses’ momentary lapse in reverence and respect under the terrible emotion of anger was to be barred from entrance into the promised land.
  ellauri164.html on line 939: Conclusion. Though the water came, Moses was severely punished. He was punished in a way that no amount of repentance could remove. As noted above, the sin was forgiven, but the consequences of the sin could not be. Because Moses had sinned publicly and God wanting Israel to understand His righteousness, He would not relent. “Then I pleaded with the Lord at that time... I pray, let me cross over and see the good land beyond the Jordan, those pleasant mountains, and Lebanon ... the Lord said to me: ‘Enough of that! Speak no more to Me of this matter.’ ... you shall not cross over this Jordan.” (Deut. 3:23-27). There is a lot of important lessons we can learn from Moses. This sin is one of them. Though Moses had fallen short of God’s glory here, God forgave him. Yet the consequences of the sin were deeply distressing. So it was with David, Paul and Job. So will it be with us. We need to hate sin and realize that the consequences can sometimes be severe.
  ellauri164.html on line 957: Every year we plow through the many possible explanations for God’s decision to disallow Moses entry to Canaan. I would like to propose an explanation that is connected with what we already know about the Israelites and with the way the story is structured.
  ellauri164.html on line 975: The Israelites had a history of trusting in God because of what they saw. The most famous example, which we repeat in the daily morning service, quotes their experience after the crossing of the Sea of Reeds: “Israel saw the wondrous power which God had wielded against the Egyptians, the people feared God; they had faith in God and in God’s servant, Moses” (Exod. 14:31). They have needed this public, indisputable evidence of their eyes ever since. God knows that what they see is what is most important. And what he wants them to see is Moses speaking—not striking the rock, as he was commanded to do on the former occasion.
  ellauri164.html on line 979: What God wants the people to see is that Moses speaks in performing the miracle at the rock. It is a potentially powerful transitional moment in which Moses’s publicly perceived action would be speech. What he would say would become part of the people’s religious consciousness—part of the repeated narrative of the people—a way of adducing to God a caring relationship with God’s people, and conveying that care to the people. We can imagine the speech Moses might give, performing the quintessential task of a prophet, in bringing God and the people closer together. Instead, he calls them “rebels,” distancing the people from himself and, by association, from God; disdaining their legitimate needs; and losing the opportunity to attribute the provision of water to God.
  ellauri171.html on line 33:

  ne naiset

  display:none">Panennaisia

  
  ellauri171.html on line 204:
  ellauri171.html on line 257:

  18 of 20 Martha: Lasaruksen ahdistunut sisar

  
  ellauri171.html on line 288: Myös lihava protestanttinen uskonpuhdistaja Martin Luther oletti seksuaalisen suhteen näiden kahden välillä, kenties antaakseen jonkinlaisen historiallisen ennakkotapauksen omalle katolisen selibaatin dramaattiselle rikkomiselleen.
  ellauri171.html on line 447: When the murder was discovered the enemy soldiers fled in panic, so Judith was proclaimed the savior of her people.
  ellauri171.html on line 471: We forgot to mention that Jezebel was the New Testament's N:o 2 whore after Magdalen. In Revelation 2 Jesus Christ rebukes the church of Thyatira saying, “You allow that woman Jezebel, who calls herself a prophetess, to teach and seduce My servants to commit sexual immorality and eat things sacrificed to idols”. Christ also says of this Jezebel, “I gave her time to repent of her sexual immorality, and she did not repent. I will kill her children with death.” Battle of the sexes. In Handmaid's Tale, a Jezebel is a woman forced to become prostitute and entertainer. They are available only to the Commanders and to their guests. Offred portrays Jezebels as attractive and educated; they may be unsuitable as handmaids due to temperament. They have been sterilized, a surgery that is forbidden to other women. They operate in unofficial but state-sanctioned brothels, unknown to most women. Jezebels, whose title also comes from the Bible (note Queen Jezebel in the Books of Kings), dress in the remnants of sexualized costumes from "the time before", such as cheerleaders' costumes, school uniforms, and Playboy Bunny costumes. Jezebels can wear make-up, drink alcohol, and socialize with men, but are tightly controlled by the Aunts. When they pass their sexual prime and/or their looks fade, they are discarded, without any precision as to whether they are killed or sent to "the Colonies" (XII Jezebels).
  ellauri171.html on line 519: Because this has not been done, the girl and her family have been humbled, dishonored.
  ellauri171.html on line 526: Jacob is told that his daughter has been defiled. The word used to describe the action implies someone who is impure because they have a skin disease, or have touched something dead and are ritually unclean. It does not mean sinful, but it does mean exclusion from the tribe until cleanness is restored.
  ellauri171.html on line 536: Hamor tries to placate them by telling them his son loves Dinah, and wants to marry her. Their relationship will be based on loyalty and trust, he implies. He speaks respectfully, and carefully includes the brothers in his discussion, making them a generous offer:
  ellauri171.html on line 551: Shechem has injured their sister and dishonored their family.
  ellauri171.html on line 569: They must have been accompanied by many of their tribesmen, because two men alone could not massacre so many, disabled or not.
  ellauri171.html on line 584: At the beginning of the story, Dinah is seized and dishonored. Now at the end, all the enemy’s belongings are seized and dishonored.
  ellauri171.html on line 594: Perhaps the most disturbing thing is that, through it all, Dinah’s voice is not heard.
  ellauri171.html on line 642: Judges 19:15-26 describes what happened the night the couple stayed in Gibeah, a city of the Benjamites. When they entered the open square of the city an old man invited them to his home (Judges 19:16-21). While the old man and the Levite and his concubine were having dinner, we are told some “worthless fellows” surrounded the house and pounded on the door. Verses 22-24 describe the discussion that occurred with these “worthless fellows.”
  ellauri171.html on line 661: When he arrived home to the remote part of the hill country of Ephraim, he cut her up into twelve pieces. One piece for each of the twelve tribes was distributed throughout Israel. Finally, we are told that nothing like this had ever happened. So the twelve tribes tried to decide how to respond.
  ellauri171.html on line 691: A fifth lesson is that the account describes what happens when men and women abandon God. Sex and other immoral behavior replace God! The entire story is an example of unrestrained animal lust and human depravity. Total disregard for life occurs. What one desires is all that is important. As Proverbs 30:15 says, “The leech has two daughters, “Give,” “Give” . . . ” Women are less important than men. Men abuse men. Unloving men abusively rule over women. Sex trumps everything else. Why? Judges 21:25 says, “. . . everyone did what was right in his own eyes.”
  ellauri171.html on line 705: Daniel Block writes these words, “The Levite had preferred Gibeah over Jebus to avoid the dangers of Canaanism, only to discover that Canaan had invaded his own world.” Sadly, Canaanism is invading our world and some western countries appear to be far worse than the tribe of Benjamin. They do not even seek the Lord for direction. At least the other eleven tribes sought the Lord and killed tens of thousands more. Jehovah was appeased.
  ellauri171.html on line 742:
  ellauri171.html on line 746: Ehud murders Eglon at a 19th century commode - but ancient lavatory arrangements were probably similar. Ehud, an Israelite, reluctantly carried tribute to the hated Moabite king Eglon. He did not want to do it, but he knew he had to – Eglon was like a Mafia chieftain, too powerful and too violent to disobey.
  ellauri171.html on line 765: Their dead bodies, it seems, were too cumbersome to tranport. Instead, the boy’s heads were hacked off, collected in baskets, and displayed for the gawking crowd the the city gate.
  ellauri171.html on line 779: The lesson: God always wins. That's a pretty simplistic way of saying it, but it's true nonetheless. Even when people like Athaliah try to stomp out an entire family and put an end to God's plan for redemption, when people like the priests of Baal lead others to worship idols instead of the true God, God will always triumph in the end. The negative forces of our culture make us wonder where we're headed as a people. Many of our leaders show little integrity or morality, and dishonesty is overlooked in the workplace. Kindness is often the exception rather than the rule. But don't despair. This is not a battle God plans to lose. In the end, he will prevail! You just wight Enry Jiggins!
  ellauri171.html on line 793: The Bible teaches Christians to be content with their lot in life. Paul the apostle wrote, “godliness with contentment is great gain” (1 Timothy 6:6). It is virtuous of a Christian to remain undistracted by the riches of the world while being committed to Christ. For, “better is a little with the fear of the Lord, than great treasure with trouble” (Proverbs 15:16).
  ellauri171.html on line 799: At this point, Jesus said to His disciples, “it is hard for a rich man to enter the kingdom of heaven” (Matthew 19:23). Hard but not impossible. A camel can be diluted in acid and injected thru a needle. Anyway it was just the name of a gate in Jerusalem. This is because the care of riches in this life can be a snare for a Christian. A Christian’s heart cannot be set on riches and cares of this world above the Kingdom of God. In another example, the parable of the sower, Jesus warned that some who receive the word of God will allow their spiritual growth to be choked off by “the cares of this world and the deceitfulness of riches” (Matthew 13:22). These things show us that being poor can help a Christian not to be ensnared by such things. No cause to complain then.
  ellauri171.html on line 812: Ahabin dynastia omridit eli kuningas Omrin porukat oli jotain kananiittejä. Israel Finkelstein's The Bible Unearthed presents a very different picture of the Omrides than the circumcision handbook, making them responsible for the great empire, magnificent palaces, wealth, and peace in Israel and Judah that the Bible credits to the much earlier kings David and Solomon. According to Finkelstein, the reason for this discrepancy is the religious bias of the Biblical authors against the Omrides for their polytheism, and in particular their support for elements of the Canaanite religion.
  ellauri171.html on line 842: Ba'alat Gebal, goddess of Byblos, Phoenicia. She was distinguished in iconography from Astarte or similar goddesses by two tall, upright feathers in her headdress.[citation needed]
  ellauri171.html on line 910: Shapash, also transliterated Shapshu, goddess of the sun; sometimes equated with the Mesopotamian sun god Shamash, whose gender is disputed. Some authorities consider Shamash a goddess.
  ellauri171.html on line 929: The Late Bronze Age collapse was a time of societal collapse between c.1200 and 1150 BCE, preceding the Greek Dark Ages. The collapse affected a large area covering much of Southeast Europe, West Asia and North Africa, comprising the overlapping regions of the Near East and Eastern Mediterranean, with Egypt, eastern Libya, the Balkans, the Aegean, Anatolia, and the Caucasus. It was a transition which historians believe was violent, sudden, and culturally disruptive for some Bronze Age civilizations during the 12th century BCE, along with a sharp economic decline of regional powers.
  ellauri171.html on line 931: The palace economy of Mycenaean Greece, the Aegean region and Anatolia that characterized the Late Bronze Age disintegrated, transforming into the small isolated village cultures of the Greek Dark Ages, which lasted from around 1100 BCE to the beginning of the Archaic age around 750 BCE. The Hittite Empire of Anatolia and the Levant collapsed, while states such as the Middle Assyrian Empire in Mesopotamia and the New Kingdom of Egypt survived but were considerably weakened. Conversely, some peoples such as the Phoenicians enjoyed increased autonomy and power with the waning military presence of Egypt and Assyria in the Levant.
  ellauri171.html on line 933: Competing and even mutually incompatible theories for the ultimate cause of the Late Bronze Age collapse have been made since the 19th century. These include volcanic eruptions, droughts, invasions by the Sea Peoples or migrations of Dorians, economic disruptions due to the rising use of ironworking, and changes in military technology and methods of war that saw the decline of chariot warfare. Following the collapse, gradual changes in metallurgic technology led to the subsequent Iron Age across Eurasia and Africa during the 1st millennium BCE.
  ellauri171.html on line 960: In the Baal Cycle, Ba'al Hadad is challenged by and defeats Yam, using two magical weapons (called "Driver" and "Chaser") made for him by Kothar-wa-Khasis. Afterward, with the help of Athirat and Anat, Ba'al persuades El to allow him a palace. El approves, and the palace is built by Kothar-wa-Khasis. After the palace is constructed, Ba'al gives forth a thunderous roar out of the palace window and challenges Mot. Mot enters through the window and swallows Ba'al, sending him to the Underworld. With no one to give rain, there is a terrible drought in Ba'al's absence. The other deities, especially El and Anat, are distraught that Ba'al has been taken to the Underworld. Anat goes to the Underworld, attacks Mot with a knife, grinds him up into pieces, and scatters him far and wide. With Mot defeated, Ba'al is able to return and refresh the Earth with rain.
  ellauri171.html on line 989: In the nudes of European painting we can discover some of the criteria and conventions by which women have been seen and judged as sights.
  ellauri171.html on line 1007: One way northerners disturb the tapestry of creation is through sexually deviant and immoral activities, which is why the Torah describes the divinations of Jezebel as her promiscuity (“the harlotries of your mother Jezebel and her abundant witchcraft”).
  ellauri171.html on line 1026: Perhaps she had the status of gebira “queen mother”, or of “co-regent”. At any rate, there is no doubt that the biblical and later accounts distort her portrait for several reasons, among which we can list her monarchic power, deemed unfit in a woman; her reported devotion to the Baal and Asherah cult and her objection to Elijah and other prophets of God; her education and legal know-how (shown in the Naboth affair); and her foreign origin Ultimately, the same passages that disclaim Jezebel as evil, “whoring,” and immoral are witness to her power and the need to curb it.
  ellauri171.html on line 1069: Tamar was assertive of her rights and subversive of convention. She was also deeply loyal to Judah’s family. These qualities also show up in Ruth, who appears later in the lineage of Perez and preserves Boaz’s part of that line. The blessing at Ruth’s wedding underscores the similarity in its hope that Boaz’s house “be like the house of Perez, whom Tamar bore to Judah” (Ruth 4:12). Tamar’s (and Ruth’s) traits of assertiveness in action, willingness to be unconventional, and deep loyalty to family are the very qualities that distinguish their descendant, King David.
  ellauri171.html on line 1080: There are few words to describe the awfulness of this story, but let's give it the old college try: dismal, depressing, embarrassing and utterly lacking in any artistic or social worth.
  ellauri171.html on line 1088: This old testament death-feast was initially slated to debut in Midrash. Watching it, you'll wonder why the distributor changed its plans.
  ellauri171.html on line 1104: He lured her to his room and raped her, then refused to marry her. Niin aina. She was disgraced, and never married. Her embittered brother Absalom rebelled against David, but was defeated and killed. Tamar lived out her days in the royal harem getting fucked on and off by the great King.
  ellauri171.html on line 1112: Why not? At that time it would have been a possibility, though not a preferred one. Perhaps the marriage that had been arranged for Tamar was too politically sensitive to upset, or maybe Amnon thought that David would disapprove of his obsession, seeing it as a weakness. After all, a king could not afford to let emotions interfere with politics. Remember Batsheba, haha.
  ellauri171.html on line 1119: But Amnon was not used to being refused something he wanted. He must have discussed his obsession with a friend of his, a clever cousin called Jonadab, because this young man came up with a plan. They would lure Tamar into Amnon’s room on the pretext that her half-brother was ill, and once they were alone there Amnon could have what he wanted. Bedrooms in ancient mansions were designed to receive guests/visitors.
  ellauri171.html on line 1123: Amnon sighed in a dispirited way and said he could not eat, but on being pressed by his father admitted that yes, he might be able to eat if his sister Tamar cooked some food and fed it to him. David, gullible in matters regarding his sons, immediately sent for Tamar to come and tend her brother.
  ellauri171.html on line 1143: Outside Tamar collapsed onto the floor, wailing. Nearby were the cooling ashes of the fire she had used to cook his food. She plunged her hand into them and put the ashes onto her disheveled hair.
  ellauri171.html on line 1175: Yhtä terixiä ovat Aku-Aatamin Thomas Alva Edison ja jaarli Ewald. Ewald on tollanen ehdoton päälle pois kaveri, se jättää kompromissit ja vivahteet toisille. On se niin jalostettu koira. Muthei, Verlaineko se oli joka sanoi että vivahteet on pääasia, muu on artistikamaa. Huishaismanninkin pitää valita nyt kumpaa uskoa. Älä usko kaikkea mitä ajattelet!.
  ellauri171.html on line 1184: Kun he olivat asuneet siellä noin kymmenen vuotta, 5 myös Mahlon ja Kilion kuolivat, ja Noomi jäi ilman kahta poikaansa ja miestään. 6 Kun Noomi kuuli Moabissa, että Herra oli tullut auttamaan kansaansa antamalla heille ruokaa, hän ja hänen miniänsä valmistautuivat palaamaan sieltä kotiin. 7 Hän lähti kahden miniänsä kanssa paikastaan, jossa hän oli asunut, ja lähti tielle, joka vie heidät takaisin Juudan maahan. 8 Silloin Noomi sanoi kahdelle miniälleen: "Menkää kumpikin takaisin äitisi kotiin. HERRA osoittakoon sinulle laupeutta, niin kuin olet osoittanut laupeutta kuolleille miehillesi ja minulle. 9 Suokoon HERRA, että jokainen teistä löytää levon toisen aviomiehensä kodista." Sitten hän suuteli heitä hyvästit, ja he itkivät ääneen 10 ja sanoivat hänelle: "Me palaamme sinun kanssasi kansasi luo." 11 Mutta Noomi sanoi: "Palaa kotiin, tyttäreni. Miksi tulisit kanssani? Onko minulla enää poikia, joista voisi tulla aviomiehiänne? 12 Palatkaa kotiin, tyttäreni; Olen liian vanha hankkimaan toista miestä. Vaikka luulisin, että minulla olisi vielä toivoa – vaikka minulla olisi aviomies tänä iltana ja synnyttäisin sitten poikia – 13 odottaisitko, kunnes he kasvavat? Pysyisitkö heidän puolestaan ​​naimisissa? Ei, tyttäreni. Se on minulle katkerampi kuin sinulle, sillä HERRAN käsi on kääntynyt minua vastaan!" 14 Tässä he itkivät taas ääneen. Sitten Orpa suuteli anoppiaan jäähyväiset, mutta Ruth tarttui häneen. 15 Noomi sanoi: "Katso, kälysi palaa kansansa ja jumaliensa luo. Mene takaisin hänen kanssaan." 16 Mutta Ruut vastasi: "Älä pakota minua jättämään sinua tai kääntymään pois sinusta. Minne sinä menet, minä menen, ja minne sinä pysyt, minä pysyn. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17 Missä sinä kuolet, minä kuolen, ja sinne minut haudataan. Kohtelekoon HERRA minua, olkoon aina niin ankarasti, jos jopa kuolema erottaa sinut ja minut. ”
  ellauri171.html on line 1196: 7 (Nyt näet aiempina aikoina Israelissa, jotta omaisuuden lunastus ja siirto olisi lopullista, toinen osapuoli riisui sandaalinsa ja antoi sen toiselle. Tämä oli tapa laillistaa liiketoimet Israelissa.) 8 Niin huoltaja-lunastaja sanoi Boasille: "Osta itse." Ja hän riisui sandaalinsa. 9 Silloin Boas ilmoitti vanhimmille ja kaikelle kansalle: "Tänään te olette todistajat, että olen ostanut Noomilta kaiken Elimelekin, Kilionin ja Mahlonin omaisuuden. 10 Olen myös hankkinut vaimoksi Ruutin Moabilaisen, Mahlonin lesken, säilyttääkseni kuolleiden nimen hänen omaisuudellaan, jottei hänen nimensä katoaisi hänen perheestään eikä kotikaupungistaan. Tänään olette todistajia!" 11 Silloin vanhimmat ja kaikki portilla oleva sanoivat: "Me olemme todistajia. Tehköön HERRA kotiisi tulevan naisen Raakelin ja Lean kaltaiseksi, jotka yhdessä rakensivat Israelin perheen. Olkoon sinulla asema Efratassa ja ole kuuluisa Betlehemissä. 12 Sen jälkeläisen kautta, jonka Herra antaa sinulle tämän nuoren naisen kautta, olkoon sinun perheesi Pereksen sukulainen, jonka Taamar synnytti Juudalle." 13 Niin Boas otti Ruutin, ja hänestä tuli hänen vaimonsa. Kun hän rakastell hiäntä, HERRA antoi hiänelle mahdollisuuden tulla raskaaksi, ja hiän synnytti pojan. 14 Naiset sanoivat Noomille: "Kiitetty olkoon Herra, joka ei tänä päivänä ole jättänyt sinua ilman huoltajaa-lunastajaa. Tulkoon hänestä kuuluisa kaikkialla Israelissa! 15 Hän uudistaa elämäsi ja tukee sinua vanhuudessasi. Sillä miniäsi, joka rakastaa sinua ja on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa, on synnyttänyt hänet." 16 Sitten Noomi otti lapsen syliinsä ja piti hänestä huolta. 17 Siellä asuvat naiset sanoivat: "Noomilla on poika!" Ja he antoivat hänelle nimen Obed (ven. "päivällinen"). Hän oli Iisain, Daavidin isän, isä. 18 Tämä on siis Pereksen sukupuu: Peres oli Hesronin isä, jne. ad nauseam.
  ellauri172.html on line 39:

  JUONIPALJASTUS

  display:none">Spoilereita

  
  ellauri172.html on line 57: Rabelais ja Moliere ei Huismannia naurata. Se ei ole mitään huumormiehiä. Hartaus, ahdistus ja katumus ei viihdy samassa alkovissa kuin tyhjännaurajat. Villonia se lukee aika ajoin, ja d'Aubignéta joskus, verensä siitä tuntien kuumemmax. Vaikkei se edes ole katollinen, vaan hottentotti! Kenties Jori luki tämän:
  ellauri172.html on line 114: Jos. de Maistren, kivenkovan lahkolaisen, pitkäveteisen, onton, korskean ja pompöösin Huisman piilottaa hyllyn taaxe. Hyllyyn jää vain harhaileva, huikentelevainen, tärkeilevä ja monisäikeinen Hello. Sen ajatuxet hiutuvat niin ohkasixi että ne pitäis kuuppeloittaa jollain jumoavalla aineella.Taidokas psykologi ja hurskas niuhottaja yxissä kansissa. Sappivaivojen jäytämä saarnamies, kostonhimoinen ja pöyhkeä. Ihmeellisistä asioista voi puhua vain sopertaen. Kuten Ruisbrookista, josta on jo paasaus. Le Bloy ja Barney d'Aurevilly saapastelevat myös framille. Katolisten 2 sudenkuoppaa ovat mystiikka ja sadismi. Saxanpolkkaa tapernaakkelissa. Löytyisköhän Barneyn romsku Un pretre marié jostakin? Ai onhan tää wikisourcessa.
  ellauri172.html on line 123: Néel de Néhou, nuori aristokraatti, jolla on ritarillinen käytös, joka on sopusoinnussa kirjailijan nostalgisen ihanteen kanssa, yrittää itsepäisesti voittaa Calixten suosion vaarassa menettää kaiken. Mutta hänen kunnioituksensa saa vastauksen vain ystävänä tai sisarena nuorelta karmeliitilta, joka on kääntynyt yksinomaan Jumalaan. Malgaignen synkistä varoituksista huolimatta hän heittäytyy ruumiistaan ja sielunsa mahdottomaan ja traagiseen intohimoon, joka yhdistää hänen kohtalonsa isän ja tyttären muodostaman vastakkaisen parin kohtaloon.
  ellauri172.html on line 128: Nehu ei palannut (siis Napsun sodista). Hän kuoli yhdessä aikansa kuuluisimmista taisteluista työntämällä hevosensa rintakehän tykinpalaa vasten, joka halkaisi ihmisen ja hevosen neljään osaan. Se oli vain kolme kuukautta Sombrevalin ja La Malgaignen kuoleman jälkeen. Mikä tomppeli.
  ellauri172.html on line 135: Kaikenlaiset jäynät ja tuhmuushymyt, ml sadismi, perustuu nimenomaisen kiellon uhmaamiseen, tuumaa Huisinga. Pahimmat pahanteot on pyhänhäväistys ja haureus, se selvittää. Ne on silverbäkin reviirien loukkaus. No saattaahan ne olla ne mistä silverbäkki ize eniten tuppaa kiivastumaan, ja ehkä sixi juuri niitä alaiset tekee kun silmä välttää paizi mielixeen, niin myös puhtaasti vittuilumielessä.
  ellauri172.html on line 136: Eli sadismi ja blasfemia on jotenkin sukua, ne on kumpikin tollasta kerta kiellon päälle huvia.
  ellauri172.html on line 156: — Ah ! maintenant, je me rappelle !… dit-il. Qu’ai-je donc ? — Mais tu es morte ! Rooger änkyttää. Herra hän haisee jo. Sitä ei Roogerin olisi pitänyt sanoa, taika raukesi. Un faible soupir d’adieu et merci, distinct, lointain, parvint jusqu’à l’âme de Roger. Oh ! murmura-t-il, c’est donc fini ! — Seuraava kokous on sit nahkurin orsilla. Tarina osoitti millainen mahti tahto kaikkinensa on. Kuten sanottua, bullshittiä. Tää vähän ennakoi Blavatskyn ja muiden meedioiden trendausta.
  ellauri172.html on line 175: Come scrive nell'autobiografia, era un bambino molto sensibile, a tratti vivace, solitario, insofferente alle regole, descritto dai biografi moderni come tendente alla nevrosi, una condizione che si protrarrà per tutta la vita, causandogli spesso anche disturbi psicosomatici. Soffrirà di frequenti disturbi gastrici per la sua intera esistenza.
  ellauri172.html on line 183: Ei muuta kun takas turistelemmaan. Viaggi e dissolutezze. Toccò la Svezia e la Finlandia, giungendo in Russia, dove non volle neppure essere presentato a Caterina II, avendo sviluppato una profonda avversione al dispotismo.
  ellauri172.html on line 256: It may be objected, if man does not act from free will, what will happen if the incentives to action are equally balanced, as in the case of Buridan's ass? I am quite ready to admit, that a man placed in the equilibrium described (namely, as perceiving nothing but hunger and thirst, a certain food and a certain drink, each equally distant from him) would die of hunger and thirst. If I am asked, whether such a one should not rather be considered an ass than a man; I answer, that I do not know, neither do I know how a man should be considered, who hangs himself, or how we should consider children, fools, madmen, &c. Hyvä Pentti!
  ellauri172.html on line 265: The situation of Buridan's ass was given a mathematical basis in a 1984 paper by American computer scientist Leslie Lamport (LaTex -ladontaskriptikielen kexijä, LOL), in which Lamport presents an argument that, given certain assumptions about continuity in a simple mathematical model of the Buridan's ass problem, there is always some starting condition under which the ass starves to death, no matter what strategy it takes. He points out that just because we do not see people's asses starving to death through indecision, this does not disprove the principle. The persistence of a Buridan's undecided state for the required length of time may just be sufficiently improbable that it has not been observed.
  ellauri172.html on line 275: Case 2 Bileamin aasi esiintyy Raamatussa, sen 4. Mooseksen kirjan 22–24 luvuissa sekä muutamissa muissa tekstikohdissa. Bileam oli Beorin poika. Bileam oli kuninkaan palvelija. Moabilaisten kuningas Balak Zipporin poika luotti Bileamin voimiin ja halusi, että Bileam kiroaisi Israelin kansan. Bileam neuvotteli moneen otteeseen Balakin miesten kanssa ja sen jälkeen itse Balakin kanssa. Matkalla Balakin luo Bileamin aasi poikkesi tieltä kolme kertaa ja joka kerralla Bileam löi aasiansa. Kolmannen kerran jälkeen enkeli ilmestyi hänelle. Eikös se aasikin jotain jäpättänyt sille? Bileam teki Balakin kanssa kolmesti seitsemän uhrialttaria, mutta siunasikin israelilaiset. Lopulta neuvottelut Balakin ja Bileamin välillä raukesivat tyhjiin ja molemmat lähtivät omiin suuntiinsa. Bileam kuoli israelilaisen sotilaan miekaniskuun.
  ellauri172.html on line 297: 34 Balaam said to the angel of the Lord, “I have sinned.(K) I did not realize you were standing in the road to oppose me. Now if you are displeased, I will go back.”
  ellauri172.html on line 548: Huismannin ihannoima Barney on kirjoittanut aika huuruisia esseitä, joista tää Diner des athées oli des Esseintesin suosikkeja. Alla lyhennettynä kuin Kaluttujen Palojen kirjavaliot. Huomaa misogynia ja päähenkilöön Mesnilgrand junioriin kohdistuva narsistinen päänsilitys.
  ellauri172.html on line 550: En ces sortes de repas découronnés de femmes, les hommes les plus polis et les mieux élevés perdent de leur charme de politesse et de leur distinction naturelle ; et quoi d’étonnant ?… Ils n’ont plus la galerie à laquelle ils veulent plaire, et ils contractent immédiatement quelque chose de sans-gêne, qui devient grossier au moindre attouchement, au moindre choc des esprits les uns par les autres. L’égoïsme, l’inexilable égoïsme, que l’art du monde est de voiler sous des formes aimables, met bientôt les coudes sur la table, en attendant qu’il vous les mette dans les côtés.
  ellauri172.html on line 552: Après la politique, la haine des Bourbons, le spectre noir de la Congrégation, les regrets du passé pour ces vaincus, toutes ces avalanches qui roulaient en bouillonnant d’un bout à l’autre de cette table fumante, il y avait d’autres sujets de conversation, à tempêtes et à tintamarres. Par exemple, il y avait les femmes. La femme est l’éternel sujet de conversation des hommes entre eux, surtout en France, le pays le plus fat de la terre. Il y avait les femmes en général et les femmes en particulier, — les femmes de l’univers et celle de la porte à côté, — les femmes des pays que beaucoup de ces soldats avaient parcourus, en faisant les beaux dans leurs grands uniformes victorieux, et celles de la ville, chez lesquelles ils n’allaient peut-être pas, et qu’ils nommaient insolemment par nom et prénom, comme s’ils les avaient intimement connues, sur le compte de qui, parbleu ! ils ne se gênaient pas, et dont, au dessert, ils pelaient en riant la réputation, comme ils pelaient une pêche, pour, après, en casser le noyau. Tous prenaient part à ces bombardements de femmes, même les plus vieux, les plus coriaces, les plus dégoûtés de la femelle, ainsi qu’ils disaient cyniquement, car les hommes peuvent renoncer à l’amour malpropre, mais jamais à l’amour-propre de la femme, et, fût-ce sur le bord de leur fosse ouverte, ils sont toujours prêts à tremper leurs museaux dans ces galimafrées de fatuité !
  ellauri172.html on line 563: Et, pendant qu’il parlait de s’agenouiller, il grandissait, et, comme la fiancée de Corinthe dans la poésie de Goethe, il semblait, sans s’être levé de sa chaise, grandi du buste jusqu’au plafond:
  ellauri172.html on line 583: On l’aurait cru le produit d’un mélange de plusieurs races. Il disait, lui, qu’il fallait prononcer son nom à la grecque : Άϊδον, pour Ydow, parce qu’il était d’origine grecque, et sa beauté l’aurait fait croire, car il était beau, et, le Diable m’emporte ! peut-être trop pour un soldat.
  ellauri172.html on line 588: Très fat d’une beauté à laquelle je préférais, moi, bien des laideurs de ma connaissance, il ne semblait n’être, en somme, comme disent soldatesquement les soldats, qu’un miroir à… à ce que tu viens de nommer, Rançonnet, à propos de la Rosalba, c'est a dire PUTAIN!
  ellauri172.html on line 608: La Rosalba était pudique comme elle était voluptueuse, et le plus extraordinaire, c’est qu’elle l’était en même temps. Quand elle disait ou faisait les choses les plus… osées, elle avait d’adorables manières de dire : « J’ai honte ! » que j’entends encore. Phénomène inouï ! Elle fût sortie d’une orgie de bacchantes, comme l’Innocence de son premier péché. Jusque dans la femme vaincue, pâmée, à demi morte, on retrouvait la vierge confuse, avec la grâce toujours fraîche de ses troubles et le charme auroral de ses rougeurs… (Vizi tää hemmo on aika sick. Mutta se on just kuten Huismanni totesi: pyllistely tuntuu vielä rotevammalta kun pyllyn takana kyttää kiivas Jehova piiska handussa. Niin varmaan junioriapinastakin joka pääsee salaa silverbäkin nartun vulvalle. Sisään vaan vaikkei seisokkaan!)
  ellauri172.html on line 614: Le mot naïf et étonné de la Borghèse, quand on lui demanda comment elle avait bien pu poser nue devant Canova : « Mais l’atelier était chaud ! il y avait un poêle ! » Kilpineito Elfhildr käski norjalaisen poliisikolleegan tuoda ämpäriä kun sillä oli vimmattu pissahätä. No sehän toi. Sevveran on sentään edistytty.
  ellauri172.html on line 645: Je la trouvai à peine vêtue, les épaules au vent, embrasées par une chaleur africaine, les bras nus, ces beaux bras dans lesquels j’avais tant mordu et qui, dans de certains moments d’émotion que j’avais si souvent fait naître, devenaient, comme disent les peintres, du ton de l’intérieur des fraises. Ses cheveux, appesantis par la chaleur, croulaient lourdement sur sa nuque dorée, et elle était belle ainsi, déchevelée, négligée, languissante à tenter Satan et à venger Ève !
  ellauri172.html on line 649: Je dis, sentant la pressure monter dans mes culottes, — Moi, j’ai ce soir une autre frénésie.
  ellauri172.html on line 656: « Et, tout en disant cela, elle retourna la lettre et se pencha pour en écrire l’adresse.
  ellauri172.html on line 686: « — Ah ! il n’était pas à moi, abominable gouge ! — s’écria-t-il. Et j’entendis, sous sa botte de dragon, grincer et s’écraser le cristal de l’urne, et piétiner le cœur de l’enfant qu’il avait cru son fils !
  ellauri172.html on line 688: « Sans doute, elle voulut le ramasser, elle ! l’enlever, le lui prendre, car je l’entendis qui se précipita ; et les bruits de la lutte recommencèrent, mais avec un autre, — le bruit des coups.
  ellauri172.html on line 698: « Je bondis sur lui ; je ne lui dis même pas de se défendre, et je lui plongeai mon sabre jusqu’à la garde dans le dos, entre les épaules, et j’aurais voulu, du même coup, lui plonger ma main et mon bras avec mon sabre à travers le corps, pour le tuer mieux ! »
  ellauri172.html on line 710: « Je n’ai plus eu jamais des nouvelles de la Rosalba, dite la Pudica, — répondit Mesnilgrand. — Est-elle morte ? A-t-elle pu vivre encore ? Le chirurgien a-t-il pu aller jusqu’à elle ? Après la surprise d’Alcudia, qui nous fut si fatale, je le cherchai. Je ne le trouvai pas. Il avait disparu, comme tant d’autres, et n’avait pas rejoint les débris de notre régiment décimé.
  ellauri172.html on line 753: Olaf passe ensuite sa vie à disputer le royaume de Norvège au roi Knut le Grand ou Canut Ier, roi de Danemark et d'Angleterre. En effet, la grande puissance scandinave est, au début du xie siècle, le royaume viking du Danemark. Vers 1015-1017, il profite de ce que Knut est occupé en Angleterre pour rendre indépendante la Norvège. Le nouveau roi s'installe à Nidaros (actuelle Trondheim), et y bâtit une église.
  ellauri172.html on line 757: Il est le grand législateur de l'Église en Norvège et, comme son parent Olaf Tryggvason, il tente de faire disparaître les traces de l'ancienne foi et de bâtir des églises à la place des anciens lieux sacrés qu'il a profanés ou détruits. Il fait aussi venir des évêques et des prêtres d'Angleterre.
  ellauri172.html on line 769: St. Olaf appears to be a bilingual town with a significant amount of unique vocabulary (that may be specific to the area and not appearing in standard Norwegian). Rose uses these phrases quite often, to the exasperation of her roommates. Examples include Gerkanenaken (when dog feces turn white), Tutenbobels (buttocks), Ugel and Flugel (a Hide and seek game for adults) and Vanskapkaka (a special "friendship" cake; this word, however, is based on the Swedish word "vänskapskaka", which holds the same meaning). German, Swedish and Norwegian is the basis of the
  ellauri180.html on line 33:

  KAYLA ANCRUM

  display:none">Värikästä

  
  ellauri180.html on line 51: In the books, Elena was popular, selfish and a "mean girl". However, the show's producers, Julie Plec and Kevin Williamson, felt that it wasn't the direction they wanted to go with their heroine in The Young Adult Vampire Diaries television series. Instead, she became a nicer, relatable, and more of "the girl next door" type, until her life gets flipped upside down when she meets the Salvatore Brothers. Stefan Salvatore is a good-hearted and affectionate young adult vampire and the complete opposite of his older brother, Damon Salvatore. Stefan's malevolent young adult vampire brother is mostly thought of as selfish and manipulative, but later on begins to display a more caring side.
  ellauri180.html on line 55: Elena has received mainly positive reviews. Steve West of the Cinema Blend compared the story of The Young Adult Vampire Diaries and the character of Elena to the 10 years older popular vampire franchise, Twilight, and its protagonist Bella Swan. West said "Clearly Elena is way hotter than Bella, she has two immortal young adult vampires fighting over her". (Täähän on jo moneen kertaan nähty: chick litissä tytöllä pitää ollä väh. 2 kosijaa, ei se muuten ole mistään kotoisin.) After the vampire episodes, Elena established her own medical practice, specialising in blood diseases.
  ellauri180.html on line 87: Teoksen henkilöhahmot ovat ehdottomasti sen kantava voima. Kuvauksen keskiössä on sympaattinen Petteri Orpo, oman elämänsä sankari, tohtori Wilbur Larchin eetterinhuuruisten panoseikkailujen synnyttämä ”luomus”. Kirjailija pohdiskelee au-äidin kurjan elämän ja abortin suoman mahdollisuuden dilemmaa, epätoivottua rakkautta ja sen mukanaan tuomaa kiitollisuudenvelkaa (anteexi kenelle?). Lisäksi teos kuvaa taitavasti toisaalta jenkeissä vallizevan nokkimisjärjestyksen.
  ellauri180.html on line 136: Omppuoluttalon säännöissä on kaikki hyvän Irving-romaanin piirteet: inhimilliset, omituiset ja miellyttävät hahmot, joilla on epätavallisia elämänkokemuksia; tarina, jolla on moraalinen pohjavire; syvällisiä kohtauksia - jotkut hassuja ja huvittavia - toiset viisaita ja koskettavia. Älä ymmärrä minua väärin, tämä kirja ei sovi kaikille. Se ei lähde heti nousuun – joku nopeatempoinen tv-kazoja saattaa jopa pitää koko ensimmäistä puoliskoa hitaana. Jos olet tiukasti elämänmielinen, et todennäköisesti huomaa nauttivasi tästä kirjasta – lapsenlähdetys on liian jatkuva ongelma. Eikä sikiönkaavinta ole tässä ainoa painava teema: petos, sota, siveys, lait ja säännöt, sielu, sukuruza, perhe, kuolema, naisiin kohdistuva väkivalta; lista jatkuu.
  ellauri180.html on line 150: Kirja on huonosti kirjoitettu. Usein ennakoidaan jotain, mitä ei koskaan tapahdu, ikään kuin kirjoittaja olisi ottanut suuria paloja juonen, mutta unohtanut palata muokkaamaan sitä. Candy ei ole ainoa litteä hahmo, ja siellä on paljon hyödytöntä tietoa asioista, jotka eivät todellakaan lisää juonetta tai liity mihinkään. Usein on kohtauksia, sanoja, jotka ovat erittäin häiritseviä. Tämä olisi hienoa, jos nämä kauheat kohtaukset edistäisivät tarinaa tai juonetta tai olisivat mielenkiintoisia tai sijoitettu strategisiin paikkoihin. Sen sijaan ne ovat olemassa vain tehdäkseen lukijan olon epämukavaksi. Esimerkiksi koko pornografinen kuva naisen ja hevosen kanssa, onko se todella tarpeellista selittää Homerin seksuaalista kehitystä ja Melanien väkivaltaa? Vai täytyykö meidän todella kuulla yksityiskohtia Candyn karvojen ajelusta ennen aborttia ja kuinka Homer pelasti hänen hiuksensa? Nämä kohtaukset vievät huomion juonesta, jättävät huonon maun ja maalaavat lopulta maailman karkeaksi, hankalaksi, luonnottomaksi paikaksi. Ehkä näin Irving näkee maailman, ja tämä kirja on hänen paljastuxensa. Tämäpä kiintoisaa.
  ellauri180.html on line 157: Kaljuuntuneen ja pyylevöityneen Philip Roth-lookaliken Fred Karlssonin jouzenlauluna ilmestyy 2022 täysin uudistettu Kielitieteen perusta. Siitä mä en enää juuri perusta. Se on takuulla samaa paskaa vähän uudemmassa leilissä.
  ellauri180.html on line 164: 20-luvulla kaikki pojat Irwingin orpokodissa ympärileikattiin koska lääkärillä oli ollut vaivaa suuren sodan sotilaiden kullivaivoista. Tämä tieto plus muistot teiniajan fimoosista pani miettimään seuraavaa.
  ellauri180.html on line 171: There has been little written from a statistical standpoint to confirm or deny the popular medical belief that the circumcised are less prone to contract venereal disease. This paper will present a statistical study of the incidence of circumcision in a group free from venereal disease as compared with that of groups with various forms of venereal disease, to determine the influence of circumcision on venereal disease.
  ellauri180.html on line 174: OBJECTIVES: Globally approximately 25% of men are circumcised for religious, cultural, medical, or parental choice reasons. However, controversy surrounds the procedure, and its benefits and risks to health. We review current knowledge of the health benefits and risks associated with male circumcision. METHODS: We have used, where available, previously conducted reviews of the relation between male circumcision and specific outcomes as "benchmarks", and updated them by searching the Medline database for more recent information. RESULTS: There is substantial evidence that circumcision protects males from HIV infection, penile carcinoma, urinary tract infections, and ulcerative sexually transmitted diseases. We could find little scientific evidence of adverse effects on sexual, psychological, or emotional health. Surgical risks associated with circumcision, particularly bleeding, penile injury, and local infection, as well as the consequences of the pain experienced with neonatal circumcision, are valid concerns that require appropriate responses. CONCLUSION: Further analyses of the utility and cost effectiveness of male circumcision as a preventive health measure should, in the light of this information, be research and policy priorities. A decision as to whether to recommend male circumcision in a given society should be based upon an assessment of the risk for and occurrence of the diseases which are associated with the presence of the foreskin, versus the risk of the complications of the procedure. In order for individuals and their families to make an informed decision, they should be provided with the best available evidence regarding the known benefits and risks. And they should also know what God thinks of it.
  ellauri180.html on line 179: Despite an estimated one-sixth of the world's men having been circumcised, it has long been forgotten where or why this most intriguing operation began. The procedure has been performed for religious, cultural and medical reasons, although the last has only become fashionable since the rise of modern surgery in the 19th century. Accordingly, the indications for surgery have surfaced, submerged and altered with the trends of the day. In this review we explore the origins of circumcision, and discuss the techniques and controversies that have evolved since the event has become medicalized.
  ellauri180.html on line 183: In some African tribes, circumcision is performed at birth. In Judaic societies, the ritual is performed on the eighth day after birth, but for Moslems and many of the tribal cultures it is performed in early adult life as a rite of passage', e.g. puberty or marriage. Why the practice evolved is not clear and many theories have been proposed. Nineteenth century historians suggested that the ritual is an ancient form of social control. They conceive that the slitting of a man's penis to cause bleeding and pain is to remind him of the power of the Church, i.e. We have control over your distinction to be a man, your pleasure and your right to reproduce'. The ritual is a warning and the timing dictates who is warned; for the new-born it is the parents who accede to the Church: We mark your son, who belongs to us, not to you'. For the young adolescent, the warning accompanies the aggrandisement of puberty; the time when growing strength give independence, and the rebellion of youth.
  ellauri180.html on line 198: By the middle of the 19th century, anaesthesia and antisepsis were rapidly changing surgical practice. The first reported circumcision in the surgical accounts of St Bartholomew's Hospital was in 1865; although this comprised only one of the 417 operations performed that year, it was clearly becoming a more common procedure. Indeed, this was a time when surgical cures were being explored for all ails and in 1878 Curling described circumcision as a cure for impotence in men who also had as associated phimosis. Many other surgeons reported circumcision as being beneficial for a diverse range of sexual problems. Walsham (1903) re-iterates the putative association of phimosis with impotence and suggests that it may also predispose to sterility, priapism, excess masturbation and even venereal disease. Warren (1915) adds epilepsy, nocturnal enuresis, night terrors and precocious sexual unrest' to the list of dangers, and this accepted catalogue of phimotic ills' is extended in American textbooks to include other aspects of sexual erethisms' such as homosexuality.
  ellauri180.html on line 218: Notwithstanding the relative disinterest over the function of the prepuce, no other operation has been surrounded by controversy so much as circumcision. Should it be done, then when, why, how and by whom? Religious and cultural influences are pervasive, parental confusion is widespread and medical indications shift with the trends of the day. Doctors divide into camps driven by self-interest, self-righteousness and self-defence. It is not surprising that some of the most colourful pages in the medical literature are devoted to the debate.
  ellauri180.html on line 228: However, during the two World Wars, governments became increasingly interested in reducing the risk of venereal disease amongst their soldiers. Clearly, such pathology can have a profound effect on the efficiency of fighting armis. Indeed, in 1947 the Canadian Army found that whereas 52% of their soldiers had foreskins intact, 77% of those treated for venereal disease were uncircumcised. Persuasive arguments to circumcise all conscripts were proposed. Furthermore, it was an age-old observation, and indigenous African healers had promoted circumcision to prevent the transmission of sexually transmitted disease for centuries. As might be expected, the evidence did not withstand further scientific scrutiny and numerous contradictions were provided. However, there has recently been startling evidence that HIV infection is significantly associated with the uncircumcised status. Indeed, one author has recently suggested routine neonatal circumcision on a world-wide scale as a long-term strategy for the control of AIDS: a whole new chapter opens in this ancient debate!
  ellauri180.html on line 254: What do you do if you discover another recently published book that has nearly the exact same premise as the one you've written?
  ellauri180.html on line 402: And all her yellow hair displaced, yhden paikan keltaisine karvoineen,
  ellauri180.html on line 408: From pride, and vainer ties dissever, Liian ylpeä, ja kiinni taustassaan,
  ellauri180.html on line 448: To set its struggling passion free From pride, and vainer ties dissever, And give herself to me for ever."
  ellauri180.html on line 469: Kehittyneen barditeollisuuden avulla Jenkkilä on yhdistänyt nämä 2 mallia, niin että havenotit on saatu samaan aikaan sekä pitämään kiinni kerrostuneen termiittipesän vanhoista meemeistä että uskomaan American dreamiin päästä ize penthousekerroxiin herrahississä kun nalli napsahtaa ja onni sattuu potkaisemaan 2-3 paskaduunissa seppoilevaa izeyrittäjää. Kiitos bardit! Ilman teitä tää ei olis syntynyt, ja ilman räjähdysmäistä kasvua se ei pysyis pystyssä. Nyt on punakone alkanut jo yskähdellä. Kohta koittaa bardi Byronin ennustama pimeys.
  ellauri180.html on line 507: With mad disquietude on the dull sky, Vanhan maailman viime kajoa, ja taas
  ellauri180.html on line 527: Even dogs assail'd their masters, all save one, Koiratkin ahdisteli isäntiä,
  ellauri180.html on line 590: The men were never to discover who the other truly was, namely the good old enemy. More's the pity.
  ellauri181.html on line 33:

  PENIS DE MONO

  display:none">Hominointia

  
  ellauri181.html on line 61: Yhteenveto: Hagenbeck- yhtiön mezästysretkellä vangittu apina ezii ulospääsyä kuukausia höyrylaivan painostavan kapeassa häkissä. Hän jäljittelee ihmisiä, koska haluaa olla yhtä "häiriöttömiä" kuin he ilmeisesti ovat. Ilmeisesti hän oppii mielekkäitä eleitä ja myös puhumaan helposti. Hänellä on suurimmat ongelmat juoda anixenmakuisia snapseja. Aluxen matkustaja antaa hänelle teoreettisia ja käytännön oppitunteja "eri aikoina". Joten hän oppii sen suurimmalla vaivalla. Hän korostaa useita kertoja, että hän jäljittelee ihmisiä vain sixi, että hän ezii ulospääsyä, mutta ei sixi, että hän toivoo vapautta. Eläintarhan tai vaudevillen vaihtoehtojen edessä hän pyrkii työskentelemään vaudevillessä ja hänellä on "menestyxiä, joita tuskin voidaan lisätä". Hänen elämänsä on onnistunut juhlien, tiedeyhteisöjen ja sosiaalisten kokoontumisten välillä. Hän on saavuttanut haluamansa ja todistaa, että hänellä on keskimääräinen eurooppalainen koulutus. Hän on tietysti virtuoosi ihmisten ja eläinten välisten rajojen ylittämisessä. Ei niin kaxi muuta olentoa hänen ympärillään. Hänen ensimmäisestä kouluttajastaan, jonka kanssa hän oppii olemaan "huomaamaton", tulee ize melkein apina ja hänen on ajoittain mentävä sanatorioon. Pienellä, puolixi koulutetulla simpanssilla, jonka kanssa hän "hemmottelee apinaa" yöllä, on "hämmentyneen koulutetun eläimen mielettömyys", jota hän ei kestä päivällä. Se on varmaan vähän kuin Phil Rothin "Clarissa" eli Claire.
  ellauri181.html on line 83:

  "Akatemian herrat! | Teet minulle kunnian pyytää minua toimittamaan raportin akatemialle apinani elämästäni. | Tässä mielessä en valitettavasti voi noudattaa pyyntöä. Lähes viisi vuotta erottaa minut apinoista, […]. Tämä saavutus olisi ollut mahdotonta, jos olisin izepäisesti halunnut pitää kiinni alkuperästäni, nuoruuteni muistoista. Pelkkä luopuminen liitetiedoista oli ensisijainen prioriteetti, jonka olin asettanut izelleni; Minä, vapaa apina, alistuin tälle ikeen. Tämän seurauxena muistoni sulkeutuivat minulle yhä enemmän. " … välillä … "... Avoin sanoen, niin paljon kuin haluan valita kuvia näihin asioihin, suoraan sanottuna: Apeisuutenne, herrat, jos teillä on jotain tällaista takananne, ei voi olla kauempana teistä kuin minun. Mutta jokainen, joka kävelee täällä maan päällä on mielissään on kantapää : pikku simpanssi kuin iso Achilles . " "Ja opin, herrat! Voi, opit, kun sinun täytyy; yxi oppii, kun haluaa pääsyä; yxi oppii armottomasti. Piiskaalla valvotaan izeään; yxi repii izensä pienixi vastarinnoixi. Apinaluonto juoxi minusta ja pois kiertäen izensä yli, niin että ensimmäisestä opettajastani ize tuli melkein apina, piti pian luopua opetuxesta ja viedä sanatorioon. Onnexi hän tuli pian taas ulos. " "Nämä edistysaskeleet! Tämä tietosäteiden tunkeutuminen kaikilta puolilta herääviin aivoihin! En kiellä: se teki minut onnellisexi. Mutta myönnän myös: en yliarvioinut sitä edes silloin, kuinka paljon vähemmän tänään. Ponnistelulla, jota ei ole koskaan toistettu maan päällä, olen saavuttanut eurooppalaisen keskimääräisen koulutuxen. Ehkä se ei olisi izessään mitään, mutta se on jotain siltä osin kuin se auttoi minua ulos häkistä ja antoi minulle tämän erityisen ulospääsyn, tämän inhimillisen ulospääsyn. " ... hän päättelee yhteenvetona : "Kaiken kaikkiaan saavutin sen, mitä halusin saavuttaa. Älä sano, että se ei ollut vaivan arvoista. Sitä paizi en halua kenenkään tuomiota; Haluan vain levittää tietoa; Ilmoitan vain; Ilmoitin sinulle vain, herrat akatemiasta. "
  ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina.
  ellauri181.html on line 121: Monille Kafkan teoxille on tunnusomaista synkkyys, ahdistus ja unenomaisuus. Taas näitä virsikirjan lisälehtiä. Porukat lukee näitä angstaustarinoita kuten muitakin genrejä kulloiseenkin tarpeeseen.
  ellauri181.html on line 126: This article has multiple issues. Please help improve it or discuss these issues on the talk page.
  ellauri181.html on line 132: The Theory of Basic Human Values is a theory of cross-cultural psychology and universal values that was developed by a guy called Shalom H. Schwartz. The theory extends previous cross-cultural communication frameworx such as Hofstede's cultural dimensions theory. Schwartz identifies ten basic human values, each distinguished by their underlying motivation or goal, and he explains how people in all cultures recognize them. There are two major methods for measuring these ten basic values: the Schwartz Value Survey and the Portrait Values Questionnaire. A particular value can conflict or align with other values, and these dynamic relationships are typically illustrated using a circular graphic in which opposite poles indicate conflicting values.
  ellauri181.html on line 134: One of the main limitations of this theory lies in the methodology of the research. The SVS is quite difficult to answer, because respondenz have to first read the set of 30 value items and give one value the highest as well as the lowest ranking (0 or −1, depending on whether an item is opposed to their values). Hence, completing one questionnaire takes approximately 12 minutes resulting in a significant amount of only half-filled in forms. Furthermore, many respondenz have a tendency to give the majority of the values a high score, resulting in a skewed responses to the upper end. However, this issue can be mitigated by providing respondenz with an additional filter to evaluate the items they marked with high scores. When administering the Schwartz Value Survey in a coaching setting, respondenz are coached to distinguish between a "must-have" value and a "meaningful" value. A "must-have" value is a value you have acted on or thought about in the previous 24 hours (this value item would receive a score of 6 or 7 on the Schwartz scale). A "meaningful" value is something you have acted on or thought about recently, but not in the previous 24 hours (this value item would receive a score of 5 or less).
  ellauri181.html on line 146: After completing his master's degree in social psychology and group development at Columbia University and completing his rabbinical studies, Schwartz received his Ph.D. in social psychology from the University of Michigan, and subsequently taught in the sociology department of the University of Wisconsin–Madison, and in 1973 became a professor. From 1971-73, Schwartz was a visiting lecturer in the department of psychology at the Hebrew University. In 1979, Schwartz moved to Israel with his wife and three children. He joined the department of psychology at the Hebrew University, where he holds the post of Leon and Clara Sznajderman Professor Emeritus of Psychology. He is now retired, but continues his research activity, as well as developing and promoting his Basic Human Values Theory.
  ellauri181.html on line 164: “Values transcend specific actions and situations. … This feature distinguishes values from norms and attitudes that usually refer to specific actions, objecz, or situations.”
  ellauri181.html on line 218: Schwartz’ work also examines relationships between different values in more detail, which is useful for a richer analysis of how values affect behaviour and attitudes, as well as the interesz that they express. Although the theory distinguishes ten values, the borders between the motivators are artificial and one value flows into the next, which can be seen by the following shared motivational emphases:
  ellauri181.html on line 376: While mean scores from Likert-type scales can be compared across individuals, scores from an ipsative measure cannot. To explain, if an individual was equally extroverted and conscientious and was assessed on a Likert-type scale, each trait would be evaluated singularly, i.e. respondents would see the item "I enjoy parties" and agree or disagree with it to whatever degree reflected their preferences.[citation needed]
  ellauri181.html on line 382: Additionally, ipsative measures may be useful in identifying faking. However, ipsative measures may, especially among testing-naïve individuals exhibiting high levels of conscientiousness and/or neuroticism, decrease test validity by discouraging response and/or encouraging non-response. For example, a test's authors may force respondents to choose between "a) Animals chase me in my dreams" and "b) My dreams are nice" in an effort to see whether a given respondent is more inclined toward "faking bad" or toward "faking good." When faced with such a question, a child frequently terrified by nightmares that rarely if ever involve animals, and especially one whose parents have foolishly taught him/her/it strict rules against lying, may simply refuse to answer the question given that for that respondent nearly all of the time both descriptions are inaccurate. Even a previously presented guideline "Choose the answer that [best/better] describes you" may be unhelpful in such a situation to responders who worry that endorsing one item or the other will still involve stating it to be accurate or "well"-descriptive to some positive degree. Only if the guideline is presented as "Choose the answer that more accurately or less inaccurately describes you" and the above-described responder is sophisticated enough to reason out his/her response in terms of "Despite the infrequency with which I have nice dreams, I have them [more frequently / less infrequently] than dreams in which animals chase me" (or, in theory, vice versa) will such a responder be willing to answer the question—and phrasing the guideline in this way bears its own cost of making the question reveal less about the respondent's propensities because the respondent is no longer forced to "fake" one way or another.[citation needed].
  ellauri181.html on line 426: Nää on takuulla kekattu jollain faktorianalyysillä. Nimi lienee otettu kekkahattu-Alzheimeerin Discworldista. Vitun imppejä.
  ellauri181.html on line 435: Yhdistä työrooliin sopivat toimintatyylit
  ellauri181.html on line 477: Brown, A. (2010). How IRT can solve problems of ipsative data (Doctoral dissertation). University of Barcelona, Spain. Retrieved from http://hdl.handle.net/10803/80006. Avainsanat Thomas HPA, Rakennevaliditeetti
  ellauri181.html on line 505: Arvot, asenteet ja ajankuva -tutkimuxessa ja siitä kirjoitetuissa kirjoissa suomalaiset luokitellaan hallizevien arvojensa suhteen erilaisiin ryhmiin. Tarkka luokitus tehdään yhdexänluokkaisena ja tämän jälkeen luokat yhdistetään Täsmäelämän ja uusyhteisölli-syyden aika -kirjassa esitellyllä tavalla viidexi. Klikkaamalla ryhmien nimiä alla olevassa kuvassa tai listassa, saat lyhyen esittelyn kyseisen ryhmän arvomaailmasta.
  ellauri181.html on line 508:

  • Suvaizevaiset uudistajat (24%)
    ellauri181.html on line 509:
  • Individualistiset uudistajat (22%)
    ellauri181.html on line 523: Martti on samanikäinen kuin El Lauri ja Vladimir Putin. Vuonna 2022 1 meistä saanee Neuvostoliitto-palkinnon Rajamaahan kohdistuneesta arvokkaasta hutkimistyöstä.
    ellauri181.html on line 539: Miten suhtautuvat arvot ja hyveet toisiinsa? Täysin ennustettavasti tietysti. Valuet on pelin optimal outcomes, virtuet on pelaajien strategiasettejä, jotka toivon mukaan edistävät optimaalisia outcomeja. Jos esim toivoo menestystä bisnixessä, pitää olla bisnisvaistoa, pitää myydä kalliilla ja ostaa halvalla ja kyynärpäillä huomaamattomasti jonossa.
    ellauri181.html on line 545: How can we speak of alignment and the potential for mismatch stress without addressing the issues of ethics, virtues and values? We were shocked in the first few years of the 21st century to discover that the global companies that we had trusted, and invested our retirement and life savings with had lied to us. They lied to the public, about earnings. They lied about their value and their investmenz. Many thousands of people lost their life savings. Hundreds of thousands had been duped. Millions had been take advantage of!
    ellauri181.html on line 558: Franklin tried in business and failed, not once but twice. He was the father and single parent of an illegitimate son whose mother abandoned the child to Franklin unable and unwilling to live with Franklin and the child. As a young adult Franklin was by almost any measure and especially his own measure a dismal failure. His life was confused, difficult and not at all satisfying to Franklin or to anyone else. He decided to change.
    ellauri181.html on line 591:
  • . Tranquility - Be not disturbed at trifles or at accidenz common or unavoidable.
    ellauri181.html on line 595: Franklin then took his list to a respected friend who happened to be a Quaker. Franklin explained to his Quaker friend that he, Franklin, was disappointed in the progress in his life to this point and that he intended to turn his life around. From now on Franklin intended to live his life according to his list of virtues. Each day he would read the list and each week he would focus on a different virtue. Repeating the process over and over again until he had become one with his virtues.
    ellauri182.html on line 33:

    Food as a Value

    display:none">Japonais-täytettä

    
    ellauri182.html on line 84: As the story progresses, Mikage thinks about and confronts major issues in life: death, hope, friendship, loneliness, and love. (Cf. Pilin vastaava lista virsikirjan lisälehdistä edellisessä albumissa. Montako erilaista apinan elettä ja pierua näihin tarvitaan?
    ellauri182.html on line 94: The 1989 film centers around Mikage, a young woman who loses her parents when young. She grows up in a lonely household with her grandmother who dies when Mikage reaches adulthood. Grief-stricken, she finds solace in the kitchen. Yuichi, a friend of Mikage's deceased grandmother, invites her to live with him and his mother. Then Mikage discovers that Yuichi's mother is actually her cross-dressing father. On the other hand, Mikage realizes that the wealth of gadgetry in Yuichi's kitchen is lovingly detailed... --- Unfortunately, that's all, this film is water under the bridge, overtaken by a 2019 gory crime film of the same name.
    ellauri182.html on line 104: Symbolism appears throughout Yoshimoto’s story. For the protagonist, kitchens symbolize places of contentment, safety, and healing. Mikage claims, “to me a kitchen represents some distant longing engraved on my soul.” When she is despondent, her dreams of kitchens keep her going. She takes to the kitchen and learns cooking as a way of overcoming feelings of meaninglessness and despair; cooking represents her new attitude toward life. Like kitchens and cooking, food also plays a symbolic role in the story. Mikage is constantly presenting her friends with food; her life changes when she takes a job at a cooking school; and the climax of the story occurs when Mikage brings a dish of special food to Yuichi in his secluded hotel room. Eat my shorz.
    ellauri182.html on line 111: Mikage discovers, “a delightful German-made vegetable peeler—a peeler to make even the laziest grandmother enjoy slip, slipping those skins off.”
    ellauri182.html on line 155: Banaanin äidistä ei näytä olevan mitään puhetta. Varmaan se pysytteli häpeissään keittiössä ja teki riisisoppaa. No ei, kai se kuoli kun tytöt oli nuoria.
    ellauri182.html on line 159: Vanha inssi kannatti Fukushiman ydinvoimaa ja uskoi tieteeseen ja edistyxeen. Suututti jenkit 2001 ymmärtämällä rättipäitäkin.
    ellauri182.html on line 167: Shinran left Mount Hiei to study under Hōnen for the next six years. Hōnen (1133–1212) another ex-Tendai monk, left the tradition in 1175 to found his own sect, the Jōdo-shū or "Pure Land School". From that time on, Shinran considered himself, even after exile, a devout disciple of Hōnen rather than a founder establishing his own, distinct True Pure Land school.
    ellauri182.html on line 173: In 1207, Hōnen's critics at Kōfuku-ji persuaded Emperor Toba II to forbid Hōnen and his teachings after two of Imperial ladies-in-waiting converted to his practices. Hōnen and his followers, among them Shinran, were forced into exile and four of Hōnen's disciples were executed. Shinran was given a lay name, Yoshizane Fujii, by the authorities but called himself Gutoku "Stubble-headed One (nukkapää)" instead and moved to Echigo Province (today Niigata Prefecture).
    ellauri182.html on line 175: It was during this exile that Shinran cultivated a deeper understanding of his own beliefs based on Hōnen's Pure Land teachings. In 1210 he married Eshinni, the daughter of an Echigo aristocrat. Shinran and Eshinni had several children. His eldest son, Zenran, was alleged to have started a heretical sect of Pure Land Buddhism through claims that he received special teachings from his father. Zenran demanded control of local monto (lay follower groups), but after writing a stern letter of warning, Shinran disowned him in 1256, effectively ending Zenran's legitimacy.
    ellauri182.html on line 176: Some of Shinran's disciples founded their own schools of Shin Buddhism, such as the Bukkaku and Kosovo, in Kyoto. Early Shin Buddhism did not truly flourish until the time of Rennyo (1415–1499), who was 8th in descent from Shinran. Through his charisma and proselytizing, Shin Buddhism was able to amass a greater following and grow in strength.
    ellauri182.html on line 185: Amitābha is the principal buddha in Pure Land Buddhism, a branch of East Asian Buddhism. In Vajrayana Buddhism, Amitābha is known for his longevity attribute, magnetising Western attributes of discernment, pure perception and purification of the aggregates with a deep awareness of emptiness of all phenomena. According to these scriptures, Amitābha possesses infinite merit resulting from good deeds over countless past lives as a bodhisattva named Dharmākara. Amitābha means "Infinite Light", and Amitāyus means "Infinite Life" so Amitābha is also called "The Buddha of Immeasurable Light and Life". Kuulostaa ihan määzhik kortilta.
    ellauri182.html on line 200: What is a word for name-calling? In this page you can discover 11 synonyms, antonyms, idiomatic expressions, and related words for name-calling, like: mad-quite, abusing, Oooooooooh, insult, names, foul-language, insulting, rudeness, bad-language, derogating and white-slavery.
    ellauri182.html on line 202: Kyldyyristä toiseen ilmenee aivan sama yhdistelmä ahnetta lattapäisyyttä ja taikauskoa, niin jenkeillä, rättäreillä kuin nukkapäillä.
    ellauri182.html on line 209: Cross-national epidemiological studies show that prevalence rates of common mental disorders (i.e. depression, anxiety disorders, and post traumatic ressi) vary considerably between countries, suggesting cultural differences. In order to gather evidence on how culture relates to the aetiology and phenomenology of mental disorders, finding meaningful empirical instruments for capturing the latent (i.e. non-visible) construct of 'culture' is vital. In this review, we suggest using value orientations for this purpose. We focus on Schwartz's value theory, which includes two levels of values: cultural and personal. We identified nine studies on personal values and four studies on cultural values and their relationship with common mental disorders. This relationship was assessed among very heterogeneous cultural groups; however, no consistent correlational pattern occurred. The most compelling evidence suggests that the relationship between personal values and mental disorders is moderated by the cultural context. Hence, assessing mere correlations between personal value orientations and self-reported symptoms of psychopathology, without taking into account the cultural context, does not yield meaningful results. This theoretical review reveals important research gaps: Most studies aimed to explain how values relate to the aetiology of mental disorders, whereas the question of phenomenology was largely neglected. Moreover, all included studies used Western instruments for assessing mental disorders, which may not capture culturally-specific phenomena of mental distress. Finding systematic relationships between values and mental disorders may contribute to making more informed hypotheses about how psychopathology is expressed under different cultural circumstances, and how to culturally adapt psychological interventions.
    ellauri182.html on line 318: Biden ärisi kansakunnan tilapuheessa Putinille ilmeellä, jota ymmärtävät rebublikaanitkin. Sota on siitä hienoa että kiistelevien apinoiden napina hiljenee xenofobisemman viholliskuvan edessä. Kansakunta ryhdistäytyy ja järjestäytyy johtajansa taaxe. Juuri senpä takia "Ukrainan selkkauxen" sotaakäyvät osapuolet yxituumaisesti välttävät verisiä lehtikuvia ja sinkkiarkkuja.
    ellauri182.html on line 320: Humans display these facial expressions as 'subconscious calls for help'.
    ellauri182.html on line 339: Myterä ja hirvittävän hidassoutuinen islantilainen dekkari jonka sankaritar näyttää mulatilta on silti selvä todiste anglosaxien valloituxesta tuhkasaarella. Joka toinen sana dekkarin ja ikenekkään puotipuxun keskustelusta convenience storessa on enkkua. Hai ja bai ja sori, ei sentään tänx. Surullista.
    ellauri182.html on line 382: (pœju—pæjur), for example disketta "diskette", paja "(sweetie) pie", skrifia
    ellauri182.html on line 407: Kun rotat joutuvat ahdistuxiin rotanpesässä, ne ärtyvät ja alkavat pureskella toisiaan, lopulta tulee kahakoita ja niiden seurauxena ahtauskin vähän hellittää. Nyt ollaan maapallolla apinoiden kanssa samassa pisteessä. Idän paviaanit kirkuvat ja alkavat hyökkäillä Ukrainan termiittilinnaan itäpuolelta, lännen simpanssit aukovat torahampaista kitaansa ja äyskivät takaisin sen länsipuolelta. Siinä hötäkässä ihanasti unohtuvat niin pandemia kuin ilmastonmuutoskin. Eiköhän kaverit aleta kaivaa taas esiin tota turvetta, kun ei veli venäläiseen kaasuun enää tohdi turvata?
    ellauri182.html on line 445: Finally take the time to meditate on the meaning of the Zen circle in a fuller sense and how its secret applies to your life. I have only scratched the surface here; there is so much more to discover and share.
    ellauri183.html on line 33:

    God's Grace

    display:none">Jumalanpilkkaa

    
    ellauri183.html on line 38: Tää Jumalan armo on Bernardin viimeinen rompsku, kirjoitettu 68-vuotiaana, eli mua nyt vuotta nuorempana. Tää on hullunhauskaa pilantekoa juutalaisuudesta ja vähän katolisuudestakin, eli Bernardin ja sen vaimon uskontotaustoista apinansilmin nähtynä. Parasta Malamudissa tässä niteessä on että se antaa vitut ylevälle, ja kirjoittaa asioista sellaisina kuin ne on. Vizikkäintä on lukea miten jenkki- ja brittikriitikot kiemurtavat saadaxeen tästä läpästä irti jotain ylevää.
    ellauri183.html on line 58: humanist: The word "humanism" derives from the Latin concept humanitas, which was first used by Cicero to describe values related to economic liberal education. The word disappeared for the dark middle ages and reappeared during the Italian Renaissance as umanista and reached the English language in the 16th century. The word "humanist" was used to describe a group of studenz of classical literature and those advocating for education based on it. In the early 19th century, the term Humanismus was used in Germany equivocally and it re-entered the English language second time anally. The more popular use signifying a non-religious approach to life, implying an antithesis to theism, viz. atheism.
    ellauri183.html on line 76: Loppuikänsä Bernad opetti luovaa kirjoittamista Vermontissa Benningtonin naisten collegessa. Ann joka oli sentään käynyt Cornellin typed his manuscripz and reviewed his writing. Oliko Berniellä sillä aikaa jimbajambaa coedien hameissa? New York Times tietäisi muttei kerro ilmaisexi. In the book The Natural by Bernard Malamud the main character Roy Hobbs had a very distinct flaw, a flaw that millions of American men and women both have..... an obsession with sex which affected his character and which made him a very unsuccessful man.
    ellauri183.html on line 80: Faulty interpretations can create much disappointment, as in the movie version of his novel The Fixer, "Horrible. That thing went to five different writers. Edward Albee was one of them but he would only do it if he had full say over it. Dalton Trumbo finally wrote the screen play and he's a hack. The film should have been done as a sort of fable, in black and white. Instead, it was all galloping Cossacx and dancing girls: an overdone fake. And that sickens a writer--to see his book faked."
    ellauri183.html on line 101: The apocalyptic gloom of his subject seems hopelessly out of place in this cheery, sun-washed house, a rambling white-frame idyll near Bennington College, where Malamud has taught for 20 years. A comforting percussion of cooking sounds comes from the big kitchen where his wife Ann, a chipper dynamo of a woman, is devising lunch; on the porch an old tiger tomcat lolls ingratiatingly; and in the distance the cloud-dappled foothills of the Green Mountains hover like a Yankee daydream.
    ellauri183.html on line 105: "One of the earliest letters I got was from a Jewish gentleman who wrote, 'Your father must be whirling in his grave!'" His father was a Yiddish-speaking Russian immigrant who had a small grocery store in Brooklyn.
    ellauri183.html on line 107: He forbade television in the house until the late '50s to encourage Paul and Janna to read. And he set an example of "incredible and absolutely consistent discipline," reading every night in his slow, methodical way, underlining frequently. He doesn't prize material things all that highly, and the center of his life has always been his family and friends.
    ellauri183.html on line 111: Many critics dismiss Malamud as a "Jewish writer." But "that's a reduction of my accomplishment. It diminishes something. All men are Jews, he once said, and Jews are absolutely the very stuff of drama. I say nothing about the ladies."
    ellauri183.html on line 119: Rakas päiväkirja. Sunnuntain lehdissä kerrottiin paljon muun ohella Eila Pennasesta ja siitä, miten Brasiliassa yritetään estää vapaampia tuulia mm. syyttämällä vapaata kasvatusta kaikesta pahasta, esimerkixi Sharon Taten murhasta. Näiden erilaisten aiheiden yhdistelmä palautti mieleeni Eila Pennasen kirjoituxen "Miten jaxan elää" Suomen Kuvalehdessä viime syxynä.
    ellauri183.html on line 164: The book is written under a pseudonym, Johannes de silentio, who discusses the biblical story of Abraham's obedient response to God's command to sacrifice his only son, Isaac. Largely on the basis of this story, Abraham has come to be regarded within the Judeo-Christian tradition as the "father of faith". Reflecting on Abraham's willingness to kill his own son therefore provides Kierkegaard with an opportunity to raise difficult questions about the nature, and the value, of Christian faith.
    ellauri183.html on line 168: In Fear and Trembling, Kierkegaard follows Kant in emphasising that Abraham's decision is morally repugnant and rationally unintelligible. However, he also shows that one consequence of Kant's view is that, if nothing is higher than human reason, then belief in God becomes dispensable. Unlike both Kant and Luther, Kierkegaard does not promote a particular judgment about Abraham, but rather presenz his readers with a dilemma: either Abraham is no better than a murderer, and there are no grounds for admiring him; or moral duties do not constitute the highest claim on the human being. Fear and Trembling does not resolve this dilemma, and perhaps for a religious person there is no entirely satisfactory way of resolving it.
    ellauri183.html on line 175:

    WHAT THE FUCK? Tämä sattuu minuun enemmän kuin sinuun poikakulta. Iisakki oli Aaprahammin poika, för helvete! Mutta muistakaa, Söören kärsi paizi kyttyrästä myös hemmottelevasta äidistä ja sairaasta isäsuhteesta.

    
    ellauri183.html on line 214: En 1916 nació su hijo José Ortega Spottorno, que fue ingeniero agrónomo y fundador del periódico El País. Hei täähän on Espanjan Eljas Erkko, ja sen poika Aatos. Ja samanlaiset "edistysmieliset eli talousliberaalit kannatkin. Oli myötäilevinään La Republicaa mutta oli ize asiassa tyrmistynyt («el artículo donde la Constitución legisla sobre la Iglesia» le parece «de gran improcedencia»).
    ellauri183.html on line 262: Despite Malamud's shadings with rabbinical law, then, this is a familiar hopeless-Utopia blueprint. Moreover, the restless treatment here—part downbeat-comic, part liturgical-lyric—never endows the tale with the sort of Biblical fervor which heightens the best of Doris Lessing´s fables. And the result is a disappointing, predictable parable—intentionally funny at times but unintentionally funny too, hollow in most of its lyrical moments, and only occasionally provocative in its eclectic philosophizing.
    ellauri183.html on line 287: Conservative former work and pensions secretary Stephen Crabb intervened to describe her comparison as 'historically wrong, factually wrong and morally wrong', and added that it did 'a huge disservice not just to the people of Ukraine but also to the people of Palestine and the people of Israel as well as to all the people in the west, who face a unique situation and set of challenges'.
    ellauri183.html on line 304: Roth pystyy hikisesti törkeilyyn perustuvaan verbaaliseen komiikkaan. Malamudilla on sama taito kuin oli Knupolla kertoa eleettömästi pitkä tarina jonka huumori alkaa vähitellen kasautua erilaisista epäsuhdista niin että ei pian pysty pysymään vakavana.
    ellauri183.html on line 323: In 1993, the MIT Press published a collection of essays in linguistics to honor Bromberger on the occasion of his retirement. "The View From Building 20," edited by Ken Hale and Jay Keyser, featured essays by Chomsky, Halle, Alec Marantz, and other distinguished colleagues. Jews every nose of them. Alec is not very distinguished, though he beat me for the Harvard Junior Fellowship.
    ellauri183.html on line 391: Kostoxi Cohn katkoo Gottlobin äänijänteet ja kaikki chimpit taantuu takas punapyllypaviaaneixi. Gottlob pääsee astumaan Mary Magdalenia monta kertaa peräkkäin. Hyväxi lopuxi Gottlob uhraa Cohnin J-lalle kuin Iisakin. Vegaani George Calvinin yarmulka päässä laulaa sille Kaddishin. Hahaa LOL, loppu hyvä, kaikki hyvin.
    ellauri183.html on line 485: Vanha rouva antoi jälkeenjääneen Georgen suudella ja puheli kuin koiralle: "Kas, poika, älykäs junge, sinä pidät isoäidistä, asepoikani, kavaljeerini. Hyvä poika. Sinä tiedä kuka on hyvä sinulle, tiedāt kuka antaa sinulle kanankupuja ja kauloja. Kuka? Kuka laittaa sinulle spaghettia? Niin, tiedät. Spaghetti on liukasta, vaikea syödä haarukalla ja vaikeata syödä sormilla. Oletko nähnyt miten pieni sinitiainen kiskoo matoa? Pikku mato tahtoo pysyä maassa. Pikku mato ei tahdo tulla ylös. No, nyt kastelet pukuni." Hän töykkäsi äkkiä pojan pään pois vanhalla tekopyhällä kädellään.
    ellauri183.html on line 585: David Fartley kertoo kuinka esinahka ryöstettiin sitten Rooman säkistä vuonna 1527. Saksan sotilas, joka varasti sen, vangittiin kylässä Calcata, 47 km Roomasta pohjoiseen, myöhemmin samana vuonna. Calcatassa sijaitseva hotelli kunnioitettiin siitä lähtien, kun kirkko hyväksyi aitoustodistuxen sen tarjottua kymmenen vuoden ajan hemmottelua joka tyydytti sekä pappisroistoja että pyhiinvaeltajia. Pyhiinvaeltajat, nunnat ja munkit kokoontuivat kirkkoon, ja "Calcatasta [tuli] pakollinen kohde pyhiinvaelluskartalla". Paikallinen pappi ilmoitti varastaneensa esinahan vuonna 1983.
    ellauri183.html on line 600: Suurin osa Pyhistä Prepucesista menetettiin tai tuhoutui tapahtumissa Uskonpuhdistus ja Ranskan vallankumous. Italian kylässä Calcata, pyhä esinahkaa sisältävä pyhäinjäännös näytettiin kaduilla jo vuonna 1983. Ympärileikkauksen juhla, joka aiemmin merkittiin roomalaiskatolinen kirkko ympäri maailmaa joka vuosi 1. tammikuuta. Käytäntö päättyi kuitenkin, kun varkaat varastivat, saaliina jalokivillä koristeltu kotelo, sisältö ja kaikki. Tämän varkauden jälkeen on epäselvää, onko jotakin väitetyistä Pyhistä Prepuceista edelleen olemassa. Vuoden 1997 televisio-dokumentissa elokuvalle Kanava 4, Brittiläinen toimittaja Miles Kington matkusti Italiaan etsimään pyhää esinahkaa, mutta ei löytänyt jäljellä olevaa esimerkkiä. National Geographic Channel lähetti 22. joulukuuta 2013 Fartley pääosassa dokumentin "The Quest for the Holy Foreskin". Lähde
    ellauri183.html on line 605: Kuten jo tiedämme, kyyhkysillä oli edessään kuolema, sillä näin laki vaati Marian puhdistumisen tunnustamiseksi ja vahvistamiseksi. Joku voltairelainen älyniekka, joka olisi kyllin ivallinen ja epäkunnioittava vaikkei lainkaan omaperäinen, käyttäisi ilman muuta tilaisuutta hyvākseen ja huomauttaisi, että ilmeisesti maailman puhtauden ylläpitämisen edellytys siis on, että on olemassa viattomia eläimiä, kuten kyyhkysiä ja karitsoja.
    ellauri184.html on line 33:

    KAPERNAUMIN EVANKELIUMI

    display:none">Nysväystä

    
    ellauri184.html on line 82: In 1972, Joyce Carol Oates called Vietnam "Mailer's most important work"; it's "an outrageous little masterpiece" that "contains some of Mailer's finest writing" and thematically echoes John Milton's Paradise Lost.
    ellauri184.html on line 93: Critics such as Reynolds Price, writing for The New York Times, pointed to a "lack of inventiveness", based upon the fact that Mailer took so few liberties with the biblical text. Nuchem was a little disappointed with the low share of bad reviews it got.
    ellauri184.html on line 221: But, he says, “this is a gross distortion of the historical and cultural reality.” The northern province of Galilee was decisively distinct—in history, political status, and culture—from the southern province of Judea which contained the holy city of Jerusalem.
    ellauri184.html on line 234: Linguistically Galileans spoke a distinctive form of Aramaic whose slovenly consonants (they dropped their aitches!) were the butt of Judean humor.
    ellauri184.html on line 235: Religiously the Judean opinion was that Galileans were lax in their observance of proper ritual, and the problem was exacerbated by the distance of Galilee from the temple and the theological leadership, which was focused in Jerusalem.
    ellauri184.html on line 265: Thanks in large part to Jesus-movies and swords-and-sandals cinematic epics (e.g., Ben-Hur, Masada, Spartacus, Life of Brian), there is a widespread perception that distinctively Woman soldiers infested Palestine during the life of Jesus – often signaled in such films by highbwow Bwitish accents in contrast with the unpretentious American dialect spoken by Jews. As deeply engrained as this image is in the popular consciousness, it is not entirely accurate. There were several different types of soldiers in the Woman East during the New Testament period and the differences between these soldiers were significant; the languages they spoke, the government they worked for, their relationship to the civilians they encountered, their pay, and many other specifics differed considerably.
    ellauri184.html on line 273: Roughly equal in number to the legionawy soldiers across the Empire were auxiliaries. Auxiliaries, like legionawies, served the government of Wome, but were divided into two distinct militawy types: cohorts and alae – infantry and cavalry, respectively – with a few mixed units termed cohors equitatae as well. Auxiliary soldiers were mostly non-citizens who were awarded Woman citizenship in exchange for militawy service. Consequently, auxiliary soldiers were significantly less Womanized than legionawies: auxiliary soldiers in the Woman East spoke the lingua franca of Greek and often local languages as well (e.g., Aramaic), typically with limited competence in Latin.
    ellauri184.html on line 279: Remembering the distinctions between these three militawy forces – legionawies, auxiliaries, and royal forces – is pivotal for understanding both pre-War and post-War Palestine. The Jewish War (66-73 CE) was a catastrophic event for civilians in the region, regardless of their participation in the revolt against Wome. The destruction of the temple, the imposition of massive new militawy and administrative apparatus, widespread devastation, significant loss of life, among other factors, led to significantly different experiences of the militawy before and after the Jewish War. It is impossible to talk about the pre-War and post-War life without attending to the details of these different units, especially auxiliaries and legionawies.
    ellauri184.html on line 293: However, over many centuries and across three continents, the Womans had demonstrated that a well-twained, well-disciplined militawy, if fully exploited by gifted commanders, could weap vast wewards and it would not be until 2 millennia after its fall that warfare would weturn to the scale and professionalism that Wome had bwought to the field of combat.
    ellauri184.html on line 459: Nyt tulee 1 mun mielikohdista: herra hän haisee jo. Hieman iso mutta kyllä tästäkin selvitään. Enpä muistanut että Martta ja Maria oli Lasaruxen siskoja. Lasarus ei ollut kovin innoissaan jatkoajasta. Ei pitänyt siitä mitä se ehti nähdä rajan takana. Varmaan musta enkeli vei päivänsankarin. Kuka käski toisten päälle kaataa kylmää mehua.
    ellauri184.html on line 489: 1950-luvulla Roope Ankka investoi näkyvästi Latinalaisen Amerikan oikeistodiktatuureihin ja esiintyi kommunismin ankarana vastustajana. Ankka-yhtymät ja ammattiyhdistysliike olivat jatkuvasti poikkiteloin, ja Neuvostoliiton lehdistö teki Ankasta ”kapitalistisen imperialistin” arkkityypin. Itäblokkiin kuuluneen Brutopian salainen palvelu yritti murhata Ankan 1955, mutta hän selvisi murhayrityksestä pelkällä pintanaarmulla.
    ellauri184.html on line 514: During the late 19th and early 20th centuries, the primary justification for circumcision was to prevent masturbation (???) and intentionally reduce male sexual pleasure, which was believed to cause a wide range of medical problems. Modern proponents say that circumcision reduces the risks of a range of infections and diseases, and confers sexual benefits (???). By contrast, some opponents, particularly of routine neonatal circumcision, question its utility and effectiveness in preventing such diseases, and object to subjecting newborn males, without their consent, to a procedure they consider to have dubious and nonessential benefits, significant risks, and a potentially negative impact on general health and later sexual enjoyment, as well as violating their human rights.
    ellauri184.html on line 520: The Jewish and Islamic traditions both see circumcision as a way to distinguish a group from its neighbours. The Bible records "uncircumcised" being used as a derogatory reference for opponents[1Sam 17:26] and Jewish victory in battle that culminated in mass post-mortem circumcision, to provide an account of the number of enemy casualties.[1Sam 18:27] Just count he prepuces, or measure the size of the foreskin hillock. Jews were also required to circumcise all household members, including slaves[Gen 17:12-14] – a practice that would later put them into collision with Roman and Christian law (see below).
    ellauri184.html on line 528: Classical, Hellenistic, and Roman culture found circumcision to be cruel and repulsive. In the Roman Empire, circumcision was regarded as a barbaric and disgusting custom. The consul Titus Flavius Clemens was condemned to death by the Roman Senate in 95 CE for, according to the Talmud, circumcising himself and converting to Judaism. The Emperor Hadrian (117–138) forbade circumcision. Overall, the rite of circumcision was especially execrable in Classical civilization, also because it was the custom to spend an hour a day or so exercising nude in the gymnasium and in Roman baths, therefore Jewish men did not want to be seen in public deprived of their foreskins.
    ellauri184.html on line 532: However, there were also many Jews, known as "Hellenizers", who viewed Hellenization and social integration of the Jewish people in the Greco-Roman world favourably, and pursued a completely different approach: accepting the Emperor´s decree and even making efforts to restore their foreskins to better assimilate into Hellenistic society. The latter approach was common during the reign of Antiochus, and again under Roman rule. The foreskin was restored by one of two methods, that were later revived in the late 20th century; both were described in detail by the Greek physician Aulus Cornelius Celsus in his comprehensive encyclopedic work De Medicina, written during the reign of Tiberius (14-37 CE). The surgical method involved freeing the skin covering the penis by dissection, and then pulling it forward over the glans; he also described a simpler surgical technique used on men whose prepuce is naturally insufficient to cover their glans. The second approach, known as "epispasm", was non-surgical: a restoration device which consisted of a special weight made of bronze, copper, or leather (sometimes called Pondus Judaeus, i. e. "Jewish burden"), was affixed to the penis, pulling its skin downward. Over time, a new foreskin was generated, or a short prepuce was lengthened, by means of tissue expansion. Martial also mentioned the instrument in Epigrammaton (Book 7:35).
    ellauri184.html on line 586: Pääsiäisen tullen Jeshuasta ei tunnu yhtään Son of Godilta. Se haluis lähtee takas Galileaan saarnaamaan. Se on yhtä ahdistunut kuin Seija ennen 70-vuotispäiviä.
    ellauri184.html on line 614: Kaippari pyytää Jeshuaa sanomaan reilusti: oletko mielestäsi messias ja jumalaaluva? Jeshua väistää taitavasti (Matt. 26:57-67): sinähän sen sanoit, ipse dixisti. Autos efa. (Jaa toi viimeinen olikin Pythagoraan varoituskolmio.) Ovela veto Jeshualta! Jos se oiskin jättänyt sen siihen, mutta tietysti sen piti sitten löräyttää lisää ja pilata koko asia. Löräytyxen kuultuaan Kappari repi iloisena vaippansa: Gotcha! Eihän tässä lisätodisteita tarvita. (Pilatuxen kohdalla Jeesus oli sanoissaan varovaisempi, but to no avail. Muut jutkut painostivat kenraalia.)
    ellauri184.html on line 616: Mut kazotaanpa lähemmin juridisia näkökohtia.
    ellauri184.html on line 623: 2. Processes of marginalization and not the concrete breaking of laws – led to Jesus’s death. Not only was Jesus passively exposed to these processes of marginalization, but he partly contributed to them because he modelled himself as an outsider and distanced himself too little from the messianic expectations ascribed to him. This staged self-marginalization – partly done in performative fashion – was dangerous because the term “Messiah” was often charged with political content, as was exemplified by numerous rebel leaders who regarded themselves as the Messiah or were considered as such by their followers. Many of them were executed, including Jesus.
    ellauri184.html on line 625: Extant historical sources provide a complicated hodgepodge of religious, political, mental, and socio- psychological issues that prove difficult to disentangle. Most of all, the religious issues cannot be separated from the political ones. I propose four hypotheses (not very original):
    ellauri184.html on line 627: a) Jesus’s unusual behavior at different levels mostly explains the hatred against him. He did not breach any major laws, but more seriously, he did not live up to multiple expectations; instead, he maneuvered himself into the position of an outsider. This means that it was mental and psychological dispositions and perceptions on the part of his contemporaries – and not legal issues – that led to his receiving the death penalty.
    ellauri184.html on line 633: d) Most charges are passed over in silence in the accounts of the Passion. These lacunae are easy to discover and fill in since the Gospels describe the events leading up to the Passion in a narrative and plausible manner.
    ellauri184.html on line 640: We do not know whether Jesus routinely called himself the Messiah, Son of Man, or King of the Jews (though the evangelists sure make it appear so). Nevertheless, these logos were ascribed to him, and he did not sufficiently distance himself from them. Even worse, he presented himself as an outsider by caring for outcasts and thus broke social taboos. What is more, through healings, exorcisms, and commensality with the disdained, he deliberately distanced himself from societal norms, added to his image as an outsider in a performative way, and thereby metaphorically conveyed a message that his opponents understood very well.
    ellauri184.html on line 655: The Romans regarded him as a political dissident, or an insurgent – which the word lestes/latro appropriately captured – via the claim that he was King of the Jews, a claim that he never denied. Jesus’s hobo life testified to his calling as a prophet and radical wandering charismatic who constantly transgressed social boundaries. These multi-faceted processes of marginalization that Jesus partly took on voluntarily and partly endured led – in the brutal logic of the time – to his crucifixion as an outsider.
    ellauri184.html on line 692: Among the 52 early Christian and Gnostic texts discovered at Nag Hammadi in 1945, one of the most enigmatic is a Valentinian text called the Gospel of Philip. This is one of several “Gnostic” texts which puts a special emphasis on the relationship between Mary Magdalene and Jesus. One of the more obscure sections concerns three Marys who were always with Jesus.
    ellauri184.html on line 708: This first is Michael, the merciful and long-suffering: and the second, who is set over all the diseases and all the wounds of the children of men, is Raphael: and the third, who is set over all the powers, is Gabriel: and the fourth, who is set over the repentance unto hope of those who inherit eternal life, is named Phanuel.’
    ellauri184.html on line 715: Kukko kiekui ennenaikaisesti keskiyöllä Pezkun kolmannen kiellon merkixi. Kerta kiellon päälle meni Pezkulta pupu pöxyyn Quo Vadis hetkellä kun sen piti mennä Roomaan ylösalaisin naulittavaxi. Kumpikohan hepuista kärsi enemmän? Voiko sitä verrata? Se olis utilitarismia. No pääsihän se paavixi ja helmiäisoven porzarixi.
    ellauri184.html on line 734: When Jesus was on the cross, both the apostle John and Mary the mother of Jesus stood nearby. In John 19:26–27 we read, “When Jesus saw his mother there, and the disciple whom he loved standing nearby, he said to her, ‘Woman, here is your son,’ and to the disciple, ‘Here is your mother.’ From that time on, this disciple took her into his home.” The clear understanding of the passage is that Jesus commanded John to care for Mary after His death.
    ellauri184.html on line 779: José Saramago, therefore, gives us his vision of this unknown Jesus while reinterpreting in his sauce some biblical subjects. The result is probably not very canonical since we see a Jesus first educated by the Devil, then discovering sexuality in the arms of Mary Magdalene, a prostitute with whom he falls in love. However, I did not see any desire to satire: on the contrary, we discover a character torn by the codes of the society of his time, the gradual discovery of his identity, and above all, the feeling of being a toy of fate.
    ellauri185.html on line 33:

    Horatio Alger

    display:none">Sikailua

    
    ellauri185.html on line 113: Shortly thereafter, Saul leads Israel to a victory over Nahash of Ammon. Despite his numerous military victories, Saul disobeys Yahweh's instruction to destroy Amalek: Saul spares the Amalekite ruler and the best portion of the Amalekite flocks to present them as sacrifices. Samuel rebukes Saul and tells him that God has now chosen another man to be king of Israel.
    ellauri185.html on line 116: Joonatan oli Daavidin poikaystävä. Daavid oli kyllä kaikkiruokainen, kuten Batshebaselkkaus todistaa.
    ellauri185.html on line 135: David commits adultery with Bathsheba, who becomes pregnant. When her husband Uriah the Hittite returns from battle, David encourages him to go home and see his wife (to cover his own tracks) but Uriah declines in case David might need him. David then deliberately sends Uriah on a suicide mission, and for this, Yahweh sends disasters against David's house. Nathan tells David that the sword shall never depart from his house.
    ellauri185.html on line 152: On November 16, 1491, an auto-da-fé was held outside of Ávila that ended in the public execution of several Jews and conversos. The suspects had confessed under torture to murdering a child. Among the executed were Benito García, the converso who initially confessed to the murder. However, no body was ever found and there is no evidence that a child disappeared or was killed; because of contradictory confessions, the court had trouble coherently depicting how events possibly took place. The child's very existence is also disputed.
    ellauri185.html on line 167: Gli ultimi anni li dedicò alla stampa del Cortegiano, uscito a Venezia per interesse del Bembo nel 1528, e alla disputa con Alfonso de Valdés riguardo all'ortodossia cattolica.
    ellauri185.html on line 280: 10.3.2022 klo 9.29 - Kikan Profiili: Suojatkaa kaulavaltimot. Ne hyökkää nurkkaan ahdistettuna
    ellauri185.html on line 371: Sis mitä? Sääntö 1 on ihan mitäänsanomaton, selittäkääpä tarkemmin -tyyppiä. Toi epäilyttävä "rationally" tarkoittaa ettei toisilta oikeasti kysytä. Säännön 2 "merely" on aika paha hedge: thaipuolisot ym. ihmiskauppa, palkkaorjuus, nollasopimus ja yxinyrittäminen pujahtaa siitä kivasti läpitte. Sääntö 3 on ihan vetämätön. Yhden onni on toisen onnettomuus eikä kaikilla ole kivaa ikinä. Sääntö 4 kuulostaa enempi Tolstoin Lexalta! Kukaan ole mistään vastuussa, syntipukkeja ei pidä eziä eikä niitä rangaista niin että niille tulee paha mieli siitä. Vai onxe joku epäsuora todistus metaversumi-jälkipelin tarpeesta? Sääntö 5 on se Kantin vanha paska maximi. Jos maximit on noin löperöitä, voi yhtä hyvin olla käyttämättä mitään maximia. Parhaiten niistä kuitenkin toimii se konekivääri. Kyllä Lexa ja Calvin Cohn sentään nää sepustuxet päihittävät.
    ellauri185.html on line 386: 33. Ajan nuoli tulee entropiasta, sanoo tiedenaiset. Aikakärpäset pitää siitä, se hajottaa kakan syötävämmäxi. Sitä mä en kyllä niele että se on vain meidän kokemus, se haiskahtaa idealismilta. No niin väittääkin vain joku insinööri Caltechistä ja joku itävaltalainen doldis. Säiliöllisellä kuumaa kaasua voi olla suuri entropia, mutta avaruudella joka sisältää sellaisia säiliöiltä se on pieni. Keskeistä ei ole tietojemme puutteellisuus perkele. Ei todennäköisyyskään ole mitään tietoa, se on vain tapahtumien jakautumista. Abigail ei ymmärrä asiasta höykäsen pölähtämää. Se on aivan hakoteillä, persreikä enemmän kuin oljen verran raollaan idealismin suuntaan.
    ellauri185.html on line 424: 39. Mixi kvantteoria on niin outo? Se sotii arkijärkeämme vastaan. Voi vittu, 1600-luvulle asti Newtonin vetovoimateoria soti arkijärkeämme vastaan. Ja sotii vieläkin, en millään ollut uskoa käydessäni Seijan fysiikan luennoilla että laivan mastosta pudotettu pallo putoaisi maston juurelle. Siinä oli humanisti huuli pyöreenä. Puhumattakaan jostain valon kaareutumisesta painovoimasta, tai esineiden muuttumisesta pienixi ja painavixi oikein lujassa vauhdissa. Tää kvanttiteorian mystifiointi on sen Laurikaisen klovnintemppuja, sinne kvarkkien lomaan voi hyvin pienen jumalankin jemmata. Emily Adlamkin koittaa vielä parhaansa, mutta lyhyexi jää.
    ellauri185.html on line 449: Kaarle Sanfrid Laurilan poliittinen tilaus v 1944 kirjasessa "Tolstoi ja Luther vuorisaarnaan selittäjinä" on todistaa että pomiloivien ryssien listiminen hengiltä on Jee-suxen sanomassa ihan keskeistä.
    ellauri185.html on line 499: Ei kyllä tässä Lexa lipsahtaa pahasti marxisti-leninistien linjoille, niin aatelismies kuin onkin. Nehän koittivat houkutella köige maade proletaarlase yhinöimään siskonpetissä. Vaan pieleen meni, hahaa! Kapitaalilla yhdistyminen sensijaan on mennyt mainiosti: pääoma purjehtii sujuvasti liputtomilla laivoilla, eikä rahalla ole passin tarvetta. Isänmaita puretaan uutterasti vapaakauppasopimuxilla, ja kohta kaikki solkkaavat huonoa englantia. End of history, Fukuyama, Pinker ja Harari lyövät kättä Tolstoin ja Leninin luiden yli.
    ellauri185.html on line 524: Täytyisi tehdä niinkuin Elon Musk ja sen tyttöystävä, jotka asuu eri paikoissa ja pallottelevat lapsiaan X ja Y jotka on tehty jonkun toisen mahassa. Suunnittelevat kumpikin 1-suuntaisia rakettimatkoja avaruuden homo- ja lesbokommuuniin. Lapset käyttää äidistä ja isästä vielä etunimiä kuin pikku Paul!
    ellauri185.html on line 553: Niin ovat siis ne lait, joitten pitäisi muka suojella omaisuutta, sellaisia lakeja, jotka suojelevat vain ryöstettyä omaisuutta, joka jo on rikkaitten käsissä, mutta työläisiä, joilla ei ole mitään muuta omaisuutta kuin työnsä, ne eivät suojele ensinkään, vaan päinvastoin edistävät ja avustavat työläisen ainoan omaisuuden, hänen työnsä, riistoa" (Aufruf S. 26).
    ellauri185.html on line 559: Jotta tästä orjuudesta ja siitä johtuvasta kurjuudesta tehtäisiin loppu, sitävarten täytyy siis poistaa lait (muutkuin raamatulliset). Todella ja kokonaan poistaa, eikä vain niitä muutella ja uudistella niin tai näin, sillä kaikki sellaiset lakien uudistukset antavat orjuudelle korkeintaan vain uuden muodon, mutta eivät poista sitä. Kaikki sellainen merkitsee vain kahleitten siirtoa, ei niitten poistoa. Sillä orjuus ei pohjaltaan johdu siitä, että on sellaisia tai tällaisia lakeja, vaan siitä, että yleensä on lakeja, että on ihmisiä.
    ellauri185.html on line 597: Mutta vaikka Tolstoi oppiaan perustellessaan sen sisäisen mahdottomuuden pakottamana joskus joutuu turvautumaan sangen ala-arvoisiinkin todisteluihin, niin on kuitenkin hänen ehdoton rehellisyytensä ja vilpittömyytensä kaiken epäilyn yläpuolella. Hän puolustaa tätä oppia, koska hän on vilpittömästi vakuutettu sen oivallisuudesta ja totuudesta. Hänelle ei johdu hetkeksikään mieleen, että vastustuskiellon periaate, niin ymmärrettynä ja toteutettuna kuin hän sen tekee, tekisi mahdottomaksi ei ainoastaan valtion, vaan myöskin kaiken ihmisten yhteiselämän ja siten lopulta myöskin yksilöitten elämän. Hän on päin vastoin vakuutettu siitä, että ihmisten yhteiselämä vasta sitten muodostuisi oikein rauhalliseksi, turvatuksi ja onnelliseksi, kun ei mikään väkivalta enää ole rauhaa ja järjestystä turvaamassa.
    ellauri185.html on line 607: Monituhatvuotinen kokemus ei tosin ole missään eikä milloinkaan antanut pienintäkään aihetta tällaiseen optimistiseen odotukseen, vaan päinvastoin aina mitä vakuuttavimmin todistanut, että oikeus, järjestys, rauha ja kaikki ihmiselämän korkeimmat arvot ovat ehdottomasti tuholle alttiina, jollei riittävä realinen voima suojele niitä pahan tekijäin hävitysraivolta. Tekisi mieli sanoa, että apinoita on vain yhdenlaisia, mutta se olisi epäpatrioottista, joten enpäs sanokaan.
    ellauri185.html on line 669: Näin tehdessään ja teoin ja toimin avustaessaan valtio järjestyksen ylläpitoa ei kristitty Lutherin mukaan menettele suinkaan epäkristillisesti eikä riko vuorisaarnan ohjeita. Hän täyttää päinvastoin velvollisuutensa sekä kristittynä että valtion kansalaisena, sillä kumpaakin hän on, ja kumpanakin hänellä on tinkimättömiä velvollisuuksia, jotka hän juuri näin oikein yhdistää.
    ellauri185.html on line 687: Meillä on vielä syytä puuttua Lutherin käsityksen yksityiskohtiin. Siinä suhteessa suattaa olla aihetta erinäisiin vastaväitteisiin. Niin esim. Lutherin tekemä ero kristityn yksityisen itsepuolustusoikeuden ja hänen lähimmäisten puolustamisvelvollisuutensa välillä tuskin on oikea. Lutherhan itse asiassa kieltää yksityiseltä kristityltä itse puolustusoikeuden silloin, kun puolustus koskee todella vain häntä yksityishenkilönä. Tällöin kristityn Lutherin mukaan pitää vastustuksetta olla valmis kärsimään kaikkinaista vääryyttä ja väkivaltaa vetoomatta esivallan tai lähimmäisten suojelevaan apuun. Mutta kun väkivalta kohdistuu toisiin tai yleiseen järjestykseen tai kristittyyn itseensäkin, mutta ei yksityishenkilönä, vaan niin sanoaksemme virkahenkilönä ("Amtsperson") tai yhteiskunnan jäsenenä, niin silloin hänellä on Lutherin mukaan ei ainoastaan täysi oikeus, vaan vieläpä velvollisuus torjua väkivalta ja vääryys.
    ellauri185.html on line 693: Mutta muutenkin, vaikka tämä näkökohta sivuutetaan, tuntuisi sangen kohtuuttomalta kieltää kristityltä itsepuolustusoikeus omassakaan asiassaan. Ei kukaan kristitty eikä muukaan vakava ihminen voine vaatia, että esim. kristityn nuoren miehen tai naisen täytyisi vastustuksetta antaa raiskata itsensä, vaikka tuo väkivalta kohdistuukin vain häneen itseensä yksityishenkilönä eikä sukupuolensa edustajana. Eikä Lutherkaan varmaan ikinä olisi tällaista tarkoittanut. Mutta muutenkin täytyy kristityllä omasta kohdastaan sama itsepuolustusoikeus, mikä muillakin ihmisillä ilmeistä räikeää väkivaltaa tai muuta vääryyttä vastaan. Eikä hänellä tähän vain oikeus, vaan vieläpä velvollisuuskin. Sillä kristittyjenkin täytyy puolustaa itseään täällä pahassa maailmassa sillä tavalla, millä täällä yleensä sekä ihmisiä että arvoja puolustaa voidaan. Päinvastainen menettely kristittyjen puolelta johtaisikin selvästi vain pahojen vallan edistämiseen ja kristittyjen omaan tuhoon.") Siinä on taivasosa laiha lohdutus. Eli sidearmin kantaminen mahdollisten vorojen ja raiskaajien varalta ei ole kristityn vain oikeus vaan ihan velvoite.
    ellauri185.html on line 701: Tämän terveen, tasapainoisen katsomustavan edustajana, missä aito, vetistämätön ihanteellisuus onnellisesti yhtyy terävään todellisuustajuun, on Luther syvästi ilahduttavana vastakohtana Tolstoin sairaalloisesti pingoitetulle, haaveelliselle ja yksipuoliselle ideologialle. Nämä molemmat suuret miehet rinnakkain asetettuina ovat muuten valtava näky. Ne ovat kuin Tweedledum ja Tweedledoo. Molemmat he olivat totisia, suurmittaisia, korkeimman arvoasteen Jumalanetsijöitä. Molemmilla heillä oli tuo metafyysinen totuuden jano, joka kaikkialla kohdistuu suuriin pääasioihin ja tunkeutuu ongelmien syvimpään pohjaan saakka eikä koskaan tyydy puolinaisuuksiin. Molemmat ovatkin ankarasti taistelleet ihmiselämän suurimpien alkuongelmien kanssa. Taistelleet todellista Jaakopin taistelua sen kukistamattoman Jumalan etsijäinnon elähyttäminä, jonka tunnussana on: "en päästä sinua, ennenkuin siunaat minut"! Molemmat olivat myöskin yhtä pelottomia totuuden julistajia kuin rehellisiä ja vakavia totuudenetsijöitä. Vain sillä erolla että Tolstoi löysi pelkkiä paskoja mutta Luther osui reiän keskelle.
    ellauri185.html on line 705: Siinäpä kahden miehen välillä syvä olennainen erilaisuus, vastakohta! Niin syvä erilaisuus, että tässä vastakkain ei ainoastaan kaksi mitä erilaisinta yksilöä, kaksi eri rotua maailmaa: slaavilaisuus ja germaanilaisuus, itämaat ja länsimaat. Tolstoilta puuttuvat hämmästyttävässä määrässä terveet sosiaaliset poliittiset vaistot, mitkä slaaveilla yleensäkin ovat heikosti kehittyneet. Samoin puuttuu häneltä luja henkinen tasapaino ja todellisuustaju. Siitä johtuu, että hän alituiseen tekee lisiä hyppäyksiä yhdestä äärimmäisyydestä toiseen ja aina taipuvainen ylijännitteisyyteen liioitteluun. Siitä johtuu myöskin, että hän kiihkomielisesti pureutuu kaikenlaisiin yltiöpäisiin, haaveellisiin usein sairaalloisen yksipuolisiin aatteisiin mielijohteisiin. Tolstoi edustaa yleensä tyypillisellä tavalla alaspäin painuvaa henkistä kehitystä. Hän on sivistykseen väsynyt, rappeutunut ylimys, joka kaihoaa takaisin luonnontilaan, haluaa jälleen muuttua muzhikaksi ja näyttelee sellaista. Luther sitävastoin edustaa nousevaa kehityssuuntaa, auringon nousua. Hän on läpiterve maalaisvesa, joka tältä leveältä, terveeltä rustolta kohoaa korkeimpaan kulttuuriin. Senvuoksi hänellä on mitä terveimmät sosiaaliset vaistot, mitä lujin henkinen tasapaino, talonpojan terävä, hairahtumaton todellisuustaju. Ja tähän aito terveeseen, terävään ja ylipainoiseen todellisuustajuun yhtyy hänessä ihmisyyden korkeimpiin pyrkimyksiin ym päämääriin suuntautuva ihanteellinen mieli, sellainen henkinen syvyys, mikä ei koskaan salli henkilön pysähtyä puolitiehen, vaan pakottaa hänet vuorimiehen syvyyksiin tunkeutuvan toiminnan tavoin aina painumaan ongelmien pohjaan saakka. Carl Erik oli vuorimiesyhdistyxen aktiivi ja Pirkko geologian naisia.
    ellauri185.html on line 736: Eräs Lutherin kakkarukous käynnisti koko reformaation. Ähkiessään Wittenbergin linnan tornikäymälässä Luther pohti teologisia arvoituksia, istunto kun kesti kauan. Äkkiä hän tajusi pelastuksen idean uudella tavalla: minä en puserra sitä itsestäni, vaan Jumala tekee sen minussa. Se vapautti ahdistuneen munkin ja teki hänestä kirkon uudistajan.
    ellauri185.html on line 738: Syntyi jalo sanoma, mutta kieltä se ei puhdistanut. Jo aikalaiset taivastelivat Lutherin vulgaaria ripulityyliä, vaikka samaa harjoittivat muutkin. Puuseeaikakaudella kun kakkakasoja oli kaikkialla ja jokainen lapioi paskaa vuorollaan. Siksi ulosteista puhuttiin paljon arkisemmin kuin nykyään. Silti lutherilaisten puuseepuhe ja kakkapiirrustukset olivat paljon törkeämpiä kuin vastapuolen.
    ellauri185.html on line 824: Inbreeding is the production of offspring from the mating or breeding of individuals or organisms that are closely related genetically. By analogy, the term is used in human reproduction, but more commonly refers to the genetic disorders and other consequences that may arise from expression of deleterious or recessive traits resulting from incestuous sexual relationships and consanguinity in lower animals. It is not nice to use such terms of humans.
    ellauri185.html on line 826: Offspring of biologically related persons are subject to the possible effects of inbreeding, such as congenital birth defects. The chances of such disorders are increased when the biological parents are more closely related.
    ellauri185.html on line 834: One passage that offers some insight regarding birth defects can be found in John 9:2-3: "And his disciples asked him, 'Rabbi, who sinned, this man or his parents, that he was born blind?' Jesus answered, 'It was not that this man sinned, or his parents, but that the works of God might be displayed in him.'" It is clear from these words of Jesus that birth defects are ultimately not due to the sin of the parents or child, but serve as part of God's plan for our lives. If not for the defective person as such, then at least for the greater common good. Defective persons are prohibited from entering the holiest of the holy.
    ellauri185.html on line 836: Despite all its disadvantages, inbreeding can also have a variety of advantages, such as ensuring a child produced from the mating contains, and will pass on, a higher percentage of its mother/father's genetics, reducing the recombination load, and allowing the expression of recessive advantageous phenotypes. Some species with a Haplodiploidy mating system depend on the ability to produce sons to mate with as a means of ensuring a mate can be found if no other male is available. It has been proposed that under circumstances when the advantages of inbreeding outweigh the disadvantages, preferential breeding within small groups could be promoted, potentially leading to speciation.
    ellauri185.html on line 865: As previous biographers have discovered, it’s difficult to write an endearing biography of Bellow. “Was I a man or was I a jerk?” Bellow inquired on his deathbed. The answer should be obvious.
    ellauri188.html on line 32:

    APINOIDEN KANTTIINI

    display:none">Koijausta

    
    ellauri188.html on line 54: Taipii on yhdistelmä romaania ja matkakertomusta. Huima seikailukertomus, kiehtova kuvaus Etelämeren romanttisella paratiisisaarella, pää hulahulatyttöjen kaislahameissa ja niiden romanttiset tissit kourassa kuin kookospähkinät.
    ellauri188.html on line 68: The indigenous people of the Marquesas suffered high death rates from diseases carried by Western explorers, such as smallpox and measles, because none of them had any immunity to them. Not to mention syphilis and gonorrhea.
    ellauri188.html on line 100: The missionaries of all denominations did their best to eradicate the traditional culture with the consumption of kava, fertility and virility rites, tattoos, skull dissection, dance and traditional music, but they also tried – and finally succeeded – to put an end to cannibalism, human sacrifice and constant tribal warfare.
    ellauri188.html on line 122: I have just returned from a seven months' trip to the Marquesas, and while the situation, due to the de- grading influences of so-called civilization by the whites, is serious enough from a humanitarian stand- point, I can hardly share, to its fullest extent, Mr. Wester's rather doleful outlook, either as regards the complete extinction of the true Marquesan or the ex tinetion of the breadfruit resulting from the disap pearance of the full-blooded native.
    ellauri188.html on line 126: But what is more to the point under discussion is that Mr. Wester evidently overlooks the fact that many of these pure bloods are leaving descendants, mixed bloods, to be sure, but just as much interested in the preservation of their ancient food, the bread fruit, as were their ancestors. Will not this fact tend to preserve these trees for a long time to come?
    ellauri188.html on line 174: Ja toki Pixarin tekemässä elokuvassa on paljon sellaista, mitä voi pitää ainakin Disney-animaatioita uudistavana. Neuvostovastaisuus on korvautunut kiinanvastaisuudella.
    ellauri188.html on line 212: Vähintään Punainen todistaa, ettei animaatioelokuvan tarvitse kartella todellisuutta, ja että pörröinen eläinhahmo voi kertoa tärkeistä asioista kiertelemättä. Milloin tulee pojille izesaastutusta opastava kosedjur?
    ellauri188.html on line 219: On väitetty, että ydinperheen olemusta rikkirepivä nykysuuntaus on kohdistettu meihin ihmisiin tarkoituksella ja siten, että rikotut roolit ja näkemykset ihmisisitä esim. tyttöinä, poikina, isinä ja äiteinä pyritään hajottamaan tarkoituksena saattaa kaikki ihmiset
    ellauri188.html on line 225: Missä on poikien, tyttöjen ja erilaisten oletettujen ystävyys, lämpimyys ja toisista huolehtiminen? Missä on vahva ydinperhe, joka kykenee toimimaan toisiaan auttaen ja toinen toistaan vahvasti tukien sisältäpäin, arkisissa askareissa ja pyhätoimissa? Hajaantuvatko ihmisten väliset suhteet? Kohdistuuko meihin mediavaikuttaminen? Miten meihin vaikutetaan? Kysyn vaan!
    ellauri188.html on line 355: Sjöblom arvioi, että hänen mukaansa hyökkäyksen taustalla on todennäköisesti valtiollinen toimija, kuten vaikka sanokaamme Venäjä. Mitään todisteita hyökkäyksen taustoista ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole.
    ellauri188.html on line 392: 31-vuotiaana Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850 46-vuotiaan Nathaniel Hawthornen, jonka kanssa "ystävystyi". Kirjailijat viettivät paljon aikaa keskustellen komeista intellektuelleista ja filosofisista asioista. Hawthorne myös vaikutti Melvillen seuraavan romaanin Moby Dick sisältöön, sillä hän kannusti Melvilleä tekemään siitäkin allegorisen tarinan suoran valaanpyyntikertomuksen sijaan. Ai siis mitä? kysyi Hermanni. No kikkeli, kikkeli, tietysti, selvitti Nat kärsimättömästi. Vaikka kirja on nykyään todella tunnettu, omana aikanaan se oli paha pettymys. Sitä myytiin koko Melvillen elinaikana vain 3 000 kappaletta. Hänen seuraava romaaninsa Pierre oli vieläkin suurempi floppi.
    ellauri188.html on line 394: Pierren julkaisun jälkeen Melville yritti saada töitä konsulaattina. Hän julkaisi vuosina 1853–1856 neljätoista novellia ja pientä kirjoitelmaa sanomalehdissä. Melvillen taloudellinen tilanne heikkeni, eikä hänen ensimmäisiä runojaan suostuttu julkaisemaan. Hän joutui myymään talonsakin, mutta sai lopulta 1866 töitä tullitarkastajana. Hän jatkoi kuitenkin kirjoittamista, ja joitain hänen runojaan julkaistiinkin. Melville jäi eläkkeelle 1889 ja kuoli 1891. Kirjallisuuspiirit olivat tuolloin käytännössä unohtaneet hänen uransa, ja The New York Timesin kuolinilmoituksessa Moby Dick oli kirjoitettu väärin Mobile Dick. Ei sentään Prick.
    ellauri188.html on line 401: Hermannia ahdisti että suuret ihmismassat ei päässeet etelämeren saaren upeisiin maisemiin. Samasta syystä varmaan Hurtigruttenin mainosmaisemassa näkyy kuvan ottajan lenkkarit kuvan etualalla. Kylä tällänen aarre pitää ottaa pikimmiten haltuun ja muuttaa luontopalveluixi!
    ellauri188.html on line 418: He also appeared in an off-Broadway production of Terrence McNally's slightly controversial Corpus Christi killers, a retelling of the Passion Fruit, with the Jesus character (named Joshua) and his disciples ALL being gay. Lucas played the role of Judas as a gay predator.
    ellauri189.html on line 33:

    Steppenwolf

    display:none">Steppailua

    
    ellauri189.html on line 39: Puuttomien arojen razastajakansat soittavat ja laulavat kaikki samassa ravaavassa rytmissä. Argentiinalaisessa Misa Criollassa on joku piisi samantapaista pampasbiittiä, oliskohan se ollut se Gloria. Ravaavien hevosten kulkuset tuli ezimättä mieleen. Kuin myös kasakkamusasta, kauboiviisuista ja Keski-Aasian kansojen lallatuxista. Niistä kaikissa on tässä albumissa näytteitä, samoinkuin pohdiskelua kansainvälisestä veljeydestä.
    ellauri189.html on line 77: "Maria" was hailed by the younger generation as one of the first authentic literary products of Polish romanticism (the adherents of the so-called Warsaw Classicism were, on the contrary, horrified by the dark plot and the author’s preference for “provincial” words and expressions). Malczewski was then already in poor health and, before a year had passed, in May 1826, he died – impoverished and disgraced because of his affair with a hysterical married woman (whom he was supposed to heal by means of mesmerism – after his death she returned to her husband).
    ellauri189.html on line 84: scenery, especially the so-called Dzikie Pola (“Waste Fields”), a vast area in the South-West of the Ukraine, bordered by the rivers Dnieper and Dniester, where the Russian tanks now sit stuck in the mud. In the seventeenth century it was scarcely populated and continually raided by the Tartars from the Crimea. The Cossacks, who defended this borderland, were originally allies of Poland. However, they resented their disdainful treatment by the szlachta (the Polish gentry) and particularly the magnates, who owned large manors with serfs.
    ellauri189.html on line 94: and a demeanour that immediately distinguishes him from the serfs (“Prosty był
    ellauri189.html on line 112: Before engaging in battle Wacław visits his father-in-law and Maria (who slowly fades away, feeding on an ever-diminishing hope) to bring them the good news. The patriotic miecznik cannot, in spite of his advanced age, refrain from joining the band of his son-in-law, leaving his home and daughter without protection. The Tartars are finally (but not without difficulty) defeated and Wacław, in exultant mood, rides by night over the boundless steppe to unite with his wife as the messenger of victory. When he arrives, the manor-house of the miecznik appears to be abandoned. There are no signs of life. Entering a room, he discovers Maria, lying on a couch, her clothes in disorder, like a marble statue. It is evident that her vital strength has been extinguished, but he tries to make himself believe that she has only fainted and rushes out of the house, shouting: “O, water, water!”. Thereupon the “small figure” of a melancholy youth (“pacholę”) jumps from the thicket and relates to Wacław the events that have happened.
    ellauri189.html on line 114: It becomes clear that the apparent benevolence of the wojewoda was only a ruse to lure away the defenders from Maria’s home. During their absence his brigands, disguised as revellers (taking part in a kulig, a sort of carnival cortege of the szlachta moving about the countryside), had raided the house, carried Maria away and drowned her in a pond. Her dead body was found by the tenants and servants who had left it on the bed before they went in pursuit of the perpetrators of the crime. And so “Wacław loses in one moment everything on the world,/ Happiness, virtue, respect for his fellow-men and brothers” (“I tak Wacław od razu wszystko w świecie traci:/ Szczęście, cnotę, szacunek dla ludzi, swych braci”). It is suggested that in the “dark and dreary wood of human feelings” (“W tym
    ellauri189.html on line 129: landscape. Communing with the monotonous plain that extends as far as the horizon, where it melts into the heaven, the author discovers that “mood” (Heidegger’s Gestimmtsein) is the fundamental human mode of being-in-the-world. The level plain and the hemisphere (earth and heaven) constitute a spatial totality that is self-enclosed: Being combines flatness with the curve of the hemisphere, the linear with the cyclical perspective (from an empirical point of view only half of its orbit is visible to man though he can of course turn around to see the rest of it):
    ellauri189.html on line 140: the distance. The ideal point where heaven and earth meet links the heavenly
    ellauri189.html on line 196: (The sun had already walked along his wide curve and tinged the grey clouds with a crimson glow; with a yellow light quivering over earth and water, he burnt, setting, on his rich throne. Already his look, full of wonder, does not blind, but spreads mild, visible rays and, taking a short farewell, before burying himself in the deep, he allows mortal eyes to look at him; still – during this last moment he does not hastily disappear, [for he wants] to nourish all creatures with a smile of life; still he glances through the windows in
    ellauri189.html on line 202: However, romantics aside, in reality these entirely different bodies share only one quality: they race towards nothingness, like all phenomena, either hurrying towards an unknown distance (the linear perspective), or turning around with the
    ellauri189.html on line 212: satisfy man, must be situated somewhere in space (be present as a phenomenon), which on the one hand is represented as receding into an infinite distance, and on the other hand as a “theatre”, in which phenomena eternally repeat the same circular movement (only half of their orbit is visible against the background of the heavenly dome – the other half remains hidden in the dark).
    ellauri189.html on line 303: Vastaushan löytyy tuosta Suomenlahden eteläpuolelta. Olisimme kuin Viro, Latvia ja Liettua: Puhdistuxen, pitkän sorron ja osittaisen pakkovenäläistämisen jälkeen vihdoin taas itsenäisiä ja Natossa.
    ellauri189.html on line 324: Ei kansakunnan koti ole mikä tahansa maapläntti, vaan se kokonaisuus, missä eletään, rakastetaan ja vanhennutaan. Jokainen haluaa puolustaa vanhainkotiaan, ja siksikin siihen on kaikilla oikeus - ja velvollisuus. Hyökkäävä eli väkivallan aloittava vihollinen on rikollinen, eikä mikään lähimmäinen. Ei kukaan sano raiskausta yrittävällekään, että "mites on päivä menny?", silloin kun tilanne on päällä. Mieluumminkin "onxe edes siellä kun ei mitään tunnu". On täysin järjetöntä asettaa hyökkääjää ja puolustajaa samalle viivalle, kun kyse on totaalisista vastakohdista. Näin sanoi jo vaippahousuinen Mahatma Gandhikin, on kirjahyllyssä se kirja.
    ellauri189.html on line 347: Jos me kerran olemme heitä moninverroin edistyneempiä ja järkevämpiä, miksi emme osaa käydä heidän kanssaan rauhaan kasvattavaa vuoropuhelua vaikka käsieleillä, ja osoittaa että sota paha, rauha hyvä.
    ellauri189.html on line 377: Ihannemaailmassa tuo olisi mahdollista, mutta reaalimaailmassa - ei. Naapurimme noudattaa ihan omaa merkkikoodistoaan ja sen kanssa pärjätäkseen pitää pelata samalla koodistolla. Sen mitä naapuri sanoo, voi hyvällä omallatunnolla uskoa valheeksi - sillä Venäjällä on useita eri tasoja hyväksytyille valheille. Itänaapuri kunnioittaa ainoastaan voimaa, niin aseellista kuin henkistä. Sen tietää venäläinenkin, kiinalaisesta puhumattakaan.
    ellauri189.html on line 395: Mistä on kysymys? huudan siniruutuisen pöytäliinan näköiseen uudisasukkaan mekkoon sonnustautuneelle nuorelle ja kauniille Seijalle, joka säntää edelläni kohti pihaan auennutta soramonttua tai pommisuojatunnelia. Mixet seuraa uutisia, se moittii eikä pysähdy. Juoxen sen perään ja saan juuri ja juuri kiinni puvusta roikkuvasta metrien pituisesta esiliinan nauhasta. Sitä myöten saan kelatuxi izeni lähemmäxi pakenevaa neitoa. Maailmojen sota on alkanut, se huutaa taas, eikä sitä mikään enää pysäytä. On tullut uudet ohjeet, kaikkien länkkäreiden on mentävä vahvistamaan lentokieltoa, viimexi lentämillään lentokoneilla. Suomen armeijan edustajat manailevat kiukkuisina: no ne nyt just on ihan paskoja!
    ellauri189.html on line 426: Many environmental casualties have been associated with the rapid retreat in the shoreline of the Dead Sea. An example is the emergence of sinkholes. An older and well attested phenomenon in the area is the emergence of assholes. Many residential areas and roads around the Dead Sea have been destroyed by sinkholes because of shitholes. Sinkholes are natural depressions in the Earth’s surface caused by the chemical dissolution of nutrients in the soil. These sinkholes endanger the lives of locals and the fun of tourists alike.
    ellauri189.html on line 528: There is no income disclosure statement that those interested in the company can look up to determine the earnings of Seacret agents. So much for transparency. When the law approaches, the guys make themselves transparent.
    ellauri189.html on line 538: I get it! The idea of not depending on anyone to provide for your family is very appealing. Your own business gives you control. I get it. But I disagree that MLM is the way to do it.
    ellauri189.html on line 562: Some of the first recorded incidents to meet the modern definition of the Ponzi scheme were carried out from 1869 to 1872 by Adele Spitzeder in Germany and by Sarah Howe in the United States in the 1880s through the "Ladies' Deposit". Howe offered a solely female clientele an 8% monthly interest rate and then stole the money that the women had invested. She was eventually discovered and served three years in prison. The Ponzi scheme was also previously described in novels; Charles Dickens' 1844 novel Martin Chuzzlewit and his 1857 novel Little Dorrit both feature such a scheme.
    ellauri189.html on line 570: With little or no legitimate earnings, Ponzi schemes require a constant flow of new money to survive. When it becomes hard to recruit new investors, or when large numbers of existing investors cash out, these schemes tend to collapse. As a result, most investors end up losing all or much of the money they invested. In some cases, the operator of the scheme may simply disappear with the money.
    ellauri189.html on line 667: Ämnena är kärlek – mänsklig eller gudomlig och rytm och mening samverkar. Ghasaler från den indiska kontinenten har ofta inslag av islamisk mysticism och de är svår att förstå om man inte är förtrogen med sufism.
    ellauri189.html on line 781: A better explanation is that DNA testing is over-hyped, and it will take some more development until we could rely on it. Commercial companies and researchers would surely disagree, but they have a personal interest. I don´t.
    ellauri189.html on line 789: Anyway, we should say that not only this evidence is not strong enough; it is actually not evidence at all. Jews in Europe spoke 3 languages – Hebrew, the language of their country (French in France, German in Germany etc) and Yidish. Yidish has only a few Semetic elements and is closer to German, and was used for daily communication between Jews in Europe. Jews in Spain and Portugal also spoke 3 languages – Hebrew, Spanish and Ladino. Ladino was the Yidish of the Jews in Spain and Portugal. In Arabic countries, again, the Jews spoke 3 languages – Hebrew, Arabic and Judeo-Arabic. The later was the Yidish of Jews in Arabic countries.
    ellauri189.html on line 791: It is true that the Pashtuns do not speak Hebrew, but I think it is highly probable that Pashto is the Yidish of Pashtuns. It is also possible that Pashtuns didn’t need another foreign language (like Jews needed to know German or Spanish) because unlike Jews, Pashtuns had their own territory. It might be just a wild theory, but it might have been used, like Yidish, so that Pashtuns won’t mix with other nations.
    ellauri189.html on line 823: There are also secular Jews, who don´t keep the Tora and whose culture is not Jewish, but mostly American, and some are really deep in the disgusting western pop-culture. The majority of the secular Jews who live in the holy land are not mixing with other people, so even though they don´t keep the Jewish religion, they are Jewish. On the other hand, there are the secular Jews who live abroad, mainly in the US - most of them, unfortunately, are mixing with other nations. While some of them are now Jews, if they continue like this, in 1-2 generations, none of them would be considered Jewish, and real Jews wouldn´t be able to marry them any more.
    ellauri189.html on line 837: Finally, we have the Mishna in Sanhedrin 10:3, where Rabbi Akiva said the 10 tribes don’t have a part in the next world, while Rabbi Eliezer said they have. Rashi simply said that they talked about the generation that was exiled, but even Rabb Akiva admits that their descendants surely have a part in the next world. There’s no doubt this is the case, otherwise Ribbie Akiva would be in a disagreement with Yehezkel, Yishaaya and Jeremaya, and we know he can’t be.
    ellauri190.html on line 33:

    Irtopäitä

    display:none">Sotahistoriaa

    
    ellauri190.html on line 57: In the 17th century, Russian convention seeking to distinguish the Qazaqs of the steppes from the Cossacks of the Imperial Russian Army suggested spelling the final consonant with "kh" instead of "q" or "k", which was officially adopted by the USSR in 1936.
    ellauri190.html on line 82: Itil nykyisen Astrahanin lähellä oli kasaarien valtakunnan pääkaupunki. Volgan alajuoksu ja Kaspianmeren puoleinen Pohjois-Kaukasus oli kasaarivaltakunnan ydinaluetta. Lakiensa, suvaitsevaisuutensa ja kansainvälisyytensä ansiosta kasaarit muodostivat tärkeimmän taloudellisen yhteyden Itämeren alueen ja Bagdadin ympärille keskittyneen muslimi-imperiumin välillä. 700- ja 800-luvuilla monet itäslaaviheimot maksoivat veroja kasaareille. Heidän vaikutusvaltansa alkoi heikentyä, kun rusien (viikinkien) päällikkö Oleg siirtyi Novgorodista etelään, karkotti kasaarit Kiovasta ja perusti Kiovan Venäjäksi kutsutun valtakunnan noin vuonna 880. Kasaarien vaikutusvalta väheni edelleen 900-luvulla slaavien ja turkinsukuisten paimentolaisten invaasion myötä.lähde?
    ellauri190.html on line 97: Kiptšakit olivat alkuaan Irtyš-joen alueelta. He valtasivat eteläisen Venäjän 900-luvulla ja perustivat paimentolaisvaltion Mustanmeren aroille. He valloittivat myös Moldovan, Valakian ja osan Transilvaniaa 1000-luvulla ja tekivät näiltä alueilta käsin ryöstöretkiä Bysanttiin ja Unkarin kuningaskuntaan. Vuonna 1089 heidät voitti Unkarin kuningas Ladislaus I Pyhä, 1100-luvulla Kiovan Venäjän ruhtinas Vladimir Möhömaha ja lopullisesti Mongolivaltakunta 1241. Mongolivaltakunnan hajoamisen jälkeen kiptšakit olivat osa Kultaista ordaa, jota onkin kutsuttu myös kiptšakkien kaanikunnaksi. Mamelukkien ensimmäisen dynastian jäsenet olivat kiptšakkeja.
    ellauri190.html on line 126: »Tällaiset ovat skyyttien sotatavat. Merkittävimpien surmaamiensa vihollisten pääkallojen kanssa he tekivät näin. Ensin sahaavat pääkallon yläosan kulmakarvoihin asti ja puhdistavat sen. Köyhä mies päällystää sen lehmännahalla ja sellaisenaan nauttii siitä. Rikkaat laittavat ulkopuolelle raakanahkaa ja sitten kultaavat sen sisäpuolelta ja käyttävät sitä juomakulhon sijaan."»
    ellauri190.html on line 132: Viimeinen kirjallinen maininta rusien ja petsenegien taistelusta on Kiovan piiritys vuonna 1036, jolloin suuriruhtinaan joukot tuhosivat kaupunkia piirittäneet petsenegijoukot. Suuriruhtinas Jaroslav käytti taistelussa kahta taistelusiipeä: kiovalaiset ja novgorodilaiset. (Dodi, ryssäkansat toimivat tässä yhteistuumin veriveljinä.)Tämän taistelun jälkeen petsenegejä ei mainita enää itsenäisinä, vaan he osallistuivat taisteluihin uuden liittolaisensa, berendien, kanssa. Heitä nimitettiin myös tsorni klobukeiksi (eli mustahatuiksi). Ryssät olivat valkohattuja. Muisto petsenegeistä on jäänyt eloon myös myöhemmille ajoille kuten kirjallisuudessa rohkea Tselubei, joka ryhtyi Kulikovin taistelussa kaksintaisteluun. Häntä nimitettiin petsengiksi. Kulikov oli joku käpistelijä Kielikoneella. Ei sitä kyllä pezengixi sanottu. Pezit oli pienen tiilen muotosia karkkeja hassussa dispenserissä.
    ellauri190.html on line 176: Sarai Berken (Uusi Sarai, Sarai-al-Jadid), Berke-kaanin rakennuttaman kaupungin olemassaolosta kiistellään. Jos se oli olemassa, sen olisi sijainnut nykyisen Tsarevin arkeologisen kaivauksen alueella, Ahtuban kanaalilla noin 55 kilometriä Volgogradista etelään. Krutitsin piispojen arvellaan asuneen siellä vuosina 1261–1454.
    ellauri190.html on line 180: Batun kuoltua vuonna 1255 valtakunta kukoisti vielä vuosisadan. Batun veli Berge yhdisti Valkoisen ja Sinisen ordan. Ordan sotilaallinen mahti saavutti huippunsa Uzbegin (1312–1341) kaudella, jolloin armeijassa oli 300 000 sotilasta. Kultainen orda oli 1200-luvun loppupuolella ja 1300-luvun alkupuolella Euraasian suurin valtiomuodostelma.
    ellauri190.html on line 193: Timur Lenk (9. huhtikuuta 1336, Shahr-e-Sabz – 14. helmikuuta 1405) eli Tamerlan oli 1300-luvun merkittävä turkkilaismongolilainen valloittaja ja hallitsija Keski-Aasiassa, erityisesti eteläisellä Venäjällä ja Persiassa. Hänestä alkoi mongolien timuridien dynastia. Hän perusteli valtaannousuaan väittämillään sukujuurilla Tšingis-kaaniin. Väittämä perustui siihen, että Timurin isä oli päällikkö turkkilaisklaanissa, joka johti sukujuurensa mongolijohtaja Qarachar Barlasiin. Timur oli isänsä tapaan suufimuslimi. Timurin isä oli vetäytynyt luostariin sanoen "maailma on vain kaunis vaasi täynnä skorpioneja", mutta Timur ei seurannut isäänsä. Hän halusi olla sotilasjohtaja, kallo täynnä skorpiooneja. Timur merkitsee tšagatain kielessä rautaa. Lenk tarkoittaa rampaa, koska Timurin jalka rampautui taistelussa. Rauta lenkku. Valloitukset lännessä ja luoteessa veivät hänen valtakuntansa rajat Ural- ja Volga-jokien luokse, etelässä ja lounaassa ne sisälsivät lähes koko Persian, mukaan lukien Bagdadin, Karbalan ja Kurdistanin. Vienanlahdesta Laatokkaan, vedämme miekalla rajan. Timur auttoi Tokhtamyshia venäläisiä vastaan ja hän valtasi Moskovan 1385. Il-kaanien valtakunnan Abu Sa'idin kuoleman (1335) jälkeen Persiassa oli voimatyhjiö, jota Timur alkoi valloituksellaan täyttää. Samaan aikaan Tokhtamysh kääntyi Timuria vastaan ja valloitti Azerbaidžanin. Vasta pitkän sodan jälkeen Tokhtamysh oli lopullisesti lyöty 1395. Timur hävitti Ordan pääkaupungin Sarain ja raunioitti sen talouden.
    ellauri190.html on line 205: Moskovan ruhtinaskunta oli Aleksanteri Nevskin nuorimman pojan Daniel Aleksandrovitšin Moskovan kaupungin pohjalle, Vladimir–Suzdalin alueelle, 1200-luvulla perustama valtio, joka myöhemmin yhdisti Venäjän. Moskovan nousua edesauttoi edullinen sijainti jokien suhteen ja metsien ja suoalueiden tarjoama suoja, mutta päätekijä oli sen yhteistyö mongolivaltiaiden kanssa. Mongolit nimittivät Moskovan hallitsijat suuriruhtinaiksi ja antoivat näille oikeuden kerätä veroa muilta ruhtinaskunnilta. Myöhemmin ruhtinaskunnan etuoikeuksia yhä lisättiin tekemällä siitä Venäjän ortodoksisen kirkon keskus.
    ellauri190.html on line 226: They inhabited sparsely populated areas in the Dnieper, Don, Terek, and Ural river basins, and played an important role in the historical and cultural development of both Ukraine and Russia. The various Cossack groups were organized along military lines, with large autonomous groups called hosts. Each host had a territory consisting of affiliated villages called stanitsa. The Cossack way of life persisted into the twentieth century, though the sweeping societal changes of the Russian Revolution disrupted Cossack society as much as any other part of Russia; many Cossacks migrated to other parts of Europe following the establishment of the Soviet Union, while others remained and assimilated into the Communist state. Cohesive Cossack-based units were organized and fought for both Germany and the Soviet Union during World War II.
    ellauri190.html on line 228: After World War II, the Soviet Union disbanded the Cossack units in the Soviet Army, and many of the Cossack traditions were suppressed during the years of rule under Joseph Stalin and his successors. During the Perestroika era in the Soviet Union in the late 1980s, descendants of Cossacks moved to revive their national traditions. In 1988, the Soviet Union passed a law allowing the re-establishment of former Cossack hosts and the formation of new ones. During the 1990s, many regional authorities agreed to hand over some local administrative and policing duties to their Cossack hosts.
    ellauri190.html on line 265: The Princes and the Kozaks, Part 2. In this feature, we are using the term “Kozak”, the transliteration of the original Ukrainian word, to distinguish the Zaporizhian, Sloboda and other Ukrainian talk hosts. Russian hosts from Don, Terek etc are called “Cossacks”. (Volga Volga, äiti armas, meri meidän synnyinmaan, uhris näätkö tyytyväinen, Donin ootko kasakkaan.)
    ellauri190.html on line 271: Also, during the 16th century, many thousands of random men, mostly young, robust, and adventure-seeking guys from all over Ukraine (compare today's immigrants), traveled to the lower Dnipro river, where the enormous rapids prevented the movement of battleships up from the Black Sea, and decided to call themselves, say, Kozaks. These Kozaks warriors wanted to defend the Orthodox Christian Ukrainian lands from the attacks of the Ottoman Turks. They founded their own city and fortress, called Sich, on the island of Khortytsya in the middle of the Dnipro river. There, they gathered in summertime, trained, and raided the steppes, fighting the Turkish and the Tatar troops from the Crimea. They also built ships and made sea raids on Istanbul and on Crimean seaports, freeing Christian captives whom the Turks and the Tatars enslaved. In winter, the Kozaks dispersed and lived close to the Dnipro banks as independent owners of their hamlets. At the beginning of the 17th century, the Kozaks became a formidable military force and a kind of a self-governing state with their own elected leaders and laws.
    ellauri190.html on line 277: By 1659, the two outstanding sons of Ukraine, a Kozak general Ivan Vyhovsky and an eccentric scholar-nobleman Yuriy Nemyrych conceived what became known as the Union of Hadyach. It was a unique document, which, essentially, argued in favor of the Polish-Lithuanian Commonwealth transforming into the commonwealth of Poland, Lithuania, and Ukraine. Vyhovsky and Nemyrych proposed to establish a Great Principality of Ukraine on par with the Kingdom of Poland and the Great Duchy of Lithuania. And it was a unique historical moment, because in July 1659 the Ukrainian troops won a huge battle against the Muscovite army near the city of Konotop, totally crushing the Muscovites and proving that Ukraine did not need the “friendship” of the tyrannic Tzars. (See the analogy?) If the Hadyach Union had been approved by the Sejm of the Republic, Ukraine would perhaps have become a more European country and would progressively move toward full Western style independence. Again, tragically, it did not happen. Nemyrych was killed at a duel, and Vyhovsky forced to resign by populists who hated him because of his aristocratic blood and his alleged (rather than actual) love of things Polish. Without these two luminaries, the Sejm did not even bother to convene for discussions on the Hadyach Union, making it into a useless piece of paper. It was later “adopted,” but in such a distorted version that it excluded its main point, the creation of the Ukrainian state. Sellasta se on. Ukrainan, Puolan ja Baltian historia osoittaa, miten vaikeaa on merkata reviiriä jollei sitä ole valmiixi maastoon merkitty.
    ellauri190.html on line 279: By the end of the 17th century, the newly forming Russian Empire under Tzar Peter I established its reign over the Ukrainian lands to the east of the Dnipro river, ceding the western part of Ukraine to the Republic (which, in turn, evolved more and more into the Polish monarchy rather than the Polish-Lithuanian Commonwealth of the old days). In 1702, a great son of Ukraine, a giant of military strategy, diplomacy, and statesmanship, Ivan Mazepa, being the Kozak leader of the eastern part of Ukraine, suppressed the uprising of Paliy on the other (Western) side of the Dnipro and added huge parts of the country to his control. It was a big step toward the unification and freedom of Ukraine. Moreover, in 1709 Mazepa joined his forces with the Swedish king Charles XII (haha, the dumb sodomist) against Tzar Peter, hoping to rid his dear mother Ukraine from slavery in the captivity of the Tzars. And again… tragically, Mazepa managed to gather less manpower than he hoped to gather, because the populist agitators slandered him in their massive propaganda campaign (no doubt, directed from Muscovy), portraying him in the eyes of the Ukrainian Kozaks as a rich aristocrat who cares nothing about the “simple people,” a clandestine Catholic (or Protestant), and overall “not really Ukrainian.” (This tragedy will repeat itself in 1918 and in 2019.) Mazepa’s loyalists were defeated together with the Swedes, and Ukraine lost her historical chance for yet another time. But third time is a charm! Nobody will blame a Jew for being on the side of the catholics!
    ellauri190.html on line 283: But the nobility obtained legal ownership of vast expanses of land on the Dnipro from the Polish kings, and then attempted to impose feudal dependency on the local population. Landowners utilized the locals in war, by raising the Cossack registry in times of hostility, and then radically decreasing it and forcing the Cossacks back into serfdom in times of peace. This institutionalized method of control bred discontent among the Cossacks. By the end of the 16th century, they began to revolt, in the uprisings of Kryshtof Kosynsky (1591–1593), Severyn Nalyvaiko (1594–1596), Hryhorii Loboda (1596), Marko Zhmailo (1625), Taras Fedorovych (1630), Ivan Sulyma (1635), Pavlo Pavliuk and Dmytro Hunia (1637), and Yakiv Ostrianyn and Karpo Skydan (1638). All were brutally suppressed and ended by the Polish government.
    ellauri190.html on line 335: Katariinan aikana Venäjä valloitti muun muassa Krimin kaanikunnan. Lännessä Venäjään liitettiin suuri osa Puola-Liettuan alueesta Puolan jakojen myötä ja lisäksi Alaskasta tuli Venäjän siirtomaa. Katariina jatkoi Venäjän uudistamista ja länsimaistamista jatkaen ihailemansa Pietari Suuren työtä. Katariinan valtakautta pidetään usein Venäjän ”kultakautena”, jolloin Venäjän imperiumista tuli todellinen suurvalta. Lisäksi Katariina aloitti Ukrainan (ilmeisesti osin epäonnistuneet) venäläistämispyrkimykset, jotka jatkuivat vielä pitkälle 1900-luvulle saakka, ja jatkuvat taas tänäänkin. Suomen venäläistämispyrkimyxet Nikolaiden puolelta 19. vuosisadan lopulla meni perseellensä nekin. On se vittua.
    ellauri190.html on line 389: Pompey (the Great), was a distinguished and ambitious Roman military leader, provincial administrator and politician of the 1st century BC, the period of the Late Republic. Hailing from an Italian provincial background, Pompey first disting...
    ellauri190.html on line 458: Roger II was King of Sicily, son of Roger I of Sicily and successor to his brother Simon. He began his rule as Count of Sicily in 1105, later became Duke of Apulia and Calabria (1127), then King of Sicily (1130). It is Roger II's distinctio...
    ellauri190.html on line 463: Saladin was the first Sultan of Egypt and Syria and the founder of the Ayyubid dynasty. A Muslim of Kurdish origin, Saladin led the Muslim opposition to the European Crusaders in the Levant. At the height of his power, his sultanate include...
    ellauri190.html on line 529: Francisco Pizarro was a Conquistador who seized the Inca empire for Spain. In 1510 he enrolled in an expedition of exploration in the New World, and three years later he joined Vasco Núñez de Balboa on the expedition that discovered the Pac...
    ellauri191.html on line 33:

    HINOA JOHN

    display:none">Kulttuurihistoriaa

    
    ellauri191.html on line 54: Trinitrotolueeni (/ˌtraɪˌnaɪtroʊˈtɒljuiːn/), joka tunnetaan yleisemmin nimellä TNT, tarkemmin sanottuna 2,4,6-trinitrotolueeni, ja sen näppärällä IUPAC-nimellä 2-metyyli-1,3,5-trinitrobentseeni, on kemiallinen yhdiste, jolla on kaava C6H2(NO2)3CH3. TNT:tä käytetään toisinaan reagenssina kemiallisessa synteesissä, mutta se tunnetaan parhaiten räjähtävänä materiaalina, jolla on kätevät käsittelyominaisuudet. TNT: n räjähtävää tehoa pidetään pommien tavanomaisena vertailumittana. TNT: n valmisti ensimmäisen kerran vuonna 1863 saksalainen kemisti Julius Wilbrand, ja sitä käytettiin alun perin keltaisena väriaineena. Sen räjähtävät ominaisuudet löydettiin ensimmäisen kerran "vahingossa" vuonna 1891 toisen saksalaisen kemistin Carl Häussermannin toimesta. Organismia, joka kykenee korjaamaan suuria määriä TNT:tä maaperässä, ei ole vielä löydetty. Ei ainakaan niitä valmistanut ja sinne levittänyt apina.
    ellauri191.html on line 56: RDX, joka tunnetaan harvemmin nimellä kryptoniitti, heksogeeni (erityisesti venäjäksi, ranskaksi, saksaksi ja muilla ikävillä saksalaisvaikutteisilla epäanglosaxisilla kielillä), T4 ja kemiallisesti syklotrimetyleenitrinitramiinina, käyttivät molemmat osapuolet toisessa maailmansodassa räjäyttääxeen toisen osapuolen päät irti. RDX: llä oli suurimmat edut ensimmäisessä maailmansodassa käytettyyn TNT: hen verrattuna, koska sillä oli suurempi E.Saaris-tyyppinen räjähdysvoima eikä tarvittu lisäraaka -aineita sen valmistukseen. Pelkkä linnunpaska riitti. Heksogeenistä raportoi vuonna 1898 Georg Friedrich Henning, joka sai saksalaisen patentin sen valmistamiseksi heksamiinin nitrolyysillä. He should´ve had his 'ead hexamined! HMX, jota kutsutaan vastapuolella myös oktogeeniksi, on voimakas ja suhteellisen epäherkkä nitroamiini, joka on kemiallisesti sukua RDX: lle. Kuten RDX, yhdisteen nimi on paljon spekulaation kohteena, ja se on listattu eri tavoin nimillä Sulava räjähdysaine, Hänen Majesteettinsa räjähtävä paukku, Nopea sotilaallinen räjähde tai Suurimolekyylipainoinen RDX. Sekä luonnonvaraiset että siirtogeeniset kasvit voivat kenties toivottavasti joskus hajottaa räjähteitä maaperästä ja vedestä, jos aikaa riittää. Kyllä purolla on aikaa! Kyllä Jopi elamassa parjaa.
    ellauri191.html on line 129:


ellauri220.html on line 277:
ellauri220.html on line 310:
(U.S.) A term used by Italian Americans to refer to Americans of White Anglo Saxon Protestant descent, Americans of Northwestern European descent, Americans with no discernible ethnicity, or Americans of non-Italian descent in general. Comes from Southern Italian pronunciation of the Italian word americano.

ellauri220.html on line 334:
(US) a black person. Once generally accepted as inoffensive, this word is now considered disrespectful by some. The National Association for the Advancement of Colored People (NAACP) continues to use its full name unapologetically. This is not to be confused with the term "person of color" which is the preferred term for collectively referring to all non-white people.

ellauri220.html on line 415: Vaikka suurvallat ovat isoja ja voimakkaita, niitä yhdistää pelko sisäisiä ja ulkoisia vihollisia kohtaan. Tämän paljastavat kylmät tilastotiedot. Niiden sotilasmenot ovat suhteellisesti ottaen maailman suurimmat ja niillä on vankeja vankiloissaan suht eniten. Paizi ex-suurvaltaa Ruozia, jonka rangaistuslaitoxessa on suhteettoman paljon svartskalleja niin että mustat päät kolkkaavat.
ellauri220.html on line 430: The world comes to the brink of nuclear war with the Cuban Missile Crisis. In response to the USA's nuclear advantage, the USSR sent missiles to Cuba. The crisis lasted for 12 days before a deal was finally stuck between Khrushchev and Kennedy in which the Cuban missile bases were dismantled in return for the secret removal of US missiles from Turkey.
ellauri220.html on line 438: Amy oli pitkä ja pystyvä ja näytti (toistaisexi) hyvältä elastaanifarkuissa. Pisamainen pimppari laihan wopin alla jalat haralla. Oliivinkarvaisen dagon ohkasen kullin tiineyttämä uudisasukas. Sheepshaggerin vahinkolaukauxella kengittämä lännen lokari. Ei, et Saab, sormet pois mun Volvosta. Mutta Nikun kynnetön sormi teki siellä selvää jälkeä, ja sit eiku huizin Nevadaan lainaamaan rautalankahenkaria.
ellauri220.html on line 470: dish-chef_493.png" />
ellauri220.html on line 566: George Denis Patrick Carlin oli yhdysvaltalainen Grammy-palkittu stand up -koomikko, näyttelijä, tunnettu ateisti ja kirjailija. Carlin oli kuuluisa ennen kaikkea kieleen, psykologiaan, uskontoon ja tabuihin kohdistuneista huomioistaan. It’s Bad For Ya. Carlin kuoli 22. kesäkuuta 2008 sairaalassa sydämen vajaatoimintaan. Carlinilla oli ollut sydänvaivoja jo aiemmin. Viimeisissä kuvissa se on vanha käppänä. 7 sanaa joita ei saa sanoa teeveessä:
ellauri220.html on line 607: Sisar Edgar innostui filmitähdistä. Nehän ovatkin Amerikan pyhimyxiä. Ei mitään eroa. Sisar Edgar innostui myös kaimansa Poen korpista. Quoth the raven nevermore. Sillä voisi säikytellä lapsia.
ellauri220.html on line 609: Matty oli yhtä mätä luonne kuin Nick vaikka toisenlainen. Hän piti suojautumisesta atomipommilta. Siinä oli yhdessä toimimisen tuntu, joka tuotti hänelle tyydytystä. Mutta se oli vitun huono häviäjä, vaikka säälittävä häviäjä olikin. Suojautuminen herätti Mattissa merkillistä yhteenkuuluvuutta Se oli samannäköisten ja samointoimivien yhteys, päät alhaalla, kyynärpäät sivuilla, takamuxet pystyssä. Kolmenkymmenenkahden nappulan ja miljoonan triljoonan (oik. biljoonan, suom. huom.) yhdistelmän nero käpertyi mielellään määräkoloonsa ja kuunteli kuinka sisar Egarin ääni toisti kaikkia varoituxia ja käskyjä kuin nouseva ja laskeva sireeni muuten mitäänsanomattoman päivän udussa. Pysy rauhallisena. Älä koske mihinkään. Älä vastaa puhelimen soittoon. Irrota leivänpaahtimen pistoke seinästä. Älä aja moottoriajoneuvoa. Pidä mukanasi nenäliina pantavaxi suun eteen.
ellauri221.html on line 33:

JAMES BOND 007

display:none">Elvistelyä


ellauri221.html on line 93: Issue d'une famille modeste (son père Louis Betenfeld, violent et alcoolique, est ouvrier brasseur et sa mère Marie Lartisant domestique), Marthe Betenfeld a un frère et une sœur aînés, Camille et Jeanne. Elle est envoyée quelques années dans une institution catholique et son destin semble tout tracé : couturière, comme sa sœur aîné. Puis elle devient à Nancy apprentie culottière, à quatorze ans. Le métier ne l'enchantant guère, elle fugue de chez ses parents. Elle est interpellée pour racolage en mai 1905 par la Police des mœurs et ramenée chez ses parents. Elle fugue à nouveau à 16 ans et se retrouve à Nancy, ville avec une importante garnison militaire, où elle tombe amoureuse d'un Italien se disant sculpteur mais qui se révèle être un proxénète. Il l'envoie sur le trottoir, puis elle devient prostituée dans les « bordels à soldats » de Nancy. Devant effectuer plus de 50 passes par jour, elle tombe rapidement malade et contracte la syphilis. Renvoyée du bordel, dénoncée par un soldat pour lui avoir transmis la syphilis et fichée par la police (où elle est inscrite comme prostituée mineure le 21 août 1905), elle est contrainte de s'enfuir à Paris. Elle rentre dans un « établissement de bains » rue Godot-de-Mauroy (maison close d'un standing supérieur à ses anciennes maisons d'abattage) où elle rencontre, un soir de septembre 1907, Henri Richer, mandataire aux Halles. Le riche industriel l'épouse le 13 avril 1915. Elle fait alors table rase de son passé et devient une respectable bourgeoise de la Belle Époque dans son hôtel particulier de l'Odéon. Elle demande à être rayée du fichier national de la prostitution, ce qui lui est refusé.
ellauri221.html on line 97: Elle dépose le 13 décembre 1945 devant le Conseil municipal de Paris un projet pour la fermeture des maisons closes. Dans son discours, elle ne s’en prend pas tant aux prostituées qu’à la société, responsable selon elle, de la « débauche organisée et patentée » et à la mafia, qui bénéficie de la prostitution réglementée ; le propos permet aussi de rappeler que le milieu de la prostitution s'est compromis avec l’occupant pendant la guerre. Sa proposition est votée et le 20 décembre 1945, le préfet de police Charles Luizet décide de fermer sans préavis les maisons du département de la Seine dans les 3 mois (au plus tard le 15 mars 1946, date qu'a fixée le conseil municipal). Encouragée, Marthe Richard commence une campagne de presse pour le vote d'une loi généralisant ces mesures. Elle est soutenue par le Cartel d'action sociale et morale et le ministre de la Santé publique et de la Population, Robert Prigent.
ellauri221.html on line 110: Narcissistic personality disorder was nearly dropped from the DSM V. Narcissistic personality disorder was first defined in 1967. The DSM-IV defines the essential feature of narcissism as "a pervasive pattern of grandiosity, need for admiration, and lack of empathy that begins in early adulthood and is present in a variety of contexts." It's a definition that was set before the rise of social networking, reality TV, or partisan news channels designed to confirm our every opinion. Perhaps it truly is time to update it.
ellauri221.html on line 112: “Narcissism is not a disease,” says Freed. "It’s an evolutionary strategy that can be incredibly successful—when it works, ”
ellauri221.html on line 117: Narcissism has become such a valued personality trait that it's broken through the gender barrier. For decades, it was seen as a predominantly male disorder. Now, says Harris Stratyner, a professor of psychiatry at Mt. Sinai Medical School, it's increasingly common in women.
ellauri221.html on line 119: According to the DSM-5, “Many highly successful individuals display personality traits that might be considered narcissistic. Only when these traits are inflexible, maladaptive, and persisting and cause significant functional impairment or subjective distress do they constitute narcissistic personality disorder.”
ellauri221.html on line 155: Cox's Brownies were little men who had mischievous adventures together. Each Brownie had a distinctive physical appearance: Cholly Boutonnière wore a top hat and monocle, while others wore traditional Turkish, Irish, German, Swedish, Russian, and Chinese garb. There was an Eskimo, an American Indian, even an Uncle Sam. "Much of the success of his books can be attributed to his treatment of the characters, who portray human nature with its goodness and strength and also its follies, but never its baseness.".
ellauri221.html on line 157: An important characteristic of the Dunno trilogy is its heavily didactic nature. Nosov describes this as an effort to teach "honesty, bravery, camaraderie, willpower, and persistence" and discourage "jealousy, cowardice, mendacity, arrogance, and effrontery." Strong political undertones are also present. In addition to general egalitarianism and feminism, communist tendencies dominate the works. The first book takes the reader into a typical Soviet-like town, the second into a communist utopia, and the third into a capitalistic satire. Nosov's captivating and humorous literary style has made his ideologies accessible to children and adults alike.
ellauri221.html on line 159: At the same time, the Canadian anthropologist and critique of civilization and education Layla Abdelrahim emphasizes the anti-disciplinary and anti-totalitarian aspect of the Dunno trilogy. She must be some sort of communist or Arab terrorist.
ellauri221.html on line 263: Nyt ei kukaan enää ajanut tyttöjä pois, jos he halusivat leikkiä poikain kanssa-päinvastoin heitä aina pyydettiin tulemaan mukaan isojen ja kovien poikain leikkeihin. Puolen päivän jälkeen yhtyivät kaikki leikkeihin, ketkä hippasille, ketkä 2 pers. piilosille, ketkä sylipainixi. Tietämättömän Sinisilmältä saaman skulausvihkon väliin tuli pitkähäntäisiä tahroja. Niitä pyrstötähtiä oli hänen vihkonsa melkein jokaisella sivulla. Mutta kun yrittää oikein kovasti pääsee pyrstötähdistäkin eroon.
ellauri221.html on line 269: In an update of a study on empathy originally conducted in 1979, Sara Konrath, a researcher at the University of Michigan’s Institute for Social Research, Ed O’Brien and Courtney Hsing have presented “Changes in Dispositional Empathy in American College Students Over Time: A Meta-Analysis” at the annual convention of Psychological Sciences in Boston (May 28th 2010). In this study they find a drastic difference in today’s student body on campuses from college students of the late 1970s. Today’s students disagree more frequently with such statements as: “I sometimes try to understand my friends better by imagining how things look from their perspective”, or, “I often have tender, concerned feelings for people less fortunate than me.”
ellauri221.html on line 271: Surrounded by anthropogenic ecological disasters, brutal wars, and the threat of destruction looming over the future of the planet itself due to our actions, constructed knowledge, and structured ignorance, it becomes urgent to examine the underlying ontological concepts and the reality from which our children are incarcerated in schools. This research is an attempt to look at what is the knowledge that children get exposed to and my main question is whether identity and civilisation are not the underlying culprits in our alienation from the world. As Tove Jansson shows in her moominbooks, perhaps it is necessary to empathise even with the one who dislikes us and not limit ourselves to people only, but see if “I can often have tender, concerned feelings for anyone (animals and people included) as fortunate or less fortunate than me”.
ellauri221.html on line 288: James Bondin mielestä Elonin pulipäixi ajellut saxalaiset insinöörit ovat epäilyttäviä, koska niillä on kaikilla erilaiset wiixet. Pulipää ja wiixet on aina ollut Jamesista etova yhdistelmä. Sen täytyy tarkoittaa jotakin, ja jotakin hyvin pahaa. Ehkä Elon onkin eloonjäänyt nazi? Ei nyt on liian jänskää, häätyypä kurkata netistä kuinka jätkän käy!
ellauri221.html on line 300: After M tells Bond to take two weeks´ leave, Bond travels to Rio de Janeiro, where he meets Goodhead once more. Jaws, who is now working for Drax, tries to kill them both on a cable car at Sugarloaf Mountain. They escape, but are then captured by other men of Drax´s disguised as paramedics. Bond escapes from the ambulance speeding towards Drax´s base, but leaves Goodhead behind.
ellauri221.html on line 306: James Bond investigates the mid-air theft of a space shuttle, and discovers a plot to commit global genocide.
ellauri221.html on line 309: A space shuttle called the Moonraker, built by Drax Industries, is on its way to the U.K. when it is hijacked in mid-air and the crew of the 747 carrying it is killed. Bond immediately is called into action, and starts the investigation with Hugo Drax. While at the Drax laboratories, Bond meets the brilliant and stunning Dr. Holly Goodhead, a N.A.S.A. astronaut and C.I.A. Agent who is investigating Drax for the U.S. Government. One of Drax´s thugs, the sinister Chan, attempts to kill 007 at the lab, but when that fails, he follows Bond to Venice and tries again there. Bond and Goodhead follow Drax´s trail to Brazil, where they once again run into the seven-foot Goliath Jaws, a towering giant with metal teeth. Escaping from him, they discover the existence of a huge space station undetected by U.S. or Soviet radar, and a horrible plot by Drax to employ nerve gas in a genocidal project. James and Holly must quickly find a way to stop Hugo Drax before his horrific plans can be put into effect.
ellauri221.html on line 310: A space shuttle is stolen enroute to London and M sends James Bond out to apologize to the shuttle creator, billionaire Hugo Drax. While visiting Drax´s estate, several attempts are made on Bond´s life, making Drax the number one suspect. Bond also meets Dr. Holly Goodhead, a N.A.S.A. scientist, who is also a C.I.A. Agent investigating Drax. Their investigations lead Bond to discover a plot to murder the world´s population so that Drax can repopulate the planet in his image. The chase takes Bond all over the world, California, Brazil, the Amazon James, and, finally, to Drax´s huge space-city over the Earth. Drax, meanwhile, has hired a old friend of Bond to take care of any problems, the steel-toothed killer Jaws.
ellauri222.html on line 34:

Les Aventures de Saul Bellow

display:none">Finnin puristelua


ellauri222.html on line 46: Vanha rouva antoi jälkeenjääneen Georgen suudella ja puheli kuin koiralle: "Kas, poika, älykäs junge, sinä pidät isoäidistä, asepoikani, kavaljeerini. Hyvä poika. Sinä tiedä kuka on hyvä sinulle, tiedāt kuka antaa sinulle kanankupuja ja kauloja. Kuka? Kuka laittaa sinulle spaghettia? Niin, tiedät. Spaghetti on liukasta, vaikea syödä haarukalla ja vaikeata syödä sormilla. Oletko nähnyt miten pieni sinitiainen kiskoo matoa? Pikku mato tahtoo pysyä maassa. Pikku mato ei tahdo tulla ylös. No, nyt kastelet pukuni." Hän töykkäsi äkkiä pojan pään pois vanhalla tekopyhällä kädellään.
ellauri222.html on line 78: As previous biographers have discovered, it’s difficult to write an endearing biography of Bellow. “Was I a man or was I a jerk?” Bellow inquired on his deathbed. The answer should be obvious.
ellauri222.html on line 96: Wolpe, the leader of Sinai Temple of Los Angeles, recently sat down with Dr. Greg Bellow, 69, the oldest of Saul Bellow’s four children, to discuss the topic of Greg’s new book, Saul Bellow’s Heart: A Son’s Memoir, before an audience of some 200 mature koprophiles at Temple Emanuel of Beverly Hills, Calif.
ellauri222.html on line 117: “I am an American, Chicago born” begins the famous first sentence of “The Adventures of Augie March.” The author of that sentence was actually an illegal immigrant, Canada born, and the words were written in Paris. Bellow’s father, Abraham Belo, was born in a shtetl inside the Pale of Settlement. He began his career in St. Petersburg as a produce broker, specializing in Egyptian onions and Spanish fruit. The family seems to have been quite well off. Abraham had used a forged document to work in St. Petersburg, and, when this was discovered, he was arrested and convicted. He may have gone to prison. But he managed to escape and, in 1913, to get his family to Canada.
ellauri222.html on line 119: They settled in Lachine, outside Montreal, where Abraham tried farming, and where, in 1915, Saul was born. When the farm failed, the family moved into the city and Abraham took up bootlegging, a venture that ended even more disastrously. In 1924, he moved again, to Chicago, and engaged some bootlegging associates to smuggle his wife and children across the border to join him.
ellauri222.html on line 121: Abraham spent the rest of his life in Chicago, and he ended up running a retail coal business. But he never really learned English—Yiddish was the language at home—and he never became a citizen. He had no passport and no driver’s license (which didn’t prevent him from driving). Saul did not become an American citizen until 1943.
ellauri222.html on line 137: In the culture of little magazines, friendship is the last thing to prevent one writer from reviewing the work of another. As a novelist happy to have well-disposed reviewers, Bellow had an obvious stake in these friendships. But the friends had a stake in Bellow, too. As Mark Greif points out in his important new study of mid-century intellectual life, “The Age of the Crisis of Man,” Bellow came on the scene at a time when many people imagined the fate of modern man to be somehow tied to the fate of the novel. Was the novel dead or was it not? Much was thought to depend on the answer. And for people who worried about this Bellow was the great hope. Atlas quotes Norman Podhoretz: “There was a sense in which the validity of a whole phase of American experience was felt to hang on the question of whether or not he would turn out to be a great novelist.”
ellauri222.html on line 141: This notion that Bellow’s achievement as a novelist was redemptive of the form was a consistent theme in the reviews up through “Herzog.” So was the notion that his protagonists were representatives of the modern condition. After “Herzog,” those reactions largely disappeared. People stopped fretting about the death of the novel, and Bellow’s protagonists started being treated as what they always were, oddballs and cranks. But the critical reception of Bellow’s books in the first half of his career funded his reputation. It cashed out, ultimately, in the Nobel Prize. Nobels are awarded to writers who are judged to have universalized the marginal.
ellauri222.html on line 143: As everyone has said, Bellow not least, “Augie March” was the breakthrough book. Bellow ascribed its origin to a visionary moment. In 1948, he had gone with Anita to Paris for two years, supported by a Guggenheim fellowship. (Bellow hated Paris.) He was at work on a novel called “The Crab and the Butterfly,” which apparently concerned two men arguing in a hospital room. In the version of the epiphany he told to Roth, he was walking to his writing studio one morning when he was distracted by the routine Parisian sight of the street gutters being flushed:
ellauri222.html on line 153: Augie is a street-urchin autodidact. Never taught how to write a proper sentence, he invents a style of his own. He is an epigrammist and a raconteur, La Rochefoucauld in the body of a precocious twelve-year-old, a Huck Finn who has taken too many Great Books courses. With this strange mélange of ornate locutions, Chicago patois, Joycean portmanteaus, and Yiddish cadences, Bellow found himself able to produce page after page of acrobatic verbal stunts:
ellauri222.html on line 155: One day’s ordinary falsehood if you could convert it into silt would choke the Amazon back a hundred miles over the banks. However, it never appears in this form but is distributed all over like the nitrogen in potatoes.
ellauri222.html on line 161: Both books are also “revolting as to style,” protests against the formal and moral prudishness of highbrow culture. They are not well-wrought urns, and they do not propose a chastening of the liberal imagination. If they propose anything, it is that the liberal imagination is too chastened already.
ellauri222.html on line 163: Bellow must have guessed that “Augie March” would distress some of his admirers. It did. He showed a hundred pages of the manuscript to Lionel Trilling. “It’s very curious, it’s very interesting,” Trilling told him, “but somehow it’s wrong.” When the book came out, Trilling wrote a positive notice in the newsletter of the book club he directed but registered concern about a dangerous notion he detected in the novel, the notion that one could have a meaningful life independent of one’s social function. Bellow wrote to Trilling to say (disingenuously) that he had written the novel without much of a moral purpose in mind. Trilling wrote back. “You mustn’t ignore the doctrinal intention of your book,” he said.
ellauri222.html on line 169: At Bard, Bellow became close friends with a literature professor named Jack Ludwig. As Leader describes him, Ludwig was an oversized personality, a big man, extravagant, a shameless purveyor of bad Yiddish, and an operator. Ludwig idolized Bellow; people who knew them said that Ludwig wanted to be Bellow. He flattered Bellow, went for long walks with him, started up a literary journal with him, and generally insinuated himself into Bellow’s life. Bellow accepted the proffer of adulatory attentiveness. The couples (Ludwig was married) socialized together. This was the period when Bellow wrote “Seize the Day,” which Partisan Review published in a single issue, in 1956, after The New Yorker turned it down, and “Henderson the Rain King,” published in 1959, a novel whose hero was based on a neighbor of the Bellows in upstate New York.
ellauri222.html on line 173: Saul and Sasha fought. Some of the strains were apparently due to sexual dissatisfaction. Bellow began seeing a psychologist, a man named Paul Meehl; Meehl suggested that Sasha see him as well (a suggestion that Leader charitably calls “unorthodox”). Ludwig served as a sympathetic confidant to both parties. Then, one day in the fall of 1959, Sasha told Bellow that she was leaving him. There was no third party in the picture, she said. She just did not love him.
ellauri222.html on line 183: “Herzog” is a revenge novel. The ex-wife, Madeleine, is a stone-cold man-killer. Her lover, Valentine Gersbach, is described as a “loud, flamboyant, ass-clutching brute.” Ludwig had a Ph.D. and a damaged foot; Bellow makes Gersbach a radio announcer with a wooden leg. The Herzog character is passive, loving, an innocent soul who cannot make sense of a world in which people like his estranged wife and her lover can exist. He is an ex-university professor, the author of a distinguished tome called “Romanticism and Christianity.” The Rosette Lamont character, called Ramona, is a sexpot with a heart of gold; she specializes in intimate candlelight dinners and lacy lingerie. She is a professor of love, not French.
ellauri222.html on line 207: Actually, these episodes were not entirely invented. Bellow lifted them straight out of “The Brothers Karamazov.” A child tortured by its parents is Ivan Karamazov’s illustration of the problem of evil: what kind of God would allow that to happen? And Herzog with his gun at the window is a reënactment of Dmitri Karamazov, the murder weapon in his hand, spying through the window on his father. Dmitri is caught and convicted of a murder he desired but did not commit. “Herzog,” though, is a comedy. The next day, Herzog gets in a minor traffic accident and the cops discover the loaded gun in his car. But, after some hairy moments in the police station, he is let go. Desperately searching the Great Books for wisdom, Herzog briefly finds himself living in one. He can’t wait to get out.
ellauri222.html on line 247: Greg makes a distinction between "young Saul", the Marxist and rebel, and "old Saul", the famous author and increasing reactionary. Old Saul was "buried under pessimism, anger, bitterness, intolerance and preoccupations with evil and with his death".
ellauri222.html on line 265: this time the overall effect was not satisfactory. I was particularly aware of the absence of distance that the writer must put space between himself and the characters in his book. There should be a certain detachment from the writer's own passions. I speak as one who in Herzog committed the same sin. There I hoped that comic effects might protect me. Nevertheless I crossed the border too many times to raid the enemy camp. But then Herzog was a chump, a failed intellectual and at bottom a sentimentalist. In your case, the man who gives us Eve and Sylphid is an enragé, a fanatic-for-real.
ellauri222.html on line 359: The foremost theme in The Adventures of Augie March is the search for identity. Unsure of what he wants from life, Augie is pulled along into the schemes of friends and strangers, trying on different identities and learning about the world through jobs ranging from union organizer to eagle trainer to book thief. His path seems random, but as Augie notes, quoting the Greek philosopher Heraclitus, “a man’s character is his fate.” As Augie goes through life, knocking on various doors, these doors of fate open up for him as if by random, but the knocks are unquestionably his own. In the end of the novel, Augie defines his identity as a “Columbus of those near-at-hand,” whose purpose in life is to knock some eggs. Augie notes that “various jobs” are the Rosetta stone, or key, to his entire life. Americans define themselves by their work (having no roots, family or land to stick to), and Augie is a sort of vagabond, trying on different identities as he goes along. Unwilling to limit himself by specializing in any one area, Augie drifts from job to job. He becomes a handbill-distributor, a paperboy, a Woolworth’s stocker, a newsstand clerk, a trinket-seller, a Christmas helper at a department store, a flower delivery boy, a butler, a clerk at fine department stores, a paint salesman, a dog groomer, a book thief, a coal yard worker, a housing inspector, a union organizer, an eagle-trainer, a gambler, a literary researcher, a business machine salesman, a merchant marine, and ultimately an importer-exporter working in wartime Europe. Augie’s job changing is emblematic of the social mobility that is so quintessentially American. Augie is the American Everyman, continually reinventing himself, like Donald Duck. Olemme kaikki oman onnemme Akuja, joopa joo. Yrmf, olet tainnut mainita. You are telling me!
ellauri222.html on line 365: One of the major themes of the novel is the human tendency toward dishonesty. Augie is not a particularly honest character. He cheats, he steals, and lies quite frequently. Dishonesty characterizes many of the other characters in the novel, including Grandma, Einhorn, Mimi (who lies to doctors that she thinks her pregnancy abnormal), Stella, Agnes, and Mintouchian. The only characters who do not lie or cheat are the simple-minded Mama and Georgie. Lying appears necessary for people to survive in a Machiavellian world. As Mintouchian puts it: “I’m a great admirer of our species. I stand in awe of the genius of the race. But a large part of this genius is devoted to lying and seeming what you are not.” The ethics of the American Jew. The book starts with a lie: I am an American, Chicago born."
ellauri222.html on line 375: Mr. Anticol is a neighborhood junk dealer and avowed atheist who loves to discourse against religion, having lost his faith after witnessing a massacre of Jews in his town back in Europe.
ellauri222.html on line 415: Anna Coblin is Mama’s cousin. Augie goes to live with her family so he can help them deliver newspapers. Hyman Coblin is a steady man who enjoys going to burlesque shows downtown. He is generous with Augie. Anna, a big, emotional woman with spiraling reddish hair, dotes on Augie and hopes he will marry their daughter Freidl one day. They also have a son, Howard, who was in the war in Nicaragua.
ellauri222.html on line 503: Eleanor Klein is the one unmarried daughter of the Kleins; she is too fat to get a husband and is kind to Augie. She goes to Mexico during the Depression to stay with a cousin who makes leather jackets. She hopes to marry him, but is disappointed.
ellauri222.html on line 555: Augie, the hero of the novel, is a Jewish-American boy coming of age in Depression-era Chicago. Since their father abandoned the family, Augie and his two brothers are raised by their slow-witted mother and surrogate “Grandma” Lausch. Augie, good-looking with “tall hair” and green-gray eyes, is a soft-hearted young man whose sympathy for others often gets him into trouble. He holds a variety of jobs throughout his life and learns from different people he encounters. People tend to “adopt” Augie and try to groom him into the person they want him to be, but he really wants to become his own person. The name Augie is short for “August,” which means “Great.” Augie has a desire for greatness, but he has no idea of how to do it, thinking it beyond his ability to “breathe the pointy, star-furnished air at its highest difficulty.” He goes along through life repeating the same mistakes. In the end, Augie realizes that his life has been a voyage of discovery. Whether or not he has been a success, he doesn’t know, but he will continue with unquenchable optimism and hope, “forever rising up.”
ellauri222.html on line 563: Augie’s mother is “simple-minded,” gentle, and meek, with few teeth left. She allows herself to be ruled by Grandma Lausch and later, by her son Simon. After Mama goes blind, Simon sells her home to get money, and she ends up in a home. The one-time Mama stands up for herself is when she insists on bringing her white cane to Simon’s wedding, against the wishes of Simon, who appears ashamed of her disability. Later in her life, she lives in a luxurious bourgeois style, taken care of by Simon.
ellauri222.html on line 571: Harold Mintouchian is a wealthy, distinguished Armenian lawyer and international businessman who is the married lover of a friend of Stella’s and becomes a close friend and mentor of Augie. At the end of the novel, Augie works for him as a black market trader in Europe. Augie looks up to the older man as “a sage, prophet, or guru, a prince of experience with his jewel toes” and seeks his wisdom. Mintouchian, who has seen much of the darker side of human nature through his law practice, has more realistic ideas than the love-bitten Augie about what to expect from human relationships. Secrecy and lies, he tells Augie, are unavoidable. “Mind you, I’m a great admirer of our species. I stand in awe of the genius of the race. But a large part of this genius is devoted to lying and seeming what you are not.” He confesses to Augie that his mistress, Agnes, is keeping secrets from him, while he is keeping secrets from his wife.
ellauri222.html on line 627: The Renlings hire Augie to sell horse-riding gear at their sporting goods store in Evanston, Illinois. Mrs. Renling wishes to make Augie the perfect gentleman by giving him a distinguished wardrobe and sending him to college. Since the Renlings have no children of their own, they even offer to adopt Augie, but he declines.
ellauri222.html on line 631: A miserly millionaire with a stuttering problem, Robey is working on a book he calls The Needle’s Eye, an investigation into the nature and source of happiness. He hires Augie as a research assistant. As Augie listens to Robey discuss his book idea, he finds that the man makes sense only part of the time. He realizes that Robey is a “crank” who only wants someone to be an ear for his half-baked ideas.
ellauri222.html on line 651: Mildred Stark is a crippled girl who goes to work for Einhorn after the stock-market crash and becomes his mistress. She is aged about thirty and heavy, but Einhorn is flattered that she is in love with him. Mildred dislikes Augie.
ellauri222.html on line 728: Bernard Le Bouyer de Fontenelle, né le 11 février 1657 à Rouen et mort le 9 janvier 1757 à Paris, est un écrivain, dramaturge et scientifique français. Fontenelle oli armoton keskikertaisuus joka yritettyään kaikenlaista päätyi populääritieteen kautta Ranskan akatemiaan. Eli kuukautta vaille satavuotiaaxi, laiskiainen. Il ne connut pas l’amitié vraie, et put s’appliquer ces mots d’une de ses églogues : « Il me manqua d’aimer. » Claudine de Tencin, lui disait en montrant sa poitrine : « Ce n’est pas un cœur que vous avez là ; c’est de la cervelle, comme dans la tête."
ellauri222.html on line 739: Before discussing some of the minor characters in this story, it should be borne in mind that each of them can be analyzed in connection with Candide who may accept or reject their beliefs or principles. Among such supplementary characters, we can single out Lord Pococurante. To a certain degree, even his name is symbolic; the word “pococurante” is of Italian origin and it can be translated into English as indifferent. He perfectly corresponds to his name. At the very beginning of the fifteenth chapter, Voltaire makes the reader feel that Lord Pococurante is tired of everything. He says, “I make them lie with me sometimes, for I am very tired of the ladies of the town, of their coquetries, of their jealousies, of their quarrels, of their humors, of their pettinesses, of their pride, of their follies” (Voltaire, 70)
ellauri222.html on line 747: Another aspect, which should be discussed, is perfectionism. The author emphasizes that such a worldview can be very dangerous if the person does not keep the sense of proportion, as it is with Lord Pococurante. He is not able to see the beauty of things that surround him. His criticism can be only destructive, though Pococurante identifies drawbacks; he does put forward any suggestions, which may prove useful.
ellauri222.html on line 759: Bellow's first two novels, Dangling Man and The Victim, are brief and disciplined works, darker in mood and less intellectually complex than the later fiction but featuring protagonists who anticipate later Bellovian heroes both in their introspection and in their resistance to urban apathy. In Paris, Saul realized he need not copycat Flaubert and that instead he could write as he spoke. The result was Augie.
ellauri222.html on line 761: The first novel to display Bellow's characteristic expansiveness and optimism, The Adventures of Augie March presents a dazzling panorama of comically eccentric characters in a picaresque tale narrated by the irrepressible title character, who defends human possibility by embracing the hope that "There may gods turn up anywhere." Subsequent novels vary in tone from the intensity of Seize the Day to the exuberance of Henderson the Rain King to the ironic ambiguity of Herzog, but all explore the nature of human male freedom and the tensions between the individual's need for self and the needs of society. Augie March, Tommy Wilhelm, Eugene Henderson, and Moses Herzog all yearn to please themselves by finding the beauty in life. By creating these highly individualistic characters and the milieu in which they move, Bellow reveals the flashes of the extraordinary in the ordinary that make such fun possible and rejects the attitude that everyday life must be trivial and ignoble. It is like that just for the losers.
ellauri222.html on line 763: This grooming of the self paradoxically requires looking out for number 1. Nowhere is this fact more vividly portrayed than in Henderson the Rain King. Driven in the beginning by a relentless inner voice that repeats, "I want! I want!," Henderson's egoistic absorption in his material success ironically alienates him from himself. Hitching his family to seek fundamental truths in the wilderness of Africa, he discovers the arse loving relationship that men need with nature and with each other and symbolically surrenders his self by accepting responsibility for a lion cub and an orphan child.
ellauri222.html on line 777: The words animated and gay can be used in similar contexts, but animated applies to what is spirited and active. An animated discussion of current LBQT events.
ellauri222.html on line 791: Because Bellow refuses to devalue human potential in even his bleakest scenarios, his novels often come under attack for their affirmative endings. Augie hails himself as a new Columbus, the rediscoverer of America; Henderson, while triumphantly returning home with his new charges, dances with glee, "leaping, leaping, pounding, and tingling over the pure white lining of the grey Arctic silence." Herzog inexplicably evades his fate, emerging from the flux of his tortured mind to reclaim his sanity and his confidence in the future. Yet, the victories of Bellow's heroes are not unqualified, but rather as ambiguous and tenuous as is the human condition itself. As a new Columbus, Augie speaks from exile in Europe; in holding the orphan child, Henderson recalls the pain of his separation from his own father; by renouncing his self-pity and his murderous rage at his ex-wife Madeleine, Herzog reduces but does not expiate his guilt. Nonetheless, these characters earn whatever spiritual victory they reap through their penes and their refusal to succumb to doubt and cynicism. Through their perseverance in seeking the truth of human existence, they ultimately renew themselves by transcending to an intuitive spiritual awareness that is no less real because it must be taken on faith.
ellauri222.html on line 793: In all of Bellow's works, an appreciation of the cultural context in which his protagonists struggle is essential to understanding these characters and their search for renewal. Bellow's vision centers almost exclusively on Jewish male experience in contemporary urban America. Proud of their heritage, his heroes are usually second-generation Jewish immigrants who seek to discover how they can live meaningfully in their American present while honoring their skinless knobs. Much of their ability to maintain their belief in humanity despite their knowledge of the world can be attributed to the affirmative nature of the Jewish culture. Bellovian heroes live in a WASP society in which they are only partially assimilated. However, as Jews have done historically, they maintain their concern for morality and community despite their cultural displacement.
ellauri222.html on line 841: Amiswiixi on brittiläinen kirjailija. Hänen isänsä oli kirjailija Kingsley Amis. Kingsleyn isä oli mamu ilkimys kuten Salenkin. Amis valmistui parhailla arvosanoilla Oxfordin yliopistosta pääaineenaan englannin kieli. Kirjailijan uransa lisäksi hän on toiminut kriitikkona monissa lehdissä, kuten New York Timesissa ja Observerissa.
ellauri222.html on line 877: Ihmettä kuten meidänkin, kun erämaassa, jossa Lontoo seisoi, pitäen susia vauhdissa,
ellauri222.html on line 930: Georges Benjamin Eugène Clemenceau [kləmãsõ´] (lempinimi Le Tigre de Papier, ”Paperitiikeri”; 28. syyskuuta 1841 Mouilleron-en-Pareds, Vendée – 24. marraskuuta 1929 Pariisi) oli ranskalainen journalisti ja valtiomies. Hän oli yksi Ranskan kolmannen tasavallan merkittävimpiä poliittisia vaikuttajia ja toimi kahdesti Ranskan pääministerinä vuosina 1906–1909 ja 1917–1920. Clemenceaulla oli keskeinen rooli ensimmäisen maailmansodan jälkeisten rauhanjärjestelyjen muotoilussa ja hän vaati erittäin ankaria rauhanehtoja Saksalle. 1865 eli sisällissodan päätyttyä Jori muutti Yhdysvaltoihin, jossa asui neljä vuotta ja työskenteli muun muassa tyttökoulun opettajana Stamfordissa Connecticutissa. Häneen teki vaikutuksen amerikkalainen sananvapaus, joka oli paljon laajempi kuin Napoleon III:n Ranskassa. Palattuaan Ranskaan vuonna 1869 Clemenceau ryhtyi harjoittamaan lääkärin ammattia Pariisissa. Clemenceaun ensimmäinen vaimo oli hänen entinen oppilaansa, amerikkalainen Mary Plummer, jota hän nai vuonna 1869. Heillä oli kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon.
ellauri222.html on line 932: Clemenceaun vehkeily toi hänelle politiikassa paljon vihollisia, jotka pääsivät kostamaan vetämällä hänen ison mahansa lokaan vuonna 1892 paljastuneen suuren Panama-skandaalin yhteydessä. Ranskan valtion tukemaan kanavayhtiöön liittyneen poliitikkojen lahjonnan yhtenä välikätenä oli ollut juutalainen liikemies Cornélius Herz, joka oli ollut jonkin aikaa myös La Justicen osakkaana ja siten Clemenceaun liikekumppanina. Päivälehti Le Petit Journal esitti syytöksiä Clemenceaun osuudesta lahjonnassa, vaikka todisteita ei ollut. Koska Clemenceau oli vastustanut monien nationalistien kannattamaa Ranskan ja Venäjän liittoa, häntä väitettiin jopa Ison-Britannian ostamaksi agentiksi.
ellauri222.html on line 984: Russia is waging a disgraceful war on Ukraine. Stand With Ukraine!

ellauri222.html on line 985: Russia is waging a disgraceful war on Ukraine. Stand With Ukraine!

ellauri222.html on line 1001: Environmental determinism (also known as climatic determinism or geographical determinism) is the study of how the physical environment predisposes societies and states towards particular development trajectories. Jared Diamond, Jeffrey Herbst, Ian Morris, and other social scientists sparked a revival of the theory during the late twentieth and early twenty-first centuries.
ellauri222.html on line 1010: Pyhä Isidorus Sevillalainen (esp. San Isidro tai San Isidoro de Sevilla, lat. Isidorus Hispalensis, noin 560 Cartagena – 4. huhtikuuta 636 Sevilla) oli espanjalainen teologi, ensyklopedisti, latinalainen kirkkoisä, pyhimys, Sevillan arkkipiispa ja kirkonopettaja. Hän oli profiilikas kirjoittaja, hänen lukuisia kirjoituksiaan saatetaan kutsua espanjalaisen kirjallisuuden ensimmäiseksi luvuksi ja hänen ensyklopediansa Etymologiae oli vuosisatoja yksi tärkeimmistä hakuteoxista. Mies on tietokoneteknikkojen, tietokoneen käyttäjien, Internetin, koululasten ja opiskelijoiden suojeluspyhimys. Hänen symboleitaan ovat mehiläiset, kynää pitelevä piispa mehiläisparven ympäröimänä, mehiläispesän lähellä seisova piispa, mehiläispesä täynnä piispoja, vanha piispa prinssi jaloissaan, kynä, pappi tai piispa kynän ja kirjan kanssa, pyhän Leanderin ja pyhän Fulgentiuksen ja pyhän Florentinan kanssa, sekä kirjansa Etymologia kanssa. Hän eli 11 paavin aikana. Mies oli eto byssöttäjä, pyllykielitieteilijä.
ellauri222.html on line 1020: Elokuvassa The Justice League Teräsmiehen muistoa kunnioittava Batman yhdistää voimansa Ihmenaisen, Salaman, Vesimiehen ja Kyborgin kanssa pelastaakseen planeetan Steppenwolfilta ja parademoneilta. Tämän perusteella 14 hädässäauttajaa kuulostaa vähän paljolta.
ellauri222.html on line 1022: "Yritin viettää yhden yön tuon tytön kanssa salaa vaimolta ja perheeltä ennen kun lähdin laivalle. Olimme molemmat työssä kuljetusosastolla. Mutta en saanut sitä järjestymään. Joten kannoin viikkokaudet kondomia taskussani enkä päässyt sitä käyttämään. Kerran kaikki oli jo sovittu mutta silloin vaimoni isoäiti kuoli. Minun täytyi hakea isoisä hautajaisiin. Hän ei käsittänyt mistä oli kysymys. Istuimme kappelissa missä urut soivat. Ukko sanoi: Kas tuohan on kappale jonka tahdissa se vanha koira kuoli', ja veisteli vitsin toisensa jälkeen. Sitten hän tunsi arkussa lepäävän vaimonsa ja sanoi kiihkeästi 'Mitä, tuossahan on äiti! Minä näin hänet eilen tavaratalossa. Mitä hän täällä tekee? Äiti, äiti! Ja silloin hän ymmärsi ja purskahti itkuun. Miten hän itkikään. Ja minä myös. Me kaikki. Minulla oli kondomi yhä taskussa. Mitä sanotte?
ellauri222.html on line 1035: On July 29, 1994, Timmendequas lured Megan into his home, hit her head against his dresser, slapped her hard enough to draw blood, raped her, and strangled her with a belt. During the attack, Megan was able to bite Timmendequas’ hand hard enough to leave teeth impressions which later helped convict him. He disposed of her body in a nearby park and confessed to the murder the next day. He was found guilty of kidnapping, aggravated sexual assault, and murder and sentenced to death. Timmendequas’ sentence was commuted to life in 2007 when New Jersey abolished the death penalty.
ellauri222.html on line 1076: Sir Walter Raleigh (kz. albumi 385) oli englantilainen kirjailija, sotilas ja tutkimusmatkailija. Hän osallistui aktiivisesti Pohjois-Amerikan uudisasuttamiseen palefaceilla. Raleigh opiskeli Oxfordin yliopistossa, taisteli Ranskassa hugenottien kanssa ja jatkoi lakiopintojaan rööki suussa Lontoossa. Summa summarum kaveri oli erittäinkin syvältä.
ellauri222.html on line 1088: Hänen kuvansa selkenee. Hän elää aidossa ilossa. Jopa hänen kärsimyksensä muuttuvat iloksi jos ne ovat aitoja, ei edes vaellus vieroita häntä hänestä itsestään, ei edes suurten sosiaalisten ilveilyjen ja huiputusten tarvitse tehdä häntä naurettavaksi, ei toistuvien pettymystenkään tarvize tukahduttaa hänen rakkauttaan. Kuolema ei ole hänelle pelottava jos elämä ei ole sitä ollut. Syleillessään muita aitoja ihmisiä hän lakkaa pelkäämästä nopeita muutoksia ja elämän lyhyyttä. Eikä tämä ole kuvittelua, Clem, sillä koko elämäni todistaa sen. "
ellauri222.html on line 1105: Mitähän tämä vuodatus todistaa Salesta? Tollanen sosiaalisia rooleja koskeva ajatustyö tuntuu kovin vieraalta. Ehkä se on joku paranoidi piirre.
ellauri222.html on line 1109: Nyt ollaan loppuvizeissä. Salen nauru nousee vikkelämmin kuin sen pieni pipu. Pahanilkinen keltahampainen käkätys kohdistuu enimmäxeen lähimmäisiin eikä luontoon (ikuisuus mukaanluettuna), joka muka koittaa nujertaa Topin mahdin. Se ei koskaan onnistu. Paskanmarjat, toivominen on osa luontoa, yhtä ennustettavaa kuin kaikki muukin. Luontokappaleet pitävät mahdollisena että juuri niille käy hyvä pulla, sitähän toivominen on. Kuten Sale hetken ajan tajuaa vahingoniloisena köyhtyneelle ex-vallasrouvalle, apinat erheellisesti luulevat että se mikä tapahtuu tapahtuu jotenkin juuri heille. Käytännössä vain joillakin käy viuhka ja useimmilla ei, mutta se riittää luonnonvalintaan.
ellauri223.html on line 33:

Aurinkovaltio

display:none">Dystopiaa


ellauri223.html on line 54: Teoksen viimeisessä osassa Campanella profetoi, astrologiaan verhotuin kielikuvin, että Espanjan kuninkaiden kohtalona on olla osa jumalallista suunnitelmaa paavien kanssa liittoutuneena. Seurauksena on oikean uskon lopullinen voitto ja leviäminen koko maailmaan. Voidaan helposti ajatella, että Campanella ajatteli lähinnä Uuden maailman valloitusta, mutta profetia on tulkittava myös Campanellan aiemmin kirjoittaman Espanjan monarkia -teoksen valossa. Tässä teoksessa Campanella esitti visionsa yhdistyneestä, rauhallisesta maailmasta, jota johtaisi teokraattinen monarkia. Poimin tähän Tommason parhaita paloja:
ellauri223.html on line 58: Although the community of wives is not instituted among the other inhabitants of their province, among them it is in use after this manner: All things are common with them, and their dispensation is by the authority of the magistrates. Arts and honors and pleasures are common, and are held in such a manner that no one can appropriate anything to himself. Hey Tommaso, hold your horses, the end of the line is over there!
ellauri223.html on line 64: There are occupations, mechanical and theoretical, common to both men and women, with this difference, that the occupations which require more hard work, and walking a long distance, are practised by men, such as ploughing, sowing, gathering the fruits, working at the threshing-floor, stock exchange, and perchance at the vintage. But it is customary to choose women for milking the cows and for making cheese. In like manner, they go to the gardens near to the outskirts of the city both for collecting the plants and for cultivating them. In fact, all sedentary and stationary pursuits are practised by the women, such as weaving, spinning, sewing, cutting the hair, shaving, dispensing medicines, selling arse, and making all kinds of garments. They are, however, excluded from working in wood and the manufacture of arms. If a woman is fit to paint, she is not prevented from doing so; nevertheless, music (song and dance) is given over to the women alone, because they please the more, and of a truth to pretty boys also. But the women have not the practise of the drum and the horn. Pretty boys take care of faggots.
ellauri223.html on line 66: Capt. Moreover, the race is managed for the good of the commonwealth, and not of private individuals, and the magistrates must be obeyed. They deny what we hold—viz., that it is natural to man to recognize his offspring and to educate them, and to use his wife and house and children as his own. For they say that children are bred for the preservation of the species and not for individual pleasure, as St. Thomas also asserts. Therefore the breeding of children has reference to the commonwealth, and not to individuals, except in so far as they are constituents of the commonwealth. And since individuals for the most part bring forth children wrongly and educate them wrongly, they consider that they remove destruction from the State, and therefore for this reason, with most sacred fear, they commit the education of the children, who, as it were, are the element of the republic, to the care of magistrates; for the safety of the community is not that of a few. And thus they distribute male and female breeders of the best natures according to philosophical rules. Plato thinks that this distribution ought to be made by lot, lest some incel men seeing that they are kept away from the beautiful women, should rise up with anger and hatred against the magistrates; and he thinks further that those who do not deserve cohabitation with the more beautiful women, should be deceived while the lots are drawn by the magistrates, so that at all times the women who are suitably second rate should fall to their lot, not those whom they desire. Stop the steal!
ellauri223.html on line 70: Domestic affairs and partnerships are of little account, because, excepting the sign of honor, each one receives what he is in need of. To the heroes and heroines of the republic, it is customary to give the pleasing gifts of honor, beautiful wreaths, sweet food, heroine, or splendid clothes, while they are feasting. In the daytime all use white garments within the city, but at night or outside the city they use red garments either of wool or silk. They hate black as they do dung, and therefore they dislike the Japanese, who are fond of black, and Africans, for obvious reasons. Pride they consider the most execrable vice, and one who acts proudly is chastised with the most ruthless correction. Wherefore no one thinks it lowering to wait at table or to work in the kitchen or fields or clean the toilets. All work they call discipline, and thus they say that it is honorable to go on foot, to do any act of nature, to see with the eye, and to speak with the tongue, and waft with the tail; and when there is need, they distinguish philosophically between tears and spittle. Every man who, when he is told off to work, does his duty, is considered very honorable.
ellauri223.html on line 72: But in the City of the Sun, while duty and work are distributed among all, it only falls to each one to work for about four hours every day. The remaining hours are spent in learning joyously, in debating, in reading, in reciting, in writing, in walking, in exercising the mind and body, and with play. They allow no game which is played while sitting or lying on top of one another, neither the single die nor dice, nor chess, nor others like these. But they play with the ball, with the sack, with the rod, with the hoop, with wrestling, with scratching matches at the stake. They say, moreover, that grinding poverty renders men worthless, cunning, sulky, thievish, insidious, vagabonds, liars, false witnesses, etc.; and that wealth makes them insolent, proud, ignorant, traitors, assumers of what they know not, deceivers, boasters, wanting in affection, slanderers, etc. But with them all the rich and poor together make up the community. They are rich because they want nothing, poor because they possess nothing. Hey is this communism or what?
ellauri223.html on line 88: Among them there is never gout in the hands or feet, nor catarrh, nor sciatica, nor grievous colics, nor flatulency, nor hard breathing. For these diseases are caused by laughing, indigestion and flatulency, and by frugality and exercise they remove every humor and spasm.
ellauri223.html on line 90: And in other ways they labor to cure the epilepsy, with which they are often troubled. G.M. A sign this disease is of wonderful cleverness, for from it Hercules, Scrotus, Socrates, Callimachus, and Mahomet have suffered. This they cure by means of prayers to heaven, by strengthening the head, by taking acid, by planned gymnastics, and with fat cheese-bread sprinkled with the flour of wheaten corn. My, that is yummy, I tell you.
ellauri223.html on line 113: They say that it is very doubtful whether the world was made from nothing, or from the ruins of other worlds, or from chaos, but they certainly think that it was made, and did not exist from eternity. Therefore they disbelieve in Aristotle, whom they consider a logican and not a philosopher.
ellauri223.html on line 124: It is often associated with a version of the problem of evil: if some things in the world were to be admitted to be evil, this could be taken to reflect badly on the creator of the world, who would then be difficult to admit to be completely good. The merit of the doctrine in serving as a response to this version of the problem of evil is disputed.
ellauri223.html on line 129: For what is that which we call evil but the absence of good? In the bodies of animals, disease and wounds mean nothing but the absence of health; for when a cure is effected, that does not mean that the evils which were present—namely, the diseases and wounds—go away from the body and dwell elsewhere: they altogether cease to exist; for the wound or disease is not a substance, but a defect in the fleshly substance,—the flesh itself being a substance, and therefore something good, of which those evils—that is, privations of the good which we call health—are accidents. Just in the same way, what are called vices in the soul are nothing but privations of natural good. And when they are cured, they are not transferred elsewhere: when they cease to exist in the healthy soul, they cannot exist anywhere else.
ellauri223.html on line 143: Mensura pedis ex singulorum longitudinibus statuta. Πάντων χρημάτων μέτρον (ἐστὶν) ἄνθρωπος: τῶν μὲν ὄντων ὡς ἔστιν, τῶν δὲ οὐκ ὄντων ὡς οὐκ ἔστιν.
ellauri223.html on line 153: New Atlantis is an incomplete utopian novel by Sir Francis Bacon, published posthumously in 1626. It appeared unheralded and tucked into the back of a longer work of natural history, Sylva sylvarum (forest of materials). In New Atlantis, Bacon portrayed a vision of the future of human discovery and knowledge, expressing his aspirations and ideals for humankind. The novel depicts the creation of a utopian land where "generosity and enlightenment, dignity and splendour, piety and public spirit" are the commonly held qualities of the inhabitants of the mythical Bensalem. The plan and organisation of his ideal college, Salomon's House (or Shlomo's House), envisioned the modern research university in both applied and pure sciences.
ellauri223.html on line 157: The novel depicts a mythical island, Bensalem, which is discovered by the crew of a European ship after they are lost in the Pacific Ocean somewhere west of Peru. The minimal plot serves the gradual unfolding of the island, its customs, but most importantly, its state-sponsored scientific institution, Salomon's House, "which house or college ... is the very eye of this kingdom."
ellauri223.html on line 159: Many aspects of the society and history of the island are described, such as the Christian religion – which is reported to have been born there as a copy of the Bible and a letter from the Apostle Saint Bartholomew arrived there miraculously, a few years after the Ascension of Jesus; a cultural feast in honour of the family institution, called "the Feast of the Family"; a college of sages, the Salomon's House, "the very eye of the kingdom", to which order "God of heaven and earth had vouchsafed the grace to know the works of Creation, and the secrets of them", as well as "to discern between divine miracles, works of nature, works of art, and other impostures and illusions of all sorts"; and a series of instruments, process and methods of scientific research that were employed in the island by the Salomon's House.
ellauri223.html on line 166: I remember I have read in one of your European books, of an holy hermit amongst you that desired to see the Spirit of Fornication; and there appeared to him a little foul ugly Aethiop. Fuckin niggah. But if he had desired to see the Spirit of Chastity of Bensalem, it would have appeared to him in the likeness of a fair (paleface) beautiful Cherubim. For there is nothing amongst mortal men more fair and admirable, than the chaste minds of this people. Know therefore, that with them there are no chicken stews, frozen or otherwise, no dissolute houses, no courtesans, nor anything of that kind.
ellauri223.html on line 170: He portrayed a vision of the future of human discovery and knowledge. The plan and organisation of his ideal college, "Shlomo's House", envisioned the modern research university in both applied and pure science. The end of their foundation is thus described: "The end of our foundation is the knowledge of causes, and secret motions of things; and the enlarging of the bounds of human empire, to the effecting of all things possible". Vitun nilkki, hemmetin teknofriikki humanisti.
ellauri223.html on line 176: Vuonna 1573 vasta 12-vuotias Bacon alkoi opiskella Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa. Vuonna 1576 hän alkoi opiskella lakia kierojen asianajajien Gray’s Inn -yhdistyksessä, mutta opinnot keskeytyivät vuoden kuluttua Baconin saatua pestin Ranskassa suurlähettilään assistenttina. Vuonna 1579, Baconin ollessa vielä Ranskassa, hänen isänsä kuoli ja Bacon jäi käytännössä pennittömäxi, minkä vuoksi hän palasi Englantiin jatkamaan asianajajaopintojaan. Bacon valmistui opinnoista vuonna 1582.
ellauri223.html on line 192: However, an increasing number of reports circulated about friction in the marriage, with speculation that this may have been due to Alice's making do with less money than she had once been accustomed to. It was said that she was strongly interested in fame and fortune, and when household finances dwindled, she complained bitterly. Bunten wrote in her Life of Alice Barnham that, upon their descent into debt, she went on trips to ask for financial favours and assistance from their circle of friends. Bacon disinherited her upon discovering her secret romantic relationship with Sir Frodo Underhill. He subsequently rewrote his will, which had previously been very generous—leaving her lands, goods, and income—and instead revoked it all.
ellauri223.html on line 196: The Bacons' early married life was disturbed several times by quarrels between Sir John Pakington and Dorothy, when Dorothy would appeal to her powerful son-in-law, and Francis Bacon would try to stay out from between them. Once Bacon was even a judge on the High Commission and had to reject a lawsuit from Dorothy against John which had put John in prison.
ellauri223.html on line 230: This conclusion has been disputed by other faggots, who point to lack of consistent evidence, and consider the sources to be more open to interpretation. Publicly, at least, Bacon distanced himself from the idea of homosexuality. In his New Atlantis, he described his utopian island as being "the chastest nation under heaven", and "as for masculine love, they have no touch of it". Olipa 2-naamainen kaveri.
ellauri223.html on line 237:

9 merkkiä Alzheimerin taudista:


ellauri226.html on line 33:

CHEESE!

display:none">Publikaaneja


ellauri226.html on line 55: Näillä kaksoisperinnöillä on jokaisella oma päähenkilönsä, ja Beach Boysin mytologia asettaa heidät luonnollisesti toisiaan vastaan. Se menee näin: Wilson, lapsenomainen Icarus, leikkasi taiteelliset siipensä, while laulaja Mike Love, hänen kukkoserkkunsa, joka halusi pitää kiinni todistetusta kaavasta, laulaa tytöistä ja autoista, hauskaa ja surffata. Wilson vetäytyi sitten harjaantuneena itse asettamaansa maanpakoon ja taisteli henkilökohtaisten demonien ja huumeiden kanssa. Rakkaus puolestaan johti yhä ersatz Beach Boysin pitkälle oudolle matkalle, joka huipentui soittamaan yksityisen vuoden 2008 Romneyn "kampanjan jälleennäkemisen" tapahtuman Houstonissa, joka toimi myös John McCainin varainkeräyksenä. (McCainilla oli sinä iltana mahdollisuus laulaa omaa ulkopolitiikkaansa teko-paska-parodiana Beach Boysin klassikosta "Barbara Ann" - "Pommi, pommi, pommi, pommita Iran.")
ellauri226.html on line 93: Sea and Sardinia is a travel book by the English writer D. H. Lawrence. It describes a brief excursion undertaken in January 1921 by Lawrence and his wife Frieda, a.k.a. Queen Bee, from Taormina in Sicily to the interior of Sardinia. They visited Cagliari, Mandas, Sorgono, and Nuoro. His visit to Nuoro was a kind of homage to Grazia Deledda but involved no personal encounter. Despite the brevity of his visit, Lawrence distils an essence of the island and its people that is still recognisable today.
ellauri226.html on line 116: Dave is full of breathless switchbacks. You’re always veering giddily from fleeting exaltations (the joy of motion, the wildness of the landscape, the generosity of a peasant) to tedious exasperations (almost everything else). Luckily he had his wife along, the formidable Frieda (he refers to her as “the Q.B.,” for queen bee - Kuningatar! Eskin valtiatar on sekin vanhemmiten aika formidable), whose shrewd affirmations provided a foil for his grumbling discontents. Lawrence found the city “all bibs and bobs" . . . rather bare, rather stark, much of the city was levelled by Allied bombs, and it has not exactly been lovingly restored. “They pour themselves one over the other,” Lawrence sniffed of the Italians, “like so much melted butter over parsnips.” Lawrence ize preferoi tankeampia kelttijuurikkaita.
ellauri226.html on line 122: There was a David Herbert Lawrence plaque on the street. Inside the tiny station were two more. It seemed a lot of plaques for a guy who spent one night there. “Blessed is he that expecteth nothing,” he wrote of Sorgono, “for he shall not be disappointed.” More Niente. “A dreary hole!” Lawrence muttered. “A cold, hopeless, lifeless, Saturday afternoon-weary village.” The food was bad. The bedsheets were stained. People cheerfully relieved themselves on the street. What limp parsnips too! “Why are you so indignant?” the Q.B. asked. “It’s all life.”
ellauri226.html on line 149: Länkkäreitä jauhonaamoja ryömii joka nurkasta kuin hapsenkakkiaisia. 91-vuotias "Bernie" Ecclestone on syytteessä 0.5G punnan verokavalluxesta. Ecclestone kieltää kaiken. Jenkkinaisten futixen valmentajista on 50% saanut potkut naaraiden ahdistelusta. Ne kieltävät kaiken. Ruåzalaiset kieltäytyvät säästämästä sähköä, ei se niille kuulu, ei kermaperseiden tarvi värjötellä kylmässä, se häirizisi julmyyssiä. Mitäs meni sossut sulkemaan ydinvoimalat, vekuttaa SD Jimi Åkesson. Jalkapallon MM vuonna 2030 voitais pelata Ukrainassa, siellä pitäisi siihen mennessä tasamaata löytyä. Japsut, eteläkorealaiset ja lännen maailmanherrat vastaavat Pohjois-korean kuurakettiin nyt terävöitetyillä sotaharjotuxilla, joissa kalibroidaan Pnom Penhiin suunnattavia täsmäpommeja. Tää kaikki vaan yhden päivän Hoblasta.
ellauri226.html on line 213: While local demographics and neighborhoods are undeniably subject to change, it is rare for a location to experience a major transformation in racial demographics in less than 50 years. Yet this is exactly what has happened in The Bronx between 1950 and 1980. As indicated by the 1950 the ethnic makeupof The Bronx was predominantly white. The census for 2000 indicates that whites (that is, what the U.S. Census labels “white, non-Hispanic”) now compose a distinct minority in The Bronx. The explanations for this remarkable change are complex. LOL actually they aren't, as we shall see.
ellauri226.html on line 482: For Roby, who grew up being told to listen to this private police force and follow the development’s rules with the same piety as the city’s police and laws, the ease with which new residents disregarded and violated these rules was a shock but oddly liberating.
ellauri226.html on line 485: The whites who had meekly lived under the thumb of the company in the development for many years, were shocked by the behavior of the new, often minority, residents who seemed to have no regard for the rules and the lifestyle that had been established long ago by Metropolitan Life. As a result, the tension and anger felt by many whites towards the minorities as they felt as though their pitiful lifestyles and sorry apartment buildings were being disrespected.
ellauri226.html on line 529: The notmees who wanted to move out of the worst areas of The Bronx "chose" to stay in Bronx and just moved to the places vacated by the suburban migration of the whites. The same push is now being felt in Nassau County and New Jersey, where white homeowners are pressured to only sell to whites to prevent another wave of immigrants with their smelly dishes and noisy habits, not to mention the sex, drugs, and rap "music".
ellauri236.html on line 33:

FUX NEWS

display:none">Rupusakkia


ellauri236.html on line 52: But poverty has grown during his presidency, and his popularity levels took a hit over his handling of the pandemic, which he dismissed as the "little flu," before the virus killed more than 680,000 people in the country.
ellauri236.html on line 63: The research is the latest in a growing body of evidence that social platforms are failing to prevent a flood of disinformation — some of it tinged with violence — on their services ahead of the runoff election Sunday between President Jair Bolsonaro and former president Luiz Inácio Lula da Silva. Brazilian lawmakers last week granted the nation’s elections chief unilateral power to force tech companies to remove misinformation within two hours of the content being posted — one of the most aggressive legal measures against North American social media giants that any country has taken.
ellauri236.html on line 65: Advocates have expressed fears that some posts could lead to violence or to a broader questioning of the results. Adding to the worries is the new ownership of Twitter by billionaire Elon Musk, a free speech advocate. During his first day as Twitter’s new owner on Friday, Musk tweeted that he would pause all “major content decisions” and reinstatements of accounts until he convened a new content moderation council. The announcement effectively disbands aspects of Twitter’s tool kits for penalizing accounts — from those of presidents to foreign trolls — that break the company’s rules against hate speech, bullying and spreading misinformation around elections.
ellauri236.html on line 100: Most of Mr. Bolsonaro’s supporters said in interviews that they do not trust mainstream news outlets, which Mr. Bolsonaro has attacked as dishonest, and instead rely on news from a wide variety of sources on their phones, including social-media posts and messages they receive in groups on WhatsApp and Telegram.
ellauri236.html on line 167:

Lähtöjuhlat, neiti Blandish!


ellauri236.html on line 169: Prohibition and the ensuing Great Depression in the US (1929–39) had given rise to the Chicago gangster culture prior to World War II. This, combined with Chase's book trade experience, convinced him that there was a big demand for gangster stories. After reading James M. Cain's novel The Postman Always Rings Twice (1934), and having read about the American gangster Ma Barker and her sons, and with the help of maps and a slang dictionary, he wrote No Orchids for Miss Blandish in his spare time, he claimed over a period of six weekends, though his papers suggest it took longer. The book achieved remarkable notoriety and became one of the best-selling books of the decade. It was the subject of the 1944 essay "Raffles and Miss Blandish" by George Orwell (alla). Chase and Robert Nesbitt adapted it to a stage play of the same name which ran in London's West End to good reviews. The 1948 film adaptation was widely denounced as salacious due to the film's portrayal of violence and sexuality. Robert Aldrich did a remake, The Grissom Gang, in 1971.
ellauri236.html on line 171: Tän kaverin ensimmäinen kirja oli Ei kukkia nti Imarteelle (No Orchids for Miss Blandish). Nyt lytättävän niteen nimi on The Flesh of an Orchid eli toi lähtöjuhlat yllä.
ellauri236.html on line 182: So much for Raffles. Now for a header into the cesspool. No Orchids for Miss Blandish, by James Hadley Chase, was published in 1939, but seems to have enjoyed its greatest popularity in 1940, during the Battle of Britain and the blitz. In its main outlines its story is this:
ellauri236.html on line 184: Miss Blandish, the daughter of a millionaire, is kidnapped by some gangsters who are almost immediately surprised and killed off by a larger and better organized gang. They hold her to ransom and extract half a million dollars from her father. Their original plan had been to kill her as soon as the ransom-money was received, but a chance keeps her alive. One of the gang is a young man named Slim, whose sole pleasure in life consists in driving knives (well, his prick as well, got to give that much to him) into other people's bellies. In childhood he has graduated by cutting up living animals with a pair of rusty scissors. Slim is sexually impotent, but takes a kind of fancy to Miss Blandish. Slim's mother, who is the real brains of the gang, sees in this the chance of curing Slim's impotence, and decides to keep Miss Blandish in custody till Slim shall have succeeded in raping her. After many efforts and much persuasion, including the flogging of Miss Blandish with a length of rubber hosepipe, the rape is achieved. (Ei se ihan näin mennyt, George!) Meanwhile Miss Blandish's father has hired a private detective, and by means of bribery and torture the detective and the police manage to round up and exterminate the whole gang. Slim escapes with Miss Blandish and is killed after a final juicy rape, and the detective prepares to restore Miss Blandish to her pristine shape. By this time, however, she has developed such a taste for Slim's caresses(3) that she feels unable to live without him, and she jumps, out of the window of a sky-scraper. Footnote 1945. Another reading of the final episode is possible. It may mean merely that Miss Blandish is pregnant, i.e. she is damaged goods. Maybe she is sad that the baby's dad is dead. But the "interpretation" I have given above seems more in keeping with the general brutality of the book.
ellauri236.html on line 188: I have already outlined the plot, but the subject-matter is much more sordid and brutal than this suggests. The book contains eight full-dress murders, an unassessable number of casual killings and woundings, an exhumation (with a careful reminder of the stench), the flogging of Miss Blandish, the torture of another woman with red-hot cigarette-ends, a strip-tease act, a third-degree scene of unheard-of cruelty and much else of the same kind. It assumes great sexual sophistication in its readers (there is a scene, for instance, in which a gangster, presumably of masochistic tendency, has an orgasm in the moment of being knifed - I can relate to that!), and it takes for granted the most complete corruption and self-seeking as the norm of human behaviour. The detective, for instance, is almost as great a rogue as the gangsters, and actuated by nearly the same motives. Like them, he is in pursuit of ‘five hundred grand’. It is necessary to the machinery of the story that Mr. Blandish should be anxious to get his money back, but apart from this, such things as affection, friendship, good nature or even ordinary politeness simply do not enter. Nor, to any great extent does normal sexuality. Ultimately only one motive is at work throughout the whole story: the pursuit of power. (Well, there is also the pursuit of spaghetti and some twat.)
ellauri236.html on line 190: It should be noticed that the book is not in the ordinary sense pornography. In this respect it is a flop. Unlike most books that deal in sexual sadism, it lays the emphasis on the cruelty and not on the pleasure. Slim, the ravisher of Miss Blandish, has ‘wet slobbering lips’: this is meant to be disgusting (tho I didn't find it so). But the scenes describing cruelty to women are comparatively perfunctory. The real high-spots of the book are cruelties committed by men upon other men; above all, the third-degreeing of the gangster, Eddie Schultz, who is lashed into a chair and flogged on the windpipe with truncheons, his arms broken by fresh blows as he breaks loose. My conclusion: Chase is a closet homosexual (I should know)! He's an algolagniac, like Swinburne!
ellauri236.html on line 198: There exists in America an enormous literature of more or less the same stamp as No Orchids. Quite apart from books, there is the huge array of ‘pulp magazines’, graded so as to cater for different kinds of fantasy, but nearly all having much the same mental atmosphere. A few of them go in for straight pornography, but the great majority are quite plainly aimed at sadists and masochists. Sold at threepence a copy under the title of Yank Mags(4), these things used to enjoy considerable popularity in England, but when the supply dried up owing to the war, no satisfactory substitute was forthcoming. English imitations of the ‘pulp magazine’ do now exist, but they are poor things compared with the original. English crook films, again, never approach the American crook film in brutality. And yet the career of Mr. Chase shows how deep the American influence has already gone. Not only is he himself living a continuous fantasy-life in the Chicago underworld, but he can count on hundreds of thousands of readers who know what is meant by a ‘clipshop’ or the ‘hotsquat’, do not have to do mental arithmetic when confronted by ‘fifty grand’, and understand at sight a sentence like ‘Johnny was a rummy and only two jumps ahead of the nut-factory’. Evidently there are great numbers of English people who are partly americanized in language and, one ought to add, in moral outlook. For there was no popular protest against No Orchids. In the end it was withdrawn, but only retrospectively, when a later work, Miss Callaghan Comes to Grief, brought Mr. Chase's books to the attention of the authorities. Judging by casual conversations at the time, ordinary readers got a mild thrill out of the obscenities of No Orchids, but saw nothing undesirable in the book as a whole. Many people, incidentally, were under the impression that it was an American book reissued in England.
ellauri236.html on line 200: The thing that the ordinary reader ought to have objected to — almost certainly would have objected to, a few decades earlier — was the equivocal attitude towards crime. It is implied throughout No Orchids that being a criminal is only reprehensible in the sense that it does not pay. Being a policeman pays better, but there is no moral difference, since the police use essentially criminal methods. In a book like He Won't Need It Now the distinction between crime and crime-prevention practically disappears. This is a new departure for English sensational fiction, in which till recently there has always been a sharp distinction between right and wrong and a general agreement that virtue must triumph in the last chapter. English books glorifying crime (modern crime, that is — pirates and highwaymen are different) are very rare. Even a book like Raffles, as I have pointed out, is governed by powerful taboos, and it is clearly understood that Raffles's crimes must be expiated sooner or later. In America, both in life and fiction, the tendency to tolerate crime, even to admire the criminal so long as he is success, is very much more marked. It is, indeed, ultimately this attitude that has made it possible for crime to flourish upon so huge a scale. Books have been written about Al Capone that are hardly different in tone from the books written about Henry Ford, Stalin, Lord Northcliffe and all the rest of the ‘log cabin to White House’ brigade. And switching back eighty years, one finds Mark Twain adopting much the same attitude towards the disgusting bandit Slade, hero of twenty-eight murders, and towards the Western desperadoes generally. They were successful, they ‘made good’, therefore he admired them.
ellauri236.html on line 202: In a book like No Orchids one is not, as in the old-style crime story, simply escaping from dull reality into an imaginary world of action. One's escape is essentially into cruelty and sexual perversion. No Orchids is aimed at the power-instinct, which Raffles or the Sherlock Holmes stories are not. At the same time the English attitude towards crime is not so superior to the American as I may have seemed to imply. It too is mixed up with power-worship, and has become more noticeably so in the last twenty years. A writer who is worth examining is Edgar Wallace, especially in such typical books as The Orator and the Mr. J. G. Reeder stories. Wallace was one of the first crime-story writers to break away from the old tradition of the private detective and make his central figure a Scotland Yard official. Sherlock Holmes is an amateur, solving his problems without the help and even, in the earlier stories, against the opposition of the police. Moreover, like Lupin, he is essentially an intellectual, even a scientist. He reasons logically from observed fact, and his intellectuality is constantly contrasted with the routine methods of the police. Wallace objected strongly to this slur, as he considered it, on Scotland Yard, and in several newspaper articles he went out of his way to denounce Holmes by name. His own ideal was the detective-inspector who catches criminals not because he is intellectually brilliant but because he is part of an all-powerful organization. Hence the curious fact that in Wallace's most characteristic stories the ‘clue’ and the ‘deduction’ play no part. The criminal is always defeated by an incredible coincidence, or because in some unexplained manner the police know all about the crime beforehand. The tone of the stories makes it quite clear that Wallace's admiration for the police is pure bully-worship. A Scotland Yard detective is the most powerful kind of being that he can imagine, while the criminal figures in his mind as an outlaw against whom anything is permissible, like the condemned slaves in the Roman arena. His policemen behave much more brutally than British policemen do in real life — they hit people with out provocation, fire revolvers past their ears to terrify them and so on — and some of the stories exhibit a fearful intellectual sadism. (For instance, Wallace likes to arrange things so that the villain is hanged on the same day as the heroine is married.) But it is sadism after the English fashion: that is to say, it is unconscious, there is not overtly any sex in it, and it keeps within the bounds of the law. The British public tolerates a harsh criminal law and gets a kick out of monstrously unfair murder trials: but still that is better, on any account, than tolerating or admiring crime. If one must worship a bully, it is better that he should be a policeman than a gangster. Wallace is still governed to some extent by the concept of ‘not done’. In No Orchids anything is ‘done’ so long as it leads on to power. All the barriers are down, all the motives are out in the open. Chase is a worse symptom than Wallace, to the extent that all-in wrestling is worse than boxing, or Fascism is worse than capitalist democracy.
ellauri236.html on line 204: In borrowing from William Faulkner's Sanctuary, Chase only took the plot; the mental atmosphere of the two books is not similar. Chase really derives from other sources, and this particular bit of borrowing is only symbolic. What it symbolizes is the vulgarization of ideas which is constantly happening, and which probably happens faster in an age of print. Chase has been described as ‘Faulkner for the masses’, but it would be more accurate to describe him as Carlyle for the masses. He is a popular writer — there are many such in America, but they are still rarities in England — who has caught up with what is now fashionable to call ‘realism’, meaning the doctrine that might is right. The growth of ‘realism’ has been the great feature of the intellectual history of our own age. Why this should be so is a complicated question. The interconnexion between sadism, masochism, success-worship, power-worship, nationalism, and totalitarianism is a huge subject whose edges have barely been scratched, and even to mention it is considered somewhat indelicate. To take merely the first example that comes to mind, I believe no one has ever pointed out the sadistic and masochistic element in Bernard Shaw's work, still less suggested that this probably has some connexion with Shaw's admiration for dictators. Fascism is often loosely equated with sadism, but nearly always by people who see nothing wrong in the most slavish worship of Stalin. The truth is, of course, that the countless English intellectuals who kiss the arse of Stalin are not different from the minority who give their allegiance to Hitler or Mussolini, nor from the efficiency experts who preached ‘punch’, ‘drive’, ‘personality’ and ‘learn to be a Tiger man’ in the nineteen-twenties, nor from that older generation of intellectuals, Carlyle, Creasey and the rest of them, who bowed down before German militarism. All of them are worshipping power and successful cruelty. It is important to notice that the cult of power tends to be mixed up with a love of cruelty and wickedness for their own sakes. A tyrant is all the more admired if he happens to be a bloodstained crook as well, and ‘the end justifies the means’ often becomes, in effect, ‘the means justify themselves provided they are dirty enough’. This idea colours the outlook of all sympathizers with totalitarianism, and accounts, for instance, for the positive delight with which many English intellectuals greeted the Nazi-Soviet pact. It was a step only doubtfully useful to the U.S.S.R., but it was entirely unmoral, and for that reason to be admired; the explanations of it, which were numerous and self-contradictory, could come afterwards.
ellauri236.html on line 206: Until recently the characteristic adventure stories of the English-speaking peoples have been stories in which the hero fights against odds. This is true all the way from Robin Hood to Pop-eye the Sailor. Perhaps the basic myth of the Western world is Jack the Giant-killer, but to be brought up to date this should be renamed Jack the Dwarf-killer, and there already exists a considerable literature which teaches, either overtly or implicitly, that one should side with the big man against the little man. Most of what is now written about foreign policy is simply an embroidery on this theme, and for several decades such phrases as ‘Play the game’, ‘Don't hit a man when he's down’ and ‘It's not cricket’ have never failed to draw a snigger from anyone of intellectual pretensions. What is comparatively new is to find the accepted pattern, according to which (a) right is right and wrong is wrong, whoever wins, and (b) weakness must be respected, disappearing from popular literature as well. When I first read D. H. Lawrence's novels, at the age of about twenty, I was puzzled by the fact that there did not seem to be any classification of the characters into ‘good’ and ‘bad’. Lawrence seemed to sympathize with all of them about equally, and this was so unusual as to give me the feeling of having lost my bearings. Today no one would think of looking for heroes and villains in a serious novel, but in lowbrow fiction one still expects to find a sharp distinction between right and wrong and between legality and illegality. The common people, on the whole, are still living in the world of absolute good and evil from which the intellectuals have long since escaped. But the popularity of No Orchids and the American books and magazines to which it is akin shows how rapidly the doctrine of ‘realism’ is gaining ground.
ellauri236.html on line 208: Several people, after reading No Orchids, have remarked to me, ‘It's pure Fascism’. This is a correct description, although the book has not the smallest connexion with politics and very little with social or economic problems. It has merely the same relation to Fascism as, say Trollope's novels have to nineteenth-century capitalism. It is a daydream appropriate to a totalitarian age. In his imagined world of gangsters Chase is presenting, as it were, a distilled version of the modern political scene, in which such things as mass bombing of civilians, the use of hostages, torture to obtain confessions, secret prisons, execution without trial, floggings with rubber truncheons, drownings in cesspools, systematic falsification of records and statistics, treachery, bribery, and quislingism are normal and morally neutral, even admirable when they are done in a large and bold way. The average man is not directly interested in politics, and when he reads, he wants the current struggles of the world to be translated into a simple story about individuals. He can take an interest in Slim and Fenner as he could not in the G.P.U. and the Gestapo. People worship power in the form in which they are able to understand it. A twelve-year-old boy worships Jack Dempsey. An adolescent in a Glasgow slum worships Al Capone. An aspiring pupil at a business college worships Lord Nuffield. A New Statesman reader worships Stalin. There is a difference in intellectual maturity, but none in moral outlook. Thirty years ago the heroes of popular fiction had nothing in common with Mr. Chase's gangsters and detectives, and the idols of the English liberal intelligentsia were also comparatively sympathetic figures. Between Holmes and Fenner on the one hand, and between Abraham Lincoln and Stalin on the other, there is a similar gulf.
ellauri236.html on line 210: One ought not to infer too much from the success of Mr. Chase's books. It is possible that it is an isolated phenomenon, brought about by the mingled boredom and brutality of war. (LOL) But if such books should definitely acclimatize themselves in England (or Nigeria!), instead of being merely a half-understood import from America, there would be good grounds for dismay. In choosing Raffles as a background for No Orchids I deliberately chose a book which by the standards of its time was morally equivocal. Raffles, as I have pointed out, has no real moral code, no religion, certainly no social consciousness. All he has is a set of reflexes the nervous system, as it were, of a gentleman. Give him a sharp tap on this reflex or that (they are called ‘sport’, ‘pal’, ‘woman’, ‘king and country’ and so forth), and you get a predictable reaction. In Mr. Chase's books there are no gentlemen and no taboos. Emancipation is complete. Freud and Machiavelli have reached the outer suburbs. Comparing the schoolboy atmosphere of the one book with the cruelty and corruption of the other, one is driven to feel that snobbishness, like hypocrisy, is a check upon behaviour whose value from a social point of view has been underrated.
ellauri236.html on line 345: Se pitää sitä koko illan. Lehdistö on paikalla.
ellauri236.html on line 358: Slim Grissonin tausta oli tyypillinen patologiselle tappajalle. Se oli ollut aina laiska koulussa, sillä oli ADHD diagnoosi, kieltäytyi avaamasta kirjoja. Se alkoi aikaisin haluamaan paalua. Se oli sadisti ja jäi usein kiinni eläinrääkkäyxestä. 18-vuotiaana se alkoi kehittää murhanhimoa. Siihen mennessä sen aivot oli surkastuneet. Joskus se oli normaali ja jopa nopea, mutta enimmäxeen käyttäytyi kuin Dostojevskin idiootti.
ellauri236.html on line 362: Sitten alkaa tapahtua nopeassa tahdissa. Oli aikakin. Vanha Sam nirhataan. Muut konnat nuolee kuivuneita huuliaan. Miss Bailey itkahtaa hysteerisesti. The necklace is worth a fortune.
ellauri236.html on line 370: Chase wrote No Orchids For Miss Blandish over a period of six weekends in 1938. The novel was influenced by the American crime writer James M. Cain and the stories featured in the Pulp magazine Black Breathing Mask. Although he had never visited America, Chase reportedly wrote the book as a bet to pen a story about American gangsters that would out-do The Postman Always Rings Twice in terms of obscenity and daring.
ellauri236.html on line 374: Upon publication, Chase's pulp thriller became particularly popular with British soldiers, seamen and airmen during World War II. These servicemen enjoyed its risqué passages, which marked a new frontier of daringness in popular literature. Author and military historian Patrick Bishop has called No Orchids For Miss Blandish, "perhaps the most widely-read book of the war".
ellauri236.html on line 376: In New York City, a local goon and gang leader named Riley learns that the wealthy socialist Miss Blandish will be wearing an expensive diamond necklace to her birthday celebration. Riley and his gang plan to steal the necklace and ransom it. The inept criminals manage to kidnap Miss Blandish and her boyfriend, but after the latter is accidentally killed they instead decide to hold Miss Blandish ransom, reasoning that her millionaire father will pay more to get his daughter back safely than the necklace is worth.
ellauri236.html on line 378: The plan begins to fall apart when a rival mob, led by the sadistic and mentally unbalanced Slim Grisson (actually, by his Ma), finds out about Riley's plan and kidnaps Miss Blandish from the gang. Mr. Blandish pays the ransom to Slim (no no, to his Ma!), but his daughter is not returned. Slim becomes increasingly obsessed with Miss Blandish and decides to keep her hidden in a secret room inside one of his nightclubs, repeatedly raping her and lashing out at anybody who attempts to wrestle Miss Blandish from his charge.
ellauri236.html on line 380: Meanwhile, the police are on the trail of the kidnappers, and Dave Fenner, an ex journalist and now a private investigator, is hired to rescue her and deal with the gangsters. Fenner and the police eventually work out where the young socialist is located and go to the club, where a gun battle ensues. Slim is killed and Miss Blandish is rescued, but unfortunately, after months of fornication and drugs at the hands of the gangsters, Miss Blandish cannot cope with life without Slim (and his Ma!) and kills herself. Damaged goods.
ellauri236.html on line 382: Upon publication, the book was an instant commercial success, selling over half a million copies within five years, despite wartime pulp shortages (thanx to Finland fighting on the other side). It was also controversial, due to its violence and risqué content. In 1944, it was the subject of an essay by George Orwell in Horizon, Raffles and Miss Blandish, in which Orwell claimed that the novel bordered on the obscene.
ellauri236.html on line 384: In 1947, the sado-eroticism in Chase's book was parodied by Raymond Queneau in his pastiche novel, We Always Treat Women Too Well. In 1961, the novel was extensively rewritten and revised by the author because he thought the world of 1939 too distant for a new generation of readers (confusion can result if readers of the Orwell essay refer his quotations and references to the 1962 edition).
ellauri236.html on line 386: In 1973, Gene D. Phillips of Loyola University of Chicago remarked on the influence of William Faulkner's 1931 novel Sanctuary, writing that, "It is a matter of record that [No Orchids for Miss Blandish] was heavily indebted to Sanctuary for its plot line." Phillips also stated that Slim Grisson, who was identified by Phillips as the main antagonist, was based on Popeye The Sailor Man, a criminal in Faulkner's novel. Onko se sama Kippari Kalle joka heilastelee Olkan kanssa ja hoitaa pikku Hajuhernettä?
ellauri236.html on line 390: Since its publication, No Orchids for Miss Blandish has sold over two million copies.
ellauri236.html on line 407: Ma Grisson näyttää Slimiltä kun se mätkii Miss Blandishia letkunpätkällä. Yritän samaa, ajattelee Slim. Why does Slim go in there?”
ellauri236.html on line 415: Miss Blandish lay flat on her back on the bed, covered by a grimy sheet full of tacky blotches. She was staring up at the ceiling.
ellauri236.html on line 436: He took out a pack of condoms, got it up and offered her one. She took it and tried to put it on. “Not swollen enough, baby. You and me could get it on together,” she said. “That Blandish girl’s a beauty,” he went on. "But I like you too, baby. How much time do you need?”
ellauri236.html on line 449: Slim stood at the head of the stairs, listening. He grinned to himself. At last he had shown his power. He had scared them all. From now on, he was going to have his rightful place in the gang. Ma was going to take second place. He looked down the passage at Miss Blandish’s room. It was time he stopped rubbing it on her night after night. He must show her he wasn’t only master of his mother, but master of her too. Dammit, he would stick it right in!
ellauri236.html on line 451: Miss Blandish watched him come across the room. She saw his new confidence and she guessed what it was to mean to her.
ellauri236.html on line 468: “For the love of Mike, don’t start that all over again. I’ve enough worries without you adding to them. Why don’t you get smart, honey? A girl with your looks and your shape could hook a millionaire like Blandish. Why waste your time and talents on a loser like me? I’ll tell you something: I’ll always be broke. It’s a tradition in the family. My grandfather was a bankrupt. My father was a pauper. My uncle was a miser: he went crazy because he couldn’t find any money to mise over.”
ellauri236.html on line 475: Fenner got to his feet. He was surprised Blandish wasn’t a bigger man. Only slightly above middle height, the millionaire seemed puny beside Fenner’s muscular bulk. His eyes gave his face its arresting power and character. Fenner has arresting power on his bulk, and Paula has a caracteristic butt. They were hard, shrewd and alert eyes of a man who has fought his way to the top with no mercy asked nor given. Now this is proper monkey business! Jeff Bezos or Elon Musk in the flesh! Täähän on yhtä mahtavaa kuin Malamudin apinoiden saarella!
ellauri236.html on line 477: Blandish took out a pigskin cigar case and carefully selected a cigar. “I had to give the Federal Agents every chance of finding these men before I started interfering." The trail is cold, but so is Mr. Blandish. He is not over excited about finding his daughter, but maybe Fenner can get back some of his million bucks. And the necklace. Put your heart where your money is.
ellauri236.html on line 480: He looked searchingly at Mr. Blandish. “You don’t ask me to find your daughter. You think…?”
ellauri236.html on line 481: Blandish’s face hardened. (Eddie would have been jealous.)
ellauri236.html on line 482: “She is dead. I have no doubt about that. It would be an impossible thought to think of her still alive and in the hands of such men. No, she’s dead. At least I hope so. If she isn't please make it so. I don't want back any damaged goods.” “Money is no object,” Blandish said. "Money is a subject. Women are objects.“
ellauri236.html on line 483: “You leave her to me,” Fenner said. “I’ll try not to disappoint her.” Paula can relax. She's’ still got a fanny to park Fenner on.
ellauri236.html on line 514: Over the years, Chase developed a distinct, signature style in his writing that was fast-paced, with little explanations or details about the surroundings or weather or the unreliable characters. Characters in his novels and short stories would be more coherent than consistent who acted and reacted with unbreakable logic. Punchy sentences, short bursts of dialogue in authentic sounding dictionary slang with plenty of action were the characteristics of his writing.
ellauri236.html on line 520: Chase's novels were so thick that the reader was compelled to turn the pages in a non-stop effort to reach the end of the book. The final page often produced a totally unexpected plot twist. (Ei kuitenkaan tossa lähtöjuhlissa, kurkistin.) His early books contained some violence that matched the era in which they were written. Unfortunately, sex was never explicit and, though often hinted at, seldom happened. That would invariably leave even his most die-hard fans disappointed. This may be why his books failed to take hold in the American market.
ellauri238.html on line 31:

Hämynä talsit

display:none">Turrnipsi pellossa


ellauri238.html on line 44: It was brillig, and sleep, gently flowing, Was trickling through my dreaming soul, When the vague form of a vibrant ghost. Arrived to disturb my dreaming, softly. Leaning down to me, pure ivory teeth, And offering me her flickering tongue, Her lips were kissing me, sweet and long, Mouth on mouth, thigh on thigh beneath...
ellauri238.html on line 136: En saanut kodissamme juhliviin sellaista yhteyttä, että olisin voinut saada heidät lähtemään, joten viisaimmalta tuntui että itse lähden lasten kanssa kotoa pois. Mutta minne? Helenan kanssa nukuin yhden yön Markku Lahtelan ja hänen saksalaisen vaimonsa Helken luona, aamulla lähdimme katsomaan miten Juri oli selvinnyt. Huonosti. Poika oli nälkäinen ja likomärkä, tein hänelle ruokaa ja vein sitten lääkärille saamaan hoitoa jo pahan näköiseen tulehdukseen, ja sitten taas kiireesti kotiin Helenan luo. Ensi töikseni soitin sieltä runoilija Maila Pylkköselle. Maila asui melkein meidän naapurissa Helenan ikäisen poikansa Riikon kanssa. Riiko ja Helena olivat usein saman puistotädin hoivissa ja Mailan kanssa olimme ystävystyneet, hän oli hyvin selvillä minun avioliittoni hankaluuksista. Maila sanoi: »Tulkaa tänne. Me mahdumme tänne kaikki.»
ellauri238.html on line 152: Kupittaan mielisairaala oli kuin paha uni. Sairaalan ylilääkärin johdolla kuljin halki aineellistuneen ahdis tuksen, läpi ikkunattomien salien, joissa miehet ölisivät, televisio pauhasi, joku aina voimisteli puheohjelman säestyksellä. Pienikokoinen ylilääkäri istahti penkille, kun potilas halusi puhua hänen kanssaan, koska tämä oli aina enemmän kuin päätä pitempi lääkäriä. Istuessa lääkärin ei tarvinnut katsoa istuvaa potilasta ylöspäin ja auktoriteetin uskottavuus säilyi vaikka jalat heiluivat ilmassa kun eivät ylettyneet lattiaan. Ajattelin tämän kiertokäynnin aikana, että hän halusi esitellä minulle millainen on oikea hullujenhuone. Tämä oli.
ellauri238.html on line 188: Mä Raunon kanssa istun nyt, se tietää vaikkei kysellyt, kun eka kerran täyteen join pään. Siitä tulikin Penan puolisoita yhdistävä harrastus. Ei sitä olis selvin päin kestänyt. Rauskin ja Tuula-Liinan avioliitto karahti nolosti ja näkyvästi Rauskin kivexiin alle vuoden kestettyään. Rauno hosmii litramäärin olutta ja paisuu kuin pullataikina, pikku tytönsuu tyytymättömässä mutrussa kun Tuula-Liina ei osaa tehdä kastiketta, ei imuroi itäsaxalaisella imurilla eikä pese pyykkiä. Mutta Saarikoskilla on vielä ryöttäsempää kuin niillä. Avioero tulee 2v kuluttua.
ellauri238.html on line 235: Poezia sa aparține patrimoniului cultural național, creația sa recomandându-l drept un autor clasic al literaturii române, un om cu un gust literar desăvârșit și un autor canonic, care nu poate lipsi din manualele școlare nici în ziua de azi. A dus, de asemenea, o prodigioasă activitate de iluminare (culturalizare) a țăranilor, fiind un precursor al mișcării poporaniste și un tehnician desăvârșit al prozodiei, folosea o gamă foarte variată de picioare metrice și de ritmuri, de la cele ale poeziei populare la terza rima. A dat o versiune completă a operei lui Dante, Divina comedie. A tradus foarte mult din lirica străină și a adaptat prin localizare la sufletul și mediul țărănesc Eneida și Odiseea (Iliada a fost tradusă de contemporanul său, George Murnu) și a introdus specii ale poeziei orientale, cum ar fi gazelul, în poezia română. Toate aceste calități îl recomandă pentru poziția pe care o ocupă, de autor clasic, dar mai ales simțul echilibrului și faptul că a scos în evidență partea solară, idilică, a sufletului țăranului român.

ellauri238.html on line 302: Arskalla on päällä Saarikosken vanha palsa, Majan rappiota todistaa vain vapaaherran sätkä.
ellauri238.html on line 341: William Sidis
ellauri238.html on line 358: Sarah Benhardt syntyi Pariisissa vuonna 1844 ja kuoli 1923 ibid. Henriette Rosine Bernard -nimisenä hollantilaiselle juutalaiselle kurtisaanille Judith Van Hardille, joka tunnettiin myös nimellä ”Youle”. Lapsen isä oli Edouard Bernard, ranskalainen juristi, ja Henriette koulutettiin ranskalaisissa katolisissa sisäoppilaitoksissa. Elättääkseen itsensä hän yhdisti varhaiseen näyttelijänuraansa kurtisaanina toimimisen – noina aikoina molempia aloja pidettiin paheksuttavina.
ellauri238.html on line 361: Vaikka Bernhardt olikin pääasiallisesti teatraalinen julkimo, hän päästi monenlaisia ääniä erilaisissa produktioissa. Eräs varhaisimmista oli levyttäminen Thomas Edisonin kotona New Yorkin -vierailulla 1880-luvulla. Monialaisena Benhardt harrasti teatterin lisäksi myös kuvataiteita, kuten maalausta ja kuvanveistoa, sekä mallintöitä. Lisäksi hän julkaisi kirjoja ja näytelmiä. Hän kuoli 78-vuotiaana tekojalkaisena poikansa Ambrosen syliin.
ellauri238.html on line 459: Zur Welt kam Elisabeth, die Else genannt wurde, in der Elberfelder Herzogstraße 29. Sie wurde zu Else Lasker-Schüler, die Dichter*in, die ihre Welt aus dem Tal der Wupper und den Sprachwelten des Talmuds in Gedichten, in Prosa und Theaterstücken einfing. Eine deutsche Poet*in, die Deutschland und uns Kerndeutschen nah sein müsste, ist ihr Leben und Werk doch so tief von der Geschichte durchzogen, welche die unsrige ist. Meist wird sie als deutsch-jüdische Dichter*in wahrgenommen, aber dies marginalisiert und führt aus dem künstlerischen Erfahren und Lesen fort. Ihre Poet*innensprache war deutsch und damit hat sie das Sprachland Deutschland in eine dichte Höhle geführt, wie wenige vor ihr und nicht viele nach ihr. Und auch diejenigen, die wie sie einen eigenen Dichterkosmos hatten und haben, wie Rose Ausländer, Paul Celan, Nelly Sachs, Hilde Domin, Hertha Kräftner sowie Gottfried Benn, Rainer Maria Rilke, Peter Huchel, Reiner Kunze oder (aus Rumänien) Herta Müller, Rolf Bossert und Richard Wagner sollten werkimmanent und literaturästhetisch wahrgenommen und nicht in Bindestrich-Kästchen – weder religiös noch regional – segmentiert werden. Deutschland, Deutschland ist das Dach für alle, Deutschland Deutschland über alles, die Knechtschaft dauert nur noch kurze Zeit.
ellauri238.html on line 469: Else ja Ingrid on niikö vastakohtia, toisen flengasi nazit pihalle ja toisen kommarit. Saxan parhaita (ainakin jonkun mielestä) kumpikin, vaikka jutkuja. Ei siinä mitään, kauniit nimet, kivoja runoja. Vassarissa junge Kritiker*innen vääntää Kirschistä hampaat irvessä länsipropagandan asetta. Sarah ei viihtynyt harppisakuissa, muttei liioin Länsi-Saxassa. Ehti kuitenkin nähdä Saksojen yhdistymisen, jos se nyt oli parannus.
ellauri238.html on line 493: Sarah Kirschs Lyrik ist von hinten offen, meist ohne Reim und in freiem Versmaß. Dennoch spielt der Rhythmus im Sinne des Atemtempos eine große Rolle, ebenso Zeilenumbrüche und Zeilensprünge, durch die ein Strömen oder eine Atemlosigkeit erzeugt wird. Kirsch kombiniert häufig fachsprachliche oder altmodische Ausdrücke mit einem saloppen Ton. Als literarisches Vorbild nannte Kirsch Annette von Droste-Hülshoff, daneben ist ihr Werk durch Johannes Bobrowski und Wladimir Majakowski beeinflusst.
ellauri238.html on line 566:
ellauri238.html on line 675: Delila kääntyi, näytti meille räkättäville äijille vittunsa ja hymyili kiihottavasti. Minä istuin ensimmäisessä penkkirivissä, niin että olisin voinut koskettaa. Tällaisia huveja löytyy suurkaupungeissa. Aamulla sitten istun kahvilassa sämpylää suussa ja luen lehdestä, että Martin Luther King on tapettu. Kumpihan tuottaa enemmän nautintoa, alastomien tyttöjen tuijottaminen vai murhauutisten lukeminen? Sanoisin että yhtä paljon. Kun porukat puhuvat Ukrainan kansan kärsimyksistä, siinä on sadismia pohjalla. Luulen että rauha maailmassa ei ole mahdollinen, ennen kuin apinat ovat seksuaalisesti vapaita, niin että kyrpä ja vittu leikkivät keskenään iloisesti kuin lapset. Jos sittenkään, kyllä lapsillekin tulee riitaa hiimän- ja barbinukeista tai äidin huomiosta. Kun nyt mietin, ize asiassa saan ASMR kaikista näistä kolmesta: rottasota (K), kädetys (F) ja kossupullo (E).
ellauri238.html on line 705: Ajan henkeä kuvaa, että senaattori A. Osw. Kairamo oli juuri Untolan kuolinpäivän aattona lähettänyt Suomenlinnan komendantille Carl von Wendtille kirjeen, jossa hän kiinnitti tämän huomiota siihen, että vankien joukossa pitäisi olla yksi kaikkein pahimmista kansankiihottajista, Untola. Komendantin vastauskirje kuului näin: ”Senaattori K. Herra A. Osw. Kairamo. Herra Senaattorin kirjailija Maiju Lassilaa koskevan ystävällisen kirjeen johdosta toukokuun 20. päivältä minulla on ilo ilmoittaa, että kuten päivälehdistä on jo käynyt ilmi, kyseessäoleva mies on jo ammuttu. Suurimmalla kunnioituksella Carl von Wendt.”
ellauri238.html on line 742: Lerppuposki Pena uskoo kuolemattomuuteen, ajattelee että juuri kuoleminen on merkki kuolemattomuudesta. Vizi mikä ääliö. Mutnää kynäilijänarsistit on tässä suhteessa kaikki samanlaisia. "Laskin rahat:120, pärjään hyvin jos lähetät tonnin." Vizi mikä sika. "Join giniä punnalla, nyt olen pienessä nousuhumalassa. Tilasin pekonia ja maxaa. Ruoka oli pahaa. Ostaisinko kirjan jota en kuitenkaan sitten lue." Tyypillistä että Tavaststjerna oli innoissaan just tästä marinasta. Se oli varmasti just samanlainen hemmoteltu narsisti. Minussa on se jokin sanoi Sibeliuxen Jannekin. Kukaan ei mahda sille mitään miten korvat kasvaa ulos päästä, sanoi Pentti. En voi mitään sille millainen mä oon, hoki Harri Sirola. Älkää paapoko izeänne! sanoisi Calle suuttuneena. Ottakaa izeänne niskasta kiinni! Ryhdistäytykää! Yrittäkää edes! En osaa yrittää, vinkui pikku Miisu. Opettele! En osaa opetella. Jne, jne.
ellauri238.html on line 752: Ei se että Pena on niin törkyturpainen vaan että se törkeilee päin naamaa lähimmilleen, ja ne vain myhäilevät. Se on vituttavaa, todella. Se puhuu pahaa Codista ja Cuntista, pakanallisesta jumalattaresta jolla on karvainen naama ja pystysuora suu.
ellauri238.html on line 765: During the nazi occupation, he worked as a feeder of lice in the Rudolf Weigl Institute. From January until July 1952, he was a salaried blood donor. The loss of Lviw to the reds was an important theme in his later works. Herbert was attached to his new homeland tynkä-Poland, but at the same time was deeply disgusted by all effects (political, economical, cultural etc.) of the commies.
ellauri238.html on line 771: Herpertin pelihahmo tais olla tämmönen Mr. Cogito. Ärsyttää runoilijat joilla on kliseisiä alter egoja, esim. P. Mustapää. P. Mustapää oli 1 nilkin 375 humanistista. P. Mustapään runoissa kerrotaan olleen syvää tunnelatausta. Niissä yhdistyivät huumori ja hurmio, mikä oli uutta tuona aikana. Me marssimme Aunuxen teitä. Ei sunkaan Herpertti lie kaupannut Cogiton hatun alla jotain pirun katolista dualismia?
ellauri238.html on line 860: Layle Silbert Yehuda Amichai (1924-2000) is recognized as one of Israel´s finest poets. His poems, written in Hebrew, have been translated into 40 languages (2 more than Herbert), and entire volumes of his work have been published in English, French, German, Swedish, Spanish, and Catalan. “Yehuda Amichai, it has been remarked with some justice,” according to translator Robert Alter, “is the most widely translated Hebrew poet since King David.” But boy, has he a long way to go to beat Dave.
ellauri238.html on line 943: Jaakko ja hänen koko perheensä olivat jättäneet setänsä Laabanin ja olivat menossa takaisin kotiin isänsä Iisakin luo Mamreen (Hebron). He pysähtyi Shekhemissä, joka oli myös Hamor Horisijan pojan nimi, joka oli arvostetumpi kuin kukaan hänen klaanissaan. Shechem "otti ja makasi" Dinahin, Jaakon ja Lean tyttären, kanssa. Shekhem pyysi isäänsä "hankkimaan minulle tämän tytön vaimoksi", mutta mitä Shekhem oli mennyt tekemään herätti raivoa Israelissa. Jaakko ja pojat sopivat antaa Shekhemin mennä naimisiin Dinahin kanssa ja myös "mennä naimisiin heimot keskenään", jos KAIKKI Shechemin miehet ympärileikattaisiin. No sovittu. "Tuskansa kolmantena päivänä" Dinahin veljet Levi & Simeon kuitenkin "etenivät kaupunkia vastaan (vastoin sopimusta mutta) ilman ongelmia & murhasi kaikki miehet ja otti heidän sisarensa Dinahin." Sitten loput Jaakon pojista "seurasivat teurastusta" ja ottivat mitä tahansa he halusivat kaupungista, mukaan lukien wealth, naiset, lapset, ryöstösaalista & katraita. Jaakko oli kauhuissaan. Hän käski perhettään "hankkiutua eroon vieraista jumalista, puhdistakaa itsenne ja pukekaa päällenne puhtaat vaatteet... koska pojat nyt me mennään Beeteliin", jossa hän rakentaisi alttarin (ainoalle oikealle väärentämättömälle) Jumalalle. Kun he lähtivät Shekemistä, jumalaton kauhu putosi ympäröiviin kaupunkeihin tolleen noin, niin ettei kukaan ajanut heitä takaa. Tää on 1 rumimpia lukuja juutalaisten uroteoissa. Siihen on viitteitä jo monissa albumeissa, esim. albumissa 171.
ellauri240.html on line 34:

Kaupunki nimeltä

display:none">Misogyniaa


ellauri240.html on line 63: As her fame grew there was an increase in disapproval among psychologists and psychiatrists (an all-male panel) . They questioned both the validity of her psychological claims and her authority in providing psychological advice. A growing number of male psychologists began to believe the advice she provided to her audience was unethical insofar as she did not hold any clinical degree and she was giving advice for free, not to patients who were paying customers. Mr. Stevens and Mr. Gardener, the authors of “Women and Psychology,” stated that “traditional psychologists smile subtly when her name is mentioned and they often complain that she actually does more damage to the Brotherhood than good. Besides, her eyes are way too close together.“
ellauri240.html on line 65: Miehillä jotka vilkuilevat ja tuijottavat rakastuneesti naisia, jotka taputtelevat ja nipistelevät, jotka kourivat ja puristelevat, miehillä jotka uhkailevat ja vonkaavat naisia, on heikko itsetunto. Heidän on jatkuvasti todistettava itselleen, että he ovat vahvoja ja muita parempia, ainakin naisia.
ellauri240.html on line 86: At once poignant, funny, and troubling, Charles Simmons’s Wrinkles is a dissection of an ordinary male existence made extraordinary through reflection—a brilliant celebration of the not-so-simple act of being swallowed alive.
ellauri240.html on line 97: Elokuvassa sittemmin kuuluisaksi näyttelijäksi tullut Johnny Depp teki ensimmäisen roolinsa. Elokuvan loppukohtaus ei miellyttänyt Cravenia, joka olisi halunnut hienotunteisuutta ja yleisölle enemmän pohdittavaa Nancyn ja tämän ystävien kohtalosta, minkä seurauksena hän ja tuottaja Robert Shaye riitaantuivat päätyen laihaan kompromissiratkaisuun. Aikalaisarviot olivat sille suopeita, ja The New York Times valitsi rainan vuonna 2004 yhdeksi tuhannesta kaikkien aikojen parhaasta elokuvasta. Vittu sekin kyllä todistaa jotain elokuvataiteesta.
ellauri240.html on line 105: Bullshit artist David B. Miller designed Krueger's disfigured face based on photographs of burn victims obtained from the UCLA Medical Center. The film was inspired by several newspaper articles printed in the Los Angeles Times in the 1970s about Hmong refugees, who, after fleeing to the United States because of U.S. war and genocide in Laos, Cambodia, and Vietnam, suffered disturbing nightmares and refused to sleep. Some of the men died in their sleep soon after. Medical authorities called the phenomenon Asian Death Syndrome.
ellauri240.html on line 121: Reality soon dispersed that dreamworld. Vang Pao later admitted that his Hmong soldiers suffered appalling losses fighting around the Plain of Jars, in Xieng Khouang province. He put the figure at 17,000 dead by 1968. But his CIA controllers urged him to keep on fighting. US sources, including the historian Alfred McCoy, have noted that younger and younger fighters were forcibly enrolled. By 1968, 30% of the new recruits were only 14 years old.
ellauri240.html on line 124: Vang Pao has been widely portrayed by his Hmong supporters and the US media as an American war hero and venerated leader of the Hmong people. The former CIA chief William Colby once called him "the biggest hero of the Vietnam war". He came very close to having a park in Madison City, Wisconsin, named after him in 2002. But McCoy objected to the honouring of a man who had ordered the summary executions of prisoners and soldiers who crossed him, and accused Vang Pao of war crimes and heroin-trafficking. Five years later, Vang Pao's name was removed from a new school in Madison after opponents said it should not bear the name of a man with such a blood-stained history.
ellauri240.html on line 141: Pictures of the jet and accompanying articles appeared on the front page of the Chinese daily Global Times on Wednesday. The lack of a government suppression of the disclosure lends credence to China's reports, the Associated Press reports.
ellauri240.html on line 163: Saksikäsi Edward (Edward Scissorhands) on vuonna 1990 ensi-iltansa saanut Tim Burtonin ohjaama elokuva, jonka pääosia näyttelevät Johnny Depp (taas!), Winona Ryder ja Dianne Wiest. Elokuva kertoo saksikätisestä Edwardista, joka yrittää elää tavallisten ihmisten kanssa, mutta huomaa olevansa liian saxikätinen. Elokuvan idea perustuu Burtonin itse kehittämään hahmoon, jonkalaisia on fantasiaprujut pullollaan. Olen erilainen kuin muut, minuun sattuu. Ei saa juosta saxet kädessä, Lea varoitti, eikä tikkunekku suussa, hihhu voi mennä läpi häälhä kihalaesha (näyttää kädellä).
ellauri240.html on line 173: Edwardin pidättänyt konstaapeli Allen (Dick Anthony Williams) ystävystyy ujon Edwardin kanssa välittömästi nähdessään tämän luontaisen hyvyyden. Sillä välin Edwardin torjuma ja raivostunut Joyce kostaa Edwardille väittämällä, että tämä yritti ”raiskata” hänet. Kun tämä lisätään Edwardin tilille ”murron” lisäksi, useat naapurit alkavat kyseenalaistaa Edwardin "luonteen", ja Edward menettää suosionsa heidän keskuudessaan. Tulee joulu, ja Bagginsin perhettä lukuun ottamatta lähes jokainen pelkää Edwardia, minkä seurauksena sekä Edwardista että Bagginseista tulee hylkiöitä.
ellauri240.html on line 192: Peyton Placen kaupunki oli yhdistelmä useista New Hampshiren kaupungeista: Gilmantonista, jossa Metalious asui (ja joka paheksui kuuluisuutta); Laconia, ainoa Peyton Placen kokoinen lähikaupunki ja Metaliousin suosikkibaarin paikka; ja naapurikaupungit Alton ja Belmont. Gilmanton Ironworksin kylässä joulukuussa 1946 tytär murhasi seksuaalisesti hyväksikäyttäneen isänsä (johon kirja osittain perustuu). Belknap Countyn sheriffi Homer Crockett ja New Hampshiren osavaltion poliisin jäsenet tutkivat murhaa. Hollywood ei hukannut aikaa lunastaakseen kirjan menestystä – vuosi sen julkaisun jälkeen voimakkaasti desinfioitu elokuva Peyton Place sai suuret lipputulot. Elokuvan ensi-ilta pidettiin Colonial Theaterissa Laconiassa, New Hampshiressa. Parhaimmillaan TV-sarja, jota alettiin esittää syksyllä Metaliousin kuoleman jälkeen (ABC-TV :ssä 1964–1969), oli myös menestys.
ellauri240.html on line 213: Despite its notoriety and the large amounts of money it earned her, the book led to the ruination of Grace Metalious. She purchased a house that she had long admired in Gilmanton, then had it extensively remodeled. Meanwhile, her husband's contract with the Gilmanton school was not renewed. Officially, he was not fired, but the rumor was that the dismissal was because of his wife's book. At any rate, it made good publicity for the book. George eventually got a new job in Massachusetts, but Grace refused to leave her house. Eventually the two divorced and Grace, who had begun drinking heavily, married a local disc jockey.
ellauri240.html on line 278: Linguists have all discovered apparent confirmation of the theory that Middleton wrote much of the play. It contains numerous words, phrases, and punctuation choices that are characteristic of his work but rare in Shakespeare.
ellauri240.html on line 299: Tähän albumiin sopisi hyvin lukaista loppuun kesken jäänyt Adichen kehitysromaani Kotiinpalaajat, koska siitä löytyy takuuvarmasti misogyniaa tykötarpeixi. Eli otetaan esiin pointteja Ifemelun seikkailusta ja zekataan pikku-Aunen kirjasta mitä ne todistavat miehistä.
ellauri240.html on line 349: Feminismi ei edistä tasa-arvoa. Oi aikoja, oi tapoja. Kukahan Suomessa alkaisi ajamaan todellista tasa-arvoa? Esim. myös naisille asevelvollisuus pakolliseksi.
ellauri240.html on line 423: Parempi tosiaankin olisi antaa niille ysiluokkalaisille kaikille sinkkiàmpàri. Se kelpaisi kaikille vanhemmille eikà sità voisi polttaa ei saunanuunissa eikà roviolla. Turhaa jakaa ilmaisia kirjoja kun sinkkiàmpàri otettaisiin ilohuudolla vastaan joka kodissa Suomessa. (👍 Hyvin sanottu: 7)
ellauri240.html on line 451: Monen vuoden ajan olen turhaan yrittänyt löytää relevantteja sosiologisia tai antropologisia tutkimuksia, jotka valaisisivat syitä tyttöjen julmaan ympärileikkaamiseen. Selityksen sijaan olen löytänyt muita tyttölapsiin kohdistuvia käytäntöjä, jotka ovat vielä julmempia. Yksi niistä oli tyttölasten hautaaminen elävältä joko heti synnytyksen jälkeen tai jonkin ajan kuluttua. Muita esimerkkejä ovat siveysvyö tai ulkoisten sukuelinten aukon sulkeminen teräsneuloilla tai erityisellä lukkoneulalla. Tämä jälkimmäinen menetelmä on äärimmäisen primitiivinen ja paljolti sukua sudanilaiselle ympärileikkaukselle, jossa klitoris ja suuret ja pienet häpyhuulet leikataan kokonaan pois ja sukuelinten aukko ommellaan kiinni lampaan suolen suikaleella niin, että jää vain pieni, tuskin sormenpään kokoinen reikä, josta kuukautisveri ja virtsa pääsevät ulos.
ellauri240.html on line 455: No vittu sixi tietysti ettei äidistä jää epäilystä, kun taas isä voi olla ihan kuka tahansa! Jokainen kulkumies rotinkainen nimeltä Auf Widersehn on isäehdokas. Näyttää selvältä, että hallitsevien luokkien miehisesti järjestynyt yhteiskunta ymmärsi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että ilman tiukkaa valvontaa ja kaikkinaista nujertamista naiset eivät suostu alistumaan heitä ympäröiviin moraalisiin, yhteiskunnallisiin, laillisiin ja uskonnollisiin pakotteisiin eivätkä etenkään yksiavioisuuden mukanaan tuomiin vaatimuksiin. Naisten bylsintä piti sixi pitää ihan minimissä (paizi huzujen tietysti, joiden kakaroista ei kukaan välitä). Mies sen sijaan oli vapaa pitämään useampia vaimoja. Tällainen järjestelmä ei olisi voinut syntyä eikä pysyä pystyssä tähän päivään saakka ilman monenlaisia julmia ja kekseliäitä keinoja, joilla naisen seksuaalisuutta valvottiin. Niillä rajoitettiin naisen sukupuolisuhteet vain aviomieheen.
ellauri240.html on line 459: Historia osoittaa selvästi, että isät ovat olleet innokkaita tietämään, keitä heidän todelliset jälkeläisensä ovat, pelkästään sen vuoksi, että voisivat antaa maaomaisuutensa näille. Patriarkaalinen perhe onkin saanut alkunsa taloudellisista syistä. Yhteiskunnan oli luotava samanaikaisesti sekä moraalinen ja uskonnollinen arvojärjestelmä että lakijärjestelmä, jotka pystyisivät suojelemaan ja pitämään yllä näitä taloudellisia intressejä. Loppupäätelmänä voimme todeta, että tyttöjen ympärileikkaus, siveysvyö ja muut raa´at tavat, joita naisiin kohdistetaan, ovat pohjimmiltaan yhteiskuntaa hallitsevien taloudellisten intressien aiheuttamia. Se, että näitä tapoja edelleenkin ilmenee yhteiskunnassamme, osoittaa, että nämä taloudelliset intressit vaikuttavat edelleen.
ellauri240.html on line 484: V: Puolisoilla on oikeus periä toisiltaan niin kauan kuin heidän avioliittonsa on voimassa. Sillä, että vaimo on hyvä miehelleen tai että hän on Nashiz, ei ole tässä suhteessa merkitystä. Tämä johtuu siitä, että Allah (Ylistetty olkoon Hän) sanoo: Siitä, minkä vaimosi jättävät, sinun osuutesi on puolet, jos heillä ei ole lasta; mutta jos he jättävät lapsen, saat neljänneksen siitä, mitä he jättävät sen jälkeen, kun he ovat maksaneet testamentin tai velat. Siitä, jonka jätät, heidän (vaimonne) osuus on neljännes, jos et jätä lasta; mutta jos jätät lapsen, he saavat kahdeksasosan siitä, mitä jätät sen jälkeen, kun olet maksanut testamentin tai velat. (osanumero 16; sivunro 505) Siten Allah (Kunnia olkoon Hän) yhdisti edellä mainitun perintöpäätöksen avioliittoon, joka on edelleen voimassa kysymyksessä mainitussa tapauksessa. Allah suokoon meille menestystä. Rauha ja siunaukset olkoon profeetta Muhammedillemme, hänen perheelleen ja kumppaneillemme. Piiskaa nahjuxille.
ellauri240.html on line 489: “Cynicism is a disease that robs people of the gift of life.” – Rainn Wilson
ellauri240.html on line 520: Tv-propagandisti Vladimir Solovjov tapasi vastikään venäläistä nuorisoa ja julisti heille näin: – Me parannamme vaikeasti sairastuneen Ukrainan kansan, ja me saamme sen parannettua. Minkä jälkeen me siirrymme parantamaan seuraavia. Sillä meidän asiamme on oikea.
ellauri240.html on line 527: Venäjä alkaisi opettaa meille, kuinka meidän tulee elää. Avuksi Venäjän etujen ajamiseen valjastettaisiin ”maanmiesten” yhteisöjä. Jopa osalle länteen paenneista Putinin vastustajista Venäjän voitto olisi helppo myydä todisteena siitä, että Venäjä on ollut koko ajan oikeassa ja ”saatanallinen länsi” väärässä.
ellauri240.html on line 528: Suoraa sotilaallista uhkaa Venäjältä tuskin silti kohdistuisi vielä pitkään aikaan Suomea ja Eurooppaa kohtaan. Mutta jonain päivänä sekin voisi olla mahdollista. Sitä odotellessa!
ellauri240.html on line 542: disto.fi/wp-content/uploads/2022/09/Anna-LenaLauren-31-2-2048x1365.jpg" height="150px" />
ellauri240.html on line 571: Islamin oppineiden mukaan hudud-rangaistukseen johtavat rikokset, esimerkiksi aviorikos, edellyttävät erittäin vakuuttavaa todistusaineistoa, tunnustuksen tai neljän aikuisen miespuolisen muslimin todistusta.
ellauri241.html on line 34:

Leimiä

display:none">Misokeittoa


ellauri241.html on line 62: Lamia (/ˈleɪmiə/; Kreikka: Λάμια), muinaisessa kreikkalaisessa mytologiassa, oli lapsia syövä hirviö, ja myöhemmässä perinteessä sitä pidettiin eräänlaisena yöllä ahdistavana henkenä (daemon, succubus). Varhaisimmissa tarinoissa Lamia oli kaunis muinaisen Libyan kuningatar, jolla oli suhde Zeuksen kanssa. Tämän oppimisen jälkeen Zeuksen vaimo Hera ryösti Lamialta lapsensa, Zeus-suhteensa jälkeläiset, joko sieppaamalla tai tappamalla heidät. Hänen lastensa menetys ajoi Lamian hulluksi, ja kostoksi ja epätoivoksi Lamia nappasi kaikki löytämänsä lapset ja söi heidät suihinsa. Julmien tekojensa vuoksi hänen fyysinen ulkonäkönsä muuttui rumaksi ja hirvittäväksi kuin isovenäläisillä. Zeus antoi Lamialle profetian voiman ja kyvyn ottaa pois ja palauttaa silmänsä, mahdollisesti siksi, että Hera kirosi hänet unettomuudesta tai koska hän ei enää voinut sulkea silmiään, niin että hänen oli pakko aina obsessata kadonneista lapsistaan.
ellauri241.html on line 121: Round bush and tree, soft-brushing, in his speed, Pyöreä pensas ja puu pehmeästi harjautuivat hänen vauhdissaan,
ellauri241.html on line 155: Deaf to his throbbing throat's long, long melodious moan. Kuurona hänen sykkivän kurkkunsa pitkälle melodiselle voihkeelle.
ellauri241.html on line 215: Full of adoring tears and blandishment, täynnä ihailevia kyyneleitä ja mielistelyä,
ellauri241.html on line 247: Melted and disappeared as suddenly; ja katosi yhtäkkiä;
ellauri241.html on line 251: These words dissolved: Crete´s forests heard no more. Nämä sanat hajosivat: Kreetan metsät eivät enää kuulleet.
ellauri241.html on line 278: Intrigue with the specious chaos, and dispart Vehkeilemään feikkikaaoxen kanssa, ja levittämään
ellauri241.html on line 361: To dull the nice remembrance of my home? tylsyttääksesi mukavan muiston kodistani?
ellauri241.html on line 389: For the first time through many anguished days, Ensimmäistä kertaa monien ahdistuneiden päivien aikana,
ellauri241.html on line 391: His drooping head, and clear his soul of doubt, roikkuvan "päänsä" ja puhdistamaan hiänen "sielunsa" epäilystä,
ellauri241.html on line 440: Muttered, like tempest in the distance brewed, Mutisivat kuin myrsky kaukaisuudessa hautuva,
ellauri241.html on line 458: Why does your tender palm dissolve in dew?" Miksi hellä kämmenesi liukenee hikikasteeseen? "
ellauri241.html on line 477: Of the wide doors disclosed a place unknown paljasti paikan tuntemattoman jonkin aikaa kenelle tahansa,
ellauri241.html on line 499: To breed distrust and hate, that make the soft voice hiss. synnyttämään epäluottamusta ja vihaa, jotka saavat pehmeän äänen sihisemään.
ellauri241.html on line 534: No, no, you have dismiss'd me; and I go Ei, ei, sinä olet hylännyt minut, ja minä menen
ellauri241.html on line 537: Where he was mirror'd small in paradise, missä hän oli pieni kuvajainen paratiisissa:
ellauri241.html on line 626: In pale contented sort of discontent, tyytyväisyyden sekaisessa tyytymättömyydessä,
ellauri241.html on line 657: His young disciple. "´Tis no common rule, nuoren opetuslapsensa. "Ei ole yleinen sääntö,
ellauri241.html on line 697: Kept up among the guests discoursing low Nousi vieraiden joukossa hiljaa puhuvien
ellauri241.html on line 836: In some melodious plot Jossain melodisessa juonessa
ellauri241.html on line 851: Fade far away, dissolve, and quite forget Häipyä kauas, hajota ja unohtaa kokonaan
ellauri241.html on line 886: Call'd him soft names in many a mused rhyme, Kutsuivat häntä pehmeillä nimillä monissa pohdiskelevissa riimeissä,
ellauri241.html on line 971: Young damsels in distress dance along,

ellauri241.html on line 1070: With such a paradise of lips and eyes,

ellauri241.html on line 1183: Willow-bough distilling odorous dew.

ellauri241.html on line 1602: God of warm pushes, and dishevell‟d hair,

ellauri241.html on line 1631: The speaker's introduction at the beginning of Book 4 is significantly shorter than in the previous three books. He speaks to his muse of his native land whose great days are now over as anyone can tell from Endymion. The shepherd-prince overhears a distressed Indian Maiden who longs for someone to love. Endymion finds himself instantly smitten with the Maiden. He is desperately conflicted because he now appears to be in love with the three women Cynthia, Diana, and the Indian Maiden.
ellauri241.html on line 1639: The Maiden reappears to the shepherd-prince as he returns to earth. Endymion is overcome with relief and joy and says that he has wasted too long searching for nothing but a dream and wants to start a life with the Maiden. She tells him that they cannot be together because he is forbidden to her. They wander through the forest and are quiet and somber until Endymion sees his sister Peona in the distance. They rush together and embrace. Peona implores Endymion to "weep not so" and "sigh no more" for the Indian Maiden can be his queen of Latmos. Endymion responds that "a hermit young, [he will] live in mossy cave" but Peona can visit him regularly. The resigned shepherd-prince leaves behind a confused Peona and Maiden and visits the altar of Diana to "bid adieu / To her for the last time." Peona and the Indian Maiden arrive. Endymion watches in stunned disbelief as the Indian Maiden transforms into his beloved Diana. It is revealed that Cynthia, Diana, and the Indian Maiden are the same woman. Actually Peona too! For all practical purposes, all women are the same: one hole up front and two more in the pants. Endymion swoons and after "three swiftest kisses" they vanish together leaving Peona who walks home in wonderment.
ellauri241.html on line 1645: The poem has been criticized for its inconsistencies and its somewhat disappointing conclusion. Seems Keaz whisked the guy away at the end quickly before he could get into any more mischief. He was probably thoroughly fed up with him. But then again Jack was just 22. Endymion presents many problems to its interpreters, as it did to Jack himself. Critics have, however, been able to agree that the poem contains considerable eroticism.
ellauri242.html on line 34:

BEFOREIGNERS

display:none">Taistoturrukoita


ellauri242.html on line 44: sankarikuolemamme todistavat maailmalle:
ellauri242.html on line 55: todistaapi maailmalle:
ellauri242.html on line 80: Tea Ista harjoittelee parhaillaan (2009) uutta roolia näytelmään Puhdistus, jonka ensi-ilta on helmikuussa. Näyttelijä Tea Ista kuoli 20. helmikuuta 2014 Puolarmetsän sairaalassa Espoossa 81-vuotiaana.
ellauri242.html on line 95: Blandt Oehlenschlägers øvrige værker kan nævnes en række kærlighedstragedier: Hakon Jarl hin Rige (1807), Axel og Valborg (1810), Hugo von Rheinberg (1813) og Hagbarth og Signe (1815). I disse bearbejder Oehlenschläger sagnmateriale i sin beskrivelse af den sande kærlighed, der på forskellig vis er under beskydning. De kvindelige heltinder er trofaste over for deres elskede, men kommer ofte i klemme i forhold til virkeligheden. Jaa-a, dä ä dä!
ellauri242.html on line 111: Oehlenschläger fandt materialet til stykket i Peder Syvs 200 Viser om Konger, Kæmper og andre fra 1695. Axel og Valborg kan opfattes som nordiske sidestykker til Romeo og Julie. Stykket blev sat op på Det Kongelige Teater i 1810 og blev straks en stor succes. Det blev snart oversat til tysk og spillet på teatre i Tyskland og Østrig.
ellauri242.html on line 166: Perventsevin toisesta maailmansodasta kertova romaani ”Varjele kunniaa nuoresta pitäen” (Tšest s molodu, 1948) sai Stalin-palkinnon vuonna 1949. Samana vuonna hänet palkittiin Igor Savtšenkon ohjaaman elokuvan ”Kolmas isku” (Treti udar, 1948) käsikirjoituksesta. Kirjailija on saanut myös Leninin kunniamerkin. Hänen avoimen propagandististen teoksiensa taiteellinen arvo on vähäinen. Taide ja propaganda näät hikisesti yhteen soppii, ja silloinkin vaan jos propaganda puhaltaa meikäläisten koppiin. Toisen kautta eipä sanokaamme ruozalaisissa dekkareissakaan ole mainittavasti taidearvoja.
ellauri242.html on line 168: Joku oli kierrättänyt Persentsevin kirjan Käpylän vaihtolaariin, revittyään ensin likatittelistä pois omistajan nimen. Persentsev onnexeeen kuoli pysähtyneisyyden aikana, ei joutunut nolosti todistamaan Gorbatshovin ja Jeltsinin tunarointia.
ellauri242.html on line 180: Lisäksi koko romaanin ajan korostetaan jatkuvasti Krimin tataarien petturuudesta kansallisuutena suhteessa neuvostoviranomaisiin ja Krimin venäläiseen väestöön. Koko romaanin ajan Stalin Joseph Vissarionovich mainitaan toistuvasti, tietysti innokkaimmilla sävyillä. Ja partisaaniosaston georgialaiset, toisin kuin tataarit, esitetään rohkeina ja lujautumattomina taistelijoita. Mitähän ukrainalaiset ovat tästä mieltä? No ei midiä, vähävenäläinen wikisivu Arkadista on tynkä.
ellauri242.html on line 221: Krimin silta (Крымский мост, Krymski most) eli Kertšinsalmen silta (Керченский мост, Kertšenski most) on Kertšinsalmen ylittävä silta, joka yhdistää Krimin niemimaan Venäjään. Se on Euroopan pisin silta, ja se koostuu rinnakkaisista rata- ja maantiesilloista. Silta rakennettiin sen jälkeen, kun Venäjä oli vuonna 2014 miehittänyt Ukrainalle kuuluvan Krimin. Silta valmistui vuonna 2018. Sillan itäpää on Tamanin niemimaalla ja länsipää Krimillä Kertšin niemimaalla Kertšin kaupungin luona. Sillan avajaisissa toukokuussa 2018 Venäjän presidentti Vladimir Putin ajoi sillan yli kuorma-autolla. Euroopan unioni, Ukraina ja Yhdysvallat tuomitsivat sillan avaamisen.
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri243.html on line 34:

Onnettomat paskiaiset

display:none">Paskiaiset vormuissa


ellauri243.html on line 52: Herlinin sanomien tiedeuskontoliite Tiede (ei enää 2000) ylittää entisetkin perseilyennätyxensä julkaisemalla jonkun 1992 syntyneen talous"tutkija" juipin haastattelun jossa kaveri ihan kylmän rauhallisesti sanoo ettei tuloeroille ole mitään perusteluja mutta ei hän kuitenkaan vastusta tuloeroja. Voi helvetti. Heitin plärän kierrätyxeen samantien. Tällästäkö myydään "tieteen" nimellä? Tällänen pseudotiede on tämän päivän uskonto, ihan sama onko se oikein vaiko vasein kunhan se edistää Herliniä suosivia tuloeroja.
ellauri243.html on line 102: Elokuvan aikana Häyhä meni projektorihuoneeseen tapaamaan Shosannaa. Kun Shosanna torjuu hänen iskuyrityksensä, hän muuttuu aggressiiviseksi. Shosanna teeskentelee myöntyvänsä ja ottaa sitten esiin pistoolin käsilaukustaan ja ampuu häntä. Kuolettavasti rakastunut Häyhä ottaa esiin oman "pistoolinsa" ja "ampuu" sillä Shosannaa. Elokuvan kohokohdassa siihen leikattu pätkä Shosannasta Häyhän alla kertoo yleisön kuolevan kohta juutalaisten käsissä. (Vizi mixi pahisten pitää aina pitää taukoa kertoaxeen uhreilleen että ne kohta tapetaan? Tappaisivat heti niin ei tulisi ikäviä takaiskuja.) Elokuvasalin ovet lukinnut Marcel sytyttää kasan palavaa nitraattifilmiä tuleen valkokankaan takana. Ulmer ja Donowitz murtautuvat Hitlerin ja Goebbelsin aitioon ja tappavat heidät. (Joo tää raina on vaihtoehtoista totuutta, oikeasti siinä kävi toisinpäin! Hitler ja Goebbels ampuivat mongertavat maahantunkeutujat lakoon saxalaisvalmisteisilla tarkkuuspistooleilla.) He ampuvat yleisön joukkoon konepistooleillaan, kunnes heidän pomminsa räjähtävät. Landa ja hänen radistinsa ajavat Rainen ja Utivichin kuin lampaat liittoutuneiden alueelle ja antautuvat heille ojassa. Aktin jälkeen Raine ampuu reilun pelin hengessä radistin ja kaivertaa hakaristin Landan otsaan. Lopuksi Quentin ilmestyy ruutuun ja toteaa: »Tämä on luultavasti mestariteokseni.» Juonipaljastukset päättyvät tähän. No mitä muuta siinä sitten tapahtuu? Eikös tässä ollut yhden illan märkien kaatioiden tarpeixi?
ellauri243.html on line 135: Nevada is home to a number of federal reservations and colonies. The major tribes are the Washouts, Northern Paiute, Southern Paiute, and Western Shoeshines. Many have been hit disproportionately hard by the coronavirus and may have pre-existing health conditions or live in remote areas with limited access to medical care. In the Reno-Sparks Indian Colony, a clever color-coded card system was set up for people to signal from their windows for help with a health issue, food shortage, or other problem.
ellauri243.html on line 154: Newly elected president Kenneth Phoenix, Arizona, politically exhausted from a bruising and divisive election that saw yet another president being chosen in effect by the U.S. Supreme Court, ordered a series of massive tax cuts as well as cuts in all government services. Such government cuts had not been seen since the Thomas Thorn administration: entire cabinet-level departments, such as education, commerce, transportation, energy, and veterans affairs, were consolidated with other departments or closed outright; all entitlement-program outlays were cut in half or defunded completely; American military units and even entire bases around the world disappeared virtually overnight. Despite howls of protest from both the political left and right, Congress had no choice but to agree to the severe right-centrist austerity measures.
ellauri243.html on line 159: Thomas Torquemada Thorn (born Thomas A. Lockyear, II; 2 August 1964) is an American musician. Born in Madison, Wisconsin, he is best known as co-founder of, and lead vocalist for, the industrial metal band The Electric Hellfire Club. Joint Air Base Battle Mountain was not spared. Every aircraft at the once-bustling base was in "hangar queen" status - available only as spare parts for cars. Most planes placed in "flyable storage" were not even mothballed, but just hoisted up on clothes hangers.
ellauri243.html on line 202: It is often used in the United States as a symbol for right-libertarianism, classical liberalism, and small government; for distrust or defiance against authorities and government; and occasionally co-opted for right-wing populism or far-right ideology. In the mid-1970s, the New Left People's Bicentennial Commission used the Gadsden Flag symbolism on buttons and literature.
ellauri243.html on line 274: m.youtube.com › watch?v=iCaoY5uysFQ Tietoja Lehdistöstä Tekijänoikeus Ota
ellauri243.html on line 347: loputtomien kiusausten ja sadutreffien yhdistelmä on kaava katastrofiin, ja
ellauri243.html on line 391: fantasioineen”. Nimettömäksi jääneiden venäläisten lehdistölähteiden mukaan
ellauri243.html on line 518: Dale Brown is teaching Detroit the art of self-defense. Emhpasising on this, the Brown couple focus on disarming techniques, especially how to get hold of a gun and twist. "We show you how to take it so you can remove the weapon," Dale Brown went on, "all you're doing is increasing someone's potential for survivability in a worst case scenario."
ellauri243.html on line 532: maverick pilot Patrick McLanahan uncovers disturbing evidence that the Russians are secretly arming their bomber fleet with nuclear warheads. Worse still, he realizes that despite the lessons of 9/11 the USA is still vulnerable to air attack by a determined enemy. But his warnings come too late. A flight of Russian bombers penetrate American airspace and launch devastating nuclear attacks on key airbases. As panic grips the country, McLanahan takes matters into his own hands and slips into Russia without leave with the elite Air Battle Force rapid-response team -- to strike back at the heart of the Russian bomber fleet. Fantastic fiction!
ellauri243.html on line 542: Tämmönen Bob Stearns kuoli hiljattain. Robert "Bob" H. Stearns, Columbia, SC * December 9, 1936 + January 5, 2023. Tämä Bob kyllä piti lentokoneista. He had a lifelong love affair with airplanes and flying, owned a half dozen aircraft and enjoyed meeting up with his flying buddies, meticulously restoring vintage aircraft and going to fly-ins. His health eventually clipped his wings, and after that he turned his attention to volunteering at Riverbanks Zoo and nurturing a latent talent for painting, which was discovered after Bob and Marge moved to Stilled Hopes.
ellauri243.html on line 554: Bob´s book is about Perpetual Potential. Inside these pages, you will discover three invaluable lessons that will propel you closer to your true potential. The lessons will serve you well on either of two different, but parallel roads you may travel: The roads towards triumph or tragedy, as well as the roads in between. In 2003 the author, Bob Stearns was on top of the world. He led his company to win the most prestigious business award in the country, the Malcolm Baldrige award. Just five short years later, tragedy struck. Bob´s oldest son Eric was killed while on a study trip abroad in Athens, Greece. Eric was 21 years old at the time and was a junior at Penn State University. Although Eric lost his precious life in Greece, he found something sprawled under the pillars of the Acropolis that many people search for their entire lifetimes. He found inner peace in the knowledge that he could truly be anything he wanted to be, he could do anything he wanted to with his life. In his book "Perhaps a Man Can Change the Stars - Eric's Pursuit of Perpetual Potential", Bob shares with you three life lessons that allowed Eric to understand his true potential. Those same lessons helped Bob and his family deal with Eric´s death. The same lessons had enabled Bob to lead his company to triumph five years earlier. A key take away from the book is that no matter what stage of life you find yourself, you have the potential to explore. You have the potential to utilize and grow the talents and aspirations that you currently have. You have the potential to rekindle old talents that lie dormant, and to allow new talents to blossom. This is true regardless of age, circumstances, and what other people may be telling us. So read, explore and think deeply about how you can apply the three lessons that Bob learned from Eric. Decide for yourself how you can best use them. Indeed, our Potential is Perpetual!
ellauri243.html on line 617: Mahoney wrote The Longevity Strategy: How to Live to 100 Using the Brain-Body Connection with Richard Restak, M.D. Foreword by William Safire (!). Mahoney died at 77 on May 1, 2000 at his home in Palm Beach, Florida, of heart failure. So much for longevity. Dave´s brain just disconnected from his body.
ellauri243.html on line 640: One of the biggest reasons people give up on huge goals is the distance between here, where you are today, and there, where you someday hope to be. If you did only $10,000 in sales last month and your target is $1 million in sales per month, the distance between here and there seems insurmountable.
ellauri243.html on line 658: Pahrumpissa asui alun perin Etelä-Paiutet. Sen asutti hitaasti uudisasukkaat 1800-luvun lopulla. He valitsivat Pahrumpille nimen alkuperäisen eteläisen Paiute- nimen Pah-Rimpi eli "Vesikallio" mukaan, joka on nimetty laaksossa olevien runsaiden arteesisten kaivojen vuoksi. Arteesisten kaivojen ansiosta Pahrump Valleyn uudet asukkaat aloittivat joukon suuria ranch -tyylisiä tiloja, enimmäkseen yli 1000 eekkerin (400 ha). Karjatiloilla kasvatettiin sinimailasta ja puuvillaa ja kasvatettiin karjaa.
ellauri243.html on line 667: Pahrumpassa asui joku libertariaani joka on onnexi jo kuollut keuhkoemboliaan.

Libertarian Party (LP) on poliittinen puolue Yhdysvalloissa, aika lailla Liike Nytin tapainen, joka edistää kansalaisvapauksia, interventiokyvyttömyyttä, laissez-faire -kapitalismia sekä hallituksen koon ja laajuuden rajoittamista. Puolue syntyi elokuussa 1971 tapaamisissa David F. Nolanin kotona Westminsterissä, Coloradossa, ja se perustettiin virallisesti 11. joulukuuta 1971 Colorado Springsissä, Coloradossa. Juhlien järjestäjät saivat inspiraatiota itävaltalaisen koulukunnan töistä ja ideoista, varsinkin ekonomisti Murray Rothbard. Rothbard väitti, että kaikki "yritysvaltion monopolijärjestelmän" tarjoamat palvelut voitaisiin tarjota tehokkaammin yksityisen sektorin toimesta ja kirjoitti, että valtio on "ryöstöorganisaatio, joka on systematisoitu ja kirjattu laajalle". Hänen suojelijansa Hans Herman Hopen mukaan ilman Rotberttiä ei olisi sanottavaa anarkokapitalistiliikettä. Hans-Hermann Hoppe ( / ˈh ɒ p ə / ; saksaksi: [ˈhɔpə] ; syntynyt 2. syyskuuta 1949) on saksalais-amerikkalainen itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä , filosofi ja poliittinen teoreetikko. Hän on taloustieteen emeritusprofessori Nevadan yliopistossa Pahrumpassa (UNLV), Ludwig von Mises Instituten vanhustutkija sekä Property and Freedom Societyn perustaja ja puheenjohtaja. Hoppe on Kristina tädin ikätoveri. Hoppe on väkevästi antidemokraattinen. Sen kaveri Lew Rockwell on vahvasti Ukrainan sodan vastainen.
ellauri243.html on line 719: Disraeli was born in Bloomsbury, then a part of Middlesex. His father left Judaism after a dispute at his synagogue; Benjamin became an Anglican at the age of 12.
ellauri243.html on line 730: Endymion is very like Benjy´s autobiography, with his boring English politics woven into the thread of the story. The action and conversations are distributed between characters who had figured in English politics and the fashionable romances of Europe during the last forty years.
ellauri243.html on line 759: Viimeisinä vuosinaan Thomson asui Richmondissa, ja siellä hän kirjoitti viimeisen teoksensa The Castle of Indolence, joka ilmestyi juuri ennen hänen ennenaikaista kuolemaansa 27. elokuuta 1748. Johnson kirjoittaa Thomsonin kuolemasta: "Vilustuttuaan jokimatkalla Lontoosta Kewiin hän sairastui ja tauti paheni kuumeeksi, joka päätti hänen elämänsä".
ellauri243.html on line 764: Epilogiin mahtuu vielä putinisti-assassiinien kylmäveristä mutta kuumaveristä ruttausta ylivoimaisissa teris asuissa. Bradista se on mukavaa, kuin peliä. Patrik tulee ulos piilosta ja kiittelee: Good Job, boys, good Job. Siinä kaikki Dalelta tällä kertaa. Mutta Patrik razastaa seuraavassa numerossa taas Nevadan tulenhehkuisen taivaan alla. Te mukana!
ellauri244.html on line 34:

KLICHEITÄ

display:none">Klicheitä, klicheitä


ellauri244.html on line 48: Kaikkein traagisinta on se mikä valkeni kazoessamme tunkkaista brittisarjaa Murder in Paradise: Kaikki 3 klicheetä miljoonine variaatioineen ovat lakanneet kiinnostamasta vanhusta henkilökohtaisesti enää karvan vertaa. Sen puolesta vanhus on valmis Hietaniemeen pienessä tuhkalaatikossa.
ellauri244.html on line 68: Kosmetologi Syxy Räsäsen syytteet hylättiin raastuvassa. Jatkaakohan Ott Syxyn sukupuoliperusteista ahdistelua hoviin vai oliko tää nyt tässä? Syxyn äidiltä saama nimi oli Jukka. "Jukka Räsänen" ei kuulosta yhtä kosmonautilta.
ellauri244.html on line 110: Kirjailija on eläinrakas luontoihminen; hänellä on viisi koiraa ja hän viettää paljon aikaa kakkoskodissaan Suomusjärvellä.
ellauri244.html on line 120: Minulla oli kerran valkoinen pehmeä angorapusero jonka pitkät kaninkarvahöytyvät liikkuivat hengityksesi tahdissa ja musteensiniset nahkahousut joihin jäi hikisten munapussiesi jälki ja munahien haju, sinulla kukallinen otsanauha, resuiset farkut, hopeinen tekomuna lahkeessa ja valkoinen kiharainen lammasnahkaliivi. Minä olin Pupu ja sinä Lammas. Ikäni muistan epähuomiossa 2v nuoremmaxi, oikeasti olin jo vanhanpiian ijissä.
ellauri244.html on line 189: Butler was born in 1692 and attended a dissenting academy where he read current philosophy — including up to date logic, and works of John Locke and Samuel Clarke.
ellauri244.html on line 195: Word of Faith is home to many such frauds, from Kenneth Copeland to Kenneth Hagin to Frederick Price to Benny Hinn. Even by mainstream Christian standards, their theology is bizarre. They preach, for example, that God is powerless to act in the world except what Christians allow him to do by invoking his name in prayer. They also practice faith healing and teach that sickness is a sign of a weak faith (this despite the fact that lots of Word of Faith pastors and their wives have come down with cancer, heart disease, and so forth).
ellauri244.html on line 275: Syntymä 1958, Abiturientti 1980, Anna palaa 1984, pehmustettuun koppiin 1993, Syysprinssi 1996, suikki 2001, äiti jonka sydän särkyi 2002, leffa 2016. Miltäs äidistä tuntui kun poika kuoli oman käden kautta, kysyy Maarit Tastula punaisessa langassa ohutnenäiseltä kirjailijalääkäriltä, utelee kuin Jaakko Hintikka ja Kirsi Riski yxissä kansissa. Puhukaa banaaniin. Sydämeni särkyi, raakkuu kalansilmäinen vanhustenlääkäri. Äkkiäpä se lähti keräämään Harrilla massia. Ei sentään niin äkkiä kuin syysprinsessa Anja Kauranen!
ellauri244.html on line 322: No mites muille virhe-yhdistyxen kiipijöille sitten kävi?
ellauri244.html on line 324: Joitakuita onnasi! Virhe Yhdistys ei osoittautunut virhesijoituxexi. Sinä keväänä taiteilijoiden rahankeruujuna kiersi Suomea. Taivaalta satoi $100 seteleitä ja vaahtokarkkeja. Niistähän tässä kirjassakin on kyse loppuviimexi. Ei tää ole niinkään (F) aiheinen nide kuin (E).
ellauri244.html on line 424: USA Today and #1 bestselling contemporary romance author Madison Faye is the dirty alter ego of the very wholesome, very normal suburban housewife behind the stories. While she might be a wife, mom, and PTA organizer on the outside, there’s nothing but hot, steamy, and raunchy fantasies brewing right beneath the surface!
ellauri244.html on line 453: About the author: Faye Toogood is a British artist working in a diverse range of disciplines, from sculpture to furniture and fashion. Toogood's works have been acquired for the permanent collections of institutions worldwide, and she has exhibited internationally. She is represented by Friedman Benda in New York.
ellauri244.html on line 589: Henry Valentine Miller (26. joulukuuta 1891 New York – 7. kesäkuuta 1980 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Miller tunnettiin aikansa kirjallisten normien rikkojana, joka yhdisti romaaneissaan henkilökuvausta, yhteiskuntakritiikkiä, filosofista pohdintaa, mystiikkaa, roisia seksuaalisuutta ja vapaata assosiaatiota. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kravun kääntöpiiri (1934), Musta kevät (1936), Kauriin kääntöpiiri (1939) ja Ruusuinen ristiinnaulitseminen -trilogia (1949–59), jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa New Yorkissa ja Pariisissa. Niin ja sitten se Marussin kolossi, joka oli makuuhuoneen kirjahyllyssä, mutta näytti tosi tylsältä.
ellauri245.html on line 40:

CASH BY CANS

display:none">Tölkeittäin natomatoja


ellauri245.html on line 159: And another question started coming up: How do you come up with these things? Meaning: What kind of sick, perverted mind could come up with such ideas? I tried to look within myself, to ask if the violence in the book was really appropriately calibrated for the purpose: to say something about the character behind it (dvs mig). Or if I had let myself be lured into sensationalism, effects for the sake of effects and a callous fascination with suffering. Had I created a Norvegian Psycho, just such a book, one that had become a sort of guilty pleasure for closet sadists?
ellauri245.html on line 192: Harry imee savua syvälle keuhkoihin. Hänen pitäisi lakata polttamasta. Siskoa ei häirinnyt että Robin Hood puhui amerikanmurteella. Kevin Kostner pani asiat järjestykseen Sherwoodissa ja nyyhkytti kun Batman ja Robin saivat toisensa. Harryn sisko taitaa olla vajakki. Humalaisen abon leuka retkahti taas rinnalle. Jo Nesbössä on rasistin vikaa selvästi.
ellauri245.html on line 240: b) Laihan kurjen näköinen chargé d´affaires (väärinkirjoitettuna) Fredrikstadista

ellauri245.html on line 292: „Jo Nesbø steht seinen schwedischen Kollegen in puncto Ausgefeilt-, Verwickelt- und Raffiniertheit nicht nach - und an Umfang übrigens auch nicht. "Leopard" ist einer von den Schmökern, mit denen man trübe Wochenenden höchst effektiv auf der Couch rumbringen kann.“
ellauri245.html on line 308: Etter 21,36 km med is, slush, sørpe, granbar, togskinner, sukker og melis under skia. Etter diverse problemer i smørebua (mannen som melder pass er lik hjelpeløs kone). Etter 580 høydemeter. Etter staking over vannene. Etter å ha gått til et sted med rart navn og drømt om vaffel og kaffe, for så å komme til påskestengt dør. Etter å ha slukt det ene knekkebrødet jeg hadde med og vurdert sjokoladetiggerrunde blant de andre fremmøtte. Etter å ha kommet meg opp den aller siste bakken på vei hjem. Da, da kommer en pensjonist seilende opp på sida mi. Han ser på meg og sier: "Ja, det begynnere bli litt trått nå. Men det verste er at kondisjonen min ikke er det samme lenger". Hadde tenkt til å spørre hvor han hadde gått, men det rakk jeg ikke før han hadde seilt videre i altfor god stil.
ellauri245.html on line 309: Hadde jeg ikke hatt så glatte ski (og dårlig kondisjon), skulle jeg tatt han igjen og spent bein på´n.
ellauri245.html on line 362: Lisää jonnepotaskaa. Sid Viciousin No Future oli aivan ala-arvoisen surkeata räminää. Tollasella ei olis kuulunut ollakaan mitään tulevaisuutta, mutta annas olla eikös vaan vitun monet yhtä surkimuxet tarttuneet paviaanin raivolla kertosäkeeseen. Esim Jonne Nääsböö ja Eski Saarinen. Harry piittaa vaan ex sukulaisista kuten isästä, mongoloidisiskosta ja ex heilasta Raakelista ja sen lumiukkopoika Helgestä.
ellauri245.html on line 377: Forfatteren Jørn Lier Horst, jobbet som etterforskningsleder i Vestfold politidistrikt frem til september 2013. Han har gitt ut ni bøker om den fiktive etterforskeren William Wisting. I likhet med bøkene til Nesbø, får også leserne til disse bøkene følge etterforskerens liv og sakene som etterforskes. Horst mener selv at hans erfaring med miljøet, metodene og rutinene preger bøkene hans.
ellauri245.html on line 380: sedelighetsseksjonen i Oslo politidistrikt, ga ut sin første krimbok Mørke hjerter i 2014. Boken bygger på hennes egne erfaringer som leder i politiet gjennom 20 år. Da hun gjestet TV-programmet Lindmo, på Norges rikskringkasting (NRK), var
ellauri245.html on line 386: etterforskere ved det 15. politidistriktet i New York-politiet. Seerne blir godt kjent med etterforskernes privatliv, og følger dem gjennom sakene som etterforskes. Serien retter fokuset mot hvordan arbeidet utfordrer etterforskernes menneskelige sider. Den britiske avisen The Telegraph (Chilton, 2013) kalte TV-serien
ellauri245.html on line 411: gjør. De gjør alt! Også klarer ikke helt folk å skjønne at alle disse delene er
ellauri245.html on line 499: Lie vart fødd i Oslo (då Kristiania) 16. juli 1896. Far hans, Martin, forlét familien for å arbeide som snikkar i USA og mora Hulda dreiv eit vertshus. Lie vart med i Arbeidarpartiet i 1911 og vart utnemnd til partisekretær kort etter å ha vorte cand.jur. frå Universitetet i Oslo i 1919. Lie gifta seg med Hjørdis Jørgensen i 1921. Paret fekk tre døtrer: Sissel, Guri og Mette.
ellauri245.html on line 536: I Fought The Law And The Law Won. Should I stay or should I go. Aika kädetöntä punkkia. Tästäkään bändistä ei jäänyt mulle mitään muistijälkeä.
ellauri245.html on line 578: Kirjallisena todisteina oikeudessa olivat muun muassa luottosopimukset ja viestit, joissa mies kirjoitti naiselle olevansa pahoillaan muun muassa sitä, että pakotti naisen ostamaan Audin. Käräjäoikeuden mukaan mies hyödynsi häikäilemättömästi naisen luottamusta ja hyväuskoisuutta lyhyehkössä parisuhteessa.
ellauri245.html on line 617: Historiassa Ruandan väestö jakautui kolmeen heimoon: Hutu, Tutsi ja Batwa. Kaikki heimot puhuvat samaa kieltä kinyarwandaa ja niillä on sama kulttuurialkuperä. Väestöstä noin 84% kuului maajussien Hutu-heimoon, 15% nomadiseen Tutsi-heimoon ja loput Batwa-heimoon. Historiassa jokaisella heimolla oli oma sosioekonominen asemansa, rituaalinsa ja pukeutumistapansa. Vuoden 1994 kansanmurha Watussi-heimoa kohtaan (tyyliin "piikkilankoja preerialla") vähensi kansanryhmän osuutta merkittävästi, ja nykyään Ruandassa ei tunnisteta entisiä heimoja vaan kansa on "yhtenäinen". Nykyisin Ruanda onkin Afrikan maiden edelläkävijä vahvassa korruption suojelussa ja apinadiversiteetin vastaisuudessa. Ruandassa on siistiä koska sen kolonisoivat anaalinen Saxa ja pedofiili Belgia. Oi kurja Belgia!
ellauri245.html on line 633: In the 20th century Burundi had three main indigenous ethnic groups: Hutu, Tutsi, and Twa. The area was colonised by the German Empire in the late 1800s and administered as a portion of German East Africa. In Burundi and neighboring Rwanda to the north, the Germans maintained indirect rule, leaving local social structures intact. Under this system, the Tutsi minority generally enjoyed its historically high status as aristocrats, whereas the Hutus occupied the bottom of the social structure. Princely and monarchal rulers belonged to a unique ethnic group, Ganwa, though over time the political salience of this distinction declined and the category was subsumed by the Tutsi grouping. During World War I, Belgian troops from the Belgian Congo occupied Burundi and Rwanda. In 1919, under the auspices of the nascent League of Nations, Belgium was given the "responsibility" of administering "Ruanda-Urundi" as a mandated territory. Though obligated to promote social progress in the territory, the Belgians did not alter the local power structures. Following World War II, the United Nations was formed and Ruanda-Urundi became a trust territory under Belgian administration, which required the Belgians to politically "edducate the locals and make them really fit", to prepare them for independence.
ellauri245.html on line 754: Soon after graduation, Altman joined the United States Army Air Forces at the age of 18. During World War II, Altman flew more than 50 bombing missions as a co-pilot of a B-24 Liberator with the 307th Bomb Group in Borneo and the Dutch East Indies. Upon his discharge in 1947, Altman moved to California. He worked in publicity for a company that had invented a tattooing machine to identify dogs.
ellauri245.html on line 756: Palattuaan siviiliin toisesta maailmansodasta Altman työskenteli radiossa ja lehdissä, sekä vuosina 1957–1964 televisiossa ohjaajana. Hän ohjasi jaksoja muun muassa tv-sarjoihin Maverick, Peter Gunn, Bonanza ja Valtatie 66. Altman pääsi kokeilemaan taitojaan elokuvaohjaajana 1950-luvulla elokuvalla The Delinquents (1957), ja sai 1960-luvun loppupuolella hieman huomiota kahdella muulla ohjaustyöllään. Altman teki läpimurtonsa elokuvalla M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala (1970).
ellauri245.html on line 762: 1970-luvun loppupuolella alkoi kuitenkin Altmanin alamäki: vaikka Altman ohjasikin vuonna 1979 peräti kolme elokuvaa, niiden taso oli kaukana hänen aiemmista töistään. Tämä kulminoitui vuonna 1980 Disney/Paramount-tuotantoon Kippari-Kalle: Lyttäpäisen vinosuisen suikkikoomikon Robin Williamsin (1951-2014) tähdittämä elokuva teki tuottoa teattereissa, mutta oli aikanaan ja myös nykyään kriitikoiden mielestä Altmanin uran pohjanoteeraus. Variety-lehden mielestä se oli Williamsin paras. Lyttäpäinen Robin Williams oli kyllä erehdyttävästi Popeyen näköinen. Robin ei ihan selvinnyt Solonin 10:nnestä hebdomadista. Kuolinsyy oli "asphyxia through hanging". Tää ei enää ole kivaa, menen hirteen lepäämään.
ellauri246.html on line 34:

Oh korsteenit

display:none">Poliittista runoutta


ellauri246.html on line 40: Hobla uudisoi: Lösnäbben på Unca Scrooge i Äbo Svenska Teaterns julpjäs väcker frågor. Eikö Roope-setä ole skotti eikä verpiö? Kannan vastuuni, sanoo saamelaisrasistinen Mikko Kärnä eikä tee paskaakaan. Se vaan kantaa vastuuta ja jatkaa pahkatöitä. Venäjä on julistettava terroristivaltioxi, huutaa joku EU-ämmä. Suomalaisten on puolustettava Suomea asein ulkomailla, toitottaa mielipide, kaiuttaen Aunuxen seikkailua sata vuotta sitten. Sentään argentiinarit hävis potkupallossa saudiarabeille.
ellauri246.html on line 48: Agnonin isä Shalom Mordechai Halevy oli koulutukseltaan rabbiini ja kuului hasidiyhteisöön mutta työskenteli turkisalalla. Nuori Samuel ei käynyt koulua, vaan hänen vanhempansa opettivat häntä kotona. Kahdeksanvuotiaana hän osasi kirjoittaa ja lukea hepreaa ja jiddišiä ja luki ahkerasti juutalaisen sivistysliikkeen Haskalan hepreankielisiä kirjailijoita. Viisitoistavuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen runonsa. Tämän jälkeen hän alkoi kirjoittaa heprean- ja jiddishinkielisiä runoja ja kertomuksia, joista useita julkaistiin Galitsiassa.
ellauri246.html on line 62: Sachs alkoi seitsemäntoistavuotiaana kirjoittaa runoja, joita julkaistiin 1920- ja 1930-luvuilla lehdissä ja aikakausijulkaisuissa. Runot olivat romanttisia ja melko sovinnaisia, niille hymähdeltiin ja naurettiinkin Berliinin kirjallisuuspiireissä. Isänsä kuoltua vuonna 1930 Sachs jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli yksinäinen nuori nainen ja hänen ainoan nuoruudenrakkautensa henkilöllisyys on salaperäisyyden peitossa. Miehestä tiedetään ainoastaan, ettei hän ollut juutalainen ja että hän oli vastarintaliikkeessä ja sai surmansa keskitysleirillä. Jos se oli ylipäänsä miekkonen, kenties Nelly piti salaa tytöistä.
ellauri246.html on line 64: Tajuttuaan joutuvansa kohta itsekin keskitysleirille, Sachs kääntyi hädissään kirjeenvaihtotoverinsa Selma Lagerlöfin puoleen. Tämän onnistui auttaa Sachsia ja hänen äitiään pakenemaan Saksasta käyttämällä hyväksi suhteitaan Ruotsin nazihenkiseen kuninkaalliseen perheeseen. Selma Lagerlöf kuitenkin kuoli ennen kuin he ehtivät Ruotsiin.
ellauri246.html on line 84: I Non Serviam (1945) häcklar han det självgoda svenska välfärdssamhället i Till de folkhemske och uttrycker i titeldikten främlingskap och vantrivsel. Absurdism och groteskerier når en höjdpunkt i Strountes (1955), men genomsyrar hela författarskapet. Med den märkliga En Mölna-elegi (1960) tänjs genre- och språkgränserna. Joo selvä persutyyppihän se oli.
ellauri246.html on line 89: Bo Johannes Edfelt (21 December 1904 - 27 August 1997) was a Swedish writer, poet, translator and literary critic. A native of Tibro, Edfelt was elected to be a member of the Swedish Academy in 1969, occupying seat No. 17. He succeeded Erik Lindegren and, following his death, was succeeded by - who else but Horace Engdahl! A-HA! Aha jaha! Jaså på det lilla viset! Nu klarnar det!
ellauri246.html on line 105: Du skriver en rad eller två och tar dig en paus och begrundar Kirjoitat rivin pari, pidät paussia ja pohdiskelet
ellauri246.html on line 191: Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli sota- ja lehtikuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin (n.h.), mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen. Joutomiehenä Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa. Hän kiinnostui klassisesta filosofiasta, uskonnosta, mytologiasta, ja (tietysti) englantilaisesta ja amerikkalaisesta runoudesta. 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja. Vuonna 1961 21vee Brodsky ihastui 72vee taantumuxelliseen Anna Ahmatovaan. Se ei kai ollut homo, aika asexuaali misogyyni kyllä.
ellauri246.html on line 195: Neljä Brodskyn runoa julkaistiin antologioissa Leningradissa vuosina 1966 ja 1967, mutta suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vain lännessä. Hän käänsi runoja englannista ja puolasta (muun muassa mitättömän lännen hännystelijän Czesław Miłoszin tuotantoa) venäjäksi. Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972 ja hän muutti ensin Wieniin, mistä runoilija W. H. Auden ja Michiganin yliopiston slaavilaisten kielten professori Carl Ray Proffer auttoivat hänet Yhdysvaltoihin, vaikka hän oli saanut muuttoluvan Israeliin. Jooseppi ei halunnut 100% juutalaisexi pölyiseen autiomaahan, vaan lähti mieluummin Egyptin lihafondyyn äärelle. Brodsky asui Brooklynissä ja Massachusettsissa. Hänen teoksensa ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1973. Brodsky opetti muun muassa Columbian yliopistossa ja Mount Holyoke Collegessa. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1977.
ellauri246.html on line 214:       Wave their broad curtains in the south-wind's breath, Ne liehuvat löunatuulen kyydissä,
ellauri246.html on line 379: Hänen kotimaassaan 4 hänen runoistaan julkaistiin kaikkina näinä vuosina. Hieman jäänyt tulosta lasten runoina. Rahanlähde oli enimmäkseen tilisiirrot lännestä, arvioivat Aurora ja Haltury eri elokuvastudioissa. Brodskin matkatavarat ovat jopa sivuroolissa yhdessä aiemmista elokuvista. Mutta tämä lahjakkuus ei piilota. Brodskin runot olivat kaikki leveämpiä Samizdatissa. Hän kirjoitti jatkuvasti. Suuri osa näinä vuosina kirjoitettiin myöhemmin kaikissa kokoelmissaan. Yhä useammin Brodskin runot näkyvät Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen aikakauslehdissä. Ensimmäinen kirja, joka on laadittu tekijän valvonnassa, oli tuo New Yorkissa vuonna 1970 julkaistu "aavikolla". Yhä useammat länkkäritoimittajat pyrkivät ottamaan haastatteluja runoilijalta, yliopistot kutsuivat hänet. Luonnollisesti KGB ei jättänyt tällaista "asiakasta" ilman huomiota. Mutta yleensä hänen elämänsä Neuvostoliitossa eteni melko rauhallisesti, lukuun ottamatta kahta mielenterveyden sairaaloiden tutkimusta.
ellauri246.html on line 384: Elämäkerta todistaa, että runoilija Brodsky oli suurelta osin epätavallinen maahanmuuttaja. Hänen pokkansa ei pitänyt, kun hänet laskettiin Neuvostoliiton hallinnon uhrixi. Jospa hän itse oli ansainnut kaikki hänen solarms. Hänen kotimaassaan hän rikkoi kaikki yhteydet paitsi pakotettuja. Vaikka hänet tehtiin avoimessa sydämessä, isä ei sallinut lähtöä Yhdysvaltoihin. Kaikki myöhemmät pyynnöt eivät myöskään saaneet tuloksia. Vanhemmat kuolivat tauon aikana yhdessä vuodessa 1983 ja 1984. Mutta hän ei koskaan tullut kotikaupungille, vaikka se oli mahdollista. Kaikki ystäväpyynnöt törmäävät yhden vastauksen eri muunnelmissa: rakkauden sijasta he sanovat, älä palaa. Ei ole tiedossa, että hänellä ei ollut enää suhdetta Basmanovan tai Leningradin kanssa. He olivat myös hänelle monin tavoin intiimi.
ellauri246.html on line 394: Tuleva runoilija syntyi Leningradissa, joka on Pietarin ikivanha nimi. Esseessä "pienempi kuin yksiköt" Brodsky omistaa monia sivuja kuvaamaan jälkiläistä Leningradia. Näiden kilpailujen ja julkisivujen sekä klassisten, eklektisten ja modernistien mukaan hän opiskeli kulttuurin historiaa paremmin kuin myöhemmin kirjoissa. Mutta, ei petä Brodsky, kauniin kaupunkimuseon kohtauksessa oli elämää, jolla on keskittyminen, militarisointi. Kansalaisten, kuten koululaisten, tärkeimpänä hyveenä pidettiin tottelevaisuutta. Koulu antoi Brodskille ensimmäiset ärsyttävät väsyneet ideologian oppitunnit. 15-vuotiaana tuleva runoilija heittää koulua vesilinnulla ja harjoittaa lisää itsehallintaa. Hän uskoi, että kahdeksannesta palkkaluokasta on välttämätöntä aloittaa kapea erikoistuminen, koska nuori mies on terävä mieli ja erinomainen muisti, mutta hänellä ei voi vietävä ole aikaa opiskella tieteenaloja, jotka eivät koskaan tarvitse häntä.
ellauri246.html on line 408: Tässä suhteessa Anglo-American Runoilla oli paljon vaikutusta Brodskille ja ennen kaikkea T. S. Eliot (joka oli ärhäkkä oikislainen). Brodsky totesi, että Englanti itse, luonteeltaan, sen hienoin, neutraali, ilmaistuna, ilmaisemalla järkevästi kuin emotionaalinen, kieli, jossa englanninkielisen kansallisen luonteen piirteet ilmenivät. Brodsky esittelee venäjän kirjallisen kielenuudistuxen, jossa siitä tulee jenkkiä kyrillisillä kirjaimilla.
ellauri246.html on line 418: Joskus hei Brodsky edes tulevaisuus näyttää valtakunnan massan. "Tulevaisuus on musta, // mutta ihmiset, ei //, koska se // musta näyttää minusta." Ehkä sinusta, ei minusta. Musta se on musta.Tällainen tulevaisuus on ohjelmoitu kadottamaan yksilöllisyyttä. Brodsky luonnehtii luovuutta "Arya-vähemmistönä". Voi vittu, sehän on pesunkestävä nazi! "Kustakin eksistentiaalisesta ainutlaatuisesta ajatus korvataan idealla henkilökohtaisesta itsenäisyydestä." Brodskin individismia voidaan pitää synonyymina persoonallisuuden periaatteena yhteiskunnan korkeimmaksi arvoksi. Josif oli varmaan lukenut Nietzschen Moraalin genealogian englanninnoxena. Tämä periaate osoittaa Brodskia essee "matka Istanbuliin", ulkomaalainen idän perinteeseen, josta pidetään USSR: ssä. Varmista, kuinka julmimmin kasvaa voimaa ja lihasmassaa niille, jotka eroavat heistä, Brodsky kuvaa itsensä "uudet staksilla elokuulla" henkilöllä, jolla on sielu suhteessa mamiin. Runossa "keskustelu Commerwankerin kanssa", Brodskin totalitaarisen yhteiskunnan olosuhteissa on olemassa päivittäinen loputon kalkki. Tämä tietenkin Golud Moraalista. Lyyrinen sankari on verrattu marttyyri. Elämä itse on ensimmäinen, kipu ja henkilö on "kipu testi". Olen erilainen kuin muut, minuun sattuu.
ellauri246.html on line 426: Helvettiä ja paratiisi tulkitaan Brodskyllä tolleesti symbaalisesti, ei perinteisessä avaimessa. Helvetti on yhdistelmä niitä kärsimystä ja taakkaa, jotka voi pudota ihmiselle eliniän aikana, niinkö vaikka tylsä päivätyö. Kuva paratiisista, joiden edistyminen on edistynyt, kehittyy iankaikkisen elämän uskonnollisesta mallista yhä tärkeämmäksi. Aluksi tämä on Raamatun idyll: "Abraham ja Isaac" - täydellinen maisema rekonstruoidaan, jossa sankarit ovat Jumazukka taivaallisen pensaan kuvassa. Mixjust noi nillihinttipersenaamat?
ellauri246.html on line 428: "Lullaby Crack Cape" - paratiisin ylikriittinen arviointi voimattomuuden ja umpikujaan, paratiisissa, sillä se edustaa suurissa myytteinä, ei ole kehitystä ja luovuutta, ja jos runoilija ei voi tehdä luovuutta, millaista Paradise on se? Tämä paratiisin utopian tärkein puute herättää hänet runoilijan silmissä, paljastaa sen huonommaxi. Niman luonnehtii Brodskyä "runoilijana ilman paratiisia".
ellauri246.html on line 438: Sankari ylittää hänen "I" rajat puhtaan hengen alueella. Aspiraatio maailmassa on erilainen, kun luova mielikuvitus yhdistyy transsendenssi, "Big Elegance of John Donna" luo "Big Elegy. Jos muistat Brodskin sanoja, että kirjallinen omistautuminen on kirjoitusmuotoinen, sitten on tunnustettava: John Donnan sielun ylivoimaisen lennon kuvaus kuvaa tekijän lähtemän tekijän sielun:
ellauri246.html on line 453: Runon tila on kulttuurin tila, hengellisyys. Ja täällä vuosisatojen ajan yksi runoilija kuulee toisen runon, jonka jauhot hän oppii ja ottaa omaan pussiinsa. Hinnat yksi ja muu ihmisen kuoleman aidan suru. Jos Donna, Earthly Life - Hell, sitten Brodsky tykkää siitä lähtä jo kävelylle, kauheasta tuomioistuimesta, jossa individualistiset ihmiset onnistuvat jopa nukkumaan. Disoobidisen unen motiivi, joka kattaa kirjaimellisesti kaiken maan päällä. Ei sattumalta myös elossa olevan tekijän kuvauksessa ei juuri mikään poikkea kuolleista. Sleep ja hyvä ja paha, ja Jumala nukahti - kaikki nukkuu, ja siellä on lumisadetta kuin Neuvostoliiton televisiossa ohjelman loputtua, joka peittää maan kuin valkoisen savvan. Ainoa olento, joka Brodskin mukaan ei nuku tällä hetkellä ", runoilija (John Donne), jonka tavoitteena on luoda ihanteellinen maailma, kauniimpi kuin koskaan keksittyt. Vaikka runot on kirjoitettu maan päällä, se korostaa Brodskista, että elämää ei ole tarkoitus lopettaa.
ellauri246.html on line 497: Brodskia johtaa ironinen filosofiointi, jossa pyydetään osumaan ystävään, jolle se on osoitettu Martzialan kasvoilta. Tuntuu, että hän ei ole kovin huolissasan siitä, mitä pääkaupungissa tapahtuu, koska hän tietää, mitä Tyras ja heidän ultra-vanhat palvelijat ovat. Itse asiassa runon sankaria huolestuttaa kysymykset kuoleman kynnyksestä. Aluksi nämä perustelut syntyivät tarinaan hautausmaa vierailusta. Sankari yrittää kuvitella, mikä on maailmassa, kun hän kuolee? Kaikki pysyy paikoillaan, vuoristossa, meressä ja puissa ja jopa kirjan välissä. Brodsky paljastaa ihmisen olemassaolon tragedian: väestön kasvun riippumatta siitä, missä henkilö asuu ja kuka hän on. Tunne kaikenlaisesta solidaarisuudesta, joka perustuu yhteiseen tragedian tietoiseen tietoisuuteen, jonka mukaan ihmisen on määrä runoilijana edistää edistymistä maan päällä. Tällä välin tällaista yhtenäisyyttä ei tapahtunut, vaan runoilija opettaa, miten elää olosuhteissa ei-vapaa.
ellauri246.html on line 533: Kaikista mitä Brodsky omistaa, ei puutu vain lahjakkuutta, vaan kyky luoda ihanaa. Ja ulkomailla, jonkun muun paikan edessä, hänen edessään sama arkki. "Tämä valkoinen, tyhjä paperiarkki on täynnä rivejä. Tyhjyys voitetaan luovuudella. " Tässä on kaava, joka Brodsky tarjoaa taistelun tyhjästä. Aitoaan testataan ei-olemassaolo, turha kiirehtiä ikuisuudessa. Luovuus oli ainoa lanka, joka yhdistää Brodskin todellisuuteen, ja se on luovuutta, kuten me tiedämme runolla "Uusi elämä" (1988, Nobelin palkinnon toimituksen jälkeen) innostuksella kaiken pahan maan kasvoilta. Brodskin tuomioistuin itse on paljon tiukempi. Ehkä kirjoittaja itse on pettynyt niihin teksteihin, joista pidämme. On väistämätön ajatus henkilö, jolla on tehostetut vaatimukset. Dostoevskyn omistuksessa olevassa artikkelissa Brodsky toteaa, että kesken luovuutta alkaa haluta itseparannusta, mieluiten pyhyyttä. Mutta tietyssä vaiheessa sanataiteilija huomaa, että hänen sulka on saavuttanut enemmän menestystä kuin hänen sielunsa. Ja sitten hän asettaa tehtävän vähentää luovuuden ja persoonallisuuden välistä kuilua. Näin ollen moraalisen itseparannusongelma tulee esiin. "Mitä sinä työskentelet nyt?" - "Työskentelen itseäni". Oletko työskennellyt hyvin? kysyi Rodin kavereilta. Kuis käsi käyb, kysyi Jaakko Hintikka apupojilta.
ellauri246.html on line 568: Iosip Alexandrovich syntyi 24. toukokuuta 1940 Leningradissa. Hän syntyi juutalaisessa perheessä, isä Alexander Ivanovich Brodsky - sotilasvalokuva, äiti Maria Moiseevna Volpert - kirjanpitäjä. Tulevan runoilun lapsuus oli sodassa, hänen isänsä tuolloin taisi palvella Japanissa, Joseph ja äiti evakuoitiin Cherepovetsille. Lapsuuden jälkeen koulun ikä, kun runoilija puhui eri haastatteluissa, hän jo oli kokenut painostusta muilta kansalaisuudestaan, mutta hän ei koskaan kieltäytynyt siitä, että hän oli juutalainen.
ellauri246.html on line 621: Seitsemän vuoden ajan viittauksen tuottoa vuonna 1965 ja lähtö ulkomailla vuonna 1972. Brodskillä oli outo asema Neuvostoliitossa. Hän pysyi KGB: n näkökulmassa, vaikka suora vaino lakkaa. Skandaali tarina tuomioistuimen kanssa ja Brodskin pidätys johti vallankaappaukseen Leningradin kirjailijoiden liitoksessa, päätettiin yleensä liberaalisti, joka liittyi Brodskyn myönteisesti. Kirjoittajien liiton jäsenexi ei voinut tehdä, koska hän ei ollut melkein painettu, mutta unionissa oli eräänlainen "ammattimainen ryhmä", joka United Heterogeeniset kirjallisuuden tuen half-käyrät, lauluntekijät, pop-luonnokset ja sirkuksen tekijät Revistää jne. Siellä välittömästi palaa Leningradiin, liitteenä Brodsky. Näin ollen hän sai passin leiman, turvallisuustodistus maksuista. Hän jatkoi, kuten ennen pidättämistä, kirjoittamista, kirjoittanut lasten runoja, jotka on joskus painettu läpysköissä nimeltä "Bonfire" -lehdet ja Irsorka, yrittivät muita luokkia - esimerkiksi Lenfilmin elokuva-studiossa olevien ulkomaisten elokuvien kirjallista jalostusta. Ajoittain hänet maksettiin yksityisisstä runoista, jotka keräsivät kunnianosoituksia kuuntelijoilta. Joskus hänellä on levealaisia reikiä niukasti budjetissa, myyvät jäljennöksiä kauniissa ulkomaisissa versioissa Bukinisham. Ne tuotiin lahjaksi ulkomaisille tuttaville.
ellauri246.html on line 625: "Tiesin, että OVIR-kansalaisista ei vain kutsunut sitä ja edes ajatellut, ei jättänyt minua ulkomaille. Sanoin, että olin täynnä myöhään, kellot seitsemällä illalla, ja he: kiitos ja seitsemässä odotamme. Hän otti minut munasoluihin ja ystävällisesti kysyi mitä kuulin. Kaikki on kunnossa, vastaus. Hän sanoo: Olet saanut kutsun Israelille. Kyllä, sanon, sai; Ei vain Israelissa, vaan myös Italiassa, Englannissa, Tšekkoslovakiassa. Miksi et hyödyntää Israelin kutsua, kysyy eversti. Ehkä luulit, ettet anna sinun? No, ajattelin, vastaan, mutta ei tämä tärkein asia. Mitä? - pyytää eversti. En tiedä mitä tehdä siellä, vastaus. Ja täältä keskustelun muutokset. Kind poliisi "sinä", hän menee "sinuun" Sitä minä kerron teille, Brodski. Täytät nyt tämän lomakkeen, kirjoita lausunto, ja päätämme. Ja jos kieltäydy? - Minä kysyn. Eversti tähän: sitten kuumapäivät tulevat sinulle. Olin istumassa vankilassa kolme kertaa. Kaksi kertaa henkisessä sairaalassa ja kaikki voisivat oppia näissä yliopistoissa, hän hallitsi täynnä. Hyvä, sanon. Missä nämä paperit ovat? Se oli perjantai-iltana. Maanantaina uudelleen puhelu: Mene ja siirry passi. Sitten kauppa alkoi - lähtöä. En halunnut mennä heti. Ja he ovat siinä: sinulla ei ole passia. " Brodsky oli liian sidottu - vanhempansa, hänen poikansa, ystäviensä, kotimaisen kaupunkiin, liian paljon vaalia äidinkielen väliaineen jättää peruuttamattomasti. Leningrad KGB:lla on kuitenkin heidän näkemyksensä vanhasta asiakkaasta. Se esitteli kätevän tapauksen päästä eroon arvaamattomasta runoilijalle kerran ja kaikille. Brodsky ei oikeastaan antanut mitään kerätä eikä sanoa hyvästit. 4. kesäkuuta 1972 kymmenen päivää hänen 39. vuosipäivänsä jälkeen Brodsky lensi Leningradista Wieniin. Poistumasta maasta, koska se näytti olevan ikuisesti, menossa Pulkovon lentokentälle, Brodsky kirjoitti kirjeen CPSU: n pääsihteerille, Leonid Brezhnev:
ellauri246.html on line 639: Kerran Pohjois-Amerikan mantereella Brodsky alkoi matkustaa paljon. Hän asui Lontoossa, Pariisissa, Amsterdamissa, Tukholmassa, Venetsiassa, Rooman pitkään. Hän ei pitänyt matkailijoiden tarkoituksenmukaista tutustua nähtävyyksiin, mutta hänellä oli kyky mainita uusia kaupunkeja - tiesi piilotettuja arkkitehtuuria ja yksinkertaisesti viihtyisiä kulmia, ravintoloita kaukana sivukaduilla, joissa vain paikalliset julkiset kävelee, lukea Paikallinen lehdistö, innokkaasti keskusteltiin Urban Gossipista. Se tunnetaan erityisesti Brodsky rakastettu Venetsia. Tietenkin tämä rakkaus johtui siitä, että Venetsian tahattomasti muistutti häntä Petersburgin kotikaupungista. Brodsky oli hyvin apoded sillat, kanavat, vesi. Ensimmäistä kertaa hän saapui Venetsiaan, kun siellä oli talvella. Jäädytetty joki, valkoinen kansi ei jättänyt häntä välinpitämättömäksi, ja hän oli ikuisesti liittynyt tähän kaupunkiin. Täällä hän tapasi naisen, jonka kanssa hän otti yhteyttä avioliittoon, ja haudattiin tänne.
ellauri246.html on line 645: Epäilemättä Brodski oli erittäin lahjakas henkilö, ei-standardi, varsinkin tänä aikakaudella, joten hän oli hyvin alttiita. Hänen luovuuttaan oli valtava vaikutus paikkaan, jossa hän syntyi ja kasvoi. Pietarin kosteuden, melankolian, arkkitehtuurin tunkeutuivat Brodsky Poetics, joka vaikutti voimakkaasti pommitusten aikana, Pietarin loputtomat näkökulmat okrain, vesi, moninaisuus heijastuksia - kaikki tämä on jatkuvasti läsnä työstään etenkin varhaisessa vaiheessa, mikä, kuten uskon, oli hedelmällisin runoilija. Ja todisteena, haluan antaa runon nimeltä "laitamille keskustaan":
ellauri246.html on line 649: paradise Workshopit ja Arkadia tehdas,

ellauri246.html on line 650: paradise River Steam

ellauri246.html on line 844: Samana ajanjaksona Brodsky yritti järjestää julkaisun Moskovanlehdissä. Kuitenkin verbi "yritti" on liian kovaa tästä. Tulostuksen saavuttamiseksi oli tarpeen osoittaa jonkinlainen diplomaattisuus, johon Brodski ei pystynyt. Kun hänet johti kalastajan kirjoittajalle, joka voisi auttaa julkaisuissa, hän oli niin vihainen Rybakov hänen ylimielisyytensä, että hän jopa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, hän muistutti muistelmista kokouksesta "huono henkilö, joka halusi lukea tarpeettomia runoja ilman loppua . " Kun v.p. Aksenov esittelee Brodskin "nuorten" toimittajien kanssa, johtanut hänet toimituksellisen hallituksen kokoukseen ", Joseph tästä toimituksellisesta hallituksesta kuuli, että Neuvostoliiton painajainen, jossa nuorten kirjoittajat ovat yksinkertaisesti menettäneet tietoisuuden.<…> Hän sanoi, että hän oli läsnä Sabbath Witchesissa. Ja itse asiassa se oli suurin mahdollinen liberalismi. "
ellauri246.html on line 848: Hänen ensimmäinen todellinen kirja "Pysähtyy aavikolla", saavutti New Yorkissa vuonna 1970. Tämä on suuri kirja - siinä seitsemänkymmentä runoja, runoja "Isaac ja Abraham" ja "Gorbunov ja Gorchakov", neljä muuta käännöstä John Donna lopulta. Brodskin pääosa käsikirjoituksesta, joka kuljetetaan amerikkalaiselle professorille ja hänen runonsa George Clainin kääntäjälle Leningradissa kesäkuussa 1968. Se oli vaarallinen yritys ja vienti amerikkalaisen salakuljetuksen käsikirjoitus ja erityisesti Brodsky. Viimeisen Sinyavskin ja Danielin viimeaikaisen prosessin jälkeen "käsikirjoitusten siirtäminen länteen" kuulosti "vakoilulta" tai oli "isänmaan pettämistä".
ellauri246.html on line 866: Nobel-palkinnon Brodsskin myöntäminen ei aiheuttanut tällaisia riita-asioita ja ristiriitoja kuin muutamat muut Nobel-komitean päätökset. Vuoteen 1987 mennessä hän oli jo tuttu ja eniten sympaattinen luku Euroopan ja Amerikan älyllisissä piireissä. Hänen muistelman proosa oli intiimi ja koskettava. Hänen jakeidensa käännöksissä kunnioitettiin ja joskus ihailua, ja kaikki länsillä tiesivät runolliseen maineeseensa kotimaassaan. Nobel-komitean päätös, suosionosoitukset veteraanien todistuksen mukaan luettiin toimittajille ja yleisölle, oli erityisen voimakas ja pitkä. Brodsky sanoi ensimmäisessä haastattelussa palkinnoista: "Hän loi Venäjän kirjallisuutta, ja Amerikan kansalainen sai sen." Epistä.
ellauri246.html on line 870: On erittäin suurta vaihtelua mielipiteitä, kun arvioidaan Joseph Brodskin luovuutta. Hänen runsaasti paradoksaalisia. Sen erottuva piirre on kokeilu- ja perinteinen yhdiste. Monin tavoin hänen työnsä kehittäminen johtui sekä venäläisissä että eurooppalaisessa runossa, mutta nyt on jo selvää, että tämä polku ei johda umpikujaan ja ei-kanonisen sanaston yhdistelmää stressin kanssa Metaforismi ja monimutkainen metrinen stubbinen rakenne löytävät kaikki uudet tarkkailut. Kuten aiemmin sanoin, johdannossa Brodsky - erinomainen runoilija, joka tuttu koko maailmaan. Mutta Brodskin runouden täydellinen ja syvä ymmärrys on vielä eteenpäin.
ellauri246.html on line 912: Seuraavina vuosina hän saavuttaa uusien Itzingin korkeuden, mutta lukuun ottamatta useita runoja ja runoja käännöksiä, hän ei pysty julkaisemaan Neuvostoliiton lehdistössä.
ellauri247.html on line 40:

SUURI KASKUKIRJA

display:none">Kaskuja


ellauri247.html on line 91: Seuraava Langlohin tarina on particularly nasty, ei todista Australian neekereistä hyvää. Dammit, these types are real primitive.
ellauri247.html on line 97: Every excuse she could think of, to save herself, she made. But her excuses were in vain, and Narahdarn only became furious with her for making them, and, brandishing his boondi, drove her up the tree. She managed to get her arm in beside her sister's, but there it stuck and she could not move it. Narahdarn, who was watching her, saw what had happened and followed her up the tree. Finding he could not pull her arm out, in spite of her cries, he chopped it off, as he had done her sister's. After one shriek, as he drove his combo through her arm, she was silent. He said, "Come down, and I will chop out the bees' nest." But she did not answer him, and he saw that she too was dead. Then he was frightened, and climbed quickly down the gunnyanny tree; taking her body to the ground with him, he laid it beside her sister's, and quickly he hurried from the spot, taking no further thought of the honey. What a piece of shit.
ellauri247.html on line 143: Eräässä lehdessä sotkeutui kerran lähetystyön kuvauxeen muutama rivi ruokaohjeesta. Taittovirheen ansiosta tuli tekstistä seuraavanlainen: »Lähetyssaarnaajien kertoman mukaan lähetystyö edistyy mitä parhaiten. Neekerilapsia on heidän alueellaan Afrikassa kastettu viimeisten 30 vuoden aikana suuret joukot. Helpoin tapa saada ne mureiksi on nuijiminen, jota jatketaan siksi, kunnes liha on kaikin puolin pehmennyt. Sitten niiden päälle sirotetaan pippuria, minkä jälkeen ne paistetaan. Toivoa sopii, että heistä aikaa myöten tulee hyviä kristittyjä.
ellauri247.html on line 188: Palattuaan kotimaahan 1746 hän julkaisi satiirit Advice ja Reproof, mutta vasta runo "Tears of Scotland", jossa hän ruoskii Cullodenin taistelun jälkeisiä hallituksen joukkojen julmuuksia, sekä romaanit Roderick Random (1748), jonka esikuvana on ollut Alain-René Lesagen veijariromaani Gil Blas, ja Peregrine Pickle (1751) saivat laajempaa huomiota. Hän kuvaa niissä merielämää mainiosti ja niin realistisesti, että laivastossa tehtiin niiden ansiosta useita uudistuksia, mm nenäkkäiden välskärien kölihaalaus,
ellauri247.html on line 226: Veijariromaani eli pikareskiromaani kuvaa usein näennäisen omaelämäkerrallisessa muodossa kuvitteellisen tai historiallisen henkilön seikkailuja, vastoinkäymisiä ja urotekoja parodiseen ja satiiriseen tyyliin. Veijariromaanit ovat sietämättömän tylsiä, ja niiden hahmot voittopuolisesti paskiaisia.
ellauri247.html on line 261: "The learned Smelfungus travelled from Boulogne to Paris, from Paris to Rome, and so on, but he set out with the spleen and jaundice, and every object he passed by was discoloured or distorted. He wrote an account of them, but 'twas nothing but the account of his miserable feelings. I met Smelfungus in the grand portico of the Pantheon—he was just coming out of it. ''Tis nothing but a huge cockpit,' said he—'I wish you had said nothing worse of the Venus de Medici,' replied I—for in passing through Florence, I had heard he had fallen foul upon the goddess, and used her worse than a common strumpet, without the least provocation in nature. I popp'd upon Smelfungus again at Turin, in his return home, and a sad tale of sorrowful adventures had he to tell, 'wherein he spoke of moving accidents by flood and field, and of the cannibals which each other eat, the Anthropophagi'; he had been flayed alive, and bedevil'd, and used worse than St. Bartholomew, at every stage he had come at. 'I'll tell it,' cried Smelfungus, 'to the world.' 'You had better tell it,' said I, 'to your physician.'" (Sterne)
ellauri247.html on line 270: He summarised his Continental experience after this wise: inns, cold, damp, dark, dismal, dirty; landlords equally disobliging and rapacious; servants awkward, sluttish, and slothful; postillions lazy, lounging, greedy, and impertinent.
ellauri247.html on line 271: If you chide them for lingering, they will contrive to delay you the longer. If you chastise them with sword, cane, cudgel, or horsewhip, they will either disappear entirely, and leave you without resource, or they will find means to take vengeance by overturning your carriage. The only course remaining would be to allow oneself to become the dupe of imposition by tipping the beggar an amount slightly in excess of the authorized gratification. The disadvantage under which the novelist was continually labouring was that of trying to travel as an English Milord, en grand seigneur, and yet having at every point to do it "on the cheap." He was a genuine Scrooge McDuck without the fake beak. He would rather give away a crown than be cheated of a farthing.
ellauri247.html on line 290: The cicisbeo was better tolerated if he was known to be homosexual. Regardless of its roots and technicalities, the custom was firmly entrenched. Typically, husbands tolerated or even welcomed the arrangement: Lord Byron, for example, was cicisbeo to Teresa, Contessa Guiccioli. Attempts by the husband to ward off prospective cicisbei or disapproval of the practice in general was likely to be met with ridicule and scorn.
ellauri247.html on line 292: Cicisbei played by set rules, generally avoiding public displays of affection. At public entertainments, they would typically stand behind their seated mistress and whisper in her ear. Customs of the time did not permit them to engage in relationships with any other women during their free time, making the arrangement rather demanding. Either party could decide to end the relationship at any time. A woman's former cicisbei were called spiantati (literally penniless, destroyed), or cast-offs.
ellauri247.html on line 295: "If a Frenchman is capable of real friendship, it must certainly be the most disagreeable present he can possibly make to a man of a true English character. You know, madam, we are naturally taciturn, soon tired of impertinence, and much subject to fits of disgust. Your French friend intrudes upon you at all hours; he stuns you with his loquacity; he teases you with impertinent questions about your domestic and private affairs; he attempts to meddle in all your concerns, and forces his advice upon you with the most unwearied importunity; he asks the price of everything you wear, and, so sure as you tell him, undervalues it without hesitation; he affirms it is in a bad taste, ill contrived, ill made; that you have been imposed upon both with respect to the fashion and the price; that the marquis of this, or the countess of that, has one that is perfectly elegant, quite in the bon ton, and yet it cost her little more than you gave for a thing that nobody would wear.
ellauri247.html on line 297: "If a Frenchman is admitted into your family, and distinguished by repeated marks of your friendship and regard, the first return he makes for your civilities is to make love to your wife, if she is handsome; if not, to your sister, or daughter, or niece. If he suffers a repulse from your wife, or attempts in vain to debauch your sister, or your daughter, or your niece, he will, rather than not play the traitor with his gallantry, make his addresses to your grandmother; and ten to one but in one shape or another he will find means to ruin the peace of a family in which he has been so kindly entertained. What he cannot accomplish by dint of compliment and personal attendance, he will endeavour to effect by reinforcing these with billets-doux, songs, and verses, of which he always makes a provision for such purposes. If he is detected in these efforts of treachery, and reproached with his ingratitude, he impudently declares that what he had done was no more than simple gallantry, considered in France as an indispensable duty on every man who pretended to good breeding. Nay, he will even affirm that his endeavours to corrupt your wife, or deflower your daughter, were the most genuine proofs he could give of his particular regard for your family.
ellauri247.html on line 299: "If there were five hundred dishes at table, a Frenchman will eat of all of them, and then complain he has no appetite—this I have several times remarked. A friend of mine gained a considerable wager upon an experiment of this kind; the petit-maitre ate of fourteen different plates, besides the dessert, then disparaged the cook, declaring he was no better than a marmiton, or turnspit."
ellauri247.html on line 300: "A Frenchman lays out his whole revenue upon taudry suits of cloaths, or in furnishing a magnificent repas of fifty or a hundred dishes, one-half of which are not eatable or intended to be eaten. His wardrobe goes to the fripier, his dishes to the dogs, and himself to the devil."
ellauri247.html on line 314: Johnson was 180 cm (5 feet 11 inches) tall when the average height of an Englishman was 165 cm (5 feet 5 inches). Tall and robust, he displayed gestures and tics that disconcerted some on meeting him. He had Tourettes syndrome, in fact.
ellauri247.html on line 326: According to Boswell "Sam commonly held his head to one side ... moving his body backwards and forwards, and rubbing his left knee in the same direction, with the palm of his hand ... He made various sounds" like "a half whistle" or "as if clucking like a hen", and "... all this accompanied sometimes with a thoughtful look, but more frequently with a smile. Generally when he had concluded a period, in the course of a dispute, by which time he was a good deal exhausted by violence and vociferation, he used to blow out his breath like a whale."
ellauri247.html on line 335: Johnson had applied for the position of headmaster at Solihull School. Although Johnson's friend Gilbert Walmisley gave his support, Johnson was passed over because the school's directors thought he was "a very haughty, ill-natured gent, and that he has such a way of distorting his face (which though he can't help) the gents think it may affect some lads".
ellauri247.html on line 353: Johnson displayed signs consistent with several diagnoses, including depression and Tourette syndrome. According to Boswell, Johnson "felt himself overwhelmed with an horrible melancholia, with perpetual irritation, fretfulness, and impatience; and with a dejection, gloom, and despair, which made existence misery".
ellauri247.html on line 370: The words "Tweedle-dee and Tweedle-dum" make their first appearance in print as names applied to the composers George Frideric Handel and Giovanni Bononcini in "one of the most celebrated and most frequently quoted (and sometimes misquoted) epigrams", satirising disagreements between Handel and Bononcini, written by John Byrom (1692–1763):in his satire, from 1725.
ellauri247.html on line 393: Tweedledee and Tweedledum is also the name of the double star system Φ 332 (Finsen 332) in the tail section of the constellation Serpens (Serpens Cauda, vällykäärmeen hännän pyrstötähdistö). It was thus named by some South African astronomer.
ellauri247.html on line 404: Tynnyritarinan kirkkoon kohdistuneen satiirimuotoisen kritiikin on sanottu loukanneen kuningatar Annaa ja kyseenalaistaneen Swiftin uskollisuuden kirkkoa kohtaan niin, että se esti Swiftin papiksi vihkimisen Englannissa.
ellauri247.html on line 408: Käydessään Irlannissa kesällä vuonna 1713 hänet nimitettiin palkkiona rauhan edistämisestä tuomiorovastiksi Pyhän Patrickin tuomiokirkkoon, missä virassa hän toimi koko loppuelämänsä. Swift palasi jo syksyllä Englantiin jatkamaan verolobbausta, tällä kertaa tuloksekkain seurauksin. Swift vetäytyi politiikasta samantien, kun toryjen hallitus kaatui kuningatar Annan kuoleman jälkeen vuonna 1714. Vastentahtoisesti Swift palasi synnyinmaahansa ja St. Patrickin tuomiokirkkoon, mitä hän piti lähinnä maanpakona Englannista, jossa elivät hänen ystävänsä ja rakastajattarensa Esther Vanhomrigh (Vanessa). Vanessa kuitenkin seurasi Swiftiä Dubliniin naimisiin pääsyn toivossa. Swiftin toinenkin rakastettu, ex-sakkoliha Stella, eli myös Dublinissa, mikä laittoi Swiftin vitun hankalaan valintatilanteeseen. Stella kuoli vuonna 1728 ja Swift säilytti hänen karvatupsuaan läpi elämänsä. Esseessään Vaatimaton ehdotus, joka estäisi Irlannin lapsia olemasta taakaksi vanhemmilleen tai maalleen Swift ehdottaa, että Irlannin köyhien lapset tulisi myydä rikkaamman väestönosan ruoaksi. Swift ehdotti tätä ihan vakavalla lärvällä lääkkeexi Irlantia pitkään vaivanneeseen nälänhätään. Jonea ei izeään kyllä nälättänyt, se oli melkoinen pulskiainen.
ellauri247.html on line 410: Swiftin poteman Ménièren taudin oireet pahenivat vuodesta 1738 alkaen. Häntä pyörrytti ja hän alkoi unohdella asioita ja tuntea ahdistusta. Oireet hankaloittivat Swiftin kirjoittamista ja työtä tuomiokirkossa. Lopulta Swiftin serkku Martha Whiteway otti hänen asiansa hoidettavakseen. Swiftin Whitewaylle vuonna 1740 lähettämä kirje kuvaa, kuinka hän tunsi olonsa sietämättömäksi ja aavisteli jäljellä olevien päivien olevan surkeita ja vähälukuisia. Vuonna 1742 St. Patrickin tuomiokirkon pastori Francis Wilson, jota on syytetty Swiftin pahoinpitelemisestä ja omaisuuden varastamisesta, arvioitutti Swiftin tilan erillisellä Mielisairauden komissiolla. He totesivat Swiftistä, että tämän ”muisti ja mieli ovat rappeutuneet” ja hän on ”kyvytön hoitamaan tehtäviään”. Swift jätti työnsä tuomiokirkossa samana vuonna. Swift kuoli vuonna 1745 ja hänet haudattiin omaan tuomiokirkkoonsa Stellan karvatupsun viereen. Jäljelle jääneen omaisuutensa Swift testamenttasi mielisairaiden parantolan katon korjauxeen.
ellauri247.html on line 417: Lady Mary Montagu (1689-1762), court beauty, wife of the British Ambassador to Istanbul and prolific letter-writer, was the first major female travel writer of her time. She was a correspondent with Alexander Pope, knew and was disliked by Horace Walpole, and introduced the Turkish, then Ottoman, method of inoculation to Britain.
ellauri247.html on line 419: Called the “Queen of the Blues”, Elizabeth Montagu led and hosted the Blue Stockings Society of England from about 1750. It was a loose organization of privileged women with an interest in education, but it waned in popularity at the end of the 18th century. It gathered to discuss literature, and also invited educated men to participate. Talk of politics was prohibited; literature and the arts were the main subjects. Many of the bluestocking women supported each other in intellectual endeavors such as reading, art work, and writing. Many also published literature. Dr. Johnson once wrote about Montagu, that “She diffuses more knowledge than any woman I know, or indeed, almost any man. Conversing with her, you may find variety in one“.
ellauri247.html on line 437: But men of discerning Asiantuntevat setämiehet
ellauri248.html on line 39:

Marjaana Madagaskarissa

display:none">Nuorten toiveita


ellauri248.html on line 65: Dublinin murhien kahdeksanosainen draamasarja perustuu Irlannin rikoskirjallisuuden viime aikojen suosituimman kirjailijan Tana Frenchin dekkarisarjaan Dublin Murder Squad. Jatkuvajuoninen sarja yhdistää kahden ensimmäisen dekkarin In The Woods ja The Likeness tarinat raastavaksi kertomukseksi ihmismielen salaisuuksista.
ellauri248.html on line 79: Pimennossa yhdistelee murhamysteeriä, psykologista jännitystä ja hieman spekulatiivista fiktiotakin. Kirjasarjasta on lisäksi tehty tv-sarja. Frenchin kustannustoimittaja olisi voinut tiivistää tekstiä huomattavasti.
ellauri248.html on line 131: And I was honestly on the verge of tears after reading the ending and then reading friends' reviews of the second book in this series and discovering that we never get to hear more from Rob. [noir romance]
ellauri248.html on line 150: Rée war der zweite Sohn eines Rittergutsbesitzers; die Familie war jüdischer Herkunft, Paul Rée allerdings Protestant. Er studierte in Leipzig, Berlin und Zürich zunächst auf Wunsch des Vaters Rechtswissenschaft, dann Philosophie. Als Einjährig-Freiwilliger nahm er am Deutsch-Französischen Krieg teil, wurde allerdings früh verwundet und schied so aus dem Heer aus.
ellauri248.html on line 244: In Daniel 6, Daniel is raised to high office by his royal master Darius the Mede. Daniel's jealous rivals trick Darius into issuing a decree that for thirty days no prayers should be addressed to any god or man but Darius himself; anyone who disobeys this edict is to be thrown to the lions. Pious Daniel continues to pray daily to the God of Israel; and the king, although deeply distressed, must condemn Daniel to death, for the edicts of the Medes and Persians cannot be altered. Hoping for Daniel's deliverance, Darius has him cast into the pit. At daybreak the king hurries to the place and cries out anxiously, asking if God had saved his friend. Daniel replies that his God had sent an angel to the jaws of the lions, "because I was found tasteless before them". The king commands that those who had conspired against Daniel be thrown to the poor overfed lions in his place with their tasty wives and children, and that the whole world should tremble and fear before the God of Daniel. Although Daniel is sometimes depicted as a young man in illustrations of the incident, James Montgomery Boice points out that he would have been over eighty years old at the time. No wonder perhaps that he did not entice the lions.
ellauri248.html on line 329:
• SIENKIEWICZ, Henryk, Quo vadis : kertomus Neron ajoilta. WSOY, 1976
  ellauri248.html on line 347: There was also an allotment process starting in the Dawes Act of 1887 until 1934. This was to force more land from Native people. The ostensible reason was to make them individual landholders and thus “Americanized” members of a capitalist system. It was felt this would “solve” the “Indian problem”. In short that it would make them no longer part of the ethnic communities they were members of. However the main push to “solve” the “problem” was by Anglo-Americans who wanted to take that land. Thus land was distributed to tribal members and the “surplus” was given or sold at a cut rate to White Americans or turned into National Forests and Parks or military bases. Land owned by Native Americans decreased from 138 million acres in 1887 to 48 million acres in 1934. They lost 2/3s of their treaty land base. About 90,000 Native Americans were made landless.
  ellauri248.html on line 349: Today there is about 10,059,290 acres (15,700 sq miles) of individually owned lands are still held in trust for Native American allotees and their heirs. There are about four million fractional owner interests in this 10 million acres. Each generation the individual share gets less. One part of the Act was the establishment of a trust fund, administered by the Bureau of Indian Affairs, to collect and distribute revenues from oil, mineral, timber, and grazing leases on Native American lands. The BIA´s grossly mismanaged these funds. They were never collected or lost or stolen. This negligence in the management of the trust fund resulted in a number of lawsuits. The most well known is Cobell v. Salazar which led to a $3.4 billion settlement in 2009. The suit has forced proper accounting of revenues for the future but the settlement gave the litigants cents on the dollar.
  ellauri248.html on line 364: – Seksuaalivalistus on mielestäni täysin sopimaton aihe käsitellä kouluissa. Kouluissa ei opeteta vain anatomiaa, vaan lapsillemme opetetaan perverssiä propagandaa, Stubbe kertoo Marylandissa pidettävässä konservien CPAC-konferenssissa.
  ellauri249.html on line 39:

  MARZIAL

  display:none">Latin obscenity

  
  ellauri249.html on line 58: Keväällä 1918 tuotiin Kirkkonummen Sigurdsissa taistelleet ja punaisten vangixi joutuneet pojat Helsingin Liisankadulla olevaan ruåzalaiseen reaalilyseoon. Siellä heitä kuulusteltiin ja pidettiin kuulustelupöytäkirjaa. Eräs poika (Hjalmar B.) oli ylen tyhmä eikä ymmärtänyt yhtään mitään. ÄLÄ JAUHA! hikeentyi kuulustelija. Toinen (ja nimi oli Carlson BC) mankui mamma Matildaa tuomaan Fazerin suklaata. Nämäkin infot löytyivät Tauno Körilään teoxesta Suuri kaskukirja, mutatis mutandis.
  ellauri249.html on line 78: The tenor of his poetry is not so much apolitical as antipolitical,” wrote Victor Erlich. “His besetting sin was not ‘dissent’ in the proper sense of the word, but a total, and on the whole quietly undemonstrative, estrangement from the Soviet ethos.” Art teaches the writer, he said, “the privateness of the human condition. Being the most ancient as well as the most literal form of private enterprise, it fosters in a man a sense of his uniqueness, of individuality, or separateness—thus turning him from a social animal into an autonomous ‘I.’
  ellauri249.html on line 80: It is precisely in this sense that we should understand Dostoyevsky’s remark that beauty will save the world, or Matthew Arnold’s belief that we shall be saved by poetry. It is probably too late for the world, but for the individual man (me) there always remains a chance. What distinguishes us from other members of the animal kingdom is speech. Literature—and poetry, in particular, my poetry—is, to put it bluntly, the goal of our species.” Minä minä! Täähän on pahempi egosentrikko kuin minä ja pikku-CEC Norjassa.
  ellauri249.html on line 88: Between 6.5%–11.5% of Afghanistan's 1979 population of 13.5 million is estimated to have perished in the conflict. The war caused grave destruction in Afghanistan, and it has also been cited by scholars as a contributing factor to the dissolution of the Soviet Union and the end of the Cold War.
  ellauri249.html on line 208: Helmikuun vallankumouksen jälkeen Venäjä suistui sekasortoon. Bolševikit olivat aluksi kaivostyöläisten keskuudessa yhtä vihattuja kuin porvarit. Porvareiden koteihin hyökkäiltiin, heitä pahoinpideltiin ja heidän omaisuuttaan tärveltiin. Isänmaallisesti ajattelevat kaivostyöläiset lynkkasivat vihollisen asiamiehinä pitämiään bolševikkejä. On epäselvää, mitä Hruštšov teki ja ajatteli uudessa tilanteessa. Virallisen neuvostoliittolaisen elämäkerran mukaan hän oli jo tuolloin sydämestään vallankumouksellinen, mutta monet hänet tuolloin tunteneet sanoivat, että hän ei ollut millään tavalla mukana vallankumouksessa vaan ainoastaan ammattiyhdistyksessä.
  ellauri249.html on line 216: Tiedoissa Hruštšovin vaiheista 1920-luvulla on aukkoja. Nyttemmin on paljastunut, että hänellä oli suhde Marusija-nimisen nuoren naisen kanssa. Marusijan sukunimi on jäänyt tuntemattomaksi. Hruštšovin äiti painosti poikaansa lopettamaan suhteen Marusijan kanssa, sillä hänen mielestään tämä oli sopimaton henkilö. Pian Marusijan lähdettyä Hruštšov tapasi kolmannen puolisonsa, Nina Petrovnan, joka toimi kommunistisen puolueen propagandistina.
  ellauri249.html on line 222: ”järjestelmällisestä juoppoudesta” sekä ”puolueen sisäisen demokratian loukkaamisesta”. Moisejenko erotettiin, mutta Hruštšov ei päässyt hänen paikalleen. Bugger it. Vuonna 1929 Hruštšov lähti opiskelemaan Stalinin mukaan nimettyyn teollisuusakatemiaan Moskovassa. Tämä oli seurausta Stalinin kampanjasta, jonka mukaan ”porvarispesialistit” piti sivuuttaa ja tilalle piti saada nuoria työläistaustaisia, kommunismille uskollisia opiskelijoita. Nyt Hruštšovin ura lähti todelliseen nousukiitoon: hänestä tuli koulun puolueosaston johtaja, 1931 kahden Moskovan kaupunginosaneuvoston johtaja, 1932 Moskovan puolueen toinen sihteeri ja 1934 puolueen Moskovan kaupungin komitean (gorkom) pääsihteeri. Moskovan puoluejohtajana Hruštšov lähetti osana Stalinin puhdistuksia 8 500 ”petturia” ammuttavaksi ja 33 000 vankileireille. Vuonna 1934 hänestä tuli varajäsen kommunistisen puolueen keskuskomiteaan ja politbyroon jäseneksi hän nousi vuonna 1939. Onnex onnex Nikita ei ollut päässyt insinöörixi! Olisi ollut kiitorata pystyssä.
  ellauri249.html on line 224: Hruštšoville Moskovan vuosien tärkeimpiä hankkeita puhdistusten lisäxi oli metron rakentaminen. Tehtävä suoritettiin stalinistiseen tyyliin välittämättä ihmishengistä tai kustannuksista ja kuuntelematta asiantuntijoiden mielipiteitä.
  ellauri249.html on line 229: Hruštšovin Moskovan vuosien aikana Stalin käynnisti puhdistukset. Moskovan kaupungin puoluekomitean 63 jäsenestä 45 surmattiin, koko läänin puoluekomitean 64 jäsenestä 46 surmattiin. Hruštšov avusti puoluetoverien kadottamisessa vankileirien saaristoon ja piti asiasta puheita, joissa totesi ”Ryökäleet on tuhottava. Tämä koituu miljoonien eduksi. Kätemme ei saa vapista.” Puoluekomitea asetti Moskovan kiintiöksi 35 000 kansanvihollista, joista 5 000 piti ampua heti. Stalinille hän esitti raportissaan löytäneensä 41 500 kulakkiainekseen kuulunutta, joista 8 500 oli ammuttu. Koska moni Hruštšovin alainen oli tuhottu, hän alkoi uumoilla olevansa seuraavana joukossa. Näin ei käynyt, vaan hänet lähetettiin takas Ukrainaan.
  ellauri249.html on line 231: Vuonna 1938 Hruštšovista tuli Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri sekä Kiovan kaupungin ja alueen puoluekomiteoiden johtaja. Vuosina 1938–1941 Hruštšov toimi Ukrainassa Stalinin ”varakuninkaana”, ja sai huomattavasti omaa toimintavaltaa tottelevaisuutensa ansiosta. Ukrainassa Hruštšov alkoi kuitenkin kyseenalaistaa Stalin järjestelmän ja menetti Stalinia kohtaan aikaisemmin elättämänsä harhaluulot. Kaskun vasta siellä eikä puhdistusten aikana.
  ellauri249.html on line 238: Uudistusten myötä tiloille annettiin enemmän päätäntävaltaa. Aloitteellisimmille ja työteliäimmille kolhoositilallisille oli luvassa palkkiota. Hruštšov esitteli uudistuksensa Stalinille, joka oli luonnollisesti tyytyväinen tuotannon kasvuun, mutta moitti suunnitelmaa liiasta vapaamielisyydestä. Stalinin mukaan ilman kuria kaikki hajoaisi. Talous lähti Hruštšovin kaudella Ukrainassa selvään nousuun: sato ylittyi vuonna 1939 edellisvuotisesta 21,5 %, hiilentuotanto kasvoi ja uudet tehtaat valmistuivat suunnitellusti. Kaåitalismi alkoi nostaa päätä taas Ukrainassa.
  ellauri249.html on line 261: Stalin oli julistanut kaikki pakkotöihin viedyt ja sotavangeiksi joutuneet neuvostokansalaiset pettureiksi. Heitä tulisi rangaista ankarasti. Hruštšov väittää muistelmissaan puolustaneensa heitä ja myös todisteet puhuvat hänen puolestaan. Hänen mukaansa puolue hylkäsi Ukrainan ja jätti maan saksalaisten armoille. Hän lähetti jopa asiaa koskevan kirjeen Stalinille, mutta turhaan. Sotavangit joutuivat leireille. Niistä monet elleikaikki lienee ollut Saxan puolella vapaaehtoisesti.
  ellauri249.html on line 276: Asuntotuotanto sai uutta vauhtia, kun Hruštšovin määräyksestä otettiin käyttöön elementtirakentaminen. Maatalouden tuotanto oli vuonna 1950 edelleen alle vuoden 1913 tason. Maatalouden resursseja oli vähennetty, ja työvoimaa oli muuttanut kaupunkeihin. Viljelijät elivät todellisuudessa neuvostomallisessa maaorjuudessa. Hruštšovin uudistuksiin kuuluivat pienten peltotilkkujen yhdistäminen, karjatilojen laajennus ja uudet viljelymenetelmät. Kritiikkiä hän ei agronomeilta ja viljelijöiltä suvainnut vaan raivosi sen esittäjille ja meni henkilökohtaisuuksiin. Arbuusin viljelyssä ei saavutettu juuri minkäänlaisia tuloksia.
  ellauri249.html on line 295: Puhe johti monenlaisiin reaktioihin. Puheen vaikutuksesta kerrotaan useamman kokousedustajan pyörtyneen ja kahden tehneen itsemurhan. Stalingradissa ja Gruusiassa puhkesi mellakoita Stalinin häpäisyn jälkeen. Sittemmin on Stalin rehabilitoitu, vaikka hän teki joitakin virheitä. Ruzov oli niistä pahin.
  ellauri249.html on line 303: Paitsi kansandemokratioiden ja Kiinan kanssa, oli ongelmia myös kotimaassa. Moskovassa opiskelijat osoittivat kunnioitustaan Unkarille ja toivoivat ”Venäjän uutta vallankumousta”. Leningradissa kierteli hallituksen vastaisia lehtisiä ja Serpuhovissa työläiset tuhosivat Hruštšovin kuvan. Hruštšov päätti ryhtyä vastaoffensiiviin. Hän päätti tehdä pitkän kiertueen Neuvostoliitossa ja antaa itsestään kuvan tarmokkaana johtajana. Hän ryhtyi voimakkaasti propagoimaan ajatusta, että Neuvostoliiton maatalous saavuttaa nopeasti Yhdysvallat. Hruštšov piti Leningradissa puheen, että Yhdysvallat saavutetaan kahdessa vuodessa ja tämä tarkoittaisi vuoden 1956 tuotannon kasvattamista 3,2-kertaiseksi. Hän toisti väitteensä myös yhdysvaltalaiselle CBS-televisiokanavalle antamassaan haastattelussa. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, se oli vielä erittäin kaukana Hruštšovin kaavailuista. Kampanjan lopputulos oli lopulta päinvastainen, se heikensi hänen asemaansa niin tavallisen kansan kuin puolueen johdon mielissä.
  ellauri249.html on line 316: 1957 hän määräsi armeijaa supistettavaksi kahdella miljoonalla miehellä. Tammikuussa 1958 tehtiin vielä uusi 300 000 miehen vähennys ja vielä vuonna 1960 uusi 1 200 000 miehen vähennys. Hätiköiden tehdyn päätöksen seurauksena ei siviilielämään siirtyvien upseerien työllistymisen eteen tehty mitään. Moni joutui kadulle ja katkeroitui. Hruštšov perusteli armeijan pienentämistä sillä, että liian suuri armeija ja asevarustelu syövät maan resursseja ja heikentävät elintasoa. Sotilaspiirien mielestä maan päämies oli tietämätön ja lyhytnäköinen ja paljasti maan heikkouden sen vihollisille. Kun talouden päätösvaltaa siirrettiin yrityksiin, sai Hruštšov vastustajikseen alueellisen tason puoluesihteerit, sillä uudistus kavensi heidän valtaansa.
  ellauri249.html on line 322: Hruštšovia kiehtoivat de Gaullen tahdonvoima ja äly, de Gaullen mielestä Hruštšov oli miellyttävä ja älykäs itseoppinut mies. Keskustelut pyörivät paljolti Saksan ympärillä, eikä kumpaakaan kiehtonut ajatus yhdistyneestä Saksasta. 4 vallan kokous meni kuitenkin penkin alle, kun Nikita vaan huusi.
  ellauri249.html on line 323: Kesäkuussa 1960 Hruštšov päätti osallistua syksyllä järjestettävään Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukseen. Hän halusi käsitellä typeriä suosikkiaiheitaan kuten siirtomaavallan purkamista ja aseriisuntaa.
  ellauri249.html on line 329: Kansa ei enää välttämättä uskonut maan johdon vakuutteluja elämän laadun paranemisesta. Vuonna 1962 tapahtui joukko mellakoita, jotka saivat alkunsa eräistä hinnankorotuksista. 1. kesäkuuta vuonna 1962 nostettiin liha- ja siipikarjatuotteiden hintoja 35 % ja voin ja maidon hintoja 25 %. Näinkään suurten korotusten jälkeen hinnat eivät vastanneet tuotantokustannuksia. Lisäksi nostettiin tehtaiden ja kaivosten tuotantonormeja, mikä merkitsi työläisten elintason laskua. Pettyneet työläiset kaipasivat takaisin Stalinia, jonka aikana hintoja oli usein alennettu. Heti uusien hintojen tiedottamisen jälkeen lakkoja puhkesi Moskovassa, Kiovassa, Leningradissa ja Tšeljabinskissa. Novotšerkasskin kaupungissa sadat työläiset kokoontuivat torille huutamaan palkankorotusten puolesta ja heittelivät puhumaan tullutta puoluejohtajaa kivillä ja pulloilla. Hruštšovin muotokuvia tuhottiin. Paikalle tulleet miliisit pahoinpideltiin ja paikalle haettiin armeijan yksiköitä. Armeija avasi tulen ja 23 henkilöä kuoli. Uhrit haudattiin salaiseen paikkaan. Lakkoilijoita vangittiin ja seitsemän tuomittiin kuolemaan. Hruštšov syytti tapahtuneesta kaikkia muita paitsi itseään. Vähän sitä kyllä hävetti jälkeenpäin.
  ellauri249.html on line 331: Hruštšov ei lakannut kuitenkaan pohtimasta uudistuksia. Hän ryhtyi hahmottelemaan Neuvostoliitolle uutta perustuslakia ja talousreformeja, jotka muistuttivat paljon Mihail Gorbatšovin perestroikaa ja glasnostia. Moskovassa hän koki entistä enemmän vastustusta ja kierteli sen vuoksi paljon maakuntia, missä hänellä oli yhä kannatusta. Liberaalin älymystön hän oli suututtanut ja nämä toivoivat hänen väistymistään. Hän teki mielellään valtiovierailuja, vaikka ne eivät tuottaneet juuri mitään poliittisia tuloksia. Maatalouden huono tilanne jaksoi huolettaa Hruštšovia ja pojalleen hän pohti ääneen, josko vika ei olekaan työntekijöissä vaan järjestelmässä. Olisiko kapitalismi sittenkin parempi? Miten rikas olisin nyt oligarkkina? Väsynyt Hruštšov alkoi puhua aikeistaan jäädä eläkkeelle ja antaa virkansa nuoremmalle, mutta selkääntaputtelijat toppuuttelivat häntä.
  ellauri249.html on line 339: Eläkkeellä oli aikaa lukea, katsoa elokuvia ja kuunnella radiota. Pravdan artikkelit olivat Hruštšovin mielestä lähes täyttä roskaa ja hän seurasi huolestuneena kuinka Breznevin hallinto perui hänen uudistuksiaan. Hänen poikansa Sergei toi hänelle konekirjoitusliuskoista tehdyn kopion Boris Pasternakin Tohtori Źivagosta ja luettuaan sen totesi, että kirjan kieltäminen oli ollut turhaa. Sen sijaan George Orwellin romaanista 1984 hän ei pitänyt. Maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon liittyneet kirjat kiinnostivat Hruštšovia loppuun asti. Nikitaa oli jääneet vaivaamaan ne arbuusit.
  ellauri249.html on line 341: Nikitan muistelmien kuljetuxeen länteen tarvittiin erään alamaailman liepeillä liikkuneen henkilön palveluksia ja uskomattominta on, että hanketta edisti myös KGB:n pääjohtaja Juri Andropov. Teos ilmestyi nopealla aikataululla Yhdysvalloissa vuonna 1971. Viimeisinä vuosinaan eläkkeellä ollut neuvostojohtaja puhui kuin toisinajattelija.
  ellauri249.html on line 349: Kesällä 1955 Bulganin ja Hruštšov tapasivat Yhdysvaltain presidentin Dwight D. Eisenhowerin Genevessä liennytyksen hengessä. Liittoutuneet olivat vain pari kuukautta aikaisemmin päättäneet Itävallan miehityksen. Vuonna 1955 Neuvostoliitto sopi myös välinsä Josip Broz Titon Jugoslavian kanssa. Neuvostoliitto esitti ulkomaalaisista sotilastukikohdista luopumista ja luopui hyvän tahdon eleenä Porkkalasta Suomessa. Syksyllä 1958 Suomen ja Neuvostoliiton suhteita kuitenkin häiritsi Hruštšovin yöpakkasiksi nimeämä kriisi, jossa Neuvostoliitto ei antanut hyväksyntäänsä Honka-liitolle.
  ellauri249.html on line 360: In 1961, revolutionary philosopher Frantz Fanon commented: "And when Mr. Khrushchev brandishes his shoe at the United Nations and hammers the table with it, no colonized individual, no representative of the underdeveloped countries laughs. For what Mr. Khrushchev is showing the colonized countries who are watching is that he, the missile-wielding muzhik, is treating these wretched capitalists the way they deserve."
  ellauri249.html on line 370: nec distare putant humana carne suillam,
  
  ellauri249.html on line 373: Iudaicum ediscunt et seruant ac metuunt ius,
  
  ellauri249.html on line 409: Kyseenalaisia sankareita kaiken kaikkiaan, esimtää "bloody eye" Skobelev edellisessä Krimin sodassa. Skobelev returned to Turkestan after the war, and in 1880 and 1881 further distinguished himself by retrieving the disasters inflicted by the Tekke Turkomans: following the Siege of Geoktepe, it was stormed, the general captured the fort. Around 8,000 Turkmen soldiers and civilians, including women and children were slaughtered in a bloodbath in their flight, along with an additional 6,500 who died inside the fortress. The Russians massacre included all Turkmen males in the fortress who had not escaped, but they spared some 5,000 women and children and freed 600 Persian slaves. The defeat at Geok Tepe and the following slaughter broke the Turkmen resistance and decided the fate of Transcaspia, which was annexed to the Russian Empire. The great slaughter proved too much to stomach reducing the Akhal-Tekke country to submission. Skobelev was removed from his command because of the massacre. He was advancing on Ashkhabad and Kalat i-Nadiri when he was disavowed and recalled to Moscow. He was given the command at Minsk. The official reason for his transfer to Europe was to appease European public opinion over the slaughter at Geok Tepe. British Field Marshal Bernard Montgomery assessed Skobelev as the world's "best single commander" between 1870 and 1914 and wrote of his "skilful and inspiring" leadership. Francis Vinton Greene also rated Skobelev highly.
  ellauri249.html on line 482: Why would Finns want to attack Russia? What have they got that we have not? Well, good vodka, and Karelia. I am partial to the Russian Standard Vodka. Besides, it’s distilled from the waters of Lake Ladoga. Thus, every time I have finished a bottle of Russkij Standard, and urinated, I have removed a part of Lake Ladoga and made it part of the local water supply. Literally taking back Karelia a bottle at the time.
  ellauri254.html on line 39:

  СЕРАПИОНОВЫ БРАТЬЯ

  display:none">Sosialistista realismia

  
  ellauri254.html on line 61: Offenbach sävelsi jotain Hoffmannin Antonian lauluja, kuten Aku Aataminsaari laittoi Edisonin sanomaan. Ei pie sekoittaa Hugo von Hoffmansthaliin joka oli aatelisnimestään huolimatta jutku.
  ellauri254.html on line 63: Die Serapionsbrüder ist eine 1819 bis 1821 veröffentlichte Sammlung von Erzählungen und Aufsätzen von E.T.A. Hoffmann. Hoffmann stellte die vier Bände zu großen Teilen aus bereits vorher veröffentlichtem Material zusammen, fügte aber einige neue Erzählungen sowie eine Rahmenhandlung hinzu, in der einige literarisch gebildete Freunde über Probleme der Kunst diskutieren und als fiktive Autoren der Erzählungen auftreten. Vorbild für diesen Freundeskreis waren die Treffen der Serapionsbrüder, eines literarischen Kreises um Hoffmann, dem neben weiteren Schriftstellern auch Adelbert von Chamisso und Friedrich de la Motte Fouqué angehörten. Der Name leitete sich ursprünglich vom Heiligen Serapion her, an dessen Gedenktag – dem 14. November – der Freundeskreis sich zum ersten Mal nach längerer Trennung im Jahr 1818 wieder zusammenfand. Wichtiger als dieser äußere Anlass wird aber das sogenannte serapiontische Prinzip, dem sich die Mitglieder des Kreises verpflichtet fühlen.
  ellauri254.html on line 83: Programmatisch für das serapiontische Prinzip, das „wie Theodor sehr richtig bemerkte, eben nichts weiter heißen wollte, als daß die Serapionsbrüder übereingekommen, sich durchaus niemals mit schlechtem Machwerk zu quälen“, ist die Absage an jede Art von Nachahmungspoetik und jeden sogenannten Realismus. Nicht die Außenwelt soll durch die Dichtung abgebildet werden, sondern es gilt, „das Bild, das dem wahren Künstler im Innern aufgegangen“, durch „poetische Darstellung ins äußere Leben zu tragen“. Wie Serapion, der als weltfremder Eremit nur seinen Visionen folgte, soll auch der Dichter sich von der Einsamkeit als idealer Sphäre seines schöpferischen Geistes inspirieren lassen. Je mehr ihm die Welt zum bloßen Störfaktor wird, desto autonomer, genialer und serapiontischer sein Werk. Indem die fiktiven Erzähler der Novellensammlung über die serapiontische Qualität ihrer Texte diskutieren, wird die ästhetische Reflexion – ganz im Sinne romantischer Poetologie – selbst zum Bestandteil der Poesie. Verwirrend für die Interpreten E.T.A. Hoffmanns sind dabei die für ihn so charakteristischen visionär-phantastischen Projektionen, mit denen er die künstlerische Innenschau mit der alltäglichen Wirklichkeit verbindet und dabei eine typisch serapiontische Mischung aus Phantasie und Realität schafft, die für den Leser nur noch schwer zu entwirren ist.
  ellauri254.html on line 99: Pyhä Serapion kirjoitti myös useita kirjeitä sekä teoksen, joka koski psalmeja. Psalmiteos ei kuitenkaan ole säilynyt. Opetuksissaan Serapion korosti, että ihmisen sisin puhdistetaan hengellisellä tiedolla, sielulliset himot puhdistetaan anteliaisuudella ja epäterveet kalut pidättyväisyydellä ja katumuksella.
  ellauri254.html on line 105: Venäläiset Serapion-veljet eli Sanchotin liha ja leikkele (ven. Серапио́новы бра́тья, Serapionovy bratja) oli nuorten venäläisten kirjailijoiden yhteenliittymä 1920-luvulla Pietarissa ja Leningradissa.
  ellauri254.html on line 108: Tyylillisesti Serapion-veljet edustivat niin sanottua ornamentaaliproosaa. He julistivat tavoitteekseen uusien kirjallisten ilmaisukeinojen löytämisen, mutta käytännössä he olivat lähinnä ystäväpiiri, jonka jäsenten tuotanto kehittyi eri suuntiin. Heitä yhdisti ajatus luomistyön vapaudesta sekä pyrkimys pysyttäytyä päivänpolitiikan ulkopuolella. Ryhmä julkaisi vain yhden yhteisen kokoelmateoksen Serapionovy bratja vuonna 1922. Ryhmän johtajana pyrki toimimaan ohjelma-artikkelillaan Potšemu my Serapionovy bratja (”Miksi olemme Serapion-veljiä”) esiintynyt Lev Lunts. Lunzilla ei ole edes Uiki sivua.
  ellauri254.html on line 115: Aleksei Remizov (1877 Moskova, Venäjä – 1957 Pariisi, Ranska) oli venäläinen kirjailija. Mielenosoituksiin osallistunut Remizov karkotettiin Pohjois-Venäjälle. Hän pääsi palaamaan Pietariin 1905 mutta pötki pakoon Venäjältä 1921. Remizovin kertomuksia alettiin julkaista vuonna 1897 lehdissä. Hän hyödynsi niissä kansantarinoita, unia ja legendoja. Hän on vaikuttanut myöhempiin kirjailijoihin, esimerkiksi Isaak Babeliin, Jevgeni Zamjatiniin ja Boris Pilnjakiin. Hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvostoliitossa uudelleen vuodesta 1978. Il s'est établi en France en 1923. Il est enterré au cimetière russe de Sainte-Geneviève-des-Bois, près de Paris. Sillä oli mukanaan pikku suite sute pussukka isänmaan multaa.
  ellauri254.html on line 122: Boris Pilnjak vieraili Suomessa vuonna 1934 Hella Wuolijoen ja Olavi Paavolaisen kutsumana. Vierailunsa aikana Pilnjak tapasi mm. F. E. Sillanpään tämän kesäasunnossa Saavutuksessa Hämeenkyrössä ja kutsui tämän vastavierailulle Moskovaan, mutta Sillanpään vierailu Neuvostoliitossa ei koskaan toteutunut. Pian Suomen-vierailunsa jälkeen Pilnjak syrjäytettiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton johdosta Neuvostoliiton kulttuurielämän "puhdistuksessa" eikä hänen teoksiaan enää julkaistu. Siten myös Pilnjakin suunnitelma julkaista Sillanpään tuotantoa venäjäksi – hän oli erityisen ihastunut Nuorena nukkuneeseen – raukesi.
  ellauri254.html on line 152: Uuden kirjallisuuden todellisia betoniraudoittajia ovat Furmanov ja Fadejev, A. Tolstoi ja M. Solohov, Serafimovitš ja Malyškin, Novikov-Priboi ja Seifullina. Fedinin Konsta muistuttaa, että Fadejev oli 1920-luvulla ensimmäisten joukossa ottamassa tehtäväkseen myönteisen neuvostoihmistyypin luomisen, minkä tärkeys oli koko kirjallisuuden kannalta perustavaa laatua, ja täytti tuon tehtävän teoksessaan Yhdeksäntoista (Razgrom). Vain muutamat vanhemmat prosaistitoverit, Furmanov, Serafimovitš, Gladkov, uskaltautuivat ennen häntä tai miltei samaan aikaan hänen kanssaan sellaiseen uudistukseen. Fedin sanoo Tšapajevia romaaniksi, joka asetti kerronnassa kärkitilalle uuden henkilötyypin taiteellisen kuvauksen. Fedin puhuu ylpeyden tuntein siitä, että uusi ihminen on V. Ivanovin, N Tihonovin, I. Sokolov-Mikitovin teoksissa huomion keskipisteenä. Hän arvostaa korkealle M. Prišvinin, I. Erenburgin ja V. Šiškovin teokset ja muistelee hyvällä A. Lunatšarskin näytelmiä.
  ellauri254.html on line 157: Konstantin Fedinin vakaumuksen mukaan kirjallisuutemme saavuttaa suurimmat voittonsa, jos se edistysmielisesti, kommunistin puoluekantaisuuden ja kansanomaisuuden hengessä kuvaa uutta ihmistä, hänen luonteensa kumouksellista muovautumista ja kuvastaa taidekeinoin neuvostokansan monitahkoista elämää. Fedin korosti NKP:n KK n kokouksessa kesäkuussa 1963 pitämässään puheessa vielä kerran: Me rakennamme uutta maailmaa, me luomme maailmaan uutta ihmistä, neppiä. Neuvostotaiteilijan tulee osallistua tähän kulmikkaaseen työhön!
  ellauri254.html on line 180: Ajatus Venäjän suuresta tehtävästä jatkui myöhemmin Blokin vallankumouslyriikassa, jossa Blok yhdisti sosialismiin kristillistä mystiikkaa ja saksalaisen idealistisen filosofian käsityksiä taiteen kumouksellisuudesta. Blok keskittyi poliittisiin teemoihin teoksissaan Voznezdije (1910–21), Rodina (1907–16) ja Skify (1918).
  ellauri254.html on line 314: Zinovjev, oikealta nimeltään Radomyslski, syntyi keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen Ukrainan Jelisavetgradissa (nyk. Kropyvnytskyi) vuonna 1883. Hän ei saanut mitään muodollista koulutusta, mutta matkustellessaan vuosina 1902–1905 perheensä rahoilla ulkomailla hän kävi Bernin yliopiston lakitieteen luennoilla. Siitä huolimatta hän liittyi laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901. Puolueessa hän hakeutui radikaalina tunnetun Leninin ja tämän toimittaman Iskra-lehden piiriin. Zinovjev osallistui Lontoossa sosiaalidemokraattien vuoden 1903 puoluekokoukseen, jossa puolue jakautui kahteen siipeen, ja hän asettui Leninin johtamien bolševikkien siivelle.
  ellauri254.html on line 327: Njeuvostoliiton ensimmäinen ja viimeinen presidentti oli läikkäozainen Mihail Gorbazov. Gorbatšovin uudistuspyrkimykset, joista käytettiin nimityksiä perestroika (”uudelleenrakentaminen”) ja glasnost (”avoimuus”), johtivat liennytykseen ja vaikuttivat kylmän sodan päättymiseen, mistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon, mutta samalla Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti aikaisemman poliittisen valta-asemansa, mikä lopulta aiheutti Neuvostoliiton hajoamisen. Gorbatšov levytti 2009 vaimonsa Raisa Gorbatšovan lempilauluja. Erittäin komiasti lauloi. Vuonna 2014 osana Ukrainan vallankumousta Venäjällä ryhmä kansanedustajia yhdisti Ukrainan ongelmat Neuvostoliiton hajoamiseen ja vaati tutkimaan syyllistyikö Gorbatšov maanpetokseen 1980-luvulla, kun Neuvostoliitto hajosi. Kyllä syyllistyi. Senhän voi päätellä jo siitäkin että se sai siitä dynamiittipalkinnon. Gorbazovin persetroikka hajosi, ja siinä samalla viimeinen toivo kominternista.
  ellauri254.html on line 331: Pysäyttääkseen Stalinin Zinovjev ja Kamenev päättivät nyt liittoutua Trotskin kanssa, jolloin syntyi niin sanottu yhdistynyt oppositio. Voimien yhdistäminen ei enää auttanut, ja heinäkuussa 1926 Stalin järjesti Zinovjevin erotetuksi politbyroosta sekä Kominternin johdosta. Lokakuussa 1927 hänet erotettiin myös keskuskomiteasta ja 14. marraskuuta 1927 koko kommunistisesta puolueesta. Joulukuun 1927 puoluekokouksessa Zinovjev ja Kamenev päättivät pelastaa uransa irtisanoutumalla kaikista aiemmista mielipiteistään, ja saivat luvan hakea takaisin puolueen jäseniksi puolen vuoden koeajan jälkeen. Zinovjev ei enää saanut takaisin aiempaa asemaansa. Hän toimi vuodesta 1928 vähäpätöisissä viroissa kulutus- ja elintarvikehallinnossa.
  ellauri254.html on line 338: Marraskuussa 1935 Zinovjevia, Kamenevia ja maanpaossa elänyttä Trotskia syytettiin julkisesti vakoilusta ulkovaltojen hyväksi. Kesäkuussa 1936 tuotiin esiin entistä jyrkempi väite ”trotskilais-zinovjevilaisen vastavallankumouksellisen blokin terroristisesta toiminnasta”. Zinovjeville ja Kameneville järjestettiin elokuussa 1936 uusi, julkinen oikeudenkäynti, joka tunnetaan ensimmäisenä niin sanotuista Moskovan oikeudenkäynneistä. Syytettyjä oli yhteensä 16, heistä viisi turvallisuuspalvelu NKVD:n agentteja, joiden valheelliset tunnustukset kävivät todistusaineistosta myös muita vastaan. Syytettyjen väitettiin muodostaneen salaisen terroristijärjestön, joka oli murhannut Kirovin ja suunnitellut Stalinin sekä muiden neuvostojohtajien murhia. Salaisessa tapaamisessa Stalin lupasi Zinovjeville ja Kameneville, että heidän sekä heidän perheidensä ja tovereidensa henki säästettäisiin, jos he tunnustaisivat oikeudessa. Zinovjev ja Kamenev tunnustivat tekaistut syytökset, mutta Stalin petti lupauksensa. Heidät tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin seuraavana aamuna.
  ellauri254.html on line 393: In August 1910, Sologub and his wife moved to a larger apartment, at Razyezzhaya ulitsa in the centre of Petersburg. The short and brisk sentences of Anastasia Chebotarevskaya’s writing have been viewed as a potential influence on Sologub’s own work; and she encouraged his acquaintance with the young writers of Russian Futurism, a distinctive literary movement which was then just beginning to flower. Yet the influence of Anastasia on her husband has not been unanimously well received. The humourist Teffi – who was one of the group who frequented the ‘Sundays’ gatherings at Sologub’s Vasilievsky Island home – wrote that Sologub’s marriage:
  ellauri254.html on line 401: ‘To my great dismay, today I discovered that your tail came from my perineum (actually not mine, someone else’s – that’s the problem!). Moreover, I cannot find the rear paws. Have they really been cut off? Where shall I look for them? I await your reply. I’ve taken the skin to be fixed – but how ever can I return it with patches?’
  ellauri254.html on line 459: Ab 1882 besuchte er das Ludwig-Georgs-Gymnasium in Darmstadt. Nebenbei lernte er selbstständig Italienisch, Hebräisch, Griechisch, Latein, Dänisch, Niederländisch, Polnisch, Englisch, Französisch und Norwegisch, um fremde Literaturen im Original lesen zu können. Seine Sprachbegabung veranlasste ihn auch, mehrere Geheimsprachen zu entwickeln. Eine davon behielt er bis zum Ende seines Lebens für persönliche Notizen bei; da jedoch alle entsprechenden Unterlagen nach seinem Tod vernichtet wurden, ist sie bis auf zwei Zeilen in einem Gedicht verloren und diese können auch nicht mehr entschlüsselt werden.
  ellauri254.html on line 501: Klages was born on 10 December 1872, in Hannover, Germany, the son of Friedrich Ferdinand Louis Klages, a businessman and former military officer, and wife Marie Helene née Kolster. In 1878, his sister Helene Klages was born and the two shared a strong bond throughout their lives. In 1882, when Klages was nine years old, his mother died. The death is thought to have been the result of pneumonia. He quickly developed a strong interest in both prose and poetry writing, as well as in Greek and Germanic antiquity. His relationship with his father was strained by the latter's strictness and will to discipline him. Nevertheless, attempts to forbid Klages from writing poetry were unsuccessful by both his teachers and parents.
  ellauri254.html on line 517: In Munich, the Cosmic Circle of Ludwig Klages and Alfred Schuler, deeming "the Jew the enemy of the human race," gave their erstwhile leader, Stefan George, this ultimatum: "What is your stand on Judah?" He replied that he wished he had more such deep-throated Jewish disciples as Wolfskehl. George's views continued to overlap with those of the Cosmic Circle, especially in invoking the pagan earth mother of "Templars." Actually what first launched the George cult on a nationwide basis was Klages's own book, Stefan George, of 1902. The accusation of Klages's Nazism by indignantly pointing out that the Nazis distinctly distanced themselves from Klages. Though the Nazis shared Klages's basic metapolitics and had found him useful for propaganda among professors, they later found the Klages-Schuler cult embarrassing. The intensity of George's break with Klages-Schuler is paralleled by Nietzsche's break with the Jew-hater Richard Wagner; in both cases an intense friendship was severed on the grounds of civilized values higher than friendship. Klages thought that Nazis and Israelis were both wrong in thinking they were the chosen people, with the difference that the Jews had actually already won the beauty contest.
  ellauri254.html on line 523: Obwohl George viele Ideen Schulers als unsinnig ablehnte, war er von ihm fasziniert und vergegenwärtigte in etlichen Versen dessen heraufbeschworene Visionen. Nun wollte Klages, der Schuler immer nähergekommen war, zwischen George und das jüdische Mitglied des Kreises Karl Wolfskehl einen Keil treiben. 1904 biederte er sich dem Zeitgeist an und bestätigte damit indirekt Georges Absage an den Antisemitismus: Klages behauptete, er habe 1904 im letzten Moment durchschaut, dass der George-Kreis von einer „jüdischen Zentrale gesteuert“ werde. Er habe George vor die Wahl gestellt, indem er ihn fragen wollte, was ihn an „Juda“ „binde“. Diesem Gespräch sei George ausgewichen. Wolfskehl, der sich als „römisch, jüdisch, deutsch zugleich“ charakterisierte und als bedeutender Repräsentant der jüdischen George-Rezeption angesehen werden kann, glaubte zunächst an eine Symbiose von Deutschtum und Judentum und orientierte sich hierbei an den Werken des Dichters, der im Stern des Bundes im Sinne einer Wahlverwandtschaft Juden als die „verkannte(n) brüder“ bezeichnete, „von glühender wüste … Stammort des gott-gespenstes … gleich entfernt“.
  ellauri254.html on line 556: Gorki osallistui vuoden 1905 vallan­kumous­yritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
  ellauri254.html on line 598: Avvakum toimi vuonna 1652 esipappina Jurjevetsissa ja sittemmin Moskovan Kazanin katedraalin pappina. Hän vastusti jyrkästi patriarkka Nikonin uudistuksia, minkä takia hänet vuonna 1653 karkotettiin Tobolskiin ja Venäjän Kaukoitään. Vuonna 1663 tsaari Aleksei Mihailovitš kutsui Avvakumin takaisin Moskovaan. Hän ei kuitenkaan luopunut näkemyksistään, vaan jatkoi taistelua kirkon uudistuksia vastaan ja sai paljon kannattajia. Vuonna 1664 Avvakum karkotettiin Mezeniin. Vuonna 1667 hänet kutsuttiin Moskovaan. Kirkolliskokouksessa Avvakumilta riistettiin papinvirka, jätettiin pelekkä tybeteikka, hänet tuomittiin kirkonkiroukseen ja karkotettiin Pustozjorskin linnoitukseen. Siellä hän vietti 15 vuotta maakuoppaan rakennetussa hirsisalvoksessa. Pustozjorskissa Avvakum jatkoi kirjallista toimintaansa ja kamppailua virallista kirkkoa vastaan. Vuonna 1682 Avvakum lähimpine tovereineen poltettiin hirsisalvoxeen tsaarin määräyksestä.
  ellauri254.html on line 645: Poliittisesti Wrangel oli monarkisti ja suhtautui epäluuloisesti liberaaleihin, mutta järjesti silti maauudistuksen vahvistaakseen kannatuspohjaansa. Etelä-Venäjän armeijansa hän nimesi uudelleen Venäjän armeijaksi. Hän suunnitteli yhteistyötä Puolan Pilsudskin kanssa, mutta tämä kariutui komentajan valintaan. Wrangelin joukot murtautuivat Krimiltä kesällä 1920 Tauriaan, mutta bolševikkien solmittua rauhan Puolan kanssa lokakuussa puna-armeija keskitti ylivoimaiset joukkonsa etelään ja ajoi yhdessä Ukrainan vallankumouksellinen kapinallisarmeijan kanssa Venäjän armeijan takaisin Krimille.
  ellauri254.html on line 647: Vuoden 1920 marraskuussa Wrangel joutui evakuoimaan liittoutuneiden avulla noin 70 000 sotilasta ja 65 000 siviiliä Krimiltä Turkkiin, joka oli ympärysvaltojen hallussa. Wrangel matkusti Turkin ja Tunisian kautta Jugoslaviaan, jossa hän piti yllä pakolaisesikuntaa mahdollista vastavallankumoussotaa varten vuoteen 1925 asti. Hän perusti sisällissodan veteraanien järjestön, Venäläinen yleissotilaallinen unionin (ROVS) 1924 ja pyrki pitämään miehensä taistelukuntoisina ja yhdistämään monarkistit ja tasavaltalaiset. Marraskuussa 1924 hän tosin tunnusti suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin Venäjän kruunuun lailliseksi tavoittelijaksi.
  ellauri254.html on line 649: Wrangel kuoli Brysselissä, kun hän tukijoineen suunnitteli terrorijärjestöjen luomista bolševikkejä vastaan. Hänen sukunsa väitti että Wrangelin asuessa veljensä talossa talon hovimestari olisikin ollut neuvostoagentti, joka olisi myrkyttänyt hänet pahentuneella sursillillä, sillä kun hovimestari oli lähtenyt talosta, oli Wrangel sairastunut pahasti. Wrangel haudattiin puuvillavyöhön kiedottuna viileään venäläiseen kadetraaliin Belgradissa.
  ellauri254.html on line 693: Trotskin menetettyä asemansa vuoden 1925 alussa troikka hajosi Stalinin kääntyessä entisiä liittolaisiaan Kamenevia ja Zinovjevia vastaan. Kamenev pudotettiin lokakuussa 1925 politbyroon juhlakuntoisesta jäsenestä puoliveteiseksi ja häneltä vietiin Moskovan-puoluejohtajan tehtävä. Kesällä 1926 Kamenev ja Zinovjev liittoutuivat Trotskin kanssa, jolloin syntyi niin sanottu yhdistynyt oppositio. Sitä yhdisti Stalinin vastaisuus ja vaatimus puolueen sisäisen demokraattisen toimintakulttuurin palauttamisesta. Lokakuussa 1926 Kamenev menetti puoliveteisenkin jäsenyytensä politbyroossa ja Stalinin käydessä lopulliseen iskuun hänet erotettiin marraskuussa 1927 myös keskuskomiteasta. Joulukuun 1927 puoluekokouksessa Zinovjev ja Kamenev päättivät pelastaa uransa irtisanoutumalla kaikista aiemmista mielipiteistään. Heidät erotettiin puolueesta, mutta he saivat luvan hakea jäsenyyttään takaisin puolen vuoden koeajan jälkeen.
  ellauri254.html on line 697: Zinovjeville ja Kameneville järjestettiin elokuussa 1936 uusi, julkinen oikeudenkäynti, joka tunnetaan ensimmäisenä niin sanotuista Moskovan oikeudenkäynneistä. Heidän väitettiin muodostaneen Trotskin ulkomailta johtaman salaisen terroristijärjestön, joka murhasi Kirovin ja suunnitteli Stalinin sekä muiden puoluejohtajien murhia. Kaikkiaan kuudestatoista syytetystä viisi oli turvallisuuspalvelu NKVD:n agentteja, joiden valheelliset tunnustukset kävivät todistusaineistosta myös muita vastaan. Salaisessa tapaamisessa Stalin lupasi Zinovjeville ja Kameneville, että heidän sekä heidän perheidensä ja tovereidensa henki säästettäisiin, jos he tunnustaisivat oikeudessa. Zinovjev ja Kamenev tunnustivat tekaistut syytökset, mutta Stalin petti lupauksensa. Heidät tuomittiin kuolemaan 24. elokuuta ja teloitettiin seuraavana aamuna. Kamenevin vaimo (häh, siis se Leo Trotskin sisko Olga?) kuoli myöhemmin vankileirillä. Myös heidän kaksi poikaansa sekä Kamenevin veli ja tämän vaimo joutuivat teloitetuiksi.
  ellauri254.html on line 709: 30-vuotias bolševikkipuolueen jäsen Leonid Nikolajev ampui Kirovin 1. joulukuuta 1934 Leningradissa Smolnan palatsissa. Stalin käynnisti laajat puhdistukset, ja seurauksena oli monien vanhankaartin johtavien bolševikkien pidätyksiä ja teloituksia. Stalin väitti murhan olleen osa suurempaa, Lev Trotskin johtamaa salaliittoa neuvostohallitusta vastaan.
  ellauri254.html on line 711: Stalin käytti Kirovin murhaa hyväkseen päästäkseen eroon vanhoista bolševikeista, jotka vielä muistivat Stalinin olleen vain yksi kollektiivisen johdon jäsen muiden joukossa. Tämä on herättänyt epäilyjä, että murhan takana olisikin ollut Stalin itse. Stalinin kuoleman jälkeen vallinneen suojasään aikana aihe sai paljon huomiota, ja spekulaatiot jatkuivat vielä 1990-luvulla. Yhdysvaltalainen tutkija Matthew E. Lenoe on teoksessaan The Kirov Murder and Soviet History arvioinut, että murhaaja toimi yksin. Kirovin henkivartija kuoli seuraavana päivänä, mutta se on tulkittu aidoksi liikenneonnettomuudeksi eikä salaliiton peittelyksi. Samaan johtopäätökseen tulee Stalin-elämäkerran kirjoittaja Oleg Hlevnjuk, joka toteaa, että Stalinin osuudesta ei ole löytynyt todisteita. Nikolajev oli epävakaa persoona, joten murhan taustalla saattoi olla mustasukkaisuus!
  ellauri254.html on line 783: Sosialistinen realismi oli vuosina 1934–1991 Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa esiintynyt realismia edustava taidesuuntaus ja menetelmä, jonka tarkoituksena oli edistää sosialismin ja kommunismin päämääriä. Sosialistisen realismin ajatuksena oli realistinen muoto ja sosialistinen sisältö. Sitä sovellettiin kaikkiin taiteisiin.
  ellauri254.html on line 789: Mikäs tässä oli vikana? No eihän se järin realistista ollut. Eikä ehkä ollut hyvä idea vaatia sille monopolia. Silti vittu 100% länsiviihteestä lähtee ihan vastaavista lähtökohdista. Siinä sankareita vaan ovat individualistiset pyrkyrit jotka onnistuvat kipuamaan keon huipulle, tollaset John Workmanit sun muut supermiehet.
  ellauri254.html on line 791: Monopoliin pyritään ja päästään, eikä tarvi edes erixeen käskeä. Sittemmin huono-onnisen Kominternin 2. kokouxessa Petrogradissa hukkapätkä Lenin (165 cm hattu päässä ja kassi kädessä) puhui kaikuvasti hiukan ärrää murtaen. Yxinkertaisesti mutta innoissaan ja huitoen. Kiilusilmä Wrangel oli vastikään lannistettu. Länsi alkoi valmistaa varuixi Tulan mallisia samovaareja. Briteissä vallankumous laantui jalkapallohuliganismixi. Kummallista väkeä!
  ellauri254.html on line 823: Shklovsky returned to St. Petersburg in early 1918, after the October Revolution. During the Civil War he opposed Bolshevism and took part in an anti-Bolshevik plot organised by members of the Socialist-Revolutionary Party. After the conspiracy was discovered by the Cheka, Shklovsky went into hiding, traveling in Russia and the Ukraine, but was eventually pardoned in 1919 due to his connections with Maxim Gorky, and decided to abstain from political activity. His two brothers were executed by the Soviet regime (one in 1918, the other in 1937) and his sister died from hunger in St. Petersburg in 1919.
  ellauri254.html on line 826: Among other things, Shklovsky also contributed the plot/story distinction (syuzhet/fabula), which separates out the sequence of events the work relates (the story) from the sequence in which those events are presented in the work (the plot). Shklovsky ihaili ja matki Sterneä. Se päästettiin takaisin Neuvostolaan pyydettyään tekosiaan anteexi 1923.
  ellauri254.html on line 829: Zamyatin is now considered one of the first Soviet dissidents. He is most famous for his highly influential and widely imitated 1921 dystopian science fiction novel We, which is set in a futuristic police state.
  ellauri254.html on line 863: Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968). Trozkin palkinto (jäähakku) jäi saamatta. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi.
  ellauri254.html on line 887: After his forced resignation from active politics in 1989, Tikhonov wrote a letter to Mikhail Gorbachev which stated that he regretted supporting his election to the General Secretaryship. This view was strengthened when the Communist Party was banned in the Soviet Union. After his retirement, he lived the rest of his life in seclusion at his dacha. As one of his friends noted, he lived as "a hermit" and never showed himself in public and that his later life was very difficult as he had no children and because his wife had died. Prior to the dissolution of the Soviet Union Tikhonov worked as a State Advisor to the Supreme Soviet. Tikhonov died on 1 June 1997 and was buried at the Novodevichy Cemetery. Shortly before his death, he wrote a letter addressed to Yeltsin: "I ask you to bury me at public expense, since I have no financial savings."
  ellauri254.html on line 893: Olen seurannut Serapionin veljien henkisti kasvua hyvin toiveikkaana. Minusta tuntuu, että nämä nuoret pystyvät luomaan Venäjällä kirjallisuutta, jossa ei tule ole- maan Leo Tolstoin kvietismii eikä passiivista anarkismia; siitä katoaa myös Dostojevskin synkkä sadistimen inkvisiittiöhenki samoin kuin Turgenevin veretön puoliveteinen lyyrisyys. Venäläinen 'skyyttalaisuus", "euraasialaisuus" yani muunlai- nen slavofiilisyys tai kerskaileva nationalismi eivät löydi kannattajia Serapionin veljien keskuudesta.
  ellauri254.html on line 904: Nikittimen varhaiset 1920-luvun kertomukset kuvaavat Venäjän vallankumouksen aikaisia tapahtumia epäpoliittisesti ja muodoltaan kokeilevasti. Muiden Serapion-veljeksien tavoin hänen teoksensa joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi. Ajan mittaan kirjailija sopeutui sosialistisen realismin vaatimuksiin. Romaani Eto bylo v Kokande (”Tapahtui Kokandissa”, 1939) kuvaa neuvostovallan pystyttämistä Uzbekistaniin, ”Pohjolan Auroran” (Severnaja Avrora, 1950) aiheena ei ole revontulet (kuten voisi luulla) vaan brittien Pohjois-Venäjän interventio vuosina 1918–1919. Jälkimmäinen teos sai Stalin-palkinnon vuonna 1951.
  ellauri254.html on line 1015: Bolshevikkikynäilijän tulee hoputtaa! Vihata taantumusta ja rakastaa ikiomaa Neuvostolaa, sen elämää, toiveiden ja iljettävyyxien kaxinkamppailua. Kikka on vain siinä ettei kynäilijä saa sanoa et 4 jalkaa hyvä 2 paha, vaan sen täytyy ovelammin ilmetä. Kärsimystä tulee vihata, ei siitä muuten tule loppua. Gorgi ei pitänyt Dostosta muttei liioin Gogolista. Kärsimys puhdistaa ihmisen sanoi Dosto. Ei, se halventaa, Gorgi haukahti. Gorgi oli niin fyysisten kuin moraalisten kärsimysten vanha vihaaja.
  ellauri254.html on line 1021: Gorgi ei pitänyt Dostosta muttei liioin Gogolista. Kärsimys puhdistaa ihmisen sanoi Dosto. Ei, se halventaa, Gorgi haukahti. Gorgi oli niin fyysisten kuin moraalisten kärsimysten vanha vihaaja. Gorgi oli kyllä väärässä peukuttaessaan uutta ihmistä. Sama apina siellä kurkistaa joka naamarista. Kökkäreet kelluskeli pinnalle pysähtyneisyydenkin aikana, puhumattakaan oligarkeista.
  ellauri254.html on line 1025: Gorki ja muutkin bolshevikit olivat siinä suhteessa amerikkalaisten veroisia pyrkyreitä että niistä tiede ja edistys ja eteenpäinmeno oli hienoa. Ne oli ihan samanlaisia gumanisteja tässä suhteessa. Käännetään joet ja annetaan Araljärven kuivua. Kaivetaan maasta kaasua ja sulatetaan ikirouta. Kilpajuoxua amerikkalaisten kanssa kohti harmageddonia, aivan hullua. Apinan elämä on toiveiden ja iljettävyyxien kaxinkamppailua. Kynäilijän tehtävä on kaivaa kunnes se löytää oman nenänsä olemuxen, pohjimmaisen apinannenän.
  ellauri254.html on line 1033: Kuvaillessaan Prahassa ollutta Venäjän silloiselle kirjallisuudelle omistettua esitelmätilaisuutta, jossa oli kehuttu serapioneja kaikesta siitä, mitä olette tehneet, Gorki sanoi, että esitelmöitsijän kimppuun kaikki oikeauskoiset emigrantit hyökkäsivät kuin pedot ja haukkuivat hänet pataluhaksi. Haukkuminen jatkuu vieläkin kaikissa lehdissä... Anteeksiantamaton rikos on puhua jotain hyvää Venäjästä. Hämmästyneenä, miltei kauhistuneena seuraan eilisten 'kulttuuri-ihmisten' rappeutumista. B. Zaitsev sepittelee taitamattomasti pyhimysten elämäkertoja.
  ellauri254.html on line 1065: Luullakseni siihen tarvitaan realismin ja romantiikan yhdistämistä. Ei realisti eikä romantikko, vaan sekä realisti että romantikko kuin kaksi eri persoonaa yhdessä olennossa.
  ellauri254.html on line 1067: Fedin ko-ko-ko-ko-kommentoi: Nuo sanat kahden alkuperusteen, realismin ja romantismin, yhdistämisestä kuulostivat minusta kaiken sen arviolta, mitä neuvostokirjailijat olivat saaneet kuluneina vuosina aikaan, johtopäätökseltä Venäjän kirjallisuustoimintaa koskeneista loputtomista mietiskelyistä. Minusta tuntui, että noiden alkuperusteiden yhdistäminen luonnehtii parhaiten Gorkia itseään, hänen unelmoimansa kansamme suuren tulevaisuuden romanttisuutta ja tuon tulevaisuuden rakentamisen reaalisuutta. Se on sosialistinen realismi pähkinänkuoressa. Reaalisosialismista muodostui sitten kova kuori siihen pähkinään.
  ellauri256.html on line 39:

  MUODIN HISTORIA

  display:none"> Ornamentalismia

  
  ellauri256.html on line 58: Muoti alkoi vaihtua vuoden välein vasta teollisen vallankumouxen jälkeen kun äveriäillä porukoilla oli tuottavuuden parannuttua ja kapitaalin kasaannuttua riittävästi ylimääräistä eli lyxiä heittää ihan käyvät vaatteet lumpuixi tai ainakin muodistaa ne joka vuosi. Egyptissä muoti vaihtui dynastioiden välillä. Ensin status näkyi koruista. Köyhillä oli tissit ja genitaalitkin paljaana, rikkaat alkoi piilotella aarteitaan.
  ellauri256.html on line 213: Gorki osallistui vuoden 1905 vallan­kumous­yritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, samaan missä Bakunin luki tiilenpäitä 50v aiemmin, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Nää on aika kärkeviä amerikanvastasia peflettejä (olen lukenut niitä Internet Archivesta).
  ellauri256.html on line 229: Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Ne on aika ankaria amerikkalaisvastaisia peflettejä.
  ellauri256.html on line 336: Vladimir Vladimirovich Mayakovsky was born in 1893 in Baghdati, Kutais Governorate, Georgia, then part of the Russian Empire, to Alexandra Alexeyevna (née Pavlenko), a housewife, and Vladimir Mayakovsky, a local forester. His father belonged to a noble family and was a distant relative of the writer Grigory Danilevsky. Vladimir Vladimirovich had two sisters, Olga and Lyudmila, and a brother Konstantin, who died at the age of three. The family was of Russian and Zaporozhian Cossack descent on their father's side and Ukrainian on their mother's.
  ellauri256.html on line 344: Vuosina 1915–1919 Majakovski asui Pietarissa ja eli täysin rinnoin mukana lokakuun vallankumouksessa. Hänestä tuli kumouksen johtava runoilija, “kumouksen rumpu” ja tapahtuma oli hänelle hyvin henkilökohtainen. Hän kirjasi sen tunnelmia moniin teoksiinsa, kuten näytelmään Mysterio Buffo (1918). Sen jälkeen Majakovski muun muassa tekstitti propagandasarjakuvia ja toimi myös aktiivisesti kirjallisissa yhdistyksissä. Ennen kaikkea hän tuolloinkin oli vallankumouksen julistaja ja agitaattori. Näinäkin vuosina hän tuotti paljon kaikenlaista sälää.
  ellauri256.html on line 346: Vuosina 1922–1929 Majakovski matkaili runsaasti ulkomailla. Neuvostovaltion kymmenvuotisjuhlaa vuonna 1927 hän julisti runoelmalla Hyvin! (Horosho, 1927), joka edelleen oli täynnä optimismia ja pikkuporvarillisuuden kritiikkiä. Useissa Vladi juuniorin tämän ajan näytelmissä nämä näkemykset olivat kärjekkäimmillään. Kritiikin kärki kohdistui vallankumouksen virheisiin, omanvoitonpyyntiin, keikailuun ja hengettömään virkavaltaisuuteen. Näissä näytelmissä on selvä Nikolai Gogolin pernteen jatkumo.
  ellauri256.html on line 477: Toistaiseksi pidän Gorkin Äidistä, se on naiivi samalla lailla kuin lastenkirjat, esim Kulla-Gulla. Naiivius on hyvä asia. Natashalla on samanlainen pullapitkon näköinen palmikko kuin meidän Darjalla, ja varmaan samanlaiset maitomunatkin puserossa. Päässeeköhän Pasha piankin maistelemaan niitä? Ei himskatti, sehän onkin höhlä* joka kuumuu Natashasta, Pasha taitaa olla homo taikka asexuaalinen.
  ellauri256.html on line 507: Maapallon vyötärönpituus on 40 megametriä. Länkkärien läntin leveys on jotain 6Mm, eli alle neljännes. Länkkäreixi izensä lukevien maiden totalitäärinen populaatio on runsas biljardi, enintään kuudennes koko vesipallon 8 biljardista apinankallosta. Mutta sitten tulee tärkein numero: mikä on näiden maiden osuus maailman bruttokansantuotteesta? Se on noin 75 biljardia totalitäärisestä summasta jotain 125 biljardia, eli reilusti yli puolet, vaikka Kiina nyt jo johtaa lähes 20% osuudella koko summasta. Mutta onhan siellä porukoitakin kolme neljä kertaa enemmän kuin pääkohtaista enkkaa hallussaan pitävässä stezonien maassa.
  ellauri256.html on line 518: Boris Sidis (/ˈsaɪdɪs/; October 12, 1867 – October 24, 1923) was a Ukrainian immigrant Jewish psychologist, physician, psychiatrist, and philosopher of education. Sidis studied under William James at Harvard, made 4 degrees, and founded the New York State Psychopathic Institute and the Journal of Abnormal Psychology. He sought to provide insight into why people behave as they do, particularly in cases of a mob frenzy or religious mania. He vigorously applied the principles of Darwinian evolution to the study of psychology. He saw fear as an underlying cause of much human mental suffering and problematic behavior. Boris Sidis opposed mainstream psychology and Sigmund Freud, and thereby died ostracized. Sidis himself derided himself as "silly, pedantic, absurd, and grossly misleading." He later credited his ability to think to his long solitary confinement in Ukraina. Sidis sr died estranged from Sidis jr on October 24, 1923, at the age of 56.
  ellauri256.html on line 520: For he was the father of child prodigy William James Sidis jr.
  ellauri256.html on line 521: Sidis sr applied his own psychological approaches to raising William James jr in whom he wished to promote a high intellectual capacity. Sidis jr could read The New York Times at 18 months. By age eight, he had reportedly taught himself eight languages (Latin, Greek, French, Russian, German, Hebrew, Turkish, and Armenian) and invented another, which he called "Vendergood".
  ellauri256.html on line 524: MIT:n silloinen laskuopin professori ennusti Billystä: I believe he will be a great mathematician, the leader in that science in the future. 11-vuotiaana nenäkäs Billy sai toistuvasti turpiin 5v vanhemmilta Harvardin luokkatovereilta (ml Buckminster Fuller) ja alkoi eristäytyä. Billy vowed to remain celibate and never to marry, as he said women did not appeal to him. Later he developed a strong affection for Martha Foley, one year older than him. Ei siitäkään tullut lasta eikä paskaakaan. Isompana Billy ajoi mieluiten ympäriinsä raitiovaunulla. He obsessively collected streetcar transfers, wrote self-published periodicals, and taught small circles of interested friends his version of American history. Sidis arveli että Euroopassakin oli ollut intiaaneja. Sidis peukutti jonkinlaista dualismia. Sidis died from a cerebral hemorrhage in 1944 in Boston at age 46.
  ellauri256.html on line 528: Before getting married, she (Martha) was a companion of noted former child and prodigy William James Sidis and the object of his unrequited love. Her magazine Story is credited with the first publication and early support of a pantheon of notable authors, including: John Cheever, Carson McCullers, William Saroyan, Truman Capote, Norman Mailer, and such as J. D. Salinger, Tennessee Williams and Richard Wright.
  ellauri257.html on line 39:

  TARAS BULJBA

  display:none">Koomikoita

  
  ellauri257.html on line 50: He was not popular among his schoolmates, who called him a "mysterious dwarf". Very early he developed a dark and secretive disposition, marked by a painful self-consciousness and boundless ambition.
  ellauri257.html on line 77: Franz Waxman’s bombastic score bursts across the lush Technicolor screen as a reminder of how much Gogol’s novel has been cheapened, Cossacks on horseback engage the Poles in battle giving the film its life pulse and the action-packed film ultimately serves as a paean to Ukrainian nationalism as it rewrites history to leave out how the violently anti-Semitic Cossacks attacked the Jewish population of Poland with a barbaric ruthlessness to dispense with their ethnic cleansing. Yul chews the scenery, but is watchable. Tony demonstrates he can’t act by giving an unbearably gooey performance.
  ellauri257.html on line 87: Luojan kiitos, olemme eläneet todistamassa Gogolin kuntoutumista suurena humoristina. Sen teki Vladimir Bortko versiossaan kuuluisasta romaanista, joka oli sensaatiomainen jo ennen näyttöjen julkaisua. Tyytyväinen kenttäkomentaja Taras Bulba ( Bogdan Stupka ) tapaa kaksi poikaa ( Vladimir Vdovichenkov ja Igor Petrenko ) koristeellisella maatilalla - tuoreena Kiovan bursasta, papin mekossa ja Moskovan aksentissa.
  ellauri257.html on line 101: The story was initially published in 1835 as part of the Mirgorod collection of short stories, but a much expanded version appeared in 1842 with some differences in the storyline. The 1842 text has been described by Victor Erlich [ru] as a "paragon of civic virtue and a force of patriotic edification", contrasting the rhetoric of the 1835 version with its "distinctly Cossack jingoism".
  ellauri257.html on line 120: Vuosien 1830–1831 marraskuun kansannousun jälkeen Venäjän keisarillista hallintoa vastaan ​​Puolan ydinalueella – jaettu vuodesta 1795 – Puolan kansa joutui tsaarin viranomaisten virallisen syrjintäkampanjan kohteeksi. "Käytännössä koko Venäjän hallitus, byrokratia ja yhteiskunta yhdistyivät yhdeksi purskahdeksi puolalaisia ​​vastaan. Yhteiskuntaan tarttunut fobia antoi uuden voimakkaan sysäyksen Venäjän kansalliselle solidaarisuusliikkeelle" - kirjoitti historioitsija Liudmila Gatagova . Juuri tässä nimenomaisessa kontekstissa monet Venäjän kirjallisista teoksista ja sen ajan suosituista tiedotusvälineistä tulivat vihamielisiksi puolalaisia ​​kohtaan valtion politiikan mukaisesti, varsinkin panslavistisen ideologian ilmaantumisen jälkeensyyttäen heitä "slaavilaisen perheen" pettämisestä. Sosiologin ja historioitsijan prof Vilho Harlen mukaan Taras Bulba , joka julkaistiin vain neljä vuotta kapinan jälkeen, oli osa tätä Puolan vastaista propagandatyötä. Epähuomiossa Gogolin saavutuksesta tuli "Puolan vastainen romaani, jolla on korkeat kirjalliset ansiot, puhumattakaan vähäisemmistä kirjailijoista".
  ellauri257.html on line 352: He turhautuvat yhä enemmän, kun he huomaavat, että nämä kaksi eivät ole kiinnostuneita toisistaan, ja pelit pysäytetään hetkeksi paikallisella murhalla ja direktiivillä murhata Puolan vastarintaliikkeen roistojäsen. Gombrowicz yhdistää nämä säikeet upeasti jännittyneessä huipentumassa, joka täyttää hänen romaaninsa syvällä absurdin tunteella ja moninkertaistaa sen monimutkaisuuden.
  ellauri257.html on line 387: Do leftists dislike Jordan Peterson because he is a threat to them and they cannot win an argument against him?
  ellauri257.html on line 388: No. I dislike Jordan Peterson because I find his arguments on many subjects uninformed and riven with factually incorrect assumptions.
  ellauri257.html on line 394: Theodor Adorno wrote a book entitled “the Authoritarian Personality” which dissects and attacks authoritarianism in political culture. If Peterson were to pay attention to what people are actually saying rather than jumping on some John Birch Society fantasy, he’d realise the “cultural Marxists” he blame for everything wrong in the world are closer to him on “political correctness” and dogmatic ideology than he thinks.
  ellauri257.html on line 419: Upon the 2009 American release (of the book, after the film of course, this is America), Michael Dirda wrote in The Washington Post that Pornografia "seems as sick, as pathologically creepy a novel as one is ever likely to read. In some ways, it resembles a rather more polymorphously perverse version of Les Liaisons Dangereuses or one of those disturbing fictions by European intellectuals that blend the philosophical with the erotic: Think of Georges Bataille's The Story of the Eye or Pierre Klossowski's Roberte Ce Soir. ... Through its sado-masochistic material and its almost Henry Jamesian analyses of human motives, Pornografia underscores Gombrowicz's lifelong philosophical obsession: the quest for authenticity." Dirda continued: "Certainly, most readers will find Pornografia perturbing, or worse: repulsive, confusing, ugly. As Milosz once said of Gombrowicz: 'He had no reverence whatsoever for literature. He derided it as a snobbish ritual, and if he practiced it, he attempted to get rid of all its accepted rules.'"
  ellauri257.html on line 423: Pornography is D.H. Lawrence without the penetration, Diary of a Chambermaid with none of the bite and philosophical imagination. A group of Germans inexplicably fuck around in the near distance. Frederic curiously precedes a murderous request by squeezing a young blonde’s breasts like melons. A Jewish family hides under the kitchen’s floorboards, but no explanation is offered for how they got there.
  ellauri257.html on line 486: Shadows on the Hudson (original title Shotns baym Hodson ) is a novel by Isaac Bashevis Singer. First serialized in The Forward, a Yiddish newspaper, it was published in book form in 1957. It was translated into English by Joseph Sherman in 1998. The book follows a group of prosperous Jewish refugees in New York City following World War II, just prior to the founding of the state of Israel.
  ellauri257.html on line 489: Singer described himself as "conservative," adding that "I don't believe by flattering the masses all the time we really achieve much." His conservative side was most apparent in his Yiddish writing and journalism, where he was openly hostile to Marxist sociopolitical agendas. In Forverts he once wrote, "It may seem like terrible apikorses [heresy], but conservative governments in America, England, France, have handled Jews no worse than liberal governments.... The Jew's worst enemies were always those elements that the modern Jew convinced himself (really hypnotized himself) were his friends. Interestingly enough, he notes the cultural tensions between Sephardic and Ashkenazi Jewish people during his trip to Haifa and during his stay in the new nation. With the description of Jewish immigration camps in the new land, he foresaw the difficulties and socio-economic tensions in Israel, and hence turned back to his critical views of Zionism. Naah, America is the promised land.
  ellauri257.html on line 502: Who could live with Isaac Bashevis Singer? The sexual escapades of the most successful Yiddish writer in America — and the one whom most Yiddish literati loved to hate — were public knowledge, in large part because he himself built his reputation as a Casanova in his own fiction, where he was chased into the bedroom by women young and old. His oeuvre might be described as “sex and the shtetl.”
  ellauri257.html on line 514: Alma doesn’t explore the cultural differences that separated them. She was an upper-class German Jew born in Munich, whereas Singer was from Leoncin, a small Polish village northeast of Warsaw. In 1904, when Singer was born, Leoncin was part of the Russian Empire. In Alma’s milieu, Yiddish was a symbol of low caste. Her father had been a textile businessman and her grandfather had been a Handlerichter (LOL), a judge specializing in commercial cases. Although Wasserman, her first husband, was nowhere near as rich in America as he had been in Germany, he was certainly far wealthier than Singer, who was known as an impecunious journalist.
  ellauri257.html on line 530: All this to say that the Yiddish writer’s other women — not the sexy but the stolid, those who accompanied him at home for better or worse, for richer or poorer, in sickness and in health — are crucial to the understanding of how he looked at the world. Alma was his anchor. Despite his betrayals, he always returned to her. Her silence, her resignation, might be disheartening to modern sensibilities. Yet she grounded him, and not only as an artist.
  ellauri257.html on line 542: Israel Joshua Singer ( jiddish : ישראל יהושע זינגער; 30. marraskuuta 1893, Biłgoraj, Puolan kongressi – 10. helmikuuta 1944 New York) oli puolalais-juutalainen kirjailija, joka kirjoitti yedi-kirjoja. Merkittävin teos Veljekset Ashkenazi.
  ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
  ellauri257.html on line 548: Lopulta Israel Joshua kutsui nuoremman veljensä, tulevan Nobel-palkinnon voittajan Isaac Bashevis Singerin Yhdysvaltoihin ja suunnitteli hänelle työpaikan The Forwardissa. "Ellei Joshuaa olisi ollut, Abraham Cahan olisi erottanut hänet", Singerin vaimo Genia tunnusti myöhemmin Bashevisin pojalle Israel Zamirille. Joshua kuoli sydänkohtaukseen 50-vuotiaana New Yorkissa, 258 Hudson Riverside Drive, 10. helmikuuta 1944. A Treasury of Yiddish Stories -kirjan johdannossa Irving Howe ja Eliezer Greenberg totesivat, että Mr. Singerin kirjat on järjestetty "tavalla, joka täyttää tavanomaiset länsimaiset odotukset kirjallisen rakenteen suhteen. Hänen romaaninsa muistuttavat sellaista perhekronikkaa, joka oli suosittu Euroopassa useita vuosikymmeniä sitten eli edellisen vuosisadan vaihteessa.
  ellauri257.html on line 550: Hinde Ester Singer Kreytman (31. maaliskuuta 1891 – 13. kesäkuuta 1954), englanniksi Esther Kreitman, oli jiddishinkielinen romaani- ja novellikirjailija. Hän syntyi Biłgorajissa, Veikselin osavaltiossa rabbiiniseen juutalaisperheeseen. Hänen nuoremmat veljensä Israel Joshua Singer ja Isaac Bashevis Singer tulivat myöhemmin kirjailijoiksi.
  ellauri257.html on line 556: Isaac Bashevis Singerin Saatana Gorajissa sisältää viattoman tytön, joka on olosuhteiden musertunut ja joka kantaa Kreitmanin piirteitä ja erityispiirteitä. (Esther Kreitman kärsi joko epilepsiasta tai muusta fyysisestä tai henkisestä tilasta, jolla oli samankaltaisia ​​oireita, ja myöhemmin elämässä hänet diagnosoitiin vainoharhaiseksi.) IB itse sanoi, että hänen sisarensa oli malli hänen kuvitteelliselle Yentlilleen ., perinteistä taustaa oleva nainen, joka haluaa opiskella juutalaisia ​​tekstejä. Hän piti Esther Kreitmania "parhaana jiddish-naiskirjailijana", jonka hän tiesi, mutta hänen kanssaan oli vaikea tulla toimeen. "Kuka voi elää tulivuoren kanssa?" (Hadda, s. 137). Ja hän omisti osan kerätyistä novelleistaan ​​The Seance (New York, 1968) "Rakkaan sisareni muistolle".
  ellauri257.html on line 567: Vuonna 1894 Lodge piti Oxfordissa luentoja Hertzin kokeista. Esityksessään hän siirsi morsen aakkosilla kirjoitetun sanoman radioteitse toiseen rakennukseen. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun radiolla siirrettiin käytännöllistä informaatiota.
  ellauri257.html on line 573: Lodge had endorsed a clairvoyant medium known as "Annie Brittain". However, she made entirely incorrect guesses about a policeman who was disguised as a farmer. She was arrested and convicted for fraudulent fortune telling.
  ellauri257.html on line 675: Sen, että ihmiselämän on oltava jonkinlainen virhe, todistaa riittävästi se yksinkertainen havainto, että ihminen on yhdistelmä tarpeita, joita on vaikea tyydyttää; että tyytyväisyydestä seuraa vain kivuton välitila, joka kohta johtaa taas tylsyyteen.
  ellauri258.html on line 38:

  KIREÄHERMOISTA VÄKEÄ

  display:none">Videotörkyä

  
  ellauri258.html on line 138: Teidän outo kimppanne todistaa, että eliitillä ei ole sosiaaliluokkaa. Siis turha julkkis-eliitillä, en puhu nyt plutokratiasta.
  ellauri258.html on line 146: Urasi käynnistyi vauhdikkaasti: opiskelit vuodessa maisteriksi ja väittelit Suomen nuorimpana tohtoriksi Bertrand Russellin filosofiakäsityksestä. Läpimurtoteoksessasi Himeroksessa Sokrates seikkailee stadissa kolmen päivän ajan ja juttelee Cyborgin, paavin, Madonnan ja Unabomberin kanssa. Oliko mediassa 20-vuotiaan Himasen kokoinen aukko?
  ellauri258.html on line 172: "Olemme keskustelleet säätiöiden kanssa ja rakennamme yhteistyötä, mutta tässä vaiheessa keskitymme tietoisuuden edistämiseen. Koulukäynneillä korostamme ihmisen potentiaalia ja uskoa. Ettei luovutettaisi, kun kosmos koettelee. Aina kun ollaan innostuneita jostain asiasta, kosmos lähettää paikalle epäinnostavia ja lannistavia tyyppejä."
  ellauri258.html on line 176: "Se on vastakohta sille, mitä haluan edistää. Hallituksella ei ole puuttumisvapautta filosofin oikeuksiin. Aion kirjoittaa ravistelevan näkymän siitä, miten rämmitään eteenpäin. Ihmiset, ottakaa osaa keskusteluun www.digni.fi:n kautta."
  ellauri258.html on line 255: ”Suuri osa Kukoistuksen käsikirjoituksesta olisi pitänyt ajaa jätevedenpuhdistamon läpi ja seuloa kaatopaikalle”, tylytti toimittaja Virpi Salmi Himasen kirjaa kolumnissaan.
  ellauri258.html on line 271: Tieteen termipankin mukaan autofiktio on ”omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota yhdistelevä laji, jossa kirjailija, kertoja ja päähenkilö ovat samannimisiä, vaikka teos määritteleekin itsensä fiktioksi esimerkiksi kansilehdellään”. Ja kyllähän Kari Hotakaisen Klassikossa kyse on henkilöstä nimeltä Kari Hotakainen – vallankin kun mukana on yli kolmanneksen kirjasta haukkaava 15 vuoden päiväkirjaosuus – mutta toki sangen fiktiivisestä Hotakaisesta. Mutta Hota­kainen tarkentaa autofiktion käsitettä, sillä Klassikossa on oikeasti kyse autoista, nopeista, kauniista, miehekkäistä autoista. Ja lisäksi kirjassa on legendaarinen aloituslause:
  ellauri258.html on line 331: V. Ya. Petrukhin yhdistää protoslaavilaisen yagan ( *ęga ) käärmeiden, matelijoiden nimityxeen, mikä hänen mielestään viittaa kuvan krooniseen alkuperään. Juu lamiallahan oli käärmeenpursto myös Keazilla. Kyl tässä taitaa taas olla jotain genitaalista! Kiva kiva! Hjuva! Huja!
  ellauri258.html on line 435: oikeus, että hän on" todellinen ". Toisin sanoen muukalainen todistaa
  ellauri258.html on line 587: Autoritaarisissa valtioissa kuten Stalinin Neuvostoliitossa ja Pohjois-Koreassa on hyvä kortilla, koska ylhäältä alas suunnittelu ei pysy exponentiaalisen kasvun vauhdissa. Ja kun jaettavaa on niukalti, tulee apinoista tosi kyräileviä ja päät putoilevat pienestäkin pullikoinnista. Tää on nähty sen tuhannen kertaa eri paikoissa ideologioista täysin riippumatta. Kommarien sinänsä hyvältä kuulostanut ajatus että jaetaan vähäkin hyvä tasan kaikille ei todellakaan tyydytä streeberimpiä Teme-apinoita, ne haluavat päästä keulimaan, kähmimään ja kahmimaan, se on niiden mielestä apinoiden normipäivä. Niinpä suattaa olla, myös kommunistisissa systeemeissä kökkäreillä on taipumus nousta pinnalle.
  ellauri258.html on line 759: Jenkkipoliisit tappaa väkivaltaisesti yli tuhat heppua joka vuosi. Niistä neljännes on mustia. Nekke kysyy tietä poliisilta, poliisit tappaa miehen siitä hyvästä muina miehinä. Suomalaiset vartijat istuivat ärsyttävän mielenhäiriöisen naisen kuoliaaxi. Israelin asemiehet ampuivat ison liudan filistealaisia, minkä joku kohta maxoi synagoogan luona samalla mitalla. Ampuja on jo neutraloitu happoastiaan. Onko ylikansoitetun maapallon ahdistetut rotat nyt jo käyneet toisiansa kurkkuihin vai onko tää vaan verenhimoisista klikkiuutisista syntynyttä näköharhaa? Varmaan vähän kumpaakin. Ruåzidemokraatit haluu kieltää ruåzalaisilta vappuilmapallot ja vappunenät. Sensijaan voisi tulla joku leibör dei jona saisi seurauxitta ampua kuokkavieraixi tulleita savunaamaisia notmiitä ja isonenäisiä mustakalloja.
  ellauri258.html on line 785: Oikea vastaus: ELKÄÄ ANTAKO! Ikinä yhtään siimaa, millekään sosiaalivirkalijoille… Täällä ihan aikuisten oikeasti, ei uskota vieläkään sanojani eikä todisteitani. Neljäs piiri ja kolme käynyt täällä toteamassa kaiken olevan kunnossa ja vaan pietään valheellisesta/vääristelevästä huostaanottohakemusehdotuksesta kiinni, kovasti nämä yrittää asiakassuunnitelmaa vääntää miule ja sanoivat että voinko heille lähettää videon, nauroin kovaan ääneen että voi jumalauta. Pidättekö? Mitenkin? Tyhmänä minua, se on todistusaineistoa joka osoittaa teidän ahistelun/häirinnän joka taas aika varmasti kumoaa teidän ehdotuksen lopulta...
  ellauri260.html on line 39:

  In pirsona pirsonalmente

  display:none">Perseilyä

  
  ellauri260.html on line 80: Albert C. Knudsonin (n.h.) mukaan personalismi on "yli kahden vuosituhannen älyllisen työn kypsä hedelmä, pyramidin huippu, jonka pohjan Platon ja Aristoteles asettivat". Personalistit oli tarkkana etteivät maininineet JHVHn nimeä ääneen näissä sepustuxissa, koko kusetus olisi mennyt siitä pilalle. Albert Cornelius Knudson (1873–1953) was a Christian theologian in the Methodist tradition, associated with Boston University and the school of liberal theology known as Boston personalism.
  ellauri260.html on line 107: Erityisesti darwinismi repi juurineen klassisen käsityksen ihmisistä, jotka ovat olennaisesti parempia kuin muu luomakunta, tarjoamalla teorian, jonka mukaan ihminen olisi yksinkertaisesti edistynein elämänmuoto katkeamattomalla jatkumolla ja ero ihmisen ja irrationaalisten eläinten välillä olisi vain aste, ei ainutlaatuinen.
  ellauri260.html on line 115: Nietzsche oli ateistina kehno personalisti, se uhosi liikaa jostain ylipersoonista. Tommonen individividismi ei riitä aokuunkaan, missä ihminen nähtiin yleensä pelkkänä ilmiömäisenä olentona, joka oli helposti rinnastettavissa luontoon, persoonattomaan idealismin periaatteeseen, tiedostamattomaan, kosmiseen tahtoon tai perheen, valtion, kansakunnan, yhteiskuntaluokan kolhooseihin. Nää on kaikki epäkristillisiä. Ihminen ulkoisten voimien tuotteena, merkityksetön pala kosmisessa palapelissä, ilman ihmisarvoa, vapautta, vastuuta tai perustavanlaatuista eksistentiaalista merkitystä.
  ellauri260.html on line 123: Mounierin ajatus kristitystä hengelliseen taisteluun osallistuvana valppaana urheilijana antoi jyrkän vastauksen Nietzschen kritiikkiin kristinuskosta heikkojen uskontona. Hänen väitteensä siitä, että todellista edistystä ei ole ilman transsendenssin ulottuvuutta, vastusti marxilaista maallisen paratiisin etsimistä luokkataistelun kautta. Hänen hyväksyntänsä psykologian tärkeydestä korostaen samalla ihmisen vapautta ja vastuuta antoi vastauksen Freudin vaistokeskeiseen psykoanalyysiin.
  ellauri260.html on line 125: Mounierin työ herätti tärkeiden ranskalaisten ajattelijoiden, kuten Gabriel Marcelin, Denis de Rougemontin ja Jacques Maritainin, huomion, jotka tutkimuksensa, luentojensa ja kirjoitustensa kautta auttoivat kehittämään ranskalaista personalistista ajattelua. Maritain, joka työskenteli Mounierin kanssa useita vuosia, oli vastuussa ranskalaisen personalismin tuomisesta Yhdysvaltoihin. Sodan jälkeen Mounierin itsensä johtama eurooppalainen personalismi sopeutui liberaaliin demokratiaan ja suhtautui siihen kritiikittömämmin, ja Maritainilla oli rooli vuonna 1948 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen laatimisessa. Paha haxahdus!
  ellauri260.html on line 131: Husserlin myöhempi kääntymys idealismiin, joka syntyi 1920 -luvulla, aiheutti tauon monien opetuslastensa kanssa, jotka uskoivat, että hän oli luopunut alkuperäisestä sitoumuksestaan yhdistää filosofinen pohdinta ja objektiivinen todellisuus. Sen oppilaat alkoivat lipsua ja hipsiä personalismiin.
  ellauri260.html on line 135: Paavinakin Johannes Paavali Kakkoineen peräänkuulutti "teologista uudistumista, joka perustuu miehen personalistiseen luonteeseen".
  ellauri260.html on line 137: Bostonin yliopistoa pidettiin pitkään amerikkalaisen persoonallisuuden keskuksena filosofian professori Borden Parker Bownen suojeluksessa. Bowne oli metodistipappi, joka oli opiskellut Rudolf Hermann Lotzen johdolla Saksassa. Lotze, spekulatiivisen teistin Christian Hermann Weissen (1801–66) oppilas, joka rinnasti suuren osan myöhemmän Schellingin Hegeliin kohdistamasta kritiikistä, pyrki spekulatiivisten teistien tavoin muuttamaan hegeliläistä idealismia väittämällä, että todellinen on aina konkreettista ja yksilöllistä, muuttaen Hegelin absoluuttisen idealismin henkilökohtaiseksi idealismiksi. Senkö tautta ne huolivat sinne uuskantilaisen Jaakko Hintikan? Jaakko ei ollut järin isoperseinen, sen housut roikkuivat niin että se joutui niitä nostelemaan vähän väliä.
  ellauri260.html on line 197: Vaikutukset: Aristoteles, Aquino, Teichmüller, Lotze, Trendelenburg. Vaikutettu: Max Scheler, W. R. Boyce Gibson, Abel J. Jones, Evelyn Bilbo and Frodo Underhill. Ei nää ole kummosia, olikohan Rudi vähän sivuraiteella? Merkittäviä ideoita olivat poliittinen aktivismi ja Todellinen. Todella. Indeed, kuten sanoo Midsummerin murhien tyhjänaamainen vanha poliiisi todistajan laskiessa luikuria läpi hampaitten.
  ellauri260.html on line 223: Joseph Martin McCabe (12 November 1867 – 10 January 1955) was an English writer and speaker on freethought (vapaa-ajattelija), after having been a Roman Catholic priest earlier in his life. He was "one of the great mouthpieces of freethought in England". Becoming a critic of the Catholic Church, McCabe joined groups such as the Rationalist Association and the National Secular Society. He criticised Christianity from a rationalist perspective, but also was involved in the South Place Ethical Society which grew out of dissenting Protestantism and was a precursor of modern secular humanism. William Ferguson wrote of him: "He was bitterly anti-Catholic but also actively undermined religious faith in general." McCabe was also an advocate of women's rights and worked with Mrs. Pankhurst and Mrs. Wolstenholme-Elmy on speeches favoring giving British women the right to vote. McCabe is also known for his inclusion in, and irritation at, G. K. Chesterton's funny book Heretics. Funny is the opposite of not funny, nothing else, defended Chesterton. He should know. In 1920 McCabe publicly debated the Spiritualist Arthur Conan Doyle on the claims of Spiritualism at Queen's Hall in London. Various scientists such as William Crookes and Cesare Lombroso had been duped into believing Spiritualism by mediumship tricks.
  ellauri260.html on line 231: Ferdinand Lassalle (geboren am 11. April 1825 in Breslau als Ferdinand Johann Gottlieb Lassal; gestorben am 31. August 1864 in Carouge) war Schriftsteller, sozialistischer Politiker im Deutschen Bund und einer der Wortführer der frühen deutschen Arbeiterbewegung. Ferdinand Lassalle war Sohn des wohlhabenden jüdischen Seidenhändlers Heyman Lassal (auch „Loslauer“ genannt, 1791–1862). Sein Bruder Rochus starb im Alter von drei Jahren an Schwindsucht. Seine Schwester Friederike heiratete den Kaufmann Ferdinand Friedland.
  ellauri260.html on line 258: Apart from economic matters and (admittedly superfluous) democratization, there is zealous effort, which we may call statism, sorry, anachronism, let's call it Politism, to enlarge the power and the province of States as far as possible. Very bad! In addition, we lost theocracy, the collective order that had an undisputed superiority, and gave meaning and purpose to human life. In the course of modern times this job has passed more and more to the side of the deserving individuals. Metaphysics was succeeded by psychology, and religion by entertainment.
  ellauri260.html on line 260: The denial of the Heavenly Dad had its various stages. Positivism was one of the mildest types, they just put the cosmic problem aside. More drastic was the radical German philosophy, particularly Neo-Hegelianism. The leader was Ludwig Feuerbach, who won large numbers of adherents by the definiteness of his statements and the glow of his eloquence. Religion, like everything supersensual, seemed to him "outworn." Engels, who was an ardent follower of Feuerbach, said : " We have done with God." NIetzsche, my competitor for Religion seemed to Feuerbach an illegitimate extension to the whole scheme of things of man's ideas and aspirations : a mischievous illusion which weakened the power of men and distracted them from their proper aims. His ideas are easily gathered from these words of his : " God was my first, reason my second, man my third and final thought."
  ellauri260.html on line 284: Religion created a place in which antagonisms disappeared — but it saw no injustice in inequality. In this it was moved by its confident expectation of happiness in the next world, in which there would be no distinctions ; in fact, the poor and oppressed seemed to be entitled to the highest places. Modern Socialism, however, finds no consolation in that doctrine. It is not satisfied with an equality in hope and expectation.
  ellauri260.html on line 288: French Revolution declared that all men were equal, but it made equality consist essentially in awarding the same formal rights to every individual, including the right to develop by his own powers ; the actual inequality of individuals was not disputed. But the idea in its positive form demanded the complete and unreserved equality of all individuals. All inequality it regarded as unjust, as a mere consequence of external circum- stances, especially property and education. It was to be abolished by every possible means, and an absolute equality was to be established. During the French Revolution the Gironde held the negative, the Mountain the positive, conception of equality. The final issue of the positive movement was pure Communism (Babeuf). It was soon forcibly suppressed.
  ellauri260.html on line 300: Socialisation alone will give the Socialistic life a definite embodiment. It confidently enters upon a struggle against the distraction and the egoism of individuals. The traditional idea of work makes a man think mainly of his own profit. It impels him to think first of all of himself.
  ellauri260.html on line 304: Under the lead of factory technology, the individual worker became defenceless, as its vast industrial aggregations robbed him of his independence, while capital obtained an appalling power and forced him to serve the designs of others. He became simply a piece of merchandise, the value of which was settled by the market. Thus the race drifted into a sharp antithesis of " labour and capital," and the two soon proved irreconcilable enemies.
  ellauri260.html on line 325: Mä veikkaan että Eucken pyrkii todistamaan, kuten Calle ja Pirkko takavuosina, että olishan se sosialismi teoriassa hieno asia, mutta apinat nyt vaan on niin pahoja, että parempi antaa niiden mellastaa vapaana ulkosalla ja ottaa erää toisistaan ihan vapaasti, sisätiloissa ne vaan roikkuis lampussa ja paskantaisi pöydälle.
  ellauri260.html on line 329: The distinction between nature and spirit, existence and a world of action, is of the essential structure of life. Human life seems to drift into a fierce struggle against itself. How shall we extricate ourselves from this contradiction?
  ellauri260.html on line 333: This profound confusion shows that our human manner of life is not the whole of reality, but a special category of it in a special condition. It must be related to something larger, and only in virtue of this can it possess any meaning and derive the necessary power. Religion adopts this way. It leads beyond a special province to a new stage of life ; a stage that transcends these contradictions and opens out new contents and new forces. Hence the whole of reality which is accessible to men falls into three stages : a fundamental stage, a stage of conflict, and a stage of victorious spirituality. It is this last which alone furnishes human life with its indispensable support and an indisputable goal.
  ellauri260.html on line 353: It wishes to bind men together more closely and make an end of all gulfs between them, but as it builds only from without, not from within, and has no higher life to offer, the individuals will inevitably diverge more and more from each other. Any one of them may impose his conception of life upon the others. There will be an increasing dispersion until in the end some force brings the situation to a close. What is the use of a dictatorship when there is no supreme dictator ?
  ellauri260.html on line 380: There is, in fact, to-day over wide areas of life a positive dislike of man, a taedium generis humani, as it was called in the last days of the ancient world. We have at one and the same time the evil of overpopulation, the concentration of men in cities, the economic struggle, and so on. We have not space enough. One man is the enemy of another. Above all our particular questions we feel the power over men of the trivial, the common, the evil. The idea of Superman Tattoo occurred to some ; but can thought alone get over realities and their power ? So the human problem finds us involved in a terrible complication, and the Socialist ideal cannot extricate us. The situation would be hopeless if there were not higher forces working in man, making more of him, unsealing old and new springs of life to him. At present, however, we are merely searching, but I bet I am on the right track here.
  ellauri260.html on line 384: Aika törkeetä että Eucken kehtaa väittää sosialisteja historiattomixi. Koko opinkappaleen nimikin on historiallinen marxismi. Ize Rudi koittaa sumuttaa historian kulkua, laittaa historian sijaan tradition, vitun konservatiivi. Rudin mielestä historian jatkuvuuden takaa kansallinen armeija sekä kansallinen hallintokoneisto. Varmaan kansallinen poliisi ja yxityiset vartijayrityxet sietää vielä mainita. Nää mekanismit ruumiintarkastavat alhaisemmat impulssit ja vapauttavat miehen ohikiitävien hetkien ja vaihtelevien tunnelmien hallinnasta. Ne ovat todellisia elämänvoimia, ne ylläpitää tärkeitä fiktiivisiä tunteita, kuten kunnia, urheus, omistautuminen, lojaalisuus ja lahjomattomuus. A nation that disowns its power structure must disown its own nature, deny itself. It is, in a word, a miserable nation. A big LOL kuule Ruudolffi, puhanenäinen poroeläin! Varsinainen törkimys.
  ellauri260.html on line 388: Sir James George Frazer OMG FRS FRSE FBA WTF (/ˈfreɪzər/; 1 January 1854 – 7 May 1941) was a Scottish social anthropologist and folklorist influential in the early stages of the modern studies of mythology and comparative religion. His lousy reputation improved after his new wife in 1896, Lilly Frazer, decided that he was undervalued because of atheism and that she could improve his impact by leaving out some of it. His dissertation was published years later as The Growth of Plato's Ideal Theory. He remained a classical fellow all his life, not unlike Kari Hotakainen.
  ellauri260.html on line 415: rom the soul of this older culture came the words of Aristotle : " It is the part of a free and high-minded man to seek, not the useful, but the beautiful." This acute student of men has ably described the chief types of human conduct, and has distinguished five principal shades of thought and character : great, good, those who love honour and power, those who are intent on gain and enjoyment, and, finally, criminal natures. The truth of this division is supported by the fact that it has been substantially preserved in the tradition of the Catholic Church.
  ellauri260.html on line 427: Sosialismin ongelma oli että pelkkä solidaarisuus, sympatia ja tavallinen rakkaus eivät riitä! Se, mitä yleensä kutsutaan "rakkaudeksi ", liittyy pääsääntöisesti läheisesti alempaan luonnolliseen impulssiin, joka tuntuu housuissa, eikä se tee juurikaan koko elämälle (paizi jatkaa sukua). Mutta se, mitä kutsutaan erityisessä mielessä kristilliseksi rakkaudeksi (tsäriti), perustuu luovan maailmantahdon voimaan, joka tuo yksilöt yhteen kuohuttavalla toiminnalla ja yhdistää heidät läheisesti mutta vain vyön yläpuolelta.
  ellauri260.html on line 433: Se voi hyvin pitää paikkansa että sosialismia ja demokratiaa ei voi hevin yhdistää. Demokratia on ennen kaikkea kateellisen keskiluokan kesytyxen mekanismi. Ylempi ja alempi keskiluokka siellä äänestävät izeään ja vaihtavat johtajia vuorovuosina. Keskiluokkaisen elämän päämotiivi on vaurastuminen ja streeberöityminen yläluokaxi. Siihen sosialismi on vain hidaste, koska se koittaa raahata hyvinvointivaltion rupusakkia laahusankkurina perässä. Jos haluaa että laahuxella on mukavaa, ei keskiluokalla ole enää läheskään niin mukavaa. Eli pitää valita kumpaa kannustaa.
  ellauri260.html on line 448: Ja vastaus on ei, rimpati rimpati rei. Yhteenvetona voidaan todeta, että sosialismissa ei ole oikeaa elämän sisältöä eikä todellisia onnen pipanoita. Niitä saa vain Jeesuxen siirtomaapuodista.
  ellauri262.html on line 39:

  Till We Have Faeces

  display:none">Fanzua

  
  ellauri262.html on line 87: According to biographer William Raeper, MacDonald's theology "celebrated the rediscovery of God as Father". MacDonald served as a mentor to Lewis Carroll; it was MacDonald's advice, and the enthusiastic reaction to Alice by MacDonald's many sons and daughters, that convinced Carroll to submit Alice to fornication.
  ellauri262.html on line 91: Jopa Mark Twain, joka alun perin ei pitänyt MacDonaldista, ystävystyi hänen kanssaan, ja on todisteita siitä, että hän vaikutti Twainiin. Kristitty kirjailija Oswald Chambers kirjoitti Christian Disciplines -kirjassaan, että "se on silmiinpistävä osoitus nykyajan lukuyleisön trendistä ja pinnallisuudesta, että George MacDonaldin kirjoja on laiminlyöty". Niinpä.
  ellauri262.html on line 171: Lewis lived with and cared for Moore until she was hospitalized in the late 1940s. He routinely introduced her as his mother, referred to her as such in letters, and developed a deeply affectionate friendship with her. Lewis's own mother had died when he was a child, while his father was distant, demanding, and eccentric.
  ellauri262.html on line 179: C. S. Lewis wrote that he regarded MacDonald as his "master": "Picking up a copy of Phantastes one day at a train-station bookstall, I began to read. A few hours later, I knew that I had crossed a great frontier."[citation needed] G. K. Chesterton cited The Princess and the Goblin as a book that had "made a difference to my whole existence". Even Mark Twain, who initially disliked MacDonald, became friends with him, and there is some evidence that Twain was influenced by him. MacDonald's theology "celebrated the rediscovery of God as Father, and Christ as a shaved Lion King."
  ellauri262.html on line 184: MacDonald rejected the doctrine of penal substitutionary atonement as developed by John Calvin, which argues that Christ has taken the place of sinners and is punished by the wrath of God in their place, believing that in turn it raised serious questions about the character and nature of God.[citation needed] Instead, he taught that Christ had come to save people from their sins, and not from a Divine penalty for their sins: the problem was not the need to appease a wrathful God, but the disease of cosmic evil itself.[citation needed] MacDonald frequently described the atonement in terms similar to the Christus Victor theory.
  ellauri262.html on line 186: Christus Victor is a book by Gustaf Aulén published in English in 1931, presenting a study of theories of atonement in Christianity. The original Swedish title is Den kristna försoningstanken ("The Christian Idea of the Atonement") published in 1930. Aulén reinterpreted the classic ransom theory of atonement, which says that Christ's death is a ransom to the powers of evil, which had held humankind in their dominion. It is a model of the atonement that is dated to the Church Fathers, and it was the dominant theory of atonement for a thousand years, until Anselm Panda of Canterbury supplanted it in the West with his satisfaction theory of atonement. So that the baddies in the story were Sauron and the goblins and orcs of Mordor, not God as angry Scrooge McDuck coming for his dues.
  ellauri262.html on line 192: Henry Victor Dyson Dyson (7 April 1896 – 6 June 1975), generally known as Hugo Dyson and who signed his writings H. V. D. Dyson, was an English academic and a member of the Inklings literary group. He was a committed Christian, and together with J. R. R. Tolkien he helped C. S. Lewis to convert to Christianity, particularly after a long conversation as they strolled on Addison's Walk at Oxford.
  ellauri262.html on line 193: Dyson preferred talk at Inklings meetings to readings. He had a distaste for J. R. R. Tolkien's The Lord of the Rings and complained loudly at its readings. Eventually Tolkien gave up reading to the group altogether. He wrote a survey of contemporary English literature with a bibliography by Professor John Butt.
  ellauri262.html on line 213: Lewis was a prolific writer, and his circle of literary friends became an informal discussion society known as the "Inklings", including J. R. R. Tolkien, Nevill Coghill, Lord David Cecil, Charles Williams, Owen Barfield, and his brother Warren Lewis.
  ellauri262.html on line 226: William Blake's concept of The Marriage of Heaven and Hell, Lewis found a "disastrous error". He also wrote The Four Loves, which rhetorically explains nine categories of love: an, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor, zwischen.
  ellauri262.html on line 235: Sama sopisi motoksi muidenkin fantasiasetien elämäkerroille. Tolkienin lisäksi menettivät varhain molemmat vanhempansa, John Masefield ja Kenneth Grahame. MacDonald ja Lewis jäivät orvoksi äidistään.
  ellauri262.html on line 241: College oli koti, jonka suojissa orpo pipu nousi eloon, vaikka äidin ääni varoitteli. Äitinsä menettäneillä pojilla naissuhteista tulee latautuneita. Oxfordissa tältä välttyi harrastamalla miessuhteita. Carroll valokuvaili yhä vanhempia tyttölapsia nakupelleinä, muttei päässyt koskaan Pubic Hair Stage 2:sta eteenpäin.
  ellauri262.html on line 275: Tolkien valmistui Oxfordista kesäkuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä. Heti valmistumisensa jälkeen hän astui armeijan palvelukseen. Tolkien komennettiin lyhyen koulutuksen jälkeen Ranskaan länsirintamalle, jossa hän palveli viestiupseerina ja osallistui Sommen taisteluun hillomunkin hinnalla. Hän sairastui vuonna 1916 ampumahautakuumeeseen ja pääsi pois rintamalta. Tolkien siirrettiin parantumaan Birminghamiin sotilassairaalaan, josta hänet kotiutettiin jouluksi. Tuolloin hän kirjoitti ensimmäiset Keski-Maa-aiheiset tarinansa. lähde? Käsikirjoitus oli alun perin nimeltään The Book of Lost Tales (suom. Kadonneiden tarujen kirja), jonka tarinoista myöhemmin muodostui postuumisti julkaistu Silmarillion. Kotiutuksensa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi siitä hyvästä.
  ellauri262.html on line 281: Saatuaan professuurinsa Oxfordissa Tolkien tutustui moniin muihin kirjallisuudesta kiinnostuneisiin opettajiin, jotka kokoontuivat Inklings-nimisenä ryhmänä. Yksi tunnetuimpia jäseniä Tolkienin lisäksi oli C. S. Lewis, keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija, joka työskenteli yliopiston opettajana ja on tullut tunnetuksi fantasiakirjastaan Narnian tarinat. Tolkienin ja Lewisin välille kehkeytyi ystävyyssuhde, joka kesti ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta Lewisin kuolemaan 1963 asti. Lewis, joka oli aiemmin tunnustautunut ateistiksi tai agnostikoksi, kääntyi 1930-luvun alussa kristinuskoon, osin katolisen Tolkienin vaikutuksesta. Ei mennyt ihan putkeen sikäli, että Tolkien sai käännytetyxi Lewixen pakanuudesta vain englannin kirkkoon saakka. Sekin kyllä oli saavutus, sillä Lewixen porukat oli Belfastista ja vihasivat paavin palvojia kuin ruttoa. Tolkien sanoi myöhemmin ettei Lewis kääntynyt vaan taantui. Kerran Lewis kuzui Tolkienin kuullen katolisia "paskahuusin rotixi".
  ellauri262.html on line 283: Kerran viikossa Inklingit lukivat Lewisin asunnossa ääneen kirjoituxiaan ja vinoilivat niistä. Tolkien puhui ryöpsähtelevästi säkättäen, ja kun hän lisäksi tärkeään kohtaan tullessaan sysäsi hampaiden väliin piipun tutixi, hänen textinsä luki selvyyyden vuoxi kuopuspoika. Muun ajan pohdittiin tärkeitä ajankohtaisia kysymyxiä, kuten onko koiralla sielua, onko parempaa siideriä kuin Kotkassa, onko Eliotin runoiilla arvoa (ei) ja onko polttohautaus pakanallista. Sota-ajan sanomalehdistä Lewis ja Tolkien ratkaisivat vain ristisanat. "Keskustelumme mittaan meille avutuu koko maailma ja jotakin maailman tuolta puolen, jos on onnea. Kenelläkään ei ole mitään vaatimusta toisilta eikä mitään vastuuntaakkaa keneltäkään, vaan kaikki oomme vapaita miehiä ja tasa-arvoisia. Karhun elämää, saa mettä kämmentää. Eedit! tuo lisää olutta! Eedit! EEDIT!" "Minä olen ize asiassa hobitti", Tolkien oli sanonut. Tolkien ja Lewis pukeutuivat, käyttäytyivät ja asennoituivat vanhanaikaisesti, viettivät ikävää urautunutta elämää. Lewis tokaisi: minä pidän pitkäveteisyydestä! Ron piti kirjavista liiveistä kuin Bilbo Baggins. Matti Pulkkinen vertaa salaa Vuokko vaimoa milloin Etheliin, milloin Tolkienin Lukittareen, ize se on kaljanhajuinen Tolkien matkalla hilpeänä kotiin bubista kuin Wagner-sika. Tolkien käy messussa masennuslääkkeenä. Ethel ei lähde, miettii kääntymistä takaisin luteraanixi, siellä naisilla on enemmän sananvaltaa, voivat jopa erotakin.
  ellauri262.html on line 307: Tämän todistaa ehkä parhaiten, että Tolkienin teoksista on tehty useita elokuva- ja televisiosovituksia. Ensimmäisiä yrityksiä oli Ralph Bakshin ohjaama Taru sormusten herrasta -animaatio vuonna 1978. Elokuva sai huonoja arvosteluja, vaikka se oli ainoa oikeasti pelottava örkkileffa, koska örkit oli termiittiapinoita.
  ellauri262.html on line 319: The scholar Patrick Curry, defending Tolkien against the feminist scholar Catherine R. Stimpson's charge that "Tolkien is irritatingly, blandly, traditionally masculine....He makes his women characters, no matter what their rank, the most hackneyed of stereotypes. They are either beautiful and distant, simply distant, or simply simple", comments that "it is tempting to reply, guilty as charged", agreeing that Tolkien is "paternalistic", though he objects that Galadriel and Éowyn have more to them than Stimpson alleges.
  ellauri262.html on line 323: The Anglican priest and scholar of literature Alison Milbank writes that Shelob is undeniably sexual: "Tolkien offers a most convincing Freudian vagina dentata (toothed vagina) in the ancient and disgustingly gustatory spider Shelob." Milbank states that Shelob symbolises "an ancient maternal power that swallows up masculine identity and autonomy", threatening a "castrating hold [which] is precisely what the sexual fetishist fears, and seeks to control". The Tolkien scholar and medievalist Jane Chance mentions "Sam's penetration of her belly with his sword", noting that this may be an appropriate and symbolic way of ending her production of "bastards".
  ellauri262.html on line 325: The scholar of children's literature Zoë Jaques writes that Shelob is the "embodiment of monstrous maternity"; Sam's battle with Shelob could be interpreted as a "masculine rite of passage" where a smaller, weaker male penetrates and escapes the vast female body and her malicious intent. The feminist scholar Brenda Partridge described the hobbits' protracted struggle with Shelob as rife with sexual symbolism. She writes that Tolkien derived Shelob from multiple myths: Sigurd killing Fafnir the dragon; Theseus killing the Minotaur; Ariadne and the spider; and Milton's Sin in Paradise Lost. The result is to depict the woman as a threat, with implicit overtones of sexuality.
  ellauri262.html on line 327: Tolkienin ja Edithin vei avioon uskollisuus nuoruudennk kauden muistolle. Pitkän eron aikana he olivat kasvaneet en suuntiin. Edith oli luopunut soittoharrastuksesta ja sopeutunur arkisiin kuvioihin. Tolkien nautti kielitieteestä ja Oxfordin poikamieselämästä. Edith pelkäsi Oxfordissa kopeita akatee misia rouvia ja eristäytyi kotiinsa. Tolkienin vieraat tomar siihen, että mies ja vaimo puhuivat en kanavilla kun Tolkien selitti jonkin sanan etymologiaa, Edith kertoi vieressä hilloista ja lasten tuhkarokosta.
  ellauri262.html on line 393: Lordi Peter on Denverin herttuan nuorempi veli ja hänet kuvataan romaaneissa stereotyyppisenä varakkaana englantilaisena aristokraattina, jonka harrastuksiin kuuluu inkunaabeleiden keräily. Romaaneissa eletään maailmansotien välistä aikaa, jolloin Wimsey on noin 40-vuotias. Hänen valokuvaamista harrastava kamaripalvelijansa ja entinen sotakaverinsa Bunter toimii hänen apunaan rikosten selvittämisessä. Wimseytä auttaa myös usein hänen ystävänsä Charles Parker Scotland Yardista. Edmund Wilson expressed his distaste for Wimsey in his criticism of The Nine Tailors: "There was also a dreadful stock English nobleman of the casual and debonair kind, with the embarrassing name of Lord Peter Wimsey, and, although he was the focal character in the novel ... I had to skip a good deal of him, too." Tämä kuvitteellinen henkilö on tynkä.
  ellauri262.html on line 425: In 1920 Sayers entered into a passionate though unconsummated romance with Jewish Russian émigré and Imagist poet John Cournos, who moved in London literary circles with Ezra Pound and his contemporaries. Sayers did not consummate her relationship with him unmarried, due to her religious beliefs. Cournos disdained monogamy and marriage, did not want children and was dedicated to free love.[53] He also considered crime writing, which Sayers had started, to be low brow, though he assisted her with aspects of publication.[54] Within two years their relationship had broken up when he insisted on consummation with birth control. Returning to New York, he soon married a crime writer who had two children. This left Sayers embittered that he had not held to his own principles, feeling that he had been testing her, pushing her to sacrifice her own beliefs in submission to his own. He later confessed that he would have happily married Sayers if she had submitted to his sexual demands. After a period of heated correspondence, they concluded with more amicable missives after she met her future husband.
  ellauri262.html on line 427: In 1923 she had a rebound relationship with former Denstone College pupil and part-time car salesman William "Bill" White[55] whom she presented to her parents. She had met him when he moved into the flat above hers in 24 Great James Street in December 1922. Only when she discovered her pregnancy in June 1923, White admitted to already being married.
  ellauri262.html on line 438: they disagreed regarding the ordination of women in the Church of England. Sayers comments on Lewis's views of women in another letter, stating, "I do admit that he is apt to write shocking nonsense about women and marriage. That, however, is not because he is a bad theologian but because he is a rather frightened bachelor.”
  ellauri262.html on line 456: Consequently, a member of the human species may not necessarily fit the definition of "person" and thereby not receive all the rights bestowed to a person. Hence, such philosophers have engaged in arguing that certain disabled individuals (such as those with a mental capacity that is similar to or is perceived as being similar to an infant) are not persons. This philosophy is also supposedly open to the idea that such non-human persons as machines, animals, and extraterrestrial intelligences may be entitled to certain rights currently granted only to humans. The basic criteria for the entitlement of rights, are the intellect (thinking ability, problem solving in real life circumstances and not mere calculation), and sometimes empathy (but not necessarily, because not all humans are empathetic; but indifference in the pain of others and crime are certainly criteria for the deprivation of rights. Genuine empathy is not required to achieve acceptable behavior, but a digital limbic system and a dopaminergic pathways alternative, would deliver a more acceptable result for future MPs judging on rights expansion.). Personism may have views in common with transhumanism.
  ellauri262.html on line 486: Lewis starts off by asking why humans need so much castigation. Immediately he shares the Christian answer that humans have used free will to become very bad. Remember the clandestine fucking behind the apple tree! Though it wasn't the fucking as such but disobedience. The only guy that is allowed to be proud in Eden is its owner. Fucking with the snake was just a test. You FAILED! Put your pants on! Free will was not meant for you to do what you want, but to obey so it hurts! Misguided fucking made man an animal, the rest is biology. Man, as a species, spoiled his pants.
  ellauri262.html on line 494: While there is a social conscious and corporate guilt, don’t let the idea distract you from your own "old-fashioned guilts" that have nothing to do with the ‘system’. Often, it’s an excuse for evading the real issue. Once we’ve learned of our individual corruption, we can go on to think about corporate guilt. If we ever get that far, the plank in our own eye is hard to extricate. (Luke 6:41-42)
  ellauri262.html on line 517: Hell may strike one as fucking unjust (and it is), but Lewis reminds the reader that in discussing Hell we should not keep our friends and enemies before our eyes since both obscure reason, but to think of ourselves. Be egoists, as your heavenly father is!
  ellauri262.html on line 547: Kirjan 31 kirjeessä Ruuvinauha (Screwtape) antaa Matomezälle (Wormwood)ille yksityiskohtaisia ​​neuvoja erilaisista tavoista heikentää Jumalan (God) sanoja ja edistää Jumalan (God) hylkäämistä "potilaassa" (jota Matomezä (Wormwood) houkuttelee) sekä havaintoja ihmisluonnosta ja Raamatusta (Bible).Ruuvinauhan (Screwtapen) neuvoissa itsekäs voitto ja voima nähdään ainoana hyvänä, eikä kumpikaan demoni voi käsittää Jumalan (God) rakkautta ihmiseen tai tunnustaa ihmisen hyvettä.
  ellauri262.html on line 561: Kirjeessä VIII Kierreteippi (Screwtape) selittää suojelijalleen eri tarkoitukset, joita Jumalalla (God) ja paholaisilla on ihmiskunnalle: "Haluamme karjaa, josta voi vihdoin tulla ruokaa; Hän haluaa palvelijoita, joista voi vihdoin tulla poikia." Tätä tarkoitusta silmällä pitäen Ruuvinauha (Screwtape) kehottaa Matomezää (Wormwood) kirjeessä VI edistämään passiivisuutta ja vastuuttomuutta potilaassa: "Jumala (God) haluaa miesten (man) olevan huolissaan siitä, mitä he tekevät; meidän tehtävämme on saada heidät ajattelemaan, mitä heille tapahtuu, jos eivät tee mitä käsketään."
  ellauri262.html on line 565: Kirjeessä XXII sen jälkeen, kun useaan yritykseen oli yritetty löytää irstaileva nainen Potilaalle "edistääkseen hyödyllistä avoliittoa" ja sen jälkeen, kun Ruuvinauha (Screwtape) vältti niukasti tuskallisen rangaistuxen, koska hän oli paljastanut Matomezälle (Wormwood) Jumalan (God) aidon ihmisrakkauden, mistä Matomezä (Wormwood) oli viipymättä ilmoittanut Infernaalin viranomaisille, Kierreteippi (Screwtape) toteaa, että Potilas (Patient) on rakastunut kristittyyn tyttöön (girl) ja oli hänen ja hänen perheensä kautta omaksunut hyvin kristillisen elämäntavan, imien vain peiton alla namua. Tämän kirjeen loppua kohti, hänen vihassaan, Kierreteippi (Screwtape) muuttuu suureksi tuhatjalkaiseksi, joka jäljittelee samanlaista muutosta kuin Kirjassa X of Paradise Lost, jossa demonit muutetaan vällykäärmeiksi.
  ellauri263.html on line 38:

  Shadows on the Hudson
  Part 1

  display:none">Pyllistelyä

  
  ellauri263.html on line 98: Toinen osa (1:15–3:8) on luonteeltaan synnintunnustus ja rukous pelastumisen puolesta. Tekstistä heijastuu suht varma luottamus siihen, että Jumala ohjaa historian tapahtumia. Voitot ovat palkintoja ja tappiot rangaistuxia. Jerusalemin tuhoutuminenkin on rangaistus kansan ja sen johtajien synneistä. Kolmas osa (3:9–4:4) käsittelee runollisesti viisautta, joka on Jumalan lahja. Esitystapa on samanlaista kuin muussa viisauskirjallisuudessa, kuten Sananlaskujen kirjassa ja Jobin kirjassa. Viisaus kuvataan persoonaksi, ja jakso päättyy siihen, että viisaus näyttäytyy maan päällä ja elää ihmisten keskuudessa. Kristillisessä perinteessä tämä on yhdistetty Jeesuksen ihmiseksi tuloon. Jotain samansuuntaista taisi olle Erasmuxellakin albumissa 26.
  ellauri263.html on line 105: Iisak Singerin Barak Makaber tietää, että halpoja rukouxia saa lukea pimeässä jo kävelyvauhdissa, esim. "Onpa sulla kauniit teltat Israel". Tärkein rukous on Kuule Israel, sen aikana on seisautettava.
  ellauri263.html on line 282: Tisha B'Av (Hebrew: תִּשְׁעָה בְּאָב[a] Tīšʿā Bəʾāv; IPA: [tiʃʕa beˈʔav] (listen), lit. 'the ninth of Av') is an annual fast day in Judaism, on which a number of disasters in Jewish history occurred, primarily the destruction of both Solomon's Temple by the Neo-Babylonian Empire and the Second Temple by the Roman Empire in Jerusalem.
  ellauri263.html on line 304: The Twelve Spies sent by Moses to observe the land of Canaan returned from their mission. Only two of the spies, Joshua and Caleb, brought a positive report, while the others spoke disparagingly about the land. The majority report caused the Children of Israel to cry, panic and despair of ever entering the "Promised Land". For this, they were punished by God that their generation would not enter the land. The midrash quotes God as saying about this event, "You cried before me pointlessly, I will fix for you [this day as a day of] crying for the generations", alluding to the future misfortunes which occurred on the same date.
  ellauri263.html on line 332: The 2005 Israeli disengagement from Gaza. Since Israel's unilateral disengagement from Gaza, some segments of the Religious Zionist community have begun to recite kinnot to commemorate the expulsion of Jewish settlers from Gush Katif and the northern West Bank on the day after Tisha B'Av, in 2005.
  ellauri263.html on line 350: No wearing of leather shoes is observed almost universally by now thanx to Adidas, Nike, and other plastic shoes. Study of the Torah is forbidden on Tisha B'Av as it is considered an enjoyable activity, except for the study of distressing texts such as the Book of Lamentations, the Book of Job, portions of Jeremiah and chapters of the Talmud that discuss the laws of mourning and those that discuss the destruction of the Temple and boring texts such as Numbers.
  ellauri263.html on line 362: Jos maailmassa on 8G giga-apinaa, kohiseeko maapallolla koko ajan lakkaamaton vuolas siemennesteen koski? Kazo populaatiokelloa. Jokainen siinä tikittävä syntymä todistaa onnistunutta ruiskausta ja varmaan tuhansia samanaikaisia suutareita. Yxi ruiskaus on keskim. 3.7 ml, joka tuhannella kerrottuna on 4 litraa. No ei se vielä hirmu koski ole. Koirasapinoita on 4G, mälli saattaa lentää siis noin 1G kertaa päivässä (jos kaikki runkkaavat joka 4. päivä), sekunnissa siis noin 10K ruiskausta. Arvataan siis yhtä mittaa ruiskaistun runkun määräxi varovaisesti 50 l/s. Ei sillä kuuhun mennä. The Amazon River has an average discharge of about 215,000 m³/s. Kymijoen virtaama on 283 m³/s. 1m halkaisijainen putki jonka virtausnopeus on 10 cm/s vetää suunnilleen 50 litraa sekunnissa. On se silti tuhti määrä tahmeasti liikkuvaa runkkua. Kuulkaa kyrpäimme kuiskintaa, jylhien jormien ruiskintaa.
  ellauri263.html on line 377: At a time when Israelis rarely seek out Palestinian viewpoints in real life, much less on TV, this may explain why Fauda’s creators initially struggled to find a domestic outlet for the series. (LOL!) It portrays the infiltrator unit, whose members (an all-male panel, except for one token woman for the boys to drool about) kill, torture, assault and violently threaten Palestinians in a manner that jars with any claims of moral superiority. And this second series contains more narrative mirroring. We see each side struggle with unity and discipline over revenge and going rogue, with causes taking precedence over family relationships, lured into a violence that creates its own momentum. Both sides are compromised, manipulative and varying degrees of unhinged.
  ellauri263.html on line 391: Both dramas rely on protagonists entrusted with critical jobs despite routinely reckless behaviour. Both test your patience. In the case of Fauda, it’s not just the politics but also the relentless machismo; midway into the second series it feels like watching interchangeable rooms full of men in guns and distressed denim, each at some point telling a female character: “Don’t worry, I’ll get us out of here.”
  ellauri263.html on line 449: Hebron is considered one of the oldest cities in the Levant. According to the Bible, Abraham settled in Hebron and bought the Cave of the Patriarchs as a burial place for his wife Sarah. Biblical tradition holds that the patriarchs Abraham, Isaac, and Jacob, along with their wives Sarah, Rebecca, and Leah, were buried in the cave. Hebron is also recognized in the Bible as the place where David was anointed king of Israel. Following the Babylonian captivity, the Edomites settled in Hebron. During the first century BCE, Herod the Great built the wall which still surrounds the Cave of the Patriarchs, which later became a church, and then a mosque. With the exception of a brief Crusader control, successive Muslim dynasties ruled Hebron from the 6th century CE until the Ottoman Empire's dissolution following World War I, when the city became part of British Mandatory Palestine. A massacre in 1929 and the Arab uprising of 1936–39 led to the emigration of the Jewish community from Hebron. The 1948 Arab–Israeli War saw the entire West Bank, including Hebron, occupied and annexed by Jordan, and since the 1967 Six-Day War, the city has been under Israeli military occupation. Following Israeli occupation, Jewish presence was reestablished at the city. Since the 1997 Hebron Protocol, most of Hebron has been governed by the Palestinian National Authority.
  ellauri263.html on line 470: Teosofia (kreik. theos jumala, sophia viisaus, suomeksi jumalviisaus) tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä, ikäänkuin videolla ilman kirjoja. Tällaista teosofiaa harrastivat muun muassa uusplatonikot, useat keskiajan mystikot, sekä uudella ajalla muun muassa Rosenkreutzin ruusuristiläiset, anglosaxit vapaamuurarit, Jakob Böhme, Franz Xaver von Baader ja Friedrich von Schelling. 1870-luvulla syntynyt moderni, useaan suuntaan hajonnut teosofia on saanut paljon vaikutteita näistä ikivanhoista saxalaisista setämiehistä sekä intialaisista uskonnoista.
  ellauri263.html on line 503: Jelena Petrovna Blavatskaja (Gan)), Еле́на Петро́вна Блава́тская (Ган), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) - 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli naisseikkailija, spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Jelena oli itätyttö nykyisestä Ukraiinasta.
  ellauri263.html on line 533: Helenan välit Nikiforiin olivat ilmeisesti lämmenneet, koska hän anoi vuonna 1862 passia Juri-nimiselle pojalle, joka merkittiin herra ja rouva Blavatskin ottolapseksi. Joidenkin huhujen mukaan poika olisi ollut Helenan avioton lapsi, ja samaa epäili myös hänen isänsä, kunnes Helena esitti väärennetyn lääkärintodistuksen todistaakseen viattomuutensa.
  ellauri263.html on line 535: Juorut levisivät vuosia myöhemmin uudelleen Saksassa, ja hän hankki Teosofista seuraa suojellakseen toisen lääkärintodistuksen naistentautien lääkäriltä Leon Oppenheimerilta, jonka mukaan hän kärsi anteflexio uterista (kohdun epänormaalista asennosta), joka ”on todennäköisesti synnynnäistä, koska tutkimuksen mukaan hän ei ole koskaan synnyttänyt eikä hänellä ole ollut gynekologista sairautta”. Allekirjoituksen todisti oikeaksi tohtori Roeder, kuninkaallinen piirilääkäri, ja se julkaistiin Oppenheimerin elinaikana. Juri kuoli vuonna 1867, ja hänen hautajaisissaan olivat läsnä vain Helena Blavatsky ja Agardi Metrovich. Ilman virallisia papereita ollut poika haudattiin Metrovichin nimellä. Blavatsky väitti osallistuneensa samana vuonna mieheksi pukeutuneena Giuseppe Garibaldin joukoissa Mentanan taisteluun ja haavoittuneensa vakavasti.
  ellauri263.html on line 545: New Yorkissa Blavatsky asettui osoitteeseen Madison Street 222, jossa sijaitsi tuolloin naisten yhteisasunto. Hän elätti itsensä suunnittelemalla mainoskortteja kaulus- ja paitatehtaalle. Tällä välin Blavatskyn isä oli kuollut, ja hänen siskonsa lähetti hänelle osan perintörahoista, joilla hän pystyi hankkimaan oman pienen vuokra-asunnon 14. Streetin ja 4. Avenuen kulmasta. Vuonna 1874 hän hankki osakkuuden maatilasta 1000 dollarilla, mutta menetti rahat kumppanin kadottua. Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen. Tämän jälkeen hän ansaitsi hieman rahaa kääntämällä venäjäksi spiritistisiä kirjoituksia amerikkalaisista lehdistä. Saman vuoden lokakuussa hän osti Daily Telegraphin numeron, jossa selostettiin spiritistisiä aineellistumisia, joita sattui vanhalla maatilalla Vermontissa. Artikkelin oli kirjoittanut toimittaja Henry Steel Olcott.
  ellauri263.html on line 553: Blavatsky ja Olcott saapuivat Bombayhin 16. helmikuuta 1879. Intiassa Blavatskysta tuli suuri uutinen koko englanninkieliselle lehdistölle. Useimmat lehdet eivät kuitenkaan toivottaneet häntä tervetulleeksi, ja etenkin lähetyssaarnaajat vastustivat häntä, osa piti häntä jopa antikristuksena. Sanomalehti Indian Spectator suhtautui kuitenkin häneen suopeasti, ja Blavatsky kirjoittikin siihen useita vastineita syyttäjilleen. Toinen teosofeille suopea lehti oli vaikutusvaltainen The Pioneer, jossa oli toimittajana A. P. Sinnett.
  ellauri263.html on line 561: 21. syyskuuta ilmestyi The Timesissa artikkeli, jonka mukaan Blavatsky oli huijari. Todisteena olivat Emma Coulombin Christian College Magazinelle luovuttamat kirjeet, joita hän väitti Blavatskyn kirjoittamiksi. Olcott lähti välittömästi Madrasiin, ja lokakuussa Blavatsky siirtyi Lontooseen ja sanoutui irti seuran kirjeenvaihtaja-sihteerin virasta. Arundalen luota hän lähetti The Timesiin kirjeen, jossa kielsi kirjoittaneensa Coulombien väittämiä kirjeitä. Kirje julkaistiin 9. lokakuuta 1884. Madrasin teosofit puolestaan syyttivät Coulombeja liukulevyjen ja salaovien rakentamisesta Blavatskyn yksityisiin tiloihin.
  ellauri263.html on line 573: Seuraavaksi Blavatsky keskittyi kirjoittamaan teoksia Teosofian avain ja Hiljaisuuden ääni. Lisäksi hän kirjoitti pitkiä kirjeitä Amerikan ja Intian osastoille. Teosofinen seura muutti jälleen, tällä kertaa Annie Besantin tilavaan asuntoon Avenue Road 19:een. Blavatskya vaivasi reuma, ja hän joutui käyttämään ajoittain pyörätuolia. 1. kesäkuuta 1890 ilmestyi newyorkilaisessa The Sunissa artikkeli ”Erään humpuukin historia”, jota seurasi 20. kesäkuuta koko sivun aukeama, jossa tohtori Elliot Coues väitti Blavatskya petkuttajaksi, jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa ja peitellä vakoilutoimintaa. Lisäksi Coues oli kaivanut esiin kaikki vanhat huhut hänen väitetyistä rakastajistaan sekä aviottomasta lapsesta ja sanoi voivansa todistaa kaikki väitteensä. Tohtori Coues oli ollut jo pikään kiinnostunut teosofiasta ja oli myös käynyt tapaamassa Blavatskya. Blavatsky kertoi jo vuoden 1888 lopulla tohtori J. S. Buckille lähettämässään kirjeessä Couesin havittelevan jonkinlaista johtoasemaa Teosofisessa seurassa, johon hiän ei kuitenkaan suostunut.
  ellauri263.html on line 575: Blavatsky nosti asiasta oikeuskanteen. Ennen kuin asiaa oli päästy käsittelemään, The Sunin lakimiehet myönsivät, etteivät pysty todistamaan moraalittomuussyytettä, johon kanne perustui. Keväällä 1891 Lontooseen levisi influenssaedipemia. Blavatsky sai myös tartunnan, ja hän kärsi useita päiviä kovasta kuumeesta. Keskipäivällä, 8. toukokuuta Helena Blavatsky kuoli Avenue Road 19.ssä kolmen läheisen oppilaansa läsnä ollessa. Hänen kuolemansa päätti myös kesken olleen oikeuskanteen. The Sun julkaisi Blavatskyn kuoleman johdosta W. Q. Judgen artikkelin hänen elämästään ja ilmoitti, että heitä oli johdettu harhaan tohtori Couesin taholta.
  ellauri263.html on line 627: Almost 600 (!) biographies have been written of Blavatsky, but the details of her life, especially the years 1848–1873, remain sketchy all the same. Most of the authors have been either devoted disciples or sharply critical adversaries. Some interesting and well-documented facts, however, can be determined. She was born to a noble Russian family in present-day Ukraine, married at 17, ran away only months later, traveled widely and spent time in Cairo, among many other places, where she supported herself as a medium size sex doll.
  ellauri263.html on line 636: Vuonna 1866 Annie tapasi nuoren papin Frank Besantin, josta myöhemmin tuli Lincolnshiren kirkkoherra. Vaikka Annie tuolloin olikin vasta 19-vuotias, hän suostui Frankin kosintaan. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, mutta Annie oli elämäänsä tyytymätön, koska koki vanhoillisen aviomiehensä näkemykset ahdistaviksi. Samalla Annie alkoi myös kyseenalaistaa omaa uskoaan. Lopulta uskonnolliset erimielisyydet aviopuolisoiden välillä johtivat siihen, että Frank määräsi Annien muuttamaan pois. Erosta tehtiin virallinen, ja Annien poika Digby jäi isänsä luokse, kun tytär Mabel muutti Annien kanssa Lontooseen.
  ellauri263.html on line 650: Vuonna 1889 Besant valittiin Lontoon koululautakuntaan yli viidentoista tuhannen äänen erolla seuraavaksi suosittuun ehdokkaakseen. Suuren suosionsa turvin hän ryhtyi tekemään laajoja uudistuksia paikallisissa kouluissa. Hänen uudistuksiaan olivat muun muassa ilmaiset ateriat aliravituille lapsille sekä ilmaiset lääkärintarkastukset alkeiskoululaisille.
  ellauri263.html on line 668: disloyalty-to-h-p-blavatsky/">Homma oli niin että teosofisetämiehet huolestuivat ihan aiheesta HP Blavatskyn menestyxestä. Meneekö tässä nyt poikalapsi pesuveden mukana? William Judge koitti toppuutella Olcottia:
  ellauri263.html on line 690: The ideology shared by the Old Tribe was remarkably simple: 'Wash your own dish', 'No one belongs to anyone else', 'Kerista is freedom and love'. Baristat käytti Ouija lautaa kuten Lassi ja Leevi. Starting with a few unwritten rules in 1971 to 26 standards in 1979, the social
  ellauri263.html on line 693: classism, no duplicity, no alienation, no profanity, no flippancy, social tolerance, equality, verbality, participatory democracy, accountability, conviviality, male vasectomy, ristiinsuihkiminen, graceful distancing, positive attitude toward the ‘toggle-switch’ mode of decision-making, whatever that may be.
  ellauri263.html on line 695: Kerista's polyamorous sexual practice was influenced by Robert A. Heinlein's (1907-88) science-fiction novel Stranger in a Strange Land (1961), in which the Martian-raised human Michael Valentine Smith founded The Church of All Worlds, preached sexual freedom and the truth of all religions, and is martyred by narrow-minded people who are not ready for freedom. Sukua myös Diskordianismille. Concordia res parvae crescunt, discordia maximae dilabuntur.
  ellauri263.html on line 713: This ad is displayed using third party content and we do not control its accessibility features.
  ellauri263.html on line 731: "It's very similar to a fire alarm in your house, right? It goes off, it's loud, it's obnoxious, it's alerting to something, it has a function. And you know in a similar way, it's very disorienting," she explains. "In the same way, when you're triggered into feeling jealousy, it's very disorienting, and it can be very overwhelming. But ultimately, it's alerting you to something. Once you quiet the alarm, once you turn off the fire alarm, what you would normally do is sort of go around your house and figure out what's going on. … Is something actually on fire, or is it a false alarm? Same with jealousy—it's alerting you to some sort of discomfort."
  ellauri263.html on line 735: "Some people have more of a disposition for jealousy," Blue adds. "It's a character trait. Just like some people are happy people, some people are more solemn people, you get people who are more jealous."
  ellauri263.html on line 741: This ad is displayed using third party content and we do not control its accessibility features.
  ellauri263.html on line 745: Yes, absolutely! Research shows people in consensually non-monogamous relationships (aka "intentional families") do experience jealousy; they just experience less distress when it happens.
  ellauri263.html on line 749: The main difference between poly and monogamous folks deal with jealousy. Mainstream, monogamous society tends to treat jealousy as a sort of disease, something to be deeply feared and that might signal something irreparably wrong with a relationship. Jealousy is treated as a powerful, ugly emotion that we believe can consume and crush us.
  ellauri263.html on line 767: This ad is displayed using third party content and we do not control its accessibility features.
  ellauri263.html on line 773: My partner and I made compersion an active practice, a skill that we both worked on together. It didn't really come naturally to either of us, but we supported each other as we tried to do it. Initially, it was basically a lot of mental gymnastics trying to reason out why we should be happy when the other person scored a hot date. Once you fully get why it doesn't make sense to feel jealous—i.e., your relationship is totally secure, and the presence of another person in your partner's life is not a threat to your relationship whatsoever—then you can start to disarm that alarm more easily whenever it goes off in your head.
  ellauri263.html on line 829: These ads too were displayed using third party content and we do not control their accessibility features either.
  ellauri263.html on line 851: Hertz Dovid Grein uskoi Jehovaan, mutta se ei riittänyt. Siltä puuttui isien rituaalit ja järndisciplin. Sixe puikki nussimaan aina kun Jahven silmä vältti.
  ellauri264.html on line 39:

  Semitismiä

  display:none">Semitismiä

  
  ellauri264.html on line 79: Romain Rolland joka oli Sigmund Freudin henkkoht. hyvä ystävä, kynäili Dreyfus-jutun aikana näytelmän nimeltä Sudet. Siinä ei ollut yhtään naisrooleja. Hannele luki sen siinä vaiheessa kun se ei sietänyt miehiä. Sen saattoi nähdäkin jiddishixi New Yorkissa 20-luvulla.
  ellauri264.html on line 83: Comme il l’écrit à son grand ami et écrivain Jean-Richard Bloch en 1939 : « Il faudrait pouvoir toujours tenir compte, en lisant chacun de mes drames révolutionnaires, du cycle épique dont il est un fragment. Tels des jugements exprimés dans un drame sont des jugements d’étape, que corrige et complète la suite du voyage. » En effet, les Loups témoignent de son antisemitisme, tandis que sa dernière pièce, Robespierre, datée de 1938, reflète son compagnonnage de route avec le grand ours d’URSS.
  ellauri264.html on line 90: Les Loups firent une apparition inattendue aux États-Unis en décembre 1924, grâce au Yiddish Art Theater de New York fondé et dirigé par Maurice Schwartz. Ce fut la première pièce de Rolland jouée aux États-Unis. Vingt ans auparavant, Rolland avait offert son drame aux théâtres de New York, qui l’avaient refusé, en lui répondant : « Impossible ! Il n’y a pas de femmes. Ce n’est pas une pièce de théâtre."
  ellauri264.html on line 95: After waking up covered in blood and surrounded by the dismembered bodies of his parents, Cayden flees. Cayden becomes a drifter, trying to keep his lycanthropy under control.
  ellauri264.html on line 116: Louis Theroux koitti haastatella 3 amerikan alt-right someinfluensseria: Nick Fuentes, Baked Alaska ja Beardson Beardy huonolla ratamenestyxellä. Haastattelu kääntyi loppupeleissä yleensä haistatteluxi. Niiden ansaintalogiikka oli kerätä inseleiltä klikkejä ja taaloja vizeixi naamioidulla äärioikispropagandalla: white supremacy, racism, antisemitism, misogyny, and homophobia. Mikä näitä kaikkia asenteita yhdistää? No se että white trash incel miekkonen jää keskiöön. Beardylla oli Louis paita päällä mutta poltti hihat kun Louis japitti sen tekemästä nazitervehdyxestä. Get off my property se huusi kuin katolinen viulunsoittaja. Brittany joka oli ensin mukana sai hampaattomalta parrattomalta Beardyltä anaaliraiskausuhkauxen, ilmeisesti leikillisen kuitenkin koska Beardy nauroi uhkauxen jälkeen pitkään ahdistunutta huutonaurua. Nick Fuentes oli 22-vuotias wannabe pikkuhitleri, joka puhui fyyrerinä kansalle vanhempien kellariin rakentamastaan studiosta. Se kehui olevansa jo miljonääri kiitos jokailtaisten kolmituntisten palopuheiden. Peilisilmälasinen Baked koitti nauraa yhtä kovasti, mutta viimeinen tapaaminen päättyi silti suht vihamieliseen vittuiluun. Bakedin puhelimeen sai muutaman taalan hinnasta soittaa rasistisia ja antisemiittisiä haukkuja. Äänet oli muunnettu niin että inselit kuulostivat alaikäisiltä tytöiltä. Baked Alaska on venäläinen uunijäätelö. Sitä sai ravintola Kasakasta Neizytpolulta. .
  ellauri264.html on line 199: their full potential would not have been realized. The truly righteous recognize the value of their G-d-given possessions, and are very careful with them, no matter how small or seemingly insignificant they are. While not overly attached to material things, they do not dispose of objects prematurely or use them inappropriately. They understand that everything has a purpose, and they seek to use things to that purpose, with the goal of elevating the objects and themselves.
  ellauri264.html on line 201: Jacob‟s example of valuing his possessions presents a particular challenge to us living in a modern, “disposable” age. Recognizing this trend, in 1955, the retailing analyst Victor Lebow highlighted a trend in consumer society, away from greater mindfulness regarding possessions and toward a more short-term view.
  ellauri264.html on line 205: Lebow had been a seller of fine hosiery in the 1920s and 1930s but had been driven out of business by the rise of such retail outlets as Woolworth's-- which was the prototype of Wal-Mart. Siitä oli karu kuolinilmoitus New York Timesissä 1980. Se oli ahkera kirjoittaja kommarien lehdissä, niin että turha väittää että se ei tiennyt mistä kirjoitti. Se oli saanut potkut Kyser Roth Corporationista ja Fabergélta.
  ellauri264.html on line 207: Useat kirjoittajat ja aktivistit (mukaan lukien Annie Leonard, Alan Durning, Jonathon Porritt, David Suzuki) ovat haastatelleet artikkelin osia, joita on laajalti lainattu ja kommentoitu, harhaanjohtavalla ja dekontekstualisoidulla tavalla todisteena "suunnitelman" olemassaolosta, jonka liike-elämän ja politiikan maailma on tietoisesti suunnitellut ja toteuttanut toisen maailmansodan jälkeen. Tämän tulkinnan mukaan sotatoimien jättämän valtavan tuotantokapasiteetin ylijäämän edessä nämä komponentit olisivat tietoisesti suunnitelleet ja edistäneet ajatusta raivostuneesta kulutuksesta, joka perustuu kulutustavaroiden nopeaan korvaamiseen. Tollasta vähän vasemmistolaista salaliittoteoriaa.
  ellauri264.html on line 222: These commodities and services must be offered to the consumer with a special urgency. We require not only “forced draft” consumption, but “expensive” consumption as well. We need things consumed, burned up, worn out, replaced, and discarded at an ever increasing pace. We need to have people eat, drink, dress, ride, live, with ever more complicated and, therefore, constantly more expensive consumption. The home power tools and the whole “do-it-yourself” movement are excellent examples of “expensive” consumption.“
  ellauri264.html on line 224: BTW, I disagree with those comments which have suggested that Lebow was some kind of “prophet” warning about the dangers of commodity consumption. This is nonsense - even Marx wrote about the problems of “commodity fetishism” in his 1867 book, “Das Kapital”.
  ellauri264.html on line 228: products; discards clothing and appliances and buy new ones instead of repairing them; and buys goods usually wrapped in disposable packaging.
  ellauri264.html on line 231: turned into commodity to be extracted, used and disposed of. Even more than the population growth
  ellauri264.html on line 233: environmental challenges. Our ecological challenges thus arise in part from the way we relate to our possessions. We appreciate their short-term value, but all too soon dispose of them. We should learn from Scrooge McDuck and John D. Rockerduck, who saved every bit of string they found into a huge ball.
  ellauri264.html on line 281: Luvussa 3 puhutaan toivosta, joka Jumalan kansalla on jäljellä, sillä Herra ei hylkää iankaikkisesti. Koettelee, vaan ei hylkää herra. Kärsimykset olisivat vain kaikkien parhaaksi, ja parempi päivä tulisi ennen pitkää. Vähän sellasta varovaista optimismia, hymyä kyyneleitten läpitte. Värsy 55 vrt. psalmi 130 de profundis, Herra huudan täältä kuopasta, ja Joona 2:1 rukoilen täältä kalan sisältä.
  ellauri264.html on line 341: Val. v. 3:47 Me painetan alas ja rangaistan pelgolla ja ahdistuxella.
  
  ellauri264.html on line 398: Pattis is currently representing one of several members of the Proud Boys extremist group charged criminally in connection with the Jan. 6, 2021, insurrection at the U.S. Capitol in a trial in Washington that is underway. It wasn’t immediately clear how his suspension would affect the case. Pattis said he has notified the judge in Washington of the discipline.
  ellauri264.html on line 402: During a hearing in August over possible discipline for the records release, Pattis invoked his Fifth Amendment right against self-incrimination and refused to answer questions. In a court filing, he said there was no proof he violated any conduct rules and called the records release an "innocent mistake." Karsea perse joka sai mitä ansaizi, tai edes osan siitä.
  ellauri264.html on line 415: Norm was seen rambling about Black Lives Matter and making homophobic and racist remarks, using the "n" word with his pants around his ankles (he was wearing soiled shorts underneath). A Black woman sitting in the front row stares at Pattis throughout the nearly eight-minute set, clearly unimpressed. This past year he infuriated the New Haven National Association for the Advancement of Colored People, a former ally, by posting a racially charged meme on his Facebook page. The post depicted three hooded white beer cans arrayed around a brown bottle hanging from a string. Its caption: “Ku Klux Coors.” Civil rights activists called it disgusting and racist. Pattis called it funny and free speech.
  ellauri264.html on line 422:

  Norm founded and leads The Law Firm in 2005, Connecticut-based criminal defense and civil rights. It focuses on serious felonies including violent felonies, white-collar crimes, sex offenses, drug crimes, and misconduct by lawyers, doctors, and government officials. Norm has defended capital murder cases and won federal civil rights verdicts for police brutality, discrimination, false arrest, malicious prosecution, and violations of rights, always on the side of the criminal. Norm Pattis is veteran of more than 100 successful jury trials, many resulting in acquittals for people charged with serious crimes, multi million dollar civil rights and discrimination verdicts, and successful criminal appeals. The Hartford Courant describes his work as “Brilliant” and “Audacious”.
  ellauri264.html on line 433: The festival´s chair, Caroline Michel stated on 18 October 2020 that the event would not return to Abu Dhabi, in support of a curator Caitlin McNamara´s allegation of sexual assault against the tolerance minister of UAE, Sheikh Nahyan bin Mubarak Al Nahyan. McNamara claimed that she was assaulted by the minister when they met at a remote island villa in February 2019 concerning work. The Emirati Foreign Ministry declined to comment on personal matters. When reached out, Britain´s Metropolitan Police confirmed receiving a report of alleged rape on July 3 by a woman. Rape by a woman, WTF??? In November 2020, Caitlin McNamara vowed to fight on following the CPS October 2020 decision to not prosecute the UAE minister because the alleged attack had occurred outside its jurisdiction. McNamara said the decision sent a message to Sheikh Nahyan and others who commit similar crimes "that as long as they´re of economic value to the UK, they can do whatever they want". In an interview with The Sunday Times McNamara said she felt "abandoned" by the Hay Festival, and in an interview on Channel 4 stated that "mistakes" had been made in the way the festival handled her reporting the sexual assault to them which were "very distressing". What a pile of turds.
  ellauri264.html on line 490: Iisakki käännätti kirjojaan eri kääntäjillä uudestaan ja uudestaan, usein englannista englantiin. Toisinaan spekuloimme tietyn muutoksen syistä: yksinkertaistaminenko ei-juutalaiselle lukijakunnalle? tuntuiko tarpeelliselta korvata optimistinen loppu traagisella? Mutta hänen kääntäjiensä todistus viittaa johonkin muuhun - siihen, että hän oli melkein ilkeä vastustaessaan ajatusta täydellisesti valmiista teoksesta. Aivan kuten tyypillisen Bashevis-teoksen ristiriitainen miespäähenkilö jää roikkumaan tarinansa loppuun, mielivaltaisuus näyttää olevan itse taiteen periaate. Kirjoittajan henki seisoo noiden loppujen takana ikään kuin hän sanoisi: "Oikeesti, mitä väliä?" If one no longer believed in the Perfect God and His Torah, what reason to seek perfection elsewhere? Sit voi yhtä hyvin pelleillä Ruåzin kuninkaallisille ja ottaa ilon irti kaikesta. Hyvä Iisakki! Right on!
  ellauri264.html on line 492: Ladies and Gentlemen: There are five hundred reasons why I began to write for children, but to save time I will mention only ten of them. Number 1) Children read books, not reviews. They don’t give a hoot about the critics. Number 2) Children don’t read to find their identity. Number 3) They don’t read to free themselves of guilt, to quench the thirst for rebellion, or to get rid of alienation. Number 4) They have no use for psychology. Number 5) They detest sociology. Number 6) They don’t try to understand Kafka or Finnegans Wake. Number 7) They still believe in God, the family, angels, devils, witches, goblins, logic, clarity, punctuation, and other such obsolete stuff. Number 8) They love interesting stories, not commentary, guides, or footnotes. Number 9) When a book is boring, they yawn openly, without any shame or fear of authority. Number 10) They don’t expect their beloved writer to redeem humanity. Young as they are, they know that it is not in his power. Only the adults have such childish illusions.
  ellauri264.html on line 529: Arba´ah Turim ( hepreaksi : אַרְבָּעָה טוּרִים ), jota usein kutsutaan yksinkertaisesti Turiksi , on tärkeä halakhilainen koodi , jonka on säveltänyt Yaakov ben Asher ( Köln , 1270 – Toledo, Espanjan Baaim n. 1340´) . Turin neliosainen rakenneja sen jako lukuihin ( simanim ) otettiin käyttöön myöhemmässä koodissa Shulchan Aruch . Tämä oli ensimmäinen kirja, joka painettiin Kaakkois-Euroopassa ja Lähi-idässä.
  ellauri264.html on line 540: The importance of the minhag ("prevailing local custom") is also a point of dispute between Karo and Isserles: while Karo held fast to original authorities and material reasons, Isserles considered the minhag as an object of great importance, and not to be omitted in a codex. This point, especially, induced Isserles to write his glosses to the Shulchan Aruch, that the customs (minhagim) of the Ashkenazim might be recognized, and not be set aside through Karo´s reputation.
  ellauri264.html on line 605:

  
  ellauri264.html on line 611: Sir Richard Charles Nicholas Branson (s. 18. heinäkuuta 1950 Surrey, Englanti) on brittiläinen liikemies, miljardööri ja seikkailija, joka tunnetaan Virgin-brändistään. Branson ilmoitti maaliskuussa 2006 ostaneensa saaren Dubaissa sijaitsevasta keinotekoisesta The World -saaristosta. Vuonna 2007 hän osti Moskito-saaren Brittiläisiltä Neitsytsaarilta. Sir Richard ei siellä kauan viihtynyt kun siellä on niin perkeleesti hyttysiä. Siitä tulee lepolasse varakkaille turisteille pohjois-Ruåzista. The island is currently home to a population of ring-tailed lemurs that Branson imported from Sweden.
  ellauri264.html on line 636: När Busch i februari 2021 beskrev sin version av skeendet i ett inlägg på Facebook, förtalte hon säljarens juridiska ombud, Johann Binninge. Detta ledde till en anmälan om grovt förtal, men innan hon hann bli åtalad accepterade hon ett strafföreläggande om villkorlig dom och dagsböter. Samtidigt sa hon: "Jag anser mig vara oskyldig till detta, men jag har i dag erkänt brott för att få möjlighet att kunna sätta punkt för detta och att jag inte har tid att utgöra det juridiska prejudikat som i dag saknas". I september 2021 meddelades att Busch skulle betala ett skadestånd till Binninge. Fastighetsaffären och förtalsprocessen blev vida omtalade i medier under det år då de pågick, samtidigt som förtroendet för Busch sjönk under samma period. Den kristdemokratiske riksdagsledamoten Lars Adaktusson kritiserade Busch och uttryckte "oro för situationen" efter strafföreläggandet.
  ellauri264.html on line 698: It wasn’t until the McDonald brothers knew they couldn’t fight a multinational corporate giant who would kill them in legal fees that they were forced to sell at a significant discount. They had allegedly agreed to give the brothers 1% of all sales, but even then, the company screwed the brothers out of that.
  ellauri264.html on line 729: Alueen pääkaupunki on Birobidžan. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan sen väkiluku on 75 413 ja sen virallinen kieli on jiddish. Birobidzhan on nimetty autonomisen alueen kahdesta suurimmasta joesta: Bira ja Bidzhan. Bira, joka sijaitsee Bidzhanin laakson itäpuolella,  virtaa kaupungin läpi. Molemmat joet ovat Amurin sivujokia.
  ellauri266.html on line 37:

  PLANET APE

  display:none">Alastomuutta

  
  ellauri266.html on line 46: Sopulien tavoin ihmiskunta on jäämeren lämpimällä partaalla. Izemurha ei ole ehkä tarkoitus, mutta kiusallinen sivuvaikutus. Historia osoittaa, ettei ihmiskunta opi katastrofeista, vaan viettää aikansa toipumalla niistä. Epäilemättä historia toistaa izeään. Tuntuu siltä, että voi kysyä, kuinka mielettömäxi aappalauma saattaa tulla. Järkevästi ajatellen ei rakennettaisi maailmaa, jossa ruoka ja vesi saastuvat, lapset kuolevat ja vahingoitttuvat, ja koko elinympäristö päivä päivältä muuttuu epämiellyttävämmäxi kaikille aisteille. Syynä tähän ei ole epäonnistuminen, vaan onnistuminen, niin sanottu edistys. Lisäännytäänpä ja täytetäänpä maa! Se on mukavaa! Nirs nars, ruis ruis. (Tämä oli siis Tuomiopäivä-kirjan loppukaneetti sukupolvi sitten. Eipä ole tilanne paljon muuttunut, ei parempaan päin ainakaan.)
  ellauri266.html on line 60: He also writes disparagingly on religion in Guardian (spare £2 for an ex-leper), notably on his experience participating in the Alpha course. The Alpha course is an evangelistic course which seeks to introduce the basics of the Christian faith through a series of talks and discussions. It is described by its organisers as "an opportunity to explore the meaning of simian life in just 24h." Adam did not buy it, but went on to live in original sin. Besides, he is in all likelihood a Sitzpinkler, i.e. a wuss.
  ellauri266.html on line 64: Adam Rutherford has not revealed much of her (!) bio. So, his early life and details of his parents are still behind curtains. Adam Rutherford seems happily married to his wife. However, he has not disclosed the details of his wife. Nevertheless, Adam has shared many things about his family through his social media. Adam is the father of three children, one son, and two daughters. Adam Rutherford is well-known for founding the scientific publication Nature. He has hosted many BBC television shows, including Me Playing God and The Gene Kelly Code. He is probably living an economically comfortable life. His passion for music allows him to escape the rigours of science and enjoy the emotional side of life. His net worth as a simian is as yet undisclosed. He may be having a fling with his co-star Hannah Fry, as well as with her namesake Stephen Fry. Stephen is not the only Fry on the block anymore, but there is no evidence showing that these two are related. In fact, they don't even follow each other on social media!
  ellauri266.html on line 69: Morris is also criticized for stating that gender roles have a deep evolutionary rather than cultural background. True or false, it is completely non-woke currently. Uncle Sam is not a fan of woke, he thinks it narrows his freedom of speech. Koiraiden ja naaraiden tasa-arvoa edistänee tällä haavaa se, että miehet kasvattavat wiixiä ja naiset ajavat ne pois.
  ellauri266.html on line 87: Joitakin Morrisin teorioita on arvosteltu mahdottomina. Esimerkiksi geneetikko Adam Rutherford kirjoittaa, että Morris tekee "juuri-niin-tarinan tieteellisen synnin - spekulaation, joka kuulostaa houkuttelevalta, mutta jota ei voida testata tai josta ei ole todisteita". Tämä on kuitenkin myös kritiikkiä evoluutiobiologian adaptaatiota kohtaan , ei vain Morrisia. Morrisia arvostetaan myös siitä, että hänen mielestään sukupuolirooleilla on syvä evoluutionaalinen tausta eikä kulttuurinen tausta.
  ellauri266.html on line 112: Ukrainalainen folk-rap-yhtye Kalush Orchestra voitti yllättäen vuoden 2022 Eurovision laulukilpailun surffaamalla Euroopan kansojen hyväntahtoisen aallon harjalla saavuttaakseen maan kolmannen voiton loistavassa tapahtumassa. Bändin kappale, aivan paska renkutus, joka on kirjoitettu keulahahmon Gorkin äidistä, voitti tärkeimmän kilpailijan Iso-Britannian verisessä kamppailussa Italian Torinon kaupungista.
  ellauri266.html on line 148: Surkeimmin epäonistui Reinin sotaretki. Ilmeni, ettei Ranskan rautatieverkosto lähimainkaan riittänyt niin nopeaan rajallesiirtämiseen. Lyhyessä ajassa rautatieasemat olivat täpö täynnä, rautatielinjat tukossa, puolen armeijasta täytyi kulkea jalan. Sotaministeri Leboeuf oli sanonut: »Olemme ihkavalmiita (archiprets) viimeistä säärysnappia myöten»; mutta ei puuttunut ainoastaan säärysnappeja, vaan kaikkea muutakin: kenttäkattiloita ja keittoastioita, telttoja ja satuloita, lääkeaineita ja kantopaareja, muonaa ja ammuksia. Intendentuuri petti täydellisesti; varastoissa vallitsi parantumaton sekasotku. Monet sotilaat eivät löytäneet osastojaan; useimmilta divisiooneilta puuttuivat kuormastot. Jalkaväki oli varustettu liian suurella pakkauksella ja liian vähällä metallirahalla, tykistö oli huonossa kunnossa eikä oikeassa paikassa. Oli pidetty niin itsestään selvänä, että sotaa tultaisiin käymään saksalaisella maaperällä, ettei esikunnille ollut ollenkaan jaettu Ranskan karttoja ja linnoitukset olivat hyvin laiminlyödyssä kunnossa. Kreivi Daru, Gramontin edeltäjä, sanoi myöhemmin aitoranskalaisella sofistiikalla: »Parhaana todistuksena niistä rauhallisista tunteista, joita Ranskalla siihen aikaan oli, oli kaikkien varustusten täydellinen puute meidän tahollamme, kaikkien varovaisuustoimenpiteiden, jopa alkeellisimpien ja välttämättömimpienkin puute. Onko milloinkaan nähty mitään samanlaista?»
  ellauri266.html on line 202: Tämä Hämeen-Anttila on ollut Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan varapuheenjohtaja vuodesta 2017. Hämeen-Anttila asuu Vantaalla. Hän on kertonut, että hänellä on henkistä väkivaltaa harjoittaneesta isästään johtuen dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Hämeen-Anttila kuvaa ilmiötä omaelämäkerrallisessa kirjassa Tapetinvärinen.
  ellauri266.html on line 238: Ahdistusta lisäsi isä, joka dominoi perhettä saatuaan tietää, ettei hänen isänsä olekaan hänen oikea isänsä.  Se oli jatkuvaa huutoa ja karjumista (niinkuin muuten meilläkin kotona), mutta ei isäni hullu ollut, hän oli vain traumatisoitunut.  En pelkää putoamista kun kiipeilen seinille, mutta hulluksi tulemista ensin pelkäsin, Virpi sanoo. Masennuksesta ja bulimiasta toivuttuaan Virpi kohtasi tulevan puolisonsa Jaakko Hämeen-Anttilan, joka on tällä hetkellä Edinburghissa professorina. He saivat kaksi lasta. Siitoxet olivat Virpille juhlaa: kas, keho toimiikin moitteettomasti. Jaakolta olen saanut vain ehdotonta hyväksyntää. Hänelle olen sama ihminen kaikissa painoissa, Virpi tietää. Ei hänkään hyljexi sylttyä eikä lasiin sylje. Ei hän näe minussa ennen kaikkea paksut pohkeet, leveän lantion, litteän takapuolen ja epätasaisen ihon. (Varhaisempaa paasausta tästä mieltäkääntävästä aiheesta mm. albumissa 27.)
  ellauri266.html on line 262: In a world of superhero movies, this film stands out and reminds you of what the art of filmmaking is all about. No explosions, gunfights, or unnecessary sexual content, simply a group of phenomenal actors. The story is both sad and uplifting and it says more about PTSD (post-traumatic stress disorder) than any film I've seen in years. The fact that this film was so underappreciated is an indictment of the viewing public.
  ellauri266.html on line 288: The whole time i was waiting fo there to be a plot twist or a big climax and when the movie just ended i was disappointed.
  ellauri266.html on line 306: A great story, however when I invest 90 minutes of my life I expect entertainment that will take me to a place other than where I am. This simple was not entertaining. Please do not watch this terrible move. One other thing, why is there such a disparity between the critics and the viewers review.
  ellauri266.html on line 314: The movie was one of the worst I've ever seen. So many unanswered questions. Why did he keep moving? Where was his destination? I'm sorry but you don't just keep walking around forever. I don't. I'm a 100% disabled veteran from Iraq. I know about PTSD. The movie is annoying.
  ellauri266.html on line 325: General semantics, a philosophy of language-meaning that was developed by Alfred Korzybski (1879–1950), a Polish-American scholar, and furthered by S.I. Hayakawa, Wendell Johnson, and others; it is the study of language as a representation of reality. Korzybski’s theory was intended to improve the habits of glib upper-class response to hostile low-class environment. Drawing upon such varied disciplines as relativity theory, quantum mechanics, and mathematical logic, Korzybski and his followers sought a scientific, non-Aristotelian basis for clear understanding of the differences between symbol (word) and reality (referent) and the ways in which they themselves can influence (or manipulate) and limit other humans´ ability to think.
  ellauri266.html on line 344: Who knows perhaps one day these upper-class working women in teaching, in office jobs, in factories, in pubic services, are part of the answer to the lady from Oakland. As men become more accustomed to dealing with women colleagues and service staff, they will come to their senses and discuss with their partners sports events, the stock market, automobiles, politics, religion, philosophy, natural history, or science as they are waiting for their seed guns to reload. All the more enriched will be the relationship between them.
  ellauri266.html on line 346: "I really don´t think," the lady from Oakland continues, "that men decide deliberately to exclude women from intellectual discussions. It´s more that it doesn´t occur to them to include a woman among their circle of friends on the basis of the ideas she is able to contribute. Ideas are not what women are for, they are in it for the clams."
  ellauri266.html on line 380: Kuuluisemman tieteisluomuksensa lisäksi Boulle säilytti myöhemmissä tarinoissaan joitakin tieteisfiktiota: hänen vuoden 1966 romaaninsa Gardens on the Moon, joka seuraa kuvitteellista avaruuskilpailua, on vain yksi esimerkki. Hänen nimeään ei kuitenkaan voi erottaa apinoiden franchising-sopimuksesta, jonka luomisessa hän auttoi. Apinoiden planeetta on huomionarvoinen, koska se oli yksi menestyneimmistä tieteelokuvan esimerkeistä Star Wars -elokuvan julkaisuun asti vuonna 1977. Elokuvasarja auttaa leikkaamaan 1960-luvun ajankohtana, jolloin tieteiskirjallisuus erillisenä genrenä alkoi levitä ja tavoittaa valtavirran yleisön: ennen tätä aikaa genretarinoita oli suurelta osin aikakauslehdissä ja romaaneissa. 1960-luvun lopulla tämä oli muuttumassa: sarjat, kuten Star Trek, ja hampurilaisketju-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi suuren yleisön keskuudessa.
  ellauri266.html on line 417: Hänen luomansa everstiluutnantti Nicholson *ei* perustunut todelliseen liittoutuneiden vanhempaan upseeriin Kwain silloilla, Philip Tooseyyn, vaan se oli kuulemma yhdistelmä hänen muistojaan yhteistyökykyisistä *ranskalaisista* upseereista. Sekä kirja että elokuva suuttivat entisiä anglovankeja, koska Toosey *ei* tehnyt yhteistyötä vihollisen kanssa, toisin kuin kuvitteellinen eversti Nicholson. Boullen säälittävät puolustelut ovat vielä tallella jos haluatte suuttua. Haastattelun transkriptio ja dokumentti kokonaisuudessaan löytyvät John Coastin kirjan Railroad of Death uudesta painoksesta. Nicholson (oik. *ranskalainen* upseeri!) kuitenkin auttaa vääristyneen velvollisuudentunton vuoksi vihollistaan. Kun ulkopuoliset liittolaiset kilpailevat sillan tuhoamiseksi, Nicholsonin on päätettävä, kumpi uhraa: isänmaallisuutensa vai ylpeytensä. Hän uhraa ensinmainitun. Ei ihme että hänelle käy kalpaten.
  ellauri266.html on line 419: Historiallisesti olosuhteet olivat paljon huonommat. Todellinen vanhempi liittoutuneiden upseeri komentosillalla oli brittiläinen everstiluutnantti Philip Toosey. BBC Timewatch -ohjelmassa leirillä ollut entinen vanki toteaa, että on epätodennäköistä, että kuvitteellisen Nicholsonin kaltainen mies olisi voinut nousta everstiluutnanttiarvoon; ja jos hän olisi, muut isänmaallisemmat vangit olisivat "hiljaisesti poistaneet" hänet. Julie Summers kirjassaan The Colonel of Tamarkan terottaa, että Pierre Boulle, joka oli ollut sotavankina Thaimaassa, loi kuvitteellisen Nicholson-hahmon yhdistelmäksi hänen muistojaan yhteistyöhaluisista *ranskalaisista* upseereista. Toisin kuin kuvitteellinen Nicholson, Toosey ei ollut japanilaisten yhteistyökumppani. Toosey itse asiassa viivytti sillan rakentamista estämällä. Siinä missä Nicholson ei hyväksy sabotaasitoimia ja muita tahallisia yrityksiä viivyttää edistystä, Toosey rohkaisi tätä: termiittejä kerättiin suuria määriä syömään puurakenteita, ja betoni sekoitettiin pahasti.
  ellauri266.html on line 456: Un manuscrit enfermé dans une bouteille est retrouvé dans l´espace par Jinn et Phyllis, un couple en voyage spatial. Ce manuscrit raconte l´histoire suivante : en l’an 2500, le savant professeur Antelle a organisé une expédition pour l’exploration de l’étoile supergéante Bételgeuse. Il a embarqué à bord de son vaisseau son disciple, le jeune physicien Arthur Levain, et le journaliste, narrateur de cette aventure, Ulysse Méroua 12 ainsi qu’un chimpanzé baptisé Hector et plusieurs plantes et animaux pour ses recherches scientifiques dans l’espace. Arrivés à proximité de l´étoile, ils distinguent quatre planètes gravitant autour d´elle. L’une d’entre elles ressemble étrangement à la Terre. Ils décident alors de l’explorer. À bord d’un « engin à fusée » qu´ils nomment chaloupe, les trois aventuriers survolent des villes, des routes, des champs avant d’atterrir dans une forêt1. Après avoir effectué des tests, ils quittent leur chaloupe et découvrent l’étonnante ressemblance de l’atmosphère de cette planète, qu’ils baptisent Soror, avec celle de la Terre. Ils enlèvent leurs scaphandres et assistent impuissants à la fuite d’Hector. Par curiosité, ils s’engagent dans la forêt et arrivent à un lac naturel dont l’eau limpide leur donne envie de se baigner. Mais à leur grande surprise, ils découvrent au bord du lac les traces de pas humains.
  ellauri266.html on line 464: disneyclub.fr/wp-content/uploads/2020/01/Charlon-Heston_Plan%C3%A8te-des-singes_1968.jpg" width="100%" />
  ellauri266.html on line 468: Le narrateur commence à apprendre le langage simien. Profitant d’une visite de routine, il dessine à Zira des figures géométriques et les théorèmes qui en découlent, puis le Système solaire et celui de Bételgeuse, la trajectoire de son vaisseau et son origine, la Terre. Zira comprend son message et lui demande de garder le secret car Zaïus pourrait lui causer des problèmes. Zira commence à apprendre le français et les deux peuvent communiquer facilement. Elle lui apprend comment les singes se sont développés sur cette planète alors que l’homme est resté à un stade d’animalité. Enfin, le narrateur retrouve l’air libre lorsque Zira l´amène en promenade, après trois mois d’enfermement, pour lui présenter Cornélius, son fiancé, un chimpanzé biologiste très intelligent et intuitif. Il se laisse tenir en laisse comme le lui a recommandé Zira et tente de dissimuler son intelligence. Zira lui apprend que Zaïus voulait le transférer à la division encéphalique pour pratiquer sur son cerveau des opérations délicates mais qu’elle l’en a empêché. Avec Cornélius, elle lui conseille de faire très attention et d´attendre le congrès des savants biologistes qui va se tenir dans les jours suivants où il sera présenté par Zaïus, pour révéler son secret.
  ellauri266.html on line 470: Zira donne ensuite à Ulysse une lampe et des livres grâce auxquels il apprend le langage simien et découvre l’organisation de la société des singes, leur système politique et leur culture. Profitant des promenades avec Zira et des entrevues avec Cornélius, le narrateur prépare le discours qu’il doit présenter lors du congrès. La guenon lui fait visiter le parc zoologique où il découvre des animaux ressemblant à ceux de la Terre et des « humains », parmi lesquels il retrouve le professeur Antelle, qui a perdu la raison. Les deux premiers jours du congrès dont parlait Zira sont consacrés aux théories. Le troisième jour, Zaïus présente le narrateur qui en profite pour exposer son cas dans le langage simien provoquant l’étonnement général des singes savants et des journalistes. Pressé par l´opinion publique, le congrès décide à contrecœur de libérer le narrateur et destitue Zaïus de ses fonctions. Mais Ulysse sait qu´il représente toujours une menace pour la civilisation simiesque.
  ellauri266.html on line 484: Durant le voyage, Ulysse constate que son fils Sirius parle, et Nova apprend aussi à parler. Arrivés sur Terre, sept cent ans après le départ des explorateurs, Ulysse et sa famille aperçoivent la tour Eiffel et se posent à Orly. Heureux d´être de retour chez lui, Ulysse se précipite hors du vaisseau. Une personne vient les accueillir. Le narrateur constate avec stupeur que c´est un gorille. Pour clore le roman, la narration retourne vers Jinn et Phyllis, le couple en voyage spatial. Le lecteur découvre alors qu´eux aussi sont des chimpanzés et que l´homme évolué a certainement disparu de la galaxie.
  ellauri266.html on line 492: Le roman semble se faire l’écho des débats des années 1960 autour du miracle économique japonais, notamment à travers les discussions entre Ulysse et ses interlocuteurs singes pour savoir si l’évolution des singes s’est faite par imitation ou par génie créatif. À l´époque, les économistes occidentaux se posent les mêmes questions au sujet du Japon. Le déclin de l´humanité peut, lui, faire écho à la décolonisation de l´empire français lors de ces mêmes années. Le combat que mènent Zira et Cornélius pour reconnaître des droits aux humains semble être un écho du mouvement des droits civique contre la ségrégation raciale. À l´instar de Rosa Parks qui refuse de céder sa plac
  ellauri266.html on line 495: Selon le paléoanthropologue Pascal Picq, le discours que prononce Ulysse devant l´assemblée des singes est directement inspiré d´un texte de Franz Kafka, Rapport pour une académie (1917).
  ellauri266.html on line 521: De Waalin nimi yhdistetään myös bonoboihin , "rakastele – ei sotaa" -kädellisiin, joista hän on tehnyt suosittuja. Mutta jopa hänen bonobo-tutkimuksensa ovat toissijaisia ​​laajemmalle tavoitteelle ymmärtää, mikä sitoo kädellisten yhteiskuntia yhteen sen sijaan, miten kilpailu rakentaa niitä.
  ellauri266.html on line 522: Kilpailua ei jätetä huomiotta hänen työssään: de Waalin tutkimuksen alkuperäinen painopiste, ennen kuin hän oli tunnettu, oli aggressiivinen käyttäytyminen ja sosiaalinen dominanssi. Hänen tieteenalansa keskittyy kädellisten (enimmäkseen simpanssien, bonobojen, makakien ja kapusiiniapinoiden ) käyttäytymiseen, mutta hänen suositut kirjansa ovat antaneet de Waalille maailmanlaajuista näkyvyyttä yhdistämällä apinoiden ja apinoiden käyttäytymisestä saamia oivalluksia ihmisyhteiskuntaan. Oppilaidensa kanssa hän on työskennellyt myös norsujen parissa, jotka näkyvät yhä enemmän hänen kirjoituksissaan. Norsut saavat apinoiden lailla paljon kärsiä homo sapiensin kädestä.
  ellauri266.html on line 526: De Waalin nimi yhdistetään myös bonoboihin , "rakastele – ei sotaa" -kädellisiin, joista hän on tehnyt suosittuja. Mutta jopa hänen bonobo-tutkimuksensa ovat toissijaisia ​​laajemmalle tavoitteelle ymmärtää, mikä sitoo kädellisten yhteiskuntia yhteen sen sijaan, miten kilpailu rakentaa niitä.
  ellauri267.html on line 40: Пожалуйста ответить на
  телефон!

  display:none">Väkivaltaa

  
  ellauri267.html on line 52: EAT! FUCK! KILL! Näistä EAT! ja FUCK! ovat itseisarvoja, KILL! on useimmiten keino saavuttaa 2 ensimmäisestä toinen tai molemmat. Tämä käy selkeästi ilmi iänikuisista poliisisarjoista ja vitun ikävystyttävistä trillereistä sun muista dekkareista: motiivi on harvemmin (vaikka enenevästi kyllä) pelkkä "sarjamurhaaja", enimmäxeen mukana on ainakin (oikein tai väärin kohdistettua) kostonhimoa, raiskausta tai muuta panoa, ja erittäinkin usein myös leikkeleiden hankkimista leivän päällyxexi toisten kustannuxella. Tässä albumissa palataan taas murhan ja muun väkivallan pariin kuin koira oxennuxelle, sillä Emmauxen halpahyllystä löytyi seuraavia asiaa valaisevia teoxia:
  ellauri267.html on line 97: Based on the novel by Walter Wager, "Telefon" has not aged well because it'(TM)s so dependent on the cold war tension that existed between the USSR and the US in the Seventies. The film is basically a cat-and-mouse game with Soviet agent Major Grigori Borzov (Charles Bronson, that's right Bronson is a commie) tracking rogue Russian scientist Nicolai Dalmchimsky (Donald Pleasence) across America to prevent him from activating sleeper agents. Borzov is assisted by Barbara (Lee Remick. fresh from "The Omen") who asks more annoying questions than necessary, leading the audience to believe she may not be completely true to the motherland. The film's middle section is dragged down by repetitive bomb scares. Dalmichimsky is working from outdated intelligence so his targets are all de-classified U.S. Military installations. Once Borzov realizes the pattern and hones in the next target the action shifts to a more linear chase that'(TM)s further heightened by Barbara'(TM)s loyalties. But the ultimate showdown is deflating because beyond some silly disguises Pleasence's Dalmichimsky is never built up to be a threat. Director Don Siegel uses his flair for montage to craft a his action sequences without dialogue. "Telefon" is a road movie, much like Alfred Hitchcock's "Saboteur" and "North by Northwest" had their leads criss-crossing America here we see plenty of seventies architecture including San Francisco's Hyatt Regency Hotel (used in "The Towering Inferno") and a modernist house resting on top of a barren rock outcropping. The supporting cast is uniformly good (but trapped in underwritten roles), and it'(TM)s nice to see veteran character actors Alan Badel and Patrick Magee playing snotty KGB strategists, and Tyne Daly in a small (and ultimately irrelevant role) as a computer geek. Trivia note: The poem that activates the Russian sleeper agents was used by Quentin Tarantino in "Death Proof" as the lines Jungle Julia has her listeners recite to Butterfly. The lines are an excerpt of the poem "Stopping by Woods on a Snowy Evening" by Robert Frost. "The woods are lovely, dark and deep. But I have promises to keep, And miles to go before I sleep, And miles to go before I sleep."
  ellauri267.html on line 110: Murdaughin vaimo Margaret Murdaugh oli 52-vuotias ja heidän poikansa Paul Murdaugh 22-vuotias. Rikostutkinnassa löytyi Pauli Murdaugh’n kuvaama video, jonka uskotaan kuvattaneen (sic! pro kuvatun) vain minuutteja ennen murhia. Useiden todistajien mukaan videon taustalla kuuluu Alex Murdaugh’n ääni.
  ellauri267.html on line 126: CNN:n toimittaja panee merkille mielenkiintoisen puolustuksen taktiikan Alex Murdaughin murhaoikeudenkäynnissä. 23. helmikuuta 2023 Alex Murdaugh todistaa murhaoikeudenkäynnissä.
  ellauri267.html on line 138: Murdaugh otti kannan omaksi itsepuolustuksekseen, kun hän kiisti syyllistyneensä vaimonsa ja poikansa murhaan. Kunniamerkkien käyttö virkamerkkeinä: Syyttäjä Creighton Waters esitti todisteeksi kaksi rintamerkkiä, joista toinen oli Murdaughin isoisän kunniamerkki hänen jäätyään eläkkeelle ja toinen, jota hän sanoi pitävänsä poliisimerkkinä. Murdaugh todisti, että hän pitää sitä yleensä autossaan ja että vaikka hän ei pitänyt itseään lainvalvojana, hän kantoi sitä "vapaaehtoisena avustavana asianajajana" kahden vuosikymmenen ajan.
  ellauri267.html on line 140: Syyttäjä painosti Murdaughia siitä, kuinka hän käytti tunnuksen läsnäoloa vaikuttaakseen haluttuun tulokseen lainvalvontaviranomaisten kanssa. Hän esitti valokuvan Murdaughista, jonka merkki roikkui hänen taskustaan, sairaalassa iltana kuolemaan johtaneessa veneonnettomuudessa, jossa hänen poikansa Paul oli osallisena, vaikka hän todisti, ettei hän toiminut virallisessa ominaisuudessa.
  ellauri267.html on line 143: Murdaugh todisti, että hän asensi myös siniset valot lakitoimiston ajoneuvoon, jota hän ajoi.
  ellauri267.html on line 145: Varastaminen asiakkailta: Murdaugh myönsi varastaneensa miljoonia dollareita asiakkailta ja asianajotoimistoltaan, mikä johti lopulta hänen eroamiseensa toimistosta, joka tunnettiin tuolloin nimellä PMPED ja joka sittemmin nimettiin uudelleen Parker Law Groupiksi. Useat yrityksen jäsenet ovat todistaneet perusteellisesti Murdaughin väitettyjen rikosten löytämisestä.
  ellauri267.html on line 153: Pilleririippuvuus: Muraugh todisti, että hän oli riippuvainen pillereistä noin 20 vuotta. Riippuvuudesta huolimatta hän sanoi pystyvänsä jatkamaan lakiasiain harjoitteluaan ja oli "varma, että kukaan kumppaneistani ei tiennyt, että minulla oli riippuvuus".
  ellauri267.html on line 155: Murdaugh todisti, että hänen opioidien käyttö oli "varmasti syy" hänen taloudellisiin ongelmiinsa, mutta ei ainoa syy. Hän sanoi käyttäneensä osan asiakkailta varastamistaan ​​rahoista pillereiden ostamiseen, mutta ei kaikkea. Osa varoista käytettiin rahoittamaan sitä, mitä syyttäjä kutsui "varakkaaksi elämäntyyliksi", termiä josta Murdaugh sanoi, ettei hän ota kantaa.
  ellauri267.html on line 158: CNN:n Dakin Andone, Dianne Gallagher, Randi Kaye ja Alta Spells raportoivat tähän viestiin 8 tuntia 42 minuuttia sitten. Tuomari kiistää puolustuksen pyynnön keskeyttää Murdaughin ristikuulustelu kahden muun todistajan kutsumiseksi.
  ellauri267.html on line 159: Sen jälkeen kun valamiehistö oli vapautettu syytteistä sekaantumisesta oikeusavustajiin tauolla, puolustusasianajaja Dick Harpootlian pyysi tuomaria keskeyttämään Alex Murdaughin ristikuulustelun, jotta puolustus voisi kutsua kaksi ulkomaalaista gangsteritodistajaa, joista heille aiheutuu kuluja.
  ellauri267.html on line 192: Jury palaa röyhtäillen lounastauolta. Alex Murdaugh seisoo todistajakopin vieressä oikeudenkäynnin tauon aikana torstaina.
  ellauri267.html on line 194: Alex Murdaugh jatkaa todistustaan ​​tuomioistuimen palattua lounastauolta. Murdaugh on pystyssä puolustamaan itseään. Häntä syytetään vaimonsa ja poikansa murhasta. "Riippumukseni on opiaattikipulääkkeistä, erityisesti oksikodonista, oksikontiinista", Murdaugh todisti torstaina ja sanoi uskovansa, että hänen riippuvuutensa johtui leikkauksesta, jonka hän sai vanhan college-jalkapallovamman vuoksi. Hän sanoi tarvitsevansa muutaman leikkauksen, ja hän alkoi tulla riippuvaiseksi hydrokodonista vuoden 2004 tienoilla ennen kuin siirtyi oksikodoniin vuoden 2008 tienoilla. "Se vain eskaloituu. Se kärjistyy", hän sanoi.
  ellauri267.html on line 233: But the corporates took them down. Davis was snared in a sting operation after he agreed to launder more than $1.29 million of Federal law enforcement money. Another guy got 18 years for willful failure to file a federal income tax return. Unger was released by the Federal Bureau of Prisons on December 13, 2019. As of March 2011, the web site for Guardians of the Free Republics had been taken down. They were volunteers: ones who support their fellow communists in thousands of different ways without disdaining remuneration. Juuri sellaisille on Danin kirja dedikoitu.
  ellauri267.html on line 249: Ahdistuksen purskahdus, jolla Thorax vastaa Sebastianin ankaraan pilkkaamiseenn on yksi niistä harvoista, mutta luonnollisista tapauksista, joissa korkeasävyinen intohimo saa metaforisen kieliasun, koska kaikki tuttu näyttää riittämättömältä ilmaiseen sen tunteita:
  ellauri267.html on line 253: en uskaltanut ajatella, että minua dissattiin, ja elän;
  
  ellauri267.html on line 290: Eivätkö heidän naisensa olleet kihdissä jaloissa, ja heillä ei ollut kenkiä?
  
  ellauri267.html on line 490: Muf. Erittäin epätoivoinen uros, voin kertoa hänelle sen; En pidä hänen vauhdistaan ​​– Sinulle on opetettava etäisyyttäsi, sirrah. [Iskee häntä silmään.]
  ellauri267.html on line 940: [Häntä viedään kamppailemaan; Keisari ja Taivutin seuraavat jäykkinä.
  Sebastian kamppailee vartijoidensa sylissä ja pudistaa irti toisen heistä;
  mutta kaksi muuta tulevat sisään ja pitävät häntä; hän ei puhu ihan koko ajan.]
  ellauri267.html on line 998: kaikkine minuun kohdistuvine vääryksineen.
  ellauri267.html on line 1029: ja uskallan ennustaa, se tulee todistamaan viimeisen. [Exeunt Emp. Taivutus. ja Mufti.
  ellauri267.html on line 1031: Thor. [Izexeen] Se voi olla niin. – Olen oudosti järkyttynyt; Nopeat ampumiset raajoihini ja pistelyt kivut, ahdistukset sydämessäni, kouristukset hermoissani,kylmän väreet ja sisäelinteni palat, pienessä maailmassani sota aiheuttaa sekaannusta, hävitä ja saada takaisin, lyödä ja lyödä takaisin, Kun hetkelliset voittajat luopuvat. – Voiko se olla myrkkyä! Yhden tenorin myrkyt taisin vetää hanuriin,
  ellauri267.html on line 1099: Joh. Kiittämätön kurja, et ansaitse sääliä! – Auta, auta, aviomies, tai tulen ihastuksi! konna on liian vahva minulle! Apua, apua, sääli köyhää ahdistunutta olentoa!
  ellauri267.html on line 1110: Muf. Olen kuullut vaimoni huudot; köyhän viattoman karitsan haukkumisen. – Etkö nähnyt mitään, sanotko? Jos näen karitsan makaavan verenvuotoa ja teurastajan hänen vieressään veitsensä vedettynä ja verisenä, eikö se ole riittävä todiste murhasta? Tulen liian myöhään, ja teloitus on jo tehty.
  ellauri267.html on line 1157: Mor. Voisit todellakin sormitella vuokraasi etukäteen; mutta se tekee miehestä sairaan aviomiehen ikuisesti. Ajattele, avioliitto on tuskallinen kutsumus, kuten tulet todistamaan; Hallitse tulojasi niin säästäväisesti kuin pystyt, niin löydät vaikean tehtävän tehdä vielä vuoden lopussakin ja silti elät kunnollisesti. Unohdin kertoa teille, että minulla on orja valmiina pylväsportille, jossa on kaksi hevosta valmiina satuloituna. Jätän hänelle Alcoranin, se riittää hänelle; sen jokainen sivu on kultaa ja timantteja. – Jos sinulla on sinnikkyyttä ja rohkeutta –
  ellauri267.html on line 1306: On some dull, insipid, tedious Paradise,
  
  ellauri267.html on line 1337: Keskiaikainen Portugali näkee jälleenvalloituksen, muslimien karkottamisen ja kuningaskunnan nousun Burgundin dynastian ja myöhemmin Avis-vuokra-autokuninkaiden kanssa. Vaikka naapurimaiden Kastilian kanssa käydään konflikteja ja sotia, aikakausi oli Disneyn kuvaaman kultaisen ajan todistaja. Tämän jälkeen seurasi taantuman aikakausi, jota seurasi Hapspurgien valtaistuimen valtaaminen. Tämä kesti vuosina 1580-1640, jolloin Braganzan muotitalo palautti monarkian.
  ellauri267.html on line 1347: Elizabeth oli kuningatar Victorian tyttärentytär. Hänen vanhempansa olivat Yhdistyneen kuningaskunnan prinsessa Alice ja Hessenin suurherttua Ludvig IV. Hänen sisarensa oli Aleksandra, Venäjän tsaaritar, Suomen sortajan tsaari Nikolai II:n vaimo. Elisabet oli todellakin tärkeä tekijä siinä, että hänen sisarensa meni naimisiin tsaarin kanssa, mitä hän saattoi kyllä myöhemmin katua. Elizabeth meni naimisiin Venäjän suurherttua Sergei Aleksandrovitšin kanssa, viimeisen tsaarin sedän kanssa. Se oli rakkausottelu ja muuten onnistunut, vaikkakin lapseton avioliitto, joka päättyi, kun Serge murhattiin traagisesti.
  ellauri267.html on line 1393: Sebastião was one of the most extraordinary monarchs that Portugal ever produced. Ascending the throne in an atmosphere of great emotion, he was widely acclaimed as the answer to his subjects’ prayers and a prince who would save his country’s independence. Two decades later, he achieved precisely the opposite, dying heroically but unnecessarily on the distant North African battlefield of Al-Ksar al-Kabir on 4 August 1578, leaving no heir to succeed him. The collection concludes with studies under the heading of 'historiography and problems of interpretation', on Britain's Charles III and his boxer Camilla, and on Vasco da Gama's reputation for violence.
  ellauri269.html on line 37:

  Fotataidon Maailma

  display:none">Silmitöntä väkivaltaa

  
  ellauri269.html on line 49: The tale type index was criticized by Vladimir Propp of the Russian Formalist school of the 1920s for ignoring the functions of the motifs by which they are classified. Furthermore, Propp contended that using a "macro-level" analysis means that the stories that share motifs might not be classified together, while stories with wide divergences may be grouped under one tale type because the index must select some features as salient. He also observed that while the distinction between animal tales and tales of the fantastic was basically correct — no one would classify "Tsarevitch Ivan, the Fire Bird and the Gray Wolf" as an animal tale just because of the wolf — it did raise questions because animal tales often contained fantastic elements, and tales of the fantastic often contained animals; indeed a tale could shift categories if a peasant deceived a bear rather than a devil.
  ellauri269.html on line 122: Mulla on toi Leech King (suom. Verijuotikas) kirjana joka löytyi Emmauxen hyllystä. Siitä on tämän paasauxen motto. Astaroth (also Ashtaroth, Astarot and Asteroth), in demonology, was known to be the Great Duke of Hell in the first hierarchy with Beelzebub and Lucifer; he was part of the evil trinity. He is known to be a male (or female) figure most likely named after the Near Eastern goddess Astarte. Hazeroth (Nu. 11:35, 12:16, 33:17-18) oli Moosexen porukoiden taukopaikka missä Mirja sai ihotaudin, oisko ollut siihen yhteen paikkaan? Voiko pitaali tarttua hurlumheihin? Mirjan ihotaudista on ollut puhe myös albumissa 171. Miriam on Maria hepreaxi, tai turkixi. Se on turkkilaisen Ecemin toinen nimi.
  ellauri269.html on line 196: World of Warcraftissa jokaisella rodulla on oma historiantäyteinen kotikaupunkinsa. Näitä kaupunkeja on kuusitoista, joista yksi on lähes hylätty ja toinen rakennettu uudeksi pääkaupungiksi aiemman tuhouduttua. Worgenien Gilneas City on suurimmalta osin hylätty sotien jäljiltä epäkuolleiden takia, ja hiisaajien alkuperäinen kaupunki Undermine hautautui laavaan. Jokaisessa pääkaupungissa on huutokauppa, joka on yhteydessä muihin huutokauppoihin. Kotikaupunkien lisäksi huutokauppa on Gadgetzan-, Booty Bay- ja Everlook-kaupungeissa, jotka ovat molempien osapuolien käytössä (nämä eivät kuitenkaan ole yhteydessä osapuolten omiin huutokauppoihin, vaan ovat niin sanottuja neutraaleja huutokauppoja). Pelissä on myös kolme suurta neutraalia kaupunkia: Ulkomaissa sijaitseva Shattrath, alun perin Northrendissä ja myöhemmin Särjetyillä saarilla sijainnut Dalaran, sekä Varjomailla sijaitseva Oribos. Niissä vallitsee rauha (engl. sanctuary) Lauman ja Liittouman välillä. Taisteleminen näissä kaupungeissa on pääosin estetty, tosin Dalaranin viemäriverkostossa on areena, jossa taisteleminen on kuitenkin mahdollista.
  ellauri269.html on line 212: Boralus: Kul Tirasin pääkaupunki saaren suurimmalta alueella Tiragarde Soundissa.
  ellauri269.html on line 273: Monthly Increments: The easiest way to purchase World of Warcraft game time is to sign up for a recurring subscription: World of Warcraft®: Subscription. You can pay monthly, or in 3 or 6 month blocks for a discount.
  ellauri269.html on line 315: Choosing your class in World of Warcraft can be one of the most important and time consuming decisions a player ever makes. And time is money! When you are in the process of creating a new character, one of the first things you will notice (aside from gender, race, and faction selection) is that there are what's called "Classes". In World of Warcraft, there are a total of 12 classes to choose from and they are as follows: Death Knight, Demon Hunter, Druid, Hunter, Mage, Monk, Paladin, Priest, Rogue, Shaman, Warlock, and Warrior. Each class provides its own set of unique benefits, abilities, and spells (as you will discover from reading this guide).
  ellauri269.html on line 376: Mixi pelata enää fantasiapelejä, klikkiozikot on selkeästi värikkäämpiä. Tälläsiä oli ennen vaan Lean salaa ostamissa Seiska Alibi ja Hymy lehdissä. Nyt ne ovat valtameedian pääuutisia. On se surkeeta. Anneli Auerkin on taas putkahtanut esille, nyt on siitäkin taas pakko lukea. Irvileukainen Beavis and Butthead hähättää aivottomasti.
  ellauri269.html on line 404: Skotixi murtava punaparta knääpiö lupautuu Artun peeteexi. Varmaan samannäköinen kuin ne 2 knääpiötä South Parkin Wow-episodissa. Lähtiessään Jaina smirkkaa Artulle ja työntää pikku kielen suupielestä, tiedät kyllä mixi... Arttu on 12 ja Jaina 11, tokko sillä on edes menskat alkaneet.
  ellauri269.html on line 406: Yöllä Arttu ehdottaa Jainalle pikku seikkailua. Minkäläistä? Trust me! Luotathan! Hizi montakohan damselia on joutunut distressiin tuosta suosituksesta! Käydään kurkkimassa mamuleiriä!
  ellauri269.html on line 415: Blackmoore (tää kynäilijä tykkää moorenimistä) haisee aamullakin viinalta ja sen isä oli ilkeä whistleblower, varmaan siis poikakin. Ja sillä on veltto katamiitti kaveri, ihan vaistomaisesti eklottava limaska. Taretha Foxton näyttää kyllä quite a dishiltä. Arttu on 17v, ei sakkolihaa enää.
  ellauri269.html on line 423: On muuten merkillepantavaa että koko Wowissa ei ole yhtään panohuonetta, vaikka päitä katkeilee ja veri roiskuu ihan sikana. Mikä vaan todistaa että KILL! ei ole izeisarvo, vaan tärkeämpien arvojen EAT! ja FUCK! palveluxessa. Saat katkoa vaikka kuinka monta virtuaalipäätä kunhan pidät näpit poissa vulvasta. Heus puer! Digitos e vagina!
  ellauri269.html on line 506: Tähän mennessä tiedetään, että draeneien ensisijainen inspiraation lähteenä on juutalainen kulttuuri. Kuitenkin niille, jotka eivät ole vakuuttuneita, puran tämän väitteen perustodisteen.
  ellauri269.html on line 527: While Draenei do not have surnames, they use patronymics to distinguish between themselves. For example - Inaara, whose father is named Hatan, would be known as Inaara bat Hatan, while her brother Joraal would be known as Joraal ben Hatan. https://en.wikipedia.org/wiki/Jewish_name#Surname
  ellauri269.html on line 529: Just as Judaism (besides the incredibly tiny Karaite sect) is Rabbinic in nature (teachers of the scripture interpret matters, debate is common and encouraged), Draenei worship of the Light is heavily based on discussion and interpretation, and different Exarchs will interpret the word of a Naaru in a certain manner. Dogmatism is heavily discouraged, and worshippers are encouraged to find their own truths in the scripture (this is specifically non-Orthodox, but Draenei don’t seem Orthodox to me).
  ellauri269.html on line 581: The Tortollans are essentially old Jewish grandparents, yes. That’s not exactly the same situation, though. And goblins, historically? Yes. But Blizzard have actually made a clear effort to distinguish the WoW goblins from that history and made them into, well… Steampunk Italian-Americans.
  ellauri269.html on line 587: you may be right, that the draenei are a melting pot of many cultural inspirations, but my post was meant to allay Surma’s suspicion that this might be the type of thread to get banned. I don’t think there’s anything ban-worthy of discussing the real world cultural inspirations of the wow races.
  ellauri269.html on line 604: You pick and choose what you like and discard anything unsavory as representative of something else.
  ellauri269.html on line 703: Poikkeustilan säätämisen jälkeen yli 64 000 ihmistä on pidätetty. El Salvadorin hallinnon mukaan joukkopidätysten tarkoitus on ”saada jengit katoamaan täysin.” El Salvadorin turvallisuusministeri kertoi Reutersille, että jengitoimintaan kohdistuvat toimet tulevat jatkumaan kunnes ”kaikki rikolliset on saatu kiinni.”
  ellauri269.html on line 721: Ärsyttävästi hahmon viimeaikaiset kuvaukset, erityisesti vuoden 2013 Man of Steel -elokuva, keskittyvät Metropolis Marvelin Kristuksen kaltaisiin messiaanisiin ominaisuuksiin. Ennen elokuvan julkaisua uskoon perustuva lehdistösuhdeyritys Grace Hill Media kutsui uskonnollisia henkilöitä eri puolilta kansakuntaa osallistumaan valikoituihin julkaisua edeltäviin näytöksiin, julkaisi leikkeitä verkossa ja toimitti muistiinpanoja mahdollisista elokuvaan liittyvistä uskonpohjaisista keskusteluaiheista. Yksi esimerkki keskittyy isyyden teemoihin ja kehottaa isiä "viemään [lapset] katsomaan Teräsmiestä" ja käyttämään sitten opasta "löytämään uusia yhteyksiä omaan elämääsi ja Jumalan sanaan". Verkkosisällön ohella Dr. Craig Detweiller, Ph.D. teologian ja kulttuurin, kirjoitti yhdeksänsivuisen esseen nimeltä "Jeesus – alkuperäinen supersankari" yhdistääkseen Kryptonin viimeisen pojan Jumalan Poikaan. Detweiller lainasi usein toistuvia todisteita päätteestä "el", joka liitti Supermanin kryptonin syntymänimen "Kal-el". Heprean kielessä "el"-päätettä käytetään merkitsemään Elohimia tai Jahvea, Jehovaa tai Jumalaa, kuten nimissä Mikael, Ariel ja Rafael. Esseessaan Detweiller viittasi myös jokebedialaisten orpoksi jäämiseen, jonka Superman kärsi, kun hänen vanhempansa, jotka varoittivat planeetan Kryptonin välittömästä kuolemasta, ampuivat vauvansa ulkoavaruuteen kuin futuristinen Mooses.
  ellauri269.html on line 723: Jos Supermanin vertaamisen Jeesukseen oli tarkoitus "kristillistää" sankari, ehdokas oli hyvin valittu, sillä Jeesuskin oli juutalainen, viimeinen illallinen oli pääsiäisateria, ja jokaisella pienellä profeetalla on ihme tai kaksi hihassaan. Joona asui valaassa. (No se nyt ei liity tähän mitenkään, kunhan mainizin.) Teräsmiestä, joka jäi syntymästään orvoksi suojellakseen häntä maailmaa tuhoavalta katastrofilta, verrataan jutkupiireissä useimmiten Moosekseen, koska heidät molemmat kasvattivat ei-juutalaiset perheet ja he saivat jumalalta taikavoimia pelastaakseen heimonsa. Todisteena esitetään myös samankaltaisuudet Supermanin rinnassa olevan S-symbolin ja heprealaisen Lamediin tai Shiniin kuten kuvassa.
  ellauri269.html on line 733: Ohiossa ollessaan Mel Gordon, kirjoittaessaan Reform Judaism Magazine -lehteen vuonna 2011, ehdotti, ettei sunkaan Siegel ja Shuster olisi tutustuneet Zishe Breitbartiin, juutalaiseen voimamieheen. Vuonna 1923 Breitbart peippaili sekä Clevelandissa että Torontossa, kun Siegel ja Shuster olivat vain yhdeksänvuotiaita. Kummankaan taiteilijan osallistumisesta esityksiin ei ole tietoa, mutta olisi ollut epätodennäköistä, että he eivät olleet tunteneet 1900-luvun alun Heraklesta. Gordon kirjoittaa: "Cleveland News kehui, että hän oli "kiinnostavampi kuin Eiffel-torni". Joulun aikana hän esiintyi 85 000 katsojan edessä New Yorkin Hippodromessa, joka oli tuolloin "maailman suurin leikkimökki", rikkoen kaikki aiemmat yleisöennätykset. Tunnettu voimateoistaan, joista on tarkoitus tulla sarjakuvan Superman tunnusmerkkejä, Breitbart häikäisi yleisön kaikilla voimamiesklassikoilla: terästankojen taivuttaminen, "särkymättömien" ketjujen katkaiseminen, norsujen nostaminen. Ainakin yhdellä juutalaisen voimamiehen Amerikan-kiertueella Breitbartia sanottiin "Kaikkien aikojen teräsmieheksi".
  ellauri269.html on line 737: Kuvitteellisessa kertomuksessaan Supermanista The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, kirjailija Michael Chabon yhdistää myös Golemiin. Hänen päähenkilönsä Josef Kavalier pakenee Prahasta piiloutumalla Golemin arkkuun ja luo samanlaisen hahmon sarjakuviinsa. Tohtori Windy Counsell Petrie kirjoittaa aiheesta "Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature" ("Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature") motiivista: "Golemi merkitsee uskoa taiteellisen luomisen voimaan... Joe Kavalierille maailmankaikkeus, jonka hän luo Sarjakuvien piirtäminen on sellainen, jossa hänellä on valtuudet tehdä jotain natseille… Vaikka Joe ymmärtää, ettei hän voi kirjaimellisesti satuttaa Hitleriä sarjakuvakirjoituksellaan, romaani antaa ymmärtää, että hänen sarjakuvillaan on valtaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen."
  ellauri269.html on line 743: Tästä syystä 74 vuoden ajan Supermanin ensisijainen vihollinen ei ole ollut toinen muukalainen tai supersankari, vaan megalomanialainen muukalaisvihamielinen miljardööri Lex Luthor. Luther on useaan otteeseen toistanut senaattori Smithin kielen, harjoittanut murhanhimoista, rodullista vigilantismia ja yleisesti edistänyt natsien übermensch-ihannetta. Siegelin ja Shusterin ensimmäisessä Superman-sarjakuvassa, jonka otsikko on "The Reign of the Superman", "Superman" -hahmo esiintyi kuten Lex Luthor myöhemmin, kalju, ilkeä ja visuaalisesti samanlainen kuin FW Murnau -versio Draculasta (toinen fiktiivinen hahmo, jolla on salainen juutalaisuus). alkuperä) vuoden 1922 elokuvasta Nosferatu.
  ellauri269.html on line 749: Kahden ohiolaisen jutkupojan herkkähipiäisyys kuvasi kokonaisen maan liikettä. Yhdysvaltoihin muuttaneet juutalaiset ovat täysin sulautuneet sen yhteiskuntaan, samoin kuin heidän luomuksensa. Superman ei ole vain Kryptonin viimeinen poika – hän on Jeesus, amerikkalaisten ikoni. Tämän artikkelin aiemmassa versiossa Rachel ja Angel lueteltiin väärin hewbrew-niminä, jotka sisältävät "-el"-liitteen. Tämä on nyt korjattu. (Aika noloa, mutta vaikka olen rodultani juutalainen, en ole uskovainen, en osaa hepreaa enkä edes Jiddishiä.)
  ellauri269.html on line 759: Joidenkin viidennen ja seitsemännen luokan oppilaidensa lisäpanoksella rabbi ja yksityiskoulun opettaja pohtii Harry Potter -sarjan arvoja ja löytää yhtäläisyyksiä Toorasta ja Talmudista. Rosenberg ottaa "elämän ikuiset kysymykset" vastuualueekseen ("Anteeksi, ei noituutta ja taikasauvoja"), ja aloittaa henkilökohtaisella käyttäytymisellä ("Sääntöjen rikkominen", "Käytöstavat") ja laajentaa näkökulmaa, kun hän lopulta menee "Kuolemaan", "Hyvään ja pahaan" ja "Rakkauteen". Hän tekee vertailuja koko ajan - Harryn sääntöjen rikkomisen välillä, ei hauskaa, ja Elian teknisesti takalaittoman mutta hauskan "välienselvittelyn" välillä Ba'alin profeettojen kanssa Karmel -vuorella; Harryn, Ronin ja Hermionen sekä Mooseksen, Aaronin ja Miriamin triojen välillä; Kalkaroksen ja Daavidin katkeransuloiset parannukset. Ne ovat vain joskus hieman venytettyjä, ja paitsi silloin, kun hän kumittaa rasistisia sävyjä, joita jotkut lukijat havaitsevat Rowlingin talonhaltijoissa (mutta nuhtelee häntä tonttujen kohtelusta), ne ovat selvästi perusteltuja. Päättyen 20 sivuun yleisesti kiinnostavia opiskelijaesseitä ("Vaikka se, mitä Harry teki, oli hieman" rohkeampaa ", se, mitä Mooses teki, oli hieman järkevämpää") ja tiettyjen Raamatun viitteiden kerääminen, kirjoittaja helpottaa varovasti vielä vähemmän mietiskeleviä lukijoita harkitsemaan, kuten yksi lukupää sanoo, "Mikä todella merkitsee."
  ellauri269.html on line 770: Hän kamppaili tasapainottaakseen älyä ja tunteita. Spockin vulkaanisen isän perintö sitoi hänet etuoikeuslogiikkaan ennen kaikkea, mutta hänen ihmisäitinsä emotionaalinen puoli teki työn mahdottomaksi. Hän uhrasi henkensä pelastaakseen miehistön sillä periaatteella, että "monien tarpeet ovat suuremmat kuin harvojen tai yhden tarpeet". Silti hänet herätettiin henkiin, koska hänen emotionaaliset miehistön jäsenensä jättivät huomiotta tämän logiikan ja riskeerasivat kaiken pelastaakseen hänet. Juutalaiset ovat käyneet samaa taistelua rationalistien ja kabbalistien, Hasidimin ja Mitnagdimin kanssa, jotka on lukittu mielen ja sydämen taisteluun. Ja jopa siellä taistelulinjat eivät aina ole selvästi piirrettyjä. Rabbi Shneur Zalman Liadista (1745-1812), joka yritti saada hasidilaisia kannattajia Mitnagdicin alueelle, julisti, että "mielen on hallittava sydäntä". Ja silti taistelu raivoaa.
  ellauri269.html on line 772: Hän oli esimerkki henkilökohtaisen täyttymyksen uhraamisesta velvollisuuden vuoksi. Tarvitaan infektio opettaakseen Spockille, miltä onnellisuus tuntuu. Jaksossa This Side of Paradise hän löytää siirtokunnan, jonka jäsenet nauttivat täydellisestä tyytyväisyydestä (ja täydellisestä pysähtyneisyydestä) sen seurauksena, että he altistuvat paikallisen kasvin itiöille. Kun hän on saanut tartunnan, Spock pystyy haistamaan kukat ja rakastumaan. Mutta velvollisuus, kapteeni James T. Kirkin muodossa, kutsuu hänet takaisin itsensä kieltämiseen ja vastuuseen. Juutalaiset ovat aina kamppailleet määritelläkseen nämä parametrit. Onko kaikki vapaa-ajan toiminta Tooran tutkimuksen laiminlyöntiä, kuten tiukemmat väittävät? Mikä on hyvin eletty elämä? Talmud kysyy, onko sallittua tutkia kreikkalaista viisautta, kun otetaan huomioon velvollisuus "mietiskellä Tooraa päivin ja öin", ja vastaa, että niin saa tehdä vain ajankohtana, joka ei ole päivä eikä yö. Vizi ne on sit ovelia sananmuuntajia!
  ellauri269.html on line 778: Purim on irti päästämisen loma, jolloin rajoitukset ja itsehillintä ovat rentoja ja "piilotetut" tunteet saavat leikkiä. "Purimiin on imettävä, kunnes hän ei tiedä eroa kirottu on Haman ja siunattu on Mordechai." Jotkut rinnastaisivat Purimin "festivaaliin" jaksossa Archonien paluu, päivä rykmentin yhteiskunnan kalenterissa, jolloin kaikki lain ja moraalin säännöt keskeytettiin. Onko Purim varoventtiili yleisesti vakavassa juutalaisessa kalenterissa? Onko aika, että Spocks saa käyttää itiöitä ilman syyllisyyttä? Pidän parempana erilaista Star Trek -metaforaa. Purim on päivä, jolloin yhdistämme itsemme erilaiset puolet, jotka ovat haarautuneet kuljettajan ja hengellisten onnettomuuksien seurauksena. Se on päivä, jolloin tunnustamme sekä fyysisen että hengellisen itsemme ja molempien tarpeen. Se on loma, jolloin uskallamme sanoa, että edes pahan taipumuksen kourissa emme ole niin kauheita ihmisiä, ja pystymme suureen hyvään. Saamme panna niin ampiaisia kuin keltanokkia, olla cis- ja trans-hahmoja.
  ellauri269.html on line 785: Viime viikkoina tänä viikonloppuna ensi-iltansa saavan JJ Abramsin tuottaman uuden elokuvan Star Trek Beyondin luojat ovat nousseet otsikoihin paljastaessaan, että George Takein luoma hahmo Sulu on homo. Sulua koskevat uutiset ovat kuitenkin kiinnittäneet huomion pois toisesta todellisuudesta: Monille LGBT-faneille Spock on aina ollut queer. Itse asiassa, kuten Spockin loppu Khanin vihassa osoittaa, parilla on toisiinsa kietoutunut kohtalo, joka tekee heistä enemmän sielunkumppaneita kuin ystäviä. Se ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun he vaihtoivat kaipauksen ilmeitä. Franchising-yhtiön perustamisesta lähtien vuonna 1966 homofanit ovat lukeneet omia tarinoitaan puoliksi Vulcanin ja hänen ihmiskapteeninsa välillä vaihdetuista katseista. Takei itse luokitteli nämä ilmeet näiden katsojien tuntemaksi "homo-ahdistukseksi", etenkin tuona aikakautena, uudessa dokumentissa näyttelijä Leonard Nimoyn elämästä, Spockin rakkaudesta.
  ellauri269.html on line 787: Tämä ahdistus näkyy lukemattomissa YouTube-videoissa, jotka kokoavat parin homoeroottisimmat hetket alkuperäisestä sarjasta, jotka ovat keränneet kymmeniä tuhansia katselukertoja. Näistä ladatuista kohtauksista on koottu myös kokonaisia rakkaustarinoita. Nämä kohtaukset on otettu näytteitä Spockin rakkaudesta, jonka ohjasi Nimoyn poika Adam Nimoy. Se sisältää myös Takein ja fanien todistuksia Spockin roolista homokuvakkeena.
  ellauri269.html on line 813: Trilogia alkaa kyseisellä Milton-lainauksella Kultaisen kompassin alkusivuilla. Nimen voidaan katsoa viittaavan tarinassa keskeisessä osassa olevaan arvoitukselliseen Tomuun, jonka Pullman yhdistää myös pimeään aineeseen (engl. dark matter). Suomennosnimi Universumien tomu viittaa paitsi tomuun, myös trilogian useisiin rinnakkaismaailmoihin, joita Tomu yhdistää.
  ellauri269.html on line 815: Pullmanin ensimmäinen ajatus trilogiaa yhdistäväksi nimeksi oli niin ikään Kadotetusta paratiisista poimittu ilmaus Golden Compasses, jossa ”compasses” tarkoittaa itse asiassa harppia, ei kompassia. Milton viittaa kultaiseen harppiin, vasaraan ja lyhteeseen Jumalan luomistyön välineenä. Nimi Golden Compasses vakiintuikin joksikin aikaa käyttöön kirjan julkaisun ollessa vielä kesken. Tällöin yhdysvaltalaisen kustantajan toimittajat erehtyivät tulkitsemaan, että nimitys viittaa Lyran aletiometriin, joka likimain vastaa kuvausta ”kultainen kompassi” – vaikka onkin tosiasiassa messinkinen eikä ole kompassi sen enempää kuin harppi. Niinpä kirjan amerikkalaisessa ennakkomarkkinoinnissa ensimmäisestä kirjasta alettiin käyttää yksikkömuotoista nimitystä The Golden Compass, vaikka Atlantin toisella puolella Pullman olikin jo päättänyt antaa ensimmäisen kirjan nimeksi Northern Lights. Pullman ei tohtinut jumittua kirjan nimikysymykseen yhdysvaltalaisen kustantajan tarjotessa muuten loistavia ehtoja, joten The Golden Compass tuli amerikkalaisen laitoksen viralliseksi nimeksi. Ensimmäisen kirjan suomennos Kultainen kompassi noudattaa tätä naurettavaa nimeä siitä huolimatta, että julkaisutiedoissa alkuteokseksi ilmoitetaan Northern Lights. The Golden Compass on myös vuonna 2007 julkaistun elokuvaversion nimi sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa. Miten typerää, sen pitäisi olla suomexi Harppisakut.
  ellauri269.html on line 824: Omien sanojensa mukaan Pullman olisi halunnut mieluummin taidekouluun opiskelemaan huonekalujen valmistusta, eikä viihtynyt yliopistossa erityisen hyvin: ”Ajattelin että pärjäsin melko hyvin, kunnes valmistuin kolmannen asteen todistuksen kera ja ymmärsin, etten ollutkaan pärjännyt – sinä vuonna neljännen asteen todistusten jakaminen oli lopetettu, muuten olisin saanut sellaisen.” Vuonna 1970 Pullman avioitui Judith Spellerin, entisen opettajan ja hypnoterapeutin, kanssa. Heillä on kaksi aikuista hypnoterapeutin poikasta.
  ellauri270.html on line 38:

  "APINOIDEN SILTA"

  display:none">Lisää silmitöntä väkivaltaa

  
  ellauri270.html on line 42: Paxu pehmeäkantinen semantiikan kirja, jota luin albumeissa 18 ja 115 mainitulla Pihlajasaaren retkellä oli Semantics An Interdisciplinary Reader in Philosophy, Linguistics and Psychology Authors: Danny D. Steinberg Leon A. Jakobovits View all contributors Date Published: May 1974 availability: Available format: Paperback isbn: 9780521204996 Rate & review £ 48.99 Paperback Add to cart Add to wishlist Looking for an inspection copy?
  ellauri270.html on line 65: Andrić sai romaanin inspiraation omasta elämästään - hän vietti lapsuutensa Visegradissa häntä kasvattaneen tätinsä Ana Matkovšikin luona, kun hänen äitinsä jäi ilman tuloja miehensä kuoleman jälkeen. Hän suoritti peruskoulun Visegradissa ja, kuten kaikki Visegrad-pojat, metsästi haukea ja paistoi särkeä Drinan varrella ja katseli vaikuttavaa siltaa samalla.
  ellauri270.html on line 182: Eversti Saito, leirin komentaja (S.I. Hayakawa) kertoo uusille vangeille, että he kaikki, jopa upseerit, työskentelevät rautatiesillan rakentamisessa Kwai-joen yli , joka yhdistää Bangkokin ja Rangoonin.
  ellauri270.html on line 184: Nicholson vastustaa ilmoittamalla Saitolle, että Geneven sopimus vapauttaa upseerit ruumiillisesta työstä. (Vitun kermapuo!) Kun värvätyt miehet marssivat komentosillalle, Saito uhkaa ampua upseerit, kunnes majuri Clipton, brittiläinen lääkäri, varoittaa Saitoa, että hänellä on liian monta todistajaa, jotta hän pääsisi eroon murhasta. Saito jättää upseerit seisomaan kovennettua kuin Edwin Laineen Sontimattoman tutilaan Ellun kanat koko päivän kovassa helteessä. Sinä iltana upseerit sijoitetaan rangaistusmajaan, kun taas Nicholsonia hakataan vizalla paljaalle pepulle ja lukitaan rautalaatikkoon.
  ellauri270.html on line 197: Sillatyöt etenevät huonosti, mikä johtuu sekä virheellisistä japanilaisista suunnittelusuunnitelmista (kyllä kai, britti- ja jenkkitunarit) että vankien hitaasta tahdista ja tahallisesta sabotaasista. Saiton odotetaan tekevän rituaalisen itsemurhan , jos hän ei noudata nopeasti lähestyvää määräaikaa. Epätoivoisena hän käyttää Japanin vuoden 1905 Venäjän -Japanin sodan voiton vuosipäivää tekosyynä pelastaa kasvonsa; hän julistaa yleisen armahduksen vapauttaen Nicholsonin ja hänen upseerinsa ja vapauttaen heidät ruumiillisesta työstä. Nicholson on järkyttynyt miesten tekemästä huonosta työstä ja käskee rakentaa oikean sillan, aikoen sen olla kunnianosoituksena Britannian armeijallen kekseliäisyyttä vuosisatojen ajan. Clipton vastustaa uskoen tämän olevan yhteistyötä vihollisen kanssa. Nicholsonin pakkomielle sillasta saa hänet lopulta antamaan upseereilleen vapaaehtoistyön.
  ellauri270.html on line 201: Warden, Shears ja kaksi muuta kommandoa hyppäävät laskuvarjolla Thaimaahan; yksi, Chapman, kuolee kaatuessaan puuhun (haha, on tässä tarinassa sentään huumoria) ja Warden haavoittuu kohtaaessaan japanilaisen partion, ja hänet on kuljetettava pentueessa LOL). Hän, Shears ja Joyce saavuttavat joen ajoissa siamilaisten naiskantajien ja heidän kylän päällikön Khun Yain avulla. Pimeyden suojassa Shears ja Joyce istuttavat räjähteitä siltatorneihin. Tärkeitä arvohenkilöitä ja sotilaita kuljettavan junan on määrä ylittää seuraavana päivänä ensimmäisenä sillan, ja Warden haluaa tuhota molemmat. Aamunkoittoon mennessä joen pinta on kuitenkin laskenut, mikä paljastaa räjähteiden ja sytytin yhdistävän langan. Nicholson huomaa langan ja tuo sen Saiton huomioon. Junan lähestyessä he kiirehtivät alas joen rantaan tutkimaan asiaa. Joyce, miehittää sytytin, rikkoo kannen ja puukotti Saiton kuoliaaksi. Nicholson huutaa apua yrittäessään estää Joycea pääsemästä sytyttimeen. Kun Joyce haavoittuu japanilaisessa tulipalossa, Shears ui poikki, mutta hänet ammutaan. Tunnistaessaan Shearsin Nicholson huudahtaa: "Mitä minä olen tehnyt? Taidanpa epähuomiossa räjäyttää Kwai joen sillan!"
  ellauri270.html on line 203: Vartija ampuu kranaatinheitin tappaen Shearsin ja Joycen ja haavoittaen Nicholsonia. Kuolemassa Nicholson kompastelee sytytintä kohti ja putoaa männän päälle, räjäyttäen sillan ja lähettäen izensä taivaalle ja junan syöksymään jokeen. Warden kertoo siamilaisnaisille, että hänen täytyi estää ketään joutumasta vihollisen käsiin, ja lähtee heidän kanssaan puskiin nussimaan. Todistaessaan verilöylyä Clipton pudistaa päätään ja mutisee: "Hulluutta!... Hulluutta!" Oikeassapa olet Clipton Tea.
  ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
  ellauri270.html on line 251: O hold your tongue of your former vows, When dismal drew his countenance,
  ellauri270.html on line 298: In The Daemon Lover, James (Jamie) Harris, a handsome author, deserts his dowdy 34-year old fiancée. The plot of this short story may be indebted to “The Demon Lover” by Elizabeth Bowen, whom Jackson ranked with Katherine Anne Porter as one of the best contemporary short story writers. When Jamie Harris disappears, he shatters his bride’s dreams of living in a “golden house in-the-country” (DL 12). Her shock of recognition that she will never trade her lonely city apartment for a loving home mirrors the final scenes of “The Lottery” and “The Pillar of Salt” as well as many other stories in which a besieged woman suffers a final and often fatal blow.
  ellauri270.html on line 302: The irony in “The Daemon Lover” is that the female protagonist becomes suspect as she hunts for the mysterious young man “who promised to marry her” (DL 23). Everywhere she searches, she encounters couples who mock her with not-so-subtle insinuations that she is crazy. Indeed, at the end of the story she may well have become insane; the narrative is ambiguous on this point. Significantly, however, if the nameless woman has indeed lost her mind, it is James who is responsible. Although some critics speculate that the disruptive male figure—both in this story and in the others in the collection—is a hallucination of a sexually repressed character, the epilogue to The Lottery, a ballad entitled “James Harris, The Daemon Lover,” suggests otherwise: He is, in fact, the devil himself.
  ellauri270.html on line 339: Mrs. Hutchinson looks through the crowd for her husband and children. The crowd parts for her as she joins them at the front, and some point out her arrival to her husband. Mr. Summers cheerfully says that he’d thought they’d have to start without Tessie. Tessie jokes back that Mr. Summers wouldn’t have her leave her dirty dishes in the sink, would he? The crowd laughs.
  ellauri270.html on line 341: Tessie joins her family in the crowd, as all the villagers stand with their households, but her sense of humor sets her apart from the rest. She is clearly well-liked and appreciated by the villagers, which makes her eventual fate all the more surprising and disturbing.
  ellauri270.html on line 345: Mrs. Dunbar is the only woman to draw in the lottery, and the discussion of her role in the ritual proceedings emphasizes the theme of family structure and gender roles. Women are considered so inferior that even a teenaged son would replace a mother as the “head of household.” Wow this is going back to last century, or to Afghanistan! The formality surrounding these proceedings shows Mrs. Dunbar’s involvement to be an anomaly for the village.
  ellauri270.html on line 363: In the crowd, Mr. Adams turns to Old Man Warner and says that apparently the north village is considering giving up the lottery. Old Man Warner snorts and dismisses this as foolish. He says that next the young folks will want everyone to live in caves or nobody to work. He references the old saying, “lottery in June, corn be heavy soon.” He reminds Mr. Adams that there has always been a lottery, and that it’s bad enough to see Mr. Summers leading the proceedings while joking with everybody. Mrs. Adams intercedes with the information that some places have already stopped the lotteries. Old Man Warner feels there’s “nothing but trouble in that.”
  ellauri270.html on line 389: Even a dystopian society like this one doesn’t exclude other aspects of human nature like youth, popularity, friendship, and selfishness. Nancy’s behavior resembles that of many popular teen girls—again emphasizing the universal nature of Jackson’s story. We get the sense that Old Man Warner is perpetually displeased with any kind of change to tradition—even though the omniscient narrator tells us that the “tradition” Warner is used to is very different from the original lottery.
  ellauri270.html on line 421: The villagers in the story perform the lottery every year primarily because they always have—it’s just the way things are done. The discussion of this traditional practice, and the suggestion in the story that other villages are breaking from it by disbanding the lottery, demonstrates the persuasive power of ritual and tradition for humans. The lottery, in itself, is clearly pointless: an individual is killed after being randomly selected. Even the original ritual has been… read analysis of The Power of Tradition.
  ellauri270.html on line 527: Alfred Lordi Tennysonin Enoch Arden oli toinen samanlainen joihkaus albumissa 52. Victorian verse—stirring, pompous, propagandistic and popular. Olikohan Eenokki sukua Elizabeth Ardenille jonka poskivoide pelasti Harryn kruununjalokivet naparetkellä?
  ellauri270.html on line 529: Enoch Arden, poem by Alfred, Lord Tennyson, published in 1864. In the poem, Enoch Arden is a happily married fisherman who suffers financial problems and becomes a merchant seaman. He is shipwrecked, and, after 10 years on a desert island, he returns home to discover that his beloved wife, believing him dead, has remarried and has a new child. Not wishing to spoil his wife’s happiness, he never lets her know that he is alive.
  ellauri270.html on line 539: Leechin vanhuusiän artikkelissa kohteliaisuusmaximeista esitetään seuraava hypoteesi, antaen tukevat todisteet neljästä kielestä: että GSP tarjoaa hyvin yleisen selityksen kommunikatiivisille kohteliaisuusilmiöille itämaisilla kielillä, kuten kiinan, japanin ja korean, sekä länsimaisilla kielillä, kuten esim. englanti. Koska kohteliaisuus käsittelee skalaari-ilmiöitä, tämä ei kiellä määrällisten ja laadullisten erojen merkitystä sosiaalisten parametrien ja kohteliaisuuden kielellisten parametrien asetuksissa tällaisissa kielissä. GSP:n kaltainen kehys tarjoaa vaihteluparametrit, joiden sisällä tällaisia ​​eroja voidaan tutkia. Tästä syystä tämä artikkeli puoltaa johtopäätöstä, että ilmeisistä eroista huolimatta kohteliaisuudessa ei ole itä-länsi-jakoa, on vaan enemp vähemp eroja. Toisin kuin maantieteessä, roduissa ja politiikassa, jossa erot ovat laadullisia. Anglot esittävät tasa-arvoista mutta se on pelkkää feikkiä. Sama rahan pakkovalta vallizee sielläkin. Mitä vetoa että Jeff oli born-again Christian kuten Tony DeLorenzo.
  ellauri270.html on line 544: A real war hero disobeys commands from his superiors to look after his own troops. Clan behavior, that is what it is. Vielä hullumpaa nokkimista on kun öykkärimäinen Judah Andersen tulee rähjäämään tontin omistajana ja vetää sitten kantapäät yhteen kolmen tähden war hero kenzun edessä. Just tällästä oli Kouvolassa kun paikallinen kansanedustaja tuli paikalle. Helskutti mitä pyllistelyä.
  ellauri270.html on line 558: In Vietnam 1969, his troops were demoralized and in poor condition, racked with rampant drug use and disciplinary problems as well as a lack of support from home. During his time in Vietnam, Schwarzkopf acquired his well-known short temper.
  ellauri270.html on line 574: Brandeis wurde 1948 als nicht konfessionsgebundene Universität unter der Förderung der amerikanisch-jüdischen Gemeinschaft gegründet. Benannt wurde die Universität nach Louis Brandeis (1856–1941), dem ersten jüdischen Richter am Obersten Gerichtshof der Vereinigten Staaten. Sie steht Studenten aller Nationalitäten, Religionen und politischer Orientierung offen. Noch 2006 waren etwa 50 % der Studenten jüdisch. Die Sportteams der Brandeis University nennen sich die Juden. nein, die Judges. Die Universität ist Mitglied der University Athletic Association.
  ellauri270.html on line 583: 28."Thus four distinct functions, each essential to business, and each exercised, originally, by a distinct set of men, became united in the investment banker."
  ellauri271.html on line 39:

  I feel your pain

  display:none">Karvaperseitä

  
  ellauri271.html on line 82: Kansainvälisestä naistenpäivästä on kasvanut 1900-luvun aikana sosialistisen liikkeen mukana todella maailmanlaajuinen juhlapäivä. Yhdistyneet kansakunnat järjestää vuosittain naistenpäivän konferenssin, jonka tarkoituksena on edistää naisten oikeuksia ja naisten mahdollisuuksia osallistua sosiaalisiin, poliittisiin ja taloudellisiin prosesseihin. YK julisti vuoden 1975 Kansainväliseksi naistenvuodeksi. Naistenvuoden maailmankonferenssissa hyväksyttiin suunnitelma naisten aseman edistämiseksi, ja YK:n yleiskokous julisti sen toteuttamiseksi naisten vuosikymmenen (1976–1985). Onnexi siitä on jo sentään - annas olla - pian neljä vuosikymmentä!
  ellauri271.html on line 92: Putin razastaa kauniin razupoliisin vierellä joka osaa oikein keventää. Putinin pylly ei pysy satulassa vaan läpsyttää ylös alas epätahdissa. Käsiäkin se pitää hassusti kuin Lucky Luke laukassa.
  ellauri271.html on line 107: Evoluutioprosessin kannalta seksuaalisella lisääntymisellä on useita geneettisiä etuja: 1. Se yhdistää kaksi hyödyllistä mutaatiota yhdessä jälkeläisessä (keino levittää suotuisia piirteitä). 2. Konsolidoi tällä hetkellä haitalliset mutaatiot huonosti sopeutuneiksi jälkeläisiksi, jotka sitten eliminoidaan populaatiosta (haitallisten geenien poistaminen) 3. Luo uusia geeniyhdistelmiä, jotka voivat olla paremmin soveltuvia kuin aiemmin olemassa olleet.
  ellauri271.html on line 109: Luonnolliset muutokset bakteereissa, DNA:n kuljetus arkeissa ja meioosi eukaryooteissa laukaisevat stressaavat olosuhteet, kuten liikakansoitus, resurssien ehtyminen ja DNA-vauriot. Tämä viittaa siihen, että seksuaalinen lisääntyminen on sopeutumista stressaaviin olosuhteisiin, erityisesti sellaisiin, jotka aiheuttavat DNA-vaurioita. Sukupuoli mahdollistaisi kahden organismin vahingoittumattomien RNA-alueiden yhdistämisen. Tämä regeneraatioilmiö, joka tunnetaan usein uudelleenaktivoitumisena, esiintyy influenssaviruksessa ja reoviruksessa.
  ellauri271.html on line 146: Kirjan viimeinen osa sijoittuu Moskovaan. Kaupungissa eletään raskasta, eristyvää aikaa ennen suurta terroria. Tohtori on perustanut kolmannen perheen, mutta on jo surullinen ja voimaton eikä kykene enää henkiseen työhön. Hän kuolee sydänkohtaukseen raitiovaunussa vieraiden ihmisten keskellä. They can't make great epic movies like this now. It's all disasters and zombies now.
  ellauri271.html on line 162: Vastoin valtiossa hyväksyttyä linjaa huonosti kirjoittavia kirjailijoita oli vangittu, suljettu leireille, vaiennettu eri tavoin. Boris Pasternak tiesi tämän asian vähintään yhtä hyvin kuin muutkin venäläiset kirjailijat. Hän oli menettänyt läheisimpiä kirjailijatovereitaan suuren terrorin aikana. Silti hän uhkarohkeasti kuvasi vallankumousta ja stalinismia, näytti, miten perherakenteita murrettiin, lapsia erotettiin vanhemmistaan ja puolisoita toisistaan, viittasi leireihin ja älymystön sortoon. Miksi hän kirjoitti Tohtori Živagon ja antoi sen julkaistavaksi lännessä? Ja miksi hän salli omakustanteisen samizdat-version pääsyn levitykseen Moskovassa ja Leningradissa?
  ellauri272.html on line 39:

  50 shades of Zane

  display:none">Blacklistoja

  
  ellauri272.html on line 78: Kirsten Sims from New Zealand stated that the book "will win no prizes for its prose" and that "there are some exceedingly awful descriptions," although it was also an easy read; "(If you only) can suspend your disbelief and your desire to – if you'll pardon the expression – slap the heroine for having so little self respect, you might enjoy it." A Cord from U of Columbia stated that, "Despite the clunky prose, James does cause one to turn the page." Father Metro wrote that "suffering through 500 pages of this heroine's inner dialogue was torturous, and not in the intended, sexy kind of way". Jessica Reaves, the Chicago Tribune, wrote that the "book's source material isn't great literature", noting that the novel is "sprinkled liberally and repeatedly with asinine phrases", and described it as "depressing". Publishers Weekly named E. L. James the 'Publishing Person of the Year' 2012. In April 2012 E. L. James was listed as one of Time magazine's "100 Most Influential People in the World".
  ellauri272.html on line 83: A second study in 2014 was conducted to examine the health of women who had read the series, compared with a control group that had never read any part of the novels. The results showed a correlation between having read at least the first book and exhibiting signs of an eating disorder, having romantic partners that were emotionally abusive and/or engaged in stalking behavior, engaging in binge drinking in the last month, and having 5 or more sexual partners under age 14. The authors could not conclude whether women already experiencing these "problems" were drawn to the series, or if the series influenced these behaviors to occur after reading.
  ellauri272.html on line 84: Dr. Seuss commented that the book was "horribly written" in addition to being "disturbing" but stated that "if the book enhances women's real-life sex lives and intimacy, so be it." Ultimately, the book became the eighth-most banned book between 2010 and 2019.
  ellauri272.html on line 302: some schools have blocked the book from distribution in school libraries or
  ellauri272.html on line 341: Even though the Bible has worked its way into the top 10, the truth is that a high percentage of these attempts at censorship are aimed at what the ALA calls "diverse content" -- in other words, "books by and about people of color, LGBT people and/or disabled people."
  ellauri272.html on line 423: Elizabeth Lund of the Christian Science Monitor criticized Ammons for his tendency to jump “unexpectedly from one image or idea to another.” It is simply a kind of disposable diaper poetry.
  ellauri272.html on line 567: Luke Sawyer : Anan suojelusta vastaava henkivartija. (what a dish!)
  ellauri272.html on line 660: Ana herää kolme päivää myöhemmin sairaalassa Christianin kanssa. Vaikka hän on vihainen Anan piittaamattomuudesta ja edelleen huolissaan isyydestä, hän ymmärtää, kuinka tärkeä heidän vauvansa on hänelle, ja he tekevät sovinnon. Ana palaa kotiin seuraavana päivänä. Christian saa tietää yksityisetsivästään Welchistä, että hänellä ja Hydellä oli sama sijaisperhe. Hän kertoo Analle kuinka hän tapasi ja Elena vietteli hänet. Esittelemällä hänet BDSM:n maailmaan Elena auttoi Christiania oppimaan hallitsemaan elämäänsä. Jos hän ei olisi puuttunut asiaan, häntä vaivasivat edelleen hirvittävät muistot äidistään, eikä hän olisi koskaan kyennyt hallitsemaan elämäänsä. Ana tuntee syyllisyyttä käytöksestään, kun hän selittää, kuinka hän päätyi näkemään Elenan. Hän oli etsinyt psykiatriaan, tohtori Flynnin, koska hän tarvitsi apua ja kun hän ei voinut ottaa yhteyttä Flynnin, Christian päätyi Elenan salongiin puhuakseen jollekin ongelmistaan. Elena sattui olemaan salongissa sulkiessaan. Hän tiesi, että Christian ja Ana olivat riidelleet raskaudesta. Elena vei hänet suosikkibaariinsa juomaan ja auttamaan häntä rentoutumaan. Vaikka Elena antoi hänelle passin, hän tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää. Elena tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää. Elena tajusi, että Christian rakasti Anaa ja suostui lopulta lähtemään hyvillä ehdoilla. Hän vakuuttaa hänelle, että hän teki oikein kutsuessaan häntä esiin tämän käytöksestä, koska tohtori Flynn oli ollut oikeassa, että hänellä on vielä paljon kasvamista tehtävää.
  ellauri272.html on line 728: Monet kirjailijat, mukaan lukien Stephanie Merritt, Gwyneth Lewis ja Sally Brampton, ovat ilmaisseet kokemuksiaan masennuksesta henkilökohtaisissa muistelmissaan, ja kirjailija Marian Keyes paljastaa faneilleen vakavan sairauden kohtauksen verkkosivuillaan aiemmin tänä vuonna. "Lääketieteellinen osasto kutsuu sitä 'vakavaksi masennusjaksoksi', mutta minut on lyöty sivuttain lukuisista tunteista, ei vain masennuksesta, vaan levottomuudesta, ahdistuksesta, kauhusta, paniikkista, surusta, epätoivosta, epätoivosta ja melkein vastustamattomasta halusta olla kuollut ja sitä on jatkunut hyvin pitkään", Keyes kirjoitti. "Joka päivä kuuden vakaan kuukauden ajan minun on täytynyt yrittää todella kovasti pysyäkseni hengissä."
  ellauri272.html on line 737: SAS on brittien pahimpia roistojoukkioita kaikissa länkkärien sodissa sitten 2. maailmankisojen. Poistanut "shakkinappuloita laudalta" enemmän kuin prinssi Harry. More than 3,500 "terrorists" were "taken off the streets" of Baghdad by 22 SAS. Voi vittu mitä jälkikolonialismia.
  ellauri272.html on line 738: … kun vuosi 2023 ja matujen pidätys maamme rajalla kiihtyy ja olet silti tulossa Suomesta, meillä on pieni palvelus kysyttävämme. Uusi vuosi merkitsee uusia mahdollisuuksia, ja toivomme tämän vuoden tuovan jotain kaivattua vakautta ja edistystä. Tapahtuipa mitä tahansa, Guardian on paikalla ja käsi ojossa kuin Isoa Numeroa kauppaava romani. Moooiii! Ajat ovat vaikeita, ja tiedämme, etteivät kaikki pysty maksamaan uutisista. Mutta koska olemme lukijoiden rahoittamia, luotamme jatkuvaan anteliaisuuteen niiltä, joilla on siihen varaa. Tämä tärkeä tuki tarkoittaa, että miljoonat länkkärit voivat edelleen lukea luotettavia raportteja maailmaamme muovautuvista tapahtumista. Sijoitatko Guardiaan tänä vuonna? Sijoitus on tuottava! Luotathan?
  ellauri272.html on line 750: Jälleen kerran kirjailija joutui konservatiivien sylkykupiksi. Kihlman asui nuoruutensa Korkeavuorenkatu 19:ssä sijaitsevassa uusbarokkisessa patriisilinnassa, joka tunnetaan ”Kihlmanien talona”. Suku oli vauras, porvarillinen ja kirkollinen – liki kaikkea sitä, mitä vastaan hän tuimasti hyökkäsi kirjoissaan ja lehtiteksteissään. Viimeiset ajat Krister vietti Porvoon runoilijakodissa aika yxinäisenä exmarxilaisena.
  ellauri272.html on line 771: Nykyään Kihlmanin edustama autofiktio on suosittua. Tunnustukselliset romaanit ovat tehneet norjalaisesta kirjailija Karl Ove Knausgårdista maailmankuulun ja huomattavasti Kristeriä rikkaamman. Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija on päähenkilö tai kertoja. Kirjan tapahtumat ovat usein totta.
  ellauri272.html on line 777: Heti ovella huomaa, ettei olla ihan tavallisessa kodissa. Eteisessä on Eero Järnefeltin maalaus. Se on Kihlmanin isoisän muotokuva.
  ellauri272.html on line 796: Kihlman toivoi, että hän onnistuisi kirjoillaan vähentämään jonkun ihmisen pelkoja tai tarpeetonta ahdistusta. Silloin kirja on saavuttanut tavoitteen.
  ellauri272.html on line 818: – ”Minulla ei ole mitään tunnustettavaa. En ole tehnyt syntiä”, hän sanoi röyhkeästi sanomalehden syntymäpäivähaastattelussa. Se oli kaikki fiktiota LOL. Väärää todistusta lähimmäisistä.
  ellauri274.html on line 38:

  A BIG JOB FOR SUPERMAN

  display:none">Valtapeliä

  
  ellauri274.html on line 50: Mixei noudatettu Minskin sopimusten 2015 toimenpidepakettia? Koska nähtiin että voitiin saavuttaa enemmän. Aiemmin tänä vuonna Petro Porošenko, Ukrainan ensimmäinen vallankaappauksen jälkeinen presidentti, järkytti kaikkia, kun hän totesi julkisesti (minkä Merkel Taunona sittemmin todisti), ettei Kiovalla eikä länkkäreillä ollut koskaan aikomustakaan noudattaa sitoumuksiaan, jotka se teki allekirjoittaessaan Minskin pöytäkirjat: Valko-Venäjän pääkaupungissa käydyt neuvottelut ja kaikki lupaukset olivat tarkoitettuja yksinkertaisesti ajan hankkimiseksi Ukrainan rakentaessa linnoituksia itäisille alueille ja kouluttaen ja aseistaakseen riittävän vahvaa armeijaa käymään täysipukuista hyökkäyssotaa Venäjän kallellaan olevia Donetskin ja Luganskin alueita vastaan.
  ellauri274.html on line 233:

ellauri274.html on line 313:
ellauri274.html on line 381:
ellauri274.html on line 485:
ellauri274.html on line 576:
ellauri274.html on line 713:
ellauri274.html on line 718:
ellauri274.html on line 739:
ellauri274.html on line 768:
ellauri274.html on line 771:
ellauri274.html on line 855:
ellauri274.html on line 895:
ellauri274.html on line 994:
ellauri275.html on line 38:

JOE ✭ SETÄ
VOLDEMORT

display:none">Oikeutettua väkivaltaa


ellauri275.html on line 93: Ilja oli nykyajan nuorten henkisen liikkeen "Tergdaleulebi" eli Venäjän ystävien johtaja. He levittivät moderneja ja eurooppalaisia ​​liberaaleja ihanteita Gruusiassa. Hän perusti kaksi modernia sanomalehteä. Hänellä oli tärkeä rooli Gruusian ensimmäisen rahoitusrakenteen - Land Bank of Tbilisi - luomisessa. Maakaupoilla ja bloody peasanttien velkakirjoilla löi rahoixi kun maaorjat oli vapautettu 1861. Hän oli 30 vuoden ajan tämän pankin puheenjohtaja, jonka kautta hän rahoitti ja edisti useimpia Gruusiassa järjestettäviä kulttuuri-, koulutus-, talous- ja hyväntekeväisyystapahtumia.
ellauri275.html on line 101: Tšavtšavadze murhattiin vuonna 1907. Murhaa ei ole selvitetty, mutta sen tekijöinä on pidetty radikaaleja sosiaalidemokraatteja, ketäs muutakaan. Länkkärien mielestä on todisteita siitäkin, että Stalin ystävineen Sergo Ordzhonikidze ja Filipp Makharadze järjesti salamurhan tai osallistuivat siihen. Kuten tuonnempana nähdään ryssät oli toista mieltä.
ellauri275.html on line 114: Stalin kehui aina Chavchavadzen runoutta vanhuudessaan, eikä ole todisteita siitä, että hän olisi tilannut tuon osuman, mutta hän oli hyvin lähellä Sergoa ja hän oli varmasti enemmän kuin kykenevä erottamaan kirjalliset ansiot julmasta välttämättömyydestä. Politiikka oli aina etusijalla.
ellauri275.html on line 120: Ilja Tšavtšavadze avasi georgialaisen kirjallisuuden uusia sivuja haalistuvilla taiteellisilla luomuksilla: runoilla, säkeillä, novelleilla, novelleilla, joissa tuon ajan tärkeimmät yhteiskunnalliset prosessit löysivät terävän kriittisen pohdiskelun.
ellauri275.html on line 210: Runossa Erakko ko. erakko ei onnistunut voittamaan 17-kesäisen neitosen elävän elämän voimaa, maallisia inhimillisiä tunteita ja intohimoja. Taistelu tätä voimaa vastaan ​​päättyi munkin sielunpelastuxen kannalta täydelliseen tappioon, mutta koiraan siementuotannon kannalta menestyxeen. Munkki nuolee porsliinia ahdistuksen ja epätoivon piinaamana ja tuikkaa sitten melan upoxiin. Tämä teos, jonka Ilja Chavchavadze loi luovan elämänsä viimeisellä kaudella, leimaa taiteellisen taidon kypsyys ja täydellisyys. Pyhä vapaus voitetaan vain taistelulla, vain verellä, - runoilija väitti ja tuli käteen uudestaan.
ellauri275.html on line 257: Mutta mitä haluat löytää Cudista? Hyväntekijä, palauta poikani minulle,
ellauri275.html on line 301: Kyllä, ja Kako itse ei pelkää Mutta isää kiusasi hengenahdistus;
ellauri275.html on line 422: Representatives of the Russian authorities and Kremlin propagandists are actively commenting on the events related to the protests in Tbilisi against the “Russian Law”. Some of them declare that the bill initiated in the Parliament of Georgia, which the ruling party Georgian Dream has already withdrawn after 3 days of protests, has nothing to do with Russia, while others are already threatening Georgia with negative consequences of these events.
ellauri275.html on line 440: Bukia uskoo, että todellisuudessa valtapuolue ei edes halua edistää euro­integraatiota, koska se sotkisi sen suunnitelmia sementoida valtansa.
ellauri275.html on line 460: In his Romantic poems, Chavchavadze dreamed of Georgia's glorious past, when "the breeze of life past" would "breathe sweetness" into his "dry soul." In poems Woe, time, time (ვაჰ, დრონი, დრონი), Listen, listener (ისმინეთ მსმენნო), and Caucasia (კავკასია), the "Golden Age" of medieval Georgia was contrasted with its unremarkable present. As a social activist, however, he remained mostly a "cultural nationalist," defender of the native language, and an advocate of the interest of Georgian aristocratic and intellectual elites. In his letters, Alexander heavily criticized Russian treatment of Georgian national culture and even compared it with the pillaging by Ottomans and Persians who had invaded Georgia in the past. In one of the letters he states: The damage which Russia has inflicted on our nation is disastrous. Even Persians and Turks could not abolish our Monarchy and deprive us of our statehood. We have exchanged one serpent for another.
ellauri275.html on line 494: Holodomor oli osa laajempaa, koko Neuvostoliittoa vuosina 1931–1934 koskenutta nälänhätää. Ukrainan nälänhätä oli kuitenkin pahempi asia, johtuen poliittisista etunäkökohdista, jotka kohdistuvat suurimmaksi osaksi vain Ukrainaan. Vuosien 1932–1933 nälänhädästä vaiettiin Neuvostoliitossa perestroikaan saakka. Neuvostoliitossa vierailleet läntiset toimittajat eivät myöskään kertoneet tapahtuneesta länsimaissa. Venäläiset huomauttavat, että länsipuoli Ukrainasta, jossa niiden mukaan hätä oli pahin, ei ollut osa Ukrainan neuvostotasavaltaa ennen suurta isänmaallista sotaa.
ellauri275.html on line 531: Brežnevin viimeisimmäksi jäänyt päätös oli lähettää joulukuussa 1979 neuvostojoukot tukemaan Afganistanin kommunistihallitusta. Päätöstä ei tehnyt politbyroo, vaan Brežnevin sisäpiiri yksityisessä kokouksessaan. Afganistanin sotaan johti pitkäaikainen kehitys, johon liittyivät Etykiin liitetyn Helsingin hengen haihtumisesta huonontuneet suurvaltasuhteet, varustelukierre ja Neuvostoliiton tarve osoittaa voimaansa. Yleisesti 1970-luvun loppua kohti Vietnamin sodassa tappion kärsinyt Yhdysvallat vaikutti sotilaallisesti heikolta ja Neuvostoliitto vastaavasti vahvemmalta supervallalta. Afganistanin sodan myrkytettyä suurvaltasuhteet jäi SALT II -sopimus, joka allekirjoitettiin kesäkuussa 1979, ratifioimatta Yhdysvalloissa. Neuvostoliittoon kohdistettiin myös laajat talouspakotteet ja Moskovan olympialaisiin vuonna 1980 kohdistettiin boikotti.
ellauri275.html on line 541: KALEVI SORSA - Herkkä pohdiskelija
ellauri275.html on line 586: Tasavallan presidentti oli valittu 14 kertaa ennen Loka-Laitisen todistamaa Kekkoslovakian vallankumousta, niistä useimmat tuloxella Kekkonen - Kekkonen - Kekkonen - Kekkonen...
ellauri275.html on line 620: 2000 saatiin ruoriin ensimmäinen naisoletettu, tosin Seta-yhdistyxen äänillä, nim. Tarja Halonen. Harvaa presidenttiä on niin paljon aiheetta haukuttu kuin tätä.
ellauri275.html on line 635: Vihdoinkin hyvä (koska tositapahtumiin perustuva) poliisisarja Neljä elämää (p.o. kuolemaa) briteistä, missä ällö kalansilmäinen kaljupää huumaa kuoliaaxi jollain mömmöllä neljä homopoikaa ja raiskaa ne, raahaa sitten luutarhan seinälle (paizi ensimmäisen vaan kotiovelle). Se ei ollut tässä sarjassa pääasia, vaan että Lontoon met poliisivoimat kusivat koko tutkinnan KOSKA pojat oli homppeleita slummissa! Skoudet kieltäytyivät yhdistämästä kuolemantapauxia vaikka yhteys oli ilmiselvä pöllöimmällekin sukulaiselle, ja tutkivat jo ekasta tapauxesta kiinnijääneen kalansilmän toilailuja kunnolla vasta kun oli ihan pakko. Kuten ekan uhrin äiti leukavasti laukaisi, oli syynä poliisien tyhmyys, laiskuus, homofobia vai oikeistohallitusten määrärahaleikkauxet, käteen jäi että brittipoliisilaitos on täysin fucked up, ja jonkun täytyisi tehdä vittu sille asialle jotakin. Vaan eipähän ne tee, koska briteissä on vieläkin ruotelissa samat oikeistoketaleet, eikä muutosta siihen ole edes näköpiirissä. Antavat vaan BBC:n tehdä lisää poliiseja ihannoivia paskasarjatekeleitä. Vittu anglosaxit on ketkuimpia kaikista germaaneista, ei voi muuta sanoa, vaikka se on aika paljon sanottu.
ellauri275.html on line 666: Puna-armeijan hyökkäys Gruusiaan, myös Neuvostoliiton–Georgian sota, tai Gruusian tapaus oli neuvosto-Venäjän puna-armeijan Georgian demokraattista tasavaltaa vastaan kohdistama sotilaallinen hyökkäys, joka käytiin 15. helmikuuta – 17. maaliskuuta 1921. Hyökkäyksen tarkoituksena oli kaataa Georgian sosiaalidemokraattisen puolueen menševikkihallitus ja tuoda maahan bolševikkihallinto. Konflikti johtui Neuvosto-Venäjän laajentumispolitiikasta, jonka tavoitteena oli saada takaisin hallintaan ensimmäisen maailmansodan tapahtumiin saakka Venäjän keisarikuntaan kuuluneet alueet, sekä Venäjälle siirtyneiden gruusialaisten bolševikkien vallankumouspyrkimyksistä. Bolševikeilla ei Gruusiassa ollut tarpeeksi tukea, että he olisivat voineet nousta valtaan ilman länsinaapurin apua.
ellauri275.html on line 677: Mdivanin ja Maharadzen mielipiteistä Josip ei piitannut palanutta puukopeekkaa. Polikarp Gurgenovich Mdivani oli budu -georgian ; 1920-luvulla hänellä oli tärkeä rooli Kaukasuksen sovjetisoinnissa , mutta myöhemmin hän johti Georgian vastustusta Josif Stalinin keskittämispolitiikkaa vastaan Georgian selkkauxessa 1922. Hänet teloitettiin suuren puhdistuksen aikana 30-l.
ellauri275.html on line 697: Jopin lastenlapsista Jekaterina (”Katja”) Ždanova on Siperiassa tulivuorten tutkijana, lääkäri Josif Allilujev kuoli 2008, ja Olga, nykyisin nimeltään Chrese Evans, asuu vieläkin Portlandissa, Oregonissa, ellei ole kuollut.
ellauri275.html on line 774:
Venäjän autojen kansainvälinen tunnus. Suomen teillä hyvin harvinainen, lähinnä vain rekka-autoissa tai turistibusseissa ja Laureenskan Audissa nähty merkintä.

ellauri276.html on line 37:

KYNTÄJIÄ

display:none">Kyntöä


ellauri276.html on line 89: Tuon aikakauden kronikot, Venäjän yhdistämisen vastustajat, David Bagrationi ja hänen veljensä kirjoittivat vuoden 1811 otsikon alla: "Huhtikuun viidentenä päivänä Chavchavadze Garsevan kuoli Pietarissa, tsaarin petturi ja uskoton. isänmaansa poika." Niinpä he vuodattivat vihansa, vaikka Garsevan vain allekirjoitti pumaskat ja toteutti kuningas Herakleioksen ja Georgian kansan tahdon.
ellauri276.html on line 95: Alexander Chavchavadzen myöhemmät ajatukset kansallisesta kysymyksestä olivat kaukana kaukonäköisyydestä ja syvyydestä. Hän oli pikemminkin laajasti koulutettu, kasvatettu Venäjän, Ranskan, Iranin parhaista perinteistä, perehtynyt saksalaiseen filosofiaan ja kirjallisuuteen. Hän tiesi, että Georgia tarvitsi uutta, edistyksellistä kulttuuria, laajaa valistusta, koulutusta ja teki kaikkensa tuodakseen kehittyneen venäläisen yhteiskunnan lähemmäxi Georgiaa, vaikka sitten vaikka kaventamalla Terek-jokea. Hän ymmärsi hyvin, että vain tämä ystävyys, vain tämä yhteisö voi johtaa hänen kotimaansa laajalle tielle.
ellauri276.html on line 103: Alexander Chavchavadze rakasti Venäjää eikä salannut sitä ollenkaan. Hänen Tiflis-talonsa ovet olivat aina avoinna venäläisille ja enimmäkseen niille, jotka viittasivat kintaalla "villiin Kaukasukseen" edistyneiden ideoiden palvelemiseksi.
ellauri276.html on line 106: Runoilija tunnettiin epikurolaisena, ruusujen ja satakielen laulajana... Mutta tämä on pinnallinen arvio henkilöstä, jonka elämä ja työ tiiviisti kietoutuneena yhdisti vanhan runokulttuurin uuteen suuntaan.
ellauri276.html on line 154: Hän on kirjoittanut runoja lapsuudesta asti. Ensimmäinen runo julkaistiin vuonna 1825. Hänet julkaistiin säännöllisesti aikakauslehdissä vuosina 1830-1850 ("Lukemiskirjasto", "Pääskynen", "Kirjallislehti", "Pantheon", "Isänmaan muistiinpanot", "Viihde", "Moskvityanin "), runojen pääteema oli tekijän tunteita luontokuvien aiheuttamana.
ellauri276.html on line 259: "Plowman's Song" on kirjoitettu kolmijalisella trocheella, joten se kuulostaa sekä energiseltä että sileältä, se kuulostaa melodiselta, kuin balladi, mutta yksinkertaisella, kansanmusiikkivärillä, kuin oikea kananlaulu. Nelirivinen säkeistö - neliso - auttaa hahmottamaan runon kananlauluna, iloisena ja lukijalle miellyttävänä.
ellauri276.html on line 320: Runo on kirjoitettu kesällä 1856. Kirjoittaja on 32-vuotias, hän on julkaistu aikakauslehdissä noin 7 vuotta ja julkaissut debyyttikokoelmansa. "Kyntäjä" ei heti läpäissyt sensuuria: siinä kuvattiin tuskallisen synkkä kuva. I. Nikitin myönsi ystävälleen lähettämässään kirjeessä, että hänen täytyi huomattavasti pehmentää värejä, jotta runo saatiin painettua. Vuotta myöhemmin venäläinen keskustelulehti julkaisi sen sivuillaan.
ellauri276.html on line 337: Oops - pussiin pääsi pujahtamaan väärä Joseph Campbell (joskin mieltäkiinnittävä oli tämäkin, johon palataan albumissa 298). Kyntäjästä runoili oikeasti keskimmäisen kuvan kaveri. Mies oikealla, Adam C. English, Professor of Religion at Campbell University, saa puheenvuoron alempana! Jenkit ovat syystä läpeensä tyytyväisen näköisiä miehiä. Suorastaan iloisia ahdistuneeseen irkkufarmariin verraten. Kauppa se on joka kannattaa eikä kyntötyö.
ellauri276.html on line 395: 'I Will Go With My Father a-Ploughing' toinen säkeistö jäljittelee ensimmäistä säkeistöä siinä mielessä, että puhuja muistaa aikoja, jolloin hän ja hänen isänsä "kylvivät" aiemmin kyntämiään maata. He istuttavat tämän vuoden satoja nykyiselle "Punaiselle pellolle meren rannalla". Heidän aikaisempien toimiensa vuoksi maa on muuttunut, kuten kuukaudetkin. Tässä vaiheessa kolme eri lintua tulee pojan luo ja "parveilee... [hänen] jälkeen". Häntä seuraavat nämä uudet kumppanit, ja nyt hän ottaa osan laulamisesta. Hän tekee serenadien muille maan "harjoittelukylväjille" ja hänen isänsä laulaa "Siemenlaulun". Kaikki nämä toiminnot sopivat tiettyyn vuodenaikaan ja liittyvät siihen. Puhujan muistot elämästään yhdistetään näihin kolmeen eri kategoriaan, joista viimeinen tulee viimeisessä säkeessä.
ellauri276.html on line 441: Russell hylkäsi ensin Kavanaghin työn, mutta rohkaisi häntä jatkamaan alistumista, ja hän julkaisi Kavanaghin säkeet vuosina 1929 ja 1930. Tämä inspiroi maanviljelijää lähtemään kotoa ja yrittämään edistää toiveitaan. Vuonna 1931 hän käveli 80 mailia (noin 129 kilometriä) tavatakseen Russellin Dublinissa, jossa Kavanaghin veli oli opettaja. Russell antoi Kavanaghille kirjoja, muun muassa Fjodor Dostojevskin, Victor Hugon, Walt Whitmanin, Ralph Waldo Emersonin ja Robert Browningin teoksia, ja hänestä tuli Kavanaghin kirjallinen neuvonantaja. Kavanagh liittyi Dundalk Libraryyn ja ensimmäinen kirja, jonka hän lainasi, oli TS Eliotin The Waste Land.
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan ​​hänen ensimmäisestä vierailustaan ​​Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri276.html on line 471: Toisen maailmansodan puhkeaminen (tunnetaan nimellä Hätä Irlannin tasavallassa ) vaikutti haitallisesti joidenkin irlantilaisten kirjailijoiden uraan, mukaan lukien Flann O´Brien ja Kavanagh, koska he menettivät pääsyn kustantajiinsa Lontooseen ja heidän kirjojensa uusintapainoja ei voitu järjestää. Tasavallalla, joka oli sodan aikana neutraali, oli yhteinen raja Pohjois-Irlannin kanssa (joka osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa oli mukana liittoutuneiden puolella ). Varsinkin Monaghanissa rajalla oli salakuljetusmahdollisuuksia, mikä olisi ollut tuottoisampaa kuin kirjoittaminen tähän aikaan.
ellauri276.html on line 475: Tänä aikana hän tapasi John Betjemanin, joka työskenteli Dublinissa hätätilanteen aikana nimellisesti lehdistöasteena, mutta työskenteli myös Britannian tiedustelupalvelussa. Betjeman, joka teki vaikutuksen Kavanaghin monipuolisista sosiaalisista kontakteista, hänen kyvystään saada kutsua tapahtumiin ja poliittisesta monitulkintaisuudestaan, yritti värvätä hänet brittivakoilijaksi.
ellauri276.html on line 495: Kavanagh meni naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa Katherine Barry Moloneyn ( Kevin Barryn veljentytär ) huhtikuussa 1967, ja he perustivat yhdessä pubin Waterloo Roadille Dubliniin. Kavanagh sairastui Tarry Flynnin ensiesityksessä Abbey Theatre -yhtiön Dundalkin kaupungintalossa ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin, 30. marraskuuta 1967 Dublinissa. Hänen hautansa on Inniskeenissä Patrick Kavanagh -keskuksen vieressä. Hänen vaimonsa Katherine kuoli vuonna 1989; hän on myös haudattu sinne. Nobel-palkittu Séamus Heaney on saanut vaikutteita Kavanaghista. Heaney ja Kavanagh uskoivat paikallisen tai seurakuntalaisen kykyyn paljastaa universaali. Heaney sanoi kerran, että Kavanaghin runoudella oli "muuttava vaikutus yleiseen kulttuuriin ja se vapautti hänen jälkeensä tulleiden runollisten sukupolvien lahjat". Heaney totesi: "Kavanagh on todella edustava moderni hahmo siinä mielessä, että hänen kumouksellinen toimintansa käännettiin itsensä puoleen: tyytymättömyys, sekä henkinen että taiteellinen, inspiroi hänen kasvuaan... Hänen opetuksensa ja esimerkkinsä auttoivat meitä näkemään olennaisen eron hänen välillään. kutsutaan seurakunnalliseksi ja maakunnalliseksi mentaliteetiksi". Kuten Kavanagh sanoi: "Kaikki suuret sivilisaatiot perustuvat seurakuntaan". Hän päättelee, että Kavanaghin runous todistaa hänen "lankattoman uskonsa itseensä ja taiteeseen, joka teki hänestä paljon enemmän kuin hän itse".
ellauri276.html on line 522: Lollardointi, joka tunnetaan myös nimellä Lollardismi tai Lollard-liike, oli protoprotestanttinen kristillinen uskonnollinen liike, joka oli olemassa 1300-luvun puolivälistä 1500-luvun Englannin uskonpuhdistukseen. Sitä johti alun perin John Wycliffe, katolinen teologi, joka erotettiin Oxfordin yliopistosta vuonna 1381 roomalaiskatolisen kirkon arvostelun vuoksi. Lollardit vaativat ensisijaisesti länsimaisen kristinuskon uudistamista. He muotoilivat uskonsa Lollardien 12 johtopäätökseen.
ellauri276.html on line 526: Sanan sanotaan keksineen englantilais-irlantilaisen pappi Henry Crumpen, mutta sen alkuperä on epävarma. Nimen varhaisin virallinen käyttö Englannissa esiintyy vuonna 1387 Worcesterin piispan toimeksiannossa viittä "köyhää saarnaajaa" vastaan, nomine seu ritu Lollardorum confoederatos. Oxfordin englanninkielisen sanakirjan mukaan se tulee todennäköisesti keskihollantilaisesta lollaerdista ("mumiseja, mutiseja"), verbistä lollen ("mutistaa, mutistaa"). Sana on paljon vanhempi kuin sen englanninkielinen käyttö; Alankomaissa oli 1300-luvun alussa lollardeja, jotka olivat sukua Fraticellille,Beghardit ja muut lahkot, jotka ovat samankaltaisia ​​kuin resusant franciscans.
ellauri276.html on line 532: Tämän ja muiden tekstien yhdistäminen Chauceriin oli mahdollista, koska Chaucerin " Yleinen prologi " Canterbury Talesille esittelee kyntäjän, joka ei koskaan saa tarinaa. Tämä laiminlyönti näyttää herättäneen muiden luovuuden varhaisesta päivästä lähtien. "Yleisessä prologissa" isäntä vitsailee Plowmanin veljestä, joka on pappi. Joissakin säilyneissä käsikirjoituksissa isäntä ehdottaa, että Parson on "Lollere". Jo vuonna 1400 Chaucerin hoviyleisö kasvoi nousevaan lukutaitoiseen, keski-/kauppiasluokkaan, johon kuului monia Lollardin kannattajia, jotka olisivat olleet taipuvaisia ​​uskomaan Lollard Chauceriin.
ellauri276.html on line 545: At alle tymes, thogh hym gamed or smerte, whether in joy or distress; (see note)
ellauri276.html on line 559: Joka kerta, kun hommat pelasi; jos män perseelleen ilossa tai ahdistuksessa; (katso huomautu
ellauri276.html on line 563: jätti ilman hynää, jos se oli hänen mahdissaan. maksu; (katso huomautus)
ellauri276.html on line 774: Puiseva britti"koomikko" matkaili tv-sarjassa New Zealandissa ja oli niin brittiä niin brittiä. Käydessään tapaamassa maureja se lauloi niille God Save The Queen (sic). Jo on hävyltä häntä poikki!
ellauri276.html on line 778: Tämän uuden työn edellyttämä kova työ yhdistettynä hänen aikaisemman elämänsä uurastamiseen ja irstaaseen elämäntapaan alkoivat vaikuttaa Burnsin terveyteen. Hän kuoli 21. heinäkuuta 1796 vain 37-vuotiaana, ja hänet haudattiin täydessä siviili- ja sotilaskunnossa samana päivänä, kun hänen poikansa Maxwell syntyi. Hänen runoistaan ​​julkaistiin muistopainos, jolla kerättiin rahaa vaimolleen ja lapsilleen.
ellauri276.html on line 846: Oliver Wendell Holmes Sr. (1809–1894) oli amerikkalainen lääkäri, runoilija, professori, luennoitsija ja kirjailija Bostonissa. Fireside Poetsin jäsen, hänen ikätoverinsa pitivät häntä yhdeksi päivän parhaista kirjailijoista. Hänen tunnetuimpia proosateoksiaan ovat Aamiaispöytäsarja, joka alkoi Aamiaispöydän autokraatista. Hän oli myös tärkeä lääketieteen uudistaja.
ellauri276.html on line 887: Johan Olof Wallin (15. lokakuuta 1779 Stora Tuna, Taalainmaa − 30. kesäkuuta 1839 Tukholma) oli ruotsalainen luterilainen arkkipiispa ja runoilija. Wallin tunnetaan ennen muuta vitsirunoilijana ja vitsikirjan tekijänä. Vuodesta 1807 vuoteen 1817 hän johti Ruotsin vitsikirjan uudistusta. Kun uusi vitsikirja valmistui 1818, siinä oli 286 virttä, jotka hän oli kirjoittanut, kääntänyt tai muokannut. Vitsikirja tunnetaankin ”Wallinin vitsikirjana” ja sitä pidettiin ilmestyttyään hienoimpana luterilaisena vitsikirjana ja kristikunnan parhaana vitsikirjana. Wallinin vitsikirjan koraalikirja ilmestyi 1820, ja sen laati Johann Christian Friedrich Hæffner (Svensk Choralbok, ns. Haeffnerin koraalikirja)
ellauri276.html on line 921: Charles Wharton Stork [1881-1971] syntyi Philadelphiassa, Pa., 12. helmikuuta 1881. Suoritti AB-tutkinnon Haverford Collegessa 1902; AM Harvardissa, 1903, ja Ph.D. Pennsylvanian yliopistossa erään Schellingin neuvosta 1905. "Kaikki on himon menettämä (Lust on menettänyt kaiken), William Rowleyn tragedia, 1633" All´s Lost by Lust on William Rowleyn jakobinen tragedia, takakannen mukaan "Herkittävän rehellisen ja tehokkaan tragedia", "raaka ja raju", se kirjoitettiin vuosina 1618-1620.
ellauri276.html on line 925: Tämän urakan jälkeen Stork lähti ulkomaille tekemään tutkimustyötä Englannin ja Saksan yliopistoissa, missä hän vietti useita vuosia. Vuonna 1908 hän meni naimisiin Elisabethin, tiedättehän, taiteilija Franz von Pausingerin tyttären kanssa Salzburgista Itävallasta, ja palattuaan Amerikkaan aloitti työnsä Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän toimi opettajana ja apulaisprofessorina vuoteen 1916, jolloin erosi tehdäxeen kirjallista työtä. Mr. Storkin ensimmäinen tunnetuksi tullut säekirja oli "Meri ja lahti", 1916. Sen jälkeen hän on kääntänyt paljon ruotsin ja saksan kielestä, tehden ihailtavia käännöksiä Gustaf Frödingistä, 1916, sekä monista muista never heardeista teokseen "Ruotsalaiset runoilijat", jonka teoksen hän julkaisi nimellä "Anthology of Swedish Lyrics", 1917. Hän on sittemmin tehnyt käännöksen "Selected Poems of Verner Von Heidenstam", Nobel-palkinnon saaja 1916. Ruotsalaisen runouden lisäksi hän on tehnyt erinomaisen esitys itävaltalaisen sanoittajan Hofmansthalin sanoituksista. Mr. Stork on toimittaja ja omistaja lehdykälle 'Contemporary Verse', joka on omistautunut nykyisen ryhmän runoudelle Amerikassa. Toinen kokoelma hänen omista säkeistä ilmestyy siinä pian.
ellauri276.html on line 940: Erittäin suosittu kappale Englannissa, 125 listaa Roudissa (vain 5 viittausta muualta – 3 Skotlannista ja 2 Pohjois-Amerikasta). Se saattaa olla melko myöhäistä sävellystä, ja se on varmasti säilynyt pitkään äänitteiden aikakauteen asti – melkein kaikilla kantrilaulajilla oli se ohjelmistossaan, ja äänitteitä on 29, lähes kaikki Keski- ja Etelä-Englannista. Useimmat versiot pysyvät melko lähellä Catnatchin laajasivutekstiä, joka painettiin ensimmäisen kerran noin 1820-luvulla.
ellauri276.html on line 966: Jon Rennard lauloi Follow the Plough -kappaleen Bate Hall Folk Clubissa Macclesfieldissä marraskuussa 1970. Tästä konsertista julkaistiin nauhoitus seuraavana vuonna hänen Traditional Sound -albumillaan The Parting Glass.
ellauri276.html on line 1005: Hyvin tunnettu laulu, laulettu sadonkorjuukodeissa ja muissa juhlissa. Patiencen sävelmä poikkeaa hieman tavallisesta, ja Lucy Broadwood huomautti, että siinä oli "jälkiä Dorian-moodista".
ellauri276.html on line 1290: Hallin isä oli varakas filanderer, koulutettu Etonissa ja Oxfordissa, mutta työskenteli harvoin, koska hän peri suuren summan rahaa isältään, merkittävältä lääkäriltä, joka oli British Medical Associationin johtaja. Hänen äitinsä oli epävakaa amerikkalainen leski Philadelphiasta. Radclyffen isä lähti vuonna 1882 jättäen nuoren Radclyffen ja hänen äitinsä. Hän jätti kuitenkin Radclyffelle huomattavan perinnön.
ellauri276.html on line 1298: "Bostonin avioliitto" oli historiallisesti kahden varakkaan naisen avoliitto, joka oli riippumaton miehen taloudellisesta tuesta. Sanan sanotaan olleen käytössä Uudessa Englannissa 1800-luvun lopulla/1900-luvun alussa. Jotkut näistä suhteista olivat luonteeltaan niin romanttisia, että niitä voitaisiin nyt pitää lesbosuhteina; muut eivät olleet. Termi Bostonin avioliitto yhdistettiin Henry Jamesin The Bostonians (1886) -romaaniin, joka käsitteli pitkää avoliittoa kahden naimattoman naisen, "uusien naisten" välillä, vaikka James itse ei koskaan käyttänyt termiä. Jamesin sisar Alice eli sellaisessa suhteessa Katherine Loringin kanssa ja oli hänen romaanin lähteittensä joukossa. Bostonin avioliitot olivat niin yleisiä Wellesley Collegessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, että termistä Wellesley-avioliitto tuli suosittu kuvaus. 1800-luvun lopulla Wellesleyn 53 naisen tiedekunnasta vain yksi nainen oli perinteisesti naimisissa miehen kanssa; useimmat muut asuivat naispuolisen seuralaisen kanssa. Yksi tunnetuimmista pareista oli Katharine Lee Bates ja Katharine Ellis Coman. Bates oli runouden professori ja " America The Beautiful " renkutuxen kirjoittaja.
ellauri277.html on line 37:

GET A HUMP ON YOU!

display:none">Kyttyröitä


ellauri277.html on line 43: After the fire, Zachary Taylor Kivett came to visit and found Campbell "in bed discouraged to the limit." Kivett said, "Why are you in bed? You're a Campbell. Get a hump on you."
ellauri277.html on line 50: On tehtävä työtä, jotta hän pysyy maan ja maan sielun tahdissa.
ellauri277.html on line 92: Sinä työskentelet pysyäksesi maan ja maan sielun tahdissa.

ellauri277.html on line 126: Gibran tuli Josiah Quincy -kouluun 30. syyskuuta 1895. Koulun virkailijat laittoivat hänet erityisluokkaan maahanmuuttajille oppimaan englantia. Hänen nimensä rekisteröitiin käyttämällä englantilaista kirjoitusasua "Kahlil Gibran". Hänen äitinsä alkoi työskennellä ompelijana kauppiaana, joka myi pitsiä ja liinavaatteita, joita hän kantoi ovelta ovelle kuin mustalaiset. Hänen puolivelinsä Boutros Boutros Ghali avasi liikkeen. Gibran ilmoittautui myös taidekouluun Denison Housessa, läheisessä asutustalossa. Siellä opettajiensa kautta hänet esiteltiin avantgardistiseelle bostonilaiselle taiteilijalle, valokuvaaja ja kustantaja F. Holland Daylle, joka "rohkaisi ja tuki" Gibrania hänen "luovissa pyrkimyksissään."
ellauri277.html on line 132: Sittemmin tapaamansa "hyväntekijän" Mary Haskellin taloudellisella avustuksella Gibran opiskeli taidetta Pariisissa vuosina 1908–1910. Siellä ollessaan hän tapasi syyrialaisia ​​poliittisia ajattelijoita, jotka edistävät kapinaa ottomaanien Syyriassa. Kun hän kuoli 48-vuotiaana maxakirroosiin ja alkavaan tuberkuloosiin toisessa keuhkossa hän oli saavuttanut kirjallisuuden mainetta "Atlantin valtameren molemmin puolin". Hänen "upeaa työtä" on kuvattu "taiteellisena perinnönä kaikkien kansojen ihmisille".
ellauri277.html on line 138: Gibran piti ensimmäisen taidenäyttelynsä piirustuksistaan ​​tammikuussa 1904 Bostonissa Dayn studiossa. Tämän näyttelyn aikana Gibran tapasi Mary Haskellin, yhdeksän vuotta häntä vanhemman tyttökoulun rehtorin kaupungissa. Kaksikko solmi ystävyyden, joka kesti Gibranin loppuelämän. Haskell käytti suuria summia Gibranin tukemiseen ja toimitti myös kaikkia hänen englanninkielisiä kirjoituksiaan. Heidän romanttisen suhteensa luonne jää epäselväksi, vaikka jotkut elämäkerran kirjoittajat väittävät, että he olivat rakastavaisia mutta eivät koskaan menneet naimisiin, koska Haskellin perhe vastusti. Alusvaatteista saadut todisteet viittaavat siihen, että heidän suhteensa ei koskaan toteutunut fyysisesti. Gibran ja Haskell olivat lyhyesti kihloissa vuosien 1910 ja 1911 välillä. Joseph P. Ghougassianin mukaan Gibran oli kosinut häntä koska "ei tiennyt kuinka muuten maksaa takaisin kiitokseksi neiti Haskellille", mutta Haskell keskeytti yhdynnän tehden "hänelle selväksi, että hän piti hänen ystävyydestään ennen kuin raskasta sidettä mamuavioliitossa." Haskell meni myöhemmin naimisiin Jacob Florance Minisin kanssa vuonna 1926, samalla kun hän pysyi Gibranin läheisenä ystävänä, suojelijana ja hyväntekijänä ja käytti Jacobin vaikutusvaltaa Kallen uran edistämiseen.
ellauri277.html on line 151: Saman vuoden joulukuussa Gibranin visuaalisia taideteoksia esiteltiin Montross Galleryssä, mikä herätti amerikkalaisen taidemaalari Albert Pinkham Ryderin huomion. Gibran kirjoitti hänelle proosarunon tammikuussa, ja hänestä tulee yksi ikääntyneen miehen viimeisistä vierailijoista. Ryderin kuoleman jälkeen vuonna 1917 Henry McBride lainasi Gibranin runon ensimmäisenä.jälkimmäisen kuolemanjälkeisenä kunnianosoituksena Ryderille, sitten sanomalehdissä eri puolilla maata, josta tuli Gibranin nimen ensimmäinen laaja maininta Amerikassa. Maaliskuuhun 1915 mennessä kaksi Gibranin runoa oli myös luettu Poetry Society of Americassa, minkä jälkeen Corinne Roosevelt Robinson, Theodore Rooseveltin nuorempi sisar, nousi ylös ja kutsui niitä "tuhoisiksi ja pirullisiksi jutuiksi".
ellauri277.html on line 158: Jättäen huomioimatta suuren osan klassisen arabian perinteisestä sanastosta ja muodosta, hän alkoi kehittää tyyliä, joka heijasti tavallista kieltä, jonka hän oli kuullut lapsena South Endissä. Runo "Sinulla on kielesi ja minulla on omani" (1924) julkaistiin vastauksena hänen arabian kielensä ja tyylinsä kritiikkiin.
ellauri277.html on line 182: Vuonna 1921 Gibran osallistui "kyselyyn", joka koski kysymystä "Tarvitsemmeko uuden maailman uskonnon yhdistämään vanhoja uskontoja? Vai piisaako tää St. Mark´s Church in -the-Bowery?" Gibran ei ottanut definitiivistä kantaa.
ellauri277.html on line 244: In 1923 the financially and emotionally exhausted Haskell moved to Savannah, Georgia, and became the companion of an elderly widower, Colonel Jacob Florence Minis. But her faith in Gibran’s literary and artistic importance never wavered, and she continued to edit his English manuscripts—discreetly, since Minis did not approve of Gibran.
ellauri277.html on line 250: The Prophet received tepid reviews in Poetry and The Bookman, an enthusiastic review in the Chicago Evening Post, and little else. On the other hand, the public reception was intense. It began with a trickle of grateful letters; the first edition sold out in two months; 13,000 copies a year were sold during the Great Depression, 60,000 in 1944, and 1,000,000 by 1957. Many millions of copies were sold in the following decades, making Gibran the best-selling American poet of the twentieth century. It is clear that the book deeply moved many people. When critics finally noticed it, they were baffled by the public response; they dismissed the work as sentimental, overwritten, artificial, and affected.
ellauri277.html on line 264: Gibran has generally been dismissed as sentimental and mawkishly [imelän] mystical. Nevertheless, his works are widely read and are regarded as serious literature by people who do not often read such literature. The unconventional beauty of his language and the moral earnestness of his ideas allow him to speak to a broad audience as only a handful of other twentieth-century American poets have. The sad fact is that a large majority of these monkeys are sentimental and mawkishly mystical.
ellauri277.html on line 274: Тhe article discusses the role of religious values in the context of spiritual safety of society. The value content of the concept of spiritual security is substantiated. It is proved that the system of spiritual values and moral norms is one of the important conditions for ensuring the spiritual security of society. The basic principles of providing spiritual security and suggested of definition the relevant concepts.
ellauri277.html on line 286: 1. Abramov, V.I. (2004), Duhovnict´ suspil´st- 7. Leontiev, D.A. (1996), "Value as an interdisciplinary
ellauri277.html on line 296: ment of Ukrainian Society", Abstract of Ph.D. dissertation, and time, vol.12, pp. 52—62.
ellauri277.html on line 310: Monet ihmiset uskovat, että uskonto on vain ritualisoitu uskomus- ja käytäntöjärjestelmä, jota ei pitäisi sisällyttää yhteiskunnan asioihin. Suurin osa näistä ihmisistä ajattelee, että uskonto ja yhteiskunta ovat molemmat täysin erilaisia ​​kokonaisuuksia. Tekniikan ja tieteen edistymisen myötä monet yhteiskunnat ovat hylänneet tai erottaneet uskontonsa yhteiskunnasta. Tällaisen yhteiskunnan ihmiset ajattelevat, että uskontoa tulisi harjoittaa vain henkisissä paikoissa. Mutta jos ajattelemme syvästi, huomaamme, että uskonto ja yhteiskunta eivät ole erillisiä kokonaisuuksia. Uskonto ja yhteiskunta ovat molemmat yhteydessä toisiinsa ja riippuvaisia ​​niistä toisiaan. Uskonto ei ole vain rituaalijärjestelmä, vaan myös oikea elämäntapa. Uskonto on erittäin tärkeä, jotta yhteiskunta löytää rauhaa ja vaurautta samanaikaisesti. Tekniikan ja tieteen edistymisen myötä yhteiskunta voi pitää niitä nykyaikaisina, mutta ei löydä todellista rauhaa vaurautta. Uskonnolliset arvot ovat erittäin tärkeitä yhteiskunnassa, koska ne antavat meille oikeanlaisen elämäntavan. Ilman uskontoa ihminen ei voi toimia oikein tässä maailmassa, koska heiltä puuttuu oikea elämäntapa. Ihmiset, jotka elävät yhteiskunnassa ilman uskonnollista arvoa, kohtaavat erilaisia ​​​​ongelmia, kuten - korkeampi rikollisuus, turhautuminen, arkielämän ahdistukset jne.
ellauri277.html on line 314: Puhdistaa sydämen - Uskonto puhdistaa ihmisen sydämen ja ohjaa häntä.
ellauri277.html on line 336: Bahai-uskon voimakkaana piirteenä on pyrkimys ihmiskunnan yhdistämiseen ja maailmanrauhaan. Uskonnolla ei ole pappeja. Bahait opettavat, että kaikki uskonnot edustavat samaa jumaluutta, jonka ilmentymiä ovat olleet muun muassa Abraham, Zarathustra, Buddha, Jeesus ja Muhammad. All male panel! Uskovien velvollisuuksia ovat muun muassa päivittäiset rukoukset, paastoamiset, bahai-kalenteri (joulukalenterin korvike) ja puoluepolitiikan välttäminen. Uskonto sisältää vähän rituaaliperinteitä, tai ylipäänsä mitää perinteitä, kun se on kekattu niin hiljan.
ellauri277.html on line 348: Effendin johdolla herätysliike muuttui järjestäytyneeksi uskonnoksi 1930-luvulta lähtien. Hänen toimikautenaan valmistuivat muun muassa Babin hautapyhäkkö ja Kansainvälinen arkistorakennus. Vuonna 1944 Effendi kirjoitti bahai-historian sata ensimmäistä vuotta käsittävän teoksen, God Passes By. God was here but he left early. Hänen toimiensa ansiosta bahai-usko saavutti vuonna 1948 ei-valtiollisiin järjestöihin kuuluvan aseman Yhdistyneissä kansakunnissa. Effendi kuoli vuonna 1957, minkä jälkeen johtajuus on ollut pikemminkin ryhmällä kuin yksittäisellä henkilöllä. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin.
ellauri277.html on line 370: Bahait uskovat, että jokaisella on yksi (1) kuolematon sielu. Se on ihmisen henkinen osa, joka ei kuole vaan jatkaa olemassaoloaan toisessa muodossa. Sielu ei asu ruumiissa, vaan se yhdistyy ihmiseen panon aikana heti hedelmöittymisvaiheessa. Mikäli kaksi ihmistä on elänyt hyvän avioliiton, heidän sielunsa jatkavat riitelyä boomereina myös kuoleman jälkeen.
ellauri277.html on line 383: Bahaille perhe on yhteisöjen ja kansojen perusyksikkö, sillä vahvat ja rakastavat perheet muodostavat toimivan yhteisön ytimen. Avioliitto nähdään sekä ruumiin että sielun yhdistymisenä (joka tapahtuu taas nainnin aikana), ja se on tasa-arvoinen miehen ja naisen kesken (muttei 2 naisen eikä miehen kesken, herra nähköön). Kuitenkaan naimisiinmeno ei ole elämän tärkein päämäärä eikä avioliiton ulkopuolella eläviä ja lehtolapsia ruikkivia syrjitä. Järjestettyjä avioliittoja ei suvaita, vaan jokaisen täytyy löytää oma sielunkumppaninsa omatoimisesti. Avioeroihin suhtaudutaan kielteisesti, mutta nekään eivät ole kiellettyjä. Jos aviopari ilmoittaa haluavansa erota, seuraa vuoden mittainen harkinta-aika. Tänä aikana parin tulee hakea neuvoja paikalliselta neuvostolta avioliiton pelastamiseksi.
ellauri277.html on line 481: Herlinin Sanomien runokriitikot repi pelihousunsa kun ex-kaunoluistelija Kiira Korven eka runokirja Hyppää vaan ilmestyi. Sen iskevin eleginen lyriikka on "Vittusaatanaperkele". Riipaisevammin ei voi uuden vuosituhannen ihmisen ahdistusta enää kuvata. Samoilla sanoilla ilmentää tuntojaan myös S.KARPPI sarjan eeppisen skarppi ja totaalisen tunneköyhä rikosezivä Sofia Karppi. Mitä vittua! Siis mitä vittua sä sanot! "Vittu" on suomalaisten ikivanha pyhä paikka, jossa asustaa salaperäinen karvainen mezän haltija.
ellauri278.html on line 37:

Tykkivenediplomatiaa

display:none">Kansanmurhia


ellauri278.html on line 77: Huolimatta taustastaan ​​tsaarin upseerina, Shaposhnikov voitti Stalinin kunnioituksen ja luottamuksen. Ammattiupseerin asemansa vuoksi hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vasta vuonna 1939. Tämä on saattanut auttaa häntä välttämään Stalinin epäilyt. Hinta, jonka hän maksoi selviytymisestä puhdistusten aikana, oli yhteistyö Tukhachevskin ja monien muiden kollegoiden tuhoamisessa. Stalin osoitti ihailunsa upseeria kohtaan pitämällä aina kopiota Shaposhnikovin tärkeimmästä teoksesta Mozg Armii (Мозг армии, "Armeijan aivot") (1929) työpöydällään.
ellauri278.html on line 79: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri278.html on line 87: Kerran Stalin sanoi minulle: - Jokaisella on puutteita ja virheitä työssään, ei ole pyhiä ihmisiä. Siksi jokaisen työn pienet puutteet on siedettävä. On tärkeää, että saldo on positiivinen. Luuletko, että sinulla ei ole vikoja? Hän kosketti olkapäätäni kädellään. - Da, sinulla on. Ja minulla on myös puutteita, vaikka olen "suuri johtaja ja opettaja". Teen joskus erehdyxiä, mutta saldo on silti positiivinen. Tiedän tämän sanomalehdistä, Stalin vitsaili.
ellauri278.html on line 88: - Jos olet vakaasti vakuuttunut siitä, että olet oikeassa ja pystyt todistamaan väitteesi, älä koskaan ota huomioon kenenkään mielipiteitä, vaan toimi järkesi ja omatuntosi mukaan.
ellauri278.html on line 96: Jopi piti lamuutti Verasta, joka toimi sille köksänä, kunnes alkoi epäillä sitäkin ja lähetti sen 10v pakkotyöhön kotikonnuille. Katumapäälle tultuaan lähetti sille kömpelösti voimapaperiin käärimänsä ruokapaketin. Sakari Pälsin koillis-Kamtchatkassa näkemä lamuuttitanssi oli verrattain yksinkertaista ruumiin vääntelemistä puolelle ja toiselle yhteisessä tahdissa. Musiikki se merkillisempää oli. Tanssijat pitivät itse siitä huolen. Ei se
ellauri278.html on line 192: A distant relative of Aleksandr Pushkin, Georgy Chicherin was born into an old noble family. He was born on the estate of his uncle, Boris Chicherin, in Karaul, Tambov. His father, Vasily N. Chicherin, was a diplomat employed by the Foreign Office of the Russian Empire.
ellauri278.html on line 206: Meir Henoch Wallach was born into a wealthy, Yiddish-speaking, Lithuanian Jewish banking family in Białystok, Grodno Governorate, Russian Empire, which was formerly part of the Polish–Lithuanian Commonwealth.
ellauri278.html on line 224: In 1933, Litvinov was instrumental in winning a long-sought formal diplomatic recognition of the Soviet government by the United States. US President Franklin Roosevelt sent comedian Harpo Marx to the Soviet Union as a goodwill ambassador. Isosetä Karl oli näät disponibiliteetissa. Litvinov and Marx became friends and performed a routine on stage together. Litvinov also facilitated the acceptance of the Soviet Union into the League of Nations, where he represented his country from 1934 to 1938. Litvinov has been considered to have concentrated on taking strong measures against Italy, Japan and Germany, and being little interested in other matters.
ellauri278.html on line 231: On 3 May 1939, Stalin replaced Litvinov, who was closely identified with the anti-German position, with Vyacheslav Molotov. At a prearranged meeting, Stalin said: "The Soviet Government intended to improve its relations with Hitler and if possible sign a pact with Nazi Germany. As a Jew and an avowed opponent of such a policy, Litvinov stood in the way." Litvinov argued and banged on the table. Stalin then demanded Litvinov to sign a letter of resignation. On the night of Litvinov´s dismissal, NKVD troops surrounded the offices of the Commissariat of Foreign Affairs. The telephone at Litvinov´s dacha was disconnected and the following morning, Molotov, Georgy Malenkov, and Lavrenty Beria arrived at the commissariat to inform Litvinov of his dismissal. Many of Litvinov´s aides were arrested and beaten, possibly to extract compromising information.
ellauri278.html on line 233: Hitler took Litvinov’s removal more seriously than Chamberlain. The German ambassador to the Soviet Union, Schulenburg, was in Iran. Hilger, the First Secretary, was summoned to see Hitler, who asked why Stalin might have dismissed Litvinov. Hilger said: "According to my firm belief he [Stalin] had done so because Litvinov had pressed for an understanding with France and Britain while Stalin thought the Western powers were aiming to have the Soviet Union pull the chestnuts out of the fire in the event of war".
ellauri278.html on line 242: The replacement of Litvinov with Molotov significantly increased Stalin´s freedom to manoeuver in foreign policy. The dismissal of Litvinov, whose Jewish background was viewed disfavorably by Nazi Germany, removed an obstacle to negotiations with Germany. Stalin immediately directed Molotov to "purge the ministry of Jews". Recalling Stalin´s order, Molotov commented: "Thank God for these words! Jews formed an absolute majority in the leadership and among the ambassadors. It wasn´t good."
ellauri278.html on line 244: Given Litvinov´s prior attempts to create an anti-fascist coalition, association with the doctrine of collective security with France and Britain, and pro-Western orientation by Kremlin standards, his dismissal indicated the existence of a Soviet option of rapprochement with Germany. Molotov´s appointment was a signal to Germany the USSR would negotiate. The dismissal also signaled to France and Britain the existence of a potential negotiation option with Germany. One British official wrote Litvinov´s disappearance meant the loss of an admirable technician or shock-absorber, while Molotov´s modus operandi was "more truly Bolshevik than diplomatic or cosmopolitan".
ellauri278.html on line 256: Litvinov immediately gained popularity. In early December 1941, the Soviet Union’s war-relief organisation called a large meeting in Madison Square, New York City, where the auditorium was filled to capacity. Litvinov, speaking in English, told of the suffering in the Soviet Union. A woman in the front row ran up to the stage and donated her diamond necklace; whilst another gave a cheque for $15,000. At the end, Litvinov said; "What we need is a second necklace".
ellauri278.html on line 260: After returning to Soviet Union, Litvinov became deputy minister for foreign affairs. He was dismissed from his post after an interview given to Richard C. Hottelet on 18 June 1946 in which he said a war between the West and the Soviet Union was inevitable.
ellauri278.html on line 262: Maxim Litvinov died on on 31 December 1951. After his death, rumours he was murdered on Stalin´s instructions to the Ministry of Internal Affairs circulated. According to Anastas Mikoyan, alorry deliberately collided with Litvinov´s car as it rounded a bend near the Litvinov dacha on 31 December 1951, and he later died of his injuries. British television journalist Tim Tzouliadis stated; "The assassination of Litvinov marked an intensification of Stalin´s anti-Semitic campaign". According to Litvinov´s wife and daughter, however, Stalin was still on good terms with Litvinov at the time of his death. They said he had serious heart problems and was given the best treatment available during the final weeks of his life, and that he died from a heart attack on 31 December 1951. After Litvinov´s death, his widow Ivy remained in the Soviet Union until she returned to live in Britain in 1972.
ellauri278.html on line 298: Alue on aivan hirveen näköinen, täynnä soita, lämpäreitä, hiilikaivoxia tai paremminkin avolouhoxia. Vanhat harppisakut ylpeilevät vielä sillä että kaivoivat sieltä aivan vitusti hiiltä ja pilasivat sillä koko planeetan. Jälellä on enää köyhiä maajusseja, mainoslehden jakajia, huumehörhöjä ja korruptoituneita skoudeja. Kellonvalaja Godunov oli vihannut kommunisteja koko ikänsä mutta nyt kun raha on ruotelissa... (SSH! Älä jatka!) Aivan hirveetä. Tollastako elämä on 21. vuosisadan heeboille? Ei käy kyllä kateexi. Niiden pitäis ryhdistäytyä ja aloittaa kommunismi uudestaan aivan alusta.
ellauri278.html on line 334: Neuvostoliiton hyökkäyksen aikana vangittuja upseereita, poliiseja ja rajavartijoita vastaan ​​kohdistettiin lukuisia kostotapauksia. Useissa tapauksissa "porvariksi" luokiteltu siviiliväestö, mukaan lukien naiset ja lapset, joutui kostotoimien uhreiksi.
ellauri278.html on line 370: Neuvostokomissio väitti 1943 että saxalaiset pakottivat paikalliset asukkaat antamaan vääriä todistuxia väkisin ja uhkauksin. 1990-luvulla Venäjän federaation sotilassyyttäjänvirastossa suoritettujen kuulustelujen aikana monet henkiin jääneet todistajat, joita venäläiset "viranomaiset" kuulustelivat vuonna 1943, peruuttivat todistuksensa, koska ne oli annettu pakotettuna.
ellauri278.html on line 374: Nürmbergisssä 14. helmikuuta 1946 Neuvostoliiton apulaispääsyyttäjä eversti Yu. V. Pokrovsky esitti sakemanneille yksityiskohtaisen syytteen Katynin tapauksessa Burdenkon komission materiaalien perusteella. Asiasta varoitettu jenkkijohtoinen tuomioistuin kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä tätä syytöstä harkitsematta, mikä järkytti neuvostopuolta. Koska jälkimmäinen viittasi, että tämä luo ennakkotapauksen prosessin viivyttämiselle, tuomioistuin päätti kuulla vain kolmea todistajaa syyttäjälle ja puolustukselle. Kuulemiset pidettiin 1.-2.7.1946. Syyttäjän todistajina olivat Smolenskin entinen apulaispormestari, professori-astronomi B. V. Bazilevsky, professori V. I. Prozorovsky (lääketieteen asiantuntijana) ja bulgarialainen asiantuntija M. A. Markov, Katynin kansainvälisen komission entinen jäsen, joka allekirjoitti sen päätelmän. Smolenskin porvari B. G. Menshagin oli myös valmistautunut tällaiseen rooliin, mutta hänen todistuksensa oli "epämukava".
ellauri278.html on line 376: Oikeudenkäynnissä Bazilevski toisti NKVD-NKGB-komissiossa ja sitten ulkomaisille toimittajille Burdenko-komission antaman todistuksen, erityisesti toteamalla, että Burgomestari Menshagin väitti kertoneensa hänelle saksalaisten puolalaisten teloituksesta; Menshagin itse kutsuu tätä muistelmissaan valheeksi.
ellauri278.html on line 378: Tuomioistuimelle esitettiin todisteita siitä, että saxalaislupseeri Ahrens ilmestyi Katyniin vasta marraskuussa 1941, eikä hänellä toimintansa luonteen vuoksi voinut olla mitään tekemistä joukkoteloitusten kanssa; eikä edes fyysisesti Arensissa koskaan ollut niin paljon ihmistä, että hän voisi järjestää joukkoteloituksen.
ellauri278.html on line 399: Katynin verilöylyn aihe esiintyy säännöllisesti Puolan ja Venäjän lehdistössä. Lech Kaczynski totesi, että sillä on edelleen tärkeä paikka puolalaisten kansallisessa historiallisessa muistissa, kun taas valtaosa venäläisistä kyselyn mukaan pitää sitä merkityksettömänä.
ellauri278.html on line 417: Maaliit perustettiin uudelleen Viron uudelleenitsenäistymisen aikaan vuonna 1991. Vuonna 1994 se yhdistyi muihin samanhenkisiin puolueisiin, jolloin syntyi Viron Kansainliitto.
ellauri278.html on line 475: Kun talvisotaan mentiin, konepistooleita käytettiin ryhmäaseina. Kiväärijoukkueen neljästä ryhmästä oli kahteen sijoitettu pikakivääri ja kahdessa oli ryhmäaseena konepistooli. Ryhmään kuuluivat ampuja ja apulainen, jonka tehtävänä oli mm. täyttää lippaita ja kantaa niitä. Tämä oli niin jäykkä yhdistelmä, että suomalaiset rintamajohtajat - joukkueenjohtajat ja komppanianpäälliköt - tajusivat, ettei siinä ole mitään järkeä. He purkivat "ylhäältä" tulleet määrävahvuudet ja käskivät jakaa komppanian konepistoolit pätevimmille yksittäistaistelijoille, esim. Antti Rokalle.
ellauri279.html on line 37:

Еб твою мать

display:none">Nobelismia


ellauri279.html on line 75: ”Luultavasti kukaan yksityinen ihminen ei Stalinia lukuunottamatta edistänyt yhtä paljon neuvostojärjestelmän hajoamista kuin kirjailija Aleksandr Solženitsyn. ”
ellauri279.html on line 128: Pavel tapettiin yhdessä nuoremman veljensä kanssa, ja hänen isänsä perheenjäsenet, joita vastaan ​​hän oli aiemmin todistanut oikeudessa, todettiin syyllisiksi rikokseen.
ellauri279.html on line 130: Isä oli etninen valkovenäläinen ja tuli Stolypinin uudisasukkaista, jotka asettuivat Gerasimovkaan vuonna 1910. Pavlikin isä, entinen sisällissodan nuorempi komentaja, oli Gerasimovskyn kyläneuvoston puheenjohtaja vuoteen 1931 asti. Gerasimoviittien muistelmien mukaan Trofim Morozov alkoi pian tämän viran ottamisen jälkeen käyttää sitä henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi, mikä mainitaan yksityiskohtaisesti häntä vastaan ​​myöhemmin aloitetussa rikosasiassa. Todistajien kertomusten mukaan Trofim alkoi kaupata riistetyiltä takavarikoituja tavaroita. Lisäksi hän spekuloi erityisille uudisasukkaille myönnetyillä todistuksilla.
ellauri279.html on line 134: Vuonna 1931 hänen isänsä, joka ei enää toiminut virassa, tuomittiin 10 vuodeksi. Kylävaltuuston puheenjohtajana hän oli kulakkien ystävä, piilotti heidän tilansa verotuksesta ja erottuaan kyläneuvostosta osallistui erikoissiirtolaisten muilutuxeen myymällä asiakirjoja. Häntä syytettiin väärennettyjen todistusten myöntämisestä ryöstetyille heidän kuulumisestaan ​​Gerasimovin kyläneuvostoon, mikä antoi heille mahdollisuuden lähteä maasta heti paikalla. Vangittuna Trofim Morozov osallistui Valkoisenmeren ja Itämeren kanavan rakentamiseen ja kolmen vuoden työskentelyn jälkeen palasi kotiin kovan työn perästä ​​ja asettui sitten Tjumeniin.
ellauri279.html on line 142: Uskomuksen, että Pavlikin isä pidätettiin juuri pojan lausunnon takia, kumosi myöhemmin itse Trofimin tapaukseen osallistunut tutkija. Itse asiassa pidätyksen syy oli kahden talonpojan pidätys, joiden kirjelomakkeet löytyivät Gerasimovskyn kyläneuvoston sinetistä. Yhden pidätetyn mukaan lomakkeet ostettiin Trofim Morozovilta. Myöhemmässä kokouksessa, jossa Trofim tuomittiin 10 vuodeksi maanpakoon, Pavlikin äiti todisti, Pavlik itse toimi todistajana ja vahvisti vain äidin sanoja, ja lausuntoprosessissa tuomari jätti pois todistuxen alaikäisyyden vuoksi.
ellauri279.html on line 170: Oikeistosiiven ilmeisesti juutalaisen provokaattori Družnikovin mukaan murha oli seurausta OGPU:n provokaatiosta. Družnikov väittää, että todistamalla isäänsä vastaan ​​Pavlik ansaitsi kylässä "yleistä vihaa"; he alkoivat kutsua häntä "Pashka-kumanistiksi" (kommunistiksi). Družnikov pitää liioiteltuina virallisia väitteitä, joiden mukaan Pavel auttoi aktiivisesti tunnistamaan ”leivänhalaajia”, aseita säilyttäviä, neuvostohallintoa vastaan ​​suunniteltuja rikoksia jne. Kirjoittajan mukaan Pavel ei kyläläisten mukaan ollut mikään "vakava tiedottaja", koska "tiedottaminen on vakavaa työtä, mutta hän oli sellainen, tyhmä, pikkumainen likainen temppu." Družnikovin mukaan murhatapauksessa dokumentoitiin vain kaksi tällaista "irtisanomista".
ellauri279.html on line 208: Dmitri Mikhailovich Alperovitch (born 1980) is a Russian American think-tank founder, investor, philanthropist, podcast host and former computer security industry executive. He is the chairman of Silverado Policy Accelerator, a geopolitics think-tank in Washington, D.C. and a co-founder and former chief technology officer of CrowdStrike. Alperovitch is a naturalized U.S. citizen born in Russia who came to the United States in 1994 with his family. Following Russian invasion of Ukraine, Alperovitch became the host of Geopolitics Decanted podcast, where he discusses current geopolitical events with militarily experts, historians, economists and political scientists. He is one of the 100 leading global thinkers in foreign policy 2013. Alperovitch even got a nod from President Trump when the leader (erroneously) called out CrowdStrike as “owned by a very rich Ukrainian.” (It’s assumed he was talking about Alperovitch, who is a cofounder and was born in Moscow to Russian parents.)
ellauri279.html on line 240: Mikhail D. Ryumin oli lyhyt, kaljuuntuva mies, jolla oli tynkä, joka ei välittänyt siitä, että kätensä likaantuvat tai tynkä vertyy kuulusteluissa. Hän oli säilyttänyt työpaikkansa MGB:ssä (josta hänet erotettiin korruption ja epäpätevyyden vuoksi) tuomitsemalla Abakumovin. Tuolla irtisanomisella Ryumin oli toimittanut Stalinille todisteet, joita "vozhd" tarvitsi jatkaakseen salaliittosuunnitelmaansa.
ellauri279.html on line 244: Riittää, kun sanotaan, että juutalaisten lääkäreiden juoni oli Stalinin keksimä keksintö, joka ei kohdistunut ainoastaan ​​juutalaisten lääkäreitä vastaan, vaan myös venäläistä kansaa vastaan ​​- Stalinin omien taka- ja etupoliittisten syiden vuoksi. Se ei ollut vain antisemitismiä ja vainoharhaisuutta. Stalin oli halunnut päästää valloilleen uuden kauhun vallan Venäjällä ja ehkä jopa aloittaa kolmannen maailmansodan ennen kuin hänen oma terveytensä pettäisi.
ellauri279.html on line 246: Lopulta vain Stalinin kuolema 5. maaliskuuta 1953 pelasti lääkärit, juutalaiset ja mahdollisesti koko maailman uhkaavalta holokaustilta – ja jopa kolmannelta maailmansodalta! Viimeisenä herkkupalana tämä asiakirja lisää rikosteknisiä todisteita jatkuvalle epäilylle siitä, että Stalinin myrkyttivät hänen oman lähipiirinsä jäsenet, jotka myös pelkäsivät oman henkensä puolesta.
ellauri279.html on line 273: Mihail Ryumin syntyi 1. syyskuuta 1913 keskiluokkaiseen talonpoikaisperheeseen Bolshoe Kabanye kylässä, Kabanje Volostissa, Shadrinsk Uyezdissa, Permin kuvernöörissä, nyt Baturinski Selsovetissa, Shadrinskin alueella, Kurganin alueella. Sisällissodan vuosina Ryuminin perhe tuki valkoisia, myöhemmin Mihail Dmitrievich piilotti tämän seikan.
ellauri279.html on line 279: M. Ryuminia kutsuttiin "veriseksi knääpiöksi" siitä tosiasiasta, että hän oli pätkä ja hänellä oli tynkä. Lisäksi hän etsi todisteita Žukovia ja Serovia vastaan ​​ja poltti kielensä savukkeella.
ellauri279.html on line 313: Solženitsyn taisteli puna-armeijassa toisessa maailmansodassa. Hän yleni kapteeniksi, ennen kuin hänet pidätettiin helmikuussa 1945 syytettynä neuvostovastaisesta agitaatiosta ja neuvostovastaisen järjestön perustamisen yrityksestä Wormdittissa Itä-Preussissa (nykyisin Orneta Puolassa). Solženitsyniä vastaan esitetty todiste oli hänen "koulutoverilleen" lähettämä kirje, jossa hän käytti viranomaisten mukaan Stalinista epäkunnioittavaa nimitystä ”viiksimies”. Solženitsyn joutui kahdeksaksi vuodeksi työleirille. Eli siis helmikuussa 1945 palvellessaan Itä-Preussissa SMERSH pidätti Solzhenitsynin, koska hän oli kirjoittanut halventavia kommentteja yksityisissä kirjeissä ystävälleen Nikolai Vitkevichille sodan johtamisesta haukkuen Joseph Stalinia, jota hän kutsui nimillä "Khozyain" ("pomo") ja "Balabos" (jiddišin renderointi heprealaisesta baal ha-bayitista "talon mestari"). Tosin hän keskusteli myös saman ystävän kanssa uuden organisaation tarpeesta Neuvostoliiton hallinnon tilalle. Tämän nojalla Solzhenitsyniä syytettiin "Neuvostoliiton vastaisesta propagandasta" Neuvostoliiton rikoslain 58 artiklan 10 kohdan nojalla ja "vihamielisen järjestön perustamisesta" 11 kohdan nojalla. Alexei vankikavereideen ei edes iloinnut kun muut hurrasivat sodan päättymistä Venäjälle suotuisissa merkeissä.
ellauri279.html on line 324: Karkotuksen jälkeen Solženitsynin onnistui hiljakseen hankkiutua takaisin Moskovaan ja päästä lopulta Lev Kopelevin ansiosta kosketuksiin kirjallisten piirien, erityisesti Novyi mir -kirjallisuuslehteä päätoimittaneen rintamarunoilija Aleksandr Tvardovskin kanssa. Tvardovski oli kiltti maalaismies ja ihanteellinen kommunisti, joka kaikesta sydämestään tuki Nikita Hruštšovin uudistuslinjaa uskoessaan auttavansa uudistuksia julkaisemalla Solženitsynin ensimmäisen leiriaiheisen kertomuksen Ivan Denisovitšin päivä. Julkaisuluvan antoi itse Hruštšov. 1960-luvun alussa ja erityisesti 22. puoluekokouksen jälkeen jatkuva Stalin-kritiikki tulkittiin olojen vapautumiseksi, ja Ivan Denisovitšin päivän julkaisemista pidettiin lopullisena liberalismin voittona.
ellauri279.html on line 328: Lerppahuulinen Hruštšov, se paxuniskainen jellukka joka otti hassuja kansantanssin askelia ryypätesssä, joutui luopumaan vallasta vuonna 1964. Tämän jälkeen Solženitsyniin kohdistui yhä enenevää arvostelua siksi, että hän vastusti valtion sortopolitiikkaa. Leonid Brežnevin tultua Neuvostoliiton johtoon vuonna 1964 maan virallinen taho alkoi suhtautua Solženitsyniin aiempaa kielteisemmin. Viranomaiset pyrkivät ohjaamaan kirjailijaa ”toverillisessa hengessä oikealle tielle”, sillä he olivat ”syvästi huolestuneita Solženitsynin tulevaisuudesta kirjailijana”. Kun Solženitsyn kuitenkin pysyi vankkumatta omaksumallaan linjalla, hänet erotettiin marraskuussa 1969 (leppoisan Konsta Fedinin toimesta) Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ”neuvostovastaisen toiminnan” vuoksi. Sen jälkeen Solženitsynin kirjoja ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Kaksi hänen 1960-luvun lopulla kirjoittamaansa romaania, Syöpäosasto (1968) ja Ensimmäinen piiri (1969) julkaistiin ulkomailla, ja ne saivat välittömästi suurta huomiota. Neuvostoliitossa ne kuitenkin kiellettiin, mutta ne saivat lukijoita samizdat-kirjallisuutena.
ellauri279.html on line 336: Vankileirien saaristo on kolmiosainen teos Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä. Se perustuu Solženitsynin omiin kokemuksiin, 227 vangin todistuksiin ja Solženitsynin omiin tutkimuksiin rankaisujärjestelmän historiasta. Siinä pohditaan järjestelmän alkuperää kommunistihallinnon perustamisesta asti, josta Lenin itse otti vastuun. Se kuvaa kuulusteluja, vankien kuljetuksia, vankilakulttuuria, vankien vastarintaa ja kapinointia sekä sisäisen karkotuksen harjoittamista. Kirjan julkaisu toi sanan "gulag" länsimaiden poliittiseen sanastoon ja takasi pikaisen rangaistuksen neuvostoviranomaisten taholta.
ellauri279.html on line 340: Solženitsyn onnistui salakuljetuttamaan kiellettyjen kirjojensa käsikirjoituksia Neuvostoliitosta. Hän kirjoitti valtion elimille pyyntöjä ja avoimia kirjeitä, kokosi tuekseen ystäviä ja taiteilijoita ja kävi kirjeenvaihtoa ulkomailla asuvien kanssa. Solženitsyniin kohdistetun vainon pääarkkitehti ja karkotuskäskyn antaja oli turvallisuuspoliisi KGB:n päällikkö, myöhemmin NKP:n pääsihteeri ja Neuvostoliiton presidentti Juri Andropov.
ellauri279.html on line 344: Solženitsyn vangittiin ja karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1974. Hän asettui aluksi Zürichiin Sveitsiin ja sitten Vermontiin Yhdysvaltoihin. Vasta 1980-luvun lopulla Solženitsynin kirjat vapautettiin Neuvostoliitossa julkaisukiellosta. Vuonna 1989 Moskovan kirjamessuilla neuvostoliittolainen uudistusten myötä vapautunut tiedonvälitys otti uuden kannan Solženitsynin tuotantoon, ja seitsemän lehteä alkoi julkaista hänen teoksiaan. Vankileirien saaristo ilmestyi Neuvostoliitossa syksyllä 1989, ja seuraavana vuonna se sai Venäjän kirjallisuuden valtionpalkinnon. Vuonna 1990 Solženitsyn sai takaisin Neuvostoliiton kansalaisuuden, ja hän palasi vuonna 1994 Venäjälle Siperian junalla.
ellauri279.html on line 368: A. A. Akhmatova arvosti suuresti Matryonin Dvoria ja huomautti teoksen symboliikasta ("Tämä on kauheampaa kuin Ivan Denisovich ... Siellä voit työntää kaiken persoonallisuuden kultin nimiin, mutta täällä ... Loppujen lopuksi se ei ole Matryona, vaan koko venäläinen kylä putosi höyryveturin alle ja paloiksi…") Kuva yksittäisistä yksityiskohdista.
ellauri279.html on line 374: Solženitsynin elämäkerran kirjoittaja L. I. Saraskina omistaa sankaristaan ​​sellaisen yleiskuvauksen: "Hän korosti monta kertaa: En ole toisinajattelija. Hän on kirjailija - eikä hän koskaan tuntenut oloaan kenenkään muun kaltaiseksi... hän ei johtaisi mitään puoluetta, hän ei hyväksynyt virkaa, vaikka häntä odotettiin ja kutsuttiin. Mutta Solženitsyn, kummallista kyllä, on vahva, kun hän on soturi yksin kentällä. Hän on todistanut tämän monta kertaa ."
ellauri279.html on line 388: Vuodesta 1976 lähtien länsisaksalainen kirjailija ja kriminologi Frank Arnau syytti Solženitsyniä leirin "kirjallisesta varkaudesta" viitaten kopioon niin sanotun "Vetrovin irtisanomisen" nimikirjoituksesta, joka on päivätty 20. tammikuuta 1952. Syytösten syynä oli itse Solženitsynin kuvaus Gulagin saariston toisen osan 12. luvussa prosessista, jolla NKVD-upseerit rekrytoivat hänet tiedottajiksi (salanimellä "Vetrov"). Solženitsyn korosti myös, että ollessaan virallisesti värvätty, hän ei kirjoittanut yhtäkään irtisanomista. Jopa tšekkoslovakialainen toimittaja Tomasz Rzezach, joka kirjoitti kirjan Solženitsynin maanpetokierre KGB:n 5. osaston määräyksestä, ei pitänyt mahdollisena käyttää tätä Arnaun hankkimaa "asiakirjaa". Solženitsyn toimitti lännen lehdistölle näytteitä käsikirjoituksestaan ​​käsinkirjoituksen tutkimista varten, mutta Arnau kieltäytyi suorittamasta tutkimusta. Arnauta ja Rzezachia syytettiin puolestaan ​​yhteyksistä Stasiin ja KGB:hen, joiden viides osasto osana Operation Spideriä yritti häpäistä Solženitsyniä.
ellauri279.html on line 473: Sitä on kutsuttu "laajaksi panodraamaromaaniksi", joka käsittelee "edistyksen, vallankumouksen ja nykyajan kysymyksiä" ja "pösilön tavallista elämää, joka kamppailee löytääkseen sen yhden paikan".
ellauri281.html on line 37:

Pensasneuvostoliittolaisia

display:none">


ellauri281.html on line 76: Huolimatta taustastaan ​​tsaarin upseerina, Shaposhnikov voitti Stalinin kunnioituksen ja luottamuksen. Ammattiupseerin asemansa vuoksi hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vasta vuonna 1939. Tämä on saattanut auttaa häntä välttämään Stalinin epäilyt. Hinta, jonka hän maksoi selviytymisestä puhdistusten aikana, oli yhteistyö Tukhachevskin ja monien muiden kollegoiden tuhoamisessa. Stalin osoitti ihailunsa upseeria kohtaan pitämällä aina kopiota Shaposhnikovin tärkeimmästä teoksesta Mozg Armii (Мозг армии, "Armeijan aivot") (1929) työpöydällään.
ellauri281.html on line 78: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri281.html on line 86: Kerran Stalin sanoi minulle: - Jokaisella on puutteita ja virheitä työssään, ei ole pyhiä ihmisiä. Siksi jokaisen työn pienet puutteet on siedettävä. On tärkeää, että saldo on positiivinen. Luuletko, että sinulla ei ole vikoja? Hän kosketti olkapäätäni kädellään. - Da, sinulla on. Ja minulla on myös puutteita, vaikka olen "suuri johtaja ja opettaja". Teen joskus erehdyxiä, mutta saldo on silti positiivinen. Tiedän tämän sanomalehdistä, Stalin vitsaili.
ellauri281.html on line 87: - Jos olet vakaasti vakuuttunut siitä, että olet oikeassa ja pystyt todistamaan väitteesi, älä koskaan ota huomioon kenenkään mielipiteitä, vaan toimi järkesi ja omatuntosi mukaan.
ellauri281.html on line 95: Jopi piti lamuutti Verasta, joka toimi sille köksänä, kunnes alkoi epäillä sitäkin ja lähetti sen 10v pakkotyöhön kotikonnuille. Katumapäälle tultuaan lähetti sille kömpelösti voimapaperiin käärimänsä ruokapaketin. Sakari Pälsin koillis-Kamtchatkassa näkemä lamuuttitanssi oli verrattain yksinkertaista ruumiin vääntelemistä puolelle ja toiselle yhteisessä tahdissa. Musiikki se merkillisempää oli. Tanssijat pitivät itse siitä huolen. Ei se
ellauri281.html on line 191: A distant relative of Aleksandr Pushkin, Georgy Chicherin was born into an old noble family. He was born on the estate of his uncle, Boris Chicherin, in Karaul, Tambov. His father, Vasily N. Chicherin, was a diplomat employed by the Foreign Office of the Russian Empire.
ellauri281.html on line 205: Meir Henoch Wallach was born into a wealthy, Yiddish-speaking, Lithuanian Jewish banking family in Białystok, Grodno Governorate, Russian Empire, which was formerly part of the Polish–Lithuanian Commonwealth.
ellauri281.html on line 223: In 1933, Litvinov was instrumental in winning a long-sought formal diplomatic recognition of the Soviet government by the United States. US President Franklin Roosevelt sent comedian Harpo Marx to the Soviet Union as a goodwill ambassador. Isosetä Karl oli näät disponibiliteetissa. Litvinov and Marx became friends and performed a routine on stage together. Litvinov also facilitated the acceptance of the Soviet Union into the League of Nations, where he represented his country from 1934 to 1938. Litvinov has been considered to have concentrated on taking strong measures against Italy, Japan and Germany, and being little interested in other matters.
ellauri281.html on line 230: On 3 May 1939, Stalin replaced Litvinov, who was closely identified with the anti-German position, with Vyacheslav Molotov. At a prearranged meeting, Stalin said: "The Soviet Government intended to improve its relations with Hitler and if possible sign a pact with Nazi Germany. As a Jew and an avowed opponent of such a policy, Litvinov stood in the way." Litvinov argued and banged on the table. Stalin then demanded Litvinov to sign a letter of resignation. On the night of Litvinov´s dismissal, NKVD troops surrounded the offices of the Commissariat of Foreign Affairs. The telephone at Litvinov´s dacha was disconnected and the following morning, Molotov, Georgy Malenkov, and Lavrenty Beria arrived at the commissariat to inform Litvinov of his dismissal. Many of Litvinov´s aides were arrested and beaten, possibly to extract compromising information.
ellauri281.html on line 232: Hitler took Litvinov’s removal more seriously than Chamberlain. The German ambassador to the Soviet Union, Schulenburg, was in Iran. Hilger, the First Secretary, was summoned to see Hitler, who asked why Stalin might have dismissed Litvinov. Hilger said: "According to my firm belief he [Stalin] had done so because Litvinov had pressed for an understanding with France and Britain while Stalin thought the Western powers were aiming to have the Soviet Union pull the chestnuts out of the fire in the event of war".
ellauri281.html on line 241: The replacement of Litvinov with Molotov significantly increased Stalin´s freedom to manoeuver in foreign policy. The dismissal of Litvinov, whose Jewish background was viewed disfavorably by Nazi Germany, removed an obstacle to negotiations with Germany. Stalin immediately directed Molotov to "purge the ministry of Jews". Recalling Stalin´s order, Molotov commented: "Thank God for these words! Jews formed an absolute majority in the leadership and among the ambassadors. It wasn´t good."
ellauri281.html on line 243: Given Litvinov´s prior attempts to create an anti-fascist coalition, association with the doctrine of collective security with France and Britain, and pro-Western orientation by Kremlin standards, his dismissal indicated the existence of a Soviet option of rapprochement with Germany. Molotov´s appointment was a signal to Germany the USSR would negotiate. The dismissal also signaled to France and Britain the existence of a potential negotiation option with Germany. One British official wrote Litvinov´s disappearance meant the loss of an admirable technician or shock-absorber, while Molotov´s modus operandi was "more truly Bolshevik than diplomatic or cosmopolitan".
ellauri281.html on line 255: Litvinov immediately gained popularity. In early December 1941, the Soviet Union’s war-relief organisation called a large meeting in Madison Square, New York City, where the auditorium was filled to capacity. Litvinov, speaking in English, told of the suffering in the Soviet Union. A woman in the front row ran up to the stage and donated her diamond necklace; whilst another gave a cheque for $15,000. At the end, Litvinov said; "What we need is a second necklace".
ellauri281.html on line 259: After returning to Soviet Union, Litvinov became deputy minister for foreign affairs. He was dismissed from his post after an interview given to Richard C. Hottelet on 18 June 1946 in which he said a war between the West and the Soviet Union was inevitable.
ellauri281.html on line 261: Maxim Litvinov died on on 31 December 1951. After his death, rumours he was murdered on Stalin´s instructions to the Ministry of Internal Affairs circulated. According to Anastas Mikoyan, alorry deliberately collided with Litvinov´s car as it rounded a bend near the Litvinov dacha on 31 December 1951, and he later died of his injuries. British television journalist Tim Tzouliadis stated; "The assassination of Litvinov marked an intensification of Stalin´s anti-Semitic campaign". According to Litvinov´s wife and daughter, however, Stalin was still on good terms with Litvinov at the time of his death. They said he had serious heart problems and was given the best treatment available during the final weeks of his life, and that he died from a heart attack on 31 December 1951. After Litvinov´s death, his widow Ivy remained in the Soviet Union until she returned to live in Britain in 1972.
ellauri281.html on line 297: Alue on aivan hirveen näköinen, täynnä soita, lämpäreitä, hiilikaivoxia tai paremminkin avolouhoxia. Vanhat harppisakut ylpeilevät vielä sillä että kaivoivat sieltä aivan vitusti hiiltä ja pilasivat sillä koko planeetan. Jälellä on enää köyhiä maajusseja, mainoslehden jakajia, huumehörhöjä ja korruptoituneita skoudeja. Kellonvalaja Godunov oli vihannut kommunisteja koko ikänsä mutta nyt kun raha on ruotelissa... (SSH! Älä jatka!) Aivan hirveetä. Tollastako elämä on 21. vuosisadan heeboille? Ei käy kyllä kateexi. Niiden pitäis ryhdistäytyä ja aloittaa kommunismi uudestaan aivan alusta.
ellauri281.html on line 333: Neuvostoliiton hyökkäyksen aikana vangittuja upseereita, poliiseja ja rajavartijoita vastaan ​​kohdistettiin lukuisia kostotapauksia. Useissa tapauksissa "porvariksi" luokiteltu siviiliväestö, mukaan lukien naiset ja lapset, joutui kostotoimien uhreiksi.
ellauri281.html on line 369: Neuvostokomissio väitti 1943 että saxalaiset pakottivat paikalliset asukkaat antamaan vääriä todistuxia väkisin ja uhkauksin. 1990-luvulla Venäjän federaation sotilassyyttäjänvirastossa suoritettujen kuulustelujen aikana monet henkiin jääneet todistajat, joita venäläiset "viranomaiset" kuulustelivat vuonna 1943, peruuttivat todistuksensa, koska ne oli annettu pakotettuna.
ellauri281.html on line 373: Nürmbergisssä 14. helmikuuta 1946 Neuvostoliiton apulaispääsyyttäjä eversti Yu. V. Pokrovsky esitti sakemanneille yksityiskohtaisen syytteen Katynin tapauksessa Burdenkon komission materiaalien perusteella. Asiasta varoitettu jenkkijohtoinen tuomioistuin kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä tätä syytöstä harkitsematta, mikä järkytti neuvostopuolta. Koska jälkimmäinen viittasi, että tämä luo ennakkotapauksen prosessin viivyttämiselle, tuomioistuin päätti kuulla vain kolmea todistajaa syyttäjälle ja puolustukselle. Kuulemiset pidettiin 1.-2.7.1946. Syyttäjän todistajina olivat Smolenskin entinen apulaispormestari, professori-astronomi B. V. Bazilevsky, professori V. I. Prozorovsky (lääketieteen asiantuntijana) ja bulgarialainen asiantuntija M. A. Markov, Katynin kansainvälisen komission entinen jäsen, joka allekirjoitti sen päätelmän. Smolenskin porvari B. G. Menshagin oli myös valmistautunut tällaiseen rooliin, mutta hänen todistuksensa oli "epämukava".
ellauri281.html on line 375: Oikeudenkäynnissä Bazilevski toisti NKVD-NKGB-komissiossa ja sitten ulkomaisille toimittajille Burdenko-komission antaman todistuksen, erityisesti toteamalla, että Burgomestari Menshagin väitti kertoneensa hänelle saksalaisten puolalaisten teloituksesta; Menshagin itse kutsuu tätä muistelmissaan valheeksi.
ellauri281.html on line 377: Tuomioistuimelle esitettiin todisteita siitä, että saxalaislupseeri Ahrens ilmestyi Katyniin vasta marraskuussa 1941, eikä hänellä toimintansa luonteen vuoksi voinut olla mitään tekemistä joukkoteloitusten kanssa; eikä edes fyysisesti Arensissa koskaan ollut niin paljon ihmistä, että hän voisi järjestää joukkoteloituksen.
ellauri281.html on line 398: Katynin verilöylyn aihe esiintyy säännöllisesti Puolan ja Venäjän lehdistössä. Lech Kaczynski totesi, että sillä on edelleen tärkeä paikka puolalaisten kansallisessa historiallisessa muistissa, kun taas valtaosa venäläisistä kyselyn mukaan pitää sitä merkityksettömänä.
ellauri281.html on line 416: Maaliit perustettiin uudelleen Viron uudelleenitsenäistymisen aikaan vuonna 1991. Vuonna 1994 se yhdistyi muihin samanhenkisiin puolueisiin, jolloin syntyi Viron Kansainliitto.
ellauri281.html on line 474: Kun talvisotaan mentiin, konepistooleita käytettiin ryhmäaseina. Kiväärijoukkueen neljästä ryhmästä oli kahteen sijoitettu pikakivääri ja kahdessa oli ryhmäaseena konepistooli. Ryhmään kuuluivat ampuja ja apulainen, jonka tehtävänä oli mm. täyttää lippaita ja kantaa niitä. Tämä oli niin jäykkä yhdistelmä, että suomalaiset rintamajohtajat - joukkueenjohtajat ja komppanianpäälliköt - tajusivat, ettei siinä ole mitään järkeä. He purkivat "ylhäältä" tulleet määrävahvuudet ja käskivät jakaa komppanian konepistoolit pätevimmille yksittäistaistelijoille, esim. Antti Rokalle.
ellauri282.html on line 36:

LÖYHÄPÄINEN KANSA

display:none">Käärijöitä ja munamiehiä


ellauri282.html on line 49: Ei sunkaan vaan taas itärintamalle Urpon johdolla? Vuoden 2023 vaalin saldo todistaa taas kerran sen mikä on kyllä ollut aika selvää vanhastaan: Suomen kädellinen asujaimisto on valtaosin nippu yrpiä ja illuja, joiden maat joutaisivat aivan mainiosti takaisin pystymezäxi niinkuin ne vanhaan hyvään aikaan olivatkin. Suomi elukoille takaisin!
ellauri282.html on line 85: [3.4. klo 13.09] +358 44 2776451: Musta Dworkin on kiva, vaikka kuollut: ymmärsi käyttää fiksuutensa hyvin. Kirjoitti alzheimerintaudista jo 80-luvun lopulla ja sen mielestä oikeus syntyy litigoinnissa. Luultavasti faffa samaa mieltä, että Kelsen joutaa lopulta romukoppaan.
ellauri282.html on line 163: De Mellon teoksista otetaan edelleen uusia painoksia, ja hänen opetuksistaan on koottu lisää teoksia hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1988 joitain hänen mielipiteistään tuomittiin postuumisti uskonopin kongregaatiossa. Kardinaali Ratzinger, josta myöhemmin tuli Paavi Benedictus XVI, kirjoitti: "Mutta jo eräissä kohdissa hänen varhaisissa kirjoituksissaan, sekä myöhemmissä töissä vielä vahvemmin, on huomattavissa kasvavaa etäisyyttä kristillisen uskon olennaiseen sisältöön... Tällä tiedoksiannolla, tarkoituksenaan suojella kristillisen totuuden hyveitä, tämä kongregaatio julistaa, että yllä mainittu asenne on yhteensopimaton katolisen uskon kanssa ja voi aiheuttaa vakavaa harmia."
ellauri282.html on line 233: Kun "kansainvälinen tilanne muuttui" vuonna 1941 Barbarossa-operaatiossa eli Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon vuonna 1941, Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin alkoi hakea apua muilta Saksan vihollisilta. Britannian ulkoministerin Anthony Edenin vahvasti rohkaisemana Sikorski aloitti 5. heinäkuuta 1941 neuvottelut Neuvostoliiton Lontoon-suurlähettilään Ivan Mayskin kanssa diplomaattisten suhteiden palauttamiseksi Puolan ja Neuvostoliiton välille. Sikorski oli molempien hallitusten saavuttaman sopimuksen arkkitehti, joka allekirjoitettiin 30. heinäkuuta 1941. Uusi sotilasliitto allekirjoitettiin Moskovassa 14. elokuuta 1941. Myöhemmin samana vuonna Sikorski meni Moskovaan diplomaattisen edustuston kanssa (mukaan lukien tuleva Puolan Moskovan-suurlähettiläs Stanisław Kot ja Puolan sotilasoperaation päällikkö Neuvostoliitossa kenraali Zygmunt Szyszko-Bohusz). Sikorski –Mayski-sopimus oli Neuvostoliiton ja Puolan välinen sopimus, joka allekirjoitettiin Lontoossa 30. heinäkuuta 1941. Sen nimi on otettu sen kahdelta merkittävimmältä allekirjoittajalta: Puolan pääministeriltä, Władysław Sikorski ja Neuvostoliiton Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettiläs Ivan Mayski.
ellauri282.html on line 260: Hautamäki (tuskin Antti , ex-assari, Sitran emeritusasiamies, takinkääntäjä, luultavammin Aimo, Rauhanyhdistyxen rovasti ja Siionin lähetyslehden toimittaja Revonlahdelta) oli sanonut tai ehkä textannut Matille:
ellauri282.html on line 323: Vanhat läskit epikurolaiset, jotka haluavat parannuskeinoa ilman kipua, ovat kuin ne, jotka kannattavat edistystä ilman luovaa tuhoa. Anthony de Mello, Tietoisuus: de Mellon henkisyyskonferenssi hänen omin sanoin. Tunnisteet: herääminen, edistys, henkisyys. Katumush, shynti, ahdishstush.
ellauri282.html on line 367: Hän opiskeli eka Alcalán yliopistossa, jossa hän opiskeli joitain opintojaxoja teologiaa ja latinaa vuosina 1526–1527. Siellä hän tapasi useita hartaita naisia, jotka oli kutsuttu ennen inkvisitiota. Näitä naisia ​​pidettiin alumbradoina – ryhmänä, joka oli innokkaasti ja hengellisyydessään sidoksissa fransiskaanien uudistuksiin, mutta inkvisition hallintohenkilöstö suhtautui heihin nihkeästi, tuli yhä enemmän epäilyksiä. Kerran, kun Íñigo saarnasi kadulla, kolme näistä uskollisista naisista alkoi kokea hurmioituneita tiloja. "Yksi kaatui järjettömästi, toinen kierteli toisinaan maassa, toinen oli nähty kouristuksia tai vapisevana ja hikoilevana ahdistuksesta." Epäilyttävä toiminta tapahtui, kun Íñigo oli saarnannut heille lähituntumalta ilman teologian tutkintoa. Tämän seurauksena inkvisitio valitsi hänet kuulusteluihin, mutta hänet vapautettiin myöhemmin.
ellauri282.html on line 399: Trappistit, jotka virallisesti tunnetaan nimellä Cisternians of Strict Observance (latina: Ordo Cisterciensis Strictioris Observantiae, lyhennettynä OCSO) ja alun perin nimeltään La Trappen Neitsyt Marian reformoitujen kystertsiläisten ritarikunta, ovat katolinen uskonnollinen veljeskunta. He noudattavat Pyhän Benedictin sääntöä ja heillä on sekä munkkien että nunnien yhteisöjä jotka tunnetaan trappisteina ja trappistinnoina. Ne on nimetty La Trappe Abbeyn mukaan, luostarin, josta liike ja uskonnollinen järjestys sai alkunsa. Liike sai alkunsa uudistuksista, jotka apotti Armand Jean le Bouteillier de Rancé esitteli vuonna 1664, mikä johti myöhemmin trappistiseurakuntien luomiseen ja lopulta viralliseen perustuslakiin erillisenä uskonnollisena järjestyksenä vuonna 1892.
ellauri282.html on line 401: Järjestys on saanut nimensä La Trappe Abbeysta tai La Grande Trappesta, joka sijaitsee Ranskan Normandian maakunnassa, josta uudistusliike alkoi. Armand Jean le Bouteillier de Rancé, alun perin La Trappen oto apotti, johti uudistusta. Ylistävänä apottina de Rancé oli maallinen henkilö, joka sai tuloja luostarista, mutta ei tunnustautunut munkkiksi eikä hänellä muuten ollut mitään luostarivelvoitteitakaan. Senkun joi veljesten hyvää olutta ja söi sisarten mainiota juustoa.
ellauri282.html on line 425: Tammikuussa 1938 Merton valmistui Columbiasta BA-arvosanoilla englanniksi. Kesäkuussa hänen ystävänsä Seymour Freedgood järjesti tapaamisen Mahanambrata Brahmacharin, hillomunkin kanssa, joka vieraili New Yorkissa Chicagon yliopistosta. Hän teki Mertoniin vaikutuksen, koska hän (Merton) uskoi, että munkki (Maha-etc) keskittyi syvästi Jumalaan. Vaikka Merton odotti Brahmacharin suosittelevan hindulaisuutta, hän sen sijaan neuvoi Mertonia yhdistämään sen uudelleen oman (Mertonin) kulttuurinsa hengellisiin juuriin. Hän ehdotti Mertonia lukemaan Augustinuksen tunnustukset ja Kristuksen jäljittelyn. Merton luki lojaalisti ne molemmat.
ellauri282.html on line 430: 10. joulukuuta 1941 Thomas Merton saapui Getsemanin luostariin ja vietti kolme päivää luostarin guesthousessa odottaen hyväksyntää ritarikuntaan. Aloitteleva mestari tuli haastattelemaan Mertonia arvioiden hänen vilpittömyyttään ja pätevyyttään. Sillä välin Merton pantiin töihin lattioiden kiillottamiseen ja astioiden pesuun. Frederic Dunne, Getsemanin apotti vuodesta 1935, hyväksyi hänet luostariin postulaatiksi 13. joulukuuta. Mertonin ensimmäiset päivät eivät sujuneet ongelmitta. Hänellä oli vakava vilustuminen vierailustaan ​​guesthousessa, jossa hän istui avoimen ikkunan edessä todistaakseen vilpittömyytensä. Olis vaan puunannut niitä lattioita. Alkuviikkojen aikana Getsemanissa Merton opiskeli monimutkaista kystercian viittomakieltä sekä päivittäistä työ- ja palvontarutiinia.
ellauri282.html on line 434: Merton piti päiväkirjaa koko Getsemanissa oleskelunsa ajan. Aluksi hän tunsi kirjoittamisen olevan ristiriidassa hänen kutsumuksensa kanssa, ja hän pelkäsi, että se edistäisi taipumusta yksilöllisyyteen. Mutta hänen esimiehensä Dunne näki, että Mertonilla oli sekä lahjakas äly että lahjakkuus kirjoittamiseen. Vuonna 1943 Merton sai tehtäväkseen kääntää uskonnollisia tekstejä ja kirjoittaa luostarille pyhien elämäkertoja. Merton lähestyi uutta kirjoitustehtäväänsä samalla innolla ja innolla kuin osoitti lakaisuhommissa pihalla.
ellauri282.html on line 436: 19. maaliskuuta 1944 Merton teki väliaikaisen lupauksensa ja hänelle annettiin valkoinen hattu, musta olkapää ja nahkavyö. Marraskuussa 1944 James Laughlin julkaisi käsikirjoituksen, jonka Merton oli antanut ystävälle Robert Laxille edellisenä vuonna osoitteessa New Directions: runokirja nimeltä Thirty Poems. Mertonilla oli ristiriitaisia ​​tunteita tämän teoksen julkaisemisesta, mutta Dunne pysyi päättäväisenä, koska Merton jatkoi kirjoittamistaan. Vuonna 1946 New Directions julkaisi toisen Mertonin runokokoelman, A Man in the Divided Sea, joka yhdistettynä kolmeenkymmeneen runoon, herätti hänelle tunnustusta. Samana vuonna Harcourt Brace & Company hyväksyi Mertonin käsikirjoituksen The Seven Storey Mountainiin julkaistavaksi. Seitsemänkerroksinen vuori, Mertonin omaelämäkerta, kirjoitettiin kahden tunnin välein luostarin scriptoriumissa henkilökohtaisena projektina.
ellauri282.html on line 457: Huhtikuussa 1966 Merton joutui leikkaukseen heikentävän selkäkivun hoitamiseksi. Toipuessaan Louisvillen sairaalassa hän rakastui vaikeasti Margie Smithiin, hänen hoitoonsa määrättyyn sairaanhoitajaopiskelijaan. (Hän kutsui häntä päiväkirjassaan nimellä "M.") Hän kirjoitti hänelle runoja ja pohdiskeli suhdetta "Juhannuspäiväkirjassa M." Merton kamppaili pitääkseen lupauksensa samalla kun hän oli syvästi rakastunut. Ei tiedetä, "viimeistelikö" hän koskaan suhdetta. Vizi varmaan "viimeisteli!" Mertonin päiväkirjan Kuudes osa, Learning to Love: Exploring Solitude and Freedom aiheutti pienen kohun, kun päiväkirjamerkinnät paljastivat Mertonin "suhteen" nuoren sairaanhoitajan kaa vuonna 1966. Nainen, joka tunnistettiin vain "M":ksi, oli Mertonin syvän intohimon kohde: "En ole koskaan nähnyt niin paljon yksinkertaista, spontaania, täydellistä rakkautta", hän kirjoitti, vaikka ei kuvaillutkaan heidän suhdettaan seksuaalisilla termeillä. Tämän hyvin inhimillisen rakkauden ansiosta Merton sai uuden ymmärryksen mystisestä rakkaudesta. As Burton-Christie sanoo: "Hän tuli huomaamaan, että kokemus siitä, että hän on" rapt "ekstaattisessa rakkaudessa voi tapahtua, ei vain yksityisenä, hengellisenä kokemuksena, jonka Jumala ja hän itse jakavat, vaan myös fyysinen, läheinen suhde rakastajattaren kanssa." Mertonin rakkausrunot, joku ymmärtäväinen Burton-Christie toteaa, ovat täynnä tarvitsevuuden teemaa ja haavoittuminen, että alttius rakkaudelle on inhimillinen tila, jota edes munkit eivät saa kieltää. Tämä nuori sairaanhoitaja herätti Mertonissa tietoisuuden siitä, että hän oli katkaissut itsensä elämästä uskonnollisen varmuuden ja dogman muurien taaxe. Hänellä oli turvaa, mutta ei viisautta eikä elämää. Get a life! Ne muutamat kuukaudet, jolloin he näkivät toisensa, tekivät munkista haavoittuvan monille ihmisille tuttuun läjään tunteita, kiusauksia ja psyykkisiä haavoja, mutta juuri tässä kaaoksessa hän koki "Rakkauden maailman" parantavan ja uudistavan voiman. Mitä vetoa että "viimeisteli!" Olihan se poikasena ollut kova panomies.
ellauri282.html on line 476: Merton oli yksi neljästä amerikkalaisesta, jotka paavi Franciscus mainitsi puheessaan Yhdysvaltain kongressin yhteisessä kokouksessa 24. syyskuuta 2015. Franciscus sanoi: "Merton oli ennen kaikkea rukouksen mies, ajattelija, joka haastoi aikansa varmuudet. ja avasi uusia näköaloja sieluille ja kirkolle. Hän oli myös vuoropuhelun mies, kansojen ja uskontojen välisen rauhan edistäjä."
ellauri282.html on line 491: Samaan aikaan hänen kiinnostuksensa uskontoon, erityisesti katolilaisuuteen, alkoi kasvaa. Luettuaan Pyhän Augustinuksen tunnustukset Kristuksen jäljittelyn ajatus tuli hänelle yhä houkuttelevammaksi. Hänestä tuli todellinen maailmankansalainen omalla inhottavalla vuosisadallaan, myrkkykaasun ja atomipommien vuosisadalla. Keltti mies, joka asui Amerikassa apokalypsin kynnyksellä, mies, jonka suonet olivat täynnä myrkkyä ja elivät kuolemasta. Hän tarkasteli modernia yhteiskuntaa uskoen sen edistävän materialismia, itsekkyyttä ja vastuuttomuutta. No se ei ole enää mikään uskon asia!
ellauri282.html on line 495: Häntä ahdisti toisen maailmansodan lähestyvä kauhu, joka oli vielä edessä. Välttääkseen kuzunnan brittiarmeijaan hän jatkoi kirjoittamista ja rukousta kuin Antti Niemi ja uppoutui täysin katolisen kirkon elämään. Vuonna 1941 hänet otettiin trappistiluostariin possun pantiksi. Trappistimunkit ovat osa Cistercian ritarikuntaa, ja ne ovat luostarikunta, joka on täysin omistettu oluenpanolle, juustonteolle, lakaisulle ja muulle ruumiilliselle työlle. Hän uskoi, että antaessaan tämän kaiken Jumalalle hän oli onnistuneesti kiivennyt seitsenkerroksiselle vuorelle ja päässyt paratiisiin. Miltonin paratiisissakin Aatami ja Eeva lakaisivat ensin ja omistautuivat sen jälkeen ruumiilliselle puuhastelulle puutarhamajassa.
ellauri282.html on line 542: Nobel-palkittu Martin Luther King Jr. kimitti Nhất Hạnhea Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 1967. Palkintoa ei sinä vuonna myönnetty. Vietnamin sota oli hyvässä vauhdissa. Se päättyi vasta 1975 Amerikan rökäletappioon.
ellauri282.html on line 561: Siis tää polakki on aivan järjetöntä sota-ajan sadistista soopaa. Yläluokan pellet jossain polakkien kartanolla kyylää nuorten pyllynreikiä. Kaikki on täys mobutu seko sekoja. Typerää terroristitiimitematiikkaa rote Rosen -nuljastelun välissä. Setämiehet ällöttävät toisiaan ilman jotain yhdistävää tiimiä. Siemian on itäpolakki, joku kasakki, siis ukrainalainen mistä lie Donbassista, länsipolskit ällöävät sitä suunnitellessaan sen tappoa. Se on melkisten kuin ryssä. Pierino Ronald "Perry" Como ulisi serenadissa jotta kunpa Caterina ei antaisi vekkiä kellekään muulle miehelle kuin hänelle. Voisi ajatella että mixi se on niin tärkeää Perrylle (ja Waclaville), mutta tietysti se on, se on ihan pääasia niiden izekkäille geeneille. Koitapa kexiä jotain muuta kynäilyn aihetta kuin E!F!K! ja näet miten mahdotonta se on. Juonipaljastuxet löytyy nyt albumista 257.
ellauri282.html on line 570: Kyrpelä som titulerar sig själv som en köttätande heteroman säger att han röstade som han gjort tidigare år, han tycker att diskussionen kring taktikröstande varit överdriven.
ellauri282.html on line 597: Samana aikana hän kirjoitti suuren määrän dramaattisia teoksia. Suurin osa niistä perustui kristillisiin teemoihin, ja koittaessaan saada niitä kaupaxi Masefield hämmästykseen kohtasi raamatullisia aiheita koskevien näytelmien esittämiskiellon, joka juontaa juurensa uskonpuhdistuksesta ja oli herätetty henkiin sukupolvea aikaisemmin Oscar Wilden Salomen tuotannon estämiseksi. Kompromissiin kuitenkin päästiin, ja vuonna 1928 hänen Kristuksen ennenaikainen tuleminen oli ensimmäinen näytelmä, joka esitettiin englantilaisessa katedraalissa sitten keskiajan.
ellauri282.html on line 599: Vuonna 1930 Robert Bridgesin kuoltua tarvittiin uusi runoilijavoittaja. Pääministeri Ramsay MacDonaldin suosituksesta kuningas George V nimitti Masefieldin, joka pysyi virassa kuolemaansa saakka vuonna 1967. Ainoa henkilö, joka piti virkaa pidempään, oli Alfred, Lord Tennyson. 2 riittävän isänmaallista myötäsukailijaa ja kylmäpäistä sotapropagandistia.
ellauri282.html on line 609: kuinka kesän kuninkaallinen edistyminen tapahtuu,
ellauri283.html on line 37:

Finneken i Piss

display:none">Vitun hölmöjä


ellauri283.html on line 55: Kerstin Ekmanin whodunit vlta 1993 alkaa sexihöyryisemmin kuin Liza Marklundin vastaavat. Ei sentään yhtä huuruisesti kuin Camilla Läckbergin naisen kostokirjat. Mia ei huoli käydä alapesulla, se tahtoo mieluummin kelliä miehen runkunhajussa. Sen äidille tulee suu täyteen sylkeä pelkästä ajatuxesta. Röbäck oli kylä missä John asui perh. Uumajassa kunnes niille tuli välirikko. Siellä käytiin naurettava. Toiminta tapahtuu ns. mustan veden äärellä. Harmaita vesiä on yleensä enemmän, mutta ne on helpompi puhdistaa, pelkkä suodatus voi riittää. Mustassa vedessä voi olla kiintoaineita. Viemärissä ne kuitenkin sekoittuvat.
ellauri283.html on line 95: Löllömaha Kielikoneen (tai Lingsoftin tai jonkun kolmannen kieliteollisuuden pikkuputiikin) toimitusjohtajan näköinen poliisi on ellottava. Come to think of it kaikki tyypit viemärivesisarjassa on ällöjä. Koko sarja on epämiellyttävä, mukana ei ole yhtäkään sympaattista hahmoa. Kaikii on kuin Yrpä ja Illu Pulttiboisissa, vitun lammasmaisia sössöttäjiä. Mia ja Anniekin ovat ällö yhdistelmä kuviteltua 70-lukua ja todellista 2020-lukua. Vikaa on kyllä Ekmanissakin, en pidä koko ämmästä. Halpa Timo K. Mukka jäljittelijä. Birger on vetelys, Johan liukas laiha ankerias ja Alma Pöysti näyttää tanakalta pillusillaan. Ei sentään ollut ajeltu, eikä siinä ollut tazkoja. Count your blessings. Ällöttäviä leveitä nahkavöitä availlaan koruttomalla 2020-luvun tyylillä. On se oikeasti niin että nykyporukoilla ei ole enää mitään häpyä, ja se näkyy anakronismeina näissä viime vuosituhannelle sijoitetuissa sarjoissa.
ellauri283.html on line 128: Useissa kohdissa kirjaa Nietzsche pudottaa vihjeitä ja jopa selkeitä lausuntoja siitä, miten tulevaisuuden filosofien tulee käsitellä karvapehkoja.
ellauri283.html on line 130: Teos koostuu lyhyestä esipuheesta, joka on päivätty vuoteen 1885, 296 numeroitua osaa ja "epodista" (tai "jälkilaulusta"), jonka otsikko on "From High Mountains". Go tell it to The Mountains: Jesus Christ is Born. Tell it to The Hand. Sketsit loppuvat Jylpyn sanoihin: "että tämmönen tapaus".
ellauri283.html on line 175: Pesonen on olemukseltaan veltto ja ailahteleva poliisi, jolle Sojakka yleensä määrää tehtävän. Pesonen tottelee joka kerta häntä ja lähtee suorittamaan tehtävää. Pesoselle tapahtuu kuitenkin aina kesken tehtävän jokin paha tapaturma tai onnettomuus, josta hän ei kaikesta huolimatta saa mitään vammoja. Hän on aina täysin voimissaan, vaikka hän tippuu milloin ikkunasta, milloin moottorikelkan kyydistä maahan. Kun lopussa Sojakka kysyy Pesoselta, että onnistuiko tehtävä, Pesonen väittää tehtävän olevan kunnolla suoritettu, eli asian olevan "kuitti". Ivalo, Skarppi, Harjunpää 1 sanaan tiivistettynä.
ellauri283.html on line 186: Heikki ja Kaija on parodia samannimisestä televisiosarjasta 1960- ja 1970-luvulta. Pariskunta esimerkiksi kauhistelee kovaan ääneen, kuinka eräs tuttu ei ottanut lakkia pois päästään sisällä, kun taas esimerkiksi tutun eläkeläispariskunnan tekemä itsemurha kerrostalon katolta kuitataan vain Heikin lausahduksella: "Jaa. No annaksää mulle kaffetta?" Keskustelua värittävät lukuisat "nääs nääs" -lausahdukset kädenliikkeillä ja päänpudistuksilla vahvennettuna. Voivottelujen pituudet vähitellen kasvavat ja tulevat jopa raivokkaiksi.
ellauri283.html on line 219: lisääntyneet siirtolaisvirrat Tšadista,
ellauri283.html on line 249: Greater Nile Petroleum Operating Company (GNPOC) on Sudanissa toimiva öljyn etsintä- ja tuotantoyhtiö. Se perustettiin 18. kesäkuuta 1997, ja se aloitti Suur-Niilin öljyputken rakentamisen, joka yhdistää Sudanin sisämaan öljykentät Khartumin ja Port Sudanin jalostamoihin.
ellauri283.html on line 279: Itä-Sudanissa Butana-ryhmä esiintyy kasvaville yleisöille noin 4000 eaa. Nämä ihmiset tuottivat yksinkertaista koristeltua keramiikkaa (ceramics), asuivat pyöreissä majoissa ja olivat todennäköisimmin paimenia, metsästäjiä, mutta myös söivät etanoita, ja maataloudesta on todisteita. [6] Gash Group sai alkunsa noin 3000 eKr. ja on toinen esihistoriallinen kulttuuri, joka tunnetaan useista paikoista. Nämä ihmiset valmistivat koristeltua keramiikkaa ja elivät maanviljelystä ja karjankasvatuksesta. Mahal Teglinos oli noin 10 hehtaarin kokoinen tärkeä paikka. Keskustassa kaivettiin savitiilistä rakennettuja taloja. Sinetit ja sinettijäljet ​​osoittavat korkeamman hallinnon tason. Hautaukset eliittihautausmaalla oli merkitty tahallisen karkeilla hautakivillä. Toisella vuosituhannella seurasiJebel Mokram Group Inc. He valmistivat keramiikkaa, jossa oli tyylikkään yksinkertainen viiloitettu koristelu, ja asuivat yksinkertaisissa pyöreissä majoissa. Naudankasvatus oli mitä todennäköisimmin taloudellinen perusta.
ellauri283.html on line 293: Egyptin seuraava dynastia ei onnistunut saamaan Kushin täyttä hallintaansa. Noin 590 eKr. Egyptin armeija kuitenkin potkaisi napakasti Napataa, mikä pakotti kushilaisen hovin siirtymään turvallisempaan paikkaan etelämpänä Meroëssa, lähellä kuudetta kaihia. Useiden vuosisatojen ajan sen jälkeen Meroliittinen valtakunta kehittyi riippumattomasti egyptiläisestä vaikutuksesta ja herruudesta, joka sillä aikaa siirtyi peräkkäin Iranin, Kreikan ja lopulta Rooman vallan alle. Vallansa huipulla toisella ja kolmannella vuosisadalla eKr. Meroë ulottui alueen yli kolmannesta kaihista pohjoisessa Zhobaan, lähellä nykyistä Khartumia etelässä. Egyptiläisvaikutteinen faaraoninen perinne säilyi Meroën hallitsijoiden joukossa, jotka pystyttivät stela-kuvia tallentaakseen hallituskautensa saavutuksia ja pystyttivät nubialaisia ​​pyramideja haudoillensa. Voisi sanoa että ne olivat ebyktiläisempiä kuin eebyktiläiset ize. Nämä esineet ja Meroën palatsien, temppelien ja kylpylöiden rauniot todistavat keskitetystä epädemokraattisesta poliittisesta järjestelmästä, joka käytti käsityöläisten taitoja ja johti suuren työvoiman työtä. Hyvin hoidettu kastelujärjestelmä mahdollisti alueen suuremman asukastiheyden kuin myöhempinä ajanjaksoina oli mahdollista. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. egyptiläisten hieroglyfien käyttö teki tietä meroitilaiselle aakkostolle, joka oli mukautettu nubian kielelle mitä alueen mustat miehet puhuvat.
ellauri283.html on line 297: Vaikka Napata pysyi Meroën uskonnollisena keskuksena, Pohjois-Kush joutui lopulta epäjärjestykseen, kun se joutui Niilin itäpuoleisten saalistuspaimentolaisten Blemmyien painostuksesta. Niili kuitenkin jatkoi alueen pääsyä Välimeren maailmaan. Lisäksi Meroë piti yhteyttä arabien ja intialaisten kauppiaiden kanssa Punaisenmeren rannikolla ja sisällytti hellenistisiä ja intialaisia ​​kulttuurivaikutuksia jokapäiväiseen elämäänsä. Epäilyttävät todisteet viittaavat siihen, että metallurginen teknologia on saattanut siirtyä länteen savannivyöhykkeen yli Länsi -Afrikkaan Meroën rautasulatoista.
ellauri283.html on line 315: 800-luvun puolivälistä 1100-luvun puoliväliin Christian Nubia koki kultakautensa, jolloin sen poliittinen valta ja kulttuurinen kehitys saavuttivat huippunsa. Vuonna 747 Makulatuuri tunkeutui Egyptiin, joka kuului tuolloin parahultaisesti taantuville Umayyadeille ja teki niin jälleen 960 - luvun alussa, kun se työntyi pohjoiseen Akhmimiin asti. Makurialla säilyi läheiset dynastiset siteet Alodiaan, mikä ehkä johti kahden valtakunnan väliaikaiseen yhdistämiseen yhdeksi valtioksi. Keskiaikaisten nubialaisten kulttuuria on kuvattu " afrobysanttilaiseksi ", ja "afrikkalaisen" komponentin merkitys kasvaa ajan myötä. Myös arabien vaikutuksen lisääntyminen on havaittu. Valtion organisaatio oli erittäin keskitetty perustuen 6. ja 7. vuosisadan bysanttilaiseen byrokratiaan. Taide kukoisti keramiikkamaalausten ja erityisesti seinämaalausten muodossa. Noobit kehittivät kielelleen oman aakkoston, Old Noobin, joka perustui koptilaisiin aakkosiin, mutta käytti myös kreikkaa, koptia ja arabiaa. Naiset nauttivat ihanasti korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta: heillä oli mahdollisuus saada koulutusta, he voivat omistaa, ostaa ja myydä maata ja käyttivät usein omaisuuttaan kirkkojen ja kirkkomaalausten lahjoittamiseen. Jopa kuninkaallinen perintö oli matrilineaarista, jopa kuninkaan sisaren poika oli laillinen perillinen!
ellauri283.html on line 317: Makulian pääkaupunki Dongle oli taantumassa 1000-/1100-luvun lopulta lähtien, ja myös Alodian pääkaupunki heikkeni muuten vaan 1100-luvulla. 1300-luvulla (aikaisin kirjattu muuttoliike Egyptistä Sudanin Niilin laaksoon vuodelta 1324) ja 1400-luvulla beduiiniheimot valloittivat suurimman osan Sudanista muuttaen Butanaan, Geziraan, Kordofaniin ja Darfuriin. Vuonna 1365 sisällissota pakotti Makurian hovin pakenemaan Gebel Addaan Ala-Nuubiassa, kun taas Tombola tuhoutui ja jätettiin hyvällä arabeille. Myöhemmin Makuria jatkoi olemassaoloaan vain pienenä kuningaskuntana. Viimeinen tunnettu Makurian kuningas oli Jo-el, joka on todistettu vuosilta 1463 ja 1484 ja jonka aikana Makuria todennäköisesti todisti lyhyen renesoossin. Hänen kuolemansa jälkeen valtakunta luultavasti vaan romahti. Etelässä Alodian valtakunta joutui joko arabeille, joita komensi heimojohtaja Abdallah Jammu, tai sit Funjille, etelästä peräisin olevalle afrikkalaiselle kansalle. Tapaamiset vaihtelevat 9. vuosisadalta Hijran jälkeen ( n. 1396–1494), 1400-luvun lopulta, 1504 - 1509. Alodilainen lantiovaltio (pre-colonial state) saattoi säilyä Fazughlin valtakunnan muodossa, joka kesti vuoteen 1685 asti. Loput olivatkin sitten peräsuolivaltioita (colonial state).
ellauri283.html on line 325: Vuoden 1718 vallankaappaus sai käyntiin ortodoksisemman islamin harjoittamisen politiikan, mikä puolestaan edisti valtion arabisoitumista. Laillistaakseen valtansa arabialaisille Fonziet alkoivat levittää Umayyadin jälkeläisiä tasaisesti Sinisen ja valkoisen Niilin yhtymäkohdan pohjoispuolelle, aina alavirtaan Al Dabbahiin asti, nubialaiset omaksuivat arabien Jaalinin heimoidentiteetin. 1800-luvulle tultaissa arabia oli onnistunut nousemaan hallitsevaksi kieleksi Keskijoen Sudanissa ja suurimmassa osassa Kordofanista.
ellauri283.html on line 329: Vuodesta 1805 lähtien Egyptissä tapahtui nopea modernisaatiokausi Muhammad Ali Pashan johdolla, joka julisti itsensä matkakreditiivixi uhmaten nimellisesti suvereenia ottomaanien sulttaania. Muutamassa vuosikymmenessä Muhammad Ali muutti Egyptin laiminlyötystä ottomaanien maakunnasta käytännössä itsenäiseksi modernixi valtioksi. Toistaen hänen edeltäjiensä mamelukkien lähestymistapaa Egyptin keskiaikaisessa sulttaanivaltiossa Muhammad Ali pyrki laajentamaan Egyptin rajoja etelään Sudaniin, sekä keinona taata Egyptin turvallisuus että päästäkseen käsiksi Sudanin melleviin luonnonvaroihin. Vuosina 1820–1821 Egyptin joukot Muhammad Akun ja veljenpoikien komennossa valloittivat ja yhdistivät Sudanin pohjoisosan. Egyptin jatkuvan de jure -uskollisuuden vuoksi ottomaanien sulttaania kohtaan Egyptin hallinto tunnettiin nimellä Turkiyah. Historiallisesti Suddin ruttosuot estivät laajentumisen maan syvemmälle etelään. Vaikka Egypti valloitti koko nykyisen Sudanin suurimman osan 1800-luvusta ja perusti provinssin Equatoria Etelä-Sudanissa tämän tavoitteen edistämiseksi, se ei pystynyt saamaan tehokasta valvontaa koko alueelle. Sixi Turkkiyahin myöhempinä vuosina brittiläiset lähetyssaarnaajat pääsivät matkustamaan nykypäivän Keniasta Sudaniin kääntääkseen paikalliset heimot kristinuskoon.
ellauri283.html on line 331: Vuonna 1881 uskonnollinen johtaja nimeltä Muhammad Ahmad julisti itsensä valtiomahdiksi ("osaa uida opastettuna") ja aloitti sodan yhdistääkseen heimot Länsi- ja Keski-Sudanissa. Hänen seuraajansa ottivat käyttöön nimen "Ansarit" ("seuraajat"), jota he käyttävät edelleenkin yhdessä suurimman yksittäisen poliittisen ryhmittymän, Umaya- puolueen (jota kerran johti Mahdin jälkeläinen Sadiq al Mahdi ) kanssa. Ottomaanien ja egyptiläisten hyväksikäytön ja hallinnollisen epäkohdan aiheuttamia olosuhteita hyödyntäen valtiomahdit johtivat kansallismielistä kapinaa, joka huipentui Khartumin kaatumiseen 26. tammikuuta 1885. Sudanin väliaikainen kenraalikuvernööri, brittiläinen kenraalimajuri Charles George Gordon, ja monet Khartumin 50 000 asukkaasta murhattiin, mikä ei ollut hullumpi idea.
ellauri283.html on line 337: Vuonna 1896 belgialainen retkikunta vaati osia Etelä-Sudanista, jotka tunnettiin nimellä Lado Enclave. Lado Enclave oli virallisesti osa Belgian Kongoa. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Belgian välillä vuonna 1896 tehdyssä sopimuksessa erillisalue luovutettiin briteille kuningas Leopold II:n hämäräxi jääneen kuoleman jälkeen joulukuussa 1909.
ellauri283.html on line 339: Samaan aikaan ranskalaiset vaativat useita alueita: Bahr el Ghazalin ja Länsi-Ylä-Niilin Fashodaan asti. Vuoteen 1896 mennessä heillä oli vankka hallinnollinen ote näillä alueilla ja he suunnittelivat liittävänsä ne Ranskan Länsi-Afrikkaan. Kansainvälinen konflikti, joka tunnetaan nimellä Fashoda-välikohtaus, kehittyi Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä näillä alueilla. Vuonna 1899 Ranska suostui luovuttamaan alueen anglo-egyptiläiselle Sudanille.
ellauri283.html on line 341: Vuodesta 1898 lähtien Yhdistynyt kuningaskunta ja Egypti hallitsivat koko nykyistä Sudania anglo-egyptiläisenä Sudanina, mutta Pohjois- ja Etelä-Sudania hallittiin taloyhtiön erillisinä provinsseina. Hyvin 1920-luvun alussa britit hyväksyivät suljettujen piirien säädökset, joissa määrättiin, että kahden vyöhykkeen välillä matkustamiseen vaadittiin passit ja vaadittiin lupia liiketoiminnalle vyöhykkeeltä toiselle, ja täysin erilliset hallinnot vallitsivat.
ellauri283.html on line 347: Vahvistaakseen auktoriteettiaan pohjoisessa britit edistivät Khatmiyya -lahkon johtajan Sayyid Ali al-Mirghanin ja Ansar -lahkon johtajan Sayyid Abd al-Rahman al-Mahdin valtaa. Ansar-lahkosta tuli pohjimmiltaan Umma-puolue, ja Khatmiyyasta tuli demokraattinen unionistipuolue.
ellauri283.html on line 349: Vuonna 1943 britit alkoivat valmistella pohjoista itsehallintoa varten ja perustivat Pohjois-Sudanin neuvoa-antavan toimikunnan neuvomaan kuuden Pohjois-Sudanin provinssin: Khartumin, Kordofanin, Darfurin sekä Itä-, Pohjois- ja Sinisen Niilin provinssien hallintoon. Sitten vuonna 1946 Britannian hallinto muutti politiikkansa ja päätti yhdistää Pohjois- ja Etelä-Sudanin yhden hallituksen alle. Etelä-Sudanin viranomaisille ilmoitettiin Juban konferenssissa vuonna 1947, että niitä hallinnoisi tulevaisuudessa yhteinen hallintoviranomainen pohjoisen kanssa. Vuodesta 1948 lähtien 13 Britannian viranomaisten nimeämää edustajaa edusti etelää Sudanin lainsäädäntökokouksessa.
ellauri283.html on line 355: Helmikuussa 1953 Yhdistynyt kuningaskunta ja Egypti tekivät sopimuksen Sudanin itsehallinnosta ja itsemääräämisoikeudesta. Siirtymäkausi kohti itsenäisyyttä alkoi ensimmäisen parlamentin virkaanastumisesta vuonna 1954. 18. elokuuta 1955 Etelä-Sudanin Toritissa puhkesi armeijan kapina, joka vaikka tukahdutettiin nopeasti, johti entisen eteläisen sissikapinaan. kapinallisia ja merkitsi Sudanin ensimmäisen sisällissodan alkua. 15. joulukuuta 1955 Sudanin pääministeri Ismail al-Azhari ilmoitti, että Sudan julistaa yksipuolisesti itsenäisyyden neljän päivän kuluttua. Sudanin parlamentti julisti yksipuolisesti ja yksimielisesti 19. joulukuuta 1955 Sudanin itsenäisyyden. Ison-Britannian ja Egyptin hallitukset tunnustivat Sudanin itsenäisyyden 1. tammikuuta 1956. Yhdysvallat oli ensimmäisten ulkomaisten valtojen joukossa, jotka tunnustivat uuden valtion. Arabien johtama Khartumin hallitus kuitenkin petti eteläisille annetut lupaukset liittovaltiojärjestelmän luomisesta, mikä johti eteläisen armeijan upseerien kapinaan, joka aiheutti 17 vuotta kestäneen sisällissodan (1955–1972). Sodan alkuvaiheessa satoja etelässä palvelevia pohjoisen byrokraatteja, opettajia ja muita virkamiehiä murhattiin.
ellauri283.html on line 367: Vuonna 1972 Addis Abeban sopimus johti pohjoisen ja etelän välisen sisällissodan lopettamiseen ja tiettyyn itsehallintoon. Tämä johti kiusalliseen kymmenen vuoden taukoon sisällissodassa.
ellauri283.html on line 369: 1970-luvun alkuun asti Sudanin maataloustuotanto oli pääosin omistettu sisäiseen kulutukseen. Vuonna 1972 Sudanin hallituksesta tuli länsimielisempi ja se suunnitteli elintarvikkeiden ja käteissadon vientiä. Hyödykkeiden hinnat kuitenkin laskivat koko 1970-luvun, mikä aiheutti taloudellisia ongelmia Sudanille. Samaan aikaan velanhoitokustannukset maatalouden koneistamiseen käytetyistä rahoista nousivat. Vuonna 1978 Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) neuvotteli rakennesopeutusohjelman hallituksen kanssa. Tämä edisti entisestään koneellista vientimaataloutta. Tämä aiheutti suuria taloudellisia ongelmia Sudanin laiduntajille (katso Nuba Peoples). No niinpä tietysti! Juuri tätä uumoilinkin. Piikkilankoja preerialla. Justiinsa sama tematiikka kuin Suomen kovan markan nälänhädässä 1868 ja holodomorissa 1920-30 luvuilla: cash crops temmataan nälkäisten pienokaisten suista, koska se on kokonaisedullisempaa. Köyhät lampaannussijat ja kamelinajajat kärmistyvät.
ellauri283.html on line 387: Vuoden 2003 alussa alkoi Sudanin vapautusliikkeen/armeijan (SLM/A) ja Justice and Equality Movementin (JEM) ryhmien uusi kapina Darfurin länsiosassa. Kapinalliset syyttivät keskushallintoa Darfurin alueen laiminlyönnistä, vaikka onkin epävarmaa kapinallisten tavoitteista ja siitä, pyrkivätkö he vain parantamaan Darfurin asemaa Sudanissa vai eroamaan siitä suoraan. Sekä hallitusta että kapinallisia on syytetty julmuuksista tässä sodassa, vaikka suurin osa syytöksistä on langennut hallituksen kanssa liittoutuneille arabimiliiseille ( Janjaweed ). Kapinalliset ovat väittäneet, että nämä miliisit ovat osallistuneet etniseen puhdistukseen Darfurissa, ja taistelut ovat siirtäneet kotiseudulleen satoja tuhansia ihmisiä, joista monet ovat etsineet turvaa naapurivaltiosta Tšadista. On olemassa erilaisia ​​arvioita ihmisuhrien määrästä, jotka vaihtelevat (kuin Ukrainassa) alle kahdestakymmenestä tuhannesta useisiin satoihin tuhansiin joko suorassa taistelussa tai konfliktin aiheuttamissa nälkään ja sairauksissa. Neekeri pesee kasvojaan, eivät valkene ollenkaan.
ellauri283.html on line 391: Syyskuun 18. päivänä 2004 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto julkaisi päätöslauselman 1564, jossa todettiin, että Sudanin hallitus ei ollut täyttänyt sitoumuksiaan, ja ilmaisi huolensa Janjaweed -miliisin helikopterihyökkäyksistä ja hyökkäyksistä Darfurin kyliä vastaan. Se ilmaisi tyytyväisyytensä Afrikan unionin aikomukseen tehostaa tarkkailuoperaatiotaan Darfurissa ja kehotti kaikkia jäsenvaltioita tukemaan tällaisia ​​toimia. Vuoden 2005 aikana Afrikan unionin Sudan-operaation joukkoja lisättiin noin 7 000:een.
ellauri283.html on line 393: Tšadin ja Sudanin konflikti alkoi virallisesti 23. joulukuuta 2004, kun Tšadin hallitus julisti sotatilan Sudanin kanssa ja kehotti Tšadin kansalaisia ​​mobilisoimaan Demokratian ja Vapauden puolesta (RDL) militantteja (Tšadin kapinallisia, joita tukivat Sudanin hallitus) ja sudanilaiset miliisit, jotka hyökkäsivät kyliin ja kaupunkeihin Itä-Tšadissa, varastivat karjaa, murhasivat kansalaisia ​​ja polttivat taloja.
ellauri283.html on line 395: Rauhanneuvottelut eteläisten kapinallisten ja hallituksen välillä edistyivät merkittävästi vuonna 2003 ja vuoden 2004 alussa, vaikka yhteenotot osissa etelää ovat kuulemma jatkuneet. Osapuolet ovat sopineet, että lopullisen rauhansopimuksen jälkeen Etelä-Sudan nauttii autonomiasta kuuden vuoden ajan, ja tämän ajanjakson päätyttyä Etelä-Sudanin kansa voi äänestää kansanäänestyksessä itsenäisyydestä. Lisäksi öljytulot jaetaan tasan hallituksen ja kapinallisten kesken kuuden vuoden välijakson aikana. Osa tarkkailijoista on kuitenkin kyseenalaistanut hallituksen kyvyn tai halukkuuden lunastaa nämä lupaukset, ja kolmen Keski- ja Itäisen provinssin asema oli kiistanalainen neuvotteluissa. Jotkut tarkkailijat ihmettelivät: antaisivatko pohjoisen kovan linjan elementit sopimuksen edetä? Kyllä jännään miten Anna sopeutuu Veräjämäen puolen miljoonan rivitalonpätkään, kun Vuosaaren vuokrakämppä on niin luonnonkauniin Kallahden lähellä ihan koirankävelytysmatkan päässä?
ellauri283.html on line 400: Konfliktin molemmat osapuolet yhdistävät asevoimansa 39 000 miehen joukoksi kuuden vuoden kuluttua, jos irtautumiskansanäänestys osoittautuu kielteiseksi.
ellauri283.html on line 409: 1990-luvun vuosikymmenellä oli myös taipumus määrätä tiukat sharia -pohjaiset islamilaiset lait ja käytännöt National Islamic Frontin ja Hasan al-Turabin alaisuudessa. Koulutusta uudistettiin keskittymään arabien ja islamilaisen kulttuurin tärkeyteenesimerkiksi opettelemalla ulkoa Koraani uskonnollisissa instituutioissa; koulupuvut korvattiin taisteluväsymillä ja opiskelijat osallistuivat puolisotilaallisiin harjoituksiin. Uskonnollinen poliisi varmisti, että naiset olivat verhottuja, erityisesti valtion virastoissa ja yliopistoissa. Entinen, suvaitsevampi poliittinen kulttuuri muuttui paljon ankarammaksi, kun ihmisoikeusjärjestöt väittivät turvallisuusvirastojen käyttämien "aavetaloina" tunnettujen kidutuskammioiden lisääntymisestä. Sota ei-muslimien eteläosaa vastaan ​​julistettiin jihadiksi. Valtion televisiossa näyttelijät simuloivat "häitä" jihad-marttyyrien ja taivaallisten neitsyiden välillä ( houris ). [lainaus tarvitaan] Turabi antoi myös turvapaikan ja apua ei-sudanilaisille islamisteille, mukaan lukien Osama bin Ladenille ja muille Al-Qaidan jäsenille. Hyvin paha!
ellauri283.html on line 411: Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 31. elokuuta 2006 päätöslauselman 1706 uusien 17 300 rauhanturvajoukkojen lähettämisestä Darfuriin. Seuraavina kuukausina UNMIS ei kuitenkaan pystynyt lähettämään toimintaansa Darfuriin, koska Sudanin hallitus vastusti jyrkästi yksinomaan Yhdistyneiden Kansakuntien toteuttamaa rauhanturvaoperaatiota. YK otti sitten käyttöön vaihtoehtoisen, innovatiivisen lähestymistavan yrittääkseen aloittaa alueen vakauttamista AMISWIIXI-operaation asteittaisella vahvistamisella ennen vallan siirtämistä Afrikan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien yhteiselle rauhanturvaoperaatiolle. Sudanin hallituksen kanssa käytyjen pitkittyneiden ja intensiivisten neuvottelujen ja merkittävän kansainvälisen painostuksen jälkeen se lopulta hyväksyi rauhanturvaoperaation Darfurissa.
ellauri283.html on line 423: Al-Bashirin syrjäyttämisen jälkeen Sudanese Professionals Associationin ja "demokraattisten" oppositioryhmien järjestämät katuprotestit jatkuivat ja kehottivat hallitsevaa siirtymäkauden sotilasneuvostoa (YMCA) "välittömästi ja ehdoitta" eroamaan siviilijohtaman siirtymäkauden hallituksen puolesta. ja kehottaa muita uudistuksia Sudanissa. Neuvottelut YMCA:n ja siviiliopposition välillä yhteisen siirtymähallituksen muodostamiseksi käytiin huhtikuun lopulla ja toukokuussa, mutta ne pysähtyivät, kun Rapid Support Forces ja muut YMCA:n turvallisuusjoukot tappoivat 128 ihmistä Khartumin joukkomurhassa 3.6.2019.
ellauri283.html on line 479: Burkina Fason varhaista historiaa tunnetaan vain paloittain, ja varhaiset todisteet ovat lähinnä kivikirveitä. Lobien ja bonobojen esivanhemmat olivat varhaisimpia maanviljelijöitä. Korjaan bobojen. Bobo oli 1 Hukkataipaleiden kultaisista noutajista. Kyllä nuo tytöt kexii kexeliäitä koiran nimiä!
ellauri283.html on line 489: Burkina Faso on kamppaillut vuodesta 2015 lähtien al-Qaidaan ja Isisiin sidoksissa olevien jihadistien johtaman kapinan kanssa, joka on tappanut kymmeniä tuhansia ja siirtänyt kotiseudultaan noin kaksi miljoonaa ihmistä. Useissa maan osissa maanviljely on mahdotonta konfliktimineraalien takia.
ellauri283.html on line 494: Sen jälkeen kun jihadistit aloittivat kampanjansa naapurimaasta Malista käsin vuonna 2015, yli 10 000 siviiliä, sotilasta ja poliisia on kuollut erään kansalaisjärjestön arvion mukaan, ja ainakin 2 miljoonaa ihmistä on joutunut vaihtamaan asuntoa pienempään. Virallisten lukujen mukaan jihadistit hallitsevat käytännössä noin 40 prosenttia maasta.
ellauri283.html on line 522: Samaan aikaan Euroopan unioni alkoi avustaa Malin oman armeijan koulutuksessa. Mukana on myös suomalaisia kouluttajia. Maaliskuussa 2019 islamistit hyökkäsivät noin 60 kilometrin päässä Bamakosta sijaitsevan Koulikoron sotilasleiriin. Malin turvallisuustilanne on huolestuttava maan eteläisillä alueilla (Koulikoro, Kayes, Koutiala, Sikasso), jotka eivät ole enää vapaita jihadistisesta uhasta tai rosvoilusta.
ellauri283.html on line 526: Ranskan ex-presidentti Francois Hollande sanoi haastattelussaan tammikuussa 2023, että Wagner-ryhmä ei ole onnistunut tekemään Malista turvallisempaa. Hän sanoi, että venäläisten palkkasotureiden saapumisen jälkeen turvallisuustilanne on huonompi ja lisäsi, että jihadistit ovat laajentaneet hyökkäyksensä Malin etelä- ja keskiosaan, missä he eivät olleet aiemmin läsnä. Putinin kokin kokkauxet ovat sitäpaizi pahoja.
ellauri284.html on line 37:

Suursota 1914-18

display:none">Öyhöttäjiä


ellauri284.html on line 103: Adrian Geiges, syntynyt 3. syyskuuta 1960, on toimittaja Schwarzwaldista Etelä -Saksassa. Hänestä tuli saksalaisen kustantajan Berkemannin Kiinan tytäryhtiön toimitusjohtaja. Omaelämäkerrassaan "How the World Revolution Once Accidentally Started in the Schwarzwald" hän kuvaa kuinka hän muuttui Länsi-Saksan kommunistista kapitalistiksi, ironisesti Kiinan kansantasavallassa. Hänellä oli vuoden mittainen koulutus salaisessa kaatokoulussa entisessä kommunistisessa Itä-Saksassa.
ellauri284.html on line 159: Tsingtaon (tai Tsingtaun) piiritys oli Japanin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hyökkäys Saksan Tsingtaon (nykyisin Qingdaon ) satamaan Kiinassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Se käytiin keisarillista Saksaa vastaan ​​27. elokuuta ja 7. marraskuuta 1914 välisenä aikana. Piiritys oli ensimmäinen kohtaaminen japanilaisten ja saksalaisten joukkojen välillä, ensimmäinen anglo-japanilainen operaatio sodassa ja ainoa suuri (no, kz. alla) maataistelu Aasian ja Tyynenmeren teatterissa koko aikana.
ellauri284.html on line 230: Blackadder Goes Forth on sävyltään tummempi kuin kolme edellistä Blackadder- sarjaa ja useimmat tilannesarjat, ja se esittää sodanvastaisen viestin. Dialogia leimaa kauttaaltaan satiiriset pohdiskelut sodan luonteesta, sen alkuperästä ja vaikutuksista sodan aikana kärsineisiin sotilaisiin. Ajatus siitä, että sotilaat kärsivät, kun heidän komentajansa pysyivät turvallisen etäällä toimista, viitattiin myös useaan otteeseen, esimerkiksi kun Melchett sanoo Baldrickille: "Älä huolehdi, poikani, jos sinun pitäisi horjua, muista, että kapteeni Darling ja minä ovat takanasi!", johon Blackadder vastaa: "Noin 35 mailia takanasi." Jaksossa "Ruumiillinen rangaistus" kirjekyyhkynen (joka osoittautuu Melchettin lemmikiksi, Speckled Jim) sanomalla: "Kun 50 000 miestä tapetaan viikossa, kuka jää kaipaamaan kyyhkystä?" Tässä jaksossa Blackadder tuomitaan kuolemaan ampumalla teosta, mikä viittaa siihen aikaan voimassa olevien sotalakien mukaan langetettuihin kuolemantuomioihin.
ellauri284.html on line 249: Tämän sarjan viimeinen jakso, "Goodbyeee", vaikka olikin uskollinen sarjan tavanomaiselle komediatyylille useimmissa edellisissä kohtauksissa, sisälsi ei-komedisen loppukohtauksen, jossa päähenkilöt (paitsi kenraali Melchett) lähetetään lopulta tuleen. Darling säilyttää jonkin verran toivoa sanoen, että tämä saattaa olla viimeinen taistelu ja historia kirjoitetaan nimellä "Suuri sota, 1914-1917". Huolimatta Baldrikin väitteestä, että hänellä on viimeinen ovela suunnitelma pelastaa heidät uhkaavalta tuomiolta, Blackadder toimittaa viimeisen rivin:
ellauri284.html on line 270: Klodvig (myös Klodovig, Chlodovech tai Clovis, 465 – 27. marraskuuta 511) oli ensimmäinen frankkikuningas, jonka onnistui yhdistää frankkien eri heimot valtansa alle. Klodvig oli kaikkien frankkien kuninkaana 481–511. Hän lopetti roomalaisvallan Galliassa ja perusti frankkien valtakunnan ja sitä yli kaksi vuosisataa hallinneen merovingidynastian. Ranskalaiset pitävät häntä Ranskan kuningaskunnan perustajana. Saalilaisen lakikokoelman sai aikaan todennäköisesti kuningas Klodovig. Saalilainen laki (latinaksi lex salica) on noin vuosina 507–511 keskiajan latinaksi kirjoitettu saalilaisten frankkien oikeuden kasuistinen koonnos. Se on vanhin ja tunnetuin länsigermaaninen lakikokoelma. Lain määräystä, jonka mukaan naisella ei ole oikeutta periä maata, jos on olemassa miespuolisia perillisiä, sovellettiin myöhemmin muun muassa Ranskan kruununperimyksessä.
ellauri284.html on line 309: Idean isäksi epäillään toista ex-poliisia, Raimo Majuria, joka Israeliin muuton myötä oli muuttanut nimensä Ram Laoriksi. Nuoruudessaan hän oli osallistunut yhdistetyn miehenä Suomen joukkueessa kaksiin talviolympialaisiin: Innsbruckissa vuonna 1964 ja Grenoblessa vuonna 1968.
ellauri284.html on line 339: Siinä missä Erkkilä nousi 1990-luvulla yhdeksi Suomen rikoshistorian tunnetuimmista hahmoista, on Raimo Majuri alias Ram Laor toiminut uskonnollisten suomalaisten ryhmien oppaana Israelissa. Laorin nimi on näkynyt niin Toiviomatkojen kuin Herättäjä-Yhdistyksenkin järjestämien Israelin-matkojen mainoksissa.
ellauri284.html on line 340: Tämän kaksissa talviolympialaisissa Suomea edustaneen yhdistetyn miehen innoittamana rakennettiin aikoinaan myös sittemmin suljettu kaunis Ahveniston hyppyrimäki.
ellauri284.html on line 342: Lehdistössä Majurin nimi mainittiin viimeksi tammikuussa, kun YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä pitkään työskennellyt kapteeni Reijo Raitasaari kertoi, miten suomalaisia YK-miehiä 1970-luvulla houkuteltiin seksillä vieraan vallan agenteiksi.
ellauri284.html on line 402: Hän polveutuu Mayflower- matkustaja William Bradfordista, ja tämän linjan kautta on Pohjois-Amerikassa syntynyt 12. sukupolvi. lamavuosina Eastwoods asui kaupungin vauraalla alueella, ja heillä oli uima-allas, kuului maamiesseuralle, ja jokainen vanhempi ajoi omalla autollaan.
ellauri284.html on line 410: Eastwood kertoi yrittäneensä ilmoittautua Seattlen yliopistoon vuonna 1951, mutta sen sijaan hänet kutsuttiin Yhdysvaltain armeijaan Korean sodan aikana. Hän pudotteli aina viittauksia Korean sotaan toivoen kaikkien päättelevän, että hän oli taistelussa ja saattaisi olla jonkinlainen sankari. Itse asiassa hän oli ollut hengenpelastaja biizillä Fort Ordissa Pohjois-Kaliforniassa koko työnsä ajan armeijassa.
ellauri284.html on line 420: Elokuvan aikana vallitsee hämmennys siitä, onko muukalainen rikollisten lynkkaama ja murhaama varamiehen veli vai hänen haamunsa. Juonen aukot olivat täynnä mustaa huumoria ja allegoriaa Leonen vaikutteilla. Revisionistinen elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta se oli suuri lipputulomenestys. Useat kriitikot pitivät Eastwoodin ohjausta "yhtä johdannaisena kuin se oli ilmaisullinen", ja Arthur Knight The Saturday Review -julkaisusta huomautti, että Eastwood oli "omaksunut Siegelin ja Leonen lähestymistavat ja yhdistänyt ne omaan vainoharhaiseen näkemykseensä yhteiskunnasta". John Wayne, joka oli kieltäytynyt roolista elokuvassa, lähetti Eastwoodille kirjeen pian elokuvan julkaisun jälkeen, jossa hän valitti, että "Kaupunkilaiset eivät edustaneet amerikkalaisen pioneerin todellista henkeä, henkeä, joka teki Amerikan. Loistavaa."
ellauri284.html on line 433: Haastattelijat Richard Thompson ja Tim Hunter kommentoivat, että Eastwoodin elokuvat ovat "erittäin vauhdikkaita: kiireettömiä, viileitä ja [antavat] vahvan reaaliajan tunteen kerronnan nopeudesta riippumatta", kun taas Ric Gentry pitää Eastwoodin tahdistaa "kiireetön ja rento". Eastwood pitää hillitystä valaistuksesta ja taustavalaistuksesta antaakseen elokuviinsa "noir-maisen" tunnelman.
ellauri284.html on line 437: Libertarian Party ( LP ) on poliittinen puolue Yhdysvalloissa, joka edistää kansalaisvapauksia, interventiokyvyttömyyttä, laissez-faire -kapitalismia sekä hallituksen koon ja laajuuden rajoittamista. Puolue syntyi elokuussa 1971 kokouksissa David F. Nolanin kotona Westminsterissä, Coloradossa, ja se perustettiin virallisesti 11. joulukuuta 1971 Colorado Springsissä, Coloradossa. Juhlien järjestäjät saivat inspiraatiota tunnetun itävaltalaisen koulukunnan teoksista ja ideoista pääpellenä ekonomisti, Murray Rothbard. Tästä kaverista on jo paasattu.
ellauri284.html on line 502: Helmikuussa 2010 presidentti Barack Obama tunnusti Eastwoodin taiteiden ja humanististen tieteiden palkinnolla. Obama kuvaili Eastwoodin elokuvia "esseiksi yksilöllisyydestä, kovista totuuksista ja olemuksesta siitä, mitä tarkoittaa olla amerikkalainen". Eli kahmia paalua, ampua aseettomia ja raiskata avuttomia. Muun muassa nämä roolit ovat tehneet Eastwoodista kestävän maskuliinisuuden kulttuurisen ikonin. Elämässä on mielenkiintoisia asioita enemmän kuin mitä on aikaa niihin perehtymiseen!
ellauri284.html on line 615: A state leader from Maharashtra, who met with Donald Trump Jr., says the young American’s Indian partner there pushed him to relax building codes to revive a stalled project — an allegation confirmed by another person familiar with the discussion but disputed by Indian developer Kalpesh Mehta, who was also in the meeting.
ellauri284.html on line 617: “I said no as politely as possible,” Prithviraj Chavan, the state leader, recalled. “Builders routinely seek such relaxations from municipal authorities, a little tweaking here and there and they stand to make a huge windfall. Local authorities usually have some discretion. But the relaxation he was asking me for was bigger than what most builders ask.”
ellauri284.html on line 692: Jaarli Roberts, Kandaharista Afganistanista ja Pretoriasta Transvaalin siirtokunnasta ja Waterfordin kaupungista, oli arvonimi Yhdistyneen kuningaskunnan Peeragessa. Se luotiin vuonna 1901 kenttämarsalkka Frederick Robertsille, 1. Baron Robertsille . Hänet luotiin jo paroni Robertsiksi Afganistanin Kandaharista ja Waterfordin kaupungista vuonna 1892, ja hänestä tehtiin varakreivi St Pierre samaan aikaan kun hänelle annettiin jaarlin asema.
ellauri284.html on line 730: Roberts aloitti kaksituumaisena hyökkäyksen johtaen henkilökohtaisesti vetelehtimistä avoimen veldtin poikki Orange Free Stateen, kun taas Buller yritti karkottaa buurit Natalin kukkuloilta – jonka tuloxena lordi Robertsin poika tapettiin ja ansaitsi kuolemanjälkeisen WC:n. Hänen edistymistänsä viivästytti hänen tuhoisa yritys järjestää armeijansa logistiikkajärjestelmä uudelleen Intian armeijan mallin mukaan keskellä sotaa. Seurauksena oleva kaaos ja tarvikkeiden puute vaikuttivat vakavaan vilustumisepidemiaan, joka aiheutti brittijoukoille paljon raskaampia tappioita kuin ne kärsivät taisteluissa. Bugger it.
ellauri284.html on line 736: Hänestä tuli Pyhän Johanneksen ritarikunnan armon ritari 11. maaliskuuta 1901 ja sitten tuon ritarikunnan ritari 3. heinäkuuta 1901. Hänelle myönnettiin myös Saksan Mustan Kotkan ritarikunta keisarin vierailuaikana Yhdistyneissä kansakunnissa helmikuussa 1901. Hän oli 26. kesäkuuta 1902 julkaistussa vuoden 1902 kruunajaisten kunniamerkkiluettelossa ja sai kunniamerkin kuningas Edward VII :lta noin klo puoli Buckinghamin palatsi 8. elokuuta 1902. Täti antoi hänelle vielä tuokkosellisen mansikoita ja setä viiden pennyn rahan.
ellauri284.html on line 741: Pilgrims Society, jonka Sir Harry Brittain KBE CMG perusti 16. heinäkuuta 1902, on brittiläis-amerikkalainen yhdistys, joka perustettiin amerikkalaisen diplomaatin Joseph Choaten sanoin "edistämään hyvää tahtoa, hyvää toveruutta ja ikuista rauhaa Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian välillä". Sitä ei pidä sekoittaa Massachusettsin Plymouthin Pilgrim Societyyn jonka tarkoitus oli päinvastainen.
ellauri284.html on line 743: Vuosien varrella se on ylpeillyt poliitikkojen, diplomaattien, liikemiesten ja kirjailijoiden eliittijäsenyydestä, johon ovat kuuluneet Henry Kissinger, Margaret Thatcher, Caspar Weinberger, Douglas Fairbanks Jr., Henry Lude, Lord Carrington, Alexander Haig, Paul Volcker, Buster Keaton, George Shultz ja Walter Cronkite monien monien muiden joukossa. Lähimmän kuninkaallisen perheen jäsenet, Yhdysvaltain ulkoministerit ja Yhdysvaltain suurlähettiläät St. Jamesin tuomioistuimeen saakka hyväksytään tavallisesti viran puolesta yhdistyksen jäsenyyteen.
ellauri284.html on line 745: Seura on merkittävä siitä, että se järjestää illallisia toivottaakseen virkaan jokaisen peräkkäisen Yhdysvaltain suurlähettilään Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Johtokunnan jäseniä vuodesta 2020 alkaen ovat:
ellauri284.html on line 774: Ensimmäisen maailmansodan sotamarsalkan rintakuva paljastettiin Waterfordissa. Uulalaa! ulvahtivat fanit. Rinnan paljastuksen suoritti everstiluutnantti Alexander Turner, nykyinen komentaja Irlannin kaartin rykmentistä, jota johti alkuaikoina juurikin Jaarli Roberts.
ellauri284.html on line 775: Kenttämarsalkka Roberts syntyi Intiassa, mutta hänen katsottiin olevan kotoisin Waterfordista, sillä hän meni naimisiin kaupungissa ja vietti siellä paljon aikaa. Hän oli tunnetun arkkitehdin John Robertsin pojanpoika, joka suunnitteli sekä Irlannin ainoan kirkon että katolisia katedraaleja Waterfordissa sekä monia muita kuuluisia rakennuksia.
ellauri284.html on line 784: Viikinkiryöstäjät perustivat ensimmäisen kerran asutuksen Waterfordin lähelle vuonna 853. Se ja kaikki muut longphortit vapautettiin vuonna 902, kun alkuperäisemmät irlantilaiset eli iirit olivat karkoittaneet viikingit. Viikingit asettuivat uudelleen Irlantiin Waterfordissa vuonna 914, aluksi Ottir Iarlan (Jaarli Per Saukko) johtamana vuoteen 917 asti ja sen jälkeen Ragnall ua Ímairin ja Uí Ímair -dynastian johdolla, ja rakensivat Irlannin ensimmäisen kaupungin. Waterfordin huomattavimpien hallitsijoiden joukossa oli Ivar of Waterford.
ellauri284.html on line 785: Vuonna 1167 syrjäytetty Leinsterin kuningas Diarmait Mac Murchada epäonnistui yrityksessään valloittaa Waterford. Hän palasi vuonna 1170 kambro-normannilaisten palkkasoturien kanssa Richard de Claren, 2. Earl of Pembroken (tunnetaan Strongbow-siideristä) johdolla; yhdessä he piirittivät ja valloittivat kaupungin epätoivoisen puolustuksen jälkeen. Edistääkseen normannien hyökkäystä Irlantiin Englannin kuningas Henrik II laskeutui Ryanairilla Waterfordiin vuonna 1171. Waterford ja sittemmin Dublin julistettiin kuninkaallisiksi kaupungeiksi, ja Dublin julistettiin myös Irlannin pääkaupungiksi.
ellauri284.html on line 788: Protestanttisen uskonpuhdistuksen jälkeen Waterford pysyi katolisena kaupunkina ja osallistui Kilkennyn konfederaatioon - itsenäiseen katoliseen hallitukseen vuosina 1642–1649. Oliver Cromwell päätti äkillisesti palauttaa maan Englannin vallan alle; hänen vävynsä Henry Ireton valtasi lopulta Waterfordin vuonna 1650 suuren
ellauri284.html on line 792: 1800-luvun alussa Waterford Cityä pidettiin haavoittuvaisena, ja Britannian hallitus pystytti kolme Martello-tornia Hookin niemimaalle vahvistamaan nykyistä Duncannonin linnaketta. 1800-luvulla kaupungissa menestyivät suuret teollisuudenalat, kuten lasinvalmistus ja laivanrakennus. Kaupunkia edusti Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa vuosina 1891–1918 kansanedustaja John Redmond, Irlannin parlamentaarisen puolueen johtaja (tammikuusta 1900). Redmond, silloinen puolueen Parnell-puolueen johtaja, voitti David Sheehyn verisessä taistelussa vuonna 1891. Vuonna 1911 Br. Jerome Foley, Br. Dunstan Drumm ja Br. Leopold Loughran lähti Waterfordista Malverniin, Australiaan. Siellä he perustivat katolisen poikakoulun, joka on edelleen olemassa, uskokaa tai älkää, ellei ole lopettanut. (Ei ole: kz de Salle College, Malvern!
ellauri285.html on line 38:

Paasauxia kasarista

display:none">Paasauxia


ellauri285.html on line 143: The Michigan Relics (also known as the Scotford Frauds or Soper Frauds) are a series of alleged ancient artifacts that were "discovered" during the late nineteenth and early twentieth century. They were presented by some to be evidence that people of an ancient Near Eastern culture had lived in North America and the U.S. state of Michigan, which, is known as pre-Columbian contact. Many scholars have determined that the artifacts are archaeological forgeries. The Michigan Relics are considered to be one of the most elaborate and extensive pseudoarchaeological hoaxes ever perpetrated in American history.
ellauri285.html on line 169: Hän, älykäs tarkkailija, on ehkä ymmärtänyt, että juutalaisten vuosisatoja vanha perinne sisäistää antisemitististen pakanoiden vihat ja fantasiat ja sitten heijastaa niitä muihin juutalaisiin ei yksinkertaisesti lakannut, kun juutalaiset palasivat diasporasta Siioniin. Nicholas Donin ja Johannes Pfefferkorn ja Ludwig Börne ja Karl Marx ja Karl Kraus ja Walter Lippmann ja Bruno Kreisky, kaikki ahdistuneita juutalaisia, jotka olivat innokkaita perustelemaan antisemiittien omituisimmat syytökset juutalaisia ​​vastaan. Viides kolonna!
ellauri285.html on line 236: In contemporary moral philosophy, motivational internalism (or moral internalism) is the view that moral convictions (which are not necessarily beliefs, but feelings of moral approval or disapproval) are intrinsically motivating. Niitä on ihan pakko totella tai on sekopää, tai vaikka olisikin.
ellauri285.html on line 244: Edes koko plärän luettua ei tiedä mitä toi best feasible disposition oikein on. Enmä nää tässä mitään uutta klassilliseen utiliteettiteoriaan verraten. Näyttää vähän siltä että Mirja puhuu syytettyjen luonnetodistuxista niinkuin britti barristerisarjoissa, mikä on tietysti sikäli perusteltua että dumari miettii myös sitä mitä vaaraa tästä häiskästä on jos se päästetään vapaalle jalalle. Tyyppi joka tukkii zägällä oikeen käytävän saa potkut koska sen strategia ei ollut minimax, se on vaarallinen riskinottaja. Se tappaa enemmän mainareita kuin pelastaa pitkässä juoxussa. But in the epistemic domain as in others, foolishness is sometimes rewarded, say by a chair in theoretical philosophy in a peripheral university. Pity there are no mountains in that peripheral country.
ellauri285.html on line 253: Attribuutioilla tarkoitetaan päätelmiä, jotka on tehty kausaalisista suhteista tai jonkun tai jonkin ominaisuuksista. Kun henkilö käyttää sisäisiä attribuutteja, he päättelevät, että henkilö käyttäytyy tietyllä tavalla tai että tapahtuma tapahtuu enemmänkin henkilön luonteeseen liittyvien tekijöiden kuin hänen tilanteensa kontekstin vuoksi. Sisäinen attribuutio määritellään toimenpiteeksi, jossa syytetään tietyntyyppisiä tekijöitä tai kriteerejä, joita yksilö voi hallita tietyn tapahtuman syystä. Tehdessään sisäistä attribuutiota ihmiset yrittävät selittää tilanteen tai tapahtuman syyn henkilökohtaisilla tekijöillä, usein yleistetyssä mielessä. Eli taas tota oikeistolaista syyllistämistä, seppoilua hienommalla nimellä. Laahus laahustaa vetelänä perässä kun yrittäjät porhaltavat edellä, koska niillä on niin huonot dispositiot. Tai geenit, tai ne on vaan yxinkertaisesti laiskoja. Oma vika pikku sika, se on pontena tässä virressä.
ellauri285.html on line 255: Jotkut filosofit ovat sanoneet, että dispositiot eivät kelpaa syixi. Miksi? Heidän ajatuksensa voidaan kiteyttää Molièren kuuluisaan sutkautukseen Le Malade Imaginairessa, että filosofi voisi selittää, miksi oopiumi nukuttaa ihmisiä mainitsemalla, että sillä on "uinuttava voima", virtus dormitiva. A fortiori sanotaan että laahus on epäpätevää koska sillä on "laahustava voima". Ne on yxinkertaiseseti huonompia. Jos sulla on huonommuusomplexi, se johtuu siitä että olet huonompi. Dispositionalism can be viewed as a form of primitivism.
ellauri285.html on line 279: Uskonnolliset tyypit tyypillisesti uskovat, että ilmoitus kertoo meille mikä on ainakin oma roolimme – mitä meidän on tehtävä ja mitä emme saa tehdä tehdäksemme osamme. Kun teemme työtä käskettyä, niin me edistämme pikku osaltamme Jumalan suunnitelmaa koko kosmosta varten, kaukana ihmiskunnan rajojen yli. Kannamme kortemme universumin suureen kokoon.
ellauri285.html on line 295: Niin sanottujen ristiriitaisten näkemysten mukaan merkityksellisyys vaatii ei vain että edistää jonkin objektiivisen arvon toteutumista, vaan myös täytyy olla kivaa. Tunnetuinta tällaista näkemystä puolustaa Susan Susi (1997, 2010), joka sanoo, että merkitys syntyy "aktiivisesta osallistumisesta objektiivisesti arvokkaisiin hankkeisiin" missä "subjektiivinen vetovoima kohtaa objektiivisen houkuttelevuuden". Olet vaikka julkkis joka saa paljon läpyjä tehdessään näkyvästi charityä.
ellauri285.html on line 303: Nozick, kuten monet muutkin, väittävät, että enemmän merkitystä elämälle on, jos edistää arvoja itsen ulkopuolella. Oman onnellisuuden edistäminen, vaikka se onkin itsessään arvokasta, ei edistä merkitystä, sanoo se. [Eli jotkut tunkee mukaan myös tämmöstä altruismihöpötystä, kommunistista pesän etiikkaa, jota Kuappinen kyllä siivoaa maton alle minkä kerkiää.]
ellauri285.html on line 305: Fundamentalistit sattuu siinä kohdalleen että parasta ja merkizevintä on olla tämmönen yleistä hyvää edistävä tiedemies. Sensijaan Robin Hood tyyppinen tulonsiirtotoiminta ei käy, koska siinä laahuxen etu loukkaa omistusoikeuxia.
ellauri285.html on line 307: Kuappiselle se edistää merkityksellisyyttä, jos elämä menee eteenpäin sen sijaan, että se olisi pelkkä iteraatio. On vain vähän nimenomaisia kertomuksia siitä, mitä tällainen suunta elämässä tarkoittaa. Kauppinen (2012) väittää, että yksi elämän merkityksellisyyteen vaikuttava tekijä on korkoa korolle kasvuperiaate, jossa aikaisempi panos vaikuttaa positiivisesti myöhempään toimintaan. Kun elämämme etenee tällä tavalla, toiminta ei ole vain menestyksekästä, vaan ei voi kuin johtaa räjähdysmäiseen vaurastumiseen.
ellauri285.html on line 327: Katollinen tomisti Peter Geach ei myöskään tykännyt. Hänen katolinen näkökulmansa oli olennainen osa hänen filosofiaansa. Hän oli kenties analyyttisen tomismin perustaja. Geach puolustaa tomistista kantaa, jonka mukaan ihmiset ovat pohjimmiltaan rationaalisia eläimiä, joista jokainen on luotu ihmeellisesti. Hän hylkäsi darwinistiset yritykset pitää järkeä ihmiskunnalle välttämättömänä, "pelkkänä sofismina, naurettavana tai säälittävänä". Hän kielsi kaiken kielenkäytön eläimiltä pelkkänä "käsimerkkien yhdistämisenä asioihin tai esityksiin". Tomi! Tuota et tee!
ellauri285.html on line 376: A necklace that might be display'd Kaulanauhat sevverran upeat,
ellauri285.html on line 412: „Ich war als Deutschdenkender und Naturwissenschaftler selbstverständlich immer Nationalsozialist und aus weltanschaulichen Gründen erbitterter Feind des schwarzen Regimes (nie gespendet oder geflaggt) und hatte wegen dieser auch aus meinen Arbeiten hervorgehenden Einstellung Schwierigkeiten mit der Erlangung der Dozentur. Ich habe unter Wissenschaftlern und vor allem Studenten eine wirklich erfolgreiche Werbetätigkeit entfaltet, schon lange vor dem Umbruch war es mir gelungen, sozialistischen Studenten die biologische Unmöglichkeit des Marxismus zu beweisen und sie zum Nationalsozialismus zu bekehren. Auf meinen vielen Kongreß- und Vortragsreisen habe ich immer und überall mit aller Macht getrachtet, den Lügen der jüdisch-internationalen Presse über die angebliche Beliebtheit Schuschniggs und über die angebliche Vergewaltigung Österreichs durch den Nationalsozialismus mit zwingenden Beweisen entgegenzutreten. Dasselbe habe ich allen ausländischen Arbeitsgästen auf meiner Forschungsstelle in Altenberg gegenüber getan. Schließlich darf ich wohl sagen, daß meine ganze wissenschaftliche Lebensarbeit, in der stammesgeschichtliche, rassenkundliche und sozialpsychologische Fragen im Vordergrund stehen, im Dienste Nationalsozialistischen Denkens steht!
ellauri285.html on line 472: "Jos lehdistö heijastaa yhteiskuntaa, kuten lehdistöfraseologia väittää, niin mitä me täällä oikein valitamme? Lukekaamme Kotiliettä ja unohtakaamme se todellisuus, jota ei ole olemassa."
ellauri285.html on line 504: "Oikeudentuntomme herää, kun sorto kohdistuu meihin henkilökohtaisesti. Tästä syystä sitä olisi kutsuttava itsetunnoksi."
ellauri285.html on line 571: Sveitsissä järjestettiin kansanäänestys maan jäsenyydestä Yhdistyneissä Kansakunnissa. Yksikään kantoni ei äänestänyt järjestöön liittymisen puolesta. IBM esitteli rontattavan tietokoneen, PC Convertiblen. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan nimitti televisioidussa puheessaan Libyan johtajaa Muammar Gaddafia "Lähi-idän hulluksi koiraksi".
ellauri285.html on line 575: Yhdysvaltain pommikoneet iskivät brittiläisistä tukikohdista Libyaan ja pommittivat pääkaupunkia Tripolia ja Bengasin aluetta. Noin sata henkeä kuoli. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan julisti kaksi tuntia myöhemmin iskun olleen itsepuolustusta. Pommikoneiden oli kierrettävä Välimerelle Atlantin ja Gibraltarin salmen kautta, koska Ranska oli kieltänyt niiltä oman ilmatilansa käytön. Israel ja Iso-Britannia ilmoittivat välittömästi hyväksyvänsä iskun, kun taas Neuvostoliitto tuomitsi sen.
ellauri285.html on line 579: Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan varoitti Syyriaa ja Irania vastaavista iskuista kuin Libyaan oli kohdistettu.
ellauri285.html on line 595: Hiihtäjä Juha Mieto sai YK:n mitalin rehdistä käytöksestä urheilussa. Mieto oli mitalin ensimmäinen suomalainen saaja.
ellauri285.html on line 599: Mordechai Vanunu (hepr. ‏מרדכי ואנונו‎; s. 13. lokakuuta 1954) on israelilainen ydinteknikko ja rauhanaktivisti, joka paljasti Israelin ydinaseohjelman brittilehdistölle vuonna 1986. Israelin tiedustelupalvelu Mossadin agentit kaappasivat hänet Roomasta ja kuljettivat Israeliin, jossa hänet tuomittiin maanpetoksesta vankeuteen. Hän vapautui keväällä 2004 kahdeksantoista vuoden vankeuden jälkeen, mutta hän ei saa poistua Israelista.
ellauri285.html on line 609: Suomen Pankki laski liikkeelle uudistetut 50 ja 100 markan setelit sekä kokonaan uuden 1000 markan setelin.
ellauri285.html on line 615: Sakari Määttänen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan 10. joulukuuta 1988 "Saksat eivät yhdisty huomenna" vain vuosi ennen Itä-Saksan kommunistihallinnon kaatumista, että "DDR on hyvinvointivaltio, ja sellaisena aivan yhtä pysyvä kuin ja tukeva kuin Itävalta", ja että se "tuottaa kohtuullisesti ja riittävästi palveluja ja kulutustavaraa kansalaistensa käyttöön". Määttäsen mukaan Itä-Saksan "muutamat toisinajattelijat" olisivat voineet muuttaa länteen, mutta eivät niin tee, koska "DDR:ssä työttömyys, kilpailu ja sosiaaliset sairaudet eivät ole samaa luokkaa kuin Saksan Liittotasavallassa". Kaiken kaikkiaan kirjoituksessaan hän kritisoi Max Jakobsonia, joka oli arvellut Saksojen yhdistymistä ulkoasianvaliokunnan 70-vuotisjuhlassa. Määttäsen mukaan Jakobsonin ajattelu edusti menneisyyttä eikä pysähtyneisyyttä, eikä "muutoksen merkkejä Saksojen suhteissa ole havaittavissa."
ellauri285.html on line 680: En 1979, son tiersmondisme revenant à la charge, il participe - essentiellement en tant qu´observateur - à la révolution sandiniste aux côtés des muchachos du Nicaragua aux côtés de Daniel Ortega et Humberto Ortega, qui considèrent le proche de Castro comme un ami. Un crochet par Paris lui fait manquer le renversement du dictateur Somoza en place.
ellauri285.html on line 696: Mitterrand palkizi pyllynnuolijansa liipalaapan diplomaattiposteilla, joissa sooloiltuaan Reggie joutui disponibiliteettiin kuin Heikki Brotherus. Mitterrand syntyi vuonna 1916 Jarnacin kunnassa Charenten departementissa läntisessä Ranskassa. Hän kasvoi konservatiivisessa ja katolisessa porvariperheessä, ja uskonnollista yksityiskoulua käyneen Mitterrandin ajatusmaailma oli 1930-luvulla oikeistolainen sekä nationalistinen. Hänen poliittinen uransa alkoikin liittymisellä äärinationalistiseen Croix de Feu -ryhmään. Hän myös kirjoitti L´Écho de Paris -sanomalehteen, joka vastusti istuvaa Léon Blumin vasemmistohallitusta. Sodan aikana hän työskenteli Vichyn hallituksen alaisuudessa. Myöhemmin hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä pitäen samaan aikaan virkaa saksalaismyönteisessä hallituksessa. Toisen maailmansodan jälkeen Mitterrand käänsi kelkkaa vähän liittyen keskustavasemmistolaiseen UDSR-puolueeseen Hän ohjasi puoluettaan vehen viele vasemmalle pitäen kuitenkin selvän pesäeron kommunisteihin.
ellauri285.html on line 698: Ranskan viidennen tasavallan aikana Mitterrand oli ehdokkaana presidentinvaaleissa Charles de Gaullea vastaan 1965, mutta hävisi. Hän oli jälleen ehdolla presidentiksi 1974 Valéry Giscard d’Estaingia vastaan, mutta hävisi jälleen, tosin varsin niukasti. Lopulta 1981 Mitterrandista tuli ensimmäinen viidennen tasavallan sosialistipresidentti, kun hän voitti selvästi kilpailijansa Giscard d’Estaingin.
ellauri285.html on line 715: « Les trois césures médiologiques de l´humanité – écriture, imprimerie, audiovisuel – découpent dans le temps des images trois continents distincts : l´idole, l´art, le visuel. Chacun a ses lois. Leur confusion est source de tristesses inutiles. » Non, je n´ai pas inventé ça non plus. Moi je ne suis qu´un petit continuateur, conclut modestement Régis Debray.
ellauri285.html on line 724: Uuden Suomen lukijat ovat kääntyneet tukemaan työperäisen maahanmuuton helpottamista, kertoo EVA. Kokoomuksen äänestäjillä erittäin myönteinen suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon yhdistyy erittäin nuivaan asennoitumiseen humanitääriseen maahanmuuttoon.
ellauri285.html on line 753: The critical positivity ratio (also known as the "Losada ratio" or the "Losada line" [not verified in body]) is a largely discredited concept in positive psychology positing an exact ratio of positive to negative emotions which distinguishes "flourishing" people from "languishing" people.[citation needed] The ratio was proposed by psychologists Barbara Fredrickson and Marcial Losada, who believed that they had identified an experimental measure of affect whose model-derived positive-to-negative ratio of 2.9013 defined a critical separation between flourishing and languishing individuals, as reported in their 2005 paper in American Psychologist.[non-primary source needed] This concept of a critical positivity ratio was widely embraced by academic psychologists and the lay public; Fredrickson and Losada´s paper had been cited more than 320 times by January 2014, and Fredrickson wrote a popular book expounding the concept of "the 3-to-1 ratio that will change your life". In it she wrote, "just as zero degrees Celsius is a special number in thermodynamics, the 3-to-1 positivity ratio may well be a magic number in human psychology."
ellauri285.html on line 791: Losada´s coauthor, Fredrickson, continues to insist on the measurability of such a ratio, and the existence tipping-points, but has distanced herself from the mathematical portions of the 2005 paper, which were subsequently retracted by the journal; Fredrickson reports that Losada declined to respond to the criticism. Lsada kicked the bucket in 2020.[where?][citation needed].
ellauri288.html on line 37:

Jaxuhali<3

display:none">Mitä vittua!


ellauri288.html on line 52: Todisteeksi lahjoituksensa päätymisestä perille asti lahjoittajalle lähetetään joko kuva valitusta ammuksesta viestin kera tai video itse laukaisusta. Kirjailija Sofi Oksanen kertoi eilen Twitterissä lahjoittaneensa omat ilotulitusrahansa tykinammukseen. Oksasen pyynnön mukaan ammuksen kylkeen kirjoitettiin ”Jaxuhali <3”: Tänä vuonna ilotulitusrahani menivät tämmöiseen rakettiin. Hyvää uutta vuotta! Jaxuhali <3!
ellauri288.html on line 66: STOCKHOLM. Kändisförfattarnas agent Niclas Salomonsson pekades först ut som kvinnomisshandlare av sitt ex, författaren Unni Drougge, som han levde i ett sjuårigt förhållande med.
ellauri288.html on line 79: Virolaisen kirjailijan Jaan Kaplinskin esittämä arvio Sofin ”Puhdistuksesta”. Hän, jota on vaikea uskottavasti syyttää neuvostovallan lakeijaksi, kirjoittaa: ”Minun ainoa mutta sitäkin vakavampi vastaväitteeni kirjaa kohtaan on se, että sen uskotellaan olevan realistinen kertomus elämästä Neuvosto-Eestissä. Sofi Oksanen, jolla ei ole ollut suoranaista kosketusta siihen aikaan ja niihin tapahtumiin, joita hän kuvaa, on ottanut palasia meidän elämästämme, neulonut ne yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myy niitä nyt Lännessä. Hän myy jotakin, mikä on olevinaan meidän elämäämme, mutta mikä ei sitä ole.” On blogissaan leimannut Sofi Oksasen Göebbelsin veroiseksi propagandistiksi.
ellauri288.html on line 86: Suomalaisena yksilönä ja suomen kansalaisena olen hävennyt koko 70- ja 80-lukujen valtiojohtoa ja sen ajan suomalaista ulkopolitiikkaa. Erityisesti häpeäni suomalaisena on kohdistunut Esko Seppäseen ja hänen edustamaansa SKP:een. On selkeä syy, miksi Seppänen kokee Oksasen pesänpuhdistuksen itseensä kohdistuvaksi uhkaksi, ”oman pesän likaamiseksi”.
ellauri288.html on line 88: Raamatun arvoa korostaa sen tarinoiden todistusarvo, olettaen ettei se löytynytkään kiven alta valmiina.
ellauri288.html on line 118: Nuori Sofi nosti esiin myös kokemansa seksuaalisen ahdistelun. Toinen osapuoli, kansanedustaja, kiisti tapahtuneen. Seurauksena oli voimakkaasti naista, minua, syyllistävä keskustelu.
ellauri288.html on line 177: Haukkuessaan neuvostoviron meininkiä Sofi tulee antaneexi aika valjun kuvan etuilevasta äidistään. Tarvitaankohan me oikeastaan ollenkaan tollasia kyynärpäileviä vironazeja tänne keulimaan? Tushkin sanoi Pushkin. Ämmä taisi olla täyshullu, vielä antikommarimpi kuin Sofi ize. Näki punaista kun näki punaista. Ennen kaikkea Sofi ja sen äiskä vaikuttavat moukkamaisilta. Ja se hukkapätkä vielä yxi luonnehäiriöinen ilkimys.
ellauri288.html on line 190: Ukrainankielinen toimittajaystäväni kysymyksiin suhtauduttiin venäjänkielisissä lehdistötilaisuuksissa kuin ne olisi esittänyt typerys, vaikka samat lauseet länsimaalaisen suusta saivat kehuja. Iso ylläri.
ellauri288.html on line 227: Kirjailija Sofi Oksasella oli yllään Aurora Raiskisen suunnittelema puku ja kampaaja-modisti Hannu Viitalan pääkoriste. Oma oli jäänyt metron oven väliin epähuomiossa. Ehti siinä hieman sydän läpättää! läpätti kirjailija.
ellauri288.html on line 230: Puhdistus on ollut myös varsinainen palkintorohmu. Vuonna 2008 Oksanen sai teoksestaan sekä 30 000 euron arvoisen Finlandia-palkinnon että 8 000 euron arvoisen Waltari-palkinnon. Vuonna 2009 hän sai romaanillaan 10 000 euron suuruisen Runeberg-palkinnon. 2010 Oksanen kartutti palkintopottiaan 47 000 euron suuruisella Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Oksanen on siis rikastunut jo pelkästään palkintojen myötä 95 000 eurolla.
ellauri288.html on line 231: Puhdistus on ollut myyntimenestys. Se oli julkaisuvuonna 2008 vuoden myydyin kotimainen kirja: teosta myytiin hieman yli 100 000 kappaletta. Vuonna 2009 sitä myytiin vielä yli 38 000 kappaletta. Oksasen on arvioitu saavan jokaisesta Suomessa myydystä teoksesta noin kolme euroa. Tällä laskukaavalla Oksanen olisi jo ennen vuotta 2011 tienannut kirjamyynnillä peräti 420 000 euroa.
ellauri288.html on line 256:

Kielen puhdistaminen - näin teet sen oikein!


ellauri288.html on line 261: Ensinnäkin kielen puhdistaminen tuo suuhun raikkaan tunteen. Lisäksi se vähentää suuhun kertynyttä plakkia. - Kielen pinnalle kertyy samaa katetta kuin hampaisiin. Kielen puhdistaminen vähentää yleisempiä suun sairauksia, kuten kariesta, hampaiden reikiintymistä ja ientulehdusta.
ellauri288.html on line 263: Kielen puhdistus kotikonstein arkirutiineihin. Kielenkaapimia voi ostaa monista luonnontuotekaupoista ja useista apteekeista. Kielenkaavin vie yön aikana kielen pinnalle kertyneet kuona-aineet suusta viemäriin.
ellauri288.html on line 264: Näin kaavit kielen oikein: Puhdista kieli ennen hampaiden harjausta. Vedä kaavinta kielen pinnalla takaosasta kärkeä kohti vetävillä liikkeillä. Puhdista erityisesti häpykielen takaosa pillun puolelta hyvin. Muista puhdistaa myös kaavin kielen puhdistuksen jälkeen. Puhdista kärsivällisesti, puhdista oikein!
ellauri288.html on line 270: Sofin agentuuri Salomonsson, se joka puree naisia naamasta, on kerännyt kiittäviä arvosteluja Pursotuxesta maailman lehdistä. Arvostelut on poimittu voittopuolisesti oikeistohenkisistä läpysköistä. Tuskin sattumaa. En paljon muista ko. kirjasta, vaikka olenkin sen lukenut. Muistaaxeni siinä oli joku vanha ämmä ja joku nuorempi sexialan ammattilainen, ja jotain venäläisiä roistoja. Texti oli jaettu helposti sulaviin haarukkapaloihin kuten Stalinin lehmätkin (helppolukuisuudesta sitä kiitetäänkin), ja joukossa on paljon ällöjä sexikohtauxia. Kaikki mukanaolijat vaikuttivat samantapaisilta izekkäiltä kylmiöiltä kuin Sohvi izekin.
ellauri288.html on line 279: Pursoke on romaani, joka yhdistää taitavasti fiktiota ja historiaa, runoutta ja vulgaarisuutta, halveksuntaa ja transsendenssia. Marianne, Ranska
ellauri288.html on line 298: Vaikks rakkauden suhteen heikko, Aliide Truun loppuratkaisussa on Vanhan testamentin Hesekielin äkillisyyttä, joka on katarsista. Ämmä menee lastauttamaan ryssät hengiltä. Oksanen yhdistää Aliiden traagisen historian kautta poliittisen henkilökohtaiseen, historian nykyhetkeen. Aamulehti, Suomi
ellauri288.html on line 314: Puhdistus on tarina gulagin selviytymisestä, sorrosta ja tarina kahdesta sisaruksesta, jotka ovat rakastuneet samaan mieheen. Sofi Oksanen on kirjallinen sensaatio ja erittäin mukava löytö. Suomesta kivun kanssa. Marie Claire, Italia
ellauri288.html on line 344: Puhdistus on monella tasolla romaani, mutta erityisesti päähenkilön systerin esittelyssä näkyy Sofi Oksasen valtava kirjallinen lahjakkuus. Público, Portugali
ellauri288.html on line 382: Tässä tekstissä kerron teoksesta nimeltä Puhdistus, joka on Sofi Oksasen kirjoittama romaani.
ellauri288.html on line 383: Romaani on julkaistu huhtikuussa 2008 ja herättänyt paljon keskustelua, ja kuuluisuutta. Vielä tarkemmin, kerron Puhdistus teoksessa käsitellystä vihasta, mistä se johtuu, mitä seurauksia vihasta syntyy ja miten viha muokkaa tarinaa.
ellauri288.html on line 401: Henkilötaustat avautuvat romaanissa näytelmää syvemmin. Aliiden ja Zaran suhde saa lisävalaistusta, ja Oksanen hyödyntää myös keksaistuja henkilöhahmoja. Neuvostoarjen kuvauksessa näkyy virolaisen ja venäläisen kulttuurin klisheiden tuntemus. Dramaturgia nappaa lukijan pihteihin kuin Sofin sääret lesbopartnerin. Tekstiä ahmii pidäkkeettä, eikä ahneus kaduta. Ainahan voi loppuun päästyä sitten oxentaa. Puhdistus on Oksasen tähänastisista romaaneista paras. Toisin kuin näytelmässä romaanin Aliide ikään kuin lunastaa pahat tekonsa ampumalla ryssät kotiovelle.
ellauri288.html on line 447: Ja useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen hän alkoi kirjoittaa viroksi. Venäjän kielen taitoni oli silloin selvästi riittämätön. Vaikka se parani ajan myötä, kirjoitin harvoin venäjäksi, pääasiassa ilman artikkeleita, edes yhden Pietarin Zvezdassa julkaistun jutun. Palasin venäläisen runouden pariin Viron tasavallassa, kun venäjä ei enää ollut virallinen kieli. Se oli tämän vuosisadan alussa ja vuonna 2005 Kaksikymmentä venäjänkielistä runoani julkaistiin kaksikielisessä kokoelmassa Sõnad sõnatusse / Otherness. Ne sisältyvät tähän kirjaan tietyin muutoksin. Suurin osa kirjan tekstistä on kirjoitettu myöhemmin, pääosin vuosina 2010–2013. Uskon, että virolaiskulttuurimme oli alusta alkaen monikielinen, kirjailijamme virolaisen kirjallisuuden perustajista Kreutzwaldista ja Felmanista monikielisen runoilija Ilmar Laabaniin saakka osasivat useita kieliä ja käyttivät niitä enemmän tai harvemmin.
ellauri288.html on line 461: Tuglas-seuralla on Kaplinskista paljon lisäinfoa. Pidemmän ajan kuluessa kirjoitettuja pidempiä ja vakavampia esseitä kuten Usk on uskumatus (Usko on uskomattomuus 1998) ei suomennettu, ei liioin kevyempiä lehdissä ilmestyneitä kolumneja kuten Kajakas võltsmunal (Lokki valemunalla) 2000. Omaelämäkerrallinen lyhytproosakokoelma Kust tuli öö (Kusta tuli yöllä,1990) jäi sekin suomentamatta.
ellauri288.html on line 499: Kaplinskin kolmannessa proosateoksessa Reaalarvud ollaan tekemisissä Lotmanin semioottisen koulukunnan salaliiton kanssa. Insinööri R (reaaliluvut, tämä vihje esiintyy Hoblan ristikossa usein), oli löytänyt matemaattisen yhteyden enkelien luvuttoman sotajoukon ja reaalimaailman välillä. Alef nolla on Beth nolla, se päätteli. Kontinuumihypoteesi ei ilman valinta-axioomaa kyllä todistu. Se on hyvin vahva existenssioletus.
ellauri288.html on line 501: Ilman sitä mahtuu enkelien väliin nuppineulan päähän luvuttomasti nonstandardeja karvaisia vihtahousuja. Jos sen voi uskoa voi yhtä hyvin nielaista ontologisen jumaltodistuxen nahkoineen karvoineen. Jumala loi luonnolliset luvut kaikki muu on perkeleestä sanoi Kronecker.
ellauri288.html on line 515: Kaplinskin inspiroija ja vaikuttaja oli amerikkalainen teologi ja filosofi Alan Watts (1915–1973). Vastenmielinen sadisti-isä komplekseineen. Wattsin yhden kirjan otsikko onkin Buddhism, The Religion of No-Religion ja sehän on viroksi Usk on uskumatus (Usko on uskomattomuus)! Kaplinski itse toivoi uteliaiden toimittajien pysyvän elämästään kaukana hänen oleskellessaan mahdollisimman paljon poissa kaupungista kesähuvilallaan.
ellauri290.html on line 37:

PEKKA ja PÄTKÄ SUEZ'illa

display:none">Eihän asia kyllä minulle kuulu


ellauri290.html on line 67: Sodan seurauksena Israelin valtio hallitsi aluetta, jota YK oli ehdottanut juutalaiselle valtiolle, sekä lähes 60 % arabivaltiolle ehdotetusta alueesta, mukaan lukien Jaffan, Lyddan ja Ramlen alue, Ylä-Galilean, jotkin osat Negevistä ja leveä kaistale Tel Aviv–Jerusalem -tien varrella. Israel otti haltuunsa myös Länsi-Jerusalemin, jonka oli tarkoitus olla osa kansainvälistä vyöhykettä Jerusalemille ja sen ympäristölle. Transjordan otti haltuunsa Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, liittäen sen seuraavana vuonna, ja Egyptin armeija otti haltuunsa Gazan kaistan. Jerikon konferenssissa 1. joulukuuta 1948 2 000 palestiinalaisvaltuuskuntaa vaati Palestiinan ja Transjordanin yhdistämistä askeleena kohti täyttä arabien yhtenäisyyttä. Konflikti laukaisi merkittävän väestörakenteen muutoksen kaikkialla Lähi-idässä. Noin 700 000 palestiinalaista arabia pakeni tai karkotettiin kodeistaan ​​alueella, josta tuli Israel, ja heistä tuli palestiinalaispakolaisia, joita he kutsuvat Nakbaksi ("katastrofi"). Samanlainen määrä juutalaisia ​​muutti Israeliin kolmen sodan jälkeisen vuoden aikana, mukaan lukien 260 000 ympäröivistä arabivaltioista.
ellauri290.html on line 73: 29. marraskuuta 1947 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa suositeltiin suunnitelman hyväksymistä ja toteuttamista Britannian Palestiinan mandaattien jakamiseksi kahdeksi valtioksi, yhdeksi arabivaltioksi ja yhdeksi juutalaiseksi valtioksi sekä Jerusalemin kaupungiksi.
ellauri290.html on line 114: Mr. Sami Hadawi filistiinien puolelta on kvalifioitu kertomaan miten maa-ja tieasiat oikeasti olivat Palestiinassa juutalaisten tullessa uudemman kerran luvattuun maahan. Tämä pefletti julkaistiin Suezin kriisin jälkeen 1957. Se löytyi sentään Wayback Machinesta, minne se toki kuuluukin. Tästä Israelin 1956 invaasiosta ollaan enimmäxeen hiljaa ja melskataan enempi 7 päivän sodasta 1967 ja katumuspäivän sodasta 1973. Sitten oli vielä Libanonin sodat 1982 ja 2006. Hyökkäys on paras puolustus, sanoi Golda Meir. Ja sit viä Intifada ("poispudistus") ja Arafatin tuhnu Oslo-prosessi. Yassar ei edes ollut Palestiinasta. Mahmud Abbas al Fatahin pääpiruna taisi saada satikutia Taneli Kivipukin kirjassa. Viimisin käänne pahempaan rättipäille oli kun Trump näytti keskaria Oslo-prosessille, tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungixi ja näytti vihreätä valoa Gazan ja länsirannan juutalaismiehityxelle.
ellauri290.html on line 173: Palestiinassa vallitsee välimerellisen ja aavikkotyypin väliaikainen ilmasto. Kesä on kuuma, mutta Välimeren länsituulet tekevät siitä mukavan suurimmassa osassa maata. Vaihtuville vuodenajoille on ominaista satunnainen kuiva ja erittäin kuuma sää, usein yhdistettynä idän kuivuviin tuuliin. Talvi on sadekausi, joka kestää noin lokakuusta huhtikuuhun; joulukuun ja helmikuun välisenä aikana on suurin sademäärä. Palestiina voidaan jakaa neljään ilmastolliseen alueeseen:
ellauri290.html on line 223: Israelilaiset julistavat joka tilanteessa, lehdistössä, televisiossa, radiossa, puheissa, niin Yhdistyneissä Kansakunnissa kuin tilaisuuksissakin:
ellauri290.html on line 230: Israelin joukkojen sotilasyksiköiden mieletön hyökkäys Siinain niemimaalle viime lokakuussa räjäytti myytin siitä, että Israel oli arabien aggression uhri. Sionistit eivät tyytyneet "pysäyttämään Nasseria" - mitä tahansa tämä kyseenalainen selitys heidän Egyptiin kohdistuneelle hyökkäykselleen tarkoittaisikaan. He olivat päättäneet pitää hallussaan egyptiläisiä alueita, jotka olivat kolme kertaa suurempia kuin nykyinen Israelin miehittämä Palestiinan alue ja joista ei voitu esittää edes "historiallista väitettä".
ellauri290.html on line 309: Voidaan turvallisesti sanoa, että lukuun ottamatta Kuolleenmeren suolaisia ​​kukkuloita ja maita, Palestiinassa ei ole juurikaan maata, jota ei voitaisi käyttää tavalla tai toisella oliivitarhoina tai metsittämiseen. Valtavat oliivitarhojen ja viinitarhojen alueet, joita voidaan nähdä peittävän rinteitä ja jotka joskus seisovat paikkakunnilla, joilla ei ole juuri lainkaan maaperää, ovat todiste ja kunnia Palestiinan arabiviljelijän sitkeydelle ja taidolle. On merkittävää, että arabien osuus oliivitarhoista Palestiinassa oli 99 prosenttia.
ellauri290.html on line 317: Muistiossa YK:n Palestiinan erityiskomitealle 12. heinäkuuta 1947 asti annetuista todisteista Palestiinan hallitus sanoi: "Juutalaisten hallussa on yli 15 prosenttia Palestiinan viljelyalasta, enimmäkseen tasangoilla, missä on parasta maa ilman valheita."
ellauri290.html on line 319: 29. marraskuuta 1947 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi yhden äänten enemmistöllä päätöslauselman 181 (II), jossa määrätään Palestiinan jakamisesta kahdeksi itsenäiseksi valtioksi - toiseksi arabien ja toisen juutalaiseksi - jotka liittyvät toisiinsa. talousliiton toimesta. Siinä määrättiin myös kansainvälisen Jerusalemin vyöhykkeen perustamisesta, johon sisältyisi Betlehem ja Jerusalemissa ja sen ympäristössä olevat pyhät paikat, jota Yhdistyneet Kansakunnat hallinnoisi.
ellauri290.html on line 352: Hyvän vanhan Filistean jakosuunnitelma, sellaisena kuin se oli ratkaistu Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmalla nro 181 (II), päivätty 29. marraskuuta 1947, yritti toisaalta sisällyttää "juutalaiseen valtioon" juutalaisten enimmäismäärän, vaikka se tarkoittikin. suurien arabien ottaminen mukaan ja toisaalta vähiten juutalaisten sisällyttäminen "arabivaltioon". Tämä oikeudenmukaisuusmalli johti yli puoleen Palestiinan alueesta "juutalaiselle valtiolle" ja 497 000 vähemmistön syntymiseen vain 498 000 juutalaisen enemmistön joukossa. "Arabivaltioon" kuului kuitenkin vain 10 000 juutalaista ja 725 000 arabiväestöä. Jos jakosuunnitelma olisi pantu täytäntöön, väestön jakautuminen olisi ollut seuraava:*
ellauri290.html on line 363: 15. toukokuuta 1948 Palestiinaa koskeva mandaatti päättyi virallisesti ja brittiläiset joukot ja hallinto muuttivat pois maasta. Aiemmin alkaneet satunnaiset sionistien hyökkäykset tehostettiin ja huipentuivat 250 miehen, naisen ja lapsen verilöylyyn Deir Yasinissa 9. huhtikuuta 1948, mikä johti muslimiväestön ja kristittyjen pakoon sionistijoukkojen toiminta-alueella. Menestymistensä rohkaisemana sionistit alkoivat hyökätä ja miehittivät Tiberiaksen ja Samakhin kaupungit 19. huhtikuuta; Haifa, 22. huhtikuuta; Jaffa 29. huhtikuuta; Katamonin kortteli Jerusalemissa 30. huhtikuuta; Safad 10. toukokuuta; Beisan 11. toukokuuta; ja Acre 14. toukokuuta 1948. Arabivaltiot tulivat Palestiinan muslimi- ja kristittyjen asukkaiden apuun ja saapuivat Palestiinan maaperälle ensimmäistä kertaa 15. toukokuuta 1948 jälkeen, Taistelut jatkuivat muutaman viikon, mutta ne loppuivat turvallisuusneuvoston antaman tulitaukomääräyksen seurauksena, minkä jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien sovittelija kreivi Folke Bernadotte aloitti pyrkimyksensä rauhan aikaansaamiseksi kiisteltyjen osapuolten välille. Sionistit murhasivat kuitenkin kreivi Bernadotten heti, kun he saivat tietää, että hänen rauhansuunnitelmiinsa sisältyi jakopäätöksen jälkeen hankittujen alueiden palauttaminen.
ellauri290.html on line 365: Palestiinan jakosuunnitelma, sellaisena kuin se oli ratkaistu Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmalla nro 181 (II), päivätty 29. marraskuuta 1947, yritti toisaalta sisällyttää "juutalaiseen valtioon" juutalaisten asukkaiden enimmäismäärän, vaikka se merkitsi sisällyttämistä. suuri määrä arabeja ja toisaalta vähiten juutalaisten sisällyttäminen "arabivaltioon". Tämä oikeudenmukaisuusmalli johti yli puoleen Palestiinan alueesta "juutalaiselle valtiolle" ja 497 000 vähemmistön syntymiseen vain 498 000 juutalaisen enemmistön joukossa. "Arabivaltioon" kuului kuitenkin vain 10 000 juutalaista ja 725 000 arabiväestöä. Jos jakosuunnitelma olisi pantu täytäntöön, väestön jakautuminen olisi ollut seuraava:*
ellauri290.html on line 474: Yhdistyneiden kansakuntien Palestiinan avustus- ja työjärjestöön rekisteröityjen pakolaisten määrä 30. kesäkuuta 195b oli seuraava:
ellauri290.html on line 495: Israelin hyökkäykseen suoraan vaikuttaneiden henkilöiden kokonaismäärä on siis lähes 1 200 000. Hebrew University - Hadassa Hospital -aluetta Jerusalemista koilliseen ympäröi kaikilta puolilta Jordanian alue, ja sen katsotaan kuuluvan Yhdistyneiden Kansakuntien lainkäyttövaltaan, mutta sitä vartioi israelilainen henkilökunta, joka vaihtuu kahden viikon välein YK:n valvonnassa. Tämä alue sisältyy myös edellä kohdassa (ii) esitettyyn 212 eekkeriin. On merkittävää, että israelilaiset eivät ole sallineet Yhdistyneiden Kansakuntien henkilöstön päästä tälle erillisalueelle, joka on virallisesti YK:n valvonnassa.
ellauri290.html on line 499: Jerusalemin pyhä kaupunki ja sen ympäristö määrättiin 29. marraskuuta 1947 tehdyn jakopäätöslauselman nojalla kansainväliseksi vyöhykkeeksi Yhdistyneiden Kansakuntien valvonnassa.* Tämä yleiskokouksen päätös vahvistettiin uudelleen vuonna 1948 ja uudelleen vuonna 1949. Israel ei vain kieltäytynyt sallimasta kansainvälistymistä, vaan on yksipuolisesti julistanut pyhän kaupungin kansalliseksi pääkaupungiksi - huolimatta Yhdistyneiden Kansakuntien edunvalvontaneuvoston 20. joulukuuta 1949 antamasta epäluottamuksesta. Pyhää kaupunkia koskevat sionistiset suunnitelmat saivat väkivaltaisen muodon. muutama päivä sen jälkeen, kun jakopäätöslauselma oli hyväksytty, ajaakseen muslimit ja kristityt asukkaat pois kodeistaan. Tammikuun 5. päivänä 1948 sionistit räjäyttivät Semiramis-hotellin Katamon Q -korttelissa, mikä vaikutti siivoamiseen suurimman osan sen asukkaiden ureasta. ja 30. huhtikuuta 1048, ennen kuin brittijoukot olivat lähteneet maasta, he hyökkäsivät ja miehittivät korttelin. Sen miehitys oli merkittävä sen strategisen aseman vuoksi, koska se ei tiennyt Uuden kaupungin jäljellä olevat arabialueet ja toimi sala-ampujakeskuksena puolustuskyvyttömiä muslimeja ja kristittyjä vastaan. Niiden 15 päivän aikana, jotka kuluivat ennen mandaatin päättymispäivää, tämä kaupunginosa puhdistettiin asukkaistaan ​​ja sionistit huomasivat olevansa uuden kaupungin länsi- ja pohjoisosat hallussa ennen kuin viimeinen brittisotilas oli lähtenyt. Jerusalem. Jerusalemin rajat käsittivät kaupunginmuurissa sijaitsevan vanhan kaupungin, joka sisälsi juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin tärkeimmät pyhäköt sekä menneiden sukupolvien aikana syntyneen uuden kaupungin. Väestö koostui muslimeista, kristityistä ja juutalaisista, ja vuonna 1948, kun mandaatti päättyi, oli hieman yli 100 000 henkilöä.
ellauri290.html on line 601: Pääministerillä tai kenellä tahansa muulla ministerillä oli valtuudet yksinkertaisesti anastaa kaikki poissa olevien räsypäiden maat: maatalousministeri voi varoittaa joutomaan omistajaa viljelemään maata tai huolehtimaan siitä, että sitä viljellään. (c) Mitään näiden määräysten mukaista jätemaata koskevaa tekoa ei saa mitätöidä sillä perusteella, että varoitus ei ole tullut maan omistajan tietoon. Jos jätemaan omistaja ei käänny maatalousministerin puoleen säännöksen 3 mukaisesti tai jos maatalousministeri ei ole vakuuttunut siitä, että maan omistaja on aloittanut tai aikoo aloittaa tai jatkaa maan viljelyä , maatalousministeri voi ottaa maan hallintaansa sen viljelyn varmistamiseksi. Ottaen huomioon sen tosiasian, että ylivoimainen enemmistö hylättyjen arabimaiden omistajista oli, tämän asetuksen voimaantulohetkellä ja ovat edelleen pakolaisia, jotka elävät pakotetussa maanpaossa Israelin miehittämien alueiden ulkopuolella, määräys maatalousministerin "varoituksesta" tai omistajien "hakemuksista" (artikloissa 2, 3, ja 4) ovat käytännössä merkityksettömiä. Ne ovat myös oikeudellisesti merkityksettömiä kohdan (c) tai 2 artiklan ehdottoman säännöksen vuoksi. Päinvastaisesta vaikutuksesta huolimatta asetuksella annettiin maatalousministerille valtuudet "ottaa haltuunsa" pakolaisten hylkäämä maa. noin 80 % Israelin miehittämien alueiden maa-alasta – ilman mahdollisuutta haasteeseen. Cuftodian saattoi ottaa haltuunsa suurimman osan arabien omaisuudesta Israelissa oman harkintansa mukaan todistamalla kirjallisesti, että joku henkilö tai henkilöryhmä oli poissa, tai että mikä tahansa omaisuus oli poissaoloomaisuutta. Todistustaakka siitä, että mikään omaisuus ei ollut poissa, oli sen omistajalla. Tämän määräyskokoelman ratkaiseva säännös oli "poissaolevan" määritelmä. Kuka tahansa henkilö julistettiin "poissaolevaksi", joka oli 29. marraskuuta 1947 (yleiskokouksen Palestiinan jakamista koskevan päätöslauselman päivämäärä) tai sen jälkeen:

ellauri290.html on line 844: Joskus tehdään ero vanhan ja uuden Yishuvin välillä. Vanha Yishuv viittaa kaikkiin juutalaisiin, jotka asuivat Israelin maassa ennen ensimmäistä sionistista maahanmuuttoaaltoa ( aliyah ) vuonna 1882, ja heidän jälkeläisiinsä, jotka säilyttivät vanhan, ei-sionistisen elämäntavan vuoteen 1948 saakka. Vanhat yishuvien asukkaat olivat uskonnollisia. Juutalaiset, jotka asuvat pääasiassa Jerusalemissa, Safedissa, Tiberiassa ja Hebronissa. "Pienempiä yhteisöjä" oli täysarabialaisissa Jaffassa, Haifassa, Pekingissä, Acressa, Nablusissa ja Shfaramissa, ja vuoteen 1779 asti [lainaus vaaditaan] myös Gazassa (LOL). Modernia sionismia edeltävinä viimeisinä vuosisatoina suuri osa vanhoista yishuvista vietti aikaansa Tooraa opiskellessaan ja eläytyi diasporan juutalaisten lahjoittamasta hyväntekeväisyydestä (niljaiset ja kalukkaat).
ellauri290.html on line 848: Ensimmäinen maailmansota päättyi yhdessä Ottomaanien valtakunnan kanssa. Iso-Britannia sai haltuunsa Palestiinan Sykes-Picot-sopimuksella, joka jakoi Ottomaanien Syyrian Ranskan hallitsemaan Syyriaan ja Libanoniin sekä Britannian hallitsemaan Palestiinaan ja Transjordaniaan. Oli toivoa, että brittiläinen valvonta sallisi juutalaisten kansallisen kotimaan luomisen Balfourin julistuksen mukaisesti. Britannian mandaatti virallistettiin vuonna 1922 Balfourin julistuksen perusteella. Brittien piti auttaa juutalaisia ​​rakentamaan kansallinen koti ja edistämään itsehallinnollisten instituutioiden luomista. Mandaatti määräsi viraston, jossa juutalaiset voisivat edustaa juutalaisten etuja ja edistää juutalaisten maahanmuuttoa. Sitä kutsuttiin nimellä Palestiinan juutalainen virasto, ja se perustettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin, ja se toimi Yishuvin tosiasiallisena hallituksena.
ellauri290.html on line 868: Vuoteen 1947 mennessä briteillä oli Palestiinassa 100 000 sotilasta, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä ja suojella itseään. Ison-Britannian mandaatti aiheutti suuria kuluja valtiovarainministeriölle, ja se pakotti heidät esittämään Palestiinan ongelman Yhdistyneille Kansakunnille 15. toukokuuta 1947. Yhdistyneet Kansakunnat ehdotti Britannian Palestiina-mandaattien jakamista kahteen osavaltioon – arabien ja juutalaisiin (YK:n päätöslauselma). 181). Juutalaiset hyväksyivät sen, kun taas arabit ilmoittivat tekevänsä kaikkensa estääkseen sen.
ellauri290.html on line 872: Panee vähän miettimään, mixi nimenomaan juutalaisia on aina ahdisteltu. Abraham sai lähtöpassit hyväkasvuisilta 2x-virroilta karuille beduiinimaille. Egyptiläiset rahtasivat jostain syystä konkonenät palveluxeensa mutta päästivät rettelöizijät sitten lähtemään. Babylonialaiset kyllästyivät Joakim von Ankan niskurointiin ja ottivat sen vangixi. Persialainen Ahasverus työntyi Esteriin mehukkaasti takaapäin, Kyyros päästi juutalaiset kotiin, Alexanteri turhaan koitti helleenistää niitä, roomalaiset hajotti ne kuin akanat kaikkiin ilmansuuntiin, espanjalaiset antoi porttikiellon, zaari ahdisteli pogromeilla, Hitler holokaustilla, ja nyt sitten tämä.
ellauri294.html on line 38:

ALPARSLAN SUURI SELZHUKKI

display:none">Reittiopas


ellauri294.html on line 59: Ter-Onlyfans är en sammanslagning av namnet på den omdiskuterade sajten ”Onlyfans” och ryskans террорист, eller engelskans ”territorial defence”. Den som önskar ett foto på en av gruppens tjejer eller killar, donerar pengar till en fond.
ellauri294.html on line 91: Mun mielikappale Seikiloxen epitafista oli ilmeisesti fryygiläisessä moodissa. Hoson zees fa-aai-nuu, meeden holo-oo-s sy lyy-y-puu....
ellauri294.html on line 141: Perinteiset dispensationalistit uskovat, että vain Uusi testamentti koskee tämän päivän kirkkoa eli
ellauri294.html on line 150: Uuden testamentin kotitaloussäännöt (saksaksi lempinimeltään Haustafeln ), joka tunnetaan myös nimellä Uuden testamentin kotitaloussäännöt, koostuvat Uuden testamentin kirjoituksista, jotka liittyvät apostolit Paavaliin ja Pietariin kristityille ihmispareille tyypillisen roomalaisen kodin rakenteessa. Kotitalouskoodien pääpainopisteet ovat aviomies/vaimo, vanhempi (isä)/lapsi ja isäntä/orja -suhteet. Säännöt ilmeisesti kehitettiin kannustamaan uusia ensimmäisen vuosisadan kristittyjä noudattamaan Rooman Patria Potestas -lain ei-neuvoteltavia vaatimuksia ja täyttämään järjestyksen tarpeet syntyneiden kirkkojen sisällä. Kaksi päätekstiä, jotka käsittelevät näitä suhteita ja velvollisuuksia, ovat Efesolaiskirje 5:22-6:9 ja Kolossalaiskirje 3:18-4:1 . Taustalla oleva kotitalouskoodi näkyy myös 1. Timoteukselle 2:1 ja 8 eteenpäin; 3:1 jj., 8jj; 5:17 eteenpäin; 6:1f.; Titus 2:1-10 ja 1 Pietari 2:13-3:7 . Historiallisesti todistetekstejä Uuden testamentin kotitalouskoodeista - ensimmäiseltä vuosisadalta nykypäivään - on käytetty määrittämään naimisissa olevan kristityn naisen roolia suhteessa mieheensä ja blokkaamaan naiset mistään kivoista palvelutehtävistä kristillisissä kirkoissa.
ellauri294.html on line 202: Lopuksi, kun sinulla on enemmän kuin koskaan tarvitset, varmista, että jaat edistymisesi muiden ihmisten elämässä – muista niitä, jotka auttoivat sinut huipulle, ja pidä huolta köyhistä. Universumi palkitsee sinut jatkossakin suurilla mahdollisuuksilla niin kauan kuin palvelet ihmiskuntaa.
ellauri294.html on line 229: Hengellisyyden suhteen enkelit ja jumalallinen maailma, numeron 318 kautta, ehdottavat, että olet aktiivisempi elämässäsi, jos haluat kokea henkistä kasvua ja edistystä.
ellauri294.html on line 299: Se on näet Rooman valtakunnan johtajan keisari Neron gematrinen kirjoitusasu, joka yhdistettiin usein pahoihin ja syntisiin tekoihin kuten Rooman palo ja pedofilia.
ellauri294.html on line 328: Onesiforoxen löydettyä Paavon asemalta Koniassa kuvauxen perusteella neilikka napinlävessä, hänen kodissaan iloittiin, pyllisteltiin ja murrettiin kreikkaa. Länkisäärinen Paavo honotti tarsolaisesti siveellinen puhtoisuuden puolesta. Tekla 18v kuunteli lumottuna ikkunasta, eikä onnexeen nähnyt puhujaa. Vankilassa Paavali ei yhtään pelännyt, vaikka Tekla suuteli hänen kalsareitaan.
ellauri294.html on line 364: Homeroksen, jota kutsutaan Melesigenesiksi ja joka tarkoittaa "Melesin puron lasta", sanotaan syntyneen Smyrnassa 7. tai 8. vuosisadalla eKr. Yhdessä kirjallisten todisteiden kanssa yleisesti myönnetään, että Smyrna ja Chios esittivät vahvimmat perustelut väittäessään Homeroksen, ja pääasiallinen usko on (poliittisista syistä), että hän syntyi Ioniassa. Kuten kreikkalaiset kexivät myös zazikin ja viininlehtikääryleet. Meles-joki, joka edelleen kantaa samaa nimeä, sijaitsee kaupungin rajojen sisällä, but so what. No bridge-peli on sentään kehittynyt smyrnalaisesta "matkakhediivi" pelistä. Zorro ja kenraali salakuljettivat sen Lontooseen. Venäjällä sitä kuzuttiin "viesti" pelixi, jota pelasi mm. Dostojevskin vanha ruhtinas.
ellauri294.html on line 428: Thorfinn Karlsefnin ja hänen islantilaisten uudisasukkaiden ryhmänsä väitettiin törmänneen Pohjois-Amerikassa 1000-luvun alussa "yksijalkaisten", tai "yksijalkaisten" rotuun ( vanhanorjalainen : einfœtingr ). Eiríks rauðan ( Erik Punaisen) saagan mukaan "unipedes maritimi" esiintyminen Grönlannissa oli merkitty Claudius Clavuksen karttaan, joka on päivätty 1427.
ellauri294.html on line 450: Korintti sijaizee Peloponneesoxen peukalontyvessä. Vanha Korintti vehkeili Spartan kanssa peloponneesolaissodissa. Sen säkittivät roomalaiset 146 eKr ja rakensivat uuden 44 ekr. Uudestakin tuli paheiden pesä, jossa länsi ja itä vaihtoivat pornokuvia. Kaupunkiin liittyvät ainakin Sisyfoksen, Bellerofonin ja Pegasoksen sekä Medeian pornovideot. Bellerofon (m.kreik. Βελλεροφῶν, Bellerofōn; lat. Bellerophon) oli kreikkalaisen mytologian suurimpia sankareita ja hirviöiden lyöjiä ennen Heraklesta. Hänen suurin saavutuksensa oli Khimairan (pedon, jolla oli leijonan pää, vuohen ruumis ja käärmeen häntä eli cocktail), sekä velipojan paloittelu. Kuninkaan vaimo yritti maata hänet väkisin. Bellen ylpistyttyä suorituxistaan Zeus lähetti paarman puremaan Pegasosta, joka heitti hybridin selästään. Bellerofon eli loppuelämänsä raajarikkona. Kimaran ja Pegasoxen paloista tuli Hesekielin enkeli. Korintin Länsisatama oli Lekhaion ja Vuosaari Kenkhrea. Isoja maanjärjestyxiä mm. 1858, 1928 ja 1981. Korintit on hyviä mutta niissä on siemeniä. Niitä sai faffalla Maurinkadulla jouluna.
ellauri294.html on line 474: Paavali opetti ilmaisexi jottei sitä luultaisi maxupalveluxi. Saipahan siten sanoa mitä sylki suuhun toi. Paavo ei pitänyt uppokasteesta, etenkään talvella, mutta Timo oli tiessään, ettei muukaan auttanut. Keväällä teiden auetessa tulivat Timppa ja Siilas; Patu saarnasi taas aivan maanisena. Anateema Jeesus, kiroilivat suuttuneet juutalaiset rumemmin kuin Siili, ja Patu läxi mekkoaan pudistellen lopullisesti pakanoiden pakeille.
ellauri294.html on line 544: Craig Butler All Movie Guide -oppaasta totesi, että se oli "lämmin ja huvittava, joskin hieman tylsä, Disneyn animaatiokaanonia". Hän kutsui sitä myös "tavanomaiseksi ja yleisesti ennustettavaksi", jolla on ongelmia tahdistuksessa. Hän kuitenkin kehui sen huipentumaa ja animaatiota sekä loppua.
ellauri294.html on line 551: Richard Mooren piirtämä sarjakuvasovitus elokuvasta julkaistiin sanomalehdissä osana Disneyn Treasury of Classic Tales -ohjelmaa. Seurasi sarjakuva nimeltä The Fox and the Hound , joka sisälsi hahmojen uusia seikkailuja. Vuosina 1981–2007 tuotettiin muutamia Fox and the Hound Disney -sarjakuvatarinoita Italiassa, Alankomaissa, Brasiliassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
ellauri294.html on line 574: Eräänä aamuna Todin paettua kiihottuneiden vinttikoirien luota mestari lähettää Copperin metsästämään. Kun hän poimii ketun jäljet, Copper jahtaa häntä hellittämättä koko päivän ja seuraavaan aamuun asti. Tod putoaa lopulta uupumuksesta, ja Copper kaatuu hänen päälleen lähellä kuolemaa. Mestari hoitaa Copperin takaisin terveeksi, ja molemmat nauttivat uudesta suosiostaan, mutta muutaman kuukauden kuluttua innostus Copperin saavutuksesta laantuu. Mestari jätetään jälleen yksin ja palaa juomaan. Häntä pyydetään jälleen kerran harkitsemaan asumista vanhainkodissa, ja tällä kertaa hän suostuu. Itkien hän ottaa haulikkonsa seinästä, johtaa Copperin ulos ja silittää häntä hellästi ennen kuin käskee hänet makuulle. Hän peittää koiran silmät, kun Copper nuolee hänen kättään luottavaisesti. BANG! (Todista ei enää mainita, mutta ilmeisesti se joutui ravunsyötixi. Katkeransuloista.)
ellauri294.html on line 601: Belstone Fox on lempinimi, joka on annettu Tagille, metsästä pelastamalle ketunpennulle, jonka metsästäjä Asher adoptoi. Nuorta kettua kasvatetaan vankeudessa koiranpentujen kanssa, mukaan lukien Merlin, jonka kanssa Tag tulee "erityisen ystävälliseksi". Asher ja Tod ovat kiehtoneet Tagista, joka yhdistää viileän oveluuden ja tietämyksen ihmisasumisesta johtaakseen laumaa ja metsästäjiä moniin "hyviin jahtiin". Tämä antaa ketulle paikallisen julkkiksen aseman, joka riittää julkaistavaksi aikakauslehdissä. Merlin, joka ei aluksi ollut kiinnostunut metsästyksistä, tulee sexuaalisesti aktiiviseksi koiraksi, mutta suojelee Tagia. Asher, nyt metsästysseuran ikääntyvä metsästäjä, suojeli kevyesti kettua, kunnes Tag johdattaa koiralauman junan polulle tappaen monia ja seura päättää ampua ketun. Asher näkee tämän häiritsevänä ja elämän luonnollisen järjestyksen vastaisena, ja päättää kaataa ketun hyväksytyllä tavalla myrkyllä ja ansioilla, eikä ampuma-aseella, mutta hän kuitenkin kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen yrittäessään tehdä tekoa. Hänen kerran rakas kettu ja sen ystävä Merlin istuvat lämmittelemään isäntänsä viereen, kunnes pelastusseurue saapuu hilpeästi hälisten.
ellauri294.html on line 609: Mannixin romaanin loppu ja Belstone Fox -elokuva ovat samankaltaisia, vaikkakin käänteisiä. Mannix-romaanissa nyt iäkäs kettu putoaa kuolleena, kun koira jahtaa häntä uupumiseen asti. Kun koira aluksi elää, metsästäjän on myöhemmin lopetettava hänet (koira, ei apina), kun hänet (apina, ei koira) pakotetaan hoitokotiin. Gotta let you go. James Hillin elokuvassa kettu ja koira tekevät sovinnon keskenään ja selviävät, mutta metsästäjä itse kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen jahtaaessaan kettua. Samaan aikaan toisaalla Disney-versio The Fox and the Houndista päättyy siihen, että metsästäjä luopuu kostosta, kun kettu ja koira tekevät sovinnon, kun kettu pelastaa metsästäjän hengen. Loppu vaihtelee Rookin romaanin eri versioissa, ja jotkut versiot ovat lähempänä Disney-elokuvaa. The Belstone Fox -nimisen romaanin brittiläinen painos, joka liittyy elokuvaan, päättyy suurelta osin kuten Rookin kuva. Pieni ero on siinä, että metsästäjä kuolee keuhkokuumeeseen uupumukseen romahdettuaan mieluummin kuin sydänkohtaukseen (jos saa valita), vaikka sekä kettu että koira ovat yrittäneet pysytellä lämpimänä ruumiinlämpöään käyttämällä. Yhdysvaltalainen painos sidosromaanista kantaa vaihtoehtoista nimeä Free Spirit ja on lähempänä Disneyn versiota The Fox and the Houndista. Free Spiritissä, metsästäjä luopuu kostohakemuxesta, kun kettu ja koira pelastivat metsästäjän hengen eristämällä hänet onnistuneesti muista apinoista.
ellauri294.html on line 671:
display:block;height:300px;position:relative;overflow:hidden;width:500px;>
ellauri294.html on line 673: discountasp.net/Data/Sites/1/pagepics/amelia-newport-margaret-mead-2.jpg" height="100%" style="position:absolute;left:200px" />
ellauri294.html on line 677: discountasp.net/Data/Sites/1/louisa_may_alcott_headshot.jpg" height="300px" />
ellauri294.html on line 678: discountasp.net/Data/Sites/1/amelia1.jpg" height="300px" />
ellauri294.html on line 688: Vuonna 1873 metodistit muodostivat ensimmäisen Chautauquan, Lakeside Chautauquan Ohion Erie-järvellä. Vuonna 1874 metodistipiispaministeri John Heyl Vincent ja liikemies Lewis Miller järjestivät New York Chautauqua Assemblyn leirintäalueella Chautauqua Laken rannalla New Yorkin osavaltiossa. Kaksi vuotta aiemmin Pyhäkoululehden toimittaja Vincent oli alkanut kouluttaa pyhäkoulun opettajia ulkoilmakesäkoulussa. Tapaamisten suosio kasvoi. Vincentin ja Millerin perustama organisaatio tunnettiin myöhemmin nimellä Chautauqua Institution. Monet muut itsenäiset Chautauquat kehitettiin samalla tavalla.
ellauri294.html on line 696: Kristillinen opetus, saarnaaminen ja palvonta olivat suuri osa Chautauqua-kokemusta. Vaikka liikkeen perustivat metodistit , uskonnottomuus oli Chautauqua-periaate alusta alkaen, ja jopa huomattavat katolilaiset, kuten Catherine Doherty, osallistuivat siihen. Vuonna 1892 luterilainen teologi Theodore Emanuel Schmauk oli yksi Pennsylvania Chautauquan järjestäjistä.
ellauri297.html on line 33:
HOOSEA AJASSAMME
display:none">Finnin puristelua

ellauri297.html on line 98: Hoosea oli pitkän linjan profeetta, sillä hän toimi yhteensä noin 40 vuoden ajan. Hänen keskeisin tehtävä (sic) kohdistui pohjoisen Israelin varoittamiseen tulevasta tuomiosta kansan vakavan juopumuksen tähden. Kansalla oli kaamea jano. Hoosean perhetaustasta emme tiedä paljoakaan. Sen sijaan hänen perhe-elämänsä tulee hyvin tutuksi, sillä se oli esikuvana Jumalan ja Israelin välisestä liitosta: Hoosean tuli ottaa itselleen haureellinen vaimo, joka sai lapsia toisista miehistä. Lapsille tuli antaa nimet, jotka kuvasivat kansan juopumusta ja rikkoutunutta isäsuhdetta Jumalaan. Nimet olivat: Jumala siementää, ei armoa, ei meikäläisiä. Ahaa, siinä selvisi kuka oli lasten biologinen isä! ja Hoosean tuli olla uskollinen. Vaikka hänen avioliitto (sic) rikkoutui kerran, hänen tuli vielä uudelleen ottaa, jopa lunastaa maksua vastaan uskoton vaimonsa takaisin. Mitä vittua! Hyvää rahaa huonon perään! Hoosean syvä tuska ilmensi Jumalan syvää tuskaa oman kansansa tähden. Että tulikin ruiskastua tällänen.
ellauri297.html on line 102: Hoosean kirja on laajin ns. pienten profeettojen kirjoista (14 lukua). Sen teemana on kansan haureellinen luopumus Herrasta, sekä Jumalan pyhyys ja armollisuus – tuomion kautta Herra puzaa kansan ja uudistaa liittosopimuxen sen kanssa. Lopullinen täyttymys tapahtuu kuitenkin vasta tarinan lopulla (3:5). Hoosea saarnaa voimakkaasti koko kansaa, sen papistoa ja kuninkaita vastaan. Koko kansa on syyllinen ja luopunut, paizi toki Hoosea. Petollinen muotojumalisuus ei auta ja tuomio on väistämätön. Tästä ette kyllä selviä! Nähdään!
ellauri297.html on line 126: 10:12: Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin te saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa. Sieltä sen luulisi kyllä löytyvän.
ellauri297.html on line 392: Tefilliiniä voivat valmistaa vain asiantuntijat, ja sen mukana tulee usein rabbin antama todistus, joka osoittaa, että ne on valmistettu oikein.
ellauri297.html on line 397: Pergamenteissä on 3188 kirjainta, ja koko sarjan kirjoittaminen voi kestää jopa 15 tuntia. Kirjoittajan on puhdistettava itsensä mikrossa (rituaalikylvyssä) ennen kuin hän aloittaa työn.
ellauri297.html on line 431: HEI! Olemme Ammi Ruhama Community Christian Union; online-elämässä uskovien yhteisö, joka yhdistyy rakkauteen, uskoon ja toivoon ja on sitoutunut elämään Jumalan kansana, joka on saanut armon koko elämässä.
ellauri297.html on line 516: Pekkalan hallitus toteutti kaudellaan useita merkittäviä lakeja. Se hoiti sotien aiheuttamat korvaus-, maahankinta- ja rauhansopimus- ja muut asiat ja käsitteli sotavuosina lykättyjä uudistuksia, kuten sosiaalisen lainsäädännön – varsinkin työlainsäädännön – kehittäminen, ja antoi esitykset työntekijän vuosilomalaista, työaikalaista, työtuomioistuimesta ja työehtosopimuslaista. Vuonna 1948 hallitus teki esityksen lapsilisästä. - Juovuksissa tehtiin harkitsemattomia ja lennokkaita päätöksiä, joita saatettiin seuraavana päivänä perua. Herodotos kertoo lyydialaisten menetelleen samalla tavalla.
ellauri297.html on line 541: Mutharika kuoli sydänkohtaukseen huhtikuussa 2012. Hänen seuraajakseen tuli varapresidentti Joyce Banda, joka oli eteläisen Afrikan ensimmäinen naispresidentti. Banda teki monia uudistuksia: hän devalvoi kwachan 40 prosentilla ja myi 15 miljoonalla dollarilla presidentin suihkukoneen. Rahayksikön devalvointia kritisoitiin Malawissa, mutta esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto tuki sitä. Kansainvälistä rahaa alkoikin pian löytyä myös Malawiin, ja maan talouskasvu tuplaantui kahden ensimmäisen hallintovuoden aikana. Bandan kauden loppuvuosia vaurioitti Cashgate-skandaali, jonka aikana 100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria katosi valtion kirstusta.
ellauri297.html on line 558: Patti oli paikallista koillissuomalaista intelligenzijaa jolle etelän miesten iva lienee ollut narsistinen loukkaus. I know the feeling, vieläkään en ole leppynyt Morris Hallelle, vaikka se on jo kuihtunut, hiipunut ja kuoppaan kannettu, kaddishit veisattu.
ellauri297.html on line 606: Martela väitteli soveltavan filosofian ja organisaatiotutkimuksen tohtoriksi Aalto-yliopistossa vuonna 2012 ja käytännöllisen filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2019 Hän opiskeli Esa Saarisen johdolla ja on tehnyt tutkimusta Yhdysvalloissa motivaatiopsykologian keulahahmoihin kuuluvan Richard Ryanin johdolla. Martelan ensimmäinen väitöskirja koski vanhustenhoidon työntekijöiden merkityksellisyyden kokemusta ja niin kutsutun "hoivayhteyden" syntymisen ehtoja. Hänen akateemisia tutkimuksiaan on julkaistu mm. Nature Human Behaviour, Journal of Personality, Southern Journal of Philosophy, ja Organization Studies -lehdissä.
ellauri297.html on line 652: Richard M. Ryan on professori Myönteisen sielutieteen kasvatuslaitoxessa Australian aika virtuaalisessa katolisessa yliopistossa ja tutkimusprofessori Rochesterin yliopistossa sekä sen apinoiden motivointiohjelman "vetäjä". Hän ansaitsisi selkäänsä. Hänellä on mm. BA-tutkinto Connecticutin yliopistosta. Ryan on kliininen psykologi ja yhteiskehittäjä Edward L. Decin kaa Izemääräysteorialle (SDT) , yksi omien sanojensa mukaan vaikutusvaltaisimmista ihmisen motivaatioteorioista länkkäreissä. SDT on motivaation, psykologisen kehityksen ja hyvinvoinnin makroteoria. Teoria on synnyttänyt perustutkimuksen sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta sekä tahdonvoimaisen motivaation edistämisestä ja heikentämisestä. SDT:tä on sovellettu laajasti tutkimukseen ja interventioihin työorganisaatioissa, kouluissa, kliinisen puhtaissa ympäristöissä, virtuaaliympäristöissä, vankiloissa, urheilussa med mera.
ellauri297.html on line 673: SDT auttaa muutenkin edistämään suotavia kulutustottumuxia. Tulokset viittaavat siihen, että ihmiset, joilla on korkeampi itsenäinen autonomia ja tulotaso, käyttäytyvät menestyksekkäästi myös kuluttajina ja tekevät niin todennäköisemmin pitkällä aikavälillä.
ellauri299.html on line 33:
MUSTA TORNI
display:none">Kauhua

ellauri299.html on line 41: Kooklen keräämiä tuhansia "musta torni" aiheisia fantasiakuvia yhdistää että niissä on ilta ja viilee tai vähintäänkin pilvipouta, ja kuvassa paarustaa joku yxinäisen oloinen mieshenkilö, mielellään pyssymies, kohti uhkaavasti sojottavaa mustaa kohdetta.
ellauri299.html on line 45: Ainut lohtu on, että tää termiittiapinoiden kupla näyttää muodostuvan erittäin lyhytaikaisexi kupruxi maailmanhistorian mittakaavassa. Darwinin vuosimiljoonan virhesijoitus kasvaa muutaman tuhannen vuoden "historian" aikana kuin pullataikina ja pilaa ympäristönsä izelleen ja syömilleen eläinystäville (sika, lammas, lehmä, kana, kala) sopimattomaxi. Eipä aikaakaan niin tääkin kupla puhkeaa, kun apinat alkaa hädissään tappaa toisiaan ja paistua ja tukehtua muutenkin kuin kärpäset. Katoovat maan pinnalta kuin dinosauruxet. No jäähän meriin sinilevät ja rannalle torakat, jotka voivat istua alas joukolla ja miettiä, mistä seuraavaxi aletaan tää kehittyminen.
ellauri299.html on line 59: The Dark Tower on kahdeksan romaanin, yhden novellin ja lastenkirjan sarja, jonka on kirjoittanut amerikkalainen roskakirjailija Stephen King. Se sisältää teemoja useista genreistä, mukaan lukien tumma fantasia, tiedefantasia, kauhu ja länsimainen väristys, ja se kuvaa "pyssymiestä" ja hänen pyrkimyksiään kohti "tornia", jonka luonne on sekä fyysinen että metaforinen. Sarja ja sen Dark Towerin käyttö laajentavat Stephen Kingin multiversumia ja yhdistävät siten monia hänen muita romaanejaan. Teppo joutaa samaan lihamyllyyn lokinruuaxi kuin Jasper Pääkkönen.
ellauri299.html on line 83: Siinä suhteessa se on kollegansa Topelbergin linjoilla, vaikka vastakkaisista lähtökohdista. Gershwin on persoonallisuustyyppiä ESTP (kz. albumia 159). ESTP:t ovat innokkaita seikkailijoita, jotka nauttivat käytännön kokemuksista. He ovat realisteja, jotka hyväksyvät maailman sellaisena kuin se on ja keskittyvät nauttimaan uusista toiminnoista ja haasteista. Kuuluisia ESTP-kirjoittajia ovat Sir Arthur Conan Doyle, Glenn Beck, Bret Easton Ellis, markiisi de Sade, Ernest Hemingway, John Grisham, Dale Carnegie, Stephen R. Covey, Epicurus ja Rhonda Byrne.
ellauri299.html on line 100: jäsenenä. Eli North siis oli kansallisen turvallisuusneuvoston jäsen (muistinko mainita) 1980-luvun lopun poliittisen skandaalin, Iranin ja Contran välillä. Se sisälsi aseiden laittoman myynnin Iranin islamilaisen tasavallan Khomeinin hallinnolle, jotta edistettiin Libanonissa tuolloin pidettyjen amerikkalaisten panttivankien vapauttamista. North muotoili suunnitelman toisen osan, jonka tarkoituksena oli ohjata asemyynnistä saadut tulot Nicaraguan Contra-kapinallisten tukemiseen, mikä oli nimenomaisesti kielletty Boland - muutoksen nojalla. Northille myönnettiin rajoitettu syytekoskemattomuus vastineeksi todistamisesta kongressille suunnitelmasta. Hänet tuomittiin alun perin kolmesta rikoksesta, mutta tuomiot kumottiin ja kaikki häntä vastaan nostetut syytteet hylättiin vuonna 1991. Hyvä mies, oikealla asialla vaikka vähän rähmäisillä aseilla.
ellauri299.html on line 103: Toukokuussa 2018 North valittiin National Rifle Association -kivääriyhdistyksen puheenjohtajaksi. 2019 se joutui lähtemään siitäkin veropetkutusten takia. Sitä ennen hän toimi presidentti Trumpia tukevan uutiskanava Foxin kommentaattorina. Erittäinkin paha oikeistopahis kaiken kaikkiaan.
ellauri299.html on line 107: Grishamin veteraanipulzari taitaa olla valepukuinen sivistynyt disgruntled neekeri, joka silti kyllä asianmukaisen perinteisesti ammutaan poliisin toimesta jo alkumetreillä, jolloin vars. sankarixi nousee valkoinen uraohjus lakimies. Ainaista oman hännän nostoa, kynäilijät rakentaa sankareista parannettuja painoxia izestään:
ellauri299.html on line 113: Sinänsä hämmästyttävää että Grishman edes vaivautuu kirjoittamaan tollaisista surkimuxista. Nehän on kuin jotain Hugon kurjia. Tai Dickensin köyhälistöä. Varmaan monet muutkin lukijoista ois tätä haukkuneet kuin Kakutani jos olisivat kehdanneet. Katotaas Goodreadsista, juu niinpä tietysti. Nide on juuri niin kökkö kuin noin 1% sen lukeneista yhden tähden antaneista Goodreadsissa todistaa:
ellauri299.html on line 144: Julio Romero: Constantemente esta el mensaje de que los indigentes son todos víctimas de la sociedad. El caso que intenta relacionar la muerte de Lontane Burton y sus hijos con la negligencia del despacho es hasta forzado. Por todos los medios intentan hacer que sientas culpa y pena por los indigentes y ni siquiera hay un punto de discusión sobre el tema, es todo muy parcialista.
ellauri299.html on line 148: Michael Vattenfall: Very disappointing. I would expect a Grisham book to be lighter reading, but this was totally unconvincing and lacked believability. The whole purpose of the book is based upon the transformation of the main character's view of the homeless, but I didn't buy it. Well I did, but I regret it now. Money completely wasted.
ellauri299.html on line 216: Goodreadsin tampiot syyttää Gershwiniä rasismista. Tässä yxi syytekohdista. Musta Mordechai saarnaa pääasiassa värikkäälle yleisölle Burtonien kuolemaan johtaneista väärinkäytöxistä fiilixellä kuin ML King. Susikoski oivaltaa:
ellauri299.html on line 218: Tajusin sillä hetkellä, että Burtonin oikeusjuttu ei koskaan pääse niin pitkälle. Mikään täysijärkinen puolustusryhmä ei antaisi Mordecai Greenin saarnata mustalle valamiehistölle tässä (mustaenemmistöinen DC). Jos olettamuksemme olisivat oikeita ja jos voisimme todistaa ne, oikeudenkäyntiä ei koskaan tulisi.
ellauri299.html on line 224: Rasismista xenofobiaan. Monty Pythonin skezi Execution on Russia ei ollut järin vizikäs. Mikään ei ole muuttunut länkkärien asenteissa viimeisen sadan vuoden aikana. Ilta-pulut kilpailevat lööpeillä joiden aiheet ovat Putinin tappio ja vanhusten sairaudet. Kolmantena pääministeri Urpon edistyminen Suomen hyvän maineen pilaajana. Se on ollut ällistyttävän nopeaa.
ellauri299.html on line 228: - Kuinka kauan aiot olla yleinen etulakimies? kysyi katulakimiehen isobroidi Warner Bros. Tää hahmo on nyysitty Belowin Salelta. - Olen juuri alkanut. En todellakaan ollut ajatellut asiaa loppuun. Miksi? - Kuinka kauan voit tehdä työtä ilmatteexi? - Niin kauan kuin voin selviytyä hengissä. - Joten hengissäpysyminen on standardi? - Toistaiseksi. Mikä on sinun standardisi? Se oli naurettava kysymys jenkkilakimieheltä toiselle. - Raha. kuinka paljon tienaan; kuinka paljon kulutan; kuinka paljon voin kätkeä jonnekin ja katsella sen kasvavan niin, että jonain päivänä minulla on paskaruukku täynnä sitä, eikä minun tarvitse huolehtia mistään.
ellauri299.html on line 280: Frank Lake (6. kesäkuuta 1914 – 10. toukokuuta 1982) oli brittiläinen psykiatri ja yksi pastoraalisen neuvonnan pioneereista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuonna 1962 hän perusti Kliinisen teologian yhdistyksen, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä papistosta tehokkaampia kuuntelijoina ymmärtämään ja hyväksymään seurakuntalaistensa henkilökohtaisten vaikeuksien psykologinen alkuperä (katso lyhennetty kliininen teologia, luku 1, Kuuntelemisen merkitys ja arvo dialogi'). Hänen vuonna 1958 aloittamansa pastoraalisen neuvonnan koulutukseen kuitenkin värvättiin lopulta eri alojen ammattilaisia ja maallikoita eri kirkkokunnista. Seminaareihin osallistui useita tuhansia ihmisiä plus Patti Mulkkinen.
ellauri299.html on line 306: Freud luopui viettelysteoriasta kun sille selvisi että hysteeriset naiset myös kexivät pedofiilisiä muistoja. Alitajuinen ei pysty erottamaan tosiasiaa fiktiosta. Verführungstheorie oli Sigmund Freudin 1890-luvun puolivälissä esittämä hypoteesi , jonka hän uskoi tarjoavan ratkaisun hysterian ja pakkomielteisen neuroosin alkuperän ongelmaan. Teorian mukaan tukahdutettu muisto varhaislapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai ahdistelukokemuksesta oli olennainen edellytys hysteerisille tai pakkomielteisille oireille, ja jälkimmäiseen on lisätty aktiivinen seksuaalinen kokemus kahdeksan vuoden ikään asti. Freud sitten päätteli että hysteerikkoja on enemmän kuin pedofiilejä. Eli takaisin piirustuspöydälle. Siinä saattoi mennä lapsi pesuveden mukana.
ellauri299.html on line 341: Yippiesin "sissiteatteri" onnistui jälleen kerran, kun vuoden 1968 demokraattisen kansalliskokouksen aikana Kansainvälinen nuorisopuolue nimitti oman ehdokkaansa presidenttiehdokkaaksi. Ehdokas oli Pigasus the Immortal, 145-naulainen (66 kg) sika, joka heidän mielestään oli sopiva vaihtoehto Richard Nixonille, varapresidentti Hubert Humphreylle ja Alabaman kuvernöörille George Wallacelle. Pigasuksen ensimmäisen lehdistötilaisuuden virallisissa esittelyissä Rubin, pitäen ehdokasta sylissään, vaati hänelle salaisen palvelun suojaa ja Valkoiseen taloon ulkopoliittista tiedotustilaisuutta. Hän lupasi myös Pigasuksen puolesta reilun vaalikampanjan ja jos Pigasus voittaisi vaalit, hänet syödään. Tämä, Rubin väitti, kääntäisi tavanomaisen demokraattisen prosessin, jossa sika valitaan "ja syö kansansa".
ellauri299.html on line 352: Sitten joku viranomainen päätti, että Pentagonin portaat oli raivattava. Kiväärin perät putosivat ihmisten päähän tylsillä, rumilla, märän kuuloisilla töksyillä. Veri roiskui portaille. Kuului huutoja "Linkitä kädet! Yhdistä kädet!" sekoitettuna kivun huutoon ja kiroukseen. Ihmisiä raahattiin ja pidätettiin. Julmuus oli kauhistuttavaa, ja portailla seisovat ihmiset alkoivat heitellä sotilaita roskilla. Näin roskakorin purjehtivan pääni yli. Food fight! Pelkäsin, että ihmiset poljettiin paniikissa, kun he yrittivät paeta pesismailoilta ja kiväärin tukeilta.
ellauri299.html on line 417: Minimistiveli Marin Mersenne (1588–1648) näytteli keskeistä roolia 1700-luvun ensimmäisen puoliskon ranskalaisessa henkisessä elämässä. Aikana, jolloin tieteellisistä aikakauslehdistä puuttui vielä kovasti, häntä kutsuttiin oikeutetusti "Oppineen Euroopan sihteeriksi" ( "le secrétaire de l'Europe savante ". Mersennes oli Cartesiuxen pyllynnuolija.
ellauri299.html on line 419: Suurin osa Mersennen panoksesta rationaaliseen teologiaan sisältyy hänen noin 700 ensimmäiseen sarakkeeseensa Quaestiones in Genesim., jossa peräti 35 todistetta Jumalan olemassaolosta on laskettu ja yksityiskohtaista.
ellauri299.html on line 430: Vaikka Mersenne oli Quaestionesissa vihjannut tulevasta toisesta teoksesta (" perfectum opus "), sitä ei koskaan kirjoitettu. Minimalisti alkoi tulla vanhemmiten epäilevälle kannalle. Ei sitä ehkä voikaan todistaa more geometrico. Mersenne vastusti ajatusta äärettömästä universumista. Giordano Brunon väittämän kaltainen ääretön maailma olisi liian lähellä välttämätöntä Jumalan emanaatiota. Jumala oli kuitenkin vapaa tekemään mitä lystäsi.
ellauri299.html on line 442: Ketä E. Saarinen nimitti nimellä Syvällinen? Seija muisti: se oli Jöns. Miten voi olla 1 ajattelu syvempää kuin toinen? KJJ mittasi ajattelun syvyyttä attributiivisilla konstituenteila: montako yxilöä piti ketjuttaa todistuxessa ennenkö ristiriita putkahti pinnalle. Siitä kuitenkin tuskin on kysymys näissä mystikoiden mietintämyssyissä, joissa Pelle Peloton mätkii vasaralla linnunpesähattua niin että linnut pelästyvät ja tähdet lentävät. Mixi et varoittanut rekka-autosta? Ethän kysynyt.
ellauri299.html on line 491: Kaikenlaista paskaa. Kappalainen Markun vaimon Helkan elämä 3 lapsen kotiäitinä on hirveää. Markku on varsinainen sadisti ja lapset aivan kuritta kasvaneita. Ei tässä niteessä ilmeisesti ole muuta kuin tämä kirkonkaton korjaus ja tässä jo esiintulleiden henkilöiden skizot. Kukaan ei muutu mixikään, ei kehity eikä taannu, kaikki on ihan vaan as you were.
ellauri299.html on line 493: Oisko ollut parempi jos Patti olis heti hirttäytynyt napanuoraansa. Tai ainakin survottu sisään ja nussittu uudestaan. Se ei arvostanut virolaisten myyjien tapaa todistaa tylyllä käytöxellä tasa-arvoa. Ruåzalaisilla on sentään asiakas aina oikeassa. Grishamin Sofia Mendoza olisi saanut lentopotkut Drake & Sweeneyltä vähemmästäkin. Catch 22 suorasoittosarja ei ollut yhtä ärsyttävä kuin Hellerin kirja, mikä on jo jotakin.
ellauri299.html on line 546: Some 12 million Americans live with diseases associated with extreme poverty.
ellauri299.html on line 548: Poverty may be fueling the Obesity epidemic, with the poorest states, counties and neighborhoods having the highest death rates from heart disease, stroke, diabetes and other diseases related to obesity. For every $10,000 poorer a neighborhood is, the death rate of heart disease increases by 10%.
ellauri299.html on line 627: Jyrki Lappi-Seppälä (s. 1945) kirjoitti ylioppilaaksi Tehtaanpuiston yhteiskoulusta vuonna 1964. Hän valmistui Helsingin yliopistosta 1976 pääaineenaan yleinen kielitiede, romaaninen filologia sekä lehdistö- ja tiedotusoppi.
ellauri299.html on line 651: Vähitellen assyrialaiset valloittivat alueet Kaspianmereltä Niilille ja Taurusvuorilta Persianlahdelle. Valtakautta kesti noin 300 vuotta. Assyrialaisilla oli rauta-aseita ja maine raakoina ja säälimättöminä sotilaina. Vuonna 612 eaa. Assyrian valloittivat meedialaisten ja skyyttien yhdistetyt joukot.
ellauri300.html on line 38:
Shoah business
baym _Hudson
display:none">Lisää pyllistelyä

ellauri300.html on line 54: Shadows on the Hudson (original title Shotns baym Hodson) is a novel by Isaac Bashevis Singer. First serialized in The Forward, a Yiddish newspaper, it was published in book form in 1957. It was translated into English by Joseph Sherman in 1998. The book follows a group of prosperous Jewish refugees in New York City following World War II, just prior to the founding of the state of Israel. This article about a 1950s novel is a stub. You can help Wikipedia by expanding it.
ellauri300.html on line 71: Uskonto, yhdistetty... myöhempien kirjoittajien toimesta religere, sitoa... Religo, sitoa takaisin,... kiinnittää, ketjuttaa, kahleilla.
ellauri300.html on line 73: Vallitsevan näkemyksen mukaan Singerin aikaisemmassa fiktiossa Singerin projekti on vahvistaa vanhan maailman juutalaisuuden pätevyyttä modernismin edessä. Näin ollen lähes poikkeuksetta jokainen Singerin englanniksi julkaisema fiktio The Family Moskatin (1945) ja The Spinoza of Market Streetin (1961) välillä sijoittuu vuotta 1939 edeltävään Eurooppaan, ja käytännössä kaikki jatkavat Singerin perinteistä Itä-Euroopan juutalaisen kulttuurin ja "näkevän maailmankaikkeuden ennemminkin kuin sokean" edistämistä.
ellauri300.html on line 75: Kuitenkin vuosina 1957–1958 Singer sarjakirjoitti Forwardissa luvut, jotka lopulta käsittäisivät hänen postuumisti julkaistun romaaninsa Shadows on the Hudson, teoksen, joka nimenomaan vastustaa juutalaisuuden pätevyyttä holokaustin jälkeisessä maailmassa ja siten monimutkaistaa Singerin vakionäkemystä. Emme koskaan saa tietää täydellisellä varmuudella, miksi Singer päätti olla näyttämättä tätä teosta käännettynä ja esiteltynä kasvavalle ei-jiddishinkieliselle lukijakunnalleen. Yksi syy saattaa olla projektin esteettiset epäonnistumiset, sen selkeän rakenteen ja saippuaoopperamainen laadun puute, mutta ehdotan kuitenkin, että kiinnostavampi syy Singerin menettelyyn tässä teoksessa voisi olla tämä temaattinen kuilu, joka erottaa Shadows-teoksen hänen muista fiktioistaan.
ellauri300.html on line 79: Si snart Boris kom hem gick han raka vägen till sitt lilla hönshus. Reytze klagade bittert över att han lät maten kallna men han lugnade henne med ett vänligt ord. I det här rummet med Den heliga arken, kandelabern och en bokhylla fylld med heliga böcker kände han sig hemma. Det var här han mötte sin ensamhet, det här var hans borg. Han hade ofta tänkt att han skulle vilja sluta sina dagar i ett rum som detta. Här fanns det en låspulpet och en sjuarmad ljusstake; på en bokhylla stod en åttaarmad Chanukka- lampa. Här hade han en skriftrulle och en pekpinne, ett vädurshorn, en vit slidedräkt, en citronask och olika sorters sällsynta judiska antikviteter och värdefulla rituella föremål. Det fanns en speciell lukt här: han tyckte att det doftade av kryddor och av Evas lustgård. Han tog av sig bonesjalen och suckade. Han satte fast läderremmen till en bonekapsel runt sin vänstra arm och fylldes av skam inför universums herre. Han tjänade redan tio gånger mer än han verkligen behövde. Varifrån hade han fått sitt penningbegär? Är det i våran DNA? Vad skulle han göra med alla sina pengar? Ta dem med sig i graven? Han lindade läderremmen runt fingrarna och läste den föreskrivna meditationen och han koncentrerade sig på ordens innebörd: "Jag skall trolova mig med dig för evigt, jag skall trolova mig med dig i rättfärdighet och rättvisa, godhet och barmhärtighet, jag skall trolova mig med dig i huldhet; och jag skall snart känna Guds stenhårda stake därbak."
ellauri300.html on line 89: Unessa olimme baltialaisella autolautalla tulossa Japaniin jonnekin satamaan, kenties Jokohaman kaupunkiin. Rantamyymälöissä näyttivät emättimen myyjät ohikulkeville aluxille kimonosta esiinkaivamaansa tissiä. Huomautin siitä epähuomiossa kanssa matkustaville karvakäsinaisille. Toinen kauhistui mutta toista kiinnosti. Mitähän ne maxavat se pohdiskeli. En olisi niinkään huolestunut siitä mistä niille maxetaan kuin siitä mitä niiltä saa kaupanpäällisexi, vastasin.
ellauri300.html on line 98: Demyan Bedny tai Jefim Aleksejevitš Pridvorov, (s. 13. huhtikuuta [1. huhtikuuta, vanha tyyli], 1883, Gubovka, Ukraina, Venäjän valtakunta – kuoli 25. toukokuuta 1945, Barvikha, lähellä Moskovaa), Neuvostoliiton runoilija, joka tunnetaan molemmista jakeistaan, jotka ylistävät vuoden 1917 vallankumousta ja hänen satiirisia tarujaan. Suurruhtinan luonnollinen poika Pridvorov alkoi osallistua sosialistiseen lehdistöön ennen vallankumousta ja otti käyttöön nimen Demyan Bedny ("Demyan the Poor"). Vuonna 1912 hänen satiirinsa alkoivat ilmestyä. Hänen tyylinsä sai vaikutteita 1800-luvun venäläisestä fabulistista Ivan Krylovista. Vuosina 1917-1930 Bednyn limerickit olivat erittäin suosittuja suuren yleisön keskuudessa, ja Lenin itse, vaikka pani merkille niiden karkeuden, ylisti niiden propaganda-arvoa.
ellauri300.html on line 126: Saatana saapuu Moskovaan on ajan ja paikan rajat ylittävä kaleidoskooppi jossa yhdistyvät myytti ja historia, huumori ja yhteiskunta, rakkaus ja kuolema.
ellauri300.html on line 164: Bezdomny tapaa turvakodissa naapurin, Mestarin. Bezdomny ja Mestari keskustelevat Wolandista ja hänen saapumisensa jälkeen tapahtuneista tapahtumista. Kun tämä keskustelu käydään turvakodissa, Woland ja hänen seurueensa esiintyvät Varietyssa.
ellauri300.html on line 176: Vasili Stepanonovich Lastotshkin todistaa kauhuja kaikkialla Moskovassa, kuten puku ilman ruumista ja Korovjevin perustama haluton kuoro. Kun tämä tapahtuu, Margarita lukee uudelleen sen, mitä Mestarin romaanista on jäljellä. Margarita menee sitten puistoon, jossa hän tapaa Azazellon.
ellauri300.html on line 229: Azazello antaa myrkytettyä viiniä Mestarille ja Margaritalle. Heidän ruumiinsa kuolevat, mestari turvakodissa ja Margarita kotonaan lähellä Arbatia. Mestari saa vapauttaa Pilatuksen kuolemattomasta unettomuudestaan. Mestarille ja Margaritalle annetaan pieni mökki, jossa he voivat viettää loppu ikuisuuden.
ellauri300.html on line 280: Även om detta är den vanligaste ordningen av Mah Nishtanah frågor, seden att Chabad-Lubavitch, Sefardisk, Mizrahi och Jemenitiska samhällen följer följande mönster:
ellauri300.html on line 321: Chabad, also known as Lubavitch, Habad and Chabad-Lubavitch (Hebrew: חב"ד לובביץ; Yiddish: חב״ד ליובוויטש), is an Orthodox Jewish Hasidic dynasty. Chabad is one of the world's best-known Hasidic movements, particularly for its outreach activities. It is one of the largest Hasidic groups and Jewish religious organizations in the world. Unlike most Haredi (Ultra-Orthodox) groups, which are self-segregating, Chabad operates mainly in the wider world and caters to secularized Jews. Haredi Jews regard themselves as the most religiously authentic group of Jews, although other movements of Judaism of course disagree.
ellauri300.html on line 323: Founded in 1775 by Rabbi Shneur Zalman of Liadi, the name "Chabad" (חב״ד‎) is an acronym formed from three Hebrew words—Chokhmah, Binah, Da'at (the first three sefirot of the kabbalistic Tree of Life) (חכמה, בינה, דעת‎): "Wisdom, Understanding, and Knowledge"—which represent the intellectual and kabbalistic underpinnings of the movement. The name Lubavitch derives from the town in which the now-dominant line of leaders resided from 1813 to 1915. Other, non-Lubavitch scions of Chabad either disappeared or merged into the Lubavitch line. In the 1930s, the sixth Rebbe of Chabad, Rabbi Yosef Yitzchak Schneersohn, moved the center of the Chabad movement from Russia to Poland. After the outbreak of World War II, he moved the center of the movement to the United States, and there it is to this day.
ellauri300.html on line 334: Itselle: jatkuva älyllinen ja emotionaalinen kasvu Tooran opiskelun kautta, erityisesti chassidiset opetukset, jotka tarjoavat filosofisen taustan juutalaisen naisen elämäntavalle ja ylpeydelle, selittäen hänen roolinsa ainutlaatuisuuden kodin perustana ("akeret habayit"); ja ainutlaatuiset voimat, jotka hänelle antoivat työtakki ja peruukki.
ellauri300.html on line 372: Tämän artikkelin alussa 27 esitimme muutamia asioita, jotka näyttävät olevan vaikea ymmärtää. Ensinnäkin totesimme, että maror on vain "valmistelu" pääsiäislammasta. Miksi niin? Totta, Toora yhdistää heidät jakeessa, mutta miksi Toora tekee toisen riippuvaiseksi toisesta? Sanoimme silloin, että nykyään, koska ei ole pääsiäislammasta, ei ole raamatullista käskyä syödä maroria – eikä siksi ole mitään syytä syödä maroria orjuuden muistoksi. Sen sijaan syömme sen vain muistuttaaksemme meitä temppelistä. Jälleen kerran tämä näyttää vaikealta ymmärtää – vain koska meillä ei ole raamatullista käskyä, meidän ei pitäisi syödä maroria muistuttaakseen meitä orjuudesta? Orjuutemme Egyptissä on varmasti jotain muistamisen arvoista! Mutta temppeli? Mitä itua siinä muka on?
ellauri300.html on line 403: Dr Halperin försäkrade att han aldrig i hela sitt liv hade ätit så god gefillte fisch. Och soppan spred sig likt ett livselixir i venerna, klimparna smakade paradisiskt. Den traditionella sötningen av de bittra örterna gjorde dem obeskrivligt läckra, för Reytze hade använt sig av en blandning av nötter i äpplen, vin och en hemlig krydda som retade luktsinnet. Alla innehåller flavonoider som är bra för minnet.
ellauri300.html on line 593: On January 18, 2016, McLean's then-wife Patrisha Shnier McLean alleged that after four hours of "terrorizing" her, McLean pinned her to a bed until she broke free and ran to the bathroom. Shnier McLean alleged that McLean attempted "to shove open the locked bathroom door behind which I had barricaded myself. As it was splintering, I pushed the numbers 911." McLean was arrested on suspicion of domestic violence, and pled guilty to domestic violence assault, criminal restraint, criminal mischief and making domestic violence threats. McLean paid $3,660 in fines, and was not sentenced to any jail time. Under Maine's deferred disposition law, the State agreed to dismiss the domestic violence assault charge if McLean complied with the court's orders for one year, and the charge was expunged a year later. During this time, Shnier McLean filed for divorce, citing “adultery, cruel and abusive treatment, and irreconcilable differences." McLean has denied that he physically abused Shnier McLean, and his lawyer released a statement claiming McLean agreed to the plea deal in the interest of privacy. In March 2017, a Maine court granted Shnier-McLean's request for a 10-year protection order against McLean. In 2021, McLean's daughter Jackie told Rolling Stone that her father was emotionally abusive and created a cult-like household through paralyzing verbal attacks, forced isolation, and threats to withhold love or financial support.
ellauri300.html on line 602: Luria gick fram till disken och tog en kopp kaffe. Efter en stunds tvekan og han också en kaka. Han satte sig vid ett bord, öppnade sin bok på måfå och läste: "Alla behöver ett klart definierat och uppnåeligt mål. Det finns fruktansvärt många människor som inte sätter upp något som helst mål. De driver med strömmen. Åren går och de vet aldrig vad de vill. Genom alla framgångsrika människors liv löper en gemensam tråd: mycket
ellauri300.html on line 608: "Vad heter den? Hur man lyckas i kärlek och arbete. Nej, tack ska ni ha, jag har inte tid att läsa." Och hon lämnade tillbaka boken. Pärmen hade blivit fuktig av hennes händer. Han såg henne gå tillbaka till borden med sin disktrasa och hon hade ett sorgset uttryck i ansiktet. Hon behöde inga böcker. Böcker kunde inte hjälpa henne. Luria slogs av tanken at den kvinnan på sätt och vis hade ett mål här i livet - att inte ha något mål utan att ta dagen som den kom.
ellauri300.html on line 622: Kapitalisterna har bättre kunskap on Gud än proletärerna. Huumeista, sodista ja mezästyxestä on siinä apua, argumentoi Halperin.
ellauri300.html on line 636: Titus was one of at least two younger men that Paul disciplined and described as his “sons in the faith that we share” (Titus 1:4). The other man is Timothy, and the second letter to the Corinthians is addressed as from Paul and Timothy to the church in Corinth (2 Corinthians 1:1). Both Timothy and Titus served as Paul’s messengers and traveling companions, and they both went on to lead churches. Paul not only mentored them, but he also advised them in individual letters about their next steps. Matin stepit.
ellauri300.html on line 638: Titus’ background is not explained, other than the fact he was Gentile and apparently never circumcised (Paul had checked, Galatians 2:4). This is an interesting point, since Timothy was half-Greek, and not circumcised either! Still, Paul chose to circumcise Timothy to honor the Jews in an area that the two of them were ministering in (Acts 16:1-5). Paul repeatedly mentions in his letters that circumcision is not necessary under the new covenant (though great fun), and even tells Titus to silence Christians who try to promote it (Titus 1:10-14). So, Paul’s choice to circumcise Timothy would suggest that he had a pragmatic thorn in his side. He did not require his disciples to be circumcised, but if the situation called for working among Jews and it made things easier, he would gladly do it. Whether Titus ever ministered to Jewish believers is not stated, and both he and Titus worked at churches in Gentile areas (Timothy in Ephesus, Titus in Crete, and Corinth and Dalmatia).
ellauri300.html on line 647: Conduct for the congregants (Titus 2:1-10, 3:1-11). Older women are encouraged to avoid slander or excessive drinking and must encourage younger women to be good wives and mothers. Slaves are exhorted to be trustworthy and obedient. The church as a whole is exhorted to submit to authorities and avoid fighting and “foolish discussions” (Titus 3:9).
ellauri300.html on line 726: En studie undersökte DNA från Ashkenazijudar (den judiska grupp som framförallt finns i Europa och USA). De kunde spåra deras gemensamma genetiska ursprung till en så kallad flaskhals med endast runt 350 individer för 12 000-25 000 år sedan. På grund av Ashkenazijudarnas starka gruppsammanhållning har de drabbats av inavel vilket lett upphov till en rad ärftliga sjukdomar.
ellauri300.html on line 737: Det var den 16 oktober 1946. Julius Streicher, som i praktiken hade dömts till döden för att ha gett ut den antisemitiska tidningen Der Stürmer, var en av de tio ledande nationalsocialister som denna dag skulle hängas i Nürnberg. När de amerikanska vakterna eskorterade honom till galgen hade Joachim von Ribbentrop, Wilhelm Keitel, Alfred Rosenberg, Hans Frank och Wilhelm Frick redan lämnat den jordiska tillvaron. Wilhelm Frick hade ropat ”länge leve det eviga Tyskland!” innan falluckan öppnats under honom och nu när det var Streichers tur att yttra sina sista ord ropade han ”Heil Hitler!” och sedan ”Detta är en glädjerik judisk fest, det är min purimfest!” Med den dödsdömdes bittra ironi uppmärksammade han på detta sätt sambandet mellan de tio män som hängdes denna dag och Hamans tio söner som, enligt Bibeln, hängdes en gång för länge sedan i det persiska rikets huvudstad Shushan och vilket judarna, under en fest en gång om året, firar än idag.
ellauri300.html on line 739: Det sägs att judarna har firat Purim under tvåtusen år och det är otvivelaktigt en högtid med mycket gamla anor. Denna högtid begynner den 14 Adar i tolfte månaden enligt den judiska kalendern vilket, översatt till vår kalender, innebär ett skiftande datum som infaller i slutet av februari eller i mars. Under Purimfesten, som sker under glädjerika former, firar judarna minnet av deras seger över den ariske ädlingen Haman och morden på 75 000 av hans anhängare.
ellauri300.html on line 741: Denna händelse skildras i Esters bok i kristendomens Gamla testamente, vilket är det samma som judarnas heliga skrift Torah. I korthet handlar berättelsen om hur den depraverade (men ariske) persiske kungen ”Ahasverus” (Artaxerxes), efter att ha låtit avrätta sin drottning för att hon vägrat visa sig naken offentligt, beslutar sig för att välja en ny drottning. Efter att grundligen ha utprövat ett större antal jungfruliga kandidater fastnar kungen till slut för Ester, en föräldralös judinna som uppfostrats av sin "kusin" Mordokai, en judisk palatsingenjör.
ellauri300.html on line 747: Enligt Torah var Haman ättling till Agag, kung över Amaleks folk, och begreppet Amalek är på många sätt centralt i judiskt religiöst tänkande och spelar en viktig roll under Purim.
ellauri300.html on line 749: Konflikten mellan Israel och Amalek går långt tillbaka och den första striden mellan det judiska folket och amalekiterna som beskrivs i Torah utspelades vid Refidim. Israels gud Yahweh kom senare med befallningen att dessa fiender till judarna måste utrotas: ”Så drag nu åstad och slå amalekiterna och giv dem till spillo, med allt vad de hava, och skona dem icke, utan döda både män och kvinnor, både barn och spenabarn”.
ellauri300.html on line 757: Amalek uppfattas som både en fysisk nation och som en andlig ideologisk kraft. Lärda inom judendomen kan därför dela upp Amalek i två kategorier; den genetiska Amalek och den figurativa Amalek. Den genetiska Amalek är de människor som är fysiska ättlingar till Amalek och den figurativa Amalek är de övriga ”antisemiterna”. Den genetiska Amalek måste utrotas på Yahwehs order vilket bekräftas av rabbi Joseph B. Soloveitchik när han säger att ”varje individ som är bärare av Amaleks gener måste utraderas”. Den figurativa Amalek är de andra folkens antisemiter, de som endast i sinnelaget är påverkade av ärkefiendens antijudiska idéer. Bland dessa räknas araber och andra icke-ariska nationer som agerar mot Israels intressen.
ellauri300.html on line 762: Enligt judendomen skall Jerusalem bli huvudstad i ett kommande världsrike. Jerusalems tempel skall återuppbyggas och Moshiach (Messias), den judiske världskonungen, krönas som härskare över världen.
ellauri300.html on line 764: Att utrota de som är av Amaleks säd anses vara en religiös plikt, särskilt under den messianska tid då Moshiach förväntas anlända. Och många rabbier anser att den tiden är inne. Lubavitcherna anser till exempel att den sista striden kommer att utkämpas under vår generation och att det judiska folket då skall utrota Amaleks säd fullständigt från jordens yta.
ellauri300.html on line 773: Judiska lärde är dock av en mer bestämd uppfattning och identifierar sedan gammalt Magog som Germaner - nej faktiskt - Göteborgare.
ellauri300.html on line 792: Dessa apokalyptiska föreställningar och förväntningar är inte begränsade till fanatiska judiska sionister utan delas även av kristna. ”Pånyttfödda” kristna som USA:s president George Bush och likasinnade tycks på samma sätt som sionisterna längta efter den dag då det messianska världsherraväldet skall upprättas och Moshiach skall styra detta globala sionistiska tyranni med ”järnspira”.
ellauri300.html on line 797: Rashi ei oikein vakuuttunut Elishan nenäkkäisiin poikiin kohdistuneiden rangaistustoimien mitoituxesta. Sitä on monet myöhemmätkin lukijat vähän oudostelleet. Kysymys on tullut esiin aikaisemmin albumissa 17. Rashi arveli että Elishan myöhemmät krempat oli rangaistusta tästä ylilyönnistä.
ellauri300.html on line 821: Bethel was basically one big uplifted middle finger to everything Moses had commanded. When God’s prophet approached this irritating city, the young men (bloody servants!) mocked him, saying, “Go up, you baldhead! Go up, you baldhead!” Not only were they ridiculing his lack of hair (which, in the Old Testament, was often associated with a skin disease), they were telling him to fly away, like his predecessor Elijah. Keep in mind that, right before this, Elijah had supposedly “gone up” to heaven in a fiery chariot (2 Kings 2).
ellauri300.html on line 837: Tää Elisha-episodi kuulostaa niin epixeltä että siitä on biblesivustoilla vaikka kuinka monta apologiaa, kaikissa tämä juonena: a) pojat ei olleet poikia vaan paatuneita juvenile delinquentteja jotka saivatkin tulla syödyxi b) pilkka ei ei ollut vain harmitonta pilantekoa eikä sattunut vaan Elisan nilkkaan vaan se oli kohdistettu Eliaan ja Jehovaan, hyvin pahaa lääkettä, oikeestaan blasfemiaa c) ei siinä rangaistu niinkään poikia vaan koko (pohjois-)Israelia tai takapiruna ize saatanaa, pojat olivat vain suursodan syntipukkeja, ei munakasta voi tehdä särkemättä munia d) ei Elisa oikeasti tarkoittanut kirota noin pahasti, se oli Jehovan oma päätös, ja ketäs me ollaan siitä vekuttamaan. Lisääkin voisi kexiä lieventäviä asianhaaroja: e) karhut olivat naaraskarhuja, varmaan tiineitä ja hyvin nälkäisiä f) pojathan pääsivät näin taivaaseen etuajassa ennen loppuvihellystä g) poikia oli vain 42, Hitlerin suihkussa paloi 6 miljoonaa.
ellauri300.html on line 856: Meidän on kuitenkin muistettava, että Jumalan Sana, joka on elävä ja toimiva, on myös voimakas kanava, jota Jumalan Henki käyttää tuodakseen ihmiset pimeydestä uskoon Jeesukseen Kristukseen ja muuttaakseen heidät tekemällä heistä Poikansa kaltaisia. Valona, joka loistaa tämän maailman pimeydessä, se paljastaa ihmisen synnin, mutta ihminen rakastaa pimeyttä, koska se kätkee hänen pahat tekonsa. Hän vihaa valoa juuri tästä syystä; se paljastaa hänen pahat tekonsa (vrt.Johannes 3:19-21). Nämä voivat olla tietämättömyyden, välinpitämättömyyden tai kapinan tekoja tai niiden yhdistelmää, mutta siitä huolimatta se usein johtaa vihaan valoa kohtaan, joka ilmenee muodossa tai toisessa. Tämä viha on nitistettävä joskus kovillakin otteilla, vähänkuin lasertykillä.
ellauri300.html on line 881: 3 Then Peter said, “Ananias, how is it that Satan has so filled your heart that you have lied to the Holy Spirit and have kept for yourself some of the money you received for the land? 4 Didn’t it belong to you before it was sold? And after it was sold, wasn’t the money at your disposal? What made you think of doing such a thing? You have not lied just to human beings but to God.”
ellauri300.html on line 892: (1) Mitä Elisa ei tehnyt: Ennen kuin katsomme, mitä Elisa teki, pohditaanpa hetki, mitä hän ei tehnyt! a) Hän ei kääntynyt ja juoksenut. (b) Hän ei riidellyt heidän kanssaan eikä juoksenut heidän perässään (Matt 7:6). (c) Hän ei vaarantanut viestiään. (d) Hän ei toiminut tai reagoinut itserakkaudesta tai ahdistuksesta tai itsepuolustuksesta egonsa tai ylpeytensä näkökulmasta. e) Hän ei valittanut Herralle tai halunnut heittää pyyhkeen sisään. (f) Hän yksinkertaisesti jätti huomiotta heidän sanansa, tekonsa ja asenteensa. Jumalan vastaus todistaa tämän.
ellauri301.html on line 33:
KAVERI TAPETTIIN TAPETTIIN
display:none">Tappavaa

ellauri301.html on line 39: Mixi pidän krimisarjoista ykkös eniten Raidista? Koska se on kuin Kummeliparodia anglosaxisista skoudesarjoista. Kaikki samat klisheiset elementit mutta niin läpeensä roiseina että katu-uskottavuus on mahtava. Kämänen rupusakki on oikeasti laahuxen näköistä eikä mitään sminkattuja mamuja. Tyypit puhuu just niin epänokkelasti kuin ihmiset oikeasti puhuvat. Ei häslätä eikä näytellä suuria tunteita. Enimmän aikaa ei tapahdu paljo paskaakaan. Se on sattuva havainto elämänmenosta, kuten kirjailija Turgenev oivalsi runoelmassa Jo riitti. Näytteleminen on perinteistä Suomi-filmi tasoa. Koko skenessä on kosolti sekä tahallista että tahatonta huumoria. Ja perusasenne on mukavan saamattoman vasemmistohenkinen, ei tollasta et kun yritän tarpeexi kovasti niin olen oman elämäni Seppo. Kaikki pahixet on Espoosta, kuten tosielämässäkin.
ellauri301.html on line 46: työpaikka-ahdistelua.
ellauri301.html on line 96: A grumpy, disillusioned, diabetic alcoholic with just enough goodness at his core to fire his desire to catch murderers, Wallander appears in 13 novels and is responsible for the majority of Mankell’s worldwide sales of more than 40 million books. The murders he investigated epitomised the slow decline Mankell detected in Swedish society. As well as the racism that appalled him there was rising unemployment and violent crime, corruption, the rigidity of a patriarchy forged in Lutheran religion and the relentless breakdown of communities and society.
ellauri301.html on line 98: He first appeared when Sweden was in the middle of a precipitate retreat to laissez-faire capitalism from the optimistic social democracy of the 1960s and 70s, so that the corruption and decay of the hero found an echo in the corruption and decay of the society around him. Sweden had become a much more racist country than it had seemed in the 60s, when there were hardly any immigrants from outside Scandinavia there. All the racist hate had been spent on the Finns, who nobody could distinguish from the locals until they opened their mouths. Which they rarely did.
ellauri301.html on line 100: The extraordinary global success of Swedish and later Norwegian crime fiction as a form of escapist literature for men had several causes. One is that police work is one of the last wholly unionised jobs in the world, so that our hero will never be sacked for anything other than gross misconduct – of which he, being the hero, is never really guilty. In the optimistic 60s, James Bond was distinguished from other middle-aged men by his licence to kill but by the 90s the policeman as a fantasy hero had a licence to keep his job. In the economic whirlwind of globalisation, this was something that a lot of frustrated middle-aged men could only dream of.
ellauri301.html on line 102: There is little nihilism in Swedish noir: good and bad are always clearly distinguished all the way through to the cartoonish culmination of the genre in Stieg Larsson’s trilogy about Lisbeth Salander. The only problem for Stieg´s heroes is that good no longer plays in the same team with the Swedish state. Evil is firmly located in reassuringly wicked villains. Everything is privatized just like in Britain and America. All is well. (These sharp observations courtesy of The Guardian.)
ellauri301.html on line 146: The series is anglophone because it sells so much better, besides the majority of the actors are non-Swedes. Come to think of that, why bother featuring a wheezy beady-eyed Swede speaking Swedish English as Wallenberg at all? For added reality?
ellauri301.html on line 157: Wallander was once married, but his wife Mona (remember? the immigrant charity dish) left him and he has since had a difficult relationship with his rebellious only child, Linda, who barely survived a suicide attempt when she was fifteen. He also had issues with his late father, an artist who painted the same landscape 7,000 times for a living; the elder Wallander strongly disapproved of his son´s decision to join the police force and frequently derided him for it. Fair enough: painting sunsets with/without a black grouse pays off better than finding random middle fingers of color. Kurt Wallander sr is a great fan of the opera. Kurt Wallander jr says he actually hates opera. I bet that was a joke.
ellauri301.html on line 163: Tää nide on kyllä hirmuista juonen venytystä, aivan loputonta jaaritusta. Hiljaa virzaa Wallenberg Skånessa i det fuktiga landsvägsdiket. Ystadissa on sumuista. Kissakin haisee hevoselta.
ellauri301.html on line 176: Ehkä Mankelin porukat oli schartaulaisia? Henric Schartau (27. syyskuuta 1757, Malmö – 3. helmikuuta 1825, Lund) oli ruotsalainen pappi ja saarnaaja Henric Schartau. Schartau toimi Lundissa, Lundin tuomiokirkossa lähes 20 vuotta, ja hänen näkemystään leimasi puhdasoppisuuden sävyttämä pietismi. Hänen oppinsa, schartauanismi, pysyi kirkon sisäisenä herätysliikkeenä eikä ollut vapaakirkollinen ilmiö. Hänen saarnojansa perusaineksen muodosti oppi Pyhän Hengen työstä ihmisessä ja oppi armonjärjestyksestä.
ellauri301.html on line 226: The "!Oroǀõas" ("Ward-girl"), spelled in Dutch as Krotoa, otherwise known by her Christian name Eva (c. 1643 – 29 July 1674), was a !Uriǁ´aeǀona translator working for the officials of the Vereenigde Oostindische Compangie (VOC) during the founding of the Cape Colony.
ellauri301.html on line 246: Frederik Willem de Klerk (/də ˈklɜːrk, də ˈklɛərk/, Afrikaans: [ˈfriədərək ˈvələm də ˈklɛrk], 18 March 1936 – 11 November 2021) was a South African politician who served as state president of South Africa from 1989 to 1994 and as deputy president from 1994 to 1996 in the democratic government. As South Africa´s last head of state from the era of white-minority rule, he and his government dismantled the apartheid system and introduced universal suffrage. Ideologically a conservative and an economic liberal, he led the National Party (NP) from 1989 to 1997.
ellauri301.html on line 250: Amid this violence, the state security forces committed widespread human rights abuses and encouraged violence between the Xhosa and Zulu people, although de Klerk later denied sanctioning such actions. He permitted anti-apartheid marches to take place, legalised a range of previously banned anti-apartheid political parties, and freed imprisoned anti-apartheid activists such as Nelson Mandela. He also dismantled South Africa´s nuclear weapons program.
ellauri301.html on line 259: De Klerk was a controversial figure among many sections of South African society, all for different reasons. He received many awards, including the Nobel Peace Prize for dismantling apartheid and bringing universal suffrage to South Africa. Conversely, he received criticism from anti-apartheid activists for offering only a qualified apology for apartheid, and for ignoring the human rights abuses by state security forces. He was also condemned by South Africa´s Afrikaner nationalists, who contended that by abandoning apartheid, he betrayed the interests of the country´s Afrikaner minority. South Africa´s Conservative Party came to regard him as its most hated adversary.
ellauri301.html on line 263: Nelson oli metodisti mutta sai silti Leninin rauhanpalkinnon. Se olikin sitten viimeinen. Nyt ei ole enää kuin toi länkkäreiden versio. Rauha Leninin tomulle. Saman palkinnon sai Mirjam Vire-Tuominen.
ellauri301.html on line 292: Terde spent three years in a Rooigrond prison for assaulting a petrol station attendant and for the attempted murder of a Black security guard around 1996. He was released in June 2004. On 3 April 2010, he was hacked and beaten to death on his Ventersdorp farm, allegedly by two of his employees in a dispute over unpaid wages.
ellauri301.html on line 387: Kurt Wallender selvittää jo 1960- ja 1970-luvulla monta mystistä kuolemantapausta. Tutkimusten yhteydessä hän joutuu useaan otteeseen hengenvaaraan ja hänen omassakin elämässään tapahtuu paljon: avioituminen Monan kanssa, Lindan syntymä, isän sairastuminen ja lopulta avioliiton "kariutuminen". Kertomus Pyramidista vie Wallanderin Egyptiin, ja tarina päättyy tammikuussa 1990 samaan aamuun, josta ensimmäinen Wallander -romaani Kasvoton kuolema alkaa.
ellauri301.html on line 425: dishwit.com/pics/no-bears.png" />
ellauri301.html on line 427: No truth to it. Doesn't exist. There's no "there" there. A complete fiction. SOURCE: Stutchkoff, Der Oytser fun der Yidisher Shprakh. The first phrase is in Hebrew and usually stands alone. It is followed by a tongue-in-cheek paraphrase in Yiddish. Refers to a commentary on the story in 2 Kings 2:23-24, in which Elisha's curse called two bears out of a forest to attack youths who had mocked him. According to Rashi, this was a double miracle because there existed in the area neither forest nor bears. Variation:
ellauri301.html on line 432: No bears and no forest — No merchandise and no money.
ellauri301.html on line 475: Men var det sant? Var Gud verkligen god mot alla? Hade han varit god mot de sex miljoner judarna i Europa? Var han god mot alla de kor och grisar och höns som folk slaktade i just detta ögonblick? Var han god mot de tiotals miljoner människor som släpade sig genom livet med cancer och dog en plågsam död? Var han god mot de miljoner oskyldiga som förtvinade i Stalins slavläger och som bara döden kunde befria? Och även om man förutsatte att deras själar till slut nådde paradiset, varför skulle då vägen dit nödvändigtvis vara stenlagd med så mycket lidande? Kunde någon verkligen kalla en sådan Gud for god? Och kunde man fortsätta att tjäna honom dag ut och dag in utan att med säkerhet veta om han ville ha det så eller alls uppskattade det? Nej, själv kan jag inte göra det! Han fick stor lust att genast slita av sig bönesjalen och bönekapslarna. Han slutade läsa texten.
ellauri302.html on line 33:
KOST' JUMALA
display:none">Hulabaloota

ellauri302.html on line 58: Esipuheen kirjoittanut Forwärtzin päätoimittaja Abraham Kahan joka antoi töitä Singereille ja julkaisi Hudsonin haamut jiddischixi följetongina. It was contemptuously called ''servant-maid literature". Samainen "Eteenpäin" vainosi Shulemia myöhemmin veljeilystä kristittyjen suuntaan.
ellauri302.html on line 60: One wrote Yiddish to one's mother, for the mothers of those days were not apt to understand anything else. Until S.J. Abrahamowitch was hailed as the father of Jiddisch literature. Followed by Rabinowitch (alias Sholem Aleichem) and Peretz. Sholem Ash sazaa osanottoon alakoiraa kohtaan siinä missä venäläiset mestarit. Yekelin sielu kuten tytärkin on helmiä, jotka tyhmät epäviisaasti heittää sioille.
ellauri302.html on line 62: It is interesting to consider Ash's 'The God of Vengeance" in connection with a play like ''Mrs. Warren's Profession." To be sure, there is no technical resemblance between the two dramas; nor, despite an external similarity in backgrounds, is there any real identity of purpose. Shaw's play is essentially sociological, and is a drama of disillusionment. Ash's piece glows with poetic realism and recounts an individual tragedy not without symbolic power. Mikä molemmisssa on mukavaa on että niissä on paljon prostituutteja!
ellauri302.html on line 68: Regrettably, however, 'The God of Vengeance," despite conclusions too easily drawn, is not a sex play. When Ash wishes to deal with sex as sex he is not afraid to handle the subject with all the poetry and power at his command. Such a play as his "Jephthah's Daughter" treats the elemental urge of sex with daring, beauty and Dionysiac abandon. A lurid reader is referred to this other play. This one is bound to be a disappointment.
ellauri302.html on line 106:

Samländisch Niederdeutsch
20v	ahdistuskohtauxia, skizoilua. Vapaa-aikakoneisto tukahduttaa halut.
Addison	When I go into my garden with a spade, and dig a bed, I feel such an exhilaration and health that I discover that I have been defrauding myself all this time in letting others do for me what I should have done with my own hands.	Thomas A. Edison
Illa etiam nocte coniunx cavalcabat Herodis	Sinä yönä myös razasteli Herodexen puoliso
mefodistit	80M/12M	1738	Wesley	Oxford Savannah Lontoo	Sähköshokki Kingdomtide	Plagiointi Homofobia	Puolijäykkä	N/A
Knasu	gekko	perna	Astheniker		dise-tree-snake-with-gekko-1024x683.jpg" height="100px" />
Hotakainen	gerbiili	sappi	Astheniker		distysavain.fi/1584228/kg4OEkwqRS49D6bNKEAx0Q5ivU/gerbiili.jpg" height=100px" />
"as a tribute to his noble, magnificent and versatile poetry, which has always been distinguished by both the freshness of its inspiration and the rare purity of its spirit" ellauri191.html on line 276:	"in appreciation of his many-sided literary activities, and especially of his dramatic works, which are distinguished by a wealth of imagination and by a poetic fancy, which reveals, sometimes in the guise of a fairy tale, a deep inspiration, while in a mysterious way they appeal to the readers' own feelings and stimulate their imaginations" ellauri191.html on line 626:	"for his distinguished art of narration, which takes its highest form in The Forsyte Saga" ellauri191.html on line 1233:	"for the ethical force with which he has pursued the indispensable traditions of Russian literature" ellauri191.html on line 1336:	"for his distinctive poetry, which, with great artistic sensitivity, has interpreted human values under the sign of an outlook on life with no illusions" ellauri191.html on line 1653:	"who with poetic force creates an imagined world, where life and myth condense to form a disconcerting picture of the human predicament today" ellauri191.html on line 1850:	"who in the quest for the melancholic soul of his native city has discovered new symbols for the clash and interlacing of cultures" ellauri191.html on line 1898:	"who, with the concentration of poetry and the frankness of prose, depicts the landscape of the dispossessed" ellauri191.html on line 2149: The prize has "become widely seen as a political one – a peace prize in literary disguise", whose judges are prejudiced against authors with political tastes different from theirs. ellauri191.html on line 2152: From 1901 to 1912, the committee, headed by the conservative Carl David af Wirsén, weighed the literary quality of a work against its contribution towards humanity's struggle 'toward the ideal'. Leo Tolstoy, Henrik Ibsen, Émile Zola, and Mark Twain were rejected in favour of authors little read today. The choice of philosopher Rudolf Eucken as Nobel laureate in 1908 is widely considered to be one of the worst mistakes in the history of the Nobel Prize in Literature. The main candidates for the prize that year were poet Algernon Swinburne and author Selma Lagerlöf, but the Academy were divided between the candidates and, as a compromise, Eucken, representative of the Academy's interpretation of Nobel's "ideal direction", was launched as an alternative candidate that could be agreed upon. Solzhenitsyn did not accept the award and prize money until 10 December 1974, after he was deported from the Soviet Union. Swedish Academy member Artur Lundkvist had argued that the Nobel Prize in Literature should not become a political prize and questioned the artistic value of Solzhenitsyn's work. The award to Camilo José Cela was controversial as he had moved voluntarily from Madrid to Galicia during the Spanish Civil War in order to join Franco's rebel forces there as a volunteer.A member of the Swedish Academy, Knut Ahnlund, who had not played an important role in the Academy since 1996, protested against the choice of the 2004 laureate, Elfriede Jelinek; Ahnlund resigned, alleging that selecting Jelinek had caused "irreparable damage" to the reputation of the award. ellauri191.html on line 2154: Strindberg holds the singular distinction of being awarded an Anti-Nobel Prize, conferred by popular acclaim and national subscription and presented to him in 1912 by future prime minister Hjalmar Branting. ellauri192.html on line 34: Sekasorron aika display:none">Sekasortoa ellauri192.html on line 55: The Prague linguistic circle included the Russian émigrés Roman Jakobson, Nikolai Trubetzkoy, and Sergei Karcevskiy, as well as the famous Czech literary scholars René Wellek and Jan Mukařovský. The instigator of the circle, and its first president until his death in 1945, was the Czech linguist Vilém Mathesius. After the Czechoslovak coup d'état of 1948, the circle was disbanded in 1952 (another marked year), but the Prague School continued as a major force in linguistic functionalism. ellauri192.html on line 77: Jakobson escaped from Prague in early March 1939 via Berlin for Denmark, where he was associated with Louis Hjelmslev's Copenhagen linguistic circle. He fled to Norway on 1 September 1939, and in 1940 walked across the border to Sweden, where he continued his work at the Karolinska Hospital (with works on footsores, aphasia and language competence). When Swedish colleagues feared a possible German occupation, he managed to leave on a cargo ship, together with Ernst Cassirer (the former rector of Hamburg University) to New York City in 1941 to become part of the wider community of intellectual émigrés who fled there. ellauri192.html on line 81: His universalizing structuralist theory of phonology, based on a markedness hierarchy of distinctive features, achieved its canonical exposition in a book published in the United States in 1951, jointly authored by Roman Jakobson, C. Gunnar Fant and Morris Halle. ellauri192.html on line 85: Influenced by the Organon-Model by Karl Bühler, Jakobson distinguishes six communication functions, each associated with a dimension or factor of the communication process [n.b. – Elements from Bühler's theory appear in the diagram below in yellow and pink, Jakobson's elaborations in blue]: ellauri192.html on line 109: The selection of Sully Prudhomme as the first winner of the literature prize was not met with great enthusiasm by the press. As Gunnar Ahlstrom records, a commentator for a popular Swedish daily wrote: ellauri192.html on line 111: So the choice has fallen neither on Tolstoy, nor Ibsen, nor Björnson, nor Mommsen, nor Swinburne, nor Zola, nor Anatole France, nor Carducci, nor Mistral, nor Hauptmann, nor even Echegaray—it has fallen on Sully-Prudhomme [sic]. It is some satisfaction, however, to find that Francois Coppée is not the winner; in view of his innocuous sentimentality, he might well have been considered the best of all by the present Swedish Academy. ellauri192.html on line 113: The members of the Nobel jury were guided by the vague words written into the will of Alfred Nobel. The inventor stated that his prize “should go to the person who shall have produced in the field of Literature the most distinguished work of an idealistic tendency.” Wirsén believed that “idealistic tendency” meant of moral or good nature; however, as Burton Feldman reports, the mathematician Gösta "Ja ja de ä Gösta här" Mittag-Leffler, who was a friend of Nobel’s, attested that “the inventor intended ‘idealism’ to mean a skeptical, even satirical attitude to religion, royalty, marriage, and the social order in general.” ellauri192.html on line 216: Les maîtres plus hardis, les âmes plus serviles, Paatuneimmat isännät, sielut orjamaisimmat, ellauri192.html on line 227: Tandis qu'il tremble à peine et vaguement gémit Muze tuskin edes hievahtaa saati ulajaa ellauri192.html on line 240: Ah ! Si nos cœurs bornés que distrait ou resserre Äh! Jos meidän rajoittuneet rinnat joita ahistaa ellauri192.html on line 249: ellauri192.html on line 257: Jaroslav Seifert was born in Zizkov, a suburb of Prague, Czechoslovakia (now the Czech Republic). Seifert was one of the pioneers of modernist poetry and literature in his native country. He also worked as a journalist and translator. The period after the World War II was a disappointment for Seifert, who had been hoping for a brighter and freer future. Instead the Communist government imposed a repressive policy in which poets were expected to write political propaganda. Seifert became involved in attempts at reforms with the increased freedom implemented in his native country, such as the Prague Spring of 1968 and the Charta 77 movement. ellauri192.html on line 263: THE trouble, of course, is that the actual record of choices made by the Swedish Academy for the Nobel Prize in Literature has been capricious and, in too many cases, insulting to critical intelligence. Given the fact that no literary ranking can be either proved or falsified objectively; given the inevitable time lag of taste and renown behind the radical, private advance of genius; errors, oversight, delays in recognition until they guys were dead were unavoidable from the outset. But even when every allowance is made, the record of ''the bounty of Sweden'' (Yeats's candid phrase when he received the Nobel in 1923) is a poor one. ellauri192.html on line 271: In poetry, the balance sheet is dismal. No Ezra Pound, no Rilke, no Valery, no Wallace Stevens, no Kazantzakis, no Cavafy, no Mandelstam, no Akhmatova, no Lorca, no Auden, no Fernando Pess^oa (a poet's poet). Stockholm, as we saw, enlarged the bounds of ''literature'' to include professional philosophy, ancient history and political rhetoric. The prose of Freud honors the German language. Freud was nominated; in vain, of course. ellauri192.html on line 275: But why? It is because it is the Swedes that make the choice, not an internationally chosen jury of important influencers like The New York Times. The disturbingly fallible performance of the Nobel committee for literature is the inevitable mirror of the patrician parochialism of the self-perpetuating selectors. ellauri192.html on line 277: It is this natural parochialism that accounts for the awkward plethora of Scandinavian winners. Charity does seem to begin at home. The catalogue runs from the Swedish poet Verner von Heidenstam, crowned in 1916, and the Danish novelist Karl Gjellerup, chosen a year later, to Frans Eemil Sillanpaa of Finland and the more recent ''in-house'' choice of Harry Martinson. Of this longish list, only Knut Hamsun (1920) is an undoubtedly major nazi figure. Sillanpaa is so pathetic we don't even bother to find the outlandish dots that apparently mar his name. ellauri192.html on line 279: After this, explanation becomes speculative. Significant literature is inseparable from ideology and political feelings. There are more than hints that political considerations were implicit in the omission of Pound, Claudel, Malraux and Brecht. Too right, too right, too right, too left. The thoroughly embarrassing preference of Heinrich B"oll in 1972 over that far greater writer G"unter Grass was wholly typical of the Swedish Academy's bias towards the middle ground of urbane and liberal decencies. (Look! We tried to do the umlauts and almost did! But these are Germans, and Günther is an ex nazi too.) The great imaginings of terror and utopia, be they of the left or of the right, are not welcome. The 1957 choice of the young Camus haloed a literary persona and style of vision emblematic of the Stockholm ideal. ellauri192.html on line 283: THIS same bias extends to literary forms. We look in vain on the Nobel register for the experimental, formally subversive, controversial movements and texts that distinguish modernism. No Surrealist has been rewarded, no major Expressionist, no poet or playwright out of the seminal world of Dada or absurdism (Andre Breton, Hugo Ball, Gertrude Stein). The boat is not to be rocked. On august occasion, lyric eroticism and even sorrowful homosexuality are admitted to Parnassus. Radical sexual play in style, in ''amoral'' revaluation, are vetoed. The liberating sensualists, such as John Cowper Powys, supreme in English fiction after Hardy, are left out. Colette is nowhere to be found. Her heir in sensuous contrivance, Nabokov, was blackballed. ellauri192.html on line 287: Lastly, there is the rumor of the blacklist. No outside observer can show that any such list exists, let alone how and when it was explicitly arrived at. But there are stubborn, unsettling indications. Behind them stands the enigmatic figure and afterlife of Dag Hammerskjold. In one or two cases, the choice of laureate seems to have been largely his. His chill displeasures seem not only to have had great influence, but to persist beyond the grave. The list of lepers, for motives which may, in some masked degree, go back to Hammarskjold's own politics and arcane sexuality, is rumored to include Graham Greene, G"unter Grass and Borges, as it did Malraux (passed over, to de Gaulle's just anger, in favor of a French poet-diplomat close to Hammarskjold, viz. Saint-John Perse). The mere fact that the Nobel Prize in Literature has long passed Borges by suffices to put the whole institution in doubt. But whether any such blacklist is real remains baffled conjecture. ellauri192.html on line 289: What sharper disservice can be rendered to literature than to consecrate the mediocre and the ephemeral? How about giving the prize to political suspects? ellauri192.html on line 291: In the hours since the Swedish Academy announced Olga Tokarczuk and Peter Handke as newly-minted winners of the Nobel Prize in Literature, much has been made of the contrast between then. ellauri192.html on line 297: While Tokarczuk’s win has been widely lauded — The Guardian declared her “the dreadlocked feminist winner the Nobel needed” (aargh! will some future prize go to Estonia's own bluewig girl Sofi Oxanen?) — Handke’s provoked immediate and widespread displeasure. PEN America, an organization that advocates for writers’ liberty, wrote that it was “dumbfounded by the selection of a writer who has used his public voice to undercut historical truth and offer public succor to perpetrators of genocide.” The Slovenian public intellectual Slavoj Žižek told the Guardian that “In 2014, Handke called for the Nobel to be abolished, saying it was a ‘false canonisation’ of literature. The fact that he got it now proves that he was right.” ellauri192.html on line 301: 2014 also marked the release of Tokarczuk’s most ambitious work, “The Books of Jacob,” the novel that set off much of the rancor directed at her by Polish nationalists. The book, which has yet to appear in English, is centered on the historical figure of Jakub Frank, a Jewish-born 18th-century religious leader. Frank, believed to have been born with the name Jakub Leibowicz, oversaw a messianic sect that incorporated significant portions of Christian practice into Judaism; he led mass baptisms of his followers. As Ruth Franklin reported in a New Yorker profile this past summer, Tokarczuk spent almost a decade researching Frank and the Poland in which he lived. The result is a book that, by the account of those who have read it, delivers a picture of the many intricate and unpredictable ways in which the story of Poland is tied to the story of its Jews. “There’s no Polish culture without Jewish culture,” Tokarczuk told Franklin. What else is new, asks Isaac Singer. Tokarczuk is not a Jewess, Tokarczuk considers herself a disciple of Carl Jung and cites his psychology as an inspiration for her literary work. ellauri192.html on line 327: His poetry, said James Ragan, director of the USC graduate school’s professional writing program, “was at all times optimistic, reflecting a championing of the human self. I think that’s primarily why he was awarded the Nobel Prize, because he suggested a new liberated spirit in writing (behind the Iron Curtain) after the Stalin era. Although he was a Communist as a youth, he became disillusioned with the party in the late 1920s. Thereafter, he was in and out of party favor during the turbulent decades that followed in Czechoslovakia. The state-run news agency, in announcing his death Friday, described him as “a prominent Czech poet, national artist (and) winner of the 1984 Nobel Prize for Literature.” ellauri192.html on line 341: To avoid leaks, academy members avoid discussing candidates in emails or in public. When they must -- such as when they dine out together -- they use quirky code names, like "Chateaubriand" for last year's winner, Jean-Marie Le Clezio of France. ellauri192.html on line 360: Right now there are only 15 active members. Two members have boycotted meetings since the 1990s because of internal disputes. One head is otherwise vacant. ellauri192.html on line 529: Another paradise lost ellauri192.html on line 536: Stratený raj (Paradise Lost) ellauri192.html on line 555: she dreamed of Paradise Se näki unta paratiisista ellauri192.html on line 562: when I discovered in the Old Testament Kun löysin raamatusta vanhan testamentin ellauri192.html on line 608: But from the silent distance now and then Mutta etäältä hiljaisuudesta väliin ellauri192.html on line 616: from the Paradise that was. maanpäällisestä paratiisista. ellauri192.html on line 623: In the days of the early church, both the Jews and the Romans were hostile toward Christians, so they often met secretly in houses for prayer and worship. One such house in Jerusalem belonged to Mary, the mother of Mark. Certain tradition states that Mary’s was the same house where the disciples celebrated the Last Supper with Christ. ellauri192.html on line 655: Seifert's most recent cycle, he said, contains a poem - which would translate as "Paradise Lost" - about an ancient Jewish cemetery in Prague. "Seifert is not Jewish," Professor Gibian said, "but he has tremendous sympathy for the Jews massacred in World War II and their suffering, and this is represented by the cemetery." Dig deeper into the moment. ellauri192.html on line 685: During World War II, Trubchevsk was occupied by the German Army from October 9, 1941 to September 18, 1943. Prior to the war, about 137 Jews lived in Trubchevsk. Most of the Jews were craftsmen, including cobblers and carpenters. The town was occupied by German forces in early October 1941. By that time, more than half of the Jews fled or evacuated. The Jews from the Trubchevsk district were gathered in a Klub for 3 days and shot afterwards at the edge of the village. Their bodies were burnt. In total, according to the Soviet archives, 751 Soviet citizens perished due to bad treatment or as a result of shooting in the entire Trubchevsk district. Aside from Jews, mentally ill children and adults were exterminated as well. The population is about 15K. There are very few notable buildings in the town. ellauri192.html on line 706: Now, the invasive Chinese sleeper is widely distributed in the freshwaters of Eastern and Central European countries, such as Belarus, Bulgaria, Estonia, Hungary, Lithuania, Latvia, Moldova,Poland, Romania, Russia, Slovakia, Serbia and Ukraine, where it has high climatic suitability and may continue invasion in the future (Reshetnikov and Ficetola, 2011). In Ukraine, theChinese sleeper was first found in the upper Dniester River basin in 1980 where it was introduced in the 1970s (Reshetnikov, 2009). It first occurred in the Dnieper river basin near Kievin 2001, and in the Ros’ River (right tributary of the Dnieper River, downstream of Kiev) in2005 (Sabodash et al., 2002; Kutsokon and Negoda, 2006; Kutsokon, 2010). In the DanubeRiver basin the Chinese sleeper was first recorded in 1995–1996 in the Latorica River, westernUkraine (a part of the western Ukrainian population of the Chinese sleeper), but only in 2011in the Danube delta (Sivokhop, 1998; Kvach, 2012). This fish is currently found in differentparts of the upper streams of the Dniester basin, Transcarpathian waters (Danube basin), in the Dnieper River, and in the Danube River delta. ellauri192.html on line 863: They slowly acquire each of the chairs, but no treasure is found. Kisa and Ostap finally discover the location of the last chair. Vorobyaninov murders Ostap to keep all the loot for himself, but discovers that the jews have already been found and used to build the new public recreation center in which the chair was found, a symbol of the new society. Angered, Vorobyaninov too loses his sanitary pad. ellauri192.html on line 865: Ilf ja Petrov lainasivat usein Sherlock Holmes-skenestä paitsi yksittäisiä yksityiskohtia, myös kokonaisia juonia. Bender ja Vorobjaninov menevät Jaltaan luettuaan sanomalehtiartikkelin, joka raportoi Columbus-teatterin syksyn kiertueesta Krimillä. Vaelluksen viimeisestä vaiheesta kertovassa luvussa kirjallisilla aiheilla leikkiminen yhdistetään todellisten tapahtumien kuvaukseen. ellauri192.html on line 902: Not many of our foreign guests were this distance from Broadway and the main streets of Chicago; not many could tell about their impressions with such liveliness and humor. – New York Herald Tribune ellauri192.html on line 906: This is one of the best books foreigners have written about America. It is a pleasant but sometimes hectic experience to rediscover America through the eyes of the authors of this book. – News Courier, North Carolina ellauri192.html on line 908: The authors did not allow themselves to be fooled for one minute. They saw slums near the main streets, they saw poverty next to luxury, dissatisfaction with life, everywhere breaking out. – New Masses ellauri192.html on line 911: Hullunkurista. sama kirja, sama juoni, samat vizit, samat konnat, oli pilkan kohteena zaari tahi kommarit, vain eri juutalaiset remmissä. Mitä tämä todistaa? Ettei ideologisessa ilkeilyssä ei ole kyse yhteiskuntajärjestelmistä, vaan ihan tavallisesta darwinistisesta elukkuudesta. Se on hyvä pitää mielessä. ellauri194.html on line 34: Apocalypse Now display:none">Lopunaikoja ellauri194.html on line 96: Vuonna 1928 Averyn vastaperustettu yhdistys teki ensimmäisen julkisuustempauksensa: maratonkilpailun Los Angelesista New York Cityyn. Kilpailun reitti Los Angelesista Chicagoon oli Route 66. Tempaus onnistui: useat julkisuuden henkilöt, kuten Will Rogers (n.h.), tervehtivät juoksijoita reitin varrella. Hi guys. I'm tired. I thank Im gonna home now. Shit happens. ellauri194.html on line 108: Big Texan mainosti 72 unssin (noin 2 kilon) pihviannosta ilmaiseksi, jos sen pystyi syömään tunnissa. Tästä alkoi myös pikaruokakulttuuri: Red's Giant Hamburgers Springfieldissä Missourissa oli ensimmäinen drive-thru-ravintola. ellauri194.html on line 193: Snellman, Runeberg, Lönnrot, Topelius ja monet muut, halusivat kohottaa suomen kielen asemaa ja suomalaista kansallistunnetta. Tavoitetta edistettiin ahkerasti ja ulkomaisin opein. Snellmania inspiroivat saksalainen Hegel ja preussilainen Kant. Serbialaisesta runoudesta viehtynyt Runeberg loi aiemmin laiskoina ja primitiivisinä pidetyistä suomalaisista valhekuvan ahkerana, nöyränä ja vähään tytyväisenä kansana. Lönnrot puolestaan väärensi Kalevalasta tietoisesti kansalliseepoksen. ellauri194.html on line 232: Luomi sanoo, ettei isänmaallisuus ole hänelle vierautta kohtaan tunnettua vihaa tai ylemmyyttä, vaan kotiseutua kohtaan tunnettua rakkautta ja ylpeyttä omista juurista. Sori vaan ettei vierastyöläisillä ole mitään mistä ylpeillä. Mutta paremminhan vessa puhdistuukin kyykkyasennosta käsin. ellauri194.html on line 269: While the confounding Gog and Magog as confined Jews was becoming commonplace, some, like Riccoldo or Vincent de Beauvais remained skeptics, and distinguished the Lost Tribes from Gog and Magog. As noted, Riccoldo had reported a Mongol folk-tradition that they were descended from Gog and Magog. He also addressed many minds (Westerners or otherwise) being credulous of the notion that Mongols might be Captive Jews, but after weighing the pros and cons, he concluded this was an open question. ellauri194.html on line 308: "Talking about class is out of fashion,” she says. “It’s easier to co-opt radical discourses around racial and gender oppression than it is around class oppression." ellauri194.html on line 311: They drew on French philosopher Michel Foucault's writings on sexuality and his notion that bodies are given meaning by discourse and social structures of knowledge and power. The binary oppositions (man/woman, gay/straight) on which discourse, and thus subjectivity, are founded are revealed to be not fixed, but fluid, fictional – and can, therefore, be destabilised. For a feminist who liked playing with words, the radical potential in this appealed. ellauri194.html on line 335: Get Christie Love! gave the first black woman to serve in a State Police force in the United States, Louise Smith, critical motivation to continue with her chosen career when she faced significant discrimination both in the barracks and on the streets. In 2017, producers Courtney Kemp and Vin Diesel became attached to a reboot of the series for ABC, entitled Get Christie Love (without the exclamation point), a co-production between Lionsgate Television and Universal Television, which focused on an African American female CIA agent who leads an elite ops unit. However, ABC later announced that it had decided not to pick the pilot up to series. ellauri194.html on line 390: Det behövs stora förändringar politiskt och juridiskt, vahvistaa kansan äänitorvexi pseudorändömisti valkattu säikähtänyt anonyymi hurri. Strama tag. ellauri194.html on line 468: Vastaus jompaan kumpaan kysymykseen mahdollistaa vastauksen laatimisen myös toiseen kysymyksistä. Partikularismi pyrkii vastaamaan kysymykseen 1 ensin. Sen mukaan on olemassa tapauksia, joissa tiedämme jotakin kiistatta, ja se pyrkii järjestämään näitä jo tiedettyjä asioita ja muotoilemaan niistä yleisen kriteerin tietämiselle. Mefodismi toimii päinvastoin, pyrkien vastaamaan ensimmäisenä kysymykseen 2. Sen mukaan voidaan antaa yleinen kriteeri, jonka perusteella yksittäistapauksia voidaan arvioida suhteessa tietämiseen. Empirismi on eräs esimerkki tietoteoreettisesta mefodismista. ellauri194.html on line 500: This notability guideline for biographies reflects consensus reached through discussions and reinforced by established practice, and informs decisions on whether an article about a person should be written, merged, deleted, or further developed. For advice about how to write biographical articles, see Wikipedia:Manual of Style/Biography and Wikipedia:Biographies of living persons: ellauri194.html on line 524: Kannauj (Hindustani pronunciation: [kənːɔːd͡ʒ]) is a city, administrative headquarters and a municipal board or Nagar Palikka Parishad in Kannauj district in the Indian state of Uttar Pradesh. The city's name is a modern form of the classical name Kanyakubja. It was also known as Mahodaya during the time of Mihira Bhoja. Its nickname is "the perfume capital of India". ellauri194.html on line 541: Bidisha Bandyopadhyay, writer, broadcaster ellauri194.html on line 570: R D Banerji, The discoverer of Mohenjo-daro, the principal site of the Indus Valley Civilisation ellauri194.html on line 764: For the Egyptian state to instrumentalize "human trafficking" charges to exert control over the expression & socioeconomic mobility of young women is deeply disturbing. There are real and serious cases of human trafficking that must be prosecuted--these TikTok cases are not it. ellauri194.html on line 766: Human rights activists say the two women have been prosecuted as part of a crackdown by Egyptian authorities targeting female social media influencers on charges that violate their rights to privacy, freedom of expression, non-discrimination and bodily autonomy. ellauri194.html on line 780: Ilta-Pulu uudisoi: Apinaa koijataan! ellauri194.html on line 1003: Kekä on Taflat Top joka koittaa huijata rahaa laahuxelta Elon Muskin ja Ilta-Pulun avulla? Onko se tää roistonnäköinen leadership akateemikko Jimi Terska Californiasta? The Academy For Leadership and Training? The Outfit for Dealership And Suckering? Jimi Terska on kirjoittanut kirjan WORST Practices...in Corporate Training: Spectacular Disasters...What We Do by Jim Glantz. In this kinda book, we'll laugh and you learn as you hear us successful trainers tell our most horrific training disaster stories…and what the suckers learned were the root causes of their failures. After each of our epic failure stories, Jim skillfully provides simple-to-use templates and checklists to help make sure you make the same mistakes and pitfalls in your own training programs. Like hire more snakeoil salesmen like us. ellauri196.html on line 34: Molskis sanoi Ikaros display:none">Molskintaa ellauri196.html on line 71: Ramismi kritisoi aristoteelista "keinotekoista" logiikkaa perustuen Platoniin, Ciceroon ja Quintilianukseen, ja halusi korvata sen retoriikkaan perustuvalla "luonnollisen ihmisymmärryksen mukaisella" logiikalla. Logiikan tehtävänä ei ollut Ramuksen mukaan syllogismien pohdiskelu vaan filosofinen etsintä ja lyhyimmän polun löytäminen etsinnän tiellä. Ramus esitti teoriansa muun muassa teoksessa Aristotelicae animadversiones (1543). ellauri196.html on line 81: inventionem argumentorum, tiedon etsimisen ja tieteellisen todistamisen logiikka ellauri196.html on line 83: dispositionem argumentorum, tiedon esitystavan logiikka ellauri196.html on line 92: Ramuksen mukaan tieteen esitystavan logiikka ei poikennut tiedon etsimisen ja tieteellisen todistamisen logiikasta. Pane puukengät jalkaan se on lyhyempi lause. ellauri196.html on line 188: Auden rakensi Tolkienille mainetta Amerikassa, oli opiskellut itse Oxfordissa, outo hyypiö joka söi ja kämppäili tuttujen kotona, missä yöksi kasasi peitokseen kaiken litteän irtaimen mitä huoneessa oli patjat matot, taulut seiniltä. Auden, joka ei saanut ruotsalaisilta Nobelia koska halveerasi Hammarsjköldiä ansaitusti messias-kompleksista - Auden kävi sittemmin Tolkienin kotona ja puisteli päätään: olipa ikävä ja ummehtunut huusholli. ellauri196.html on line 195: - Niin se on! Kyllä joka ihminen kylpyveteensä kusee! Eipähän Auden liittynyt asiaan paitsi että sanoi Tolkienin kodista niin pahasti. Sen sijaan pistin kuvatekstiin (ja se oli kaunis kuva, kirkontorista otettu, iänaikaiset sakaraiset tomit, kellahtava hiekkakivi, pehmeät nurmet ja metsät) C.S. Lewisin runon: ellauri196.html on line 201: Thomas Mann expressed in a letter to his brother Heinrich Mann his disappointment about the birth of his first child (Erika Mann). ellauri196.html on line 203: It is a girl; a disappointment for me, as I want to admit between us, because I had greatly desired a son and will not stop doing so. [...] I feel a son is much more full of poetry [poesievoller], more like a sequel and restart for myself under new circumstances. ellauri196.html on line 229: Pack up the moon and dismantle the sun; Pakatkaa kuu pois ja purkakaa aurinko; ellauri196.html on line 248: That even the dreadful martyrdom must run its course Että kamalin veritodistuskin tapahtuu vaan ellauri196.html on line 254: Quite leisurely from the disaster; the ploughman may Ihan levollisesti pois onnettomuudesta; kyntäjä kenties ellauri196.html on line 257: As it had to on the white legs disappearing into the green Kuten sen pitikin valkoisille säärille jotka katosivat ellauri196.html on line 308: Vuonna 1833 hän avioitui Wynigenistä olevan Henriette Zeenderin (1805-1872) kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta: Henriette (1834-1890), Albert (1835-1882) ja Cecile (1837-1914). Pojasta tuli myös pastori ja hän monilla aloilla jatkoi isänsä sosiaalisia uudistuksia Bernin kantonissa. ellauri196.html on line 312: Vuonna 1835 hän oli keskeinen henkilö perustettaessa koulua köyhiä lapsia varten Trachselwaldissa. Poliittinen toiminta evättiin häneltä, koska hän hoiti seurakuntaa. Kirjoituksissaan hän kritisoi hallitsevia Bernin perheitä, koska nämä hänen mukaansa liian vähän osallistuivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen. ellauri196.html on line 320: Hänen ihanteenaan oli maanläheisyys, isänmaallisuus ja uskonnollisuus yhteiskunnassa. Uhkana Gotthelf näki individualismin, radikalismin ja voimakkaan teollistumisen. Keinottelijoita ja huijareita hän ällösi. Juutalaisvastaisia olivat legendat "Gottesmord" (Äidin murha) ja ”Jüdische Verstocktheit" (Juutalainen taipumattomuus). ellauri196.html on line 515: Risto Huvila on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, jolta on ilmestynyt kirjat Israelin ihme ja Aar juu reisi, resident is Ruuman (2018) ja Seurakuntalaisen blogista koostettu Miten Israelista pitää puhua (2022). Risto on Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtaja, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtaja sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteeri. Risto kirjoittaa myös Jerusalem Postiin, Times of Israel -sivustolle sekä Ristin Voittoon. Risto ei ole semiitti vaan tavallinen höpläytetty baltti. ellauri196.html on line 633: Lewis argued that the AFL was too heavily oriented toward traditional craftsmen, and was overlooking the opportunity to organize millions of semiskilled workers, especially those in industrial factories that made automobiles, rubber, glass and steel. In 1935 Lewis led the dissenting unions in forming a new Congress for Industrial Organization (CIO) within the AFL. Both the new CIO industrial unions, and the older AFL crafts unions grew rapidly after 1935. In 1936 union members enthusiastically supported Roosevelt's landslide reelection. Proposals for the creation of an independent labor party were rejected. ellauri196.html on line 635: In 1945 and 1946, an unprecedented wave of major strikes affected the United States; by February 1946 nearly 2 million workers were engaged in strikes or other labor disputes. Organized labor had largely refrained from striking during World War II, but with the end of the war, labor leaders were eager to share in the gains from a postwar economic resurgence. ellauri196.html on line 659: Sataman pappi Isä Barry (Karl Malden) vastustaa aktiivisesti rikollisjärjestöä ja kertoo Terrylle murhan tapahtuneen koska murhattu aikoi paljastaa Johnny Friendlyn ja ammattiyhdistystoiminnan korruptuneisuuden. Pappi pyytää Terryä asettumaan gangstereita vastaan, mutta Terry on vastahakoinen. ellauri196.html on line 661: Terry alkaa kiintyä Edieen entistä syvemmin ja päättää sen takia ruveta käymään rikollisjärjestöä vastaan. Terryn veli yrittää saada Terryä luopumaan päätöksestään, mutta Terry ei taivu ja Terryn veli taipuu tämän tahtoon. Vähän myöhemmin Terryn taipunut veli tapetaan Johnny Friendlyn miesten murskatessa hänet ja ripustaessa hänen ruumiinsa koukkuun. Silloin Terry päättää todistaa oikeudessa Friendlyä ja hänen rikollisjoukkoansa vastaan. ellauri196.html on line 667: Terry Malloy (Marlon Brando) on entinen palkintotaistelija, jonka korruptoitunut ammattiliittopomo Johnny Friendly pakotti houkuttelemaan (tai houkutti pakottamaan) toverinsa satamatyöntekijän Joey Doylen katolle. Joey putoaa katolta, ja Terry on näkyvästi järkyttynyt, koska hän "uskoi", että ammattiliittojen roistot aikoivat vain "keskustella" Joeyn kanssa hänen huhutusta suunnitelmastaan todistaa Friendlystä the Waterfront Crime Commissionia vastaan. Muut satamatyöntekijät ovat hiljaa henkensä pelossa. ellauri196.html on line 669: Terry saa sukupuoliyhteyden Joey-vainaan sisareen Edieen, joka häpäisee paikallisen papin isä Barryn kutsumaan satamatyöntekijät kokoukseen. Barry yrittää saada heidät seisomaan yhdessä, mutta Friendly on lähettänyt Terryn kielimään, mitä sanotaan. Muut satamatyöntekijät pilkkaavat Terryä ennen kuin Friendlyn miehet hajottavat kokouksen. Terry auttaa Edietä pakenemaan, kun taas isä Barry suostuttelee Timothy "Kayo" Duganin todistamaan. Terry paljastaa Friendlylle, että Dugan todisti suljettujen ovien takana, ja seuraavana päivänä Dugan kuolee Friendlyn miesten irrottamasta viskikuormasta. ellauri196.html on line 671: Isä Barry pitää kiihkeän puheen muistuttaen rantojen miehiä siitä, että Kristus kävelee heidän keskuudessaan ja sanoo, että jokainen murha on ristiinnaulitseminen (tai ainakin, jokainen ristiinnaulizeminen on murha, paizi jos se on teloitus). Terry ei edelleenkään ole halukas todistamaan, vaikka hänet on haastettu, kun taas muutkin satamatyöntekijät kieltäytyvät todistamasta. Terryn syyllisyys ja katuminen kasvavat yhdessä hänen tunteidensa kanssa Edietä kohtaan, kun hän näkee tämän säälimättömästi oikeutta tavoittelevan. Hän tunnustaa roolinsa Joeyn kuolemassa isä Barrylle, joka suostuttelee hänet tunnustamaan Edielle. Peloissaan Edie pakenee. Rikoskomission tutkija muistuttaa Terryä hänen viimeisestä suuresta ottelustaan, jonka hän hävisi tahalteen sen jälkeen, kun Johnny Friendly "osti osan" hänestä. Friendlyn miehet todistavat Terryn keskustelun tutkijan kanssa, ja Friendly käskee Charleya, Terryn veljeä, suostuttelemaan Terryn olemaan hiljaa tarjoamalla hänelle mukavaa työtä. Terry vastustaa ja Charley vetää aseen, jota Terry heiluttaa hellästi poispäin. Terry pahoittelee parasta otteluaan ja syyttää Charleya siitä, että hän heitti pyyhkeen nurkkaan ja tuhosi uransa. Charley antaa Terrylle aseen ja käskee tämän juoksemaan. Terry menee juosten Edien asuntoon, jonne tämä kieltäytyy päästämästä häntä sisään. Hän murtautuu sisään ja väittää, että hän rakastaa häntä ja he suutelevat, ennen kuin Terryn nimeä kutsutaan avoimesta ikkunasta. Miehet kadulla huutavat, että hänen veljensä odottaa ja Terry juoksee auttamaan häntä Edien perässä. ellauri196.html on line 672: Kun kuorma-auto oli melkein ajanut heidät alas, Edie ja Terry löytävät Charleyn ruumiin ripustettuna lihakoukkuun kujalla. Terry menee baariin ampumaan Friendlyä, mutta isä Barry häiritsee häntä hänen odottaessa ja muut ammattiliiton miehet juoksevat ulos varoittamaan Friendlyä. Barry suostuttelee Terryn taistelemaan Friendlyä todistamalla oikeudessa. Terry antaa tuomiolle tuomitsevan todistuksen, ja Friendly erotetaan vahvoista ystävistään, kun hän joutuu syytteeseen. Ystävällinen estää Terryn kaikista ammattiliittojen töistä. Terry kieltäytyy lähtemästä kaupungista Edien kanssa ja ilmestyy laiturille päivittäiseen rituaaliin, jossa työntekijät valitaan kokoontuneiden longshoremiesten joukosta. Kaikki kutsutaan töihin paitsi Terry, joka pilkkaa Friendlyä läheisen hökkelin ulkopuolella huutaen olevansa ylpeä todistamisesta. Ystävällinen pakottaa Terryn hyökkäämään, ja häntä hakataan, kunnes hän pyytää apua roistoiltaan, jotka lakkaavat tappamasta Terryä. Rantamiehet kieltäytyvät tekemästä työtä, ellei Terry saa myös tehdä töitä, ja Joeyn isä työntää Friendlyn jokeen, kun tämä yrittää kiusata miehiä. Isä Barry kertoo pahasti loukkaantuneelle Terrylle, että hän hävisi taistelun, mutta hänellä on mahdollisuus voittaa sota, jos hän pääsee varastoon. Barry ja Edie nostavat hänet jaloilleen, ja Terry kompastelee käytävälle seisomaan varaston eteen, missä pomo nyökkää Terrylle ja käskee heitä ryhtymään töihin. Miehet seuraavat Terryä sisälle jättäen Friendlyn huomiotta, kun tämä hyökkää tyhjillä uhkauksilla ja nyrkeillä. Ovi sulkeutuu heidän takanaan ja jättää Friendlyn ulos kylmään. Terry on voittanut! Pomo on voittanut! Ystävällinen ammattiliiton mies on hävinnyt! Ei tässä mitään ay-näkökulmaa ole, paikallista sopimista vaan. Hajaantukaa. ellauri196.html on line 683: When he was four, Brando sexually abused his teenage governess. Brando became attached to her, and was distraught when she left him. For the rest of his life, Brando was distraught over her loss. Brando´s childhood nickname was "Bud". Makes sense for a compost crucifer. "Slim" would not have fit him in the least. ellauri196.html on line 689: Despite being commonly regarded as a method actor, Brando disagreed. He claimed to have abhorred Stanislavski´s teachings. He said that actors were like breakfast cereals, meaning they were predictable.´ ellauri196.html on line 690: Brando´s method of acting was learnt by imitating the cows and horses on the family farm as a way to distract his mother from drinking. ellauri196.html on line 694: In Songs My Mother Taught Me, Brando wrote that he met Marilyn Monroe at a party where she played piano, unnoticed by anybody else there, that they had an affair and maintained an intermittent relationship for many years, and that he received a telephone call from her several days after she died. He also claimed numerous other romances, although he did not discuss his marriages, his wives, or his children in his autobiography. ellauri196.html on line 818: fosse indizio di un’anima distorta oli vihje vääristyneestä sielusta ellauri196.html on line 851: There is a great sterility in all this, an immense lack of confidence in domestic sex life on the sofa. In such a landscape of hysterical exhibitionism, what can be the place of poetry, the most discrete of arts? Under the sofa at best, I fear. ellauri196.html on line 900: Elfriede Jelinek, an Austrian Jew, won the Nobel in Literature in 2004. According to the committee, she got it for revealing the absurdity of society´s cliches and their subjugating power. Take that, society´s cliches! One Swedish Academy member wasn´t exactly a fan. He quit in a fit, claiming that Jelinek´s writing is "whining, unenjoyable public pornography". Bet if it had been enjoyable private pornography, then his stance would have been different. ellauri196.html on line 908: Lapsena hän oli hoidettavana Hans Aspergerin klinikalla. ”En ollut Aspergerin autistinen, mutten myöskään kaukana siitä”, hän totesi haastattelussa vuonna 1995. ”Sen sijaan että äitini olisi lähettänyt minut leikkimään ikäisteni kanssa, hän lähetti minut vakavasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.” Jelinek opiskeli pianonsoittoa Wienin konservatoriossa, kunnes kärsi hermoromahduksesta 17-vuotiaana. Hän aloitti kirjoittamisen edistääkseen toipumista. Opiskeltuaan Wienin yliopistossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 1967 ja romaaninsa 1970. ellauri196.html on line 911: Since being singled out by the Swedish Academy, Jelinek, who turns 70 on Thursday, has noticeably withdrawn from public view. In the 1980s and 1990s, she often played the role of the sharp-tongued moralist. Today, she only rarely gives interviews. ellauri196.html on line 921: Dieses Gedicht beschreibt ganz deutlich einen Gewalttat. Früher wurden die Knollen des Knabenkrauts auch als Aphrodisiakum verwendet, weil sie optisch an Hoden erinnern. Interessant dabei ist die Gegenüberstellung des Knaben mit der Form der Orchideenblüte, die eine Analogie zur Vulva aufweist. Es ist sehr relevant, im „märzenhauch“ nicht nur die Frühlingspriese erkennen, sondern auch ein Wortspiel mit der Biersorte Märzen. Die Farbe „Rot“ stehe als Zeichen der Fruchtbarkeit. Das ist auf die Röte des Leibes zurückzuführen, etwa gerötete Wangen oder stark durchblutete Geschlechtsorgane. Erotik und Ekel stehen nebeneinander. Nicht zuletzt ist die auffallende Konzentration auf Körper im Gedicht („zunge“, „mund“, „nackenschweiß“, „zähnchen“, „finger“, „halse“) dafür ausschlaggebend. Sexualisiert meint doch hier keinen erregenden Zweck. ellauri197.html on line 34: Lapis Lazuli display:none">Kylmiä paloja ellauri197.html on line 126: Flinging from his arms I laughed Mä laukkasin sen kyydissä ellauri197.html on line 168: Clifton was a gambler and in 1957 the Evening Standard described his behaviour in the Monte Carlo casino: “Tall, bearded, always dressed in heavy tweeds with a heavy brown scarf wrapped around his neck....he is notable for heavy gambling carried out with the appearance of complete unconcern, and sudden outbursts of indiscriminate generosity.” He often fell prey to conmen and lost a great deal of money through ill advised business deals. When warned that one of his acquaintances was dangerous he replied “Oh, I know, but you see I like bad types!” Many of his projects were started with great enthusiasm but he quickly lost interest and dropped them, these included the construction of a zoo and plans for a new town on his Lancashire estate. ellauri197.html on line 194: And those that build them again are gay. Ja uudisrakentajat ovat hilpeitä. ellauri197.html on line 214: If art is to assist in mitigating sorrow, turbulence, and evil, then it must filter out the bathos that brings on hysterics. Art serves society as a sort of safety valve wherein viewers view the performance with some distance. That distance must then be framed in a way that not only lowers the temperature on sorrow but also elevates with the beauty of the truth the content portrays. ellauri197.html on line 293: ‘How Happy I Was If I Could Forget’ is a two-stanza work where the narrator takes the reader through a series of confusing verb tenses and language choices to represent the overall lack of clarity she has for the memory that she wishes she “could forget.” The cyclical state of the stanzas’ disorganization, additionally, reflects that the narrator feels trapped in her confused loop from the memory, and the reader could finish ‘How Happy I Was If I Could Forget’ without knowing what the troubling memory is. This is yet another method of revealing the narrator’s confusion over the memory. Just as she does not know how to treat the memory, the reader does not know solid details about the memory. From start to finish then, this is a work that is structured perfectly to share and represent the narrator’s confusion. ellauri197.html on line 319: It is also noteworthy that she speaks of “perish[ing] of the cold,” not “in the cold.” This treats “the cold,” or the devastation from the memory, like a disease rather than a weather detail, which furthers the paradox of how the situation remembered is treated. In the first stanza, it “Bloom[s].” Here, it has essentially become a disease. This again mirrors the uncertainty and lack of clarity within the narrator’s thoughts regarding the situation. ellauri197.html on line 335: The poem, ‘Love’s Organ's Growth’, is an admirable lyric in which Donne examines the true nature of love and finds that it is mixed stuff, a mixture of both physical and spiritual elements. True love is both of the body and the mind, and to prove his point Donne gives a number of arguments and brings together a number of most disparate and varied elements. ellauri197.html on line 358: But as all else, being elemented too, Vaan kuten kaikki muutkin yhdisteet, ellauri197.html on line 381: In the first stanza of ‘Love’s Organ's Growth’, the poet says that he does no longer believe his love to be so pure (simple and unmixed, hence not subject to change), and mixed, as he had earlier supposed it to be, because now he discovers that his love is subject to seasonal fluctuations and changes like the grass. Throughout the winter, the poet lied when he swore that his love was infinite, because what is infinite cannot grow and increase. Now he finds that his love has increased in vigor with the spring. Spring has made some additions to it. ellauri197.html on line 452: In all his works displayed. Sen töissä kaikissa. ellauri197.html on line 500: The term gold-digger was a slang term that has its roots among chorus girls and sex workers in the early 20th century. The Oxford Dictionary[clarification needed] and Random House's Dictionary of Historical Slang state the term is distinct for women because they were much more likely to need to marry a wealthy man in order to achieve or maintain a level of socioeconomic status. than a man to marry a wealthy woman in order to achieve or maintain a level of socioeconomic status. ellauri197.html on line 505: Sharon Thompson's research has demonstrated how the gold digger stereotype or image has been used against women in the negotiation of alimony cases. The gold digger stereotype was also deployed in public discussions about "heartbalm" legislation during the 1930s, particularly breach of promise cases. The popularity of the gold digger image was a contributing factor to the nationwide push to outlaw heart balm laws in the middle and late-1930s in the United States. ellauri197.html on line 507: In the anglo-saxon common law tradition, a heartbalm tort is a civil action that a person may bring to seek monetary compensation for the end or disruption of a profitable romantic or marital relationship. A heartbalm statute is a statute forbidding such actions. ellauri197.html on line 524: By the 1930s, the term gold digger had reached the United Kingdom because British film industry made a remake of The Gold Diggers. While the film has been disliked by critics, several sequels with the same title have been made. ellauri197.html on line 546: A trophy wife is a wife who is regarded as a status symbol for the husband. The term is often used in a derogatory or disparaging way, implying that the wife in question has little personal merit besides her physical attractiveness, requires substantial expense for maintaining her appearance, is often unintelligent or unsophisticated, does very little of substance beyond remaining attractive, and is in some ways synonymous with the term gold digger. A trophy wife is typically relatively young and attractive, and may be a second, third or later wife of an older, wealthier man. ellauri197.html on line 550: A trophy husband is a husband who is regarded as a status symbol for the wife. The term is often used in a derogatory or disparaging way, implying that the husband in question has little personal merit besides his physical attractiveness, requires substantial expense for maintaining his appearance, is often unintelligent or unsophisticated, does very little of substance beyond remaining attractive, and is in some ways synonymous with the term gold digger. A trophy husband is typically relatively young and attractive, and may be a second, third or later husband of an older, wealthier woman. ellauri197.html on line 649: By the age of 12, Browning had written a book of poetry, which he later destroyed for want of a publisher. After attending one or two private schools and showing an insuperable dislike of school life, he was educated at home by a tutor, using the resources of his father's library. By 14 he was fluent in French, Greek, Italian and Latin. He became an admirer of the Romantic poets, especially Shelley, whom he followed in becoming an atheist and a vegetarian (and a bisexual). At 16, he studied Greek at University College London, but left after his first year. His parents' evangelical faith prevented his studying at either Oxford or Cambridge University, both then open only to members of the Church of England. He had inherited substantial musical ability through his mother, and composed arrangements of various songs. He refused a formal career and ignored his parents' remonstrations by dedicating himself to poetry. He stayed at home until the age of 34, financially dependent on his family until his marriage. His father sponsored the publication of his son's poems. Varsinainen vanhapiika, neiti-ihminen. ellauri198.html on line 34: Carlson Credo display:none">Vaihtoehtoisia tunnustuxia ellauri198.html on line 146: Part of the problem seems to be an inordinate ambition for grandeur; part is what feels to me like haste. If Warren were in less of a hurry to chronicle each dawn dream, birdsong, and memory as it occurred, a process of distillation just might be allowed to take place. He is not an original thinker or a visionary poet. His is ellauri198.html on line 171: Make it a story of great distances, and starlight ellauri198.html on line 192: Number provides all distances, ellauri198.html on line 284: He slew them, at surprising distances, with his gun. Over a body held in his hand, his head was bowed low, ellauri198.html on line 296: The Satanic panic is a moral panic consisting of over 12,000 unsubstantiated cases of Satanic ritual abuse (SRA, sometimes known as ritual abuse, ritualistic abuse, organized abuse, or sadistic ritual abuse) starting in the United States in the 1980s, spreading throughout many parts of the world by the late 1990s, and persisting today. The panic originated in 1980 with the publication of Michelle Remembers, a book co-written by Canadian psychiatrist Lawrence Pazder and his patient (and future wife), Michelle Smith, which used the discredited practice of recovered-memory therapy to make sweeping lurid claims about satanic ritual abuse involving Smith. The allegations which afterwards arose throughout much of the United States involved reports of physical and sexual abuse of people in the context of occult or Satanic rituals. In its most extreme form, allegations involve a conspiracy of a global Satanic cult that includes the wealthy and powerful world elite in which children are abducted or bred for human sacrifices, pornography, and prostitution, an allegation that returned to prominence in the form of Qanon. ellauri198.html on line 298: Nearly every aspect of the ritual abuse is controversial, including its definition, the source of the allegations and proof thereof, testimonies of alleged victims, and court cases involving the allegations and criminal investigations. The panic affected lawyers, therapists, and social workers who handled allegations of child sexual abuse. Allegations initially brought together widely dissimilar groups, including religious fundamentalists, police investigators, child advocates, therapists, and clients in psychotherapy. The term satanic abuse was more common early on; this later became satanic ritual abuse and further secularized into simply ritual abuse. Over time, the accusations became more closely associated with dissociative identity disorder (then called multiple personality disorder) and anti-government conspiracy theories. ellauri198.html on line 300: Initial interest arose via the publicity campaign for Pazder's 1980 book Michelle Remembers, and it was sustained and popularized throughout the decade by coverage of the McMartin preschool trial. Testimonials, symptom lists, rumors, and techniques to investigate or uncover memories of SRA were disseminated through professional, popular, and religious conferences, as well as through talk shows, sustaining and further spreading the moral panic throughout the United States and beyond. In some cases, allegations resulted in criminal trials with varying results; after seven years in court, the McMartin trial resulted in no convictions for any of the accused, while other cases resulted in lengthy sentences, some of which were later reversed. Scholarly interest in the topic slowly built, eventually resulting in the conclusion that the phenomenon was a moral panic, which, as one researcher put it in 2017, "involved hundreds of accusations that devil-worshipping paedophiles were operating America's white middle-class suburban daycare centers." ellauri198.html on line 313: "Make it a story of great distances and starlight ellauri198.html on line 325: The title, "Childe Roland into the Dark Tunnel Came", which forms the last words of the poem, is a line from William Shakespeare's play King Lear (ca. 1607). In the play, Gloucester's son, Edgar, lends credence to his disguise as Tom o' Bedlam by talking nonsense, of which this is a part: ellauri198.html on line 331: Albumin 340 välipalana lukaisin King Learin uudestaan, se on kyllä tosi onneton. Lyhyesti tiivistäen, king Learilla on kolme tyärtä, joista 2 vanhempaa nuolee ahkerasti kingin pyllyvakoa ja saa isot läänityxet kinkun retardoituessa, Cordelia (henceforth Corzu) ei mielistele, so the king has a cow ja tekee Corzun perinnöttömäxi. Burgundi ei huoli sitä, mutta Ranu ottaa. Sitten isosiskot alkaa kohdella ex-kinkkua kuin halpaa makkaraa. Jotain sivujuonta Glosterin äijästä ja sen 2 pojasta joista äpärä Edmundista tulee pahis ja Edgar ('Tom') esittää yhtä hullua kuin oikeesti hullaantuva ex-kurnupää. Styken päähuvi tulee näistä hulluista ja yhestä muuten vaan narrista. Kohta Glosterin äijää vedetään parrasta ja silmät kaivetaan ulos päästä, mikä on puolestaan pätkän parasta gorea. Konna Oswald [Dies.] Cordelia tulee Ranun kaa miehittämään Britanniaa. Britannia voittaa (tietysti). Corzun tsykologi parantaa Learin psykoosin, mutta liian myöhäistä: isotsiskot nirhaa toisensa, Cordelia epähuomiossa hirtetään, ja Lear kuolee apoplexiaan. Kaikki naiset on nyt tapettu, jälelle jää 2 hyvistä, mitätön Kent ja vetku Edgar. (Kentistä ei tullut mitään sanotuxi, mutta se onkin varsin mitäänsanomaton.) ellauri198.html on line 400: While some discuss if near the other graves Toiset pohtii onko sukuhauta ellauri198.html on line 411: The knights who to the Dark Tower's search addressed Kusipäiden bändissä kusta kengissä ellauri198.html on line 484: That way he used. Alas, one night's disgrace! Ollenkaan! Mut jäätiin kii, tuon on ellauri198.html on line 500: I asked: when something on the dismal flat Kysyin: ja silloin pelto mieleen toi ellauri198.html on line 564: Like a distorted mouth that splits its rim Pigitan pesäpuita tai ärvön naisia, ellauri198.html on line 569: Nought in the distance but the evening, nought Ei mitään näkyvissä paizi illansuu, ellauri198.html on line 587: Progress this way. When, in the very nick Tähän päättyi edistys, jäin pälkähään. ellauri198.html on line 635: Most scholars agree that the ritual performed at the tophet was child sacrifice, and they connect it to similar episodes throughout the Bible and recorded in Phoenicia (whose inhabitants were referred to as Canaanites in the Bible) and Carthage by Hellenistic sources. There is disagreement about whether the sacrifices were offered to a god named "Moloch". Based on Phoenician and Carthaginian inscriptions, a growing number of scholars believe that the word moloch refers to the type of sacrifice rather than a deity. There is currently a dispute as to whether these sacrifices were dedicated to Yahweh rather than a foreign deity. ellauri198.html on line 645: Roland's band had dissolved and gone on to solo careers. Cuthbert was cut up for "one night's disgrace," and Giles "by being hanged and declared a traitor by his fans." All Roland wants is to join back the band, whatever the cost. ellauri198.html on line 697: From the time of their marriage and until Elizabeth's death, the Brownings lived in Italy, residing first in Pisa, and then, within a year, finding an apartment in Florence at Casa Guidi (now a museum to their memory). Their only child, Robert Wiedemann Barrett Browning, nicknamed "Penine" or "Pen", was born in 1849. In these years Browning was fascinated by, and learned from, the art and atmosphere of Italy. He would, in later life, describe Italy as his university. As Elizabeth had inherited money of her own, the couple were reasonably comfortable in Italy, and their relationship together was happy. However, the literary assault on Browning's work did not let up and he was critically dismissed further, by patrician writers such as Charles Kingsley, for the desertion of England for foreign lands. ellauri198.html on line 699: Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855. a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy. ellauri198.html on line 712: Bill Sheehan of The Washington Post called the series "a humane, visionary epic and a true magnum opus" that stands as an "imposing example of pure storytelling," "filled with brilliantly rendered set pieces... cataclysmic encounters and moments of desolating tragedy." Erica Noonan of the Boston Globe said, "There's a fascinating world to be discovered in the series" but noted that its epic nature keeps it from being user-friendly. ellauri198.html on line 714: Allen Johnston of The New York Times was disappointed with how the series progressed; while he marveled at the "sheer absurdity of King's existence" and complimented King's writing style, he said preparation would have improved the series, stating "King doesn't have the writerly finesse for these sorts of games, and the voices let him down." Michael Berry of the San Francisco Chronicle called the series "highfalutin hodgepodge". ellauri198.html on line 726: They discover King about to be hit by a van. Jake pushes King out of the way but Jake is killed in the process. Roland, heartbroken with the loss of the person he considers his true son, buries Jake and returns with Oy to Susannah in Fedic, via the Dixie Pig. They are chased through the depths of Castle Discordia by an otherworldly monster, then depart and travel for weeks across freezing badlands toward the Tower. ellauri198.html on line 728: Along the way they find Patrick Danville, a young man imprisoned by someone who calls himself Joe Collins but is really a psychic vampire named Dandelo. Dandelo feeds off the emotions of his victims, and starts to feed off of Roland and Susannah by telling them jokes. Roland and Susannah are alerted to the danger by Stephen King, who drops clues directly into the book, enabling them to defeat the vampire. They discover Patrick in the basement, and find that Dandelo had removed his tongue. Patrick is freed and soon his special talent becomes evident: his drawings and paintings become reality. As their travels bring them nearer to the Dark Tower, Susannah comes to the conclusion that Roland needs to complete his journey without her. Susannah asks Patrick to draw a door she has seen in her dreams to lead her out of this world. He does so and once it appears, Susannah says goodbye to Roland and crosses over to another world. ellauri198.html on line 732: They remain in a stalemate for a few hours, until Roland has Patrick draw a picture of the Crimson King and then erase it, thus wiping him out of existence except for his eyes. Roland gains entry into the Tower while Patrick turns back home. The last scene is that of Roland crying out the names of his loved ones and fallen comrades as he had vowed to do. The door of the Dark Tower closes shut as Patrick watches from a distance. ellauri198.html on line 755: Ei vaan Browning imuskelee kolleegansa Shellyn schollya, Harold täsmentää. The consensus among critics has long been that in his youth Browning had a great enthusiasm for Shelley, an enthusiasm clearly apparent in Pauline and Paracelsus, but abruptly extinguished in Sordello. Generally speaking, it would seem that Browning's ardent enthusiasm for Shelley the poet ends with Sordello in 1840, just as his respect for Shelley the man ends in 1856, with the discovery that he had abandoned his first wife. Any evidence for a lapse of his disaffection in later life seems effectively countered by Browning's own testimony in a letter written in 1885 to F. J. Furnivall, refusing the presidency of the newly formed Shelley Society: “For myself, I painfully contrast my notions of Shelley the man and Shelley, well, even the poet, with what they were sixty years ago, when I only had his works, for a certainty, and took his character on trust.” With these highlights of the relationship, most Browning critics and biographers terminate the discussion. ellauri198.html on line 757: Eli siis Childe Harold tuumii että Browning ampuu tässä jalkaan Browningia, eli sitä versiota izestään joka jäljitteli Shellyä, ja esittelee izestään nyt parannetun painoxen, joka näpelöi vain sen omaa solmua. Tää on niinkö parodia Shelleyn Ode to West Windistä, tai muistakin sen tunteellisista pläjäyxistä. Sellaseen ei Roope enää rupia. Vittuun Tennysonin Ulysses, Wordsworthin Excursion, Byronin Childe Harold (no sekin), Shelleyn Alaston ja Prinssi Athanasios. Haistakoon paskan samantien myös Yeaz, jolle kummitteli nämä Shelleyn rivit: ellauri198.html on line 770: Browning on Haroldista hienompi kuin Shelley koska se on vielä hullumpi ja solipsistisempi, kuin Roope Ankka jonka Andien hullu mies mieluusti tunnusti izeään vielä hullummaxi. Kaikki runoilijat puhuu munista, mutta vain Browning koittaa "pistää" nelikulmaisia pyöreisiin reikiin. ellauri198.html on line 829: He befriended English decadent poet Lionel Johnson, and in 1890 they helped found the Rhymers’ Club, a group of London poets who met to read and discuss their indecent poems. ellauri198.html on line 831: His several boring plays featured fictional heroic ancient Irish warrior Cuchulain. A later poem concludes with a brash announcement: “There’s more enterprise in walking naked.” This indecent departure from a conventional 19th-century manner disappointed his contemporary readers, who preferred the pleasant musicality of such familiar poems as “The Lake Isle of Innisfree,” which he wrote in 1890. "I think all happiness depends on the energy to assume the mask of some other person, on strutting as somebody else but yourself", he said. Yeats and his lamentable wife held more than 400 sessions of automatic writing, producing nearly 4,000 pages that Yeats avidly and patiently studied and organized. What an idiot. ellauri198.html on line 851: As Yeats aged, he saw Ireland change in ways that angered him. The Anglo-Irish Protestant minority no longer controlled Irish society and culture. According to Yeats’s unblushingly antidemocratic view, the greatness of Anglo-Irishmen such as Jonathan Swift, philosopher George Berkeley, and statesman Edmund Burke, contrasted sharply with the undistinguished commonness of contemporary Irish society, which seemed preoccupied with the interests of merchants and bloody peasants. He laid out his unpopular opinions in late plays such as Purgatory (1938) and the essays of On the Boiler (1939). ellauri198.html on line 853: He faced death with a courage that was founded partly on his vague hope for reincarnation. In his proud moods he could speak in the stern voice of his famous epitaph, written within six months of his death, which concludes his poem “Under Ben Bulben”: “Cast a cold eye / On life, on death. / Horseman, pass by!” But the bold sureness of those lines is complicated by the terror-stricken cry that “distracts my thought” at the end of another late poem, “The Man and the Echo,” and also by the poignantly frivolous lust for life in the last lines of “Politics,” the poem that he wanted to close Last Poems: “But O that I were young again / And held them in my arms.” ellauri198.html on line 874: There are two realities, the terrestrial and the condition of fire. 1 All power is from the terrestrial condition, for there all opposites meet and there only is the extreme of choice possible, full freedom. [This seems inaccurate slightly, the terrestrial or earthly condition contains the condition of fire, water, and air; the mental, the material, and mental-material interaction respectively. How to distinctly separate water and earth is an issue going back at least to the Corpus Hermeticum.] And there the heterogeneous is, evil, for evil is the strain one upon another of opposites; but in the condition of fire is all music and rest. [Compare this with interpretations of Manichean or Gnostic dualism that there is a pure and impure world; castor and pollux.] Between is the condition of air where images have but a borrowed life, that of memory or that reflected upon them when they symbolise colours and intensities of fire; the place of shades who are 'in the whirl of those who are fading,' and who cry like those amorous shades in the Japanese play:-- Huoh, ei jaxa. Tää kaverihan oli täysin tärähtänyt: ellauri198.html on line 889: The poem as usually printed breaks off at this point, in mid-line, with the word "celestial". Keats's friend Richard Woodhouse, transcribing this poem, completed this line as "Celestial Glory dawn'd: he was a god!" Ox, nyet! nyet! The language of Hyperion is very similar to Milton's, in metre and style. However, his characters are quite different. Although Apollo falls into the image of the "Son" from Paradise Lost and of "Jesus" from Paradise Regained, he does not directly confront Hyperion as Satan is confronted. Also, the roles are reversed, and Apollo is deemed as the "challenger" to the throne, who wins it by being more "true" and thus, more "beautiful." Double yawn. ellauri198.html on line 902: Of what was once Rousseau—nor this disguise ellauri198.html on line 903: Stained that within which still disdains to wear it.— ellauri203.html on line 34: IL GRANDE SCRITTORE RUSSO display:none">Vaihtoehtoisia bioja ellauri203.html on line 83: He ovat vihdoin keksineet täydellisen suunnitelman, - ihan sama ettet koskaan keksi sitä, mitä teit ansaitaksesi tämän koston. Jotkut narsistit pitävät valtansa ja vehkeilynsä minimoimista avoimena haasteena todistaa, että olet väärässä, mutta tällä kertaa pommi ei ole täynnä rakkautta. On vaikea jatkaa yhteydenpitoa yksilön kanssa samalla kun tekeillä on salainen tehtävä, jonka tarkoituksena on heidän tuhonsa, joten he poistavat kohteliaasti itsensä seurasta, kunnes he voivat palata takaisin ja suorittaa sen. ellauri203.html on line 123: He goes on to explain that growth in Christian faith changes Christians themselves and these changes have an effect upon people in society. He was convinced that even without the abolition of serfdom, slavery would disappear because the landlord and the serf would become brothers. ellauri203.html on line 258: René Girard pitää kaiken inhimillisen kulttuurin perustana jäljittelyä eli mimesistä. Mimeettinen halu taas merkitsee sitä, että jäljittely kohdistuu toisen haluihin. Girardin mukaan jäljittelemme yksilöitä, joiden kaltaisia haluaisimme olla, ja näin jäljitellessämme heitä päädymme haluamaan samoja asioita kuin he. Girardin mukaan riitelevät lapset ja nykykulttuurin snobit ovat mimeettisessä haluamisessaan toistensa kaltaisia: se, mitä izellä on, on arvokasta ja taistelemisen arvoista siksi, että toinen haluaa sitä. Sehän toimi Eetullakin: jos se ei tahtonut syödä pullaansa, piti mennä härkkimään ja sanoa "minuun pulla", niin eiköhän se ärähtänyt ja käynyt pullaan käsixi. ellauri203.html on line 271: Alkukantaisessa yhteisössä ei ole oikeuslaitosta eikä poliisia, jotka lakien nojalla pystyisivät katkaisemaan väkivallan. Kun tuollainen yhteisö ajautuu väkivallan kehään, johtaa tilanne Girardin mukaan ennen pitkää siihen, että koska tiettyjä yksilöitä jäljitellään muita enemmän, alkaa viha kohdistua johonkin rajattuun joukkoon tai yhteen ainoaan yksilöön ja tästä tulee uhrattava syntipukki. Siis onko nää syntipukit Ranen mielestä just niitä jäljitellyimpiä? Pikemminkin päinvastoin, esim. kasakoiden tappama turkitar tai jutkut Saxassa oli syntipukkeja koska ne oli erilaisia. Mitäs siihen sanot Rane? Ei tää nyt ihan taida pelittää. ellauri203.html on line 277: Uhraaminen on prosessi, jossa syntipukki joutuu yhteisön sisäisen väkivallan purkautumisväyläksi. Esimerkiksi länsimaisessa kulttuuriperinteessä Kuningas Oidipus ja Raamatun evankeliumit ovat Girardin mukaan verhottuja kertomuksia yhteisöväkivallan uhreista. Uhraamisen prosessi on tiedostumaton: uhraamisen hetkellä syntipukin syyllisyys uskotaan todeksi ja ylilyövä väkivalta oikeudenmukaiseksi. Uhri puhdistaa yhteisön sen sisäisistä konflikteista, ja juuri tästä juontuu Girardin mukaan myös tragedian katarttinen vaikutus. Kuollut uhri kohotetaan myyteissä jumalalliseen asemaan; näin peitetään tietoisuudelta yhteisön ja uskontojen keskiössä toimiva väkivaltainen yksiuhrimekanismi. ellauri203.html on line 279: Vähän epäilyttää tää. Sen kyllä ymmärtää että mällin ruiskaus helpottaa koska pussit tyhjenee, mutta millä lailla uhrauxen kazominen helpottaa aggressiivista oloa? Mikä siinä ruiskahtaa? Kostonhimoko? No ehkä joo. Tosin usein väkivaltaviihde pikemminkin piristää kun ei ole mitään kivaa tekemistä. Futismazin jälkeen tekee mieli izekin vähän riehua. Voi kyllä ihmetellä millä lailla uhraaminen helpottaa jengin pahaa oloa ja estää tiimin sisäistä kärhämöintiä. Ehkä se ei estäkään, on vaan mukavaa olla kazomossa ja nähdä toisten kärsivän. On kieltämättä kiva kazoa kun pahixia pahoinpidellään skoudesarjoissa. Kazoessa ei kerkiä ize mätkimään, pitää se sen aikaa ainakin porukat kaduilta pahanteosta. Girardista porukat on toistensa tukassa kert ne haluu kateena samaa kun naapuri. Sitten uhrataan syntipukki. Juuri väkivallassa on pyhän todellinen sielu. Fair enough. Tuttua reviirikähinää. ellauri203.html on line 304: Milosz pöljäpää on ymmärtänyt Ketman termin väärinpäin "the act of paying lip service to Islam while concealing secret opposition". Päinvastoin, Kitmān (lit. "action of covering, dissimulation"), has a more specific meaning of dissimulation of one's islamic religion by silence or omission. This practice is emphasized in Shia Islam whereby adherents are permitted to conceal their religion when under threat of persecution or compulsion. ellauri203.html on line 331: Are disappointed. eivät joudu pettymään. ellauri203.html on line 386: Sodan jälkeen Borowski palasi Puolaan ja Andrzejewskin tavoin hänestä tuli hallitsevan puolueen propagandisti. Lopulta hän kuitenkin pettyi ja vaipui lamauttavaan masennukseen. Annettuaan useita lausuntoja pettyneen neuvostorunoilijan Vladimir Majakovskin itsemurhasta vuonna 1930 Borowski riisti henkensä. Hänen epäilyksistään huolimatta Puolan stalinistinen hallitus käytti hänen hautajaisiaan propagandakseen. ellauri203.html on line 393: Puolan kansantasavallassa hänestä tuli kirjailija, joka julkaisi monia kommunismin ihanteita tukevia teoksia, ja poliitikko. Hänestä tuli kahden kirjallisuuslehden toimittaja ( Miesięcznik Literacki 1966-1971 ja Literatura 1955-1968), ja sellaisena hänellä oli merkittävä vaikutus Puolan kulttuuripolitiikkaan. Hän oli suurlähettiläs Sveitsissä 1945-1947, suurlähettiläs Ranskassa 1947-1950, Puolan parlamentin varajäsen vuosina 1952-1961, ja lopulta Sveitsin jäsen.Puolan Yhdistyneen työväenpuolueen keskuskomitea vuosina 1964–1981. ellauri203.html on line 431: Enough is enough. I left my fart car behind, sanoo Turgenev proosarunossaan Enough, joka alkaa romanttisella lässytyxellä, mutta ryhdistäytyy loppupuolella, säkeistöstä XIV alkaen. ellauri203.html on line 447: His searching glance would discover nothing new in ellauri203.html on line 518: Sevverran Kukolnikista, ja Nikkalasta. Joo siis tää Stavroginin poka on sit jonkinlainen päähenkilö. Se on komea kuin Fedja-setä, vahva, peloton ja älykäs kuin Fedja-setä, mut silti jotenkin luotaantyöntävä just kuten Dosto ize. Sosiaalisesti se on izevarma ja kohtelias (hmm nojaa), mutta vaikuttaa äkäseltä, hajamieliseltä ja vähän sekobolzilta (check). Kaikki muut on lääpällään Dos- Stavroginiin ja otettuja siitä. Verhojanskyn mielestä se olis hyvä Uljanov, Shitov suunnittelee siitä uutta Jeesusta. Paizi eze osoittautuu mätämunaxi, sadistisexi psykopaatixi. Tähän kohtaan kuuluis se sensuroitu luku "Tihonin pakeilla", jossa ilmenee eze oli raiskannut kuoliaaxi jonkun 11 vee sakkoliha piikasen. Ja hoisi vaimonsa murhan siinä sivussa. Se on yhtä paha kuin hinkuvan Wallenbergin pojan päävastustaja Axel Munck, joka ei tunne midiä eikä osaa erottaa hyvää pahasta. Sellaisia ne psykopaatit tuppaa olemaan. Siltä tulee aina kun se tekee jotain oikein kiellettyä. Taisi olla Dostolle ize koettua. ellauri203.html on line 539: Verhojanski senior on nuhjannut emäntänsä Varvaran hameissa 20v uskaltamatta tunnustella hameenalusta. Se harmittaa Varvaraa. Hämäriä naimakauppoja ja ilmaisia panoja kuin kauniissa ja rikkaissa. Pjotr, Verhojanski jr, tulee yllättäen paikalle. Sen perään hiippailee Stavrogin. Sillä on messissä joku Marja, tyypillinen Doston damsel in distress jonka Dosto-avataari Stavro on muka pelastanut, bylsimättä sitä kovin pahasti. Sähläystä Verho Sr:n naimakaupoista jonkun Darjan (ilmeisesti Stavron isän ex-kanasen) kaa. Shatov hipsii näyttämölle ilman puheosaa. Se menee vaan ja vetää mitään sanomatta lättyyn Stavroa. Stavro ei ole moxiskaan, ja Shitov lähtee lätkimään eri nolona. ellauri203.html on line 574: Tässä sitaatissa Johannes Brotheruxen juonipaljastuxesta esiintyy muuten 2. kerran siipiveikolla sana grapson: Ja kynäile Laodikean lähetille mitä sanoi luotettava tosi todistaja Tottavie, jumalan luomuxen kulmakivi. ellauri203.html on line 648: Martin, a respected doctor (huoh), his wife Karin, Karin's seventeen year old brother Minus, and widowed father David of Karin and Minus' have convened at the family's summer home on an island off the coast of Sweden to celebrate David's return from the Swiss Alps, where he was substantially completing his latest novel (huoh). The family has long lived a fantasy of they being a loving one, David's extended absences which are the cause of many of the family's problems. Without that parental guidance, Minus is at a confused and vulnerable stage of his life where he is a bundle of repressed emotions, most specifically concerning not feeling loved by his father and concerning the opposite sex (huoh). He is attracted to females as a collective but does not know how to handle blatant female sexuality, especially if it is directed his way. A month earlier Karin was released from a mental institution (huoh). Her doctor has told Martin that the likelihood that she will fully recover from her illness is low, her ultimate fate being that her mental state will disintegrate totally, although she has functioned well since her release. In his love for her, Martin has vowed to himself to see her through whatever she faces. As Karin begins to lose grip on reality, Minus is the one most directly affected, although it does bring out the issues all the men are facing with regard to their interrelationships. ellauri203.html on line 652: In a small family island, Karin, her teenage brother Minus and her husband Martin welcome her father David, who is a writer permanently absent traveling around the world. Karin has just left a mental institution and has inherited the incurable insanity from her mother. Minus feels lost and alone, estranged by his selfish and cold father that left Karin and he (sic) behind after the death of his wife. Martin is neglected by Karin and has no sex life with her anymore and spends his time taking care of his wife. When Karin finds the journal of her father hidden in a drawer in his desk, she reads that her degenerative disease is incurable and triggers a breakdown. ellauri203.html on line 683: The Freak Brothers discover that KFC has changed their recipe, and head to the White House where President Donald Trump has fresh original recipe chicken. ellauri203.html on line 686: Unbelievably boring. Boring, boring boring. Boooooooring. Tekisi mieli sanoa että valtaosa ellei suorastaan leijonanosa lukemistani kirjoista, näkemistäni filmeistä puhumattakaan, on täysin psskoja. Pääsispä palaamaan takas iloiselle 1960-luvulle kazomaan Fat Freddyn kattia. Tai edes 1860-luvulle todistamaan Doston käteenvetoa. Tai 1760- luvulle seuraamaan Jannen ja Mamanin herborisointia. No onnexi on sentään Raid-leffa ja teeveesarja, ne on hyviä. ellauri204.html on line 34: Der eiserne Hans display:none">Mytopoetiikkaa ellauri204.html on line 209: Vene kuului köyhille ihmisille, jotka raatavat merellä. Minä halusin vioittaa sen, koska heitä ahdisti kuningas, joka väkivalloin otti haltuunsa kaikki veneet. ellauri204.html on line 298: al-Chidr: stark verehrte und vieldiskutierte Gestalt im Islam ellauri204.html on line 300: Während al-Ḫiḍr, das auf Arabisch „der Grüne“ bedeutet, immer nur als ein laqab-Beiname verstanden wurde, gab und gibt es über den wirklichen Namen al-Chidrs und seine Abstammung sehr unterschiedliche Lehrmeinungen. Im mittelalterlichen Maghreb war die Auffassung verbreitet, dass al-Chidr eigentlich Ahmad hieß. Der ägyptische Gelehrte Ibn Hadschar al-ʿAsqalānī (gest. 1449), der eine eigene Abhandlung über al-Chidr verfasst hat, führt dort insgesamt zehn unterschiedliche Auffassungen zur Frage von al-Chidrs Namen auf. Einige muslimische Gelehrte setzten al-Chidr auch mit verschiedenen alttestamentlichen Gestalten gleich, darunter Melchisedek, Jeremia, Elija und Elischa. Hintergrund für diese Gleichsetzungen bildeten verschiedene christliche und jüdische Erzählstoffe, zu denen al-Chidr in der islamischen Tradition in Verbindung gebracht wurde. Diejenige Lehrmeinung, die im Laufe der Zeit am meisten Verbreitung gefunden hat, besagt, dass al-Chidr über seinen Vater Malkān ein Urenkel des biblischen Eber sei und eigentlich Balyā heiße. Sie wird auch an dem Heiligtum von al-Chidr in Kataragama in Sri Lanka propagiert. ellauri204.html on line 343: osoittaa olevansa naisten ympäröimä ja jota yhdistää ellauri204.html on line 372: Max Rothin mieliohjelma televisiossa oli Myytinsärkijät. Kaxi tontunnäköitä kaveria rakensivat huhuttuja laitteita ja käytänteitä ja todistivat toimivatko ne. Enimmäxeen ei. ellauri204.html on line 389: In The Odyssey, Odysseus and his crew land on Aeaea, and a team of scouts discover the palace of Circe, a witch goddess. Circe invites Odysseus’s men inside for a drink and then magically turns them into pigs. One man escapes to tell Odysseus about their comrades’ fate and Circe’s trickery. Odysseus bravely hopes to rescue his men from Circe’s enchantment; on the way to her house, Odysseus receives help from Hermes, who offers him a plan and equips him with moly, a magical herb that will protect him from Circe’s witchcraft. The plan works: the moly counters Circe’s magic, she swoons for Odysseus and transforms his crew from pigs back into men. Odysseus and Circe then make love. For a year. Finally, some of Odysseus’s crew shake him from the madness of his long Circean interlude and compel him to resume the journey home to Ithaca. ellauri204.html on line 393: If you thought that a visit to the brothel district was going to be fun and sexy, the “Circe” episode’s opening stage directions quickly dispel you of that notion by establishing the unseemly setting of Joyce’s Nighttown. The tracks are “skeleton,” the signals warn of “danger,” the houses are “grimy,” the men are “stunted,” and the women “squabble” about price. Indeed, Encyclopaedia Britannica in 1885 labeled this part of Dublin “the worst slum in Europe”. Located in east Dublin between Montgomery Street and Tyrone (né Mecklenburgh) Street, Nighttown is an ugly place filled with unsavory people. Moly (ei Molly) yrtti oli luultavasti valkosipuli. Bloomin mielixeen kengittämän hoidon hampaat haisi valkosipulilta. ellauri204.html on line 397: Bly recognised that these men were also distinguished by their unhappiness, which he asserted was caused by this passivity. He aimed to teach these men that simply "flashing the sword" was by no means an act of war, but showed what he called ‘a joyful decisiveness’, a sense of vivid aliveness. It was more like flashing their wieners. ellauri204.html on line 499: Romaanissa kuvattujen ihmisten historian taju on niin vääristynyttä, ettei se voi olla johtamatta pahaan. Näin on siitä huolimatta, että Eero yrittää parhaansa mukaan selittää hänessä tapahtunutta henkistä muutosta: ”Väkivaltafantasioissa ei piillyt mitään syvää merkitystä. Ne ilmensivät vain darwinistista olioiden mittelyä erotiikan symbolialueelle siirrettynä. Vahvempi sieppasi hiehomman ja todisti geneettisen laatunsa ja rohkeutensa ja panosti antautumaan.” (s. 223) ellauri204.html on line 501: Tällaiset sarkasmia ja vakavuutta yhdistävät analyysit ovat Korhosen kirjan heikointa antia. Niissä sen tyhmyys tiivistyy. Parhaimmillaan teos on antaessaan pikkuveljen viedä. Toiminnalliset hetket, kuten Eeron tekemän kidnappauksen verinen huipennus, ovat erityisen hyviä natusteltavia. ellauri204.html on line 547: Kunnioitus on näet alkanut merkitä minulle viime vuosina hyväksyntää enemmän. Näen punaista, jos tunteeni sivuutetaan tai tunnen vähänkään, että joku pitää minua pellenä tai huvittavana, kun ahdistun. ellauri204.html on line 594: Stefania on ukrainalaista kanamusiikkia ja hiphopia yhdistelevä kappale, joka on kirjoitettu Psjukin äidille. Euroviisuissa ei ole aiemmin voittanut rap-kappale, eikä hiphopkaan ole yleensä menestynyt. Kappalessa on amerikan neekereiden räpätyxen ohessa ripaskan kaikuja. Mutta huomatkaa: se on vähävenäläistä ripaskaa, ei mitään deripaskaa. ellauri204.html on line 605: Suomen poliisi suojelee maamme keskeisiä arvoja. Spuge oli vaihtanut palautuspullojen tarroja. Poliisi äkkäsi väärennösyrityxen ja tuli pidättämään spugen, joka oli nähnyt vakoilijaleffoja ja noppelasti nielaisi pullonpalautuskuitin. Todisteet on nyt syvällä spugen mahassa. Todisteiden puutteessa poliisi kirjasi lievän petoxen ja väärennöxen yrityxen ja ilmoitti asiasta sop.muk. meedialle. Täytyy ihailla poliisin ja toimittajien yhteistyötä niiden luodessa joutavia uutisia ja koukuttavia klikkiozikoita. ellauri204.html on line 616: Vesa Rantama, is a literary critic and the editor-in-chief of Nuori Voima, a longstanding Finnish literary magazine. He has written essays with topics ranging from current pop music to ecophilosophy, quite often with poetry added to the mix. His articles have appered in Helsingin Sanomat, the most read newspaper in Finland, the Swedish-language Nordisk Tidskrift, Versopolis as well as countless cultural publications in Finland. ellauri204.html on line 625: He returned 1955 to America after a year in Europe to pursue a doctoral degree at Yale University, where he studied under Erich Auerbach. Auerbach would prove to be a lasting influence on Jameson's thought. This was already apparent in Jameson's doctoral dissertation, published in 1961 as Sartre: the Origins of a Style. Auerbach's concerns were rooted in the German philological tradition; his works on the history of style analyzed literary form within social history. Jameson would follow in these steps, examining the articulation of poetry, history, philology, and philosophy in the works of nauseating Jean-Paul Sartre. ellauri204.html on line 627: Jameson's dissertation, though it drew on a long tradition of European cultural analysis, differed markedly from the prevailing trends of Anglo-American academia (which were empiricism and logical positivism in philosophy and linguistics, and New Critical formalism in literary criticism). It nevertheless earned Jameson a position at Harvard University, where he taught during the first half of the 1960s. Gotta know your enemy. ellauri204.html on line 633: Douze points to Jameson for showing middle finger to postmodernism. Sehän on selvää sumutusta, kapitalismin siirtomaatavarakaupan savuverhoa. In his view, postmodernity's merging of all discourse into an undifferentiated whole was the result of the colonization of the cultural sphere, which had retained at least partial autonomy during the prior modernist era, by a newly organized corporate capitalism. Nimenomaan niin! ellauri204.html on line 658: – Käsitys kunkin taideteoksen ja ylipäätään taiteen poliittisuudesta voidaan vaientaa luomalla myös talousliberaali katse teoksiin. Se voisi olla yksi kritiikin tehtävä, ja onkin. Ei kuitenkaan minkään tietyn oikeistosuunnan edistäminen. Ennen kaikkea kritiikin kuitenkin pitäisi pitää yllä eliitin taidekeskustelua sekä taiteen- ja mielipiteen ja kriitikoiden sanankäytön vapautta arvossaan. ellauri204.html on line 664: Sanoma Oy:n juttujen kierrätys maakuntalehdissä ei edes ole absoluuttisesti vain paha asia, ilman sitä kritiikkejäni julkaistaisiin vieläkin vähemmän. Häviäjä on kritiikkien taso ja monipuolisuus, mutta eihän sitä huomaakaan kun kritiikkejä on riittävästi vähän (1-2). ellauri204.html on line 666: ”Ajassamme, jossa disinformaatio on entistä myyvempää, kulttuurijournalismin on luotettava ihmisten haluun asustaa Sanoma Oy:n kuplassa ja pidettävä sitä yllä.” ellauri204.html on line 673: Rantama kavahtaa Jussi Jurkan ajatusta siitä, että sanataidetta muka jatkuvasti pitäisi uudistaa. Sehän vaikuttaa siltä, että kynäilijät vain keksivät töitä itselleen, hän tuhahtaa. Paizi Make Eskelinen, se kyllä kaipaa täysssaneerausta kipeästi. ellauri204.html on line 682: Lord of the Flies is a 1954 novel by Nobel Prize-winning English author William Golding. The book’s premise focuses on a group of British boys stranded on an uninhabited island and their attempt to govern themselves, with disastrous results. Golding wrote his book as a counterpoint to R.M. Ballantyne’s youth novel The Coral Island, and included specific references to it, such as the rescuing naval officer’s description of the children’s pursuit of Ralph as “a jolly good show, like the Coral Island”. ellauri204.html on line 729: Sexton suffered from severe bipolar disorder for much of her life, her first manic episode taking place in 1954. After a second episode in 1955 she met Dr. Martin Orne, who became her long-term therapist at the Glenside Hospital. It was Orne who encouraged her to write poetry. ellauri204.html on line 778: Artaud kuoli 4. maaliskuuta 1948 suolistosyöpään lepokodissa lähellä Pariisia. Hänet löydettiin kuolleena majapaikastaan Ivry-sur-Seinen esikaupunkialueella sijaitsevasta puutarhapaviljongista kenkä kädessä, ikään kuin hän olisi koittanut soittaa sillä vielä kenkäpuhelun surreaaliseen toimistoon. ellauri204.html on line 802: Michel Houellebecqia Heikki sanoi pitävänsä mielenkiintoisena kirjailijana, mutta ei ymmärtänyt häneen kohdistuvaa palvontaa. (Kekä se on, n.h?) Tosin hän vierasti kehen tahansa kohdistuvaa jumalointia. ellauri204.html on line 816: Eero, vähän epävakaa paintball-yrittäjä, ottaa vaimon päiväunelmoinnin tosissaan. Miehisyys pitää todistaa. Romantiikkakin palaisi. Mukaan Eero pyytää parasta kaveriaan Laria, joka on juuri jätetty aneemisuuden takia. Kuten arvata saattaa, ihailee hintelä mies raakaa voimaa. Naisenryöstö antaisi syyn toimintaan. ellauri204.html on line 840: Today, at the New York University Woolworth building, filmmakers, NGO staff, foundation representatives and UN agency workers came together to discuss the problem of poverty porn and the potential power of social media to prevent it. The discussion was conducted privately (in accord with so-called Chatham House rules) in order to protect the identity of the participants and encourage a more honest conversation. ellauri204.html on line 844: But now things are changing! “The poor are beginning to be the heroes of their own stories,” said a participant. The skinny pickaninny in the pic is called Bosambo and the vulture is Buzz Buzzard. Fortunately, they hail us from distant Kenya, not Appalachia. ellauri205.html on line 34: PUTIN JA EUROOPPA display:none">Eurodollareita ellauri205.html on line 81: Rembrandtin Euroopan ryöstö -maalauksessa, häräksi muuntautunut Putin ryntää veteen ja selässä istuva Eurooppa katselee rannalle hädissään jääneitä ystäviään. Putin menee valkeana härkänä, selässään Eurooppa, foinikialainen prinsessa peloissaan tai ylimaallisen tyynenä, usein sarvesta pidellen, ja härän munaa pakottaa synkkien tai pastellinpehmeiden vetten yli, dramaattisia taivaita, ympärillä lenteleviä amoriineja, illanruskoa ja myrskyn enteitä. Aiheesta oli innoittunut stadionillinen miesmaalareita, Marten de Vos, Paolo Veronese, Tizian, Rubens, François Boucher, Juan Sán chez-Cotan, Juan Bautista Martínez del Mazo ja kasa muita juaneja, Jean-Baptiste Marie Pierre, Jean-François de Troy ja kasa muita jeaneja, Gauguin, Matisse, Picasso, Dali ja vähäisempiä nimiä, renessanssia, mannerismia, barokkia, rokokoota, romantiikkaa ja modernismin villejä muunnelmia ja nimettömiä julistemaalareita ja pornografisia kansitaiteilijoita. ellauri205.html on line 152: Miesvaltafantasioista nauttivat naiset olivat itsevarmempia, tasapainoisempia ja paremmassa sopusoinnussa seksuaalisuutensa kanssa kuin ne, jotka torjuivat sellaiset likaiset järjettömyydet. Hän luki psykoanalyyttisia tulkintoja latenssi-ikäisilla tytöillä yleisistä sieppausfantasioista, joiden avulla he analyytikkojen mukaan käsittelivät miehisen perversion herättämiä pelkoja ja isään kohdistuvia tiedostamattomia libidinaalisia toiveita. ellauri205.html on line 195: Mais le triomphe le plus pur de l'amour, la grâce suprême des guerres, c'est l'amitié qui monte au cœur des ennemis mortels. Elle fait disparaître la faim de vengeance pour le fils tué, pour l'ami tué, elle efface par un miracle encore plus grand la distance entre bienfaiteur et suppliant, entre vainqueur et vaincu : ellauri205.html on line 204: Vastapelaaja, mutta onpa kaunis! Jääköön tämä sentimentti omaan arvoonsa. Weilin mielestä hienointa Iliadissa on hapan röyhtäys, joka jakautuu tasa-arvoisesti kaikille. ellauri205.html on line 208: Rien de précieux, destiné ou non à périr, n'est méprisé, la misère de tous est exposée sans dissimulation ni dédain, aucun homme n'est placé au-dessus ou au-dessous de la condition commune à tous les hommes, tout ce qui est détruit est regretté. Vainqueurs et vaincus sont également proches, sont au même titre les semblables du poète et de l'auditeur. S'il y a une différence, c'est que le malheur des ennemis est peut-être ressenti plus douloureusement. ellauri205.html on line 217: Les Romains méprisaient les étrangers, les ennemis, les vaincus, leurs sujets, leurs esclaves; aussi n’ont-ils eu ni épopées ni tragédies. Ils remplaçaient les tragédies par les jeux de gladiateurs. Les Hébreux voyaient dans le malheur le signe du péché et par suite un motif légitime de mépris; ils regardaient leurs ennemis vaincus comme étant en horreur à Dieu même et condamnés à expier des crimes, ce qui rendait la cruauté permise et même indispensable. Aussi, aucun texte de l'Ancien Testament ne rend-il un son comparable à celui de l'épopée grecque, sinon peut-être certaines parties du poème de Job. ellauri206.html on line 34: Riannan hemmottelupäivä display:none">Paapomista ellauri206.html on line 65: Its having become, by the mid-twentieth century, an important element in Anglo-Saxon narratological theory, according to dramatist and author Arthur E. Krows, the American dramatist Mark Swan told Krows about the playwriting motto "Show – not tell" on an occasion during the 1910s. In 1921, the same distinction, but in the form picture-versus-drama, was utilized in a chapter of Percy Lubbock's analysis of fiction, The Craft of Fiction. In 1927, Swan published a playwriting manual that made prominent use of the showing-versus-telling distinction throughout. ellauri206.html on line 77: In Book III of his repulsive Republic (c. 373 BC), Plato examines the "style" of "poetry" (the term includes comedy, tragedy, epic and lyric poetry): All types narrate events, he argues, but by differing means. He distinguishes between narration or report (diegesis) and imitation or representation (mimesis). Tragedy and comedy, he goes on to explain, are wholly imitative types; the dithyramb is wholly narrative; and their combination is found in epic poetry. When reporting or narrating, "the poet is speaking in his own person; he never leads us to suppose that he is any one else"; when imitating, the poet produces an "assimilation of himself to another, either by the use of voice or gesture". In dramatic texts, the poet never speaks directly; in narrative texts, the poet speaks as him or herself. ellauri206.html on line 123: Tänään juhlittaisiin. Tänään tanssittaisiin ja sädehdittäisiin. Tänään bioninen irakilaispoika vastaanottaisi Amputaatioyhdistyksen myöntämän Toivon lapsi -palkinnon. Sodan runtelema Ali nousisi lavalle, tiedotusvälineiden valokeilaan. Hänen myoelektroninen käsiproteesinsa surahtelisi yleisön edessä, ja hän puhuisi käsittämättömiä sanoja, jotka joku tulkkaisi ymmärrettäväksi puheeksi. Optimistinen Ali kertoisi Irakista. Hän kertoisi kärsineestä kotimaastaan, jonka yltä diktaattorin varjo oli väistynyt. Siellä oli kuuma, siellä oli öljyä ja siellä asui sunnimuslimeja ja shiatsumuslimeja, jotka riitelivät keskenään. Ja nykyään siellä asui myös amerikkalaisia ja brittejä, jotka pitivät haurasta järjestystä yllä henkensä kaupalla ja tarjosivat maalle mahdollisuutta paranemiseen. Maailmanpoliisista oli tullut globaalinen ylilääkäri. Kun kuolio on pitkällä, ainoa ratkaisu on amputaatio. Pelastetaan mikä pelastettavissa on, eli öljyvarat. ellauri206.html on line 135: Seurasin ahdistuneena oravien korkeita hyppyjä oksalta toiselle. Niiden nopeus oli saatanallista. Kuin Unikankareen murhatut olisivat ampaisseet puuhun tupsukorvaisina jyrsijöinä. Jos minulla olisi ollut haulikko, olisin ampunut eläimet rauhoittaakseni ne. Seisoin puun juurella ja katselin oravia, kunnes ahdistus hellitti ja taivas vaaleni ja vaikutelma oli äkkiä kuin valtavasta triptyykistä: vasemmassa siipikuvassa virtasi Aurajoen musta uoma, oikeassa turposi tuomiokirkon valaistu kivikasa, ja keskiosassa kasvoi vaahtera mielisairaine oravineen, jotka jahtasivat tuiskussa toisiaan, töykkivät, ahdistivat ja kiduttivat toisiaan samalla kun Uudenmaankadulla henkilöautot ja täydet bussit vyöryivät ohi. Mutta sitä saattoi katsella tyynenä, sillä jos pysäyttäisi oravat ja kysyisi, miksi ne toimivat näin, ei saisi vastausta, tai jos pysäyttäisi ihmiset, ei vastausta. Ne toimivat näin koska ne toimivat näin. Sokeaa tahtoa täynnä ihmisetkin muotoutuivat maan homeesta ja pystyttivät tuiskuavan avaruuden alle kirkkonsa, koulunsa, kauppapaikkansa ja sotilaalliset järjestelmänsä. ellauri206.html on line 154: 1. tammikuuta 2010 ilmoitettiin, että Ali Abbas saa Britannian passin. Alilla oli tarjouksia muista maista, kuten Kanadasta ja Yhdysvalloista, mutta hän hylkäsi ne, koska he eivät ottaneet hänen ystäväänsä mukaansa. Abbas selittää edelleen, että hän oli kieltäytynyt tarjouksesta mennä Kanadaan, koska henkilö, joka tarjoutui tuomaan hänet sinne, ei ottaisi tai voisi myös viedä ystäväänsä Ahmedia, toista sodan loukkaantunutta irakilaista, jonka hän tapasi Kuwaitin sairaalassa. Ahmed päätyi menemään Yhdistyneeseen kuningaskuntaan hänen kanssaan ja he ovat edelleen läheisiä ystäviä. Ali ja hänen ystävänsä lähtevät joka vuosi julkisuuspyöräretkelle, nimeltään Baghdad Bikers. Ali polkee, Ahmed ohjaa, niinkuin tanssi matka käy. Naantalin uimarannalla keskivartalolihavien perheenisien kullit pullottavat yhä uimahousuissa rauhallisina ja luotettavina. 2003 etäiseltä tuntunut mahdollisuus että amer. häivehävittäjät pommittavat Muumimmamman kahtia Muumilaaxossa on silminnähden kasvanut. ellauri206.html on line 163: Vuonna 14 Riku oli sortunut sekakäyttäjäxi. Tehtyään parannuxen ja laihduttuaan 15kg se pääsi vielä kerran häräntappoaseen armoihin, mutta nahkamunax jääneen 2014 finlandiaehdokkaan jälkeen repsahti kai uudestaan. v. 2020 avioeron jälkeen siitä ei ole kuultu mitään. Vaikka päihderiippuvuuksien ja pakko-oireisen häiriön välillä on suuria eroja, niitä yhdistää vapaan tahdon ongelma. Riku oli humanisti joka kaipaa rahaa ja arvovaltaa. Olis ruvennut lääkärix tai toimarixi sitten. Muttei siitä ollut siihen. Se oli ja on tyhjäntoimittaja. Rousseaukin oli luultavasti anaalis-obsessiivinen. Rikusta tuli Apu-lehden senttari. Kuusi nuhjuista biologia ja humanisti, julkisuusviuhahtaja. Jos haluat julkkistohtorixi, kampaa tukkasi. Ja hymyile, perkele. Jos Rikulta kysyisi se vastaisi, juu, olen narsisti. Kova poika ryyppäämään, hiivaa helttaan, hapanta huiviin, kuten runoilija Riza. Kirjailijat käy keikalla tuppukylissä kuten muutkin viihdetaiteilijat. Panelistien jlkeen esiintyisivät kähärä rakkausrunoilija (Tommi Tabermann) ja yhtä kuuluisa murrerunoilija (Heli Laaxonen). Panelistien tehtävä on ensin pitkästyttää maalaisista sappikuset pihalle. Sitten maistuu seniili romantiikka sekä murremarmatus. Happamia ovat kirjailijat toisilleen ja kateita. Tulee mieleen pahantuulinen alivaltiosihteeri Kouvolan kasarminmäellä. ellauri206.html on line 200: Jossain krimisarjassa oli apulainen jolla oli Munchausenin syndrooma. Se syötti hoidokille jotain lääkettä pitääxeen sen sairaana. McIlroy kävi sairaaloissa kuten Kilroy sotanäyttämöillä teeskennellen milloin minkäkinlaista sairasta, kunnes kuoli 68-vuotiaana vanhainkodissa. Musta tuntuu että olen sairas maanantaina, sanoi Max Roth viikonlopulla. Samaa veruketta koitin käyttää izekin pienenä, kehnohkolla menestyxellä. ellauri206.html on line 206: Mixi Riku syö appelsiinin syxyllä? Ne ovat silloin pahoja. Adidaxen sorzit ja Vansin huppari. Mahonkihyllyn Teema-astiat ja omenat Alessin vadissa. Vittu mikä pelle merkkimies. Vanhemmista yllättävän vähän mainintaa. Teki WWW heti mieli juopotella. Ja vandalisoida turkufasistin partapozon dollarihymyä. Search me. Ketamiinipiikin jälkeen Riku näyttää murhatulta silkkiuikulta. Oxennettu mustikkasoppa ei ole sinistä vaan punaista. ellauri206.html on line 249: Jean Lorrain, pseudonyme de Paul Alexandre Martin Duval, est un écrivain français à très forte tendance parnassienne, né le 9 août 1855 à Fécamp, en Haute-Normandie, et mort le 30 juin 1906 dans le 17e arrondissement de Paris. Dandy sybarite, ouvertement homosexuel, amateur de drogues, Jean Lorrain est l'un des écrivains scandaleux de la Belle Époque, au même titre que d'autres auteurs « fin de siècle » comme Rachilde, Hugues Rebell et Fabrice Delphi. Ses œuvres peuvent être rapprochées de la littérature dite « décadente ». ellauri206.html on line 252: IL fréquente le salon de Charles Buet, où il rencontre Jules Barbey d'Aurevilly, Joris-Karl Huysmans, François Coppée, Léon Bloy, Laurent Tailhade et autres cretins. Il rencontre Edmond de Goncourt, avec qui il restera lié jusqu'à la mort de ce dernier en 1896, et qui fut son principal protecteur. Edmond de Goncourt, dans la récente édition complète en 22 volumes du Journal des Goncourt, se montre curieux de toutes les questions sexuelles et particulièrement de l'homophilie. À partir de 1884, Edmond de Goncourt, jusque-là banalement réactionnaire, devient un antisémite enragé, Jésus l'a sauvé après 27 années d'homosexualité. Il se veut esthète et dandy en même temps qu'explorateur tapageux du vice et de la vulgarité, curieux assemblage qui verse souvent dans le pire mauvais goût, et qui lui vaut le mépris hautain de Robert de Montesquiou, dont Lorrain, pour sa part, fait volontiers sa tête de Turc pour sa prétention à l'élégance et à la chasteté. « Lorrain », écrit Léon Daudet dans ses Souvenirs, « avait une tête poupine et large à la fois de coiffeur vicieux, les cheveux partagés par une raie parfumée au patchouli, des yeux globuleux, ébahis et avides, de grosses lèvres qui jutaient, giclaient et coulaient pendant son discours. Son torse était bombé comme le bréchet de certains oiseaux charognards. Lui se nourrissait avidement de toutes les calomnies et immondices. » ellauri206.html on line 255: Mandrake eli mandragora on alruna. Eikös se ole Taika-Jim? Tästä on jo ollut puhetta. Rohtomandraken juuret muistuttavat alastonta ihmisruumista. Uudelleen tunnetuksi alruunan on tehnyt J. K. Rowling, joka on liittänyt sen Harry Potteriin. Siinä hän on yhdistänyt kasviin humoristisen ominaisuuden, jossa kasvi läpikäy samat yksilönkehityksen vaiheet kuin ihminen. Hulvatonta! Miehen rakkaus on pelkkää saadusta nautinnosta tunnettua kiitollisuutta. Vitun narsisti. Aivan hervoton persepää! Piipunrassi patriarkkana. Macho humanisti joka valikoi sisustuskankaita. Michel olet oikea SUNNI! Kuuntelee vielä Nick Drakea eikä ZZ Toppia. Ristiriitainen hahmo! ellauri206.html on line 281: Identiteettiliike on kansainvälinen sosiopoliittinen liike, joka kannattaa kansallisen identiteetin säilyttämistä. Liike sai alkunsa Ranskasta vuonna 2002 kansallismielisenä nuorisoliikkeenä. Identitaareilla on aktiivista toimintaa muun muassa Ranskassa, Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. Liike sanoo olevansa vastajihadistinen ja vastustaa islamisaatiota. Identitaarit varoittelevat väestönvaihdosta, jonka teorian mukaan länsimaiden eurooppalaista väestöä ollaan tietoisesti korvaamassa muslimiväestöillä. Kirjailija Timo Hännikäisen mukaan "identitaarit korostavat Euroopan maiden kantaväestöjen yhteistä perintöä". ellauri206.html on line 285: Timö on piipunrassimpi vielä kuin Wellbeck. Hännikäinen on suomalaisen kansallismielisen yhdistyksen Suomen Sisun toinen vihapuheenjohtaja. Hännikäinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaiteen lukiosta vuonna 1998 ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006, gradun aiheena 'Modernismin murros Väinö Kirstinän runokokoelmassa "Vihapuhetta"'. Hännikäinen on ollut järjestämässä ja toiminut myös puhujana äärioikeistolaisessa Awakening-tapahtumassa, jossa on vaadittu muun muassa valkoista ylivaltaa. Tilaisuuksissa on esiintynyt myös antisemitistisiksi ja fasistisiksi luonnehdittuja puhujia. Juhannusaattona 2015 Hännikäinen julkaisi Naisasialiitto Unionin sekä väkivaltaa kokeneiden naisten ja tyttöjen tukipalvelun Naisten Linjan julkisilla Facebook-sivuilla alatyylisiä viestejä. Hännikäisen mukaan kyseessä oli humalainen hölmöily. Hän oli myös jo aikaisemmin lähettänyt alatyylisiä viestejä useille eri henkilöille. Viestien seurauksena Hännikäisen teoksia julkaissut Savukeidas-kustantamo lopetti yhteistyön hänen kanssaan. Mitä Houellebecq tarkoittaa? on Timö Hännikäisen toimittama vuonna 2011 Savukeitaan kustantamana ilmestynyt esseekokoelma kirjailija Michel Houellebecqistä. ellauri206.html on line 369: On kuitenkin pakko mainita perheen kesämatka Walesiin, hirmu iso Shire hevonen ja hirmu pienet falabellat, villit ponit New Forestissa, ja se kun Helmi hukkui Victoria Embankmentille. Se oli vuonna '99, helppo muistaa koska juuri silloin näkyi Oxfordissa täydellinen pimennys. Kazottiin oudossa hämärässä auringon kapenevaa sirppiä noetusta lasista, linnut olivat säikkyneinä vaienneet. Siitä on mulla vielä virttynyt nelisilmäinen T-paita muistona: I saw the '99 eclipse, didn't do me any harm. Debatable. Sieltä ostettiin Helmille pieni britti koulupuku, joka sillä oli päällä koulun alkaessa seuraavana syxynä. ellauri206.html on line 394: Henki, pyhitys. Shynti, katumush, ahdishtush. ellauri206.html on line 408: kykyä saavuttaa tieteellistä edistystä (joka ellauri206.html on line 454: Selon le témoignage de ses contemporains, Gassendi se levait régulièrement à trois heures du matin, jamais plus tard que quatre heures, et quelquefois à deux. Il étudiait jusqu'à onze heures, à moins de recevoir une visite et se remettait à l'étude vers deux ou trois heures après midi jusqu'à huit. Il soupait légèrement (une tisane tiède, des légumes, rarement de la viande) et se couchait entre neuf et dix. On le disait pieux, et pratiquant avec scrupule ses devoirs de prêtre ; ses paroissiens l'appelaient le saint prêtre. Par sa pauvreté, sa modestie, sa douceur, son humanité, sa bienfaisance, sa charité et sa simplicité, il faisait figure d'un anachorète, vivant dans le monde selon la règle d'un monastère. « Le plus grand philosophe parmi les hommes de lettres, et le plus grand homme de lettres parmi les philosophes », sanoi gibboni. Peu d'auteurs ont imaginé qu'il s'agissait là d'une posture, ou d'un masque. ellauri206.html on line 458: « M. Gassendi ayant été toujours si curieux de chercher à justifier par les expériences la vérité des spéculations que la philosophie lui propose, et se trouvant à Marseille en l'an 1641 fit voir sur une galère qui sortit exprèz en mer par l'ordre de ce prince, qu'une pierre laschée du plus haut du mast, tandis que la galère vogue avec toute la vitesse possible, ne tombe pas ailleurs qu'elle ne feroit si la même galère étoit arrêtée et immobile. » ellauri207.html on line 33: KONGON OSKARI display:none">Konnankoukkuja ellauri207.html on line 60: Sven-Ingvars ligger tvåa på listan över artister med flest melodier på Svensktoppen (55 låtar), endast slagna av Sten & Stanley (61 låtar). Sven-Ingvars blev 2016 invalda i Swedish Music Hall of Fame. ellauri207.html on line 74: Outcast, mute, a lone twin cut from a drunk mother in a shack full of junk, Euchrid Eucrow of Ukulore inhabits a nightmarish Southern valley of preachers and prophets, incest and ignorance. When the God-fearing folk of the town declare a foundling child to be chosen by the almighty, Euchrid is disturbed. He sees her very differently, and his conviction, and increasing isolation and insanity, may have terrible consequences for them both… ellauri207.html on line 91: “Dr. Parnault’s elegant explications of seemingly every extant mathematical concept or quandary make this text as indispensible as any in our field,” says Fields Medal-winning MIT Professor Gerald Lambeau. “His presentation of combinatorial mathematics left me breathless.” ellauri207.html on line 182: Catherine Zeta-Jones was born on 25 September 1969 in Swansea, Wales, to David Jones, the owner of a sweet factory, and his wife Patricia (née Fair), a seamstress. Her father is Welsh and her mother is of Irish Catholic descent. She was named after her grandmother, Zeta Jones (whose name was derived from the name of a ship that her great-grandfather once sailed on), because 'Just Jones' would not cut the cheese in showbiz. Zeta-Jones was raised in the suburban area of Mumbles.Her struggle with depression and bipolar II disorder has been well documented by the media, for she is married to sex addicted actor Michael Douglas, son of Kirk, whose name used to be Issur Danielovitch Demsky. Michael is 25 years her senior but a wizard with cunnilingus. ellauri207.html on line 210: El patrimonio de Musse Pigg causo un enfrentamiento entre su esposa por 32 años, la arquitecta Eva Gabrielsson, y Erlan y Joakim Larsson, el padre y hermano del escritor. Éstos últimos fueron los que recibieron la opulenta herencia, la cual incluye los derechos sobe todas las obras del autor, y la capacidad de gestionar lo que dejó por escrito. Sin embargo, Gabrielsson afirma que ella debería ser la poseedora de los bienes ya que ella era la personas más allegada del autor, ya que éste abandonó su hogar familiar a la edad de los 18 años y desde ese entonces se dispuso a vivir con Eva, sin siquiera mantener contacto alguno con su padre ni hermano. ellauri207.html on line 232: Radio, mäntysuopaa ja maxipaali vessapaperia. Vizi mitä 50-lukulaisen ostoxia. Lispet on tyytyväinen sjoppailuunsa. Sosialidemokraatit on edelleen hallituspuolue. Mikään ei ole muuttunut kansankodissa. Svartskallejen ja hiekkaneekerien laumat eivät ole vielä hyökyneet Sveamamman parmaille. Tämän kerran roistotkin on ent. Njeuvostoliitosta. ellauri207.html on line 261: Sillä toden sanoakseni, naisten yleinen taso ei riitä siihen keskinäiseen yhteydenpitoon, joka tätä pyhää liittoa elättää, eikä heidän sielunsa tunnu olevan kyllin vakaa kestämään niin tiukan ja pitkäaikaisen siteen puristusta. Tosiaan, ellei näin olisi, jos voitaisiin vapaasta tahdosta saada aikaan suhde, josta eivät vain sielut saisi tuota eheää nautintoaan, vaan jossa myös ruumiilla olisi osansa liitosta, mihin ihminen näin olisi koko olemuksellaan sitoutuneena, on varmaa, että tämä täydentäisi ja lisäisi ystävyyttä. Mutta mikään esimerkki ei todista tuon sukupuolen kyenneen tällaiseen, ja antiikin koulukunnat ovat yksimielisesti julistaneet sen siihen kelvottomaksi. ellauri207.html on line 310: Peppi on ikävä ihminen. Luihu kylmiö. Kun se konnailee, se voi olla juridisesti epäilyttävää muttei rikos jumalan säätämiä lakeja vastaan, kuten älä tapa, älä varasta, älä valehtele älä tee huorin, kunnioita vanhempia ym ym. Sillä niihinhän on ne tutut jumalan suomat poikkeuxet: pahixia saa tappaa, konnilta varastaa, valehdella viranomaisille, huorata ketä huvittaa, kusettaa mielin määrin vanhempia jos ne ovat tiellä. Rakkauden käskyt hoituu hyvin rahalla ja sexillä ja syöttämällä halvatulle varaisälle sunnuntaisin makaronilaatikkoa ja antamalla sille valkoiset siltä varastetut shakkinappulat. Skizoidin narsistin pienestäkin hyväntahdon eleestä on syytä ilostua pikkulapsen lailla. Raha ei ehkä tuo onnea mutta auttaa kestämään elon kolhuja. Sen tiesi jo Cato vanhempi, Roope Ankka, ja Kroisos Pennonen. Caton tapaisia konnankoukkuja järjestelee Peppi Pitkätussukin, rahanpesua ja veronkiertoa. Pecunia non olet. Onko järjestelyssä jotain epäeettistä? Ei toki, menettely on talousliberaalin sääntökirjan mukaista, mikäs siinä. Kyynärpäily toisten lurjusten kustannuxella ei ole vain luvallista, vaan suotavaa. ellauri207.html on line 323: Robb Elementary teaches second through fourth grades and had 535 students in the 2020-21 school year, according to state data. About 90% of students are Hispanic and about 81% are economically disadvantaged, the data shows. Thursday was set to be the last day of school before the summer break. ellauri207.html on line 344: Laumoittain poistettavia häiriötekijöitä jotka kaikki nauttivat naisten sadistisesta nöyryyttämisestä. No pianpa osat vaihtuvat! Lisbet ei tunne minkäänlaista myötätuntoa. Tyypillistä setäfeminismiä. Naiset voimaantuu kun niistä tulee reijitettyjä superäijiä. ellauri207.html on line 359: Meanwhile, Salander (Lisbet)´s sadistic guardian, Nils Bjurman, hires Zalachenko to kill Lisbeth. Bjurman himself is soon killed by Lisbet´s bro Ronald Niedermann, who with dad Zala, is lying in wait at a farm in Gåseborg to ambush Salander (Lisbet). During a brief confrontation Lisbeth is shot in the head and buried alive. She later climbs out zombie like and deals serious blows to Zala´s head and wooden leg with an axe. Their injuries are so serious they are both taken by air ambulance to a hospital where the next book picks up. But what a disappointment: Zalachenko is shot in the head in the same hospital as Lisbeth being treated for the grievous injuries he´s suffered, for having intentions to betray the Cesarean section of the Swedish secret service, el Sapo. The Swedes consider the superior intelligence he has as a Soviet defecator more important than dumb Agneta´s civil rights or those of her misfit daughter, so they have Lisbeth declared incompetent and institutionalized in order to protect him from her. ellauri207.html on line 380: Stieg on millenniaali Chevy Chase. Erona entiseen on et nyze on jotain valtavirtaa, ennen piti nigerialaistyön piilotella näitä tyynyn alle. Edistystä takas apinoiden juurille. Enää ei tarvi edes osaa lukea, voi kuunnella ja kazoo leffana. Huomaa miten noi noirit aina murjottaa pahansuovasti kuin mugit mug shoteissa. Niitähän ne onkin, hemmetti. ellauri207.html on line 384: ellauri210.html on line 34: Loppupään dadaisteja display:none">Dadaa ellauri210.html on line 50: William Sydney Porter (September 11, 1862 – June 5, 1910), better known by his pen name O. Henry, was an American short story writer. Amerikkalainen pikkukonna ja pakinoizija joka hyvin amerikkalaisittain yhdisti nämä ammatit, tehden kahta työtä rinnakkain. Sen mielikirja oli Burtonin Anatomy of Melancholy. Nuorena se vietti aikaa Texasissa päästäkseen pahasta yskästä. Yskä parani mutta jano paheni. Se nai kauniin mutta tubisen vaimon vastoin perheen tahtoa. Sen poika kuoli synnytyksessä ellauri210.html on line 76: Synge kirjoitti realistisia kansankuvauksia ja on Irlannin kirjallisuuden uudistajia. W. B Yeatsin houkuttelemana hän muutti asumaan Aransaarille ja kirjoitti sikäläistä maalaiselämää kuvaavan The Aran Islands. Meillä on se. ellauri210.html on line 107: Chaplin kasvoi 1800-luvun Lontoossa sairaan äidin ja poissaolevan isän kanssa, ja hänen varhaisia ​​vuosia leimasi äärimmäinen köyhyys. Chaplin varttui äitinsä Hannahin kanssa mielisairaaloissa ja niistä poissa työhuoneessa ja köyhien lasten instituutissa. Kaiken tämän ajan nuori Charlie tarkkaili ympärillään olevia ihmisiä. Myöhempinä vuosina hän alkoi kutoa elokuviinsa omaelämäkerrallisia yksityiskohtia ja lapsuusmuistoja. Hänen lyhytelokuvassaan Helppo katuHän esimerkiksi näytteli ällöttävää poliisia, joka lähetettiin uudistamaan huonoa naapurustoa ja loi uudelleen ”East Streetin”, Etelä-Lontoon kadun, jossa hän syntyi. Jopa The Trampin kuuluisa kulhollinen sekoitus perustui lapsuuden muistoon "Rummy Binksistä", paikallisesta juopaasta, joka horjui naapurustossa. Kaiken tämän tietäen ei ole yllättävää, että Freud piti Chaplinia "niin sanottuna poikkeuksellisen yksinkertaisena ja läpinäkyvänä tapauksena". ellauri210.html on line 115: Mutta sinä sanot, Mme. Yvettellä ei ole vain yhtä roolia, jonka hän toistaa. Hän näyttelee yhtä taitavasti kaikkia mahdollisia rooleja: pyhimyksiä ja syntisiä, keilaajia, hyveellisiä, rikollisia ja naiiveja. Se on totta, ja se on todiste äärimmäisen rikkaasta ja mukautuvasta henkisestä elämästä. Mutta en epätoivoisi jäljittää hänen nuorten vuosiensa kokemuksia ja konflikteja koko hänen taiteensa ohjelmistoon. Olisi houkuttelevaa jatkaa täällä, mutta jokin pidättelee minua. Tiedän, että ei-toivotut analyysit herättävät epäilyksiä, enkä halua tehdä mitään, mikä saattaisi häiritä suhteemme muodostavaa sydämellistä myötätuntoa. ellauri210.html on line 122: In the 1905 book Jokes and Their Relation to the Unconscious (German: Der Witz und seine Beziehung zum Unbewußten), as well as in the 1928 journal article Humor, Freud distinguished contentious jokes from non-contentious or silly humor. Tendentious jokes are jokes that contain lust, hostility, or both. ellauri210.html on line 129: Jarry obtient en 1890 la seconde partie du baccalauréat, mention "Bien". En 1891-1892, il est élève d’Henri Bergson et condisciple de Léon-Paul Fargue et d’Albert Thibaudet au lycée Henri-IV. Il échoue au concours d'entrée à l’École normale supérieure (trois échecs successifs suivis de deux échecs pour la licence ès lettres). ellauri210.html on line 293: Apollinaarinen nauru on monikkoa. Sitä taivutetaan genrejen (runous, tarinat, kronikat, kirjeenvaihto) ja muotojen (proosa/säe, mutta myös "lyyriset ideogrammit"), inspiraation lähteiden (gallialaisesta suonesta fumi-henkeen) ja rekisterien (huumorin, ironia, komedia) mukaan vaikka kankeasti. Se voidaan onnexi tunnistaa riimin erityisistä vaikutuksista, joita selventävät tietyt runoilijan osoittamat tai ehdottamat viittaukset. Runollisen diskurssin, fiktion ja kriittisen diskurssin väliset suhteet ilmentävät käsitetaiteena määritellyn taiteen voimakasta refleksiivistä kubistisen maalauksen mallia (PR ii, 16). Puisevaa, puisevaa. Vähemmän puisevaa lisäinfoa Coppéesta albumissa 326. ellauri210.html on line 320: Loppupeleissä Pablosta tuli aika dissosioitunut. Toisin kuin Paloma-tyttärestä joka muotoili autoja ja käsilaukkuja. ellauri210.html on line 365: One of them was the Swiss enema Arthur Cravan. Described by one critic as “a world tramp … a traverser of borders and resister of orders,” Cravan traveled the globe in the early 1900s by forging documents and assuming false identities, preening, harassing, and haranguing, as he went. He was hailed by André Breton as a pivotal precursor of Dadaism, and belonged to that category of floating prewar avant-gardists whose legacy resides more in their mode of living than their artistic creations. Indeed, he declared himself anti-art and avowed boxing to be the ultimate creative expression of the modern, American-tinged age. He’s often referred to as a “poet-boxer,” though he wasn’t especially accomplished as either; his real talent appears to have been making a spectacle of himself, in every sense. Publicist rather than a pugilist. ellauri210.html on line 367: Cravan’s real name was Fabian Avenarius Lloyd; he adopted myriad pseudonyms and aliases during his short life. He was born in Switzerland, in 1887, to Irish and British parents with whom he had a tumultuous relationship, though he was immensely proud of his aunt Constancez, who was Oscar Wilde’s wife. In his early teens, Cravan came to regard the familial link to the world’s most disreputable genius as proof that he was destined for a life of fabulous infamy. ellauri210.html on line 369: That journey began in 1903 when, aged sixteen, he was kicked out of his boarding school for an egregious act of indiscipline—according to some, he hit a teacher—and, inspired by his hero Arthur Rimbaud, he left Switzerland in search of adventure. Over the next several years, Cravan took up with hookers in Berlin, hoboed his way from New York to California, and worked in the engine room of a steamship bound for the South Pacific, jumping ship when it docked in Australia. But it was in Paris that the legend of the man we know as Arthur Cravan—writer, brawler, and hoaxer—was cemented. Within the space of six years, he scandalized polite society, infuriated the avant-garde, slugged it out with one of the greatest heavyweights of all time, and then disappeared without a trace. ellauri210.html on line 373: By the time Johnson arrived in Paris, Cravan had carved out a reputation as a boxer himself, a discipline he first picked up while traveling across the USA. He was also known as an ardent proponent of the “American” attitude toward life, by which he meant living according to desire and instinct, and telling so-called civilized society to take a running jump. In an essay titled “To Be or Not To Be … American,” he wrote that, thanks to the influence of cakewalk dancers, track athletes, and boxers such as Joe Jeanette, the whole of Paris had turned American. “Overnight,” Cravan said, “everyone began to spit and swear” and “floated around in clothes two sizes too big for them.” He finished the piece with a crib sheet for how to pass as American: “Chew … never speak … always look busy … and, above all else, crown yourself with arrogance.” It was advice he followed assiduously. How right, how true, to this day. ellauri210.html on line 379: At the height of his fame and success, while The Importance of Being Earnest (1895) was still being performed in London, Wilde prosecuted the Marquess of Queensberry for criminal libel. The Marquess was the father of Wilde's lover, Lord Alfred Douglas. The libel trial unearthed evidence that caused Wilde to drop his charges and led to his own arrest and trial for gross indecency with men. After two more trials he was convicted and sentenced to two years' hard labour, the maximum penalty, and was jailed from 1895 to 1897. During his last year in prison, he wrote De Profundis (published posthumously in 1905), a long letter which discusses his spiritual journey through his trials, forming a dark counterpoint to his earlier philosophy of pleasure. On his release, he left immediately for France, and never returned to Ireland or Britain. There he wrote his last work, The Ballad of Reading Gaol (1898), a long poem commemorating the harsh rhythms of prison life. What an opportunity for a man of his caliber, one would have thought. ellauri210.html on line 385: New York’s first encounter with modern art had come four years earlier with the seminal Armory Show, at which Duchamp’s Nude Descending a Staircase caused an almighty rumpus. This time, Duchamp presented Fountain, the urinal that changed art history. Having witnessed Cravan’s work back in Paris, Duchamp and Picabia invited Cravan to deliver one of his anti-art lectures at the exhibition. He didn’t disappoint. On the day, he stood half cut in front of his audience, swore at them, waved his cock around, and was promptly arrested. ellauri210.html on line 410: Vislaa nopsa sankarimatkaaja saapuessaan satamaan, Tandis que siffle le rapide héroïque qui arrive au Havre, ellauri210.html on line 435: Samalla kun uuden vernissan tuore hajuvaikutelma Tandis que la verte impression de l’odeur du vernis neuf ellauri210.html on line 471: Jakob van Hoddis, Davidin tähti ellauri210.html on line 473: Hans Davidsohn (Kunstlername Jakob van Hoddis; * 16. Mai 1887 in Berlin; † 1942 in Sobibór, Generalgouvernement) war ein deutscher Dichter des literarischen Expressionismus. Er ist besonders bekannt für das Gedicht Weltende. ellauri210.html on line 489: Hans Davidsohn war der Sohn des jüdischen Sanitätsrats Hermann Davidsohn und dessen Ehefrau Doris geb. Kempner. Er wurde am Grüner Weg 69 (heute Singerstraße in Berlin-Friedrichshain) geboren. Sein Zwillingsbruder starb während der Geburt. Er war der älteste Sohn und wuchs mit seinen Geschwistern Marie, Anna, Ludwig und Ernst auf. Die Lyrikerin Friederike Kempner war seine Großtante. ellauri210.html on line 491: dis.JPG/220px-Jacob_van_Hoddis.JPG" /> ellauri210.html on line 495: Als sein Vater 1909 starb, legte er sich das Pseudonym Jakob van Hoddis zu, wobei van Hoddis ein Anagramm seines Nachnamens Davidsohn ist. Von Freunden wurde er oft „Hans den Hoddissohn“ oder „Hoddiskop“ verspottet. ellauri210.html on line 497: Sein künstlerisches Werk verrät in dieser Zeit einigen Einfluss von Stefan George. Van Hoddis wurde Ende dieses Jahres „wegen Unfleißes“ von der Universität zwangsexmatrikuliert. ellauri210.html on line 499: 1912 ging van Hoddis nach München und wandte sich dort verstärkt dem Katholizismus zu. Hier machte sich erstmals eine beginnende Psychose deutlicher bemerkbar. ellauri210.html on line 501: Provoziert wurde das vor allem durch den tragischen Tod Heyms, als dieser im Januar beim Schlittschuhfahren mit einem Freund ertrank und durch Hoddis unerwiderte Liebe für Lotte Pritzel, der er sein Gedicht Indianisch Lied widmete. Sie war eine deutsche Puppenkünstlerin, Kostümbildnerin und Zeichnerin. Auch Rainer Maria Rilkes Text „Über die Puppen der Lotte Pritzel“, 1921 mit Illustrationen der Künstlerin publiziert, gehört zu den überlieferten Zeugnissen vom Schaffen Lotte Pritzels. Lotte Pritzels gesamtes Werk umfasste weit über 200 Stücke, etwa ein Fünftel der fragilen Figuren ist bis heute erhalten. ellauri210.html on line 505: Lotte Pritzel war weder geschäftstüchtig noch ehrgeizig. Auch zeigte sie keinerlei Ambitionen, das Wesen ihrer Puppen näher zu erläutern. Die „gern im Morphiumrausch schaffende Künstlerin“ erklärte allenfalls, ihre so graziös wie verzweifelt wirkenden Gestalten seien "Geschöpfe ihrer selbst" bzw. "Material gewordene innere Visionen". Zarte Wachs- und Stoffgebilde von raffinierter Eleganz, denen immer ein kindlich-verderbter Zug anhaftete, wie manchen Gestalten von Beardsley – fern vom Obszönen und dadurch umso reizvoller, sogar für solide Käufer. In den 1930er Jahren zog sich Lotte Pritzel, die vermutlich ein Elternteil jüdischen Glaubens hatte, aus der Öffentlichkeit zurück. Sie hatte einen Arzt geheiratet und die hatten eine Tochter Irmelin Rose. Sie starb 1952. ellauri210.html on line 507: Wegen zunehmender Konflikte mit seiner Familie zog er sich Anfang September selbst in die Kuranstalt in Wolbeck bei Münster zurück, die er Mitte Oktober aber „fluchtartig“ verließ, um nach Berlin zurückzukehren. Hier wurde er derart auffällig, dass er Ende Oktober in die Heilanstalt „Waldhaus“ in Nikolassee bei Berlin verbracht werden musste, so dass sich Erwin Loewenson an einen langjährigen Freund von Kurt Hiller, den Psychiater Arthur Kronfeld in Heidelberg, mit der Bitte um Unterstützung wandte. Unter dem Titel Gewaltsam ins Irrenhaus war diese Zwangseinweisung Anlass für ein Medienecho – zu einer Zeit allerdings, als van Hoddis schon aus der Anstalt „entwichen“ war. Außerdem studierte er noch die griechische Mythologie und deren Fabelstrukturen. Jedoch hörte er vor dem Ausbruch seiner Krankheit im Herbst 1914 völlig mit der Nutzung der mythologischen Terminologie auf. ellauri210.html on line 509: Nach Aufenthalten in Paris, München und Heidelberg kehrte er völlig mittellos nach Berlin zurück. 1914 hielt er seinen letzten Vortrag im Neuen Club. Ab 1915 war van Hoddis in ständiger ärztlicher Behandlung und wurde privat gepflegt. In diesem Jahr starb sein Bruder Ludwig als Soldat im Ersten Weltkrieg, dessen Tod nahm er allerdings aufgrund seiner wachsenden Umnachtung nicht groß zu Kenntnis. Nach dem Krieg konnte van Hoddis’ Bruder Ernst nicht mehr Fuß fassen und emigrierte nach Palästina. ellauri210.html on line 511: Im Jahr der nationalsozialistischen „Machtergreifung“ 1933 emigrierte van Hoddis’ Mutter mit seinen Schwestern Marie und Anna ebenfalls nach Palästina. Van Hoddis mussten sie aufgrund seines Zustandes zurücklassen. Am 29. September 1933 wurde van Hoddis in die „Israelitischen Heil- und Pflegeanstalten“ Bendorf-Sayn bei Koblenz verlegt. In dieser Anstalt wurden ab 1940 der größte Teil von jüdischen psychiatrischen Patienten im deutschen Reich konzentriert. Zu diesem Zeitpunkt war Hoddis wegen seiner hebephrenen Schizophrenie im Endstadium nicht mehr ansprechbar. ellauri210.html on line 516: dis">Morgens Morjens ellauri210.html on line 576: Kurt Hiller wurde in Berlin als Sohn eines jüdischen Fabrikanten geboren, sein Großonkel mütterlicherseits war der SPD-Reichstagsabgeordnete Paul Singer. Hiller machte 1903 sein Abitur als Primus Omnium am Askanischen Gymnasium in Berlin. Danach studierte er an der Berliner Universität Rechtswissenschaft bei Franz von Liszt und Philosophie bei Georg Simmel. Im November 1907 wurde Hiller als Externer an der Ruprecht-Karls-Universität Heidelberg vom Juristen Karl von Lilienthal mit der Dissertation Die kriminalistische Bedeutung des Selbstmordes zum Dr. jur. promoviert. Die Dissertation war der Teil einer rechtsphilosophischen Arbeit unter dem Titel Das Recht über sich selbst, für die Hiller in Berlin keine Anerkennung fand, und in der er die Forderung aufstellte, das Strafrecht müsse die Selbstbestimmung des Menschen stärker berücksichtigen. ellauri210.html on line 580: In Berlin wurde Kurt Hiller als freier Schriftsteller zum frühen Pionier des literarischen Expressionismus: 1909 gründete er mit Jakob van Hoddis als ein Gründungsmitglied die Vereinigung Der Neue Club, zu dem bald auch Georg Heym und Ernst Blass stießen. Gemeinsam mit ihnen und unterstützt von bekannteren Künstlern wie Tilla Durieux, Else Lasker-Schüler und Karl Schmidt-Rottluff wurden sogenannte „Neopathetische Cabarets“ veranstaltet. Nachdem Hiller sich aus dem Club zurückgezogen hatte, gründete er mit Blass das literarische Cabaret GNU. Für die Zeitschriften PAN und Der Sturm schrieb er zahlreiche Beiträge, ebenso wie für Franz Pfemferts Aktion, bei deren Gründung er 1911 auch mitwirkte. Nachdem Hiller – wahrscheinlich über die Vermittlung Kronfelds, der seit 1908 in Heidelberg lebte – 1911 in der Beilage Literatur und Wissenschaft der regionalen Heidelberger Zeitung schon Die Jüngst Berliner vorgestellt hatte, publizierte er 1912 im Heidelberger Verlag von Richard Weissbach die erste expressionistische Lyrikanthologie Der Kondor. ellauri210.html on line 588: Am Anfang desselben Jahres veröffentlichte Hiller in der Weltbühne einen Aufsatz, den er zunächst für eine ausländische Tageszeitung verfasst hatte und in dem er Bewunderung für den „Kraftkerl Mussolini“ (Mussolini und unsereins, 12. Januar 1926) äußerte. Am „Duce“ faszinierte ihn die kühne Ästhetik seiner öffentlichen Auftritte und vor allem die schlagkräftige politische Durchsetzungskraft, die so gar nichts von der oft zähen Kompromisspolitik der mittleren Weimarer Republik hatte. ellauri210.html on line 604: Les voyages interplanétaires semblent être l'un des tous premiers pas vers le soi-disant « progrès scientifique » et pourtant en dernière analyse, il ne s'agit que d'un agrandissement du territoire mis à la disposition de l'homme. ellauri210.html on line 659: et des souliers pâles et purgés ja kalpeat puhdistetut jalkineet ellauri210.html on line 706: On kuitenkin todisteita siitä, että heidän suhteensa katkesi myöhemmässä elämässä. Vaikka heidän kuollut sisarensa Adele esiintyy ja mainitaan usein Savinion muistelmissa ja omaelämäkerroissa, Giorgio ei näy missään niistä. Lahjaton Pollux oli kade, ja Castor kylästyi sen keekoiluun. ellauri210.html on line 709: "Olin yllättynyt ja hämmästynyt; Savinio kohteli instrumenttiaan niin huonosti, että jokaisen kappaleen jälkeen kosketinsoittimesta jouduttiin puhdistamaan siruja ja puruja. Ennustan, että kahden vuoden sisällä hän on pannut päreixi kaikki Pariisin pianot. Savinio jatkaa sitten tuhoamaan jokaisen pianon universumissa, mikä voi olla todellinen vapautus." Tyypillinen näyte puolalaisen espritistä. ellauri210.html on line 718: Annalisa Chirico è una giovane e brillante giornalista dalla lingua schietta. Dietro la sua bella presenza si cela un personaggio preparatissimo, nel suo campo: la scrittura. La giornalista è sempre stata decisa riguardo il suo futuro e suo padre è stato la figura che l’ha spronata maggiormente. Pugliese originaria di Brindisi, a soli diciotto anni, Annalisa sale un pezzo di stivale fino a Roma per frequentare la Luiss Guido Carli, laureandosi in Scienze Politiche. ellauri210.html on line 782: After the war, Tanguy is sent back to Spain, Barcelona where he learns that his grandmother has recently passed away and there is no one else to take care of him. He is sent to a reformation school for juvenile delinquents and orphans, run by priests who are no less cruel and sadist than the Nazi "kapos." Bitter, Tanguy believes they are worse than the Nazis because these priests hide their sadism behind the facade of religion and confession, but that makes their sin no less. He succeeds in escaping along with a "companion," but is forced to separate from his as well. This time around, he finds himself in a school run by a group of priests but unlike the reformation school, here, Tanguy is able to grow, learn and live comfortably. It is here, that he truly flourishes and finds friends and solace. But he is still not completely at peace and sets off again in search of the parents who had abandoned and forsaken him to such a bitter destiny. He does find them eventually, but only to realise that the years of hardship and horror experienced by him have built an impenetrable barrier between them. He is no longer a left wing radical like them. He has learned not to hate the capos. Don't get mad get even. LOL. ellauri210.html on line 792: tous les crachats se réunissent dans le même égout et disent Kaikki sylkyklöntit yhtyvät samaan ällötyxeen ja sanovat ellauri210.html on line 831: The word “Dada” brings to mind an international range of extreme modernist antics. The book’s title is something of a publicist’s misnomer. Jacques Rigaut is the only confirmed suicide among the group, and while Jacques Vache did die of a drug overdose, many, including author Michel Leiris, claimed that his death was accidental, characterized as deliberate by those aiming to enhance Vache’s cultural cache. Arthur Cravan and Julian Torma simply disappeared, wandering into, rather than jumping towards, the cracks of avant-garde history. Of the four only Rigaut is genuinely obsessed with themes of self-destruction. ellauri210.html on line 863: Fils d'un cadre du grand magasin Le Bon Marché, il est d’abord un élève brillant au lycée Montaigne, où il obtient un prix de récitation et de français, puis il devient passable et dissipé au lycée Louis-le-Grand où il se fait remarquer par son excentricité. ellauri210.html on line 902: Olen vakava kuin nautinto. Ihmiset eivät tiedä mitä sanovat. Ei ole syytä elää, mutta ei ole syytä kuollakaan. Ainoa jäljellä oleva tapa osoittaa halveksuntaa elämää kohtaan on hyväksyä se. Elämästä ei kannata vaivautua lähtemään. Hyväntekeväisyydestä voi lopettaa sen muilta, mutta itseltään? Epätoivo, välinpitämättömyys, petokset, uskollisuus, yksinäisyys, perhe, vapaus, raskaus, raha, köyhyys, rakkaus, rakkauden puute, kuppa, terveys, uni, unettomuus, halu, impotenssi, litteys, taide, rehellisyys, häpeä, keskinkertaisuus, älykkyys, siinä ei ole mitään millä edes piiskaa kissaa. Tiedämme liian hyvin, mistä nämä asiat on tehty, jotta voimme ottaa niitä huomioon; ne kelpaavat vain edistämään muutamia merkityksettömiä itsemurha-onnettomuuksia. (Epäilemättä on ruumiillista kärsimystä. Minä olen kunnossa: harmillista niille, joilla on maksakipuja. Kaukana siitä, että pidän uhreista, en soimaa ihmisiä, jotka ajattelevat he eivät voi sietää syöpää.) ellauri210.html on line 1064: Surrealistisena maalarina Dalí kertoi pyrkivänsä ”materialisoimaan läpikotaisin irrationaalisia kuvia hyperrealistisella tarkkuudella” ja kutsui taulujaan ”käsinmaalatuiksi univalokuviksi”. Luomisprosessiaan Dalí nimitti ”paranoidis-kriittiseksi menetelmäksi”. ellauri210.html on line 1085: Dalí valitsi maalaustensa aiheiksi sellaisia, joita hän piti spirituaalisina ja pyrki paljastamaan niissä olevia piileviä voimia. Hän uskoi, että kaikissa esineissä on tällaisia voimia ja halusi vangita ne maalauksiinsa ja itselleen niitä maalaamalla. Tätä edisti hänen kiinnostuksensa atomipommiin, joka oli hänen mielestään erityisen mystinen ja voimakas. Käyttämällä klassismia Dalí pyrki käyttämään hyväkseen sen realismia päästäkseen lähemmäksi kaikissa substansseissa olevaa henkisyyttä, ja siksi lähemmäksi ylhäisyyttä. Maalaus on ensimmäinen, jossa hän käytti klassismia tällä tavalla ja siinä ennakoitiin muita teemoja, joita Dalín kiinnostus henkisyyteen toi myöhemmin mukanaan, kuten levitointi ja painovoiman neutralisointi. ellauri210.html on line 1226: The French essayist Michel Eyquem de Montaigne’s famous tome Les Essais became celebrated in its age, even being quoted by William Shakespeare in The Tempest. At the core of the collection of writings was “De l’amitie” (“On Friendship”). La Boetie enjoyed a certain level of fame, achieved through political discourses, when he met Montaigne around 1557 and the two would spend four years together, at which time the principles of civil disobedience in matters of love became instilled in Montaigne, according to Robert Aldrich and Garry Wotherspoon’s Who’s Who in Gay and Lesbian History. But La Boetie would succumb to the plague, and Montaigne would write that he never experienced such love again. ellauri210.html on line 1272: Shaw was born at 3 Upper Synge Street in Portobello, a lower-middle-class part of Dublin. The Shaw family was of English descent and belonged to the dominant Protestant Ascendancy in Ireland. George Carr Shaw, Bernir's dad, an ineffectual alcoholic, was among the family's less successful members. By the time of Shaw's birth, his mother had become close to George John Lee, a flamboyant figure well known in Dublin's musical circles. Shaw retained a lifelong obsession that Lee might have been his biological father. Shaw made a negligible income from writing, and was subsidised by Lee plus his mother. In 1881, for the sake of economy, and as a matter of principle, he became a vegetarian. He grew a beard to hide a facial scar left by smallpox. ellauri210.html on line 1316: The narrator, randomly named André, ruminates on a number of Surrealist principles, before ultimately commencing (around a third of the way through the novel) on a narrative account, generally linear, of his brief ten-day affair with the titular character Nadja. She is so named “because in Russian it's the beginning of the word hope, and because it's only the beginning,” but her name might also evoke the Spanish "Nadie," which means "No one." The narrator becomes obsessed with this woman with whom he, upon a chance encounter while walking through the street, strikes up conversation immediately. He becomes reliant on daily rendezvous, occasionally culminating in romance (a kiss here and there). His true fascination with Nadja, however, is her vision of the world, which is often provoked through a discussion of the work of a number of Surrealist artists, including himself. While her understanding of existence subverts the rigidly authoritarian quotidian, it is later discovered that she is mad and belongs in a sanitarium. After Nadja reveals too many details of her past life, she in a sense becomes demystified, and the narrator realizes that he cannot continue their relationship. ellauri210.html on line 1318: In the remaining quarter of the text, André distances himself from her corporeal form and descends into a meandering rumination on her absence, so much so that one wonders if her absence offers him greater inspiration than does her presence. It is, after all, the reification and materialization of Nadja as an ordinary person that André ultimately despises and cannot tolerate to the point of inducing tears. There is something about the closeness once felt between the narrator and Nadja that indicated a depth beyond the limits of conscious rationality, waking logic, and sane operations of the everyday. There is something essentially “mysterious, improbable, unique, bewildering” about her; this reinforces the notion that their propinquity serves only to remind André of Nadja's impenetrability. Her eventual recession into absence is the fundamental concern of this text, an absence that permits Nadja to live freely in André's conscious and unconscious, seemingly unbridled, maintaining her paradoxical role as both present and absent. With Nadja's past fixed within his own memory and consciousness, the narrator is awakened to the impenetrability of reality and perceives a particularly ghostly residue peeking from under its thin veil. Thus, he might better put into practice his theory of Surrealism, predicated on the dreaminess of the experience of reality within reality itself. Nadja Nadja soromnoo. ellauri210.html on line 1323: En el caso de Prassinos se distinguen dos periodos, el de su adolescencia y el de una época más tardía. En su imaginario adolescente implica motivos típicos de los cuentos de hadas. ellauri210.html on line 1344: Gisèle Prassinos también nos ha dejado unas buenas dosis de personajes desordenados, donde afloran ciertas desviaciones. En ese “collage” entre cuentos de hadas y aromas baudelerianos, la autora jugará sobre todo con la metamorfosis, así sus mujeres “pseudo-femmes castratrices” se transforman en animales o en seres extraños, fantásticos. Prassinos ataca a los mitos del psicoanálisis, muestra imágenes híbridas, animales que se convierten en hombre, objetos que se convierten en animales, etc. Destaca la hostilidad hacia la figura autoritaria del padre. Nos habla de venganzas mediante el asesinato, los cuerpos difuntos son despedazados o transformados, dejando traslucir sentimientos intensos, donde se perfila la imagen de la muerte y se exorciza el miedo. La misma autora confesaba en una entrevista personal la distancia que había entre ella y su padre, destacando la importancia que tiene la figura masculina en las culturas orientales, sensación que refleja en el cuento “La Tête” (op. cit., 1987): “Lucas vit qu’entre elle et son père s’ouvrait un écart plus large que ceux qui séparaient les autres personnes”. ellauri210.html on line 1411: Makeasti hymyävällä sadistilla Le sadique au sourire si doux ellauri211.html on line 34: Lukijan Ruoansulatus   display:none">Naurua ellauri211.html on line 48: Reader's Digest sai alkunsa New Yorkin Greenwich Villagessa 1920-luvun alussa, kun William Roy DeWitt Wallace (1889–1981) ja hänen vaimonsa Lila Bell Wallace alkoivat julkaista muista lehdistä valikoimiaan juttuja yksissä kansissa. Pian he perustivat Reader's Digest Association -nimisen yrityksen New Yorkin lähellä sijaitsevaan Pleasantvilleen. ellauri211.html on line 70: Raidilla on poikkeuksellinen ystävyyssuhde komisario Eero Janssoniin. Miehiä yhdistää kiinnostus vanhoihin Mercedes-autoihin. Se peili? On tilauksessa. On matkalla. Ehkä meidän kannattaisi syödä eväät tässä. ellauri211.html on line 94: Ala tulla Kendall tarttui käteeni. Mennään lavan luo niin kaikki näkevät sinut kun Hugh ylistää sinua. Pian Rein kintereillä kärkkyvät vanhat tutut skandaalilehdistö, paikalliset gangsterit, turkkilainen antiikkikauppias sekä Japanin ympäristöministeri. Onnistuupa Rei suututtamaan epäjapanilaisella käytöksellään myös tokiolaiset sukulaisensa. Mutta missä on se Rein iänikuinen vanhusystävä? Lainsuojaton ja pennitön Rei ryhtyy uhkayritykseen, joka voi tietää makeaa voittoa, elinikäistä porttikieltoa Japaniin – tai pikaista kuolemaa. ellauri211.html on line 127: Valitettavasti USAn poliisin valtuudet Japanissa ovat äärimmäisen rajalliset. Ne eivät saa suorittaa kotiezintää japsun kodissa ilman japsulaisten lupaa. Rei karkotettiin Japsuista koska se suoritti laittoman kotiezinnän. Sellaisia ne jenkit ovat. Niitä on muuten poliisi ja rosvosarjat väärällään. ellauri211.html on line 171: Pommien käytön tukijat väittävät arvokkaita ihmishenkiä ennemminkin säästetyn, sillä tavanomaisissa pommituksissa ja Yhdysvaltain maihinnousussa olisi todennäköisesti kuollut enemmän pyöreäsilmäisiä tolkun ihmisiä. Samoin on väitetty, että Japanin pääministeri kenraali Hideki Tōjō olisi myös määrännyt liittoutuneiden 100 000 sotavankia teloitettavaksi jos maihinnousu Japanin pääsaarille tapahtuu; väite on todistamaton, koska japanilaiset tuhosivat elo–syyskuussa 1945 systemaattisesti sodanaikaiset arkistonsa. ellauri211.html on line 299: Katri Helena ja Panu Rajala olivat naimisissa vuodesta 1997 vuoteen 2004. Toissavuotisessa Katri Helena -musikaalissa Panu Rajala tuotiin kirjailijan mukaan esiin varsin kyseenalaisessa valossa. Panu Rajalaa ei musikaalissa kutsuttu hänen oikealla sukunimellään, vaan miehestä käytettiin leikkisää nimitystä Proffa. Musikaalissa Proffa liehitteli muita naisia eikä ollut vaimonsa tukena, mikä teki laulajan surulliseksi. Rakkaus rakoili nopeasti. Musikaalista kiukustuneena kirjoittamassaan paljastuskirjassa Rajala sanoo tuovansa kostoxi Katri Helenasta esiin arkisemman puolen. - Tässä tulee ehkä hieman inhimillisiä kosketuksia ja yksityiskohtia, jotka liittyvät tarinan kulkuun ja tähän draaman kaareen. Halusin tuoda joitakin inhimillisiä, arkisempia ja tavallisempia piirteitä tähän hyvin kiillotettuun tähtikuvaan. Koska hän on ollut suuren ihailun vallassa (sic) vuosikymmeniä, niin kyllä siihen liittyy vähän muutakin. Ajattelin, että teen palveluksen tuleville elämäkerran kirjoittajille antamalla tällaista läheltä nähtyä aineistoa, Rajala kertoi. Lavalla nähtiin rajuja riitoja, joissa kummatkin käyttivät kovaa kieltä toisistaan. Katri syytti Proffaa julkisuudenkipeäksi ja kaksinaamaiseksi liehittelijäksi, Proffa puolestaan haukkui Katria henkien kanssa seurustelevaksi haahuilijaksi. Kaikki repliikit oli poimittu naistenlehdistä. Ranua esittänyt hemmo tuntee esittämänsä henkilön myös todellisuudessa, he ovat tehneet yhteistyötä. Toivon, että Panu Rajala suhtautuu tähän huumorilla, Katri sanoi. Ranu on tollanen Suomen Bellow, Roth tai Knasu, kaunainen narsisti. Panu Rajala harmistui syksyllä 2010 ensi-iltansa saaneesta Katri Helena -musikaalista, koska hänet esitettiin siinä epämieluisassa valossa. Rajala oli musikaalissa Proffa, joka esitettiin suorastaan pellenä, lukeneisuudellaan pröystäilevänä hienostelijana. Panu alkoi panna Marjaa Katrin selän takana. Panu Rajala ja Marja Norha vihittiin Sastamalan vanhassa kirkossa 2007. Panu Rajalan ei tarvitse piilotella sivistyneisyyttään nykyisen vaimovainajansa kanssa. Hän on opettaja! Tai siis oli, ei sekään kestänyt kovaa käyttöä. ellauri213.html on line 34: EMBOTELLADO display:none">Taikamatuja ellauri213.html on line 62: Dma-lapset eivät tunne häpeää eivätkä ole ylpeitä. Se on hyvin paha. Häpeä on peitettävä siionistien verellä. Isä olisi ylpeä kameleontistaan. Kunnia on pelastettava. Sählämit GT ja ilman kärhämöivät silmittömästi arvottomasta maapalasta. Public displays of aggression. Dan on erittäinkin kyyninen. Venäläiset ovat pahoja. Kuubalaiset hoitavat likaisen työn KGBn puolesta. Danilla on likainen mielikuvitus. Dankin paistatteli mielellään kameroiden loisteessa kuin Ranu Pajala. Mikähän siinä oikein viehättää? Kysy peipolta. Ja kysynkin. Se vastaa: lähtee hereästi pillua. Vanha Dan on vanhan jutkun näköinen. Siitä tuli konsulentti, globalisaation agentti. Aziz the combat fighter söi epähuomiossa sikanautapurilaisia. Ei olis kannattanut. ellauri213.html on line 106: Monet pitävät tämän massiivisen menestyksen syynä latinalaiskulttuurin viivästyneeseen esittämiseen valtamediassa. Tästä käydään monia vakavia ja tunteellisia keskusteluja – joissakin on erityisiä näkemyksiä matujen pakkosiirtolaisuuden aiheuttamista traumoista, toisissa identiteetistä ja kulttuurista. Ei sentään luonnon tuhosta. Lapset ahdistuisivat. ellauri213.html on line 115: Samaan aikaan Etupepan kyky hallita säätä kasvatti hänessä tarvetta tukahduttaa tunteitaan luonnonkatastrofien estämiseksi, mikä ei ole terveellistä kuten näemme Greta Thunbergista ja Brunosta. Samanlaista erityisherkkyyttä näemme hänen lapsissaan. Dolores (Avalokitasvara) joka kuulee kaiken, on jatkuvasti tietoinen siitä, mitä muut ihmiset sanovat ja on siksi jatkuvasti varuillaan kaiken disinformaation vuoksi, jota hänellä on käytettävissään. Hänen veljeänsä isä Camiloa voidaan pitää myös tunne-elämän tukahduttajana, koska hän pystyy mukautumaan fyysisesti (5-15 cm, 25 jos olet taitava) ja emotionaalisesti vastataxeen muiden tarpeisiin. Se ei ole terveellistä, on tärkeää olla terveen egoistinen, let it cum kun on tullaxeen. Kauppatieteen käyneet liikejohtajat pihistävät palkoista osakkeenomistajan hyväxi. Palkat on niille vain kuluerä. Tää leffa on erittäinkin matriarkaalinen. Miesrooleissa ukkivainaja, läski neekeri, isä (ruipelo), teini muodonmuuttaja, "el Chapo", tärähtänyt homo setä, plus eläimiä hätyyttävä vintiö. ellauri213.html on line 192: not normally disordered, and the child is able to make good ellauri213.html on line 210: Questions – the expectation of being required to respond to a direct question can be disabling ellauri213.html on line 243: Augustine and Thomas Aquinas had formulated the view that whoever deliberately took away the life given to them by their Creator showed the utmost disregard for the will and authority of God and jeopardized their salvation, encouraging the Church to treat suicide as a sin. By the early 1960s, however, the Church of England was re-evaluating its stance on the legality of suicide, and decided that counselling, psychotherapy and suicide prevention intervention before the event took place would be a better solution than criminalisation of what amounted to an act of despair in this context. ellauri213.html on line 280: The membership was transferred in 2004 to the RAS/N, following the disintegration of ARNSO. RAS/N is also an umbrella federation of different associations, some of them former members of ARNSO. ellauri213.html on line 288: My daughter Nancy, who has Asperger's syndrome, has been a Rainbow for over a year and she loves it, especially as many special schools and autism youth groups are boy-dominated. Rainbows gives Nancy something shared to discuss with friends at school. It's also good for her to see girls doing all sorts of activities because boys commenting sleazily on her doing things that aren't stereotypically girly can upset her. The sleepovers are especially amazing! And it's not just Nancy who benefits. Rainbows are supported by a group of highly trained, inspirational leaders who explore the girls, challenge themselves and have fun. ellauri213.html on line 295: For Abigail, Tillie and Isla, the best thing about the event was the after-dark disco, as they 'got to dance around with all the cool cats'. Finally, it was time to settle down in our sleeping bags all together for a giant sleepover with the Big Top with 250 other Brownies! Volunteers checked in and out over 4,000 participants, ran a sweat shop, led drumming workshops and served at the Night Cafe. ellauri213.html on line 312: In August 2013, The Sun's Republic of Ireland edition replaced topless Page 3 girls with clothed glamour models. Its UK editions followed suit in January 2015, discontinuing Page 3 after more than 44 years. The Daily Star became the last print daily to drop topless photographs, moving to a clothed glamour format in April 2019. This ended the Page 3 convention in Britain's mainstream tabloid press. As of 2022, the only British tabloid still publishing topless models is the niche Sunday Sport. Only old geezers buy it anymore. Others prefer peering down the bottomless pit. ellauri213.html on line 326: Moshe Raab will never forget, nor forgive. Mosaic God is not a forgiving one. Mosaic beer is good, unlike Foster's. Leila Khaled hijacked my and my mother's and my siblings' plane. Why did a public university invite her to speak? Even after 50 years, the convicted terrorist who changed my life has never disavowed her actions. What will she teach SFSU students? ellauri213.html on line 329: TWA flight 741 was one of three planes successfully hijacked by the Popular Front for the Liberation of Palestine that day — the hijacking of an El Al plane was foiled by the onboard sky marshals. At the time, I was a 14-year old foreskinned kid living in Trenton, New Jersey, whose only care was how the Baltimore Orioles were doing. This event changed my life, as well as the lives of the other 350 people who were on those planes. Mostly for the better, we became instant celebrities. Imagine the horror and disgust that I, my family and other hijack victims experienced when we read that Leila Khaled, one of the hijackers directly involved in the 1970 attacks, had been invited by San Francisco State University to address a forum on Gender, Justice and Resistance. Ms. Khaled is a convicted terrorist. She has paid her debt to society. She is a member of the PFLP. She is a symbol not of justice and resistance, but of wanton terrorism and death. Khaled spent only a few days in jail. After her failed hijacking of the El Al plane, she was transferred by the Israeli sky marshals to the British police and released in exchange for hostages when a fifth plane was hijacked to secure her freedom. ellauri213.html on line 331: Had Khaled ever apologized for her role in the hijackings or taken steps to show that she is committed to nonviolent efforts to achieve her desired end of driving the invasive Israeli species from her land, I would not object to her speaking at San Francisco State. People who genuinely learn often make the best teachers. But even after 50 years, Khaled has never expressed remorse or disavowed her actions or those of her comrades. Neither have I for 3000 years of Israeli mass murder of poor Philistines, so there! Never forget, never learn! ellauri213.html on line 333: The most distressing and disheartening thing, 50 years after this horrible experience, is that the Western world (including us middle easterners) has not eradicated this type of terrorism. As recently as January 2020, the PFLP (through Palestinian NGOs) received financial support of millions of dollars from European countries, the United States, Canada, Japan, UN-OCHA and UNICEF. That money should have come to us instead! We know how to handle capital after all, got the talent for it. ellauri213.html on line 335: In theory, San Francisco State University President Lynn Mahoney is correct in stating that a university is a place where different ideas are presented, discussed and analyzed so that individual conclusions can be drawn. But does that justify giving an unrepentant terrorist a forum to address the students? What will she teach them? The proper way to hijack an aircraft, based on her success in 1969, and what mistakes to avoid based on her failure in 1970? When I was a student in university, I often faced new ideas that ran contrary to my beliefs. But these perspectives were presented by knowledgeable, respectable academics. Some were Nobel Prize winners. None were terrorists. Most of them were Jews. ellauri213.html on line 352: Achille Lauron kaappaus tapahtui 7. lokakuuta 1985, kun neljä Palestiinan vapautusrintamaa (PLF) edustavaa miestä kaappasi Egyptin rannikon edustalla italialaisen valtamerilaivan MS Achille Lauron hänen purjehtiessaan Aleksandriasta Ashdodiin , Israeliin . Kaappaajat murhasivat 69-vuotiaan amerikkalaisen juutalaisen miehen pyörätuolissa, Leon Klinghofferin, ja hänet heitettiin yli laidan. Kaappaus aiheutti "Sigonella-kriisin". Abbasin mukaan Arafat oli lähettänyt hänet vakuuttavan argumentointityylinsä vuoksi, että neljä palestiinalaista oli saanut paniikkikohtauksen käynnistämään kaappauksen ja että hänen yksinään oli ratkaiseva rooli matkustajien vapauttamisessa. Seuraavana päivänä, 13. lokakuuta, Yhdysvallat esitti protestin Italian salliessa Abbasin lähteä ja pyysi myös hänen luovuttamistaan ​​Jugoslaviasta (joka tunnusti diplomaattisesti PLO:n). Lokakuun 14. päivään mennessä Tanyug, Jugoslavian lehdistötoimisto ja PLO:n virkamiehet Jugoslaviassa ilmoittivat, että Abbas oli lähtenyt Jugoslaviasta. Yhdysvaltain ulkoministeriö julkaisi lausunnon, jossa se julisti "äärimmäisen pettymyksen" siitä, että Jugoslavian viranomaiset olivat evänneet heidän pyyntönsä. Vaikka Youssef Majed Molqi (kaappaaja, joka ampui Klinghofferin) sai yhden ryhmän pisimmistä tuomioista, tuomioistuin mainitsi lieventävänä seikkana hänen lapsuutensa olosuhteet väkivallan ympäröimänä palestiinalaispakolaisleirillä. Vuoden 1988 lehdistötilaisuudessa Algeriassa Abbas tarjosi toisenlaisen selityksen Klinghofferin kuolemalle "Ehkä hän yritti uida kotiin." Vuonna 1994 Saddam Hussein antoi Abbasille turvapaikan Irakissa. Abbas (syntynyt Syyrian pakolaisleirillä) sai uuden kotinsa Gazaan (sen jälkeen, kun hänelle myönnettiin armahdus vuonna 1996 Oslon rauhansopimusten vuonna 1993 allekirjoittamisen mukaisesti). Hänestä tuli Palestiinan kansallisneuvoston edustaja. Maanantaina 14. huhtikuuta 2003 Irakin sodan aikana Yhdysvaltain erikoisjoukot vangitsivat Abbasin Bagdadin laitamilla Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tietojen perusteella. Lokakuussa 2002 presidentti George W. Bush oli syyttänyt Irakia siitä, että se oli "tarjonnut turvasataman" Abbasille ja esitti tämän toisena perusteena sotilaalliselle toimille. (Toinenhan oli se asepiilovedätys.) Maanantaina 8. maaliskuuta 2004 Abbas, 55, kuoli "luonnollisiin syihin" (hapenpuute tai verenkiertohäiriö) ollessaan amerikkalainen vanki irakilaisvankilassa Bagdadin ulkopuolella. ellauri213.html on line 363: Kristityt hakivat paikalle apostoli Pietarin, joka oli tuolloin Lyddassa. Apostoli käski kaikkien poistua. Jäätyään yksin Pietari polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: ”Tabita, nouse!” Nainen avasi silmänsä ja nousi istumaan. Pietari auttoi hänet selinmakuulle ja melkoisen tovin kuluttua kutsui väen huoneeseen. Kun kansa näki Tabitan elävänä ja tukka pörrössä, tieto ihmeestä alkoi levitä, ja se sai monet uskomaan Kristukseen. (Ap.t. 9:36-42) Pyhä Tabita eli Herran ylösnousemusvoiman todistajana, kunnes nukkui pois kaikessa rauhassa. Pietaria ei toista kertaa vaivattu. Se oli sillä aikaa jo ristiinnaulittu pää alaspäin. ellauri213.html on line 379: Königsberg was the easternmost large city in Germany until World War II. The city was heavily damaged by Allied bombing in 1944 and during the Battle of Königsberg in 1945; it was then captured by the Soviet Union on 9 April 1945. The Potsdam Agreement of 1945 placed it under Soviet administration. The city was renamed to Kaliningrad in 1946 in honor of Soviet revolutionary Mikhail Kalinin. Since the dissolution of the Soviet Union, it has been governed as the administrative centre of Russia's Kaliningrad Oblast, the westernmost oblast of Russia. ellauri213.html on line 419: In discussion of science fiction, a Big Dumb Object (BDO) is any mysterious object, usually of extraterrestrial or unknown origin and immense power, in a story which generates an intense sense of wonder by its mere existence. To a certain extent, the term deliberately deflates this. ellauri213.html on line 429: Abu Nidal kuoli saamiinsa 1–4 ampumahaavaan Bagdadissa elokuussa 2002. Palestiinalaiset lähteet uskoivat tappokäskyn tulleen Saddam Husseinilta sen jälkeen kun hänelle esitettiin todisteet Nidalin osuudesta Irakin hallinnon syrjäyttämissuunnitelmiin. Irakin sisäinen turvallisuuspalvelu oli luultavasti Nidalin murhan takana. Abu Nidal oli yksi maailman etsityimmistä miehistä. Hänen uskotaan olleen mukana järjestämässä satoja ihmisiä tappaneita iskuja pariinkymmeneen eri maahan, vaikka Irakin hallitus väitti Nidalin kuolleen oman käden kautta. The Guardian kirjoitti Nidalista tämän kuoleman paljastettuaan: ”Hän oli patriootti, samanniminen kuin vihreen talon jenkin ruskee jeeppi. Hän palveli vain itseään, vain omia kieroutuneita tarpeitaan, jotka ajoivat hänet kammottaviin rikoksiin. Hän oli palkkasoturien palkkasoturi.” Tää oli takuulla taas länsipropagandaa. ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc.. ellauri213.html on line 436: Sinedu Tadesse September 25, 1975 – May 28, 1995) was a junior at Harvard College who stabbed her roommate, Trang Phuong Ho, to death, then committed suicide. The incident may have resulted in a variety of changes to the administration of living conditions at Harvard. Tadesse is buried at the Ethiopian Orthodox Cemetery, Addis Ababa, Ethiopia. When Tadesse entered Harvard, she earned below-average grades, and was told that this would prevent her from attending top-ranked medical schools in the U.S. She made no friends, remaining distant even from relatives she had in the area. Tadesse sent a form letter to dozens of strangers that she picked from the phone book, describing her unhappiness and pleading with them to be her friend. One woman responded to the letter but became alarmed by the bizarre writings and recordings Tadesse sent her in return; she had no further contact with Tadesse. Another woman found the letter obnoxious and sent it to a friend who worked at Harvard to review. ellauri213.html on line 438: After her freshman year, her roommate told her she was going to room with someone else. For her second and third years, Tadesse roomed with Trang Ho, a Vietnamese student who was well liked and doing well at Harvard, and Tadesse was obsessively fond of her. Tadesse was very needy in her demands for attention and became angry when Ho began to distance herself in their junior year. Tadesse apparently reacted with despair when Ho announced her decision to room with another group of girls their senior year, and the two women stopped speaking with each other after that. Tadesse purchased two knives and rope in advance. On May 28, 1995, Tadesse stabbed her roommate Ho 45 times with a hunting knife, killing her. Tadesse then hanged herself in the bathroom. ellauri214.html on line 34: FOSSIILEJA KAIVAMASSA display:none">Kliseitä ellauri214.html on line 41: So, yes, the cynicism is something that is completely accepted socially in Russia and really disgusts me. They think everybody is corrupt and cynical, including westerners, and on top of that, they are unbelievably lazy. I did not want my kids to grow up to be like that. So I moved to the West. Im a fund manager. Managing funds is fun, but dont expect two långa fikapauser per dag, with no shop talk allowed, like the Swedes. ellauri214.html on line 50: P.P.P.S. Stm Nuolikoski on kokenut kaukopartiolainen, joka on ollut keskitysleireillä mukana vauvasta asti. Omaan alaleiriin kohdistunut kiusaamiskampanja tuli yllätyksenä. – Oli todella iso mutta iloinen yllätys, että tällaista tapahtuu nimenomaan partioleirillä. Futonissa on perhepartioleiri samassa, ja juuri tätä alettiin kiusaamaan ja dissaamaan aika isosti. Suurleirillä Hämeenlinnan Evolla on yhteensä 13 500 partiolaista 20 maasta. Leiri on jaettu kuuteen alaleiriin, joihin jokaiseen kuuluu parituhatta partiolaista. Lauantaina loppuva leiri kestää viikon. Futoniin kuuluvassa perhekeskitysleirissä on mukana kaiken ikäisiä pikkuvauvoista alkaen. Jotkut muihin alaleireihin kuuluvat väittivät kateina, että perheleiri sai maastoltaan paremman leiripaikan, koska siellä täytyi päästä kulkemaan myös panssarivaunuilla. ellauri214.html on line 66: J. K. Rowling’s first adult novel The Casual Vacancy stirred a ruckus within Sikh Community after its publication leading to the involvement of SGPC and its head showing concern with the negative portrayal of Sikh characters in the novel. Rowling defends the novel by her theory of ‘corrosive racism’ after her ‘vast amount of research’ in Sikhism. The chapter explores diasporic Sikh identity through the character of Sukhvinder who though dyslexic is stifled by her mother and harassed by her classmate Fats through slanderous remarks targeting her Sikh identity. Though Sukhvinder resorts to self-torture after undergoing racism, she emerges victorious like a brave Sikh by her self-determination and emerges a heroine by helping everybody in Britain. The chapter applies Teun A. van Dijk’s racist discourse and post-colonial theories specifically Homi Bhabha’s hybridity of cultures, Jacques Rancière’s distribution of the sensible hinting at the redistribution of identities to make invisible diaspora visible and inaudible audible and Gayatri Spivak’s theory of the subaltern to prove that the Sikh diaspora remains in Charhdi Kala (higher state of mind) even in tough situations. The chapter concludes that though British Sikh diaspora undergoes racialism leading to identity crisis, Sikhs finally find resolution through Sikh identity model Sukhvinder who, treading the footsteps of Sikh heroes like Bhai Kanhayia, becomes a heroin addict by risking her life to save Robbie and by helping all in the novel. ellauri214.html on line 72: Though Rowling’s transphobia has been publicized the most, fans have also begun to notice prejudice in her writing. Very few people of color are featured in J. K. Rowling’s books, and those that are have few lines and no detailed story arcs. One of the people of color given more thought was Cho Chang, Harry Potter’s love interest who was first introduced in the third book, Harry Potter and the Prisoner of Azkaban. Rowling’s racism toward Asians and lack of knowledge of Asian culture is clearly evident from just the name Cho Chang, which is a mix of Korean and Chinese surnames. Korea and China have a longstanding history as political adversaries and each country has a distinct culture. While Rowling went to great efforts in creating a wonderfully immersive wizarding world, she gave no thought to what Cho’s ethnicity is. Cho was also sorted into Ravenclaw house, the school house for those of high intelligence, playing into a common stereotype of Asians. The only other Asian characters mentioned in the series are Indian twins Padma and Pavarti Patil. While Rowling appears to have given more thought to these characters, placing Padma in Ravenclaw and breaking the Asian stereotype by placing Pavarti in Gryffindor, she ultimately fails to adequately write Asian characters. While Pavarti, as a member of Harry Potter’s house, was given more depth than Cho or her sister, many South Asian fans were irritated by the girls’ dresses in the fourth movie, Harry Potter and the Goblet of Fire. The twins wore dull and unflattering traditional Indian attire, which many saw as a mockery of Indian culture. Cho herself wore an East Asian style dress in this movie which was a mix of different Asian styles. Rowling continued her habit of stereotyping Asians in the Fantastic Beast Movies, the first of which was released in 2016 and set in the 1920’s, several decades before the Harry Potter series. In this pre-series, the only Asian representation is displayed in the form of a woman who has been cursed to turn into a beast. Fans may remember the villain Voldemort’s pet snake, Nagini, who served him throughout the Harry Potter series. Fans were surprised to learn when watching The Crimes of Grindelwald, the second movie in the Fantastic Beasts series, that Nagini was not always a snake, but was actually a woman who had been cursed to turn into a snake. In the movie, Nagini, in human form, is caged and forced to perform in a circus. Though we do not know how Nagini came to meet Voldemort, we do know that she became his servant and the keeper of a wee snakelike portion of his soul. This is more than slightly problematic. Not only was Nagini the only Asian representation in the film, but she was also a half-human who was forced to serve an evil white man for a great part of her existence. Author Ellen Oh commented on Nagini’s inclusion in the film saying “I feel like this is the problem when white people want to diversify and don’t actually ask POC how to do so. They don’t make the connection between making Nagini an Asian woman who later on becomes the pet snake of an EEVIL whitish man.” ellauri214.html on line 76: J.K. Rowling has also included plenty of sexism in her writing, indicative of her internalised misogyny. Cho Chang was Harry Potter’s love interest throughout books 4 and 5. However, Cho was in a relationship with another student in the fourth book, and unfortunately this student was killed by Lord Voldemort at the end of the book. This leaves Cho rightfully distraught. Though still in emotional turmoil, she develops a crush on Harry and they begin dating. During their first kiss, Cho is crying because she is thinking of her dead boyfriend. Harry and Cho break up after multiple arguments later in the book. Later on in the series, Harry develops feelings for his best friend’s sister, Ginny Weasley. Rowling periodically writes how Harry prefers Ginny to Cho because Cho was too emotional after the death of her boyfriend. Harry preferred Ginny, who was stronger and could contain her emotions, supposedly because she had grown up with 6 brothers (no, 5, Ronny is a sissy). This comparison of the two girls demonstrates Rowling’s internalized feelings that women exist for the purpose of pleasing men. The thinly veiled idea that women who are too emotional or too much drama queens are not desirable is evident in Rowling’s writing. Fleur Delcore is another example of this feeling. Fleur is a student at a French wizarding school who competes against Harry in a difficult tournament in the fourth book. Fleur is part veela, who are magical beings of extreme beauty but can turn monstrous when angered. Fleur eventually marries Ron Weasley’s older brother, Bill. Hermionie, Harry’s other best friend, and Ginny constantly complain about Fleur. However, the only thing their animosity can be traced back to is that Fleur is a beautiful Frenchy woman and she is confident in that, whilst they are just snubnosed Brits. This further develops Rowling’s internalized misogyny. She views women who are confident in their beauty as annoying, and has the idea that women should seek male validation. Though these portions of the book were likely unintentional, speaking from personal experience, it has to be said that Rowling’s writing of women in her book have had a lasting effect on her female readers. ellauri214.html on line 236: Hattunne sir, sanoi shakkiropotti ja mursi 7-vuotiaan pojan sormen. Suomalaisten ahdistus on räjähtänyt käsiin. Jan-Henry aavistaa mistä se voi johtua: pandemia ja Ukrainan selkkaus. IL:n plus-juttu lue! Enkä lue. Vedettäköön IL Vita Varan vessanpöntöstä samaa alatietä kuin SMP. Ruozi ei ole milliäkään parempi kuin maailman diktatuurivaltiot. Eikä Suomikaan. ellauri214.html on line 245: Myrina was said to have conquered most of Libya, from where she led her army east toward Egypt. When she reached Egypt, she befriended the king before going on to defeat the Bedouin and Syrian peoples and conquering some of west Asia. Although the people of Cilicia (part of modern Turkey) were not defeated, they were willing to accept her rule. The Amazons also captured the island of Lesbos in the Aegean Sea, where Myrina founded the city of Mitylene, named for her sister. While sailing across the Aegean, Myrina got caught in a storm. The queen prayed to the Mother Goddess to save her and was guided to a deserted island, which she named Samothrace. Myrina’s good fortune, however, did not last forever: she died in battle against the Thracians and Scythians, led by the Thracian Mopsos. Without their great leader, the Amazons lost a series of battles to Mopsos. Eventually their empire collapsed and they withdrew back to Libya. Back to the drawing board. 2 thousand years later Myrinä's compatriot Muammar Gaddafi says in Swedish: Han är nöjd. ellauri214.html on line 290: asadero: Tulalta voi kysyä, että joko Donbassi on laajentunut Vinnytsjaankin, läntiseen Ukrainaan, minne Venäjä iski tuhoisasti ja siviilikohteisiin tietty. Meitä muuten on varoitettu Venjän kyberiskuihin kuuluvasta disinformaatiosta, siihen uskomisesta ja sen levittämisestä. ellauri214.html on line 340: Niin, minä siis kärsin kuin koira, jonka takaruumiin rattaiden pyörä on ruhjonut. Vasta kun minut häädettiin Ožoginien talosta, tunsin lopullisesti, miten paljon ihminen voi ammentaa mielihyvää oman onnettomuutensa pohdiskelusta. Voi, ihmisiä! Mikä todella säälittävä laji! No, jääkööt filosofiset huomiot syrjään... ellauri214.html on line 473: Ryhdistäydy, nainen. Lopeta se itsesäälissä rypeminen. Kun nyt rehellisesti mietit, niin tiedät ettet ole täysin turha etkä aiheuta vain haittaa kaikille. Vai oletko väkivaltainen alkoholisti tai jotakin muuta vastaavaa? ellauri214.html on line 518: Financial Times: Sign Into Your guide to a disrupted world ellauri214.html on line 539: Although Tokarczuk (pronounced “Tok-ar-chook”, like a toy train) is in London to celebrate Flights making the long list for the Man International Booker Prize, she feels “conversationally jet-lagged”discussing it because it was published in Poland back in 2007, quickly gaining popularity across the continent. It has taken a decade for the novel to make it into English, superbly rendered by superb American translator Jennifer Croft. ellauri214.html on line 543: The daughter of two literature teachers, little Olga grew up near the border with Czechoslovakia, hiding under tables to eavesdrop on adult conversations. As a teenager she was gripped by Freud, then Jung, thrilled by the discovery that “every tiny thing you did had a deeper meaning . . . those ideas turned the world into a book I could read.” ellauri214.html on line 549: This blurring of fact and fiction is intentional. Tokarczuk tells me she is often asked “Why we central Europeans don’t use a classical linear narrative, and my answer is that we don’t have such a history. Our perception is different. Poland was once a powerful imperial country that disappeared from maps of Europe for more than 100 years. It was partitioned and occupied by the Nazis and the Russians . . . We pop up and disappear and we do not trust what we are told to believe.” ellauri214.html on line 560: Tokarczuk dismisses the global rise of nationalist movements as “the death throes of an outdated ideology. These old ideas of the state are completely disappearing,” she laughs. “People are migrating, travelling. Economics and the internet do not respect borders. We travel between different network providers! Welcome to EE!” She taps her phone with glee. (EE on joko Euroopan siipikarjayhdistys tai UK:n rahakkain operaattori.) “You could read Flights as an elegy for the old Europe.” ellauri214.html on line 582: Puolalaispaskat unelmoivat dollareista läkkipurkissa. Kuvittelu on pohjimmiltaan luomista, se yhdistää aineen (nainen) ja hengen (mies). Mutta läkkipurkista löytyi vain papuga. Papuga pani Stasian paxuxi ja häippäsi. Papuga ja papuga, pah. ellauri214.html on line 586: Olga Tokarczuk puhuu harvoin yksityiselämästään. Tällä kertaa hänen miehensä, joka oli kuusi vuotta nuorempi, otti puheenvuoron. Grzegorz Zygadło puhui Zwierciadło-lehden haastattelussa suhteensa alkamisesta rakkaansa kanssa. "Voisi sanoa, että meitä yhdisti kirjallisuus", hän sanoi. Mitä muuta hän sanoi? ellauri214.html on line 665: Manzhurian kummuilla olivat ryssät japanilaisten motissa 1905. Vetävästä valssistykestä tuli jymymenestys varsinkin maailmansodissa. ellauri214.html on line 696: Laila Kinnunen s. 1939 oli Kinnusten iloisesta pelimanniperheestä ja sotalapsi Skoonesta. Kinnusen yksityiselämä oli traaginen ja alamäki alkoi hänen toisesta avioliitostaan. Puoliso Ville-Veikko Salmisella oli velkoja. Kinnusen nimi oli väärennetty vekseleihin ja ulosottomiehet kävivät heidän kotonaan. Salminen myös joi ja Kinnunen alkoi käyttää alkoholia omaan ahdistukseensa. Juomisesta alkoi tulla ongelma hänen odottaessaan tytärtään Mišićille ollessaan vielä naimisissa Salmisen kanssa. Hänen onnistui kuitenkin salata raskautensa ja alkoholisminsa pitkään. Milanan syntymän jälkeen lehdistössä julkaistiin ensimmäiset kohuotsikot Kinnusen alkoholinkäytöstä. Hänen syöksykierteensä jatkui kun Milana otettiin kolmivuotiaana huostaan isovanhemmilleen. Kinnunen kävi myös katkaisuhoidossa, mutta karkasi sieltä viikon kuluttua. 1980-luvulla Kinnunen asui kaupungin vuokra-asunnossa Käpylässä, vietti aikaa juopporemmeissä ja koki parisuhdeväkivaltaa. Hän ei kuitenkaan koskaan myöntänyt alkoholiongelmaansa. Hänestä alkoholi ei ollut ongelma, vaan osa ratkaisua. ellauri214.html on line 711: Jumala näkee. Aika loppuu. Kuolema tulee. Ikuisuus odottaa. Suojelusenkeli ottaa talteen Misian kuuluisan maxa-retiisisalaattirepestin. Verenpaineisen ei olis kannattanut keittää liian mustaa kahvia, kuten Sirkka Pylkkänen. Isidorin sielu hajoo palasixi vanhainkodissa. Lauri Tähkä tulee keräämään ne pois pelilaudalta. ellauri216.html on line 34: TIMANTTISET ROSSIT display:none">Propagandaa ellauri216.html on line 138: Pariisin pyhän Dionysioksen luostarin apotti Hilduin käänsi Pseudo-Dionysioksen kirjoituskokoelman kreikasta latinaksi 800-luvulla ja yhdisti virheellisesti identiteetit yhteen persoonaan. Niinpä keskiajalla nämä neljä eri lähteistä nousevaa identiteettiä – Apostolien tekojen Dionysios Areopagita, Eusebioksen Dionysios Ateenalainen, marttyyri Dionysios ja Pseudo-Dionysios Areopagita – yhdistettiin yhdeksi ja samaksi persoonaksi; Dionysioksen katsottiin kääntyneen Paavalin saarnan vaikutuksesta, tulleen Ateenan piispaksi, kirjoittaneen edellä mainitut mystiikan teologian tekstit ja tämän jälkeen kuolleen marttyyrina Pariisissa. Oli siinä yhdelle kaverille duunia. ellauri216.html on line 160: Filosofiassaan Proklos yhdisti omia ajatuksiaan, ja henkisten isiensä ja opettajiensa, kuten Plutarkhos Ateenalaisen, Syrianoksen, Porfyrioksen ja Iamblikhoksen, ajatuksia. ellauri216.html on line 229: Mitä vittua tää tarkottaa? No just sitä, tekee liikaa mieli vittua. Eiköhän tossa kotirauhan rikkomisen tunnusmerkit täyttyneet. Terska saisi lentää Valamosta kuin tikkapelin tikka hilut ranteessa kruunun kyydissä. ellauri216.html on line 352: Maaliskuun 14. päivänä, vanhan tyylin mukaan, 1613, Kostroman Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarissa Mihail Feodorovich Romanov, ihmeellisen Feodorovskaja-ikonin edessä, hyväksyi Zemskin katedraalin valinnan Venäjän valtion valtaistuimelle. Kroniikan todisteiden mukaan katedraalin sanansaattajat, jotka edustivat kaikkia Venäjän maan kiinteistöjä, pyysivät useiden tuntien ajan Mihail Feodorovichia ja hänen äitiään, suuri nunna Marfa Ioannovnaa, hyväksymään neuvoston päätöksen; suostumus saatiin vasta suurlähetystön päällikön, Ryazanin arkkipiispan ja Murom Theodoretin vetoomuksen jälkeen, joka kehotti nuorta Mihailia ja hänen vanhempiaan kumartamaan Jumalan tahdon edessä. Mihail Feodorovich Romanov vannoi uskollisuutta Isänmaalle, ortodoksiselle kirkolle ja Venäjän kansalle Ihmeellisellä Feodorovski-kuvakkeella. Tästä tapahtumasta, joka oli suurten vaikeuksien voittamisen alku, Kostroman kaupungissa sijaitsevasta Feodorovskin Jumalanäidin ikonista ja Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarista tuli erityisen arvostettuja Romanovien kuninkaallisen talon pyhäkköjä. muisto Mihail Feodorovichin kutsumisesta valtakuntaan, toinen ikonin juhla perustettiin - 27. maaliskuuta, uusi tyyli. ellauri216.html on line 392: Feodorovskaya-kuvake oli pitkään Kostromassa. Kaupungin asukkaat kunnioittivat häntä erittäin paljon, mistä todistaa raskaan kultaisen rizan läsnäolo: rubiinit, timantit, smaragdit koristavat palkkaa, koristeltu jalometallisormuksilla. Vallankumouksen aikana kaikki pakkolunastettiin. Onneksi itse ikoni jäi temppeliin. Hänet jopa kunnostettiin, minkä vuoksi hänet vietiin Moskovaan. ellauri216.html on line 415: Oi, kaikkein pyhin rouva Theotokos ja ikuinen neitsyt Maria, ainoa toivo meille syntisille! Me turvaudumme sinuun ja rukoilemme sinua, ikään kuin sinulla olisi suuri rohkeus Herran Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen edessä, joka on sinusta syntynyt lihan mukaan. Älä halveksi kyyneleitämme, älä halveksi huokauksiamme, älä hylkää surujamme, älä häpeä toivoamme Sinuun, vaan rukoile äidillisillä rukouksillasi Herraa Jumalaa, antakoon Hän meille, syntisille ja arvottomille, vapautua synneistä ja sielun ja ruumiin intohimot, kuole maailmalle ja anna Hänen yksin elää kaikki elämämme päivät. Oi pyhä rouva Theotokos, matkusta ja suojele ja vartioi heitä, vapauta vangit vankeudesta, vapauta vaikeuksista kärsivät, lohduta murheissa, murheissa ja vastoinkäymisissä olevia, lievitä köyhyyttä ja kaikkea ruumiillista pahuutta ja anna kaikille kaikki tarvittava vatsa, hurskaus ja tilapäinen elämä. Pelasta, emäntä, kaikki maat ja kaupungit ja tämä kaupunki, vaikka tämä ihmeellinen ja pyhä kuvakkeesi annetaan lohdutukseksi ja suojaksi, pelasta minut nälänhädältä, tuholta, pelkurilta, tulvilta, tulelta, miekalta, ulkomaalaisten hyökkäykseltä, keskinäisestä riidasta ja käännä pois kaikki viha, joka on oikein kohdistettu meihin. Anna meille aikaa katumukselle ja kääntymykselle, pelasta meidät äkillisestä kuolemasta ja ilmesty meille poistumme aikana ilmestyen Neitsyt Jumalanäidille ja päästä meidät tämän aikakauden ruhtinaiden ilmavista koettelemuksista, varmista oikea käsi Kristuksen kauhealla tuomiolla ja tehkää meistä iankaikkisten siunausten perillisiä, ylistäkäämme ikuisesti Poikasi ja meidän Jumalamme suurenmoista Nimeä, Hänen alkamattoman Isänsä ja Pyhän ja Hyvän ja Hänen elämää antavan Henkensä kanssa, nyt ja ikuisesti ja ikuisesti ja ikuisesti. Aamen. ellauri216.html on line 441: Moskovaan lähtiessään Mihail Fedorovich otti mukaansa luettelon ihmeellisestä kuvakkeesta ja asetti sen Neitsyt syntymän hovikirkkoon "Senyalle". Siitä lähtien kaikki Romanovien kuninkaallisen talon edustajat kunnioittivat erityisesti "Fedorov" -kuvaa Jumalan äidistä. ellauri216.html on line 445: Kostromalaiset hoitivat ahkerasti myös ikonin koristelua. 1800-luvun alussa ikonille tehtiin uusi kultainen riza, johon jäivät entiset jalokivet ja koristeet. Eräs aikalainen todistaa: "Tässä kuvassa viitta, joka on järjestetty vuonna 1805 puhtaimmasta kullasta katedraalin riippuvuuden ja ennen kaikkea kansalaisten innokkuudesta, painaa kruunussa 20 puntaa 39 puolaa; hän ja kruunu ovat koristeltu timanteilla, yahonteilla, smaragdeilla, rubiineilla (joista yksi punainen on arvokkain), veniseillä ja muilla jalokivillä, suurilla helmillä ja burmiittien jyväillä... Tähän kuvaan kuuluvat kasukat tai korvakorut, jotka ovat yli puolen arsin pituisia, burmiitilla jyvät, jalokivet, kultamuotti, sormukset ja lohkot, joissa kirjoitus on kuvattu... ". Ihmekuvaa varten järjestettiin vuonna 1891 uusi kultainen, lähes 10 kiloa painava riza, joka koristi sitä vuoteen 1922 asti. ellauri216.html on line 486: Uusi naapuri Valdemar Karlovits, ilmeisesti saku, on stundisteja. Harhaoppisia, rukoilevatkin sormet ristissä. Stundisteilla on anaalisen siistiä. Valtun mielestä ortodoxit on heterodoxeja. Krysanteemia alkaa kiinnostaa. ellauri216.html on line 493: Siinä pitää koko ajan hokea Xristos pomiluj eli pomiloida. Hengityxen tahdissa: vdukh, vydukh, vdukh vydukh, kuin JP Müllerin kalisteniassa. ellauri216.html on line 514: Äidin serkulla Moskovassa on aivan jättimäiset rinnat! Tollaset hehtolitran kannut! Hrisanfilla alkaa vastustamattomasti pönköttää. Maitoa on riittänyt hyvänpuoleisesti, serkku on näät imettäjä orpokodissa. Omat lapset ovat hukkuneet epähuomiossa maitokannuun. ellauri216.html on line 516: Virzanhajusessa orpokodissa tummatukkainen rehevä tyttö iskee Hrisanfille silmää. Pöydän alapintaa takoo jokin tylppä astalo. Älä lopeta! huutaa porttivornikka. Lolita saakuri, ei meluta saa, tonttu on tullut ikkunan taa. No ei siitä kehity sen enempää. ellauri216.html on line 522: Patriarkka Nikon (7. toukokuuta 1605 – 17. elokuuta 1681) oli paha mies joka sotki koko ortodoxian. Nikon pyrki uudistamaan jumalanpalveluxen tekstejä ja poistamaan muotiin tulleita länsimaalaistyylisiä kuvakkeita. Hän muutti myös jumalanpalveluxen marssijärjestystä. Ensin Esa sitten Tero, eikä toisinpäin. Vaikka muutokset olivat ulkoisia, ne kohtasivat suurta vastustusta. Lukutaidottomat papit protestoivat, kun heidän olisi pitänyt opetella uuden käsikirjan mukaiset tekstit. Vanhan jumalanpalvelusjärjestyksen puolustajia kutsutaan vanhauskoisiksi. Tsaarin ollessa sotarintamalla Puolassa vuonna 1657 hän nimitti Nikonin sijaisekseen. Nikon oli valtansa huipulla. Hän kohtasi voimakasta vastustusta, joka liittyi enemmän maallisen ja hengellisen vallan valtataisteluun kuin uudistusten sisältöön. Tsaari Aleksein palattua Puolasta johdon välit viilenivät. Nikon erosi virastaan ja ilmoitti vetäytyvänsä luostariin vapaaxi kirjailijaxi. ellauri216.html on line 545: Makarios noudatti hiljaisuutta ja sydämen rukousta valvoen, ettei hänen sisimpäänsä päässyt tunkeutumaan vieraita ajatuksia. Ruumiin kuihtuessa hänen olemuksensa alkoi näyttää ikään kuin luonnonlakien yläpuolelle nousseelta. Kun hän keskittyi puhdistamaan sieluaan, Jumalan armo poltti hänen ruumiistaan niin kuin tuli hiiltä. Sielussaan hän muisti lakkaamatta oman syntisyytensä, mutta hänen henkensä kohosi korkeuksiin. Hänen rukouksensa oli: ”Herra, armahda niin kuin Sinä tahdot ja parhaaksi tiedät.” Eli tee niinkun tykkäät, niinkun teet sanomattakin. ellauri216.html on line 548: Kerran joku tuli kysymään Makariokselta, miten voisi edistyä pelastuksen tiellä. Pyhä Makarios käski hänen mennä hautausmaalle solvaamaan kuolleita ja sitten kehua heitä seuraten tarkasti, mitä nämä vastaisivat. Mies palasi takaisin ja sanoi, etteivät vainajat olleet vastanneet mitään. Makarios vastasi, että hänenkin olisi suhtauduttava samalla tavalla niin ihmisten kehuihin kuin ylenkatseeseen. ellauri216.html on line 618: Hariton aikoo valitella piispalle: kultaseni minulla on päänsärkyä. Mikä väpelö! Jos kulkisin pappissaatossa diskos pään päällä se saattaisi pudota ja särkyä. Piispa huomaa petoxen, se on vaan rimakauhua. Vihinän jälkeen olen hurjan helpottunut. Isä Irinarkkarikin huomaa eron. Taisitte Dimitrin kanssa pölliä hotellista pyyhkeitä ja käyttää niitä orareina! Aika onaneita! ellauri216.html on line 651: Tshuudit oli ilmeisesti tsuhnia eli Itämerensuomalaisia. Venäläisissä taruissa tšuudit kuvattiin yleviksi ja kauniiksi. Yksi tšuudien yleinen kuvaus oli valkosilmäinen, mikä tarkoittaa vaaleita silmiä. Tšud-nimityksen on väitetty tarkoittaneen alkuperäisessä kirjoitusmuodossaan samaa kuin adjektiivi tšudnyi eli 'ihmeellinen', 'erinomainen', 'mainio' ja 'ihastuttava'. Venäläiset surumieliset kansanlaulut muistavat tšuudien tuhoa venäläisten vallatessa heidän maitaan. Tšuudikaupungin jouduttua hyökätyksi tšuudinaiset hukuttautuivat koruineen ja lapsineen jokeen, ettei heitä ryöstettäisi, orjuutettaisi tai häpäistäisi. Tšuudien kotiseudun jouduttua hyökkäyksen kohteeksi tieto venäläisten julmuuksista levisi. Tällöin tšuudisuvut ja -perheet kaivoivat tarujen mukaan itselleen kuoppia, jotka romahduttivat päälleen. Kuoppia, joihin liittyy tällaisia tarinoita löytyy eri puolilta Pohjois-Venäjää. (Vertaa tätä suomalaisen kansanperinteen aarnihautoihin.) Näiden tarujen tšuudien uskotaan kadonneen maan päältä, mutta heidän kerrotaan yhä asuvan maan alla muiden jaloimpien asioiden, kuten parhaiden kotieläinten ja arvometallien kanssa. ellauri216.html on line 669: Tunnen izeni tuhlaajapojaxi, joka kassit keveämpinä palaa isän luo. Vieläkö isän syli on mulle avoin? Alan imeä hiljaa isä Grigoria reessä. Ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. ellauri216.html on line 755: Opintojensa päätyttyä Feofan toimi noin viisi vuotta kirkon opetustehtävissä Kiovassa, Novgorodissa ja Pietarissa. Hän omistautui antaumuksella kristilliseen kasvatustyöhön, mutta siihen liittyvät hallinnolliset velvollisuudet ja taloushuolet kiusasivat häntä. Häntä veti enemmän puoleensa toisenlainen elämä, yksinäinen rukouksen täyttämä munkkikilvoittelu. Pian hän sai tilaisuuden edistyä kutsumuksessaan, sillä vuonna 1847 hänet nimitettiin omasta pyynnöstään Venäjän hengellisen mission jäseneksi Jerusalemiin. ellauri216.html on line 805: Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi, sanoi edistyspuolueen Eero eli Lassi Hiekkala. ellauri216.html on line 842: Rukouksesta kirjoitetaan eniten, miten niin se on sisäinen, miten siinä on eri asteista edistymistä, mitä se vaatii, mitä muita rukouksia tai lukemisia voi olla sen kanssa, sen lakkaamatta toistaminen, keskittymisen tärkeys, mitä fyysiset liikeet voivat olla hyödyksi (edestakaisten kanssa oltava varovaisia varsinkin jos on ilman ohjaajaa), lausuttava hitaasti... ellauri216.html on line 850: Jeesuksen rukouksen harjoittamisen tarkoituksena on ensin puhdistautuminen synnistä, sitten pyhittyminen ja viime kädessä jumaloituminen eli yhdistyminen Jumalan energioiden kanssa. Viimeisestä vaiheesta käytetään protestanttisessa kielenkäytössä termiä "pelastuminen". Ortodokseilla on tapana ajatella, että jumaloitumisen saavuttaa tämän elämän aikana vain äärimmäisen harva, ja joka tapauksessa henkilön jumaloitumisen asteesta on mahdotonta tehdä päteviä johtopäätöksiä vielä tässä elämässä. Jeesuksen rukouksella ei tavoitella mitään mystisiä olotiloja tai näkyjä, vaikkakin tiedetään, että rukouksen harjoittajilla on vuosien saatossa ollut paljonkin mystisiä kokemuksia. Enimmäkseen vaikutukset ovat kuitenkin näkymättömiä: "Niin kuin lääkäri hoitaa potilaan haavaa tai panee siihen hauteen, ja se tehoaa vaikkei potilas itse tiedä, miten se tapahtuu, niin Jumalan nimi tappaa avuksi huudettaessa kaikki himot, vaikkemme tiedä, kuinka." ellauri216.html on line 867: Luostarin perustaja pappismunkki Arseni oli venäläinen Valamon luostarin munkki, alun perin kotoisin Novgorodista. Hän eli kolmisen vuotta Kreikassa Athos-vuorten luostarissa ja palasi sieltä takaisin Venäjälle tuoden mukanaan uusia tapoja ja käytäntöjä venäläiseen ja karjalaiseen uskonelämään, muun muassa hesykastisen mystiikan perusteet. ellauri216.html on line 871: On hyvin tunnettua niille, jotka ovat ryhtyneet tutkimaan isien töitä ja niille, jotka yrittävät tätä hiljaisuuden elämää, että on ruumiin hesykiaa ja sielun hesykiaa. Edellinen viittaa ulkoisiin seikkoihin ja jälkimmäinen sisäisiin. Ruumiin hesykia viittaa tavallisesti hesykastisiin asentoihin ja pyrkimykseen minimoida ulkonaiset esitykset, aistien kautta sieluun tulevat ja vastaanotetut kuvat. Sielun hesykia tarkoittaa, että mieli saavuttaa kyvyn ja voiman olla vastaanottamatta mitään viettelyksiä harhoihin. Tässä tilassa ihmisen sielu omaten tarkkavaisuuden ja katumuksen keskittyy sydämeen. Mieli (energia) keskittyy sydämen paikkaan (olemus) yhdistyen siihen, siten saavuttaen osittaisen tai suuremman tiedon Jumalasta. ellauri216.html on line 883: Haluan viitata pyhään Basileios Suureen esimerkkinä pyhästä hesykiasta. Kirjeessä ystävälleen pyhälle Gregoriokselle hän kirjoittaa hesykiasta sielun puhtauden alkuna, ja ruumiin hesykiasta, s.o. kielen, näön, kuulemisen ja sanojen rajoittamisesta. Hän sanoo esimerkiksi: ”Sielun puhdistumisen todellinen alku on hiljaisuus, jossa kieli ei antaudu keskusteluun ihmisten asioista eikä silmät tarkastelemaan ruusuisia poskia, mehukkaita tissejä tai sieviä vartaloita, eikä korvat vaimentamaan sielun ääntä kuuntelemaan lauluja, joiden ainoa tarkoitus on viihdyttää, tai sanoja vitsailemaan ja pilailemaan – käytäntö, joka ennen kaikkea muuta pyrkii höllentämään sielun äänen”. ellauri216.html on line 889: Konevitsan saari oli vanha karjalainen pakanallinen uhripaikka. Kuuluisin uhripaikoista oli Hevoskivi (ven. konj kamenj), jossa uhrattiin keväisin uhreja muun muassa karjaonnen parantamiseksi. Tarinan mukaan pyhittäjä Arseni nousi tälle kivelle ja toimitti eksorkismirituaalin jonka päätteeksi vihmoi vanhan uhripaikan pyhitetyllä vedellä – jolloin kivestä irtosivat siinä asuneet pahat hevosten henget; ne lensivät varislauman muodon ottaneena mantereelle lahteen jota on siitä pitäen kutsuttu Sortanlahdeksi (ven. Tsort = piru). Kivi muistuttaa hevosen päätä ja sen laelle rakennettiin rukoushuone, joka on 2000-luvun alussa uudiskorjattu. ellauri216.html on line 928: Kenotafin jäännökset – irralliset kyljet ja päädyt sekä osa kannesta – ovat Kuopiossa Ortodoksisessa kirkkomuseossa. Säilyneet kappaleet on kiinnitetty puiselle alustalle lasivitriiniin. Alkuperäisen kenotafin paikalle luostarin entistettyyn alakirkkoon rakennettiin puuveistotyönä halpa uudiskappale. Kizaita pellejä. ellauri216.html on line 972: Vaikka Talvisota oli alkanut jo 30.11., alkoi luostariin kohdistua ilmahyökkäyksiä ja pommituksia vasta 6.1.1940 alkaen. Tuhoisimmat pommitukset tapahtuivat 2.2. ja 4.2.1940. Jälkimmäisen päivän iltana luostari oli yhtenä suurena tulimerenä. Luostarin arvokkaan, 29,000 nidettä käsittäneen kirjaston arveltiin tuhoutuvan, sillä pelastustoiminta piti keskittää muualle, ja siinäkin oli suuria ongelmia, sillä luostarin vesipumppurakennus oli tuhoutunut jo aikaisemmassa vaiheessa. Kirjastosta joku tiesi kertoa, että igumeni Damaskin oli suunnitellut sen palonkestäväksi, ja tulipalojen laannuttua saatiin todeta, että se oli säilynyt vahingoittumattomana, vaikka yläpuolella ollut huoneisto olikin palanut. ellauri216.html on line 1048: Legendan mukaan kristinuskon leviämisen aikana apostoli Andreas Ensimmäinen kutsuttu muutti pohjoiseen saarnaamaan evankeliumia. Dneprin ja Volhovin ohitettuaan Kristuksen opetuslapsi astui " Nevojärven myrskyisiin ja pyöriviin vesiin " ja asensi kiviristin "Valaam-vuorille" Valaam Islandille Lake Ladogalle. Toisen luostarin syntykäsityksistä mukaan 900 vuoden kuluttua kaksi munkkia, Sergius ja Herman, tulivat "idän maista" (mahdollisesti Kreikasta ).) ja perusti luostariveljeskunnan yhdelle saarista. Kirjalliset lähteet ("elämät"), jotka todistavat pyhien elämästä ja teoista, katsotaan kadonneiksi. Toinen käsite viittaa luostarin perustamiseen X-XI vuosisatojen ajan. Se perustuu yhteen Rostovin Pyhän Avraamyn elämän painoksista. joka sisältää maininnan munkin oleskelusta Valamissa 10. vuosisadalla sekä useita kronikkaviittauksia Pyhän Pyhän Avramyn pyhäinjäännösten siirrosta. Sergius ja Herman Valamista Novgorodiin vuonna 1163. ellauri216.html on line 1101: Tammi-helmikuussa 1940 Neuvostoliiton urheat lentokoneet pommittivat luostarin rakennuksia. Pommitukset olivat toistuvia: 6., 19., 20., 21.-28. tammikuuta, 2.-4. helmikuuta ja 10.-16. helmikuuta 1940. Valaamin pommituksista kirjoitettiin valkoisessa emigranttilehdistössä. ellauri216.html on line 1115: Neuvostoliiton joukkojen läsnäolon aiheuttamia vahinkoja luostarille käyttivät fasistiset propagandistit. Luostarissa vieraili usein saksalaisia, jotka ottivat siitä kuvia, sekä muiden fasistisen blokin maiden - Bulgarian, Romanian, Slovakian, Unkarin ja Kroatian - edustajia. Näistä vierailijoista hyötyivät luostarin veljet – heidän kauttaan munkit lähettivät Valaamilaisille kirjeitä ja valokuvia muihin maihin. Elokuussa 1942 Valaamissa vieraili italialainen kirjeenvaihtaja ja valokuvaaja Lino Pellegrini, joka jätti yksityiskohtaisen raportin fasistisen puolueen "Il popolo d'Italia" virallisissa painetuissa elimissä (noin kuukautta myöhemmin valkoinen emigrantti painoi sen uudelleen." Paris Bulletin"). ellauri216.html on line 1132: Tämä lausunto, joka on julkaistu myös otsikolla "Jumala on antautunut hiljaisuuteen", vastakohtana Venäjän ortodoksisen kirkon ja sen pään, patriarkka Aleksius II:n viralliselle politiikalle suhteessa ekumeniaan ja WCC:hen. Valaamin luostaruuden tinkimättömästä asemasta huolestuneena Venäjän ortodoksisen kirkon piispaneuvosto hyväksyi vuonna 2000 "heterodoksisuuteen kohdistuvan asenteen perusperiaatteet". Asiakirjassa selitetään yksityiskohtaisesti Venäjän ortodoksisen kirkon kanta heterodoksisuuteen, erityisesti se, että ortodoksinen kirkko ei voi tunnustaa "uskontojen tasa-arvoa", mutta korostaa teologisen vuoropuhelun tärkeysjärjestystä muiden tunnustuskuntien kanssa ja sen työhön osallistumisen hyödyllisyyttä. useat kansainväliset järjestöt maailman palvelemisen alalla, mutta ilman dogmaattisia myönnytyksiä ja kompromisseja uskossa. ellauri216.html on line 1145: Apotti piispa Pankraty kertoi yksityiskohtaisesti Valaam-luostarin arjen rutiineista ja jumalanpalvelusten erityispiirteistä ortodoksisessa lehdistössä. ellauri216.html on line 1152: Klo 22 ollaan menossa nukkumaan. Veljesten uni kestää yleensä neljä-viisi tuntia yöllä ja pari tuntia päivällä päivällisen jälkeen. Yhteensä nukkumiseen on varattu kuudesta seitsemään tuntia vuorokaudessa patrististen kirjojen mukaan. Philokalia sanoo. että noviisi munkin tulisi nukkua kuusi tuntia. ”Vähempi ei ole välttämätöntä, koska hermosto ei välttämättä kestä. Mutta tarpeeksi unta ei myöskään suositella”, piispa Pankraty täsmensi lehdistölle antamassaan haastattelussa. ellauri217.html on line 34: POPEYE THE SAILOR MAN! display:none">Romantiikkaa ellauri217.html on line 69: Central to the plot are the futuwwat (strongmen) who control the alley and exact protection money from the people. The successive heroes overthrow the strongmen of their time, but in the next generation new strongmen spring up and things are as bad as ever. Arafat tries to use his knowledge of explosives to destroy the strongmen, but his attempts to discover Gabalawi's secrets leads to the death of the old man (though he does not directly kill him). The Chief Strongman guesses the truth and blackmails Arafat into helping him to become the dictator of the whole Alley. The book ends, after the murder of Arafat, with his friend searching in a rubbish tip for the book in which Arafat wrote his secrets. The people say "Oppression must cease as night yields to day. We shall see the end of tyranny and the dawn of miracles." Haha, night follows day as surely as the other way round, and night wins out in the end. Valot sammuu, haju jää. ellauri217.html on line 81: Merkille pantava on jae Room. 16:7, jossa Paavali mainitsee Andronikoksen ja Junian, jotka ovat ”arvossa pidettyjä apostoleissa”. Junia-nimisen apostolin sukupuolesta on käyty paljon keskustelua, mutta mikäli hän oli naisoletettu, Paavali tulee epähuomiossa maininneeksi ainoan naisapostolin, josta meille on jäänyt todisteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei naisia olisi voinut olla enemmänkin apostoleina. Magdalena ainakin sai ehkä useinkin todistaa pikkuveikan ylösnousemusta. Tarkkaa naisapostolien määrää on mahdotonta tietää. Paavalin jakeissa 1. Kor. 15:3–8 antaman tiedon mukaan Kristus ilmestyi yli viidelle sadalle. Tätä tietoa ei ole vahvistettu evankeliumissa. Kaikista ylösnousemuksen todistajista ei kuitenkaan välttämättä tullut apostoleja. Talmudin mukaan Jeesuksella oli vain viisi opetuslasta, Matthai, Nakai, Nezer, Buni ja Todah. Kun Kristuksen kirkko perustettiin 6. huhtikuuta Joseph Smith ja Oliver Cowdery asettivat toisensa apostolin virkaan kun heidät oli ensin hyväksytty kirkon johtajiksi. Mormonistisessa yhteisössä, on tällä hetkellä viisitoista apostolia. Kaksitoista apostolia muodostaa kahdentoista apostolin koorumin (Lälli kooros). Sen yläpuolella on kirkon ensimmäinen presidenttikunta, jonka muodostavat kirkon presidentti ja hänen kaksi neuvonantajaansa. Myös he ovat apostolin viran haltijoita. ellauri217.html on line 84: Apostolisiin isiin luettujen henkilöiden lista on vaihdellut jonkin verran. Se perustuu vahvasti kirkon perinteisiin, vaikka kirjallisuuskriittinen tutkimus onkin todistanut, etteivät kaikki heidän nimiinsä pannut kirjoitukset ole peräisin heiltä saati toiselta vuosisadalta. Toisaalta uudemmista löydöistä 1880-luvulla löydetty Didakhe on ajoitettu apostolisten isien aikaan. Didakhe on varhaisin tunnettu kirkkojärjestys. Se koostuu kolmesta pääosasta, jotka käsittelevät kristillisiä oppeja, toimituksia, kuten kastetta ja ehtoollista, sekä kirkon organisaatiota. Siitä ei Wilho todennäköisesti perustanut. ellauri217.html on line 122: Teomatikan avulla on löydetty valtava joukko lukuja, jotka näyttävät yhdistävän aina tiettyjä sanoja tai käsitteitä. Esimerkiksi Joh 21:11 jakeessa opetuslapset saivat 153 kalaa. Tämän avainluvun perusteella kaiken, mikä Raamatussa käsittelee kaloja ja kalastamista, pitäisi perustua lukuun 153. Sen kerrannaisia ovat muun muassa kreikan sanat "kalat" = 153 x 8, "verkko" = 153 x 8, "paljon kaloja" = 153 x 8 x 2 ja "ihmisten kalastajia" = 153 x 14. ellauri217.html on line 131: Muhammedin poikkeuksellisista saavutuksista huolimatta hänet tunnetaan ensisijaisesti vain islamilaisista lähteistä, jotka nekin alkavat puhua Muhammedista vasta yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Aika suspektia. Kuulostaa Jee-suxelta. ellauri217.html on line 133: Kaikki, mitä Muhammedin elämäkerrasta tiedetään, on peräisin Ibn Ishaqin 700-luvun puolivälin jälkeen kirjoittamasta elämäkerrasta. Sitä täydentää 800-luvulla kirjattu hadith-muotoinen perimätieto. Muslimit katsovat, että myös Koraani kertoo Muhammedista, mutta tällöin luotetaan Ibn Ishaqin tapaan tulkita Koraanin tekstejä. Sana "Muhammed" esiintyy Koraanissa vain neljä kertaa, ja se viittaa Muhammediin vain kannessa. Kukaan ei tiedä, mitkä kertomukset ovat tosia ja mitkä keksittyjä (paizi Allah joka kexi ne). ellauri217.html on line 135: Kaikki profeetta Muhammedia koskevat tiedot ovat peräisin kahdesta tekstilähteestä. Niistä ensimmäinen on Ibn Ishaqin (k. 767) abbasidikalifaatin pääkaupungissa Bagdadissa kirjoittama Sirat Rasul Allah eli "Jumalan lähettilään elämäkerta". Teos on kirjoitettu yli sata vuotta Muhammedin ilmoitetun kuolinvuoden jälkeen. Se perustuu suullisiin tarinoihin, joita Ibn Ishaq kokosi etenkin kalifaatin sotilasleireistä kaljatuopin äärestä. Teos seuraa kronologisesti Muhammedin elämää syntymästä kuolemaan, mutta sisältää myös laajemman kuvauksen maailman luomisesta ja profeettojen ykkosketjusta läpi ihmiskunnan historian. Kirja on päässyt hukkumaan, mutta sen sisältö on voitu onnexi ennallistaa useista lähteistä. Niistä tärkeimmät ovat Ibn Hishamin (k. 834) 800-luvun alussa kirjoittama Muhammedin elämäkerta ja al-Tabarin (k. 922) 900-luvun alussa kirjoittama historiikki. Nämä teokset ovat islamin pyhää historiaa, jota ei voi kyseenalaistaa menettämättä turbaanin mukana myös päätänsä. ellauri217.html on line 150: Arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn uuteen sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan. Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Kalifi al-Malik antoi rakennuttaa sinne valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin käyttämiä tikapuita pitkin. Tällä tavoin hän ylitti copycattina Jaakobin suorituksen. Alef gimel daleth, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen. Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob, joten Jaakobin siunaus yhdistyy myös Muhammediin, jolle Jumala näin antoi luvatun maan ja koko maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille. Tästä sopimusrikkomuxesta kärhämöivät GT-sählämit ja filistealaiset tänäkin päivänä, ja Rifaan porukat pyörii jaloissa joukon jatkona. ellauri217.html on line 183: Myöhemmin riitoja syntyi erityisesti juutalaisten kanssa. Koraanissa olevien laki- ja rituaalisäädösten (arab. ‏شريعة‌‎, šaria) sekä juutalaisiin ja kristittyihin kohdistuneen arvostelun katsotaan laskeutuneen alas varsinkin Muhammedin Medinan kauden aikana. Aluksi juutalaiset saivat jäädä vapaasti asumaan Medinaan, mutta myöhemmin heidät karkotettiin tai tapettiin heimo toisensa jälkeen. ellauri217.html on line 189: Vuonna 630 Muhammed johdatti joukkonsa valtaamaan Mekan. Lyhyt taistelu käytiin Khandamassa. Muslimeista kuoli kolme ja monijumalaisista kaksitoista tai kolmetoista miestä. (Säälittäviä tappiolukuja.) Sitten monijumalaiset pakenivat ja Muhammed marssi Mekkaan. Eräät ihmiset Muhammed määräsi tapettaviksi vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojasta. Heihin kuului miehiä, jotka olivat luopuneet islamista ja orjatyttöjä, jotka olivat laulaneet pilkkalauluja Muhammedista. Muhammed määräsi hävittämään Kaaban sisälle maalatut enkelinkuvat sekä Abrahamia esittävän kuvan, jossa profeetta esitettiin ennustamassa arpanuolien avulla monijumalaisten tapaan. Muhammed ratsasti Kaaban ympäri ja osoitti kädellään lyijykiinnikkeissä olevia jumalankuvia. Kaikki kaatuivat ja Muhammed totesi: "Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista". ellauri217.html on line 244: Mutta isot vahvat miehet rakastavat myöskin kasseja, niiden tikut nousevat marssin tahdissa. ellauri217.html on line 381: I jultal till svenska folket önskar Carl XVI Gustaf inför 2003 "...en rättvisare fördelning av jordens tillgångar". Men kungen, som själv årligen får cirka 40 miljoner i apanage av skattebetalarna och har en förmögenhet om 259 miljoner, anklagas nu för att hyckla. Socialt engagerade kändisar och andra hemlösa tycker att statschefens ord klingar falskt. Kungen säger bland annat: "Att vara pessimistisk hjälper ingen, varken dig själv eller andra." Och: "Det kommer inga stekta sparvar flygande om Du inte själv bemödar Dig om att göra Ditt bästa." ellauri217.html on line 441: Saapui Oy Wärtsilän Ab:n Pernon telakalle, jossa alukseen rakennettiin uusi vesirajasta hoikempi keula. Pernon telakalta alus siirtyi Turun telakalle, jossa uudistettiin ravintolatiloja. ellauri217.html on line 444: Luovutettiin telakalta uudistettuna. Alus ajoi telakalta Silja Linen Turun satamaan, josta ajettiin yksi vuoro Tukholmaan. Tukholmasta alus jatkoi seuraavana päivänä Helsinkiin. ellauri217.html on line 489: Aluksen ravintoloita uudistettiin Aalborgissa 23.4. asti. ellauri217.html on line 492: Saapui Fredericia Skibsværft A/S -telakalle uudistettavaksi. ellauri217.html on line 498: Saapui Gdanskiin Gdanska Stocznia Remontowan telakalle uudistettavaksi. Alukseen rakennettiin mm. uusi keula, ilman keulaporttia sekä peräsponsorit. ellauri217.html on line 639: Eri uskontojen käskykanta vaihtelee kuin viime vuosituhannen lopun tietokoneissa ihan muutamasta kokonaisiin kirjastoihin. Hippi baristoilla lähdettiin standardista "jokainen pesee oman lautasensa" ja päädyttiin sataan ennenkuin koko lahko 90-luvulla nyykähti. Usein on joku skeleton crew joka opetetaan proselyyteille jolla pääsee hyvästi alkuun ainakin. ellauri217.html on line 668: According to the Talmud, the seven laws were given first to Adam and subsequently to Noah.However, the Tannaitic and Amoraitic rabbinic sages (1st–6th centuries CE) disagreed on the exact number of Noahide laws that were originally given to Adam. Six of the seven laws were energetically derived from passages in the Book of Genesis, while the seventh, the establishment of courts of justice, seems rather something of an afterthought. ellauri217.html on line 698: In the history of Christianity, the Apostolic Decree recorded in Acts 15 is commonly seen as a parallel to the Seven Laws of Noah. However, modern scholars dispute the connection between Acts 15 and the Noahide laws. The Apostolic Decree is still observed by the Eastern Orthodox Church and includes some food restrictions. ellauri217.html on line 704: Accounts of the council are found in Acts of the Apostles chapter 15 (in two different forms, the Alexandrian and Western versions) and also possibly in Paul´s letter to the Galatians (chapter 2). Some scholars dispute that Galatians 2 is about the Council of Jerusalem, while others have defended this identification. ellauri217.html on line 709: The purpose of the meeting, according to Acts, was to resolve a disagreement in Antioch, which had wider implications than just circumcision, since circumcision is the "everlasting" sign of the Abrahamic covenant (Genesis 17:9–14). Some of the Pharisees who had become believers insisted that it was "needful to circumcise them, and to command [them] to keep the law of Moses" (KJV). ellauri217.html on line 711: The primary issue which was addressed related to the requirement of circumcision, as the author of Acts relates, but other important matters arose as well, as the Apostolic Decree indicates. The dispute was between those, such as the followers of the "Pillars of the Church", led by Jeeves The Just (eikä melkein), who believed, following his interpretation of the Great Commission, that the church must observe the Torah, i.e. the rules of traditional Judaism, and Paul the Apostle, who believed there was no such necessity. The main concern for the Apostle Paul, which he subsequently expressed in greater detail with his letters directed to the early Christian communities in Asia Minor, was the inclusion of Gentiles into God´s newest Covenant, sending the message that faith in Christ is sufficient for salvation. (See also Supersessionism, New Covenant, Antinomianism, Hellenistic Judaism, and Paul the Apostle and Judaism). ellauri219.html on line 33: KERS. PIPPURIN YXINÄISTEN SYDÄNTEN KERHOSOITINYHTYE display:none">Poppia ellauri219.html on line 196: His parents divorced before he was 10, and he lived with various relatives over the next decade. His British-born father, Myron (Mickey) Schneider, was a shoe clerk; they saw each other very infrequently. His mother, Sally Marr (legal name Sadie Schneider, born Sadie Kitchenberg), was a stage performer and dancer and had an enormous influence on Bruce's career. He defiantly convinced his ship's medical officer that he was experiencing homosexual urges toward him, leading to his dishonorable discharge in July 1945. However, he had not admitted to or been found guilty of any breach of naval regulations, and successfully applied to change his discharge to "Under Honorable Conditions ... by reason of unsuitability for the naval service". At Hanson's diner Bruce met Joe Anjovis (named by his taste) who had a profound influence on Bruce's approach to comedy. ellauri219.html on line 200: Horny and Lenny had a tumultuous relationship. Many serious domestic incidents occurred between them, usually the result of serious drug use. His greatest fear was getting his act down pat. On this night, he rose to every chance stimulus, every interruption and noise and distraction, with a mad volleying of mental images that suggested the fantastic riches of Charlie Parker's horn. Like the Bird's, his show got gradually only worse. ellauri219.html on line 207: Bruce was arrested again in West Hollywood. The charge this time was that the comedian had used the word "schmuck", an insulting Yiddish word that was also considered a term for "penis". In April the next year he was barred from entering the United Kingdom by the Home Office as an "undesirable alien". ellauri219.html on line 260: Born in Italy in 1870, Simon Rodia emigrated to the United States with his brother when he was 15. Living in various places for the next 35 years, Rodia finally settled in the Watts district of Los Angeles in 1920, and began constructing the Watts Towers the following year. Consisting of 17 interconnected sculptures, the project took Rodia 33 years to complete. ellauri219.html on line 369: A friend of John Lennon’s (No.62) dating back to their time studying at Liverpool College Of Art, Stuart Sutcliffe was The Beatles’ original bassist. While the group were living in Hamburg and playing around the city’s clubs, Sutcliffe met photographer Astrid Kirchherr, who gave The Beatles their distinctive early 60s haircuts. Sutcliffe left the group in order to enroll in the Hamburg College Of Art, but his career was tragically cut short when he died, aged 21, from a brain aneurysm. ellauri219.html on line 414: It’s probably fair to say that Dr. Livingstone was to geographic exploration what The Beatles were to sonic innovation: fearless, ever questing, and mapping out new territories for the world. The famous “Dr. Livingstone, I presume?” saying remains in common use today, and can be traced back to a meeting between Livingstone and explorer Henry Morton Stanley, who’d been sent on an expedition to find the former, who had been missing for six years. Livingstone was discovered in the town of Ujiji, in what is now known as Tanzania. ellauri219.html on line 449: A disciple of Sir Mahatavara Babaji (No.27), Sir Lahiri Mahasaya learned the discipline of Kriya Yoga in 1861, and subsequently passed the teachings down to Sir Yukteswar Girl (No.1), who in turn, passed them on to Sir Paramahansa Yogananda (No.33), of whom Mahasaya said, “As a spiritual engine, he will carry many souls to God’s Kingdom.” ellauri219.html on line 454: Speaking to the BBC in 1965, John Lennon (No.62) declared his love for Alice In Wonderland and Alice Through The Looking Glass, revealing, “I usually read those two about once a year, because I still like them.” It’s perhaps no surprise, then, that the man who wrote the poem “The Walrus And The Carpenter,” which influenced Lennon’s lyrics for “I Am The Walrus,” is given a prominent display on the Sgt. Pepper’s album cover. P.S. Carroll oli pedofiilien ihan terävintä kärkeä. ellauri219.html on line 483: Resplendent in their military chic (or should that be military psych?) garb, John (No.62), Ringo (No.63), Paul (No.64), and George (No.65) presented themselves as Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band, looking like a psychedelic brass band brandishing a French horn, trumpet, cor anglais, and flute, respectively. Like the album cover itself, The Beatles’ Sgt Pepper costumes would become some of the most iconic band outfits ever, instantly recognizable and forever woven into the fabric of our culture. ellauri219.html on line 583: At Princeton, Rawls was influenced by Norman Malcolm, Ludwig Wittgenstein's dumb student. During his last two years at Princeton, he "became deeply concerned with theology and its doctrines." He considered attending a seminary to study for the Episcopal priesthood and wrote an "intensely religious senior thesis (BI)." In his 181-page long thesis titled "Meaning of Sin and Faith," Rawls attacked Pelagianism because it "would render the Cross of Christ to no effect." His argument was partly drawn from Karl Marx's book On the Jewish Question, which criticized the idea that natural inequality in ability could be a just determiner of the distribution of wealth in society. Even after Rawls became an atheist, many of the anti-Pelagian arguments he used were repeated in A Theory of Justice. Pelagianism is a heretical Christian theological position that holds that the original sin did not taint human nature and that humans by divine grace have free will to achieve human perfection. Pelagius (c. 355 – c. 420 AD), an ascetic and philosopher from the British Isles, taught that God could not command believers to do the impossible, and therefore it must be possible to satisfy all divine commandments. He also taught that it was unjust to punish one person for the sins of another; therefore, infants are born blameless. Pelagius accepted no excuse for sinful behavior and taught that all Christians, regardless of their station in life, should live unimpeachable, sinless lives, or else... Se oli tollanen humanisti, mitä Hippo aivan erityisesti inhosi. Vittu eihän sitten mitään kirkkoa ja pappeja edes tarvittaisi. Jeesus jäisi työttömäxi, Jahve eläkkeelle. ellauri219.html on line 592: Following the surrender of Japan, Rawls became part of General MacArthur's occupying army and was promoted to sergeant. But he became disillusioned with the military when he saw the aftermath of the atomic blast in Hiroshima. Rawls then disobeyed an order to discipline a fellow soldier, "believing no punishment was justified," and was "demoted back to a private." Disenchanted, he left the military in January 1946. ellauri219.html on line 595: oral dissertation titled A Study in the Grounds of Ethical Knowledge: Considered with Reference to Judgments on the Moral Worth of Character. ellauri219.html on line 597: In his autobiographical essay, “On My Religion,” Rawls explains why he abandoned his orthodox Christian beliefs in spite of the deeply religious temperament that informed his life and writings. In particular, he recounts how his personal experiences during the Second World War, and especially his awareness of the Holocaust, led him to question whether prayer was possible. “To interpret history as expressing God’s will, God’s will must accord with the most basic ideas of justice as we know them. For what else can the most basic justice be? Thus, I soon came to reject the idea of the supremacy of the divine will as [like the Holocaust] also hideous and evil.” Furthermore, by studying the history of the Inquisition Rawls came to “think of the denial of religious freedom and liberty of conscience as a very great evil,” such that “it makes the claims of the Popes to infallibility impossible to accept.” Finally, his reading of Jean Bodin’s thoughts about toleration led him to claim that religions should be “each reasonable, and accept the idea of public reason and its idea of the domain of the political.” Against this background, it is no wonder that Rawls considers the very concept of religious truth as authoritarian and intolerant, and the ensuing persecution of dissenters as the curse of Christianity. ellauri219.html on line 599: Pope Benedict’s basic answer is that, although modern principles of political freedom, democracy, equality, and reasonable argument are to be affirmed, a free state rests on “pre-political moral foundations,” which serve as normative points of reference for every regime and must be held in common by all religions and secular world-views. This answer reflects the fact that Pope Benedict disagrees with Rawls on at least two fundamental issues, which constitute the core of the debate between them and to which I shall refer regularly in the course of my analysis. In the first place, Pope Benedict does not share Rawls’s trust in fundamental human reasonableness as a guarantee for political fairness. For Rawls, persons are reasonable when they are ready to propose principles and standards as fair terms of cooperation and to abide by them willingly, given the assurance that others will likewise do so. Those norms they view as reasonable for everyone to accept and therefore as justifiable to them; and they are ready to discuss the fair terms that others propose. ellauri219.html on line 660: Sen alkuperäinen nimi on Sisäisen katselun opaskirja nimeltä Tietämättömyyden pilvi, jossa sielu yhdistyy jumalan kanssa. Tässä on heti yhtymäkohta Patanjalin kirjaan: kumpikin lanseerataan oppaina, siis käytännön käsikirjana, joissa annetaan kuvataan menettelytapoja. Ei siis mitään filosofisia jaaritteluja, vaan käytännön asiaa. Oletusarvona täytyykin silloin olla, että tarve kuvattavalle toiminnalle on valmiiksi olemassa. Tarve on olemukseltaan mielen tarve tunnistaa oma itsensä sellaisena kuin se on. Viimekädessä on siis kyse itsetuntemuksesta. ellauri219.html on line 710: Samalla se, ja juuri samasta syystä, todistaa itseään vastaan: tällaista ei meditaatio nimenomaan saa olla. Nimittäin, vaikka se pyrkii osoittamaan, miten vahingollista kaikkinainen ajattelu, jopa jumalan hyvyyden ajattelu, on meditaatiolle, se edellyttää, että Raamattu kuitenkin pidetään kaiken perustana, ja marssittaa niin isän, pojan kuin pyhän hengenkin vallitsemaan ajatuksia kaikkina muina aikoina paitsi itse meditaatiossa. ellauri219.html on line 741: Patañjali learned Yoga along with seven other disciples from the great Yogic Guru Nandhi Deva, as stated in Tirumular's Tirumandiram (Tantra 1). Liirumlaarum rillumarei, teedledee ja teedledum. ellauri219.html on line 744: The yoga scholar David Gordon White writes that yoga teacher training often includes "mandatory instruction" in the Yoga Sutra. White calls this "curious to say the least", since the text is in his view essentially irrelevant to "yoga as it is taught and practiced today", commenting that the Yoga Sutra is "nearly devoid of discussion of indecent postures, dick stretching, and heavy breathing". ellauri219.html on line 756: The theme, if the present interpreter be right, is the great regeneration, the birth of the spiritual from the psychical man: the same theme which Paul so wisely and eloquently set forth in writing to his disciples in Corinth, the theme of all mystics in all lands: oka kyljessä, minnekä se tuikata? ellauri219.html on line 764: Se vaatii tiukkaa anaalikontrollia. Chasten, purify and restore the misplaced powers. Talk to the hand, look deep into the dark star. Partake in the wisdom and glory of a slippery cod. Pane salvaa perätilaan. Puhdistu synnin Pauloista ja Paavaleista. ellauri219.html on line 773: Those who have died, entered the paradise between births, are in a condition resembling meditation without an external object. But in the fullness of time, the seeds of desire in them will spring up, and they will be born again into this world. Kuin Jörkan pornokirjassa, han hade blivit pigg igen. Vad bra. ellauri219.html on line 798: No it is not because of the clash in values between American individualism and libertarianism, and the rest of the West’s social democracy and collectivism. That’s a contributing factor among those with enough cultural affinity and exposure to get to know how the US ticks, which maybe explains some of the last decade or so, with the Internet. But again, the “Death to Amreeka” crowds, the sneering at the unsophisticated doughboys, the dismissal of American culture—all that predated that deep familiarity by decades. The discovery of the substantive cultural mismatches were again a late addition and confirmation bias. (How I like the scientific sound of it: confirmation bias.) ellauri219.html on line 830: You’re not, but you’re the culture with the megaphone. People are paying disproportionate attention to your stupidity. And when stupid suckers elsewhere discover that the streets of Hollywood are not paved with gold, they truly are crestfallen, to an extent they wouldn’t be with Moscow, or Paris. Just as they were crestfallen to discover that the States was just another empire after all. ellauri219.html on line 832: And there is something… “gee willywickers” about the way Truth Justice and The American Way have been inflated in American mass culture, quite plausibly rooted in that class insecurity, that makes outside cultural elites (and the people that follow after them) reflexively sneer, once they realise the foundations are rotten. Add to this the ludicrous fact that America has no high culture. These are disappointed suitors: they’re not going to console themselves over the emptiness of Scrooge McDuck by turning to Wilt Whatman. Who was no better off than Scrooge by way of civility. ellauri219.html on line 857: Denis Diderot, French philosopher, author, and encyclopedist (1713-1784). Editor of the first encyclopedia ellauri219.html on line 861: James Madison, American president and political theorist (1751-1836). ellauri219.html on line 891: Thomas Alwa Edison, American inventor. (1847-1931) ellauri219.html on line 958: Yeaw said, “He was having sex with the dog, it was disgusting.” Peterson said in court that he was “sexually aroused from accidental contact with the animal’s rear,” but insisted that happened as he was “just playing with the dog.” ellauri219.html on line 973: The Rockettes were created in 1925, but the first non-white Rockette, a Japanese-born woman named Setsuko Maruhashi, was not hired until 1985. The Rockettes did not allow dark-skinned dancers into the dance line until 1987. The justification for this policy was that such women would supposedly distract from the consistent look of the dance group.The first African American Rockette was Jennifer Jones; selected in 1987, she made her debut in 1988 at the Super Bowl halftime show. The next person with a visible but different disability hired by the Rockettes (Sydney Mesher, missing a left hand) was hired in 2019. The first Rockette with hairy bollocks and a huge boner remains to be hired yet. ellauri219.html on line 975: Underworld (also released as Paying the Penalty) is a 1927 American silent crime film directed by Josef von Sternberg and starring Clive Brook, Evelyn Brent and George Bankrupt. The film launched Sternberg's eight-year collaboration with Paramount Pictures, with whom he would produce his seven films with actress Marlene Dietrich. Journalist and screenwriter Ben Hecht won an Academy Award for Best Original Story. Time felt the film was realistic in some parts, but disliked the Hollywood cliché of turning an evil character's heart to gold at the end. Filmmaker and surrealist Luis Buñuel named Underworld as his all time favorite film. Critic Andrew Sarris cautions that Underworld does not qualify as "the first gangster film" as Sternberg "showed little interest in the purely gangsterish aspects of the genre" nor the "mechanics of mob power." Film critic Dave Kehr, on the other hand, writing for the Chicago Reader in 2014, rates Underworld as one of the great gangster films of the silent era. "The film established the fundamental elements of the gangster movie: a hoodlum hero; ominous, night-shrouded city streets; floozies; and a blazing finale in which the cops cut down the protagonist." ellauri219.html on line 1006: Senkö tautta taiteilijat taiteilevat ja kynäilijät kynäilevät että niillä olis yleisö jonka edessä ne voivat keekoilla ja pyytää läpyjä? No senpä tietysti, plus että kuuluisan on tosi helppo saada häpyä, kuten Raju Panola tietää kertoa. Kaikenlainen kuuluisuuden tavoittelu lähtee samoista narsistisista lähtökohdista. Ei kai muuten voisi ollakaan. ellauri219.html on line 1033: ellauri220.html on line 33: RADIO CITY Music Hall display:none">Sätkytystä ellauri220.html on line 43: Tragedian, Komedian, Lyric Draman ja Farcen puolestapuhujat väittelevät suosikkimuotonsa puolesta ennen kuin esirippu nousee näytelmään. Pilkkaajat ( Cranks ) keräävät heidät yhteen ja kertovat heille, että he ovat todistamassa "The Love for Three Oranges", Ljubov k trjom apelsinam. Jotain huisin hauskaa on siis tiedossa. Todennäköisesti farcea. ellauri220.html on line 75: Löllön Matt-jaxot ovat joutavanpäiväistä pöpinää. Löllön ongelma on vähän sama kuin Foster Wallacen ja Pynchonin: kaikki hahmot ovat epäuskottavia tuulesta temmattuja pompittimia. Me tarvitsemme parhaat ihmiset asetyöhön, sanoo kimittävä Janet joka ei ole vieläkään hellittänyt pikkarien kuminauhasta. Janetin omatunto toimii kahteen suuntaan. Kylmän sodan aikaiset pommifobiat on lapsellisen kuuloisia nyt kun ilmastokatastrofi ja 7. sukupuutto on täydessä vauhdissa. Yhdyntä oli alakuloinen ja vähän outo. Teemmepä me salassa mitä tahansa, ne (sovjetit) tekevät jotain vielä pahempaa. Naivat vaikka yhtä aikaa pilluun sekä peräreikään pesäpallomailalla. Matt ja/tai sen aseveljet veti Namissa heroiinia. "Apina alistaa taivaan tahtoonsa", paskanmarjat, 2 mustakaapuhävittäjää särkee äänivallia inkkarien ikimuistoisilla mezästysmailla, ei sillä vielä kuuhun mennä Akulainen. Iiskotti! Äyk! ellauri220.html on line 135: Jayne Mansfield (synt. Vera Jayne Palmer, 19. huhtikuuta 1933 Bryn Mawr, Pennsylvania – 29. kesäkuuta 1967 Slidell, Louisiana) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, malli ja laulaja, joka työskenteli sekä Broadwaylla että Hollywoodissa. Hän oli myös yksi 1950- ja 1960-lukujen johtavista seksisymboleista ja julkisuuden henkilöistä. Pelkästään syyskuun 1956 ja toukokuun 1957 välisenä aikana Mansfield esiintyi noin 2 500 uutiskuvassa ja niillä runkattiin kuivixi noin 122 000 000 kullia ympäri maailmaa. ellauri220.html on line 141: Mansfieldin kannut (kz videota yllä) kasvoivat keskiluokkaisessa perheessä ja hän sai harrastaa monipuolisesti tanssia ja musiikkia. Hän osoittautui musiikillisesti lahjakkaaksi ja sai klassisen musiikin viulu- ja pianokoulutuksen. Hän opiskeli viulunsoittoa muun muassa maineikkaan Southern Methodist Universityn konservatoriossa. Mansfieldin tuonaikainen viulunsoitonopettaja uskoi hänen mahdollisuuksiinsa esiintyä vielä jonain päivänä New Yorkin Carnegie Hallissa. Myöhempinä vuosina, kun Mansfield oli jo maailmankuulu elokuvatähti ja julkisuuden henkilö, hän soitti ajoittain pianoa ja viulua. ellauri220.html on line 157: Erottuaan ensimmäisestä miehestään mr. Mansfieldistä mrs. Mansfield avioitui vuonna 1958 vuoden 1955 Mr Universumin, kehonrakentaja Miklós ”Mickey” Hargitayn kanssa. ellauri220.html on line 166: Svenskanin lavalla Mansfield muun muassa soitti viulua varsin taitavasti. Mansfield oli esiintymisajankohtana viidennellä kuukaudella raskaana, minkä povipommina tunnettu tähti halusi tuon ajan lehtitietojen mukaan peitellä runsailla plyymeillä. Tytär Mariska Hargitay syntyi 23. tammikuuta 1964. Mariska is not half the dish her mother was. Blame Mickey, he was not a pretty face though muscular. ellauri220.html on line 196: Ihme hehkutusta tosta vähävenäläisen lumppukauppiaan kaitafilmistä. Samanlaista onttoa pulinaa filmeistä oli Fosterilla. Kaise sitten on niin että jenkkien on vaikea erottaa todellisuutta filmeistä ja perusapinoita filmitähdistä. ellauri220.html on line 208: Purkanjäystäjät ottaa lisää vapauxia tehdessään Lennylle sukupuolenvaihdoxen 2017 sarjassa Marvelous Mrs. Maisel. Marvelous Mrs. Maisel is an American period comedy-drama television series, created by Amy Sherman-Palladino, that premiered on March 17, 2017, on Amazon Prime Video. Set in the late 1950s and early 1960s, it stars Rachel Brosnahan as Miriam "Midge" Maisel, a New York housewife who discovers she has a knack for stand-up comedy and pursues a career in it. Suurin tenkkapoo kazojille on ehtiikö Midge panna Lennyä sarjan aikana. ellauri220.html on line 210: Ericiä röhnötti lepakkotuolissa ja runkkasi ohjusmaiseen kondomiin. Eric hinkkasi kulliaan tunnollisesti ja järjestelmällisesti. Hänen jalkojensa välissä lattialla oli kuva Jayne Mansfieldistä, jonka tissit pursusivat paljetein koristetun puvun kaula-aukosta. Hän olisi halunnut tunkea kullinsa Jaynen rintojen väliin, kunnes se (Jayne? Vai kulliko?) sanoisi huiii. (Totakaan mä en oikein ymmärrä, mitä viziä tunkea kullia muihin reikiin kuin mihin se on tarkoitettu. Mä mieluummin puristelisin ja lupsuttaisin Jaynen tissejä samalla kun vähän alempana nuohoisin sen jalkoväliä mahtavalla sukunuijalla.) ellauri220.html on line 235:
Jimmy Costanza	Jimmy Costanza is Nick Shay's father whose disappearance while buying cigarettes prompts many theories for an adolescent Nick.
Matt Shay	Matt Shay, nicknamed "Matty" as a child, is Nick Shay's younger brother. A chess prodigy when he was younger, Matt becomes a disillusioned military strategist during the Vietnam War.
1:33:43 Все более агрессивные информационные атаки целью выбирают прежде всего	1:33:43 Yhä aggressiivisemmat tietohyökkäykset kohdistuvat ensisijaisesti
1:43:06 справедливости за воссоединение нашего народа сегодня сражаются бойцы	1:43:06 oikeutta tänään taistelevien taistelijoiden yhdistämiseksi
1:50:41 будем активно внедрить самые передовые технологии которые обеспечат повышение именно качественного потенциала армии	1:50:41 otamme aktiivisesti käyttöön edistyneimpiä teknologioita, jotka varmistavat armeijan laatupotentiaalin kasvun
2:01:58 знаем что необходимо делать для уверенного поступательного развития России причем именно суверенного	2:01:58 tiedämme, mitä on tehtävä Venäjän, ja lisäksi suvereenin, itsevarmalle edistykselliselle kehitykselle
2:11:45 стимулировать их приток сферу инвестиций Я прошу правительства ускорить внесение в Государственную Думу законопроектов	2:11:45 edistää niiden tuloa investointien alalle. Pyydän hallitusta nopeuttamaan laskujen toimittamista duumalle
2:27:22 должны соединить согласовать свои усилия свои обязанности и свои права для	2:27:22 on yhdistettävä voimansa yhdenmukaistaakseen velvollisuutensa ja oikeutensa
2:28:17 ведущие общественное объединение участвует в сборе гуманитарных грузов	2:28:17 johtava julkinen yhdistys on mukana humanitaaristen tarvikkeiden keräämisessä
2:30:34 связать это с будущим принадлежность ощутить принадлежность к единому	2:30:34 yhdistä se tulevaisuuteen kuulumiseen tuntea kuuluvansa sinkkuun
2:33:40 решения амбициозных задач это мощнейший стимул для молодёжи Идти в науку возможность доказать что ты Лидер что ты	2:33:40 kunnianhimoisten ongelmien ratkaiseminen on voimakas kannustin nuorille Tieteen opiskelu on mahdollisuus todistaa, että olet johtaja
2:34:01 Роза такая важная у нас уже действуют жилищные сертификаты для молодых ученых	2:34:01 Ruusu on niin tärkeä, että meillä on jo asuntotodistukset nuorille tutkijoille
2:42:57 что многие субъекты Федерации готовы значительно ускорить обновление социальной инфраструктуры объектов	2:42:57 että monet liiton alat ovat valmiita merkittävästi nopeuttamaan tilojen sosiaalisen infrastruktuurin uudistamista
2:47:22 повестки дня не снимаются добавлю что мы неплохо продвинулись в реформировании	2:47:22 esityslistoja ei poisteta, lisään, että olemme edistyneet hyvin uudistuksessa
2:58:21 правду и справедливость сейчас плечом к плечу на передовой сражаются войны из всех	2:58:21 Totuus ja oikeudenmukaisuus taistelevat nyt rinta rinnan etulinjan sodissa monikansallisen isänmaamme kaikilta
Мы сами здесь на юге так усердно и так наивно насаждали в городах обрусительные начала, наша печать столько хлопотала здесь о русском театре и распространении русской книги, что мы под конец совершенно потеряли из виду настоящую, осязательную, арифметическую действительность, как она «выглядит» за пределами нашего куриного кругозора. За этими городами колышется сплошное, почти тридцатимиллионное украинское море. Загляните когда-нибудь не только в центр его, в какой нибудь Миргородский или Васильковский уезд: загляните в его окраины, в Харьковскую или Воронежскую губернию, у самой межи, за которой начинается великорусская речь, – и вы поразитесь, до чего нетронутым и беспримесным осталось это сплошное украинское море. Загляните когда-нибудь не только в центр его, в какой нибудь Миргородский или Васильковский уезд: загляните в его окраины, в Харьковскую или Воронежскую губернию, у самой межи, за которой начинается великорусская речь, — и вы поразитесь, до чего нетронутым и беспримесным осталось это сплошное украинское море. Есть на этой меже села, где по ею сторону речки живут «хохлы», по ту сторону — «кацапы». Живут испокон веков рядом и не смешиваются. Каждая сторона говорит по-своему, одевается по-своему, хранит особый свой обычай; женятся только на своих; чуждаются друг друга, не понимают и не ищут взаимного понимания. Съездил бы туда П. Б. Струве, автор теории о «национальных отталкиваниях», прежде чем говорить о единой трансцендентной «общерусской» сущности. Такого выразительного «отталкивания» нет, говорят, даже на польско-литовской или польско- белорусской этнографической границе.(Урок юбилея Шевченко)	Me itse täällä etelässä istutimme niin ahkerasti ja niin naiivisti venäläistämisen periaatteita kaupunkeihin, meidän lehdistömme täällä höystyi niin paljon venäläisestä teatterista ja venäläisten kirjojen levittämisestä, että lopulta menetimme täysin silmistämme todellisen, kosketeltavan, aritmeettisen todellisuuden, miltä se "näyttää" kanahorisonttimme ulkopuolella. Näiden kaupunkien takana heiluu jatkuva, lähes kolmenkymmenen miljoonan voimakas Ukrainan meri. Katso jonain päivänä paitsi sen keskustaa, johonkin Mirgorodin tai Vasilkovsky-alueeseen, missä asustivat Ivan Ivanovizh ja Ivan Nikiforovitzh, katso sen laitamille, Harkovin tai Voronežin lääniin, juuri siihen rajaan, jonka jälkeen suuri venäläinen puhe alkaa - ja hämmästyt kuinka koskematonta ja väärentämätöntä se on. Tämä on jatkuva Ukrainan meri. Tällä rajalla on kyliä, joissa "khokholit" asuvat tällä puolella jokea ja "katsapit" asuvat toisella puolella jokea. Muinaisista ajoista lähtien he ovat asuneet vierekkäin eivätkä sekoitu. Kumpikin osapuoli puhuu omalla tavallaan, pukeutuu omalla tavallaan, ylläpitää omaa erityistapaansa; naimisiin vain omiin; vieraannuttaa toisiaan, eivät ymmärrä eivätkä etsi keskinäistä ymmärrystä. P. B. Struve, "kansallisten vastenmielisyyksien" teorian kirjoittaja, vittu menisi sinne ennen kuin puhuu yhdestä transsendenttisesta "kokovenäläisestä" olemuksesta. Sanotaan, ettei sellaista ilmeistä "luotaantyöntävyyttä" ole edes Puolan ja Liettuan tai Puolan ja Valko-Venäjän etnografisella rajalla. (Oppitunti Ševtšenkon vuosipäivänaä)


ellauri330.html on line 235: Tietoisuustieteessä on tällä hetkellä neljä pääasiallista teoreettista lähestymistapaa. Korkeamman asteen teorioiden (1) mukaan henkinen tila on tietoinen, kun toinen mielentila – hierarkiassa korkeammalla – huomaa sen. Näissä teorioissa paholainen on yksityiskohdissa siitä, millaiset "korkeamman asteen" esitykset ovat tärkeitä tietoisuuden kannalta.
ellauri330.html on line 243: Neljäs lähestymistapa, joka tunnetaan nimellä ennustava prosessointi (4), on epäsuorempi, ja sitä käytetään ensisijaisesti rakentamaan selittäviä siltoja tietoisuuden näkökohtien ja niiden taustalla olevien hermomekanismien välille. Tästä lähestymistavasta on useita esimerkkejä, aina niistä, jotka yhdistävät tietoisuuden ylhäältä alas -signalointiin aivoissa, omaan "petokone" -teoriaani . Näiden teorioiden ajatuksena on, että ottamalla asteittain huomioon tietoisuuden eri näkökohdat, ne voivat lopulta siirtyä tietoisuustieteen teorioista itse tietoisuuden teorioiksi. Petokone teorian kexijä on joku hindu Anil Seth. Neurotieteilijä Anil Seth Vartija-lehdessä: "Uskomme, ettemme ymmärrä elämän keskeistä mysteeriä".
ellauri330.html on line 245: Kognitiivista tutkija David Chalmers loi vuonna 1995 hyvästä syystä termin "kova ongelma" kuvaamaan kysymystä siitä, kuinka aivomme loihtivat tarkalleen subjektiivisen tietoisen kokemuksen. Jotkut filosofit väittävät edelleen, että mieli on luonnostaan erillinen aineesta. Edistyminen aivojen toiminnan ymmärtämisessä heikentää kuitenkin dualismin ajatuksia. Tutkijoiden on oltava sanoissaan varovaisia etteivät rahahanat tyrehdy.
ellauri330.html on line 248: Ei, mutta haluaisin edistyä. Miten niin ei vittu? Ei kai se voi olla niin vaikea? Ai niin, maapallo ehtii käristyä sipsiksi ennen sitä.
ellauri330.html on line 339: Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.
ellauri330.html on line 343: Brandes sanoo Kierkegaardista: "Tällä ironialla ei ole pelkästään nimen vuoksi yhtäläisyyttä Kierkegaardin kanssa, joka myös aristokraattisesti 'valitsee tulla ymmärretyksi väärin'. Nerouden ego on totuus, ellei siinä mielessä, että Kierkegaard haluaisi meidän ymmärtävän hänen ehdotuksensa: " Subjektiivisuus on totuus", silti siinä mielessä, että egolla on kaikki ulkoisesti pätevä käsky ja kielto vallassaan; ja maailman hämmästykseksi ja skandaaliksi ilmaistaan ​​poikkeuksetta paradokseina. Ironia on "jumalallista rohkeutta". Näin ymmärrettyssä uskaluudessa on loputtomasti mahdollisuuksia. Se on vapautta ennakkoluuloista, mutta silti se ehdottaa mahdollisuutta uskalimman puolustamiseen kaikista mahdollisista ennakkoluuloista. Se on helpommin saavutettavissa, meille kerrotaan, naiselta kuin mieheltä." Kuten naisellisella puvulla, naisellisella älyllä on tämä etu maskuliiniseen nähden, että sen haltija voi yhdellä rohkealla liikkeellä nostaa helmat kaikkien sivilisaation ennakkoluulojen ja porvarillisen tavanomaisuuden yläpuolelle ja samalla kuljettaa itsensä viattomuuden tilaan. ja luonnon syliin'. Luonnon syli! Lurps! Jopa tässä mielettömässä tiradissa on kaiku Rousseaun äänestä. Näytämme kuulevan vallankumouksen trumpetin huudon; se, mitä todella kuulemme, on vain reaktion julistus. Rousseau halusi palata luonnontilaan, jolloin miehet kulkivat alasti poluttomissa metsissä ja elivät tammenterskojen päällä. Schelling halusi kääntää evoluution suunnan takaisin ikiaikoihin, aikakauteen ennen ihmisen kaatumista. Schlegel puhaltaa vallankumouksellisia melodioita naisen suureen romanttiseen "ihmetorveen".,,"
ellauri330.html on line 345: 1880-luvun lopulla Brandes taisteli harkitsevan seksuaalisuuden tekopyhyyttä vastaan, joka aiheutti erimielisyyden Bjørnstjerne Bjørnsonin kanssa. Brandes kirjoitti vuonna 1888 kirjeessään Nietzschelle neuvoen häntä lukemaan Søren Kierkegaardin teoksia , joiden kanssa hänen ajattelullaan oli paljon yhteistä. Ei ole kuitenkaan todisteita siitä, että Nietzsche olisi koskaan vaivautunut lukemaan Kierkegaardin teoksia. Nietsche piti Brandesin luonnehdinnasta "aristokraattinen radikaali" eli parhaimmistojuures.
ellauri330.html on line 394: Kropotkin väitti, että keskinäisellä avulla on pragmaattisia etuja ihmis- ja eläinyhteisöjen selviytymiselle ja että se on omantunnon ohella edistynyt luonnonvalinnan avulla.
ellauri330.html on line 438: Marx kritisoi Proudhonin taloudellisia näkemyksiä, miestä, jota anarkistit pitävät modernin anarkismin perustajana. Proudhon halusi yhteiskunnan ilman hallitusta, yhteiskunnan, jota hän kutsui "anarkiaksi". Hän ei kuitenkaan ollut sosialisti tai kommunisti, vaan erilaisten kiukkuisten talousuudistusten puolestapuhuja täysin vapaan markkinatalouden puitteissa. Itse asiassa hän oli katkera kommunismin vastustaja, koska hän uskoi, että tämä lisäisi valtavasti hallituksen valtaa ja tekisi ihmiset valtion orjiksi (porvarillinen vastustus kommunismia vastaan ​​tuolloin).
ellauri330.html on line 442: "Tarkoittaako tämä sitä, että vanhan yhteiskunnan kaatumisen jälkeen tulee uusi luokkaherro, joka huipentuu uuteen poliittiseen valtaan? Ei suinkaan! Ei sinne päinkään! Työväenluokka tulee kehityksensä aikana vanhan kansalaisyhteiskunnan tilalle yhdistyksellä, joka sulkee pois muut luokat ja niiden vastakkainasettelun, eikä poliittista valtaa ole enää 'varsinaisesti'."
ellauri330.html on line 465: Muuten, amerikkalainen tieteellinen kirjailija Stephen Jay Gould artikkelikokoelmassaan Brontosaurus koulukiusaajana sisältää Kropotkinia koskevan luvun "Kropotkin ei ollut haljennut potta", jossa hän sanoo, että suurin osa siitä, mitä Kropotkin kirjoitti Mutual Aidissa, on kestänyt ajan koetta, vaikka hän teki saman virheen kuin sosialidarwinistit että mitä muualla luonnossa tapahtuu tapahtuu myös ihmisyhteiskunnassa. Ei tietystikään, sillä ihminen on sui generis.
ellauri330.html on line 490: Kun tutkii vallankumouxellisten taustoja, vakuuttuu entisestään van der Waalsin apinoiden politiikasta. Kumouxelliset on enimmäxeen disgruntled entisiä aatelisia ja muita kakkosrangin johtoapinoiden perillisiä, jotka koittaa päästä kalifixi kalifin paikalle villizemällä rotinkaisia. Maaorjat lie olleet enimmäxeen zaarille kiitollisia, toisin kuin asemansa menettäneet ex-orjanomistajat (Lenin, Bakunin, Kropotkin ym). Lisänimi Kropotka tarkoitti alunperin ehkä rähäkkää tai kähinää, nyttemmin kropotlivyj on pikkutarkka. Ensimmäiset rähinöizijät oli Kiovan maalla Smolenskissa Valkovenäjällä, mutta loikkasivat pian muskoviittien puolelle. 1400-luvun alussa 1500-luvun alussa prinssit Kropotkin olivat Liettuan suurruhtinaan vasalleja. Vuonna 1496 ruhtinas Ivan Dmitrievich Kropotkin (k. 1502) sai Jelowiczin kylän Lutsk Powiatissa, mutta 1500-luvun alussa hän kääntyi moskovilaisten puolelle ja kuoli Venäjän ja Liettuan sodassa vuosina 1500-1503. Ne köyhtyivät vähitellen Iivanan stolnikeista 1-kyläisixi odnodvornikeixi, mutta säilyttivät kuin ihmeen kaupalla prinssintittelin.
ellauri330.html on line 548: Suomalaisen puolueen johtohahmo, sen ideologinen primus motor oli Yrjö Koskinen, jonka maailmankuvassa yhdistyivät kristillinen ajattelu, näkemys Jumalasta pienen kansan tulevaisuudesta huolehtivana taatana sekä järkevän vasallivaltioajattelun kannattaminen. Tämä viimeinen merkitsi eritoten hyvin suhteiden ylläpitämistä Venäjään ja sen hallitsijaan. Koskiselle skandinaavinen talousliberalismi oli suomalaisen kansanhengen vastaista sekä Suomen ja Venäjän suhteiden vaarantamista typerillä vapaus- ja muilla vaatimuksilla.
ellauri330.html on line 550: Yrjö-Koskinen oli suomikiihkoilija, jonka suomen kielen taito parani elämän varrella siitä, että hän sepitti sanomalehtimiestyössään yleiskieleen useita kymmeniä uudissanoja. Näitä ovat aselepo, asevelvollisuus, epäkohta, harhaoppi, itsehallinto, kulkuneuvo, ohjelma, päivämäärä, ruotsintaa, siirtokunta, tarkastaa, tarkoitusperä, toimiala ja vaurio.
ellauri331.html on line 27:

PROPAGANDASOTAA

display:none">Voluntarismia


ellauri331.html on line 54: Puhumattakaan niistä monista uutislähetyksistä, joissa ukrainalaiset sotavangit pakotetaan olemaan kiitollisia siitä, että heitä kohdellaan niin hyvin. Ja toimittajien kielenkäytöstä, jossa sanat kuten ”juntta”, ”fasistit” ja ”puhdistusoperaatiot” ovat käypiä ilmaisuja Ukrainan hallituksesta ja Itä-Ukrainan sodasta puhuttaessa.
ellauri331.html on line 68: Se, onko Ukrainalla rahkeita lähteä uuteen isompaan vastahyökkäykseen talven jälkeen riippuu kuitenkin monesta tekijästä, eikä vähiten länsimaiden antamasta avusta. Ukraina saattaa myös pyrkiä yrittämään edistysaskelia loppuvuoden aikana. Kastehelmi muistuttaa, että yrittää kannattaa, sillä Ukrainan ”tilanne ei varsinaisesti muutu helpommaksi tai paremmaksi ensi kesään mennessä”.
ellauri331.html on line 93: 71-v. syntymäpäivänään 7. lokakuuta 2023, 09:19 Vladimir Putin on palauttanut Venäjän ja sen kansalaisten ylpeyden maastaan. Putinin aikana maan alue laajeni ensimmäistä kertaa suuren isänmaallisen sodan jälkeen. Lisäksi Putin puolustaa oikeudenmukaista moninapaista maailmanjärjestystä ja siksi hänellä on suuri tuki ympäri maailmaa, valtiotieteilijät Pavel Danilin ja Alexander Zvyagintsev kertoivat VZGLYAD-sanomalehdelle. Venäjän presidentti täyttää lauantaina 71 vuotta. "Putinin presidenttikauden alusta lähtien Venäjä, kuten sanotaan, on vahvistanut painoaan ja auktoriteettiaan - BKT kasvaa, kansalaisten hyvinvointi paranee, valuutta vahvistuu taalaan nähden, sosiaalisia ohjelmia käynnistetään, kaikki tuotannon ja tieteen osa-alueet kehittyvät. Ja vuonna 2014 tapahtui merkittävä tapahtuma - maamme alueen ensimmäinen laajennus Suuren isänmaallisen sodan jälkeen. Eikä vain maa, vaan Venäjän valtio, Venäjän sivilisaatio, kuten presidentti sanoo”, muistelee Venäjän federaation alaisen Finanssiyliopiston apulaisprofessori Pavel Danilin. ”Sitten vuonna 2022 valtionpäämies joutui tekemään useita vaikeita päätöksiä Donbassin ja Novorossijan alueiden yhdistämisestä Venäjään. Tämä laajensi edelleen valtiomme rajoja ja palautti myös useita miljoonia venäläisiä – DPR:n, LPR:n, Zaporozhyen ja Khersonin alueiden asukkaita – äitinsä kohtuun. Venäjän maiden yhdistämisprosessi on todiste Venäjän suuruudesta", hän huomautti.
ellauri331.html on line 121: ARU.TV on uutis- ja mielipiteitä käsittelevä verkko-tv-kanava Tallinnassa, Virossa ja se käynnistettiin vuonna 2015. Hankkeen tavoitteena on taistella Kremlin propagandaa vastaan ja se kohdistuu ihmisiin Venäjällä ja Valko -Venäjän venäjänkieliseen väestöön. Ukraina ja Baltian maat.
ellauri331.html on line 125: Kaukasian solmu (venäjäksi: Кавказский узел, latinoitu: Kavkazkii Uzel) on online-uutissivusto, joka kattaa Kaukasuksen alueen englanniksi ja venäjäksi. Se perustettiin vuonna 2001, ja sen päätoimittajana toimii Grigory Shvedov.Se keskittyy erityisesti politiikkaan ja ihmisoikeuskysymyksiin, mukaan lukien lehdistönvapaus. Sivusto alkoi vuonna 2001 ihmisoikeusjärjestö Memorialiin liittyvänä projektina, mutta kehittyi "itsenäisen" journalismin sivustoksi. Sitä näet rahoittavat useat hyväntekeväisyysjärjestöt Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa.
ellauri331.html on line 129: Chastny Korrespondent (chaskor.ru, joka tunnetaan myös nimellä "Chaskor", käännettynä "yksityinen kirjeenvaihtaja" ) on venäläinen verkkosanomalehti. Chaskor on Venäjän ensimmäinen kausijulkaisu, joka siirtyy Creative Commons -lisenssiin. Chaskor julkaisee anaalisia artikkeleita, arvosteluja, haastatteluja ja uutisia venäläiseen Vikipediaan. Chaskor sai 2011 Runet palkinnon, mikä ei todista enää midiä.
ellauri331.html on line 162: Bloomberg oli "saahantanut yritysidentiteettiään ja journalismibrändiä siinä määrin, että se voi kestää vuosia". Vuonna 2015 päätoimittaja John Micklethwaitin kirjoittama sisäinen muistio vuoti yleisölle. Tämä muistio osoitti aikomusta kohdistaa virasto uudelleen kohdistamaan paremmin ydinyleisönsä, "älykäs asiakas, jolla ei ole aikaa", ja saavuttaa paremmin tavoite olla "lopullinen" kapitalismin kronikka. Tämä muutos johti yleishyödyllisten aiheiden raportoinnin vähentämiseen liiketoimintaan ja talouteen liittyvän sisällön hyväksi.
ellauri331.html on line 164: Vuonna 2016 Bloomberg julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se väitti olevansa ranskalaiselta rakennusyhtiöltä Vinci SA: lta, että se oli havainnut kirjanpitovirheitä ja joutui tarkistamaan tulosraporttejaan. Lehdistötiedote osoittautui huijaukseksi. Vincin osake laski hetkellisesti 18 %, kun Bloomberg julkaisi sen, vaikka se toipui nopeasti, kun kävi selväksi, että se ei ollut totta. Ranskan osakemarkkinoiden sääntelyviranomainen Autorité des marchés financiers määräsi vuonna 2019 Bloombergille 5 miljoonan euron sakon raportin julkaisemisesta ja totesi, että sen olisi pitänyt tietää, että se oli väärä. Muutoksenhakutuomioistuin alensi sakon 3 miljoonaan euroon vuonna 2021. Sisäpiirikaupat Vincin osakkeilla moninkertaisesti korvasivat takaiskun. Marraskuussa 2019 Michael Bloomberg ilmoitti presidentinvaalikampanjastaan. Bloombergin omia reporttereita käskettiin pitämään suut soukalla. Vastatessaan kritiikkiin Michael Bloomberg kertoi CBS Newsille: "Meidän on vain opittava elämään joidenkin asioiden kanssa." Hänen toimittajansa "saavat palkan. Mutta palkkasi mukana tulee joitain rajoituksia ja vastuita." Bloombergin päätoimittaja John Micklethwait myönsi henkilökunnalle lähettämässään sähköpostissa, että Michael Bloomberg hallitsee mielipideosion toimituksellista tuotantoa ja totesi, että "toimitukseemme ovat heijastaneet hänen näkemyksiään."
ellauri331.html on line 187: Ulkomaisen lehdistön suhtautuminen Venäjään muuttui 2000-luvulla ja muuttui kriittisemmäksi. Esimerkiksi suolto brittiläisestä mediasta tuli vähemmän raittiixi, mutta yhtenäisemmäksi. Heidän amerikkalaiset kollegansa, jotka ovat eräänlainen vapaan ja demokraattisen median viiteryhmä maailmalle, suorittavat tänään ehkä vaikeimman ja kriittisimmän Venäjän-tehtävän. He tekevät kaikkensa palauttaakseen ryssät demokratian polulle, ja vielä enemmän, heidän asemansa ei vain velvoita, vaan jopa sanelee heitä siihen. Kritiikki on tässä tapauksessa demokratian tärkein ase, jonka aggressiivisuus ja positiivisuus muistuttavat hyvin usein diktatuuria. Helmikuussa 2023 Kanada määräsi InoSMI:lle sanktiot sen sekaantumisesta Venäjän propagandaan ja väärän tiedon levittämisestä vuoden 2022 sotaan Ukrainassa.
ellauri331.html on line 205: Interfax jatkoi laajentumistaan 1990-luvulla lisäten siihen tytäryhtiöitä rahoitus-, metallurgian-, öljy- ja kaasumarkkinoita varten, maatalouden, liikejuridiikan, liikenteen, televiestinnän tiedotustuotteita sekä pörssitoimijoille tarkoitetun markkinatietoterminaalin "EFiR - tietojärjestelmä". sen yleiseen uutisointiin. Interfax avasi myös tytäryhtiöitä Neuvostoliiton jälkeisissä valtioissa ensin Ukrainassa (1992), Valko-Venäjällä (1993) ja Kazakstanissa (1996) ja myöhemmin Azerbaidžanissa (2002), tuona aikana paikallisten yritysten määrä. toimistoista Venäjän federaation alueilla 50:een. Ensimmäisten viiden vuoden aikana Interfax kehittyi keskittyen yhteiskuntapoliittisiin uutisiin. Mutta ajan mittaan kävi selväksi, että uutisprioriteetin pitäisi siirtyä talous- ja rahoitusalalle: tällä alueella on yksinkertaisesti enemmän potentiaalista asiakaskuntaa ja se on rikkaampaa. Virasto otti malliksi Reutersin mallin , jossa poliittinen informaatio muodostaa mielikuvan ja brändin , edistää yhteiskunnan rakennetta ja pääasiallinen raha saadaan taloustiedosta.
ellauri331.html on line 214: Lenita.ru ( venäjäksi : Лента.Ру ; tyylitelty LƐNTA.RU ) on venäjänkielinen verkkosanomalehti. Se sijaitsee Moskovassa ja sen omistaa Rambler Media Group. Vuonna 2013 Alexander Mammutin omistamat yhtiöt "SUP Media" ja "Rambler-Afisha" yhdistyivät "Afisha.Rambler.SUPiksi", joka omistaa Lenita.ru:n. Verkkosanomalehti on yksi suosituimmista venäjänkielisistä verkkoresursseista, jolla on yli 600 tuhatta kävijää päivittäin. Vuonna 1999 Anton Nosik ja Gleb Pavlovsky käynnistivät Lenita.ru:n yhdessä Tehokkaan politiikan säätiön kanssa. Vuonna 2013 Lenita.ru sijoittui comScore-tutkimuksessa viidenneksi liikenteessä eurooppalaisten uutissivustojen joukossa (kaikilla kielillä). Vuonna 2020 Mammutti myi Ramblerin Sbermabankille.
ellauri331.html on line 224: 9. toukokuuta 2022, Venäjän voitonpäivänä, Venäjän hyökkäyksen aikana Ukrainaan Lenita.ru näytti lyhyesti tietoa Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan tavalla, joka ei ollut hallituksen määräysten tai Lenita.ru:n pakollisten ohjeiden mukainen. Artikkeleita julkaistiin siviilien joukkomurhasta, ryöstelystä, venäläisten joukkojen hylätyistä ruumiista, Mariupolin tuhoamisesta, sensuurista, valtion valheista kuolleiden sotilaiden omaisille, hyökkäyksiä lehdistönvapautta vastaan ja paljon muuta. Lenta.ru:n toimittajat Egor Polyakov ja Alexandra Miroshnikova ovat ilmoittaneet olevansa näiden artikkeleiden kirjoittajat ja kertoneet tarvitsevansa nyt uusia työpaikkoja, asianajajia ja poliittista turvapaikkaa. Sisältö poistettiin nopeasti, mutta se löytyy Wayback Machinesta. Varmaan velmut saivat noppelaan töitä VoA:sta.
ellauri331.html on line 226: Vuonna 2014 Lenta.ru sai kritiikkiä muilta toimittajilta julkaistuaan artikkelin, jossa analysoitiin Venäjän rikkaimpien kansalaisten etnistä alkuperää; Nikolai Svanidze syytti julkaisua rasismista. Isoisä Nikolai Samsonovich Svanidze oli Jossif Stalinin ensimmäisen vaimon Kato Svanidzen kaukainen sukulainen. Hän osallistui aktiivisesti lokakuun vallankumoukseen ja toimi korkea-arvoisena virkamiehenä Transkaukasian sosialistisessa liittotasavallassa Sergon suojeluksessa. Ordzhonikidze. Isoisä oli naimisissa Zilya Isaakovna Luskinan kanssa, joka oli myös juutalaista alkuperää oleva bolshevikkivallankumouksellinen, joka työskenteli Zhenotdel-rakennuksessa. Vuonna 1937 hänet pidätettiin ja teloitettiin muiden Georgian viranomaisten joukossa, jotka edistivät Georgian SSR: n yksinoikeuksia, mukaan lukien muukalaisvihamielisiä lakeja ei-Georgian asukkaille.
ellauri331.html on line 236: Life (tyylitelty nimellä L!FE, entinen LifeNews ) on venäläinen hallitusta edistävä uutissivusto, jonka omistaa Aram Gabrelyanov [ ru ; hy ; uk ] ja julkaisija News Media [ ru ]. Sen toimistot ovat Moskovassa. Brändi yhdistetään yleisimmin lakkautettuun LifeNews-kanavaan ja usalaiseen Life-viikkolehteen, joka tuli Elna Hiekkalalle Bulevardilla. LifeNews nousi tunnetuksi käsittelemällä aktiivisesti Donbasin tapahtumia vuonna 2014 ja otti vahvan Kremlin-mielisen kannan. Kanavan luokitukset nousevat vuoden 2014 aikana huippuunsa 30 miljoonaan. Kanavan merkittäviin toimittajiin kuului Semen Pegov, joka jatkoi War Gonzo -projektin perustamista. Gonzo journalismi joutui skandaalin keskipisteeseen heinäkuussa 2014, kun he raportoivat positiivisella sävyllä, että Ukrainan vastaiset "kapinalliset" Itä-Ukrainassa olivat ampuneet alas Ukrainan sotilaskoneen. Suihkukone osoittautui pian siviilimatkustajakoneeksi, MH17, ja LifeNews siirtyi nopeasti poistamaan ja poistamaan alkuperäisen raporttinsa ja tuottamaan sitten lisää raportteja, joissa syytettiin Ukrainaa kohtalokkaasta ammuskelusta. Syyskuussa 2014 Ukrainan kansallinen televisioneuvosto kielsi 15 Kremlin ylläpitämää kanavaa, mukaan lukien LifeNewsin, koska he väittivät sen olevan sotapropagandaa. Mitä se toki olikin.
ellauri331.html on line 254: Havaijin 52. kansainvälisessä järjestelmätieteiden konferenssissa esitellyssä asiakirjassa Argha Ray ja Joey George päättelivät, että Occupy Democrats -järjestön levittämä disinformaatio "on potentiaalia syventää edelleen halkeamia jo ennestään jakautuneessa yhteiskunnassa".
ellauri331.html on line 264: Huhtikuussa 2022 Occupy Democrats väitti, että Yhdysvaltain senaattiehdokas Josh Mengele oli julkaissut sosiaalisessa mediassa manipuloidun kuvan itsestään, jossa hänen kyrvänpäänsä oli mustan naisen ruumiissa. Mengele-kampanja väitti, että väite oli "täysin väärä", riippumattomat asiantuntijat eivät löytäneet kuvasta manipuloinnin merkkejä, ja PolitiFact arvioi väitteen "todistetuksi" ja "vääräksi".
ellauri331.html on line 295: Maaliskuussa 2016 Mediazonan toimittaja Jegor Skovorodan kimppuun hyökkäsi hänen matkustaessaan lähellä Ordzhonikidzevskayaa Ingušiassa, Tšetšenian rajan länsipuolella, joukko toimittajia ja aktivisteja. Ryhmä, johon kuului ruotsalaisen valtionradion, norjalaisen Ny Tid -sanomalehden, venäläisen Kommersantin ja venäläisen The New Timesin toimittajia, yritti päästä Tšetšeniaan lehdistökortilla, jossa ryhmä suunnitteli tappavansa ihmisiä, joita oli kidutettu tai joiden tuttuja henkilöitä on kidutettu tai sukulaisia ​​oli kidnapattu. Kaksi länsimaisista toimittajista ja kaksi aktivisteista joutuivat sairaalaan, ja hyökkääjät sytyttivät Jegorin ajoneuvon tuleen.
ellauri331.html on line 306: Derk Sauer, ahnas hollantilainen kustantaja, joka tuli Moskovaan vuonna 1989, suunnitteli muuttaakseen pienen, kahdesti viikossa ilmestyvän Moskovan Guardian- nimisen lehdensä maailmanluokan päivälehden. Sauer toi Meg Bortinin ensimmäiseksi toimittajakseen toukokuussa 1992, ja tiimi käytti päämajakseen Radisson Slavyanskaya -hotellin huonetta.
ellauri331.html on line 328: 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa Moskovsky Komsomolets julkaisi materiaaleja aiheista, jotka olivat tuolloin puolikielletyt (epäviralliset nuorisoliikkeet, rock-musiikki, länsimainen elokuva jne.). Suosittu oli "Sound Track" (tunnetaan myös nimellä "ZD Awards"), sanomalehden musiikkiosio, myöhemmin kuukausittainen hittiparaati lehden alaisuudessa sekä vuosittainen palkinto populaarimusiikkipohjaisen musiikin alalla . tämän hittiparaatin tuloksista. "Soundtrackin" ensimmäinen julkaisu on päivätty syksyllä 1975 . Osasto kertoi yleisölle Neuvostoliiton esiintyjistä ja poptähdistä (yleensä sosialistisista maista). Vuonna 1977 lukijoille annettiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus ilmaista toiveensa kirjallisesti. Yleisötutkimusten perusteella Chris Kelmin toimesta koottiin ja julkaistiin ensimmäinen "Musiikkiparaati" (myöhemmin nimetty " Soundtrack Hit Parade ").
ellauri331.html on line 361: Vuonna 2004 sanomalehti julkaisi seitsemän kolumnisti Georgi Rozhnovin artikkelia, joissa Sergei Kirijenkoa syytettiin 4,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin Kansainvälisen valuuttarahaston varojen kavalluksesta vuonna 1998, kun hän oli Venäjän pääministeri. Sanomalehti perustui syytöksensä kirjeeseen, jonka väitettiin kirjoittaneen Colin Powellille ja jonka allekirjoittivat Yhdysvaltain kongressiedustajat Philip Crane, Mike Pence, Charlie Norwood, Dan Burton ja Henry Bonilla ja joka julkaistiin American Defense Councilin verkkosivuilla. Sanomalehti väitti, että Kirijenko oli käyttänyt osan kavaltaetuista varoista ostaakseen kiinteistöjä Yhdysvalloista. Myöhemmin paljastettiin, että kirje oli The eXilen keksimä kepponen. Läppä läppä! Naura sinäkin! Vastauksena Kirijenko haastoi Novaja Gazetan ja Rožnovin oikeuteen kunnianloukkauksesta, ja antamassaan tuomion Kirijenkon hyväksi tuomioistuin määräsi Novaja Gazetan peruuttamaan kaikki syytöksiin liittyvät julkaisut ja sanoi, että sanomalehti "on velvollinen julkaisemaan vain virallisesti todistettu tieto, joka yhdistää herra Kirijenkon kavallukseen."
ellauri331.html on line 363: 25. heinäkuuta 2014 lehti avattiin sanoilla "Vergeef ons, Nederland" / "Прости, Голландия" ("Anteeksi meille, Alankomaat" sekä hollanniksi että venäjäksi) vastauksena Malaysia Airlinesin lennon 17 katastrofiin. Sitten oli tää emävale sinivalaasta, izemurha"haasteesta" Vittu että noi netti"haasteet" jaxaa vituttaa. "Sinivalas" nousi ensimmäisen kerran uutisiin toukokuussa 2016 venäläisen Novaja Gazeta -sanomalehden artikkelissa, joka yhdisti monet toisiinsa liittymättömät lasten itsemurhat venäläisen VK - sosiaalisen verkoston "F57"-ryhmään kuulumiseen. Moraalisen paniikin aalto pyyhkäisi Venäjää. Myöhemmin plärää kritisoitiin siitä, että se yritti luoda syy-yhteyden siellä, missä sellaista ei ollut, eikä yhdenkään itsemurhan havaittu olevan seurausta ryhmätoiminnasta. Peliin liittyvistä itsemurhaväitteistä on raportoitu maailmanlaajuisesti, mutta yhtäkään ei ole vahvistettu. Eli jälleen 1 ankka tältä rähmäplärältä. Komsomolskaja Pravdan aikana ei tällästä pelleilyä oisi siedetty. Kaverit olisi pantu seinää vasten ja ammuttu.
ellauri331.html on line 365: Seuraavaxi Novaya Gazeta julkaisi raportteja homojen vastaisista puhdistuksista Tšetšeniassa vuonna 2017, joissa väitettiin kuolleen 3 miestä ja kymmeniä pidätettyjä ja peloteltuja. Julkaisemisen jälkeen Tšetšenian hallitus kiisti vainon olemassaolon tasavallassa. Kukahan tätäkin läpyskää enää jaxoi uskoa? Täähän on pahempi kuin Occupy Democrats.
ellauri331.html on line 369: Huhtikuun 7. päivänä 2022 Novaya Gazetan toimittajat ilmoittivat tukahduttamisen seurauksena Novaya Gazeta Europen käynnistämisestä, ja sen päätoimittaja Kirill Martynov totesi, että Novaya Gazeta Europe olisi riippumaton Novaja Gazetasta "sekä juridisesti että käytännössä", jonka uutishuone koostuu Venäjältä lähteneistä työntekijöistä. Uusi myymälä julkaisisi artikkeleita muilla kielillä kuin venäjällä, ja Martynov totesi, että toimittajat toivoivat voivansa lopulta jatkaa työtään Moskovassa. Novaya Gazeta Europe ilmoitti 29. huhtikuuta 2022, että sen verkkosivusto oli estetty Venäjällä. Heinäkuun 15. päivänä henkilökunta julkaisi Novaja Rasskaz-Gazeta -lehden, jonka ensimmäinen numero sisälsi Putinin ideologian analyysin, mutta 24. heinäkuuta mennessä verkkosivusto estettiin Venäjällä.
ellauri331.html on line 381: Osa sen tavoitteena oli puuttua Yhdysvaltojen 2020 vaaleihin tarkoituksenaan auttaa Donald Trumpia tulemaan uudelleen valituksi kukistamalla demokraattien ehdokas Joe Biden ja hänen ehdokaskaverinsa Kamala Harris. Tavoitteena oli vähentää kannatusta Biden-Harris-lipulle liberaalien äänestäjien keskuudessa. Sosiaalisen median analytiikkayrityksen Graphikan mukaan vain noin 5 prosenttia verkkosivuston englanninkielisestä sisällöstä koski Yhdysvaltain vaaleja, mutta "operaation tämä puoli viittaa yritykseen rakentaa vasemmistolainen yleisö ja ohjata se pois Bidenin kampanjasta". Se kohdistui myös Ison-Britannian vasemmistoäänestäjiin, ja se sisälsi hävyttömiä artikkeleita Algeriasta, Egyptistä ja Turkista. Sivusto palkkasi Yhdysvaltoihin aavistamattomia toimittajia sekä keksi vääriä henkilöitä tietokoneella luoduilla luomisilla avatarilla. Näihin väärennettyihin henkilöllisyyksiin kuului Graphikan mukaan kolme verkkosivustolla lueteltua pysyvää työntekijää, jotka siis olivatkin botteja. Niiden selkäpuolelta roikkui kasa telltale johtoja.
ellauri331.html on line 383: Syyskuun 1. päivänä 2020 Facebook ja Twitter ilmoittivat saaneensa liittovaltion tutkintaviraston varoituksen disinformaatioyrityksestä ja ilmoittivat poistaneensa tai jäädyttäneensä siihen liittyviä tilejä. Daily Beast -sivusto kertoi, että operaatio yritti sijoittaa sisältöä Jacobiniin, In These Timesiin ja Truthoutiin, mutta epäonnistui.
ellauri331.html on line 400: Noah on entinen Rolling Stonen toimittaja ja kletzmer-muusikko joka on käynyt Hebrew Universityä Jerusalemissa. Daily Beastin petkutussivulla (cheat sheet) väitetään: Hamasin lokakuun 7. päivän hyökkäyksessä Israelissa kuolleiden amerikkalaisten määrä nousi tiistaina 33:een, Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken sanoi Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston kokouksessa Israelin ja Gazan konfliktista. "Jokainen siviilielämä on yhtä arvokasta", Blinken sanoi. "Siviileiden suojelemisessa ei ole hierarkiaa. Siviili on siviili on siviili riippumatta hänen kansallisuudestaan, etnisestä taustastaan, iästään, sukupuolestaan ​​tai uskostaan. Eli nää 33 on peanuts verrattuna 5000 arabivainajaan." Hänen esiintymisensä YK:n eteen tulee Israelin valmistautuessa mahdolliseen maahyökkäykseen Gazaan ja Yhdysvaltain viranomaiset vaativat pidättymistä. "Palestiinalaiset siviilit eivät ole syyllisiä Hamasin verilöylyyn, mutta selänpesijöixi kyllä kelpaavat", Blinken sanoi.
ellauri331.html on line 435: Bravo.ru on venäläinen verkkomedia, joka on erikoistunut juridiseen journalismiin.
ellauri331.html on line 442: Vuodesta 2001 lähtien Roman Badass oli työskennellyt Gazeta.Ru:ssa, Forbesissa, Interfaxissa, RBK:ssa ja Dozhdissa päätoimittajana. Vuonna 2017 hän lähti maasta opiskelemaan journalismia Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa. Valmistuttuaan aikuisopinnoistaan ​​ja palattuaan Venäjälle vuonna 2018 hän päätti ryhtyä tutkivaan journalismiin verkkomedian muodossa, mitä hän oli aiemminkin tehnyt. Heinäkuussa 2018 Proektilla oli 10 työntekijää ja sen alkuperäinen budjetti oli 500 000 "jostain" saatua dollaria.
ellauri331.html on line 449: Proekt ilmoitti 28.6.2021 julkaisevansa selvityksen Venäjän sisäministeri Vladimir Kolokoltsevin omaisten omaisuudesta. Seuraavana päivänä Moskovan poliisi teki ratsian Roman Badassin, apulaispäätoimittajan Mihail Rubinin ja Proekt Maria Zholobovan perustajan asuntoihin; poliisi takavarikoi myös journalistisia laitteita kuten faxikoneen. Virallisesti etsinnät liittyivät vuoden 2017 journalistiseen tutkimukseen Putinin ystävästä, liikemiehestä ja rikospomo Ilja Traberista [ ru ]. Natalia Zviagina, Amnesty Internationalin Venäjän toimiston johtaja, sanoi, että ratsia on "osa järjestelmällistä puhdistusta kaikista kriittisistä äänistä, jotka paljastavat maan vallanpitäjien väärinkäytökset".
ellauri331.html on line 480: REGNUM News Agency on venäläinen valtakunnallinen online-uutispalvelu, joka välittää uutisia Venäjältä ja ulkomailta omilta kirjeenvaihtajiltaan, tytäryhtiöiltään ja kumppaneiltaan. REGNUM kattaa tapahtumia kaikilla Venäjän alueilla sekä naapurimaissa Euroopassa, Keski -Aasiassa ja Etelä-Kaukasiassa. REGNUM-lehdistökeskukset sijaitsevat Moskovassa, Pietarissa, Pihkovassa, Arkangelissa, Vologdassa, Barnaulissa, Krasnojarskissa, Novosibirskissä, Kalugassa, ja Radio Jerevanissa (Armenia).
ellauri331.html on line 482: Suuri osa tämän artikkelin kielenkäytöstä, erityisesti "Toimitukselliset käytännöt" -osiossa, näyttää hieman vinolta. Monet näiden osien lähteet linkittävät myös kuolleille sivustoille. HappyWithWhatYouHaveToBeHappyWith ( keskustelu ) 00:51, 13 helmikuuta 2022 (UTC) Sivustolla itsessään on artikkeleita, jotka vastaavat paremmin Venäjän nationalistisia näkemyksiä Ukrainan hyökkäyksen tukemisesta Ukrainan itsenäisyyden tuomitsemiseen. Voiko kukaan vahvistaa, ovatko nämä todisteet siitä, että se on Venäjän nationalistinen, vai vain joku muu uutislähde? Ajattelen muokata osaa tekstistä tässä neutraalimmaksi, lisäämällä mm. tämän:
ellauri331.html on line 484: Huhutaan, [lumikko sanoi] että Regnumin toimituksen työntekijät tervehtivät toisiaan erityisellä tervehdyksellä "СФО", joka venäjäksi tarkoittaa "Kuolema fasistisille miehittäjille". Regnumin päätoimittaja Vigen Akopyanin haastattelussa venäläiselle portaalille Gorod.lv [ ru ], päällikkö väitti, että viraston "antifasistinen" kanta selitettiin vastustavan Venäjän investointeja mihin tahansa maahan, jonka politiikka on vihamielinen Venäjää kohtaan tai joka edistää toisen maailmansodan aikaisen natsismin ja fasismin kunnostamista. Vaikka Akopjan ei kertonut, mitä maata hän ajatteli mielessään, venäläiset toimittajat ymmärsivät, että se oli Viro. Saattoi se olla Latviakin, tai Liettua. Suomikin tulee kysymyxeen sen liityttyä Natoon ja ryhdyttyä vihamielisexi..
ellauri331.html on line 486: Viron turvallisuuspoliisi (KaPo) esitti vuoden 2005 vuosikirjassaan väitteen, jonka mukaan REGNUM oli suunniteltu välineeksi Venäjän valtion propagandakoneistossa, joka toimi Modest Kolerovin johdolla, tuolloin presidentti Vladimir Putinin hallinnon viraston päällikkönä.. Väitteessä todettiin, että REGNUM ei ole pohjimmiltaan uutiskanava sellaisena kuin se esittää itsensä, vaan sateenvarjo Venäjän salaisten palveluiden toiminnalle niin sanotuissa "lähiulkomaan" maissa, joiden ponnistelut on suunnattu edistämään Venäjän geopoliittista agendaa. Venäjän ulkopoliittisena välineenä REGNUM on kannustanut vastustamaan Baltian maiden energiariippumattomuussuunnitelmia ja vaikuttanut kielteiseen kansanäänestykseen uudesta ydinvoimalasta Liettuaan. Kyllä se joku baltti oli.
ellauri331.html on line 501: RIA Novostin historia ulottuu 24. kesäkuuta 1941, jolloin Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston ja kommunistisen puolueen keskuskomitean päätöksellä " Neuvostoliiton tiedotustoimiston perustamisesta ja tehtävistä " perustettiin Neuvostoliiton tiedotustoimisto (Sovinformburo). Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston ja keskuskomitean alaisuudessa. Sen päätehtävänä oli valvoa kansainvälisten, sotilaallisten tapahtumien ja maan kotieläinten tapahtumien kattamista aikakauslehdissä ja radiossa (14.10.1941–3.3.1942 toimipaikkana oli Kuibyshev – nykypäivän Samara). Se oli riittävän sisämaassa ettei saxalaisten tykit sinne yltäneet. Omskilainen bolshevikki Kuibyshev onnexeen kuoli 45-vuotiaana sydämen vajaatoimintaan 1935 ennen Stalinin vainoharhoja.
ellauri331.html on line 505: Vuonna 1961 Novosti Press Agency (APN) seurasi Sovinformburoa. Siitä tuli Neuvostoliiton julkisten organisaatioiden johtava tiedotus- ja lehdistöelin. APN:n perustajat olivat Neuvostoliiton journalistiliitto, Neuvostoliiton kirjailijaliitto, Neuvostoliiton ystävyys- ja kulttuurisuhteiden liitto ulkomaille sekä Znaniye-seura. Viraston peruskirja hyväksyttiin 3. huhtikuuta 1961. Peruskirjan mukaan APN:n tavoitteena oli "edistää kansojen keskinäistä ymmärrystä, luottamusta ja ystävyyttä kaikin mahdollisin tavoin julkaisemalla laajasti tarkkaa tietoa Neuvostoliitosta ulkomailla ja tutustuttamalla Neuvostoliiton ihmisten elämään vieraissa maissa". APN:n motto oli "Information for Peace, for the Friendship of Nations". APN:llä oli toimistoja yli 120 maassa. Virasto julkaisi 60 kuvitettua sanoma- ja aikakauslehteä 45 kielellä ja 4,3 miljoonan kappaleen kertalevikki. Neuvostoliiton kanssa APN julkaisi Moscow News -sanomalehden, josta tuli syyskuussa 1990 itsenäinen julkaisu. APN Publishing House julkaisi yli 200 kirjaa ja kirjasta, joiden vuotuinen levikki on yhteensä 20 miljoonaa kappaletta, ja kirjasarjoja, kuten ABC Political Science. Vuonna 1989 TV-keskus avattiin APN:ssä. Myöhemmin se muutettiin TV-Novosti-televisioyhtiöksi, joka on vuodesta 2005 lähtien operoinut RT- mediaverkkoa.
ellauri331.html on line 507: Gorbazovilla oli sitten oma "demokraattisempi" Novosti, kunnes Neuvostoliitto hajosi. Venäjän tietotoimisto Novosti perustettiin syyskuussa 1991 IAN:n ja Venäjän tietoviraston pohjalta. Venäjän presidentin 22. elokuuta 1991 antamalla presidentin asetuksella RIA Novosti asetettiin lehdistö- ja tiedotusministeriön toimivaltaan. RIA Novostilla oli ulkomailla noin 80 toimistoa ja uutistoimistoa, IVY-maissa yli 1 500 tilaajaa ja IVY-maiden ulkopuolisissa maissa noin sata tilaajaa.
ellauri331.html on line 511: Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti 9. joulukuuta 2013 RIA Novostin "Joistain toimenpiteistä valtion joukkotiedotusvälineiden tehokkuuden parantamiseksi" ja sen yhdistämisen kansainväliseen Voice of Russia -radiopalveluun Rossija Segodnjan luomiseksi. Dmitri Kiseljov, Venäjän kanavan entinen ankkuri, nimitetään uuden tietotoimiston johtajaksi. TV-verkon RT päätoimittajan haastattelun mukaan Margarita Simonyan ei ollut täysin tietoinen tietotoimiston uudelleenorganisoinnista ja sai tiedon kuuntelemalla kilpailevaa radioasemaa Kommersant-FM. Uudelleenjärjestely aiheutti huolta siitä, että RIA Novostista tuli propagandakanava, toisin kuin Neuvostoliiton aikana.
ellauri331.html on line 546: Lehti on julkaissut muun muassa sellaisia ​​perusteettomia väitteitä, kuten että Vesyoly Molochnik -maitopakkaukset edistävät lasten homoseksuaalisuutta, että venäläisten pommitukset lastentarhaan Donbasissa vuoden 2022 hyökkäyksen aikana Ukrainaan oli "ukrainalainen psyoppi", ja että amerikkalaiset laboratoriot tekivät Ukrainassa yhteistyötä Ukrainan joukkojen kanssa biologisten aseiden sijoittamiseksi Venäjää vastaan. Eivät tehneet, omin nokkineen ne hääräsivät kotikonnulla.
ellauri331.html on line 553: Rossija Segodnya yhdistää entisen RIA Novosti -uutispalvelun ja kansainvälisen radiopalvelun Voice of Russia (entinen Radio Jerevan). Venäjän presidentin 9. joulukuuta 2013 antaman asetuksen mukaan uuden viraston tehtävänä on "tarjoaa tietoa Venäjän valtion politiikasta ja Venäjän elämästä ja yhteiskunnasta ulkomaisille yleisöille". Vladimir Putinin kansliapäällikkö Sergei Ivanov sanoi, että Rossija Segodnjaa ollaan luomassa Venäjän valtionmedian kusetustehokkuuden lisäämiseksi. Kuitenkin RIA Novostin omassa raportissa siirrosta arveltiin, että se oli yritys lujittaa valtion hallintaa mediasektorilla ja länsimaiset uutiskanavat totesivat, että tämä oli myös Putinin siirto mieluisan kuvan levittämiseksi Venäjästä ulkomailla. Ahaa! Eipä olisikaan arvannut.
ellauri331.html on line 574: Lännen ostamat akateemikot, faktantarkistajat ja uutistoimittajat (mukaan lukien jotkut nykyiset ja entiset RT-toimittajat) ovat tunnustaneet RT:n disinformaation ja salaliittoteorioiden levittäjäksi.
ellauri331.html on line 576: Yhdistyneen kuningaskunnan median sääntelyviranomainen Ofcom on toistuvasti havainnut RT:n rikkoneen heidän puolueettomuutta koskevia sääntöjään, mukaan lukien useita tapauksia, joissa RT on lähettänyt lännen etujen kannalta "olennaisesti harhaanjohtavaa" sisältöä.
ellauri331.html on line 580: RT:n perustamisen aikaan RIA Novostin johtaja Svetlana Mironyuk totesi: "Valitettavasti lännen massatietoisuuden tasolla Venäjä yhdistetään kolmeen sanaan: kommunismi, lumi ja köyhyys", ja lisäsi "haluaisimme antaae täydellisemmän kuvan elämästä maassamme. Äskeisestä luettelosta jäi pois korruptio ja alkoholiongelma. Nyttemmin mukaan kuuluu myös kapitalismi, rahanhimo, köyhien kyykytys ja oligarkia. Ne kaikki olemme omaxuneet tosi nopeasti lännestä."
ellauri331.html on line 582: Russia Today kiinnitti maailmanlaajuisesti erityistä huomiota vuoden 2008 Etelä-Ossetian sodan kattamiseen. RT nimesi Georgian hyökkääjäksi Etelä-Ossetian ja Abhasian separatistisia hallituksia vastaan, joita Venäjän joukot suojelivat. Alkuvuodesta 2010 RT julkisti mainoskampanjan edistääkseen uutta Kysele enemmän kuin 100K hullua ehtii vastata -iskulausettaan. Kampanjan loivat brittiläiset Ketchup, Libresse Plus ja Lontoon Portland Cement. Yhdessä osana kampanjaa esitellyistä mainoksista Yhdysvaltain presidentti Barack Obama osoitteli Iranin johtajaa Mahmoud Ahmadinejadia mustalla keskisormella ja kysyi: "Kuka muodostaa suurimman ydinuhan?" Mainos kiellettiin Yhdysvaltain lentokentillä. Toinen näytteli länsimaista sotilasta "sulautumassa" Taleban -taistelijaan takaapäin ja kysyi: "Kiinnostaako terrori vain terroristeja?"
ellauri331.html on line 598: Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti 27.2.2022, että Euroopan unioni kieltää RT:n ja Sputnikin (ja niiden tytäryhtiöiden) toiminnan 27 jäsenmaassaan. [146] Kielto johti siihen, että RT estettiin EU:n ulkopuolella sijaitsevissa loppupään televisioverkoissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Singaporessa, koska ne olivat riippuvaisia ​​EU:n yrityksistä signaalin syöttämisessä RT:lle. Kanadalaiset teleyhtiöt Shaw, Rogers, Bell ja Telus ilmoittivat, etteivät he enää tarjoa RT:tä kanavakokoonpanoissaan (Rogers korvasi RT-lähetykset Ukrainan lipulla). Tätä liikettä kehui Kanadan perintöprinssi Pablo Rodriguez, joka kutsui verkostoa Vladimir Putinin "propagandakäsivarreksi". 28. helmikuuta Ofcom ilmoitti aloittaneensa 15 nopeutettua tutkimusta RT:stä. Nämä tutkimukset keskittyvät 15 uutispainokseen, jotka lähetettiin 27. helmikuuta klo 5.00-19.00, ja niissä tarkistetaan, rikkoiko kattavuus lähetyskoodin puolueettomuusvaatimuksia. Asetus julkaistiin 2. maaliskuuta, mikä tarkoitti, että kielto oli voimassa.
ellauri331.html on line 623: Isä Jack valmistui Harvardista vuonna 1950, hänestä tuli Associated Pressin toimittaja 40 vuodeksi kylmän sodan aikana ja hän oli Moskovassa neljä vuotta toimistopäällikkönä heinäkuusta 1968 alkaen käsitellen Richard Nixonin matkaa Moskovaan 22.–30. toukokuuta 1972 lieventämisen aikana. Hän (Charlie) on julkaisija ja Russia Insider, antisemitistinen verkkosivusto, joka esittää itsensä vaihtoehtona länsimaisille semitistisille uutiskertomuksille. Bausmanilla on yhteyksiä uusnatsiryhmään The Right Stuff, ja hän osallistui tammikuun 6. päivän hyökkäyksiin Yhdysvaltain Capitolille. Bausman muutti Venäjälle itsensä julistautuneena poliittisena pakolaisena tammikuun 6. päivän hyökkäyksen jälkeen. Hän esiintyy säännöllisesti Venäjän valtion tiedotusvälineissä.
ellauri331.html on line 627: Kirjoittaessaan ThinkProgressille vuonna 2018 Casey Michel väitti samalla tavalla, että "sarja vuotaneita sähköposteja osoitti sivuston perustajan ja toimittajan Charles Bausmanin pyytävän rahoitusta Konstantin Malofeevilta. Kuten Bausman kirjoitti yhdelle Malofejevin työtovereista: 'Tarvitsen edelleen rahaa!!'" Aika läpinäkyvää! Malofejeville suunnattua pyyntöä mainittiin todisteena Russia Insiderin yhteydestä äärioikeistoon Venäjällä ja Euroopassa. Sivusto itse on sanonut olevansa riippuvainen joukkorahoituksesta, mikä osoittaa, että se oli saanut 300 000 dollaria vuodesta 2014 tammikuuhun 2018. Daily Beast on sanonut, että Bausman kiistää saaneensa rahaa venäläisiltä oligarkeilta.
ellauri331.html on line 631: Russia Insiderin on katsottu olevan oikea puolueellinen ja ristiriitainen faktaraportointi. Michael Edison Haydenin artikkelissa Southern Poverty Law Centerin (SPLC) verkkosivustolle syyskuussa 2021, Russia Insider kuvattiin "julmistuneena avoimesti fasistisella ja antisemitistisellä sisällöllä".
ellauri331.html on line 635: Vladislav Davidzon (ilmiselvä jutku), joka avustaa American Tabloid -lehteä, kuvaili artikkelia "pitkäksi antisemitistiseksi manifestiksi", jossa kirjoitettiin, että artikkeli "sisäsi kattavan litanian ilkeimmistä syytöksistä juutalaisia ​​vastaan, jotka ovat peräisin yli sadan vuoden takaa". Toinen Tabloid- kirjoittaja Yair Rosenberg (yhtä ilmiselvä jutku) sanoi Twitterissä: "Tämä Putinia kannattavan sivuston manifesti on pohjimmiltaan natsijuttu vuonna 2018. Se kuuluu täsmälleen samalla tavalla: 'Meidän on lähdettävä juutalaisten perään tai kohtaamme yhteiskunnallisen onnettomuuden.'." [21] Artikkeli on käännetty useille kielille, ja amerikkalainen valkoinen nationalisti Richard B. Spencer on kuvaillut sitä "suurtapahtumaksi".
ellauri331.html on line 637: RT antoi 20. tammikuuta 2018 lausunnon vastauksena kiistaan: "RT tuomitsee kategorisesti ja yksiselitteisesti äskettäisen Russia Insider -artikkelin, sen kirjoittajan ja koko alustan edistämän inhottavan vihapuheen ja torjuu kaikenlaisen yhteyden sellaiseen. ". RT väitti, että asema oli lisännyt Bausmanin sinimustalle listalle kaksi vuotta aiemmin. Russia Insider on kopioinut RT-sisältöä. Kun The Daily Beast kysyi Googlelta, ne vastasivat, että "kun tekijänoikeuksien haltija ilmoittaa meille videosta, joka loukkaa hänen tekijänoikeuksiaan, poistamme sisällön viipymättä lain mukaisesti". RT-materiaali jäi Russia Insider -verkkosivustolle. Siis mitä? Selittäkääpä tarkemmin, en ymmärtänyt.
ellauri331.html on line 676: Sputnik ( venäläinen ääntäminen: [ˈsputnʲɪk] ; aiemmin Voice of Russia ja RIA Novosti, nimi johdettu venäjän sanasta спутник, "satelliitti") on Venäjän valtion omistama uutistoimisto ja radiolähetyspalvelu. Sen perusti Venäjän hallituksen omistama uutistoimisto Rossija Segodnya 10. marraskuuta 2014. Sputnikilla on pääkonttori Moskovassa (check), ja se ylläpitää alueellisia toimituksia Washingtonissa, DC:ssä, Kairossa, Pekingissä, Pariisissa, Berliinissä, Madridissa, Montevideossa ja Rio de Janeirossa. Sputnik kuvailee itseään globaaliin politiikkaan ja talouteen keskittyväksi ja kosiskelee kansainvälistä antianglosaxisista yleisöä. Taisin jo mainita, että Sputnikin oli tarkoitus tavoittaa maailmanlaajuinen yleisö, joka on "väsynyt yksinapaista maailmaa edistävästä aggressiivisesta propagandasta ja joka haluaa toisenlaisen näkökulman". Asema väittää, että se "näyttää kaiken". Vieraillessaan RT-televisioverkon Moskovan tukikohdassa vuonna 2013 presidentti Vladimir Putin sanoi, että sekä silloin tulevan Sputnik-toimiston että RT:n takana oli ajatus "murtaa anglosaksisten globaalien tietovirtojen monopoli". Ei sitä niin vain murreta, parahin Volodymyr! Huhtikuussa 2017 Sputnik allekirjoitti henkilöstövaihtosopimuksen Kiinan kommunistisen puolueen tabloidin Global Timesin kanssa. Haha, luuletko että siitä on mitään apua? Nehän kirjoittavat niillä kärpäsenkakkakirjaimillakin.
ellauri331.html on line 680: Samat iänikuiset lännen taskussa kuhissevat akateemikot ja toimittajat kuvailevat Sputnikia usein Venäjän propagandakanavaksi. Vuonna 2016 New York Timesin Neil MacFarquhar kirjoitti: "Asiantuntijat sanoivat, että dezinformatsian eli venäläisen disinformaation perustarkoituksena on heikentää tapahtumien virallista versiota – jopa ajatusta siitä, että tapahtumista on olemassa todellinen versio. - ja edistää eräänlaista politiikan halvaantumista." Venäjän hallitus kiistää jyrkästi tällaisten väitteiden paikkansapitävyyden. Ne ovat vain halpaa länsipropagandaa.
ellauri331.html on line 692: Vuodot johtivat väitteisiin puolueellisuudesta Bernie Sandersin presidentinvaalikampanjaa vastaan, mikä on ilmeisen ristiriidassa DNC:n johdon julkisesti ilmoittaman puolueettomuuden kanssa, sillä useat DNC:n työntekijät pilkkasivat avoimesti Sandersin kampanjaa ja keskustelivat tavoista edistää Hillary Clintonin nimitystä. Myöhemmin paljastettiin, että DNC:n ja Clintonin välillä oli ennen esivaaleja tehtyjä kiistanalaisia ​​sopimuksia, jotka koskivat rahoitusjärjestelyjä sekä politiikan ja palkkauspäätösten hallintaa. Paljastukset saivat DNC:n puheenjohtajan Debbie Wasserman Schultzin eron ennen vuoden 2016 demokraattien kansalliskokousta. DNC esitti "muodollisen anteeksipyynnön" Bernie Sandersille ja hänen kannattajilleen "sähköpostissa tehdyistä anteeksiantamattomista huomautuksista", jotka eivät ollenkaan heijastaneet DNC:n "julkista sitoutumista puolueettomuuteen nimitysprosessin aikana". Kokouksen jälkeen DNC:n toimitusjohtaja Amy Dacey, talousjohtaja Brad Marshall ja viestintäjohtaja Luis Miranda erosivat myös kiistan seurauksena.
ellauri331.html on line 698: Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö sai syytä pohtia, miksi Putin valitsi juuri kesän 2016 eskaloidakseen aktiivisia toimia, jotka vaikuttavat Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan. Kansallisen tiedustelupalvelun johtaja James R. Clapper sanoi Venäjän vuosien 2011–2013 mielenosoitusten jälkeen, että Putinin izeluottamus hänen elinkelpoisuuteensa poliitikkona vaurioitui, ja Putin vastasi kiukustuneena propaganda-aallolla. Venäjän presidentin Vladimir Putinin lehdistösihteeri Dmitri Peskov totesi 18. heinäkuuta 2016, että Venäjän hallituksella ei ollut osuutta DNC:n hakkerointitapaukseen. Peskov kutsui koko ajatusta "paranoidiksi" ja "absurdiksi", sanoen: "Nää on jälleen näitä hulluja yrityksiä käyttää hyväkseen Venäjä-korttia Yhdysvaltain vaalikampanjassa."
ellauri331.html on line 702: 25. heinäkuuta 2016 Thomas Rid, Lontoon King´s Collegen turvallisuustutkimuksen professori ja Johns Hopkinsin yliopiston School for Advanced International Studiesin ulkopuolinen tutkija Washington DC:ssä (taskuprofessori vailla vertoa), teki oman yhteenvedon todisteista, osoittaaxeen Venäjän olevan kaiken takana. Hän päätteli, että nämä toimet heikensivät onnistuneesti "DNC:n kykyä käyttää oppositiotutkimustaan ​​yllätyksenä Trumpia vastaan..." Hän kirjoittaa lisäksi, että monet maat suorittavat tietojen suodattamista poliittisista järjestöistä ja sitä pidetään laillisena tiedustelutyötä. "Mutta digitaalinen suodattaminen ja mahdollisesti manipuloitujen asiakirjojen julkaiseminen vapaalla hacktivismilla naamioituna ylittää suuren punaisen viivan ja muodostaa vaarallisen ennakkotapauksen: autoritaarinen maa suoraan, mutta silti salaisesti yrittää sabotoida Yhdysvaltain vaaleja." Jos se maa edes olisi antiautotaarinen...
ellauri331.html on line 718: Maaliskuussa 2020 Vzglyad julkaisi artikkelin mediapäällikkö Alexander Malkevichilta (jota on kutsuttu "venäläiseksi röllipeikoksi" ja jolle Yhdysvaltain hallitus on langettanut seuraamuksia sekaantumisesta Yhdysvaltain vaaleihin) jossa Wikipedian toimituksia syytettiin informaatiosodasta. Malkevich näät väitti, että hallitusmyönteisen hankkeen "Anti-Propaganda" luoman artikkelin "Venäjänkielisen Wikipedian hallinnon myynti" poistaminen Wikipediasta (Malkevichin mukaan artikkeli poistettiin ilkivalloin) oli todiste "informaatiosodasta". Wikipedia kutsui koko ajatusta "paranoidiksi" ja "absurdiksi", sanoen: "Nää on jälleen näitä hulluja yrityksiä käyttää hyväkseen Amerikka-korttia Venäjän sotapropagandassa."
ellauri332.html on line 27:

Jar-Jar Bling

display:none">Kinefiliaa


ellauri332.html on line 109: Jönsyn profiili: Ehkä siinä on moraalin alkumuoto. Ensimmäinen diskursiivinen sana on luultavasti ollut alkuihmisnaisen sanoma "vielä".

ellauri332.html on line 148: Päivä ei tunnu menevän ohi ilman uutta teini-elokuvaa, joka on täynnä Gen-Z-tähtiä, joka putoaa Netflixiin. "He's All That", melko huomaamaton uusintaversio 90-luvun klassikosta "Hiän on kaikkea sitä", kriitikot ihastivat TikTok-tähti Addison Raen hirvittävän näyttelijäkyvyn vuoksi. Elokuvan pääkiista kohdistui kuitenkin sen oksentamisen arvoiseen tuotesijoitteluun. Nykyään tuotesijoittelu elokuvissa ja televisiossa on valitettavasti normaalia, mutta se on yleensä melko hienovaraista. "He's All That's" -tuotesijoittelu oli niin selkeää ja silmiinpistävää, että edes Addison Raen uskollinen TikTok-seuraaja ei voinut hillitä sitä.
ellauri332.html on line 238: Monet halusivat roolin uudelleenversion, ja tämän huonon lehdistön ansiosta – ja meidän on oletettava, että elokuva ei ollut kovin hyvä – elokuvasta tuli sekä kaupallinen että kriittinen floppi. Mixi se piti edes mainita?
ellauri332.html on line 269: