ellauri005.html on line 651: determinismin toteutustapa,

ellauri009.html on line 1809: Sepot sepittää ja lusmut löhöö tai ottaa itteänsä niskasta, kukin luontonsa mukaan. Planeerataan, vehkeillään, luvataan, petkutetaan ja petytään, pelataan pelejä ihan kuten ennenkin. Sillä lailla se determinismi toteutuu. Eetteripyörteet pyörii kuuman taivaan alla, te mukana. Tää on filosofiaa.
ellauri028.html on line 220: Mark Twain says that man is an automaton, completely stirred by outside influences, but the main motive for his deeds is always that they please himself. That's no free will (hard determinism) and psychological egoism put together. I can't think of a nastier outlook on man. Better read his adventure books for kids. (less)
ellauri032.html on line 103: Tahdonvapaus on talousliberaali käsitys. Oikeistokonservatiivit ja vasemmistoradikaalit ovat yhtä mieltä determinismistä. Edellisten mielestä kermaperseiden valta on ennaltamäärätty, jälkimmäisten mielestä on vallankumous väistämätön nakki. Taitaa oikeistokonservatiivit olla oikeimmassa. Aina kun valta kumotaan uudet kermaperseet nousee pinnalle. Se on kuin kirkossa kuulutettu.
ellauri032.html on line 294: Piispa John Bramhall, vannoutunut arminianismin kannattaja (ks yllä), julkaisi pienen tutkielman Of Liberty and Necessity joka oli osoitettu Hobbesille. Bramhall oli tavannut Hobbesin aiemmin ja väitellyt tämän kanssa, ja kirjoitti jälkeenpäin näkemyksensä Hobbesin vastattavaksi. Hobbes vastasi, mutta ei julkaistavaksi. Eräs ranskalainen tuttava kuitenkin julkaisi vastauksen. Bramhall julkaisi vuonna 1655 vastaiskuna kaiken kirjeenvaihdon heidän välillään nimellä A Defence of the True Liberty of Human Actions from Antecedent or Extrinsic Necessity. Vuonna 1656 Hobbesilla oli puolestaan valmiina teos Questions concerning Liberty, Necessity and Chance, jolla hän vastasi piispalle voimallisesti. Hobbesin vastaukset olivat merkittäviä vapaan tahdon ongelman historiassa mahdollisesti ensimmäisinä selkeän psykologisen determinismin esityksinä. Piispa vastasi syytöksiin vuonna 1658 teoksella Castigations of Mr Hobbes´s Animadversions, johon oli liitetty laaja liite nimellä The Catching of Leviathan the Great Whale. Hobbes ei koskaan vastannut tähän teokseen.
ellauri032.html on line 747: Le Disciplessä Adrien Sixte oli opettanut oppipojalle Loup-Garoulle: rakkaus, se on sukupuolitunteiden alaisexi joutumista. "Ja sitten jäin miettimään tätä uutta kysymystä: Onko olemassa mitään keinoja rakkautta parantamaan? Oikea menettelytapa ehkä olikin noudattaa Goethen opetusta: vapautuaxeen kärsimyxestä tulee ihmisen ajatuxillaan siihen syventyä. Se on kuin raaputtaisi kutinaa. Tuo suuri nero toteutti käytännössä Spinozan viidennessä kirjassaan esittämää teoriaa, jossa ajatuxena on, että elämämme kaikkien erillisten tapausten takana ovat lait, jotka liittävät ne maailman kaikkeuden suureen elämään kuuluvixi. En se minä ollut, mun täytyi kävellä näin, mussa vaan oli se jokin. Ja Tainekin (joka on tehnyt enemmän kuin kukaan muu Darwinin töiden levittämisexi Ranskaan) loistavasti kirjoitetussa Byron-tutkielmassaan neuvoo samoin, että meidän on ymmärrettävä izeämme, jotta järjen valo synnyttäisi meissä sydämen rauhan." Eli determinismi ja siitä johdettu fatalismi ois niinku pääsylippu ataraxiaan. (No tänhän mä osoitin pupuxi jo mun filosofian sivulavissa peliteorian avulla.) Toisaalla Goethe neuvoi nulikkaa joka kysyi miten ruveta neroxi: "en ole ikinä tehnyt mitään mistä en tykännyt." Kaikista kermaperseistä ei tule neroja, mutta monista neroista kermaperseitä.
ellauri033.html on line 514: Tää on siitä lysti kirja lukea et Polle saarnaa tosi paljon kertomuxen välissä. Ansionsa mukaan saavat jutku Spinoza (mitä se sanoi mustasukkaisuudesta?), misogyyni Schopenhauer ja tieteellinen determinismi (Calle joka oli ortodoxisuuteen kallellaan luki 60-luvulla Monodia!). Se on pahempa kuin musulmaanien fatalismi. Eise niin voi olla, korskuu Polle. Kokonaisuus on enemmän kuin osinsa summa, siinä on jotain laskematonta, jumalan sormi niinkuin nakki männynkylessä tulee kaupan päälle supenumeräärisesti, yhteenlasku onkin superadditiivinen.
ellauri033.html on line 516: Tää kokonaisuus > Sigma osat on musta ollut aina tyhmä fraasi, tän selvitin peliteorialla filsan sivulavissa. Tietystikään useimmat kokonaisuudet ei ole summia vaan muita rakenteita. Summa toteuttaa summan lait, kokonaisuudet yleensä ei. Mut sillä ei ole mitään tekemistä determinismin kaa. Eik determinismillä vapaan tahdon kaa. Tää on niin loppuun natustettu aihe et miten noi uskovaiset jaxavat. Muze on niille tosi tärkeä, sillä vapaan tahdon mukana menee synti, synnin mukana armo, ja armon mukana hierarkian leipäpuu. Höpsis! kaikki toimii ihan niinkuin ennenkin, vaik sen impin päästää karkuun laatikosta. Yhdet sooloilee, toiset rankasee, se toimii jos tyyppi ei oo sekopää, kaikki tikittää kuin JJ:n käkikello ilman Dostojevskin randomin vapaan tahdon väliintuloa.
ellauri033.html on line 524: Luvussa II on surkeata filosofointia joka on pantu Antero VI:n suuhun, nimittäin että psykologisestä determinismistä seuraisi ettei kukaan enää välittäisi mistään, kaikki olis vaan et nadja nadja soromnoo. Se on ihan höperö ajatus. Ei determinismi muuta mitään, sapajut jatkaa suunnittelemista ihan niinkuin ennenkin. Se on just se tapa, jolla determinismi toteutuu, komputoimalla ja optimoimalla. Palkizemalla ja rankaisemalla. Ei siis (jonkun mielestä) hyvä ja (jonkun toisen mielestä) paha siitä minnekään häviä.
ellauri033.html on line 628: Kumma kyllä mä paikka paikoin tykkään Paulin kirjasta. Ehkä vahingossa se löytää jyvän vapaan tahdon ja determinismin pulmasta. Nimittäin sen ettei koko pulmaa olekaan. Sama ilmiö näyttää toimijasta vapaalta ja tarkkailijasta pakonomaiselta. Se on se sama ilmiö kuin että kun on hullu tietää olevansa hullu, ja käyttäytyy hullun lailla tavallaan puolitahallaan. Voimatta sillekään kuitenkaan mitään.
ellauri033.html on line 683: Sillä oli monia järkeviä pointteja, kuten determinismi, ateismi, psyykkisen ja sybikaalisen yhteys, ajattelunvapaus, kirkon erottaminen valtiosta, raamatun lähdekritiikki, ja se et yhteiskunta perustuu valtaan eikä johki vitun sopimuxeen. Underdogin ajatuxia. Ihme pykälänikkari, axioomikananpoikien numeroija ihankuin nuori Wittgenstein.
ellauri055.html on line 868: Kesken jääneet opinnot antoivat kuitenkin paljon vaikutteita Sillinpään myöhemmälle kirjalliselle tuotannolle. Sillinpään ajatteluun vaikuttivat Charles Darwin kehitysoppeineen sekä saksalaiset biologi ja filosofi Ernst Haeckel ja Nobel-kemisti Wilhelm Ostwald ja myös Leo Tolstoi ja Arvid Järnefelt. Heidän vaikutustaan oli Sillinpään biologinen determinismi ja periaatteellinen väkivallan ja sotien vastustaminen sekä usko siihen että luonnontieteet kehittyessään siirtäisivät tällaiset atavistiset ilmiöt historiaan. Myöhemmin Sillinpää tutustui myös saksalaiseen Oswald Spengleriin ja omaksui häneltä ajatuksen sivilisaatioiden ihmiselämää vastaavasta elinkaaresta. Naziainexiakin oli siis, mutta mäkitupalaisena se ei siihen hurahtanut.
ellauri055.html on line 1424: Saas nähdä. Eihän sitä etukäteen tiedä. Ei tää determinismi niin simppeliä oo. Pikemminkin kaoottista, ja kaoottisemmaxi on menossa kun lämpenee. Draamatragediasta tulee draamakomedia, eloon jääneet pöppiäiset hurraa ja läpyttää kun sienipilvi kohoaa.
ellauri061.html on line 37: Pessimismi darwinismi determinismi sosialismi ja solidaarisuus.
ellauri063.html on line 345: Kooperatiivisessa peliteoriassa pelaajia edustavat tiimit, joista yxityiset pelaajat voivat tarvittaessa livetä. Se että johtavalla tiimillä tai sen influensserilla on jotain vastuuta, tarkottaa vaan että jos tiimi ei riittävästi palvele tiimin jäsenten mieskohtaisia etuja, ne äänestävät jaloillaan ja siirtyy toiseen tiimiin, ja johtavasta tiimistä ja sen pomokärpäsestä tulee säälittävä häviäjä. Alan papereita on kiehtovahko lukea, etenkin siltä kantilta että minkälaisiin tasapainokäsitteisiin tutkijat on päätyneet. Niissä näkyy tän apinaköörin perimmäinen izekkyys. Samoilla linjoilla mennään kuin hyvässä kirjassa: sille jolla on sille annetaan, ja siltä jolla ei ole mitään otetaan sekin tyhjä pois. Täähän ei oo muuta kuin koronkorkolaskun kaava, kasvuräjähdys. Ei siihen tarvi mitään moraalia sotkea. Puhdasta determinismiä se on.
ellauri083.html on line 338: Hendershot recalls that, in the Schreber case, God was believed to manifest his creative and destructive power as celestial rays (Freud 22). As with spider-webs and hedgehogs quills, this radial pattern describing dilation and contraction, movement back and forth from center to circumference and from circumference to center, is the essential figure for the paranoid narcissism of a subject who feels threatened by the world and guilty for having taken "his own body [...] as his love-object" (Freud 60). Signaling Fistule's repressed homosexuality, the rays of his intelligence had first been focused on the masochistic annihilation of his genitals, which he denies were the original object of his love ("organes hideux," "vomitoires de dejections"), and then had been used in reconstructing a sexless new reality. Insisting on his exemption from the Naturalist law of biological determinism, Fistule denies his human parentage and maintains that he was born of a star, which, shining like the rays of his genius, had inseminated him and allowed him to be the father of himself, causa sui. Homosexual guilt initially projected as the corruptibility of matter is overcome by Fistule's principle of Stellogenesis, which turns flesh into radiance and bodies into starlight. As Hendershot concludes: "In Freud's theory, the paranoiac withdraws from the world (decathexis), directs his or her cathectic energy to the ego resulting in self-aggrandizement, and then attempts to reestablish a cathectic relationship with the world in the form of a delusional system"
ellauri083.html on line 398: Wallun sankarit on aika paskoja. Inhottavaa koulupoikamaista kerskailua huumeilla. Don Gately josta se rakentaa jotain simsonia on vastenmielinen väkivaltarikollinen ja narkkari. Sitäpaizi ainaskin 2x murhaaja, vaikka Wallu on löytävinään siihenkin lieventäviä asianhaarjoja. Sen outo heila Jo-Ellen ei ole paljon parempi. Onhan niillä kyllä onnettomat lapsuudet, pahoinpiteleviä isäpuolia, sukuruzaisia isiä ja niin edespäin. Siltikin ne on aika paskoja. Paskoilla vanhemmilla paskat lapset. Niin se homma etenee. Kostetaanpa kolmanteen ja neljänteenkin polveen, tuumii johtaja. Mut näinhän se justiinsa on determinismin oloissa: paskuutta ei valita valintamyymälästä, se tulee mukana jo ostoskassissa.
ellauri088.html on line 33: Tiedefiktio - etenkin kinemaattinen - ei välttämättä perustu kovaan tieteeseen. Mutta kun se perustuu, siitä se saa lisää todennäköisyyttä ja vakuuttavuutta, ja tarinasta tule pakottavampi. Tulokkaan juoni ja sen tarina on saranoitu oikeaan tieteeseen - tässä tapauxessa lingvistiikkaan ja fysiikkaan, sekä filosofisiin teemoihin kuten vapaa tahto ja determinismi. Onhan sitä vähän vaikea hahmottaa, kun jengillä on eriväristen hattujen sijasta kypärät. Mutta tarina on sentään oikein metka, ja seuraamista helpottaa kun matuilla on paljon enemmän jalkoja kuin meillä.
ellauri096.html on line 55: Michael Scriven (1964) tried to refute predictive determinism (the thesis that all events are foreseeable), by conjuring two players, “Predictor” who has all the data, laws, and calculating capacity needed to predict the choices of others. Scriven goes on to imagine, “Avoider”, whose dominant motivation is to avoid prediction. Therefore, Predictor must conceal his prediction. The catch is that Avoider has access to the same data, laws, and calculating capacity as Predictor. Thus Avoider can duplicate Predictor’s reasoning. Consequently, the optimal predictor cannot predict Avoider. Let the teacher be Avoider and the student be Predictor. Avoider must win. Therefore, it is possible to give a surprise test. This sounds silly. The Predictor can predict that the Avoider double guesses her. Both can fiture out that this will go on and on, until time runs out, and they still just sit on their asses doing nothing. Thing is, you must remember that the players are part of the game, not outside of it as idealists would have it.
ellauri096.html on line 59: Predictive determinism states that everything is foreseeable. Metaphysical determinism states that there is only one way the future could be given the way the past is. Simon Laplace used metaphysical determinism as a premise for predictive determinism. He reasoned that since every event has a cause, a complete description of any stage of history combined with the laws of nature implies what happens at any other stage of the universe. Scriven was only challenging predictive determinism in his thought experiment. The next approach challenges metaphysical determinism.
ellauri097.html on line 440: Bible.org hylkää Humen giljotiinin listiäxeen homoudelta siivet, tai no melan ja peräpainot ainakin. Outoa kyllä Hume hyväxyi determinismin ja piti vapaata tahtoa sen kanssa täysin kompatiibelina. Siitä oli moneen junaan, ehkä yxinäisen miehenkin.
ellauri100.html on line 471: Liberals and conservatives seem to disagree in their basic understandings of the causes of human action, particularly of immoral action. Liberals are more likely to believe that social forces, poverty, childhood trauma, or mental illness can serve as valid excuses. Conservatives are more likely to reject such excuses and want to hold people accountable for their actions, including a preference for harsher punishments. At least, that is the way things play out in many disputes in the legal world. We want to see if we can look at this stereotypical difference in more detail. We want to find out WHICH kinds of free will and determinism show a correlation with politics, and with other psychological variables.
ellauri100.html on line 473: The Paulhus scale measures people’s attitudes about four constructs related to freedom vs. determinism, which we have graphed for you in the four green bars below.
ellauri100.html on line 475: The first graph shows your score on two measures of belief in determinism:
ellauri100.html on line 481: The second graph shows your score on two subscales about belief in NON-determinism, or freedom:
ellauri144.html on line 625: Bitter Bierceä haukuttiin aikanaan naturalistixi. Silloin tarkoitettiin varmaan Emile Zolan "pahaa" naturalismia, johon kuului tieteisusko ja determinismi, eikä Norrisin hampaatonta amerikkalaista "naturalismia", joka oli potpurri realismista ja romantiikasta. Zola´s concept of a naturalistic novel traces philosophically to Auguste Comte´s positivism, but also to physiologist Claude Bernard and historian Hippolyte Taine. Hippolyte on jo esiintynyt näissä paasauxissa, kai Akukin on saanut jotain mainintoja. Claude on toistaisexi n.h. (never heard).
ellauri151.html on line 521: Höh, olis luullut et pahan ongelma olis at bottom se et eräistä olosuhteista on apinoille aivan vitusti harmia, eli ongelma on miten päästä eroon näistä pahoista asioista ja ennen kaikkea niitä ajavista pahoista häiskistä. Mutta ei, nää teologit on valmiit nielemään koko skenen nahkoineen karvoineen ja koittavat vaan kexiä selityxiä mix tää käsillä oleva maailma on paras mahdollisista maailmoista. Helpoin selitys on tietysti toi Leibnizin ja Spinozan determinismi, eli tää on paras koska tää on ainoa. Tähän mäkin kyllä oon valmis uskomaan. Mut tälläset peliteoreettisemmat heppulit haluu nähdä maailman pelilautana, jossa nimenomaan niiden jumalalla on voittava strategia, siis sellanen joka on ainaskin sen kannalta optimaalinen (entäs little us? Kuka se sanoi että laiva joka purjehtii Alexandriaan eiole välttämättä huolissaan laivarottien mukavuudesta?). Sen strategian outcomena on tää kuunalainen meisinki, tai mixei kuunpäällinenkin, come to that, jos siellä nyt on ketään joka kiinnostaa.
ellauri153.html on line 366: left unchecked, or it arises from a tendency S that is strategically opposed to the good in G. Ai siis evil on nimenomaan apinoiden takaiskut, ja ne on kaoottisia silloin kun ne ei ole dogin nimenomaisia pyrkimyxiä vaan vahinkolaukaus, valitettava sivuvaikutus. We apologize for the inconvenience. Paizi jopin kohdalla ne oli täysin tahallisia. Ja miten niin kaaos? Aika kosmeettinen apinamorfinen luonnehdinta maailman menosta. Tuskin on mielessä nonlineaarinen determinismi.
ellauri155.html on line 694: Porukat on sitä mieltä että pulskan David Humen panos vapaaseen tahtokeskusteluun on ihan parhautta "compatibilistisen" kannan puolesta, eli että apinan vapaus ja moraalinen vastuu sopii yhteen determinismin kanssa. Tää aihe on musta aina ollut aivan tarpeetonta länkytystä, totta kai se sopii. Tällä lailla se apinoiden kexi murenee, ei siinä mitään, apinat hoitaa nää hommat länkytyxellä. Apinat paukuttavat symbaaleja ja läxyttävät toisiaan, se on niiden tapa tyhjentää vieteri.
ellauri155.html on line 704: Klassiset compatibilistit uskovat libertaristien kanssa, että tarvitsemme riittävän teorian siitä, mitä vapaa toiminta on, missä sen ymmärretään tarjoavan asiaankuuluvat moraalisen tahdonvapauden ja vastuun edellytykset. Compatibilistit kuitenkin torjuvat näkemyksen, jonka mukaan vapaa toiminta edellyttää determinismin väärennöstä tai että teko ei voi olla sekä vapaa että syy-seuraussuhde, joka edellyttää edeltäviä ehtoja. Klassisen compatibilistisen strategian mukaan vapaus ei ole ainoastaan yhteensopiva syy-seuraussuhteen determinismin kanssa, syy-yhteyden ja välttämättömyyden puuttuminen tekisi vapaan ja vastuullisen toiminnan mahdottomaksi. Eli koko homma on vaan määrittelykymysys.
ellauri155.html on line 713: Ize asiassa Hume on näkevinään apinoiden pesäpuuhissa samaa necessityä kuin kivikunnassa, ja se onkin tarpeellista jotta hommat hoituisivat, ja erityisen tarpeellista se on jotta tyypit uskoisivat jumalaan. Hume toistaa enimmäkseen monissa muissa compatibilist-tileissä esiintyvän väitteen, jonka mukaan välttämättömyyttä (determinismiä) tarvitaan tukemaan yleisesti tulevaisuuteen suuntautuvaa, utilitaristista teoriaa moraalisesta vastuusta ja rangaistuksesta. Höh, entäs teodikea, Mr. Hume? Ei tää nyt kyllä täysin komputoi. Hume luuli että poistamalla kausaatiosta salaisen energian se selvittäisi jotenkin myös vapaan tahdon ongelman. Paskat se mitään siinä muuttaa. Olikohan tää Hume nyt mistään kotoisin. Pääasiahan oli vapauden määrittely pakotuxen puutteexi, ja sen hoiteli jo vanha kunnon Ari.
ellauri155.html on line 870: Strawson’s purposed to dissolve the so-called problem of determinism and responsibility by drawing a contrast between two different perspectives we can take on the world: the ‘participant’ and ‘objective’ standpoints. These perspectives involve different explanations of other people’s actions. From the objective point of view, we see people as elements of the natural world, causally manipulated and manipulable in various ways. From the participant point of view, we see others as appropriate objects of ‘reactive attitudes’, attitudes such as gratitude, anger, sympathy and resentment, which presuppose the responsibility of other people. These two perspectives are opposed to one another, but both are legitimate. In particular, Strawson argues that our reactive attitudes towards others and ourselves are natural and irrevocable. They are a central part of what it is to be human. The truth of determinism cannot, then, force us to give up the participant standpoint, because the reactive attitudes are too deeply embedded in our humanity. Fuck humanity, and fuck viewpoints. Game theory is an optimization technology used by animals. As such it forms a part of the causal net.
ellauri158.html on line 123: Riittävän syyn periaate eli determinismi axioomana. Sattumia ei löydy Pentin sopasta, eikä ihmeempiä..
ellauri158.html on line 141: Siinä ne nyt sitten oli, axioomat. Ei näillä vielä kuuhun mennä, ei saada konstruoiduxi edes lukuteoriaa, vaikka mukana on kamaa jota ei löydy minun raamatustani eli ZF joukko-opista. Ontologiatodistus plus determinismi ainaskin.
ellauri158.html on line 321: Pena vetää tässä luvussa aika hienon reductio ad absurdumin teologiasta laplacelaiseen determinismiin yhistettynä. Hupaisinta on eze on suurin piirtein oikeassa koko ajan, paizi tietysti tossa res cogitans dualismissa. Joo, absurdiahan tää kaikki on, jos tätä koittaa ymmärtää jonkinlaisena muumipelinä. Ihan paras on kun ei liikaa mieti sitä.
ellauri159.html on line 1403: Philosophies seek a rational world, 146. Determinism and Indeterminism defined, 149. Both are postulates of rationality, 152. Objections to chance considered, 153. Determinism involves pessimism, 159. Escape via Subjectivism, 164. Subjectivism leads to corruption, 170. A world with chance in it is morally the less irrational alternative, 176. Chance not incompatible with an ultimate Providence, 180.
ellauri163.html on line 554: Jos nyt tutkimme, mitkä ovat teorian puolesta esitetyt perustelut, löydämme Kantista vain a priori-näkemyksiä, ja ne a priori-näkemykset, joita hän pitää tarpeellisina vapauden mahdollisuuden löytämiseksi, olisivat irtautuneet järjestelmästä kuolleena haarana, jos Kant ei olisi sekoittanut keskenään fatalismia ja determinismiä, kuten näemme alla. Schopenhauerista löytyy enemmän "räkämunkkeja" kuin argumentteja, koska hän haluaa leveillä tiedoillaan ja kasata puolelleen viranomaisia.
ellauri163.html on line 558: Suurin hyvä, joka egoistilla on, on varmasti sen elämä. Jälleen tämä usko siihen, että luonne on yksi asia, homogeenilohko perustuu pinnallisimpaan havaintoon. Hyödyttäkäämme Schopenhaueria siitä, että hän on rokottanut sen Saksassa: se olisi meille 2 armeijakunnan arvoista, jos meillä ei olisi myös omasta takaa lannistamisen asiamiehiä, erityisesti Taine, jonka näin suuressa miehessä käsittämätön näkemys ei ole pystynyt erottamaan fatalismia determinismistä.
ellauri163.html on line 567: Mutta kimeerisen vapaan tahdon partisaanit sanovat: jos et voi luoda mitään, jos et vapaavaihteisella fiiatilla voi antaa sellaista motiivia tai motiivia, jota sillä ei luonnollisesti ollut, et ole vapaa! — Jos se tehdään, olemme vapaita, emmekä muuten ole vapaita: sen sijaan, että teeskentelisimme, kuten te, annamme voiman motiivin yksinkertaisella (?) tahdolla, salaperäisellä, omituisella teolla, vastoin kaikkia tieteellisiä lakeja, kun meikäpojat taas, me teeskentelemme antavamme sen sille soveltamalla sitä älykkäästi assosiaatiolakia. Komennamme ihmisluontoa vain tottelemalla sitä. Ainoa tae vapaudestamme on psykologian lait, jotka ovat myös ainoa mahdollinen vapautumisvälineemme. Meillä on vapaus vain determinismin puitteissa.
ellauri163.html on line 581: Moraalin ei siis tarvitse yhdistää kohtaloaan tällaisiin riskialttiisiin teorioihin – ja me toistamme sen yhtä masentavaksi kuin vapaan tahdon. Moraali tarvitsee vain vapautta, joka on hyvin erilainen. Ja tämä vapaus on mahdollista vain determinismissä ja sen kautta. (Alanootissa vielä haukutaan Cousinin tahtoteoriaa.)
ellauri172.html on line 249: Maurilainen filosofi Averroes (1126–1198) kommentoi Ghazalia päinvastaisella tuloxella. Vaikkei Buridan edes käsittele ko. pseudo onkelmaa, se aasi kannatti moraalista determinismiä jonka mukaan pelaaja valizee aina optimistrategian. Jos niitä on useampia valinta niiden välillä on höpsismiä. Ei sen tarvi odotella, senkuin heittää lanttia.
ellauri172.html on line 254: Later writers satirised this view in terms of an ass which, confronted by both food and water, must necessarily die of both hunger and thirst while pondering a decision. Some proponents of hard determinism have granted the unpleasantness of the scenario (not for the donkey, it will end up eating both), but have denied that it illustrates a true paradox, since one does not contradict oneself in suggesting that a man might die between two equally plausible routes of action. For example, in his Ethics, Benedict de Spinoza suggests that a person who dies because he can't decide is an ass, or worse.
ellauri183.html on line 110: Toisin sanoen: vapaa tahto on kyberneettinen versio determinismistä, siis Ilkka Niiniluodon suotta pilkkaama Ahmavaaran korkkiruuvi! "That's how an inventive god earns his living. I can't outguess my characters all the time, although I know I try. But when I get a character to surprise me, then I know I'm cooking with gas."
ellauri222.html on line 996: Ellsworth Huntington, (born Sept. 16, 1876, Galesburg, Ill., U.S.—died Oct. 17, 1947, New Haven, Conn.), U.S. geographer who explored the influence of climate on civilization. Ellsworth Huntington (September 16, 1876 – October 17, 1947) was a professor of geography at Yale University during the early 20th century, known for his studies on environmental determinism/climatic determinism, economic growth, economic geography, and scientific racism. He served as President of the Ecological Society of America in 1917, the Association of American Geographers in 1923 and President of the Board of Directors of the American Eugenics Society from 1934 to 1938.
ellauri222.html on line 1001: Environmental determinism (also known as climatic determinism or geographical determinism) is the study of how the physical environment predisposes societies and states towards particular development trajectories. Jared Diamond, Jeffrey Herbst, Ian Morris, and other social scientists sparked a revival of the theory during the late twentieth and early twenty-first centuries.
ellauri260.html on line 95: Hegel oli sitten taas iso impersonalistipahis. Nuorten hegeliläisten kautta tämä persoonaton idealismin muoto muuttui pian yhtä persoonattomiksi materialismin muodoiksi, jotka huipentuivat marxilaisuuteen, joka pitää ihmisen olemusta todella kollektiivisena; persoonaton determinismi kommunismin muodossa määritteli ratkaisevasti kahdennenkymmenennen vuosisadan poliittisen totalitarismin. Muissa ajattelijoissa idealismilla oli taipumus sulautua yhä naturalistisempiin natsismin ja rasismin muotoihin, mikä synnytti kahdennenkymmenennellä vuosisadalla muita uusia poliittisia liikkeitä, jotka nostivat vaihtoehtoiset kollektiivit henkilön yläpuolelle, kuten kansallissosialismi ja fasismi.
ellauri260.html on line 109: Jeesuxen hyvää orjuutta vastaan hyökätään sekä oikealta että vasemmalta, onhan se keskustalaisuutta. Nouseva personalistinen filosofia kuitenkin hylkäsi persoonattomuuden paitsi idealistisen tai materialistisen determinismin ja kollektivismin muodossa, myös radikaalin individualismin muodossa, joka oli yhtä lailla modernin rationalismin ja romantiikan tuote ja joka esimerkiksi tiettyjen liberalismin ja anarkismin muotojen kautta oli ominaista myös yhdeksännelletoista vuosisadalle. Alusta alkaen personalismi julisti omalla tavallaan solidaarisuuden ja keskinäisen suhteen yhteisöllisiä arvoja. Vaatiessaan loukkaamatonta ihmisarvoa personalistit vastustivat utilitarismia, joka tekisi yhdestä ihmisestä vain "hyödyllisen" toiselle. Sosiaalisuus on kunnossa kunhan se tapahtuu seurakunnassa.
ellauri277.html on line 466: Luonnonvalinta. Se mikä on vahvaa voittaa. Mutta peli annetaan pois tämän kohdan viimeisellä rivillä, "eikä sitä voi ajatella toisin". Miksi ei? Kuka sanoo? Tässä näemme jäykän determinismin ja kiistattoman dogmatismin, joka piilee juuri Nietzschen niin kutsutun tahdon vapautumisen pinnan alla. Mitään vaihtoehtoa horjumattomalle luonnonlaille ei ole. Kun Harvey "Two-Face" Dent "vapautuu" ja estoton, tulos on hirveä. Hän näyttää ja käyttäytyy vähemmän kuin tavallinen apina, enemmän kuin raivostunut apina tai viihdekäyttöön ohjelmoitu silikoninukke. Hemmetti, altruismi on yhtä paljon termiittiapinan genomissa kuin sekopäinen riehunta. Kummallakin on aikansa ja paikkansa, kuten sanoo saarnaaja.
ellauri299.html on line 610: Se sisältää ajatuksia determinismistä ja vapaasta tahdosta sekä psykologisesta egoismista. Vanha mies väittää, että ihminen on vain kone, eikä mitään muuta, jota ajaa ainoastaan tarkoitus tyydyttää omat halunsa ja saavuttaa siten mielenrauha. Nuori mies vastustaa ja pyytää häntä menemään yksityiskohtiin ja perustelemaan kantaansa.
ellauri347.html on line 294: Fromm lisäsi tähän kahden deterministisen järjestelmän yhdistelmään jotain melkoista heille ulkomaalaista: Ajatus vapaudesta! Hän sallii ihmisten ylittää determinismit, jotka Freud ja Marx omistavat heille. Itse asiassa Fromm tekee vapaudesta ihmisluonnon keskeisen ominaisuuden! Ei ihme että Frommista tuli jenkeistä hirmu suosittu!
ellauri347.html on line 296: Fromm huomauttaa, että on esimerkkejä, joissa determinismi yksin on toimii. Hyvä esimerkki lähes puhtaasta biologisesta determinismistä, ala Freud, on eläimet (ainakin yksinkertaiset). Eläimet eivät ole huolissaan vapaudesta – heidän vaistot huolehtia kaikesta. Esimerkiksi Woodchucks ei tarvitse uraa neuvonta päättää, mitä heistä tulee isona: He ovat menossa to olkaa puutukkaisia!
ellauri347.html on line 298: Hyvä esimerkki sosioekonomisesta determinismistä, ala Marx, on perinteinen keskiajan yhteiskunta. Aivan kuten mezämurmelit, harvat ihmiset Keski Ajalla tarvitsivat uraneuvontaa: Heillä oli kohtalo, Olemisen suuri ketju riitti kertomaan heille mitä tehdä. Periaatteessa, jos isäsi oli talonpoika, sinä olla talonpoika. Jos isäsi olisi kuningas, se sinusta tulisi, paizi jos olet pikkuveli tai tyär. Ja jos olisit nainen, niin naisilla oli vain yksi rooli, tai no, 2 (madonna ja huora).
ellauri347.html on line 300: Nykyään saatamme tarkastella elämää keskiajalla tai elämää sellaisena eläimenä kuin murmeli jota närästää ihan et 'cringe'. Mutta tosiasia on, että vapauden puute jota edustaa biologinen tai sosiaalinen determinismi on helppoa. Elämälläsi on rakenne, merkitys; ei ole epäilyksiä, ei syytä sielun etsimiseen, sinä sovit etkä koskaan kärsinyt identiteettikriisiä.
ellauri349.html on line 414: Huom tärkeä piste siellä tässä. Vapaa tahto ei tarkoita jotain sellaista että voi tahtoa mitä tahansa kun vain tahtoo kovasti, vaan että apina saattaa luonnostaan tahtoa aivokuoren käskystä sellaista mitä sen mateliajanaivo ei halua. Tällä ei ole mitään tekemistä determinismin kanssa.
ellauri375.html on line 534: As for determinism, it's a philosophical idea that suggests that every event or state of affairs, including every human decision and action, is the inevitable result of preceding events and the laws of nature. While my responses are guided by patterns in language and knowledge, I don't have personal beliefs or consciousness. However, I can provide information on determinism and other philosophical concepts if you're interested.
ellauri391.html on line 383: Stop tykkänään ennenkun mennään eteenpäin: eli mitä toi spontaanius tarkottaa? Eikai sitä Dostojevskin indeterminismiä, eli annetaan höpsismin ratkaista? Tahdotaan ihan mitä sylki suuhun tuo? Niin että käytöstä ei voi ennustaa, se on ihan herrassa?
ellauri396.html on line 170: Päivällispöydässä perhe keskusteli "asioista, kuten biologinen determinismi vastaan ​​vapaa tahto", Jennifer sanoo. ”Tai sukupuolirooleja ja onko ne rakennettu vai ei. Tai järjestäytyneen uskonnon edut. Olen yrittänyt ohjata häntä näkemään asiat kaikista eri näkökulmista, enkä ole johdattanut häntä mihinkään yhteen suuntaan. Vaan sinnepä hän läxi kuitenkin, hyvälle paimenelle kiitos.
ellauri408.html on line 787: Ei determinismi poista syyllisyyttä. Ei se muuta ize asiassa mitåän. Deterministä ei edes seuraa ennustettavuus (kaaosteoria). Syyttäjät yhä syyttävät syyllisiä suurella ennnakoitavuudella, koska se tuntuu niistä mukavalta. Rankaisijat rankaisevat roistoja samalla fatalistsella varmuudella kuin nämä rötöstelevät. Ajatus voi olla olemassa vaikkei kukaan ajattele sitä. Tietysti, esim jossain kirjassa, jota kukaan ei viizi lukea, esim. Tupexijan päiväkirja.
xxx/ellauri013.html on line 438: Pahoja aatteita Bertistä on uskonnot, asketismi, anaalisuus (anaalihommia lukuunottamatta, vai mitä Bert?), determinismi (hmm, eikös se ole tieteellistä?), kateus (tää on yks talousliberaalien suosikkeja, ks. toisaalla näissä mietteissä. Bertillä on jopa tarjota tähän vähän samanlainen opettava tarinakin kuin Aisopoksella), ylpeys (kuulumisesta johkin laumaan siis). Fatalismi on yksi determinismin laji, siihen liittyy usein totalitarismi. Ja naisten lyttäys.
xxx/ellauri057.html on line 837: Tarmo Kunnas kuzuu uskoa kaiken poliittisuuteen ja arvojen ideologiseen yksiselitteisyyteen kriittisessä hengessä "ideologiseksi determinismiksi". Tarmo on päättäväinen idealisti, lue selkee porvari. Kunnaksella riittää ymmärrystä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ajaville tahoille, vaikkei aihe kuulukaan hänen akateemisen osaamisensa piiriin. Hemmetti mixi ei, Tarmohan on fasismin expertti.
xxx/ellauri113.html on line 38: This development could open up a bizarre vision of the universe in which black holes can cough themselves into nothingness, Hawking said during recent lectures on the BBC and at Harvard. “This raises a serious problem that strikes at the heart of our understanding of science,” he said. “If determinism, the predictability of the universe, breaks down with black holes, it could break down in other situations,” he said. “Even worse, if determinism breaks down, we can’t be sure of our past history, either. The history books and our memories could just be illusions,” he said. The Nobel prize could just be an illusion, he said. Two years later he died.
xxx/ellauri113.html on line 110: Determinismi on eri asia kuin ennustettavuus, on jo moneen kertaan hoettu, ja sen toteaa myös Tapani. Mitä iloa ja toisaalta haittaakaan on determinismistä, jos siitä ei seuraa ennustettavuutta? Ei mitään. Rikos ja rangaistus-teemaan sillä ei liioin ole mitään annettavaa. Eikä kvanttifysiikallakaan. Lähes 100% todennäköisyys on lähes yhtä hyvä asia kuin tosiasia, toisaalta sattuma ei ole mikään ihme, jollei se vedä systemaattisesti kotiinpäin. So what's the problem Stephen?
xxx/ellauri167.html on line 296: Tää on tällästä vaaratonta panteismia, samanlaista myyssiä kuin ruozalaisten genretön joulutarina. Kyllä tollanen maailmaa syleilevä fokusoimaton tykkääminen varmaan helpottaa oloa. Huomaa että isä-Singerin maailmakazomus on aika hyvin sopusoinnussa myös tieteellisen determinismin kanssa, vaikkei se ehkä sitä ize älynnyt. Kaiken takana on riittävän syyn periaatteen neljä juurikasta. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän.
xxx/ellauri174.html on line 87: Tossa okkasionalismissa on musta sikäli vinha perä, että vaikka kaikki onkin lähes determinististä (kvantteja lukuunottamatta), niin yhtä determinististä on se että porukat pelaa pelejä tietämättä ollenkaan kuka tulee voittamaan, ja sixi ne yrittää hampaat irvessä. Ja vaikka tosiseikka on, että enimmäxeen isommat, vahvemmat ja ilkeämmät voittavat, niin ei aina, ja sixi nyhverötkin yrittävät. Se että ne päättelevät näin ja koittavat sixi seppoilla huoollakin menestyxellä, on sekin determinististä, mutta lopputulos ei välttämättä ole ennustettava. Sillä ennustettavuus on eri asia kuin determinismi. Determinististä se on kaaoskin.
xxx/ellauri178.html on line 263: seminaariluennoistaan – käy selvästi ilmi hänen filosofoimisensa ja kulttuurikritiikkinsä tavoite. Nähdäkseni Laurikaisen mielestä ahtaalle materialismille rakentava vinosuuntaus tieteen taustafilosofiassa oli korjattava ja uusi todellisuuskäsitys rakennettava väljälle idealismille ja kvanttimekaniikan osoittaman indeterminismin perustalle. Oli luotava kokonaisuuden käsittävä todellisuuskuva, unus mundus, jossa myös ihminen ja hänen tietoisuutensa on mukana.
xxx/ellauri178.html on line 267: Tämän rajan lähtökohtana Laurikaisella oli esitelmissään miltei aina kvanttimekaniikasta tutun niin sanotun kaksoisrakokokeen tulos. Hiukkasten – olipa kyseessä fotonit, elektronit tai diakonit – absorboituessa detektorille syntyy kylläkin tietty tulosjakautuma, mutta yhden hiukkasen paikkaa siinä ei pystytä ennustamaan, yksittäistapauksen suhteen vallitsee indeterminismi. Tilanne on klassiselle fysiikalle outo ja dramaattinen, jopa mystinen. Onko siis hyväksyttävä todellisiksi tapahtumia, joilla ei ole syytä? Eikö Schopenhauerin neljä juurta päde sittenkään?
xxx/ellauri303.html on line 56: Singer skulle acceptera darwinismen och determinismen om hans far inte hade varit ett fullständigt helgon. Suvaizen epäillä. Ihan sitä kuvaa ei saanut Singerin nuoruudenmuistelmista. Aijaa mutta Iisakki sanookin eremiitin isoloituminen maailmasta ei ole maailmanparannusta vaan oikeastaan egoismia. Izekkyyden ylistystä sekin siis. Nå det är andra bullar det. Puolalaiset hasidit oli Singeristä jotain aivan sui generis, bee's knees, fox's socks, dog's bollocks, cat's pyjamas, something else.
xxx/ellauri303.html on line 499: Juutalainen perinne korostaa enimmäkseen suht. vapaata tahtoa, ja useimmat juutalaiset ajattelijat torjuvat determinismin sillä perusteella, että vapaata tahtoa ja vapaan valinnan harjoittamista on pidetty moraalisen elämän edellytyksenä. "Näyttää siltä, ​​että sekä Raamattu, joka kehottaa ihmistä valitsemaan hyvän ja pahan välillä, olettaa moraalista epämääräisyyttä, että rabbit, jotka päättävät noudattaa hyvää taipumusta pahan sijasta, kuuluu jokaiselle yksilölle." Maimonides intti sinnikkäästi vapaan tahdon sopivan yhteen Jumalan ennaltatietämisen kanssa (Mishneh Torah, Hilkhot Teshuvah 5). Vain kourallinen juutalaisia ​​ajattelijoita on ilmaissut deterministisiä näkemyksiä. Tähän ryhmään kuuluu keskiaikainen juutalainen filosofi Hasdai Crescasja 1800-luvun hasidilainen rabbi Mordechai Yosef Leiner Izbicasta, plus tietysti Barukh Spinoza.
68