ellauri002.html on line 72: No ei Dowlandilla ole Wikipediassa paljon Heineä parempi kohtelu. Älä sekoita samannimiseen lentoupseeriin, äläkä Battler Brittoniin. Dowland oli paavin palvoja ja vakoili hoveissa. Sillä oli perhettä briteissä muze toimi enimmäxeen vierastyöläisenä mannermaalla. Se oli varmaan vähän niinkuin Bellman, hauska seuramies mutta yxixensä aika depis.
ellauri002.html on line 2204: Vähän huono ajoitus noin sotilasuran kannalta, depis uusi keväällä sen verran että aliupseeriura katkes kananlentoon. Käytiin dona Caritan kanssa kesken intin Moskovassa filosofikokouksessa, josta palasin kovassa kuumeessa. Olis ollut järkevää jäädä kotiin potemaan, mutta ukaasi oli palata yksikköön. Siellä hoitivat viikkomäärin sinuittia bronkiittina. Sinuitti on sen koommin (Hintikkaismi) ollut usein nähty vieras flunssan jälkeen.
ellauri012.html on line 690: Paniikkikohtauxia pienenä. Kohtalaista tai navakkaa depistä syxyisin ja keväisin, kesät ja kevättalvet enimmäxeen hyvää säätä. Piisamirotta, joka ennusti tuhoa, mutta sitä odotellessa piti kakusta ja kotiruuasta. Ei viinamäen miehiä.
ellauri017.html on line 92: '92 tai niillä main Seija ja minä lennettiin kahdestaan Barbadoxelle. Helmi pantin alulle tämän matkan jälkeen. Seija valmistui fil.kandiksi (tää on 70-luvun neukkusana, vanhemmalla ja uudemmalla kielellä maisteri). Ajatus oli sinä vuonna välttää jokatalvinen melankolia. Pojat oli puolet aikaa mummilla ja faffalla, puolet Rohteilla. Illalla hotellin bambumajassa sammakot lauloivat puissa. Silloin koko ajatus tuntui erehdyxeltä. Mut se meni ohize, ei tullutkaan kauppakirppua. Eikä depistä. Ruuaksi syötiin lentokaloja. Brittienglantia murtavat mustat möivät rannalla aloeta. Viidakossa säntäili jotain apinoita. Atlantin puoleiset hiekkarannat oli upeita mutta tuulisia. Rannalla lojui turkoosinsinisiä veneitä. Banaaniviljelmillä ajeltiin mönkijäntapaisella autolla. Vaikkei suomessa silloin vielä ollut koko sanaa mönkijä. Tuliaisixi ostettiin kivoja peltimukeja joita ei olla koskaan käytetty mihinkään. Tuolla ne ovat vieläkin keittiön avohyllyssä.
ellauri020.html on line 584: TVstä tutut nimet putoilevat kuin sadepisarat. What a wonderful feeling, singing like Scrooge in a rain of gold. Nyt on leninginvaihtopäivät, ystävän myyntiä, naiset arvuuttelevat kuka on kenenkin housuissa. Onko tuo Haloselta? Vaiko Ajattaresta? Ei sunkaan sulla oo Marin mekko? Gudrun Sjödenin teltta vai ison tytön kokoko Lollosta? Miten Pukeva! Likinäköisemmät tihrustavat rinnoista logoja ja niskasta hintalappuja. Sokru on kexinyt tatuoida koko hinnastonsa iholle. 22 vaihtoehtoa polaroid-kuvilla.
ellauri024.html on line 592: Takas lähtöruutuun. Mihin apina tarvii komiikkaa? Keventääxeen oloaan. Nauru poistaa ressiä, kuten itkukin. Kun opitaan justeeraamaan arvoja, ei tarvi ottaa asioita ja tilanteita ylivakavasti. Ei tarvi pelätä niin kavereita, vihulaisia ja muita uhkia. Omalle tiimille komiikka on kooperatiivista, toiselle kompetitiivista. Yhteisnauru toimii kuin yhteislaulu, vahvistaa tiimin luottamusta yhteisiin normeihin. Naurunalaisexi saattamalla pienennetään keulijoiden arvovaltaa ja kasvatetaan omaa keräämällä omilta viihdepisteitä ja goodwilliä. Siinäpä on hauska ja fixu kaveri. Nokkelampi voittakoon.
ellauri036.html on line 123: Mut kyl Mussessa on jotain pahasti pielessä, se on nähtävästi depis, tai bipolaarinen. Välillä innostuu ja välillä on ihan paskiainen. Siitä on kivaa kun Brigitte (se on lesken nimi, muistinko mainita) kärsii, koska sillä izellä on paha olla; se vähän lohduttaa. Hizi Musse on täysin paska, se on kuin joku Ingmar Bergman, se koittaa ohjastaa Brigitten joka liikettä, ettei se vaan vaikuttaisi liian kurtisaanilta, sillä siitä sille tulee paha olo, pahoja viboja. Brigitte parka, potkaisis nyt pois ton piipunrassin kiusaamasta izeään! "Näin vaihtuivat hyvät ja huonot päivät pitkän ajan kuluessa melkein säännöllisesti. Olin milloin kova ja ivallinen, milloin hellä ja herkkä, milloin kuiva ja ylpeä, milloin katuvainen ja alistuva." Tämmöinen tulee ihmisestä, jonka vanhemmat on ihan skizoja. Voin kertoa.
ellauri043.html on line 4463: Ja kaukaa ääniä pääsee, murisee, ärisee, mylvii ja toitottaa. Yön tunkeus lisääntyy hengityistä. Putoo kuumia sadepisaroita.
ellauri043.html on line 6749: Älä puhalla liian kovaa! Sadepisarat murhaavat meitin.
ellauri051.html on line 623: or depressions or exaltations, tai depis taikka mania,
ellauri100.html on line 674: Kristina alkoi kirjoittaa ylös runojaan ja päiväs ne 1842 alkaen, aluxi matkien suosikkirunoilijoita. 1847 se alkoi kokeilla sonetteja, hymnejä ja balladeja, ja kopioida juonet Raamatusta, kansansaduista ja pyhimysten elämistä. Sen aikaiset runot usein koskee kuolemaa ja menetystä, heijastaen romanttista perinnettä ja tietty sitä depistä. Se julkaisi 2 runoa, "Kalman kylmyys jalkovälissä", "Sydämen kylmyys siellä yhdessä paikassa", Athenaeumissa 1848 18-vuotiaana salanimellä "Ellen Erehdy". Se osallistui prerafaeliittien kirjallisuuslehteen nimeltä The Sperm Jan-Apr 1850, jota toimitti William. Tästä alkoi julkkiselämä.
xxx/ellauri044.html on line 418: Kyllä Hermann näyttää olleen äidin poika, isän kanssa tuli sitten riitoja. Ukki Gündertillä oli iso kirjasto. Hermanni pantiin seminaariin, mutta se ei tykännyt, "Dichter oder nichts", sanoi jääräpäisesti. Tuli molemmat. 14-vuotiaana sillä oli depis: "ich möchte hingehen wie das Abendbrot". Izemurha jäi yrityxexi. Seurasi sarja kasvatuslaitoxia ja amixia. Kirjakauppa-apulaisena vaihtoi vanhempien etiikan estetiikkaan. Käänteinen Kierkegaard. Ei kuitenkaan kyttyrävazainen, pikemminkin laiha poika. Likinäköisenä pääsi C-miehexi. Maailmansodan vapaaehtoisena Saxan armeijassa oli kirjastoapulaisena. Avioliitto Bernouillin Marian, freelance-valokuvaajan kanssa meni kehnosti ja Hermanni lähti maailmanympärimatkalle Intiaan. Nelikymppisenä maailmansodan aikana tuli takaiskuja (isä kuoli, Mia läksi), ja Hermanni tuli pöpixi. Pääsi tutustumaan zygoanalyysiin läheltä. Perheestä päästyä sillä alkoi oikein mukavat ja tuotteliaat ajat Luganossa. Vaihtoi sakemannista takasin schweizarixi. Ei se oikein kunnon saku koskaan ollutkaan, tollainen kosmopoliitti ja pasifisti. 2 muuta vaimoa seurasi. Asui Luganossa ökytalossa Ninonin kanssa eri kerroxissa ja maalasi akvarelleja luppoaikoina. Hermanni oli myös kova musiikkimies. Vieraina Schweizissä kävivät Bertolt Brecht ja Thomas Mann. Ei Hermanni siis ollut mikään nazi. 1946 päsähti siitä hyvästä Noobeli. Niiku osotettiin sakuille etteime teitä vihata kunhan pysytte kyykyssä ja ajattelette niiku me, tai edes niiku schweiziläiset.
xxx/ellauri104.html on line 786: Jungin mielestä modernilla miehellä (ja naisella) on neurooseja, koska niiltä on jumala hukassa, niiden sielu on kuin pieru exyxissä. Freudilaisten mielestä neuroosit on egon defenssimekanismeja ilkeän supermiehen kynsissä, siis niistä mekanismeista sellaisia huonoja. Tärkein oire on ahdistus, mutta voi siinä mennä depis, obsessio, fobia ja luonnevika samalla. Ja hysteria:
xxx/ellauri250.html on line 81: Alan olla aika lailla irti tästä länsiliberaalista meemiympäristöstä. Ei varsinaisesti niin että olisin entistä enemmän vakuuttunut vastakkaisista persumeemeistä. Pikemminkin molemmat alkaa tuntua yhtä yhdentekeviltä. Alas vaan paskahuussin rööristä koko apinoiden konkkaronkka. Kai tää on jotain anhedoniaa, vanhuusiän depistä.
xxx/ellauri320.html on line 51: Tämä self help opas on mulla varmaan vintissä. Sain sen "Haj" Rossilta kun vajosin depressioon 1. kerran MITissä. Suhtauduin siihen jo silloin halvexivasti, kuin myös spugentuntuiseen "Haj" Rossiin izeensä. Sehän oli säälittävä häviäjä. 60-luvun juna oli ajanut sen ohize ja jättänyt laiturille. Juutalaisittain niskojaan nakkeleva ja käsiään levittelevä Nomppa oli selvinnyt sen hyökkäyxestä voittajana. Varmaan "Haj"illakin oli depis, niinkuin Emmon Bachilla.
15