ellauri008.html on line 2181: Tää on siis eri Lennon kuin se joka naida napsutteli japsua, sitä Yoko Onoa, ja kirjotti vessamietelauseita. Ei se enää ammu, se ammuttiin. Juoni tihenee, kaikki liittyy kaikkeen. Tää on nyt kai sitä intertekstuaalisuutta. Tai dementiaa. Oonxmä postmodernisti sittenkin? Ei ollut meininki.
ellauri017.html on line 1076: vaivoin kääntää sanan dementiatestissä.

ellauri017.html on line 1077: Sekin dementia oli väärä hälytys.

ellauri025.html on line 141: Kun Pirkko ja Calle kävivät meitä kazomassa Bostonissa 1981, Seija odotti Johnia. Calle sanoi Best Western hotellia Great Westernixi, ja sekotti Flagstaffin nimen Falstaffiin. Olikohan se jo dementian alkua? Mullakin tapahtuu nykyään sellasta. En muistanut tänään kyssäkaalin nimeä, ja tulee joskus sanotuxi vääriä sanoja.
ellauri042.html on line 684: In 1968, Atwood married Jim Polk, an American writer; they divorced in 1973 without issue. Maybe they ought to have bought a handmaid. She formed a relationship with fellow novelist Graeme Gibson soon afterward and moved to a farm near Alliston, Ontario, where their daughter, Eleanor Jess Atwood Gibson, was born in 1976. The family returned to Toronto in 1980. Atwood and Gibson were together until September 18, 2019, when Gibson died after suffering from dementia. She wrote about Gibson in the poem Dearly and in an accompanying essay on grief and poetry published in The Guardian in 2020.
ellauri042.html on line 688: In 2017 Gibson was diagnosed with early signs of vascular dementia. He died on 18 September 2019 in London, England, where Atwood was promoting her new book, five days after having a big stroke. Atwood later said about his death that it had not been unexpected due to the vascular dementia, had been a good one—and in a good hospital, and his children had time to come and say goodbye—and that he had been "declining and he had wanted to check out before he reached any further stages of that".
ellauri043.html on line 1130: Tekopyhä, joka hakee yxinäisyyttä vaan antautuaxeen paremmin halujensa tulvalle! Sä kieltäydyt lihasta, viinistä, saunasta, orjista ja kunnianosoituxista; silti sä mielikuvituxissa herkuttelet banketeilla, parfyymeillä, nakuilla naisilla ja läpyttävillä yleisöillä! Sun siveys ei ole muuta kun vähän hienompaa mädännäisyyttä, ja toi maailman halvexunta on vaan sun vihan voimattomuutta Athanasiosta kohtaan! Se se tekee sunlaisista niin myrzejä, tai kenties se että niille on tullut epäilyxiä koko jutusta. Jos tietää totuuden on iloinen. Olix Jeesus surullinen? Se kulki kaveriseurassa, se lepäs oliivipuun varjossa, kävi publikaanilla bileissä, otti tanakasti kuppia, antoi anteex muidenkin syntejä, ja paranteli kaikenlaisia vaivoja. Kun taas sä, sä et sääli muuta kuin omaa kurjuuttas. Sua vaivaa ikäänkuin katumus ja villi dementia, niin et sä tyrkit pois jopa koiran lipaisun tai lapsen hymyn.
ellauri047.html on line 937: Kuten sanoi Maria Teresia transumaisesta von Kaunitzista: suuri nero voi liittyä naurettaviin ominaisuuxiin, jotka hipoo hulluutta. Voi pienempikin. Kaikki on sanottu sen tuhannen kertaa ennenkin, siteeraa Goethe saarnaajaa. Tuoreexi sen voi silti vuorostansa kokea jokainen uusi apina. Ja vanhakin, dementia helpottaa vain asiaa. Sama punapukuisen naisen 1. sivu tuntuu joka päivä yhtä kiintoisalta.
ellauri049.html on line 309: Luin nää 5 sensuroitua runoa. Pehmopornoa ja lepakoita vintillä. Muhinointia mulatin pepun alla. Pafos-saari mainitaan. Helyt, Lethe (dementia), Liian gaylle, Lesbos, Kirotut ämmät. Kustantaja Huonosti-istuva Kana julkaisee ne uudestaan 1866 Brysselissä (missäs muualla) nimellä Hylyt. Ranskixet yrittää kieltää ja polttaa ne taas - ei onnaa kun ne on nyt Belgiassa. Baurdelaire kuolee seuraavana vuonna. Sensuuri kumottiin Ranskassa 1949.
ellauri053.html on line 432: Uarne on niin autisti et sille merkitys on semantiikkaa. Muille se on tärkeyttä, arvoja. Merkityxen menetys on dementiaa.
ellauri060.html on line 459: dementia%20blog.jpg" height="200px" />
ellauri060.html on line 1122: Aloin lukea Mihail Sholokhovin novellettaa Ihmiskohtalo. Siitä päätellen Miihkali on ääreist klisheinen sotasetämies. Tämmösiä kotirintamamieskirjoja kirjoitettiin sodan jälkeen tuhansia. Miihkalille niistä tuli vuonna 1965 noobeli. Taisi olla Khrustjsjovin suojasäiden antia. Turhaan nuolivat, kohta linja yleisliitossa taas koveni, ja Njeuvostoliiton juna pyhästyi tyyten pistoraiteelle Leonid Breshnevin dementian aikana.
ellauri096.html on line 839: [päässä] kulki akanvirta, kaipuu näivettymiseen, supistumiseen, tyhjenemiseen, dementiaan. Eikä hän uskonut olevansa näine ajatuksineen yksin. Ehkä koko läntistä kulttuuria repi kahtaalle sama skitsofrenia, hinku samaan aikaan syödä ja säästää kakku, kakuttaa ja syöstä jalustalta liikkumaton liikuttaja. ("kakuttaa" voi tarkoittaa myös heittämistä kakulla, amerikanismi)
ellauri152.html on line 415: Ah, Corydon, Corydon, quae te dementia cepit! Voe voe, Corydon, mikä dementia on suhun iskenyt!
ellauri257.html on line 528: Singer continued to write and translate his stories and novels throughout the 1980s, until the onset of dementia in 1987. In the end, as Singer suffered from dementia, his relationships with Goran, Menashe and perhaps even Alma soured. The effects lingered unpleasantly even after his death, and as a consequence it’s hard to track the sirvienta. We don’t even know her name or nationality for certain. The idea of a Spanish-speaking maid as an integral part of Singer’s household is ripe not only for biographical scrutiny, but also for fictional development: !Ah! !Ah! !Si! !Si! !Si señor! !!Mas rapido! !Mas profundo!
ellauri275.html on line 618: 1994 Maunon lopetettua 12v jälkeen hyvällä seuraava pressa oli lihavuori Mara Ahtishaari, joka kaatuili kännissä laastareita ozalla. Nyt on silläkin jo dementia, johon kuoli 2 edellistä presidenttiä.
ellauri316.html on line 218: Jenkit pelkäävät että pandeeminen dementia voi vaarantaa Ukrainan rahallisen
ellauri324.html on line 148: - Yksi mahdollinen teodikea-probleeman ratkaisu on myös se, että Jumala on kyvytön tumpelo. Myös dementia voi liittyä asiaan.
ellauri348.html on line 234: Friedrich Wilhelm Nietzsche (/ˈnˈ/ ˈvɪlhɛlm[ˈfʁiːdʁɪç ,-cheeNEE-chə, NEEitʃiːn,ətʃiː ⓘ tai [ˈniːtsʃə]; 15. lokakuuta 1844 – 25. elokuuta 1900) oli saksalainen filosofi. Hän aloitti uransa klassisena filologina ennen kuin siirtyi filosofian puolelle. Hänestä tuli nuorin klassisen filologian professori Baselin yliopistossa vuonna 1869 24-vuotiaana, mutta erosi vuonna 1879 terveydellisistä syistä, ongelmia, jotka vaivasivat häntä suurimman osan elämästään; hän valmisti suuren osan ydinkirjoituksestaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Vuonna 1889, 44-vuotiaana, hän romahti ja menetti sen jälkeen täydellisen henkiset kykynsä, halvauksen ja luultavasti vaskulaarinen dementia. Hän vietti jäljellä olevat vuodet äitinsä hoidossa tämän kuolemaan saakka vuonna 1897 ja sitten sisarensa Elisabeth Förster-Nietzschen kanssa. Nietzsche kuoli vuonna 1900 saatuaan keuhkokuumeen ja useita halvauksia.
ellauri362.html on line 378: Schreber sairasti paranoidista skitsofreniaa (tuonaikainen diagnoosi oli ”dementia paranoides”) ja kuvasi sairauttaan muistelmateoksessa Denkwürdigkeiten eines Nervenkranken (1903). Kirjasta on tullut psykiatrian klassikko, ja sitä ovat analysoineet muiden muassa Sigmund Freud, Jacques Lacan, Gilles Deleuze ja Félix Guattari (Anti-Oidipus), Alice Miller sekä Elias Canetti (Joukko ja valta).
ellauri362.html on line 385: Streberin eka tohtori Flechsig kokeili kastraatiohoitoja pakkoneuroottisiin potilaisiin. Freudista se oli hyvä idea. Flechsigin pöpilässä hän kehitti myöhemmin vakavia psykoottisia harhaluuloja ja vainoharhaisuutta, diagnoosina oli tuolloin dementia paranoides. Tässä tilassa, jossa hän näki ja kuvasi klinikan Flechsigin helvetiksi , hänet lähetettiin ensin Piersonin yksityiseen mielisairaiden turvapaikkaan Coswigissa (jota hän kutsui Paholaisen keittiöksi) noin kolmeksi viikoksi kesäkuussa 1894 ja sitten Sonnensteinin asyyliin (hänelle se oli Paholaisen linna ) lähellä Pirnaa, jossa hänen tilansa näytti viimein parantuvan ulkoisesti muutaman vuoden kuluttua.
ellauri364.html on line 113: Helwegin Kierkegaard-patografian avaintermejä ovat
assessor Barn barndommen begynder bestandig betydning dagbogen dementia depression depressive derfor død egentlig Enten-Eller ethiske faderen fald finde Forfatter-Virksomhed forhold forlovelsen forstaaet fortsætter Frygt Frygt og Bæven H. C. Andersen hende holde homosexualitet hvorledes imidlertid jordrystelsen journal konstitution kristendommen kærlighed kønssygdom lade lidelse lidenskab lige ligesom lægge længe læse mand manio-depressive maniske Menneske Mynster Maade maaske maatte N. F. S. Grundtvigs neppe Nero netop næsten opfattelse optegnelse P. A. Heiberg pathologiske person psykologisk psykose refleksion Regine Regine Olsen religiøse udvikling sandt seer senere sexuelle sidste Sindssvaghed sindssygdom sindstilstand sjælelige skriver stemning stærkt sygdom sygelige synd synes syphilis sætte søge Søren Kierkegaard saadan saaledes tanke tankegang tungsindet tvivl tænker udtryk ulykkelig umiddelbare veed vejen Verden virkelig viser vist ægteskabet øjeblik Aand.

ellauri373.html on line 407: vuoden; ja sillä välin, kaikkien merkintöjen mukaan, kirjoittaja "Protokolov" tunsi johtajan tuntuvan dementian jo silloin, kun kirjoitin työni.
xxx/ellauri103.html on line 245: In The Mandibles, I have one secondary character, Luella, who’s black. She’s married to a more central character, Douglas, the Mandible family’s 97-year-old patriarch. I reasoned that Douglas, a liberal New Yorker, would credibly have left his wife for a beautiful, stately African American because arm candy of color would reflect well on him in his circle, and keep his progressive kids’ objections to a minimum. But in the end the joke is on Douglas, because Luella suffers from early onset dementia, while his ex-wife, staunchly of sound mind, ends up running a charity for dementia research. As the novel reaches its climax and the family is reduced to the street, they’re obliged to put the addled, disoriented Luella on a leash, to keep her from wandering off. LOL! What a laugh, ain't it? Get it, the guy thought he was getting arm candy, but instead he got a goat!
xxx/ellauri121.html on line 313: Peg was particularly happy that he achieved the kind of swift exit she wanted and avoided the decline into further dementia that she feared. He had a lovely last few weeks locked up on Peg's boat before being taken to the shot. He was an avid birdwatcher like Antti Arjava. Peg's antics wagging her tail out on a limb were a serene joy to watch.
xxx/ellauri122.html on line 189: Remember to judge when and with whom to be sarcastic - you can offend people with inappropriate use of this language. People with a frontal lobe dementia have a hard time recognizing sarcasm.
xxx/ellauri129.html on line 426: Olen Pasi Ilmari Jääskeläinen. Minulla on kissa ja kirjoituskone. Kissalla ei voi kirjoittaa, kirjoituskoneella voi. Kissalla voi pöytää pyyhkiä, kirjoituskoneesta en kexi oikeastaan tämän enempää. Tosin teosteni varsinaisena aiheena on dementia. Teosteni tyyliä on arvostellen verrattu mm. Ray Bradburyyn, Haruki Murakamiin ja David Lynchiin. Kirjojani voit tilata esim. sieltä ja täältä. Löydät minut Twitteristä: hups://twitter.com/paziij. Tähän voit jättää mulle viestiä.
xxx/ellauri173.html on line 725: Tälläset arkipäiväiset ihmiset rikastuvat turhaan; he kärsivät ja kuolevat salassa alkuperäisessä alhaisuudessa, joka tukehduttaa heidät. Se on eräänlainen dementia, joka saa potilaat toistamaan jopa unen aikana "tärkeän" näkökohdan sanoja ja jotka näyttävät heidän mielestään antavan "painoa" elämälle. Esimerkiksi sanat: "Vakavasti! -positiivista! ― maalaisjärkeä!… jne., lausutaan aina samalla tavalla, varmuuden vuoksi.
xxx/ellauri281.html on line 446: – Isä oli alkoholisti, ja hän oli vahvasti lääkitty. Hän oli sekakäyttäjä, hänellä oli delirium-tiloja ja hän oli sekava. Isä oli todella väsynyt ja melkein dementiakunnossa, ja hänen juttunsa pyörivät jo kehää, Jenni kuvaili. Elämäkertakirjassaan Loiri paljasti käyttäneensä nuoruudessaan huumaus- ja päihdyttäviä aineita, kuten kannabista, meskaliinia ja myrkkysieniä. 1970-luvulla Loiri pahoinpiteli laulaja Frederikin Hotelli Hesperiassa ja tuomittiin 40 päiväsakkoon. Vuonna 1994 Loiri pahoinpiteli näyttelijä Ville Virtasta töölöläisellä nakkikioskilla. Jupakasta uutisoitiin lehdissä, mutta siitä ei nostettu oikeusjuttua. Vuonna 1977 Loiri yritti itsemurhaa nauttimalla runsaasti rauhoittavia lääkkeitä.
xxx/ellauri320.html on line 208:
Dressed in her trademark pink. In later years dementia set in.

xxx/ellauri320.html on line 220: As dementia set in, her indiscretions became more extreme. A year before Diana's death, she delivered her own verdict on the failure of the Wales marriage. 'Of course, you know where it all went wrong. She wouldn't do oral sex.'
31