ellauri014.html on line 485: Austenin jotkut sankarittaret otti vanhan hienon herran. Elizabeth Bennet sai lottovoiton, se kesytti tumman, tuhman ja rikkaan lopulta kiltiksi. Vanhan ja hienon se saa siitä sitten lopuksi, kun on itsekin vanha hieno, ja niistä tulee dekkareita. Varo ottamasta liian vanhaa, voi tulla ei-toivottua vaipanvaihtoa.
ellauri041.html on line 292: Luen vaan yhtä kirjaa, se on mun unohtuneen lapsuuteni kirja, jonka tunnelmaa mä koitan tavoittaa, joskus paremmalla onnella joskus huonommalla. En pidä jännäreistä, trillereistä, en syrjäytyneistä, huumehemmoista, rikkinäisistä perheistä, ahdistuxesta, väkivallasta. Inhoon lääkärisarjoja, poliisisarjoja, dekkareita, supersankareita, rags to riches vaikeuxien kautta voittoon julkkistarinoita, ja sotafilmejä. Inhoon turhaa ja varsinkin feikki moralisoivaa amerikkalaista viihdettä. Inhoon Hyryä ja enemmän vielä Tuuria. Pidin Haanpäästä ja Veijo Merestä. Inhoon seikkailuja, yllättäviä käänteitä ja onnettomia loppuja. (Tää oon mä mitä suurimmassa määrin, ja on tässä Sekuakin vaikkei se ole näin ahas.)
ellauri060.html on line 87: Matti Hällin nimi tuli vastaan Maigret puolustautuu kirjan takakannesta. Matti sanoo siinä, että Maigret on dekkareista ehkä sen lemppari. Mutta vain ehkä. Ilmeisesti Matti on izekin kirjoittanut dekkareita. Ja aivan hemmetisti myös muita kirjoja. Vuodesta 1988 lähtien on Ison Paulin ikäinen Matti roikkunut jo nahkurin orrella, kuten sopiikin nahkatyöläisten lapselle. Siltä kuoli äiti pienenä. Åströmin nahkatehdas oli Oulussa. Tehdas oli aikoinaan Pohjois-Euroopan suurin nahkatehdas. Nahkatuotteiden kysyntä hiipui 50-luvulla Lauri Hakulisen huutaessa Pohjois-Haagan parvekkeelta MUOVI! MUOVI! Ois pitänyt vaan kiinni ison turpansa. Nyt on eläinkunta tukehtumassa tähän ihmeaineeseen. Kohta ei riitä elukoita edes kenkänahaxi. Sori riittääpäs, apinan tai lehmännahkoja, lehmiä on jopa enemmän kuin apinoita.
ellauri092.html on line 508: liikuntaa. Mutta milloin vain olosuhteet myönsivät, Mott käytti pääosan matkapäivistä hiljaiseen hartauteen, luovaan ajatustyöhön, "sielunhoidollisiin keskusteluihin" pikku sihteerien kaa, kirjeitten sanelemiseen tai omiin paasauxiinsa. Leila luki sillä aikaa kansituolissa Johnin koirankorville selattuja dekkareita.
ellauri211.html on line 88: Avaan toiveikkaana seuraavan Rei Shimura-tarinan. Nyt saa taas suuttua! Naisnarsismi hulvahtaa kasvoille heti alkusivuilta sakeana kuin DC:n savuisen yöklubin naistenhuoneen höyrähdys. Milli-Molli jää lähtötelineisiin kuin tikku paskaan. Tuttu kivahteleva anaalis-obsessiivinen apinanaama kurkistaa ökytaxin ovesta. Koko yöklubi on varattu sen 30v syntymäpäiville. Turhaan skotti Hugh puuhaa sekä hääräilee, Rei päätyy kohta kuitenkin koppalakkiseen jenkkisotilaaseen, kuten intialaissaxalainen Sujata izekin. Se on muuten nyttemmin lakannut väsäämästä näitä epäuskottavia japsudekkareita, nyze on omasta mielestään tunnetumpi intialaissankaristaan, jostain Pervosta. Rein uusi hovimestariystävä menee porttivornikaxi ettei juhliin livahda maxuttomia vieraita. Mauttomat kuzuvieraat riittävät. Järjestelyt ovat kuin Riku Rinkulan synttäreillä Eirassa.
ellauri318.html on line 363: Leif Gustav Willy Persson (s. 12. maaliskuuta 1945 Tukholma) on ruåzalainen luokkaretkeläinen joka on kirjoittanut dekkareita. Leif G.W. Persson växte upp på Gärdet i Stockholm som son till Gustav Vilhelm Persson (1913–2001) och Margit Elisabeth, född Löfgren (1916–2008). Fadern var timmerman och grovarbetare medan modern var hemmafru.
xxx/ellauri056.html on line 106: Ovatko Mannisen ja Raivion dekkarit Sinulle tuttuja? Mitä muita historiallisia dekkareita suosittelisit?
xxx/ellauri208.html on line 837: Sen huomaa. Muista asioista Sariola kirjoittanee vähemmän mielellään. Tarkka korva kahden ihmisen väliselle kitkalle tekee Sariolasta Suomen mittakaavassa erityislaatuisen, hän tavoittaa puheen nyansseja yhtä vahvasti kuin Rosa Liksom mutta eri tavalla. Valitettavasti juonissa Sariola ei juuri loista. Niin tässä kuin esimerkiksi Kaikella voimallani -romaanissa (2014) tapahtumat ovat liian korkealentoisia, vaikka kirjailija on parhaimmillaan keskiluokkaisen elämän arkisissa kuvauksissa. Myös Miehelle kuuluu kaiken loppu sutaistaan kasaan dekkareita matkivalla loppupaljastuksen tapaisella, joka venyttää jälleen uskottavuuden rajoja.
xxx/ellauri209.html on line 122: Avaan seuraavan Rei Shimura-tarinan. Naisnarsismi hulvahtaa kasvoille heti alkusivuilta sakeana kuin DC:n savuisen yöklubin naistenhuoneen höyrähdys. Milli-Molli jää lähtötelineisiin kuin tikku paskaan. Tuttu kivahteleva anaalis-obsessiivinen apinanaama kurkistaa ökytaxin ovesta. Koko yöklubi on varattu sen 30v syntymäpäiville. Turhaan skotti Hugh puuhaa sekä hääräilee, Rei päätyy kohta kuitenkin koppalakkiseen jenkkisotilaaseen, kuten intialaissaxalainen Sujata izekin. Se on muuten nyttemmin lakannut väsäämästä näitä epäuskottavia japsudekkareita, nyze on omasta mielestään tunnetumpi intialaissankaristaan, jostain Pervosta. Rein uusi hovimestariystävä menee porttivornikaxi ettei juhliin livahda maxuttomia vieraita. Mauttomat kuzuvieraat riittävät. Järjestelyt ovat kuin Riku Rinkulan synttäreillä Eirassa.
xxx/ellauri225.html on line 504: Kurt Bobcatin Kille Kimalainen lentää freedom fighterinä Irakiin. Se on Staffanista nähtävästi hienoa, kuin myös Disney ja amerikkalaisuus yleensä. Kasvisruoka sensijaan on siitä pyllystä. Staffanin selkäranka pitäis potkasta sen hattuun. Mixi kaikenlaiset hölmöt tyhjäntoimittajat kynäilee näitä vitun dekkareita ja "trillereitä", jotka ei kelpaa edes pyllyn pyyhkimixi? No koska vielä tolvanammat perskärpäset ja kumikaulat ostaa ja lukee niitä.
xxx/ellauri400.html on line 366: Jouni Arto Aarre Apajalahti (10. huhtikuuta 1920 Kemi – 31. toukokuuta 2009 Tampere) oli suomalainen kirjailija ja kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1966–1970. Apajalahti aloitti Keravan nuorisovankilan pastorina. Apajalahti kirjoitti dekkareita, näytelmiä ja elokuvien käsikirjoituksia. Dekkarikirjailijana hän debytoi vuonna 1969 teoksella Kappalaisen kaitafilmi. Jouni Apajalahdella oli vitun tollon näköinen Jouni Apajalahti ozatukka.
11