ellauri015.html on line 792: Der Schriftsteller Maxim Biller zählte Eilenberger in Die Welt am 16. Februar 2019 dagegen zu den "Linksrechtsdeutschen": Biller warf Eilenberger vor, dass er in Zeit der Zauberer die Sympathien des Philosophen Martin Heidegger zum Nazi-Regime unter den Tisch fallen lasse. Eilenberger, so Biller, "schreibt einen Mega-Bestseller über die vier Philosophen Heidegger, Cassirer, Benjamin und Wittgenstein und schildert darin die für den Aufklärer, Neukantianer und Juden Ernst Cassirer existenzielle Auseinandersetzung mit dem Trachtenjacken-Nazi Martin Heidegger lediglich als eine Art intellektuelles Fußballspiel, mehr nicht, voller Bewunderung für die Technik und Performance des am Ende dann doch irgendwie deutscheren, virileren, vermeintlich tiefgründigeren der beiden Spieler."
ellauri025.html on line 741: Yllättäen Patti Smith putkahti eteen uudelleen Alivaltiosihteerin pilkkapuheissa 2003. Jonkun roudarin näppylähanskat oli allergisoituneet covereille Patti Smithin biisistä "Because the Night". Histamiini vieköön! Kuulostaa Shakiralta.
ellauri029.html on line 317: – Suomessa palkkani oli 75 000 euroa vuodessa, mikä on normaali ja hyvä koodarin palkka. Piilaaksossa se nousi 200 000 euroon.
ellauri029.html on line 325: Koodarin kokemuksen mukaan on Kaliforniassa kaikki 2–3 kertaa kalliimpaa kuin Suomessa.
ellauri037.html on line 640: die einzige Sunde darin besteht, nicht zu sündigen - lernte er eine
ellauri052.html on line 89: Harold Bloom is right to dismiss Bellow’s female characters of the later novels as “third-rate pipe dreams.” When a reader, holding Humboldt’s Gift in his hands, looks back at Augie March, the journey Saul Bellow has taken in his depiction of people is a very sad one. There is no way to compare the daring, principled Mimi Villars, Augie March’s one equal in oration, to the simple Ramona (Herzog), or to the comically shallow Renata (Humboldt’s Gift). Where is a woman equal to Augie’s Thea in these later books?
ellauri061.html on line 783: Tolkien invented the name "Balrog", providing an in-universe etymology for it as a word in his invented Sindarin language.
ellauri063.html on line 210: mogwai is the transliteration of the Cantonese word 魔鬼 (Jyutping: mo1 gwai2; Standard Mandarin: 魔鬼; pinyin: móguǐ) meaning "monster", "evil spirit", "devil" or "demon". The term "mo" derives from the Sanskrit "Mara", meaning "evil beings" (literally "death"). In Hinduism and Buddhism, Mara determines fates of death and desire that tether people to an unending cycle of reincarnation and suffering. He leads people to sin, misdeeds, and self-destruction. Meanwhile, "gui" does not necessarily mean "evil" or demonic spirits. Classically, it simply means deceased spirits or souls of the dead.
ellauri063.html on line 356: Deutschland schafft sich ab ist der Titel eines 2010 erschienenen Buches von Thilo Sarrazin. Es trägt den Untertitel Wie wir unser Land aufs Spiel setzen. Sarrazin beschäftigt sich darin mit den Auswirkungen auf Deutschland, die sich seiner Ansicht nach aus der Kombination von Geburtenrückgang, wachsender Unterschicht und Zuwanderung aus überwiegend muslimischen Ländern ergeben werden. Das Buch erlangte bereits im Vorfeld der Veröffentlichung erhebliche Medienaufmerksamkeit, Der Spiegel und die Bild-Zeitung veröffentlichten vorab Auszüge. Bis Anfang 2012 wurden über 1,5 Millionen Exemplare verkauft. Das Buch stand 2010 und 2011 insgesamt 21 Wochen lang auf Platz 1 der Spiegel-Bestsellerliste.
ellauri064.html on line 116: Grüne Kapitalistinnen und Kapitalisten hoffen gemeinsam mit dem solutionistischen Flügel der globalen Klimabewegung auf ein Licht am Ende des Tunnels. Slavoj Žižek appelliert in seinem Buch Mut zur Hoffnungslosigkeit, die Ausweglosigkeit der Lage konsequent zu Ende zu denken. Wahrer Mut bestehe darin, »einzugestehen, dass das Licht am Ende des Tunnels wahrscheinlich die Scheinwerfer eines entgegenkommenden Zuges sind«.
ellauri097.html on line 412: Merkwürdig ist auch das Verhältnis Kants zu Theodor Gottlieb Hippel (1741-1796). Er hatte schon als Student beim jungen Privatdozenten Kant gelernt und gehörte viel später zum engeren Kreis der Tischgenossen. Hippel war ein eigenwilliger Mann und führte ein Doppelleben. Der kluge politische Beamte und biedere Zeitgenosse einerseits - der produktive Schriftsteller und sexbegierige (übrigens unverheiratete) Mann andererseits. Man hat vermutet, dass Kant in Wahrheit der Autor von Hippels (anonym veröffentlichtem) Buch Lebensläufe gewesen sei, welches viele Intimitäten mehrerer Königsberger Honoratioren ausplauderte. Mindestens habe er - so wurde gemutmaßt - einen Teil davon geschrieben, denn vieles darin hört sich wie von Kant an. Der Meister hat aber in einer "Erklärung wegen der von Hippelschen Autorschaft" die These vom eigenen Beteiligtsein zurückgewiesen.
ellauri115.html on line 440: Rousseau published Emile, or On Education in 1762. A famous section of Emile, "The Profession of Faith of a Savoyard Vicar", was intended to be a defense of religious belief. Rousseau's choice of a Catholic vicar of humble peasant background (plausibly based on a kindly prelate he had met as a teenager) as a spokesman for the defense of religion was in itself a daring innovation for the time. The vicar's creed was that of Socinianism (or Unitarianism as it is called today). Because it rejected original sin and divine revelation, both Protestant and Catholic authorities took offense. Eikös ne Emersonin porukat olleet unitaareja? Ja se Erasmuxen elämäkerturi Ephraim Emerton Bostonista. Entäs TS Elliotin alaleukapartainen vaari ja Tom ize ennen pyllistymistä? Pyllistivät kolminaisuusopille ja perisynnille.
ellauri115.html on line 964: Kun d’Alembert syytti Geneven pastoreita sosinianismista. Rousseau piti niiden puolta. “Socinianism was a Christian sect closely allied with the development of Unitarianism. It took its name from its founder, Fausto Sozino, an Italian of the sixteenth century who lived in Poland for a long time, where his movement had great strength. It was popular throughout Europe and was accepted by many Protestant churches. Socinianism was anti-trinitarian and held that reason is the sole and final authority in the interpretation of the scripture. It further denied eternal punishments. Calvin had condemned the doctrine, so that the imputation in d’Alembert’s article was both a daring interpretation of the doctrine of Geneva’s pastors and one which was likely to be dangerous for them.” Allan Bloom, Politics and the Arts (Ithaca: Cornell University Press, 1960) 150. (back)
ellauri117.html on line 175: Nachdem Kafka gestorben war, fand Max Brod einen Brief, den Grete Bloch einem Freund geschrieben hatte. Sie behauptete darin, einen Sohn von Kafka geboren zu haben. Anscheinend war Felices Verdacht berechtigt gewesen. Grete schrieb, der Sohn sei 1921, kurz vor seinem siebten Geburtstag, in München gestorben. In seiner Kafka-Biographie kommentiert Brod diese Ironie des Schicksals:
ellauri118.html on line 677: His daring Hand that Alter seiz´d, Mistä hän otti liivit kädellä;
ellauri131.html on line 750: Noel Thomas David Gallagher (s. 29. toukokuuta 1967 Manchester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen muusikko ja lauluntekijä, joka tunnetaan erityisesti urastaan rock-yhtye Oasiksen kitaristina, musiikillisena johtajana ja lauluntekijänä. 1980-luvulla Gallagher työskenteli pätkätyöläisenä rakennusalalla ja Inspiral Carpets -yhtyeen roudarina. Palattuaan Manchesteriin vuonna 1991 hän liittyi kitaristiksi Oasikseen, jossa hänen veljensä Liam Gallagher oli laulajana.
ellauri135.html on line 828: Krasnodarin alueen vaakuna. Krasnodarin ja Krasnodarin alueen vaakuna
ellauri144.html on line 56: The rhetorician Quintilian regarded Odes as just about the only Latin lyrics worth reading: "He can be lofty sometimes, yet he is also full of charm and grace, versatile in his figures, and felicitously daring in his choice of words." The fictional hero Tom Jones recited his verses with feeling. Etenkin tätä: Ou ou ou, Dilailaa! Nou nou nou, Dilailaa!
ellauri146.html on line 88: (Er liest diese zwei Zeilen noch einmal laut über und schnalzt mit der Zunge, als ob sie ihm gut schmeckten.) Nein, nein! So eine Metapher gibt es noch gar nicht! Ich erschrecke vor meiner eignen poetischen Kraft! (Behaglich eine Tasse Kaffee schlürfend.) Das Pferd eine Löwenfeder! Und nun das Beiwort »schnell«! Wie treffend! Welche Feder möchte auch wohl schneller sein als das Pferd? – Auch die Worte »eh der Morgen grauet!« wie echt homerisch! Sie passen zwar durchaus nicht hieher, aber sie machen das Bild selbstständig, machen es zu einem Epos im kleinen! – O, ich muß noch einmal vor den Spiegel laufen! (Sich darin betrachtend.) Bei Gott, ein höchst geniales Gesicht! Zwar ist die Nase etwas kolossal, doch das gehört dazu! Ex ungue leonem, an der Nase das Genie!
ellauri146.html on line 104: TEUFEL. Einen Mörder lachen wir so lange aus, bis er selber mitlacht, daß er sich die Mühe nahm, einen Menschen umzubringen. Die härtste Strafe eines Verdammten aber besteht darin, daß er die Abendzeitung und den Freimütigen lesen muß und sie nicht anspucken darf.
ellauri146.html on line 108: TEUFEL. Ganz natürlich! In die Hölle kommt nicht allein das Böse, sondern auch das Jämmerliche, Triviale: so sitzt der gute Cicero ebensowohl darin, als wie der schlechte Catilina. Da nun heutzutage die neuere deutsche Literatur das Jämmerlichste unter dem Jämmerlichen ist, so beschäftigen wir uns vorzugsweise mit dieser.
ellauri147.html on line 729: Reiche sieht in der nostalgischen Verklärung „der intakten Neurose in einer intakten Familie in einer intakten Kultur“(11) einen mit Endzeitstimmungen verbundenen Ursprungsmythos des – historisch verschwindenden – autonomen Ichs, das ohne angemessene Internalisierung von Autorität und Wertorientierung nicht mehr konflikt- und sublimierungsfähig sei und sich in Gestalt früher narzisstischer Störungen ausdrücke – und er erkennt darin vor allem die Abhängigkeit der diagnostischen Zuordnung vom latenten Weltbild des Psychoanalytikers.
ellauri153.html on line 850: Conceivably, the contrasts form some kind of semantic unit. This may be a unit as broadly defined as positive versus negative, with alive and daring being positive and sad and insecure being negative. Titi-uu. Big surprise? Loud and sharp vs. quiet and mumbling. No wonder Bob Cohen was not very memorable as a linguist. He was rather like Reb Berelen. He too was a well-known parasite.
ellauri182.html on line 133: Toward the climax of the story, when Mikage is climbing a hotel balcony in a daring moment of “utter desperation,” she contemplates the concept of free will. Up to this point in the story, Mikage has tended to believe in fate and in premonitions, which are beliefs that other powers are making decisions for her. She has also stated that “we have so little choice,” and that “we live like the lowliest worms.” Undergoing an existential change, Mikage finally admits to herself and the reader that human beings are ultimately free because “we’re constantly making choices. With the breaths we take every day, with the expression in our eyes, with the daily actions we do over and over, we decide.” She states that even when people think that they are being acted upon by outside forces, they are in reality choosing their situations and actions, sometimes subconsciously.
ellauri217.html on line 381: Die Brüder Grimm haben dieses Märchen gesammelt als Nummer 158. Es gibt keine Erwähnung von gebratene Späzle darin. Ett helt huvudlöst örhänge annors nog liksom kungens tal. Da krähte ein Hahn, kikeriki, das Märchen ist auserzählt, kukerikuk.
ellauri236.html on line 370: Chase wrote No Orchids For Miss Blandish over a period of six weekends in 1938. The novel was influenced by the American crime writer James M. Cain and the stories featured in the Pulp magazine Black Breathing Mask. Although he had never visited America, Chase reportedly wrote the book as a bet to pen a story about American gangsters that would out-do The Postman Always Rings Twice in terms of obscenity and daring.
ellauri236.html on line 374: Upon publication, Chase's pulp thriller became particularly popular with British soldiers, seamen and airmen during World War II. These servicemen enjoyed its risqué passages, which marked a new frontier of daringness in popular literature. Author and military historian Patrick Bishop has called No Orchids For Miss Blandish, "perhaps the most widely-read book of the war".
ellauri245.html on line 294: „Jo Nesbøs 700-seitiges Krimi-Opus „Leopard“ nötigt Bewunderung ab ob der fehlerfreien, mathematisch anmutenden Konstruktion. Doch darin liegt auch seine Schwäche: Es gleicht einer Kunstübung, die wegen dieser Künstlichkeit nichts mehr mit einem Krimi zu tun hat. Nesbø bremst sich selber aus, lässt nur aufkeimen, um es wieder vom Tapet zu nehmen, hat er doch schon sämtliche Neben- und Kernthemen ineinander verwoben. Er hat den Bogen überspannt, legt falsche Fährten und lässt das Weber-Schiffchen in seinem Geflecht wirklich durch alle Richtungen schießen, um seine Kernthemen anzuheizen und das eine mit in das andere herüberzuziehen. Er überhitzt. Nach etwa 500 Seiten steht ein exaltiertes, kühnes Gerüst eines Molekülmodells mit dutzenden angeordneter Atome. Nicht, dass das nicht zu verstehen wäre. Doch es entbehrt jeder menschlichen Natürlichkeit. Die restlichen 200 Seiten wirken wie die Anmerkungen zu einem Fachbuch; und das, obgleich doch der blutige Showdown erst noch kommen soll.“
ellauri247.html on line 116: darin-Sifu-Cantonese-768x512.jpg" width="30%" />
ellauri254.html on line 126: Vsevolod Vjatšeslavovitš Ivanov (ven. Все‌волод Вячесла‌вович Ива‌нов, 24. helmikuuta 1895 Semipalatinskin läänin Pavlodarin kihlakunnan Lebjažje – 15. elokuuta 1963 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
ellauri254.html on line 805: His worsening health compelled him to seek care in Germany, to which his parents had emigrated early in 1921. He went West for good in 1924, at 23 years of age. Lunz died abroad from heart failure and brain embolism, but he is remembered in The West for his daring defense of creative freedom against Bolshevik Party demands for political commitment. In "Go West Young Man", Lunz spoke like a Cambridge apostle:
ellauri302.html on line 68: Regrettably, however, 'The God of Vengeance," despite conclusions too easily drawn, is not a sex play. When Ash wishes to deal with sex as sex he is not afraid to handle the subject with all the poetry and power at his command. Such a play as his "Jephthah's Daughter" treats the elemental urge of sex with daring, beauty and Dionysiac abandon. A lurid reader is referred to this other play. This one is bound to be a disappointment.
ellauri309.html on line 79: Es war doch darin schon ein drittes Mädchen von sonst jemandem gezeugt unterwegs.
ellauri309.html on line 974:
Eine der größten Liebesgeschichten des 20. Jahrhunderts ist Haben und Nichthaben zuzuschreiben: Das spätere Ehepaar Humphrey Bogart und Lauren Bacall lernte sich während der Dreharbeiten kennen. Bogart spielt darin den romantischen Helden Harry Morgan, der sich vom zynischen Beobachter zum aktiven Kämpfer wandelt. Morgan, Besitzer eines Kabinenbootes auf der Insel Martinique, wird von dem Gaullisten Gerard gebeten, einen französischen Untergrundkämpfer einzuschmuggeln. Morgan weigert sich, Politik ist nicht seine Sache. Seine Meinung ändert sich, als er die junge Amerikanerin Marie kennen lernt. Um ihr ein Flugticket zu kaufen, nimmt er den abenteuerlichen Job an. Nach einer Vorlage von Ernest Hemingway entstand ein Film voller Dramatik und erotischer Spannung.

ellauri315.html on line 245: Kornilov onnistui liukenemaan Bykhovin linnoituksesta ja perusti vapaaehtoisarmeijan, joka taisteli bolshevikkeja vastaan Venäjän sisällissodan aikana. Hänet tapettiin tapettiin taistelussa bolshevikkijoukkoja vastaan Jekaterinodarin kaupungissa huhtikuussa 1918.
ellauri315.html on line 312: Kuban (ven. Куба́нь) on historiallinen alue Venäjällä Kuban-joen ympärillä Mustanmeren pohjoispuolella ja Asovanmeren rannalla, Ukrainan ja Kaukasian välissä. Sen alueella ovat nykyisin Krasnodarin aluepiiri ja Adygeian tasavalta sekä Stavropolin aluepiirin länsiosa. Kubanin alueen tärkein kaupunki on Krasnodar (ent. Jekaterinodar).
ellauri330.html on line 360: Punamustat aatoxet eivät olleet Forsmaneille vieraita, esimerkixi Herr Schmoller: Schmoller fügte 1900 seinem „Grundriß der Allgemeinen Volkswirtschaftslehre“ einen Abschnitt zu „Rassen und Völkern“ hinzu und beschrieb darin auf zwanzig Seiten mit angeblichen Erkenntnissen über diverse Persönlichkeitsmerkmale eine hierarchische Ordnung von „Rassen“, die er als eine Grundlage der Ökonomik darstellte. Tämän ilmitultua sakut lakkasivat jakamasta Schmoller-mitalia. Nazi-Ernst otti Rafun senttarixi Uuteen Suomeen.
ellauri331.html on line 357: Novaja Gazeta julkaisi 26. marraskuuta 2001 Oleg Lurien artikkelin, jossa todettiin, että Sergei Pugatšovin johtaman International Industrial Bankin johto oli sekaantunut rahanpesuun Bank of New Yorkissa. Pugatsjovin pankki nosti sanomalehteä vastaan ​​kunnianloukkauskanteen vedoten taloudellisiin menetyksiin, koska useiden sen asiakkaiden väitettiin muuttaneen tiliensä ehtoja tavalla, joka sai pankin menettämään rahaa julkaisun takia. Pankki voitti 28. helmikuuta 2002 oikeudenkäynnin Moskovan Basmannin kunnanoikeudessa ja sai 15 miljoonan ruplan (noin 500 000 dollarin) tulonmenetyksen, ennennäkemättömän summan venäläisille sanomalehdille, joka saattoi heikentää Novaja Gazetan olemassaoloa, varsinkin kun 22. helmikuuta sama Basmanny-tuomioistuin määräsi Novaya Gazetan maksamaan noin miljoona dollaria Krasnodarin alueen korkeinta tuomaria vastaan ​​esitetystä korruptioepäilystä. Huhtikuussa tuomioistuin vahvisti päätöksen International Industrial Bankin tapauksessa uudelleen. Kuitenkin 27. toukokuuta 2002 päivätyssä artikkelissa Novaja Gazetan toimittaja Julia Latynina paljasti, että kanteessa mainitut pankin kolme asiakasta olivat sen tytäryhtiöitä tai muuten sen hallituksen määräysvallassa, ja väitti, että Novaja Gazeta oli pyytänyt rikostutkinnan aloittaminen pankin toiminnasta. Tämän seurauksena International Industrial Bank luopui kesäkuussa 2002 korvausvaatimuksestaan.
ellauri333.html on line 252: Tulsidas’ liberal view of a true Bhakt, however, expresses the feudal male view that the state and its laws, as they exist, are rational. So Ram, according to the laws, kills the Dalit Shambook for gobbling tapas (penance) and Bali for daring to take away his (presumed dead) brother’s wife, and exiles Sita, and the Bhakt accepts it. Valmiki’s Sita sees that masculine mores of male kings relate to a specific moral code that forgives Caesar but not his wife. That male power exists and sex equality does not.
ellauri349.html on line 754: Kreikkalaisen mytologian ja muinaisten kreikkalaisten runoilijoiden, kuten Pindarin ja Sophokleen, ihailijana Hölderlin seurasi Johann Wolfgang von Goethen ja Friedrich Schillerin perinnettä ja sekoitti teoksissaan kristillisiä ja kreikkalaisia teemoja. Martin Heidegger (katso hänen pääteoksensa Oleminen ja aika), johon Hölderlinillä oli suuri vaikutus, sanoi:
ellauri349.html on line 795: Liehun romaaneissa Rakkaus Pariisissa (Sphinx 2000) ja Cafe Mandarin (Sphinx 2002) ovat läsnä rakkauden ja ystävyyden teemat. Satu Waltarin vaikutus näkyy vahvana.
ellauri355.html on line 69: nopeaa vapauttamista. Tuloksena oli raju inflaatio ja vuosia kestänyt talouskriisi. Gaidarin talouslinja raivostutti monia venäläisiä, koska tavalliset ihmiset menettivät säästönsä, ja valtion omaisuuden yksityistämisen yhteydessä oligarkit keräsivät omaisuuksia.
ellauri365.html on line 534: Oavsett vad som hände tog Heidenstam mycket illa vid sig av händelsen och beslutade att de två skulle skiljas. Skilsmässan gick igenom i juli 1906 och Greta tog tillbaka sitt flicknamn. Hon bodde några veckor i en stuga på tomten men blev så småningom förlåten. Samlivet återupptogs men makarna förblev juridiskt skilda. Heidenstam presenterade henne länge för omgivningen som sin husföreståndarinna. Vilken äckel!
ellauri365.html on line 584: Back North, the self-centered man forgot his despondency by merging himself into the larger soul of his estate. To those familiar with his membership of the committee, it came as no surprise that in 1916 Heidenstam was awarded the Nobel Prize for Literature. He is perhaps most like Browning. Above all things he abhors uninspired naturalism; "gray-weather moods," he calls it. Strindberg merely "let the cellar air escape through the house.", he said. He repudiates pessimism no less than sentimentalism. He wrestled with August for the deeper meaning of life. The imagery is often daring, as when a negro's lips are compared to the crimson gash on a foreskin. Heidenstam, though one of the most daringly earnest of poets, is sufficiently an artist to relieve his style by such touches of humor and of the deeper sort of romance. But atonement was repugnant to his manhood. He longs to be worthy of his heritage, to give his life for some damn cause. He believes it is only in moments of great exaltation that we really live. The best bit is where Verner dissuades his poor countrymen from whacking the filthy rich. Without his saying so, we feel in him the quality of St. Paul affirming: "I have fought the good fight, I have kept the faith."
ellauri381.html on line 507: Karagandan alueen syyttäjänviraston tietokeskuksesta löydetty vangin kortti A.I. Solženitsyn todistaa, että 18. elokuuta 1950 Aleksanteri Isajevitš vietiin Karagandaan ja määrättiin samana päivänä Neuvostoliiton sisäasiainministeriön Steplagin 9. leiriosastolle, joka oli osa Irtyshuglestroy-säätiötä Ekibastuz Pavlodarin kaupungin alueella, ja siksi sillä oli toinen nimi: Ekibastuzin leiri. Ekibastuz sijaitsee laajan Pavlodarin hiilikentän alueella Kazakhstanissa. Kazakhstanissa on paljon potaskaa.
ellauri381.html on line 555: Neuvostoliiton valtion turvallisuusministeriön 9. osasto allekirjoitti 27. joulukuuta 1952 "käskyn nro 9. /2 - 41731" , jonka perusteella vankeusajan päätyttyä A.I. Solženitsyn lähetettiin maanpakoon. Kuten hän väittää, häntä "pidettiin leirillä vain muutaman päivän", sitten hänet "otettiin jälleen vankileirille". Ja hän kirjoittaa: "Pavlodarin, Omskin, Novosibirskin siirrot välähtivät jälleen... Omskin siirrossa hyväluonteinen vartija, joka soitti toisilleen työasioissa, kysyi meiltä viideltä Ekibastuzista: 'Mikä jumala rukoilee puolestanne ?' - 'Ja mitä? Ja minne?' – piristyimme heti, kun huomasimme, että paikka oli hyvä. 'Kyllä, etelään', vartija ihmetteli. Ja todellakin, Novosibirskistä meidät käännettiin etelään... Dzhambulin asemalla meidät poistettiin vaunuista... Siinä se linkki!... Helmikuun loppu on, täällä Irtyshillä on nyt kovaa - mutta täällä on lempeä kevättuuli."
ellauri389.html on line 69: Elia sees no inconsistency in the fact that porcelain can be both an exclusive luxury item found at "great houses" and an ordinary household accessory such as his teacup, affirming the empire's newly inclusive economy in which porcelain is inexpensive, and a clerk can live like a king; indeed, Elia foregrounds imperialism's integrative effects on porcelain by intimating that his teacup has become precisely the "cheap luxury" for which Bridget always longs. Indeed, the essay itself is replicated by the visual image on Elia's teacup: the cup's picture of "a young and courtly Mandarin, handing tea to a lady from two miles off' is a miniature, orientalized reflection of Elia's and Bridget's (qua Mary) incestuous tea-time smooching.
ellauri391.html on line 69:
We tend to think of Hoover as a stiff and unresourceful man who failed to respond adequately to the coming of the stock market crash of 1929 and the Great Depression. True enough, but he was also much more than that. Hoover and his wife Lou both spoke fluent Mandarin.

ellauri392.html on line 795: Wenn einer in den Spiegel siehet, ein Mann, und siehet darin sein Bild, wie abgemalt; es gleicht dem Manne. Augen hat des Menschen Bild, hingegen Licht der Mond. Der König Oedipus hat ein Auge zuviel vielleicht. Diese Leiden dieses Mannes, sie scheinen unbeschreiblich, unaussprechlich, unausdrücklich. Wenn das Schauspiel ein solches darstellt, kommt’s daher. Wie ist mir’s aber, gedenk‘ ich deiner jetzt? Wie Bäche reißt das Ende von Etwas mich dahin, welches sich wie Asien ausdehnet. Natürlich dieses Leiden, das hat Oedipus. Natürlich ist’s darum. Hat auch Herkules gelitten? Wohl. Die Dioskuren in ihrer Freundschaft haben die nicht Leiden auch getragen? Nämlich wie Herkules mit Gott zu streiten, das ist Leiden. Und die Unsterblichkeit im Neide dieses Lebens, diese zu teilen, ist ein Leiden auch. Doch das ist auch ein Leiden, wenn mit Sommerflecken ist bedeckt ein Mensch, mit manchen Flecken ganz überdeckt zu sein! Das tut die schöne Sonne: nämlich die ziehet alles auf. Die Jünglinge führt die Bahn sie mit Reizen ihrer Strahlen wie mit Rosen.
ellauri406.html on line 422: Vuhledar on kaupunki Ukrainan Donetskin alueen Volnovah’an piirissä. Vuhledar sijaitsee maanteitse 35 kilometriä piirikeskus Volnovah’an keskustasta luoteeseen ja 57 kilometriä aluekeskus Donetskista länsilounaaseen. Ukrainan tilastokeskus arvioi Vuhledarin väkiluvuksi 14 432 asukasta vuoden 2021 alussa. Hiilikaivokset ja hiilikerrostumiin varastoitunut metaani ovat taloudellisesti tärkeitä kaivannaisia. Vuhledarin kaupungissa ei ole rautatieasemaa, mutta kaupungin itäpuolisille hiilikaivoksille johtaa pistorata.
ellauri406.html on line 428: Hiilikaivoxet ovat olleet Vuhledarin talouden perusta.
ellauri406.html on line 433: Venäjä valtasi Vuhledarin pitkien taisteluiden jälkeen – tästä syystä kaupungilla on suuri merkitys Ukrainan sodassa. Vuhledarin sijainti on strategisesti merkittävä huoltoyhteyksien kannalta. Rikkoutuneen ikkunan läpi näkyy tuhoutunut kerrostalo. Vuhledar on kärsinyt pahoja tuhoja Ukrainan sodan aikana. Kuva voisi yhtä hyvin olla Gazasta.
ellauri406.html on line 435: Venäjä ja Ukraina ovat molemmat vahvistaneet, että Venäjä on saanut haltuunsa Vuhledarin kaupungin Donetskin alueella yli kaksi vuotta jatkuneiden taisteluiden jälkeen. Tässä jutussa kerromme, miksi Vuhledarin valtaaminen oli Venäjälle tärkeää ja miten suuri menetys on Ukrainalle. Millainen kaupunki Vuhledar on? Kaupungin nimi ”hiililahja” kertoo jo paljon. Vuhledar rakennettiin Neuvostoliiton vallan aikaan 1960-luvulla paikallisen hiilikaivoksen ympärille. Kaivoksia on nykyään toiminnassa kaksi, ja alueella on merkittävät hiilivarannot. Siellä asui ennen sodan alkamista noin 14 000 ihmistä, joista lähes kaikki ovat paenneet.
ellauri406.html on line 437: Miksi Venäjälle oli tärkeää saada kaupunki haltuunsa? Venäjän mukaan Vuhledarin valtaaminen oli merkittävä askel koko Donetskin alueen liittämisessä Venäjään. Vuhledar sijaitsee eteläisen ja pohjoisen rintamalinjan keskellä ympäröivää maastoa korkeammalla. Sen sijainti helpottaa huoltotoimituksia omille joukoille, sekä vihollisen huoltoreittien sabotointia, mitä Ukraina käytti pitkään hyväkseen. Lisäksi Vuhledar sijaitsee lähellä Krimiltä Donbasin alueelle johtavaa rautatietä, ja sen valtaaminen tarjoaa Venäjällä paremman mahdollisuuden sodankäyntiin. Venäjä on sanonut Vuhledarin olevan yksi Ukrainan voimakkaimmin linnoittamista kaupungeista. Sen valtaaminen on sille merkittävä symbolinen voitto.
ellauri406.html on line 439: Miten Venäjä valtasi Vuhledarin? Venäjä on yrittänyt vallata Vuhledaria ainakin neljä kertaa, epäonnistuen siinä joka kerta. Venäjä sai lopulta Vuhledarin haltuunsa hitaalla piiritystaktiikalla, jolla vaikeutettiin Ukrainan joukkojen huoltoyhteyksiä. Lisäksi piiritettyjä Ukrainan joukkoja pommitettiin raskaasti. Taistelut ovat aiheuttaneet kaupungissa valtavia tuhoja, ja se on monin paikoin raunioina. Aiheesta enemmän: Paketissa 1 linkkimakkara.
ellauri406.html on line 441: Aiheesta enemmän Venäjän hyökkäys Venäjä näyttää vallanneen Vuhledarin kaupungin Donetskin alueella 2022. Ranskan ilmavoimien kaksi Mirage 2000-5 -hävittäjää taivaalla. Venäjän hyökkäys Ukraina Donetsk Suosittelemme!
ellauri406.html on line 443: Ugledarin valtauksen jälkeen ei ole ylipäänsä minkäänlaista tehokasta puolustuslinjaa aina Kiovaan asti”, väitti Lenita.vaippa.ru-sivuston sotilasasiantuntijaksi luonnehtima poliittisen analyysin ja sosiaalipsykologisten prosessien dosentti Oleg Glazunov. Hän käytti Vuhledarista sen venäjänkielistä nimeä Ugledar.
ellauri406.html on line 445: Läntisten asiantuntijoiden mukaan Vuhledarin valtaus ei kuitenkaan ole enää näin suuri asia, vaikka sillä vaikutusta onkin. ”Venäjän joukot ovat viime aikoina saaneet tärkeitä taktisia voittoja mutta eivät ole osoittaneet kykyä vallata operatiivisesti merkittäviä kohteita”, toteaa yhdysvaltalainen ajatushautomo Institute for the Study of War (ISW) arviossaan, jonka se julkaisi Vuhledarin valtauksen jälkeen. Da-pa da, ensinse oli Vuhledar ja Ukrainan puolustuxen lukko. Nyze on taas Ugledar eikä niinkään tärkeä. Kiovan lämpövoimala on sentään pirstana. Tulevasta talvesta voi tulla holotna.
ellauri406.html on line 461: Sotilaallinen analyytikko Yan Matveev kertoi tästä Chanel 5:lle ja huomautti, että venäläiset ryhmittelevät nyt joukkojaan Ugledarin taistelujen jälkeen. Siksi ukrainalaisilla puolustajilla on tietty aika valmistautua vihollisen etenemiseen.
ellauri406.html on line 463: Venäläisten tulee Ugledarista mennä eteenpäin. Kaupungin ulkopuolella on melko avointa tilaa. Tämä antaa sekä haittoja Ukrainan joukoille että etuja viholliselle. Tästä tulee melko suuri ongelma. Nyt Ukrainan komennon on hänen mielestään kiinnitettävä erityistä huomiota tähän rintaman osaan. Jos ei, niin on olemassa uhka venäläisten melko vakavasta etenemisestä. Huomio! Britannian tiedustelupalvelu ehdotti, missä venäläiset voisivat edetä Ugledarin jälkeen. He veikkaavat länttä ja pohjoista. Idässä ja etelässä on jo ryssiä. Lisäksi sateet alkavat tulevina viikkoina. Kohta kärhämöivät joukkueet uppoavat mutaan. Ja sitten alkaa talvitauko, kuten aina.
ellauri406.html on line 471: Syynä Vuhledarin mottiin oli Zelenskyn älynväläys lähteä Kurskin retkelle. Taistelujen tehostaminen Ugledarin alueella tuli mahdolliseksi, kun Ukrainan reservit siirrettiin pohjoiseen lähellä Selidovoa.
xxx/ellauri085.html on line 200: Lived in Sydney, Australia Knows Mandarin Chinese

xxx/ellauri087.html on line 463: Eliot also alludes to the lines near the end of Marvell's poem, "Let us roll all our strength and all / Our sweetness up into one ball", with his lines, "To have squeezed the universe into a ball / To roll it toward some overwhelming question," as Prufrock questions whether or not such an act of daring would have been worth it. Eliot returns to Marvell in The Waste Land with the lines "But at my back in a cold blast I hear / The rattle of the bones" (Part III, line 185) and "But at my back from time to time I hear / The sound of horns and motors" (Part III, line 196).
xxx/ellauri103.html on line 257:

I’m from a small rural community, and ev’rybody who lived in my neighborhood, if you want to call it that, were relatives.  We called it “the circle,” and our house was there, my grandmother’s house was there, an aun’ an’ uncle who were childless lived there, and (uh) a couple of aunts an’ uncles who had children.  There were five female cousins, an’ in the summertime we hung out together all day long from early until late.  In my grandmother’s yard was a maple tree, and the five of us developed that into our apartment building.  Each of us had a limb, and [small laugh] the less daring cousins took the lo’er limbs, and I and another cousin a year younger than I always went as far to the top as we could, an’ we– we were kinda derisive of those girls who stayed with the lower limbs.  We had front doors an’ back doors.  The front door was the — the limb — were the limbs on the front, that were nearest (um) the boxwood hedge.  And the grass was all worn away in that area.  An’ then the back doorwa–was on the back side of the tree, an’ you could only enter the front an’ exit from the rear.  And that had to be done by swinging off a limb that was fairly high off the ground, and (um) my cousin Belinda and I had no problem with that, but the other girls — that was always somethin’ we had to coax them into doin’.  But still, you entered the front, you left the rear.  We (um) ate our lunches together.  When it was lunchtime — an’ our mothers always cooked lunch in the summertime ’cause they didn’ want to be in the hot kitchen at night.  So we would just take our (um) — go home, an’ we’d load our plates with all the vegetables an’ the cornbread, an’ get our glasses of milk or ice tea or whatever we were havin’, an’ we would head for somebody’s yard, where we would all sit down an’ eat together.  It was just an institution:  lunch in somebody’s yard.  An’ if you wanted to go home for a second helping– sometimes that was quite a little walk, but it was worth it, because that was our thing, having lunch together, every day.  (Um) We gathered at my grandmother’s on Sundays.  All my aunts would get those chairs, form a circle.  (Uh) One crocheted.  (Uh) Most of them just sat an’ talked, an’ we girls hung out for the main part with the women.  (Uh) The men would gather around the fish pond, which was in a side yard.  It was (um) — it was kind of a rock (um) pond that my granddaddy had, had built.  There was a ir’n pipe in the middle, an’ when he went fishin’, he would put his catch in there.  Or he caught a mud turtle, he’d put it in there.  An’ there it stayed until it was time to kill it an’ cook it, whatever it was.  The pipe in the middle had water that sprayed up all the time.  There was a locust tree near there, an’ that’s where we girls picked the leaves an’ the thorns to make the doll clothes out o’ the locust.  It’s where we always ate the watermelon.  We always had to save the rind, an’ we always had to leave some pink on that rind, because my grandmother made watermelon pickles out o’ that rind.  I hated the things.  I thought they were the worst things I ever put in my mouth.  But ever’body else thought watermelon pickles were just a great delicacy.  That was also around the time that ev’rybody grew gladiolias [sic] an’ I thought they were the ugliest flower I’d ever laid my eyes on, but ever’body had gladiolias.  ‘Course now I’ve come to appreciate the gladiolia, but back then I had absolutely no appreciation for it.  It was also where we made (uh) ice cream, (uh) on the front porch.  We made ice cream on Sunday afternoons.  I had an aunt who worked in the general mercantile business that my family owned, an’ she was only home on Sunday, so she baked all day:  homemade rolls an’ cakes.  And so, she made cakes an’ we made ice cream, an’ ever’body wan’ed to crank, of course.  (Um) That was just a big treat, to get to crank that ice cream.  It was jus’ our Sunday afternoon thing, an’ I, I think back on it.  All the aunts would sit around an’ they’d talk, an’ they’d smoke.  Even if you never saw those ladies smoke, any other time o’ the week.  On Sunday afternoon when we all were gathered about in gran- in granny’s yard, they’d have a cigarette.  Just a way of relaxing, I suppose.  The maple tree’s now gone.  In later years, it was thought the maple tree, our apartment building, was shading the house too much an’ causing mildew, so it was removed at some point.  And I don’t, to this day, enjoy lookin’ (uh) into that part o’ the yard. …


xxx/ellauri127.html on line 114: Only now, 40 years after his death, are some critics daring to suggest that many of his 18 novels are mediocre at best and that his masterpiece, “Lolita,” is a gruesome celebration of pedophile rape. Moreover the cherubic writer known to us from famous Life magazine photo shoots, jauntily brandishing his butterfly net in the Tetons or the Alps, proves to be a nasty piece of work. Distasteful people can do wonderful work — Pablo Picasso was no walk in the park — but their art doesn’t excuse their obnoxious behavior.
xxx/ellauri129.html on line 47: Die Ergebnisse seiner Assoziationsexperimente, verknüpft mit den Überlegungen von Pierre Janet in Paris und Théodore Flournoy in Genf, brachten Jung zur Annahme der von ihm so genannten «gefühlsbetonten Komplexe». Er sah darin die Bestätigung von Sigmund Freuds Theorie der Verdrängung, die ihm die einzig sinnvolle Erklärung für solche sich autonom verhaltenden, aber dem Bewusstsein schwer zugänglichen Gedankeneinheiten war.
xxx/ellauri129.html on line 51: Doch allmählich traten die Differenzen zwischen beiden deutlicher hervor. Ende 1912 führte dies zum Bruch, nachdem Jung sein Buch Wandlungen und Symbole der Libido publiziert hatte. Er kritisierte darin Freuds Libidobegriff, «der von der vorrangigen Bedeutung des Geschlechtstriebes ausging, welche aus der Kindheit des jeweiligen Individuums herrühre», während er der Auffassung war, «dass die Definition erweitert werden, der Libidobegriff ausgedehnt werden müsse, sodass auch universelle Verhaltensmuster, die vielen unterschiedlichen Kulturen in unterschiedlichen geschichtlichen Perioden gemein waren, von ihm erfasst würden». Freud erklärte daraufhin, «dass er die Arbeiten und Ausführungen der Schweizer nicht als legitime Fortsetzung der Psychoanalyse ansehen könne».
xxx/ellauri136.html on line 413: Krasnodarin alueen vaakuna. Krasnodarin ja Krasnodarin alueen vaakuna
xxx/ellauri174.html on line 498: Ideo dilexit me rex et introduxit me in cubiculum suum. kuin Kedarin teltat,
xxx/ellauri187.html on line 58: darin die Augenäpfel reiften. Aber Missä silmämunat kypsyivät. Mutta
xxx/ellauri225.html on line 325: Of course, Le Guin was writing daring stories decades before me, stories of women who loved women, of four-person marriages, of people without gender. Her stories offered possibilities that most of society hadn’t even imagined in the late 1960s; I knew she must have faced similar societal disapproval. So I wanted to know why she faded to black for her sex scenes. “There Arrad took me into his arms and I took Arrad into my arms, and then between my legs, and fell upward, upward through the golden light.” (“Coming of Age in Karhide”) There was plenty of sex in her books – sometimes tremendously important sex — but Le Guin didn’t dwell on the details. In fact her sex scenes were prudish and infinitely boring.
xxx/ellauri231.html on line 522: Kornilov onnistui pakenemaan arestista Donille, missä hän oli kasakoiden atamaanin Aleksei Kaledinin suojeluksessa. Yhdessä kenraali Mihail Aleksejevin kanssa Kornilov perusti Novotšerkasskissa vuoden 1917 lopulla vapaaehtoisarmeijana tunnetun valkoisen armeijan, joka taisteli Venäjän sisällissodassa. Kornilovista tuli kyseisen armeijan komentaja. Kun bolševikkien joukot valtasivat Rostovin helmikuun lopussa 1918, Kornilov luikki enää 4 000 miestä käsittäneet joukkonsa kärjessä etelään kolme kuukautta kestäneeseen ”jäävalssiin” talvisen Kubanin aron halki. Kornilov ryhtyi 10. huhtikuuta piirittämään Jekaterinodarin kaupunkia, mutta sai surmansa kolme päivää myöhemmin, kun vastapuolen tykistö sai onnekkaan täysosuman hänen päämajanaan toimineeseen maalaistaloon. Valkoisten jouduttua perääntymään bolševikit kaivoivat Kornilovin ruumiin haudasta ja polttivat sen roskakasassa. Siitäs sait kasakka! Kornilovin seuraajaksi vapaaehtoisarmeijan komentajana tuli Anton Denikin. Pitkänenäinen kasakka sai vielä pitemmän. Loistavat niin tähdet jäätyneet nuo, silmiin sammuneisiin kylmän kalvon ne luo.
xxx/ellauri235.html on line 517: Pindarinen: Kolmiosainen oodi, teesi, antiteesi, synteesi. Selvästikin Dorian Gray luuli olevansa joku nahka-Alberttien Pindaros. Näetkö tällä sivulla ongelman?
xxx/ellauri235.html on line 579: The Progress of Poesy: A Pindaric Ode Runous etenee: pindarinen oodi
xxx/ellauri235.html on line 710: O lyre divine, what daring spirit Oi jumalallinen lyyra, mikä rohkea henki
xxx/ellauri235.html on line 901: Korinna oli kai johkin aikaan elänyt naisrunoilija Teebassa. Sen pilkkanimi oli Myia (Μυῖα, "kärpänen"). Ärsyttävä pikku Myy. Corinnan sanottiin kilpailleen Pindarin kanssa ja voittaneen hänet ainakin yhdessä runokilpailussa, vaikka jotkut lähteet väittävät viisi, mutta se nyt on takuulla puppua! Ize asiassa kaikki todennäkösesti on! Ei ne varmaan edes eläneet samana aikana! Vitun kärpänen! Jotkut Martin ja David on "melkein varmoja" että se eli vasta 300-luvulla. Hemmetin ämmä, olikohan sitä olemassa edes ollenkaan? Joku pazas joo on jostain kristilliseltä ajalta jossa lukee Korinna, mutta sehän on voinut esittää ketä tahansa. Vaikka sitä kunnioitettiin kotikaupungissaan Tanagrassa ja se oli suosittu muinaisessa Roomassa, nykyaikaiset kriitikot pitävät hiäntä maakunnallisena ja tylsänä. Hänen runoutensa on lähinnä kiinnostavaa yhtenä harvoista säilyneistä naisrunoilijoista muinaisesta Kreikasta. Noin neljäkymmentä katkelmaa tän muka-Corinnan runoudesta on säilynyt, mikä on enemmän kuin kukaan muinainen naisrunoilija paitsi Sappho, mutta yhtään hänen täydellisiä runoaan ei tunneta. So there!
xxx/ellauri235.html on line 908: Corinnan kieli on selkeää, yksinkertaista ja yleensä koristelematonta, ja hänellä on taipumus käyttää yksinkertaisia metrisiä kaavioita. Hänen runoutensa keskittyy enemmän kerrontaan kuin monimutkaiseen kielenkäyttöön. Corinnan runous on usein ironista tai humoristista, toisin kuin hänen pompöösin boeotilaisen maanmiehensä Pindarin vakava sävy.
xxx/ellauri280.html on line 254: Ekibastuz (kaz. Екібастұз, ven. Экибастуз) on kaupunki Kazakstanin pohjoisosoissa Pavlodarin alueella, pääkaupunki Astanasta itäkoilliseen johtavan pääradan ja valtatien varrella. Vuoden 2012 alussa kaupungissa asui runsas 128K henkeä. Vuonna 1899 paikkakunnalle perustettiin asutus radan rakentamisen seurauksena. Asutus hylättiin vallankumouksen ja maailmansotien tuloksena, mutta 1948 uutta asutusta ryhdyttiin jälleen rakentamaan. Ekibastuz sijaitsee laajan Pavlodarin hiilikentän alueella. Vuonna 1954 alueen avokaivoksilta lähtivät ensimmäiset hiilikuormat. Paikkakunta sai paikkakunnan aseman vuonna 1957. Se muistuttaa arkkitehtonisesti Kouvolaa.
xxx/ellauri280.html on line 264: Pavlodarin miljonäärikauppias A. I. Derov otti käyttöön ensimmäisen hiilikaivoksen. Tämän työn yhteydessä vuonna 1898. Ekibastuz-järven länsipuolelle ilmestyy pieni asutus nimeltä Ekibastuz. Tätä vuotta voidaan pitää tulevan Ekibastuzin kaupungin perustamisvuonna - suuren polttoaine- ja energiakompleksin nykyisen keskuksen! Sen 50-luvun pioneeriajan rakennustyön sankareita oli mm. Aleksei Solzhenizyn.
xxx/ellauri280.html on line 282: Sisäasiainministeriön kaukoleiri (erikoisleiri nro 11 Dallag, ei pidä sekoittaa Kaukoidän pakkotyöleiriin, joka tunnetaan samalla nimellä) - muodostettiin 1999-luvun perustelun perusteella. Sandy-leirin kuudes osasto , jonka keskus on kaupunkityyppisessä asutuksessa Ekibastuzissa Pavlodarin alueella vuonna 1952 . Se oli olemassa toukokuuhun 1954 asti , minkä jälkeen se muutettiin jälleen kuudenneksi osastoksi.
xxx/ellauri280.html on line 326: Raportoin tämän Kazakstanin SSR:n valtion turvallisuusministeriön mukaan. 22. tammikuuta tänä vuonna sisäasiainministeriön Sandy-leirin Ekibastuzin leiriosastolla (Pavlodarin alue) toisen leiripisteen vankien keskuudessa nousi joukkosäkkipilli, jota seurasi yritys vapauttaa rangaistussellistä joukko ihmisiä, jotka oli sijoitettu sinne: leirin hallintoa epäiltyinä aikaisemmasta vankien murhasta. Järjestyksen palauttamisen aikana vartijat tappoivat yhden vangin (rauhallinen vanha mies) ja haavoittivat kolmea.
xxx/ellauri303.html on line 257: Rabbi Moses Isserles on kirjoittanut monia tärkeitä juutalaista lakia ja filosofiaa käsitteleviä teoksia, ja hän tuli tunnetuksi koodarina, jonka päätös oli viimeinen sana juutalaisessa laissa. Hänen pääteoksensa Halacha -alalla (koodi) oli kommentti Rabenu Yakov ben Asherin Turimiin nimeltä "Darkhe Moshe " ja hänen Mappahinsa ("Pöytäliina") Shulchan Aruchille ("Valmistettu pöytä"), jonka kirjoitti hänen haamukirjoittajansa. nykyaikainen rabbi Joseph Caro. Tämä teos julkaistiin hänen elinaikanaan.
xxx/ellauri307.html on line 343: Kuzmina-Karavaeva kohtasi helmikuun vallankumouksen innokkaasti ja liittyi maaliskuussa 1917 sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen . Hän vietti suurimman osan vuodesta 1917 Anapassa, valittiin apulaispormestariksi ja vastasi koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Helmikuussa 1918 pormestari N. I. Morev erosi, ja Elizabeth valittiin hänen tilalleen. Kun lyhyen kaksoisvallan jakson jälkeen bolshevikit otti täysin vallan kaupungissa, Kuzmina-Karavaeva, vaikka hän ei jakanut bolshevikkien ideologiaa, otti terveydenhuollon ja julkisen koulutuksen komissaarin viran yrittäen suojella väestöä ryöstöiltä ja terrorilta. Toukokuussa 1918 hän osallistui Oikeiston SR-puolueen kongressiin Moskovassa ja johti maanalaista bolshevikkien vastaista työtä, palasi syksyllä Anapaan, missä Denikinin vastatiedustelu pidätti hänet - häntä uhkattiin kuolemanrangaistuksella "komissaarin" puolesta. ja osallistuminen yksityisomaisuuden kansallistamiseen. 15. maaliskuuta 1919 hänen tapauksensa käsiteltiin Jekaterinodarin alueellisessa sotilaspiirioikeudessa, ja vain taitavasti organisoidun puolustuksen ansiosta vastaaja sai vain kahden viikon pidätyksen. Odesski Listok -lehti julkaisee avoimen kirjeen Kuzmina-Karavajevan puolustamiseksi, jonka ovat allekirjoittaneet M. Voloshin, A. Tolstoi, Vera Inber ja muut.
xxx/ellauri376.html on line 107: Enimmäkseen rakastavan äitinsä Gladysin kasvattama Elvis viettää lapsuutensa Tupelon köyhimmissä osissa Mississippissä löytääkseen lohtua musiikista ja kapteeni Marvel Jr: n sarjakuvaseikkailuista. Elvixen manageri "eversti" Tom Parker oli hollantilainen laiton maahanmuuttaja Andreas van Kuijk, armeijakarkuri, uhkapeluri ja huijari. Parker luulee Elvistä ensin mustaxi. Vaikka olen valkoinen munani on musta. Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot. Jaa-a jos minä olen musta olen minä moonilta ka-a-aivattu. Mustat kädet yhteen hakkaa musiikki ei koskaan lakkaa. Hannista kaliman kalini banaana e-e-e a-oo e. Mikä hasardi, no emme petä. Omaan perseeseen, hän vetää, Suuhun banana! Gimme dat gimme dat gimme dat banana, kisawea!
xxx/ellauri416.html on line 960: Rintamalinjan verrattain rivakka liikkuminen syksyn aikana on seurausta venäläisjoukkojen tekemästä "sarjasta onnistuneita panssari- ja jalkaväkihyökkäyksiä", kirjoitti yhdysvaltalainen ajatushautomo Institute for the Study of War (ISW) aiemmin tällä viikolla. Ajatushautomo myönsi samalla aiemman arvionsa olleen väärässä ja käytännössä aliarvioineensa Venäjän kyvyn jatkaa hyökkäystään sen jälkeen, kun Venäjä valtasi Vuhledarin niin sanotun linnoituskaupungin syys-lokakuun taitteessa. ISW: Aliarvioimme Putinin armeijan – mikä traagisinta, suomalaisasiantuntija huolestui videon paljastuksesta. Vuhledarin valtauksen jälkeen ajatushautomo ISW arvioi, ettei Venäjä todennäköisesti pysty juuri hyötymään kaupungin valtauksesta.  Nyt ajatushautomo myönsi arvionsa olleen väärässä ja käytännössä siis aliarvioineensa Venäjän kyvyn jatkaa hyökkäystään. Saman virheen teki Saksa viime sodassa samassa Kurskin mutkassa.
xxx/ellauri420.html on line 598: Der Gelehrte spielte mit dem Gedanken an eine ménage à trois. „Meine Frau sollte bei uns zu bleiben wünschen – als Mutter, als Führerin unseres Hauswesens. Frei und poetisch sollte Ihr Leben sein“, schlug er Günderrode vor. Es war die Zeit neuer Entwürfe des Zusammenlebens. So steht Creuzers Utopie in Beziehung zu den revolutionären Vorstellungen, wie sie zur gleichen Zeit in Frankreich Henri de Saint-Simon und sein Freundeskreis zu leben versuchten. Von einigen Kennern der Zeit wird sie gleichwohl als Charakterschwäche eingestuft – der kränkliche Friedrich Creuzer hatte nicht den Mut, sich von seiner Frau zu trennen. Karoline von Günderrode beschäftigte sich unter Creuzers Einfluss mit dem Studium früher, auch matriarchaler Gesellschaften. Auch darin war sie ihrer Zeit voraus. In Männerkleidung wollte sie Creuzers Vorlesungen besuchen, um dem Geliebten so nah wie möglich zu sein.
86