ellauri014.html on line 456: Juuliasta tää on vaan liikuttavaa. Isien ei kuulu pyytää anteeksi, vaan antaa. Eihän jumalakaan koskaan pyydä anteeksi. Siksi Douglas Adamsin jumalan viimeiset sanat ihmisille naurattaa: We apologize for the inconvenience.
ellauri017.html on line 679: 42! Katoppa! Gurdijeffin luku! Ja linnunradan liftarissa juuri 42 on maailman, elämän ja kaiken tarkoitus. Tän täytyy merkata nyt jotakin. Ei tää voi mitenkään olla pelkkää sattumaa! Jehova yrittää kertoa meille jotakin. Tää on vastaus ylhäältä. Ikävä kyllä kysymys puuttuu yhä. We apologize for the inconvenience.
ellauri018.html on line 345: We apologize for the inconvenience.
ellauri019.html on line 377: Niiden jeremiaadi on asiallisesti aika sama kuin juutalaisilla, mut siitä puuttuu seemiläinen elämöinti, ählämöinti, itsetärkeys ja kostonhimo. Niiden jumalat nyt vaan päättää menetellä näin. Ei savesta leivotuilla savikukoilla ole siinä mitään jakoa. Ei se ole niiden syy, muttei niiden asiakaan valittaa. Se nyt vaan kävi näin, sori siitä, tai ei oikeastaan sorikaan. Gods don't apologize for the inconvenience. Korkein oikeus on evännyt valitusoikeuden, huumepoliisin linnareissu pysyy.
ellauri042.html on line 527: Mikä pahinta, ei ollut sanomaa. Gods last message to mankind: we apologize for the inconvenience. Se on voi, elämä ei ole pelkkää voittosanomaa. Sen on jenkit saaneet hiljan nahoissansa tuntea.
ellauri043.html on line 5923: Jumalan viimeinen sana ihmiskunnalle: we apologize for the inconvenience. Teemme yhteistä hyvää. Sun kävi kalpaten, se on voi. Tasan ei käy onnen lahjat. Onni yxillä, kesä kaikilla. Sori siitä. Mitäs läxit. Oma vika pikku sika. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Parempi onni ensi kerralla.
ellauri053.html on line 926: In spite of everything — the poverty and lack of normal comfort and convenience — nobody complained, for we really believed in simple living and took pride in our poverty.
ellauri064.html on line 284: Unabomber's last message to the remaining species: We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri079.html on line 137: Wampum is a traditional shell bead of the Eastern Woodlands tribes of Native Americans. It includes white shell beads hand fashioned from the North Atlantic channeled whelk shell and white and purple beads made from the quahog or Western North Atlantic hard-shelled clam. Before European contact, strings of wampum were used for storytelling, ceremonial gifts, and recording important treaties and historical events, such as the Two Row Wampum Treaty or The Hiawatha Belt. Wampum was also used by the northeastern Indian tribes as a means of exchange, strung together in lengths for convenience. The first Colonists adopted it as a currency in trading with them. Eventually, the Colonists applied their technologies to more efficiently produce wampum, which caused inflation and ultimately its obsolescence as currency.
ellauri102.html on line 402: Vihdoinkin loppupeleissä eli Naimi Pikkarin viimeisessä viestissä lukijakunnalle. Ja se on (ylläri): No Logo! We apologize for the inconvenience.
ellauri110.html on line 357: Liess mich von meiner kleinen Magd kämmen, der ich gestand, dass ich sie sehr schätze und meine mains in su dos choses de son Brust tun möchte. Ich muss es lassen, falls ich nicht alguno major inconvenience erleben will.
ellauri112.html on line 682: Yet to hail the film as a feminist project is to value the representation of the structural co-option of maternity over its interrogation. Tully’s treatment of social reproduction is dangerously simplistic. Cody has spoken in interviews about how her own, financially easier, experience of parenting in L.A. inspired her to explore a narrative in which economic anxieties are combined with the other hardships of parenthood, yet here class and poverty are only fleeting concerns. The transactional system of care that governs child-rearing under capitalism is done away with via Tully’s otherworldliness. Until the revelation of her non-existence, the viewer, although encouraged to believe in her, is never asked to consider her financial reality, and the fact that the service is paid for by Marlo’s wealthy brother is a narrative convenience that reinforces its fairytale quality. Similarly, Tully’s whiteness allows the racial politics of care to be completely overlooked, and the repeated idea that it’s ‘unnatural’ for hired help to bond with your newborn is taken as a given, rather than seen as an impetus for a consideration of the social conditions that require mothers to make that choice.
ellauri118.html on line 546: Eli ehkä siinä kummassakin jotkin tasot lässähtävät, tunnelma latistuu. Ylevästä tulee alhaista, runollisesta arkista, sadun taika raukeaa. Sama fiilis kuin kun filmi katkee leffassa, valot syttyvät kesken kaiken ja kazomo siristelee silmiään karkkipaprujen ja popcornin keskellä. Aletaan keräillä takkeja ja pipoja. We apologize for the inconvenience. Meille kävi kerran niin oopperan The Elixir näytännössä. Tenori menetti äänensä, yleisö lähetettiin kesken kaiken kotio.
ellauri141.html on line 357: Even a casual reader of the Odes will soon notice that sex in Horace’s poems is ambidextrous. I’m not going to presume to analyze Horace’s sexuality beyond what he tells us in the poems, but when the word puer — boy — occurs in a Horace poem, as often as not it refers to a household slave, a serving boy. And at boring times, the puer becomes an object of sexual convenience.
ellauri153.html on line 366: left unchecked, or it arises from a tendency S that is strategically opposed to the good in G. Ai siis evil on nimenomaan apinoiden takaiskut, ja ne on kaoottisia silloin kun ne ei ole dogin nimenomaisia pyrkimyxiä vaan vahinkolaukaus, valitettava sivuvaikutus. We apologize for the inconvenience. Paizi jopin kohdalla ne oli täysin tahallisia. Ja miten niin kaaos? Aika kosmeettinen apinamorfinen luonnehdinta maailman menosta. Tuskin on mielessä nonlineaarinen determinismi.
ellauri158.html on line 692: All men are born ignorant of the causes of things, that all have the desire to seek for what is useful to them, and that they are conscious of such desire. Herefrom it follows, first, that men think themselves free inasmuch as they are conscious of their volitions and desires, and never even dream, in their ignorance, of the causes which have disposed them so to wish and desire. Secondly, that men do all things for an end, namely, for that which is useful to them, and which they seek. Thus it comes to pass that they only look for a knowledge of the final causes of events, and when these are learned, they are content, as having no cause for further doubt. If they cannot learn such causes from external sources, they are compelled to turn to considering themselves, and reflecting what end would have induced them personally to bring about the given event, and thus they necessarily judge other natures by their own. Further, as they find in themselves and outside themselves many means which assist them not a little in the search for what is useful, for instance, eyes for seeing, teeth for chewing, herbs and animals for yielding food, the sun for giving light, the sea for breeding fish, &c., they come to look on the whole of nature as a means for obtaining such conveniences. Now as they are aware, that they found these conveniences and did not make them, they think they have cause for believing, that some other being has made them for their use. As they look upon things as means, they cannot believe them to be self—created; but, judging from the means which they are accustomed to prepare for themselves, they are bound to believe in some ruler or rulers of the universe endowed with human freedom, who have arranged and adapted everything for human use. They are bound to estimate the nature of such rulers (having no information on the subject) in accordance with their own nature, and therefore they assert that the gods ordained everything for the use of man, in order to bind man to themselves and obtain from him the highest honor.
ellauri163.html on line 100: "We apologize for the inconvenience."
ellauri182.html on line 339: Myterä ja hirvittävän hidassoutuinen islantilainen dekkari jonka sankaritar näyttää mulatilta on silti selvä todiste anglosaxien valloituxesta tuhkasaarella. Joka toinen sana dekkarin ja ikenekkään puotipuxun keskustelusta convenience storessa on enkkua. Hai ja bai ja sori, ei sentään tänx. Surullista.
ellauri197.html on line 498: A gold digger is a term for a person, typically a woman, who engages in a type of transactional relationship for money rather than love. If it turns into marriage, it is a type of marriage of convenience.
ellauri213.html on line 416: “I apologise for the inconvenience my arrest has caused to so many people,” Shigenobu said after the release. “It’s half a century ago ... but we caused damage to innocent people who were strangers to us by prioritising our battle, such as by hostage-taking.”
ellauri213.html on line 418: We apologize for the inconvenience. God's last words to mankind.
ellauri322.html on line 108: But the impression, much as it effected at the time, began to wear away, and I entered afterwards in the King of Prussia Privateer, Captain Mendez, and went with her to sea. Yet, from such a beginning, and with all the inconvenience of early life against me, I am proud to say, that with a perseverance undismayed by difficulties, a disinterestedness that compelled respect, I have not only contributed to raise a new empire in the world, founded on a new system of government, but I have arrived at an eminence in political literature, the most difficult of all lines to succeed and excel in, which aristocracy with all its aids has not been able to reach or to rival. Notta lällällää teille loordit!
xxx/ellauri113.html on line 538: Pekan mäyräkoira oli aika sairas, hoidot tuli kalliixi. Mutta oli se niin rakas, kuin oma poika, johon olen mielistynyt. Jumala on askarrelut perhosten siipiin numerot ja kirjaimet ja väkertänyt kärpäsen siipiin muurahaisen kuvat. Herrasväen huumorintajua. On sillä ollut vapaa-aikaa, ja mixei olis, kun se on kerta iankaikkinen. Ei siltikään kukaan usko. Mixeise kirjoittanut siihen selkeämmin että "We apologize for the inconvenience." Sir, mixi näitte niin paljon vaivaa pysyäxenne tuntemattomana? No just six, jotain pitää jättää uskon varaan, ei tää muuten pelitä, peliä ei saa spoilata ettei jänskyys katoa.
xxx/ellauri168.html on line 80: Russian–American partnership in cooperation toward making the world safe for democracy, making possible the goals of the United Nations for the first time since its inception. Some countered that this was unlikely and that ideological tensions would remain, such that the two superpowers could be partners of convenience for specific and limited goals only. The inability of the Soviet Union to project force abroad was another factor in skepticism toward such a partnership.
xxx/ellauri199.html on line 1053: If the West and rampant capitalism is to survive, it must be defended. The War on the West is not only an incisive takedown of foolish anti-Western arguments but also a rigorous new apology for the Western civilization itself. We apologize for the inconvenience.
xxx/ellauri265.html on line 361: Thornhill and Palmer write that "In short, a man can have many children, with little inconvenience to himself; a woman can have only a few, and with great effort." Females thus tend toward selectivity with sexual partners. Rape could be a reproductive strategy for males. They point to several other factors indicating that rape may be a reproductive strategy. Most rapes occur during prime childbearing years. Rapists usually use no more force than necessary to subdue, argued to be since physically injuring victims would harm reproduction. Moreover, "In many cultures rape is treated as a crime against the victim's husband. He is the real victim there."
xxx/ellauri303.html on line 328: We apologize for the inconvenience
xxx/ellauri304.html on line 329: Pahoittelemme häiriötä, We apologize for The inconvenience, mutta tämä sivusto on tällä hetkellä pois käytöstä huollon vuoksi. Viimeaikainen tappiomme…:
xxx/ellauri312.html on line 916: My sense of the holy, insofar as I have one, is bound up with the hope that someday, any millennium now, my remote descendants will live in a global civilization in which love is pretty much the only law. In such a society, communication would be domination-free, class and caste would be unknown, hierarchy would be a matter of temporary pragmatic convenience, and power would be entirely at the disposal of the free agreement of a literate and well-educated electorate (TFR, p. 40).
xxx/ellauri387.html on line 495: The plan of Paradise Lost has this inconvenience, that it comprises neither human actions nor human manners. The man and woman who act and suffer are in a state which no other man or woman can ever know. The reader finds no transaction in which he can be engaged, beholds no condition in which he can by any effort of imagination place himself; he has, therefore, little natural curiosity or sympathy. . . . .But original deficience cannot be supplied. The want of human interest is always felt. Paradise Lost is one of the books which the reader admires and lays down, and forgets to take up again. None ever wished it longer than it is. Its perusal is a duty rather than a pleasure. We read Milton for instruction, retire harassed and overburdened, and look elsewhere for recreation; we desert our master, and seek for companions.
31