ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri158.html on line 213: Hui! tää on aika raju väite, Pentin pahexuttua panteismiä. Ainoa ainesosa maailman leivonnaisessa on jumala, kaikki me on tehty sen jauhopussista. Koska tää kaiketi on sen päätuloxia, muut premissit on luettava niin et tää vaikuttaisi korollaarilta. Res extensa olis niinkö ruumis (extensiivinen eli aikapaikkainen), res cogitans olis sit sielu eli pään sisäpuoli. Mind-body dualismi luikahtaa tässä sisään sivulauseessa.
ellauri158.html on line 321: Pena vetää tässä luvussa aika hienon reductio ad absurdumin teologiasta laplacelaiseen determinismiin yhistettynä. Hupaisinta on eze on suurin piirtein oikeassa koko ajan, paizi tietysti tossa res cogitans dualismissa. Joo, absurdiahan tää kaikki on, jos tätä koittaa ymmärtää jonkinlaisena muumipelinä. Ihan paras on kun ei liikaa mieti sitä.
ellauri158.html on line 338: P. 2. defin. 3. Per ideam intelligo mentis conceptum, quem mens format, propterea quod res est cogitans. [in: P. 2. prop. 48. schol.]
ellauri158.html on line 340: Idea on käsite jonka mieli (josta ei ole ollut puhetta) mudostaa, kerta se on res cogitans (sekin toistaisexi määrittelemätön).
ellauri158.html on line 378: P. 2. prop. 1. Cogitatio attributum Dei est, sive Deus est res cogitans. [in: P. 2. prop. 1. schol., prop. 2., prop. 3., prop. 20.]
ellauri158.html on line 406: P. 2. prop. 5. Esse formale idearum Deum, quatenus tantum ut res cogitans consideratur, pro causa agnoscit et non, quatenus alio attributo explicatur; hoc est, tam Dei attributorum, quam rerum singularium ideae non ipsa ideata sive res perceptas pro causa efficiente agnoscunt, sed ipsum Deum, quatenus est res cogitans.
ellauri158.html on line 423: -- P. 2. prop. 7. schol. Substantia cogitans et substantia extensa una eademque est substantia. [in: P. 2. prop. 8., prop. 12. schol., prop. 21. schol., P. 3. prop. 2. schol., etiam in: Ep. 66. §. 4., Ep. 67. §. 1., Ep. 68. §. 1.]
8