ellauri058.html on line 103: Mitä yhteistä oli Toulouse-Lautrecilla ja Popella? Knääpiöitä olivat. Mitä yhteistä Schillerillä ja Popella? Homerosta kääntivät.
ellauri058.html on line 195: Koulupainoxen takakannen kuvasta voi jo päätellä et Topi on hymistelijä. Se ja Väpi on selkeesti porvariston luottovankeja, joita luetetaan koulussa kuin Schilleriä Saxassa. Pekkanen on ennen kaikkea vakavaozainen ajattelija, joka patrioottisin tunnuxin pyrki lähentämään eri yhteiskuntaluokkia.
ellauri099.html on line 88: Nyt kun kazon noita nestearvoja niin nään että röyhkeät sai sappea, häviäjät pernaa, piipertävät hiirulaiset verta ja läskit kylmiöt limaa. Niin se näyttää kexi murenevan. Voi ehkä yllättää että Goethe ei ole sapekas, mutta musta se on aika Milli-Molli, niinkuin Schillerkin.
ellauri099.html on line 99:
ellauri145.html on line 154: Christian Dietrich Grabbe (1801–1836) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Hän kirjoitti useita näytelmiä, joiden vahvin puoli ei ole esitettävyys mutta joissa ilmenevä luonteenerittely on usein nerokas, joskin toisinaan erikoinen ja keinotekoinen. Hänen draamansa Herzog Theodor von Gothland on osaksi mauton, mutta osaxi suurisuuntainen ja syväajatuksinen. Hänen muista draamateoksistaan ovat huomattavia Don Juan und Faust (1829), Kaiser Friedrich Barbarossa (1829), Kaiser Heinrich VI (1830), Napoleon oder die hundert Tage (1831), Hannibal (1835) ja Die Hermansschlacht (julk. 1838). Monet arvostelijat pitivät aikoinaan Grabbea Heinrich von Kleistin rinnalla Friedrich Schillerin jälkeen Saksan suurimpana draamaerona. Minnes unohtui Scherz, Satire, Ironie und tiefere Bedeutung. Lustspiel, geschrieben 1822, Änderungen bis 1827. Uraufführung München 1907, jota suizuttavat Aarne sekä Antero? Vähän tuntuu siltä että Anterolle ja sen mielirunoilijoille olis kaikille pitänyt jakaa kirja "Be Your Own Best Friend". Grabbessa lisää ensi numerossa, jossa Grabbe ja Klopstock razastavat Vormärzin kuuman taivaan alla, te mukana!
ellauri146.html on line 114: Der Teufel selbst aber giebt drollige Auskunft über die Beschäftigung der großen Dichter in der Hölle. Shakespeare schreibt Erläuterungen zu Franz Horn, Dante hat den Ernst Schulze zum Fenster hinausgeschmissen, Schiller seufzt über den Freiherrn von Auffenberg. Der Schulmeister loci studiert die neue Litteratur an den Druckproben, in welche der Krämer des Ortes seine Heringe einwickelt. Da erhalte ich Gedichte von August Kuhn, Erzählungen von Krug von Nidda, Maultrommel- oder Lyratöne von Theodor Hell, Trauerspiele von einem gewissen Herrn von Houwald, lauter Damenschriftsteller, und gegen den Schluß hin ergänzt er die mit den faulen Heringen einlaufende Litteraturlieferung mit den Erzählungen von van der Velde und den sämtlichen Werken der ertrunkenen Luise Brachmann.
ellauri146.html on line 150: RATTENGIFT. Der Teufel mag – (sich korrigierend, mit einer Verbeugung) Der Herr Teufel mögen mich holen, wenn mir nicht vor Staunen und Verwunderung der Atem stehenbleibt! Doch, reden Sie fort! Was machen die Dichter selber? Schiller, Shakspeare, Calderon, Dante, Ariost, Horaz, was tun, was treiben sie?
ellauri146.html on line 152: TEUFEL. Shakspeare schreibt Erläuterungen zu Franz Horn, Dante hat den Ernst Schulze zum Fenster hinausgeschmissen, Horaz hat die Maria Stuart geheiratet, Schiller seufzt über den Freiherrn von Auffenberg, Ariost hat sich einen neuen Regenschirm gekauft, Calderon liest Ihre Gedichte, läßt Sie herzlich grüßen und rät Ihnen in Gesellschaft der Liddy morgen die Waldhütte zu Lopsbrunn zu besuchen, weil dieses Häuschen in einer wahrhaft romantischen Gegend läge!
ellauri172.html on line 312: Guyau uppfostrades och handleddes i studiet av antiken och Platon av sin styvfar, Alfred Fouillée. Han blev vid 17 års ålder licencié ès lettres och mottog vid 19 års ålder ett pris av Académie des sciences morales et politiques för ett historiskt arbete om nyttomoralen. Ett svårt bröstlidande tvingade honom att avstå från den filosofiska lärarbanan och att tillbringa vintrarna i Nice och Menton, där han avled 33 år gammal. Guyaus arbeten, som utmärker sig för en levande, lyrisk stil, glänsande framställningskonst och kritisk klarsyn, bär av idén om livet som en starkt expansiv, i alla riktningar överströmmande kraft. Etiskt framträder den som sympati, solidaritet och hängivenhet. Därför är också ädelmodet den högsta, i livets eget väsen grundade dygden. Från denna utgångspunkt bekämpar Guyau beräknings- och lyckomoralen i alla dess former. Handlingsprincipen blir: högsta möjliga stegring, intensivt såväl som extensivt, av vårt fysiska och andliga liv. Lusten är därvid ej målet utan följden av livsstegringen. På liknande sätt innebär konsten en livsstegring. Skönt är enligt Guyau allt, som försätter känsla, vilja och tanke i harmoniskt lustbetonad rörelse, griper oss och vidgar vår sympati. Utifrån denna uppfattning tillbakavisas Friedrich Schiller och Herbert Spencers lekteori för konsten. Även i religionen såg Guyau en strävan efter stegrad livsgemenskap. Religionen är för honom en tolkning av verkligheten ur samhälleliga synpunkter, en "sociomorfism". Sehän oli durkheimilainen ennen Eeemeliä.
ellauri214.html on line 701: Izydor lainasi vain sellaisia kirjoja, joissa oli Felix-sedän Fenix, siitä tuli hyvän kirjan merkki. Pian hän kuitenkin huomasi, että koko kirjakokoelma alkoi vasta kirjaimesta L. Yhdeltäkään hyllyitä ei löytynyt kirjailijoita, joiden sukunimi olisi alka nut An ja Kn väliltä. Niinpä hän luki Laotsea, Leniniä, Leibnitzia, Loyolaa, Lukianosta, Martialista, Marxia, Meyrinkia, Mickiewiczia, Nietzscheä, Origenesta, Paracelsusta, Parmenidesta, Porfyriosta, Platonia, Plotinosta, Poeta, Proustia, Quevedoa, Rousseauta, Schilleria, Słowackia, Spenceria, Spinozaa, Suetoniusta, Shakespearea, Swedenborgia, Sienkiewiczia, Towiańskia, Tokarczukia, Tacitusta, Tertullianusta, Tuomas Akvinolaista, Verneä, Vergiliusta ja Voltairea.
ellauri260.html on line 425: Vitun Schiller saattoikin ylistää Rousseauta "mieheksi, joka teki kristityistä miehiä eikä piipunrasseja". Siitä alkoi romantiikka joka johti sitten nationalismin ja maailmansotien kautta nazismiin. Tähän lamaantuneeseen etuhalkioon tarvitaan nyt idealistista postivismia. Sosialismista ei tässä ole mihinkään, koska se on materialistista eikä ota huomioon henkimaailman tarpeita. Sillä ei ole aavistustakaan itsenäisten yrittäjätiimien muodostamisesta. Se ei siedä vahvaa keskiluokkaa, vaan näkee siinä vain kokoelman niin monia ahneita yksilöitä, joilla ei ole erityistä historiaa eikä erityisiä tehtäviä. Se luulee että määrä voittaa laadun. Ehei! Se on välinpitämätön kaikelle, mikä on yksilöllistä, suoraa, alkuperäistä. Näin palaamme aina siihen vakaumukseen, että todellinen tasa-arvo voidaan löytää vain hengellisistä konteksteista ja että ajatus naturalistisesta tasa-arvosta on suorastaan ristiriitainen, p ja ei-p tyyppinen.
ellauri264.html on line 102: Hertz Dovid Grein tunsi pappenheimiläisensä nykkiläiset kuten Schillerin Wallenstein. (kz alla). Suomenruåzalaiset vainoavat susia. Keskieurooppalaisissa skoudesarjoissa ne ovat myönteisiä fantasiaeläimiä, jotka avustavat poliiseja detektiohommissa.
ellauri321.html on line 324: Vivian Schiller joined the Scott Trust in 2015. She is Executive Director of Aspen Digital, a program of the Aspen Institute. Previously she has held multiple high-profile media roles including head of news at Twitter, general manager of NYTimes.com and president and CEO of National Public Radio.
ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
ellauri345.html on line 77: Kuoleman pelko, joka sisältää kaikki muutkin, on äänekkäin. Sillä se on se, mikä eniten uhkaa luonnollisen elämän muodotonta panarkiaa, joka muodostaa myytin kiertoradan. Runoilijan vastenmielisyydellä kuolemaa ja kaikkea sitä merkitsevää kohtaan on äärimmäisen taikauskon piirteitä. Sekin on hyvin narsistista, cf. Saul Belov. Tiedetään, ettei kukaan koskaan saanut puhua hänen kanssaan kuolemista; vähemmän tiedetään, ettei hän koskaan mennyt vaimonsa kuolinvuoteelle. Hänen kirjeensä ilmaisevat saman tunteen oman poikansa kuolemaa kohtaan. Mikään ei ole merkittävämpää kuin kirje, jossa hän raportoi Zelternille tämän menetyksen ja hänen todella demoninen loppukaavansa: "Ja niin, yli haudan, eteenpäin!" Myös hänen elämänsä viimeisten vuosikymmenten ennennäkemätön itsekultti juurtui häneen. "Totuus ja taru", "Päivittäiset ja vuosittaiset muistikirjat", Schillerin kanssa käydyn kirjeenvaihdon julkaiseminen, huoli Zelterin kanssa ihmisestä ovat yhtä monta yritystä estää kuolema. Kuolemattomuus myönnetään vain suurmiehille.
ellauri345.html on line 258: Oli varmasti huolestuttavaa, että hiän saattoi unohtaa itsensä tällä tavalla, ja tämä epäonnistuminen saatettiin nähdä merkkinä mielentilasta, joka ei ollut aina samanlainen. "Mutta", herra von Reva-avanne kertoi minulle, "me (minä ja hra Schiller, joka oli "illallisen" jälkeen liittynyt seuraani) myös unohdimme kaikki mahdolliset seikat, jotka olisimme voineet tehdä, en tiedä miten se tapahtui. Meidät on täytynyt valloittaa se sanoinkuvaamaton armo, jolla hiän suoritti näitä temppuja. Hiän leikki kiusoittelevasti, mutta ymmärtäväisesti. Hiänen sormensa tottelivat hiäntä täysin, ja hiänen äänensä oli todella lumoava. Kun hiän oli lopettanut, hiän vaikutti yhtä rauhoittuneelta kuin ennenkin, ja uskoimme, että hiän oli halunnut vain piristää ruoansulatuksen hetkeä."
ellauri349.html on line 758: Kreikkalaisen mytologian ja muinaisten kreikkalaisten runoilijoiden, kuten Pindarin ja Sophokleen, ihailijana Hölderlin seurasi Johann Wolfgang von Goethen ja Friedrich Schillerin perinnettä ja sekoitti teoksissaan kristillisiä ja kreikkalaisia teemoja. Martin Heidegger (katso hänen pääteoksensa Oleminen ja aika), johon Hölderlinillä oli suuri vaikutus, sanoi:
ellauri352.html on line 70: Friedrich von Schiller litteröi vain yhden luvun Denis Diderot'n Jacques the Fatalist and his Master, Jacques le fataliste et son maître (kirjoitettu vuosina 1765–1784), joka ilmestyi saksaksi vuonna 1785. Sitten vuonna 1792 Wilhelm Christhelf Sigmund Mylius julkaisi ensimmäisen täydellisen käännöksen.
ellauri368.html on line 87: LEBENSOHN, MICAH JOSEPH (tunnetaan myös nimellä Mikhal; 1828–1852), yksi *Haskalahin merkittävimmistä heprealaisista runoilijoista. Vilnassa syntyneen Abraham Dov *Lebensohnin (Adam ha-Kohen), joka oli aikansa johtava intellektuelli ja yksi sen merkittävimmistä runoilijoista, poika Micah Lebensohn sai perusteellisen heprealaisen koulutuksen, mukaan lukien intensiivisen Raamatun tutkimisen. Toisin kuin muut hänen aikansa nuoret, jotka joutuivat kamppailemaan voidakseen opiskella maallisia aineita, Lebensohn oli yksityisopetuksessa saksaa, puolaa, venäjää ja ranskaa. Hän osoitti jo varhaislapsuudessa suurta kiinnostusta kirjallisuuteen ja aloitti kirjallisen toiminnan hepreantamalla saksalaista runoutta. Hänen 19-vuotiaana käännettyä suurimman osan Vergilin Aeneidin toisesta kirjasta Schillerin saksankielisestä versiosta (97 säkeistöä) vahvisti Lebensohnin maineen Vilnan kirjallisuusmaailmassa. Vuotta myöhemmin hän käänsi Vittorio Alfierin näytelmän Saul nimellä Aḥarit Sha'ul. (Kaikista säilyneistä kopioista osia käännöksestä puuttuu.) 17-vuotiaana Lebensohn sairastui vakavasti tuberkuloosiin ja hänet lähetettiin Berliiniin sairaanhoitoon. Lääkäreiden neuvosta hän kokeili Salzbrunnin kylpylää vuonna 1849, mutta palasi Berliiniin talvella. Seuraavan kesän hän vietti Reinerzin kylpylässä, jossa hänen tilansa parani, ja siellä hän kirjoitti parhaan teoksensa. Talven tullessa hän sai shuubin ja palasi isänsä kotiin Vilnaan, missä hän kuoli 24-vuotiaana.
ellauri369.html on line 323: Carlylen käännös teoksista Goethen Wilhelm Meisterin oppisopimuskoulutus (1824) ja Matkat (1825) ja hänen elämäkerta Schillerista (1825) toivat hänelle kunnolliset tulot, jotka eivät olleet sitä ennenkään välttyneet häneltä, ja hän sai täysin ansaizemattomasti vaatimattoman maineen. Hän aloitti kirjeenvaihdon Goethen kanssa ja teki ensimmäisen matkansa Lontooseen vuonna 1824 tapaamalla merkittäviä kirjailijoita, kuten Thomas Campbellin, Charles Lambin ja Samuel Taylor Coleridgen, ja solmimalla ystävyyssuhteita Anna Montagun, Bryan Waller Proctorin ja Henry Crabb Robinsonin kanssa. Hän matkusti myös Pariisiin loka–marraskuussa Edward Stracheyn ja Kitty Kirkpatrickin kanssa, missä hän osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian johdantoluennolle, keräsi tietoa lääketieteen opinnoista, esitteli itsensä Legendrelle, Legendre esitteli hänet Charles Dupinille, havaitsi Laplacen ja useita muita merkittäviä samalla kun he kieltäytyivät Dupinin esittelytarjouksista, ja kuuli François Magendien lukevan artikkelia " viidennestä hermoparista" (kolmoishermosta).
ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri386.html on line 194: Joseph Frankin mukaan inkvisiittorin hahmon prototyyppi löytyy Schillerin Don Carloksesta: "Näytelmässä on sama perustelu pahuuden olemassaololle maailmassa, sama vastaus teodikian ongelmaan, eli Dostojevskin legendan sydän." Wait! wait! tekee mieli huutaa kuin Adrian Monk, selitäppä tarkemmin! Mikä se perustelu siis tässä oli? Eikai taas toi valintamyymälä-tematiikka? Eli ettei voi vapaasti valita hyvän ja pahan väliltä jos kaikki on vain hyvää? Mitä vittua? Mixi tarvizisi silloin valita? Mitä intrinsistä kivaa on valizemisessa? Onxe joku mezästäjä-keräilijän perustarve? Sitäpaizi mikä vapaus se nyt on jos väärästä valinnasta tulee heti näpeille? On vapaus valita vain K-kauppiaan osoittamasta laarista, muuten tulee sähköiskuja. Sori ei tää kyllä pelitä.
ellauri389.html on line 120: Hänen ihanteensa oli hilpeä John Milton. Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa hän tutustui Robert Southeyhin, joka sai hänet radikalisoitumaan. Yhdessä he kirjoittivat näytelmän The Fall of Robespierre (1794) ja suunnittelivat kahdentoista avioparin yhteistä kommuunia Pennsylvaniaan. Tätä tarkoitusta varten he itse valitsivat aviopuolisoikseen sisarukset. Tämä pienyhteisö sai sittemmin nimen lakistit (lakists), johon kuului kolme järvikoulun runoilijaa, Southey, Coleridge ja Wordsworth. Nimi Järvikoulu juontuu siitä, että he kaikki viettivät osan elämästään naturisteina Unencumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli myös se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridge opiskeli vuosina 1798–1800 Göttingenissä saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä vulvan ihailua.
xxx/ellauri056.html on line 362: Novalis kuulostaa joltain lääkkeeltä. Ja se sopiikin kuin nenä naamaan. Novalis war ein uralter Beiname seiner Familie: De novali, die „vom Neuland“. Frizun mielestä "Der Poet ist der transzendentale Arzt.“ Novalis fanitti Böhmeä, mystistä suutaria josta on toisaalla jo pitkät turinat. Novalis oli myös Schlegelien kamuja. Novalis oli kermapeppu aatelinen jolla kaikki meni putkeen paizi et se sai Schilleriltä tubin. Ja siihen kuoli hän. Vai kuoli hän siihen? Juu. Siihen kuoli hän. Parantaja paranna izesi. Sininen kukka ei tepsinytkään hivutuxeen.
xxx/ellauri056.html on line 392: Caroline von Boehmer-Schlegel-Schelling kirjoitti kirjeessä:
„Über ein Gedicht von Schiller, das Lied von der Glocke, sind wir gestern Mittag fast von den Stühlen gefallen vor Lachen, es ist à la Teufel, wenigstens um des Teufels zu werden.“ Aika typykkä. "Doch scheinen weibliche Charaktere des Untergangs (wie Lady Macbeth) bedenklich," marisi pettynyt Friedrich Schlegel.
xxx/ellauri056.html on line 396: Das Lied von der Glocke ist ein im Jahr 1799 von Friedrich Schiller veröffentlichtes Gedicht. Es gehörte lange Zeit zum Kanon der deutschen Literatur und ist eines der bekanntesten, am meisten zitierten und parodierten deutschen Gedichte.