ellauri026.html on line 403: Skolastikot kuvaa helvetin niin tarkkaan kuin ne olis ize olleet siellä enimmän aikaa mittailemassa. Ja lisää sinne uuden piirin, kahdexannen, niin ison ja tilavan, että ne mahtuu sinne kavereineen pelaamaan vaikka potkupalloa. Ja seuraavaxi tulee uskonmiehet, munkit, molemmista nimityxistä aika etääntyneet, ei ne välitä uskonnosta, ja niitä pörrää kaikkialla kuin kärpäsiä. Jengi väistelee niitä kuin pahan onnen enteitä. Ne pitää kunnianaan olla oppimattomia ja saarnata mitä sylki suuhun tuo ihan takin hihasta. Jotkut ottaa kovaa hintaa palveluista, toiset kerää rahaa kuulijoilta kapakoissa, kilpailee kerjäläisten kanssa rovoista. On olevinaan mukavia apostoleja typerine juttuineen. On tarkkoja kuin liivijengit bränditunnuxista, millainen rozi ja mitkä merkit siinä, miten pitkä letti, paljonko unta palloon per yö. Ja halvexii sitten toisen jengin munkkeja niiden vermeistä. Jotkut ei huoli rahaa, mut kyllä viiniä ja naisia. Brändinimiä joka lähtöön: jotkut on vyöveikkoja, jotkut pieniä, jotkut pikkuruisia, jotkut ruusuristiläisiä; sit on benediktiinejä ja bernardiineja, karmeliittoja ja augustiineja, vilholaisia ja jakobiineja. Kristillisiä ei ketkään.
ellauri101.html on line 461: Sixi brändit ovat niin kalliita. Niiden on oltava, ei ne muuten tehoa. Niinkuin Edgar Allan Poen pyrstön niiden on laahattava maata. Emme elä ainoastaan leivästä, vaan Burger Kingin logosta. Tästä kellosta näkee kuinka köyhä olen.
ellauri101.html on line 462: Mäpä en osta brändituotteita mietin ylpeänä. Poplarikin oli kymmeniä vuosia vanha Oratop. Kunnes huomasin että colitsissa luki M. I. T. Bräninsä kullillakin, toisilla vaan flakympi kuin toisilla, huokasin polttomerkittynä.
ellauri102.html on line 258: Joo selkeesti nää brändit on siis meemejä, ja meemit on ikuisia sieluja. Koneet kuluu loppuun, autot hajoo, apinat kuolevat, mutta brändi jatkaa menoa. Tehdasruumiista voi vapautua ja kurittaa sitä kolmannessa maassa. Työläiset jatkaa lentoa ulos ovesta, muttei jatka sukua.
ellauri102.html on line 391: Enemmistö työllisistä ei ole vakinaisessa työsuhteessa. Työ ei ole osa identiteettiä. Mikä sitten on? Harrasteet ja brändit. On se surkeaa. Harrasteet on perseestä, brändit vielä syvemmältä mutta samasta paikasta.
ellauri188.html on line 44: Ja toi turha jälkeenpäinen katumus. Tästä on jo moneen kertaan jämennetty. Moka mikä moka, ota oppia ja eiku yrittämään uudelleen. Tollanen synnin sovittaminen on konsumerismia, vitun kauppamiesten laskun tasausta, pelkkää kostonhalua. Eli siis laumavaistoa, voi nyt huomata. Jeesus on jo sovittanut nämä brändit puolestasi. Älä osta niitä amer. työhousuja, niissä näkyy olevan valmiixi jo reikiä, sanoo homekorva sohvaperuna. Ratikassa oli eilen pojalla rikkinäisten farkkujensa alla ehjät pitkät kalsarit. Onkohan se muotia. Korjaan trendaakohan se.
ellauri301.html on line 76: Nuori Wallander on yhtä pseudo svedu kuin kiinalaisvalmisteinen Electrolux pesukone, johon bränditarra lyödään tehtaan ovella. Toisesta ovesta menee ulos Siemensit ja kolmannesta Whirlpoolit. Tää on globalisaatiota, jota beady eye Kurt puolustaa puhtain tuliasein Malmön kaduilla. Ense candido causa pro candida, valkoisen asian puolesta valkoisella miekalla, venelakki päässä kuin Carl Gustav Emil Mannerheim. Paizi että näyttää hyvältä nakukuvissa, nuori Kurt on lainvalvonnan nero kuten kolleegansa DI Lewis. Sitäpaizi ne on hienoja ihmisiä paizi remmissä myös siviilissä. Sarjan token ruozalaiset näyttää maansa myyneiltä solkatessaan kökköenkkua, ja hyvästä syystä, senhän ne on tehneetkin.
xxx/ellauri103.html on line 499: No mikäs ihme tää nyt on. Sama touhu on jatkunut keskeytymättä suoraan 1800-luvulta (ja tietty sitä ennenkin, ei vaan ollut tehtaita), ja siitä oli maristu jo vuosikymmeniä ennen Naimi Pikkuhousua ja muita "aktivisteja". Vizi oli vaan että tossa vuosituhannen taitteessa tämmönen aktivismi "trendasi" ja Naimi porukoineen sai siitä nimeä ja valtavia painosmääriä, siis mahtavasti paalua. Eli sekin oli vaan tollanen bränditrendi, ei muuta. Business as usual. No Logo is just another logo, is all.
xxx/ellauri201.html on line 320: Chimamanda Ngozillakin on kirjassa Adiche (Kotiinpalaajat) tosi tuttuja tv-trooppeja, mutta silti ne eivät vaikuta aivan yhtä ilkeästi klisheiltä. Mikä ero? Pidänkö vain toisista klisheistä mutten toisista? Johtuuko se kynäilijän tarkoitusperistä kun se kynäilee noita klisheitä? Jos troopin ei ole tarkoitus tuoda kuvaan kaikkia sen tavanomaisia assosiaatioita, vaan se tuntuu jotenkin ize koetulta, se ei ole ärsyttävä klishee. Jos se taas on kuin joku Nike tai Coke logo tai brändituotemainos tyyliin "I'm loving it!" niin se on vitun ärsyttävä. Esim kun Ifemelun tekee mieli tanssia Obinzen kanssa kotibileissä hitaita, mutta Obinze haluukin vaan juzkata vessanhajuisella pihalla, se voi olla teinipätkän trooppi muze ei tunnu klisheeltä. Kun Stigin pikku-Kalle muka höylää Erikaa kirjoituspöydällä, mieleen tulee vaan se Emmanuelle leffa ja heti tympäsöö: miten klisheistä!
xxx/ellauri312.html on line 46: että ”et ole niin hieno kuin me etkä tule meidän porukkaan”, Anne-Mari kertoo. Niia kertoo joidenkin tyttöjen käyttävän vain mahdollisimman kalliita merkkivaatteita, jotta muut eivät pystyisi ”kopioimaan”, kun ei ole varaa. Pitäskö olla koulupuvut niikö anglosaxeilla? Paskat, varsinainen syy on tuloerot. Ruåzissa on enemmän mijardöörejä kuin brasseissa. Tuloerot on jo isommat kuin Venäjällä, tietää Hobla kertoa. Vittuako kaikki paha pitää rontata sisään anglosaxeilta? Se on kapitalismin laki, kerääntyminen ja kasaantuminen. Vitun brändit! Polttomerkit perseessä. Helvettiin kaikki indogermaanit. Mitäs läxit, mennään zuhnat volganmutkaan takaisin.
10