ellauri002.html on line 55: Christian Johann Heinrich Heine (alk. Chaim Harry Heine; 13. joulukuuta 1797 Düsseldorf – 17. helmikuuta 1856 Pariisi) oli yksi 1800-luvun tärkeimmistä saksalaisista runoilijoista. Heine syntyi juutalaisperheeseen Düsseldorfissa. Vuodesta 1831 Heine asui Pariisissa. Heine vietti boheemia elämää rikkaalta sukulaiselta saamiensa rahojen turvin. Düsseldorfin kaupunki jakaa joka toinen vuosi arvostetun Heinrich Heine -palkinnon, jonka arvo on 50 000 euroa. Robert Schumann on säveltänyt lukuisia liedejä Heinen teksteihin. Niistä laulusarjat Dichterliebe ja Liederkreis kuuluvat Franz Schubertin liedien ohella maailman tunnetuimpiin lauluteoksiin.
ellauri014.html on line 201: Tutustu Pariisissa yhtä köyhään Dideroohon. Diderot oli pieni ruipelo, boheemi veitsisepän poika, jonka iskä hylkäsi kun ei mennyt lukee papiksi, lakia, tai lääkäriksi. Varmaan oli aina komeen Rousseaun hintelämpi sivuvaunu. Yhtä vihattu, ei yhtä ihailtu. Naiset ei kuumu tietosanoista. Croyez-moi, je le sais.
ellauri033.html on line 472: Aika työlästä on Wyszewskiä tankata ranskaxi, mutta kaiketi se koittaa sanoa, että tässä niteessä porvari-Paavali on kääntänyt kelkkansa ja syyttää entisiä kavereitaan taidepellejä kuin ateenan johto Sokratesta nuorison villizemisestä. Tätä taideboheemit piti syystä melkoisena takinkääntönä. Paavalista tuli porvari ja porvarista Paavali, ja 5v myöhemmin akateemikko. Nousujohteista. Bourget teki selloutin katolisille sioille. Wysewski rinnastaa nuorison pilaajat kovaxi keitettyyn Nick Carteriin. En tiennytkään että Nick on noin vanha! Tää copycat ilmiö, eli julkisuuden ilkiöiden apinointi, on takuulla yhtä vanha kuin sapajou-apina. Konnantöiden laajamittainen mainostus tietysti onkin nuorison ja vanhemmankin ääliökannan villizemistä klikkausten hinnalla. Kokeilen samaa, sanoo apinat kuin Wagner Viiville ja apinoi.
ellauri033.html on line 1183: Cocteau syntyi varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä teki itsemurhan pojan ollessa yhdeksänvuotias. Jean Cocteau muutti kotoa viisitoistavuotiaana. Hän ei ollut koulussa kovin hyvä oppilas, ja reputti päättökokeessa useita kertoja. 19-vuotiaana hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa. Hän tuli tunnetuksi boheemien piirissä ja ystävystyi monien kulttuurihenkilöiden kanssa.
ellauri049.html on line 191: Uuno Salonen kirjautui Helsingin yliopiston historiallis - kielitieteelliseen tiedekunnanosastoon syksyllä 1920. Siirtyessään Helsinkiin Uuno jätti taakseen kuvataiteen tekemisen. Uuno oli epävarma akateemisen alan valinnasta, sillä oma runoilijan kutsumus oli Honkapään sukulaisten ajatuksien vastainen. Yliopistovuosiensa 1920-23 ja 1925-26 aikana hän ei suorittanut yhtään opintokokonaisuutta. Kouluttautuminen oli vain lume, niin hänelle itselleen kuin honkapääläisille, jolla hän mahdollisti elämänsä pääkaupungissa. Aika kului runojen kirjoittamiseen, sanomalehti- ja kustannusalan kirjallisiin toimitustehtäviin, käännöstöihin ja dekadenttiin boheemieloon.34 Kailas osallistui aktiivisesti nuorten kirjailijoiden, Nuoren Voiman Liiton jäsenten ja tulevien Tulenkantajien seurapiirielämään. Hengenheimolaisuus edesauttoi niin runoilijan uraa mutta myös rappioelämää.
ellauri107.html on line 416: Maureenin boheemit viisikymppiset kaverit Bleecker Streetin vintiltä sanovat sattuvasti, että Phil Roth on babitti. Se tais jäädä närästämään Peppua, sillä Babbitt putkahtaa esiin vielä Apinan fläkissä.
ellauri110.html on line 203: Hannu on päässyt ryyppykierteen ansiosta naistenlehden boheemixi, vaikka Jouni Lompolokin (eli Helsingin Sanomien "Origo") tietää, miten Phil Roth-maisesti se aamupäivisin duunaa duunia kotona kalliissa rivitalossa Lauttasaaressa. Se on mukavaa. Julkisuus on aina hienoa, puolivillainenkin.
ellauri145.html on line 207: Xavier Forneret oli oman aikapaikkakoordinaatistonsa Olli Blåberg. Rikas maanomistaja, tyhjäntoimittaja, joka tunki Cénacleen muiden boheemien pöytään, mutta potkaistiin pihalle, koska se oli selkeästi pelkkä jäljittelijä. Pukeutui omituisesti mustiin ja nukkui ruumisarkussa. Vanhana se näyttikin ihan vampyyriltä. Brétonkaan ei löydä sen kyhhäyxistä juuri mitään mainittavaa. Joku muu puiseva ranskalainen sanoi siitä, että "Ranskassa on aina ollut humoristeja, mutta niitä ei ole arvostettu senkään vertaa kuin muualla". Oli sillä joku runo jossa rutiköyhä löytää taskusta oman kätensä ja syö sen paremman puutteessa matkaeväänä. Haha. Sitä ongelmaa ei ollut kenraali Xavierilla.
ellauri288.html on line 202: Menestyskirjailija Sofi Oksanen, 41, on mieltynyt miljoonaomaisuudestaan huolimatta Helsingin Sörnäisten boheemiin ilmapiiriin. Hän asuu miehensä Juha Korhosen, 45, kanssa 90-neliöisessä kolmiossa lähellä Sörnäisten metroasemaa.
ellauri318.html on line 342: Diskordianismi (albumi 167) oli kukkavoimavallankumouksen modernimpi evoluutio. 1980-luvulla Timothy Leary nousi uudelleen "kyberdeelisen" vastakulttuurin edustajaksi, jonka kannattajia kuvailivat "kyberpunkkeja", jotka olivat kiinnostuneita tietokoneista ja psykedeeleistä. Leary julisti boheemi-hipsterijoukolle, että "PC on 1990-luvun LSD" ja "käynnistä, käynnistä, liitä". Kuinka oikeassa olitkaan Timotei.
ellauri322.html on line 210: Liikkuessaan boheemissa radikaalien piirissä hän tapasi Gilbert Imlayn, amerikkalaisen vallankumouksellisen sotilaan ja kaupallisen seikkailijan. Kesällä 1793 hän oli raskaana.
ellauri328.html on line 152: Samaan aikaan toisaalla Venäjästä tuli kuudennen Napoleonin vastaisen liittouman perustaja, johon pian kuului myös Preussi , jota johti William First. Tappelut siirtyvät Sleesian alueelle. Tappio Lützenissä ja Bautzenissa lannisti Aleksanterin ja Wilhelmin, ja he tekivät rauhan Napoleonin kanssa. Myöhemmin Napoleon kutsui tätä Plopovin izemurhasiirroxi kampanjassa 1813-1814. Aselevon aikana liittoutumaan liittyivät Napoleonin ex-marsalkka pelle Bernadotten johtama Ruotsi ja Ransu II :n johtama Itävallan keisarikunta. Liittoutuneet yhdistyivät kolmeksi suureksi armeijaksi, pohjoisessa marsalkka Bernadotten johdolla pohjoisessa, idässä Preussin kenttämarsalkka Gebhard Blücherin johtamassa sleesialaisarmeijassa ja etelässä itävaltalaisen Schwarzenbergin herttuan Karlin johtamassa boheemipumpussa. Poliittisista syistä Aleksanteri ei vaatinut venäläisten kenraalien nimittämistä minkään armeijan komentajaksi. Aselepo päättyy ja armeijat siirtyvät kohti Dresdeniä, joka on tärkein tukikohta Napoleonin armeijan tarvikkeiden ja aseiden täydentämiselle. Liittoutuneet kehittävät taistelusuunnitelmaa. Böömin armeija lähestyy Dresdeniä.
ellauri347.html on line 149: Sankarin rakastaja Marcelle kertoo hänelle olevansa raskaana, ja he sopivat, että hän tekee abortin. Syynä tähän Mathieun päätökseen on "boheemin" Mathieun pelko, että jos hänellä on lapsi, hänen on solmittava "porvarillinen" avioliitto; Beauvoir oli römäkkä lepakko ja köyhä kuin kirkonrotta. Lisäksi hänellä on orastava romanssi Ivishin-nimisen opiskelijan kanssa, joka on Venäjältä tulleiden valkoisten siirtolaisten pojan, Mathieun entisen oppilaan, Borisin sisar. Mathieu etsii rahaa abortin maksamiseen (joka oli tuolloin laitonta Ranskassa). Hänen tuttavansa Daniel sekä Mathieun veli Jacques, varakas lakimies, kieltävät sankarilta rahat ja neuvovat häntä pitämään lapsen ja menemään naimisiin. Lopulta Mathieu varastaa vaaditun summan 5000 frangia Lolalta, Borisin rakastajattarelta. Mutta kun Mathieu tuo Marcelille rahaa, heillä on erimielisyyttä. Lopulta Mathieu vierailee Daniellen luona ja tuo takaisin 5000 frangia. Daniel kertoo myös Mathieulle odottamattomia asioita - hän, Daniel, on homoseksuaali , ja että hän on valmis naimisiin Marcelin kanssa ja avioliitto solmitaan pian ja että he pitävät Mathieun lapsen.
ellauri432.html on line 460: Oswald Spenglerin nimi tuli ensimmäisen maailmansodan aikoihin yhtäkkiä tunnetuksi yli koko länsimaisen sivistyneen maailman, sillä sen aikana ilmestyi hänen Der Untergang des Abendlandes-teoksensa I osa ja sodan päättyessä sen II osa. Oswaldin elämän puitteet olivat melko karut. Hän syntyi Blankenburgissa (Harz) v 1880 posteljoonin poikana. Hänen äitinsä oli taiteellinen juutalainen. Kuten Grantzovit yleensä, Pauline oli boheemi , ja ennen kuin meni naimisiin Bernhard Spenglerin kanssa, seurasi tanssijasisaruksiaan kiertueilla. Ulkonäöltään hän oli pullea. Hänen temperamenttinsa, jonka Oswald peri, oli tunnelmallinen, ärtyisä ja synkkä. Oswaldin opinnot oli ohjaamattomia. Väikkäristä puuttui viitteitä. Vuonna 1905 Spengler sai hermoromahduksen. Oswald kirjoitti pääteoxensa kynttilän valossa vaikeissa oloissa nälkää kärsien yxinäisessä poikamiespoxissa Münchenissä. Vaurastuttuaan hän piti 2 esitelmää Helsingissä ja yhden Turussa. Kun The Decline of the Westin ensimmäinen osa julkaistiin, se oli villi menestys. Spengleristä tuli välittömästi julkkis. Masis opus sopi sodan hävinneiden sakarien mielialoihin. Sosiologi Max Weber kuvaili Spengleriä "erittäin nerokkaaksi ja oppineeksi diletantiksi", kun taas filosofi Karl Popper kutsui kirjaa "turhaksi".
ellauri435.html on line 149: Sankarin rakastaja Marcelle kertoo hänelle olevansa raskaana, ja he sopivat, että hän tekee abortin. Syynä tähän Mathieun päätökseen on "boheemin" Mathieun pelko, että jos hänellä on lapsi, hänen on solmittava "porvarillinen" avioliitto; Beauvoir oli römäkkä lepakko ja köyhä kuin kirkonrotta. Lisäksi hänellä on orastava romanssi Ivishin-nimisen opiskelijan kanssa, joka on Venäjältä tulleiden valkoisten siirtolaisten pojan, Mathieun entisen oppilaan, Borisin sisar. Mathieu etsii rahaa abortin maksamiseen (joka oli tuolloin laitonta Ranskassa). Hänen tuttavansa Daniel sekä Mathieun veli Jacques, varakas lakimies, kieltävät sankarilta rahat ja neuvovat häntä pitämään lapsen ja menemään naimisiin. Lopulta Mathieu varastaa vaaditun summan 5000 frangia Lolalta, Borisin rakastajattarelta. Mutta kun Mathieu tuo Marcelille rahaa, heillä on erimielisyyttä. Lopulta Mathieu vierailee Daniellen luona ja tuo takaisin 5000 frangia. Daniel kertoo myös Mathieulle odottamattomia asioita - hän, Daniel, on homoseksuaali , ja että hän on valmis naimisiin Marcelin kanssa ja avioliitto solmitaan pian ja että he pitävät Mathieun lapsen.
ellauri456.html on line 1382: Ei pie sekottaa Dorothy Dayhyn (1897 – 1980). Tämä Day oli yhdysvaltalainen journalisti, yhteiskunnallinen aktivisti ja anarkisti , joka boheemin nuoruuden jälkeen kääntyi katolilaiseksi luopumatta yhteiskunnallisesta aktivismistaan. Hän oli kenties tunnetuin poliittinen radikaali amerikkalaisten katolisten keskuudessa. Hän oli osa katolista työväenliikettä. Hän harjoitti kansalaistottelemattomuutta, mikä johti lisäpidätyksiin vuosina 1955, ja vuonna 1973 75-vuotiaana. Day puolusti katolista taloustieteen teoriaa distributivismista, jota hän piti kolmantena tienä kapitalismin ja sosialismin välillä. Se on fasistista pienyrittäjäpersuilua.
ellauri456.html on line 1388: Aluksi Day eli boheemielämää . Vuonna 1920, päätettyään onnettoman rakkaussuhteen Lionel Moisen kanssa ja tehtyään abortin, joka oli "hänen elämänsä suuri tragedia", hän meni naimisiin Berkeley Tobeyn kanssa siviilivihkimisessä. Hän vietti suurimman osan vuodesta hänen kanssaan Euroopassa, irtautuneena politiikasta, keskittyen taiteeseen ja kirjallisuuteen ja kirjoittaen puoliksi omaelämäkerrallisen romaanin Yhdestoista neitsyt (1924), joka perustui suhteeseensa Moisen kanssa. Sen "Epilogissa" hän yritti ottaa oppia naisten asemasta kokemuksistaan: "Luulin olevani vapaa ja emansipoitunut nuori nainen, mutta huomasin, etten ollutkaan. ... Vapaus on vain modernin ajan puku, uusi ansa, jonka me naiset käytämme vangitaksemme haluamamme miehen." Hän päätti avioliittonsa Tobeyn kanssa heidän palattuaan Yhdysvaltoihin. Myöhemmin Day kutsui Yhdestoista neitsyttä "erittäin huonoksi kirjaksi". Muuten Day ei koskaan poikennut kirkon opetuksista ihmiselämän pyhyydestä hedelmöityksestä luonnolliseen kuolemaan.
ellauri456.html on line 1394: Voi vain olettaa, että tilanne oli Forsterille surkea – hän oli seurustellut vapaamielisen boheemin kaunottaren kanssa täysin odottaen, että suhteeseen ei liittyisi mitään velvoitteita, vaan vain intohimoista rakastelua, jota seuraisivat rauhalliset kävelyretket Staten Islandin rannoilla. Ei kulunut vuottakaan, kun nainen oli jo raskaana ja vaati sitoutumista – helvettiin marxilainen käsikirjoitus, hän halusi perheen ja hän halusi miehen olevan valmis siihen . Miehellä ei ole helppoa tapaa päästä pois tuosta kahleista – voit aina sanoa: "En usko avioliittoon" tai "perheen perustaminen kanssasi loukkaisi jokaista minulle rakasta vuokralaista", mutta kaikki (sinä, hän ja kaikki muut) tietävät, että se on paskaa. Forster ei vain halunnut sitoutua hullun paskiaisen seuraan ja käveli pois. Niinpä Dorothy tyytyi varamieheen "wimpyyn Jeesukseen" ja antoi sydämensä (sen, mitä hiiltyneestä ja pelästyneestä jysähtelijästä oli jäljellä) hänelle ja hänen kirkolleen. Tästä syystä häntä pidetään (melkein) pyhimyksenä ja paavi ylistää häntä Kansantalossa, mutta tunnustusta ansaitsee Forster Batterham. Hän kirjoitti: 'Oi, Amerikan vapauden kaukainen päivä, jolloin Karl Marx saattoi kirjoittaa aamu- Tribuneen New Yorkissa ja Kropotkinia ei ainoastaan voitu julkaista Atlanticissa , vaan hänet voitiin ottaa vastaan vieraana Uuden-Englannin unitaarien koteihin ja Jane Addamsin Hull Houseen Chicagossa!'"
xxx/ellauri056.html on line 164: Ensimmäinen ero kirkasti, että hän on kovaääninen boheemi kuten äitinsä. Toinen opetti sanomaan ei. Viimeinen eropäätös opetti Kutrille, että hän pyrkii väkisin korjaamaan viat toisessa ihmisessä.
xxx/ellauri056.html on line 176: "Katri pyrki kaikin tavoin irtautumaan kodin malleista: boheemista elämäntavasta, ammateista. Voi sanoa, että hän otti reilusti etäisyyttä", Kirsti Manninen kertoo.
xxx/ellauri057.html on line 684: Leino muuntautui 1910-luvulla hahmoksi, jollaisena jälkimaailma on oppinut hänet tuntemaan: pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen, ravintoloissa työskentelevä flanööri ja seuramies, jolla oli laajat sosiaaliset verkostot. Vuonna 1914 Leino avioitui Robert Kajanuksen tyttären, harpputaiteilija Aino Kajanuksen kanssa, mutta jo seuraavana vuonna hän jätti jälleen taakseen vakiintuneen elämänmenon.
xxx/ellauri057.html on line 904: Pariisissa eletään mamuina boheemielämää. Tiukka täti Colette käskee nuorta Yrjöä kirjottamaan simppelimmin. Vielä simppelimmin. Vielä! Ennenkaikkea ei literatuuria! Ja vikkelämmin. Colette oli lepakko.
xxx/ellauri177.html on line 499: Hän oli laittanut kätensä vartalosukan päälle, ikään kuin repiäkseen kankaan irti. Hän työnsi hänet pois eleellä koskematta häneen. Hän katsoi häntä, hän vahvisti itseään kiusausta vastaan, eikä koskaan irrottanut katsettaan hänestä. Hän näytti aikuiselta hänelle. Hän ei ollut enää se pikkutyttö, jolla on villejä kukkakimppuja, joka heitti boheemia nauruaan tuuleen, eikä valkoisiin hameisiin pukeutunut rakastaja, joka taivutti ohutta vyötäröään ja hidasti hänen liian kovaa vauhtiaan pensasaitojen takana.
xxx/ellauri259.html on line 178: Kun Venäjän viranomaiset lakkauttivat Päivälehden sen radikaalien kannanottojen vuoksi, tilalle perustettiin Helsingin Sanomat, jossa Leino jatkoi pakinointiaan ”Teme”-nimimerkillä. Leinon ja L. Onervan suhde ei vakiintunut avioliitoksi. Pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen oli mieluummin anniskeluravintoloissa työskentelevä paxu flanööri jota säväytti optimistinen ihmisyysusko ja melankolinen lapsuudenkodin nostalgia. Ei ihme että Eski kävi kuumana. Kultahatun Hyvinkää on vain muutaman peninkulman päässä Hämeenlinnasta. Helkavirsien on tulkittu heijastelevan ibseniläistä individualistista ”tinkimättömyyden eetosta” ja Nietzschen filosofiaan pohjautuvaa "pohdiskelua ihmisen kyvystä" uhmata omaa kohtaloaan. Siinä on infoa yksilön suhteesta tuntemattomaan ja kuolemaan, yksilöllisestä vapaudesta ja tiedon rajoista.
xxx/ellauri259.html on line 457: Eino Leino (1878–1926) oli boheemi, valloittava seuramies, mielipidevaikuttaja – ja lähes yhtä suuri runoilija kuin Pena Saarikoski. Hänkin oli alkoholin suurkuluttaja, jolla naiset ja kodit vaihtuivat. Aika samanikäisinä tekivät kusilakon. Penan maxa sanoi pox, Eikan tappoi kuppa. Marja Pylkkänen kävi Eikan pumpussa 20-vuotiaana 1965. Turvo Artiainen pahoitteli että Leinon pazas asetettiin selin Topeliuxen tyttöihin.
xxx/ellauri400.html on line 345: Keturi oli työtä vieroksuva boheemi, itsestään varma keplottelija, jonka vuokrat olivat maksamatta aina vuodesta -37. Isännöitsijä Perttuli Pihi ja ulosottomies Möhky yrittivät epätoivoisella vimmalla periä rästissä olevia vuokria ja muita maksamattomia laskuja Isaskarilta, siinä tietenkään koskaan onnistumatta. (Isaskarin mielestä ulosottomies Möhkyn etuniminä olisi pitänyt olla Sulo Otto Mies.)
26