ellauri012.html on line 326: Vapaudu Heloise liian syvälle juurtuneen rakkauden häpeällisistä jämistä. Muista että nyt on aviorikos sun ajatella ketään muuta miestä kuin jeesusta (ja jehovaa, jos se nyt on eri äijä, tai edes mies. Pyhää henkeä ei kärsi mainita, siitähän ei saa heittää läppää, se on kuolemaksi.) Jos sä näkisit mut täällä näin laihana ja naama pitkänä, tunkeilevan munkkilauman keskellä, jotka pelkäävät mun oppinutta mainetta ja loukkaantuvat mun kaidasta lätystä, ihan kuin mä uhkaisin niitä uskonpuhdistuksella, mitä sanoisit mun alhaisista huokailuista ja hyödyttömistä kyynelistä jotka harhauttaa näitä herkkäuskoisia miehiä? Voi voi. Mua nöyryyttää rakkaus, eikä ristin sellainen. Sääli mua ja riistäydy vapaaksi. Jos sun kutsumus on mun ansiota, älä sit kiusaa mua jatkuvilla epäilyksillä. Lupaa että olet uskollien asulle joka peittää sut. Pelkää jumalaa jotta se vapauttaa sut pelosta, rakasta sitä että pääset etiäppäin hyveessä. Älä pitkästy luostarissa, sillä se on paikka pyhimyksille. Halaa tyhjää, tyhjät kädet on jeesus-lasso, se kyllä halaa takaisin jos nöyristelet sille.
ellauri018.html on line 892: Hadd (monikossa hudud, rajat) tarkoittaa rangaistuksia rikoksista, jotka kohdistuvat uskontoa vastaan siten kuin ne määritellään Koraanissa. Hudud-rikoksia ovat aviorikos ja väärä syyte aviorikoksesta, varkaus, maantierosvous, viinin juominen ja islamista luopuminen. Islamista luopuminen tarkoittaa myös yksittäisiä opinkappaleita. Eri lakikoulukuntien tulkinnat eroavat hieman.
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 577: Jos nyt oikein ymmärsin niin Maijasta pääasia näissä aviorikos jutuissa on se eze tyyppi ei vaan elä elämäänsä vaan mäystää sitä samalla. Eli sillä on koko aika ego id ja yliminä messissä. Se on ize oman elämänsä kazomossa, arvostelee sitä yleisönä. Siitä tulee se nausea, tai ennui. Se on oma kertojansa sekä kriitikko. Oman ristiinsuihkimisen urheiluselostaja. Hetkinen hetkinen kazotaan ensin tämä tilanne. Kirjallinen mieli ei lopeta oman kokemuksensa fabulointia.
ellauri171.html on line 206: Batseballa oli aviorikossuhde kuningas Daavidin kanssa, ja Jumalan avulla hän ei vain nauttinut siitä, vaan muutti sen hyväksi. Daavid nukkui Batseban kanssa, kun hänen miehensä Uuria oli lähdössä sotaan. Kun Daavid sai tietää Batseban olevan raskaana, hän järjesti hänen miehensä tapetun taistelussa. Hieno temppu David! Vaikea ymmärtää, miksi oli niin tärkeää tulkita Jeshua tämän kaikkien aikojen huijarin jälkeläiseksi.
ellauri240.html on line 571: Islamin oppineiden mukaan hudud-rangaistukseen johtavat rikokset, esimerkiksi aviorikos, edellyttävät erittäin vakuuttavaa todistusaineistoa, tunnustuksen tai neljän aikuisen miespuolisen muslimin todistusta.
ellauri333.html on line 504: Sikheiltä on kielletty hiusten leikkaaminen, alkoholi ja tupakka, aviorikos ja rituaalisesti teurastetun eläimen lihan syöminen.
ellauri374.html on line 197: Yhteisöt käyttivät "karkeaa musiikkia" ilmaistakseen paheksuntaa yhteisön normien erityyppisistä rikkomuksista. He voivat esimerkiksi maalittaa avioliittoja, joita he eivät hyväksyneet, kuten vanhemman lesken ja paljon nuoremman naisen välinen liitto tai lesken ennenaikainen uusi naimisiinmeno. Kylät käyttivät myös charivaria aviorikossuhteissa vaimon hakkaajia tai naimattomia äitejä vastaan. Sitä käytettiin myös häpeäksi aviomiehille, joita vaimonsa hakkasivat ja jotka eivät olleet puolustaneet itseään. Joissakin tapauksissa yhteisö ei hyväksynyt vanhempien leskien uutta naimisiinmenoa. Charivari on alkuperäinen ranskalainen sana, ja Kanadassa sitä käyttävät sekä anglofonit että frankofonit. Chivareesta tuli yleinen muunnelma Ontariossa, Kanadassa. Yhdysvalloissa termi shivaree on yleisempi.
ellauri377.html on line 362: Vastaväite 1: Vaikuttaa siltä, että lihalliset synnit eivät ole vähemmän syyllisiä kuin hengelliset synnit. Koska aviorikos on ankarampi synti kuin varkaus, sillä on kirjoitettu (Sananl.6:30, 32): "Virhe ei ole niin suuri, kun ihminen on varastanut... vaan se, joka on avionrikkoja, tyhmyyden tähden. hänen sydämensä tuhoaa hänen oman sielunsa." Nyt varkaus kuuluu ahneuteen, joka on hengellinen synti; kun taas aviorikos liittyy himoon, joka on lihan synti. Siksi lihalliset synnit ovat suurempi syyllisyys kuin hengelliset synnit.
ellauri377.html on line 372: Vastaus vastalauseeseen 1: Aviorikos ei kuulu vain himon syntiin, vaan myös epäoikeudenmukaisuuden syntiin, ja tässä suhteessa se voidaan viedä ahneuden pään alle, kuten kiilto huomauttaa Ef.5:5:ssä. "Ei haureutta, ei saastaista tai ahneutta" jne.; niin että aviorikos on paljon vakavampaa kuin varkaus, koska mies rakastaa vaimoaan enemmän kuin irtaimiaan (ei sentään yhtä paljon kuin killuttimiaan).
ellauri402.html on line 774: Naiset, jotka koristelevat itseään aviorikoksen vuoksi, ripustetaan hiuksistaan ​​kuplivan suon päälle. Miehet, joilla oli aviorikossuhteita heidän kanssaan, ripustetaan sukuelimistään viereensä.
ellauri402.html on line 823: Helvetissä rangaistut ovat kristittyjä, jotka ovat erehtyneet. Vaikka jotkut tavanomaiset synnit, kuten koronkisko, aviorikos ja naiset, jotka harrastavat seksiä ennen avioliittoa, tuomitaan, Paavalin maailmanloppu menee tätä pidemmälle. Useat "pahat" kristityt pakotetaan seisomaan tulijoessa, mukaan lukien kristityt, jotka lähtivät kirkosta ja väittelivät; Kristityt, jotka ottivat eukaristian, mutta sitten haureuttivat; ja kristityt, jotka "panetelivat" muita kristittyjä ollessaan kirkossa. Kristityt, jotka eivät kiinnittäneet huomiota siihen, miten Jumalan sanaa luettiin kirkossa, pakotetaan pureskelemaan kieltään ikuisesti. Kristityt, jotka tekevät lapsenmurhan, revitään sipuliksi ikuisesti, samalla kun he ovat tulessa. Kirkon johtajia ja teologeja, jotka saarnasivat väärää oppia tai olivat yksinkertaisesti epäpäteviä asemassaan, rangaistaan ​​kidutuksella. Esimerkiksi kirkon lukija, joka ei onnistunut toteuttamaan jumalanpalveluksissa lukemaansa Jumalan sanaa omassa elämässään, heitetään tulijokeen, kun enkeli viiltelee hänen huuliaan ja kieltään partaveitsellä. Epäpyhät nunnat heitetään tuliuuniin piispan kanssa rangaistuksena (yhdessä latinalaisessa käsikirjoituksessa, todennäköisesti myöhemmässä lisäyksessä). Epäonnistuneita askeetteja myös rangaistaan; niitä, jotka päättivät paastonsa ennen määräaikaansa, pilkataan runsaalla ruoalla ja vedellä, jotka ovat aivan ulottumattomissa, kun he makaavat kuivina ja nälkäisenä helvetissä. Ne, jotka käyttivät munkin tai nunnan tapaa, mutta eivät osoittaneet hyväntekeväisyyttä, saavat uusia tapoja käyttää pikeä ja rikkiä, käärmeet kietoutuvat heidän kaulaansa ja tuliset enkelit lyövät heitä fyysisesti. Pahimmat rangaistukset ("seitsemän kertaa pahemmat" kuin tähän mennessä kuvatut) on varattu teologisesti poikkeaville kristityille, kuten niille, jotka uskovat, että Jeesuksen toinen tuleminen tulee olemaan "hengellinen" ylösnousemus "fyysisen" ylösnousemuksen sijaan, tai jotka kieltävät sen. Jeesus tuli lihassa (doketismi ). Heidän rangaistuksensa tarkka luonne on jätetty mielikuvituksen varaan; sinetöidystä kaivosta nousee kauhea haju, joka vihjaa heidän kärsimyksestään alla.
ellauri411.html on line 525: Miksi heprean lukutaitoinen Paavali ei mainitse kaikkea tätä ja monia sellaisia ​​asioita, se johtuu luultavasti siitä, että hän perustaa sanomansa väkijoukon masentavaan tietämättömyyteen ja uneliaisuuteen. Mutta eikö sama tapahdu tänään?! Toinen esimerkki on Daavidin barbaarinen käytös, jota usein kutsutaan Jumalan valitsemana kuninkaaksi, Jumalan sydämen mukaan ( Apostolien teot 3:22 ja monin paikoin 1, 2 Kings tai Samuelin ja 1 ΄, II kirjoissa jätetty pois). ), hänen ensimmäiselle vaimolleen Mikolille, kuningas Saulin tyttärelle, joka rakasti häntä suuresti, sekä jaksot hänen kenraalinsa heettiläisen Uriuksen vaimon kanssa, jonka hän murhasi saatanallisella tavalla ottaakseen naisen häneltä. , kun hänellä oli oma sadan naisen haaremi. Heistä suurin osa oli jalkavaimoja ja harvat laillisia vaimoja (II Samouil tai II Vasileion i ' jne. ) . Kolme kymmenestä tunnetusta ankarasta käskystä: "Älä tapa", "Älä tee aviorikosta" ja "Älä himoitse...", jotka Jumala Jahve itse oli antanut Siinain vuorella ( 2. Moos. 6 : 13- 14, 5. Moos. 5: 17-18), he eivät aiheuttaneet mitään ahdistusta Jehovan valitsemassa suosikkikuningas Daavidissa! Mooseksen lain mukaan (3. Moos. 10:10, 4. Moos . 16-34, 5. Moos. 22, jne.) sekä avionrikkojat että murhaajat oli tuomittava kuolemaan (kivittämällä). Huomaa, että kuningas Daavidin synnit ja rikokset eivät olleet vain niitä, joita hän teki Batseban kanssa onnettoman Urian kustannuksella, kuten lukutaidottomat uskovat erittäin väärin. Vanhan testamentin kirjat 1, 2 Samuel tai Kings, 3 Kings ja 1, 2 Omitted sisältävät valtavan määrän tämän Jumalan valitun, hänen poikiensa ja häntä koskevien rikoksia, julmuuksia ja syntejä.
xxx/ellauri293.html on line 319: Et saa korottaa itseäsi, vaan sinun tulee olla nöyrä. Et saa ottaa kunniaa itsellesi. Älä anna minkäänlaista pahaa neuvoa lähimmäistäsi vastaan. Et saa olla liian luottavainen sydämessäsi. Et saa harjoittaa haureutta tai aviorikosta. Älä myöskään turmele itseäsi miesporukoissa. Älä käytä Jumalan sanaa epäpuhtaasti.
xxx/ellauri293.html on line 341: Tällaisia ovat: epäjumalanpalvelus, izeluottamus, ylpeys vallasta, tekopyhyys, kaksimielisyys, aviorikos, murhat, ryöstö, muu ylpeys, rikkomus, petos, pahuus, ylimielisyys, noituus, ahneus ja Jumalan pelon puute. Sanoinko jo ylpeys.
xxx/ellauri357.html on line 477: Shelley meni naimisiin Mary Godwinin kanssa 30. joulukuuta huolimatta hänen filosofisista vastalauseistaan ​​instituutiota kohtaan. Avioliiton tarkoituksena oli turvata Shelleyn lastensa huoltajuus Harrietille ja rauhoitella Godwinia, joka oli kieltäytynyt tapaamasta Shelleyta ja Marya heidän aiemman aviorikossuhteensa vuoksi. Pitkän oikeudellisen taistelun jälkeen Chancery myönsi lopulta Shelleyn ja Harrietin lasten huoltajuuden sijaisvanhemmille sillä perusteella, että Shelley oli hylännyt ensimmäisen vaimonsa Maryn vuoksi ilman syytä ja oli ateisti.
xxx/ellauri417.html on line 282:

laiton seksi (esim. prostituutio, aviorikos, insesti) (Hesekiel 16:22,58, Hesekiel 22:11, Hesekiel 33:26)
xxx/ellauri417.html on line 293:

varastaminen, murha ja aviorikos, liittojen rikkominen (Jeremia 7:9,10)
xxx/ellauri420.html on line 114: Mielipiteensä ilmaisivat myös reformaattorit. Martti Luther piti Onania ”pahantahtoisena ja parantumattomana nulikkana”, jonka tekemä synti oli insestiä ja aviorikosta hirvittävämpi. Lutherin mukaan Onan oli mahdollisesti kiihottanut naisen, mutta ”pettänyt” hänet ratkaisevalla hetkellä. Jean Calvin, ranskalainen uskonpuhdistaja ja kalvinismin isä, yhdisti itsetyydytyksen ja Onanin kertomuksen, mutta ongelma oli siinä, että Onanin toiminta esti hedelmöittymisen.
20