ellauri036.html on line 1619: Oi maa! auringolle, joka on sut kihlannut
ellauri051.html on line 572: the sun. morjestus auringolle.
ellauri064.html on line 140: Eevi Sinistön runoilijarouvalla oli 2020 izenäisyysvastaanotolla mekossa tyttömäiset puhvihihat. Jatkosota-EXTRAn goodreads-sivun puhvispoileri ei pilaa mitään. Siitä selviää enemmän kuin ize niteestä: Syksyllä 2011 huhu veteraanipoliitikko Kauko Sademiehen katoamisesta kiirii pitkin Arkadianmäen valonarkoja salakäytäviä. Perussuomalaisen kansanedustajan avustaja Mika Kingelin määrätään tutkimaan asiaa. Katoaminen näyttää liittyvän Patrian ja ulkomaisten tiedustelupalvelujen välisiin exoskeletonkauppoihin. Jatkosota-extra johdattaa lukijan politiikan salaliitonpunaisiin unikammioihin ja kansallisen identiteetin liukasreunaisiin hiidenkirnuihin. Päähenkilöitä ei ole, mutta verettömien sivuhenkilöiden muodostama ihmistuhatjalkainen saa tarinan edetessä yhä uusia jaokkeita. Yli-Juonikkaan absurdi poliittinen satiiri karjuu kirouksia auringolle ja miehille auringon takana. Kaiken valtioviisauden alku on vaihtoehtoisten tosiasioiden tunnustaminen. Ole onnellinen tai poistu.
ellauri383.html on line 306: Ja kuningas seisoi korokkeella ja teki liiton Herran edessä, että hän vaeltaa Herran perässä ja pitää hänen käskynsä ja todistuksensa ja säädöksensä kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan ​​vahvistaakseen sanat. tästä liitosta, jotka kirjoitettiin tähän kirjaan; ja kaikki kansa seisoi liiton edessä. Ja kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja toisen asteen pappeja ja ovenvartijoita tuoda ulos Herran temppelistä kaikki astiat, jotka oli tehty Baalille, Aseralle ja koko taivaan joukko; ja hän poltti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedolla ja vei niiden tuhkan Beteliin. Ja hän kukitti epäjumalia palvelevat papit, jotka Juudan kuninkaat olivat säätäneet uhraamaan uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympärillä. Myös ne, jotka uhrasivat Baalille, auringolle ja kuulle ja tähtikuvioille ja kaikelle taivaan joukolle.
xxx/ellauri177.html on line 635: Hän ei ollut koskaan varhaisessa nuoruudessaan maistanut sellaisen ahkeruuden kasvua. Tämä varhainen nuoruus, jos hän sen nyt herätti, vaikutti hänestä täysin mustalta, kaukana auringosta viettäneeltä, kiittämättömältä, kalpealta, raajarikalta. Myös kuinka hän oli tervehtinyt aurinkoa, kuinka hän oli ihmetellyt ensimmäistä puuta, ensimmäistä kukkaa, pienintä nähtyä hyönteistä, pienintä poimittua kiviä! Kivet itse hurmasivat hänet. Horisontti oli poikkeuksellinen ihme. Hänen aistinsa, kirkas aamu, jolla hänen silmänsä täyttyivät, jasmiinin tuoksu hengitettynä, kiirun laulu kuultu, aiheuttivat hänelle niin voimakkaita tunteita, että hänen raajat pyörtyivät. Hän oli nauttinut pitkään opettaessaan itseään pienimpiinkin elämän jännityksiin. Ja aamulla Albine syntyi hänen vierellään ruusujen sekaan! Hän nauroi edelleen innoissaan muistolle. Hän nousi kuin tähti, joka oli välttämätön auringolle itselleen. Hän selvensi kaiken, selitti kaiken. Hän lopetti hänet.
5