Kertauxen vuoxi: pila koittaa naurattaa meikäläisiä tyyliin naura sinäkin. Satiiri naurattaa meikäläisiä suututtamalla heikäläisiä. Ironia tekee sen niin ovelasti ettei kohde honaa mitään.
ellauri053.html on line 528: Uarne ei ollenkaan pidä Puovon kristinuskosatiirista. Se on mautonta. (Uarne luulee et maku on jotain taitoa. Pöh, se on säätypönötystä.)
ellauri054.html on line 142: Viimeisexi vaan ei vähimmäxi jää porsaan kavalkaadissa kuinka ollakkaan Horatiuxen saarnat eli satiirit. Boethiuxen de consolatione philosophiae ois niinko viimonen tärkee essee ennen kun keskiaika pimenöö. Boethius keekoili Roomassa 500-luvulla matujen visigoottien mobbatessa loppuja roomalaisia ja murehti siitä johtuen teodikean ongelmaa. Ei ois kannattanut. Se päätyy siihen et turpiinsaanti on sekä ansaittua että kasvattavaa. Parasta myöntää että olet ruma kalkkuna. Myönnän. Kiitos. Kuten sanoi Söören: sulla on 2 vaihtoehtoa. Joko et nosta mun hattua maasta ja saat turpaasi. Tai nostat sen, ja saat silti turpaasi.
ellauri055.html on line 964: Frosterus reputti medikofiilin Toopen lailla, tunaroi solttuna ja maajussina ennen kuin siitä tuli lehtineekeri. Sen kertomukset Kivekkään Kaiku-lehdessä olivat satiirisia ja suunnattu ruotsinkielistä yläluokkaa vastaan; Pakkala oli elämänsä aikana nuor- ja vanhasuomalaisten välillä ja suhtautui myös wrightiläiseen työväenliikkeeseen suopeasti. Tästä äimistyi Kivekäs. Teukka pakeni Jyväskylään ja muuttui Pakkalaxi. Kohta se palas Ouluun ja perusti kilpailevan lehden Louhi. Puri kyykäärmeenä leipää antanutta kättä. Onxe Käpylän naapurien kähärätukkainen Kivekäs samaa joukkoa? Rouva Kivekäs läxi läpyttämään kun ne rakens kellarin.
ellauri058.html on line 374: Maaseudulla asuu hiljainen viisaus, josta kaupunkilaiset eivät voi ymmärtää mitään – Kari Hotakaisen uutuus­satiiri naurattaa ääneen kunnes se lässähtää.
ellauri062.html on line 362: Jake laittaa musliminuoret susilauman tavoin jahtaamaan kauhuissaan pakenevaa vähäpukeista blondia (s.136) Tissiliivit näkyy. Onx tää nyt jotain satiiria vai? Vai ihan oikeata xenofobiaa? Tässä se just on, ei tiedä kannustaako Jake juniorileijonia vai susijengiä. Vai ihan vaanko Jakea. Onko Jakessa vähän märkää Clint Eastwoodia? Ei niinkään ulkoa kuin kallon sisäpuolelta, jotain sisäpoliittista sielunveljeä. Clint on limainen libertariaani, vapaa pyssymies. Clint sanoo videolla jep. Sille tuli puheripuli. Clintistä lisää albumissa 284.
ellauri062.html on line 416: "Vahvasti satiirinen Jatkosota-extra on polyfoninen, seka-aineksinen ja kerronnallisesti rikkonainen romaani, joka hyödyntää railakkaasti erilaisia typografisia keinoja ja graafisia ratkaisuja."
ellauri062.html on line 447: On vaikee arvata mikä on satiiria ennenko selviää mitä joukkuetta jätkä oikeasti kannustaa. Onko ne leijonat, huuhkajat vaiko susijengi.
ellauri063.html on line 252: Jaakko Yli-Juonikkaan yli 600-sivuinen romaani on varsinainen petelyn temmellyskenttä. Jos on pakko, kirjaa voi yrittää luonnehtia poliittiseksi satiiriksi, vaikka on tosi paha kyllä tietää missä kohtaa pitäis nauraa. Joka tapauxessa se on aivan vittumainen vyyhti. Juoni on kirjassa aivan hävyxissä. Fonteilla leikkiminen on sen ydintä. Lukijan on oltava tarkkana ihan perusasioissa, kuten oikealla rivillä tai sivulla pysymisessä. Jos sillä nyt niin väliä.
ellauri063.html on line 382: Suomalaisen kirjapelin proosajokerin Jaakko Yli-Juonikkaan (s. 1976) lähes 700-sivuinen outoileva satiiri ”valhalla-aholaisesta” perussuomalaisuudesta on kuin kohteensa: tunkkaisuudessaan luotaantyöntävä, fiksaatiossaan ylilyövä.
ellauri063.html on line 384: Yhden tervanjuontimaisen lukukerran perusteella näyttää sana- ja käsitetaiteellisena kokonaisuutena hudin ja takalaittoman sulaumalta, jossa sattumanvaraisten zoomailujen samantekevyys lennättää sekä satiirin tehot että lukijan mielenkiinnon taivaan tuuliin.
ellauri063.html on line 576: "Käännän antiikin tekstejä mieluummin kuin kirjoitan omaa, koska ensinmainitusta on enemmän hyötyä ihmisille", sanoo Junkola. Satiirikko Lukianoksen tekstit Aapo Junkola julkaisi omakustanteena, koska kaupallinen suuri kustantaja tahtoi nykyaikaistaa ilmaisua, mutta Junkola halusi pitäytyä mahdollisimman lähellä alkukieltä. "Kielen rytmi syntyy sofistin tavasta puhua ja kirjoittaa", Junkola selvittää. "Säilyttääkseni sen pyrin välttämän 1990-luvun ilmaisuja." Käännöksestä tuli omakustanne. (HS 31.1.1997, Satu Aarre-Ahtio)
ellauri064.html on line 124: Ei vizi 164 ekan sivun perusteella Jake vaikuttaa kaappinazilta. Olen kyllä ymmärtävinäni et tää on jotain poliittista satiiria ehkä pääasiassa populisteista, mut silti vittu. Nää asiat tosiaan joteski aidosti viehättää sitä.
ellauri064.html on line 140: Eevi Sinistön runoilijarouvalla oli 2020 izenäisyysvastaanotolla mekossa tyttömäiset puhvihihat. Jatkosota-EXTRAn goodreads-sivun puhvispoileri ei pilaa mitään. Siitä selviää enemmän kuin ize niteestä: Syksyllä 2011 huhu veteraanipoliitikko Kauko Sademiehen katoamisesta kiirii pitkin Arkadianmäen valonarkoja salakäytäviä. Perussuomalaisen kansanedustajan avustaja Mika Kingelin määrätään tutkimaan asiaa. Katoaminen näyttää liittyvän Patrian ja ulkomaisten tiedustelupalvelujen välisiin exoskeletonkauppoihin. Jatkosota-extra johdattaa lukijan politiikan salaliitonpunaisiin unikammioihin ja kansallisen identiteetin liukasreunaisiin hiidenkirnuihin. Päähenkilöitä ei ole, mutta verettömien sivuhenkilöiden muodostama ihmistuhatjalkainen saa tarinan edetessä yhä uusia jaokkeita. Yli-Juonikkaan absurdi poliittinen satiiri karjuu kirouksia auringolle ja miehille auringon takana. Kaiken valtioviisauden alku on vaihtoehtoisten tosiasioiden tunnustaminen. Ole onnellinen tai poistu.
ellauri064.html on line 208: Nää poliitikkojen sielunluotauxet vaikka kuinka satiiriset on yxinkertaisesti tylsiä. Huoh ja haukotus.
ellauri064.html on line 374: Satiirisesti käsittelee eilispäivänpolitiikkaa ja kaikenlaisia muita netti-ilmiöitä. Salaliittoja ja suhmurointia. Uutiset vaan muuttuu niin nopeesti ettei Jaakon satiiri pysy vauhdissa. Maailma = pahkasika^10. Mutta on se silti katarttinen, ainaskin Arnkilin mielestä. Vie pimeyteen mutta päästää välillä haukkaamaan happea. Joo! huutaa Marko välistä. Ihankuin Riitta, se ei vahingossakaan sano Aha! Ihanko totta? Älä?
ellauri065.html on line 418: Kirjan tyyliä on kuvattu abdurdiksi poliittiseksi satiiriksi, mikä minusta kuvaa sitä hyvin.
ellauri065.html on line 444: Seppälä on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia. Hänen teoksensa sisältävät useimmiten arjen ja niin sanotun tavallisen ihmisen kuvausta. Mukana voi olla ajankohtaisia yhteiskuntakriittisiä elementtejä tai esimerkiksi yksilön kokemuksia sodassa. Etenkin romaanit ovat usein rakenteellisesti kokeilevia. Seppälän kieli on modernismin perinteitä seuraten hyvin taloudellista; hän pyrkii välttämään kuvailevuutta ja metaforia. Seppälän teksteissä on lähes säännönmukaisesti synkähkö pohjavire. Osassa tuotantoa tyylilajina on musta huumori tai satiiri.
ellauri065.html on line 540: Tummeliklubi: maahanmuuttokriittiset, rasistit, netsit, Jussi Halla-ahon ihailijat. huono 5 hyödytön 9. (Ihanko oikeesti Jake ajattelee että Valhalla-aho on vinkeä satiirinen veijari? Suvereeni ajattelija. Ajatusten Tonava. Siis niinkuin Jake izekin ;).
ellauri067.html on line 218: Pynchonista väitellyt tutkija Tiina Käkelä-Puumala sanoo, että ensimmäiseen lukukertaan meni vuosi, ja hän ymmärsi tekstistä suunnilleen puolet, mutta hän ymmärsi myös, ettei ”ollut koskaan lukenut mitään vastaavaa”. Teoksen suomentajan Juhani Lindholmin mukaan teos on paitsi satiiri nykyajasta, myös hätähuuto. Apuuva! Vapandake! Mul on kahju!
ellauri067.html on line 370: Niin sanottu makaronirunous on saanut alkunsa italialaisen Tifi Odassin satiirista Carmen Macaronicum (1490); makaronirunouden tunnetuin edustaja oli Teofilo Folengo (k. 1544). Sen tapaista kielten sekoittamista käytettiin aikoinaan erityisesti leikillisissä tai pilkallisissa runoissa, jollaisiin se hyvin soveltuukin. Tässä jouluvirressä ei kuitenkaan ollut kyse kieltensekoituksesta tai muusta hulluttelusta makaronirunouden tapaan, vaan laulun teksti etenee vuorotellen latinan ja jonkin muun kielen vaihdellessa. Maskun Hemminki 1605 "IN dulci iubilo, Nyt on isoi ilo / Mailman Messias Maca in praesepio".
ellauri077.html on line 561: Tai voi sen näinkin ajatella: Ironia ei ole klassista logiikkaa vaan intuitionistista, jossa on Jaakkoh-Hintikan tiedon modaliteetti K mukana. Negaatio on joko heikko "en tiedä" tai vahva "tiedän että ei", eikä sellaiset redusoidu, vaan iteroivat loputtomiin. Izereflektiota izereflektion päälle. Narsisti näkee peilistä että se näkee izensä peilistä ja niin edespäin. Its no use Mr. Russell, its turtles all they way down. Mä koitin ottaa mise en abime valokuvaa Posnanin airbnbeen vessassa jossa oli peiliseinät, muttei se oikein onnistunut. Ehkäpä sekin läppä että "niistä ei voi tehdä satiiria ne tekevät sen ize" kuuluu tähän. Jos vizistä koittaa vääntää viziä niin ne lässähtävät molemmat. Tämmöstä pyörittelyä piisaa episteemisten loogikkojen standup-illoissa.
ellauri097.html on line 63: Henry Louis Mencken (September 12, 1880 – January 29, 1956) oli jenkki lehtineekeri vaikka matu sakemanni kuten Donald Trump. Kova sakubändäri. Kirjoitti yritelmiä, etenkin satiirisia. Satyriasisko sitä vaivasi. Saxaa puhui pienenä mutta näytti kieltä jenkeille. Amerikansk kulturprofil, tyypillinen sikäli että luuli enemmän kuin tiesi. Sikäli epätyypillinen ettei uskonut enempää kuin luuli. Kommentoi laajasti paikallista skeneä. Pilkkasi Daytonin apinajuttua (sen perusteella teki laulun Antti Syrjäniemi ja Dumari coverin, joka on tullut mainituxi paasauxissa aiemmin.) Oli ateisti ja vastusti Amerikan menoa molempiin maailmansotiin. Ei voinut siis olla läpeensä paha kaiketi. Muttei hyväkään sillä piti mursuwiixisestä maanmiehestään Nietschestä.
ellauri109.html on line 673: Dryden tunnetaan erityisesti satiirisista runoistaan, joissa hän kehitti herooisen säeparin käyttöä. Näitä ovat muun muassa Absalom and Achitopel (1681) ja The Medal and Mack-Flecknoe.
ellauri115.html on line 722: Miehet puhuvat katumuxen äänestä, piilorikosten salaisesta rangaistuxesta, jonka avulla rikoxet usein paljastuu, tai sitten niillä kerskumisesta. Alas yliminä! Kukapa ei olis kuunnellut kiusaxeen sen kuiskutusta. Puhun kokemuxesta, ja mä mielelläni kuristaisin tän komentelevan tunteen joka aiheuttaa mulle niin paljon kärsimystä. Mutta on toteltava luonnon kuzua ja käytävä kusella kun kusettaa; sä näät että sen ies on keveä ja kun me kuunnellaan tota ääntä meillä on hyvä päänalunen. Pahis pelkää ja juoxee karkuun sitä; se haluis päästä eroon izestään; sen ahistuneet silmät vilkuu ympärille ja ezii jotain viihdettä; ilman katkeraa satiiria ja moukkamaista läpänheittoa se olis aina surullinen; toi ivanauru on sen ainut nautinto. Toisin vanhurskas mies, joka löytää rauhan omista pöxyistään; se on yhtä iloinen yxin kuin seurassa, sen tyydytys ei riipu niistä jotka sitä lähestyy, sen housuihin mahtuu vaikka kuinka monta sellaista.
ellauri141.html on line 54: Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä etruskioletettu Maecenas syötti Flaccuxelle vatruskoita ja lahjoitti sille maatilan läheltä Tivolia. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia. Eikä tivolikaan ollut häirizevän lähellä. Maecenaan kautta hän ystävystyi Vergiliuksen ja Variuksen kanssa. Heidän kanssaan Roomasta Brundisiumiin tehtyä matkaa hän myöhemmin kuvaili purevan satiirisesti kirjeissään.
ellauri141.html on line 73: Kahdeksassatoista satiirissaan (Sermones, 'Pakinoita') Horatius nojautui Luciliuksen kehittelemään tyyliin. Myös Pindaros on niiden innoittaja, ja toisin päin ajateltuna Horatius on ehkä huomattavin Pindaroksen runouden ymmärtäjä.
ellauri141.html on line 341: Pientä epäselvyyttä vallizee siitä oliko Flaccus sittenkään epikurolainen vaiko ize asiassa salastoalainen. Bisexuaaliko vaiko vaan asexuaali? Ehkä molempia. Satiiri tulee sanasta satura, roomalainen rosolli. Kaiken kaikkiaan voi sanoa että Flaccus oli vitun kuivakka, lähes Kimmo Koskenniemi-luokan pedantti. Häneltä puuttuu välittömyyttä, lainataxemme Eero Kivikaria. Vaikka toisinaan Horatius voi mennä suorastaan arveluttavan pitkälle, kuten esimerkixi epoodeissa 8 ja 12. Blame Horace’s snaky, samba-like rhythms and the culture that spawned the poems. Horace is fond of wordplays, including subtly allusive bilingual wordplays.
ellauri145.html on line 102: Georg Christoph Lichtenberg: selected aphorisms. Georg Christoph Lichtenberg (1. heinäkuuta 1742, Ober-Ramstadt – 24. helmikuuta 1799, Göttingen) oli saksalainen tiedemies, satiirikko ja anglofiili. Hän oli pastori Johann Conrad Lichtenbergin seitsemästätoista lapsesta nuorin. (Isä oli aika panomies!) Hän aloitti opintonsa vuonna 1763 Göttingenin yliopistossa, ja hänet nimitettiin ensin vuonna 1769 fysiikan apulaisprofessoriksi ja kuuden vuoden kuluttua kokeellisen fysiikan professoriksi. Häntä pidetään saksankielisen aforismikirjallisuuden perustajana. Siltä on suomennettu Töherryskirjat: Aforismeja ja muistiinmerkintöjä. Valikoinut ja suomentanut Juhani Ihanus. Otava, Helsinki 1999.
ellauri146.html on line 824: Hyi etmä inhoon ton tyyppisiä tyyppejä. Ei ne ymmärrä huumorista pätkääkään, niille se on vaan jotain satiiria ja komiikkaa.
ellauri161.html on line 540: Entonces, hay suficientes razones para el ridículo, más que suficientes. De hecho, una de las deficiencias de Don't Look Up es que no se ha seleccionado ningún grupo que esté específicamente dirigido. Los dos personajes principales están en una racha perdedora con su trabajo científico porque el mundo entero parece estar formado solo por egoístas e idiotas. Quizás el director y el guionista incorporan una gran cantidad de personajes que no serían necesarios. (Vittu mikä ääliö! "ningun grupo johon satiiri olisi "especificamenti dirigido" ei ole "seleccionado". Helvetti, se just on se pointti! Kaikki on tässä pankrotissa mukana! Satira para tontos, nimenomaan! Exactamente la pelicula que nuestra sociedad se merece.)
ellauri162.html on line 260: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri162.html on line 546: Hänen teoksensa ovat kokoelma "Ohjeita" ja "Carmenin anteeksipyyntö". Ensimmäinen koostuu kahdeksasta akrostisesta tai abekedarian esseestä, jotka on jaettu kahteen kirjaan. Tämän teoksen suunnitelma ja siinä esitellyt Raamatulliset lainaukset paljastavat St. Cyprianin "Testimonian" vaikutuksen. Ensimmäinen kirja on juutalaisia ja pakanallisia vastaan, toinen on osoitettu uskollisten eri ryhmille: katebuneille, kastetuille kristityille, katuneille, matroneille, virkailijoille, papeille ja piispoille. Osittain sen sävy on selvästi satiirinen. Kirjoittaja on selvästi uppounut etiikkaan ja suosittelee almuja ennen kaikkea.
ellauri181.html on line 59: Rotpeter-nimisen apinan kuzuvat määrittelemättömän akatemian jäsenet lähettämään raportin hänen "apinan menneisyydestään". Useiden vuosien "ehdottoman izensä kieltämisen ja sopeutumisen" jälkeen, joka oli vangittu mezästysretkelle Afrikassa ja lähetetty häkkiin, eziessään ulospääsyä, hän huomasi pian, että hänelle oli avoin toinen tapa häkissä asumisen lisäxi. eläintieteellinen puutarha: varietee ja tulla " henkilöxi" siellä. Raportin aihe on silloin pikemminkin sen kuvaus sopeutumisprosessista ja sen roolista ihmisen jäljittelijänä. Apinan inkarnaation kertomus voitaisiin myös ymmärtää tarinaxi pakotetusta assimilaatiosta ja opetussatiirina.
ellauri181.html on line 73: Textianalyysi ja tulkinta Rotpeterin raportti voidaan lukea vertauxena ihmisen heimohistoriasta ja hänen yxilöllisestä sosiaalistumisestaan, koska apinan kokemuxet voidaan siirtää koko ihmislajille. Melankolisen sävyn myötä Kafka näkee ihmisten puutteen - ellei kokonaan - surullisena saavutuxena ja kokonaisuutena hyväxyttävänä kompromissina. Samanaikaisesti hän kuitenkin tekee satiirisia hyökkäyxiä, jotka vetävät ihmisiä alas heidän tärkeydeltään korkealta. Perusmotiivi on melkein maaninen oppiminen (toisinaan viiden opettajan kanssa samanaikaisesti) pääsy toivottomasta tilanteesta samalla kun kieltää omat tarpeet. Tämän edellytyxenä oli tavallisen näkökulman unohtaminen ja kääntäminen. On kuitenkin huomionarvoista, että kaikesta oppimisesta huolimatta apina on silti ensi silmäyxellä muuttumattoman fyysisen ulkonäönsä vuoxi - turkis. Hänen ulkonäönsä suhteen, joka luokittelee hänet selkeimmin apinaluokkaan, hän ei ole koskaan ilmaissut tai pyrkinyt haluun näyttää ihmiseltä, ja tästä hän saa myös oikeuden altistaa izensä sille, mitä ihminen - samoin kuin hänkin - ajattelee. - ei menisi hyvin. Hänen välittömässä läheisyydessä olevat ihmiset saattavat nähdä hänet melkein omana, kuten Hagenbeckin mezästysretken johtaja, jonka kanssa Punainen Pietari on jo tyhjentänyt pullon punaviiniä. Toimittajien muodossa, jota Punainen Pietari halvexivasti kuzuu vinttikoirixi, hän on edelleen koulutettu apina, joka laskee housunsa osoittamaan turkistaan ja arpiaan. Joten vaikka hän on hankkinut ihmisten älyllisen tiedon, hän kiertää sääntöjä riittävälle ihmissuhteelle ja siinä olevien ulkoisten vaikutusten suurelle vaikutuxelle. Historia voidaan nähdä assimilaatioprosessin travestiana ja myös satiirina sivilisaation läsnäolevasta historiasta.
ellauri181.html on line 75: Ennen kaikkea historia viittaa paineeseen sopeutua, johon juutalaiset olivat joutuneet vuosisatojen ajan selviytyäxeen. Max Brod korosti erityisesti tätä tulkintaa. Hän luonnehti tätä tarinaa nerokkaimmaxi satiirixi juutalaisten assimilaatiossa. Samankaltainen taipumus sisältyy šaakaleihin ja arabeihin. Molemmat proosakappaleet julkaistiin ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 1917 Der Jude -lehdessä, ja ne ovat osa Ein Landarzt -nimeä vuodelta 1920.
ellauri196.html on line 112: Vaikka yleisö otti elokuvan innokkaasti vastaan, aikalaisarvostelijat suhtautuivat siihen nuivasti. Paula Talaskivi linjaa, että satiirinen pohjaidea on onnistuttu piilottamaan hyvin. Bengt Pihström (Nya Pressen) ei näe mitään humoristista ilmeettömin kasvoin esiintyvässä ja ilmeettömällä äänellä laulavassa Eemelissä: "Omaperäistä komiikkaa? Ehkä. Kenties." Pohjois-Suomen kriitikoilta tuli sentään joku ymmärtävä sana. Eero Krekelä (Kaleva) kirjoittaa: Eemelin "totinen torvensoittaja -huumori edustaa omintakeista mallia vuosien saatossa kuluneiden farssikoomikkojemme joukossa."
ellauri196.html on line 472: Pingviinien saari on hersyvän hauska poliittinen ja historiallinen satiiri lähinnä ranskalaisen, mutta osin myös muun eurooppalaisen kulttuurin kehittymisestä legendojen ajasta aina 1900-luvun uusiin aatteisiin asti. Se on jaettu kahdeksaan kirjaan, joista ensimmäiset käsittelevät varhaisia aikoja, joista tullaan vähitellen keskiajan ja renessanssin kautta nykyaikaan; lopuksi otetaan katse jopa tulevaisuuden kronikointiin. France kirjoittaa samaan tyyliin kuin historioitsijat ottaen välillä aktiivisemman ja lähdekriittisemmän kertoja-kommentaattorin roolin. Tarkkaavainen lukija löytää Pingviinien saarelta Kaarle suuren, Joan d’Arcin, viikinkivalloittajat, Ranskan vallankumouksen ja monet muut vähän erilaiseen muotoon siirretyt historialliset henkilöt ja käännekohdat. Aatteita, tieteitä ja taiteita
ellauri217.html on line 193: Muhammedin esitäytettyjä kuvia on tehty persialaisessa miniatyyritaiteessa 1500-luvulta lähtien enimmäkseen kuitenkin siten, että profeetan kasvot on maalattu valkoisen harson peittoon. Vuonna 2005 Tanskassa Jyllands-Posten -lehden julkaisemat Muhammed-pilapiirrokset herättivät islamilaisessa maailmassa levottomuuksia ja vaatimuksia tekijöiden surmaamisesta. Vuoden 2015 satiirisen ranskalaislehden Charlie Hebdon pilapiirtäjiä murhattiin terrori-iskussa lehden julkaisemien Muhammed-piirrosten vuoksi. Vuoden 2007 jälkeen ruotsalainen Lars Vilks joutui vaikeuksiin taiteellisesta projektistaan, jossa Muhammed oli piirretty surullisexi liikenneympyräkoiraksi. Vilks on sen jälkeen joutunut murhayritysten kohteeksi. Vielä ei ole tärpännyt.
ellauri238.html on line 748: Lerppu käänti jonkun verran Herberttiä englannista. Ei se muistanut sen etunimestäkään kuin 2 ekaa kirjainta. Tyhmä Pena on maalta kotoisin ja luulee että Zbigniew on Herbertin sukunimi. Sen miällestä Herbertin runot olivat kivoja, salamielisiä, vaikka ne ovat tosiasiassa ääreist puisevia. Penalla on Jeesuxen darratuskat perjantaina kun raflat ovat kiinni 3 päivää pääsiäisenä. Puolalaista poliittista satiiria, haha. Puolalainen käänsi paperia. Toisellakin puolella luki: puolalaiset ovat tyhmiä. Käännä. Puolalainen käänsi paperia.
ellauri244.html on line 174: Samuel Butler (1612−1680) oli englantilainen satiirinen runoilija. Hänen pääteoksensa on keskeneräiseksi jäänyt Hudibras-runoelma, Cervantesin Don Quijoten esikuvan mukaan kirjoitettu ivakuvaus puritaanien ahdasmielisyydestä ja teeskentelystä. Runoelman sankarina on sir Hudibras, pedanttinen ja riitelynhaluinen presbyteriaani, paksumahainen, pitkäpartainen kyttyräselkä, joka aseenkantajansa, räätäli Ralphin keralla lähtee seikkailuretkelle taistelemaan rahvaan huvituksia vastaan. Runon iva on vähän katkeraa, mutta siinä esitetään hurjan näppäriä sukkeluuksia ja osaavia hyökkäyksiä puritaanien takaperoista ahdasmielisyyttä vastaan. Butlerin muutkin runot ovat satiirisia, vaan vielä huonompia.
ellauri247.html on line 163: Runoilija Alexander Pope keksi pilkkasanan »sinisukka». Se syntyi onnettoman rakkauden seurauksena. Lady Montagu, kaunotar ja hienosti sivistynyt kirjailija, oli Lontoon henkisen elämän keskipiste ja kirjallisen salongin kuningatar. Häneen oli Pope silmittömästi rakastunut, saavuttamatta kuitenkaan vastarakkautta. Hän kosti ylpeälle kaunokaiselle suunnaten tähän purevien vitsien, satiirien ja komparunojen nuolet. Ennen kuin hän oli saanut rukkaset, hän oli huomannut sydämensä valitussa eräitä yksityiskohtia, joita hän sepitteissään säälimättömästi paljasti. Ihana lady Montagu ei näet lainkaan hoitanut käsiään ja käytti mielellään sinisiä sukkia. Pope aloitti sotaretkensä komparunolla: »Palvontani kohteella on taito lumota miehiä, mutta häneltä puuttuu taitoa pestä käsiään. Pope huolehti siitä, että hänen ivasäkeensä levisivät kaikkialle, ja hänen onnistui saada naurajat puolelleen. Myös hänen lausumansa naisesta, jolla on taivaansiniset sukat, tuli siivekääksi. Siitä lähtien on kirjailevia naisia mainittu pilkkanimellä "sinisukka».
ellauri247.html on line 188: Palattuaan kotimaahan 1746 hän julkaisi satiirit Advice ja Reproof, mutta vasta runo "Tears of Scotland", jossa hän ruoskii Cullodenin taistelun jälkeisiä hallituksen joukkojen julmuuksia, sekä romaanit Roderick Random (1748), jonka esikuvana on ollut Alain-René Lesagen veijariromaani Gil Blas, ja Peregrine Pickle (1751) saivat laajempaa huomiota. Hän kuvaa niissä merielämää mainiosti ja niin realistisesti, että laivastossa tehtiin niiden ansiosta useita uudistuksia, mm nenäkkäiden välskärien kölihaalaus,
ellauri247.html on line 189: sekä ilmentää huumoria ja elämänkokemusta. Hänen teoksistaan puuttuu kuitenkin aikalaisensa Henry Fieldingin teosten tarinan yhtenäisyys ja psykologinen terävyys. Teokset Ferdinand, Count Fathom (1753) ja Sir Launcelot Greaves (1762) eivät yllä hänen viimeisen romaaninsa The expedition of Humphrey Clinker (1771) tasolle, joka on mestariteos ja jossa hän muista teoksistaan poiketen ei liitä huumoriin kitkerää satiiria.
ellauri247.html on line 226: Veijariromaani eli pikareskiromaani kuvaa usein näennäisen omaelämäkerrallisessa muodossa kuvitteellisen tai historiallisen henkilön seikkailuja, vastoinkäymisiä ja urotekoja parodiseen ja satiiriseen tyyliin. Veijariromaanit ovat sietämättömän tylsiä, ja niiden hahmot voittopuolisesti paskiaisia.
ellauri247.html on line 228: Veijariromaaneissa on yleistä purevan kriittisen kuvan antaminen ajan tavoista ja yhteiskunnallisista oloista. Esitystapa on yleensä episodimainen: usein tarinan rungon muodostaa matkanteon kuvaus. Veijariromaanin päähenkilö ei ole varsinaisesti pahantekijä tai rikollinen, sen sijaan hän vastaa maailman pahuuteen juonikkuudella selviytyäkseen ympäristön tuottamista ongelmista. Koska veijarilla ei ole käytettävissään voimakeinoja, hänen on turvauduttava juoniin, huijauksiin ja kepposiin. Hän hyödyntää empimättä vallanpitäjien ja mahtimiesten heikkouksia. Veijari ei toimi suunnitelmallisesti eikä välttämättä aina tavoittele sosiaalista nousua tai pyri parantamaan maailmaa. Enimmäxeen ne onnistuvat parantamaan omaa asemaansa muiden kustannuxella. Se juuri on eri veijarimaista. Veijari on ollut erityisesti satiirikkojen suosima henkilöhahmo paljastaessaan vallanpitäjien ja nousukkaiden naurettavuuksia. Jo antiikin komedioissa veijarihahmo esiintyi usein sivuhenkilönä. Päähenkilöksi veijari on noussut varsinkin sellaisina aikoina, jolloin yhteiskunta on ollut voimakkaassa murrosvaiheessa. Sellaisissa vaiheissa kaikenlaiset kökkäreet tuppaavat uiskennella pinnalle.
ellauri247.html on line 230: Pikareskiromaani syntyi Espanjassa 1500-luvun puolivälissä tarkoituksellisesti kehiteltynä vastagenrenä ritariromaanille ja sen harhailevalle, haavemaailmassa elävälle sankarille. Pseudoautobiografisena pikareskiromaanin tapahtumat myötäilevät sankarin (espanjan picaro = 'ratsastaja') monipolvista vaellusta ja antavat sen kautta humoristis-satiirisen kuvan maailmasta. Veijarityylin (gusta picaresca) varhainen edustaja oli tuntemattoman tekijän romaani La vida de Lazarillo de Tormes (1554). Muita varhaisia klassikkoja ovat Mateo Alemánin La Vida del picaro Guzman de Alfarache (1599–1604), sekä lajin tunnetuin klassikko, Miguel de Cervantes Saavedran El ingenioso hidalgo don Quijote de la Mancha (1605, 1615, Don Quijote manchalainen, surullisen hahmon ritari). Veijariromaanin sankarina on esiintynyt myös naisia, jotka käyvät veijarimaisesta seikkailusta toiseen pyrkien valloittamaan mahdollisimman paljon varakkaita miehiä, kuten Francisco López de Úbedan romaanissa La pícara Justina (1605).
ellauri247.html on line 398: Jonathan Swift (30. marraskuuta 1667 – 19. lokakuuta 1745) oli angloirlantilainen valistusajan kirjailija ja runoilija sekä anglikaanipappi. Hänet muistetaan kaikista parhaiten satiirisista allegorioistaan Gulliverin retket (1726) ja Tynnyritarina (1704). Swift tunnetaan lähinnä laajasta, noin 150 teosta käsittävästä proosatuotannostaan, mutta hän ehti myös kirjoittaa noin 280 runoa. Swift julkaisi useat teoksensa anonyyminä tai salanimen takaa. Hänen käyttämänsä teräväkielinen satiiri paheksutti monia aikalaisia, mutta myös myöhemminkin. Swift on leimattu katkeraksi ihmisvihaajaksi, joka ei nähnyt ihmiskunnassa mitään hyvää. Puolustajat taas ovat huomauttaneet, että maailma näyttää paremmalta kuin se on, kun ei näe sen todellista kehnoutta.
ellauri247.html on line 404: Tynnyritarinan kirkkoon kohdistuneen satiirimuotoisen kritiikin on sanottu loukanneen kuningatar Annaa ja kyseenalaistaneen Swiftin uskollisuuden kirkkoa kohtaan niin, että se esti Swiftin papiksi vihkimisen Englannissa.
ellauri249.html on line 366: Juvenalixen satiirit 100-luvulla syntyi aika nykyistä vastaavassa tilanteessa toistasataaluvulla AD missä Rooma oli äkkiä aivan väärällään hoono latina murtavia kaikenvärisiä matuja. Persuroomalaiset pitivät tätä hyvin hyvin pahana. Esim Juvenalixella on sikermässä 14 aika kylmäävää antisemitismiä hyvinkin tutunomaisilla klicheillä. Eriseuraisia tuppikulleja ja vitun rahanahneita.
ellauri249.html on line 392: Protestantismi, kapitalismi ja semitismi ovat luontevia petikavereita, syistä jotka mainittiin jo Juvenalixen satiirissa.
ellauri254.html on line 833: Skhlovskyn pöljimpiä ajatuxia oli että kirjan sisältö on siinä käytettyjen tyylikeinojen summa. Tai että "maailman ja toisen maailman ja kissan ja kiven vastakkain asettelut ovat yhden arvoisia." Mitä potaskaa! Formalismia! Kieli, kuva, komposiittiö, siinä Zamyatin kolme valasta, sen länsimainen maneeri. Jevgenin mieltymys satiiriin oli hoitamattomaxi jäänyt tauti.
ellauri254.html on line 842: Zoštšenkon satiirin kohteita ovat yksilöllisen onnen tavoittelijat, yksipuolisesti ajattelevat ihmiset, filisterit, jotka osaavat vain ottaa ja katsovat asianmukaiseksi kaiken saamansa, mutta eivät halua antaa muruakaan heiltä vaaditusta; omasta onnestaan haaveilevat. väliin tunteilevat, väliin karkeat, toisinaan ovelat, mutta aina kärkkyvän käytännölliset ihmiset. Kökkäreet.
ellauri254.html on line 844: Zoštšenkon ensimmäinen kertomuskokoelma Rasskazy Nazara Iljitša, gospodina Sinebrjuhova (”Herra Nazar Sinebrykoffin kertomuksia”) ilmestyi vuonna 1922. Hänen satiiriset kertomuksensa saivat pian valtavan suosion. Niiden kertojasankari on puoliksi sivistynyt pieni ihminen, joka yrittäessään sopeutua uusiin olosuhteisiin törmää erilaisiin absurdeihin epäkohtiin. Kirjailijan alatyylistä puhetapaa ja uutta neuvostosanastoa humoristisesti sekoittava kerrontatekniikka kuuluu Nikolai Gogolista juontuvaan skaz-perinteeseen.
ellauri254.html on line 850: Leontjev lisäsi Pavlovin reflexeihin tämän: elimistön tutkimuxen lisäxi koiran kanssa on keskusteltava. Huumori ja varsinkin satiiri on oljen päässä masennuxesta. Tästä on vaikka kuinka paljon esimerkkejä. Zostsenko ja Gogol esimerkixi.
ellauri258.html on line 286: Mutta vallankin kirjan alkuosa, jossa asetelmaa rakennellaan, on tarkkaa yhteiskunnallista satiiria parhaimmillaan, juuri sellaista lakonista tykitystä, jossa Hotakainen on maan kärkeä edelleen. Sivuhahmoihinsa Hotakainen on rakentanut erityistä väriä; Arvi Lindin hahmo vallankin on hieno (hän muuten näytteli itseään kirjasta tehdyssä elokuvassa).
ellauri262.html on line 534: Kierreteippi (Screwtape) omistaa Senior Tempterin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Temptation) arvosanan ja toimii osastonsa alisihteerinä siinä, mitä Lewis kuvittelee eräänlaiseksi helvetin virkamieskunnaxi (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Civil_Service). Eli sellaista ei helvetissä ole oikeesti, ei helvetissä. Teippikirjaimet (Screwtape Letters) edustaa hänen puoltaan kirjeenvaihdossa hänen veljenpoikansa Matomezän (Wormwood)in kanssa, mentorina (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Mentorship) nuorelle demonille, joka on vastuussa yhden miehen ohjauksesta huut helkkariin. Hänellä on upea sihteeri nimeltä Konnapiippu (Toadpipe). Paahtis (Toast) on Kierreteipin (Screwtapen) illallisen jälkeinen puhe (https://en.m.wikipedia.org/wiki/After-dinner_speech) Kiusaajien harjoitusamk:ssa (Tempters' Training College), ja se satiirisee (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Satire) amerikkalaista ja brittiläistä tai englantilaista, no ylipäänsä anglosaxista koulutusta.
ellauri262.html on line 536: Ruuvinauha (Screwtape) näyttää ymmärtävän erittäin hyvin ihmismielen luonteen ja heikkoudet, vaikkakaan ei mitään ihmisrakkaudesta. Hän osaa myös puhua ja rakastaa sarkasmia (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sarcasm). Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) on CS Lewisin kristillinen anteeksiantava romaani, omistettu pahalle paavilaiselle JRR Tolkienille. Se on kirjoitettu satiirisella, epistolaarisella tyylillä, ja vaikka se on fiktiivinen muoto, juonen ja hahmojen avulla käsitellään kristillisiä teologisia kysymyksiä, pääasiassa niitä, jotka liittyvät kiusaukseen ja kiusauxen vastustukseen.
ellauri262.html on line 551: Lewis kirjoitti jatko-osan "Ruuvinauha ehdottaa paahtista" (Screwtape Proposes a Toast) vuonna 1959. Satiirinen essee kritisoi brittiläisen yhteiskunnan, koulutuksen ja julkisten asenteiden suuntauksia. Vaikka Iso-Britannia kutsuu suurimpia yksityiskoulujaan "julkisiksi kouluiksi" vastakohtana kotikoululle, jota Lewis kävi, Lewis viittaa oikeasti valtion kouluihin kritisoidessaan "julkista koulutusta".) Essee sisällytettiin Lewisin uudella esipuheella Blesin vuonna julkaisemiin Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) -julkaisuihin. 1961 ja Macmillan vuonna 1962.
ellauri266.html on line 425: Vuonna 1963 useiden muiden vain kohtuu menestyneiden romaanien jälkeen Boulle julkaisi toisen kuuluisan romaaninsa, La planète des singes, jonka maineikas kansainvälinen brittiseikkailija Xan Fielding käänsi vuonna 1964 Monkey Planet -nimellä ja julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä Apinoiden planeetta. Kirjaa ylistettiin ja se sai sellaisia ​​arvosteluja kuin tämä esimerkki Englannin Guardian- sanomalehdestä: "Klassinen tieteiskirjallisuus... täynnä jännitystä ja satiirista älykkyyttä." Kaikki Alexander Fieldingin ansiota!
ellauri267.html on line 1322: Joskus draamasta löytyy myös poikkeuksellisia epätodennäköisyyksiä. Esimerkiksi Thorax, joka on menettänyt maurien luottamuksen, myrkytetään kahdella heistä, Benducar ja Mufti, mutta selviää, koska jokainen myrkky neutraloi toisen vaikutuksen. Silti Don Sebastian, Portugalin kuningas, havainnollistaa muita Drydenin dramaattisen taiteen piirteitä, jotka ovat vähemmän ilmeisiä, mutta vaikutusvaltaisempia ja merkittävämpiä: insestin teema, todellinen tai tukahdutettu; antiklerikalismi; poliittinen satiiri ja viittaukset; ja sovintokohtauksia.
ellauri267.html on line 1326: On epäselvää, miksi antiklerikalismista tulee niin näkyvä teema Drydenin teoksissa, vaikka näyttää uskottavalta, että hänen syvä epäluottamuksensa ja vastenmielisyytensä puritaanista vaikutusta kohtaan poliittisiin asioihin voi osittain selittää sen. Mufti edustaa Drydenin tyypillistä pappia, joka on yleensä satiirin kohde sekä runoissa että näytelmissä. Hän on kunnianhimoinen, ahne, aistillinen, hurskas ja yleensä tekopyhä. Mufti näyttää naurettavalta sekä poliittisissa että henkilökohtaisissa asioissa, ja siitä tulee huumorin ja halveksunnan kohde. Dryden ei pilkkaa Englannin kirkon pappeja, mutta missä tahansa hän esittelee pakanallisen, muslimin tai roomalaiskatolisen uskonnollisen hahmon, hahmosta tulee satiirin kohde. Seijalla on tapana haukkua järeästi Carlsonin muuta sukua välttäen siten haukkumasta henk.koht. Latea.
ellauri275.html on line 121: Satiirisen proosan mestariteoksessa "Onko hän mies?" kirjailija osoitti vanhan, taantumuksellisen maailman kuolevaisen tuhon. On huomattava, että sana "vallankumous" Gruusian kirjallisuudessa kuultiin ensimmäisen kerran Ilja Chavchavadzen Notes of a Passerby -teoksen sivuilta: "Älkää antako sanan vallankumous pelotella sinua, lukija! Vallankumous on rauhallisen menon alku!"
ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.
ellauri276.html on line 933: Kolme naisnäytelmäkirjailijaa saavutti niin paljon julkista menestystä, että heitä kritisoitiin nimettömän satiirisen näytelmän The Female Wits (1696) muodossa. Mary Pix esiintyy "rouva Wellfed, joka edustaa lihavaa, naiskirjailijaa. Hyvä melko seurallinen, hyvin kypsä kumppani, joka ei kärsisi marttyyrikuolemasta vaikka riisuisi 2-3 puskuria kädellä". Hänet kuvataan tietämättömänä naisena, vaikkakin ystävällinen ja vaatimaton. Pix on tiivistetty "tyhmäksi ja avoimeksi". Eräs Powell niminen setämies kusetti Pixiä ja julkaisi sen kirjoittaman näytelmän omissa nimissään. Sen jälkeen Pix ei enää signeerannut töitään.
ellauri279.html on line 416: Keväällä 1995 myönnettiin italialaisen satiiristin Vitaliano Brancatin mukaan nimetty kirjallisuuspalkinto, (italialainen) Rus.
ellauri284.html on line 230: Blackadder Goes Forth on sävyltään tummempi kuin kolme edellistä Blackadder- sarjaa ja useimmat tilannesarjat, ja se esittää sodanvastaisen viestin. Dialogia leimaa kauttaaltaan satiiriset pohdiskelut sodan luonteesta, sen alkuperästä ja vaikutuksista sodan aikana kärsineisiin sotilaisiin. Ajatus siitä, että sotilaat kärsivät, kun heidän komentajansa pysyivät turvallisen etäällä toimista, viitattiin myös useaan otteeseen, esimerkiksi kun Melchett sanoo Baldrickille: "Älä huolehdi, poikani, jos sinun pitäisi horjua, muista, että kapteeni Darling ja minä ovat takanasi!", johon Blackadder vastaa: "Noin 35 mailia takanasi." Jaksossa "Ruumiillinen rangaistus" kirjekyyhkynen (joka osoittautuu Melchettin lemmikiksi, Speckled Jim) sanomalla: "Kun 50 000 miestä tapetaan viikossa, kuka jää kaipaamaan kyyhkystä?" Tässä jaksossa Blackadder tuomitaan kuolemaan ampumalla teosta, mikä viittaa siihen aikaan voimassa olevien sotalakien mukaan langetettuihin kuolemantuomioihin.
ellauri284.html on line 497: Brittiläinen satiirinen aikakauslehti Private Eye antoi hänelle lempinimen "Veririchi Lotsamoney Yogi Bear". Maharishilla oli aina kirjanpitäjä rinnallaan. Myöhemmin Lennon kertoi vaimolleen, että hänen mielestään tollaset Maharishit ovat hänen sanojensa mukaan "liian kiinnostuneita julkisesta tunnustuksesta, julkkiksista ja rahasta" henkiselle miehelle. Maharishi halusi yhtyeen tallettavan jopa 25 prosenttia Sgt Pepper albumin tuotoista hänen sveitsiläiselle pankkitilille kymmenyksinä, johon Lennon vastasi: "Kuolleen ruumiini yli ".
ellauri285.html on line 445: Paasilinnan erityisesti suosimia tyylilajeja olivat satiiri, essee ja aforistiikka, mutta häneltä ilmestyi myös matkakirjoja, romaani, omaelämäkerta, novelleja sekä historiallisia teoksia. Hänen tuotantoaan on käännetty ainakin 13 kielelle.
ellauri299.html on line 470: Patti oli sukupuolielämän Honkajoki. Aarne Honkajoki on hahmo Väinö Linnan kirjassa Tuntematon sotilas. Hän on sotamies, joka on ottanut itselleen humoristin roolin ja laukoo satiirisia kommentteja näennäisesti vakavaa ja totista esittäen. Honkajoki pilkkaa Suomen armeijaa ja sodankäyntiä, mutta on silti tunnollinen sotilas. Hahmo muistetaan parhaiten jousipyssyn mukana kantamisesta sodan keskellä.
ellauri299.html on line 612: Teos näyttää olevan aito ja vilpitön keskustelu hänen mielipiteistään ihmisluonnosta, ei satiirinen. Twainilla oli samanlaisia näkemyksiä kuin Vanhalla miehellä kun hän kirjoitti "Mikä on ihminen?".

ellauri300.html on line 98: Demyan Bedny tai Jefim Aleksejevitš Pridvorov, (s. 13. huhtikuuta [1. huhtikuuta, vanha tyyli], 1883, Gubovka, Ukraina, Venäjän valtakunta – kuoli 25. toukokuuta 1945, Barvikha, lähellä Moskovaa), Neuvostoliiton runoilija, joka tunnetaan molemmista jakeistaan, jotka ylistävät vuoden 1917 vallankumousta ja hänen satiirisia tarujaan. Suurruhtinan luonnollinen poika Pridvorov alkoi osallistua sosialistiseen lehdistöön ennen vallankumousta ja otti käyttöön nimen Demyan Bedny ("Demyan the Poor"). Vuonna 1912 hänen satiirinsa alkoivat ilmestyä. Hänen tyylinsä sai vaikutteita 1800-luvun venäläisestä fabulistista Ivan Krylovista. Vuosina 1917-1930 Bednyn limerickit olivat erittäin suosittuja suuren yleisön keskuudessa, ja Lenin itse, vaikka pani merkille niiden karkeuden, ylisti niiden propaganda-arvoa.
ellauri308.html on line 249: Äärimmäiset, juutalaiset koomikot ja satiirit ovat tehneet holokaustivitsejä jo jonkin aikaa, mutta muutaman viime vuoden aikana heistä on tullut hyväksyttävää rehua valtavirran, massakulttuurin ja komedian kannalta. Mel Brooksin "The Producers" oli yksi ensimmäisistä popkulttuuriesimerkeistä holokaustin huumorista, jossa oli surullisen kuuluisa "Springtime for Hitler" -numero. Tuore elokuvan uusintaversio, joka julkaistiin vuonna 2005, resonoi vanhemman yleisön keskuudessa, joka rakasti musikaalia. Mutta elokuvan suosio nuorempien amerikkalaisten keskuudessa (joista monet eivät olleet nähneet alkuperäistä musikaalia) saattoi johtua Pharrell Williamsin esityksestä Franz Liebkindinä, typeränä ex-natsina. Tuolloin Pharrell oli heidän (minun) sukupolven "komedian kuningas". Rakastimme Farrellia, joka ei ole juutalainen, entisenä natsina. Avasiko se oven muille ei-juutalaisille alkaa tehdä holokaustivitsejä?
ellauri308.html on line 734: Äikiä joutui konfliktiin Kiinan puheenjohtajan vajaahampaisen Arvo Turtiaisen ja monen muun vasemmistokirjailijan kanssa. Kiila päätyi Äikiän aatteellisten kannattajien haltuun. Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman Henkipatto, jota Elvi Sinervo kritisoi rytmiltään kömpelöksi. Äikiä julkaisi Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit Lotta Hilpeläinen (1951) ja Sinisten silmien tähden (1952). Hän sanoitti poliittisia kisällilauluja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi Aleksandr Puškinin, Mihail Lermontovin ja Vladimir Majakovskin runoja. Majakovski-suomennokset ovat saaneet kiitosta. Äikiä suomensi myös kirjailijanimellä Ami Aarto.
ellauri309.html on line 848: satiirisoimaan ja purkamaan iloista muovia. Yleisö ilahtuu. Mattelin pitäisi olla
ellauri313.html on line 465: Herman Kahn (15. helmikuuta 1922 – 7. heinäkuuta 1983) oli yhdysvaltalainen läski koleerikko ja Hudson-instituutin perustaja, jota pidettiin yhtenä 1900-luvun loppupuolen merkittävimmistä kusipäistä. Hän nousi alun perin tunnetuksi sotilaallisena strategina ja järjestelmäteoreetikona työskennellessään RAND Corporationissa. [RAND ei tarkoita Ayn Randia, vaikka hyvin voisi vaan R&D. Paska jenkki talousliberaali ajatustankki sekin on, vaikka Aynista ja Hermannista takuulla aivan liikaa vasemmalla.] Hän analysoi ydinsodan todennäköisiä seurauksia ja suositteli tapoja parantaa selviytymiskykyä kylmän sodan aikana. Kahn esitti ajatuksen "voitettavasta" ydinpommien vaihdosta vuonna 1960 ilmestyneessä kirjassaan On Thermonuclear War, jossa hän oli yksi historiallisista inspiraation lähteistä elokuvan nimihenkilölle Stanley Kubrickin elokuvasatiirissa Dr. Strangelove.
ellauri315.html on line 365: Tuntematon määrä katosi tai hylkäsi legioonan joko tehdäkseen vaivalloisen matkan palatakseen kotiin tai liittyäkseen Tšekkoslovakian kommunisteihin. Viimeksi mainittujen joukossa oli Jaroslav Hašek, myöhempi satiirisen romaanin Hyvä sotilas Švejk.
ellauri316.html on line 330: Sinyavski ja Daniel tuomittiin liittovaltion propagandasta ja feminisaatiosta. Olikohan ne kenties juutalaisia homoja? Ne julkaisi satiirisia kirjoituksia Neuvostoliiton elämästä ulkomailla salanimillä Abram Tertz ja Nikolai Arzhak. Sinyavsky ja Daniel kiistivät syyllisyytensä, mikä oli epätavallista poliittisesta syytteestä Neuvostoliitossa, mutta heidät tuomittiin silti seitsemäksi ja viideksi vuodeksi tiukan kurin työleireille. Väkivalta lopettaa vittuilun.
ellauri317.html on line 352: Karel Čapek ['karel 'tšapek] Cs-Karel Capek.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (9. tammikuuta 1890 Malé Svatoňovice, Böömi, Itävalta-Unkari – 25. joulukuuta 1938 Praha, Tšekkoslovakia) oli 1900-luvun merkittävimpiä tšekkiläisiä kirjailijoita. Čapek kirjoitti nykynäkökulmasta katsoen scifi-vivahteisia kertomuksia, joille oli ominaista pisteliäs satiiri. Čapek lanseerasi sanan "robotti" näytelmässään R.U.R eli Rossumin Universaalit Robotit, jonka hän kirjoitti vuonna 1920 ja jonka ensiesitys oli Prahassa 1921. Eivät työläiset tienneetkään että siinä lausuttiin työväenluokan kuolinsana.
ellauri317.html on line 358: Čapekia pelottivat nähtävillä olleet yhteiskunnalliset epäkohdat, diktatuurit, väkivalta ja suuryhtiöiden kasvava valta. Erityisesti Čapekia huolestutti 1930-luvulla natsi-Saksan diktatuuri mutta myös kommunismi. Nämä kaikki nivoutuvat yhteen Čapekin ehkä tunnetuimmassa romaanissa Salamanterisota (1936), joka sisältää paikoin hyvinkin synkkää satiiria.
ellauri317.html on line 383: 14. syyskuuta 2022. Syyt: Kiinnostamaton tarina, puinen päähenkilö, hakkeroituja amerikkalaisia troppeja. Pettymys on kaiverrettu kaikkialle minun phiziini. Luki s.142 asti. Amerikkasatiirit ei juuri naurata amerikkalaisia. Huonoin kirja, jonka olen koskaan lukenut, komppaa LJ (25 kirjaa.)
ellauri323.html on line 82: Zuleika Dobson (takuulla juutalainen), koko nimi Zuleika Dobson, tai Oxfordin rakkaustarina, on englantilaisen esseisti Max Beerbohmin ainoa romaani, satiiri Oxfordin perustutkinto-elämästä, joka julkaistiin vuonna 1911. Se sisältää kuuluisan rivin "Kuolema peruuttaa kaikki kihlaukset" ja esittelee syövyttävä näkymä Edwardian Oxfordista. Zuleika Dobson" ( eng. Zuleika Dobson, tai Oxford Love Story ) on englantilaisen kirjailijan Max Beerbohmin satiirinen romaani. Julkaistu vuonna 1911. Satiirin kohteena on Oxfordin yliopisto Edward VII:n aikana. Max Beerbohm oli luultavasti pederasti, pedofiilinen juutalainen homo kuten presidentti Putin, mutta kielsi kaiken.
ellauri324.html on line 826: Hipsterirasismi on käyttäytymistä, jota tyypillisesti pidetään rasistisena ja puolustaa sitä ironisena tai satiirisena . Rachel Dubrofsky ja Megan W. Wood ovat kuvailleet sitä oletettavasti "liian trendikkääksi ja itsetietoiseksi tarkoittamaan rasistisia asioita, joita joku ilmaisee". Tähän saattaa sisältyä blackfacen pukeutuminen ja muut stereotyyppisten afroamerikkalaisten esiintymiset , sanan neekeri käyttö ja sopiva kulttuurinen paleface look. Talia Meer väittää, että hipsterirasismi perustuu siihen, mitä hän kutsuu "hipsteripoikkeuksellisuuteen", mikä tarkoittaa ajatusta siitä, että jokin tavallisesti loukkaava tai ennakkoluuloinen muuttuu ihmeellisesti fiksuksi, hauskaksi ja sosiaalisesti relevantiksi väitteellä "tavallisesti loukkaava asia on ironista tai satiirista." Muita hipsteritrendejä 2010-luvulla ovat olleet neulonta, valokuvaus, värityskirjat, pienoisryijyt, kukkien hiekkakuivatus, laatikkopuutarhanhoito, kaupunkimehiläishoito, erikoiskahvit, käsityöolut, taksidermia, uuber, fedorat, sekä paino- ja kirjansidontakurssit. Media käyttää termiä Nipster (natsien ja hipsterin portmanteau) ihmisistä, jotka yhdistävät hipster-tyylin oikeisto- ja uusnatsiääriliikkeisiin.
ellauri325.html on line 165: Arkadi Timofejevitš Avertšenko (ven. Арка́дий Тимофе́евич Аве́рченко; 1881 Sevastopol, Krim, Venäjä)1925 Praha, Tšekkoslovakia) oli venäläinen sanomalehtimies ja satiirikko. Hän kirjoitti sekä romaaneja että näytelmiä. Sisällissodan jälkeen Avertšenko työskenteli toimittajana eri lehdissä ja muutti 1920 ensin Konstantinopoliin ja sieltä Prahaan.
ellauri325.html on line 183: Maailmansodan alkaessa ilmestyi poliittisia teemoja. Vuoteen 1917 mennessä Averchenko lopetti puhtaasti humorististen teosten kirjoittamisen ja siirtyi satiirin alalle. Nyt hänen pääteemojaan ovat modernin hallituksen ja poliittisten hahmojen tuomitseminen. Averchenko näkee vallankumouksen työmiehen petoksena, jonka täytyy jossain vaiheessa tulla järkiinsä ja palauttaa kaikki paikoilleen maassaan.
ellauri325.html on line 266: Leacockin sketsikokoelmat jatkoivat seuraamista ajoittain lähes vuosittain, ja niissä oli sekoitus mielijohteisuutta, parodiaa, hölynpölyä ja satiiria, joka ei koskaan ollut katkera.
ellauri326.html on line 87: Vuonna 1936, kansallissosialismin ja stalinismin nousun aikana, The Salamanders -sota maalaa huumorilla varustetun tinkimättömän satiirin yksilöistä ja yhteiskunnasta. Tämä romaani, jossa parodiaa sekoitetaan fantastiseen tarinaan, paljastaa olevansa ilmeisestä keveydestä huolimatta erittäin selkeä ja synkkä. Käsiteltyjen teemojen joukossa hän hyökkää kapitalismia, nationalismia ja militarismia vastaan, mutta myös tiedettä, journalismia ja jopa elokuvateollisuutta! VAU! Eipä jätä kiveä kiven päälle Karel boy!" Toi totalitarismikritiikki on sinänsä hyvä, mutta että kapitalismi, nationalismi, militarismi (lue isänmaallisuus), tiede ja viihde joutuu maalitauluxi se on kyllä jo liika paxua! Ja uskontokin (kz alla)!
ellauri326.html on line 91: Sota newtsien kanssa (alkuperäisessä tšekin kielessä Válka s Mloky), käännettynä myös Salamander Wars -kirjalla, on tšekkiläisen Karel Čapekin satiirinen tieteiskirjallisuusfiktio vuodelta 1936. Se koskee meressä asuvan rodun löytämistä Intian valtamerestä, älykästä vesikkorotua, joka alun perin orjuutetaan ja käytetään hyväksi. He hankkivat ihmistietoa ja kapinoivat, mikä johtaa maailmanlaajuiseen sotaan apinoiden ylivallan puolesta. On ilmeisiä yhtäläisyyksiä Čapekin aikaisempaan RUR:iin , mutta myös joitakin alkuperäisiä teemoja.
ellauri326.html on line 194: Koska salamanterissa on majava, kapteeni voi vuorostaan ​​yhdistää voimansa rikkaan teollisuusmiehen kanssa rakentaakseen vedenalaisia ​​rannikoita. Epätavallisen lajin vienti ja sen häpeämätön hyväksikäyttö alkavat ja lisääntyvät. sävy muuttuu. Mitä Capek ei unohda ilmoittaa meille yhden hahmon suun kautta: "Vaihdamme helmenkalastusseikkailuromaanin työhymnillä". Poistu Jack Londonista. Tee tie poliitt-journalistiselle, tieteellis-kapitalistiselle satiirille. Ja paljon muuta.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri328.html on line 143: Snow, yksi Stanislaw Lemin scifi-romaanin Solaris hahmoista, käyttää ilmausta keskustelussa Kevinin kanssa. Lembergissä syntynyt Stanisław Herman Lem ( 12. september 1921 Lviv - 27. märts 2006 Kraków) oli juudi päritolu Poola kirjanik, filosoof ja satiirik.
ellauri331.html on line 147: Koomisimmat läpät on että Zhirinovski oli höveli ja Valeri Gergijev piti Pussy Riotista. Tätäkään eivät kaikki lukijat ehkä ymmärrä. Sivustoa voidaan verrata The Onioniin (USA) ja Private Eyeen (Britannia). The Onion is an American "fake news" organization. It features satirical articles reporting on international, national, and local news as well as an entertainment newspaper and website. Sipulin artikkelit kattavat ajankohtaisia ​​tapahtumia, sekä todellisia että kuvitteellisia, parodioivat perinteisten uutisorganisaatioiden sävyä ja muotoa tarinoilla, pääkirjoituksilla ja mies-kadun haastatteluilla käyttäen perinteistä uutissivuston ulkoasua ja toimituksellista ääntä, joka on mallinnettu uutissivuston Associated Press mukaan. Yxityisezivä on brittiläinen kahden viikon välein ilmestyvä satiirinen ja ajankohtaisia ​​asioita käsittelevä uutislehti, joka perustettiin vuonna 1961. Se ilmestyy Lontoossa, ja sitä on toimittanut Ian Hislop vuodesta 1986 lähtien. Julkaisu on laajalti tunnustettu näkyvästä kritiikistä ja julkisuuden henkilöiden loukkaamisesta. Se on "syvästi konservatiivisella muutosvastarintamalla" vastustanut siirtymistä verkkosisältöön tai kiiltävään muotoon: se on aina painettu halvalle paperille ja muistuttaa muodoltaan ja sisällöltään sarjakuvaa yhtä paljon kuin vakavaa lehteä. Lehteä lehteilee 700K brittilukijaa. Ei sillä kuuhun mennä.
ellauri332.html on line 162: On turha sanoa, että "Simpsonit" -show on rypistynyt muutaman höyhenen yli 30 (ja lisää) vuoden aikana. Animaatioesitys on sekoitus satiirista ja WC-huumoria, joka on aina pitänyt yleisön ja sensuurit WC-istuinten reunoilla.
ellauri335.html on line 332: Dodi, Oikein arvattu! Poliittisesti Reijon teoksista voi lukea vasemmistoradikalismin eri aikakausien suuntausten ja muunkin herkkäuskoisuuden kritiikkiä. Mäkeä häiritsevät punavihreät ajatusmiliisit ja hänestä kulttuurisen omimisen kielto on keksitty kehnon ketamiinin vaikutuksen alaisena. Tuotantoaan Mäki on luonnehtinut yhteiskunnalliseksi satiiriksi. Kyllä naurattaa. Reiska ilmeisesti satirisoi kaikkia vähänkin vasemmistolaisia kannanottoja, mikä tekee siitä leimallisen persun. Toisaalta kukaan sen tyypeistä ei ole yhtään parempi, Vares izekin on täys paskaläjä. Mitä tästä on pääteltävä? Kenties Repa ei pidä ihmisistä yiipäänsä. Se on jos totta sentään varteenotettava asenne.
ellauri342.html on line 317: Yhdysvaltain kokemustensa perusteella Larni kirjoitti vuonna 1957 kirjan Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan. Tämä kirja oli satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä kuten pika-avioliitoista, kaupallisuudesta ja amerikkalaisten tietämättömyydestä muun maailman asioista. Päähenkilö Jeremias Suomalainen muuttaa Yhdysvaltoihin, ja pian hänestä tulee siellä kiropraktikko Jerry Finn. Kirjan nimi tuli siitä, että eräs sen henkilöistä, kiropraktikko Iisakki Jokinen (Isaac Rivers) uskoi selkäkipuja aiheutuvan selkärangan neljännestä nikamasta. Naisviha on vankin säie Martin muuten harsuhkon turinoinnin kudelmassa. Veikkaan että Gurli oli päässyt kastroimaan Mapen pahasti.
ellauri342.html on line 319: Larnin tietämättä teos käännettiin Neuvostoliitossa vuonna 1959, ja kirjasta tuli siellä samoin kuin muissa Itä-Euroopan maissa heti valtaisa menestys. Larni jatkoi myöhemmin samantyyppisten satiiristen kirjojen parissa. mutta myöhemmät kirjat eivät enää saavuttaneet Neljännen nikaman suosiota. Kaikkiaan Larnin teoksia on käännetty 20 eri kielelle. Larnille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1966. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle. Haudan osoite on 59-18-240b, siltä varalta että haluatte käydä kusaisemassa tämän noskelaisen misogyynin haudalle.
ellauri353.html on line 223: Kamarineidon päiväkirja ( ranska: Le journal d'une femme de chambre, italia: Il diario di una cameriera ) on espanjalaissyntyisen elokuvantekijän Luis Buñuelin ohjaama draamaelokuva vuonna 1964. Pääosassa Jeanne Moreau on pariisilainen kamarineito, joka käyttää kehoaan ja aikoo sillä selviytyä perversiosta, korruptiosta ja väkivallasta, jonka hän kohtaa maakunnallisella kartanolla, jossa hän menee töihin. Vaikka se onkin erittäin satiirinen ja heijastaa hänen tyypillisiä porvaristonvastaisia tunteitaan, se on yksi Buñuelin realistisimmista elokuvista ja välttelee yleensä outoja surrealistisia kuvia ja kaukaa haettuja juonenkäänteitä, joita löytyy monista hänen muista teoksistaan. Se on jopa tylsempi kuin Renoirin vastaava.
ellauri362.html on line 153: Thomas Love Peacock (18. lokakuuta 1785 – 23. tammikuuta 1866) oli englantilainen kirjailija, runoilija ja East India Companyn virkamies. Hän oli Percy Bysshe Shelleyn läheinen ystävä ja he vaikuttivat toistensa työhön. Peacock kirjoitti satiirisia romaaneja, joissa jokaisessa oli sama perusasetus: hahmot pöydässä keskustelemassa ja arvostelemassa päivän filosofisia mielipiteitä.
ellauri362.html on line 155: Peacockin oma paikka kirjallisuudessa on ennen kaikkea satiirikko. Se, että hän on kuitenkin ollut vain harvojen suosikki, johtuu osittain hänen teoksensa erittäin älyllisestä laadusta, [ tarvitaan lainaus ], mutta pääosin hänen tavanomaisen kirjailijan pätevyyden puutteesta, josta hän ei piittaa paskan vertaa. Hänellä ei ole juonta, vähän inhimillistä kiinnostusta eikä johdonmukaista luonteen määrittelyä. Hänen persoonansa ovat pelkkiä nukkeja tai parhaimmillaan abstraktien ominaisuuksien, kuten armon tai kauneuden, inkarnaatioita, mutta kauniisti kuvattuina.
ellauri362.html on line 183: Peacock nautti Mary Shelleyn avuista ja Percy Shelleyn kehuista. George Gordon, Lord Byron, löysi myös ansioita Peacockin runossa. John Keaz ei pitänyt hernekukosta, Southeystä puhumattakaan. Mary Shelleykin inhosi tahmanäppistä Hernekukkoa. Romaani Nightmare Abbey on satiiria Percyn seurakunnasta. Scythrop oli pilakuva Percystä. Hernekukko teki pilkkaa myös Coleridgestä.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri362.html on line 439: Lopulta hän ei kestänyt elämää Aldeburghissa enää. Vuoden 1779 lopulla hän päätti panostaa kaikkensa kirjallisuuteen Lontoossa, ja huhtikuussa 1780 hän lähti pääministerin sukulaisen Dudley Northin avustuksella Slaughdenin laiturilta. Lontoossa hän asui Royal Exchangen läheisyydessä, lähellä Cornhillissä asuneita Miss Elmyn ystäviä, ja ryhtyi tarkistamaan muutamaa näytelmää ja joitain mukanaan tuomiaan proosaesseitä opiskellessaan kasvitiedettä ja entomologiaa Lontoon ympärillä ja pitää Mirrille osoitettua päiväkirjaa. Vuosi oli hänelle köyhyyden ja pettymyksen vuosi. Niiden runojen joukossa, joita hän yritti julkaista, epäonnistui, olivat kirje hänen suosikkipaketeissaan prinssi Williamille (myöhemmin William IV), satiirinen kirje paholaisesta (ilmeisesti tarkistettu versio aikaisemmasta runosta, Ihmiskunnan viholliset) ja Mirrille osoitettu kirje, joissa molemmissa hän käyttää anapaestia. Yksikään julkaisija ei hyväksynyt näitä runoja niiden kirjoittajan purevasta esittelystä huolimatta salanimellä "Martinus Scriblerus". Lordit North, Shelburne ja Thurlow, yksi toisensa jälkeen, kuuntelivat kirjailijaa kuuroilla korvilla vaikka hänen säkeistyksensä Shelburnelle ansaitsi jonkinlaisen palkinnon. Ja kun hän luultavasti elokuussa 1780 löysi kirjapainon, joka halusi painaa kaksisataaviisikymmentä kopiota toisesta runosta, se ei tuonut hänelle muuta kuin yhden tai kaksi vähäistä arvostelua. Crabbe, joka useissa tämän aikakauden teoksissa kuvailee omia tunteitaan ja tilaansa, lähetti tämän jälkeen "Kuukausikatsauksen tekijöille" jakeisen kirjeen, jossa hän käytännössä pyytää heitä neuvomaan, pitäisikö hänen jatkaa runoudessa vai ei, antaen muuten itselleen satiirisia neuvoja menestykseen johtavista menetelmistä. Runossa ei ole mitään ihmeellistä paitsi idean hämmästyttävä yksinkertaisuus. Crabbe ei pitänyt viinamäen miehistä, koska sen isäpaskiainen oli ollut sellainen.
ellauri368.html on line 217: Ei ole myöskään liioiteltua sanoa, että lähes kaikki suuret Nykyaikaisen juutalaisen historian liikkeet on parodioitu. Hasidismi, uudisjuutalaisuus, sosialismi, sionismi ja monet muut Juutalaisen ajattelun pienet vaiheet - kaikki ovat tuoneet esiin omat parodistinsa. Toisaalta tämän juutalaisen kirjallisuuden haaran tutkiminen ature paljastaa myös juutalaisen huumorin vakavan puolen. Se tulee osoittavat, että juutalaisen satiirin leikkisyyden alla on surun virta on aina läsnä. Kyyneleet ja nauru valehtelevat hyvin lähellä juutalaista huumoria ja juutalaista parodistia. Hän ei ole aina pelkkä klovni, mutta sitä useammin hän on saarnaaja naamioitunut narrin pukuun. kuten yleinen parodia juutalainen parodialla on myös moraalinen päämäärä.
ellauri368.html on line 219: mutta suurimmaksi osaksi parodistin kohtalo oli kaikkien humoristien kohtalo - ei otettu vakavasti. Ihmiset nauroivat heidän vitseilleen, nauttivat niistä nokkeluutta ja sarkasmia, mutta jatkoivat omilla vanhoilla tavoillaan ihan sama. Ainoa parodia, joka teki itsensä vahvasti tunnetuksi, oli Joseph Perlin Reveur of Secrets ja jopa tämä merkittävä satiiri tuottanut kyseenalaisia ​​tuloksia
ellauri368.html on line 228: Parodia ei ole niin vanha heprean kirjallisuudessa. Vaikka Toora sisältää runsaasti erilaisia ​​satiirin muotoja, se ei sisällä yhtään esimerkkiä parodiasta, ellei sitä tarkastella sellaisena kokonaisuutena. Talmudista odotamme luonnollisesti löytävämme parodiaa riittävästi edustettuna, sillä muinaisilla rabbeilla oli innokas huumorintaju. Withal, sitä on Talmudissa hyvin vähän, mitä voidaan kutsua puhtaaksi parodiaksi, ja jopa sen transvestitioiden määrä on liian pieni ansaittavaksi enemmän kuin ohimennen. 4 Katso tästä aiheesta: H. Adler, Jewish Wit and Humor: The Nineteenth
ellauri368.html on line 238: Ibn Shabbethain toinen satiiri on hänen Dialogue Between Viisaus ja rikkaus''', kirjoitettu vuonna 1214. Dialogi on seuraava: Peleg ja Joktan, kaksoisveljet, kiistelevät viisauden ja vaurauden suhteellisista ansioista. Yksi pitää viisautta, toinen wealthia, voimakkaimpana voimana
ellauri368.html on line 244: Profeetta Habakbukin kirja (Sepher yabakbuk ha-Nabhi) on parodia ilman satiirista motiivia. Joan de Plantevit löysi siitä kabalistisen merkityksen Kanni-nimessä nähtyään Otsia) viittaus juutalaiseen Messiaaseen ja Beerissä pakanamaailmaan. Mutta tämä naivismi jo naurettiin kirjoittanut Bartolocci, joka tunnisti kirjan huumorin*«. Miten Se, kuinka pitkälle kirjoittaja onnistui olemaan humoristinen, on toinen kysymys. Profeettojen kieltä jäljitetään taitavasti, mutta huumori ei ole kovin voimakasta. Juutalaiset, sanoo parodisti, jakaantuivat uskollisuudestaan ​​Vineyardin välillä (Karmi) ja kaivo (Beeri), taitaa olla viittaus siihen hillittömyyttä ja raittiutta. Pullon (Bakbulj) innoittama profeetta lähetettiin kääntämään ihmiset palvomaan viinamäkeä, jonka hän onnistui monien koettelemusten jälkeen saavuttamaan, vihjaten siten, että juutalaiset eivät olleet askeetteja vaan päinvastoin kovia dokuja.
ellauri368.html on line 250: Satiirin humoristisimmassa osassa kontrasti vedetään juutalaisen tytön helpon elämän juutalaisen pojan raskaan olemassaolon välille. Juutalaisella tytöllä sanoo satiiri on vähän huolia ja vielä vähemmän velvollisuuksia, kun taas poika saatetaan tuntemaan uskontonsa taakka jo lapsenkengistä lähtien. Hänellä on kuusisataakolmetoista ohjetta noudatettavana, ja monia vaikeita opintoja, kun taas juutalaisella tytöllä on vain yksi elämän tavoite - mennä hyvin naimisiin. Valittuaan huonoa onneaan
ellauri368.html on line 309: Paljon tärkeämpi kuin nämä ovat Neuvot varten velkoja ja velallinen, kirjoittanut Zachariah Pugliese vuonna 1791 tai 1795. Se parodioi Maimonides-koodia, a se ei ole satiiri. Se on pikemminkin opas panttilainaajille ja rahanlainaajille, antaa erittäin selkeällä ja viihdyttävällä tyylillä, täydellisen esittelyn säännöistä ja määräyksistä, jotka tämän kutsumuksen ihmisten tulisi seuraa. Kaikki mahdolliset hätätilanteet huomioidaan. Se myös antaa yksityiskohtainen kuvaus monimutkaisesta kirjanpitojärjestelmästä työllistää kaupassa, mikä kaikki todistaa koronkisk- lainanantajan tärkeydestä ja kunnioituksesta, jossa häntä pidettiin noiden aikojen juutalaisten keskuudessa.
ellauri368.html on line 329: Salaisuuxien paljastaja Josef Perl vieraili zaddikimien kodeissa, tarkkaili heidän tapojaan ja elämäntapaansa, kuuli joitain niistä TLDR salaisia ​​lausuntoja, sai osan heidän luottamuksellisista lausunnoistaan vastausta, ja hän asettui uskonnolliseen uskollisuuteen äänittämään havaintojensa tulokset kirjan muodossa, ja tämän hän oikein nimesi Salaisuuksien paljastajaxi. The Reveaier of Secrets ei ole vain satiirinen parodia, se on myös romaani; itse asiassa ensimmäinen realistinen heprean romaani, huolimatta siitä, että siitä puuttuu rakkauden elementti, mikä muoto annetaan tavallisesti kaunokirjallisille kirjoille. Paizi The Dunelle, jossa on sama valitettava puute.
ellauri372.html on line 490: Hudibras on merkittävä pitkäikäisyydestään: 1660-luvulta lähtien se oli enemmän tai vähemmän aina painettuna, useilta eri kustantajilta ja toimittajilta aina ensimmäisen maailmansodan aikaan (katso alla). Byronin mestariteosta Don Juania (1819–1824) lukuun ottamatta on harvoja tämän pituisia (yli 11 000 riviä) englanninkielisiä säesatiireja, joilla on painettu näin pitkä ja vaikutusvaltainen elämä. Syynä lie ollut se, että satiiri "ilahdutti kuninkaallisia, se oli vähemmän hyökkäys puritaaneja vastaan ​​ja parodia vanhanaikaisesta kirjallisuudesta kuin kritiikki vasemmistolaisesta ajattelusta ja nykyajan moraalista."
ellauri372.html on line 502: Ned Ward, täysin oppimaton korkeakirkollinen surkea satiirikkokaveri, koitti kääntää Don Quixote hudibrastiikaxi. Siitä tuli pannukakku.
ellauri372.html on line 546: Hudibrastiikkaa on perinteisesti käytetty huonoon brittisatiiriin. Esimerkiksi toinen satiirikkoääliö Jonathan Swift kirjoitti lähes kaiken runoutensa hudibrastiikalla.
ellauri373.html on line 323: Jos kysymys nyt esitetään, että mihin asti rykäistiin viime (khm toissa) vuosisadan 60-luvulla, niin satiirissa runoilija N.A. Nekrasov vastasi shakkimuotoon - "ken asuu iloisesti, rauhassa Venäjällä?” niin ehkä, kyllä- tällä "ihmisten surun" väärällä laulajalla on meidän Toivo, että minulla olisi tarpeeksi rehellisyyttä ja rohkeutta vastata: "Minä vain odotan!" Olli! Minä olen mistelin alla!
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri384.html on line 197: Ostin Tammiston Kontista Hellerin kovakantisen Kuvittele tätä (Picture this). Se tarkastelee satiirin varjolla ihmisen olemassaolon perusdikotomioita. Teos hyppää Ateenan kulta-ajalta 1600 -luvun Hollantiin ja Amerikan valtakunnan nousuun; hyppäämällä Aristotelesta Rembrandtiin, Sokrateen ja takaisin Helleriin ja jopa Jimmy Carteriin. Niitä (paizi Jimmyä) yhdistää yksi maalaus: Rembrandt van Rijnin Aristoteles miettimässä Homeroksen rintakuvaa. Sen on jenkit ryövänneet Uuden Amsterdamin Metropolitan-museoon.
ellauri386.html on line 418: Kirja pilkahtaa nyky-yhteiskuntaa, mutta pääpaino on satiiri romanttisista ritarillisuuden ideoista ja Sir Walter Scottin romaaneissa ja muussa 1800-luvun kirjallisuudessa yleisestä keskiajan idealisoinnista . Twain ei pitänyt Scottista ja erityisen inhoavasti, koska hän syytti hänen eräänlaista taistelun romantisointia siitä, että eteläiset osavaltiot päättivät taistella Amerikan sisällissotaa vastaan. Sir Walter teki jokaisesta punavyöstä etelässä majurin tai everstin, kenraalin tai tuomarin ennen sotaa; ja hän oli myös se, joka sai nämä herrat arvostamaan näitä vääriä koristeita. Sillä hän loi siellä nazat ja kastin, ja myös arvostuksen nazoja ja kastia kohtaan sekä ylpeyden ja ilon heistä. Sir Walterilla oli niin suuri käsi eteläisen luonteen luomisessa, sellaisena kuin se oli olemassa ennen sotaa, että hän on suuressa määrin vastuussa sodasta.
ellauri403.html on line 226: Amerikan psyko (engl. American Psycho) on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Mary Harronin ohjaama yhdysvaltalainen psykologinen jännityselokuva ja satiirinen kuvaus 1980-luvusta.
ellauri408.html on line 614: Roman de la rosen jatko-osa on satiiri luostarikuntia, pappien selibaatia, aatelistoa, Pyhää posliini-istuinta vastaan, kuninkaallisten liiallisia väitteitä, mutta ennen kaikkea satiiri naisista ja avioliitosta. Vaikka Guillaume oli asettanut itsensä rakkauden palvelukseen ja paljastanut "kohteliaisuuden" lait, Jean de Meung lisää "rakkauden taiteen" paljastamalla julmasti naisten oletetut viat, heidän ansojaan ja keinot rotkauttaa heitä. Jean de Meungissa ruumiillistuu fabliauxin pilkan ja skeptisyyden henki. Hän ei jaa aikansa taikauskoa, ei kunnioita vakiintuneita instituutioita, halveksii feodalismin ja romanssin käytäntöjä. Hänen runonsa pituus ei ollut este sen suosiolle 1200- ja 1300 - luvuilla.
ellauri411.html on line 608: Huolimatta ristiriidassa Joh. 3:13:n ja itsensä kanssa , Roomalaisille 1: 6 ja 1 Timoteukselle 5:16, Paavali meni kerran kolmanteen taivaaseen puhumaan Jumalan kanssa ja tuli sitten taas alas ( B ΄ Pros Korintti 15 : 1-5 ) . Tästä "faktasta" on tehty suuri vitsi satiirisessa teoksessa Philopatris tai Didascomenos , jonka aikaansaajaxi luetaan kreikkalainen jättiläinen Lukianos Samosatasta, joka eli noin vuosisadan Paavalin jälkeen.
ellauri419.html on line 342: Jean de La Bruyère (1645-1696), ranskalainen moralistisatiirikko, joka tunnetaan parhaiten ainoasta teoksestaan "Les Caractères de Théophraste traduits du grec avec Les Caractères ou les moeurs de ce siècle", jota pidetään yhtenä Ranskan kirjallisuuden mestariteoksista.
ellauri419.html on line 361: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. Haha kyllä kai, takuulla se halusi vaan vittuilla. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta sinne hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua, kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Lorua, vittuilija se oli ilman muuta.
xxx/ellauri044.html on line 759: Nauraminen on alempien apinoiden lohtunami, se on nähty näissä paasauxissa jo tuhannesti. Niskan päällä olijat vaatii perusilmettä ja ylevää ylempien ihannointia. Pomottelijat inhoo satiiria, se on yxinomaan mautonta ja raivostuttavaa.
xxx/ellauri044.html on line 762: Satiirisena väittelijänä Voltaire käytti usein teoksiaan Ranskan valtiollisten laitoksien, kirkon oppien, Raamatun epäjohdonmukaisuuksien ja papiston typeryyden arvostelemiseen. Tästä huolimatta Voltaire ei suinkaan ollut demokraatti, sillä hänen mielestään tasavalta edusti "massojen idiotismia". Sen sijaan Voltaire kannatti valistunutta itsevaltiutta, jossa filosofi toimisi yhdessä kuninkaan kanssa alamaistensa yhteiseksi eduksi. Hän sai kannatusta ajatuksilleen erityisesti Preussissa ja Venäjällä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on satiirinen romaani Candide.
xxx/ellauri044.html on line 770: Voltaire lähti koulusta 17-vuotiaana, se oli päättänyt tulla kirjailijaksi. Isänsä kuitenkin olisi halunnut poikansa opiskelevan lakia. (Huoh, taas yxi, että näitä piisaa.) Voltaire teeskenteli työskentelevänsä Pariisissa lakimiehen apulaisena, mutta käytti suurimman osan ajastaan kirjoittaen satiirista runoutta. Kun isä sai tän selville, se luki pojalle lakia ja lähetti sen uudelleen lukemaan lakia, tällä kertaa provinsseihin. Voltaire kuitenkin jatkoi kirjoittamista, tuottaen esseitä ja historiallisia tutkielmia, jotka eivät aina olleet historiallisesti paikkansapitäviä. Tää ja Voltairen terävä äly teki hänestä suositun aatelispiireissä. Kunnes pääsi yxi läppä liikaa, kunkku sanoi "tuo ei ollut enää hauskaa" ja lukizi sen bastiljiin.
xxx/ellauri103.html on line 125: Leena Krohn pitää sananvapauden pahimpana globaalina uhkana poliittista islamia, joka pyrkii brutaalein keinoin tukahduttamaan kaiken sitä kohtaan suunnatun kritiikin. Vuonna 2015 poliittisen islamin nimissä murhattiin kaksitoista satiirilehti Charlie Hebdon työntekijää. Naura sinäkn, on Leenan neuvo islamisteille.
xxx/ellauri129.html on line 597: Karl Ludwig Börne, alkujaan Loeb (Löb) Baruch, (6. toukokuuta 1786 Frankfurt am Main - 12. helmikuuta 1837 Pariisi) oli saksanjuutalainen poliittinen kirjailija ja satiirikko. Hän kuului Nuori Saksa-liikkeeseen. Börne oli alkuaan lääketieteen ylioppilas, siirtyi sitten juridisiin tutkimuksiin ja antautui lopulta sanomalehtimieheksi ja kirjailijaksi kun ei muuhun kyennyt.
xxx/ellauri129.html on line 721: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri130.html on line 569: Pope & Swift: Koomikko Vilpitön Nahkuri ja rikoskirjailija Dionyysijä Miina ovat aloittaneet viimeisen matkansa Taivastaiteiden suurten kirjailijoiden jalanjäljissä, tutkien satiirien Alexis Paavin ja Jonathan Vikkelän elämää ja teoksia, Brittiläinen komediaopas voi paljastaa yksinomaan.
xxx/ellauri137.html on line 630: